KRIGSINVALIDEN 2 / 2023 SOTAINVALIDI Liittokokouksessa kokoonnuttiin tärkeiden asioiden ääreen Sivut 9–11

2 SOTAINVALIDI 2 / 2023 Pixabay 4–5 Liiton keskustoimisto ja kunniamerkkipalvelu ovat suljettuina 3.–27.7. Ajankohtaista Timo Laitisesta Tammenlehvän Perinneliiton puheenjohtaja 6–7 Sotilasvammalaki 75 vuotta 8 Sotainvalidi-lehden tulevaisuus Hyvää kesää kaikille! Rintamaveteraaniliitto lopettaa toimintansa 9–11 TEEMA: Liittokokous 12–13 Pohjoisen sairaskodeissa puhaltavat uudet tuulet Hyvinvointi 14 Elämän sana: Juhannus on Johannes Kastajan juhla. 15 Helteillä on syytä syödä hvyin. 16–17 Jalan puuttuminen ei estänyt Martti Ylilammia elämästä. 18–34 Sotainvalidipiirien ajankohtaisia kuulumisia ja tulevia tapahtumia. 35–37 Krigsinvaliden 38–39 Sankarivainajien pitkä tie kotiin 40 Ratkaise ristikko ajankuluksi! Kannen kuva: Marja Kivilompolo SOTAINVALIDI Sotainvalidi-lehden aikataulu vuodelle 2023 Lehden aineisto ja yhteydenotot: Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Päätoimittaja: Markku Honkasalo Viestintäpäällikkö: Marja Kivilompolo Tiedotustoimikunta : pj Markku Honkasalo, Juha Laikari, Marja-Liisa Taipale, Marko Hakala, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen ja Marja Kivilompolo Sotainvalidi-lehti, Ratavartijankatu 2 A, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Painopaikka: Sanoma Manu Oy ISSN 0049-1349 (painettu) ISSN 2953-8823 (verkkojulkaisu) Sotainvalidi ilmestyy neljästi vuodessa. 83. vuosikerta. nro Aineisto Ilmestyy 1. 3.2. 1.3. 2. 26.5. 21.6. 3. 1.9. 27.9. 4. 3.11. 29.11. Levikki: 9 581 Lehden tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 045 788 42 733 tai marja.kivilompolo@ sotainvalidit.fi

Pääkirjoitus 3 Harkiten kohti loppuvuosia Veteraaniliitot elävät murrosvaihetta. Rintamaveteraaniliitto ilmoituksensa mukaisesti lopettaa toimintansa tämän vuoden aikana. Sotaveteraaniliitolla on omat suunnitelmansa. Meillä, Sotainvalidien Veljesliitolla oli liittokokous kesäkuun alussa. Siellä ei tehty päätöstä liiton purkamisesta vaan päätös valmistautumisesta liiton toiminnan lopettamiseen noin kahden vuoden sisällä. Liittokokouksessa olleet edustajat hyväksyivät heille esitellyt askelmerkit, joita noudattaen liiton toiminta viedään hallitusti päätökseen. Olemmehan tämän hetken tarpeisiin. Silti muutoksille on yhä tarpeita ja niitä viedään eteenpäin. On siis aika ottaa seuraava askel ja edetä hyvässä yhteisymmärryksessä nämä toiminnan viimeiset kaksi vuotta. Liittokokoukselle esitellyn suunnitelman mukaan (Askelmerk- Organisaatio ei ole itsetarkoitus, vaan se on olemassa jäsenistöään varten. Kun jäsenistö poistuu, on järjestönkin aika päättää toimintansa. kejä liiton päätöksentekoon) olemme linjanneet, mitä asioita tulee käsitellä seuraavissa liittovaltuuston syys- ja kevätkokouksissa, jotta tarvittavat päätökset tulee oikea-aikaisesti tehtyä. Suunnitelman mukaan seuraava liittokokous pidetään mahdollisesti jo alkuvuodesta 2025, jolloin esityslistalla on asiana päätös liiton purkautumisesta. Samalla tuolloin nimetään selvityshenkilöt tai silloinen hallitus, jonka tehtävänä on hoitaa purkautumiseen liittyvät muodollisuudet. Ennen kuin olemme tuossa vaiheessa, tulee monia asioita ratkaista, kuten arkistojen, valokuvien, valokuvanäyttelyiden, muistoristien, Kultaisen kiekon, liiton säätiöiden ja monen muun asian tilanne. Tiedottaminen järjestön toiminnasta ja sen keskeisistä asioista on ensiarvoisen tärkeää – niin jäsenille kuin myös yhteistyökumppaneille. Meillä on oma Sotainvalidi- lehtemme, joka on palvellut jäsenkuntaamme erinomaisesti. Sen jatko on myös mietittävä tarkkaan. Työtä on edessä paljon, mutta pala kerrallaan asioita ratkoen päästään varmasti hyvään lopputulokseen. Kun liitto purkautuu, ei työ kuitenkaan lopu siihen. Sotainvalideja on tällä hetkellä elossa reilut 400. Kahden vuoden kuluttua määrä lienee 200 paikkeilla. On erittäin tärkeää, että viimeisistä sotainvalideista huolehditaan heidän tarvitsemallaan tavalla ja puolisojäsenistä mahdollisuuksien mukaan. Sotainvalidien Perinnejärjestö ja sen yhdistykset ottavat osaltaan vastuun asiasta. Tammenlehvän Perinneliiton sääntöjen muutos valmistautuneet tilanteeseen jo useamman vuoden ajan, kun olemme sopeuttaneet organisaatiotamme muutokseen. Olemme supistaneet jäsenmäärän vähenemisen myötä henkilöstöämme kuin myös toimintojamme niin kentällä kuin keskustoimistossakin. Mikään ei tapahdu hetkessä, vaan suunnitelmallisesti edeten samalla jäsenistöstämme huolehtien ja jäsenistön etua aktiivisesti valvoen. Kuten liitossa on aina tehty. Järjestö elää jäsentensä mukaan Mikään organisaatio ei ole itsetarkoitus, vaan se on olemassa jäsenistöään varten. Kun jäsenistö poistuu, on järjestönkin aika päättää toimintansa. Sotainvalidien Veljesliiton perustamisesta tulee tämän vuoden elokuussa kuluneeksi 83 vuotta. Sotainvalidien itsensä perustama järjestö on toiminut aktiivisesti kaikki nuo vuosikymmenet veljes-, huoltoja etuusjärjestönä. Sen kunniakas ja monin eri tavoin tuloksia tuottanut tehtävä alkaa olla saatettu päätökseen. Kun katsoo aikaa taaksepäin, voi todeta, kuinka paljon tuona aikana on tapahtunut ja miten paljon on saatu aikaiseksi. Liitto ja sen piirissä eri aikoina toimineet ihmiset ovat tehneet hienoa työtä. Työtä on tehty sydämellä, vaivoja säästämättä, aidosti ja varsinkin alkuaikoina heikommassa asemassa olleista huolta pitäen. Tuo työ ansaitsee kaiken kunnioituksen ja suuren kiitoksen. Liitto on saavuttanut myös arvostetun yhteiskunnallisen aseman. Sotilasvammalaki vuodelta 1948 on kokenut monia muutoksia. Edunvalvontatyön kautta ja viranomaisyhteistyöllä lain takaamat etuudet on pääosin saatu vastaamaan kohderyhmän kulloisiakin tarpeita. Ei aina juuri silloin, kun tarve on jo ollut olemassa, mutta hieman viivästyneinä joka tapauksessa. Nykyinen laki vastaa hyvin sotainvalidien Työtä on edessä paljon, mutta pala kerrallaan asioita ratkoen päästään varmasti hyvään lopputulokseen. lopettanut toimintansa ja vastuu siirtynyt Sotainvalidien perinneyhdistykselle. Kun liitto lopettaa toimintansa, jokin piiri tai osasto voi niin halutessaan jatkaa toimintaansa. Kukin piiri ja osasto tekee itsenäisesti päätöksensä resurssiensa puitteissa. Edessä tunteikkaat loppuvuodet Sotainvalidien Veljesliitolla on siis edessään toimintansa viimeiset vuodet. Tämä noin kahden vuoden rupeama on vaativa ja samalla varmasti myös tunteikas ajanjakso. Valmistautuminen on tehty huolella. Suunnitelmat ja näkemykset ovat selkeät. Yksi merkittävä toimija Suomen sotien 1939-1945 jälkeisessä historiassa on poistumassa muiden veteraanijärjestöjen kanssa. Olemme siirtymässä perinneaikaan, johon tulemme myös antamaan oman vahvan panoksemme, mm. varmistamalla sen, että sotainvalidien perinteen erityispiirteet säilyvät ja näkyvät osana sodan sukupolven perinnettä. Kunnialla loppuun asti Olen aloittanut Veljesliiton puheenjohtajana vuonna 2017 tultuani valituksi tähän kunniatehtävään. Olen saanut jatkaa tehtävässä liittokokousten päätöksillä ja sain myös uuden jatkokauden nyt kesäkuun liittokokouksessa. Kiitän lämpimästi kokousedustajia luottamuksesta. Omalta osaltani olen valmis viemään yhdessä muiden vastuuhenkilöiden kanssa liiton toiminnan kunniakkaaseen ja sen ansaitsemaansa arvokkaaseen päätökseen. On etuoikeus toimia Sotainvalidien Veljesliiton puheenjohtajana. Jatketaan siis työtä – yhdessä. Toivotan teille kaikille hyvää terveyttä ja kaunista kesää! Yksi merkittävä toimija Suomen sotien 1939–1945 jälkeisessä historiassa on poistumassa muiden veteraanijärjestöjen kanssa. mahdollistaa huoltotyön perinnetyön lisäksi. Veljeä ei jätetä missään vaiheessa, vaan suunnitelmat ovat tältäkin osin olemassa ja käytännössä jo toimivat Veljesliiton osalta niillä Marja-Liisa Taipale kahdella alueella, joissa sotainvalidipiiri on Sotainvalidien Veljesliiton puheenjohtaja

4 Ajankohtaista Muistamme Inkeri Kangas *20.12.1942 † 10.4.2023 Sotainvalidien valtakunnallisen avustajatoiminnan käynnistäjä terveydenhuollon maisteri Inkeri Kangas kuoli 10.4.2023 Helsingissä. Terveydenhuollon eri tehtävissä ja konsulttina työskennellyt Inkeri Kangas tuli Sotainvalidien Veljesliiton palvelukseen vuonna 1998 projektipäälliköksi tehtävänään maakunnallisten avus- tajahankkeiden liikkeelle saaminen. Hänen määrätietoisen ja aktiivisen työn tuloksena avustajatoiminta laajeni muutamassa vuodessa kattamaan lähes koko Suomen. Kangas loi avustajatoiminnan osaksi koulutuspolkuja uusille pääosin pitkäaikaistyöttömien joukosta palkatuille avustajille. Tämä oli olennainen tekijä, jolla työhallinnon alun perin kolmivuotiselle projektirahoitukselle saatiin useita jatkokausia. Avustajien merkityksestä sotainvalideille ja heidän puolisoilleen ja leskilleen kertoo asiakasmäärien nopea kasvu. Toiminnan laajennuttua koskemaan myös veteraaneja oli sen piirissä enimmillään 12 000 asiakastaloutta, joita tukemassa oli yli 400 avustajaa. Avustajatoiminta ja Kankaan sen hyväksi tekemä työ sai myös julkisen tunnustuksen, kun Sosiaali- ja Terveysturvan Keskusliitto vuonna 2002 palkitse sen vapaaehtoistyön tunnustuspalkinnolla. Inkeri Kangas jäi eläkkeelle avustajatoiminnan projektijohtajan tehtävästä vuonna 2007, mutta jatkoi työtään sotainvalidien hyväksi vielä kotikuntouttamishankkeen projektikoordinaattorina vuoden 2010 helmikuulle asti. Muistamme Pertti Vuola * 2.10.1935 † 23.5.2023 Sotainvalidien Veljesliiton liittovaltuuston jäsenenä vuosina 2007–2014 ja sen varapuheenjohtajana vuosina 2014–2017 toiminut kunnallisneuvos Pertti Vuola kuoli 2023. Liiton Varsinais-Suomen piirin puheenjohtaja Vuola oli 13 vuoden ajan vuoteen 2013 saakka, jonka jälkeen hän osallistui toimintaan piirin kunniapuheenjohtajana. Maanviljelijänä kotitilaansa hoitanut Pertti Vuola oli aktiivinen ja arvostettu toimija monella yhteiskunnan osa-alueella. Hän hoiti lukuisia luottamustehtäviä ja puheenjohtajuuksia kotikuntansa Mietoisten lisäksi muun muassa Suomen Kunnallisliitossa, Kuntaliitossa, Keskustapuolueessa, Pellervo-Seurassa ja Raision Tehtaitten hallinnossa. Seppo Savolainen Seppo Savolainen Ehdotus veteraaniperinnetyön tulevaisuudesta Valtioneuvoston kanslian 27.4.2022 asettama työryhmä julkaisi keväällä ehdotuksensa, miten Suomen 1939–1945 käymien sotien ja veteraanien perinnettä tulevaisuudessa säilytetään. Työryhmä pitää tärkeänä, että veteraaniperinnetyön merkitys ja rahoitus tunnistetaan pitkäjänteisesti yli hallituskausien ja hallitusohjelmien. Koska veteraaniperinne ja -perinnetyö ovat kiinteä osa maanpuolustusta ja kulttuuriperintöä, niistä huolehtiminen kuuluu laajalle joukolle: useille järjestöille, yhdistyksille, säätiöille, kunnille ja seurakunnille sekä valtiolle. Työryhmä teki ehdotuksen valtion roolista ja osallistumisesta rahoitukseen seuraavasti: Opetus-ja kulttuuriministeriö määrittää veteraaniperinnetyön seuraavan kymmenen vuoden ajaksi yhdeksi museoiden, arkistojen ja tiedekeskusten erityiseksi painopistealueeksi, koska veteraaniperinne ja laajemmin sotasukupolven perintö on merkittävä osa suomalaista kulttuuriperintöä. Opetus-ja kulttuuriministeriö toteuttaa yhdessä muiden veteraaniperinnetyön toimijoiden kanssa veteraaniperinne 2025 -hankkeen, joka on suunnattu yläkoululaisille. Vuonna 2025 tulee kuluneeksi 80 vuotta toisen maailman sodan päättymisestä ja 100 vuotta viimeisen sotien 1939–1945 asepalvelukseen kutsutun kokonaisen ikäluokan (1925) syntymästä. Rahoitus Valtion vuosittaiseksi veteraaniperinnetyön rahoitukseksi ehdotetaan 1,1 miljoona euroa ja veteraaniperinne 2025 -hankkeelle 300 000 euron rahoitusta. Ehdotusten lisäksi työryhmä kokosi useita suosituksia. Keskeiset ehdotukset Veteraaniperinteen edistäminen asetetaan puolustusministeriön ja sen hallinnonalan tehtäväksi. Veteraaniperinteeseen liittyvää tehtävää ei ole aikaisemmin määritelty millekään ministeriölle tai hallinnonalalle. Puolustusministeriö ohjaisi ja rahoittaisi tehtävänsä mukaisesti tulevaisuudessa veteraaniperinnetyön edistämistä. Tammenlehvän Perinneliitto olisi valtakunnallisen veteraaniperinnetyön vastuullinen organisaatio, ja puolustusministeriö rahoittaa tätä toimintaa. Sodan ja rauhan keskus Muistin erityistehtäväksi määritetään veteraaniperinne, ja puolustusministeriö rahoittaa tätä toimintaa. Veteraaniperinteent tulevaisuutta selvittänyt työryhmä julkistamistilaisuudessa 9.3. Kuvassa vasemmalta: Markku Mantila, Timo Lankinen, Harri Kainulainen, Timo Laitinen, Anne Nurminen, Satu Huttunen ja Pekka Holopainen. Kuva: Marju Hulttinen

Ajankohtaista 5 Timo Laitinen Tammenlehvän Perinneliiton puheenjohtajaksi Kuva: Valtiokonttori Tammenlehvän Perinneliitto ry:n II liittokokous valitsi puheenjohtajakseen ja samalla liiton hallituksen puheenjohtajaksi oikeustieteen kandidaatti Timo Laitisen (65) Helsingistä. Laitinen seuraa puheenjohtajana vuorineuvos Jukka Viinasta, joka on toiminut puheenjohtajana vuodesta 2017. Tätä ennen puheenjohtajana toimi maaherra emeritus Eino Siuruainen vuodesta 2005. Timo Laitinen omaa merkittävän yhteiskunnallisen kokemuksen niin liikkeenjohdon kuin valtionhallinnon tehtävistä. Tällä hetkellä Laitinen toimii Valtiokonttorin pääjohtajana, josta tehtävästä hän siirtyy eläkkeelle kuluvan vuoden lopussa. Tammenlehvän Perinneliitto vaalii Suomen vuosina 1939–1945 käymien sotien veteraanien sekä koko sotasukupolven perinteitä ja arvoja. Liiton toiminta-ajatuksena on koota yhteen yhteisöjä, jotka ovat kiinnostu- neita, halukkaita ja kykeneviä osallistumaan liiton tarkoitusta edistävään perinnetyöhön. Liiton toiminnan painopiste on valtakunnallisesti merkittävän perinneaineiston ja veteraanisukupolven arvojen vaalimisessa. Kentällä liitto toimii Tammenlehvän Perinneliitto ry:n alueellisten perinneyhdistysten kautta. Valtiokonttorin pääjohtajana vuoden loppuun asti toimiva Timo Laitinen on valittu Tammenlehvän Perinneliiton puheenjohtajaksi. Kirjailija Lasse Lehtinen jatkaa Sotainvalidien Perinnejärjestön puheenjohtajana Sotainvalidien Perinnejärjestön vuosikokous pidettiin 17.4. Helsingin Messukeskuksessa. Kokouksessa oli läsnä 17 kokousedustajaa edustaen 11 perinneyhdistystä. Muita henkilöitä oli 4. Ennen kokousta Sotainvalidien Veljesliiton pääsihteeri Seppo Savolainen ja Sotainvalidien Perinnejärjestön puheenjohtaja Lasse Lehtinen luovuttivat sotainvalidien suuren ansiomerkin Mikko Ruskealalle. Kokouksen avasi Perinnejärjestön puheenjohtaja Lasse Lehtinen ja kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Markku Honkasalo, jonka asiantuntevassa johdossa kokous eteni hyvin. Varsinainen jäsen Varajäsen Erkki Fredrikson (Sisä-Suomi) Kyösti Tomperi (Sisä-Suomi) Pertti Halonen (Kainuu) Jari-Matti Autere (sihteeri, V-S) Jarmo Helttula (Varsinais-Suomi) Ilkka Nurmi (Satakunta) Jussi Huttunen (Pohjois-Savo) Tony Westerlund (Rannikko-Pohjanmaa) Kristiina Ikävalko-Alvas Heimo yrjönsalo (Lohja) Reijo Johansson (Pirkka-Häme) Jouko Sipilä (Pirkka-Häme) Markku Kallinen (Keski-Pohjanmaa) Seppo Kauppila (Keski-Pohjanmaa) Hannu Reko (Kanta-Häme) Kristiina Vähäkuopus (Pohjois-Pohjanmaa) Mikko Ruskeala (Lahti) Markku Mikkola (Kymi) Tapani Varjus (Suur-Savo) Marko Hakala (Etelä-Pohjanmaa) Henkilövalinnat vuodelle 2023 Kirjailija Lasse Lehtinen valittiin yksimielisesti edelleen Perinnejärjestön puheenjohtajaksi ja järjestön hallitukseen valittiin listatut jäsenet ja varajäsenet. Teksti ja kuva: Jari-Matti Autere Perinejärjestön puheenjohtaja Lasse Lehtinen luovutti Mikko Ruskealalle (oik.) sotainvalidien suuren ansiomerkin.

6 Sotilasvammalaki 75 vuotta – osa 2 Aivovammasairaalan perustaja, professori Niilo Mäki antaa sotainvalidille puheopetusta vuonna 1949. Uusi sotilasvammalaki voimaan vuonna 1948 Markku Honkasalo Aiemmat sotilastapaturma- ja sotatapaturmalait korvaava sotilasvammalaki hyväksyttiin poliittisen huutokaupan jälkeen eduskunnassa huhti-toukokuussa 1948. Kaikki puolueet ilmoittivat olevansa sotainvalidien asialla. Eduskuntavaalit olivatkin tulossa heinäkuussa 1948. Uudessa sotilasvammalaissa elinkoron peruste määriteltiin vielä vuoden 1941 sotatapaturmalakia selvemmin: ”Työkyvyttömyysasteella tarkoitetaan lukua, joka osoittaa, minkä verran vahingoittuneelle tai sairastuneelle jääneen vajavuuden yleensä on kat- sottava vähentävän mahdollisuuksia selviytyä elämässä.” Enää ei ollut edes mainintaa työntekijöiden tapaturmavakuutuslain soveltamisesta. Kyse oli menetetyn sosiaalisen kyvykkyyden eli menetetyn terveyden korvaamisesta. Vammaisuuskäsite vakiintui tähän muodossa yleiseen käyttöön vasta 1970-luvulla muun muassa YK:n yleiskokouksen vuonna 1975 hyväksymässä Vammaisten oikeuksien julistuksessa. Sotilasvammalain mukaan maksettiin korvausta palveluksessa aiheutuneen ruumiinvamma tai sairauden johdosta, joka oli kohdannut asevelvollista tai muuta puolustuslaitoksen palveluksessa olevaa ja jonka oikeudesta korvaukseen ei ollut säädetty valtion viran- ja toimenhaltijain tapaturmakorvauksesta annetussa laissa tai työntekijäin tapaturmavakuutuslaissa (vakinaisessa palveluksessa olevat). Lisäksi korvausta maksettiin Suomen kansalaisen saamasta ruumiinvammasta, jos se oli aiheutunut puolustuslaitokselle kuuluvista aseista, ammuksista, miinoista tai muista taisteluvälineistä. Näin korvattiin myös saksalaisten pohjoisessa asettamien miinojen aiheuttamat vammat vielä sodan jälkeenkin. Sotilasarvon mukaiset korvausluokat poistuivat Sotilasvammalaissa poistuivat kokonaan Veljesliiton esittämänä sotilasarvoon perustuvat elinkoron kuusi eri korvausluokkaa. Nyt siirryttiin sotilasarvosta riippumattomaan yhden korvausluokan järjestelmään. Uuden lain voimaantulo merkitsi selvää parannusta sotainvalidien toimeentuloon, joskin korvausten taso jäi edelleen vaatimattomaksi. Sodan jälkeinen inflaatio oli korotuksista huolimatta heikentänyt sotavammakorvauksia. Uuden lain myötä niiden reaaliarvo oli yli 30 prosenttia suurempi kuin vuoden 1941 sotatapaturmalain alimman korvausluokan (miehistö) mukaan. Täysin toisen avun varassa olevien vaikeavammaisten sotainvalidien korvaukset nousivat kaksinkertaisiksi. Vaikeavammaisen perheellisen sotainvalidin täysi sadan prosentin elinkorko yhdessä omaiskorotusten ja avuttomuuslisän kanssa oli lähes yhtä suuri kuin tehdastyöläisen keskikuukausipalkka. Yksinäisen vaikeavammaisen sadan prosentin haitta-asteen sotainvalidin pelkkä elinkorko oli kuitenkin vain vajaa kolman- nes tästä keskipalkasta. Sotilasvammalain mukaisia rahakorvauksia tarkistettiin jatkossa neljännesvuosittain. Jos elinkustannusindeksi oli noussut tammikuun 1948 tasosta vähintään viisi prosenttia, korvauksiin tehtiin vastaava korotus. Inflaatio pysyi edelleen korkeana, eikä sotavammakorvaukset tahtoneet tarkistuksista huolimatta pysyä kustannusten ja yleisen ansiotason nousun vauhdissa. Niinpä niihin jouduttiin 1950- ja 1960-luvuilla tekemään usein Veljesliiton vaatimia tasokorotuksia.

7 Muutoksia korvauksiin Sotilasvammalaki antoi mahdollisuuden hakea korvausta vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Tämä oli tärkeää, sillä monen sotavammaisen hakemus oli vuosina 1946 ja 1947 hylätty hakuajan umpeutumisen vuoksi. Myöhemmin hakuaikoja jatkettiin useampaan otteeseen ja vuodesta 1967 lähtien on ollut jatkuvasti mahdollista hakea korvausta sotavammasta. Sotatapaturmalain mukaan sairaanhoidon kesto oli yksi vuosi, ellei hoidon jatkaminen ollut välttämätön. Sotilasvammalain mukaan korvattiin pysyvä laitoshoito erityisessä lai- toksessa avuttomassa tilassa oleville sotainvalideille. Elinkorko maksettiin laitoshoidon ajalta aina sataprosenttisena. Avuttomuuslisän ja omaiskorotuksen lisäksi uuden lain mukaan maksettiin vaatelisää tekojäsenen tai apuvälineen aiheuttaman pitovaatteiden kulumisen vuoksi. Sotasokeille voitiin maksaa opaskoiralisää. Täydennyskoron täysi määrä maksettiin sotainvalidille, jolla ei ollut elinkoron lisäksi muita pysyviä tuloja. Jos elinkoron saajalla oli pysyviä vuosituloja, vähennettiin täydestä elinkorosta puo- Omaisten korvaukset Sodassa vamman tai sairauden takia kuolleen omaisten lisäksi sotilasvammalain perusteella myös vähintään 90 prosentin haitta-asteen sotainvalidin omaiset olivat oikeutettuja huoltoeläkkeeseen, vaikka kuolinsyynä ei ollutkaan korvattu vamma tai sairaus. Jos avioliitto oli solmittu vammautumisen jälkeen, leskeksi jääneelle maksettiin huoltoeläkettä, jos avioliitossa oli syntynyt yhteinen lapsi. Leskelle tai täysorvolle, jonka toimeentulo oli vaikeutunut, voitiin maksaa hakemuksesta myös lisähuoltoeläkettä. Vähintään 90 prosentin haitta-asteen sotainvalidin jälkeen maksettiin omaisille myös hautausavustusta. Sotainvalidi Reino Hakulinen peltotöissä vuonna 1973. Sotilasvammalain merkitys Uudella lailla kodifioitiin ennen sotaa ja sotien aikana syntynyt sekava korvauslainsäädäntö. Se koski jatkossa myös rauhanaikaisessa asepalveluksessa olevia aina vuoteen 1991 saakka. Erityisesti useiden korvausluokkien poistuminen teki laista aiempaa huomattavasti tasa-arvoisemman. Se, että erikseen säädettiin vuonna 1946 invalidihuoltolaki, merkitsi sotavammaisten erillishuollon säilymistä. Tämä puolestaan mahdollisti Suomessa sotainvalidihuollon kehittymisen kansainvälisestikin arvioituna korkealle tasolle. Laki ei ollut Sotainvalidien Veljesliiton mielestä vuonna 1948 vielä valmis. Siihen jäi jo syntyessään puutteita, joita Veljesliitto oli lain valmistelutyössä ottanut esille. Liitto oli kuitenkin tyytyväinen siihen, että laki oli ylipäätään saatu aikaan. Lainsäädäntöön jääneitä puutteita Veljesliitto pyrki lukuisilla muutosesityksillään korjaamaan. Tämän jälkeen alkoi sotilasvammalain muutosprosessi, jossa lakia muutettiin kymmeniä kertoja huomioiden sotainvalidien muuttuvat tarpeet. Juttusarja jatkuu seuraavassa Sotainvalidi-lehdessä. Pallojumppaa Kaunialassa. let vuosituloista. Sotilasvammalain mukaan voitiin tehdä vähennyksiä elinkorosta tuottamuksellisuuden tai taipumuksen perusteella. Korvaus saatettiin evätä tai sitä vähentää, jos vammautunut oli aiheuttanut sen törkeällä huolimattomuudella, päihtyneenä tai rikollisella teolla. Jos vammautuneella oli ollut sellainen ruumiinvamma, tauti tai taipumus, joka olennaisesti oli pahentanut korvattavaksi tulevan vamman seurauksia, tämä taipumus otettiin huomioon elinkoron suuruutta määrättäessä.

8 Sotainvalidi-lehden tulevaisuus Nykymuotoisen Sotainvalidi-lehden julkaiseminen päättyy tämän vuoden lopulla. Kuluva vuosi on lehden 84. vuosikerta. Viimeinen numero 4/2023 on Sotainvalidi-lehden juhlanumero, johon päättyy lehden lokakuussa 1940 alkanut kunniakas historia. Sotainvalidi-lehden levikki on pienentynyt niin paljon, ettei lehden julkaiseminen nykymuotoisena ole enää mielekästä. Sotainvalideja lukijoissa on noin neljäsataa ja puolisojäseniä vajaat kolmetuhatta. Liitto on käyttänyt varansa etupainotteisesti jäsenistön vielä eläessä. Taloudelliset resurssit ovat pienentyneet merkittävästi eikä ison lehden julkaiseminen ole enää yhteisten etujen mukaista. Tiedotusta palveluista sotainvalidi- ja puolisojäsenille tarvitaan jatkossakin, samoin tietoja tukijäsenille sotainvalidipiirien ja perinneyhdistysten tulevista tapahtumista. Vuonna 2024 järjestöön liittyvää viestintään liitto suunnittelee pienimuotoista, kotiin jaettavaa tiedotuslehtistä sekä lisäksi sähköistä viestintää yhteistyössä Sotainvalidien Perinnejärjestön kanssa. Veljesliiton tavoite on lopulta olla mukana Tammenlehvän Perinneliiton yhteisessä lehdessä sekä muussa viestinnässä. Viimeiset piirisivut syksyn lehdessä Syksyn Sotainvalidi-lehdessä numero 3/2023 julkaistaan piirisivut viimeistä kertaa sellaisina, kuin olemme ne lehdestä tottuneet lukemaan. Toivomme, että sotainvalidipiirit kertoisivat syksyn lehden piirisivuilla tilanteestaan sekä suunnitelmistaan toiminnan päättämisestä ja tehtävien siirtämisestä perinneyhdistykselle. Vuoden viimeinen numero, 4/2023, on juhlalehti ja se ilmestyy 29.11.2023. Luvassa on muun muassa katsaus Sotainvalidi-lehden historiaan. Lehtirekisterin uudistus Lehden tilaajarekisteriä on karsittu poistamalla vanhentuneita osoitteita, esimerkiksi sosiaali- ja terveyshuollon yhteyshenkilöitä, joiden tehtävät ovat muuttuneet hyvinvointialueiden syntyessä. Jatkamme lehtirekisterin uudistamista niin, että vuoden loppuun mennessä siellä olisivat sotainvalidijäsenten, puoliso- ja leskijäsenten sekä heidän asioitaan hoita- vien omaisten osoitteet, sotainvaliditoiminnoissa mukana olevien tukijäsenten ja perinneyhdistysten jäsenten osoitteet sekä jäsenistöämme palvelevat laitokset ja yhteistyötahot, joiden on hyvä olla jatkossakin perillä sotainvalidiasioista. Tiedotamme lehtirekisterin muutoksista sekä siihen liittyvistä toimenpiteistä lisää seuraavissa Sotainvalidi-lehdissä. Marja Kivilompolo Rintamaveteraaniliitto purkautuu vuoden 2023 loppuun mennessä ei edellytyksiä valtakunnallisen järjestön toiRintamaveteraaniliitto teki päätöksen purminnalle enää ole, Karhu toteaa. kautumisesta kesäkuun liittokokouksessaan Rintamaveteraaniliitossa on tunnuksen Peurungassa. Liiton toiminta päättyy vuoden omaavia jäseniä alle 500 ja kannattajajäseniä 2023 loppuun mennessä. noin 2400. Suomen Rintamamiesveteraanien asunto- ja tukiliitto perustettiin 5.4.1964 ja sen Toiminta ei lopu vaikka nimi muutettiin vuonna 1967 Rintamamiesliitto purkautuu veteraaniliitoksi. Nykyisen RintamaveteraaHeikki Karhu korostaa, ettei liiton purkautuniliitto-nimensä liitto sai vuoden 1999 liittominen automaattisesti tarkoita kaiken toiminkokouksessa. Tuolloin varsinaisiksi jäseniksi nan päättymistä vaan jotkut piirit ja osastot hyväksyttiin myös rintamatunnuksen omaajatkavat toimintaansa osana Tammenlehvän vat naiset, jotka olivat jo aikaisemminkin olPerinneliiton alueellisia perinneyhdistyksiä. leet aktiivisesti toiminnassa mukana. Tukea toivotaan myös naapurijärjestöiltä. Rintamaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Heikki Karhu kertoo lopettamispäätöksen olleen työn alla jo pidemmän aikaa. Purkautumiseen vaadittavista kahdesta liittokokouksen päätöksestä ensimmäinen tehtiin vuonna 2021 ja toinen nyt kesäkuun liittokokouksessa. - Päätös tehtiin, koska varsinaisten jäsenten määrän huvettua Perustamiskokouksen kutsu. - Luotamme myös siihen, että veljesjärjestöt Sotainvalidien Veljesliitto ja Suomen Sotaveteraaniliitto organisaatioineen tukevat entisiä Rintamaveteraaniliiton jäseniä siihen saakka, että Tammenlehvän Perinneliitto ottaa täyden vastuun tukitoiminnasta. Karhu toteaa, että myös edunvalvontarintamalla liitto jatkaa toimintaansa täydellä teholla vuoden loppuun saakka. Marja Kivilompolo

TEEMA: Liittokokous 9 Liittokokous vahvisti suunnitelmat liiton hallittuun purkautumiseen Sotainvalidien Veljesliiton 68. liittokokous pidettiin Helsingissä torstaina 8. päivä kesäkuuta. Paikalla oli arviolta puolisen sataa henkilöä, joista 31 oli virallisia kokousedustajia. Liittokokouksessa oli mukana vielä kolme sotainvalidia. Päivä alkoi perinteisesti hallituksen vierailuilla Hietaniemen sankariristillä sekä Mannerheimin muistopaadella. Ennen liittokokousta liittovaltuusto kokoontui vielä käsittelemään liittokokouksen asialistaa ja siihen mahdollisesti tarvittavia muutoksia. Kokoukset sujuivat tuttuun tapaan varsin sopuisasti ja jouhevasti eikä muutoksille tullut tarvetta. sisällään askelmerkit liiton purkautumiseen. Liittokokous päätti lähettää tervehdyksensä tasavallan presidentille sekä hänen puolisolleen, eduskunnan puhemiehelle ja Puolustusvoimien komentajalle. Esillä liittokokouksessa oli myös Sotainvalidi-lehti ja sen tulevaisuus: nykymuotoinen lehti loppuu vuoteen 2023. Tulevana vuonna jäsenistöä tiedotetaan ajankohtaisista asioista pienimuotoisella tiedotuslehtisellä, jonka Merkittävä liittokokous Liittokokouksen avasi puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale, joka avauspuheessaan sivusi kokouksen teemoja: "Mikään organisaatio ei ole itsetarkoitus, vaan se on olemassa jäsenistöään varten. Kun jäsenistö poistuu, on järjestönkin aika päättää toimintansa. Liiton kunniakas ja monin eri tavoin tuloksia tuottanut tehtävä alkaa olla saatettu päätökseen." "Meidänkin on siis aika ottaa seuraava askel ja edetä hyvässä yhteisymmärryksessä nämä toiminnan viimeiset kaksi vuotta. - - Liitollamme on siis edessään toimintansa viimeiset vuodet. Tämä noin kahden vuoden rupeama on vaativa ja samalla varmasti myös tunteikas ajanjakso. Valmistautuminen siihen on tehty huolella. Suunnitelmat ja näkemykset ovat selkeät. " Liittokokouksessa pidettiin hiljainen hetki pois nukkuneiden muistolle. Jouhevaa päätöksentekoa Puheenjohtajana liittokokouksessa toimi Vesa Ekroos ja pääsihteeri Seppo Savolainen kokouksen sihteerinä. Kokouksessa käsiteltiin mm. selonteko vuosilta 2021 ja 2022 ja esiteltiin liiton toiminnan suuntaviivoja seuraaville kahdelle vuodelle, jotka pitävät Liittokokouksen etenemistä seurattiin tarkkaavaisesti. Liittokokouksen osanottajat saatiin melkein mahdutettua samaan kuvaan.

10 TEEMA: Liittokokous on suunniteltu olevan väliaikainen ratkaisu siihen asti, että Tammenlehvän Perinneliitto alkaa hoitaa yhteistä viestintää. Taipale jatkaa puheenjohtajana Sotainvalidien Veljesliiton puheenjohtajana jatkaa edelleen Marja-Liisa Taipale, jota tehtävässä jatkamaan esitti Rannikko-Pohjanmaan sotainvalidipiirin puheenjohtaja Markku Ranta. Samassa hän kiitti Taipaletta hienosti tehdystä työstä aikaisempina puheenjohtajakausinaan ja totesi, että muutosta kohti mentäessä Taipale on oikea valinta. Ranta kehui puheenvuorossaan myös Taipaleen Ruotsin kielen osaamista. Marja-Liisa Taipale kiitti liittokokousta luottamuksesta ja sanoi mielellään jatkavansa työssä, joka viedään kunnialla päätökseen. Pääsihteeri esitteli liittokokouksen kannanoton, jossa otettiin esille tarve sotainvalidien palveluasumisen vuokran korvattavuuteen, puolisojen ja leskien kuntoutustarve sekä liiton lopettamiseen liittyvät valmistelut. Perinnejärjestön kiertopalkinto Kainuuseen Sotainvalidien Perinnejärjestö luovutti Vuosien tuki -kiertopalkintonsa Kainuun perinneyhdistykselle, joka on ottanut aktiivisen roolin ja vetovastuun purkautuneen Kainuun sotainvalidipiirin toiminnasta. Palkinnon luovuttivat järjestön varapuheenjohtaja Hannu Renko ja sihteeri Jari-Matti Autere. Kainuun perinneyhdistyksestä palkinnon vastaanottivat perinneyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Halonen ja toiminnanjohtaja Pekka Vaarala. Liittokokouksen päätyttyä Messukeskuksessa syötiin juhlava lounas ennen kuin osallistujat lähtivät kotimatkoilleen. Ihmiset kiittelivät järjestelyjä ja kokouksen hyvää valmistelua, mikä takasi jälleen sen sujuvan etenemisen. Näin mm. Oulusta paikalle tullut sotainvalidi Jouko Korhonen, 101. - Kokous oli valmisteltu hyvin ja sujui sopuisasti. Politiikalla ei ole tilaa sotainvalidityössä, kuten ei ollut aikanaan sodassakaan. Olimme kaikki samalla viivalla. Se on mielestäni sotainvalidien henkinen perintö, Korhonen sanoo. Toinen paikalla ollut sotainvalidi, Ekenäsin osaston pitkäaikainen puheenjohtaja, lapsena sodan aikaisesta kranaatista vammautunut Berndt Westerlund, piti liiton lopun suunnitelmia selvänä. - Niitä on käsitelty jo aikaisemmissa kokouksissa ja on selvää, että toiminta on loppumassa. Jatkoa pidän vielä kysymysmerkkinä: löytyykö vielä nuorempia, yli 80 vuoden takaisista asioista kiinnostuneita henkilöitä ottamaan sitä vastuuta? Tämä helpottaa sitten, kun olemme kaikki "saman katon alla", Westerlund pohtii. Marja Kivilompolo Liittokokouksen kannanotto 8.6.2023 Viime sodissa pysyvän vamman saaneista runsaasta 96 000 sotainvalidista on keskuudessamme enää runsaat 400. On suomalaisen yhteiskunnan kunnia-asia turvata tämän keski-iältäänkin 100 vuotta lähestyvän joukon hyvä hoito ja vanhuuden turva heidän viimeisinä vuosinaan. Palveluasumisen korvaaminen Huomattava osa sotainvalideista tarvitsee jo ympärivuorokautista hoitoa. Sen tasa-arvoinen toteuttaminen koko maassa edellyttää, että eduskunnan valtiovarainvaliokunnan mietinnön VaVM 27/2022 mukaisesti hallitus ryhtyy toimenpiteisiin sotilasvammalain muuttamiseksi niin, että vuosien 1939–1945 sotien johdosta vahingoittuneille tai sairastuneille, laitoshoitoon oikeutetuille sotainvalideille korvataan myös vuokran osuus palveluasumisessa. Leskien ja puolisojen kuntoutus Vuosikymmeniä sotainvalidien tukena olleet aviopuolisot ovat nykyään itsekin hoidon tarpeessa. Kuitenkin vain osa heistä saa tarvitsemaansa kuntoutusta. Sotainvalidien Veljesliitto pitää tärkeänä, että kaikilla iäkkäillä sotainvalidien puolisoilla ja leskillä olisi mahdollisuus kuntoutukseen. Hallitusti kohti loppua Vuonna 1940 perustetulla Sotainvalidien Veljesliitolla on edessään toimintansa viimeiset vuodet, sillä päätös liiton purkautumisesta tehtäneen vuonna 2025. Sotainvalideista tullaan huolehtimaan ja heidän leskiään tukemaan senkin jälkeen, kun liiton toiminta päättyy. Tämä tehtävä siirtyy Sotainvalidien Perinnejärjestölle ja Tammenlehvän Perinneliitolle sekä niiden maakunnallisille jäsenyhdistyksille. Sotainvalidien halu auttaa itse kohtaloveljiään ja kansalaisten yhteisvastuusta kertova tuki tälle työlle ovat se perintö, jonka sotainvalidit jättävät isänmaalle. Liittokokouksessa mukana olleet sotainvalidit Berndt Westerlund (2. vas.) sekä Jouko Korhonen (3. vas.), ehtivät kokouksen jälkeen kuvaan liiton hallituksen puheenjohtajan Juha Laikarin (vas.), liiton puheenjohtajana jatkavan Marja-Liisa Taipaleen sekä pääsihteeri Seppo Savolaisen kanssa.

TEEMA: Liittokokous 11 Veljesliitto elää muutosvaihetta Sodassa pysyvän vamman saaneista on elossa runsaat 400, pääosin leskistä koostuva puolisojäsenten joukko pienenee samaten; heitä oli tämän vuoden alussa runsaat 3 000. Jäsenjoukon supistuessa ei ole tarvetta entisenkaltaiselle laajalle järjestörakenteelle, vaan jäsenistöstä kyetään pitämään huolta pienemmälläkin organisaatiolla. Paikallisia sotainvalidiosastoja oli enimmillään yli 400. Valtaosa niistä on yhdistynyt naapuriosaston kanssa tai nyttemmin jäsenet ovat siirtyneet sotainvalidipiirien henkilöjäseniksi. Sotainvalidiosastoista on toiminnassa enää 28. Ensimmäiset sotainvalidipiirit Kainuussa ja Kymessä ovat purkautuneet ja näiden alueiden sotainvalidien perinneyhdistykset ovat ottaneet vastuun jäsenistöstä. Suur-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Pohjanmaan sotainvalidipiirit tekivät kevään vuosikokouksissaan päätöksen purkautua, ja niiden toiminnan on suunniteltu päättyvän vuodenvaihteessa. Muutkin sotainvalidipiirit ovat arvioineet vuosien 2024–2025 aikana tekevänsä toiminnan lopettamista koskevat päätökset. Sotainvalidi- ja puolisojäsenten hyväksi tehtävä työ on siirtymässä kunkin sotainvalidipiirin päättämän aikataulun mukaisesti vähitellen sotainvalidien perinneyhdistyksille ja Tammenlehvän Perinneliiton alueyhdistyksille. Meneillään ja edessä olevassa muutosvaiheessa on olennaista säilyttää yhteys jäsenistöön ja jatkaa tukityötä heidän hyväkseen. Ratkaisevassa asemassa tässä ovat paikalliset tukijäsenet ja yhteyshenkilöt, joiden toivotaan jatkavan tekemäänsä arvokasta vapaaehtoistyötä myös muuttavassa toimintaympäristössä. Liiton askelmerkit Veljesliitto on viimeisten 30 vuoden aikana myynyt omistamansa kuntoutussairaalat, keskustoimiston tilat ja muunkin omaisuutensa voidakseen sotainvalidipiirien ja sotainvalidiosastojen välityksellä tukea jäsenistöä. Samalla on liiton kuluja ja henkilökuntaa vähennetty, niin että jatkossa liiton keskus- Sotainvalidien Veljesliitto 31.12.2022 Piiri Helsinki Uusimaa Varsinais-Suomi Kanta-Häme Pirkka-Häme Lahti Kymi Satakunta Sisä-Suomi Suur-Savo Rannikko-Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Ruotsi Yhteensä Osastoja Sotainv. jäseniä 4 2 5 3 7 1 1 8 1 2 2 2 38 toimissa työskentelevät enää pääsihteeri ja johdon sihteeri. Heidän lisäkseen kunniamerkkipalvelussa on kaksi työntekijää. Myös sotainvalidipiirien henkilökunta on vähentynyt, ja pääosin on siirrytty osa-aikatyöhön. Liittokokouksessa 8.6.2023 vahvistettiin toiminnan suuntaviivat vuosille 2023–2025. Tuona aikana tulee tehdä suunnitelmat ja valmistelut, joiden pohjalta liittokokous voi vuonna 2025 tehdä päätökset liiton purkautumisesta ja toiminnan lopettamisen ajankohdasta. Sitä ennen liittovaltuuston ja liiton hallituksen päätettäviksi tulevat muun muassa kunniamerkkipalvelun omistajuus, liiton lipun ja valokuva-arkistojen säilytys, muun Puolisoita Leskiä 49 30 25 16 22 11 30 25 18 11 17 26 26 46 12 31 39 32 27 9 8 3 2 5 1 8 4 2 1 3 5 5 10 3 8 8 7 17 185 185 266 139 290 151 192 157 134 154 127 218 144 134 110 174 70 116 55 493 109 3 001 Tukijäseniä 57 238 172 173 128 44 100 170 97 12 52 455 29 66 103 343 74 166 75 2 554 arkistomateriaalin luovutus Kansallisarkistolle, työsuhteiden ja muiden sopimusten irtisanominen. Jäljellä olevan varallisuutensa Veljesliitto tulee kahden seuraavan vuoden aikana käyttämään sotainvalidi- ja puolisojäsenten hyväksi. Purkautumista koskevan päätöksen yhteydessä päätetään, hoitaako liiton hallitus selvitystoimet vai nimetäänkö tehtävään selvitysmiehet hoitamaan siihen kuuluvat käytännön tehtävät. Viimeksi tulee laadittavaksi loppuselvitys ja purkautumisilmoituksen tekemisen yhdistysrekisteriin. Seppo Savolainen Vuosien tuki -palkinnon sai Sotainvalidien Kainuun Perinneyhdistys ry, joka on toiminut purkautuneen Kainuun piirin tilalla virallisesti vuoden 2023 alusta lähtien. Palkinnon vastaanottivat yhdistyksen puheenjohtaja Pertti Halonen (vas.) ja toiminnanjohtaja Pekka Vaarala. Valmistelut perinneyhdistyksen vetovastuuseen aloitettiin jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella. Kokemuksesta he vinkkaavat muille piireille, että purkautuminen kannattaa ajoittaa loppuvuoteen, jotta byrokratiaa ei siirry enää seuraavalle vuodelle. Muutoin työt ja toiminta ovat Vaaralan mukaan sujuneet hyvin eikä muutos juurikaan näy jäsenten arjessa. Työ on pitkälti samaa kuin sotainvalidipiireillä. Tämän vuoksi Vaarala miettiikin, että myös perinneyhdistysten tulisi saada samanlaista taloudellista tukea, kuin sotainvalidipiirienkin.

12 Lapissa sotainvalideja ja veteraaneja palvelee kaksi laitosta: Torniossa Saarenvire ja Rovaniemellä Lapin kuntoutus. Molemmissa taloissa on tuoreet toimitusjohtajat: Saarenvireen johtaja Marja Kivekäs aloitti työnsä viime vuoden lokakuussa, Lapin kuntoutuksen Pia Aikio puolestaan viime vuoden toukokuussa. Johtajat tapasivat keväällä Torniossa ja keskustelivat talojensa tilanteesta, haasteista ja tulevaisuudensuunnitelmistaan. Keskustelun aikana ajatus yhteistyön tärkeydestä ja kummankin johtajan osaamisen ja kokemuksen hyödyntämisestä vahvistui entisestään. Aikiolla ja Kivekkäällä on kummallakin monipuolinen, vankka tausta sosiaali- ja terveyspuolelta. Aikio on toiminut yrittäjänä fysioterapeuttina ja valmistunut terveystieteiden maisteriksi. Hän oli myös Pohjois-Savossa valmistelemassa sote-uudistusta projektipäällikkönä useamman vuoden ajan. Kivekäs puolestaan on peruskoulutukseltaan sosiaalityöntekijä, joka on toiminut aikaisemmin sosiaalialan opettajana ja tutkijana. Hän on toiminut pitkään ELY-keskuksessa sosiaali- ja koulutushankkeiden rahoitus- ja kehittämistehtävissä. Naiset toteavat pystyvänsä hyvin hyödyntämään myös toistensa osaamista. - Vaikka voisi ajatella, että olemme toistemme kilpailijoita, niin kuntoutusgenre on sellainen, että vaikka me olisimme naapuritonteilla, kannattaisi meidän silti tehdä yhteistyötä, tukea toisiamme ja sitä kautta nostaa profiilia yhteisesti, Aikio sanoo. Toimitusjohtajat ovat päässeet nopeasti työhön kiinni ja tehtävät ovat mielenkiintoisia sekä haasteellisia. Vaikka niissä on eroja, tunnistavat he silti toistensa puheista yhteisiä kehittämiskohteita. - Meidän talo on perustettu 32 vuotta sitten ja meillä on henkilökuntaa, joka on ollut mukana alusta asti. Talolla on ollut tietty tapa Marja Kivekäs Muutoksen tuulia Pohjoisissa kuntoutuslaitoksissa katse on uusien johtajien avulla suunnattu tulevaisuuteen. toimia ja tuottaa palveluita ja taustalla maksajana Valtiokonttori on ollut hyvin vahvana. Nyt olemme kuitenkin tilanteessa, jossa sama toimintamalli ei voi jatkua. Aika lailla joudutaan tekemään perustavaa laatua olevia muutoksia, kun taloon pitää tuoda nykyaikaisia menetelmiä, Marja Kivekäs toteaa. - Meillä on hyvä palvelu, hyvät ja laadukkaat tuotteet, mutta ne pitää tuoda tähän päivään ja miettiä uudet asiakas- ja kohderyhmät, hän jatkaa. Vahvakin osaaminen vaatii päivitystä Aikio tunnistaa tilanteen myös heidän talostaan. Reilut kymmenen vuotta sitten Invalidiliiton Lapin kuntoutuskeskus Ilkka ja Rovaniemen veljes- ja sairaskoti yhdistivät toimintansa. Sen myötä Lapin kuntoutuksessa asiakaspohja on jo valmiiksi laajempi eikä rajoitu vain sotainvalideihin. - Meilläkin on tietty murros kunniakansalaisten kohdalla. He ovat meillä yhä iso asiakasryhmä, mutta joka vuosi heidän määränsä vähenee. Me olemme olleet vahvoja osaajia mm. akuuttikuntoutuksen osalta. Terapeuteilla on sieltä pitkä kokemus ja vahvaa osaamista ja me olemme tuudittautuneet siihen, että se riittää. Nyt olemme kuitenkin tulleet tilanteeseen, että kun lähdetään KELA- ja muihin kilpailutuksiin, eivät ne meidän osaamispisteet enää välttämättä riitäkään vaan osaamista pitää päivittää koulutuksella, Aikio sanoo. Taloissa tarvitaan siis toiminnan jatkon takaamiseksi uusia asiakasryhmiä. Merkittävät vaihdokset asiakaspohjassa vaativat uusia lähestymistapoja talojen kaikissa toiminnoissa. Tämä näkyy ja tuntuu luonnollisesti myös henkilökunnassa. Työntekijät ovat sitoutuneita työhönsä ja kokevat talot ylpeästi omakseen. Muutokset ovat silti aina arkea ja totuttuja tapoja ravistelevia toimintoja ja voivat ymmärrettävästi herättää alkuun muutosvastarintaa. - Henkilöstöönkin tarvitaan yrittäjähenkisyyttä. Aina on olemassa vaara että toimintoja supistetaan, muualla on jopa laitoksia lakkautettu, myyty ja yhdistetty. Meidän pitää tehdä kaikkemme, jotta pystymme muuntautumaan. Tämä kaikki vaatii vahvaa muutosjohtamista sekä vertaistukea puolin ja toisin, Aikio pohtii. Kivekäs ja Aikio näkevät synergiaetuja siinä, että he vaihtavat keskenään ajatuksiaan ja kokemuksiaan toimivista malleista sekä osaavat kertoa toisilleen mahdollisista sudenkuopista. Saman hyödyn he näkevät myös henkilöstön kohdalla: hekin hyötyvät siitä, että jakavat kokemuksiaan ja ajatuksiaan erilaisista toiminnoista ja niiden toteuttamisesta. Vertaistuki voi olla suureksi avuksi tällaisessakin muutoksessa. Uutta asennetta Taloissa tarvitaan yrittäjähengen lisäksi markkinoinnillista otetta työhön aivan työntekijöiden arjesta lähtien, sillä mielikuvat pitkään toimineista taloista elävät ihmisissä vahvoina, vaikkei kumpikaan laitoksista ole enää pitkään aikaan ollut pelkästään sotainvalidien käytössä. - Torniossa Saarenvire mielletään sotainvalidien laitokseksi eivätkä ulkopuoliset hirveästi käy täällä. Ihmiset eivät ehkä näe kaikkia meillä olevia toimintamahdollisuuksia. Me emme vielä ole kovin voimakkaasti lähteneet hankkimaan ulkopuolisia asiakkaita mutta siihen olemme menossa ja meidän pitää opetella myös markkinointia, Kivekäs miettii. Saarenvireessä muutoksia on alettu toteuttaa ja suhtautuminen on Kivekkään mukaan ollut hyvää alkuvaikeuksien jälkeen. Hän kokee, että myös henkilöstö oli kaivannut selkeää, tulevaisuuteen tähtäävää otetta. Kivekäs kiittää talon väen ottaneen kehittämisnäkökulman hyvin vastaan. - Henkilökunta on ymmärtänyt muutoksen tarpeen ja hienosti he haluavat kehittää taloaan eteenpäin, Kivekäs kiittää. Hänen mielestään mainonnan tulisi suuntautua vielä voimakkaammin ulospäin. - Parasta olisi, jos siihen tehtävään saisi palkattua ihan oman, ulkopuolelta tulevan ihmisen, sillä itsellä ei aika riitä, Kivekäs toteaa. Aikio ymmärtää tilanteen ja markkinoinnin merkityksen. Heidän talossaan oltiin varman asiakaskunnan ja maksajan myötä totuttu siihen, että veteraanin tullessa kuntoutusjaksolle on hänellä seuraavakin jakso tiedossa, joten hyvä hoito ja kuntoutus riittivät. Tilanne on kuitenkin muuttunut ja nyt Lapin kuntoutuksessa on sote-alan ulkopuolelta palkattu kehittämispäällikkö, jonka myötä heillä opetellaan ajattelemaan mm. markkinoinnin mahdollisuuksia tavallisten työtilanteiden yhteydessä. - Kun meillä on vaikkapa akuuttikuntoutuja, niin hänelle pitäisi osata myydä palveluja, esimerkiksi, että meille voi jäädä myös itsemaksavana asiakkaana. Tai fysioterapiassa olevaa asiakasta voi kannustaa käymään meillä kuntosalilla tai hieronnassa. Myynti-

13 henkisyys ei tule automaattisesti vaan vaatii paljon työtä, Aikio kertoo. Taloissa opetellaan siis uudenlaista työotetta tuttujen perustehtävien rinnalle. Ja ne tutut tehtävät taloissa osataan hyvin. Kivekäs ja Aikio kehuvat talojensa työntekijöiden ammattitaitoa, palvelujen laatua ja itse talojen tarjoamia puitteita monipuoliseen kuntoutukseen. Kun lähtökohdat ovat hyvät, on niiden päälle helpompi kehittää myös uutta. Yhteiskunnan arvovalintoja Molemmissa taloissa on voimakas me-henki ja työntekijät ovat sitoutuneita työhönsä. Henkilöstön osaamiselle on tarvetta nyt ja jatkossa, sillä kuten tiedämme, eivät ikääntyneet tule Suomestakaan loppumaan kesken. Iso kysymys on kuitenkin se, ollaanko heidän kuntoutukseensa ja hyvinvointiinsa valmiita panostamaan pidempää tähtäintä ajatellen. Tämä ei kuitenkaan ole palvelujen tarjoajien käsissä vaan se riippuu poliittisista painotuksista siinä, kuinka yhteiskunnassa rajallisia varoja halutaan suunnata. - Ikäihmisten kuntoutukselle on aina tarvetta, mutta sitä pitäisi tajuta ostaa. Sillä kun ei ole sellaista markkina-arvoa mutta siinä on paljon potentiaalia. Hyvällä kuntoutuksella voitaisiin mahdollistaa ihmisten asuminen kotona mahdollisimman pitkään, Aikio ja Kivekäs toteavat. Kuntoutuksen merkitys näkyy erinomaisesti sotainvalideissa: merkittävätkään sotavammat eivät nousseet mahdottomaksi esteeksi vaan hyvällä kuntoutuksella he elivät hyviä, pitkiäkin elämiä. Sama koskee vielä elossa olevia sotainvalideja: ajoissa aloitettu, monipuolinen ja ammattitaitoinen kuntoutus on tuonut heille laadukkaita lisävuosia. Tämä pitkän linjan osaaminen on omaleimaista sotainvalideja kuntouttaville laitoksille. - Viime kesänä meille tuli sairaalassa odottavia asiakkaita eli sellaisia, jotka sairaalajakson jälkeen tulivat odottamaan seuraava vaihetta, esimerkiksi kodin muutostöiden valmistumista tai siirtymistä palveluasumisen yksiköön. Maksajapuolelta alkoi tulla kyselyjä, että mitä me olemme näille asiakkaille tehneet, kun heistä on tullutkin käveleviä asiakkaita. Vastaus on, että kaikki asiakkaat osallistuvat ryhmätoimintoihin ja menevät ruokasaliin syömään. Kuntouttava hoitotyö on koko ajan mukana arjessa eli tuemme asiakkaan omatoimista tekemistä kaikissa toiminnoissa, Aikio kertoo. Hyviä palveluja halutaan tarjota myös työikäisille asiakkaille, jotka ovat kysytty asiakasryhmä kuntoutuspaikoissa. Kivekäs ja Aikio toteavat, että heidän taloissaan olisi jo valmiina olemassa fasiliteetit ja osaaminen sekä mainiot puitteet ulkoiluun. Kalenteriin tilan tekeminen eri asiakasryhmille ei kuitenkaan ole ihan yksinkertaista. Molemmat kertovat palapelistä, jota he työntekijöiden kanssa pyörittävät miettiessään, kuinka paljon mitkäkin kuntoutuspalvelut sitovat työntekijöitä ja mil- Lapin kuntoutuksen toimitusjohtaja Pia Aikio (vas.) ja Saarenvireen toimitusjohtaja Marja Kivekäs löytävät runsaasti mahdollisuuksia yhteistyöhön. lainen on huonetilanne. Ja kun asiakaskalenteriin jää parin kolmen päivän tyhjiä paikkoja mutta tarjolla olisi viiden päivän hoitoja, on yhtälö mahdoton. Näihin kohtiin he ovat miettineet muita kuntoutus- ja kurssipalveluita esimerkiksi omaishoitajien vapaita. Henkilökunta avainasemassa Resursseja miettiessä avainasemassa on hoitohenkilökunta ja heidän jaksamisensa, mikä on ollut tapetilla valtakunnallisesti jo vuosien ajan. Kivekäs ja Aikio ymmärtävät työhyvinvoinnin merkityksen ja työntekijöistä pidetään kiinni. - Veto- ja pitovoima ovat tärkeitä ja meidän pitää huolehtia meidän vakituisen henkilökuntamme jaksamisesta, he toteavat. Talot ovat sitoutuneita tuottamaan palvelut sotainvalideille ja veteraaneille ja kuten ennenkin, sitä pidetään kunnia-asiana, joka on tärkeää myös talojen työntekijöille. Viimeisimmissä sopimuksissaan Valtiokonttorin kanssa molemmista taloista on tarjottu kunniakansalaisia koskevia palveluja niin paljon kuin ovat pystyneet. - Mukana ollaan ja jatketaan jatkossakin, mutta meidän pitää miettiä, mitä muuta otetaan siihen oheen. Täällä Lapissa meidän pitää olla monituottajia: emme voi tehdä ”vain” jotakin yhtä asiaa vaan tuloja on saatava useammasta tuotteesta. Me molemmat haluamme hoitaa kunniakansalaisemme hyvin loppuun asti, Aikio sanoo. Toimitusjohtajilla Pia Aikiolla ja Marja Kivekkäällä tuntuu olevan selvä näkemys talojensa tulevaisuudesta, sinne vievistä muutostarpeista sekä uskoa niiden toteutumiseen. Vahvuuksina heillä on toimivat fasiliteetit, vankka osaaminen ja hyvä maine sekä se, että tällaisia laitoksia on Lapissa vain kaksi. Isona haasteena onkin saada Lapin hyvinvointialue näkemään heidän osaamisensa ja saada heidät panostamaan siihen. Yhteistyö ei ollut vielä keväällä käynnistynyt toivotulla tavalla hyvinvointialueen käynnistellessään vielä toimintojaan. - Uhkakuva on se, etteivät rahat riitä kuntoutukseen, sillä sitä ei nähdä kannattavana toimintona vaan ohi menevät pakolliset, esimerkiksi ikäihmisten hoiva ja terveydenhuolto, jotka tietysti ovat tärkeitä. Ennaltaehkäisyä ei pidetä niin tärkeänä ja tämä ikäihmisten ennaltaehkäisevä toiminta jäi sote-uudistuksessa osittain kuntien vastuulle. Tämä on juuri siinä raja-alueella, että ollaanko jo ennaltaehkäisyssä vai toimenpiteissä, Marja Kivekäs miettii. Teksti: Marja Kivilompolo Kuvat: Aaro Rytkönen Pia Aikio

14 Hengellinen Yksin armosta Elämme Suomen kesän kauneinta aikaa. Viikon lopulla on Juhannus. Sen sanoma on yllättävä. Me teemme tästä keskikesän juhlasta mielellämme valon ja luonnon juhlan. Ja sitähän se toisaalta on. Saamme ihailla Suomen luontoa väriloistossaan. On helppo yhtyä laulun sanoihin: nyt on suomen suloin aika, nyt sen luonto kukoistaa. Tuntojemme mukaista olisi nyt virittää ylistyslaulu Suomen luonnolle. Kristittyinä tahdomme kuitenkin ylistää Jumalaa Hänen kättensä suurenmoisista jäljistä Suomen luonnossa. Kaiken kauneuden keskellä Jumalan sana muistuttaa yllättävästi: Ruoho kuivuu ja kukkanen lakastuu. Kaikki kauneus on katoavaista. Juhannuksen evankeliumit eivät puhu luonnosta vaan kertovat juhannuksen merkkihenkilöstä Johanneksesta. Jumalan sana särkee kauniin idyllin. Juhannus – Johannes Kastajan päivä Juhannus on ennen kaikkea Johannes Kastajan juhlapäivä. Tuo erämaan profeetta oli Jeesuksen edelläkävijä. Kun Johannes syntyi, hänelle enkelin käskyn mukaisesti annettiin nimeksi Johannes. Läheiset hänen vuoteensa vierellä kyselivät: ”Mikähän tästä lapsesta tulee? Tulisipa hänestä...”. Vanhojen roomalaisten mukaan nimi on enne. Ei siis ollut ihmeellistä, että Sakariaan ja Elisabetin ainoasta pojasta tuli Johannes, jonka merkitykset ovat Jumalan armo, Jumala on armollinen tai Herra antaa armon. Armolliselle Jumalalle on tunnusomaista, että Hän ajattelee toisin. Ilman toisinajattelevaa Jumalaa emme voisi puhua pelastushistoriasta. Ihminen katsoo ajatuksissaan ja asenteissaan taaksepäin. Olemme kiinni menneisyydessämme. Elämme muistoissamme. Eräältä osin se voi olla hyväkin, mutta useimmiten siihen sisältyy kovasydämisyyttä ja liikkumattomuuden vaara. Tiedämme kuinka vaikeaa on parannus ja mielenmuutos, kuinka vaikeaa on antaa anteeksi. Johannes Kastaja pyrki toiminnallaan olemaan armollisen Jumalan todistaja. Tämän todistajatehtävänsä hän joutui usein tekemän todella tienraivaajan ankaruudella. Hän ei puhunut pitkien vaaleiden iltojen ihmeellisestä kauneudesta tai yöttömien öiden suurenmoisuudesta. Johannes oli suuremman Valon, Jeesuksen todistaja. Pyhän Johanneksen opetus ja toiminta valmisti ennalta sitä, minkä Kristus saattoi valmiiksi. On todellakin, kuten Tuomas Akvinolainen sanoo: Niin kuin apumies ja oppipoika val- mistavat aineksen, mutta mestari lahjoittaa muodon. Johannes valmisti mutta Kristus lahjoittaa meille armollisen Jumalan. Johannes näin jo nimensä kautta oli ilmoittamassa, että Jumala on armollinen. Kansamme kohtaloita ajatellessamme mielissämme iloitsemme siitä, että Jumala on ollut meille armollinen. Olemme saaneet tulla osallisiksi Jumalan armosta monin eri tavoin. Kun vain jaksaisimme muistaa korinttilaiskirjeen sanat: minun armoni riittää sinulle. Tai ennen kaikkea efesolaiskirjeen todistuksen: armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Moni sotiemme veteraanikin sanoo: armosta me olemme pelastetut, tekomme eivät riittäisi pelastuksen kriteeriksi. Ehkä joku kysyy mielessään, kuinka todella voin elää Kristuksen osoittamalla tiellä? Kuinka voin täyttää ns. uskovaisten asettamat vaatimukset. Älä koskaan elä ihmisten vaatimuksien mukaisesti ja niiden varassa. Katso Kristukseen, seuraa Häntä. Kristuksen seuraaminen on tukevasti seisomista sillä perustuksella, mikä ei petä, Kristus‑kalliolla. Se on kulkemista valmiilla, Kristus‑tiellä. Kuuntele Johannes Kastajaa: katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin, sinun ja minunkin synnit. Johannes julisti Kristusta, ei itseään. Olisiko tuossa meille kaikille jotain oppimista? Voisimmeko mekin olla julistamassa sukulaisten, ystävien, kanssaihmistemme keskellä Kristusta emmekä itseämme. Voisimmeko me olla niitä Kristuksen kirjeitä, jotka kertovat lähettäjästään? Voisimmeko me olla niitä “johanneksia” jotka kuuluttavat sanomaa: Jumala on armollinen? pimeyden sokaisemia. Siksi me tarvitsemme Jeesusta, joka sanoo: joka seuraa minua, se ei pimeydessä vaella vaan hänellä on oleva elämän valkeus. Tässä on meille jokaiselle juhannuksen evankeliumi. Kristus‑valkeudessa vaeltaminen on elämän johtavalla tiellä kulkemista. Kristuksen seuraaminen voi merkitä sitä, että maailma vihaa meitä, mutta sen vastakohtana on iankaikkinen ero Jumalasta. Seuratkaamme sen tähden Kristusta, joka vie elämään. Tänne maailmaan, keskelle pimeyttämme ja sokeuttamme on tullut valkeus. Siksi emme tarvitse pimeässä haparoida sokeana. Emme tarvitse jäädä epäuskoon ja muihin synteihin. Jeesus auttaa valoon ja elämään. Hänellä on meille pimeydessä ja syntiemme kanssa taisteleville riittävä anteeksiantamus ja runsas lunastus. Kaikille riittää armoa. Jumala meitä taivastiellä hoitakoon ja varjelkoon. Jussi Huttunen Maailman valo Rakkaat ystävät! Tulevana juhlapäivänä saamme olla todella lähellä Jumalaa. Olemme juhannuksen juhlassa mutta viime kädessä kuitenkin Jeesuksen juhlassa. Taivaassakin iloitaan meistä kaikista, sillä Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Tätä totuutta meille tänään julistetaan. Saamme tänään ylistää maailman valoa, Jeesusta, siitä, että hän on ottanut meidät omikseen. Tämä maailma ei rakasta totuutta eikä valkeutta. Totuuden puhujat tahdotaan vaientaa. Meissä kristityissäkin on paljon pimeyttä, joka ei kestä valoa. Emme jaksa aina rakastaa totuutta. Yhdessä tämän maailman kanssa olemme monella tavalla Pixabay

Hyvinvointi 15 Jokaisella suupalalla on väliä Kuumuus vähentää ruokahalua, jolloin tärkeät energia ja proteiini jäävät vähäisiksi, ja juuri ne ovat tärkeitä ikäihmisille. Sen vuoksi on syytä miettiä, mitä syö ja juo, jotta jokainen suupala tukee hyvinvointia. Vesi voi olla vanhin voitehista, mutta helteillä se ei saa jäädä ainoaksi juomaksi. - Pelkkä vesi ei riitä eikä itseasiassa ole edes paras juoma, sillä se laimentaa elimistöä. Hyviä juomia ovat myös kivennäisvedet, maidot, piimät, jogurttijuomat, smoothiet, täysmehut, mehukeitot tai jopa urheilujuomat, joissa suolat ja ravintoaineet ovat kohdallaan, Hiltunen sanoo. Sokeroidut mehut ovat kesällä suosittuja, mutta niiden suhteen tulee muistaa kohtuus. - Helteillä annetaan usein sokeroituja mehuja, mikä ei ole välttämättä hyvä vaikka toki parempi kuin ei mitään. Suositus on, että jos juo mehuja, niin ne olisivat täysmehuja, joissa on c-vitamiinia ja sitäkin kohtuullisesti, sillä se vaikuttaa hampaiden reikiintymiseen. Hellepäivien juomisiin kannattaa siis kiinGaius-säätiö Helpotusta helteisiin oikealla ravinnolla lä erityistä huomiota, ei sen merkitys katoa helteiden väistyttyäkään, sillä se tukee hyvää elämää monella tavalla. - Hyvä ravitsemustila ehkäisee sairauksia, nopeuttaa niistä toipumista, edistää leikkauksista toipumista, edesauttaa kotona asumista, pidentää ja parantaa vireyttä ja elämänlaatua. Eli se on todella tärkeää – ei ole sama, mitä suuhunsa laittaa, Hiltunen kannustaa. nittää huomiota. Suositeltava nestemäärä on 1–1,5 litraa päivässä ruokien mukana saadun nesteen lisäksi. Helteillä kannattaa nesteitä lisätä muutamalla lasillisella vuorokaudessa. Välipaloina kannattaa suosia vesimelonia ja muita raikkaita hedelmiä. Ruokaile seurassa jos mahdollista Jos itse laittaa ruokaa, ei mieli varmaan tee kokata uunissa tuntikaupalla hautuvia raskaita, lihaisia ruokia. Syödä silti pitää, 3–5 ateriaa päivittäin, Hiltunen muistuttaa. Tällä varmistetaan energian ja proteiinin tasainen saanti. Hiltusella on hyviä vinkkejä ruokapulmiin. - Kesällä voi tehdä kevyempiä ruokia, vaikka keittoja ja sosekeittoja. Niissäkin pitäisi kuitenkin muistaa, että energian saanti ei saa jäädä liian pieneksi, ei myöskään proteiinin tai kuidun. Kovilla helteillä ei haittaa, vaikka ruoka olisi hiukan tavallista suolaisempaa, sillä sieltäkin saadaan niitä suoloja. Marja Kivilompolo Nappaa talteen Gaius-taloissa suositun voimajuoman ohje! 1 purkki maustamatonta maitorahkaa 0,3 dl kevytmaitoa 0,2 dl hedelmäsosetta tai marjoja 1 banaani Tee ruoasta maukasta 1 rkl mantelijauhetta (tai proteiinijauhe) Moni ikäihminen valittelee ruokahalun puutetta ja sitä, ettei ruoka maistu. Hiltunen antaa synninpäästön ja kehottaa välillä kokeilemaan eineksiä, joiden valmistaminen käy nopeasti. Lisämakua ruokaan saa puolestaan lorauttamalla mukaan kasvipohjaista kermaa, joka lisää makua tuntuvasti. Itse valmistetuissa ruoissakin voi voimiaan säästääkseen hieman oikoa. - Sosekeitot ovat helppoja, kun kaupoista saa valmiita juuressoseita, joihin lisätään vain vesi tai kerma, sulatejuustoa ja mausteita oman maun mukaan. Niihin voi laittaa myös raejuustoa tai keitettyä kananmunaa proteiinia lisäämään. Sosekeitot voi myös pakastaa, Hiltunen vinkkaa. Kaapissa on hyvä pitää varalla muutama pullo omaa hellepäivien suosikkijuomaa, jos ne jonakin päivänä olisivat lähikaupasta loppuneet. 1,5 rkl kauralesettä 1,5 tl sokeria (tai maun mukaan) Mittaa kaikki aineet tehosekoittimeen ja soseuta. Voit halutessasi lisätä vissyä ja kokeilla erilaisia hedelmiä ja soseita smoothien valmistamiseen! Virtaa smoothiesta Kuumana kesäpäivänä virkistävä ja ravitseva juoma on smoothie, jonka voi valmistaa itselleen mieluisista hedelmistä ja marjoista. - Smoothiesta voi tehdä proteiini- ja energiapitoisen juoman, jota voi vielä notkistaa lisäämällä sinne vaikkapa vissyä tai maitoa. Vaikka ravintoon tulee kiinnittää kesäl- Eija Hiltunen muistuttaa säännöllisen, ravintopitoisen ruokailun tärkeydestä. Pixabay Pääkaupunkiseudulla toimivan ikäihmisten palvelutaloja ylläpitävän Gaius-säätiön ravitsemustoimenjohtaja Eija Hiltunen tuntee ikäihmisten ravintosuositukset ja antaa neuvoja kesähelteiden syömisiin. On nimittäin muutamia asioita, jotka arjessa kannattaa huomioida, jos haluaa pitää toimintakykynsä mahdollisimman hyvänä helteistä huolimatta. - Helle tekee sen, että elimistö tarvitsee enemmän nesteitä, suoloja, natriumia ja kaliumia. Siksi riittävä syöminen ja juominen olisi tärkeää. Varsinkin ikäihmisellä eli yli 65-vuotiaalla se tarve on vielä isompi, koska kehossa on vähemmän nestettä, monet ikäihmiset syövät vähemmän, jolloin ruuan kautta tulevaa nestettä saadaan pienempi määrä. Ikääntyessä janon tunne myös saattaa olla vähäisempää kuin nuorempana, Hiltunen sanoo.

16 Jalan puuttuminen ei estänyt elämää Pohjois-Satakunnassa Honkajoella 11.5.1917 syntynyt Martti Ylilammi oli sisarusparven vanhin poika. Isä Alfred suunnitteli hänestä sukutilansa jatkajaa. Isä osti porukalla naapureiden kanssa puimakoneen ja istutti Martin sen ohjaimiin. Iida-äiti pyöritteli päätään. Huoli oli kuitenkin turha, sillä Martti oppi puimakoneen käytön niin hyvin, että kävi puimassa naapureidenkin viljat. - Martti kehitteli jo pojankloppina kaikenlaisia virityksiä ja laitteita omasta päästään. Hän keksi myös varjokuvakoneen. Koneen kehys oli vaneria, sisällä väliseiniä ja peilejä. Valona oli karpiinilamppu. Katselimme sillä yhdessä Martin tekemiä sarjakuvapiirroksia tuvan peräseinälle viritetystä lakanasta, Toivo Ylilammi, Martin veli kertoo. sä osui vihollisen kranaatinsirpale. - Ensiavun jälkeen hänet vietiin Turun sotilassairaalaan. Jatkosodan alussa hän ei ollut vielä täysin kunnossa, joten hän oli jonkin aikaa koulutuskeskuksessa. Täältä hänet siirrettiin rintamalle vuoden 1941 lopussa. Jatkosodassa JR 56:n riveissä Jatkosodassa Martti taisteli Jalkaväkirykmentti 56:n riveissä alikersanttina. Hän johti yhtä panssaritorjuntatykkiä, piiskatykkiä, miehistöineen. Martin sotatie vei Karhumäeltä Hiisjärvelle ja sieltä Vuolijärvelle. Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikaan hänen rykmenttinsä saapui Loimolaan, Laatokan pohjoispuolelle 9.7.1944. käyttää uudestaan. ”Lähdin ryömimään pusikon suojassa ja pääsin yllättävänkin lähelle, noin kymmenen metrin päähän. Arvioin matkan ja lentokaaren nyrkille. Laukaisin, mutta mitään ei tapahtunut.” Ei auttanut kuin laskea nyrkki maahan ja poistua hiljaa. Martti kysyi kapteeni Suomalaiselta, onko toista nyrkkiä? Ei ole, kuului vastaus. ”Mielestäni olin kuitenkin tyrinyt ja sanoin kapteenille, että minä menen yrittämään uudelleen, mutta muita ei saa tulla mukaan.” Martti lähti etenemään hiljaa kohti vaunua. Hän viritti nyrkin ja laukaisi. Hän näki vaunun suunnasta vain yhtä kirkkautta. Hän luuli kuolleensa. ”Masa, kuinka sinun kävi?" Ääni selän takaa palautti hänet kuitenkin maan pinnalle. Kysyjä oli Matti Salovaara, joka oli seurannut Marttia tämän kielloista huolimatta. Martti oli selviytynyt vähällä. Ainostaan konepistooliin oli tullut kolhuja. Hihna oli irti ja tukin rautainen perälevy poissa. Miehet vetäytyivät nopeasti paikalta. Martti ei malttanut olla vilkaisematta kerran taakseen, hyökkäysvaunu makasi maastossa tuhottuna. Martti haavoittuu Kymmenettä päivää oli vielä jäljellä ja taistelut jatkuivat. Martti määräsi tykkiryhmänsä väijyksiin kapeikon kohdalle, josta tiesi vihollisen panssarivaunujen yrittävän läpi. - Martti sai panssaritorjuntatykeillä ryhmänsä kanssa pysäytettyä vihollisen hyökkä- Martti Ylilammi (2. vasemmalta) rintamalla vuonna 1942 Äänisen Pohjois-reunalla Hiisjärven maastossa. Sotatovereiden nimistä ei ole tietoa. Isossa sisarusparvessa riitti leikkikavereita omasta takaa. Poikia oli neljä ja siskoja saman verran. Talvisota alkaa Lapsuuden leikeissä Martti asettui Toivon, nuorimman, puolelle. Eino ja Armas olivat taas keskenään vastapuolella. Martti oli ollut suorittamassa varusmieskoulutusta Riihimäellä ja siirtynyt tykistökouluun ja vielä panssaritorjuntatykistöön juuri talvisodan alettua. Tämän jälkeen hän osallistui Jalkaväkirykmentti 15:n riveissä niin Summan, Näykkijärven kuin Viipurin Tammisuon taisteluihin tykinjohtajana. Viipurissa suomalaiset menettivät esikaupunkialueet ja etulinja siirtyi Patterinmäelle 12.3. 1940. Kyseisenä päivänä Martin taistellessa Tammisuolla hänen vasempaan reiteen- Alueella parveili vihollisjoukkoja tankkiensa kanssa. Ne päätettiin pysäyttää Käsnäselän tien suunnassa koukkaamalla metsien kautta vihollisen selustaan kapteeni, pst-komppanian päällikkö Olli Varhon johdolla. Varho otti mukaansa vain pienen joukon, johon Marttikin kuului. Lähtö kohti vihollisjoukkoja tapahtui 10. päivä aamuyöstä. ”Kävelimme pitkin metsiä ja soita tavattoman kauan. Lopulta saimme kosketuksen viholliseen ja etenimme vielä hetken verran, kunnes panssarivaunu tukki tiemme. Se tulitti meitä ankarasti”, Martti on muistellut. Aseistuksena miehillä oli vain kevyet panssaritorjuntavälineet ja saksalaisten panssarinyrkit. Martti näki vihollisvaunun lähestyvän – hän tähtäsi sitä ”nyrkillä”, jonka käytöstä hän tiesi ainoastaan sen, että oli päästävä 30 metrin päähän vaunusta eikä nyrkkiä saanut Aili ja Martti Ylilammin hääpäivää vietettiin Honkajoella 26.6.1943 Martin kotitalossa. Martti tapasi Ailin sota-aikana Ailin ollessa lottana.

17 ysvaunuja kapeikkoon, niin etteivät ne enää päässeet etenemään. Tämän jälkeen veljeni päätti ryhtyä vetäytymään sotilaineen pois. Miehet eivät kuitenkaan huomanneet kauempana ollutta panssaria. Se sai heidät tähtäimeensä ja ampui. Kranaatti osui Marttia samaan jalkaan, johon hän oli haavoittunut jo aiemmin. Kranaatti repäisi jalan lähes irti. Se roikkui enää vain joidenkin jänne- ja lihasriekaleitten varassa. Martin sotilastoveri näki, kuinka miehen kävi. He olivat samalla jääneet mottiin venäläisten keskelle. - Hän raahasi Marttia mukanaan, ryömi ja konttasi mies selässään. Martin jalka harasi kuitenkin vastaan ja vaikeutti huomattavasti etenemistä. ”Repäise jalka irti!” Martti pyysi useampaan otteeseen. Miehestä ei ollut kuitenkaan siihen, joten Martti otti kupeellaan olevan puukon ja katkaisi riekaleet. Sinne Martin jalka jäi, Loimolan korpeen, Toivo kertoo. Lopulta Martti saatiin hevosen vetämille purilaille, joihin hänet sidottiin kiinni. Matka oli kovin epätasainen, kun purilaiden peräpää viisti ja poukkoili pitkin tannerta. Matalalle joelle tullessaan miehet eivät saaneet hevosta astumaan veteen. Mitkään maanittelut eivätkä uhkaukset auttaneet. ”Ottakaa sitä kuolaimista ja vetäkää”, olivat Martin viimeiset sanat, ennen kuin hän menetti tajuntansa. Niin he saivat hevosen ylittämään joen ja vietyä hänet jsp:lle, jossa jalan tynkää hoidettiin, ja sen jälkeen hänet kiidätettiin Turun sotasairaalaan. Martti selviytyi kuin ihmeen kaupalla hengissä, mutta Eino-veljelle ei käynyt yhtä hyvin. Hän taisteli Karjalan kannaksella, kun vihollinen sai hänet tähtäimeensä jatkosodan alkuvaiheissa Rajajoella. Luoti osui otsaan ja tuli takaraivosta ulos. Hänet vietiin Viipurin sotasairaalaan. - Siskomme Sylvi toimi Kannaksella lääkintälottana. Kun hän kuuli, kuinka Einon oli käynyt, hän pyysi välittömästi siirtoa Viipuriin, jotta pystyi olemaan Einon rinnalla ja hoitamaan tätä. Eino eli sairaalassa vielä kaksi kuukautta. Hän palasi toisinaan tajuihinsa. Eino kuoli kesäkuun 2.6.1942. Kolmesta Ylilammen veljeksestä vain Armas selvisi sodasta vahingoittumattomana. Martti ei antanut jalkansa menetyksen vaivata itseään. Totesipahan vain, että jalka kannatti uhrata jo sen vuoksi, kun he saivat vihollisen hyökkäyksen pysäytettyä. - Jos vihollinen olisi päässyt rynnimään läpi, se olisi saanut aikaan suomalaisten joukossa merkittävää tuhoa. Hän koki, että ihmishenkiä säilyi, se oli hänelle tärkeää. peyttä, kun kylän oma poika Martti päätettiin lähettää Yleisradion äänittäjäksi Helsingin olympiakisoihin vuonna 1952. Lopulta Martti jätti radioiden korjaamisen muille ja lähteä hakemaan lisäoppia. Vuonna 1955 hänellä oli Ruskeasuolla sijaitsevan Invalidisäätiön ammattikoulun opettajan paperit taskussaan. - Invalidisäätiö pestasi hänet saman tien seuraavan kurssin opettajaksi. Martti opetti monille sodassa vammautuneille ammatin ja oli hyvin pidetty oppilaiden ja opettajien keskuudessa. Hän toimi opettajana aina eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Säätiöllä oli mukana myös oma proteesipaja. Martti pyydettiin myös tekojäsenien kehittämis- ja valmistustyöhön mukaan. Proteeseja hän testasi itsellään. - Martti on sanonut, että sota ja invalidisoituminen pelastivat hänet joutumasta maanviljelijäksi, se kun ei häntä kiinnostanut. Minä ja veljeni Armas jatkoimme kotitilan pitoa. Martti asui sotien jälkeen Helsingissä töittensä puolesta. Hän oli avioitunut jatkosodan aikana Karjalasta, Hiitolasta kotoisin olevan Aili Halttusen kanssa. Pariskunta asettui ensin Maunulaan, kolmikerroksiseen rivitaloon. Kerrosten väliä Martti kulki hyppien yhdellä jalalla ottaen tukea kaiteesta, rappusissa kun oli helpompi liikkua ilman proteesia. Martti nähtiin usein Sotainvalidien Käpylän osaston, Radioteknillisen Seuran sekä JR 56:n ja JR 60:n kiltojen tilaisuuksissa. Näissä hän herätti hilpeyttä osuvilla kommenteillaan. "No, mitäs Alalammelle kuuluu?” Antero Kallio kysyi Martilta pilke silmäkulmassa. ”Oikein mainiosti, mutta Ylikalliolta taitaa muisti pettää.” Yhdessä he muistelivat usein Summan ankaria taisteluja, joissa olivat olleet taistelutovereina. Kesämökki 1950-luvulla Martille lohkottiin tontti vanhempien kotitilalta Karvianjoen varrelta. Kirves ja saha kädessä hän alkoi uurastaa, ja pian pieni mökki oli valmis. Katto tehtiin kuitenkin talkoilla. Muuta apua Martti ei sitten tarvinnut kuin muurarin muuraamaan tulisijat. Alaspäin viettävään rinnetonttiin Martti kaivoi lapiolla askelmat ja laittoi lankun päälle. Laiturin vieressä ruuhi odotti soutajaansa. Myöhemmin Martti hankki itäsaksalaisen Wartburg 311:n, jossa oli käsikytkin. Sen jälkeen mökille oli helpompi tulla Ailin ja lasten – Marjatan, Markun ja Matin – kanssa. Martin tekninen taitaminen on periytynyt lapsista ainakin Markkuun, josta tuli tekniikan tohtori. Toivo armeijan leivissä Toivo Ylilammi oli vuonna 1944 suorittamassa asepalvelusta, kun jatkosota loppui. Tällöin hänet kotiutettiin. Hänet kutsuttiin kuitenkin takaisin armeijaan vuonna 1946, jotta ”ikäluokat saataisiin tasattua”, kuten hän itse mainitsee. Liian nuoria kun ei voitu kutsua asepalvelukseen rauhanaikana. Tämän vuoksi vuonna 1925 ja 1926 syntyneet joutuivat olemaan armeijan leivissä liki vuoden ylimääräistä. Sodan jälkeen Neuvostoliitto oli alkanut syyttää Suomen hallitusta siitä, että Suomen rintamalle oli otettu alaikäisiä. Tämä oli kansainvälisesti laitonta. Suomalaiset päättäjät, Urho Kekkonen heidän joukossaan, saivat sumplittua asian niin, että se pikkuhiljaa unohtui – eikä asiaa otettu laajempaan käsittelyyn. Toivo on ainoa veljessarjan elossa olevista. Martti sai taivaskutsun kesäkuun 29.6.2013. Toivo on myös sotainvalidi, sillä hän sai pahan keuhkokuumeen, joka vaurioitti hänen keuhkojaan sotapalvelusta suorittaessaan vuonna 1946. Tarja Lappalainen Invalidisäätiölle töihin Sotien loppumisen jälkeen teknisesti lahjakas Martti pääsi töihin Invalidisäätiön radiokorjaamoon. Televisioaikana hän suoritti vielä televisiomekaanikon tutkinnon. - Me honkajokelaiset tunsimme pientä yl- Martti Ylilammi Invalidisäätiön opettajana opettamassa sodassa ja myös muita vammautuneita radiomekaanikoiksi. Martti kuvassa seisomassa takarivissä, 1. oikealta.

18 Piirit toimivat Menneitä tapahtumia HELSINKI Ratavartijankatu 2 A, 00520 Helsinki Puh. 040 825 6695 Piirin kuulumisia Vuosikokous pidettiin 21.3. ja läsnä oli varsinaisia jäseniä, puolisojäseniä sekä tukijäseniä, yhteensä 12. Veljesliiton tervehdyksen vuosikokoukselle esitti puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale. Kokouksen alussa poisnukkuneiden muistoa kunnioitettiin hetken hiljaisuudella. Piirihallituksen puheenjohtajana jatkaa edelleen Seppo Kanerva ja varapuheenjohtajina Reijo Söderberg ja Christian Wallin. Varsinaisena jäsenenä piirihallituksessa jatkavat Pia Angerma, Timo Elolähde ja Anneli Vuoristo-Salonen. Varajäseninä toimivat Heidi Aho, Sirpa Alaniva, Pentti Lehtimäki, Erkki Oksanen, Tiina Saloheimo ja Seija Söderberg. Tilinpäätös vahvistettiin vuodelta 2022 ja vastuuvapaus myönnettiin tilivelvollisille. Jäsenkirje on lähetetty kaikille 11.4. jossa kerrottiin piirin tarjoamista eduista kuluvana vuonna. Toiminnanjohtaja on vuosilomalla 3.7.–29.7.2023 Talvisodan päättymisen muistopäivänä 13.3. mm. Talvisotapatsaalle laskettiin seppele, mukana lippulinna. Kello 13.03. ”Sininen hetki” -konsertti keräsi Temppeliaukion kirkon täyteen musiikin ystäviä. Pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan Sotiemme veteraanien yhteinen kirkkojuhla keräsi 140 kuulijaa Hämeenkylän kirkkoon Vantaalle 20. 4. Kansallista Veteraanipäivää vietettiin Oopperatalolla Helsingissä. Tilaisuus oli yhteinen Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kaupungeilla, Espoon kaupungin toimiessa isäntänä. Läsnä oli noin 200 vierasta. Kansallisen Veteraanipäivän 27.4. pääkaupunkiseudun juhla Oopperatalolla Helsingissä. Juhannusjuhla Sotainvalidien perinteinen juhannusjuhla juhannusaattona 23.6. alkaen klo 16 Veljesmajalla Lauttasaaressa. Lipunnosto klo 18. Ei ilmoittautumisia, oma kuljetus. Tervetuloa! Yhteystietoja Palveluneuvoja Henna Hildenin tavoittaa Oulunkylän kuntoutuskeskuksesta puh. 040 559 4988. Valtiokonttorin Sotilasvamma- ja veteraaniasioiden asiakaspalveluaika kello 9–12 puh. 0295 50 3070. Käyntiosoite on Sörnäisten Rantatie 13, Helsinki ja postiosoite on PL 60, 00054 Valtiokonttori. Piiritoimiston puhelinnumero on 040 825 6695. Kauniita kesäpäiviä Teille kaikille! Satu Jelkälä-Blomqvist Onnittelemme Sotainvalidi Lars Löflund 100 vuotta ”Sininen hetki” -konsertti 13.3. Temppeliaukion kirkossa. Lars Löflund täytti 100 vuotta 5.3.2023. Lasse on monen sodan soturi. Lasse teki jo talvisodan pommitusten johdosta epävirallisen 30 metrin maailmanennätyksellisen pituushypyn lievin vaurioin. Jatkosodassa yliluutnantti Löflund taisteli monilla rintamilla ja haavoittuen viisi kertaa kuten edesmennyt Aatu kenraalimmekin. Sattumalta molemmat ovat kovin saman tuntuisia Nato miehiä. Loppukahinoissa Lasse oli Kannaksella ruotsalaisen rykmentin yhteysupseerina. Sotainvalidityössä Lasse oli kymmeniä vuosia piiri- ja osastohallituksissa. Lassella oli merkittävä vaikutus Veljesliiton päähän haavoittuneiden Aivoinvalidit ry:n hallituksessa ja etenkin sihteerinä ja toimenmiehenä. Kun ranska, saksa ja ruotsin kieli sujuivat hyvin, oli Lassen mukana turvallista olla aivoinvalidien matkoilla, jotka suuntautuivat Niilille, Venäjän ja Keski-Euroopan jokiverkostoihin, Espanjaan, Egyptiin ja Portugaliin. Nyt Lasse lepäilee Oulunkylässä ja muistelee menneitä. Puheenjohtaja Seppo Kanerva

Piirit toimivat 19 Perinneyhdistyksen kuulumisia UUSIMAA Ratavartijankatu 2 A, 00520 Helsinki Puh. 040 825 6695 Piirin kuulumisia Vuosikokous pidettiin 28.3. Ilmatorjuntamuseolla Tuusulassa. Läsnä oli kolmesta jäsenyhdistyksestä neljä valtuutettua ja 28 piirin henkilöjäsentä. Veljesliiton terveiset toi puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale. Toimintakertomus viime vuodelta hyväksyttiin esitetyssä muodossa. Tuloslaskelma ja tase hyväksyttiin sekä vahvistettiin tilinpäätös vuodelta 2022. Tilivelvollisille myönnettiin vastuuvapaus. Piirihallituksen puheenjohtajaksi valittiin uudelleen Jaakko Torppa Kokkolasta. Varapuheenjohtajina jatkavat Erkki Tuormaa Loviisasta ja Taisto Vanhapelto Järvenpäästä. Piirihallituksen muut jäsenet ovat Kristiina Ikävalko-Alvas Porvoosta, Pentti Kinnari Hausjärveltä, Heikki Konttinen Siuntiosta, Kari Levonen Hämeenlinnasta, Hannu Santti Vihdistä ja Aulis Stenholm Karkkilasta. Kuluvaa toimintavuotta jatketaan vuosikokouksen hyväksymän toimintasuunnitelman ja talousarvion puitteissa. Perinneyhdistys piti vuosikokouksensa 23.3. Helsingissä. Puheenjohtajaksi valittiin uudelleen Kristiina Ikävalko-Alvas Porvoosta. Hallituksen jäseninä jatkavat Jouko Hyvärinen (toimii myös rahastonhoitajana), Juha Poikela, Mikko Prusi, Tauno Skogberg, Kalervo Viitanen (varapuheenjohtaja) ja Leif Udd. Varajäseninä toimivat Markku Ahtikari, Stig Ekholm, Pentti Fabritius, Matti Rintala, Sakari Simola ja Christer Sundman. Tilinpäätös vahvistettiin vuodelta 2022 ja vastuuvapaus myönnettiin tilivelvollisille. Yhteystietoja Palveluneuvojat Soile Tornbergin tavoittaa Kaunialan Sairaalasta puh. 044 906 1600 ja Henna Hildenin Oulunkylän kuntoutuskeskuksesta puh. 040 559 4988. Valtiokonttorin Sotilasvamma- ja veteraaniasioiden asiakaspalveluaika kello 9–12.00 puh. 0295 50 3070. Käyntiosoite on Sörnäisten Rantatie 13, Helsinki ja postiosoite on PL 60, 00054 Valtiokonttori.Piiritoimiston puhelinnumero on 040 825 6695. Kauniita kesäpäiviä teille kaikille! Keskiviikkona 7. kesäkuuta Krigsinvalidernas Brödraförbunds Ekenäs avdelning -osaston hallitus piti lyhyen kesäkokouksen, jonka yhteydessä osaston pitkäaikaiselle puheenjohtaja Berndt Westerlundille luovutettiin Sotainvalidiliiton ansioristi. Valokuva otettiin seuraavana päivänä liittokokouksen yhteydessä Helsingin Messukeskuksessa. Kuvassa vasemmalta Erkki Tuormaa, Berndt Westerlund ja Tauno Skogberg. Teksti: Erkki Tuormaa, kuva: Satu Jelkälä-Blomqvist Toiminnanjohtaja on vuosilomalla 3.7.–29.7.2023 Satu Jelkälä-Blomqvist Osallistujat perinneyhdistyksen vuosikokouksessa 23.3. Helsingissä. Osallistujat piirin vuosikokouksessa 28.3. Tuusulassa.

20 Piirit toimivat VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 040 568 4500 Piirihallituksen järjestäytymiskokouksessa valittiin 1.varapuheenjohtajaksi Raimo Salonen Loimaalta ja 2.varapuheenjohtajaksi Martti Amberla Mynämäestä. Jari-Matti Autere Sotainvalidien veljesliiton Varsinais-suomen piirin Kesäpäivä ja Sotainvalidipäivä 18.8.2023 Wanhassa Kanalassa Klo 12.00 Ruokailu Ohjelma Avaussanat Sotainvalidien Veljesliiton Varsinais-Suomen piirin vuosikokous pidettiin 30.3. Turun kristillisellä opistolla. Kokouksen puheenjohtajana toimi Pekka Saarela Turusta ja kokous sujui hänen johdollaan jouhevasti. Kokouksessa oli läsnä 26 henkilöä, joista virallisia kokousedustajia oli 24. Piirihallituksen puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti edelleen Heimo Purhonen Salosta. Onnea Heimolle vastuullisessa työssään. Pj Heimo Purhonen Musiikkia Laivaston Soittokunta Piirin kesäpäivä Purhonen jatkaa puheenjohtajana Musiikkia Laivaston Soittokunta Sotainvalidien Veljesliiton Varsinais-Suomen piirin kesäpäivää ja Varsinais-Suomen sotainvalidipäivää vietetään perjantaina 18.8.2023 Wanhassa Kanalassa Loimaalla, osoite Oripääntie 1120, Loimaa. Tilaisuus alkaa ruokailulla klo 12.00 ja ohjelmaosuus alkaa klo 13.00. Ohjelman jälkeen on kahvitarjoilu. Esiintymässä ovat Laivaston Soittokunta, Elina Ukkonen ja Tuija Saura. Asuna on kesäpuku. Ilmoittautumiset 7.8. mennessä piirin toimistoon, puh.040 568 4500 tai sähköposti: varsinais-suomi@sotainvalidit.fi. Kannattaa olla yhteydessä oman alueen yhteyshenkilöön kuljetusten osalta. Tervetuloa! Musiikkia Tuija Saura ja Elina Ukkonen Muutama sana Jari-Matti Autere Musiikkia Laivaston soittokunta Päätössanat Jarmo Helttula Musiikkia Laivaston Soittokunta Kahvi ohjelman jälkeen Piirihallitus Jäsenet Varajäsenet Raimo Salonen, (1. vpj) Loimaa Martti Amberla, (2. vpj) Mynämäki Marjatta Haggrén, Turku Jarmo Helttula, Perinneyhdistys Heikki Kiiski, Pöytyä Lahja Marjasto, Turku Riitta Nikkonen, Raisio Erik Törnqvist, Parainen Keijo Nummela, Loimaa Matti Kallio, Uusikaupunki Mauno Suominen, Naantali Mauri Liponkoski, Perinneyhdistys Niina Virta, Perinneyhdistys Marja Saarela, Turku Tutta Sternberg, Naantali Risto Hellström, Salo SUUR-SAVO Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Pääsihteeri Seppo Savolainen (vas.) ja piirin puheenjohtaja Hannu Toivonen (oik.) jakoivat vuosikokouksessa huomionosoitukset. Rivissä toisena vasemmalta Olli-Pekka Kanninen ja kolmantena Juha Korhonen. Piirin kuulumisia Suur-Savon piirin vuosikokous pidettiin Mikkelissä 16.3. Hannu Toivonen valittiin edelleen piirin puheenjohtajaksi, samoin piirihallitus jatkaa entisellä kokoonpanollaan. Vuosikokous päätti että piiri purkautuu vuoden loppuun mennessä; Sotainvalidien Suur-Savon Perinneyhdistys ry ottaa sen jälkeen vetovastuun jäsenhuollon järjestämisestä. Vuosikokouksessa palkittiin piirin keräyssihteeri ja perin- KUTSU neyhdistyksen sihteeri Olli-Pekka Kanninen kultaisella ansiomerkillä ja Pieksämäen sotainvalidien hallituksen varajäsen ja Pieksämäen sotaveteraanien puheenjohtaja Juha Korhonen suurella ansiomerkillä. Kati Kuurola Suur-Savon seutukunnallinen veteraanien kirkkopäivä Pieksämäellä torstaina 21.9.2023 alkaen viikkomessulla klo 10 Vanhassa kirkossa (os. Kirkkotie 31), saarna piispa Seppo Häkkinen. Lounas ja päiväjuhla seurakuntakeskuksessa (os. Keskuskatu 27, 76100 Pieksämäki). Juhlapuheen pitää kenraaliluutnantti evp. Hannu Herranen. Ennakkoilmoittautuminen ruokailun järjestämistä varten viimeistään 11.9.2023 Juha Korhoselle, sähköposti juhailkorhonen@gmail.com tai p. 045 246 0268 Tervetuloa Pieksämäelle!

Piirit toimivat 21 Kesän tapahtumista Pirkka-Hämeestä Piirin ja piirin osastojen ensimmäisen vuosipuoliskon toiminta on jatkunut entisin perustein. Osastojen vuosikokoukset pidettiin aikataulun mukaisesti. Piirin alueella toimii vielä viisi osastoa. Piirin vuosikokous pidettiin sääntöjen mukaisesti Tampereella 28.3. Osastoille oli toimitettu vuoden 2022 toimintakertomus ja tilinpäätöstiedot, sekä kuluvan vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio. Vuosikokouksessa käsiteltiin ja hyväksyttiin piirihallituksen esitykset. Piirin puheenjohtajaksi valittiin edelleen Raimo Toivo Sastamalasta. Piirihallitukseen vahvistettiin 6 jäsentä aikaisemman 7 sijasta. Piirihallituksesta oli poisnukkunut vuoden aikana Pentti Kuukankorpi. Vuosiksi 2023-24 piirihallitukseen valittiin Salla Häkkinen, Esko Lehtomaa ja Risto Pajukanta. Juhani Muuriaisniemi ja Pertti Päivärinta jatkavat vanhoina jäseninä. Lauri Lumme valittiin Pentti Kuukankorven jäljellä olevaksi kaudeksi 2023. Vuosikokouksessa käytettiin piirin uusia ja PRH:n vuonna 2021 vahvistamia sääntöjä. Piirin toimialueeseen ei ole tullut muutoksia. Piiri toimii 17 kunnan/kaupungin alueella. Sotainvalidijäseniä osastoissa ja piirissä oli yhteensä vuoden alussa enää 22 (edellisenä vuonna 39). Puolisojäseniä piirin alueella on 295 (360). Tukijäseniä oli 128 (145). Sotainvalidien poistuma oli suuri, 43,6 %. Sotainvalideista n. joka neljännellä oli aviopuoliso. Puolisojäsenten poistuma oli 18,1 %. Piirin ja sen osastojen toiminta jatkuu entisen tapaan keskittyen jäsenistön kotona asumisen tukemiseen. Piiri tukee jäsenistöä Piiri myöntää edelleen kuntoutusta. Mahdollisuuksistasi päästä kuntoutumaan saat tietoa piiritoimistosta. Piiri pyrkii järjestämään kaikille puolisojäsenille kaksi kuntoutusjaksoa vuodessa joko avokuntoutuksena tai hierontana. Jalkahoitoa maksetaan (à 35 €) viisi kertaa vuodessa. Ole yhteydessä omaan osastoon tai suoraan piiritoimiston. Avustajatoiminta Mikäli sinulla on tarvetta saada apua kotiisi niin ota yhteyttä Sirpa Auteroon (puh 050 352 2537) tai oman osastosi sihteeriin. Avustajatoiminnan tarkoituksena on auttaa sotainvalideja ja puolisojäseniä arjen askareissa niin, että kotona asuminen onnistuu mahdollisimman pitkään ja vaivattomasti kotona. Mikäli tarvitset suurempia siivouksia niin ota yhteyttä omaan osastoon ja piirin henkilöjäsenet piiritoimistoon. Tampereen osasto Tampereen osasto piti vuosikokouksensa omissa tiloissa 7.3. Vuosikokous sujui rutiinilla. Johtokunnan jäseniä ovat Jukka Mäkinen, Salla Häkkinen, Kaija Naumonen ja Jouko Sipilä. Osaston puheenjohtajaksi valittiin edelleen Lauri Lumme. Osaston toiminta jatkuu vilkkaana. Niin sotainvalidijäsenet kuin sotainvalidien lesketkin saa- Piirin vuosikokous pidettiin 28.3.2023. Alhaalla oikealla piirin puheenjohtaja Raimo Toivo. Pixabay PIRKKA-HÄME Otavalankatu 12 B 4, 33100 Tampere Puh. 0400 835 993 Kesän tapahtumista kesäjuhla on jo pidetty 6.6.23 Hotel Scandic Rosendahlissa, mukana oli yli 60 henkilöä. Ohjelmassa oli mukavaa yhdessäoloa, musiikkia ja yhteinen ruokailu. Sotiemme veteraanien alueellinen kirkkopäivä pidetään 13.9.2023 Ylöjärven kirkossa ja seurakuntatalolla. Jumalanpalvelus alkaa klo 11.00, jota ennen seurakunnan esittely, sen jälkeen päiväjuhla. Tilaisuus päättyy klo 14.00 yhteiseen ateriaan ja kahviin. Ilmoittautumiset 31.8.23 mennessä. vat kesän aikana ns. pesularahaa 70 euroa/jäsen esitettyään osaston toimistossa nimellään varustetun kuitin, jolla on maksanut pesupalvelusta. Tämän alkuvuoden aikana on ollut mahdollisuus saada myös ns. kevätsiivous. Siivoustarjous on voimassa juhannukseen saakka. Syksyllä ennen joulua on mahdollisuus myös joulusiivous. Osasto on myös päättänyt antaa ”hemmotteluhoitoa” maksamalla naisten osalta kampaamolaskusta 50 euroa ja sotainvalidimiesten parturimaksusta 25 euroa vuosittain. Vuosikokous on päättänyt, että osasto maksaa piirin järjestämät avustajakäynnit (max.4krt/kk), sekä korvaa 200 euroon saakka jäsenten taksimaksuja. Em. kuten muistakin osaston tarjoamista ”jäseneduista” saat tarkempaa tietoa joko toiminnanjohtajalta tai osaston toimistonhoitajalta sekä aiemmin lähetetystä vuosikertomuksesta. Niin piiritoimisto kuin osastonkin toimistohenkilökunta samoin kuin Tammenlehväkeskus huolehtii puolestasi ja pyynnöstäsi kaikista sotilasvammalakiin liittyvistä korvaushakemuksista ja kykyjen mukaan myös muiden sosiaalilakien tuomista eduista. Toimisto on suljettuna neljä viikkoa 3.–28.7. henkilökunnan vuosilomien vuoksi. Yhteystietoja Piiritoimisto on normaalisti avoinna tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin klo 8.30–15.00. Puhelimeen vastataan ja sähköpostia luetaan myös muina arkipäivinä. Tampereen toimistonhoitaja on tavoitettavissa tiistaisin ja keskiviikkoisin. Käyntiosoite toimistoon on Otavalankatu 12 B 4, 33100 Tampere . Toiminnanjohtaja Jouko Sipilä 0400 835 993, sähköposti jouko. sipila@sotainvalidit.fi Toimistopäällikkö Kirsi Korpi 050 384 3390 (kirsi.korpi@sotainvalidit.fi), Kotiavustajapalvelu Sirpa Autero 050 352 2537 (sirpa.autero@ sotainvalidit.fi) Tampereen osaston toimistonhoitaja Leea Hykkönen 050 358 4629 (vain tiistaisin ja keskiviikkoisin), (tampere@sotainvalidit.fi). Lämmintä kesää! Jouko Sipilä

22 Piirit toimivat KYMI Savonkatu 23, 45100 Kouvola Puh. 050 502 0107 Tämä tarkoittaa sitä, että toimin molempien perinneyhdistysten osa-aikaisena toiminnanjohtajana ja työskentelen ma-ke, klo 9–14, osoitteessa Savonkatu 23, 45100 Kouvola, puh. 050 502 0107, s-posti: pkveteraaniperinne@gmail.com. Olkaa yhteydessä! Kesäterveisin, Onnittelemme Onnittelemme 100-vuotiaita sotainvalideja: Tuija Kurki Toiminnanjohtajan tervehdys Arvoisat Sotainvalidien Kymi-Karjala Perinneyhdistyksen jäsenet. Vuosi 2023 alkoi muutoksilla; Sotainvalidien Kymen piiri ry purkautui vuoden vaihtuessa ja sen myötä siirryimme perinneaikaan. Vastuun Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan sotainvalidien, heidän puolisoidensa ja leskiensä asioista otti kantaakseen Sotainvalidien Perinneliiton Kymen alueyhdistys ry. Yhdistyksen pitkä nimi muutettiin helpommaksi ja aluetta kuvaavammaksi Sotainvalidien Kymi-Karjala Perinneyhdistys ry:ksi. Perinneyhdistyksen vuosikokous pidettiin Luumäellä 25.4.2023. Markku Mikkola jatkaa yhdistyksen puheenjohtajana. Sotainvalidien Kymi-Karjala Perinneyhdistys ry ja Sotien 1939–1945 Pohjois-Kymen Perinneyhdistys ry ovat sopineet yhteistyöstä, jossa yhdistyvät tilat, yhteystiedot, työaika sekä toiminnanjohtaja. Elämän kinkerit Kymi-Karjala Perinneyhdistys on jatkanut totuttuja traditioita. Etelä-Karjalan ”Elämän Kinkerit” pidettiin 12.4. Imatralla. Tilaisuudessa esitettiin mm. ”Evakon tarina”. Tilaisuuteen osallistui n. 20 henkeä. Kouvolassa pidettiin ”Vanhan Ajan Kinkerit”, joissa rovasti ja lukkari kuulustelivat kinkeriväeltä ja erityisesti rippilapsilta kahdeksatta käskyä. Väkeä kinkereillä oli 30 henkeä. Heimo Toivonen 20.5.2023 Kouvola Antti Nieminen 23.3.2023 Hamina Huom! Toimisto on kesälomalla 22.6.–14.7.2023. Muistamme Otto Virkki † 22.3.2023 Imatra Hilkka Kotonen † 6.4.2023 Lappeenranta Antti Nieminen † 29.3.2023 Kouvola Veteraanipalkinto Ilkka Huttuselle Markku Mikkola (vas.) ja Ilkka Huttunen Tammenlehvän Perinneliitto myönsi Kansallisen Veteraanipalkinnon lappeenrantalaiselle Ilkka Huttuselle. Ilkka Huttunen on vuosikausia toiminut merkittävällä tavalla lappeenrantalaistensotainvalidien ja puolisojäsenten hyväksi. Tukityön lisäksi Ilkka huolehtii tukiryhmänsä kanssa sotainvalidien Huhtiniemen mökin ylläpidosta ja vuokrauksesta. Veteraanipäivän uutinen on merkittävä, sillä vastaavaa huomionosoitusta ent. Kymenpiirin alueelle ei ole ollut. Pixabay Marja-Leena Luumi oli Elämän kinkereillä.

Piirit toimivat 23 SATAKUNTA Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Satakunnan suunnalta Kesäaurinko on alkanut paistamaan, joten odotamme kaikki varmasti lämmintä kesää. Lehden ilmestyttyä olemme viettämässä yhteistä seutukunnallista kirkkopäivää Kankaanpään kirkossa ja Niinisalon varuskunnassa. Naisten virkistyspäivä Naisten virkistyspäivä pidetään Luvian seurakuntatalolla torstaina 24. elokuuta alkaen klo 10. Päivää sisältyy ruokailun lisäksi mukavaa yhdessäoloa ja jotain virkistävää. Ilmoittakaa omaan osastoonne/piiriin 17. elokuuta mennessä. Kesäjuhla Piirin kesäjuhlaa vietettiin 24.5. Harjavallan seurakuntatalolla. Juhlapäivämme oli taas aurinkoinen ja kesäinen, osanottajia noin 80. Hartausosan pitivät Harjavallan seurakunnan kirkkoherra Tuomo Lindgren ja kanttori Pasi Flodström. Hartauden päätteeksi lähetettiin seppelpartio Narvan marssin tahtiin sankarihaudalle. Maistuvan lounaan sekä kahvien lomassa oli tuiki tärkeää aikaa seurusteluun osanottajien kesken. Tuolloin ehti päivittämään monet kuulumiset. Juhlaosuuden musiikista ja laulusta vastasi kanttori Pasi Flodström, joka on kesällä mahdollisesti kruunattava tangokuningas sekä Emilia Koskinen, hänkin palkittu laulaja.Tervehdyksiä toivat Harjavallan kaupungin sivistystoimen johtaja Tommi Aalto sekä Satakunnan tykistörykmentin komentaja, eversti Pekka Kinnunen. Puheenjohtaja Heikki puheenvuorossaan kertoi entisistä ja tulevista ajoista, kertoi tämän olevan piirin viimeinen kesäjuhla. Huomionosoituksina luovutettiin ansioristit porilaisille Seppo Korkeamäelle ja Matti Sundellille sekä liiton pienoislippu vapaudenristin nauhoin kihniöläiselle sotainvalidi Raimo Nänimäiselle. Ansioristi oli myös myönnetty Honkajoen Timo Röpetille, hän oli estynyt tilaisuudesta. Kati Pipinen lausui Hymyilevää Apolloa sekä yhteislaulettiin mm. Suvivalssia. Tuttu joukkio ”Repa ja leidit” esitti taas perinteeksi muodostuneen tanssiesityksen, tällä kertaa oltiin Babylonian varrella. Juhlan lopuksi perinneyhdistyksen Veijo Pihlajamäki esitti päätössanat sekä kajautettiin yhdessä Satakunnan laulu. Osanottajat olivat hyvin tyytyväisiä päivän antiin. Harjavallan osasto ja sen aktiivit olivat saaneet järjestettäväkseen piirin viimeiset kesäjuhlat. Sen he tekivätkin mallikkaasti. Kesäjuhlapäivä ei olisi voinut olla laadukkaampi ohjelman ja esiintyjien suhteen. Lämpimät kiitokset vielä kerran teille Harjavallan väki, saatte olla tyytyväisiä hyvin järjestetystä kesäjuhlasta. Aurinkoista ja virkistävää kesää kaikille! Repa ja leidit valmistautumassa kesäjuhlan esitykseensä. Kuva: Kristiina Moilanen Marika Keskinen Onnittelemme Huomionosoituksia kesäjuhlissa Sotainvalidi Ahti Tammela 100 vuotta 22.7.2023. Kesäloma Veteraanitoimisto Porissa on suljettu juhannuksesta heinäkuun loppuun. Kesäjuhlan taidokkaat esiintyjät Pasi Flodström ja Emilia Koskinen. Kuva: Marika Keskinen Teuvo Rantaselle luovutettiin suuri ansiomerkki piirin vuosikokouksessa. Kuva: Anna Penttilä

24 Piirit toimivat Aika on täyttynyt kuhmoisissa Yhdistyksen saavuttama 80 vuoden ikä on aina saavutus ja juhlan arvoinen merkkipaalu. Kuhmoisissa sotainvalidien toiminnan kesto oli päivälleen juuri tuo; 28.3.1943–28.3.2023 välinen aika. Työ oli suoritettu, yhteisö purettiin, jäljelle jäivät muistot ja kiitollisuus. Asemasodan aikaan, 1943 asui Kuhmoisissa 80 sotainvalidia, joiden yhdyssiteeksi ja huoltotoiminnan järjestäjäksi perustettiin Sotainvalidien Veljesliiton paikallisosasto. Se sai avukseen naisjaoston 1945. Toiminnan keskeisin sisältö oli veljesavun antaminen heikoimmassa asemassa oleville. Oli kotien rakentamista, lasten kouluttamista, invalidien kuntouttamista, uusien töiden etsimistä ja toimeentulon vakiinnuttamista. Varoja kerättiin omaehtoisella toiminnalla ja samalla saatiin vertaistukea saman kohtalon kokeneilta perheiltä. Lisää invalideja tuli riveihin, kun sotavammat pahenivat ikävuosien karttuessa. Samaan aikaan vanhimpia alkoi siirtyä tuonen tuville. Merkittävä päätös oli 1990-luvulla Veljestuvan rakentaminen ja sen ylläpito viimeisten sotainvalidien kotina ja turvallisena asuinyhteisönä. Nyt ja tulevaisuudessa voi arvioida sotainvalidien toiminnan kahdeksan vuosikymmentä olleen erittäin suuren talkoohengen kunniakas kaari Kuhmoisten järjestöelämässä. Sen saavutukset säilytetään arkistoon talletettavina asiakirjoina ja sotainvalidiperheissä kerrottavina muistoina Suomen itsenäisyyden turvaajista. Katkennut kalpa-järjestötunnus kymmenissä hautakivissä Papinsaaren hau- ka. Se johti myöhemmin Haukan perheen sotavangeiksi. Tuulikki täytti vankina ollessaan vasta neljä vuottaan, mutta joitakin muistikuvia reissusta säilyi – ja äiti sekä paria vuotta vanhempi sisko kertoivat myöhemmin lisää. Varpakylästä Kollaalle matkaa kertyi vain parikymmentä kilometriä ja siellä taisteltiin joulukuun seitsemännestä aina sodan loppuun asti. Kollaalta kantautui kova taistelun melu ja tulipalojen kajo. Voi vain kuvitella sitä turvattomuuden tunnetta, jota Haukan äiti kolmen lapsensa kanssa tunsi. Joka puolella tuntui jyrisevän sekä paukkuvan ja ympärillä oli vain vanhuksia ja toisia äitejä lapsineen. Venäläisiä sotilaita kävi Haukoillakin, saattoi olla jopa 40 miestä kerrallaan. Pyysivät keittämään ”tsajua”, mutta eivät sentään tehneet sen pahempaa. Tuulikki Hokkanen: ”Helmikuun kuudes tai seitsemäs meidät sitten otettiin sotavankeuteen. Ensin venäläiset aikoivat viedä meidät lapset, ja sanoivat hakevansa vasta myöhemmin äidit ja vanhukset. Mutta äiti sanoi siihen että ampukaa ensin lapset ja siten hänet, mutta lapsistaan hän ei luovu!” (vrt. Ukraina nyt!) Tuulikki: ”Äidillä kolme lasta ja syntymätön vatsassaan. Vietiin aluksi Valamoon, sitten Kaimaojan leirille. Meitä oli noin 500 suojärveläistä, Hyrsylänmutkalaisethan joutuivat Interseporskajan leirille. Majoitus tapahtui Seppo Unnaslahti Kirjoittaja on viimeisen sotainvalidin poika Muistamme Tuulikki Hokkanen suureen metsäkämppään.” Perheen äiti synnytti aikanaan pojan, mutta siinä vaiheessa vesileipä-kuurilla nälkiintyneestä äidistä ei tullut maitoa. Yritti sitten mutustella suussaan leipää ja sitä rätin läpi imettää lapselle. Tämä kuitenkin kuoli nälkään, Kaimaojan leiriltä vankeja lähdettiin kuljettamaan junalla jonnekin ja matkasta Tuulikille jäi muistikuva, että tuli lentokoneita ja aikuiset juoksivat metsään, lapset saivat olla härkävaunuissa. Näistä vuorostaan jäi mieleen yhteinen makkiastia, hajuineen! Sota loppui 13. maaliskuuta 1940, ja vangit vaihdettiin aikanaan. Tuulikki muisteli: ”Kun meidät huhti-toukokuun vaihteessa luovutettiin Suomeen, niin ei kuulema joukossamme ollut tietoa jotta suomalaiseenko – vaiko venäläiseen? Junalla tultiin Helsinkiin, jossa heikommassa kunnossa olleet vietiin Aleksis Kiven kansakouluun tehtyyn tilapäiseen sairaalaan. Me olimme koko perhe kolme viikkoa siellä kuntoutumassa. Muistan olleeni koko ajan sängyssä jonka päässä oli lauta. Siitä käsin hoitaja minua syötti. Antoipa vielä nin kauniin nukenkin minulle muistoksi.” Eräänlainen ympyrä sulkeutui Tuulikki Hokkasen kohdalla, sillä hän menehtyi kuntoutusreissulla Hämeenlinnassa 2. maaliskuuta 2023. Aimo Tenni Teatteriin! Heinolan kesäteatteri torstaina 6.7. klo 14. Komedia Tenorit liekeissä. Kysy peruutuspaikkoja Pentiltä p. 040 740 6815 Tuulikki Hokkanen – lapsena sotavangiksi Talvisodan alkaessa Haukan perhe asui Laatokan Karjalassa sijainneen Suojärven Varpakylässä ja Neuvostoliiton rajalle heiltä oli vain muutama kilometri. Tuulikki Haukka, sittemmin Hokkanen, oli tuolloin kolmivuotias. Myöhemmin hän kertoi noista kohtalokkaista ajoista : ”Sodan alettua viranomaiset olivat sanoneet äidille, että olkaa vaan kotona, ei teillä ole mitään hätää.” Haukan perheen isän ollessa ”siellä jossain”, vuorostaan puna-armeijalaisia alkoi olla ”täällä jossain”, eli Varpakylässä saak- Pixabay LAHTI Rautatienkatu 1 B 8, 15100 Lahti Puh. 040 740 6815 tausmaalla muistuttaa pysyvästi uhrista maan ja kansan puolesta. Maaliskuun 28. päivänä pidettiin viimeinen kokous, jota ennen muutamat toimihenkilöt veivät seppeleen Menneitten sukupolvien muistomerkin juureen Papinsaaressa. Yhteiselle aterialle seurakuntakotiin kokoontuivat viimeiset toimihenkilöt, Lahden piirin edustajat ja joukko lähimpiä sotainvalidityön tukijoita. Kunnanjohtaja Valtteri Väyrynen toi tervehdyksen ja osoitti kiitoksen sanat 80 vuotta toimineen yhdistyksen saavutuksista. Diakoni Tarja Vesikallio puhui seurakunnan puolesta, ja kiitosvirteen päättyi lämminhenkinen juhlahetki. Oli siirrytty perinnetyön aikakaudelle. Siniristilippu liehui juhlapaikalla valkoisten hankien hohteessa.

Piirit toimivat 25 KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Piirin vuosikokous Vuosikokous pidettiin 22.3. Museo Militarialla Hämeenlinnassa. Ennen kokouksen alkua veljespappi Jaakko Kauppila piti alkuhartauden, jonka jälkeen luettiin viime vuoden aikana poisnukkuneiden jäsenten nimet, sekä sytytettiin muistokynttilät. Piirin varapuheenjohtaja Hannu Reko luovutti toiminnanjohtajan kanssa Sotainvalidien suuren ansiomerkin Matti Rantille ja Anneli Romulle. Liiton pääsihteeri Seppo Savolainen toi kokousväelle liiton tervehdyksen. Sotainvalidien Kanta-Hämeen Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Antti Leinikka valittiin kokouksen puheenjohtajaksi. Sihteerinä kokouksessa toimi toiminnanjohtaja ja pöytäkirjan tarkastajina toimi Mirja Suni ja Terttu Tiitinen, sekä ääntenlaskijoina Anja Huostila ja Irja Hirstiö. Kokouksessa vahvistettiin tilinpäätös vuodelta 2022, myönnettiin tili- ja vastuuvapaus tilivelvollisille sekä hyväksyttiin vuodelle 2023 toimintakalenteri ja talousarvio. Puheenjohtajana ansiokkaasti pitkään toiminut Juha Vuorinen jätti puheenjohtajan tehtävät terveydellisistä syistä ja uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Matti Rantti Hauholta. Hallitukseen valittiin erovuoiset uudelleen ja lisäksi Matti Rantin jäljellä olevaksi kaudeksi valittiin Tuulikki Kiuru Janakkalasta. Vuosikokous vahvisti piirihallituksen esityksen mukaisesti, että sotainvalidi- ja puoliso/leskijäseniltä ei peritä jäsenmaksua, mutta tukijäsenille määrättiin jäsenmaksuksi 20 €/vuosi. Heti vuosikokouksen jälkeen olleessa piirihallituksen järjestäytymiskokouksessa, valittiin 1. varapuheenjohtajaksi Hannu Reko ja 2. varapuheenjohtajaksi Jarmo Tuominen. Irja Hirstiö jatkaa piirin naistoimikunnan puheenjohtajana, Anneli Romu varapuheenjohtajana ja Aino Tarkkala sihteerinä. Seutukunnallinen kirkkopäivä Kanta-Hämeen seutukunnallinen veteraanijärjestöjen kirkkopäivä oli 8.5. Lammin kirkossa ja Tuuloksen Kapakanmäellä. Päivä aloitettiin messulla kirkkoherra Heli Ulvisen johdolla. Veljespappi Tauno Roto saarnasi ja musiikista vastasi Lammin Laulupoppoo. Seppelpartiot lähetti matkaan Seppo Kopra. Messun jälkeen siirryimme Kapakanmäelle ruokailuun ja päiväjuhlaan. Kaartin soittokunnan Femu Brass Band, kersantti Anne-Maria Auramon johdolla, sekä Hattulan-Tyrvännön veteraanikuoro Ari Lehtosen johdolla huolehtivat päiväjuhlan musiikin annista. Juhlapuhujana oli Hattulan kunnanjohtaja Pekka Järvi, ja päätössanat lausui Jaakko Kauppila. Päiväjuhla päättyi Femu Brass Bandin säestyksellä, kuoron ja yleisön yhdessä laulettuun Veteraanin iltahuutoon. Vuonna 2005 Pauli Ellisaari muutti vaimonsa kanssa Hämeenlinnaan Ilvesmajan palvelutaloon. Hänellä on kaksi tytärtä, vaimo on jo edesmennyt. Ellisaari osallistui aikoinaan ahkerasti Sotasokeat ry:n toimintaan. Nyt sotasokeitten joukko on harventunut vain muutamaan henkilöön. Hän tietää myös, mikä on hänen korkean ikänsä salaisuus. "Se on huumorintaju, karjalaisten iloinen elämänasenne ja vanhemmilta perityt geenit. Monet sukulaiseni ovat saaneet minun laillani elää pitkän elämän." Veli-Matti Jusi Naistoimikunnan kesäpäivä 16.8. Veljesmajalla Hämeenlinnassa Teemapäivät Hämeenlinnan osastossa Hämeenlinnan seudun Sotainvalidi-osaston 26.4. teemapäivän aiheena oli "Kansallispuvut ja Kalevala-korut". Innokkaat osastomme jäsenet toivat näytille äitiensä, lähiomaisensa tai omatekemiään kansallispukuja. Kuvamuistoja oli myös monista puvuista, joita ei enää ollut. Maija Paavilainen kertoi kansallispukujen ja Kalevala-korujen historiasta. Kalevala-korut -yritys perustettiin, jotta sodissa vammautuneet invalidimme saivat töitä. Marja Anttonen Hämeenlinnan seudun Sotainvalidit ry puheenjohtaja Mira Kulmala toiminnanjohtaja Onnittelemme Sotainvalidi Pauli Ellisaari 100 vuotta 24.4.2023. Hämeenlinnan Ilveskodissa vietettiin 24.4. lämminhenkinen iltapäivä, kun tammelalainen Pauli Ellisaari juhli 100-vuotissyntymäpäiviään. Paikalla oli hänen tyttärensä Anneli Ellisaari ja iso joukko sotainvalidien ja sotaveteraanien edustajia sekä Ilveskodin henkilökuntaa. Ellisaari on syntyisin Kanneljärveltä Karjalan kannakselta. Hän oli vain 18-vuotias haavoittuessaan Louhessa marraskuussa 1941. Hän sai pahat sirpalevammat silmiinsä ja keuhkoihinsa. Niistä seurasi myöhemmin sokeutuminen. Sodan jälkeen hän sai ostaa vaimonsa kanssa valtiolta pienen rintamamiestilan Tammelasta Lounais-Hämeestä. Sinne hän oli evakoitunut äitinsä ja sisarustensa kanssa talvisodan alkaessa. Talvisodan päättymisen kunnianosoitus Summan patsaalla. Seppelettä laskemassa sotainvalidi Antti Jahkonen ja eversti Rainer Kuosmanen. Kuva: Jaakko Virtanen Kuvassa vasemmalta Anu Kauppila, Kirsti ja Matti Makkonen sekä Maija Paavilainen. Kuva: Marja Anttonen

26 Piirit toimivat Onnittelemme Sotainvalidi Vesa Koivisto 100 vuotta maaliskuussa SISÄ-SUOMI Justeeritie 2 41900 PETÄJÄVESI Puh. 040 778 2740 Uusi perinneyhdistys Keski-Suomeen Tammenlehvän Keski-Suomen Perinneyhdistyksen perustamiskirja allekirjoitettiin Laukaan Peurungassa Kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2023. Yhdistys huolehtii tulevaisuudessa keskisuomalaisten veteraanien huoltotyöstä sekä valmistautuu ottamaan vastuun tulevien vuosien perinnetyöstä. Perinnetyötä on mm. ylläpitää sotien 1939–1945 keskisuomalaisia sotilas- ja kotirintamaperinteitä sekä siirtää ne tuleville sukupolville. Myös isänmaallisten tapahtumien ja juhlien järjestäminen sekä maanpuolustushengen edistäminen kuuluvat perustetun yhdistyksen tehtäviin. Perinneyhdistykselle perustetaan kuntakohtaiset perinnetoimikunnat, jotka vastaavat itsenäisinä toimijoina toiminta-alueensa perinnetyöstä. Toimikuntia ei rekisteröidä. Tammenlehvän Keski-Suomen Perinneyhdistyksen perustamiskirjaa oli allekirjoittamassa 24 yhdistystä tai tahoa. Kuva Tapio Paappanen Sotainvalidi Vesa Koivisto täytti 100 vuotta maaliskuussa. Pirteä ja hyväkuntoinen joutsalainen seuraa tarkasti maailman tilannetta ja kuntoilee päivittäin tv:tä katsoessaan. Kuva: Heikki Partanen Sotainvalidi Aimo Hakala 100 vuotta helmikuussa Veteraaniyhdistysten puheenjohtajat. Oikealta Sotainvalidien Veljesliiton Sisä-Suomen piiri Rauli Jakobsson, Sotainvalidien Sisä-Suomen Perinneyhdistys Kyösti Tomperi, Sotaveteraanien Keski-Suomen piiri Hannu Liimatainen sekä Rintamamiesten Keski-Suomen piiri Keijo Koivisto. Kuva: Matti Hyvärinen Piirin sekä Perinneyhdistyksen vuosikokoukset Piirin sekä Perinneyhdistyksen vuosikokoukset pidettiin maaliskuun lopulla Sotainvalidien Sairaskodilla. Piirin puheenjohtajana jatkaa Rauli Jakobsson Jämsä, 1.varapuheenjohtajana uutena Tapio Kokkonen Petäjävesi sekä 2.varapuheenjohtajana Asko Paanala Uurainen. Vuosikokouksiin osallistui kaikkiaan 28 osanottajaa, joista kokousedustajia oli yksi sotainvalidi sekä 16 muuta äänioikeutettua. Perinneyhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Kyösti Tomperi Jyväskylästä. Mari Ekmark Jyväskyläläinen sotainvalidi Aimo Hakala saavutti 100 vuoden iän helmikuussa. Piirin ja osaston lämpimät onnittelut! Kutsu Vietämme Sotainvalidipäivää 18.8.2023. Sotainvalidien Sisä-Suomen Perinneyhdistys laskee seppeleen Sotainvalidityön muistomerkillä klo 12, jonka jälkeen pienimuotoinen tilaisuus Sairaskodin kokoustilassa. Kahvitarjoilu. Tervetuloa sotainvalidit, puolisot ja lesket saattajineen, tukijäsenet sekä perinneyhdistyksen jäsenet. Ilmoittautumiset piirin toiminnanjohtaja Mari Ekmarkille 14.8. mennessä, p. 040 778 2740, sähköposti sotainvalidipiiri.sisa-suomi@elisanet.fi Tammenlehvän Keski-Suomen Perinneyhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Jukka Kentala. Kuva: Matti Hyvärinen Lämpimästi tervetuloa!

Piirit toimivat 27 POHJOIS-SAVO Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Piirin kuulumisia Pohjois-Savon piirin vuosikokous pidettiin Kuopiossa 14.3. Päivän aluksi piirin edustajat kävivät laskemassa seppeleen sankarivainajien muistomerkille. Heikki Lahtela valittiin edelleen piirin puheenjohtajaksi, samoin piirihallitus jatkaa entisellä kokoonpanollaan. Vuosikokous päätti että piiri purkautuu vuoden loppuun mennessä; Sotainvalidien Pohjois-Savon Perinneyhdistys ry ottaa sen jälkeen vetovastuun jäsenhuollon järjestämisestä. Toimisto muuttaa Mikkeliin Piiritoimisto muuttaa Kuopiosta Mikkeliin kesäkuun aikana yhteisiin tiloihin Sotainvalidien Veljesliiton Suur-Savon piiri ry:n kanssa,osoite on: Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli. Puhelinnumero pysyy entisellään. Hyvää kesää! Katariina Kuurola Heino Väätti – viimeinen rintamamies Pyhäjärvellä Sotainvalidityössä lähes 70 vuotta mukana ollut valloittava ja sosiaalinen vanha herrasmies vietti satavuotispäiviään kahteen otteeseen huhtikuun toisella viikolla. Viikonloppuna hän kutsui sotainvalidipiirin edustajat, lähisukulaiset ja paikallisen sotainvalidiyhdistyksen edustajat ravintolatiloihin ja muut merkkipäivän huomioineet kotiin 10.4. varsinaisena syntymäpäivänä. Paikallislehden numerossa (Pyhäjärven Sanomat 2023 nro 20) toimittaja kuvaa päivänsankaria ”toimeliaaksi ja terveet elämäntavat omaksuneeksi mieheksi". Heino ihmettelee samaisessa artikkelissa sitä, miten hänelle on suotu näin pitkä ikä, kun äitikin eli 67- ja isä 93-vuotiaaksi. Pitkän ikänsä salaisuutta pohtiessaan arvelee hän siihen vaikuttaneen raittiit ja muutenkin terveelliset elämäntavat ja sotien jälkeen aina vaan parantunut ravinto. ”Ruumiillista työtä " Heino Väätti on tehnyt koko ikänsä. Pisimpään hän oli TVH:n palveluksessa: ensin hätäaputöissä ja myöhemmin työnjohtotehtävissä. Heino Väätillä on aina riittänyt sydäntä myös aseveljien auttamiseen. Hän oli viidestä veljeksestä viimeinen, joka lähti rintamalle. Frans-veli kaatui ja Heino haavoittui 1943. Kohtaloveljien auttaminen on näihin päiviin saakka ollut Heino Väätille tärkeä juttu. Hän on ollut viime vuosina aina mukana kaikissa sotainvalidipiirin järjestämissä tilaisuuksissa, kokouksissa ja neuvottelupäivillä, joihin Pyhäjärven osasto on aina hänet pyytänyt mukaan. Nyt, kevään edetessä Heino tekee oman osansa, entisenä TVH-miehenä ja auttaa rautalapio kädessä vettä virtaamaan ja pihaa kuivumaan. Taito ja tahto ovat edelleen tallella. Sotainvalidipiirin edustajat saivat olla onnittelemassa kunnioitettua sotainvalidia. Näihin onnitteluihin yhtyy koko Pohjois-Savon sotainvalidipiiriin kuuluva joukko. 100-vuotispäiviään juhliva Ilmari Venäläinen Tuusniemeltä ja piirin puheenjohtaja Heikki Lahtela. Ilmari teki elämäntyönsä maanviljelijänä ja metsätöissä. Juha Siivola Lähteenä käytetty Pyhäjärven Sanomat nro 17/2023/Jaana Koski 100-vuotispäiviään juhliva Heino Väätti Pyhäjärveltä ja rovasti Jussi Huttunen. Veteraanipäivän kahvitilaisuus Iisalmen Helmiinassa. Paikalla oli yhdeksän sotainvalidia ja puolisojäsentä sekä palkittuja eläkkeelle siirtyviä ”veljeskotilaisia”. Sotainvalidien ikähaitari oli 99–106 vuotta. Vuosikokouksessa kultaisella ansiomerkillä palkitut: korjausneuvoja Timo Pakkanen (vas.) ja KLT-kirjanpitäjä Sirpa Koponen sekä sotainvalidien suurella ansiomerkillä palkittu Vesannon yhteyshenkilö Esko Huttunen.

28 Piirit toimivat ETELÄ-POHJANMAA Voikukkapolku 7, 60510 Hyllykallio Puh. 040 742 4813 Kesäinen tervehdys Vuosi lähenee puoliväliään ja piirin toiminta jatkuu vanhaan malliin. Alkanut vuosi on ollut omalta osaltani todella kiireinen. Luottamustoimet niin Seinäjoen kaupungin kuin Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueenkin osalta ovat olleet työläät. Miten ihmeessä yhteiskuntamme pystyy hoitamaan ikääntyvän väkensä tulevaisuudessa, kun ei ole riittävästi rahaa, eikä työntekijöitä? Sitäpä tässä saa jo murehtia. Vuonna 1948 laadittu sotilasvammalaki turvaa sotiemme veteraanien palvelut ja hoivan, siitä en kanna huolta, mutta kuinka käy esimerkiksi sotainvalidien leskien. Piirimme tilinpäätöksessä oli viime vuonna n. 500 tositetta. Palveluja hankittiin yli 50 eri toimijalta niin siivouksiin, jalkahoitoihin, kuntoutukseen kuin muihinkin kotona selviytymistä tukeviin toimiin. Parhaamme teemme jatkossakin, että olemme mukana auttamassa ja tukemassa jäseniämme pienenevien resurssiemme puitteissa. Tekstin kirjoitushetkellä 25:stä sotainvalidijäsenestämme seitsemän on jo ylittänyt 100 vuoden iän. Tänä vuonna tuon mahtavan rajapyykin ovat ylittäneet Tauno Kurki ja Aarno Alho Seinäjoelta. Tauno Kurki, "Sortavalan poika" Tauno kertoo syntyneensä 23.4.1923, mutta jossakin vaiheessa sodan jälkeen syntymäpäivä muutettiin päivää myöhemmäksi. Hän muistelee, kuinka lähti perheineen mullivaunuilla evakkoon 16-vuotiaana. Juna matkasi tuolloin Kokkolaan. Sotahommissa Tauno ehti olla kaikkiaan kolmisen vuotta. Kysymykseen siitä, millaista sodassa oli, hän vastasi: "Mikäs siinä, kun ei 100-vuotias Tauno Kurki tarvinnut yksin olla." Tauno selvisi sodasta pienin vammoin ja hän kertoo, että sodan loppuhetkillä saatuaan siirron Äänislinnasta Viipuriin oli jo melkoisen kiivastakin menoa "Ryssien alettua ammuskelemaan ihan tosissaan." Jatkosodan jälkeen tie vei vielä Lapin sotaan, jossa Taunon mukaan käveltiin Kemistä Muonioon ja takaisin saksalaisia karkottaen. Leipänsä Tauno on tienannut kirvesmiehenä. Puuhakas ammattimies teki uraansa Lehtimäellä sekä Seinäjoella ja hän kertoo, että yksi hänen rakennuskohteistaan oli mm. Seinäjoen rautatieasema. Kirveen ja vasaran lisäksi Taunon käsissä on pysynyt myös maalipensseli. Puisten pienoislaivojen lisäksi hän on maalannut taulujakin, joista osa koristaa nykyisen kerrostalo-osakkeen seiniä. Tauno ehti olla naimisissa lähes 50 vuotta. Puoliso nukkui pois jo 20 vuotta sitten. Tauno on toimintakyvyltään todella vireässä kunnossa. Hän lenkkeilee päivittäin ja käy kaupassa sähköskootterillaan. Siivouskin kuulemma vielä sujuu ja sen kyllä asunnostakin huomaa. Aarno Alholle liike on lääkettä Aarno syntyi Padasjoella 14.5.1923. Viisilapsinen perhe muutti Kauhavalle apteekkari-isän mukana, kun Aarno oli 6-vuotias. Aarno oli nuorena miehenä suojeluskunnassa ja valvoi mm. Kauhavalla rautatietä sekä toimi Lapualla ilmavalvontatehtävissä. 100-vuotias Aarno Alho Hän lähti vapaaehtoisena armeijan palvelukseen, sai Uudessakaarlepyyssä pikakoulutuksen ja siirron Äänislinnaan, jossa oli mukana mm. Karhumäen valtauksessa. Aarno muistelee, kuinka venäläisiä oli motissa ja suomalaisten joukot majoittuivat kovalla pakkasella teltoissa. Menetykset olivat mittavat. Aarno kävi Kuopiossa aliupseerikoulun ja siirtyi Kannakselle tulenjohtajaksi. Lempaalassa asemasodan aikaan alkoi venäläisten hyökkäys. Vihollisten pysähtyessä piikkilanka-aidan viereen, ohjasi Aarno alueelle keskityksen hyvällä menestyksellä. Teostaan hän sai I luokan vapaudenmitalin. Myöhemmin Äyräpäässä Aarno sai kovassa rytäkässä sirpaleita jalkaansa. Rauhan julistuksen jälkeen hän sai vielä siirron Taipaleenjoelle miinoja ja esteitä purkamaan. Aarno muistelee, kuinka venäläisten valvovien silmien kaikotessa piikkilankaesteet vedettiin Laatokkaan. Ylioppilaslakin saatuaan hän jatkoi opintojaan Helsingissä liikemiesten kauppaopistossa ja hän valmistui kauppakor- keakoulusta ekonomiksi vuonna 1951. Aarno toimi työurallaan mm. pankinjohtajana Kauhavalla ja hän jäi eläkkeelle vuonna 1983. Puoliso Eila löytyi Ilmajoelta ja naimisiin mentiin vuonna 1953. Eila nukkui pois viime vuonna. Perheeseen syntyi kolme lasta, joista yksi on jo edesmennyt. Seinäjoelle Aarno ja Eila muuttivat vuonna 2002. Hölkkää, kävelyä, metsästystä (hirviammunnan SM3), kalastusta, ulkoilua ja bocciaa harrastanut Aarno on yhä varsin hyvässä kunnossa. Päivittäiset kävelylenkit kuuluvat yhä rutiineihin, hän kuuluu Seinäjoen sotainvalidiosaston johtokuntaan ja ajankohtaiset asiat ovat tarkassa seurannassa. Lämpimät onnittelut Taunolle sekä Aarnolle koko piirin puolesta! Vietän kesälomaa heinäkuussa, jolloin yhteydenotot onnistuu parhaiten sähköpostitse (ep. sotainvalidipiiri@netikka.fi). Lämpöä, aurinkoa ja hyvää mieltä, voikaa hyvin! Marko

Piirit toimivat 29 POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 Piirin vuosikokous Vu o s i kokou s pi d e tt i i n 22.3.2023 Malmikodin Tarinatuvassa. Puheenjohtaja Karttunen avasi kokouksen ja kertoi lyhyesti piirin toiminnasta. Vietettiin hiljainen hetki kuuden sotainvalidijäsenen ja kahdenkymmenen puolisojäsen muistolle. Puheenjohtaja luovutti toiminnanjohtaja Tuulikki Leinoselle Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristin ja piirihallituksen 2. varapuheenjohtaja Kari Kaliselle liiton korkeimman huomionosoituksen liiton pienoislipun vapaudenristin tunnuksella ja nauhalla. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Ahti Karttunen ja sihteeriksi Tuulikki Leinonen. Hyväksyttiin piirin vuoden 2022 toimintakertomus, vahvistettiin tilinpäätös ja myönnettiin vastuuvapaus tili- ja vastuuvelvollisille. Hyväksyttiin vuoden 2023 toimintasuunnitelma ja talousarvio. Piirin puheenjohtajaksi valittiin jatkamaan sosiaalineuvos Ahti Karttunen Outokummusta ja ensimmäiseksi (1.) varapuheenjohtajaksi Mauri Timonen Nurmeksesta ja toiseksi (2.) varapuheenjohtajaksi Kari Kalinen Outokummusta. Hallitukseen valittiin vuosille 2023–2024 erovuoroiset varsinaiset- ja varajäsenet edelleen jatkamaan: Mauri Timonen Nurmes (Erkki Lehtinen Kesälahti), Kari Kalinen Outokumpu (Ritva Kuittinen Kitee), ja Juho Pehkonen Lieksa (Hannu Nevalainen Lieksa). Kaatuneitten muistopäivä Kaatuneitten muistopäivää vietettiin 21.5. Joensuussa päivä alkoi klo 12 kunnianosoituksella ja seppeleiden laskulla Joensuun sankarihaudoille ja hautamuistomerkeille. Seppeleet laskivat Puolustusvoimat, Rajavartiolaitos, kaatuneitten omaiset ja sotaorvot sekä Joensuun kaupunki ja sotien 1939– 1945 perinnetoimikunta. Musiikista vastasi MPK Savo-Karjalan soittokunta. Kahvitarjoilu ja päiväjuhla olivat Joensuun ortodoksisen seurakunnan seurakuntasalissa. Puheen piti sotilaspastori Antti Törmälä. Joensuun alueella kunnioitettiin päivää myös Enossa, Kiihtelysvaarassa, Pyhäselässä ja Tuupovaarassa seppeleiden laskuilla, messulla ja kahvitilaisuuksilla. Lieksassa laskettiin seppeleitä sankarimuistomerkeille. Lippulinnassa sotainvalidien lippua kantaa Hannu Nevalainen. Kuva Lieksan seurakunta/ Teija Turunen Muistamme Sotiemme veteraanien lounastilaisuus Enossa Harri Hentunen Sotiemme veteraanien lounastilaisuus tässä muodossaan on järjestetty Enossa viime- ja tänä vuonna. Tilaisuuksiin ovat voineet osallistua puolisot ja lesket sekä tukihenkilöitä ja järjestöjen edustajia. Tilaisuus pidettiin lauantaina 13.5. Tilaisuuden alkujuuret ovat aika hauskat. Nuori kauppias Janne Salomaa on laulanut Aili Hassiselle ”Anna mulle tähtitaivas...” ja Aili on laulanut vastaukseksi ”Anna mulle juhlalounas”, ja siitä se on alkanut. Lounaalla voi tavata tuttuja ja vaihtaa kuulumisia. Lounastilaisuudessa Matti Hyttinen luki tilaisuudessa Aili Hassiselle Kerttu Kastellin kirjoittaman kirjeen, jossa nousi esille vaimojen kokemukset ja kärsimykset miesten rinnalla. Väinö Hyttinen lauloi tuttuja lauluja. Varusmiesaikanaan kauppias Salomaa kuuli ja näki, kuinka upseerit kunnioittivat isänmaan puolustajia ja kertoivat heidän uhrauksistaan ja niistä kovista ajoita, joita he olivat joutuneet kestämään. Salomaa haluaa osaltaan olla tukemassa ja tuomassa iloa veteraanisukupolven elämään. Sotiemme veteraanien lounaan ovat järjestäneet yhteistyössä K-marketin kauppias Janne Salomaa, Pielisjokiseutu, Enon Juhla ja Lounas ja Taksi Pertti Varis. Piirin pitkäaikainen tilintarkastaja Harri Hentunen toimi piirin auktorisoituna tilintarkastajana ja myöhemmin toiminnantarkastajana yhteensä yli kaksi vuosikymmentä. Hän oli aina valmis keskustelemaan, antamaan apuaan ja asiantuntemustaan. Tilintarkastukset hän teki aina lahjoituksena, sill hän halusi ”maksaa kunniavelkaa”. Vapaa isänmaa ja isänmaallisuus olivat Harrille tärkeitä asioita. Hän toimi monissa maanpuolustus- ja reserviläisjärjestöissä. Myös Lions-klubin toiminnan kautta hän tuki sotainvalideja. Harria kiitoksin muistaen. Piirin ja osastojen lämmin osanotto Harrin omaisille ja läheisille. Tuulikki Leinonen * 15.12.1943 † 22.4.2023 Tuulikki Leinonen Sotiemme veteraanien lounastilaisuus Enossa. Jouko Lempinen vas. Laila Huikuri, Irja Pelkonen ja Marjatta Muhonen, pöydän päässä Aili Hassinen. Aino Puhakka ja hänen tyttärensä. Kuva Pielisjokiseutu / Suvi Palosaari

30 Piirit toimivat Pixabay Kutsu KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 050 593 3211 Tervetuloa viettämään Sotainvalidipäivää 18. 8. 2023 piirin sekä perinneyhdistyksen jäsenten sekä tukihenkilöiden yhteiseen kesäjuhlaan Kitinkannukseen (os. Kitinkuja 2, 69100 Kannus). Päivä alkaa yhteisellä lounaalla klo 12 ja juhla sen jälkeen. Lomat Ilmoittautumiset 9.8. mennessä, puh. 050 5933 211 (soitto tai tekstiviesti) tai sähköpostitse: maija.paasila@kitinkannus.fi Olen kesälomalla seuraavasti: 19.–22.6. ja 17.7.–4.8. Ylityövapailla olen 3.–5.7. Kesäterveisiä piiristä! Sotainvalidien Veljesliiton Keski-Pohjanmaan piirin sekä Perinneyhdistyksen vuosikokoukset sekä juhla pidettiin Kitinkannuksessa 9.3.2023. Tilaisuudessa oli 33 henkilöä, joista viisi sotainvalidia sekä kuusi sotainvalidinleskeä. Piirin hallituksen puheenjohtaja Esko Hirviniemi piti tervetulopuheen, veljespappi, Kälviän kirkkoherra, Kai Juvila hartauden. Veljesliiton terveiset toi Juha Laikari, Kitinkannuksen tervehdyksen toi toiminnanjohtaja Johanna Rautakoski. Marianne Kykyri-Känsäkoski luki sotainvalidi Väinö Sammalkankaan runon ja säestäjänä toimi Kannuksen kanttori Johanna Koivumaa. Huomionosoituksia jaettiin seuraavasti: Sotiemme naiset -koru: Rauma Ruut, Kaustinen ja Humalajoki Liisa, Perho. Kultainen ansiomerkki: Kitinkannuksen sosionomi Marianne Kykyri-Känsäkoski. Standardi: Jouko Hakunti, Kälviä. Vuodenvaihteessa oli sotainvalideja piirissä 12, sotainvalidipuolisoita 3, sotainvalidien leskiä 110 ja tukihenkilöitä 103. Vuosikokouksessa päätettiin piirin purkautumisen ajankohdaksi 31.12.2024. Huolto- ja hoitovastuu jäsenistä siirtyy Sotainvalidien Veljesliiton Keski-Pohjanmaan Perinneyhdistykselle 1.1.2025. Veljesliiton tukirahoja on edelleen käytetty kuten aiempinakin vuosina etupainotteisesti. Tarkoituksenmukaista on käyttää saamamme tuki mahdollisimman tarkkaan jäsenten hyväksi ja tukea heidän hyvinvointiaan, perustehtävän mukaisesti. Piirin hallituksen puheenjohtaja Esko Hirviniemi jatkaa tehtävässään. Piirin hallitukseen tuli edesmenneen Roope Alpu- an tilalle Seppo Alpua ja hänen varajäsenekseen Jouko Hakunti. Muut jatkavat tehtävässään. Perinneyhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Markku Kallinen ja muut jäsenet jatkavat tehtävässään. Piirin osa-aikainen toiminnanjohtaja Maija Paasila jatkaa tehtävässään. Nivalan osasto Nivalan osaston toiminta päättyi 12.4.2023 viimeiseen yleiseen kokoukseen. Samassa kokouksessa juhlistettiin Nivalan osaston 83-vuotista taivalta. Juhlaan oli aihetta, sillä näihin vuosiin on mahtunut valtaisa määrä antoisaa työtä ja tukea sotainvalidien ja heidän omaisten hyväksi. Juhlan lisäksi myös surua oli mukana, kokouksen aluksi pidettiin hiljainen hetki Nivalan Roope Alpuan muistolle, joka on toiminut Nivalan osaston sihteerinä ja rahastonhoitajana v.2007–2023. Hartauden piti kirkkoherra Heikki Hurskainen sekä juhlapuheen piirin hallituksen puheenjohtaja Esko Hirviniemi. Toiminnan lopuksi Nivalan osasto teki vuosilta 2011–2023 historiikin; Veljeyttä ja vastuuta (toim. Tanja Kaarlela). Osaston jäsenet siirtyivät piirin jäseniksi. Nivalassa vuoden alussa oli yksi sotainvalidijäsen, seitsemän puoliso- ja leskijäsentä sekä 14 tukijäsentä. Osasto huomioi Sotainvalidien Veljesliiton kultaisella ansiomerkillä seuraavia henkilöitä: Maija Kaarlela, Raija-Leena Leppikangas, Soili Korkiakoski, Olli Kukkonen, Erkki Kukkurainen, Liisa Koskela, Jorma Sammalkangas, Aira Vatjus -Anttila, Tuomo Similä, Tanja Kaarlela, Saara Järvenpää, Elina Jussila, Matti Päivärinta sekä Antonia Saukko. Hyvää kesää ja vointia kaikille! Maija Paasila Huomionosoitusten saajat ja muut: istumassa vas. Liisa Humalajoki, Ruut Rauma, vas. takarivi: Esko Hirviniemi, Kai Juvila, Maija Paasila, Mariannen Kykyri-Känsäkoski, Jouko Hakunti sekä liiton edustajana Juha Laikari. Sotainvalidit vas. Herman Märsylä, Väinö Sammalkangas, Väinö (Olle) Aronen, Elsa Mäkelä ja Pentti Pajukoski. Seisomassa piirin pj Esko Hirviniemi sekä liiton edustaja Juha Laikari.Sotainvalidien takana lesket: vas. Ruut Rauma, Liisa Humalajoki, Terttu Nikkarikoski, Laila Määttälä, Raili Tikanmäki sekä Kaino Leppilampi. Nivalan kokouksessa huomionosoitusten saajat keskellä ja vas. piirin pj Esko Hirviniemi ja oik. Nivalan osaston pj Seppo Alpua

Piirit toimivat 31 Onnittelemme Sotainvalidi Ano Tenhonen 100 vuotta 1.3.2023 POHJOIS-POHJANMAA Uusikatu 58 B 16, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484 Terveisiä piiristä! Tämä vuosi on muutosten aikaa ja haikein mielin työskentelemme viimeisen toimintavuoden tehtävien kimpussa. Piirin viimeinen toimintavuosi käynnistyi, kun vuosikokous 15.3.2023 teki yksimielisen päätöksen piirin purkamisesta. Vuosikokouksessa oli läsnä vielä 6 sotainvalidia, puolisojäseniä 7 ja tukijäseniä 20. Piirin puheenjohtaja Pentti Jouppila avasi kokouksen ja kertoi piirin vaiheista ja siitä, miten merkittävästä asiasta pitää tehdä päätös alkavassa kokouksessa. Hän kertoi Tammenlehvän Pohjois-Pohjanmaan perinneyhdistyksen alkuvaiheista ja siitä, mitä on suunniteltu tulevaisuuteen. Veljesliiton hallituksen puheenjohtaja Juha Laikari toimi vuosikokouksen puheenjohtajana. Hartaushetken piti luottamuspappimme Pertti Lahtinen perinteiseen tapaan ja lähetti seppelepartion, jossa toisena oli 101-vuotias sotainvalidi Jouko Korhonen. Huomionosoituksia jaettiin ansioituneille jäsenillemme. Kokouksen lopuksi nautittiin maukas lohikeitto oululaiseen tyyliin. Piirihallitus teki päätöksen, että kaikki loput varat pyritään käyttämään jäsenten hyväksi tämän vuoden aikana. Piiri on suunnitellut viimeiselle toimintavuodelle tapahtumia, joihin toivotaan mahdollisimman paljon jäseniä mukaan. Piirin historiikin valmistelu on edennyt suunnitellusti professori Kari Aleniuksen johdolla. Toivotamme jäsenillemme hyvää kesää! Teksti ja kuvat E. Vikström Huomionosoitusten saajat Sotainvalidipäivän juhla 18.8. Ano syntyi Pieksämäellä ja nuoresta alkaen hän on ollut kiinnostunut metsästyksestä. Aseet ovat tulleet tutuksi vuosien saatossa. Asevelvollisuusaikana hän sai koulutuksen konepistoolimieheksi. Ano haavoittui vakavasti Siiranmäen taisteluissa, minkä seurauksena hänellä on 55 %:n invaliditeetti. Ase- ja metsästysharrastus olivat alkuna yksityisyrittäjyyteen. Hänen perustamansa liikkeen Anon ase ja tukku- liikettä hoitaa hänen poikansa Juha. Nyt Ano nauttii eläkepäivistään yhdessä puolisonsa Ritvan kanssa. Lämpimät onnittelut! Sotainvalidipäivän juhla Ravintola Nallikarissa 18.8.klo 13.00. Toivotamme tervetulleeksi sotainvalidipäivän juhlaamme kaikki sotainvalidit, puolisot ja lesket saattajineen. Ilmoittautuminen piirin toimistolle p. 045 182 4484. Tervetuloa! Kesäjuhla 29.6. Kesäjuhla Hietasaaren Veljeskodilla 29.6.klo 13.00. Toivotamme tervetulleeksi perinteiseen kesäjuhlaamme kaikki sotainvalidit, puolisot, lesket ja tukijäsenemme. Tervetuloa! Kirkkopäivä 10.9. Sotiemme veteraanien Pohjois-Pohjanmaan kirkkopäivä Kempeleessä 10.9. klo 10.00 messu, Kokkokankaan srk keskus klo 11.30 ruokailu, Kokkokankaan srk keskus klo 13.00 päiväjuhla, Kokkokankaan srk keskus Tervetuloa kirkkopäivän juhlaan! Vuosikokouksessa vas. Kerttu Leinonen ja Elvi Mäenpää. Vuosikokouksessa, vas. J.Laikari ja J.Korhonen.

32 Piirit toimivat Sotainvalidien Veljesliiton Kainuun piiri Ry lopetti toimintansa 31.12.2023. Toimintaa Sotainvalidien, leskien ja puolisoiden hyväksi on jatkanut Sotainvalidien Kainuun Perinneyhdistys Ry. Perinneyhdistys kiittää kaikkia piirin toiminnassa vuosikymmenten aikana eri rooleis- Perinneyhdistyksen vuosikokous pidettiin Joutenlammella, Kajaanissa. Osanotto kokouksessa oli odotetun kaltainen. Tilaisuuden arvoa nosti kunniapuheenjohtaja Heikki Mäntymaan läsnäolo. Alkuhartauden kokousväelle piti seurakuntapastori Jaakko Kupiainen. Sotainvalidien Veljesliit- Edellisestä numerosta oli jäänyt palkittavien listalta yksi huomionosoitus pois: Onnittelut Laila Seppäselle kultaisesta ansiomerkistä ja suuret kiitokset sotainvalidien hyväksi tehdystä työstä. Ja lopuksi vielä; sain kunnian osallistua kansallisena veteraani- KAINUU Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 / 044 516 7295 Vuosikokous Merkitse 18.8. kalenteriisi Perinneyhdistys järjestää 18.8. jäsenistölleen tapahtuman, jonka tarkemmista yksityiskohdista ilmoitamme elokuun alussa lähetettävällä jäsenkirjeellä. Tarkkailethan postiasi ja varaa päivä nyt jo kalenteriisi. Huomionosoitus päivänä 27.4.2023 Turussa järjestettyyn pääjuhlaan ja tilaisuus oli kaikilta osin erinomaisesti järjestetty. Kiitokset siitä Turkuun! Pekka Vaarala Toiminnanjohtaja Sotainvalidien Kainuun Perinneyhdistys Ry Pixabay toa kokouksessa edusti Sotainvalidien Veljesliiton hallituksen puheenjohtaja Juha Laikari. Juha toi kokousväelle Sotainvalidien Veljesliiton terveiset ja kuulumiset. Kainuussa tapahtuu sa työskennelleitä tekemästänne arvokkaasta työstä. Sain kiitokset välitettäväksi toiminnassa mukana olleille jäsenistöltämme ja siksi tehtävä on minulle mieleinen. Jäsenistön arkea helpottamaan lähetettiin palveluseteleitä maaliskuussa ja niitä onkin käytetty runsaasti. Perinneyhdistys toivoo läheisten tukea jäsenistölle palveluiden hankinnassa ja palveluseteleiden tehokkaan käytön varmistamiseksi. RANNIKKO-POHJANMAA Jeansborgintie 1 A, 66900 Uusikaarlepyy Puh. 050 382 5257 Terveisiä piiristä Rannikko-Pohjanmaan sotainvalidipiirin vuosikokous pidettiin 20. maaliskuuta Vaasan Sotilaskodissa. Vuosikokouksessa Markku Ranta valittiin uudelleen piirin puheenjohtajaksi toimintavuodelle 2023 ja myös Wolf Enbacka jatkaa varapuheenjohtajana. Tony Westerlund jatkaa Perinneyhdistyksen puheenjohtajana. Tukitoiminta jäsenille jatkuu ennallaan. Kaatuneitten muistopäivään kuuluvat jumalanpalvelukset ja perinteiset kunniakäynnit sekä seppeleenlaskut Sankarihaudoilla, näin myös Vaasassa sotavuosien 1939–1944 sankarimuistomerkille Pyhä puisto. Kuvassa havuseppelettä laskemassa Vaasan Rintama- ja Sotaveteraanien pj Tapani Saarela ja Rannikko-Pohjanmaan Sotainvalidipiirin edustaja, piirihallituksen jäsen Raimo Latvala. Kesäjuhlat ja kirkkopäivä on suunniteltu pidettäväksi seuraavasti: - Pörkenäs Pietarsaaressa 22.8. - Berny´n ravintolassa Raippaluodon sillan vieressä 29.8. - Lindin kasvihuoneravintolassa Närpiössä 5.9. - Kirkkopäivä Vaasan kirkossa 28.9. Tervetuloa mukaan! Hauskaa kesää! Monika Julin Pixabay Tulevia tapahtumia Talvisodan sankareita kiittäen ja kunnioittaen. Havuseppeleen Kultaiselle kädelle 13.3. Vaasassa laskivat Pohjanmaan aluetoimiston päällikkö, everstiluutnantti Pasi Heinua ja komendantti, kapteeni Matti Kujala seurassaan Raimo Latvala ja Sauli Lassila sekä Tapani Saarela.

Piirit toimivat 33 LAPPI Pitkäkatu 7, 95400 Tornio Puh. 040 708 2726 ke Salomaa. Lopuksi nautimme juhlakahvit, konjakin kera. Lapin kuntoutuksessa vietettiin myös talon omaa juhlaa mutta osallistuttiin myös Rovaniemen Kaupungin ja yhteistyökumppaneiden järjestämään juhlaan kulttuuritalo Korundissa. Sotiemme veteraanien päiväkahvit Saarenvireessä Päiväkahvitilaisuudessa vanhoja tanssikappaleita esitti Jorma Vainio. Lapin kesäterveiset Vuosikokous Rovaniemellä Lapin piirin vuosikokous järjestettiin 16.3. perinteiseen tapaan Someroharjulla Rovaniemellä. Paikalle saapui parikymmentä osallistujaa. Piirin puheenjohtajana jatkaa Jouko Lahdenperä ja hallitus jatkaa myös samalla kokoonpanolla. Jos nimet tarvii laittaa?( Anne Koskenniemi, Matti Hulkko, Petri Keihäskoski, Kaarlo Sukuvaara, Markku Särkipaju, Uuno Ylihannu) Sotainvalidien Veljesliiton hallituksen puheenjohtaja Juha Laikari toi kokoukseen liiton tervehdyksen. Jouko Lahdenperä ja Juha Laikari luovuttivat Lapin kuntoutuksen neuvontapalvelutyöntekijä Merja Turuselle suuren ansiomerkin sotainvalidien hyväksi tehdystä työstä. Toisen suuren ansiomerkin saaja Janne Rahkonen ei päässyt paikalle. Päiväkahvitilaisuudessa 25.5. saimme nauttia iki vihreistä tanssikappaleista Jorma Vainion esittämänä. Rovasti Raimo Kittilä piti pienen hartaushetken ja lopuksi lauloimme yhdessä aina niin ihanan suvi virren saapuvan kesän kunniaksi. Ohjelmassa oli myös arvontaa ja tietysti kuulumisten lomassa joimme päiväkahvit. Hyvää kesää kaikille! Tekstit ja kuvat Anu Vasama Toiminnanjohtaja on lomalla 12.6.-9.7. Juha Laikari(vas.), Jouko Lahdenperä (oik.) ja suuren ansiomerkin vastaanottanut Merja Turunen. Veteraanipäivän viettoa Lapissa Tornion kaupungin ja Saarenvireen yhteisesti järjestämää veteraanipäivän juhlaa vietettiin aurinkoisessa säässä. Saarenvireen tiloissa järjestettyyn juhlaan osallistui n. 80 henkeä, joista parikymmentä sotiemme veteraania ja leskeä, osa myös ruotsin puolelta. Tornion Sairaskotisäätiön uusi toimitusjohtaja Marja Kivekäs toivotti paikallaolijat tervetulleiksi, rovasti Raimo Kittilä lähetti matkaan seppelpartion sankarihaudoille ja juhlapuheen piti Tornion kaupunginjohtaja Jukka Kujala. Musiikista vastasi Jak- Saarenvireessä asuva sotainvalidin leski Salli Nykänen täytti 100 vuotta. 30.4. Onnea vielä Sallille! Tornion juhlaan osallistuivat Uuno Ylihannu ja Anja Joona (alarivi) sekä Tenho Ruottu (vas.). Aarno Hiderud ja Esko Isonikkilä.

RUOTSI Skebokvarnsvägen 86, 124 51 Bandhagen, SE Puh. 00 46 8 648 1131 Terveisiä Ruotsin piiristä! Ruotsin piirin vuosikokous pidettiin toukokuun alussa suomalaisen seurakunnan tiloissa Tukholmassa. Vuosikokouksessa puheenjohtaja Anssi Pajuvirta toivotti läsnäolijat tervetulleiksi ja erityisesti puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale, joka oli saapunut Ruotsiin ja tilintarkastaja Hanna Kostmann. Todettiin, että seitsemän jäsentä oli käyttänyt mahdollisuuden osallistua kirjeitse vuosikokoukseen. Tämä käytäntö on tullut mahdolliseksi pandemian jälkeen. Käytiin läpi toimintakertomuksen ja piiri hallituksen laatima tilikertomus ja sen jälkeen todettiin tuloslaskelma ja tase. Tilintarkastaja Hanna Kostmann luki lausuntonsa tileistä ja hallinnosta. Mitään huomauttamista ei löytynyt ja niin ehdotettiin tili- ja vastuuvapauden myöntämistä piirihallitukselle. Yksimielisesti vahvistettiin tilinpäätös ja myönnettiin tili- ja vastuuvapaus piirihallitukselle kuluneelta kalenterivuodelta. Piirin tulos vuodelta 2022 oli – 194 676 kruunua. Käytiin läpi toimintasuunnitelma ja talousarvio tulevalle toimintavuodelle jotka hyväksyttiin. Piirin puheenjohtajaksi valittiin Anssi Pajuvirta tulevalle vuodelle. Varsinaisiksi Piirihallituksen jäseniksi valittiin Jouni Knuuttila, Ari Haverinen ja Juha Joki. Piirin toimisto on siirretty toiminnanjohtajan kotiin. Toiminta jatkuu niin kauan kuin tarvetta on ja varmistaen jäsentemme oikeuksia. Pixabay 34 Piirit toimivat Juha Joki Kansalliset veteraanipalkinnot myönnettiin 15. kerran Tammenlehvän Perinneliitto yhdessä Kaatuneiden Muistosäätiön kanssa jakoi 15. kerran vuoden 2023 Kansalliset veteraanipalkinnot. Tarkoituksena on muistaa veteraanityössä tai veteraanien perinnetyössä kunnostautuneita henkilöitä ja yhteisöjä. Elämäntyöpalkinto myönnettiin tänä vuonna opetusneuvos Pekka Leinoselle, joka oli perustamassa Suomen isovanhemmat ry:tä. Vuodesta 2003 alkaen yhdistys on järjestänyt vuosittain sotiemme veteraaneja kunnioittavan Sininen hetki -konsertin, jonka ajankohdaksi on vakiintunut talvisodan päättymispäivä 13.3. ja kellonajaksi 13.03. Konsertin lähtökohtana on alusta asti ollut muistaa sota-ajan sukupolvien ponnisteluja selviytyä sotavuosien koettelemuksista sekä Suomen jälleenrakentamisesta nykyajan hyvinvointiin. Pekka Leinonen on itse alusta lähtien ollut päävastuussa, ja käytännössä konserttivastaavana lähes yksin koonnut ja järjestänyt konsertin. Veteraanien perinnetyöstä palkittiin vapaaehtoisetsijä Vjatsheslav Skokov hänen pitkä- aikaisista ja merkittävistä ansioistaan kentälle jääneiden suomalaissotilaiden etsinnöissä. Skokov on työskennellyt vuodesta 2004 Pietarin Polyteknillisessä Yliopistossa mutta tuli Suomeen lokakuussa 2022 ja asuu nyt turvapaikanhakijana Kotkassa. Skokov on yhdessä Karjalankannaksella toimivan Karjalan Valli -etsintäryhmänsä kanssa tehnyt vuodesta 2002 lähtien kiitettävää yhteistyötä yhdistyksen etsintäryhmien kanssa. Työn tuloksena on löydetty 135 suomalaisen sotilaan jäänteet. Perinnetyöstä palkittiin myös Anton Häkkinen, joka 4-vuotiaana vuonna 2015 katseli presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla veteraani Armas Ilvon laulaman Veteraanin iltahuudon. Hän päätti opetella laulamista ja vaalia näin sotasukupolven muistoa. Suurin osa nyt 12-vuotiaan Antonin esiintymisistä on ollut veteraaniväen tapahtumissa Pohjois-Pohjanmaalla. Esiintymismatkat hän on tehnyt vapaaehtoistyönä isän tai isovanhempien kuljettamana. Veteraanityöstä palkittiin Sotainvalidien Veljesliiton Kymen piirin vapaaehtoistyönte- kijä Ilkka Huttunen ja Kaunialan sairaalan vapaaehtoistyöntekijä Seppo Malinen. Huttunen on ollut vapaaehtoistyössä vuodesta 1999 ja Malinen vuodesta 1982. Molemmat ovat huolehtineet veteraanien ja sotainvalidien yhteisten ajanviettojen järjestelyistä ja muista avustamisista. Veteraanityön yhteisöpalkinnon sai Päijät-Hämeen Rauhanturvaajat ry, joka on mm. toteuttanut veteraanikeräyksiä ja kuljettanut varusmieskerääjiä. Lisäksi yhdistyksen jäsenet ovat toimineet vapaaehtoisina kantajina veteraanien hautajaisten siunaus- ja saattotilaisuuksissa aina 1970-luvulta asti. Pekka Holopainen Veteraanipalkintotoimikunnan sihteeri

Översättning: Henry Byskata 35 KRIGSINVALIDEN 2/2023 Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund Ledaren Med eftertanke mot de sista åren Veteranförbunden lever i ett brytningsskede. har också uppnått en uppskattad position i Frontveteranförbundet avslutar enligt vad samhället. Militärskadelagen från år 1948 har man meddelat sin verksamhet under innegenomgått många förändringar. Via arbevarande år. Krigsveteranförbundet har sina tet med intressebevakningen och samarbeegna planer. Här hos oss i Krigsinvalidernas tet med myndigheterna har man i huvudsak Brödraförbund hölls förbundsmötet i början uppnått att de förmåner som lagen garanteav juni. Där fattade man inget beslut om upprar svarar mot de behov målgruppen från tid lösning av förbundet, utan man fattade beslut till annan har. Kanske inte alltid just då när om att förbereda sig på att avsluta förbundets behovet har existerat, men i varje fall med verksamhet inom en tidsrymd på ca två år. liten eftersläpning. Dagens lag svarar mycket Representanterna som närvar vid förbundsväl mot krigsinvalidernas nutida behov. Trots mötet godkände de stegmärken som presendet finns det alltjämt behov av förändringar terades för dem, stegmärken i vars efterföljd och dessa för man också framåt. förbundets verksamhet kan på ett kontrolleDet är alltså tid att ta följande steg och i rat sätt föras mot en avslutning. gott samförstånd gå framåt dessa sista två år Så har vi ju också förberett oss för situaav verksamhet. Enligt den plan som presentionen redan under flera års tid, när vi har terades för förbundsmötet (Stegmärken för anpassat vår organisation till den förändring förbundets beslutsfattning) har vi dragit upp som skall komma. riktlinjerna för vilka fråI och med att med- Ingen organisation är ett självängor som det skulle gälla lemskåren minskar damål, utan den finns till för sin att behandla vid förbunhar vi krympt ner medlemskår. dets kommande höstvår personal liksom och vårmöten, så att de också våra funktioner såväl ute på fältet som beslut som behövs fattas vid rätt tidpunkt. vid centralbyrån. Ingenting sker på ett ögonEnligt planerna hålls följande förbundsmöte blick, utan vi går planenligt framåt samtidigt möjligen redan i början av år 2025, varvid på som vi månar oss om vår medlemskår och föredragningslistan finns med beslutet om att aktivt bevakar dess intressen. Så har man allupplösa förbundet. Samtidigt utser man då tid gått till väga inom förbundet. de utredningsmän eller den då sittande styIngen organisation är ett självändamål, relsen, vars uppgift det är att handha de forutan den finns till för sin medlemskår. När maliteter som upplösningsprocessen innebär. medlemskåren går ur tiden, är det också tid Innan vi har nått det stadiet, gäller det för organisationen att avsluta sin verksamatt lösa många frågor såsom hur det skall gå het. I augusti innevarande år kommer det med arkiven, fotografierna, fotoutställningatt ha förflutit 83 år sedan Krigsinvalidernas arna, minneskorsen, Den gyllene diskusen, Brödraförbund grundades. Organisationen förbundets stiftelser och många andra frågor. som grundades av krigsinvaliderna själva En första rangens fråga är informationen gälhar aktivt varit verksam alla dessa årtionden lande organisationens verksamhet och dess som en brödra-, service- och intresseorganimest centrala delar – såväl till medlemmarsation. Dess ärofulla uppgift, som på många na som också till samarbetskumpanerna. Vi olika sätt varit resultatrik, börjar närma sig har vår egen tidning Krigsinvaliden, som på sin fullbordan. ett utmärkt sätt betjänat vår medlemskår. Det När man ser tillbaka i tiden, går det att gäller att noggrant fundera över tidningens konstatera hur mycket det är som hänt under fortsättning. Mycket arbete ligger framför, denna tid och hur mycket man har åstadmen genom att lösa frågorna en bit åt gången kommit. Förbundet och de människor som kommer man säkert att uppnå ett gott slutinom dess ramar har tjänstgjort under oliresultat. ka tider, har utfört ett fint arbete. Man har När förbundet upplöses, tar arbetet ändå arbetat med hjärtat, utan att spara på krafterinte slut i och med det. För närvarande finns na, uppriktigt och i synnerhet under de första det dryga 400 krigsinvalider kvar i livet. Efter tiderna så att man burit ansvar för dem som två år kommer skaran att uppgå till ungefär hade det sämst ställt. Detta arbete förtjänar 200. Det är synnerligen viktigt, att man sköall högaktning och ett stort tack. Förbundet ter om de sista krigsinvaliderna på det sätt de behöver och deras makamedlemmar enligt tillbudsstående möjligheter. Krigsinvalidernas Traditionsorganisation och dess föreningar bär för sin del ansvar i denna fråga. Förändringen av Eklövets Traditionsförbunds stadgar möjliggör ett servicearbete utöver traditionsarbetet. En broder lämnas i inget skede i sticket, utan det finns också för denna del planer och i praktiken fungerar de redan för Brödraförbundets del i de två regioner, där krigsinvaliddistriktet har avslutat sin verksamhet och ansvaret övergått till Krigsinvalidernas traditionsförening. När förbundet avslutar sin verksamhet, kan något distrikt eller någon avdelning om det/den så vill fortsätta sin verksamhet. Varje enskilt distrikt och varje avdelning fattar självständigt sitt beslut inom ramarna för de tillbudsstående medlen. Krigsinvalidernas Brödraförbund har följaktligen framför sig de sista åren av sin verksamhet. Denna tidsrymd på ungefär två år är krävande och säkert på samma gång också en känslosam tidsperiod. Förberedelserna har utförts omsorgsfullt. Planerna och synsätten är tydliga. En betydelsefull agerande instans i historien efter Finlands krig åren 1939–1945 håller på att träda tillbaka tillsammans med de andra veteranorganisationerna. Vi håller på att övergå till traditionstiden, vilken vi också kommer att ge vår kraftiga insats bland annat genom att försäkra oss om att de speciella dragen i krigsinvalidernas tradition kommer att bevaras och synas som en del av den krigstida generationens tradition. Jag har tillträtt som ordförande för Brödraförbundet år 2017 efter att jag blev vald till detta hedersuppdrag. Jag har fått fortsätta i uppgiften genom beslut vid förbundsmötena och jag fick också en ny, fortsatt period som ordförande nu vid förbundsmötet i juni. Jag tackar varmt mötesrepresentanterna för förtroendet. För egen del är jag redo att tillsammans med de andra ansvarspersonerna föra förbundets verksamhet till en ärofylld och välförtjänt avslutning. Det är en förmån att få fungera som Krigsinvalidernas Brödraförbunds ordförande. Vi fortsätter således arbetet – tillsammans. Jag tillönskar er alla god hälsa och en vacker sommar. Marja-Liisa Taipale

36 Ställningstagande vid Krigsinvalidernas Brödraförbunds förbundsmöte 8.6.2023 NYLAND Banvaktargatan 2 A, 00520 Helsingfors Tel. 040 825 6695 Nytt från Nylands distrikt Årsmötet hölls den 28 mars på Luftvärnsmuseet i Tusby. Fyra befullmäktigade från tre medlemsföreningar närvar och 28 personmedlemmar. Brödraförbundets hälsning framfördes av ordförande Marja-Liisa Taipale. Verksamhetsberättelsen gällande senaste år godkändes i föreliggande form. Resultaträkningen och balansen godkändes samt fastställdes bokslutet för år 2022. De redovisningsskyldiga beviljades ansvarsfrihet. Till ordförande för distriktsstyrelsen omvaldes Jaakko Torppa från Karleby. Som vice ordföranden fortsätter Erkki Tuormaa från Lovisa och Taisto Vanhapelto från Träskända. De övriga ledamöterna av distriktsstyrelsen le behöva. Krigsinvalidernas Brödraförbund anser det vara viktigt, att alla åldrande krigsinvalidmakor och -änkor skulle ha möjlighet till rehabilitering. Krigsinvalidernas Brödraförbund, som grundades år 1940, har framför sig de sista åren av sin verksamhet, eftersom beslutet om upplösning av förbundet torde fattas år 2025. Man kommer att bära omsorg om krigsinvaliderna och stöda deras änkor också efter det att förbundets verksamhet upphör. Denna uppgift övergår till Krigsinvalidernas Traditionsorganisation och Eklövets Traditionsförbund samt till deras medlemsföreningar på landskapsnivå. Krigsinvalidernas vilja att själva hjälpa sina ödesbröder och det stöd för detta arbete som berättar om medborgarnas gemensamma ansvarstagande utgör det arv, som krigsinvaliderna överlämnar till fosterlandet. är Kristiina Ikävalko-Alvas från Borgå, Pentti Kinnari från Hausjärvi, Heikki Konttinen från Sjundeå, Kari Levonen från Tavastehus, Hannu Santti från Vichtis och Aulis Stenholm från Högfors. Pågående verksamhetsår fortsätts inom ramarna för den verksamhetsplan och budget som årsmötet godkänt. Nytt från distriktets traditionsförening Traditionsföreningen höll sitt årsmöte den 23 mars i Helsingfors. Till ordförande omvaldes Kristiina Ikävalko-Alvas från Borgå. Som ledamöter av styrelsen fortsätter Jouko Hyvärinen (fungerar också som kassör), Juha Poikela, Mikko Prusi, Tauno Skogberg, Kalervo Viitanen (vice ordförande) och Leif Udd. Som suppleanter fungerar Markku Ahtikari, Stig Ekholm, Pentti Fabritius, Matti Rintala, Sakari Simola och Christer Sundman. Bokslutet för år 2022 fastställdes och ansvarsfrihet beviljades de redovisningsskyldiga. Vackra sommardagar tillönskas Er alla! Satu Jelkälä-Blomqvist Verksamhetsledaren är på årssemester 3.7.–29.7.2023 Pixabay Av de dryga 96 000 krigsinvalider som under senaste krig erhöll ett bestående men lever i vår mitt längre dryga 400. Det är en hederssak för det finländska samhället att trygga en god vård och bereda trygghet under deras sista år för denna skara, som också till sin medelålder närmar sig 100 år. En betydande del av krigsinvaliderna behöver redan vård dygnet runt. Förverkligandet av en sådan vård på ett jämlikt sätt i hela landet förutsätter, att regeringen i enlighet med betänkandet från riksdagens finansutskott FiU 27/2022 vidtar åtgärder för att ändra militärskadelagen så, att man också ersätter hyrans andel vid serviceboendet för de krigsinvalider som är berättigade till anstaltsvård och som sårats eller insjuknat till följd av krigen åren 1939–1945. Makorna som under årtionden har varit krigsinvalidernas stöd är i dagsläget också själva i behov av vård. Ändå är det bara en del av dem som får den rehabilitering de skul-

Distrikten är aktiva 37 Frihet – våren 1918 Välsignade dag, kom med sol och ljus. En glimt av våren. Fågelsång och kvitter hörs nu i snåren. KUST-ÖSTERBOTTEN Jeansborgsvägen 1 A, 66900 Nykarleby Tel. 050 382 5257 Havets boja brister och vågen rullar fri in emot strand. Hälsningar från distriktet Välsignade land, hissa flaggan högt, högt upp mot himlens rand och tacka Gud för hans beskyddande hand över vårt kära fosterland! Krigsinvalidernas Brödraförbund Kust-Österbottens distrikt höll årsmöte den 20.03. i Soldathemmet i Vasa. På mötet återvaldes Markku Ranta till ordförande för verksamhetsåret 2023 och likaså återvaldes vice ordförande Wolf Enbacka. Som ordförande för Traditionsföreningen fortsätter Tony Westerlund. Lilly Luomala krigsinvalidänka från Vasa SVERIGE Skebokvarnsvägen 86, 12451 Bandhagen, SE Tel. 00 46 705 630 373 Från Sverigedistriktet Sverigedistriktets årsmöte hölls i början av maj i finska församlingens lokaler i Gamla stan, Stockholm. Årsmötets ordförande Anssi Pajuvirta önskade alla deltagare hjärtligt välkomna och speciellt Brödraförbundets ordförande Marja-Liisa Taipale som kommit till Nationella veterandagen 27.04. firades i Loffens nya föreningshus i Bennäs i Pedersöre. Sverige samt revisor Hanna Kostmann. Det konstaterades att 7 medlemmar valt att deltaga i årsmötet via brev som blivit möjligt sedan pandemin. Vi gick igenom verksamhetsberättelsen och distriktsstyrelsens balans- och resultaträkning. Distriktets ekonomiska resultat var negativt 194.676:- kronor. Därefter fortsatte årsmötet med att revisor Hanna Kostmann läste sitt utlåtande som inte hade någonting att anmärka varpå årsmötet beviljade ansvarsfrihet till styrelsen för det gångna verksamhetsåret. Sedan fortsatte mötet med att behandla kommande års verksamhetsplan och budget som godkändes i sin helhet. Anssi Pajuvirta valdes till att fortsätta som sverigedsitriktets ordförande och till styrelsemedlemmar valdes Jouni Knuuttila, Ari Haverinen och Juha Joki. Distriktskontoret har nu flyttat till verksamhetsledarens hem. Sverigedistriktets verksamhet fortsätter så länge som behov finns så att medlemmarnas lagstadgade rättigheter garanteras. Juha Joki Pixabay Monika Julin Pixabay Understödsverksamheten för medlemmar Understödsverksamheten till medlemmarna fortsätter som tidigare och sommarfester och kyrkdag planeras enligt följande: - Pörkenäs i Jakobstad 22.08. - Berny´s restaurang invid Replotbron 29.08. - Linds kök i Närpes 05.09. - Kyrkdag i Trefaldighetskyrkan i Vasa 28.09. Välkomna med och en trevlig sommar önskar jag Er alla! Årsmötesdeltagare i Soldathemmet i Vasa 20.03.

38 Jääkäri Vilho Mutanen katosi Jääkäripataljoona 2:n vastahyökkäyksessä Kuuterselässä 15.6.1944. Hänet löydettiin 2015, tunnistettiin ja haudattiin 26.8.2017 sukuhautaan Viinijärven ortodoksisella hautausmaalla. Siunaamisen suoritti Taipaleen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra rovasti Paavo Ratilainen. Kuva: Kari Tuunainen Sankarivainajat siunataan arvonsa mukaisesti Sotiemme sankareita löytyy yhä etsinnöissä. Pertti Suominen Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksestä kertoo, minkälainen prosessi on, kun löytyneet siunataan Suomen multiin. Viime vuonna Suomeen tuotiin 32 Venäjältä löytyneen sankarivainajan jäänteet. Suomen sodissa 1939–1945 menehtyneitä löytyy vuosittain yhä parikymmentä eri puolelta Karjalan kannasta ja Laatokan Karjalaa. – Vuonna 1992 solmittiin Suomen ja Venäjän välinen sopimus, joka mahdollisti sotavainajien etsinnät. Nyt omat etsijämme eivät ole käyneet Venäjällä etsimässä kolmeen vuoteen. Aluksi korona esti, sitten etsijöiden turvallisuus. Silti yhteydet ovat olemassa. Olemme päässeet tekemään matkoja, mutta ei varsinaisia etsintöjä. Venäjän ja Ukrainan sota ei ole onneksi vaikuttanut juuri siihen, ja yhteistyö venäläisten kanssa toimii kaikesta huolimatta, iloitsee Pertti Suominen, Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen puheenjohtaja. Venäläisten päätehtävä on etsiä omia kaatuneitaan, mutta he ilmoittavat samalla, kun löytävät suomalaisia. Myös suomalaiset etsijät ovat löytäneet Suomussalmelta ja Ilomantsista venäläisiä – yhteydenpitoa pidetään puolin ja toisin. Menetetyn isän kaipuu Venäjältä löydetyt vainajajäännökset kotiutetaan Viipurista. Etsinnöissä löydetyt jäänteet käydään läpi. Henkilöllisyyden selvittäminen on mahdollista, jos tuntolevy löytyy. Asiamies Markku Kiikka, samaisesta yhdistyksestä kuin Suominen, tekee sukuselvityksiä seurakunnilta DNA-vertailuita varten. Sukulaisia haetaan, ja heiltä kysytään lupaa vertailunäytteiden antajista. – KRP:n tutkija käy kaikki arkut läpi ja erottelee, monenko ihmisen jäännökset arkussa. Jäänteet voineet sotkeutua. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa sekvensoidaan eli eristetään DNA. Sitä verrataan keskenään omaisvertailun kanssa, Suominen selventää ja kiittää, että yhteistyö omaisten kanssa on sujunut erinomaisesti. – Tarina elää. Sankarivainajasta halutaan saada lopullinen selvyys. Menetetyn isän kaipuu on jäänyt. Sen jälkeen kun saadaan tunnistamistodistus, ilmoitetaan vertailunäytteen antajalle. Omaisilta pyydetään tieto, mihin vainaja halutaan haudattavaksi. Useimmilla on jossain sankarihautausmaalla paikka. Seurakunnan kanssa sovitaan hautaamisesta. – Jos halutaan sotilaallisia perinteitä, ilmoitetaan puolustusvoimien toimistoon. Useat toivovat kunniavartion tai sotilaspapin siunaamaan. Jos kyseessä lentäjä on

39 lentäjä, niin myös ilmavoimien ylilennon, Suominen kertoo. Hautajaiset henkivät arvostusta Vainajia, jota ei tutkimusprosessissa tunnistettu, haudataan yhteisissä valtakunnallisissa sankarihautajaisissa pääasiassa Lappeenrantaan. Niitä on 1990-luvun jälkeen pidetty 12 hautajaiset, joissa noin 850 sankarivainajia on haudattu, osa myös Joensuuhun ja Kajaaniin. Joitain alueellisia eroja hautajaisissa on riippuen missä päin Suomea ne pidetään. Suomisen mukaan Pohjanmaalla on yleensä enemmän omaisia paikalla ja mei- ninki on hyvin isänmaallinen. Lapualla on tapana soittaa kirkonkelloja, kun auto tuo arkun. Itse hautajaistapahtuma on suht samanlainen kaikkialla. Nyt pidetyt sankarihautajaiset ovat muuttaneet muotoaan surusta enemmän kunnioitukseen ja arvostukseen. – Sodanaikaiset sankarihautajaiset olivat koko yhteisön tapahtumia. Yhteinen surun kokeminen ja hautaaminen oli toisenlaista. Vaimot ja lapset olivat keskeisessä osassa, Suominen huomauttaa. Nykyiset sankarihautajaiset ovat myös aina tyylikkäästi hoidetut. Omaiset kertovat myös omia muistikuviaan – tilai- suuteen liittyy muistaminen, ei pelkkä tekninen hautaaminen. – Kun arkut on koottu Viipuriin, alkaa juhlava, kaksipäiväinen kotiuttamistilaisuus, jossa ensimmäisenä päivänä laitetaan jäänteet arkkuihin. Toisena päivänä Viipurin tulli tulee sinetöimään arkut. Annetaan dokumentit, jotta arkut saadaan tuotua rajan yli. Juhlallisessa muistotilaisuudessa on paikalla muusikoita soittamassa, paikallinen kirkkoherra sekä Kaatuneitten Omaisten Liiton puheenjohtaja Hannu Niskanen pappina. Lauletaan virsi. Narvan marssin soidessa kannetaan arkut linja-autoon, Pertti Suominen muistelee tilaisuuksia lämmöllä. Marju Hulttinen Alkuperäinen juttu julkaistu Kaatuneitten Omaisten Liitto ry:n Huoltoviesti-lehdessä 1/2023 Korpraali Uuno Jantunen jäi kaatuneena kentälle Ihantalan taisteluissa 28.6.1944. Hänet löydettiin 2011, tunnistettiin ja haudattiin Kaatuneitten muistopäivänä 21.5.2017 Parikkalan sankarihautausmaahan. Kuva: yhdistyksen arkisto Tilattavat tuotteet lTee tilauksesi ensisijai- Myynnissä nyt sesti puhelimitse 045 788 42733 ja osoitteenmuutokset sähköpostilla marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi. Tuote lIlmoita tilauksessasi haluamasi tuote, tuotteiden kappalemäärä sekä yhteystietosi. Jos käytät lomaketta, tee merkinnät siihen. Kirjoita yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. kpl hinta Salkokilpi ______ 20 € - ruotsinkielinen ______ 20 € Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) ______ 7€ Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ Tukijäsenen rintamerkki ______ 5,5 € Hautakivitunnus ø 6 cm ______ 9€ Tuote kpl hinta Sotainvalidit edellä käyden -Veljesliiton kattava historia teos (sis. postituskulut) ______ 20 € Sota ihmisessä -kirja (sis. postituskulut) ______ 15 € Solmionpidike ______ 18 € Uurnahautatunnus ø 2 cm ______ 7€ lLasku toimitetaan tuotteen mukana. Hintoihin lisätään postituskulut. lKiitos tilauksestasi! Maksu laskulla, joka tulee tuotteiden mukana. Hintaan lisätään postituskulut ellei toisin mainita.

40 Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys