Vuoden aikakausmediatoimittaja -juttuehdokas

Ilmiö Mitä me oikeasti siivoamme? Suomalainen hinkkaa kaakeleita ja raivaa tavaroita, putsaa ja puunaa sekä sisällä että ulkona. Mistä vimmattu siivoamisen tarve kumpuaa, ihmettelee toimittaja Riikka Lehtovaara. KUVAT PEKKA HOLMSTRÖM KUVAUSJÄRJESTELYT JOHANNA LUOMA-TUOMINEN 42 Kotiliesi 7/2023

”Moderniin porvarilliseen käsitykseen kodista liitettiin ajatus, että koti on näyteikkuna asukkaastaan.” Taidehistorian professori Kirsi Saarikangas E n voinut olla tuntematta vahingoniloa, kun törmäsin tammikuussa pikku-uutiseen Marie Kondosta. Muistat varmaan tämän maailmanmaineeseen nousseen japanilaisen siivousgurun, joka komensi säilömään sukat sievinä rullina ja viskaamaan roskiin tavarat, jotka eivät tuota puhdasta iloa. Tunnustan, minäkin hurahdin. Heitin konmarittamisen hurmiossa roskiin peltisen nappirasian, jota olin kuljettanut mukanani lapsuudesta lähtien. Rasia symboloi menneisyyden painolastia, joten pois vaan. En tiennyt, että nappien alla piileskeli lapseni rakas lelu. Se oli siellä jonkinlaisen leikin tuloksena ”haudassa” ja päätyi rasian mukana oikeaan hautaan Tarastejärven jätteenpolttolaitokselle. En ole saanut vieläkään anteeksi. Sitä paitsi ikävöin itsekin nappejani. Nyt Marie Kondo on kolmannen lapsen saatuaan joutunut tunnustamaan tosiasiat. Tolkutonta järjestystä ei pysty pitämään yllä, joten hän ei enää pyri moiseen. Miksi me muut yhä yritämme? Imuroiva pääministeri Törmäsin hiljattain internetissä tietoon, jonka mukaan nuoriso ei tuhlaa rahojaan enää rockmusiikkiin ja päihteisiin, vaan siivousvälineisiin. Myös julkkikset ovat eri maata kuin ennen. Siivousguru Auri Kanasta ihaillaan, koska hän siivoaa ilmaiseksi elämänhallintansa menettäneiden ihmisten koteja, eikä hän ole ainoa. Sosiaalisessa mediassa on koko joukko siivousvaikuttajia, jotka, no, siivoavat. Reilut kymmenen vuotta sitten Suomeen syntyi oikein ammattikuntakin, Suomen ammattijärjestäjät, joka perkaa toisten komeroita maksua vastaan. Minun on myös vaikea ymmärtää, että meillä on pääministeri, joka hoiti koronan, soten, maksuttoman toisen asteen ja Suomen Natoon, ja kaiken tämän ohella hän imuroi kotonaan joka päivä. Ja vielä tämäkin: Kotilieden verkkosivuston koko viime vuoden ylivoimaisesti luetuin juttu käsitteli siivoamista. Sen otsikko kuuluu: Viisi asiaa, joita siivoaja ei koskaan tekisi omassa kodissaan. Miksi esineistä on yhtäkkiä tullut ongelmajätteen kaltaista ryönää, jota pitää jatkuvasti jotenkin hallita? Koti on näyteikkuna Tilastot, jotka yleensä tietävät kaiken, eivät kerro siivousvimmasta mitään. Taidehistorian professori Kirsi Saarikangas sen sijaan tietää yhtä ja toista, koska hän on tutkinut asumisen historiaa. Kirsi kertoo heti alkuun, että nykyinen siisteyskäsityksemme syntyi jo 1800-luvun lopussa, kun väki alkoi muuttaa maalta kaupunkeihin. Koska kaupunkiasunnot olivat ahtaita ja pimeitä loukkoja, niihin asettui ihmisten mukana myös tuberkuloosi. Näissä oloissa alkoi orastaa ajatus siitä, että se, millainen ympäristömme on, vaikuttaa myös terveyteemme. Pikkuhiljaa syntyi funktionalismi, jonka mukaan kaunis oli aikalailla sama asia kuin puhdas, käytännöllinen ja selkeä. Jo 1800-luvun lopussa moderni keskiluokkainen koti alettiin nähdä myös intiiminä paikkana. Maalaistupaan saattoi tupsahtaa kahvittelemaan milloin vaan, mutta kaupungissa piti koputtaa tai soittaa ovikelloa. ”Moderniin porvarilliseen käsitykseen liitettiin ajatus, että koti on ikään kuin persoonallisuuden jatke, näyteikkuna asukkaasta”, Kirsi sanoo. Näitä muodikkaita ja ajalleen ”oikeanlaisia” koteja esiteltiin jo sata vuotta sitten lehdissä aivan kuten nykyisinkin. Ja kun tällä hetkellä seuraa sisustuslehtiä, saattaa näyttää siltä, että nykyaikaisen kodin täytyy olla tavarasta tyhjä laboratorio. Ja sellainen se Kirsin mukaan tavallaan onkin. Kun Suomeen alettiin 1950-luvulla rakentaa lähiöitä, käytännöllisiin kerrostalokeittiöihin haettiin mallia juuri näistä tieteen kamareista. Kotiliesi 7/2023 43

”Nuhjuisuudesta on tulossa muodikasta kiertotalouden myötä. Charmantissa kodissa näkyy eletty elämä.” Otavamedia / Arto Wiikari Ilmiö Tulevaisuuden asumisen asiantuntija Kimmo Rönkä ”1930-luvulla jopa puhuttiin laboratoriokeittiöistä, joissa on kiiltävät valkeat kaakelit ja pinnat, jotka on helppo pitää puhtaana”, Kirsi kertoo. Ota myös patterin takaa Haluamme edelleen asua laboratorioissa. Ja tavallaan hyvä niin. On järkevää, että tavarat ovat paikoillaan eikä nurkissa pesi likaa, mutta historian painolasti aiheuttaa myös paineita. Kävin hiljattain haastattelemassa taitelijaa, jonka koti oli täynnä tavaraa, suloisessa sekamelskassa. Näkymä yllätti, sillä sellaista ei näe enää usein. Ensin ajattelin, että herranjumala! Sitten tunsin kateudenpistoksen ja tuumasin, etten itse voisi elää näin rennosti. Kuulin korvissa äitini äänen: ota myös patterin takaa! Minun ja varmasti monen muunkin ikäiseni naisen maailmassa siivoaminen liittyy ylisukupolviseen nutturankireyteen. Itse olen ainakin muuttunut äidikseni, sillä joka kerran, kun ulko-ovi aukeaa, alan pyydellä anteeksi sitä, etten ole ehtinyt siivota. Vaikka olisinkin. Teen sitä nykyisin myös kotoa muuttaneille lapsilleni. Kun he tulevat käymään, selitän jo eteisessä, miksei vessoja ole pesty. Heille, joita vielä muutama vuosi sitten uhkailin: viikkorahaa ei tipu, jos huone on kuin Waterloon taistelu. 44 Kotiliesi 7/2023 Näin sovellan kieleemme kotiutunutta uudissanaa, kotihäpeää. Vanha maali on pian pop Tulevaisuuden asumisen asiantuntija Kimmo Rönkä lohduttaa minua. Kotihäpeä ei johdu minusta tai äidistäni, vaan tavastamme asua. Kimmo muistuttaa, että moderni suomalainen koti on kovin nuori. Vielä 50 vuotta sitten teimme tarpeemme ulkohuussissa. ”Se opetti meidät vihaamaan kaikkea vanhaa ja kulunutta ja arvostamaan uutta”, Kimmo sanoo. Hän huomauttaa myös, että me suomalaiset olemme kotiemme kanssa pahemmassa pulassa kuin moni muu kansa. Esimerkiksi Britanniassa taloissa on ykköskerros, jossa otetaan vieraat vastaan, vieläpä kengät jalassa. Yläkerran makuuhuone sen sijaan saa olla juuri sellainen oravanpesä kuin hyvältä tuntuu. Tähän kaikkeen on kuitenkin tulossa muutos. Jos asumista aikaisemmin sääteli kulkutauti, nyt trendit määrittelee ilmaston lämpeneminen. Kimmo ennustaa, että siksi nuhjuisuudesta on tulossa Suomessakin muodikasta. ”Käynnissä on iso trendi suorasta taloudesta kiertotalouteen. Pintojen ei tarvitse enää olla niin tiptop, ja vanha maali voi olla ihan tyylikäs. Tämä liittyy siihen, että meidän on pakko pärjätä neljän planeetan sijaan tällä yhdellä.” Kimmon mukaan lakkaamme olemasta kuluttajia ja meistä tulee hoivaajia ja vaalijoita. Tämä vaikuttaa myös siisteysintoiluun. Siivoamme myös ulkona Sen vielä joten kuten ymmärrän, että sisätiloissa siivotaan, mutta me ihmispolot siivoamme nykyään myös ulkona. Oletteko kiinnittäneet huomiota siihen, mitä pientaloasukas puuhaa viikonloppuisin pihallaan? Siivoaa, totta kai. Hänellä on kädessään harava, lehtipuhallin tai jokin muu tohotin, jolla hän parturoi ja siistii puskiaan. Valtakunnan tunnetuin puutarhuri Arno Kasvi ärähti alkukeväästä, että meidät on villinnyt muoti, jossa pihasta poistetaan kaikki luonnollinen ja elävä. Tilalle tuodaan valtavia terasseja tai katteita. Kun kysyn Suomen ympäristökeskuksen tutkijalta Marjaana Toivoselta, mistä tämä johtuu, hän vastaa, että luultavasti arastelemme sitä, mitä hoitamaton piha meistä kertoo. ”Ajatteleeko naapuri, että ruokkoamaton puska pihalla kielii kadonneesta elämänhallinnasta”, Marjaana kysyy. Lisäksi tunnemme pelkoa. Marjaanan mukaan pelkäämme kuollaksemme punkkeja, ampiaisia, hyttysiä tai pisteleviä kasveja. Näitä epämukavuuksia siedetään luontoretkillä,

”Ajatteleeko naapuri, että ruokkoamaton puska pihalla kielii elämänhallinnan puutteesta?” Suomen ympäristökeskuksen tutkija Marjaana Toivonen Kotiliesi 7/2023 45

Ilmiö 46 Kotiliesi 7/2023

Kirkon kuvapankki / Jussi Vierimaa ”Siivoaminen voi tuottaa perusturvan tunnetta, kun saa edes jonkin asian järjestykseen.” Piispa Mari Leppänen mutta omaan pihaan niitä ei totisesti haluta. ”Pihaa ei nähdä paikkana, johon mennään luontoon, vaan se on enemmänkin olohuoneen jatke”, hän sanoo. Pihoilla on kuitenkin sikäli merkitystä, että siellä elävät kasvit ovat tärkeä noutopöytä hyönteisille ja sitä kautta koko eliökunnalle. Marjaana uskoo, että voisimme avittaa planeettaamme tarttumalla hiukan useammin haravan sijasta vaikka kirjaan. ”Ihmiset ajattelevat usein niin, että heidän mielestään epäsiistiltä näyttävä alue on laiminlyöty tai rappiolla. Jos he tunnistaisivat näiden alueiden luontoarvot ja tietäisivät, mitä kaikkea siellä elää, ne nähtäisiin kauniimpina.” Kimmo Rönkä sanoo saman näin: luonto ei siivoa. Onneksi tällä hetkellä asumisen kuuma sana on villiinnyttäminen. Luonto hiipii lähemmäs sisätiloja, ja elämä saa näkyä myös pihalla. Olohuoneen ikkunasta ei pian ihailla suurta tyhjää nurmikenttää, vaan kuolleita puita. ”Ne ovat hyönteisten viiden tähden hotelleja”, Kimmo perustelee. Piispa putsaa mieltään Näin pääsiäisen alla armoton kevätaurinko tunkee ikkunasta sisään, tai ainakin yrittää parhaansa. En ole pessyt ikkunoita kahteen vuoteen, sillä se on hankalaa vanhassa talossa, jossa on lukuisia viherkasveja. Aurinko tekee kuitenkin olon ahtaaksi. Se syyttää ja soimaa minua: sinä laiskuri! Väitän ettemme pese ja puunaa ympäristöämme vain siisteyden vuoksi, vaan ollaksemme ahkeria. Kunnon ihminen ei makaa katselemassa, miten hämähäkki rakentaa kotiaan katonrajaan. Luterilainen työn eetos edellyttää jatkuvaa tekemistä. ”No tokkopa noin”, vastustaa piispa Mari Leppänen, jolle soitan, koska haluan hengennaisen vastauksen siihen, mitä me oikeasti siivoamme, kun siivoamme. Mari ajattelee, että ympäristön järjestäminen on pikemminkin yritys luoda järjestystä kaoottiseen maailmaan. ”Sen lisäksi, että maailmassa on isoja kriisejä, pandemia ja sotaa, myös työelämästä on tullut monella tavalla rajatonta”, Mari sanoo. ”Teemme paljon etätyötä, ja meiltä vaaditaan koko ajan enemmän kykyjä ja taitoja rajata työtä ja lepoa. Siivoaminen voi tuottaa perusturvan tunnetta, kun saa edes jonkin asian järjestykseen.” Ulkoinen siisteys luo hänen mielestään sisäistä rauhaa. Pääsiäisen ajan paastossa on kyse samasta asiasta. Mari ajattelee, että sekin on omanlaistaan siivoamista, ihminen kun voi paastota eli luopua hetkeksi paitsi ruoasta myös esimerkiksi kuluttamisesta, turhista tavaroista tai somesta. ”Ainakin itselleni paasto tuntuu hienolta mahdollisuudelta joka kevät, etenkin kun se liittyy Suomessa vuodenaikaan, jolloin valo lisääntyy. Ajattelen, että se auttaa tunnistamaan, mitä omassa elämässä on liikaa”, Mari sanoo. Paasto saa ihmisessä aikaan saman kuin moppi lattialla: kun sisäiset komerot puhdistuvat, voi ottaa vastaan ilon, toivon ja valon juhlan. Marin omassa kodissa siivoaa lukiolainen, joka saa siitä taskurahaa. Näin Marille itselleen jää enemmän aikaa keskittyä muuhun, vaikkapa juuri niiden mielen komeroiden putsaamiseen. Tätä vinkkiä rakastan Ehkä näin kevään juhlan kunniaksi voisin imuroida ja pyyhkäistä lattioita marttojen suosittelemalla nahkealla ainakin niistä kohdista, joita matto ei peitä. Näin kodista tulee edes näennäisen siisti ja nurkkiin laskeutuu pesuaineen puhdas tuoksu. Vieraiden varalta olen ottanut jo käyttöön konstin, jonka ammattijärjestäjä Ilana Aalto vinkkasi Kotilieden verkkojutussa joulukuussa. Se oli itselleni valtava oivallus ja kuuluu näin: tee pinoja. Tavaroista ei tarvitse hankkiutua eroon, vaan vain niitä voi pinota päällekkäin siisteihin tasareunaisiin kasoihin. Pölyt pois pinon päältä, ja heti näyttää siistimmältä! Siis pinoamaan. Ikkunoita en ehkä vieläkään pese. Joku roti. Kotiliesi 7/2023 47