Vuoden aikakausmediatoimittaja 2024 ehdokasjuttu

– Äiti on aina kulkenut rinnallani, mihin tahansa elämä on minua vienyt. Hän ei ole koskaan sanonut, etten saisi olla jotain tai asettanut ehtoja, Jani Toivola sanoo äidistään Tuula Knutsista. 8 et 23 |2024

– Nuorena yksinhuoltajaäitinä en osannut ajatella, miten väärin naisten häirintä ja vähättely on. Se oli silloin niin tavallista. Rohkeampi nyt Kun Tuula Knuts oli poikansa Jani Toivolan yksinhuoltaja, hän ei puhunut Janille tämän isästä. Hiljaisuudella hän yritti suojella lastaan. – En osannut silloin toimia paremmin. Se minun on pitänyt antaa anteeksi itselleni. Te k s t i ANNA KANTO Ku vat ANNA HUOVI NEN et 23|2024 9

– Ajattelin 25-vuotiaana, että minusta ja lapsesta tulee perhe kaksin, ja niin on ihan hyvä, Tuula sanoo. Kotoa Tuula lähtee joka päivä jumppaan tai lenkille. – Aloin urheilla nelikymppisenä, enkä aio lopettaa. P ieni Tuula on kova uimari. Yksi kylän parhaista. Kun hän lähtee uimaan, hän ui niin kauas, että muuttuu pisteeksi taivaanrannassa. Vaikka äiti ilmestyy rannalle huutamaan, että äkkiä ylös sieltä, Tuula jatkaa uimista. Hän tietää olevansa kestävä. Muistikirjaansa hän kirjaa uidut matkat: tänään viisi kertaa kivelle ja takaisin. Talvisin Tuula kerää hiihtokilometrejä. Kun 1960luvun Suomessa hiihtää tarpeeksi, saa Kansanhiihto-merkin. Monena iltana Tuula hiihtää Kuhmoisten pimeitä latuja edestakaisin vain, koska on niin innoissaan. – Sellainen olen. Tekemisestä minä virtani saan. Puhumisessa en sitten olekaan ollut niin hyvä, Tuula Knuts, 71, sanoo. Se, mistä ei puhuta Vuonna 2000 Tuula Knuts sai pojaltaan Jani Toivolalta kirjeen. Kirje oli lähetetty New Yorkista. Jani, silloin 22vuotias, oli opiskelemassa siellä teatteria. – Kirjeessä Jani kysyi minulta, miksi en ollut puhunut hänelle pienenä isästä, Tuula sanoo. Janin isä oli kenialainen, ja Janin elämään hän ei ollut kuulunut mitenkään. Jani ei tiennyt, miksi. 10 et 23| 2024 Viimeksi hän oli nähnyt isän kolmivuotiaana. Lapsena Jani ei ollut uskaltanut kysellä isästä. Ensimmäisen valokuvan isästään hän näki kymmenvuotiaana, kun löysi kuvan sattumalta kodin tärkeiden papereiden kansiosta. Vasta silloin Jani sai isälle kasvot. Kasvot muistuttivat hänen omiaan. Se tuntui Janista hyvältä, sillä yleensä kukaan ei muistuttanut häntä. – En tiennyt silloin, että erilaisuus ahdisti Jania. Minulle hän ei lapsena tunteistaan puhunut. Enkä minä tunteista kysynyt. Janin lähettämä kirje oli pitkä. Tuula luki sen monta kertaa. – Niiden asioiden lukeminen tuntui vaikealta. Jani oli oikeassa. On totta, että jätin hänet lapsena vaikeiden tunteiden kanssa yksin. Pian kirjeen jälkeen Suomeen tuli myös Jani. – Silloin puhuimme ja pyysin Janilta anteeksi. Sanoin, että en osannut toimia toisin. Siinä tilanteessa, niillä tiedoilla ja sillä käsityskyvyllä, jotka minulla silloin oli, en osannut toimia paremmin. Se minun on pitänyt antaa anteeksi itselleni. Ja pitää antaa vieläkin, monta kertaa. Sano hyvä ääneen Hyvä ryhti ja ripeät askeleet. Ne huomaa ensimmäisenä, kun Tuula Knuts ilmestyy ravintolaan Helsingin Töölössä. Autoa hän ei omista ja bussia hän ei mielellään käytä, niinpä hän

Yrittäisin myös olla avoimempi. En puhunut aikoikävelee joka paikkaan. Google Mapsin mukaan konaan Janille hänen isästään koskaan pahaa, mutta toa Vallilasta Töölöön on 35 minuutin kävelymatka. en hyvääkään. Nyt ymmärrän, että hyvän ääneen Tuula käveli matkan 25 minuutissa eikä tullut edes sanominen on tärkeää. hiki. Tuula kertoisi pienelle Janille, että isä oli fiksu, tul– Kiva pieni aamulenkki. Päivän toinen lenkki tulee kätevästi, kun kävelen takaisin kotiin. Liikunlut Keniasta Ruotsiin opiskelemaan lääkäriksi. Hän ta on intohimoni ja yksi tärkeä syy, jonka ansiosta kertoisi, että oli tutustunut Janin isään Suomessa. olen jaksanut kaiken läpi. Paria heistä ei tullut, eivät he sopineet toisilleen. Tuula jäi eläkkeelle viisi vuotta sitten, mutta pitAsia oli Tuulalle selvä silloinkin, kun hän huomasi kästyi ja palasi töihin kuukautta odottavansa lasta. myöhemmin. Kaksi viime vuotta Kun Jani marraskuisena sunnunhän on ollut kokonaan pois töistä. taina 1977 syntyi, Tuula oli valmis äiTuula Knuts – Vieläkään en oikein osaa olla kodiksi. tona. Olin 35 vuotta perushoitajana SYNTYNYT 1953 KuhMiten suloinen lapsi ja rakastin työtäni. Työ sairaalassa oli moisissa. kiireistä ja usein kaoottista, mutta Kun Tuula kärrytteli vauvaansa, ohiASUU Helsingin Vallilassa. siitä pidin. Paineessa olen parhaimkulkijat saattoivat pysähtyä ihastelePERHE Poika Jani Toivola, millani. maan. Miten suloinen lapsi, he sakaksi tytärtä, kolme Tuula sanoo, että juuri nyt hänellä noivat. lastenlasta. AMMATTI Eläkkeellä on valtavasti ylimääräistä energiaa, Niin kauniit silmätkin, he sanoivat perushoitajan työstä. sillä enää se ei mene kolmen lapsen silloinkin, kun lapsi täytti kaksi HARRASTUKSET Ryhmähoitamiseen, muistisairaan äidin vuotta. liikuntatunnit, lukeminen, hoitamiseen, Haartmanin päivystysVielä nelivuotiaana pieni poika oli teatteri, vapaaehtoistyö sairaalan potilaiden hoitamiseen. useimpien vastaantulijoiden mielesvanhusten parissa ja Lastenlapsia Tuula hoitaa yhä, mutta tä suloinen. sairaalassa. ei enää monesti viikossa, sillä tyttären Viisivuotiaana enää ei. Silloin jokin 2- ja 4-vuotiaat pojatkin ovat aloittaTuulan mielestä muuttui. – Viisivuotiaasta asti Jani alettiin nähdä uhkana. neet päiväkodin. Uhkaavana miehenä, Tuula sanoo. – Viimein on aikaa myös miettiä menneitä. Olen Silloin Tuula ja Jani asuivat kerrostalolähiössä minä niitä miettinytkin. Helsingin Pohjois-Haagassa. Joka kerta kun he asTuula on miettinyt, miten onnekas on ollut. Elätuivat yhdessä paikallisjunaan, Tuula vilkaisi ympämä on mennyt niin monta kertaa toisin kuin hän rilleen, ennen kuin istui alas. olisi toivonut - ja silti se on mennyt hyvin. – Etsin katseellani ystävällisiä kasvoja. Vain sel- Olen ollut kolmen lapsen yksinhuoltaja, ja laslaisten viereen uskalsi istua. teni kanssa tosi onnellinen itsekseni. Elämä olisi Vaatetukseen hän ei kiinnittänyt huomiota. Hän voinut olla helpompaa, jos minulla olisi ollut puoliso, mutta sitä ei ole ollut. Olen elänyt sen mukaan. oli oppinut, että pukuherra saattoi hyökätä, samoin Minulla on ollut muuta hyvää: paljon ystäviä, ihana perheenäiti kukkamekossaan. työyhteisö, äiti ja sisko. Elämä on kantanut minua Välillä he istuivat kiusaajan viereen silti. Yleensä ihan hyvin. solvaukset kohdistuivat Tuulaan. On Tuula sitäkin miettinyt, miten toimisi nyt, jos Näköjään afrikkalaisen kans tehty lapsia. Että voisi palata ajassa taaksepäin. sellainen nainen. Tuollaisia Tuulalle huudeltiin. Ja– En ollut nuorena yhtä vahva ihminen kuin nyt ni istui vieressä. olen. Jos voisin palata Janin lapsuuteen, puolustai– Niissä tilanteissa mietin koko ajan Jania. Miltä sin häntä kiusaamistilanteissa paljon kovemmin. Janista tuntui, pelkäsikö hän. En pysty kuvittelemaan, miltä Janista on silloin tuntunut. Kukaan ei pysty menemään sillä tavalla toisen nahkoihin. Kukaan ei pysty menemään Tuulankaan nahkoihin. Tai ainakin harva. – En tuntenut siihen aikaan ketään toista suomalaista yksinhuoltajaäitiä, jolla olisi ollut tummaihoinen lapsi. Sillä tavalla olin yksin, mutta en kauheasti ajatellut sitä. Minulle se oli ihan tavallista elämää. Kun joku solvasi, Tuula kuunteli hiljaa. Ilmassa leijui väkivallan uhka. Usein he vaihtoivat junanvaunua. ” Olen ollut kolmen lapsen yksinhuoltaja, ja lasten kanssa tosi onnellinen itsekseni.  et 23|2024 11

Kun Tuula jäi eläkkeelle, iski identiteettikriisi. – Mietin, kuka olen, jos en hoitaja. Pomo kannusti palaamaan töihin, ja minä palasin. 12 et 23 |2024

Valtavan iloinen ja ihan yksin Enemmän on kuitenkin iloisia muistoja. Monessa niistä Jani tanssii. Jani on pieni, ei vielä kouluiässä, kun hän järjestää olohuoneessa tanssiesityksen. Jani hyppii, yllä on äidin paita, pitkät hihat hulmuavat. –Muistan hetkestä Janin ilon. Jani oli valtavan iloinen lapsi. Varsinkin ennen kuin aloitti koulun, Tuula sanoo. Valtavan iloiselta Jani vaikutti myös koulussa. Hän jatkoi tanssimista ja harrasti näyttelemistä, vaikka kukaan muu poika luokalla ei tehnyt niin. – Jani teki mitä halusi. Hän ei antanut minkään lannistaa itseään. Sitä Jani ei minulle vielä kertonut, että koulussa häntä kiusattiin. ” Kun kuuntelin kiusaajaa, toistelin mielessäni: Olen hyvä työntekijä, olen äiti, olen tytär, olen sisko. Olen vaikka mitä ja arvokas näin. JANI TOIVOLAN KOTIALBUMI – Hiljaa olemalla yritin suojella Jania. Pelkäsin konfliktia, olin ehkä liiankin arka. Oman arvoni olen silti tiennyt aina. Kun kuuntelin kiusaajaa, toistelin mielessäni: Olen hyvä työntekijä, olen äiti, olen tytär, olen sisko. Olen vaikka mitä ja arvokas näin. Jälkeenpäin Tuula ja Jani eivät kiusaamisesta jutelleet. Tuula ei halunnut kuormittaa Jania enempää. Sitä paitsi hän ei tiennyt, mitä sanoisi. – Ikävä kyllä osasin antaa Janille silloin vain yhden neuvon: jos tulee joku porukka vastaan, siirry toiselle puolelle katua. Tuon sopivampia sanoja Tuula ei noina vuosina löytänyt, sillä sanoja ei yksinkertaisesti ollut, missään. Rasismista ei silloin Suomessa juuri keskusteltu. Yksi lohtuajatus Tuulalla kuitenkin oli. – Ajattelin aina, että tulevina vuosina Suomeen tulee paljon enemmän erinäköisiä ihmisiä ja siksi myös suvaitsevaisuutta. Mutta eihän siinä niin käynyt alkuunkaan. Ja nyt kun mietin, minkälaista viestiä hallituspuolueiltamme tulee, niin huh huh. Heidän viestinsä on se, että kaikki ihmiset eivät ole samanarvoisia. Vielä nytkin, joka kerta kun Tuula astuu junaan tai bussiin, hän katsoo tarkkaan, kenen viereen uskaltaa istua. Jani nelivuotiaana mummilassa, Tuulaäidin sylissä. Vaikenemalla Jani yritti suojella äitiä. Niin hän on selittänyt jälkeenpäin. Niinpä kumpikin oli hiljaa. Hiljaisessa arjessa oli myös paljon hyvää. Tuula oli töissä Airamin lampputehtaalla. Rahaa oli niukasti, mutta elämyksiä Tuula ja Jani saivat käymällä kirjastoissa ja kaupungin ilmaisissa kulttuuritapahtumissa. Kun Tuula alkoi kolmikymppisenä opiskella perushoitajaksi, Janin hoitamisessa auttoi Tuulan äiti. Ammatiltaan Tuulan äiti oli keittiöapulainen, isä teollisuusvartija. – Itse sain lapsena aika ankaran kasvatuksen, puhumattomuuden kulttuurin opin jo sieltä. Elämässä pitää osata antaa anteeksi paitsi itselleen, myös omille vanhemmilleen. Janille äitini oli kuitenkin iso tuki ja turva. Janin isästä ei kuulunut mitään. Isä asui Saksassa, hänellä oli uusi perhe. Kun Jani oli nelivuotias, Tuula lähetti Saksaan kirjeen ja kysyi, voisiko isä pitää poikaansa yhteyttä, edes vähän. Hän ei tiedä, näkikö isä kirjettä koskaan. Kun Jani oli yhdeksän, Tuula löysi kumppanin. Jani sai isäpuolen, joka marssi jututtamaan rehtoria, kun kuuli kiusaamisesta. Rehtori kehotti Jania jäämään pois liikuntatunneilta, koska niillä kiusattiin eniten. Jani ei jäänyt pois. Isäpuolen kanssa hän kävi yhden kiusaajan kotona juttelemassa. Hyvän isäpuolen lisäksi Jani sai pian kaksi pikkusiskoa. Elämä tasoittui. Tasaisena se myös pysyi, vaikka Tuulan parisuhde muutaman vuoden kuluttua päättyi. – Minulla on ollut tyttöjen isään loistava suhde eronkin jälkeen. Hän on pysynyt lasten elämässä mukana aina. Kun Jani oli 29-vuotias, Tuulalle soitti kaukainen sukulaismies, joka kertoi, että Janilla oli velipuoli Berliinissä. Jani ja veli tapasivat ja kävivät Keniassa tapaamassa yhteisiä sukulaisia. Isä oli silloin jo kuollut. Häntä Jani ei ehtinyt tavata.  et 23|2024 13

–Vaikka en ole vieläkään kovin hyvä puhumaan, tuen Jania kaikessa. Hänen puolestaan olen aina valmis hyppäämään syvään päätyyn, Tuula sanoo. Terveellinen mummi Sen jälkeen, kun Jani oli 22-vuotiaana puhunut Tuulan kanssa ensimmäistä kertaa isästä, hän otti puheeksi toisen asian. Jani kertoi olevansa homo. – Vaikka tiesin minä sen jo. Olin aavistanut, Tuula sanoo. – Puoliksi vitsillä silloin heitin, että sinä se kuljet vaikeinta mahdollista tietä. Mutta ei ollut kysymystäkään, ettenkö sitä hyväksyisi. Uusi asia se Tuulalle kuitenkin oli. – Tiesin vain, että homoseksuaalisuus on jotakin annettua, sitä ei valita. Sitä surin, että Jani ei saisikaan lapsia. Hän oli aina halunnut isäksi. Suurista päätöksistään Janilla on ollut tapana ilmoittaa äidilleen ohimennen. Mä muuten muutan New Yorkiin. Tai olenks mä muuten kertonut, että haen kansanedustajaksi. Kun Jani vuoden 2011 vaaleissa todella haki Vihreiden kansanedustajaksi, Tuula jakoi toreilla vaalimainoksia. – Jani pelkäsi, että joku tulee sanomaan minulle hänestä rumasti. Vastasin, että minä en pelkää. Jani Toivolasta tuli Suomen ensimmäinen mustaihoinen kansanedustaja. Seuraavaa kahdeksaa vuot- ” Minusta on helpompi olla hyvä mummi kuin hyvä äiti. 14 et 23 |2024 ta Tuulan ei ollut helppo seurata sivusta. – Vaikka Janilla oli tukijansa, myös vihapostin määrä oli käsittämätön. Vuonna 2012 Jani ilmoitti jossain sivulauseessa, että ai niin, minusta muuten saattaa sittenkin tulla isä. Hän oli löytänyt naisen, jonka kanssa ei olisi parisuhteessa, mutta jonka kanssa haave lapsesta voisi onnistua. Janista tulisi lapsen päätoiminen huoltaja, eri kaupungissa asuvaa äitiään lapsi tapaisi säännöllisesti. Tuula vastasi, että selvä. – En hetkeäkään epäillyt, etteikö Jani pärjäisi lapsen kanssa kaksin. Hän on paljon huolehtivampi vanhempi kuin minä aikanaan. Olin nuori äiti, joka saattoi käydä vähän yöelämässäkin, mutta Jani laittaa lapsensa kaikessa etusijalle. Minusta on helpompi olla hyvä mummi kuin hyvä äiti. Aili täyttää pian 11 vuotta. Tuula on mummi, joka saattaa Ailin junalla äidin luo, pelaa lautapelejä ja harjoittelee Ailin opettamia jalkapallokikkoja. – En ole ihan lepsu mummi, vaan vähän sellainen terveellinen mummi. En osta kauheasti herkkuja, enkä anna ottaa kännykkää ruokapöytään. Siksi olen Ailin kanssa välillä tulilinjalla. Mutta kaikkeni minä mummina annan. Minä uskon sinuun Nyt kun Tuulalla on paljon aikaa, hän lukee enemmän kuin koskaan. Yöpöydällä on aina kesken kaksi kirjaa. Melkein joka päivä hän lukee myös Janin kirjoituksia Instagramista. Viime äitienpäivänä Jani muisteli Instagramissa sitä, miten hän oli kahdeksanvuotias ja istui äidin kanssa lentokentän kahvilassa. He olivat lähdössä reissuun, Janilla oli uudet korvalappustereot, Dingolta oli tullut levy. Jani kirjoitti: Istuttiin ihan liki. Molemmilla korva tiukasti kiinni oransseissa kuulokkeissa. Jammailtiin ja tapailtiin laulun sanoja. Mä ajattelin et mulla on maailman coolein äiti. Et se kuuntelee Dingoa ja Boney M:ää ja lukee kirjoja enemmän kuin kukaan muu. Hyvää äitienpäivää oma rakas äiti. Kiitos että oot aina uskaltanut kulkea rinnalla. Tuula luki tekstin ja mietti, että kyllä se osaa. – Janilla on kyky kirjoittaa tunteista. Mistähän se tulee? Aina meinaa silmäkulma kostua. Viimeksi kun äiti ja poika puhuivat puhelimessa, he puhuivat Ailista, Janin siskoista, tv-haastattelusta, jota Jani jännitti, ja tulevista monologiesityksistä. Nekin Jania jännittivät. Että mitä jos kukaan ei tulekaan katsomaan. Tuula kuunteli. – Sanoin Janille, että minä kyllä uskon, että hyvin se menee, kyllä sinne ihmisiä tulee. Että minä ainakin uskon. Niin tavallisesti minä sanoin. En osaa vieläkään puhua tunteista kovin ihmeellisesti. Harjoittelen yhä.