4 / 2021 KRIGSINVALIDEN SOTAINVALIDI

2 SOTAINVALIDI 4 / 2021 4 Muistamme: professori Leo Jarho 5 Mitä tulisi tehdä kuolleen henkilön kunniamerkeille? 6–7 Katri Jefremoffin värikäs elämä Sivut 6–7 Kolttasaamelainen Katri Jefremoff kertoi elämästään, jossa on riittänyt käänteitä. Edunvalvonta 8 Lakimies: Laitoshoito tai tehostettu palveluasuminen 9–11 Veljeskodit olivat vastaus ikääntyvien sotainvalidien tarpeisiin 13 Lukuvinkkejä Sivut 16–17 14–15 Kahden sodan tuntematon vänrikki Kalle Lehmus 100-vuotias sotainvalidi Osmo Roine on viettänyt aktiivista elämää. Hyvinvointi 18–19 Ulkoilu tekee hyvää talvellakin! 20–21 Tutustu panssarimuseoon Sotainvalidityötä kentällä 22–39 Sotainvalidipiirien ajankohtaisia kuulumisia ja tulevia tapahtumia Krigsinvalid 40–43 Svenska sidor 44 Elämän sana 46–47 Valtiokonttorissa sotainvalidien parissa tehtävä työ on muuttunut 48 Ratkaise ristikko! Sivut 46–47 Valtiokonttorin Saija Pyymäki (vas.) ja Tuulevi Sajankoski ovat monille tuttuja yhteistyökumppaneita. Kannen kuva: Anu Hame Sotainvalidi ilmestyy neljästi vuodessa. 81. vuosikerta. SOTAINVALIDI Sotainvalidi-lehden alustava aikataulu vuodelle 2022 Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Päätoimittaja: Markku Honkasalo Viestintäpäällikkö: Marja Kivilompolo Tiedotustoimikunta : pj Markku Honkasalo, Juha Laikari, Marja-Liisa Taipale, Marko Hakala, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen ja Marja Kivilompolo aineisto ilmestyy 1 4.2. 2.3. 2 13.5. 8.6. 3 2.9. 28.9. 4 4.11. 30.11. Lehden aineisto ja yhteydenotot: Sotainvalidi-lehti, Ratavartijankatu 2 A, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Levikki: 10 584 Painopaikka: Savon Paino Oy ISSN: 0049-1349 Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 045 788 42 733 tai si-lehti@ sotainvalidit.fi

3 Pääkirjoitus Veljeskodit – sotainvalidien vanhuuden turva Sotainvalideja varten rakennetuilla sairas- ja tavakseen Valtiokonttorin vastatessa kustanveljeskodeilla on ollut ja on edelleen keskeinuksista. nen rooli heidän hoidossaan. Jo 1980-luvulViime vuosikymmenelle tultaessa sotainla herättiin huomaamaan, että vaikeavamvalidien lukumäärän vähentyminen ohjasi maisten sotainvalidien erityistarpeet eivät sairas- ja veljeskodit laajentamaan toimintule riittävästi huomioiduiksi julkisen tervetaansa uusin asiakasryhmiin ja niiden tarydenhoidon laitoksissa. Sosiaali- ja terveysvitsemiin palveluihin. Tämä toi niille talouministeriön asettama Sotainvalidien sairasdellisia haasteita kuntien ja Kelan ostopalvekotiryhmä totesi sotainvalidien tarvitsevan luihin kohdistuneen tiukan hintakilpailun hyvätasoisia ja nimenomaan sotavammoihin seurauksena. Samalla osa veljeskodeista siirperehtyneen henkilökunnan antamia perustyi ne perustaneilta yhdistyksiltä ja säätiöiltä sairaanhoidon palveluita ja kaupallisille toikuntoutusta sekä lyhyt- tai Erityisen tärkeää sotainvalideille mijoille. Alkupitkäaikaista laitoshuoltoa. ja heidän puolisoilleen ja leskilleen peräinen ajatus Sairaskotien roolina nähtiin on, että neuvontapalvelu jatkuu niiden siirtymimyös laitoshoitoa ennalta koko Suomen kattavasti. sestä julkisen ehkäisevä toiminta. Työryhterveydenhuolmä ehdotti alueellisten sairaskotien rakenlon käyttöön ei ole enää osoittautunut toimitamista. Tuolloin arvioitiin, että sairaskodit vaksi. siirtyisivät sotainvalidien sairaskotitarpeen Valtiokonttorin nykyinen sopimus sotainasteittain vähentyessä julkisen terveydenvalidien hoitolaitosten kanssa päättyy vuohuollon käyttöön. den 2022 lopussa ja seuraavan kauden kilpaiPääosin 1980-luvulla rakennettujen sailutusta on ryhdytty valmistelemaan. Vuonna ras- ja veljeskotien ansiosta sotainvalidien 2023 voimaan astuva sote-uudistus muuttaa hoitolaitosten paikkamäärä oli lähes 1700. myös veljes- ja sairaskotien toimintaympäAlkuun niissä oli asiakkaina enimmäkseen ristöä julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon vaikeavammaisia sotainvalideja. Seuraavalla siirtyessä kunnilta hyvinvointialueiden vasvuosikymmenellä niissä päästiin kuntouttatuulle. Sotilasvammalain mukaisista palvemaan myös lievävammaisia sotainvalideja ja luista veljeskodeissa ja muissa sotainvalidivähitellen enenevässä määrin muita sotiemen hoitolaitoksissa vastaa kuitenkin vuoden me veteraaneja. 2022 jälkeenkin Valtionkonttori, jonka tehtäSotainvalidien ja heidän puolisoidensa ja vänä on turvata niiden saatavuus. leskiensä kannalta merkittävä täydennys saiSotainvalidien kannalta on tärkeää, että he raskotien palveluihin oli tuolloin myös neuvoivat myös jatkossa saada tarvitsemiaan hoivontapalvelu, jonka sairaskodit saivat hoidetto- ja kuntoutuspalveluita heidän tarpeisiin- sa perehtyneissä ja tutuksi tulleissa hoitolaitoksissa. Vaikka hoidettavien määrä supistuu, tulee hoitopaikkoja olla käytettävissä kaikissa maakunnissa. Erityisen tärkeää sotainvalideille ja heidän puolisoilleen ja leskilleen on, että neuvontapalvelu jatkuu koko Suomen kattavasti. Sairas- ja veljeskodit sekä niiden henkilökunta ovat kiitettävästi huolehtineet sotainvalidien ja heidän puolisoidensa sekä leskiensä hyvästä hoidosta, kuntoutuksesta ja monipuolisista palveluista. Tämä oli tavoite niitä perustettaessa ja kuluneiden vuosikymmenien aikana toiminta on vielä jalostunut monin tavoin. Sotainvalidien vanhuudenhuollon viimeisetkin vuodet tulee hoitaa yhtä kunniakkaasti. Seppo Savolainen pääsihteeri Hyvää itsenäisyyspäivää sekä rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta jäsenille, Sotainvalidin lukijoille sekä yhteistyötahoille! Keskustoimisto ja kunniamerkkipalvelu ovat kiinni 27.–31.12.2021.

4 Ajankohtaista Muistamme Professori Leo Jarho *24.10.1930 † 21.9.2021 Leo Jarho syntyi Hämeenlinnassa, kävi Hämeenlinnan poikalyseota ja kirjoitti ylioppilaaksi 1952. Hän valmistui Helsingin yliopistosta lääketieteen lisensiaatiksi 1960 ja sai neurologian erikoislääkärin oikeudet vuonna 1966. Jo kesällä 1957 lääkäriksi opiskeleva Jarho kiinnostui sotainvalidien hoidosta, kun hän pääsi sivutoimiseksi amanuenssiksi Sotain- validien Veljesliiton Aivovammasairaalaan. Myöhemmin hän jatkoi Aivovammasairaalan apulaisylilääkärinä ja vuodet 1972–1978 ylilääkärinä. Vuonna 1973 hän väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi aiheena ”Täydellinen muistinmenetys sodan aivovammaisilla.” Aivovammasairaalan liittyessä vuonna 1978 osaksi laajentunutta Kaunialan sotavammasairaalaa Leo Jarho nimitettiin Kaunialan ylilääkäriksi. Professorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1988. Päätoimensa ohessa Leo Jarho toimi pitkään mm. Helsingin yliopiston anatomian laitoksen assistenttina ja tuntiopettajana sekä konsultoivana neurologina Vakuutusalan Kuntouttamiskeskuksessa ja Invalidisäätiössä. Kaunialan johtajaylilääkärin tehtävästä hän jäi eläkkeelle vuoden 1993 lopulla. Hän jatkoi sen jälkeenkin ansiokkaasti monissa eri tehtävissä sotainvalidien hyväksi elämänsä loppumetreille asti – mm. Veljesliiton ja Kaunialan eri toimikunnissa ja työryhmissä sekä Kaunialan Toverikunnassa. Erittäin merkittävä oli Leo Jarhon panos maan kattavan sairas- ja veljeskotiverkoston rakentamiseksi ikääntyvien sotainvalidien kuntoutuksen ja hoidon turvaamiseksi. Hänen ja tapaturmaviraston johtajan Keijo Kajaksen yhteisen vetoomuksen tuloksena sosiaali- ja terveysministeriö asetti työryhmän tätä hanketta valmistelemaan. Työryhmän vuonna 1983 tekemän esityksen pohjalta maahamme rakennettiin 1990-luvun alku- Muistoja kesältä – maalaustalkoot Ylitorniolla vuosiin mennessä yhteensä 19 sotainvalidien sairaskotia jo aiemmin Joensuuhun ja Iisalmeen valmistuneiden lisäksi. Sotainvalideille tärkeä oli myös Leo Jarhon yhdessä psykiatrian professori Kalle Achtén ja psykiatrian erikoislääkäri Matti Pontevan kanssa 1990-luvun puolivälissä laatima asiantuntijalausunto 'Maamme 2. maailmansodan veteraanien pitkäaikaiset traumaperäiset stressihäiriöt'. Vain harvat olivat siihen mennessä saaneet psyykkisen sotavamman perusteella korvausta. Traumaperäisten psyykkisten häiriöiden korvauskäytäntö lähti – tosin aika hitaasti – etenemään arvostettujen asiantuntijoiden esittämään suuntaan. Leo Jarho osallistui aktiivisesti myös kansainväliseen sotainvalidi- ja veteraanityöhön. Helsingissä lokakuussa 1991 pidetyssä Maailman Veteraanijärjestön yleiskokouksessa hänelle myönnettiin MVJ:n kansainvälinen kuntoutuspalkinto ”erityisistä ansioista sotainvalidien ja veteraanien kuntoutuksen hyväksi”. Leo Jarho sai ansioistaan myös monia kotimaisia huomionosoituksia. Vuonna 1997 hänelle myönnettiin harvinainen 3.luokan Vapaudenristi punaisen ristin kera. Omaisten suruun osaa ottaen muistamme Leo Jarhoa ja hänen arvokasta elämäntyötään sotainvalidien, veteraanien ja heidän puolisoidensa ja leskiensä hyväksi. Juhani Saari Etsintäkuulutus: "Romanit Suomen sotahistoriassa" Hyvät Sotainvalidi-lehden lukijat: onko teillä tietoa tai kuvia sotilaista, lotista, sotilaspojista, pikkulotista, työvelvollisista tai muista sotatyötä sota- tai kotirintamalla tehneistä romaneista aikavälillä Suomen sisällissota-Lapin sota? Uusimman kirjaprojektini työnimi on "Romanit Suomen sotahistoriassa". Romanikulttuurin asiantuntijana toimii Hilkka Lindgren. Kuva: Studio Saraste Jaana Laamanen Tutkija FT Yhteydenotot: jaana@maitolaiturimaisteri.fi P. 040 766 3645. Jätäthän vastaajaan soittopyynnön. Oikaisu Varmavärin veteraanitalkooprojekti kävi tänä kesänä Lapissa, Ylitornion Meltosjärvellä maalaamassa 95-vuotiaan sotainvalidi Uuno Ylihannun omakotitalon. Kyseessä oli jo kuudes kerta, kun Varmaväri ilahdutti työpanoksellaan sotainvalidia. Noin 13 tuntia kestäneen maalausurakan ohella he ehtivät myös jututtaa Ylihannua ja kuulla hänen elämästään. Lämpimät kiitokset jälleen Varmavärille sekä muille työtä tukeneille toimijoille! Edellisessä Sotainvalidi-lehdessä 3/2021 oli Varsinais-Suomen piirisivulle 26 tullut väärä nimi piirihallituksen jäseniä listatessa: Lahja Marjaston nimeksi oli lipsahtanut virheellisesti Marja Lahjasto. Pahoittelemme virhettä!

Ajankohtaista Aivoinvalidit ry lopettamiskokous 10.12.2021 5 Onnittelemme Veljesliiton Aivoinvalidit ry lopettaa toimintansa vuodenvaihteessa 2021/2022. Yhdistys kutsuu jäsenensä kokoukseen Helsinkiin ravintola Merimakasiiniin os. Hietalahdenranta 14 perjantaina 10. joulukuuta klo 14.00. Osallistumisesta pyydän ilmoittautumisen minulle 7.12. mennessä p. 040 3700 999 tai kanerva.seppo@gmail.com. Seppo Kanerva puheenjohtaja Toivotamme asiakkaillemme perheineen hyvää itsenäisyyspäivää ja rauhallista joulun aikaa. Valtiokonttorin henkilöstö Vi önskar våra kunder med sina familjer en trevlig självständighetsdag och en fridfull jultid. Statskontorets personal Juhani Saari 75 vuotta Sotainvalidikentän ja yhteistyötahojen laajasti tuntema Juhani "Jussi" Saari täytti 6. päivä lokakuuta 75 vuotta. Jussin tie sotainvalidien parissa käynnistyi jo vuonna 1971, kun hänet palkattiin Tapaturmavirastoon "viimeiseksi ylimääräiseksi lakimieheksi", joiden palkkaamiselle oli kyllä tarvetta jatkossakin. Sotainvalidien Veljesliiton entinen puheenjohtaja (2009–2017) ja pääsihteeri (1987–2009) toimii yhä Veljesliitossa erinäisissä tehtävissä sotainvalidien sekä leskien ja puolisojen hyväksi. Lämpimät onnittelut, Jussi! Mitä tehdä edesmenneen henkilön kunniamerkeille? Suomi on ansioituneiden kansalaisten palkitsemisen suhteen suurvalta, joten kodeissa on valtava määrä kunniamerkkejä. Henkilön kuoltua omaisten on päätettävä, mitä he merkeillä tekevät. Yhtä oikeaa vastausta ei ole vaan esimerkiksi Sotamuseo ja SVR:n ja SL:n ritarikunnat antavat suosituksia ja ohjeistuksia. Suomalaisia kunniamerkkejä ei tarvitse palauttaa saajan kuoleman jälkeen. Ulkomaisten kunniamerkkien osalta toimitaan kunniamerkin antaneen ritarikunnan sääntöjen mukaisesti. Lähtökohtana arvokkuus Kunniamerkki on perinteinen tapa osoittaa arvostusta tehdystä työstä. Veteraanien kunniamerkit on ansaittu sotatoimissa rintamalla ja useimmissa perusteissa on lisäksi kirjaus urheudesta. Suositus on, että merkit jäävät lähiomaisille muistuttamaan edesmenneen ihmisen työstä ja saavutuksista. Isovanhempien sota-ajan kokemukset ovat alkaneet kiinnostaa myös nuorempia sukupolvia, joten merkit voivat olla arvokas lisä sotapolun vaiheita selvittäessä myös tulevaisuudessa. Museot enää harvoin vastaanottavat merkkejä, sillä usein niistä löytyy jo kaikki merkit. Alueella voi olla perinnehuoneita tai muita paikkoja, jotka voivat olla merkeistä kiinnostuneita. Päätökset tehdään tapauskohtaisesti. Jos omaisten on mahdotonta säilyttää kunniamerkkejä, voi niiden palauttamisesta sopia merkin antaneen ritarikunnan kanssa. Osa palautetuista merkeistä voidaan uusiokäyttää. Koska kunniamerkit ovat henkilökohtaisia, ei niitä saa kantaa kukaan muu kuin ne saanut henkilö. Merkkien myynninkään ei katsota olevan niiden arvon mukaista. Hautajaisissa kunniamerkit voidaan kiinnittää tummaan tyynyyn ja laittaa esille vainajan arkun eteen ennen siunaustilaisuuden alkua. Kunniamerkkityyny voi olla esillä myös muistotilaisuudessa. Lisätietoa: www.ritarikunnat.fi ja www.svr100.fi Marja Kivilompolo Kunniamerkki on perinteinen tapa kiittää työstä isänmaan hyväksi. Vuoden 2021 itsenäisyyspäivänä palkitut julkaistaan ritarikuntien nettisivuilla 1.12.

6 Katri Jefremoff opettaa kolttasaamea sekä kolttasaamelaisten perinnekäsitöitä. Kolttasaamelaisilla naisilla on perinteisesti kolme päähinettä: tytön, aviovaimon ja lesken lakki. Katrilla on kuvassa yllään vaimon lakki. Kolttasaamelaisen sotainvalidin värikäs elämä Katri Jefremoffin kotialbumi Katri Jefremoff, 89, syntyi Petsamossa Puskankylässä marraskuussa vuonna 1932 9-lapsiseen perheeseen. Lapsuuttaan hän muistelee lämmöllä. - Petsamossa oli hyvä, ainahan sitä kotona on tietenki hyvä. Ihan hyvin olivat kaikki asiat silloin Petsamossa ko asui. Perheet olivat isoja ja naapuriyhteisöt läheisiä. - Oli kalastusta ja poronhoitoa – kaikki nämä kuului siihen. Naapureita oli Puskankylässä kuusi ja naapurit siihen aikaan olivat erittäin hyviä auttamaan toisiaan. Paljon tekivät, puuhommat ja muut, vuoroin siihen taloon ja taas toiseen ja siten autettiin toisiamme. Oikein hyvin oli asiat meillä. Koulua vieraalla kielellä Katri aloitti koulunsa Parkkinassa, mutta oppiminen oli hankalaa, sillä koulussa puhuttiin vain suomea, mitä saamenkieliset lapset eivät osanneet. - Ummikkona menimme kouluun. Siihen aikaan emme tienneet suomen kieltä ollenkaan, koska toinen kotikieli oli venäjä. Elikkä meillä kotona puhuttiin koltansaamea ja venäjää. Koulussa olis pitänyt suomea puhua, mutta ei osattu. Mukana kuitenkin olimme, vaikkemme kerinneet montaa kuukautta olla. Opintie keskeytyi talvisodan nopeaan syttymiseen. Suomi ei ehtinyt evakuoida kaikkia kansalaisiaan ja petsamolaiset jäivät neuvostoliittolaisten vangeiksi. - Muurmanskista meidät vietiin eteenpäin Luujärvelle. Siellä meitä oli monta kymmentä. Markkinastakin oli koululaisia. Katri oli vankina ollessaan 7-vuotias, joten hänen muistikuvansa tuosta ajasta ovat vähäisiä. Jotakin hän kuitenkin muistaa. - Ei siellä mitenkään huono ollut, kaksi suurta parakkia ja niissä oli niin paljon ihmisiä kuin vain mahtui. Useampia perheitä oli ja saimme olla yhdessä. Sotavankeusaikaa kesti useamman kuukau- Petsamossa syntyneen Katri Jefremoffin elämässä on riittänyt käänteitä useamman ihmisen edestä. Kolttasaamelainen rouva kertoi elämästään kesällä Lapin kuntoutuksessa. den ajan ja kesällä he pääsivät pois ja kotiin karanteenin jälkeen. Vanhemmilleen Katri muistaa tämän kaiken olleen vaikeaa aikaa. Ruotsiin sotalapseksi Petsamoon palattuaan Katri joutui lastenkotiin, sillä hänen isänsä oli sodassa ja kuoli vuonna 1945, äiti kuoli kaksi vuotta aiemmin. - Nuorena on molemmat vanhemmat menneet, orpona on oltu kauan. Vaikeata se oli, varsinkin sotien jälkeen. Lastenkodista Katri, kuten muutkin, toimitettiin Ruotsiin sotaa pakoon. Sillä aikaa petsamolaiset joutuivat jättämään kotinsa toistamiseen, tällä kertaa lopullisesti. - Petsamon lastenkodista meitä meni kaikki, hoitajat ja lapset, Ruotsiin. Ne olivat Skellefteåssa, minä eri paikassa. Olin silloin 10-vuotias. Katri kertoo ruotsalaisen perheensä olleen hyvä ja hän viihtyi siellä. Sujuvasti kesken haastattelun Katri vaihtaakin kielen ruotsiksi ja toteaa ”det går lika bra att prata svenska”. - Minä kävin Ruotsissa kansakoulua kolme vuotta. Toista kertaa menin kouluun enkä ymmärtänyt mitään, ummikkona menin taas. Istuin koulussa vaan mukana. Mutta kun ei mitään muuta kieltä kuule, niin kyllä sitä pikkuhiljaa alkoi oppimaan. Katri olisi halunnut jäädä Ruotsiin, sillä hänellä oli siellä hyvä perhe ja koti, jossa hän viihtyi. Ruotsiin jääminen olisi kuitenkin vaatinut luvan Suomesta. Ruotsin-aikaiseen perheeseen syntyi pysyvä side ja he pitivät yhteyttä: Ruotsista mm. lähetettiin myöhemmin Katrin lapsille lastenvaatteita ja he vierailivat usein Lapissa. Petsamon lapset palasivat Ruotsista Suomeen lastenkotiin Lohjalle, jossa he olivat aikuisiksi asti, niin myös Katrin sisarukset. Tuhottu Lappi Katri Jefremoff palasi Suomeen vuonna 1946 ja sai olla mummonsa Paulan kanssa, sillä Katri oli jo 15-vuotias. - Me tulimme ensin Rovaniemelle, joka oli maan tasalla. Se oli kerta kaikkiaan niin poltettu ja pommitettu. Korkalovaarassa oli parakki, missä sai yöpyä. Sanomalehti oli pään alla, Katri muistelee kauhistellen. Rovaniemeltä matka jatkui Ivaloon, jonne ihmiset menivät sitä mukaa, kun saivat asunnon. Katri hankki töitä kotiapulaisena ja pystyi osallistumaan taloudenpitoon mummonsa kanssa. - Kyllä Ivalokin oli poltettu maan tasalle. Ei ollut muuta kuin raunioita, joiden ehjäksi jääneissä kellareissa ihmiset asuivat. Saksalaisilta oli jäänyt oikein hyvät maanalaiset korsut, joissa me asuimme. Katrin perhe oli hajallaan eri puolilla Suomea. Hän sai yhteyden sisaruksiinsa heidän ollessaan Lohjalla lastenkodissa. Mummo oli nuorelle Katrille suuri tuki. - Paula-mummo oli hyvä turva. Minulla oli lisäksi kaksi enoa, jotka rakensivat pikkumökkejä Nellimin Sarvijärvelle, johon sitten pääsivät muuttamaan. Sarvijärvelle suuntasi myös Katri mummonsa kanssa. Perheen perustaminen Oman perheen Katri sai vuonna 1950, kun hän meni naimisiin petsamolaisen kotikylän pojan kanssa. - Mooses oli syntynyt vuonna 1926, joten hän oli ehtinyt sotaankin. Saksalaisten pois ajamisen hän kertoi olleen raskainta. Siellä kuoli paljon Suomen sotilaita. He asettuivat asumaan Sarvijärvelle pikkumökkiin ja perustivat perheen, johon syntyi seitsemän lasta. - Nyt jälkeenpäin olen ajatellut, että kuinka sitä on kaikkeen ehtinyt: ei tullut vedet sisälle eikä ollut sähköjä eikä mitään siihen aikaan, kaikki piti ulkoa juosta ja töitä tehdä. Vie mennessä, tuo tullessa. Lasten kanssa aika meni mukavasti, Katri muistelee työntäyteisiä vuo-

7 Petsamolaisia. Paula-mummo kuvassa vasemmalla. Isoon taloon Jefremoffit asuivat Sarvijärvellä 30 vuotta, minkä jälkeen mies halusi oman tilan ja he muuttivat Nellimin kirkonkylälle. Samassa talossa Katri asuu yhä, tosin nyt yksin, sillä Mooses nukkui pois 19 vuotta sitten. Iso talo on pitänyt vireän naisen työn touhussa. - Siinä on paljon lenkkeilemistä, kun yhdestä huoneesta kävelee keittiöön ja takapuolelle, Katri nauraa. Kolttasaamen kieli ja kulttuuri ovat pysyneet Katrille rakkaina. Lapsilleen hän puhui kolttasaamea ja opetti sitä myöhemmin myös Nellimin koulussa. Hän on myös perehtynyt koltan perinnekäsitöihin. - Käsitöitä olen opiskellutkin, kolme vuotta kolttaperinnekäsitöitä, ja olen opettanut sitä Ivalossa ja Nellimissä. Kiinnostusta on riittänyt, Katri sanoo. Hänestä onkin hienoa, että kiinnostus ja arvostus alkuperäiskansojen kieltä ja kulttuuria kohtaan ovat nousseet. Tilanne oli toinen, kun hänen lapsensa kävivät koulua. - Saamen kielen puhuminen kouluissa kiellettiin silloin, kun minun lapset olivat koulussa. Yhtään ei saanut puhua saamea, koska piti oppia suomea. Se tuntui pahalta, että lapsilta kiellettiin oman äidinkielen puhuminen ja niin se monelta jäi. Se oli kyllä kurjaa, ja se oli kaikille saamelaisille sama. Talvisodan aikaisen sotavankeuden johdosta Katri haki parikymmentä vuotta sitten sotainvaliditeettia, josta hän kuuli ensimmäistä kertaa Olga-siskoltaan. Hakemukset ja tarvittavat todistukset toimitettuaan Katri sai 10 %:n invaliditeetin. Sen myötä hän on päässyt säännöllisesti kuntoutukseen ja saanut kotiinsa arkea helpottavia palveluja. Katri esittelee tekemäänsä kaunista korua, jossa on kolttasaamelaisen käsityöperinteen mukaisesti käytetty helmiä. Petsamolaisia mummoja kehräämässä ja karstaamassa. Oikealla kuvassa Katrin Paula-mummo. Tosin välimatka nousee haasteeksi etenkin ateriapalvelun kanssa. - Ruokapalvelu olisi, mutta se on minulle vähän liian hankala, kun ruoat on Ivalossa, ja Nellimistä Ivaloon on matkaa 42 kilometriä eikä sitä lähdetä vain minun takia tuomaan. Ilmeisesti Nellimissä ei ole muita kuin minä, joka saisi ruokapalvelun. Kyllä siihen on yritetty ratkaisua löytää. Mutta aina kun Ivalossa käyn niin minä sitten otan useamman päivän ruoat mukaan. Katri Jefremoffin kotialbumi sia hymyillen. Puolisolla Mooseksella oli poroja, mutta ei niin paljon, että ne olisivat elättäneet perheen. Hän olikin töissä valtiolla siirtotyömailla eli osallistui maan jälleenrakennukseen. – Ja sitä työtä Lapissa riitti. Katri Jefremoffin kotialbumi Tärkeää ja monipuolista kuntoutusta Kuntoutuksessa Katri Jefremoff on kulkenut Rokualla ja nyt hän on toista kertaa Rovaniemellä Lapin kuntoutuksessa. Hän on viihtynyt hyvin. - Kyllähän tänne matkaa kertyy, mutta olenkin täällä koko kuntoutusajan eli kaksi viikkoa. Täällä saa seurustella koko ajan ja se onkin erittäin tärkeää. Kotona kun on melkeinpä yksinään, niin täällä onkin erilaista ja se on hirveän hyvä, että näkee ihmisiä. Tämä on mielelle tärkeää, ei pelkästään liikuntaa, Katri kiittelee. Ei sijaa katkeruudelle Tuttuun tapaan sota-ajan kokemukset nousevat esille myös kuntoutujien kesken. - Ei minussa katkeruutta ole. Minä vain ruukasin sanoa, että sota on sota. Vaikka meillä kaikki sinne jäi, niin ei ole katkeruutta. Niin olisi hankala elää. Katri on palannut lapsuusmaisemiin useita kertoja sekä unissaan että oikeasti. - Ensimmäisillä kerroilla meille asti ei päässyt vaan mummolasta piti palata. Sain siellä itkeä jokirannalla, sen jälkeen on ollut hyvä eikä sota ole näkynyt unissakaan. Petsamonjoki virtaa yhtä kauniina, Katri sanoo ja hymyilee rauhallisesti. Marja Kivilompolo

8 Lakimies Laitoshoito tai tehostettu palveluasuminen Sotainvalidi joutuu kotona asumisen vaikeutuessa selvittämään, millaisia vaihtoehtoja on käytettävissä ja kuka niistä päättää. Laitoshuollon ohella pitkäaikaista hoitoa tarjoaa tehostettu palveluasuminen ja eräissä tapauksissa myös tavallinen palveluasuminen. Sotainvalidin pitkäaikainen hoito Sotainvalidien Vanhainkodit ja hoitolaitokset terveyskeskuksen vuodeosasto Sotilasvammalain laitoshuolto Sotilasvammalain nojalla 10–100 prosentin sotainvalideilla on mahdollisuus päästä Valtiokonttorin kustantamaan laitoshuoltoon, jos he ovat sen tarpeessa. Päätöksen laitoshoidosta ja sen korvaamisesta tekee Valtiokonttori, jolla on veljeskotien lisäksi sopimuksia myös muiden hoitolaitoksien kanssa. Sotilasvammalain mukaiseen laitoshuoltoon sisältyy hoito, kuntouttavat toimenpiteet, lääkkeet, ruoka ja puhtaus sekä vaatetus. Laitoshuollon ajalta Valtiokonttori maksaa elinkoron, mutta ei täydennyskorkoa. Määräaikainen ja jaksoittainen yli kolme kuukautta kestävä laitoshoito vähentää täydennyskorkoa. Hoidon jatkuttua kuusi kuukautta katkaistaan haitta- ja avuttomuuslisän sekä jatkuvan sairausapulisän maksu. Kunnallinen pitkäaikaishoito Kunnat ovat järjestäneet asukkaidensa laitoshoidon aiemmin yleensä vanhainkodeissa tai terveyskeskusten vuodeosastoilla. Niissä annettu hoito katsotaan pitkäaikaishoidoksi, kun se on kestänyt 90 päivää tai on tehty päätös pitkäaikaishoidosta. Vähintään 10 prosentin sotainvalideilta ei peritä tällaisesta hoidosta maksuja. Valtiokonttori maksaa kunnalle hoidosta aiheutuneet kustannukset. Tällöin täydennyskorko, haitta- ja avuttomuuslisä sekä jatkuva sairausapulisä katkaistaan samalla tavoin kuin sotilasvammalain mukaisessa laitoshuollossa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kunnat ovat vähentäneet huomattavasti omia pitkäaikaisen hoidon paikkoja ja korvanneet niitä tehostetulla palveluasumisella. Tehostettu palveluasuminen Kunnat myöntävät tehostetun palveluasumisen paikan niille, jotka eivät pärjää enää kotipalveluiden avulla kotona. Palveluasumisessa asiakas maksaa asumiskulut, kuten vuokran sekä mahdolliset sähkö- ja vesimaksut. Vähintään 10 prosen- Hoidosta päättää Pitkäaikaishoitoon pääsee Palveluun sisältyy Valtiokonttori 10–100 %:n sotainvalidit, joilla hoidon tarve Tehostettu palveluasuminen kunta kunta hoitoa tarvitseva, joka ei selviydy kotona hoitoa tarvitseva, joka ei selviydy kotona - hoito ja kuntou- - hoito tus - lääkkeet - lääkkeet - ruoka ja puhtaus - asuminen (10–100 %:n sotainvalideilla ei palvelumaksuja) - ruoka ja puhtaus - vaatetus - vaatetus Asiakkaan maksut ei maksuja Kelan tuet hoitotuki ei maksuja - vuokra + asumiskulut - palvelumaksut (10–100 %:n sotainvalideilla ei palvelumaksuja) hoitotuki - hoitotuki - asumistuki - sairausvakuutuskorvaukset tin sotainvalidi saa kunnan järjestämässä tehostetussa palveluasumisessa ateria-, siivous-, pyykki- ja vastaavat palvelut maksutta. Sotainvalidin itsensä maksettavaksi jää asumiskulujen lisäksi sairaanhoito ja lääkekulut. Koska tehostettu palveluasuminen rinnastetaan kotona asumiseen, se ei vaikuta sotainvalidin saamiin sotilasvammakorvauksiin eikä oikeuteen päästä kuntoutukseen. Asumiskuluihin on mahdollista hakea Kelalta eläkkeensaajan asumistukea. Tavallinen palveluasuminen Kunta voi järjestää pitkäaikaista palveluasumista myös tavallisena palveluasumisena. Lähtökohtaisesti sen maksut määräytyvät yhdenmukaisin perustein kotihoidon maksujen kanssa. Vähintään 10 prosentin haitta-asteen sotainvalidilta ei kuitenkaan peritä maksua kunnan järjestämistä tukipalveluista, joita ovat esimerkiksi ateria-, siivous- ja pyykkipalvelut. Niistä kunta saa korvauksen valtiolta. Vuokra- ja muut asumiskustannukset jäävät kuitenkin sotainvalidin maksettaviksi siltä osin kuin niihin ei ole mahdollista saada asumistukea. Tarjolla on myös runsaasti täysin yksityistä palveluasumista. Niissä asuessaan sotainvalidi saa maksuttomia tukipalveluja vain, jos ne ovat kunnan hankkimia. Muista palveluista aiheutuvien kulujen perusteella voi hakea Valtiokonttorilta tulosidonnaista sairausapulisää. Seppo Savolainen lakimies

TEEMA Veljes- ja sairaskodit 9 Hoivaa ja kuntoutusta ikääntyville sotainvalideille Veljes- ja sairaskodit syntyivät vastaamaan ikääntyvien sotainvalidien uusiin tarpeisiin. Yhä useampi ei selviytynyt enää kotonaan, mutta eivät myöskään tarvinneet sairaalahoitoa. 1970-luvulla alettiinkin puhua sodassa vammautuneille tarkoitetuista sairaskodeista, jotka toimisivat eräänlaisina sairaalan ja kuntoutuslaitoksen välimuotona. Lähtölaukaus Pohjois-Karjalasta Liikkeelle lähdettiin Pohjois-Karjalassa, jossa katsottiin, että syrjäseuduilla asuvien sotainvalidien olosuhteissa oli parantamisen varaa. Tapaturmaviraston mukaan yleinen tarve oli niin suuri, etteivät yhteiskunnan resurssit olisi siihen riittäneet, eikä kaikkia vaikeavammaisia olisi pystytty hoitamaan kotona. Sotainvalideille oli saatava sotilasvammalain mukaan korvattavaa hoitoa. Pohjois-Karjalan sotainvalidipiiri aloitti kunnallisten edustajien kanssa keskustelut sotainvalidien hoitokodista ja elokuussa 1978 tapaturmavirasto hyväksyi rakenteilla olevan Pohjois-Karjalan Sairaskodin sotainvalidien erityishuoltolaitokseksi, mikä tarkoitti sitä, että valtio maksoi laitoksen käyttökustannukset. Edellytyksenä oli, että asukkaina oli vähintään 30 %:n haitta-asteen sotainvalideja. Pohjois-Karjalan Sairaskoti vihittiin käyttöön 17.12.1978. Seuraavaksi vuorossa oli Pohjois-Savon sotainvalidipiiri, joka vuonna 1976 ryhtyi kaavailemaan sairaskodin rakentamista. Suunnitelmat saivat lisää vauhtia, kun piirin puheenjohtajaksi tuli Pohjois-Karjalan sairaskotihankkeessa taustavaikuttajana toiminut kenraalimajuri Pentti Syrjä. Piirissä ei haluttu ajautua erimielisyyksiin sairaskoteihin aluksi nihkeästi suhtautuneen Veljesliiton kanssa, joten se pyysi liiton johdolta toimintaohjeita. Ilmapiiri oli suotuisampi, sillä Veljesliiton kanta oli muuttumassa ja piti Pohjois-Savon hanketta ”tarkoituksenmukaisena”. Liiton hallitus totesi helmikuussa 1979, että ”hanke on terveellä ja tarkoituksenmukaisella pohjalla ja että sen toteuttamista voidaan eri tavoin tukea myös liiton taholta”. Valmis sairaskoti, Iisalmen Veljeskoti, vihittiin käyttöön 7.3.1982. Siitä tuli ensimmäinen sotainvalidien itsensä hallinnoima sairaskoti. Toista sairaskotia Pohjois-Savo ei sen sijaan saanut. Veljesliitossa sairaskoteja kannatti alkuvaiheessa ennen kaikkea Kaunialan sotavamma- sairaalan ylilääkäri Leo Jarho, jonka mielestä sotainvalidit sopivat huonosti vanhainkoteihin, joihin suuren kysynnän vuoksi otettiin etupäässä huonokuntoisia potilaita. Käytännössä vanhainkotien potilaat olivat usein tylsistyneitä vuodepotilaita, kun sen sijaan vammojen vaivaamat sotainvalidit olivat monesti henkisesti vireitä. Lisäksi vanhainkotien kuntoutusmahdollisuudet olivat vähäiset. Myöhemmin sairaskotiohjelmaa suunniteltaessa Jarho piti huomionarvoisena sitä, että sotavammaisten hoidossa oli pyritty viemään läpi ajatus aktivoivasta ja kuntouttavasta laitoshoidosta nopeammin kuin vastaava ajatus toteutui yleisen terveydenhuollon puolella. Veljesliiton suhtautuminen muuttuu myönteiseksi Veljesliiton johdossa myönteistä suhtautumista asiaan ruokkivat ennen kaikkea ensimmäisistä sairaskodeista saadut positiiviset kokemukset. Vuoden 1982 alussa liitto linjasi tarkoituksenmukaiseksi turvata jäsentensä laitoshuolto tulevaisuudessa kunnallisten palveluiden kehittämisen lisäksi myös sotainvalidipiireissä tapahtuvan sairaskotitoiminnan avulla. Puolustusvoimain komentaja Lauri Sutela tutustumassa Joensuun Niinivaarasta paikalliselle sairaskodille varattuun tonttiin kesällä 1977. Kuvassa vasemmalta arkkitehti K. Solanko, sotainvalidi Terho Könönen ja komentaja Sutela. Hänen takanaan kenraalimajuri Heinrichs, opetusneuvos J. Soila sekä liiton puheenjohtaja Jorma Pätiälä. Hänen vieressään kenraalimajuri T. Tuominen, kenraalimajuri P. Syrjä, toiminnanjohtaja U. Rautiainen, insinööri P. Kostamo sekä kaupunginjohtaja Aaro Heikkilä.

10 TEEMA Veljes- ja sairaskodit Työryhmä selvittämään tarvetta Veljeskoti on tärkeä paikka myös mielen virkeyden kannalta. Veljes- ja sairaskodeissa sotainvalidit ovat aina saaneet laadukasta ja monipuolista kuntoutusta. Osaaminen on myös alueen muiden kuntoutujien käytössä. Veljesliiton edustajat vierailivat vuonna 1983 sosiaali- ja terveysministeri Marjatta Väänäsen luona esittämässä erityisen sairaskotityöryhmän muodostamista. Näin tapahtuikin ja Keijo Kajaksen johtama työryhmä alkoi selvittää sotainvalidien pitkäaikaishoitoon tarvittavien alueellisten sairaskotien tarvetta ja niiden rahoitusmahdollisuuksia. Vuoden 1983 lopulla jättämässään muistiossa työryhmä arvioi pitkäaikaista laitoshuoltoa tarvitsevien sotainvalidien määräksi vuosituhannen loppuun saakka 650–850. Koska sairaskodeissa annettiin myös kuntoutusta ja jaksottaista hoitoa, minimitarpeen katsottiin olevan tuhat paikkaa. Työryhmä esittikin vuosina 1985–1989 rakennettavaksi – jo olemassa olevat paikat huomioon ottaen – eri puolille maata alueellisia sairaskoteja, joissa olisi yhteensä noin 800 vuodepaikkaa. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että sairaskodit tulisivat myöhemmin, sotavammaisten huoltotarpeen vähennettyä, osaksi yleistä sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää. Työryhmän suunnitteli sairaskotien rahoituksen niin, että rakennuskustannuksista 60 % katettaisiin valtion pitkäaikaisilla lainoilla, 30 % Raha-automaattiyhdistyksen avustuksilla ja 10 % omarahoituksella, toisin sanoen sotainvalidipiirien, kuntien, seurakuntien, säätiöiden ym. yhteiskuntatahojen toimesta. Käytännön toteutuksessa merkittävää apua saatiin myös Lions-liitolta, jonka toimeenpaneman Punainen Sulka-keräyksen tuotosta huomattava osa kanavoitiin Veljesliiton kautta sairaskotihankkeisiin. Koko maan kattava sairaskotiverkosto syntyy Suunnitelmat etenivät ja vuoden 1989 lopussa Suomessa oli toiminnassa 11 sairaskotia. Sairaskotiverkosto laajeni 1990-luvun tait- teessa käytännössä koko maan kattavaksi. Tässä vaiheessa valtiovalta katsoi valmistuneiden ja valmisteilla olevien sairaskotipaikkojen yhdessä kuntien laitoshuoltopaikkojen kanssa riittäväksi tyydyttämään sotainvalidien laitoshuoltotarpeen eikä enempää olisi enää tarvetta rakentaa. Sairaskotien rakentaminen ja Veljesliiton laitoksissa tehdyt laajennukset saatiin onnekkaasti toteutettua lähes kokonaan ennen kuin maa ajautui pahaan taloudelliseen lamaan 1990-luvun alussa. Rakentamisen päätyttyä Suomessa oli 21 sotainvalidien sairaskotia. Kaunialan sotavammasairaalan ja Kyyhkylän kuntoutussairaalan kapasiteetit mukaan lukien koko maassa oli tämän jälkeen sotainvalideille yhteensä noin 1 600 sairas- ja kuntoutusasiakaspaikkaa. Neuvontapalvelut veljeskoteihin Sotainvalidien lakisääteisiin korvauksiin liittyvissä kysymyksissä jäseniä auttoivat perinteisesti sotainvalidiosastot ja -piirit, mutta ikääntyvien toimijoiden tilalle tarvittiin uusia auttajia. Sotilasvammalain uudistamista käsittelevä työryhmä esitti vuonna 1993, että sotainvalidien neuvonta tulisi siirtää liiton paikallisorganisaatiolta sen piiriorganisaation, Tapaturmaviraston (v. 1996 lähtien Valtiokonttori), sairaskotien ja muiden sotainvalidien laitosten järjestämälle neuvontaorganisaatiolle. Vuonna 1997 alkoi valmistelutyö ja seuraavana vuonna neuvontapalvelua toteutettiin lähes jokaisessa sairaskodissa. Neuvontaa hoiti jo vuoden 1998 aikana yhteensä 22 sotainvalidien sairaskotia ja kuntoutussairaalaa ja palvelun kustannuksista vastasi Valtiokonttori. Veljesliiton vastuulla oli toimittaa sairaskodeille sotilasvammakorvauksia koskevaa materiaalia. Liitto järjesti myös koulutusta uusille asiamiehille, sihteereille, sosiaalityöntekijöille ja neuvontapalvelutyöntekijöille. Neuvontapalvelu ei kokonaan korvannut sotainvalidipiirien ja -osastojen neuvontaa, vaan täydensi sitä. Valtiokonttori tähdensikin ohjeissaan, että toiminnan piti tapahtua yhteistoiminnassa Veljesliiton piirien ja osastojen kanssa. Neuvontapalvelusta on muodostunut sotainvalideille sekä puolisoille ja leskille olennainen ja läheinen toimija, jonka puoleen voi kääntyä melkein missä tahansa asiassa. Myöhemmin myös muut veteraanit ovat päässeet tämän tärkeän palvelun piiriin. Olennainen osa työtä ovat kotikäynnit, joilla palveluneuvoja näkee asiakkaan ympäristön, kuulee kenties myös omaisia ja pohtii asiakkaalleen parasta, hänen tarpeisiinsa vastaavaa toimintaa yhdessä muiden ammattilaisten kanssa. Marja Kivilompolo Veteraaniliittojen valtuuskunnan Matti Louekoski ja Malla Taipale luovuttivat Hokulin 30-vuotisjuhlaseminaarissa veteraaniliittojen tinalautasen Hokulille. Huomionosoituksen vastaanottivat pj Katja Ilvonen ja varapj Satu Laitinen (oik.). Lähde: Sotainvalidit edellä käyden vammoista huolimatta. Tuomas Hoppu 2015.

TEEMA Veljes- ja sairaskodit 11 Veljeskotien arvokas historia on osa toimintaa Veljes- ja sairaskotien oma yhdistys, Hoitoja kuntoutuslaitosten liitto Hokuli ry perustettiin 31 vuotta sitten. Lokakuussa jäsenyhteisöjen edustajia kokoontui Helsinkiin vuosi myöhässä järjestettyyn juhlaseminaariin, jossa eri alojen ammattilaiset kertoivat näkemyksiään ajankohtaisista asioista. Hokulin puheenjohtaja, Oulunkylän kuntoutuskeskuksen toimitusjohtaja Katja Ilvonen kertasi yhdistyksen historiaa ja nykypäivän kuulumisia puheessaan, josta lyhennetty versio alla. Vietämme nyt vuoden myöhässä yhdistyksemme 30-vuotisjuhlaa. Kokemusta ja osaamista on sotainvalidien ja veteraanien osalta kertynyt kuitenkin pidemmältä ajalta, kuin yhdistyksen 31 toiminnan vuodelta. Ovathan monet jäsenyhteisöistämme toimineet tehtävässään jo ennen kuin Hokuli ry perustettiin. Keskiössä ovat alusta asti olleet sotiemme veteraanit. Reilun kymmenen vuoden aikana alkuperäinen tehtävä, sotainvalidien, muiden sotiemme veteraanien, lottien, leskien ja puolisoiden palvelut ovat vähentyneet asteittain. Niitä on jäsenyhteisöstä riippuen tällä hetkellä keskimäärin noin 10–30 % toiminnasta, mutta joillakin vielä jopa 50 %. Meitä on hyvin monen kokoisia yksiköitä, noin 20 toimijaa eri puolilla Suomea. Meillä on ollut hieman harvinaisempi muutos, kun kohderyhmä, Suomessa sodan käyneet, vähentyvät ja käytännössä pian loppuvat. Valoja ei taloista voi kuitenkaan sammuttaa huone kerrallaan. Emmekä me ihan paikallaan ole olleet uutta odottamassakaan, vaan noin kymmenen vuoden aikana sekä jäsenyhteisöjemme että myös yhdistyksemme toimintaa on ajanmukaistettu ja kehitetty reippaastikin vastaamaan kulloistakin, tämän päivän tarvetta. Veteraanikuntoutuksesta ikäihmisten kuntoutuksen edelläkävijöiksi Valtiokonttorin kustantamassa ja ohjaamassa SOVE-Tulevaisuus -hankkeessa pian kymmenen vuotta sitten räätälöitiin malleja ja polkuja tulevaisuuteen, aiempaa osaamista hyödyntäen, uutta kohti. Muistan hyvin sen innostuksen ja vahvan halun hyödyntää osaamista, kehittää uutta, mitä joukolla tehtiinkin. Ja sillä tiellä jatkoimme – veteraanikuntoutuksesta ikäihmisten kuntoutuksen edelläkävijöiksi, joka oli jonkun seminaarimme nimikin. Sitten alkoi koputella sote-uudistus, jota on maassamme rakennettu hartiavoimin ja erilaisten hallituskokoonpanojen toimesta, pitkään, mutta ei ehkä niin hartaasti. Jäsenyhteisöillemme tämä kyselymme mukaan jossakin vaiheessa näytti jopa erinomaisel- ta alueelliselta mahdollisuudelta. Harmi vain, että valmistelu sittemmin poukkoili ja jokunen sote- ja maku-malli on kaatunut loppumetreilläkin, mikä aiheutti paljon epävarmuutta kunnissa ja suunnitelluissa maakunnissa, joiden määräkin välillä vaihteli. Totuus on, että sote-uudistuksen valmistelu on jopa hidastanut jäsenyhteisöjemme strategisen polun rakentamista – osa jo välillä löytyneistä askelmerkeistä katosi. Muutoksia on sittemmin tapahtunut jonkin verran myös joidenkin jäsenyhteisöjemme omistuspohHokuli ry:n puheenjohtaja Katja Ilvonen kertasi puheessaan jassa. Suunnistamme koh- yhdistyksen historiaa. ti tulevaisuutta osittain sumun keskellä, majakan valot ehkä loistatarvitaan hoivaa ja vaikuttavaa kuntoutusvat hämärästi. Hyvinvointialueiden koordita sekä iäkkäille että muulle väestölle. Meillä naatit ja mallit rakentuvat hitaasti. Yksityihokulilaisilla on osaaminen ja upea arvopohsellä sektorilla on mallissa lähtökohtaisesti ja, jolla voimme jatkossakin tarjota laadukjulkista täydentävä rooli. Meitä huudetaan kaita palveluja. tälläkin hetkellä apuun, kun julkisen oma Tarvetta osaamiselle on kapasiteetti tai resurssit eivät riitä. Pysyvään liittoon ei kuitenkaan taideta haluta ryhtyä, Hoivaa tarvitaan kotona, mutta tarvitaan ainakaan vielä. myös turvallisia ympärivuorokautisia hoiJoillakin alueilla ja jäsenyhteisöillämtopaikkoja, joiden laadusta on käyty jo me väylä saattaa olla selvempi kuin toisilla. usean vuoden ajan keskusteluja. Otsikot Olemme kuitenkin aika hyvin selvillä kariovat välillä kirkuvia, meille aika vieraita, koista, ja toisaalta karttamerkkejä selvitämkun hoivaa monistetaan laadusta tinkien me itse. Juuri näissä johdon seminaareissaja voitto maksimoiden. Myös pirstaleihan me etsimme tietoa, tuomme osaamisnen kuntoutuksen kenttä tarvitsee vahvaa tamme esiin, selvitämme väylää. kehittämistä, mikä onkin käynnissä. Siihen Yhteistyömme Valtiokonttorin kanssa on kehittämiseen osallistumme mekin. aina ollut hyvää. Olemme osallistuneet vuoIlman vaikuttavaa, monipuolista kunsien varrella myös palvelujen kehittämiseen toutusta ei synny työkykyä eikä toimintaja määrittämiseen. Senkin olemme viestineet, kykyisiä elinvuosia, mikä parhaimmillaan että haluamme huolehtia sotainvalideista ja näkyy elämänlaatuna sekä kustannussääsmuista veteraaneista, puolisoista, leskistä ja töinä yhteiskunnalle. Osaamisellemme on lotista niin hyvin kuin mahdollista, loppuun käyttöä. saakka. Siinä olemme yhdessä rintamassa Lopuksi vielä hokulilaisten arvopohmyös veteraanijärjestöjen kanssa. jasta: se osaaminen, välittäminen ja inhiHokulin toiminnassa yksi tärkeä asia on millisyys, jolla sotiemme veteraaneja on vertaistuki. Keskinäinen ajatusten vaihto on palveltu, hoidettu, kuntoutettu ja lämpiarvokasta. Se helpottaa, että aina voi kilauttaa mästi kohdattu, on asia, jota ei voi millään kaverille. Kollegoiden tuki ja vertaiskehittämääreellä mitata tai meistä pois pyyhkiä. minen nousi kärkeen myös jäsenkyselyssämJos siitä arvopohjasta olemme jo vieneet me. Yhdessä olemme enemmän, aina. ja viemme edelleen palankin muuhun toiVaikka haasteista kerroinkin, ei synkkyymintaan, on se arvokas pala suomalaista teen ole todellakaan syytä vaipua. On täysin hoidon ja kuntoutuksen hyvää tarinaa. selvää, että osaamisellemme on käyttöä, jos Parhaimmillaan se koituu muidenkin kohlöydämme sen oikean polun ja väylän. deryhmien hyödyksi ja elää ajassa. Siitä Ikäihmisten suhteellinen osuus kasvaa, työstä voimme olla ja olemme ylpeitä.

12 Kotirintama kesti Aura ja miekka ovat lähellä toisiaan keskenään, ja toisistaan riippuvaisia. Rooman armeija ei milloinkaan lähtenyt sotaan ennen kuin sato oli pelloilta korjattu. Pikkumarttoja kasvimaalla 1.7.1941. SA-kuva Elintarvikkeilla on ratkaiseva merkitys histoteollisuudenkin kilpailukykyyn. rian kulussa. Vuonna 1917 oli huono perunaMaataloustuotteiden hinnat nousivat vuosi ja vallalla oli tuolloin lypsykarjatalousuudelleen myös alueluovutusten vuoksi. Maavaltainen maatalous viljanviljelyn taantuestalousmiehet valoivat uskoa kotirintamalla, sa. Ja heti kun Venäjän viljantuonti loppui, sillä tärkeäksi nähtiin pelastaa isänmaa. Maantuli nälänhätää etenkin, kun tuona vuonna viljelyseuroissa koetettiin tehdä kaikki välttäkeväänä oli kylvölakkoja. Syttyi sisällissota. mätön ja vuosikirjatkin painettiin. Itsenäistyneen maan piti nyt itse turvaPuutarhan hoito nähtiin tärkeänä ruoan ta ruokahuolto, jonka eteen maanviljelys- ja tuottajana, mutta maatilojen hyvinvointi maamiesseurat tekivät työtä ahkerasti. Säät perustui ensisijaisesti raskaaseen maataloueivät olleet sota-aikana viljelylle otolliset ja teen. Siinä olivat tärkeitä sotilaat, jotka tulivuonna 1942 jouduttiin tuomaan Saksasta vat lomillaan heinätöihin. viljaa, kaupunkilaistenErityisesti UudenMaataloudessa saavutettiin jo kin katsellessa merelmaan läänin maanvuonna 1948 sotaa edeltänyt taso. le, milloin laiva tulee, viljelysseuran esimies vaikkeivat muuten välittäneet maataloudesIlmari Auer valoi uskoa viljelijöihin. Pika-asuta. Suomi oli kuitenkin vielä agraarinen maa, tustoimikuntaan tuli seuran sihteeri Viljamutta lannoitus- ja siemenasiat olivat vaikeimi Kitunen. Kilpailutoiminta oli käynnissä ja ta. Lammas oli sodan aikana tärkeä kotieläin, SOK antoi auliisti apua, mikä paransi tilannetta sillä siitä sai lihaa ja villaa, mitä tarvittiin vaija lahjoitukset olivat tarpeen. keina aikoina. Seuran pitkäaikainen sihteeri Viljami KituMiesten ollessa rintamalla lankesi työntenen oli asevoimissa talvella 1940, mutta kutko naisille, vanhuksille ja lapsille. Karjanhoisuttiin hoitamaan asutusasioita. Veikko Vento myötäsi hyvin, sillä mm. suu- ja sorkkataunamo kertoi asutuslaeista seikkaperäisesti. tia ei esiintynyt. Kaikeksi onneksi maa oli vieHevosia vietiin rintamalle heikentäen vetovoilä lypsykarjavaltainen, joka ei vaatinut niin maa. Vehnää viljeltiin, mutta rehusta oli pulaa. suurta osaamista, työtä vain. Karjan määrä Kotieläinten määrät säilyivät sodankin pysyikin korkeana koko sotien ajan. aikana kohtuullisesti ja niitä tilastoitiin huolMaanviljelysseurat eivät voineet toimia täylon tarpeisiin. Kun akateemikko Nils Westersin voimin, sillä konsulentteja oli rintamalla ja marck olojen rauhoituttua näki viljelijäväen maamiesseurat heikenneet. Niiden vastuulle työssä, hän totesi, että nämä miehet ne meiljäi kuitenkin sodan aikana huolto. Metsätöitä le vapauden toivat vaikeina aikoina. Sankariei tehty, ja säännöstely oli käynnissä vaikuttaen patsaat kertovat omaa kieltään sotien mene- tyksistä. Sodan jälkeen oli vielä kumouksen vaara, joten miehet oli saatava maahan kiinni, minkä he mielellään tekivätkin. Maataloudessa saavutettiin jo vuonna 1948 sotaa edeltänyt taso. Meidän onkin oltava kiitollisia myös maatalousväestölle, jotka pystyivät pitämään osaamisen sillä tasolla, että työtä voitiin jatkaa kitkattomasti sodan jälkeen. Sodan jälkeen tuli kuitenkin pula kaikesta, ja hevosvehkeitä oli sovitettava traktorin perään, missä niitä oli silloin, kun elettiin säännöstelyn aikaa ja ensimmäisiä länsitraktoreita sai lisenssillä vasta 1950-luvun alussa. Maatalous kantoi myös raskaan veron miehistötappioissa. Porlammilla Siltalan tilalta kuoli kolme miestä ja muille veljille annettiin sen vuoksi vapautus asepalveluksesta. Sotainvalidit koetettiin myös ottaa sodan jälkeen huomioon ja annettiin heille maata viljeltäväksi. Sodan rasitukset eivät jääneet sotaan, vaan maata rasittivat ankarat sotakorvaukset, joihin täytyi kihlasormuksetkin sulattaa ainoastaan Suomen maksaessa sotakorvaukset. Sodassa kuoli myös monen naisen puoliso, mikä oli suuri menetys. Yhteinen elämä jäi elämättä. Ilman uhrautuvaa kotirintamaa emme olisi sodasta selvinneet, mikä pitäisi ottaa kirjallisuudessa enemmän esille rintamakuvausten nyt hallitessa niitä. Hannu Huvinen filosofian lisensiaatti

Kirjaesittelyt 13 Vanhuustutkijan koronavuosi Marja Jylhä Vanhuustutkijan koronavuosi. Myöhäiskeski-ikä ja pitkäikäisyyden vallankumous. Vastapaino, 2021. s. 239. Korona-aika sai gerontologian professori Marja Jylhän pohtimaan poikkeuksellista aikaa vanhuustutkijan näkökulmasta. Pohdinnoista syntyi kirja Vanhuustutkijan koronavuosi. Sotainvalidien Veljesliitossa Marja on vaikuttanut aiemmin tutkijafoorumissa ja nykyisin asiantuntijakollegiossa. Kirja on päiväkirjamuotoinen ja siinä käsitellään korona-ajan kokemuksia sellaisina, kuin ne vuoden aikana tulivat eteen. Toisaalta se on tiivistelmä vanhenemiseen ja vanhustenhuoltoon liittyvistä asioista, joita hän on pitkän vanhuustutkijan uransa aikana pitänyt tärkeinä. Kirjan tekstistä tunnistaa Marjan tavan puhua ja kirjoittaa "kärjekkäästi ja poleemisesti". Tämä tulee esille, kun hän kyseenalaistaa sosiaali- ja terveysministeriön 19. maaliskuuta 2020 antaman toimintaohjeen yli 70-vuotiaille. Heidän on mahdollisuuksien mukaan pysyttävä karanteenia vastaavissa olosuhteissa, vältettävä lähikontakteja ja liikkumista kodin ulkopuolella. "Onko 70. syntymäpäivä siis ikääntyneisyyden rajapyykki." Suomessa on melkein miljoona 70-vuotiasta tai sitä vanhempaa ihmistä, joista liki tuhat yli 100-vuotiaita. "Ikääntyneestä väestöstä" puhutaan yhtenä joukkona, vaikka ikäerot ryhmän sisällä ovat yli 30 vuotta. Marjan mielestä 70-vuotiaat eivät ole vanhoja vaan myöhäiskeski-ikäisiä. Keväällä 2020 näimme, miten tämä 70-vuotiaiden karanteeni johti tilanteisiin, joissa lapset kielsivät totaalisesti vanhempiensa liikkumisen kodin ulkopuolella ja kaikki ihmiskontaktit. Kuitenkin samaan aikaan ikäihmisiä on kehotettu ylläpitämään ihmissuhteita ja harrastamaan liikuntaa. Marja Jylhä ottaa kantaa moniin vanhenemiseen liittyviin kysymyksiin kuten laitoshoidon alasajoon. Vanhainkodit suljetaan ja asukkaat siirretään tehostettuun palveluasumiseen tai "kokeilemaan", selviytyisivätkö he kotihoidossa. Samanaikaisesti kunnallisen kotihoidon resursseja on supistettu. Hänen mielestään ikääntyneiden sulkeminen pois mielipidetiedusteluista on ikäsyrjintää. Onko väestön ikääntyminen ylipäätään uhka kuten yleisesti väitetään? Yli 70-vuotiaiden määrä on kaksinkertaistunut 40 vuodessa. Marja vaatii uudenlaista ikäajattelua ja tasavertaisia mahdollisuuksia kaikenikäisille. "Ikääntyvä yhteiskunta pärjää, kun se ei aja vanhempia jäseniään sivuraiteelle." Marja jäi kesällä 2021 "täysin palvelleena" eläkkeelle Tampereen yliopiston kokopäivätyöstä, mutta hän uhkaa edelleen jatkaa ajattelemista, tutkimista ja kirjoittamista. Markku Honkasalo Murhattu ministeri Veljesliiton hallituksen varapuheenjohtaja ja Sotainvalidien Perinnejärjestön puheenjohtaja Lasse Lehtinen on varsin tuottelias kirjailija. Syyskuussa ilmestyi Lassen yhdessä Jussi Lehmuksen kanssa kirjoittama "Salaista sotaa – Mannerheimin demari Kalle Lehmus". Samassa kuussa julkaistiin myös Lassen kirjoittama "Murhattu ministeri – Heikki Ritavuoren elämä ja kuolema". (Lehtisen kirjoitus Lehmuksesta löytyy seuraavalta aukeamalta.) Heikki Ritavuori oli nuoren tasavallan sisäministeri, joka oli vasemmistolle liian valkoinen ja oikeistolle liian punainen. Hän kuoli suomenruotsalaisen aktivistin ampumiin luoteihin kotiovellaan helmikuussa 1922. Elämäkerta kertoo Ritavuoren koko elämän syntymästä vuodesta 1880 ennenaikaiseen kuolemaan 41-vuotiaana vuonna 1922. Se on kertomus lapsesta, nuoresta, puolisosta, isästä, suvusta ja poliitikosta. Lasse Lehtinen on saanut tutkimustaan varten ennen julkaisematonta materiaalia, muun muassa Rydmanien suvun papereita. (Heikki Rydman suomensi sukunimensä vuonna 1906.) Sukulaisten toimien seuraamista lukijaa helpottavat kirjan lopussa olevat Heikin ja puolison Elsa Stenbäckin sukupuut. Juristina ja poliitikkona Heikki Ritavuori ajoi luokkasopua ja kansalliseen sovintoon tähtääviä uudistuksia kuten torpparivapautusta. Hän oli isänmaallinen virkamies, tunnollinen kansan palvelija ja keskitien kulkija. Jääminen poliittisten rintamalinjojen väliin osoittautui kohtalokkaaksi vanhan virkamies- ja maanomistajasuvun jälkeläiselle. Lehtinen taustoittaa Ritavuoren poliittisen toiminnan varsin laajasti autonomian ajan sortovuosista itsenäisen Suomen levottomiin alkuvuosiin. Kirja on elämäkerran ohella tuon ajan yhteiskunnallisen elämän ja kulttuurin kokonaisesitys. Kirjassa esiintyvät historialliset henkilöt on esitelty lyhyesti liitteessä. Helsingin Sanomien eläkkeellä oleva politiikan toimittaja Unto Hämäläinen uskalsikin kirja-arviossaan väittää, että "Lasse Lehtinen on kirjoittanut elämänsä kirjan". Markku Honkasalo Lasse Lehtinen Murhattu ministeri. Heikki Ritavuoren elämä ja kuolema. Otava, 2021. s. 509.

14 Yleisesti tiedetään, että talvi- ja jatkosodan tärkeimmät päättäjät olivat Mannerheim, Väinö Tanner ja Risto Ryti. Kansakunnan muistiin ei sen sijaan ole jäänyt, että muuan Kalle Lehmus oli molemmissa sodissa kahden ensimmäisen luottomies – ja molempiin suuntiin. Nyt tiedämme tästäkin paljon enemmän, kiitos Kallen pojanpojanpojan Jussin. Kahden sodan tuntematon vänrikki Kaarle Aukusti (Kalle) Lehmus syntyi Tampereella vuoden lopulla 1907. Perhe omisti Tampereen Pyynikillä leipomon, jossa vanhemmat työskentelivät. Kallen varhaisia vuosia leimasi Suomen itsenäistyminen, punakapina ja sitä seurannut sisällissota. Huhtikuussa 1918 valkoiset veivät isä-Kaarlen ja 11-vuotiaan Kallen jonoon, josta joka kymmenes poimittiin ammuttavaksi. Lehmukset eivät osuneet valittujen joukkoon, mutta kokemus jätti kummankin mieliin syvät jäljet. Lopulta vangitsijat vakuuttuivat, ettei isä ollut ollut punakaartissa. Ylioppilaaksi Kalle kirjoitti vuonna 1927 Tampereen Lyseosta ja meni sen jälkeen asevelvolliseksi Hämeen kenttätykistörykmenttiin. Korkeimman (ja ainoan) sotilasmeriittinsä hän hankki RUK:ssa, kun hänet 450 vuorokauden palveluksen jälkeen ylennettiin reservin vänrikiksi. Luvut Helsingin yliopistossa keskeytyivät jo vuonna 1929, kun Lehmus palkattiin toimittajaksi Suomen Sosialidemokraattiin. Oli poikkeuksellista, että yrittäjäperheen vesa ja reservin upseeri lähti työväenliikkeen palvelukseen. Vuonna 1933 Väinö Tanner poimi Lehmuksen Osuusliike Voiman sihteeriksi. Kalle perheineen muutti takaisin Tampereelle. Vakanssi oli nuorelle miehelle kovin vastuullinen. Pesti Voimassa kesti vuoteen 1936, jolloin Lehmukselle tarjottiin SDP:n järjestösihteerin tointa Helsingissä. Järjestösihteeri toimi puoluejohdon silmänä ja korvana sekä käsikassarana koko valtakunnan alueella. Hänen tuli olla perillä kaikesta oleellisesta. Aivan erityisesti Lehmuksen odotettiin kääntävän SDP:n kenttäväen suopeaksi uudelle punamultahallitukselle ja asettuvan puolueen vasemmisto-oppositiota vastaan. Tannerheimin ritari n:ro 1 Lehmus oli yksi SDP:n voimahahmon, Väinö Tannerin vaikutuspiiriin tulleista nuorista lupauksista. Heitä yhdistivät ikä, tavallista parempi koulutus ja erityinen isänmaallis-sosiaalidemokraattinen vakaumus. Näitä maanpuolustuksellisen valistustyön, propagandan ja henkisen huollon sosialistisen siiven pioneereja kutsuttiin sotien jälkeen myös "Tannerheimin ritareiksi". Myöhemmin Lehmusta pidettiin heistä jopa tärkeimpänä. Vuonna 1934 perustettu Puolustusministeriön sanomakeskus oli ryhtynyt laatimaan suunnitelmia mahdollisen sodan ajan tiedotusta varten. Mahdollisen sodan varalta olisi hyödyllistä harjoitella myös propagandan tekoa. Näin syntyivät reservin upseerien sotapropagandakurssit. Alun perin tehtävänä oli markkinoida maailmalle Suomelle suotuja vuoden 1940 olympialaisia. Kohtalo oli kuitenkin päättänyt toisin. Kisoja ei tullut – tuli sota. Lehmus oli vuonna 1939 osallistunut kursseille ja kertausharjoituksiin ja uudelleen ylimääräisiin kertausharjoituksiin syyskuussa. Joulukuussa hänet nimitettiin toimistoupseeriksi Päämajan propagandaosastoon ja helmikuussa hänet ylennettiin sekä osaston toimistopäälliköksi että reservin luutnantiksi. Päätoimipaikkana oli Hotelli Kämp. Sinne oli järjestetty lehti- ja konferenssihuone, jossa sotakirjeenvaihtajat päivystivät uutisia. Ulkoministeri Tanner kävi jatkuvasti antamassa tilannekatsauksia kansainväliselle lehdistölle. Lehmuksen ja Tannerin yhteistyö syveni entisestään, ja Lehmus tuli tutuksi myös kansainvälisten lehtimiesten kanssa. Aseveliaatetta ja propagandaa Talvisodan jälkeen nuoret sosiaalidemokraatit pitivät tähdellisenä, että maahan perustettaisiin kiireesti uusi liitto rintamamiehille. Lehmus toimi asiassa aktiivisimpana ja esitteli ajatuksen keväällä 1940 ensin kenraalimajuri Paavo Talvelalle. Mannerheim kutsui Lehmuksen luokseen. Lehmus selitti, että sukupolvi, joka joutui talvisodan käymään, halusi lopullisesti arpeuttaa vanhat katkeruuden aiheet ja rakentaa Suomea vapaana niistä henkisistä rasituksista, jotka aikanaan olivat johtaneet sisällissotaan ja varsinkin sen surullisiin jälkiselvittelyihin. Näin syntyi Asevelilitto. Välirauhan aikana armeijan propagandaosaston johtotehtävää tarjottiin kahteenkin otteeseen Ilmari Turjalle, joka kuitenkin kieltäytyi. Valinta osui Lehmukseen, jonka kyvyt ja kontaktit ylipäällikkö nyt jo tunsi. "Hän voi painostaa eduskuntaryhmää määräraha-asioissa", Mannerheim päätteli. Joulukuussa 1940 Lehmus nimitettiin Pääesikunnan sanomatoimiston päälliköksi, ja tammikuussa 1941 hänet ylennettiin kapteeniksi. Uusi päällikkö sai samalla täydet valtuudet armeijan propagandaosaston suunnitteluun. Jatkosodan alussa, heti nk. Miekantuppipäiväkäskyn luettuaan, Lehmus lausui ääneen vakavat epäilyksensä. Mannerheim kutsui Lehmuksen oitis huoneeseensa ja kysyi, mitä tällä oli sanottavaa. Lehmus vastasi, että ylipäälliköltä olisi ollut viisaampaa välttää antamasta poliittista julistusta tai jättää se joko tasavallan presidentin tai esimerkiksi pääministerin tehtäväksi. Mannerheim ärjäisi: "Luuletteko Te olevanne viisaampi kuin minä?". Lehmus ei kuitenkaan joutunut rintamalle. Hitlerin luona ylipäällikön seurueessa Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivä 4.6.1942 on jälkeenpäin saanut historiankirjoituksessa suuren huomion. Sotamoraalista ja mielialoista vastaavat tahot, ensi kädessä Lehmus ja kumppanit, päättivät käyttää tilaisuuden kansakunnan hengen nostattamiseksi. Miehistöä muistettiin "Marskin ryypyllä", ylimääräisellä oluttarjoilulla ja kunnollisella aterialla. Lahjaksi kansakunnalta Mannerheim sai "Suomen marsalkan" arvon. Päämajassa oli ollut käsitys, että Hermann Göring saapuisi onnittelukäynnille. Vasta juhlia edeltävänä iltana klo 20 tuli tieto, että paikalle tulisikin itse valtakunnankansleri Adolf Hitler. Vastavierailulle lähdettiin kolme viikkoa myöhemmin. Seurueeseen kuuluivat kenraaliluutnantti Wiljo Tuompo, eversti Aladár Paasonen, everstiluutnantti Ragnar Grönvall, lääkintämajuri Lauri Kalaja sekä kapteeni Lehmus. Talvelan kerrottiin pahoittaneen mielensä, kun ylipäällikkö oli jälleen kerran osoittanut huomiota Lehmuksella ja tämän mielipiteille. Talvela oli kuvannut Lehmusta "politrukiksi ja propagandaherraksi". Paluumatkan jälkeen Mannerheim halusi kotonaan kuulla, mitä Lehmus ajatteli Saksan matkasta ja millaisia vaikutelmia hän oli sieltä saanut. "Minä en halua kuulla minkäänlaisia fraaseja! Tahdon tietää mutkittelematta, mitä Te todella ajattelitte siellä, ja nyt palattuamme takaisin Suomeen?" Lehmus arveli Saksan häviävän sodan. Mannerheim nousi tuolistaan, kiitti, ojensi kätensä hyvästiksi ja sanoi: "Niin. Oli todella erittäin mielenkiintoista kuulla, että Tekin olette tulleet tuohon samaan lopputulokseen." Kalle Lehmuksen suuri liikkumavapaus jo välirauhan aikana, jatkosodan ajasta puhumattakaan, perustui Mannerheimille välttämättömään Tannerin hahmoon. Taisteluja käytiin kommunisteja vastaan kolmella kansallisella lohkolla – poliittisella rintamalla, kotirintamalla ja tarvittaessa myös sotarintamalla. Kahden ensimmäisenkin oli kestettävä, jottei Neuvostoliitto päässyt koukkaamaan suomalaisten henkiseen selustaan, katkaisemaan kansakunnan selkärankaa. Tanner oli talvisodan aikana osoittanut kansalaiskuntonsa, ja Lehmus oli hänen isäntärenkinsä; sen

15 Mannerheim tiesi ja joutui hyväksymään. Lehmus ja Mannerheim tapasivat viimeisen kerran kahden kesken keväällä 1949 Sveitsin Montreux’ssä, jossa Suomen marsalkka vietti viimeiset vuotensa. Asia liittyi lakkautettuun suojeluskuntajärjestöön ja sen omaisuuden piilottamiseen kommunisteilta ja osan lahjoittamiseen Punaiselle Ristille. Reservin upseeri vakinaiseen väkeen Majuri Kalle Lehmus jäi armeijan palvelukseen ja nimitettiin joulukuun 1. päivänä 1944 Pääesikunnan tiedotus- ja valistustoimiston päälliköksi. Kesäkuussa 1945 hän lähetti komentoesikunnan päällikölle esityksensä tiedotus- ja valistustoimiston toiminnasta, työnjaosta sekä kokoonpanosta. Lehmuksen asema vahvistui edelleen, kun Emil Skogista tuli puolustusministeri. Skog oli SDP:n puheenjohtaja vuosina 1946–1957 ja siitä ajasta suurimman osan peräti kuuden eri perättäisen hallituksen puolustusministeri – yhteensä yhdeksän vuoden ajan. Skog saattoi aina tukeutua Lehmukseen, joka osasi niin politiikan kuin puolustuslaitoksen. Lehmus sai Skogista hankkeilleen turvallisen poliittisen tuulensuojan. Ministerillä oli myös jokaviikkoinen suora keskusteluyhteys presidentti J.K. Paasikiveen, mitä Skog piti tärkeänä ja uskalsi sitä myös käyttää. Hän kävi myös usein tapaamassa vankilassa istuvaa Tanneria. Lehmus perusti laitoksen sisään salaisen vastatiedusteluelimen, "Lehmuksen putiikin", joka piti silmällä kommunisteja ja hankki Pariisin rauhansopimuksen kieltämää sotilaskalustoa. Rahaa tuli ulkomailta ja kotimaasta eivätkä varat näkyneet tavanmukaisessa tilinpidossa, vaan niistä pidettiin erillistä kirjanpitoa. Ne taas eivät koskaan päätyneet valtion tilintarkastajien tarkastettavaksi. Kiinteistöjä hankittiin eri puolilta Suomea radiosieppausasemia varten ja osakehuoneistoja salaisten asiamiesten tapaamista, majoittamista ja kouluttamista varten. Putiikilla oli asiamiehinä siviilihenkilöitä, jotka eivät olleet puolustuslaitoksen palkkalistoilla. Heidän palkkansa ja palkkionsa maksettiin lahjoituksina saaduista varoista, ilman kuittia. Reservin vänrikin uskomaton ura Miten punakaartin teloitusrivissä vuonna 1918 seissyt nuori mies nousi kahden sodan ajaksi marsalkka Mannerheimin uskotuksi? Miten tuntematon vänrikki ja työväenlehden toimittaja sai valtuudet ja resurssit polkaista tyhjästä kokonaisen armeijan tiedotus- ja propagandalaitoksen? Miksi kapteenin arvoisella miehellä oli päämajassa pääsy ylipäällikön puheille ja tämän ruokapöytään, kun muut armoitetut olivat everstejä ja kenraaleja? Miten hän tohti vietellä sänkyynsä Mannerheimin suosikkitarjoilijan? Mistä syystä Lehmus kuului seurueeseen, joka teki vastavierailun Hitlerin luokse marsalkan 75-vuotisjuhlien jälkeen? Miksi herkkänahkaiseksi tunnettu ylipäällikkö ylipäätään sieti asetakkiin pukeutuneen sosiaalidemokraatin mielipiteitä? Miten oli mahdollista, että sama mies ylennettiin lopulta everstiksi, vaikkei hän ollut käynyt muita sotakouluja kuin RUK:n, ja ilman päivänkään rintamakokemusta? Vastaukset löytyvät kirjasta. Ja uskomatonta kyllä, tämä tarina on tosi. Kekkonen hylkäsi neuvonantajansa Lehmus oli pitänyt myös pääministeri ja presidentti Urho Kekkosta ajan tasalla puuhistaan. Virkamieshallitukseen puolustusministeriksi noussut Lehmus neuvoi joulukuussa 1957 presidenttiä harkitsemaan Suomelle myös ydinasetta. Sellaisia olisi saatavissa, jos Moskova sallisi muuttaa Pariisin rauhansopimuksen suhdetta YYA-sopimukseen. Tähän lankaan Moskova ei sentään mennyt. Suomi oli ulkopoliittisesti luotettava naapuri, mutta sotilasliitossa todennäköisesti varsin epäluotettava. Yöpakkasvuonna 1958 KGB oli saanut tarpeeksi näyttöä Lehmuksen kommunisminvastaisista puuhista. Häntä vastaan käynnistettiin Kalle Lehmus kotonaan 1974. Kuva: Kalle Kalajan kotialbumi ajojahti. Sekä Kekkonen että Skog olivat alkaneet ottaa etäisyyttä vanhaan luottomieheensä. Lehmuksella ei ollut tukea tarjolla mistään. Lehmus oli nyt upseeriksi liian poliittinen ja poliitikoksi liian upseerihenkinen. SDP oli puolueena jo hajaannuksen vallassa. Maalaisliitto, Skog ja koko sosiaalidemokraattinen oppositio olivat ajautuneet Neuvostoliiton ruplaruokintaan. Lehmus oli selvästi länsimyönteinen, mitä ei tuolloin enää voinut pitää ansiona. Tuomio tuli lopulta vain veronkierrosta, kun Lehmus ei suostunut paljastamaan yksityistileillä olevien rahojen alkuperää. Hän menetti kansliapäällikön virkansa ja eläkkeensä. KGB Tehtaankadulla saattoikin lisätä Lehmuksen syrjäyttämisen saavutustensa luetteloon Suomessa. Lasse Lehtinen

16 Osmo Roine asuu itse rakentamassaan tiilitalossa Hämeenlinnassa. Edessä on ehkä muutto Ilveskotiin. Osmo Roineen, 100, pitkä elämä: "Koskaan ei kysytty, jaksatko. Oli vain jaksettava." Hämeenlinnan Käikäälässä omakotitalossa asuvan sotainvalidi Osmo Roineen, 100, elämänkatsomus on aina ollut hyvin mutkaton. " Sitä ihminen tekee, mitä eteen tulee." Monenlaista on Niilo Osmo Roineen eteen eletyn sadan vuoden aikana tullutkin. Hän syntyi 2. toukokuuta 1921 Längelmävedellä, josta perhe siirtyi jo hänen pikkupoikana ollessaan Lempäälään. Perheessä oli yhteensä seitsemän poikaa. Se saakin heistä vanhimman eli Osmon muistelemaan, että siinä katraassa oppi väkisinkin pitämään puolensa, mutta myös yhtä koko veljessarjan edestä. Suurperheen isä Niilo elätti koko joukon tekemällä maatöitä vieraille ja Sanna-äiti – kuinkas muuten, ruokittavia suita riitti pöydän ympärillä – hoiti raskaat kotityöt. Ympäristö ja koti opettivat jo lapsena Osmo Roineelle, että hyvin tehty työ on ihmisen kaunistus. Osmo Roineen elämänkaari on kuin läpileikkaus 104-vuotiaasta Suomen tasavallasta. Hän on käynyt läpi sotakorvausten maksamisen, sodan jälkeisen jälleenrakennuksen, karjalaisten uudelleenasuttamisen, monet yhteiskunnalliset uudistukset, mullistukset ja kivuliaat vastoinkäymiset, mutta myös hienot kehitysvaiheet, joiden ansiosta Suomi on hyvinvointivaltio. - Kiitollisena nautin tästä päivästä ja siitä, että olen saanut elää pitkän elämän. Tämä on hieno maa ja täällä on hienot ihmiset, mutta mikään ei ole täällä tullut helpolla. Osmo on kova löylymies Näin haastattelun alkuun on ehkä syytä mainita, että se on osittain tehty varsin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Osa jutustelusta on käyty miesporukassa Kanta-Hämeen sotainvalidien Veljesmajalla Hämeenlinnassa. Tarkemmin sanottuna se on syntynyt Veljesmajan saunan tunnetusti lujissa löylyissä, joista on välillä piipahdettu vilvoittelemassa Katumajärvessä. Tilanne todistaa varmasti jotain Osmo Roineen elinvoimista. Korkeasta iästään huolimatta hän on kova saunamies. Hänen suuri ilonsa on käydä päivän kuumimmat puheenaiheet läpi tuttujen kanssa silloin, kun löylyvesi kihahtaa kiukkuisesti kiukaalle ja koivuvihdat läiskyvät selkiin. Tapoihin kuuluu myös, ettei Osmo suinkaan poistu löylyistä ensimmäisenä. Osmo Roine on mainio tarinankertoja. Hän seuraa myös tiukasti aikaansa ja tekee nykymenosta kriittisiäkin havaintoja. Tukikohtana on Hämeenlinnassa entisen Rautaruukin ja nykyisen SSAB:n massiivisten tehdasrakennusten takana omakotialueella seisova, vuonna 1966 valmistunut tiilitalo. Messipoikana sillilaivassa Osmo on omakotitalon itse rakentanut asettauduttuaan pysyvämmin Hämeenlinnaan. Töitä hän on paiskinut eri puolilla Etelä-Suomea ja pääkaupunkiseutua. Hän on ollut rakentamassa muun muassa useita suuria valtion viljavarastoja ja tehnyt Hämeenlinnasta käsin pitkää työpäivää pääkaupunkiseudun uudisrakennuksilla. Nuorena miehenä Osmolla oli sellainenkin vaihe, että hän työskenteli maatöiden välissä myös messipoikana silloin vielä Suomeen kuuluneessa Petsamossa. Jäämerellä seilannut sillilaiva oli myös saanut Petsamo-nimensä kotipaikan mukaan. Kotisatama oli Liinahamari. Pisimmän työrupeamansa hän teki vuodesta 1960 lähtien laitosmiehenä OTK:n keksitehtaalla Hämeenlinnassa. Silloin elämä jo vakiintui ja muuttui helpommaksi. Oli jo aikaa olla hiukan kotonakin. - Vilkkaimpina työvuosinaan isä oli hyvin liikkuvaista sorttia. Perheellisen oli pakko kulkea töiden mukana siellä, mistä niitä vain sai, Riitta-tytär muistelee. Lapsia Osmolla on kolme, Riitan lisäksi Ritva ja Rauno. Lastenlapsia on yhteensä viisi ja lapsenlapsenlapsiakin jo neljä. ”Rivisotilas pelkäsi – ja teki, minkä voi” Sotaan Roineen perheen seitsemästä veljeksestä joutui ikänsä puolesta kaksi, Osmo ja

17 vuonna 1924 syntynyt Kauko. Sotavuotensa Osmo määrittelee tavallisen rivimiehen urakaksi. Se oli velvollisuuksien hoitamista parhaiden kykyjen mukaan, mutta huimapää ja turhien riskien ottaja hän ei omien sanojensa mukaan ollut. - Rivimiehen sota oli varuillaoloa, jatkuvaa odottelua ja arkisia askareita. Sodassa pelättiin, mutta siellä myös tehtiin, mikä osattiin ja voitiin. Ei rivimies siellä sankaritekojen vuoksi ollut. Osmo Roine sai passituksen Lappeenrantaan välirauhan aikana maaliskuussa 1941. Ajat olivat hyvin epävakaat. Jatkosota alkoi kesäkuussa 1941, kun Neuvostoliitto aloitti yllättäen suurpommitukset Etelä-Suomen kaupungeissa. Alkuvaiheessa Osmo Roine oli joukko-osastonsa mukana Hiitolassa, jossa venäläiset ja suomalaiset joukot olivat hyvin lähellä toisiaan. Rintamaelämä oli varovaista toisen osapuolen toimien tarkkailua ja seurantaa. Kaverukset Antti Jahkonen (vas.) ja Osmo Roine ovat aktiivisia sotainvalideja. Antilla on ikää 96 ja Osmolla 100 vuotta. Kohtalokas elokuun 9. päivä 1941 Elokuun 9. päivä 1941 oli Osmolle kohtalokas. Miehet olivat saaneet käskyn mennä mahdollisimman lähelle venäläisten asemia. Vihollisen luultiin olevan rauhallisesti nukkumassa, mutta yhtäkkiä Osmon edessä olikin pieni vaunu ja maakuopassa vartiomies. Vaunu ampui Osmon yli, mutta yksi kiväärinluoti lävisti kämmenen puolelta oikean käden peukalon. Suomalaisten eteneminen tyssäsi siihen. Osmo sitoi ensin itse ammutun käden ja onnistui perääntymään omin voimin sidontapaikalle. Hiitolasta Osmo lähetettiin sotilassairaalaan Porvooseen, jossa ihoa siirrettiin vatsan alueelta käteen. Ammuttu käsi hoidettiin hyvin, mutta 80 vuotta saatu vamma ilmoittelee silti olemassaolostaan edelleenkin. Haavoittumisensa jälkeen Osmo palasi ensin Syvärille ja sitten Nurmoilaan armeijakunnan esikuntaan syyskuussa 1943. Siellä hän oli lähetti. Niiltä ajoilta Osmolta riittää tarinoita muun muassa jääkärikenraali ja Mannerheim-ristin ritari Aarne Blickistä. Sodan loppuvaiheessa Osmo sairastui vielä kurkkumätään ja joutui eristyshoitoon. Siviilielämä alkoi taas, kun hän oli 11. marraskuuta 1944 luovuttanut varusteensa Forssassa. Kauko-veli ei palannut koskaan sodasta. Hän kaatui Talissa 1.7.1944. Kaikesta oli pula, mutta töitä riitti Alkoivat pitkästä sodasta toipuvan maan aineellisesti puutteelliset ja poliittisesti hyvin epävakaat vuodet. Kukaan ei voinut varmasti tietää, mikä olisi kansakunnan lopullinen kohtalo. Usko tulevaisuuteen oli silti luja. Menneeseen ei juututtu, vaan tiedettiin, että uusin voimin ja oikealla asenteella edessä olisivat paremmat päivät. Osmo Roineen kohdalla se merkitsi sitä, että hän opetteli kokonaan uuden ammatin konepuusepän kurssilla Kyrössä 1944–1945 Vilvoittelua Katumajärvellä. Kova löylymies Osmo Roine viihtyy Veljesmajalla. Saunakavereina Jouko Martikainen (vas.) ja Pekka Salmela. ja avioitui Eeva Annikki Poutalan kanssa vuonna 1946. Elämä oli niukkaa. Kaikesta oli pula, mutta töitä riitti. - Se oli hurjaa menoa. Kukaan ei meidän sukupolveltamme kysynyt, että jaksatko. Oli vain jaksettava, Osmo muistelee. Osmo ei osallistunut kovinkaan aktiivisesti yhdistystoimintaan ennen 1990-luvun alkua. Silloin Hämeenlinnaan valmistui Ilveskoti. Osmo kokee, että sotainvalidina hän on saanut kiitettävästi nauttia kaikista siihen liittyvistä etuisuuksista. Asiat on hoidettu hyvin. - Apua on ollut aina tarjolla. Säännöllinen kuntoutus on ollut erityisen tärkeää. ”Uusi koti on katsottuna Ilveskodissa” Osmo Roine oli pitkään vaimonsa Eevan omaishoitaja. Vaimo kuoli vuonna 2014. Yksin jäätyään Osmo on osallistunut ahkerasti Hämeenlinnan Seudun sotainvalidit ry:n toimintaan. Sosiaalisena ihmisenä hän on suosittua seuraa. Erityisen rakkaaksi hänelle on tullut Katumajärven Veljesmaja, jonka saunan löylyissä hän on viihtynyt monet kesät. Lähellä ovat vieläkin ajat, jolloin hän huristi moottoripyörällään yksin Käikäälästä Kipinäniemeen. Ikävuosia oli jo silloin kertynyt reippaasti yli 90 vuotta. Osmo asuu nyt yksin omakotitaloaan. Ruoka tulee ja kodinhoitaja käy säännöllisesti, mutta edelleenkin hän haluaa hoitaa asiansa mahdollisimman itsenäisesti. Olennaista on aineellinen ja henkinen tuki, jonka hän kokee saavansa niin omaisiltaan, sosiaalityöntekijöiltä kuin omalta sotainvalidiyhdistykseltä ja sen hyvin läheisiksi tulleilta ihmisiltä. Luopuminen ei ole helppoa, mutta tietyt totuudet on pitkän ja vaiherikkaan elämän eläneen miehen pakko jo myöntää. - Omakotiasuminen on joskus raskasta vanhalle miehelle. Tämä talvi tässä vielä menee. Uusi koti on jo valmiiksi katsottuna Ilveskodista. Teksti ja kuvat: Veli-Matti Jusi

18 Hyvinvointi Nauti ulkoilusta – talvellakin! Talvipakkaset ja jäiset jalankulkupinnat voivat aiheuttaa ikäihmisessä arastelua ulkoilun suhteen. Fiksuilla valinnoilla ulkoilusta voi nauttia, kun välineet ovat kunnossa ja jaloissa riittävästi voimaa. jalat pitävät pystyssä. Ulkona liikkuminen on hyväksi. Sieltä saa enemmän askeleita ja se tekee hyvää sydän- ja verenkiertoelimistölle. Lisäksi ulkoilu on hyvä muistille ja mielialalle ja se on hyväksi lihasvoimalle. Välineillä on väliä Talven raikas pakkasilma ja lumivaippaan kietoutuva luonto houkuttelevat ulkoilemaan ja ihastelemaan muuttuvaa maisemaa. Ikäihmisen ulkoiluintoa voi kuitenkin jarruttaa pelko talvikeleillä liikkumisen turvallisuudesta. Ikäinstituutin Voimaa vanhuuteen -ohjelman suunnittelija Minna Säpyskä-Nordberg kannustaa kaikkia ulos – vuodenajasta riippumatta. - Ikäihmisten ei kannata luopua ulkoilusta talvellakaan, sillä ulkona askelia kertyy huomaamatta enemmän kuin sisätiloissa. Jos päivittäinen liikkuminen rajoittuu vain kotipiiriin, alle 2000 askelta päivässä, voi se heikentää jo muutamassa viikossa lihasvoimaa huomattavasti. Lyhytkin piipahdus ulkona, postilaatikolla tai lähikaupassa on hyvästä. Moni ikäihminen pelkää kaatumista ja välttelee ulkona liikkumista, etenkin talvisaikaan. Huoli ei oli täysin aiheeton, jos liikkumiskyky on heikentynyt. - Voima- ja tasapainoharjoittelu on merkittävä yksittäinen keino vähentää kaatumisia. Porraskävely, tuolilta ylös nousu ja jalkajumppa tarrapainoilla ovat hyviä keinoja parantaa jalkojen lihasvoimaa. Vahvat Pixabay Pixabay Jotta ulkoilusta nauttii, on hyvä kiinnittää huomiota muutamaan perusasiaan. Ensimmäiseksi Säpyskä-Nordberg kehottaa katsomaan jalkoihin: ovatko kengät talviulkoiluun sopivat ja ovatko liukuesteet käytössä. - Talvijalkineiden kunto on hyvä tarkistaa ja katsoa, millaisia liukuesteitä niiden kanssa voi käyttää sekä opetella niiden käyttöä ja pukemista. Liukuesteitä on monenlaisia ja niiden pukeminen voi olla aluksi hankalaa. Sitä kannattaakin harjoitella yhdessä, samoin niiden riisumista esimerkiksi kaupassa asioidessaan. Liukuesteitä hankkiessa voi pyytää myös ohjeistusta niiden käyttöön. Jotta pukeminen kotona on helpompaa, voi eteiseen laittaa tuolin, jonka päällä voi istua liukuesteitä pukiessaan. - Omaiset voisivat kannustaa ikäihmisiä niiden käyttöön. Liikkumisen apuvälineissä, esimerkiksi kävelykepeissä, on jääpiikit, jotka on syytä naksauttaa käyttöön talven tullen. Ja vaikka rollaattoreissa ei erillisiä talvirenkaita olekaan, on Säpyskä-Nordbergilla niihin liittyvä kätevä, ulkoilun mukavuutta lisäävä vinkki. - Jos talvella haluaa istua rollaattorin päällä, kannattaa mukana kuljettaa istuinalustaa, joka toimii kuin lämpöalustana. Irrallisen istuinalustan voi laittaa myös penkille ja istahtaa kävelyllä tauolle. Näin istuminen on mukavampaa. Heikentynyt verenkierto vaatii fiksua pukeutumista Ikävuosien karttuessa ihmisen kehossa tapahtuu muutoksia, jotka vaikuttavat esimeriksi kylmän sietoon ja sen tuntemiseen. - Iän myötä ihmisen ääreisverenkierto ja verenkierto heikkenevät eli sormista ja varpaista pakenee veri nopeasti, joten silloin on tärkeää muistaa käyttää lämpimiä tumppuja ja sukkia. Myös pää pitää suojata lämpimästi. Ihminen, jolla on vähän muistisairautta tai kognitiivisia vajavaisuuksia, voi ajatella, ettei hän ulos mennessään tarvitse esimerkiksi

Hyvinvointi 19 Muista nämä • tuulenpitävä takki • hyvät kengät ja liukuesteet • lämpimät sukat, käsineet ja päähine • helposti puettavat ulkohousut • kaulahuivi • lähde liikkeelle rauhallisesti • pidä taukoja Pixabay toista takkia, sillä he eivät ymmärrä, että ulkona on pakkasta ja lämpimille vaatteille on tarvetta. Näissä tapauksissa on hyvä, että säähän sopivat varusteet ovat eteisessä esillä, jolloin ne tulee puettua. Sydänsairaudetkaan eivät ole este ulkoilulle pakkasessa. – Lämpimällä pukeutumisella sekä rauhallisella liikkumisella pääsee jo pitkälle. Kylmässä tehty liikunta on ihmiselle rasittavampaa, mikä on syytä huomioida. - Kylmyys kuormittaa elimistöä kuten raskas fyysinen työ. Kesäpäivällä kävelty, silloin hyvältä tuntunut matka, voikin pakkaspäivänä olla jo huomattavasti rasittavampi. Pakkasella ei siis pidä lähteä rehkimään, ja jos tekee vaikka lumitöitä, niin siinäkin on syytä edetä rauhallisesti, Säpyskä-Nordberg sanoo ja kehottaa lukemaan lisätietoa aiheesta esimerkiksi Sydänliiton nettisivuilta. Säpyskä-Nordbergin kotialbumi Maltilla liikkeelle Hyvä neuvo pakkasella liikkujalle onkin muistaa, että liikkeelle kannattaa lähteä mieluummin vähän hitaammin, omaa kuntoa tunnustellen. Jos luvassa on raskaampaa ulkotyötä tai kävelymatkalla isoja ylämäkiä, voi alkulämmittely olla paikallaan ennen varsinaista koitosta. Ei se matka tapa vaan vauhti. Omat lääkkeet kannattaa ottaa mukaan ulkoiluunkin. - Sydämensyke nousee enemmän, kun liikunta on rasittavampaa, joten ensin alkulämmittely ja rauhallinen aloitus. Ja kun tuntee, että jaksaa, voi kuormaa tai matkaa lisätä. Pitkät ja jyrkät mäet voivat olla haastavia sepelvaltimotautia sairastavalle. Silloin auttaa maltillinen vauhti, hetken levähdys puolivälissä mäkeä. Jos malttaisi pitää pienen tauon, jäädä vaikka katselemaan maisemaa, ettei tarvitse paahtaa kotiin asti, niin se jo auttaa. Jos kovalla pakkasella hengittäminen tuntuu ikävältä, voi kaulahuivia nostaa suun eteen suojaksi, lämmittämään hengitystä. Ulkoillessa on syytä huomioida myös tuulen vaikutus, joka voi tunnetusti kiristää pakkasen purevuutta merkittävästi. - Ulkoillessa on sään mukaisesti hyvä olla tuulenpitävä takki, hyvät kengät, lämpimät sukat, ulkohousut, jotka voi helposti vetää tavallisten housujen päälle, kaulahuivi, tuulenpitävä hattu tai muu huppu. Hyviä ulkoiluvaatteita löytyy myös kirpputoreilta. Usein ikäihmisille on helpompaa ulkoilla samalla, kun toimittaa jotakin asiaa. Syyksi voi ottaa minkä vain: läheisen työmaan edistymisen seuraaminen, lintujen ruokinta, lähikaupassa asiointi tai uuden kauppakeskuksen avajaiset. Kotoa ulos lähteminen Minna Säpyskä-Nordberg muistuttaa ulkoilun monipuolisista hyödyistä. on monelle helpompaa seurassa. - Omaiset voivat käydä ikäihmisensä kanssa ulkoilemassa tai ulkoilukaveria voi pyytää naapurista. Jos sellaisia ei ole, voi omalta kunnalta, seurakunnalta, järjestöiltä tai SPR:ltä tarkistaa, onko heillä tarjolla ”ulkoilukaveria”. Monipuolista hyötyä Tietysti voi olla myös niin, ettei itselleen mieluisaa ulkoiluseuraa löydy. Siinä tapauksessa ulko-oven kynnys pitäisi jaksaa ylittää ihan kuntoilumielessä. - Ulkoilussa tulee huomaamatta monipuolisesti toimintaa: voi kävellä ehkä vähän epätasaisessa maastossa, joutuu havainnoimaan ympäristöä: tuolla on pyörä, tuolla potkukelkka ja koiranulkoiluttaja. Ulkona aivot tekevät enemmän työtä ja se on monipuolisempaa, ilman että sitä edes huomaa. Ulkoillessa näkee ihmisiä ja eläimiä. Tulee askeleita, mielenvirkistystä ja paljon enemmän tapahtumia kuin kotona sisällä, Säpyskä-Nordberg muistuttaa. Marja Kivilompolo

20 60 vuotta täyttänyt Panssarimuseo kertoo Puolustusvoimien historiasta vahvan siivun 1 Sturmgeschütz 40 Ausführung G. 2 T-26-vaunu, m/33 talvisodan väreissä. 3 T-20 Komsomolets-telatraktori. 4 BT-42-vaunu. Kuva: Panssarimuseo Parolan Panssarimuseo sijaitsee Hattulassa lähellä Parolannummen Panssariprikaatia. Museossa on esillä runsaasti itsenäisyyden ajan panssarivaunuja, -autoja ja panssarintorjunta-aseita sekä harvinainen panssarijuna. Panssarimuseo tarjoaa runsaasti sotahistoriaan ja aina nykypäivään liittyvää kiinnostavaa katsottavaa. - Museomme on perustanut Panssarikilta ja tällä hetkellä sitä ylläpitää Panssarimuseosäätiö. Tehtäväämme kuuluu ylläpitää kulttuuriperintöä, joka liittyy suomalaisiin panssari- ja panssaritorjuntajoukkoihin jo hieman ennen itsenäisyyttämme aina tähän päivään saakka. Kokoelmistamme löytyy niin ensimmäinen panssarivaunu Renault FT 17 kuin uusinta kalustoa edustava Leopard 2 A 4 vaunu – ja kaikkea mahdollista siltä väliltä panssareihin ja panssaritorjuntaan liittyen, museon johtaja Simo Hautala kertoo. Museon johtajan mukaan panssarijoukot perustettiin vapaussodan jälkeen vuonna 1919. Panssaritorjuntajoukot ovat myös olleet heti alusta saakka läsnä vahvasti Puolustusvoimien historiassa. Museon kokoelmiin mahtuu myös eurooppalaisittainkin harvinainen panssarijuna. Yleisöennätyksiä Vuosi vuodelta museon kävijämäärät ovat kasvaneet. Vuonna 2019 museo teki uuden yleisöennätyksen. Museoon kävi tutustumassa 30 744 kävijää, niistä eniten lapsiperheitä. Heidän lisäksi kävijöiden joukossa on runsaasti kouluryhmiä ja luokkaretkeläisiä. Varusmiehiä käy myös sekä ihan yksittäisiä kiinnostuneita. - Poikkeamme muista sotamuseoista siinä, että meillä järjestetään suuria yleisötapahtumia. Yksi niistä on perinteinen vapun ”Kevätsawutus”, jonka toteutamme aina yhdessä Hämeen Mobilistien kanssa. He tuovat tänne hienoja antiikkiautoja, traktoreja ja moottoripyöriä. Siinä yhteydessä on näytös, jossa lopuksi runtataan taistelupanssarivaunulla romuauto littanaksi. Tämä tapahtuma on hyvin suorittu. Kesällä on toinen kokoperheelle suunnattu tapahtuma vaunuajeluineen, pomppulinnoineen, bändeineen ja rodeohärkineen, Hautala sanoo. Tänä juhlavuonna kävijöitä on ollut myös runsaasti, ja heinäkuussa museoon kävi tutustumassa lähes 13 000 vierasta. Turvavälien järjestäminen museossa on ollut helppoa, sillä kalustoa sijaitsee ulkona katosten alla ja sisänäyttelyhallit ovat tilavia. Koronan vuoksi ulkomaalaiset kävijät loistavat poissaolollaan samoin koululaisryhmät. Heidät Hautala haluaa toivottaa mahdollisimman pian takaisin. Museossa on kauppa sekä kahvila ja myös ulkona voi levähtää pöytien äärellä ruokailemassa. Museon henkilökunta kertoo mielellään panssareiden historiasta, opastus kannattaa kuitenkin varata etukäteen. Paljon harvinaista nähtävää Panssarimuseo tarjoaa kävijöilleen paljon harvinaista nähtävää. Yksi aarteista on harvinainen ja ainutlaatuinen BT-42 -rynnäkkötykki, jota on vain yksi jäljellä koko maailmassa. Kyseisestä vaunusta ovat erityisen kiinnostuneita olleet japanilaiset, koska BT-42 -vaunu esiintyy heidän manga-sarjakuvissaan ja anime-filmeissä. Panssarimuseon ulkomaalaisista kävijöistä mainittakoon vielä venäläiset, saksalaiset ja ruotsalaiset, onpa kävijöitä ilmaantunut jopa Uudesta-Seelannista saakka. - Tämä museomme on auki ympäri vuoden. Museosta on tullut alan harrastajien keskuudessa oma brändinsä ja he levittävät tietoa eteenpäin, joten meillä on hyvin paljon ulkomaalaisia kävijöitä eri puolelta maailmaa, Hautala toteaa. Hautala esittelee myös uudistettua panssarintorjuntahallia. Uudistettu halli avattiin samana päivänä, 18.6.2021, kun Panssarimuseo täytti 60 vuotta. Halli esittelee ensisijaisesti panssarintorjujien perinteitä ja historiaa. - Museon laajempi rakennushanke, valaistut katokset, joihin saatiin sijoitettua runsaasti museoajoneuvoja, valmistui vuonna 2018. Panssarimuseosta löytyy materiaalia sadan vuoden ajalta. Täällä on paljon nähtävää ja myös puuhaa perheen pienemmille. Panssarintorjuntahallissa voi esimerkiksi kokeilla ampumista aidolla panssarintorjuntatykillä, jossa on turvallinen laserlähetin. Se on ollut hyvin suosittu aktiviteetti, ampujia on ollut jonoksi saakka, museonjohtaja Simo Hautala mainitsee. Panssarien historiaa Museon amanuenssi Jari Saurio kertoo Panssarimuseolla esillä olevista panssarivaunuista ja niiden historioista. Kuvassa 1 oleva vaunu on saksalainen rynnäkkötykki Sturmgeschütz 40 Ausführung G (Ps 531-19). Tämän Suomeen vuonna 1943 saapuneen vaunun ampujana toimi Panssaridivisioonan komentajan, kenraalimajuri Ruben Laguksen poika Olof Lagus (s. 1925). Kyseinen kapteeni Mauri Sartion johtama rynnäkkötykki on historiallisesti merkittävä yksilö, sillä se oli ensimmäinen suomalaisten käyttämä vaunu, jolla tuhottiin neuvostovaunuja kesän 1944 panssaritaisteluiden alkaessa. Olof Lagus tuhosi 15.6.1944 käydyssä Kuuter-

21 selän taistelussa alle kymmenessä minuutissa neljä vihollisen T-34-85 -vaunua ja panssaritorjuntatykin miehistöineen. Kyseisiä Sturmgeschütz-rynnäkkötykkejä ostettiin Saksasta kaikkiaan 59 kappaletta vuosina 1943–1944. Torjuntataisteluissa 1944 näitä oli käytössä vain reilu 20 kappaletta ja niillä tuhottiin 87 neuvostovaunua. Ko. vaunut olivat merkittävä ase ja voimavara suomalaisille. Niissä oli 75 mm vaunukanuuna, hyvä optiikka sekä hyvät radiolaitteet, kaiken kaikkiaan erittäin käyttökelpoinen vaunu. Raatteen tieltä tammikuussa 1940 saatiin valtava määrä sotasaalista, muun muassa runsaasti T-26 -vaunuja (esim. vuosimalleja 1931 ja 1933). Kuvassa 2 oleva vaunu, m/33, on harvinaisemmassa talvisodan värissä valkoisena. T-26 -vaunun eri versioita kunnostettiin omaan käyttöön kaikkiaan 114 kappaletta. Raatteen tieltä saatiin kerättyä vaunuihin runsaat määrät myös 45 mm ammuksia. Samaa ammusta voitiin käyttää joissain muissakin panssarivaunuissa ja panssaritorjuntatykeissä. Kuvassa 3 on T-20 Komsomolets-telatraktori. Näitä venäläiset käyttivät kevyiden 45 mm panssaritorjuntatykkien vetäjänä. Mallia saatiin useita satoja sotasaaliiksi ja niitä kunnostettiin suomalaisten käyttöön reilut 200 kappaletta. Suomalaisten sotasaaliina venäläisiltä saama kalusto sopi hyvin Suomen oloi- hin. Ne toimivat ja olivat suhteellisen helppoja huoltaa ja korjata myös kenttäolosuhteissa. Mikä ei ollut itsestään selvää esim. ostamalla hankitun saksalaisen kaluston suhteen. Kuvassa 4 olevan BT-42 -vaunujen suunnittelu alkoi Jyväskylässä Valtion Tykkitehtaalla keväällä 1942. Kyseistä mallia on jäljellä vain yksi maailmassa ja se on näytillä Panssarimuseossa. Vaunut oli tarkoitettu Panssaridivisioonaan perustettavan Rynnäkkötykkipataljoonan kalustoksi ja niitä valmistettiin 18. Vaunut rakennettiin neuvostoliittolaisten BT-7 m/1937 - sotasaalisvaunujen rungoille. Niihin tehtiin BT-7 -vaunun tornin alkuperäistä alaosaa hyväksikäyttäen korkea ja kulmikas torni, johon asennettiin englantilainen suuhidastimella varustettu 114 mm haupitsi m/1918. Tulinopeus oli kartussilaukaus-tykistä johtuen hidas ja raskaat ammukset olivat vaikeita käsitellä. Rynnäkkötykkipataljoonan saatua syyskuusta 1943 alkaen kalustokseen saksalaisia Sturmgeschütz -rynnäkkötykkejä, se luovutti BT-42 -vaunut joulukuun alussa 1943 perustetulle Erilliselle Panssarikomppanialle. BT-vaunulla pystyi ajamaan myös ilman teloja. Vaunulla saattoi ajaa noin 60 km/h kestopäällystetiellä. BT oli varsin epäluotettava. Sen maasto-ominaisuudet olivat huonot mm. kapeista teloista johtuen. Teksti ja kuvat: Tarja Lappalainen Panssarimuseon johtaja Simo Hautala (vas.) ja amanuenssi Jari Saurio toivottavat kaikki aina lapsista ikäihmisiin tervetulleiksi Panssarimuoseoon. Henkilökuntaa voi varata etukäteen oppaaksi tutustumiskierroksen ajaksi. Panssariässä Reino Lehväslaiho Sotakamreeri Reino Lehväslaihon (1922– 2019) sotataival alkoi jo 17-vuotiaana nuorukaisena, jolloin hän ilmoittautui vapaaehtoisena talvisotaan ja palveli sittemmin jatkosodassa kenraalimajuri Laguksen komentaman Panssaridivisioonan Panssaripataljoonassa. Hän haavoittui rintamalla kolmesti. Sotilasarvoltaan hän oli reservin vääpeli. Hän oli myös varsin tuottelias sotakirjailija. Portinhoikka kesäkuussa 1944 Yhteen kovimmista paikoista Reino Lehväslaiho joutui kesäkuussa 1944 Karjalan Kannaksen suurhyökkäyksen aikana Portinhoikan taisteluissa. Aamulla 25. kesäkuuta puna-armeijan 900 putken tykistöryhmä ja 24 raskasta raketinheitintä aloittivat puolentoista tunnin tulivalmistelun. Sen jälkeen tankit jylisivät läpi Talin kohti Portinhoikan risteystä. Portinhoikassa Reino Lehväslaihon vaunua tulitettiin monelta eri suunnalta. Hän käytti miehistönsä kanssa ensimmäistä suomalaisten elokuussa 1941 valtaama T-34-vaunua R-111 (Ps 231-3). Myös kaikki muutkin vaunukomppaniat olivat kiinni kovissa taisteluissa. Jokainen päivä poisti miehiä ja vaunuja ri- veistä. Nuoret täydennysmiehet astuivat kaatuneiden ja haavoittuneiden tilalle. Portinhoikan tienristeys oli yhtämittaisen venäläisen tykistökeskityksenkohteena: "Totisina katselimme Ihantalan tien suuntaan. Tien lähellä olevat metsäsaarekkeet katosivat, kun räjähdysrintama vyöryi meitä kohden, lähdimme nopeasti etenemään. Se oli ajoa savu- ja sorapilvien sisällä. Vilkaistiin taakse, hiekkakuoppa kiehui kranaateista. Kuului yhtämittainen rätinä. Lopulta meidän kranaatit loppuivat ja vänrikki lähti touhumaan niitä lisää. Vihollisia juoksi tien yli muutamia ja lisää laskeutui harjulta." Lehväslaiho löi Suomi-konepistooliin lippaan kiinni ja työnsi torninluukun auki. ”Tulkaa perkeleet!” hän huusi ja tulitti konepistoolillaan. Äkkiä nähtiin kuinka Lehväslaihon pää heilahti rajusti, ase putosi käsistä ja kersantti putosi vaunun pohjalle. Lehväslaihon kasvot peittyivät verestä. Vänrikki ehti haavoittuneen Lehväslaihon luokse ensimmäisenä, hän yritti sitoa Lehväslaihoa, mutta verta oli niin paljon, että siteet eivät riittäneet. Paaritkin löytyivät ja haavoittunut nostettiin komentovaunun etupanssarille ja matka sidontapaikalle alkoi. Lehväslaiho parani haavoistaan sairaalassa ja ehti vielä La- Reino Lehväslaiho oli sotainvalidi ja tuottelias sotakirjailija. Kuva: Panssarimuseo pin sotaan Panssaridivisioonan mukana. Haavoittumisesta hänen leukansa jäi vinoon. Leuassaan olleen pitkän arven hän peitti parralla. Lehväslaihon T-34-vaunu on tänä päivänä muistomerkkinä Karjalan prikaatissa Vekaranjärven varuskunnassa.

22 Piirit toimivat Loppuvuoden tapahtumista Helsinki HELSINKI Ratavartijankatu 2 A, 00520 Helsinki Puh. 040 825 6695 • • Hyvät sisaret ja veljet! Lähestymme jälleen koronajoulua. Tietooni ei kuitenkaan ole tullut, että joku meistä olisi menehtynyt tähän virukseen –hyvä niin. Harventuva joukkomme vaikuttaa selvinneen näistä parista harmaasta vuodesta. Masennukselta ei kuitenkaan ole helppo välttyä varsinkaan, kun aurinko alkaa häipyä mailleen. Ehkäpä jouluvalot kuitenkin virkistävät mielemme kohti tulevaa toimintavuottamme. Erikoista on, että keski-ikämme ei kasva – saattaapa laskeakin. Kun sotien päätyttyä jäi pysyväiseksi vammautuneiksi noin 94500, niin joukosta oli 4500 henkeä meitä sotatoimialueella vammautuneita vanhuksia, naisia ja lapsia, siis 5 % kaikista. Loput olivat sotilaita. Nyt meidän helsinkiläisten ja vantaalaisten sotainvalidien joukko on enää hieman yli 60 ja puolet eli 50 % meistä on tätä nuorempaa porukkaa. Piirin johto on vielä elinvoimainen ja tähyilee toiminnan suuntaviivoja vuoden 2025 suuntiin. Tämän lyhyen katsauksen kera toivotan sotainvalideille puolisoineen sekä yksin jääneille valoisia joulupäiviä sekä terveyttä ja onnea alkavalle vuodelle! Pixabay Seppo Kanerva puheenjohtaja perinteinen itsenäisyyspäivän kansalaisjuhla Helsingin Yliopiston juhlasalissa 6.12. klo 13.30 (tumma puku, kunniamerkit). Järjestelyvastuu on Helsingin Reserviupseeripiirillä. Jouluaaton 24.12. kunniavartio Hietaniemessä klo 13.30. Vantaa • • • itsenäisyyspäivänä 6.12. lipunnosto klo 9 kaupungintalon edessä, klo 11 seppeleenlasku Pyhän Laurin kirkon sankarihaudalla sekä klo 12 Ruskeasannan sankarihaudalla. Itsenäisyyspäivän juhla Martinlaakson koululla klo 15 Jouluaaton 24.12. kunniavartio Pyhän Laurin Kirkon sankarihaudalla klo 14–17.30. Ennakkotietoja • Piirin vuosikokous pidetään 15.3.2022 klo 10.00 Folkhälsanin luentosalissa, Mannerheimintie 97, Helsinki. Kahvitarjoilu klo 9.30. Vuosikokoukseen voivat osallistua sotainvalidijäsenten lisäksi puoliso- ja tukijäsenet. Äänioikeus on sotainvalideilla ja puolisojäsenillä. Tukijäsenillä on läsnäolo ja puheoikeus. Vuosikokouksessa käsitellään piirin sääntöjen määrittelemät vuosikokousasiat. • • • Piirin huoltotoiminnasta vuonna 2022 ilmoitetaan koko jäsenistölle vuosikokouksen jälkeen ilmestyvässä jäsenkirjeessä. Viihteellinen rosvopaistililaisuus järjestetään 7.4.2022 Espoossa. Pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan veteraanien yhteistä kirkkopäivää vietetään 28.4.2022 klo 10.00 Nurmijärven kirkossa. Kirkkopäivässä saarnaa kenttäpiispa Hannu Niskanen. Onnittelemme Jäsenistön jouluruoka tarjotaan ilmoittautuneille Folkhälsanilla 8.12. klo 16, Mannerheimintie 97, Helsinki. Tervetuloa! Tätä kirjoitettaessa myös alkuvuosi 2022 tapahtumien suhteen näyttää huonolta. Lounastilaisuudet Kuusi Palaa -ravintolassa ja puolisojäsenkerhon tapaamiset Kampin palvelukeskuksessa ovat toistaiseksi tauolla. Kuusi Palaa -ravintola on auki vain iltaisin ja Kampin palvelukeskus rajoittaa tilaisuuksien järjestämistä. Puolisojäsenkerhon retki toivottavasti toteutuu kesäkuussa 2022. Epävarmoissa tilanteissa soittakaa piiritoimistoon! 100-vuotiaat sotainvalidit Viljo Hjelm (vas.) ja Eino Salomaa Piiritoimiston joulutervehdys Kiitän kaikkia yhteistyötahoja ja työn tukijoita sekä piirihallitusta miellyttävästä yhteistyöstä. Olette toiminnalla ja lahjoituksilla myötävaikuttaneet suuresti piirin jäsenkunnan huoltotoimintaan. Toivotan piirin jäsenille omaisineen sekä piirihallitukselle ja kaikille yhteistyökumppaneille hyvää joulua ja onnekasta uutta vuotta 2022! Rauhaa ja hyviä hetkiä jouluaikaan. Tuhansia tuntevia tunnelmia uuteen vuoteen. Mielenrauhaa arjen kiireeseen ja läheisyyden iloa. Satu Jelkälä-Blomqvist toiminnanjohtaja

Piirit toimivat 23 Ennakkotietoja • • • Ajankohtaista Vuosi käy kohti loppuaan ja me jokainen tahollamme nautimme adventin ja joulun ajasta sekä suuntaamme katseen kohti uutta tulevaa vuotta. Vuoden vaihteessa Karkkilan seudun osasto purkautuu. Uudellamaalla on vuoden 2022 alussa vielä neljä toimivaa yhdistystä: Espoo-Kauniainen-Kirkkonummi, Itä-Espoo, Porvoo ja Tammisaari. Viimeisten viiden vuoden aikana 15 osastoa on purkautunut ja jäsenet ovat liittyneet piirin henkilöjäseniksi. Tänä vuonna piiri teki vuosikokouksessaan sääntömuutoksen, ja myös tukijäsenille annettiin äänioikeus piirikokouksissa. Tällä hetkellä Uudellamaalla on sotainvalideja noin 50 ja puolisojäseniä noin 260. Tukijäseniä vastaavasti on noin 240. Olemme teille tukijäsenet kiitollisia siitä, että olette tärkeä tuki ja osa jäsenten huolto- ja tukitoimintaa. Valoa kohti Profeetta Jesajan kirjassa sanotaan: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon.” Nämä profeetan sanat luetaan jouluun liittyvissä hartaustilaisuuksissa. Niiden on nähty viittaavan Jesukseen, joka on sanonut itsestään Johanneksen evankeliumin mukaan ”Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.” Psalmissa 119 kerrotaan tästä valosta. ”Sinun sanasi ovat lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.” Valon tehtävä on valaista matkaamme ja pitää meitä oikealla tiellä. Sen tehtävä on myös paljastaa elämämme harhapolkuja ja johtaa sieltä pois oikeille raiteille. Näinä pimenevinä päivinä me voimme omistaa nuo sanat myös omaan elämämme tilanteeseen. Meitä on vaivannut jo kahden vuoden ajan koronaepidemia, joka nyt näyttää hellittävän ja avaavan ovia avoimempaan elämään. Olemme menossa valoa kohti. Pääsemme vapaammin liikkumaan ja tapaamaan ystäviämme. Ehkä kaikkein suurin merkitys on ovien avautuminen Jumalan kansan yhteiseen juhlaan, messuun, sanan kuuloon, virsien veisaamiseen ja ehtoollispöytään polvistumiseen. On vapauttavaa kuulla sanat ”sinun puolestasi annettu, sinun puolestasi vuodatettu”. Sotainvalideilla on menossa elämän viimeinen vuosikymmen ja monella myös viimeinen joulu. Elämämme ainoa kestävä turvamme on joulun lapsi, Vapahtaja, joka sovitti syntimme ja syyllisyytemme Jumalan edessä, että meillä olisi rauha Jumalan, lähimmäistemme ja itsemme kanssa. Tätä rauhaa ja Jumalan hyvyyttä joulutervehdykset meille välittävät. Rauhan lapsina voimme toteuttaa rauhan sanomaa omassa ympäristössämme. Niinpä voimme täysin rinnoin laulaa tuttua jouluvirttä ”Enkeli taivaan” ja yhtyä siinä olevaan rukoukseen: ”Ah Herrani, mun Jeesuksein, tee asunnokses sydämein. Mua älä hylkää tuskassa vaan vahvista ain uskossa.” Martti Toivanen veljespappi Viihteellinen rosvopaistitilaisuus järjestettiin 21.10. Vihdissä. Mukana oli reilut 300 sotiemme veteraania ja leskiä saattajineen. Piirin joulutervehdys Kiitämme kaikkia niitä yhteisöjä ja yksityisiä henkilöitä, puolustusvoimia, sotainvalidisisaria ja -veljiä, jotka omalla toiminnallaan ja lahjoituksillaan ovat myötävaikuttaneet piirimme ja koko jäsenkuntamme huoltotoimintaan kuluneen vuoden aikana. Kiitämme myös lämpimästi hyvästä yhteistyöstä piirihallitusta sekä osastojen ja jaostojen toimenmiehiä ja – naisia. Toivotamme piirin jäsenistölle omaisineen, osastojen ja jaostojen tukijäsenille, piirihallitukselle ja tuki- ja sidosryhmille rauhallista joulua ja menestyksellistä uutta vuotta 2022! Kun joulu tänne joutuu ja kynttilät sytyttää, se hetkeksi kiireen poistaa ja sydäntä lämmittää. Jaakko Torppa puheenjohtaja Satu Jelkälä-Blomqvist toiminnanjohtaja Pixabay UUSIMAA Ratavartijankatu 2 A, 00520 Helsinki Puh. 040 825 6695 Piirin vuosikokous pidetään 24.3.2022 Ilmatorjuntamuseolla Tuusulassa. Viihteellinen rosvopaistitilaisuus järjestetään 7.4.2022 Espoossa. Uudenmaan ja pääkaupunkiseudun veteraanien kirkkopäivä järjestetään 28.4.2022 klo 10 Nurmijärven kirkossa. Kirkkopäivässä saarnaa kenttäpiispa Hannu Niskanen.

24 Piirit toimivat PIRKKA-HÄME Otavalankatu 12 B 4, 33100 Tampere Puh. 0400 835 993 jäsenetuudet jatkuvat ensi vuonnakin. Sotainvalidit saavat Valtiokonttorin maksamana vähintään kolme jalkahoitoa vuosittain, tarvittaessa enemmänkin. Avustajatoiminta Avustajatoimintaa on järjestetty 10 kunnan/kaupungin alueella. Tuleva vuosi on vielä avoinna. Tätä toimintaa on kuitenkin tarkoitus jatkaa edelleen niillä paikkakunnilla, joilla sitä on tänä vuonna ollut. Tiedon jatsaamme tämän vuoden Joulutervehdys piirin kosta loppupuolella. Avustajatoimin77-vuotistoimintanalla pyritään edesauttamaan sotainvalidien ja puolisojäsenvuotena ten kotona asumista. Sotainvalidien Veljesliiton Pirkka-Hämeen piiri ry:n hallitus kiittää kaikkia toimintansa tukijoita, jotka ovat olleet myötävaikuttamassa piirimme sotainvalidien ja puolisojäsenten hyvinvointiin ja selviytymiseen arjen askareissa piirin 77. toimintakautena. Kiitokset Kiitokset osastojen sotainvalidijäsenille, puolisojäsenille ja tukijäsenille aktiivisesta mukanaolosta vuoden 2021 aikana. Teidän kaikkien työ on ollut merkityksellistä ja tarpeellista erityisesti näin koronapandemiavuonna. Toiminnasta Piirin, samoin kuin Tampereen osaston toimistossa asioi edelleen niin sotainvalideja kuin puolisojäseniä. Asiointi on kuitenkin hoitunut pääasiallisesti kirjeitse ja puhelimella ja yhä useammin sähköpostin välityksellä. Lapset ja lastenlapset ovat ottaneet aktiivisen roolin vanhempiensa ja isovanhempiensa asioiden hoidossa. Piiri ja osastot ovat jatkaneet toimintaansa niin hyvin kuin se on ollut mahdollista. Vuodenvaihteen jälkeen helmikuussa pidetään piirin osastojen vuosikokoukset. Piirin vuosikokous pidetään maaliskuun aikana. Piiritoimistossa vuosipäivänä kahvittelemassa vas. sisarpappi Salla Häkkisen ja pj. Raimo Toivon seurassa Tuulikki Salmisaari, Sirpa Autero, Jouko Sipilä ja Lauri Lumme. Yhteystiedot Piiritoimisto ja Tampereen osaston toimisto, Otavalankatu 12 B 4, 33100 Tampere, ovat avoinna ti, ke ja to klo 8.30–15.00, muina päivinä tavoittaa puhelimella. Tampereen osaston toimistonhoitaja Leea Hykkönen on töissä vain tiistaisin ja keskiviikkoisin. • • • • Toiminnanjohtaja Jouko Sipilä p. 0400 835 993, jouko.sipila@sotainvalidit. fi Piirin toimistonhoitaja Kirsi Korpi p. 050 384 3390, kirsi.korpi@sotainvalidit.fi Avustajaprojektipäällikkö Sirpa Autero p. 050 352 2537, sirpa.autero@sotainvalidit.fi Tampereen osaston toimistonhoitaja Leea Hykkönen p. 050 358 4629, tampere@ sotainvalidit.fi Joulupukit jakamassa lahjoja 1940-luvun loppupuolella. Jouluherkkujen äärellä 1950-luvulla. Toimiston henkilökunta toivottaa kaikille hyvää joulua ja onnea vuodelle 2022! Jouko Sipilä Pixabay Huoltotoimintaa Piiritoimistosta on edelleen myönnetty kuntoutusta osastojen sellaisille jäsenille, jotka eivät mitään muuta kautta voi saada kuntoutusta. Jalkahoitoa on myönnetty puolisojäsenille tänä vuonna kolme kertaa. Nämä Seppeleen lasku Kalevankankaan sankariristille piirin vuosipäivänä. Oikealla puheenjohtaja Raimo Toivo ja I vpj. Lauri Lumme

Piirit toimivat 25 VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 040 568 4500 Puheenjohtajan joulutervehdys Marraskuussa 1944 perustettu Sotainvalidien Veljesliiton Varsinais-Suomen piiri on kuluvana vuonna taitekohdassa, kun kaikki sen osastot ovat purkautuneet ja jäsenet siirtyneet piirin henkilöjäseniksi. Osastojen varat ovat samalla siirtyneet piirin omaisuudeksi, josta ne käytetään jäsenistön hyväksi. LAHTI Rautatienkatu 1 B 8, 15100 Lahti Puh. 040 740 6815 Terveiset piiristä Sotainvalidien Lahden piiri teki teatteriretken 15.7. Heinolan kesäteatteriin. Retkelle osallistujia oli 48. Ennen teatteriesitystä nautittiin lounas ravintola Kymenkartanossa. Teatterinäytelmä oli Riemurahaa, tosi hauska esitys. Esiintyjinä oli tunnettuja taiteilijoita mm. Ulla Tapaninen, Katariina Kaitue, Carl-Kristian Rundman sekä muita tunnettuja näyttelijöitä. Näytelmän jälkeen alkoi kotimatka. Piirin vuosikokous Sotainvalidien Veljesliiton Lahden piirin vuosikokous pidettiin koronaepidemian takia vasta Mikä sitten muuttuu tulevaisuudessa? Oleellisin muutos on lähinnä hallinnollinen, kun osastojen sääntömääräisiä ja muita kokouksia ei ole ja jäsenistöä koskeva taloushallinto on piirin vastuulla. Koronaepidemian jatkuessa on piirin toimintaa mukautettu vallitseviin olosuhteisiin. Suunniteltuja tilaisuuksia on siirretty tai peruttu. Hallituksen kokouksia on hoidettu etäyhteyksin. Myönteistä oli se, että piirin sääntömääräinen vuosikokous pystyttiin kuitenkin järjestämään sääntöjen mukaisesti lähikokouksena. Tulevaisuuden kannalta kokouksen tärkeimpiä päätöksiä olivat piirin sääntöjä koskevat sääntömuutokset, jotka koskivat tukijäsenen äänioikeutta ja reaaliaikaista osallistumista piirin kokouksiin tietoliikenneyhteyden välityksellä. Kun tulevaisuuden ennustaminen on edelleen vaikeaa, niin 19.10.2021 Lahden upseerikerholla. Kokouksen puheenjohtajana toimi Risto Halsti ja kokous sujui hänen johdollaan jouhevasti. Kokouksessa oli läsnä 11 henkilöä. Piirin puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Pentti Löfgren Lahdesta. Jäseniksi Vilho Laakso Asikkalasta, Pertti Mäkinen Hartolasta, Veikko Punakallio Heinolasta, Hannu Toivonen Kuhmoisista, Kalle Hiltunen ja Pekka Vänskä Lahdesta. Piirin hallituksen järjestäytymiskokouksessa valittiin 1. varapuheenjohtajaksi Veikko Punakallio Heinolasta, 2. varapuheenjohtajaksi Kalle Hiltunen Lahdesta ja sihteeriksi ja rahastonhoitajaksi Tuija Heinonen. Huomionosoitukset Ravintola Kuninkaanportissa Hartolassa luovutettiin 4.10.2021 kaksi sotainvalidien ansioristiä. Luovutustilaisuudessa piirin puheenjohtaja Pentti Löfgren totesi, että heillä on miellyttävä tilaisuus palkita pitkään sotainvalidityössä mukana olleita ja kiitti, ainakin voi toivoa että kohoava rokotekattavuus ja kolmas rokote vähentäisivät koronatartuntoja. Epidemian laantuessa voitaisiin vähitellen järjestää lähitilaisuuksia, jotka ovat edelleen jäsenistön toivomuslistalla. Piirin johdon toivomuksena on, että alueilla oltaisiin tulevana vuonna aktiivisia, jotta myönnetyt etuudet tavoittavat jäsenistön. Se ei ole suomalainen, joka ei joulusaunasta tullen tunnusta rauhan vallitsevan maata ja hyvyyden ihmismieliä. - Sakari Pälsi Toivotan jäsenistölle ja sidosryhmille hyvää itsenäisyyspäivää ja hyvää joulua! Heimo Purhonen Puheenjohtaja Pixabay että he ovat antaneet aikaansa sotainvalidien hyväksi. Ansioristin saaja Pertti Mäkinen on ollut vuosia Hartolan osaston puheenjohtajana ja piirin hallituksessa, Teuvo Järvinen on toiminut Hartolan osaston sihteerinä ja piirin hallituksen varajäsenenä vuosia. Joulutervehdys Sotainvalidien Lahden piirin hallitus kiittää kaikkia toimintansa tukijoita, jotka ovat olleet myötävaikuttamassa piirimme sotainvalidien ja leskijäsenten hyvinvointiin ja selviytymiseen arjen askareissa koronaepidemian aikana. Kiitokset osastojen sotainvalidijäsenille kuin puolisojäsenillekin aktiivisuudesta vuoden 2021 aikana. Kiitokset myös aktiivisille tukijäsenille: teidän työnne on arvokasta ja pyyteetöntä. Hyvää joulua ja onnea vuodelle 2022! Pentti Löfgren puheenjohtaja Pixabay

26 Piirit toimivat KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Pixabay Piirin kirkkopyhä Ypäjällä Ypäjällä vietettiin 26.9. piirin kirkkopyhää. Päivä aloitettiin perinteisesti messulla Ypäjän kirkossa, jossa kirkkoväen toivotti tervetulleeksi kirkkoherra Pentti Lehto, joka toimi myös messun liturgina. Erikoisuutena mainittakoon, että kirkkoherra tuli messuun kesken kertausharjoituksen, joten hänellä oli puolustusvoimien maastopuku yllään. Veljespappimme Tauno Matias Roto piti messussa saarnan, kanttorina toimi Kaija Saukkola, sekä ehtoollisella avusti diakoni Katriina Laiho. Tekstit luki Kalvolan jaostosta Terttu Järvelä, ja hän oli myös seppelpartiossa. Muut seppelpartiossa olleet piirihallituksen jäsenet olivat Matti Allén Ypäjän jaostosta ja Hannu Reko Forssan jaostosta. Seppelpartion lähetti matkaan saatesanojen kera ypäjäläinen Keijo Leppänen. Panssariprikaatissa oli tuohon aikaan vähän huonompi tilanne Koronan suhteen ja emme tämän vuoksi saaneet varusmiehiä avuksi tilaisuuteen. Onneksi kirkkoherra oli kertausharjoituksissa, kuten jo aiemmin mainitsin, ja hän sai sieltä mukaansa muitakin reserviläisiä avuksemme. Suuret kiitokset heille mukanaolosta ja avusta. Päiväjuhla ja ruokailu oli järjestetty Ypäjän Kartanon koululle. Maukkaan lounaan jälkeen, aloitimme päiväjuhlan Kaartin soittokunnan esittämällä alkusoitolla. Soittokunnan johtaja musiikkikapteeni Aino Koskela, kertoi että oli hienoa päästä pitkästä aikaa esiintymään elävälle yleisölle. Yhtä lailla me olimme iloisia, päästessämme pitkästä aikaa kuuntelemaan, aina niin vaikuttavaa ja upeaa, soittokunnan soittoa. Piirimme puheenjohtaja Juha Vuorinen toivotti vieraat tervetulleeksi päiväjuhlaan. Juhlapuhujana tilaisuudessa oli Ypäjän kunnanjohtaja Tatu Ujula, joka auttoi meitä myös juhlan järjestelyissä. Kiitos Ypäjän kunnalle vieraanvaraisuudesta. Soittokunnan musiikkiesitysten lisäksi pääsimme itsekin laulamaan virren 584 sekä tilaisuuden päättäneen Veteraanin iltahuudon. Kirkkopyhä oli kaiken kaikkiaan onnistunut päivä ja oli niin mukavaa tavata jäseniä. Ypäjän kirkkoherra Pentti Lehto tuli messuun kertausharjoituksista. Kuva: Heikki Kärri Seppelpartiossa Hannu Reko, Matti Allén ja Terttu Järvelä. Kuva: Heikki Kärri Mira Kulmala toiminnanjohtaja Sotainvalidi Osmo Roine juttelee reserviläisen kanssa lounaalla. Kuva: Heikki Kärri Veljespappi Tauno Matias Roto. Kuva: Heikki Kärri

Piirit toimivat 27 KYMI Savonkatu 23, 45100 Kouvola Puh. 044 3350 754 Joutsenon osaston toiminta päättyy 76 vuoden jälkeen Sotainvalidien Veljesliiton Joutsenon osasto perustettiin 18.11.1945. Joutsenolaiset kuuluivat aiemmin Lappeenrannan osastoon, mutta etäisyys aiheutti sen, etteivät joutsenolaiset sotainvalidit kokeneet saavansa tarpeeksi apua ja neuvontaa elämän arkeen. Osasto on ollut aktiivinen perustamisestaan asti ja hoitanut jäsentensä etuja taloudellisten resurssien puitteissa. Alkuvuosina taloudellinen tuki oli tiukassa ja omatoiminta mahdollisti tuen jakamisen jäsenistölle: tanssien järjestäminen, virvoitusjuomien myynti tehtaissa ja tietenkin aktiivinen naisjaoston tuki auttoi osastoa eteenpäin. Joka syksyinen veteraanikeräys ensin maataloustuotteiden ja sitten rahakeräyksenä oli yksi osaston tukijalka. Rohkeuttakaan ei puuttunut: 1959 osasto hankki rantapalstan Sappulasta, johon rakennettiin osaston oma virkistysmaja. Maja oli todella ahkerassa käytössä vuosikymmeniä, kunnes 1995 jäsenistön ikääntymisen takia majan käyttö vähentyi ja eikä ollut riittävästi käsiä ylläpitämään majaa, osaston johtokunta päätyi myymään majan. Virkistystoiminta on ollut aina osaston tärkeä toimintamuoto, on ollut paikallisia tapahtumia ja kesäretkiä on tehty ympäri Suomea ja käyty myös ulkomailla, niin Virossa kuin Espanjassa. Kesään on kuulunut erilaiset kilpailut alkuaikoina ensin omalla majalla ja sitten loppuajasta Hinkarannan saunalla, ja piirin alueen kisoissa osaston edustajat ovat tuoneet mitaleja runsaasti Joutsenoon. Lähialueen teatterit on kierretty uskollisesti, niin kesällä kuin talvella. Parhaimpi- na vuosina on ollut tarjolla yli 40 erilaista tapahtumaa jäsenistölle tuomassa eloa ja virkistystä elämän harmaaseen arkeen. Osaston 76-vuotisen historian aikana osastolla on ollut 8 puheenjohtajaa, joista pisimmän johtajuuden ovat tehneet Väinö Ahtiainen (1960–1978) ja Veikko Haimila (1992–2002 ja 2017– 2021). Veikko Haimila kutsuttiin kunniapuheenjohtajaksi vuonna 2009. Puheenjohtajuus on ollut vuosien 2006–2016 aikana tukihenkilön hallussa (Heikki Pitkänen), muutoin johtajan vastuun on kantanut sotainvalidi. Vuodesta 1998 asti on sihteerin ja rahastonhoitajan tehtävät olleet tukihenkilöillä. Parhaimmillaan osaston vahvuus on ollut 152 sotainvalidia vuonna 1959, nyt osasto lopettaa toimintansa, sotainvalideja on 3, leskiä 9 ja tukijäseniä 4. Vaikka sotainvalidien osaston toiminta lakkaa vuoden 2021 lopussa, toiminta sotainvalidien ja veteraanien parissa jatkuu edelleen vahvasti Joutsenossa. Vuonna 1993 perustettiin Joutsenoon Sotiemme Joutsenon Veteraanit ry kaikkien kolmen joutsenolaisten veteraaniyhdistysten toimesta. Yhdistys sai aikaiseksi yhteistyössä Joutsenon kunnan kanssa Veteraanitalon, joka otti ensimmäiset asukkaat vastaan jo vuonna 1995. Veteraanitalo on ollut myös monen sotainvalidin koti viimeisten elin vuosien aikana. Yhdistys vastaa myös veteraanien perinneyhdistyksen tehtävistä Joutsenossa. Hannu Myllärinen Joutsenon osaston sihteeri Piirin puheenjohtajan joulutervehdys Syksyn hämärä on kuin varkain hiipinyt luoksemme ja harmaa väri kietonut maisemat vaippaansa yhä vahvemmin aamuin ja illoin. Tunnelmaa saattaa latistaa jo lähes kaksi vuotta jatkunut koronapandemia, jolle ei ole ainakaan välitöntä loppua näkyvissä. Onneksi kaikki tämä on vain osa totuutta. Ihmismielen sisäinen valo ja voima ovat kuitenkin ratkaisevia meistä jokaisen kohdalla. Mutta mistä me voimme ammentaa niin väkevää voimaa, että se voittaa kaikki vaa- rat ja koettelemukset? Me voimme rokotusten kattavuuden lisääntyessä olla yhdessä yhä enemmän, tavata ystäviä ja peittää pelkomme arkea tukevilla rutiineilla. Tärkeintä on kuitenkin tuntea luonnon ikuisen kiertokulun, lähestyvän joulun ja sen ilosanoman kauneus ja hyvyys. Niiden vaikutus pysäyttää meidät kiireenkin keskellä ja avaa elämän suuren ihmeen. Me virittäydymme kohti jotakin suurempaa, kristikunnan joulujuhlaa. Sodan aikana kansamme yhtenäisyys, sotilaan ja kotirintaman tahdonlujuus, kiitollisuus vähäisestäkin sekä herkeämättömät ponnistelut isänmaan, kodin ja heikompien puolesta synnyttivät väkevän voiman, joka pelasti kansamme ja turvasi vapauden. Samankaltaista yhtenäisyyttä meillä tulee olla tänäkin päivänä. On noudatettava ohjeita ja otettava rokotukset, ei ainoastaan itsensä, vaan myös kanssaihmisten vuoksi. Kun minä en sairastu, eivät toisetkaan saa tartuntaa. Kun muut eivät sairastu, en minäkään saa tartuntaa. Se on välittämistä kanssaihmisistä ja yhteistä vastuuta. Tämän veteraanisukupolvi on opettanut meille nuoremmille. Näillä ajatuksilla toivotan sinulle ja läheisillesi hyvää ja rauhallista joulua sekä onnellista vuotta 2022! rusteella hänet talvisodan syttyessä kutsuttiin välittömästi ilmavalvontatehtäviin. Tapiolan emäntäkoulun päätösjuhlaan Joutsenossa hän ei enää päässyt. Todistus tuli myöhemmin perästä. Jatkosodan aikana lottatehtävät jatkuivat. Kun eräässä tilanteessa piti kiireesti poistua valvontatornista, loukkaantui jalka. Sitä särkee nyt yli 100-vuotiaana. Veljen, kotitalon ainoan pojan kaatuessa, pyysi isä tytärtään tulemaan kotiin. Tämän “oman veteraanin” kaltaisia, hiljaisia ja vaatimattomia veteraani- sukupolven ihmisiä on varmasti ollut paljon. He eivät ole pitäneet itsestään ääntä. Ne, jotka vielä ovat keskellämme, odottavat ehkä vain yhteydenottoa ja läheisyyttä. Monien osastojen lopetettua toimintansa, me tukijäsenet voimme vieläkin pitää yhteyttä “omaan sotainvalidiin” tai puolisoihin ja leskiin. Tavalla tai toisella meitä kutsutaan välittämään joulun ilosanomaa yhteydestä, ilosta ja toivosta. Siunausta jokaisen jouluun! "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus." (Jes. 9:1) Kari Hietanen Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta, joulurauhaa sydämiinne ja terveyttä tulevalle vuodelle toivottaa Sotainvalidien Kymen piiri! Onnittelemme Sotainvalidi Pauli Hanski 100 vuotta 24.11. Joulun odotuksessa Eräässä isänmaan juhlassa puhuja kehotti jokaista tutustumaan “omaan veteraaniin”. Sotainvalidejakin oli silloin vielä paljon keskellämme, joten joku veteraanisukupolven mies tai nainen oli monien läheisyydessä. Huomasin karismaattista puhujaa kuunnellessani, että minäkään en tuntenut kovin hyvin “omaa veteraaniani”, nyt jo 105 täyttänyttä äitipuoltani. En tiennyt hänen sodan ajan vaiheistaan mitään. Otin asian puheeksi. Äitipuoleni oli jo 1930-luvulla ollut lottajärjestön jäsen. Hän oli antanut lottalupauksen, jonka pe- Jorma Taipale Lappeenrannan seudun veljespappi

28 Piirit toimivat Joulun aikaa SATAKUNTA Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Satakunnan piiri toivottaa jäsenilleen ja yhteistyökumppaneilleen rauhaisaa joulun aikaa sekä hyvää uutta vuotta seuraavin sanoin: Taivaalta sataa hienoista lunta, kaunis on joulun valtakunta. Lämpö on vallannut pienen ihmismielen, löytänyt paikan, jouluisen mielen. Rosvopaistitilaisuuden pääorganisaattori Kalevi Rönnqvist (oik.), eversti Petri Kosonen ja toiminnanjohtaja Marika Keskinen. Kuva: Anna Penttilä Marika Keskinen Satakunnan suunnalta Toinen poikkeuksellinen vuosi on päättymässä. Perinteiset tapahtumat mm. kesäjuhla ja kirkkopäivä jäivät järjestämättä turvallisuussyistä. Toivottavasti voimme ensi vuonna viettää normaalimpaa aikaa. Vuoden loppuessa toivotan teille kaikille hyvää itsenäisyyspäivää! Pixabay Onnittelemme Sotainvalidi Kaarlo Kannisto 100 vuotta 15.11. Huomionosoitus Parkanolaiselle Heikki Mettomäelle luovutettiin sotainvalidien ansioristi piirihallituksen kokouksessa. Heikki on ansiokkaasti hoitanut Parkanon osaston asioita parikymmentä vuotta ensin johtokunnassa, osaston viimeisenä puheenjohtajana sekä piirihallituksen jäsenenäkin jo kymmenisen vuotta. Heikki Mettomäelle luovutettiin piirihallituksen kokouksessa sotainvalidien ansioristi. Parkanolainen Kaarlo Jaakko Kannisto on tehnyt elämäntyönsä maanviljelijänä sekä ennen eläkkeelle jäämistään kymmenisen vuotta kiertävänä kirjakauppiaana. Jatkosodassa hän haavoittui Loimolassa. Kaarlo on osallistunut aktiivisesti Parkanon Seudun Sotainvalidit ry:n toimintaan mm. osallistunut aktiivisesti keräystoimintaan ja tapahtumien järjestelytehtäviin, oli lähes 30 vuotta johtokunnan jäsenenä osaston purkautumiseen saakka vuoteen 2018. Toiminnastaan hänelle on myönnetty mm. sotainvalidien ansioristi. Kaarlo asuu nykyään Tammenlehväkeskuksessa Tampereella vaimonsa Esterin kanssa. Lämpimät onnittelut merkkipäiväsi johdosta! Rosvopaistitilaisuus Finnairin lentävä henkilökunta ja Porin kaupunki järjestivät viihteellisen rosvopaistitilaisuuden Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueen veteraaneille, puolisoille ja leskille sekä lotille saattajineen Porin Cygnaeuksen koulun ruokasalissa 28.10. Koulun ruokasaliin kokoontui lähes 260 henkeä. Alkamassa oli pitkään odotettu viihteellinen rosvopaistijuhla. Finnairin lentävän henkilöstön päävastaavana toimi lentopurseri Kalevi Rönnqvist, joka monivuotisella kokemuksellaan juonsi tapahtuman. Apunaan hänellä oli Finnairin lentävää henkilöstöä, Sotilaskotisisaria sekä Lions Ladyja. Ohjelma alkoi Suomen lipun saapumisella, Kalevin avaussanoilla sekä Keski-Porin seurakunnan Jyrki Kaukasen poisnukkunei- den muistolle sytyttämällä kynttilällä, jonka jälkeen laulettiin yhteislauluna Sillanpään marssilaulu. Porin kaupungin tervehdyksen toi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Arja Laulainen ja Puolustusvoimien tervehdyksen toi eversti Petri Kosonen, joka myös kohotti veteraanimaljan. Ruokailun siunaamisen jälkeen saatiin nauttia maittavasta rosvopaistista tykötarpeineen. Ruokailun lomassa kartoitettiin mm. tilaisuuden vanhimpia sekä pitkäikäisempiä avioliittoja. Tilaisuuden laulusta ja musiikista vastasivat Solistiyhtye Jermut solistinaan Erkki Liikanen ja Elina Sauri sekä puhallinorkesteri Sveitsikko. Laittoivatpa jotkut jalalla koreasti musiikin tahdissa. Tilaisuus päättyi sotilaskodin munkkikahviin. Rosvotilaisuudessa nautittiin viihteellisestä ohjelmasta. Kuva: Anna Penttilä

Piirit toimivat 29 Onnittelemme Sotainvalidi Kauko Tumanto 100 vuotta 6.12. SISÄ-SUOMI Justeeritie 2 41900 PETÄJÄVESI Puh. 040 778 2740 Joulutervehdys Keski-Suomesta Olemme saaneet nauttia jo muutamasta tapahtumasta pitkän odotuksen jälkeen. Joulumieltä lisää vielä joulun alla järjestettävät Peurungan joululounas sotiemme veteraaneille sekä muutama jouluinen konsertti. Kauko Tumanto syntyi 6.12.1921 savolaiseen joenvarsimökkiin – aikana, jolloin vielä kipuiltiin kansalaissodan ”demokratiaoppeja”. Jo poikasena Kauko hakeutui kotipaikkansa Iisveden sahalle. Kun metalli ja uudet maastot kutsuivat, nuorimies valmistui konepaja-ammattiin Jyväskylässä. Sittemmin hän sorvasi maailmalle paperikoneen osia yli 30 vuotta. Ura päättyi ammattikoulun työnopettajana. Talvisotaan Kauko lähti heti 18 vuotta täytettyään. Jatkoso- Osastot Sisä-Suomen piiri toivottaa jäsenilleen ja yhteistyökumppaneilleen rauhaisaa joulun aikaa sekä terveyttä vuodelle 2022! Mari Ekmark lituksessa kului vuosikymmen. Puolison menehdyttyä 2000-luvulla Kauko luopui rakkaasta talostaan ja muutti Sotainvalidien Veljesliiton palvelutaloon Telkänpesään, jossa aktivoitui sotainvaliditoimintaan. Nykyisin hän asuu Sotainvalidien Sairaskodissa Jyväskylässä "omiensa" joukossa. "Tätä ihanampaa korsua ei ole", hän sanoo. Kauko on sanamies. Läpi elämän. 90-vuotispäivänä omaan elämään perustuva fiktiivinen aikalaisromaani "Pohjoisrinteellä" Päiväkirjoja (jonka oli laatinut kenenkään tietämättä, ollessaan rakkaan vaimonsa omaishoitajana 7 vuotta). 95-vuotispäivänä muistelmakirja "Jaloilleen": vekkuleita, tarkkoja tuokiokuvia. Lehtikirjoituksia, puheita, piirustuksia. Puhdetöitä myös puukolla... Sotainvalidi- ja veteraanijärjestöt onnittelevat ehtivää, elämänmyönteistä ja huumorintajuista satavuotiasta. ”Vasta ensimmäinen sata”, Kauko sanoi. Reino Toivion tekemän haastattelutekstin pohjalta tekstin sorvaili Kaukon esikoinen Tuula Pulli Pixabay Vuoden 2021 lopussa Sisä-Suomen piirin alueella purkautuu Joutsan, Jämsän sekä Äänekosken osastot ja jäsenet siirtyvät piirin henkilöjäseniksi. Piirin ohella vain Jyväskylän osasto jatkaa toimintaansa vuonna 2022. dassa hän kuului Pioneeripataljoona 13:een. Vuonna 1943 hän haavoittui vaikeasti kranaatinsirpaleesta Aunuksen lohkolla. Toipumisaikana hän tapasi Jyväskylässä iloisen Miiran (jonka kanssa sai viettää yli 60 onnen vuotta). Kun vamma vihdoin salli, Kaukon taitoja tarvittiin Korian pioneerivarikolla. Häntä pyydettiin jäämään kantahenkilöstöön, mutta velvollisuus kutsui takaisin rajalle, jossa odottivat kesän -44 kovat taistelut. Rauhan tultua alkoi oman talon havittelu eräälle kiviselle metsärinteelle. Vuonna 1954 perhe vihdoin astui isän rakentamaan kotiin, jossa perhe pian kasvoi kuusihenkiseksi. Kauko on yhteiskunnan aktiivi. Sodan jälkeen hän toimi mm. ammattiyhdistysliikkeessä, urheilussa ja kunnan luottamustehtävissä. 1970–1990-luvuilla myös rintamaveteraanien ja Jyväskylän kaupunginteatterin johtoryhmissä, pääosin puheenjohtajana. 1996–1997 hän oli valtakunnallisen Rintamaveteraaniliiton varapuheenjohtaja. Kuntoutus- ja liikuntasäätiö Peurungan hal- Rosvopaistitapahtuma Peurungassa Rosvopaistitapahtumaa vietettiin Laukaan Peurungassa 6.10., piiristämme oli mukavasti osallistujia. Vasemmassa kuvassa Elli Hiekkanen ja Pentti Laitinen, keskellä sotainvalidi Toivo Mäntylä ja oikeanpuoleisessa kuvassa sotainvalidi Aili Kihlström.

30 Piirit toimivat SUUR-SAVO Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Kirkkopäivät Mikkelissä ja Pieksämäellä Sotiemme Veteraanien kirkkopäiviä vietettiin vuoden tauon jälkeen Mikkelissä ja Pieksämäellä. Mikkelin seutukunnallinen kirkkopäivä pidettiin 21.9.2021 Mikkelin tuomiokirkossa. Messussa saarnasi tuomiorovasti Arja Huuskonen. Lounastarjoilu oli seurakuntakeskuksessa. Pääjuhlassa esiintyi Rakuunasoittokunta kapellimestarinaan musiikkimajuri Tomi Väisänen. Juhlapuheen piti rovasti Seppo Väätäinen. Pieksämäen seutukunnallinen kirkkopäivä pidettiin 26.9.2021 Pieksämäen Vanhassa kirkossa. Juhlapäivää vietettiin yhdessä Pieksämäen Reserviupseerikerhon 85-vuotisjuhlan kanssa. Kahvitarjoilu oli Poleemissa. Pääjuhlassa Poleemissa esiintyi Rakuunasoittokunta kapellimesta- rinaan musiikkimajuri Riku Huhtasalo. Sotilaspoika-kappaleen esitti Eikka Eronen. Tervehdyksen juhlassa esittivät Pieksämäen Reserviupseerikerhon puheenjohtaja Hannu Jäppinen ja kunniajäsen Erkki Korhonen sekä Puolustusvoimat, Suomen Reserviupseerikerho, Pieksämäen kaupunki ja seurakunta sekä Reserviläisurheiluliitto. Juhlapuheen piti Kaakkois-Suomen maanpuolustuspiirin piiripäällikkö Jyrki Niukkanen. Hyvää joulua ja onnea uudelle vuodelle! Katariina Kuurola Joulu kaikelle kansalle Viime päivinä on käyty vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa ja muissakin tiedotusvälineissä boomereista ja boomeriudesta. Keskustelu käynnistyi maamme nuoren pääministerin twiitistä. Siinä hän kehotti vapaa-ajanviettoaan arvostelleita pistämään jäitä hattuun. Sen hän teki laulaja Benjamin Peltosen laulun sanoin: ”Ok, boomboom-boomeri, jäitä hattuun, ota coolimmin.” Jotkut tulkitsivat twiitin vanhempia ihmisiä, etenkin suuria ikäluokkia halventavaksi. Tarkoitetaanhan Yhdysvalloissa boomer- tai babyboomer -sukupolvella 1946–1964 syntyneitä, meillä Suomessa siis suuria ikäluokkia. Käsite boomer on laajentunut tarkoittamaan mieli- Pieksämäen kirkkopäivillä seppelpartiossa olivat Pieksämäen osaston entiset puheenjohtajat Juhani Laitinen (vas.) ja Erkki Korhonen sekä nykyinen puheenjohtaja Martti Kemppainen. piteiltään ja aatteiltaan ajastaan jääneitä kalkkiksia, jopa tyhmiä. Käsitettä boomer käyttävät etupäässä nuoret. Näyttää siltä, että asioihin ja elämään, työhön ja vapaa-ajan viettoon ja arvoihin suhtautumisessa on sukupolvien välille syntynyt melkoinen kuilu. Miten tämä liittyy jouluun? Tämänhän pitäisi olla joulutervehdys. Mielestäni se liittyy aiheeseen siten, että olen joutunut pohtimaan sitä, onko suhtautumisessa jouluun ja joulunviettoon sukupolvien välillä jonkinlainen kuilu. Jos on, miten sen voisi korjata. Me suuriin ikäluokkiin kuuluvat kasvoimme ja vietimme lapsuutemme joulut sotien jälkeisissä niukoissa, jopa aineellisesti puutteellisissa oloissa. Kuitenkin vanhempamme pyrkivät luomaan meille lapsille juhlan, joulun, niin hyvin kuin se niissä oloissa suinkin oli mahdollista. Tärkeää, ellei tärkeintä, oli joulun sanoma ja joulun tunnelma. Joulun tunnelman syntymistä vahvisti myös koulussa tapahtuneet joulun valmistelut viikkokausia kestävine ohjelmien harjoitteluineen ja itse juhlineen. Siitä muodostui sukupolvien yli, eteen- ja taaksepäin ulottunut käsitys joulusta. Tärkeintä ei ollut materialistinen meno vaan pyhä juhla. Sellaisena sukupolvemme on tahtonut siirtää joulun lapsillemme ja lastenlapsillemme kunnioittaen sitä, mitä vanhemmiltamme olemme saaneet. Toki aineellisen hyvinvoinnin lisääntyminen on mahdollistanut yltäkylläisemmän juhlan vieton. Ajat ovat muuttuneet ja tavat sen mukana. Vuosien saatossa jotain on jäänyt pois ja jotain uutta tullut tilalle. Muutoksia ei aina edes ole huomannut. Ne ovat liittyneet lähinnä tapoihin ja käytäntöihin. Niinpä lehtien ja radio- ja TV-ohjelmien jouluhaastatteluissa usein kuulee kerrottavan ”Me vietämme perinteisen joulun” tai ”Meillä on jouluperinne. Siihen kuuluu käynti haudoilla, kynttilöiden vienti omaisten haudoille, jouluaaton hartaus kirkossa, jouluateria, joulusauna ja joululahjojen jakaminen.” Näyttää siltä, että vuosien saatossa yksi asia on kestänyt samana; ihmisen kaipuu Pyhän kokemiseen. Sitä ilmentää mm. kau- nis joululaulu: ”On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen ja sanaton on sydämeni kieli… Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.” Jouluna tuo kaipuu saa muodon joulun sanomassa. Se sanoma ei ole muuttunut. Toivon, että myöskään meidän suhtautumisemme siihen ei ole muuttunut. Se sanoma ei erota vaan yhdistää eri sukupolvia. Joulu on yhdistävä juhla. Sellaiseksi Jumala on sen tarkoittanutkin. Joulun evankeliumissa Jumalan sanansaattaja kuuluttaa kaikille: ”Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon kaikelle kansalle. Tänään teille on Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” ”Kaikelle kansalle” tarkoittaa meitä jokaista, kaikkia ihmisiä. Viestiin liittyy myös lupaus ”… te löydätte Hänet…” Tähän lupaukseen luottaen toivotan kaikille Jumalan, Taivaallisen Isän runsasta siunausta Poikansa Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlan päivänä. Erkki Rouhiainen eläkerovasti Mikkelistä Pixabay

Piirit toimivat 31 Pekka Marttala ja Seppo Savolainen luovuttivat huomionosoituksen Juhani Leppäniemelle ja Rauno Yli-Hynnilälle. ETELÄ-POHJANMAA Tammikuja 11, 60100 Seinäjoki Puh. 040 742 4813 Taas on aika avata joulukalenterien luukut. Lapset jännittävät mitä uusi päivä tuo tullessaan ja joskus vilkaistaan jo päiviä eteenpäinkin, salaa vanhemmilta. Järjestötyössämme avaamme myös luukkuja tuleviin päiviin, kuukausiin ja vuosiinkin, tosin niitä luukkuja ei avattavana liene enää monia. Menneet kaksi vuotta ovat olleet kaikille poikkeuksellisia, raskaitakin. Minä uskon, että nuo mollivoittoiset kalenteriluukut vaihtuvat iloisempiin ja selkeästi parempiin. - Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin, näin kertoi presidenttimme Mauno Koivistokin, ja siihen mekin uskomme. Sotainvalidipiirin syysneuvottelupäivä Sotainvalidipiirimme syysneuvottelupäivä pidettiin kahden vuoden tauon jälkeen hotelli-ravintola Almassa Seinäjoella. Päivä aloitettiin perinteitä noudattaen pitkäaikaisen veljespappimme Mauri Pitkärannan hartaushetkellä. Tervehdyssanat kokousväelle lausui piirimme puheenjohtaja Pekka Marttala ja nelisenkymmentä osallistujaa piirimme alueelta sai päivän aikana tietopaketin mm. piirimme kotipalvelusta sekä tulevista näkymistä. Tulevan vuoden alusta lähtien piiri tarjoaa puolisojäsenilleen kotiapua ostopalveluiden turvin ja piirin palkkalistoille ei jää enää avustajia lainkaan. Näin ollen vuonna 2000 alkanut yhtäjak- soinen avustajien työllistäminen saa päätöksensä. Valtaosin vanhat tutut avustajat jatkavat kuitenkin entiseen malliin perustamiensa yritysten kautta, mutta varmasti uusiakin avustajia tulee mukaan jäseniämme auttamaan ja tukemaan. Veljeä ei jätetä, eikä sisarta, siihen pyritään yhä edelleen. Veljesliiton näkymiä kokousväelle toi liiton pääsihteeri Seppo Savolainen. Päivän musiikillisesta puolesta vastasi Poliisilaulajien kvartetti, jossa laulaa mm. Heikki Koivisto. Heikki on Seinäjoen sotainvalidiosaston puheenjohtaja. Huomionosoituksiakin oli jälleen ohjelmassa. Tällä kertaa luovutimme Sotainvalidien Ansioristin vuosikymmeniä ilmajokelaisia sotainvalideja ja heidän leskiään palvelleelle Juhani Leppäniemelle ja Sotainvalidien pienoislipun vapaudenristin tunnuksin ja nauhoin sai kurikkalainen Rauno Yli-Hynnilä. Raunokin on tehnyt vuosikymmenien mittaisen työn niin jäsentemme, kuin meidän järjestömmekin eteen. "Ulkopuolisena" esiintyjänä päivillämme oli Etelä-Pohjanmaan tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -hankkeen hankepäällikkö Tytti Luoto. Tulevat hyvinvointialueet aloittavat toimintansa 1.1.2023 ja Tytti kertoi, missä tällä hetkellä mennään suunnittelutyön osalta. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja kasvava ikääntyvä väestö saa jatkossakin tarvitsemansa avun ja hoidon. Päivä oli tunnelmaltaan lämminhenkinen ja puheensorina täytti väliajoilla ja lounastaessa tuon vanhan rautatieläisten talon idylliset tilat. Hyvää itsenäisyyspäivää, rauhaisaa joulun odotusta ja onnellista uutta vuotta! Marko & Maija Poliisilaulajien kvartetin esitys oli komeaa kuultavaa. Veljespappi Mauri Pitkäranta piti alkuhartauden niin kuin aina ennenkin. Hiljaa, hiljaa, joulun kellot kajahtaa. Ei pommien pauketta, sytytän kynttilän kanssa korsukaverien. Hiljaa, niin hiljaa, Viljo punkassaan kirjettään kirjoittaa, Joulutervehdykset on kirjoittanut rakkailleen sodan alusta lähtien. ”Sä tähristä kirkkahin nyt loistehes luo, sinne Suomehen kaukaisehen. Sinä päivänä ku päättyy taistot nuo, mä palaan takas teirän vierehen.” Niityillä lunta, hiljaiset kotikadut, taakse jo jäänyt on sodan lohduttomuus. Muistojen virtaa, kohtalon hiihtoladut, sanoma joulun on uusi mahdollisuus. Pixabay Rauhalliset jouluntoivotukset Etelä-Pohjanmaalta

32 Piirit toimivat Joulu kaikelle kansalle – älkää pelätkö! POHJOIS-SAVO Puijonkatu 39 A 17, 70100 Kuopio Puh. 0400 756 249 Piirin vuosipäiväjuhla Piirin 77. vuosipäiväjuhlaa juhlistettiin Runnilla 22.10.2021. Mukana oli piirin yhteyshenkilöitä ja jäseniä. Ohjelmassa oli Karjalan lennoston komentajan eversti Aki Puustisen esitelmä ajankohtaisista asioista ja musiikista vastasi baritoni Ari Honkanen säestäjänään Antti Karjalainen. Hartaushetken piti rovasti Jussi Huttunen. Piirin tervehdyksen esitti piirin puheenjohtaja Heikki Lahtela ja Sotainvalidien Perinneyhdistyksen tervehdyksen Perinneyhdistyksen sihteeri Juha Siivola. Piirin ja perinneyhdistyksen edustajat olivat laskeneet kukkalaitteen sankarivainajien muistomerkille Kuopiossa päivän aluksi. Hyvää joulua ja onnea uudelle vuodelle! Katariina Kuurola Elämme historiallista pandemiajoulua. (Sana tulee kreikan sanoista pan ’kaikki’ ja demos ’ihmiset’.) Eräänlainen pandemia, kaikkia ihmisiä koskeva, on yli kaksituhatta vuotta sitten julistettu ilosanoma: Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tutussa jouluevankeliumissa on monia yksityiskohtia. Ovat valtiovallan määräykset verotuksesta, halveksitut paimenet, tavallinen perheenisä, joka etsii nuorelle, kaukana sukunsa naisista synnyttävälle vaimolleen suojaa. Kaikki nämä kerrotut asiat ovat toistuneet miljoonia kertoja ihmiskunnan historiassa. Ne ovat osa tavallista ihmisen elämää. Tähän jouluun, tähän tavallisen ihmisen elämään murtautuu uusi ulottuvuus. Olemmehan lähes pari vuotta eläneet koko maailmaa koskettavan koronapandemian kourissa. Ihmisiä on kehotettu: pysykää erillä toisistanne! Ja kuitenkin taas kaiken pelon ja eristäytymisen takaa kuuluu ilosanoma – teille on syntynyt Vapahtaja! Joulussamme on näin läsnä kaksi ulottuvuutta: epätavallinen elämä erillään toisista ja kaiken keskellä on tietoisuus siitä, että kaikki on Jumalan käsissä. Emme sittenkään ole, emmekä tarvitse olla, yksin. Kyse on josta- kin sellaisesta ilosanomasta, jota ei voi sanoin selittää, sellaisesta, jonka voi ymmärtää vain uskomalla enkelten sanomaan. Olen muutamana jouluna ajatellut niitä henkilöitä, joista ei jouluevankeliumeissa joko paljoa kerrota, tai ei kerrota ollenkaan, mutta joilla on täytynyt olla tärkeä sija Vapahtajamme elämässä. Pelon ja epävarmuuden, samalla luottamuksen tuntoja koki Joosef, tuo Jumalan valittu ja myös Neitsyt Marian äiti ja isä, Pyhä Anna ja Joakim. He pelkäsivät ja jännittivät tulevaa, mutta eri asioita kuin me. He jännittivät pitkää matkaa verollepanopaikkaan, lapsen syntymää ja kaikkea siihen liittyvää. Meidän jännityksemme ja pelkomme on, pääsevätkö lapset ja lastenlapset luokseni jouluksi, onko eristäytymispakko ja pysynkö itse terveenä. Kun ajattelemme Joosefia, voimme kuvitella, että hänen päässään on ajatus: ”Mitä minä teen? Olen halunnut elää Jumalan tahdon mukaan ja suojellut Mariaa koskemattomana ennen avioliittoa. Siitä huolimatta Maria odottaa lasta. Lapsi ei ole minun. Miksi tämä tapahtuu juuri minulle? Mitä minä teen, miten tästä selvitään?” Kaiken tämän jännityksen ja pelon keskelle kuuluu enkelten ääni: ”Älkää pelätkö – teille on syntynyt Vapahtaja.” Samoin sinulle ja minulle kuuluvat omien pelkojemme ja huoliemme keskellä enkelin sanat: Älkää pelät- Juhlan jälkeen sotainvalidit Heino Väätti Pyhäjärveltä (vas.) ja Taavetti Rissanen Iisalmesta keskustelivat Vetrean ylilääkäri Pasi Tiihosen kanssa. Vasemmalla kuvassa Jouko Lampela Suonenjoelta jututtaa sotainvalidi Olavi Suomelaa Iisalmesta. Kuva: Ahti Latvala kö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Erityisesti ajattelen Anna-mummia? Hänestä ei evankeliumi kerro mitään. Kuitenkin hän mummien tapaan on huolestunut lapsenlapsestaan. Varmasti hän elää pelon vallassa kuullessaan, että kaikki pienet poikalapset on tapettava? Ettäkö Marian Jeesuskin – ei kai vaan? Jaksaako hänkin olla rohkealla miellä ja luottaa rukouksissaan sanaan: Älkää pelätkö! Entä miksi ajattelen tallaisia ajatuksia? No siksi, että lienee oikeutettua ajatella myös teitä sotainvalidiveljet ja -sisaret, sotainvalidityössä mukana olevat ja kaatuneitten omaiset, sotaorvot ja muut sodan jaloissa olleet. Ei meistäkään kerrota jouluevankeliumissa, mutta me kuulumme siihen joukkoon, jolle ilosanoma Vapahtajasta kerrotaan. Sotajouluina teitä lähellä, isät rintamalla, äidit ja lesket kotona, mummit ja ukit, kaikkia yhdisti sanoma: älkää pelätkö! Ne eivät muuttaneet ikävää, kaipausta ja pelkoakaan, mutta jotakin lohtua ne kuitenkin toivat. Kaikesta pelosta ja kaipauksesta huolimatta meille miljoonien kaipaavien ihmisten tavoin tänäkin jouluna sanotaan: älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tuo evankeliumi on tänäkin jouluna tarkoitettu koko kansalle! Ajattelen, että ensisijaisesti niille, joiden oikeuksia ja ihmisyyttä on poljettu ja poljetaan, köyhille, työttömille, sotien jaloissa oleville, pakolaisille, kodittomille. Ja evankeliumi kertoo ilosanomaa myös Sinulle ja minulle kymmeniä jouluja kokenut veli ja -sisar. Jumala ei unohtanut eikä unohda kansaansa. Pientä Suomen kansaa ei unohdettu sodan vuosinakaan! Vuosituhansien ajan kaikunut jouluevankeliumi antakoon rohkeutta Sinulle myös elämän illassa. Evankeliumi kertoo, että Jumala ei unohda köyhän ja sorretun oikeuksia vaan kuulee kansansa huudon. Niinpä mekin saamme kuulla saman lohdutuksen kuin paimenet kedolla: älkää pelätkö, teille on syntynyt Vapahtaja! Toivotan Sinulle siunattua joulurauhaa! Jussi Huttunen Pohjois-Savon luottamuspappi

Piirit toimivat 33 Kiitokset KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 050 593 3211 Kuulumiset Keski-Pohjanmaalta Kaksi kertaa siirretyt piirin kesäjuhlat saimme vihdoin viimein juhlia syyskuussa 16.9. pienimuotoisesti Kitinkannuksessa. Juhliin osallistui 56 henkilöä. Piirin hallituksen puheenjohtaja Esko Hirviniemi toivotti vieraat tervetulleeksi. Veljespappimme Kai Juvila Kannuksen seurakunnasta piti hartaushetken yhdessä kanttori Johanna Koivumaan kanssa. Juhlapuheen piti Kannuksen kaupunginjohtaja Jussi Niinistö. Sotainvaliditervehdyksen toi Perhon sotainvalidi Väinö Aronen. Kannuslainen lukiolainen Tiitus Konttila toi tervehdyksensä veteraaniväelle. Musiikkiesityksestä vastasi kanttori Johanna Koivumaa. Perinneyhdistyksen varapuheenjohtaja Markku Kallinen piti juhlan loppupuheenvuoron. Lopuksi lauloimme yhdessä Veteraanien iltahuudon. Huomionosoituksia Piirihallituksen puheenjohtaja Esko Hirviniemi toivotti juhlaväen tervetulleeksi. jaettiin seuraavasti: Kitinkannus sai pienoislipun vapaudenristin tunnuksin. Ansioristin sai Rauno Känsäkoski Kaustiselta. Suuren ansiomerkin sai Airi Alpua Nivalasta ja kultaisen ansiomerkin Kitinkannuksen sairaanhoitajat Terttu Ranta-Nilkku ja lähihoitaja Merja Vähätiitto. Yhteistyöstä veteraanien hyväksi palkittiin Juha Möttönen Kokkolasta, Sakari Hannula Kälviältä ja Jukka Huhta Kälviältä. Standaareja myönnettiin niille piirihallituksen jäsenille, joilta se puuttui: Markku Kallinen, Seppo Kauppila, Pentti Lähetkangas, Esko Ruokoja ja Roope Alpua. Lämpimästi kiitän kaikkia tästä vuodesta – niin piirin jäseniämme kuin hallituksen jäseniä sekä tukihenkilöitä, joita ilman eivät piiri tai minä pärjäisi. Myös kiitokset yhteistyötahoille koko alueella, jotka yhdessä mahdollistavat kunniakansalaistemme kotona pärjäämistä sekä laitosten henkilökunnalle, jotka mahdollistavat jäsenillemme turvallisen elämänehtoon, kun kotona oleminen ei enää ole mahdollista. Erikoiskiitokset yhteistyöstä kaikille jäsentemme omaisille, jotka hoitavat rakkaudella omaisiaan. Vielä haluan lämpimästi kiittää erittäin hyvästä yhteistyöstä sekä avusta niin Veljesliiton kuin Valtiokonttorin väkeä. Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja siitä lämpimät erityiskiitokset Teille, kunniakansalaisemme, jotka mahdollistavat tämän päivän viettämisen! Hyvää joulua ja uutta vuotta! Maija Paasila Onnittelemme Anna Kolppanen 100 vuotta Lämpimät onnittelut 28. päivä lokakuuta 100 vuotta täyttänyt himankalainen sotaleski ja pikkulotta Anna Kolppanen, Kitinkannuksen ihana ikiliikkuja! Lomailen seuraavasti: 17.–23.12. sekä keväällä 2022: 28.2.–5.3. ja 19.–25.4. Olen käytettävissänne entisillä yhteistiedoilla. Maija Paasila Kuvat: Joni Mäki-Petäjä/ Lestijoki Sukupolvien kohtaaminen. Lukiolainen Tiitus Konttila ja sotainvalidi Aronen Väinö kättelivät. Piirin juhlassa olleet sotainvalidit sekä puoliso- ja leskijäsenet. Edessä vas: Väinö Aronen, Perho, Lauri Mäki-Eskeli, Kannus, Tauno Junnikkala, Nivala, Edvin Ilola, Reisjärvi. 2. rivi vas. Elsa Mäkelä, Kannus, Martti Nikula, Ylivieska, Kauko Lintilä, Toholampi, Pentti Pajukoski, Sievi. 3. rivi vas.: Raili Tikanmäki, Haapajärvi, Kaino Leppilampi, Ylivieska, Terttu Nikkarikoski, Sievi, Laila Määttälä, Toholampi. Takarivi vas.: Anna Kolppanen, Kannus/Himanka, Outi Mäki-Eskeli, Kannus, Tellervo Korvinen, Kalajoki, Eila Kinnunen, Kannus. Osa palkituista: Merja Vähätiitto, Terttu Ranta-Nilkku,Airi Alpua, Rauno Känsäkoski ja Kitinkannuksen edustajat Olli Joensuu ja Katri-Helena Syri.

34 Piirit toimivat Onnittelemme Joulu - pyhä salaisuus POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 Piirin kiitokset Piiri kiittää lämpimästi kaikki lahjoittajia, tukijoitaan, yhteistyökumppaneitaan ja yksittäisiä henkilöitä saamastamme avusta ja tuesta, joka on mahdollistanut jäsenistömme monipuolisen tukemisen. Korona-aikana palvelut ovat painottuneet kotona selviytymisen tukemiseen ja yksilöllisiin, toimintakykyä- ja hyvinvointia ylläpitäviin palveluihin. Kiitoksemme kaikille luottamusmiehille, tuki- ja yhdyshenkilöille hyvästä ja rakentavasta yhteistyöstä jäsenistömme parempien palveluiden puolesta. Toivotamme kaikille rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta! Ahti Karttunen puheenjohtaja Mauri Timonen I varapuheenjohtaja Tuulikki Leinonen toiminnanjohtaja Kari Kalinen II varapuheenjohtaja Joululauluissa ja joulukorteissa kuvataan usein yhtä pientä ja arkista yksityiskohtaa, nimittäin seimeä. Luukas mainitsee sen jouluevankeliumissaan kolme kertaa. Seimi oli, kuten tiedämme, eläinten syöttöastia. Vastasyntynyt Jeesus-lapsi jouduttiin panemaan seimeen, koska kehtoa ei ollut. Pehmikkeeksi laitettiin olkia aivan kuten eläimillekin. Seimi sai korvata majatalon ja sen mukavuudet. Joosef ja Maria olivat kyllä olettaneet löytävänsä yösijan sukulaisten tai ystävien luota. Yhtään vierashuonetta tai muuta yösijaa ei kuitenkaan ollut vapaana. Ja niin he joutuivat tyytymään eläinten suojaan, talliin. Vastasyntyneeltä Jumalan Pojalta puuttui majapaikka. Elämänsä ensi hetkistä alkaen hän oli vailla paikkaa, osaton ja elämän marginaalissa. Ehkäpä Luukas halusikin korostaa Jeesuksen syntymässä juuri tätä. Maailman Vapahtaja syntyi pieneen Betlehemin kylään, huomaamattomasti, maallisesta kunnioituksesta osattomana ja vailla sijaa. Onko Jumalan toiminta juuri tällaista? Kunnian Kuningas tulee kunniattomuuden keskelle. Hallitsijoiden hallitsija syntyy halpaan ja halveksittuun asemaan. Pyhä Jumala ilmaisee itsensä pahan keskellä. Taivaan valo loistaa sorron pimeydessä. Korkea Kaikkivaltias tulee ihmiseksi alhaisuudessa. Voi- ma näyttäytyy vähäisyydessä ja pienuudessa. Vapahtaja kietoo suojaansa kaiken sen, missä on kärsimystä, kipua ja tuskaa. Joulun sanoma kertoo siitä, että Jumalaa pitää etsiä alhaalta, ei ylhäältä. Ei sieltä, missä on valtaa ja mahtia. Ei sieltä, missä on inhimillistä tietoa ja viisautta. Eikä sieltäkään, missä ehkä ulkonaisesti näytetään hurskailta ja pyhiltä. Joulun Jeesus tulee eläinsuojaan, luolaan, talliin, alakertaan, kapaloihin, oljille ja seimeen. Hänen kunniansa tulee ilmi alhaisuudessa ja kunniattomuudessa. Hänen suuruutensa ja merkityksenä tulee ilmi pienuudessa ja mitättömyydessä. Hänen herruutensa näyttäytyy tutun joululaulun sanoin ”heinillä härkäin kaukalon”. Joulu on oikeastaan pyhä salaisuus, joka kääntää meidän ihmisten totunnaiset arvostukset. Joulussa voi pieni olla suurta, arkinen pyhää ja katoava iäistä. Ennen kaikkea joulu kuitenkin kuuluttaa sanomaa rauhasta ja Jumalan armosta ja rakkaudesta erotuksetta kaikille ihmisille. Joulu on siksi, että kerran voisi olla myös pitkäperjantai ja ennen kaikkea pääsiäinen. Joulu on siksi, että jokainen ihminen saisi Jumalan lahjana armon ja iankaikkisen elämän katoamattoman osan. Joulu kuuluu ja joulu tulee –juuri Sinulle. Heikki Holkeri Sotiemme veteraanien kahvitilaisuus Ilomantsin kahvitilaisuudessa luovutettiin Pentti Kinnuselle (oik.) liiton pienoislippu vapaudenristin tunnuksella ja nauhalla sekä Matti Karviselle liiton suuri ansiomerkki. Tilaisuus pidettiin Ilomantsissa 6.9. Kotimäen Pitotuvalla. Sotainvalidien Ilomantsin osaston puheenjohtaja Matti Karvinen toivotti vieraat tervetulleiksi. Sotainvalidipiirin puheenjohtaja, sosiaalineuvos Ahti Karttunen luovutti liiton korkeimman huomionosoituksen: pienoislipun vapaudenristin tunnuksella ja nauhalla ylipostimies, sotainvalidi Pentti Kinnuselle sekä sotainvalidien suuren ansiomerkin osaston puheenjohtaja Matti Karviselle. Jorma Ikonen ja Matti Kallio esittelivät julkaisun ”Vapaaehtoisena kotiseutua puolustamassa - Veikko Määttäsen talvisota”. Kahvittelun ja vapaamuotoisen tarinoinnin jälkeen tilaisuus päättyi Sotien 1939–1945 perinnetoimikunnan puheenjohtaja Markku Lappalaisen päätössanoihin ja yhteiseen Karjalaisten lauluun. Samassa paikassa oli mahdollisuus tutusta myös veteraanien yhteiseen perinnetilaan. Tekstit Tuulikki Leinonen Sotainvalidi Veikko Määttänen 103 vuotta 25.10 Ilomantsin osaston pitkäaikainen toimija maanviljelijä Veikko Johannes Määttänen täytti 25. lokakuuta 103 vuotta. Hän on ollut osaston ja piirin toiminnassa yli kolmevuosikymmentä. Osaston johtokuntaan hänet valittiin 1998 ja Pohjois-Karjalan piirin piirihallituksessa hän työskenteli 2005–2010. Määttänen haavoittui 19.12.1941 ja 3.9.1942 Ostassa JR 9 joukoissa. Veikko Määttänen teki sodan aikana tinkimättä velvollisuutensa oman kansan- ja oman Isänmaansa puolesta ja enemmänkin, sillä hän lähti vapaaehtoisena jo talvisotaan. Sodasta hän on sitä mieltä että: ”Se on suuri onnettomuus maalle ja ihmisille. Ei kukaan voi vihata enemmän sotaa kuin sellainen, joka on itse ollut siellä.” Piirin ja osastojen lämpimät onnittelut merkkipäiväsi johdosta! Muistamme Sotainvalidi Pentti Kinnunen * 10.10.1918 † 30.9.2021 Pian 6.9. olleen kahvitilaisuuden jälkeen ylipostimies, sotainvalidi Pentti Olavi Kinnunen nukkui pois keskuudestamme. Hän olisi täyttänyt 10. lokakuuta 103 vuotta. Hän oli haavoittunut 11.7.1941 Korpiselässä. Kinnunen oli Ilomantsin osaston aktiiveja. Hän työskenteli osaston johtokunnassa 1985 lähtien, ja osallistui mm. syyskeräyksiin kymmeniä vuosia. Kinnunen oli tiiviisti mukana myös sotainvalidien urheilutoiminnassa ja sai monia kulta-, hopea ja pronssimitaleja valtakunnallisissa kisoissa. Hän kannusti kohtaloveljiään pitämään huolta kunnostaan liikunnan avulla, jonka hän katsoi olevan yksi vankka perusta terveelle ja pitkälle elämälle. Omaisten ja ystävien suruun osaa ottaen.

Piirit toimivat 35 Kokouskutsu POHJOIS-POHJANMAA Uusikatu 58 B 16, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484/ 044 479 4797 Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään ke16.3.2022 klo 10.00 Hotelli Lasaretissa, Oulussa, Kasarmintie 13 b. Kahvitarjoilu klo 9, kokous alkaa klo 10. Kokouksen jälkeen lounas. Kokouksen jälkeen on piirihallituksen järjestäytymiskokous. Ilmoita osallistumisestasi piiritoimistoon viim.8.3.2022 p. 045 182 4484. Tervetuloa! Piirihallitus Perinneaika lähestyy Lämpimän kesän jälkeen olemme ahertaneet perinneasioiden parissa. Vuosi sitten aloitettiin aktiivisesti kaikkien kolmen veteraanipiirin kanssa neuvottelut perinneaikaan siirtymisestä. Kartoitettiin piirien tilannetta ensin ja sitten siirryimme sääntöjen pariin, jossa oli hieman vääntöä ennen kuin pääsimme yksimielisyyteen. Sääntöasia saatiin keväällä valmiiksi ja nyt ovat olleet viimeiset rutistukset ennen perinneyhdistyksen perustamista. Alkusyksystä pidettiin kaikkien veteraanijärjestöjen piirihallituksen jäsenille perinneseminaari, josta saatiin vinkkejä seuraavaan seminaariin. Läsnä oli hieman yli neljäkymmentä vierasta. Seuraava seminaari pidettiin kuntien ja seurakuntien edustajille. Tarkoituksena oli luoda edellytyksiä tulevalle perinnetoiminnalle ja kartoittaa, mitkä toimintatavat sopisivat tähän uuteen tilanteeseen. Vastaanotto oli myönteinen ja lupauksia yhteistoiminnasta saatiin. Lupauksia tuli tilojen käytöstä, yhteistyön halukkuudesta ja asioiden viemisestä eteenpäin. Vieraita oli myös aika runsaasti ja eri puolilta Pohjois-Pohjanmaata. Kolmas seminaari pidettiin yhdistystoimijoille. Seminaarit aloitettiin aina kertomalla historiallista taustaa ja siitä, miten tähän tilanteeseen on päädytty. Jäsenmäärän pienentymisen ja ikääntymisen seurauksena ovat piirit miettineet, mihin asti piirit voivat toimia. Tämä on vaikuttanut kaikkien neuvotteluhalukkuuteen. Perinnepalavereita on ollut reilut kymmenen ja sopu on säilynyt mukavalla tasolla. Tätä kirjoitettaessa on viimeinen vaihe menossa eli perinneyhdistyksen perustaminen. Odotamme innolla, miten yhdistys pääsee vauhtiin. Ensi vuosi on ratkaiseva toiminnan kannalta. Tekstit ja kuvat: Eeva Vikström toiminnanjohtaja Edessä Kuusamon edustajat 1. seminaarissa, takana Kuivaniemen ja Utajärven edustajat Oulusta 1. seminaarin edustajia. Pixabay Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry toivottaa kaikille jäsenillemme, tukihenkilöillemme ja yhteistyötahoillemme hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Piirin joulujuhla Piirin joulujuhlaa vietetään 8.12.2021 klo 13 Hotelli Lasaretin Aurora-salissa, Kasarmintie 13 b, 90130 Oulu. Ilmoittautuminen toimistolle p. 045 182 4484. Kyläosastoille on lähetetty kutsut aiemmin. Kutsumme juhlaan sotainvalidit, puolisot ja lesket saattajineen, tervetuloa! Seminaarivieraita lähikunnista

36 Piirit toimivat Toimisto palvelee Kainuun piirin toimisto palvelee järjestöasioissa puhelimitse KAINUU Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 Perinneyhdistys valmistautuu tulevaan Sotainvalidien Kainuun perinneyhdistys piti vuosikokouksensa 30. syyskuuta Ämmänsaaren palvelutalolla Suomussalmella. Kokouksessa puhetta johti Kyllikki Pyykkönen Suomussalmelta. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin jatkamaan sotainvalidipiirin puheenjohtaja Pertti Halonen Suomussalmelta. Hallituksessa jatkavat Laila Seppänen, Juhani Hautala ja Seppo Tuhkanen Kajaanista, ja Kalevi Valtanen Sotkamosta, sihteerinä toimii piirin toiminnanjohtaja Juha Huttunen. Yhdistyksen toiminta käynnistetään kuluvan ja tulevan vuoden aikana siten, että piirin purkautuessa perinneyhdistyksellä on valmiudet hoitaa piirin jäsenten huoltotyö aiempaan tapaan. Perinneyhdistys valmistelee perinneaikaan siirtymissuunnitelman ja piirin pur- 08 622 485 ja 050 372 5417. Joulujuhla Kutsumme kaikki sotainvalidipiirin jäsenemme ja Kainuun Sotainvalidien perinneyhdistyksen jäsenet veteraanien perinteiseen yhteiseen joulujuhlaan Kajaanin Linnantauksen seurakuntakeskukseen lauantaina 11.12.2021 klo 12.00. Glögiä ja piparia on tarjolla alkaen klo 11.15. Tilaisuuteen järjestetään tarpeen mukaan kuljetukset ilmoittautuneille. Ilmoittautumiset toiminnanjohtajalle p. 050 372 5417 viimeistään perjantaina 3.12.2021. kautumisen jälkeistä toimintaa seuraavaan piirin vuosikokoukseen mennessä. Aluksi yhdistys aloittaa jo olemassa olevan sotainvalidien perinnetiedon keruun piirin ja osastojen historiikkien kirjoittajien käyttöön, sekä jälkipolville säilyttämiseksi. Tehdään perinnetiedon inventaario ja perinnetiedon taltioinnin ja keruun suunnitelma. Yhdistyksen jäsenille vapaamuotoinen suunnittelutilaisuus, jonka tavoitteena on saada syntymään yhteistoimintaa jäsenten kesken ja valmistella jäseniä tulevaan toimintaan. Tilaisuuden ohjelmaan Yhdistys jatkaa jäsenten hankintaa siten, että kaikki piirin aktiiviset toimijat pyritään saamaan jäseniksi. Lisäksi Sotainvalidien läheisiä ja perillisiä sekä muita kiinnostuneita lähestytään ja pyritään saamaan jäseniksi. Perinneyhdistys osallistuu Kainuun veteraaniperinnetyön suunnitteluun yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Perinneyhdistyksen vuosikokouksen osanottajia: Pertti Halonen, Kalevi Valtanen Seppo Tuhkanen ja piirin kunniapuheenjohtaja Heikki Mäntymaa. Huomionosoituksia Tyyne Makkoselle Sotkamosta luovutettiin hänen 95-vuotispäivänään piirin myöntämä sotainvalidien suuri ansiomerkki kiitoksena hänen pitkäaikaisesta tuestaan ja työstään sotainvalidien hyväksi. Tyyne on toiminut pitkään Sotkamon osaston johtokunnan jäsenenä aina osaston purkautumiseen saakka. Tyyne vietti juhlaansa lastensa ja lastenlastensa, sekä ystäviensä kanssa Sotkamon seurakuntakodissa nauttien yhteisen juhla-aterian, lastenlasten musiikkiesityksistä nauttien ja menneitä muistellen. Sotkamon seurakunnan vt. kirkkoherra kappalainen Antti Lankinen piti hartauden. Neuvontapalvelu Neuvontapalvelu toimii normaalisti. Neuvontapalvelu opastaa sotainvalideja, heidän puolisoitaan ja leskiään, sekä omaisiaan sotainvalidien, heidän puo- lisoidensa ja leskien lakisääteisten etuisuuksien, kuten tarvittavien kotona selviytymistä edistävien avopalveluiden, avustusten, laitos- ja avokuntoutuksen ja jaksoittaisen ja jatkuvan laitoshoidon hakemisessa. Neuvontapalvelu auttaa jäseniä ja heidän läheisiään puhelimitse, sähköpostitse ja tarvittaessa kotikäynneillä, Kajaanin toimistolla ja Hyvinvointi Sammossa Kuhmossa. Neuvontapalvelua Kainuussa ja Vaalassa tekevät toiminnanjohtaja Juha Huttunen p. 050 372 5417, juha.huttunen@sotainvalidit.fi ja veljeskoti Hyvinvointi Sammon palveluneuvoja Päivi Ahonen p. 044 745 2266, paivi.ahonen@kalevalankk.fi sekä palveluneuvoja Leena Uhlbäck p. 0400 593 120 leena.uhlback@ kalevalankk.fi. Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulua toivottaen, Juha Huttunen toiminnanjohtaja Tyyne Makkonen miniänsä ja vt. kirkkoherra kappalainen Antti Lankisen kanssa.

Piirit toimivat 37 LAPPI Pitkäkatu 7, 95400 Tornio Puh. 040 708 2726 Piirihallitus palasi Someroharjulle Lapin Piirihallitus pääsi vihdoin, pitkän koronatauon jälkeen palaamaan tuttuun kokouspaikkaan puolustusvoimien tiloihin Rovaniemen Someroharjulle. Syksyn kokous pidettiin 29.9. Leijona-kabinetissa. Perinteisten kokousasioiden lisäksi puheenjohtaja ja toiminnanjohtaja jakoivat huomionosoituksia ansioituneille majuri Reijo Hiltusen avustuksella. Liiton lippu vapauden ristin nauhoin ja tunnuksin luovutettiin sotainvalidi Tenho Ruotulle Keminseudulta ja ansioristi luovutettiin veteraanityössä aktiivisesti toimineelle Inarin entisen sotainvalidiosaston puheenjohtaja Lauri Ollille. Pixabay Bingoa Tornion Saarenvireessä pelaamassa virikeohjaaja Marja Marttisen johdolla sotainvalidit Arvi Isonikkilä, Tenho Ruottu, Uuno Ylihannu ja Aarno HIderud sekä veteraanikuntoutuja Elsi Tuomaala. Kuva: Anu Vasama Suomi-neito Suomi-neito karttaasi katselen. On kätesi pois tuo idänpuoleinen, vaan toinen käsi on tallella sun, joka lännessä päin on turvana mun. Samoin kainalos alta vyötäröisiin asti on pukusi käynyt kapeammaksi, oli helmasi ennen niin leveä, joka heilui Laatokan liepeille asti. Tuuli vain heilutti helmaasi sun, kun sä laulelit lauluja Karjala mun. Vaan pala piti siitäkin antaa pois ettei sun helmasi liehua vois. Ole onnellinen silti, neiti Suomen – onhan maasi vapaa ja itsenäinen. 4.10.2021 Tenho Ruottu Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja rauhaisaa joulun aikaa! Anu Vasama Piirikokousväkeä sekä ansioristin ja pienoislipun saajat Lauri Olli ja Tenho Ruottu. Rovaniemellä Lapin kuntoutuksessa vietettiin vanhustenviikkoa 3.–10.10.2021. Viikkoon sisällytettiin mukavaa ja erilaistakin tekemistä aina pullatalkoista istumatansseihin, myös hengellistä ohjelmatarjontaa unohtamatta. Ulkona laavulla paistelimme lättyjä ja lauleltiin mukavia vanhoja "ralleja". Makkaroista ja lätyistä laavulla nauttimassa hoitajien ympäröimänä sotainvalidi Niilo Koponen.

38 Piirit toimivat RANNIKKO-POHJANMAA Jeansborgintie 1 A, 66900 Uusikaarlepyy Puh. 050 382 5257 Puheenjohtajan jouluterveiset Joulu 2021 alkaa olla lähellä ja vuosi päättymässä. Rannikko-Pohjanmaan piirin toiminta on tämän toisen koronavuoden loppupuolella ollut lähes suunnitelmien mukaista. Avustustoiminta on tapahtu- nut entisten käytäntöjen mukaisesti ja jäsenkuntamme täydellisen rokotuskattavuuden ansiosta olemme voineet pitää kesäjuhlat Pietarsaaressa, Mustasaaressa ja Närpiössä. Kirkkopäivää vietettiin Vaasassa. Tilaisuuteen osallistui Porvoon piispa Bo-Göran Åstrand. Loppuvuoden aikana toiminnanjohtaja Monika Julin tai neuvontapalvelutyöntekijä Carola Lagerström tapaavat henkilökohtaisesti kaikki piirimme sotainvalidit, puolisot ja sotainvalidien lesket. Samalla he jakavat kaikille pienen ”lahjakassin”. Monikan ja Carolan lisäksi haluan kiittää myös piirihallituksemme jäseniä, tukijäseniä sekä veljespappiamme Tor-Erik Storea. Ilman teitä olisi maantieteellisesti pitkän piirimme hoitaminen ollut mahdotonta. Juhlaväki piirin kesäjuhlassa Bernyn ravintolassa 9.9. Joulu on yhteyttä yli kaikkien rajojen! Joulun lähestyessä sisimmässämme on monenlaisia tunteita. Uskon, että monien ajatukset palaavat lapsuuden jouluihin. Palaavat siihen, kun olimme kaikki yhdessä, äiti ja isä, sisarukset, vanhempi sukupolvi ehkä isoäiti tai isoisä. Sotaveteraanien, sotainvalidien ja lottien ajatukset kulkeutuvat sota-ajan jouluihin. Kaukana kotoa joulunvietto oli jopa hankalaa. Joulurauhan tilalla oli sodan melske. Mielen täytti huoli kotona olevien rakkaiden pärjäämisestä, jotka puolestaan olivat huolissaan läheistensä ja rakkaittensa kohtalosta rintamalla. Joulu kertoo voimakkaasti yhteydestä. Jouluna perhesiteet vahvistuvat. Saamme muistutuksen siitä, ketkä ovat meille tärkeitä. Elämään sisältyy niin paljon. Toisinaan silmämme kostuvat kyyneleistä, sanomattoman suuren ilon kyyneleistä: Lapsi on syntynyt, ilahdumme läheisestä rakkaasta, olemme iloisia koko elämän kestävästä ystävyydestä. Toisinaan silmämme täyttyvät kivun kyyneleistä. Monilla meistä tämä kipu tulee sairaudesta. Toiset kokevat kipua hyljätyksi Yhteistyö piirimme alueella toimivien sairaskotien kanssa on ollut erinomaista ja näiden Uudessakaarlepyyssä ja Kristiinankaupungissa sijaitsevien laitosten henkilökunta on tehnyt uhrautuvaa työtä tänä vaikeana pandemia-aikana. Suurimmat kiitokset kuuluvat kuitenkin Teille arvoisat sotainvalidit, sotainvalidien puolisot ja lesket. Ilman Teitä ei maamme olisi maailman onnellisin paikka asua. Omasta ja vaimoni Agnetan puolesta toivotan Sotainvalidien Veljesliiton Rannikko-Pohjanmaan piirin jäsenille rauhallista joulua sekä onnea ja terveyttä vuodelle 2022! Toiminnanjohtajan joulutervehdys Toimintavuosi 2021 on osittain sisältänyt perinteistä ohjelmaa. On pidetty vuosikokous, kesäjuhlat, kirkkopäivä ja nyt itsenäisyys- ja joulujuhlat odottavat. Kiitän hyvästä yhteistyöstä ja toivotan kaikille sotainvalideille, puolisoille ja leskille, piirihallituksen jäsenille, tukijäsenille, yhteistyökumppaneille ja meidän piirin molempien sairaskotien henkilökunnille hyvää joulua! Monika Julin toiminnanjohtaja Markku Ranta puheenjohtaja Vaasan kaupunginjohtaja Tomas Häyry lähettää seppelpartion sotainvalidien ja veteraanien yhteisellä kirkkopäivällä Vaasan kirkossa 23.9. Alf Burman kantaa Suomen lippua, Iisakki Saarnisto ja Monika Julin toimivat kunniavartijoina ja Raimo Latvala ja Sauli Lassila ovat seppeleenkantajina. tai petetyksi tulemisesta. Useiden suru ja kipu kestävät pitkään. Jeesuksen myötä meille kerrotaan, millainen meidän Jumalamme on. Jeesuksessa näemme Jumalan kasvot. Joululla on tärkeä sanoma meille elämässä eksyneille. Evankelista Luukkaalla on silmää nähdä ulkopuolella olevat. Tämän tästä evankelista kuvaa sitä, kuinka Jeesus etsiytyy niiden luo, jotka eri syistä elävät elämäänsä säädyllisten ihmisten ulottumattomissa. Luukas tuo tätä esiin jo jouluevankeliumissa: Jumalan kirkkaus murtautuu maailman takapihoille ja köyhien kortteleihin. Jeesuksen syntyessä majatalon ovi oli kiinni. Elämänsä alusta alkaen Jeesus eli usein ulkopuolella. Mitä kauemmin hän eli, sitä useampi ovi häneltä sulkeutui. Yleensä naapurit saapuivat laulaen poikalapsen synnyttyä. Nyt ei ollut naapureita. Silti Luukas kertoo jostakin suuresta: suuri taivaallinen joukko ylisti Jumalaa! Muutama paimen, jotka olisivat hyvinkin voineet paimentaa pappien temppelissä uhrattavia lampaita, kuulivat ylistyslaulun: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh 1:29) Tor-Erik Store veljespappi, Vaasa

Piirit toimivat 39 David Lundmark RUOTSI Slakthusplan 3, 2 tr, 12162 Johanneshov, SE Puh. 00 46 705 630 373 Muistamme Sotainvalidi Jan Kjellberg Beatrice Lundborg *26.3.1924 † 6.9.2021 Sotainvalidi, ruotsalainen vapaaehtoinen ja monivuotinen hallituksen jäsen Suomen Sotainvalidien Ruotsin piirissä Jan Kjellberg on poistunut joukostamme. Muistotilaisuuden yhteydessä Sofia Ocklind Rastbäck kertoi Jannen elämän tarinan, josta tässä osia. Jan Kjellbergin kirjoittamassa kirjassa "Barnet som ingen ville ha" (vain ruotsiksi), joka on saatavissa Sotainvalidien Ruotsin piiristä, voi saada täydellisen kuvan Jannen omin sanoin. Aloitamme Skänningessä, Östergötlandissa, missä Sundsvallista kotoisin ollut Ingeborg synnytti pojan 97 vuotta sitten, salassa. Poika syntyi avioliiton ulkopuolella ja hänet siirrettiin Västanån linnaan, Grännan eteläpuolelle. 6. 10.1941, 80 vuotta sitten, Jan ilmoittautui armeijaan Gotlannissa. Pian sen jälkeen tapahtui jotain, jolla oli ratkaisevat seurauk- Jan Kjellbergiä muistetaan lämmöllä. Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli toimittanut tilaisuuteen surunvalitteluadressin. set Janin elämässä. Hänelle kerrottiin, että Suomen armeija etsi vapaaehtoisia taisteluihin Neuvostoliittoa vastaan. Se kuulosti jännittävältä, eikä hänellä ollut mitään, mikä piti häntä kotona. Lisäksi hän näki siinä mahdollisuuden löytää uusi yhteisö ja yhteenkuuluvuus. Monia Runebergin suomalaisia ​​sotatarinoita lukiessaan hän ajatteli, että Karjala, Suomen raja-alue, vaikutti jännittävältä. Esteitä oli vain yksi: Jan oli vielä 17-vuotias ja ikäraja oli 18 vuotta. Mutta se ei häntä estänyt vaan hän väärensi äitinsä Ellenin allekirjoituksen ja toimitti hakemuksen Skeppsholmenin vapaaehtoistoimistoon. Ja niinhän se onnistui! Jan Kjellbergistä tuli Suomen armeijan sotilas ja hänet sijoitettiin Laatokan itäpuolelle. Korsusta tuli hänen kotinsa. Venäläiset ampuivat heidän ympärillään koko ajan. Tästä Janne on sanonut: "Kauhua ja ahdistusta, kun tykistö ja muut raskaat aseet sylkivät kranaattejaan, puiden halkeilua, lierojen lentämistä ilmassa kivien mukana, kranaatin savun haisevaa hajua ei voi kuvailla sanoin." Mutta pahin oli silti hiljaisuus, Jan sanoi. He olivat niin lähellä toisiaan, että he kuulivat, kun venäläiset olivat vilustuneet. Jannen lähistöllä oli monia, jotka menettivät henkensä, mutta Jan selvisi, vaikka läheltä piti useita kertoja. Jan viipyi rintamalla vuoden, minkä jälkeen palasi Gotlannin rykmenttiin traumatisoituneena ja loukkaantuneena. Hän ei koskaan päässyt eroon sodan painajaisista. Mutta hän myös oppi paljon sodasta. Ennen kaikkea oli tärkeää oppia, että se tapahtuu ystävyyden kanssa: pitää pysyä yhdessä ja auttaa toisiaan. Muuten se ei toimi. Sodan kokemukset leimasivat Jannen koko elämää, ja yhteisöllisyys muiden sotaan osallistuneiden kanssa oli Jannelle tärkeää. "Niiden, jotka ovat olleet mukana, on vaikea selittää, ja niillä, jotka eivät ole olleet mukana, on vaikea ymmärtää." Sotaveteraanit ymmärsivät toisiaan ja jakoivat vahvan yhteenkuuluvuuden tunteen. Janne oli elämässään onnellinen ja valitti harvoin. Esimerkkinä kerrottakoon veteraanipäivän kokoontuminen vuonna 2019, kun oli sietämättömän kuuma. Leif kysyi Jannen vointia, johon Janne vastasi: "Ei ainakaan kukaan ammu meitä." Se oli siis aika hyvä. Tai "sen pitäisi riittää", kuten Jannella oli tapana sanoa. Juha Joki toiminnanjohtaja David Lundmark Sotainvalidien Ruotsin piiri muisti hallituksensa jäsentä, viimeistä ruotsalaisena vapaaehtoisena Suomen puolesta vammautunutta sotainvalidia.

40 Översättning: Henry Byskata KRIGSINVALIDEN Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund 4 / 2021 Ledare Brödrahemmen – krigsinvalidernas trygghet på ålderdomen Sjuk- och brödrahemmen, som byggdes för krigsinvaliderna, har haft och har fortsättningsvis en central roll, när det gäller vården av dem. Redan på 1980-talet kom man till medvetenhet om att specialbehoven hos krigsinvalider med grava men inte tillräckligt beaktas vid den offentliga hälsovårdens anstalter. Den av social- och hälsovårdsministeriet tillsatta Krigsinvalidernas sjukhemsgrupp konstaterade, att krigsinvaliderna behövde högklassig service och rehabilitering, uttryckligen av en personal som specialiserat sig på krigsskador, samt korttidseller långtidsanstaltsservice. Man noterade, att sjukhemmens roll också innebar en verksamhet som förebyggde anstaltsvården. Dåförtiden uppskattade man, att sjukhemmen skulle i och med att krigsinvalidernas behov av sjukhem gradvis minskade övergå till att användas av den offentliga hälsovården. Tack vare sjuk- och brödrahemmen, huvudsakligen uppförda på 1980-talet, uppgick krigsinvalidernas platser på vårdinrättningar till närmare 1 700. Till en början var dessas klienter för det mesta krigsinvalider med grava men. Under följande årtionde kunde man också i dem sätta i gång med rehabiliteringen av krigsinvalider med mildare men och småningom i allt högre grad av andra veteraner från våra krig. Ur krigsinvalidernas och deras makors och änkors synvinkel innebar då också rådgivningsservicen ett betydande tillskott i sjukhemmens service. Sjukhemmen fick hand om rådgivningsservicen, medan Statskontoret svarade för dess kostnader. Vid ingången till senaste årtionde, när antalet krigsinvalider ytterligare minskade, styrde detta sjuk- och brödrahemmen att utvidga sin verksamhet till att omfatta nya klientgrupper och den service dessa behöver. Detta innebar för dem ekonomiska utmaningar som en följd av den stränga priskonkurrens som kommunernas och Folkpensionsanstaltens köptjänster utsattes för. Samtidigt övergick en del av brödrahemmen från de föreningar och stiftelser som grundat dem till merkantilt fungerande instanser. Den ursprungliga tanken på att de skulle övergå till att användas av den offentliga hälsovården har inte längre visat sig kunna fungera. Statskontorets nuvarande avtal med krigsinvalidernas vårdanstalter upphör i slutet av år 2022 och man har igångsatt konkurrensutsättningen av dem gällande följande avtalsperiod. Förnyelsen av social- och hälsovården (Sote) som träder i kraft år 2023 förändrar också brödra- och sjukhemmens verksamhetsmiljö, när den offentliga social- och häl- sovården övergår från kommunerna till att höra till välfärdsområdenas ansvar. Ändå ansvarar också efter år 2022 Statskontoret i enlighet med militärskadelagen för servicen på brödrahemmen och på övriga anstalter för krigsinvalider. Det ligger på Statskontoret att trygga tillgängligheten på denna service. Ur krigsinvalidernas synvinkel är det viktigt, att de också i fortsättningen kan få den vård- och rehabiliteringsservice de behöver vid vårdanstalter som har satt sig in i deras behov och som blivit bekanta för dem. Även om antalet av dem som behöver vård minskar, bör det finnas vårdplatser att tillgå i alla landskap. Speciellt viktigt för krigsinvaliderna och deras makor och änkor är det att rådgivningsservicen fortsätter och täcker hela Finland. Sjuk- och brödrahemmen och deras personal har på ett berömvärt sätt haft ansvar för krigsinvalidernas och deras makors och änkors goda vård, rehabilitering och olika serviceformer. Detta var målsättningen när de grundades. Under de årtionden som förflutit har verksamheten ytterligare finslipats på många sätt. Det är angeläget att på lika hedersamt sätt sköta också de sista åren av krigsinvalidernas ålderdomsservice. Seppo Savolainen generalsekreterare Pixabay God självständighetsdag samt fridfull jul och ett gott nytt år 2022 tillönskas medlemmar, Krigsinvalidens läsare samt samarbetspartners! Centralbyrån och hedersteckensservicen är stängda 27.–31.12.2021.

41 Juristen Anstaltsvård eller effektiverat serviceboende? När det blir svårare att bo kvar hemma, blir krigsinvaliden tvungen att utreda hurudana alternativ som står till buds och vem som fattar beslut om dem. Utöver anstaltsvården erbjuder ett effektiverat serviceboende långtidsvård och i vissa fall också ett vanligt serviceboende. Militärskadelagens anstaltsvård Enligt militärskadelagen har 10–100 procents krigsinvalider möjlighet att komma på av Statskontoret bekostad anstaltsvård, om de är i behov av en sådan. Statskontoret fattar beslut om anstaltsvården och hur den ersätts. Statskontoret har utöver brödrahemmen också avtal med andra vårdanstalter. I en anstaltsvård enligt militärskadelagen ingår vård, rehabiliterande åtgärder, mediciner, mat och hygien samt beklädnad. Under pågående anstaltsvård utbetalar Statskontoret livräntan, men ingen tilläggsränta. En visstids anstaltsvård och en periodiserad över tre månader lång anstaltsvård minskar til�läggsräntans storlek. Efter att vården fortgått i sex månader avbryts utbetalningen av til�lägg för men och hjälplöshet samt det kontinuerliga sjukhjälpstillägget. Kommunal långtidsvård Kommunerna har tidigare anordnat sina invånares anstaltsvård i allmänhet på åldringshemmen eller på hälsovårdscentraler- NYLAND Ratavartijankatu 2 A, 00520 Helsingfors Tel. 040 825 6695 Aktuellt Året närmar sig sitt slut och var och en på sitt håll njuter vi av advents- och jultiden och riktar sedan blicken mot ett nytt kommande år. Vid årsskiftet upplöses avdelningen i Högforsnejden. I Nyland finns det i början av år 2022 ännu fyra fungerande föreningar: Esbo-Grankulla-Kyrkslätt, Östra Esbo, Borgå och Ekenäs. Under de senaste fem åren har 15 avdelningar upplösts och medlemmarna har anslutit sig nas bäddavdelningar. Den vård som getts i dem anser man vara långtidsvård, när den har pågått 90 dagar eller när man fattat beslut om långtidsvård. Av minst 10 procents krigsinvalider uppbär man inte avgifter för en dylik vård. Statskontoret ersätter kommunen för de kostnader vården föranlett. Då avbryter man på samma sätt som vid anstaltsvård enligt militärskadelagen tilläggsräntan, til�lägget för men och hjälplöshet samt det kontinuerliga sjukhjälpstillägget. Under de senaste tio åren har kommunerna märkbart minskat sina egna platser för långtidsvård och ersatt dem med effektiverat serviceboende. Effektiverat serviceboende Kommunerna beviljar plats på effektiverat serviceboende till dem som inte längre klarar sig hemma med hjälp av hemservicen. I serviceboendet betalar kunden boendekostnaderna, såsom hyran och eventuella el- och vattenavgifter. En minst 10 procents krigsinvalid erhåller i av kommunen anordnat effektiverat serviceboende kostnadsfritt service gällande måltid, städning, tvätt och liknande. Det som återstår för krigsinvaliden att själv betala är förutom boendekostnaderna också sjukvårdskostnader och utgifter för mediciner. Eftersom effektiverat serviceboende jämställs med boende hemma, inverkar det inte på de militärskadeersätt- som personmedlemmar i distriktet. I år gjorde distriktet vid sitt årsmöte en ändring i stadgarna, vilken innebar att också understödjande medlemmar fick rösträtt vid distriktsmötena. För närvarande finns det i Nyland ca 50 krigsinvalider och makamedlemmarnas antal är ca 260. De understödjande medlemmarnas antal är i sin tur ca 240. Vi är tacksamma till er understödjande medlemmar för att ni utgör ett viktigt stöd och är en del av medlemmarnas service- och stödverksamhet. Uppgifter om kommande evenemang • • • Distriktets årsmöte hålls 24.3.2022 på Luftvärnsmuseet i Tusby. Ett trivsamt rövarstekstillfälle arrangeras 7.4.2022 i Esbo. Nylands och huvudstadsnejdens kyrkdag för veteranerna anordnas 28.4.2022 kl. 10.00 i Nurmijärvi kyrka. Fältbiskop Hannu Niskanen predikar vid kyrkdagens gudstjänst. ningar krigsinvaliden erhåller och inte heller på rätten till rehabilitering. För boendekostnaderna är det möjligt att hos Folkpensionsanstalten ansöka om pensionstagarens bostadsstöd. Vanligt serviceboende Kommunen kan anordna långtidsserviceboende också i form av vanligt serviceboende. Generellt sett bestäms avgifterna för det boendet på enahanda grunder som avgifterna för hemvården. Av en krigsinvalid med en grad av men om minst 10 procent uppbär man ändå ingen avgift för av kommunen anordnade olika former av stödande service. Sådan service är t.ex. måltids-, städ- och tvättservice. För dessa får kommunen ersättning från staten. Hyres- och övriga boendekostnader skall krigsinvaliden ändå betala till den del det inte är möjligt att få bostadsstöd för dem. Numera finns det också riklig tillgång till helt privat serviceboende. Väljer krigsinvaliden den boendeformen, får han endast avgiftsfria former av service, om dessa anskaffats från kommunens sida. På basis av övriga av servicen föranledda utgifter kan man hos Statskontoret ansöka om inkomstbaserat sjukhjälpstillägg. Seppo Savolainen jurist Distriktets julhälsning Vi tackar alla de samfund och privata personer, Försvarsmakten, krigsinvalidsystrar och -bröder, som genom sin verksamhet och genom sina donationer på ett positivt sätt har deltagit i vårt distrikts och i hela vår medlemskårs serviceverksamhet under det gångna året. Vi tackar också varmt distriktsstyrelsen och avdelningarnas och sektionernas manliga och kvinnliga funktionärer. Vi tillönskar distriktets medlemmar med anhöriga, avdelningarnas och sektionernas stödjande medlemmar, distriktsstyrelsen och stöd- och intressentgrupper en fridfull julhögtid och ett framgångsrikt nytt år 2022. När julen till oss kommer och tänder sina ljus, för en stund tas stressen bort och hjärtat det blir varmt. Jaakko Torppa ordförande Satu Jelkälä-Blomqvist verksamhetsledare

42 KUST-ÖSTERBOTTEN Jeansborgsvägen 1 A, 66900 Nykarleby Tel. 050 382 5257 och änkor. Utan Er skulle inte vårt land vara världens lyckligaste plats att bo på. För egen och för min maka Agnetas del tillönskar jag medlemmarna i Krigsinvalidernas Brödraförbunds Kust-Österbottens distrikt en fridfull jul och lycka och hälsa för år 2022. Markku Ranta ordförande Verksamhetsledarens julhälsning Ordförandes julhälsning Julen 2021 börjar vara nära förestående och året närmar sig sitt slut. Verksamheten för Kust-Österbottens distrikt har under slutet av detta andra coronaår förverkligats nästan enligt planerna. Hjälpverksamheten har skett enligt tidigare praxis och tack vare full vaccinering av vår medlemskår har vi kunnat hålla sommarfester i Jakobstad, Korsholm och Närpes. Vi har även hållit kyrkdag i Vasa och då medverkade biskopen i Borgå stift Bo-Göran Åstrand. Nu under slutet av året träffar verksamhetsledare Monika Julin och servicerådgivare Carola Lagerström personligen alla krigsinvalider, makor och krigsinvalidernas änkor i vårt distrikt. Samtidigt ger de alla en liten ”gåvokasse”. Förutom Monika och Carola vill jag dessutom tacka medlemmarna i vår distriktsstyrelse, stödmedlemmarna och vår brödrapräst Tor-Erik Store. Utan er skulle det vara omöjligt att sköta om vårt geografiskt avlånga distrikt. Samarbetet med sjukhemmen som verkar på distriktets område har varit utomordentligt och personalen i anstalterna som finns i Nykarleby och Kristinestad har utfört uppoffrande arbete under denna svåra pandemitid. Det största tacket tillägnas dock Er värderade krigsinvalider, krigsinvalidernas makor Verksamhetsåret 2021 har delvis kunnat följa traditionellt program med årsmöte, sommarfester, kyrkdag och nu väntar självständighetsfirande och julfester. Jag tackar för gott samarbete under året och tillönskar alla krigsinvalider, makor och änkor samt distriktsstyrelsens medlemmar, stödmedlemmar, samarbetspartners och personalen på de båda sjukhemmen i vårt distrikt en riktigt god jul år 2021! Monika Julin verksamhetsledare Julen talar starkt om gemenskapen Inför julen är det många känslor som bor i vårt inre. Jag tror att mångas tankar går till barndomens jular. Då när vi alla var tillsammans mor och far och syskon och den äldre generationen, kanske en mormor eller en farfar. Krigsveteranernas, krigsinvalidernas och lottornas tankar går till krigstidens jular. Det var svårt att fira jul långt borta hemifrån. I stället för julens frid, var det strid. Sinnet fylldes av oro för de kära där hemma. De som var hemma oroade sig för nära och kära vid fronten. Julen talar starkt om gemenskapen. Famil- Brödrapräst Tor-Erik Store sänder iväg kranspatrullen Monica och Raimo Latvala vid sommarfesten i Berny´s restaurang den 9 september. I bakgrunden syns medlemmarna i Vörå spelmanklubb. jebanden stärks på julen. Vi påminns om vem som är viktiga för oss. Livet bjuder på så mycket. Ibland fylls våra ögon av tårar, en outsägligt stor glädje: Över ett barn som fötts, över en människa som står oss nära, över vänskapen som håller livet igenom. Ibland fylls ögonen av tårar på grund av smärta. Många av oss känner smärtan som sjukdomen ger. Andra känner smärtan av att bli övergiven eller att bli sviken. Många genomlever sorgens smärta. Genom Jesus får vi veta hurdan Gud är. I Jesus ser vi Guds ansikte. Julen har ett viktigt bud till oss vilsna människor. Lukas har öga för dem som står utanför. Gång på gång beskriver evangelisten hur Jesus söker sig till dem som av olika anledningar lever sitt liv utanför den etablerade gemenskapen. Lukas anger tonen för detta redan i julevangeliet: Hur Guds härlighet bryter in på världens bakgårdar och i de fattiga kvarteren. Vid Jesu födelse var dörren till härbärget var stängd. Jesus levde ofta utanför, redan från livets början. Ju längre han levde desto fler dörrar stängdes för honom. I normala fall kom grannarna och sjöng när ett gossebarn hade fötts. Här fanns inga grannar. Lukas berättar ändå om något stort: En stor himmelsk härskara prisade Gud! Den lovsången hördes av några herdar, som mycket väl kunde ha vaktat de får som prästerna använde som offerlamm vid templet. "Se Guds lamm, som tar bort världens synd." Tor-Erik Store brödrapräst, Vasa Pixabay Biskopen i Borgå stift Bo-Göran Åstrand predikar i Trefaldighetskyrkan i Vasa på krigsinvalidernas och veteranernas gemensamma kyrkdag den 23 september.

43 Pixabay SVERIGE Fridfull jul och gott nytt år! Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Tel. 00 46 705 6303 73 Beatrice Lundborg David Lundmark In memoriam Krigsinvalid Jan Kjellberg *26.3.1924 † 6.9.2021 "Vi börjar i Skänninge i Östergötland där Ingeborg från Sundsvall för 97 år sedan, i hemlighet, födde en son utanför äktenskapet. Hennes lilla pojke skulle lämnas bort efter födseln och blev placerad på Västanå slott, lite söder om Gränna. En dag hittade slottpigan Rosa ett övergivet gossebarn i slottets källare, han var bara några månader gammal, undernärd, uttorkad och med mögliga kläder. Han var en hårsmån från att dö." Barnavårdscentralen blev inkopplad och pojken som hette Jan, blev omhändertagen och fick ett nytt hem hos den nyblivna änkan Ellen i Röttle by också i närheten av Gränna. Den 6 oktober 1941, för 80 år sedan på dagen, tog Jan militär värvning på Gotland. Men inte långt därefter hände något som fick avgörande konsekvenser i Jans liv. Han blev tipsad om att den finska armén sökte frivilliga i striderna mot Sovjetunionen. Det lät spännande och han hade inget som höll honom kvar hemma. Dessutom såg han chansen att både göra nytta och hitta en ny gemenskap och samhörighet. Efter att ha läst många finska krigsberättelser av Johan Ludvig Runeberg tyckte han att just Karelen, det finländska gränsområdet Med värme minns vi Jan Kjellberg. Även Finlands President Sauli Niinistö skickade sina kondoleanser. mot Ryssland, verkade spännande. Det fanns bara ett hinder. Jan var bara 17 år och man behövde vara 18 för att få åka. Men det fick inte stoppa honom. Han förfalskade mamma Ellens namnteckning och lämnade in ansökan på frivilligbyrån på Skeppsholmen. Och det gick vägen! Och så blev han soldat inom finska armén och han blev placerad vid fronten öster om Ladogasjön. Korsun, ett nedgrävt skyddsrum, blev hans hem under denna tid. Ryssarna sköt omkring dem hela tiden. Här följer Jans egna ord: "Skräcken och våndan när artilleriet och andra tunga vapen spydde ut sina granater, ljudet av träd som knäcktes, jordkokor som for i luften tillsammans med stenar, den stinkande lukten av granatrök kan inte beskrivas i ord." Men värst var ändå tystnaden, berättade Jan. Vid fronten var de så nära varandra att de kunde höra när ryssarna var förkylda.Det var många i Jans närhet som fick sätta livet till. Men Jan, han överlevde även om han var nära att stryka med flera gånger. Jan stannade ett år vid fronten, sedan kom han tillbaka till regementet på Gotland, traumatiserad och skadad efter kriget. Mardröm- marna från kriget blev han aldrig kvitt. Men han lärde sig också mycket av kriget. Framför allt lärde sig viktigt det var med kamratskap, att man måste hålla ihop och hjälpa varandra. Annars går det inte. Upplevelserna från kriget präglade hela Jans liv och gemenskapen med andra som deltagit i krig var viktigt för Jan. "Den som varit med har svårt att förklara och den som inte varit med har svårt att förstå." Krigsveteranerna förstod varann och de kände en stark samhörighet. Han var glad i livet. Och han klagade sällan. Ett exempel på det är när ni samlades på Veterandagen i maj 2019, det var olidligt varmt. Leif, du frågade hur det var med honom. Han svarade: "Det är i alla fall ingen som skjuter på oss." Så det var rätt bra. Eller "det får duga" som Jan brukade säga. Med Jan har den sista soldaten från det finska kriget gått ur tiden. Allt om Jan Kjellberg skriver han själv om i boken "Barnet som ingen ville ha" som finns att införskaffa från Krigsinvalidernas Sverigedistrikt. Juha Joki verksamhetsledare

44 Elämän sana Joulu voi tuoda ilon ja turvallisuuden Pixabay Koronaan sairastumisen vaara ja kuoleman lä me tästäkin selviämme kuten viime sodisläheisyys ovat viimeisen kahden vuoden ta tai monista menneistä lamakausista. Pelon aikana kirkastaneet elämämme arvaamatto- takaa kurkistaa aina toivo. muuden ja taudin salakavalan tarttuvuuden. Ensimmäisen joulun viettäjille nämä Pelko on vallannut koko ihmiskunnan ympä- samat kokemukset olivat hyvin samankalri maapalloa. taisia. Luukkaan evankeliumissa kerroEuroopassa pelko ei kadonnut sotien taan: "Pelko valtasi paimenet". Uusi käänloputtua, vaan se löytää aina uusia muotoja nös sanoo: "He pelästyivät pahoin". Pelko siirryttäessä sukupolvesta toiseen. Nyt eivät on siis valtava voima, joka kaappaa ihmiset ole vakavimmin kuolemanvaarassa sotilaat, mukaansa hädän hetkellä eikä hellitä ennenvaan kaikki lapsista vaariin olevat kansalaiset kuin tilanne on ohi. etenkin haavoittuvassa asemassa olevat vanMe tämän ajan ihmiset ja ensimmäisen hukset ja heidän hoitajansa sekä lähiomai- joulun paimenet olemme kuin sukulaisia sensa. ainakin siinä, että olemme pelon ja turvatKun kävin kesällä Sotainvalidien Veljes- tomuuden lapsia. Jopa itse joulunkin tuleliiton Kymen piirin nimissä tervehtimässä minen herättää monissa pelkoa ja arkuutta. imatralaista 100-vuotiasta sotainvalidi Paa- Monissa kodeissa kaavoihinkin kangistunut vo Mikkolaa, jolla oli vielä voimassa ole- joulu voi suistua perinteellisiltä raiteiltaan ja va ajokortti ja oma auto pihassa sekä tar- aiheuttaa arvaamattomia mustelmia läheimoa itse pilkkoa saunapuut, hän kertoi, että siin ihmissuhteisiimme. Ristiriita odotusten kuolemanpelko on tullut ja toteutuneiden toijokapäiväiseksi vieraak- Pelon takaa kurkistaa aina toivo. veiden välillä pelotsi samoin kuin aikoinaan taa. Salaa joka vuosi rintamalla. Se pitää elämää pihdessä kuin ennen joulua toivomme, että Joulun syntyvihollisen arvaamaton hyökkäystapa. "Ajo- mäpäiväsankari heittää pienen nyytin omalle taitokin alkaa ruostua, kun kukaan ei huoli kohdallemme. Siinä on rauhan ja ilon eväät näin vanhaa miestä kylään." itsellemme ja läheisillemme. Sodan aikana pelko ja huoli koskettivat Onneksi alkuperäiseen jouluun kuului sodassa olevia sotilaita ja kotirintamalla ole- myös enkelien mukanaolo. Ja se voi toistua via omaisia. Kuoleman torjuminen ja ihmis- myös nyt toisena korona-jouluna 2021. Silkunnan turvaaminen tältä taudilta on taiste- loin heidän sanomansa oli: "Älkää pelätkö." lua lääketieteellisin asein ihmiskunnan vihol- – Oletpa kuinka vahvan turvarokotuksen lista vastaan. Se vie hautaan sekä nuoret että tai -aidan takana, koronapelon voittaminen vanhat, terveet ja rohkeat. tai jopa katoaminen voivat osua kohdallesi. Nykyisen turvattomuuden, epävarmuu- Aina siihen ei tarvita taalereita tai osinkoja, ei den ja rokotuksesta apua odottavan ihmis- oikeita numeroita tai sattumia. Ei muotivaatmielen syvyydessä on hauras haave, että kyl- teita eikä hyviä somepostauksia, vaan hiljen- tymistä ja nöyrtymistä omalle kohdalle sattuneiden vastoinkäymisten ja onnettomien olosuhteiden hyväksymistä. Sodan aikana – kuten vielä nykyäänkin – monet ihmiset lahjoittavat osan omasta joulustaan tuntemattomille perheille tai vähäosaisille lapsille. Koskaan ei tiedä, kuka meistä on Jumalan lähettämän lahjan tuntematon vastaanottaja ja mitä joulu kullekin tuo tullessaan. Uskon kuitenkin, että siellä missä Jumalan syntymistä ihmiseksi vietetään aidosti alkuperäisen tapahtuman muistoksi, siellä taivaallinen rakkaus pehmittää kovatkin sydämet ja ihmisten maalliseen matkaan liittyy ilo ja turvallisuus. Matti Tuomisto Sotainvalidien Veljesliiton luottamuspappi Kansa, joka vaelsi pimeydessä, on nähnyt suuren valon. Niille, jotka asuvat syvän varjon maassa, on loistanut valo. Sinä olet tehnyt kansakunnasta lukuisan, sinä olet tehnyt sen ilosta suuren. He iloitsevat edessäsi. (Jesaja 9:2-3)

45 Kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2021 Aira Samulin sai Sotiemme Naiset -merkin nro 3. Samulin on kertonut sota-ajan kokemuksistaan. - Minut on kasvatettu Lotta-sääntöjen mukaan ja niillä olen pärjännyt koko elämäni. Äitini koulutti lottia ja isäni toimi rajavartiossa vartiopäällikkönä. - Kun talvisota syttyi olin 13-vuotias. Asuimme isäni sotilasuran vuoksi rajavartioasemalla muutaman kilometrin päässä itärajasta. Meillä oli kahden kuukauden ikäinen pikkusisko. Oli talvikeli eikä mitään kulkuvälineitä. Juna-asemalle oli matkaa 5 kilometriä. Vihollisen sotajoukot ja tulirintama olivat jo kahden kilometrin päässä. Kaikki muut talot olivat jo tyhjillään. - Olin valmistautunut jäämään sodan jalkoihin ja että meidät ammutaan. Olin hakemassa puita liiteristä ja juoksin kyyryssä pihan poikki, kun sattumalta rintamamies ajoi ohi Suomenhevosella ja sattui huomaamaan minut, tuli pihaan, otti meidät äkkiä mukaan ja vei juna-asemalle. - Viimeinen juna oli ollut lähdössä jo kaksi tuntia. Yritettiin ehtiä siihen. Viholliskoneet pommittivat liikkuvia junia, joten se sei- soi vielä 4 tuntia ennen lähtöä. Me olimme junassa ainoat siviilihenkilöt. Junan ikkunasta katsoin, kun ympäristö oli valloitettu ja tulimerenä. Seuraavalla asemalla junaan evakuoitiin kokonainen Kotajärven kylä. Sitten oli tupaten täyttä, ei ruokaa eikä juomaa. Lapsuuteni oli päättynyt. - Suurkiitos tästä kauniista merkistä, kunnianosoituksesta ja muistamisesta.” Sotiemme Veteraanit -keräyksen varainhankinnan päällikkö Pia Mikkonen toivoo näkevänsä Sotiemme Naiset -merkin yleistyvän. - Jokainen tätä merkkiä kantava osoittaa kunnioitustaan sodan ja jälleenrakennusajan rohkeille ja ahkerille naisille. Mikkonen vinkkaa, että merkkiä voi käyttää esim. huivissa, hatussa tai rintapielessä. - Toivomme, että rintamerkkiä alkaa näkyä enenevässä määrin meidän nuorempien käytössä, Mikkonen lisää. Jakke Nikkarinen Sotiemme Naiset -merkki nro. 003 Aira Samulinille Aira Samulin sanoo pyhittäneensä sodan jälkeisen elämänsä nuorten ihmisten auttamiseen tarjoamalla esim. urheilullista tanssiharrastusta moni-ilmeiselle nuorisollemme. Sotiemme naiset -rintamerkki LAHJAKSI ITSELLE TAI LÄHEISELLE JATKAMME VETERAANITYÖTÄ VIIMEISEEN MIEHEEN JA NAISEEN. MERKKIÄ KÄYTTÄMÄLLÄ OSOITAT KUNNIOITUSTA SOTIEMME NAISIA JA HEIDÄN ARVOKASTA TYÖTÄÄN KOHTAAN. Rintamerkki sopii kauniisti juhlamekkoon, neuleeseen, takin käänteeseen tai huiviin. Sotiemme Naiset -rintamerkki rasiassa on arvokas ja näyttävä korulahja. Numeroitu ja hopeoitu Sotiemme Naiset -rintamerkki 105,00 euroa OSTA MERKKI: veteraanit.fi Numeroimaton Sotiemme Naiset -rintamerkki 65,00 euroa Kun tilaat Sotiemme Naiset -merkin nyt, niin ehdimme toimittaa sen ennen alkavaa loppuvuoden juhlasesonkia. Merkin suojelija on Margaretha Mannerheim. Tilaukset ja lisää tarinoita merkistä sivulta veteraanit.fi Kiitos, KUN ARVOSTAT.

46 Henkilö Laaja-alaista yhteistyötä sotainvalidien, puolisojen ja leskien hyväksi Valtiokonttorissa sotainvalidien korvausasioiden kanssa asioineet ovat mitä todennäköisimmin keskustellet korvausasiantuntijoiden Tuulevi Sajankosken tai Saija Pyymäen kanssa. He kertovat työstään, joka on muuttunut jäsenistön – niin sotainvalidien kuin leskien ja puolisoidenkin – ikääntyessä ja tarpeiden muuttuessa. Sattuman kautta sotainvalidien pariin Tuulevi on työskennellyt sotainvalidiasioiden parissa jo yli 30 vuotta. Saija puolestaan on uusi työntekijä, joka on päässyt mm. Tuulevin ohjauksessa saamaan osansa talossa olevasta valtavasta osaamisesta. - Aloitin vakuutusalan työt tradenomiopintojeni aikana Pohjola-vakuutuksella henkilövahingoissa sairaus- ja tapaturmavammoissa korvausratkaisijana. Sieltä vaihdoin vielä korvauslajia, kunnes toukokuussa vuonna 2020 tulin Valtiokonttoriin, Saija kertoo. Tuulevi puolestaan aloitti työnsä Tapaturmavirastossa, joka sittemmin tuli osaksi Valtiokonttoria. - Päädyin Tapaturmavirastoon töihin sattumalta koulun kautta. Olen aina pitänyt työstäni tosi paljon, ja pitkän virka-aikani aikana olen ehtinyt tehdä yhtä sun toista lajia. Pääpiirteissään olen jo pitkään ollut kuntoutus- ja laitoshuoltopuolella, kertoo Tuulevi, jonka työkuvaan kuuluu nykyään myös asunnonmuutostyöt. Saijan työt alkoivat pahimpana korona-aikana, joten uuteen työhön opastus tapahtui etänä. Tämä ei kuitenkaan haitannut työhön perehtymistä. - Meillä on tosi hyvä työyhteisö, joten etänäkin on voinut olla helposti yhteydessä kollegoihin. Ollaan soiteltu ja juteltu ja kysytty neuvoa, Saija sanoo. Osaaminen halutaan pitää talossa Tuulevin ja Saijan kanssa samassa yksikössä työskentelee yhdeksän korvauskäsittelijää ja osa toimii myös muissa tehtävissä. Uudet työntekijät koulutetaan sekä sotainvalidien että puolisojen ja leskien kuntoutukseen sekä erityiskuntoutukseen. Tällä pyritään takaamaan osaamisen ja taidon pysyminen talossa. - Meiltä lähtee joka vuosi väkeä eläkkeelle. Nuorille on opetettu laajaa osaamista, jotta he pärjäävät, Tuulevi kertoo. Työnkuva on muuttunut monella tavalla. Tuulevi kertoo, kuinka sotainvalidit, etenkin pääkaupunkiseudulla asuvat, saattoivat aikoinaan tulla paikan päälle istumaan ja täyttämään hakemuksia. Nykyään kävijöitä ei ole ja puhelin on suosituin väline asioimiseen: ovat asialla sitten sotainvalidit, puolisot tai omaiset. Asioinnin lomassa jutustellaan muistakin kuulumisista. Kiireelliset tilanteet muuttuivat akuuteiksi Merkittävä muutos on ollut työn sisällössä, sotainvalidien tarpeissa. - Työ on aika hektistä. Ennen oli kiireellisiä asioita, nyt kaikki on akuuttia. Mitä vanhemmaksi he tulevat, sitä akuuteimpia tilanteet ovat. Päivystyksessä voi olla henkilö, joka pitää siirtää laitokseen ja sen pitää tapahtua heti, joten asia hoidetaan saman tien puhelimessa. Silloin me annamme siirtoluvan ja hoidamme maksusitoumuksen laitoksen kanssa kuntoon jälkikäteen. Puhelimessa tehdään päätöksiä enemmän kuin ikinä aikaisemmin. Asiakkaiden ikä on tuonut meillekin haasteita: työ on jatkuvaa oppimista, jotta pysymme heidän tarpeidensa mukana, Tuulevi kertoo. Hän arvelee muutoksen tapahtuneen pari, kolme vuotta sitten. Asiat on aina saatu hoidettua. - Me olemme tehneet esimiesten kanssa päätöksen, että toimitaan tällä tavalla ja vähän muutettu korvauskäytäntöä, mikä on ollut pakkokin, sillä asiakas on se meidän ykkönen, ketä me autamme, Tuulevi tiivistää. Muuttunut toimintatapa vaatii luottamusta kaikkien toimijoiden kesken ja se onkin keskeistä asioiden onnistuneessa hoitamisessa. - Luottamus on kaiken a ja o, jotta me voimme laitosten kanssa tehdä yhteistyötä. Meillä on sama lähtökohta kaikilla eli asiakas. Muuten emme voisi toimia. Luottamusta rakentavat tutut ihmiset, joiden kanssa on tehty yhteistyötä vuosikymmenten ajan: ihmiset tuntevat toisensa ja asiat on helppo selvittää. Saijaa nopeatempoiseen, "akuuttien tilanteiden" työhön sukeltaminen ei ole säikäyttänyt, sillä hän ehti tottua nopeatempoiseen työhön jo vakuutuspuolella työskennellessään. - Tämä on itseasiassa tuntunut aika mukavalta siirtymiseltä, ei ollenkaan ole ollut järkytys. Työtä riittää muutoksista huolimatta Työtä sotainvalidiasioiden parissa riittää. Tuulevi huomauttaa, että toisin kuin ihmiset usein ajattelevat, heidän työnsä ei pääty sotainvalidin muutettua pysyvään laitoshoitoon. - Mehän jatkamme sen sotainvalidin parissa työskentelyä mutta asioimme laitoksen kanssa. Valtiokonttorihan maksaa sotainvalidin asumisen, antavat tarvittavat henkilökohtaiset apuvälineet, lääkärikäynnit ja taksimatkat lomille, Tuulevi kertoo. Merkittävä asiakasryhmä ovat sotainvalidien lesket ja puolisot, jotka myös ovat tulleet tutuiksi useiden puhelujen kautta. Puolisokuntoutuksenkin puolella on näkynyt muutoksia, etenkin siihen varattujen määrärahojen osalta: niitä on jäänyt käyttämättä. - Onhan se kiva, että kenellekään ei ole tarvinnut enää sanoa ei. Ennen piti sanoa, että tänä vuonna määrärahat on jo valitettavasti käytetty, mutta sitä kirjettä ei ole enää tarvinnut laittaa, mikä on kyllä ihanaa, Tuulevi toteaa. - Minä en ole laittanut vielä yhtäkään kielteistä päätöstä, Saija sanoo. - Ei niitä enää tarvitsekaan. Ennen joutui viimeiset puoli vuotta vastaamaan, ettei puolisokuntoutus onnistu, mikä ei tietenkään ole ihannetilanne. Puolisot ja lesket ovat viime aikoina olleet Valtiokonttoriin yhteydessä vaihtaakseen saamansa kuntoutuksen muotoa, kun he ovat halunneet vaihtaa laitoskuntoutuksen kotikuntoutukseen. Syitä vaihtamiseen voi olla useita. Tuulevi ja Saija epäilevät kyseessä olevan puolisojen ja leskien heikentyneen kunnon tai koronan, joka on näkynyt myös laitosten päivätoiminnassa. – Koronan jälkeen sotainvalideja tuntuu olevan hankalaa saada enää mukaan, mikä on harmi, sillä päivätoiminta toisi hyvää vaihtelua arkeen kotona, antaisi liikuntaa ja seuraa. Korvausperusteiden kertausta ensikertalaisille Vaikka puhelin on yhä merkittävin yhteydenottoväline, on sähköisten asiointikanavien käyttö yleistynyt. Tämä kertoo myös asioivien ihmisten nuorentumisesta. Asialla ei enää välttämättä olekaan lapsi vaan lapsenlapsi. - Heidän kanssaan asioidessa sotilasvammalaki kaikkine korvauslajeineen tulee usein kerrattua alusta alkaen, sillä on hyvin todennäköistä, ettei vaarin puolesta asioiva lapsenlapsi tiedä juurikaan sotainvalidille kuuluvista korvauksista ja palveluista. Tuulevi Sajankoski ja Saija Pyymäki ovat saaneet todistaa monenlaisia reaktioita, kun tieto sotainvalidin korvauksista saavuttaa asioivan henkilön. - Suuri osa on ihan pöyristyneitä, kun käydään läpi laji kerrallaan, mitä kaikkea sotainvalidi saa. He ihmettelevät, että onko tämä oikeasti näin, että vaari pääsee laitokseen ja me vielä maksetaan kaikki, Tuulevi kertoo hymyillen. - Kyllähän se on kiitollista palautetta, mitä sieltä tulee ja se on todella palkitsevaa, kun

47 Tuulevi Sajankoski (vas.) ja Saija Pyymäki hoitavat työssään Valtiokonttorilla sotainvalidien sekä heidän puolisoidensa ja leskiensä korvausasioita. pystymme kertomaan, mitä kaikkea henkilölle kuuluu. Tietenkin koitamme tehdä niiden hakemisenkin mahdollisimman helpoksi, Saija sanoo. Nopeaa toimintaa Ruuhkaa syntyy jouluna ja vuodenvaihteessa, kun ihmisille tarvitaan uusia maksusitoumuksia ja mahdolliset lakimuutokset astuvat voimaan. Tuolloin apukädet ovat tarpeen, jotta ruuhka saadaan purettua. Tavallista kiireisempiä ovat usein myös perjantait, jolloin sairaalat haluavat tyhjentää päivystysosastonsa ja sieltä ollaan yhteydessä Valtiokonttoriin, sillä potilas ei välttä- mättä ole siinä kunnossa, että voisi mennä kotiin, joten hänelle aletaan pikaisesti etsiä laitospaikkaa. Siinä vaiheessa Valtiokonttorista aletaan soitella veljeskoteihin, muihin laitoksiin ja palveluneuvojalle ja valmistellaan potilaan siirtämistä. Tässä vaiheessa on oleellista, että sairaalassa on tieto potilaan sotainvalidistatuksesta ja siihen liittyvistä palveluista. - Usein minulle soittaa sairaalan sosiaalityöntekijä, joka on kuullut, että potilas on sotainvalidi mutta ei tiedä haitta-astetta, joten hän kysyy meiltä. Myös sotainvalidi on voinut tällaisessa tilanteessa osata opastaa olemaan yhteydessä Valtiokonttoriin. Tai sairaalasta on oltu jo yhteydessä esimerkiksi Oulunkylään, josta hoitajat ottavat yhteyttä minuun ja kertovat, että meille on tulossa potilas, jolla ei ole maksusitoumusta mutta hän olisi siirtymässä tunnin päästä, Tuulevi kuvailee. Aina on asiakkaan asiat saatu ratkaistua ja sen eteen tehdään töitä veljeskotien, sairaaloiden ja niiden sosiaalihoitajien, korjausneuvojien, omaisten ja palveluneuvojien kanssa. Hyvällä yhteistyöllä on yksi päämäärä: saada asiakkaiden tilanteet hoidettua hyvin ja se on kaikille kunnia-asia. Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo Tilattavat tuotteet lTee osoitteenmuutoksesi ja tilauksesi ensisijaisesti puhelimitse 045 788 42733 tai sähköpostilla keskus.tsto@sotainvalidit.fi. lIlmoita tilauksessasi haluamasi tuote, tuotteiden kappalemäärä sekä yhteystietosi. Jos käytät lomaketta, tee merkinnät siihen. Kirjoita yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. Myynnissä nyt Tuote kpl hinta Salkokilpi ______ 20 € - ruotsinkielinen ______ Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) kpl hinta 20€ Sotainvalidit edellä käyden -Veljesliiton kattava historia teos (sis. postituskulut) ______ 20 € ______ 7€ Sota ihmisessä -kirja (sis. postituskulut) ______ 15 € Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ Solmionpidike ______ 18 € Taskukalenteri 2022 ______ 5,5 € Tukijäsenen rintamerkki ______ 5,5 € lLasku toimitetaan tuot- Hautakivitunnus ø 6 cm ______ 9€ teen mukana. Hintoihin lisätään postituskulut. Uurnahautatunnus ø 2 cm ______ 7€ lKiitos tilauksestasi! Tuote Maksu laskulla, joka tulee tuotteiden mukana. Hintaan lisätään postituskulut ellei toisin mainita.

48 Ristikko Ristikkoa ratkotaan jatkossa omaksi iloksi eli vastaussanoja ei enää lähetetä toimitukseen arvontaa varten. Toki kortit ja kuulumiset muuten vain ovat aina tervetulleita! Edellisen ristikon ratkaisusanat olivat valkokangas ja ikkunpaikka. Viimeisiksi ristikkovoittajiksi arvottiin Marja Heikkinen ja Eini Mäkinen. Onnea voittajille! Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Merkitse tilauksesi lomakkeen kääntöpuolelle Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys