Vuoden aikakausmediatoimittaja -juttuehdokas

Melkein presidentti 28 et 20| 2023

KALEVIN KUVA KUVASISKOT / MUSEOVIRASTO Kuvamanipulaatio näyttää, millainen presidenttirivistömme olisi voinut olla. Jatkuvaa väsymystä, koirien kunniapartioita ja pahvisia kaksoisolentoja. Kalevi Kivistö, Eeva Kuuskoski, Raimo Ilaskivi ja Elisabeth Rehn kertovat, millaista oli pyrkiä presidentiksi. Te ks t i ANNA S I L L ANPÄÄ Ku va t PÄ I V I R I S T EL L , L EHT I KUVA , MUS E OT, SANOM A-AR K I S TO et 20|2023 29

KALEVI KIVISTÖ, 82, SKDL JA LIIKE 88 Vaalit 1982: 4. sija, 11 % äänistä. Presidentiksi Mauno Koivisto. Vaalit 1988: 4. sija, 10,7 % äänistä. Presidentiksi Mauno Koivisto. J Liian kiltti kisaan oka kerta kun Kalevi Kivistö, 82, lähtee kotoa, hänen vaimonsa Sirkka Kivistö, 82, tulee eteiseen saattamaan. Sirkka tarkistaa, onhan Kalevilla avaimet ja bussikortti. Jos Kalevin takin kaulukset ovat rytyssä, Sirkka suoristaa ne. Sitten Sirkka katsoo Kalevia, painaa hänet mieleensä. Sirkka katsoo tuttua selkää niin kauan, kunnes ulko-ovi sulkeutuu. Näin Sirkka on tehnyt siitä asti, kun Kalevi vuonna 1982 pyrki presidentiksi. Kampanja SKDL:n ehdokkaana alkoi syksyllä 1981. Kolme kuukautta Kalevi ajoi ympäri maata, yötä myöten. – Näin, miten väsynyt Kalevi oli. Pelkäsin joka kerta, kun hän lähti ajamaan. Eteisessä mietin aina, onkohan tämä viimeinen kerta kun näemme, Sirkka sanoo. – Se jäi tavaksi. Menen vieläkin eteiseen Kalevia saattamaan. Mielessä käy yhä aina, onkohan se nyt. Se viimeinen kerta. – Piirteistäni sain tukijoukoiltani silloin palautettakin. Olet liian kiltti, ne sanoivat. Mutta en voinut alkaa näytellä. Se olisi näkynyt heti läpi. Ennen tv-lähetyksiä Kalevi yritti rauhoittua toistelemalla mielessään: hengitä, hengitä. Avuksi hän pyysi koulukaverinsa, televisiossa työskennelleen Esko Vierikon. Kalevi pyysi Eskoa seuraamaan esiintymisiään ja antamaan palautetta. Älä kirjoita niin vimmatusti, Esko sanoi, kun Kalevi teki muistiinpanoja keskusteluissa. Katse pois paperista, älä lavertele, kiteytä! – Kommentit olivat hyvin kriittisiä. Niistä opin. Kotona Sirkka nauhoitti tv-esiintymiset VHS-kaseteille. Sirkan mielestä Kalevi näytti aina rennolta. Joka kerta kun Kalevi palasi tv-lähetyksestä, Sirkka sanoi, että hyvin meni. Sen jälkeen juotiin yhdessä teetä. ”Joka ilta soitin puhelinkioskista kotiin. Ilman Sirkkaa en olisi jaksanut.” KALEVI KIVISTÖ kuuntelee vaimoaan hiljaa. Hän- kin muistaa väsymyksen, jota tuolloin tunsi. – Ne vaalit olivat hirveän raskaat. Raskainta oli yksin ajaminen. Nukuin niin vähän, että olin turvallisuusriski. Oli onnenkantamoinen, etten löytänyt itseäni ojasta tai lumipenkasta. Ei se Kalevin mielestä kenenkään vika ollut. Järjestelyjä ei vain ollut ehditty miettiä, sillä vaalit pidettiin ennen aikojaan, kun presidentti Urho Kekkonen ilmoitti eroavansa tehtävästään. Niinpä Kalevi hoiti lähes kaiken yksin. Samaan aikaan hän toimi opetusministerinä. Aamuisin hän heräsi ennen kuutta ja teki ministerihommia, sitten hän lähti kampanjoimaan. – Joka ilta soitin puhelinkioskista Sirkalle kotiin. Kerroin päivästä, ja hän eli mukana. Se oli tärkeä hetki. Ilman Sirkkaa en olisi jaksanut. KUN KALEVI Kivistö juttelee nyt olohuoneessaan Espoossa, hän vaikuttaa täsmälleen samalta kuin presidenttiehdokas Kivistö televisiossa 1980-luvulla: lempeältä, rauhalliselta, melkein ujolta. 30 et 20|2023 VASTUSTAJIAKIN OLI. Neuvostoliiton kommunistinen puolue olisi halunnut ehdokkaaksi mieluummin Ahti Karjalaisen. KGB-kenraali Viktor Vladimirov vaati Kalevia kieltäytymään ehdokkuudesta. – En suostunut. Suurlähetystön vastaanotolla Vladimirov huusi minulle pää punaisena. Tilanne oli uhkaava, traumaattinenkin. Kalevi jatkoi kampanjaa. Sirkka kävi töissä kirjanpitäjänä ja hoiti kodin, siihen hän oli tottunut ja siitä hän piti. Lapset olivat 4-, 15- ja 19-vuotiaita. – Olen aina sanonut, että minä hoidan sisäpolitiikan, hoida sinä ulkopolitiikka, Sirkka sanoo. Vaalitulosta Kalevi ei jännittänyt, Mauno Koivisto oli niin vahva ennakkosuosikki. Sirkkaa oli hirvittänyt ajatus presidentin rouvaksi ryhtymisestä, mutta riski siihen oli helpottavan pieni. Kuusi vuotta myöhemmin Kalevia pyydettiin jälleen ehdokkaaksi. Pitkään hän empi. Sitten hän ilmoitti, että lähtisi kisaan, jos saisi maaherran virastaan kampanjan ajaksi virkavapaata. – Koivisto murisi, että aika pitkä virkavapaa, ja suostui. Vuoden 1988 vaaleihin Kalevi sai oman avustajan, joka ajoi automatkat. Tv-väittelyissä Kalevi muisti hengittää. 1. – Olen vuoden 1982 vaalien ainut elossa oleva ehdokas, Kalevi huomauttaa vaaleja muistellessaan. 2. Vaalihalailua Jyväskylässä. 3. Jos kampanjassa on minuuttikin omaa aikaa, kannattaa syödä. Vaikka makkara. 4. Ehdokkaat paneelissa joulukuussa 1987. Kaleville nämä olivat jo toiset vaalit, hän on rivin keskellä. KUVA HANNU LINDROOS / MUSEOVIRASTO 5. – Ajankohtainen yhä vuonna 2023, Kalevi kommentoi vuoden 1982 vaalilausettaan. 6. Kalevi Kivistö presidentiksi -paperikassi. KUVA TYÖVÄENMUSEO WERSTAAN ESINEKOKOELMAT 

Kalevi ja Sirkka ovat olleet pari siitä asti, kun he 16-vuotiaina istuivat koulussa peräkkäisiin pulpetteihin. – Sirkka oli sellainen iloinen lettipää. Lastenlapsillekin olen sanonut, että parasta koulussa oli mummo, Kalevi kertoo. et 20|2023 31

– 80-luvun lopussa gallupsuosiostani kohistiin. Itse en ajatellut koskaan, että olisin mikään kauhea ilmiö. Sellaiset suosiot tulevat ja menevät, Eeva Kuuskoski sanoo. 32 et 20|2023

E E VA KUUSKOSKI, 77, MUUTOS 94 Vaalit 1994: 8. sija, 2,6 % äänistä. Presidentiksi Martti Ahtisaari. 1. Eeva Kuuskoski mainosrivissä vuonna 1994. KUVA KARI KANKAINEN / MUSEOVIRASTO 2. Numerona 11, tekstinä ytimekkäästi: ”Eeva Kuuskoski". 3. Kampanjoida piti siellä, missä ihmiset ovat. Tässä Eeva puhuu Forumin kauppakeskuksessa. KUVA KARI KANKAINEN / MUSEOVIRASTO 4. Vaalipaneelissa lokakuussa 1993 Eevan vieressä istui Elisabeth Rehn. – Jotkut sanoivat, että olisi parempi, etten lähtisi kisaan. Olisi sitten vain yksi nainen. KUVA HY AV-KESKUS / TIEDEMUSEO LIEKKI 5. Eevalla oli oma vaalijuna, jolla hän kampanjoi ja kulki läpi maan. 6. Kun Eeva pyrki presidentiksi, tytär Josefiina oli kaksivuotias. Eevalehden kansikuva on vuodelta 1992. KUVA SEPPO KONSTIG / MUSEOVIRASTO E Gallupien suosikki eva Kuuskoski, 77, pyrki presidentiksi ensimmäisen kerran kymmenvuotiaana. Sitä varten hän solmi kaulaansa kravatin. Eeva oli Sakari Tuomioja. Pikkuveli oli Urho Kekkonen. Nämä olivat vuoden 1956 vaalit, leikisti, ja pian Tuomioja ja Kekkonen väittelisivät olohuoneessa. Oikea Tuomioja oli vanhempien suosikkiehdokas, siksi veljeä ärsytti olla Kekkonen. – Veli veti roolinsa nihkeästi, Eeva muistaa. Isä oli maanviljelijä ja äiti farmaseutti. Kumpikin oli mukana kunnallispolitiikassa. Erityisen taitava ja aktiivinen siinä oli äiti. – Minulle oli aina selvää, että tyttönä pystyn kaikessa samaan kuin pojat. Mutta sitä en tajunnut, että isona voisin pyrkiä myös presidentiksi. PÄÄTÖKSEEN E HDOKKUUDESTA vaikutti äiti. – Äitini sanoi, että jos presidenttiehdokkaaksi lähdet, kyllä hän sitten tulee Josefiina-tytärtämme hoitamaan. Että siitä ei tarvitse huolehtia. Josefiina oli silloin kaksivuotias. Kun Eeva myöhemmin mainitsi äidille, että ei olisi lähtenyt koko kisaan ilman häntä, äiti totesi, että äläpä sitä minun päälleni vieritä, ihan oma oli päätöksesi. Eevan puoliso, Pentti Manninen, ei patistanut Eevaa ehdokkaaksi mutta ei pitänyt ideaa huononakaan. Päätöstä vahvistivat aiemmat gallupkyselyt, joissa Eevan suosio näytti niin huimalta, että oli alettu puhua jopa ”EKV-ilmiöstä”. Vuoden 1994 vaalit olivat ensimmäiset, joihin ehdokkaita saivat asettaa myös valitsijayhdistykset. Eeva oli oli ollut ajamassa läpi uutta vaalitapaa ja tunsi velvollisuudekseen osallistua. Huhtikuussa 1993 Eeva ilmoitti lähtevänsä kisaan Muutos 94 -kansanliikkeen ehdokkaana. – Vaalityö alkoi yksinkertaisesti: kuljimme torilta torille keräämässä kannattajakortteja. Tuntemattomat ihmiset ympäri maata ilmoittautuvat vapaaehtoiseen vaalityöhön. Se tuntui hienolta. Eeva oli niin täynnä intoa, että jaksoi, vaikka ei ehtinyt juuri nukkua. Eikä syödä. - Muistaakseni söin lähinnä pullaa. Toisaalta sellainen minä olen. Ruokailutottumukseni ovat olleet aika huonot läpi työuran. VÄSYMYS HIIPI vasta syksyllä. Silloinkin se iski vain hetkinä, jolloin sitä oli aikaa tuntea. Esimerkiksi silloin, kun oven taakse ilmestyi toimittaja, joka halusi tutkia ehdokkaiden roskapussit. Tai kun Eeva odotti puoliunessa aamukuuden lentoa. – Vielä silloin vaalitapahtumat saivat olla kotikutoisia. Ihmisten kekseliäisyyttä muistelen lämmöllä vieläkin. Eräskin mies ilmoitti tappavansa pässinsä ja tuovansa lihat torille arvottavaksi, tulot hän antaisi vaalikassaan. Ehdokaskin sai olla vähän kotikutoinen. Enää ei. Nyt pitää olla täydellisen edustava ja timmi. Eevasta tuntui, että kampanjan aikana ehdokkaat jaettiin kahteen kastiin: puolueiden ehdokkaisiin ja kakkosluokan rupusakkiin eli Eevan edustamiin kansanliikkeiden ehdokkaisiin. – Siitä Yleisradiolle pikkuisen loukkaannuin. ESIINTYMISISTÄ TULVI palautetta. Älä pidä korkeakauluksisia paitoja, tulee kireä vaikutelma, joku neuvoi. Joidenkin mielestä Eeva oli liian kova, toisten mielestä liian pehmeä. Kun hänellä oli keltainen asu, se oli monen mielestä liian keltainen. – En ole koskaan ollut mikään hyvä esiintyjä, silmäni heiluvat tuolla ja täällä. Aina kun katsoin esiintymistäni, tuli surkea olo. Nyt jälkeenpäin ajattelen, että en ollut sen huonompi kuin muutkaan. Kun vaalitulos julkistettiin, Eeva, puoliso Pentti ja äiti nostivat voitonmaljat. Eivät voiton kunniaksi, vaan selviytymisen. – Silloin sanoin, että nyt ei kyllä aleta pohtia, oliko tässä projektissa järkeä vai ei. Nyt vain huokaistaan ja kippistetään, koska me kaikki kolme ja Josefiina olemme yhä hengissä. Eeva tuli kahdeksanneksi. Seuraaviin eduskuntavaaleihin hän ei enää asettunut ehdolle. – Sen minä politiikasta opin, että siinä menestyminen ei mittaa ihmisarvoa mitenkään.  ”Sen politiikasta opin, että siinä menestyminen ei mittaa ihmisarvoa mitenkään.” et 20|2023 33

RAIMO ILASKIVI, 95, KOKOOMUS Vaalit 1994: 4. sija, 15,2 % äänistä. Presidentiksi Martti Ahtisaari. Tunti mietintäaikaa O li syksy, vuosi 1993, ihan tavallisesti alkanut aamu. Sen Raimo Ilaskivi muistaa päivästä, jolloin häntä tapaamaan ilmestyi neljä miestä. Kokoomuksen aktiivijäseniä, senkin hän muistaa, mutta jättää nimet mieluummin mainitsematta. Raimo oli käymässä toimistollaan, kun miehet tulivat kysymään, suostuisiko hän lähtemään puolueen presidenttiehdokkaaksi. En. Se oli Raimon ensimmäinen ajatus. Hänhän oli 65-vuotias ja jäänyt eläkkeelle kaupunginjohtajan virasta lähes kolme vuotta sitten. – Olin juuri ajatellut, että pääsen viimein vapaalle ja elämään normaalia elämää, Raimo muistelee nyt, 95-vuotiaana. – Ajatus ehdokkuudesta tuli ihan puskista. Sanoin, että tarvitsen harkinta-aikaa. Miehet vastasivat, että selvä, mutta sinulla on televisiohaastattelu tunnin päästä. Silloin on pakko olla vastaus. VAALIT OLIVAT HISTORIALLISET, sillä ne olivat ensimmäiset, jotka käytiin ilman valitsijamiehiä. – Yhtäkkiä jokainen ehdokas kampanjoikin yksin. Paine oman imagon pohtimiseen kasvoi. Poikanikin neuvoi, että isä, et saa olla pelkästään pukuherra. Sinun pitää esiintyä vapaammin, yritä olla kuin yksi meistä. Hyvä ohje se oli. Yritin sitten olla kaikkea muuta kuin kamalan virallinen, ottaa mainoskuvia siellä ja täällä. Lämpimästi Raimo Ilaskivi muistelee myös Pahviraimoa. Se oli 190-senttinen pahviversio Raimosta. Pahvisia raimoja kuljetettiin vaalitilaisuuksiin, joihin Raimo ei itse päässyt. Yksi hilpeimmistä muistoista liittyy Raimon ja Pahviraimon ensitapaamiseen. Raimo oli juuri lopettanut puheen ja kiitteli yleisöä. Yhtäkkiä hän kuuli takaa mieshaastattelijan äänen, joka kysyi: ”Miltä nyt tuntuu, Raimo?” Juuri kun Raimo oli vastaamassa, hän kuuli, että joku toinen ehtikin jo alkaa vastata. Sillä toisellakin oli Raimo Ilaskiven ääni. - Puhuja olikin Pahviraimo. Joku oli tuonut sen taakseni ja imitoi täydellisesti ääntäni. Muisto naurattaa Raimoa yhä. ”Kun leikkiin ryhdyin, päätin leikkiä täysillä.” TUNNIN RAIMO mietti. Sitten televisiotoimittaja tuli. Kameroiden pyöriessä Raimo ilmoitti Suomen kansalle, että aikoo pyrkiä presidentiksi. Uutisista asian kuuli ensimmäistä kertaa myös Raimon vaimo, Airi Ilaskivi. Kun Raimo sinä iltana palasi kotiin, Airi istui television ääressä. – Vaimo huikkasi sohvalta, että olisihan tästä päätöksestä ollut ihan mukava puhua vähän etukäteenkin. Selitin, että en ehtinyt. Vielä siinä vaiheessa Raimo kuvitteli, että jäsenäänestyksellä ehdokkuus ehkä vielä torjuttaisiin. Ei torjuttu: hän sai kaksi kolmasosaa äänistä. Niin Raimosta tuli yksi Suomen ensimmäisen suoran kansanvaalin 11 presidenttiehdokkaasta. – Se oli menoa sitten. Tiesin, että Elisabeth Rehn keräisi todennäköisesti naisten ääniä yli puoluerajojen. Martti Ahtisaarta taas pidettäisiin perinteisiä puoluepamppuja puolueettomampana ehdokkaana. Mutta kun leikkiin ryhdyin, päätin leikkiä täysillä. 34 et 20| 2023 HANKALAMMALTA TUNTUU muistella niitä vaikeita väittelyitä, joita kampanjan aikana käytiin. - Valtiovarainministeri Iiro Viinasen kanssa olin eri mieltä siitä, millaisin keinoin lama-ajasta olisi selvitty. Minulla oli mielestäni ekonomistin keinot ja hänellä insinöörin. Siitä vertauksestani hän ei pitänyt. Mutta menneet ovat menneitä. Neljäs sija ei ollut yllätys. Siksi se ei ollut myöskään pettymys. Kun tulos julistettiin, Raimo kokosi joukkonsa yhteen ja piti viimeisen puheen. – Sanoin, että nyt tiedätte, että seuraavalla kerralla pitää valita parempi ehdokas. En ollut riittävän hyvä ja sillä siisti. Itse se pitää ääneen sanoa. Kun Raimo sinä yönä palasi kotiin, olo oli kaikkensa antanut. Muuta hän ei siitä illasta muista. - Paitsi sen, että saatoin kyllä sanoa vaimolle, missähän se mun viskipulloni onkaan. 1. Airi Ilaskivelle Raimon ehdokkuus tuli yllätyksenä. Kampanjassa hän tuki. 2. Tamperetalossa syyskuussa 1993. 3. Toukokuussa 1993 otsikko julisti: ”Ahtisaari murskaa Ilaskiven.” 4. Kun ensimmäisen kierroksen tulokset selvisivät, olo oli tyhjä. 5. Vaikka lopputulos oli arvattavissa, alussa ääntenlaskenta jännitti. 6. Ehdokas Ilaskivi lentokoneessa. 7. – Tappio johtui minusta. Annetuissa olosuhteissa en pystynyt parempaan, Raimo ajattelee nyt. 

– Jos voisin tehdä jotain toisin, en ehkä suostuisi ehdokkaaksi ollenkaan. Kokemus oli niin rankka, Raimo Ilaskivi kertoo. et 20|2023 35

Elisabeth Rehn oli ehdokkaana myös vuoden 2000 vaaleissa. – Tulin kisaan suoraan Bosniasta. Olin elänyt juuri viisi vuotta sodan kauheuksien keskellä, enkä pystynyt asennoitumaan Suomen ongelmiin tarpeeksi vakavasti. 36 et 20|2023

E LISABETH REHN, 88, RKP Vaalit 1994: 2. sija, 46,1 % äänistä. Presidentiksi Martti Ahtisaari. Vaalit 2000: 4. sija, 7,9 % äänistä. Presidentiksi Tarja Halonen. 1. Elisabeth Rehn vaalivalvojaisissaan Katajanokalla vuonna 1994. KUVA KARI KANKAINEN / MUSEOVIRASTO 2. Ove ja Elisabeth odottavat ääntenlaskentaa. KUVA KARI KANKAINEN / MUSEOVIRASTO 3. Elisabethin vaalilause vuonna 1994 oli Ensimmäinen nainen. – Sitä minusta ei tullut. Mutta tulemalla toiseksi annoin Tarja Haloselle onnenpotkun seuraaviin vaaleihin. KUVA HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO 4. Tarja Halonen ja Elisabeth Rehn keskustelivat Ylen lähetyksen tungoksessa vuoden 2000 vaalien aikana. 5. Martti Ahtisaari ja Elisabeth ovat aina olleet hyviä ystäviä. Vaalikamppailua ystävyys vaikeutti. 6. Vuoden 2000 vaalijulisteessa oli modernisti myös kampanjasivun nettiosoite. 7. Tosifanin hattutyyli. KUVA KARI KANKAINEN / MUSEOVIRASTO J Yllätysmenestyjä os saat puoli prosenttia äänistä, fint. Jos saat prosentin, jättefint. Niin sanoivat puoluetoverit Elisabeth Rehnille, kun hän ilmoitti ryhtyvänsä vuoden 1994 presidentinvaalien ehdokkaaksi. – Kukaan puolueeni johdossa ei uskonut, että pärjäisin, Elisabeth Rehn, 88, sanoo. – Siksi kampanjaani veti niin pitkään kirjailija Uma Aaltosen johtama kansalaisliike. RKP liittyi mukaan pitkin hampain. Puolueeni johdossa minua oli pidetty aina liian itsenäisenä, siksi minua ei tuettu heti. Koska kukaan ei uskonut 58-vuotiaan ruotsinkielisen naisen pääsevän Suomen tasavallan presidentiksi, kampanjaa leimasi hilpeä suunnittelemattomuus. Kun Elisabeth ilmestyi puhumaan vaalitilaisuuteen, häntä saattoi odottaa koirien kunniapartio. Sen jälkeen yleisö hurrasi hänet ratsastamaan kunniakierroksen suomenhevosella. – Huomasin, että ihmiset innostuivat myös puheistani. Koko kampanjan alku rakentui iloon. Mukana olivat kissat ja koirat ja hevoset ja kaikki mahdolliset. Yhtäkkiä myös gallupkannatus alkoi nousta. puolta prosenttia. Hän sai 22,5 prosenttia. Enemmän ääniä sai vain Martti Ahtisaari. Elisabeth ja Martti olivat jo vuosia olleet hyviä ystäviä. Yhdessä he pääsivät toiselle kierrokselle. YSTÄVYYDESTÄ TULI Elisabethille ongelma. Taus- tajoukot ehdottivat, että hän ottaisi väittelyissä esiin Martin epäonnistumisia, juorujakin. – Totta kai Martillakin oli ollut epäonnistumisia. Jokaisella on. Tuntui hirveän vaikealta poimia ilkeyksiä häntä kohtaan. Jostain Unicefiin liittyvästä epäonnistumisesta mainitsin, mutta sekin minun teki ihan pahaa vetää esiin. Juoruista en maininnut. Halusin säilyttää ystävyytemme. Marttikaan ei käyttänyt Elisabethia vastaan terävimpiä aseitaan, vaikka olisi voinut. Aseita käyttivät muut. Elisabeth alkoi saada pommiuhkauksia. Vaalitilaisuuksissa vieraiden ihmisten ja koirien halailu oli lopetettava, sitä pidettiin turvallisuusriskinä. Toiselta kierrokselta Elisabeth muistaa myös flunssan. Koko ajan piti olla parhaimmillaan, vaikka tuskin ehti niistää ja nukkua. ”En olisi viihtynyt kahleissa, joissa presidenttinä joutuu elämään.” ENNEN KUIN Elisabeth Rehn pyrki presidentiksi, hän oli toiminut puolustusministerinä. Tv-toimittajien hiillostamiseen hän oli varautunut, mutta siihen ei, että he epäilisivät hänen ulkopoliittista osaamistaan. – Muutamissa tv-haastatteluissa minua avoimesti vähäteltiin. Minusta tehtiin taas se tyhmä blondiini, joksi minua nimitettiin jo vuonna 1979, kun pääsin yllättäen eduskuntaan. Mutta mikään uusi tarinahan tämä ei ole. Saman tarinan voi kertoa jokainen johtajaksi itsensä taistellut nainen. Mitä tiukemmin toimittajat tenttasivat, sitä päättäväisemmin kansa Elisabeth Rehnin puolelle siirtyi. Kun ensimmäisen kierroksen äänet laskettiin, Elisabeth ei saanut puolueensa arvioimaa NUHAISENA E LISABETH osallistui puolisonsa Ove Rehnin kanssa television Tuttu juttu -parisuhdevisailuun. Ahtisaaret esiintyivät ohjelmassa lupsakasti, Eeva jopa tunnisti Martin rypyttämän karjalanpiirakan heti. – Ovekin pärjäsi hyvin, vaikka etsi välillä pitkään suomenkielisiä sanoja. Ei mikään piirakkaleikki presidenttiyttäni kaatanut. Kyllä syy oli minussa. En ollut riittävä. Luojan kiitos en ollut, nyt ajattelen niin. En olisi viihtynyt kahleissa, joissa presidenttinä joutuu elämään. Tulos ratkesi 6. helmikuuta. Elisabeth Rehn sai äänistä 46,1 prosenttia. Kannattajat itkivät, Elisabeth hymyili, niin helpottunut hän oli. Tukijoitaan hän lohdutti sanomalla, että mehän teimme sen, onnistuimme, minustahan melkein tuli presidentti! Kun hän yöllä palasi kotiin, naapurit olivat koristelleet tien soihduin. Pihassa he odottivat samppanjapullon kanssa. Vasta silloin Elisabethilta tuli itku. et 20|2023 37