Vuoden aikakausmediatoimittaja -juttuehdokas

Anna Tuominen, Suomen Luonto 4-2023 Suuri arkkitehtuurikilpailu Pesän tarkoitus on suojata poikasia, ja evoluutio on kehitellyt siihen monta eri tapaa. Mutta mikä pesistä on kaikkein paras? Kysyimme kolmelta arkkitehdiltä. Ensin tuntui, että moni näistä on vain epämääräinen möykky”, sanoo arkkitehti Ville Hara, Avanto Arkkitehtien perustajajäsen. Studio Puiston arkkitehti Emilia Hakulinen kääntää saman kohteliaan viralliselle arkkitehtikielelle: ”orgaaninen muoto.” Suomen Luonto valitsi joukon pesiä leikkimieliseen arkkitehtuurikilpailuun. Miten arkkitehtuurin kriteerit ja termit taipuvat kuvaamaan eläinten rakennelmia? Kolme ympäristöystävällisestä rakentamisesta kiinnostunutta arkkitehtiä arvioi pesät niiden esteettisyyden, käytännöllisyyden, innovatiivisuuden sekä kestävyyden näkökulmasta. Evoluutiobiologian professori Johanna Mappes Helsingin yliopistolta kokosi pesistä ekologiset tiedot arvioinnin avuksi. Pesällä voi olla monta tehtävää, mutta tärkein niistä on suojata seuraavaa sukupolvea elon alkutaipaleella. Luonnonvalinta on tarkka rakennusmestari. Hyvään lopputulokseen voidaan päästä eri taktiikoilla: yksi piilottaa pesänsä, toinen taas linnoittautuu näyttävästi puolustusasemiin. ”Täydennysrakentamisessakin pyritään joko sulautumaan olemassaolevaan ympäristöön tai tekemään jotain todella erottuvaa”, Hakulinen vertaa. Pesänrakennuksen perusteet on kirjattu geeneihin, mutta monimutkaisemmat rakennelmat vaativat lisäksi sinnikästä harjoittelua ja virheistä oppimista. Myös lajitoverilta saatetaan ottaa mallia. Rakentajan voimavarat ovat rajalliset, joten kompromissejä täytyy tehdä. Käytännöllisyyteen tähtäävät pesät eivät seuraa arkkitehtuurin muotivirtauksia, mutta moni pesä osoittautui yllättävän trendikkääksi. Kestävyys on aina vain tärkeämpi arkkitehtuurin kriteeri, ja luonnonmateriaalien ansiosta eläinten rakennelmat ovat hyvin helliä ympäristölle. ”On näissä estetiikkaakin, mutta ei yhtään kitschiä”, sanoo arkkitehti Pekka Hänninen IAHarkkitehtuuritoimistosta. Eläinkunnasta löytyy jos jonkinlaisen materiaalin ja tekniikan taitajia. Tekijänoikeudet tai patentit eivät eläimiä kiinnosta, joten luonnosta saa inspiroitua vapaasti. Niin on myös tehty, ja lopputuloksena on syntynyt maailmankuulua taidetta. ”Arkkitehti Frei Otto suunnitteli Münchenin vuoden 1972 olympiakisoihin katsomojen telttamaiset katokset ottaen mallia hämähäkinverkosta”, Hara antaa esimerkin.

Luonnon taitureiden asettaminen paremmuusjärjestykseen oli visainen tehtävä, ja kaikki tuomarit päätyivät nostamaan ykköseksi eri pesän. Näistä kolmesta toimitus valitsi kilpailun voittajan. PALOKÄRKI Tikkapari hakkaa jopa puoli metriä syvän kolon. Puun kovuudesta riippuen työ vie viikosta kuukauteen. Linnut testaavat puista useita kohtia ennen valintaa ja hyödyntävät usein puun keskiosan onttoutta. Poikaset lähtevät pesästä noin neljän viikon ikäisinä. Syvää pesäkoloa on helppo puolustaa pedoilta, kunhan terävänokkaiset emot vain ovat paikalla. Poikaset ovat pesässä hyvin suojassa säältä. Kolon suuaukko on kuitenkin aika suuri ja näkyvä, joten esimerkiksi näätäeläimet pääsevät poikasiin käsiksi. Umpipesä saattaa kuumeta kesähelteillä. Rakenneratkaisu perustuu trendikkäästi yksiaineiseen massiivipuurakentamiseen. Toistuva uuden pesän rakentaminen ei edusta kestävää kehitystä. Asunto avautuu vain yhteen ilmansuuntaan, joten päivänvalo-olosuhteet eivät ole ehkä parhaat mahdolliset, eikä läpi pesän tuuletusta voida järjestää. HARA Yksinkertainen ratkaisu, joka sopii ympäristöönsä. Palokärki valitsee mieluisen paikan, joten sieltä on luultavasti hyvä näkymä. Kolon suuaukko on mukavan rajaava, pieni ikkuna. Yksinkertaisuus on sekä heikkous että vahvuus. HAKULINEN Käytännöllinen ja kestävä pesä. Kolo on kierrätettävissä, kun siinä usein pesii jokin muu laji myöhemmin. Viileällä säällä paksuseinäinen pesä on energiatehokas. Parhaimmillaan palokärjen pesä on myös komea. HÄNNINEN RÄYSTÄSPÄÄSKY Pariskunta muuraa pyöreän pesän savesta ja syljestä räystään, sillan tai kalliojyrkänteen alle. Pesät voivat olla isoissakin kolonioissa. Korret ja juuret vahvistavat rakennetta, ja pesä on pehmustettu sisältä. Poikaset käyttävät pesää lentokykyisinäkin syysmuuttoon asti. Kaltevalle alapinnalle rakennettu pesä on turvassa etenkin maapetoja vastaan sekä suojassa sateelta. Se voi kuitenkin pudota, sillä isossa koloniassa joka pesää voi olla vaikea liimata alustaansa kunnolla. Räystään alle rakennettu pesä voi olla helteellä kuuma. Vapaa muoto on hiukan hahmoton. Savirakenteinen seinä sen sijaan on nerokas. Se toimii kuin polttamaton maatiili ja ottaa vastaan puristusta, kun taas seassa olevat korret ottavat vastaan vetoa kuin teräsbetonin teräkset. Pieni miinus vaarasta pudota, pesän tulisi aina täyttää Valtioneuvoston asetuksen vaatimukset pesän käyttöturvallisuudesta! HARA Palokärkeen verrattuna tämä oli kompleksisempi, ja vaatii työtä ja taitoa. Estetiikka riippuu sijainnin valinnasta. Savesta rakennettu pesä ei välttämättä sovi kovin hyvin kaupunkiympäristöön. HAKULINEN Pesän rakenne on haastava, ja siinä mielessä se on hieno taiturinäyte. Siinä on kuitenkin tiettyä epäkäytännöllisyyttä, koska pesät joskus putoavat. HÄNNINEN

MAJAVA Perhekunta rakentaa kekomaisen pesän puunrungoista ja oksista ja tiivistää sen mudalla. Tarvittaessa majavat kokoavat pesän lähelle padon säätelemään veden korkeutta. Ne parantelevat rakennelmiaan vuodesta ja sukupolvesta toiseen. Pesässä on sisääntulo- ja pakoaukkoja, jotka sijaitsevat veden alla. Majavat talvehtivat pesässä. Rakennelmat ovat erittäin lujia, ja padon ansiosta oksien kuljettaminen uittamalla on helppoa. Samalla ympäristö vettyy lehtipuille sopivaksi. Pesään tunkeutuminen on lähes mahdotonta, mutta keko on huomiotaherättävä, ja pedot voivat saada majavan kiinni sen läheltä. Tässäkin pesässä hyödynnetään materiaaleja optimaalisesti: muta ottaa vastaan puristusta ja tiivistää rakenteen, kun taas puunrungot ja oksat ottavat vastaan vetoa lujassa liittorakenteessa. Patoamisella on laajoja ympäristövaikutuksia. Ihmisen vastaava toiminta edellyttäisi pitkiä lupaprosesseja. HARA Majavan pesä on jopa ihmismäinen asumus, sillä sitä parannellaan ja sisustetaan, rakennetaan uusi huone, kun perhe kasvaa. Tämä on huikeaa insinöörityötä, ja tiimityöstä on myös annettava maininta. HAKULINEN Pesä on jopa vau-arkkitehtuuria, se on totaalisen dominoiva ympäröivässä maisemassa. Ihailen majavaa ja sen uutteruutta. Rakennus muuttaa ympäristöään, onko se hyvä vai huono asia? HÄNNINEN VAIVAISHIIRI Naaras punoo tuoreista heinänkorsista pallomaisen pesän ylös tukevien korsien varaan. Pesä on noin kymmensenttinen. Vaivaishiiri saa useamman poikueen kesässä ja rakentaa uuden pesän tarpeen mukaan. Poikaset voivat käyttää pesää myös itsenäistyttyään. Pienpetojen on vaikea päästä hentoja korsia pitkin pesälle. Korret ovat tuulen kannalta joustavia pylväitä. Pallopesä saattaa romahtaa tai tukevat korret voivat laota kovalla tuulella ja sateella. Pesän sijainti ohuiden ja taipuisien korsien varassa uhmaa painovoimaa. Punottu pesä on huolella rakennettu, mutta ei kovin vankka. HARA Estetiikasta täydet pisteet. Tässä oli hienoa se, miten pesä huojuu tuulessa, kun korret joustavat. Voin kuvitella, että tuulen keinutuksessa on ihana nukkua. HAKULINEN Herkän kaunis, ehkä esteettisesti joukon kaunein. Ei kaikkein kestävin, kun rankkasade tai hirvi voi pudottaa sen. HÄNNINEN KOLMIPIIKKI Koiras kaivaa kuopan, jonka peittelee vesikasveilla. Se kursii kasveja yhteen erittämällään liimamaisella aineella. Naaras valitsee koiraan osittain pesän perusteella. Koiras vartioi mätiä ja leyhyttelee hapekasta vettä muniin. Pesässä mäti on piilossa pedoilta. Poikaset lähtevät omille teilleen kuoriuduttuaan.

Koiras on pieni, mutta ärhäkkä vahti. Ominaisuutta tarvitaan, sillä mädille on monta ottajaa. Koiras saattaa itsekin napata pesästä munia, jos arvioi toisen koiraan luikahtaneen hedelmöittämään niitä. Samassa pesässä saattaa olla usean naaraan mätiä. Taktiikka on naaraille kannattava, sillä jos osa munista tulee syödyksi, naaraat jakavat riskin. Tällä tavalla kunkin naaraan menetykset jäävät keskimäärin pienemmiksi. Kattorakenteen punominen vaatii taitoa. Kiinnostavaa on perinteisten sukupuoliroolien kääntäminen päälaelleen. Toisaalta omien mätimunien syöminen on varsin brutaalia. Vaikuttaa siltä, että kolmipiikin jonkinlainen vapaa polyamorinen elämäntapa ei täysin toimi. HARA Pesän on tarkoitus olla huomaamaton, ja siinä se toimii. Sitä ei ole tarkoitus käyttää pitkään, mikä ei periaatteessa ole ekologisesti kestävää, mutta kolmipiikin pesä hajoaa pian itsestään. Väliaikaisena rakennelmana erinomainen. HAKULINEN HÄNNINEN Mielenkiintoista vedenalaista rakentamista. Melko esteettinen myös. KEKOMUURAHAINEN Kuningatar perustaa pesän, ja sen jälkeläiset alkavat rakentaa kekoa. Jopa sadattuhannet työläiset kokoavat keon neulasista ja muusta vastaavasta materiaalista. Pesissä on osastoja toukkien ja koteloiden hoivaamiseen ja ruoan varastointiin sekä käytäviä ja ilmanvaihtokanavia. Käytävät jatkuvat maan alle. Yhteiskuntaan voi lajista riippuen kuulua useita pesiä. Pesän rakentaminen vie vuosia, mutta se myös kestää pitkään. Kekomuurahaiset talvehtivat pesän uumenissa. Muurahaiset pystyvät säätelemään keon sisäosien lämpötilaa, ja pesä on hyvin säältä suojattu. Muurahaiset puolustavat sitä aggressiivisesti. Jos pesään tunkeudutaan, muurahaiset vievät toukat ja kuningattaret syvemmälle turvaan ja alkavat korjata vahinkoja. Lämmin keko toukkineen houkuttelee useita eri pesäloisia ja petoja. Karhut ja palokärjet hajottavat pesän melko helposti ruokaa etsiessään. Mätästä muistuttava muoto sulautuu hyvin ympäristöönsä. Estetiikan kannalta on kiinnostavaa, että pehmeä muoto koostuu pienistä terävistä neulasista, jotka hahmottaa vasta läheltä katsottaessa. Vaikka rakennustapa on varsin primitiivinen, on syntynyt kokonaisuus vaikuttava. HARA Pesä on selvästi erottuva, muttei liian rohkea. Tässä on jatkuvuutta ja yhteistyötä, mitä arvostan. Kekoa on hankala arvioida arkkitehtonisesta näkökulmasta, sillä se on lähempänä koko kaupunkia kuin rakennusta. HAKULINEN Ekologisesta näkökulmasta ehdoton ykkönen. Se edustaa nykytrendiä, eli tiivistä ja äärimmäisen tehokasta kaupunkirakentamista. Silloin muuta tilaa jää vapaaksi. Pesässä eletään lämpötilan mukaan, kesällä käytetään koko kekoa ja talvella eletään vielä tiiviimmin. Ihmisenkin pitäisi oppia elämään näin. HÄNNINEN HERHILÄINEN Kuningatar perustaa pesän puun tai rakennuksen koloon. Sen jälkeläiset kasvattavat pesää kesän mittaan jopa puolimetriseksi. Herhiläiset tekevät puusta ja syljestä ikään kuin paperia, josta ne

rakentavat kuoret, tukipilareita sekä kennoja, joihin toukkia ruokitaan. Pesä tyhjenee syksyllä, vain uudet kuningattaret talvehtivat. Pesä on kevyt, mutta kestävä. Tila on tarkasti optimoitu. Pesä voi pudota tai haljeta, mutta herhiläiset pystyvät korjaamaan vaurioita. Herhiläiset puolustavat pesää hyvin, mutta toukat ovat tavoiteltua ravintoa, ja esimerkiksi mehiläishaukka osaa tuhota pesän. Myös sienitaudit ja loiset voivat iskeä pesään. Pesän vaikuttava ekspressiivinen muoto tuo mieleen dynaamisen barokkiarkkitehtuurin runsaine koristeineen. Kennorakenne on optimaalinen, ja vastaavaa käytetään esimerkiksi pahvisissa pakkauksissa. HARA Järjestelmänä ja rakennelmana tämä on niin hieno, että se on itsessään taideteos. Miinuksena se, että vaivalla rakennettu pesä tyhjenee syksyllä, eikä sillä ole jatkokäyttöä. Se hajoaa onneksi luontoon. HAKULINEN Vaikuttava luomus, ihmissilmään kuin kummituslinna. Pesässä on ohuita selluloosakerroksia ja välissä ilmaa, joka eristää. Nerokas. HÄNNINEN AMPIAISHÄMÄHÄKKI Naaras kutoo pari senttiä leveän pesän seitistä ja munii sinne muutaman sata munaa. Hämähäkki kiinnittää pallon kasvillisuuteen. Emo ei vahdi tai hoivaa poikasia vaan kuolee syksyllä. Poikaset talvehtivat pesässä. Pesä voi suojata poikasia monilta hyönteissyöjiltä. Hämähäkinseitti on ohutta, kevyttä ja silti hyvin kestävää. Kosteana kesänä pesä on kuitenkin altis sienitaudeille, jos ilma ei vaihdu kunnolla. Poikaset saattavat syödä toisiaan kuoriutuessaan ennen kuin hajaantuvat ulos pesästä. Kiinnostavaa on pallon ripustaminen seitillä. Ohuen seitin ja massiivisen pallon välille syntyy kiinnostava jännite, pallo ikään kuin leijuu ilmassa. Painovoiman uhmaaminen on kiehtonut arkkitehteja kautta aikojen, ja tämä lienee yksi hienoimmista toteutuksista. On ollut puhetta siitä, että ilmastonmuutos nostaa veden pintaa. Tämä voisi olla siihen ratkaisu. HARA Loistavan innovatiivinen! Ei kovin kaunis. Varmaankin hämähäkki pitää sitä upeana. Ei myöskään kovin käytännöllinen, jos poikaset syövät toisiaan, mutta ehkä hämähäkeillä kaikkien ei ole tarkoituskaan selvitä. Vähän tuhlaavaista, mutta meillä on eri selviytymisstrategioita, ja mitäpä minä niitä kritisoimaan. HAKULINEN Pallon muoto on energiatehokas, ulkopintaa suhteessa sisätilaan tarvitaan kaikkein vähiten. Pesä on vaikuttava, vähän kuin kiinalainen paperilyhty. HÄNNINEN Voittajan valinta HARA: HERHILÄINEN pinta esteettinen. Eri osa-alueet ovat hyvin tasapainossa. Rakenne on innovatiivinen ja raidallinen

Työn vaativuus ansaitsee erityismaininnan. Samoin se, miten pesä kehittyy vuosien saatossa. Arkkitehtuuri on parhaimmillaan tiimityötä, ja myös pitkäaikaisuudelle ja kestävyydelle on syytä antaa arvoa. HAKULINEN: MAJAVA Tässä on hyvin paljon ekologisen rakentamisen pointteja. Muoto on selkeä, sellainen, josta pidän. HÄNNINEN: KEKOMUURAHAINEN Majavan kekopesä on näyttävä, ja samalla ympäristöönsä sointuva rakennus, jonka rakentaminen vaatii valtavasti osaamista. Oman rakennusmateriaalinsa lisäksi majava tuntee myös veden toiminnan ja osaa käyttää sitä työkalunaan. TOIMITUS: MAJAVA Vankka keko on hämmästyttävän tehokas suoja petoja vastaan, ja siitä on vaikea löytää varsinaisia heikkouksia. Pesän pitkä elinkaari saa toimitukselta kehut. Vaikka majavat muuttavat elinympäristöään dramaattisesti, muutokset tekevät hyvää luonnon monimuotoisuudelle.