SUURI JUHLANUMERO – HEVOSHULLU JA POLLE 50 VUOTTA! 50 Nro 6-7 • 2022 1siv0u0 a! 24sivua P OLLEA! a k t a m Aika hullun Hevosoriaan! hist Erikoishaastattelu: Pollen ”äiti” Lena Furberg Klassikkosarjis: TUUVAN TALLI Pollen synttärikakku! NOVELLEJA • POLLEN PUUHIA • TIETOA • SARJIKSIA

Tilaa tuotteet kotiin vaivattomasti verkkokaupastamme storyhouseegmont.fi

www.instagram.com/hevoshullu_fi • storyhouseegmont.fi 5 0 MOI! Hurraa, tänä vuonna sekä Hevoshullu että Polle täyttävät 50 vuotta! Suuren juhlan kunniaksi tämä numero on täynnä mukavia muisteluja menneiltä vuosikymmeniltä. Saimme haastatteluun myös Pollen luojan, Lena Furbergin. Vuosien saatossa uskomattoman moni heppahöperö on nauttinut Hevoshullun lukemisesta ja ahminut sarjakuvien lisäksi monipuolista hevostietoa ja nauttinut koskettavien novellien lukemisesta. Pollen metkuille ovat nauraneet kaikki sukupolvesta toiseen! Erittäin monien hevostuttavissa on pollemaisia piirteitä... ja niistä on ajoittain enemmän harmia kuin iloa. Siitä huolimatta hevosia on vaikea olla rakastamatta! Kiitos kuluneista vuosista kuuluu tietenkin myös lehden lukijoille, ilman teitä ei olisi Hevoshulluakaan! Ihania tallipäiviä kaikille! HH-toimitus / Terhi Tämän lehden omistaa: ................................................. Numero 6-7 16 . maaliskuuta Hevoshullun historiaa! 2022 Mitä kaikkea 50 vuoden aikana on ehtinyt tapahtua? sivu 43 Testaa Polle-tietosi! Tunnetko Pollen vai onko tiedoissasi vielä aukkoja? Se selviää tällä testillä! sivu 56 Pollen äiti! Erikoishaastattelussa rakastettu piirtäjä, Lena Furberg! sivu 38 Pollen kakku! Koristeena on tietenkin vadelma-veneitä! sivu 9 Sisältö Loiset kuriin!. . . . . . . . . . . . . . 4 Leivo Pollen synttärikakku . . . . 9 Sarjis: Polle . . . . . . . . . . . . . 10 Sarjis: Tuuvan talli . . . . . . . . 26 Novelli: Uusi haaste . . . . . . . 34 Haastattelu: Lena Furberg . . 38 Ihan tavallinen päivä... Lusitano ...hevosenomistajan elämästä... Kaunis portugalilainen lusitano hurmaa liikkeillään! sivu Kaikkien aikojen ensimmäinen Polle-sarjis . . . . . . . . . . . . . . 42 Hevoshullun historiaa. . . . . . . 43 Tallinseinä vuosien varrella . . . 46 Pollen puuhat . . . . . . . . . . . . 48 Testi: Muistuttaako lempihevosesi Pollea? . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 Nolot . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55 Testi: Oletko Polle-tietäjä? . . . 56 Novelli: Tallikaverit. . . . . . . . Sarjis: Helpommin sanottu kuin tehty . . . . . . . . . . . . . . . Sarjis: Hopeahevosen talli. . . Sarjis: Polle . . . . . . . . . . . . . Rotutieto: Lusitano . . . . . . . Pollen kaksoisolennot . . . . . . Pikku-Epelin kuulumisia . . . . . Ensi numerossa . . . . . . . . . . . sivu 80 88 58 62 70 80 88 92 94 98 Siteeraa meitä halutessasi – mutta mainitse lähde. Emme vastaa tilaamatta lähetetystä materiaalista. Story House Egmont pidättää oikeuden julkaista, jollei asiasta muutoin erikseen sovita, kustantajalle lähetettyjä kuvia tai muuta materiaalia Hevoshullussa ja muissa siihen liittyvissä tuotteissa tai julkaisukanavissa ilman aikarajoitusta ja erillistä korvausta. 3

T ieto Teksti: Terhi Kemppinen Kuvat: Terhi Kemppinen ja Katja Hautala Loiset kuriin! SäÄnnölLinen loishäÄtö kuUlUu hevosen perusteRveydenhoitOon. LoishäÄtöÄ ei kannata tehdä HakuamMUntana, vaan yksilöLlIseSti ja tarpeen mukaan, oikeIlLa LÄäkKeilLä. Loistartuntoja pystYy ehkäisemÄän tehokKaasti huoleHtimalLa tarhojen Ja laidunten siIvoamiseSta. Hevosten madotuksessa on aiempina vuosikymmeninä käytetty paljon loishäätölääkkeitä kontrolloimatta niiden vaikutusta loisiin. Siksi loisille on kehittynyt resistenssiä eli ne ovat lääkkeille vastustuskykyisiä. – Loislääkeresistenssi alkaa olla isompi ja isompi ongelma kaikkialla, myös Suomessa, kertoo eläinlääkäri Katja Hautala. – Vielä 1990-luvulla opiskellessani eläinlääkäriksi neuvona oli madottaa kaikki hevoset neljä kertaa vuodessa lääkettä vaihdellen. Nyt tiedetään, ettei se kannata, vaan madotukset on syytä tehdä lantanäytteen perusteella. Ei hakuamMUntahÄätöä Heisimatoja 4 Aikuisille hevosille loishäätö suositellaan nykyisin tehtäväksi kerran tai kaksi kertaa vuodessa. Keväisin, ennen laidunkauden alkua, tehdään madotus lantanäytteen perusteella. – Jos hevosella on aikuisia munivia loisia elimistössään, ne saadaan kiinni ja kuriin ennen kuin hevonen siirtyy laitumelle. Näin hevoset eivät levitä loisten munia lannan mukana laitumelle. Madotuksen tarve määräytyy lantanäytteen EPG-lukeman (eggs per gram, loismunien määrä grammassa ulostetta) mukaan. Jos lukema on yli 200 strongylida-munien osalta, hevonen on madotuksen tarpeessa. Strongylida-munat ovat aikuisten hevosten tavallisimpia löydöksiä ja useimmiten pienten sukkulamatojen munia. Jos lantanäytteessä havaitaan suolinkaisen tai heisimadon munia, hevonen lääkitään aina munien määrästä riippumatta. Matolääke valitaan niin, että se tehoaa hevoselta löydettyihin loisiin.

Madotus tehdään keväällä ennen laidunkautta tarpeen mukaan. Esimerkiksi pieniin sukkulamatoihin tehoaa yleensä hyvin ivermektiini. Kaksi viikkoa madotuksen jälkeen tulisi ottaa kontrollinäyte ja tarkistaa, onko lääke tehonnut vai olivatko loiset sille vastustuskykyisiä. Loishäätöä suunnitellessa kannattaa huomioida myös, että hevosella voi olla runsaasti loisia, vaikka munia ei näkyisikään lantanäytteessä, jos loiset ovat sellaisessa elinkaaren vaiheessa, etteivät ne muni. – Esimerkiksi varsalla voi olla paljon suolinkaisia, vaikka niitä ei lantanäytteestä paljastuisi. Keuhkoissa sekä maksassa kiertävät Heisimato suolessa kiinni suolinkaisen toukat ja suolistossa olevat loisen nuoruusmuodot eivät vielä tuota lantanäytteessä havaittavia munia. Lisäksi suolinkaiset toimivat niin, että jos niitä on jo oikein paljon, ne ikään kuin huomaavat itse, ettei kannata enää lisääntyä ja vähentävät munien tuotantoa. Tällöin suolinkaisen munia voi olla näytteessä vain vähän, vaikka loisia onkin runsaasti. Laidunkauden lopussa loppusyksystä kannattaa madottaa kaikki hevoset, vaikka niillä ei keväällä olisi ollut madotustarvetta. – Hevonen on voinut kesän aikana saada laidunpunkin mukana leviäviä heisimatoja tai hyönteisen välityksellä leviäviä käpymatoja. Heisimadon munat näkyvät lantanäytteessä huonosti, vain noinkymmenen prosenttia tapauksista löytyy yleisimmin käytetyillä tutkimusmenetelmillä. Näytteitä tarpeen mukaan Jos tallissa asuu sama hevosryhmä vuodesta toiseen ja madotus tehdään näytteiden perusteella säännöllisesti, kaikkia hevosia ei tarvitse joka kerta testata, koska samat loiset kiertävät hevosissa. – Jos tallissa on esimerkiksi kymmenen samaa hevosta koko ajan, riittää, että resistenssitesti otetaan kolmesta. Lisää loisista seuraavalla sivulla 5

Aikuisilla hevosilla oma puolustuskyky eli immuniteetti toimii hyvin. – 80 prosentilla hevosista lantanäyte on puhdas, eikä loishäädölle ole tarvetta. Tällaisille hevosille riittää testi keväisin kaiken varalta, syksyllä näytettä ei välttämättä tarvitse ottaa. Suuri osa hevosista pärjää syksyn heisimatohäädöllä, Katja huomauttaa. Ongelmia loisten kanssa ilmenee lähinnä sellaisilla talleilla, joilla hevoset vaihtuvat usein, sillä uuden hevosen mukana tulee uusia loisia. Erityisesti ulkomailta tuotujen hevosten mukana voi pahimmassa tapauksessa tulla lääkkeille vastustuskykyisiä loisia. MatolÄäkKeet Loisen matka hevoseSsa Eri lääkkeet tehoavat paremmin toisiin loisiin kuin toisiin. Esimerkiksi ivermektiini tehoaa pieniin sukkulamatoihin, muttei yleensä eniten varsoja vaivaaviin suolinkaisiin yhtä hyvin. Suolinkaisiin kannattaa käyttää Axiluria, joka sisältää fenbendatsolia. Heisimatoihin tehoavat Equimaxin sisältämät ivermektiini ja pratsikvanteli. – Hevoset tulisi madottaa yksilöllisesti lantanäytteen perusteella, eikä antaa samaa matolääkettä koko tallille. Hevosten yleisimmät sisäloiset ovat suolinkainen (Parascaris spp.), isot ja pienet sukkulamadot (Strongylus), heisimato (Anoplocephala perfoliata) ja käpymato eli mahasaivartajan toukka (Gastrophilus spp). Loisten toukat kiertävät hevosen elimistössä vähän eri tavoin ja ne kehittyvät eri tahtiin. Esimerkiksi suolinkainen kehittyy noin kahdessa kuukaudessa, kun käpymato voi viettää hevosessa koko talven. Kaikki loiset kulkeutuvat hevoseen sen suun kautta, kun se syö tai nuolee itseään. Loisten munat kulkeutuvat hevosen elinympäristöön lannan mukana, poikkeuksena hyönteisen levittämät käpymadon munat. Aikuisten hevosten loisista yleisin on pieni sukkulamato. Muodoltaan ohut ja lankamainen loinen viihtyy hevosen paksusuolessa. Suolinkainen, joka vaivaa lähinnä varsoja, voi olla usean kymmenen sentin mittainen. Hevonen saa sen syömällä madonmunan. Toukka kehittyy suolistossa ja siirtyy sen jälkeen keuhkoihin ja nieluun ja sitä kautta takaisin suolistoon ja jatkaa kehittymistään siellä. Hevosen mahasta kerättyjä käpymatoja. 6

Heisimato on muutaman sentin mittainen ja se muistuttaa ulkonäöltään ruttuista putkea. Heisimato leviää laidunpunkin välityksellä. Laidunpunkki syö madon munan ja hevonen vuorostaan punkin ruohon mukana. Käpymato leviää, kun aikuinen mahasaivartaja munii vaaleita ja silmin havaittavia munia hevosen karvapeitteeseen, usein jalkojen alueelle. Hevonen nuolee jalkojaan ja saa munia suun limakalvolle. Munasta kehittyy toukka, joka kömpii hevosen mahalaukkuun ja kehittyy talven aikana seuraavaan muotoon ja tulee ulos lannan mukana keväällä. Loisten aiheuttamat oireet Hevonen voi olla täysin oireeton, vaikka sillä olisi paljonkin loisia. Heisimato aiheuttaa suolitukoksia ja vaurioita paksu- ja umpisuolen limakalvoille, jotka ilmenevät ähkyoireina. Pienet sukkulamadot eivät yleensä aiheuta oireita, mutta hevonen voi olla huonokuntoinen. Nuorilla hevosilla voi esiintyä keväisin rajua ripulia, kun toukat aktivoituvat. – Jopa puolet pienten sukkulamatojen takia voimakkaan ripulin saaneista hevosista kuolee. Tällaiset tapaukset ovat äärimmäisen harvinaisia Suomessa, mutta yleisempiä esimerkiksi Isossa-Britanniassa, Katja kertoo. Suolinkaiset ovat vaarallisimpia varsoille. Suurikokoiset loiset voivat aiheuttaa jopa suolentukoksen tai suolen repeämisen. Oireina ovat nieluun päätyneiden toukkien takia yskä, huono kunto ja pullottava maha. Käpymato voi aiheuttaa vaurioita suun limakalvolle. Suuriin sukkulamatoihin kuuluva Strongylus vulgaris kiertää suoliston verisuoniin ja voi aiheuttaa pahan ähkyn. – Strongylus vulgaris oli yleinen ähkyn aiheuttaja ennen ivermektiini-lääkkeen markkinoille tuloa 1980-luvulla. Se saatiin madotuksilla kuriin. Jos hevosia matolääkitään vähemmän, loinen voi taas lisääntyä. Näin on jo tapahtunut Ruotsissa ja Tanskassa. Loistartuntojen ehkäisy Loisten leviämisen estäminen onnistuu yksinkertaisesti pitämällä hevosen elinympäristö puhtaana. Karsinoiden päivittäinen siivous lienee kaikille itsestäänselvyys, mutta tarhojen ja laidunten säännöllinen siivoaminen lannasta on vähintään yhtä tärkeää, ellei tärkeämpääkin. Kun lanta poistetaan hevosen ulkoilualueilta, loisten munat eivät päädy hevosen elimistöön ja niiden kehittyminen katkeaa. Näin loispaine muodostuu vähäiseksi. – Tarhojen siivous parin päivän välein on tehokas keino, sillä munista kehittyy tartuntakykyisiä toukkia aikaisintaan muutamassa päivässä. Toukkien kehitysnopeus riippuu ympäristön kosteudesta ja lämpötilasta. Lämpimällä kesäkelillä toukat kehittyvät nopeasti, kun taas talvella kehitys pysähtyy kokonaan, Katja huomauttaa. Laidunten siivoaminen ja uudistaminen olisi tärkeää, sillä jos laidunta ei huolleta ja lantaa poisteta, hevonen joutuu helpommin laiduntamaan lantakasojen läheltä ja tulee syöneeksi loisten munia. Näin käy erityisesti, jos laitumella on sen kokoon nähden liikaa hevosia. – Suuri osa aikuisista yli nelivuotiaista hevosista pärjäisi todennäköisesti kokonaan ilman madotusta, jos sekä karsinat, tarhat että laitumet siivottaisiin koko ajan huolellisesti. Käytännössä hevosia ei yleensä kuitenkaan kannata jättää kokonaan madottamatta. Suolinkaisia lantakasassa. 7

Onnea, Poe! O Pol nnea l He toiv elle toi voshuottaa mi llu tus n ! 8

Poen synärikakku! Syntymäpäiviä kuuluu tietenkin juhlistaa kakulla! Kun päivänsankari on Polle, kakku koristellaan luonnollisesti vadelmaveneillä! Osta kotiin vähän ylimääräisiä VADELMAVENEITÄ – eihän sitä koskaan tiedä... Tarvits 4 dl soke et: ria 3 munaa 1 dl kaak ao 1 tl vanil jauhetta jasokeria ripaukse n suolaa 150 g vo ita 2 dl vehn äjauhoja 160 g va delmaven eitä (2 pussia ) Vinkki: Pie neet sula net vadelmavevat nope ammin! Tee näin: Päivä 1 – Vadelmavenekerma • Sekoita pussillinen (80 g) vadelmaveneitä kermaan kattilassa ja lämmitä seosta miedolla lämmöllä niin, että vadelmaveneet sulavat. Älä anna seoksen kiehua. Halutessasi voit vahvistaa väriä karamellivärillä. • Laita seos kelmulla peitettynä kulhossa kylmään. VADELMAVENEITÄ? Ei se lurjus niihin tyydy! Tiedän kyllä, mitä se havittelee! Pollen vadelmavenekakku Resepti: Wille Norling @thebaker2007 Päivä 2 – Kakkupohja • Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen kiertoilmalla tai 175 asteeseen ylä- ja alalämmöllä. • Sekoita munat ja sokeri kauhalla, mutta älä vatkaa. Lisää kaakaojauhe, vaniljasokeri ja suola. • Sulata voi kattilassa ja lisää se taikinaan. Lisää lopuksi jauhot ja sekoita taikina tasaiseksi. • Kaada taikina halkaisijaltaan 20 cm:n kokoiseen vuokaan. Jos käytät silikonivuokaa, sitä ei tarvitse voidella ja korppujauhottaa. Paista uunin keskitasolla noin 30 minuuttia. Kakun tulisi olla keskeltä pehmeä ja reunoilta kiinteä. • Nosta kakku kylmään odottamaan seuraavaa päivää. Päivä 3 – Koristelu ja syöminen! • Vatkaa vadelmavenekerma kuohkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Täysin jähmettynyt kerma ennen vatkaamisen aloittamista on hyvä merkki. • Koristele kakku vadelmavenekermavaahdolla ja vadelmaveneillä (ja halutessasi muillakin karkeilla). Nauti ystävien kanssa! 9

Pikku Polle täyttää pian vuosia... Ajatella, että se on ollut minulla jo näin kauan... Mitä ihmettä keksisin sille lahjaksi? Täytyykin muistella menneitä valokuvien avulla... 10 Tarina ja kuvitus: Lena Furberg

Kaikki alkoi Putesta, ensimmäisestä ponistani! Sitten tuli Laban... Pidä harjasta kiinni, Emma. Hymy kam ilepä era Emm lle, a! EI! EMMA Kove mpaa ! Kuinka kävi? ! Haluan laukata lisää! Sitten oli ratsastuskoulun Fabian... Ratsastuskoulussa opin kaiken tarvittavan... oman hevosen hankintaan. 11

Minulla oli kaikki tarpeellinen tietotaito oman ponin hoitamiseen... muttei ponia. Eikä sen puoleen kovin paljon rahaakaan. Cazzanova! Vain 40 000:-! Zenith! Päivän tarjous: 15 000! Black Beauty 20 000:-! Oivoi... Halusin hienon pienen hevosen... mutta se ei saanut maksaa paljon, koska minulla ei ollut varaa kalliisiin hevosiin... Tässä, Emmaseni. Tämä paksu pusero pitää sinut lämpimänä tallilla. Onpa hieno! Kiitos, äiti! Yhtäkkiä huomasin myynti-ilmoituksen pienestä hevosesta. Edullisesti nopeilla kaupoilla. Ottakaa yhteyttä Perttulin ratsastuskouluun. 12 PE RT T ULIN RA T S AST USK OULU rrr-Ravia, maaars!

No, mitä asiaa? Minulla on työt kesken. Tule tänne. “BORIS”...? Öh... Täällä oli pieni hevonen myynnissä...? Tuolla se on. Tarkoittanet Borista? Sitä pientä? Tuollaiselle rääpäleelle on turha uhrata karsinaa. Siinä täytyy olla jotain vikaa. Se ei kasva yhtä isoksi kuin muut hevoset. Ei se kasvakaan isommaksi, koska se on poni, typerys! Minä ostan sen! 13

Viimeinkin sain ihan ikioman ponin! Mutta... eihän sen nimi voinut olla Boris. Saat ihan uuden tallin... ...ja uuden nimen! Tässä on kotisi nyt. 14 Ja nimesi on tästedes Polle!

Mutta et kyllä voi asua ihan yksin... Tämä tässä on Tulppaanikorva! Nyt keksin! HEI. HEI. Se sai nimensä siitä, että sen korvat näyttävät ihan tulppaaneilta. Nyt lähdemme kävelylle, niin voit tutustua uusiin kotimaisemiisi. Mikä tulppaani on? Ei aavistustakaan. Tässä asuu Heinosen setä. Hän viljelee tulppaaneja. Tuonne et saa mennä. ”Tulppaaneja”? Mitä ihmettä?! 15

Opetan sinulle kaiken. Tässä voimme harjoitella kouluratsastusta. ? ”Koulua”? Saat opetella hyppäämään esteitäkin. Katso, kuinka hienoja puomeja! Kun olemme tutustuneet toisiimme vähän paremmin, hankin meille valmentajan. Kolme kilometriä tuohon suuntaan on ratsastuskoulu. ”Valmentaja”? ”Esteitä”? ? Olen niin iloinen! Tunnen sisimmässäni, että tulemme kokemaan monta seikkailua yhdessä! 16 Olisinpa vain tiennyt, kuinka oikeassa olinkaan...

Nami! Näin paljon ruokaa en saanut koskaan Perttulin luona. Taidat juksata? Sitä on lisääkin! EN. Löysin huoneen täynnä ruokaa. Katso tätä! Vaikka millä mitalla syötävää! WAU! Olenpa päätynyt ihanan ihmisen luokse! 17

Huomenta! Minusta tuntuu, että täällä asuu hiiriäkin... Ne ovat syöneet valtaosan ruuistasi viime yönä. Niinpä... Toivottavasti olette nukkuneet hyvin uudessa kodissanne! Tosi hyvin! Tervehtikää uutta ystäväänne, rotanmetsästäjä Eetua! Syötkö sinä rottia ja hiiriä? YÄK! Oletko hullu? Ei tulisi mieleenikään! 18 Jyrsijöiden karvat ja viiksikarvat takertuvat hampaiden väliin ja hännät ovat sitkeitä! Näin pieni perheemme syntyi! Pidän tuoreesta purkkimuonasta! Ja rapeita kuivarakeita! Nam! Mieluiten syön tonnikalaa kastikkeessa...

Minulla oli suuria suunnitelmia ja haaveita Pollen ostettuani... Kaikki ei ehkä ole sujunut ihan niiden mukaan... Onneksi en tiennyt kaikkea ennakkoon - olisin jäänyt niin paljosta paitsi... ...jos en olisikaan ostanut Pollea omakseni. Hupaisa leikki! Jip Täm pii! hau ä on ska a! Täm ä on k kin leik iva ki! 19

Onko se sinusta tosiaankin sopiva kouluratsuksi? Hiiret eivät siis olleetkaan asialla! Sinä niistä höpisit. Sinun poninretaleesi on minun tulppaanipenkissäni! Syövätkö hevoset tulppaaneja?! Superhyvää! 20

Koko rata leikkaa... Köh! Polle on saanut vuosien varrella lukemattomia uusia ystäviä – ja kuinka paljon iloa se onkaan levittänyt ympärilleen! Se on ihan tavallinen vitamiiniruisku! 21

Ja parhaan ystävän, Hopeanuolen! Olen perinyt taidot isältäni, Ukkospilveltä! Missä olet oppinut kaikki nämä hauskuudet? Isäsi oli villi. Hänet otettiin kiinni omasta laumastaan preerialta... ...mutta hänestä tuli kesyttämätön rodeohevonen. Voikukka kertoi isästäni kaiken, minkä tiesi. Vau... Olet täydellinen sekoitus minua ja isääsi. Älä koskaan unohda sitä! 22

Ja sitten Pollesta tuli paras ystäväni. Ikioma Polleni! Kysynpä sen ystäviltä! Pian on sen syntymäpäivä... Mutta mitä... Haluan antaa sille jotain aivan erityistä. Mitä Pollen pitäisi mielestäsi saada? 23

Annahan, kun mietin. Sen pikku vintiön ansiosta olen oppinut hengittämään nenän kautta. Muuten saa suunsa täyteen hiekkaa. TULPPAANINI OVAT PUHJENNEET TÄYTEEN LOISTOON SEN JÄLKEEN, KUN OLEN LANNOITTANUT NIITÄ POLLEN LANNALLA... ANTAISIN SILLE HUULIPURISTIMEN... ...ENNEN SEURAAVAA ROKOTUSTA. SE VOISI SIIS SAADA YHDEN TULPPAANIN. EHKÄ... Sille sopisi lahjaksi ehkä ilmainen kouluratsastusvalmennus? POLLE KISKAISI SIJOILTAAN MENNEEN OLKAPÄÄNI TAKAISIN PAIKALLEEN VIIMEKSI! ANNAN SILLE ILMAISEN KENGITYKSEN. PARAHIN POLLE! 24 RAKAS PIENI POLLE... TIEDÄN TARKALLEEN, MITÄ SE HALUAA! NIIN TIEDÄMME MEKIN! EHKÄ VOISIN PIIRTÄÄ SEN SARJAKUVAAN, JOSSA SE VOITTAA ESTEKISAT?

KAKKUA!!! TIETENKIN POLLE HALUAA KAKKUA!!! PA LJON ON N E A SYNTYMÄ PÄ IVÄ NÄSI, P OL L E! K IITOS K A I K ESTA! TOIVOVAT KAIKKI YSTÄVÄSI ERI PUOLILTA MAAILMAA! 25

TRULLAN EI! ÄLÄ SANO! EI KAI TAAS! NYYH! JOO. EHDIMME VAIN METSÄPOLULLE ASTI, KUN SE ALKOI ONTUA TOSI PAHASTI. ONTUUKO SE TAAS? MITÄ ME TEEMME? 26 Julkaistu aiemmin Tuuvan talli -pokkarissa 5.

SINÄ OLET VASTA 26-VUOTIAS, TRULLAN! ET SAA RUVETA VANHAKSI JA RAIHNAISEKSI! KYLLÄ SE PARANEE, KUN SAA LEVÄTÄ, LINA! KUTEN AINA ENNENKIN. MUTTA TÄLLÄ KERTAA TRULLAN EI PARANTUNUT. SE EI HALUA SEISTÄ KOLMELLA JALALLA. SITÄ SATTUU. VOI SURKU... MUTTA PAKKOHAN KAVIOT ON PUTSATA! MINÄ TUEN TÄÄLTÄ! NOO, TRULLAN... TRULLAN - MUUTOIN NIIN HYVÄSSÄ KUNNOSSA JA KARVA KIILTÄVÄNÄ... EI KAI TÄMÄ VAIN OLISI SEN VIIMEINEN KEVÄT? EI SAANUT OLLA! 27

JOSPA SE ON MINUN SYYNI? EN OLISI SAANUT RATSASTAA... HÖPÖ HÖPÖ! OLET MENNYT VAIN KÄYNTIÄ MAASTOSSA! JA SEN JÄYKKYYSHÄN KATOSI, KUN SE SAI LIIKKUA. SE TYKKÄÄ NIIN MENNÄ MAASTOON... NYT SOITAN ELÄINLÄÄKÄRILLE, HÄN SAA TULLA KATSOMAAN SITÄ. TOTTA! TEE SE! MEILLÄHÄN ON TOSI HYVÄ ELÄINLÄÄKÄRI! MUREHDIN TURHAAN! HÄN KYLLÄ PARANTAA TRULLANIN. LINA RESSU! TIEDÄN, MILTÄ HÄNESTÄ TUNTUU... MINUSTA TUNTUI SAMALTA, KUN LUULIN, ETTÄ DROPI PITÄÄ LOPETTAA. ONNEKSI SINÄ OLET OLEMASSA, DROPI! 28

JA ELÄINLÄÄKÄRI TULI... PÄIVÄÄ, TRULLAN! VANHA KAVERI! MITENKÄS SINÄ VOIT? SE ONTUU, VAIKKA ON SAANUT LEVÄTÄ KAKSI VIIKKOA. ELÄINLÄÄKÄRI TUTKI TARKKAAN, TUNNUSTELI JA KOKEILI... SEN JALKOJEN ASENTO ON MUUTTUNUT. SE SEISOO ERI LAILLA VÄLTTÄÄKSEEN KIPUA. KUN TRULLAN LASKI JALAN TAKAISIN MAAHAN, LINA SAI KAIKIN KEINOIN HOUKUTELLA SITÄ SAADAKSEEN SEN ASTUMAAN EDES YHDEN ASKELEEN... TAIVUTUSKOE... KÄÄK... EI HYVÄLTÄ NÄYTÄ. TULE NYT, TYTTÖ! TULE TULE! 29

TOISEN TAIVUTUSKOKEEN JÄLKEEN TRULLAN EI ENÄÄ KÄVELLYT, VAIKKA LINA KUINKA PYYSI. OLE KILTTI! YRITÄ! ANNA OLLA, LINA! TÄMÄ RIITTÄÄ KYLLÄ... EN ENÄÄ TAIVUTTELE TÄMÄN HEVOSEN JALKOJA... LINA KUUNTELI ELÄINLÄÄKÄRIN TUOMIOTA KUIN UNESSA. SILLÄ ON KROONINEN TULEHDUS KAIKISSA NIVELISSÄ. NIVELET OVAT PAHASTI KULUNEET. OLEN TODELLA PAHOILLANI, LINA. JOS SILLÄ OLISI YHTÄÄN TOIVOA, YRITTÄISIN, MUTTA... KIPUJA TULEHDUSLÄÄKKEILLÄ... ...SE VOISI EHKÄ PÄRJÄTÄ VIELÄ LEMMIKKINÄ... YMMÄRRÄN... TRULLAN EI ENÄÄ PARANE... 30 LINA...

TRULLAN! SILLÄ OLI ERITYINEN PAIKKA KAIKKIEN TUUVAN TALLIN IHMISTEN SYDÄMISSÄ... SE OLI AINA OLLUT OLEMASSA, OPETTANUT HEIDÄT RATSASTAMAAN... ...EIKÄ VAIN ISTUMAAN MUKANA! SEN JÄLKEEN HE OLIVAT OSANNEET RATSASTAA MUILLAKIN HEVOSILLA, KUN OLIVAT SAANEET OPPINSA TRULLANILTA! MUTTA LINAN SYDÄMESSÄ EI MUITA OLLUTKAAN. 31

MINÄ SAAN OLLA TRULLANILLE NIIN PALJOSTA KIITOLLINEN. NYT ON AIKA MAKSAA VELKANI. SEN EI TARVITSE KULKEA TÄÄLLÄ LÄÄKKEIDEN VOIMALLA, JOTTA MINÄ SAISIN PITÄÄ SEN. MINUN ON... ...PÄÄSTETTÄVÄ IRTI. SE ON VIISAIN KOSKAAN TEKEMÄSI PÄÄTÖS, LINA... SE VAIN HARMITTAA... ...ETTEN PYSTY... ...TALUTTAMAAN SITÄ... JA VAIKEIN... EI SE HAITTAA. MINÄ SAATAN TRULLAININ! ÄITI! 32 UNOHDATTE, ETTÄ ME OLIMME TRULLANIN KANSSA YSTÄVIÄ JO KAUAN ENNEN KUIN TE SYNNYITTE! LUOTAMME TOISIIMME. SILLÄ ON KANSSANI TURVALLINEN OLO.

TULEHAN, TRULLAN! ON AIKA LÄHTEÄ. EI TARVITSE PELÄTÄ, LUPAAN SEN. EIKÄ TRULLAN PELÄNNYT YHTÄÄN. VIHREÄMMILLÄ NIITYILLÄ, HEVOSTEN TAIVAASSA, LAUKKASI NEW FOREST -TAMMA, KORVAT HÖRÖSSÄ JA TERVEIN, VAHVOIN JALOIN. VAIN IHMISET SUREVAT. TRUE LOVE ”TRULLAN” 1974-2000 I. Leed’s Boy E. Warren Lindy Lou 33

i l l e v o N Uusi haaste 34 Teksti: Cecilia Wedmark

Odotus kupli rinnassa. Viimein oli hiihtoloman kauan odotetun esteleirin aika! Tiina puri huultaan, kun Leena jakoi hevosia. Ei siksi, että hevosjako olisi jännittänyt häntä. Hän tiesi jo varsin hyvin, minkä hevosen saisi. Tiina ja Mascot olivat erottamaton pari. "E lla, sinulle Ramona, Leena ilmoitti. Ella säteili kuin aurinko. – Kiitos, hän henkäisi ja lähti heti tallin puolelle. – Annalle Mascot, Leena jatkoi. Tiina pudisti päätään. Hän oli varmasti kuullut väärin. – M-mutta... mutta... hän änkytti. – Tiedän, Tiina, Leena vastasi ennen kuin Tiina sai lauseen sanottua loppuun. Minusta sinun on aika ratsastaa jollain toisella hevosella. Saat uusia haasteita. Saat tälle leirille ratsuksi Mion, ratsastuksenopettaja ilmoitti leveästi hymyillen. – Mutta... Tiina aloitti. Aivan mahdotonta! Tiina ratsasti aina Mascotilla. He tunsivat toisensa läpikotaisin. He olivat tiimi. Mascot ja Tiina olivat voittamattomia yhdessä. Tiinan ratsastaessa Mascot hyppäsi kaikki eteen tulevat esteet. Pettymyksen aalto vyöryi Tiinan läpi. Hänen teki mieli kääntyä kannoillaan ja juosta vastalauseeksi pois paikalta. Leena ei ollut huomaavinaankaan Tiinan pettymystä. Hän jatkoi kaikessa rauhassa nimien luettelemista listaltaan. – Menkää nyt reippaasti laittamaan hevoset kuntoon, hän kehotti lopuksi. – Nousemme ratsaille maneesissa 20 minuutin kuluttua. Tiina huokaisi. Leenalle ei kannattanut väittää vastaan. Ratsastuksenopettaja oli erittäin pidetty sekä ratsastajien että hevosten parissa, mutta hän oli ankara. Kun Leena oli jotain päättänyt, minkäänlainen valitus, perustelu tai anelu ei auttanut. Sen Tiina tiesi. Reilut viisitoista minuuttia myöhemmin Tiina nosti siis jalkansa jalustimelle noustakseen Mion selkään. Ruuna käänsi päätään ja yritti näykkäistä häntä takapuolesta. – Aih! Tiina parahti ja lyhensi vasempaan käteensä keräämiään ohjia. – Tämähän alkaa vallan loistavasti, hän mutisi happamana. Satulaan päästyään hän ohjasi Mion uralle käynnissä. Olo tuntui oudolta. Mion askeleet olivat töksähteleviä. Se oli myös huomattavasti kapeampi rakenteeltaan kuin Mascot. Jotenkin kiikkerä. Kun hevoset oli verrytelty käynnissä, ravissa ja laukassa, Leena asetteli kentälle muutaman kavaletin. – Ravatkaa näiden yli kevyessä istunnassa! hän määräsi. Mio kolautteli jalkojaan kahteen kavalettiin ja kompuroi viimeisellä. Tiina huokaisi epätoivoisena syvään ja pyöritteli silmiään. – Pidä se paremmin pohkeiden välissä ja muista katsoa suoraan eteen, Leena neuvoi. – Mutta se kiemurtelee ihan kamalasti, Tiina valitti. – Eikä se kuuntele minua yhtään! – Mio on nuori ja kokematon vielä. Siinä kaikki, Leena vastasi hieman närkästyneenä. – Se tekee kyllä parhaansa. Tiina, joka oli tottunut olemaan paras, oli yhtäkkiä muuttunut ryhmän huonoimmaksi. Tiina yritti toimia ratsastuksenopettajan ohjeiden mukaan. Seuraava kierros sujuikin jo vähän paremmin. Ainoastaan yksi puomi vieri pois paikaltaan. Valitettavasti hyppääminen ei sujunut yhtä hyvin. Mio hyppäsi pienen ristikon kiltisti, mutta kieltäytyi pystyesteellä viisi kertaa peräkkäin. – Katso eteen ja pidä pohkeet tuntumalla, Leena neuvoi, kun Tiina lähestyi estettä kuudennen kerran. Tiina lyhensi ohjia ja ajoi Mioa eteen kaikin voimin, mutta yritys päättyi äkkipysähdykseen juuri ennen estettä. Tiina oli purskahtamaisillaan itkuun. Hänhän joutui naurunalaiseksi! Näin toivottomalta hänestä ei ollut tuntunut sitten alkeiskurssiaikojen. Tilanne oli kääntynyt täysin päälaelleen. Tiina, joka oli tottunut .. Jatkuu. 35

olemaan paras, oli yhtäkkiä muuttunut ryhmän huonoimmaksi. – Mascot saa toimia vetoapuna, Leena sanoi. – Ratsasta sen perässä esteelle, Tiina. Tiina puri häpeissään hammasta, nosti laukan ja pysytteli parin metrin päässä Mascotin perässä. Tällä kerralla Mio ei epäröinyt hetkeäkään, vaan hyppäsi pystyn yli reilulla ilmavaralla. – Hyvä! Leena kehui. – Näethän, Miossa on potentiaalia. Se tarvitsee vain vähän tukea. Tiina taputti Mioa puolivillaisesti kaulalle. Mio on kaiken kukkuraksi ruman värinenkin, hän huomasi ajattelevansa. Hän vilkaisi kaihoisasti Mascotia, joka ravasi tahdikkaasti toisella pitkällä sivulla. Se liikkui kaula kauniisti kaarella, tasaisella kuolaintuntumalla. Sen tasaisen tummanruskea karvapeite kiilteli kauniisti maneesin valoissa. Mascot ja Anna näyttivät tyylikkäiltä yhdessä. Tosin Mascot oli niin kuuliainen ja hyvin koulutettu, että kuka tahansa saattoi tuntea itsensä sen selässä ammattilaiseksi. Toista se oli Mion satulassa... – Te muut voitte hypätä tämän esteen vielä kerran, Leena jatkoi. – Sinulle ja Miolle riittää tältä päivältä, hän jatkoi kääntyen Tiinan puoleen. – Lopetetaan silloin, kun sujuu parhaiten. Se on yksi ratsastuksen kultaisista säännöistä. Parhaiten... Olipa rima tänään korkealla, Tiina ajatteli pettyneenä. Ärsytys kalvoi vatsan pohjaa. Annan onnellinen, leveä hymy ei parantanut tilannetta tippaakaan. Mitä hän oli tehnyt väärin tämän ansaitakseen? Hän koki suurta vääryyttä! Oliko tämä joku kiero rangaistus Leenan taholta? Tunnin jälkeen Anna tuli Tiinan luokse aurinkoisesti hymyillen. – En ole koskaan ennen tuntenut itseäni näin taitavaksi! Mascot on ihana! Sysimusta myrskypilvi myllersi Tiinan sisällä. Yhtäkkiä hän ei enää kyennyt hillitsemään itseään. – Älä suotta kuvittele itsestäsi turhia. Kaikki on Mascotin ansiota. Sen selässä kuka tahansa on taitava. Anna kalpeni. Hän aukoi suutaan muutaman kerran vastatakseen, mutta ääntä ei kuulunut. Tiina ei toisaalta jäänyt odottamaan, että Annan puhekyky palaisi. Sen sijaan hän kääntyi kannoillaan ja katosi kerhohuoneeseen. Hän osti limun automaatista ja istahti yksin pöydän 36 ääreen. Anna oli saanut ansionsa mukaan. Kateus ja kiukku raastoivat edelleen hänen sisintään. Vähän myöhemmin kerhohuoneeseen tuli kolme muuta tyttöä samalta tunnilta. – Anna itkee, he mainitsivat Tiinalle. – Hän ei halua enää ratsastaa Mascotilla. Tiina huomasi häpeävänsä. Viha ja kateus sekoittuivat huonoon omatuntoon. Mitä hän oli tehnyt? Hän taisteli hetken mielessään. Hänen teki mieli paeta paikalta, mutta se olisi väärin. Niinpä hän nousi hitaasti seisomaan. Oli vain yksi oikea tapa korjata tilanne. Hänen oli kerrottava totuus Annalle, vaikka se tekisi kuinka kipeää. ”Sinun pitäisi ottaa se kohteliaisuutena.” – Missä hän on? – Hän istuu Mascotin karsinassa. Tiina suuntasi vastahakoisesti kohti tallia ja Mascotin karsinaa. Anna istui karsinan peränurkassa. Hänen silmänsä olivat punaiset ja kasvot märät kyynelistä. – Anteeksi, että olin niin inhottava, Anna, Tiina aloitti. Hän nielaisi ja kokosi itsensä. – Olin vain niin kateellinen, kun sait Mascotin ja minun oli pakko ratsastaa Miolla. Te sovitte hyvin toisillenne. Anna nosti katseensa. – Tarkoitatko tuota todella? hän nyyhkäisi. – Sataprosenttisesti, Tiina vastasi. He olivat hetken hiljaa. Mascot tuuppasi Annaa pehmeästi turvallaan. – Kiitos. Jos haluat, voin kyllä vaihtaa hevosta kanssasi. Sinähän ratsastat aina muutenkin Mascotilla. Yllätyksekseen Tiina pudisti päätään. – Ei tarvitse. Tarvitsen uusia haasteita. Anna hymyili. – Se pitää itse asiassa paikkansa. Sinun pitäisi ottaa se kohteliaisuutena – siis se, että sait Mion. Tiina pyöritteli silmiään. Anna taisi olla vialla päästään. – Ymmärräthän, miksi juuri sinä sait sen? Anna jatkoi. Tiina kohautti hartioitaan. – Täytyyhän jonkun opettaa sitä, Anna vastasi. – Älä nyt viitsi näytellä tyhmää!

– Mitä?! Tiina katsoi ystäväänsä ymmärtämättä yhtään mitään. – Leena luottaa sinuun. Olet ryhmästämme ainut, jolla on vähänkään toivoa pärjätä Mion kanssa, Anna sanoi. Tiina avasi suunsa esittääkseen vastalauseita, mutta sulkikin sen. Yhtäkkiä hän ymmärsi kaiken. Ehkä Anna olikin oikeassa... Hän vilkaisi Mion karsinan suuntaan. Ruuna seisoi pää käytävän puolella. Sen harja oli takussa. Kaulassa oli likaläiskä, joka oli jäänyt häneltä harjaamatta puhtaaksi. Hänen täytyisi huolehtia ratsustaan jatkossa paremmin. Mascot oli hyvissä käsissä. Sillä pystyi ratsastamaan kuka tahansa. Mio oli erilainen. Se oli nuori ja kokematon. Se kaipasi opastusta. Tiina oikaisi ylpeänä selkäänsä. Hän oli ehdottomasti valmis uuteen haasteeseen! Loppu 37

u l e t T A t HaAs Teksti: Josefin Strang Kuvat: Hannah Furberg Burgess Lena FurbERg: u v o u l ä n i ” En ik ” ! a t s e l l o P 38

Ensimmäisen Polle-sarjakuvan piirtämisestä on kulunut 50 vuotta. Kuvittaja Lena Furberg kertoo ensimmäisistä vaikeista vuosistaan sarjakuvapiirtäjänä, väärin väritetyistä ruuduista ja paljastaa, miksi edelleen rakastaa Pollen piirtämistä. Edgar-kissa (suomeksi Eetu) on oikeasti olemassa, se asuu Lenan luona! O let sanonut, ettet aluksi pitänyt sarjakuvien piirtämisestä. Miksi? – Olen aina pitänyt piirtämisestä, mutten sarjakuvien piirtämisestä. Piirrosten yhdistäminen sarjakuvaksi oli hyvin vaikeaa. Olin vasta 15-vuotias, minulla oli suuria paineita saada aikaan hyvää jälkeä. Sain myös paljon niinsanottua rakentavaa kritiikkiä. Se tuntui raskaalta, vaikka sainkin hyviä neuvoja ja vinkkejä. Sarjakuvien piirtäminen oli tarjous, josta en vain voinut kieltäytyä. Sain palkkiota ja halusin ostaa itselleni hevosen, joten minun oli melkeinpä pakko pinnistellä. Nyt sarjakuvien piirtäminen on minusta tosi hauskaa. ”Varhaiset sarjakuvani näyttivät karmeilta – jopa Polle!” Oletko synnynnäisesti taitava piirtäjä? – Varhaiset sarjakuvani näyttivät karmeilta – jopa Polle! Ihmisetkin näyttivät välillä hieman kummallisilta. Kun näytin niitä tyttärelleni, hän nauroi. En ollut kovinkaan taitava, mutta sain mahdollisuuden eikä kilpailuakaan juuri ollut. Katsellessani vanhoja Polle-sarjiksiani ymmärrän, ettei minulla näinä päivinä olisi mitään mahdollisuuksia. Nykyiset piirtäjät ovat jo uransa alussa niin äärimmäisen taitavia. Mikä on pahin virhe, joka Hevoshullun sarjakuviin on päätynyt? – En väritä sarjakuvia itse, ja siitä aiheutuu välillä kummallisia asioita. Piirsin kolmiosaisen, talveen sijoittuvan sarjakuvan. Se väritettiin Argentiinassa. Siellä ei ymmärretty, että maa oli lumessa, joten hevoset näyttivät kuvissa seisovan jossain merkillisessä vihreänruskeassa mössössä. Sen pahempia virheitä ei ole sattunut. Olet nyt piirtänyt hevosia 50 vuotta. Mikä tekee hevosaiheisista tarinoista niin vastustamattomia? – Hevosista innostuneena minulla on aina ollut erityisen läheinen, lähes taianomainen suhde hevosiin. Oli alusta asti selvää, että kertoisin ja piirtäisin tarinoita hevosista. Vuosien myötä olen ollut yhä vähemmän tekemisissä hevosten kanssa, mutta pysyttelen kärryillä hevosmaailman tapahtumista. Itse asiassa näen nytkin hevosia ikkunastani. En usko, että tarvitsen elämääni hevosia pystyäkseni kirjoittamaan niistä. Ehkä sarjakuvat ovat hevoselämäni? Onko sinulla suosikkia omien realististen sarjistesi joukosta? – Tuuvan tallista tuli hyvin suosittu. Se on merkinnyt minulle ja muillekin erittäin paljon. Kaipaan Firefoot Farmin Freddien piirtämistä. Sarjakuva kertoi mystisistä tapahtumista hevosten parissa. Tapahtumat sijoittuivat Englantiin, jossa asuin monta vuotta. Halusin piirtää linnoja, tornipöllöjä ja kaikkea tyypillistä englantilaista. Sarja on edelleen yksi suosikeistani. ”Ajattelin, hengitin ja elin hevosia.” Millainen hevostyttö olit, kun olit Hevoshullun lukijoiden ikäinen? – Ajattelin, hengitin ja elin hevosia. Pelkäsin joidenkin hevosten lähelle menemistä ja jossain vaiheessa pelkäsin todella paljon hyppäämistä. En ollut yhtä kovanaama kuin moni ystäväni. Niihin aikoihin Västerbottenissa oli vain isoja hevosia – pohjoisruotsinhevosia ja armeijan puoliverisiä. Islanninhevosia ja poneja alkoi olla Lisää Lenasta! 39

vasta, kun olin jo vanhempi. Minulla oli sittemmin ylläpidossa hevonen, joten minun oli pakko voittaa pelkoni. Kaipuuni hevosten pariin oli sitä suurempi. Onko joku tietty hevonen merkinnyt sinulle enemmän kuin muut? – Kahtena kesänä vuokrasin lämminveriravuria nimeltä Thesves. Se oli uudelleenkoulutettu ratsuksi. Se ei viihtynyt silloisella tallillaan. Sillä käytettiin ajoittain kuonokoppaa. Siirsin sen Tuuvan tallille. Siellä se muuttui äärimmäisen kiltiksi ja mukavaksi. Se hörisi minulle, kun menin aamulla talliin. Yritin ostaa sen itselleni, mutta se ei onnistunut. Sitten en enää nähnyt sitä koskaan. Surin sitä, etten pystynyt pelastamaan sitä ikävältä elämältä. Paljon myöhemmin sain yhteyden tyttöön, joka oli huolehtinut Thesvesistä sen viimeisinä elinvuosina. Sain kuulla, että se oli saanut hyvän lopun. ”Haluaisin olla enemmän Pollen kaltainen!” Mikä on hauskinta ja pahinta työssäsi? – Polle on hauskinta! En ikinä luovu Pollesta, se on erityislaatuinen! Sen piirtäminen muuttuu koko ajan vain hauskemmaksi ja hauskemmaksi. Minun oli tarkoitus olla nyt vapaalla, mutten malttanut olla piirtämättä Pollea. Haluaisin olla enemmän sen kaltainen! Se on hyvin itsenäinen ja huoleton. Se ei piittaa normeista eikä rajoista. kimme uudet laskuvarjot. Tuntui ihan hyvältä hypätä lentokoneesta 65-vuotiaana. Se oli mukavaa, aion hypätä jatkossa taas enemmän. Laji on kehittynyt valtavasti vuosien saatossa – tuntuu miltei ihmeeltä, että jäimme eloon ottaen huomioon, millaisia varusteet ja tietotaitomme oli aiemmin... Pahinta on se, kun otan liikaa töitä enkä ehdi uhrata kaikille kuville niin paljon aikaa kuin ne vaatisivat. Uudenvuodenlupaukseni onkin keskittyä siihen, mitä oikeasti haluan tehdä ja käyttää enemmän aikaa jokaiseen yksityiskohtaan. Treenaatko edelleen koirien kanssa? – En enää. Minulla oli käyttökoira, beaucenpaimenkoira. Olimme aktiivinen pari ja kilpailimme vähän. Kaipaan sitä. Ajattelin, etten koskaan hankkisi lemmikkiä, jotta voisin elää vapaammin ja muuttaa vaikka ulkomaille, mutta sitten meille ilmestyi kaksi kissaa. ”Tuntui ihan hyvältä hypätä lentokoneesta 65-vuotiaana...” Mitä teet vapaa-ajalla – pitääkö paikkansa, että hyppäät laskuvarjolla? – Kyllä, vietettyäni 32 vuotta maan kamaralla olen tehnyt comebackin! Minä, mieheni ja tyttäreni han- Luuletko palaavasi vielä joskus hevosten pariin? – En tosiaan tiedä, onko hevosille koskaan aikaa! Ehkä minulla 80-vuotiaana on joku vanha kiltti PRE tai islanninhevonen. @lenafurberg Nimi: Le na Furbe rg Ikä: 65 vuotta Asuu: K oillis-Sko one kotoisin Skellefte ssa, mutta on åsta, Vä Hän on a sterbotte sun nista. Englannis ut useita vuosia USA:ssa sa. ja Perhe: P uoliso, 2 1-vuotia kissaa. s tytär j a kaksi Harrastu kset: Las kuv 1300 hy ppyä), pu arjohyppy (taka na utarhanh on jääny oito, tria t polviva t h iv lo a n n takia n pois. Ui m yttemmin ielellään p itkiä ma avovedes tkoja sä. 40

Piirustusvinkki Lenalta Polle oli alun perin nimeltään Blixten, kun Lena alkoi piirtää sitä 50 vuotta sitten. ”Hevoset ovat vaikeita piirrettäviä. Hevosia ja ratsastusta on vaikea kuvittaa, jollei tiedä, miltä kaiken tulee näyttää. Sama pätee muihinkin lajeihin – olisi katastrofi piirtää moottoripyöräilystä tai jalkapallosta tuntematta lajeja lainkaan. Kauan sitten Hevoshullussa oli kuva, jossa hevosen takajalat taipuivat väärään suuntaan... mutta valokuvia katselemalla oppii paljon. Jos on todella innostunut aiheesta ja jaksaa paneutua siihen, piirrokset paranevat jatkuvasti.” Tuuvan talli Tuuvan talli -sarjakuvan hahmot ovat oikeita tallilla käyneitä ihmisiä. Iso osa sarjakuvista perustuu tositapahtumiin. Talli sijaitsee Skellefteån liepeillä. Lenan kesähevonen Thesves asui siellä. Tuuvan talli on ollut Hevoshullun sarjakuvien kestosuosikki. Sarja on julkaistu myös pokkareina. Näin Polle syntyi Lenan ollessa 15-vuotias Ruotsissa ilmestyi Ponnybilderna-niminen lehti. Lena voitti arvonnassa julisteen, jota hän ei kuitenkaan koskaan saanut. Lena lähetti lehden toimitukseen valituskirjeen, jonka reunat hän koristeli hevospiirroksilla. Lehden toimittaja soitti Lenalle ja kysyi, haluaisiko hän piirtää hevosistaan sarjakuvan. Lena vastasi myöntävästi, mutta huomasi pian, kuinka vaikeaan tehtävään olikaan suostunut. Hän istui huoneensa lattialla leikkaamassa ja liimaamassa kuvia – työ oli niin turhauttavaa, että hän itkikin välillä. Kun Ponnybilderna lakkautettiin, Lena otti yhteyttä Min Hästiin, joka alkoi mielellään julkaista Polle-sarjiksia. 41

Tältä rakas Polle näytti aluksi! Mulle eli Polle syntyi vuonna 1972 Lena Furbergin kouluvihkojen marginaaleihin piirrettynä hahmona. Ensimmäisen kerran Polle seikkaili julkaistuna ruotsalaisen Ponnybilderna-lehden numerossa 1/1973. Jaha, käynkin hakemassa Munterin nyt. Laiska? Minäkö?!? Glunks! Voih! Typerä hevonen! Pahus! Lääh! Puuh! 42 Äh! Älä yritäkään laiskotella! Ääh! Puhh!

Teksti: Katarina Oldenburg, Sara Holmgren ja Terhi Kemppinen Hevoshullu 50 KAUTTA AIKOJEN Moni ratsastaja on kasvanut Hevoshullun ja Pollen parissa – ja Pollesta pitävät kaikenikäiset lukijat. Tänä vuonna 50 vuotta täyttävä Hevoshullu on aina ollut monipuolinen sekoitus hauskoja, koskettavia, mukavia, jännittäviä ja opettavaisia juttuja. 1972 Kaikkien aikojen ensimmäinen Min Häst ja sen suomalainen versio Hevoshullu ilmestyvät. Polle näkee päivänvalon Lena Furbergin piirtämänä. VAROITUS! Polle on irti! Varoitus! Varoitus! Varoitus! Varoitus! Polle on irti! Seuraavalla sivulla tapaat ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa hevosmaailman sensaatiomaisen ilmiön, riehakkaan ja uskomattoman valloittavan POLLEN – maailman monimman ponin! Kaikkien aikojen ensimmäinen Min Häst -lehti. 1973 Polle julkaistaan ensimmäisen kerran Ponnybilderna-lehdessä. 1974 Ola Ericssonin piirtämä ja Sylvia Myrbergin kertoma tositapahtumiin perustuva Niemelän tytöt -sarjis alkaa. Kun sarja vuonna 1984 päättyy, sarjissivuja on kertynyt yli 900. 1975 Polle muuttaa Hevoshullun sivuille. Ensimmäinen Pollesarjis julkaistiin numerossa 16/1975. Toimittaja Uma Aaltosen hevonen Mostly Minx eli Minkki alkaa kertoa elämästään Hevoshullun sivuilla. Lukijat pääsivät myöhemmin seuraamaan myös Minkin veljen, Cappuccinon elämää. 1977 Uma Aaltonen vastaa lukijoiden hevosaiheisiin kysymyksiin Misty vastaa -palstalla. Mitä muuta 1970-luvulla tapahtui? • 1970-luvulla hevoset eivät olleet yleinen tyttöjen harrastus. Ratsastus keskittyi lähinnä armeijan talleille. Ratsastuskouluja oli vielä vähän. • Lämminverinen ravihevonen Charme Asserdal (1973–2002) menestyi raviradoilla ulkomaita myöten. Tammalla oli jopa oma fanikerho. POLLE – siltä ei koskaan jää porkkana huomaamatta. POLLE – mieluummin pakenee paikalta kuin tekee töitä. POLLE – tähtiratsu, joka ampaisee mieluummin esteen ympäri kuin sen yli. POLLE – poni, jolla on maailman upeimmat jouhet POLLE – maailman monin poni, aloittaa sarjakuvaseikkailunsa maailman monimmassa PonnyBilderna-lehdessä. Pollen on piirtänyt skellefteålainen Lena Furberg. Kun olette tutustuneet Polleen vähän lähemmin, saatte tietää Lena Furbergistakin enemmän. JA NYT – käännä sivua. Mutta VAROVASTI! POLLE on irti! 1983 Hevoshullu ilmestyy jo 26 kertaa vuodessa. Lukijapostia alkaa saapua toimitukseen niin paljon, että oman viestin julkaisemista joutuu odottamaan. 1987 HIHS, eli Helsinki International Horse Show järjestetään kolmannen kerran. Lukijakilpailun palkintona oli pääsy tapahtumaan Hevoshullun toimittajana. HIHS’sta on alkuajoista asti raportoitu Hevoshullun sivuilla. Mitä muuta 1980-luvulla tapahtui? • Ratsastusharrastus yleistyi ja ratsastuskouluja perustettiin lisää. Poneja oli vielä vähän, ja joskus ratsastuksen aloittamista piti odottaa niin kauan, että kasvoi tarpeeksi pitkäksi ratsastamaan isoilla hevosilla. • Ensimmäinen Helsinki International Horse Show järjestettiin Helsingin Messukeskuksessa 1985. • Kyra Kyrklund ja Matador II (1979–2002) menestyivät kansainvälisillä kouluradoilla. Ratsukko edusti Suomea olympialaisissa 1988. 43

1992 1996 Hevoshullu kasvaa 36-sivuisesta 50-sivuiseksi. TUUVAN TALLI Tarina ja kuvitus: Lena Furberg Osa 1 UUDEN HEVOSENOMISTAJAN ONGELMIA Supersuosittu, Lena Furbergin piirtämä tositapahtumiin perustuva Tuuvan talli -sarja alkaa numerossa 26/1996. Osia kertyy vuoteen 2008 mennessä kaikkiaan 86 ja sarjissivuja 883. 1997 Tuuvan tallia julkaistaan uusintana Hevohullusta – sarja alkoi numerosta 2-3/2018. Misty jää eläkkeelle, hevoskysymyksiin vastaa West-Ville. Heippa, Kille! Ja hyvää uutta vuotta! 2002 Ihanaa, että sinä olet minun ikiomani... Meillä tulee olemaan mahtavaa yhdessä... 8 Lukijapostia saapuu Hevoshullun toimitukseen paljon. Uudet palstat, Sukujen keräily ja Virtuaalitallit ilmestyvät vanhojen tuttujen kirjeenvaihtoilmoitusten ja Tallimarkkinoiden rinnalle. Julkaistu aiemmin Tuuvan talli -pokkarissa numero 1. 18_FI_HEH_02_008-015.indd 8 12.12.2017 19.18 2005 2007 Ensimmäinen Hevoshullun 100-sivuinen tuplanumero ilmestyy (1/2005). Lena Furberg vieraili HIHS’ssa Hevoshullun 35-vuotissyntymäpäivien kunniaksi. Hevoshullu Powercup toimi ponnahduslautana kisauralle poni- ja hevosratsukoille. Voittaja selvisi koulu- ja estekilpailun yhteistuloksen perusteella. TUUV AN T ALLI 10 Varsan syntymä on iloinen Yleensä ja ihmeellin kaikki men en asia. ee hyvin, tapahtuu mutta josku surullisia s… asioita. Tuuvan Tämän tallilta oma saavat koke lle maatilal a ja poniensa leen perh kanssa eensä muuttan ja erica. eet sisarukse Myös Tuuv t elin an tallilla tunteita, koetaan kun Petr suur a joutuu ia päätökse tekemää n… n raskaan Kymmen www.h evoshu llu.fi erg Tuuvan talli julkaistaan 10-osaisena pokkarisarjana. 10 f U r b e r g fUrb 2008 L e N A LeNA Pollen parhaita seikkailuja vuosilta 1999–2009 on tallennettu viiteen eri julkaisuun. ennen ja samalla pokkarin viimeisen sarjakuva Tuuvat on julka lehdessä istu Hevo vuosina shullu2006-200 8. Hevoshul lu-lehden kestosuo Tuuvan sikkeihin talli on Lena lukeutuv furb a käsikirjo ergin piirt ittama, ämä ja tositapah sarjakuva tumiin peru . Tuuvan stuva talli kert elämänm oo koskettav akuisesti asti ja pienen talli hevostytt n ja tava öjen eläm llisten ästä. Tuuva n talli Mitä muuta 1990-luvulla tapahtui? • Historian ensimmäiset ratsastuksen maailmanmestaruuskilpailut (FEI World Equestrian Games) järjestettiin Tukholmassa. Mukana olivat kaikki ratsastusurheilun lajit: koulu-, este-, kenttä- ja matkaratsastus sekä valjakkoajo ja vikellys. • Ratsastajille kehitettiin turvaliivi. • Ratsastuskouluissa on jo ponejakin. • Piia Pantsu sijoittui kenttäratsastuksen MM-kilpailuissa 1994 Cynalla viidenneksi ja Uppercutilla vuonna 1998 yhdeksänneksi. 44

Hyvät hevostaidot ovat aina olleet kunniassa. Hevoshullukin oli mukana valtakunnallisissa hevostaitomestaruuskilpailuissa useana vuonna. 2009 West-Villen palsta muuttuu Kysy hevosista -palstaksi. Varma kesän merkki, Hevoshullun Kesäspesiaali, tarjosi lomalukemista lehden normaalinumeroiden lisäksi. Vuoden 2008 erikoisuutena oli Lena Furbergin piirtämä sarjis, jossa Polle seikkaili Suomessa. Moni nuori ratsastaja ehti kilpailla kansallisella tasolla Hevoshullun sponsoroimissa ponien kilpailusarjoissa koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa. Heidän joukossaan ovat muun muassa kansainväliselle tasolle nousseet esteratsastaja Anna-Julia Kontio ja kenttäratsastaja Eirin Losvik. Tuplanumero! 2012 Teema : koul uraTsasTus • 5,50€ Nro 6-7/12 Firefoot Farmin Freddie! 12 sivua Pollea! Hevoshullu ja Polle 40 vuotta! Näin teet hienot sykeröt! Rotuesitte e rg am ell u m r alpp atS åp n i ry ,n an ab va -Sg n irÄn . . .tSir b lyssä: Pura Raza Española ruokaa!? Reportaasi: www.hevos hullu.fi 2012 lu • 6-7 • hevoshul slehti Heppafanin ykkö Hevoshullun lukuvuosikalenteri toimi monen hevosen tallipäiväkirjanakin! ä Varsan elämä Star Stable online -pelin avattarelleen voi valita Pollepaidan! !!!ELLuM Hevoshullun omat Facebook-sivut avautuvat. Sivut saavuttavat 1559 seuraajaa. ATS Än TS E DnATr A YLL o Mn o S SLIn P !ELLu M Å !!!TAM !tmÄlf r e d it i tlÄvS va i n am r åf ar av etn . . . n e SÄrk 2014 rÄ g aj r !!!DADDÄ TTIM !!rÅH 2016 Hevoshullu ja Polle siirtyvät somemaailmassa Instagramiin. Tilillä on reilut 3800 seuraajaa. 82 Mitä muuta 2000- ja 2010-luvuilla tapahtui? im_920-420 7,6h 82 ddni.21- -21-11 94.65.01 31 • Ratsastuksen suosio harrastuksena kasvoi. Tunneille joutui jonottamaan paikkaa suosituimmilla talleilla. • Nina Fagerström ja Talent menestyivät esteratsastuksen maailmancupissa ja villitsivät kotiyleisöä HIHS’ssa. • Elmo Jankari ja Duchess Desiree voitti nuorten Euroopan mestaruuden kenttäratsastuksessa 2013. Ratsukko edusti Suomea olympialaisissa vuonna 2016. 2022 Hevoshullu ja Polle 50 vuotta! 45

ä n i e s n i l Tal Näin lukijat ovat menneinä vuosina kirjoitelleet! Hevoshullussa on alusta asti ollut mukana lukijoiden lähettämiä kirjoituksia. Tallinseinällä keskusteltiin kaikesta mahdollisesta hevosiin liittyvästä, kerrottiin lempihevosista, runoiltiin ja etsittiin kirjeystäviä sekä myytiin ja ostettiin erilaisia hevosja ratsastustarvikkeita. Myöhemmin kirjekavereille oli oma palstansa. Hevosrunoja julkaistiin Hevosrakas-palstalla ja Tallimarkkinat palveli tavaroiden myyjiä ja ostajia. 2000-luvun alussa sukutaulujen keräily oli suosittu harrastus, ja niinpä Hevoshullun sivuilla oli Sukutauluseinä. Raviväelle oli oma Ravikavio-palsta. Tässä pieni kooste takavuosien Tallinseinistä! 1988 1987 19 8 3

198 3 1987 200 5 Moi k aikk i! 2014 Miksi jotku t valittavat siitä, kun jot miset eivät kut ratsuihhyväksy rav ureita? Jotku eivät vain tyk t ihmiset kää raviurhe ilusta eikä pakottaa tyk heitä voi käämään siit ä. En tarko itse inhoaisi ita, että n ravureita , ne ovat iha ta kun sano nia. Muttte, että op etelkaa tyk ravureista kä ämään ja raviurhe ilusta, se on pakottaisit sama kun jotakuta op ettelemaan vaikka lakrit syömään sijäätelöä, jos toinen ei ke kiaan pidä rta kaiksiitä (sori hu ono vertaus nyt muuta)! , en keksiEtte voi pa kottaa ihm jokaisella on isiä tähän, oma mielipid e. Minusta on ihan äly tön tä kirjoitella seinälle ko mmentteja Talli”M iks vat olevans i jotkut kir joittaa 100000 00000000 hulluja, eik % hevosö 100 % riit ä? Ot takaa varsinkin kantaa!” silloin, kun ei ole mu Nämä asiat uta asiaa. ovat aivan turhia kesk aiheeksi. Eh ustelun kä ihmiset vain halua selväksi, ett vat tehdä ä todellak in pitävät Tällaisesta hevosista. ei kannata suuttua tai ihmetellä. muuten Vannoutu nut Sigli-ratsa staja 2010 47

Pollen puuhat Teksti: Sofie Järlesäter Historiakatsaus Kuinka vanha olenkaan? Millä vuosisadalla alla olevien hevosrotujen jalostus alkoi? Yhdistä rodut viivalla oikeisiin vuosisatoihin. 1600-luku Haflinger 1700-luku Kalliovuortenhevonen 1800-luku Morganinhevonen 1900-luku Oldenburginhevonen Oikeat vastaukset: 1600-luku – oldenburginhevonen, 1700-luku – morganinhevonen, 1800-luku – haflinger, 1900-luku – kalliovuortenhevonen Mitä Polle sanoo? Vinkki: poista kaikki b:t ja p:t, niin lukeminen helpottuu! BKAPTBSPO PKBUPINBKPA PHBIPEPNOBT BSYPKBEPRBÖTP BMIPNBULBLA PON! Ratkaisu: Katso, kuinka hienot sykeröt minulla on! 48

1A 2A 3A 4A Missä Polle on? Auta Emmaa selvittämään, mihin ruutuun Polle on piiloutunut. Lue vihjeet alta! 1B 2B 3B 4B 1C 2C 3C 4C 1D 2D 3D 4D Vihje 1: Polle on aidan väärällä puolella. Vihje 2: Se ei ole Eetun kanssa piipussa. Vihje 3: Emman täytyy kääntyä löytääkseen Pollen. Vihje 4: Tulppaanikorva näkee mihin Polle meni. Vihje 5: Vihje 6: Vihje 7: Vihje 8: Polle ei edelleenkään osaa lentää. Ikkunan läpi katsominen ei auta. Polle on jonkin raidallisen takana. Se raidallinen ei ole Emman pusero. Ratkaisu: Polle piilottelee ruudussa 3C, tynnyrin takana. Saatko koodin murrettua? Vinkki: Ajattele aakkosia! Nro 1 12 – 21 – 14 – 1 Nro 2 18 –15 - 23 - 24 Nro 3 2 - 5 - 12 - 12 - 5 Ratkaisu: 1. Luna, 2. Roxy, 3. Belle Minkä nimisiä hevoset ovat? Lisää puuhia! 49

Etsi viisi virhettä! Nyt tarvitaan tarkkaa katsetta! Oikeanpuoleisessa juhlakuvassa on viisi asiaa eri tavalla kuin vasemmanpuoleisessa kuvassa. Löydätkö kaikki erot? Ratkaisu: Pollen satulasta puuttuu jalustin, joku on syönyt kakun päältä kaksi mansikkaa. Karkkitanko on vaihtanut väriä punavihreäksi, samoin kakkupalan täyte on pinkin sijaan vihreää. Pöydältä puuttuu yksi pieni keltainen makeinen. Sanahyrrä 2 6 3 1. Mikä laji? 5 8 5. Raidallinen hevoseläin. 7 4 8. Tämän hevosen kotimaa? Värillisistä ruuduista muodostuva sana: ............................................. Ratkaisu: 1. Hevospoolo, 2. Satula, 3. Kaviot, 4. Ori, 5. Seepra, 6. Heinä, 7. Islanti. Värillisistä ruuduista muodostuu sana SUITSET. 50 2. Voi olla yleis-, este- tai koulu–. Mikä varuste? 3. Säde on näiden osa. 6. Hevosen perusrehu. 7. Voivat olla esimerkiksi kolmipalaiset. 1 4. Mikä puuttuu: ruuna, tamma...

Teksti: Sara Holmgren Rehuvisa Mikä seuraavista villihevosiin 1 liittyvistä väitteistä on oikein? a) Ne syövät vain päivisin. seuraavista kasveista on 4 Mikä hevoselle myrkyllinen? a) Jaakonvillakko b) Ne syövät suurimman osan vuorokaudesta. b) Timotei c) Ne syövät aamuisin ja iltaisin. c) Nurminata Mikä seuraavista väittämistä ei pidä rehutyyppiin porkkanat 2 paikkaansa? 5 Mihin lasketaan kuuluviksi? a) Hevonen juo päivässä noin kolme litraa vettä. a) Karkearehuihin b) Hevosella on aina oltava puhdasta, raikasta vettä tarjolla. b) Väkirehuihin c) Täydennys- eli lisärehuihin c) Jos hevonen hikoilee paljon, sille voi antaa elektrolyyttejä korvaamaan hien mukana poistuneita suoloja ja kivennäisaineita. Mitä on tärkeää huomioida, jos antaa 3 hevoselle melassileikettä? a) Se pitää aina sekoittaa kauroihin. b) Se pitää aina syöttää hevoselle kuivana. c) Sitä pitää liottaa ennen hevoselle antamista. Oikeat vastaukset: 1-b, 2-a, 3-c, 4-a, 5-c. 51

Testi Muistuttaako lempihevosesi Pollea? On aivan sama, onko lempihevosesi iso vai pieni, jalo vai roteva, nuori vai vanha – jokaisessa hevosessa voi olla vähän Pollea! Vastaa kymmeneen kysymykseen ja selvitä, kuinka pollemainen lempihevosesi on. monta kertaa olet 1 Kuinka pudonnut lempihevoseltasi? A. Sitä ei itse asiassa ole vielä tapahtunut! B. Kerran tai kaksi, mutta putoan varmasti vielä uudelleen... C. Olen jo mennyt laskuissa sekaisin ajat sitten! lempihevosesi kiltti 2 Onko muita eläimiä kohtaan? A. Hm. En ole ihan varma, kuinka se reagoisi... B. Se on hyvin lempeä kaikkia kohtaan. lempihevosesi 3 Onko karkaileva tyyppi? A. Se on livistänyt pakoon pari kertaa. B. Kyllä vain, se on vapautta rakastava karkailija! C. Ei ole, luojan kiitos! Jotkut hevoset ovat valmiita näkemään paljon vaivaa päästäkseen syömään vapaasti laitumelle. Osa heittää ratsastajan selästään ja lähtee omille teilleen, toiset taas ovat mestareita karkaamaan tarhasta. 4 Pureeko tai potkiiko lempihevosesi? A. Kyllä sitäkin sattuu. B. Ei koskaan. Teksti: Josefin Strang 52

5 Jotkut hevoset ovat varsinaisia herkkurosvoja. Miten lempihevosesi suhtautuu herkkuihin? A. Se tulee hulluksi huomatessaan niitä. Se tekee mitä tahansa saadakseen niitä. B. Se on aika kohtelias ja järkevä herkkujen suhteen. Polle on toisinaan laiska ja kieltäytyy kokonaan liikkumasta. Joskus sitä ei taas saa mitenkään pysähtymään. 6 Kuinka vauhdikas lempihevosesi on? A. Se taitaa liikkua jollain rakettipolttoaineella. Ei auta kuin pysytellä kyydissä... B. Se on suoraan sanoen laiska. C. Siitä ei ikinä tiedä – välillä se on patalaiska, välillä se menee täyttä kiitoa. 7 Pukitteleeko lempihevosesi? Jotkut hevoset ahmaisevat kaikki heinät viimeistä korrenpätkää myöten tuossa tuokiossa. A. Aina, ihan aina. B. Silloin tällöin. C. Ei juuri koskaan. 8 Polle on onnistunut lennättämään Emman kentän päästä toiseen pukitettuaan hänet alas. Kuinka paljon lempihevosesi pitää heinistä? A. Siltä saattaa jäädä jokunen korsi jäljelle. B. Se syö kaiken viimeistä kortta myöten. C. Se saisi itse asiassa syödä vähän paremmin. 9 Missä lempihevosesi on ”villeimmillään”? A. Tarhassa. B. Kentällä. C. Maastossa. hevosen tarhaan harjattuasi sen 10 Päästät ensin hyvin, hyvin perusteellisesti. Mitä tapahtuu seuraavaksi? A. Ei mitään erityistä, hevonen menee etsimään jotain syötävää. B. Hevonen etsii tarhan kuraisimman kohdan ja piehtaroi pitkään ja hartaasti. 53

Muistuttaako lempihevosesi Pollea? Laske pisteesi ja lue tulos! 10–16 pistettä: Sopivasti Pollea! KYSYMYS 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 PISTEET A B C 1 2 3 1 3 2 3 1 1 3 3 1 2 1 3 3 2 1 2 3 1 1 2 3 1 3 Polle on maailman monin poni, ja sinun lempihevosessasikin on sitä! Lempparisi vaikuttaa oikealta unelmien hevoselta, joten ei ihmekään, että pidät siitä. Pollea lukiessasi tunnistat varmasti joitain piirteitä lempihevosestasi silloin tällöin, mutta se taitaa onneksi olla paljon moniponia helpompi tapaus hoitaa... 17–23 pistettä: Kyllä vain, lempihevosessasi on paljon Pollea! Annahan kun arvaamme – sinulla ei ole koskaan tylsää lempihevosesi kanssa. Se taitaa olla eloisa, kekseliäs ja vähän ovelakin tapaus, aivan kuten rakas Polle! Pystyt kuitenkin nauramaan lempihevosesi hullutuksille. Ehkä osaat nähdä hauskat puolet sen tempauksissa juuri Pollen ja Emman ansiosta! 24–30 pistettä: Onko lempihevosesi oikeasti Polle? Lukeeko lempihevosesi Hevoshullua? Onkohan se kenties Pollen tuntemattomaksi jäänyt kaksoisolento? Elämä lempihevosesi kanssa tuntuu vuoristorata-ajelulta. Allasi oleva mukava opetusmestari saattaa muuttua silmänräpäyksessä villisti pukittelevaksi rodeohevoseksi... 54

R at s a i l l e t u t u j t a k j a r at s a i l Kerran, kun olin v ielä alo sa ni sa m it telija, an tien putosin alas hev noloa! K satulaan o s en toise aik ki tu noustes lta puole ijottivat lta. Se o ja nauro li superivat min ulle. Liikaa vauhtia Haus t a k e r r al la! P I E R U . . .ttui koulus- s sa nolo tapau lla. Tämä tosi illa esterada n n u lit vä e m im n ää te sa. E an er n malta suora u tt sa in is Piera n ryömin kasvoille, ku i n ri ve ka luok ka kaveri satta oli, et tä in ah P i. al esteen hde! Ida astukseni ko ih n aa m le tui o E s t e e n yli ! lla. minulle talli juttu sattui tees n Tämä nolo aa parh nnille tallin inn va Sain estetu ai n. Olin o ki k o in P me hyphevosen, tia. Pääsim n tu en n en un tuli noissani iä esteitä. K is tt en -s 0 6 ikin päämään kio pysähty roni, Pinok inä m ta minun vuo ut een – m et en te es yllättäen k ki vinoilisen yli! Kai a ka at m an jatkoin n. Se oli ih tunnin jälkee vat minulle oloa! älyt tömän n aja Esteratsast NOLOA! Tapahtuipa kerran niin, että putosin hevoseni selästä. Ratsastin kentällä, aikeenani oli hypätä päivän ensimmäinen este. Putosin satulasta heti esteen jälkeen ja jäin maahan niille sijoilleni makaamaan. Minua suututti niin kamalasti putoaminen heti ensimmäisen esteen jälkeen, etten pystynyt nousemaan ylös. Äitini ehti kentän laidalla jo hätääntyä. Hän huuteli minulle ja kysyi, sattuiko minuun pahastikin. Itseensä pettynyt Liuk k aat monot a t i o j r Ki ille! me Jäin maahan... Meillä oli kouluss a hiihtoa liikuntatunnilla. Eteis essä kävellessän i kaaduin liukkaid en monojen takia keskelle lat tiaa, suoraan luokan poikien eteen. H e nauroivat... Noloa Tunnusta nolot juttusi! Maas t o s s a . . . eella a tosi ahn n maastoss avek , ä st Olin kerra sin selä to u P . la il n olin Stella-po kuk kuraksi i! Kaiken ! ä rini nauro ss h mä eimpien ry v ielä koken Putoilija Onko sinulle sattunut jotain todella noloa – tallilla, kilpailuissa tai jossain muualla? Lähetä viestisi mukana vain nimimerkki, joka voidaan julkaista lehdessä. Ethän lähetä muita yhteystietojasi. Osoite on: Nolot, Hevoshullu, Story House Egmont, PL 1269, 00101 Helsinki

Teksti: Josefin Strang Testi Minkä nimisiä ystäviä Pollella on? Mihin moniponi lähtisi mieluiten lomalle? Vastaa oheisiin kysymyksiin ja selvitä Polle-tietojesi taso! Oletko Polle-tietäjä? 1 Minkä niminen on Emman kaveri, joka välillä käy Pollen tallissa? A. Kaisa B. Jojo Minkä nim inen hän hevosen en C. Tiina sa on? A. Kultap iisku B. Pronss ipoju C. Hopea nuoli 2 3 Mikä on Pollen unelmien lomapaikka? A. Iso golfkenttä täynnä mehevää ruohoa. B. Paahteinen uimaranta, jolla tarjoillaan runsaasti trooppisia hedelmiä. C. Avoin preeria Amerikassa. 4 Minkä niminen on Pollen naapuri, joka jahtaa sitä usein harava ojossa? A. Leinonen B. Heinonen C. Keinonen llen Mikä on Po n? ine lempimake nvehti A. Suklaako ene B. Vadelmav uutu ir kk C. Salmia 5 6 Pollen isä Ukkospilvi oli kuuluisa rodeohevonen. Minkä rotuinen se oli? 7 Pollen Emä on vuonohevonen. Mikä sen nimi on? A. Shetlanninponi A. Voikukka B. Leinikki B. Mustangi C. Englantilainen täysiverinen ISÄ 56 C. Orvokki EMÄ

8 Pollella on pikkuveli, jonka nimi liittyy aavikkoon. Mikä on pikkuveljen nimi? 9 Mikä on Pollen kanikaverin nimi? A. Tulppaanikorva A. Mojave B. Pomppi B. Coyote C. Lurppa C. Tumbleweed 10 Mitä Polle ahmii mieluiten? A. Glofkentän ruohoa B. Tuoreita voikukanlehtiä pelkää Mitä Polle eniten? lentäviä A. Tuulessa ja se us muovip B. Hirviä ä mastiikereit C. Sapeliham C. Naapurin tulppaaneja 11 12 Mikä on tallikissan nimi? A. Aatu B. Iiro C. Eetu 13 Polle rakastaa Emmaa, vaikka kiusaakin häntä koko ajan. Mitä Polle arvostaa Emmassa eniten? A. Sitä, että Emma ymmärtää, ettei Pollea voi kesyttää ja sitä, että hän puolustaa poniaan aina kaikesta huolimatta. B. Sitä, että Emma antaa sille ruokaa – tietysti! C. Sitä, että Emma on niin rohkea ja itsepäinen. Hänhän nousee aina takaisin ratsaille pudottuaan. KUINKA MONTA SAIT OIKEIN? Oikeat vastaukset, älä lunttaa! 0–5 oikein: Hups! Lue lisää Pollen seikkailuja, niin opit siitä pian lisää! 6–9 oikein: Hyvä! Olet selvästikin lukenut Polle-sarjiksia ajatuksen kanssa! 10–13 oikein: Vau! Polle on tyytyväinen! Tiedät siitä kaiken, olet aito Polle-tietäjä! 57 1-A, 2-C, 3-C, 4-B, 5-B, 6-B, 7-A, 8-C, 9-A, 10-C, 11-C, 12-C, 13-A

i l l e v o N Teksti: Johanna Svenningsson Tallikaverit 58

– Ajattelin lopettaa ratsastamisen. Rikun sanat saivat minut hätkähtämään. Olin millisekunnin päässä tasapainoni menettämisestä. Ehdin ajatella, että putoan kiipeilytelineen ylimmältä tasolta. Riku istui vieressäni ja otti takkini hihasta kiinni, kun aloin uhkaavasti kallistua. – Kiitos, pelastit juuri Silja Ollilan kuolemalta, henkäisin samalla, kun liu’utin itseni kiipeilytelineen verkolle, joka oli selkäni takana. Riku tuli perässä. Hän näytti vähän huolestuneelta. No, myönnetään, taisin vähän liioitella. Kiipeilytelineeltä putoaminen ei olisi tällaisena päivänä todennäköisesti merkinnyt varmaa kuolemaa. Päinvastoin, pudotukseni olisi ollut hyvinkin pehmeä, sen verran paljon lunta sen telineen alla oli. Säikähdin siitä huolimatta, sekä siitä, että melkein putosin, että siitä, mitä Riku sanoi juuri ennen kuin tasapainoni petti. Lopettaa ratsastuksen?! – Oletko ihan typerä? puuskahdin ja tuijotin hengityshöyrypilveä, joka jäi leijailemaan ilmaan nenäni eteen. Sanoin rumasti ja kaduin sanojani saman tien, mutta koska ajassa ei tunnetusti pääse taaksepäin, vahinko oli jo tapahtunut. Sanottu mikä sanottu. Onneksi Riku ei näyttänyt välittäneen sanoistani. Hän ei katsonut minua kiukkuisesti, kuten yleensä teki silloin, kun äkkipikaisuuksissani toimin ensin ja ajattelin vasta sitten. Sen sijaan hän totesi täysin tyynenä, ettei ratsastaminen enää tuntunut hänestä yhtä kivalta kuin ennen. – Sitä paitsi baletti vie pian enemmän aikaa, kun alan käydä tunneilla kolme kertaa viikossa. Riku kuulosti iloiselta, innostuneelta ja motivoituneelta baletista puhuessaan. Hän oli tanssinut balettia niin kauan kuin jaksoin muistaa ja hän oli siinä hyvä, todella hyvä. Ymmärsin hyvin, että hän halusi satsata tanssiin ja että se veisi aikaa, mutta silti... Riku ja minä olimme olleet parhaita ystäviä jo esikouluajoista asti. Olimme aloittaneet ratsastustunnitkin suunnilleen samaan aikaan. Olimme ratsastaneet samoina päivinä ja käyneet hoitamassa hoi- tohevosiamme samoina päivinä. Sen lisäksi olimme olleet kesäisin yhdessä ratsastusleireillä ja jakaneet ranskalaisannoksen grillikioskilla vaikka kuinka monta kertaa. Kun koulussa oli ollut rankka päivä tai jompikumpi meistä oli allapäin, olimme paenneet yhdessä tallille. Tänään ehdotin Rikulle tapaamispaikaksi kotitalojemme takana olevaa leikkikenttää tallin sijaan. Juoksin sinne heti koulun jälkeen niin nopeasti kuin pystyin. Tapasimme leikkikentällä ainoastaan kriisitilanteissa. Kriisitilanne tarkoitti, että jommallakummalla meistä oli niin tärkeää kerrottavaa, ettei sitä voinut kirjoittaa Snapchatiin tai Instagramiin. Vaikka Rikun lopettamispäätös harmitti minua, olin iloinen, että hän kertoi sen nimenomaan kiipeilytelineellä. Hän ei pakottanut minua lukemaan niin karmeaa tietoa yksin puhelimen ruudulta. – Ratsastan perjantaina viimeisen tunnin, Riku sanoi ja lisäsi: – Sitten luvassa ovatkin jäähyväisjuhlat. Nyökkäsin ja lupasin järjestää juhlat. Sisimmässäni toivoin, että Riku katuisi päätöstään ja muuttaisi suunnitelmiaan. Hän ei tiennyt, että Riku oli vastikään käynyt jäähyväisratsastuksella hoitohevosellaan Jopella. Perjantai koitti lopulta siitäkin huolimatta, että toivoin koko viikon ajan pysähtyvän. Emme kumpikaan olleet käyneet tallilla kertaakaan sen jälkeen, kun tapasimme kiipeilytelineellä. Emme olleet itse asiassa Rikun kanssa jutelleet hevosistakaan juuri lainkaan. Minä vain kyselin häneltä noin miljoona kertaa, oliko hän varma, ettei katunut lopetuspäätöstään. Riku vastasi yhtä monta kertaa kieltävästi. Yhtä monta kertaa hän vakuutti, että näkisimme toisiamme, vaikkei hän kävisikään tallilla. Aivan kuin olisimme vain päätyneet eri ryhmiin käsityötunneilla. Aivan kuin elämä ei muuttuisi lopulta kovinkaan paljon. Aivan kuin minulla olisi joku toinen bestis, jonka kanssa olla tallilla. .. Jatkuu. 59

Ratsastustunnilla saimme harjoitella katrillin ratsastamista. Päädyin Maija-nimisen tytön pariksi. En tuntenut häntä ollenkaan. Ilmeisesti hän oli vastikään muuttanut paikkakunnalle tai hän oli aiemmin käynyt jonkun toisen ratsastuskoulun tunneilla. Tällä kerralla hän ratsasti lempihevosellani Nupulla, kimolla isolla ponilla, joka oli aika reipas. Jackpot, jonka satulassa itse istuin, oli aavistuksen hitaampi. En onnistunut pysyttelemään ihan koko aikaa samassa tahdissa Nupun reippaan ravin kanssa. Maija nauroi, kun jäin jälkeen, mutta hänen naurunsa oli ystävällistä ja myötätuntoista. Ajattelin, että hänen täytyi pitää minua varsinaisena tosikkona, koska en edes hihittänyt yhtään, mutta eihän hänkään tuntenut minua. Hän ei tiennyt sitäkään, että hänen ensimmäinen ratsastustuntinsa meidän ratsastuskoulullamme oli Rikun viimeinen. Hän ei tiennyt, että Riku oli vastikään käynyt jäähyväisratsastuksella hoitohevosellaan Jopella. Eikä hän tiennyt sitäkään, että Riku oli bestikseni ja että tallipäivistäni tulisi paljon tylsempiä ilman häntä. Mielialani oli sillä tunnilla aivan maan tasalla, siitä en päässyt yli enkä ympäri. Kun siirryimme käyntiin, olimme Jackpotin kanssa edelleen vähän jäljessä Nupusta ja Maijasta. Viistosti edessämme Riku yritti saada isokokoista 60 Donnaa liikkumaan edes jokseenkin järkevästi. Olin päättänyt tarjota hänelle ranskalaiset perunat ja hampurilaisen tunnin jälkeen, mutta sitä hän ei vielä tiennyt. Jonkinlaisen läksiäislahjan hän oli joka tapauksessa ansainnut, vaikka tiesin hänen maininneen jäähyväisjuhlat piloillaan. Jackpot jatkoi seuraavalle tunnille, joten sen sijaan, että olisin taluttanut sen takaisin talliin, ojensin ohjat seuraavalle ratsastajalle. Kävellessäni ulos maneesista yritin ehtiä Rikun ja Donnan rinnalle, mutta Maija, joka niin ikään oli jättänyt hevosensa seuraavalle tunnille, pysäytti minut. – Tiedätkö voiko täältä saada hoitohevosen? Hän kuulosti innokkaalta ja pirteältä. Selitin, että tallilla oli hoitajasysteemi ja että hoitohevosesta kannatti jutella tallimestari Inkan kanssa. Maija kysyi, oliko minulla hoitohevosta. Kerroin hoitavani isoa hevosta nimeltä Apollo tiistaisin ja lauantaisin. Kerroin myös, että olisin mieluiten halunnut Nupun hoitohevoseksi, mutta että sillä oli valitettavasti jo kaksi hoitajaa. – Harmi, Maija sanoi. Hän halusi silti ehdottomasti tavata Apollon. En voinut olla hymyilemättä. Tietenkin esittelisin hurmaavan hoitohevoseni mielelläni. Ilahduin siitä, että Maija oli niin kiinnostunut tallin hevosista.

Tallissa menimme suoraan Apollon karsinalle. Suurikokoinen hevonen käänsi päätään meitä kohti heti ääneni kuultuaan. Avasin ovea varovasti ja menimme Maijan kanssa tervehtimään hevosta. Apollo nuuhkaisi Maijan kättä. – Onpa se suloinen! Saisinpa sen pian tunnille, hän huokaisi. Maija katsoi minua ystävällisesti. Minusta hän oli aika mukava. Keskustelumme Apollosta keskeytyi, kun Riku ilmestyi karsinan ovelle. Hän oli saanut Donnan hoidettua ja nyt hän halusi ranskalaisia. Hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko, kun hänelle selvisi, että hän saisi sekä ranskalaisia että hampurilaisen ihan ilmaiseksi minulta. Selitin Maijalle, että Riku lopettaisi ratsastuksen ja että lupasin tarjota hänelle läksiäisaterian. Oikeastaan olisin halunnut mennä Rikun kanssa kaksin tallin kahvilaan, mutta olisi ollut tylyä olla pyytämättä Maijaa mukaan. Ilmeisesti Riku ajatteli aivan samoin, sillä hän näytti iloiselta, kun kysyin, lähtisikö Maijakin syömään. Hän otti tarjouksen mielellään vastaan. Hampurilaista pureskellessaan Riku kertoi Maijalle, kuinka mahtava kaveri olin: – Silja on paras! hän sanoi ylpeänä. Se lämmitti sisintäni. Maija katsoi minua ystävällisesti. Minusta hän oli aika mukava. Ehkä meistä voisi tulla ystäviä. Riku uppoutui Snapchat-keskusteluun jonkun tanssikaverinsa kanssa. Me Maijan kanssa seurasimme kahvion ikkunasta ratsastustuntia alapuolellamme maneesissa. Istuimme jonkin aikaa hiljaa, mutta sitten eräs pieni poni aiheutti kaaosta katrilliharjoituksissa pysähtymällä kakalle kesken kaiken. Maija alkoi hihittää niin, että minunkin oli pakko tyrskähdellä. Vilkaisimme toisiamme. Naurukohtauksemme vain paheni. Nauroimme niin, että aloimme lopulta haukkoa henkeä. Ehkä tallilla ei sittenkään olisi tylsää ilman Rikua. Loppu 61

HELPOMMIN SANOTTU KUIN TEHTY Tarina ja kuvitus: Maria Wigelius OLIN KOLMETOISTAVUOTIAS JA JUURI ALOITTANUT RATSASTUSKOULUN TUNNEILLA KÄYMISEN. 62 MINUSTA TUNTUI, ETTÄ TIESIN JA OSASIN JO VAIKKA KUINKA PALJON! OSASIN KÄYTTÄÄ POHJE- JA OHJASAPUJA SEKÄ ISTUNTAANI... TEHDÄ VOLTTEJA JA TÄYSKAARTOJA, KOKO RATA LEIKKAAN, KIEMURAURIA...

SIKSI OLIKIN VAIN HAUSKAA, KUN RATSASTUKSENOPETTAJAMME ASTA SANOI: TEIDÄN ON SIIS TARKOITUS ISTUA SATULAAN JOKA TOISELLA ASKELEELLA... TÄNÄÄN HARJOITTELEMME KEVENNYSTÄ. ...JA NOUSTA YLÖS JOKA TOISELLA. KEVENNYS ON HYVÄ TAPA VAPAUTTAA HEVOSEN SELÄN LIIKETTÄ. RATSASTIN LEMPIHEVOSELLANI, JOKERILLA. MAISK, MAISK... TÄMÄHÄN ONNISTUU HELPOSTI! 63

HUH! KAS NIIN, TESTATKAAPA KEVENTÄMISTÄ. KAS, TASAPAINOSI EI AIVAN PITÄNYTKÄÄN... ...SIIRRYPÄ KÄYNTIIN, MIKA. OLIN AINUT, JONKA PITI SIIRTYÄ HETI KÄYNTIIN. 64 SAAT NOUSTA KEVYEEN ISTUNTAAN ALUKSI NIIN, ETTÄ JOKERI SEISOO PAIKALLAAN...

HYVÄ. NOUSE YLÖS NIIN SUORANA KUIN PYSTYT. SITTEN KOETAMME UUDELLEEN. MAISK, MAISK! MUTTA KEVENNYS EI ONNISTUNUT. KALLISTUIN JOKO LIIKAA ETEEN TAI PÄÄDYIN LIIAN TAAKSE SATULASSA. TÄMÄ ON VARMASTI HELPOMPAA ENSI KERRALLA... 65

KAIKKI MUUTTUI KUITENKIN VAIN VAIKEAMMAKSI. OPITTE TUNNISTAMAAN OIKEAN KEVENNYKSEN, KUN SEURAATTE HEVOSEN LAPOJEN LIIKETTÄ... SISÄ- JA ULKOLAPA. PAINOPISTE... VATSAANI KOSKEE. EN PYSTY JATKAMAAN TUNTIA. 66 TÄSTÄ EI TULE MITÄÄN! ENSI VIIKOLLA SANON ASTALLE, ETTÄ HALUAN LOPETTAA RATSASTUKSEN.

SEURAAVALLA VIIKOLLA EN SAANUTKAAN SUUTANI AUKI ENNEN TUNTIA. K ER HO HU ON E NO, JOS VAIN LEIKIMME, NIIN EHKÄ PYSTYN JATKAMAAN. HEI! TÄNÄÄN PIDÄMMEKIN VAIHTEEKSI LEIKKITUNNIN MANEESISSA. PIENI HUVITTELU TEKEE HYVÄÄ KAIKILLE. MITÄ SANOTTE? ALOITAMME VIESTILLÄ. JAKAUTUKAA JOUKKUEIKSI. VALMIINA, PAIKOILLA... NYT! 67

MEIDÄN OLI MÄÄRÄ RATSASTAA MAHDOLLISIMMAN NOPEASTI. SAIN JOKERIN JOPA LAUKKAAMAAN VÄHÄN. LAUKKASIN ENSIMMÄISEN KERRAN! HYVÄ, JOKERI! KISAN VOITTAJAKSI SELVIYTYI... JOUKKUE NUMERO KAKSI! JIPII!!! OLIPA HAUSKA TUNTI! JOKERI LAUKKASIKIN VÄHÄN! 68 NIIN BELINDAKIN! SE OLI AIKA JÄNNÄÄ! HIHII! MIKA, VOISINKO JUTELLA KANSSASI HETKEN?

TIEDÄN, ETTÄ KEVENTÄMINEN ON TUOTTANUT SINULLE VAIKEUKSIA. MUTTA TIEDÄTKÖS MITÄ? SINÄ RATSASTIT TÄNÄÄN KEVYTTÄ RAVIA! IHANKO TOTTA? AJATTELIN, ETTÄ JOS TEEMME TÄNÄÄN JOTAIN TAVALLISUUDESTA POIKKEAVAA, KEVENTÄISIT IHAN HUOMAAMATTASI. JA NIIN KÄVIKIN. KYLLÄ! OLET HARJOITELLUT AHKERASTI. OSAAT KYLLÄ KEVENTÄÄ - ET VAIN ITSE TIENNYT SITÄ. OSAAT PALJON ENEMMÄN KUIN USKOTKAAN. SINUN TÄYTYY VAIN USKALTAA ANTAA ITSELLESI TILAISUUS! NIIN OPIN KEVENTÄMÄÄN. VÄLILLÄ TEKEE HYVÄÄ OTTAA VÄHÄN RENNOMMIN. LOPPUTULOS ON EHKÄ ERILAINEN KUIN SEN LUULISI OLEVAN - JOPA PAREMPI! Lo pp u 69

S Tarina ja kuvitus: Lena Furberg TUNKEUTUJA RAUHALLISESTA LAUKKAPÄTKÄSTÄ KEVÄÄNVIHREÄSSÄ METSÄSSÄ TULIKIN KEVÄÄNVIREÄN IRLANNINCOBIN JÄRJESTÄMÄ SIRKUSNÄYTÖS! HEI, YRITÄPÄ NYT EDETÄ VÄHÄN RAUHALLISEMMIN, TAITEN! VOI EI! 70 Julkaistu aiemmin Hevoshullussa 6-7/2014. VARO!

TÄÄLLÄHÄN UHKAA TULLA KOLARI! PTRUU! ANTEEKSI, SIMO. TAITENILLA ON KEVÄTTÄ RINNASSA. SE ON IHAN SEKAISIN. OLIPA KIUSALLISTA! ONNEKSI SIMO JA GORM OLIVAT JARRUINA... ...MUUTEN OLISIN LAUKANNUT VAIKKA MIHIN ASTI! HIHII! HEH! TAITENISSA ON RUUTIA! SEN HUOMAA! LUULIN, ETTET NÄE MITÄÄN SEN PAKSUN HARJAN TAKAA JA LAUKKAAT SUORAAN YLITSEMME. 71

KATSO, KUINKA PALJON KARVAA NELLYSTÄ LÄHTEE! SE NÄYTTÄÄ IHAN NALLEKARHULTA! HIH! NELLYNALLE! ONKO TÄMÄ RATSASTUSKOULU? TÄYDELLISTÄ! YKSITYISTALLI, HYVÄ. HEI, KAVERIT... SIIS TYTÖT. TYTTÄRENI TARVITSEE TALLIPAIKAN HEVOSELLEEN. KATSOTAANPA... EI, TÄMÄ ON YKSITYISTALLI. RATSASTUSKOULU ON... ODOTA! MEILLÄ EI OLE VAPAITA KARSINAPAIKKOJA JUURI NYT... JUURI NYT. NO, EHKÄ MYÖHEMMIN? 72

KAMALAA! MIA VEI TAITENIN NOPEASTI KARSINAAN JA ALKOI SEURATA OUTOA MIESTÄ. HIENOA! MIKÄ HÄNEN NIMENSÄ ON? TUNNENKO HÄNET? ÖH... LOTTA. HÄNEN NIMENSÄ ON LOTTA. ETTE TUNNE TOISIANNE. MUUTIMME TÄNNE VASTIKÄÄN. TYTTÄRENI VIIHTYISI TÄÄLLÄ. MILLAINEN HEVONEN HÄNELLÄ ON? HEVONEN? NIIN, NIIN. SE ON SELLAINEN ISSIKKARUSSI. ISSIKKARUSSI? NIIN! TOSI UPEA HEVONEN. VOITTAA KAIKKI ESTEKILPAILUT. NO MUTTA. OTAN YHTEYTTÄ, KUN TEILLÄ VAPAUTUU PAIKKOJA. POIKA? LUULIN TÄTÄ VALLAN TYTTÖJEN LAJIKSI. 73

EI AAVISTUSTAKAAN! KUKA TUO OIKEIN OLI? HÄN SANOI ETSIVÄNSÄ TALLIPAIKKAA TYTTÄRENSÄ ISSIKKARUSSILLE! ETTE SAA PÄÄSTÄÄ TALLIIN IHAN KETÄ TAHANSA! JOKA ON KUULEMMA HYVÄ HYPPÄÄMÄÄN. MUTTA HÄN VAIN TUNKI VÄKISIN SISÄLLE! OLISITTE PYSÄYTTÄNEET HÄNET. ÄH, ÄLÄ VÄLITÄ SIITÄ. HÄN EI OLLUT MUKAVA. SELVÄ. MENNÄÄNKÖ KAHVILLE? LEIVOIN OMENAPIIRAKAN. KUULOSTAA HYVÄLTÄ! RIITTÄÄKÖ SIITÄ SIIVU MINULLEKIN? TIETYSTI! 74

LÄHDEN NYT. SULJETTEHAN TALLIN YÖKSI? KOKO KEVÄINEN PÄIVÄ TALLILLA HEVOSTEN JA YSTÄVIEN KANSSA - JA VIELÄ OMENAPIIRAKKAA... VOIKO ENÄÄ PAREMPAA OLLA? AH! KEVÄISINÄ ILTOINA PYÖRÄILY ON IHANAA, KUN ON VALOISAA! TOTTA... ÄH! TYYPILLISTÄ! KÄNNYKKÄ UNOHTUI TALLILLE. TOKI! LUOTA VAIN MEIHIN! KIITOS, EI TARVITSE. NÄHDÄÄN HUOMENNA KOULUSSA! TULEN HAKEMAAN SEN KANSSASI, JOS TAHDOT. HEI, HEVOSET! TUOSSAHAN SE KÄNNYKKÄ ONKIN... ANTEEKSI, ETTÄ HÄIRITSEN RUOKARAUHAANNE. TULIN VAIN HAKEMAAN... MITÄ NYT? TULIKO JOKU TALLIIN? 75

MITÄ?! TUOHAN ON SE OUTO TYYPPI... WILMA PUJAHTI HIIRENHILJAA LÄHIMPÄÄN KARSINAAN. OLE NIIN KUIN EN OLISIKAAN TÄSSÄ, GORM! ETTE TARVITSE KALLIITA SATULOITA, TYPERYKSET! Mia ! Auta ! Olen pii Gormin lossa karsinas sa . Se k ty yppi o amala n täällä varastaa . Hän aikoo satuloita Hae pian apua, ole ! kiltti! MITÄ... HIENOJA VARUSTEITA... NÄISTÄ SAAN HYVÄT RAHAT. ! PIIP VOI ITKU! ! IP PI Missä olet? i. Pusuja, äit MITÄ... 76 MITÄS TÄÄLLÄ ON?

SINÄ TAAS. PIKKUTYTTÖJEN PITÄISI OLLA JO KOTONA NUKKUMASSA TÄHÄN AIKAAN! MITEN SAISIN SINUT HILJENEMÄÄN... EN KERRO MITÄÄN, LUPAAN SEN! PÄÄSTÄ MINUT LÄHTEMÄÄN. M-MUTTA TULIN VAIN HAKEM... ROISTON HENKI HAISI OLUELLE JA TUPAKALLE. WILMAA OKSETTI. LUULETKO MINUA IDIOOTIKSI? SILLOIN GORM HYÖKKÄSI. HYÖKKÄYS OLI SALAMANNOPEA EIKÄ MIEHELLÄ OLLUT MITÄÄN MAHDOLLISUUTTA PAETA. 77

VIIMEISEKSI KARSINASTA ULOS JUOSTESSAAN WILMA NÄKI GORMIN, JOKA OLI AHDISTANUT ROISTON SEINÄÄ VASTEN. KUKAAN EI LIENE KOSKAAN ILAHTUNUT YHTÄ PALJON SOKAISEVISTA AUTON VALOISTA! ENSIMMÄISENÄ POLIISIAUTOSTA TULI ULOS MIA. OLET ELOSSA! POLIISIPARTIO SATTUI OLEMAAN LÄHELLÄ, KUN SOITIN. TULIMME TÄNNE SUORINTA TIETÄ. GORM EI OLLUT VAHINGOITTANUT ROISTOA, VAAN PITI TÄTÄ PAIKOILLAAN SEINÄÄ VASTEN. PIENIKIN PAKOYRITYS PYSÄHTYI UHKAAVASTI KOHOAVAAN TAKAJALKAAN. 78 SOITITKO POLIISILLE? OLET PARAS! KIITOS! VIEKÄÄ TUO PETO POIS TIELTÄNI! GORM ON TAINNUT TEHDÄ SELVÄÄ ROSVOSTA...

SEURAAVANA PÄIVÄNÄ GORM OLI KOKO TALLIN SANKARI. GORMHAN ON MAAILMAN KILTEIN! EN KÄSITÄ MITÄÄN. GORM EI PIDÄ MIEHISTÄ. SEN OMISTAJA KOHTELI SITÄ KALTOIN, KUN SE OLI PIENI. SE EI LUOTA MIEHIIN. SE RAIVOSTUI NÄHDESSÄÄN KUINKA SE TYYPPI UHKAILI SINUA. EN MINÄKÄÄN OLE KOSKAAN NÄHNYT SITÄ VIHAISENA. EILEN SE OLI KUITENKIN KUIN TIIKERI! JA NYT OLETTE PARHAITA YSTÄVIÄ! KESTI KAUAN, ENNEN KUIN GORM ALKOI LUOTTAA MINUUN. MITÄÄN EI OLISI TAPAHTUNUT, JOS ETTE OLISI PÄÄSTÄNEET SITÄ MIESTÄ TALLIIN TUTKIMAAN PAIKKOJA. NIIN... KAIKKI OLIVAT YHTÄ MIELTÄ SIITÄ, ETTEI SATULOILLA OLLUT MERKITYSTÄ, VAAN IHMISILLÄ. GORM OLI KAIKKIEN MIELESTÄ OIKEA SUPERSANKARI, SAMOIN WILMA JA MIA. SEURAAVA HOPEAHEVOSEN TALLI -JAKSO ILMESTYY HEVOSHULLUSSA 10-11/22! MINUN SATULANI ON AINAKIN 2000 EURON ARVOINEN! u Lopp 79

80 Tarina ja kuvitus: Lena Furberg Julkaistu aiemmin Hevoshullun Kesäspesiaalissa 2014.

81

LASKU! Tuhotut tulppaanit 82

83

ELÄIN LÄÄK ÄRI TÄYSIN NORMAALI PÄIVÄ HEVOSENOMISTAJAN IHANASTA ELÄMÄSTÄ! 84 Loppu

NO NIIN. PISTEET YLLÄTTÄVYYDESTÄ ASTEIKOLLA . TOTAALIYLLÄTYS - HÄN OLI TÄYSIN VARAUTUNUT? HM. VALITETTAVASTI HÄN OLI VARAUTUNUT. ILMALENNON PITUUS? ENTÄ KATAPULTTIEFEKTI? ASTEIKOLLA NOLLASTA KYMMENEEN? VÄHINTÄÄN YKSITOISTA METRIÄ. TÄYSI KYMPPI TIETYSTI! HEH! KOKONAISVAIKUTELMA? KYMMENEN! Tarina ja kuvitus: Lena Furberg ELIITTISELÄSTÄHEITTÄJÄN ON TÄRKEÄTÄ PITÄÄ TARKKAA HARJOITUSPÄIVÄKIRJAA! 85

AHAA. TEKSTIVIESTITILAUS. GRANDE KOLOSSO... NIIN, HALOO? ANTONION PITSERIA. MITÄ SAISI OLLA? RAPEAKSI PAAHDETUILLA PORKKANOILLA, TULPPAANINVARSILLA JA TUOREILLA KOIVUNLEHDILLÄ. OREGANON TILALLE KAURAHIUTALEITA. JA LASTENPITSA RAA’ALLA VALKOKAALILLA, VOIKUKANLEHDILLÄ JA MEHUKASKUORISILLA OKSILLA (EI TAMMEA, SE ON KITKERÄÄ). MITÄ IHMETTÄ! ONPA OUTO PITSERIA! HEILLÄ EI OLE VARASTOSSA EDES PERUSRAAKAAINEITA! JA NYT HEILLÄ ON KAKSI ASIAKASTA VÄHEMMÄN. 86 Tarina ja kuvitus: Lena Furberg

SINULLAPA ON MUKAVAN LEPPOISA HARRASTUS, EMMA! PONILLA KÖRÖTTELY! KUINKA PALJON TÄSSÄ ON HEVOSVOIMIA? HEHHEE! MINÄ AJAN MOOTTORIPYÖRÄLLÄ. SEN MOOTTORISSA ON 150 HEVOSVOIMAA. YKSIKÖ...? HIK! MISSÄ TÄSSÄ ON KÄSIJARRU?! Tarina ja kuvitus: Lena Furberg SE EI TOIMI. ONNEA MATKAAN! 87

o t e i t u t Ro 88 Teksti & kuvat: Sara Holmgren Lusitano näytöksessä London International Horse Show’ssa vuonna 2016. Lusitano

Lusitanoja on jalostettu sota- ja härkätaisteluhevosiksi. Rodun historia ylettyy tuhansien vuosien taakse menneisyyteen. Lusitanot ovat nopeita reagoimaan ja oppimaan. Ne ovat eteenpäinpyrkiviä ja notkeita. Kokoaminen on hevosille helppoa, koska niillä on luontainen kyky kantaa painoaan takaosalla. Siksi lusitanot oppivat helposti vaikeita koululiikkeitä kuten piaffia ja piruetteja. Kouluratsastuksen lisäksi nykypäivän lusitanot sopivat Working Equitationiin. Alkuperä Lusitano on eräs maailman vanhimmista hevosroduista. Se on yhdessä espanjalaisen PREhevosen kanssa sukua Iberian niemimaalla eli Portugalin ja Espanjan alueella jo 25000 vuotta eKr. eläneelle sorraianponille. Villejä sorraianponeja risteytettiin Etelä-Afrikasta ja Välimeren ympärysmaista tuotujen hevosten kanssa. Näiden joukossa oli muun muassa berberihevosia ja arabialaisia hevosia. Lusitano ja PRE PRE-hevosten ja lusitanojen jalostus kulki suunnilleen samoilla linjoilla aina 1700-luvulle asti. Kun härkätaistelut hevosilla kiellettiin Espanjassa, rotuja alettiin jalostaa erikseen. Portugalissa jatkettiin härkätaisteluihin sopivien hevosten kasvatusta. Espanjassa keskityttiin enemmän hevosten ulkonäköön ja liikkeisiin. PRE-hevosiin verrattuna lusitanoilla on hieman lyhyempi selkä ja sen häntä on kiinnittynyt alemmas. Pään profiili on myös kyömympi. Jatkuu... #lusitano 89

Kuvat: Getty Images Ulkonäkö Lusitanon pää on keskikokoinen ja vähän kyömy, muttei kovera. Kaula on hyväasentoinen, lyhyehkö ja paksu. Lavat ovat voimakkaat, usein jyrkät. Rintakehä on lihaksikas, runko tiivis ja selkä lyhyt. Takaosa on vahva ja jalat ovat pitkät. Jouhet ovat paksut ja silkkiset, usein kiharat. Lusitania on Portugalin vanha nimi. Laita hakusanaksi ”International Lusitano You Tube Horse Show 2021 Highlights”, niin näet mitä kaikkea lusitanojen kanssa voi tehdä. Nimi: Lusitano Alkuperä: Portugali Säkäkorkeus: Tammat keskimäärin 155 cm, oriit 160 cm Värit: Kaikki värit ovat sallittuja, kimo ja ruunikko ovat yleisimmät Tyyppi: Pyöreä ylälinja, neliönmallinen rakenne Luonne: Kuuma, mutta aina ystävällinen ja yhteistyöhaluinen. 90 Tällä hevosenhoitajalla on aika hieno työpaikka!

Portugalilainen Ratsastuskoulu Portugalilainen Ratsastuskoulu, Escoela Portuguesa Portugalilaisen Ratsastuskoulun hevoset ovat altér real -lusitanoja. Ne ovat ruunikoita ja niitä kasvatettiin aiemmin kuninkaallisten käyttöön. Koulussa on säilytetty vanhoja ratsastusperinteitä. Varusteet ja asut ovat samanlaisia, joita käytettiin kuninkaallisissa talleissa 1700-luvulla. Lue lisää: Suomen Lusitanohevosyhdistys, https://fialry.weebly.com Portugalin jalostusjärjestö: Associação Portuguesa de Criadores do Cavalo Puro Sangue Lusitano www.cavalo-lusitano.com Lusitano on notkea ja sillä on pehmeät ja matkaavoittavat liikkeet. 91

n e  o P e nnot l o s i o s k ka ja? Piparkakku Nami! Bonnie the Poni Hei! Olen Ellie ja vuokraan maailman parasta ponia. Se on Bonnie the Poni. Se on kuin ilmetty Polle, vaikka onkin tamma. Se rakastaa tarhasta karkailua, koska ruoho on tunnetusti aina vihreämpää aidan toisella puolella. Ruuan suhteen Bonnien kanssa ei ole leikkimistä. Ruokaa pitää sen mielestä syödä aina eikä se missään tapauksessa halua jakaa annoksiaan muiden kanssa. Sillä on omat konstinsa pitää rehut itsellään tarhassa. Se käy piehtaroimassa heinissä niin, ettei kukaan muu koske niihin enää. Se syö piparkakkuja, keppejä ja kuivia lehtiäkin. ”Kaiken voi syödä” on Bonnien motto. Hevoshullun lukijat ovat kertoneet Pollea muistuttavista hevosystävistään – näitä veijareita saattaa esittäytyä myöhemmin lisää Tallinseinällä. Olen ylpeä kaikista hevosista, jotka piristävät ihmisten elämää jekuilla! Maullakaan ei aina ole niin väliä. Tällä ponilla on maailman huonoimmat pöytätavat. Rehuja roiskuu sinne tänne aina! Usein löydämme Bonnien tarhasta punaläiskikkäänä. Tarhan aidat ovat punaiset. Me epäilemme, että punaiset jäljet ovat merkkejä epäonnistuneista karkuyrityksistä. Bonnie hankaa itseään usein aitoja vasten. Kesälaitumella Bonniella on läheisessä aitauksessa luotettava kaveri, Nisse. Aina, kun talutamme Bonnien Nissen ohi, tamma ryhdistäytyy ja kävelee näyttävästi häntä koholla. Sen olemus lässähtää heti, kun pääsemme vähän kauemmas. Bonnie huvittelee myös heittelemällä minua selästään. Se tuntuu oikein miettivän, sinkoaisiko se minut oikealle vai vasemmalle. Tilanne päättyy hyvin usein 1–0 Bonnien hyväksi. Onneksi se jää aina hiljaa paikoilleen seisomaan, kun putoan. Se katselee minua kuin kysellen: ”Miksi sinä siellä makaat?” Kerran kilpailuissa Bonnie pinkoi minkä jaloistaan pääsi, aivan kuin se olisi osannut radan ulkoa. ”Pitele kiinni, minä hoitelen tämän, Ellie!” se tuntui sanovan. Kaikki meni hyvin viimeiselle esteelle asti. Silloin tamma päätti, että on minun vuoroni hypätä. Se pysähtyi ja minä jatkoin matkaa esteen yli yksin... Ellie Ljosta Hedin Pelle Tunnen erään ponin, joka muistuttaa paljon loistavaa Pollea! Sen nimi on Pelle, se on villinä ja vapaana Ljosta Hedissä kasvanut russ-poni. Se on siis sisimmässään villihevonen, aivan kuten Polle. Se pitää pienistä lapsista, jotka antavat sille paljon herkkuja ja rakkautta, mutta vanhemmille ratsastajille se saattaa temppuilla oikein kunnolla. Pelle ei pidä ratsastuskentästä lainkaan, siellä se temppuilee aina eniten. Sen mieli muuttuu aina iloisemmaksi heti, kun se pääsee metsäpoluille. Kaikki sujuu hyvin niin kauan kuin Pelle saa itse valita reitin. Sillä on erittäin vahva oma tahto! Kaikesta temppuilusta huolimatta Pellen sydän on täyttä kultaa. Sen katseessa on jotain, joka tuottaa lämpöä ja iloa. Pellen kanssa on helppo kuvitella, millaista Emman elämä Pollen kanssa on. Tylsiä päiviä ei taatusti ole eikä tule! Reija 92 Villiksi syntynyt? Hienoa!

Russ-poni Kajsa Kiltti, mutta keksii kepposia. Niin sitä pitää! Yhtä ahne ja hauska kuin Polle! Laiska ja pirteä oman mielensä mukaan. Maailman rasittavin, mutta myös ihanin poni! Maria Little Superman Ponimme Little Supreman hallitsee virnistelyn jalon taidon! Alma Hieno riimu! Elize – paras! Tässä on lempiponini Elize. Se on kuin Polle, koska se keksii kaikenlaisia jekkuja! Elsa Muutkin osaavat irvistellä! Noah – tykinkuula Tiiliseinä palasiksi? Täysin mahdollista! Lyhyine jalkoineen Noah muistuttaa täyteen vauhtiin päästyään lentävää lihapullaa! Se ampaisee välillä eteenpäin kuin tykinkuula, aivan kuin se kuvittelisi pystyvänsä juoksemaan tiiliseinän läpi noin vain. Noah liikkuu tosin reippaasti vain ja ainoastaan silloin, kun itse haluaa. Se on nautiskelija, joka välttää turhaa liikkumista. Se rakastaa ruokaa ja herkkuja. Mari Prinssi Prinssi, jonka kanssa elin yhdessä 30 vuotta, muistutti paljon Pollea. Prinssi oli äärimmäisen kiltti, mutta se tiesi olevansa minua vahvempi. Jos se ei halunnut tehdä jotain, se ei sitä tehnyt. Emme esimerkiksi voineet laukata kotoa poispäin, ainoastaan kotiinpäin. Prinssi pysähteli aina kesken maastoilun pissalle – ja valitsi paikan aina jonkin pensaan luota niin, että pääsi samalla syömään. Jonkin aikaa sen paras ystävä oli pässi. Ne karkasivat yhdessä naapurikylään ja syötyään siellä koko yön ne makasivat lepäilemässä eräässä puutarhassa, kun menin hakemaan niitä kotiin. Prinssi kieltäytyi nousemasta ja pässi puski minua puolustaakseen ystäväänsä. Syksyisin Prinssi tiesi aina mistä parhaat omenat löytyivät. Se karkasi usein naapuriin omenoiden perässä. Viisivuotiaana Prinssi oli ravivalmentajan luona opissa. Siellä se toimi kuin Polle konsanaan. Se saatiin lähtemään pihasta ainoastaan luudalla hätis- Pässi henkivartijana, sitä sietää pohtia! telemällä. Lopulta Prinssi ryhdistäytyi ja oppi ihan hyvin ajolle. Ravivalmentaja toimi myös kengittäjänämme. Nyt, 40 vuotta myöhemmin, hän muistaa ponimme edelleen erittäin hyvin! Monica 93

at m m n uusi miset o k h i suv eli – kuulu s i e R Ep Pikku TEKSTI : Pikku-Epeli Terhi Kemppinen en ja ppin Kem i KUVAT: Terh arkisto ojan ajun ck-P dbä San Eva PUHTAAKSIKIRJOITUS Hirnauskis! kiltti taakin, olen urhea, is mu t nu mi a ta at Joku sa u-Epeli. enhevosruuna Pikk om su ) en in ma lle po (ja aika iseksi varsa-ajoista aiku an ih ni tä äs äm el Kerroin 2011. illa vuosina 200 8– vu si n lu ul sh vo He i hevoseks i hlavuoden kunniaks ju n lu ul sh vo He in Nä rjan omaan, mitä olen sa rt ke a ta ah ip pi lin ajatte an. ehtinyt saada aika n ee lk jä n se mi ty päät iin! kyyt ä ä p p Hy O alkutetaanpa alkuun pieni kertaus elämäni kvuosilta. Olin omistajilleni Eva Sandbäc ulle Pajunojalle ja Kirsi ”Kikka” Visakoiv sen, hevo en arjais liinah tilattu varsa. He halusivat muita vaatimuksia heillä ei ollut. No, kuten vuodet ovat osoittaneet, he saivat kaikkea muuta, . VäTalven 2008–09 sain vielä olla pihatossa sa. eesis man a ksiss rjoitu lillä kävin irtohypyt ysha koksista rjoitu Ihan ensimmäisistä irtohypytysha avan seura tikentällä Annan luona omistajani saivat viestin: ”Epeli pyllersi pari kertaa ristikoiden yli, sitten se juoksi portista läpi.” Pyllerrys viittasi kaiketi siihen, että olin päässyt hieman pulskistumaan oltuani vapaalla heinällä pihatossa. Olen edelleen tuolloin alkaneella jatkuvalla laihdutuskuurilla. Minkäpä sille mah- mutta sitäkin enemmän! Ensimmäinen kesä meni emäni Pullan kanssa laitumella. Syksyllä kävin nappaamassa Urjalan näyttelystä maitovarsana II+ -palkinnon. Talven vietin pihatossa ja yksivuotiskesän orilaitumella Lammilla. Syksyllä 2007, reilun vuoden iässä menin Teivoon ajo-opetukseen Seppo Sarkolan talliin. Sain totutella valjaisiin ajokoulun ”eskariluokalla”. Samana syksynä kävin näyttelyssä ensin Ypäjällä (II-palkinto), sitten valtakunnallisissa mitte- Hämeen alueen suomenhevosten mestari vuosimallia 2016. Ratsailla Reija Vähätalo. löissä Vermossa, tuloksena II-palkinto. keväällä Talvi 2007–08 kului taas pihatossa, in elälisää ajo-opetusta ja kesän 2008 nautiskel mästä laitumella Ypäjällä. AnSyksyllä 2008 oli vuorossa ratsutus. Opin sa kans an na Kärkkäisen luona perusasiat satul vuorossa ja tutustuin irtohypytykseen. Sitten oli ravikoulun toinen luokka. 94 Kisaura taa, että ruoka maistuu! Samalla, kun minua näiden vuosien aikana vietiin paikasta toiseen ja käsiteltiin, opin monta hevosen elämään liittyvää asiaa, kuten madotuksen, raspauksen, rokotukset ja asiallista käyttäytymistä kuljetuksissa ja näyttelyissä ja vieraissa paikoissa. kanssa ja Aloitin kisaurani esteradoilla Annan sa nuokans an Sind i valjakkoajon puolella Heid kkovalja in jatko rena hevosena. Vanhempana la. tasol lla ajossa Kikan kanssa alue- ja kansallise alueMenestystäkin tuli, voitimme Hämeen aruu mest den aluei ja a mestaruuden kaksi kerta

Olen aina kehunut olevani komea ja ihana. Tässä teille kuvallinen todiste vuodelta 2011. (Kuvaa EI ole manipuloitu.) Seuraavana tähtäimessä ovat Suomenheden kerran sekä kaksi kertaa suomenhevosten vosten Kuninkaalliset Ypäjällä syksyllä, jos mestaruuden. olen silloin kunnossa. Sitä ennen minut saatEste- ja kouluradoilla olen kisannut monta taa bongata Hamina Bastionin hevostapahtuvuotta Reija Vähätalon kanssa. Napsimme masta kesäkuussa. sijoituksia ja kerran jopa voiton koulukisoista. Esteratsastuksessa olemme suomenhevosJatkuu ... ten Hämeen aluemestareita vuosimallia 2016. Reijan mielestä olen hyvä hevonen, koska Kilpailin valjakkoajossa toisen omistajani, Kirsi Visakoivun kanssa. ratsastajan ei tarvitse kuin istua kyydissä, minä hoidan hommat. Olen kisapaikoilla helppo ja kiltti tapaus, minulle käy kaikki – etenkin syöminen. Maistan mielelläni kukkakimppujakin, jos sellaisia sattuu palkintojenjaossa kohdalle osumaan. Kouluradoilla ehdoton valttini on tasaiEpelin saavutuksia: suus. Suoritan tehtävät • Valjakkoajon Hämeen mestaruus, hevoset 2011 ja 2013 kuuliaisesti Helpppo A-tasol• Valjakkoajon alueiden mestaruus, hevoset 2014 la. Esteradoilla päihitän muut • Esteratsastuksen Hämeen aluemestaruus, suomenhevoset 2016 nopeilla ja käännöksillä. • Suomenhevosten valjakkomestaruus 2020 ja 2021 95

Edustustehtäviä Kilpailujen ohessa olen ehtinyt olla mukana vaikka missä! Teivon Kuninkuusraveissa 2011 vedin lähtöjen esittelyjä Heidi Sindan ajamana. Vuosien varrella olen vieraillut vanhusten luona ja ollut mukana niin monessa eri näytöksessä, etteivät ihmisetkään enää taida muistaa kaikkia tapahtumia! Pidetty leirihevonen Olen ollut Sappeen Ratsutilalla kesätöissä leirihevosena parina kesänä. Olen ollut sielläkin hyvin pidetty tyyppi, olenhan kiltti ja kuuliainen. Tomera leiriläinen antoi reippaat pohjeavut. Tulkitsin hänen pyytäneen laukkaa, joten lähdin hienoon koottuun laukkaan. Samassa leirin opettaja, Reija, jonka tunnen hyvin yhteisiltä kisareissuiltamme, huusi: ”Epeli seis!” KuuliaiA idat ovat aina o lleet minu lle lä h in n ä sena ruunana pysähdyin saman tien. Harhidaste, jos kaipa a n syötävää ta pelkkä i h a lu a n mi vain, että ratsastajani ei ollut aivan tilanteen n ä hd ä m a a i lm a a . tasalla, hän jatkoi matkaa – maahan asti. Loimet – YÄK! Loimet olivat minusta pitkään inhottavia, ne kutittivat etenkin, jos olin pesun jäljiltä märkä. Niinpä tein loimista ahkerasti patalappuja. Omistajat ja tallihenkilökunta eivät siitä riemastuneet, vaan keksivät erilaisia virityksiä tihutöiden estämiseksi. Minulle laitettiin kauluri, joka salli pään laskemisen maahan ja syömisen, mutta esti loimen tuhoamisen. Siitäkin he joutuivat luopumaan, koska rimpuilin niin, että päädyin kerran seinään kiinnitettyyn ruokakuppiin seisomaan. Kuonokopasta muotoilin kätevänä tyyppinä kuolaimet. Se alkoi pysyä paikoillaan vasta, kun ihmiset tekivät viheliäisiä paalinaruvirityksiä siihen. Nykyisin siedän loimia jo paremmin, mutta pitkään riisuin niitä myös tarhakavereiltani. Siksi jouduin välillä ulkoilemaan yksin. Mukavaa arkea Asun nykyisin Mäkkylän Ratsutilalla, lähellä Teivon ravirataa. Valjakkoajosta jäin eläkkeelle reilu vuosi sitten. Törmäsimme harjoituksissa estetolppaan, eikä siitä seurannut pieni vaiva oikein otta- 96 nut hyvästä hoidosta ja levosta huolimatta toipuakseen niin, että olisin voinut jatkaa valjakkokisoja täydellä teholla. Olen nyt kokonaan Evan omistuksessa, Kikka jatkaa omalla tahollaan valjakkoajoa uuden suloisen ponin kanssa. Käymme Evan kanssa sekä kouluvalmennuksissa että maastossa – tässä lähellä on hyvät maastot, on mäkiä ja koordinaatiolle hyvää tekeviä epätasaisia polkuja. Tänä talvena on ollut paljon lunta, joten olenkin saanut hankitreeniä oikein kunnolla! Huhhuh! Evan apuna on pari vuokraajaa. Heidän kanssaan käymme tunneilla, jumppaamme koululiikkeitä ja hyppäämme pieniä esteitä. Kesällä pääsen uimaan ja kahlailemaan läheiseen järveen. Päivät vietän aamusta iltaan tarhassa hyvän kaverini, Tuuren kanssa. Vaikka olen jättänyt loimet pääosin rauhaan, riisun Tuuren riimun aina silloin tällöin, saavat ihmisetkin vähän virikettä etsiessään sitä milloin mistäkin, usein naapuritarhan puolelta. Tuurekin osaa kyllä riisua minun riimuni, olisikohan ottanut minusta mallia?

Kuva: Garin Helenius Lähikuvassa: Pik ku-Epeli Sukupouoli: ru una Rotu: suomenhe vonen Synt. 29.4.200 6 i. Jaapeli e. V.T. Hiima Väri: trt, tia, se k kuonolla, mtja skvsk, otj kjko, Kasvattaja: A vtj vko nna Kärkkäine n Omistaja: Eva Sandbäck-Pajun oja Mu kavia muistoja... n tilanteisiin, kun olen jääny t jumiin putkiaitoje n väliin. Joutuipa kasvattajani Anna Kärk käine kin ydältä ntapö ruoki n kerra häätämään minut ien – leiskautin kuulemma komean loikan tukev heiaitojen yli. Kiipesin sinne syömään, koska nä oli kerta kaikkiaan kaikkein herkullisinta ison paalin keskiosassa. e Monen monta kertaa olen livistänyt omill at korke teilleni niinkin, että aidat, myös sellaiset i. ja sähköllä varmistetut, ovat jääneet ihan ehjiks Välillä pääsen raviradalle ja sitä ympäröiville metulusäreiteille laukkaamaan. Teivosta ja raviko en. mäiensim ni elämä eni Olen kuulemma hyvin pollemainen hevon ajoista muistuukin miele sattuu ja tapahtuu koko sen kengityksen jälkeinen tapaus. Olin niin ylpeä Evan mukaan kanssani laitsellä ajan. Livistän karsinasta, jos ihminen ei osaa uusista kengistä, että livahdin jollain mysti eiden kaver an - taa ovea kiinni. Käytävältä verot keinolla tarhastani ja karautin valjastuskatoksil loun estari Tallim kin. heinäannoksista pikku suullisia ohi kävellessäle esittelemään niitä muille kaiken syötäväksi kelpaanastauko keskeytyi ikävästi, kun eräs ventovieras ni ja muutenkin syön tilaioisin van. Maastossakin keskityn syömiseen aina ihminen tuli kysymään, oliko häneltä sattum lla ikuise mma t suuden tullen. Siksi olenkin kuule yksi suomenhevonen kateissa. Tällä välin minu nya rii- laihdutuskuurilla! Onneksi meillä on talliss oli saatu kiinni ja laitettu valjastuskatokseen viatkovin mma kyisin Heinätin-nimiset koneet, jotka tarjoilevat musta kiinni. Seisoin siellä kuule aan ruokaa yölläkin! toman näköisenä, kun tallimestari tuli hakem Pidän lapsista, he saavat halata päätäni mieminut. ajani heittäytyy liian Tarhasta karkailu on ollut aina lempipuuhaani. lin määrin, mutta jos omist n hempeäksi, heilautan hänet sivummalle. • Välillä se on tosin johtanut hieman noloihinki Pollemainen, nimensä veroinen 97

instagram.com/hevoshullu_fi • storyhouseegmont.fi Vuonna 2022 Hevoshullusta ilmestyy 26 numeroa, joista seitsemän on tuplanumeroita. JULKAISIJA: Story House Egmont PL 1269, 00101 Helsinki palaute@egmont.fi storyhouseegmont.fi TILAAJAPALVELU: 0203 39000 (ark. klo 8–18, 8,4 snt/min) tilaajapalvelu@egmont.fi tilaa.storyhouseegmont.fi Tilausmuutokset tulevat voimaan seuraavasta mahdollisesta numerosta alkaen. Päätoimittaja: Jukka Torvinen Suomentaja: Terhi Kemppinen Latoja/taittaja: Jani Kemppinen Piirroskuvitus: © Lena Furberg, ellei toisin mainita. Kuvat: Getty Images, ellei toisin mainita. Mediamyynti: Timo Lepistö Saarsalo Oy 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi Painettu EU:ssa. ISSN 0356-5483 Aikakausmedia ry:n jäsen Tilaajien tiedot viedään EU:n tietosuojaasetuksen mukaiseen asiakas- ja markkinointirekisteriin. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön markkinointitarkoituksiin ilmoittamalla asiasta Story House Egmontin tilaajapalveluun. Lisätietoa käsittelystä, rekisteröidyn oikeuksista ja muusta tietosuojasta: storyhouseegmont.fi/tietosuoja. LUKIJAPOSTIOHJEET: Voit lähettää lukijapostia osoitteeseen: Hevoshullu, (Palstan nimi) Story House Egmont PL 1269, 00101 Helsinki Liitä mukaan nimimerkki, jonka voimme julkaista lehdessä. Käsittelemme meille lähetettyjä yhteystietoja EU:n tietosuojaasetuksen mukaisesti. Henkilötietoja ei käytetä markkinointitarkoituksiin, ja ne hävitetään käytön jälkeen. Seuraava Hevoshullu, numero 8, ilmestyy 13. huhtikuuta! Lempihevonen muuttaa – näin selviät tilanteesta! Tietoa ja testi: Ratsastusmerkit Rotutieto: KASPIANPONI BACK TO BASICS: Tallin säännöt i ...ja tietyst ! E L L O P a n a iki-ih

Anna lahjaksi luettavaa! PAW Patrol Bamse Pets Garfield Systeri Hevoshullu TILAA! Netissä: tilaa.storyhouseegmont.fi Puhelimella: 0203 39000 (ark. klo 8–18, 8,4 snt/min) Sähköpostilla: tilaajapalvelu@egmont.fi Muumi #lukuliike storyhouseegmont.fi TOPModel

S S U P S Y T Ä L YL Sisällä: I! • Hevoshullun e rikoislehti • muistikirja • tarroja • kaulakoru • pyyhekumi i t h e L ssä! i e t s i p hevoshullu_fi storyhouseegmont.fi Erikoisnumero, joka ei kuulu lehtitilaukseen. Irtonumerohinta 9,95 €.