3 / 2022 KRIGSINVALIDEN SOTAINVALIDI

2 4–5 Sotainvalidien Veljesliitto SOTAINVALIDI 3 / 2022 Ajankohtaista – Muistamme ja onnittelemme Sotainvalidipäivä 6 Sotainvalidipäivä on palkitsemisten ja kiitosten päivä Sivu 8 Edunvalvonta 7 Lakimies: Valppaus tarpeen edunvalvonnassa 8 Sotainvalidit ja Helsingin olympialaiset 9–11 Suomenjuutalainen Leo Skurnik ja Suomen juutalaiset sodissamme Jos olympiavuosi 1952 tiivistetään sotainvalidien osalta kuvaan: Armi Kuusela ja Coca-Cola. Samuli Skurnikin kokoelma 12–13 Perinnetyötä sota-ajan sukupolven eteen Hyvinvointi 14 Elämän sana: Siunausta syksyyn! 15 Yhteinen Ystäväpiiri 16 100-vuotias Vihtori Kytöheimo 18–34 Sotainvalidipiirien ajankohtaisia kuulumisia ja tulevia tapahtumia Krigsinvalid Sivut 9–11 35–37 Svenska sidor 38–39 Henkilökuvassa Pekka Nieminen Leo Skurnik (edestä 4. oikealla) oli yksi Suomen armeijassa taistelleista Suomen juutalaisista. Sivut 38–39 Marja Kivilompolo Pekka Niemisen tekemä sotilas on hänen kotipihallaan Karkussa. Kannen kuva: Marja Kivilompolo Toimitussihteeri: Marjatta Honkasalo Lehden ulkoasu: Anu Hame Piirisivujen ulkoasu: Marjatta Honkasalo Sotainvalidi ilmestyy neljästi vuodessa. 82. vuosikerta. SOTAINVALIDI Sotainvalidi-lehden aikataulu vuodelle 2022 Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Päätoimittaja: Markku Honkasalo Viestintäpäällikkö: Marja Kivilompolo Tiedotustoimikunta : pj Markku Honkasalo, Juha Laikari, Marja-Liisa Taipale, Marko Hakala, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen ja Marja Kivilompolo aineisto ilmestyy 1 4.2. 2.3. 2 13.5. 8.6. 3 2.9. 28.9. 4 4.11. 30.11. Lehden aineisto ja yhteydenotot: Sotainvalidi-lehti, Ratavartijankatu 2 A, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Levikki: 10 584 Painopaikka: Sanoma Manu Oy ISSN: 0049-1349 Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 045 788 42 733 tai si-lehti@ sotainvalidit.fi

Pääkirjoitus 3 Pixabay Puheenjohtajan katsaus syksyyn E lämme vuotta 2022. Sotainvalidien Veljesliitto täytti elokuun 18. päivä jo 82 vuotta ja liitto jatkaa edelleen toimintaansa jäsenistönsä hyväksi. Olipa aika, jolloin monet ”ennustajat” olivat varmoja, ettei liittoa tarvita enää vuonna 2010 tai sen jälkeen, sillä sotainvalidit, kuten myös kaikki sotiemme veteraanit ovat poistuneet keskuudestamme jo sitä ennen. Toisin on käynyt. Onneksi. Hyvä hoiva ja tehokas, nimenomaan ryhmämuotoinen kuntoutus, joka mahdollistaa omalta osaltaan välttämättömän vertaistuen, ovat tekijöitä, jotka selittävät pitkää ikää – onhan sotainvalidien keski-ikä jo lähes 98 vuotta. Ryhmämuotoinen kuntoutus toimii yhä Sotiemme veteraanien rinnalla meillä Suomessa on mittava joukko kriisinhallintaveteraaneja, joita aiemmin kutsuttiin rauhanturvaajiksi. Kriisinhallintaveteraanien osalta on viime aikoina keskusteltu kattavan tutkimuksen pohjalta heidän tukimuotojensa riittävyydestä ja oikein kohdentumisesta. Tämänkin ryhmän osalta ryhmämuotoisen kuntoutuksen välttämättömyys on noussut vahvasti esiin. Onhan sen vaikutuksista selvää näyttöä sotiemme veteraanien osalta. Vain samassa tilanteessa olleet ja saman kokeneet henkilöt voivat täysin ymmärtää toisiaan. Näin voidaan tehokkaasti purkaa mieleen syöpyneitä tilanteita ja vaikeita tapahtumia ja auttaa niitä kokeneita ihmisiä. Vaikka sotainvalidien ja sotiemme veteraanien kuntoutus ei sellaisenaan ole siirrettävissä kriisinhallintaveteraaneille, eikä se olisi järkevääkään, niin tietyt elementit ovat. Veljesliitossa me ymmärrämme erittäin hyvin veteraanityön merkityksen ja veteraanien palvelujen oikein kohdentumisen merkityksen, niin sotiemme veteraanien kuin myös kriisinhallintaveteraanienkin osalta. Suomen Rauhanturvaajaliitto ja sen yksittäiset jäsenet, kriisinhallintaveteraanit, ovat aktiivisesti, monin eri tavoin tukeneet sotainvalideja ja sotiemme veteraaneja. Me toivomme, että heilläkin on mahdollisuus tämänhetkistä laajemmassa mitassa saada yhteiskunnalta sitä tukea, mitä he vammautuessaan – joko fyysisesti tai henkisesti – tarvitsevat. Ryhmämuotoinen kuntoutus on yksi hyvä esimerkki. Työ jatkuu ja yhteistyö tiivistyy Vaikka Veljesliiton työ jatkuu edelleen jäsentensä hyväksi, olemme sen rinnalla siirtymässä yhä enenevässä määrin perinneai- kaan, kuten olemme useamman kerran todenneetkin. Ja näin kuuluu ollakin. Järjestön olemassaolo ei ole itsetarkoitus, vaan sen olemassaolon oikeutus tulee jäsenistön kautta. Järjestö palvelee jäseniään ja tuottaa palveluja niin kauan kuin jäsenistö niitä tarvitsee. Kun jäsenistö loppuu, on järjestö sellaisenaan tehnyt tärkeän tehtävänsä ja jatkaa elämäänsä kunniakkaan historiansa kautta perinnetyön muodossa. Matka muistutti arvokkaasta, yhteisestä perinteestä Minulla oli ilo olla mukana elokuussa Viroon suuntautuneella Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen järjestämällä yhteistoimintamatkalla. Vastaavia on saman tahon toimesta toteutettu aikaisemminkin eri kohteisiin. Hyviä, mielenkiintoisia, avartavia ja tarpeellisia matkoja. Ukrainan sodan kauhujen jatkuessa ja ollessa jatkuvasti mielessä käynti Virossa mm. sotahistoriallisilla paikoilla, nosti taas vahvasti mieleen sen, miten Suomi toimi omalla tavallaan viime sotien aikana ja mitä te, arvoisat sotainvalidit, sotiemme veteraanit ja koko sodan sukupolvi hyväksemme teitte. En voinut olla ajattelematta, kuinka erilainen meidän tilanteemme olisikaan, jos Suomi olisi Viron ja muiden Baltian maiden tapaan miehitetty. Teidän uhrauksenne maamme ja meidän nuorempien hyväksi nousee esiin niin monessa eri yhteydessä – suurella kiitollisuudella teitä muistaen. Se muisto ja teiltä saamamme perintö elää eikä se saa unohtua. Se, mihin kiinnitin huomiota, oli matkalle osallistuvien järjestöjen laajeneminen aikaisempiin matkoihin verrattuna. Tällä matkalla oli useita osallistujia Tammenlehvän perinneliiton jäsenjärjestöistä, kuten Karjalanliitosta ja Kotiseutuliitosta perinteisten veteraaneihin liittyvien järjestöjen edustajien lisäksi. Pidin sitä erittäin hyvänä asiana tulevaisuuden rakentamista ajatellen. Mitä enemmän eri yhteyksissä toimimme yhdessä ja rakennamme siten yhteistä perinnetyötä, sitä vahvemmalla pohjalla se on. Kuitenkin niin, että yhteisen perinnetyön tärkeyden tunnistaessamme emme unohda siihen liittyviä erityispiirteitä. Kuten olemme monesti todenneet, tulee vammautuneiden sotainvalidien elämän erityispiirteet huomioida jatkossakin. Joko erillisenä, rinnan muun yhteisen perinnetyön kanssa tai sen sisällä omana erityispiirteenään esiin nostettuna. Sotainvalidien elämä vammojensa kanssa ja niistä huolimatta on olennainen osa suomalaista sota- sukupolven historiaa, jota vuodet ja niiden myötä tulleet vanhuuden vaivat eivät poista. Vamma on ja pysyy, se ei muutu. Emmekä saa sitä unohtaa. Palveluntuottajalaitokset muutoksessa Valtiokonttori kilpailutti palveluntuottajalaitokset ensi vuoden alusta alkavaa toimikautta varten. Tarjouksen jättäneiden ja valittujen joukosta puuttuu muutamia aikaisemmin mukana olleita hoito- ja kuntoutuslaitoksia. Nyt näyttää siltä, ettei palveluntuottajien verkosto kata koko maata. Tästä kannamme huolta. Erityinen huolenaihe on neuvontapalvelun saatavuus etenkin tässä ajankohtaisessa tilanteessa, jossa vastuu kunnilta siirtyy ensi vuoden alussa hyvinvointialueille. Oletettavasti ainakin aluksi voi palvelujen saatavuudessa ja niiden toimivuudessa, niin sotainvalidien kotiin vietävien palvelujen kuin muidenkin sotiemme veteraanien palvelujen osalta tulla sekaannusta. Vaihtuvathan kunnissa niistä vastanneet henkilöt ainakin osittain. Tiedän, että huolemme on noteerattu Valtiokonttorissa ja olen varma, että siellä tehdään kaikki voitava palvelujen ja neuvonnan saatavuuden varmistamiseksi. Olemme viranomaisten kanssa yhteisellä asialla ja yhdessä toimien huolehtimassa sotiemme veteraaneista. Toivotan teille kaikille väririkasta syksyä ja hyvää vointia! Marja-Liisa Taipale Sotainvalidien Veljesliiton puheenjohtaja

4 Ajankohtaista Muistamme Hänen asiantuntemustaan hyödynnettiin useissa eri tehtävissä ja luottamustoimissa, mm. hallituksen puheenjohtajana Suomalaisessa Lääkäriseura Duodecimissa ja Proteesisäätiössä sekä eläkkeelle jäätyään Sotainvalidien Veljesliiton puheenjohtajana 2001–2009 ja Kyyhkylän hallituksen puheenjohtajana 2004–2014. Kaskisaaren ortopedilääkärinä Veli Matti kertoi saaneensa vankan käytännön kokeVeli Matti muksen amputaatio- ja proteesiasioista ja Huittinen tutustuneensa monen amputoidun sotainvalidin kanssa. Moni hyvin vaikeasti vammau* 12.2.1936 tunut sotainvalidi - esimerkiksi molemmat † 26.7.2022 alaraajansa menettänyt - teki Kaskisaaressa saamansa hoidon ja kuntoutuksen tuloksena Professori Veli Matti Huittinen kuoli 26. pitkän työuran. Vastaavanlaisia tuloksia saaheinäkuuta Mikkelissä 86-vuotiaana. Hän vutettiin myös monen Kaunialassa ja Kyyholi syntynyt Rantasalmella, jossa vietti lapkylässä kuntoutusta ja hoitoa saaneen sotainsuutensa, ja kirjoitti ylioppilaaksi Lappeenvalidin kohdalla. rannan lyseosta 1954. Hän väitteli Helsingin Veli Matti piti tärkeänä Veljesliiton yliopistossa lääketieteen ja kirurgian tohto1990-luvun lopulla aloittamaa, pääosin työriksi vuonna 1972 ja valmistui kirurgian erivoimahallinnon rahoittamaa avustajatoikoislääkäriksi 1974. Tampereen yliopiston mintaprojektia, jossa kuntien järjestämän kirurgian dosentiksi hänet nimitettiin 1977. kotipalvelun ulkopuolelle jääneille sotainOpiskeluaikana 1960-luvulla Huittinen valideille, puolisoille ja leskille sekä myötoimi aktiivisesti Helsingin yliopiston yliophemmin muillekin sotiemme veteraaneille järjestettiin kotona asumista tukevaa apua ja palvelua. Suurimmillaan tämän avun piirissä oli lähes 5000 sotainvalidia läheisineen ja suunnilleen saman verran muita sotiemme veteraaneja läheisineen. Yhteistyö Veteraanijärjestöjen kanssa oli Veli Matille tärkeää Veljesliiton puheenjohtajakauden alusta alkaen. Hänen edeltäjänsä Uki Voutilaisen aloitteesta vuonna 1999 perustettu ja säännöllisesti kokoontuva Veteraaniliittojen valtuuskunta (VeVa) tiivisti luontevasti yhteistyötä. Yhdessä osallistuttiin mm. VanhusElämäntyönsä Veli Matti Huittinen teki sotainvalidien työn Keskusliiton hallinja vaikeavammaisten kuntoutuksessa. noimaan Geriatrisen kunpilaskunnan sekä Suomen ylioppilaskuntien toutuksen kehittämishankkeeseen, jonka liiton hallituksissa. Opiskeluajoilta hän sai käytännön toteutuksessa useat sotainvalidien monta ystävää ja kollegaa sekä löysi tulevan sairas- ja veljeskodit olivat mukana. Veljesliivaimonsa, Leenan, opiskeluun liittyvän harton jo 1970-luvun lopulla aloittamaa asunjoittelun yhteydessä. tojen korjausneuvontaa hoitaneet korjausElämäntyönsä Veli Matti Huittinen teki neuvojat puolestaan siirtyivät keväällä 2001 sotainvalidien ja vaikeavammaisten kunVanhustyön Keskusliiton palvelukseen. toutuksessa. Hän työskenteli 1968–1973 Veli Matti Huittinen oli tuottelias, moSotainvalidien Veljesliiton Kaskisaaren kunnipuolinen kirjoittaja ja arvostettu puhuja. toutumislaitoksessa amputoitujen parissa Humanistin herkkyys ja ymmärtävä huumoortopedilääkärinä, sitten vastavalmistuneen ri kuuluivat pohdinnoissa. Kollegoille hän oli Kyyhkylän kuntoutussairaalan ylilääkärinä osaava ja huumorintajuinen työkaveri. KiiMikkelissä. Vuonna 1983 hän siirtyi Helsinreistä huolimatta hänellä oli aina aikaa pykiin Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskessähtyä keskustelemaan, vaikka hän joskus kuksen ylilääkäriksi. Viimeiset työvuotensa leikillään sanoi: ”Johtajuuden suuri etu on, 1994–1999 hän oli johtajaylilääkärinä Kauettä viimeisenä kuulee kaikki epämiellyttänialan sotavammasairaalassa. vät asiat.” Professorin arvonimi Veli Matti Huittiselle myönnettiin vuonna 1991. Vuonna 1997 hän sai lääketieteen arvostetun Pohjola-palkinnon. Hänelle myönnettiin useita muitakin huomionosoituksia, kuten SVR R1, VR 4 prk ja Sotainvalidien ansioristi. Urheilu ja Lapin-retket olivat tärkeä henkireikä työntäyteisessä arjessa. Nuoruuden runonlausuntaharrastus pohjusti tietä elämänikäiselle kaunopuheisuudelle. Lähellä sydäntä olivat suomalaisuus ja Suomen kansan erilaiset vaiheet. Hänen luonnettaan määrittelivät humanismi, sydämellisyys ja positiivinen elämänasenne. Vaimo Leenan kanssa yhteistä taivalta siunaantui 60 vuotta. Tänä aikana Veli Matti pääsi olemaan mukana kolmen lapsen, kuuden lastenlapsen ja yhden lapsenlapsenlapsen elämässä. Juhani Saari Sotainvalidi Pentti Kuukankorpi * 20.3.1919 † 3.8.2022 Keväällä 20. maaliskuuta 103 vuotta täyttänyt Pentti Kuukankorpi nukkui ikiuneen 3 elokuuta. Hän syntyi ja varttui Tampereella, ja opiskeli filosofian maisteriksi Helsingin yliopistossa. Elämäntyönsä Kuukankorpi teki SOK:n palveluksessa, aluksi Nokian tehtaiden laboratorion johtajana, myöhemmin SOK:n pääkonttorissa Helsingissä vilja- ja myllyosaston päällikkönä, järjestöosaston apulaisjohtajana ja johtajana sekä SR-johtajana. Työ toi hänelle lukuisia kotimaisia ja kansainvälisiä luottamustoimia. 24 vuotta hän toimi viljan parissa ja sen jälkeen maatalous-, kauppa- ja järjestöpolitiikassa. Eläkkeelle Pentti Kuukankorpi jäi 1982 ja muutti takaisin Pirkanmaalle. Nuoruudessaan Kuukankorpi oli Tampereella Harjun suojeluskunnassa vuodesta 1937 aina sen lopettamiseen saakka. Jatkosodassa hän toimi joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä. Kuukankorpi haavoittui 13.10.1941 Pyhäniemessä vaikeasti käteen. Hänellä oli sotavammastaan 55 %:n invaliditeetti. Haavoittumisen jälkeen hänelle myönnettiin VR 3. Jo aiemmin hänelle oli myönnetty VR 4. Hän oli sotilasarvoltaan yliluutnantti.

Ajankohtaista Aktiivisena reserviläisenä Kuukankorpi oli Nokialla asuessaan paikallisen Reserviupseerikerhon tilintarkastaja, johtokunnan jäsen ja varapuheenjohtaja. Hän toimi myös SOK:n maanpuolustuskerhossa, eritoten huoltovarmuus- ja kriisivalmiusalueella. Sotainvaliditoimintaan hän osallistui aktiivisesti muutettuaan takaisin Pirkanmaalle. Aktiivisena osallistujana, kirjoittajana ja esitelmöitsijänä Kuukankorvella oli monia luottamustoimia. Tampereen osaston johtokuntaan hänet valittiin 1998 ja varapuheenjohtajaksi 2001. Hän oli innolla mukana valittuna myös osaston edustajaksi muiden järjestöjen ja Tampereen kaupungin eri toimintamuodoissa. Kuukankorpi oli Tampereen osaston puheenjohtaja vuodesta 2019 aina vuoteen 2022, jolloin hänet valittiin osaston kunniapuheenjohtajaksi. Hänet oli valittu myös Pirkka-Hämeen sotainvalidipiirin hallitukseen 2008. Sen varapuheenjohtajana hän toimi 2015–19. Tampereen amputoitujen kerhon toimintaan ja Amputoitujen yhdistyksen hallituksen työskentelyyn hän osallistui aktiivisesti, aina sen lopettamiseen saakka. Sotainvalidien Veljesliiton liittovaltuuston varajäsen Pentti Kuukankorpi oli 2015–18. Harrastuksina sotainvalidityön lisäksi olivat matkailu, mökkeily ja uistelu Mahnalan maisemissa Hämeenkyrössä. Kuukankorvelle on myönnetty kaikki Sotainvalidien Veljesliiton huomionosoitukset, aina liiton korkeinta huomionosoitusta, Vapaudenristin tunnuksella ja nauhalla varustettua Veljesliiton pienoislippua myöten. Antti Juhani Simola * 20.8.1942 † 16.8.2022 Kenraaliluutnantti Antti Juhani Simola kuoli 16. elokuuta 2022 Vantaalla tapaturman seurauksiin juuri ennen 80-vuotispäiväänsä. Hän oli syntynyt 20. elokuuta 1942 Tampereella, jossa vietti nuoruutensa, ja kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen yhteiskoulusta 1962. Simola valmistui kadettikoulusta 1966 ja sotakorkeakoulusta 1979. Simola palveli monipuolisissa tehtävissä niin, että päätoimialaksi muodostui ilmapuolustus. Uraan liittyivät Turun ilmatorjuntapatteriston ja Helsingin ilmatorjuntarykmentin komentajan tehtävät. Kenraalimajuriksi Simola ylen- Pixabay nettiin 1996, jolloin hän toimi Puolustusvoimien henkilöstöpäällikkönä (v. 1996–2002). Kenraaliluutnantiksi Simola ylennettiin 1999. Vakinaisesta palveluksesta hän erosi vuoden 2001 lopussa. Simola viihtyi parhaiten joukko-osastojen komentajan tehtävissä, mutta myös nelivuotinen palvelu puolustusministeriön vanhempana toimistoupseerina oli jäänyt mieleen miellyttävänä poikkeamana uraan kuuluneista rutiineista. Ministeriössä sai ”laajan kuvan Puolustusvoimien koko toiminta-alueesta ja valtionhallinnon menettelytavoista”. Koko uransa ajan Simola oli tuntenut suurta kunnioitusta sotiemme veteraanien saavutuksista. Hän palasi usein asiaan toteamalla, ”ettei Puolustusvoimia olisi ilman veteraanien tekoja ja uhrauksia”. Henkilöstöpäällikön asemassa hänen tehtäviinsäkin kuului veteraaniasioista huolehtiminen aina Kansallisen veteraanipäivän ja sotainvalidien syyskeräysten järjestelyitä myöten. Simola painotti, kuinka hienoa on nähdä nuoren polven osoittama kunnioitus veteraaneja, kunniakansalaisia kohtaan. Vaikka veteraaniasia oli ollut Simolalle tärkeä jo aktiiviuran aikana, se nousi uudelle tasolle hänen jäätyään reserviin ja tultua valituksi Rintamaveteraaniliiton valtuuston puheenjohtajaksi. Simolan kyky toimia tiiviissä yhteistyössä koko laajan veteraanikentän kanssa tuli arvoonsa. Hänellä oli menettelytapojensa ja arvovaltansa nojalla mahdollisuus hakea sovinnollista linjaa joskus riitaisiksikin nousseiden edunvalvonta-asioiden parissa. Liittojen edunvalvonnan vaihtuminen perinnetyöhön olisi tarjonnut Simolalle vielä uuden, vaikkakin hänelle tutun työmaan. Simolan uravalinta ei alkujaan ollut ihan selvä asia. Liikuntaan ja urheiluun mieltynyt nuori mies harkitsi vakavasti liikunnanopettajan opintoja. Rakkaus urheiluun näkyikin Simolan toiminnassa läpi elämän. Tampereen pojalle oli luontevaa saavuttaa jääkiekossa Suomen mestaruus. Muita henkilökohtaisia palkintoja hän keräsi suunnistuksesta. Liikunnan ja urheilun järjestötyössä hän oli myös aktiivi sekä koti- että ulkomaisilla areenoilla. Elämänkumppanin Simola löysi jo teini-iässä. Antti ja Marja-Leena (Maiski) o.s. Jaakkola avioituivat 1965. Perheeseen kuuluivat lapset Susanna ja Sami puolisoineen sekä yhteensä viisi lastenlasta. Matti Louekoski 5 Onnittelemme Heikki Moilanen, 70 vuotta 11.8.2022 Erityisopettaja Heikki Moilanen on savolaisista juuristaan huolimatta kotiutunut hyvin Satakuntaan ja kotipaikkakunnallaan Merikarvialla hän on monessa mukana. Paikallisen sotainvalidiosaston sihteerinä hän on toiminut pitkään. Satakunnan sotainvalidipiirin piirihallitukseen hänet valittiin vuonna 2003 ja piirin puheenjohtajaksi vuonna 2008. Veljesliiton hallituksen jäsenenä Heikki on ollut vuodesta 2014. Lämpimät onnittelut! Hannu Niskanen, 70 vuotta 18.8.2022 Hannu Niskanen toimi kenttäpiispana vuosina 1995–2012. Niskanen on Veteraanivastuun alla toimivan Veteraanien hengellisen toimikunnan puheenjohtaja ja Tammenlehvän liittovaltuuston jäsen. Kenttäpiispana toimiessaan Hannu Niskanen mm. lähetti vuosittain Kansallisen veteraanipäivän juhlassa seppelpartion sankarihaudoille. Niskanen on toiminut aktiivisesti myös Kaatuneitten Omaisten Liitossa, jonka puheenjohtaja hänestä tuli 2016. Pääkaupunkiseudun sotaorpojen puheenjohtaja hän on ollut vuodesta 2014. Lämpimät onnittelut!

6 S otainvalidien Veljesliiton perustamispäivänä 18. elokuuta Veljesliitto kiitti vuotuiseen tapaansa ihmisiä ja tahoja, jotka ovat monipuolisella toiminnallaan tukeneet sotainvalideja sekä heidän puolisoitaan ja leskiään. Presidentti Urho Kekkonen lahjoitti 25.9.1977 Sotainvalidien Veljesliitolle Kultaisen kiekon tunnustuksena liiton suorittamasta huolto- ja kuntoutustoiminnasta. Presidentti luovutti myös Urheilutoimittajain Liiton käyttöön Kultaisen Kiekon, joka jaetaan nykyään Urheilugaalassa Vuoden urheilijalle. Työväen Urheiluliitolle luovutettu Kultainen kiekko myönnetään ”vuosittain kiertopalkinnoksi erittäin hyvästä joukkueurheilusuorituksesta”. Veljesliiton kultainen kiekko luovutettiin tänä vuonna Yleisradiolle, jonka yhteiskunnallinen rooli on ollut merkittävä jo sota-ajoista lähtien. Kultainen kiekko on kiitoksena useista sotainvalideista ja veteraaneista kertoneista ohjelmista sekä jo perinteeksi muodostuneesta kansallisen veteraanipäivän televisioinnista. – Yleisradio on vuosikymmenten aikana antanut kiitettävästi tilaa sotainvalidien asialle ja heidän isänmaamme puolesta tekemilleen uhrauksille niin sotien aikana kuin niiden jälkeenkin, totesi Sotainvalidien Veljesliiton puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale puheessaan. Lämminhenkisessä tilaisuudessa kiertopalkinnon vastaanotti Yleisradion viestintäja brändijohtaja Jere Nurminen. – On hienoa saada tällainen tunnustus, joka korostaa Ylen yhteiskunnallista merkitystä. Yhä epävarmemmassa maailmassa Ylen julkisen palvelun sisältöjä tarvitaankin enemmän kuin koskaan. Pian satavuotias Yle on tärkeä Suomelle ja suomalaisille myös tulevaisuudessa, kertoo Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila.   Ansioristi on kiitos merkittävästä työstä sotainvalidien hyväksi Puolustusministeri on myöntänyt sotainvalidien ansioristejä tänä vuonna 25 henkilölle, joista yhdeksän jaettiin valtakunnallisessa tilaisuudessa ja 16 kappaletta sotainvalidipiireissä ympäri maata. Valtakunnallisessa palkintotilaisuudessa olleet Kaunialan pitkäaikaiset työntekijät pitävät tunnustusta suuressa arvossa vaikka suurin palkinto on ollut työ itsessään. Ansioristi sai naiset muistelemaan työuriaan ja sen varrella tavattuja sotainvalideja. Olemme saaneet työskennellä hienojen ihmisten kanssa. Luovutuspuheen aikana tuli ajateltua Kaunialassa olleita sotainvalideja uran alusta asti, naiset totesivat. Ansioristien jaon jälkeen puolustusministeri Antti Kaikkonen piti puheen, jossa hän otti esiin ansioristeillä palkittavien roolin osana maanpuolustustyötä. Sotainvalidipäivä on palkitsemisten ja kiitosten päivä Sotainvalidien ansioristit saivat Erkki Fredriksson (vas.), Pirjo Tolvanen, Terttu Kettunen, Soile Tornberg, Marjo Suutari, Marja Liimatainen ja Mika Rytkönen. Kultaisen kiekon Yleisradion puolesta vastaanotti Jere Nurminen. Mukana tilaisuudessa oli myös ansioristit myöntänyt puolustusministeri Antti Kaikkonen. Valtakunnallisessa jakotilaisuudessa Helsingissä ansioristi annettiin seuraaville: Ansioristejä on myönnetty sotainvalidipiireittäin seuraaville henkilöille: Fredriksson Erkki, kamarineuvos, Jyväskylä Kettunen Terttu, toimistopäällikkö, Rintamaveteraaniliitto Lehtimäki Pentti, kenraaliluutnantti evp. Liimatainen Marja, HR-asiantuntija, Kaunialan Sairaala Rytkönen Mika, fil. tri, Taukokangas Oy Suutari Marjo, palveluvastaava, Kaunialan Sairaala Syri Katri-Helena, toiminnanjohtaja, Kitinkannus Tolvanen Pirjo, toiminnanjohtaja, Kaatuneitten Omaisten Liitto Tornberg Soile, palveluvastaava, Kaunialan Sairaala Jokela Kaija, Huittinen Jouppila Pentti, Oulu Karisto Heikki, Tuulos Kauppila Seppo, Kannus Korhonen Kalevi, Salla Laakso Vilho, Kurhila Lahti Torsti, Vihti                      Lehtinen Raimo, Rantasalmi Manner Timo, Loimaa             Matinpuro Jukka, Kuopio Pehkonen Juho, Lieksa Sariola Liisa, Ylistaro Sundström Folke, Kruunupyy Taipale Jorma, Lappeenranta Toivo Raimo, Sastamala Tomperi Kyösti, Jyväskylä Sotainvalidien Veljesliitto onnittelee palkittuja ja kiittää heitä arvokkaasta työstä jäsenistömme hyväksi. Veljesliiton pääsihteeri Seppo Savolainen luovutti kiertopalkintona toimivan Presidentin kultaisen kiekon Yleisradion Jere Nurmiselle, joka on aikaisemmissa töissään urheilutoimittajana luovuttanut vastaavan kiekon Urheilugaalassa vuoden urheilijaksi sinä vuonna valitulle suunnistaja Minna Kaupille.

Edunvalvonta Puolustusministeri Kaikkosen puhe 18.8. Arvoisat ansioristeillä palkitut, rouva puheenjohtaja, hyvät naiset ja herrat: Veljesliitto on tukenut sodissamme haavoittuneita ja vammautuneita välirauhan vuodesta 1940 alkaen, siis jo 82 vuoden ajan. Liiton toimesta on mahdollistettu lähes 100 000 terveytensä menettäneen veteraanin paluu elämään ja paluu yhteiskuntaan. Veljesliiton työ on ollut korvaamattoman arvokasta, niin yksilöllisellä kuin yhteiskunnallisellakin tasolla. Mittava tuki- ja huoltotoiminta on edellyttänyt aktiivista omais- ja vapaaehtoistyötä. Tämän työn merkitys säilyy tärkeänä huolimatta siitä, että ikääntyvät sotainvalidit hoidetaan yhä enemmän yhteiskuntamme eri hoitolaitoksissa. Toivotan kaikille toiminnassa mukana oleville voimia tässä arvokkaassa tehtävässä. Hyvät ansioristillä palkitut, onnistuneen tuki- ja huoltotoiminnan edellytyksenä on ollut lukemattomien yksityishenkilöiden ja eri organisaatioiden tuki. Te olette olleet mukana tässä työssä, paitsi huolehtimassa sotainvalideistamme sekä heidän puolisoistaan ja leskistään, samalla myös tekemässä maanpuolustustyötä. Isänmaan uskottava puolustus perustuu vahvaan maanpuolustustahtoon. Sen vaaliminen edellyttää ennen muuta esimerkin näyttämistä, esimerkin näyttämistä arkipäivässä. Yksi arvostettavimmista käytännön teoista on isänmaamme eteen uhrautuneiden henkilöiden hyvinvoinnista huolehtiminen. Tämä työ ansaitsee tunnustuksensa. Olen iloinen että tänään, sotainvalidipäivänä ja liiton 82-vuotispäivänä, tässä työssä ansioituneille ja esimerkkiä näyttäneille on luovutettu sotainvalidien ansioristi. Kiitän teitä arvokkaasta työstänne. Marja Liimatainen, Antti Kaikkonen, Marjo Suutari ja Soile Tornberg valtakunnallisessa jakotilaisuudessa 18.8.2022. 7 Valppaus tarpeen edunvalvonnassa Pixabay T uleva vuodenvaihde tuo suuria muutoksia sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen. Vastuu niistä siirtyy kunnilta hyvinvointialueille. Myös valtion korvaamien sotainvalidien koti- ja avopalvelujen järjestämisvastuu siirtyy hyvinvointialueille. Sotainvalidien kuntapalveluissa on edelleen huomattavia paikkakuntakohtaisia eroja niiden sisällössä ja laajuudessa. Hyvinvointialueet tulevat yhtenäistämään palveluja, jolloin on ratkaisevaa, minkä tasoisina niitä jatkossa järjestetään. Vaarana on, että palvelut voivat heikentyä niillä paikkakunnilla, joissa ne nyt toimivat parhaiten. Valtiokonttori korvaa jatkossakin sotainvalidien palveluista aiheutuvat kustannukset. Hyvinvointialueilla on siis taloudelliset edellytykset toteuttaa sotainvalidien palvelut parhaalla mahdollisella tavalla. Palvelujen tasoa yhtenäistettäessä tulee lähtökohtana olla, että ne eivät kenenkään kohdalla heikkene. Samalla palveluja on perusteltua täydentää niillä paikkakunnilla, joissa sotainvalidit eivät tällä hetkellä saa niitä tarpeellisessa laajuudessa. Sotainvalidipiirien ja osastojen luottamushenkilöiden on syytä seurata, miten sotainvalidien palvelut toteutuvat vuodenvaihteen jälkeen, ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin ilmenevien epäkohtien korjaamiseksi. Sotainvalidien Veljesliitto tulee yhdessä veteraanijärjestöjen kanssa tiedottamaan hyvinvointialueiden virkamiesjohdolle ja luottamushenkilöille sotainvalidien ja veteraanien asemasta erityisryhmänä, joiden palvelut korvataan erillisen lainsäädännön nojalla. Korvauksista huolehtivana viranomaisena myös Valtiokonttori lähettää hyvinvointialueille näitä palveluja koskevat ohjeet. Sotainvalidien hoitolaitosten verkosto harvenee Valtiokonttorin sotainvalidien hoito- ja kuntoutuslaitosten kanssa solmima sopimus päättyy kuluvan vuoden lopussa. Jatkoa koskevia sopimuksia ei ole vielä julkistettu. Tässä vaiheessa on kuitenkin jo tiedossa, että osa aiemmista palveluntuottajista ei ole jatkamassa tätä toimintaa. Valtiokonttori neuvottelee erikseen jo laitoshuollossa olevien hoidon jatkamisesta nykyisissä hoitopaikoissa. Tiedot sotainvalideille neuvontapalvelua, hoitoa ja laitoskuntoutusta tarjoavista laitoksista julkaistaan lehden seuraavassa numerossa. Seppo Savolainen lakimies Valtiokonttori korvaa jatkossakin sotainvalidien palveluista aiheutuvat kustannukset.

8 Historia Sotainvalidit ja Helsingin olympialaiset Teksti: Marja Kivilompolo Lähteet: Coca-Cola Tänä kesänä vietettiin Helsingin Suuri voimannäyte olympialaisten 70-vuotisjuhlaa. Sotainvalidit ja heidän lähipiirinsä tekivät suuren työn talkoilemalla. He mm. rakensivat 36 liikuteltavaa myyntipistettä, joiden luona kävi kova kuhina. Voi vain kuvitella, kuinka piristävää kaikki kaupungissa ollut kansainvälinen kuhina on ollut mukana olleilla ja koko maalle. Sotainvalideja osallistui myös olympiastadionin tehtäviin esimerkiksi vahtimestareina ja oppaina. Juhlavuoden tapahtumia muistellessa esiin nousevat myös sotainvalidit ja heidän liittonsa, jotka olivat näkyvästi mukana urheilutapahtumassa. Sotainvalidien Veljesliitto Jos vuosi 1952 pitäisi sotainvalidien osalta tiivistää kuvaan: Armi Kuusela ja Coca-Cola. Sotainvalidien Veljesliitto Hietalahteen rahtialuksen saapumista turvaamaan saapuneet poliisit saivat nauttia Coca-colaa suoraan laivasta saapuneena. Suomen ensimmäiset olympialaiset järjestettiin Helsingissä kesällä 1952. Alun perin kisat oli tarkoitus järjestää jo vuonna 1940, mutta talvisodan vuoksi kisat peruttiin. Kuhina pääkaupungissa oli melkoinen, kun kisat vihdoinkin saatiin Suomeen. Sotainvalidit hoitivat kisajuoman myynnin Coca-Cola on ollut olympialaisten virallinen yhteistyökumppani vuodesta 1928 lähtien ja se on historiansa aikana myös juottanut amerikkalaisia sotilaita. Ei siis ollut ihme, että kun kisajuoman jälleenmyyntioikeutta kisojen ajaksi mietittiin, esille nousivat Suomen lähivuosien sodat ja niissä vammautuneiden nuorten miesten perustama liitto. Veljesliitto sekä Olympiakisojen järjestelytoimikunta saivat vastata juoman jakelusta: toimikunta urheilijoille ja Veljesliitto yleisölle. Coca-Cola toimitti Hollannista Suomeen 720 000 pulloa, kylmälaitteita, markkinointimateriaalia sekä kuljetusautoja. Veljesliitto sai myydäkseen yli 600 000 pulloa ja kun yhden hinta oli 20 markkaa, oli onnistuneista kaupoista luvassa hyvät myyntivoitot, jotka liitto saisi pitää. Kun kaluston ja pullot tuonut rahtialus saapui Helsinkiin Hietalahteen 2.7.1952, oli paikalla mm. Veljesliiton ja Coca-Colan edustajia sekä kaupunginjohtaja ja olympiakomitean jäsen Erik von Frenckell, joka sai juoda ensimmäisen pullon. Armi Kuusela edusti sotainvalidien tilaisuuksissa Vuonna 1952 Armi Kuusela voitti Sotainvalidien Veljesliiton järjestämän Suomen neito -kilpailun ja voitti myös Miss Universum -tittelin. Kilpailuun kuuluneen sopimuksen mukaan suureksi tähdeksi noussut Kuusela osallistui sotainvalidien hyväksi järjestettyihin tilaisuuksiin ja tapahtumiin eri puolilla Suomea ja auttoi siten kartuttamaan sotainvalidien hyväksi käytettäviä varoja. Maailman kauneimmaksi naiseksi valittu nainen osallistui myös Coca-Colan markkinointiin poseeraamalla juomapullon kanssa. ■ Onnistunut yhteistyö Coca-Cola Tsekkoslovakialainen juoksija Emil Zatopek taltioitiin kuvaan Coca-Colan myyntikojun kohdalla. Coca-Cola-sopimus oli Veljesliitolle todella tuottoisa: pelkästään ensimmäisenä päivänä myytiin 70 000 pulloa ja kaikkiaan myynnistä saatiin 8 miljoonan markan voitto. Tuolla rahalla liitto rakennutti toimistotilat, sillä entiset olivat auttamattoman pienet. Kasarmitorille rakennettu toimisto myytiin edelleen vuonna 2008, joten tavallaan Coca-Cola-rahat saatiin käyttöön vielä toiseenkin kertaan. Yhteistyö oli niin onnistunut, että liitolle tarjottiin mahdollisuutta ottaa juoman valmistus Suomessa hoidettavakseen, mutta harkinnan jälkeen sen suosioon ei uskottu ja tarjous hylättiin. Olympialaisten juhlavuoden kunniaksi Helsingin Käpylään on pystytetty opaskylttejä, joissa kerrotaan alueen historiasta. Kisakylän lähistöllä olevassa kyltissä kerrotaan myös sotainvalidien roolista.

Historia Teksti: Tarja Lappalainen Lähteet: Samuli Skurnik. Narinkkatorilta Kiestingin mottiin. Paasilinna. 2013. Kiestinkiin 1.1.1941, jo hyvissä ajoin ennen jatkosodan alkamista reservin lääkintäkapteeni Skurnik komennettiin Pioneeripataljoona 5:een vt. pataljoonan lääkäriksi ja täältä puolestaan 15.6.1941 IIV JR 53:n lääkäriksi ja edelleen 7.8.1941 Ryhmä J:hin rykmentinlääkäriksi, kun jatkosota oli jo käynnissä. Ryhmä J:n runkona oli JR 53, ja se oli nimetty komentajansa everstiluutnantti Jussi Turtolan mukaan. Yksikkö kuului kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuon johtamaan kolmanteen armeijakuntaan. Se taisteli jatkosodan aluksi saksalaisten komentovastuulle alistettuna Kuusamon korkeudelle sijoitetulla rintamalohkolla. Saksalaisia joukkoja komensi kenraalieversti Nikolaus von Falkenhorst. Skurnik tiesi juutalaisena, mitä suurin osa saksalaisista heistä ajatteli ja koki yhteistyön heidän kanssaan hyvin vastenmielisenä, suorastaan pelottavana. Skurnik kyllä ymmärsi, että kaikki Suomessa oleva saksalaiset eivät olleet natseja, eivätkä hyväksyneet juutalaisvainoja, kuitenkin saksalaisten läsnäolo rintamalla rasitti häntä henkisesti. Kiestingin motti Skurnikille varsinkin jatkosota muodostui käännepisteeksi, joka muutti monin tavoin hänen elämäänsä. Syitä tähän oli monia. Ensinnäkin Skurnik koki sodan kauhut poikkeuksellisen raskaiksi sekä fyysisesti että henkisesti. Hän joutui sotimaan erityisen pahoissa paikoissa, joista ehkä pahimpina Kiestingin motti. Muun muassa Osmo Hyvösen kirjassa Kiestingin motti on kuvattu yksityiskohtaisesti taisteluissa kaatuneiden ja haavoittuneiden lukumäärä. Kirjasta saa myös kuvan siitä, millaisissa epäinhimillisissä olosuhteissa lääkintähuolto joutui ponnistelemaan. Motissa kaatui monta sataa sotilasta yhden ainoan kuukauden aikana. Haavoittuneita oli yli kaksituhatta. Motti koitui myös ryhmä J:tä johtaneen komentaja Jussi Turtolan kohtaloksi. Suomalaisten lisäksi Skurnik hoiti saksalaisia. Kaikki tämä tapahtui Vienan Karjalan tiettömissä korvissa, jonne oli vaikea saada apua. Täällä Skurnikin silmien alla kuoli suuri määrä sotilaita puutteellisten olosuhteiden ja lääkintäjoukkojen vähäisen määrän vuoksi. Hänen lisäkseen valtavaa potilasmäärää oli hoitamassa vain kuusi lääkäriä. Kaiken lisäksi Kiestingin taisteluihin osallistunut saksalaisupseeristo ei ollut sotilastaustaisia vaan pääosin natsipuolueen ansiosta näihin asemiin värvättyjä siviilejä eli reserviläisiä. Sotilaallisesti he eivät olleet kovin taitavia. Itse hoidettavaksi Vaikka Leo Skurnik oli ollut nuoruudessaan varsin urheilullinen ja omannut hyvän kunnon, sodan paineet muodostuivat hänelle niin koviksi, että hän tuupertui muutaman kerran leikkauspöydän ääreen. Toisaalta po- Leo Skurnik (1907 Helsinki –1976 Oulu) oli yksi jatkosodan aikana rautaristillä palkituista, mutta siitä kieltäytyneistä suomenjuutalaisista. SA-kuva L eo Skurnik oli yksi Suomen armeijassa taistelleista Suomen juutalaisista. Suomalaiset sotilaat ottivat juutalaiset joukkoonsa tasavertaisina aseveljinään. Rintamalla lääkintämajuri Skurnik toimi patteriston, rykmentin ja kenttäsairaalan lääkärinä. Hän oli valmistunut lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1937. Talvisotaan Leo Skurnik osallistui iiläisten miesten mukana lääkintäkapteenina Laatokan koillispuolella Karjalan korvissa ja myöhemmin jatkosodassa Vienan Karjalassa. Iiläisten mukana siksi, kun Skurnik oli ennättänyt aloittaa kunnanlääkärin toimensa paikkakunnalla ennen sotaa. Täällä hän taisteli JR 39:n riveissä. Hän kuului I pataljoonaan, jossa toimi vanhempana lääkärinä. Talvisodan jo päätyttyä hänet siirrettiin Jalkaväen Koulutuskeskus 5:een lääkäriksi. Samuli Skurnikin kokoelma. Suomenjuutalainen lääkintämajuri Leo Skurnik Joukkosidontapaikka Kiestingissä jatkosodan aikaan. Kiestingissä haavoittui niin paljon sotilaita, että kaikkia ei ennätetty hoitaa. Tämä koetteli osaltaan lääkäri Skurnikia. Kiestingissä hän joutui kohtaamaan niin lääkärinä kuin ihmisenä hirvittäviä näkyjä ja kauheuksia, joita ei kenelläkään soisi. Todennäköisesti ne jättivät häneen jäljet koko hänen loppuiäkseen. 9

10 Historia Kenttäsairaalan henkilökuntaa. Leo Skurnik edestä 4. oikealla. tilasvirtakin oli aivan loputon. Kun sai hoidettua yhden, toinen oli jo tulossa hoidettavaksi ja leikattavaksi. Kantakorttiin Skurnik merkittiin sairastuneeksi toukokuun ensimmäinen päivä 1942, ja hänet siirrettiin 18.5. hoidettavaksi 32. sotilassairaalaan, jossa hän oli kolme kuukautta. Skurnik on kertonut, että hänen pääasiallinen vaivansa oli krooniseksi muodostunut hikka, johon hän oli lähes kuolla. Hikka saatiin talttumaan vasta, kun hänet vaivutettiin pitkäaikaiseen narkoosiin. Sairaalajakson aikaan liittyi myös siirto 17. Kenttäsairaalaan Uhtuan suuntaan 16.7.1942, täällä kun ei ollut saksalaisia niin paljon kuin aikaisemmassa paikassa, missä ne alkoivat käymään jo liikaa Skurnikin hermoille. Hän ei yksinkertaisesti tuntenut oloaan turvalliseksi saksalaisten lähellä. Todennäköisesti siirtoon oli vaikuttamassa osaltaan Uhtualla taistelevan 3. divisioonan komentaja Uno Fagernäs. Saksalaisten myöntämä rautaristi Leo Skurnikin ponnistelut potilaiden auttamiseksi oli huomattu jo varhaisessa vai- heessa, sillä hänelle oli myönnetty talvisodan aikana neljännen luokan Vapaudenristi. Hänen esimiehensä oli ehdottanut tätä seuraavin saatesanoin: ”Erittäin rohkea ja oma-aloitteinen toiminta useiden taisteluvaiheiden aikana pataljoonan joukkosidontapaikan lääkärinä.” Vaikka Leo Skurnik suhtautui välttelevästi saksalaisiin, nämä olivat päättäneet ehdottaa hänelle rautaristiä. Juutalaisista Skurnikin lisäksi rautaristiä ehdotettiin kapteeni Salomon Klassille ja lotta Dina Poljakoffille. Hekin kieltäytyivät rautarististä. Neljäs, joka usein tässä yhteydessä jätetään mainitsematta, on ministeri Max Jakobsonin veli, luutnantti Leo Jakobson, joka toimi päämajan tiedusteluosastolla. Kun Jakobson sai etukäteen tietää, että hänestä aiotaan tehdä tällainen ehdotus, hän pyysi esimiehiä poistamaan jo tässä vaiheessa nimensä listalta. Kunniamerkkiä Leo Skurnikille oli ehdotettu kahdesta ansiosta. Hän oli hakenut erään kiivaan taistelun tiimellyksessä taistelurintaman väliin jääneeltä ”ei kenenkään maalta” saksalaisen haavoittuneen sotilaan sen jälkeen, kun tämän sotilaan omat lääkintämiehet olivat siitä kieltäytyneet. Toinen Skurnikin ansio oli, että hän oli evakuoinut kenttäsairaalan vihollisen tykistön sulkutulikeskityksestä. Skurnik meni kertomaan Hjalmar Siilasvuolle kunniamerkistään. ”Kyllähän kai sinä hyvä veli kenraali ymmärrät, että en minä voi juutalaisena ottaa tuollaista kunniamerkkiä vastaan.” Samassa yhteydessä hän totesi, että ”tällaisilla kunniamerkeillä minä pyyhin persettäni”. Yllättäen Siilasvuo menikin kertomaan saksalaisille sanatarkasti, mitä Skurnik oli todennut. Hän ei pitänyt saksalaisista, eikä malttanut olla käyttämättä hyväkseen tilaisuutta, jossa saattoi jollakin tavalla ”näykkäistä” saksalaisia. Kun rintamalohkon saksalainen sodanjohto kuuli nämä ”terveiset”, saksalaiset vaativat, että Skurnik luovutettaisiin heille ”asianmukaisia” rangaistustoimenpiteitä varten. Siilasvuo oli todella varomaton ja toiminnallaan hän vaaransi Leo Skurnikin elämän. Saksalaisten vaateet Siilasvuo kuitenkin kuittasi toteamalla: ”En kai minä teille parasta lääkäriäni luovuta!” Ja onneksi saksalaisten pyynnöt kuihtuivat siihen. Karjalan kannakselle Uhtuan kenttäsairaalassa Leo Skurnik toimi aina kevääseen 1944, jolloin hän siirtyi Karjalan kannakselle 3. divisioonan mukana. Tuona kesänä, jolloin käytiin ankaraa kamppailua Suomen itsenäisyydestä, kenttäsairaalassa koettiin kovia paineita. 12.8.1944 Skurnik siirrettiin 24. kenttä­ sairaalaan, jonka mukana hän osallistui Lapin sodassa Tornion maihinnousuun ja sitä seuranneeseen etenemiseen Rovaniemen läpi Muonioon saakka. Leo Skurnikin palvelusaika sotien aikana kesti yhteensä viisi vuotta ja reilut seitsemän kuukautta. Vuonna 1976 Leo Skurnik sai tietää sairastavansa haimasyöpää. Hänen viimeiset sanansa olivat: ”Tämä on nyt sitten minun Via Dolorosani.” Muutamaa kuukautta aikaisemmin, ennen lähdön hetkeä, Leo Skurnik kääntyi kristityksi ja otti siihen liittyvän kasteen. Sen toimitti hänen ystävä Oulujoen kirkkoherra Ossi Ylimaunula. Skurnik kuoli joulukuussa vuonna 1976 Oulussa. ■ Suomen juutalaiset sodissamme • Juutalaisyhteisön jäsenistä sotiin osallistui 330 miestä ja 20 naista. • Heistä 23 miestä antoi kalleimman uhrin kotimaansa Suomen puolesta. • Talvisodassa kaatui 15 juutalaismiestä ja jatkosodassa kahdeksan. Kaatuneista 15 on haudattu Helsingin ja Turun juutalaisten hautausmaiden sankarilehtoon. Kentälle jäi kuusi, ja heidän muistolaattansa on sankarilehdossa. • Suomen juutalaisista useimmat ruotsinkieliset palvelivat JR 10:ssä sekä suomea puhuvat JR 24:ssä ja JR 52:ssa. • Juutalaisista sotilaista 32 oli upseereita eli 10 % kaikista sotilaista. Himmlerin lista juutalaisista • SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmler vieraili Suomessa kesällä 1942. Automatkalla hämäläisissä maalaismaisemissa hän oli käynyt juutalaiskysymyksestä keskustelun pääministeri Jukka Rangellin kanssa. • Rangell itse kertoi lopettaneensa keskustelun lyhyeen toteamalla, että ”meillä ei ole minkäänlaista juutalaisongelmaa”. Joidenkin lähteiden mukaan Himmler olisi kantanut salkussaan koko matkan ajan listaa Suomessa olevista juutalaisista.

Historia 11 Salomon Altschuler avioitui Doris Weintraubin kanssa ja heille syntyi kolme tytärtä. Salomon Altschuler Wikipedia Salomon Altschulerin kokoelma Suomen vanhimpiin sotaveteraaneihin kuulunut juutalaistaustainen Salomon Altschuler taisteli sekä talvi- että jatkosodassa. Jatkosodassa Altschuler ja muut Suomen juutalaiset joutuivat maailmanhistoriaakin ajatellen harvinaiseen tilanteeseen: taistelemaan saksalaisten sotilaiden kanssa rinta rinnan yhteistä vihollista, Neuvostoliittoa, vastaan. Komppanian päällikkö komensi Altschulerin tulkin tehtäviin saksalaisten ja suomalaisten välille, mutta mies ei ollut lainkaan mielissään, sillä hän oli kuullut natsien juutalaisiin kohdistuvista kidutuksista, hyökkäyksistä ja murhista ympäri Eurooppaa. Salomon yritti Juutalaisten oma kenttäsynagoga Sholkan Shul kieltäytyä, mutta päällikkö totesi: ”Korpraali, minä määrään sinut tähän tehtävään!” ”Kyllä, herra kapteeni”, Salomon vastasi, sillä sodan keskellä annettuja määräyksiä ei auttanut kuin totella. Mainittakoon, että kaikki Suomessa olleet saksalaiset sotilaat eivät olleet natsimielisiä. Altschuler oli myös ajamassa saksalaisia pois Lapista vuoden 1944 syksyllä. Salomon eli 105-vuotiaaksi. Hän poistui keskuudestamme 7.2.2019. Lapsuutensa Viipurissa viettänyt Salomon on kertonut kaivanneensa kaupunkia koko elämänsä ajan. Unissaankin hän sinne matkasi. Sota-aikana Salomon avioitui Helsingissä syntyneen Doris Weintraubin kanssa. Doris oli myös suomenjuutalaisia. Sukunimi merkitsee suomeksi käännettynä viinirypälettä. Salomon tapasi puolisonsa 27-vuotiaana tanssiaisissa vuonna 1940 välirauhan aikana. ”Hän oli oikea kaunotar!” on Salomon todennut puolisostaan. ■ Mannerheim Kenttähartaudet olivat yksi tärkeä osa sotiemme aikana. Tätä varten Suomen juutalaisten saivat luvan omaan kenttäsynagogaan Sholkan shuliin. Sen perusti JR 24:ssä palvellut Isak Smolar muiden rykmentissä olevien juutalaissotilaiden kanssa vain muutaman kilometrin päähän Syvärin etulinjasta. Sholkan shul sijaitsi aivan saksalaisdivisioona Engelbrechtin naapurissa. Ensimmäisenä välirauhansopimuksen solmimisen jälkeisenä itsenäisyyspäivänä, 6. joulukuuta 1944, presidentti Gustaf Mannerheim osallistui Helsingin synagogassa juutalaisen seurakunnan 23 sankarivainajan kunniaksi järjestettyyn muistotilaisuuteen. Mannerheimin ojentaman muistoseppeleen vastaanottaa seurakunnan silloinen puheenjohtaja Leo Wainstein. ■ Paavo Frimanin kokoelma Wikipedia Suomen juutalainen Salomon Klass. Kapteeni Salomon Klass Suomenjuutalainen Salomon Klass taisteli talvisodassa Jalkaväkirykmentti 64:n joukoissa, jonka komentaja toimi Uno Fagernäs. Fagernäsin johtamana hän osallistui Suomusalmen, Raatteen tien ja Pitkärannan taisteluihin. Hän komensi komppaniaa, joka puolusti muun muassa Maksimansaarta Laatokan koilliskulmalla. Täällä kiivaissa taisteluissa 24. helmikuuta 1940 venäläisen konekiväärin luoti osui Klassia päähän, ja hän joutui viettämään talvisodan loppuajan sotasairaalassa. Osuman seurauksena hänen toinen silmänsä sokeutui pysyvästi. Vammastaan huolimatta hän halusi osallistua jatkosotaan muun muassa Kiestingin rintamalla. Klass johti Kiestingissä omia joukkojaan ansiokkaasti puna-armeijaa vastaan torjuen useita hyökkäyksiä. Salomon Klass kuoli 22. maaliskuuta 1985. ■ Presidentti Mannerheim 6.12.1944 juutalaisten synagoogassa. Suomen juutalaisten kenttäsynagoga Sholkan shul jatkosodassa. Synagoga toimi upseeriteltasta ja vanerista tehdyssä tilassa, jossa oli kamiina ja ikkunat. Synagoga oli juutalaissotilaiden kohtaamispaikka, jonne tultiin sapattina pitkienkin matkojen takaa. Useimmat halusivat tavata siellä myös ystäviään ja veljiään sekä vaihtaa sotakokemuksia jumalanpalvelusten lisäksi. Saksalaiset pitivät synagogaa Suomen sisäisenä asiana, jota piti kunnioittaa ja johon ei ollut oikeutta puuttua. Suomalaista rintamasynagogaa on pidetty niin harvinaisena, että siitä on kirjoitettu kansainvälisessä lehdistössä vielä vuosikausia myöhemmin. ■ Suomen hallitus vastusti juutalaisten luovuttamista natsi-Saksalle, ja laaja vastarinta esti suomenjuutalaisten laajamittaiset luovutukset. Tästä huolimatta jatkosodan aikana Suomesta luovutettiin saksalaisille kahdeksan maassa ollutta juutalaista pakolaista ja sotavankia. Aihetta on tutkittu laajasti viime vuosina, mm. Elina Sana, Oula Silvennoinen ja Hannu Rautkallio ovat paneutuneet aiheeseen. – Toimitus

12 Perinnetyötä sota-ajan sukupolven eteen Veteraanijärjestöissä työstetään aikaa, jolloin sotiemme veteraaneja ei enää ole, mutta sukupolven teot ja anti nyky-yhteiskunnallemme on säilyttävä. Yhteinen organisaatio on veteraanijärjestöjen perustama Tammenlehvän Perinneliitto, johon kuuluu myös monia muita sota-aikaan liittyviä valtakunnallisia järjestöjä. Matka tähän yhteiseen organisaatioon voi kulkea useampaa eri reittiä. Pääasia on, että kaikki päätyvät yhdessä säilyttämään menevien sukupolvien perintöä sisukkuudesta, periksiantamattomuudesta ja vastuusta vapaan maan puolesta. Askelmerkit perinneaikaan siirtymisessä Veteraanityössä on meneillään rakennemuutos. Painopiste on siirtymässä tukityöstä perinnetyöhön. Muutoksen lopputuloksena on valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti tunnettu, tunnustettu ja arvostettu Tammenlehvän sukupolven perinne- ja tukityön toimija, Tammenlehvän Perinneliitto. Ainoa lajissaan Suomessa. Perusteita rakennemuutokseen ovat muun muassa veteraanijärjestöjen edunvalvonta- ja tukityön väheneminen, veteraanijärjestöjen paikallisyhdistysten purkautuminen ja järjestökentän uudelleen muotoutuminen vastamaan perinnetoimintaa. sotaveteraanipiiri perinneyhdistykseksi. On todettu, että veteraaneille on menettelytapa sivuseikka, ja itse perinneajan toiminnan päämäärä on tärkeintä. Selvyyden vuoksi totean vielä, että perinneyhdistyksen perustaminen ei edellytä Sotaveteraaniliiton jäsenyyttä. Jokainen yhdistys on itsenäisenä vapaa valitsemaan. Se voi myös liittyä suoraan Tammenlehvän Perinneliittoon. Tällöin yhdistyksen on hyväksyttävä Tammenlehvän Perinneliiton rajallinen kyky tarjota kattavia jäsenpalveluita. Nykyisten veteraaniliittojen toimistojen yhdistäminen tullee valmiiksi vuoden 2023 kuluessa. Tammenlehvän ohjaava rooli Valtioneuvoston työryhmä Kun tavoitteena on, että Tammenlehvän Perinneliitto ottaa vastuun perinnetyöstä, on sille ensin luotava todellinen kyky alueellisen perinnetyön ohjaamiseen, viestintään ja varainhankintaan. Sen tulee kyetä myös ohjaamaan tuki- ja edunvalvontatyötä. Tällä hetkellä Tammenlehvän Perinneliitolla ei näitä valmiuksia ole riittävässä laajuudessa. Rakennemuutoksen toteutusajatuksena on ollut mahdollisimman yksinkertainen ratkaisu ilman ennakkorajoituksia. Suunnitelmana on ollut tukeutua Sotaveteraaniliiton organisaatioon, koska sillä on edelleen riittävät resurssit muutoksen toteuttamiseksi. Kun pääosa alueellisista perinneyhdistyksistä on perustettu, siirretään ne yhtenä kokonaisuutena Tammenlehvän Perinneliittoon Sotaveteraaniliiton kautta. Valtioneuvoston kanslia asetti kansallisena veteraanipäivänä 27. huhtikuuta 2022 työryhmän, joka selvittää ja laatii ehdotuksen veteraaniperinteen säilyttämisestä, hoitamisesta ja vaalimisesta osana suomalaista yhteiskuntaa. Työryhmä on asetettu kaikkien eduskuntaryhmien pyynnöstä. Työryhmässä haetaan ratkaisuehdotusta esimerkiksi perinnetyön organisoimiseen ja rahoittamiseen, sekä määritellään valtion rooli perinnetyössä. Tammenlehvän Perinneliiton toiminnan rahoitus ratkennee siis työryhmän annettua loppuraporttinsa tammikuun lopussa 2023. Nyt tarvitaan kärsivällisyyttä ja malttia, jotta vaativa yhteinen muutostyö saadaan kunnialla maaliin. Kohti perinneaikaa suunnitellusti Tammenlehvän Perinneliiton kehittäminen kohti perinneaikaa etenee suunnitellusti. Alueellisia perinneyhdistyksiä oli kesäkuussa 2022 yhteensä 12. Näistä yhdeksän on Sotaveteraaniliiton jäseniä. Perinneyhdistysten muodostaminen etenee siten, että vuoden 2023 aikana pääosa (26) on valmiina. Niistä osa perustetaan erikseen, ja osa muuntamalla Jukka Viinanen Kirjoittaja on Tammenlehvän Perinneliitto ry:n puheenjohtaja ja samalla liiton hallituksen puheenjohtaja Keräysten tulevaisuus Perinneaikaan siirtymistä pohdittiin Sotiemme veteraanit I Sotiemme naiset -keräyksen piiripäälliköiden tapaamisessa Tampereella. Mikä on keräyksen tilanne nyt ja miltä lähivuodet näyttävät? – Sotiemme Veteraanit I Sotiemme Naiset -keräys on alkanut vuonna 2006. Kyllähän me olemme jo kovin monta vuotta keränneet rahaa veteraanien ja sotiemme naisten auttamiseksi. Uskoisin, että keräys jatkuu tämän ja ensi vuoden lähes normaalisti. Tähän vaikuttaa mm. se, että koronavuosien aiheuttaman tauon jälkeen Puolustusvoimien varusmiehet näkyvät jälleen katukuvassa ja keräävät lipas- tai listakeräyksillä niillä paikkakunnilla, joissa meillä on vielä veteraaneja sekä puolisoita ja leskiä, muistuttaa varainhankinnan päällikkö Pia Mikkonen. Mikä keräyksen rooli on perinneajassa ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat? – Keräyksen rooli perinneajassa on vielä täsmentämättä. Varmaa on se, että perinneajan keräys on hyvin erilaista kuin kerääminen elossa oleville. Mikä oli / mitkä olivat piiripäälliköiden ajatukset keräyksen roolista perinneaikana? – Keräystoiminta nähtiin piiripäällikköpäivillä tarpeellisena, laajasti toteutettuna siten, että keräyksen avun kohteena veteraanien perinneaikana voisivat olla esimerkiksi sotilaspojat, sotaorvot, suomalaisten rauhanturvaajien tarvitsema tuki tai vaikkapa maanpuolustustahdon säilyttämiseen ja sen esillä pitämiseen liittyvä keräystyö. Samalla, auttamisen kautta välittyisi suomalaisille veteraanien arvomaailma ja heidän elämän työnsä sekä veteraanien perintö, arvioi Pia Mikkonen arvioi.

13 Satakunnassa perinnetyöhön lähdetään samalta viivalta Ariela Säkkinen Sotiemme veteraanit I Sotiemme naiset -keräyksen piiripäälliköt kokoontuivat elokuussa Tampereelle keskustelemaan keräyksen roolista ja tarpeesta perinneaikaan siirryttäessä. Tulevaisuuden kysymyksiä Perinneaikaan siirtyminen on käynnissä kaikissa veteraanijärjestöjen piiriyhdistyksissä ja yhteiseen lopputulokseen kuljetaan erilaisia reittejä pitkin. Sinne pääseminen tietää muutoksia ja niihin sopeutumista. Juhani Vihervuori Tammenlehvän Perinneliiton Satakunnan yhdistys perustettiin helmikuussa 2022. Perustaminen vaati pohjatyötä, jota Satakunnan sotaveteraanipiiri teki Tammenlehvän Perinneliiton (TaPen) toimeksiannosta. Perusteelliset, hyvässä yhteistyössä tehdyt valmistelut ovat tuottaneet tulosta, ja toimijat ovat käynnistäneet toimintaansa onnistuneesti. – Laajalla rintamalla olemme olleet kaikki maakunnalliset toimijat mukana, esimerksiksi Lottaperinne ja Sotilaskotisisaret, Karjalaliitto, Sotilaspojat, reserviläiset ym. Meillä on iso konklaavi ja hyvä niin. Ketään ei ole jätetty ulkopuolelle, yhdistyksen sotainvalidien edustaja Heikki Moilanen sanoo. Alueellisen perinneyhdistyksen toimijoille on ollut alusta asti selvää, että heidän yhdistyksensä liittyy aikanaan suoraan TaPeen. He eivät ole kokeneet tarvetta liittyä väliaikaisesti Sotaveteraaniliittoon, etenkään kun puhutaan vain parista vuodesta. Sen sijaan valitsemallaan toimintamallilla he tarjoavat kaikille mukana oleville järjestöille tasavertaiset lähtökohdat. – Olemme pitäneet täällä tarpeellisena ja periaatteellisena sitä, että pääsemme kaikki toimijat liikkeelle yhdenvertaisesti. Se ei toimi, jos yksi kolmesta veteraanijärjestöstä pitää ”isännän ääntä”. Miltä se näyttäisi vaikka Karjalaliiton silmissä, jos menisimme ensin toiseen järjestöön? Meistä tämä on erittäin loogista, Moilanen kertoo. Samaa sanoo Satakunnan perinneyhdistyksen puheenjohtaja, Sotaveteraanipiirin edustaja Tapio Huhtanen. – Alusta alkaen perinneaikaan siirtymisen valmisteluun on kutsuttu kaikki Tammenlehvän jäsenjärjestöjen satakuntalaiset toimijat. Tämä on ollut hyvä, ja keskustelua on tullut laajalti, Huhtanen toteaa. mutta varsinainen käytännön työ tullaan tekemään kunnissa. – Haemme nyt malleja siihen, kuinka saadaan toiminta jatkumaan luontevasti siinä vaiheessa, kun mukana olevat ihmiset ovat vaihtuneet. Kunnat ja seurakunnat ovat avainasemassa: kunnan sivistystoimeen olisi hyvä saada esimerkiksi perinnetyön toimikunta, Moilanen sanoo. Toimintaansa Tammenlehvän Perinneliiton Satakunnan yhdistys rahoittaa yhteisesti niin, että jokainen toimija laittaa siihen oman osuutensa. Näin he ovat saaneet talousasiansakin kuntoon siirtymäajaksi. Tammenlehvän Satakunnan perinneyhdistyksen perustamiskirjan allekirjoitti ensimmäisenä veteraani Taisto Talasma. Vieressä rintamaveteraaniliiton Tapio Kamppi. Matkalle on mahtunut vaikeitakin käsiteltäviä asioita, esimerkiksi yhdistyksen jäsenyyteen liittyen, mutta kaikessa on päästy yhteisymmärrykseen. Talouteen liittyviä aiheita Huhtanen pitää lähitulevaisuuden haasteina. Liikkeelle maltilla Satakunnan yhdistyksellä on jo suunniteltuna paljon sisältöä, jotka perustuvat mukana olevien järjestöjen omiin toimintamalleihin, ja joita tullaan nyt hyödyntämään yhteisen perinnetyön eteen. Yhdistys on kuitenkin malttanut varoa haukkaamasta liian isoa palaa ja etenevät toimissaan maltillisesti. – Tiedotus on tärkeää ja siinä suurena apuna on Satakunnan Sotaveteraanien perinteinen, ihmisille jo tuttu joululehti, jota uusi yhdistys tulee jatkamaan. Tulemme miettimään vielä lehden nimeä ja sisältöä. Hengellisen työn puolella järjestöt tulevat luopumaan omista kirkkopäivistään ja niiden järjestäminen siirtyy perinneyhdistykselle. Lisäksi järjestämme yhteisiä maakunnallisia tilaisuuksia, joissa hyödynnetään eri toimijoidemme teemoja, kuten siirtolaisuutta ja karjalaisuutta. Se on hyvää ja kokoavaa maakunnallista toimintaa. Jatkossa pohdimme myös, kuinka saada perinnetietoa koulujen ja nuorten suuntaan, Moilanen sanoo. Huhtanen toteaa heillä toiminnan keskiössä olevan neljä perinneajan elementtiä: rintama, kotirintama, karjalaisten ja yleensäkin evakkojen asuttaminen sekä sodan jälkeinen jälleenrakentaminen, jotka kaikki liittyvät Tammenlehvän jäsenjärjestöjen toimintaan. Kuten valtakunnallinen perinnetyön suunnitelma kuuluu, työssä maakunnan toimija on toimintaa ohjaava ja kokoava taho Satakunnan sotainvalidipiirin puheenjohtaja Heikki Moilanen kiittää Satakunnan perinneyhdistyksessä vallitsevaa hyvää yhteistyötä. – Monessa yhdistyksessä pohditaan oman jäsenistön tulevaisuutta sekä vetäjien jaksamista ja paikkaa tulevaisuudessa. Olen korostanut, etteo jäsenyys perinneyhdistyksessä tarkoita oman jäsenyhdistyksen toiminnan päättämistä. Tosin esille on tullut pohdintoja siitä, voisiko Tammenlehvän Satakunnan Perinneyhdistys tulevaisuudessa ottaa vastuulleen enemmän nykyisten perinnetyötä tekevien yhdistysten toimintaa, Huhtanen sanoo. Nämä kysymykset tulevat selviämään lähivuosina. Siihen asti Satakunnassa tehdään perinnetyötä yhdessä. Marja Kivilompolo

14 Siunausta syksyyn! Markuksen evankeliumista 7:31–37 Jeesus lähti sitten taas Tyroksen seudulta ja tuli Sidonin ja Dekapoliin alueen kautta Galileanjärvelle. Siellä hänen luokseen tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan, ja häntä pyydettiin panemaan kätensä miehen päälle. Jeesus otti hänet erilleen väkijoukosta, pani sormensa hänen korviinsa, sylkäisi ja kosketti hänen kieltään. Sitten hän katsahti taivaalle, huokasi ja sanoi kuurolle: ”Effata.” Se merkitsee: aukene. Silloin miehen korvat aukenivat ja hänen kielensä vapautui, niin että hän puhui selkeästi. Jeesus kielsi ihmisiä kertomasta tästä kenellekään, mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he levittivät siitä tietoa. Kaikki olivat ylen määrin hämmästyksissään ja sanoivat: ”Hyvin hän on kaiken tehnyt. Kuurot hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.” J umalalle kaikki on mahdollista. Yksi sana, aukene, ja Jeesus avasi kuuron korvat ja paransi puhekyvyn. Miten paljon ympärillämme onkaan sanoja ja puhetta. Moni kaipaa juuri oikeita sanoja kuultavaksi elämäntilanteeseensa; lohdutusta, välittämistä, rakkautta ja tukea. Kuuron ja heikosti puhuvan miehen kohdalla ihmiset näkivät sairaan lähimmäisen. Jeesuksen sana, aukene, avasi näköalan syvemmälle. Hetkessä sairas mies olikin terve. Jumala on sanassaan läsnä. Jumala loi maailman sanallaan ”Tulkoon valo!” ja niin edelleen. Sanassaan Raamatussa Jumala antaa meille hyvän elämän ohjeet, toivon ja rohkeuden sekä ilosanoman Jeesuksesta. Kuuron parantaminen oli ihme, tunnusteko. Se oli merkki siitä, että Jumalan valtakunta oli tullut ihmisten keskelle. Apua tarvitsevien parantaminen kertoi siitä, että Jumalan valtakunta kuuluu kaikille. Jumalan valtakunnan sanat olivat Jeesuksessa. Tiedämme elämänkokemuksesta, että ihmeitä tapahtuu, pieniä ja suuria. Jumalan siunaus ja johdatus kuljettavat elämäämme ihmeellisellä tavalla. Joskus huomaamme ihmeen välittömästi ja joskus myöhemmin, kun vaikeista asioista selviämistä pohtii. Ihme tai rukousvastaus ei ole itsestäänselvyys. Aina sairas ei parane tai asiat eivät järjesty pyytämällämme tavalla. Jumalan yhteydessä, Jumalan lähellä, voimme kuulla Jumalan vastauksen, jonka hän näkee hyväksi meille. Tässä onkin vaikea uskonelämän ja elämän läksy: pyyntö, Tapahtukoon sinun tahtosi, Isä meidän -rukouksessa. Merkittävää on, että Jumala ei ole läsnä vain siellä missä tapahtuu jotain suurta ja poikkeuksellista. Jumala on läsnä sanassaan ja sakramenteissaan, kasteessa ja ehtoollisessa. Kasteessa sana liittyy veteen. Ehtool- lisessa sanaan liittyvästä leivästä ja viinistä tulee Kristuksen ruumis ja veri. Jumalan sanan julistaminen on evankeliumin ääni, joka kertoo Jeesuksesta, armosta ja iankaikkisesta elämästä, pelastuksesta. Näin Jeesuksen seuraajat, kastetut, on kutsuttu sanan palvelukseen. Tämä palvelus on arjen elämää; hyvän, toden ja oikean puhumista sekä rakastavien, vapauttavien ja lohduttavien sanojen sanomista. Lähimmäisenä olemista. Kaipaamme myös sanoja Jumalasta; puhetta Jumalan läsnäolosta elämässä, Jeesuksesta ja rukousvastauksista. Se on haaste ja tehtävä, miten kertoa Jumalasta ja tuoda armon ja pelastuksen sanomaa esiin tavallisissa tilanteissa. Hyviä, toivon sanoja. Jumalan sana koskettaa tuoden esiin synnin ja riittämättömyyden. Ennen kaikkea Jumalan sana on lopulta armon väline. Jeesus sanoi: ”Jolla on korvat, se kuulkoon.” Jeesus antaa kuulevan sydämen samalla tavalla kuin hän antoi evankeliumin kuurolle kuulevat korvat. Jeesus on Jumalan Sana, ja kun Jeesus puhuu, hänen sanansa ovat uutta luovia sanoja. Kun Jeesus sanoo meille: “Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.” sydämemme avautuu kuulemaan ja uskomaan. Jeesuksen sanat ovat uuden luomisen sanoja, uuden elämän antavia sanoja, jotka itse vai- Virsi 204 Herra Jeesus, Hengelläsi 1. Herra Jeesus, Hengelläsi henkeäni liikuta, laupiaalla kädelläsi koske kuuron korvia. Mieltäni sä ohjaa niin, etten joudu eksyksiin. Sanasi tee eläväksi, minut sanan tekijäksi. 2. Kirkossasi, Vapahtaja, alla armokättesi anna löytää rauhan maja, vahvista myös uskoni. Sanallasi virvoita, haavoita ja paranna. Torju turhat ajatukset, väärän rauhan houkutukset. 3. Jeesus, ilo enkeleitten, autuus kaiken maailman, maasta vaivain, kyyneleitten kotiin päästä haluan. Hengelläsi vahvista lähtöhetken tullessa. Loppuun asti hoida, kanna, riisu risti, kruunu anna. Thomas Kingo 1699. Suom. Jaakko Haavio 1937. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Saksassa 1738. kuttavat sen, että ne kuullaan ja otetaan uskossa vastaan. Toisesta kirjeestä korinttilaisille 3: 4-6 Tällaisen luottamuksen Jumalaan on Kristus saanut meissä aikaan. En tarkoita, että kykenisimme ajattelemaan mitään omin päin, mitään mikä olisi peräisin meistä itsestämme. Meidän kykymme on saatu Jumalalta, ja hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki. Kirjain näet tuo kuoleman, mutta Henki tekee eläväksi. Rukous: Pyhä Jumala, meidän Luojamme. Sinä ilmaiset rakkautesi meitä kohtaan monella tavalla. Vapauta meidät synnistä, joka estää meitä ottamasta vastaan sinun hyvyytesi. Opeta meitä iloitsemaan ja kiittämään kaikesta siitä, mitä meille annat. Ota vastaan rukouksemme. Aamen. ■ Salla Häkkinen Johtava kappalainen, Tampereen Tuomiokirkkoseurakunta Sotainvalidien Veljesliiton Tampereen osaston ja Pirkka-Hämeen piirin luottamuspappi Veteraanivastuun hengellisen toimikunnan jäsen

15 Yhteinen Ystäväpiiri Teksti ja kuvat: Tuija Kurki K ymenlaakson Sotaveteraanipiiri ry:n sosiaalineuvoja Päivi Rantala istui marraskuussa 2021 sosiaalineuvojien neuvottelupäivillä kuuntelemassa esitystä Ystäväpiiristä, jonka toimintaa Vanhustyön keskusliitto on kehittänyt jo 16 vuoden ajan. Päivi innostui Ystäväpiirin ideasta ja pohti toiminnan käynnistämistä Etelä-Kymenlaakson alueelle. Idea lähti elämään omaa elämäänsä ja lopputulemana sovittiin Ystäväpiirin käynnistämisestä Kouvolan alueella, Kymenlaakson Sotainveteraanipiiri ry:n sekä Sotainvalidien Kymen piiri ry:n toimiessa toiminnan taustatukena. Vuoden 2022 alussa siihen oli valjastettu Päivin lisäksi myös Sotainvalidien Kymen piirin toiminnanjohtaja Tiia Sihvola, joka kuitenkin jäi pian pois työpaikanvaihdoksen takia. Tiia pyysi tilalleen Tuija Kurjen, joka oli Kymen piirin jäsenille tuttu työstään sotainvalidien neuvontapalvelussa. Ennen kuin Ystäväpiiritoimintaa päästiin aloittamaan, osallistuivat Päivi ja Tuija Vanhustyön keskusliiton järjestämään monipuo- Sinikka, Liisi, Riitta ja Inkeri liseen ohjaajakoulutukseen. Ryhmän toiminnan ajan ohjaajat pitivät oppimispäiväkirjaa, jonka kautta heille nimetty mentori seurasi, neuvoi ja tuki ohjaajia. Ryhmän alkamisesta ilmoitettiin paikallislehdissä ja ohjaajat haastattelivat mahdolliset osallistujat. Valinnoissa huomioitiin kokonaisvaltaisesti haastateltavan elämäntilanne, jossa yksinäisyys oli yksi tärkeistä kriteereistä. Ystäväpiiri käynnistyi 11.3. Sen kantavana teemana oli luontolähtöisyys, mikä huomioitiin kaikkien kokoontumiskertojen sisällön suunnittelussa. Ryhmä muodostui ”Eikä me olla sokerista!” kuudesta osallistujasta Retkipäivänä oli hieman ja kokoontumiskertoja koleaa ja kosteaa, muttei oli 12. Mainiot tilat kosää vähentänyt ulkoilun koontumisille saimme ja makkaranpaiston Kouvolan kaupungin tuomaa iloa. Porukkatalosta ja koska kyseessä oli pilottiryhmä, Sotainvalidien Ryhmälle luotiin yhteiset pelisäännöt Sotaveteraaniliiton sosiaalisihteeri Leena Seppälä ja Kymenlaakson sotaveteraanien toiminnanjohtaja Toivo Hartikainen vierailivat Ystäväpiirissä aloitus- ja päätöstilaisuuksissa. Ystäväpiiristä sanottua: ”Perjantai on viikon parhain päivä, koska tämä ryhmä kokoontuu silloin!” ”Elämäntilanteessa on ollut muutos. Ystäväpiiri on auttanut uudelleen kiinnittymään elämään.” ”Piristänyt, saanut uusia ystäviä, kun monet hyvät ystävät ovat jo poismenneet.” Veljesliitto tuki kuljetusjärjestelyissä. Päivi toi askartelutarvikkeet ja kahvipullat. Ystäväpiiriä ei ”vedetä” vaan ohjataan; siihen osallistuvat saavat itse ehdottaa ja toivoa tapaamisten sisällön. Niinpä kevään aikana laulettiin, lausuttiin runoja ja aforismeja, kerrottiin vitsejä, muisteltiin menneitä, askarreltiin, huomioitiin juhlapyhät, vietettiin hattujuhlaa ja yhdet huomattavat syntymäpäivät. Kevään lopulla tehtiin retki Voikkaan Virtakivelle ja vaikka sää oli tihkusateinen ja hieman kolea, maistuivat grillimakkarat ja kaikilla oli mitä iloisin mieli. Osallistujien keskuudessa perjantaipäiviä ja ystävien tapaamisia odotettiin. Puhetta riitti kaikesta mahdollisesta, ilolla ja huumorilla höystettynä, ja usein tila raikui naurusta. Välillä myös herkistyttiin ja hiljennyttiin, saattoipa silmäkulmaan nousta kyynelkin. Ystäväpiirille laadittiin myös yhteiset pelisäännöt, joista tärkeimpinä huomioitiin keskinäinen kunnioitus ja luottamuksellisuus. Päivin ja Tuijan yhteistyö sujui niin saumattomasti ja Ystäväpiiristä saadut kokemukset olivat niin positiivisia, että Ystäväpiiritoimintaa on päätetty syksyllä jatkaa. ■

16 100-vuotias muistelee vuosien kulkua sota-ajoista nykyhetkeen Teksti ja kuvat: Ella Kaskilahti 29.6.2022 oli päivä, jolloin Vihtori Kytöheimo täytti 100 vuotta. Kytöheimo on Karjalasta kotoisin oleva sotainvalidi, veteraani ja entinen metsätyöntekijä, joka tyttärensä Auli Kytöheimon mukaan omaa positiivisen persoonan, tapahtumarikkaan elämän ja loistavan muistin. N uoruutensa Karjalassa viettänyt Vihtori Kytöheimo on suuren ortodoksisen perheen yhdeksästä sisaruksesta vanhin. Jo 18-vuotiaana Kytöheimo lähti vapaaehtoisena talvisotaan ja myöhemmin vielä jatkosotaan. Hänen perheensä joutui evakkoon ensin Rautalammelle, sitten Alahärmään, jonka jälkeen he saapuivat Karstulaan. Kytöheimo kertoo elämänsä päätapahtumista tarkoin päivämäärin ja säätilojakin muistellen. – Kuulo on heikko, mutta muistinsa kanssa isä on erityinen, kertoo hänen tyttärensä Auli Kytöheimo. Kytöheimo palauttaa mieleensä sodan alkuaikoja: – Olimme viemässä junalla teuraskarjaa Tolvajärveltä Keravalle ja pommituksia kuului samalla vähän väliä, mutta junaan ei osunut. Talvisodan lopussa Kytöheimon perhe siirrettiin kesäkuussa Alahärmään evakoiksi, josta Kytöheimo lähti vielä jatkosotaan. Sodan alussa, Kytöheimon ilmoittauduttua suojeluskuntaan, hän päätyi Uudenkaar- lepyyn koulutuskeskukseen, jonka opeissa hän vietti muutamia päiviä. Tuolta sotilaat marssitettiin junan kautta Ouluun ja sieltä kuorma-autoilla rintaman etulinjoille. – Muistan kun Oulussa kentällä otin repun pois ja istuttiin siellä heinikossa. Oli kuuma päivä, kertoo Kytöheimo. Ensimmäisinä päivinä oli kovia taisteluita ja monia paikkoja vallattiin. Kytöheimo kertoo ensimmäisen hyökkäyksen kuitenkin epäonnistuneen, sillä komppanian päällikkö haavoittui. – Kerkesin edetä noin neljä tai viisi metriä Kytöheimo lomalla Joensuussa syksyllä 1942. Venäjän puolelle, kunnes tuli käsky palata takaisin asemiin. Monet haavoittuivat perääntyessä, mutta iltapäivällä valtaamista kokeiltiin eri paikalta uudelleen. 21. kesäkuuta Ihantalassa Kytöheimo haavoittui kranaatin räjähtäessä sotilaiden keskelle. Räjähdyksen sirpaleet osuivat Kytöheimoon, jonka jälkeen alkoi matka sotasairaalaan. Kranaatin sirpaleet ovat yhä Kytöheimon yläruumiin alueella koteloituneina. – Jouduin vahingossa vainajahuoneeseen ensimmäiseksi yöksi, sillä he unohtivat minut sinne, naurahtaa Kytöheimo. Aamulla haavoittuneita alettiin kuljettaa junalla Vaasan sotasairaalaan. – Juhannusaattona oltiin Vaasan asemalla ja vettä tuli taivaan täydeltä! Lyseossa nuoret naiset pesivät meitä ravasta ja verestä, jonka jälkeen meidät vietiin yläkertaan kahden lakanan väliin. Vaasassa huoneet olivat täysiä. Kytöheimon kanssa samassa huoneessa oli noin seitsemän ihmistä, mutta parhaimmillaan suuremmissa huoneissa oli lähes neljäkymmentä haavoittunutta samanaikaisesti. Viikkojen kuluessa lääkäri tuli kertomaan, että omaiset oli evakuoitu paikVihtori ja Auli Kytöheimo. Vihtori Kytöheimo täytti kesällä 100 vuotta.

17 kaan, joka sijaitsi 100 kilometriä Jyväskylästä pohjoiseen; Karstulaan. Vihtori oli selvinnyt räjähdyksestä lievin vammoin ja pääsi viettämään kuukauden lomaa. Siviiliin Kytöheimo kertoo päässeensä 20. marraskuuta 1944, mutta ennen tuota kerkesi hän kouluttaa Lahdessa haavoittuneita sekä toimia muonittajana Suomen kasarmille. Karstulaan saapuessaan Kytöheimo seurasi vanhempiaan Vahangalle. Seuraavaksi alkoi paikalleen asettuminen, työn etsiminen ja paikkakuntalaisiin tutustuminen. Töiden etsiminen päättyi, kun Kytöheimo sai paikan metsätyömaalta veljensä kanssa. Tuolla Kytöheimo työskenteli noin kymmenen vuotta ja pääsi myös pomon paikalle entisen lähtiessä muualle. – Selkä tuli huonoksi nuorena tehdystä hakkuutyöstä. Hoidettu ja hierottu on vaikka kuinka monet paikat, naurahtaa Kytöheimo. Myös rakkautta on mahtunut sadan vuoden sisälle. Kytöheimo löysi vaimon Vahangalta vuonna 1947 ja he menivätkin naimisiin samana vuonna 4. heinäkuuta. Kymmenen vuoden kuluttua perhe-elämä alkoi, kun he saivat kaksi lasta; Aulin ja Tuovin, joilla ikäeroa on kolme ja puoli vuotta. Aluksi Kytöheimo asui vuokralla, mutta osti ja kunnosti rakenteilla olevan talon, jossa tyttärensä Tuovi nykyäänkin asuu. Eläkevuosinaan Kytöheimo on toiminut monenlaisissa luottamustehtävissä. Hän on ollut jo pitkään mukana esimerkiksi sota- ja rintamaveteraanitoiminnassa. Nykyään Kytöheimo asuu Karstulan Hoivakoti Marjarannassa, omien sanojensa mukaan omassa ”poikamiesboksissaan”. Kalastus on Kytöheimon mieleen ja nuoruudessa on tullut pelattua myös pesäpalloa. Lisäksi hän on kova lukemaan kirjoja ja lehtiä sekä seuraamaan urheilua. Siinäkö lienee pitkän iän salaisuus? – Ei tietoakaan! Molemmat papatkin elivät yli yhdeksänkymmenen, muistelee Kytöheimo. Kytöheimo seuraa aktiivisesti myös nykymaailman tilannetta. Ukrainan sota ja sen aiheuttama pakolaisaallokko muistuttaa paljon omista kokemuksista ja Karjalasta evakkoon lähteneistä. – Loppuisi nyt tuo Ukrainan sota. Sota on ikävä asia kaikille; nuorille ja vanhoille. Minäkin olen kokenut sen. Varsinkin nyt, kun aseetkin ovat kehittyneet niin paljon, pohtii Kytöheimo. Monenlaista on kerennyt tapahtua sadan vuoden aikana ja maailma ei tunnu lainkaan hidastuvan. Positiivisuus on Kytöheimossa piirre, joka on kestänyt värikkäiden vuosien kuluessa. – Tässä on menty päivä kerrallaan, on ollut hyviä päiviä ja huonoja päiviä, tuumaa Kytöheimo. ■ Artikkeli on julkaistu Viispiikkinen-lehdessä nro 26. Perinnejärjestön vuosikokouksen päätöksiä Perinnejärjestön vuosikokous pidettiin 8.6.2022 Helsingin Messukeskuksessa. Kokouksessa oli läsnä 22 henkilöä, joista virallisia kokousedustajia oli 19. Edustettuina oli 11 perinneyhdistystä. Järjestön puheenjohtajaksi valittiin edelleen kirjailija Lasse Lehtinen ja hallituksen jäseniksi valittiin: Varsinainen jäsen Varajäsen Tauno Skogberg (Uusimaa) Jarmo Helttula (Varsinais-Suomi) Hannu Reko (Kanta-Häme) Reijo Johansson (Pirkka-Häme) Mikko Ruskeala (Lahti) Lyyli Vento (Kymi) Jussi Huttunen (Pohjois-Savo) Tapani Varjus (Suur-Savo) Erkki Fredrikson Pertti Halonen (Kainuu) Heimo Yrjönsalo (Lohja) Ilkka Nurmi (Satakunta) Kristiina Vähäkuopus (Pohjois-Pohjanmaa) Jouko Sipilä (Pirkka-Häme) Seppo Kauppila (Keski-Pohjanmaa) Martti Kukkonen (Pohjois-Karjala) Tony Westerlund (Rannikko-Pohjanmaa) Marko Hakala (Etelä-Pohjanmaa) Kyösti Tomperi (Sisä-Suomi) Jari-Matti Autere (sihteeri, V-S) Erkki Fredrikson ja Tapani Varjus ovat uusia jäseniä. Perinnejärjestön hallituksen järjestäytymiskokouksessa järjestön varapuheenjohtajaksi valittiin Hannu Reko ja sihteeriksi sekä taloudenhoitajaksi Jari-Matti Autere. Teksti ja kuvat: Jari-Matti Autere Gubbe palvelee myös veteraaneja G ubbe on uudenlainen vanhuspalvelu, joka pitää ikäihmisen aktiivisena ja auttaa arjen askareissa. Suomalaisen yrityksen tarjoamaa palvelua on nykyisin saatavilla kattavasti useilla paikkakunnilla Suomessa ja Ruotsissa. Palvelu on sotiemme veteraaneille, sotainvalideille ja heidän leskilleen ilmaista. Gubbe yhdistää jokaiselle ikäihmiselle oman luottoavustajan, gubben, joka vierailee hänen luonaan säännöllisesti. Käynneillä esimerkiksi ulkoillaan yhdessä, tehdään tuolijumppaa tai käydään kaupassa. – Gubbet ovat työhön koulutettuja luottohenkilöitä. Pääosin he ovat nuoria opiskelijoita, mutta gubbeille ei yläikärajaa ole. Koulutamme ja perehdytämme gubbet ja tuemme heitä ensimmäisestä päivästä lähtien. Jos asiakkaalla on jokin erityistä huomiota vaativa sairaus tai toimintakyvyn alentuma, niin perehdytämme gubbe-nuoren tähän erikseen, vakuuttaa Anna Helve Gubbe Oy:stä. Monille asiakkaille gubben käynti on Helven mukaan viikon kohokohta. Se saattaa olla jopa viikon ainoa sosiaalinen kontakti. Palvelun piiriin pääsevät veteraanit, so- tainvalidit ja heidän leskensä, joille kaikille palvelu on ilmaista. Lotat ja pikkulotat saavat palvelua Lotta Svärd -säätiön tukemana, mutta heidän pitää hakea tuki itse. – Tunnuksen omaavat veteraanit pääsevät palvelun piiriin heti, kun oma gubbe-luottohenkilö on löytynyt omalta paikkakunnalta, ja veteraanien lesket otetaan palvelun piiriin niin pian, kun paikkoja taas vapautuu. Jonoon voi ja kannattaakin ilmoittautua, koska vain, Helve kehottaa. Lisätietoja toiminnasta saa puhelimitse 044 7246 007 tai sähköpostitse asiakaspalvelu@gubbe.com

18 Piirit toimivat Onnittelemme HELSINKI Ratavartijankatu 2 A, 00520 Helsinki Puh. 040 825 6695 Tulevia tapahtumia Vetres Vantaa järjestää Sinivalkoista musiikkia -hetken Viertolan koululla 22.10. klo 15.00. Tikkurilan Soittokunta esiintyy. Viljo Peltonen täytti 13.7. 100 vuotta. Puolisojäsenkerholaiset Teatterilippuja on varattu Merja Larivaaran Seniorisoppa -esitykseen tiistaina 15.11. kello 11.00 Helsingin kaupunginteatterin lämpiöön (Eläintarhantie 5). Merja Larivaara esiintyy nelihenkisen orkesterin kanssa. Kesto noin 1 ½ tuntia, josta konsertin osuus on noin 45 minuuttia. Tilaisuudessa tarjotaan laktoositon ja vegaaninen kasviskeitto. Jos olet kiinnostunut niin soita 040 825 6695. Viihteellinen rosvopaistitilaisuus pidettiin 7.6. Espoossa. Muistamme Hengellinen iltapäivä järjestetään kuukauden viimeisenä tiistaina: 27.9., 25.10. ja 29.11. kello 14-16 Kampin palvelukeskuksessa kerhohuone Mudessa, Salomonkatu 21 B. Tilaisuudessa on kahvitarjoilu. Tervetuloa! Jäsenistön jouluruoka Jouluruokailu on varattu ja tarjoillaan 12.12. kello 15 Folkhälsanin Palvelutalolla, Mannerheimintie 97. Ilmoittautumiset 25.11. mennessä puh. 040 8256695. Tilaisuus on ensisijaisesti sotainvalideille puolison tai saattajan kanssa ja leskijäsenille yksinään. Tästä ei tule enää erillistä kutsua, vaan laita tämä päivä ylös ja muista ilmoittautua! Pidetään yhteyttä ja voikaa hyvin! Kaunista syksyn jatkoa, Satu Jelkälä-Blomqvist toiminnanjohtaja Puolisojäsenkerholaisille tarjotaan teatterikäynti 15.11. kello 11.00 Merja Larivaaran Seniorisoppa-esitykseen. Varaa lippusi puh. 040 825 6695. Altti Majava *8.2.1932 † 12.6.2022 Altti Majava kuoli kotonaan Helsingissä 90-vuotiaana. Posiolla syntyneen Altin lapsuudessa riitti koettelemuksia. Hänen isänsä jäi jouluna 1941 venäläisten vangiksi ja kuoli vankileirillä, joten Altti joutui jo varhain kantamaan vastuuta yksinhuoltajaäidin tukena pohjoisen karuissa oloissa. Lapin sodan evakkomatkalla syksyllä 1944 Altti menetti 12-vuotiaana kranaatinräjähdyksessä vasemmasta kädestään liki kaikki sormensa. Hänet toimitettiin Oulun sotasairaalaan, jos- sa kiinnitettiin huomiota lapsen älykkyyteen. Sotaorpoa ja -vammaista poikaa ei voitu lähettää takaisin Posion korpeen pienviljelijäksi, joten ystävien avulla hänet saatiin opintielle. Työn ohella Altti suoritti ylioppilastutkinnon, pääsi Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan ja suoritti myöhemmin filosofian lisensiaatin tutkinnon Göteborgin yliopistossa. Altti Majava oli kansainvälisestikin arvostettu väestöntutkija. Hänen monipuolinen työuransa vei Väestöliitosta Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ja valtion eri suunnitteluyksiköiden kautta työministeriön suunnittelutoimiston päälliköksi kahdeksi vuosikymmeneksi. Tuossa tehtävässä Majava käynnisti suomalaisen työvoimapoliittisen tutkimustoiminnan ja vaikutti keskeisesti Suomen siirtolaisuuspolitiikan kehittämiseen. 1990-luvulla hän hoiti väestötieteen professorin virkaa. Toiminta sotainvalidien sekä puolisoiden parissa oli Altille rakasta. Altti oli mukana Sotainvalidien Veljesliiton Helsingin piiri ry:n piirihallituksessa 2011–2022. Hän toimi yhdistyksen 1. varapuheenjohtajana vuo- Tervetuloa sotainvalidit puolison tai saattajan kanssa sekä leskijäsenet jouluruokailuun maanantaina 12.12. kello 15.00 Folkhälsanin Palvelutalolle. Ilmoittautumiset 25.11. mennessä puh. 040 825 6695. sina 2012–2013 sekä 2. varapuheenjohtajana 2013–2015. Yksi tärkeimmistä asioista Altille oli, että puolisojäsenille myönnetään äänioikeus, mikä toteutui vuosikokouksessa v. 2020. Altti toimi Helsingin kaupungin rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnassa sotainvalidipiirin varsinaisena edustajana 2012–2021. Altille oli myönnetty sotainvalidien ansiomerkit, viimeisempänä sotainvalidien ansioristi vuonna 2019. Jäsenistö muistaa Altin positiivisena, ystävällisenä, huomaavaisena henkilönä, joka viljeli pientä huumoria tilanteen mukaan. Puolisonsa Irmelin Hildénin kanssa Altti vietti yli kuusikymmentä vuotta, toistensa ajatuksia rikastuttaen. Viimeiset 20 vuotta Altti toimi puolisonsa omaishoitajana ja saattoi tämän viimeiselle matkalleen vain muutamaa viikkoa ennen omaa kuolemaansa. Perhe oli Altille kaikki kaikessa. Hänelle ja Irmelille siunaantui kolme lasta ja kaksi lastenlasta. Lapsilleen Altti oli peruskallio, pyyteetön ja auttavainen. Suhteet lapsenlapsiin olivat erityisen lämpimät. Juhani Lönnroth Anna-Maria Majava

Piirit toimivat 19 Onnittelemme UUSIMAA Ratavartijankatu 2 A, 00520 Helsinki Puh. 040 825 6695 Piirin kuulumisia Mennyt kesä on ollut kaunis ja helteinen. Tätä luettaessa ollaan jo lokakuussa. Kesäkuussa piirillä oli ilo luovuttaa sotainvalidien ansioristi Torsti Lahdelle Vihdistä. Torstilla on pitkä työ takanaan Vihdin alueella sotainvalidien parissa sekä tiivis yhteistyö Rintamaveteraanien kanssa. Onnittelumme! Sotainvalidipäivää vietettiin paikkakunnilla omannäköisesti varsinaisten-, puolisojäsenten sekä tukijäsenten keskuudessa. Sotainvalidipäivänä Porvoon osasto vietti samalla osaston 80-vuotisjuhlia, kun juhlan pitäminen oikeana merkkivuotena 2021 ei onnistunut. Vastaavasti Lohjan Sotainvalidien Perinne ry esitti vierailleen tekemänsä videoesityksen, mikä kertoo kuvin, sanoin ja musiikin kera Lohjan osaston toimintavuosista 1940 alkaen. Tukijäsenet ovat markkinoineet tekemäänsä tallennetta Lohjan alueen lukioille ja yläkouluille kuin myös maanpuolustusjärjestöille, jotka vievät sotainvalidien perinnettä eteenpäin nuoremmille sukupolville. Leo Olavi Mäkinen 100 vuotta. Viihteellinen rosvopaistitilaisuus järjestettiin 7.6. Espoossa. Torsti Lahdelle luovutettiin kesäkuussa sotainvalidien ansioristi. Häntä onnittelivat Marjatta Korander ja Hannu Santti. Kaunista syksyn jatkoa ja voikaa hyvin! Satu Jelkälä-Blomqvist toiminnanjohtaja Sotainvalidipäivän viettoa Riihimäellä Teatterihotellissa. Kuva Kalervo Viitanen. Lohjalla 18.8. videon ensiesitystä katselemassa leski- ja tukijäseniä. Kuva Harry Myllymäki. Porvoon osaston juhlijoita 18.8. Haikon Kartanossa. Kuva Erkki Tuormaa.

20 Piirit toimivat VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 040 568 4500 Piirin vuosikokous Sotainvalidien Veljesliiton Varsinais-Suomen piirin vuosikokous pidettiin koronaepidemian takia vasta 2.6. Turun kristillisellä opistolla. Ennen kokousta piirin 1.varapuheenjohtaja Raimo Salonen luovutti piirin standaarit piirin tilintarkastajina pitkään toimineille Kalle Laaksoselle ja Tomi Moisiolle. Kokouksen puheenjohtajana toimi Pekka Saarela Turusta ja kokous sujui hänen johdollaan jouhevasti. Kokouksessa oli läsnä 28 henkilöä, joista virallisia kokousedustajia oli 24. Piirihallituksen puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti edelleen Heimo Purhonen Salosta. Onnea Heimolle vastuullisessa työssään. Piirihallitukseen ei tullut muutoksia. Piirihallitus päätti järjestäytymiskokouksessaan 2.6. valita piirihallitukselle kaksi varapuheenjohtajaa, 1.varapuheenjohtajaksi valittiin Raimo Salonen Loimaalta ja 2.varapuheenjohtajaksi Martti Amberla Mynämäestä. Piirin kesäpäivä Piirin kesäpäivää ja Varsinais-Suomen sotainvalidipäivää vietettiin kahden vuoden tauon jälkeen torstaina 18.8. Wanhassa Kanalassa Loimaalla. Tilaisuus alkoi ruokailulla klo 12, jonka jälkeen esiintyivät Laivaston Soittokunta, Tuija Saura ja Elina Ukkonen. Ohjelman jälkeen nautittiin vielä kahvit marjapiirakan kera. Reippaat Porin Prikaatin varusmiehet olivat auttamassa juhlan järjestelyissä. Satapäinen yleisö nautti hyvästä musiikista ja kauniista elokuun päivästä. Teksti ja kuvat: Jari-Matti Autere Ansioituneita palkittiin Piirihallitus 2022 Raimo Salonen, 1. varapj., Loimaa (varajäsen Keijo Nummela, Loimaa), Martti Amberla, 2. varapj., Mynämäki (Matti Kallio, Uusikaupunki), Marjatta Haggrén, Turku (Mauno Suominen, Turku), Heikki Kiiski, Pöytyä (Jarmo Helttula, Perinneyhdistys), Lahja Marjasto, Turku (Marja Saarela, Turku), Jukka Lehtinen, Turku (Heikki Kuparinen, Paimio), Tutta Sternberg, Naantali (Riitta Nikkonen, Raisio), Erik Törnqvist, Parainen (Risto Hellström, Salo). Teksti ja kuva: Jari-Matti Autere Vuosikokouksessa muistettiin tilintarkastajia piirin standaarilla. Kuvassa vasemmalta Tomi Moisio, piirin 1.varapuheenjohtaja Raimo Salonen ja Kalle Laaksonen. Palkitut vasemmalta Timo Manner ja Erik Törnqvist. Varsinais-Suomen piirille myönnettyjen pienoislipun ja ansioristin jakotilaisuus järjestettiin Ravintola Suomalaisella Pohjalla 1.9. Erik Törnqvist sai Veljesliiton arvokkaimman huomionosoituksen, sotainvalidien pienoislipun vapaudenristin nauhoin. Erik on toiminut Paraisten osaston sihteerinä 23 vuotta ja piirihallituksessa 22 vuotta. Timo Manner, joka sai sotainvalidien ansioristin, on toiminut Loimaan seudun osaston sihteerinä 14 vuotta. Teksti ja kuva: Jari-Matti Autere

Piirit toimivat 21 KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Liiton vuosipäiväjuhla KantaHämeen piirissä Kanta-Hämeen piiri juhli perinteisesti 18.8. Sotainvalidien Veljesliiton perustamisen vuosipäivää, ja tänä vuonna juhla järjestettiin Jokioisten Tietotalolla. Hellepäivästä huolimatta paikalla oli runsaasti sotainvalideja, puolisoita, leskiä sekä tukijäseniä. Erityisesti kiitos Ilveskodin henkilökunnalle, jotka olivat saattamassa sotainvalideja juhlaamme. Herkullisen juhlalounaan jälkeen Sotainvalidien Kanta-Hämeen Perinneyhdistyksen varapuheenjohtaja Hannu Reko toivotti juhlavieraat tervetulleiksi Jokioisille. Juhlavieraita viihdytti herkillä musiikkikappaleilla Kati Kaasalainen. Juhlapuhuja, nuori forssalainen filosofian maisteri Lotta Saarenmaa, kertoi omista ”intti”-kokemuksistaan sekä siitä miten hänen sukupolvensa suhtautuu ja ajattelee nykyisestä maailman tilanteesta Venäjän ja Ukrainan sotiessa. Sainkin paljon positiivista palautetta Lotan puheesta heti juhlan päätyttyä. Puolustusvoimien tervehdyksen juhlaan toi Panssariprikaatin esikuntapäällikkö everstiluutnantti Hannu Koivisto, ja hän myös luovutti puolustusministerin myöntämän Sotainvalidien ansioristin Heikki Karistolle. Liiton pienoislippu Vapaudenristin tunnuksella ja nauhalla oli myönnetty sotainvalidi Pauli Ellisaarelle. Valitettavasti kovan helteen takia Pauli päätti olla lähtemättä juhlaan, ja piirin varapuheenjohtaja Hannu Rekon ja minun luovuttaman huomionosoituksen vastaanotti Ilvesmajan hoitaja Sisko Rajala. Piirihallitus lupasi käydä seuraavan kokouksen yhteydessä tervehtimässä Paulia Ilvesmajal- Sotainvalidin ansioristin saaja Heikki Karisto. Ilveskodin ja Ilvesmajan herroja saattajineen. Juhlan kuvat: Hannu Reko. Pekka Salmela ja juhlapuhuja Lotta Saarenmaa. Urjalan jaostosta sotainvalidi Antti Uotila, puolisonsa Irma sekä saattajana Eino Kajava. Panssariprikaatin esikuntapäällikkö everstiluutnantti Hannu Koivisto toi Puolustusvoimien tervehdyksen. Juhlavieraita viihdytti laulaja Kati Kaasalainen. la. Lämminhenkisen juhlatilaisuuden päätti maukkaat täytekakkukahvit. Kiitos myös varusmiehelle avusta juhlissa, hoiditte homman jälleen kerran loistavasti. Mira Kulmala Toiminnanjohtaja Rosvopaistitapahtuma 20.10. klo 13 Valkeakoskella lukion juhlasalissa sotiemme veteraaneille puolisoineen, leskille, lotille, kotirintaman naisille sekä saattajille. Naistoimikunnan virkistyspäivä 20.7.2022 Hämeenlinnan osaston Veljesmajalla Kipinäniemessä. Kuva: Irja Hirstiö.

22 Piirit toimivat PIRKKA-HÄME Otavalankatu 12 B 4, 33100 Tampere Puh. 0400 835 993 Pirkka-Häme Syksy on tyllut lämpimän kesän jälkeen. Piirin kesäjuhla pidettiin 9.6. Hotel Scandic Rosendahlissa. Piirin tervehdyksen toi puheenjohtaja Raimo Toivo. Musiikista vastasi Tampereen Kotkien Weteraanisoittajat solistina Matti Sammal. Juhlassa luovutettiin huomionosoituksia. Suuren ansiomerkin saivat Elina Hietanen Ikaalisista ja Pertti Soininen Kangasalta. Kultainen ansiomerkki luovutettiin Pekka Sillmanille Tampereelta sekä toimistonhoitajat Kirsi Korvelle ja Leea Hykköselle, hopeinen ansiomerkki projektipäällikkö Sirpa Auterolle. Sisarpappi Salla Häkkinen esitti ruokarukouksen ennen maittavaa veljesateriaa. Mukana juhlassa oli seitsemänkymmentä vierasta eri puolilta Pirkanmaata. Kirkkopäivää vietettiin Tampereella Aitolahden kirkossa 9.9. Saarnan piti piispa Matti Repo, liturgina toimi kirkkoherra Juha Itkonen ja kanttorina Miia Moilanen. Seppelpartion lähetti pastori Anu Mätäsniemi ja tekstinlukijana oli opetusneuvos Riitta Sompa-Hokkanen. Jumalanpalveluksen jälkeisessä ohjelmassa oli mm. Tampereen kaupungin tervehdys, apulaispormestari Johanna Loukaskorpi, nuoren tervehdys, Linnea Nevala. Näyttelijä Ahti Jokinen esitti runonlausuntaa, veteraanin tervehdyksen esitti Aimo Reinikainen. Kiitossanat ja ruokarukouksen lausui sisarpappi Salla Häkkinen. Esitysten välillä oli yhteislaulua. Mukana juhlassa oli yli sata henkilöä. Piirin kunniakerholaiset kutsuttiin yhteiseen lounastilaisuuteen Tampereelle 25.8. Tilaisuudessa luovutettiin liiton korkein huomionosoitus, liiton pienoislippu Vapaudenristin tunnuksel- Kesäjuhlassa yhteislaulua ja iloista mieltä. Kuvassa vas. palveluohjaaja Jukka Mäkinen, sotainvalidit Pentti Kuukankorpi ja Matti Nurminen, luottamuspappi Salla Häkkinen, sotainvalidi Niilo Ala-Heikkilä, Pertti Päivärinta ja Raimo Toivo. Kuvassa oli kolme yli satavuotiasta sotainvalidia. la ja nauhalla Nokialla asuvalle Risto Pajukannalle. Hän on ollut mm. 20 vuotta Nokian osaston puheenjohtaja. Lisäksi hän on toiminut piirihallituksessa ja erityisesti häntä on kiinnostanut piirin matkailujärjestelyt. Tilaisuudessa luovutettiin myös Sotainvalidien ansioristi piirin puheenjohtaja Raimo Toivolle. Hän on ollut piirin puheenjohtaja alkaen vuodesta 2020 ja sitä ennen piirihallituksen jäsen vuodesta 2014. Vammalan osaston johtokunnassa hän on aloittanut v. 2008 ja osaston sihteerinä vuodesta 2011, toimien edelleen. Hän on myös liittovaltuuston jäsen. Piiri järjesti viimeisen Ruotsin risteilyn Turku-Tukholma-Turku 30-31.8. Mukana oli kolmisenkymmentä henkilöä – jäseniä ja osastojen toimihenkilöitä. Huolto- ja kuntoutus Piirin huoltotoimintaa on voitu harjoittaa normaalisti toimintasuunnitelman mukaisesti. Piirin maksamaa kuntoutusta voivat saada ne sotainvalidijäsenet ja puolisojäsenet, jotka eivät valtion varoin tai muista varoista saa kuntoutusta. Kuntoutus on fysikaalista hoitoa tai hierontaa kotipaikkakunnalla. Piiriltä on ennen hoidon aloittamista pyydettävä maksusitoumus. Hoitoa on tänä vuonna voitu antaa 1000 eurolla/hlö. Jalkahoito.Puolisojäsenille maksetaan jalkahoito viisi kertaa/vuosi á 35 €. Vuoden 2022 jalkahoitolaskut, mielellään kaikki 5, yhdellä kertaa sotainvaliditoimistoon viimeistään 30.11. mennessä. Kotiaputoiminta Piiri järjestää pientä korvausta vastaan kotiaputoimintaa arjen askareissa ulkoiluun, asiointiin ja juttuseuraksi, jotta kotona asuminen ja selviytyminen helpottuisi. Kaikkiaan piirin alueella avustajatoimintaa on yhdeksän kunnan alueella (Tampere, Nokia, Ikaalinen, Hämeenkyrö, Valkeakoski, Mänttä-Vilppula, Kangasala, Pirkkala, Pälkäne, Lempäälä, Vesilahti ja Ylöjärvi). Piiri pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan edelleen tukemaan jäsenistöä ja toimimaan niin, että yhdyshenkilöverkosto pysyy elinvoimaisena. Satakunnan Lennosto järjestää joulujuhlan 30.11.22 Juhlasta tiedotetaan myöhemmin. Tampereen osasto Osasto korvaa tänäkin syksynä alle 10 prosentin sotainvalidien ja sotainvalidien leskien asuntojen ikkunanpesusta 60 euroa maksettua laskua vastaan. Laskut osaston toimistoon 30.10. mennessä. Joulusiivouksesta korvataan enintään 150 euroa. Joulusiivouksesta huolehtii piirin palkkaamat avustajat. Jos otat joulusiivouksen jostain muualta, niin siivouslaskut osaston toimistoon viimeistään 20.12.2022 mennessä. Joulusiivouslaskuja otetaan vastaan jo lokakuusta lähtien. Joulujuhla järjestetään tänäkin vuonna. Siitä ja mahdollisesti muistakin tapahtumista tiedotetaan jäsenkirjeillä. Tampereen osaston toimistonhoitaja Leea Hykkönen on työssä vain tiistaina ja keskiviikkona. Hänen kanssaan asioidessa on hyvä sopia etukäteen aika em. päiville. Rosvopaisti 20.10. klo 13 Valkeakoskella lukion juhlasalissa. Tervetuoa sotiemme veteraanit puolisoineen, lesket ja lotat ja kotirintaman naiset ja saattajat! Yhteystiedot ja -ajat Piiritoimisto on avoinna asiakkaille ti, ke ja to klo 8.30–15.00. Muina arkipäivinä voi asioida puhelimella tai sähköpostitse. Puhelinnumerot: toiminnanjohtaja Jouko Sipilä 0400 835 993, piirin toimistonhoitaja Kirsi Korpi 050 384 3390, avustajatoimen projektipäällikkö Sirpa Autero (hoitaa kotiapuun liittyvät työjärjestelyt avustajien osalta) 050 352 2537 ja Tampereen osaston toimistonhoitaja Leea Hykkönen 050 358 4629. Toimiston osoite on Otavalankatu 12 B 4, 33100 Tampere, sähköpostiosoitteet: jouko.sipila@sotainvalidit.fi, kirsi.korpi@ sotainvalidit.fi, sirpa.autero@sotainvalidit.fi, tampere@sotainvalidit.fi (Leea Hykkönen). Jouko Sipilä

Piirit toimivat 23 KYMI Savonkatu 23, 45100 Kouvola Puh. 044 3350 754 Piirin syksy 2022 Olen aloittanut piirin uutena (vanhana) toiminnanjohtajana parhaiden kesähelteiden aikana. On ollut mieluisaa tavata tuttuja jäseniä ja tukihenkilöitä ja muita sotainvalidityössä mukana olevia viiden vuoden tauon jälkeen. Paljon asioita on muuttunut, mutta henki on sama hyvä kuin lähtiessäni vuonna 2017. Vuodenvaihde 2023 on piirille suurien muutosten aikaa. Vuosikokous päätti, että piiri purkautuu 31.12.2022 lukien. Kymen piirin kunniakas toiminta päättyy, mutta sotainvalidityö Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa ei lopu. Sotainvalidin Perinnejärjestön Kymen alueyhdistys jatkaa voimavarojensa mukaan hyvinvointipalvelujen antamista ja mieluisimpien tilaisuuksien järjestämistä. Ja mikä parasta, kaikki tukihenkilöt jatkavat yhteydenpitoa teihin muutoksesta huolimatta. Tavoite on, että te arvoisat jäsenemme ja puolisojäsenet siirrytte Perinneyhdistyksen jäseniksi ja elämä jatkuu siltä osin lähes entiseen malliin. Piirin purkautuminen vaikuttaa myös avustajapalveluprojek- Liiton korkeimman huomionosoituksen saaja Lauri Silander pienoislippu kädessään. Vasemmalla toiminnanjohtaja Markku Mikkola. tin toimintaan – piirin vuosikokous päätti, että avustajaprojekti loppuu 31.12.2022 lukien. Ilmoitamme asiakkaille muutoksista syksyn aikana. Myös neuvontapalvelujen järjestäminen muuttuu, kun Kymsote loppuu ja uusi Kymenlaakson Hyvinvointialue aloittaa. Valtiokonttorin kilpailutus on vielä kesken eikä meillä ole tietoa tulevasta. Tärkeintä on tietää, että neuvontapalvelu on lakisääteistä ja se jatkuu tavalla tai toisella. Koko Kymen piirin alueen (Etelä-Karjala ja Kymenlaakso) sosiaalineuvojana toimii toistaiseksi Heidi Ithawi (p. 040 8247 590). Avustajatoimen projektipäällikkönä toimiva Iina Joukainen (p. 050 381 5797) hoitaa avustajatoimintaan liittyvät lopetusvuoden tehtävät projektin päättymiseen saakka yhdessä projektiohjaaja Leena Pasasen (p. 046 6265 392) kanssa. Markku Mikkola toiminnanjohtaja Loppuvuoden tapahtumia: Kouvolan Vanhusneuvoston järjestämä Vanhusviikon juhla to 6.10. klo 13 Kouvolan kaupungintalon juhlasali. Kahvitarjoilu. (ei ilmoittautumisia piiriin) Veteraanien yhteinen kirkkopäivä su 23.10. alk. klo 10 Kouvola Maria Sali. Puolustusvoimien jouluateriat: ke 7.12. Lappeenranta, to 8.12. RUK Hamina, pe 9.12. Utti. Kymen piirin joululounas Lappeenranta Kehruuhuoneessa ti 13.12. kello 11. Tervetuloa kaikki jäsenet, puoliso- sekä tukijäsenet. Ilmoittaudu Ilkalle puh 040 5318 401 viim 28.11. mennessä. Ilmoita, tarvitsetko kuljetusta. Kymen piirin joululounas Kouvola Maria Salissa ke 14.12. klo 12. Tervetuloa kaikki jäsenet, puoliso- ja tukijäsenet. Ilmoittaudu Markulle 044 3350 754 viim. 28.11. mennessä. Ilmoita, tarvitsetko kuljetusta. Ilmoitus Kouvolan Sanomat seuratoimintapalstalla 25.11. Ansiomerkkien jako Lappeen kirkossa. Etualalla ansioristin saaja Jorma Taipale sekä jakajat Ilkka Huttunen ja Kari Hietanen. Lappeenrannan osasto 80 vuotta Kouvolassa kajahti Teksti: Jorma Taipale Teksti: Paavo Mikkonen Kymsoten Kuntoutuskeskus Hoiku tiedottaa seen. Hoikun sopimus Valtiokonttorin kanssa päättyy tämän vuoden lopussa. Muutos koskee sotaja sotilasinvalidien, heidän puolisoidensa ja leskiensä sekä erityisryhmäläisten kuntoutusta sekä sota- ja sotilasinvalidien intervallihoitoa ja sotainvalidien neuvontapalvelua. Palveluntuottajista kerrotaan syksyn aikana. Sotainvalidien laitoshoito Hoikussa pyritään varmistamaan jatkossakin. Sotainvalidipäivänä 18.8. vietettiin vihdoin Lappeenrannan seudun osaston 80-vuotis- ja purkautumisjuhlaa Lappeen kirkossa. Osasto perustettiin 22.9.1940. Jäsenmäärä oli v. 1945 peräti 594 jäsentä ja pysytteli 350–450:ssa1990-luvulle. Jäsenten oma toiminta, kuten viljankeräys, kioskin pito, jopa autokorjaamo, kertovat suuresta aktiivisuudesta. Osaston toiminnasta kertoo kattavasti Keijo Martikaisen kirjoittama 80-vuotisjuhlakirja “Paikkansa ansainneet”. Juhlapuheen pitäjä, piirin pj. prikaatikenraali Kari Hietanen puhui lämpimästi sotainvalidien sopeutumisesta yhteiskuntaan. Ukrainan tilanne osoittaa, että maailmaa vievät eteenpäin ne, jotka itse kärsivät, eivät ne, jotka aiheuttavat toisille kärsimystä. Puolustusvoimien ja Maasotakoulun tervehdyksen toi eversti Sami-Antti Takamaa, kaupungin tervehdyksen kansanedustaja Ari Torniainen ja Etelä-Karjalan Sotaveteraanipiirin pj. Markku Paavoseppä, toiminnanjohtaja Paula Penttilä ja eversti Seppo Pesonen. Kuntoutuskeskus Hoiku ei pystynyt osallistumaan Valtiokonttorin kilpailutukseen 2023 alkavista kuntoutuksen ja laitoshuollon palveluista. Sote-uudistuksen jälkeen Hoiku on ollut osa Kymsoten perusterveydenhoitoa vuodesta 2019. Hankintalain mukaisesti Hoikun julkinen omistajuus estää osallistumisen kilpailutuk- Komeasti kajahtivat Marsalkan hopeatorvet, kun lappeenrantalaisen Rakuunasoittokunnan puhaltajat – kersantti Sami Kaalinpää, ylikersantit Riku Penttilä ja Daniel Stenvall – esittivät orkesterin säestämänä em. kappaleen Sotainvalidipäivän juhlassa 18.8. seurakuntatalon Maria-salissa. Juhlapuheen piti Kouvolan kaupungin turvallisuuspäällikkö Johanna Tauriainen. Puolustusvoimien tervehdyksen toi Karjalan prikaatin apulaiskomentaja eversti Petri Olli ja seurakunnan tervehdyksen kappalainen Lasse Karppela. Viulisti Arvo Saaristo ja hanuristi Ilkka Sydänmaanlakka ilahduttivat kuulijoita musiikilla. Toiminnanjohtaja Markku Mikkola luovutti huomionosoituksena haminalaiselle Lauri Silanderille Sotainvalidien Veljesliiton pienoislipun Vapaudenristin tunnuksella ja nauhalla. Rovasti Juha Pesonen lähetti seppelepartion, johon kuuluivat Arja Hinkkanen sekä Risto ja Lyyli Vento. Juhlaosuus päättyi yhdessä laulettuun Veteraanin iltahuutoon.

24 Piirit toimivat SATAKUNTA Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Satakunnan suunnalta Tänä vuonna saimme vihdoin järjestettyä erilaisia tapahtumia jäsenistölle. Yhteiset tilaisuudet ovat olleet odotettuja ja virkistäviä. Virkistyspäivä naisille Toukokuun 24. päivänä vietettiin piirin naisille tarkoitettua virkistyspäivää noin 50 naisen kesken Suontaustan Museolla Eurassa. Päivämme pääesiintyjä oli Riina Laurila, eläköitynyt Kansallisoopperan balettitanssija ja nykyinen pappi. Hänen johdollaan mm. opettelimme balettiasentoja ja hän esitti meille Suojelusenkelin tanssien. Päivään sisältyi lisäksi yhteislauluja, arvoituksia, hyvää ruokaa, mukavaa yhdessäoloa sekä perinteisesti ruusu kotiin viemisiksi. Pääsimme myös tutustumaan museon mittaviin kokoelmiin. Seutukunnallinen kirkkopäivä Porissa vietettiin kesäkuun 7. päivänä Satakunnan alueen seutukunnallista kirkkopäivää. Päivän tunnuslauseena oli ”Kiitos Isänmaasta”. Kirkkopäivän vietto aloitettiin Keski-Porin kirkossa, jonne saapui noin 200 osanottajaa ympäri Satakunnan. Keski-Porin seurakunnan kirkkoherra Heimo Hietanen saarnasi ja kanttorina toimi urkutaiteilija Juhani Romppanen. Ehtoollisessa avustivat tuttuun tapaan rovastit Anssi Joutsenlahti ja Jussi Pelto-Piri. Seppele laskettiin kirkon sankarihaudalle. Porin Suomalaisella Klubilla nautitun lounaan jälkeen päivä jatkui päiväjuhlalla kirkossa. Kaupungin tervehdyksen toi Naisten virkistyspäivillä opeteltiin balettiasentoja. eläkkeelle jäävä kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen, jolle veteraanipiirien puheenjohtajat luovuttivat kiitoksena Veteraanikellon. Juhlapuheen piti rovasti Jussi Pelto-Piri sekä päätössanat lausui Tapio Huhtanen. Musiikista vastasivat oopperalaulaja Ville Salonen ja Sakari Salminen sekä Perinnekuoro Vaarinlaulu. Päivän päätteeksi kuultiin Romppasen soittama Finlandia. Riina Laurila esitti Suojelusenkelin. Piirin luottamuslääkäri, geriatri Markus Halminen vastaanotti suuren ansiomerkin. Sotainvalidipäivän juhla Sotainvalidipäivän juhlaa vietettiin Porissa Kuntoutuskoti DiaViressä torstaina 18.8. oman väen kesken. Avaussanat lausui yksikönjohtaja Sanna-Mari Pudas-Tähkä ja piirin tervehdyksen toi piirin varapuheenjohtaja Ilkka Nurmi. Hopeisen harmonikka-kilpailun voittaneet Heikolan sisarukset soittivat haitarilla useita kaikille tuttuja kappaleita. Huomionosoituksena jaettiin suuri ansiomerkki geriatri Markus Halmiselle. Tilaisuus päätettiin kakkukahviin. Piirin kesäjuhlaa vietettiin syyskuun 1. päivänä. Juhlasta seuraavassa numerossa. Marika Keskinen Muistamme Eila Senni Kyllikki Seikkula o.s. Kiviranta *11.11.1926 † 4.6.2022 Monien tuntema sotainvalidityötä tehnyt Eila Seikkula nukkui pois kesäkuussa. Eila osallistui jo nuorena Hinnerjoella Lotta-järjestön toimintaan. Muutettuaan Lappiin hän toimi naisjaoston vuodesta 1955 alkaen puheenjohtajana ja Satakunnan Sotainvalidien naistoimikunnan sihteerinä vuodesta 1958 alkaen niiden lopettamiseen asti. Eila järjesti satakuntalaisille sotainvalideille bussimatkoja, leirejä ja tapahtumia vuosikymmenten aikana. Eila toimi monipuolisesti sotainvalidien ja heidän perheenjäsentensä hyväksi. Eila palkittiin työstään sotainvalidien hyväksi Sotainvalidien ansioristillä vuonna 1982 sekä pienoislipulla Vapau­denristin tunnuksella ja nauhalla vuonna 2006. Tiina Seikkula

Piirit toimivat 25 SISÄ-SUOMI Justeeritie 2 41900 PETÄJÄVESI Puh. 040 778 2740 Sotainvalidien Sairaskodin viimeinen juhla Yli 34 vuotta sitten, 3.3.1988 vietettiin Sotainvalidien Sairaskodin vihkiäisjuhlaa Jyväskylän Kypärämäessä. Tuossa juhlassa Keski-Suomen Sairaskotisäätiön puheenjohtaja, sittemmin sosiaalineuvos Taito Lampinen päätti puheensa seuraavasti: ”Nämä miehet ovat antaneet suuren panoksen isänmaalleen. He ovat antaneet nuoruutensa ja terveytensä. Heidän ansiostaan saamme elää vapaassa Suomessa. He ovat ansainneet tämän laitoksen.” Nyt kun Sotainvalidien Sairaskodin toiminta on päättymässä, voimme yhtyä noihin Taito Lampisen sanoihin. Nämä miehet ja naiset, jotka vielä olette keskuudessamme ja myös he, jotka ovat jo pois nukkuneet, ovat ansainneet kaiken sen, mitä olemme voineet heille tarjota. Sairaskodin johtosäännössä vuodelta 1987 todettiin, että ”Sairaskodin toiminta-ajatuksena on tarjota potilaille sairaalatasoinen perushoito mahdollisimman kodinomaisessa ympäristössä kunnioittaen potilaiden hoitoon so- Juhliin osallistui kahdeksan sotainvalidia sekä parisen kymmentä puolisojäsentä. Kuva Titta Kivelä. veltuvia yksilöllisiä toivomuksia oman hoitonsa ja jokapäiväisen elämisensä suhteen. Tavoitteena on säilyttää potilaiden omatoimisuus mahdollisimman pitkään.” Tämän toiminta-ajatuksen toteuttamiseksi olemme saaneet työskennellä. Se on ollut meille kunnia-asia. Sotainvalidien Sairaskodin tehtävä toteutui pidempänä kuin perustamisvaiheessa osattiin ajatella. Asiakirjoista on nähtävissä, että säätiön perustamisvaiheessa Sairaskodin ajateltiin siirtyvän Jyväskylän kaupungin hallintaan ja käyttöön jo 2000-luvun alkupuolella. Sotainvalidit ovat olleet lujaa tekoa! Vietimme 18.8.2022 Sairaskodilla viimeistä sotainvalidipäivän juhlaa. Juhlapuheen piti ministeri Helena Pesola, joka oli myös vihkimässä taloa yli 34 vuotta sitten. Voimme nyt kiitollisuudella katsoa taaksepäin. Tunnemme syvää kiitollisuutta kaikkia heitä kohtaan, jotka ovat mahdollistaneet meille vapaan isänmaan. Tunnemme kiitollisuutta myös kaikkia nykyisiä ja menneitä sukupolvia kohtaan, jotka ovat työskennelleet sotainvalidityön hyväksi, olleet puuhamiehinä ja -naisina erilaisissa tehtävissä. Kiitämme myös kaikkia työhönsä sitoutuneita ja pitkäaikaisia työntekijöitämme. Te olette tehneet työtä sydämellänne. Eino Nissinen Sairaskodin toimitusjohtaja Sotainvalidipäivänä Jyväskylässä palkitut: SVR 1: Hannu Koskinen, Laukaa. Veljesliiton Vapaudenristin tunnuksella ja nauhalla varustettu pienoislippu: Eeva Savolainen, Saarijärvi. Puolustusministerin myöntämä Sotainvalidien Ansioristi: Kyösti Tomperi, Jyväskylä. Suuri Ansiomerkki: Eila Kupari, Konnevesi, ja Eero Nännimäinen, Multia. Hopeisilla ja kultaisilla ansiomerkeillä palkitut Sairaskodin työntekijät. Kuva Titta Kivelä. Ministeri Helena Pesola kiitti juhlapuheessaan sairaskodin yli 34 vuoden toimintaa mittaamattoman arvokkaaksi. "Vaikka sairaskodin toiminta lakkaa, on jokaisen sotainvalidin, heidän puolisoidensa ja leskiensä elämänehtoon oltava inhimillinen ja turvallinen eikä palvelujen kilpailuttaminen saa vaarantaa tätä. Kilpailuttaminen sopii huonosti toimintaan, jossa kysymys on suuremmista asioista kuin rahasta. On kysymys inhimillisyydestä, vuosien ystävyydestä ja hoitosuhteista ja arvostuksesta. Myös se tietotaito, joka vuosien varrella on kehittynyt sairaskodeissa, ei saa valua hukkaan." Kuva Titta Kivelä. Piirin standaarit jaettiin Sairaskodin pitkäaikaisille työntekijöille sekä piirin toimintaa tukeneille. Kuva Titta Kivelä.

26 Piirit toimivat POHJOIS-SAVO Puijonkatu 39 A 17, 70100 Kuopio Puh. 0400 756 249 Kirkkopäivä Kuopiossa Pohjois-Savon sotiemme veteraanien ja reserviläisten yhteinen kirkkopäivä järjestettiin Kuopiossa 5.6. Kallaveden kirkossa messussa saarnasi sotilaspastori Petteri Hämäläinen ja Pyhän Nikolaoksen katetraalissa ortodoksisen liturgian toimitti isä Harri Peiponen. Seppelpartio lähetettiin sankaripatsaalle, Karjalaan jääneiden muistomerkille ja Jynkänlahden taistelun muistomerkille. Ruokailu oli Kal- laveden kirkon ruokasalissa. Kirkkojuhlassa puheen piti kansanedustaja Tuula Väätäinen. Musiikista vastasi Kuopion Sotaveteraanien Perinnekuoro ja majuri Joni Pirinen lausui runon. Päätössanat lausui rovasti Hannu Savinainen. Päivän päätteeksi oli juhlakahvit. Osallistujia kirkkojuhlassa oli noin 100. Rosvopaisti Puolustusvoimien, Kuopion kaupungin ja Finnairin lentävän henkilökunnan järjestämä viihteellinen veteraanien Rosvopaisti-tapahtuma oli Kuopion klassillisella lukiolla 4.8. Ohjelmassa oli Pohjois-Savon aluetoimiston päällikön everstiluutnantti Mikko Mönkkösen tervehdys, musiikkia ja lentopurseri Kalevi Rönnqvistin juontoa ja hauskoja tarinoita sekä rosvopaistiruokailu ja munkkikahvit. Osallistujia oli kaikkiaan reilut 200. Jukka Matinpuro Kuopiosta (oik.) palkittiin Sotainvalidien ansioristillä. Huomionosoituksen luovutti piirin puheenjohtaja Heikki Lahtela. Katariina Kuurola SUUR-SAVO Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Rosvopaistitapahtumaan Vekaranjärvellä 17.6. osallistui myös tammikuussa 100 vuotta täyttänyt sotainvalidi Matti Rautiainen, joka saapui Vekaranjärvelle Savonlinnasta saakka. Kuvassa lisäksi kenttäpiispa Pekka Särkiö sekä Finnairin lentoemäntä Sasa Färling. Kaikkiaan tapahtumassa oli osallistujia n. 390. Marja-Leena Väisänen Pieksämäeltä palkittiin 15.6.2022 Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalilla kultaristein. Huomionosoituksen luovutti Pieksämäen osaston puheenjohtaja Martti Kemppainen. Raimo Lehtinen Rantasalmelta palkittiin Sotainvalidien ansioristillä ja piirimme puheenjohtaja Hannu Toivonen Veljesliiton pienoislipulla Vapaudenristin tunnuksella ja nau­halla. Huomionosoitukset luovutettiin Rantasalmella 2.9.2022.

Piirit toimivat 27 Onnittelemme ETELÄ-POHJANMAA Tammikuja 11, 60100 Seinäjoki Puh. 040 742 4813 Värikästä syksyä lakeuksilta Vuosi aikaa taipua sen pimeimpään aikaan. Pimeyden keskelle saamme kuitenkin myös valoa ja iloa, sillä sotainvalidipiirimme juhlii lauantaina 5.11. 80-vuotista taivaltaan. Sotainvalidipiirimme katsotaan perustetun 1.11.1942. Seinäjoella järjestetyssä kokouksessa oli läsnä 19 miestä ja piirin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin jääkärieversti Matti Laurila sekä sihteeriksi agronomi Reino Piirto. Piirin juhla järjestetään Seinäjoella OmaSp Stadionilla ja juhlapuhujaksi on kutsuttu opetusneuvos Erkki Honkala. Erkki on sotainvalidin poika ja hän on vastannut pitkään Peräseinäjoen sotainvalidiosaston toiminnasta. Juhla on varsin perinteinen sekä musiikkipainoinen ja siinä esiintyy mm. tuore Voice of Finland –voittaja Susanna Erkinheimo Pohjanmaan sotilassoittokunnan säestämänä. Musiikkia juhlaväelle tarjoaa lisäksi Ähtärin osaston pitkäaikainen veturi, dir. mus. Heikki Savola. Hartaushetken pitää ja seppelpartion saattelee matkaan pitkäaikainen veljespappimme Mauri Pitkäranta. Marko Martti Kalliolle 100 vuotta täyteen Sotainvalidipiirissä on jutun kirjoitushetkellä elossa 31 sotainvalidia. Jo 10 kunniakansalaistamme on saateltu haudan lepoon kuluvan vuoden aikana. ”Luonnon laki” alkaa siis väistämättä toteutumaan jäsenistön keski-iän alkaessa hipoa sataa vuotta. Laihialainen Martti Kallio täyttää 1.11. komeat 100 vuotta. Martti on tänä vuonna neljäs tuon komean rajapyykin ylittävä sotainvalidimme. Tämän lisäksi piirissämme elelee kolme sotainvalidia, joiden elämä jatkuu jo toiselle sadalle. Martti asuu puolisonsa Railin kanssa omakotitalossaan ja arki ”pätsäillään” pienten kotiapujen turvin mukavasti. Pitkän ikänsä salaisuudeksi hän kertoo mm. sen, että hän lopetti sodassa oppimansa tupakanpolton melko pian sodan päätyttyä. Kulkutaudeiltakin hän kertoo säästyneensä. Maanviljelys- ja metsänhoitotöiden ohella moninainen kirjoittaminen on kuulunut tiiviisti hänen elämäänsä. Martti laskeskelee kirjoittaneensa elämänsä aikana satoja erilaisia kirjoituksia. Ensimmäisen runonsa Martti muistaa jo siltä ajalta, kun hän oli 5-vuotias. Nuorena poikana hän kirjoitti nuorisoseurojen lehtiin ”Lakeuksien nuoriso” ja ”Pyrkijä” runoja, paikalliseen Ilkka-lehteen hän tiivisti 1940-1950-luvuilla Viikon Viisuja -sivuille runomuodossa viikon tapahtumat ja onpa hänen kirjoittamiaan pakinoiVoice of Finland -voittaja Susanna Erkinheimon terveiset piirimme väelle: Susanna Erkinheimo on yksi 80-vuotisjuhlan esiintyjistä. – Minun isän setä oli sotaveteraani ja pienempänä olin hänen kanssaan paljonkin tekemisissä. Arvostan todella paljon vanhempia ihmisiä, jotka ovat kokeneet koviakin aikoja. Itsenäisyys on maallemme iso asia ja ta, mielipiteitä ja kannanottojakin julkaistu useissa eri lehdissä. Ohessa katkelma runosta Taipaleenjoki. Sen teksti ei ole tarinaa, vaan Martin elettyä elämää, ja ikävä kyllä, runo on kovasti ajankohtainenkin. Koko sotainvalidipiirin väestä sydämelliset onnittelut Martille. Martti Kallio ylittää komean rajapaalun. ”Taas Taipaleenjoelle tulla sain, niin, turistiretkelle vain. Suven vehmaus Terenttilän aukeaa ja Taipaleen virtaa ympäröi. Ei tykistötulta nyt ankaraa, pieni tyttö vain kielokimppuja möi. Oli Kirvesmäessä hiljaista niin, vähän merkkejä taisteluista. Minä vaivuin sitten muistoihin: tuli tuiski taas tykkien suista. Taas ulvoi ilmassa rauta. -Oi Luoja nyt omiasi auta! On jälleen helvetti valloillaan, yli ihmisten, yli revityn maan! Joku huutaa jälleen lääkintämiestä, joku pyyhkii otsaa tuskanhiestä, vaikka on talvi ja pakkassää, -Joko vainooja rynnistää? Jo tulevat! Jo tulevat nuo! Tulkaa veljet nyt kookoon luo. Nyt on aika, nyt ammumme, nyt ja nyt! Ei ennen näin voimalla hyökännyt. Nyt on satoja, suojassa panssarien, Ne tulevat juosten ja ampuen. Ei yli niitä tästä päästää saa, sillä takana on Suomi. Synnyinmaa." varsin moni nuorempi ihminen pitänee sitä jo itsestään selvänä asiana. Minä olen nostalginen ihminen ja tykkään vanhoista ihmisistä, vanhoista rakennuksista ja tavaroista sekä niiden tarinoista. Musiikkimakunikin menee aikaan, jolloin soittimet olivat oikeita ja kappaleet tehtiin huolellisesti. Voice of Finland –kilpailun voitto ei muuttanut minua ihmisenä, mutta keikkoja on ollut nyt paljon. Olen ollut aiemminkin sotilassoittokunnan solistina ja on ihanaa päästä taas ison orkesterin hienojen sovitusten esittäjäksi. Lähetän lämpimät terveiset koko sotainvalidipiirin väelle ja toivottavasti saamme kaikki kokea juhlassa hienoja hetkiä.

28 Piirit toimivat POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 Kontiolahdella vietettiin yhteistä kirkkopäivää Pääsimme jälleen viettämään perinteistä sotiemme veteraanien, lottien ja sotaorpojen yhteistä kirkkopäivää korona-ajan jälkeen, tällä kertaa Kontiolahdella sunnuntaina 21.8. Päivä alkoi klo 10 ekumeenisella jumalanpalveluksella Kontiolahden evankelisluterilaisessa kirkossa. Jumalanpalveluksessa päivän teemana oli Etsikkoaikoja. Liturginen väri oli vihreä. Esirukouksen toimitti Kontiolahden seurakunnan kappalainen Jaakko Muhonen yhdessä nuorten kanssa. Kanttorina toimi Anne Laakso-Viholainen Kontiolahden seurakunnasta. Joensuun ortodoksinen seurakunta toimitti samaan aikaan liturgian Kontiolahden Kristuksen taivaanastumisen kirkossa. Osallistujilla oli mahdollisuus tulla ruokailuun ja päiväjuhlaan. Opetuspuheen luterilaisessa kirkossa piti metropoliitta Arseni Suomen ortodoksisesta kirkosta. Puheessaan hän toi esille sen, että elämässämme on aikoja, jolloin joudumme yksilöinä ja yhteisöinä ratkaisujen ja valintojen eteen. "Kun Jumala puhuttelee meitä, emme usein kuule häntä, koska luotamme näissä tilanteissa enemmän omiin kykyihimme ja omaan viisauteemme, jotka estävät meitä kuulemasta Jumalan ääntä ja kutsua, emmekä tiedä mikä on oikein ja hyvää, mikä väärin ja pahaa ja mikä on otollista Jumalalle. Meidän tulee hiljentyä hänen eteensä ja ymmärtää missä meidän turvamme on." Päivän tekstien lukijoina toimivat Pirjo Tolvanen ja Pekka Ripatti. Sanan kuulijoita päiväjuhlassa. Kirkkopäivän kuvat Kalevi Lohiranto. Opetuspuheen piti metropoliitta Arseni. Seppelpartion lähetti kenttärovasti Heikki Holkeri. Partiossa olivat Juho Pehkonen oik. sotainvalidit, Jyrki Huusko, perinneyhdistys ja Liisa Turtiainen, sotaorvot. Valtiovallan tervehdyksen toi kansanedustaja Anu Vehviläinen. Kontiolahden kunta tarjosi lounaan Kontiolahden Koulukeskuksessa. Arvokas päiväjuhla Musiikista huolehti koko päivän Rakuunasoittokunta johtajanaan kapellimestari, musiikkimajuri Riku Huhtasalo. Solistina oli Matti Turunen. Seppelpartion lähetti sotainvalidipiirin luottamuspappi, kenttärovasti Heikki Holkeri. Saatesanoissaan hän totesi, että meillä on ollut nyt pisin rauhanaika, toivottavasti osaamme arvostaa sitä. Emme unohda niitä, jotka ovat kalleimpansa antaneet. Seppelpartio lähti viemään sankarihaudoille kunnioittavimman tervehdyksen Narvan marssin sävelin. Musiikista huolehti Rakuunasoittokunta johtajanaan kapellimestari, musiikkimajuri Riku Huhtasalo solistina Matti Turunen. Kolehti kerättiin sotiemme veteraanien, kaatuneiden omaisten ja sotaorpojen hyväksi. Kontiolahden kirkkoherra Jukka Reinikainen antoi Herran siunauksen ja toivotti: "Lähtekää rauhassa, olkaa rohkeat, rakastakaa ja palvelkaa Herraa, pitäkää hyvästä kiinni, älkää vastatko pahaan pahalla, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja, auttakaa sorrettuja, kunnioittakaa kaikkia ihmisiä, rakastakaa ja palvelkaa Herraa Pyhänhengen nimessä voimassa ja iloiten." Jumalanpalveluksen jälkeen Päiväjuhla alkoi kello 13 Kontiolahden liikuntahallissa. Juhla alkoi Rakuunasoittokunnan musiikkiesityksillä. Vintiöiset esiintyivät luokanopettaja Maarit Markkasen johdolla. Juhlapuheen piti Kainuun prikaatin apulaiskomentaja, eversti Ari Lehmuslehti. Tervehdykset juhlaan toivat kunnanvaltuuston puheenjohtaja: rehtori Ilpo Saarelainen, Valtiovalta: kansanedustaja Anu Vehviläinen, Pohjois-Karjalan hyvinvointialue: aluehallituksen puheenjohtaja Juha Mustonen, Kuopion hiippakunta: piispa Jari Jolkkosen tervehdyksen luki kappalainen Jaakko Muhonen. Nuoren sanan esitti ups.kok. Leo Ikonen, P-KR, Kontiolahden lukion ylioppilas 2021 ja veteraanin tervehdyksen toi Toivo Konttinen, Hyrsylän mutkan veteraani. Tuulikki Leinonen

Piirit toimivat 29 KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 050 593 3211 Syysterveiset Keski-Pohjanmaalta Saimme pitää piirin sekä perinneyhdistyksen yhteisen kesäjuhlan 19.8. Kitinkannuksessa ja ilman rajoituksia pitkästä aikaa. Oli ihana seurata ja kuunnella äänten sorinaa yhteisellä lounaalla ja päätöskahveilla. Tämä juhla oli kiitollisuuden ja kunnianosoitus sotainvalideille, puolisoille, leskille, veteraaneille. 18.8 oli sotainvalidien päivä ja juhlistimme päivää hieman jälkikäteen. Tunnen nöyrää, kiitollisuutta sekä iloa kun piirimme jäsenet tukijoukkoineen täyttivät juhlasalin. Juhlijoita oli 77. Heistä 10 sotainvalidia, yksi puoliso ja 12 si-leskeä. Piirin vanhin sotainvalidimme jaksoi tulla 60 km päästä, Nivalasta, juhlaan mukaan, hän on Tauno Junnikkala ja ikä 103 vuotta. Ohjelmaan kuului hartaus, jonka piti Kannuksen kirkkoherra Sakari Typpö. Kanttorina toimi Johanna Koivumaa. Saimme nauttia nuorten lukiolaisten ihanista musiikkiesityksistä; viulu Kirsikka Typpö ja sello Hanna Hernesmaa. Piirin hallituksen puheenjohtaja Esko Hirviniemi piti esityksen Suomen rauhanturvaajista. Sotainvalidi Väinö Sammalkangas Nivalasta lausui kirjoittamansa runon Sotainvalidi. Tukijäsen Tapio Pihlajamaa lausui runon Ukraina. Päätössanat piti perinneyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Seppo Kauppila. Tuttuun tyyliin juhlat päättyivät Veteraanien iltahuutoon. Huomionosoitukset Huomionosoituksia jaettiin juhlissa seuraavasti: Liiton pienoislippu Vapaudenristin tunnuksella ja nauhalla:: Esko Hirviniemi, Haapajärvi. Huomionosoitusten saajat, kolme eivät tulleet kuvaan liikkumisen vaikeuden vuoksi.Takaa vas. Terttu Nikkarikoski, Sievi, Kaino Leppilampi, Ylivieska, Martta Tuikka, Lohtaja, Sievi Leskinen, Ylivieska, Raili Tikanmäki, Haapajärvi, Laila Määttälä, Toholampi, Seppo Kauppila, Kannus, Esko Hirviniemi, Haapajärvi. Heikki Kankaanpää, Sievi sekä Maija Paasila luovuttamassa huomionosoitukset. Edessä vas. Maija Mäkinen, Sievi, Herman Märsylä, Kannus, Pentti Keskikuru, Himanka ja Elsa Mäkelä, Kannus. Sotainvalidien ansioristi: Seppo Kauppila, Kannus. Katri-Helena Syri, Kokkola (ei paikalla). Suuri ansiomerkki: Elsa Mäkelä, Kannus. Kultainen ansiomerkki ja standaari: Pentti Keskikuru, Himanka. Herman Märsylä, Kälviä. Kultainen ansiomerkki: Sakari Typpö, Kannus. Sotiemme naiset -koru: Sievi Leskinen, Ylivieska, Outi Mäki-Eskeli, Kannus, Raili Tikanmäki, Haapajärvi, Helvi Karhula, Lohtaja, Martta Tuikka, Loh- taja, Terttu Nikkarikoski, Sievi, Lempi Kangasvieri, Toholampi, Laila Määttälä, Toholampi, Helmi Hillukkala, Rautio, Aini Tiinanen, Kalajoki, Kaino Leppilampi, Ylivieska, Maija Mäkinen, Sievi. Myös nuoret esiintyjämme saivat pienet muistamiset kuten myös runoilija/sotainvalidi Väinö Sammalkangas. Historiikkihanke Piirin sekä perinneyhdistyksen hallituksissa suunnitellaan historiikkia piirin vuodesta 2008 vuoden 2024 alkuun sekä pe- Sotainvalidi Väinö Sammalkangas, Nivalasta lausui juhlassa oman runonsa Sotainvalidi. rinneyhdistyksen historiikin saamista kansiin sekä digitaaliseen muotoon. Tästä tulemme ottamaan yhteyden lopetettuihin sekä jatkaviin osastojen henkilöihin, jotta saataisiin materiaalia mahdollisimman monipuolisesti koottua. Myös jäsenet, jos teillä on laadukkaita kuvia, juttuja omien osastojen toiminnasta, niin mielellään lähettäkää allekirjoittaneelle asianomaisten tietojen ja päivämäärien kera tulemaan. Hyvää alkanutta syksyä! Maija Paasila Juhlaväkeä. Eturivissä oikealta Tauno Junnikkala Nivala, Elsa Mäkelä Kannus, Pentti Keskikuru Himanka,Herman Märsylä Kälviä, Pentti Pajukoski Sievi, Väinö Sammalkangas Nivala, Martti Nikula Ylivieska, Lauri Mäki-Eskeli Kannus. Toinen rivi oikealta Sievi Leskinen Ylivieska, Toivo Kuoppala Nivala, Maija Mäkinen Sievi, Raili Tikanmäki Haapajärvi, Laila Määttälä Toholampi, Lempi Kangasvieri Toholampi. Kolmas rivi oikealta Kaino Leppilampi Ylivieska,Terttu Nikkarikoski Sievi, Helmi Hillukkala Rautio, (pari muuta vierasta: Pirkko Aho, tukihl, Ainp Kemel, sotilasinv.leski), Aini Tiinanen Kalajoki. Neljäs rivi oikealta Helvi Karhula Lohtaja, Martta Tuikka Lohtaja, Aira Vatjus-Anttila, Anni Sammalkangas Nivala. Takana yksin Outi Mäki-Eskeli, Kannus.

30 Piirit toimivat POHJOIS-POHJANMAA Uusikatu 58 B 16, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484/ 044 479 4797 Terveiset Pohjois-Pohjanmaalta Kesän virkistysiltapäiviä on vietetty entiseen tapaan Hietasaaren Veljeskodilla. Ensimmäisellä kerralla ei sää suosinut, joten olimme sisätiloissa. Siitä huolimatta hanuri soi Pertti Haipolan taitavissa käsissä. Lipun noston ja hartaushetken jälkeen nautimme hyvät kahvit piirakan kera. Olimme saaneet arpajaispalkintoja lahjoituksina, joten arpajaiset olivat mukava ohjelmanumero. Lentoemäntä Nina Yli-Ruikka oli kahvitarjoilusta huolehtimassa ja lahjoitti myös piirakat. Sulo Lehdon lahjoittamat grillimakkarat nautittiin lopuksi. Ne olimme myös saaneet lahjoituksena koko kesälle. Toisena ja kolmantena virkistyspäivänä sää oli kaunis, joten olimme ulkona. Haukiputaalta tuli kvartetti viihdyttämään meitä toisen päivän alussa hienolla esityksellä. Kalevi Ilkka puolestaan hauskuutti vieraita kitaran kera. Lentoemäntä Nina saapui ystävineen auttamaan kahvitarjoilussa. Kiitämme kaikkia näiden päivien järjestelyyn osallistuneita. Kvartettivieraat esiintymässä. Kuvat Eeva Vikström. Professori Kari Alenius. Piirin pj. Pentti Jouppila kiittää purseri Kalevi Rönnqvistiä Rosvopaistijuhlassa. Rosvopaistijuhla Rosvopaistijuhlaa vietettiin Kempeleessä vihoviimeistä kertaa. Sotainvalidipiiristä oli vielä joitakin sotainvalideja paikalla, myöskin Veljeskodin asukkaita. Kalevi Rönnqvist oli liikkeellä entisellä tyylillään. Vitsien ja juttujen kerronta oli nautittavaa kuunneltavaa ja rosvopaisti oli todella hyvää. Nautittiin hienosta ja viihdyttävästä päivästä. Naistrio Lehdokit. toivotti vieraat tervetulleiksi. Seuraavana oli hartaushetki, jonka jälkeen jaettiin huomionosoitukset. Sotainvalidien Ansioristin ojensi Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimiston päällikkö, everstiluutnantti Vesa Värjyvirta piirin puheenjohtaja Pentti Jouppilalle ansiokkaasta työstä sotainvalidien hyväksi. Suuren ansiomerkin saivat Esko Kantola, Erkki Koskela, Arvi Makkonen ja Pertti Sankilampi. Kultaisen ansiomerkin saivat Sotainvalidipäivä Sotainvalidipäivän juhlaa vietettiin jälleen Ravintola Nallikarissa. Päivän alussa piirin puheenjohtaja Pentti Jouppila Tarjoiluvastaavat Nina (vas.) ja Raija. Anton ja piirin puheenjohtaja Pentti Jouppila. Tauno Bräysy, Risto Hyvönen, ja Mika Rytkönen. Professori Kari Alenius piti juhlapuheen, jossa muisteltiin sodan karua totuutta ja nykytilannetta. Naistrio Lehdokit lauloivat niin kauniisti, että vieraat herkistyivät. Hieno, nuori esiintyjämme Anton Häkkinen lauloi Kiitoslaulun yhdessä Lehdokkien kanssa. Juhla päättyi Sillanpään marssilauluun, jonka jälkeen nautimme perinteisen lohikeiton sekä kahvit. Kauniita syksyn päiviä! Eeva Vikström toiminnanjohtaja

Piirit toimivat 31 Toimisto ja neuvontapalvelu KAINUU Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 Sotainvalidipäivän osanottajia Kajaanin Joutenlammella. Piirin ja perinneyhdistyksen yhteinen kesäpäivä Sotainvalidipäivää vietettiin 18. elokuuta piirin ja perinneyhdistyksen voimin yhdessä Kajaanin seurakunnan kurssikeskuksessa Joutenlammella. Tilaisuus alkoi sateisessa säässä piirin puheenjohtaja Pertti Halosen ja toiminnanjohtaja Juha Huttusen suorittamalla lipunnostolla. Tervehdyssanojen jälkeen kappalainen Jyri Kitti piti alkuhartauden. Hän kannusti korinttilaiskirjeen sanoin: ”Saattakaa työnne nyt loppuun! Halusitte sitä innokkaasti, viekää se siis päätökseen mahdollisuuksienne mukaan!” Euroopan epävakaasta tilanteesta huolimatta Kitti toivoi, että sotainvalideja ei enää tule ja toimimme loppuun saakka hengessä ”Veljeä ei jätetä” ja sotainvalideista huolehditaan loppuun saakka. Puheenjohtaja totesikin omassa puheenvuorossaan, että ”sotainvalideistä pidetään huolta viimeiseen iltahuutoon asti!” Mukana osanottajia oli Kajaanista, Puolangalta, Sotkamosta ja Suomussalmelta. Tilaisuudessa käytiin läpi niin piirin purkautumiseen liittyviä, kuin perinneyhdistyksen toimintaan liittyviä asioita. Sotainvalideille sekä puolisojäsenille kerrottiin, kuinka jäsenhuolto jatkuu edelleen, jatkossa perinneyhdistyksen järjestämänä loppuun saakka. Piirin kunniapuheenjohtaja Heikki Mäntymaa kiitti ”nuorempaa väkeä, kun jaksatte jatkaa tätä työtä. Veteraaneilla on sotainvalidijärjestöä kohtaan syvä kiitollisuus. Sotainvalidijärjestöt ovat ainutlaatuinen järjestö maailmassa, jota ilman sotainvalidit olisivat sodan jälkeen suorastaan jääneet heitteille.” Sodan jälkeenhän uhkana oli jopa valvontakomission vaatimus, et- Oikealla piirin kunniapuheenjohtaja Sotainvalidien kunniakerhon jäsen Heikki Mäntymaa Sotkamosta ja vasemmalla sotainvalidi Eino Kinnunen Suomussalmelta. tä sotasairaalatkin pitää lopettaa. Mäntymaa kertoi, että sotainvalidijärjestö tarjosi hoitopaikkojen lisäksi henkistä vertaistukea niille, jotka olivat kokeneet samat asiat. Mäntymaa totesi lapsuutensa ja nuoruutensa nuotiolaulun sanoin: ”Sinä lapsonen nykyaikojen, joka lahjaks sait vapahan maan. Muista sorron yö, muinaiskansan työ. Älä unhoita taistelujaan. Hiillos himmeni, hehku tummeni. Vielä istumaan äärelleen jäin. Kiitos sanaton luota nuotion nousi rinnastain taivahan päin.”, jonka sanomaan kaikki voivat yhtyä. Viimeinen rosvopaistitilaisuus Kempeleellä Kainuulaiset sotainvalidit osallistuivat tukijäsenten kanssa vielä viimeiseen rosvopaistitilaisuuteen 5. elokuuta Kempeleellä. Tilaisuuden avaussanat lausui rosvopaistitilaisuuksia 30 vuotta järjestänyt Finnarista eläköitynyt lentopurseri Kalevi Rönnqvist. Oulun valtuuston puheenjohtaja Juha Hänninen sytytti kynttilän edesmenneiden veteraanien ja sankarivainajien muistolle. Puolustusvoimien tervehdyksen esitti kenraali evp. Jukka Haaksiala. Kenraalin johdolla kohotettiin malja 30 vuotta kestäneelle rosvopaistitapahtumalle ja sen järjestäjille. Rosvopaistitapahtumien järjestämisestä päävastuun kantanut Rönnqvist kukitettiin ja kiiteltiin kovin juhlan pitkäaikaisesta järjestämisestä. Kiitospuheessaan purseri muisteli lämmöllä menneiden vuosien rosvopaistitapahtumia ja tapaamiaan veteraaneja. Sotiemme veteraani Onni Toljamo Oulusta kiitti veteraanien puheenvuorossa lämpimästi kaikkia tapahtuman järjestäjiä. Hän mainitsi tilaisuuden olevan jo kolmas viimeinen rosvopaistitilaisuus, johon hän on osallistunut, mutta arveli sen nyt todellakin olevan viimeinen. Kainuun piirin toimisto palvelee järjestöasioissa puhelimessa 0822 485 ja 050-372 5417. Neuvontapalvelu opastaa sotainvalideja, heidän puolisoitaan ja leskiään, sekä omaisiaan lakisääteisten etuisuuksien, kuten tarvittavien kotona selviytymistä edistävien avopalveluiden, avustusten, laitos- ja avokuntoutuksen ja laitoshoidon hakemisessa. Neuvontapalvelu auttaa puhelimitse, sähköpostitse ja tarvittaessa kotikäynneillä, Kajaanin toimistolla ja Hyvinvointi Sammossa Kuhmossa. Neuvontapalvelua Kainuussa ja Vaalassa tekevät toiminnanjohtaja Juha Huttunen 050 - 372 5417, juha.huttunen@sotainvalidit.fi ja veljeskoti Hyvinvointi Sammon palveluneuvoja Päivi Ahonen 044 - 745 2266, paivi. ahonen@kalevalankk.fi. Hyvinvointi Sammon palveluneuvoja Leena Uhlbäck on opintovapaalla loppuvuoden. Syystoivotuksin Juha Huttunen toiminnanjohtaja TULEVIA TILAISUUKSIA Joulujuhla Kutsumme kaikki sotainvalidipiirin jäsenemme ja Kainuun Sotainvalidien perinneyhdistyksen jäsenet veteraanien perinteiseen yhteiseen joulujuhlaan Kajaanin Linnantauksen seurakuntakeskukseen lauantaina 17.12.2022 klo 12. Glögiä ja piparia on tarjolla alkaen klo 11.15. Ilmoittautumiset toiminnanjohtajalle 050 372 5417 viimeistään maanantaina 12.12. Tilaisuuteen järjestetään tarpeen mukaan kuljetukset. Kiitokset kuvassa oleville ja muille juhlan järjestäjille, jotka viihdyttivät juhlayleisöä myös omalla laulullaan.

32 Piirit toimivat LAPPI Pitkäkatu 7, 95400 Tornio Puh. 040 708 2726 Kesän tapahtumia Lapin piirissä Sotainvalidi Age Tuiskun 100vuotispäiviä juhlittiin Rovaniemen Lähteen pirtillä 3.6. Komendantti Petri Keihäskoski luovutti veljesliiton villahuovan, joka oli mieluinen ja varmasti käyttöön tuleva lahja. Päivänsankari jaksoi juhlahumua hienosti. Juhlapäivää oli juhlistamassa suuri joukko sukulaisia ja ystäviä. Teksti ja kuva: Merja Turunen Markku Särkipaju ja Jouko Lahdenperä luovuttamassa ansiomerkkiä Heikki Koivistolle. Huomionosoituksia Kemiläisiä Lapin piirin jäseniä kokoontui yhteiseen tapaamiseen ja ruokailuhetkeen ravintola sataman krouviin kesäkuussa. Samalla luovutettiin suuri ansiomerkki luottamuspappi Heikki Koivistolle ja kultainen ansiomerkki fysioterapeutti Mirja-Liisa Rautiolle, joka on vuosien ajan kuntouttanut jäsenistöämme. Rosvopaistitapahtuma Kemin, Tornion ja Tervolan jäsenistöä matkasi yhteiskuljetuksella rosvopaistitapahtumaan 17.8. Rovaniemelle. Finnairin lentävä henkilöstö ja jääkäriprikaati järjestivät yhdessä viihteellisen rosvopaistitapahtuman Lapin veteraaneille varuskuntaravintola Somerossa. Tapahtu- Kalle tanssimassa. massa saimme nauttia Rovaniemen sotilaskotiyhdistyksen tarjoamista munkkikahveista, Lapin sotilas soittokunnan musiikista ja tietenkin herkullisesta rosvopaistiannoksesta. Osallistujia oli n. 200 ympäri Lappia. Pääsipä joku vielä pyörähtämään parketillakin musiikin tahtiin. Hyvää syksyn jatkoa! Anu Vasama Lapin veteraaniväki hyvästeli Pellossa Age ja Petri Keihäskoski. Entisellä poromiehellä on taito hyppysissä. Kuvassa Mikko Kantola. Vietimme mukavaa päivää Rovaniemen Santa Parkissa käyden poro-, ja kotieläin aitauksissa rapsuttelemassa ja ihailemassa uusia vasoja. Päivä oli aurinkoinen ja retki oli ikimuistoinen. Teksti ja kuva: Merja Turunen. Lapin sotainvalidien vuosikokouksessa päätettiin järjestää vielä alueellinen kirkkopäivä. Paikaksi valikoitui Pello. Mukaan kutsuttiin myös sotaorvot. Juhlan arvovaltainen vieras, emeritus arkkipiispa Jukka Paarma saarnasi kirkkoherra Riittaleena Tuomen johtamassa juhlamessussa. Koskettavan saarnansa Paarma keskitti muutamiin veteraaneille tärkeisiin asioihin. Kun eräältä veteraanilta kysyttiin, mikä hänellä on merkittävintä yhteisissä juhlissa, naseva vastaus oli valmiina. ”Liput ja laulu”, siinä ei turhaa laverreltu. Paarma tiivisti profeetan ilmaisuun Jumalan sanana: Älä pelkää, minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Jesaja 43:1. Rintamaveteraanien toiminnanjohtaja Heikki Karhu kertoi yhtymäkohdista, mitä viime aikojen koettelemukset ovat merkinneet suomalaisille. On jälleen ollut aika toistaa sodan kokeneitten miesten kertaamaa opetusta. Juhlaväen eturivissä luottamuspappi Raimo Kittilä, toiminnanjohtaja Heikki Karhu, kunnanjohtaja Eero Ylitalo, arkkipiispa Jukka Paarma ja Pellon viimeisen sotainvalidin sisar Laila Niva. ”Suomi on hyvä maa, se on paras paikka meille suomalaisille. ” Lapissa elämäntyön tehnyt Pauli Kantomaa menetti sodassa molemmat vanhempansa. Isä kuoli Röyttän taisteluissa saamiinsa haavoihin. Samaan aikaan äiti joutui Ruotsissa keuhkoparantolaan, ja hänkin menehtyi keväällä 1945. Seitsemän lapsen katras kasvoi ämmin huomassa. Vanhimpana poikana Pauli tarttui 12-vuotiaana isännän suitsiin. Paulista kasvoi kotikunnan luottomies. ”Jumalan siunaus on kantanut raskaina vuosina”, vakuutti pian 90 vuotta täyttävä sotaorpo. Hellyttävästi juhlaväkeä kosketti Tarja Ylitalo, joka miehensä Tuomon säestämänä lauloi veteraanien ydinsanoman. ”Nouse salkoon, lippu valkoinen! Piirrä pilviin risti sininen." Teksti ja kuvat: Paavo Korteniemi

Piirit toimivat 33 RANNIKKO-POHJANMAA Jeansborgintie 1 A, 66900 Uusikaarlepyy Puh. 050 382 5257 Syysterveisiä piiriltä Piirin toiminta kesän jälkeen alkoi kesäjuhlalla veteraanien kanssa 23.8. Pörkensin leirialueella Pietarsaaren lähellä ja meitä oli 48 osallistujaa. Jepokryddona viihdytti meitä reippaalla musiikilla ja veljespappi Tor-Erik Store piti hartauksen. Piirin puheenjohtaja Markku Ranta esitti piirin ja liiton tervehdykset ja luovutti Sotainvalidien ansioristin piirihallituksen jäsenelle Folke Sundströmille (Kruunupyy) ja sotainvalidi Algot Roos (Pietarsaari) sai liiton pienoislipun Vapaudenristin tunnuksella ja nauhalla. Samalla hänestä tuli Veljesliiton Kunniakerhon jäsen. Seuraava kesäjuhla 31.08. vietettiin Bernyn ravintolassa Raippaluodon pitkän sillan vieressä. Läsnä oli 39 henkeä. Juhlapäivä oli hyvin sateinen, mutta seura, ohjelma ja ruoka oli hyvä niin kaikki näytti olevan tyytyväisiä päivään. Tätä tekstiä kirjoittaessa on vielä tulossa kesäjuhla Lindin RUOTSI Slakthusplan 3, 2 tr, 12162 Johanneshov, SE Puh. 00 46 705 630 373 Ruotsin piiristä Yhteistyö Ruotsin ja Suomen välillä on laajaa ja tulee varmasti laajenemaan entisestään ottaen vielä avoimet Nato-hakemukset huomioon. Hakemusprosessi Juhlayleisöä kesäjuhlassa Pörkenäsin leirialueella 23.8. Viereinen kuva. Seppelpartio Monica ja Raimo Latvala kesäjuhlassa 31.8. Kuva oikealla. Puheenjohtaja Markku Ranta ja sotainvalidit Gunnar Norrman ja Yrjö Savola kesäjuhlassa Bernyn ravintolassa Mustasaaressa 31.8. kasvihuoneravintolassa Närpiössä 6.9. ja kirkkopäivä Vöyrin kirkossa 15.9. Monika Julin jatkuu Ukrainan sodan varjossa joka vaikuttaa meihin kaikkiin. Monet tapahtumat ja kertomukset medioissa koskien Ukrainaa muistuttavat kertomuksia sotiemme ajoilta. Tämä vuoksi me nuorempien sukupolvien edustajat olemme entistä enemmän ylpeitä niistä uhrauksista, jotka sotiemme miehet ja naiset tekivät suojatessaan Suomen itsenäisyyttä. Toivomme varmaan kaikki, että myös Ukraina saa pitää itsenäisyytensä ja vapautensa. Tätä kirjoittaessa Ruotsissa eletään vaalien alusaikaa, joka nostaa esille kysymyksiä koskien muun muassa turvallisuutta, energiaa, koulutusta, hoitoa ja tulevaisuutta. Myös täällä Ruotsissa sota on aiheuttanut sähkön ja polttoaineiden hinnankorotuksia. Toinen suuri keskusteluaihe on ollut lukuisat ampumavälikohtaukset, kun jengit taistelevat myyntipaikoista ja-alueista. Toivomme myös tässä, että riippumatta Ruotsin uuden hallituksen kokonpanosta saamme turvallisemman Ruotsin ilman jengirikollisuutta. Piirin työ jatkuu Vaikka paljon siis tapahtuu täällä koti-Ruotsissa ja myös ympäri maailmaa, Suomen Sotainvalidien Ruotsin piirin toiminta jatkuu. Meillä on edelleen sotavam- malain oikeuksiin oikeutettuja jäseniä, jotka tarvitsevat tukea ja apua vielä vuosia. Samalla piirin taloudelliset rajoitukset ovat pakottaneet irtisanomaan konttorimme Globenissa ja nykyään toiminta tapahtuu toiminnanjohtajan kotikonttorissa. Tulemme vuodenvaihteen jälkeen vähentämään myös puhelinaikoja jotta pystymme varmistamaan toiminnan vielä monta vuotta. Hyvää syksyn jatkoa toivottaen Juha ja Anssi Ruotsin piirin nettisivut: www.krigsinvaliderna.se

34 Piirit toimivat Onnittelemme LAHTI Rautatienkatu 1 B 8, 15100 Lahti Puh. 040 740 6815 Lahden piiri teatteriretkellä Lahden piiri oli Heinolan kesäteatterissa 21. heinäkuuta. Osanotto oli hyvä. Mukana oli kaikkiaan 55 retkeläistä, myös kaksi sotainvalidia. Kymenkartanossa poikettiin nauttimaan lounas. Sieltä siirryttiin kesäteatteriin katsomaan näytelmää Flirttikurssi +55. Näytelmä oli hauska ja kaikilla oli mukavaa. Pentti Löfgrén puheenjohtaja Sotainvalidi Veikko Punakallio 100 vuotta Veikko Punakallio syntyi 7.5.1922 Heinolan pitäjän Vaippilan kylässä. Suojeluskuntaan hän liittyi 17-vuotiaana ja osallistui vapaaehtoisena linnoitustöihin Muolaanjärven rannalla. Asepalvelusta suorittamaan hän lähti myös vapaaehtoisena 1941 ja marraskuussa tuli komennus rintamalle, jossa hänet siirrettiin täydennysmiehenä JP 6:een. Tammikuussa 1942 pataljoona hajotettiin ja 1914 syntyneet ja nuoremmat siirrettiin Laguksen panssaridivisioonan JP 3:een. Punakallio haavoittui 26.6.1944 Portinhoikassa ja oli kolme kuukautta Hämeenlinnan sotasairaalassa. Tällä välin JP 3 oli siirretty Ouluun ja hänetkin komennettiin mukaan Lapin sotaan. Taisteluja käytiin Petsamon tien tuntumassa saksalaisia pois ajaen ja edettiin aina Kaunispään tunturille asti. Loppuvaiheessa pataljoona hajotettiin ja Veikko Punakallio sai juhlapäivänään Veljesliiton lahjoittamaan shaalin. vanhemmat ikäluokat, -24 syntyneet, pääsivät siviiliin ja nuoremmat jäivät jatkamaan taistelua. Punakallion kotiuttaminen tapahtui 21.11.1944 Lahdessa. Alkoi siviilielämä ja 1949 hän avioitui Railin, (o.s. Haljoki), kanssa ja yhteiselämä on kestänyt jo yli 73 vuotta. Heille syntyi kaksi lasta, tytär ja poika. Veikko Pu- nakallio työskenteli maanviljelijänä ostamallaan tilalla vuoteen 1987 asti. Tilalla oli lypsykarjaa ja kun siitä luovuttiin, jatkuivat työt metsänraivauksen ym. metsätöiden parissa. Sotainvaliditoimintaan Punakallio osallistui ensin Heinolan paikallisosaston jäsenenä ja sittemmin puheenjohtajana, nyt on menossa 27. puheenjohtajakausi. Piirihallituksessa hän toimi 22 vuotta varapuheenjohtajana ja liittovaltuustossa 4 vuotta sekä liittovaltuuston hallituksen varajäsenenä 6 vuotta. Hänet on palkittu kaikilla sotainvalidien ansiomerkeillä ja pienoislipulla. Veikko Punakallio asuu edelleen kotona Heinolan Pääsinniemellä puolisonsa kanssa seuraillen aktiivisesti päivän tapahtumia. 100-vuotisjuhlia vietettiin toukokuussa ja tällöin hänelle luovutettiin myös Veljesliiton lahjashaali. Pirjo Punakallio, tytär Kirja haavoittuneiden hoidosta viime sodissa Tietokirjailija Atso Haapasen kirjassa Läpiammutut keskitytään haavoittuneiden hoitoon talvi- ja jatkosodassa. Kirjassa esitellään joukkosidontapaikkojen, lääkintävarikoiden ja -komppanioiden, kenttäsairaaloiden ja sotasairaaloiden toimintaa sotiemme aikana. Oman osuutensa saa haavoittuneiden kuljetus niin maanteillä, raiteilla kuin ilmassa. Teoksessa syvennytään myös haavoittuneiden hoidon ikäviin jälkiseurauksiin, kuten kipulääkeriippuvuuksiin ja huumaavien aineiden väärinkäyttöön. Tutkija on käyttänyt runsaasti entisen sota-arkiston Kansallisarkistoon sijoitettuja asiakirjoja. Niistä on poimittu paljon mielenkiintoisia tietoja sotien aikaisesta lääkintähuollosta. Taulukoissa on esitetty sotasairaaloiden perustamis- ja lopetusajat sekä paikkamäärät. Samoin on taulukoita sairas- ja sairaalajunien käytöstä. Kirjassa kerrotaan tarkkaan myös paarien ja huopien määriä, sairaankuljetusahkioiden kehittämistä ja ongelmia sairasautojen käytössä. Kalustojen määriä ja kuntoa kuvaillaan yksityiskohtaisesti usein esimerkein, mutta kokonaiskuvan saaminen on vaikeaa, koska Atso Haapanen. Läpiammutut. Haavoittuneiden hoito talvi- ja jatkosodassa. Docendo 2022, 238 s. kirjassa ei juuri tehdä niistä yhteenvetoja. Haavoittuneiden hoitoon ei kovinkaan keskeisesti liity esimerkki, jossa selvitetään yhden sairasjunan parikymmentä veturinvaihtoa vuonna 1942. Kirjoittaja toteaakin, että ”puuduttava luettelo” saattaa kiinnostaa lähinnä rautatieharrastajia. Syksyn 1941 hyökkäysvaiheen aikana kuljetettiin itään eteneville joukoille polttoainetta lentokuljetuksina ja paluulennoilla tuotiin vaikeasti haavoittuneita. Kirjassa on yksityiskohtaisia tietoja myös näistä lento lennolta. Luettelomaisessa tekstissä hypätään ajal- lisesti edestakaisin sodan eri vaiheisiin. Jatkosotaan liittyvistä tiedoista hypätään yllättäen talvisotaan ja päinvastoin. Lukijan on usein vaikeaa hahmottaa, mihin sodan ajankohtaan kerrotut tilastotiedot liittyvät. Kirjassa on käytetty lähdeviitteitä, mutta suurimmaksi osaksi viiteluettelossa kirjan lopussa on mainittu vain Kansallisarkiston kansion (tmv.) numero, eikä sitä, mikä asiakirja on kyseessä. Tämä ei lukijaa juuri palvele. Kansallisarkiston sotapäiväkirjoihin ja muihin Puolustusvoimien asiakirjoihin perustuu myös vuosi sitten julkaistu lääkintäeversti evp Ilkka Mäkitien lähes 600-sivuinen tutkimus Puolustusvoimien lääkintähuolto sotavuosina, Terveydenhuolto tulikokeessa 1939–1945. Se antaa kattavan kokonaiskuvan Puolustusvoimien lääkintäjärjestelyistä talvija jatkosodassa sekä Lapin sodassa. Teos on perus- ja hakuteos, josta on varmasti paljon hyötyä aihetta jatkossa tutkiville. Kirjan liitetiedoissa on myös perusteelliset taulukot sotasairaaloista ja kenttäsairaaloista sekä sairaala- ja sairasjunista. Mäkitien kirja on esitelty Sotainvalidi-lehden numerossa 3/2021. Markku Honkasalo

3 / 2022 Ledare Översättning: Henry Byskata 35 Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund KRIGSINVALIDEN Ordförandens översikt inför hösten Vi lever nu år 2022. Krigsinvalidernas Brödraförbund fyllde 18 augusti redan 82 år och förbundet fortsätter alltjämt sin verksamhet sin medlemskår till fromma. Det fanns en tid, när många ”siare” var säkra på att förbundet inte längre behövs år 2010 eller därefter, eftersom krigsinvaliderna liksom alla veteraner från våra krig har gått ur tiden redan därförinnan. Det blev annorlunda. Till all tur. En god vård och en effektiv, uttryckligen i grupp genomförd, rehabilitering, som för sin del möjliggör nödvändigt kamratstöd, utgör faktorer, som förklarar den höga åldern. – Så är ju också krigsinvalidernas medelålder redan närmare 98 år. Rehabilitering i grupp är någonting som fortfarande fungerar Jämsides med veteranerna från våra krig har vi i Finland en beaktansvärd skara krishanteringsveteraner, som tidigare kallades fredsbevarare. För krishanteringsveteranernas del har man under senare tider utgående från en omfattande undersökning diskuterat kring huruvida deras stödformer är tillräckliga och rätt inriktade. Också gällande denna grupp har det nödvändiga beträffande en rehabilitering i gruppform starkt lyfts fram i blickpunkten. Det har ju klart påvisats, att en sådan rehabilitering har tydlig inverkan när det gäller veteranerna från våra krig. Endast de personer som har befunnit sig i samma situation och upplevt samma saker kan fullständigt förstå varandra. På så sätt kan man effektivt bryta ner situationer som fastnat i sinnet liksom också svåra händelser och hjälpa de människor som har upplevt dem. Även om rehabiliteringen av krigsinvaliderna och veteranerna från våra krig inte som sådan direkt kan överföras på krishanteringsveteranerna, vilket inte heller är förnuftigt, så finns det dock vissa element från rehabiliteringen, vilka kan överföras. Inom Brödraförbundet förstår vi ytterst väl betydelsen av veteranarbetet och betydelsen av att veteranernas service är rätt inriktad. Detta är fallet gällande såväl veteranerna från våra krig som också krishanteringsveteranerna. Finlands fredsbevararförbund och dess enskilda medlemmar, krishanteringsveteranerna, har aktivt på många sätt stött krigsinvaliderna och veteranerna från våra krig. Vi hoppas, att också dessa har möjlighet att i större utsträckning än hittills av samhället få det stöd som de behöver – antingen fysiskt eller mentalt – när de ådragit sig en skada. En rehabilitering i gruppform är ett gott exempel. Arbetet går vidare och samarbetet intensifieras Även om Brödraförbundets arbete går vidare till fromma för medlemmarna, håller vi vid sidan av detta på att övergå i allt högre grad till traditionstiden, såsom vi också tidigare vid flera tillfällen konstaterat. Och så bör det också vara. Organisationens existens utgör inget självändamål, utan den existensens berättigande blir tydligt via medlemskåren. Organisationen betjänar sina medlemmar och producerar tjänster så länge som medlemskåren behöver dessa. När medlemskåren upphör att existera, har organisationen som sådan utfört sin viktiga uppgift och fortsätter sin existens via sin ärorika historia i form av traditionsarbete. Resan påminde om en värdefull, gemensam tradition Jag hade glädjen att i augusti få vara med om en resa till Estland kring gemensam verksamhet, anordnad av Föreningen för värnandet av minnet av de under kriget avlidna. Motsvarande resor har från samma håll också tidigare förverkligats till olika resmål. Det handlar om goda, intressanta och nödvändiga resor, som öppnar vyerna. Allt eftersom det fasansfulla i kriget i Ukraina fortsätter och hela tiden finns i våra tankar, lyfte besöket i Estland bl.a. på krigshistoriska platser igen starkt fram hur Finland under senaste krig fungerade på sitt eget sätt och det som ni, värderade krigsinvalider, våra krigs veteraner och hela den krigstida generationen gjorde för vårt bästa. Jag kunde inte låta bli att tänka på hur annorlunda vår situation skulle ha varit, om Finland på samma sätt som Estland och de andra baltiska staterna hade ockuperats. Era uppoffringar för vårt land och för oss yngre träder fram i så många olika sammanhang – med stor tacksamhet ihågkommer vi er. Det minnet och det arv vi fått av er lever och det får inte falla i glömska. Det som jag under resan fäste min uppmärksamhet vid var hur allt fler organisationer kommit med på resan jämfört med hur fallet varit under tidigare resor. På denna resa fanns det flera deltagare med från medlemsorganisationer i Eklövets traditionsförening och likaså från Karelska förbundet och Hembygdsförbundet utöver de traditionella organisationerna med anknytning till veteranarbetet. Jag ansåg detta vara en viktig sak med tanke på hur vi kan bygga upp framtiden. Ju mera vi i olika sammanhang idkar samarbete och på så sätt bygger upp ett gemensamt traditionsarbete, på desto säkrare grund står det då. Ändå är det så att när vi inser vikten av ett gemensamt traditionsarbete, glömmer vi inte heller de särskilda drag som hör till detta arbete. Såsom vi många gånger har konstaterat, bör man också i fortsättningen beakta de speciella drag som hör samman med den livssituation krigsinvaliderna med sina men har. Antingen sker det som särskild organisation, jämsides med det gemensamma traditionsarbetet eller inom ramarna för detta, framlyft som ett eget specialdrag. Krigsinvalidernas liv med dessa men och trots dessa men utgör en väsentlig del av den finska krigstida generationens historia. Den kan åren och med dem krämpor som åldrandet för med sig ingalunda ta bort. Skadan finns och den är kvar, det är någonting som inte förändras. Och vi får inte heller glömma detta. Anstalterna som producerar service genomgår en förändring Statskontoret konkurrensutsatte anstalterna för serviceproduktion för den period som tar vid från nästa års början. Bland dem som lämnat in offert och blivit utsedda som producenter av service saknas några vård- och rehabiliteringsanstalter som funnits med tidigare. Nu ser det ut som om nätet av serviceproducenter inte täcker hela landet. Detta är något som bekymrar oss. Ett särskilt ämne till bekymmer är tillgängligheten av rådgivningsservice i synnerhet i denna aktuella situation, där ansvaret övergår från kommunerna till välfärdsområdena i början av nästa år. Det kan antas, att åtminstone till en början kan det uppstå sammanblandning när det gäller tillgången till service och servicens funktionalitet. Detta kan bli fallet såväl gällande den service som förs hem till krigsinvaliderna som också servicen för de övriga veteranerna från våra krig. Detta för att det åtminstone delvis blir ett utbyte av de personer som i kommunerna ansvarat för servicen. Jag känner till att vårt bekymmer har noterats i Statskontoret och jag är säker på att man där gör allt man kan för att säkra tillgången av service och rådgivning. Vi är ju tillsammans med myndigheterna ute i samma ärende och i gemensam insats är vi med om att bära omsorg om veteranerna från våra krig. Jag tillönskar er alla en färgrik höst och god hälsa! Marja-Liisa Taipale, ordförande

36 Juristen Det är nödvändigt att vara på alerten när det gäller intressebevakning Pixabay SVERIGE Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Tel. 00 46 8 648 1131 Det är viktigt att Sverigedistriktets verksamhet består S I nkommande årsskifte innebär stora förändringar när det gäller anordnandet av social- och hälsovårdstjänsterna. Ansvaret för dessa övergår från kommunerna till välfärdsområdena. Också arrangemangsansvaret för den hem- och öppna service som staten utbetalar ersättning för övergår till välfärdsområdena. Gällande krigsinvalidernas kommunala service råder det fortsättningsvis stora skillnader orterna emellan visavi innehåll och omfattning av densamma. Välfärdsområdena kommer att förenhetliga servicen, varvid det avgörande blir på vilken nivå servicen anordnas i fortsättningen. Det föreligger en risk att servicen kan försvagas på de orter där nu den bästa servicen finns. Statskontoret ersätter också i fortsättningen de omkostnader som uppkommer när det gäller krigsinvalidservicen. Välfärdsområdena har alltså de ekonomiska förutsättningarna att på bästa möjliga sätt förverkliga servicen när det gäller krigsinvaliderna. När man förenhetligar nivån på servicen bör utgångsläget vara att servicen inte försämras för någon. Samtidigt är det skäl att komplettera servicen på de orter där krigsinvaliderna i nuläget inte får service i tillräcklig omfattning. Det är skäl för förtroendepersonerna i krigsinvaliddistrikten och -avdelningarna att följa upp hur krigsinvalidernas service förverkligas efter årsskiftet och vid behov vidta åtgärder för tillrättaläggandet av rådande missförhållanden. Krigsinvalidernas Brödraförbund kommer att tillsammans med veteranorganisationerna ge information till välfärdsområdenas tjänstemannaledning och förtroendevalda gällande krigsinvalidernas och veteranernas särställning som en grupp, vars service ersätts på basis av en särskild lagstiftning. Som den myndighet som har omsorg om ersättningarna sänder Statskontoret också ut till välfärdsområdena direktiv som berör denna service. Nätet av krigsinvalidernas vårdanstalter glesnar Det avtal som Statskontoret ingått med krigsinvalidernas vård- och rehabiliteringsanstalter upphör i slutet av innevarande år. Man har ännu inte offentliggjort avtal gällande en fortsättning. I detta skede är det ändå känt att en del av de tidigare serviceproducenterna inte kommer att fortsätta med denna verksamhet. Statskontoret överlägger separat gällande fortsättningen av vården för dem som redan befinner sig på anstaltsvård vid de nuvarande vårdinrättningarna. Uppgifter gällande de inrättningar som ger rådgivningsservice, vård och anstaltsrehabilitering för krigsinvaliderna publiceras i följande nummer av Krigsinvaliden. Seppo Savolainen amarbetet mellan Sverige och Finland är utbrett på flera olika nivåer och kommer nog utökas än mer i framtiden med tanke på den pågående Nato processen även om det i skrivandets stund är inte helt klart. Processen har gått fort och i skuggan av kriget i Ukraina som påverkat oss alla. Många av de hemska historier från krigets Ukraina som nu hörs och syns i media känns igen i berättelserna från den finska krigstiden. Det gör oss än mer stolta över den kampen som krigstidens män och kvinnor genomförde för att trygga ett fritt och självständigt Finland. Vi hoppas att även det Ukrainska folket till slut lyckas behålla sin frihet och självständighet. I denna stund är det valtider i Sverige som lyfter fram frågor kring trygghet, energi, skola, vården och framtiden. Även här har det pågående kriget påverkat energi och bränslepriser. En annan stor diskussionsfråga är det stora antalet skjutningar i samband med olika gänguppgörelser. Även där hoppas vi naturligtvis att den kommande regeringen oavsett sammansättning får bukt med detta så otryggheten och antalet skjutningar minskar.   Det är med andra ord mycket som händer här hemma och runt omkring oss men trots det är det viktigt att Sverigedistriktets verksamhet består. Vi har fortfarande många krigsinvalider som behöver hjälp och rådgivning och det ska vi ombesörja. Samtidigt är de ekonomiska realiteterna i föreningens minskande ekonomi tvingat oss till olika sparåtgärder. Bla har vi sagt upp lokalkontraktet vid slakthusplan och verksamheten bedrivs nu från verksamhetschefens hemmakontor i Bandhagen. Vi planerar alltså att fortsätta verksamheten länge till även om t ex telefontiderna minskas något efter årsskiftet och även i övrigt måste verksamheten anpassas till de minskade resurserna. God fortsättning på hösten Juha och Anssi www.krigsinvaliderna.se

37 Hösthälsningar från distriktet KUST-ÖSTERBOTTEN Jeansborgsvägen 1 A, 66900 Nykarleby Tel. 050 382 5257 V erksamheten inom distriktet har efter sommaren startat med de traditionella sommarfesterna. Första festen hölls på Pörkenäs lägerområde utanför Jakobstad den 23.08. Festen firades tillsammans med nejdens veteraner och 48 personer hade samlats i stålande sommarväder. Jepokryddona underhöll med musik och brödrapräst Tor-Erik Store höll andakt. Distriktets ordförande Markku Ranta framförde hälsningar från distriktet och förbundet. Han delade ut förbundets förtjänstkors åt distriktstyrelsemedlemmen Folke Sundström från Kronoby. Krigsinvaliden Algot Roos från Jakobstad erhöll förbundets mi- niatyrflagga med frihetskorsets tecken och band och han blev då också medlem i förbundets Hedersklubb. Nästa sommarfest 31.08. firades i Berny´s restaurang invid Replotbron i Korsholm. Där samlades 39 personer och fastän festdagen var mycket regnig verkade alla att trivas tack vare gott sällskap och underhållning samt som alltid god mat. När detta skrivs har vi ännu kvar sommarfesten i Linds kök i Närpes den 06.09. och kyrkdagen i Vörå kyrka 15.09. Monika Julin Krigsinvaliden Bror-Erik Östman fyllde 100 år den 23.06. och uppvaktades med blommor och förbundets sjal. Bror-Erik har varit gift med Arla och har två söner. Familjen har bott i Östensö i Pedersöre. Bror-Erik är nu änkling och bor sedan några år tillbaka på Nykarleby sjukhem. Han har arbetat som arbetsledare på Österbottens kött. Hans intressen har varit jakt och orientering. Personalen på sjukhemmet beskriver Bror-Erik som en skojfrisk man med harmonisk personlighet. Krigsinvaliden Algot Roos med makan Birgit mottar på sommarfesten i Pörkenäs 23.08. förbundets miniatyrflagga med frihetskorsets tecken och band. Festpublik på sommarfesten i Berny´s restaurang 31.08.

38 Henkilö Melkein seppä jo syntyessään Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo Karkussa liikkuessaan voi pitkin kylää nähdä erikoisia, pilke silmässä metallista tehtyjä taidokkaita hahmoja. Pekka Nieminen tuntuu tekevän metallista mitä vain. Hän on oppinut kädentaitonsa jo lapsena. – Isä oli seppä. Pikkupojasta asti oltiin isän kaverina pienessä pajassa. Siellä tehtiin kaikkea laidasta laitaan: kärrynpyöriä, veneitä, länkiä, kengitettiin hevosia ja korjattiin autoja ja traktoreita. Kaikkea siis, Pekka muistelee. Pienelle pojalle jäi mieleen, kuinka sodassa olleet hevoset olivat säikkyjä eivätkä suostuneet tulemaan pajaan sisälle vaan pakittivat sisälle takaperin sen verran, mitä kengittäminen vaati. Sota-aika on liittynyt kiinteästi Pekan elämään, sillä hän on mukana alueensa sotainvalidi- ja veteraaniosastojen toiminnassa. Innostus on peräisin jo ajalta, jolloin Pekka Nieminen oli YK:n rauhanturvaajana Kyproksella. – YK:n veteraaneilla on ollut aina sellainen ajatus, että autetaan sotaveteraaneja, joten sitten kun sotainvalideille otetiin käyttöön tukihenkilöjärjestelmä, noin 30 vuotta sitten, niin paikallinen sotainvalidiosasto pyysi minua tukijäseneksi ja niin aloin mukaan. Tekevä tukijäsen Aikaansaavalle miehelle parhaaksi tavaksi auttaa tuli erilaisissa askareissa auttaminen: Pekka teki puutöitä ja lumitöitä, putsasi rännejä, vaihtoi lamppuja ja leikkasi pensasaitoja. ”Pieni passinki” sopi hyvin, sillä kuten hän itse sanoo: ”Minä en ole kynäihminen vaan teen käytännön töitä.” Ja niitä riitti. – Tykkäsin tästä kunniasta kovasti, sehän oli mukavaa ja mukavia miehiä olivat kaikki, Pekka kertoo ajasta, jolloin hän aloitti toimintansa Karkun sotainvalidiosastossa. Kynähommistakin hän on saanut osansa päästessään mukaan paikallisosastojen hallituksiin. Hän kiittää lämmintä vastaanottoa joka paikassa. – Kun täältä osasto lopetettiin ja menimme Vammalan osastoon, niin sielläkin pääsin heti hallitukseen. Oli hyvä toimia yhdessä ja minultakin kysyttiin aina mielipidettä asioista ja minä sanoin. Sanoin myös, että älkää kitsastelko vaan antakaa pojille prenikoita. Niistä tulee hyvä mieli, kun on jokin prenikka rinnassa näyttämässä arvostusta. Nykyään hän toimii Vammalan sotainvalidien puheenjohtajana ja kiittelee osaston sihteeriä. – Raimo Toivo on meillä niin hyvä sihteeri, ettei minun tarvitse kuin laittaa nimet papereihin, Pekka nauraa. Pekka Niemisen tekemä sotilas on hänen kotipihallaan Karkussa. Jäsenet tutuiksi Tukijäsenenä hän hoiti myös kyytejä ja kuskatessaan jäseniä erilaisiin tilaisuuksiin, ruokailuihin ja juhliin, hän pääsi tutustumaan autossaan istuviin miehiin paremmin. Autoilu oli mukavaa, ja sotainvalideille iso asia, sillä kaikki eivät halunneet mennä tilaisuuksiin järjestetyillä yhteiskyydeillä, sillä omalla kuskilla kotiin saattoi lähteä sitten kun siltä tuntui. Oma kyyti oli myös tapa saada aluksi vastahakoisia juhliin osallistujia mukaan. – Yksi sotainvalidi oli kovin itsepäinen poikamies eikä häntä saanut lähtemään oikein mihinkään. Mutta minä sain hänet lähtemään liikkeelle, Ikaalisiin syömään ja tämänlaisiin, sillä hän oli kotonaan niin paljon. Toista sotainvalidia kuskasin monen vuoden ajan Hoikalle kuntoutukseen. Vuosien saatossa miesten välille syntyi ystävyyksiä ja sotainvalidit luottivat Pekkaan. Hän kulki Hoikassa kuntoutettavan sotainvalidin kanssa uimassa ja vesijumpassa ja kuuntelemassa ikäteemaan liittyvät esitykset ennen paluukyytiä kotiin. Omat kokemukset kiinnostivat Sotainvalidit ja veteraanit ovat olleet kiinnostuneita Pekan kokemuksista rauhanturvaajana ja he kyselivät paljon mitä siellä tehtiin, tuliko totisia paikkoja ja niin edelleen. – Olihan se minulle vähän outo paikka näistä puhua mutta tietenkin kerroin kun he kysyivät. Ne ovat kuitenkin ihan eri juttuja

39 eikä me mitään oikeita veteraaneja olla vaikka status saatiinkin. Kyllä ne ihan eri miehiä olivat, jotka siellä sodassa nälässä makasivat ja totinen paikka oli koko ajan, aina ammuttiin, Pekka Nieminen kertoo. Hänkin kuuli sodassa olleiden kokemuksia, vaikka muistaa alkuajoista, kuinka moni ei halunnut kertoa mitään. Osa piti sota-ajan kokemuksensa itsellään loppuun asti mutta useiden kohdalla tuttavuuden syvennettyä he kertoivat Pekalle avoimesti asioita, myös sellaisia, joita eivät olleet kertoneet aikaisemmin kenellekään. Pekka oli jo lapsena tottunut kuulemaan sodasta, sillä sodassa olleet miehet kokoontuivat isän keskellä kylää sijaitsevalle pajalle jakamaan kokemuksiaan. Pikkupojalla ei ollut silloin sisälle asiaa, mutta oven takaa hän kuuli hurjia tarinoita. – Se oli 1950-lukua, perjantaisin miehet tulivat Tampereelta töistä ja heillä oli aina viinaa mukana ja puhuivat sotajuttuja. Minulla oli tukka pystyssä kun kuuntelin heitä enkä talviöinä uskaltanut pimeässä mennä kotiin vaikka matkaa oli vain 50 metriä. Pekan äiti toimi lottana ja isäkin olisi ollut sotaväkeen halukas, mutta kylän ainoaa seppää ei päästetty rintamalle vaan hänen taitojaan tarvittiin ehdottomasti kotona. Se oli isälle vaikea paikka, mutta saattoi koitua hänen pelastuksekseen. Sodan ajan naiset saivat Pekka Niemisen tekemän muistomerkin. Eri puolilta Karkkua löytyy Niemisen metallista tekemää taidetta. Tärkeä, toimiva yhteistyö Sotainvalidien ja veteraanien rivien harvetessa yhteistyötä on tiivistetty entisestään vaikka Pekan mukaan sitä on ollut heillä aina ja se on toiminut hyvin. Hän kyseenalaistaa tarvetta jaotella sodassa taistelleita enää vammautuneisiin ja vammautumattomiin, sillä Sotilaassa olevat yksityiskohdat hämmästyttävät tarkkuudellaan. kaikkiin tuo aika jätti jälkensä. – Minun mielestä kaikkien veteraanien pitäisi kuulua samaan kastiin ja saada kaikki kuntoutukset. Kaikilla heillä sota on ottanut hermoille, on ollut puutetta, vilua ja nälkää ja kotipuolta ovat ajatelleet, hän toteaa. Pekka Nieminen on tyytyväinen päätöksestään alettuaan aikanaan mukaan sotainvalidityöhön. Miehistä on tullut hyviä kavereita ja työstä on saanut aina paljon kiitosta ja hyvän mielen, kun on voinut olla avuksi. – Enemmänkin olisi voinut tehdä mutta ei sitä voi väkisinkään mennä. Jokainen ottaa vastaan sen, mitä haluaa. Joillakin tulee iän myötä laiskuus, että jaksavatko lähteä kotoaan menoihin tai onko sitten jotakin vaivaa tai sairautta, jotka estävät lähtemisen, Pekka pohtii. Eläkkeelle jäätyään aikaa on riittänyt erilaisille harrastuksille, joista veteraanien parissa tehtävä työ on rakasta mutta niin on myös taide. Hänellä on kotonaan autotallin yhteydessä pieni verstas, jossa syntyy monenlaisia metallista tehtyjä veistoksia, koruja ja käyttöesineitä. Pekan kunnioitus sodan kokenutta sukupolvea kohtaan näkyy myös hänen taiteessaan. Sorjan kesäsiirtolan pihalla on hänen tekemänsä muistomerkki sodan ajan naisille, joka on tiettävästi ensimmäinen Suomessa. Kotipihalla puolestaan on oikean kokoinen sotilas realistisen kokoisine varusteineen. Kokonaisuuteen on nähty paljon vaivaa. – Tupakan voi laittaa toiselle puolelle suuta, paidan napit liikkuvat ja muistoristikin on irrotettava, tarkka kopio alkuperäisestä. Vain lakissa oleva kokardi tuli valmiina, kaiken muun olen tehnyt itse, Pekka Nieminen sanoo jermunsa vieressä. ■ Tilattavat tuotteet lTee osoitteenmuutoksesi ja tilauksesi ensisijaisesti puhelimitse 045 788 42733 tai sähköpostilla keskus.tsto@sotainvalidit.fi. lIlmoita tilauksessasi ha- Myynnissä nyt Tuote kpl hinta luamasi tuote, tuotteiden kappalemäärä sekä yhteystietosi. Jos käytät lomaketta, tee merkinnät siihen. Kirjoita yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. Salkokilpi ______ 20 € - ruotsinkielinen ______ 20 € Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) ______ 7€ Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ Tukijäsenen rintamerkki ______ 5,5 € lLasku toimitetaan tuot- Hautakivitunnus ø 6 cm ______ 9€ teen mukana. Hintoihin lisätään postituskulut. Uurnahautatunnus ø 2 cm ______ 7€ lKiitos tilauksestasi! Tuote kpl hinta Sotainvalidit edellä käyden -Veljesliiton kattava historia ______ teos (sis. postituskulut) 20 € Sota ihmisessä -kirja (sis. postituskulut) ______ 15 € Solmionpidike ______ 18 € Taskukalenteri 2023 ______ 6,5 € Maksu laskulla, joka tulee tuotteiden mukana. Hintaan lisätään postituskulut ellei toisin mainita.

40 Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys