Vuoden aikakausmediatoimittaja -juttuehdokas

Ilmiö ”Minun oli päästävä kipujen takia lääkäriin pian. En voinut jäädä odottelemaan.” 40 Kotiliesi 12/2023

Se on sitten 500 euroa, kiitos! Kun Arja Repo etsi hoitoa alavatsavaivoihinsa, hän sai vinkin mennä gynekologille. Se oli muuten hyvä neuvo, mutta laskusta tuli karmea. Miksi Arja maksaa sen itse? TEKSTI RIIKKA LEHTOVAARA KUVAT ISTOCK Kotiliesi 12/2023 41

P Ilmiö öytään on katettu Arabian kahvikupit, vastapaistettuja croissantteja ja gynekologin lasku. Istumme Arja Revon, 54, keittiössä Lahdessa. Tarkoitus on jatkaa keskustelua siitä, mihin jäimme pari viikkoa sitten. Kuulumme molemmat Facebookryhmään, jossa vaihdevuosi-ikäiset naiset vuodattavat tuskaansa: kuumia aaltoja, unettomuutta, raivokohtauksia, mitä näitä on. Arjan kirjoitus kiinnitti huomioni, sillä siinä puhuttiin poikkeuksellisesti rahasta. Aluksi on kuitenkin kerrottava, miksi istumme ihmettelemässä laskua. Satojen eurojen lasku Lyhyesti kerrottuna tarina menee niin, että alkuvuodesta Arja kärsi epämääräisistä alavatsakivuista eikä työterveyslääkäri osannut auttaa. Ystävänsä neuvosta Arja hakeutui gynekologille, ja hyvä että hakeutui. Gynekologi nimittäin löysi vaihdevuosiin liittyvän vaivan, joka saattaa hoitamattomana kehittyä kohdunrungon syöväksi. Gynekologikäynnillä oli kuitenkin hintansa, ja sitä me nyt istumme kummastelemassa. Laskun loppusumma on 475,70 euroa. Lääkärinpalkkion osuus on 170 euroa, ultraäänitutkimuksen 162 ja koepalojen 112,40 euroa. Palvelumaksua Arja on maksanut 28,40 euroa ja kantamaksua, mikä ikinä se onkaan, 2,90 euroa. ”Lähes viisisataa puolen tunnin lääkärikäynnistä oli kyllä yllätys”, Arja sanoo. Meitä molempia huvittaa se, että yhteiskunta on osallistunut kuluihin – kahdeksalla eurolla. Sote viimeisteli Facebook-ryhmässämme nousi vuodenvaihteessa äläkkä, kun siellä huomattiin, että sote-ratkaisu kutisti yksityislääkärin Kela-korvauksen näin pieneksi. Ultrasta tai muista tutkimuksista korvausta ei saa enää ollenkaan. Kahvitellessamme toteamme Arjan kanssa, ettei sotea voi sinänsä syyttää, se vain viimeisteli kurjuuden. Aiemmin Arja olisi saanut Kelalta lääkärinpalkkiosta 16 euroa ja ultraäänitutkimuksesta 14 euroa. 42 Kotiliesi 12/2023 Tuoreen croissantin tuoksussa hymyilyttää. Summia voi konkretisoida vaikkapa niin, että ennen sotea Arja olisi saanut Kelalta taksimatkan, mutta nyt hän saa bussiliput. 95 prosenttia laskusta hän olisi maksanut ja maksaa sotesta riippumatta ihan itse. Kumma gynekologia Arja työskentelee myyjänä tavaratalossa, joten viisisataa euroa on hänelle valtava summa. Kahvia keittäessään hän kiittelee työnantajaansa, jolta hän sattui juuri saamaan bonuspalkan. ”Mutta ajattelepa naisia, jotka ovat työttömiä tai yksinhuoltajia tai elävät muuten kädestä suuhun. Millä he tällaisia laskuja maksavat”, Arja kysyy. Olen itsekin pohtinut, miksi naiset maksavat itse käyntinsä gynekologilla, vaikka Suomessa pitäisi olla julkinen terveydenhoito. Lääkäriliiton sivuilta löysin tekstin, jossa todettiin, että yksityinen sektori täydentää Suomessa julkisia palveluita, mutta joillakin aloilla yksityinen puoli tuottaa ne kokonaan. Näihin kummajaisiin kuuluvat esimerkiksi gynekologia, silmätaudit ja psykiatria. Mitä sanoo mies? Lauri Vuorenkoski toimii Lääkäriliitossa terveyspolitiikan asiantuntijana. Kysyin häneltä ennen kahvittelua Arjan kanssa, miksi tilanne on tällainen. Lauri vastasi, että julkisella puolella hoidetaan gynekologisia vaivoja kuten muitakin sairauksia. Mikäli terveyskeskuslääkäri ei osaa auttaa, hän ohjaa potilaan lähetteellä erikoislääkärille. Laurin mukaan naiset käyvät yksityislääkärillä, koska he pääsevät näin suoraan erikoislääkärille. ”Yksityisellä puolella hoidetaan erikoislääkärin voimin asioita, jotka eivät välttämättä tarvitse erikoislääkäriä”, hän sanoi. ”En voinut odotella” Kommentti saa kahvin maistumaan kitkerälle. ”Kaikki eivät tarvitse koskaan silmälääkäriä tai muuta erikoislääkäriä, mutta kaikki naiset tarvitsevat gynekologia jossain vaiheessa elämäänsä”, Arja kivahtaa. Mietimme erilaisia syitä käydä gynekologilla ja keksimme ainakin seuraavat: sopivan ehkäisymenetelmän löytäminen, reseptien uusiminen, lapsettomuushoidot, runsaat, epäsäännölliset tai pitkään jatkuvat kuukautiset, ylimääräiset tai pahanhajuiset vuodot, yhdyntäongelmat, kirvelyt, kutinat ja kolotukset, rintojen kyhmyt ja moninaiset vaihdevuosivaivat, joiden luetteleminen veisi liikaa palstatilaa. Olemme Arjan kanssa yhtä mieltä siitä, että lähes jokainen nainen

Meitä molempia huvittaa se, että yhteiskunta on osallistunut Arjan gynekologikäynnin kuluihin – kahdeksalla eurolla. Kotiliesi 12/2023 43

44 Kotiliesi 12/2023

Ilmiö ”Olemme kertoneet gynekologeille, että he voivat laittaa lähetteeseen tiedon: potilaalla ei ole varaa hoitoon yksityisellä puolella.” käyttäisi mieluimmin julkisia palveluita, jos se olisi mahdollista. Arja kertoo käyneensä kolmekymppiseksi asti kunnallisessa perhesuunnitteluneuvolassa, kunnes hänelle sanottiin suoraan, että on aika siirtyä yksityisten palveluiden puolelle. Miksei hän tällä kertaa edes yrittänyt mennä terveyskeskukseen? ”Siksi, että minun oli päästävä kipujen takia lääkäriin pian. En voinut jäädä odottelemaan, että saisin ensin ajan terveyskeskukseen ja sieltä ehkä lähetteen viikkojen tai kuukausien päähän.” Tilastojen perusteella selitys on ymmärrettävä. Maaliskuun lopussa erikoissairaanhoitoon jonotti 6 476 naistentautien potilasta, heistä 4 prosenttia yli puoli vuotta. Pahin tilanne on Helsingin ja Uudenmaan hyvinvointialueella, toiseksi vaikein Arjan asuinalueella Päijät-Hämeessä. Arja huomauttaa myös, ettei terveyskeskuksissa ole ultraäänilaitetta. ”Se on ainoa väline, jolla lääkäri oikeasti näkee, mitä vatsanahan alla tapahtuu. Kaikki muu on arvailua.” Lääkäri ei ota tosissaan Emme ole Arjan kanssa ainoita tuohtuneita naisia. Tamperelainen Olga Haapa-aho on gynekologisen potilasjärjestön Korento ry:n uunituore toiminnanjohtaja ja esimerkiksi endometrioosia sairastavien naisten äänitorvi. Endometrioosi on hyvin yleinen naisten vaiva, joka aiheuttaa pahimmillaan kovia kuukautiskipuja ja lapsettomuutta. Olga on tutustunut ensimmäisinä työpäivinään jäsenistön palautteeseen ja kyselytutkimukseen. Niiden perusteella endometrioosin diagnosoimiseen voi kulua i vuosia, koska terveyskeskuksissa oireita ei tunnisteta eikä oteta vakavasti. ”Ehkä terveyskeskuslääkärin kanssa voi olla joissain tilanteissa myös vaikeaa keskustella kuukautisiin liittyvistä ongelmista. Monilla on kokemus, etteivät he tule kuulluiksi eikä oireita lähdetä tutkimaan asianmukaisesti”, Olga sanoo. Diagnoosin jälkeen tilannetta ei myöskään seurata, joten hoitosuhteen hakeminen pitää aloittaa kerta toisensa jälkeen tavallaan alusta. Merkintä lähetteeseen Emme muista Arjan kanssa puhuneemme vastaanotolla rahasta. Emme kehtaa, eikä siitä ehkä olisi edes hyötyä. Ylilääkäri Pauliina Aukee toimii Suomen gynekologiyhdistyksen hallituksessa. Hän ei niele väitettä, ettei julkiseen hoitoon pääsisi, ainakaan Keski- Suomessa. Terveyskeskuslääkärit koulutetaan gynekologisiin tutkimuksiin, mutta osaaminen ja laitteisto vaihtelevat. Ultraäänilaitteita on harvassa. ”Suurimmissa kaupungeissa alkaa olla gynekologeja, jotka konsultoivat julkisella puolella terveyskeskuslääkäreitä ja ottavat osan vaikeimmista tapauksista hoitoonsa. Heillä on merkittävä tilaisuus vaikuttaa varustetasoon ja ohjeistuksiin.” Hän myös huomauttaa, että jos potilaalla ei ole varaa tutkimukseen, yksityislääkärillä on velvollisuus tehdä lähete julkiselle puolelle. ”Olemme täällä Keski-Suomessa kertoneet gynekologeille, että he voivat ihan rehellisesti laittaa lähetteeseen tuon asian: potilaalla ei ole varaa tai potilas toivoo näytteiden ottoa julkisella puolella.” Pauliina pohtii, että yksittäisen ihmisen kohdalla voi silti käydä niin, että jokin patti tai vuotohäiriö saattaa jäädä näyttämättä lääkärille, jos se maksaa 500 euroa. ”Ehkä sitä sitten odottaa, kunnes tilanne menee pahemmaksi ja joutuu menemään päivystykseen.” Kuinka usein lääkäriin? Arja ei jäänyt odottelemaan tilanteensa pahenemista. ”Syöpäriski on aika vahva sana”, hän sanoo. Hän ei kuulu niihin ihmisiin, jotka ramppaavat lääkärissä jokaisesta nipistyksestä. Ennen viime syksyä Arja ei ollut käynyt gynekologilla vuosiin, vaikka naisia on perinteisesti neuvottu katsastamaan itsensä kuin autonsa, kerran vuodessa. Sana emerita tittelin edessä kertoo, että gynekologisten syöpätautien erikoislääkärillä Ulla Puistolalla on takanaan vuosikymmenten ura sekä Oulun keskussairaalassa että yksityisvastaanotolla. Hänen mukaansa suositus kuuluu nykyisin näin: mene lääkäriin, jos sinulla on oireita. Tiheämpää tarkastusväliä Ulla suosittelee, jos suvussa on gynekologisia syöpiä tai rintasyöpää. Muita riskejä ovat tupakointi, useat seksipartnerit ja yli 65-vuotiailla lihavuus. Ulla on käsitellyt ikänsä perusterveydenhuollosta tulevia lähetteitä ja sanoo suoraan, että terveyskeskuslääkärin mahdollisuus havaita gynekologinen syöpä on vaatimaton. ”Lähetteissä näkyy usein se, ettei yleislääkäri koe varmaksi taitojaan tehdä gynekologisia tutkimuksia eikä heillä ole myöskään ultraäänilaitteita tai kolposkopiaa.” Paljon hyvääkin on silti tapahtunut. Kohdunkaulansyöpä on saatu vähenemään oleellisesti viiden vuoden välein tehtävillä seulonnoilla. ”Jos et muuten käy gynekologilla, käy ainakin seulonnoissa”, Ulla suosittelee. Nuori syöpäpotilas Kaikkia seulonnatkaan eivät auta, sillä asuinpaikasta riippuen niitä aletaan tehdä aikaisintaan 25-vuotiaille. Taru Salovaara oli 24-vuotias sairaanhoitajaopiskelija havahtuessaan vaivoihin, jotka kiusaavat yleensä vaihdevuosi-ikäisiä naisia. Hän hikoili öisin ja yritti pysyä hereillä päivisin. Olo oli voimaton, ja kirkkaat vetiset vuodot huolestuttivat. Kotiliesi 12/2023 45

Ilmiö yrityksistä vain Terveystalo suostuu kertomaan, että 60 prosenttia sen kanssa sopimuksen tehneistä työnantajista sallii käynnin gynekologilla kerran vuodessa. Neuvola naisille Terveyskeskuslääkäri tutki, mutta kun oireet eivät helpottaneet, hän passitti Tarun jatkotutkimuksiin Helsingin Kätilöopistolle. Siellä löydettiin kasvain, ja Tarusta tuli kohdunkaulansyöpäpotilas. Hoitojen aikana Tarulle heräsi halu parantaa kohtalotovereidensa asemaa. Hän liittyi Suomen gynekologiset syöpäpotilaat -yhdistykseen, jota hän nykyisin johtaa. Uusia syöpiä löydetään vuosittain noin 1 900. Kokemustensa pohjalta Tarua kismittää se, miten niin sanottuihin naistenvaivoihin suhtaudutaan. ”Ei ole kysymys mistään yksittäisestä sairaudesta, vaan laaja-alaisesta terveydenhuollon osa-alueesta, joka koskettaa puolta koko väestöstä ja aiheuttaa turhia ja kalliita poissaoloja inhimillistä kärsimystä unohtamatta”, hän sanoo. Lompakko ei saisi ratkaista sitä, ketä hoidetaan. ”Kyllä se on yksilön näkökulmasta varallisuusongelma, koska yksityisellä vastaanotolla asiat ratkeavat nopeammin.” Mikä sitten neuvoksi? Taru Salovaara ehdottaa, että jokaisella hyvinvointialueella olisi gynekologi, jota terveyskeskuslääkärit voisivat konsultoida ja joka kiertäisi terveyskeskuksissa. ”Onhan meillä terveyskeskuksissa diabeteshoitajia ja paljon muutakin erityisosaamista”, hän sanoo. Arja puolestaan ajattelee, että äitiysneuvolan tapaan, naisille voisi olla naistenneuvola, johon voisi mennä epämääräisten oireiden kanssa. Gynekologi Pauliina Aukee toteaa, että jos jokainen nainen kävisi vastaanotolla vaikkapa kolmen vuoden välein, urakkaan eivät riittäisi terveyskeskuslääkärit gynekologeista puhumattakaan. Hän pohtii kuitenkin, että viime hallituskaudella kehitettiin nuorille tarkoitettua seksuaalineuvontaa. Nyt voisi olla keski-ikäisten naisten vuoro. ”Menopaussineuvolat voisivat toimia”, hän sanoo. Onko tämä maan tapa? Onnellinen loppu Arjan pieni villakoira Wilho kuuntelee, kun juttelemme. Se nyökyttää päätään. Naiset ovat liian kilttejä. Hoidamme ehkäisynkin lähes kokonaan ja maksamme viulut mutisematta. Päättäjät tuntuvat ajattelevan: tämä on maan tapa. Vasemmistonaiset vaativat lokakuussa 2021, että soteuudistuksessa olisi taattu helppo pääsy gynekologille julkisessa terveydenhoidossa. Kansanedustaja Veronika Honkasalon mukaan kannanotto huomioitiin Kansan Uutisissa, mutta muuta vastakaikua se ei saanut. Työterveyteen gynekologin palvelut eivät enää useinkaan kuulu. Isoista työterveyspalveluita tarjoavista ”Menopaussineuvolat voisivat olla toimivia”, gynekologi ehdottaa. 46 Kotiliesi 12/2023 Arjan tarinassa on toistaiseksi onnellinen loppu. Kun yksityinen gynekologi ehdotti liki 500 euron laskun jälkeen jatkohoitoja, Arja vaati lähetteen Päijät-Hämeen keskussairaalan naistentautien poliklinikalle. ”Lääkäri varoitteli, että siinä kestää, mutta sain lopulta kiireellisen lähetteen ja pääsin sisään kuukaudessa. Nyt olen tarkkailussa. Seuraava aika on jo kesäkuussa.” Olo on huoleton. Mahdollista syöpäriskiä seurataan, ja Arjalla on muutenkin aihetta iloon. ”Kun edellisestä käynnistä tuli vain 40 euron lasku, tuntui kyllä ihanalta”, hän kiittelee. Tarun syöpähoidon seurannat julkisella puolella ovat päättyneet. Hän on nyt terve 30-vuotias nainen, mutta ei voi hoitojenvuoksi saada lapsia. Jatkossa hän aikoo käydä gynekologilla omalla kustannuksellaan kerran vuodessa. ”Se vaan on niin, että yksityisellä gynekologilla on ultra. Ilman sitä kasvaintani ja todellista tilannettani ei olisi nähty.”