Vuoden valokuvaaja aikakausmediassa -sarjan juttu

TERVETULOA RUUSUJEN SAARELLE Rodos oli turistien paratiisi, kunnes siellä paloi viime kesänä. Saari symboloi koko matkailun tulevaisuutta. T E KST I SU V I T U O M I STO KU VAT A A P O H U H TA ◼ Lardosin kylän lähistöllä palanutta maastoa. Nunnaluostarin oliivipuutarha kuivui kuumuudesta.

L apset olivat nukkuneet tunnin, kun heidät oli pakko herättää. Ilma oli niin savuista, että oli vaikea hengittää. Vauvalle asiaa ei voinut selittää, mutta Kasia Alexiou kertoi 2,5-vuotiaalle, että nyt lähdetään retkeilemään. Mitä se tarkoittaa, lapsi kysyi. Sitä, että nukutaan ulkona. Autossa vauva nukahti nopeasti uudelleen. Nelihenkinen perhe ajoi kotoaan Kiotarin kylästä kohti Gennadin kylää ja pysähtyi tarpeeksi kauas savusta, huoltoaseman pihaan. Sinne oli kokoontunut muitakin omalta kylältä. Keskiyön pimeydessä liekkien loimotus teki heinäkuiselle taivaalle oranssin kajon. 2,5-vuotias ihmetteli, mikseivät he voi mennä lähemmäs tulta. Päiväkodista oli vierailtu muutamaa viikkoa aiemmin paloasemalla. Lapsi oli varma, että osaisi sammuttaa palon. Alexioun aviomies oli levoton. Hän käveli huoltoaseman pihassa edestakaisin tuntikausia eikä juuri puhunut. Olisi tehnyt mieli palata takaisin, yrittää suojella suvun omistamaa ravintolaa. Matkan päästä oli vaikea arvioida, miten sille kävisi. Auton lämpömittari näytti 43 astetta. Lapsi oli itkuinen eikä saanut unta. En tykkää retkeilystä. Kello näytti kolmea, kun lapsi lopulta nukahti. Perhe sai nukuttua autossa muutaman tunnin. Kuuden aikaan aurinko nousi. Paljastui, että auton ulkopuolelle jääneet lastenvaunut olivat tuhkan peitossa. Luksushotellin pihassa Kiotarissa nurmi hohtaa vihreänä kuin mainoskuvassa. Tontin raja erottuu selvästi. Toisella puolen maa on mustaa. ”Olimme valmiita istuttamaan myös tonttimme ulkopuolelle uutta kasvillisuutta. Mutta se on valtion maata emmekä saaneet lupaa”, hotellin työntekijä kertoo. Nyt hotelli suunnittelee aurinkoterassilleen pensasaitaa, joka peittäisi synkän näkymän. 50 SU O M E N KU VA L E H T I 51 – 52 /20 2 3 Palaneella alueella oli ennen ratsastuskenttä. Tallissa yksitoista kallista satulaa paloi. Maassa lojuvat vain metalliset jalustimet hevosenkenkien keskellä. Kahdeksan hevosta saatiin pelastettua, mutta kanalassa kanat paloivat. Ratsastuskentän laidalle on lyyhistynyt kilpikonna. Tai oikeastaan siitä on jäljellä vain vaalea hiiltynyt kilpi. Matka pysähtyi noin 50 metriä ennen merta. Rodoksella on edelleen 26 astetta lämmintä, vaikka kohta on marraskuu. Glystran ranta sijaitsee viisi kilometriä Kiotarista pohjoiseen. Rantavedessä ranskalaiset lapset snorklailevat, hietikolla saksalainen perhe ottaa aurinkoa. Englantilaisella miehellä on tavoitteenaan kiertää kaikki Kreikan saaret. Rodoksella hän on ensimmäistä kertaa. Rantabaari näyttää räjähtäneeltä. Sen kyljessä repsottaa repaleinen Kreikan lippu. Aurinkovarjojen metallirankoja lojuu siellä täällä kasoissa. Rannan vieressä metsikkö on hiiltynyt. Ajamme kuvaajan kanssa naapurikylä Pefkosiin. Rantaravintola on illalla vain puolillaan asiakkaista. ”Koska lentonne takaisin kotiin on?” tarjoilija kysyy ystävällisesti. Suorat yhteydet Helsinkiin ovat jo loppuneet, mutta kuun viimeisenä päivänä Rodoksen kansainväliseltä lentokentältä lähtee vielä yksi kone Kuusamoon. Paikalliset valmistautuvat lopettamaan raskaan kesäkauden. Maaliskuusta lokakuuhun ollaan joka ikinen päivä töissä, koska toimeentulo pitää kerätä myös marras–helmikuuta varten. Silloin saarella ei ole juurikaan töitä tarjolla. Moni pohtii, voisiko turistikausi kestää kauemminkin. Entistä lämpimämmät säät jatkuvat pitkälle syksyyn. Kreikkalaisen mytologian mukaan auringonjumala Helios ei ollut paikalla, kun ylijumala Zeus jakoi maailman jumalten kesken. Helios oli jäädä ilman maata, kunnes ihme tapahtui. Merestä nousi vedenalaisen vuoren huippu, josta muodostui kukkiva, vehreä saari. Se sopi auringonjumalalle. Aurinkoa on ruusujen saarella riittänyt. Jo 1920-luvulla Rodoksesta työstettiin lomakohdetta. Se oli Mussolinin unelma. Tuolloin Italian vallan alla ollut Rodos esiintyi ensimmäistä kertaa elokuvassa, fasistisen propagandan höystämänä. Italialaiset rakensivat saarelle ensimmäiset hotellit. Vuodesta 1961 alkaen turismi on ollut Rodoksen tuottavin elinkeino. Se tosin kertonee enemmän muiden elinkeinojen heikkoudesta. Hotellien rakennusbuumi alkoi kiihtyä 1970-luvulla. Jotkut väittivät jo silloin, että Rodos on massaturismin pilaama. ”Rhodos on satusaari, aurinkojumala Apollon nimikkosaari. Sitä lämmittää ikuinen aurinko.” Aurinkomatkojen mainos ilmestyi Suomen Kuvalehdessä keväällä 1971. Jumalten nimet menivät sekaisin, mutta eksoottisuus ja

◼ Luksushotellissa vain pari huonetta vaurioitui palossa. Vieressä olevalla ratsutilalla kaikki tuhoutui. Vain hevoset ehdittiin pelastaa. KILPIKONNASTA ON JÄLJELLÄ VAIN VAALEA HIILTYNYT KILPI. MATKA PYSÄHTYI 50 METRIÄ ENNEN MERTA. myyttisyys välittyivät. Itämaista tunnelmaa, mutta myös uusia kansainvälisiä yökerhoja ja snack-baareja! Eliitin lisäksi Suomesta matkailivat erityisen innokkaasti opettajat. Heillä oli melko hyvät tulot ja pitkät lomat. Vähitellen koneisiin astuivat yhä suuremmat joukot. Halpa öljy ja yleinen vaurastuminen kiihdyttivät lomamatkailua, kun vielä lakisääteinen vuosiloma piteni vuonna 1973 neljään viikkoon. Öljykriisi vähensi lentomatkailua hetkellisesti 1970-luvulla, mutta 1980-luvun nousukausi korjasi tilanteen. Valmismatkojen huippuvuosi oli Suomessa vuonna 1990. Suhteessa väkilukuun Suo51 – 52 /20 2 3 SU O M E N KU VA L E H T I 51

◼ Mike Sanios miettii jatkuvasti, olisiko hän voinut tehdä jotakin toisin suojellakseen omaisuuttaan palolta.

HYÖNTEISIÄ ON POIKKEUKSELLISEN PALJON, KOSKA LINTUJA ON TAVALLISTA VÄHEMMÄN. POIKASET PALOIVAT PESIINSÄ. mesta matkailtiin ennätyksellisen paljon, joidenkin mielestä liikaa. ”Missään muussa maassa ei lähes joka neljäs tee lomamatkaa ulkomaille”, valtiovarainministeri Matti Louekoski läksytti kansaa Helsingin Sanomien haastattelussa. ”Kansantalouden kokonaisuuden kannalta se on humputtelua.” Mutta suomalaiset rakastivat humputtelua. Se tiedettiin Rodoksella. Ei tippa tapa, mainosti paikallinen alkoholiliike 1980-luvulla. Tervetuloa eikä tule kalliiksi puhun suomea. Rodoksesta lauloivat Irwin, Junnu Vainio ja Kai Hyttinen. Daa dirlan dirlan daa sai inspiraationsa kreikkalaisten sukeltajien työlaulusta. Sen Hyttinen löysi levyltä, jonka osti matkamuistoksi Rodokselta 1970-luvun alussa. ◼ Sanios aikoo saada remontit valmiiksi ennen seuraavaa sesonkia. Valkoinen pöytä terassilla pitää pyyhkiä ainakin kahdesti päivässä. Mike Sanios hankaa sormeaan pöytää vasten ja näyttää etusormeaan. Iho on harmaana tuhkasta. Vaikka Rodoksen maastopaloista on kulunut jo kolme kuukautta, tuuli nostattaa edelleen tuhkaa ilmaan. Tavallisesti sateet kirkastavat ilmaa, mutta syksy on ollut kuiva. Lokakuun loppuun mennessä palojen jälkeen on satanut vain kerran. Kiotarin kylässä tuoksuu edelleen noelta, ainakin palaneiden alueiden lähellä. Rannalla osa taloista on palanut maan tasalle, toiset säästyneet vaurioitta. Aivan kuin joku olisi tuhopolttanut tontteja yksitellen ja suojellut toisia. Sellainen maastopalo on: vaikeasti ennustettava. Voimakas tuuli saattaa kääntää palon suuntaa yhtäkkiä. Tuulen nopeus vaikuttaa maastopalojen leviämiseen merkittävästi. Yrittäjä ja oliivinviljelijä Mike Sanios ei saanut tässä pelissä hyvää arpaa. Kerralla menivät koti, mökki, bisnes ja sata oliivipuuta. Painajaisissaan Sanios seisoo Asklipion kylässä palavan kotinsa vieressä ja katsoo toimettomana liekkeihin. Mitään ei voi tehdä, koska vettä ei ole. Unet ovat jääneet kummittelemaan, vaikka tuntuu, ettei ole nukkunut kolmeen kuukauteen. ”Tämä on painajaismaista elämää. Kaikki täytyy aloittaa alusta.” Bisneksessä oli kyse rahasta, oliivipuissa tunnearvosta. Ne olivat isän perintöä. ”Rakastan oliivipuita, ne ovat minulle pyhiä. Ne ovat olleet täällä tuhansia vuosia.” Jos puut olisivat säästyneet, tänään olisi pitänyt aloittaa oliivien poiminta. Sen sijaan Sanios kuskaa metallikehikkoja kahvilaan. Palaneet puiset kattoparrut on korvattava kestävämmillä. Kodin korjaaminenkin edistyy: tänään maalataan makuuhuonetta. ”Teidän täytyy vilkuttaa, lapset rakastavat sitä!” Sanios huutaa kellonkilkatuksen yli. Ohi ajaa pyörillä kulkeva turistijuna. Tähän aikaan vuodesta se kulkee enää pari kertaa päivässä Kiotarin rantatietä pitkin. Kolme kuukautta Sanios ja hänen vaimonsa ovat asuneet pienessä rantahuoneistossa, joka selvisi palosta. He ovat vakavaraisia eivätkä menettäneet kattoa pään päältä, vaikka kolme kiinteistöä tuhoutui. Toisin kävi esimerkiksi naapurin 102-vuotiaalle mummolle. Kun koti paloi, hän muutti Rodoksen pääkaupunkiin jälkipolven luo. ”Olen vihainen, tolaltani ja turhautunut”, Sanios kiteyttää. Tänä vuonna paikalliset ovat olleet erityisen vihoissaan hallitukselle varautumisen puutteesta. Maastopalojen uhka on jo vuosia lisääntynyt. Heinäkuussa 2018 yli sata ihmistä kuoli Matin alueen maastopaloissa Kreikan itärannikolla. Evakuoinnit kyllä onnistuivat nyt kesällä ja henkilövahingoilta vältyttiin. Mutta jos pelastustoimeen olisi panostettu, useampi koti olisi säästynyt. Saniosilla on tosin turvanaan jotakin, mikä on Kreikassa erittäin harvinaista: vakuutus. Arviolta vain noin 15 prosentilla kreikkalaisista on kotivakuutus. Se hankitaan yleensä vain, jos asuntolainan saamiseksi niin vaaditaan. Sanios ei ole kuitenkaan kuullut mitään vakuutusyhtiöstä. Jonot ovat pitkät ja arvioissa kestää. Hän on aloittanut korjausprojektit ja maksaa ne omasta pussistaan. Ei ole aikaa jäädä odottamaan. Pahasti kärsinyt luontokaan ei malta odottaa ensi vuoteen. Puut eivät pudota lehtiään, vaan kasvattavat lisää. Kukat rantahuoneiston edustalla kukkivat, ja perhosia on kaikkialla. ”Luonto luulee, että on kevät. Se pyrkii toipumaan”, Sanios sanoo ja huitoo kärpäsiä. Hyönteisiä on tänä syksynä poikkeuksellisen paljon, koska lintuja on tavallista vähemmän. Lentokyvyttömät poikaset paloivat pesiinsä. Nyt emot munivat uudelleen. Mutta eläimiä on vähän, ehkä kymmenesosa aiempaan verrattuna, Sanios arvioi. ”Tunnen naisen, jolla oli parituhatta vuohta. Nyt niitä on jäljellä neljäkymmentä.” Myös Rodoksen symbolieläimiä, kuusipeuroja, paloi metsissä paljon. Joitakin kuumuudesta pelastettuja peuroja juotettiin tuttipullosta, etteivät ne nääntyisi vesihukkaan. Sanios jätti tarkoituksella aukkoja oliivipuutarhansa aitaan. Eloonjääneet peurat ovat käyneet syömässä paahtuneita oliiveja puista, jotka jäivät jäljelle. Heinäkuun neljäntenä viikonloppuna Kiotarin uimaranta oli täynnä turisteja. Yläpuolella lensi sammutuslentokone, aurinkovarjot lepattivat tuulessa. Oranssi valo loimotti kaiken läpäisevästi. Osa turisteista evakuoitiin veneisiin. Toiset vietiin busseilla ja kuorma-autojen lavoilla kohti pohjoista. Ensin kohteena oli Lindosin kaupunki parinkymmenen kilometrin päässä, mutta matkalla selvisi, että myös Lindos oli vaaravyöhykkeessä. Suunta jatkui suoraan pohjoiseen, Falirakiin tai pääkaupunki Rodokseen. Koripallohallit ja 51 – 52 /20 2 3 SU O M E N KU VA L E H T I 53

◼ Turistikausi on lopuillaan loka-marraskuun vaihteessa. Heinäkuun jälkeen Glystran rannalla on ollut tavallista hiljaisempaa. koulujen liikuntasalit täyttyivät patjoista ja matkailijoista. Se oli Kreikan historian suurin evakuointi. Kasvomaskit otettiin pandemian jäljiltä uudelleen käyttöön. Vapaaehtoiset suojasivat niillä hengitysteitään sammutustöissä. Paloja yritettiin tainnuttaa myös hotellien uima-altaiden vedellä. Ammattilaisia ei ollut riittävästi, ja paikalliset osallistuivat vastahakoisesti. Jos kotiaan ei jäänyt suojelemaan, sitä ei välttämättä suojannut kukaan. Lardosin kylässä kymmenen kilometrin päässä Kiotarista nunnat yrittivät pelastaa luostarinsa. Se oli kuin veden keittämistä: sammutusvesi höyrystyi saman tien. Nunnat ja palokuntayksikkö pakenivat yhdessä suojaan kirkkoon, kun luostarin ohi pyyhkäisi tuhannen celsiuksen tulipyörre. Samaan aikaan matkatoimistot lennättivät saarelle lisää turisteja. Turistit kertoivat mediassa syitä, mikseivät peru matkojaan. Rahoja ei olisi saanut takaisin, moni perusteli. Lontoossa Gatwickin lentokentällä kapteeni vetosi koneessa istuviin juuri ennen 54 SU O M E N KU VA L E H T I 51 – 52 /20 2 3 lähtöä. Jos haluatte vielä nousta koneesta, tehkää niin. Heinäkuussa Rodoksella paloi lähes 18 000 hehtaaria maata. Se on noin kahdeksantoista Helsingin Keskuspuiston verran. Velkakriisin jäljiltä Kreikan taloudella on vihdoin alkanut mennä hieman paremmin. Tällä hetkellä Kreikka maksaa kansainvälistä velkaansa sovittua aikataulua nopeammin. Tänä syksynä maan luottoluokitus nostettiin ensimmäistä kertaa talouskriisin jälkeen investointiasteelle. Velkaa on kuitenkin edelleen 166 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Ilman matkailua maalla tuskin menisi näinkään hyvin. Vuosikymmenien ajan turismi on ollut Kreikan talouden tärkein pilari. Matkailu työllistää peräti neljänneksen maan työvoimasta. Suomessa noin viisi prosenttia. Kunnolla turismi sai vauhtia 1950-luvulla. Kreikan hallitus teki silloin investointeja turismiteollisuuteen. Kun sotilasjuntta otti vallan 1960-luvun loppupuolella, valtion rahoitus matkailuun väheni. Mutta kysyntää oli, joten yksityinen tarjonta kasvoi. Jossain vaiheessa bisnes oli jo niin suurta, ettei paluuta ollut. Turismista tuli monokulttuuri, Kreikasta yksi Euroopan turismiriippuvaisimmista maista. Samaan aikaan muut elinkeinot ovat jääneet varjoon: maatalous, kalastus, metsienhoito, mehiläishoito. Valtiolta kaivattaisiin sijoituksia kestäviin energiaratkaisuihin ja kevyeen teollisuuteen. Siten elinkeinorakenne monipuolistuisi. Turismi on monella tapaa epävarma toimiala, ja viime vuosina riskit ovat realisoituneet. Ensin tuli pandemia. Vuonna 2020 Kreikassa kävi 78 prosenttia vähemmän turisteja kuin edellisvuonna. Maan velka pomppasi yli 200 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Kreikan hallituksella oli tahtoa ottaa rokotesuoja tosissaan. Kun rokotteita vihdoin saatiin, ne jaettiin ensimmäiseksi pienille saarille. Kesällä 2021 rauhallisia saaria mainostettiin koronavapaina matkakohteina.

Matkailijoiden odotettiin palaavan entiseen tapaan viimeistään vuonna 2022. Mutta keväällä Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Venäläisturisteja ei tullut, ja kauden luvut jäivät odotettua matalammiksi. Pandemian jälkipyykki ja sota toivat puolestaan mukanaan inflaation ja kohonneen korkotason. Nyt jännitetään, vähentävätkö korkeat elinkustannukset matkailua pidemmällä aikavälillä. Kesä 2023 oli hyvä, vihdoin. Sitten tuli palo. Viikko palojen jälkeen sosiaalisessa mediassa yritettiin kaikin keinoin saada viesti perille: Rodos on turvallinen. Kreikan pääministeri lupasi, että evakuoinnin vuoksi lomansa keskeyttäneet turistit saavat ensi kesänä ilmaisen lomaviikon Rodoksella. Suurin osa Rodoksen asukkaista saa tulonsa suoraan tai välillisesti turismista. Globaalit heilahtelut järisyttävät saarta perusteellisesti. Kun Mike Sanios syntyi, Rodoksen saarella oli vielä paljon vaihtotaloutta. Moni viljeli jotakin, oliiveja vaihdettiin kananmuniin. ”Olen katkera siitä, että kaikki muu jätettiin sivuun. Turismille annettiin kaikki.” Sanios huitoo hotelleihin päin. ”Kaikki nuo nuoret ovat turismin orjia. Kutsun heitä orjiksi, koska he työskentelevät kolmella eurolla tunnissa.” Kreikan lain mukaan minimipalkka on 910 euroa kuussa. Saniosin mukaan lakia rikotaan. Töitä ei ole tarjolla niin paljon, että olisi varaa kieltäytyä, vaikka työnantaja ei noudattaisikaan lain vaatimuksia. Lisäksi kausiluonteisessa työssä palkkaa saa vain niiltä kuukausilta, kun turisteja on saarella. ”Ihmiset, jotka työskentelevät hotelleissa, liikuttavat maamme taloutta, mutta heitä ei siitä palkita. He saavat noin 7 000 euroa vuodessa – miten sillä voi elää?” Vaikka elinkustannukset ovat nousseet, palkat ovat polkeneet paikoillaan, osittain jopa pudonneet 15 viime vuoden aikana. Kreikkalaisten ostovoima on Euroopan maihin verrattuna heikko, lähes yhtä heikko kuin keskimääräisellä venäläisellä. Surullisinta Saniosin mukaan on, että nuoret ovat usein korkeakoulutettuja. Koulutuksen jälkeen on tehtävä valinta: jääkö Kreikkaan palvelemaan turisteja vai lähteekö ulkomaille tekemään uraa. Mutta silti on myönnettävä, että huonomminkin voisi olla. ”Tavallaan sanon, että kiitos Jumalalle, että meillä on turismi. Talous liikkuu ja ihmi- SAMMUTUSVESI HÖYRYSTYI HETI. SAMAAN AIKAAN MATKATOIMISTOT LENNÄTTIVÄT SAARELLE LISÄÄ TURISTEJA. ◼ Kuusipeura on Rodoksen saaren symbolieläin. 51 – 52 /20 2 3 SU O M E N KU VA L E H T I 55

◼ Kasia Alexiou on päättänyt, ettei ajattele tulevaisuutta. Ei ainakaan ennen nukkumaanmenoa.

”HEIKENNÄMME RODOKSEN TILANNETTA, JOS MATKUSTAMME SINNE, MUTTA MYÖS JOS EMME MATKUSTA.” sillä on rahaa. Ei meillä olisi tulevaisuutta ilman turismia.” Kysymys kai on, onko tulevaisuutta muutenkaan. ”Mutta pitkällä aikavälillä me ollaan kaikki häviäjiä.” Sade saapui saarelle ensimmäistä kertaa Ilmastonmuutosta tutkiva eurooppalainen Copernicus-palvelu on luonut indeksin mittaamaan maastopaloriskiä. Vielä kaksi vuotta sitten se sisälsi viisi kategoriaa. Sitten extreme-tason riski yleistyi kesäisin niin paljon, että piti luoda vielä uusi kategoria: very extreme. Heinäkuussa Rodoksen palojen alla keikuttiin hyvin lähellä uuden kategorian rajaa. Ennuste Kreikalle vuoteen 2050 mennessä näyttää synkältä. Helleaaltojen kesto kasvaa 15–20 päivällä vuodessa. Sateet vähenevät 10–30 prosenttia. Vaikeinta on arvioida maastopaloriskin kasvua. Riskialttiiden päivien määrä kasvaa vähintään 15 prosenttia, pahimmillaan 70 prosenttia. Kaiken lisäksi maastopalot lisäävät päästöjä merkittävästi. Kreikan johtava ilmakehäfysiikan asiantuntija, professori Christos Zerefos on arvioinut, että ilmastonmuutoksen estäminen ja siihen sopeutuminen maksaa Kreikalle yli 700 miljardia euroa vuoteen 2100 mennessä. Kuumuus ja kuivuus näkyivät saarella jo ennen maastopaloja. Aiemmin Mike Saniosin oliivipuut tuottivat oliiveja joka vuosi, viime vuosina vain noin joka kolmas vuosi. Kukinnan onnistumiseksi puu vaatii, että lämpötila laskee talvikaudella tarpeeksi alas. Hän arvelee, että Rodoksella kuten muuallakin maailmassa tulee konflikteja vedenkäytöstä. ”Olen hyvin huolissani ilmastonmuutoksesta. Pahin on vielä edessä, uskon.” ”Tästä on vaikea maalata kovin kaunista kuvaa”, sanoo matkailumaantieteen professori Jarkko Saarinen Oulun yliopistosta. ”Heikennämme Rodoksen tilannetta, jos matkustamme sinne, mutta myös jos emme matkusta.” Syntipukkina on tietenkin lentomatkailu. Päästöt ovat suuret, ja Välimeren seutu Euroopan haavoittuvimpia alueita ilmastonmuutoksessa. Saarisesta on selvää, ettei tulevaisuudessa voida lentää nykytavoin. Mutta jos turismi vähenee, Rodoksen asukkaat jäävät ilman tuloja keskelle ääriolosuhteita. Matkailu on monesti talouden viimeinen ◼ Hotellin kyltti Kiotarin kylässä. oljenkorsi, Saarinen sanoo. Jos maatalous tai muut paikallisratkaisut eivät toimi, jäädään turismin varaan. ”Englanniksi sanaleikki on osuva: the last resort.” Moderni matkailu on osa länsimaista kulttuuria, Saarinen sanoo. Olemme aika tehokkaasti myös vieneet maailmalle ajatuksen polttavasta tarpeesta matkailla. Siitähän matkakuumeessa on kyse. On pakko päästä lomalle, jonnekin pois. Ei niin väliä minne, mutta aurinkoa ja merta saisi olla. Sää on yksi tärkeimmistä kriteereistä matkustuskohteen valinnassa, ja matkatoimistot tietävät sen. Ylen selvityksen mukaan useat matkatoimistot mainostavat kohteitaan säätiedoilla, jotka pohjaavat vuosien 1961–1990 keskiarvoihin. Kesäkuukausien paahtohelteet eivät näy äkkilähtöjen mainoskuvissa Välimereltä. YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 24. artikla muistuttaa jokaisen oikeudesta määräaikaisiin palkallisiin lomiin. ”Välillä tuntuu, että puhutaan yleismaailmallisesta oikeudesta lomamatkailuun.” Koska tarve on kulttuurisesti luotu, on se kai mahdollista luoda poiskin, Saarinen arvioi. Muutos tuskin tapahtuu nopeasti. Todennäköisempää on, että matkakohteet vaihtuvat. Lyhyellä aikavälillä Pohjois-Eurooppa on turismin voittaja, Saarinen sanoo. puolitoista kuukautta palojen jälkeen. Hetken Kasia Alexiou ehti ajatella, että sisään oli tuotu tuhkakuppi. Haju oli niin pistävä. Reitti Kiotarista Asklipion kylään on surullinen näky. Metsä on molemmin puolin tietä tuhkaista ja mustaa. Sitä tietä Alexiou ajaa päivittäin, kun hän vie alle kolmevuotiaan lapsensa päiväkotiin. Kaksi kuukautta palojen jälkeen Alexiou alkoi itkeä. Lapsi muistelee toisinaan heinäkuuta. Iltoja, kun piirrettyjä ei voinut katsoa, koska sähköä ei ollut. Ja sitä päivää, kun leikkipuistossa oli niin ihmeellistä. Lapset hihkuivat iloisesti toisilleen. Katsokaa, isäni on täällä! Niin minunkin! Isillä oli yhtäkkiä aikaa. Alexioun miehen perheyritys menetti ainakin 10 000 euroa, vaikkei ravintola lopulta edes kokenut suurempia vaurioita. Sähköt olivat poikki kymmenen päivää, jääkaappien ja pakastimien sisältö pilaantui. Asiakkaita ei ollut, eikä heitä tullut juuri loppukesästäkään. Korvaukset valtiolta ovat pieniä tappioihin verrattuna. Jos Alexiou olisi kotimaassaan Puolassa, hän alkaisi suunnitella vetoomuksia. Täällä hän ei jaksa edes yrittää. Usko politiikkaan on niin heikkoa. On paljon, mikä tulevaisuudessa pelottaa, eikä ilmastonmuutos ole peloista vähäisin. Mutta Alexiou on oppinut Kreikassa uuden mentaliteetin. Hän yrittää olla ajattelematta tulevaisuutta. Juuri nyt täytyy tuudittautua optimismiin. Siinä kreikkalaiset ovat hyviä, Alexiou sanoo. Joka vuosi maaliskuussa julistetaan, että tästä tulee elämämme paras kausi. Jos uusilta paloilta säästytään, Rodoksen metsät ovat palautuneet entiselleen ehkä niihin aikoihin, kun Alexioun lapset ovat täysiikäistyneet. Edellisenä päivänä vauva kastettiin. Katolisessa kirkossa oli 150 vierasta. Nimeksi tuli Rozalia. SK Juttua varten on haastateltu myös kulttuurisen maantieteen professoria Theano Terkenliä kreikkalaisesta Egean yliopistosta. 51 – 52 /20 2 3 SU O M E N KU VA L E H T I 57