Vuoden valokuvaaja aikakausmediassa -sarjan juttu
Hän Uusia alkuja Rikossarja Karppi teki näyttelijä Pihla Viitalasta kansainvälisen tähden. T E KST I K A L L E K I N N U N E N KU VAT A A P O H U H TA K un on Netflixissä, kehu ja voi tulla erikoisista suunnista. Viime vuoden lopulla kirjailija Stephen King kertoi Twitterissä syö vänsä jäätelöä ja katso vansa Karpin kakkos kauden finaalijaksoa. Hän kirjoitti erikseen Pihla Viitalan näyttelemästä rikosetsivä Sofia Karpis ta. Kehut välittyivät Kingin seitsemälle miljoonalle Twitterseuraajalle. Karppi on merkittävä suomalainen vientituote. Suurin suoratoistopalvelu Netflix jakelee sen ympäri maailmaa, ja sarja on käynyt palvelun katsotuimpien joukossa muun muassa Saksassa ja Hollannissa. ”Karppi on ollut suosittu kummallisissa maissa. Ecuador, Uruguay, Kreikka. Se on hauskinta. Eihän tuollaista mieti, kun lähtee tekemään”, Viitala sanoo. Viitala ei ole ottanut menestyssarjan pääroolista irti sitä, mitä voisi kuvitella. Hänellä ei ole edes agenttia. Viitala kyllä paiski töitä nimenomaan kansainväli sen uran eteen, mutta siitä on jo kymmenen vuotta. Hän teki roolin Hollywoodelokuvassa Hansel ja Gretel: Noitajahti ja tuli valituksi Frank Darabontin televisiosarjan pilottiin, josta hän päätti kuitenkin luo pua. ”Ne roolit mitä tarjottiin... jotain puhumattomia mi suja”, Viitala kuvailee. ”En halunnut enää käyttää aikaani siihen.” Saksassa Hanselia ja Greteliä kuvattaessa hän tapasi tulevan kumppaninsa Alexander Schimpfin eli Sas han, joka auttoi päätöksen teossa. Käänteentekevä hetki oli erään koekuvausnauhan tekeminen. Viitala kuvasi sitä kotonaan. Hollywood toimintaelokuvan naispääosaa, jolla ei ollut juuri rep liikkejä. ”Tuntui, että ei tässä näyttelijän osaamista haeta, vaan jotain muuta. Rupesin kesken kaiken itkemään. Sasha näki sen ja sanoi, että ei sun tarvitse tehdä tätä.” Viitala oli jo punninnut asiaa, ihmetellyt lähtökoh taa, jonka mukaan nuoren naisnäyttelijän piti esiintyä ”kuin koiranäyttelyssä”. Olivatko koristemaiset pikku ◼ Pihla Viitala on helsinkiläinen näyttelijä. 56 SU O M E N KU VA L E H T I 14–1 5/20 2 3
Hän ◼ Elokuva-alan epäkohdista puhuminen johti parin vuoden ryöpytykseen, Viitala kertoo. roolit Hollywoodtuotannoissa sittenkään ponnahdus lauta? Viitala päätteli toisin. Hän on varma, että paras tie kansainväliseen näkyvyyteen on hyvän jutun tekemi nen kotimaassa ja sitä kautta leviävä arvostus. Lankomies, elokuvatuottaja Daniel Kuitunen on antanut hänelle mantran. ”Kun ahdistaa, Daniel aina sanoo, että keskity Pihla omaan tekemiseen.” A rtikkeli julkaistiin melko tasan viisi vuota sit ten Ylen verkkosivuilla. Kahdeksan naisnäyt telijää kertoi kokemuksistaan Aku Louhimiehen alaisina. Sitä edelsi pitkä harkinta. ”Monet olivat pitkään yrittäneet keskustella hänen kanssaan. Olimme keskustelleet keskenämme, onko tämä oikein, onko meillä oikeus puhua kokemuksis tamme”, Viitala sanoo. Kävi ilmi, että samat asiat toistuivat Louhimiehen työskentelytavassa elokuvasta toiseen. Ne muistuttivat sitä, mitä kerrottiin esimerkiksi ohjaaja Rauni Mollbergin metodeista menneillä vuosikymmenillä. Huo noa käytöstä, epäkunnioitusta, vallan väärinkäyttöä. Naisten tarkoitus oli panna stoppi vahingolliselle toiminnalle. Suoran kritiikin esittäminen julkisesti edellytti yksityiskohtien kertomista. ”Näyttelijöiltä usein kysytään, oikein edellytetään vastausta kysymykseen, miten joku työ on mennyt. Sii hen saa vastata vain yhdellä tavalla tai on ilkeä. Jos ei mennyt hyvin ja kertoo sen, saa hullun leiman.” Kukaan ei olisi uskaltanut yksin puhua, Viitala ko rostaa. Naiset tekivät myös periaatepäätöksen, etteivät repostelisi enempää. Asiat esitettäisiin mahdollisim man hyvin yhdessä journalistisessa jutussa. Jotta ei jäätäisi juupas–eipäskeskusteluihin. Jotta keskustelu laajenisi, eikä kyse olisi yksittäisis tä ihmisistä. ”Se keskustelu lähti väärään suuntaan todella no peasti”, Viitala sanoo. ”Yhteiskunnallista ongelmaa ei ollut tarkoitus hen kilöittää. Se ei ollut missään tapauksessa kenenkään tarkoitus. Louhimiehen tapa toimia vain oli valitetta van konkreettinen esimerkki alaltamme.” Mutta toisaalta. ”Ihmisellä on tarve antaa anteeksi, jos pyydetään anteeksi. Mutta miten voit antaa anteeksi ihmiselle, joka ei kadu mitään?” Viitala nousi etualalle jutussa, koska hänen kuvai lunsa Käskyn kuvauksista oli laaja. Hänen nimensä oli esillä kauan, kun Louhimies pyrki osoittamaan tiet tyjen asioiden tapahtuneen elokuvan kuvauksissa eri tavalla. Se oli rankkaa aikaa. ”Sitä ei oikein kukaan kysynyt meiltä, että miten me 58 SU O M E N KU VA L E H T I 14–1 5/20 2 3 ”Näyttelijöiltä usein kysytään, miten joku
työ on mennyt. Jos ei mennyt hyvin ja kertoo sen, saa hullun leiman.” 14–1 5/20 2 3 SU O M E N KU VA L E H T I 59
Hän Tultiinko me häiritsemään jotain, minkä olisi pitänyt monien mielestä olla vain hyväksyttyä, Viitala pohtii. voidaan. Kysyttiin, miten hän nyt voi. Piti olla ajatte lematta asiaa.” Viitala joutui nettihäiriköinnin kohteeksi. Tuntui, että jotkut alan sisälläkin asettuivat kiusaajan puolel le, koska eivät olleet itse tulleet kiusatuiksi. Tuli vai noharhainen olo, Viitala kertoo. Helpotusta toi poikkeuksellinen kiire: tehtiin toinen kausi Karppia, ja Viitala oli suostunut myös englannin kieliseen Cold Courage sarjaan, vaikka oma aikataulu täyttyi yli äyräiden. Koronakeväänä 2020 Viitala sai toisen lapsensa, ja pian tehtiin Karpin kolmoskautta. Pari vuotta meni myrskyn silmässä. Ja mikä se myrs ky edes oli – ”Louhimieskohusta” puhuminen olisi taas fokuksen siirtymistä väärään asiaan. Tultiinko me häiritsemään jotain, minkä olisi pi tänyt monien mielestä olla vain hyväksyttyä, Viitala pohtii. ”Huomaan, että kun siitä alkaa puhua, tuntuu, että taasko…”, Viitala huokaa. ”Mutta kyllä sitä alkaa katsoa eri vinkkelistä.” L ähitulevaisuudessa valkokankailla nähdään Pih la Viitalan esikoisohjaus. Se on ainakin tavoite. Oikeastaan tekeillä on kaksi elokuvaa, mutta tuoreempi ja mittakaavaltaan suurempi on se, jonka tulisi valmistua ensin. Luettuaan ystävänsä Terhi Kokkosen esikoisromaa nin Rajamaa Viitala tiesi, että tässä se on. Musta huu mori puri ja tuntui tutulta. Viitalalla oli oitis idea, mi ten hän tekisi Rajamaasta elokuvan. Ensin hän soitti siskolleen Kaislalle, joka kertoi juuri harkinneensa Kokkosen romaanin oikeuksien ostamista. Kaisla Viitala ja Daniel Kuitunen ovat tuot taneet Komeettayhtiössään kolme pitkää elokuvaa. Niistä ensimmäisessä, Marian paratiisissa, Pihla Viitala näytteli unisaarnaaja Maria Åkerblomia. Sitten Viitala soitti Kokkoselle ja tunnelma synkkeni. Kirjailija oli ehtinyt myydä oikeudet Ruotsiin, SF Stu diosille, Pohjoismaiden suurimmalle tuotantotaholle. Ohjaajaehdokkaitakin oli jo, kokeneempia. Miten ensikertalainen Viitala voisi vakuuttaa ruotsalaiset sii tä, että hän on tehtävään paras? SF Studiosin päättäjä Yaba Holst antoi tehtävän: leikkaa mistä tahansa olemassa olevista elokuvista vii den minuutin pituinen tulkinta Rajamaasta. ”Se oli aikamoinen duuni. Piti esittää, miten näkisin tämän kirjan elokuvana, millainen tunnelma, miten tarina kulkee. Tein sen. Yaba tuli tapaamaan Helsin kiin ja sanoi, että tämä hanke on valittu.” Viitala kirjoittaa Rajamaata nyt elokuvaksi drama turginaan Auli Mantila. 60 SU O M E N KU VA L E H T I 14–1 5/20 2 3 Kuka Pihla Viitala Ikä: 40 Syntymäpaikka: Helsinki Kotipaikka: Helsinki Ammatti: näyttelijä, ohjaaja Koulutus: teatteritaiteen ylioppilas Perhe: kumppani Alexander Schimpf, kaksi lasta Harrastukset: valokuvaus, uinti, musiikki ”Kreisi, ihana, älykäs Auli. Hän sanoo, että mun teh täväni on lävähtää ja rönsyillä, ja hänen tehtävänsä on vetää mut takaisin, kun menee liian hulluksi.” Komeetta tuottaa ja SF Studios levittää elokuvan, jonka kuvauksia kaavaillaan ensi vuodelle. ”Oli upeaa, että se meni tuon kiepin kautta. Sen eteen joutui tekemään helvetisti töitä. Se tuntuu an saitulta.” Silti epävarmuus hiipii välillä. ”Mietin, olenko hullunrohkea, kun ehdotan tällaista Ruotsiin, isoon firmaan. Toisaalta, jos en olisi ollut hul lunrohkea, se olisi mennyt jollekin toiselle.” V iitala haki Youtubesta aivan muuta, kun tör mäsi videoihin pienestä romanitytöstä, Carmenista. Vuoden etsimisen jälkeen hän onnis tui lähettämään viestin Carmenin huoltajalle Ramona Långströmille. Yhteydenotosta alkoi ystävyys ja Viita lan uran pisin hanke. Dokumenttielokuvaa Carmen on kuvattu pätkissä viiden vuoden aikana, ja kesällä Carmen täyttää 16. Viitala aikoo jatkaa siihen asti, kun tyttö on 18. Jäljellä on siis kaksi vuotta epäsäännöllisiä kuvaus jaksoja, ja lopulta leikkaaminen, jonka Viitala arvioi jo nyt ”hirveän pitkäksi”. Carmen asui tätinsä Långströmin ja isoäitinsä kans sa ensin Kemissä ja nyt Porvoossa. Dokumentista tu lee kertomus kolmen sukupolven naisista, väistämättä myös yhteiskunnallinen elokuva. Lopullisesta muodos ta on vielä vaikea sanoa enempää. Ainakin Viitala tun nisti Carmenissa jotain itsestään. ”Kukaan ei tanssi niin kuin Carmen tanssi niissä vi deoissa.” Carmenilla on ranskalainen osatuottaja. Viitala ei voi olla hykertelemättä, että aikanaan Carmen tullaan näkemään myös valkokankaalla Ranskassa, ainakin kerran, vaikka sitten jossain Pariisin pikkuteatterissa. ”Vaikka se olisi Pariisin pienin teatteri, I don’t give a shit! Se on itselle tärkeää.” Kuvaajana on ollut Päivi Kettunen, ja joskus Viitala on joutunut itse toimimaan myös äänittäjänä. ”Romanikulttuuriin liittyy asioita, joiden vuoksi on eduksi, että kuvausryhmä on naisryhmä. Aina ei ole ollut naisäänittäjää saatavilla”, Viitala kertoo. ”Huomaan, että mulla voi jäädä nauhoitus puoleksi tunniksi päälle.” Viitalan mukaan ohjaamaan ryhtyvä naisnäyttelijä kohtaa varauksellisuutta. Elokuvia ja sarjoja ohjaamaan ryhtyneitä miesnäyt telijöitä on helppo listata. Jani Volanen, Kari Väänänen, Peter Franzén, Kari Ketonen, ja aloittihan Lauri Nurksekin kameran edessä.
T No, on naisiakin. Tiina Lymi, Maria Sid, Mari Rantasila. Aivan viime vuosina ohjaamaan on ryhtynyt alle nelikymppisiä naisia, heitä jotka ovat myös näytte lijöinä tunnettuja, suomalaisittain tähtiasemassa. Ja he haluavat myös kirjoittaa itse, kertoa omia tarinoi taan. ”Tässä yhteiskunnassa ihmisiin on rakennettu si sään pieniä jarruja. Ai nyt se ohjaa…” ”Kun ohjaaja on Pamela Tola tai Anna Paavilainen, sen kyseenalaistamisen aistii.” Viitalan hyvä ystävä Tola on kertonut, kuinka Teräsleiditelokuvan rahoituspäätökset olivat pitkään kielteisiä. Ei uskottu ohjaajakäsikirjoittaja Tolaan, ei aiheeseen eli komediaan iäkkäistä naisista. Lopulta elokuva tehtiin. Siitä tuli vuoden katsotuin Suomessa. Kivinen tie, Viitala sanoo. ”Kun on muutenkin raivattavaa, olisi reilumpaa, jos ei tarvitsisi näitäkin kiviä olla sieltä kantamassa pois.” ”No, keskityn omaan tekemiseen.” ◼ Pihla Viitala kertoo ymmärtäneensä vasta jälkikäteen, että hänellä on ollut urallaan myös ”hyvää tsägää”. änä keväänä Viitala palasi teatteriin. Edellises tä kerrasta on melkein yhdeksän vuotta. ”Jotkut ehkä saavat lavalla olemisesta nau tintoa. Minä en niinkään”, Viitala sanoo. Com-passionissa on kaksi näyttelijää, Viitala ja Juuso Timonen. Teatteri Jurkka on hyvin pieni. Lavalla ei pääse piiloon, ”kaikesta jää fakkiin”. Toisin kuin kame ran edessä, lavalla Viitala kokee tulevansa katsotuksi, ja se on epämieluisaa. ”Minulle sopisi hyvin, ettei yleisöä olisi, vaan oli simme Juuson kanssa joka näytännössä kahdestaan”, Viitala sanoo ja nauraa. Hän haluaa selittää, miksi suostui näyttämölle, vaik ka se on stressaavaa. Ystävä, näytelmäkirjailija Aina Bergroth pyysi. Teksti on hyvä, kuten työryhmäkin. Mutta etenkin, koska teatteri on paluuta näyttelijän työn ytimeen. ”Ennen kuin ohjaan elokuvan näyttelijöitä, haluan muistuttaa itselleni, millaisia ohjeita näyttelijä haluaa ohjaajalta. Ohjaaja vie suuntiin, ja ohjaajan pitää tie tää, miten ne suunnat välittyvät selkeästi näyttelijälle.” Tärkein ohjaajan ominaisuus on kuitenkin empatia elämää ja ihmisiä kohtaan. ”Miten muuten pystyt kertomaan ihmisestä mi tään?” Teatterin armottomuus, se ettei voi ottaa uusik si, liittyy myös Viitalan haluun vahvistaa kokemusta hetkessä olemisesta. Impulsiivisuutta sinänsä ei hänen elämästään ole puuttunut. Sitä Viitala kutsuu lahjak seen ja kirouksekseen, ja erittäin hyväksi työkaluksi näyttelijän ammatissa. Kun Viitala 13 vuotta sitten sai brittidraamasta pää roolin Damien Lewisin vastanäyttelijänä, hänen silloi nen agenttinsa Laura Munsterhjelm koetti sanoa, että tällaistahan ei vaan tapahdu – huikea juttu. ”En ymmärtänyt, mitä Laura tarkoitti.” Viitala kokee, ettei osannut antaa menestykselleen sen ansaitsemaa arvoa. Lewiselokuvaa ei koskaan teh ty, silti aina tuli muuta. Mutta mitä henkilökohtaisem pia tavoitteet ovat, sitä enemmän työtä ne vaativat. ”On hankkeita, jotka kestävät vuosia. Nöyryys koros tuu. Asioita ei enää ota itsestäänselvyyksinä. En jou tunut usein pettymään ja ehkä siksi syntyi vinouma kuvitella, että mun ei tarvitse myydä itseäni näytte lijänä.” Omat ohjaushankkeet vievät nyt ajan. Välissä voi näytellä, ihan siksikin, että pitkät hankkeet eivät tuo leipää pöytään. Viimeksi kuvattiin Ivalon kolmoskautta. Ei ole erillistä ohjaus ja näyttelijänuraa. On yksi ura, joka on Viitalan mielestä vasta alussa. Toiveissa siihen kuuluu myös musiikki. Viitala pohtii agenttiasiaakin uudelleen. Hän ei ha lua agenttia vain näyttelijänä, vaan myös ohjaajana. ”Joskus ajattelen, että elämä pyörii liikaa elokuvien ympärillä. Katson ja ajattelen niitä koko ajan. Mutta sitten mietin, että mitä muutakaan mä haluaisin teh dä.”SK 14–1 5/20 2 3 SU O M E N KU VA L E H T I 61