2 / 2022 KRIGSINVALIDEN SOTAINVALIDI Lakimies Sotainvalidien leskien korvaukset Sivu 6 Jatkosodan tuhoisin lentopommitus Elisenvaaran tuhoisasta pommituksesta on kulunut 78 vuotta. Sivut 11–13 Valtiokonttori Kunnissa ja hyvinvointialueilla huomioitavia asioita sotainvalidien määrärahoista. Sivut 18–33 Uusi sotahistoria katsoo ihmiseen "Ei sota yksilöiden kohdalla loppunut niihin laukauksiin vaan se muutti muotoaan." Sivut 42–43 Aira Samulin: sota opetti sitkeyttä Sotainvalidien tukena Sivut 8–9

2 SOTAINVALIDI 2 / 2022 4 Kansallisen veteraanipäivän pääjuhla Lappeenrannassa 5 YLE:n ohjelma Sadan vuoden sankarit hurmaa katsojia Edunvalvonta 6 Lakimies: Sotainvalidien leskien korvaukset 7 Valtiokonttori: Mitä kunnissa ja hyvin vointialueilla pitää tietää sotainvalidien määrärahoista? 10 Tukijäsenen vierailut piristävät ja kuljetta vat muistoissa vanhaan Karjalaan Sivu 4 Kansallista veteraanipäivää juhlittiin perinteisin menoin. Kuva: Ari Nakari 11–13 Elisenvaaran tuhoisat pommitukset 14–15 Merikarvialla kunnostettiin sankarivaina jien hautakivet Hyvinvointi 16 Elämän sana: Helluntain hengessä 17 Yksinäisyydestä ja yksin olemisesta Sivut 11–13 Sotainvalidityötä kentällä Elisenvaaran vanha rautatieasema ennen tuhoisia pommituksia. Kuva: Kurkijoki-seura 18–35 Sotainvalidipiirien ajankohtaisia kuulumisia ja tulevia tapahtumia Krigsinvalid 36–39 Svenska sidor 41 Uusi tutkimus tarkastelee veteraanien ja yhteiskunnan suhdetta 42–43 Tutkija Olli Kleemola kiinnostui sotahistoriasta jo pienenä poikana Sivut 14–15 Sankarihautojen hautakivet pääsivät uuteen loistoon ammattilaisen käsissä. Kannen kuva: Marja Kivilompolo Sotainvalidi ilmestyy neljästi vuodessa. 82. vuosikerta. SOTAINVALIDI Sotainvalidi-lehden aikataulu vuodelle 2022 Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Päätoimittaja: Markku Honkasalo Viestintäpäällikkö: Marja Kivilompolo Tiedotustoimikunta : pj Markku Honkasalo, Juha Laikari, Marja-Liisa Taipale, Marko Hakala, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen ja Marja Kivilompolo aineisto ilmestyy 1 4.2. 2.3. 2 13.5. 8.6. 3 2.9. 28.9. 4 4.11. 30.11. Lehden aineisto ja yhteydenotot: Sotainvalidi-lehti, Ratavartijankatu 2 A, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Levikki: 10 584 Painopaikka: Sanoma Manu Oy ISSN: 0049-1349 Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 045 788 42 733 tai si-lehti@ sotainvalidit.fi

3 Pääkirjoitus Jäsenmäärä pienenee, on aika suunnitella tulevaisuutta Vierailin tänäkin vuonna pohjoisten piirien vuosikokouksissa esittämässä Veljesliiton tervehdyksen. Oli hienoa seurata, kuinka hyvin kokousten järjestelyt toimivat: piirien toiminnanjohtajat olivat valmistelleet huolellisesti kokoukset ja niihin liittyvä juhlahetket. Jokaisessa piirissä on oma kulttuurinsa, mutta yhteisiä ovat alkuhartaus ja poisnukkuneiden muistaminen. Kokousrutiinit hoidetaan ammattitaidolla. Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin piirin vuosikokoukset pidettiin normaaliin aikaan maaliskuussa. Kainuun piirin vuosikokous jouduttiin siirtämään huhtikuun lopulle koronatapauksen vuoksi. Jokaisessa vuosikokouksessa oli edelleen myös sotainvalidien edustus. Kainuun piirin vuosikokous teki lopullisen päätöksen piirin purkautumisesta tämän vuoden lopussa. Piiri oli tehnyt jo viime vuonna ennakkopäätöksen, että se puretaan vuoden 2022 aikana. Vuosikokouskutsussa oli sääntöjen mukaisesti ilmoitettu, että kokouksessa käsitellään normaalien vuosikokousasioiden lisäksi piirin lopettaminen. Kokous käsitteli piiriyhdistyksen purkautumisen ja lisäksi yksityiskohtaisen purkautumissuunnitelman aikatauluineen sekä tehtävien ja vastuun siirtämisen omalle perinneyhdistykselle. Kainuun sotainvalidipiiri on ensimmäinen purkautumispäätöksen tehnyt piiri. Piirien tekemien suunnitelmien mukaan ensi vuonna on odotettavissa useampiakin päätöksiä purkautumisesta. Kaiken kaikkiaan piirien elinkaari on huomattavasti pidenty- nyt aiemmista suunnitelmista, sillä Veljesliitto on voinut tukea piirejä niiden työssään ennakoitua enemmän, kiitos Kyyhkylä säätiöltä saadun tuen. Kohti perinneaikaa Jäsenkuntamme pienenee luonnollisen poistuman kautta. Tämän vuoden alussa sotainvalidijäseniä oli vielä 685, poistuma oli 23 prosenttia. Vuoden 2023 lopussa sotainvalidijäseniä ennustetaan olevan noin 350 ja puolisojäseniä 2500. Sotainvalidien asiat on hoidettu hyvin. Sotilasvammalakia on muutettu kymmeniä kertoja, ja etuudet ovat jatkuvasti parantuneet. Tärkeimpänä tavoitteena on saada vielä puoliso- ja leskikuntoutukseen oikeutettujen piiriä laajennettua. Piirien toiminnanjohtajat ja neuvontapalvelun työntekijät tuntevat jäsenistönsä ja heidän tarpeensa. Heidän tärkein tehtävänsä onkin huolehtia siitä, että jäsenkunta saa ne edut, jotka sille kuuluvat. Veljesliiton varat riittävät piirien tukemiseen vielä ensi vuonna joskin tuki pienenee. Nyt alkaa olla aika suunnitella konkreettisesti Veljesliiton toiminnan viimeisiä vuosia ja vastuiden siirtämistä Sotainvalidien Perinnejärjestölle ja perinneyhdistyksille. Ensi syksynä pidetään Veljesliiton ja Sotainvalidien Perinnejärjestön yhteinen seminaari, johon osallistuvat liittovaltuusto ja perinneyhdistysten edustajat. Seminaarissa on hyvä suunnitella askelmerkkejä tulevaisuutta varten. Vuoden 2023 kesällä on liittoko- kous, jossa on aiheellista käsitellä suunnitelma Veljesliiton viimeisiksi vuosiksi. Toivottavasti myös Tammenlehvän Perinneliitto ehtii siihen mennessä luoda valmiudet ja ottaa vastuuta myös viimeisistä veteraaneista ja sotainvalideista perinnetyön ohella. Toivotan aurinkoista ja virkistävää kesää! Juha Laikari Sotainvalidien Veljesliiton hallituksen puheenjohtaja

4 Ajankohtaista Kansallisen Veteraanipäivän pääjuhlaa vietettiin Lappeenrannassa Suomalaisveteraanienkin kokemuksia heijasteleva Ukrainan tilanne oli vahvasti läsnä päivän puheenvuoroissa. Valtiojohtoa Lappeenrannan pääjuhlassa edusti pääministeri Sanna Marin. Veteraanin puheenvuoron käytti taipalsaarelainen Tapio Niemi Kahden vuoden ajan koronatilanne on estänyt Kansallisen Veteraanipäivän valtakunnallisen pääjuhlan järjestämisen, mutta tänä vuonna sitä päästiin vihdoin viettämään. Korona näkyi tosin tämänkin vuoden juhlallisuuksissa: Tasavallan presidentti Sauli Niinistö joutui nimittäin jättämään Lappeenrannan isännöimän pääjuhlan väliin siihen sairastuttuaan. Hänen niin sosiaalisessa mediassa julkaisemansa kuin juhlan aluksi luettu tervehdys muistutti, että tänä vuonna veteraaneja kokoonnuttiin juhlistamaan muutenkin hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. - Euroopassa käydään laajamittaista sotaa. Venäjän julma hyökkäys Ukrainaan on järkyttänyt meistä kaikkia. Uutisten seuraaminen on tuonut monille mieleen ne olot ja ajat, jolloin Suomi oli sodassa. Valtiojohtoa Lappeenrannan pääjuhlassa edusti pääministeri Sanna Marin. -Sodan kasvot ovat julmat, hän totesi Valtioneuvostolta tuomassaan tervehdyksessä, niin ikään Ukrainan sodan kauheuksiin viitaten. - Kansainvälisen yhteisön yhtenäisyys ja yksituumaisuus Venäjän toimien tuomitsemisessa sekä avun antamisessa Ukrainalle on antanut toivoa. Samalla on tullut selväksi, että Suomellakin on tukea. Me emme ole yksin, mikäli meidän turvallisuutemme joskus asetettaisiin kyseenalaiseksi. Me valitsemme itse omat turvallisuus- ja ulkopoliittiset ratkaisumme. Puolustusvoimain komentaja Timo Kivinen muistutti omassa puheessaan, ettei Suomen turvallisuus ole itsestään selvä asia nykypäivänkään maailmassa. - Sodan aiheuttamat inhimilliset kärsimykset tulevat lähellemme seuratessamme Ukrainan taistelua itsenäisyytensä puolesta. Tämä ei lainkaan vähennä Kansallisen Veteraanipäivän merkitystä. Päinvastoin: traagiset tapahtumat palauttavat mieliimme veteraanisukupolvemme Suomen puolesta tekemän työn arvon ja merkityksen. Pääjuhlan tämän vuotisen teeman Maamme versoo uutta – I vårt land spirar det nya mukaisesti Lappeenrannan tanssiopiston ”Kohti uutta”esityksen oli suunnitellut koreografi Tanja Huotari. oltiin päivän ohjelmassa haluttu antaa keskeinen rooli nuoremmille polville ja esiintyjien joukossa nähtiin niin Lappeenrannan Tanssiopiston oppilaita kuin Etelä-Karjalan lastenkulttuurikeskus Metkun kuoro. Se, miten veteraanisukupolven aikanaan tekemä työ on nykytilanteessa tullut ihan eri lailla lähelle nuorempia suomalaispolvia, kiteytyi myös Hilda Harlen esittämässä nuoren puheenvuorossa. - Ukrainan tilanne on auttanut meitä nuoria ymmärtämään paremmin sen sodan kauheuden ja sisun, mitä itsenäisyyden pitäminen on vaatinut teiltä arvon veteraanit. Me nuoret pystymme nyt tiedostamaan sen käsittämättömän hinnan, jonka te arvon sotiemme veteraanit olette joutuneet maksamaan ja olemme ikuisesti kiitollisia siitä arvokkaasta lahjasta, jonka itsenäisyydellä olette meille antaneet. Veteraanien perinnön, muistojen ja taitojen siirtymistä nuoremmille sukupolville oli hyvillään myös veteraanin puheenvuoron juhlaan tuonut Tapio Niemi. - Tässä juhlassa nuoriso ja veteraanit ovat kohdanneet toisensa. Tässä juhlassa olemme saaneet kuulla ja nähdä nuorten esiintymistä, päättäen tervehdyksensä sanoihin, jotka eivät olisi puhuttelevampia tai ajankohtaisempia olla. - Toivomme, että uusia sotia ei enää tule eikä näin ollen myöskään uusia sotaveteraaneja. Ariela Säkkinen Kuvat: Ari Nakari

5 “Ihmisenä olo on aika temppu” – Sadan vuoden sankarit hurmaavat YLEllä Sadan vuoden sankareissa ääneen pääsee sodan kokenut sukupolvi – mutta aivan uudella tavalla. Sotatarinoita heiltä on kuultu usein, nyt he puhuvat kaikesta muusta: rakkaudesta, ystävyydestä, ihmissuhteista ja intohimosta. Ohjelmassa nähdään energisiä, valloittavia ja upeita persoonia eri puolelta Suomea. Nuorimmat haastateltavat ovat 95-vuotiaita, vanhimmat 104. - Todellinen rakkaus tulee vasta, kun eritellään intohimo ja kiima pois. Ellei ole tunteita eikä erotiikkaa – ei ole myöskään parisuhdetta. Pitää olla se kemia. Ja ellei kemiaa ruoki, elämällä ei ole merkitystä” sanoo Annikki, 95 vuotta. Ystävyyttä ja rakkautta Viisiosainen sarja näyttää, mikä elämässä on tärkeintä. Mitä vuosisadan mittainen elämä on opettanut ystävyydestä, toisten ihmisten kohtaamisesta ja hyvästä elämästä? Entä rakkaudesta? - Rakkaus. Hieno sana. Sitä kaipaamme joka päivä – se antaa elämänintoa!, innostuu Jaakko,103 vuotta. - Tärkeintä ei ole miten ystävyys alkaa, vaan että se kestää, Kaija, 95 vuotta kertoo yli 60 vuotta kestäneestä ystävyydestään. Sarjassa on iloa ja elämänmyönteisyyttä, toisaalta myös kipeitä ja vaiettuja muistoja. Sarja rikkoo totuttua kuvaa satavuotiaista. Yleensä heidät kohdataan vanhuksina – mutta he ovat paljon enemmän. - Se, mikä yllätti, oli se, että haastateltavat katsovat koko ajan eteenpäin ja ovat todella positiivisia. Tässä iässä tehdään ja sanotaan, mitä itse halutaan, ketoo sarjan tuottaja Elina Häkkinen. Vastapainona koronapuheelle Ohjelman toimittaja-käsikirjoittaja Teppo Similä kertoo projektin synnystä ja toteutuksesta. Korona-ajan dramaattinen puhe ”historiallisesta kriisistä” ja ”kuinka tästä selvitään” sai Similän kaipaamaan malttia ja suhteellisuutta. - Tuli mieleen, että onhan Suomessa vielä ihmisiä, jotka ovat käyneet läpi koronaa paljon suuremman kriisin, eli sotavuodet. Nähneet ja tehneet hyvin konkreettisesti jälleenrakentamisen ajan. Syntyi ajatus, että sodan kokeneelta sukupolvelta olisi mielenkiintoista kysyä jonkinlaista "rauhoittavaa viestiä", miten vaikeista ajoista pääsee yli. Pian idea kasvoi ja tekijät hylkäsivät kytköksen korona-aikaan, sillä se oli esillä muutenkin niin laajasti. Työryhmä ilahtui saamastaan vastaanotosta ja avuliaisuudesta, minne ikinä kyselyjä laittoivatkaan – ja heille oli tärkeää, että haastatteluja tehdään ympäri Suomea. - Haastattelutilanteissa erityisen koskettavaa oli myös saamamme sydämellisyys ja ystävällisyys. Lukemattomia kertoja meidät toivotettiin tervetulleeksi uudestaankin - koska vaan! Haastattelut aloitettiin syksyllä 2021. Ohjelmaa varten ryhmä haastatteli noin 150 yli 95-vuotiasta eri puolilla Suomea ja kameralle tallentui reippaasti yli 40 tuntia materiaalia. - Jokainen kohtaaminen oli tärkeä osa kokonaisuutta ja lämmin kiitos kaikille, joita saimme tavata, Similä kiittää. Haastatteluissa haluttiin kysyä Suomen kokeneimmalta sukupolvelta ajatuksia elämän suuriin kysymyksiin, kuten rakkauteen, ystävyyteen, ja perheeseen. Tavoitteena oli korostaa myönteisiä ja iloisia asioita ja muistoja. - Me tekijät yllätyimme, miten avoimesti ja vuolaasti meille vastattiin ja kokemuksia kerrottiin. Saimme mukaan paljon iloa ja huumoriakin. Mutta yhtä lailla saimme kuulla hyvinkin traagisia kertomuksia. Vaikka lopputulos on ennen kaikkea hyvän mielen sarja, haluttiin mukaan myös näitä traagisempiakin sävyjä jonkin verran. Nekin kun kuuluvat elämään. Yhtä lailla koskettavaa oli, että hyvin usein haastateltavat kertoivat oma-aloitteisesti hyvästä elämästään ja kohtelustaan: monesta sellaisesta seikasta, joista useimmiten kuullaan ikävien esimerkkien kautta. Sadan vuoden sankarit on hurmannut katsojat ja ohjelma on saanut kiitosta. - Saamamme palautteen perusteella moni suomalainen on ihastunut Sadan vuoden sankareissa esiintyviin henkilöihin: heidän elämänmyönteisyyteensä ja iloonsa sekä ajattelun kirkkauteen. Joissain palautteissa on jopa sanottu, että sarjan katsominen on lisännyt elämänhalua. Se on arvokas palaute näinä aikoina, Similä toteaa. Marja Kivilompolo Sadan vuoden sankarit kokonaisuudessaan YLE Areenassa Sadan vuoden sankarit -ohjelman voi katsoa YLE Areenasta silloin kun itselle sopii. Kuvakaappaus YleAreenasta

6 Edunvalvonta Pixabay Sotainvalidien leskien korvaukset Valtiokonttori maksaa leskelle huoltoeläkettä, jos edesmenneen sotainvalidin invalidiprosentti sotavammasta on ollut vähintään 30. Myös 10–25 %:n sotainvalidin leski voi saada jatkuvan huoltoeläkkeen, jos kuolema on johtunut nimenomaan sotavammasta. Huoltoeläkkeen edellytyksenä on, että avioliitto on solmittu vähintään 3 vuotta ennen sotainvalidin kuolemaa. Valtiokonttori maksaa huoltoeläkkeen ilman hakemusta, sillä se saa Väestörekisteristä tiedon sotainvalidin kuolemasta. Huoltoeläkkeen suuruus on porrastettu sotainvalidin haitta-asteen mukaan. Täysi 737,56 euron huoltoeläke kuukaudessa maksetaan 80–100 %:n sotainvalidien leskille ja myös silloin, kun sotavamma on ollut kuoleman syynä. Haitta-asteeltaan 60–75 %:n sotainvalidin jälkeen huoltoeläke on ¾ osaa, 50–55 %:n sotainvalidin jälkeen puolet ja 30–45 %:n sotainvalidin jälkeen 1/3 osaa täydestä huoltoeläkkeestä. Lisähuoltoeläke Huoltoeläkettä saava leski voi hakea Valtiokonttorilta lisähuoltoeläkettä toimeentulon vaikeutumisen perusteella. Tämä arvioidaan tulojen ja toisaalta asumiseen, sairauksiin ja kodinhoitoon liittyvien kulujen perusteella. Jos lesken nettotulot edellä kerrotuista kuluista johtuvien vähennysten jälkeen ovat korkeintaan 989 euroa kuukaudessa, on lisähuoltoeläke mahdollinen. Tuloksi lasketaan myös lesken saama var- sinainen huoltoeläke. Sen sijaan Kelan leskelle maksamaa ylimääräistä rintamalisää ja eläkkeensaajan hoitotukea ei lueta tuloksi. Toimeentulon vaikeutumista arvioitaessa Valtiokonttori ottaa huomioon myös lesken omaisuuden ja osuuden kuolinpesän omaisuudesta. Jo maksussa olevaan lisähuoltoeläkkeeseen voi hakea oikaisua, jos lesken toimeentulossa tai olosuhteissa on tapahtunut huomattava muutos. Samalla perusteella lisähuoltoeläkettä voi hakea uudelleen, vaikka sitä koskeva hakemus olisi aiemmin hylätty. Kertakaikkinen korvaus Lievävammaisen 10–25 %:n sotainvalidin leski voi hakea Valtiokonttorilta kertakaikkista korvausta vuoden sisällä sotainvalidin kuolemasta. Kertakaikkinen korvaus on harkinnanvarainen ja siinä huomioidaan hakijan nettotulot ja vähennyksinä sairauskuluja sekä asumisen ja kodinhoitoavun menoja. Jos lesken käteen jäävät tulot edellä kerrottujen vähennysten jälkeen ovat alle 924 euroa, on kertakaikkinen korvaus mahdollinen. Tarveharkinnassa otetaan tulojen lisäksi huomioon myös omaisuus. Jos lesken omat ja hänen osuutensa kuolinpesän talletuksista ovat yli 23 400 euroa, ei Valtiokonttori yleensä myönnä kertakaikkista korvausta. Kertakaikkinen korvaus vastaa vuoden täyttä huoltoeläkettä, ja sen suuruus vuonna 2022 on 8 850,72 euroa. Hakeminen Lisähuoltoeläkettä ja kertakaikkista korvausta haetaan Valtiokonttorilta. Hakemuksen mukaan on liitettävä luotettava selvitys tuloista sekä vähennyksiin oikeuttavista menoista. Omaisuudesta on esitettävä pankin antama selvitys talletuksista ja muusta sijoitusomaisuudesta mukaan lukien säästöhenkivakuutukset. Myös jäljennös sotainvalidin jälkeen laaditusta perukirjasta on tarpeen liittää hakemukseen. Sitä ei kuitenkaan tarvita lisähuoltoeläkettä haettaessa, jos sotainvalidin kuolemasta on kulunut yli viisi vuotta. Sotainvalidin leski voi hakea huoltoeläkettä myös uudelleen, jos sen maksaminen on lopetettu uuden avioliiton seurauksena. Tällöin edellytyksenä on, että jälkimmäisen avioliiton purkautumisesta on kulunut vähintään kolme vuotta ja että toimeentulo on samalla tavoin vaikeutunut kuin edellä on selostettu kertakaikkisen korvauksen kohdalta. Huoltoeläkkeiden vaikutus muihin eläkkeisiin Valtiokonttorin maksama huoltoeläke otetaan huomioon kansaneläkkeessä, takuueläkkeessä ja eläkkeensaajan asumistuessa. Lisähuoltoeläke puolestaan vaikuttaa vähentävästi takuueläkkeeseen ja eläkkeensaajan asumistukeen. Seppo Savolainen

Valtiokonttori 7 Tiedote kunnille ja hyvinvointialueille sotainvalidien ja -veteraanien määrärahoista Pixabay Valtiokonttori maksaa vuosittain kunnille määrärahaa sotainvalidien avopalveluihin sekä rintamaveteraanien kuntoutukseen ja kotona asumista tukeviin palveluihin. Sotainvalidien avopalvelumäärärahan piiriin kuuluvat myös ennen vuotta 1991 armeijassa tai rauhanturvatehtävissä vammautuneet, joiden haitta-aste on 20 % tai enemmän. Vuoden 2023 alusta määrärahat maksetaan hyvinvointialueille lukuun ottamatta Helsinkiä ja Ahvenanmaata. Määrärahat ovat edelleen erilliset, koska ne perustuvat eri lakeihin ja ovat valtion budjetissa eri momenteilla. Mitä muutoksessa pitää ottaa huomioon? Hyvinvointialueiden sisällä on hyvissä ajoin aloitettava yhteistyö näiden asioiden hoitamiseksi. Mainituilla ryhmillä on lakisääteinen oikeus saada kotipalvelut ja niiden järjestäminen ei saa katketa muutoksen vuoksi. Rintamaveteraanien osalta myös kuntoutuspäätökset tehdään jatkossa hyvinvointialueen toimesta. Sotainvalidit saavat kuntoutusmaksusitoumuksensa jatkossakin suoraan Valtiokonttorista. Uudet yhteyshenkilöt hyvinvointialueilla ja sähköpostiosoitteet tulee ilmoittaa Valtiokonttoriin mahdollisimman pian sillä Valtiokonttori lähettää määrärahakyselyt heille. Kevät 2023 Valtiokonttori maksaa aiempien vuosien tapaan tammikuussa määrärahan veteraanien kotipalveluihin ja ensimmäisen kuukausierän sotainvalidien avopalveluista. Helmikuussa maksetaan ensimmäinen erä veteraanien kuntoutusmäärärahasta. Se määräytyy hyvinvointialueella asuvien veteraanien lukumäärän mukaan. Kuntien on tehtävä selvitys edellisenä vuonna 2022 kunnille maksettujen määrärahojen käytöstä 31.3.2023 mennessä. Veteraanikuntoutuksesta kunnat antavat selvityksen 30.4.2023 mennessä. Jatkossa selvityksen antavat hyvinvointialueet. Toimenpiteet syksyllä 2022 Valtiokonttori kysyy loppuvuodesta hyvinvointialueilta, paljonko ne tarvitsevat vuonna 2023 rahaa veteraanien kotona asumista tukeviin palveluihin ja paljonko sotainvalidien palveluihin. Pixabay Kesän aukioloajat Keskustoimisto on kesälomien ajan suljettuna 4.–29.7. Kunniamerkkipalvelu on suljettuna 4.7.–5.8. Iloista kesää kaikille!

8 Henkilö Sota opetti sinnikkyyttä Aira Samulin tunnetaan energisenä ja nauravaisena, elämänmyönteisenä naisena, joka on luonut pitkän uran tanssin ja muodin parissa. Raskaat sota-ajan kokemukset ovat opettaneet hänelle myös neuvokkuutta ja sinnikkyyttä. Aira Samulin, 95, on alkuvuodesta Helsingin Bulevardilla kauniissa kodissaan, jonka seinät ja sisustus huokuvat muistoja ja väriä. Olohuoneeseen hän on kerännyt haastatteluamme varten runsaasti lehtileikkeitä koskien hänelle rakkaiden sukulaistensa elämänvaiheita, valokuva-albumeja, jotka hän onnistui pelastamaan kodistaan Hyrsylän mutkasta ennen sen jättämistä ja tuoreempia kuvia erilaisista tehtävistään nuorison ja tanssin parissa. Kaappien päällä on isot kokoelmat nukkeja Karjalassa rajan läheisyydessä sekä sodasta. Kirjan tekeminen herätti hänessä huolta. - Vielä 1980-luvun lopussa mietin, että onkohan näistä viisasta kirjoittaa, jos tuolla idässä jotakin tapahtuu. Kun on asunut rajalla, on ikuisiksi ajoiksi jäänyt pelko, että sinne ryssä tulee ensimmäisenä. Olen sotilaan ja lotan tytär; äiti eksyi Neuvostoliiton puolelle ja häntä epäiltiin vakoilusta, minulla on rintamatunnus ja olen isänmaallinen, rakensin vielä Hyrsylän mutka -talonkin, niin ilman muuta: jos sieltä tullaan ja valloitetaan maa, niin minut viedään ihan takuulla, varmuuden vuoksi. Sitten ajattelin, että perkele – minä olen soturin lapsi ja soturi itsekin: minulla on velvollisuus kirjoittaa tästä, Aira Samulin muistelee pohtineensa. Aira Samulin syntyi Suojärvellä Hyrsylän mutkassa. Hänen isänsä Viktor Suvio oli rajavartioston päällikkö ja äiti Anna-Liisa Suvio (os. Tiainen), lotta, joka perusti heidän kotiseudullaan Raja-Karjalassa useita lottaosastoja. Kotipaikasta Samulinilla on lämpimiä muistoja ennen sodan alkamista. Aira Samulin toimii aktiivisesti sotiemme veteraanien - Suojärven pitäjä hyväksi. Hänet valittiin Vuoden Lotaksi vuonna 2021. oli Suomen suurimpia pitäjiä ja Suvilahja nalleja, seinällä komeilee vaikuttava rivistö ti oli pääpaikka, jossa metsäteollisuus oli korhänelle myönnettyjä ansiomerkkejä. kealla tasolla. Se oli vaurasta aluetta. Hyrsylän mutkassa, joka oli ”uloke” Venäjän puolella, Elämänvaiheiden kirjaaminen oli kielensä, uskonnon ja kulttuurinsa puolesta epäilytti samanlaista kuin Venäjällä, Samulin kertoo ja Aira Samulin on tottunut kertaamaan väriksanoo aikuisena ajatelleensa, että hänen kotikään elämänsä vaiheita. Tarinasta on riittänyt paikkansa oli kuin suoraan Kalevalasta. useammaksi kirjaksi. Soturi ja sunnuntailapsi Viipurissa asui paljon sukulaisia, ja kau-kirjassaan (2007) hän on kertonut lapsuudespungista tuli rakas, heidän toinen kotipaiktaan rajavartioston vartiopäällikön perheessä kansa. Samaa kauneutta Aira Samulin on löy- tänyt Helsingistä Bulevardilta, joka muistuttaa häntä Viipurista. Viimehetkillä sotaa pakoon Talvisodan syttyessä perhe eli äiti, Aira ja kaksi sisarta, joista nuorin oli vielä vauva, siirrettiin Hyrsylän mutkasta lähemmäs Suvilahtea Välikylään, jossa he viettivät muutaman vuorokauden sodan melskeessä. - Oli talvikeli, kolmen kuukauden ikäinen vauva ja pitkä matka. Ajattelin, että jos tästä lähdemme juoksemaan, niin ryssä saa meidät kuitenkin kiinni ja ampuu, joten kuollaan mieluummin kotona. Hurjaa, että nuorena tyttönä olen ajatellut niin järkevästi. He jäivät sijoilleen. Oli jo 3.12., kun ohi kulkenut sotilas oli nähnyt nuoren tytön juoksevan liiteristä pihan poikki tupaan ja ihmetellyt, mitä he siellä tekivät, parin kilometrin päässä tulituksesta. - Hän komensi meidät pikaisesti rekeen, sillä viimeinen juna oli tekemässä lähtöä Suvilahdesta eikä siinä ollut enää kuin viimeisiä evakuoitavia ihmisiä, sillä vihollinen eteni koko ajan. Vajaassa puolessa tunnissa otimme mukaan mitä vain jaksoimme kantaa ja suuntasimme junalle. Junan ikkunat oli peitetty verhoilla, jottei ikkunasta avautunutta hävitystä näkisi. - Kurkistin ja ajattelin, että nyt tiedän, miltä Sodoman ja Gomorran hävitys näytti. Kaikki talot paloivat, se oli kuin tulimeri ja mieleeni muistui Raamatun kertomus Lootin vaimosta, joka katsoi kielloista huolimatta taakseen ja jähmettyi suolapatsaaksi. Talvisodan he viettivät evakossa eri puolilla Suomea ja selvisivät hengissä. Rauhan tultua isä sai komennuksen Sunilan raja-asemalle lähelle Lappeenrantaa, jossa Aira Samulin kävi koulua tyttölyseossa. Jatkosota vei isän Jatkosodan sytyttyä kesällä 1941 Lappeenrantaa alettiin evakuoida, mutta Viktor Suvion perhe kulki toiseen suuntaan, lähemmäs Sunilan raja-asemaa. Läheisen järven rannalta he löysivät talon, johon he jäivät omin lupinensa asumaan talon lapsettoman miniän kanssa, joka oli erikoisluvalla saanut jäädä hoitamaan lehmiä. - Äiti halusi olla isän lähellä. Hän kävi viemässä isälle kahvia ja pullaa ja isä kävi taistelujen välissä meitä tapaamassa. Aira Samulin muistaa lukuisia kovia taisteluja. Puiden latvojen yläpuolella lensi viholliskoneita. Isä oli neuvonut sellaisen tullessa kohdalle käymään heti maahan – juoksemaan

9 ei saanut lähteä. Kovia taisteluja oli myös kuumana heinäkuisena aamuyönä, 27.7.1941, joka koitui Viktor Suvion kohtaloksi. - Aamuyöllä kolmen aikaan alkoivat hirveät taistelut. Me olimme kivinavetan takana suojassa. Jatkopanokset räjähtivät joskus siinä meidänkin kohdallamme ja lentokoneet hyrräsivät päällä. Valopommeista rintamalinja näkyi kirkkaana. Isä näytti enkeliltä Lopulta taistelut taukosivat, mutta isästä ei kuulunut mitään. Äiti otti Airan mukaan ja he lähtivät lottapuvuissa rintamalle etsimään isää. Alueella usein käynyt äiti osasi suunnistaa oikeaan suuntaan. Vastaan tulleelta sotamieheltä he saivat kuulla isän kaatuneen taisteluissa. He löysivät Viktor Suvion makaamasta paareilla, valkoisena, verenhukkaan kuolleena. Ympärillä oli kuusi muuta Suvion joukkueen sotilasta. - Isä oli uskomaton näky, lumivalkoinen. Ajattelin, että hän on enkeli. Silmät auki, katsoi ylöspäin. Vaikka käyttäydyin kuin aikuiset, minulle tuli omituinen ajatus: muut sotilaat ovat menneet niin pahan näköisiksi, etteivät he varmaan pääse taivaaseen. Mutta koska isä on kuin enkeli, hän pääsee varmasti ja saa omat poikansakin mukaan, koska oli joukkueenjohtaja, Aira Samulin muistelee 14-vuotiaan lapsen ajatuksia. Heidän piti poistua rintamalta, sillä tykistökeskitystä odotettiin alkavaksi hetkenä minä hyvänsä, mutta he eivät halunneet jättää isänsä ruumista. Äiti sai puhelinyhteyden Lappeenrantaan rajavartioston komentajalle, joka järjesti paikalle kuorma-auton, jossa kaatuneet saatiin pois. Isän ruumis toimitettiin Helsinkiin, jonne myös perhe muutti. Uutta arkea Helsingissä Opettavainen elämä Katkeruudella ja vihalla ei ole sijaa Aira Samulinin elämässä vaikka hän on käynyt läpi raskaita vaiheita. Entisen miehensä kohdalla katkeruutta vastaan pitää taistella, sillä hän teki tietoisesti pahaa. Sitten Aira pohtii, ettei mies psykopaattina muuta voinut. Lopulta työelämä vei elämää eteenpäin vauhdikkaasti ja onnistuneesti. - Olen ajatellut uraani ja sitä, kuinka paljon olen saanut itsestäni irti ilman tutkintoja vaan kaiken olen itse opiskellut. Rakas, voimaa antava paikka on Lohjalla Nummen Hyrsylässä sijaitseva, Aira Samulinin karjalaistyylinen Hyrsylän Mutka -talo, joka on suosittu matkailukohde. Aira Samulinin elämää on taltioitu kirjoihin hänen itsensä tai muiden toimesta, viimeisimpänä Uskomaton Aira Samulin (2016). Tänä kesänä luvassa on musikaali, jota on koronan vuoksi siirretty jo kahdesti. Värikkäästä elämästä riittää ammennettavaa. - Kun elää 95 vuotta, niin jotakin oppii. Voi valita, mitä alkaa suremaan ja miten käsittelee asioita: mitkä ottaa sellaisina, että ne kuuluvat elämään. Itkemään ei auta jäädä, Aira Samulin sanoo ja allekirjoittaa viestinsä hersyvällä naurulla. Nuoret lähellä sydäntä Rakkaus lapsiin ja lottatyössä syntynyt halu auttamiseen ovat näkyneet myös Aira Samulinin uralla. Hän on tehnyt valtavasti nuorisotyötä ja kulkenut kahdenkymmenen vuoden ajan tanssiryhmä Rytmikkäiden kanssa kouluilla järjestämässä iloisia tanssitapahtumia. Veri on vetänyt häntä myös takaisin sotilasmaailmaan. - Otin yhteyttä Puolustusvoimien tiedotusosastoon, jonka päällikkönä toimi nykyinen prikaatikenraali Olli Nepponen. Sanoin hänelle kaipaavani kenttäharmaiden pariin. Kerroin hiukan sotilashistoriastani ja taustoistani ja totesin, että nuoriahan nekin alokkaat armeijassa ovat. Siihen aikaan varusmiesten keskuudessa oli paljon liikennekuolemia. He jättivät lomilta paluut viime tinkaan ja sitten ajettiin kolareita. Kampanjan teemana olikin liikenneturvallisuus. Järjestin varuskunnissa sponsorien avulla viihdytyskiertueita kymmenen vuoden ajan ja sain palautetta, että varusmiesten keskuudessa liikennekuolemat vähentyivät, Aira Samulin muistelee ja Marja Kivilompolo airasamulin.fi Aira Samulinin kotialbumi Aira Samulin muistaa, ettei itkenyt hautajaisissa eikä juuri sitä ennenkään. katsoo kuvia vauhdikkaista tapahtumista. Aira oli lapsesta asti haaveillut isosta perheestä, mutta avioliitto väkivaltaisen miehen kanssa muutti elämän kulkua. Vaikeasta, 16 vuotta kestäneestä liitosta siunaantui kuitenkin kaksi lasta. - Nyt on menossa jo neljäs sukupolvi. Olen seurannut heidän elämäänsä. En puutu asioihin vaan koitan toimia oikein. Minun lapsuudessani äiti antoi tukkapöllyä ja isä ripsutteli maltillisesti piiskaa. Silloin jo päätin, etten ikinä tee mitään sellaista minun lapsilleni. - Itku ei ole auttanut vaan parempi on ollut keskittyä tekemiseen. Lottatyöt jatkuivat, elämä jatkui. Aira Samulin kävi illat koulua ja päivät hoiti pikkusiskoaan, joka sylissään hän jonotti leipää ja haki torilta silakoita. Hän oli kasvanut jo aikuisen mittoihin, ja häneltä myös odotettiin aikuisen käytöstä. Vastaan tuli väistämättä outoja tilanteita. - Sisko sylissäni minua rouviteltiin. Mietin, että luulevatko he, että minulla 14-vuotiaalla on lapsi?! Minua hävetti niin paljon mutten voinut sanoa mitään. Minua oli opetettu, että pitää niiata mutta jos niiasin, niin kaikki katsoivat ihmeissään, että mitä tuo aikuinen nainen oikein niiaa. Ja jos olisin antanut kättä, niin he olisivat ajatelleet, että miksei tuo lapsi niiaa vaan aikoo kätellä. Lohjalla sijaitseva Hyrsylän mutka on Aira Samulinille rakas paikka, joka tarjoaa vierailijoille paljon nähtävää. Viktor Suvio, Aira Samulinin isä, kaatui jatkosodassa.

10 Perinnetyö toi ystävän ja yllättäviä yhteyksiä Keravalla asuva Jarmo Salminen kävelee tottuneesti Oulunkylän kuntoutuskeskuksen vierailutilaan ja tervehtii hoitajia. Istumme odottamaan talossa asuvaa sotainvalidia Aarne Tannista, joka saavuttaa joulukuussa hienon 102 vuoden iän. Koronasta johtuvien varotoimenpiteiden vuoksi juttelemme Aarnen kanssa suojalasin lävitse ja ensikertalaiselle keskusteleminen on hankalaa, mutta tältä kaksikolta homma hoituu hyvin. Jarmo tapasi Aarnen ensimmäisen kerran neljä vuotta sitten, kun Keravan Sotainvalidien perinteen jatkajat keksivät aloittaa säännölliset tapaamiset paikallisten sotainvalidien kanssa ja Jarmo osui onnekkaasti Aarnen henkilökohtaiseksi kaveriksi. - En ole varma, kuinka muilla on mennyt, mutta meillä on Aarnen kanssa ollut hauskaa. Hyvin tulemme juttuun, Jarmo sanoo. Samaa mieltä on Aarne: juttua on riittänyt. - Jarmo on kuulustellut minulta kaikki vaiheet syntymästä lähtien, Aarne naurahtaa. Hän sanoo Jarmoa ”postimieheksi”, sillä heidän kerran kuukaudessa oleviin tapaamisiin Jarmolla on tapana tuoda iltapäivälehti sekä tuoretta pullaa. Karjala yhdisti Ensimmäiset kerrat menivät ymmärrettävästi toisiin tutustuen, luottamusta rakentaen. Pian heille selvisi, että heillä on paljon yhteistä: Jarmon äiti oli kotoisin Karjalasta, Käkisalmen Kaukolasta, samasta paikasta mistä Aarnenkin vanhemmat, ja jossa Aarnekin on syntynyt. Yhteinen maaperä on poikinut runsaasti muisteluja, kun Jarmo on selvittänyt Aarnen lapsuudenpaikkoja ja muuta mielenkiintoista tietoa, joilla hän on vierailuillaan voinut Aarnea ilahduttaa. - Aarne on muistellut kesäistä vierailua isoäitinsä talossa puintitöiden aikaan. Matka tehtiin junalla ja hevospelillä. Ranta ja uintipaikka löytyivät talon läheltä. Talossa oli keittiö ja yksi sanomalehdillä vuorattu huone. Saunana toimi maakuoppa. Aarnen äiti kuoli Aarnen ollessa noin kymmenen vuoden ikäinen, minkä jälkeen isä avioitui uudelleen ja perhe muutti Viipuriin, kun Aarne oli 13-vuotias. Siellä hän kävi koulunsa ja teki iltatöitä, kunnes 16-vuotiaana aloitti työt Staufferin meijerissä apumiehenä. jälkeisenä päivänä vuonna 1941. Heitä lähelle osui pienoiskranaatinheittimen kranaatti, josta Aarne Tanninen sai jalkaansa 15 sirpaletta. Edessä oli pitkä hoito- ja toipumisaika, joka käynnistyi Hatanpään sairaalasta ja lopulta syksyllä 1942 hänet kotiutettiin Hämeenlinnasta vanhempiensa luo Järvelään. Jalat toipuivat osittain, toinen polvi jäi pysyvästi suoraksi, mutta elämä jatkui vamman kanssa. - Onneksi jalat saatiin toimimaan ja sain pitää ajokorttinikin, autoista pitävä Aarne toteaa. Intohimona moottoriajoneuvot ja matkailu Onneksi sai, sillä hän ja puolisonsa Helvi Kaskela, jonka kanssa Aarne solmi avioliiton vuonna 1945, rakastivat autoilua ja kiersivät ahkerasti kotimaata sekä myös Ruotsia, jossa asuva lankomies oli oiva kipinä suunnata matka sinne. Matkat taittuivat aluksi myös moottoripyörillä, joihin Aarne rakensi itse tuen jäykistetylle jalalleen. Aarne on Jarmolle muistellut, että hänellä on ollut kaikkiaan noin 100 autoa ja useita moottoripyöriä, joten aika on kulunut varmasti näiden parissa. - Me pidimme molemmat kovasti matkailusta. Aina löytyi mielenkiintoisia paikkoja ja usein yövyimme teltassa. Kauneimpia paikkoja ovat olleet Saimaan Punkaharju ja maisemat siitä ylöspäin mentäessä, Aarne kertoo. Aarne oli aktiivinen sotainvaliditoiminnassa ja muistaa syyskeräysten aikaiset viljakeräykset, joista hän kehuu keravalaisten maanviljelijöiden osallistuneen reiluilla lahjoituksilla. Sotainvalidien mukana hän matkusti muutamaan otteeseen myös Saksassa, tosin niillä kerroilla hän ei ollut auton ratissa. Ajokortistaan hän joutui luopumaan 97-vuotiaana mutta ehti nauttia autoilun tuomasta vapaudesta vuosikymmeniä sitä ennen. Työ opetti uutta Uransa Aarne teki metallimiehenä eri paikoissa, kunnes tie vei lopulta Helsinkiin Valmetin tehtaalle Vuosaareen, josta hän eläköityi. - Välillä työ oli raskasta, kun piti isoja koneita rakentaa, mutta mielenkiintoista se oli myös. Paljon oli meillä uutta opittavaa, Aarne toteaa. Helvi puolestaan valmisti kilpiä Kilpiteos Oy:ssä. Keravalta pariskunta sai rintamamiestontin, jonne Aarne rakensi heille talon. Sen jälkeen he asuivat mm. Helsingin Kalliossa ja Korsossa, jossa oli runsaasti tilaa Aarnen autoharrastukselle. He halusivat kuitenkin Keravalle ja koti löytyi Viertolan Kallenpirtistä, vuonna 1993. Vuonna 1995 rakas puoliso kuoli ja Aarne jäi leskeksi. Viertolassa Jarmokin tapasi Aarnen ensimmäistä kertaa. - Tapasimme aluksi muutaman viikon välein ja monesti noin tunnin mittaisiksi ajatellut vierailut venyivät, kun puhuttavaa on niin paljon. Korona sotki tapaamiset ja muutaman kuukauden ajan kävin viemässä pullat ja lehdet ulko-ovelle, Jarmo kertoo. Rajoitusten höllentämisen myötä he alkoivat tavata Viertolan käytävillä, jossa heidän keskustelunsa sai myös muita kiinnostuneita osanottajia. Nykyään Aarne asuu Oulunkylän kuntoutuskeskuksessa, jonne hän muutti ennen vuodenvaihdetta. Juttua riittää yhä ja vierailut tuntuvat ilahduttavan molempia. 100 vuodessa on innokkaalla tansseissa kävijällä ehtinyt kertyä tarinoita. Itse hän tuntuu yllättyneen vuosien vauhdikkaasta kulumisesta. - Siinähän elämä on mennyt, niin vauhdilla, että olen vain yrittänyt pyristellä mukana, hän naurahtaa. Marja Kivilompolo Sotataival alkaa Talvisodan alkaessa perhe joutui evakkoon mutta Aarne ja kaverinsa ilmoittautuivat vapaaehtoisina sotaväkeen. Aarne osallistui Lemetin motin taisteluihin, jossa meni 50 päivää. Sodan päätyttyä Aarne laitettiin muiden mukaan Helsinkiin sotilaskoulutukseen, jossa hän keskittyi panssaritorjuntatykkiin. Jatkosodassa hänen asemapaikakseen tuli Seesjärvi, jossa hän myös haavoittui itsenäisyyspäivän Jarmo Salminen vierailee sotainvalidi Aarne Tannisen luona kuukausittain. Tapaamisilla riittää keskusteltavaa ja yhteisiä mielenkiinnon kohteitakin löytyy useita.

Historia 11 Kurkijoki-Seura Elisanvaaran asema kesällä 1939. Elisenvaara oli vilkas risteysasema. Elisenvaaran helvetti – jatkosodan tuhoisin lentopommitus Karjalan kannaksella sijaitsevan Kurkijoen Elisenvaaran risteysasema joutui 20. kesäkuuta 1944 puna-armeijan ennennäkemättömän ankaran pommituksen kohteeksi. Vihollinen moukaroi Elisenvaaran asemaa säälimättä kolmessa eri pommiaallossa neljännestunnin ajan. Tuhon määrä oli käsittämätön. Kun tieto tapahtuneesti kiiri Mikkeliin, päämajasta tuli ehdoton ja ankara kielto – Elisenvaarasta tuli vaieta. Vaikeneminen jatkui sekä Valpon että itsesensuurin toimesta. Se jatkui myös Urho Kekkosen aikana. Vasta kun Neuvostoliitto osoitti hajoamisen merkkejä, sai Elisenvaaran tragedia laajemmat kasvot. Se oli koko Suomen sotahistorian tuhoisin siviileihin kohdistuva lentopommitus. Uhrien määrä jää arvoitukseksi Pommituksessa kuoli yli 150 ihmistä. Erityisen traagiseksi sen tekee, että suurin osa heistä oli siviilejä, naisia, lapsia ja vanhuksia. Monia uhreja ei pystytty tunnistamaan. Joistakin ei jäänyt mitään jäljelle, ehkä jokin huivinriekale. Uhrien todellista lukumäärää on mahdotonta saada enää selville. Kuolleita saattoi olla pitkälle toista sataakin. Yli puolet uhreista oli räisäläisiä. Kolme pommitusaaltoa Vihollisen pommitusten alkaessa puolen päivän tietämillä, asemalla parveili yli tuhat ihmistä, heidän joukossaan siviilejä, sotilaita ja asemalla työskenteleviä henkilöitä. Suurin osa ihmisistä oli asemalla seisovista junista. Tuolloin Elisenvaaran asemalla oli ehkä noin kymmenisen siviili- ja sotilasjunaa. Ensimmäinen pommi-isku tapahtui kello 12.32. Kauaa ei ennätetty henkäistä, sillä jo kello 12.38 oli seuraava vihollislaivue päällä. Pommiruumat avautuivat. Paniikki ja tuho oli ennen näkemätön. Ihmiset juoksivat pakoon ja piiloutuivat minkä vain pystyivät. Mutta kolmas aalto oli jo ovella. Sen pommiruumat avautuivat kello 12.44 kylvämään kuolemaa. Ennen pommituksia Elisenvaaraan oli saapunut Räisälän suunnasta evakkojuna. Se odotti asemalla päästäkseen lähtemään kohti Savonlinnaa ja sieltä Jyväskylän ja Haapamäen kautta Seinäjoelle, joka oli räisäläisten ja muidenkin junassa olevien evakkojen määräpaikka. Elisenvaaran pommihelvetissä Elisenvaarassa syntynyt lotta Annikki Söderholm, tuohon aikaan vielä Kylliäinen, joutui omassa työvuorossaan suoraan vihollisen pommisateen alle. Lottakomennuksen Elisenvaaran asemalle hän oli saanut jo vuoden 1943 puolella. Annikki muistaa, että jo pommitusta edeltävänä maanantaina 19.6. asemaravintolan emäntä oli sanonut, että työntekijöiden oli pakko siirtyä kahteen vuoroon, koska liikenne oli vilkastunut vilkastumistaan vihollisen suurhyökkäyksen alettua ja työpäivät alkoivat venyä kohtuuttoman pitkiksi. - Minulla olikin sitten heti seuraavana päivänä iltavuoro. Se olisi alkanut kello kaksi, mutta minä lähdin asemalle heti puolen päivän jälkeen. Oli erityisen kaunis kesäinen päivä. Mikään ei enteillyt tulevaa. Sitten aivan yllättäen taivaalta alkoi kuulua voimakasta jyrinää. Asemalla oleva väki alkoi tähyillä taivaalle, niin myös Annikki. - Aloin laskea lähestyviä koneita. Pääsin 22:een, kun oli lopetettava, sillä pommikoneet olivat jo päällä ja koneiden luukut aukenivat. Sitten en enää hirvinnyt katsoa niihin päin, Annikki muistelee tuota kauhun hetkeä.

12 Kalle Geustin kokoelma Vihollinen halusi katkaista junayhteydet Pommitusten pääasiallisena syynä oli, että Neuvostoliitto halusi katkaista Karjalan kannakselle suuntautuneen junaliikenteen, jotta Itä-Karjalaan sijoitettuja suomalaisia sotilaita ei saataisi siirrettyä Kannakselle suurhyökkäyksen torjumiseksi. - Pommitusaallon jälkeen junavaunuja oli sikin sokin pitkin ratapihaa ja asemalaitureita, ja kaikkialla oli vääntyneitä ratakiskoja. Rikkoutuneiden junavaunujen keskellä oli silpoutuneita lapsia ja naisia, vanhuksia ja sotilaita. - Menehtyneiden joukossa oli myös asemalla työskennelleitä rautatieläisiä ja lottia. Eräästäkin rautatieläisperheestä kuolivat kaikki sen miespuoliset jäsenet. Myös lottakanttiini meni aivan kasaan, Annikki Söderholm kertoo. Potilaita jatkuvana virtana Elisenvaaraa pommittaneita neuvostokoneita. Pommikoneiden lennettyä pois hän kääri hihansa ja ryhtyi auttamaan minkä vain pystyi. Kaikki apu olikin kipeästi tarpeen, sillä Elisenvaaran ensiapuasema alkoi täyttyä haavoittuneista. Toiset pääsivät sidontapaikalle omin jaloin, toisia kannettiin. Kun huoneisiin ei enää sopinut, haavoittuneet sijoitettiin ulos nurmikolle vieri viereen. Kuolleita kannettiin sivummalle. - Jäin ensiapuasemalle auttelemaan. Haavoja en osannut sitoa, mutta kannoin vettä ja juotin potilaita ja yritin auttaa siinä missä vain voin. Annikki näki pienen, noin vuoden ja kahden kuukauden ikäisen pojan taapertamassa nurmikolla makaavien ihmisten välissä. Sotilas oli nostanut pojan pois kuolleen äitinsä vierestä. Pojan kaulassa oli tupakka-askin kansi, jossa luki: ”Tunteeko kukaan?” Poika vietiin Suohovin koululle, jonne kaikki koottiin. Tarja Lappalainen Annikki Söderholm koki Elisenvaaran pommitukset. Vuosikymmeniä tapahtuman jälkeen Annikki sai tietää, että pojan äiti olikin selvinnyt, tosin täpärästi, erään sotilaan ansiosta, kun tämä siirsi ruumiita puutarhaopiston navettaan. Sotilas oli huomannut ojassa olevan ”ruumiin” hengittävän, ja multainen ja pölyinen äiti lähetettiin Savonlinnan sairaalaan, jonne haavoittuneita kuljetettiin. Täällä äiti oli maannut kolme päivää tajuttomana, kunnes oli herännyt. Hän oli välittömästi kysynyt poikansa perään, ja jälleennäkemisen riemu oli suuri, kun äiti ja poika saatettiin yhteen. - Nämä olivat niitä harvoja iloisia uutisia, joita sain vastaanottaa sitten myöhemmin. Äiti ja poika eivät olleet evakkoja, vaan he olivat saapuneet kyläilemään erään toisen rouvan kanssa Elisenvaaraan junalla ja olivat kävelemässä tietä pitkin kohti lottakanttiinia, kun joutuivat pommisateeseen, Annikki kertoo. Traaginen virhe Myöhemmin Annikki sai tietää vielä koko tilanteen traagisuuden, sillä evakkojunalle sattui matkalla haaveri ja etukäteissuunnitelmien mukana Myllypellon asemalta illansuussa 19.6. lähteneen junan oli tarkoitus ohittaa Elisenvaara yön suoman pimeyden turvin. Myllypellossa oli kuitenkin mennyt juuri ennen evakkojunan lähtöä sotilaskuljetus Kannaksen suuntaan ja erehdyksessä ratapihan vaihteet jäivät tämän jäljiltä väärän asentoon. Evakkojuna ajoi näin ”umpivaihteeseen”. Tämän seurauksena junan veturi ja yksi tavaravaunu suistui kiskoilta. Rataa jouduttiin myös korjailemaan ja evakkojuna pääsi lähtemään vasta 20. päivän aamuna. Sota-arkistosta kerrotaan hyvin niukkasanaisesti junasta: ”Junassa 650 ihmistä, joukossa paljon lapsia.” - Jos tätä haaveria ei olisi tapahtunut, juna olisi jo aikaa sitten ohittanut aseman joutumatta pommiaallon kohteeksi. Räisälän evakkojuna paloi miltei kokonaan ja joutui ehkä sen vuoksi pahimman tuhon kohteeksi, lotta Annikki Söderholm toteaa. Räisäläläisen Timoskan perheen kohtalo Nuori tyttö, 9-vuotias Aila Timoska ottaa kynän käteensä ja ryhtyy kirjoittamaan elämänsä traagisinta tapahtumaa päiväkirjaansa vuonna 1944. Päiväkirjan ansiosta Aila, nykyisin Rusi, muistaa hyvin tapahtumat tuona traagisena päivänä, kun hänen perheensä ja sukulaisensa nousivat Myllypellon asemalla 19. kesäkuuta 1944 evakkojunaan. Aila oli saapunut sinne perheineen Räisälän Kynsijärven kylästä. Lähdön hetkellä kuusivuotias veli Pauli soitteli maatilan talon portailla itse tekemällään tuohitorvella. Tällöin perheen äitini Hilja Timoska totesi pojalleen: ”Paulikin vain soittelee torvea, vaikka viimeisen kerran näin tekisi.” - Räisälästä minä, äitini Hilja, 12-vuotias Helvi-sisko ja Pauli-veljeni, nousimme junan härkävaunuun, sillä kaikki muut vaunut olivat jo aivan täynnä. Härkävaunuun nousi myös isän äiti Maria, isän sisko Anna ja tämän kolme lasta: 15-vuotias Hilkka, 12-vuotias Raili ja hännänhuippuna kahden vuoden ikäinen Hellä-tyttö. Isäni Johannes oli rintamalla, kuten muutkin miehet. Anna lapsineen oli asunut meidän luona, Aila Rusi kertoo. Ailan 17-vuotias isoveli Pentti Timoska lähti isoisänsä kanssa kuljettamaan perheen karjaa pitkin kylätietä. Muu väki nousi hevoskyytiin, ja matka jatkui kuorma-auton lavalla Myllypellon asemalle, josta noustiin evakkojunaan. Matkaan tuli pitkä pysähdys edellä mainitun onnettomuuden, vaihdehaaverin vuoksi. Matkan jatkaminen onnistui vasta 20. päivän aamuna. - Kun evakkojuna saapui vihdoin Elisenvaaran asemalle, se oli ruuhkautunut eri puolilta

13 Aila Rusin yksityiskokoelma Aila Rusin kotialbumi Aila Rusi selvisi Elisenvaaran tuhoisasta iskusta. saapuneista junista, Elisenvaara kun oli risteysasema. Nytkin siellä oli useita junia odottamassa lupaa jatkaa matkaa, Aila Rusi kertoo. ”Kuollaan kaikki yhdessä” Junan odottaessa asemalla lupaa päästä eteenpäin, äkkiä taivaalta alkoi kuulua lentokoneiden ulinaa, konekiväärien tulitusta ja hirmuisia pamahduksia. - Meidän koko perhe kaikkine jäsenineen ja isäni Anna-sisko lapsineen oli sijoitettuna härkävaunuun, joka oli ikkunaton ja molemmilla sivuilla oli makuulaverit ja keskellä vaunua oli kamina. Kun lentokoneiden ja konekiväärien äänet alkoivat kuulua, vaunussa olleet aavistivat, että nyt on tulossa jotakin hirveää. - Ennen toisen pommiaallon tuloa Hilja-äiti veti meidät kaikki lapset luokseen sanoen, että tulkaa tähän äidin luokse, jos on sallittu, että kuollaan, niin kuollaan kaikki yhdessä. Silloin pieni Pauli purskahti sydäntä särkevään itkuun ja oli kovasti peloissaan. - Taputin häntä selkään ja lohduttelin siinä pikkuveljeäni. Ensimmäisen aallon tultua vaunumme säilyi vielä ehjänä. Toisen pommiaallon tultua menetin tajuntani ja herättyäni näin, kuinka koko vaunu oli täynnä harmaata savua ja pölyä ja sekasortoa. Vaunun keskellä lattialla olleen kamiinan kohdalla oli vain iso aukko. - Näin myös, että ovi ja koko vaunun seinä oli rikki. Mieleeni on jäänyt myös kuinka isoäitini makasi vatsallaan vaunun lattialla ja hänen päällään oli tiilenruskea villapusero, jossa oli raidat. Serkkuni kanssa syöksyin pois vaunusta kohti läheistä metsää. Onneksi en nähnyt haavoittunutta ja kuollutta äitiäni, sillä se näky olisi varmasti piirtynyt loppuelämäkseni silmieni eteen, Aila toteaa. Timoskan perheen isä Johannes ja äiti Hilja. Vanhempien edessä pikkuveli Pauli ja perheen siskokset Raili ja Aila (nyk. Rusi).Takarivissä isoveli Pentti ja Johanneksen sisko Anna tyttärineen: sylissä Hellä ja vieressä Hilkka ja Helvi. Johannes ja Pentti eivät olleet junassa. ri vieressä liikkumattomina. Hänen 15-vuotias serkkunsa oli jäänyt myös eloon, ja yhdessä nuoret pyrkivät vaunusta pois ja karkuun. - Näimme kuinka noin sadan metrin päässä oli metsikkö, jonne vaunuista eloonjääneet ryhtyivät juoksemaan henkensä kaupalla toisen aallon jälkeen. Sinne minäkin serkkuni kanssa suunnistin ja pääsin hänen kanssaan metsän reunaan, kun kolmas pommiaalto tuli. Aila ei malttanut olla paikoillaan, vaikka serkku kehotti. Hän säntäsi liikkeelle. Kun pommittajat ja konekiväärimiehet havaitsivat, että eloonjääneet siviilit pyrkivät metsikön suojaan, he alkoivat jahdata heitä koneillaan matalalla lentäen. Aila kuuli ympäriltään ihmisten tuskanhuutoja ja parkaisuja. - Siinä tulituksen ja pommitusten keskellä sain sirpaleita oikeaan reiteen, mutta pystyin kuitenkin kävelemään. En nähnyt enää serkkuani ja harhailin yksin metsässä. Ympärilläni näin paljon haavoittuneita ja itkeviä ihmisiä ja moni varmaan kuolikin sinne. Pakoon metsikköön Evakkotaival jatkuu Timoskojen kanssa härkävaunussa oli ollut yhteensä kolmisenkymmentä evakkoa. Aila muistaa, kuinka vaunussa makasi ihmisiä vie- Kun venäläiset pommikoneet menivät menojaan, Aila käveli ensiapumiesten perässä lähimpään ensiapupisteeseen Suoho- vin koululle. Koulun pihamaalla hän tapasi yllättäen serkkunsa. Aila istui koulun rapulle odottelemaan, olisiko muita perheen jäseniä jäänyt eloon. Näin ei kuitenkaan ollut. Serkkutyttö tiesi, että kaikki muut vaunussa olleet olivat kuolleet, mutta ei rohjennut sitä Ailalle sanoa. Ailan äiti Hilja makasi kuolleena molemmat jalat poikki. Serkku oli nähnyt, kuinka mummo oli saanut kurkkuunsa osuman ja kuollut välittömästi. Pienen Pauli-pojan tuohitorvi oli vaiennut myös iäksi. Aila menetti härkävaunuun osuneen pommin seurauksena äitinsä, siskonsa ja pikkuveljensä sekä neljä muuta lähisukulaista yhdessä hetkessä. - Elisenvaaran asemalta jatkoimme matkaa junalla. Haavoittuneita hoidettiin Savonlinnan sotasairaalassa ja Jyväskylässä sekä Seinäjoella. Räisäläisten määränpää oli Seinäjoki. Kun lotat huomasivat, että jalastani vuotaa verta, niin he saivat houkuteltua minut Seinäjoen sairaalaan sillä konstilla, että lupasivat minulle uudet kengät. Sodan jälkeen perhe asettui lopullisesti Kokemäelle, josta Ailan isä Johannes Timoska sai uuden viljelytilan. Tänne hän rakensi uuden kodin ja raivasi lisää peltotilaa. Hän myös avioitui uudelleen ja näin elämä jatkui. Tarja Lappalainen

14 Hautakivet saivat ammattilaisen käsissä hyvän kunnostuksen . Ylläolevista kuvista näkyy selkeästi työn eri vaiheet. Kivimiehen projekti kirkasti sankarihautojen kasvot Merikarvialaiset halusivat kunnioittaa sankarivainajia kunnostamalla kirkon sankarihauta-alueen. Samalla puhdistuivat ajan saatossa haalistuneet hautakivet. Työhön tarttui merikarvialainen kivimies Joel Dyer. Hän teki kulttuuriteon kunnostamalla kaikki 213 kiveä. Kaikki alkoi vähän kuin vahingossa, sillä Joel Dyerilla oli viime syksynä meneillään oppisopimuskoulutus. Hän itse ehdotti projektia, koska aihe sopi hyvin hänen ammattitutkintonsa erikoistumiseen. Aiemmin it-asiantuntijana toiminut Dyer on tehnyt kaiverruksia uusiin hautakiviin sekä entisöinyt vanhoja jo useiden vuosien ajan. Mies suunnitteli ja toteutti kaikki työvaiheet, mikä on hänen mukaansa epätyypillistä näin laajassa projektissa. Hiekalla puhtaaksi Sankarikivien tekstit ja kuvakkeet ovat pääasiassa kaiverrettuja, eivätkä kohokirjaimilla varustettuja. - Hiekkapuhallus sankarikivissä oli syvyydeltään pääasiassa vain 0,1–0,6 millimetriä, joten riittävää kontrastia ei syntynyt. Ohut hiekkapuhallus eli kaiverrus aiheutti ongelmia paksujen maalikerrosten kanssa, Dyer selitti. Lisähaastetta oli tuonut se, kun vanhoissa kivissä oli alkuperäisen vihertävän harmaan maalin päälle maalattu lisäksi paksuhko kerros mustaa maalia. - Usein kivet vain pestään ja maalataan päälle tai kullataan. Laadukkaan jäljen takaamiseksi taustojen puhallus vaati käytännössä fontin digitointia ja teipin leikkaamista vinyylileikkurilla. Vanhat kivet ovat olleet osittain varsin huonossa kunnossa. - Taustoissa oli kuoppia ja jotkut merkeistä olivat rikkinäisiä, joten haastetta niissä piisasi. Kontrastilla näkyviin ta ja huomattiin, että nimet näkyvät parhaiten harmaalla pohjamaalilla. - Kontrastin saavuttamiseksi tummien kivien kanssa käytetään yleensä vaaleita maaleja tai kultausta, Dyer kertoi. Kokeiluvaiheessa yksittäisen kiven puhdistamiseen meni aikaa kaksi ja puoli tuntia Kaikkensa antaneet sekä saman verran muuhun työhön. Taustat siis piti hiekkapuhaltaa puhtaaksi ja samalla Pelkällä hiekkapuhalluksella ei selvitty, sillä hieman syvemmiksi. Yksi suurimmista haasensin piti suunnitella puhalluskoppi. Meriteista oli saada kohokirjaimet peitettyä hiekkapuhalluksen ja maalauksen ajaksi, entisöijä kertoi. - Jokainen kirjain ja numero digitoitiin ja niistä rakennettiin fontti. Digitointia Dyer on tehnyt ja aiemmin hautakiviyrityksille, mutta tämä projekti vaati tavallista enemmän kokeilua ja testaamista. Hän huomasi, että amerikkalainen hiekkapuhallusteippi peittää kirjaimet parhaiten maalauksen ajaksi. Hautakivet on valmistettu Vehmaan punagraniitisJoel Dyer kunnosti hautakivet suurella tarkkuudella.

15 Uuden pinnan saaneet hautakivet saatiin paikoilleen ripeään tahtiin talkoovoimin. Kuva: Heikki Moilanen Puiset ristit tuurasivat sankarihautojen hautakiviä niiden ollessa kunnostettavana. Kuva: Aki Palomäki karvian sotaveteraanien sihteeri, metallialan ammattimies Veli Tiitinen on kätevä käsistään ja hänen avullaan sekin kehiteltiin. - Projektiin liittyi paljon erilaisia vaiheita ja puolen vuoden aikaan ehti työtunteja kerääntyä huomattavasti. Koskettava hetki koettiin kirkon pihalla keväällä, ennen kivien paikoilleen laittoa. Ukrainalainen pakolaisnainen kysyi, miksi hautausmaan laidalla on valkoisia ristejä ja muualla kiviä. Vastasin hänelle, että siellä reunassa on meidän sankarihautausmaamme toisen maailmansodan ajalta. Kaikki hiljenivät. Siellä he lepäävät, meidän sankarimme, siunatussa mullassa. Erästä heistä äiti odotti sodasta palaavaksi ja neuloi hänelle sukkia vuoteen 1968 asti. Poika palasi sodasta vasta vuonna 2000-luvulla hyvin pienessä arkussa, mutta äitiä ei enää ollut odottamassa. Yhteispelillä se sujui Päämääränä oli, että sankarihautausmaa on kunnossa kaatuneiden muistopäivään 15. toukokuuta mennessä. Hyvällä yhteispelillä kaikki onnistui. Kivien korjaaminen ei ollut kustannusarvioltaan ihan pieni juttu. Siihen tarvittiin monia tahoja. Mukana oli Merikarvian seurakunnan ja kunnan lisäksi useita paikallisia yhdistyksiä ja yrityksiä sekä Lions Club Merikarvia. Yksi merkittävä avustuskanava oli huhtikuun loppuun asti toiminut kansalaiskeräys. Se toi hankkeelle noin 10 000 euroa. LC Merikarvia vastasi kynttilälyhtyjen hankinnasta sankarihaudoille. Leijonat sai- Sankarihautojen kunnostusprojekti pysyi aikataulussaan vat 40 %:n avustuksen Arne Ritarin Säätiöltä uusien lyhtyjen hankintaan ja yhdistys kustansi myös säilytyslaatikot niiden varastointia varten. Sankarivainajien jälkipolvet voivat käyttää lyhtyjä omille kynttilöilleen itsenäisyyspäivän jälkeen. Hankkeessa mukana olleet tahot kiittelevät toisiaan – yhteistyöllä on saatu aikaan toivottu lopputulos. - Tästä on helppo jatkaa veteraanien paikallista perinnetyötä, kiteytti projektivastaava Heikki Moilanen. Hän antaa vinkkejä vastaavia projekteja harkitseville. - Kannattaa aloittaa hyvällä ennakkosuunnittelulla, myös hankkeen talouden osalta. Sitten kartoitetaan kaikki ne tahot, jotka haluavat tulla mukaan hankkeeseen. Toukokuun alussa 14 reipasta talkoolaista ahersi Merikarvian kirkkomaan sankarihaudoilla. Menossa oli sankarihauta-alueen hautakivien pohjien ja hautakivien paikalleen asettelu. Media mukaan Projektipäällikkö Heikki Moilanen totesi, että sekä projektisuunnitelma, talousasiat että käytännön työt saatiin kuntoon aikataulun puitteissa. Moilanen sanoo, että kivien kunnostus on järkevää toteuttaa talviaikaan. - Kivien tilalle laitetaan talveksi yksinkertaiset valkoiset puuristit, joissa on sankarivainajan nimi. Aktiivinen tiedottaminen hankkeen alkamisesta, etenemisestä ja valmistumisesta on myös tärkeää. Mediakanavat kannattaa ottaa käyttöön! Hänen mukaansa tällaiseen projektiin on helppo saada ihmisiä mukaan, kun siihen vain annetaan mahdollisuus. - Joku tulee talkoisiin, joku antaa rahaa keräykseen ja joku auttaa muulla tavoin. Seija Väre Kuvat: Seija Väre ja Joel Dyer Parin päivän päästä kaikki oli valmista ja seurakunnan työntekijät istuttivat jo sinisiä ja valkoisia orvokkeja kivien eteen. - Kivirivien pohjatöistä oli puolet valmiina jo viime syksynä, kertoi Veli Tiitinen, Merikarvian seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtaja, joka oli projektissa mukana ahkerana talkoolaisena. Metallialalla elämäntyönsä tehneen Tiitisen avulla puhalluskoppikin syntyi. Moilanen arvioi urakan kestäneen projektiin kuluneen keväällä talkoolaisilta viikon verran. Nyt ovat kaikki 213 sodissamme menehtyneiden muistokiveä paikallaan odottamassa Kaatuneiden muistopäivää. Silloin kunnioitetaan maamme puolesta sodissamme kaikkensa antaneita nuoria miehiä. Merikarvialla juhlitaan urakan kunniaksi kahvittelemalla seurakuntatalolla. Seija Väre

16 Elämän sana Helluntain hengessä Viime vuosina on maassamme ja monissa muissakin maissa ollut ns. hengellistä liikehdintää. On ollut liikkeitä, joiden keskuudessa tapahtuneet asiat on tulkittu Pyhän Hengen työksi. Suuret joukot, usein vielä nuoria ihmisiä, on kysellyt tietä iankaikkiseen elämään. Tiedotusvälineet, ja niiden kautta monet ihmiset, ovat olleet kiinnostuneita kiistanalaisia tunteita herättäneistä ilmiöstä. Sairaita on parantunut, Jumalan Pyhä Henki on tehnyt työtänsä. Pyhän Hengen ohella on myös paha henki tehnyt työtään eksyttääkseen usein hyvän varjolla Jumalan valittujakin. Jopa oman kirkkommekin piirissä on ollut niitä, jotka Jumalan varjolla ovat koettaneet ajaa ihmisiä moniin ahdistuksiin ja kiusauksiin. Henki elää siellä, missä Jumalan sanakin Helluntaina, kristillisen seurakunnan ja kirkon syntymäpäivänä ei muistella vain menneitä. Kertomukset ensimmäisestä helluntaista sisältävät paljon poikkeuksellisen voimakkaita Hengen vaikutuksia, ilmestyksiä, ihmeellisiä Jumalan tekoja, äkillisiä kääntymisiä, tunnustekoja jne. Ensimmäisenä helluntaina tapahtunut Pyhän Hengen vuodatus ei kuulu vain historiaan. Jumalan Pyhä Henki toimii monin tavoin tänäänkin, tässä maailmassa, sotien keskelläkin. Kaikkialla, missä luettu tai kuultu Jumalan Sana elää, missä se muuttuu pelkästä kirjaimesta elämän todellisuudeksi, siellä toimii Jumalan Henki. On hyödyllistä tarkata ensimmäisen helluntain tilannetta ja omaa aikaamme. Juuri nyt olisi kristillisen seurakunnan tarkattava vaellus- taan, ettei se ihmissäännösten, demokratian vaatimusten, galluppien ja erilaisten ulkonaisten painostuskeinojen avulla tule hämätyksi. Nykyisessä maallistuneessa elämässä Jumalan Pyhän Hengen työ koetetaan kaikin tavoin mitätöidä. Jumalan seurakunnassa, kirkossa, evankeliumin tulisi avata sydämemme Jumalan Hengen työlle. Niinpä helluntain suuri ihme on, kun ihmisen sydämessä toteutuu evankeliumin sanoma, se, että näemme Jeesus Nasaretilaisessa Jumalan Pojan ja Vapahtajan, joka on sekä koko maailman että minun Vapahtajani. Usko on Pyhän Hengen työtä, Jumalan lahjaa. Pelastushistorian suuri tapahtuma Emme saa, eikä meidän edes tarvitse saada takaisin ensimmäistä helluntaita. Mutta emme saa myöskään unohtaa sitä, että helluntai kuuluu joulun, kiirastorstain, pitkäperjantain ja pääsiäisen ohella pelastushistorian suuriin tapahtumiin. Pyhä Henki jatkaa työtään maanpäällä. Siellä, missä se toimii, tapahtuu aina jotain ihmeellistä, jumalallista ja ihmisen mahdollisuudet ylittävää. Pyhän Hengen työ ei kuitenkaan ole jokin keppihevonen Jumalan luo. Hän on puolustaja, johon turvautumalla emme kulje yksin elämämme matkaa. Tänä aikana tarvitaan yksityisen ihmisen ja kirkon elämässä todellista herätystä. Aivan kuten ihmiset, kirkkokin on koettanut viime aikoina luoda jonkinlaista edustavaa julkisivua. On oltava mahdikas, ajettava asioita, jotka herättävät yleistä arvonantoa. Eleillä, ajatuksilla ja aatteilla, kaiken maailman gallupeja uskoen, on pyritty luomaan tiettyä uskottavuutta. Mutta onko kunnian kirkol- la tähän varaa? Mitä kirkolla on annettavaa niille ihmisille, jotka kyselevät apua tyhjyyteensä, rauhattomuuteensa ja koko elämänsä pohjattomaan hätään? On tietenkin hyvä, jos kirkolla on hyvä maine, mutta on onnetonta, jos sen saavuttamiseksi työnnetään jonnekin takapihalle kaikki, mihin voisi liittyä risti ja häpeä. Ihminen tarvitsee uudistusta Jos odotamme todellista helluntaita itsellemme ja kirkollemme, emme saa unohtaa, että me tarvitsemme uudistusta. Ensimmäisen helluntain edellä oli valmistusaika, mikä vietettiin rukouksessa ja odotuksessa. Meidänkin olisi syytä rukoilla ja pyytää, että Jumalan Pyhä Henki kirkastaisi meille sen Kristuksen, joka on puolestamme kuollut. Meidän olisi syytä tunnustaa, että meiltä puuttuu paljon. Meiltä puuttuu rakkautta, me olemme täynnä itseämme, täynnä väärinkäsityksiä, syytöksiä ja syyttelyjä. Ellei Pyhä Henki saa tehdä työtään meissä, ellei Hän saa meitä tunnustamaan itseämme syyllisiksi, emme myöskään voi tulla Jumalan Hengen täyttämiksi. Jos emme saa elämäämme Pyhän Hengen voimaa, meillä ei ole puolustajaa. Siksi meidän ja koko kristikansan tulee pysyä lujina perustuksissa. Vain silloin on Auttaja mukanamme. Meitä kannattavat ja kantavat seurakunnan keskellä Kristus ja Pyhä Henki. Ja sille, vain sille perustukselle meidän tulee laskea koko elämämme. Jussi Huttunen luottamuspappi, Pohjois-Savon piiri Pixabay

Hyvinvointi 17 Yksin vai ilman ystäviä? Eräs aikamme ilmiöistä on yksinäisyys. vat. Eikä olisi pahitteeksi, jos me hemmottelivointimme kulmakiviä. YhteenkuuluvuuVaikka elämme ihmisten keskellä, ystävien simme itseämme kaikessa rauhassa. Ne hetket den tunne on yksi ihmisen perustarpeista, kanssa ja perhepiirissä, yksinäisyys valvoivat olla elämäniloa palauttavia kokemukkuten nälän tunne on merkki etsiä ruokaa, taa mielemme. Runoilija V.A. Koskenniesia, jolloin yksinäisyyden kokemus on merkki Ihminen, joka on paljon muiden ei tarvitse mi kirjoittaa: ”Niin olet yksin, sa ihminen, hakeutua muiden seuraan. yksin keskellä kaiken, yksin syntynyt oot, huomioida Viihtyminen välillä itsekseen on ihmisten parissa, saattaa siitä yksin sa lähtevä oot, yksin erhees kätket ja itse asiassa mielenterveydelle hyväk- huolimatta kokea olevansa jou- toisia. yksin kyyneles itket. Ainoa uskollinen on Yksisi. Hetket itsekseen omien ajatuk- kossa ulkopuolinen. Joku sitä vastoin viihtyy paljon oma varjosi vain.” näisyyden sien ja puuhien kanssa ovat tärkeitä Toisaalta joukokemukitsetuntemuksen ja itsekseen. dumme ikäänty- Tärkeää ihmissuhteissamme on, itsensä kehittämiset ovat misen seuraukse- että saamme olla oma itsemme. sen kannalta. Kanssakäymihenkilökohtaisia kokemuksia. Ne liittyvät na Koskenniemen Jos emme saa olla sellaisia kuin nen toisten ihmisten kansusein elämän murroskohtiin ja elämäntilantavoin toteamaan: olemme, koemme yksinäisyyttä sa antaa voimavaroja, mutteen muutoksiin. Voi hyvin olla, että nuore"Ystävien piiri pie- ihmisten keskellä. na muutto pois kotoa ja lapsuuden perheesta joskus kohtaamiset myös nentyy, kenen syy, tä irtautuminen, eroaminen puolisosta tai väsyttävät. Siksi on tärkeää kenen syy? - - Kiieläkkeelle jääminen saattavat laukaista yksikuunnella itseään, tarvetta tos kaikesta, min sain." näisyyden tunteen. olla yksin ja kunnioittaa itseään. Yksinäisyys on yksilöllinen kokemus Usein on vaikea puhua yksinäisyydestä. Joskus yksin tehdyt kävelylenkit, kirjan ulkopuolisuudesta ja erillisyydestä. Se Kuitenkin juuri avoimuus ja vaikean kokelukeminen ja kotipuuhat suorastaan parantavoi aiheuttaa alakuloisuutta ja muksen jakaminen voisituskaa. Se on kuitenkin eri asia vat vähentää yksinäisyykuin masennus ja sairaudet. den kokemusta. Ihmiset Ihmissuhteiden määrää tärreagoivat yksinäisyyteen keämpää yksinäisyydessä on eri tavoin. Ehkä toinen niiden laatu. Olennaisinta on, ei tiedä yksinäisyyden että koemme yhteenkuuluvuuttunteestasi. Kuitenkin ta ja merkityksellisyyttä. Tärhän haluaisi olla Sinulkeää ihmissuhteissamme on, le avuksi tai jopa tuoettä saamme olla oma itsemme. da esiin omat tunteensa. Jos emme saa olla sellaisia kuin Tällöin toinen voisi olla olemme, koemme yksinäisyyttä toiselle juuri se apu, jota ihmisten keskellä. kummatkin kaipaavat. Ei Itse valittu yksinolo on eri yksinäisyyden tunteesasia kuin yksinäisyys. Yksinolo ta pääse eroon suorittaon usein myönteistä ja joissakin malla, tekemällä ja toielämäntilanteessa jopa toivottua mimalla, vaan olemalja rentouttavaa. Yksinään elävä la oma itsensä ja samalihminen ei välttämättä ole sosila apu toiselle. Älä siis jää aalisesti eristäytynyt, eikä sosiomiin oloihisi vaan ole aalisesti eristäytynyt välttämättä rohkea sekä kertomalla kärsi yksinäisyydestä. yksinäisyydestäsi ja tarYksinäisyys on ennen kaikjoutumaan olla ihminen kea henkilökohtainen kokemus. ihmiselle. Ihminen, joka on paljon muiLauluntekijä Juha Vaiden ihmisten parissa, saattaa nio kysyy: ”Mistä tunnet siitä huolimatta kokea olevansa sä ystävän, onko oikea joukossa ulkopuolinen. Joku sitä sulle hän? - - Siitä tunnet vastoin viihtyy paljon itsekseen, sä ystävän, kun on vierelmutta ei koe yksinäisyyttä. läs vielä hän. Turhat tutJoka tapauksessa me jokainen tavat luotas ois hävinneet tarvitsemme koko elämämme pian pois.” ajan muita ihmisiä tueksi, turVoisitko sinä lisätä vaksi ja peiliksi. Olemme hyvinystävällistä huomiointia vointimme suhteen jossakin tutuille ja tuntemattomilmäärin aina riippuvaisia toisista le? Mitäpä jos kokeilisit. ihmisistä. Tämä muuttaa muoJussi Huttunen toaan elämän varrella, mutta Luottamuspappi kommunikaatio, yhteys muiden Pohjois-Savon piiri kanssa ja yhteistyö ovat hyvinPixabay

18 Piirit toimivat HELSINKI Ratavartijankatu 2 A, 00520 Helsinki Puh. 040 825 6695 Vuosikokouksen osallistujat 15.3. Palvelutalo Folkhälsanilla. Piirin kuulumisia Vuosikokous pidettiin 15.3. ja läsnä oli varsinaisia jäseniä, puolisojäseniä sekä tukijäseniä, yhteensä 13. Kokouksessa kultainen ansiomerkki luovutettiin Kaarlo Martikaiselle. Veljesliiton tervehdyksen vuosikokoukselle esitti pääsihteeri Seppo Savolainen. Veljespappi Veli-Matti Hynninen toimi kokouksen puheenjohtajana sekä hän myös lausui muistosanat poisnukkuneille ja poisnukkuneiden muistoa kunnioitettiin hetken hiljaisuudella. Piirihallituksen puheenjohtajana jatkaa edelleen Seppo Kanerva ja varapuheenjohtajina Christian Wallin ja Reijo Söderberg. Varsinaisena jäsenenä piirihallituksessa jatkavat Pia Angerma, Timo Elolähde, Altti Majava ja Anneli Vuoristo-Salonen. Varajäseninä toimivat Heidi Aho, Sirpa Alaniva, Pentti Lehtimäki, Veikko Peltola, Tiina Saloheimo ja Seija Söderberg. Tilinpäätös vahvistettiin vuodelta 2021 ja vastuuvapaus myönnettiin tilivelvollisille. Jäsenkirje on lähetetty kaikille 28.3., jossa kerrottiin piirin tarjoamista eduista kuluvana vuonna. Menneitä tapahtumia Kansallista Veteraanipäivää vietettiin Oopperatalolla Helsingissä. Tänä vuonna tilaisuus oli yhteinen Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kaupungeilla. Läsnä oli yli 200 vierasta. Puolisojäsenkerho tapasi kahden vuoden tauon jälkeen 5.5. lounaan merkeissä Ravintola 10. Kerroksessa Vaakunassa. Paikalla oli 16 jäsentä ja kaikki iloitsivat jälleennäkemisestä, hyvästä seurasta, maisemista ja ruoasta. Kutsu sotainvalidipäivän viettoon 18.8. Kutsu sotainvalideille, puolisojäsenille ja tukijäsenille Sotainvalidipäivän viettoon 18.8. Sotainvalidipäivää vietetään Veljesmajalla Lauttasaaressa torstaina 18.8. alkaen klo 14. Kuljetus: (lähtö klo 13.30) Kiasma–Veljesmaja–Kiasma (paluu n. klo 16.30). Ilmoittautumiset 10.8. mennessä puh. 040 825 6695. Tämä kutsu on sotainvalideille, puolisojäsenille ja tukijäsenille. Vapaamuotoisessa tilaisuudessa on tarkoitus keskustella ja esittää ajatuksia ja toiveita tukijäsenille ja vastaavasti, mitä tukijäsenet voisivat tarjota varsinaisille jäsenille. Kuljetus on ensisijaisesti sotainvalideille ja puolisojäsenille, joten toivotaan omaa kuljetusta. Tervetuloa! Kesäloma Toiminnanjohtaja on vuosilomalla 13.6.–18.6. sekä 11.7.–6.8. Juhannusjuhla Veljesmajalla Sotainvalidien perinteinen juhannusjuhla juhannusaattona 24.6. alkaen klo 16 Veljesmajalla Lauttasaaressa. Lipunnosto klo 18. Ei ilmoittautumisia, oma kuljetus. Tervetuloa! Lippulinna 27.4. Veteraanipäivänä Marskin ratsastajapatsaalla Helsingissä. Yhteystietoja - Palveluneuvoja Henna Hildenin tavoittaa Oulunkylän kuntoutuskeskuksesta puh. 040 559 4988. - Valtiokonttorin Sotilasvammaja veteraaniasioiden asiakaspalveluaika kello 9-12 puh. 0295 50 3070. Käyntiosoite on Sörnäisten Rantatie 13, Helsinki ja postiosoite on PL 60, 00054 Valtiokonttori. Soittakaa ihmeessä, jos jokin asia kaipaa selvittelyä! Piiritoimiston puhelinnumero on 040 825 6695. Kauniita kesäpäiviä Teille kaikille! Satu Jelkälä-Blomqvist Piirin vuosikokouksessa 15.3. Kaarlo Martikaista muistettiin kultaisella ansiomerkillä.

Piirit toimivat 19 UUSIMAA Ratavartijankatu 2 A, 00520 Helsinki Puh. 040 825 6695 Piirin kuulumisia Vuosikokous sujui hyvässä hengessä 24.3. Ilmatorjuntamuseolla Tuusulassa. Läsnä oli kolmesta jäsenyhdistyksestä neljä valtuutettua ja 28 piirin henkilöjäsentä. Veljesliiton terveiset toi pääsihteeri Seppo Savolainen. Toimintakertomus viime vuodelta hyväksyttiin esitetyssä muodossa. Tuloslaskelma ja tase hyväksyttiin sekä vahvistettiin tilinpäätös vuodelta 2021. Tilivelvollisille myönnettiin vastuuvapaus. Piirihallituksen puheenjohtajaksi valittiin uudelleen Jaakko Torppa Tuusulasta. Varapuheenjohtajina jatkavat Erkki Tuormaa Loviisasta ja Taisto Vanhapelto Järvenpäästä. Piirihallituksen muut jäsenet ovat Kristiina Ikävalko-Alvas Porvoosta, Pentti Kinnari Hausjärveltä, Heikki Konttinen Siuntiosta, Kari Levonen Nummelasta, Hannu Santti Vihdistä ja Aulis Stenholm Karkkilasta. Kuluvaa toimintavuotta jatketaan vuosikokouksen hyväksymän toimintasuunnitelman ja talousarvion puitteissa. Uudenmaan ja pk-seudun veteraanien yhteinen kirkkopäivä pidettiin 28.4. Nurmijärven kirkossa. Yhteystietoja Palveluneuvojat Soile Tornbergin tavoittaa Kaunialan Sairaalasta puh. 044 906 1600 ja Henna Hildenin Oulunkylän kuntoutuskeskuksesta puh. 040 559 4988. Valtiokonttorin Sotilasvamma- ja veteraaniasioiden asiakaspalveluaika kello 9-12.00 puh. 0295 50 3070. Käyntiosoite on Sörnäisten Rantatie 13, Helsinki ja postiosoite on PL 60, 00054 Valtiokonttori. Soittakaa ihmeessä, jos jokin asia kaipaa selvittelyä. Piiritoimiston puhelinnumero on 040 825 6695. Kauniita kesäpäiviä Teille kaikille! Satu Jelkälä-Blomqvist Kesäloma Piirin perinneyhdistyksen kuulumisia Toiminnanjohtaja on vuosilomalla 13.6.–18.6. sekä 11.7.–6.8. Pixabay Perinneyhdistys piti vuosikokouksensa 1.4. ja puheenjohtajaksi valittiin Kristiina Ikävalko-Alvas Porvoosta. Hallituksen jäseninä jatkavat Jouko Hyvärinen (toimii myös rahastonhoitajana), Kari Levonen, Juha Poikela, Tauno Skogberg, Kalervo Viitanen (varapuheenjohtaja) ja Leif Udd. Varajäseninä toimivat Markku Ahtikari, Stig Ekholm, Pentti Fabritius, Matti Rintala, Sakari Simola ja Christer Sundman. Tilinpäätös vahvistettiin vuodelta 2021 ja vastuuvapaus myönnettiin tilivelvollisille. Osallistujat perinneyhdistyksen vuosikokouksessa 1.4. Pasilassa. Osallistujat piirin vuosikokouksessa 24.3. Ilmatorjuntamuseolla.

20 Kesäloma Muistamme Toimisto on suljettuna 4.–29.7. PIRKKA-HÄME Otavalankatu 12 B 4, 33100 Tampere Puh. 0400 835 993 Terveisiä piiristä! Piirin ja osastojen alkuvuosi on jatkunut entisin perustein. Osastojen vuosikokoukset pidettiin aikataulun mukaisesti. Piirin alueella toimii vielä 7 osastoa. Valkeakosken osasto lopetti toimintansa tammikuussa. Piirin vuosikokous pidettiin Tampereella 29.3.22 Osastoille oli toimitettu vuoden 2021 toimintakertomus ja tilinpäätöstiedot sekä vuoden 2022 toimintasuunnitelma ja talousarvio. Vuosikokouksessa käsiteltiin ja hyväksyttiin piirihallituksen esitykset. Piirin puheenjohtajaksi valittiin edelleen Raimo Toivo Sastamalasta. Piirihallitukseen vahvistettiin 7 jäsentä aikaisemman 8 sijasta. Piirihallituksen kaksi jäsentä oli poisnukkunut vuoden aikana. Vuosiksi 2022–2023 piirihallitukseen valittiin Pentti Kuukankorpi, Juhani Muuriaisniemi ja Pertti Päivärinta. Esko Lehtomaa, Lauri Lumme ja Risto Pajukanta jatkavat vanhoina jäseninä. Vuodeksi 2022 valittiin Salla Häkkinen 7.11.2021 kuolleen Terttu Veijalaisen toimikauden jäljellä olevaksi kaudeksi.Vuosikokouksessa käytettiin piirin uusia, PRH:n vahvistamia sääntöjä. Osastoja on seitsemän, kun Ruoveden ja Valkeakosken osastot ovat lopettaneet toimintansa. Piirin toimialueeseen ei ole tullut muutoksia. Piiri toimii 17 kunnan/kaupungin alueella. Sotainvalidijäseniä osastoissa ja piirissä oli yhteensä vuoden alussa 39 (edellisenä vuonna 55), puolisojäseniä 360 (461). Tukijäseniä oli 145 (159). Poisnukkuneita sotainvalideja oli 16 (22). Poistuma oli suuri, 29 %. Puolisojäsenten poistuma oli 22 %. Piirin ja sen osastojen toiminta jatkuu entisen tapaan keskittyen jäsenistön kotona asumisen tukemiseen. Kesän tapahtumia Kesäjuhla on suunniteltu pidettäväksi 9.6. Hotel Scandic Rosendahlissa. Ennakkoilmoittautumiset viimeistään 25.5. Veteraanien alueellinen kirkkopäivä pidetään 9.9. Tampereella Aitolahden kirkossa. Ilmoittautumiset 16.8. mennessä. Huolto- ja kuntoutustoiminta Piiri myöntää edelleen kuntoutusta. Mahdollisuuksistasi kuntoutukseensaat tietoa piiritoimistosta. Piiri pyrkii järjestämään kaikille puolisojäsenille 2 kuntoutusjaksoa / vuosi, joko avokuntoutuksena tai hierontana. Jalkahoitoa maksetaan (à 35 €) 5 x / vuosi. Näissä jäseneduissa on huomattava parannus aikaisempaan verrattuna. Ole yhteydessä omaan osastoon tai suoraan piiritoimistoon. Avustajatoiminta Avustajatoiminnan tarkoituksena on auttaa sotainvalideja ja puolisojäseniä arjessa niin, että kotona asuminen onnistuu mahdollisimman pitkään ja vaivattomasti. Mikäli tarvitset suurempia siivouksia, ota yhteyttä omaan osastoon ja piirin henkilöjäsenet piiritoimistoon. Mikäli sinulla on tarvetta saada apua kotiisi, niin ota yhteyttä Sirpa Auteroon puh. 050 352 2537 tai oman osastosi sihteeriin. Tampereen osasto Tampereen osasto piti vuosikokouksensa omissa tiloissa 7.3. Vuosikokous sujui rutiinilla. Johtokunnan puheenjohtajana ollut 102-vuotias virkeä sotainvalidi Pentti Kuukankorpi luopui puheenjohtajuudesta, mutta hänet valittiin kuitenkin johtokunnan jäseneksi. Muita johtokunnan jäseniä ovat Jouko Sipilä, Jukka Mäkinen, Salla Häkkinen ja Kaija Naumonen. Osaston puheenjohtajaksi valittiin varapuheenjohtaja Lauri Lumme. Osaston toiminta jatkuu vilkkaana Niin sotainvalidijäsenet kuin sotainvalidien lesketkin saavat kesän aikana ns. pesularahan 70 e/jäsen esitettyään osaston toimistossa nimellään varuste- Sotainvalidi Terttu Veijalainen *30.3.1933 † 7.11.2021 Sotainvalidi Risto Kiiskilä *21.12.1924 † 13.2.2022 Piirihallituksen ensimmäinen naisjäsen Terttu Veijalainen nukkui ikiuneen 7.11.2021. Hän oli syntynyt Ruokolahdella. Hän haavoittui 8-vuotiaana kranaatin sirpaleista kotipaikkakunnallaan. Terttu teki elämäntyönsä Makkarakolmion kirjanpito- ja konttoripäällikkönä. Sotainvaliditoimintaan hän osallistui vuosikymmeniä naisjaoston jäsenenä ja myös Tampereen osaston johtokunnassa. Terttu Veijalaiselle on myönnetty kaikki Veljesliiton huomionosoitukset, viimeksi Sotainvalidien pienoislippu varustettuna vapaudenristin nauhalla ja tunnuksella vuonna 2013. Vasta vuoden piirihallituksessa ollut Risto Kiiskilä nukkui ikiuneen 13.2.2022. Hän oli syntynyt Kokemäellä. Sotainvaliditoiminnassa hän oli pitkään mm. Tampereen osaston johtokunnan jäsenenä ja aktiivisena vaikuttajana. Hän oli ollut jo poikasena Suojeluskunnan poikaosastossa. Kiiskilä yllätettiin Vuosalmen sillanpääasemassa takaapäin ja joutui siten sotavangiksi 1944. Elämäntyönsä Kiiskilä teki diplomi-insinöörinä Tampellassa. Risto Kiiskilälle on myönnetty Sotainvalidien Veljesliiton huomionosoitukset aina Sotainvalidien ansioristiä myöten vuonna 2020. tun kuitin, jolla on maksanut pesupalvelusta. Kuitti on ehdottomasti esitettävä ennen syyskuun loppua. Tämän alkuvuoden aikana on ollut mahdollisuus saada myös ns. kevätsiivous. Siivoustarjous on voimassa juhannukseen saakka. Syksyllä, ennen joulua on mahdollisuus joulusiivoukseen. Osasto on myös päättänyt antaa ”hemmotteluhoitoa” maksamalla vuosittain naisten osalta kampaamolaskusta 50 euroa ja sotainvalidimiesten parturimaksusta 25 euroa. Uusina jäsenetuina on vuosikokous päättänyt, että osasto maksaa piirin järjestämästä avustajakäynnistä joka toisen käynnin, sekä korvaa 200 euroa taksimaksuista silloin, kun maksu kohdistuu terveydenhuoltopalveluihin. Em. kuten muistakin osaston tarjoamista ”jäseneduista” saat tarkempaa tietoa joko toiminnanjohtajalta tai osaston toimistonhoitajalta sekä aiemmin lähetetystä vuosikertomuksesta. Yhteystiedot ja -ajat Piiritoimisto on avoinna ti–to klo 8.30–15. Muina arkipäivinä voi asioida puhelimella ja sähköpostilla/ tapaaminen sovittaessa. Tampereen toimistonhoitaja on tavoitettavissa tiistaisin ja keskiviikkoisin. Yhteystiedot: toiminnanjohtaja Jouko Sipilä 0400 835 993, sähköposti jouko.sipila@sotainvalidit.fi, toimistonhoitaja Kirsi Korpi 050 384 3390 (kirsi.korpi @sotainvalidit.fi), kotiavustajapalvelu Sirpa Autero 050 3522537 (sirpa.autero@sotainvalidit.fi) ja Tampereen osaston toimistonhoitaja Leea Hykkönen 050 358 4629 (tampere@sotainvalidit.fi). Lämmintä kesää! Jouko Sipilä

21 Onnittelemme Sotainvalidi Klas Kalberg 100 vuotta 23.4.2022 VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 040 568 4500 Klas Kalberg täytti 100 vuotta. Ikävä kyllä hänestä ei saatu valokuvaa, koska hoitokodissa, jossa hän asuu, on vierailukielto koronan takia. Hänelle on kuitenkin toimitettu Veljesliiton lahjashaali. Kesäloma Piirin toimisto on suljettu 4.–29.7.2022. Hyvää ja virkistävää kesää! Sotainvalidien Veljesliiton Varsinais-Suomen piirin kesäpäivä ja Sotainvalidipäivä 18.8.2022 Wanha Kanala, Loimaa Jari-Matti Autere Klo 12 Piirin kesäpäivä Piirin kesäpäivää ja Varsinais-Suomen sotainvalidipäivää vietetään torstaina 18.8.2022 Wanhassa Kanalassa Loimaalla, osoite Oripääntie 1120, Loimaa. Tilaisuus alkaa ruokailulla klo 12.00 ja ohjelmaosuus alkaa klo 13.00. Ohjelman jälkeen on kahvitarjoilu. Esiintymässä ovat Laivaston Soittokunta, Elina Ukkonen ja Tuija Saura. Asuna on kesäpuku. Ilmoittautumiset 5.8. mennes- Ohjelma alkaen klo 13 sä piirin toimistoon puh.040 568 4500 tai sähköpostitse osoitteeseen varsinais-suomi@sotainvalidit.fi. Kannattaa olla yhteydessä oman sotainvalidiosaston yhteyshenkilöihin koskien kuljetusjärjestelyitä. Huom! Tilaisuus pidetään, jos koronarajoitukset sen sallivat, joten kannattaa seurata rajoitusten voimassaoloa. Tervetuloa! Muistamme Sotainvalidi Veikko Unnaslahti *8.1.1921 † 7.2.2022 LAHTI Rautatienkatu 1 B 8, 15100 Lahti Puh. 040 740 6815 Piirin kuulumisia Lahden piirin vuosikokous pidettiin 29.3. Lahden upseerikerholla 13 jäsenen voimin. Liiton tervehdyksen toi liittovaltuuston puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Risto Halsti. Varsinaisessa vuosikokouksessa hyväksyttiin toimintakertomus ja tilinpäätös sekä myönnettiin vastuuvapaus viime vuodelta. Samoin hyväksyttiin toimintasuunnitelma ja talousarvio. Piirihallituksen puheenjohtajaksi valittiin edelleen yksimielisesti Pentti Löfgren. Piirin hallitukseen Kalle Hiltunen, (varalla Risto Halsti), Pirjo Punakallio, (v. Veikko Punakallio), Hannu Toivanen, (v. Sirkka Toivanen), Pertti Mäkinen, (v. Teuvo Järvinen), Ruokailu Kun 25.2. Narvan marssin soidessa kannettiin Kuhmoisten siunauskappelista hautausmaalle Veikko Unnaslahden arkkua, saateltiin silloin Kuhmoisten viimeistä sotainvalidia. Veikko Unnaslahti syntyi Kuhmoisten Sarvisalon saaressa Vilho Laakso(v. Mirja Eskola) ja Pekka Vänskä (v. Mikko Ruskeala). Järjestäytymiskokouksessa piirin varapuheenjohtajiksi valittiin Kalle Hiltunen ja Vilho Laakso.Sihteeriksi ja rahastonhoitajaksi valittiin Tuija Heinonen. Hyvää kesää! Pentti Löfgrén Musiikkia Laivaston Soittokunta Joht. Matti Laiho Avaussanat Pj Heimo Purhonen Musiikkia Laivaston Soittokunta Joht. Matti Laiho Musiikkia Elina Ukkonen ja Tuija Saura Muutama sana Jari-Matti Autere Musiikkia Laivaston soittokunta Päätössanat Jarmo Helttula Musiikkia Laivaston Soittokunta Ohjelman jälkeen kahvit 8.1.1921 ja saavutti 101 vuoden kunnioitettavan iän. Hän kuoli kotipitäjänsä terveyskeskuksessa, jonne hän oli lähtenyt joulukuussa omasta asunnostaan Sotainvalidien Veljestuvalta. Hänen ikäluokkansa miehet kutsuttiin palvelukseen 1941 ja kotiutus tapahtui myöhäissyksyllä 1944. Veikon haavoittuminen sattui torjuntataisteluissa Nietjärvellä 12.7.1944. Vammojaan hän kantoi 77 vuotta luonteensa mukaan tyynesti ja rauhallisesti. Sotakokemuksiaan hän kertoi aina kysyttäessä eikä kätkenyt niitä. Silti painajaisunet seurasivat toistakymmentä vuotta. Ensimmäinen haavoittuminen tapahtui jo 1943, mutta nuori, urheilullinen mies parani nopeasti taistelukuntoon ryhmänjohtajaksi. Hänen joukkonsa oli Hämäläisdivisioona JR 44, jonka rintamavastuu oli Syvärillä. Taistelupaikkoja merkittiin sotilaspassiin monta, mm.: Pirkinitsa, Syväri, Uutujär- vi ja Kauniskangas. Sodan päätyttyä Veikko palasi kotipitäjäänsä viljelemään maata ja tekemään metsätöitä, perusti perheen ja ehti elää jo pitkään neljännen sukupolven lasten elämää mielenkiinnolla seuraten. Aika oli ehtinyt jo niin pitkälle, että pojanpojanpoika lauloi Kuhmoisten mieskuorossa siunauskappelissa. Ketään ei ole aseveljistä enää elossa, mutta harras saattoväki kokoontui kunnioittamaan viimeisen sotainvalidin muistoa ja muistelemaan rohkeaa soturia. Pitkä mitalirivistö kunniapaikalla herätti pienimmissäkin lastenlastenlapsissa ihmettelyä ja ehkä jäi pysyvä muisto vanhasta papasta. Siitä on oltu kiitollisia, ettei vuoteessa lepäävän sotainvalidin tarvinnut enää viimeisinä päivinään kuulla sotauutisia: olihan hyökkäys Ukrainaan alkanut hautajaisia edeltävänä päivänä. Seppo Unnaslahti sotainvalidin poika Kesäteatteriin! Piirin kesäretki Heinolan kesäteatteriin torstaina 21.7. Bussi lähtee Lahdesta klo 11 Marolankadun turistipysäkiltä. Lounas Kymen kartanossa klo 12 ja teatteriesitys klo 14. Ilmoittautumiset Pentille 15.6. mennessä puh. 040 740 6815. Tervetuloa!

22 Piirit toimivat KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Vuosikokous pidettiin 23.3. Päivölän Kansanopistolla. Ennen kokouksen alkua veljespappi Jaakko Kauppila piti alkuhartauden, jonka jälkeen luettiin viime vuoden aikana poisnukkuneiden jäsenten nimet, sekä sytytettiin muistokynttilät. Piirin puheenjohtaja Juha Vuorinen luovutti toiminnanjohtajan kanssa, Sotainvalidien suuren ansiomerkin Antti Leinikalle ja Seppo Somerkalliolle. Liiton pääsihteeri Seppo Savolainen toi kokousväelle liiton tervehdyksen. Sotainvalidien Kanta-Hämeen Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Antti Leinikka valittiin kokouksen puheenjohtajaksi. Sihteerinä kokouksessa toimi toiminnanjohtaja ja pöytäkirjan tarkistajina sekä ääntenlaskijoina Anja Huostila ja Heikki Veikkola. Kokouksessa vahvistettiin tilinpäätös vuodelta 2021, myönnettiin tili- ja vastuuvapaus tilivelvollisille sekä hyväksyttiin vuodelle 2022 toimintakalenteri ja talousarvio. Puheenjohtajana jatkaa Juha Vuorinen ja kaikki Varusmiessoittokunta esiintyi kirkkopäivillä Risto Sojakan johdolla. Kuva: Mira Kulmala erovuorossa olleet piirihallituksen jäsenet valittiin uudelleen. Lisäksi kokouksessa päätettiin sääntömuutoksesta, jossa oleellisina muutoksina oli tukijäsenten äänioikeus sekä tilintarkastajan vaihto toiminnantarkastajaksi. Tuon piirin henkilöjäseninä olevien tukijäsenten äänioikeuden vuoksi piirihallitus päätti esittää vuosikokoukselle tukijäsenten jäsenmaksuksi 20 €/ vuosi, jonka vuosikokous vahvisti. Seutukunnallinen kirkkopäivä Parin vuoden tauon jälkeen, pääsimme järjestämään Kanta-Hämeen seutukunnallisen veteraanijärjestöjen kirkkopäivän 9.5. Lammin kirkossa ja Tuuloksen Kapakanmäellä. Järjestelyissä oli ensimmäistä kertaa mukana myös Tammenlehvän Kanta-Hämeen alueelliset perinneyhdistykset. Päivä aloitettiin messulla kirkkoherra Heli Ulvisen johdolla. Veljespappi Jaakko Kauppila saarnasi ja musiikista vastasi Lammin Laulupoppoo. Seppelpartiot lähetti Kirkkopäivän seppelpartiot. Kuva: Hannu Reko matkaan Seppo Kopra. Messun jälkeen siirryimme Kapakanmäelle ruokailuun ja päiväjuhlaan. Varusmiessoittokunta, musiikin yliluutnantti Risto Sojakan johdolla, antoi meille varsinaisen taidonnäytteen osaamisestaan ja heti alkusoitto sai ihokarvat pystyyn sekä kylmät väreet selkään. Oli kyllä upeaa kuunneltavaa, sillä he olivat vähän isommalla kokoonpanolla liikkeellä. Heilläkin on varmasti esiintymiset ollut hieman vähemmällä viime aikoina, ja jotenkin esiintymisinnostus näkyi yleisölle. Hattulan veteraanikuoro Ari Lehtosen johdolla tarjoili myös musiikillista antia. Juhlapuhujana oli kotiseutuneuvos Kaisu Koskue, ja päätössanat lausui Jaakko Kauppila. Päiväjuhla päättyi soittokunnan säestyksellä yhdessä laulettuun Veteraanin iltahuutoon. Onnittelemme Sotainvalidi Kalevi Sahlström 100 vuotta Toivotan teille jokaiselle oikein mukavaa kesää! Mira Kulmala toiminnanjohtaja Pixabay Piirin vuosikokous Suurella ansiomerkillä palkitut Seppo Somerkallio ja Antti Leinikka. Kuva: Hannu Reko

Piirit toimivat 23 Lippu vaihtoi kantajaa Imatralla helmikuussa. Vasemmalla Mika Albertsson, oikealla Veikko Veijalainen. Kuva: Jorma Ignatius Muistamme Sotainvalidi Into Koskimaa *11.5.1930 † 12.4.2022 KYMI Savonkatu 23, 45100 Kouvola Puh. 044 3350 754 Hallituksen kokous Piirihallitus vuonna 2022 Puheenjohtaja Kari Hietanen Kouvola, 1. varapj Reijo Tanskanen Luumäki, 2. varapj Paavo Mikkonen Kouvola, sotainvalidi Into Koskimaa Kotka, Hannu Myllärinen Joutseno, Ilkka Huttunen Lappeenranta, Raimo Lanu Hamina sekä Kaija Vesala Kouvola. Varajäsenet sotainvalidi Ilmari Harakka, Mikko Henttonen Lappeenranta, Arja Hinkkanen Kouvola, Matti Tuomisto Imatra, Yrjö Pulkkinen Luumäki, Seppo Soini Kotka sekä Allan Granlund Parikkala. Sotainvalidipäivän juhlat Kouvolassa ja Lappeenrannassa 18.8. Sotainvalidipäivän juhlat järjestetään Kouvolan srk-keskuksen Maria salissa sekä Lappeenrannan srk-keskuksessa. Molemmat tilaisuudet to 18.8. alkaen kello 11.00. Tilaisuudessa on ruokailu. Ilmoittautumiset to 11.8. mennessä Kouvolan juhlaan p. 044 3350 754 ja Lappeenrannan juhlaan p. 040 5318 401. Kokouskutsu (kokouksessa käsitellään piiriyhdistyksen purkautumista) Piirin ylimääräinen kokous pidetään ma 20.6.2022 klo 11.00 perinneyhdistyksen saunamökillä Lappeenrannan Huhtiniemessä. Kokouksessa käsitellään yhdistyksen purkautumista sekä Avustajatoimintahankkeen lopettamista. Ilmoittautumiset pe 17.6. mennessä Ilkka Huttuselle p. 040 5318 401. Ruokailu kokouksen jälkeen noin kello 12.00. Hallitus kokoontuu ma 20.6. saunamökillä ylimääräisen kokouksen ja ruokailun jälkeen noin kello 12.30. Tervetuloa! Sotainvalidien saunamökki Lappeenrannan Huhtiniemessä Saunamökin varauksissa voitte olla yhteydessä Ilkka Huttuseen p. 040 5318 401. Jäähyväiset piirin vuosikokouksessa 15.3. Luumäen tukihenkilö Raili Tanskanen ojensi Tiia Sihvolalle kukkakimpun ja Kari Hietanen sotainvalidien kristallimaljan kiitokseksi ja muistoksi yhteisistä vuosista. Kaikki loppuu aikanaan Laulun sanat kuuluvat ”kaikki loppuu aikanaan”, niin myös työni Kymen piirissä 24.3. lähtien. Seitsemän vuotta sitten sain kunnian tehdä merkittävää työtä kunniakansalaistemme parissa ensin piirin toimistosihteerinä ja pari vuotta myöhemmin toiminnanjohtajana. Olen saanut paljon tukea työhöni yhdistyksessä toimivilta vapaaehtoisilta, yhteistyöllä asiat on saatu toimimaan. Lähden uudelle polulle reppu täynnä hienoja muistoja. Toivotan kaikille tasapuolisesti koko sydämestäni kaikkea hyvää. Lämpimin terveisin, Tiia Sihvola Tervetuloa piirin uusi toiminnanjohtaja Markku Mikkola jatkaa toiminnanjohtajan tehtävässä 1.7.2022 alkaen. Markku hän on suurimmalle osalle jäsenistöä tuttu henkilö, hän on työskennellyt vuosia piirin toiminnanjohtajana ennen eläkkeelle jäämistä vuonna 2017. Tervetuloa takaisin Markku! Siirtymäajan järjestelyt Siirtymäkauden aikana 24.3.–30.6. piirin puhelimeen vastaa Tuija Kurki ma-ti kello 12-16. Tuija on toiminut palveluohjaajana sotainvalidien neuvontapalvelussa ja on sitä kautta piirin jäsenille ja tukihenkilöille tuttu. Kiitos Tuija, kun olet käytettävissä siirtymäajan! Into syntyi 11.5.1930 Valkealassa. Varhaislapsuus oli traaginen, koska äiti kuoli Inton ollessa alle 3-vuotias. Apu löytyi kuitenkin läheltä: kasvatuksesta huolehti isän sisko Kotkassa, josta muodostui koko elämän ikäinen kotipaikka. Poikien leikit johtivat vammautumiseen 15-vuotiaana Kotkansaaressa. Sodanaikainen räjähde silpoi sormia, pahiten peukalon. Ammatti löytyi automaailmasta Kotkan kaupungin palveluksessa, jossa hän työskenteli sähköpuolen asentajana aina eläkkeelle siirtymiseen asti vuonna 1990. Jalkapallo vei nuoren ja energisen miehen pallokentille. KTP oli tietysti kotkalaisten poikien unelma. Siitä Into pääsi haukkaamaan makean palan hyökkääjänä, kun seura saavutti kaksi Suomen mestaruutta vuosina 1951 ja 1952. Polvivaivat pakottivat siirtymään valmennustehtäviin, näin eritoten 1960-luvulla nuorten parissa. Oma koti valmistui 1959. Ajan hengen mukaisesti Into oli vahvasti mukana rakennustöissä. Puutavara kaadettiin Valkealan metsistä. Jalkapallon jälkeen harrastukset suuntautuivat Karjalan palvelukoirien kasvattamiseen sekä tuomarointiin. Puolisonsa kanssa he tekivät runsaasti matkoja Euroopassa ja kotimaassa. Kotona Into oli tiukka ja jämpti, mutta sosiaalinen isähahmo. Inton perhepiiriin kuului neljä lasta, seitsemän lapsenlasta ja 18 lapsenlapsenlasta. Läheisten lisäksi Inton poismenoa jäävät ikävöimään sotainvalidiystävät. Piirihallituksen jäsenenä Into toimi aktiivisesti ja rakentavasti aina elämänsä loppuun saakka. Inton muistolle ja elämäntyölle kunniaa tehden, Kari Hietanen piirin puheenjohtaja

24 Piirit toimivat Onnittelemme Satasia paukkuu ETELÄ-POHJANMAA Tammikuja 11, 60100 Seinäjoki Puh. 040 742 4813 Aurinkoista kesää Etelä-Pohjanmaalta Hieman haikeaa ja yksinäistäkin on ollut keväinen meno piiritoimistossa Minna-Maijan lopetettua työnsä piirin palkkalistoilla helmikuun lopussa. ”Maija” hoitaa kuitenkin jatkossakin piirimme kirjanpidon sekä tekee Kivipurolle vähintään päivän viikosta mm. laitoskuntoutusten järjestelyjä ja muita tehtäviä. Lämmin kiitos Maijalle menneistä reilusta kuudesta vuodesta ja tsemppiä kauppatieteiden maisterin opintojen loppusuoralle! Piirimme vuosikokousta vietettiin 24 osallistujan kesken Hotelli Fooningissa maaliskuun viimeisenä päivänä. Veljespappimme Mauri Pitkärannan hartaushetken jälkeen saimme terveiset veljesliiton Markku Honkasalolta sekä Maijalta, joka mm. kiitteli piirimme väkeä ja ikimuistoisia työvuosiaan piirissämme. Varsinaisessa kokouksessa valittiin Pekka Marttala uudelle puheenjohtajan jatkokaudelle ja katseita suunnattiin jo vahvasti tuleviin, toimintamme viimeisiin vuosiin. Sotainvalidipiiri jatkaa toimintaansa ainakin vuoden 2024 loppuun ja tämänkin jälkeenkin pyrimme niin oman, kuin veteraaniväen yhteisen perinnejärjestön turvin tukemaan jäljellä olevia jäseniämme. 80 vuoden työ yhdistyksemme jäsenten hyödyksi ansaitsee näin arvoisensa lopun. Muistutettakoon vielä, että piirin 80-vuotisjuhlaahan vietetään 5.11. Seinäjoella. Työ piiritoimistolla on omalta osaltani muuttunut merkittävästikin kevään aikana. 22 purkautuneen osaston palvelut, muistamiset ja kaikenlainen muu laskutus on nyt minun harteillani. Tämän lisäksi kirjaan laskut kustannuspaikoittain ylös, aivan niin kuin Piirimme sotainvalideista jo kolme on täyttänyt alkuvuonna kunniakkaat 100 vuotta. Jos luoja suo, niin kaksi on vielä tämän vuoden puolella jäljellä. Piirimme toiset 100-vuotiskaffeet juotiin tälle vuodelle Ilmajoella. Eino Jokiniemi syntyi 4.4.1922 Ilmajoella 12-lapsiseen perheeseen. Läpi elämänsä Ilmajoella asunut Eino kertoo tehneensä työkseen kaikkea, "mitä eteen tuli". Mm. kirvesmiehen ja maatalouden töistä elantoansa tienannut Eino rakensi itse myös talonsa, joista vuonna 1978 rakennetussa hän asuu edelleen. Eino ja puolisonsa Aune vihitiin vuonna 1943. Lapsia pariskunnalle siunaantui kolme, joista nuorimmainen menehtyi vuonna 1985 liikenneonnettomuudessa. Samana vuonna nukkui pois myös rakas puoliso 42 aviovuoden jälkeen. Lukuisat keskustelutuokiot Einon kanssa ovat olleet antoisia ja mukavia. Määrätietoinen, huumorintajuinen ja jämpti sotainvalidi on tiukasti tässä ajassa ja ajankuvassa kiinni ja onpa sitä vertailtu nykypäivän elämää vuosikymmenten takaiseenkin eloon ja oloon. Kolmansien juhlakaffien sankari oli jalasjärveläinen Lasse Lohikoski. Lassen juhlapäivää vietettiin 4.6. ja kakkua leikattiin Kivipuron Kuusikodissa. Lassen elämäntyö on ollut maataloudessa, eikä vakavatkaan sotavammat ole haitanneet hänen aktiivisuuttaan. Viimeiset vuotensa hän on asunut Kivipurossa. Lassen opin tuntemaan jo 1990-luvun alusta lähtien työskenneltyäni Kivipurossa fysioterapeuttina. Muistan vielä hyvin, kuinka tuo riski ja roteva sotainvalidi rikkoi puristusvoimamittarilla talon ennätykset, ja sellaisiksi ne lienee myös jääneen. Lasse on aina ollut kova liikkumaan. Tämän hän katsookin olevan yksi suurimmista syistä korkealle iälleen. Hän on aina ollut rauhallinen ja tasainen, isänmaan työteliäs palvelija ja maamme uudelleenrakentaja. Lämpimät onnittelut Einolle ja Lasselle koko piirin puolesta! sotainvalidit Lasse Lohikoski ja Eino Jokiniemi 100 vuotta Lasse Lohikoskea eivät vakavat sotavammat ole nujertaneet. Eino Jokiniemi varttui Ilmajoella isossa perheessä. Piirin väkeä vuosikokouksessa. Pixabay Maijakin on viime vuodet tavannut tehdä. Täytyypä sanoa, että laskujen määrästä voi jo vetää johtopäätöksen, että purkautuneissakaan osastoissa ei toiminta ole päättynyt, päinvastoin. Kahdeksan paikallisosastoa jatkaa piirissämme yhä itsenäisinä yhdistyksinä työtään kun koko Suomessa itsenäisiä osastoja toimii vielä yhteensä 41. Lämmin kiitos siitä jälleen kerran teille paikallistason aktiiveille. Aurinkoista kesää teille hyvät ystävät. Pidetään toisistamme huolta. Marko

Piirit toimivat 25 Onnittelemme Sirkka Rautiainen 100 vuotta SISÄ-SUOMI Justeeritie 2 41900 PETÄJÄVESI Puh. 040 778 2740 Mari Ekmark Vietämme juhla- ja perinnepäivää Sotainvalidien Sairaskodissa 18.8.2022 klo 13 alkaen. Tilaisuudessa esiintyy Ilmavoimien Soittokunta sekä kuullaan kuorolaulua. Juhlapuheen pitää ministeri Helena Pesola. Sotainvalidien Sisä-Suomen Perinneyhdistys laskee seppeleen Sotainvalidityön muistomerkillä klo 12. Tervetuloa sotainvalidit, kunniakerhon jäsenet, puolisot ja lesket saattajineen, tukijäsenet, sairaskodin entiset ja nykyiset työntekijät sekä muut sotainvalidityössä mukana olleet. Ilmoittautumiset piirin toiminnanjohtaja Mari Ekmarkille 11.8.2022 mennessä, p. 040 778 2740, sähköposti: sotainvalidipiiri.sisa-suomi@elisanet.fi. Lämpimästi tervetuloa! Kesäisellä mielellä Vihdoinkin olemme päässeet nauttimaan ulkoilmoista sekä osallistumaan tapahtumiin kukin päivän kuntonsa mukaan. On ollut ilahduttavaa huomata, miten mieli on jäsenillä sekä tukihenkilöillä virkistynyt, kun on vihdoin päästy toisiamme tapaamaan. Sotainvalidipäivän juhlaa vietämme 18.8.2022 Sotainvalidien Sairaskodilla kesän lopulla, toivotan kaikki tervetulleeksi juhlaan. Kutsu Sotainvalidien Veljesliiton Sisä-Suomen piiri ry Sotainvalidien Sisä-Suomen Perinneyhdistys ry Sotainvalidien Sairaskoti Sotainvalidin leski Sirkka Rautiainen täytti toukokuussa hienot 100 vuotta. Laskiaistapahtumassa vauhdikasta menoa: sotainvalidi Marja-Leena Puoliväli tukihenkilönsä Liisa Kirveskankaan kyydittämänä. Kirjeitä kaivatuille -esityksessä mukana mm. oli kolme talvisodan veteraania, heistä kuvassa sotainvalidi Kauko Tumanto avustajansa Leena Sihvosen kanssa. Tammenlehvän Keski-Suomen Perinneyhdistyksen valmistelukokous pidettiin Jyväskylässä 26.4.2022. Piirin sekä Perinneyhdistyksen vuosikokoukset Piirin sekä Perinneyhdistyksen vuosikokoukset pidettiin maaliskuun lopulla Sotainvalidien Sairaskodilla. Piirin puheenjohtajaksi valittiin Rauli Jakobsson Jämsästä, 1. varapuheenjohtajaksi Kyösti Tomperi Jyväskylästä sekä 2. varapuheenjohtajaksi Asko Paanala Uuraisilta. Vuosikokouksiin osallistui 19 osanottajaa, joista neljä oli sotainvalidia. Perinneyhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Kyösti Tomperi Jyväskylästä. Sisä-Suomen piirin vuosikokoukseen osallistujat.

26 Piirit toimivat POHJOIS-SAVO Puijonkatu 39 A 17, 70100 Kuopio Puh. 0400 756 249 Pixabay Piirin vuosikokous Pohjois-Savon piirin vuosikokous pidettiin 17.3.2022. Piirin edustajat olivat ennen kokousta käyneet laskemassa seppeleen sankarivainajien muistomerkille. Piirihallitus jatkaa samalla kokoonpanollaan. Piirin puheenjohtajaksi valittiin edelleen Heikki Lahtela Siilinjärveltä. Perinneyhdistyksen vuosikokous Sotainvalidien Pohjois-Savon Perinneyhdistyksen vuosikokous pidettiin 17.3.2022. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin edelleen Jussi Huttunen Kuopiosta ja sihteeriksi Juha Siivola Kuopiosta. Huomionosoituksia Piiri on myöntänyt seuraavat huomionosoitukset: suuri ansiomerkki: Riitta Murtola Iisalmi ja Riitta Kattainen Iisalmi. Kultainen ansiomerkki: Esko Huttunen Vesanto ja Marja Jaakonsaari Iisalmi ja piirin pienoisstandaari: Mika Niemetmaa Pielavesi. Hyvää kesää! Katariina Kuurola Piirin puheenjohtaja Heikki Lahtela jakoi huomionosoituksia Live Iisalmessa. Kuvassa Marja Jaakonsaari (vas.), Riitta Murtola ja Heikki Lahtela. Pieksämäen osaston puheenjohtaja Martti Kemppainen (vas.) luovutti suuren ansiomerkin Yrjö Merikoskelle. SUUR-SAVO Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Piirin terveisiä Suur-Savon piirin vuosikokous pidettiin 22.3.2022. Piirihallitus jatkaa entisellä kokoonpanollaan. Piirin puheenjohtajaksi valittiin edelleen Hannu Toivonen Mikkelistä. Sotainvalidien Suur-Savon Perin- neyhdistys ry piti vuosikokouksen 5.4.2022. Puheenjohtajaksi valittiin Tapani Varjus Haukivuorelta ja sihteeriksi Olli-Pekka Kanninen Tuovilanlahdelta. Piiri on myöntänyt seuraavat huomionosoitukset: suuri ansiomerkki: Yrjö Merikoski Pieksämäki ja hopeinen ansiomerkki Lassi Kiviluoto Pieksämäki. Hyvää kesää! Katariina Kuurola

Piirit toimivat 27 Onnittelemme Sotainvalidi Väinö Inkinen 100 vuotta 6.7.2022 SATAKUNTA Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Satakunnan suunnalta Kesäaurinko on alkanut paistamaan, joten odotamme kaikki varmasti lämmintä kesää. Tapahtumiakin on jälleen pystytty järjestämään, koska koronarajoituksia on purettu. Lehden ilmestyttyä olemme viettäneet piirin naisten virkistyspäivää Suontaustan Museon viehättävässä miljöössä mukavassa seurassa sekä yhteistä seutukunnallista kirkkopäivää Keski-Porin kirkossa sankan yleisön kesken. Perinteinen kesäjuhla järjestetään poikkeuksellisesti kesän lopulla. Tervetuloa kaikki mukaan. Aurinkoista ja virkistävää kesää kaikille! Väinö syntyi Karjalan kannaksella Räisälän pitäjän Makkolan kylään maanviljelijäperheeseen heinäkuussa vuonna 1922. Räisälän kodista jouduttiin sota-aikoina lähtemään evakkoon kaksi kertaa. Perhe asettui lopulta vuonna 1945 muutamien vaiheiden kautta Harjavaltaan, jossa aloitettiin tilan rakentaminen ja peltojen kunnostus. Väinö löysi vaimonsa Sirkan, he perustivat perheen ja asuivat samassa talossa aina viime vuosiin saakka. Väinö asuu nyt Veljeskodissa Porissa leskenä Sirkka-vaimon meneh- dyttyä viime vuonna. Väinö haavoittui Äyräpäässä kesällä 1944 kranaatinheittimen ammuksesta. Hän toimi Harjavallan sotainvalidiosaston johtokunnassa vuodesta 1984 ja sen puheenjohtajana vuodesta 1991 aina vuoteen 2017, jonka jälkeen hänet kutsuttiin kunniapuheenjohtajaksi. Väinö on saanut toimistaan kaikki liiton huomionosoitukset ja kuuluu sotainvalidien kunniakerhoon. Lämpimät onnittelut merkkipäiväsi johdosta! Marika Keskinen Piirin vuosikokous Satakunnan piirin vuosikokous pidettiin tiistaina 29. maaliskuuta Porin Suomalaisella Klubilla. Kokouksen alussa piirin varapuheenjohtaja Ilkka Nurmi kertoi piirin kuulumisia ja päätoimittaja Markku Honkasalo toi Veljesliiton tervehdyksen. Tilaisuudessa jaettiin suuri ansiomerkki harjavaltalaiselle Veikko Rantalalle. Harjavaltalaiselle Maija Penttalalle luovutetaan suuri ansiomerkki osaston toimesta myöhemmin. Rovasti Anssi Joutsenlahti lähetti seppelpartion Keski-Porin kirkon sankarihaudalle. Varsinaisessa vuosikokouksessa oli edustettuina 5 osastoa 11 edustajalla sekä kolme piirin henkilöjäsentä. Läsnä oli lisäksi mm. piirihallituksen jäseniä. Vuosikokouksessa hyväksyttiin edellinen vuosi sekä myönnettiin vastuuvapaus asianomaisille. Samoin tulevat suunnitelmat hyväksyttiin. Veikko Rantalalle luovutettiin suuri ansiomerkki piirin vuosikokouksessa. pastori Anssi Joutsenlahti lähettää seppelpartion matkaan. Partiossa Ilkka Nurmi ja Seppo Korkeamäki. Pixabay Kesäloma Veteraanitoimisto Porissa on suljettu heinäkuun. Piirihallituksen puheenjohtajaksi valittiin edelleen yksimielisesti Heikki Moilanen Merikarvialta. Piirihallituksen erovuoroiset jäsenet valittiin uudelleen, joten piirihallituksen kokoonpano pysyi entisenä. Järjestäytymiskokouksessa piirin varapuheenjohtajiksi valittiin Ilkka Nurmi ja Erkki Maula. Piirihallitukseen kutsuttiin neuvontapalvelusta Helena Isoviita, Ilkka Nurmi edustaa myös perinneyhdistystä. Kesäjuhla Piirin kesäjuhlaa vietetään kesän päätteeksi torstaina 1.9. Kullaan Silokallion leirikeskuksessa alkaen klo 11. Päivä noudattaa perinteistä kaavaa. Ilmoittautumiset elokuun puoliväliin mennessä osaston yhteyshenkilölle.

28 Piirit toimivat KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 050 593 3211 Seisomassa vas. piirin puh.j Esko Hirviniemi ja liiton Juha Laikari ja heidän välissä istumassa sotainvalidit; vas. Kauko Lintilä, Väinö Sammalkangas, Pajukoski Pentti sekä Elsa Mäkelä. Taustalla sotainvlidileskiä; Kaino Leppilampi, Terttu Nikkarikoski sekä Juha Laikarin toisella puolella Anna-Liisa Salo, piirin entinen, pitkäaikainen toiminnanjohtaja sekä muita kokousvieraita. Terveisiä Keski-Pohjanmaalta! Täällä Kitinkannuksessa olemme mielenkiinnolla seuranneet Yle tv:stä Sadan vuoden sankareita ja tuttuja on vilahtanut. Sotainvalidien Veljesliiton Keski-Pohjanmaan piirin vuosikokous pidettiin Kitinkannuksessa 4.3.2022. Pandemian vuoksi kokoukseen kutsuttiin henkilökohtaisesti, jotta saatiin pidettyä henkilömäärä rajattuna määräysten ja turvallisuuden mukaan. Kokouksen aluksi piirin puheenjohtaja Esko Hirviniemi piti tervetuloavaussanat. Kannuksen kirkkoherra Sakari Typpö piti hartauden, jossa muistettiin poisnukkuneita. Kokousväelle toi tervehdyksen Juha Laikari Veljesliitosta. Musiikista vastasi Kirsikka Typpö. Sotainvalideja oli neljä henkilöä; Kauko Lintilä, Pentti Pajukoski, Väinö Sammalkangas ja Elsa Mäkelä. Yhteensä kokousvieraita oli 28 hlö. Sotainvalideja on piirissämme enää 18, poisnukkuneita oli kaikkiaan 7. Puolisojäseniä 6 ja leskijäseniä on 136. Poisnukkuneita oli kaikkiaan 37. Osastoina jatkaa vielä Kannus ja Nivala. Varsinaisessa kokouksessa käsiteltiin piirin sääntöjen 5 §:ssä mainitut asiat. Piirin puheenjohtaja Esko Hirviniemi jatkaa tehtävässään ja hallituksesta halusi jäsen, Tapio Leskelä henkilökohtaisista syistä erota ja hänen tilalle tuli Hannu Pajunpää. Muut jatkavat hallituksessa. Piirin vuosikokouksen jälkeen pidettiin Perinneyhdistyksen vuosikokous. Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Seppo Kauppila jatkaa tehtävässään ja hallituksen tuli uusi jäsen Jukka Hilli, Tapio Leskelän tilalle. Kesäloma Pixabay Olen kesälomalla 11.–23.7. sekä 22.8.–3.9. Ylityövapailla olen 2.–10.6, 4.–8.7. sekä 5.–9.9. Veteraanipäivä Veteraanipäivää vietimme kotoisasti Kitinkannuksen oman väen kesken. Nautimme täytekakkukahvit, minä pidin pienen puheen ja sosionomi Marianne Kykyri-Känsäkoski luki meidän sotainvalidimme Väinö Sammalkankaan runon. Lisäksi lauloimme yhdessä ja lopuksi kajautimme tietenkin Veteraanien iltahuudon. Sotainvalidipäivän suunnitelmat 18.8.2022 Sotainvalidipäivälle 18.8. on piirin sekä perinneyhdistyksen hallituksilla suunnitteilla pitää Kitinkannuksessa pienimuotoinen juhla, johon kaikki jäsenet tervetulleita. Alustavasti on suunniteltu päivä aloitettavaksi klo 12 lounaalla ja juhla sen jälkeen. Hallitukset kokoontuvat 30.5., jolloin suunnitelma varmentuu, joten varatkaa almanakkaan tilaa sille päivälle! Kutsu tulee vielä Keski-Pohjanmaan lehteen. Hyvää kesää kaikille! Maija Paasila Kansallista veteraanipäivää vietettiin Kitinkannuksessa oman väen kesken ja pöydät olivat koreana.

Piirit toimivat 29 POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 Piirin vuosikokous Sääntömääräisessä vuosikokouksessa 31.3.2022 valittiin piirin puheenjohtajaksi yksimielisesti edelleen jatkamaan sosiaalineuvos Ahti Karttunen Outokummusta. Erovuorossa olevista varsinaisista hallituksen jäsenistä valittiin edelleen jatkamaan Risto Alanko Juuasta ja Matti Karvinen Ilomantsista. Risto Alangon varamieheksi valittiin jatkamaan Timo Laukkanen Enosta ja Matti Karvisen varamieheksi valittiin jatkamaan Timo Tolvanen Liperistä. Mahdollisiin liiton kokouksiin valittiin edustajaksi Ahti Karttunen Outokummusta ja hänen varamiehekseen Kari Kalinen Outokummusta. Tilintarkastajaksi valittiin HT Mauri Mutanen Joensuusta ja varalle KHT Matti Holopainen Joensuusta. Toiminnantarkastajaksi valittiin Harri Hentunen Joensuusta ja varalle HT Teuvo Pursiainen Joensuusta. Kokouksessa hyväksyttiin vuoden 2021 toimintakertomus ja tilinpäätös ja myönnettiin vastuuvapaus tili- ja vastuuvelvollisille. Hyväksyttiin toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2022. Onnittelemme Matti Karvinen 65 vuotta Veteraanipäivä Veteraanijärjestöjen aloitteesta valtioneuvosto nimesi vuonna 1986 huhtikuun 27. päivän Kansalliseksi veteraanipäiväksi ja yleiseksi liputuspäiväksi. Päivä oli Lapin sodan päättymispäivä1945. Ensimmäistä veteraanipäivää vietettiin 27.4.1987 Lahdessa. Tämän vuoden pääjuhlaa vietettiin Lappeenrannassa ja laajasti myös Pohjois-Karjalan kunnissa, ellei koronatilanne sitä estänyt. Joensuun Vapauden puiston aamutilaisuudessa lipun nostivat salkoon partiolaiset Markus Laitinen ja Aleksanteri Virmasalo. Puheen ja rukouksen piti Kenttärovasti Penna Parviainen ja tilaisuudesta lähetettiin seppelpartio. Päiväjuhla pidettiin Joensuun seurakuntakeskuksessa. Juhlapuheessaan prikaatikenraali Manu Tuominen totesi Ukrainan tapahtumien tuovan esille sodan armottomuuden ja näki tilannekehityksessä yhtymäkohtia sotavuosiimme. Puolustusvoimissa ei juuri nyt nähdä, että Suomeen kohdistuisi välitöntä sotilaallista uhkaa. Prikaatikenraali Tuominen lausui lopuksi nöyrät kiitokset veteraaneille ja lotille. Hyvää kesää kaikille! Tuulikki Leinonen Matti Karvinen täytti 19.5. 65 vuotta. Hän on toiminut Ilomantsin osaston puheenjohtajana yli viisitoista vuotta ja toimii edelleenkin. Hän hoitaa myös osaston sihteerin tehtävät ja kaikki muut käytännön asiat. Pohjois-Karjalan piirin piirihallituksessa hän on työskennellyt vuodesta 2010 alkaen. Matti Karvisella on vankka sotilasvammalain osaaminen ja hän tuntee jäsenistön ja heidän tilanteensa erittäin hyvin. Hän on hoitanut jäsenistön asiat vastuullisesti ja saanut heidän täyden luottamuksensa. Matti Karvisella on hyvät suhteet kunnan päättäjiin. Kunta onkin ollut aina valmis antamaan apuaan sotainvalidityöhön niin osasto- kuin piiritasolle. Pääosan elämäntyönsä Matti Karvinen on tehnyt omassa tili- ja kiinteistöalan yrityksessään. Puolisonsa Merjan kanssa he ovat kannustaneet neljää lastaan opiskelemaan ja ohjanneet heitä perhearvoja, isämaalisuutta ja vastuullisuutta arvostavaan itsenäiseen elämään. Kiireisestä elämäntyöstään siirryttyään ”reserviin” ja luovuttuaan monista luottamustehtävistä hänelle on jäänyt enemmän aikaa sotainvalidityölle, jonka hän kokee kunnia-asiaksi sekä Lions-toiminalle ja harrastuksille, joihin kuuluu metsänhoito, kalastus ja monipuolinen liikunta. Ansioistaan sotainvalidityössä hänelle on myönnetty liiton hopeinen, kultainen ja suuri ansiomerkki. Piirin ja osastojen lämpimät onnittelut! Pixabay Kunniakäyntejä kansallisena veteraanipäivänä ja kaatuneitten muistopäivänä Taimi Pehkonen Taimi Pehkonen Pogostan Sanomat/Mervi Nevalainen Lieksassa veteraanipäivänä seppeleen laskivat Seppo Pulkkinen (oik.), kapteeni Joni Kinnunen ja Juho Pehkonen. Ilomantsin seppelpartiossa 27.4. sivistysjohtaja, lukion rehtori Päivi Nenonen (vas.), Sotainvalidien Ilomantsin osaston pj Matti Karvinen ja veteraani Terttu Korhonen. Kaatuneiden muistopäivänä sotiemme veteraanien yhteistyötoimikunnan seppeleen laskivat vuoden 1939–1944 muistomerkille Lieksassa Juho Pehkonen (oik.), Jukka Karhapää ja Aimo Saarelainen.

30 Piirit toimivat Sotiemme veteraanien Pohjois-Pohjanmaan kirkkopäivä 11.9.2022 Kiimingissä POHJOIS-POHJANMAA Uusikatu 58 B 16, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484 16.6. klo 13.00 Hietasaaren Veljeskodilla kesäkauden avajaiset Messu klo 10.00 Kiimingin kirkko 30.6.klo 13.00 Virkistystoimintaa Veljeskodilla Ruokailu klo 11.30 Kiimingin seurakuntakeskus 14.7. klo 13.00 Virkistystoimintaa Veljeskodilla Juhla klo 13.00 Kiimingin kirkko 25.8. klo 13.00 Veljeskodin kesäkauden päättäjäiset Tervetuloa! 5.8. Rosvopaistijuhla Kempeleessä Piirin toimintaa Maaliskuussa lähti vuosikokouksen myötä taas toiminta käyntiin. Kokoukseen saapui vajaat kolmekymmentä osallistujaa. Päivä aloitettiin hartaushetkellä ja seppelpartion lähettämisellä. Veljesliiton hallituksen puheenjohtaja Juha Laikari kertoi puheenvuorossaan Veljesliiton tulevaisuuden näkymistä. Kokous sujui jouhevaan tapaansa ilman erimielisyyksiä. Huolta aiheuttaa vähenevä jäsenmäärä sujuvan päätöksenteon kannalta. Viime vuonna korona haittasi kokoontumisia ja toiminnan suunnittelua. Nyt pyrimme järjestämään toimintaa saman verran pienenevälle jäsenmäärälle. Veteraanipäivän juhlaa vietettiin Oulussa nauttimal- Piirin tulevat kesätapahtumat: 17.8. klo 13.00 Sotainvalidipäivän juhla Ravintola Nallikari, Nallikarinranta 15, Oulu Seppelepartiossa vas. Jouko Korhonen, 100-vuotias sotainvalidi ja Pentti Jouppila. la Muistojen ilta -konsertista. Oulun kaupunki järjesti ennen konserttia veteraanivieraille pienen juhlahetken kahvitarjoilun kera. Kesän virkistysiltapäivät ovat suunniteltu entiseen tapaan Hietasaaren Veljeskodille. Kirkkopäivän järjestelyt Kiimingissä ovat aikataulussaan. Kirkkopäivän vetovastuu on sotainvalidipiirillä ja teemme kaikkemme, jotta juhla onnistuisi. Hyvää kesää! Eeva Vikström toiminnanjohtaja Kokousvieraita, vas. Teuvo Päkkilä ja Tauno Siik. Piirihallituksen Teams-palaverissa. Vas. Esko Kantola ja Jouko Korhonen. Vuosikokousvieraita, edessä Erkki Rauhala. Vuosikokousvieraita, vas. Pertti Sankilampi ja Elvi Mäenpää.

Piirit toimivat 31 KAINUU Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 Kokouskuulumisia Piirin vuosikokous pidettiin huhtikuun 28. päivä Linnantauksen seurakuntakeskuksessa. Piirihallituksen puheenjohtajana valittiin jatkamaan Pertti Halonen Suomussalmelta. Kokouksessa vahvistettiin piirin purkautuvan tehdyn purkautumissuunnitelman mukaisesti kuluvan vuoden lopussa. Piirin purkautuessa kaikki sotainvalidi-, puoliso- ja leskijäsenet siirtyvät Sotainvalidien Kainuun perinneyhdistys ry:n jäseniksi 31.12.2022, paitsi jos jäsen ilmoittaa, ettei halua siirtyä. Sotainvalidipiirin purkauduttua Sotainvalidien Kainuun perinneyhdistyksellä on Veljesliiton sääntöjen mukaan mahdollisuus hakea liiton jäsenyyttä. Kuluvan vuoden piiri toimii normaalisti. Perinneyhdistys jatkaa vuodenvaihteen jälkeen sotainvalidi,- puoliso- ja leskijäsenten huolto- ja tukitoimintaa. Kuluvan vuoden aikana jäsenkirjeissä asiasta tiedotetaan lisää. Talvisodan päättymisen 82-vuotispäivän muistotilaisuus Kajaanissa vietettiin Talvisodan päättymispäivän 13.3. muistotilaisuutta, kun talvisodan päättymisestä tuli kuluneeksi 82 vuotta. Tilaisuus alkoi Jumalanpalveluksella, jossa jossa saarnasi kenttäpiispa Pekka Särkiö. Jumalanpalveluksen jälkeen seurasi seppeleenlasku sankarivainajien kunniaksi. Luterilaisen ja ortodoksikirkon kellot soivat 11 kertaa Jumalanpalvelusten päätyttyä kello 11.00. Soitolla muistettiin talvisodan päättymistä 13.3.1940 kello 11.00. Samalla sytytettiin kynttilät 93 talvisodassa kaatuneen sankarivainajan haudalle. Tämän vuoden Talvisodan päättymispäivän teemana oli ”Talvisodan 105 kunnian päivää”. Jokavuotinen pysyvä perusteema on sotiemme veteraanien perinnön siirtäminen nuoremmille sukupolville. Muistotilaisuudella kunnioitetaan veteraaneja sekä itsenäisyyden ja rauhan merkitystä. Iltapäivän muistojuhlassa juhlapuheen piti puolustusministeri Antti Kaikkonen. Juhlakonsertissa esiintyi Lapin Sotilassoittokunta. Neuvontapalvelu Neuvontapalvelu opastaa sotainvalideja, heidän puolisoitaan ja leskiään, sekä omaisiaan sotainvalidien, heidän puolisoidensa ja leskien lakisääteisten etuisuuksien, kuten tarvittavien kotona selviytymistä edistävien avopalveluiden, avustusten, laitos- ja avokuntoutuksen ja jaksoittaisen ja jatkuvan laitoshoidon hakemisessa. Neuvontapalvelu auttaa jäseniä ja heidän läheisiään puhelimitse, sähköpostitse ja tarvittaessa kotikäynneillä, Kajaanin toimistolla ja Hyvinvointi Sammossa Kuhmossa. Sotainvalidipäivä 18.8. Piirin ja perinneyhdistyksen jäsenet viettävät yhteistä Sotainvalidipäivää 18. päivä elokuuta Joutenlammen kurssikeskuksessa alkaen klo 10. Tilaisuuteen ovat tervetulleita sotainvalidi-, puoliso- ja leskijäsenet sekä piirin ja perinneyhdistyksen tukijäsenet. Ilmoittautumiset toiminnanjohtajalle p. 050 372 5417 viimeistään 12. elokuuta. Neuvontapalvelun yhteystiedot Neuvontapalvelua Kainuussa ja Vaalassa tekevät toiminnanjohtaja Juha Huttunen p. 050 372 5417, juha. hu t t u n e n @ s o t a i nv a l i d i t . f i Veljeskoti Hyvinvointi Sammon palveluneuvoja Päivi Ahonen p. 044 745 2266, paivi.ahonen@kalevalankk.fi. Hyvinvointi Sammon palveluneuvoja Leena Uhlbäck on opintovapaalla loppuvuoden. Kesätoivotuksin, Toimisto palvelee Kainuun piirin toimisto palvelee järjestöasioissa puhelimessa 08 622 485 ja 050 372 5417. Ollaan yhteydessä! Juha Huttunen toiminnanjohtaja Perinneyhdistyksen vuosikokous Sotainvalidien Kainuun perinneyhdistyksen vuosikokous pidettiin Suomussalmella, Ämmänsaaren palvelutalolla huhtikuun 21. päivä. Yhdistyksen puheenjohtajana valittiin jatkamaan Pertti Halonen. Hallituksessa jatkavat Laila Seppänen, Juhani Hautala, Seppo Tuhkanen, ja Kalevi Valtanen ja sihteerinä toimii piirin toiminnanjohtaja Juha Huttunen. Perinneyhdistys valmistautuu meneillään olevan vuoden aikana ottamaan vastaan piirin keskeiset jäsenten huolto- ja tukitoiminnantehtävät ja aloittaa sotainvalidiperinnetyön. Piirin kunniapuheenjohtaja Heikki Mäntymaa, aiempi piirin puheenjohtaja Toivo Pitkänen ja nykyinen puheenjohtaja Pertti Halonen talvisodan päättymisen muistojuhlassa Kajaanin Kaukametsässä.

32 Piirit toimivat Lapin sotainvalidipiirin vuosikokous 23.3. LAPPI Pitkäkatu 7, 95400 Tornio Puh. 040 708 2726 Viimeinen vuosikokous Torniossa Tornion Sotainvalidit ry kokoontui 21.3. Park hotelliin historialliseen vuosikokoukseen, jossa päätettiin, että Tornion sotainvalidi osasto purkautuu 31.12.2022. Tornion osastossa on kuusi sotainvalidia ja 19 leskijäsentä ja 49 tukijäsentä. Toiminnan päätyttyä osaston jäsenet siirtyvät Lapin piirin henkilöjäseniksi ja jäljellä olevat varat käytetään jäsenten hyväksi. Perinteisten kokousasioiden lisäksi vietimme hiljaisen hetken viime vuonna kuolleiden jäsenten muistoksi ja muistimme myös pidettyä, hallituksen pitkäaikaista, puolisojäsen Mirja Plantingia, jonka poismenosta kuulimme kokouksen alussa. Suuren ansiomerkin luovutimme torniolaiselle Mika Aholle kiitokseksi sotainvalidien hyväksi tehdystä työstä. Koronatauon jälkeen pääsimme vihdoin palaamaan entiseen vuosikokouspaikkaan Someroharjulle. Paikalla oli parikymmentä osallistujaa eri puolilta Lappia. Kokouksen alussa puheenjohtaja Jouko Lahdenperä piti avauspuheen ja liiton tervehdyksen piirin vuosikokoukseen toi tuttuun tapaan liiton hallituksen puheenjohtaja Juha Laikari. Aluepäällikkö Juhani Hiltunen luovutti Juha Laikarin avustaessa luottamuspappi Raimo Kittilälle suuren ansiomerkin. Piirihallituksen puheenjohtajana jatkaa Jouko Lahdenperä, sekä varsinaisina jäseninä Kalle Sukuvaara, Uuno Ylihannu, Matti Hulkko, Anne Koskenniemi, Petri Keihäskoski ja Markku Särkipaju. Lapin piirin vuosikokousväkeä Someroharjulla. Hyvää kesää! Anu Vasama Mika Aho ja suuri ansiomerkki. Tornion luottamuspappi Raimo Kittilä pitämässä hartauspuhetta juhlaväelle veteraanipäivänä. Tornion Sotainvalidien viimeisen vuosikokouksen osallistujat. Aluepäällikkö Juhani Hiltunen, Juha Laikari ja ansiomerkillä palkittu luottamuspappi Raimo Kittilä Tornion Saarenvireessä veteraanipäivän tunnelmia: Tenho Ruottu, Erkki Dunder, Mauno Kenttämaa ja Kaarlo Aho.

Piirit toimivat 33 RANNIKKO-POHJANMAA Jeansborgintie 1 A, 66900 Uusikaarlepyy Puh. 050 382 5257 Rannikko-Pohjanmaan sotainvalidipiirin vuosikokous pidettiin Vaasan Sotilaskodissa 5. huhtikuuta. Veljesliiton puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale oli mukana kokouksessa ja ojensi Veljesliiton kultaisen ansiomerkin piirihallituksen jäsenille Bjarne Frimanille Närpiöstä ja Folke Sundströmille Kruunupyystä. Vuosikokouksessa Markku Ranta valittiin uudelleen piirin puheenjohtajaksi toimintavuodeksi 2022 ja myös Wolf Enbacka jatkaa varapuheenjohtajana. Tony Westerlund Lapväärtistä jatkaa Sotainvalidien Perinneyhdistyksen Rannikko-Pohjanmaan puheenjohtajana vuonna 2022. Toivotan kaikille hauskaa kesää! Monika Julin RUOTSI Skebokvarnsvägen 86, 124 51 Bandhagen, SE Tel. 00 46 705 6303 73 Ruotsin piiristä Ruotsin piirin vuosikokous pidettiin toukokuun alussa suomalaisen seurakunnan tiloissa Tukholmassa. Vuosikokouksessa puheenjohtaja Anssi Pajuvirta toivotti läsnäolijat tervetul- Kristiinankaupungin mieskuoro laulaa kevään tervetulleeksi korona-turvallisesti sairaskoti Geritrimin terassin vieressä 1.5. Kuoronjohtajana on Anders Teir. Kesäjuhlat ja kirkkopäivä on suunniteltu pidettäväksi seuraavasti: • Pörkenäs Pietarsaaressa 23.8. • Bernyn ravintolassa Raippaluodon vieressä 31.8. • Lindin kasvihuoneravintolassa 6.9. • kirkkopäivä Vöyrillä 15.9. Tervetuloa! Kansallisena veteraanipäivänä 27.4. Pietarsaaren kaupunki oli järjestänyt juhlan Rosenlundin pappilassa. leiksi ja erityisesti puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale joka oli saapunut Ruotsiin. Käytiin läpi toimintakertomuksen ja piirihallituksen laatima tilikertomus ja sen jälkeen todettiin tuloslaskelma ja tase. Luettiin tilintarkastajan lausunto tileistä ja hallinnosta. Mitään huomauttamista ei löytynyt ja niin ehdotettiin tili ja vastuuvapauden myöntämistä piirihallitukselle. Yksimielisesti vahvistettiin tilinpäätös ja myönnettiin tili ja vastuuvapaus piirihallitukselle kuluneelta kalenterivuodelta. Piirin tulos vuodelta 2021 oli – 110.000:-. Käytiin läpi toimintasuunnitelma ja talousarvio tulevalle toimintavuodelle, jotka hyväksyttiin. Piirin puheenjohta- jaksi valittiin edelleen Anssi Pajuvirta tulevalle vuodelle. Varsinaisiksi piirihallituksen jäseniksi valittiin Jouni Knuuttila, Ari Haverinen ja Juha Joki. Piiritoimisto muutti Piirin toimisto on siirretty toiminnanjohtajan kotiin ja tavoite on pitää palkattu toiminnanjohtaja kalenterivuoden 2022 loppuun asti. Edellytykset vuodelle 2023 selviävät myöhemmin mutta piirin toiminta jatkuu jokatapauksessa niin kauan kuin tarvetta on ja varmistaen jäsentemme oikeuksia. Hyvää kesän jatkoa! Juha Joki toiminnanjohtaja Pixabay Terveisiä piiristä!

34 Kansallinen veteraanipalkinto vuonna 2022 Tammenlehvän Perinneliitto ry yhteistoiminnassa Kaatuneiden Muistosäätiön kanssa jakoi 14. kerran Kansallisen veteraanipalkinnon kansallisena veteraanipäivänä 27.4. Palkinnon tarkoituksena on muistaa veteraanityössä tai veteraanien perinnetyössä kunnostautuneita henkilöitä. Palkinnolla halutaan myös kannustaa uusia henkilöitä tähän arvokkaaseen työhön. Vuodesta 2021 lähtien palkinto on voitu myöntää myös yhteisölle. Palkinnon saajaksi voidaan aikaisem- paan tapaan valita yksityisiä henkilöitä, jotka ovat poikkeuksellisen merkittävällä henkilökohtaisella työllään paikallisella tasolla osoittaneet, että veljeä tai sisarta ei jätetä. Veteraanipalkinnolla on ensisijaisesti tarkoitus muistaa yksityisiä järjestön ulkopuolisia henkilöitä. Veteraanien perinnetyöstä palkittiin vanhempi rajavartija evp. Pekka Moilanen hänen pitkäaikaisista ja merkittävistä ansioistaan sotavainajatyössä kotiseudullaan Sallassa. Hän on pitkän linjan vapaaehtoisetsijä, joka on mm. ollut perustamassa etsintäryhmää, joka avusti poliisiviranomaisia partisaani-iskujen uhrien etsimisessä. Veteraanien perinnetyöstä palkittiin myös entinen työnjohtaja Asko Tanhua, joka on omatoimisesti ja aktiivisesti pitänyt Ivalon sankarihautausmaan mallikelpoisessa kunnossa. Kaunialan sairaalan pitkäaikainen espoolainen vapaaehtoistyöntekijä Pirjo Puro palkittiin 15 vuotta kestäneestä työstään veteraanien auttami- sessa. Elämäntyöpalkinto myönnettiin tänä vuonna Vaasan Rintama- ja Sotaveteraanien naisjaoston Aino Siltaselle. Siltanen on tehnyt yli 30 vuotta kestävän ansiokkaan, merkittävän ja monipuolisen vapaaehtoiselämäntyön vaasalaisten veteraanien, puolisoiden ja leskien parissa veteraaniyhdistyksessä, avopuolella, laitoksissa ja kaupunginsairaalan vuodeosastoilla. Yhteisöpalkinto jaettiin toista kertaa Toisen kerran jaettiin veteraanien perinnetyön yhteisöpalkinto. Sen sai koillishelsinkiläinen Partiolippukunta Maahiset ry. Itsenäisyyspäivän alla vuonna 1970 lippukunta otti vastuulleen Malmin hautausmaan sankarihautojen (n. 300 kpl) itsenäisyyspäivän kynttilävalaistuksen. Vuoden 2021 itsenäisyyspäivä oli siten 51. vuosi, jolloin partiolaiset kävivät sytyttämässä kynttilät. Perinteisesti palkinto jaetaan kansallisen veteraanipäivän vieton yhteydessä 27.4. Veteraanipalkinnon luovutus kullekin viidelle vastaanottajalleen järjestettiin asuinpaikkakunnittain. Työryhmä selvittämään perinnetyön tulevaisuutta Valtio selvittää keinoja, miten Suomen 1939– 1945 käymien sotien ja veteraanien perinnettä tulevaisuudessa säilytetään. Valtioneuvoston kanslia on asettanut kansallisena veteraanipäivänä 27. huhtikuutta työryhmän, joka selvittää ja laatii ehdotuksen perinteen säilyttämisestä, hoitamisesta ja vaalimisesta osana suomalaista yhteiskuntaa. Työryhmä on asetettu eduskuntaryhmien pyynnöstä. Veteraanityön luonne muutoksessa Veteraanijärjestöjen ja muiden veteraanityöhön liittyvän vapaan yhdistystoiminnan työ on muuttumassa edunvalvonta- ja perinnetyöstä perinnetyöksi, koska sotasukupolvi on poistumassa keskuudestamme. Veteraanijärjestöt ovat valmistelleet tätä muutosta, ja tarkoituksena on, että veteraanijärjestöjen vastuu perinnetyöstä siirtyy Tammenlehvän Perinneliitolle. Valtio on osoittanut arvostuksensa ja kantanut vastuuta veteraaneja kohtaan pitämällä huolta heidän terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Edunvalvontaa ja perinnetyötä ovat toteuttaneet veteraanijärjestöt ja useat muut järjestöt. Sotasukupolven kallisarvoinen perintö Sotasukupolven perintö on olennainen osa Suomen kulttuuriperintöä ja kansallista iden- titeettiä. Tämän vuoksi on tärkeää, että eri toimijat arvioivat ja luovat lähtökohdat ja periaatteet veteraaniperinnetyön toteuttamiselle yhdessä, kun veteraanityön sisältö ja painopiste muuttuvat. Työryhmä selvittää myös muun muassa sitä, miten eri toimijoiden yhteistyö järjestetään ja mitkä ovat toimijoiden roolit ja vastuut. Lisäksi haetaan ratkaisuehdotusta esimerkiksi perinnetyön organisoimiseen ja rahoittamiseen ja määritellään valtion rooli perinnetyössä. Työryhmän puheenjohtajana toimii Valtiokonttorin pääjohtaja Timo Laitinen. Työryhmän toimikausi päättyy 31.1.2023.

35 Elämäniloa runoista Väinö Sammalkankaan tie on kulkenut Toholammilta Nivalaan ja rintamalta kotiin – eläkkeelle jääminen aukaisi runosuonen. Yksi Väinö Sammalkankaan runoista lausuttiin Kitinkannuksen kansallisen veteraanipäivän kahvihetkessä Kannuksessa 27.4.2022. Se ei ole ensimmäinen kerta, kun nyt 98-vuotiaan miehen runoja on esitetty julkisesti: aivan ensimmäinenkin aikuisiällä muistiin merkitty runo syntyi tilauksesta äitienpäivää juhlistamaan, kun Sammalkangas oli Mikkelin Kyyhkylässä, sotainvalidien kuntoutuslaitoksessa. Tuolloin, vuonna 1987, Väinö Sammalkangas oli melko vastikään jäänyt eläkkeelle. Hänellä vaimoineen oli ollut pientila, joka oli siirtynyt pojalle, mutta lisäksi hän oli tehnyt palkkatöitä metsänhoitoyhdistyksessä. 30 vuoden työurallaan hän teki ja johti etupäässä taimikonhoitoa. – En ollut savottahommissa, etupäässä taimikonhoitotyössä. Meillä oli yleensä viiden miehen porukka, ja minä sitä valvoin sen 30 vuoden ajan. Työnantaja oli Nivalan metsänhoitoyhdistys, ehdin olla siellä neljän teknikon aikana. Metsä tuli tutuksi ja hoitotyöt varsinkin, Sammalkangas sanoo. Keväisen luonnon äänet ovat painuneet sydämeen työvuosien aikana. – Kyllä se ensin alkaa huuhkajasta, sitten aloittaa helmipöllö, sen jälkeen teeri. Sitten tulevat kurkiaurat ja sen jälkeen on pihapuissa konsertti jo kova. Sellaisen kuvan minä ainakin sain. Luonto ja metsä inspiroivat kirjoittamistakin. Väinö Sammalkangas on innokas runoilija. – Metsäluonto herättää ihmisenkin. Kevät on niin kaunis ja äänekäs, että se herättää, monipuolisen kaunis, Väinö Sammalkangas sanoo. Sammalkangas on syntyisin Toholammilta, Asialasta Lestijoen varrelta. Hän oli vain nelivuotias, kun hän ja hänen neljä vuotta vanhempi veljensä jäivät orvoiksi ja muuttivat tätinsä perheen luokse Nivalaan. – Siellä olen asunut vanhaksi asti. Nyt meillä on koti täällä, hän sanoo Kitinkannuksesta. – Sotareissut teimme velimiehen kanssa kumpainenkin. Melkein päivälleen yhtä aikaa tulimme Nivalaan kotiin. Kumpikin rampana palattiin, Sammalkangas sanoo. Vähältä piti, että tultiin lainkaan. – Oltiin kuin liipaisimella koko ajan. Kesät 1943 ja 44 partiossa olivat vaaran kesiä, mutta kuitenkin niistä selvisi, hän sanoo. Kavereita ja lähisukulaisia kaatui. Se vie vieläkin totiseksi. – Kolme serkkua kaatui, yksi Toholammilta, toiset Nivalasta. Sammalkangas kokee tärkeäksi, että veteraanisukupolven ääni kuuluu julkisuudessa. Hän itse on yksi niistä sadan vuoden korvilla olevista ihmisistä, joita kuvattiin ja haastateltiin huhtikuussa Ylen kanavilla esitettyyn Sadan vuoden sankarit -dokumenttisarjaan. Väinö Sammalkangas kertoo runojen kirjoittamisestaan viidennessä jaksossa. Viiden jakson sarja on katsottavissa myös Yle Aree- nassa. – Eilen katsoin. Tuli mieleen, että olisi ollut leikkaukset paikallaan, mutta hyvä, että meistä veteraaneista tulee ohjelmaa. Kyllä se hyvä on. Ensimmäisissä jaksoissa esillä on ollut rakkausasioita. Väinö Sammalkangas kohtasi oman vaimonsa sodan jälkeen, yhdessä on oltu vuodesta 1950 asti. Kolme lasta ovat aikuisia, näillä on lapsia ja jo lapsenlapsiakin. – Jälkipolvia seuraan mielelläni, miten he menestyvät elämässä, saavat työtä, opiskelevat ja saavat perhettä. Tämä on ollut elämän kohokohta, Sammalkangas sanoo. Runosuoni olisi pulputtanut joskus ennen eläkeikääkin, mutta silloin tuttavapiiri ei oikein pitänyt runonkirjoittamista arvossa. Kyyhkylän henkilökunnan arvostus oli käännekohta. – Siitä melkein tähän päivään asti kirjoitin, yli 30 vuotta. Nyt on vähän näköongelmaa ja käsiongelmaa myös, mutta se oli viehättävä ajankulu. Minusta oli mukavaa saada jotain paperille jälkipolville. Minä olen sillä kannalla ollut aina, että jos jotain harrastaa, se on hyvä asia. Runoillessa aika menee joutuin. – Yllytän muitakin siihen, että kynä käteen ja paperi pöytään. Teksti ja kuva: Kaisa Suomala Julkaistu Lestijoki-lehdessä 28.4.2022

36 2 / 2022 Översättning: Henry Byskata Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund KRIGSINVALIDEN Medlemsantalet minskar, nu är det tid att planera framtiden Jag besökte också detta år de nordliga distriktens årsmöten och framförde en hälsning från Brödraförbundet. Det var fint att lägga märke till hur väl mötesarrangemangen fungerade: distriktens verksamhetsledare hade omsorgsfullt förberett mötena och de celebra ögonblick som hörde till mötena. I varje distrikt har man sin egen möteskultur, men gemensam för dem är andakten i början och hedrandet av de bortgångna. Mötesrutinerna handhas med yrkesskicklighet. Mellersta Österbottens, Norra Österbottens och Lapplands distrikts årsmöten hölls enligt normal tidtabell i mars månad. Årsmötet i Kajanalands distrikt blev man tvungen att flytta till slutet av april på grund av att en person insjuknade i corona. Vid varje årsmöte var fortfarande också representanter för krigsinvaliderna närvarande. Årsmötet i Kajanalands distrikt fattade ett slutligt beslut om att upplösa distriktet i slutet av detta år. Distriktet hade redan i fjol fattat ett preliminärt beslut om att distriktet upplöses under år 2022. Vid årsmötet hade man stadgeenligt meddelat, att man vid mötet utöver de normala årsmötesfrågorna också behandlar avslutandet av distriktet. Mötet behandlade upplösningen av distriktsföreningen och dessutom en detaljerad plan för Juristen upplösningen med tidtabell samt överförande av uppgifterna och ansvaret till den egna traditionsföreningen. Krigsinvaliddistriktet i Kajanaland är det första distriktet, som har fattat beslut om upplösning. Enligt de planer som distrikten har uppgjort kan man under nästa år vänta sig ytterligare beslut om upplösning. Allt som allt har distriktens livscykel på ett märkbart sätt förlängts i jämförelse med tidigare planer, eftersom Brödraförbundet mera än vad man kalkylerat har kunnat understöda distrikten i deras arbete. Detta tack vare det understöd man erhållit från Kyyhkylä-stiftelsen. Mot traditionstiden Vår medlemskår minskar via den naturliga avgången. I början av detta år fanns det ännu 685 krigsinvalidmedlemmar, minskningen uppgick till 23 procent. I slutet av år 2023 beräknas antalet krigsinvalider uppgå till ca 350 och makamedlemmarna till 2 500. Krigsinvalidernas frågor har skötts på ett bra sätt. Militärskadelagen har förändrats tiotals gånger och förmånerna har kontinuerligt förbättrats. Det viktigaste målet nu är att ännu få antalet av dem som är berättigade till maka- och änkerehabilitering utökat. Distriktens verksamhetsledare och rådgivningsperso- Ledare nalen känner sin medlemskår och dess behov. Deras viktigaste uppgift är följaktligen att bära omsorg om att medlemskåren får de förmåner som hör den till. Brödraförbundets resurser räcker ännu nästa år till för att stöda distrikten, även om stödet minskar. Nu börjar det vara tid att konkret planera Brödraförbundets sista verksamhetsår och överförandet av ansvaret till Krigsinvalidernas Traditionsorganisation och traditionsföreningarna. Inkommande höst kommer man att arrangera ett gemensamt seminarium för Brödraförbundet och Krigsinvalidernas Traditionsorganisation, där förbundsfullmäktige och representanter för traditionsföreningarna deltar. Vid seminariet är det bra att ta ut stegmärken för framtiden. Sommaren 2023 hålls förbundsmötet, där det är skäl att behandla planen gällande Brödraförbundets sista år. Förhoppningsvis hinner också Eklövets Traditionsförbund fram till dess skapa beredskaper och ta ansvar också för de sista veteranerna och krigsinvaliderna utöver traditionsarbetet. Jag tillönskar er en solig och uppfriskande sommar! Juha Laikari Ersättningar till krigsinvalidernas änkor Statskontoret betalar ut servicepension till änkan, om den avlidne krigsinvalidens invaliditetsprocent gällande krigsskadan har uppgått till minst 30. Också änkan efter en krigsinvalid med en skadeprocent om 10–25 % kan lyfta kontinuerlig servicepension, om döden uttryckligen har föranletts av krigsskadan. En förutsättning för servicepension är att äktenskapet har ingåtts minst tre år innan krigsinvalidens död. Statskontoret betalar ut servicepensionen utan ansökan, eftersom man får uppgiften om krigsinvalidens död från Befolkningsregistret. Servicepensionens storlek har trappats in enligt krigsinvalidens grad av men. Full servicepension om 737,56 euro i månaden utbetalas till änkor efter 80–100 procents krigsinvalider och även i det fall att krigsskadan har varit orsaken till döden. Efter en krigsinvalid med en grad av men på 60–75 procent uppgår servicepensionen till ¾ av ovan nämnda summa, efter krigsinvalid på 50–55 procent till hälften och efter krigsinvalid på 30–45 procent med 1/3 av full servicepension. Tilläggsservicepension En änka som lyfter servicepension kan hos Statskontoret ansöka om tilläggsservicepension på grund av försvårade utkomstmöjligheter. Detta bedöms vad gäller inkomsterna men också på grundval av utgifter som ansluter sig till boende, sjukdomar och hemservice. Om änkans nettoinkomster på grund av ovan anförda utgifters avdragande uppgår till högst 989 euro i månaden, är det möjligt att erhålla tilläggsservicepension. Som inkomst räknar man också in den egentliga servicepension som änkan lyfter. Däremot räknar man inte in som inkomster det extra fronttillägg och det vårdstöd pensionstagaren lyfter. Vid bedömning av huruvida utkomsten försvårats tar Statskontoret också i beaktande änkans tillgångar och andel av dödsboets tillgångar. Man kan ansöka om rättelse av tilläggsservicepension som redan utbetalas, om det har inträffat en betydande förändring gällande änkans utkomst eller övriga omständigheter. På samma grunder kan man på nytt ansöka om tilläggsservicepension, även om en sådan ansökan skulle ha förkastats tidigare.

37 Meddelande åt kommunerna och välfärdsområdena om krigsinvalidernas och krigsveteranernas anslag Statskontoret utbetalar årligen anslag åt kommunerna för krigsinvalidernas öppenvårdstjänster samt för frontveteranernas rehabilitering och tjänster som stöder boendet i hemmet. Även s.k. militärinvalider, dvs. personer som har skadat sig eller insjuknat under värnpliktstid eller i FN-tjänst före år 1991, vars invaliditetsgrad är minst 20% är berättigade till krigsinvalidernas öppenvårdstjänster av kommunen. Fr.o.m. januari 2023 utbetalas anslagen åt välfärdsområdena, med undantag för Helsingfors och Åland. Frontveteranernas rehabiliteringsbeslut kommer i fortsättningen att göras av välfärdsområdena. Krigsinvaliderna får sina betalningsförbindelser om rehabilitering även i fortsättningen direkt från Statskontoret. Välfärdsområdenas nya kontaktpersoner och deras e-postadresser skall meddelas åt Statskontoret så snabbt som möjligt, eftersom förfrågan om anslaget kommer att skickas ut inom kort. Vad skall man ta hänsyn till inför förändringen? Inom välfärdsområdena bör samarbetet påbörjas i god tid vad gäller krigsinvalidernas och frontveteranernas tjänster. Dessa grupper har en lagstadgad rätt till hemtjänsterna, alltså måste anordnandet av tjänsterna fortlöpa oavbrutet trots förändringen. Statskontoret kommer i slutet av detta åt att fråga välfärdsområdena om behovet av anslagen för 2023 för krigsinvalidernas öppenvårdstjänster samt för frontveteranernas tjänster som stöder boendet i hemmet. Anslagen är fortfarande åtskilda, eftersom de baserar sig på olika lagar och tillhör olika moment i statsbudgeten. Åtgärder hösten 2022 Våren 2023 Statskontoret utbetalar anslaget för veteranernas hemtjänster samt den första månadsraten för krigsinvalidernas öppenvårdstjänster i januari. I februari utbetalas första raten av veteranernas rehabiliteringsanslag, som baserar sig på antalet veteraner som bor i välfärdsområdet. Kommunerna skall lämna in en utredning om användningen av anslagen för 2022 senast 31.3.2023. Gällande veteranernas rehabilitering skall utredningen lämnas in senast 30.4.2023. I fortsättningen är det välfärdsområdena som skall göra utredningen av hur anslagen använts. Öppethållningstider under sommaren: Centralbyrån är stängd 4.–29.7. Hedersteckenservicen är stängd 4.7.–5.8. Trevlig sommar! Pixabay Engångsersättning Änkan till en krigsinvalid med en mild grad av men om 10–25 % kan hos Statskontoret ansöka om en engångsersättning inom ett år efter krigsinvalidens död. Engångsersättningen är behovsprövad och gällande den beaktar man den ansökandes nettoinkomster och som avdrag sjukdomskostnader och utgifter för boende och hemservicehjälp. Om det efter ovan uppräknade avdrag för änkan återstår mindre än 924 euro i handen, är det möjligt att lyfta en engångsersättning. Vid behovsprövning beaktar man utöver inkomsterna också tillgångarna. Om änkans egna och hennes andel av dödsboets depositioner uppgår till mera än 23 400 euro, beviljar Statskontoret i allmänhet inte någon engångsersättning. En engångsersättning motsvarar ett års full servicepension. Dess storlek år 2022 uppgår till 8 850,72 euro. Ansökan Tilläggsservicepension och engångsersättning ansöks hos Statskontoret. Till ansökan bör man bifoga en tillförlitlig utredning gällande inkomsterna och de utgifter som berättigar till avdrag. Gällande tillgångarna bör man förete en av bank avgiven utredning beträffande depositioner och övriga placeringstillgångar sparpersonförsäkringarna inberäknade. Också en kopia av den bouppteckning som uppgjorts efter krigsinvalidens död är det skäl att bifoga ansökan. En sådan behövs ändå inte vid ansökan om tilläggsservicepension, om det har förflutit över fem år sedan krigsinvalidens bortgång. Änkan till en krigsinvalid kan också på nytt ansöka om servicepension, om utbe- talning av pensionen har avslutats till följd av ingånget nytt äktenskap. Härvid är förutsättningen för ansökan, att det efter upplösningen av det senare äktenskapet har förflutit åtminstone tre år och att utkomstmöjligheterna på samma sätt har försvårats som när det gällde ovan redogjorda engångsersättning. Servicepensionernas inverkan på övriga pensioner Den av Statskontoret utbetalda servicepensionen beaktas, när det gäller folkpensionen, garantipensionen och pensionstagarens bostadsstöd. Tilläggsservicepensionen åter inverkar förminskande på garantipensionen och det bostadsstöd pensionstagaren lyfter. Seppo Savolainen

38 NYLAND Ratavartijankatu 2 A, 00520 Helsingfors Tel. 040 825 6695 Aktuellt från distriktet Årsmötet ägde rum 24.3. i god anda på Luftvärnsmuseet i Tusby. Från tre medlemsföreningar närvar fyra befullmäktigade och 28 personmedlemmar i distriktet. Generalsekreterare Seppo Savolainen framförde Brödraförbundets hälsningar. Senaste års verksamhetsberättelse godkändes i föreliggande version. Resultaträkningen och balansen godkändes och bokslutet för år 2021 fastställdes. De redovisningsskyldiga beviljades ansvarsfrihet. Man återvalde Jaakko Torppa, Tusby, som ordförande för distriktsstyrelsen. Som vice ordföranden fortsätter Erkki Tuormaa från Lovisa och Taisto Vanhapelto från Träskända. De övriga distriktsstyrelsemedlemmarna är Kristiina Ikävalko-Alvas från Borgå, Pentti Kinnari från Hausjärvi, Heikki Konttinen från Sjundeå, Kari Levonen från Nummela, Hannu Santti från Vichtis och Aulis Stenholm från Högfors. Innevarande verksamhetsår förs vidare i enlighet med de av årsmötet godkända verksamhetsplanerna och budgeten. Aktuellt från distriktets traditionsförening Traditionsföreningen höll sitt årsmöte 1.4. Till ordförande valdes Kristiina Ikävalko-Alvas från Borgå. Som styrelsemedlemmar fortsätter Jouko Hyvärinen (fungerar också som kassör), Kari Levonen, Juha Poikela, Tauno Skogberg, Kalervo Viitanen (vice ordförande) och Leif Udd. Som suppleanter fungerar Markku Ahtikari, Stig Ekholm, Pentti Fabritius, Matti Rintala, Sakari Simola och Christer Sundman. Bokslutet för år 2021 fastställdes och ansvarsfrihet beviljades de redovisningsskyldiga. Kontaktuppgifter Servicerådgivarna är anträffbara enligt följande: Soile Tornberg på Kauniala Sjukhus tel. 044 906 1600 och Henna Hilden på Åggelby rehabiliteringsanstalt tel. 040 559 4988. Kundbetjäningstiden för Statskontorets Militärskade- och veteranärenden är kl. 9–12 tel. 0295 50 3070. Besöksadressen är Sörnäs Strandväg 13, Helsingfors och postadressen är PB 60, 00054 Statskontoret. Ring för all del, om någon fråga kräver utredning. Distriktsbyråns servicenummer är 040 825 6695. Vackra sommardagar tillönskas Er alla! Satu Jelkälä-Blomqvist Pixabay SVERIGE Skebokvarnsvägen 86, 124 51 Bandhagen, SE Tel. 00 46 705 6303 73 Sverigedistriktet Idag lyfts alla restriktioner i Sverige som är förknippade med pandemin, vi får se ifall eller när restriktionerna återkommer. Sverigedistriktets kontor har sedan 1987 befunnit sig ett stenkast ifrån Globen i södra Stockholm. Det fd Slakthusområdet genomgår nu stora förändringar och kommer att bli en ny stadsdel vid namn Söderstaden. Ca 50 meter ned i marken kommer tunnelbanan få en ny station. Sverigedistriktets kontor kommer flytta närmare 3 km söderut till Bandhagen, hem till verksam- hetsledare Juha Joki. Där kommer verksamheten finnas och stötta medlemmar i många år till. I denna stund är kontoret lite upp och ned då vi lyckats samla en del material och papper under de 35 år kontoret befunnit sig här. Allt kan inte sparas då vi byter 200 kvm till 8 kvm så vi behöver vara nogranna med vad som sparas, arkiveras eller slängs. I Sverige har vi över 100 medlemmar då vi tar i beräkning både krigsinvalider, fruar och änkor och vi har fortfarande medlemmar ända från Juoksengi ned till Malmö. Det blir en kortare lägesbeskrivning denna gång då jag måste återvända till packandet. Nästa gång vi hörs har Sverigedistriktet förhoppningsvis haft sitt årsmöte och då skrivs rapporten från det nya utrymmet. Juha Joki Verksamhetsledare Semester Verksamhetsledaren är på årssemester 13.6.–18.6. och 11.7.–6.8. Pixabay

39 KUST-ÖSTERBOTTEN Jeansborgsvägen 1 A, 66900 Nykarleby Tel. 050 382 5257 Vid distriktets årsmöte i Soldathemmet i Vasa 5.4. delade Marja-Liisa Taipale och Markku Ranta ut förbundets förtjänsttecken i guld åt styrelsemedlemmarna Bjarne Friman och Folke Sundström. Hälsningar från distriktet Kust-Österbottens krigsinvaliddistrikt höll årsmöte den 5 april i Soldathemmet i Vasa. Brödraförbundets fullmäktige ordförande Marja-Liisa Taipale deltog i mötet och delade bl.a. ut förbundets förtjänsttecken i guld åt styrelsemedlemmarna Bjarne Friman från Närpes och Folke Sundström från Kronoby. Årsmötet återvalde Markku Ranta till ordförande för distriktet för verksamhetsåret 2022 och likaså återvaldes Wolf Enbacka till vice ordförande. Som ordförande för Krigsinvalidernas Traditionsförening i Kust-Österbotten fortsätter Tony Westerlund från Lappfjärd. Sommarfester och kyrkdag planeras i år enligt följande • Pörkenäs i Jakobstad 23.8. • Berny´s invid Replotbron 31.8. • Linds kök i Närpes 6.9. • Kyrkdag i Vörå 15.9. Kransnedläggning på de stupades dag 15.5. vid Pedersöre gravgård. Hedersvakter Cecilia Holmström och Kristian Vikstrand. Välkomna med och jag önskar alla en trevlig sommar! Monika Julin På nationella veterandagen 27.4. besökte Nykarleby stads nya stadsdirektör Martin Norrgård Nykarleby sjukhem. Här i samtal med krigsinvaliden Ivar Blomqvist. Hur har man i det finländska samhället sett på veteranerna som upplevt kriget och hur har dessa utformat samhället under olika tider? De krig Finland gick igenom åren 1939–1945 efterlämnade i vårt land en stor och synnerligen mångformad skara bestående av frontmän, sårade i krigen och kvinnor som fungerat i frontuppgifter, dvs veterangenerationen. Krigserfarenheten förde för deras del med sig särskilda behov som sammanhör t.ex. med hälsovården, boendet och pensionerna. De speciella behoven har också efter krigets slut utformat det välfärdssamhälle som fötts fram. En omfattande undersökning som år 2020 igångsattes av Delegationen för Finlands Veteranförbund och Eklövets Traditionsförbund granskar det finländska samhällets och välfärdsstatens utveckling från slutet av vinterkriget fram till dagens datum för denna särskilda grupps del. - Även om man rätt omfattande har undersökt kriget och människornas skeden liksom man förtjänstfullt har uppgjort organisationernas historiker, är det fråga om den första generationsundersökningen i sitt slag, som anknyter till den socialhistoriska traditionen och till den nya krigshistoriens tradition samt granskar samhällets olika nivåer och på så sätt skapar en helhetsbild, berättar PD, docent Olli Kleemola, som har utsetts till forskare för projektet Veteranerna och det finländska samhället. I undersökningen granskar man veteranernas och deras organisationers verksamhet som en del av den stora helheten, såsom t.ex. utvecklingen av den socialpolitik och lagstiftning som berör dem, inställningen till veteranerna under olika tidsperioder, de åtgärder som vidtagits till förmån för dem såväl på nationell nivå som på gräsrotsnivå samt hur man strävar till att överföra till kommande generationer det arv generationen som upplevt kriget efterlämnar. Till förfogande står organisationernas och lokalavdelningarnas historiker, organisationernas arkiv och tidningar samt de nationella arkiven och tidningarnas arkiv. I samarbete med Finska litteratursällskapet anordnas också insamling av de aktivas på gräsrotsnivå erfarenheter och minnen, som kan användas i undersökningen. - Veteranorganisationerna anser det vara viktigt, att en vetenskaplig undersökning och ett sammandrag av tidsperioden gällande våra krigs veteraner utförs nu, när antalet veteraner mitt ibland oss minskar, säger Markku Honkasalo, ordförande för arbetsutskottet. Enligt uppskattning varar det nu pågående skedet av projektet fram till år 2024, varefter resultaten kommer att offentliggöras. På basis av undersökningen tar man fram ett undervisningsmaterialpaket, som skall stöda historieundervisningen i gymnasiet. Historieprojektet finansieras genom stipendier, som har beviljats av Stiftelsen för De stupades minne, Stödstiftelsen för Säkerhet, Jenny och Antti Wihuris fond, MTK:s fond, Antti och Tiina Herlins stiftelse, Tradeka stiftelsen och Eevi och Emil Tanninens stiftelse.

40 Peurungan viimeinen rosvopaisti Rosvopaistien "isä" Kalevi Rönnqvist toteaa hienon juhlaperinteen tulleen päätökseen. - Nyt näyttää siltä, että olemme tämän tapahtumasarjan polun viimeisessä risteyksessä. Keväällä 1992 Kaunialasta kaikki alkoi ja nyt 30 vuotta jälkeenpäin kunniakansalaisten joukko on harventunut siinä määrin, että 300 osallistujan joukossa on muutama kymmenen veteraania, puolisoa tai leskeä, lotat mukaan lukien. Kaatuneiden muistosäätiö on kylläkin ilmoittanut, ettei jatko ole rahoituksesta kiinni ja se antaa mahdollisuuden järjestää jotain muistopäiviin liittyvää erikseen, Rönnqvist sanoo. Kylpylähotelli Peurunka ja Finnairin lentävä henkilöstö järjestivät keskiviikkona 18.5.2022 viimeisen Peurungassa pidettävän Rosvopaisti-tilaisuuden sotiemme veteraaneille puolisoineen, leskille, lotille, sotilaspojille, sotaorvoille ja heidän saattajilleen. Tilaisuuden vanhimmat veteraanit olivat Elli Pöyhönen 104 vuotta ja Martti Mäkinen 103 vuotta. Lisäksi yli 100-vuotiaita veteraaneja oli useita muitakin. Tilaisuuden isäntänä toimi Kalevi Rönnqvist. Viihteellisestä ohjelmasta vastasivat Ilmavoimien Big Band sekä harmonikkataiteilijat Veikko Ahvenainen ja Carina Nord- Rosvopaistiin osallistui Peurungan tutuissa tiloissa noin 280 henkilöä. Kuva: Lauri Jokela lund, viulutaiteilija Charlotte Loukola, säestäjänä Sari Eirtola-Loukola ja laulaja Elina Sauri, säestäjänä Reino Bäckström. Pekka Toivonen Rintamaveteraanien Keski-Suomen kunniapj Marja Kivilompolo Tulevia Rosvopaisteja 17.6. Karjalan prikaati, Vekarajärvi 4.8. Kuopio 5.8. Yhtenäiskoulu, Kempele 15.8. IT-rykmentti, Rovaniemei 3.9. Suomenpojat Kuusalu, Viro. Veteraanipolvelle rakkaat Rosvopaistitapahtumat onnistuvat suuren vapaaehtoisjoukon työllä. Kuva: Lauri Jokela Onko kunniamerkkiripasi ajantasalla? Sotainvalidien kunniamerkkipalvelusta ammattitaidolla: • kunniamerkkien ompelu, nauhavärit ja miniatyyrit käyttövalmiiksi kannakkeelle • pienoiskunniamerkkien, solkien ja kunniamerkkinappien myynti Kunniamerkkipalvelu Ratavartijankatu 2, 7. krs, 00520 Helsinki • avoinna arkisin 8-15.30 • p. 045 7884 2731/ 045 7884 2732 kunniamerkkipalvelu@sotainvalidit.fi www.sotainvalidit.fi Olemme lomalla 4.7.-5.8.

41 Sotainvalidikansanedustajia ja Veljesliiton toimihenkilöitä vuonna 1967. Alhaalla vasemmalta Uki Voutilainen, liiton uusi toiminnanjohtaja Jaakko J. Ranta-Knuuttila, eduskunnan sotainvalidikerhon puheenjohtaja Eino Sääskilahti, liiton entinen toiminnanjohtaja Esko Kosunen sekä Ilmari Linna. Takana vasemmalta kansanedustajat Juho Tenhiälä, Timo Mäki, Aulis Sileäkangas, Pekka Pesola ja Esu Niemelä. Kuinka sodan kokeneet veteraanit on nähty suomalaisessa yhteiskunnassa ja miten he ovat yhteiskuntaa eri aikoina muokanneet? Suomen vuosien 1939–1945 sodat jättivät maahamme rintamamiehistä, sodissa vammautuneista ja rintamatehtävissä toimineista naisista koostuvan ison ja varsin monimuotoisen joukon, veteraanisukupolven. Sotakokemus toi heille erityistarpeita liittyen esimerkiksi terveydenhoitoon, asutukseen ja eläkkeisiin. Erityistarpeet ovat myös muovanneet sodan loputtua kehittynyttä hyvinvointiyhteiskuntaa. Suomen Veteraaniliittojen Valtuuskunnan ja Tammenlehvän Perinneliiton vuonna 2020 käynnistämä mittava tutkimus tarkastelee suomalaisen yhteiskunnan ja hyvinvointivaltion kehitystä talvisodan loppumisesta nykypäivään tämän laajan erityisryhmän osalta. Lajinsa ensimmäinen sukupolvitutkimus - Vaikka sodan ja ihmisten vaiheita siinä on tutkittu runsaasti, samoin järjestöjen historioita on tehty ansiokkaasti, on kyseessä lajinsa ensimmäinen sukupolvitutkimus, joka kytkeytyy sosiaalihistorialliseen sekä uuden sotahistorian traditioihin sekä tarkastelee yhteiskunnan eri tasoja luoden siten kokonaiskuvaa, Veteraanit ja suomalainen yhteiskunta -hankkeen tutkijaksi valittu VTT, dosentti Olli Kleemola kertoo. Tutkimuksessa tarkastellaan veteraanien ja heidän järjestöjensä toimintaa osana isoa kokonaisuutta, kuten esimerkiksi heitä koskevan sosiaalipolitiikan ja lainsäädännön kehitystä, veteraaneihin suhtautumista eri aikakausina, heidän hyväkseen tehtyjä toimia niin valtakunnallisella kuin ruohonjuuritasollakin sekä sitä, kuinka sodan kokeneen sukupolven perintöä pyritään siirtämään tuleville sukupolville. Monipuolinen lähdemateriaali Käytössä ovat järjestöjen ja paikallisosastojen historiat, järjestöjen arkistot ja lehdet sekä kansalliset arkistot sekä lehdistö- aineisto. Yhteistyössä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa järjestetään myös ruohonjuuritason tekijöiden kokemusten ja muistojen keruu, jota voidaan hyödyntää tutkimuksessa. - Veteraanijärjestöt pitävät tärkeänä tieteellisen tutkimuksen ja yhteenvedon tekemistä sotiemme veteraanien aikakaudesta nyt, kun veteraanien määrä keskuudessamme vähenee, työvaliokunnan puheenjohtaja Markku Honkasalo sanoo. Hankkeen käynnissä oleva tutkimusvaihe kestää arviolta vuoteen 2024 asti, jonka jälkeen tulokset julkistetaan. Tutkimuksen perusteella tuotetaan opetusmateriaalipaketti tukemaan lukion historiaopetusta. Historiahanke rahoitetaan apurahoilla, joita ovat myöntäneet Kaatuneiden Muistosäätiö, Turvallisuuden tukisäätiö, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, MTK:n säätiö, Antti ja Tiina Herlinin säätiö, Tradeka säätiö ja Eevi ja Emil Tannisen säätiö.

42 Henkilö Uutta sotahistoriaa kirjoittamassa Suomen vuosien 1939–1945 sodat jaksavat yhä kiinnostaa tutkijoita, jotka katsovat aihetta aina uusista näkökulmista. Uudessa sotahistoriassa katse siirtyy sotivista rykmenteistä sodan kokeneeseen ihmiseen. Tätä koulukuntaa edustaa myös valtiotieteiden tohtori, historiantutkija Olli Kleemola, joka tutkii nyt veteraaneja ja heidän järjestöjään sekä veteraanien asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Isoisän tarinat kiinnostivat Kleemola kiinnostui sota-ajasta varhain. Hänen Laitilassa asunut isoisänsä, Onni Aaltonen, taisteli talvisodassa ja jatkosodassa, jossa hän haavoittui. Sotainvalidi-isoisän kertomukset kiinnostivat pientä poikaa. - Hän puhui paljon sotakokemuksistaan. Muistan lapsuudesta, kun kokoonnuimme jouluna isovanhempien luo koko suku. Yleensä ruoan jälkeen alettiin käydä läpi sotakokemuksia. Osa porukasta ei ollut siitä niin innostuneita, mutta minä olin, vaikken kaikkea tietysti lapsena ymmärtänyt. Jälkikäteen alkoi raksuttaa, mistä on kysymys, Kleemola kertoo. Kiinnostus sotahistoriaan jatkui ja näkyi myös keräilynä: 11-vuotiaasta alkaen Kleemola on kerännyt sotahistoriallista esineistöä kuten rintamapuhdetöitä sekä rintamalla otettuja valokuvia. - Jälkimmäinen vaikutti uraani, sillä opiskelin poliittista historiaa Turun yliopistossa ja väittelin vuonna 2016 sotavalokuviin liittyen. Vertailin suomalaisia ja saksalaisia sotakuvia ja niiden välittämää mielikuvaa venä- läisistä. Puhdetöistä minulta ja kollegoilta ilmestyi kirja vuonna 2019. Olen järjestänyt niistä myös paljon näyttelyitä, yksi on tälläkin hetkellä jalkaväkimuseossa Mikkelissä. Se on varmaan suurin rauhan aikainen puhdenäyttely koskaan. Tutut veteraanijärjestöt Opintojensa päätyttyä Kleemola jäi tekemään väitöskirjaa, joka valmistui vuonna 2016. Vuodesta 2019 lähtien hän on ollut mukana myös Sodan ja rauhankeskus Muistissa, jossa hän toimi erikoistutkijana ja valmisteli viime kesänä avattua näyttelyä. Hän on tehnyt yhteistyötä myös Sotaveteraaniliiton kanssa. Nyt työn alla on Veteraanivaltuuskunnan käynnistämä historiahanke, jossa selvitetään, kenties hiukan yllättäen vasta nyt sitä, miten sotiemme veteraanit ja heidän järjestönsä ovat vaikuttaneet suomalaiseen yhteiskuntaan sekä sitä, miten yhteiskunta muutoksineen on vaikuttanut heihin. Keskiössä on ihminen: hänen kokemuksensa ja elämänsä, jota uusi sotahistoria tutkii, kun taas perinteisessä sotahistorian tutkimuksessa on keskitytty varsinaiseen sodankäyntiin ja taisteluihin. Kleemola painottaa, että molempia tutkimuksen suuntauksia tarvitaan ja ne täydentävät toisiaan. - Kun meillä on puhuttu sotahistoriasta, on se usein mielletty niin, että sota alkaa ensimmäisestä laukauksesta ja päättyy, kun viimeiset laukaukset on ammuttu. Se ei pidä paikkaansa. Minusta suomalainen sotahistoriakäsitys on aina ollut laajempi: meillä on katsottu muutakin kuin rintamaa. Uuden sotahistorian koulukunnan yksi kenties tunnetuimpia tutkijoita Suomessa on Ville Kivimäki, jonka teos Murtuneet mielet nosti esille sotien vaikutukset mielenterveyteen ja siihen, millä tavoin esimerkiksi järkkynyttä mieltä sota-aikana hoidettiin. Mihin ja miten sota loppuu yksilön kohdalla? Kleemola liittää nyt tekeillä olevan veteraanijärjestöjen alullepaneman tutkimuksen samaan uuden sotahistorian perinteeseen. - Ei sota yksilöiden kohdalla loppunut niihin laukauksiin vaan se muutti muotoaan. Se muuttui elannosta taistelemiseksi, että saadaanko valtiolta korvauksia, saadaanko sotilasvammakorvauksiin indeksikorotuksia, saadaanko hoitoa – mitä milloinkin. Yksilöiden kokemuksien tarkasteluun laajentunut sodan tutkimus osaltaan vastaa siihen, miksi aihe yhä vain kiinnostaa tutkijoita. Ja kun pohjana ja perustana on laadukas perinteisen sotahistorian tutkimus, tukevat suuntaukset toisiaan onnistuneesti. - En näe tutkimussuuntauksia vaihtoehtoina toisilleen vaan toisiaan täydentävinä. Jotta voidaan ymmärtää, kuinka vaikka poliittinen tilanne on kehittynyt sellaiseksi kuin se on, on olennaista ymmärtää, että kysymys on kokonaisuudesta, jossa rykmenttien liikkeet ovat vaikuttaneet asiaan sitä ennen. Tuoreita näkökulmia riittää Suomen vuosien 1939–1945 sodat voivat kiinnostaa tutkijoita vielä pitkään, sillä esimerkiksi vuoden 1918 sisällissotaa tutkittiin paljon vielä muutama vuosi sitten ja tutkitaan yhä. - Niin kauan riittää uutta tutkittavaa, kuin ihmisiä aihe aidosti kiinnostaa, sillä asiastaan innostunut tutkija löytää aina uuden tulokulman. Sota on äärimmäinen tilanne, joka nostaa äärimmäisiä tunteita ja toimintatapoja ja ehkä paljastaa myös yhteiskunnan valuviat, Kleemola muistuttaa. Hän ottaa esimerkiksi talvisodan, joka voidaan nähdä osoituksena siitä, että kansakunta oli yhtenäinen: asetelma oli selvä, kun uhka Tutkija Olli Kleemola on ollut kiinnostunut Suomen sotahistoriasta pikkupojasta lähtien. Kuva: Aake Kinnunen

43 tuli ulkoa ja sota oli lyhyt. Jatkosodassa lähtökohdat olivat jo erilaiset eikä yhtenäisyys toiminut aivan samalla tavalla. – Sodat ovat myös vaikuttaneet hyvinvointivaltion ja yhteiskunnan rakentumiseen monella tavalla. Sotahistorian monet ulottuvuudet Uuden sotahistorian myötä huomio on kiinnittynyt rintamalla olijoiden lisäksi kotirintaman kokemuksiin sekä rauhan jälkeiseen aikaan, kun sota kaikkine vaikutuksineen oli yhä voimakkaasti läsnä. Tämä näkyy myös kotimaisessa kaunokirjallisuudessa, jossa sotavuosiin 1939–1945 liittyvät aiheet kirjailijat pukevat tarinoiksi – ja joista lukijat ovat kiinnostuneita. Kleemolan mielestä on hienoa, että kaunokirjallisuudessakin hyödynnetään historiantutkimusta. - Kyllä se on niin, että mielikuvaa Suomen historiasta määrittävät enemmän Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja Täällä pohjantähden alla kuin mitkään tutkimusteokset. Tutkijana näen mieluummin sellaista kaunokirjallisuutta, jossa ammennetaan siitä hyvästä, tasokkaasta tutkimuksesta mitä meillä on. Historiantutkimusta käytetään moniin tarkoituksiin eikä lopputulos välttämättä aina ole totuudenmukainen, vaikka lukijoille niin annettaisiin ymmärtää. - Me elämme vapaassa maassa ja veteraanien uhraukset mahdollistivat sen, että meillä voidaan kirjoittaa kaikenlaista kauno- ja tietokirjallisuutta. Tuossa muutama sata kilometriä idempänä nähdään, mikä on se toinen vaihtoehto, Kleemola huomauttaa. Marja Kivilompolo Lue lisää veteraanit ja suomalainen yhteiskunta -tutkimuksesta sivulta 41. Olavi Paavolainen kuvattuna kesällä 1942. SA-kuva. Tilattavat tuotteet lTee osoitteenmuutoksesi Myynnissä nyt ja tilauksesi ensisijaisesti puhelimitse 045 788 42733 tai sähköpostilla Olavi Paavolainen kesällä 1942. SA-kuva. keskus.tsto@sotainvalidit.fi. Tuote lIlmoita tilauksessasi haSalkokilpi luamasi tuote, tuotteiden kappalemäärä sekä yhteys- ruotsinkielinen tietosi. Jos käytät lomaketta, tee Sotainvalidin merkinnät siihen. Kirjoita rintamerkki (jäsenille) yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa Puolisojäsenen rintamerkki lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on Tukijäsenen rintamerkki maksettu puolestasi. kpl hinta ______ 20 € ______ 20 € ______ 7€ ______ 7€ ______ 5,5 € lLasku toimitetaan tuot- Hautakivitunnus ø 6 cm ______ 9€ teen mukana. Hintoihin lisätään postituskulut. Uurnahautatunnus ø 2 cm ______ 7€ lKiitos tilauksestasi! Tuote kpl hinta Sotainvalidit edellä käyden -Veljesliiton kattava historia teos (sis. postituskulut) ______ 20 € Sota ihmisessä -kirja (sis. postituskulut) ______ 15 € Solmionpidike ______ 18 € Maksu laskulla, joka tulee tuotteiden mukana. Hintaan lisätään postituskulut ellei toisin mainita.

44 Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys