Aivoitus ASIAA AIVOVAMMASTA Teemana paluu elämään 4/2024

Aivoitus www.aivovammaliitto.fi Sisällys 4/2024 POIMINTOJA LEHDEN SISÄLLÖSTÄ Vakiopalstoja Pääkirjoitus: Paluu elämään........................................................... 3 Puheenjohtajan palsta: Järjestötoiminta muutosten edessä............. 4 Toiminnanjohtajan terveiset: Tukea aivovammautuneille nuorille... 5 Kansijuttuina nuorten paluu elämään. Voit Teema-artikkelit: Eläimet rakastavat ehdoitta............................................................ 6 Läheiset ja vertaiset kullanarvoisia kuntoutujalle........................... 7 Ilmoitusosio 1.............................................................................. 9 Teema-artikkelit: Voimavarana mielekäs arki.......................................................... 10 Sirkus kuuluu kaikille.................................................................. 12 Itsenäinen asuminen vammautumisen jälkeen............................. 13 Kaikki kyllä järjestyy.................................................................... 14 Kirjoittamisen iloa....................................................................... 15 Nuorilta nuorille: Aivovammaliiton nuorten toiminta................... 16 TATU tutuksi................................................................................ 18 Valo voittaa pimeyden................................................................. 20 Paluu elämään musiikin voimalla................................................ 22 Kuntouttajina väritystehtävät, palapelit ja perhe........................... 24 ”Sinä päivänä hukuin”................................................................. 27 Iloa eläimistä............................................................................... 30 lukea Aivovammaliiton ja Tatun nuorten kuulumisia sivulta 6 alkaen. Nuorten osion ulkoasusta vastasi Matilda Gustafsson Aivovammaliitosta. s. 24 Auli Frilund kertoo, miten hän on kuntouttanut itseään muun muassa palapelejä ja väritystehtäviä tehden. Keskiaukealla vuoden 2025 kurssiliite! Voit napata sen talteen itsellesi. Valiopalstoja: Kolumni: Hyppybensaa............................................................... 33 Artikkelit Äidiksi aivovammasta huolimatta................................................ 34 Kirjaukset potilaan turvana.......................................................... 36 Niukasti tutkittu tai kirjattu.......................................................... 37 Työtapaturman muuttama arki..................................................... 38 Neuromoninainen kaupunki sopii kaikille................................... 40 Tutustumiskohteena Turun uusi rautatieasema.............................. 42 Taiteen ravisuttava ja herkistyttävä voima..................................... 44 ”Katson hyvillä mielin tulevaan”.................................................. 45 Mielenmaisema kuntouttajana..................................................... 46 Puhu itsellesi kuin ystävälle......................................................... 47 Lukijat runoilevat......................................................................... 47 Kelan kuntoutuskurssi traumaattisen aivovamman saaneille......... 48 Taltuta unettomuus...................................................................... 49 Alkoholismista voi toipua............................................................ 50 Lähihoitajalla oltava ammatti-osaamista ja sosiaalisia taitoja....... 51 Aivovammaliiton ilmoituksia....................................................... 51 Ilmoitusosio 2............................................................................ 52 s. 33 alkaa uusi vakiopalsta, Eeva-Liisa Isosaaren kirjoittama kolumni. s. 61 alkaen runsaasti yhdistysten ja liiton kuulumisia, muun muassa Tampereen seudun aivovammayhdistyksen ja Uudenmaan aivovammayhdistyksen tapahtumaesittelyitä sekä liiton koulutuspäivän ja syysliittokokouksen antia. Aivovammayhdistysten ja Aivovammaliiton kuulumisia.......... 61-72 Aivoitus on Aivovammaliitto ry:n lehti, joka ilmestyy neljästi vuodessa. Jäsenille lehti tulee jäsenetuna. Osoitteenmuutokset: Aivovammaliitto saa automaattisesti muuttuneet osoitteet Postilta. Jos osoitteesi on salainen tai haluat varmistaa, että osoitteesi on jäsenrekisterissämme heti oikein, laita viestiä osoitteeseen jasenasiat@aivovammaliitto.fi tai soita 050 408 7095. Toimituksen osoite: Malminkaari 5 B, 00700 HELSINKI Päätoimittaja: Pia Kilpeläinen pia.kilpelainen@aivovammaliitto.fi Käännökset: Susanne Riikonen Taitto: Leena Hagman / Bookwell Nuorten juttujen taitto: Matilda Gustafsson / Aivovammaliitto ry Lehtitilaukset: www.aivovammaliitto.fi tai tiedotus@aivovammaliitto.fi Ilmoitukset: Printmix Oy, www.printmix.fi Ilmoitusten reklamaatiot: laskutus@printmix.fi Aikakauslehtien liiton jäsenlehti Vuosikerta (4 numeroa) 40 euroa. Julkaisija: Aivovammaliitto ry Painopaikka: Bookwell ISSN 1796-1181 2 Aivoitus 4/24 Kannen kuva: Matilda Gustafsson Aivoitus 2024 Nro Teema Aineistopäivä 1 Tukea aivovamman saaneille, erityisteemana ikäihmiset ma 13.1. 2 Aivovamma kautta aikain, erityisteemana kurssi- ja leiritoiminta ma 14.4. 3 Vapaaehtoiset, erityisteemana vapaaehtoisten tuki ma 28.7. 4 Apua arkeen, erityisteemana teknologia ma 27.10. Näkymätön näkyväksi

PÄÄKIRJOITUS LEDARE Paluu elämään Återgången till livet Vuoden viimeinen Aivoitus on tehty yhteistyössä nuorten kanssa. Kirjoittajina ja haastateltavina on mukana sekä Aivovammaliiton että TATUn nuorisoaktiiveja. Toteutimme pari vuotta sitten ensimmäisen yhteisen nuorten Aivoituksen, ja tuo lehti sai mainiota palautetta. Uskon, että jatkossakin saamme nuoria mukaan toimitustyöhön. Ensi vuonna Aivovammaliiton vertaistuessa alkaakin ”Nuorilta nuorille” -työ. Siinä kutsutaan nuoria aikuisia ja yhdistyksiä suunnittelemaan nuorten toivomaa toimintaa. Ideana on, että nuoret myös pääsevät itse toteuttamaan suunniteltuja asioita sekä paikallisesti että etänä. Tämän numeron teemana on ”Paluu elämään”. Jutuissa kerrotaan, mitkä asiat auttoivat eri ihmisiä sopeutumaan vammautumisen muuttamaan elämäntilanteeseen. Uuteen sopeutumiseen menee yleensä aikaa, eikä muuttuneen elämän hyväksymiseen ole yhtä ainoaa, oikeaa reseptiä. Jokainen sopeutuu omaa tahtiinsa ja omalla tavallaan. Sopeutumiseen vaikuttavat muun muassa aiemmat elämänkokemukset, saatu tuki ja persoonallisuus. Esimerkiksi Johanna kertoo, että itsenäinen asuminen oli askel sopeutumiseen. Nimimerkki ”Iloa sirkuksesta” puolestaan paljastaa, miten sirkusharrastuksen pariin palaaminen on tuonut iloa elämään. Sami saa voimaa eläimistä, kun taas Jennaa auttoi sen hyväksyminen, että ilman työelämääkin arki voi olla mielekästä. Toinen Jenna ja Eetu korostavat vapaaehtoistyön ja vertaisten voimaa – ja vertaistuki nouseekin lähes kaikkien vastauksissa merkittäväksi tekijäksi silloin, kun on sopeuduttava uudenlaiseen elämään. Teemajuttujen lisäksi lehdessä käsitellään toki muitakin asioita. Saamme muun muassa tutustua neuromoninaiseen kaupunkiin, voimme lukea asianajajan näkemyksiä sekä pääsemme kurkistamaan, mitä kaikkea kivaa eri yhdistyksissä on tehty. Ehkä vielä tässä vaiheessa vuotta yhdistykset voivat napata niistä ideoita ensi vuoden toimintaansa! Ja muistattehan jatkossakin joko lähettää itse yhdistyksenne monipuolisesta toiminnasta juttuja tai pyytää minua kirjoittamaan niistä. Lämmin kiitos jokaiselle, joka on osallistunut tänä vuonna Aivoituksen tekemiseen joko kirjoittajana, haastateltavana tai ilmoittajana – ja lämmin kiitos kuluneesta vuodesta myös sinulle, hyvä lukijamme! Joulu lähestyy jo kovaa vauhtia, joten toivotan jokaiselle lämmintä joulua ja ihanaa tulevaa vuotta! Årets sista Aivoitus har skapats i samarbete med unga. Som skribenter och intervjuade medverkar både unga aktiva från Hjärnskadeförbundet och från föreningen TATU. För några år sedan gjorde vi den första gemensamma ungdomsupplagan av Aivoitus, och den upplagan fick fina recensioner. Jag tror att vi kommer att få unga att engagera sig i redaktionsarbetet även i framtiden. I nästa år startar Hjärnskadeförbundets kamratstödsprojekt med temat "Från unga till unga", där unga vuxna och föreningar bjuds in för att planera aktiviteter enligt ungas önskemål. Tanken är att unga själva ska kunna genomföra de planerade aktiviteterna, både lokalt och på distans. Temat för detta nummer är "Återgång till livet". Artiklarna innehåller berättelser om vad som hjälpte olika personer att anpassa sig till en livssituation som förändrats på grund av en skada. Att anpassa sig tar vanligtvis tid, och det finns inte bara att sätt att acceptera ett förändrat liv. Var och en anpassar sig i sin egen takt och på sitt eget sätt. Hur man anpassar sig till skadan beror ofta på ens tidigare livserfarenhet, det stöd man fått och ens personlighet.Som ett exempel att bli mera självständig och anpassa sig var att flytta till eget boende, berättar Johanna. Signaturen "Glädje från cirkus" avslöjar i sin tur hur återgången till cirkus träningen har gett glädje i livet. Sami får kraft från djur, medan Jenna fann hjälp i att acceptera att vardagen kan vara meningsfull även utan arbetsliv. En annan Jenna och Eetu betonar vikten av frivilligarbete och kamratstöd – och just kamratstödet lyfts fram som en betydande faktor för nästan alla när det gäller att anpassa sig till ett nytt liv. Utöver temanumrens artiklar behandlar tidningen förstås även andra ämnen. Vi får bland annat bekanta oss med en neurologiskt mångsidig stad, läsa om en advokats åsikter och få en inblick i vad olika föreningar har gjort för roligt. Kanske föreningarna redan nu kan ta till sig idéer inför nästa års verksamhet! Och kom ihåg att fortsätta, att antingen skicka in berättelser om er förenings mångsidiga verksamhet eller be mig skriva om dem. Ett varmt tack till alla som bidragit till Aivoitus i år som skribenter, intervjuade eller annonsörer – och ett varmt tack också till dig, vår kära läsare, för det gångna året! Julen närmar sig snabbt, så jag önskar er alla en varm jul o��������������������� ch ett underbart kommande år! Pia Kilpeläinen päätoimittaja Pia Kilpeläinen chefredaktör

PUHEENJOHTAJAN PALSTA ORDFÖRANDENS SPALT Järjestötoiminta muutoksen edessä Organisationers verksamhet inför förändring. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta koostuu kolmesta ulottuvuudesta. Ensinnäkin tarvitaan toimiva yksityinen sektori, joka tuo taloudellista vaurautta yhteiskuntaan. Toiseksi, julkisen sektorin on oltava tehokas ja toiminnassaan oikeudenmukainen. Kolmas tekijä on aktiivinen ja toimiva kolmas sektori, joilla tässä viittaan järjestötoimintaan. Juuret järjestö- ja yhdistystoiminnassa ovat niinkin pitkällä kuin 1800-luvulla. Tuolloin yhdistystoiminta oli alun perin hyväntekeväisyyttä. Vähitellen kuitenkin syntyi herätysliikkeitä, raittiusliike, työväenliike, nuorisoseuratoimintaa jne. Kaiken tämän rinnalla alkoi seuraavalle vuosisadalla siirryttäessä syntyä järjestöjä, jotka voidaan luokitella sosiaali- ja terveysjärjestöiksi. Tuolloin lähdettiin kulkemaan kehityspolkua, joka on johtanut loppujen lopuksi sellaisen kansalaisyhteiskunnan syntyyn kuin miten me sen nyt näemme. Yhdistyslaki tuli voimaan niinkin aikaisin kuin 1919. Vapaus yhdistyä ja toimia yhteisen asian puolesta oli viimeistään tuolloin jokaisen kansalaisen perusoikeus. Tie tähän päivään on järjestöillä ollut siis pitkä. Olen lukenut somekirjoittelua ja myös poliitikkojen kannanottoja, joissa järjestöjen toimintaa vähätellään. Yleensä keskustelu kulkee rahoituksessa. Nähdään, että jokainen yhdistys voi harrastella ilman tukea jäsenistön kukkaron mukaan. Tämä näkökulma on järkyttävän kapea ja osoittaa, että itse järjestötoimintaa, saati sen merkitystä yhteiskunnan hyvinvoinnin ylläpitäjänä, ei ymmärretä. Rahoituksen voimakkaan alenemisen vuoksi kolmas sektori on nyt uuden haasteen edessä. Realiteetit seuraaville vuosille ovat selvät, ja nyt on sopeuduttava. Tehtäviä on priorisoitava, ja osa on jatkossa jätettävä tekemättä. Vaikka haastetta riittää, uskon järjestökentän selviävän tästä – aivan kuten se on selvinnyt jo pitkälti toistasataa vuotta. On myös hyvä muistaa, että tilanne voi hyvinkin taas muuttua paremmaksi jollain aikavälillä. Det finska välfärdssamhället består av tre dimensioner. För det första behövs en fungerande privat sektor som bidrar med ekonomiskt välstånd i samhället. För det andra måste den offentliga sektorn vara effektiv och rättvis i sin verksamhet. För det tredje behövs en aktiv och fungerande tredje sektor, och här syftar jag på föreningsverksamheten. Föreningsverksamhetens rötter går så långt tillbaka som till 1800-talet. Då var föreningsverksamhet från början välgörenhet. Så småningom uppstod olika väckelserörelser, nykterhetsrörelsen, arbetarrörelsen, ungdomsföreningar osv. Vid sidan av detta började organisationer som kan klassificeras som social- och hälsovårdsorganisationer uppstå när man gick över till nästa århundradet. Då började man gå på en utvecklingsstig som så småningom ledde till det medborgarsamhället vi ser idag. Föreningslagen trädde i kraft så tidigt som 1919. Friheten att organisera sig och verka för ett gemensamt mål blev då en grundläggande rättighet för varje medborgare. Föreningar har alltså haft en lång väg ända fram till idag. Jag har läst inlägg på sociala medier och även uttalanden från politiker där organisationers verksamhet undervärderas. Diskussionen handlar oftast om finansiering. Man anser att varje förening kan bedriva sin hobbyverksamhet utan stöd, med hjälp av medlemmarnas plånböcker. Ett sådant perspektiv och tankesätt är väldigt smalt och visar en attityd att man varken förstår själva föreningsverksamheten eller dess betydelse som upprätthållare av samhällets välfärd. På grund av de kraftiga nedskärningarna i finansieringen står den tredje sektorn nu inför en ny utmaning. Realiteterna för de kommande åren är klara, och nu måste vi anpassa oss. Uppgifter måste prioriteras, och en del kommer i fortsättningen att lämnas ogjorda. Trots de stora utmaningarna tror jag att organisationsfältet kommer att klara sig igenom detta – precis som det har gjort i över hundra år. Det är också bra att komma ihåg att situationen mycket väl kan förbättras igen inom en viss tid. Timo Kallioja hallituksen puheenjohtaja Timo Kallioja ordförande 4 Aivoitus 4/24

TOIMINNANJOHTAJAN TERVEISET Nuorten hyvinvointi ja osallisuus: Tukea aivovammautuneille nuorille Nuorten hyvinvointi on keskeinen yhteiskunnallinen kysymys, joka määrittää tulevaisuuden hyvinvointiamme. Hyvinvoinnin perusta rakentuu nuorten kokemuksesta siitä, että he kuuluvat yhteisöön ja voivat vaikuttaa ympäristöönsä. Osallisuus, vertaistuki ja merkityksellinen tekeminen ovat avainasemassa, kun puhutaan erityisesti aivovammautuneista nuorista, joiden elämäntilanne saattaa muuttua merkittävästi vamman myötä. Aivovammautuminen on raskas kokemus kenelle tahansa, mutta erityisen haastavaa se voi olla nuoruuden kriittisessä elämänvaiheessa. Nuoruus on aikaa, jolloin itsenäistytään, luodaan identiteettiä ja rakennetaan tulevaisuuden suunnitelmia. Aivovamma voi kuitenkin aiheuttaa äkillisen muutoksen näihin suunnitelmiin. Vamman jälkitilan oireet, kuten muistin ja keskittymiskyvyn ongelmat, väsymys ja tunne-elämän muutokset, voivat vaikeuttaa koulunkäyntiä, harrastuksia ja sosiaalista elämää. Tämä voi johtaa syrjäytymisriskiin ja heikentää nuoren osallisuuden kokemusta. Osallisuus ja yhteisöllisyys tukevat toipumista Osallisuus tarkoittaa mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämään ja tuntea olevansa merkittävä osa ympäröivää yhteisöä. Aivovammautuneiden nuorten kohdalla tämä osallisuuden tunne voi heiketä vamman tuomien haasteiden vuoksi. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että nuorille tarjotaan mahdol- Merkityksellinen tekeminen rakentaa identiteettiä lisuuksia osallistua ja tulla kuulluksi. Osallisuutta voidaan vahvistaa esimerkiksi tarjoamalla nuorille mahdollisuuksia osallistua vertaistukeen ja yhteisöllisiin aktiviteetteihin, joissa heidän kokemuksensa ja tarpeensa huomioidaan. Vertaistuki on olennainen osa aivovammautuneiden nuorten toipumisprosessia. Kun nuori kohtaa muita saman kokeneita, hän voi saada tukea, joka perustuu yhteiseen ymmärrykseen. Vertaistuen avulla nuoret voivat jakaa kokemuksiaan, saada käytännön neuvoja arkeen ja huomata, että he eivät ole yksin haasteidensa kanssa. Samankaltaisessa tilanteessa olevat voivat antaa sellaista emotionaalista tukea, jota läheiset ja ammattilaiset eivät aina pysty tarjoamaan samalla tavalla. Vertaistuki voi myös vahvistaa itsetuntoa ja osallisuuden tunnetta, kun nuori huomaa voivansa auttaa myös muita omien kokemustensa kautta. Aivoitus 4/24 5 Nuoruudessa identiteetin rakentaminen on tärkeässä roolissa. Aivovamma saattaa aiheuttaa sen, että nuori kokee epävarmuutta siitä, kuka hän on ja millainen hänen tulevaisuutensa tulee olemaan. Siksi merkityksellinen tekeminen, kuten harrastukset, vapaaehtoistyö tai osallistuminen järjestötoimintaan, on erityisen tärkeää. Kun nuori löytää itselleen sopivia ja innostavia tekemisen tapoja, se voi parantaa hänen elämänlaatuaan ja auttaa häntä löytämään uuden suunnan elämässään. Aivovammaliiton ja -yhdistysten toiminta voivat tarjota nuorille paikan, jossa he voivat tuntea olevansa osa suurempaa kokonaisuutta, mahdollisuuden hyödyntää omia vahvuuksiaan ja kehittää uusia taitoja. Tämä voi tuoda merkityksellisyyttä ja tarkoitusta heidän elämäänsä. Sydämellinen kiitos kaikille nuorille, jotka olette olleet mukana tekemässä tätä lehteä. Teidän panoksenne ja näkökulmanne ovat rikastuttaneet kokonaisuutta! On ollut upeaa nähdä teidän sitoutumisenne ja luovuutenne. Kiitos, että olette antaneet aikaanne ja jakaneet osaamistanne. Teidän innostuksenne ja rohkeutenne ovat tehneet tästä lehdestä erityisen. Kiitos vielä kerran arvokkaasta työstä ja yhteistyöstä! Päivi Puhakka toiminnanjohtaja

Eläimet rakastavat ehdoitta Nyt 29-vuotias Sami Ropa astui omien sanojensa mukaan toukokuussa vuonna 2019 ovesta ulos väärään aikaan. Tuntematon henkilö löi Samia takaraivoon niin voimakkaasti, että tämä suistui maahan ja sai kallonmurtuman sekä aivovamman. Pahoinpitelijä saatiin kiinni verekseltään, mutta kun aikanaan haaste käräjille lähti, ei mukiloijaa enää löytynytkään. Sami Ropa pitää eniten koirista, mutta ylipäätään eläimet ovat lähellä hänen sydäntään. – Jos koiran kanssa ulkoiluun ei riitä aikaa tai jaksamista, kissakin on kiva kaveri kotona – ja se on helppohoitoisempi kuin koira. Tai miksei vaikka undulaatti, siitäkin on seuraa. On kiva jakaa arkensa eläinten kanssa, sillä ne eivät tuomitse. Kuva: Matilda Gustafsson – En kanna pahoinpitelijälleni kaunaa, mutta olisi ollut kiva nähdä silmästä silmään, kuka minua löi – ja olisin halunnut kuulla, mikä häntä motivoi käymään tuntemattoman ihmisen kimppuun, Sami Ropa toteaa. Samille hankalin aivovamman jälkitilan oire on väsyvyys. Hän joutuu suunnittelemaan päivänsä askareet tarkasti, jotta vireystila pysyy hanskassa. Jos homma luisuu yliväsymyksen puolelle, ei Sami saa kunnolla unta ja palautumisessa menee useita päiviä. Nuorukainen aloitti juuri työkokeilun ikäihmisten asumisyksikössä. Aluksi hänen työpäivänsä kestää kolme tuntia, ja mikäli väsyvyys pysyy aisoissa, jatkuu työ aikanaan palkkatuettuna. 6 NUORET Samin toimenkuvaan kuuluu monenlaisten huoltomiehen tehtävien lisäksi kanojen hoito! Talossa on neljä kanaa ja kukko, joiden hyvinvoinnista Sami vastaa. Kesällä katraaseen tulee myös lampaita, joiden hoitaminen niin ikään kuuluu Samin toimenkuvaan. Karvaterapian voima Sami kokee, että eläimet ovatkin mitä tärkeimpiä kuntouttajia aivovamman jälkeen. Niistä on paitsi seuraa, tuovat ne myös rytmiä elämään. – Lemmikit ovat ihan parhaita terapeutteja aivovammautuneelle ihmiselle! Ne ovat ystäviä, henkilökohtaisia avustajia ja aina valmiina lohduttamaan ja kuuntelemaan – eivätkä ne välitä, vaikka kertoisit saman asian sataan kertaan. Aivoitus 4/24

Samin henkilökohtainen terapeutti on sekarotuinen rescue-koira Lucifer. – Lenkkeily koirani kanssa on kuntosalikäynti ja terapiatunti samassa paketissa. Ihmisten seura ja sosiaalisuus saattavat väsyttää Samia, mutta eläinten seura ei koskaan. – Eläimet eivät turhia höpöttele, eivätkä ne välitä siitä, miltä näytät tai vaikutat. Lemmikki rakastaa sinua, vaikka muistuttaisit juuri haudasta noussutta zombieta, Sami painottaa. Lucifer ei ole Samin elämän ensimmäinen eläin. – Kotonamme oli aina koiria, kissoja ja ties mitä jyrsijää vaikka kuinka monta, Sami nauraa. Sami toteaa, että jo pelkästään lemmikkien rapsuttaminen on mitä parasta stressinpoistoa. Mielialaa kohentaa myös se, että eläimet ovat ehdoitta läsnä. – Eläimet hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet – vaikkapa juuri aivovammasta huolimatta. Teksti: Pia Kilpeläinen Lucifer-tyttö on ollut Samilla lähes seitsemän vuotta. – Koiran kanssa ei voi hautautua kotiinsa, vaan lenkillä on käytävä säällä kuin säällä. On myös kivaa, että joku odottaa kotona ja on aina iloinen, kun astun ovesta sisään. Kuva: Sami Ropa. Läheiset ja vertaiset kullanarvoisia kuntoutujalle Eetu Viitala vammautui auto-onnettomuudessa ollessaan 10-vuotias. Aivovamma mullisti urheilullisen pojan elämän. O li laskiaispäivä. Eetu Viitala oli pulkkailemassa, kun onnettomuus tapahtui. Pulkka ajautui tielle, jossa siihen törmäsi maastoauto. Viitalat asuivat syrjäkylällä, jossa liikenne oli vähäistä. Onnettomuuden mahdollisuus oli häviävän pieni siinäkin tapauksessa, että pulkka vahingossa tielle saakka liukuisi. – Auto tuli oikealle puolelleni 80 kilometrin tuntinopeudella, joten raahauduin auton puskurissa useita kymmeniä metrejä ennen kuin vauhti pysähtyi. Eetu kertoo, että pää iskeytyi rajusti, ja aivovamman seurauksena vasen puoli halvaantui. Vasemmalta puolelta ruhjoutui lonkka kolmesta kohdasta ja oikealta katkeili kylkiluita sen verran, että ne vaurioittivat keuhkoa. – Olin liikunnallisesti lahjakas ja harrastin useita urheilulajeja. Olin niin hyvä, että voitin lähes kaikki kilpailut, joihin osallistuin. Yhtäkkiä olin pyörätuolissa. Putosin siis melkoisen korkealta, tapaturma muutti elämääni rajusti. Vaikka Eetun vammat olivat niin vaikeat, ettei perheelle uskallettu antaa toivoa mistään – eikä varsinkaan siitä, kykeneekö lapsi kävelemään enää ikinä – alkoi hän toipua nopeasti. Jo kolmen kuukauden kuluttua hän oli takaisin koulussa ja pystyi jatkamaan tutussa luokassaan. Tänä päivänä Eetu kävelee, mutta ontuen. Aivoitus 4/24 NUORET 7

Ympärillä oleva ihmiset tukena Sopeutuminen uuteen minään vammautumisen jälkeen ei ollut helppoa. – Ottihan onnettomuus ja sen seuraukset pattiin! Erityisesti tunne-elämän säätelyyn tuli haasteita. Suuttumus ja vihan tunne nousivat ja kärjistyivät nopeasti. Minusta tuli melko angstinen ja vihainen nuori. Jo pelkästään kipuja oli sen verran, että paha oloni purkautui kiukutteluna. Eetu kuitenkin tuli aikaa myöten sinuiksi tapahtuneen kanssa. Suurimman kiitoksen uuteen elämään sopeutumisessa hän antaa läheisille ihmisille, terapeuteille ja vertaistuelle. –Perheen, ystävien ja muiden läheisten tuki oli alkuvaiheessa tärkeintä. Oli helpottavaa huomata, etten ollut yksin. Minulla oli aina seuraa ja läheiseni olivat aidosti läsnä. Kuntoutumisessa suureksi avuksi olivat myös ammattilaiset. – Erinäiset terapeutit, joita olen matkani varrella kohdannut, ovat nähneet hätäni ja olleet suureksi hyödyksi. Avainasemassa on kuitenkin ollut vertaistuki. – Vertaistuki on varmasti ollut merkittävin asia, joka on auttanut ymmärtämään vammautumisen mukanaan tuomia muutoksia. Löysin TATU ry:n vertaistuen piiriin 13–14-vuotiaana. Vertaisten tuki oli alusta asti mielettömän iso voimavara. Nykyään toimin itse vertaistukijana TATUn tapahtumissa ja leireillä. Haluan auttaa muita sopeutumaan, sillä omasta kokemuksestani tiedän, miten erinomaista on vertaisten kanssa keskusteleminen. –Olin pari vuotta sitten Nepalissa kiipeämässä Mount Everestille. En päässyt huipulle, mutta matka oli uskomaton! Viereisessä kuvassa mukana oppaani Mani Kumar BB amjan. B Teksti: Pia Kilpeläinen Kuvat: Eetu Viitalan kotialbumista 8 NUORET Aivoitus 4/24

Meille vaativinkaan ei ole mahdotonta livesaatio.fi Tarjoamme käyttöösi neurologisen huippuosaamisemme sekä kuntoutusta tehostavan teknologian, jonka kehittämisessä olemme myös itse mukana. Toteutamme Kelan vaativaa ja harkinnanvaraista moniammatillista yksilökuntoutusta Iisalmessa ja Kuopiossa. Meille voit tulla kuntoutumaan myös hyvinvointialueen tai vakuutusyhtiön maksusitoumuksella tai omakustanteisesti esimerkiksi trauman tai vaativan leikkauksen jälkeen. Tervetuloa! Tule meille kuntoutukseen Tehdään yhdessä parempi arki! Live Neuron Live Iisalmi Letkukaari 5 B Satamakatu 11 70820 Kuopio 74100 Iisalmi p. 040 824 0296 asiakassihteeri@inlive.fi Meillä työskentelee 161 neurologisen fysioterapian ammattilaista ympäri Suomen. Kelan kautta tuleville palvelut ovat maksuttomia. Kuntoutus- ja terapiapalvelut: 010 525 8801 | coronaria.fi Vastavoima vakuutusyhtiölle Tuliko huono korvauspäätös? Älä jää yksin kamppailemaan vakuutusyhtiötä vastaan. Anna minun auttaa. Saat puolellesi aivovammajuttujen kokeneen ammattilaisen, joka on tottunut voittamaan. Jarkko Männistö Asianajaja, oikeustieteen tohtori Männistö & Palmula Asianajotoimisto 020 780 6450 — mannistopalmula.fi

Jenna Ala-Riihimäki sai aivovamman vuonna 2015 auto-onnettomuudessa. Tuona joulukuisena päivänä oli talven ensimmäisiä liukkaita, ja tiukassa mutkassa ollut musta jää sai Jennan ajopelin pyörähtämään syvään ojaan. Parhaiten uuteen elämään sopeutumisessa Jennaa on auttanut tieto, vertaistuki ja tilanteen hyväksyminen. Voimavarana mielekäs arki J enna Ala-Riihimäki kertoo, että aivovamman muuttamaan elämään sopeutuminen käynnistyi ensimmäisillä kuntoutusjaksoilla, joilla hän sai muun muassa neurologeilta tärkeää tietoa aivovammasta ja sen jälkitilasta. – Saatuani tietoa aloin prosessoida sitä. Seuraavaksi löysin vertaistapaamiset, jotka osoittautuivat kullanarvoisiksi uuteen tilanteeseen sopeutumisessa. Lopuksi tuli hyväksyntä: minulla on aivovamma, se aiheuttaa minulle väsymystä ja paljon monenlaisia muitakin oireita, mutta niiden kanssa voi oppia elämään. Jenna toteaa, että hän on tilanteen tiedostamisen ja hyväksymisen jälkeen oppinut tunnistamaan, mikä kuormittaa häntä ja mistä hän saa voimavaroja. Ei-sanan oppiminen on ollut merkittävässä roolissa. – Ennen kuin opin tämän, tein hyvällä fiiliksellä kaikkea sata lasissa, mutta sitten makasinkin uupuneena jopa viikkoja, välillä jopa kuukausia. Oli vaikea ymmärtää, miten niin pienet ja mukavatkin tekemiset kuormittavat. Työelämä tavoitteena pitkään Vaikeinta Jennalle oli hyväksyä, ettei hän enää kykene työelämään. 10 NUORET – Tavoitteenani oli pitkään, että pystyisin tekemään edes jonkin verran jotakin työtä. Ensimmäinen työkokeilu järjestettiin Jennan omalla työpaikalla koulunkäynninohjaajana. – Vaikka tein viisituntista työpäivää, imi se kaikki voimavarani. Koulu oli liian hälyisä ja nopeatempoinen ympäristö. Viisituntisen työpäiväni jälkeen en jaksanut tehdä muuta kuin nukkua, vaikka työpaikallani aivovammani huomioitiin ja sain pitää lepotaukoja. Ensimmäinen työkokeilu jouduttiin keskeyttämään. Toinen työkokeilupaikka oli huomattavasti rauhallisempi ja työtehtävät merkittävästi vähemmän aivoja kuormittavia kuin koulussa. – Menin työkokeiluun vaatekauppaan, jossa yrittäjäpariskunnalla oli kokemusta ja tietoa aivo vammoista. Vammani mukanaan tuomat rajoitteet otettiin siis älyttömän hienosti huomioon. En tehnyt asiakaspalvelutyötä, vaan muun muassa järjestelin varastoja ja höyrytin vaatteita. Jenna kuvailee, että vaikka kaikki kuormitustekijät minimoitiin ja työkokeilupaikka oli mitä mahtavin, jouduttiin tämäkin kokeilu keskeyttämään väsymyksen vuoksi. Aivoitus 4/24

– Monet tavoittelevat onnistunutta työuraa – ja näin tein minäkin. Kaikkien kuntouttavien työtoimien ja työkokeiluiden jälkeen myönsin vihdoin itselleni, että en kykene edes rauhalliseen ja suorittavaan työhön. Hyväksyin pikkuhiljaa, ettei työelämä ole kaikki kaikessa, eikä se määritä minua ihmisenä. Otin uudeksi tavoitteekseni jaksaa tehdä mielekkäitä asioita arjessani. Vaikka Jennan onnettomuudesta on jo yhdeksän vuotta ja työkokeilut on jouduttu keskeyttämään väsymyksen vuoksi, on hän tällä hetkellä virallisesti työtön työnhakija. – Työkyvyttömyyseläkettä ei minulle ole vielä myönnetty – vaikka toisaalta minulla ei työkyvyttömyyteni vuoksi ole työnhakuvelvoitetta. Tasapainoista elämää Nyt, kun työkokeilut ovat ohi ja Jenna on hyväksynyt aivovamman olevan pysyvä seuralainen, voi hän hyvin. – Olen oppinut sanomaan ei, tunnen rajani ja lepään heti, kun väsymys iskee – tai useinmiten lepään jo ennen kuin edes tunnen väsymisen merkkejä. Tällä hetkellä voimavaroja arkeeni tuovat erityisesti läheiset ihmiset, luonto ja liikunta. Käyn patikoimassa ja pyöräilemässä metsässä. Luonnossa mieli lepää, ja metsämaastossa liikkuminen treenaa upeasti tasapainoa. Läheisiin ihmisiin kuuluu perheen ja ystävien lisäksi muut aivovammautuneet ihmiset. Vertaistuki on tärkeä voimavara. – Vertaistapaamisissa on ihan huippua, sillä niissä voi olla täysin oma itsensä. Kaikki ymmärtävät tuntemukseni, eikä mitään, esimerkiksi väsymystä, tarvitse selitellä. Vertaisista saa ystäviä, joiden kanssa vietän aikaa myös aivovammayhteisön ulkopuolella. Vertaisten kanssa koen vahvasti, etten ole yksin. Teksti: Pia Kilpeläinen Kuvat: Matilda Gustafsson Jenna Ala-Riihimäki viihtyy nykyään erityisen hyvin padelin parissa. – Se on nyt ykkösjuttu! Padel on aivoille todella kuntouttava liikuntalaji. Koko ajan pitää keskittyä, mihin kohtaan kenttää kannattaa sijoittua, mistä pallo tulee ja kuinka se pomppaa. Padel-yhteisö on aivan huikea, ja siitä onkin tullut vertaistukiryhmien lisäksi työyhteisön korvaaja – joukko, johon voin kuulua. Se on ihan mieletöntä! Aivoitus 4/24 NUORET 11

Ennen vammautumistani opetin sirkusta pääasiassa lapsille, mutta myös kaikenikäisille aikuisille. Yhdessä hankkeessa opetimme sirkusta 90-vuotiaille palvelutalon asukkaille. Mottomme oli “Sirkus kuuluu kaikille”. Hulavanteen pyöritys kädellä ja jonglöörauksen alkeet ovat taitoja, joita lähes jokainen voi harjoitella. Sirkus kuuluu kaikille O sallistuin nuorten Pääfest-leirille vuonna 2023. Siellä tapasin ensimmäistä kertaa muita aivovamman saaneita nuoria. Leirillä oli paljon mukavaa ohjelmaa ja sain uusia ystäviä. Leiriohjelman välissä huomasin muutaman tytön harjoittelemassa käsilläseisontaa ulkona. Menin juttelemaan, ja annoin heille muutaman vinkin käsilläseisonnan harjoittelemiseen. He kysyivät, voisinko näyttää itse käsilläseisontaa. Menin kysymyksestä hämilleni ja myöhemmin huoneessani itkin tajutessani, että en enää pysty seisomaan käsilläni. En pysty enää kävelemään nuoralla, en pysty enää tekemään voltteja enkä montaa muutakaan sirkustemppua. Käveleminenkin on välillä todella hankalaa huimauksen ja raajojen puutumisen takia. Miten voisin enää koskaan harrastaa sirkusta? Ennen sirkusta harrastin tanssia ja kilpavoimistelua. Kun löysin sirkuksen, ihastuin heti lajin yhteisöllisyyteen. Varsinkin kilpavoimistelussa oli kovat tavoitteet lajissa pärjäämiseen. Tietysti sirkustakin harjoitellaan tosissaan, mutta muiden kanssa kilpailemisen sijaan keskitytään omaan kehittymiseen, ja sirkusesityksissä on upeaa nähdä ilo ihmisten kasvoilla. Ei minusta enää nuorallakävelijää tule, mutta sirkuksen harrastajana aion pysyä. Vammautumisen jälkeen en pystynyt enää harrastamaan. Nyt pitkän ajan jälkeen olen kokeillut hulavanteen pyörittämistä kädellä ja lanteilla. Olen ostanut uuden, pimeässä hohtavan hulavanteen, joka inspiroi minua jatkamaan 12 NUORET sirkusta. Olen harjoitellut vähän ja esittänyt uusia temppujani ystäville ja perheelle. Huomaan, kuinka iloisia he ovat ja huomaan, kuinka sirkus yhdistää meitä. Olen taas muistanut, että sirkus kuuluu kaikille. Kuntoutuminen kestää kauan Pitkän ajan jälkeen rohkaistuin jopa kokeilemaan käsilläseisontaa. Alku tuntui vaikealta, mutta muutamien yrityksien jälkeen pystyin seisomaan käsilläni seinää vasten. Tuntui todella hyvältä, kun olin ylittänyt taas yhden etapin vammasta kuntoutumisessa. Sen hetken muisteleminen tuo vieläkin hymyn huulilleni. Aivovammasta kuntoutuminen on vaikea ja kestää kauan. Siinä ovat auttaneet fysioterapiat, neuropsykologinen kuntoutus, aika ja ystävät. Myös vertaistuella on ollut suuri vaikutus kuntoutumiseen. Heti vammautumiseni jälkeen ensimmäinen reaktioni oli, että en halua kertoa tapaturmasta muille. Ajattelin olevani yksin vammani kanssa. Onneksi uskalsin lähteä aivovammayhdistyksen toimintaan mukaan. Sirkus oli minulle tärkeää ennen aivovammaa ja se tuntuu edelleen tärkeältä. Ehkä pystyn tulevaisuudessa esiintymään, tai mahdollisesti vielä opettamaan. Sirkus tuo ilon kaikille, siksi sitä rakastan. Ei haittaa, vaikka en pysty enää vaikeampiin sirkustemppuihin. Helpommatkin sirkustemput tuovat iloa minulle - ja toivottavasti muillekin. Teksti: nimimerkki ”Iloa sirkuksesta” Aivoitus 4/24

" Asun Tampereella Muotialan Validiatalossa. Olen asunut täällä vuodesta 2018. Ennen tätä asuin Espoossa Kasvunkoti Onnissa, jossa minulla oli vain oma huone. Nyt minulla on oma asunto, jossa on tupakeittiö, olohuone ja makuuhuone sekä vessa ja parveke. Välillä osan hoitajien kanssa tulee hyvin juttuun ja osan kanssa ei. Olen varmaan käynyt Tampereen kaikissa Validioissa, mutta mikään muu ei ollut mun paikkani. Itsenäinen asuminen vammautumisen jälkeen A Uuden elämän opettelua Telkkarista tykkään katsoa Salkkareita ja rikosohjelmia. Tabletilla selaan TikTokia ja juttelen Snapissa tuttujen kanssa. Sitten kun on avustaja paikalla, pystyn tekemään erilaisia asioita. Henkilökohtainen avustaja mahdollistaa sen, että pystyn asumaan melko itsenäisesti omassa asunnossa. Avustajan kanssa on hyvin opeteltu uutta elämää. Koska vammautumisen jälkeen oli tosi vaikeaa hyväksyä itseni, auttaa avustaja tosi paljon, että edes uskallan lähteä ulos ovesta. Kaikki sosiaaliset tilanteet ovat olleet ihan tosi vaikeita, mutta niitä on harjoiteltu just esimerkiksi menemällä TATUn kursseille, joilla on muitakin ihmisiä. Kun on läsnä muita ihmisiä, on vaikeaa uskaltaa jutella ja kertoa itsestä. Ennen vammautumista asuin äidillä, enkä ollut koskaan ollut edes yksin kotona. Sitten olinkin ihan yksin ja se oli ihan outoa, kun en ollut aiemmin oikeastaan ikinä yksin. Kävihän minulla vieraita vielä sairaalassa. Osa kavereista kävi katsomassa minua, kun olin sairaalassa, mutta sitten ne jatkoivat kai vaan niiden omaa elämää. Minusta tuntuu siltä, että myös perheenjäsenet katosivat mun vammautumiseni jälkeen. Muutettuani yksin asumaan tajusin oikeastaan oman yksinäisyyden, kun kaikki oli muuttunut, olin vammautunut ja se oli tosi iso asia, eikä ollut ketään asumassa minun kanssani. Minun on tarkoitus asua tässä asunnossa, jos ei mitään parempaa löydy. Tykkään kyllä, että on oma asunto, eikä vain oma huone. Kun olen yksin, katson telkkaa tai oon tabletilla. Teksti: Johanna Tirkkonen sunto on ihan kiva, vaikka tykkäisin vähän isommasta. On tämä kuitenkin aika iso; monet ovat sanoneet, että niillä on pienempi asunto. Keittiössä leivon tosi paljon, joten se on minun lempipaikka kodissani. Tykkään erityisesti leipoa muffinsseja ja sämpylöitä. Täällä on hoitajia, jotka auttavat esimerkiksi aamupalassa ja joissain muissa asioissa. Suurimmalta osalta auttaa henkilökohtainen avustaja, joka käy 3–5 kertaa viikossa. Avustajan kanssa hoidetaan mitä milloinkin tarvitsee: paperiasioita, käydään kaupassa, vietetään vapaa-aikaa, jutellaan ja leivotaan. Kesäisin käydään paljon keskustassa. Kerran viikossa minulla on fysioterapiaa, psykoterapiaa ja ratsastusterapiaa. Allasterapiaa on jaksoittain, ei niin säännöllisesti. Kyllähän terapiatkin auttavat, että on arjessa tekemistä. Fyssari auttaa, että toimintakyky pysyy edes samana, mitä se nyt on. Fyssarin kanssa tehdään kävelyharjoituksia kävelytelineellä tai rollaattorilla ja lattialla lihashuolto sekä venyttelyä. Tykkään lattialla tehtävistä lihaskunto- ja tasapainoharjoitteista eniten. Myös ratsastusterapia auttaa kehonhallinnassa. Minulla on ataksia, joten ratsastus rauhoittaa kehoa. Pelkään hevosia, mutta tykkään jutella ratsastusterapeutin kanssa kaikkea siinä samalla, ja se on kyllä terapeuttista. Hevosen selässä pelottaa vähemmän. Psykoterapiassa käyn, koska elämässä on tapahtunut kaikenlaista. Aivoitus 4/24 NUORET 13

" Olen vammautunut 19-vuotiaana auto-onnettomuudessa lokakuussa 2016. Olin juuri samana keväänä valmistunut lähihoitajaksi ja tein lähihoitajan töitä. Kaikki kyllä järjestyy! E lämässäni oli kaikki hyvin ennen autoonnettomuutta. Vietin vapaa-aikani läheisteni ja ystävieni kanssa tehden mitä ikinä mieleen tulikaan. Sitten lokakuussa ajaessani autoa väistin mutkakohdassa vastaantulevaa liikennettä. Renkaat menivät penkan puolelle, ja menetin auton hallinnan. Auto meni muutaman kerran katon kautta ympäri pysähtyen puuhun. Minut lennätettiin onnettomuuspaikalta kopterilla Kuopion yliopistolliseen sairaalaan, jossa hoidettiin akuutit vammat. Olin siellä puolitoista viikkoa teho-osastolla. Sen jälkeen minut siirrettiin Joensuuhun teholle jatkohoitoon. Kuntoutumista Omat muistikuvani tapahtumista alkavat marraskuun 2016 loppupuolelta, kun minut siirrettiin kuntoutusosastolle. Olin saanut onnettomuudessa vakavan aivovamman, ja jouduin opettelemaan kaiken uudestaan kävelystä ja syömisestä lähtien. Kuntoutusosastolta muistan sen, että minulla oli kauhea kiire takaisin kotiin ja töihin, normaaliin elämään. En täysin hahmottanut, mitä oli tapahtunut ja koin, että kaikki tekevät tapahtuneesta suuremman kuin mitä se todellisuudessa oli. Kuntoutusosastolla kuntoutusta toteutettiin lähes päivittäin, ja se lähti hyvin käyntiin. Olin todella motivoitunut harjoittelemaan kävelyä ja tasapainoa, sillä halusin kaiken palautuvan normaaliksi mahdollisimman nopeasti. Palata siihen entiseen elämään. Osastolla 14 NUORET puhuttiin, että kotiin pääsyä voidaan harkita sitten, kun kävely onnistuu ilman apuvälineitä. Se motivoi vielä enemmän harjoittelemaan kävelyä. Ja pääsinkin jouluksi sairaalasta kotiin, mutta jouduin muuttamaan vanhempieni luo, sillä en vielä pystynyt asumaan itsenäisesti. Paluu itsenäiseen elämään Tänä päivänä asun omassa asunnossa yhdessä miesystäväni kanssa, ja hoidan pääsääntöisesti asioita itse. Silti on monta asiaa, joihin tarvitsen apua edelleen. Pystyn liikkumaan ilman apuvälineitä, mutta minulla on edelleen tasapainovaikeuksia, eikä monet asiat siitä syystä onnistu itsenäisesti. Väsymys korostaa jälkioireistoa sekä pahentaa tasapainovaikeuksia, jolloin esimerkiksi kävelyn sujumiseen pitää keskittyä enemmän. Myös portaiden kulkemisessa on haasteita, etenkin alaspäin kävellessä. Tällä hetkellä olen työkyvyttömyyseläkkeellä aivovamman takia. Teen vapaaehtoistöitä Aivovammaliitossa, ja tuotan Aivovammaliiton nuorten Instagramiin sekä Facebookiin sisältöä aivovammasta. Olen myös valmistunut kokemustoimijaksi keväällä 2024. Kokemustoimijana kierrän eri paikoissa kertomassa omaa tarinaani. Kävin keväällä 2024 ammattiopistojen ajoturvallisuuskiertueen aikana lähes kaikissa Pohjois-Karjalan ammattiopistoissa kertomassa omasta kokemuksestani. Lähitulevaisuudessa olen menossa puhumaan myös Aivovammaliiton kurssille. Aivoitus 4/24

Anna asioille aikaa Vammautumisen alkuvaiheessa tuntui pahalta, kun kaikki toistelivat, että asiat järjestyvät ajan kanssa ja muistuttivat jatkuvasti, että asioille täytyy antaa aikaa. On turhauttavaa, kun ei tiedä, miten asiat menevät ja milloin kaikki palaa normaaliksi. Nyt onnettomuudesta on kulunut kahdeksan vuotta, ja voin todeta tuon silloin niin turhauttavalta kuulostaneen lauseen pitävän täysin paikkansa. Asiat ottavat aikansa, mutta niillä on myös tapana järjestyä. Sillä on myös iso merkitys, toteaako vertainen vai ammattilainen asioiden järjestyvän. Kun kuulin sen toisen vammautuneen sanomana, minun oli helpompaa uskoa se ja ottaa se vastaan, sillä hän on kokenut samaa ja tietää mistä puhuu. Haluan sanoa kaikille uuden tilanteen edessä oleville, että asiat kyllä järjestyvät, kun niille antaa oman aikansa. Ottakaa ihan rauhassa ja antakaa palasten loksahtaa paikoilleen omalla painollaan ja omalla ajallaan. Teksti: Jenna Kosonen Kuva: Matilda Gustafsson Kirjoittamisen iloa Tykkään kirjoittaa joka vuorokausi ajatuksiani ylös. Ohessa erään yön ja aamun mietteitäni. O len kaukana täydellisyydestä, mutta olen myös ylpeä arvoistani, moraalistani, tavoistani ja ihmisyydestäni. Pyrin myös muistamaan, että yksikään meistä ei ole täydellinen - ja jos näin edes luulee, kannattaisi mennä jollekin "aivopsykiatrille" puhumaan. Virheitä teemme kaikki ajallamme pallon päällä, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Itse uskon kuuluvani ainakin suurimman osan ajasta jälkimmäiseen kategoriaan. Tämä ei kuitenkaan määritä meitä ihmisinä, sillä virheistä myös useimmiten oppii. Tätäkin tekstiä filosofioin aikaisin kello viideltä aamuyöstä, aikana, jolloin aivoni myös ovat siinä parhaassa iskussa aamuvirkkuna. Tätä kirjoittaessani on kesä, tarkemmin sanoen kesäkuun 15. päivä. Kesäkuun 15. päivästä on tasan kaksi kuukautta mun onnen- ja onnettomuuden vuosipäivääni. Niitä pitää jotenkin juhlistaa. Elokuun 15. päivää tulee 13 vuotta liikenneonnettomuudestani. Sain 16-vuotiaana erittäin vaikean aivovamman ajaessani kolarin rekan kanssa. Siitä huolimatta olen asenteella ja ilolla painanut eteenpäin. 15.8. tulee myös neljä vuotta muutosta tähän omaan ensiasuntooni. Kakkukahvit nyt uskoakseni vähintään menee tuolloin, varmaan muutakin mukavaa keksii tuolle päivälle. Aika näyttää. 15.8.2027 pitää sitten oikein erityisesti henkilökohtaisesti taas juhlistaa. Silloin eletään aikaa, jolloin mulla on ollut yhtä pitkät elämät ennen ja jälkeen onnettomuuden. Olen tuolloin 32-vuotias, ja onnettomuuteen jouduin vuonna 2011. Oli yöllä aikaa taas miettiä hiljaa itsekseni pääni sisällä, niin laskin sit kans tämän huvikseen päässäni. Vaikka en mikään ydinfyysikko tai vastaava muukaan älykkö ole, niin tykkään kuitenkin käyttää aivojani kaiken maailman kummallisuuksien miettimiseen. Ehkä jonakin päivänä tarjoan ylös kirjaamiani jollekin kustantamolle... Teksti ja kuva: Jussi Vasama Aivoitus 4/24 NUORET 15

Poimintoja kyselyn vastauksista Nuorilta nuorille Aivovammaliiton nuorten aikuisten toiminta A ivovammaliiton nuorten aikuisten toiminnalla on uusi nimi: Nuorilta nuorille! Tällä hetkellä nuorten aikuisten toiminta koostuu vuosittain järjestettävästä Pääfestistä, joka on rento vertaistuellinen leiri. Lisäksi nuorista aikuisista koostuva sometiimi tuottaa sisältöä @aivovammanuoret-sometileille. Useissa paikallisyhdistyksissä on hyvin toimivia nuorten ryhmiä tai nuorille aikuisille suunnattua toimintaa, mutta monilta paikkakunnilta sellaista kuitenkin puuttuu tai sitä kaivattaisiin lisää. Siksi tartuimmekin tähän aiheeseen ja päätimme ottaa seuraavaksi kehityskohteeksi nuorten aikuisten toiminnan! Mitä nuoret aikuiset haluavat? Nuorten aikuisten toiveita kartoitettiin syksyn 2024 aikana pelimuotoisen kyselyn kautta. Pelin tarkoituksena oli kartoittaa, minkä tyyppistä tukea ja toimintaa kaivataan. Vastaukset jakaantuivat hyvin tasaisesti monien kysymysten kohdalla. Peliin vastasi yhteensä 217 nuorta. Heistä 95 %:lla on itsellään aivovamma ja 5 %:lla vastanneista aivovamma on tullut elämään lähipiirin kautta. Vastausten perusteella valtaosa nuorista haluaisi tavata toisia nuoria kasvotusten, kuitenkin kolmasosa vastaajista koki myös etänä tapahtuvat kohtaamiset tärkeinä. Toimintaa kaivattiin omalla lähialueella 16 NUORET järjestettynä, vaikka myös noin puolet vastaajista olisi valmiita matkustamaan tapaamisiin. Lähes puolet vastaajista koki tärkeäksi yhteisen ajanvieton toisten kanssa ilman tarkkaan suunniteltua ohjelmaa. Hieman yli puolet vastaajista koki, että esimerkiksi yhdessä pelailu tai erilaiset lajikokeilut olisivat mielekästä sisältöä tapaamisille. Yli puolet vastaajista haluaisi osallistua vain valmiiksi järjestettyyn toimintaan. Lähes puolet kuitenkin haluaa olla aktiivisesti mukana myös toiminnan suunnittelussa ja järjestämisessä. Kuten vastauksista on nähtävissä, monipuolinen ja monikanavainen toiminta on tarpeen, eikä yksi toimintamuoto ole ylitse muiden. Tunnelmakuva nuorten aikuisten Pääfest-leiriltä elokuulta 2024 Aivoitus 4/24

Tunnelmakuvia nuorten aikuisten Pääfest-leiriltä elokuulta 2024 Tervetuloa mukaan suunnittelemaan nuorten toimintaa Näiden vastausten pohjalta lähdemme suunnittelemaan nuorten toimintaa ensi vuodesta 2025 alkaen! Jos olet 18–35-vuotias ja haluaisit kuulla lisää, ole yhteydessä vertaistuki- ja kokemustoiminnan suunnittelijaan Katariinaan. Alamme kasata nuorista koostuvaa suunnitteluporukkaa ensi vuoden alussa. Voit myös liittyä postituslistalle, niin pysyt paremmin kärryillä, mitä milloinkin on meneillään. Vertaistuki- ja kokemustoiminnan suunnittelija Katariina Kankkunen katariina.kankkunen@aivovammaliitto.fi p. 050 575 7371 Teksti: Eeva Paavilainen ja Katariina Kankkunen Kuvat: Matilda Gustafsson Tunnelmakuvia nuorten aikuisten Pääfest-leiriltä elokuulta 2024 Aivoitus 4/24 NUORET 17

TATU tutuksi TATU ry on tapaturmaisesti tai potilasvahingon kautta vammautuneiden ja sairastuneiden lasten ja nuorten (alle 30-vuotiaat) sekä heidän läheistensä valtakunnallinen tukiyhdistys. TATUssa on monipuolista toimintaa, muun muassa vertais-, vapaaehtois- ja kurssitoimintaa sekä ohjausta ja neuvontaa. Kerron seuraavassa tarkemmin toiminnastamme. J ärjestämme vertaistukitoimintaa niin etänä kuin lähitapaamisina ryhmissä ja kahden kesken. Kotisivuiltamme (www.tatury.fi/ toimintaa/vertaistapaamiset/) löytyy kalenteri, josta löydät tulevat vertaistapaamisemme. Nuoret ja läheiset ovat toimintamme sydän ja he tekevät TATUssa merkittävää ja monipuolista vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistehtävät voivat olla vertaistukihenkilönä tai kokemustoimijana toimimista sekä TATUn toiminnan (esimerkiksi strategia, viestintä) kehittäjänä. Tarjoamme vapaaehtoisille ohjausta ja koulutusta. Kehittäjien toiminta on avointa TATUn toiminnassa mukana oleville nuorille ja mukaan voi tulla milloin vaan. Kehittäjissä voi olla mukana omien voimavarojen ja aikataulujen mukaan. Vuonna 2025 teemme kehittäjien kanssa mm. vaalivaikuttamista ja TATUn toiminnan kehittämistä. Nuoret ovat kertoneet, että vapaaehtoistoiminnassa mukana olo on antanut heille: "Sisältöä elämääni, vertaistukea, mahtavia kohtaamisia, onnellisuutta ja paljon erilaisia ja opettavia näkökulmia elämään." "Merkityksellistä oloa, tunnetta pärjäämisestä ja hyväksyntää." "Voi jakaa sitä omaa kokemaansa sellaisille, jotka ovat vasta taipaleensa alkupäässä. Ja antaessaan aina myös itse saa voimavaroja." Kursseja oivalluksia” -perhekurssi sekä ”Oma suunta” -kurssit 14–17 ja 18–29-vuotiaille nuorille, nuorille aikuisille ja heidän läheisille. Kurssit ovat tarkoitettu lapsille ja nuorille, jotka ovat vammautuneet tai sairastuneet tapaturman, potilasvahingon tai muun äkillisen aivotapahtuman vuoksi (aivoverenkiertohäiriön, -verenvuodon tai aivokasvaimen jälkitila). Kurssien sisällöistä ja hakemisesta voit lukea lisää kotisivuiltamme (www.tatury.fi/kurssit). TATUn kursseilla asetat oman kurssitavoitteen ja saat tukea kohti tavoitetta kulkemiseen. Lisäksi sinä ja läheisesi tapaatte samankaltaisessa tilanteessa olevia perheitä, saatte tietoa ja vinkkejä arkeen, löydätte yksilöllisiä sekä perheenne vahvuuksia ja saatte uusi kokemuksia. Kurssilla keskustellaan vammautumisen herättämistä tunteista ja pohditaan yhdessä, mitkä seikat ovat auttaneet selviytymään sekä saadaan tietoa erilaisista tukimuodoista ja palveluista. Usein kurssien kaikkein tärkeimmäksi anniksi nousee toisten samankaltaisessa tilanteessa olevien ihmisten tapaaminen ja vertaisuus. Nuorten Oma suunta -kursseilla osallistujat pääsevät pohtimaan omia tulevaisuuden valintoja saadun tiedon ja muiden kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta. Näin valinnat selkiytyvät ja nuori uskaltaa tehdä oman näköisiä valintoja. Läheinen saa tietoa peruskoulun jälkeisistä mahdollisuuksista sekä jakaa kokemuksia muiden läheisten kanssa. Kurssilla nuori ja läheinen saa uusia näkökulmia tilanteeseen ja läheisen luottamus ja tuki nuoren valintoja sekä tulevaisuutta kohtaan lisääntyy. TATUn teemalliset kurssit ovat ”Uskallusta ja 18 NUORET Aivoitus 4/24

Kursseille osallistuneet ovat kertoneet kurssikokemuksistaan seuraavasti: "Sain paljon positiivista energiaa. Hyväksyn tilanteen, en yritä muuttaa pakolla mitään. Näillä eväillä mennään eteenpäin." "Tein oivalluksia, joista hyödyn tulevaisuudessa." ”Kurssilla tulin enemmän tutuiksi vamman kanssa, näin muita ihmisiä samassa tilanteessa, ja opin paljon uutta…ajattelin, ettei vammautumisen tarvitse olla hyvän elämän loppu.” ”Oli tosi mielenkiitoista kuulla toisten selviytymistarinoita ja siinä sit sai sitä perspektiiviä ja tajusi, että kyllä jos noikin on selvinnyt niin vaikeasta tilanteesta, niin kyllä mäkin selviän, vaikka ei oo helppoa. Ja siitä sai jotenkin sellaista voimaa ja myöskin motivaatiota. Se, että tuli ymmärretyksi oman sairauden kanssa ja sai tutustua tosi mahtaviin tyyppeihin. Ja viettää aikaa ja pääsi kokeilemaan uusia juttuja.” Vertaisuutta Monilla nuorilla on usein vammautumisen jälkeen korkea kynnys lähteä toimimaan toisten nuorten kanssa. Oma pärjääminen ja toisten suhtautuminen voi mietityttää. Vertaistukea ei osaa kaivata, kun ei tiedä, mitä se on tai mitä siitä voi saada. Kuitenkin useimmat toimintaan osallistuneet nuoret kertovat jälkeen päin tapaamisen parhaana puolena sen, että voit tulla omana itsenäsi ja saat sellaista ymmärrystä, mitä muualta ei saa. Kursseilla ja vertaistapaamisissa tutustuminen tapahtuu luontevasti yhteisen toiminnan lomassa ja jokainen saa osallistua omalla tavallaan. Vertaistuen merkityksestä toiminnassa mukana olleet ovat sanoneet seuraavasti: ”Vertaisuus on itselle merkannut sitä tietynlaista turvan tunnetta, mitä saa tavatessaan muita samoissa tilanteissa olevia, ja näkevänsä ettei ole yksin… Vertaisuus on antanut tukea omaan elämään, haaveiluun ja myös omakuvan kehitykseen.” ”Vertaisuudella on ollut iso rooli kolarin jälkeisessä elämässä. Se on tuonut lohtua monessa asiassa, mitä onnettomuuden jälkeen on jouduttu läpikäymään, uusia tuttuja TATUn onnistuneiden kurssien ja tapaamisten muodossa. Jaettu suru puolittuu, jaettu ilo tuplaantuu - kuvaa mielestäni ytimekkäästi vertaisuutta parhaimmillaan.” Ota yhteyttä järjestösuunnittelija Marjoon ja saat lisätietoa vertais- ja vapaaehtoistoiminnastamme marjo.juuti-tavi(at)tatury.fi tai p. 044 711 7107. Ota yhteyttä kurssisuunnittelija Emmaan ja saat lisätietoa kursseista ja niille hakemisesta emma.lappi(at)tatury.fi tai p. 045 118 7609. Aivoitus 4/24 NUORET 19

Valo voittaa pimeyden Marketta Nelimarkka aivovammautui vuonna 1993 törmättyään Helsingin Itäväylällä tolppaan 80 kilometrin tuntinopeudella. Hän oli tuolloin 28-vuotias. Marketta Nelimarkka vietti kolarinsa jälkeen sairaalassa parisen tuntia. Pintapuolisen tutkimisen jälkeen hoitohenkilökunta totesi, että kallo ei ole murtunut ja kehotti säryn mahdollisesti jatkuessa Markettaa ottamaan yhteyttä korvalääkäriin. Koska tuskat jatkuivat niin kovina, ettei käveleminen onnistunut kuin seiniin nojaten, ja Marketta oli näkevinään ikkunoista tulevan rynnäkkökiväärein varustettuja ihmisiä, otti hän yhteyttä ensiapuun. Jatkotutkimuksissa selvisi, että yläkaularankaa tukeva alarialigamentti oli osittain revennyt ja vaurioita oli kaularangan atlas-axis nikamavälissä. – Tästä alkoi juokseminen tutkimuksesta toiseen, sillä minua hoidettiin löydöksistä huolimatta vakavasti häiriintyneenä mielenterveyspotilaana. Hermosäryt ja päänsäryt olivat niin voimakkaita, että valvoin öitäni. Kukaan ei kuullut tuskaani. Ajattelin, etten kestä enää kipuja, vaan päätän päiväni, kertoo Marketta, joka päätti nyt 59-vuotiaana tulla ulos aivovammakaapista ja kertoa kokemastaan. Alkoi taistelu kaikesta. Yksityislääkärit totesivat sekä niskan retkahdusvamman että aivovamman, mutta muualta ei apua herunut. Kuntoutustukihakemus jumitti järjestelmässä, Marketta ei kelvannut työttömäksi eikä työkyvyttömäksi ja vakuutuskorvauksetkin loppuivat kolmen kuukauden jälkeen. PALUU ELÄMÄÄN – ”Ylistys” kuvaa ylistyksen henkeä. Henkenä liikkuva kiitollisuus, ilo, syvä usko ja voima ovat tänäänkin läsnä. Etsikää valoa. Olkoon matkasi valoisa pimeästä huolimatta, Marketta Nelimarkka toivottaa teoksensa viereltä. Vastoinkäymiset eivät lannistaneet Vuonna 1997 Marketta sai tyttövauvan. Odotusaikana hän kävi lääkärissä särkyjen ja hengitysvaikeuksien vuoksi, mutta niitä ei kunnolla tutkittu. Viimeinen raskauskuukausi kuluikin siksi Kätilöopistolla eristyksissä hengitysvaikeuksien ja keuhkojen turvotuksen vuoksi. – Vauvan synnyttyä olin uupunut. Olin ollut fyysisesti sairaana, minulla oli aivovamma ja vauvalla koliikki, joten hakeuduin tyttäreni ollessa 2,5 kuukauden ikäinen Lapinlahden mielisairaalaan äiti–lapsi-paikalle. Olin siellä kolme viikkoa ja luonnollisesti ilman lääkitystä, sillä imetin lastani. Ympärilläni olevilla ihmisillä oli vahva lääkitys. Välillä jopa pelkäsin, sillä oveani ei saanut lukittua. Tilanpuutteen vuoksi samalla osastolla oli myös suljetun osaston potilaita. Marketta toteaa, että hänellä oli vakava synnytysmasennus ja toimintakykyyn vaikuttava aivovamma, joten hän haki apua lastensuojelusta, 20 Aivoitus 4/24 sosiaalitoimesta, neuvolasta, lääkäristä ja diakoniasta. Kunnollista tukea ei herunut mistään. – Neuvolassa oltiin enemmän huolissaan siitä, onko lapsella varmasti oikeanlaiset ensiaskelkengät, Marketta puuskahtaa. Marketta toteaa, että kun kaikki hylkäsivät, jäljelle jäi luovuuden valo. – Kun tyttäreni syntyi, kirjotin satuja. Kun hän oli 3-vuotias, aloin maalata. Olin jo lapsena innokas piirtäjä, ja myös äitini ja veljeni olivat taiteellisia. Olin rakennuspiirtäjäkoulussa, jota ehdin käydä pari vuotta, kunnes aivojeni ja käteni motoriikan ongelmien, lähimuistin häiriöiden ja fatiikin vuoksi koulutus oli keskeytettävä. Opiskelin Invalidisäätiön ylläpitämässä koulussa, jossa minulla oli lupa levätä kesken päivän, mutta en silti jaksanut. Koulun kesken jättäminen suretti minua. Tyttären kasvaessa Marketta kirjoitti runoja ja maalasi öljyväreillä. Taide jäi toviksi äitiyden jalkoihin, sillä Marketta halusi olla läsnä rakkaan lapsensa arjessa mahdollisimman täysipainoi-

– Luulin tekeväni Marian kuvaa, ja lempeä arvostus ja rakkaus teosta tehdessäni olivat läsnä. Kun teossarja ”Viisi naista” oli valmis, ymmärsin, että Marian kuva oli kuva minusta sellaisena kuin olin identifioitunut ja personoitunut. Teos on omakuva siitä, miten suojattu, hoidettu ja armoitettu olen. sesti. Vuonna 2006 Marketta valmistui urheiluhierojaksi ja työskenteli omalla toiminimellään voimiensa niin salliessa. Kun tytär oli 12-vuotias vuonna 2009, Marketta sairastui rintasyöpään. – Se oli rankkaa aikaa, mutta ei niin rankkaa kuin omien oikeuksiensa puolesta taisteleminen ja se mielivalta, jota yhteiskunta harkinnaksi kutsuu. – Matka jatkui surun ja murheen laaksoon, jossa itkemättömät itkut ja surun kaikki olomuodot sekä kyynelten eri värit kohtasin. Syöpä, jossa yö oli läsnä, vuorotteli vetovoimallaan taivaan kanssa. Keskustelin Jumalan kanssa ja rukoilin, jotta saisin elää ollakseni 12-vuotiaan tyttäreni tukena elämässä. Tästä syntyi runo “Pyysin ajalta aikaa”. Runot ovat syntyneet automaattikirjoituksena ennen taideteossarjoja. Maalaustaiteessa tätä kutsutaan abstraktiksi ekspressionismiksi. Runojen virta vuonna 2012 soljui soljumistaan puskien yli 200 runoa. Runot odottavat yhä julkaisuaan. Valosta valoon Kun kaikki muu elämästä hävisi, jäljelle jäi valo. Vuonna 2012 Marketalla oli pöytälaatikossaan yli 200 voimakasta, väkevää ja elämänmakuista runoa, joissa kaikissa kantavana teemana on ”valoa kohti”. Runokirjaa Marketta ei kuitenkaan julkaissut, mutta runous ja taide olivat vahvasti mukana arjessa. Kun tytär muutti pois kotoa, pääsi Marketta HEO:n kuvataide- ja urbaani kuva -linjalle opiskelemaan opetusministeriön stipendillä. Sieltä hän valmistui vuonna 2017. – Opiskeluaikanani minulla oli oma runoilta, taidenäyttely sekä kaksi yhteisnäyttelyä. Koulu oli rankkaa ja – KAUHU PELKO -teos kuvaa surun alla olevaa kauhua ja pelkoa murretun elämän matkalla. Se kuvaa epävarmuutta, omavoimaisuuden syvimmän juuren löytämistä – sitä, missä on vain rakkaus. Kauhu ja pelko ovat manalan herran maanpoveen painettu – sinne, minne ne kuuluvatkin, ja rakkaus ja valo ovat syvimmästä syvimpään puhdistaneet menneisyyden pelot ja kauhut pois. raskasta. Heräsin aamulla itkien, että en jaksa lähteä pimeässä kouluun. Minua kuitenkin motivoi sisälläni ja sielussani palava intohimo taiteeseen. Tiesin, että en voi jättää koulua kesken, janosin uutta oppia. Koulu jätti jälkensä jaksamiseen, joten valmistumisen jälkeen palautuessa meni lähes vuosi. Kun voimavarat taas karttuivat, teki Marketta runoCD:n. Sitä ei ole vielä julkaistu. Sittemmin Marketalla on ollut useita näyttelyistä, joista tuoreimpana oli viime kesänä esillä Helsingin Tuomiokirkon Kryptassa. Näyttely koostui kolmesta teossarjasta, jotka käsittävät yhteensä 11 taulua. Taidenäyttelyn nimeksi tuli ”Valosta valoon”. – Teossarjojeni nimet ovat ”Seitsemän rukousta”, ”Viisi naista” ja ”Valosta valoon”. Marketta kertoo, että hengellisyys on aina ollut läsnä hänen elämässään. – Jumala tuli minua jatkuvasti lähemmäksi ja lähemmäksi. Kristinuskossa puhutaan leivän murtamisesta, ja henkisellä polullani sydämeni on murtunut monta kertaa. Usein on tuntunut, että tästä en enää nouse, mutta sieltä ylhäältä on aina tullut apu ja voima. Sieltä on tullut valo! Teksti ja kuvat: Pia Kilpeläinen – Viiden kappaleen teossarjassa on ”Valosta valoon” ympyrät kuvaavat valon läsnäoloa. Aivoitus 4/24 21 PALUU ELÄMÄÄN

Paluu elämään musiikin voimalla Pauli Kari aivovammautui vuonna 2013 ollessaan lumilautailemassa Davosissa Sveitsissä. Tuona päivänä lumilaudasta rikkoutui takaside, jonka vuoksi lautaa ei ollut mahdollista ohjata. Hajoamishetkellä mies viiletti mutkassa kovaa vauhtia, joten hän ei ehtinyt kaatamaan itseään hallitusti hankeen. Ensimmäinen muistikuva tapahtuneen jälkeen on herääminen rotkossa. Lumilaudan siteiden rikkoutumisen vuoksi rotkoon syöksyneellä Pauli Karilla kesti pitkään ymmärtää, mitä oli tapahtunut. Ensimmäisen leikkauksen jälkeen kirurgit totesivat miehellä olleen onnea matkassa, sillä useimmiten vastaavaan onnettomuuteen joutuva ei hengissä selviä. Kuolo yleensä korjaa joko onnettomuudessa tulleiden vammojen vuoksi tai siksi, että loukkaantunut ei palaa tajuihinsa tarpeeksi ajoissa ja jäätyy kuoliaaksi. Onnea matkassa oli myös siinä, että Pauli kykeni raahautumaan rinneravintolaan. Luotettu simpukkapuhelin ei löytänyt signaalia onnettomuuspaikalla. Rinneravintolasta olisi hälytetty ambulanssi paikalle jo pelkästään Pauli rujon ulkomuodon vuoksi. Syöksy rotkoon oli luonnollisesti jättänyt mieheen roppakaupalla näkyviäkin jälkiä. Suomalainen mieshän ei stereotyyppisesti lääkäriä kovin helposti vaivaa, ja niinpä Paulikin päätyi ajamaan jeepillä majapaikkaansa – luonnollisesti šokissa ja silminnäkijöiden mukaan edelleen kypärä päässään. Mies ei itse tilannetta muista. Hän muistaa vain pohtineensa, että koska jalat kantavat, niin kyllä tästä selvitään. Pauli muistelee, että vaatteiden riisuminen alkoi tuntua lähes ylivoimaiselta urakalta. Lopulta hän onnistui tehtävässään ja ajatteli lämpimän suihkun auttavan – onhan vesi vanhin voitehista. Seuraava muistikuva on suihkun jälkeen huomion kiinnittyminen varsin värikkääksi muuttuneeseen Davos on yksi tunnetuimmista Alppien hiihtokeskuksista. Vaikka talviurheilijoita on paikkakunnalla runsaasti, Paulin onnettomuudella ei tiettäväsi ollut ainuttakaan silminnäkijää, sillä hän lasketteli yksin ja viimeisenä rinteiden sulkemisaikaan. PALUU ELÄMÄÄN 22 Aivoitus 4/24 ja kivuliaaseen torsoon. Pauli alkoi tuntea olonsa äärimmäisen väsyneeksi. Mieli teki vajota uneen sohvalla kylpytakki päällään, mutta kipukohtaus herätti ja hän onnistui soittamaan ambulanssin. Jo pelkästään taustatietojen valossa hätäkeskuksessa osattiin olettaa, että kaikki ei todellakaan ole kunnossa. Pauli vietiin ensiavusta suoraan leikkaukseen sisäisten verenvuotojen vuoksi. Hän pääsi leikkauspöydälle viime hetkellä. Pitkä toipuminen – Siitä alkoi pitkä toipumiseni. Olin teho-osastolla sekä tavallisella vuodeosastolla noin kaksi viikkoa ja kotihoidossa kuukauden verran ennen kuin sain lentoluvan jatkokuntoutukseen Suomeen. Kotihoitoon minut päästettiin poikkeuksellisen nopean toipumiseni vuoksi, kun lisäksi olin osoittanut loistaville sairaanhoitajille kykeneväni vaihtamaan siteet leikkaushaavaan ja naarmuihin itsenäisesti. Lisäksi naapurit ja läheiseni lupasivat käydä tarkistuskäynneillä.

Ennen jokaista laskua kannattaa tarkistaa siteet ja ettei taskuihin ole jäänyt mitään kovapintaisia tai teräväkulmaisia esineitä, kuten esimerkiksi aurinkolasikoteloita, Pauli Kari vinkkaa. Lentokoneeseen Pauli vietiin pyörätuolissa, sillä vaikka kävelyä oli jo harjoiteltu, ei se vielä kunnolla sujunut. Jalat eivät kuitenkaan huolettaneet miestä yhtä paljon kuin sormet – tai oikeammin aivojen ja sormien välinen yhteys. Pauli Kari on nimittäin ammatiltaan pianotaiteilija, säveltäjä, musiikkiterapeutti, taiteellinen johtaja ja tuottaja. – Maatessani vielä teho-osastolla eräs tunnettu kapellimestari soitti ja tarjosi töitä. Olin herännyt paria päivää aiemmin. Hän kysyi, miten minulla menee. Vastasin, että tosi hyvin. Pyydän anteeksi lumivalkoista valhettani, joka tietenkin paljastui hänellekin myöhemmin. Toisessa kädessäni oli paperi, johon oli kirjattu diagnoosini ”kuolema ilman leikkausta” ja toisessa kädessä puhelin, jonka välityksellä kapellimestari tarjosi konserttikiertuetta tulevalle vuodelle. Toisessa kädessäni oli siis menneisyys ja toisessa toivo tulevasta. Puhelu motivoi minua panostamaan kuntoutumiseeni. Kävi ilmi, että aivojen ja sormien välinen yhteys toimi aivovamman jälkeenkin. Konserttikiertue toteutui. Musiikki paransi muistia Musiikki ja lupaus tulevasta olivat Paulille parasta lääkettä, motivaatiota ja kuntoutusta. Aivojen toipumisen kannalta merkittävimmäksi hän Top10listaa Beethovenin Diabelli -variaatioiden ulkoa opettelun. Tärkeitä kuntouttajia olivat myös suomalainen säveltäjä ja pianisti Selim Palmgren sekä Chopin ja Liszt. – Erityisesti Beethovenia pianolla soittaessani heti onnettomuuden jälkeen aivoni alkoivat toipua uskoakseni yksinkertaisesti musiikin äärimmäisen kauneuden vuoksi. Klassinen musiikin lisäksi olen improvisoinut psykosynteeseja sekä pianolla että syntetisaattoreilla osana omaa musiikkiterapiaani. Vaikka soitto alkoi jo aika ajoin sujuakin, oli muusikon taivaalla välillä pilviäkin. Synkimmät terveyteen liittyvistä alkoivat onneksi hälvetä parin vuoden sisällä onnettomuudesta. – Pelottavimpia olivat alkuvaiheessa olleet näkö-, kuulohäiriöt ja muut fyysiset oireet. En saanut aina selvää edes ihmisten puheesta. Pelkäsin, että jos nämä jatkuvat, ei ammatistanikaan tule enää mitään. Pohdin, tuleeko minusta yhteiskunnalle täysin hyödytön ihminen ja kuka minua enää tallaisena rakastaisi. Musiikki on pakottanut käyttämään muistia esimerkiksi opetellessa ulkoa uusia kappaleita. Pauli toteaa rakastavansa musiikkia päivä päivältä entistä enemmän. – Luonteeni on muuttunut, olen tullut ehkä aiempaa herkemmäksi ja nöyremmäksi. Oletan näiden olevan sopivia ominaisuuksia muusikolle. Lisäksi olen oppinut arvostamaan entistä enemmän hyvän terveyden merkitystä.   Tänä päivänä Pauli toimii jälleen täyspäiväisesti ammatissaan. – Koen, että päästäni katosi vamman myötä aika paljon muistoja – vähän kuin tietokoneen muistista olisi puhdistettu vanhoja tiedostoja, joka sitten parantaa koneen suorituskykyä. Musiikkiteoksen ulkoa opettelu sujuu nykyään nopeammin kuin ennen onnettomuuttani, joten tapaturma toi lopulta mukanaan hyviäkin asioita. En toki suosittele tätä metodia kenellekään, vaan ainoastaan lämpimästi suosittelen olla iskemättä päätäsi ja kehoasi mihinkään, Pauli Kari hymyilee onnekkaana. Teksti: Pia Kilpeläinen Kuvat: Pauli Karilta Aivoitus 4/24 23 PALUU ELÄMÄÄN

Kuntouttajina väritystehtävät, palapelit ja perhe Auli Frilund havahtui kesken yöunien tunteeseen, että vessa kutsuu. Lämpimien vällyjen välistä nouseminen ei kuitenkaan houkutellut, joten hän vetkutteli vessareissuaan mahdollisimman pitkään. Lopulta oli kuitenkin ampaistava matkaan. – Olin jo päässyt kynnyksen yli kylpyhuoneen puolelle, kun päähäni hulmahti lämmin tunne. Näkökenttäni alkoi kaventua ja hämärtyä. Seuraava havaintoni onkin, että makaan kylpyhuoneen lattialla. En tiedä, kauanko olin siellä tajuttomana ollut. Tiedostin kuitenkin, että ulkona oli yhä pimeää, Auli Frilund kertoo. Myöhemmin selvisi, että verenpaine ei todennäköisimmin pysynyt mukana, kun Auli spurttasi sängystä vessaan. Kaatumisen oletetaan johtuneen liian matalalle laskeneesta verenpaineesta. Ortostaattisella verenpaineella tarkoitetaan tilaa, jossa verenpaine laskee selkeästi 1–3 minuuttia seisomaan nousun jälkeen. Se lisää kaatumisriskiä. Toettuaan Auli alkoi tutkailla olotilaansa. Poski tuntui kipeältä ja peukaloon sattui. Koska kaikki raajat – vaurioitunut peukalo mukaan lukien – liikkuivat, päätti hän siirtyä sänkyyn jatkamaan uniaan. – Tyypillisesti suomalainen ei turhasta lääkäriin lähde, vaan sisulla jatketaan eteenpäin. Ajattelin, että eihän tässä mitään hätää ole. Kahden viikon kuluttua Aulin kasvot muuttuivat hänen omien sanojensa mukaan tuhannen kirjaviksi. Pelastajana työskentelevä poika piti äidilleen tiukan puhuttelun ja totesi, että onhan se nyt kumma, ettet saa lääkäriin lähdetyksi. Kirjavat kasvot ja pojan periksiantamattomuus saivat Aulin lopulta lääkärin pakeille. PALUU ELÄMÄÄN Peukalo olikin pikkujuttu Lääkärissä Aulin pää ja peukalo kuvattiin. Nainen itse oli eniten huolissaan peukalostaan, joka kipsattiin. Kävi ilmi, että pää oli pääasiassa Aulin tapaturmassa. – Lääkäri hieman torui minua siitä, etten ollut tullut aiemmin lääkäriin. Totesin, ettenhän minä päätäni ole lyönyt, ainoastaan poskeni. Lääkäri naurahti, että missäs se poski sitten on, ellei päässäsi? Lääkäri totesi, että pään sisällä on iskun voimasta tapahtunut yhtä ja toista ja että neurokirurgi selvittää minulle asiat tarkemmin. Auli kertoo olleensa ällikällä lyöty, kun neurokirurgi kertoi kaatumisen ja pään lattiaan iskeytymisen aiheuttaneen useita pieniä aivoverenvuotoja. Lääkäri lohdutteli, että niiden pitäisi parantua ajan kanssa ja totesi, ettei vuodoille voi mitään tehdäkään. Aulin elämässä alkoi toipuminen, hissukseen ottaminen sekä totuttelu siihen, että kaatuminen oli aiheuttanut aivovamman. Erilaisia testejä ja tutkimuksia jatkettiin, ja Auli oli pitkään Oulun yliopistollisen sairaalaan aivovammapoliklinikan asiakas. Aulin aivovamma luokiteltiin lopulta keskivaikeaksi. – Tuntui pelottavalta ja kauhistuttavalta. Sätin itseäni, että olinpa tyhmä, kun en heti mennyt lääkäriin. Ammattilaiset lohduttivat, ettei se olisi lopputulokseen vaikuttanut millään tavalla. Auli kiittelee sekä aivovamma- 24 Aivoitus 4/24 poliklinikan ammattilaisia että ensitietopäivää, joiden ansiosta hän sai eväitä uuteen elämäänsä. – Nyt olen koettanut toimia niiden ohjeiden mukaan, joita ensitietopäivillä sain. Tiedon lisäksi myös vertaistuki on tuntunut erinomaisen tärkeältä. Auli haluaa nostaa erityisesti armollisuuden itseään kohtaan esimerkiksi väsymyksen iskiessä. – Nukkumisen tarve on noussut minulla jyrkästi. Olen oppinut hyväksymään, että 10–12 tunnin yöunet ovat täysin normaaleja. Minulla on nyt pienen lapsen tai vanhuksen päivärytmi. Menen aikaisin nukkumaan, ja läheiseni ovatkin jo oppineet, ettei minulle kannata enää iltakahdeksan jälkeen soitella. Auli kertoo olevansa virkeimmillään aamuisin, kun hän kahdeksan maissa heräilee. Ilon aiheita Nyt vammautumisesta on kulunut kaksi vuotta. Auli Frilund toteaa, että nyt elämässä on kaikki hyvin. Lähipiiriin kuuluu lasten ja lastenlasten lisäksi sisaruksia, jotka kaikki ymmärtävät aivovamman oirekuvan. Aulilla on elämässään mielekästä tekemistä ja kaunis koti, jossa on helppo elellä.

– Olen oppinut, ettei aivovamma ole mikään sellainen, joka paranee tuosta noin vaan, vaan oireet voivat seurata mukana koko loppuelämäni ajan. Etenkin tärkeää on ollut oppia, että vaikka tarvitsenkin unta aiempaa enemmän, ei minun tarvitse tuntea itseäni huonoksi, laiskaksi tai saamattomaksi. Auli on aktiivisesti etsinyt elämäänsä ilon aiheita, jotka paitsi tuottavat mielihyvää, myös aktivoivat aivoja. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset väritys- ja maalaustehtävät. Hän mainitsee erityisesti 6–8-vuotiaille suunnatun puuhakirjan, jonka kuviin ilmestyvät värit, kun niitä sivellään veteen kastetulla, kirjan mukana tulevalla pensselillä. – Väritystehtävät auttavat minua pysymään skarppina ja parantavat keskittymiskykyäni – erityisesti pienten yksityiskohtien, kuten vaikkapa linnun sulan, värittäminen on antoisaa. Olen luonteeltani hieman kuumakalle, ja väritystyöt auttavat minua muistamaan, että voin välillä ottaa rauhallisesti, eikä kaikkea tarvitse saada valmiiksi kertaheitolla. Toinen iloa tuova asia ovat palapelit. – Aloitin 200–300 palan palapeleistä, ja niitä olenkin tehnyt jo useampia. Valitsen sellaisia, joissa palat eivät ole aivan pikkuruisia. Palapelien valmistumisesta saa onnistumisen elämyksiä, ja onhan niiden kokoaminen muutoinkin oikein mukavaa puuhaa. Joskus palapelit koettelevat tosin hermojakin. – Viimeisin jäi minulta kesken, ja siivosin sen keittiön pöydältä pois. Siinä viisi valkoista hevosta laukkaa sinisen meren rantahiekalla, joten useissa paloissa oli vain pelkkää sinistä tai valkoista. Äkkipikaisuus nosti päätään ja meinasin jo heittää seinään koko palapelin, Auli nauraa. Vaikka Aulin asiat ovat monesta näkökulmasta mallillaan, joidenkin ystävien – tai entisten ystävien – käyttäytyminen satuttaa. Kaikki eivät Aivoitus 4/24 25 ymmärrä näkymätöntä vammaa. ”Ei se ole muuta kuin otat itseäsi niskasta kiinni” -lausahdus ei tunnu mukavalta, kun fatiikki iskee – tai mielen pahoittaminen siitä, ettei Auli jaksa lähteä illalla ulos syömään, vaan käy mieluummin nukkumaan. Koska muisti ei toimi enää aivan yhtä skarpisti kuin aiemmin, saattaa Auli kertoa saman asian useampaan kertaan. Häneltä on tivattu, oletko humalassa, vai miksi toistelet samoja asioita. Muutto sopivampaan asuntoon Paluuta elämään tukee myös uusi asunto. Auli asui aiemmin isossa rivitalo-osakkeessa, jossa oli hoidettavana kookas piha. – Huomasin, etteivät voivavarani riitä esimerkiksi ruohonleikkurin käsittelyyn. Naapurit lupasivat auttaa, mutta tuntui hankalalta olla jatkuvasti muiden avun varassa. Asun Oulunsalossa, enkä halunnut muuttaa täältä mihinkään, sillä viihdyn täällä ja minulla on myös PALUU ELÄMÄÄN

ja toisinaan käydään kaupassa – tai ihan vain kävelyllä. Avustaja on Aulin apuna kahden tunnin ajan. Iloa perheestä Auli Frilund kertoo, että aivovamma korosti hänen herkkyyttään, ja kyyneleet vierivätkin silmäkulmasta helposti. – Olen hyväksynyt, että myös itku on osa elämää, eikä kenenkään pidä hävetä sen enempää itkua kuin nauruakaan. luottamustehtäviä paikkakunnalla. Aloin haaveilla samalla seudulla sijaitsevasta pienemmästä asunnosta. Samainen pelastajapoika, joka passitti äitinsä lääkärille, löysi sopivan asunnon. – Lapseni hoitivat kaiken muuttoon liittyvän rumban. Vanhasta asunnosta jäi jäljelle vain kirjahylly ja sänky. Kaikki muu oli uusittava, sillä vanhat huonekaluni eivät enää sopineet uuteen asuntooni. Tyttäreni on innostunut sisustamisesta, ja hän latasikin kännykkäänsä ohjelman, johon oli mahdollista ladata asuntoni pohjapiirustus mittasuhteineen kaikkineen. Näin uuden asunnon kalustaminenkin sujui vaivatta. PALUU ELÄMÄÄN Nykyinen asunto sijaitsee luhtitalon toisessa kerroksessa. Asuntoon mennään rappusia pitkin, mutta molemmin puolin olevat kaiteet tuovat turvaa – ja portaat toimivat samalla kunnon kohottajina ja tasapainoharjoituksina. Asunnossa on parveke, josta Auli voi tarkkailla lintuja – ja se onkin yksi hänen mieliharrastuksistaan. Kaikki on lähellä, esimerkiksi lähikauppa kivenheiton päässä ja bussipysäkki suoraan talon edessä. Auli kiittelee Oulun kaupunkia siitä, että hän sai tuekseen avustajarenkaan. Neljä eri ihmistä käy yleensä maanantaisin Aulin apuna. Välillä avustajien kanssa mennään pesutupaan lakanapyykille, välillä tehdään kotitöitä 26 Aivoitus 4/24 Iloa elämään tuovat myös lapset, lastenlapsi ja sisarukset. Aulilla on läheiset välit heihin kaikkiin. Pelastajapojalle syntyi huhtikuussa lapsi, joten Aulista tuli mummi. Tytär on juuri mennyt kihloihin, ja sekä hän että hänen sulhasensa pelaavat ammatikseen pesäpalloa. Vävykokelaan yhden vieraspelin Auli on nähnyt paikan päällä Oulussa, mutta muuten hän seuraa pesistä maksukanavilta. Vammautumisen jälkeen Aulilla oli ruokahaluttomuutta. Edelleenkään hän ei pysty syömään suuria annoksia kerrallaan, mutta hän on jälleen löytänyt kokkailukipinän. – Olen aina tykännyt ruoanlaitosta, ja lapseni ovat saaneet saman pureman minulta. Otin lapset aina pienestä pitäen kykyjensä mukaan keittiöhommiin. Nyt vaihtelemme reseptejä, ruokakuvia ja juttelemme ruoanlaitosta. Ravitsemukseen perehtynyt tyttäreni kannustaa ja neuvoo, minkä tyyppisiä ruokia minun kannattaisi syödä ja miten usein. On kiva, että saan tukea lapsiltani, eivätkä he moiti pieniruokaisuuttani. Syön kuitenkin monipuolisesti, vaikken syökään määrällisesti paljon. Tytär on todennut, ettei äidin pidä käydä jatkuvasti puntarilla eikä ainakaan stressata siitä, ettei paino nouse. Hän on opastanut, että mukana kannattaa pitää aina vähintään vesipulloa ja mielellään proteiinipatukkaa tai mehua, jotta Auli liikenteessä ollessaan saa tarvittaessa nopeasti jotakin suuhunsa. Nyt Auli on eläkkeellä. Hän oli vammautuessaan jo lähellä eläkeikää, joten lääkäri suositteli eläkkeen hakemista. Se myönnettiinkin heti. – Nyt minulla on lompakossani eläkeläiskortti, aivovammakortti, Kelakortti, kirjastokortti ja pankkikortti. Siinä on kaikki, mitä hyvään elämään juuri nyt tarvitsen, Auli hymyilee. Teksti ja kuvat: Pia Kilpeläinen

”Sinä päivänä hukuin” Matkailu on ollut koko Heikki Niemimäen elämän ajan hänelle rakas harrastus ja tärkeä henkireikä arjen vastapainoksi. Maaliskuussa vuonna 2018 Heikki Niemimäki oli kaukana koti-Suomesta. 25-vuotiaan miehen elämä oli mallillaan. Koko ikänsä matkailua rakastanut nuorukainen oli pari vuotta aiemmin muuttanut Vietnamiin töihin ja löytänyt sieltä tyttöystävän. Päivät olivat täynnä auringonpaistetta. Maaliskuussa vuonna 2018 Heikki lähti silloisen tyttöystävänsä kanssa rantalomalle Vung tau -nimiseen kaupunkiin. Uimataidoton tyttöystävä jäi rannalle odottelemaan, kun Heikki päätti vielä kerran pulahtaa aaltoihin ennen hotellille paluuta. – Sinä päivänä hukuin, Heikki kertoo. Kun miestä ei alkanut kuulua, lähti tyttöystävä poikakaveriaan etsimään. Lopulta hän löysi Heikin kasvot alaspäin vedestä kellumasta. Tuossa kohdassa vettä oli vain polviin asti. Hengenpelastajat saapuivat paikalle ja kiskoivat elottoman miehen rannalle. Sydän oli pysähtynyt. Elvytystoimet saivat sydämen uudelleen sykkimään, joten Heikki päätettiin siirtää kiireesti sairaalaan. Vieläkään ei sataprosenttisella varmuudella tiedetä, miksi Heikki tuupertui veteen, mutta vahvin veikkaus on nestehukka: päivä oli kuuma, eikä Heikki ollut juonut päivän aikana juuri muuta kuin kahvia. Paikallisessa sairaalassa todettiin, ettei mitään ole tehtävissä, sillä Heikin vammat ovat niin vakavat. Tyttöystävä soitti Heikin äidille itkuisen videopuhelun Suomeen kertoakseen tilanteesta. Järkyttynyt tyttöystävä ei kyennyt sopertamaan muuta kuin ”mama, mama”. Heikin äiti luuli naisen nauravan, mutta totuus valkeni tämän kääntäessä puhelimen kohti sairaalasängyllä makaavaa miestä. Juuri silloin Heikin sydän pysähtyi toistamiseen. Äiti joutui katselemaan linnuntietäkin reilun 8 000 kilometrin päästä, miten hänen poikansa kamppaili elämästään. Heikin pelastukseksi koitui, että hänen hyvä ystävänsä oli samaan aikaan työhommissa Vietnamissa Ho Chi Minhin kaupungissa. Kun Heikin tyttöystävä soitti ja kertoi onnettomuudesta, alkoi ystävä toimia välittömästi ja hommata Heikille maksusitoumusta parempaan sairaalaan. – En varaa matkoillani edes hotelleja etukäteen. Mottoni on ”go with a flow”, anna virran viedä. Menen sinne, mikä tuntuu hyvältä, Heikki Niemimäki kertoo. Aivoitus 4/24 27 PALUU ELÄMÄÄN

Heikki Niemimäki ihailee maisemia riippumatossa maaten. Kuva on otettu ennen onnettomuutta. – Kaverini joutui hieman ärähtelemään, mutta lopulta minut suostuttiin viemään parempaan sairaalaan reilun sadan kilometrin päässä sijaitsevaan Ho Chi Minhiin. Ystävän ponnistelut jatkuivat, ja jo seuraavana päivänä Heikki siirrettiin hoitoon Thaimaan Bangkokiin. – Bangkokissa sijaitsevan sairaalan on arvioitu olevan maailman seitsemänneksi paras. Siellä oli todettu, että kyllä he saavat minut hengissä pidettyä, mutta todennäköisesti en koskaan herää koomasta. Onnea matkassa Heikillä oli onnea monessa suhteessa. Ensiksikin tyttöystävä löysi hänet ajoissa rantavedestä. Toiseksikin sinnikäs ystävä sai hoidettua hänet parhaaseen mahdolliseen hoitopaikkaan. Kolmanneksi Heikillä oli kattava matkavakuutus, joka korvasi paitsi hoidot, myös ambulanssilennot ja lennätti vielä Heikin äidinkin poikansa sairaalavuoteen äärelle. Myös Heikin isä ja veli saapuivat Thaimaahan, mutta omalla kustannuksellaan. – Oltuani kaksi viikkoa koomassa aukaisin silmäni. Lääkärit ja hoitajat olivat ihmeissään – että mitä ihmettä nyt tapahtuu, eihän tämän pitänyt enää koskaan herätä. Heikki ei kyennyt puhumaan eikä liikkumaan, eikä hän nähnyt kunnolla. Nyt lääkärit totesivat, että tokkopa mies koskaan ainakaan puhuu tai kävelee. Heikki sai hukkumisonnettomuudessa anoksisen eli hapen puutteesta johtuvan aivovaurion. Hukkumis- PALUU ELÄMÄÄN Heikki Niemimäki rannalla ennen onnettomuutta. onnettomuudesta selviämiseen vaikuttaa paitsi aika, myös veden lämpötila ja ihmisen ikä. Lämpimässä vedessä aivot alkavat vaurioitua nopeammin kuin kylmässä, ja nuori ihminen selviää iäkkäämpää paremmin. Vaurioita voi alkaa tulla jo muutamassa minuutissa, mutta jos hukuksissa ollaan kymmenisen minuuttia, on selviämisen ja toipumisen ennuste jo huono. Jos veden alla ollaan yli 20 minuuttia, alkaa tilanne olla toivoton. Heikin tapauksessa ei tiedetä, miten pitkään hän oli hukkuneena. Kun miehen tila hieman koheni, lennätettiin hänet äitinsä kanssa ambulanssilennolla Intian ja Azerbaidžanin kautta Suomeen. Myös Oulun yliopistollisessa sairaalassa arveltiin, ettei Heikki enää kävele eikä puhu. Läheiset juttelivat lakkaamatta Heikille tämän vuoteen vierellä. Kun hukkumisesta oli kulunut vasta kuukauden verran, kaikkien yllätykseksi hän alkoikin puhua. Myös raajat alkoivat liikkua ja Heikki kykeni nousta istumaan. Toipuminen alkoi edetä vauhdilla, ja ensiksi hänet siirrettiin Oulun kaupunginsairaalan kuntoutusosastolle ja sieltä Validia Helsinkiin. Yksin avaraan maailmaan Kuten jutun alussa todetaan, matkailu on aina ollut Heikille henki ja elämä. – Matkailuharrastus antaa enemmän kuin ottaa. Matkailukärpänen puraisi, kun Heikki oli kuusivuotias. Tuolloin isovanhemmat kustansivat koko perheelle matkan Kreetalle. Sen jälkeen mummi 28 Aivoitus 4/24 ja pappa maksoivat lapsilleen ja lastenlapsilleen matkoja eri puolille maailmaa. Lapsuudessa tutuiksi tulivat muun muassa Bulgaria, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien Dubai, Kanarian saarten Teneriffa ja Egypti. Matkoilta syntyi roppakaupalla mukavia muistoja, jotka piristivät arkeen palatessakin. – Isäni oli merimies ja hän on käynyt 56 maassa. Päätin, että ennen kuin kuolen, rikon isäni ennätyksen. Olen jo hyvässä vauhdissa, olen käynyt 31 tai 32 maassa. Kun kuntoutuminen eteni, Heikki mieli jälleen maailmalle. Hän suosii etenkin yksin matkustamista. – Yksin matkustamisessa parasta on, ettei tarvitse tehdä kompromisseja. Voin tehdä mitä haluan, milloin haluan ja missä haluan. Yksinään reissaamisen ainoa huono puoli on, että sairastuessa ei ole ketään apuna tai tukena. Ensimmäisen matkansa vammautumisensa jälkeen Heikki teki kuitenkin äitinsä kanssa. Tuolloin suuntana oli Vietnam ja vierailu silloisen tyttöystävän luona. Ensimmäisen omatoimireissunsa Heikki teki puolentoista vuoden kuluttua vammautumisestaan. Matkakohteena oli Intia. Sinne Heikki lähti Pekka Hyysalon innoittamana kuntoutumaan intialaisen Rajul Vasan kehittämän, erityisesti neurologisille kuntoutujille suunnatun, Vasa concept -kuntoutusmenetelmän avulla. Kun kaksiviikkoinen kuntoutusrupeama oli ohi, vietti hän vielä kolmisen kuukautta Intiassa. Hän suuntaisi luoteis-Intiassa sijaitsevat Nashikista koillis-Intiaan.

Mummi ja Heikki Niemimäki matkalla Viroon. Heikki Niemimäki matkasi onnettomuuden jälkeen yksin Egyptiin. – Jos saman pöydän ääreen kokoontuu innokkaita Intian-kävijöitä, koillis-Intiassa matkanneita arvostetaan erityisesti. En nähnyt reissullani yhtäkään turistia. Koillis-Intiasta Heikki matkasi Andamaanien saarille. Ne sijaitsevat lähellä Indonesiaa, mutta kuuluvat Intialle. – Siellä tutustuin itävaltalaiseen muusikkoon, jonka kanssa olemme edelleen hyvät ystävät. Hänellä on itävaltalais-intialainen yhtye Ashram. Tarinani teki häneen niin suuren vaikutuksen, että hän mainitsee minut kolmessa biisissään. Tuolla reissulla Heikki kuvasi yhtyeen musiikkivideon ja pääsi itsekin lavalle esiintymään 300 ihmisen eteen. – Mieluummin olin siellä kivuliaana kuin kylmyydessä Suomen talvessa. Viime talvena Heikki suuntasi jälleen Intiaan. Tällä kerrallakin maassa vierähti kolme kuukautta – ja tälläkin kerralla hän teki yhteistyötä Ashram-bändin kanssa. Hän teki somevastaavana yhtyeelle digimarkkinointia. Matkan aikana Etelä-Intiassa järjestettiin konsertti, johon osallistui 7 000 kuulijaa. Heikki on reissannut yksin myös Virossa, Sveitsissä, Kroatiassa, Albaniassa, Hollannissa, Puolassa, Itävallassa, Saksassa ja Italiassa. Myös Albania on tullut tutuksi, mutta tämä reissu tehtiin yhdessä kaverin kanssa. Lempikohteekseen Heikki mainitsee Intian, jossa hän on käynyt viidesti. Heikillä on Youtube-kanava Travelnymous. – Kun mummini oli vanha, eikä Lempikohteena Intia Vuonna 2021 Heikki vietti kuukauden Egyptissä. Ensiksi hän matkasi Kairoon ja tutustui pyramideihin, siirtyi junalla Luxoriin käydäkseen Kuninkaiden laaksossa ja päätti matkansa Punaisen meren rannalle Dahabiin. Kun Heikki täytti 30 vuotta vuonna 2022, suuntasi hän yksin Tansaniaan. Safarilla hän näki kissaeläimiä, norsuja ja sarvikuonon. Äiti oli ostanut pojalleen lahjaksi kuumailmapallolennon. Matkatessaan Sansibarin saarelle auto törmäsi Heikkiin, ja mieheltä murtui sääriluu kahdeksasta kohdasta. Sekään ei saanut Heikkiä keskeyttämään lomaansa. päässyt enää matkailemaan, aloin tehdä Youtube-videoita, jotta hän pääsi mukaani edes videoiden välityksellä. Mummini kuoli keväällä, mutta aion jatkossakin kuvata matkavideoita muiden iloksi. Seuraavaa reissua Heikki ei ehkä teekään yksin, sillä hänen elämäänsä on astunut uusi rakkaus. – Tyttöystävän löytäminen ei ollut ihan helppoa, sillä ensimmäinen kriteerini oli, ettei tyttöystäväni saa olla kantasuomalainen. Toinen ehtoni oli, että hän saisi mieluiten olla aasialaistaustainen. Nykyinen tyttöystäväni on Filippiineiltä, joten ehkä suuntaamme sinne seuraavaksi… Teksti: Pia Kilpeläinen Henkilökuva Heikki Niemimäestä: Pia Kilpeläinen Reissukuvat: Heikki Niemimäeltä Heikki Niemimäki masai-heimon parissa. Masait ovat paimentolaiskansaa Kenian ja Tansanian alueelta. Aivoitus 4/24 29 PALUU ELÄMÄÄN

Iloa eläimistä Nyt 38-vuotias Johanna Pihlajaniemi vammautui 16-vuotiaana traktorionnettomuudessa. Hän oli palaamassa koulusta kaveri kyydissään, kun ohjausvirheen vuoksi ajoneuvo kiepsahti vastaantulevien kaistalle ja kaatui. Kaveri lennähti ulos takaikkunasta ja sai vain kuhmun, mutta Johanna vietti seuraavan kuukauden teho-osastolla. Upouudessa traktorissa oli – toisin kuin perheen edellisessä – ohjaustehostin, joten se tottelikin Johanna Pihlajaniemen antamaa kääntymiskäskyä huomattavasti ärhäkkäämmin kuin aiempi ajopeli. Sen vuoksi äkillinen ohjausliike oli kohtalokas. Johannalta murtuivat leuat kolmesta kohdasta, kylkiluita ja kallonpohja, niskaan tuli hiusmurtuma, lannerangasta murtui kolme nikamaa, ja lisäksi tuli pehmytkudosvammoja, joiden vuoksi hänellä on nykyään muun muassa oikeassa kädessään hienomotoriikkaa haittaava hermovamma, ilmarinta ja vaurioita munuaisiin. Johannalla oli avanne 1,5 vuotta onnettomuuden jälkeen. Johannan sydän pysähtyi onnettomuusyönä kolmesti, ja kolmesti hänet elvytettiin takaisin elävien kirjoihin. Onnettomuus tapahtui torstaina, mutta Johanna voitiin verenhukan vuoksi leikata vasta seuraavana tiistaina. Siihen saakka hänet pidettiin nukutettuna. Leikkaus kesti yhdeksän tuntia. Johanna oli aloittanut kauppakoulussa kahta kuukautta aiemmin. Hän oli pois koulusta tammikuuhun asti. Hänelle ehdotettiin vuoden mittaista sairauslomaa, mutta pohjalainen periksiantamattomuus nosti päätään ja Johanna päätti palata Vaikka Johanna Pihlajaniemen onnettomuus oli raju, diagnosoitiin aivovamma vasta kaksi vuotta onnettomuuden jälkeen. Kiista vakuutusyhtiön kanssa kesti peräti 17 vuotta! PALUU ELÄMÄÄN 30 Aivoitus 4/24

Johanna Pihlajaniemi käy jaksamisensa mukaan vuohiensa kanssa esimerkiksi vanhuksia ja lapsia ilahduttamassa. koulun penkille. Ensimmäisen vuoden hän suoritti tenttimällä. Alkuvaiheessa hän pystyi istumaan vain vartin kerrallaan. Tentit pidettiin opettajanhuoneessa, jotta Johanna saattoi välillä levätä sohvalla. – Pääsin läpi, vaikka melkoista räpiköimistä se oli. Olin aiemmin pärjännyt hyvin, mutta nyt sain vain ykkösiä ja kakkosia. En muistanut, mitä tunnilla oli opetettu. Viimeistään puolelta päivin päätäni alkoi särkeä niin kovin, että minun oli lähettävä kotiin. Minulle tuli poissaolotunteja peräti 170. Johanna kiittelee ystäväänsä Marjoa, jonka vankkumattoman tuen ansiosta koulu alkoi sujua. – Muistan erään ATK-tunnin, jossa opettaja yritti selittää minulle jotakin ja moitti, etten keskity. Vieressäni istunut ystäväni Marjo totesi, että Johannalle pitää nyt vääntää asiat rautalangasta. Opettaja katsoi minua kuin olisin yksinkertainen. Ystäväni sanoi, ettei Johanna tyhmä ole, hän vain tarvitsee nyt onnettomuuden mukanaan tuomien oireiden vuoksi enemmän tukea kuin aiemmin. On pitkälti Marjon ansiota, että pääsin koulusta läpi. Arvosanat alkoivat nousta, ja ykkösten sijaan kokeista tuli nelosia ja viitosia. Marjon tuella Johanna oppi lukemaan kokeisiin oikeat asiat ja tiivistelmät. Johannan muistia tuki, että hän sai lukea kokeisiin kaikessa rauhassa kotonaan ja keskittyä niihin asioihin, jotka olivat olennaisia. Löyhässä hirressä 17 vuotta Rajusta ja korkeaenergisestä onnettomuudesta huolimatta Johannan aivovammaa ei diagnosoitu heti. Hän alkoi itse miettiä, missä vika, kun hän ei pysty keskittymään ja päätä alkaa tämän tästä särkeä. Ollessaan toista vuotta kauppiksessa Johanna katsoi dokumenttia aivovammoista. Hän ymmärsi, että hänen oireensa ovat juuri samanlaisia. Vuonna 2004, kaksi vuotta onnettomuuden jälkeen, hänellä diagnosoitiin lievä aivovamma. – Vakuutusyhtiö tosin totesi, että minulla onkin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Sain siihen lääkkeet, joista en hyötynyt. En kokenut olleeni masentunut, vaan tajusin jonkin muuttuneen onnettomuuden jälkeen – ja Aivoitus 4/24 31 se muutos liittyi keskittymiskykyyni, muistiini ja energisyyteeni. En ollut enää yhtä aikaansaapa kuin ennen onnettomuutta. Johanna marssi yksityislääkärin pakeille, joka diagnosoi vähintään lievän, mutta mahdollisesti keskivaikean, aivovamman. – Sitkuttelin sisulla vuosikausia saamatta lisätietoa mistään. Yritin pärjätä. Työskentelin vanhempieni yrityksessä tehden toimistotöitä. Vihdoinkin 25-vuotiaana pääsin kuntoutukseen, jossa vammani todettiin keskivaikeaksi tai jopa vaikeaksi. Burnout iski, ja Johanna siivosi elämästään pois lähes kaiken. Hän myi asuntonsa, hevosensa ja erosi puolisostaan. Hän piti itsellään ainoastaan yhden koiran. Neljä kuukautta hän asui koiransa kanssa yksiössä ja yritti käydä töissä. Päivisin hän otti torkut ja mietti, että ainoastaan vanhempiensa omistamassa yrityksessä hän pystyy nukkumaan kesken työpäivän. – Ajattelin, ettei elämäni voi jatkua näin! Vuoden työskenneltyäni jäin sairauslomalle, ja sitä jatkuikin sitten 16 vuotta. Vakuutusyhtiön kanssa tappelin 17 vuotta, ja vasta sitten sain PALUU ELÄMÄÄN

Johanna vastasyntyneen connemara-poni Spiritin kanssa. työkyvyttömyyseläkkeen. En olisi varmasti saanut sitä vieläkään, ellen olisi palkannut asianajajaa. Talous oli tiukkaa. Välillä hän sai Kelasta työttömyyskorvausta, välillä sairauspäivärahaa ja välillä vakuutusyhtiöstä kahden vuoden jaksoissa ansionmenetyskorvausta. – Sitä sain vuodesta 2011 vuoteen 2018. Koko ajan roikuin kuin löyhässä hirressä, ja ansionmenetyskorvausta piti kahden vuoden välein hakea uudelleen. Viimeisen vuoden ennen työkyvyttömyyseläkettäni olin nollatuloilla. Muutto takaisin maaseudulle Välit lämpenivät uudelleen entisen miehen kanssa ja pariskunta palasi yhteen. Ensiksi he asuivat Kauhajoen keskustassa, mutta ostivat sitten uuden asunnon haja-asutusalueelta. Johanna koki, ettei kaupunkimainen asuminen ollut häntä varten, sillä hänen elämäänsä iloa ja sisältöä tuovat eläimet. Heillä oli tuossa vaiheessa kaksi ponia, jotka tarvitsivat tallipaikan. Uusi koti löytyi läheltä molempien lapsuudenkoteja. – Hevosten lisäksi erityisesti koirat ovat henkireikäni, ja olen nyt kasvattanut kääpiöpinsereitä 17 vuotta. Viimeisenä vuotena ennen työkyvyttömyyseläkettä sain rahaa ainoastaan koiranpentujen myymisestä – mutta onneksi edes siitä. Pentueita ei kuitenkaan teetetä edes joka vuosi, vaan PALUU ELÄMÄÄN niiden välillä on useimmiten kolmisen vuotta. Johanna harrastaa koirien kanssa muun muassa rally-tokoa, sillä lähipaikkakunnilla järjestetään kisoja sen verran tiheästi, ettei hänen tarvitse kulkea pitkiä kisamatkoja. Rally-toko on laji, jossa on elementtejä agilitysta ja koiratanssista. Agilityssa koirat puolestaan juoksevat läpi esteradan ohjaajansa neuvojen mukaan. Myös metsälenkit koirien kanssa auttavat nukkumaan ja nostavat mielialaa. Hevosten hoitaminen aamu- ja iltaruokintoineen rytmittävät päivää, ja ratsastaminen ja hevosten kouluttaminen tuovat sisältöä elämään. Viime kesänä Johannan maatilalla syntyi Suomen ensimmäiset elossa olevat connemara-kaksoset. – Nuorempana koin, että koska en käy töissä, minun pitää harrastaa sata lasissa päivät pitkät. Syyllistin itseäni, kun en meinannut jaksaa. Käsittelin näitä tunteita neuropsykologisessa kuntoutuksessa ja opin, että kukaan muu ei voi vetää puolestani rajoja tai pitää huolta jaksamisestani kuin minä itse. Jos kalenteri alkaa näyttää liian täydeltä, ei pidä sille viikolle sopia enää mitään. Tämä auttoi minua hyväksymään, että myös levolle on ihan okei antaa aikaa. Toimintaterapeutin kanssa laadimme minulle viikko-ohjelman, johon kirjasimme, mitä asioita teen minäkin päivänä. Tämä auttoi jopa enemmän kuin seinäkalenteriin asioiden listaaminen. Nyt, 22 vuotta vammautumiseni jälkeen, osaan ja uskallan vetää rajat ja ymmärrän, ettei minun tarvitse tehdä yhtään enempää asioita päivässä kuin mitä jaksan ja mikä tuntuu hyvältä. Johannaa harmittaa ainoastaan se, että kului kymmenen vuotta ennen kuin hän sai kuntoutusta. – Jos olisin saanut toimintaterapiaa ja neuropsykologista kuntoutusta heti vammauduttani, olisivat silmäni auenneet jo aiemmin ymmärtämään, mistä oireeni johtuvat ja miten niiden kanssa oppii elämään. Koen, että toi- 32 Aivoitus 4/24 pumiseni alkoi kunnolla vasta saamani kuntoutuksen myötä. Aloin ymmärtää, mitä voin vaatia itseltäni ja mitä en. Ymmärsin myös, että aivovamman jälkeen on aivan normaalia, että ulkoilu hevosen kanssa pikemminkin virkistää, mutta veroilmoituksen täyttäminen uuvuttaa minut totaalisesti – että kroppani kestää fyysistä rasitusta huomattavasti paremmin kuin aivoni ajatustyötä vaativaa pohdintaa. Toki selän murtuma on vuosien kuluessa tuonut lisää haasteita toimintakyyyn, kun murtumakohtaan on tullut skolioosia (selän vinoutuminen), kyfoosia (selkärangan yläosan, erityisesti rintarangan taaksepäin työntyvä kaareuma), välilevyn madaltumaa ja rappeumaa. Maalaiselämää Hevosten ja koirien lisäksi Johannalla ja hänen puolisollaan on vuohia ja kanoja sekä kukko. Hänellä on myös kasvimaa ja kasvihuone, joissa hän kasvattaa perheelle paprikaa, tomaattia, kurkkua, sipulia, porkkanaa, perunaa, salaattia, mansikkaa, kesäkurpitsaa ja yrttejä. Vuohenmaitoa käytetään perheessä paitsi ruokajuomana, myös ruoanlaitossa ja leipomisessa. Perheessä on kolme connemaraa ja miniatyyrihevonen. Eläinten iltatoimet, kuten ruokkiminen, kanalan siivoaminen ja vuohien lypsäminen, on tehtävä hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. Ellei Johanna rauhoita iltaansa, käy hän ylikierroksilla, eikä saa unen päästä kiinni. Johanna on käynyt eläinten kanssa myös vanhainkodeilla ja päiväkodeilla. Parhaimmillaan käyntejä oli jopa 90 vuodessa, mutta niin tiheä tahti alkoi uuvuttaa. – Nyt käyn eläinteni kanssa keikoilla satunnaisesti oman jaksamiseni mukaan. Esimerkiksi alkukesästä kävin vuohen kanssa vanhainkodilla. Eläinten tuottamaa riemua lasten ja vanhusten keskuudessa on ilo seurata, ja ilon tuottaminen muille tuo myös iloa omaan elämääni. Teksti: Pia Kilpeläinen Kuva Johannasta: Pia Kilpeläinen Johannan ja eläinten kuvat Johanna Pihlajaniemen kotialbumista

KOLUMNI Hyppybensaa Entisessä elämässäni, kuten me aivovammaiset tapaamme sanoa, pääsin hyvin läheltä seuraamaan päätoimittajan arkista työsarkaa. Sain nähdä, kuinka lehden pomon työpöydän kautta vipeltää päivittäin tuhat ja yksi asiaa. Kunnioitettava vastuu painaa hartioita. Siksi aviisien ”kukkasia” hellitäänkin nimellä PT. Päivänä muutamana otin yhteyttä Pia Kilpeläiseen, Aivoituksen PT:hen. Pari kuukautta vanhana Aivovammaliiton jäsenenä laskettelin linjoja pitkin ruusunhohtoisia juttuideoita. Kolumneja ennenkin kirjoittaneena sovimme minun tekevän niitä Aivoitukseenkin. Aikoinaan sepustin johonkin ajankohtaiseen aiheeseen liittyviä omia näkökohtia sisältävän kirjoitelman tuossa tuokiossa. Nyt parin rivin valmistumiseen voi mennä viikkokin. Olen ylen kiitollinen saamastani mahdollisuudesta kurkistaa entiseen elämääni ja tehdä siitä omintakeisesti totta myös nykyisessä tilanteessani. Kiitos, PT! Ensimmäinen hoitava paikkani ”paluu elämään” -saralla oli lintutorni. Voimani riittivät kävelyyn ykkösvaihteen vauhdilla kohteeseen ja takaisin. Pitkospuut ja metsässä mutkitteleva polku sekä luonnon äänet ja ympäröivä värimaailma valloittivat minut. Nautin lintutornilla lintujen ja sudenkorentojen arjen seuraamisesta. Välillä jaoin iloni muiden kävijöiden kanssa, välillä join kuksasta teehuikan ja mutustelin eväitä. Elämä oli kiireetöntä. Aika oli pysähtynyt. Lintutornin ylimmällä tasolla kuulin bongareiden suussa sorahtelevan mekot-sanan. Ihmettelin itsekseni, mitä hameja vaatehommia tornilla niin innokkaasti jaetaan. Selvisihän tuo ”kankaan” laatu. Meko tarkoittaa merikotkaa. Tuota isosiipistä, korkealla liitävää ja lounaan kimppuun tarkalla sihdillä syöksyvää petolintua. PT:stä ja meko:sta on luontevaa hypähtää tanssilavojen tunnelmalliseen maailmaan. Cha-cha-yy-kaa-koo. Pitkäpitkä-lyhyt-lyhyt-pitkä. Näiden ja muiden hokemien pariin en uskonut enää ikinä palaavani. Viime kesänä päätin eräänä hyväoloisena päivänä mennä tanssilavalle. Halusin nauttia musiikista ja tunnelmasta. Astuin ylirohkean askeleen entiseen – siltä tuntui. Olin henkisesti valmistautunut istumaan joitakin toveja seinänvierustan penkillä. Ääni- ja väkimäärä-ähkyn yllättäessä oli tarkoituksenani lähteä kotiin. Historialliset ”kuinkas sitten kävikään” -sanat voi tähän väliin tanssahdellen lausahtaa. Puolituntinen sujui joutuisasti lavan tapahtumia seuratessa. Sitten haki ensimmäinen mies valssiin, ja kotvan kuluttua huiskin jo tangon saloja. Koitti naistenhaun aika, ja meikäläistä vietiin tanssin hurmaan. Ensimmäisellä reissulla vierähti puolentunnin istuskelun sijaan aktiiviset puolitoista tuntia. Eivätkä tanssit jääneet viimeisiksi. Olen viihtynyt lähilavoilla ehtoon jos toisenkin. Ensimmäisen ”uuden elämän” lavaillan jälkeen huristelin kotiin kiitollisena ja iloisena. Olin saanut palata aikuisuuteen. Tasavertaisuuteen muiden kanssa. Oli juhlallinen olo. Hitaan valssin yy-kaaaa-a-koo, PT ja meko ovat elämässäni. Toki aina ei kaikki suju kuin tanssien, sillä väsymyksen täyttämiä päiviä on paljon. Ajatus ja puhe takkuavat. Tätä kolumnia kirjoittaessani olen useamman kerran pohtinut: mikä sen sanan nimi olikaan…, mitä sana tarkoittikaan..., mitä minun pitikään kirjoittaa… PT:n luvalla ilmennän hakuammuntoja pistevyöhykkeellä: "... ... ... ... ... ... ... ... .." Kaikki katkenneet ajatukseni eivät edes mahtuneet listaan mukaan. Aivot toimivat milloin mitenkin. Hyvinkin nikotellen, kuten auto ensimmäisellä ajotunnilla. Yhtä hyppybensaa. Aivoitus 4/24 Teksti ja kuva: Eeva-Liisa Isosaari 33

Äidiksi aivovammasta huolimatta Aivovamman nuorena saanut Elina uskalsi toivoa lasta arjen haasteista riippumatta. Perhetyöntekijöiden avulla vauva-arki sujui hyvin. Aivovammastaan huolimatta Elina uskalsi toivoa puolisonsa kanssa lapsia. Vauvavaiheen jälkeen arki on helpottunut valtavasti. Tyttäret ovat 2- ja 7-vuotiaita. josta matka oli jatkunut pian Turun yliopistolliseen keskussairaalaan Tyksiin. “Se oli raaka tapaturma. Minulle kävi tosi hurjasti. Sain erittäin vaikean aivovamman. Teho-osastolla pääni kuulemma turposi yhtäkkiä aivan valtavaksi. Luu piti hajottaa, ja sen tilalle laitettiin titaanilevy”, Elina kertoo. Elina oli Tyksissa kolme viikkoa, minkä jälkeen hän muutti hetkeksi vanhempiensa luo Ouluun. Hän kävi kahden kuukauden ajan joka päivä taksilla sairaalassa. Onnettomuus pysäytti rajusti nuoren ihmisen elämän. Elämä alkoi alusta 19-vuotiaana. Puhuminen ja kävely piti opetella uudestaan. Kipujen ja leikkausten lisäksi edessä oli menetyksiä ja luopumisia. Seurustelusuhde päättyi. Parturi-kampaajaopintoja ei ollut mahdollista enää jatkaa. Innostavat opinnot Oli juhannus 2007, ja kesä kauneimmillaan. Auto täynnä ystäviä oli matkalla Suomen suurimmille beach-festareille Raumanmeren juhannukseen. Autossa oli myös 19-vuotias Elina, joka odotti Raumalle pääsyä ja festareiden alkua. ARTIKKELIT Yhtäkkiä rysähti. Elina meni saman tien tajuttomaksi. Seuranneet tapahtumat hän on kuullut myöhemmin muilta.   Auto oli törmännyt hirveen. Elina oli viety ambulanssilla lähellä olevaan Porin kaupunginsairaalaan, 34 Aivoitus 4/24 Elina asui reilun puolen vuoden ajan vanhempiensa kanssa ja muutti sitten hetkeksi palvelukotiin. Seuraavan puolen vuoden ajan päivät täyttyivät terapeuttien kotikäynneistä. Myöhemmin Elina osallistui ankkurikurssille, joka on tarkoitettu henkilöille, jotka tarvitsevat apua ammatillisiin suunnitelmiin tai uuden

työn löytämiseksi esimerkiksi sairauden vuoksi. Hän tutustui useisiin eri vaihtoehtoihin ja päätyi opiskelemaan merkonomikoulutukseen Ammattiopisto Luoviin Ouluun. Kyseessä on ammatillinen erityisoppilaitos, joka järjestää koulutusta opinnoissaan vaativaa erityistä tukea tarvitseville. Valmistuttuaan Elina työskenteli merkonomina, mutta joutui keskeyttämään työskentelyn työn käydessä fyysisesti liian raskaaksi. Kivut ja terapiakäynnit olivat yhä arjessa mukana. Haaveena lapsi Elina alkoi opiskella visualistiksi ja tapasi samaan aikaan nykyisen puolisonsa. Yllättäen hänen toinen jalkansa meni heikkoon kuntoon, ja opiskelut oli pakko keskeyttää. Elina muutti puolisonsa kanssa Kaarinaan ja jatkoi siellä käyntejään neuropsykogin ja fysioterapeutin toteuttamissa terapioissa joka toinen viikko. Pikku hiljaa monesta suunnasta tullut ehdotus työkyvyttömyyseläkkeen hakemisesta alkoi tuntua oikealta ratkaisulta. Elina oli jo pitkään haaveillut lapsesta ja pohtinut, selviytyisikö hän lapsiperhearjesta. Myös puoliso toivoi lasta, ja he alkoivat tosissaan miettiä, olisiko se mahdollista. Pystyisikö Elina kantamaan lasta sylissään? Miten kävely ja kipujen kanssa pärjääminen sujuisivat tulevaisuudessa? Terapeutit rohkaisivat heitä. Raskaus onnekkaasti alkoi. Vauvan synnyttyä Kaarinan kaupungin perhetyöntekijä oli apuna jopa viitenä päivänä viikossa tunnin kerrallaan. Se helpotti muun muassa vauvan kantamiseen liittyvissä haasteissa, ruuanlaitossa ja lepohetkien mahdollistumisessa.   Elinan kävely muuttui synnytyksen jälkeen paremmaksi. Se ilahdutti. Onnellinen arki Kävelyhaasteet palasivat, kun perheen toinen tyttö syntyi. Lääkäritkään eivät osanneet sanoa, mistä halvaustyyppiset oireet johtuivat. Aivovamma ja sen tuomat kivut vaikuttavat edelleen elämään päivittäin. Siitä huolimatta Elina on onnellinen, että uskalsi toivoa lasta ja sai nyt 2- ja 7-vuotiaat lapsensa. Helpotusta arkeen ovat tuoneet kaupungilta saatu apu, lasten kasvaminen ja esikoisen vauva-aikana saatu työkyvyttömyyseläke. Vauva-ajan jälkeen perhetyöntekijä kävi muutaman kerran viikossa ja myöhemmin kerran viikossa. Enää he eivät tarvitse perhetyöntekijän apua, kun kuopuskin on kasvanut leikki-ikäiseksi. Iloa arkeen tuovat myös aiempi vapaaehtoistyö MLL:n perhekahvilassa sekä Avustajakeskuksessa avustajana toimiminen. “Vanhemmuus on mahtavinta, mitä olen elämässäni kokenut vaikka kyllähän siinä on haasteita, kun lapsi on pieni. Rohkaisen yrittämään lasta, jos on valmis äidiksi ja isäksi. Ammattilaisilta kannattaa pyytää apua. Lapsiperhearki on todella ihanaa.” Elinasta käytetään tekstissä vain etunimeä perheen yksityisyyden suojelemiseksi. Teksti Hanna Parviainen, kuva Elinan kotialbumi Älä jää yksin Lapsen saaminen on monille elämän suurin unelma. Joskus raskaus ei ala toiveesta huolimatta. Joskus raskautta ei ole mahdollista yrittää. Tahattoman lapsettomuuden taustalla olevat syyt liittyvät usein lääketieteeseen tai elämäntilanteeseen. Tahaton lapsettomuus on yksi aikuisiän suurimmista kriiseistä. Kriisin syvyyteen ja käsittelyyn vaikuttavat ympärillä olevien suhtautuminen, tuki ja vaatimukset. On tavallista, että tunteet vaihtelevat toivosta suruun ja pettymykseen. Usein toiseuden ja kateuden tunteet ovat vahvoja lapsiperhejuhlien, kuten ristiäisten, äitienpäivän ja joulun aikoihin. – On tärkeää antaa itselleen lupa kaikkien tunteiden tuntemiseen. Lapseton kaipaa itsemyötätuntoa, ymmärrystä, hyväksyntää ja läsnäoloa. Yksin ei kannata jäädä, rohkaisee Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n toiminnanjohtaja Piia Savio. Elämä on hyvää ilman lastakin Simpukka tarjoaa tietoa ja tukea lapsettomuutta kokeville. Kokemuksesta selviytymisessä on tärkeää tieto tahattomasta lapsettomuudesta, lapsettomuushoitopolusta ja lopullisesta lapsettomuudesta sekä tuki läheisiltä, vertaisilta ja ammattilaisilta. Suomessa joka viides hedelmällisessä iässä oleva kohtaa tahattoman lapsettomuuden. Osa päätyy kääntämään kaikki kivet lapsitoiveen toteuttamiseksi. Osa toteaa, ettei oma tilanne salli raskauden yrittämistä tai lapsettomuushoitoihin lähtemistä. Jokaisen suru on yhtä oikeutettu riippumatta siitä, mitä on tehty toiveen toteutumiseksi. – Elämä ilman lastakin on hyvää, arvokasta ja merkityksellistä. Vaikka elämä ei olisi sellaista kuin suunnitteli, voi se olla onnellista ja iloista, muistuttaa Savio. Lapsettomien yhdistys Simpukka ry • Tietoa, tukea ja edunvalvontaa. • Vertaistukea verkossa ja kasvokkain. • Lue lisää osoitteesta simpukkary.fi. Kirjoittaja on Lapsettomien yhdistys Simpukan viestinnän asiantuntija. Aivoitus 4/24 35 ARTIKKELIT

Kirjaukset potilaan turvana Neurokirurgian erikoislääkäri Mirva Nätynki ja sairaanhoitaja Lotta Ahmala Oulun yliopistollisesta sairaalasta kertovat, miksi aivovammaan liittyvät kirjaukset on tärkeää tehdä huolellisesti aina hoitoketjun alusta alkaen. Ennen kaikkea kirjaukset ovat potilaan turva mahdollisimman tarkoituksenmukaisesta ja oikea-aikaisesta hoidosta, mutta tärkeitä myös esimerkiksi vakuutuskorvauksia ja kuntoutuksia haettaessa. Kun potilaalla epäillään aivovammaa, on tärkeää kirjata virallisiin potilasasiakirjoihin erityisesti tiedot tajuttomuudesta ja sen kestosta, muistiaukosta ja toimintakyvystä. Kirjaukset pitää tehdä huolellisesti ja katkeamattomasti koko hoitoketjun ajalta aina ensihoidosta alkaen. Esimerkiksi ambulanssissa työskentelevillä on käytössään kaavake, johon pitää merkitä tajunnantasoon liittyvät havainnot. Sairaanhoitaja Lotta Ahmala ja neurokirurgian erikoislääkäri Mirva Nätynki toteavat, että mitä vakavammasta vammasta on kyse, sitä todennäköisimmin kirjaukset ovat asianmukaisia. –Tajuttomuuden ja sen keston lisäksi muistiaukon pituus on syytä kirjata huolellisesti. Sekavuus ja ylipäätään normaalista poikkeava käyttäytyminen ovat tekijöitä, joiden avulla muistiaukon pituutta voidaan arvioida. Jos ensiapuun tuotu potilas on selkeästi tajunnantasoltaan alentunut, käyttäytyy sekavasti tai on unelias, kirjaukset ovat todennäköisimmin oikein, Lotta Ahmala kertoo Toisinaan potilas voi kuitenkin näyttää hyvinvoivalta ja käyttäytyä normaalisti, mutta todellisuudessa hän ei muista asioita oikein. Tällöin puutteelliset ja virheelliset kirjaukset ovat mahdollisia. Vaikka päänsä kolauttanut vastailisi päivystyspoliklinikalla asiallisesti ja olisi tolkullisen oloinen, mutta vuodeosastolla käytös muuttuu poikkeavaksi tai epäasialliseksi, pitää tämäkin kirjata. Poikkeava ja epäasiallinen käytös ovat nekin viitteitä muistiaukosta ja vaikuttavat vamman vaikeusasteen arviointiin. Lotta Ahmala muistuttaa, että toimintakyvyn vähäinenkin alenema on syytä potilasasiakirjoihin kirjata. Myös tällä on vaikutusta potilaan tulevaisuuteen. – Vaikka muutokset tajunnantasossa tai muistissa tuntuisivat miten vähäpätöisiltä hyvänsä, ne kannattaa silti kirjata. Ellei näitä ole kirjattu, voi olla hankalaa myöhemmin todistaa aivovammaan liittyviä löydöksiä tai määrittää aivovamman vaikeusastetta. Kaikki varmasti potilasasiakirjoihin Yksiköissä, joissa hoidetaan runsaasti päänvamman saaneita, hoksataan kirjaukset yleensä tehdä huolellisesti. Paikoissa, joissa aivovammapotilaita on vain vähän ja henkilökunta kokematonta, ei normaalista poikkeavaa käytöstä välttämättä osata yhdistää tapaturmasta johtuvaksi ja ARTIKKELIT 36 Mirva Nätynki ja Lotta Ahmala työskentelevät OYSissa aivovamman saaneiden ihmisten parissa. se jätetään siksi kirjaamatta. Tämäkin vaikuttaa tulevaisuudessa vamman ja sen vaikeusasteen arviointiin. –Tajuttomuuden ja sen keston sekä tajunnantason lisäksi muistiaukkoon liittyviä seikkoja tulisi kuvailla huolellisesti, kuten muistaako tapahtumat tarkasti, välähdyksenomaisesti vai ei ollenkaan, Mirva Nätynki painottaa. Nätynki muistuttaa, että vaikka tiedot olisi kirjattu tarkasti ambulanssissa ensihoitokaavakkeeseen, eivät ne välttämättä siirry sieltä virallisiin potilasasiakirjoihin. – Jälkikäteen ambulanssissa kirjattuihin tietoihin voi olla vaikea päästä käsiksi, ja sen vuoksi OYSissa akuuttilääkärit kirjaavat kaikki ambulanssikaavakkeisiin kirjatun myös virallisiin potilasasiakirjoihin. Tämä on potilaan turvaksi ja auttaa lisäksi kaikkia hoitoketjuun osallistuvia työssään. Tajuttomuuden arviointi, jos silminnäkijöitä ei ole Aina tajuttomuutta tai sen kestoa ei tiedetä, jos tapaturma sattuu esimerkiksi kotona, mökillä tai lenkkipolulla. – Ensimmäiset, jotka näkevät joko tajuttoman tai sekavasti käyttäytyvän tapaturman uhrin, voivat olla täysin ulkopuolisia tai perheenjäseniä. Maallikon onkin vaikea arvioida tajunnantasoon liittyviä asioita. Näissä tapauksissa ensihoitokaavakkeeseen on voinut jäädä täysin merkitsemättä tajuttomuuteen liittyvät asiat, Lotta Ahmala toteaa. Jos tajuttomuuden kestolle ei ole silminnäkijöitä, voi ensihoitotiimi pyrkiä arvioimaan asiaa ulkoisten tekijöiden perusteella. Esimerkiksi kadulta löytyvän ruumiinlämpö Aivoitus 4/24

kertoo omaa kieltänsä. Tajuttomana kotoaan löytyvästä voidaan tutkia samassa asennossa pitkään makaamisen aiheuttamia merkkejä iholta. – Ja jos ihminen on löydetty esimerkiksi kadulta, voidaan silminnäkijöiltä tiedustella, mihin aikaan henkilö on nähty viimeksi. Myös älykellojen antamia tietoja voidaan hyödyntää. On silti mahdollista, että näin tehdyt arviot eivät riitä vakuutusyhtiölle, mutta ainakin ne antavat sairaalahoitoon ja vamman vaikeusasteen arviointiin hyödyllistä tietoa, Mirva Nätynki täydentää. Mirva Nätynkin muistuttaa, että päihteiden vaikutuksen alaisena olevaa päänsä kolhinutta pitää aina ensisijaisesti kohdella mahdollisen päänvamman saaneena, vaikka humalatila onkin kirjattava löydöksiin. Se saattaa vaikuttaa tajunnan tasoon. Humalatilan voimakkuus varmistetaan potilaan kunnon mukaan puhallus- tai verikokeella. Oireet ja syy-seuraussuhde tapaturmasta todistettava lääketieteellisesti – Aivovammapoliklinikan asiakkaaksihan tullaan vasta akuuttivaiheen jälkeen. Jotta pystyisimme diagnosoimaan potilaan aivovamman ja arvioimaan vamman vaikeusasteen, on katkeamattomat ja tarkat kirjaukset alusta saakka erittäin tärkeitä myös hoitohenkilökunnalle, Lotta Ahmala kertoo. Aivovammapoliklinikan näkökulmasta myös aiempi sairaushistoria on merkityksellinen. Esimerkiksi tieto siitä, onko potilas ollut aiemmin hoidossa päänvammojen vuoksi, on tärkeä. – Joskus lähetteessä todetaan, että potilas on ollut liikenneonnettomuudessa 20-vuotiaana. Tämä tietohan ei riitä, vaan on tärkeää tietää lisäksi, onko pää tuolloin kuvattu, ja jos on, milloin ja missä, jotta nykytilannetta voidaan verrata aiempiin kuvantamislöydöksiin. On joskus melkoista salapoliisityötä saada selville kaikki tarpeelliset yksityiskohdat, Lotta Ahmala toteaa. – Tarkkojen kirjausten ja dokumentoinnin merkitys tulee selkeimmin esiin vakuutusyhtiön kanssa asioitaessa. On oltava dokumentit, joilla voidaan todistaa lääketieteellisesti muun muassa tajunnantasoon ja toimintakykyyn liittyvät asiat. Me uskomme, kun läheinen kertoo päänvamman saaneen olleen sekava ja toimintakyvytön, mutta läheisten vakuuttelu ei aina riitä vakuutusyhtiöille. Huonoimmassa tapauksessa voi käydä niin, että potilas ei saa tarvittavia terapioita tai korvauksia, jos emme pysty lääketieteellisesti todentamaan koko hoitoketjun tajuttomuuteen, muistiin ja toimintakykyyn liittyviä asioita sekä oireiden syy-seuraussuhdetta tapahtuneen onnettomuuden kanssa, Mirva Nätynki toteaa. Teksti: Pia Kilpeläinen Niukasti tutkittu tai kirjattu Aivovamman saaneella on kokemukseni mukaan muihin vahingonkärsijöihin verrattuna korkeampi riski joutua vakuutusasioidensa kanssa vaikeuksiin. Vastapuolena on vakuutusyhtiö ammattilaisineen, joiden päätösten perustelut nojaavat nimettömiin lääkäreihin. Oma oikeudenkäynteihin perustuva käsitykseni on tiivistetty otsikkoon. Pääosa ongelmista liittyy puutteellisiin tutkimuksiin. Ei ole joko lainkaan tai ainakaan oikea-aikaisesti tehty esimerkiksi tietokonetomografiaa tai magneettikuvausta. Myös neuropsykologisia tutkimuksia on voitu laiminlyödä. Nämä ovat tärkeitä, koska sairauden ja oireiden dynamiikka voi olla polveileva ja pitkäaikainen. Lääkäriliitto on laatinut ohjeistusta jäsenilleen, miten lääkärinlausuntoja tulisi kirjoittaa. Niissä on hyvin yleisluontoisesti todettu mm., että ”Todistusten kirjoittamisessa yhdistyvät toisaalta potilaan oikeusturvan ja toisaalta lääkärin työn organisoinnin haasteet.” Sama koskee lausuntojen perusteena olevia epikriisimerkintöjä, joita laaditaan toisinaan suurellakin kiireellä ja joskus ehkä myöhässäkin. Oma kokemukseni on, että laadukkaiden, esimerkiksi vakuutusyhtiöprosessia tai oikeudenkäyntiä vahvasti palvelevien lausuntojen kirjoittaminen on käytännössä monelle lääkärille haasteellista eikä sitä aina huomioida varsinkaan akuuttivaihteen kirjauksissa. Aivovammojen Käypä hoito suositusta on tarkennettu loppuvuodesta 2023 tarkoituksena mm. vahvistaa ja yhdenmukaistaa hoitokäytäntöjä ja niiden laatua. Suosituksessa korostetaan mm. aivovamman varhaisen toteamisen ja huolellisen diagnostiikan merkitystä. Syy-yhteyden ja pysyvien haittojen arvioinnin osalta painotetaan akuuttivaiheen tapahtuma- ja tutkimustietojen tarkkaa kirjaamista. Se on tärkeää jatkohoidon suunnittelemiseksi, ennusteen arvioimiseksi ja potilaan oikeusturvan kannalta. Kun yhteenvetona huomioidaan aivovammojen lääketieteellinen haastavuus, yhä niukentuvat hoitotyön resurssit ja ammattiosaamisen vaihtelevuus yksittäisessä tapauksessa, olisi hyödyllistä kysellä ja valvoa kattavien tutkimusten tekemistä, niiden selkeitä Aivoitus 4/24 37 perusteita ja kirjauksia. Tämä voi kuitenkin olla aivovamman saaneelle ja hänen läheiselleen traumaattisen elämänmuutoksen kohdatessa vaikeaa tai jopa mahdotonta, koska kaikki voimavarat menevät hengissä selviytymiseen eikä aivovammaisella ole useinkaan jaksamista tai kykyä alkaa ajaa omaa etuaan. Pirkka Lappalainen varatuomari ARTIKKELIT

Työtapaturman muuttama arki Matti Ratus teki elämäntyönsä kirvesmiehenä, kunnes vammautui työtapaturmassa. Talotehtaalla työskennellessään noin 900 kilogramman painoinen elementti kaatui Matin päälle, jonka seurauksena mies syöksyi päin lattiaa ja iskeytyi metallipalkkiin. Matti ja hänen puolisonsa Marika Hautala kertovat, miten työtapaturma vaikutti 22 vuotta yhdessä olleen pariskunnan elämään. Matti: Kalloni murtui työtapaturmassa saamani iskun voimasta. Marika: Olin tapaturmapäivänä juuri avannut työpaikkani oven, kun Matin kanssa samalla työmaalla ollut kummipoikani soitti ja kertoi, että nyt on sattunut ikäviä. Aavistin heti soittajan tiedot nähdessäni, ettei nyt kaikki ole hyvin, sillä hän ei ikinä soittanut kesken työpäivän. Matti oli ollut tajuttomana, ja kun ambulanssi oli saapunut, oli hän heräillyt ja yrittänyt lähteä karkuteille. Tilanteen vakavuuden vuoksi helikopterikin oli tilattu paikalle. Matti: Kuuleman mukaan hoitaja, joka oli tullut ambulanssin kyydissä, oli heti todennut tilanteen niin pahaksi, ettei minua kannattanut viedä Seinäjoen keskussairaalaan. Sen sijaan minut vietiin suoraan TAYSiin. Marika: Matti pidettiin koomassa parisen viikkoa. Se oli melkoista taistelua, tuli keuhkokuumetta ja aivopaineet nousivat. Viikon kuluttua tapaturmasta Matille tehtiin kranioplastia. – TAYSissa otettiin mahtavasti huomioon myös läheiset. Siellä kysyttiin aina, miten minä jaksan ja tarjottiin tietoa. Vieläkin, jos soitan Matin asioissa sinne, kysyvät he vointiani ja tiedustelevat, haluanko keskusteluapua. Onnettomuuden satuttua kävinkin pari kertaa keskustelemassa, josta oli hyötyä. Isoin tuki oli kuitenkin ihanat ystäväni, toteaa Marika Hautala puolisonsa Matti Ratuksen vieressä. Kuva: Pia Kilpeläinen ARTIKKELIT 38 Aivoitus 4/24

Perheen Leffe-koira on saanut nimensä ruotsalaisen ystävän Leifin mukaan. Kuva: Matti Ratus ja Marika Hautala. Matti: Minulta aukaistiin pää ja otettiin iso pala kalloa pois oikealta puolelta. Marika: Vaikka isku tuli vasemmalle puolelle, ovat suurimmat vauriot oikealla. Matti: Vasemmalle puolelle tuli paljon pieniä verenvuotoja, mutta oikealle puolelle yksi iso. Marika: Matti oli Tampereella kolme ja puoli viikkoa, jonka jälkeen hänet siirrettiin tehohoitovalmiuksin varustetulla ambulanssilla Seinäjoelle. Matti: Kyllä minä Pietarin porteilla kävin, mutta hänellä ei ollut aikaa ottaa minua sisään – ja piru tiesi, että hän ehtii myöhemminkin. Marika: Työtapaturma sattui helmikuun alussa vuonna 2023. Alussa ei luvattu, että Matti kävelee enää ikinä. Kyllä tässä ihmeitäkin on ollut matkassa, sillä nythän Matti kävelee normaalisti ja puhuukin hyvin. Matti: Ei tässä mitään ihmeitä tapahtunut, se oli oma tahtoni! Kotiin kolmen kuukauden jälkeen Marika: Vuosi sitten toukokuun loppupuolella Matti pääsi kotiin sairaalasta. Matti: Äitini oli murehtinut, kuinka tässä käy, jos Matti ei tule takaisin. Äitini murhe jauhoi päässäni. Marika: Matti opetteli uusiksi kaiken syömisestä ja nielemisestä alkaen. Hän on saanut sekä fysioterapiaa että toimintaterapiaa, mutta ei neuropsykologista kuntoutusta, sillä täälläpäin ei sitä ole tarjolla. Matti: Toimintaterapiasta en kylläkään hyötynyt, sillä olisin mieluummin vaikka nikkaroinut linnunpönttöjä, mutta nyt jouduin keittelemään perunavellejä… Marika: Matin onnettomuus oli melkoinen elämänmullistus meille molemmille. Voimakkaimmin aivovamma on vaikuttanut muistiin, motoriikkaan ja toimintakykyyn. Hänen oma-aloitteisuutensa on nollassa ja häntä pitää opastaa ja ohjata. Väsymys on voimakasta. Jos käymme koiranäyttelyssä, hän jaksaa kyllä sen päivän, mutta sen jälkeen meneekin muutama päivä levätessä. Kotityöt jäävät nykyään valtaosin minun vastuulleni. Matti: En saa esimerkiksi ajaa autoakaan tällä hetkellä, joten en pääse itse mihinkään. Marika: Matti ei läpäissyt ajokokeita neurologisten syiden vuoksi, joista suurimpana ongelmana oli haasteet hahmottamiskyvyssä. Ajokortin takaisin saamista arvioidaan seuraavan kerran nyt syksyllä. Sopeutumista uuteen Marika: Oli melko stressaavaa, kun itselläni vähenivät työt ja Matin tulot putosivat kolmasosaan aiemmasta. Rahan väheneminen vaikutti myös aiempaan koiraharrastukseemme. Ennen Matin vammautumista kiersimme ympäri Eurooppaa koiranäyttelyissä. Harrastuspuoli on nyt jäänyt minimaaliseksi. Matti: Olen nyt kuntoutustuella, joskin olen hakenut työkyvyttömyyseläkettä. Marika: Aivovammayhdistystoiminnasta voisimme saada uuden harrastuksen, mutta melko vähäisesti olemme vasta mukana olleet. Matti: Marika haluaisi teatteriin, mutta minua ei saa sinne kirveelläkään! Sen sijaan olen aina ollut autourheilun harrastaja ja nytkin olisin päässyt ajanottajaksi Jyväskylän MMralliin, mutta muut panivat hanttiin. Marika: Matilla ei oiretiedostus ole vielä täysin herännyt, joten siksi jouduimme hieman rajoittamaan hänen ralli-innostustaan. Matti: Höpöhöpö, oiretiedostuksessani ei ole mitään vikaa! Marika: Suurin kompastuskivi Matille on kuitenkin ollut, ettei hän pääse enää töihin. Matti: Olet oikeassa, työ on ollut minulle aina tärkeää. Marika: Ystävät ovat olleet suurin voimavarani, ilman heitä en olisi jaksanutkaan yhtäkkiä rajusti muuttuneessa arjessa. Myös perheeni asuu aivan lähellä, ja he ovat tarvittaessa esimerkiksi hoitaneet viittä koiraamme. Marika ja Matti: Kyllä tämä 1,5 vuotta on ollut meille molemmille monelta kantilta opettelua uudenlaiseen arkeen ja elämään. Ja opettelu jatkuu! Teksti: Pia Kilpeläinen Info Kraniotomia tarkoittaa kallon avausleikkausta, jossa aivoihin käsiksi pääsemiseksi kallosta irrotetaan pala. Jos kallosta irrotetaan kallonsisäisen paineen/turvotuksen vuoksi iso pala, kutsutaan tätä kraniektomiaksi. Kranioplastia puolestaan tarkoittaa joko oman, pakastimessa säilytetyn, luupalan takaisin asettamista tai sen keinomateriaalilla korvaamista myöhemmin akuutin tilanteen rauhoittuessa. Aivoitus 4/24 39 ARTIKKELIT

Neuromoninainen kaupunki sopii kaikille Tutkija Riina Lundman on aina ollut kiinnostunut kaupunkiympäristöistä ja kaupunkisuunnittelusta, mutta saatuaan aivovamman kolme vuotta sitten hän kiinnostui erityisesti neuromoninaisesta kaupungista. Neuromoninaisuudella tarkoitetaan henkilöitä, joiden aivot tai hermosto toimivat syystä tai toisesta eri tavoin kuin niin sanotusti neurotyypillisillä ihmisillä. Turun toreilla ja turuilla kävelee tutkija Riina Lundmanin kanssa kolme ihmistä: minä ja kaksi muuta. Sarilla on aivovamman mukanaan tuomia näköön liittyviä ongelmia, Veeralla on ADHD ja minulla on menieren tauti. Me kaikki havainnoimme kaupunkiympäristöä omista lähtökohdistamme – ja meistä jokainen keksii jotakin huomautettavaa. – Hei, tästä risteyksestä puuttuu kadunnimikyltti! Nyt minun on hankala jatkaa tästä eteenpäin, sillä minulla on huono suuntavaisto. – Nämä rappuset ovat aivan liian leveät, eivätkä askelmat erotu selkeästi. Portaiden reunan pitäisi erottua paremmin. – Torin katukivet ”irvistelevät”, näihin kompastuu helposti. – Kauppakeskuksessa on aivan liian kova hälinä! – Miten tästä risteyksestä on tarkoitus mennä? – Tätä infonäyttöä ei kyllä ulotu pyörätuolissa oleva ihminen käyttämään! – Puut rauhoittavat ja ovat hyvä juttu, sillä ne ovat pysyviä – ne eivät yhtäkkiä liiku mihinkään. Sen sijaan katutöiden vuoksi tuo kadulla törröttävä tötsä tai tuolla etäämpänä sivuun viskattu skuutti hankaloittavat liikkumista. Tässä on muutamia poimintoja asioista, joihin niin sanotusti terveet eivät välttämättä edes kiinnitä huomiota. Riina Lundmanin tutkimuksessa korostuivat samat asiat kuin mihin me Turussa ”koekävelylläkin” mukana olleet ihmiset kiinnitimme huomiota. Kaupunkikävelyt ja järjestöhaastattelut antoivat tietoa Tutkija Riina Lundman sekä koekävelijät Sari ja Veera keskustelevat Turun kauppatorilla neuromoninaisen kaupungin elementeistä. ARTIKKELIT 40 Aivoitus 4/24 Riina Lundman tutki Koneen Säätiön rahoittamassa ”Tila, oikeudenmukaisuus ja arkipäivän demokratia” -hank-

Tässä risteyksessä palaa vihreä valo samanaikaisesti kaikille jalankulkijoille. Menieren tautia sairastavalle turistille suojateitä merkkaavat raidat tuntuivat vilisevän silmissä ja aiheuttivat huimaavan olo. Ehkä tähänkin tottuisi, jos Turussa asuisi. keessa, miten kaupunkiympäristöistä saataisiin mahdollisimman yhdenvertaisia ja neuroesteettömiä. Hän toteutti tutkimuksensa tekemällä kaupunkikävelyitä sellaisten ihmisten kanssa, joilla oli autismin kirjo tai ADHD, sekä haastattelemalla järjestötoimijoita. Yksi haastatteluun valikoituneista tahoista oli Aivovammaliitto ry. Perinteisesti neuromoninaisiksi on luettu ihmiset, joilla on ADHD tai autismin kirjo, mutta Riina Lundmanin tutkimuksessa neuromoninainen näkökulma pyrkii eroon rajaavista lääketieteellisistä määritelmistä. Tämän vuoksi hän otti tutkimukseensa mukaan lisäksi diagnosoimattomat ominaisuudet sekä aivovammat ja neurologiset sairaudet. Esimerkiksi aivovamman jälkitilalle tyypillistä on muun muassa toiminnanohjauksen vaikeudet, ärsykeherkkyys ja väsyvyys, jotka vaikuttavat arjen toimintakykyyn eri ympäristöissä. – Korostan tutkimuksessani aivotoimintojen erilaisuutta ja moninaisuutta. Meillä kaikilla on omanlaisemme aivot ja hahmotamme kukin ympäristöämme hieman eri tavoin. On kuitenkin paljon asioita, joiden avulla kaupungeista saataisiin mahdollisimman neuromoninaisia. Sekä kaupunkikävelyissä että järjestöhaastatteluissa korostuivat samanlaiset teemat. Viheralueet ja puut ovat tärkeitä useimmille. Hankaluuksia puolestaan tuottavat hälinä, vaikeus suunnistaa puutteellisten kadunnimimerkintöjen vuoksi, totuttuja reittejä muuttavat katutyöt kiertoteineen, äänettömästi ohi kiitävät tai minne sattuu heitellyt sähköpotkulaudat ja muut erilaiset esteet, joita kaduilla voi olla. Esimerkiksi kahviloissa tai ravintoloissa voi olla niin kova hälinä, ettei siellä pysty olemaan. Äänihaittoja aiheuttavat esimerkiksi kovalla soiva musiikki, puheensorina tai astioiden kilinä ja kolina. Varsinkin ympäristön aistiesteettömyys on olennaista neurokirjon henkilöille, joilla on usein erilaisia valoihin ja ääniin liittyviä aistiherkkyyksiä. Lundmanin mukaan neuromoninaisessa kaupungissa laajat alueet, kuten puistot ja aukiot, kannattaa jakaa pienempiin ja toiminnoiltaan erilaisiin osiin sekä kiinnittää huomiota jalankulkijoiden turvallisuuteen ja selkeisiin opasteisiin. – Hyödyksi ovat myös hillitty valo-, ääni- ja värimaailma sekä kaupunkitilojen jatkuvuus ja ennustettavuus. Kauppakeskuksessa on infonäyttö, joka kertoo muun muassa esteettömän reitin eri liikkeisiin – joskin näyttö on niin korkealla, ettei sitä pystyisi pyörätuolissa istuva tutkimaan. Aivoitus 4/24 41 ARTIKKELIT

Lundman muistuttaa, että neuromoninaisessa kaupungissa ei oteta huomioon vain fyysistä kaupunkia, vaan lisäksi sosiaalinen ympäristö ja asenneympäristö. – Ei voi olla niin, että ihmisen pitäisi aina kertoa muille esimerkiksi vammansa tai sairautensa aiheuttamat rajoitteet, vaan yhteiskunta voisi aivan hyvin olla sellainen, että se sopisi mahdollisimman hyvin kaikille. Neuroesteettömyys sopii kaikille Myös järjestöhaastatteluissa korostui, että neuroesteetön kaupunki olisi oletettavammin hyvä ratkaisu jokaiselle ihmiselle. – Neuroesteettömyyden osalta järjestöjen edustajien vastauksissa korostuivat fyysisen kaupunkitilan aistiesteettömyys ja tilan hahmottaminen, kognitiivinen saavutettavuus sekä sosiaalinen asenneympäristö. Lundman kertoo, että fyysisen kaupunkiympäristön aistiesteiksi mainittiin esimerkiksi avoimet tilat, kirkkaat valot, melu, kaiku ja hajut. Hankalia paikkoja ovat esimerkiksi suuret aukiot, ostoskeskukset, uudet koulurakennukset, korkeat aulat, uimahallit, julkiset kulkuvälineet sekä kauppakeskusten läpikulkureiteillä sijaitsevat kahvilat. Haastateltavien mainitsemia tilasuunnitteluun liittyviä ratkaisuja olivat esimerkiksi lempeän ja pehmeän värimaailman suosiminen, säädettävä ja himmennettävä valaistus, akustiikan parantaminen ja taustamelun vähentäminen. Kaupunkitilan kognitiivisen saavutettavuuden kannalta tärkeitä haastateltavien mielestä olivat selkeät reitit, opasteet ja merkinnät. Opasteiden ja symbolien toivottiin olevan tarpeeksi isolla merkittyjä, ja esimerkiksi kadunnimikylttejä pitäisi olla enemmän. Tilojen hahmottaminen ja ennakoitavuus ovat keskeisiä asioita neurokirjon henkilöille. Teksti ja kuvat: Pia Kilpeläinen Tutustumiskohteena Turun uusi rautatieasema Neuromoninaisessa kaupungissa otetaan huomioon erilaisten siirtymätilojen, kuten julkisen liikenteen asemien ja kulkureittien, aistiesteetön suunnittelu. Myös opasteita ja infonäyttöjä pitäisi olla tarpeeksi, ja niiden olisi oltava mahdollisimman selkeitä. Koska tämä artikkeli tehtiin Turussa, otettiin lähempään tarkasteluun Turkuun juuri valmisteilla oleva uusi rautatieasema. Koehenkilönä toimi aivovammautunut ihminen. Kävin tänään tutustumassa uuteen juna-asemaan. Yllätyin positiivisesti! Kouluarvosanana antaisin vahvan 8, keskeneräisyydestä huolimatta. Teksti ja kuvat: Koekävelyllä mukana ollut Sari Lippuautomaatti on sateelta suojassa portaiden alla. Ruutu on aseteltu niin, ettei taida aurinko siihen juurikaan paistaa. Lippuvalinnat ovat selkeä. Lippuautomaattia ei kuitenkaan ole kaikkein helpointa löytää juuri siksi, että se on portaiden alla, sinne ei ole opasteita ja sitä ei esimeriksi näe parkkipaikalta lainkaan. ARTIKKELIT 42 Aivoitus 4/24

Opasteissa on paikoin petrattavaa. Varsinainen näyttötaulu on selkeä ja tarpeeksi matalalla, mutta esimerkiksi kevyelle liikenteelle näkyy olevan vain muutama opaskyltti keskustaan. Niitä on mielestäni liian vähän. Lisäksi kevyen liikenteen opaskyltit keskustaan on sijoitettu kovin korkealle, joten ne eivät palvele kunnolla esimerkiksi lyhytkasvuisia ja pyörätuolin käyttäjiä. Parjattujen portaiden käsijohteet jatkuvat riittävän pitkälle. Se, et portaan reuna on noin paljon ulompana, ei ole kovin hyvä juttu. Helposti tuohon varpaansa lyö ja huonolla tasapainolla kaatuu. Portaat ovat lisäksi pitkät ja jyrkät. Onneksi niissä on kuitenkin levähdystasanteet. Hyvä, että laiturin reunat on näin selkeästi merkitty. Hissit olivat isot ja valoisat. Hissien ääniopastus on hyvä asia. Tosin ääniohjaus ei kuulu hissien ulkopuolelle, joten näkövammaisen on hankala tietää, onko hissi jo tullut vai ei. Ovet voisivat toimia himpun hitaammin. Aivoitus 4/24 43 ARTIKKELIT

Taiteen ravisuttava ja herkistyttävä voima Kesäkuussa 2014 olen matkalla Lissabonissa perheeni kanssa. Helteisenä päivänä poikkeamme Gulbenkianin museoon. Sinne on kerätty vuosisatojen taideaarteita mm. kirjansidonnasta ja kuvataiteesta. Kiertelemme saleissa kasvavan ihailun vallassa. Kierroksen loppupuolella, lähes viimeisessä salissa on kooltaan melko vaatimaton taulu, joka pysäyttää minut niille sijoilleni. Taulu on pastellityö ja esittää naista pukemassa sukkaa lapselle. Lapsi on malttamaton. Hän näkee jotain, joka jää kuvan ulkopuolelle ojentaen pientä kättään siihen suuntaan. Taulun herkät pastelliliidun jäljet ovat kiehtovat ja tekevät siitä levollisen. Oloni taulun kohdalla on yllättäen voipunut. Purskahdan spontaaniin itkuun. Taulu on fyysistä kokoaan paljon suurempi; se koskettaa enemmän kuin yksikään siihen mennessä näkemäni taideteos. Lähden taulun luota pois, mutta palaan takaisin ja huomaan saman haltioitumisen tunteen uudelleen. Minua heikottaa, jalat eivät suostu liikkeelle. Olen kuin suuren tunnekuohun liimaama lattiaan. Kuin jotain minussa olisi peruuntumattomasti muuttunut. Se on ennenkokematon ja outo tunne. Perheenikin huomaa taulun koskettaneen minua syvästi. Taulun taustaa selvittämässä Taulu käy aina välillä mielessäni. Olen unohtanut tekijän ja taulun nimen. Kokemus taulusta ja mieleeni piirtynyt kuva siitä ovat kuitenkin yhtä vahvat kuin aiemmin. Vuosien jälkeen kirjoitan sähköpostia Gulbenkianin taidemuseoon ja pyydän lisätietoja maalauksesta. Kerron lähtemättömästä vaikutuksesta, jonka taulu on minuun jättänyt. Mainitsen lisäksi, että epäilen kokeneeni Stendhalin syndrooman ensi kertaa elämässäni. Saan vastauksen museolta lähes samantien. Pastellityön on piirtänyt Mary Cassatt vuonna 1891. Hän oli yhdysvaltalainen taiteilija, joka useissa töissään kuvasi naisia ja lapsia arkisissa puuhissaan. Taulun valmistumisen jälkeen kului 123 vuotta ennen kuin näin sen, enemmän kuin ihmisikä. Silti taulu on ajaton ARTIKKELIT 44 Calouste Gulbenkian Foundation, Lisbon – Calouste Gulbenkian Museum photo: Catarina Gomes Ferreira ja toisaalta yhtä tuore tässä ajassa, kuin sen valmistumisen aikaan. Teoksen nimi The Stocking, sukka, kuvaa taulua aikuisen näkökulmasta. Taulun nainen, jonka suhde lapseen jää arvoitukseksi, pukee kärsivällinen ja lempeä ilme kasvoillaan sukkaa eloisalle lapselle. Yhtä hyvin teoksen nimi voisi olla Longing, kaipaus, koska taulussa lapsi kaipaa muualle, katsomaan ja koskettamaan sitä mikä jää taulun ulkopuolelle. Ja kyllä, kuva taulusta vaikuttaa samalla tavalla. Se herättää suuria tunteita minussa; empatiaa, kaihoa, kaipausta ja hellyyttä. Kokemus vahvisti taiteen merkitystä elämän rikastuttajana. Vaikeidenkin elämäntilanteiden keskellä taide luo keveän hetken, jossa ajatus lepää. Sekä taiteen kokeminen, että itse käsillä tekeminen ovat vahvoja välineitä hyvinvointiin. Teksti: Kati Rantala INFO Stendhalin syndrooma on harvinainen ilmiö, jossa ihminen kokee voimakkaita fyysisiä ja henkisiä reaktioita, kuten huimausta ja ahdistusta, nähdessään erityisen kaunista taidetta. Se on nimetty ranskalaisen kirjailijan Stendhalin mukaan, joka kuvasi vastaavia tuntemuksia Firenzessä vuonna 1817. Aivoitus 4/24

”Katson hyvillä mielin tulevaan” Vuoden 2023 Omakannan teksti ei ole kohdallani kaunista luettavaa: määrittämätön verenmyrkytys, määrittämätön haimasairaus, akuutti märkivä välikorvan tulehdus, A-ryhmän streptokokin aiheuttama verenmyrkytys, määrittämätön bakteerin aiheuttama aivokalvotulehdus, määrittämätön aivotulehdus, selkäydintulehdus tai aivo-selkäydintulehdus, epileptinen kohtaus, keuhkokuume, COVID-19 virusinfektio sekä silmätulehdus – ja paljon muuta! Mistä kaikki sai alkunsa? Kaikki alkoi pahoinvoinnista 7.1.2023. Siihen oli kaksi syytä: ruokamyrkytys tai norovirus. Työskentelin tuohon aikaan päiväkodissa toisella paikkakunnalla, missä oli liikkeellä vuodenvaihteessa 2023 streptokokkibakteeria. Join mehua, mihin olin lisännyt vähän suolaa. Pahoinvointi meni ohi, mutta olin todella väsynyt. Ajattelin, että kun menen nukkumaan, niin herään seuraavana aamuna virkeänä ja parempivointisena. Kohtalo päätti toisin; seuraavaa aamua ei koskaan tullut. Olin mieheni kertoman mukaan mennyt yöllä niin sekavaksi, että en esimerkiksi saanut otetta yläkerran WC:n ovenkahvasta enkä ymmärtänyt mieheni puhetta. Tässä vaiheessa mieheni tajusi soittaa ambulanssin, joka oli paikalla 20 minuutissa. Verenpainetta ei saatu mitattua enkä tajunnut, että ensihoito oli paikalla. Olin kuulemma vain halunnut nukkua rauhassa. Itse en muista tästä yhtään mitään. Ensihoito soitti vielä palokunnan paikalle auttamaan nostamaan minut yläkerran makuuhuoneesta paareille. Sen jälkeen minut vietiin suoraan Oysiin. Jotain aivoperäistä epäiltiin ja tilanteeni otettiin vakavasti. Aluksi kukaan ei tiennyt, mikä minua vaivasi. Dialyysi munuaisten vajaatoiminnan takia oli aloitettu heti, ja minulle tehtiin myös trakeostomia. Mitään näkyvää syytä ei aluksi löytynyt, mutta varsinainen diagnoosi eli aivoihin levinnyt streptokokki A:n aiheuttama märkäinen välikorvatulehdus (mikä on erittäin harvinaista!), tuli parin päivän päästä Oysiin saavuttuani. Kohdallani pohdittiin korvaleikkausta, mutta sitä ei tarvittu, koska antibiootit alkoivat purra korvatulehdukseen. Verenmyrkytys oli hoidettu heti alussa, ja sain lisää punasoluja sekä verihiutaleita. Koska valkosoluarvoni laskivat hälyttävästi antibioottien takia, sain lisää kasvutekijöitä suoneen. Äitini mukaan minut siirrettiin liian aikaisin valvontaosastolle, ja sain sieltä koronan. Ei muuta kuin takaisin teho-osastolle.     Kuntoutus käyntiin Ensimmäiset muistikuvat ovat, kun minua on pesty lavetilla. Kun olin ensimmäisen kerran ”oikeasti hereillä”, en tajunnut olevani sairaalassa. Minua ärsytti, kun hoitajat ja lääkärit kysyivät minulta päivittäin, mikä päivä tänään on ja kuka on Suomen presidentti. Luulin, että minua pidetään jotenkin tyhmänä. En edelleenkään ymmärtänyt tilannettani. Kun pääsin keskustelemaan tilanteestani hoitajan kanssa, aloin tajuta tilanteeni vakavuuden. Olen ollut vaarassa kuolla. Tästä alkoi pitkä kuntoutuksen taival. Useampana päivänä mietin, että miksi juuri minä? Olin maannut melkein 2,5 kuukautta sairaalasängyssä, joten lihakseni olivat todella heikot. Tarvitsin apua kävelyssä, WC- Aivoitus 4/24 45 käynneissä ja monessa arjen toimessa. Edes hiusten harjaaminen, syöminen ja pukeutuminen eivät onnistuneet. Koin kaikki epäonnistumiset turhauttavina. Kirosanoja kyllä pääsi, ilman syytä ja tarkoitusta. Ensimmäisenä olen syönyt päärynäsosetta ja mustikkasoppaa. Helmikuussa olen soittanut sairaalasta vanhemmilleni. Pikkuhiljaa myös puheeni palautui normaaliksi. Aika lailla olen ollut väsynyt. Muisti palautui hiljalleen. Aina en muistanut, kenelle olen sanonut ja mitä. Onnistuin saamaan myös puhelimeni lukkoon, kun en muistanut PIN-koodia. Sen sijaan muistin verkkopankkitunnukseni. Lempiherkkuni maitosuklaa maistui ällöttävältä, mutta sen sijaan lakritsi maistui. Nykyään asia on toisin päin. Keväällä 2023 pääsin vielä neljän viikon mittaiseen Oysin vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen. Kuntoutuksen jälkeen minulle myönnettiin vielä 20 kertaa neuropsykologinen kuntoutus. Tällä hetkellä odotan jatkoa kyseiselle kuntoutukselle sekä kontrollia kuntoutuspoliklinikalle. Opiskelen varhaiskasvatusta Oulun yliopistossa, ja syksyllä alkoi toinen lukuvuosi. Olen saanut opintopsykologin kautta erityisjärjestelyjä opintoihin. Harrastan kuorolaulua ja tykkään ihan normaalista arjesta. En enää mieti mennyttä, vaan katson hyvillä mielin kohti tulevaa. Eveliina Takkinen, Oulu ARTIKKELIT

Mielenmaisema kuntouttajana 1970-luvulta alkaen on tehty tutkimuksia, joiden pohjalta voidaan todeta luonnon myönteinen vaikutus eri-ikäisten ihmisten fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Erityisesti luonnon tai luontokuvan katselu aiheuttaa reaktioita aivoissa. Aivojen EGG-mittausten perusteella on havaittu, että luontokuvien katselu vahvistaa aivojen alpha-aaltoja. Alphaaallot lisäävät aivoissa serotoniinivälittäjäaineen tuotantoa. Serotoniini on suorassa yhteydessä koettuun mielihyvään. Matalien alpha-aaltojen tiedetään lisäävän ahdistusta ja masennusta. Ihmiset, jotka viihtyvät luontoympäristössä, kokevat vähemmän masentuneisuutta. Mielihyvätuntemusten lisäksi luonnolla on tutkittu olevan myönteistä vaikutusta kipujen hallinnassa; sen tiedetään vaikuttavan aivojen opioidireseptoreihin. Tutkittuun tietoon pohjautuen voidaan uskoa, että jo pelkällä luontodokumentin tai luontokuvien katselulla saavutetaan seesteisempi olotila. Tämä perustuu stressihormonitasojen ja verenpaineen laskuun. Tällöin myös autonominen hermosto, joka menee usein aivovammautuneen ihmisen uupuessa sekaisin, rauhoittuu. Luontoympäristössä kuntoutujalla on mahdollisuus löytää mielipaikkansa, “paratiisinsa”, jossa oleskelu tukee häntä kuntoutumisessa. Tutkimustulokset osoittavat luontoympäristön merkityksen elvyttävänä, stressiä lievittävänä ja siitä palautumista helpottavana tekijänä. Myös fysiologiset mittaustulokset tukevat näkemystä. Jo pitkään on voitu ympäristöpsykologisten tutkimustuloksien avulla osoittaa luonnon merkitys psyykkisen itsesäätelyn tukena ja minuutta vahvistavana, voimaannuttavana ympäristönä. Mielenmaisemaharjoite Mielimaisemaan voi mennä fyysisesti tai sen voi jokainen luoda, valokuvin, maalauksin, kirjoittamalla, kuuntele- ARTIKKELIT malla äänitteitä tai ihan vain mielikuvaharjoituksin. Mielimaisema voi olla lapsuudesta tuttu maisema, elämän varrella tutuksi tullut tai ihan kuvitteellinen. Mielimaisemaharjoite 1: Mieti itsellesi tärkeä ja rauhoittava paikka luonnossa. 2: Päätettyäsi hakeudu kyseiseen paikkaan aiemmin mainituilla tavoilla. 3: Millaisia ajatuksia tai muistoja paikka sinussa herättää? Voisitko kuvitella paikan tuovan lievitystä 46 Aivoitus 4/24 kipuihin tai muihin epämiellyttäviin ajatuksiin tai tuntemuksiin? 4: Selvitettyäsi mieleen heränneitä ajatuksia tee päätös, onko valitsemasi paikka oikea vai haluatko vielä vaihtaa sitä. 5: Anna kehosi ja mielesi rauhoittua paikassa. Ota vastaan paikan tuomat aistituntemukset. 6: Paina rauhoittava mielenmaisema mieleesi ja pyri löytämään siitä jatkossakin hyöty, vaikka et pääsisikään konkreettisesti kyseiseen paikkaan. Marge Miettinen

Puhu itsellesi kuin puhuisit ystävällesi Itsemyötätunto on myötätuntoista suhtautumista itseämme kohtaan erityisesti silloin, kun on vaikeaa. Itsemyötätuntoinen ihminen puhuu itselle samalla tavalla kuin puhuisi ystävälleen. Itsemyötätunto koostuu kolmesta tekijästä: 1. Ystävällisyydestä itseään kohtaan vaikeissa tilanteissa 2. Ymmärrys siitä, että kaikki tekevät virheitä. Haavoittuvuus, virheiden teko ja kärsimys ovat osa kaikkien elämää. Kukaan ei ole täydellinen. Ihmisenä oleminen tarkoittaa epätäydellisyyttä. 3. Vaikeiden tilanteiden ja tunteiden kohtaaminen hyväksyvästi ja tasapainoisesti. Itsemyötätunto saa tutkimusten mukaan aikaan: • masennuksen ja ahdistuksen vähentymistä • luovuutta • onnellisuutta • optimistisuutta • inspiraatiota • innostusta • epäonnistumisen pelon vähentymistä • stressin lieventymistä ja • ihmissuhteiden parantumista Itsemyötätuntoa voi harjoitella sekä tositilanteissa että muodollisilla harjoituksilla, kuten meditoimalla, tietoisen läsnäolon avulla. Voit myös kirjoittaa itsellesi myötätuntoisen kirjeen, jossa näet itsessäsi hyvää ja suhtaudut kannustavasti omiin haasteisiisi. • Kehitä itsellesi vaikeisiin tilanteisiin voimalause. Kirjoita se tarvittaessa ylös, jotta muistat sen. Se voi olla jotakin ihan yksinkertaista, kuten ”nyt on haastava hetki, asiat järjestyvät kyllä”. Vinkkejä itsemyötätunnon harjoitteluun • Tarkkaile, kuinka puhut itsellesi. Huomatessasi pettymyksen tai epäonnistumisen tunteen, pysähdy hetkeksi. Havainnoi, mihin sävyyn puhuttelet itseäsi. • Kuinka puhuisit ystävällesi? Pohdi, miten puhuisit samassa tilanteessa olevalle ystävällesi. Kuinka se eroaa tavastasi puhua itsellesi? Aloita aamusi kohtelemalla itseäsi ystävällisesti ja lähetä itsellesi kannustavia tsemppiajatuksia. Kehu itseäsi reilusti arjen pienissä onnistumisissa. Marge Miettinen Lukijat runoilevat Jouluruno Tyttö pieni tonttuhattu, punaiset posket, tuikkivat silmät innosta säihkyvät. Isä jo odottaa rekeen istumaan, joulukuusta metsästä hakemaan. Hevonen hiljaa askeltaa, puut on lumi kauniisti koristellut. Kuin kristalli ne kimmeltää kuin tähdet taivaalla. Yhdessä kuusi valitaan, meille se joulun tuo. Kynttilät, koristeet laitetaan, kuinka kaunis onkaan kuusi tuo, joulu on tullut tupahan. Lahjat kuusen ympärille laitetaan. Joulupukkia odotetaan Rauha on tullut tupahan, Jeesus syntynyt on. Virvatuli Aivoitus 4/24 47 ARTIKKELIT

Kelan kuntoutuskurssi traumaattisen aivovamman saaneille Traumaattisen aivovamman kokenut aikuinen voi saada apua elämänmuutoksesta selviytymiseen Kelan järjestämältä kuntoutuskurssilta. Kuntoutuskurssilla asiakas saa monipuolisesti tietoa aivovammoista ja niiden aiheuttamista haasteista. Kurssilla asiakas saa vertaistukea samassa tilanteessa olevilta. Kuntoutuksen aikana asiakkaiden on mahdollista jäsentää omaa elämäntilannettaan yksin ja yhdessä. Kuntoutuksen tavoitteena on vahvistaa asiakkaiden voimavaroja ja elämänhallintaa. Kurssilta saa apua toimivan tukiverkoston löytämiseen sekä uusia keinoja toimivan arjen vahvistamiseksi ja töissä ja opinnoissa jaksamiseen. Kurssi toteutetaan ryhmäkeskusteluina ja pienryhmätyöskentelynä. Kurssin ohjelmaan kuuluu lisäksi yksilöllisiä haastatteluja ja tapaamisia kuntoutusasiantuntijoiden kanssa. Kurssille voi osallistua asiakas, jolla on diagnosoitu traumaattinen aivovamma, ja vammautumisesta on kulunut vähintään 6 kuukautta ja enintään 5 vuotta. Kurssilaisella pitää olla riittävästi itsenäistä toimintakykyä, jotta hän kykenee liikkumaan palveluntuottajan tiloissa ilman jatkuvaa avustamista ja osallistumaan ryhmämuotoiseen kuntoutukseen. Kurssin kesto Kurssi toteutetaan kahdessa jaksossa ja se kestää 10 päivää. Asiakkaat voivat yöpyä kuntoutuspaikassa tai käydä kuntoutuksessa päivittäin kotoa käsin. Kurssille voi osallistua myös aivovammadiagnoosin saaneen aikuinen läheinen. Läheinen voi osallistua kurssille 3 päivää ensimmäisen jakson lopussa. Kurssin yhtenä tavoitteena on tukea läheistä antamalla työkaluja ja keinoja yhteisen hyvän ja toimivan arjen vahvistamiseksi. ARTIKKELIT Henkilöstö Aivovammakurssista huolehtii palveluvastaava, jonka lisäksi jokaisella asiakkaalla on kuntoutuksen ajan omaohjaaja. Asiakkaaseen pidetään yhteyttä jo ennen kuntoutusta, kuntoutusjaksojen välissä ja kuntoutuksen jälkeen. Moniammatillinen tiimi toteuttaa kuntoutuskurssin joustavasti ja kuntoutustavoitteiden mukaisesti niin, että koko ryhmän ja yksittäisen asiakkaan tarpeet huomioidaan. Tiimiin kuuluu neuropsykologi, sosiaalityöntekijä, sairaanhoitaja ja neurologian erikoislääkäri. Asiantuntijoiden lisäksi kuntoutuksessa on mukana ammattihenkilöstöä ja avustavaa henkilöstöä tarpeen mukaan. Kurssivaihtoehdot Traumaattisen aivovamman saaneiden kuntoutuskursseja järjestetään suomeksi harkinnanvaraisena kuntoutuksena ja vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena. Kursseille ei järjestetä vieraan kielen tulkkausta. 48 Aivoitus 4/24 Kelan kuntoutuskurssihausta voit katsoa missä ja milloin kursseja järjestetään. Merkitse hakemukseesi, mille kurssille haluat osallistua. Ota yhteyttä myös vakuutusyhtiöösi ja selvitä voitko saada kuntoutusta vakuutusyhtiösi korvaamana. Jos asia ei ole selvä tai jos vakuutusyhtiö ei vielä ole antanut sinulle kuntoutuspäätöstä, pyydä vakuutusyhtiötäsi toimittamaan Kelaan viivästymistodistus kuntoutushakemuksesi liitteeksi. Hakeminen kuntoutuskurssille Tarvitset traumaattisen aivovamman saaneen -kurssille hakemista varten hoitotavalta�������������������������� lääkäri������������������ ltäsi suosituslausunnon. Valitse Kelan hakemuslomake hoitotahon suosituslausunnon perusteella. Kun lääkärinlausuntosi on julkisessa terveydenhuollossa laadittu kuntoutussuunnitelma, johon sisältyy voimassa oleva kurssisuositus, toimita se Kelaan. Hae kurssia Kelan vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena Kelan hakemuksella KU 104. Ota huomioon, että vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta

varten laaditun kuntoutussuunnitelman pitää olla voimassa. Kun sinulla on hoitavan lääkärisi kirjoittama B-lausunto, tai vastaava, johon on kirjoitettu kuntoutussuositus, toimita se Kelaan. Hae kurssia Kelan harkinnanvaraisena kuntoutuksena hakemuksella KU 132. Ota huomioon, että B-lausunto voi haettaessa olla enintään, noin vuoden vanha. Kelan kuntoutuskurssit ovat maksuttomia ja voit hakea kurssille ympäri vuoden. Kuntoutuskurssin ajalta sinulla voi olla oikeus kuntoutusrahaan ja matkakorvaukseen. Toimita korvausten saamiseksi erilliset hakemukset. Hakulomakkeita voi täyttää ja tulostaa Kelan verkkosivuilta. Voit toimittaa hakemukset Kelaan OmaKelassa tai postitse. Kun toimittamasi hakemus on käsitelty, saat postitse kirjallisen päätöksen. Päätös näkyy myös OmaKelassa. Kela palvelee asiakkaita Lisätietoja kuntoutuksesta ja apua kuntoutuksen hakemiseen saat Kelasta. Voit asioida missä tahansa Kelan omassa palvelupisteessä tai kunnan asiointipisteessä. Joissakin palvelupisteissä voi asioida vain ajanvarauksella. Voit varata ajan soittamalla puhelinpalveluumme. Kuntoutusasioiden palvelunumero 020 692 205 palvelee arkisin klo 9–16. Voit hoitaa Kela-asioita myös verkossa kirjautumalla asiointipalvelu OmaKelaan. Kun haet tuet ja lähetät liitteet OmaKelassa, ne ovat heti perillä. Näet myös, jos hakemuksestasi puuttuu liitteitä tai lisätietoja. OmaKelassa voit myös lukea ja lähettää viestejä. Voit luopua paperipostista ilmoittamalla siitä OmaKelassa. Saat silloin päätökset, kirjeet ja muut asiakirjasi vain verkossa. Luopuminen on vapaaehtoista. Kun luovut paperipostista, saat tiedon päätöksestäsi nopeammin kuin tavallisella kirjepostilla. Lähetämme sinulle valintasi mukaan sähköpostin tai tekstiviestin heti, kun päätös on luettavissa OmaKelassa. Lue lisää kursseista Kelan verkkosivuilta: • Kurssit traumaattisen aivovamman saaneille (tältä sivulta on linkitys kuntoutuskurssijärjestelmään ja näin haet -sivulle) • Kuntoutusraha • Matkakorvaukset Teksti: Kela, kuntoutuspalvelujen ryhmä, suunnittelija Anu Hanstén Taltuta unettomuus Aivoituksen lukija toivoi muilta lukijoilta vinkkejä siihen, miten unettomuutta voi hoitaa lääkkeettömästi. Aivoituksen toimituksessa tartuttiin tuumasta toimeen. Omat vinkkinsä meille jakoi Essi. Olen oppinut siirtymään neljän tunnin unista 11–12 tunnin uniin ja oppinut luottamaan nukkumistaitoihini aiemman väsymisestä stressaamisen sijaan. Annan myös itselleni luvan nukkua pitkään silloin, kun nukuttaa. Se vaatii tosin seuraavalta päivältä enemmän työtä nostaa vireystilaa, jotta seuraavana yönä taas nukkuisin laadukkaasti. Näin minä sen tein: • Hyvä yöuni työstetään päivärytmin aikana. • Älä tuijota niinkään kellonaikaa, vaan tunnustele omaa ”väsymysikkunaasi”. • Äläkä arkaile kokeilla nukkumaan menemistä aiemmin tai myöhemmin kuin muut. • Nukahtaminen ei tapahdu aina samaan kellonaikaan. • Unisyklit tulevat uudestaan suurimmalla osalla noin neljän tunnin välein, joten älä stressaa, vaikkei uni heti tulisikaan. • Lähde ulos rauhalliselle kävelylle, ja jätä puhelin kokonaan kiinni sen jälkeen. • Mene sänkyyn vasta sitten, kun alkaa nukuttaa. Kyllä uni ja väsymys sieltä lopulta tulevat. On ihan normaalia, että vireystila vaihtelee. • Minulla auttavat magnesium ja melatoniini. • Kokeile myös päiväunia, jos iltaisin väsymys on hallitsemattoman valtava. • Hyvät yöunet syntyvät vain pitkällä aikavälillä sopivan kuormitusrytmin ja vireystilarytmin syntyessä ja löytyessä. • Kun unettomuuteni oli pahimmillaan, opin kokeilemaan eri keinoja ja lopulta löysin äänikirjat! Nukahtaminen on taito, ja ehdollistin itseni nukahtamaan äänikirjojen kuunteluun. Viikkojen ja kuukausien aikana uni alkoi tulla nopeammin ja nopeammin. Tiesin, että jossain vaiheessa kirjaa nukahdan joka tapauksessa. • Jos illalla on vaikea rauhoittua ja käy ylikierroksilla, niin lämmitetty hernepussi voi auttaa rauhoittumiseen. Nukahtaminenkin on siis taito, jonka voi oppia, mutta se vaatii useita kuukausia. Tsemppiä! Teksti: Essi entinen uneton, nykyinen nukkumisesta nauttiva Kuva: Pia Kilpeläinen Aivoitus 4/24 49 ARTIKKELIT

Alkoholismista voi toipua ”Hauraita on unelmat, kuin saippuakuplat väriloistossaan” Huhtikuussa 2024 mieheni aloittaa matkan mielen mustiin syövereihin. Vaimo: Mieheni alkoholismiin liittyvä hoito aloitetaan terveyskeskuksessa. Minulle tarjotaan terapiaa, sillä olin tunteiden myrskyn pyörteessä. Hoidon päätyttyä kotiutuminen oli aluksi ilo ja helpotus. Sopeutuminen arkeen ei ollut kuitenkaan pelkkää auringonpaistetta. Synkät tunteet ja menneisyys piti käydä läpi niin huutaen, itkien kuin nauraenkin. Elämä seestyy, kuukaudet lipuvat ilman viinaa ja vihaa. Elämä jatkuu eri väreissä. Kun rakkautta riittää, värit loistavat. Mies: Hoitoni alkoi terveyskeskuksessa katkaisujaksolla, jonka aikana selvitettiin maksusitoumusta ja kuntoutuspaikkaa. Päihdehoitaja ja lääkäri hoitivat käytännön asiat. Paikaksi valikoitui Ähtäri ja siellä Minnesota-kuntoutus. Astuin taksiin suoraan terveyskeskuksesta, jonne vaimoni toi ovelle matkalaukun. Edessä oli 400 kilometriä tuntemattomaan. Saapuessani perille olivat terapeutit vastassa tervetulohalauksien kanssa. Siirryin huoneeseeni, jonka jälkeen kello 19 alkoi iltaryhmä. Piirissä kuulimme säännöt. Kännykät, tabletit ja kolmiolääkkeet olivat kiellettyjä, televisiosta sai katsoa vain iltauutiset. Apteekissa ja kaupassa voi käydä sovitusti. Korostan, että kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen, Minnesota-hoito ei ole vankila. Ovet eivät ole lukossa milloinkaan. Voi lähteä pois, jos haluaa. Ensimmäisessä tapaamisessa kerroin, miksi olen tullut. Tuntui hyvältä tunnustaa, että olen alkoholisti. Ryhmässä oli lisäkseni muita alkoholisteja, peliriippuvaisia, huumei- ARTIKKELIT pari viikossa. Vapaaillat vietämme kukin omalla tavallamme esimerkiksi saunoen ja jutellen. Ketään ei jätetä yksinomaan huoneeseensa. den käyttäjiä, vankeja sekä edellisten yhdistelmiä. Seuraavana päivänä aamupalan jälkeen kello 8 alkoi koulutus, jossa saimme tietoa riippuvuudesta eli näistä sairauksista. Hoitojakson aikana ymmärsin alkoholismin olevan perinnöllistä ja että se on sairaus. Päiväohjelmaan kuului ruokailu ja lepotauko, jonka jälkeen loppupäivänä saimme tietoa sairaudesta ja siitä, mitä se aiheuttaa läheisille, työpaikalle ja koko elämään. Jos tilanne jatkuisi entisenlaisena, pian odottaisi ”hiekkahoito”. Illalla kokoonnuimme kynttilän valossa kertomaan tuntemuksiamme. Luemme käsi kädessä joka iltaan kuuluvan kertauksen. Alussa kerrotaan etunimi ja sanotaan ”olen alkoholisti” tai ”huumeiden käyttäjä”. Pääosin homma pyörii ryhmän voimin myös terapeuttien luennoilla. Terapeutit ovat saman helvetin kokeneita. Sama ohjelma toistuu lähes päivittäin, ainoastaan perjantaina ja sunnuntaina on vapaampaa. Puheluja sallitaan 50 Aivoitus 4/24 Mies jatkaa: Seuraavaksi siirryin Kärkölään, jossa periaatteessa sama kaavio toistuu. Lisäksi oli käyntejä paikallisissa AA-kerhoissa. Lopuksi koitti läheisten tapaaminen. He saivat kertoa, mistä olivat pettyneet, vihastuneet, haukkuneet. Se on kauhea paikka monelle, mutta valaisee karusti totuuden rumat kasvot. Seuraavana päivänä saimme palautetta siitä, mitä läheiset meissä arvostavat ja rakastavat. Pohdintaa, miten elämä jatkuu eteenpäin. Tämä oli perusjakso. Varsinainen raittiuden polku alkaa kotona. Vertaisryhmässä käyn kerran viikossa, tapaamisissa on muita saman kokeneita ja raittiuspolulle vasta siirtyneitä. Olen tätä kirjoittaessani käynyt Minnesotaryhmässä noin neljä kuukautta. Yhteensä pitää olla raittiina 48 päivää ja pysyyä kuivana. Sitten hoito jatkuisi loppuelämän Minnesota-hoidon piirissä. Maksusitoumuksen voi saada hyvinvointialueelta tai maksaa itse. Summa on noin 7 000 €, eikä raha mene hukkaan! Elämä pelastuu, ja yhteiskunta ja perhe kiittävät. Olo on nyt hyvä, kunto paranee – ja myös ulkonäkö. On hauskaa käydä kokeissa, kun arvot ovat normaalit. Kiitos Minnesotalle, potilaille vertaisryhmille, perheelle, sotelle yms., jotka ovat auttaneet raittiuden alkuun. Minnesotan periaatteena on ”Eiliselle ei voi mitään, huomisesta ei tiedä, tämä päivä on sinun”. Nimimerkki Onni ja Ilo

Lähihoitajalla oltava ammattiosaamista ja sosiaalisia taitoja Aivoitukseen tullessa lukijapalautteessa todettiin, että lehdessä pääsevät usein ääneen neurologit ja neuropsykologit – jotka ovatkin tärkeässä roolissa aivovammautuneiden ihmisten elämässä – mutta sen sijaan aivovammatyötä tekevistä lähihoitajista ei ole juttuja ollut. Huomautus oli aiheellinen, ja niinpä Aivoituksen toimitus kysyikin Tampereen Aspan päivätoiminnassa työskentelevältä lähihoitajalta, mitä hänen työhönsä kuuluu ja minkälaiselle ihmiselle sopii lähihoitajan ammatti. Lähihoitaja Sari Koivunen Tampereen Aspa Palveluiden päivätoiminnasta Tampereen Metsätuvalta kertoo suunnanneensa peruskoulusta suoraan lähihoitajakouluun.   – Hakeuduin hoitajaksi, sillä olen aina halunnut pitää huolta ihmisistä ja auttaa heitä. Vielä siinä vaiheessa minulla ei ollut selviä suunnitelmia siitä, mihin aion erikoistua, Sari kertoo. Suunta selvisi työharjoittelussa. – Pääsin harjoitteluun kehitysvammapuolen päivätoimintaan. Tykästyin heti sekä päivätoimintaan että vammaistyöhön, joten päätin erikoistua juuri vammaispuolelle. Työpäivät monipuolisia   Valmistuttuaan Sari työskenteli reilut kymmenen vuotta kehitysvammaisten ihmisten parissa. Työ oli vuorotyötä, ja kun Sari alkoi mieliä päivätöihin, päätti hän opiskella merkonomiksi. – Sitten entinen työkaverini, joka tiesi minun viihtyneen päivätoiminnassa, vinkkasi, että Aspalla on paikka auki. Aloin heti tutkia, minkälaisesta tehtävästä oli kyse ja innostuin välittömästi. Päätin hakea ja pääsin – ja sillä tiellä olen! Olen ollut nykyisessä työpaikassani kaksi vuotta ja tykkään työstäni todella paljon! Olin onneksi säilyttänyt opiskelumateriaalini, joten pystyin kertaamaan ennen uuden työsuhteeni alkamista aivovammoista oppimaani, kuten minkälaisia oireita pään eri alueille tullut vamma voi tuoda mukanaan.    Sarin päivä alkaa aamupalaverilla kello 8. Tunnin kuluttua saapuvat asiakkaat. Aluksi tarjolla on aamupalaa, jonka jälkeen jakaudutaan asiakkaiden itsensä valitsemaan toimintaryhmään, teemaryhmään tai pienryhmään. Ryhmien Meillä metsätuvalla Omissa tunnelmissa kaikki Metsätuvalle saapuu. Kaikki aamun askareet hoituu kahvin ja puuron voimalla. On aikaa siinä turista yhdessä hyvässä hengessä. Kello kilahtaa, se ryhmät alkuun saa. Musiikki, liikunta, kirjallisuus, leivonta, savityöt, museo… siinä vasta muutama, valinta on vaikea! Edunherkun auto pihaan kurvaa, sillä jokaisen ruoan turvaa. Ruoan jälkeen väsymys saapuu, osa rentolataamon sohvalle kaatuu. Akkuja, kun on ladattu, ryhmät jatkua saa. Lopussa yhdessä sumpit juodaan, paikat yhdessä kuntoon luodaan. Tässäpä tämä Metsätuvan päivän kulku jotakuinkin on. Metsätuvan väki – Runosta käy selville asiakkaittemme päivän kulku ja ryhmätoimintamme sisältöä. Tästä runosta teimme Aspan joulukalenteriin videoluukun, joka myöhemmin myös palkittiin. Runo on kirjoitettu yhdessä asiakkaiden kanssa. Video löytyy instagramista: aspakoti_metsatupa_pihakoivu tililtä, Sari Koivunen kertoo.   https://www.instagram.com/aspakoti_metsatupa_pihakoivu/   Aivoitus 4/24 51 ARTIKKELIT

sisällöt toteutetaan asiakkaiden toiveiden mukaan. Toimintaryhmässä voidaan esimerkiksi käydä museossa tai vaikkapa tanssia itämaista tanssia. Teemaryhmässä puolestaan voidaan perehtyä ajankohtaiseen aiheeseen ja keskustella siitä. Pienryhmässä saatetaan rustata runoja tai pitää lukupiiri. Asiakas saa päivittäin valita, mihin ryhmään hän haluaa osallistua.   Seuraavaksi on vuorossa lounastauko. Ruoan jälkeen asiakkaat voivat osallistua ohjattuun rentoutukseen tai levätä omassa rauhassaan. Iltapäivällä on vielä kaksi ryhmää. Päivä päättyy kahvituokioon ja paikkojen siistimiseen. Työntekijät kokoontuvat vielä päivän päätteeksi purkupalaveriin.   Sosiaaliset taidot tärkeitä Asiakkaita päivätoiminnassa käy kolmisenkymmentä. Keskimäärin saman päivän aikana osallistujia on 15–20. – Riippuu sekä maksusitoumuksesta että asiakkaan omista tarpeista ja jaksamisesta, miten monena päivänä viikossa hän osallistuu päivätoimintaan. Lähtökohtaisesti jokaisella pitäisi olla oikeus halutessaan viiteen päivään viikossa. Ehtona päivätoimintaan mukaan tulemiselle on, että toimintakyky riittää ryhmämuotoiseen toimintaan osallistumiseen. Yhdelle asialle päivätoiminnassa on nollatoleranssi. – Uhkaavaa tai väkivaltaista käytöstä meillä ei sallita, se lukee meillä yhteisesti sovituissa säännöissäkin.   Lähihoitajan ammattia Sari suosittelee ihmisille, joilla on sydämen sivistystä. – Lähihoitajan työssä vaaditaan ammattitaidon lisäksi sosiaalisia taitoja, pitkäjänteisyyttä ja hyvää huumoria. Nämä ovat ihan oleellisia työssämme. Työpäivät sujuvat mukavasti, kun osaa ottaa huumorilla asioita, eikä hermostu pienistä jutuista. Teksti ja kuvat: Pia Kilpeläinen Aivovammayhdistyksen jäsen! Oletko ehdokkaana kunta- ja/tai aluevaaleissa? Jos vastasit kyllä ja haluat mainostaa ehdokkuuttasi oman alueesi jäsenille, voit ostaa Aivoituksesta 1/2025 jäsenetuhinnalla vaalimainoksen! ¼-sivu: hinta 300 € (norm. 500 €) 1/8-sivu: hinta 170 € (norm. 280 €) Rivi-ilmoitus: hinta 50 € (norm. 90 €) Rivi-ilmoituksen malli: Olen ehdolla Järjestölässä Jaana Järjestö järjestöpuolue Lähetä valmiit pdf-muodossa olevat ilmoitukset Aivovammaliiton järjestösihteeri Anu Kainulaiselle, anu.kainulainen@aivovammaliitto.fi viimeistään 21.1.2025. Liitä mukaasi laskutusta varten nimesi, osoitteesi, sähköpostisi ja puhelinnumerosi. Läheisten viikonloppu -voimavaroja arkeen 21.-23.3.2025 Kylpylähotelli Peurungassa. Läheisten oma viikonloppu, jonka aikana pääset pohtimaan omaa jaksamista ja arjen voimavaroja. Ohjelmassa on kivaa yhteistä tekemistä, rentoutumista ja myös omaa aikaa, vertaistukea unohtamatta! Tapahtumaan voivat hakea kaikki, joita aivovamma koskettaa läheisen kautta. Omavastuu 60€ / 2hh tai 100€ /1hh HAKUAIKA: 1.2.-16.2.2025 Virkisty vertaisten kanssa -voimaa luonnosta 23.-25.5.2025 Liikuntakeskus Pajulahdessa. Tule mukaan vertaistuelliseen viikonloppuun, jonka aikana pääset nauttimaan luonnosta ja vertaistuesta rennosti ja hyvässä seurassa! Tapahtumaan voivat hakea aivovammautuneet aikuiset yhdessä läheisen kanssa tai yksin. Mukaan voi hakea, vaikka olisi liikuntarajoitteita tai muita erityistarpeita. Pajulahti on esteetön ja saatavilla on inva-huoneita. Kaikki toiminta suunnitellaan liikuntarajoitteet huomioiden. Omavastuu 60€ / 2hh tai 100€ /1hh HAKUAIKA: 1.4-15.4.2025 -OSALLISTUJAN PALAUTE PÄÄFEST Vertaistuellinen leiri 18-35 -vuotiaille tulossa taas elokuussa 2025! Haku aukeaa keväällä. Seuraa Aivovammaliiton tiedotuskanavia. Onnea vaaleihin! ARTIKKELIT ”Vertaistukea, voimaa arkeen ja toivoa!” Lisätietoa: www.aivovammaliitto.fi Eeva Paavilainen, 050 306 4181 eeva.paavilainen@aivovammaliitto.fi 52 Aivoitus 4/24

6n vuoumer vai o n 4 dessa a 0e uro a Miestenlehti, jota tytötkin kehtaavat lukea securitas.fi www.tosimies-lehti.fi Aivoitus 4/24 53

ETELÄ- JA KESKI-POHJANMAA puh. 010 237 7043 www.fysios.fi www.investlapua.fi SMedia Kampusranta 9 C 60320 Seinäjoki Puh. 040 842 0450 Simba Experience Oy Hautasaarentie 93 Peräseinäjoki Puh. 040 073 0765 Otakon Pohjanmaa Oy Isokatu 2 67100 Kokkola www.otakon.fi Huonekalutehdas Softness Oy Kauppilantie 108 64760 Peltola Puh. 040 056 5790 Kuljetus A. Korkeamäki Oy Koivukuja 2 A 1 60100 Seinäjoki Puh. 050 066 6113 Accon Suomi Oy Vasarakuja 19 67100 Kokkola Puh. 040 083 3611 Hakkion Paja Ylivallintie 1101 61730 Yli-Valli Puh. 040 545 8081 Seinäjoen Kuulopiste Oy Kauppakatu 5 60100 Seinäjoki Puh. 044 352 0474 Aaro E. Mäkelä Oy Vanhatie 43 64810 Vanhakylä www.aaroemakela.fi EP:n Kehärakenne Oy Otvakatu 6 60200 Seinäjoki Puh. 040 548 5600 Tilitoimisto Sorvoja Ky Viirretie 100 68240 Ala-Viirre Puh. 06 876 544 Lakeuden Puutuote Oy Mäkysentie 3 61850 Kauhajoki Puh. 06 231 3800 Lakeuden Etappi Oy Laskunmäentie 15, Pojanluoma Puh. 06 421 4900 www.etappi.com Tyllis Oy Ab Niittykatu 4 67100 Kokkola Puh. 050 056 1418 FMS-Service Oy Tuottajankuja 1 A 8 60100 Seinäjoki Puh. 050 349 0067 OULU JA POHJOIS-POHJANMAA Nallikariranta 15, Oulu www.ravintolanallikari.fi Monipuoliset metallityöt, asennukset ja koneistukset Ma-Ti 11-22 | Ke-Pe 11-23 La 12-23 Oulun seudulla Vedeneristystyöt sekä katto- ja siltaeristykset ammattitaidolla! www.vaalanjuustola.fi www.atworks.fi Posanlenkki 12, 90620 Oulu puh. 0207 291 400 www.katterla.fi VMV-Yhtiö Oy Kirkkokatu 10 A 41-42 90100 Oulu Puh. 040 068 0888 Kuljetus Wetomaa Oy Unelmakorpi 10 85630 Nivala Puh. 050 527 6896 Kalevi Laukka Oy Kylmäläntie 63 91800 Tyrnävä Puh. 040 038 2564 JK-Wood Oy Nikulankankaantie 56 91200 Yli-Ii Puh. 040 058 8709 Kymsol Oy Takojantie 5 90410 Oulu Puh. 040 068 0985 Konehuolto Pirinen Oy Limingantie 112 C 92430 Paavola Puh. 040 586 5053 Sähköpalvelu Keskitalo Ky Kasvihuoneentie 14 90440 Kempele Puh. 044 262 7499 Rytingin Kauppa Kelankyläntie 10 93240 Rytinki Puh. 044 082 7131 rytinginkauppa.fi IV Palvelu Lare Kalevalantie 2 B 31 90570 Oulu Puh. 044 034 8683 Nivalan Teollisuuskylä Oy Pajatie 5 85500 Nivala Puh. 044 445 7209 Alavieskan Apteekki Keskustie 7 85200 Alavieska Puh. 08 430 153 Coronaria kuntoutus- ja terapiapalvelut www.coronaria.fi Maarakennus Puhakka Oy Tupos MTS Kone & Metalli Oy Kumpontie 53 85180 Rahja Puh. 040 417 3385 Leden Group Oy Oulu ledengroup.com Vanhapiha Steelcompany Oy Raivaajankuja 130 90940 Jääli Puh. 045 679 7794 POHJANMAA Oy Kiinteistökorjaus Ahlgren Fastighetsreparation Ab Eteläniityntie 2 A 3, Mustasaari Puh. 040 056 1900 Rengasliike Esspart Essevägen 312 68820 Esse Puh. 040 703 9164 MH-korjaus Oy Mäntymäentie 10 A 1 65200 Vaasa Puh. 040 745 4750 Kristiinankaupungin Apteekki Kauppatori 3, Kristiinankaupunki Puh. 06 221 1007 www.krsapteekki.fi Pedersöre Skogsentreprenad Ab Nåpevägen 394 66900 Nykarleby Puh. 050 308 8041 Fastighetsservice och Begravningsbyrå Strandvall Kronoby Puh. 040 086 2261 Urakointi J. Ylihärsilä Koskelantie 116 66470 Laihia Puh. 040 778 0017 Veslatec Oy Kappelinmäentie 240 K, 65370 Vaasa Puh. 046 851 4828 www.veslatec.fi Effati Carpet Tmi Kauppapuistikko 27 65100 Vaasa Puh. 050 431 0880 www.effaticarpet.fi Trans Haglund Ab Härkmeri PÄIJÄT-HÄME Laco Language and Communication Care Oy Aleksanterinkatu 2 B 4, Lahti Puh. 040 072 6169 Kauppatie 2 (S-Market) 17500 Padasjoki Puh. 03 551 2342 www.padasjoenapteekki.fi JM-Nostolavateam Ky Lähdesuonkatu 3 15810 Lahti Puh. 050 524 2346 Hammaslääkäri Auli Reijonen Oy Hämeenkatu 1 as 1 15110 Lahti Puh. 03 751 2122 54 Kolarikorjaamo Auvinen Oy Rankoontie 17 19700 Sysmä Puh. 050 092 1656 Holmark Oy Kuntotie 60 15860 Hollola Puh. 040 087 2380 Dieffenbacher Panelboard Oy Wipaktie 1 15550 Nastola Puh. 010 572 9000 Maanrakennus L & T Oy Salo-Syrjälä 39 16730 Kutajärvi Puh. 044 547 4227 Aivoitus 4/24 Botnia Marin Oy Ab Teollisuustie 8, Maalahti Puh. 0207 641 400 | www.targa.fi

HELSINKI Musiikki on muutakin kuin ääntä – se näkyy, tuntuu, hoitaa ja koskettaa TunneMusiikin peruskurssit keväällä 2022 • 4 vrk kursseja Salossa, Lehmirannan lomakeskuksessa • +50-vuotiaille vapaaehtoistoiminnasta ja musiikista kiinnostuneille • Aiempaa musiikillista osaamista ei vaadita • Kurssi on osallistujille maksuton Mikonkatu 19 B 4. krs, Helsinki Yhteistyössä Näkövammaisten liitto ry ja Kuuloliitto ry. Puh. 09 621 1117 | www.silmaproteesit.fi www.keskusta.fi Täytä hakulomake Eläkeliiton verkkosivuilla tai kysy lisätietoja: Heidi Oilimo, musiikkisuunnittelija p. 040 7257132 heidi.oilimo@elakeliitto.fi www.elakeliitto.fi Hermannin Rantatie 20 00580 Helsinki puh. 010 832 7000 www.lagerbladfoods.fi Bo-Pa Oy Selkamerenkatu 12 A 17 00180 Helsinki Puh. 040 157 1337 Heikin Liha Oy Työpajankatu 2 00580 Helsinki Puh. 09 761 470 heikinlihaoy.com ALM Partners Oy Mechelininkatu 1 A 00180 Helsinki Puh. 040 032 9869 Anlox Oy Ruotutorpantie 5 00720 Helsinki Puh. 044 343 4813 Helsingin Lvi-Tekniikka Oy Fleminginkatu 12 A 24 00530 Helsinki Hyvää Joulua! SoleusProteor Ruskeasuo Tenholantie 10 B 00280 Helsinki Puh. 029 340 0660 kultakolikko.fi Suomen Iglu Oy Hermannin rantatie 20 00580 Helsinki Puh. 09 270 92990 Uudenmaan Raivaus Oy Rödje-Fantsintie 2 A 00890 Helsinki Puh. 040 577 7617 Oy Freddis Ab Munkkiniemen Puistotie 17 00330 Helsinki Puh. 010 271 8060 Scanditron Finland Oy Kylvöpolku 6 00680 Helsinki Puh. 040 833 9218 E. Vuola Oy Printix Oy Karjalankatu 2 00520 Helsinki Puh. 044 293 5176 Inbux Oy Ab Holkkitie 14 00880 Helsinki Puh. 09 684 0700 Ravintola Samrat Indian Cuisine Eteläesplanadi 22 sisäpiha 00130 Helsinki Puh. 09 611 001 Rakennuttajatoimisto Koponen Oy Pajalahdentie 29 as 2 00200 Helsinki Puh. 050 516 7135 Nemodos Oy Helsinki www.nemodos.fi ITÄ-UUSIMAA Korson apteekki Maakotkantie 6 01450 Vantaa Puh. 09 838 6600 Kello ja Koruliike Olle Andersson Oy Lundinkatu 22 06100 Porvoo Puh. 019 524 6975 Kebomed Oy Äyritie 12 A 01510 Vantaa Puh. 040 001 2392 Eurobiker Oy Antaksentie 4 B 01510 Vantaa Puh. 09 565 6040 Express Grill House Oy Talvikkitie 38 01300 Vantaa Puh. 09 280 088 Åby Foods Oy Ab Yrittäjänkatu 12 E 06150 Porvoo Puh. 040 563 2912 DataPartner Oy Raatihuoneenkatu 8 A 06100 Porvoo Puh. 019 541 0100 Tilitoimisto Ahjoniemi Horsmankuja 4 B lt 2 01300 Vantaa Puh. 09 871 3031 Strand Carl-Johan Simsalö 262 01120 Västerskog Puh. 050 538 3422 Hyvää Joulua! Koli`s Grilli & Kahvila Oy Kanneltie 14 A 01260 Vantaa Puh. 040 030 2120 Tasoitus ja maalaustyöt Puh. 044 335 4344 Finnda Palvelut Oy Vaakatie 27 01640 Vantaa Puh. 040 573 3850 Falck Service Oy Brobackavägen 15 07880 Liljendal Puh. 040 029 7778 Pääkaupunkiseudun hissikeskus Oy Kelatie 14 D, 01450 Vantaa Puh. 09 260 0096 www.hissikeskus.fi KANTA-HÄME Tilitoimisto Satu Mutta Ky Rengontie 26 A 4 Hämeenlinna Puh. 03 612 1061 Varattu Histec Oy Patteritie 4 14200 Turenki Puh. 050 514 2737 Hyvää Joulua! Forssan Ympäristöurakointi Oy Tukikohdantie 10 30100 Forssa Puh. 050 042 7780 IITTALAN KOTIKULMA OY Tmi Sari Kiviniemi Hämeenlinna Yksityinen lastensuojelulaitos Nordstedtintie 4, 14500 Iittala P. 0400 609 501 www.iittalankotikulma.fi Rakennus-suunnittelu Masirak Oy Loppi Kuljetusliike Matti Löflund Oy Koulutie 7 14500 Iittala Puh. 040 849 7189 Neste Loppi Yhdystie 1 12700 Loppi Puh. 040 077 4115 LVIS Kekäläinen Oy Puh. 040 081 1568 www.lviskekalainen.fi Aivoitus 4/24 55 Räyskälä-Säätiö www.rayskala.fi Palveluasumista Tammela puh. 0400 484 372 www.lindabella.fi Tammelan Konekaivuu Oy Syrjäläntie 201, 31350 Liesjärvi Puh. 050 491 3606 www.konekaivuu.fi

LÄNSI-UUSIMAA Viherlaaksonranta 11, Espoo Munkinmäentie 15 B, Kirkkonummi www.pienipuhdistuspuoti.com www.viphammas.fi J. Lehtiniemi Trollbölentie 18 10660 Tammisaari Puh. 040 735 7468 Polyconsulting M & J Oy Metsätontunkuja 1 C 9, Espoo Puh. 040 520 3050 Karvamasun koirapalvelut Kärrynpyöräntie 1 D 27, Espoo Puh. 046 641 5556 Autokorjaamo Sundström Oy Lemmointie 43 03600 Karkkila Gasteam Oy Suominen Myllärinkatu 27 B 08100 Lohja Puh. 040 047 1030 Bokföring & Revision Söderberg Oy Kauppiaankatu 17 10300 Karjaa Toiminimi Tuomo Laine Punasentolpantie 28 09220 Sammatti Puh. 040 031 8708 Kotisairaanhoito Elsa Oy Toritie 1 lt. 5 Kirkkonummi Puh. 020 144 1114 BlueWhiteSpirit Oy Volsintie 55 Kirkkonummi Puh. 040 505 4050 TH-Markkinointi Oy Pässintie 6 03250 Ojakkala Puh. 040 042 5818 Karjaan Puhelin Oy Laaksokatu 7 10300 Karjaa Puh. 019 278 438 Siivouspalvelu CC-System Oy Viherlaaksonranta 11 02170 Espoo Puh. 010 321 3290 Salaojitus Ilari Hyytiäinen Oy Haimoontie 971 03400 Vihti Puh. 040 082 3644 Fennolink Oy Joukolanmutka 36 03100 Nummela Puh. 040 047 4777 Slingshot Oy Pikkalantie 19 02600 Espoo Puh. 040 500 6111 Elektro-Kolmio Oy Ruorimiehenkatu 3 A 17 02320 Espoo Puh. 050 337 2988 Lankapaja Oy Kalkkimäentie 2 03100 Nummela Puh. 040 501 4055 Rastal Mainoslasit Lahnatie 7 B 5 02170 Espoo Puh. 050 552 5572 TMI TEO-MAR SVANTE GRANBERG Svartviksvägen 53 02480 Kirkkonummi Puh. 040 521 4008 Kuljetusliike Ikävalko Oy Veijolantie 271, 08100 Lohja Puh. 050 047 2870 www.kuljetusliikeikavalko.fi SATAKUNTA Grafihorsey Oy Pitkälinja 97 28540 Pori Puh. 040 086 1613 Matkatoimisto Satalomat Yrjönkatu 15 28100 Pori Puh. 044 334 7410 Porin Lukko Oy Satasecurity Palokunnantie 12 28360 Pori Puh. 040 072 9540 Heikki Laiho Oy Rauhalammintie 16 29600 Noormarkku Puh. 050 563 7325 Luvata Pori Oy Kuparitie 5 28330 Pori Puh. 044 787 6003 Alvarin Metalli Oy Prinkkiläntie 20 39965 Karviankylä Puh. 050 036 5814 Ahtauskone Oy Vähäraumantie 61 28600 Pori Puh. 050 518 7827 www.ahtauskone.fi Raskaskonehuolto JP Rajala Oy Satakunnankatu 42 28130 Pori Puh. 040 046 8801 Isännöinti Helinkö Tommilantie 2 28400 Ulvila Puh. 02 538 8806 Autokeskus Haapala Oy Vähänevantie 27 38700 Kankaanpää Puh. 02 578 9747 Satarehu Oy Anttilantie 160 32610 Vampula Puh. 040 483 8866 Nakkilan Sihuma Oy Vanha Vuohimäentie 5 Nakkila Puh. 040 053 3247 Marko J. Nurminen Tmi Korkeakoskentie 299 32700 Huittinen Puh. 050 505 0996 Kahvila Roll Itäkeskuksenkaari 1-3 28130 Pori Puh. 040 354 6062 Talotekniikka Järvinen Oy Karjarannantie 26 28100 Pori Puh. 044 422 0109 Wattiway Oy Teerihalmeentie 17 38800 Jämijärvi Puh. 044 537 5611 Isännöintikeskus Sydän-Satakunta Oy Harjavallankatu 6 29200 Harjavalta Puh. 044 072 1713 Mikkolantie 32, 28130 PORI puh. 040 483 6402 www.mecatrade.fi Kokemäen seurakunta Maarianrinne 1 32800 Kokemäki Puh. 044 754 6001 Kodin Laatusaneeraus Oy Hakolantie 12 as. 2 28190 Pori Puh. 044 222 0498 ETELÄ JA POHJOIS-SAVO Ahertajantie 29 57230 Savonlinna www.romuosma.fi Nykälän Tila Koikkalantie 136 51900 Juva Puh. 040 412 2761 Leo Technologies Oy Varikkokatu 9 C 51 70620 Kuopio Puh. 050 466 5509 Tilitoimisto Kuopion Ykköstilit Oy Puijonkatu 25, 70100 Kuopio Puh. 050 436 9959 www.ykkostilit.fi Leppävirran Apteekki Leppävirrantie 26 79100 Leppävirta Puh. 017 554 2555 H & M Suihkonen avoin yhtiö Ruuhilammentie 1391 77570 Jäppilä Puh. 050 027 9040 Pelaser Oy Teollisuustie 10 19410 Pertunmaa Puh. 050 501 2010 Konetyö J.Karhunen Oy Hautoniementie 29 72100 Karttula Puh. 040 591 4477 Kangaslammin Auto www.kangaslamminauto.fi Uusiotek Electric Oy Leijukuja 13 78210 Varkaus Puh. 040 067 3285 Hämähäkkimiehet Oy Juontotie 6 70150 Kuopio Puh. 040 085 5550 KESKI-UUSIMAA Tmi Joonas Salo Tuusulan L-Kone Oy Väinölänkatu 14-22 E 26 05880 HYVINKÄÄ puh. 050 405 8210 puh. 050 587 1094 Rantakulmantie 366, 05450 Nukari tlk@tuusulanl-kone.fi www.iv-puhdistukset.fi Inneco Oy Kauppalankatu 2 A 05800 Hyvinkää Puh. 040 087 1867 Klaukkalan Ajoneuvokatsastus Oy Järvihaantie 6 01800 Nurmijärvi Puh. 050 560 0910 Elektrokem Oy Tavintie 3 01800 Klaukkala Puh. 09 720 65620 Hyvinkään Pintakäsittely Oy Varastokatu 16 05800 Hyvinkää Puh. 040 077 5550 Pienkuljetus Oy Kultasaarentie 16 05950 Hyvinkää Puh. 040 047 5225 KS-Jeesi Oy Ilveskaari 11 D 01900 Nurmijärvi Puh. 040 038 4488 Sten & Co Oy Ilvesvuorenkatu 4 01900 Nurmijärvi Puh. 020 743 4610 Jarcer Oy Linjatie 199 B 04500 Kellokoski Puh. 040 046 7388 56 – tekniikan asiantuntijapalvelut www.neteram.net Kver Oy Tietotaajamankehä 16 04300 Tuusula Puh. 050 596 2373 Moto Pro Oy Rajamäki Puh. 040 524 5874 Aivoitus 4/24 Ravintola Huvila Sibeliuksenkatu 5 04400 Järvenpää Puh. 050 449 5010 Pynnönen International Ltd Oy Terästie 13, 04220 Kerava Puh. 050 040 4345 www.pynnonen.fi TelePatrol Oy Kalliotie 2 04360 Tuusula Puh. 040 900 8101 Elam Oy Porvoontie 36 04600 Mäntsälä Puh. 050 309 1426

VARSINAIS- JA VAKKA-SUOMI & AHVENANMAA Läntinen Pitkäkatu 35, 20100 Turku 4 krs. Puh. 02-4802 6113 Sähköposti: neurofysiokinetic@saunalahti.fi www.neurofysiokinetic.fi Hyvää Joulunaikaa JA MENESTYSTÄ UUDELLE VUODELLE! LSK-MACHINE OY Pyhällöntie 6 Pyhällöntie 6,6,Yliskulma 21430 Pyhällöntie 21430 Yliskulma Yliskulma 21430 www.lsk-machine.f www.lsk-machine.fi Helle Oy | www.helle.fi www.fjader-group.fi www.lsk-machine.fi CraneDiag Oy Aurakatu 1 C 43 20100 Turku Puh. 040 701 9158 Irja Hirsinummi Byggfirma Christer Gustavsson Ab Skillnadsgatan 53 Maarianhamina Puh. 040 539 3672 Jägerströms Bilskrot Ab Kvarnbo 22430 Saltvik Puh. 018 484 30 Salon Tilipalvelu Oy Turuntie 21 24240 Salo Puh. 040 844 1067 Dream Devices Technologies Oy Mustionkatu 2 20750 Turku Puh. 050 366 3412 Helmi Saneerauspalvelut Oy Akselintie 5 20200 Turku Puh. 050 466 6635 Rakennuspalvelu Kankare Kuutilantie 8 21800 Kyrö Puh. 050 074 1667 Palvelutalo Iso-Heikki Revontulenkatu 4 20200 Turku Puh. 040 505 5747 Tilimaailma Oy Käsityöläiskatu 9 20100 Turku Puh. 02 275 5755 Aboa Auditmark Oy Ab Kaskenkatu 6 a A 3 20700 Turku Puh. 040 080 7070 Wipro Infrastructure Engineering Oy Torpanmäentie 3 25500 Salo Puh. 029 055 2849 Maavirta Oy Turuntie 263 31400 Somero Puh. 040 529 7890 Suomen Kaivosaneeraus Oy Vanhanluostarintie 17 21250 Masku Puh. 044 091 9118 Yliopistonkatu 33 G 122 20100 TURKU puh. 02 4100 300 | laskentatieto.fi Karvataskunkatu 1, 20610 Turku Puh. 02 275 2100 www.akseli.fi K-Rauta Passeli Konehuolto A. Uotila Urheilutie 34 31400 Somero Puh. 040 053 4066 Suomen Seinät Oy Varpiokatu 8 B 21260 Raisio Puh. 04 0551 8466 suomenseinat.fi LVIS-Koivula Oy Hakametsäntie 12 A 21410 Lieto Puh. 040 864 1469 www.lviskoivula.fi Coating House Oy Purokatu 10 21200 Raisio Puh. 044 556 1551 Sähkötiimi IL Oy Autokatu 8 20380 Turku Puh. 040 072 2197 Konepaja Litzen Oy Veistömäntie 18 24800 Halikko Puh. 02 736 5885 Finn Lamex Safety Glass Oy Niinisuontie 7 23800 Laitila Puh. 050 595 5536 Laine Vesa Tmi Varhokyläntie 120 27320 Ihode Puh. 040 535 5492 Sukari Konserni Oy Linnankatu 34 20100 Turku Puh. 044 066 8170 Keskusautohalli Oy Rieskalähteentie 75 20300 Turku Puh. 020 721 8101 Kintaro Tattoo Hämeenkatu 3 B 20500 Turku Puh. 040 095 9871 Rakennustoimisto Albi Oy Kuljuntie 1 21420 Lieto Puh. 010 311 7200 Net-Foodlab Oy Voimakatu 19 20520 Turku Puh. 050 342 4601 ETELÄ- JA POHJOIS-KARJALA Yrittäjänkatu 6 83500 Outokumpu www.finelcomp.fi puh. 050 555 2080 Arkisin 9:30 - 15:00 | ww.lamnia.fi Rautjärven kunta Simpeleentie 12 56800 Simpele Puh. 040 579 7579 Atlaspoint Oy Kaislakatu 6 H 148 80130 Joensuu Puh. 050 057 2712 Innotek Oy Smart Water Rantalantie 11 81720 Lieksa Puh. 010 633 8000 E. Hartikainen Oy Tero Piiroinen Oy KYMENLAAKSO KONEURAKOINTI HERMUNEN Kouvola Puh. 040 076 0622 Maanrakennus Hoikkala Oy Suurniitynkatu 19 48600 Kotka Puh. 040 543 1134 Auser Oy Kotka Jylpyntie 35 48230 Kotka Puh. 044 347 4718 Parik-säätiö sr www.parik.fi McDonald’s Kouvola ja Kotka Kaakon Rakennus Oy Kotka-Hamina Puh. 040 065 2260 Aivoitus 4/24 Jilotek Ky 57 Satulintu Oy Rekolantie 25 Kuusankoski Puh. 040 487 1553 www.satulintu.fi Kymen Paviljonki Oy Helsingintie 408, Kuusankoski Puh. 040 514 2847 www.kymenpaviljonki.fi

LAPPI JA KAINUU VESI-MEGA OY Laskutie 1, 89400 Hyrynsalmi Puh. 040 6104 417 TERVETULOA ELÄMÄÄN! Outdoor Artisans tarjoaa erityisiä vaelluksia ja hienoa elämyksiä Lapin luonnossa! Vesihuoltoa Tunturi-Lapissa vuodesta 1988 Martinpisto 1, 95970 Äkäslompolo Puh. 0400 315 761 | www.tunturilapinvesi.fi www.kajaaninseurakunta.fi www.outdoorartisans.fi www.kainuunopisto.fi Pekka Tolvanen Oy Kemi Tactical Design and Testing Services Oy www.tdts.fi www.vuokravarastot.fi Näkyvyyttä liiketoiminnallesi Arctic Drilling Company Oy Ltd Teollisuustie 26 B 96320 Rovaniemi Puh. 040 069 5587 VALOMAINOKSET - OPASTEET MYYMÄLÄMILJÖÖ - OEM www.imagon.fi Kiinteistö Oy Marttiinin Vanha Puukko Rovaniemi Puh. 040 511 2916 Maarakennus Puurunen Oy Kipinä www.maanrakennuspuurunen.fi KESKI-SUOMI SÄHKÖASENNUKSET Sähkötyöt remonteista uudiskohteisiin Valaistus- ja sähkösuunnittelu www.sisamaansahkopalvelu.fi tapio.ostman@sisamaansahkopalvelu.fi 0400 547 567 | Säkkitie 17, Jyväskylä Jyväskylän seurakunta www.jyvaskylanseurakunta.fi Suokiinteistöt Oy Sirkanpolku 3 44200 Suolahti Puh. 040 072 2544 Keski-Suomen Rakennus ja Raudoitus Oy Murskaamontie 3, 40320 Jyväskylä Puh. 040 736 7568 Nammo Lapua Oy Vihtavuoren tehtaat Ruutitehtaantie 80 41330 Vihtavuori Puh. 010 523 3140 J. Paanasen Liikenne Oy Haapaniementie 6 44500 Viitasaari Puh. 040 777 6660 Jyväskylän Akupunktioklinikka Pienjaakkolantie 5 B 13 40950 Muurame Puh. 050 381 7440 Varattu LuoKor Oy Ekosentie 2 42100 Jämsä Puh. 050 549 1733 Kotipizza Mäki-Matti Voionmaankatu 34 40700 Jyväskylä Puh. 050 491 4240 Summanen Consulting Oy Saarikonrinne 39 40950 Muurame Puh. 040 752 2213 Sähkö Tiihonen Keskikatu 14 40700 Jyväskylä Puh. 040 730 0077 Kirjansitomo Tomi Lappalainen Konttisentie 8 E 4 40800 Vaajakoski Puh. 040 687 0868 Harry’s Ravintolat Oy Kauppakatu 41 40100 Jyväskylä Puh. 050 559 9994 Maansiirto Harry Mäkelä Oy Hämeenpohjantie 7 40520 Jyväskylä Puh. 040 096 0991 58 Tmi Markku Holappa Paltamontie 7 A 89200 Puolanka Puh. 040 019 0615 Aivoitus 4/24 Palvelutuotanto ProLin Oy Ulkutie 3 96900 Saarenkylä Puh. 040 077 9974 Kuljetusliike O Vilander Oy Myllyojantie 3 96190 Rovaniemi Puh. 040 723 2205 ANGEGROUP OY Sotamiehentie 8 95600 Ylitornio Puh. 040 069 1193 Aittatie 11-13 Kiinteistö Oy Anttilanrannantie 25 96900 Saarenkylä Puh. 040 069 0355 Eino Nikka & Knit Puh. 040 078 5844 LTR-Rakennus Oy Valtakatu 1 94100 Kemi Puh. 040 564 1530 www.ltr.fi

PIRKANMAA Turvallisen ja kestävän tulevaisuuden ratkaisija Kenttäkatu 17, 33500 Tampere Info: 03 259 2111 | www.tammenlehvakeskus.fi insta.fi NESTE KANGASALA Mallitie 1, 36220 Kangasala P. 050 383 5100 Edustusliike Ilkka Häkli Oy Käpykuja 4 39200 Kyröskoski Puh. 040 073 2857 Ympäristötekniikan insinööritoimisto Jami Aho Oy Piiponraitti 1, 37500 Lempäälä Puh. 040 086 8250 Javco Oy Tontix pihasaneeraus LVI-Jämäkkä Oy Lopentie 24 A 4 37550 Lempäälä Puh. 040 487 8626 Kauppakatu 3 B, 4. krs 33200 TAMPERE Puh. 010 346 6640 www.tammer-juristit.fi Nokia River Golf Alastalontie 33 37120 Nokia Puh. 03 340 0234 Faktavisa Oy Ab Tampereentie 484 33880 Lempäälä Puh. 040 500 4852 Korja-Kumi Oy www.korjakumi.fi Lamminsivu Oy Jasperintie 300 33960 Pirkkala Puh. 040 552 6006 Lempäälän Hulikanmutka Kiinteistö Oy Hulikanmutka 1, 37570 Lempäälä Puh. 040 520 8530 SAP-Kone Oy Kullaantie 5 E 16 33960 Pirkkala Puh. 045 678 7113 EmiCon Oy Muonamiehentie 9 A 33800 Tampere Puh. 040 505 2001 Kattavat maanrakennuspalvelut ja maa-aineskuljetukset ammattitaidolla www.siukooy.fi Hämeenkatu 13 b A 33100 Tampere puh. 03 212 9990 www.electrobike.fi asiakaspalvelu@electrobike.fi Ykköspelti Oy Teollisuustie 11 33330 Tampere Asianajotoimisto Sillanpää Oy Hämeenkatu 5 A 33100 Tampere Puh. 050 566 6782 PMP-Asennus Oy Jasperintie 270 B 12 33960 Pirkkala Puh. 040 013 1363 Process Ace Oy Selininkatu 19 33240 Tampere Puh. 044 012 7780 www.processace.fi Elias Kaarlela Oy Mäyränmäenkatu 13 E 35 33870 Tampere Puh. 040 466 4491 Hyvää Joulua K-Citymarket Ylöjärvi Elotie 1 33470 Ylöjärvi Puh. 010 538 6200 Aitoon Koulutuskeskus Tulikalliontie 54 36720 Aitoo Puh. 040 589 0989 Aivoitus 4/24 59

Hyvää joulua toivottavat: Agency Advisors and Services Oy Arkkiplussa Oy Asetalo Oy ASV-Jarex Oy Autoilija Jouko Helenius Biosti Ky Cafe Kulkurin Kuu Coninor Oy Diga-Remontti Oy Elokuvateatteri Kino-Huovi Eläinlääkäri Jarmo Hämäläinen Eläinlääkäri Kaisa Jarva Esla Lasi Oy Etelävartiointi Oy -Sydbevakning Ab Ficia Oy Fulari Oy Fysio-Rauma Oy Henry Haglund Hakoisten Kartano Hammashoitopalvelu J. Rasmussen Ky T:mi Harpinder Singh Hautaustoimisto Lindqvist Hautaustoimisto Saarinen HK Kolarikorjaamo ja Automaalaamo Oy Hotel Sea Front Hsolutions Oy HST-Konepaja Oy Huopaliike Lahtinen Avoin yhtiö Hyvinvointilomat ry Illyria Interior Oy Impi Aerial Dance Studio Oy Inkeroisten Pesula JapaTiko Oy Juhani Rintakangas Oy Jyväskylän HuoltoSilta Oy Jyväskylän Kopio-Team Oy Kaivinkoneyhtymä Hokkanen & Hokkanen Kannonpoistopalvelu Ari Tuovinen Kartanon Leipä Oy Kempeleen Ykkösapteekki Kiinteistöpalvelu Timo Pekkarinen K-market Kuortane Koneistus Suomi Oy Koneurakointi Pasi Kilpeläinen Korsmalmin Hoitokoti Ky Kotipizza-Tammisaari Kouvolan Sähkö ja Saneeraus Kuljetus J. Koskela Oy Kuljetusliike K. Salonen Oy Kuljetusliike Timo Tuominen Kurumaa Logistics Kylmäojan kuljetus Oy Kyrön Rakennustyö Hannu Savolainen Kälviän apteekki Lappituote E. Himanen Oy LVI TOP Oy Lääkäriasema Eurolääkärit Maalausliike Hirvelä Oy Maansiirto J.Salminen Oy Masitrans Oy Matti Arvonen Tmi Medya Nastolan Asennuspalvelu NK Forest Oy Hyvää Joulua! Olemisenonni Tmi Oriveden Taimi- ja Pihapalvelu T:mi Osteopaatti Timo Suhonen Pakkauspojat Oy Pansion Peltinurkka Oy Varattu Pentti Lohi Pet Service Mt Tmi Pieskan Huoltamo Oy Pietarsaaren Tilitoimisto Oy Pintakäsittely Rimpioja Oy Planno Oy Porin Antin-talot Oy Proximus Oy Pumilio Design Oy punjabkebab.fi Puutarha Lindström Hyvää Joulua! Rakennus ja huolto Visa Oy Rakennusliike T. Rauman Oy Rakentajat Piippo & Pakarinen Oy Ranmarina Oy Revisium Oy Roadex Oy 60 Aivoitus 4/24 R-tilipalvelu Oy Ruusan Kahvila Tmi Rämäkkä Oy Räätäliliike Matti Hampaala Salon seurakunta Skog Yhtiöt Oy SunSilva Oy Suomen Arvo-Ostot Oy Suunnittelu- ja Piirustuspalvelu A Heikkinen Oy Suunnittelutoimisto Eden Oy Suur-Helsingin Asuinkiinteistöt Oy SuurSavohalli / Rantasalmi Sähköasennus Metsärinta Oy Takework Oy Taksi Kytönen Oy - Kyrönmaan Lähettipalvelu Oy Taloasema Espoo Tampereen JT-Invest Oy Teampac Oy Teija Nissinen Terapiapalvelut Paula Nylander Tilibitti Oy Tili-Kiinti Oy Tilitoimisto Jarmo Lahtinen Tilitoimisto Maila Vallström Oy Tilitoimisto Mandaatti Jyväskylä Oy Traktorityö Virtanen Transport HMS Vuorio Oy Ab Troolari Olympos Uuduo Ky Vahvuuksin Oy VALO Hotel & Work Valokuvaamo Jiri Halttunen Varapuu Oy Veljekset Väänänen Tmi Vesipohja Vesiviljely Ky Viestra WB Solutions Finland Oy Westart Capital Oy Ympäristöpalvelu Pasi Nissinen

Toiminnan esittelypäivä Tampereella TAYSin keskussairaalassa kävijät kohtasivat tuhdin tietopaketin Pirkanmaalla toimivista potilas- ja vammaisjärjestöistä syyskuun lopulla pidetyn esittelypäivän aikana. Tapahtumassa oli mukana yli 35 yhdistystä ja OLKApiste. Paikalla olivat myös Tampereen Seudun Aivovammayhdistyksen viisi edustajaa. – Ohikulkijoita riitti, ja päivä sujui mallikkaasti. Aivovammaliiton esitteet kävivät kaupaksi etenkin talon työntekijöille, totesi yhdistyksen sihteeri Emma Vehaluoto tapahtuman päätyttyä. Teksti: Eeva-Liisa Isosaari, Kuva: Jari Tähtinen Mikä ihmeen OLKA? Jyväskylässä Keski-Suomen keskussairaala Novan pääkäytävällä käy arkipäiväinen vilske. Ihmisvirta kulkee kohteeseensa ohittaen pienehkön esittelykopin, jonka sisällä istuu vapaaehtoistoiminnan kehittäjä Niina Kankare-Anttila. Hän on valmiina jakamaan tietoa ja esitteitä eri potilasyhdistyksistä – Kun kohtaa uuden sairauden, niin meiltä saa tietoa erityisesti vertaistuesta ja potilasjärjestöjen tarjoamista tukimuodoista. OLKA on järjestö- ja vapaaehtoistoimintaa sairaalassa. OLKA ei ota kantaa hoidollisiin asioihin, kertoo Kankare-Anttila. Toisinaan OLKA-kopin edessä on jonkun potilasjärjestön esittelyä. – Jokainen saa tulla pitämään teemapäivää ja kertomaan toiminnastaan omien esitteiden ja ständien avulla. Pöydän saa lainaksi, jatkaa Kankare-Anttila. – Kaikki ohikulkijat ovat tervetulleita piipahtamaan ja kyselemään asioita. OLKA on syntynyt HUSin ja HyTe ry:n eli Uudenmaan hyvinvointi-, sosiaali- ja terveysjärjestön kanssa yhteistyönä 11 vuotta sitten. OLKA-toimintaa on monissa Suomen yliopisto- ja keskussairaaloissa sekä useammalla alueella hyvinvointialueen perusterveydenhuollossa. Jyväskylässä OLKAa toteutetaan sairaalan ja Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry:n yhteistyönä. Teksti ja kuva: Eeva-Liisa Isosaari Niina Kankare-Anttila toivottaa kaikki tervetulleiksi pistäytymään OLKA-kopilla. Tietoa potilasjärjestöistä, vertaistuesta ja sairaalan palveluista saa keskussairaala Novassa jo kuudetta vuotta. Keilailua pohojalaasittain Etelä-Pohjanmaan Aivovammayhdistys ry:n puheenjohtaja Reijo Salo soitti minulle Aivoitus-lehdessä olleen keilailujutun innoittamana. Hänelle tuli idea järjestää keilailutapahtuma. Laitoin viestiä Oulun Seudun Avy:n Whatsapp ryhmään. Kilpailuvietti iski heti, ja viisi innokasta keilailijaa lähti leikkimieliseen keilailukilpailuun Seinäjoelle 12.9. Saavuimme junalla ja Reijo Salo oli meitä vastassa. Lähdimme keilahallille kävellen. Pieni kävelymatka oli piristävä. Pian olikin kilpailun aika. Meillä oli kaksi kappaletta viiden hengen joukkuetta. Pelasimme kaksi kierrosta, ja Seinäjoki voitti lukemin Seinäjoki 1 289 - Oulu 1 227. Voidaan kuitenkin hyvässä hengessä todeta, että kilpailu oli tasaväkinen ja rento. «Hoppee ei oo häppee!”. Onnittelut Seinäjoen tiimille. Yhdistyksemme jäsenen Janne Tissarin sanonta sopii tähän osuvasti: ”Pääasia, että on hauskaa ja mukavaa.” Tapahtuman tärkein anti olikin arvokas vertaistuki, ja keskustelimme avoimesti aivovammautumisesta. Kilpailun jälkeen Etelä-Pohjanmaan Aivovammayhdistys ry tarjosi pullakahvit. Tapahtuman luonne oli hyvin lämminhenkinen. Isot kiitokset idean isälle Reijo Salolle. Totesimme, että tälle idealle kehitetään jatkoa ja toivomus olisi, että muutkin yhdistykset innostuisivat mukaan. Reijon mukaan keilailu sopii suunnilleen kaikille vamman asteesta huolimatta. Esitimme kutsun vastavierailulle ja alammekin suunnittelemaan revanssia, joka tulisi olemaan Oulussa. Aivoitus 4/24 61 Sitä odotellessa oikein hyvää syksyn jatkoa. Keilailemisiin Teksti: Reijo Salo ja Ari Hyvälä, Kuvat: Ari Hyvälä AIVOVAMMAYHDISTYSTEN JA -LIITON KUULUMISIA

Syysliittokokouksen antia Aivovammaliiton hallituksen puheenjohtaja Timo Kallioja. Vasemmalta Aivovammaliiton toiminnanjohtaja Päivi Puhakka, kokouksen puheenjohtaja Kari Vainio ja kokouksen teknisestä sujumisesta vastaava Emilia Osmala. Aivovammaliiton syysliittokokousta vietettiin lauantaina 26.10.2024 merellisissä maisemissa Lapinlahden Lähteellä. Aivovammaliiton puheenjohtaja Timo Kallioja avasi 26.10.2024 pidetyn syysliittokokouksen toteamalla, että tällä hetkellä järjestömaailman taivaalle pilviä luo rahoitukseen kaavaillut suuret leikkaukset. Vuodelle 2025 rahoitusta leikkautuu 80 miljoonaa euroa. - Rahoitusleikkauksiin on sopeuduttava. Olemme jo 32 vuotta tehneet työtä aivovammautuneiden ihmisten hyväksi, ja tulemme tekemään jatkossakin. Vaikka rahoitus vähenee vielä lisää vuosina 2026 ja 2027, ei toimintamme tähän kaadu. Keksimme kyllä keinot, Kallioja kannusti. Aivovammaliiton toiminnanjohtaja Päivi Puhakka esitteli tulevan vuoden toimintasuunnitelman ja talousarvion. Osana talousarviota oli yhdistysten jäsenmaksu Aivovammaliitolle. Aiemmin aivovammayhdistysten jäsenet ovat maksaneet liitolle jäsenmaksua yhden euron per jäsen. Esimerkiksi jo pelkästään jäsenlaskujen lähettäminen aivovammayhdistysten puolesta maksaa Aivovammaliitolle 2,27 euroa jäseneltä. Tänä vuonna Aivovammaliiton hallitus esitti jäsenmaksun korotusta, sillä kustannustaso on kaikilta osin noussut ja Aivovammaliiton avustus laskee ennusteen mukaisesti yli 30 000 eurolla tästä vuodesta. Äänestyksen jälkeen jäsenmaksua korotettiin neljään euroon per jäsen. Korotuksen puolesta äänesti lähes 96 prosenttia äänioikeutetuista jäsenistä. Sekä toimintasuunnitelma että talousarvio hyväksyttiin. Aivovammaliiton hallitukseen valittiin uudet jäsenet erovuoroisten tilalle. Vuonna 2025 Aivovammaliiton hallituksen muodostavat seuraavat henkilöt: • • • • • • • Puheenjohtaja Timo Kallioja U-Avy Sirkka Dahlman U-Avy Markku Onnela E-P Reijo Salo E-P Kimmo Heinonen I-S Auli Ollila Oulun Seudun Avy ja Terje Vainio V-S Vainiot Terje ja Kari kokoustunnelmissa. Kokous toteutettiin hybridisti, eli tilaisuuteen sai osallistua paikan päällä tai etänä. Yleisvarajäseniksi valittiin vuodelle 2025 • Mikko Ratia U-Avy • Nico Ojala Satakunta • Jyrki Itäsalmi E-P • Riitta Hätinen U-Avy • Sakari Pihlaja U-Avy Syysliittokokousedustajat päättivät, että lähetämme medioille ja kansanedustajille kannanoton. AIVOVAMMAYHDISTYSTEN JA -LIITON KUULUMISIA 62 Aivoitus 4/24 Hallitukseen varajäseneksi valittu Nico Ojala (vas.) ja hallituksen varapuheenjohtaja Reijo Salo.

Kannanotto Aivovammaliiton tutkimus paljasti Vakuutusyhtiöt epäinhimillisiä aivovammautuneita ihmisiä kohtaan Aivovammaliiton kesällä 2024 tekemästä laajasta kyselystä kävi ilmi, että aivovamman saaneet henkilöt kohtaavat usein merkittäviä ongelmia vakuutusjärjestelmässä ja sosiaaliturvassa. Kyselyn yhtenä painotuksena oli selvittää vakuutusriitojen syitä aivovammautumisen jälkeen. Vakuutuskorvausta hakeneista vain 32 prosenttia oli tyytyväisiä vakuutusyhtiön ratkaisuun. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 224 aivovammautunutta henkilöä. Kun aivovamman saanut ajautuu onnettomuutensa jälkeen kiistaan vakuutusyhtiönsä kanssa, useimmiten kiistan kohteena on toimintakyky: potilas itse ja häntä hoitavat ammattilaiset arvioivat toimintakyvyn huonommaksi kuin vakuutuslääkäri. Muita yleisiä syitä ovat syy-seuraussuhteen kiistäminen ja oireille vaihtoehtoisten selitysten tarjoaminen. Aivovammaliiton kyselyyn vastanneista ja vakuutusyhtiön puoleen kääntyneistä yli puolet kertoi saaneensa vakuutusyhtiöltä korvausta aivovamman aiheuttaneen onnettomuuden jälkeen, mutta korvausta saaneistakin vain noin puolet oli tyytyväisiä vakuutusyhtiön päätökseen. Korvausta saaneista valituksen teki reilu viidesosa, ja peräti yli 43 % vakuutuskorvauksia hakeneista kertoi valittaneensa hylkäävästä päätöksestä. Näin ollen lähes 70 prosenttia kaikista vakuutuskorvauksia hakeneista sai joko kielteisen päätöksen tai koki korvaussumman olleen alakanttiin arvioitu. Eniten ristiriitaisuutta oli toimintakykyyn liittyvissä kysymyksissä. Vakuutuskorvauksia ei ollut hakenut lainkaan noin 13 % vastaajista. Syiksi mainittiin muun muassa, ettei korvaushakemusten täyttämiseen ollut voimia tai osaamista. ”En ole jaksanut (hakea korvauksia), kun kipuja on niin paljon, etten saa öisin nukuttua.” ”Minulla ei ollut tietoa, voinko hakea korvauksia”. ”(En hakenut korvauksia), koska en ole osannut enkä tiennyt, eikä kukaan minua neuvonut tai auttanut.” Erimielisyyttä todellisesta toimintakyvystä Kyselyyn vastanneet raportoivat monitahoisista haasteista vakuutusyhtiöiden kanssa. Ongelmia kokeneista (N = 163) peräti 73 % kertoi, ettei vakuutusyhtiön arvio toimintakyvystä vastannut heidän omaa arviotaan ja/tai heitä hoitaneiden ammattilaisten arviota. ”Vakuutusyhtiön mukaan pystyn jatkamaan työssäni tai vastaavassa. En pysty. Olen ollut työkokeilussa.” ”Hoitava ja minut nähnyt taho arvioi haittani suuremmaksi kuin vakuutusyhtiö.” ”Neljä neurologia luokitteli vammani keskivaikeaksi/vaikeaksi, mutta vakuutuslääkäri puolestaan lieväksi näkemättä minua. Edelleen koen toimintakykyni huonoksi. Koska aivovamma on pysyvä, toimintakykyni huononee koko ajan ilman kuntoutusta!” Syy-yhteyden kieltäminen Noin kolmannes (N =134) vastasi, että vakuutusyhtiö oli katsonut toimintakyvyn rajoitteiden ja aivovamman johtuvan täysin jostain muusta syystä kuin vakuutusyhtiön korvausvastuulla olevasta vammasta. ”Vakuutusyhtiön näkemys oli, että oireet ja työkyvyn menetys johtuvat jostakin muusta syystä kuin liikennetapaturmasta.” ”Vakuutusyhtiö ei kiistä kuvantamislöydösten mukaan vammaa, mutta kiistävät, että syynä olisi ollut (korvattavana ollut) tapaturma.” ”Vakuutusyhtiö on myöntänyt, että minulla on aivovamma, mutta kiistää, että vamma olisi tullut liikenneonnettomuudessa, koska diagnoosin vammasta olen saanut vasta kaksi vuotta onnettomuuden jälkeen.” Vaihtoehtoisten syiden tarjoaminen Viidennes vastaajista puolestaan raportoi, että vakuutusyhtiö oli katsonut toimintakyvyn rajoitteiden johtuvan jostain muusta syystä kuin vakuutusyhtiön korvausvastuulla olevasta vammasta ”Vakuutusyhtiön mukaan työkyvyn lasku ei ole syy-yhteydessä aivovammaani, koska olen ollut lapsena masentunut.” ”Vakuutusyhtiö vähättelee oireitani ja ovat yrittäneet etsiä menneisyydestäni syitä aivovammalleni. Liikenneonnettomuuteni ei mukamas ollut tarpeeksi ”korkeaenerginen” aiheuttaakseen vammojani.” ”Oireeni selitettiin mielenterveyden ongelmiksi.” Alussa korvattiin, sitten ei Osa vastaajista sai aluksi korvauksia muun muassa lääkärikuluihin, mutta ajan kuluessa korvauksia lakattiin maksamasta. Vastauksissa korostuu, että oireiden syyksi alettiin väittää jotakin muuta kuin aivovammaa tai kiistettiin syy-seuraussuhde. ”Alkuun hain ja lääkärikulut korvattiin, ei muuta. Ei kuulemma ollut näyttöä, että aivovamma olisi tullut autoonnettomuudesta. Myöhemmin en ole saanut vietyä asiaa eteenpäin.” ”Vakuutusyhtiö päätti puolentoista vuoden jälkeen onnettomuudesta, ettei mikään aivovammani oireista johdu enää liikenneonnettomuudesta. Siihen asti sain minulle kuuluvat korvaukset.” Katkeamattomat kirjaukset ja varhainen diagnosointi auttaisivat ainakin osaa Tutkimukseen vastanneiden vakuutusasioiden käsittelyssä oli kestänyt keskimäärin 6,4 vuotta. Joidenkin vakuutuskiistoja oli käsitelty myös kolmansien osapuolien kanssa. Asian oikeuteen viemisen esteenä mainittiin muun muassa heikko taloudellinen tilanne ja voimakas väsyvyys. Vain à 12 prosentilla vakuutuskorvauksiin Aivoitus 4/24 63 AIVOVAMMAYHDISTYSTEN JA -LIITON KUULUMISIA

68 prosentilla vastanneista vamma kuului lakisääteiseen vakuutukseen piiriin. Näistä suurin ryhmä oli liikennetapaturma (72 %) ja toiseksi suurin ryhmä oli työtapaturma (27 %). Vapaaehtoisissa vakuutuksissa yleisin oli yksityinen tapaturmavakuutus (68 %). Aivovammaliitto ry toteaa, että jatkossa olisi hyödyllistä tarkastella syvällisemmin vakuutusyhtiöiden ja terveydenhuollon toimijoiden välistä yhteistyötä, jotta prosesseja voidaan kehittää yhtenäisemmiksi ja oikeudenmukaisemmiksi. Lisäksi olisi tärkeää tutkia, kuinka aivovamman saaneet henkilöt voisivat saada tehokkaammin tukea valitusten käsittelyyn ja oikeudellisten prosessien aikana. Jatkotutkimukset voisivat myös selvittää, kuinka hoito- ja kuntoutuspolkujen sekä vakuutusprosessien viiveitä voitaisiin vähentää ja vakuutuskiistojen ratkaisua nopeuttaa. Näyttäisi siltä, että tärkeässä roolissa vakuutuskiistojen ehkäisyssä ovat koko hoitoketjun kattavat, mahdollisimman täsmälliset ja katkeamattomat kirjaukset kaikista aivovammaan viittaavista oireista sekä nopea diagnosointi – mitä paremmin kaikki löydökset on kirjattu ja mitä varhaisemmassa vaiheessa aivovammadiagnoosin saa onnettomuuden jälkeen, sitä todennäköisemmin vakuutusyhtiöt eivät ala kiistää syy-seuraussuhdetta tai etsiä aivovamman oireille vaihtoehtoista selitystä. Aivovammaliitto onkin toimittanut diagnosoinnin tueksi yhteistyössä Oulun yliopistollisen sairaalan kanssa ”Aivovammaepäily tapaturman yhteydessä, ohje terveydenhuollon ammattilaisille” -esitteen. Esitettä voi tilata maksutta Aivovammaliitosta. Aivovammaliitto ry Järjestöjen yhteinen sokkoretki Länsi-Uudenmaan AVH ry vetäjänään Helena toteutti sokkoretken yhdessä Uudenmaan Aivovammayhdistys ry:n sekä Helsingin seudun Psoriasisyhdistys ry:n kanssa. Emme siis etukäteen tienneet, minne matka vie! Uudenmaan aivovammayhdistyksestä osallistui kolme henkilöä, ja yhteensä osallistujia oli 17. Lähdimme retkelle Kirkkonummen rautatieasemalta bussilla. Aamu valkeni sateettomana, mutta matkalla alkoi sataa. Pysähdyimme Perniössä jaloittelemaan ja aamupalalle. Kuskimme Jomi pysäköi aina hienosti oven eteen, joten sadekaan ei juuri haitannut. Matkan varrella arvuuttelimme, minne saavumme. Kun vastaan tuli Alvar Aallon tie, arvasimme saapuvamme Paimioon. Vain kahdelle meistä Paimion parantola oli ennestään tuttu. Lounaan jälkeen oppaamme Arja esitteli meille parantolan toimintaa. Opas kertoi uskomattomia tarinoita vuosikymmenten varrelta. Rakennus on Aino ja Alvar Aallon suunnittelema, ja heidän kädenjälkensä näkyy myös värimaailmassa, ja talossa on 52 Aalto-tuolia. Aalto oli itsekin 80-luvulla potilaana sairaalassa. Paimion parantola on 90 vuotta vanha ja toiminut 60 vuotta yleissairaalana. Alun perin se rakennettiin tuberkuloosipotilaille. Vuonna 2020 se on muutettu säätiöksi, ja suunnitteilla onkin hyvinvointikeskus. Talossa on kerrosta. 7. kerros oli hoitajien lepohuone, jonne meni pohjoismainen ensimmäinen maisemahissi hoitajille. Täällä oli n. 300 potilasta, jokaisessa viidessä kerroksessa oli 60 potilasta. Bussimme. Kuvassa Riitta ja Anneli. Aino ja Alvar Aallon kädenjälki näkyy joka puolella. Värimaailmaan kuuluu keltainen, sininen ja harmaa väritys. Värit on tehty täällä itse. AIVOVAMMAYHDISTYSTEN JA -LIITON KUULUMISIA Ruokasalin katossa on muistona alkuperäiset lämpöpatterit. Myös valot ovat alkuperäiset, 64 Aivoitus 4/24 Jaloittelupaussi tulomatkalla pidettiin monelle legendaarisella Lahnajärvellä. Taukopaikka on rakennettu vuoden 1952 olympialaisia varten. Palasimme Kirkkonummelle klo 18 jälkeen, ja sadekin taukosi sopivasti, kun lähdimme kotimatkalle. Vaikka oli pitkä päivä, ei väsyttänyt yhtään, eikä tullut aika pitkäksi. Oli hyvä porukka ja tunnelma, ja onnistunut reissu! Suosittelemme lämpimästi yhteistyötä muiden yhdistysten kanssa, näin on usein mahdollista saada enemmän osallistujia tapahtumiin! Teksti kuvat: Sekalaisten muistiinpanojen pohjalta tämän jutun väsäsi Marita J Kahden hengen potilashuone, sängyllä yskösrasia sängyllä ja takana ylimpänä yskösallas. Molemmille oli oma pesuallas, valaisin pöydälle tai seinään Kuva potilaan sängystä ja peitosta. Ylimmässä kerroksessa on parveke, jossa potilaat viettivät päivittäin 1.5 t + 2 t + 1.5 t hiljaa ulkona, silloin oli hoitajilla vapaata. Pakkasraja parvekkeella oli 15 astetta.

Vapaaehtoisten lounas Ravintola Cajsan Helmessä Uudenmaan Aivovammayhdistyksen aktiivit kokoontuivat lounaalle Helsinkiin Ravintola Cajsan Helmeen lauantaina 12.10.2024. Kutsuttuja olivat kaikki ne, jotka ovat osallistuneet yhdistyksen ryhmien vetämiseen ja tilaisuuksien järjestämiseen. Yhteinen lounas on eräs tapa, jolla voi palkita vapaaehtoisia yhdistyksen hyväksi tehdystä työstä, sillä palkkaa tai päivärahoja ei voida vapaaehtoistyöstä maksaa. Idea yhteisestä lounaasta tuli varapuheenjohtaja Sirkka Dahlmanilta, joka hoksasi, että nyt kun legendaarinen ravintola Kaisaniemen remontti on vihdoin valmis, on mukavaa kutsua porukka kauniiseen miljööseen. Ja kauniistihan Cajsan Helmi olikin entisöity, siitä todisteena muutamia valokuvia. Nälkäiset vapaaehtoiset malttoivat mielensä vielä muutaman yhteiskuvan oton verran, ennen kuin aloittivat juhlavan lounaansa. Tilaisuuden virallisena tarjoilijana toimivat Marjo ja hänen kolleegansa. Kuvassa vasemmalla Marjolla vierellään alkoholittomat kuohuviinit, jotka tarjoiltiin alkuun Sirkan pitämän avauspuheen edellä. Palvelu oli erinomaista ja kiitoksia annettiin myös keittiölle. Tarjoilijan kykyjään pääsi esittelemään myös yksi vapaaehtoinen, kun kahvia piti saada kiiruusti lisää, sillä aikaa kun henkilökunta korjasi astioita pöydästä. Kiitokset siitä avuliaalle Hannulle. Teksti ja kuvat: Kaija Haavisto Ruokapöytä oli katettu kauniisti Topelius-saliin ja pöytään käytiin odottavin mielin. Ruoka oli hyvää ja erityisen hyviä olivat jälkiruokakakut. (Tiedoksi muuten, että ravintolassa on tilattavissa erikseen kakkubuffet). Yhteinen aivovammayhteisömme Yhdistysten koulutuspäivä Lapinlahden Lähteellä Kokoonnuimme lokakuun viimeisenä perjantaina Helsinkiin Yhdistysten koulutus- ja virkistyspäivän viettoon. Koulutus järjestettiin Lapinlahden Lähteellä, joka on entinen psykiatrinen sairaala. Aivovammaliittoon kuuluu 11 jäsenyhdistystä. Tapahtumaan osallistui 22 yhdistysaktiivia, joista osa kuuluu myös liiton hallitukseen. Lisäksi paikalla oli viisi liiton työntekijää. Aivovammaliiton toiminnanjohtaja Päivi Puhakka alusti Aivovammaliiton ja -yhdistysten talouden näkymistä. Suomen hallituksen päätöksen mukaisesti sote-järjestöjen avustuksia leikataan kolmanneksella seuraavan kolmen vuoden aikana. Leikkaukset pienentävät myös Aivovammaliiton resursseja, sillä STEA on liiton pääasiallinen rahoittaja. Yhdistysten tulot koostuvat esimerkiksi jäsenmaksuista ja STEAn jäsenjärjestöavustuksesta. Lisäksi yhdistysten on mahdollista hakea rahoitusta mm. hyvinvointialueilta, kunnista sekä eri säätiöiltä. Yhteistyöllä selviämme haastavista ajoista Aivovammaliitto ja -yhdistykset ovat tehneet tiivistä yhteistyötä 1990-luvulta lähtien – onhan liitto kolmen aivovammayhdistyksen perustama. Koulutuspäivässä teimme ryhmätöitä aivovammayhdistysten ja -liiton sekä muiden järjestöjen yhteistyön mahdollisuuksista. Koulutuksessa vallitsi vahva yhteisymmärrys siitä, että yhteistyön tekeminen on jatkossakin erittäin olennaista sekä yhdistysten että liiton elinvoimaisuudelle. Yksi ryhmä tiivisti asian näin: ”Jos ei ole liittoa, ei ole yhdistyksiä – jos ei ole yhdistyksiä, ei ole liittoa.” Teksti: Johanna Tervo Kuvat: Matilda Gustafsson Aivoitus 4/24 65 Aivovammaliiton toiminnanjohtaja Päivi Puhakka, Satakunnan Avy:n aktiivi Nico Ojala ja Itä-Suomen aivovammayhdistyksen puheenjohtaja Samu Surma-aho vaihtavat kuulumisia. Taustalla Lapinlahden Lähteen päärakennus. Itä-Suomen avy:n Jenna Kosonen ja Tampereen Seudun Avy:n Emma Vehaluoto toimivat monipuolisissa tehtävissä yhdistyksessään. Molemmat ovat hallituksen jäseniä ja nuorisovastaavia. Lisäksi Emma on yhdistyksen tiedottaja-sihteeri, ja Jenna on kouluttautunut kokemustoimijaksi.

Yhdistyspalsta Aivovammayhdistykset järjestävät toimintaa eri puolilla Suomea. Tervetuloa mukaan! Saat lisätietoja kunkin yhdistyksen kotisivuilta tai ottamalla yhteyttä yhteyshenkilöön. Katso tuoreimmat tiedot yhdistyksesi verkkosivuilta! www.aivovammayhdistykset.fi Seuraavan yhdistyspalstan tiedot toimitetaan 13.1.2025 mennessä järjestösuunnittelijalle. Kysy tarvittaessa apua: p. 050 550 0541. Ohjelmamuutokset mahdollisia. Seuraathan ilmoitteluamme. Etelä-Pohjanmaan Avy ry www.aivovammayhdistykset.fi/epavy Yhteyshenkilö: Puheenjohtaja: Reijo Salo p. 040 512 6522 reijo.salo@pp3.inet.fi Seuraa tulevia tapahtumia verkkosivuilta. Seinäjoki Kuukausitapaamiset Tapaamiset järjestetään pääsääntöisesti kuukauden ensimmäisenä torstaina. Lisätietoja voit kysyä: Reijo Salo puh. 040 512 6522, reijo.salo@pp3.inet.fi 9.1. klo 17.00 Äärellä kuppi & kahvilassa Seinäjoella Nyykoolinkatu 25 (Itikanmäellä Kalevan navetta) Nuorten ryhmä Kokoontuu yleisimmin kuukauden kolmantena tiistaina. Lisätiedot: Juhani puh. 045 613 3635 tai Reijo puh. 040 512 6522 viesti / puhelu. Suupohja / Kauhajoki Suupohjan alueen toimintaryhmä kokoontuu Kauhajoella, mutta mahdollisesti myös Kurikassa, Jalasjärvellä ja Teuvalla. Ohjaaja: Sari Uusi-Kokko, p. 050 452 9769. Vaasa Vapaamuotoiset tapaamiset vertaistuen merkeissä kuukauden toisena keskiviikkona. Kysy tarkempi tapaamisaika ja -paikka Annelta puh. 040 826 0647. Halutessasi voit liittyä myös WhatsApp-ryhmään, jossa kokoontumisista tiedotetaan tarkemmin. Itä-Suomen Avy ry www.aivovammayhdistykset.fi/iavy Yhteyshenkilöt: Puheenjohtaja Samu Surma-aho isavy.ry@gmail.com Sihteeri Sirpa Marttinen, isavy.mikkeli@gmail.com p. 046 686 6599. Facebook: Itä-Suomen Aivovammayhdistys Iisalmi Yhteyshenkilöt: Hanna-Mari Kaisto, hannamarikaisto@hotmail.com ja sihteeri Sirpa Marttinen, isavy.iisalmi@gmail.com. Tapaamiset: Ilmoitamme WhatsApp ryhmäilmoituksella ja yhdistyksen internetsivulla www.aivovammayhdistykset.fi/iavy tapaamisten ajan ja paikan. Hanna-Marilta saa tarkempia tietoja ryhmän tapaamisajasta ja paikasta. Joensuu Yhteyshenkilö: Usi Riikonen 050 541 4180, lohkottomat@gmail.com. Tapaamiset: Usilta saa tarkemmat tiedot ryhmän tapaamisajasta ja paikasta. Ilmoitamme tapaamisista myös yhdistyksen verkko-sivuilla www.aivovammayhdistykset.fi/iavy Kuopio Yhteyshenkilö: Sihteeri Sirpa Marttinen, isavy.kuopio@gmail.com Tapaamiset: Kuopion ryhmä Fatiikki kokoontuu Tukipilarin tiloissa, Kirjastokatu 5 A 1, käynti kirjastokadun puolelta. Ilmoitamme tapaamisen ajan verkkosivuilla, sähköpostilla tai WhatsApp-ryhmässä. Mikkeli Yhteyshenkilö: Mika Marttinen, isavy.mikkeli@gmail.com, p. 0440 577 820. Tapaamiset: Vertaistukiryhmä kokoontuu kera kahvikupposen Estery-talolla, (Otto Mannisenkatu 4) aina kuukauden viimeisenä torstaina klo 16-18. Ilmoitamme sähköpostilla mahdollisista ajan ja paikan muutoksista. Savonlinna Yhteyshenkilö: Sihteeri Sirpa Marttinen, isavy.savonlinna@gmail.com Tällä hetkellä ei ole sovittuja tapaamisia. Kanta-Hämeen avy ry www.aivovammayhdistykset.fi/khavy/ Yhteyshenkilöt: Puheenjohtaja Sami Ylämurto, sami.ylamurto@gmail.com puh. 044 363 0203. Tiedottaja Maija Laine kantahame.avy@gmail.com Hämeenlinna Tapaamme aina kuukauden ensimmäisenä tiistaina Kumppanuustalolla klo 15-17. Vammautuneiden henkilöiden tapaaminen pidetään tilassa 101 ja läheiset kokoontuvat auditoriossa. Kumppanuustalo on esteetön. Mukaan ovat tervetulleita niin jäsenet kuin jäsenyydestä kiinnostuneet. Yhteyshenkilö: Puheenjohtaja Sami Ylämurto, sami.ylamurto@gmail.com puh. 044 363 0203 Forssa Tapaamiset kerran kuussa Ystävän kammarilla (Hämeentie 17) maanantaisin klo 14-16. Ilmoitathan tulostasi etukäteen ohjaajille. Ryhmän ohjaajat: Tiina Åhlman, tiina.ahlman@gmail.com puh. 044 314 4838. Sami Ylämurto, sami.ylamurto@gmail.com puh. 044 363 0203. Riihimäki Kokoonnumme säännöllisesti kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 15-17. Paikka: Antonin talo, Öllerinkatu 3. Ohjaajat: Marika marika.salin78@gmail.com ja Sakke sakke.pihlaja@elisanet.fi 66 Aivoitus 4/24 Sinunkin yhdistyksesi Sinunkin yhdistyksesikotisivut: kotisivut:www.aivovammayhdistykset.fi www.aivovammayhdistykset.fi

Keski-Suomen Avy ry www.aivovammayhdistykset.fi/ksavy Yhteystiedot: Keski- Suomen Aivovammayhdistys ry Puheenjohtaja: Saku Virtanen p. 040 054 1119 saku.virtanen@elisanet.fi Keski-Suomen Avy Facebookissa: www.facebook.com/Keski-Suomen aivovammayhdistys Jyväskylä Toimintaryhmä Ryhmä kokoontuu kuukauden toisena torstaina. Yhteyshenkilö ja lisätietoja: Saku Virtanen puh. 040 054 1119, saku.virtanen(at)elisanet.fi 14.12. klo 13 Jouluruokailu Punaisella pirtillä, Ilmarisenkatu 20 A 1. Ilmoittautumiset Sakulle. Omavastuu jäseneltä 15€ ja avecilta (ei-jäsen) 30€. Maksetaan tilille FI44 5290 0220 3319 77. 19.12. klo 14.30 Jyväskylän Taidemuseo ja Käsityömuseo. Näyttelyiden jälkeen käymme yhdessä kahvila Miriam’sissa, jossa varattuna kabinetti klo 16-18. Yhdistys tarjoaa kahvin + suolaisen tai makean. Muun rupattelun ohella kabinettikeskusteluna fyysisen tasapainon kehittäminen ja säilyttäminen. 10.1.2025 klo 15 kahvihetki Sepänkeskuksen kahviotilassa. 13.2.2025 Keilaus Laajavuoressa. Aloitetaan paikan päällä kahvittelemalla klo 14.15. Keilaradat varattu klo 15. Läheisten vertaistukiryhmä kokoontuu muutaman kerran vuodessa. Ota yhteyttä: Sakari virtanen p. 0400 541 119, saku.virtanen@elisanet.fi Nuorten aikuisten ryhmä (n. 18-35 v.) Ryhmä kokoontuu muutaman kerran vuodessa. Ota yhteyttä Marge Miettiseen p. 040 650 6474 marge.miettinen@gmail.com Keuruu Toimintaryhmä on yhdistänyt voimansa Keski-Suomen AVH-yhdistyksen kanssa. Kysy tapaamispaikka ja tarkempi aika Hannulta. Yhteyshenkilö: Hannu Taipale, puh. 0400 869 316. Äänekoski Aivovammautuneille henkilöille suunnattu toimintaryhmä. Kevään 2025 kokoontumiset klo 16 seuraavina tiistaina: 28.1., 25.2., 25.3., 29.4. ja 27.5. Paikka: Potilas- ja vammaisjärjestöjen toimitila Rinkeli, Kauppakatu 23. Tule mukaan, voimaannutaan yhdessä! Lisätietoja Minnalta puh. 044 295 8090. Kymenlaakson Avy ry www.aivovammayhdistykset.fi/kymiavy Yhteyshenkilö: puheenjohtaja Jari-Pekka Honkala p. 040 069 4600 puheenjohtaja@kymavy.fi Kymenlaakson Avy Facebookissa: www.facebook.com/Kymenlaaksonaivovam mayhdistysry Kouvola Säännölliset tapaamiset jäsenten kesken. Ohjaajien yhteystiedot: kouvola@kymavy.fi Päivi Niinivaara 044 508 1271 ja Maija Sänkiaho 040 513 5605. Lappeenranta Yhteyshenkilö: Johanna Muhli lappeenranta@kymavy.fi p. 040 585 4343. Paikka: EKHVA, Toiminnallinen kuntoutus Valve, Väinö Valveen katu 4. Oulun seudun Avy ry www.aivovammayhdistykset.fi/osary Yhteyshenkilöt: Puheenjohtaja: Eila Sääskö puh. 040 765 6989 eila.saasko@gmail.com Tiedottaja: Hannu Pirnes ja Ari Hyvälä oulunavry@gmail.com Sihteeri: Jaana Vähänikkilä oulunavry@gmail.com Hallituksen sähköposti: oulunavry@gmail.com Oulun Seudun Avy Facebookissa: www.facebook.com/oulunseudunaivovam mayhdistysry Oulu Vertaistapaamiset Tapaamisiin ovat myös läheiset tervetulleita. Yhdistys tarjoaa pullakahvit.Tavataan yhdessäolon ja kahvittelun merkeissä! Kevään 2025 tapaamiset: Ke 29.1., 26.2., 26.3. ja 23.4. klo 15-17 kahvila Joo Hetki Satamatie 5. Huom! Paikka on muuttunut. Keilaus Yhdistys on varannut jäsentemme käyttöön kaksi keilarataa tiistaisin klo 15-16 seuraavasti: 7.1., 21.1., 11.2., 25.2., 11.3., 25.3., 8.4. ja 22.4. Oulun Keilahallilta, os. Isokatu 97. Keilaus on jäsenille maksuton ja tila on esteetön. Kenkävuokra 2€ on omakustanteinen. Huom! Kellonaika muuttunut! Nuoret Aikuiset Tule mukaan nuorten rentoon vertaistapaamiseen. Tapaaminen on tarkoitettu nuorille ja nuorille aikuisille, joilla on aivovamma. Lisätietoja puheenjohtajalta: Eila Sääskö, 040 765 6989, eila.saasko@gmail.com Kajaani Ryhmä on tauolla keväällä 2025. Yhteyshenkilö: Katja Nurmi, puh. 050 559 7010 tai kajaaninavry@gmail.com Kemi Lämpimästi tervetuloa aivovammautuneiden henkilöiden ja heidän läheistensä vertaistukiryhmään. Lisätietoja: Vertaisryhmän ohjaaja Elina Virkberg, elinavirkberg@gmail.com puh. 045 650 4479. Rovaniemi Lämpimästi tervetuloa tapaturmaisen aivovamman saaneiden henkilöiden ja heidän läheistensä vertaistukiryhmään. Rentoa ajatusten vaihtoa ja yhteistä tekemistä. Aika: kuukauden 1. keskiviikko klo 18-20. Paikka: Kansalaistalo, Rovakatu 23. Yhteyshenkilö: Tarja, puh. 040 538 2947. Ylivieska-Reisjärvi Vertaistukiryhmään ovat tervetulleita aivovammautuneet henkilöt ja heidän läheisensä. Vertaistaapaamisia järjestetään eri paikkakunnalla. Lisätietoja tapaamisista saat ohjaajilta: Reisjärvi: Jonna Haikara, puh. 040 772 1147, jonna.haikara@gmail.com Antti Haikara puh. 044 998 5470, antti.haikara@gmail.com Ylivieska: Marja-Leena Untinen, puh. 050 343 4969, untinen.marja70@gmail.com Päijät-Hämeen Avy ry www.aivovammayhdistykset.fi/phavy Yhteyshenkilö: Puheenjohtaja Kari Vainio p. 040 828 0906, info.phavy@gmail.com Päijät-Hämeen Avy Facebookissa: www.facebook.com/PaijatHameenAivovam mayhdistys/ Lahti Kuukausitapaamiset järjestetään kuukauden ensimmäisenä tiistaina 7.1., 4.2., 4.3. (vuosikokous), 1.4. ja 6.5. klo 17-20 Päijät-Hämeen Hyvinvointiyhdistykset ry:n tiloissa Lahden tiedepuistossa, Niemenkatu 73, 4.krs. Lämpimästi tervetuloa vammautuneet ja läheiset! Yhdistys tarjoaa pullakahvit. Toimintaryhmä Kaikille avoin toimintaryhmä on suunnattu aktiivisille ja nuorenmielisille aivovammautuneille. Ryhmä kokoontuu torstaisin 16.1., 13.2., 13.3., 10.4. ja 15.5. klo 17-20 Päijät-Hämeen Hyvinvointiyhdistykset ry:n tiloissa Lahden Tiedepuistossa. Aivoitus 4/24 67 Sinunkin yhdistyksesi Sinunkin yhdistyksesikotisivut: kotisivut:www.aivovammayhdistykset.fi www.aivovammayhdistykset.fi

Kuntosalivuoro Yhdistyksen jäsenenä voit käydä veloituksetta kuntosalivuorolla Mäkikatsomon kuntosalilla (Salpausselänkatu 8, Lahti) keskiviikkoisin klo 16-17 18.12.2024 asti ja 8.1.-23.4.2025. Huom: Salppurin kisojen takia vuoroa ei ole 19.3. eikä 26.3. Vuosikokous Ti 4.3.2025 klo 17.30 yhdistyksen vuosikokous Päijät-Hämeen Hyvinvointiyhdistykset ry:n tiloissa, Niemenkatu 73, 4.krs. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Satakunnan Avy ry www.aivovammayhdistykset.fi/skavy Yhteyshenkilö: puheenjohtaja Ritva Parjanen p. 044 995 1212 satakunnanaivovammayhdistys@gmail.com Facebook: Satakunnan Aivovammayhdistys Vuosikokous Aika: ke 19.2.2025 klo 14-16 Paikka: Satakunnan yhteisökeskus, Otavankatu 5, Pori. Pori Yhteyshenkilö: Seija Kröpi seija.kropi@gmail.com puh. 044 010 3620. Jäsentapaamiset kuukauden toinen torstai Yhteisötalo Otavassa, Otavankatu 5, 28100. Tapaamisista lähetetään tekstiviesti. Rauma Yhteyshenkilö: Ritva Parjanen ritvaparjanen60@gmail.com tai puhelimitse 044 995 1212. Toimintaryhmän tapaamiset kuukauden ensimmäinen keskiviikko Ravintola Föörissä klo 13-16, Sinkokatu 11, Rauma. Tapaamiset ilmoitetaan Raumalaisen yhdistyspalstalla ja tekstiviestillä. Tampereen Seudun Aivovammayhdistys www.aivovammayhdistykset.fi/tsavy Yhteyshenkilö: Puheenjohtaja Jari Tähtinen p. 041 514 4684 tamsavy@gmail.com Jäsentapaamiset kokoontuu joka kuukauden 2. torstaina klo 17.30–19 osoitteessa Pellervonkatu 9 Tampere (vuoden 2024 loppuun asti). Tiedustelut: Marko Sara-Aho p. 0400 230 577 marko.saraaho@gmail.com. Nuorten ryhmä kokoontuu joka kuukauden 1. tiistaina klo 17.30–19 os. Pellervonkatu 9 (vuoden 2024 loppuun asti). Ryhmän ohjaajana toimii psykologi-opiskelija. Lisätietoja: Facebook: "TSAVY:n nuorten aikuisten vertaistukiryhmä" tai Emma Vehaluoto tamsavy@gmail.com Vesijuoksuryhmä kokoontuu Kalevan uimahallissa joka tiistai klo 10. Ryhmä on omakustanteinen. Lisätietoja: Nina Mäkinen p. 045 203 8784. Kuntosaliryhmä tapaa silloin tällöin maanantaisin ja/tai keskiviikkoisin n. klo 12.30 Kangasalan Uimahalli Kuohussa osoitteessa Kirkkojärventie 4. Lisätiedot: Markku Vehviläinen p. 040 510 3891 mape.vehvilainen@gmail.com Lautapelikerho Tapaamisten ajankohdat sovitaan osallistujien kesken ja niistä tiedotetaan yhdistyksen Whatsappissa. Yhteyshenkilö: Niklas Leppänen p. 050 357 0361. Uudenmaan Aivovammayhdistys ry www.aivovammayhdistykset.fi/uavy Yhteyshenkilöt: Varapuheenjohtaja Sirkka Dahlman (Sirkka siirtyy puheenjohtajaksi 1.1.2025). Tiedustelut ryhmistä, mikäli ryhmän kohdalla ei lue yhteyshenkilöä: Sirkka Dahlman 040 773 7509 tai sihteeri Kaija Haavisto 044 725 4326 (klo 10–14). Yhdistyksen sähköposti: uudenmaan.aivovammayhdistys @gmail.com U-Avy Facebookissa: www.facebook.com/uudenmaanaivovamm ayhdistys U-Avy jäsenten FB keskusteluryhmä: www.facebook.com/groups/196601489353 8957 U-Avy Nuorten aikuisten FB vertaistuki: https://www.facebook.com/groups/563990 600315887 Listalla mainittujen tapahtumien lisäksi voi tulla muitakin tapahtumia, joten seuratkaa meidän ilmoitteluamme internetsivuilla, Facebookin ryhmissä sekä Kampin Palvelukeskuksen tapahtumakalenterissa. Helsinki – Espoo – Vantaa Kampin Aivo-klubi Vertaistukiryhmä kokoontuu ke 18.12. Tapaamiset Kampin Palvelukeskuksessa Famu-tilassa klo 15–17. Vetäjät: Esa Hyttinen, Saana Kiviranta, Hannele Manner. Nuorten ryhmä Toiminta jatkuu tammikuussa. Tiedustelut vetäjältä janilehtola@hotmail.com. Tietoja myös ryhmän Facebook-sivulla UAvy:n nuorten aikuisten vertaistukiryhmä (pääkaupunkiseutu). Vantaan vertaistukiryhmä Aivovammautuneiden henkilöiden ja läheisten vertaistukiryhmä. Paikka: Tikkurilan Kirjasto, Lummetie 4. Lämpimästi tervetuloa! Lisätiedot vetäjältä: Sirkka Dahlman sirkka.dahlman@gmail.com Kundaliinijooga Syksyn toimintakausi jatkuu 15.12. saakka, tunnit ma iltana klo 18-19.30 ja torstaiaamuisin klo 8–9.30. Tunnit lähiopetuksena ja etänä Zoomin kautta. Hinta 60 e lukukausi / jäsen. Huom! Osallistumista helpottaa se, että jos et pääse osallistumaan tunnille, niin voit tilata tallenteen tunnista ja tehdä harjoitteen omana aikanasi. Paikka Joogastudio Daya, Sinebrychoffinkatu 11 A 41, Helsinki. Ohjaajana toimii koulutettu kundaliinijoogaohjaaja Kari Nenonen /Amandeep. Tiedustelut ja ilmoittautumiset yhdistyksen sähköpostiin: uudenmaan.aivovammayhdistys @gmail.com Salibandy Ryhmä kokoontuu joka viikon maanantai klo 18–19 Validia kuntoutuksen liikuntasalissa, Nordenskiöldinkatu 18 B, Helsinki. Syyskauden viimeinen kerta on 16.12. Lukukausimaksu on 60e. Ilmoittaudu mukaan yhdistyksen sähköpostiin: uudenmaan.aivovammayhdistys @gmail.com. Ryhmän vetäjä: Harry Lindström, hurjaharry@gmail.com. Lisätietoja Harryltä tai yhdistykseltä sähköpostitse. Kulttuuriryhmä Kevätkauden 2025 aloitukseen toivotaan jäsenistön ehdotuksia. Missä haluaisit käydä? Mitä haluaisit nähdä ja kokea? Laita viestiä sähköpostiin tiina.sillgren@gmail.com Hyvinkää Toimintaryhmän ohjaaja: Sakari Pihlaja, sakke.pihlaja@elisanet.fi Itä-Uusimaa Ryhmä on toistaiseksi tauolla. Ilmoitamme sähköpostitse, kun ryhmä käynnistyy. Tiedustelut sähköpostilla: uudenmaan.aivovammayhdistys @gmail.com Varsinais-Suomen Avy ry www.aivovammayhdistykset.fi/vsavy/ Yhteystiedot: Varsinais-Suomen Aivovammayhdistys ry Puh: 044 314 4838 (puheluihin vastataan) Yhteyshenkilöt: Puheenjohtaja Marjatta Pihlajamaa puheenjohtaja.vsavy@gmail.com Tiedottajat: Terje Vainio ja Riitta Venesmäki tiedotus.vsavy@gmail.com Tutustu yhdistyksen toimintaan tarkemmin www.aivovammayhdistykset.fi /vsavy/toiminta/ Verkkosivuilla kerrotaan myös mahdolliset tapaamisaikojen ja -paikkojen muutokset. 68 Aivoitus 4/24 Sinunkin www.aivovammayhdistykset.fi Sinunkinyhdistyksesi yhdistyksesikotisivut: kotisivut: www.aivovammayhdistykset.fi

Keilaaminen on maksutonta, keilauskenkien vuokra on 1€. Lisätietoja. Terje p. 040 565 3737. Turku Salo Jäsenillat Jäsenillat pääsääntöisesti joka kuukauden ensimmäinen ja kolmas tiistai klo 18-20. Paikka: Happy House, Ursininkatu 11, Turku. Tilaan on esteetön kulku. Paikalla lisäksi vertaistukihenkilö vammautuneille: Pirjo p. 050 528 6475. Miesten Karjukerho kokoontuu Happy Housessa kuukauden ensimmäinen torstai klo 14 –15.45, tällöin sovitaan kuukauden toisesta kokoontumisesta. Lisätietoja: Risto, p. 040 506 5192. Naisten kerho kokoontuu Happy Housessa kuukauden ensimmäisenä torstaina klo 14-15.45. Lisätietoja: Riitta, p. 040 770 3032. Keilaus Keilausryhmä Raision Keilailukeskuksessa, Varppeenkatu 24. Keilaaminen on maksutonta, keilauskenkien vuokra on 1€. Lisätietoja. Terje p. 040 565 3737. Kokoonnumme joka kuukauden toisena tiistaina klo 17.30 Salon SYTY:n tiloissa, Helsingintie 6, Salo. Vetäjinä toimivat Terhi Hellberg, hellberg.terhi@gmail.com puh. 050 555 0545 ja Raisa Salonen. Salo Salo Kokoonnumme joka kuukauden toisena tiistaina klo 17.30 Salon SYTY:n tiloissa, Helsingintie 6, Salo. Vetäjinä toimivat Terhi Hellberg, hellberg.terhi@gmail.com puh. 050 555 0545 ja Raisa Salonen. Aivovammaliiton Vertaistuki ja kurssit INFOTILAISUUS TEAMSISSA 22.1.2025 KLO 15-16 Tervetuloa mukaan kuulemaan ajankohtaista tietoa Aivovammaliiton vertaistukitoiminnasta sekä kursseista. Kerromme lisää kurssien ja vertaistukitapahtumien sisällöistä sekä niihin hakemisesta. Kuulet myös eri vertaistukimuodoista ja osallistumismahdollisuuksista. Mukaan ovat tervetulleita jäsenet, ammattilaiset sekä kaikki toiminnasta kiinnostuneet. Ilmoittautumislinkki löytyy Aivovammaliiton tapahtumakalenterista osoitteesta www.aivovammaliitto.fi Lisätietoa vertaistuki- ja kokemustoiminnan työntekijöiltä Eeva Paavilainen eeva.paavilainen@aivovammaliitto.fi p.050 306 4181 Katariina Kankkunen katariina.kankkunen@aivovammaliitto.fi p. 050 575 7371 Kokoonnumme joka kuukauden toisena Meren aalloilla tiistaina klo 17.30 Salon SYTY:n tiloissa, Helsingintie 6, Salo. Vetäjinä toimivat Terhi Hellberg, Varsinais-Suomen Aivovammayhdistys järjesti jo 12. perinteisen hellberg.terhi@gmail.com aivovammaleirin yhteistyössä seurakunnan vammaistyöryhmän puh. 050 555 0545 ja Raisa Salonen. kanssa Sinapin leirikeskuksessa Turussa. Virkistysviikonlopputapahtuma on vakiintunut osaksi yhdistyksen vuosittaista toimintaa nimellä, ainoastaan korona aiheutti pienen tauon. Tänä vuonna teemana oli "Meren aalloilla". Seuraava leiri on 19-21.9.2025. Aivovammaleirit ovat aina täynnä, kuten nytkin - hienoa! Ennen leiriä kotiin tuli kirje, jossa oli tietoa leiristä, muistilista mukaan otettavaksi leirille, leiriturvallisuus-lomake täytettäväksi ynnä muuta tarpeellista tietoa. Ohjelmassa oli toisiimme tutustumista, merellistä musiikkia, ohjelmahetkiä, käytävillä meriaiheisia kuvia... Meillä oli myös mahdollisuus ulkoilla ja nauttia merestä, yhdessäolosta ja myös omasta rauhasta. Muutamat meistä kävivät myös aamulenkillä. Päivä aloitettiin aamiaisella, illan päätti iltapala ja iltahartaus. Ohjelmaan kuului jumppaa, rentoutusta, askartelua, visailua, boccian peluuta, vertaistukikeskusteluja naisille, miehille ja läheisille. Mukana yli 30 henkilöä, joista osa oli avustajia ja henkilökuntaa. Leiri aloitettiin leiri-infolla ja tutustumisella. Pöydälle sai viedä arpajaispalkintoja, ja arpajaisten tuotto meni nuorten hyväksi. Seuraavana aamupäivänä kiertelimme ulkona kartan kera pähkäillen visaisia majakkarasteja. Illalla pääsimme rantasaunaan ja uimaan. Osalle lämmitettiin alakerran sisäsauna. Viimeisenä leiripäivänä oli hartaushetki ja ehtoollinen sekä palautekeskustelu. Lounaan jälkeen suuntasimme kotimatkalle. Leirillä käy paljon vakiokävijöitä, mutta aina löytyy uusiakin kasvoja mukaan. Ohjelmiin osallistuminen on vapaaehtoista. Oli taas upea, ikimuistoinen, hieno, onnistunut leiri, jäi ihania muistoja, iso kiitos kaikille järjestäjille ja mukana olijoille! Marja-rasteilla pähkäilyä. Sinunkin yhdistyksesi k Sinunkin yhdistyksesi kotisivut: www.aivovammay Lämpimin syksyisin terveisin MarLin, yksi vakiokävijöistä <3 Lenkin varrella näimme näissä maisemissa kahdeksan peuraa, kolme joutsenta ja ketun! Arvontavoittoja. Arvonnan tuotot ohjattiin nuorten hyväksi. Aivoitus 4/24 69 Sinunkin yhdistyksesi kotisivut: www.aivovammayhdistykset.fi

Tapahtumakalenteri Aivovammaliitto Tammikuu Kesäkuu 13.1. 20.1. 2.-6.6. Aivoituksen 1/25 aineistopäivä klo 14–15.30 Verkkovertaisryhmä aivovammautuneille ihmisille Teamsissa. Teema vahvistuu myöhemmin. Ilmoittautumiset etukäteen. klo 15–16 Infotilaisuus Aivovammaliiton vertaistukitoiminnasta ja kursseista, sekä muista ajankohtaisista asioista Teamsissa. Ilmoittautumiset etukäteen. Kysy asianajajalta vakuutusongelmista -Teams-tapaaminen klo 13–14 22.1. 28.1. Helmikuu vko 7 Aivoitus 1 ilmestyy Perhekurssi, Pajulahti Heinäkuu 28.7. Aivoitus 3 aineistopäivä Elokuu Vko 35 Aivoitus 3 ilmestyy Syyskuu 15.-19.9. Sopeutumisvalmennuskurssi pariskunnille, Imatran kylpylä 23.-26.9. Parikurssi, Imatran kylpylä 24.9. klo 17–18.30 Neuroneuvonnan sosiaaliturvaluento, etänä Maaliskuu Lokakuu 10.–16.3. Aivoviikko 25.-28.3. Väsyvyyskurssi 1 Ruissalo, Turku 26.3. klo 17–18.30 Neuroneuvonnan sosiaaliturvaluento, etänä 7.-10.10. Väsyvyyskurssi 2 Rauhalahti, Kuopio Syysliittokokous 27.10. Aivoitus 4 aineistopäivä 27.-31.10. Väsyvyys, voimavarat ja hyvinvointi -sopeutumisvalmennuskurssi, Ruissalon kylpylä, Turku Huhtikuu 8.4. klo 12–15.30 Kuntoutus aivovamman jälkeen -webinaari ammattilaisille 14.4. Aivoitus 2 aineistopäivä 7.–9.4. ja 5.-7.5.2025 Liikuntakurssi, Pajulahti Kevätliittokokous 29.4. Kippistä kohtuudella -tilaisuus Helsingissä Toukokuu 6.5. Vesiturvallisuuswebinaari yhdessä Uima- ja hengenpelastusliiton kanssa Vko 20 Aivoitus 2 ilmestyy 15.-18.5. Työelämäkurssi,Santasport, Rovaniemi Marraskuu 10.–16.11. Aivovammaviikko 11.11. klo 12–15.30 Aivovamma ja mielen hyvinvointi - webinaari 11.-14.11. Mitä nyt? -kurssi, Rauhalahti, Kuopio 24.-28.11. Perustietoa aivovammoista -sopeutumisvalmennuskurssi Rauhalahti, Kuopio Vko 48 Aivoitus 4 ilmestyy Muutokset mahdollisia. Seuraathan ajankohtaista ilmoitteluamme. Vertaistukea puhelimitse ja chatissa! Vertaistukipuhelin Jos aivovamma koskettaa sinua tai läheistäsi ja kaipaat vertaistuellista keskustelua puhelimitse, voit jättää soittopyynnön vertaistukijalle. Keskustelu vertaistukijan kanssa voi auttaa jäsentämään ja selkiyttämään ajatuksia. Omista kokemuksista puhuminen toiselle saman kokeneelle voi antaa uusia oivalluksia ja toivoa tulevaan. Lomake soittopyynnön jättämiseen löytyy verkkosivuiltamme. Vertaistukichat Chatit on tarkoitettu vertaistuelliseen keskusteluun ja kokemusten vaihtoon. Keskustelua ohjaavat koulutetut Seminaari on suunnattu sosiaali- ja vertaistukijat. Keskustelu tapahtuu anonyymisti nimimerkillä. terveysalan ammattilaisille. Vertaistukichat on auki aivovammautuneille henkilöille joka torstai klo 13-14 ja läheisille kerran kuukaudessa. Katso tarkemmat ajat verkkosivuiltamme. Lisätietoa vertaistuki- ja kokemustoiminnan työntekijöiltä: Eeva Paavilainen eeva.paavilainen@aivovammaliitto.fi p.050 306 4181 Katariina Kankkunen katariina.kankkunen@aivovammaliitto.fi p. 050 575 7371

Yhteystietoja Aivovammaliiton verkkolaskuosoite: 003711059059 Verkkolaskuoperaattori: Maventa Oy, Välittäjätunnus: 003721291126 Jos verkkolaskun operaattori on pankki, verkkolaskuosoite: 003711059059 ja operaattoritunnus: DABAFIHH Paperilaskut: Aivovammaliitto ry, Ostolaskut, PL 350, 00521 Helsinki Aivovammaliitto ry, Y-tunnus: 1105905-9 Yhdistysrekisteri, rekisterinumero: 157.350 Aivovammaliitto ry Malminkaari 5b, 00700 HELSINKI, kotisivut: www.aivovammaliitto.fi Maksuliikennetili Helsingin OP Pankki IBAN: FI47 5541 2820 0202 13 BIC: OKOYFIHH Keräystili Helsingin OP Pankki IBAN: FI25 5541 2820 0202 21 BIC OKOYFIHH Aivovammaliitto on aivovammautuneiden ihmisten ja heidän läheistensä etujärjestö, jonka tarkoituksena on edistää aivovammaisten henkilöiden suoriutumista yhteiskunnassa itsenäisesti ja yhdenvertaisina. TOIMIHENKILÖT Vertaistuki- ja kokemustoiminnan koordinaattori Eeva Paavilainen p. 050 306 4181 eeva.paavilainen@aivovammaliitto.fi – vertaistukitoiminta – läheisten toiminta Toiminnanjohtaja Päivi Puhakka p. 050 536 6390 paivi.puhakka@aivovammaliitto.fi – Aivovammaliiton toiminta ja talous – Toimiston esihenkilö – Vaikuttamistyö – Verkostoyhteistyö Vertaistuki- ja kokemustoiminnan suunnittelija Katariina Kankkunen p. 050 575 7371 katariina.kankkunen@aivovammaliitto.fi – Kokemustoiminta – Nuorten aikuisten toiminta Järjestösihteeri Anu Kainulainen p. 050 408 7095 anu.kainulainen@aivovammaliitto.fi – Jäsenpalvelu – Jäsenkirje, verkkosivut – Toimistotehtävät Viestintävastaava, päätoimittaja Pia Kilpeläinen p. 050 306 7916 pia.kilpelainen@aivovammaliitto.fi – Aivovammaliiton viestintä – Aivoitus-lehden päätoimittaja – Mediayhteydet – Messut, tapahtumat ja luennot Vertaistuki- ja kokemustoiminnan suunnittelija Matilda Gustafsson matilda.gustafsson@aivovammaliitto.fi – Nuorten sometiimi NEURONEUVONTA, Neuroliitto ry Soita, lähetä sähköpostia tai chattaa. Puhelimitse: 040 542 5200 ja 040 500 1657 (mpm/pvm). Sähköpostilla: info@neuroneuvonta.fi Voit asioida myös chatissa, jonka löydät Neuroliiton verkkosivuilta. Sosiaalisen median viestinnän suunnittelija Jani Saarinen p. 050 432 9555 jani.saarinen@aivovammaliitto.fi – Instagram, Facebook, TikTok Vapaalla 31.12.2024 asti HALLITUS 2024 Järjestösuunnittelija Johanna Tervo p. 050 550 0541 johanna.tervo@aivovammaliitto.fi – Paikallisyhdistysten ja toimintaryhmien tukeminen Varajäsenet: Jyrki Itäsalmi, E-P, Auli Ollila, Oulun seudun avy, Kari Vainio, Päijät-Häme, Sirpa Marttinen, Itä-Suomi, Riitta Hätinen, U-Avy, Mikko Ratia, U-Avy Timo Kallioja, puheenjohtaja, U-Avy, Reijo Salo, varapuheenjohtaja, E-P, Markku Onnela, E-P, Sirkka Dahlman, U-Avy, Kimmo Heinonen, Itä-Suomi, Terje Vainio, Varsinais-Suomi, Marge Miettinen, Keski-Suomi HALLITUS 2025 Kuntoutussuunnittelija Otto Laitinen p. 050 373 9076 otto.laitinen@aivovammaliitto.fi – Kurssitoiminta Facebook.com/Aivovammaliitto Tiktok: @aivovammaliitto Puheenjohtaja Timo Kallioja U-Avy, Sirkka Dahlman U-Avy, Markku Onnela E-P, Reijo Salo E-P, Kimmo Heinonen I-S, Auli Ollila Oulun seudun avy ja Terje Vainio V-S Yleisvarajäset: Mikko Ratia U-Avy, Nico Ojala Satakunnan avy, Jyrki Itäsalmi E-P, Riitta Hätinen U-Avy, Sakari Pihlaja U-Avy (Twitter:) @Aivovammaliitto @aivovammaliitto YouTube: Aivovammaliitto Linkedin: Aivovammaliitto

YHDISTYSTEN YHTEINEN HOTELLIMATKA TALLINNAAN 25.–27.5.2025 Lähdetään yhdessä keväiseen Tallinnaan. Yövymme kaksi yötä Hotelli Metropolissa. Vietämme aikaa yhdessä kokien ja näkien. Kaupunkiin voi tutustua myös ihan omatoimisesti. Hotellimatkan hinnat: 130 €/hlö jaetussa kahden hengen standard-huoneessa. 210 €/hlö yhden hengen standard-huoneessa. Hintaan sisältyy: -laivamatkat m/s Finlandialla kansipaikoin meno-paluu. -kahden yön majoitus hotellissa -2 x aamiainen hotellissa Muuta; -tarvitset mukaan passin tai kuvallisen henkilökortin! -matkalla olemme yksityishenkilöinä, jokainen on itse vastuussa itsestään! -tarkista, että matkavakuutuksesi on voimassa! Paikkoja ensimmäiselle 40 henkilölle. Matkanjärjestäjänä Matkapojat Oy Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Reijo Salo 040 512 6522 tai reijo.salo@pp3.inet.fi Sitovat ilmoittautumiset 15.3.2024 mennessä Kuva: Eveliina Kuusisto Auta Aivovammaliittoa auttamaan Vuosittain aivovamman saa noin 36 000 ihmistä. Aivovammaliitto ry tukee aivovammautuneiden ihmisten ja heidän läheistensä sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen. Tarvitsemme apuasi tärkeässä ja merkityksellisessä työssämme. Lahjoittamalla pienenkin summan mahdollistat työmme kohderyhmän hyväksi. Suuri kiitos tuestasi! Lahjoita keräystilille Tilinumero: FI25 5541 2820 0202 21. Viesti: Lahjoitus Lahjoita MobilePay-maksulla. Voit lahjoittaa MobilePay-mobiilimaksuna lyhytnumeroon 90301 Poliisihallituksen rahankeräyslupa nro RA/2020/704. Lupa on voimassa 1.8.2020 alkaen kaikkialla Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta.