KRIGSINVALIDEN 3 / 2023 SOTAINVALIDI Aarno Muotka haavoittui vakavasti, mutta selvisi ilman pysyvää vammaa. Sivut 9–11

2 SOTAINVALIDI 3 / 2023 4–5 Ajankohtaista Sotainvalidien ansioristeillä kiitettiin jäsenistön hyväksi tehdystä työstä. Kyyhkylän kuntoutussairaala otettiin käyttöön 50 vuotta sitten. 6–7 Veteraani Reino Vepsä kärsi sodan traumoista. 8 Edunvalvonta 9–11 Sotainvalidi Aarno Muotkan elämä 12–13 Sotilavammalaki 75 vuotta: lakia on muutettu jäsenistön tarpeiden mukaan. 14 Elämän sana: Jumala armahtaa. 15-32 Sotainvalidipiirien kuulumisia 33-37 Krigsinvaliden 36–37 Uusi kirja kertoo sotavankien karuis ta kokemuksista. 38–39 Porilaiset säätiöt tukevat sotainvali di- ja veteraanityötä. Ratkaise ristikko Juha Hotari 40 Hietaniemen hautausmaalla sijaitseva muistomerkki sotavankeudessa kuolleille. Lokakuussa julkaistava kirja avaa sotavankien kokemuksia. Sivut 36-37 Kannen kuva: Aaro Rytkönen SOTAINVALIDI Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Päätoimittaja: Markku Honkasalo Tiedotustoimikunta : pj Markku Honkasalo, Juha Laikari, Marja-Liisa Taipale, Marko Hakala, Lasse Lehtinen, Christian Wallin ja Matti Ylönen Sotainvalidi-lehden aikataulu vuodelle 2023 nro Aineisto Ilmestyy 1. 3.2. 1.3. ISSN 2953-8823 (verkkojulkaisu) 2. 26.5. 21.6. Sotainvalidi ilmestyy neljästi vuodessa. 83. vuosikerta. 3. 1.9. 27.9. 4. 3.11. 29.11. Painopaikka: Sanoma Manu Oy ISSN 0049-1349 (painettu) Levikki: 8 141 Lehden tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 045 788 42 733 tai pirjo.hamalainen@ sotainvalidit.fi

Pääkirjoitus 3 Sotainvalidi-lehti lopettaa, jäsenistölle pienimuotoinen tiedotuslehti Vuonna 1940 perustetulla Sotainvalidien Velsidosryhmille liiton työstä ja tavoitteista. Nyt Sotainvalidien Veljesliitto valmistautuu jesliitolla on edessään toimintansa viimeiset tavoitteet on suurimmaksi osaksi saavutettu. hallittuun toiminnan lopettamiseen. On aivuodet. Tulevaisuudessa ei ka siirtyä perinneaikaan. Vastuu Veljesliiton Veljesliitto käsitteli Veljesliiton hallitus teki kesäkuusole varaa eikä tarviestinnästä siirtyy ensin Sotainvalidien Pekesäkuussa pidetyssä sa päätöksen Sotainvalidi-lehden vettakaan julkaisrinnejärjestölle. Vuodesta 2025 eteenpäin liittokokouksessaan lopettamisesta tämän vuoden ta nykymuotoista vastuu siirtyy sitten veteraanijärjestöiltä liiton tulevia vuosia. loppuun mennessä. lehteä pienenevälle Tammenlehvän Perinneliitolle. SotainvaliPäätös liiton purkaulukijakunnalle. Veldien ja Veljesliiton perinteen vaalimisesta tumisesta tehtäneen jesliiton varat on huolehtii erityisesti Sotainvalidien Perinnevuonna 2025 kokoontuvassa liittokokoukkäytetty suunnitelmien mukaisesti jäsenkunjärjestö ja maakunnalliset sotainvalidien pesessa. Askelmerkit tähän on käsitelty ja hynan hyväksi. rinneyhdistykset. väksytty liiton hallinnossa. Sotainvalideista Tässä lehVuonna 2024 julkaistaan pienimuotullaan huolehtimaan ja heidän leskiään tudessä julkaiskemaan senkin jälkeen, kun liiton toiminta taan viimeiset toisempaa Sotainvalidi-tiedotuspäättyy. Tämä tehtävä siirtyy Sotainvalidien sotainvalidi- lehteä jäsenyhdistyksille, sotainvaPerinnejärjestölle ja Tammenlehvän Perinpiirien omat lidi- ja puolisojäsenille sekä aktiivineliitolle sekä niiden maakunnallisille jäsensivut. Seuraa- sesti toimiville tukijäsenille. yhdistyksille. va SotainvaliVeljesliiton hallitus teki kesäkuussa päädi-lehden nutöksen Sotainvalidi-lehden lopettamisesta tämero on sitten män vuoden loppuun mennessä. Sotainvalilehden viimeinen. Se on 83-vuotiaan Sotaindi- ja puolisojäseniä on lukijoissa enää vähän. validi-lehden juhlanumero, jossa on muun Sotainvalidijäsenten määrä on runsaat 400 muassa katsaus lehden kunniakkaaseen hisja puolisojäsenten 3000. Sotainvalidijäsenten toriaan. keski-ikä alkaa lähestyä sataa vuotta. PoistuVeljesliiton hallitus on päättänyt, että ma on ollut noin 25 prosenttia. Sotainvalidivuonna 2024 julkaistaan pienimuotoisemosastoista on jo huomattava osa purkautunut. paa Sotainvalidi-tiedotuslehteä jäsenyhdisMyös ensimmäiset piirit ovat purkautuneet ja tyksille, sotainvalidi- ja puolisojäsenille sevastuu jäsenten asioiden hoidosta on siirtykä aktiivisesti toimiville tukijäsenille. Siinä nyt alueellisille perinneyhdistyksille. julkaistaan Veljesliiton ja sen jäsenyhteisöjen Sotainvalidi-lehden levikki on noin 9000, tiedotuksia ja ilmoituksia. Liiton viestintää jossa on runsaasti vapaakappaleita. Vapaajatketaan lisäksi edelleen myös netissä ja sokappaleet ovat olleet tärkeä keino jakaa tietoa siaalisessa mediassa. Juha Laikari hallituksen puheenjohtaja Viimeiset Sotainvalidi-lehden numerot Tämä on viimeinen ”normaali” Sotainvalidi-lehden numero. Tässä lehdessä julkaistaan viimeistä kertaa piirisivut. Seuraava lehti on 83-vuotiaan Sotainvalidi-lehden juhlanumero, jossa kerrotaan lehden historiasta. Juhlalehti ilmestyy marraskuun lopussa. Vuonna 2024 Veljesliitto julkaisee pienimuotoista Sotainvalidi-tiedotuslehteä, joka on lähinnä järjestön sisäisen tiedotuksen väline. Siinä julkaistaan Veljesliiton ja sen jäsenyhteisöjen sekä sotainvalidien perinneyhdistysten tiedotuksia ja ilmoituksia. Tiedotuslehti postitetaan sotainvalidi- ja puolisojäsenille, tukijäsenille sekä mm. kunniajäsentemme asioita hoitaville henkilöille esimerkiksi neuvontapalveluhenkilöstölle. Pixabay

4 Ajankohtaista Kyyhkylän kuntoutussairaala 50 vuotta Muistamme Onni Toljamo *27.11.1923 † 19.8.2023 Rintamaveteraaniliiton kunniapuheenjohtaja, kunnallisneuvos Onni Aatos Toljamo kuoli 19.8.2023 Oulussa. Hän oli syntynyt Ranualla 27.11.1923. Toljamon työura poliisissa alkoi vuonna 1941 ja päättyi hänen jäädessään vuonna 1989 eläkkeelle Pulkkilan piirin nimismiehen tehtävästä. Sotaan Toljamo osallistui vv. 1942–1944 Karhumäen suunnalla II armeijakunnan joukoissa. Vuonna 1944 Toljamo oli Kannaksella ja koki Viipurin kohtalonhetket. Sotatoimista hänet palkittiin VM 2:lla. Työuransa ohella Toljamolla oli monia luottamustehtäviä. Hän toimi muun muassa Pulkkilan kunnanvaltuuston puheenjohtajana 16 vuoden ajan. Eläkkeelle jäätyään Toljamo suuntasi tarmonsa veteraanitoimintaan paikallis-, piiri ja valtakunnan tasolla. Rintamaveteraaniliiton hallituksen puheenjohtajaksi hänet valittiin vuonna 1999, missä tehtävässä hän toimi 12 vuoden ajan. Onni Toljamo opittiin tuntemaan veteraaniliittojen järjestökentässä harkitsevana ja yhteistyötä rakentavana henkilönä, jonka työtä veteraanien hyväksi arvostettiin suuresti kaikkien liittojen piirissä. Seppo Savolainen Pixabay Kyyhkylän kuntoutussairaala aloitti toimintansa 50 vuotta sitten. Vihkiäiset oli näkyvästi esillä vuoden 1973 Sotainvalidi-lehdessä. Sotainvalidien hoito kuntoutussairaalassa päättyi jo muutama vuosi sitten. Kyyhkylä-säätiö jatkaa toimintaansa tukisäätiönä, joka jakaa avustuksia sotainvalidityöhön sekä paikallisille vammais- ja vanhusjärjestöille.

Ajankohtaista 5 Sotainvalidipäivänä kiitettiin hyvästä yhteistyöstä Elokuun 18. päivä vietettiin Sotainvalidipäivää. Tuolloin tuli kuluneeksi jo 83 vuotta siitä, kun sodassa vammautuneet perustivat oman järjestönsä. Päivän juhlallisuuksiin kuuluu puolustusministerin myöntämien sotainvalidien ansioristien jako toimissaan ansioituneille valtakunnallisesti ja piiritasolla. Valtakunnallisessa jakotilaisuudessa ansiomerkit antoi puolustusministeriön neuvottelujohtaja Jari Kajavirta. Tilaisuudessa sotainvalidien kiertopalkinto, Presidenti kultainen kiekko, jatkoi matkaansa ja se luovutettiin tänä vuonna Hoito- ja kuntoutuslaitosten liitto Hokuli ry:lle. Liiton puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale kertoi Hokulin toiminnasta mm. seuraavaa: "Hokuli on palveluja sotiemme veteraaneille tuottaneiden ja edelleen tuottavien palveluntuottajalaitosten yhteenliittymä ja etujärjestö. Se on toiminut jo yli 30 vuoden ajan. Veljesliitto arvostaa ja kunnioittaa suuresti sitä työtä, mitä näissä taloissa on tehty ja edelleen tehdään. Henkilökunnan osaaminen on huipputasoa ja asenne on kohdallaan. Työtä tehdään sydämellä ja lämmöllä, asiakkaita kunnioittaen. Hokuli ry on ollut erinomainen tuki- ja yhteistyöelin sekä keskustelufoorumi eri puolilla maata sijaitsevien talojen johtajille ja muulle ammattihenkilöstölle. Sen rooli on ollut tärkeä myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen osalta antaessaan lausuntoja ja tehdessään ehdotuksia erityisosaamisensa alueella." Sotainvalidien ansioristit 2023 Valtakunnalliset Honkala Erkki Röpetti Timo Anne-Maja Henriksson Kattilakoski Marja-Liisa Sahlström Kalevi Antti Kaikkonen Keihäskoski Petri Savola Heikki Timo Kivinen Konttinen Heikki Store Tor-Erik Kalervo Kummola Korkeamäki Seppo Sundell Matti Aki Lindén Lehtinen Raimo Toivanen Antti Lauri Lyly Luhtinen Ilmo Turpeinen Salli Sami Roikonen Matilainen Taisto Turtiainen Mikko Pekka Salmela Nevalainen Hannu Varjus Tapani Niemi Harri Vuoristo-Salonen Anneli Nieminen Leena Westerlund Berndt Piirit Alenius Kari Nieminen Pekka Allén Matti Nikkilä Aija Amberla Martti Partanen Heikki Hietala Kosti Peltola Veikko Kultaisen kiekon Hokulin puolesta vastaanottivat Satu Laitinen Tammenlehväkeskuksesta (vas.), Katja Ilvonen Oulunkylän Kuntoutuskeskuksesta ja Anne-Mari Väätäinen Kuntoutuskeskus Otsonlinnasta. Kuva: Markku Honkasalo Sotainvalidi-päivänä palkitut vasemmalta: Aki Lindén, Lauri Lyly, Anne-Maja Henriksson, Satu Laitinen, Katja Ilvonen, Anne-Mari Väätäinen, Pekka Salmela, Antti Kaikkonen, Timo Kivinen ja Sami Roikonen. Kuva: Markku Honkasalo

6 Sota traumatisoi Reino Vepsän eläin se kettu oikein on, Kyösti Kemppi viittasi ja vastasi: ”Et sie nyt kettuu tunne!” Kyösti uskalsi leukailla nuorelle naiselle, mutta ei vakinaisille – varsinkaan Helena Sokalle. Seurauksena olisi ollut putkareissu. ”Putka” oli luokkahuoneen vasemmalla puolella sijaitseva komero, jonne kuriton poika työnnettiin lopputunniksi ja jonka ovi lukittiin ulkopuolelta. Koulun ovet kiinni ja evakkoon Adventtisunnuntain alla, lauantai-iltana, kylälle tuotiin käsky, että yön aikana varsinkin vanhusten ja lasten olisi lähdettävä evakkoon. Matkalle ei saanut ottaa mukaan enempää kuin käsissään jaksoi kantaa. Selma Siltanen oli sulkenut koulun ovet ja lähtenyt itsekin sotaa pakoon ja palasi takaisin tehtäviinsä koulun avauduttua jälleen jatkosodan aikoina. - Linja-auto tuli hakemaan kyläläisiä kylätien varresta. Täältä he matkasivat Hannilan rautatieasemalle. Isäni ja hänen veljensä Topi jäivät kuitenkin Kuparsaareen, Ritva kertoo. Evakkojen virratessa sodan jaloista turvallisemmalle maaperälle rintamalla käytiin ankaria taisteluja itsenäisyyden säilyttämiseksi. Moni sotilas joutui antamaan oman henkensä uhriksi vapauden puolesta. Ruumiiden sulattajana Reino Vepsä, tytär Ritva reilun vuoden vanhana ja Ritvan äidinäiti Aino Saarinen Vepsän kotitalon edessä Lopen Kormussa. Karjalan kauniit laulumaat ovat jääneet rajan taa. Kuva: Ritva Vepsän albumi Sotaveteraani Reino Vepsä syntyi Etelä-Karjalassa Antrean Kuparsaaressa 15. huhtikuuta 1925. Kun talvisota syttyi, hän päätyi ensin suojeluskuntapoikana ruumiin sulattajaksi ja jatkosodassa taistelemaan Suomen itsenäisyyden puolesta Karjalan kannaksella. Reino Vepsä oli Siviä ja Juho Vepsän järjestyksessä kolmas lapsi seitsemän sisaruksen sarjassa. Juho oli perinyt isältään Tuomas Vepsältä Kortelahden tilan 1920-luvun alussa. Siihen kuului useita hehtaareja peltomaita ja Haikansaaresta iso kappale metsää. Jatkosodan aikana paikkakunta tuli kuuluisaksi yhtenä osana VKT- eli Viipuri –Kuparsaari–Taipale -linjaa. Kun maailmalta alkoi kuulua sodan kumuja ja olot muuttua epävakaiksi, oltiin Vepsän perheessä huolissaan. Reino ja hänen veljensä Toivo ”Topi” liittyivät monien muiden nuorukaisen tavoin suojeluskuntapoikiin. - Kylän opettaja ilmoitti koululaisille syksyllä 1939, että ylimääräiset kertausharjoitukset olivat alkaneet, ja opetus oli lopetetta- va väliaikaisesti, sillä koulu täyttyi sotilaista, joita oli myös kylän taloissa, Ritva Vepsä, Reino Vepsän tytär kertoo. Lopulta pahin kävi toteen ja talvisota syttyi. Kuparsaarelaiset näkivät kuinka taivaanranta loimusi tulimerenä. Rajakyliä paloi. Evakkokuormia kulki jonona teitä pitkin. Yöllä jono sai vaeltaa rauhassa. Päivisin vihollinen pudotti pommeja ja ampui evakkomatkalla olevia lentokoneista. - Ennen talvisotaa alakoulun opettajana toimi Helena Sokka. Sodan myötä koulunkäynti katkesi. Koulutuntien lomassa isäni oli leikkinyt usein läheisellä pallokentällä luokkatovereidensa kanssa, Ritva Vepsä kertoo. Leikittiinpä siellä myös rahanheittoa kepin juureen, vaikka tämä oli ehdottomasti kielletty, samoin kuin tupakanpolttokin. Rangaistuksena syyllisen suu pestiin pahanmakuisella saippualla. Koiranleukojakin löytyi. Kun ylioppilaaksi valmistunut sijaisopettaja kertoi oppilaille metsän eläimistä ja kysyi sitten minkälainen Antreaankin alkoi tulla sankarivainajia. Suojeluskuntapoikana Reino Vepsän ensimmäisenä tehtävänä oli vartioida vangiksi saatuja venäläisiä. Tämä oli tarkkaa ja vaarallista työtä. - Tämän lisäksi isäni tehtävänä oli ottaa vastaan rintamalta tulleita ruumiita ja sulattaa heidät ennen arkkuun laittoa ja sankarihautausta. Kova pakkanen oli jäädyttänyt ruumiit milloin mihinkin asentoon. Isäni puhui, että heitä oli istuma-asennossakin. Isäni oli talvisodan alkaessa ja tehtävää suorittaessaan ainoastaan 14-vuotias. Arkkujen reunojen yli saattoi retkottaa jalka tai käsi. Ruumiiden joukossa oli silpoutuneita, haavoittuneita ja eri tavalla vammautuneita. - Jäisiä, isokokoisia miehiä oli myös vaikea ja raskasta siirrellä. Tämän kaltainen työ on kenelle tahansa henkisesti ja fyysisesti hyvin raskasta, saati sitten neljätoistakesäiselle, vielä kasvuiässä olevalle pojalle, Ritva Vepsä kertoo. Ehkä kaikista rankin oli kuitenkin se, että ruumiiden sulaessa ne saattoivat alkaa liikkumaan, elämään, kädet ja jalat heilahtaa ja ruumiit nytkähdellä. Jopa silmät saattoivat liikkua. - Kuului kopsahduksia ja kolahduksia. Se oli isästäni hyvin pelottavaa hämärässä saunassa. Hänellä oli toinen nuori mies apuna, joka isäni kertoman mukaan reagoi myös vahvasti kokemaansa. Ritva pohtii, että yleensä neljätoistakesäisiä

7 ei määrätty näin vaativiin tehtäviin, joten Reino oli täytynyt toimia työssään vapaaehtoisena. Reino Vepsä osallistui niin jatkosotaan kuin Lapin sotaan rintamalla taistellen. Ritva muistaa hänen etenkin puhuneen Vuosalmesta, Ihantalasta ja Äyräpäästä. - Hän taisteli pioneerijoukoissa ja oli paljon etulinjassa. Hän kertasi minulle usein ystävänsä kuolemaa rintamalla ja sitä, kuinka hän teki narusta ristin ystävänsä rintaan. Se oli hänen viimeinen palveluksensa taistelutoverilleen. Monta kiperää paikkaa Reino Vepsä koki rintamalla monta kiperää paikkaa. Yksi mieleenpainuvimmista oli Vuoksen virran ylittäminen uiden suurhyökkäyksen alettua ja vihollisen lymytessä vastarannalla. Sotilaat lähtivät uimaan Äyräpään kirkonkylän kohdalta Vuosalmen puolelle. - Isäni joutui uimaan pitkän matkan, kun vastarannalta ei tahtonut löytyä rantautumispaikkaa venäläisten tulituksen vuoksi. Venäläisten olikin helppo ampua virrassa uivia sotilaita, piilopaikkoja kun ei ollut. Lisäksi toiset sotilaista kuolivat voimien yksinkertaisesti ehtyessä ja virran viedessä heidät mukanaan. - Sen lisäksi, että isäni näki kuolemaa ympärillään, hän joutui itse käymään kamppailua elämän ja kuoleman edestä. Taistelua Vuoksen aalloissa kesti kauan, kunnes hän pääsi rantautumaan. Reinon taistellessa jatkososassa, hänen vanhempansa Siviä ja Juho Vepsä olivat päässeet palaamaan kotitilalleen suomalaisten vallattua alueen takaisin. - Sitten koitti kesäkuu 1944, jolloin heille tultiin ilmoittamaan, että heillä on kymmenen tuntia aikaa pakata välttämätön mukaansa ja lähteä kiireen vilkkaa uudelle evakkotaipaleelle. Tämä koetteli koko perhettä ja isäni Reino otti sen hyvin raskaasti. Sodan traumat Sodan jälkeen Reino avioitui Annikki Saarisen kanssa, ja heille syntyi kolme lasta, joista esikoisena Ritva. - Sota vei isältäni monta kehityksen vuotta. Juuri sen ajan, joka on keskeinen ihmisen psyykkisen kehittymisen ja itsenäistymisen kannalta tärkeää. Sota jätti vakavat traumat hänelle. Näitä traumoja hän alkoi lääkitä alkoholilla, mutta sehän vain pahensi tilannetta. - Hän keräsi kaiken stressin, ahdistuksen ja vihan sisälleen, ja silloin kun hän sai alkoholia, olikin piru irti. Hän menetti täysin malttinsa ja kontrollinsa. Silloin me kaikki olimme peloissamme ja varpaisillaan. Yhtään ei tiennyt, mitä sieltä tulee. Ritva kertoo isänsä huutaneen ja riehuneen ja rikkoneen paikkoja. Kun tämä alkoi, kukaan ei jäänyt katsomaan, mitä hän sitten tekee, lyökö vai mitä? - Ihan itseämme suojellaksemme meidän täytyi lähteä pois kodista. Menimme joko pieneen hirsiseen navettaamme tai kävelimme pitkin teitä ja tanhuvia niin kauan, kunnes isä selvisi sen verran, että sai ymmärrystä ja kontrollia omiin toimiinsa. Reino ei juonut joka päivä – hänellä oli pidempiäkin selviä kausia. Näitä aikoja Ritva muistaa lämmöllä ja sanoo isänsä olleen selvin päin mitä mukavin ihminen. Reinon oli kuitenkin vaikea näyttää tunteitaan ja varsinkin syksyisin hän vajosi synkkyyteen. - Heräsin yöllä usein hänen huutoonsa, kun hän eli painajaisissaan sotatapahtumia uudelleen. Painajaiset jatkuivat aina hänen kuolemaansa saakka ja valvottivat isääni lukuisia öitä. Lisäksi sota oli jättänyt hänelle fyysisiä kipuja, Ritva kertoo. Lopulta alkoholin käyttö ryöstäytyi niin, että lopulta Ritvan äiti erosi miehestään jo suojellakseen lapsiaan. Ritva on tehnyt elämänuransa psykologina ja työskentelee ammatissaan vieläkin. Hän on usein pohtinut syitä isänsä alkoholismiin ja käytökseen. - Näen, että 14-vuotiaan kasvuhistoriaan kuuluu vielä oleellisena osana omien vanhempien turvallinen läsnäolo. Jos sitä ei ole, vaarana on se, että psyykkinen kehitys pysähtyy ja koetut kauheudet muuttavat maailmankäsitystä ja -kuvaa. Isälläni nämä kauheudet saapuivat sotilaiden ruumiiden muodossa. Ritva Vepsän mukaan tällöin henkilölle tulee helposti tunne, että tässä onkin nyt selvittävä yksin. Ja että on muutenkin yksin, vaikka kaipuuta olisi vielä kodin lämpöön ja läheisten välittämiseen, aivan toisenlaiseen elämään. Psykologin ammattiin Ritva Vepsä ymmärtää nykyään isäänsä ja hänen käytöstään paremmin kuin nuorena, myös ammattinsa kautta. Kuva: Tarja Lappalainen Ritvan mukaan oli paljon sellaista, josta hänen isänsä ei pystynyt puhumaan, ja joitakin asioita puolestaan kertasi kertaamasta päästyään. Var- sinkin ruumiin sulattamiskokemuksistaan hän kertoi hyvinkin yksityiskohtaisesti. - Itse olin sisarusparven vanhin, ja nuorin meistä oli kolmevuotias. Nuorimmille jutut eivät jääneet mieleen. Eihän nämä jutut olleet lapsille sopivia, eikä niitä ollut hyvä meille kertoa. Ritva miettii sitä, oliko se itsensä purkamista vai oman käytöksensä ymmärrettävämmäksi tekemistä, kun ei itse aina toiminut oikein? - Isäni kertoessa sotatapahtumista minulle tuli kova hätä isäni puolesta, ja näin itsekin unia kypäräpäisistä miehistä, sodasta ja pommituksista. Hyvistä lapsuuden muistoista Ritvalle on jäänyt mieleen, kuinka isä nikkaroi kotiin kaikkea tarvittavaa, korjasi ja remontoi. Reino oli hyvin kätevä käsistään ja myös leikkisä. - Hän oli erittäin liikkuva, ja voimistelu ja hiihto olivat hänelle tärkeitä. Hän piti minut aina suksissa, ja vaikka olimme köyhä perhe, hänelle oli tärkeää, että sukset olivat näyttävät ja hyvät. Sen perintönä pidän tänäkin päivänä kovasti hiihtämisestä. Kuitenkin, etenkin murrosikäisenä, isän käytös tuntui Ritva-tyttärestä epäoikeudenmukaiselta. Herkässä kasvuvaiheessa kaikkea ei ymmärtänyt eikä jaksanut pohtia syitä. Kuitenkin Ritvan halu ymmärtää isäänsä kasvoi myöhemmin jopa siinä määrin, että se vaikutti osaltaan hänen ammatinvalintaansa, haluunsa lukea psykologiksi. - Ymmärrän isääni nyt huomattavasti paremmin. Samalla ymmärrys omaa itseänikin kohtaan kasvoi. Se on ollut myös tutkimusmatka omaan itseensä. Pohtiessaan isänsä ja perheensä elämää Ritva tuntee kiitollisuutta siitä, että hänen äitinsä Annikki jaksoi olla lasten ollessa pieniä perheen turvana. - Hänen ja eritoten isoäitini kautta isästä on kuitenkin jäänyt hyvä kuva ja hyvä muisto, vaikka monenlaista onkin ollut. Heidän kauttaan olen oppinut ymmärtämään paremmin, kuinka sota on vaikuttanut isän mieleen ja sitä kautta hänen käytökseensä. Karjalaisuus tärkeää Sotaveteraani Reino Vepsälle Karjala ja karjalaisuus olivat kaikki kaikessa koko hänen elämänsä ajan. Hän ei koskaan menettänyt murrettaan, eikä kukaan hänen sisaruksistaankaan. Reino Vepsä kuoli keväällä 1986 joko sydänkohtaukseen tai aivoinfarktiin. Tyttärensä mukaan aivan liian varhain. - Isäni lapsuudenkodista ei ole jäljellä muuta kuin kivijalka, rappuset, portin kiviset pielet ja navetasta raunioita. Kaikki muu on kadonnut. Uskon, että jos sotia ei olisi tullut ja hän olisi saanut jäädä Karjalaan, omaan kotiinsa, tilalleen, omiensa pariin, isäni elämä olisi ollut aivan erilainen, psykologi Ritva Vepsä toteaa. Tarja Lappalainen

8 Edunvalvonta Kotipalveluja korvattiin viime vuonna 13 miljoonalla eurolla Pixabay Valtiokonttori maksaa sotilasvammalain nojalla sotainvalideille ja armeijassa ennen vuotta 1991 vammautuneille sotilasinvalideille kotipalveluja hyvinvointialueiden kautta. Myös rintamatunnuksen omaavat veteraanit saavat vastaavia kotipalveluja. Tavoitteena on turvata so- tiemme veteraaneille mahdollisuus asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Myös palveluasumiseen korvataan samoja palveluja. Vuonna 2022 Valtiokonttori korvasi sotilasvammalain mukaisia kotipalveluja 13,3 miljoonaa. Määräraha näihin kotipalveluihin maksettiin viimeisen kerran kunnille. 2023 alkaen määräraha maksetaan hyvinvointialueille, joille on siirtynyt myös palvelujen järjestämisvelvollisuus. Suurimpia yksittäisiä eriä kotihoidon osalta ovat hoivapalvelut, ateriapalvelut ja siivouspalvelut. Sotainvalidien lisäksi osa armeijassa ennen vuotta 1991 vammautuneista saa myös kotipalveluja sotilasvammalain nojalla. Vuonna 2022 Valtiokonttori maksoi myös rintamaveteraanien kotipalveluja 103 miljoonaa. Hyvinvointialueet ovat arvioineet tämän vuoden yhteen lasketun tarpeen yhtä suureksi kuin viime vuonna ja Valtiokonttori maksaakin tänä vuonna kuukausittain ennakkoa sotilasvammalain nojalla yhteensä saman 13 miljoonaa. Vaikka sotainvalidien määrä joka vuosi vähenee, kasvaa elossa olevien hoidon tarve vuosi vuodelta. Palvelujen siirtyminen hyvinvointialueiden hoidettavaksi ei ole sujunut kivuttomasti. Palautetta palvelujen puutteesta on tullut Valtiokonttoriin erityisesti rintamaveteraanien osalta. Valtiokonttori ottaa tarvittaessa yhteyttä hyvinvointialueeseen ja neuvoo asian hoidossa. Nettisivuiltamme www.valtiokonttori.fi löytyvät myös hyvinvointialueita varten tehdyt ohjekirjeet. Asiakaspalvelumme ja neuvontapalvelutyöntekijämme auttavat tarvittaessa myös yksittäisen sotainvalidin asiassa. Tiina Kyttälä Sotainvalidien avopalveluiden kustannukset vuonna 2022 palvelulajeittain Palvelulaji Yhteensä Kotipalvelut 9 495 939 Asumispalvelut 3 589 394 Avosairaanhoito 264 846 Yhteensä 13 350 179 Sotainvalideja ja veteraaneja ei ole erikseen mainittu kesäkuussa nimitetyn pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa. Ohjelma sisältää kuitenkin lyhyen kirjauksen, jonka mukaan ”veteraani- ja lottaperinnetyö järjestetään asiaa selvittäneen raportin ehdotusten pohjalta”. Raportin keskeisissä ehdotuksissa veteraaniperinteen edistäminen asetetaan puolustusministeriön tehtäväksi, mikä sisältää myös toiminnan rahoittamista, ja Tammenlehvän Perinneliiton asemaa vahvistetaan perinnetyön toimijana ja alueellisen toiminnan koordinoijana. Hallitusohjelman säästötoimenpiteisiin sisältyy kansaneläke- ja kuluttajahintaindeksiin sidottujen korotusten jäädyttäminen. Jäädytys ei kuitenkaan koske eläkkeitä, rintamalisiä, vammaisetuuksia, lääkkeiden kattokorvauksia eikä toimeentulontukea. Ikäihmisille hallitusohjelma lupaa muun muassa edistää toimintamallia, jossa jokaiselle kotihoidon asiakkaalle nimetään omalääkäri tai -hoitaja. Lisäksi on tarkoitus päivittää laatusuositukset hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Ympärivuorokautisen hoidon nykyinen 0,65 henkilömitoitus pidetään voimassa koko hallituskauden. Hallitusohjelman vaikutuksista kansalaisten arkeen tiedetään enemmän, kun esitys valtion vuoden 2024 talousarvioksi julkistetaan 9.10.2023. Seppo Savolainen Pixabay Petteri Orpon hallituksen ohjelma

Henkilö Onnellinen mies Tunturi-Lapissa Muoniossa asuu tyytyväinen mies, jonka 100-vuotiseen elämään on mahtunut onnea. 9

10 Aarno Muotka, 100, syntyi Yli-Muonion kylässä Muoniossa 22.9. vuonna 1923 isoon, 9-lapsiseen perheeseen. Isä oli pienmaanviljelijä, äidin aika meni lasten ja kodin kanssa. Lapsuus on jäänyt mieleen iloisena aikana. - Se oli hauskinta aikaa elämässä, ei ollut huolia. Kotona tehtiin kaikkia töitä yhdessä, Aarno sanoo hymyillen kotonaan kevätauringon valaistessa lumisen pihan. Entisaikaan ei nuoruuteen liittynyt samanlaista suunnitelmien tekoa ja isoja haaveita kuin nykyään. Tässä vaikutti pitkälti myös rajoitetut opiskelumahdollisuudet. - Siihen aikaan ei ollut kuin yksi koulu eikä silloin kuviteltu, että tavallisen työläisen tai pienviljelijän lapset olis menneet kouluun. Ne oli jotku muut, parempiosaiset, jotka pääsi kouluun. Olen vitsaillut, että oli- kuitenkin myönteisen päätöksen ja hän suuntasi Kemiin, jossa oli hänen ensimmäinen koulutuspaikkansa. Niin alkoi Aarnon kolme vuotta kestänyt sotapolku, joka vei Kemistä Hyrynsalmelle ja Uhtualle, jossa hän oli puolitoista vuotta. - Nyt ko ajattelee, se on pitkä aika muttei se silloin tuntunut. Loppusota oli toimintaa mutta asemasodan aika oli vähän yksitoikkoista ko ei tapahtunut mitään. Tosin emmehän me olis mitään osanneetkaan. Aarno muistaa, kuinka ajankulua ei silti tarvinnut alkaa keksimään, sillä ohjelma oli tarkasti suunniteltua vaikkakin yksitoikkoista: käytiin vartiossa ja asuttiin korsussa. Tutustuttiin hyvin uusiin kavereihin. Yksitoikkoiset asemasodan päivät päättyivät, kun miehet vietiin Kannakselle, jossa taistelut olivat kiivaita. hyvä, ei muuta ko pisteli vähän ko veri nousi päähän. Sitten meni vähän aikaa, että olinkin jo JSP:llä. Siitä kaikki lähti sitten käymään ja hyvin meni, Aarno kertaa haavoittumistaan. Aarno Muotka on ollut todella onnekas, sillä häneen osunut luoti lävisti hänen niskansa niin taitavasti, että luoti on mennyt sisään ja ulos, eikä aiheuttanut sen isompia vammoja. Tätä Aarno on itsekin usein ihmetellyt, että voiko niin tosiaan olla. - Olen itekin kymmeniä vuosia sen jälkeen miettinyt, että eihän sinne voi haavoittua. Mie tilasin sotilaspiiristä sairaskertomuksen ja siinä oli lausunto, että ”luoti lävisti niskan pehmeät osat”. Meni tästä läpi ja tuli tästä ulos. Ei olis saanut pää olla missään muussa asennossa, muuten se olis ollut menoa. Tuli tietenkin pelko, että halvaantuu tai menee henki pois. Se oli niin tipalla. Mulla oli onni myötä. Onni oli myötä koko Muotkan perheellä, sillä kaikki neljä sodassa ollutta veljestä palasivat kotiin, mikä oli tietysti suri helpotus äidille ja isälle. Naapuritaloista kaatui tuttuja nuoria miehiä. - Yksi naapurin pojista kaatui siinä samassa hyökkäyksessä, jossa mie haavoituin. Ruotsiin kuntoutumaan Asemasodan aikana oli vielä aikaa kuvata. Uhtualla otetussa kuvassa Aarno on kuvassa vasemmalla mandoliini sylissään. Kuva: Aarno Muotkan albumi. sinhan mieki käynyt paljonki kouluja mutta piti lähteä sotimaan. Hyvin on mennyt silti. Isällä oli pieni tila, mutta siihen Aaro ei ajatellut jäävänsä jatkajaksi. Sen kummoisempia suunnitelmia elämälleen nuori mies ei tehnyt, ja hyvä ehkä niin, sillä sota laittoi kaiken jäihin. Ennen varsinaisen sotatiensä alkua ei hän juurikaan ollut ajatellut sotaa ja sen laajempia merkityksiä. - Me oltiin maalaispoikia, ei silloin ajateltu eteenpäin. Siihen aikaan ei tullut lehtiä eikä ollut radiota, niin ei tiedetty maailmantilanteesta mitään. Melkein vois sanoa, että oltiin innoissaan ko päästiin matkaan näkemään maailmaa. Sotatie alkaa 18-vuotiasta Aarno Muotkaa jännitti kutsuntojen koittaessa, sillä hän pelkäsi, ettei pienen kokonsa vuoksi kelpaisi rintamalle puolustamaan maataan. Ilokseen hän sai Onni onnettomuudessa Aarno Muotka selvisi Kannakselta vahingoitta, kunnes hän muiden mukana osallistui vielä Lapin sotaan, jossa hän lopulta haavoittui niskaan Tornion Kivirannassa 6. lokakuuta 1944. - Siinä hyökättiin niityn yli. Huusin kaverille, että mie hyökkään nyt. Nostin päätä ja tuntui, ko olis halolla lyöty päähän. Kerkesin huutaa kaverille, että nyt sattui. Refleksit toimivat ja ymmärsin lyödä ojaan makaamaan. En vielä ehtinyt muuta tajuta, ko että vähän huimasi ja verta alkoi tulla tuohon kasvojen eteen. Vähän aikaa katoin, että nyt tulee liian paljon verta. Nopeasti siihen tuli porukkaa ja minut sidottiin. Totesin, ettei mulle ole pahoin käynyt ko pystyin ite puhumaan ja lähin konttaamaan ojaa takaisin päin. Ko pääsin metsän siimekseen, linjasta pois, nousin ylös ja lähdin kävelemään. Tunsin, että on ihan Aarno vietiin Tornion sairaalaan, jossa haavoittuneita jaettiin Ouluun ja Ruotsiin hoidettaviksi vietäviin. Muoniolainen innostui mahdollisuudesta mennä Ouluun, mutta hänet laitettiinkin Ruotsiin Härnosandiin muutamaksi viikoksi. - Se olikin oikein hyvä. Ja ko oltiin jo kuntouduttu, niin meät vietiin vielä Etelä-Ruotsiin kuntoutumaan. Eskilstunan kaupunki oli siinä lähellä. Ruotsissa oli hyvin erilaista. Me keskenämme nauroima, että pitäis enempi syödä mutta ko ei jaksa. Kaikkia herkkuja oli emmekä me olleet herkkuja saaneet koskaan. Kotimatkalle he lähtivät Tukholmasta, jossa syötiin jälleen hyvin. Lopulta laiva vei heidät Turkuun. Kun he saapuivat kasarmille yöksi ja näkivät ruokalassa tarjolla olevan hailean hernekeiton, totesivat he nauraen todella palanneensa kotiin. - Ruotsi oli siinä mielessä ihan ihmeellinen: oli kaikkea yllin kyllin. Siellä oli hyvä käydä kuntoutumassa, Aarno toteaa. Kemiin päästyään hänen onnistui saada kyyti yhdestä kuorma-autosta, jonka lavalla oli myös hänen velipoikansa Niilo, jota Aarno ei ollut nähnyt sen jälkeen, kun isoveli oli lähtenyt talvisotaan. Kotiinpaluu Kotimatkallaan saapujia odottivat poltetut kylät ja tunnelma oli varsin ikävä. Mieli kirkastui kuitenkin kotikylälle saapuessa; Yli-Muoniota ei oltu poltettu, ei myöskään heidän kotitaloaan. - Mutta ei kotiin ollut menemistä. Sen oli nuoret sotilaat vallanneet ja siellä oli kaiken maailman terveyskeskukset ja lottia ja töissä koko kylä, ettemme päässeet kotia. Väliaikainen koti löytyi hieman syrjemmästä, polttamatta jääneestä Nulusniemestä

11 Aarno ja Maija Muotka tapasivat kuoroharrastuksen parissa. Musiikki on ollut iso osa koko perheen elämää. ja toipuminen saattoi alkaa. Aarno muistelee, että alueella jokin sen ajan toimijoista, Kemiyhtiö tai Veitsiluoto avasi savotan, johon Aarnokin osallistui ja siitä elämä taas jatkui. Voisi kuvitella, että sotavuosien ja raskaiden kokemusten jälkeen ajatus tuhotuista kodeista ja kaiken uudelleen rakentamisesta veisi voimat, mutta toisin kävi. - Olima monta vuotta päässeet "helpolla" töistä, joten nyt mentiin sitten hyvillä mielin. Lapissa nousi uudet talot nopeasti. On kirjoitettu paljon siitä, että yötä päivää vasara paukkui täällä silloin. Meillä ei ollut kirvesmiehiä ja kaikki olisivat joutuneet kirveshommiin. Silloin tuli etelästä paljon nuorta porukkaa, jotka on jääneetkin tänne. Semmoinen kansanvaellus oli se, mutta niiltä opittiin kaikkea niksejä, mitä rakennustyössä tarvittiin, Aarno muistelee. Töiden etenemistä hidasti puute rakennusmateriaaleista, sillä Neuvostoliitolle piti maksaa sotavelat. Ruotsista apuja olisi voinut saada, mutta byrokratia ja valtio tulivat väliin, samoin Tulli, josta Aarnokin löysi itselleen eläkeviran. - Olin muutaman vuoden savottahommissa ja sitten tuli olympiavuosi 1952 ja Tulliin otettiin paljon miehiä. Mieki anoin sinne ja meitä oli Torniossa viitisenkymmentä miestä ja minut määrättiin Kilpisjärjvelle ja se oli hyvä! Aloitin Kilpisjärvellä, siitä Karesuantoon ja sitten Muonioon ja olin tässä melkein sen 30 vuotta, Aarno kerto tyytyväisenä. - Ko mie ajattelen monen muun kohtaloa, niin mulla on mennyt kauhean hyvin. Musiikki toi elämään rakkaan puolison Hyvin meni myös rakkausrintamalla. Kittilässä asunut nuori nainen, Maija, kuuli, että Muonion Postissa tarvittiin apulaisia, joten vielä perheettömänä nuorena naisena hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Musiikki-ihmisenä hän liittyi paikalliseen kuoroon, jossa Aarno Muotka viihtyy hyvin Muoniossa eikä voisi kuvitella asuvansa toisaalla. myös Aarno oli ja sieltä lähti hyvälle mallille kehittymään myös Aarno Muotkan perhe-elämä. Häitä juhlittiin vuonna 1948 ja heille syntyi neljä lasta. Vuonna 2009 rakas puoliso nukkui pois. - Perhe-elämäkin oli mukavaa, meillä meni tavattoman hyvin. Ensin me asuimme Yli-Muoniossa ja sitten ko pääsin Tulliin, niin tultiin tähän. Tämä oli ennen kirjakauppa, ainut Muoniossa. Tässä oli vain kolme huonetta. Mutta ko mie olen tässä kolmekymmentä, neljäkymmentä vuotta tehny remonttia, niin talon jatkoja on tullu joka suuntaan, Aarno nauraa. Vanhan kirjakaupan henkeä voi ajatella olevan talossa yhä, sillä Aarno lukee valtavan paljon, mikä näkyy myös kirjahyllyssä. Hän lukee kaikkien poliitikkojen elämäkerrat – välittämättä siitä, millaista politiikkaa hän itse kannattaa. Hyvää elämää Aarno asuu yhä kotitalossaan. Kunnalta käy hoitaja ja muita palveluja päivittäin. Lisäksi lähellä asuvat lapset auttavat isäänsä. Hän on varsin tyytyväinen kunnalta saamiinsa palveluihin. - Mie oikeastaan saan kaiken mitä tartten. Voi ko olis ollut näin jo muutama kymmenen vuota aikaisemmin, ko oli vielä enempi miehiä elossa, Aarno miettii. Hän haki aikanaan myös sotainvaliditeettiprosentin, vaikka se jäi pieneksi, alle kymmenen prosentin. - Ko tultiin siviiliin ja alkoi veteraaniliitot toimia, kävin monta kertaa Torniossa, Rovaniemellä ja jopa Oulussa tarkistuksessa, ja kyllä lääkärit kaikki prosentit lupasi. Mutta ehkä ratkaiseva oli, ko ne aina kysyi, että hait- taako se minua töissä ja mie sanoin että ei, ko ei se haitannut enkä mie voinut valehdella. Se oli niin yksinkertainen, että luoti meni läpi ja tuli pois, siitä ei ollut mitään vaivaa, se ei edes märkinyt. Onnekas tarina kyllä. Muoniossa ikänsä pääosin asunut Aarno Muotka viettää vanhuusvuotensa mielellään kotikunnassaan. Hän on aina rakastanut Muoniota. - En muuttais mihinkään, ei minusta tulis kaupunki-ihmistä, Aarno toteaa. Hän on pysynyt hyvässä kunnossa vaikkei ole koskaan varsinaisesti urheilemalla liikkunut. - Mie olen laiska kulkemaan. Sehän on nykyisin muotia, että kaikkien pitäis hiihtää ja juosta tyhjää. Mie en ole mitään noista koskaan harrastanut. Sillä se vissiin onki tämä minun elämä näin hyvin mennyt. Olen mie kuitenki marjastanut ja puutöitä tehnyt, Aarno toteaa. Aika ei tule pitkäksi, siitä pitävät kotitöiden lisäksi huolen kirjat, ristikot ja maailmanmenon seuraaminen. Kylästelijöitä saisi olla enemmänkin, sillä juttuja riittäisi puhuttavaksi ja aiheita ihmeteltäväksi. - Nykyisin tuntuu, että sais käydä enemmän vieraita. Ennen kävi enempi ystäviä mutta ko mie olen näin vanha, niin ei ole paljoa enää muita. Lopulta Aarno kuitenkin toteaa tyypilliseen tapaansa elämän olevan hyvää ja olevansa onnekas. - Vaikka on monenlaista ollut, niin valtavan hyvin on kaikki mennyt. Marja Kivilompolo Kuvat: Aaro Rytkönen

12 Oskari Tokoi vierailulla Kaunialassa Sotilasvammalaki on seurannut sotainvalidien tarpeita Vuonna 1948 säädettyä sotilasvammalakia on muutettu 69 kertaa. Lainmuutoksilla on parannettu korvauksia ja laajennettu niihin oikeutettujen piiriä. Osa tarkistuksista on liittynyt sosiaali- ja eläkelainsäädännön muutoksiin ilman, että korvaukset olisivat muuttuneet. Sotilasvammalain uudistukset ovat pitkälti seuranneet sotainvalidien muuttuneita tarpeita: pääosin nuorten vammaisten tarpeista on viime vuosikymmeninä siirrytty varautumaan ikääntymisen tuomiin haasteisiin. Suomen vaurastuminen ja yhteiskunnan palvelujen laajentuminen ovat luoneet puitteet sotilasvammakorvausten kehitykselle nykytasolle. seen niille, joilta lakiin kirjoitettu vuoden määräaika oli ehtinyt umpeutua. Vuonna 1953 lakiin lisättiin sairausapulisä, jota oli mahdollista hakea sotainvalidin ja hänen perheenjäsentensä toimeentuloa vaikeuttavien sairauskulujen perusteella. Kuntoutuksen tiedetään olleen merkittävä tekijä sotainvalidien toimintakyvyn ja hyvinvoinnin kannalta. Kuntoutustoiminta käynnistyi vuoden 1956 lainmuutoksen pohjalta amputoitujen proteesin käytön opetuksena ja laajentui vuonna 1960 käsittämään vähintään 50 %:n haitta-asteen sotainvalidien laitoskuntoutuksen. Uudistuksia vaiheittain 1960-luku – uudistusten vuosikymmen Vaikeavammaisten sotainvalidien laitoshoito muun kuin sotavamman perusteella tuli mahdolliseksi vaikeavammaisille vuoden 1960 lainmuutoksella. Vuosikymmenen puolivälissä vaadittavan haitta-asteen raja alennettiin 30 %:iin. Samalla 30–45 %:n Ensimmäiset lainmuutokset 1950-luvulla toivat korjauksia vaikeavammaisten asemaan sekä laajensivat vuonna 1956 korvaukseen oikeutettujen piiriä koskemaan internoituina, SS-miehinä ja puolustusvoimien työhön määrättyinä vammautuneita. Samalla avattiin mahdollisuus korvauksen hakemi- sotainvalidit saivat oikeuden kuntoutukseen sotavammojen yhteydessä esiintyvien sairauksien perusteella. Merkittävä uudistus oli vuonna 1967 voimaan tullut säännös, jonka perusteella voitiin korvata vammat ja sairaudet, jotka liittyvät sotavamman synnyttämään poikkeukselliseen alttiuteen tai taipumukseen. Liitännäissairauksina on esimerkiksi amputoiduille korvattu vahingoittumattoman raajan nivelrikkoja. Vuoden 1967 lainmuutos avasi lisäksi mahdollisuuden hakea korvausta myöhemminkin kuin määrättyjen hakuaikojen rajoissa. Sotilasvammalain nojalla maksettiin huoltoeläkettä alun perin vain silloin, kun korvauksen saaja oli kuollut sotavamman tai sairauden johdosta tai haitta-aste oli vähintään 90 %. Vuoden 1962 lainmuutos pudotti vaadittavan haitta-asteprosentin 50:een, ja vuodesta 1969 lähtien se on ollut 30 %. 1970-luku – haitta-asterajoja alennetaan Sotilasvammalakia uudistettiin laajasti vuonna 1971. Sairausapulisän ja täydennyskoron hakumahdollisuus avautui vähintään 20 %:n sotainvalideille, ja raja yleisen terveydentilan tarkastukseen aleni 10 %:iin. Lisäksi 30–45 %:n sotainvalidit alkoivat saada kuntoutusta muustakin syystä kuin sotavammojen perusteella. Sotilasvammakorvausten sitomisella työeläkeindeksiin turvattiin niiden tason säilyminen.

13 Sotavankeina olleiden korvauksen saanti helpottui, kun sotavankeuden erityisiin olosuhteisiin liittyvät vammat ja sairaudet tulivat korvattaviksi. Tyypillisiä tällaisia sairauksia olivat esimerkiksi hermostolliset herkkyysoireet ja toiminnalliset vatsavaivat. Uudistuksen myötä lähes kaikki sotavankeudessa olleet rajakylien siviiliväestö mukaan lukien ovat päässeet osallisiksi korvauksista. Sotilasvammalakiin lisättiin vuonna 1975 kertakaikkista korvausta koskeva säännös, joka oli tarkoitettu lievävammaisten 10–25 %:n sotainvalidien leskien toimeentulon tueksi. Asunnon muutostöiden ja apuvälineiden korvaamista koskeva säännös lisättiin sotilasvammalakiin vuonna 1978. Tuolloin sen piiriin pääsivät 50–100 %:n sotainvalidit. 1980-luku – ikääntymiseen varautumista Sotilasvammalain kauaskantoisin muutos tuli voimaan vuonna 1986, jolloin kuntien vähintään 30 %:n sotainvalideille järjestämiä sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluita ryhdyttiin korvaamaan valtion varoista, mikä kannusti kuntia järjestämään sotainvalideille heidän tarvitsemiaan palveluja. Uudistuksen yhteydessä luovuttiin maksamasta 100 %:n haitta-asteen mukaista elinkorkoa kuntoutuksen ja laitoshoidon ajalta kaikille sotainvalideille, mikä herätti kritiikkiä. Sotainvalidien kannalta tämä ”vaihtokauppa” oli kuitenkin onnistunut, sillä kotona asumisen helpottumisen ohella myös taloudellinen hyöty oli moninkertainen menetykseen nähden. Lievävammaisten neljän vuoden välein tapahtuva kuntoutus aloitettiin vuonna 1986. Tuolloin kuntoutukseen pääsivät 25 %:n sotainvalidit. Vuonna 1987 olivat vuorossa 20 %:n sotainvalidit ja seuraavana vuonna 15 %:n sotainvalidit, ja vuonna 1989 viimein myös 10 %:n haitta-aste oikeutti kuntoutukseen. 1990-luku – tasa-arvon aika Vuosikymmenen aikana toteutetut lainmuutokset lyhensivät lievävammaisten kuntoutusvälin ensin kahdeksi vuodeksi, ja vuodesta 1997 alkaen kuntoutus tuli vuosittaiseksi. Kuntoutuksen jakaminen aviopuolison kanssa tuli mahdolliseksi vuonna 1994. Palvelutaloissa asuvien sotainvalidien asema parani, kun kunnan niissä järjestämät ateria-, pyykki- ja muut asumispalvelut säädettiin korvattaviksi. Asunnon muutostöiden haitta-asteraja aleni vuonna 1996 ensin 20 %:iin ja vuonna 1999 hyväksytyllä lainmuutoksella 10 %:iin. Korvauksen saajina naissotainvalidit joutuivat odottamaan tasa-arvoa vuoteen 1997 saakka. Vasta tuolloin heidän elinkorkoonsa tuli omaiskorotus aviomiehen perusteella, Edunvalvonta koskee myös sotainvalidien puolisoja, jotka ovat tehneet ison työn vammautunutta miestään tukemalla. ja heidän puolisonsa saivat samat oikeudet huoltoeläkkeeseen kuin mitä miessotainvalidien leskillä oli. että sen piirissä ovat kaikki vähintään 30 %:n haitta-asteen sotainvalidien aviopuolisot ja lesket. 2000-luku – painopiste lievävammaisiin Vuosituhannen vaihtuessa laajeni asunnon muutostyökorvaus koskemaan kaikkia vähintään 10 %:n sotainvalideja. Vuonna 2003 saivat 25 %:n sotainvalidit oikeuden kuntien järjestämiin avopalveluihin. Kahta vuotta myöhemmin 20 %:n sotainvalidit saivat vastaavan oikeuden. Laitoshoidon kohdalla 20 ja 25 %:n sotainvalideille toteutui ensin jaksottaista hoitoa koskeva uudistus. 25 %:n sotainvalidien pitkäaikainen hoito muuttui sotilasvammalain nojalla korvattavaksi vuonna 2008. 2020-luku – vielä riittää uudistustarpeita Sotainvalidien hoitolaitosten harventunut verkosto toi esiin tarpeen saada ympärivuorokautisen palveluasumisen vuokrakustannukset sotilasvammalain nojalla korvattavaksi, jotta sotainvalideilla olisi yhdenvertaiset oikeudet pitkäaikaiseen hoitoon oman maakuntansa alueella kaikkialla Suomessa. Lievävammaisten 10–25 %:n haitta-asteen sotainvalidien puolisoiden ja leskien pääsy kuntoutukseen edellyttää, että tämä otetaan huomioon sitä säätelevässä asetuksessa. 2010-luku – tärkeimmät tavoitteet saavutetaan Haitta-asteeltaan 20 %:n sotainvalidit joutuivat odottamaan Valtiokonttorin maksamaan pitkäaikaiseen laitoshoitoon pääsyä vuoteen 2013 saakka. Seuraavat uudistukset toivat ensin 15 %:n ja sitten 10 %:n sotainvalidit sotilasvammalain nojalla korvattavien avo- ja kotipalvelujen piiriin vuosina 2015 ja 2017. Veljesliiton vuosikymmeniä jatkuneen edunvalvontatyön tärkeimmät tavoitteet voitiin todeta saavutetuiksi vuonna 2019, kun sotilasvammalain nojalla korvattava laitoshoito laajeni koskemaan kaikkia vähintään 10 %:n haitta-asteen sotainvalideja. 2010-luvulla päästiin siis viimein tilanteeseen, että myös lievävammaiset sotainvalidit saivat tarvittavaa tukea kotiin ja mahdollisuuden päästä hoitoon sotainvalideja varten rakennettuihin veljeskoteihin. Sotainvalideja koskevien uudistusten rinnalla Veljesliitto on pyrkinyt parantamaan myös heidän puolisoidensa ja leskiensä asemaa. Puolisokuntoutukseen pääsyn edellytyksiä on saatu helpotettua niin, Sotien jälkeen kiireellisimpänä tehtävänä oli kehittää vaikeasti vammautuneiden hoito- ja korvausturvaa sekä tukea heidän paluutaan työelämään. Parannuksia tarvittiin myös toimeentulon turvaamiseksi erityisesti perheellisten sotainvalidien kohdalla. Seuraavina vuosikymmeninä oli keskeistä sotainvalidien toimintakyvyn säilyttäminen muun muassa kuntoutuksen avulla. Yhteiskunnan vaurastuessa oli mahdollista laajentaa eri korvauksia koskemaan myös lievemmin vammautuneita. Sotainvalidien ikääntymisen myötä tärkeimmäksi tavoitteeksi nousi kotona asumisen tukeminen riittävien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen sekä kotikuntoutuksen avulla. Vaikeavammaisilta sotainvalideilta vapautuvat hoitopaikat antoivat osaltaan mahdollisuuden ulottaa sotilasvammalain mukainen laitoshoito koskemaan myös lievävammaisia sotainvalideja ja siten pääsyn tarvittaessa pitkäaikaiseen hoitoon sotainvalidien veljeskoteihin ja muihin Valtiokonttorin hyväksymiin hoitolaitoksiin. Muutokset tarpeiden mukaan Seppo Savolainen

14 Hengellinen Jumala armahtaa Armo on Jumalan rakkautta, jonka hän antaa omasta hyvyydestään. Armo on Jumalan lahja ilman meidän omaa osuuttamme. Omia ansioitamme ei tarvitse luetella. Ne eivät ole rakkauden ehtoja. Jumala itse on rakkauden lähde, ainoa. Jumalan armo suo syntien anteeksi annon, joka päivä, täysin mitoin. Siihen saamme täysin luottaa. Turvallisesti saamme Pyhän Cyprianuksen tavoin "joka päivä rukoilla syntien anteeksiantamusta, opetus siitä, että teemme syntiä joka päivä.” Vanhurskaus on Jumalan lahja Ihmisillä on halu päästä pätemään, saada ansioita omaksi hyväkseen. Tämä toimii yhteiskunnan eri aloilla. Mutta se ei anna Jumalan suosiota. Jumalan rakkaus, armo ja laupeus ovat yksistään Jumalan tekoa. Sillä minä olen Herra, minun tekoni maan päällä ovat uskollisuuden, oikeuden ja vanhurskauden tekoja. Jer.9. Vanhurskaus on Jumalan lahja. Sellainen hän on. Jumala julistaa meidät vanhurskaaksi, kun hän antaa syntimme anteeksi. Kunnia kuuluu yksistään hänelle. Saamme kerskata hänen hyvyydestään. Pyhä Ambrosius sanoo: "Sillä, joka on vanhurskas, vanhurskaus on lahjana, koska hän kasteessa pestynä on tullut vanhurskaaksi. Usko siis tekee meidät vapaiksi Kristuksen veren kautta, sillä autuas on se, jolle synti annetaan anteeksi ja armo annetaan lahjaksi. Pyhä Hieronymus sanoo samoin: "Silloin me siis olemme vanhurskaita, kun tunnustamme olevamme syntisiä. Meidän vanhurskautemme ei perustu omaan ansioomme, vaan Jumalan armahtavaisuuteen." Jeesus on meidän vanhurskautemme Profeetta Jeremia ennustaa Vapahtajastamme. Jeesus on Daavidin suvusta nouseva vesa. Hän kärsi ja kuoli koko maailman synnin edestä. Hän sovitti koko ihmiskunnan Jumalan kanssa. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevät oikeuden ja vanhurskauden maassa. - - - Ja tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan: 'Herra on meidän vanhurskautemme'. Jeremia 23:5–6. Philip Melanchthon kirjoittaa Kristuksen lahjoittamasta vanhurskaudesta: Meille on annettu lupaus syntien anteeksiantamuksesta ja vanhurskautuksesta Kristuksen tähden, joka on asetettu meidän puolestamme antamaan hyvitys maailman synneistä ja pantu välittäjäksi ja sovittajaksi. Meidän ansiomme eivät ole tämän lupauksen ehtona, vaan se tarjoaa syntien anteeksiantamuksen ja vanhurskautuksen lahjaksi, niin kuin Paavali sanoo: "Jos se on armosta, niin se ei enää ole teoista", ja toisaalta: "Nyt Jumalan vanhurskaus on ilmoitettu ilman lakia". Tämä merkitsee, että syntien anteeksiantamus tarjotaan lahjaksi. Pyhän Augustinuksen todistus Yksin Kristus on vanhurskautemme. Kirkkoisä Augustinus kiivaili, jotta Jumala saa kaikessa kunnian. Hän on länsimaisen kulttuurin isiä. Hän kirjoittaa Jumalan vanhurskaudesta. Jos ihmisen kyky vapaan ratkaisuvallan ansiosta riittäisi, niin Kristus olisi kuollut turhaan ja ristin pahennus olisi raivattu pois. Mutta koska ihPixabay misen ansio ei riitä, niin hän vetoaa kansaan: ”Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te jotka tahdotte luonnon kautta tulla vanhurskaiksi, te olette langenneet pois armosta. Kun ette tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koetatte pystyttää omaanne, te ette ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä samoin kuin Kristus on lain loppu, samoin hän on myös ihmisen turmeltuneen luonnon vapahtaja vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo." Toisaalla hän sanoo: "Jumala ei päästä meitä sisälle iankaikkiseen elämään meidän omien ansioidemme nojalla, vaan armahtavaisuutensa tähden." Augsburgin tunnustuksen opetus ”IV Vanhurskautus: Samaten seurakuntamme opettavat, että ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi.” Matias Roto Rovasti Kanta-Hämeen piirin veljespappi Ylistetty olet sinä, armollinen Jumala! Olkoon sinun nimesi ylistetty ajasta aikaan, kiitetyt kaikki tekosi ikuisesti! Sinun puoleesi minä käännän kasvoni ja kohotan katseeni. Muista nyt minua, Herra, käännä katseesi minun puoleeni. Sinä, meidän Herramme, ylistetty iäti. Amen.

Piirit toimivat 15 dien lukumäärä sisältää myös 16 naissotainvalidia. Huomionosoituksia Sotainvalidien ansioristi myönnettiin sotainvalidi Veikko Peltolalle Vantaalta ja puolisojäsen Anneli Vuoristo-Saloselle Helsingistä. Sydämelliset onnittelut huomionosoituksen saajille! HELSINKI Ratavartijankatu 2 A, 00520 Helsinki Puh. 040 825 6695 Tulevia tapahtumia Helsingin piirin muistoja vuosikymmenien varrelta Helsingin piiri on perustettu helmikuun 22. päivä 1945. Piirin alueella on vuosikymmenien aikana toiminut alaosastoja, aluejaostoja ja osastoja. Reilut 10 vuotta sitten yhteisellä päätöksellä osastot purkautuivat ja jäsenet siirtyivät suoraan piirin alaisuuteen. Varoja on kerätty toiminnan alusta alkaen monin eri tavoin. Adressien ja arpojen myynti oli tuottoisaa, samoin kioski- ja kahvilatoiminta. Ravintola Veljeshovia pyöritettiin vuosina 1942– 1946 ja hotelli Andreaa vuosina 1945–1958. Asuntopulaan vastattiin osallistumalla monien asunto-osaketalojen rakentamiseen vuosina 1951–1972. Jopa Lippupalvelu on sotainvalidien vuonna 1945 perustama liikeyritys, joka on pohja tänä päivänä toimivalle Ticketmasterille. Sotainvalidien syyskeräys oli tärkeä tulonlähde. Myös lahjoitukset ja testamentit on otettu kiitollisuudella vastaan. Invalidiliitto Tähtisisaret r.y. oli pohja naisjaostotyölle 1940-luvulla. Tähtisisaret keräsivät sotainvalidien hyväksi rahaa ja lahjoituksia. Naisjaosto järjesti erilaisia juhlia, kuten juhannusvalvojaiset ja amerikkalaistyyliset Halloween Partyt. Naisjaoston varainhankinnan painopiste oli hyvin menestyvässä kahvilatoiminnassa vuosina 1950–1971. Myös Veikkauksen vastaanottoa pyöritettiin naisjaoston voimin 1950–1984. Jäsenten huolto- ja tukityötä on järjestetty alusta alkaen. Alkuaikoina perusavustuksilla mahdollistettiin oman elämän rakentaminen, esimerkiksi kodin perustaminen/rakentaminen, opiskelu, työvälineet ja jopa velkojen maksu. Tilapäisavustuksilla lieven- Veikko Peltolaa Kaunialassa onnittelemassa Reijo Söderberg ja puheenjohtaja Seppo Kanerva. Anneli VuoristoSaloselle luovutettiin sotainvalidien ansioristi 6.9. nettiin äkillistä hätää. Tilapäisavustusta saattoi saada mm. sairaskuluihin, vuokraan, sähköön, puiden ostoon, hautausavustuksiin ja viljelyshuoltoon. Helsingin kaupunki myönsi vuosikymmenien ajan sotainvalideille vapaa- ja alennuslippuja kaupungin liikennelaitoksen linjoilla, mikä helpotti liikkumista. Yliopiston Apteekin kanssa on tehty yhteistyötä pitkään. Alkuun saatiin prosenttialennuksia tuotteista, nykyisin jäsenille lähetetään apteekkiseteleitä alennuksen saamiseksi. Piiri on tarjonnut erilaista kerhotoimintaa jäsenilleen. Veljeskuoro aloitti toimintansa syksyllä 1941 ja shakkikerho vuonna 1943. Valokuvauskerho toimi 1950-luvulla. Automiehet perustivat moottorijaoston 1964. Kuvaamataidon kerho toimi vuosina 1979–1987. Ylipäätään urheilu on ollut fyysisten ja henkisten voimavarojen kohottajana, hengellistä toimintaa unohtamatta. Myös Lauttasaaren ja Vasikkaluodon kesäkodeilla on ollut sotainvalidiperheille suuri merkitys. Helsingin piirillä oli myös oma viestintuoja, Veljesviesti-lehti. (Tekstin pohjana on käytetty vuonna 1990 ilmestynyttä Aate veljeyden – voima yhteinen Sotainvalidien Veljesliiton Helsingin Sotainvalidit ry:n historiikkia.) Jäsenistö koostuu tällä hetkellä 43 sotainvalidista ja 169 puolisojäsenestä. Tukijäseniä on 56. Sotainvalideista 13:lla on rintamatunnus, loput ovat lapsena haavoittuneita tai sotavankeudessa sairastuneita. Sotainvali- Tervetuloa sotainvalidit puolison tai saattajan kanssa sekä leskijäsenet jouluruokailuun maanantaina 11.12. kello 15.00 Folkhälsanin Palvelutalolle. Ilmoittautumiset 24.11. mennessä puh. 040 825 6695. Tässä lehdessä on tämän vuoden viimeiset piirisivut, joten alla loppuvuoden tapahtumia: Jäsenistön jouluruoka: jouluruokailu on varattu ja tarjoillaan 11.12. kello 15 Folkhälsanin Palvelutalolla, Mannerheimintie 97. Ilmoittautumiset 24.11. mennessä puh. 040 825 6695. Tilaisuus on sotainvalideille puolison tai saattajan kanssa ja leskijäsenille yksinään. Tästä ei tule enää erillistä kutsua, vaan laita tämä päivä ylös ja muista ilmoittautua. Tervetuloa! Helsinki: Itsenäisyyspäivän kansalaisjuhla Helsingin Yliopiston pienessä juhlasalissa 6.12. klo 13.30 (tumma puku, kunniamerkit) vapaa pääsy. Jouluaaton 24.12. kunniavartio Hietaniemessä klo 13.30–17.00. Vantaa: Vetres Vantaa järjestää Sinivalkoista musiikkia -konsertin Viertolan koululla 21.10. klo 15.00. Itsenäisyyspäivänä 6.12. lipunnosto klo 9.00 kaupungintalon edessä, klo 11.00 seppeleenlasku Pyhän Laurin kirkon sankarihaudalla sekä klo 11.50 Ruskeasannan sankarihaudalla. Itsenäisyyspäivän juhla Martinlaakson koululla klo 15.00. Jouluaaton 24.12. kunniavartio Pyhän Laurin Kirkon sankarihaudalla klo 14.00–17.30. Sotainvalidi-lehden viimeinen tämän vuoden numero on juhlanumero. Ensi vuonna ilmestyy Sotainvalidi-tiedotuslehtinen, joka postitetaan varsinaisille ja puolisojäsenille sekä vain tarvittaessa tukijäsenille. Pidetään yhteyttä ja voikaa hyvin! Kaunista syksyn jatkoa toivottaen Satu Jelkälä-Blomqvist toiminnanjohtaja

16 Piirit toimivat Sotainvalidien Riihimäen jaoston tukijäsen Ilmo Luhtiselle luovutettiin Sotainvalidien ansioristi 26.6. Hän on toiminut mm. Riihimäen osaston/jaoston varapuheenjohtajana, työvaliokunnan jäsenenä sekä ohjelmavastaavana 17 vuotta. Ilmo oli jo 1970-luvulta alkaneen syyskeräysten organisoinnissa mukana Reserviupseerien puolesta. LC Riihimäki/Karan presidenttinä hän sai veljet avustamaan Paalijärven Veljesmajan talkootöissä. Useita historiikkeja kirjoittaneena hän kirjoitti 2013 Riihimäen Sotainvalidien 70-vuotisjuhliin historiikin. (Kuva ja teksti Kalervo Viitanen) UUSIMAA Ratavartijankatu 2 A, 00520 Helsinki Puh. 040 825 6695 Uudenmaan piirin tervehdys Uudenmaan piiri perustettiin Hyvinkäällä joulukuun 10. päivä 1944, joten ensi vuosi on juhlavuosi, kun piirimme täyttää 80 vuotta. Osastoja piirillä on ollut reilut 20 vuosikymmenien aikana. Vuoden 2023 alussa yhdistysrekisterissä olevia osastoja ovat Borgå avdelning, Ekenäs avdelning sekä Espoon-Kauniaisten-Kirkkonummen osasto. Viimeisen kuuden vuoden aikana purkautumispäätöksen on tehnyt piirin 16 osastoa. Erittäin suuren kiitoksen ansaitsevat aktiivisesti alueella vuosikymmenien aikana toimineet paikalliset sotainvalidiosastot. Tänä aikana osastot ovat myös keränneet varoja monin eri tavoin. On ollut kioskitoimintaa, myyjäisiä sekä arpojen ja adressien myyntiä. Sotainvalidien syyskeräys sekä viljankeräys olivat merkittävä tulolähde. Liiketoimintaa on harjoitettu linja-autoasemilla ja niihin liittyvillä matka-huoltopalveluilla. Naisjaostojen ja -toimikunnan taloudellista tukea ei sovi unohtaa ja lahjoitukset on myös otettu kiitollisuudella vastaan. Ylimääräiset varat on osattu sijoittaa viisaasti ja tuottavasti. Jäsenistössä on tällä hetkellä 25 sotainvalidia ja 169 puolisojäsentä. Tukijäseniä on 235. Sotainvalideista yhdeksällä on rintamatun- nus, toiset ovat lapsena haavoittuneita tai sotavankeudessa sairastuneita. Sotainvalideista yhdeksän on naissotainvalidia. Jäsenten huolto- ja tukityö jatkuu yhä entisten vuosien tapaan. Tämän mahdollistavat alueilla toimivat aktiiviset piirin jaostot. Yhteisiä tilaisuuksia on järjestetty mahdollisuuksien mukaan, ja tukijäsenet pitävät yhteyttä jäseniin henkilökohtaisin tapaamisin ja puhelinyhteyksin. Jäsenille järjestetyt jalkahoidot, hieronnat ja kotisiivoukset ovat eniten käytetyt tukimuodot. Vuoden 2024 aikana kehitämme yhteistyötä Uudenmaan Sotainvalidien Perinneyhdistyksen sekä Tammenlehvän Perinneliiton Uudellamaalla toimivien alueellisten perinneyhdistysten kanssa. Tavoitteena on, että piirin toiminnan loppuessa sotainvalidien ja puolisojäsenten tuki ja yhteydenpito jatkuvat aikaisempien vuosien kaltaisena. Tavoitteeseen pääsemme alueellamme erittäin hyvin toimivan yhteyshenkilö- ja tukihenkilöverkoston avulla. Muistamme Viljo Hjelm 1921–2023 Viljo Asseri Hjelm syntyi 3.10.1921 Kosken kunnassa. Hän oli vain 17-vuotias, kun hän haavoittui päähän sodassa ja menetti näkönsä. Viljo kouluttautui hierojaksi, ja hänestä tulikin tunnettu ja pidetty hieroja. Hän hieroi mm. Suuret kiitokset Sotainvalidien Veljesliitolle sekä aktiivisille tukijäsenille ja toimintaamme taloudellisesti tukeneille yhteisöille ja yrityksille! Teidän toimintanne ovat mahdollistaneet sotainvalidien ja puolisojäsenten huolto- ja tukityön. Huomionosoituksia Suomen Leijonan Ritarikunnan ritarimerkki myönnettiin 4.6. tukijäsen Kaarina Rehellille Helsingistä. Sotainvalidien ansioristi myönnettiin sotainvalidi Berndt Westerlundille Tammisaaresta sekä tukijäsenille Heikki Konttiselle Siuntiosta ja Ilmo Luhtiselle Riihimäeltä. Kaikilla heillä on pitkä vapaaehtoisura sotainvalidityössä. Sydämelliset onnittelut vielä huomionosoitusten saajille! Tässä lehdessä on tämän vuoden viimeiset piirisivut. Sotainvalidi-lehden viimeinen tämän vuoden numero on juhlanumero. Ensi vuonna ilmestyy Sotainvalidi-tiedotuslehtinen, mikä postitetaan varsinaisille ja puolisojäsepresidentti Urho Kekkosta tämän vieraillessa sukulaisten luona Loviisassa. Viljo oli hyvä laulaja ja kuului mm. Sotasokeiden kuoroon. Hän soitti myös hanuria omaksi ja muiden iloksi. Viljo oli alusta alkaen sekä Sotasokeat ry:n että Loviisan seudun sotainvalidiosaston jäsen. Hän osallistui mielellään näiden ja piirin kokouksiin ja tilaisuuksiin. Onnittelemme Pentti Similä 100 vuotta Pentti Similä juhli 100-vuotissyntymäpäiviään 16.6. omaisten ja ystäväjoukon kera. Hän syntyi Viipurissa, josta muutti perheensä kanssa Riihimäen varuskuntaan 1937, kun isä sai tykistöstä kersantin vakanssin. Pentti joutui alokkaana sotaan 1942 sijoitettuna 2.RjK:ssa Pokovaaraan, ja sodan loppuvaiheessa osallistui Lapin sotaankin. Hän lähti sotaan Oy Sako Ab:ltä ja palasi sodasta takaisin työpaikalleen, jossa kouluttautui työteknikoksi työn ohessa. Pentti toimi konepajakoulun opettajana 14 vuotta, minkä jälkeen tuli uusi virka ja asesuunnittelun tehtävät eläkeikään asti. Mirjaminsa kanssa hän avioitui 1947 ja samoihin aikoihin rakensi talon tulevalle perheelleen. Hän harrasti painonnostoa, painia, hiihtoa, pyöräilyä ja suunnistusta. (Kuva ja teksti Kalervo Viitanen) nille sekä vain tarvittaessa tukijäsenille. Kauniita syyspäiviä Teille kaikille! Jaakko Torppa puheenjohtaja Satu Jelkälä-Blomqvist toiminnanjohtaja Hänet sai myös kerran kutsun presidentin itsenäisyyspäiväjuhlaan. Viljo oli iloinen ja elämänmyönteinen ja jätti jälkeensä valoisan muiston isänmaallisesta miehestä, jolla aina oli jotain hyvää sanottavaa kaikista. Kutsu viimeiseen iltahuutoon tuli 20.5. Oulunkylän kuntoutuskeskuksessa, jossa Viljo asui viimeiset vuodet. Teksti Erkki Tuormaa

Piirit toimivat 17 VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 040 568 4500 Sotainvalidien Veljesliiton Varsinais-Suomen piiri 1944–2025 Sotainvalidien Veljesliiton Varsinais-Suomen piiri perustettiin 26.11.1944. Lähes 80 vuosikymmentä kestäneeseen toimintaan on vuosien aikana mahtunut paljon työtä ja toimintaa sotainvalidien ja heidän puolisoidensa sekä leskiensä hyväksi. Maakunnan sotainvalidiosastot ovat olleet se voima, jonka toiminnasta on tulosta syntynyt. Piiri on puolestaan ohjannut ja tukenut osastoja parhaansa mukaan. Piirillä on ollut onni saada puheenjohtajiksi ja toiminnanjohtajiksi miehiä, jotka ovat antautuneet työhönsä koko sydämestään ja saaneet paljon aikaan. Piirin naistoimikunnan ja osastojen naisjaostojen toiminta on ollut korvaamaton tuki sotainvalidien tukena ja rinnalla. Vuonna 1989 piirin sotainvalidijäsenten määrä oli suurimmillaan ja jäseniä oli 2 965. Tänään piirissä on enää 23 sotainvalidia, 240 puolisojäsentä ja 170 tukijäsentä. Poimintoja vuosien varrelta Vuodesta 1992 alkaen on yhdessä Varsinais-Suomen Sotaveteraanipiirin kanssa järjestetty Suomen Marsalkka Mannerheimin muistojuhla kesäkuun alussa Louhisaaren kartanolinnan puistossa. Tänä vuonna tilaisuus oli 4.6. ja on suunnitelmissa, että tilaisuuden järjestämistä tullaan jatkamaan, vaikka veteraanipiirit lopettaisivatkin toimintansa. Vuodesta 2000 aina vuoteen 2009 asti kokoonnuttiin kesäisin Samppalinnan kesäteatteriin nauttimaan esityksistä. Osallistujia oli parhaimmillaan lähes 600. Vuodesta 2010 alkaen kesäteatteri jäi pois, ja siirryimme viettä- Hyvä musiikki sai osallistujat hyvälle tuulelle. mään piirin kesäpäiviä elokuussa Yläneen Valasrannan tanssilavalla aina vuoteen 2019 asti, jolloin koronaepidemia päätti kaikki kokoontumiset aina vuoteen 2022 asti. Vuosina 2022 ja 2023 kokoonnuimme vielä piirin kesäpäivään Wanhaan Kanalaan Loimaalle. Piirin omia kirkkopyhiä järjestettiin aina vuoteen 2009 asti, minkä jälkeen kirkkopyhät järjestettiin vuoteen 2014 asti yhdessä sotaveteraanipiirin kanssa. Piirimme on saanut kunnian järjestää useita Sotainvalidien Veljesliiton liittokokouksia Turussa, näistä viimeisin oli vuonna 2013. Tärkein varainhankintamuoto oli vuodesta 1945 alkanut sotainvalidien syyskeräys. Valtakunnallisen syyskeräyksen päätyttyä 2005 jatkoi vielä 11 sotainvalidiosastoa keräystä, mutta hiljalleen osastot luopuivat keräystoiminnasta, ja vuonna 2015 enää viisi osastoa osallistui keräykseen. Vuoden 1999 huhtikuussa alkoi uutena toimintamuotona avustajatoiminta, aluksi kahden työntekijän voimin Turun osastossa. Vuoden 2000 syksyyn mennessä se laajeni käsittämään lähes koko piirin alueen. Alusta lähtien työnantajina toimivat sotainvalidiosastot. Avustajia oli parhaimmillaan 60 vuonna 2007 ja asiakkaita 1 285. Palvelun piirissä oli tällöin 16 sotainvalidi- osastoa ja 24 sotaveteraaniyhdistystä. Piirin johtaman avustajatoimintahankkeen päätyttyä vuoden 2016 lopulla kuusi sotainvalidiosastoa ja neljä sotaveteraaniyhdistystä jatkoi vielä toimintaa. Tänä vuonna vielä Pöytyän Sotaveteraanit hallinnoi Pöytyän ja Auran kuntien alueen avustajatoimintaa. Piiri juhlii ensi vuonna 80. toimintavuottaan, ja vuosi on viimeinen kokonainen toimintavuosi. Piiri purkautuu vuoden 2025 keväällä. Piirin purkauduttua Sotainvalidien Varsinais-Suomen Perinneyhdistys ottaa vastuun viimeisistä sotainvalideista ja puolisojäsenistä. Onnittelemme Olavi Peltomäki juhli 100-vuotispäiväänsä 20.7. palvelutalo Saga Kaskenniityssä, jossa hän asuu. Jari-Matti Autere Piirin kesäpäivä Piirin kesäpäivää ja Varsinais-Suomen sotainvalidipäivää vietettiin perjantaina 18.8 Wanhassa Kanalassa Loimaalla. Tilaisuus alkoi ruokailulla klo 12, ja sen jälkeisessä ohjelmassa esiintyivät Laivaston Soittokunta, Tuija Saura ja Elina Ukkonen. Ohjelman jälkeen nautittiin vielä kahvit suklaatortun kera. Reippaat Porin Prikaatin varusmiehet olivat auttamassa juhlan järjestelyissä. Tilaisuuteen osallistui yli 70 henkilöä nauttien hyvästä musiikista ja kauniista elokuun päivästä. Reino Kulmala juhli 100-vuotispäiväänsä 27.8. Hän asuu vaimonsa Lailan kanssa Tarvasjoen Hyvinvointikeskuksessa. Teksti ja kuvat: Jari-Matti Autere Teksti ja kuvat: Jari-Matti Autere

18 Piirit toimivat KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Liiton perustamisen vuosipäiväjuhla Kanta-Hämeessä Kanta-Hämeen piiri juhli perinteisesti 18.8. Sotainvalidien Veljesliiton perustamisen vuosipäivää, ja tänä vuonna juhla järjestettiin Janakkalassa leirikeskus Rantalahdessa. Herkullisen juhlalounaan jälkeen Sotainvalidien Kanta-Hämeen Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Antti Leinikka toivotti vieraat tervetulleeksi juhlaan. Akaan laulukvintetti huolehti juhlan musiikkiannista. Paljon kiitoksia saaneen juhlapuheen takana oli Tokmannin markkinointi- ja viestintäjohtaja Veli-Pekka Ääri ja puolustusvoimien tervehdyksen toi Panssariprikaatin operaatiopäällikkö everstiluutnantti Riku Rantakari. Hän myös luovutti piirin varapuheenjohtaja Hannu Rekon kanssa Sotainvalidien ansioristin Matti Allénille. Kakkukahvien jälkeen lähdimme kotimatkalle virkistyneinä ihanan jälleennäkemisen jälkeen, auringon kanssa kilpaa hymyillen. Piirin tulevaisuuden suunnitelmat Niin liiton kuin piirinkin toiminta lähestyy vääjäämättä loppumetrejä. Piirihallitus on kuitenkin linjannut, että vuosi 2024 toimitaan vielä jäsenten tukena. Vuonna 2025 on hyvin todennäköistä, että piiri tekee purkautumispäätöksen samoihin aikoihin liiton kanssa. Meillä on onneksi Kanta-Hämeessä hyvin toimiva Sotainvalidien Perinneyhdistys, jonka hallitus Leinikan Antin johdolla on valmistautunut ottamaan kopin piirin sotainvalidi- ja puolisojä- Naistoimikunnan virkistyspäivä 16.8.2023 Hämeenlinnan osaston Veljesmajalla Kipinäniemessä (Kuva: Irja Hirstiö). Onnittelemme Juhlaväkeä Rantalahdessa. (Kuva: Jarmo Tuominen). Lauri Kuusijärvi täytti kunnioitettavat 100 vuotta 10.8.2023. (Kuva: Marja Anttonen). senistä. Yksin ei jäseniä jätetä, vaikka piiri purkautuu. Maailma muuttuu ja me siinä mukana, mutta yksi asia on varma, veljeä ja sisarta ei jätetä. Mira Kulmala Toiminnanjohtaja 18.8. Janakkalassa everstiluutnantti Riku Rantakari, Veli-Pekka Ääri, Antti Leinikka ja Hannu Reko (Kuva: Jarmo Tuominen).

Piirit toimivat 19 PIRKKA-HÄME Otavalankatu 12 B 4, 33100 Tampere Puh. 0400 835 993 Pirkka-Häme Syksy on saapunut aurinkoisen kesän jälkeen. Saimme kesällä viettää yhteistä aikaa joissakin tapahtumissa. Piirin kesäjuhlaa vietettiin 6.6.2023 Hotel Scandic Rosendahlissa. Juhlassa oli runsas osanotto ja kesäinen tunnelma. Piirin oma perinneyhdistys puolestaan järjesti vuotuisen kesäjuhlan Tammenlehväkeskuksessa 26.8.2023. Ohjelmassa oli musiikkia, mukavaa yhdessäoloa ja tekemistä kahvittelun merkeissä. Kirkkopäivää vietettiin tänä vuonna Ylöjärven kirkossa 13.9.2023 teemalla ”Kertokaa se lapsenlapsille”. Päivä aloitettiin sanajumalanpalveluksella ja sitä jatkettiin juhlahetkellä. Tilaisuudessa oli jo tuntua perinneaikaan siirtymisestä. Piirin huoltotoimintaa on voitu harjoittaa suunnitellusti. Piirin maksamaa kuntoutusta voivat saada ne sotainvalidi- ja puolisojäsenet, jotka eivät sitä saa valtion kustantamana tai muista varoista. Kuntoutus on fysikaalista hoitoa tai hierontaa kotipaikkakunnalla. Piiriltä on ennen hoidon aloittamista pyydettävä maksusitoumus. Hoitoa on tänä vuonna voitu antaa 2 x 500 €/henkilö. Puolisojäsenille maksetaan jalkahoito viisi kertaa vuodessa à 35 €. Vuoden 2023 jalkahoitolaskut – mielellään kaikki viisi yhdellä kertaa – toimitetaan sotainvaliditoimistoon viimeistään 30.11.2023. Piiri järjestää pientä korvausta (10 €/h, käynti 2,5 h kerrallaan) vastaan kotiapua arjen askareissa ulkoiluun, asiointiin ja juttuseuraksi, jotta kotona asuminen ja selviytyminen helpottuisi. Hieman historiaa ja tulevaa Pirkka-Hämeen piiri perustettiin 29.10.1944 Tampereen kaupungin silloisella juhlatalolla, Raatihuoneella. Vuosipäivän kun- Piirin kesäjuhlassa luovutettiin huomionosoituksia. Kuvassa vas. piirin pj. Raimo Toivo (luovuttaja) ja saajina Matti Häkkinen, Pekka Nieminen, Maire Kivistö, Teppo Mattila, Pentti Haapanen, Meiju Sandberg, Lauri Lumme, Heini Laurell, Salla Häkkinen, Jouko Sipilä (luovuttaja) ja Eero Järvenpää. niaksi järjestämme perinteisen kahvitarjoilun piiritoimistolla tiistaina 31.10.2023. Suurimmillaan piirin jäsenmäärä oli vuonna 1984, jolloin jäseniä oli 3 822. Osastoja on ollut enimmillään 33. Vuonna 2005 sääntöjä uusittiin niin, että sotainvalidien puolisot ja lesket voivat liittyä osastoihin puolisojäseniksi ja osaston lopettaessa toimintansa sekä sotainvalidit että puolisot ja lesket voivat liittyä piirin henkilöjäseniksi. Tämän vuoden alussa piirissä oli elossa vielä 22 sotainvalidia ja 295 puolisojäsentä. Osastoja oli toiminnassa viisi: Hämeenkyrössä, Ikaalisissa, Kangasalla, Tampereella ja Vammalassa. Piirillä on ollut vuosien mittaan monipuolista toimintaa. Näistä kertovat Jouko Sipilän kirjoittama ”Piirin 50 ensimmäistä vuotta – tilannekatsaus juhlavuonna 1994” ja vuosista 1995– 2019 kertova ”Sanoja ja kuvia viime 25 vuodelta”. Näitä löytyy vielä jokunen kappale toimistolta. Lisäksi piirin toiminnasta kertoo Pekka Ruusukallion toimittama ”Tuki sotainvalideille Pirkka-Hämeessä – Sotainvalidi- en Veljesliiton Pirkka-Hämeen piirin Kannatusyhdistys 1945– 1995”. Kannatusyhdistyksen tuki oli erittäin merkittävää. Yhdistys mm. tuki sairaskoti Honkalaa vuodesta 1948 alkaen. Honkalan hallinta siirtyi 1996 Veljeskotiin, tämän päivän Tammenlehväkeskukseen. Yhdistyksen rahallinen tuki jatkui 2010-luvulle saakka. Nykyinen Tammenlehväkeskus (Veljeskoti) valmistui 1988 (88 paikkaa) Tampereelle Tampereen sotainvalidiosaston aloitteesta. Alkuvuosina kaikki paikat täyttyivät sotainvalideista. Tänä päivänä paikkoja on tuplaten enemmän ja lisäksi noin 150 palveluasumisen asuntoa. Edelleen keskuksessa asuu jokunen sotainvalidi ja paljonkin puolisojäseniä palveluasumisen puolella. Avustajatoimintaa on pyöritetty vuodesta 2004, ja se on yhä merkittävä avustusmuoto. Viime vuonna avustettuja kotitalouksia oli 149, ja kotikäyntejä tehtiin 2 066. Piirin tulevaisuutta on katsottu viime vuodet vuosi kerrallaan eteenpäin. Ensi vuonna piirin toiminta jatkuu, ja suuntaviivat tarkentuvat hallituksen esityksellä ja vuosikokouksen hyväksynnällä. Yhteystiedot Toiminnanjohtaja Jouko Sipilä. 0400 835 993, s-posti jouko.sipila@sotainvalidit.fi, toimistopäällikkö Kirsi Korpi 050 384 3390, kirsi.korpi@sotainvalidit.fi, kotiavustajapalvelu Sirpa Autero 050 352 2537, sirpa.autero@sotainvalidit.fi . T Tampereen osaston toimistonhoitaja Leea Hykkönen 050 358 4629 tampere@sotainvalidit.fi Tämä on viimeinen Pirkka-Hämeen piirin tiedotusosio nykymuotoisessa Sotainvalidi-lehdessä. Jatkossa piiri toimittaa vanhaan tapaan jäsenistölle omat jäsenkirjeet alueen toiminnasta ja tapahtumista. Osastoille ja yhteyshenkilöille osastokirjeet jatkuvat entiseen tapaan. Me täällä piirin toimistolla olemme tunteneet Sotainvalidi-lehden ja piiripalstan hyvin merkittävänä tiedotuskanavana jäsenistöllemme. Haluamme kiittää teitä kaikkia kuluneista vuosista ja toivotamme kaikkea hyvää tulevaisuuteen! Jouko Sipilä ja Kirsi Korpi Tampereen osasto korvaa tänäkin syksynä alle 10 prosentin sotainvalidien ja sotainvalidien leskien asuntojen ikkunanpesusta 60 euroa maksettua laskua vastaan. Laskut toimitetaan osaston toimistoon 31.10.2023 mennessä. Joulusiivouksesta korvataan enintään 170 euroa. Siivouksesta huolehtivat piirin palkkaamat avustajat. Jos otat joulusiivouksen jostain muualta, siivouslaskut on toimitettava osaston toimistoon viimeistään 14.12.2023. Tampereen osaston toimistonhoitaja Leea Hykkönen on työssä vain tiistaisin ja keskiviikkoisin. Hänen kanssaan asioinnista on hyvä sopia etukäteen aika em. päiville. Käyntiosoite toimistoon on Otavalankatu 12 B 4, 33100 Tampere.

20 Piirit toimivat Piirihallitus koolla: Pertti Mäkinen Hartolasta, Risto Salminen Lahdesta, Risto Halsti Lahdesta, Mikko Ruskeala Hartolasta, pj. Pentti Löfgrén Lahdesta, sihteeri ja kirjanpitäjä Tuija Heinonen, Pirjo Punakallio Heinolasta, Pekka Vänskä Lahdesta, Kalle Hiltunen Lahdesta ja Vilho Laakso Asikkalasta. Sotainvalidien Veljesliiton Lahden piirin historiaa den liike- ja kunnalliselämässä. Vuonna 1949 piirin toiseksi puheenjohtajaksi valittiin kapteeni evp. Helge Halsti. Hänen puheenjohtajakaudestansa tuli 43 vuoden pituinen. Hänen työnsä merkitys piirin vankan taloudellisen pohjan luomisessa on ollut poikkeuksellisen mittava, ja se on luonut mahdollisuudet jäsenistön huoltotoiminnan turvaamiselle tälle vuosituhannelle saakka. Vuodesta 2009 alkaen piirin puheenjohtajana on toiminut hotellinjohtaja Pentti Löfgrén. sa kirjoitetaan: ”Sotainvalidien saattamista takaisin yhteiskuntaan on pidettävä invalidihuollon tärkeimpänä päämääränä.” Tämä ajatus omaksuttiin jo ensimmäisinä toimintavuosina, ja toiminta tämän päämäärän hyväksi vilkastui vuosi vuodelta. Sotainvalidiviikon keräys suoritettiin maassamme ensimmäisen kerran 1944, ja Lahden piiri oli mukana keräyksessä jo vuonna 1945. Tätä keräystä on toteutettu näihin päiviin saakka, viimeisimmäksi varusmiesten avustamana. Perustava kokous Toiminta Liiketoiminta LAHTI Rautatienkatu 1 B 8, 15100 Lahti Puh. 040 740 6815 Lahden piiri perustettiin 5.11.1944 Lahden Lottalassa. Sotainvalidien Veljesliiton laatimat mallisäännöt hyväksyttiin sellaisenaan uuden piirin säännöiksi. Todettiin myös, että piirin alueelle muuttaneet siirtoväen sotainvalidit ja alaosastot kuuluvat piirin jäsenyyteen. Piirin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin johtaja Kaarlo Zetterberg, joka oli siihen aikaan näkyvä ja vaikuttava hahmo Lah- Piiri järjesti ensimmäisen toimintavuoden aikana 10 juhlatilaisuutta ja 11 tanssiaistilaisuutta, joiden tuotoista 60 prosenttia ohjattiin alaosastoille. Ensimmäiset lahjoituksetkin saatiin samana vuonna. Piiri toimi myös avustustoiminnassa välittämällä ensimmäisen toimintavuoden aikana viljelysavustuksina 50 000 markkaa. Sotainvalidien Veljesliiton ensimmäisessä vuosikertomukses- Lahden piirin harjoittama liiketoiminta sai alkunsa Helge Halstin puheenjohtajakaudella. Hänen toimenpiteidensä ansiosta Lahden piiristä kehittyi yksi Sotainvalidien Veljesliiton tehokkaimmista ja vauraimmista piireistä. Liiketoimintamuotoina olivat muun muassa Vääksyn Kanavaniemessä juhlien sekä erilaisten tapahtumien järjestäminen, Suomen Neito -kilpailun järjestämi- nen sekä Vääksyn linja-autoaseman ja Pulkkilanharjun leirintäalueen toiminnan hoitaminen. Lahden piiri tänään Piirissä on nyt 10 sotainvalidijäsentä, 1 puolisojäsen sekä 114 leskijäsentä. Osastoista vain Heinolan osasto on vielä toiminnassa. Olemme edelleen pystyneet järjestämään jäsenille tukea ja avustusta muun muassa palvelusitoumuksilla. Lisäksi järjestämme virkistystapahtumia ja -retkiä. Vuosittaiset teatteriretket sekä vuosi- ja joulujuhlat ovat olleet suosittuja jäsenien keskuudessa. Piirin toiminta jatkuu vuoteen 2025 saakka, jonka jälkeen toiminta siirretään Sotainvalidien Perinnejärjestölle. Piirin puheenjohtaja Pentti Löfgrén kiittää piirihallitusta, palveluneuvoja Anki Kylämaata sekä varapuheenjohtaja Kalle Hiltusta suuresta avusta ja hyvästä yhteistyöstä!

Piirit toimivat 21 KYMI Savonkatu 23, 45100 Kouvola Puh. 050 502 0107 Sotainvalidien Kymi-Karjala Perinneyhdistyksen kesäkuulumisia Saimme kuluneen kesän aikana niin Kymenlaaksossa kuin Etelä-Karjalassakin kokea monenlaisia sääilmiöitä hehkuvista helteistä hurjiin sateisiin ja ukkosmyrskyihin. Kesäloma virkisti ja voimaannutti, ja olemme valmiita vastaanottamaan syksyn pimenevät illat ja viileät säät. Lappeenrannan Huhtiniemeen sotainvalidien saunalle, kokoontui 16. elokuuta hyväntuulinen joukko yhdistyksen jäseniä viettämään yhteistä loppukesän päivää lohikeiton ja saunomisen merkeissä. Yhdistyksen hallitus piti päivän aikana myös kokouksen. Hallitus päätti, että sotainvalidit, puolisot ja lesket ovat Perinneyhdistyksen kunniajäseniä. Varsinaisten jäsenten jäsenmaksu on 20 €/v., ja jäsenmaksut kerätään loka-marraskuun aikana. Huhtiniemen saunalla tapasimme myös Pekka Hulkkosen, joka on Vanhustyön keskusliiton pitkäaikaisena korjausneuvojana tuttu mies monelle yhdistyksen jäsenille. Hän on 10 vuoden ajan auttanut lukuisia Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan alueella asuvia sotainvalideja asunnonmuutosasioissa. Nyt Pekka jää eläkkeelle, ja hän haluaa Sotainvalidi-lehden kautta kiittää lämpimästi kaikkia yhteistyökumppaneitaan ja asiakkaitaan. Korjausneuvojan työtä jatkaa Risto Jormalainen. Yhteystiedot säilyvät ennallaan, puh. 050 593 1277. Sotainvalidipäivän juhla 18.8. Kouvolassa Sotainvalidien toiminnan vuotuinen kohokohta on perinteisesti ollut Sotainvalidipäivä 18.8. Vanhustyön keskusliiton korjausneuvojia kolmelta kaudelta vas. Pekka Hulkkonen, Arja Hinkkanen, Risto Jormalainen. Sotainvalidien Kymen piirin ja Kouvolan osaston pitkäaikainen puheenjohtaja Kari Hietanen palkittiin Sotainvalidipäivän juhlassa tekemästään ansiokkaasta työstä sotainvalidien, heidän puolisoidensa ja leskiensä hyväksi. Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Markku Mikkola ojensi hänelle Sotainvalidien pienoislipun vapaudenristin tunnuksin ja nauhoin. Tänäkin vuonna päivää juhlistettiin asiaankuuluvalla arvokkuudella, puhein ja tunnelmallisin musiikkiesityksin. Juhla järjestettiin Kouvolassa seurakunnan Maria-salissa, ja siihen osallistui jäsenistöä aina Etelä-Karjalan Parikkalaa myöten. Juhlaan toivat tervehdyksensä Kouvolan kaupungin puolesta kaupunginvaltuutettu Jenni Aikio sekä seurakunnan puolesta kappalainen Lasse Karppela. Juhlapuheen piti lääkäri Anne Kajander, joka lämmöllä muisteli työvuosiaan Hoikussa, sotainvalidien kuntoutuslaitoksessa. Anne kertoi olevansa kiitollinen siitä, että sai tavata monet sotainvalidit ja kuulla heidän elämäntarinansa. puurojuhlan muodossa. Niistä jäsenistöä tiedotetaan myöhemmin syksyllä. Kohti syksyä Sotainvalidien Kymi-Karjala Perinneyhdistys ry ja Sotien 1939–1945 Pohjois-Kymen Perinneyhdistys ry ovat sopineet yhteistyöstä, jossa yhdistyvät tilat, yhteystiedot, työaika sekä osa-aikainen toiminnanjohtaja. Toiminnanjohtaja Tuija Kurjen tavoittaa ma–ke klo 9–14 osoitteessa Savonkatu 23, 45100 Kouvola, puh. 050 502 0107, s-posti pkveteraaniperinne@ gmail.com. Seuraava tapahtuma on Veteraanien Kirkkojuhla su 22.10. Juhla järjestetään yhteistyössä eri yhdistysten kanssa. Päivä alkaa klo10 Kouvolan keskuskirkossa jumalanpalveluksella ja jatkuu juhlana seurakuntakodin Maria-salissa. Jäsenistö toivotetaan tervetulleeksi Kirkkojuhlaan. Joulua juhlistetaan pienimuotoisesti eri paikkakunnilla mm. Yhteystiedot

22 Piirit toimivat SATAKUNTA Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Satakunnan suunnalta Satakunnan piirin viimeinen kokonainen toimintavuosi on hyvässä vauhdissa ja loppu häämöttää. Suunnitelman mukaan piirin toiminta loppuu ja piiri purkautuu maaliskuun lopussa 2024. Virkistyspäivä naisille Elokuun 24. päivänä vietettiin piirin naisille tarkoitettua virkistyspäivää noin 50 naisen kesken Luvian seurakuntakeskuksessa. Päivän aikana mm. kuultiin kasvitietoutta, laulettiin ja kuultiin yksinlaulua, ratkottiin visaisia tehtäviä, nähtiin ja kuultiin balettia tanssiva pappi sekä luonnollisesti nautittiin maistuvaa ruokaa. Jokainen sai kauniin kukkakimpun kotiin viemisiksi. Päivä osoitti jälleen yhdessäolon ja virkistyksen tarpeellisuuden. Katsaus piirin toiminnasta Satakunnan piirin perustamissanat lausuttiin lokakuun 29. päivänä 1944 Porissa ravintola Satakunnassa. Piirin tehtävistä tärkeimmät olivat alaosastojen huolto- ja yhdistystoiminnan tukeminen sekä omille jäsenille ja suurelle yleisölle suunnattu tiedottaminen. Vuoden 1946 lopussa piirissä oli 34 alaosastoa, joissa oli jäseninä (A ja B) yhteensä 2 486 sotainvalidia. Kesällä 1949 piirissä oli kaikkiaan 39 alaosastoa. Piirin työ oli alussa luotava tyhjästä, sillä piiri ei omistanut mitään. Piirin tehtäviin kuuluivat edunvalvonta, huoltotoiminta ja erilainen varainhankinta. Syyskeräyksiä suoritettiin Satakunnassa vuosina 1945–2006, ja kansan käsi oli karttuisa. Monenlaista tukea ja toimintaa järjestettiin vuosien mittaan, hengellinen Naisten virkistyspäivät Luvialla. Puhujana on Marika Keskinen. (Kuva Anna Penttilä) toiminta vilkastui, vietettiin kesäjuhlia ja harrastettiin kuntoliikuntaa. Ikääntymisen myötä kuntoutus ja etuudet tulivat yhä tärkeämmäksi, haravoitiin uusia jäseniä, perustettiin sairaskoteja sekä aloitettiin asuntojen korjausneuvontaa. Osastot ja naistoimikunta toimivat aktiivisesti tarjoten jäsenilleen tukea ja virkistystä. Osastojen jäseniksi tulivat puolisot ja lesket sekä tukijäsenet. Yhteistyö järjestöjen kesken lisääntyi, ja Suomen ensimmäinen yhteinen veteraanitoimisto avattiin Porissa vuonna 2007. Liiton tuki huoltotyöhön kasvoi 2000-luvun alussa, kun tukea jaettiin etupainotteisesti jäsenten hyväksi. Piirissä ryhdyt- tiin tuolloin jakamaan osastoille tukirahaa mm. puolisoiden ja leskien virkistyskursseihin sekä järjestettiin erilaisia kuntoutusja virkistystapahtumia. Kymmenen ”lihavan” vuoden aikana piiri ja osastot käyttivät runsaasti varoja jäsenistön hyväksi. Käytiin mm. risteilemässä, teattereissa, virkistyskursseilla ja -päivillä kuntoutuksen lisäksi. Osallistujia oli runsain mitoin, mutta jäsenistön ikääntyessä osallistumiset vähenivät. Tänä viimeisenä toimintavuotena piirissä oli alkuvuodesta 7 osastoa, loppuvuodesta 4. Alkuvuodesta 2023 piirin alueen jäsenmäärä oli 356 sisältäen kaikki jäsenet. Vuonna 1990 piirissä oli 2 190 sotainvalidijäsentä, vuonna 2010 heitä oli 544 ja vuoden 2023 alussa heitä oli 25. Olen ollut piirissä töissä yli 33 vuotta, aloittaen toimistovirkailijana ja päätyen toiminnanjohtajaksi. Tuona aikana olen päässyt näkemään ja kokemaan kaikenlaista, tutustumaan jäsenistöön ympäri Satakunnan. Piirin purkautuminen ensi vuonna herättää haikeutta monessakin mielessä, mutta kaikki päättyy aikanaan. Piirin kunniakas työ on tuolloin kestänyt lähes 80 vuotta. Kiitokset vielä kaikille toimijoille yhteistyöstä. Tulevaa Piirin purkauduttua ensi vuonna, vastuun piirin viimeisistä sotainvalideista ja leskistä sekä perinteen vaalimisesta ottaa hoitaakseen Sotainvalidien Satakunnan tuki ry, joka on perustettu jo vuonna 1995. Perinneyhdistyksen jäsenistössä ja hallituksessa on tuttuja toimijoita, jotka ovat olleet mukana pitkään myös osastoissa ja piirissä. Hyviin käsiin jää siis piirin jälkeinen aika. Hallitus on jo miettinyt ja tehnyt suunnitelmia, jotka toteutuvat tulevina vuosina. Marika Keskinen Perinneyhdistyksen hallitus kokoontui suunnittelemaan tulevia suuntaviivoja. Ylärivi vas: Hannu Salo, Seppo Korkeamäki, Veijo Pihlajamäki, Veka Granat, Ilkka Nurmi. Alarivi vas: Aino Tuominen, Kaija Jokela, Paula Hermonen pj, Anna Penttilä, sihteeri. (kuva Marika Keskinen)

Piirit toimivat 23 Sotainvalidipäivän seppeleenlaskussa oli kaksi sotainvalidia, viisi puolisojäsentä ja 14 tukijäsentä. Seppele laskettiin Sotainvalidityön muistomerkille Cygnaeuksen koulun pihassa, Sotainvalidien Veljesliiton perustamispaikalla. SISÄ-SUOMI Justeeritie 2 41900 Petäjävesi Puh. 040 778 2740 Syysterveiset Keski-Suomesta Jälleen on vuosi kääntynyt kohti syksyä, ja olemme saaneet nauttia vaihtelevista säistä kesän ajan. Piirin toimistolla aloitettiin syksy Sotainvalidipäivällä, jota vietettiin Jyväskylässä seppeleenlaskulla ja pienimuotoisella tapahtumalla Sairaskodissa. Isojen juhlien aika on jo ohi. Kokoonnuimme neuvotteluhuoneeseen 22 osallistujan kesken. Huomionosoituksen jakamisen ja sotainvalidiaiheisten videoiden katselun jälkeen siirryimme alakertaan kakkukahveille. Sisä-Suomen piiri Sotainvalidien Veljesliiton Sisä-Suomen piiri, alun perin Keski-Suomen piiri, perustet- tiin 5. marraskuuta 1944 ja täyttää siten syksyllä 2024 kunnioitettavat 80 vuotta. Sisä-Suomen piirin osastot ovat omalla toiminnallaan tehneet arvokasta työtä jäsenten eteen, missä apua ja tukea on tarvittu. Piirin tehtävänä on ollut toimia linkkinä osastojen ja Sotainvalidien Veljesliiton välillä. Toimistolta on kysytty apua mm. terveyteen, korvauksiin, kuntoutuksiin, kodin korjauksiin sekä yksinäisyyteen liittyvissä asioissa. Osastojen kanssa tiiviissä yhteistyössä on pyritty saamaan jäsenille sitä apua, mitä on ollut kulloinkin tarjolla. Piiriin on parhaimmillaan kuulunut 38 osastoa. Vuodesta 2022 alkaen jäljellä on ollut vain yksi osasto, Jyväskylän seudun Sotainvalidit, joka sekin purkautuu tämän vuoden lopussa. Piirissä oli vuoden 2023 alussa sotainvalidijäseniä 17 ja puoliso/ leskijäseniä 136. Piiri tänään ja ensi vuonna Piiri näyttää vääjäämättä lähestyvän loppuaan. Piirin lopettaessa toimintansa vuonna 2015 perustettu Sotainvalidien Sisä-Suomen Perinneyhdistys ry tai huhtikuussa 2023 perustettu Tam- Sotainvalidien ansioristi annettiin tänä vuonna Joutsan aktiivitukijäsen Heikki Partaselle. Heikki on toiminut sotainvalidityössä vuosikymmenten ajan ja jatkaa edelleen aktiivista toimintaansa Joutsan alueella sekä piirin piirihallituksessa. Huomionosoitusta jakamassa piirin puheenjohtaja Rauli Jakobsson sekä toiminnanjohtaja Mari Ekmark. menlehvän Keski-Suomen Perinneyhdistys ry ottaa vastuun jäsentemme huolehtimisesta sekä perinnetyöstä, joten veljeä tai sisarta ei jätetä. Piirin toiminta tullee näin ollen päättymään vuoden 2024 loppupuolella, jos ensi vuoden maaliskuussa pidettävä piirin vuosikokous näin päättää. Sääntöjen mukaan piirin on purkauduttava, jos varsinaisten jäsenten määrä laskee alle kymmeneen. Mutta siihen saakka piiri ja minä toiminnanjohtajana toimimme entiseen malliin, puhelin ja sähköpostit ovat toiminnassa ja yhteyttä voi ottaa kuten ennenkin. Piirin historian viimeisenä toiminnanjohtajana minulla on kunnia kiittää teitä kaikkia erittäin hyvästä yhteistyöstä – pidetään toisistamme huolta! Mari Ekmark Tammenlehväkeskuksen neuvontapalvelu Tammenlehväkeskus Tampereella auttaa myös keskisuomalaisia: neuvoja saa puhelimitse, sähköpostitse sekä kotikäynneillä. Palvelu on maksutonta sekä Valtiokonttorin ohjeistamaa ja valvomaa. Yhteydenotot Tammenlehväkeskus neuvontapalvelu Jukka Mäkinen puh. 040 500 2539, jukka.makinen@tammenlehvakeskus.fi

24 Piirit toimivat SUUR-SAVO Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Suur-Savon piirin toiminnasta Piiriorganisaation alkumuotona oli Savossa Kuopion-Mikkelin piiri, jonka piiriasiamiehenä toimi luutnantti Jukka Räsänen 1.3.1944 lähtien. Piirin jaettiin kuitenkin pian, niin että Suur-Savoon ja Pohjois-Savoon perustettiin omat piiriorganisaatiot. Suur-Savon piirin perustava kokous pidettiin 12.11.1944 Mikkelissä. Paikalla oli 55 edustajaa 12 osastosta. Tuolloin piirissä oli yhteensä 1 800 sotainvalidia 21 osastossa. Puheenjohtajista pitkäaikaisimpia ovat olleet Arvi Häkkinen 19 vuotta ja Hannu Toivonen 15 vuotta. Piirin naistoimikunnan pitkäaikaisimmat puheenjohtajat olivat Sylvi Paarma 25 vuotta ja Kaisa Tarvainen 22 vuotta. Toiminnanjohtajista pisimmän pestin teki Mauno Penttinen 29 vuodella. Leo Reinikainen toimi tehtävässä 15 vuotta ja toimi myös piirin puheenjohtajana vuosina 2002–2007. Piirin tärkeimpinä tulonlähteinä ovat olleet Veljesliiton tuki ja sotainvalidien syyskeräys, johon saatiin Savon Prikaatilta varusmiesapua osastojen luottamushenkilöiden, jäsenistön ja tukihenkilöiden talkootyön lisäksi. Myöhemmin OLVI-säätiöstä tuli merkittävä tukija. Viime vuosina tukea on saatu myös Kyyhkylä-säätiöltä ja Veteraanivastuulta. Jäsenten neuvonta ja huoltotoiminta, hengellinen työ sekä kuntoutus- ja virkistystoiminta ovat muodostaneet piirin perustehtävän. Piirin naistoimikunta toimi aktiivisesti vuosina 1945– 2008 keräämällä varoja sekä järjestämällä virkistyskursseja jäsenilleen. Piiri hallinnoi RAY:n avustamaa korjausneuvontaa vuosina Sotainvalidien Suur-Savon Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Tapani Varjus Haukivuorelta palkittiin Sotainvalidien ansioristillä. Merkin luovuttivat piirin puheenjohtaja Hannu Toivonen (vas.) ja piirin kunniapuheenjohtaja Leo Reinikainen (oik.). 1991–2001, minkä jälkeen vastuu siirtyi Vanhustyön keskusliitolle. Korjausneuvojana toimii edelleen insinööri Ismo Kortman. Kyyhkylän kuntoutuskeskus ja Kruunupuisto ovat olleet alueellamme tärkeitä lakisääteisen ja piirin tukeman kuntoutuksen ja virkistystoiminnan sekä laitoshoidon ja kokoontumisten keskuspaikkoja. Sotainvalidien lakisääteiset edut ovat vuosikymmenien saatossa parantuneet vuosi vuodelta niin, että piiri on voinut enenevässä määrin kohdentaa tukitoimintaa myös sotainvalidien puolisoille ja leskille. Neuvontatyöllä hakemuksineen on voitu varmistaa, että sotainvalidit, heidän puolisonsa ja lesket ovat saaneet heille kuuluvat, kunakin vuonna voimassa olevat lakisääteiset ja muut edut. Vuodesta 1998 alkaen Valtiokonttorin kustantama neuvontapalvelu on tiivistänyt tätä tehtävää. Jäsenistön huoltotoiminnassa 2000-luvulta alkaen on ollut tärkeää kotiin vietävien palvelujen tukeminen kotona selviytymisen tukemiseksi. Perinneyhdistys Piirin purkautuessa vuoden lopulla tukitoimintaa jatkaa Sotainvalidien Suur-Savon Perinneyhdistys yhteistyössä paikkakuntakohtaisten yhteyshenkilöiden kanssa. Perinneyhdistyksen puheenjohtaja- na toimii Tapani Varjus, puh. 040 510 3210, postiosoite Asematie 7, 51600 Haukivuori. Perinneyhdistyksen sihteerinä toimii Olli-Pekka Kanninen, puh. 040 903 3507. Vuonna 2017 savolaiset piirit palasivat yhteistoimintaan yhteisen toiminnanjohtajan myötä. Ympyrä sulkeutuu ja molemmat piirit purkautuvat vuoden lopulla. Omasta puolestani lämmin kiitos koko jäsenistölle, osastoissa toimineille ja kaikille yhteistyötahoille yhteisestä matkasta 25 vuoden ajan! Katariina Kuurola toiminnanjohtaja

Piirit toimivat 25 Kesäjuhlassa Bernyn ravintolassa Raippaluodossa 29. elokuuta Juha Ala-aho, Seppo Hautala, Johanna Järvinen, Tuulikki Mylläri ja Tuomas Perkiö saivat hopeiset ansiomerkit. Jakajina olivat liiton puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale ja piirin puheenjohtaja Markku Ranta. Terveisiä piiristä! Sotainvalidien Veljesliiton Vaasan piiri perustettiin 29. lokakuuta 1944. Piirin toiminta-alue on Lapväärtistä Kruunupyyhyn. Piirissä on ollut 12 osastoa, mutta vuonna 2012 viimeisetkin osastot lopettivat toimintansa ja kaikki jäsenet ovat piirin henkilöjäseniä. Vuonna 2005 piirin säännöt muutettiin niin, että puolisojäsenetkin ovat piirin jäseninä. Vuonna 2012 tehdyn sääntö- RANNIKKO-POHJANMAA Jeansborgintie 1 A, 66900 Uusikaarlepyy Puh. 050 382 5257 muutoksen mukaan piirin nimi on nyt Sotainvalidien Veljesliitto Rannikko-Pohjanmaan piiri. Piirissä on järjestetty kesä- ja joulujuhlia, syyskeräyksiä, kirkkopäiviä, matkoja, urheilu- ja liikuntapäiviä, tiedotustilaisuuksia, arpajaiset jne. Tällä hetkellä piirissä on 14 sotainvalidia ja 119 puolisojäsentä. Tämänvuotisessa piirin vuosikokouksessa 20. maaliskuuta päätettiin, että piiri lopettaa toimintansa 31.12. 2024. Piirin lopettamisen jälkeen Sotainvalidien Perinnejärjestö Rannikko-Pohjanmaa jatkaa toimintaa jossain muodossa. Mukavaa syksyä kaikille! Monika Julin Vaasan sotilaskodin sisarille ja talonmiehelle ojennettiin Veljesliiton ansiomerkit kesäjuhlassa 29. elokuuta. Onnittelemme Heikki Vesterlund 100 vuotta! Sotainvalidi Heikki Vesterlund vietti 100-vuotisjuhlaansa Skrattnäsin vanhassa koulussa juhannuksena 25.06. Heikki asuu sekä omassa asunnossaan Kristiinankaupungin keskustassa että Geritrim-Kristiinankaupunki intervallihoidossa. Heikki on nykyään leski. Perheessä on ollut neljä lasta, kuusi lapsenlasta ja useampia lapsenlapsenlapsia. Heikki on työskennellyt kuljettajana ja turkistarhaajana. Matkustaminen on ollut rakas harrastus, ja hän on käynyt Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa ja Australiassa, jossa hänen sisarensa asuu.

26 Piirit toimivat ETELÄ-POHJANMAA Voikukkapolku 7, 60510 Hyllykallio Puh. 040 742 4813 Terveiset Etelä-Pohjanmaalta Sotainvalidien Veljesliiton Etelä-Pohjanmaan piiri juhli viime syksynä 80-vuotista taivaltaan. Omalta osaltani taival sotainvalidien parissa alkoi 30 vuotta sitten. Tuolloisella lama-ajalla kuljin vastavalmistuneena fysioterapeuttina töitä etsien ja Kivipuron Kuntoutuskodissa tärppäsi. Vuonna 1999 tehtäväkuvani muuttui ja aloitin kunniakansalaistemme edunvalvojana Etelä-Pohjanmaan alueella. Vuonna 2011 otin vastaan piirin toiminnanjohtajan tehtävät. Sotainvalidi-lehti lakkaa ilmestymästä vuoden päätteeksi. Tämä on viimeinen Sotainvalidi-lehden numero, johon piirit kirjoittavat kuulumisiaan. On siis paikallaan tehdä katsaus menneeseen ja avata hieman tulevia, piirin viimeisiä toimintavuosia. Piirin toimihenkilöt ja puheenjohtajat Etelä-Pohjanmaan itäisen ja läntisen suojeluskuntapiirin Sotainvalidien Veljesliiton alaosastojen neuvottelutilaisuus pidettiin 1.11.1942 Kino-Hotellissa Seinäjoella. Saapuvilla oli 20 sotainvalidia ja mm. jääkärieversti Matti Laurila, joka valittiin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Tämän jälkeen puheenjohtajan tehtäviä ovat hoitaneet Pauli Laurila (1946–47), Tauno Harju (1948–52), Martti Valkama (1953–66), Veikko Kankaanpää (1967–87), Reino Perttula (1988– 2002), Erkki Kallioniemi (2003– 12) ja Pekka Marttala (2013–). Piirin toiminnanjohtajan tehtävät aloitti Reino Piirto (1942– 43). Seuraajina ovat olleet Veikko Mattila (1944–45), Matti Laurila (1946–49), J.A. Malkamäki (1949–59), Paavo Simola (1959– 67), Seppo Vartio (1967–79), Matti Varo (1979–87), Eero Hautala Yllä: Sotainvalideja omaisineen piirin 80-vuotisjuhlassa 2022. Vasemmalla: Sadan prosentin sotainvalidi Reino Perttula toimi piirin puheenjohtajana 1988–2002. Äärimmäisenä vasemmalla: Pekka Marttala on toiminut piirin puheenjohtajana vuodesta 2013. (1987–88), Esko Seppälä (1988– 2000), Jukka Hietala (2000–11) ja Marko Hakala (2011–). Piirin toimistosihteerin tehtävät ovat puolestaan jakautuneet seuraavasti: Martta Ilkka (1946– 48), Helvi Huhtanen (1948–51), Signud Malkamäki (1952–59), Mirjam Koskinen (1960–67), Pirkko Ala-Lipasti (1967–72), Talvikki Uusimäki (1972–74), Inkeri Sjöstedt (1974–94), Liisa Sariola (1994–2016) ja Minna-Maija Pusa (2016–22). Piirin avustajatoimintahanke työllisti vuosina 2000–16 satoja työntekijöitä. Asiakkaina oli sotainvalidien lisäksi myös muiden veteraanijärjestöjen jäseniä. Virpi Mansikkamäki hoiti tehtävää koko sen historian ajan, ja vuosi- na 2011–16 Anniina Anttila toimi Virpin työparina. Vuodesta 2016 tehtävää jatkoi Minna-Maija Pusa ja kotiaputoimintaa pyöritettiin ilman yhteiskunnan tukia aina vuoteen 2022 saakka. Naistoimikunnalla on ollut iso rooli järjestössämme. Naistoimikunnan puheenjohtajina toimivat Edla Aitola (1946), Kirsti Suhonen (1947), Elli Sairanen (1948– 61), Kaija Kangasmaa (1962– 93), Ulla Piipari (1994–2007) ja Katariina Rinta (2007–11). Kunniakas loppusuora Etelä-Pohjanmaan sotainvalidipiirin hallitus on päättänyt jatkaa toimintaansa ainakin vuoteen 2025. Tuolloin myös Sotainvalidien Veljesliitto on päättänyt Piiritoimiston väki jouluna 2012 vas. Anniina Anttila, Virpi Mansikkamäki, Liisa Sariola ja Marko Hakala. lopettaa toimintansa. Piirin jäsenistä pyritään kuitenkin pitämään huolta loppuun saakka. Sotainvalidipiirillä on jo olemassa perinneyhdistys, ja Sotien 1939–1945 Etelä-Pohjanmaan perinneyhdistys pitää sisällään kaikki veteraani- ja isänmaalliset järjestöt. Sotainvalidipiirissä on kirjoitushetkellä 25 sotainvalidia. Tänä vuonna joukosta on poistunut ainoastaan yksi sotainvalidi. Puolisojäseniä on vajaat 200. Sotainvalidipiiri tarjoaa lähinnä puolisojäsenille kotiapua, hierontaa, jalkahoitoa ja virkistystä. Piirin varat riittänevät ainakin joltakin osin palvelujen tarjoamiseen vuoteen 2026 saakka. Meidän kunnia-asiamme on, että ansiokas historiamme saa myös arvoisensa lopun. Haluan kiittää kaikkia piirin sotainvalideja, puolisojäseniä, sotainvalidien omaisia, paikallisosastojen aktiiveja ja kaikkia teitä, jotka olette toimintaamme tukeneet ja hengessä mukana eläneet! Uutiset, tapahtumat ja ilmoitukset löydät jatkossakin piirin internet-sivuilta: epsotainvalidipiiri.kotisivukone.com Värikästä syksyä, hyvää mieltä ja voikaa hyvin! Marko

Piirit toimivat 27 Piirin puheenjohtaja Heikki Lahtela (kesk.) palkittiin Vapaudenristin nauhoin varustetulla pienoislipulla ja Antti Toivanen, Rautavaara, (vas.) ja Taisto Matilainen, Rautalampi, (oik.). Sotainvalidien ansioristillä. POHJOIS-SAVO Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Sotainvaliditoimintaa Pohjois-Savossa Syksyllä 1944 Pohjois-Savon piiriasiamies Jukka Räsänen sai Sotainvalidien Veljesliitolta kehotuksen kutsua koolle Sotainvalidipiirin perustava kokous. Kokous pidettiin Kuopiossa 22.10.1944 34:n edustajan läsnä ollessa 11 osastosta. Kaikkiaan Pohjois-Savossa oli tuohon aikaan 1 733 sotainvalidia 17 osastossa. Alusta saakka osastojen ja piirin johdossa on ollut vaikutusvaltaisia paikallisia ja maakunnallisia päättäjiä. Tämä on auttanut paljon asioiden järjestelyissä. Erikoisuutena voi mainita, että piirin puheenjohtajana on ollut kolme kenraalia: Antti Kääriäinen, Pentti Syrjä ja Ilkka Halonen. Piiri on vuosien varrella saanut runsaasti lahjoituksia ja avustuksia. Suurimmat tukijat ovat olleet Olvi-Säätiö, Raha-au- tomaattiyhdistys, Pohjois-Savon Maanpuolustussäätiö sekä kunnat ja kaupungit. Ilman tätä apua avustustoiminta ei olisi ollut mahdollista. Erityisesti viime vuosina omien varojen jo loputtua apu on ollut tärkeä. Toiminnan alkuvaiheessa sotainvalidit hoitivat itse avustustoimintaa ”veljesapuna”. 1990-luvulle tultaessa he tarvitsivat jo nuorempia voimia piirin ja osastojen johtoon ja avuksi. Näin meistä nuoremmista on moni tullut mukaan tähän tärkeään toimintaan. Piiri perusti oman hoito- ja kuntoutuslaitoksen Iisalmeen 1980-luvun alussa. Hoitopaikkoja oli 130 ja henkilökuntaa parhaimmillaan 200. Sotainvalidipiiri omisti ja vastasi Veljeskodin taloudesta vuoteen 2008, jolloin se myytiin. Sotainvalidien hoito ja kuntoutus jatkui ja jatkuu yhä yrityspohjalta Valtiokonttorin maksamana. Merkittävä palvelu oli 2000-luvun alussa aloitettu sotainvalidien ja veteraanien kotiaputoiminta. Se työllisti noin 20 vuoden aikana useita satoja koulutettuja avustajia. Sotainvalidipiiri vastasi toiminnasta taloudellisesti, mutta sai tukea kunnilta, Veljesliitolta, Tuki- ja perinnesäätiöltä, Olvi-Säätiöltä sekä asiakasmaksuista. Pohjois-Savon sotainvalidipiiri on koko toimintansa ajan ollut tunnustettu yhteistoimintakump- Pohjois-Savon perinneyhdistyksen puheenjohtaja Jussi Huttunen ja varapuheenjohtaja Reijo Sojakka laskivat kukkalaitteen Kuopion sankarimuistomerkille liiton perustamispäivänä. pani, kuten Kuopion lääninhallituksen ja sittemmin Itä-Suomen Avin ja Elyn sekä eri maanpuolustusorganisaatioiden, kanssa. Piirin panostukset 1980-luvulta saakka ovat perustuneet tutkimukseen. Jo 1981 sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuopion lääninhallitus selvittivät sotainvalidien ja puolisoiden avuntarvetta niin kotona kuin hoitolaitoksessakin. Tiedon perusteella mitoitettiin hoitolaitosten laajennus ja kehittäminen sekä sotainvalidien palveluasuntojen tarve eri kunnissa. Näin palveluasuintaloja saatiin riittävästi. Myöhemmin ne ovat olleet muun vanhusväestön käytössä. Pohjois-Savon piirin toiminnassa on hengellisellä työllä ollut suuri merkitys. Pohjois-Savoon tuli huomattava määrä sodassa vammautuneita luovute- tuilta alueilta, joten ortodoksien määrä on antanut tärkeän sävyn kaikkeen hengelliseen työhön. Piiri jatkaa jäsentensä tukemista myös sotainvalidipiirin purkauduttua. Toimintaa varten perustettu perinneyhdistys jatkaa neuvontaa ja mahdollisuuksien mukaan avustustoimintaa niin kauan kuin sille on tarvetta. Tässä työssä osastojen yhteyshenkilöt ovat suuressa roolissa, eikä perinneyhdistyksen työ ilman heitä olisi mahdollista. Pohjois-Savon palvelut purkauduttua. Perinneyhdistyksen sihteerinä toimii Juha Siivola puh. 0500 376 862 ja puheenjohtajana Jussi Huttunen puh. 050 561 8510. He ovat tavoitettavissa sotainvalidien ja puolisojäsenten asioissa sekä tietysti perinneasioissa. Perinneyhdistyksen osoite on sihteerin osoite: Telakkakuja 10 B 9, 70100 Kuopio. Sotainvalidien hoito ja laitoskuntoutus tapahtuvat Iisalmessa sijaitsevassa palvelukoti Helmiinassa maksutta. Helmiinan neuvontapalvelutyöntekijä on Päivi Vainionpää, p. 044 380 3048. Sotainvalidit saavat maksutonta laitoshoitoa myös hyvinvointialueen vuodeosastoilla. Neuvontatyö siirtyy sotainvalidipiiriltä Perinneyhdistykselle vuoden vaihteessa piirin Heikki Lahtela Lämmin kiitos koko jäsenistölle, osastoissa toimineille ja kaikille yhteistyötahoille yhteisestä matkasta kuluneen kuuden ja puolen vuoden ajalta! Katariina Kuurola toiminnanjohtaja Juha Siivola

28 Piirit toimivat POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 Pohjois-Karjalan piiri Pohjois-Karjalan piiri perustettiin 5.11.1944 Lotta-pihassa Joensuussa. Piirin alueella on ollut 18 osastoa, mutta nyt osastoja on vain yksi: muut ovat yhdistyneet ensin lähimpään osastoon ja myöhemmin jäsenet ovat siirtyneet piiriin. Piirin alueella oli enimmillään lähes 3 000 sotainvalidijäsentä ja lisäksi puolisot ja lesket. Piirillä on ollut erilaisia toimikuntia, kuten hengellinen toimikunta, naistoimikunta ja kuntotoimikunta, joilla on ollut omat tehtävänsä. Piirin ja osastojen tehtävänä on jäsenistömme edunvalvonta, hyvinvoinnin ja selviytymisen turvaaminen heidän tarpeitaan vastaaviksi ikääntyminen ja muuttuvat olot huomioiden. Pohjois-Karjalan piiri on ollut monen hankkeen ja projektin edelläkävijä. Esimerkiksi piirissä ryhdyttiin jo 1940-luvun lopulla kerrostalohankkeeseen, jonka tarkoituksena oli omistuspohjaisten asuntojen saaminen sotainvalideille. Tämä ”Invaliditaloksi” tarkoitettu Tiaisenkatu 8 nimellä tunnettu suurhanke toteutui, mutta useista syistä johtuen sen alkuperäinen tarkoitus jäi osittain toteutumatta. Pohjois-Karjalassa havaittiin ensimmäisenä, että tarvittiin laitoksia, jotka olisivat sairaaloitten ja kuntoutuslaitosten välimuoto. Näin syntyi ajatus Pohjois-Karjalan Sairaskodista, joka vihittiin käyttöön 1.12.1979 lääkintöhallituksen hyväksymänä yksityisenä sairaanhoitolaitoksena, sotainvalidien kotina, hoitolaitoksena ja kuntoutuspaikkana. Pohjois-Karjalan mallin mukaisesti maahamme rakennettiin laaja sairaskotiverkosto. Pohjois-Karjalan Sairaskotiyhdistyksen toiminnalla on ollut suuri merkitys alueemme sotainvalidien, puoli- Varusmiehet lähdössä suorittamaan syyskeräystä Lieksassa vuonna 2017. Infoa antaa osaston puheenjohtaja Juho Pehkonen. soiden ja leskien hyvinvoinnille. Piirin ja Sairaskodin yhteistyö on toiminut hyvin. Piirin puheenjohtaja Terho A. Könösen ja toimitusjohtaja Ahti Karttusen ajatuksena oli selvittää sotainvalidien kuntoutus- ja asuntojen kunnostustarpeet sekä yksinäisyyden kokemukset. Sairaskotiyhdistyksen ja Joensuun yliopiston yhteistyönä tehtiinkin laaja-alainen kartoitus sotainvalidien elämäntilanteista. Arja Jämsènin Joensuun yliopistossa 1988 lisensiaattityönä tekemästä tutkimuksesta ilmeni, että lähes neljänsadan sotainvalidin asunnosta puuttuivat kaikki mukavuudet, kuten vesijohdot, viemärit, sisäpesutilat ja kuudelta jopa sähköt. Maataloustuottajain PohjoisKarjalan piiriliiton puheenjohtaja Antti Sallinen ja sotainvalidipiirin puheenjohtaja Urho Rautiainen keskustelevat tulevasta syyskeräyksestä Sallisen aitan edustalla. Piiri alkoi toteuttaa käytännössä puutteiden korjaamista. Raha-automaattiyhdistyksen tuella piiriin palkattiin korjausneuvoja, ja toiminta alkoi 1989. Myöhemmin toiminta laajeni kaikkiin sotainvalidipiireihin ja sittemmin myös muiden sotiemme veteraanien toimialueille. Tänä päivänä korjausneuvoja Raimo Saarelainen on Vanhustyön Keskusliiton palveluksessa ja hoitaa veteraanien lisäksi koko vanhusväestön korjausneuvontaa. Pohjois-Karjalassa aloitettiin myös työllistävä sotainvalidien avustajatoiminta. Toiminta oli välillä Sairaskotiyhdistyksen hoidossa, mutta vuonna 2009 se tuli takaisin piirille. Hankkeeseen kuului myös koulutusvastuu, ja siinä työskenteli parhaimmillaan yli viisikymmentä avustajaa. Rahoitusta saimme työvoimahallinnolta, kunnilta ja Veljesliitolta. Vuoden 2017 puolella hanke jouduttiin ajamaan alas, kun työllistämismäärärahat Pohjois-Karjalan alueelle pienenivät merkittävästi. Toimintaansa piiri on saanut rahoitusta mm. Veljesliiton avustuksina, syyskeräyksillä sekä lahjoituksina eri tahoilta. Viime vuosina olemme saaneet korvamerkittyjä avustuksia eri säätiöiltä, ja Joensuun kaupunki on myös antanut oman panoksensa sotainvalidien hyväksi. Vuosalmella haavoittunut luutnantti Aarne Mäkäräinen Juuasta teki ehdotuksen viljankeräyksestä sotainvalidien hyväksi. Nämä Mikkelinpäivän keräyksen nimellä kulkevat keräykset tuottivatkin 1950–80-luvuilla hyvän tuloksen. Osastot harjoittivat omaan lukuunsa kahvila- ja kioskitoimintaa. Joensuun osasto hoiti keskussairaalan narikkaa ja oli osastolla kukkakauppakin. Yhteistoiminnassa eri osastojen kanssa piiri perusti Niinivaarna Autohuolto Oy:n, joka siirtyi myöhemmin kokonaan piirin omistukseen. Enon osasto ja piiri pitivät yhdessä Uimaharjun tehtaiden ruokalaa. Piirin Vapaussotureilta perimä ampumakioski toimi Kauppakadun varrella. Monet yksityiset ovat antaneet aikaansa ja talkooapua sotainvalidityöhön. Suurena tukena ovat olleet Sotilaslääni, Pohjois-Karjalan prikaati, Pohjois-Karjalan Rajavartiosto, Kainuun Prikaati sekä soittokunnat ja Sotilaskotisisaret. Perinnetyö Piirillä on oma perinneyhdistys, joka on perustettu 30.1.1996. Sotien 1939–1945 Perinneyhdistys ry:n perustava kokous pidettiin 13.8.2020 Onttolassa. Pohjois-Karjalan sotainvalidipiirin puheenjohtaja Ahti Karttunen on yhdistyksen 1. varapuheenjohtaja ja toiminnanjohtaja Tuulikki Leinonen hänen varamiehensä. Tulevaisuus Piiri toimii niin kauan kuin piirillä on jäseniä ja varoja heidän auttamisekseen. Yhteistyötä muiden veteraanijärjestöjen kanssa on tehty jo vuosia mm. yhteisissä tilaisuuksissa ja kouluvierailuissa. Yhteistyö jatkuu perinnetyön osalta Sotien 1939– 1945 Perinneyhdistyksen kanssa. Tuulikki Leinonen

Piirit toimivat 29 KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 050 593 3211 Sotainvalidityöstä perinneaikaan Lokakuussa 1944 perustetun Sotainvalidien Keski-Pohjanmaan piirin alkuvuodet olivat työn ja toiminnan täyttämiä. Suuren invalidijoukon huoltoja avustustoiminta vaati paljon varoja, joita hankittiin mm. syyskeräyksellä, Kokkolan Keskussairaalan vaatenarikan pitämisellä ja Kalajoen juhannusjuhlilla. Varoja pyrittiin hankkimaan myös kiertävällä sirkuksella. Toiminta ei kuitenkaan kannattanut, ja koko sirkustoiminta jouduttiin lopettamaan tappiollisena. Hankittiin elokuvaprojektorikin, jolla näytettiin elokuvia maakunnan seurantaloilla. Tämä toiminta päättyi koneen tuhouduttua tulipalossa Rautiossa. Huolto- ja avustustoiminnan lisäksi varoja nieli Kesäkoti Jukolan rakentaminen ja ylläpito Lestijärvellä. Vuonna 1954 hankittiin moottoripyörä Royal Enfield, ”Rojuenkeli”, toiminnanjohtajan kulkuvälineeksi. Vuosikymmenten saatossa toiminta vakiintui, talous saatiin tasapainoon ja liiton myöntämien varojen turvin voitiin tukea osastojen toimintaa ja invalidien kuntoutusta. Kannuksen Veljeskodin valmistuttua voitiin sotainvalideja, puolisoita ja leskiä kuntouttaa omalla alueella. Piirin tulevaisuutta alettiin katsella jo 1990-luvulla ja pitkän tähtäyksen suunnitelma hyväksyttiin 1994. Sen lähtökohtana oli jäsenistön väheneminen. Jäsenmäärä oli tuolloin 1200, ja sen arveltiin laskevan vuoteen 2005 mennessä 360 jäseneen (jäseniä oli tuolloin n. 530). Johtopäätöksenä oli, että pienillä osastoilla tuli olla valmiutta suhtautua osastojen yhdistymiseen myönteisesti. Piirin osalta todettiin, että jos vuonna 2005 jäsenmäärä on vain 360, herää Sotainvalidipäivää viettämässä edessä vasemmalta Väinö Sammalkangas, Kauko Lintilä, Elsa Mäkelä, Herman Märsylä, Lauri Mäki-Eskeli ja puoliso Outi Mäki-Eskeli. Takarivissä seisovat vasemmaltasotainvalidi Pentti Pajukoski, si-leski Maija-Liisa Mäkinen sekä veteraani Tapio Hotakainen. kysymys, mikä se sellainen piiri on. Johtopäätös: ”Järkevimmältä tuntuisi, että Oulun läänin puoleiset osastot liittyisivät Pohjois-Pohjanmaan piiriin ja Vaasan läänin puoleiset osastot liitettäisiin Etelä-Pohjanmaan piiriin.” Suunnitelman mukaisesti osastojen yhdistymistä tapahtuikin, mutta vasta 2000-luvulla. Piirin toiminta on jatkunut ennallaan. Sitä on edesauttanut liiton sääntömuutos, jonka mukaan purkautuneiden osastojen jäsenet ovat voineet siirtyä piirin henkilöjäseniksi. Suunnitelmassa kaavailtiin myös perinnetyötä. Sotainvalidien Keski-Pohjanmaan jälkipolvet ry perustettiin 12.4.1995 ja jäseniä saatiin runsaat 60. Yhdistys muutti nimensä vuonna 2012 Sotainvalidien Keski-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry:ksi. Perinneyhdistys julkaisi vuonna 2017 merkittävän Naiset miestensä rinnalla -kirjan keskipohjalaisten sotainvalidien puolisoiden selviytymistarinoista. Perinneyhdistyksen hallitus on osallistunut piirihallituksen kokouksiin, ja kokouksista on laadittu yhteinen pöytäkirja. Tämä antaa valmiudet siihen, että piirin toiminnan päättyessä vuoden 2024 lopussa vastuu toiminnasta siirtyy Perinneyhdistykselle luontevasti ja jäsenten huolto- ja hoivavastuu säilyy. Keski-Pohjanmaan Perinneyhdistys ry:llä on ollut edustus vuosia Sotainvalidien Perinnejärjestön hallituksessa. Perinneyhdistys on hakenut jäsenyyttä Osuuskunta Kitin- Syyskuussa 100 v. täyttävät sotainvalidikaverukset: Väinö Sammalkangas Nivalasta (vas.) ja Lauri Mäki-Eskeli Kannuksesta. kannukseen, Sotainvalidien Veljesliittoon sekä Tammenlehvän Keski-Pohjanmaan perinneyhdistykseen. Heikki Kankaanpää Sotainvalidipäivä Sotainvalidipäivää 18.8. vietettiin Kitinkannuksessa piirin ja perinneyhdistyksen yhteisenä kesäjuhlana. Juhlaväkeä oli 95, joista sotainvalideja oli 8 ja veteraaneja 3 sekä puolisoita ja leskiä yhteensä 13. Juhlapuheen piti eversti evp. Heino Pikkukangas. Huomionosoitukset Suuri ansiomerkki: Väinö Sammalkangas, Nivala ja Outi Mäki-Eskeli, Kannus. Ansioristi: Marja-Liisa Kattilakoski, Kannus. Pienoislippu vapaudenristin nauhoin ja tunnuksin: Heikki Kankaanpää, Sievi. Kultainen ansiomerkki: Marko Salo, Kokkola; Mikael Brandt, Kokkola; Mats Sweins, Kokkola; Sulo Herlevi, Kokkola; Henna Ylitalo, Kannus; Iida Rekilä, Kannus; Johanna Rautakoski, Ylivieska; Heino Pikkukangas, Kannus. Standaari: Kaj Karjaluoto, Kokkola. Tämä on viimeinen piirin tervehdys Sotainvalidi-lehden sivuilla. Piiri ja perinneyhdistys tulee huolehtimaan tärkeiden asioiden tiedottamisesta jäsenilleen jäsenkirjeillään jatkossakin. Hyvää syksyä sekä vointeja kaikille! Maija Paasila

30 Piirit toimivat SV:n Pohjois-Pohjanmaan piiri ry:n viimeinen vuosi Vietimme elokuussa 18.8. sotainvalidipäivän juhlaa Ravintola Nallikarissa ja vieraita oli noin 50. Piirin puheenjohtaja Pentti Jouppila toivotti osallistujat tervetulleiksi. Hän kertoi Tammenlehvän Pohjois-Pohjanmaan perinneyhdistyksen nykyvaiheista. Rovasti Pertti Lahtinen piti hartauden, ja sen jälkeen ojennettiin Sotainvalidien ansioristi professori Kari Aleniukselle. Juhlapuheen piti kenraaliluutnantti evp. Timo Rotonen. Kamarikuoro lauloi ja Teuvo Päkkilä lausui päivän teemaan sopivat runot. Tilaisuuden päätteeksi nautittiin maukas lohikeitto ja leivoskahvit. POHJOIS-POHJANMAA Uusikatu 58 B 16, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484/ 044 479 4797 Kunnioitetut sotainvalidit, lesket ja puolisot, hyvät tukijäsenet Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri teki vuosikokouksessaan 15.3.2023 päätöksen toimintansa lopettamisesta vuoden 2023 loppuun mennessä. Tätä oli valmisteltu jo usean vuoden ajan toiminnan ja talouden järjestelyjen puitteissa. Taustalla on sotainvalidien määrän vähentyminen: tätä kirjoitettaessa heitä on piirin alueella elossa enää noin 20. Tämä kaikki on luonnollinen seuraus ihmisiän lainalaisuuksista ja järjestön olemassaolon keskeisistä tarpeista. Kun sotainvalidijäsenten määrä piirissä oli suurimmillaan 1980-luvulla noin 2 600, on heistä siten elossa enää alle prosentti. Toki leskiä ja puolisoita on arvostettuina jäseninä vielä keskuudessamme yli 150. Piirimme toiminta on tänä viimeisenä vuotena noudattanut entisiä muotojaan. Pienprosenttisten invalidien leskille on kustannettu viime vuosien tapaan jalkahoito-ohjelmat. Vuosikokouksen jälkeen vietimme kesäjuhlaa Hietasaaren Veljeskodilla 29.6.2023 kauniissa säässä MPK:n soittokunnan tahdittamana ja lauluesitysten merkeissä. Siellä paljastettiin myös muistokiveen tehty merkintä toimintavuosista 1944–2023 Hietasaaressa. Kivi luovutettiin Oulun Diakonissalaitoksen säätiölle. 18.8.2023 vietimme sotainvalidipäivää ravintola Nallikarissa, jossa juhlapuhujana oli kenraali Timo Rotonen. Kaikkien veteraanien yhteistä kirkkojuhlaa vietettiin Kempeleen Kokkokankaan seurakuntakeskuksessa 10.9.2023. Tämän vuoden ja koko toi- E. Vikström Neuvontapalvelu jatkuu Pohjois-Pohjanmaalla Piirin historian kirjoittaneelle professori Kari Aleniukselle luovutettiin Sotainvalidien ansioristi. Kuva E. Vikström. mintamme päätösjuhlaa vietetään Oulussa ravintola Lasaretissa 29.11.2023. Sitä juhlistavat mm. Lapin Sotilassoittokunta ja Tammenlehvän Perinnekuoro Oulusta. Juhlapuheen pitää kenraali Jukka Haaksiala. Tilaisuudessa julkistetaan piirimme koko toiminta-ajan kattava historiikki, jonka on kirjoittanut professori Kari Alenius. Tähän tilaisuuteen kutsutaan kaikki kynnelle kykenevät sotainvalidit, lesket ja puolisot sekä tukijäsenet. Vaikka piirin toiminta vuoden lopussa päättyy, ei sotainvalideja, puolisoita ja leskiä unohdeta. Veljesliitto valtakunnallisena organisaationa jatkaa toimintaansa ainakin vuoteen 2025 saakka. Piirimme on muPäätösjuhla Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry:n päätösjuhla 29.11.2023 klo 13.00. Juhlapaikkana Hotelli Lasaretti, Kasarmintie 13b, Oulu. Toivotamme juhlaan tervetulleeksi kaikki sotainvalidit, puolisot, lesket ja tukijäsenemme! kana vuonna 2021 perustetussa Tammenlehvän Pohjois-Pohjanmaan perinneyhdistyksessä, jonka tehtävänä on veteraanien edunvalvonta ja tukityö sekä sotasukupolven perinteistä huolehtiminen ja niiden siirtäminen tuleville sukupolville. Parhaillaan sotainvalidit ollaan kutsumassa tämän järjestön kunniajäseniksi, lesket ja puolisot ainaisjäseniksi ja tukijäsenet suostumuksensa jälkeen varsinaisiksi jäseniksi. On myös tärkeää todeta, että kuntoutuslaitokset maakunnassamme, mm. Oulun Diakonissalaitos ja Taukokangas Oulaisissa, jatkavat toimintaansa entiseen tapaan. Samoin neuvontapalvelu on jatkossakin jäsentemme käytettävissä. Lopuksi haluan tässä yhteydessä lausua kunnioittavan tervehdykseni piirimme sotainvalideille, heidän leskilleen ja puolisoilleen sekä kiittää tukijäseniä ja järjestöllisessä vastuussa olleita satoja ihmisiä heidän suuriarvoisesta työstään sotainvalidien hyväksi. Veljeä ei ole jätetty! Pentti Jouppila puheenjohtaja Neuvontapalvelu opastaa ja tukee sotainvalideja, puolisoita ja leskiä sotilasvammalain mukaisten etuisuuksien hakemisessa, kuntoutusasioissa, muiden palveluiden hankkimisessa ja kotona asumisen tukemisessa. Neuvontapalvelu neuvoo puhelimitse, sähköpostitse ja tarvittaessa kotikäynneillä. Palveluneuvojamme on Riikka Paakinaho, p. 044 479 4714, riikka.paakinaho@taukokangas.fi , Taukokangas, Oulainen. Muistamme Jouko Korhonen 1921–2023 Kaukopartiomies, sotainvalidi Jouko Korhonen oli aktiivisesti mukana piirihallituksen ja työvaliokunnan kokouksissa. Jouko oli huumorintajuinen ja muisteli viimeisinä aikoina sotakokemuksiaan. Kesäkuussa hän kävi vielä lentäen liittokokouksessa Helsingissä. Jouko menehtyi tapaturmaisesti polkupyöräonnettomuudessa 14. heinäkuuta Oulun keskustan tuntumassa.

Piirit toimivat 31 Saarenvireessä kuntoutusjaksolla olevia piirin jäseniä pienellä retkellä Kukkolaforsenilla elokuussa. Kuvat Anu Vasama. Onnittelemme LAPPI Pitkäkatu 7, 95400 Tornio Puh. 040 708 2726 Katsaus menneeseen Tälle piirisivulle on koottu lyhyt katsaus Lapin piirin vaiheista Veijo Kyllösen tekemästä historiikista. Sotainvalidien Veljesliiton Lapin piiri on perustettu 11.3. 1945 Kemin osuuskaupan ravintolassa. Lapin piirin toiminta aloitettiin yhdessä pitäjiin ja kaupunkeihin perustettujen osastojen kanssa. Edessä oli Lapin jälleenrakennus puutteellisissa oloissa. Veljesliiton avustukset ja piirin keräysvarat menivät pääasiassa rakentamiseen ja avustuksiin kotinsa menettäneille. Jäsenmäärä oli vuoden 1945 lopussa 1 222 ja jäsenten keski-ikä 25 vuotta. Toiminta kehittyi vuosien aikana. Lapin piirin kannatusyhdistyksen ja naistoimikun- Sotainvalidipäivän kakkukahveja Saarenvireessä nauttimassa kemiläiset sotainvalidit Sirkka Kajanne ja Lahja Pietikäinen. nan sekä jaostojen toiminta oli merkittävää. Järjestettiin kesäpäiviä ja hengellisiä tilaisuuksia. Urheilu ja liikuntatapahtumat paransivat mielialaa ja kohensivat terveyttä. Varoja kerättiin kaikin mahdollisin keinoin sotainvalidien hyväksi. Varusmiehet avustivat vuosittain keräyksissä ja antoivat työapua. Leo Lastumäen alullepanema veteraanien rosvopaistitapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran Kemin Ajoksessa. Lappiin perustettiin kaksi veljeskotia, joissa kuntoutuspalvelujen lisäksi aloitettiin myös sotainvalidien neuvontapalvelu. Avustajatoiminta on ollut merkittävä apu pieniprosenttisille sotainvalideille ja leskille. Piirin toimintaa on supistettu vuosien myötä jäsenmäärän vähentyessä. Sotainvalidien asiat on hoidettu hyvin, ja he saavat kattavat palvelut Valtiokonttorin kustantamana. Piirin avustukset käytetään pääasiassa leskien hyväksi. Lapin piirissä on sotainvalideja alle 30 ja puoliso-/leskijäseniä noin 110. Valtiokonttorin rahoittama neuvontapalvelutyö jatkuu edelleen, ja veljeskodit hoitavat sotainvalideja niin kauan kun heitä keskuudessamme on. Lapin piiri tulee purkautumaan viimeistään vuoden 2025 aikana, jonka jälkeen siirrymme perinneaikaan. Anu Vasama Suku-Kalle 100 v. Lapin piirihallituksen jäsenen ja kaikkien tunteman sotainvalidi Kalle Sukuvaaran 100-vuotissyntymäpäivää juhlistettiin lähes 200 vieraan voimin Sodankylän seurakuntatalolla 27.6. Paikalla oli sukulaisten, ystävien ja kyläläisten lisäksi edustajia mm. veteraanijärjestöistä, jääkäriprikaatista, seurakunnasta ja Sodankylän kunnasta. Iloisessa juhlassa kuultiin useita puheita, muisteluita, laulua ja runoja. Piirin ja Veljesliiton onnittelut ja villashaalin luovuttivat päivänsankarille pj. Lahdenperä, tj. Vasama, Anne Koskenniemi ja Matti Hulkko.

32 Piirit toimivat Aurinkoinen sää suosi Sotainvalidien päivän viettoa Kajaanin Impilinnassa. Sotainvalidien päivä KAINUU Tehdaskatu 3 87100 Kajaani Puh. 044 516 7295 Kainuun kuulumisia Sotainvalidien Kainuun Perinneyhdistys on kesän aikana jatkanut toimintaa sotainvalidien sekä heidän leskien ja puolisoiden hyväksi. Keväällä lähetettyjä palveluseteleitä on käytetty ahkerasti, ja heinäkuun lopulla lähetettiin uusia seteleitä helpottamaan selviytymistä arjen kus- tannuksista. Tukeminen jossa- useissa Kainuun kunnissa jatkekin mittakaavassa on mahdollista taan syksyllä 2023 varusmiesten myös vuonna 2024, sillä keräyksiä ja vapaaehtoisten voimin. Puheenjohtajalta RUOTSI Skebokvarnsvägen 86, 12451 Bandhagen, SE Puh. +46 705 630 373 Ruotsin piiristä Kunnioitetut sotainvalidit! Eurooppaa on jälleen kohdannut sota, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Se herättää kauheita muistoja siitä, kun Venäjä – silloin Neuvostoliiton muodossa – hyökkäsi provosoimatta Suomeen toisen maailmansodan aikana. Suomen kansan puolustustahto sekä kotirintamalla että taistelussa vihollista vastaan mahdollisti Suomen säilymisen vapaana ja demokraattisena kansakuntana. Sotainvalidit ansaitsevat erityisen tunnustuksen siitä, että he ovat – henkilökohtaisista kärsimyksistään huolimatta – vaikuttaneet Suomen kehitykseen. Nyt kun Suomi on sellaisessa asemassa, että se voi yhdessä liittolaisten ja samanhenkisten kansakuntien kanssa tukea Ukrai- nan taistelua näemme, että sekä oman maan puolustamisen tärkeys että tämän tuomat uhraukset ymmärretään hyvin. Kunnioitetut sotainvalidit, olette auttaneet turvaamaan Suomen selviytymisen ja auttaneet luomaan perustaa sille Euroopalle, joka nyt yhtenäisenä tukee Ukrainan taistelua samaa vihollista vastaan, joka aikoinaan yritti alistaa Suomen. Tästä ansaitsette suuren kiitoksen meiltä, ​​joiden tulee huolehtia siitä, mitä te olette olleet mukana luomassa: vapaata, demokraattista ja menestyvää Suomea! Suurella kunnioituksella Joakim Paasikivi everstiluutnantti, Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulu Todennäköisesti viimeisenä Suomen Sotainvalidien Ruotsin piirin puheenjohtajista haluan Sotainvalidit-lehden toiseksi viimeisessä numerossa postuumisti kiittää kaikkia entisiä puheenjohtajia hienosta ja upeasta työstä, jota he ovat tehneet piirin olemassaolon aikana. Yhdessä jäsenten kanssa ja Veljesliiton erittäin hyvällä tuella he ovat taistelleet niin, että myös Ruotsissa asuvat sotainvalidit ovat saaneet periaatteessa samat oikeudet kuin Suomessa asuvat sotainvalidit. Muu olisikin ollut outoa, koska he taistelivat yhdessä samalla rintamalla ja samalla päämäärällä Suomen vapauden ja itsenäisyyden puolesta. On ollut kunnia olla parhaimman kuviteltavissa olevan organisaation puheenjohtaja ja edustaa hienoimpia kuviteltavissa olevia ihmisiä. Me voimme kiittää heitä siitä, että olemme syntyneet ja kasvaneet vapaassa Suomessa ja Ruotsissa. Tätä me pidämme nykyään itsestäänselvyytenä, mutta tämän puolesta Ukrainan kansa taistelee joka päivä. Kunnia rohkealle Ukrainan kansalle. Lopetamme toimintamme nykyisessä muodossaan piakkoin, mutta jatkamme toimintaa vapaaehtoispohjalta varmistaaksemme, että jäljellä olevat jäsenet pääsevät nauttimaan niistä Sotainvalidien päivää 18.8.2023 Kainuussa vietettiin aurinkoisessa säässä Kajaanissa sijaitsevassa Impilinnassa. Impilinna valmistui vuonna 1928 ja toimi karjakkokouluna ollen naisten sisäoppilaitos. Impilinna juhlatilana on arvokas ja myös sotahistoriallisesti merkittävä rakennus, koska sieltä johdettiin Talvisodassa Pohjois-Suomen merkittävimpiä taisteluita. Seuraava yhteinen tapahtuma on joulujuhla, jonne toivotaan myös jäsenistöä paikalle. Joulujuhlasta informoidajäsenkirjeellä, joten tarkkailethan postiasi! Pekka Vaarala eduista, joihin heillä on oikeus, ja niin kauan, kuin he voivat nauttia niistä. Toivomme myös, että voimme tulevaisuudessa jollakin tavalla työskennellä säilyttääksemme muiston siitä sankaruudesta, jota sotasukupolvi osoitti, kun sitä tarvittiin. Ottaen huomioon Ruotsin historian ja pitkän rauhanajan, olosuhteet ovat hieman erilaiset Suomeen verrattuna, mutta Ukrainan sota on saanut ruotsalaiset ymmärtämään, että rauhan säilyttämiseksi tarvitaan vahva ja hyvin varustettu armeija. Tämän ymmärryksen lisäämiseksi on tärkeää yrittää levittää tietoa vuosien 1939–1945 tapahtumista ja siitä, miten Suomen asia oli Ruotsin asia. Toivomme voivamme osallistua tähän työhön säilyttämällä muistoa sotainvalidien ja veteraaniemme teoista niin sodan aikana kuin myös sodan jälkeisessä maan jälleenrakentamisessa. Me nuoremmat sukupolvet olemme ikuisesti kiitollisia siitä. Levätkää rauhassa kaikki rohkeat miehet ja naiset. Anssi Pajuvirta

Distrikten är aktiva 33 Översättning: Henry Byskata KRIGSINVALIDEN 3/2023 Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund Ledaren Tidningen Krigsinvaliden avslutar, medlemskåren erhåller ett informationsblad i mindre skala Krigsinvalidernas Brödraförbund, som grundades år 1940, har framför sig de sista åren av verksamhet. Brödraförbundet behandlade vid sitt förbundsmöte som hölls i juni förbundets kommande år. Beslut om upplösning av förbundet torde fattas vid det förbundsmöte som sammanträder år 2025. Stegmärken i denna riktning har behandlats och godkänts inom förbundets förvaltning. Man kommer att bära omsorg om krigsinvaliderna och stöda deras änkor också efter att förbundets verksamhet upphör. Denna uppgift övergår till Krigsinvalidernas Traditionsorganisation och Eklövets Traditionsförbund samt deras regionala medlemsföreningar. Brödraförbundets styrelse fattade i juni beslut om avslutande av tidningen Krigsinvaliden före detta års utgång. Bland tidningens läsare finns det numera få som är krigsinvalid- och makamedlemmar. Krigsinvalidmedlemmarnas antal är dryga 400 och makamedlemmarna uppgår till 3 000. Krigsinvalidmedlemmarnas medelålder börjar närma sig hundra år. Bortfallet årligen har uppgått till ca 25 procent. Av krigsinvalidavdelningarna har redan en betydande del upplösts. Också de första distrikten har upplösts och ansvaret för skötseln av medlemmarnas ärenden har övergått till de regionala traditionsföreningarna. Krigsinvaliden-tidningens upplaga uppgår till ca 9 000. Däri inräknas ett betydande antal friexemplar. Friexemplaren har varit ett utmärkt sätt att sprida information om förbundets arbete och målsättningar till intressentgrupperna. Nu har målen till största delen uppnåtts. I framtiden finns det varken råd eller behov att publicera en tidning i nuvarande form för en minskande läsekrets. Brödraförbundets tillgångar har använts enligt planerna till fromma för medlemskåren. I denna tidning publiceras krigsinvaliddistriktens sista egna sidor. Följande nummer av tidningen Krigsinvaliden kommer sedan att vara tidningens sista. Det är ett jubileumsnummer av den 83-åriga tidningen Sotainvalidi-Krigsinvaliden. Där kommer bl.a. en översikt av tidningens ärofulla historia att ingå. Brödraförbundets styrelse har beslutat, att man under år 2024 publicerar ett informationsblad Krigsinvaliden för medlemsföreningarna, krigsinvalidoch makamedlemmarna samt för aktiva understödande medlemmar. I detta blad publiceras Brödraförbundets och dess medlemssamfunds information och annonser. Förbundets informationsverksamhet fortsätts dessutom också framgent på nätet och i sociala media. Krigsinvalidernas Brödraförbund förbereder sig för en behärskad avslutning av verksamheten. Det är tid att övergå till traditionstiden. Ansvaret för Brödrförbundets information övergår först till Krigsinvalidernas Traditionsorganisation. Från år 2025 framåt övergår ansvaret sedan till Eklövets Traditionsförbund när det gäller veteranorganisationerna. Angående omhuldandet av Krigsinvalidernas Brödraförbunds tradition bärs på ett särskilt sätt ansvar av Krigsinvalidernas Traditionsorganisation och krigsinvalidernas regionala traditionsföreningar. Juha Laikari Ordförande i styrelsen Programmet för Petteri Orpo och hans regering Krigsinvalider och veteraner är inte särskilt omnämnda i det program i juni utnämnda statsminister Petteri Orpo och hans regering framlagt. Programmet innehåller ändå en kort skrivelse, enligt vilken ”veteran- och lottatraditionsarbetet genomförs utgående från de förslag som presenterats i rapporten som klarlagt frågan”. I rapportens mest centrala förslag framlägger man befrämjandet av veterantraditionen vara en uppgift för försvarsministeriet, vilket medför också finansiering av verksamheten. Eklövets Traditionsförbunds ställning förstärks som verkställare av traditionsarbetet och som koordinator av den regionala verksamheten. Bland regeringsprogrammets inbesparingsåtgärder återfinns frysningen av de förhöjningar som är bundna till folkpensions- och konsumentprisindex. Nedfrysningen berör ändå inte pensionerna, frontmannatilläggen, handikappförmåner, ersättningstak gällande mediciner och inte heller utkomststödet. För den äldre befolkningen utlovar regeringsprogrammet bland annat att en sådan verksamhetsmodell skall stö- das, vilken innebär att för varje kund inom hemvården utnämns en egenläkare eller egensköterska. Dessutom har man för avsikt att uppdatera kvalitetsrekommendationerna för tryggandet av ett gott åldrande och för att förbättra servicen. De nuvarande personalkvoten 0,65 gällande vård dygnet runt kvarstår under hela regeringsperioden. Man vet mera beträffande regeringsprogrammets inverkan på medbornarnas vardag, när propositionen till statsbudget för år 2024 offentliggörs 9.10.2023. Seppo Savolainen

34 Distrikten är aktiva Hemservicen har senaste år fått ersättning för 13 miljoner euro Statskontoret betalar enligt militärskadelagen hemservice till krigsinvalider och till i armén innan år 1991 skadade militärinvalider via välfärdsområdena. Också veteraner med frontmannatecken erhåller motsvarande hemservice. Målsättningen är att för våra krigs veteraner trygga möjlighet att bo i sitt eget hem så länge som möjligt. Också när det gäller serviceboende betalar man ersättning för samma service. År 2022 ersatte Statskontoret hemservice ensligt militärskadelagen 13,3 miljoner euro. Anslaget för denna hemservice betalades ut till kommunerna för sista gången. Från och med år 2023 betalas anslaget ut till välfärdsområdena, till vilka också ansvaret att anordna servicen övergått. När det gäller hemservicen utgörs de största enskilda utgiftsposterna av vårdservice, måltidsservice och städservice. Utöver krigsinvaliderna erhåller också en del av dem som sårats i armén innan år 1991 hemservice på basis av militärskadelagen. Statskontoret betalade också för frontveteranernas hemservice år 2022 totalt 103 miljoner euro. Det att servicen har övergått att skötas av välfärdsområdena har inte förlöpt helt smärtfritt. Välfärdsområdena har uppskattat det totala behovet för detta år vara lika stort som sistlidna år. Så betalar också Statskontoret i år månatligen försOmkostnaderna år 2022 för krigsinvalidernas öppna service serviceformsvis Serviceform Sammanlagt Hemservice 9 495 939 Boendeservice 3 589 394 Öppen sjukvård 264 846 Sammanlagt 13 350 179 kott utgående från militärskadelagen sammanlagt motsvarande 13 miljoner. Även om krigsinvalidernas antal minskar från år till år, ökar också vårdbehovet hos de återstående krigsinvaliderna från år till år. Det att servicen har övergått att skötas av välfärdsområdena har inte förlöpt helt smärtfritt. Respons gällande bristande service har inkommit till Statskontoret i synnerhet för frontveteranernas del. Statskontoret tar vid behov kontakt med välfärdsområdet i fråga och ger råd när det gäller skötseln av ärendet. På våra hemsidor finns också de instruktionsbrev som gjorts för välfärdsområdena. Vår kundservice och våra anställda inom rådgivningsservicen hjälper vid behov till också när det gäller en enskild krigsinvalids ärende. Tiina Kyttälä servicechef KUST-ÖSTERBOTTEN Jeansborgintie 1 A, 66900 Nykarleby Tel. 050 382 5257 Hälsningar från distriktet! Krigsinvalidernas Brödraförbund Vasa distrikt grundades den 29.10. 1944. Distriktet omfattar kommunerna Lappfjärd i söder till Kronoby i norr. Inom distriktet har funnits 12 olika underavdelningar. Sedan år 2012 finns inga underavdelningar längre utan alla medlemmar hör direkt till distriktet. År 2005 ändrades distrik- På sommarfesten i Pörkenäs lägergård 22.08. utdelades silver- och guld förtjänsttecken åt följande personer. Från vänster Alpo Koivuniemi, Bertel Vidjeskog, Göran Lillkåll, Bror Blusi, Tor-Erik Store (krigsinvalidernas förtjänstkors), Sonja Enbacka och Agneta Ranta.

Distrikten är aktiva 35 Hälsning från Nylands distrikt Nylands distrikt grundades i Hyvinge den 10 december 1944. Följaktligen utgör nästa år ett jubileumsår, när vårt distrikt fyller 80 år. Distriktet har haft dryga 20 avdelningar under årtiondenas lopp. I början av år 2023 är fortfarande följande avdelningar kvar i föreningsregistret: Borgå avdelning, Ekenäs avdelning samt Esbo-Grankulla-Kyrkslätt finskregistrerade avdelning. Under sistlidna sex år har 16 avdelningar i distriktet fattat beslut om upplösning. Ett synnerligen stort tack förtjänar de lokala krigsinvalidavdelningar som under årtionden varit aktivt verksamma på området. Under denna tets stadgar så att makamedlemmar upptogs som fullvärdiga medlemmar. Efter en stadgeändring år 2012 är distriktets officiella namn Krigsinvalidernas Brödraförbund Kust-Österbottens distrikt. Inom distriktet har under åren ordnats sommar- och julfester, höstinsamlingar, kyrkdagar, resor, idrotts- och motionsdagar, informationstillfällen, lotterier m.m. För närvarande har distriktet 14 krigsinvalider och 119 makor/ änkor som medlemmar. Enligt beslut på distriktets årsmöte den 20 mars i år avslutar krigsinvaliddistriktet sin verksamhet den 31.12. 2024 och Krigsinvalidernas Traditionsförening i Kust-Österbotten fortsätter i någon mån med verksamheten. Jag önskar alla en riktigt skön höst! Monika Julin områdena. Gemensamma tillfällen har arrangerats enligt möjligheter. De stödande medlemmarna håller kontakt med medlemmarna via personliga besök och telefonledes. De stödformer som kommit mest till användning är för medlemmarna tillhandahållna former av fotvård, massage och städning av hemmet. Under år 2024 utvecklar vi samarbetet med Krigsinvalidernas Traditionsförening i Nyland och med de regionala traditionsföreningar av Eklövets Traditionsförbund, som verkar i Nyland. Målet är att i och med att distriktets verksamhet upphör krigsinvalidernas och makamedlemmarnas stödverksamhet och kontakter fortsätter på samma sätt som under tidigare år. Vi uppnår detta mål med hjälp av det utmärkta nät av kontaktpersoner och stödande medlemmar som används på vårt område. Ett stort tack till Krigsinvalidernas Brödraförbund och aktiva stödande medlemmar och de samfund och företag som understött vår verksamhet ekonomiskt! Er verksamhet har möjliggjort arbetet med krigsinvalidernas och makamedlemmarnas service och stöd. Utmärkelser Riddartecknet av Finlands Lejons Orden beviljades 4.6. till stödande medlem Kaarina Rehell från Helsingfors. Krigsinvalidernas förtjänstkors beviljades till krigsinvalid Berndt Westerlund från Ekenäs samt till de stödande medlemmarna Heikki Konttinen från Sjundeå och Ilmo Luhtinen från Riihimäki. Alla dessa har bakom sig en lång frivilligkarriär inom krigsinvalidarbetet. Vi riktar ännu hjärtliga gratulationer till mottagarna av dessa utmärkelser! I denna tidning ingår de sista sidorna från distriktet detta åt. Det sista numret av tidningen Krigsinvaliden detta år är ett jubileumsnummer. Nästa år utkommer informationsbladet Krigsinvaliden, som postas till de egentliga medlemmarna och makamedlemmarna samt endast vid behov till stödande medlemmar. Vi tillönskar Er alla vackra höstdagar! Jaakko Torppa ordförande Satu Jelkälä-Blomqvist verksamhetsledare Vi gratulerar Ivar Blomqvist 100 år! Krigsinvaliden Ivar Blomqvist firade sin födelsedag i Nykarleby sjukhem den 28.06. Ivar är född i Pensala och flyttade till Kimo då han gifte sig med makan Gunvor. Ivar har arbetat som jordbrukare och i skogsarbete. Arbetet och att vara ute och resa har varit hans intressen. Han har två söner, fem barnbarn och fem barnbarnsbarn. Ivar är numera änkling och bor sedan 1,5 år på Nykarleby sjukhem. Magnus Enkulla 100 år! Krigsinvaliden Magnus Enkulla firade sin 100 års dag i hemmet i Skaftung den 11.08. Han bor fortfarande kvar i eget hem och klarar sig med lite hjälp av hemservice. Magnus är änkling och hans dotter är också avliden, men han har sju barnbarn med familjer. Magnus har arbetat som jordbrukare och han har varit en mycket aktiv föreningsmänniska och innehaft många förtroendeuppdrag. Pixabay NYLAND Banvaktargatan 2 A, 00520 Helsingfors Tel. 040 825 6695 tid har avdelningarna också samlat in medel på många olika sätt. Man har idkat kioskverksamhet, anordnat basarer och försäljning av lotter och adresser. Krigsinvalidernas höstinsamling och spannmålsinsamling utgjorde en betydande inkomstkälla. Affärsverksamhet har idkats vid busstationerna och den Matkahuolto-verksamhet som anknutit till dem. Man skall heller inte förglömma damsektionernas och -kommitteens ekonomiska stöd och donationerna har givetvis mottagits med stor tacksamhet. Överblivna medel har man haft vishet att placera förnuftigt och produktivt. I medlemskåren finns i detta nu 25 krigsinvalider och 169 makamedlemmar. De understödande medlemmarnas antal är 235. Av krigsinvaliderna har nio frontmannatecken, andra har sårats som barn eller insjuknat under att de varit i krigsfångenskap. Av krigsinvaliderna är nio kvinnliga. Service- och stödarbetet för medlemmarna fortsätter alltjämt i enlighet med tidigare år. Detta möjliggörs tack vare de aktiva distriktsutskotten som verkar på

36 Sotavankien kunnianpalautus Suomen sotahistoriaa on tutkittu lukuisista näkökulmista, mutta yhden ryhmän ääni on jäänyt pieneksi. Neuvostoliitossa sotavankina olleen miehen tarina nostaa esiin sotavankien kohtaloa laajemminkin. oikein kerrottuna olisi edellytyksen todella hyväksi kirjaksi, Säkkinen kertoo. Pahinta oli kylmyys. Paavo Yli-Vakkurin vuodet sotavankina Neuvostoliitossa ilmestyy Minervan kustantamana lokakuun 5. päivä. Jälleen ajankohtainen aihe Minervan julkaisema kirja kuljettaa lukijansa sotavankien karujen kokemusten pariin. Viime talvena Sotaveteraaniliiton viestinnästä vastannut Ariela Säkkinen sai puhelun, jossa vinkattiin mielenkiintoisesta tarinasta miehestä, joka oli ollut Neuvostoliitossa sotavankina. Mutta kun Säkkinen sai käsiinsä vuonna 2014 kuolleen Paavo Yli-Vakkurin muistelmat, tiesi hän, ettei tarina mahtuisi lehteen. Se vaatisi kirjan. - Tunsin saman tien, ettei aihetta ja siitä versomaan lähteneitä ideoita olisi mahdollista typistää muutaman sivun juttuun tavalla, joka tekisi sille tai sen päähenkilölle oikeutta. Tiesin piteleväni kädessäni tarinaa, jossa Venäjän aloittaman sodan vuoksi raskas aihe oli jälleen ajankohtainen ja kiinnostusta varmasti olisi. Sota myös hankaloitti kirjan vaatimaa valtavaa taustatyötä. - Tiesin, että Venäjälle ei tulisi matkustettua ja kaiken lisäksi Venäjä oli sulkenut jo kertaalleen avaamansa, suomalaisia sotavankeja käsittelevät arkistonsa – tällä kertaa todennäköisesti iäksi. Säkkinen sai taustatyöhönsä apua mm. Kansallisarkiston Sotavankiprojektissa toimineelta Dmitri Frolovilta sekä YLElle aiheesta dokumentteja tehneeltä Reijo Nikkilältä. Teoksen alkuperäinen innoittaja, Yli-Vakkurin muistelmat, oli mahdutettu 13 sivulle, joten yhden miehen kokemusten kasvattaminen myös muiden sotavankien elämää kuvaavaksi kirjaksi vaati runsaasti lisäselvityksiä: Säkkinen etsi käsiinsä mm. Yli-Vakkurin kanssa samoilla vankileireillä olleiden suomalaissotilaiden paluukuulustelupöytäkirjoja ja yhä elossa olevia suomalaissotavankeja. - Urakan myötä vastaan tuli niin monta onnenkantamoista, etten voinut olla tuntematta, että tämä tarina todella halusi tulla kirjoitetuksi ja kuulluksi. Ehkä suurin näistä yllätyksistä on maailman viimeinen elossa oleva Neuvostoliiton leireiltä selvinnyt italialaissotavanki. Jo ajatuskin siitä, että onnistuin löytämään hänet kirjaani varten, tuntuu ihan absurdilta. Säkkinen kertoo. Tärkeää historiaa uusille lukijoille Ariela Säkkinen halusi kirjoittaa historiastamme kattavasti kertovan tietokirjan, joka kuitenkin kiinnostaisi myös aiheeseen ennestään perehtymättömiä lukijoita. - Taustoitin kirjaa laajasti ja sisällytin mukaan lähes 500 perusteellisesti laadittua alaviitettä niin, että lukija pääsee mukaan ja hahmottaa noiden maamme kohtalonvuosien syy-seuraussuhteet. Säkkinen odottaa kirjan ilmestymistä ja sen saamaa vastaanottoa jännittyneenä. Hän toivoo, että lukijat kiinnostuisivat aiheesta enemmänkin ja tutustuisivat oman sukun- Distrikten är aktiva SVERIGE Skebokvarnsvägen 86, 12451 Bandhagen, SE Tel. +46 705 630 373 Hälsningar från distrikt! Som troligen den sista av ordförandena i Finlands Krigsinvaliders Sverigedistrikt vill jag i det sista numret av Krigsinvaliden tacka alla de tidigare ordföranden in postum för det fina och fantastiska arbete de har genomfört under distriktets existens. De har tillsammans med medlemmarna kämpat, med väldigt god stöd från Brödraförbundet, för att även de i Sverigeboende krigsinvaliderna i princip fick samma rättigheter som de i Finland boende krigsinvaliderna. Allt annat hade varit konstigt för de stred tillsammans på samma front och med samma mål, nämligen Finlands frihet och självständighet. Det har varit en ära att ha fått vara ordförande för den finaste tänkbara organisationen och få företräda de finaste tänkbara människorna. De som kan tacka för att vi har fått födas och växa upp i ett fritt Finland och Sverige. Något som vi idag tar för givet men som folket i Ukraina slåss för varje dag. Heder åt det tappra ukrainska folket. Vi kommer att avsluta vår verksamhet i nuvarande form inom kort men kommer att fortsätta att bedriva verksamheten på frivillig basis för att försäkra att de kvarvarande medlemmar får tillgång till de förmåner de har rätt till och så länge de kan åtnjuta dessa. Vi hoppas även att vi framtiden kan på något sätt arbeta för att bevara minnet av det hjältemod som krigsgenerationen visade när det behövdes. Med tanke på Sveriges historia och den långa fredsperioden som Sverige åtnjutit är förutsättningar naturligtvis lite annorlunda jämfört med Finland men inte minst kriget i Ukraina har fått folket även i Sverige att inse att för att bevara freden så krävs det en stark och välutrustad arme. För att ytterligare öka förståelsen för detta är det viktigt att försöka sprida kunskap om händelserna 1939 till 1945 och hur Finlands sak var Sveriges. I detta arbete hoppas vi kunna delta genom att bevara minnet av våra krigsinvaliders och krigsveteraners insatser både under kriget men även i uppbyggnaden av landet efter kriget. Det är vi, deras efterlevande, evigt tacksamma för. Vila i frid alla ni tappra män och kvinnor. Anssi Pajuvirta

37 Paavo Yli-Vakkuri selvisi hirveistä sotavankioloista ja teki ison uran metsänhoitotieteen parissa. Kuva: Yli-Vakkureiden perhealbumi Sotavankien kokemukset pääsevät esiin Ariela Säkkisen kirjassa. Kuva: Ariela Säkkinen sa sotavuosiin, sillä kaikki se on osa meidän kaikkien tarinaa. Tämän viestin välittäminen on ollut Säkkiselle kunniatehtävä. - Sotasukupolvemme edustaa minulle sankareista suurimpia. Siksikin koin kunniatehtäväksi saada ikuistaa Yli-Vakkurin ja muiden kirjassa esiintyvien sotavankien kokemukset. He edustavat sotavuosiemme tarinassa niitä ihmisryhmiä, joiden ääntä ei ole juurikaan päästy kuuntelemaan – johtuen niin Neuvostoliiton heihin vankeusaikana istuttamasta pelosta kuin heihin uskoani siihen, ettei sotavuosistamme missään nimessä ole vielä kirjoitettu ja kerrottu kaikkea. Melkoista kilpajuoksua aikaa vastaanhan tämä on, koska se elävä lenkki näihin tapahtumiin ja ihmisiin käy koko ajan ohuemmaksi. sotien jälkeen kohdistuneesta epäilyn ja häpeänkin varjosta. Tunteikas ja merkityksellinen urakka Kirjoitustyö on tuonut eteen runsaasti koskettavia kohtaamisia mm. kentälle jääneiden omaisten kanssa. Kaikkinensa kirja on ollut hänelle merkittävä kokemus. - Tämä kirja on epäilemättä merkityksellisimpiä asioita, mitä tulen elämäni aikana tekemään. Se on vahvistanut entisestään Marja Kivilompolo Pahinta oli kylmyys -kirjan tekijän signeerauksella voi tilata ennakkoon osoitteesta www.sotaveteraaniliitto.fi/verkkokauppa Ärade Krigsinvalider! Ordförande Anssi Pajuvirta Europa har än en gång störtats i krig på grund av Rysslands angrepp på Ukraina. Det skapar fruktansvärda minnen av när Ryssland, då i skepnad av Sovjetunionen, oprovocerat angrep Finland under det Andra Världskriget. Den försvarsvilja som det finländska folket visade såväl på hemmafronten som i strid med fienden möjliggjorde Finlands fortlevnad som fri och demokratisk nation. Krigsinvaliderna förtjänar ett särskilt erkännande för att trots ha drabbats personligen ha bidragit till Finlands utveckling. Nu när Finland befinner sig i en situation där det tillsammans med allierade och likasinnade nationer kan stödja Ukrainas kamp ser vi att det finns en stor förståelse för såväl vikten av att försvara sitt land som de offer det medför. Ärade Krigsinvalider! Ni har varit med och säkrat Finlands fortlevnad och varit med och lagt grunden till det Europa som nu står enat i stödet för Ukrainas kamp mot samma fiende som en gång försökte att lägga under sig Finland. För det förtjänar ni ett stort tack från oss som har att förvalta det ni varit med att skapa – ett fritt, demokratiskt och framgångsrikt Finland! Med den allra största högaktning, Joakim Paasikivi (övlt/OF-4) Strategiavdelningen, Institutionen för krigsvetenskap och militärhistoria

38 Piirit toimivat Serafiina Lammisen testamentillä säätiö sai omistukseensa keskeltä Poria tontin, jolle myöhemmin rakennettiin kauppiastavaratalo. Kuva Sven Raita/Serafiina Lammisen säätiö. Serafiinan ja Edithin säätiöt sotainvalidien tukena Suomalaisten myötätunto oli viime sotien aikana ja niiden jälkeen vahvasti sodasta kärsimään joutuneiden tukena. Myös monet säätiöt määräsivät sotainvalidit ja heidän perheensä varallisuutensa edunsaajiksi. Yksi merkittävä syy säätiöiden perustamiseen oli suojeluskuntien lakkauttaminen Neuvostoliiton painostuksesta välirauhan sopimuksella marraskuussa 1944. Ennen lakkauttamista suojeluskuntien omaisuus haluttiin siirtää säätiöihin turvaan ja monet ottivat tuen kohteeksi myös sotainvalidit. Samanaikaisesti lakkautettujen Lotta Svärd -yhdistysten omaisuutta ehdittiin useassa tapauksessa lahjoittaa sotainvalidiosastoille. Säätiöitä perustivat myös yksityishenkilöt. Tässä kirjoituksessa kerrotaan kahdesta naisesta, jotka molemmat perustivat testamenteillaan yhteensä kolme sotainvalideja tukevaa säätiötä. Nämä säätiöt jatkavat edelleen toimintaansa. Kun sotainvalidien määrä on vähentynyt, tukea on pystytty kohdistamaan entistä enemmän myös heidän leskilleen. Torpan tytöstä meijeristiksi ja talonomistajaksi Serafiina Lamminen syntyi vuonna 1852 Huittisissa vaatimattomaan Lamminojan torppaan. Sinnikkäällä työllä hänestä tuli ensin meijeristi, meijerin omistaja ja myöhemmin talonomistaja. Lammisen omistamissa taloissa Porin keskustassa asui monia tunnettuja porilaisia kauppiaista virkamiehiin ja taiteilijoihin. Serafiina Lamminen kuoli vuonna 1945 ja testamenttasi omaisuutensa perustettavalle säätiölle, jonka tehtävänä oli jakaa varoja seitsemälle yleishyödylliselle yhteisölle. Serafiina teki testamenttinsa helmikuussa 1944 sodan yhä jatkuessa. Siksi oli ymmärrettävää, että hän määräsi isoimman jako-osuuden juuri sotainvalidien huoltoon. Talonomistaja Serafiina Lammisen säätiö aloitti toimintansa vuonna 1949, mutta alkuvuosina se pystyi jakamaan edunsaajayhteisöille vain pieniä jakoosuuksia. Testamentin mukaiseen omaisuuteen sisältyi keskellä Poria tontti, Serafiina Lamminen oli vaatimattomista oloista, mutta sinnikkäällä työllä hän kartutti omaisuuden, josta riittää hänen perustamansa säätiön kautta yhä jaettavaa muun muassa sotainvalidien hyväksi.

Piirit toimivat 39 jolla oli kolme vanhaa puutaloa ja pieni kaksikerroksinen kivitalo. Vuokratuotot menivät suurelta osin talojen kunnossapitoon. Vuonna 1968 rakennusliike vuokrasi tontin sadaksi vuodeksi ja rakensi sille uudenaikaisen kauppiastavaratalon. Maavuokra sidottiin indeksiin ja siitä alkoi säätiön vaurastuminen. Testamentissa oli lisäksi määräys, että vuosittaisesta tuloksesta piti aina 30 prosenttia sijoittaa uudelleen arvopapereihin. Vuosittaiset jako-osuudet edunsaajayhteisöille kasvoivat vuosien kuluessa. Huippuvuonna 2008 säätiö jakoi avustuksina seitsemälle yleishyödylliselle yhteisölle lähes kolmesataatuhatta euroa. Talonomistaja Serafiina Lammisen säätiö on jo vuosikymmeniä näiden yhteisöjen välityksellä antanut tukea, josta ovat hyötyneet monet porilaiset lapsista vanhuksiin, sillä edunsaajina on myös muun muassa Mannerheimin lastensuojeluliitto, Porin suomalainen vanhainkotiyhdistys ja Porin vapaapalokunta. Edithin säätiöt Tamperelaisen kupariseppämestari Carl Dunderbergin vuonna 1870 syntynyt tytär Edith perusti testamentillaan kaksi säätiötä, joiden avustuksensaajina ovat olleet muun muassa sotainvalidiperheet. Edith Dunderberg muutti ylioppilaaksi kirjoitettuaan kahden sisarensa jäljissä vuonna 1894 Tampereelta Poriin. Perheen yhdeksästä tyttärestä kuusi muutti Poriin ja yksi Merikarvialle. Edith työskenteli Porissa aluksi Hilda-sisarensa miehen Erik Mellinin tukku- ja vähittäiskaupassa, jossa hän tutustui myös tulevaan mieheensä Janne Rosengreniin. Janne aloitti työuransa kauppa-apulaisena, mutta eteni itsenäiseksi kauppiaaksi ja aikanaan Mellinin liikkeen jatkajaksi. Hän vaurastui liikemiehenä ja toimi myöhemmin ”kruununkasöörinä” eli kaupunginvaltuuston valitsemana verojohtajana Porissa. Edithillä ja Jannella ei ollut omia lapsia, mutta Edith osallistui lapsia ja lapsiperheitä auttaneiden järjestöjen toimintaan. Jannen 1941 tapahtuneen kuoleman jälkeen huomattava omaisuus jäi Edithille. Hän teki vuonna 1955 testamentin, jolla määräsi kuolemansa jälkeen (v. 1957) perustettavaksi kaksi säätiötä, toisen ”vanhempieni muiston säilyttämiseksi” Eva Lovisa ja C.G. Dunderbergin Avustussäätiön Tampereelle ja toisen ”miesvainajani muiston säilyttämiseksi” Janne Rosengrenin Avustussäätiön Poriin. Perustamilleen säätiöille Edith antoi selkeän tehtävän: jakaa vuosittain jouluavustuksia varattomille. Tässäkin hän varmasti ajatteli lapsia, joille joulu oli tärkeä. Rosengrenin avustussäätiö ja Dunderbergin avustussäätiö ovat kuudenkymmenen vuoden aikana jakaneet jouluavustuksia tuhansille varattomille perheille. Säätiöiden hallituksissa on edustus paikallisilla sotainvalidiosastoilla ja Suomen Punaisen Ristin osastoilla. Puolet jouluavustuksista niin Tampereella kuin Porissa on annettu sotainvalidiperheille ja viime vuosina entistä useammin sotainvalidien leskille. Markku Honkasalo Janne Rosengren ja Edith Dunderberg olivat samaan aikaan töissä Erik Mellinin kaupassa Porin Etelärannassa (yllä). Liike siirtyi sittemmin Rosengrenille. Kuva Satakunnan Museo. Lähteet: Janne Rosengren ja Edith Dunderberg nuoruuden kuvissa. Kuvat Satakunnan Museo. Markku Honkasalo, Meijeristin Perintö – Talonomistaja Serafiina Lammisen säätiö, Vaasa 2021. Markku Honkasalo, Edithin säätiöt – Dunderbergin ja Rosengrenin Avustussäätiöt, Vaasa 2023.

40 Tilattavat tuotteet lTee tilauksesi ensisijaisesti puhelimitse 045 788 42733 tai sähköpostilla pirjo.hamalainen@sotainvalidit.fi. lIlmoita tilauksessasi haluamasi tuote, tuotteiden kappalemäärä sekä yhteystietosi. lLasku toimitetaan tuotteen mukana. Hintoihin lisätään postituskulut. lKiitos tilauksestasi! Myynnissä nyt Tuote kpl hinta Salkokilpi ______ 20 € - ruotsinkielinen ______ 20 € Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) ______ 7€ Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ Tukijäsenen rintamerkki ______ 5,5 € Hautakivitunnus ø 6 cm ______ 9€ Taskukalenteri 2024 ______ 6,5 € Tuote kpl hinta Sotainvalidit edellä käyden -Veljesliiton kattava historia teos (sis. postituskulut) ______ 20 € Sota ihmisessä -kirja (sis. postituskulut) ______ 15 € Solmionpidike ______ 18 € Uurnahautatunnus ø 2 cm ______ 7€ Maksu laskulla, joka tulee tuotteiden mukana. Hintaan lisätään postituskulut ellei toisin mainita.