3 / 2021 KRIGSINVALIDEN SOTAINVALIDI Keskustoimisto muuttaa Veljesliiton keskustoimisto, kunniamerkkipalvelu sekä Uudenmaan ja Helsingin piiritoimisto sijaitsevat uudessa osoitteessa Ratavartijankatu 2A, 7. kerros. 00520 Helsinki Sivu 5 SOTE-uudistus käynnistyi Sote-kirjeenvaihtajan viimeinen katsaus ison uudistuksen ajankohtaisiin käänteisiin. Sivut 6–7 Surun kohtaamisesta Jokainen kokee surun omalla tavallaan. Lähipiiri ja sosiaalinen verkosto ovat usein surevalle tärkein tuki. Sivu 19 Piirit toimivat Sotainvalidipiirien omilta sivuilta voit lukea, mitä alueella tapahtuu. Sivut 22–38 Veljesliiton 67. liittokokous sujui sopuisasti Sivut 11–13 Sodassa vammautuneiden tukena

2 SOTAINVALIDI 3 / 2021 Sivut 8–9 Puolustusministeri Antti Kaikkonen jakoi sotainvalidien ansioristit. Ajankohtaista 4 Perinnejärjestön vuosikokous 5 Veljesliiton keskustoimiston uusi sijainti 6–7 Sote-uudistus käynnistyi. 8-9 Sotainvalidipäivänä jaettiin ansioristejä. Edunvalvonta 10 Lakimies: Muutoksia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuihin 11–13 Veljesliiton 67. liittokokous 14–15 Vienan sinisillalla elää vielä romantiikka. 16–17 Toivo Suuperko on sankari Virossa. Sivut 40–41 Sotainvalidi Aarne Rautiola muistaa pula-ajan hyvin. Hyvinvointi 18 Jokainen suree omalla tavallaan 19 Sotainvalidi-isä oli lämmin ja hellä. Sotainvalidityötä kentällä 21 Tukijäsen kertoo monipuolisesta työstään jäsenistön parissa. 22–38 Sotainvalidipiirien omilta sivuilta näet, mitä kentällä tapahtuu. 40–41 Aarne Rautiola on nähnyt monet muutokset maassamme. 42–45 Svenska sidor 46–47 Ulla Kanniston pitkä ura 48 Ratkaise ristikko! Sivut 46–47 Ilveskodin innovatiivinen palveluneuvoja Ulla Kannisto jäi eläkkeelle. Kannen kuva: Marja Kivilompolo SOTAINVALIDI Sotainvalidi ilmestyy neljästi vuodessa. 81. vuosikerta. Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Päätoimittaja: Markku Honkasalo Viestintäpäällikkö: Marja Kivilompolo Tiedotustoimikunta : pj Markku Honkasalo, Juha Laikari, Marja-Liisa Taipale, Marko Hakala, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen ja Marja Kivilompolo Lehden aineisto ja yhteydenotot: Sotainvalidi-lehti, Ratavartijankatu 2 A, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Painopaikka: Savon Paino Oy Sotainvalidi-lehden aikataulu vuodelle 2021: aineisto ilmestyy 4/2021 29.10. 2.12. Levikki: 11 520 ISSN: 0049-1349 Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 045 788 42 733 tai si-lehti@ sotainvalidit.fi

Pääkirjoitus 3 Liittokokouksen jälkeen Olen iloinen ja tyytyväinen, että saimme syyteen asemansa parantamiseksi ja huollon pidettyä jo kertaalleen siirretyn Sotainvaliturvaamiseksi. Näin on syntynyt ja kehittydien Veljesliiton 67. liittokokouksen elokuun nyt monia toimintamuotoja, joista tällä kerpuolivälissä. Oli todella tärkeää, että pittaa esittelyssä on Helsingissä toimiva Lippukään jatkuneiden koronarajoitusten jälkeen palvelu.” Näin kuvattiin sotainvalidien aktiija niiden vielä osittain jatkuessa saatoimme visuutta, yrittelijäisyyttä ja idearikkautta heti kuitenkin kokoontua liiton perustamisesyhteen, tavata kasvotus- Sotainvalidien läsnäolo on aina ta lähtien. Jutun esiten ja päätöksiä tehden kunnia-asia ja muistuttaa meitä merkki oli Lippupalviedä järjestömme toi- järjestömme pitkästä ja kunniak- velu, jonka toiminta mintaa sovitulla taval- kaasta historiasta. myöhemmin myytiin la eteenpäin. Aistin liiteteenpäin. Vastaavantokokouksessa myönteisen, luottavaisen ja laisia esimerkkejä on lukuisia, sillä sama toivahvan tunnelman. Osanottajat noudattivat meliaisuus ja asioihin tarttuminen on kannatarkkoja turvajärjestelyjä, koska terveysturtellut ja vienyt järjestöä eteenpäin koko sen vallisuus oli kokouksen pitämisen lähtökohtoiminnan ajan. Laakereilla ei ole levätty, kun ta. Kiitos teille kaikille läsnä olleille. jäsenistön eduista on ollut kyse. Eikä levätä Iloitsin suuresti myös siitä, että liittokovieläkään. kouksessa oli paikalla useampi sotainvaliVuosikymmenien myötä, kun jäsenistön di. Heidän läsnäolonsa on aina kunnia-asia ikä on karttunut ja omat voimavarat ovat ja muistuttaa meitä järjestömme pitkästä ja huvenneet, valtio on kantanut vastuutaan laakunniakkaasta historiasta: siitä, miten sotainjentamalla etuuksien kattavuutta vastaamaan validien itsensä perustamassa järjestössä on paremmin sotainvalidien tarpeita. Pääpaino vuosikymmeniä toimittu yhdessä solidaariliiton edunvalvontatyössä kohdistuukin nyt sesti veljeshengessä. Toki välillä asioita on puoliso- ja leskijäsenten kuntoutukseen. He puitu eri näkemyksistä, mutta kuitenkin ovat tehneet merkittävän työn miestensä rinyhteen hiileen puhaltaen. nalla, joten pyrimme vielä auttamaan heitäJärjestössä on toimittu laajasti ja omatoikin. misesti veljes-, etuus- ja huoltorintamalla. Vuodet ovat kuluneet ansiokkaan ja tär1950-luvun julkaisusta luin, että ”sotainvakeäksi koetun järjestötyön merkeissä. Nyt lidit eivät ole suinkaan halunneet heittäytyä olemme uudessa vaiheessa, jonka toimintavaikeuksissaan yksinomaan mahdollisten linjoista vallitsi liittokokouksessa ja sitä edelavustusten varaan, vaan ovat alusta alkaen täneessä liittovaltuuston kokouksessa hyvä, pyrkineet myös omakohtaiseen yritteliäiyksimielinen henki. Viemme liittoa eteen- päin tehtyjen linjausten mukaisesti, hallitusti toimintaamme sopeuttaen jäsenistömme osalta jatkuvasti muuttuvaan tilanteeseen kulloinkin vallitsevat ympäristötekijät huomioiden. Teemme sen maltilla ja arvokkaasti, kuten tällaiselle järjestölle sopii. Olen myös iloinen ja kiitollinen siitä, että minut valittiin jatkamaan liiton puheenjohtajana kolmannelle kaudelle. Se on minulle kunnia ja ilo. On etuoikeus tehdä tätä työtä kaikkien toiminnassamme tavalla tai toisella mukana olevien kanssa. Jatkakaamme siis hyvässä yhteistyönhengessä eteenpäin jäsenistömme parhaaksi, samalla tulevaan perinneaikaan valmistautuen. Hyvää terveyttä ja aurinkoista syksyä teille kaikille toivottaen! Malla Taipale Sotainvalidien Veljesliiton puheenjohtaja Keskustoimisto, kunniamerkkipalvelu sekä Helsingin ja Uudenmaan piirien toimisto muuttavat. Uusi osoite 1.10. alkaen on Ratavartijankatu 2 A, 7. krs, 00520 Helsinki Katso kulkuohjeet toimistolle sivulta 5. Centralbyrån flyttar! Den nya adressen fr o m 1.10. är Banvaktsgatan 2 A, 7 vån. 00520 Helsingfors.

4 Ajankohtaista Muistamme Tuomo Hokkinen *15.4.1962 † 5.9.2021 Tuomo Hokkisen perheeseen kuuluu puoliso Ninna sekä heidän kolme lastansa. Metsästys ja mökkeily olivat Tuomolle mieluisia tapoja viettää vapaa-aikaa. Ansioistaan sotainvalidien ja sotiemme veteraanien hyväksi Tuomolle on myönnetty rintamaveteraanien kunniaristi vuonna 2011, sotainvalidien ansioristi vuonna 2014 ja veteraanivastuun hopeinen ansioristi vuonna 2019. Sotainvalidien Veljesliitto arvostaa suuresti Tuomo Hokkisen tärkeää työtä sotainvalidien hyväksi ja ottaa osaa omaisten suruun. Sotainvalidien Veljesliitto Marja-Liisa Taipale, puheenjohtaja Seppo Savolainen, pääsihteeri Tuomoa lämmöllä muistaen Tuomo Hokkinen syntyi keväällä 1962 Ylitornion Meltosjärvellä. Hän oli koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri. Vuonna 2006 hänestä tuli osa pohjoisen alueen sotainvalidien, puolisojen ja leskien sekä sotiemme veteraanien elämää, kun hänestä aloitti työnsä Torniossa sijaitsevan sairaskoti Saarenvireen toimitusjohtajana. Valtakunnan rajalla sijaitseva sairaskoti on ollut tärkeä kuntoutuspaikka myös monelle Ruotsissa asuvalle sotainvalidille. Tuomo oli tuttu näky Saarenvireen käytävillä ja hän jäi usein mielellään jutustelemaan talossa olevien kuntoutujien kanssa. Vain hetki sitten toivotimme työn iloa, tsemppiä ja aktiivista syksyä, ja totesimme, että ilolla ja isolla joukolla tapaamme jälleen Hoito- ja kuntoutuslaitosten liitto ry:n seminaarissa Helsingissä ihan pian, lokakuun lopussa. Näin siis vain muutama päivä ennen kuin pysäyttävä suruviesti saapui Torniosta. Tuomo on poissa, emmekä enää jaa kokemuksia yhteisen pöydän ääressä, kuten ajattelimme. Tuomon lähtö tuntuu pahalta unelta ja koskettaa isoa joukkoa. Me hokulilaiset muistamme Tuomon samaan aikaan vahvana ja varmana, kuin myös hyvin lämpimänä ja empaattisena henkilönä, joka vaikeassa paikassa osasi usein tovin mietittyään lausua juuri ne oikeat sanat, usein uskoa tulevaan vahvistaen ja hankalaakin tilannetta lieventäen. Yhtä usein Tuomo sai joukon hymyilemään ja tunnelman peh- menemään rauhallisella ja lämpimällä otteella ja huumorillaan. Jouduimmehan ratkomaan yhteisöjemme tulevaisuuden haasteita yhdessä lukuisissa erilaisissa kokouksissa ja seminaareissa. Lokakuun seminaarista tulee toisenlainen. Tuomo oli aktiivisesti Hokuli ry:n toiminnassa ja hallitustyössä mukana – pitkän ajanjakson yhdistyksen sihteerinä sekä sen jälkeen useita vuosia hallituksemme jäsenenä, jossa jatkoi edelleen. Tuomoa odotettiin kovasti mukaan lokakuun seminaariin, ja pitkästä aikaa kaikkien yhteistä tapaamista kuten myös hänen seuraansa kaivattiin, ja sen ehdin hänelle viestiä. Tuomon hymy sekä turvallinen, lämmin mielikuva jää elämään meissä kaikissa Tuomon tunteneissa muisto ei koskaan kuole, vaikka kaipaamaan jäämme. Me kollegat ja ystävät haluamme välittää lämpimän osanottomme Tuomon perheelle ja läheisille sekä Saarenvireen koko henkilökunnalle – toivomme paljon voimia suureen suruun kaikille. Hokuli ry:n puolesta, Katja Ilvonen, puheenjohtaja Pixabay Perinnejärjestön vuosikokouksen päätöksiä Perinnejärjestön vuosikokous pidettiin 9.8. Helsingin Messukeskuksessa. Kokouksessa oli läsnä 17 henkilöä, joista virallisia kokousedustajia oli 11. Edustettuina oli kahdeksan perinneyhdistystä. Järjestön puheenjohtajaksi valittiin edelleen kirjailija Lasse Lehtinen. Hallituksessa uutena jäsenenä on Reijo Johansson, kuten myös hänen varajäsenensä Jouko Sipilä. Perinnejärjestön hallituksen järjestäytymiskokouksessa järjestön varapuheenjohtajaksi valittiin Hannu Reko ja sihteeriksi sekä taloudenhoitajaksi Jari-Matti Autere. Jari-Matti Autere Varsinainen jäsen Varajäsen Tauno Skogberg (Uusimaa) Heimo Yrjönsalo (Lohja) Jarmo Helttula (Varsinais-Suomi) Ilkka Nurmi (Satakunta) Hannu Reko (Kanta-Häme) Kristiina Vähäkuopus (Pohjois-Pohjanmaa) Reijo Johansson (Pirkka-Häme) Jouko Sipilä (Pirkka-Häme) Mikko Ruskeala (Lahti) Kyösti Tomperi (Sisä-Suomi) Lyyli Vento (Kymi) Martti Kukkonen (Pohjois-Karjala) Jussi Huttunen (Pohjois-Savo) Tony Westerlund (Rannikko-Pohjanmaa) Markku Tarvainen (Suur-Savo) Marko Hakala (Etelä-Pohjanmaa) Seppo Kauppila (Keski-Pohjanmaa) Markku Kallinen (Keski-Pohjanmaa) Pertti Halonen (Kainuu) Jari-Matti Autere (sihteeri, V-S)

Ajankohtaista 5 Keskustoimisto muutti uusiin tiloihin - sijainti yhä Itä-Pasilassa Keskustoimiston uusi osoite on Ratavartijankatu 2 A. Toimisto sijaitsee Insinöörit & Ekonomit -talon 7. kerroksessa. Aulassa palveleva info opastaa lisää. Kortteli on Itä-Pasilalle tyypilliseen tapaan "kahdessa tasossa", tarkoittaen sitä, että Junailijanaukio, jossa sisäänkäynti rakennukseen sijaitsee, on jalankulkutasolla. Junailijanaukiolle pääsee sisäkautta Ratapihantieltä Alkon ja Lidlin välistä ja siitä katetun sisäpihan läpi kulkien, kunnes tulee ulos Junailijanaukiolle. Toimistot suljettuina muuton ajan Muuton vuoksi Veljesliiton keskustoimisto, kunniamerkkipalvelu sekä Uudenmaan ja Helsingin piiritoimisto ovat suljettuina 30.9.–5.10. välisen ajan. Asiointi onnistuu parhaiten sähköpostitse tai puhelimitse. Kaikkien puhelinnumerot pysyvät samoina muutosta huolimatta. Uuteen toimistoon on hyvät julkisen liikenteen kulkuyhteydet. Syksyn viihteelliset rosvopaistitilaisuudet Koronarajoitukset ovat estäneet lähes kaikkia kokoontumisia, niin myös suosittujen rosvopaistien järjestämistä. Tälle syksylle on kuitenkin tiedossa vielä pari tilaisuutta, jotka järjestetään seuraavilla paikkakunnilla: 30.9. Härmän kuntokeskus klo 13–15.30 6.10. Peurunka klo 13–15.30 21.10. Vihti, liikuntahalli, Nietoinkuja 2, klo 13–15.30 Sotainvalidien Veljesliiton Perinnejärjestön vuosikokous pidettiin 9.8. Helsingissä. Tilaisuudet ovat kaikille sotiemme veteraaneille, puolisoille, leskille ja lotille saattajineen. Rosvopaistiin voi ilmoittautua yhdistyksensä kautta tai suoraan rosvopaistien "isännälle" Kalevi Rönnqvistille p. 040 703 9146. Ilmoittautumisia otetaan vastaan viime metreille asti.

6 Sote-kirjeenvaihtaja SOTE-uudistuksen toimeenpano Eduskunta hyväksyi täysistunnossaan laajalla kokoonpanolla 23. kesäkuuta 16 vuotta kestäneen sote-uudistuksen. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävät siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille vuoden 2023 alussa. Pääministeri Marinin hallituksen sote-uudistus on historiallinen kokonaisuus, jota on valmisteltu aktiivisesti 2000-luvun alkupuolelta asti. Uudistus käsittää sekä sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden muuttamisen että palvelujen kehittämisen alueilla. Keskeisintä uudistuksessa on, että se siirtää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut pois kuntien vastuulta perustettaville hyvinvointialueille. Jatkossa kansalaisten sote- ja pelastuspalveluista vastaa 21 hyvinvointialuetta ja Helsingin kaupunki sekä HUS-alue, jotka toimivat niille erikseen säädetyn erillisratkaisun turvin. Jatkossa myös sotainvalidien palvelut tulevat järjestymään näin kuntien sijaan. Uudenmaan maakunta jakautuu neljään hyvinvointialueeseen ja Helsingin kaupungille. Uudet hyvinvointialueet Hyvinvointialueet muodostuvat nykyisten maakuntien tasoilta. Hyvinvointialue on kunnista ja valtiosta erillinen julkisoikeudellinen yhteisö, jolla on alueellaan itsehallinto. Toiminnan alkaessa sen lakisääteisiä tehtäviä ovat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestäminen. Tässä vaiheessa hyvinvointialueet eivät kuitenkaan kata kaikkia maakuntien palveluita. Kuntien rooli uudistuksen jälkeen on epäselvä. Nyt iso osa kuntien käytössä olevista rahoista siirretään hyvinvointialueille. Hyvinvointialueiden ja kuntien tulee toimia yhteistyössä, jotta yhdyspinta-alueella tehtävä toiminta turvataan. Kunnilta ei kielletä sote-palveluiden tuottamista, mutta näitä palveluita tuottaessaan sen tulee pääsääntöisesti yhtiöittää toiminta. Lait voimaan porrastetusti Hyvinvointialueiden perustamiseen, niiden rakentumiseen sekä hallintoon tähtäävän voimaanpanolain ja siinä säädettyjen lakien tultua voimaan pääosin heinäkuussa, voidaan uusien hyvinvointialueiden toiminta käynnistää. Rahoitusta ja palveluja koskevia sisältölakeja tullaan tarkentamaan vielä uudistuksen edetessä. Palvelujen järjestäjän muuttuminen hyvinvointialueen vastuulle aiheuttaa teknisiä muutostarpeita laajasti lainsäädäntöön, mm. sotilasvammalakiin. Muutosten valmistelu on käynnistetty. Vuoden 2023 alusta voimaan tulevat mm. lait hyvinvointialueiden rahoituksesta, laki sosiaalihuoltolain ja terveydenhoitolain muuttamisesta ja laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta. Miten turvataan lähipalvelut? Hyvinvointialueet velvoitetaan turvamaan myös lähipalvelut, joita tarvitaan erityisesti ainakin välttämättömiä hyvinvointialueen järjestämiä peruspalveluita tarjoavia palvelupisteitä. Erityisesti iäkkäät kuntalaiset tarvitsevat palveluneuvojia ja -ohjaajia, jotka opastavat kuntalaisia uusissa palvelurakenteissa ja varmistavat, että palvelutarve arvioidaan ja he saavat tarvittavat tuet ja palvelut. Jokainen hyvinvointialue suunnittelee itse toimintamallit sekä lähipalvelupisteet, sähköiset palvelut ja hyvinvointialueella mahdollisesti keskitettävät palvelut väestön tarpeita vastaaviksi. Terveydenhuoltolain mukaan asukkailla on mahdollisuus valita se julkisen perusterveydenhuollon yksikkö, josta hän saa palvelunsa. Hän voi myös valita, mihin erikoissairaanhoidon yksikköön tai sairaalaan hakeutuu. Jos julkinen järjestäjä tarjoaa palvelusetelivaihtoehtoja yksityiselle palveluntuottajalle, asiakas voi valita tarjolla olevista yksityisistä palveluntuottajista jatkossakin. Alueille uusi päätöksenteko- ja hallinnontaso Jokaisella hyvinvointialueella on aluevaltuusto, joka vastaa alueen toiminnasta ja taloudesta sekä käyttää hyvinvointialueen ylintä päätösvaltaa. Aluevaltuustoon, jonka toimikausi on neljä vuotta, valitaan valtuutetut ja varavaltuutetut hyvinvointialueella toimitettavissa aluevaaleissa. Valtuutettuja valitaan 59–89 hyvinvointialueen asukasluvun perusteella. Hyvinvointialueella tulee olla aluehallitus ja tarkastuslautakunta sekä kaksikielisillä hyvinvointialueilla kansalliskielilautakunta ja Lapin hyvinvointialueella saamen kielen lautakunta. Seuraava askel sote-uudistuksen toimeenpanossa on hyvinvointialueilla tammikuussa 2022 järjestettävät vaalit aluevaltuustojen muodostamiseksi. Helsinkiä vaalit eivät kos- Sosiaali- ja terveysministeriö, 2021

Sote-kirjeenvaihtaja 7 on käynnistynyt ke, vaan sosiaali- ja terveyspalveluista vastaa ja ylintä päätösvaltaa käyttää juuri valittu kaupunginvaltuusto. Uudet aluevaltuustot aloittavat toimintansa 1. maaliskuuta 2022. Ennen vaaleja alueiden toiminnasta vastaa väliaikaishallinto. Vuodesta 2025 lähtien aluevaalit ovat yhdessä kuntavaalien aikaan. Rahoitusratkaisuja ratkotaan edelleen Hyvinvointialueilla ei ole verotusoikeutta vaan niiden rahoitus perustuu suurelta osin valtion rahoitukseen sekä asiakas- ja käyttömaksuihin. Hyvinvointialueiden rahoitus on yleiskatteista, ja se jaetaan hyvinvointialueille laskennallisten kriteerien perusteella. Yleiskatteinen rahoitus määräytyy suurelta sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävien palvelutarvetta ja olosuhteita kuvaavien tekijöiden kautta. Osa rahoituksesta määräytyy asukasperusteisesti sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kriteerin kautta. Aiemmin jo pitkään esillä ollut maakuntavero on otettu uudelleen esille ja valtiovarainministeriö on aloittanut sen valmistelun. Hallitus kaavailee maakuntaveron käyttöönottamista vuonna 2026. Maakuntavero perittäisiin ansiotuloista, joihin kohdistuva pienehkö vero olisi eri veroista vähiten ongelmallinen. Maakuntaveroa perustellaan sillä, että osittainenkin oma verorahoitus toimisi kannustimena, jotta päättäjät ryhtyisivät tehokkaaseen palvelujen järjestämiseen. Arviolta 15 vuoden ajan kahdeksan eri hallitusta on ratkonut uudistuksen edellyttämää rahoitusratkaisua. Kuinka sovitetaan yhteen ikääntyvien ja alueiltaan eriytyvän Suomen palvelut oikeudenmukaisen rahoituksen kanssa? Huolta on herännyt tarkoituksenmukaisten, elinkelpoisten alueiden määrä ja tarve vähentää niitä. Maakuntaveron pelätään tarkoittavan alueiden välistä voimakasta tasausjärjestelmää. Miten käy elinvoimaisimpien alueiden rahoitusmallin: toimiiko se muiden alueiden maksumiehenä? Vai merkitseekö tasausjärjestelmä sitä, että resursseja vietäisiin talouden vetovoimaisilta alueilta sinne, jossa väestö vähenee ja tarpeet kasvavat, jolloin hyötysuhde keikahtaa myös kasvuun ja palvelujen rahoittamiseen kykenevillä alueilla? Veroasiantuntijat varoittavat, ettei maakuntaveroa saa säätää kiireellä. Siinä on paljon ratkaisemattomia ongelmia ja heikkouksia. Korkeimmat kustannukset ja heikoimmat veropohjat sattuvat samoille alueille. Maakuntavero saattaa helposti nousta alueilla, joilla myös kunnallisveroprosentit ovat korkeita. Epäselvyyttä on aiheuttanut esimerkiksi se, voisiko Helsingillä olla erilainen verotus kuin koko muulla Suomella. Hallitus on sitoutunut verotusta ja rahoitusta koskevan lainsäädännön valmistumiseen hallituskauden aikana sekä sen voimaantuloon viimeistään 2026. Mitä tapahtuu olemassa oleville sopimuksille? Ostopalvelusopimukset ja siihen liittyvät vuokra- ja käyttöoikeussopimukset voidaan mitätöidä, mikäli niissä on sovittu sellaisten tehtävien hoidosta, jotka on laissa säädetty ostopalveluiden ulkopuolelle. Tällaisia ovat esim. sosiaalipäivystys tai ympärivuorokautinen päivystys. Lisäksi mitättömiä ovat sopimukset, joissa on sovittu hyvinvointialueen järjestämisvastuuseen kuuluvista tehtävistä niin, että on ilmeistä, ettei hyvinvointialue tosiasiallisesti vastaa palvelujen järjestämisestä. Irtisanomisuhan alaisia ovat sopimukset, joissa hyvinvointialueella ei ole mahdollisuutta vastata järjestämisvastuuseen kuuluvista tehtävistä, joiden perusteella palvelujen yhdenvertaisuutta ei pystytä toteuttamaan koko alueella tai kun hyvinvointialueelle ei jää riittävää omaa palvelutuotantoa. Valmisteluun liittyviä ongelmia Moni asiantuntija on esittänyt kritiikkiä pitkin sote-uudistuksen pitkää matkaa ja päätöksenteon prosesseissa on nähty dramatiikkaa. Esimerkiksi kesällä 2021 perustuslakivaliokunnan vpj Antti Häkkänen (kok) vaatii puhemieheltä varmistusta, että kaikki perustuslakivaliokunnan vaatimukset on kirjattu lopulliseen lakiesitykseen ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön. Huoli koski kuntien tekemien ostosopimusten mitätöintiä, esim. Lapissa Länsi-Pohjan sairaalan ostopalvelusopimusta. Sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja että puhemies kuitenkin vakuuttivat, että tehdyt muutokset ovat perustuslain mukaisia. Heinäkuun alusta voimaan astuneet sote-lait eivät puolestaan ehtineet olla voimassa päivääkään, kun eduskunta joutui jo voimaantulosäännökseen jääneen kirjoitusvirheen korjaushommiin. vastuu siirtyy hyvinvointialueille 1. tammikuuta 2023. Lopuksi Sote-uudistuksen ensimmäinen vaihe on tullut maaliinsa monien vaiheiden jälkeen. Näin iso ja merkittävä uudistus on ottanut aikansa. Samaan aikaan kun uusia alueita käynnistetään, kaavailee Marinin hallitus jo seuraavaa uudistusta. Verouudistuksen ohella myös tulevien alueiden tehtäviä halutaan kasvattaa. Ennestään on jo ollut huolta aikataulusta ja siitä, että kunnat tarvitsevat aikaa sopeutua muutoksiin. Palvelujen sisältöä ei tässä ensimmäisessä vaiheessa olla uudistamassa, ainoastaan hallinnollisia rakenteita. On tullut osaltani aika päättää tämä kirjoitussarja, jonka tarkoituksena on ollut kuvailla käynnissä olevaa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen valmistelua. Nyt on toimeenpanon aika. Kiitän tämän lehden lukijoita. On ollut ilo välittää tietoa uudistuksen valmistelusta ja saada itsekin syventyä aiheeseen. Kokonaisuus on poliittisesti hyväksytty, mutta ei käytännössä valmis. Tämä vaihe muodostaa kuitenkin hyvän pohjan saada muutokset käytäntöön. Vuosi 2023 on vasta lähtökohta uuden sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnalle. Aika sen jälkeen näyttää, mikä toimii ja mitä täytyy parantaa, jotta kaikki kansalaiset ikään katsomatta saavat parasta mahdollista palvelua, ja siten terveyttä ja toimintakykyä. Lähteet: Sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteet ja uutiset 2021 (https://soteuudistus.fi/etusivu) Toimeenpano täydessä vauhdissa Uudistusta on viety alueilla koko ajan eteenpäin. Valmistelu on ollut riippuvainen sekä lainsäädäntövalmistelun että muun kansallisen valmistelun etenemisestä. Yhteistyötä tehdään valmistelijoiden verkostossa, jossa on mukana kaikkien maakuntien edustus. Perustason sosiaali- ja terveyspalveluja kehitetään Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa, jota toteutetaan alueellisilla kehittämishankkeilla. Järjestäjän rooli alkaa, kun aluevaltuustot aloittavat toimintansa vuonna 2022. Varsinainen järjestämis- Hanna Nyfors Sote-kirjeenvaihtaja

8 Sotainvalidipäivä 18.8. Ansioristin vastaanottivat Timo Heinonen (vas.), Heidi Ithawi, Heikki Karhu, Sakari Martimo, Maija Paasila, Kultaisen kiekon vastaanottanut Jan Lindgren, Riitta Röntynen, Sirkka Pyhäjärvi, Aku Keltto, Sanna-Mari Pudas-Tähkä, Jussi Komulainen ja Tony Westerlund. Ristit luovutti puolustusministeri Antti Kaikkonen. Sotainvalidipäivänä palkittiin tekijöitä Ansioristien saajat vuonna 2021: Valtakunnallisesti: Sotainvalidipiireissä: Heinonen Timo, kansanedustaja Hänninen Rainer, hieroja, Kaunialan Sairaala Ithawi Heidi, palveluneuvoja, Kymi Jalasmäki Tuija, sairaala-apulainen, Kaunialan Sairaala Karhu Heikki, toiminnanjohtaja, Rintamaveteraaniliitto Keltto Aku, toimitusjohtaja, Länsi-Suomen Diakonialaitos Komulainen Jussi, toimitusjohtaja, Hyvinvointi Sampo Martimo Sakari, toiminnanjohtaja, Suomen Sotaveteraaniliitto Paasila Maija, palveluneuvoja, Keski-Pohjanmaa Pauna Adrian, apulaisylilääkäri, Kaunialan Sairaala Pudas-Tähkä Sanna-Mari, toimialajohtaja, Länsi-Suomen Diakonialaitos Pyhäjärvi Sirkka, lähihoitaja, Kaunialan Sairaala Röntynen Riitta, palveluneuvoja, Pohjois-Savo Tullinen Hannu, kaupunginvaltuutettu, Mikkeli Westerlund Tony, toimitusjohtaja, Nykarleby Sjukhem & Selkämeren sairaskoti Aalto Salme, Marttila Granlund Allan, Parikkala Happonen Aarno, Heinävesi Jahkonen Antti, Hämeenlinna Järvinen Teuvo, Hartola Koskinen Aili, Oitti Känsäkoski Rauno, Kaustinen Laitinen Juhani, Pieksämäki Leppäniemi Juhani, Ilmajoki Lius Lasse, Jämsä Mettomäki Heikki, Parkano Olli Lauri, Ivalo Parttimaa Kaija, Pyhäjärvi Rossi Eila, Jyväskylä Salkosalo Jorma, Raahe Sigg Nils, Närpiö Söderberg Seija-Liisa, Vantaa Sotainvalidien Veljelsiiton lämpimät kiitokset kaikille ansioristeillä palkituille tärkeästä työstänne sotainvalidien, heidän puolisoidensa ja leskiensä hyväksi. Paljon onnea kaikille ansioristin saajille! Perinteen mukaisesti 18. päivä elokuuta, Sotainvalidien Veljesliiton perustamispäivänä, Helsingissä järjestettiin valtakunnallinen sotainvalidien ansioristien jakotilaisuus. Paikalla tunnustukset oli jakamassa ne myös myöntänyt puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk). Päivä alkoi Veljesliiton hallituksen seppeleenlaskulla sankarivainajien muistoristille. Oman seppeleensä sai myös liiton kunniapuheenjohtaja Mannerheimin muistopaasi Hietaniemen hautausmaalla. Helsingin messukeskuksessa jaettuja ansioristejään oli tullut paikan päälle vastaanottamaan 11 henkilöä. Ansioristejä on myönnetty myös sotainvalidipiireissä vaikuttaville henkilöille, joille tunnustuksia on luovutettu alueellisissa juhlallisuuksissa kesällä ja syksyllä. Kultainen kiekko Kaatuneiden Muistosäätiölle Veljesliiton puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale avasi tilaisuuden ja ensimmäiseksi luovutettiin Veljesliiton kiertopalkinto, presidentti Urho Kekkosen liitolle vuonna 1977 antama kultainen kiekko, jolla kiitetään vuosittain sotainvalidityötä tukenutta tahoa. Tänä vuonna kiekon sai Kaatuneiden Muistosäätiö, joka on jo useiden vuosien ajan tukenut sotainvalidien sekä heidän leskiensä ja puolisoidensa parissa tehtävää työtä mm. rahoittamalla jäsenistön arjessa merkittävää apua antavaa avustajatoimintaa.

Sotainvalidipäivä 18.8. 9 Kiekon vastaanotti säätiön hallituksen jäsen Jan Lindgren, joka kiitospuheessaan korosti paitsi sotainvalidien auttamista, myös heidän puolisoidensa tuen tärkeyttä. - Meidän tulisi huomioida enemmän koko sotasukupolven kokemukset ja nostaa etenkin naisten roolia, mitä onneksi on jo ollut viime vuosina näkyvissä. Tämä työ jatkuu aktiivisena mutta ei ikuisesti ja edessä on suuria haasteita. Suurimpana se, miten saisimme nuorten sukupolvien aktiivitietoisuuteen ne sankariteot, joita sotasukupolvi on tehnyt ja joiden ansioista nautimme nyt uskomattomasta hyvinvoinnista tässä maassa. Vapaaehtoistyön merkitys säilyy Puolustusministeri Kaikkonen kitti ansioristien jaon avanneessa puheessaan 81 vuotta täyttäneen Veljesliiton työtä sodassa vammautuneiden ja heidän perheidensä hyväksi. Hän korosti vapaaehtoisten ja omaisten roolia sen työn toteuttamisessa. - Mittava tuki ja huoltotoiminta on edellyttänyt aktiivista omais- ja vapaaehtoistyötä. Tämän työn merkitys säilyy tärkeänä huolimatta siitä, että ikääntyneet sotainvalidit hoidetaan yhä enemmän yhteiskuntamme eri hoitolaitoksissa. Toivotan kaikille toiminnassa mukana oleville voimia tässä arvokkaassa tehtävässä. Tuttuun tapaan liiton puheenjohtaja esitteli kaikki ansioristeillä palkitut ja kertoi värikkäästi heidän tehtävistään jäsenistön hyväksi. Palkittujen puolesta kiitospuheen piti kansanedustaja Timo Heinonen (kok) kertoi kuunnelleensa kiinnostuneena palkittujen ihmisten merkittäviä ansioita ja oli otettu saamastaan tunnustuksesta. Antti Kaikkonen keskusteli liiton hallituksen jäsenen, sotainvalidi Antti Västin kanssa tilaisuudessa. Antti Västi iloitsi siitä, että tehtävä Veljesliiton hallituksessa on vienyt häntä moniin mielenkiintoisiin tapahtumiin ja hän on saanut kokea paljon. Alkutaipaleella hän epäili, kuinka pärjäisi mutta sai pian huomata, että tunnelma ja yhteishenki olivat hyvät. "Lämpimästi minut otettiin mukaan ja tehtävä on ollut mielenkiintionen", hallitustyötä jatkava seinäjokelainen sotainvalidi sanoo. Marja Kivilompolo Veljeskotien edustajat Aku Keltto (vas.), Sanna-Mari Pudas-Tähkä, Jussi Komulainen ja Tony Westerlund. Seppo Savolainen ojensi Kaatuneiden Muistosäätiön Jan Lindgrenille (vas.) kiertopalkinnon presidentin kultaisen kiekon. Palveluneuvojat Heidi Ithawi (vas.), Maija Paasila ja Riitta Röntynen saavat työstään virtaa ja hyviä kohtaamisia.

10 Lakimies Muutoksia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuihin Perusterveydenhuollon eli terveyskeskusten hoitajavastaanotot muuttuivat maksuttomiksi heinäkuun alussa. Palveluasumisen maksuihin puolestaan sovelletaan nyt kahdenlaisia maksuperusteita riippuen siitä, onko kyseessä tavallinen palveluasuminen vai tehostettu palveluasuminen. Tavallisessa palveluasumisessa maksut määräytyvät kuten jatkuvan ja säännöllisen kotiin annettavan palvelun maksut. Tehostetun palveluasumisen maksut määräytyvät pitkälti samoin kuin pitkäaikaisen laitoshoidon maksut. Pitkäaikainen tehostettu palveluasuminen Sotainvalideilta peritään jatkossakin tehostetusta palveluasumisesta vain asumiskustannukset, sillä uudistus ei vaikutta valtion korvaamiin palveluihin. Muilta asiakkailta peritään kuukausimaksu, joka määräytyy nettokuukausitulojen mukaan. Maksu saa olla enintään 85 prosenttia nettokuukausituloista, joista on ensin tehty laissa säädetyt vähennykset, muun muassa kohtuulliset asumiskustannukset. Uutta on lakisääteinen asiakkaalle jätettävä käyttövara, joka tehostetussa palveluasumises- sa on vähintään 164 euroa kuukaudessa. Tavallinen palveluasuminen Kunnan sosiaalihuoltolain perusteella järjestämän pitkäaikaisen palveluasumisen maksu rakentuu yhdenmukaisin perustein kotihoidon maksujen kanssa. Maksu määräytyy palvelutuntien määrän, asiakkaan maksukyvyn ja perheen koon mukaan. Kunta saa lisäksi periä kohtuullisen maksun palveluasumiseen liittyvistä tukipalveluista. Asumiskustannukset jäävät asukkaan maksettaviksi eikä niitä vähennetä maksua määrättäessä. Maksukaton muutokset 1.1.2022 lukien Maksukaton piiriin kuuluvat palvelut ovat sen ylittymisen jälkeen maksuttomia kalenterivuoden loppuun saakka. Maksukattoa koskevat muutokset tulevat voimaan vuoden 2022 alussa. Jo aiemmin maksukattoa kerryttävien palvelujen lisäksi nyt uusia sen piiriin tulleita palveluita ovat: • suun terveydenhuollosta perittävät maksut tutkimuksesta ja hoidosta lukuun ottamatta hammasteknisiä kuluja • perusterveydenhuollossa suun ja leukojen erikoissairaanhoidon toimenpiteistä perittävät maksut • tilapäisen kotisairaanhoidon sekä tilapäisen kotisairaalahoidon maksut • myös yksittäisistä terapioista perittävät maksut. Asiakkaan tulee edelleen itse seurata maksukaton täyttymistä. Jatkossa asiakasmaksua koskevasta laskusta tulee käydä ilmi, kerryttääkö se asiakasmaksua. Laki koskee kunnallisia palveluja Edellä kerrotut asiakasmaksulain muutokset koskevat kunnallisia sosiaali- ja terveyspalveluja sekä kunnan yksityisiltä hankkimia ostopalveluja. Sotainvalidien sotilasvammalain nojalla saamiin maksuttomiin palveluihin muutoksilla ei ole vaikutusta. Lainmuutoksen tavoitteena on, että asiakkaat eivät joutuisi turvautumaan toimentulotukeen asiakasmaksuista selvitäkseen. Tämän vuoksi siinä korostetaan asiakasmaksujen alentamisen ja perimättä jättämisen ensisijaisuutta toimeentulotukeen nähden. Seppo Savolainen Pixabay Laajeneeko puoliso- ja leskikuntoutus? Sotainvalidien Veljesliiton tavoitteena on puoliso- ja leskikuntoutuksen laajentaminen. Nykyisin tätä valtion varoilla tapahtuvaa kuntoutusta voivat saada vain vähintään 30 prosentin haitta-asteen sotainvalidien puolisot ja lesket. Uudistuksen toteuttaminen edellyttäisi lisärahoituksen saamista valtion talousarvioon tai ainakin määrärahan palauttamista vuoden 2020 tasolle 2,5 milj. euroon. Valtiovarainministeriö ehdottaa puolisokuntoutuksen vuoden 2022 määrärahak- si vain 1,69 milj. euroa. Jos esitys ei muutu hallituksen budjettiriihessä, jää tarvittavan rahoitus riippumaan eduskunnan syyskauden päätöksistä. Kuntoutuksella yhteiskunta voisi tukea puolisoiden ja leskien toimintakykyä ja kotona asumista. Elossa olevien lievävammaisten sotainvalidien leskien lukumäärästä ei ole tarkkaa tietoa, koska he eivät ole sotilasvammalain mukaisen jatkuvan huoltoeläkkeen piirissä. Liiton puolisojäsenistä heitä on arviolta noin 2 000. Käytännössä vain osa kuntoutukseen oikeutetuista käyttää tätä mahdollisuutta, mikä pienentää olennaisesti kustannuksia. Jo useana vuonna on huomattava osa valtion puolisokuntoutuksen määrärahasta jäänyt käyttämättä, koska asetus on rajannut kuntoutuksen koskemaan vain vaikeavammaisten sotainvalidien puolisoita ja leskiä. Seppo Savolainen

Veljesliiton 67. liittokokous 11 Yhteistuumin eteenpäin Sotainvalidien Veljesliiton 67. liittokokous pidettiin Helsingissä 19. päivä elokuuta. Liittokokous valitsi puheenjohtaja Marja-Liisa Taipaleen jatkamaan liiton johdossa. Veljesliiton liittokokouspäivä käynnistyi Helsingin Messukeskuksessa valtakirjojen tarkistuksella. Kokousedustajia saapui pitkin aamupäivää, osa kaukaa matkanneista oli saapunut jo edellisiltana. Paikalla oli 41 valtuutettua kokousedustajaa, joista jäsenyhdistysten varsinaisia sotainvalidijäseniä kuusi ja muita edustajia 35. Koronarajoituksia noudattaen ihmiset olivat silminnähden iloisia päästessään kokoontumaan ja tapaamaan toisiaan. Iloista puhetta ja kuulumisten vaihtoa kuului joka suunnasta. Haasteita kokouksen järjestämisessä Puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale avasi liittokokouksen toivottamalla edustajat tervetulleiksi. Hän totesi liittokokouksen järjestämisen olleen hankalaa ja sitä jouduttiin kertaalleen jo siirtämään alkuperäisestä kesäkuun alkuun suunnitellusta ajankohdasta. Vaikka rajoitukset ovat olleet ikäviä ja koetelleet etenkin ikääntyneitä, on Suomessa selvitty pahemmastakin. - Tätä kokemaamme koronaepidemiaa ja sen aiheuttamaa tilannetta kaikkine rajoituksineen ja haittailmiöineen ei tietenkään voi mitenkään verrata siihen, mitä te, sodan kokenut sukupolvi, olette sotien aikana kokeneet. Me puhumme poikkeustilanteesta, joka on kuitenkin jotain muuta kuin teidän kokemanne poikkeusolot. Te selvisitte niistä ja mekin selviämme tästä koronasta, vaikka se kestääkin kauemmin kuin mitä epidemian alkaessa uskottiin, Taipale muistutti. Työtä on vielä tehtävä Puheenjohtaja kiitti hyvin sujuneesta yhteistyöstä, jota on poikkeusaikoina jouduttu tekemään erikoisemmilla järjestelyillä. Työtä on silti tehty ja sitä riittää jatkossakin. Hän nosti esiin Veljesliiton edunvalvontatyön tarpeen puoliso- ja leskikuntoutuksen kohdalla sekä siinä, että jäsenistölle laissa määrätyt korvaukset ja palvelut toteutuvat paitsi nyt myös jatkossakin. Liittokokouksen sihteerinä toimi Seppo Savolainen ja puheenjohtajana Vesa Ekroos. Kokouksen alkuvaiheilla Sotainvalidien Perinnejärjestön puheenjohtaja Lasse Lehtinen ja sihteeri Jari-Matti Autere luovuttivat Vuosien tuki -pienoispatsaan, Perinnejärjestön kiertopalkinnon, Pohjois-Karjalan perinneyhdistykselle. Liittokokouksessa pidettiin kiinni perinteistä ja päätettiin lähettää valtiovallan ja Liittokokouksessa oli paikalla seitsemän sotainvalidia: Veikko Meronen (vas.), Lars Löflund, Rauha Sihvonen, Berndt Westerlund, Veikko Punakallio, Seppo Kanerva ja Antti Västi. kirkkojen edustajille Veljesliiton tervehdykset liittokokouksesta. Selonteko menneistä vuosista hyväksyttiin, samoin tulevien vuosien suunnitelmat Liittokokouksessa käsiteltiin liittovaltuuston selonteko kahden edellisvuoden toiminnasta ja taloudesta sekä tilintarkastajien kertomukset. Liittokokous myös hyväksyi Sotainvalidien Veljesliiton toiminnan ja talouden suunnitelman seuraavan kahden vuoden ajaksi. Pääviesti on, että jäsenistä pidetään huolta loppuun asti. Se edellyttää, että liiton toimintaa sopeutetaan jatkossakin jäsenistön tarpeita ja taloustilannetta vastaavaksi. Liittovaltuustoon valittiin kaksivuotiskaudeksi vuosille 2021–2023 puheenjohtajan lisäksi 22 jäsentä ja heistä jokaiselle kaksi varajäsentä. Liittovaltuuston kokoonpano löytyy seuraavalta aukeamalta. Liittokokous hyväksyi Veljesliiton edunvalvontakannanoton, joka löytyy sivulta 13. Seuraava liittokokous päätettiin järjestää edellisvuosien tapaan Helsingissä kahden vuoden kuluttua eli vuonna 2023. Marja Kivilompolo Perinnejärjestön sihteeri Jari-Matti Autere ja Pohjois-Karjalaan mennyt Vuosien tuki -kiertopalkinto.

12 Veljesliiton 67. liittokokous Liittokokous toi ihmiset taas yhteen Joutsasta Sisä-Suomen sotainvalidipiiristä osaston vpj Juha Nieminen (vas.) ja pj Heikki Partanen ovat huomanneet, että jäseniä on enää vaikea saada lähtemään kotoaan. Sotainvalidien asiat ovat kunnossa mutta puolisot tarvitsevat yhä liiton tukea. Pirkka-Hämeen sotainvalidipiiristä paikalla olivat mm. toiminnanjohtaja Jouko Sipilä (vas.) ja piirin puheenjohtaja Raimo Toivo. Pohjois-Karjalan sotainvalidipiirin piirihallituksen I vpj Mauri Timonen vastaanotti Perinnejärjestön kiertopalkinnon. Patsaan luovuttivat Lasse Lehtinen ja Jari-Matti Autere. Satakunnan sotainvalidipiirillä oli liittokokouksessa runsas edustus. Kuvassa vasemmalta Heikki Moilanen, Anssi Joutsenlahti, Erkki Maula, Kaija Jokela, Seppo Korkeamäki, Teuvo Rantanen, Marika Keskinen, Anna Penttilä ja Markku Honkasalo. Rannikko-Pohjanmaan piiristä Markku Ranta, Mona Strandberg ja Monika Julin kahvittelivat ennen liittokokousta. Hämeenlinnalainen sotainvalidi Veikko Meronen nappasi Mira Kulmalan kanssaan samaan kuvaan.

Veljesliiton 67. liittokokous 13 Liittovaltuuston jäsenet ja varajäsenet ajalle 2021–2023 Piiri / yhdistys Varsinainen jäsen 1. varajäsen 2. varajäsen Helsinki Seppo Kanerva Helsinki Christian Wallin Helsinki Reijo Söderberg Vantaa Uusimaa Jaakko Torppa Tuusula Erkki Tuormaa Loviisa Taisto Vanhapelto Järvenpää Varsinais-Suomi Heimo Purhonen Salo Raimo Salonen Loimaa Heikki Kiiski Pöytyä Kanta-Häme Juha Vuorinen Toijala Irja Hirstiö Hämeenlinna Heikki Karisto Tuulos Pirkka-Häme Raimo Toivo Sastamala Lauri Lumme Tampere Juhani Muuriaisniemi Virrat Lahti Pentti Löfgrén Lahti Veikko Punakallio Heinola Kalle Hiltunen Lahti Kymi Kari Hietanen Kouvola Reijo Tanskanen Luumäki Markku Mikkola Kouvola Satakunta Ilkka Nurmi Pori Erkki Maula Harjavalta Kaija Jokela Huittinen Sisä-Suomi Pertti Koivunen Äänekoski Kyösti Tomperi Jyväskylä Rauli Jakobsson Jämsä Suur-Savo Hannu Toivonen Mikkeli Martti Kemppainen Pieksämäki Riitta-Leena Heinonen Varkaus Rannikko-Pohjanmaa Markku Ranta Uuskaarlepyy Raimo Latvala Mustasaari Wolf Enbacka Pietarsaari Etelä-Pohjanmaa Pekka Marttala Seinäjoki Rauno Yli-Hynnilä Kurikka Erkki Honkala Seinäjoki Pohjois-Savo Heikki Lahtela Siilinjärvi Jussi Huttunen Kuopio Reijo Sojakka Leppävirta Ahti Karttunen Outokumpu Mauri Timonen Nurmes Kari Kalinen Outokumpu Keski-Pohjanmaa Esko Hirviniemi Haapajärvi Heikki Kankaanpää Sievi Seppo Kauppila Kannus Pohjois-Pohjanmaa Pentti Jouppila Oulu Esko Kantola Ruukki Esko Keränen Tyrnävä Kainuu Pertti Halonen Suomussalmi Juhani Hautala Kajaani - Lappi Jouko Lahdenperä Tornio Kosti Hietala Muonio Matti Hulkko Pelkosenniemi Ruotsi Anssi Pajuvirta Tukholma Jouni Knuuttila Halmstad Juha Joki Tukholma Sotasokeat Teuvo Ljungberg Helsinki Aatu Moilanen Helsinki Markku Palokangas Helsinki Aivoinvalidit Lars Löflund Helsinki Matti Saresvirta Harjavalta - Perinnejärjestö Jari-Matti Autere Oripää Hannu Reko Forssa Reijo Johansson Lempäälä Pohjois-Karjala Liittokokouksen kannanotto 19.8.2021 Sotainvalidien Veljesliitto ja sen jäsenyhdistykset ovat jo yli 80 vuoden ajan tehneet työtä sodassa vammautuneiden ja heidän perheidensä hyväksi. Tarve tälle työlle jatkuu vielä lähivuosina, sillä tänäänkin keskuudessamme elää noin 800 sotainvalidia ja lähes 4 000 heidän leskeään. Keski-iältään yli 96-vuotiaiden sotainvalidien vanhuudenhuollon turvaaminen edellyttää, että he saavat riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon avopalvelut ja muun tarvitsemansa tuen. Liiton ja sen jäsenyhdistysten edunvalvontatyötä tarvitaan jatkossakin varmistamaan sotainvalidien ja myös heidän puolisoidensa ja leskiensä palvelujen toteutuminen. Huomattava osa sotainvalidien puolisoista ja leskistä jää yhä vaille kuntoutusta. Heidän tukensa sotainvalideille on ollut merkittävä. Sotainvalidien Veljesliitto pitää tärkeänä, että iäkkäille puolisoille ja leskille tarkoitettua kuntoutusta kehitetään ja laajennetaan tukemaan heidän arkeaan. Sotainvalidien veljeskotien tarjoamalla asiantuntevalla hoidolla ja niiden vastuulla olevalla neuvontapalvelulla on keskeinen asema, jotta sotainvalidien ja heidän puolisoidensa ja leskiensä elämänehtoo on turvallinen. Valtiovallan velvollisuus on varmistaa, että myös jatkossa näitä palveluja on saatavissa koko Suomen alueella. Tarve sotainvalidien ja puolisojäsenien tukemiselle jatkuu. Sotainvalidien Veljesliitto ja sen jäsenyhdistykset käyttävät varallisuutensa sotainvalidien elinaikana heidän ja puolisojäsenten hyväksi. Sopeutettaessa toimintaa vastaamaan supistuvaa jäsenmäärää ja varallisuutta halutaan samalla varmistaa yhteyden säilyminen koko jäsenkuntaan. Perinteisen veljeshengen mukaisesti tuetaan heikoimmassa asemassa olevia, tarvittaessa antamalla veljestukea myös yli osasto- ja piirirajojen. Sotainvalidipiirien purkautuessa siirtyy vastuu tukityön jatkumisesta sotainvalidien perinneyhdistyksille. Lapin sotainvalidipiiristä Helsingissä liittokokouksessa olivat piirin puheenjohtaja Jouko Lahdenperä, varajäsen Kosti Hietala ja toiminnanjohtaja Anu Vasama.

14 Vienan Sinisillalla elää Parin sota-ajan rempseän rallin, Erkki Tiesmaan sanoittamien Eldankajärven jää ja Tule Röhörantaan, lyriikka avautui eräällä syyskesäisellä matkalla Vienan Karjalaan. Sotahistoriallinen tutkimusmatka suuntautui Tiltun tielle, kohti Uhtuaa. Säkkijärvi meni, mutta polkka jäi. Monrepos´ta vain muistellaan, puhumattakaan itärajan taa jääneistä Seiskarin Siiristä tai Aunuksen Anjasta. Hauskat riimit herättävät myös kipeitä muistoja, mutta niiden takana piilee aimo annos huumoria. Se auttoi sodassa kestämään, vaikka huumori joskus on ollut hyvinkin hirtehistä. Eldanka-järvi ja Röhöranta ovat varmasti tuttuja lauluja sotaajan ihmisille ja vielä heidän lapsilleenkin. ”Eldankajärven jää on taakse jäänyttä elämää. On siellä nyt Fossit ja Sassit, puomit ja passit, juu.” Suomen rajalta Uhtualle huristellessa ei Eldankajärvi edes pilkistä näkyviin tienvarren pusikon lomasta, vaan on umpeen soistunut lampipahanen kauempana katseilta - ja keskellä tiheää pöheikköä. Sen sijaan isompi Keski-Eldankajärvi on palvellut Suomen armeijaa aikoinaan. Matkaopas arveli, että Eldankajärveä kuvaavan osuuden täytyy tarkoittaa Keski-Eldankaa, koska siellä suomalaisilla oli majoitusta ja järven jäällä pidettiin muun muassa katselmuksia. Fossi oli Osasto Sinisilta on muisto vain. Fossia johtaneen majuri Alfred Järven kutsumanimi, kun taas Sassi tarkoitti sairasautoasemaa (S.Auto.As). Uhtuaa kohti körötellessä ohitettiin Vaaralan tienhaara, missä sotapoliisi piti puomilla vahtia tarkastaen lomalaisten lupalaput ja passit. ”Korsuissa kamina, siellä pelataan nakkia, raminaa. On meillä Fritzit ja Maxit ja Petropamaxit, juu.” Nakki ja ramina olivat suosittuja korttipelejä, Fritz ja Max kuvasivat saksalaisia asetovereita. Petromax oli korsujen valaistukseen käytetty saksalainen voimavalolyhty, mutta siitä tuli myöhemmin samantyylisten lamppujen yleisnimitys. ”On sota tuimaa, ei Juno päätä huimaa. Pum- pum- pum patterit paukkuu ja korohorot haukkuu, juu On täällä tapsittu, on täitä napsittu, laukaistu miinoja ja annosviinoja. On eukkoa ikävä, kun syö sitä vitamiinipilleriä. Mutta se kotiloma tyssää, kun roiskitaan ryssää, juu.” Juno oli saksalaista tupakkaa ja korohoro lyhennys krh:sta eli kranaatinheittimestä. Viestimiesten hommaa oli tapsien vetäminen eli ylläpitää puhelinlinjoja eri kohteiden välillä. Mieskuntoa ei miehille jaetuilla pillereillä yritetty lannistaa, vaan ne oli tarkoitettu lähinnä yleiskunnon ja keripukin torjuntaan. ”Kis-Kis-kukkulat, on siellä ne Munat sekä Makkarat. Mutta Muna kun se meni, niin se Makkara jäi vain, juu.” Eldankan metsämaisemien jälkeen piankin alkoi näkyä harvaa männikköä hiekkakankaineen. Oli päästy osin kovinkin jyrkkärinteisille Kis-Kis-kukkuloille, jotka voitiin tutkia miltei suoraan linja-autosta. Mäet sijaitsevat molemmin puolin Uhtualle vievää tietä. Vuonna 1941 suomalaisten haltuun jäi lännen puoleinen, soikeanmuotoinen Makkara, kun taas puna-armeija piti tiukasti hallussaan 200 metriä idempänä kohoavaa pyöreänmallista Munakukkulaa. Näiden tukikohtien välillä pidettiin ankaraa vihanpitoa koko asemasodan ajan. Molemmissa maastokohoumissa risteilee piikkilankoja, juoksuhautoja ja korsumonttuja on tiheässä. Löytyipä turpeen alta ruostunut suomalainen kamiinakin. Päin vihollista tiirailtiin betonisten tähystysaukkojen kautta. Niiden rakenteet olivat lujaa tekoa ja ne ovat säilyneet hyvin näihin päiviin saakka. Munakukkulan laelle neuvostovaltio on pystyttänyt kookkaita muistomerkkejä sekä taulun, jossa todetaan, että tähän pysähtyi saksalaisfasistien hyökkäys. ”Röhössä on Tiltun tie, se kurasena, murasena Uhtualle vie. On täällä Bieloje-, Tshirnija Tschorneje-ozerot, juu.”

15 vielä romantiikka Tiltun tieksi kutsuttiin Kis-Kis-kukkuloiden lomitse Suomen rajalta itään kulkevaa tietä, minkä päätepiste Uhtua oli. Tie sai nimensä neuvostopropagandan kahdesta naiskuuluttajasta. Huonokuntoisen kulkuväylän varrella tai ainakin silloisella rintamalinjalla on useita järviä, joiden venäjänkieliset nimet on riimeihin jätetty sellaisenaan. Ozero-sana merkitsee järveä. ”Varjossa honkien on lottakanttiini, sumppia keittävi siell' lotta Lunkreeni. ” Koska Tiesmaan tarkoittama sumpinkeittäjä-lotta oli oikealta nimeltään Elsa Vanhala, ei tämän nimi oikein tuntunut rimmaavan kanttiinin kanssa. Niinpä nimi vaihdettiin Lunkreeniin. ”Tule Röhörantaan, siellä piirrän kuvas' santaan. Siellä tähdet loistaa - ja Vienan kuu (puolikuu, täysikuu) Tule Röhörantaan, Sinisillalle sen.” Matkalaiset odottivat innolla seuraavaa pysähdyspaikkaa, sillä matkan varrelle sattui myös toisesta laulusta tuttu Röhö. Järven hiljaisuus ja autiot hiekkarannat mykistivät – voiko tällaisia paikkoja olla olemassa? Kirkasvetisen erämaajärven rannalla jotkut, varmasti harvat, paikalliset viettävät vapaa-aikaansa. Sen voi päätellä yksinäisestä soutuveneestä lillumassa vesirajassa, myöskin jonkinlainen nuotiopaikka nökötti rannan tuntumassa. Missään ei näkynyt asumuksia eikä ristinsieluakaan, ryhmämme lisäksi, rannoilla kulkemassa. Yksi matkalainen innostui pulahtamaan uimaan. Röhöjärven jylhässä autiudessa ja rauhassa olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan. Järven hienoon rantahiekkaan ilmestyi matkalaisten sormeilun jälkeen useita nimin ja jopa sydämin koristeltuja raapustuksia ja maisteltiinpa itse röhöäkin. Moni totesi kuin yhdestä suusta, että karjalaiset puolukat olivat monin verroin maukkaampia kuin ylikypsät röhömarjat. Järveen työntyvän kahden niemen väliin suomalaiset rakensivat sotavuosina erikoisen, ylhäältä katsoen puolikaaren muotoisen puusillan. Sitä myöten muun muassa korvesta palanneet partiot palasivat omiensa puolelle. Sinisillaksi kutsuttu rakennelma on enää vain muisto niiden harvojen elossa olevien mielissä, jotka Röhöjärven rantoja ovat silloin 70 vuotta sitten tallanneet. Sillan muodon pystyy hahmottamaan, sillä sen vahvat tukipaalut ovat vielä tallella. Ne sojottavat matalassa salmessa kuin sotamiehet vartiossa, kohti Vienan kuumottavaa kuuta. Teksti ja kuvat: Seija ja Antti Väre Laulun mukaan piirrettiin oman hellun kuva Röhöjärven santaan. Venäläisten juoksuhautoja Munakukkulalla. Röhö on jauhoinen ja mauton marja.

16 Suomalainen, joka ei painanut liipaisinta Tällä kuvauksella satavuotias, kiikkalainen Toivo Suuperko tunnetaan yhä naapurimaassamme Virossa. tapaamassa virolaista kansallissankaria Tallinnassa, ja heillä riitti paljon keskusteltavaa. –Se oli niin lähellä, vain yksi sormenpainallus, on Suuperko monesti miettinyt. Palusalun selviäminen sodasta oli virolaisille hyvin merkityksellinen ja sen vuoksi Toivo tunnetaan Virossa suomalaisena sotilaana, joka ei painanut liipaisinta. Mukana virolaisessa elokuvassa Palusalun tarinasta on tehty Virossa muun muassa elokuva, jossa Suuperkoa esittää nuori virolainen näyttelijä. Toivo oli vanhimman poikansa Eero Suuperkon kiikkalaiskavereista kaatui ensimmäisenä Suuperkon kanssa kutsuvieraaToivo Eskola, jolta hän otti talteen pienen vihkosen. Vihkoon Suuperko kirjasi sotatapahtumia joka päina katsomassa elokuvan ensi-ilvältä: kuka kaatui tai haavoittui, kuka lähti lomille… tanäytöksen. Myöhemmin hän mutta myös kotoa tulleet paketit, ja milloin sotaväki oli kunniavieraana toisen poihankki itselleen lisäruokaa olemalla hirvijahdissa. kansa Mauri Suuperkon kanssa avaamassa Tarton yliopistolLokakuun viimeisenä päivänä 1941 20-vuole perustettua Kristian Palusalu -museotias Toivo Suuperko oli etuvartiossa kahden ta. Yhteydenpito jatkui myöhemmin myös taistelijakaverinsa kanssa Maaselän kylän Palusalun tyttären Hellen kanssa. liepeillä Itä-Karjalassa, kun he näkivät kolToivo Suuperko lähti armeijaan yhdessä men miehen tulevan vihollissuunnasta. 15 kiikkalaisen 19–20-vuotiaan pojan kans–Täältä tulee pirun poikia. Suomen poisa Virolahdelle ”Puntin mottiin”, jossa astuika ei ammu pirun poikia! oli Suuperko kuuvat palvelukseen 2.4.1941. Heistä viisi kaalevinaan. tui sodassa juuri 20 vuotta täytettyään. Suuperko mietti, miten pitäisi toimia. Samaan alokastupaan majoittui myös Kyseessä olisi voinut olla vihollisen taktiikMatti Suuniittu, jolla sata vuotta tuli mitka siepata heidät vangiksi. Toivo Suuperko tariin muutama kuukausi sitten. Kaunialan jätti ampumatta. sairaalassa asuva, mutta edelleen kiikkalai–Kolme virolaista miestä halusivat antaunen Suuperko tapasi Suuniitun Kaunialastua ja tulla Suomen puolelle. Otin miesteni sa pääsiäisen aikaan, ja he muistelivat muikanssa heidät vangiksi ja toimitimme rykden samassa tuvassa olleiden kiikkalaisten mentin komentopaikalle, kertoo Suuperko. nimiä – Eskolan Toivo, Houtun Ahti, Järvisen Otto, Lanteen Hanno ja Leskenmaan Olympiavoittaja vankina Veikko. Rykmentin lääkäri, voimistelun BerliiVarusmieskoulutus keskeytyi sodanunin olympialaisten olympiavoittaja Heikki han vahvistuttua ja Suuperkon varusmiesiSavolainen tunnisti yhden vangeista painin käluokka sijoitettiin sodanajan yksiköihin. raskaan sarjan olympiavoittajaksi, virolaiToivo Suuperko ja muitakin kiikkalaisia seksi Kristian Palusaluksi. Hän oli tuohon sijoitettiin JR4:ään, joka oli 8. divisioonan aikaan oman lajinsa valtias ja Virossa häntä jääkärirykmentti. pidettiin kaikkien aikojen virolaisena urheiKolmen kannaksen koukkaaja lijana, Viron Paavo Nurmena. Tämä tapaus jäi erityisesti Toivo SuuperRykmentti kiinnitti jatkosodan alussa kon mieleen sodasta, ja Palusalun kohtaahihaansa punamustan nauhan, minkä takia mista 100-vuotias veteraani muistelee vieosastoa alettiin kutsua punamustarykmenläkin. tiksi. Koko divisioonaa kutsuttiin myös kolLähes 50 vuotta myöhemmin Suuperko kävi men kannaksen koukkaajiksi, sillä se tais- teli Karjalan, Maaselän ja Aunuksen kannaksilla. Suuperkon ensimmäinen varsinainen sotatehtävä oli kesäkuussa 1941 Virolahden kallioilla ottaa vastaan vihollisen pommikoneita, jotka lensivät pommittamaan Suomea. Joukko-osasto siirrettiin sitten Joutsenoon, jossa miehet saivat polkupyörät, ja jossa heidät koulutettiin polkupyörillä liikkuvaksi kevyeksi osastoksi. Tällaisen osaston tarkoituksena oli kyetä nopeaan etenemiseen verrattuna jalan kulkeviin. Näin kehittyi suomalainen sotataktiikan muoto, jonka perusteella rykmentin komentaja, talvisodankin kokenut eversti Valter Nordgren nimitettiin sittemmin Mannerheim-ristin ritariksi. Suuperkon yksikkö eteni polkupyörillä läpi Karjalan kannaksen, joka oli talvisodan rauhanehdoilla menetetty viholliselle. Toivo taisteli koko sotamatkansa eturintamassa. Aseena hänellä oli pikakivääri ja vierellään pikakiväärimiehen apulainen, jonka tehtävänä oli huolehtia täysistä panoslippaista. Konepistoolisuihku polveen Kun Karjalan kannas oli vallattu takaisin syksyllä 1941, siirrettiin Suuperkon rykmentti rautateitse Itä-Karjalaan, missä erityisesti Maaselän kannaksella käytiin raskaita taisteluita. Näissä taisteluissa 30. marraskuuta myös Toivo Suuperko haavoittui, kun hän sai konepistoolisuihkun polveensa. Hän oli juuri heittäytymässä maahan vihollisen nähtyään, mutta onnekseen ei ehtinyt. Suuperko kuljetettiin ahkiolla joukkosidontapaikalle ja sieltä Paateneen ja edelleen Tampereen sotilassairaalaan kuntoutumaan. Kuntouduttuaan jonkin verran, hänet määrättiin Kokemäelle koulutuskeskukseen, eikä hän enää pyynnöstään huolimatta päässyt takaisin rintamalle. Toivo Suuperko on saanut presidentin myöntämän Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristin. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio ovat vierailleet usein itsenäisyyspäivän juhlassa Kaunialan sairaalassa, ja Toivo Suuperko on käynyt heidän kanssaan pitkiä ja mielenkiintoisia keskusteluja. –Jenni Haukion kanssa keskustelimme muun muassa Kaarlo Sarkiasta, muistelee Toivo Suuperko. Sari Mäkelä, Lauttakylä-lehti

17 ”Minä olen vaan elänyt” Toivo Suuperko syntyi 20. huhtikuuta 1921 Kiikan Raukonjuuressa. Hän oli pientilallisten Akseli ja Hanna Suuperkon esikoinen. Sisarukset olivat Sirkka, Liisi, Raili ja Esko. Aiemmin tilaa hoitivat Akselin vanhemmat Sven Juho ja Henriikka, joka oli ennen Toivoa suvun pisimpään elänyt. Hän kuoli 98-vuotiaana. –Minä olen vaan elänyt, sanoo ykskantaan satavuotias pitkästä iästään. Jo pikkupoikana aloitetut harrastukset, metsästys ja kalastus, säilyivät 80-vuotiaaksi asti. –Kymppikerhoon pääsin yli kymmenkiloisella hauella, jonka nostin paljain käsin madepilkkireiästä Kokemäenjoella. Taisi siinä vähän hauen hampaista sormiin jälkeä tulla, naurahtaa Suuperko muistojaan. Lapsena Suuperko kävi koulua Kiikassa. Sotavuosien jälkeen hän kävi Vammalassa kotiteollisuuskoulun ja valmistui kirvesmieheksi. Rakennustöissä hän oli ympäri Kiikkaa, muun muassa Pellonraivaus Oy:n putkitehtaalla. Hän myös teki salaojaputkia. Finnish Chemicals Oy:n klooritehtaalla Keikyässä hän oli 1950-luvulta 1980-lu- vulle asti – rakennusosastolla kirvesmiehenä ja viimeiset kymmenkunta vuotta työnjohtajana. Kauvatsalaisen kauppiaantyttären Klaara Karimäen Toivo Suuperko tapasi toipumislomallaan sota-aikana. He kävivät Mustankorven ”jumpeissa” eli salaisissa pirttitansseissa, jotka olivat sota-aikana kiellettyjä. Juhannushäät tanssittiin 1946 ensin Kauvatsan seuraintalolla, toinen hääjuhla oli Raukonjuuressa. Oman talon he rakensivat Talankylään. Perheeseen syntyi kolme lasta: Eero, Mauri ja Anne. Avioliitto kesti yli 60 vuotta, Kati kuoli vuonna 2008. Lastenlapsia on seitsemän ja lastenlasten lapsia kuusi. Mauri Suuperko kertoo, että isä on aina kertonut sodasta ja sotatapahtumista, jos vain kuuntelija on löytynyt. –Ehkä hän on sillä tavalla myös purkanut niitä tuntoja, mitä sota on tuonut. Tarinan säilyminen edellyttää sen kertomista edelleen nuoremmille. Kaikki Toivon lapset ja lapsenlapset ovat perehtyneet sotatapahtumiin ja olleet mukana muun muassa Punamustarykmentin perinneyhdistyksen tapahtumissa ja retkillä. Mauri Suuperko toimii perinneyhdistyksen puheenjohtajana. Sotainvalidi Toivo Suuperko täytti huhtikuussa kunnioitettavat 100 vuotta. –Yhdistys vaalii rykmentin perinteitä, järjestää retkiä ja tapaamisia. Muistelemme yhdessä vielä jäljellä olevien taistelijapunamustien kanssa rykmentin tapahtumia. Punamustarykmentissä oli kaikkiaan yli 5 000 sotilasta, joista elossa taitaa olla yhden tai korkeintaan kahden käden sormin laskettava määrä veteraaneja. –Minäkin olen ollut mukana kannaksille tehdyillä retkillä lasteni ja lastenlasteni kanssa. Kyllä siellä oli mukava käydä ja kertoa tapahtumista, sanoo Toivo Suuperko. Kaunialan sotavammasairaalaan Toivo Suuperko muutti syyskuussa 2017 kaaduttuaan kotona ja loukattuaan selkänsä. –Täällä on hyvä olla, kun muutkin asukkaat ovat veteraaneja ja hoitajat mukavia. Syntymäpäivänä minulle pidetään juhlat. Se on mukavaa virkistystä. Voi totisesti, täytyy laittaa pyhäpuku päälle. Ja luulenpa, että minulle tarjotaan oikein konjakkiryyppy, kertoo Suuperko iloisesti. Vuoden kestänyt koronapandemia ei ole haitannut häntä muuten kuin vierailuaikojen lyhenemisellä. –Semmosta se on. Kyllä näitä kulkutauteja on ennenkin ollut. Asiat on kuitenkin kaiken kaikkiaan Suomessa hyvällä mallilla, toteaa Suuperko. Toivo Suuperko viettää eläkepäiviään Kaunialassa. Satavuotishaastattelu tehtiin etäyhteydellä.

18 Hyvinvointi Pixabay Jokainen suree tavallaan Jokainen meistä joutuu vääjäämättä kohtaamaan elämässään surua. Se, kuinka surua koemme, on yksilöllistä. - Suru voi liittyä moneen asiaan, ei pelkästään kuolemaan. Suru on monimuotoista, ja se, miten se koetaan ja miten surraan, on yksilöllistä, Eläkeliiton suunnittelija Anu Korhonen kertoo. Eläkeliitto järjestää vertaisryhmäkursseja, joissa käsitellään muun muassa surua ja sne kohtaamista. Pitkään on puhuttu surutyöstä mutta nykyään sanaa ei haluta käyttää, sillä se antaa kuvan, että sureminen olisi työ, joka voidaan tiettyjen suoritettujen tehtävien jälkeen ruksia listalta pois. Näin ei kuitenkaan ole. - Nykyään ajatellaan, että suru voi ehkä olla läsnä koko loppuelämän ajan, mutta muuttaa muotoaan. Ainahan me muistelemme esimerkiksi kuoleman kautta menetettyjä ihmisiä, eivät he minnekään katoa. Meillä kurssien ohjaajat käyttävät termiä ’henkilögalleria’, jonne menetetyt ihmiset jäävät, Korhonen kertoo. Suruun ei ole aikataulua Samaan ajatukseen liittyvät myös läheisten hyväksi tarkoitetut kannustukset siitä, kuinka surusta pääsee ajan mittaan eroon. Jokainen kuitenkin suree omalla tavallaan eikä sen kokemiselle voi asettaa ”aikarajaa”, jonka jälkeen surusta pitäisi olla päässyt jo yli. Suru voi olla erityisen raskasta, kun ihminen menettää vuosikymmeniä rinnalla eläneen puolisonsa. - Monelle leskeksi jääneelle vuodenkierto on sellainen, jonka aikana elää kaikki juhlapäivät ja muut tilanteet, joissa menetyksen kokee konkreettisesti, mutta suremisessa voi mennä pidempäänkin. Läsnäolo riittää Anu Korhonen järjestää Eläkeliitolle kursseja, joissa vertaistuen voima on selvästi nähtävissä esimerkiksi surua käsitellessä. Entä kuinka läheiset voivat olla surevan ihmisen tukena? - Se ei vaadi mitään ihmeellisiä taitoja tai suuria asioita, vaan läsnäolo ja kuunteleminen ovat tärkein asia. Konkreettiset teot voivat olla hyvä tapa auttaa: tekee esimerkiksi ruokaa, tarkistaa onko henkilöllä tarvittavat lääkkeet tai tarvitseeko hän kyytiä kauppaan tai hautausmaalle. Surevalta voi kysyä suoraan, onko jotakin, miten häntä voisi auttaa, Korhonen kannustaa. Joskus Korhonen kuulee harmittelua siitä, kuinka ystävät lakkaavat parin kerran jälkeen soittamasta. Silloin hän kysyy, milloin sureva on viimeksi itse ottanut yhteyttä ystäväänsä. Ei voida olettaa, että ystävä jaksaisi kerrasta toiseen olla se, joka pitää yhteyttä yllä vaan vuorovaikutus on kaksisuuntaista. Surun eri vaiheet Vaikka ihminen suree itse, jokainen tavallaan, on surussa ja sen etenemisessä tunnistettavissa eri vaiheita: sokki, reaktio, käsittely ja sopeutuminen. Eläkeliiton kurssien ohjaajat ovat työkirjassaan kuvanneet surun vaiheita koskena. - Koski on sinänsä hyvä mielikuva, että siinä voi olla pyörteitä ja se voi välillä viedä taaksepäin eli se ei ole sellainen suora, eteenpäin virtaava joki. Jossakin kohdassa voi pyöriä pidempään ja toisesta kohdasta hujahtaa helpommin ohi, Korhonen kuvailee. Kun oma tukiverkosto ei riitä Suurin osa ihmisistä selviää surusta oman sosiaalisen verkostonsa avulla ja heille riittää hyvin se, että he puhuvat surustaan ja menetyksestään läheistensä ja ystäviensä kanssa. Joskus voi kuitenkin käydä niin, etteivät oma verkosto ja voimavarat riitäkään. Silloin pitäisi rohkeasti kääntyä ammattilaisten puoleen, kuten seurakunnat ja niiden sururyhmät, lukuisat järjestöt tai hakea apua terveydenhuollon kautta. Järjestöt tarjoavat surevalle usein ammattilaisen lisäksi vertaistukea, mikä tuntuu etenkin surusta puhuttaessa olevan tärkeää. Vaikka surua ei voi välttää, voi esimerkiksi elämänkokemuksen myötä kyky vaikeiden asioiden kohtaamiseen ja niihin sopeutumiseen olla parempi. Marja Kivilompolo

19 Sotainvalidi-isiä Suuresti arvostamani kirjailija Antti Tuuri kirjoitti vuoden 2019 isänpäivän alla Pirkka-lehteen ( 11/2019) kolumnin otsikolla Isiä ja poikia. Kirjoituksen aihe oli isien ja isyyden roolin muuttuminen vuosikymmenien kuluessa. Sodan kokeneista isistä ja heidän lapsistaan hän kirjoitti: "Kuulun sodan jälkeen syntyneeseen sukupolveen, joka sai ottaa nöyrästi vastaan sodasta hitaasti toipuvien isien helposti syttyvän raivon; vuosikausia kuolemanpelossa eläneiden miesten henkinen tasapaino ei ollut 1940-luvulla ja vielä 1950-luvulla aina täysin tasapainossa. Kaikki eivät sodan kokemuksista toipuneet koskaan, mutta suurin osa sentään sopeutui elämään normaalia elämää. Meillä lapsilla isäsuhteessa monilla vahvimpana oli pelko." Tiedän tuon olevan totta. Sodasta jäi paljon ruumiillisten vammojen lisäksi myös henkisiä arpia, joista sen kauhuissa mukana olleiden miesten ohella kärsivät heidän läheisensä. Kaikkia perheitä se ei kuitenkaan koskenut. Minulla on onni kuulua joukkoon, jonka lapsuuskokemukset ovat aivan toisenlaisia. Lapsuuden ajan lähipiirissäni oli paljon sotainvalideja. Isäni oli sotavammainen, samoin kummisetäni ja enoni. Myös ystäväperheidemme isistä monet olivat sotainvalideja. Yhteydenpito heidän kanssaan oli melko tiivistä. Isäni oli suorastaan pohjattoman lempeä ihminen. Tuohon aikaan, kun lasten ruumiillinen kuritus oli sallittua ja jopa suositeltua, hän ei tehnyt sitä koskaan. Hänelle lasten lyöminen oli mahdotonta. Myös noista kahdesta mainitsemastani sukulaismiehestä minulla on vain myönteisiä muistoja. He olivat lapsirakkaita ihmisiä, joiden luona vietin monia lapsuuteni parhaita hetkiä. Kun nämä kolme miestä tapasivat, oli tapana juoda pullo tai kaksi viinaa. Puhuttiin sotajuttuja ja kinattiin politiikasta. Äänet kovenivat ja – kuten siihen aikaan oli tavallista – koko huone oli sinisenä tupakansavusta. Kuitenkin, erimielisinäkin, he olivat ystäviä. En muista, että milloinkaan heitä olisi tarvinnut pelätä. Kotimme oli Salossa. 1950- ja 1960-luvuilla tuolla seudulla sotainvalidien yhdistystoiminta oli hyvin vilkasta. Varmaan siihen liittyi kaikenlaista edunvalvontaa, mutta lapselle siitä jäivät mieleen erilaiset virkistykseen liittyvät asiat. Kesäisin tehtiin retkiä eteläsuomalaisille paikkakunnille. Joulun alla pidettiin pikkujouluja, joiden huippuhetkiin kuului se, että limpsaa sai juoda niin paljon kuin maha veti. Lämpimimmät muistot minulla kuitenkin ovat kesämökistä, jonka sotainvalidit rakensivat talkoilla Muurlanjärveen rajoittuvalle tontille. Tuo valkoinen mökki kuraisen järven rannalla edusti minulle suo- rastaan jonkinlaista kesäparatiisia. On aika paradoksaalista sanoa, mutta isäni sotavamman kautta sain kokea sellaisia asioita, jotka minulle muuten olisivat olleet mahdottomia. Kesämökkeily oli yksi sellainen. Muiden työläisperheiden jälkikasvu ei tuolloin sellaisesta päässyt juuri nauttimaan. Pidin sitä kesäpaikkaa täysin omanani ja ylpeänä toin sinne kavereitanikin. Tämä mökkielo oli hyvin perhekeskeistä ja varsin yksituumaista. Me lapset olimme kaikessa mukana ja meitä oli paljon. Vasta aivan lähivuosina olen hoksannut ruveta kummastelemaan erästä asiaa: näistä sotainvalidien yhteisistä riennoista puuttui alkoholi. Sen mahdollista läsnäoloa ei ainakaan lapsi huomannut. Sen paremmin joulua kuin juhannustakaan ei juhlistettu viinan voimalla. En sano näin siksi, että olisin mikään raittiuden ihannoija. En ole koskaan sylkenyt lasiin ja kuten aiemmin kerroin, ei isänikään niin teh- nyt. Jostakin syystä tuohon yhdessäoloon ei kuitenkaan kuulunut alkoholi missään muodossa. En tiedä, oliko asiasta yhdessä päätetty vai ajattelivatko nämä miehet vain kukin mielessään niin. Lasten kannalta se oli joka tapauksessa mukava juttu ja varmasti yksi syy todella sopuisaan yhdessäoloon. Sodasta on kirjoitettu ja sitä on tutkittu paljon. Liian vähän ovat olleet esillä sodan aiheuttamat traumat sodankäyneille miehille ja heidän perheilleen. Aihe on ilmeisesti pitkään ollut tabu. Mielenkiintoista olisi ollut tutkia myös sitä, miksi ja miten niinkin iso osa miehistä kuitenkin selvisi sodan helvetistä jokseenkin selväpäisinä. Inhimillisesti katsoen sen ei oikeastaan olisi pitänyt olla mahdollista. Me onnellisen lapsuuden eläneet suurten ikäluokkien jäsenet olemme kuitenkin elävä todiste siitä. Jukka Karen Lapsuusmuistoja 1960-luvun alusta. Kuvassa vasemmalla sisko Mirja, äiti Martta, pieni Jukka ja isä Martti. Kuva: Jukka Karenin kotialbumi

20 Elämän sana Anna murheesi Herran kannettavaksi Pixabay Sotilaalla on sotapukunsa ja reppunsa. Repussa on hätätilanteita varten sekä ruokaa että vettä. Varustuksen piti olla kevyt kantaa pitkillä marsseilla ja taisteluissa. Jo kauan sitten sodan viimeinenkin sotilas on riisunut repun selästään. Mikä helpotus se sotilaalle olikaan, kun sai ottaa pois asepukunsa ja repun ja siirtyä siviilielämään. Jokainen sotilas on silti kantanut sitä reppua mukanaan koko elämänsä. Sodan rintamamiespalveluksen kokemukset ovat kulkeneet mukana koko ajan ja sen ajan muistot ovat iskostuneet muistiin ikiajoiksi. Kerta toisensa jälkeen vaikeat muistot nousevat mieleen. Kyse on nuoren ihmisen tärkeimmistä hetkistä. Monet ovat seisseet silmätysten kärsimyksen ja kuoleman kanssa. Vaikka repun kantamisesta on kulunut jo pitkä aika, on jokainen isänmaatamme sotavuosina palvellut sotilas ja lotta kantanut siellä myös kokemuksensa. Kuinka sellaisen taakan kanssa jaksaa? Kaikkien näiden vuosien ajan monella veteraanilla on ollut vaikeuksia puhua kokemuksistaan. Ajatuksia on pystytty parhaiten jakamaan ehkä samanikäisten, saman kokeneiden kanssa. Ensimmäinen Pietarin kirje 5:7 sanoo: "Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen." Joka heittää jotakin pois, hän tekee sen tarkoituksella. Saamme heittää pois kaiken sen, joka menneisyydestämme tuottaa meille murheita ja saamme niihin näin tarvittavaa etäisyyttä. Apostoli Pietari joutui käymään monia taisteluita elämänsä aikana. Hän kulki tappion kautta sovitukseen ja taistelut tekivät hänestä nöyrän. Sen vuoksi meillä on opittavaa apostolilta. Ajattelen, että tämän päivän Suomella on opittavaa vanhemmalta, sota-ajan kokeneelta sukupolvelta. Kokemuksistaan puhumalla ja niitä jakamalla veteraanit voivat auttaa nuorempia sukupolvia työstämään omia surujaan ja taisteluitaan. Meille riittää hyvin se, että saamme heittää kaikki murheet Jeesuksen kannettavaksi, koska hänellä on kaikki valta ja hallinta kaikesta, mitä tapahtuu. Saamme luottaa häneen, turvautua häneen. Hän on luvannut olla kanssamme kaikki ne päivät, jotka vietämme täällä maan päällä. Hän on luvannut, että hän pitää meistä huolen. Kun seuraamme nykymaailmamme kaikkia tapahtumia, ihmettelemme usein, onko tietä eteenpäin olemassakaan. Sotaajan pimeyden kokenut sukupolvi tietää, että aina on olemassa tie eteenpäin. Saamme yhä muistuttaa itseämme Pietarin opetuksesta: "Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen." Tor-Erik Store rovasti, Vaasa

Sotainvalidityö 21 Tie sivustalta suoraan johtotehtäviin Kuka olet ja mikä on roolisi sotainvalidityössä? "Olen Kalervo Viitanen, kesällä 2021 purkautuneen Riihimäen osaston puheenjohtaja ja jatkan nyt Uudenmaan piiri ry:n Riihimäen jaoston vetäjänä. Lisäksi olen piirihallituksen varajäsen ja Uudenmaan perinneyhdistyksen varapuheenjohtaja Kun tulee osaston puheenjohtajan tehtävään suoraan sivusta, joutuu melkoisen haasteen eteen: mitä pitäisi tehdä ja miten. Onneksi oli osaava tukijäsenverkosto ympärillä, etenkin edeltäjä Kari Jyrkinen ja jatkava varapuheenjohtaja Ilmo Luhtinen. Kävin myös toiminnanjohtaja Satu Jelkälä-Blomqvistin ja palveluneuvoja Ritva Vähäkotamäen luona pitkän listan kanssa selvittämässä asioita." tikeskuskorjaamolle . Siellä työskenteli useita sotainvalideja, mukaanlukien esimieheni, joka oli yhdistyksen varapuheenjohtaja. Tutustuin Riihimäen osaston toimintaan urheilun merkeissä vuonna 1975, kun Riihimäellä järjestettiin sotainvalidien kansainväliset 30:nnet Talvimestaruuskilpailut, joissa olin kuuluttajana, ja jotka televisioitiin TV 2-kanavalle. Sotain- Mikä työssäsi on vaikeinta? "Alun jälkeen kaikki on sujunut hyvin, kiitos siitä osastomme tukijäsenille. Varsinaisten jäsenten kahvitapaamiset ovat tärkein tekijä osaston yhteishengelle. Sotainvalidien Veljesliiton Riihimäen naisosasto ry:n purkauduttua 30.12.2011 tuli siitä osaston alainen naisten kerho, jonka vetovastuun otti Kaija Viitanen. Tämä helpotti töitäni ja pääsin keskittymään osaston tehtäviin sekä myöhemmin Uudenmaan Perinneyhdistyksen asioihin. Vaikeinta on ollut hyvästellä läheiseksi tulleet sotainvalidi- ja puolisojäsenet. Korona-aikana ei myöskään ole ollut mahdollisuutta tavata palvelutaloissa asuvia jäseniä. Merkkipäivinä onnittelukukat ja -adressit on kuitenkin toimitettu perille." Miltä sotainvalidityön tulevaiOvatko työalueesi ja tehtäväsi suus mielestäsi näyttää? muuttuneet? "Nyt on katsottava jo tulevaisuu"Puheenjohtaja hoitaa jaosteen mutta samalla hoidettava ton tehtäviä jäsenten hyväkkunniakkaasti nykyiset jäsenet. si yhdessä tukijäsenverkoston Sotainvalidityö tulevaisuudessa kanssa. Yhteyttä on pidettävä tulee kulkemaan perinnetyön mermm. jäseniin, tukihenkilöihin, keissä piirien ja osastojen kansVeljesliittoon, piiriin, alueen sa yhdessä. Lisäksi hyvä yhteistyö muihin veteraanijärjestöihin muiden perinnejaostojen kanssa sekä yhteistyötahoihin. Tehon tärkeää. tävät liittyvät alkuun verrattuRiihimäellä yhteistyö on kunna entistä enemmän avustaminossa. Valtakunnalliset juhlapäiseen, palvelujen saamiseen ja vät ovat runkona perinnetoiminvirkistystoimintaan. Tarjoamnassa, mutta paikalliset tilaisuudet me jäsenillemme kotiavustaovat tärkeimpiä tekijöitä paikallijan palveluja, jalkahoitoa, hiesen perinteen ylläpitäjänä." rontaa, pidämme kahvitapaa- Kalervo Viitanen on päässyt tekemään monipuolista työtä sotainvalimisia, teatterimatkoja eli mah- dien parissa. Kuva: Satu Jelkälä-Blomqvist Mikä mielestäsi on sotainvalididollisimman kattava anti jäseperinteessä erityistä? nistölle. Näistä pitää tietenkin "On suunniteltava se, miten myös tiedottaa jäsenistölle jäsentiedotteella validipäivänä vuonna 2020 eräs Veljesliiton saamme hoidettua jälkipolville tiedon siija paikallisten lehtien yhdistyspalstoilla. Facebook-päivitys toi mukanaan erikoisen tä, mitä edelliset sukupolvet ovat tehneet Kymmenen vuoden aikana tilanne on sattuman, kun kommentoin julkaisua toteamaamme pelastamiseksi ja itsenäisenä muuttunut huomattavasti. Ennen olimme malla, että Riihimäellä on elossa neljä sotainpitämiseksi. Emme saa unohtaa sotainvaviikoittain yhdessä Veljesmajalla, kävimme validia. Yksi kommenteista kuului: 'Minunkin lideja ja puolisojäseniä siinäkään tapaukkonserteissa, teattereissa jne. Veljesmajan isä oli myös sotainvalidi.' Tähän liittyen sain sessa, että Tammenlehvän Perinneliitto myynnin jälkeen jatkamme tapaamisilla paiillalla viestin, jossa kysyttiin olenko sama henluo maahan yhtenäisen, kaikkia sotiemme kallisissa kahviloissa, ja pääpaino on siirtynyt kilö, joka oli aikanaan Lahden varuskunnassa. veteraaneja koskevan alueellisen järjestön. kotiin annettaviin palveluihin ja avustuksiin." Kirjeenvaihdossa paljastui, että hänen isänsä Sotainvalidiperinteen pitää näkyä jokaioli juuri sama henkilö, joka ratkaisi elämäni sella paikkakunnalla ja se vaatii suunnitelMikä sinua motivoi? suunnan. man, aivan samoin kuten muidenkin vete"Suurin motivaationi on kunniavelka kaikilTukijäsenen tehtävä on hyvä tapa makraanien kohdalla. le sotainvalideille, puolisoille ja leskille, mutsaa kunniavelkaa: kunnioitamme elossa oleJollakin paikkakunnilla on jo perinta yksi on yli muiden. Vuonna 1963 entinen via sotainvalideja ja sotiemme veteraaneja nehuoneita, joissa kerrotaan sota-ajasta naapurini Hollolassa, sotainvalidi, sotilasmesveteraanipäivän juhlassa sekä poisnukkusanoin ja kuvin. Tämä on hyvä tapa, jos tari Väinö Koivisto oli ratkaisemassa pääsyneita kaatuneiden muistopäivänä ja vuositlöytää sopivan tilan. Riihimäellä tällaista ni viestikouluttajaksi Hämeen Ratsujääkäritaisissa sotien päättymisten muistopäivien tilaa on yritetty löytää." pataljoonaan. Viisi vuotta myöhemmin hän tilaisuuksissa seppeleenlaskulla sankarihauMarja Kivilompolo oli vaikuttamassa siirtooni Riihimäelle Viestausmaalla."

22 Piirit toimivat Tulevia tapahtumia HELSINKI Ratavartijankatu 2, 00520 Helsinki Puh. 040 825 6695 Piirin kuulumisia Jälleen eri tilaisuudet ovat peruuntuneet koronaepidemian takia. On ikävää kirjoittaa vain peruuntuneista tapahtumista. Näyttää kuitenkin siltä, että tämä korona on arkipäivää jollakin muotoa vielä tulevaisuudessakin. Jäsentemme, kuten myös muidenkin terveys on ykkösasia, terveys edellä mennään. Veljesliitto, piiritoimisto ja muut veteraanijärjestöt muuttivat täällä Itä-Pasilassa uuteen toimipisteeseen ja jatkossa postiosoite on Ratavartijankatu 2 A. Talo on lähempänä Pasilan rautatieasemaa ja sijaitsee Elisan linkkitornitalon takana. Katso kulkuohje tämän lehden sivulta 5. Alustavasti viihteellinen rosvopaistitilaisuus on tarkoitus järjestää 21.10. Vihdissä. Jos olet kiinnostunut osallistumaan, niin ilmoittaudu piiritoimistoon 30.9. mennessä, puh. 040 8256695. Vetres Vantaa järjestää Sinivalkoista musiikkia -hetken Viertolan koululla 23.10. klo 15. Tikkurilan Soittokunta esiintyy. Itsenäisyyspäivänä 6.12. seppeleenlaskut eri hautausmailla. Perinteinen Itsenäisyyspäivän kansalaisjuhla on tarkoitus järjestää Helsingin Yliopiston isossa juhlasalissa klo 13.30. Järjestelyvastuu on Helsingin Reserviupseeripiirillä. Vantaalla Martinlaakson koululla Itsenäisyyspäivän juhla alkaa klo 15.00. Jäsenistön jouluruoka Jouluruokailu on alustavasti varattu ja tarjoillaan 8.12. kello 16 Folkhälsanilla, Mannerheimintie 97. Tilaisuus järjestetään, jos vain kokoontumiset ovat turvallisesti sallittuja. Ilmoittautumiset 26.11. mennessä puh. 040 8256695. Tilaisuus on ensisijaisesti sotainvalideille puolison tai saattajan kanssa ja leskijäsenille yksinään. Tervetuloa! Kerhoista Syyskauden lounastilaisuudet Scandic Marskin Kuusi Palaa -ravintolassa on peruutettu toistaiseksi. Ravintola on auki vain iltaisin. Samoin puolisojäsenkerhon tapaamiset ovat toistaiseksi katkolla. Kampin Palvelukeskus on myös kiinni. Kesäksi suunniteltu puolisojäsenkerhon retki yritetään toteuttaa kesällä 2022. Tarvittaessa lähetetään jäsenkirjeitä. Epävarmoissa tilanteissa ottakaa yhteyttä! Voikaa hyvin. Kaunista syksyn jatkoa. Satu Jelkälä-Blomqvist toiminnanjohtaja Pixabay LAHTI Rautatienkatu 1 B 8, 15100 Lahti Puh. 040 740 6815 Tervehdys Lahden piiristä Kesä oli aurinkoinen ja lämmin. Toimintaa ovat värittäneet koronavirustilanteet Päijät-Hämeen alueella. Piiri järjesti kesäretken Heinolan kesäteatteriin 15.7. Retkelle osallistui 48 retkeläistä. Ennen teatteria nautittiin lounas Kymenkartanossa. Teatteriesitys oli Riemurahat ja kyllähän esityksessä riemua riitti. Toiminta on alkanut syksyllä piirissä ja osastoissa, koronatilanteet huomioiden melko normaalisti. Toivotan hyvää syksyä. Kyllä koronasta selvitään! Syysterveisin, Pentti Löfgrén puheenjohtaja Ansioristin jako Kuhmoisissa Ravintola Sarin Kotikahvilassa 1.9. annettiin sotainvalidien ansioristi Hannu Toivoselle. Hannu on toiminut pitkään sotainvalidityössä, mm. Kuhmoisten osaston puheenjohtajana vuodesta 2009 ja Lahden piirin hallituksessa vuodesta 2009. Pentti Löfgrén luovutti sotainvalidien ansioristin Hannu Toivoselle. Työelämässä Hannu on ollut Yhtyneet paperitehtaat oy, nykyisen UPM Kymmenen eri tehtävissä, piiripäällikkönä Orivesi, Ikaalinen, Valkeakoski. Harrastuksena hänellä on mm. mies- kuoro, Lionsit ja kalastus. Samassa tilaisuudessa kiitettiin Hannun vaimoa Sirkkaa kukkasten kera. Sirkka toimii Kuhmoisten Sotainvalidien naisten puheenjohtajana.

Piirit toimivat 23 UUSIMAA Ratavartijankatu 2, 00520 Helsinki Puh. 040 825 6695 Piirin vuosikokousedustajia 17.8. koolla Ilmatorjuntamuseolla. Piirin vuosikokouksesta Vuosikokous sujui hyvässä hengessä 17.8. Ilmatorjuntamuseolla Tuusulassa. Läsnä oli neljästä jäsenyhdistyksestä viisi valtuutettua ja neljä piirin henkilöjäsentä, sekä joukko tukijäseniä. Veljesliiton terveiset ja kuulumiset luki Satu Jelkälä-Blomqvist. Veljespappi Martti Toivanen lausui muistosanat poisnukkuneille ja poisnukkuneiden muistoa kunnioitettiin hetken hiljaisuudella. Toimintakertomus viime vuodelta hyväksyttiin esitetyssä muodossa. Tuloslaskelma ja tase hyväksyttiin sekä vahvistettiin tilinpäätös vuodelta 2020. Tilivelvollisille myönnettiin vastuuvapaus. Piirihallituksen puheenjohtajaksi valittiin uudelleen Jaakko Torppa Tuusulasta. Varapuheenjohtajina jatkavat Erkki Tuormaa Loviisasta ja Taisto Vanhapelto Järvenpäästä. Piirihallituksen muut jäsenet ovat Kristiina Ikävalko-Alvas Porvoosta, Pentti Kinnari Hausjärveltä, Heikki Konttinen Siuntiosta, Kari Levonen Nummelasta, Hannu Santti Vihdistä ja Aulis Stenholm Karkkilasta. Kuluvaa toimintavuotta jatketaan vuosikokouksen hyväksymän toimintasuunnitelman ja talousarvion puitteissa. Vuosikokous päätti ottaa käyttöön Veljesliiton piirien uudet mallisäännöt, missä tukijäsenille annetaan äänioikeus. Koska mallisäännöt oli ennakkotarkastetut, säännöt otettiin heti käyttöön. Sääntömuutos on rekisteröity 23.8.2021. Huomionosoituksia Sotainvalidien ansioristin sai puolisojäsen Aili Koskinen Hausjärveltä. Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein myönnettiin Onneli Erangalle Vihdistä ja Harry Myllymäelle Lohjalta sekä Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin Kaija Viitaselle Riihimäeltä. Lämpimät onnittelut huomionosoituksien saajille! Onnittelemme Sotainvalidit Maj-Lis Pehkonen ja Olof Rosenlund 100 vuotta Vihdin osasto purkautui 30.12.2020 ja piti päättäjäiskokouksen 16.6. Virkistyskoti Päivölässä. Ajankohtaista Ikävä kyllä suurin osa jäsentilaisuuksista on jouduttu perumaan vallitsevan koronaepidemian takia. Sotainvalidipäivää vietettiin paikallistasolla pienimuotoisin tilaisuuksin tai jäseniä muistettiin puhelinsoitolla. Veljesliitto, piiritoimisto sekä muut veteraanijärjestöt muuttivat täällä Pasilassa uuteen toimipisteeseen ja jatkossa postiosoite on Ratavartijankatu 2 A. Katso kulkuohje tämän lehden sivulta 5. Puhelinnumero säilyy ennallaan. Pitäkäämme huolta itsestämme ja voikaa hyvin! Kaunista syksyn jatkoa. Satu Jelkälä-Blomqvist toiminnanjohtaja Vihdin osaston sihteeri Onneli Eranka ja puheenjohtaja Torsti Lahti. Aili Koskiselle luovutettiin sotainvalidien ansioristi 2.6.

24 Piirit toimivat PIRKKA-HÄME Otavalankatu 12 B 4, 33100 Tampere Puh. 0400 835 993 Syysterveiset piiristä Syksy on tullut lämpimän kesän jälkeen. Korona-aikaa on jatkunut nyt jo lähes puolitoistavuotta. Sotainvalidit ja puolisojäsenet ovat kaiketi saaneet jo kaksi rokotusta. Sotainvalideja ja heidän puolisoitaan ja leskiään koskevia tapahtumia on voitu rajoitetusti järjestää. Vietettyjä tapahtumia Piirin kesäjuhla pidettiin 2.9. Piirin tervehdyksen juhlaan toi puheenjohtaja Raimo Toivo. Musiikkipuolesta vastasi Tampereen Kotkien Weteraanisoittajat solistina Matti Sammal. Juhlassa luovutettiin sotainvalidien ansioristi Lasse Liukselle Kuorevedeltä. Suuren ansiomerkin saivat Juhani Muuriaisniemi Virroilta, Anneli Mäkelä Mänttä-Vilppulasta ja Päivi Rikala Hämeenkyröstä. Sisarpappi Salla Häkkinen esitti ruokarukouksen ennen maittavaa veljesateriaa. Mukana juhlassa oli kuutisenkymmentä vierasta eri puolilta Pirkanmaata. Kirkkopäivää vietettiin Parkanossa 10.9. Jumalanpalvelus Parkanon kirkossa aloitettiin klo 11. Saarnan piti kirkkoherra Liisa Myyryläinen, tekstinlukija oli Leena Perälä, liturgeina rovasti Juhani Husa ja seurakuntapastori Riikka Sydänmaa ja urkurina Sami Salomaa. Musiikista vastasi Eleonora Printz ja Korsukuoro Erkki Rytilän johdolla.Päiväjuhlan ohjelmassa oli mm. Parkanon Musiikkiopiston esitykset johtajana Raisa Rasku, yhteislaulua Sami Salomaan johdolla. Tervehdyssanat lausui sotaveteraanipiirin pj Seppo Rantanen, veteraanien puheenvuoron käytti Tarmo Erkkilä, kaupungin tervehdyksen toi kaupunginjohtaja Jari Heinäluoma, kiitospuheen piti Juhani Husa ja päätössanat esitti paikallisen veteraaniyhdistyksen pj Hannu Tyrkkö. Mukana juhlassa oli lähemmäksi sata henkilöä. Piirin kunniakerholaiset kutsuttiin yhteiseen lounastilaisuuteen Tampereelle 24.8. Mukana oli seitsemästä elossa olevasta kunniakerholaisesta kolme. Tilaisuudessa luovutettiin liiton korkein huomionosoitus, liiton pienoislippu varustettuna vapaudenristin tunnuksella ja nauhalla Orivedellä asuvalle Lyyli Lehtiselle. Hän on ansiokkaasti toiminut naisjaoston ja myös naistoimikunnan työssä. Lisäksi hän on toiminut Oriveden osaston johtokunnassa ja monenlaisessa talkootyössä sotainvalidien ja heidän puolisoidensa hyväksi. Miehensä oli sotainvalidi ja Lyyli itsekin sotaveteraani. Piirin huoltotoimintaa Piirin huoltotoimintaa on voitu harjoittaa lähes normaalisti. Piirin maksamaa kuntoutusta voivat saada ne sotainvalidijäsenet ja puolisojäsenet, jotka eivät valtion varoin tai muista varoista saa kuntoutusta. Näitä ovat mm. alle 10 %:n sotainvalidit, jotka eivät ole päässeet veteraanikuntoutukseen sekä sotainvalidien alle 30 % aviopuolisot ja alle 30 % sotainvalidien lesket, joilla ei muutoin ole kuntoutusmahdollisuutta. Kuntoutus on fysikaalista hoitoa tai hierontaa kotipaikkakunnalla. Piiriltä on ennen hoidon aloittamista pyydettävä maksusitoumus. Piirin vuosipäiväkahvit toimistolla perjantaina 29.10. klo 11-13 Kunniakerhon lounastilaisuudessa Lyyli Lehtinen (oik.), sai liiton korkeimman huomionosoituksen, Matti Nurminen (kk), Pentti Kuukankorpi (kk), Jouko Sipilä (tj), Raimo Toivo (pj), Pertti Päivärinta (hallituksen jäsen) ja Terttu Veijalainen (kk). vuodessa ja perustellusta syystä useamminkin. Kotiaputoiminta Piiri järjestää pientä korvausta vastaan kotiaputoimintaa arjen askareissa ulkoiluun, asiointiin ja juttuseuraksi, jotta kotona asuminen ja selviytyminen helpottuisi. Kaikkiaan piirin alueella avustajatoimintaa on yhdeksän kunnan alueella (Tampere, Nokia, Ikaalinen, Hämeenkyrö, Valkeakoski, Mänttä-Vilppula, Kangasala, Pirkkala, Pälkäne, Lempäälä,Vesilahti ja Ylöjärvi). Piiri pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan edelleen tukemaan jäsenistöä ja toimimaan niin, että yhdyshenkilöverkosto pysyy elinvoimaisena. Jalkahoito Puolisojäsenille maksetaan jalkahoito kolme kertaa/vuosi a`35€. Osastot sopivat paikkakunnalla jalkahoitoa antavan henkilön/ hoitopaikan kanssa ja tämä taho lähettää piirille yhteisen laskun ja nimiluettelon jalkahoidon saaneista henkilöistä. Kun kaikilla paikkakunnilla ei enää ole osastoa, niin siinä tapauksessa voi itse sopia hoitajan kanssa jalkahoidoista. Vuoden 2021 jalkahoitolaskut, mielellään kaikki 3, yhdellä kertaa sotainvaliditoimistoon viimeistään 30.11. mennessä. Sotainvalidit saavat valtiokonttorin maksamana kolme jalkahoitoa Tampereen osasto Osasto korvaa tänäkin syksynä alle 10 %:n sotainvalidien ja sotainvalidien leskien asuntojen ikkunanpesusta 60 euroa maksettua laskua vastaan. Laskut osaston toimistoon 30.10. mennessä. Joulusiivouksesta korvataan enintään 150 euroa. Pääsääntöisesti joulusiivouksesta huolehtii piirin palkkaamat avustajat. Jos otat joulusiivouksen jostain muualta, niin siivouslaskut osaston toimistoon viimeistään 20.12.2021 mennessä. Joulusiivouslaskuja otetaan poikkeuk- sellisesti vastaan jo lokakuusta lähtien. Joulujuhla pyritään järjestämään tänäkin vuonna jos epidemia tilanne sen sallii. Siitä ja mahdollisesti muistakin tapahtumista tiedotetaan tarvittaessa jäsenkirjeillä. Tampereen osaston toimistonhoitaja Leea Hykkönen on työssä vain tiistaina ja keskiviikkona. Hänen kanssaan asioidessa on hyvä sopia etukäteen aika em. päiville. Yhteystietoja Toimisto on avoinna asiakkaille ti, ke ja to klo 8.30–15.00. Muina arkipäivinäpäivinä voi asioida puhelimella tai sähköpostitse. Puhelinnumerot: toiminnanjohtaja Jouko Sipilä p. 0400 835 993, piirin toimistonhoitaja Kirsi Korpi p. 050 384 3390, avustajatoimen projektipäällikkö Sirpa Autero (hoitaa kotiapuun liittyvät työjärjestelyt avustajien osalta) p. 050 352 2537 ja Tampereen osaston toimistonhoitaja Leea Hykkönen p. 050 358 4629 (huom! uusi numero). Sähköpostiosoitteet: jouko.sipila@sotainvalidit.fi, kirsi.korpi@sotainvalidit.fi, sirpa.autero@ sotainvalidit.fi, tampere@sotainvalidit.fi (Leea Hykkönen) Toimiston osoite on Otavalankatu 12 B 4, 33100 Tampere. Jouko Sipilä

Piirit toimivat 25 KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Liiton perustamisen vuosipäiväjuhla Kanta-Hämeen piirissä Kanta-Hämeen piiri juhli perinteisesti 18.8. Sotainvalidien Veljesliiton perustamisen vuosipäivää, ja tänä vuonna juhla järjestettiin Hauhotalolla. Paikalla oli runsaasti sotainvalideja, puolisoita, leskiä sekä tukijäseniä ja se kertoo siitä, että liiton perustamisen vuosipäivä on tärkeä päivä jäsenillemme. Herkullisen juhlalounaan jälkeen Sotainvalidien Kanta-Hämeen Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Antti Leinikka toivotti juhlavieraat tervetulleiksi Hauholle. Juhlavieraita viihdytti musiikilla aina niin ihastuttava Aimo Kokkola. Juhlapuhujaksi olimme sopineet forssalaisen filosofian maisteri Lotta Saarenmaan. Oman jännityksen juhlan järjestelyihin saimme juhlaa edeltävänä iltana, kun Lotta määrättiin karanteeniin ja näin ollen estyi saapumasta juhlaamme. Lotta ei kuitenkaan jättänyt meitä pulaan, sillä hän oli jo hommannut meille ”tuuraajan”, ja toivoi että itse pääsisi joskus toiste meille Aimo Kokkola viihdytti musiikilla. Mira Kulmala, Antti Jahkonen ja Oula Asteljoki juhlapuhujaksi. Juhlapuhujaksi saimme hämeenlinnalaisen filosofian maisteri Antti Ahosen, joka kertoi meille, kuinka hieno paikka Kanta-Häme on elää ja asua. Puolustusvoimien tervehdyksen juhlaan toi Panssariprikaatin apulaiskomentaja eversti Oula Asteljoki. Eversti myös luovutti puolustusministerin myöntämän Sotainvalidien ansioristin sotainvalidi Antti Jahkoselle. Piirin puheenjohtaja Juha Vuorinen luovutti kanssani liiton vapaudenristitunnuksella ja nauhoilla varustetun pienoislipun sotainvalidi Veikko Meroselle sekä suuren ansiomerkin Irma Somerkalliolle. Lämminhenkisen juhlatilaisuuden päätti maukkaat täytekakkukahvit ja olimme kaikki kovin onnellisia, kun pääsimme pitkästä aikaa tapaamaan toisiamme. Kiitos kaikille juhlaan osallistuneille ja piirin Hauhon jaostolle hienosti hoidetuista käytännön järjestelyistä. Sotainvalidi Veikko Meronen Mira Kulmala, Irma Somerkallio ja Juha Vuorinen Teksti: Mira Kulmala Kuvat: Hannu Reko Perinneyhdistyksen Antti Leinikka. Juhlapuhuja Antti Ahonen.

26 Piirit toimivat VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 040 568 4500 jäsenten ja puolisojäsenten lisäksi myös tukijäsenillä. Piirihallitus päätti järjestäytymiskokouksessaan 10.8. valita piirihallitukselle kaksi varapuheenjohtajaa, 1.varapuheenjohtajaksi valittiin Raimo Salonen Loimaalta ja 2.varapuheenjohtajaksi Martti Amberla Mynämäestä. Huomionosoituksia Piirin vuosikokous Sotainvalidien Veljesliiton Varsinais-Suomen piirin vuosikokous pidettiin koronaepidemian takia vasta 10.8. Turun kristillisellä opistolla. Ennen kokousta piirin puheenjohtaja Heimo Purhonen luovutti sotainvalidien pienoislipun Raimo Saloselle. Kokouksen puheenjohtajana toimi piirin kunniapuheenjohtaja Pertti Vuola ja kokous sujui hänen johdollaan jouhevasti. Kokouksessa oli läsnä 29 henkilöä, joista virallisia kokousedustajia oli viisi. Piirihallituksen puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti edelleen Heimo Purhonen Salosta. Onnea Heimolle vastuullisessa työssään. Piirihallitukseen ei tullut muutoksia. Kokous hyväksyi piirille uudet säännöt, joiden tärkein muutos on, että jatkossa piirin kokouksissa äänioikeus on varsinaisten Piirin vuosikokouksen yhteydessä piirin puheenjohtaja Heimo Purhonen luovutti Sotainvalidien pienoislipun Vapauden Ristin nauhoin Raimo Saloselle. Raimo on toiminut Loimaan seudun osaston puheenjohtajana 17 vuotta ja piirihallituksessa 10 vuotta, joista piirihallituksen varapuheenjohtajana 7 vuotta. Raimo jatkaa edelleen piirihallituksen varapuheenjohtajana. Piirin toiminnanjohtaja ja purkautuneen Tarvasjoen-Marttilan-Kosken Tl osaston entinen puheenjohtaja Tapio Auramo vaimoineen sekä sihteeri Jukka Lehtinen kävivät luovuttamassa Sotainvalidien ansioristin Salme Aallolle hänen kotonaan. Salme toimi Tarvasjoen-Marttilan-Kosken Tl osaston naisjaoston sihteerinä 17 vuotta ja osaston johtokunnassakin 10 vuotta. Teksti ja kuvat: Jari-Matti Autere Onnittelemme Sotainvalidi Toivo Santala 100 vuotta Toivo Santala täytti 100 vuotta 5.8.2021. Hän asuu vaimonsa Kaarinan kanssa omakotitalossa Raisiossa. Kaarina täytti myös 100 vuotta 26.5. Toivoa ja samalla Kaarinaa kävivät onnittelemassa ja luovuttamassa Veljesliiton shaalin piirin toiminnanjohtaja ja purkautuneen Raisio-Maskun osaston entinen puheenjohtaja Riitta Nikkonen ja sihteeri Risto Nikkonen. Lämpimät onnittelut! Piirihallitus 2021 Jäsenet Raimo Salonen, I vpj, Loimaa Varajäsenet Keijo Nummela, Loimaa Martti Amberla, II vpj, Mynämäki Matti Kallio, Uusikaupunki Marjatta Haggrén, Turku Mauno Suominen, Turku Heikki Kiiski, Pöytyä Jarmo Helttula, Perinneyhdistys Marja Lahjasto, Turku Marja Saarela, Turku Jukka Lehtinen, Turku Heikki Kuparinen, Paimio Tutta Sternberg, Naantali Riitta Nikkonen, Raisio Erik Törnqvist, Parainen Risto Hellström, Salo

Piirit toimivat 27 Piirin vuosikokous Piirin vuosikokous pidettiin Kouvolassa 30. kesäkuuta. Paikalla oli 14 kokousosanottajaa, joista kaksi oli sotainvalidia. Hallituksen jäsenet vuonna 2021 ovat pj Kari Hietanen Kouvolasta, sotainvalidi Into Koskimaa Kotkasta, Hannu Myllärinen Joutsenosta, Reijo Tanskanen Luumäeltä, Raimo Lanu Haminasta, Ilkka Huttunen Lappeenrannasta sekä Kaija Vesala, Paavo Mikkonen ja Markku Mikkola Kouvolasta. Tilaisuudessa jaettiin ansiomerkit. Purkautuneen Lappeenrannan seudun osaston puheenjohtajalle Kullervo Onnittelemme Paavo Mikkola 100 vuotta Muistamme Olavi Ukkola * 17.12.1921 † 23.8.2021 Perinneyhdistyksen vuosikokous Sotainvalidien Perinnejärjestön Kymen alueyhdistyksen vuosikokous pidettiin Lappeenrannassa yhdistyksen saunamökillä 31. 8. Paikalla oli 15 kokousosanottajaa, joista yksi oli sotainvalidi. Hallituksen jäsenet vuonna 2021 ovat pj Markku Mikkola, Hannu Myllärinen, Ilkka Huttunen, Raimo Lanu, Reijo Tanskanen, Riitta Valkonen Parikkalasta, Martti Asikainen Ruokolahdelta sekä Lyyli Vento ja Arja Hinkkanen Kouvolasta. Kymen piiri, Avustajatoiminta, Perinneyhdistys, Joutsenon osasto sekä piirissä toimivat vapaaehtoiset ja tukijäsenet, toivottavat kaikille terveyttä ja värikästä syksyä! Matti Tuomisto KYMI Savonkatu 23, 45100 Kouvola Puh. 044 3350 754 Lehtoselle luovutettiin Suomen Leijonan I luokan ritarimerkki. Suuri ansiomerkki luovutettiin piirin tukihenkilöille Esko Villikalle Kouvolasta ja Pirjo Kotoselle Lappeenrannasta. Sotainvalidi Paavo Mikkola Imatralta täytti 100 vuotta 26.7. Veljespappi Matti Tuomisto kävi onnittelukäynnillä. Tiia Sihvola Tukihenkilö Allan Granlundille Parikkalasta luovutettiin Ansioristi. Kuva: Paavo Mikkonen Piirin vuosikokous. Vasemmalta Kari Hietanen, Into Koskimaa, Veikko Haimila, Esko Villikka, Pirjo Kotonen, Kullervo Lehtonen ja Tiia Sihvola. Kuva: Paavo Mikkonen Sotainvalidi Pentti Pulkkiselle Ruokolahdelta luovutettiin liiton pienoislippu Vapaudenristintunnuksin ja nauhoin. Kuva: Paavo Mikkonen Seppeleen laskivat 18.8. Kouvolan sankarihautausmaalle tj Tiia Sihvola, pj Kari Hietanen ja tukihenkilö Tuula Turklin. Saimme elokuussa suru-uutisen Hoikusta Haminasta: Olavi Ukkola on nukkunut pois. Olavi oli syntynyt Vehkalahdella. Sodan jälkeen hän meni työskenteli Kaukas Oy:llä runsaat 30 vuotta. Hän rakensi vaimonsa Mirjan kanssa omakotitalon Tirilään. Talo oli heille rakas. Olavi oli rakentanut sen itse muurauksia myöten. Mirjan kuoltua 71 vuoden yhteiselon jälkeen vuonna 2018 jatkoi Olavi yksin asumistaan aina vuoteen 2020, jonka jälkeen hän siirtyi Haminaan Hoikuun. Olavin sotilasura alkoi v. 1940 Suojeluskunnassa Kotkan Tiutisen saaressa rannikkopuolustuksessa. Syksyllä hän sai palvelukseen astumismääräyksen Hyvinkäälle KHR komppaniaan. Hyvinkäältä tuli siirto Karhumäestä itään olevalle Voljärvelle, missä taisteli JR25, vuosi oli 1942 ja tammikuu. Neljännen divisioonan siirryttyä Karjalan kannakselle torjumaan suurhyökkäystä oli Olavin kohtalona haavoittua vaikeasti kesällä 1944 Karisalmella. Olavi Ukkola oli pidetty työntekijä ja erittäin toimelias sotainvalidien veljestyössä. Hän toimi Lappeenrannan seudun osaston johtokunnassa osallistumalla aktiivisesti kokouksiin ja sotainvalidien yhteisiin tapahtumiin. Olavi tunnettiin huumorintajuisena, luotettavana ja kannanotoissaan harkitsevana ystävänä ja veljenä. Jäämme kaipaamaan Olavia ja hänen mahtavaa lauluääntään, josta saimme nauttia yhteisissä tilaisuuksissamme. Kullervo Lehtonen purkautuneen Lappeenrannan seudun osaston puheenjohtaja

28 Piirit toimivat Huomionosoituksia SATAKUNTA Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Satakunnan suunnalta Tänä vuonna saimme nauttia lämpimästä, välillä jopa liiankin helteisestä kesästä. Syksy on tuloillaan sateiden kera. Toivottavasti saisimme kuitenkin viettää pitkää ja lämmintä syksyä. Korona on edelleenkin varjostanut kaikkea eloa ja olemista. Pandemia-ajasta on tullut uusi normaaliaika. Väkijoukkoja pitää varoa ja välttää edelleenkin. Toivottavasti teillä kaikilla on läheisiä tukihenkilöitä arjessanne apuna ja tukena. Koronan vuoksi tapahtumia ei ole voitu järjestää yli vuoteen, turvallisuuden vuoksi kesäjuhla, kirkkopäivä ja naisten virkistyspäivä ovat jääneet pitämättä toistamiseen. Pienimuotoisia kokouksia ja tapaamisia on järjestetty noudattaen turvaohjeita. Edelleen toivotaan, että pääsisimme normaalimpaan aikaan toimissamme. Liiton lippu vapaudenristin nauhoin luovutettiin kesäkuussa raumalaiselle sotainvalidi Eero Pirkkalaiselle. Hän on ollut piirihallituksen jäsenenä ja Rauman Sotainvalidien puheenjohtajana kymmenisen vuotta. Raumalaiselle Tellervo Paasikivelle viime vuonna myönnetty ansioristi luovutettiin hänelle elokuussa. Tellervo toimi kolmisen kymmentä vuotta ensin Rauman sotainvalidien naisjaostossa sihteerinä ja puheenjohtajana, jonka jälkeen Rauman Sotainvalidien hallituksessa. Sotainvalidipäivän juhla DiakonTerveys Kuntoutuskeskus ja piiri järjestivät Sotainvalidipäivän juhlan 18.8. oman väen kesken Kuntoutuskeskuksen kahviossa. Tilaisuuden avasi Länsi-Suomen Diakonialaitoksen uusi toimitusjohtaja Heikki Arikka ja piirin tervehdyksen toi 2. varapuheenjohtaja Erkki Maula. Huomionosoituksina luovutettiin piirin myöntämät kultaiset ansiomerkit DiakonTerveyden pitkäaikaisille työntekijöille. Ansiomerkit oli myönnetty 27 henkilölle ja heistä suuri osa paikalla. Musiikista vastasi Ruosniemen Hanurien kvartetti Satu Salmenahon johdolla. Tilaisuuden lopuksi nautittiin kakkukahvit. Sotainvalidipäivänä luovutettiin kultaiset ansiomerkit DiakonTerveyden työntekijöille. Onnittelemme SuomiAreena Porin Sotaveteraanit järjesti SuomiAreenalla heinäkuussa Satakielilavalla Porin torilla tilaisuuden, jonka aiheena oli ”Sotaveteraanit sodasta rauhaan – ainutlaatuisia kokemuksia rauhanajan Suomessa”, jossa neljä sodan kokenutta veteraania kertoi omista kokemuksistaan. Mukana olivat sotainvalidit Gunnar Kotiranta ja Risto Hirn sekä veteraanit Vilho Myllymaa ja Eeva Laikkala. Heitä haastatteli Kaisa Löfgren. Tallenne on katsottavissa MTV-palvelusta netistä. Marika Keskinen Sotainvalidi Aimo Tulonen 100 vuotta 23.9. Nakkilassa syntynyt ja lähes koko ikänsä asunut, Nakkilan vanhin asukas, Aimo Tulonen täytti 100 vuotta 23. syyskuuta. Maanviljelijänä kotitilaansa hoitanut virkeä ja hyväntuulinen Aimo muutti hiljan Porin Veljeskotiin. Lämpimät onnittelut merkkipäiväsi johdosta! Vuosikokouskutsu Sotainvalidien Perinneyhdistys, Satakunnan Sotainvalidien Tuki ry:n jäsenet kutsutaan sääntömääräiseen vuosikokoukseen, joka pidetään tiistaina 12. lokakuuta 2021 klo 14 Veteraanitoimistossa Porissa, Yrjönkatu 15 A. Koronatilanteen vuoksi ilmoittautumiset p. 02 633 5233 tai anna.penttila@sotainvalidit.fi Porissa SuomiAreenalla veteraanit lavalla keskustelemassa kokemuksistaan. Tellervo Paasikivelle myönnettiin sotainvalidien ansioristi. Kuva: Helena Isoviita Hallitus

Piirit toimivat 29 Muistamme Olavi Koivisto 1925–2021 SISÄ-SUOMI Justeeritie 2 41900 PETÄJÄVESI Puh. 040 778 2740 Syksyiset terveiset Sisä-Suomen piiristä Tänä kesänä ei vilusta väristy, lämmin kesäsää on nyt muisto vain. Tapahtumarajoitukset tekivät kesästä tapahtumaköyhän, mutta onnekkaasti saimme kuitenkin pidettyä Sotainvalidipäivän juhlan Jyväskylässä 18.8.2021. Kiitos kaikille mukana olleille. Syksyn tapahtumia ei tänäkään vuonna ole, odottelemme kärsivällisesti parempia aikoja koronan suhteen. Veljesliiton liittokokous Veljesliiton liittokokous järjestettiin Helsingissä 20.8.2021. Liiton puheenjohtajana jatkaa Marja-Liisa Taipale. Sisä-Suomen piirin liittovaltuustoedustajat vuosina 2021– 2023 ovat: varsinainen Pertti Koivunen, 1. vara Kyösti Tomperi ja 2. vara Rauli Jakobsson. Liittokokoukseen osallistui tänä vuonna piirin toiminnanjohtaja sekä Joutsan osaston puheenjohtaja Heikki Partanen. Saarijärvellä useissa eri luottamustehtävissä vaikuttanut Olavi Koivisto nukkui pois huhtikuussa 95-vuotiaana. Olavi tunnettiin ahkerana kädentaitojen opettajana kuten myös valokuvaajana. Olaville myönnettiin mm. vuonna 2018 Sotainvalidien tunnuksella ja nauhoilla varustettu pienoislippu työstään sotainvalidien hyväksi. Hän myös osallistui vuonna 2018 itsenäisyyspäivänä presidentin linnan juhliin poikansa kanssa. Olavi muistetaan ystävällisenä, rauhallisena, kohteliaana ja kiitollisena ihmisenä, joka auttoi apua tarvitsevaa. Sotainvalidi Kauko Tumanto lausui juhlassa sotainvalidin tervehdyksen. Sotainvalidien Kunniakerhon ja Sotainvalidipäivän juhla Maakunnallista Kunniakerhon ja Sotainvalidipäivän juhlaa sekä Jyväskylän osaston 80-vuotisjuhlaa vietettiin 18.8. Jyväskylässä ravintola Priimuksessa. Juhlaa vietettiin noin 90 henkilön voimin. Juhlassa julkistettiin Jyväskylän seudun Sotainvalidit ry:n teettämä kirja ” Veljeä ei jätetty”, kirjailijana Keijo Koivisto. Onnittelut palkituille ja kiitos kaikille osallistujille. Teitte päivästä juhlavan ja arvokkaan. Mari Ekmark Kuvat: Lauri Jokela Sotainvalidipäivän juhlassa jaettiin vuosien 2020 sekä 2021 myönnetyt tunnustukset. Korkeimmat tunnustukset jaettiin Anneli Reposelle sekä Rauli Jakobssonille. Sotainvalidi Heikki Isännäinen saapui juhliin Eino Nissisen avustamana. Veljesliiton edustaja Juhani Saari onnittelee Jyväskylän osaston puheenjohtaja Kyösti Tomperia osaston 80 vuotispäivän kunniaksi. Seppeleen lasku Sotainvalidien muistomerkille Cygnaeuksen koululla.

30 Piirit toimivat ETELÄ-POHJANMAA Tammikuja 11, 60100 Seinäjoki Puh. 040 742 4813 Värikästä syksyä Etelä-Pohjanmaalta! Suhteellisen väritön, eristetty ja hiljainenkin elo alkaa hiljalleen väistyä ja pääsemme kohti värikkäämpää aikaa, ihan kasvotusten. Sotainvalidien Veljesliiton liittokokousta vietettiin elokuussa Helsingissä ja piirimme puheenjohtaja Pekka Marttala tuli uudelleenvalituksi liittovaltuustoon. Kokouksessa oli mukana myös Antti Västi, joka lienee viimeinen veteraanitunnuksen omaava sotainvalidi Veljesliiton hallituksessa. Kokous eteni jouhevasti ja kuulumisia vaihdeltiin käytävillä ja ruokaillessa selkeästi normaalia innokkaammin. Sotainvalidipiirin väki Pärnun retkellä Sotainvalidipiirimme perinteisiin kuuluva kesäretki järjestettiin kahden vuoden tauon jälkeen. Tällä kertaa bussimme nokka osoitti Viron Pärnuun. Matkalle lähti 18 piirimme aktiivista toimijaa ja retki meni joka suhteessa erinomaisesti. Matka taivallettiin Oravaisten liikenteen hienolla linja-autolla ja turvavälit pysyivät niin laivassa kuin Pärnussakin kunnossa – sen verran hiljaista ja autiota vielä turismin puutteen vuoksi näytti olevan. Matkalla tutustuimme mm. Töstamaan kartanoon, Sundin kaupunkiin, Joesuun kylään, Villa Andropoffiin ja päämäärämme Pärnun kaupunkiympäristöön. Villa Andropoff on rakennettu KGB:n johtaja Yuri Andropovin aikaan (1970ja 1980-luvulla) ja kuten tuohon aikaan kuului, paikka oli kovasti salainen ja salamyhkäinen neuvostovallan kokousja lomakohde. Oppaan kertomukset virolaisten kohtelusta ja pelosta voi oikein aistia noiden seinien sisältä. Villa Andropoff rakennettiin "mikrobetonista", sillä seinissä vilisi sähköjohtoja mikrofoni-kuunteluja varten. Tietenkin. Retkien ja matkojen parasta antia on kuitenkin yhteisöllisyys ja sen vahvistuminen. Piirimme voimavara on aina ollut ja on edelleen tukijäsenemme, jotka pitävät huolta sotainvalidi- ja puolisojäsenistämme sekä paikallistason toiminnasta. Pyyteetön työ on ison kiitoksen arvoinen. Lämmin kiitos piiritoimiston ja jäsenistömme puolesta teille kaikille! Piirin retkellä Pärnuun tutustuttiin mm. Villa Andropoffiin. Piiritoimisto jälleen muuttopuuhissa Kivipuron kuntoutuskoti tyhjättiin elokuussa 2020 ja piiritoimistomme muutti uuden Kuusikodin yhteyteen Tammikotiin. Tammikodissa alkoi nyt mittava remontti ja sen alta niin Tammikodin asukkaat kuin henkilökuntakin palasi takaisin kuntoutuskotiin Ruukintielle. Sieltä meidätkin löytää seuraavan vuoden ajan, joten tervetuloa vaan tutustumaan uusiin, vanhoihin tiloihin. Sotainvalidien ja leskien kuntoutus jatkuu yhä edelleen uutuuttaan hohtavassa Kuusikodissa puolen kilometrin päässä toimistostamme. Piiritoimiston muuttolaatikot palasivat takaisin Ruukintie 65:een. Tulevia tapahtumia ja touhuja Veteraanijärjestöjen yhteinen kirkkopäivä on tarkoitus järjestää pitkän koronatauon jälkeen Jalasjärvellä tiistaina 12.10. Sotainvalidipiirin syysneuvottelupäivää vietettäneen heti seuraavana päivänä 13.10. ja päivän aiheena on mm. piirin ja paikallisosastojen tulevaisuus. Piirissämme toimii yhä 13 itsenäistä osastoa ja 17 osastoa on purkanut toimintansa sekä siirtänyt jäsenet piiriin henkilöjäseniksi. Piirissämme oli vuoden alussa 58 sotainvalidia ja poistuma on ollut tätä tekstiä kirjoitettaessa 12. Sotainvalideistamme 19 asuu ja elää laitoshoidossa ja 27 omissa asunnoissaan. Puolisojäseniä piirissämme on tällä hetkellä noin 300. Miten pitkään järjestömme toimii? Millaisella miehityksellä ja mitoituksella toiminnan viimeiset vuodet hoidetaan? Miten jäseniämme palvellaan ja autetaan? Mitä heille tarjotaan? Siinäpä meillä kysymyksiä, joihin mm. haemme vastauksia. Aurinkoista ja kaunista syksyä, voikaa hyvin! Marko & Maija Pekka Marttala ja Antti Västi liittokokouksessa.

Piirit toimivat 31 Onnittelemme Merja Nyrkkö Sotainvalidi Heikki Pulkkinen 100 vuotta 14.7. SUUR-SAVO Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Pieksämäen osaston juhlapäivä vallan presidentin vahvistaman ja puolustusmininterin myöntämän Sotainvalidien ansioristin hänen sotainvalidien hyväksi tekemästä ansiokkaasta työstä. Ohjelmaosuuteen kuului myös Pieksämäen osaston historiikki, jonka esityksestä vastasi Erkki Korhonen. Lisäksi juhlaohjelma sisälsi mm. Aki Hietalan musiikkiesityksiä. Valtakunnassa sotainvalideja on n. 800. Puolisojäseniä n. 4000. Sotainvalidien vähentyessä avustustoiminta painottuu yhä enemmän puolisoiden ja leskien tukemiseen. Valtakunnallisesti heidän tukitoimintaa pyritään laajentamaan entisestään. Sotainvalidien Veljesliitto ja sen jäsenyhdistykset käyttävät varallisuutensa sotainvalidien elinaikana heidän ja puolisojäsenten hyväksi. Martti Kemppainen Pieksämäen osaston puheenjohtaja Heikki Pulkkinen juhli 14.7. 100-vuotispäiväänsä Punkaharjulla perhepiirissä. Savonlinnan seudun yhteyshenkilö Merja Nyrkkö luovutti Pulkkiselle Veljesliiton villashaalin Punkaharjulla Finlandiassa. Erkki Korhonen selvitti Pieksämäen osaston historiaa. Kuva: Martti Kemppainen Kati Kuurola Pieksämäen seudun Sotainvalidien osasto vietti perustamisensa 80-vuotisjuhlaa 20.8.2021. Samalla Pieksämäen Sotainvalidien naisjaosto vietti 75-vuotisjuhlaansa. Sotainvalidien Pieksämäen osaston perustava kokous pidettiin 29.12.1940. Naisjaosto on perustettu 9.4.1945. Pieksämäen osasto on ainoa toimintaa jatkava osasto Suur-Savon alueella. Samoin naisjaosto on ollut ainoa naisjaosto Suur-Savon alueella. Nyt pidetyn juhlan ajankohtaa on jouduttu koronatilanteen vuoksi lykkäämään. Sotainvalideja Pieksämäellä on jäljellä vielä kaksi henkilöä. Puolisojäseniä on 34. Osaston 80-vuotisjuhlassa olivat paikalla mm. molemmat varsinaiset jäsenet, joista toinen on jo 101-vuotias. Paikalla juhlassa oli myös Sotainvalidien Veljesliiton Suur-Savon piirin puheenjohtaja Hannu Toivonen, joka luovutti Juhani Laitiselle Tasa- Osaston entinen puheenjohtaja Juhani Laitinen (oik.) vastaanotti Sotainvalidien ansioristin ansiokkaasta työstään osastossa ja piirissä. Huomionosoituksen luovutti piirin puheenjohtaja Hannu Toivonen. Vasemmalla osaston nykyinen puheenjohtaja Martti Kemppainen. Kuva: Hannu Jäppinen Piirin naistoimikunnan puheenjohtajana sekä monissa muissa sotainvalidijärjestön tehtävissä pitkään ja ansiokkaasti toiminut Elvi Karppinen vastaanotti Sotainvalidien pienoislipun Vapaudenristin tunnuksin ja nauhoin. Lipun luovutti piirin puheenjohtaja Hannu Toivonen Kyyhkylän kartanossa 25.8. Pieksämäen osaston juhlavieraita: osaston entinen puheenjohtaja Erkki Korhonen (vas.), sotainvalidi Olavi Havu, Mikko Vauhkonen ja sotainvalidi Jaakko Vauhkonen. Kuva: Martti Kemppainen

32 Piirit toimivat Piirin vuosikokous Piirin vuosikokous pidettiin kesäkuussa pienimuotoisesti koronarajoitukset huomioiden. Kokouksen aluksi puheenjohtaja Ahti Karttunen kertoi piirin toiminnasta, vietettiin hiljainen hetki poisnukkuneiden muistolle ja luovutettiin seuraavat huomionosoitukset: Sotainvalidien Ansioristi Aarno Happoselle Heinävedeltä, Sotainvalidien suuri ansiomerkki Timo Laukkaselle Enosta, Martti Törröselle Outokummusta ja Harri Hentuselle Joensuusta. Piirin puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti jatkamaan sosiaalineuvos Ahti Karttunen Outokummusta. Piirihallituksen erovuoroisten hallituksen jäsenten tilalle valittiin edelleen jatkamaan Mauri Timonen Nurmeksesta, Kari Kalinen Outokummusta ja Juho Pehkonen Lieksasta. Erovuoroisten varajäsenten tilalle valittiin edelleen jatkamaan Erkki Lehtinen Kesälahdelta, Ritva Kuittinen Kiteeltä ja Hannu Nevalainen Lieksasta. Hyväksyttiin piirin tilinpäätösasiakirjat: toimintakertomus, tuloslaskelma ja tase sekä myönnettiin vastuuvapaus tili- ja vas- Gubbe Gubbe? Mikä se sellainen on, kysytään. Gubbe on kaveri vanhukselle. Gubbe Sydänystävä Oy kutsuu vanhuksia auttavia työntekijöitään Gubbeiksi, jotka ovat pääasiassa korkeakoulu- ja lukio-opiskelijoita. Yrityksen periaate ei ole ”lyödä rahoiksi” vaan auttaa yksinäisiä vanhuksia. Gubbe tarjoaa ikäihmisille ei- sairaanhoidollisia palveluja mm. kotiapua, iloista ja säännöllistä seuraa arkeen, ulkoilua, ruuanlaittoa myös kauppa- ja kuljetusapua. Nuoret saavat toiminnasta palkkaa ja arvokasta työkokemusta, sanoo Gubben toimitusjohtaja Sandra Lounamaa. Suomalaisen Työn Liitto on myöntänyt yritykselle Yhteiskunnallisen yritysmerkin, mikä tarkoittaa sitä, että yrityksen toiminta on läpinäkyvää ja yritys käyttää suurimman osan mahdollisesta voitostaan yhteiskunnallisten tai ympäristöongelmien ratkaisemiseen. Me-säätiö on antanut tukensa toiminnalle, jota toteutetaan Veteraanivastuun kautta, etupäässä sotiemme veteraanien leskille. Säätiö on myöntänyt tarkoitukseen 100 000 euroa. Palaute Gubbe-toiminnasta on ollut sotainvalidien leskien osalta Pohjois-Karjalassa tähän saakka myönteistä. On todella hienoa, että sodanajan nähneet Ahti Karttunen jatkaa Pohjois-Karjalan sotainvalidipiirin puheenjohtajana. Kuva: Kalevi Lohiranto naiset voivat kertoa omista kokemuksistaan nuorille. Tämä on sitä perinteen siirtämistä parhaimmillaan. Vastaavasti he saavat tieto tämän ajan nuorten elämästä, koulusta ja tulevaisuudensuunnitelmista. Gubbe-tiimi lähettää aina käyntien jälkeen raportin, esimerkiksi näin: Mitä Teimme yhdessä: ”Aloimme heti tultuani valmistamaan ikäihmisen kanssa mustikkapiirakkaa. Valmistus sujui todella hyvin. Sen jälkeen valmistin jauhelihakastikkeen valmiiksi ja luuttusin keittiön lattian. Sitten menimme hetkeksi istuskelemaan ulos ja lopuksi söimme vielä tekemäämme mustikkapiirakkaa. Oli Hyvää!” Lisäkommentti, vointi & tunnelma: ” Henkilö oli hyvällä tuulella ja oli iloinen, että minun avullani sai leivottua pitkästä aikaa. Polveenkaan ei tällä kertaa sattunut.” Mitä tehtiin yhdessä? ”Vein ikäihmiselle tuomisiksi tulilatvan. Hän kertoi sukulaisistaan ja kätilön työstään, jota hän oli aiemmin työkseen tehnyt. Hän esitteli minulle kotinsa ja maalaamiaan tauluja sekä tarjosi mehua. Keskusteltiin myös eläimistä ja tuli ilmi, että hänellä on aiemmin ollut cockerspanieli, kuten minullakin. Lopuksi katsoimme yhdessä telkkarista lastenohjelmia. Tultiin todella hyvin juttuun ja odotan kovasti seuraavaa käyntiä hänen luonaan.” Lisäkommentti, vointi & tunnelma: ”Hän oli hyvällä tuulella ja todella ystävällinen.” Tekstit: Tuulikki Leinonen Onnittelemme Lauri Tanskanen 75 vuotta Kalevi Lohiranto POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 tuuvelvollisille. Hyväksyttiin toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2021, toteutetaan koronaepidemian vaatimukset huomioiden. Polvijärven osaston pitkäaikainen asiamiessihteeri Lauri Tanskanen täytti 23.6. 75 vuotta. Sotainvalidityötä hän on tehnyt jo yli 50 vuotta syyskeräyksissä, johtokuntatyöskentelyssä ja asiamiessihteerin tehtävissä. Työ jatkuu yhä tuki- ja yhdyshenkilönä. Tanskaselle isänmaallisuus on juurtunut syvälle jo lapsuusvuosina. Hänen isänsä toimi sodassa lääkintäaliupseerina ja äiti lottana ilmavalvonnassa. Tanskanen toimii useiden maanpuolustusjärjestöjen eri tehtävissä. Hän on suorittanut reserviupseerikoulun kouluttajakurssin ja toiminut 1990–2005 OKUPOLIN paikallisosaston maanpuolustuskoulutuksen koulutuspäällikkönä. Tanskanen on tehnyt pääosan elämäntyöstään kauppiaana. Ansioistaan hänelle on myönnetty mm. Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristi ja Sotainvalidien suuri ansiomerkki. Piirin ja osastojen lämpimät onnittelut! Iloiset toimistogubbet ”junailevat” Gubbe- ystävät ikäihmisten avuksi. Kuva: Gubbe

Piirit toimivat 33 Onnittelemme Sotainvalidi Aleksanteri Rahkonen 100 vuotta 13.7. POHJOIS-SAVO Puijonkatu 39 A 17, 70100 Kuopio Puh. 0400 756 249 Palkitsemisia Kaija Parttimaalle luovutettiin Sotainvalidien ansioristi ansiokkaasta työstään Pyhäjärven osaston sihteeri-rahastonhoitajana. Hän seurasi tehtävässään isäänsä, kunnioitettua sotainvalidia, Tauno Paajasta. Puolisolleen Mauri Parttimaalle luovutettiin Sotainvalidien suuri ansiomerkki hänen työstään sotavammaisten hyväksi. Kiuruveden osaston pitkäaikainen sihteeri Risto Mielityinen vastaanotti Sotainvalidien pienoislipun Vapaudenristin tunnuksin ja nauhoin 1.7. Kiuruvedelle avatussa Rukajärven suunnan museotilassa. Lämpimät onnittelut! Aleksanteri Rahkonen juhli syntymäpäiväänsä 13.7. Siilinjärven Vetreassa. Piirin puheenjohtaja Heikki Lahtela luovutti Aleksanterille Veljesliiton shaalin. Oik. ylhäällä kuvassa Vetreassa sotainvalidien juhlakahveilla vas. Ate Miettinen, Jussi Huttunen ja Ahti Lappeteläinen. Kuvassa vasemmalta osaston pitkäaikainen puheenjohtaja ja museohankkeen puuhamies, Seppo Räihä, lipun luovuttanut sotainvalidipiirin puheenjohtaja Heikki Lahtela sekä osaston viimeisin sihteeri Arvi Alpia. Kuva: Juha Siivola Kuvassa vasemmalla Mauri Paajanen, osaston puheenjohtaja Kimmo Sarkkinen ja sotainvalidipiirin pj Heikki Lahtela. Edessä vas. tilaisuudessa paikalla uuttera, kaikkiin yhteisiin toimintoihin osallistuva sotainvalidi Heino Väätti ja Kaija Parttimaa. Kuva: Juha Siivola Sotainvalidien päivänä tekivät piirin puheenjohtaja Heikki Lahtela ja perinneyhdistyksen puheenjohtaja Jussi Huttunen kunniakäynnin Iisalmen sankarihaudoille. Samana päivänä järjestettiin juhlakahvit Vetreassa kahdeksalle paikalla olleelle sotainvalidille.

34 Piirit toimivat KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 050 593 3211 Syysterveisiä Keski-Pohjanmaalta Kesä meni ilman mitään isompia yhteisiä tilaisuuksia piirissä. Sotainvalidipäivän juhlinta alkuvuodesta sovittiin syyskuuhun tautilanteesta johtuen. Harras toive olisi, että saisimme pitää 16. päivä syyskuuta Kitinkannuksessa juhlat. Tätä kirjoittaessa täällä meidän alueella kokoontumisrajoitukset loppuvat 14.9. Mikäli ei ne jatku niin pidämme pienimuotoiset juhlat. Keski-Pohjanmaan veteraanipiiri järjesti hengellisen virkistäytymispäivän tiistaina,17.8.2021 Lohtajalla Ohtakarin seurakuntaleirikeskuksessa meren äärellä. Olin meidän kannuslaisen sotainvalidin Elsa Mäkelän kanssa mukana juhlassa. Elsa Mäkelältä oli pyydetty puheenvuoro: Karjalan evakon tarina. Hänen tarinansa teki juhlaväkeen vaiku- tuksen. Elsalla on tarinankertojan lahja ja paljon monenlaista kokemusta. Hän osasi tuoda pienen tytön tunnetilat meille elävästi eteen. Raimo Santoselle ojensin piirin myöntämän kultaisen ansiomerkin kiitokseksi hyvästä yhteistyötä veteraanisukupolven hyväksi. Hän esiintyi juhlassa kera kitaran. Haluan vielä lämpimästi kiittää niin piirin hallituksen väkeä kuin Sotainvalidien Veljesliiton väkeä 18.8 Helsingissä saa- mastani huomionosoituksesta ja juhlasta. Hyvää alkanutta syksyä kaikille ! Maija Paasila Retki kesäteatteriin Kannuksen Sotainvalidit, sotaveteraanit ja tukihenkilöt tekivät yhteisen kesäretken Eskolan kesäteatteriin 29.7. Teatteriesityksenä oli vanhuuden mukanaan tuoma, monenlaisia kommelluksia ja Raimo Santonen esiintyi kitaran kanssa. väärinkäsityksiä tuova komedia Unohdettuja asioita. Olimme varanneet retkelle aikaa niin, että ennen teatteriesitystä nautimme maittavan aterian Eskolan kylätalon ruokalassa, jonka jälkeen tutuistuimme mielenkiintoiseen, Kari ja Marita Junnolan perustamaan Kauppamuseoon. Retkelle osallistui 24 henkilöä. Seppo Kauppila Kannuksen osaston sihteeri ja perinneyhdistyksen puheenjohtaja Kannuslainen sotainvalidi Elsa Mäkelä. Onnittelemme Sotainvalidi Edvin Ilola 104 vuotta Perjantaina 20.8. Kitinkannuksessa saimme viettää ihanan syntymäpäivähetken sotainvalidi Edvin Ilolan Itäyttäessä kunnioitettavat 104 vuotta. Veli veljeä onnittelee: sotainvalidi Lauri Tilus kuvattiin onnittelemassa Edviniä.

Piirit toimivat 35 Muistamme Sotainvalidi Matti Aitto-oja 1920-2021 POHJOIS-POHJANMAA Uusikatu 58 B 16, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484/ 044 479 4797 Piirin kuulumiset Kesän virkistyshetket Veljeskodilla järjestettiin tänä kesänä neljä kertaa kesäisiä tapahtumia. Kesäkauden avajaiset olivat viikkoa ennen juhannusta kauniissa kesäisessä pihapiirissä Hietasaaren Veljeskodilla. Paikalla oli vajaat neljäkymmentä henkilöä. Haitarimusiikki soi kauniisti ja lipun nosto sujui vaivattomasti. Suvivirren jälkeen hiljennyimme kuuntelemaan hartaushetkeä rovasti Pertti Lahtisen johdolla. Seuraavana ohjelmassa olivat Sulo Lehdon ja Reino Helttusen esittämät tarinat vanhoilta ajoilta. Kaikki nauttivat yhteisestä hetkestä, sillä päivä oli ihanan kesäinen ja lämmin, eikä ollut ampiaisia kuten joskus aiemmin. Nautimme haitarimusiikin soidessa kahvit viinereiden kera ja lopuksi käristemakkarat. Yhteislaulu ja lipun lasku päättivät yhteisen mukavan kesätapahtuman. Juhlavieraita, keskellä sotainvalidi Alpo Leppälä. Salkosalolle ansiokkaasta sotainvalidityöstä. Elma Takarautiolle ja Teuvo Päkkilälle luovutettiin suuret ansiomerkit aktiivisesta työstään. Eija-Liisa Luoto ja Juhani Liukkonen puolestaan vastaanottivat kultaiset merkit. Arvokkaasta työstään seppelepartioissa ja varainhankinnan keräyksissä sekä vapaaehtoisena eri tukitehtävissä sotainvalidien ja veteraanien parissa Tauno Siik vastaanotti arvostetun Tammenlehvän Perinneliiton ja Kaatuneiden Muistosäätiön Kansallisen veteraanipalkinnon. Veteraanikuoron esityksen jälkeen oli juhlapuheen vuoro. Maaherra, emeritus Eino Siuruainen aloitti puheensa 1900-luvun alusta ja päätyi tähän päivään. Puhe oli mielenkiintoinen ja monipuolinen, hyvin vaikuttava katsaus menneistä ajoista nykypäivän tilanteeseen. Loppupuheenvuorossaan sotainvalidi Jouko Korhonen muisteli omakohtaisia tapahtumia sodan alkuvaiheissa ja onnellisuutta elämässä. Sillanpään marssilaulu päätti ohjelman. Juhlan lopuksi nautittiin lohikeittoa ja kahvit omenaleivoksen kera. E. Vikström Alla olevassa kuvassa huomionosoitusten saajat vas. Jorma Salkosalo, Teuvo Päkkilä, Elma Takarautio ja Eija-Liisa Luoto. Sotainvalidipäivän juhla 18.8 Meren rannalla Ravintola Nallikarissa juhlistettiin sotainvalidipäivää sateisen sään vallitessa. Vieraita saapui paikalle 75 henkilöä. Piirin puheenjohtaja Pentti Jouppila toivotti osallistujat tervetulleiksi ja kertoi perinneajan näkymistä. Luottamuspappimme, rovasti Pertti Lahtinen piti hartauden, jonka jälkeen oli huomionosoitusten vuoro. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimiston päällikkö, everstiluutnantti Vesa Värjyvirta ojensi Sotainvalidien Ansioristin Jorma Sotainvalidi Jouko Korhonen Juhlapuhuja Eino Siuruainen.

36 Piirit toimivat Onnittelemme LAPPI Pitkäkatu 7, 95400 Tornio Puh. 040 708 2726 Lapin Lottaperinne -yhdistyksen lippu väylänvarteen 31.8. Sotainvalidien Lapin piiri sai kutsun Ylitornion kirkkoon Lapin lottaperinneyhdistyksen lipun naulaus- ja vihkimistilaisuuteen. Piirin edustajina tilaisuuteen osallistuivat sotainvalidi Uuno Ylihannu ja toiminnanjohtaja Anu Vasama. Ylitornion Sotaveteraanit ovat hankkineet Ylitorniolle Lapin lottaperinneyhdistyksen lipun veteraani Heikki Rinteen muistorahoilla yhteistyössä Ylitornion kunnan ja seurakunnan kanssa. Lippua voidaan käyttää juhla- ja esim. lottien siunaustilaisuuksissa. Arvokkaaseen tilaisuuteen osallistui lottia, kunnan ja seurakunnan edustajia sekä veteraani- ja maanpuolustusjärjestöjen edustajia, joille oli varattu omat naulat naulattavaksi. Lapin lottaperinneyhdistyksen lipun vihki kirkkoherra Matti Salminen ja häntä avusti kenttärovasti Jouni Parviainen. Juhlapuheen piti Hannele Simonen, musiikkiesityksestä vastasi Ylitornion mieslaulajat. Lomakeskus Karemajoilla oli tilaisuuden jälkeen ruokailu ja kahvitus. Anu Vasama Sotainvalidi Niilo Koponen 100-vuotias sotainvalidi Niilo Koponen Rovaniemeläinen Sotainvalidi Niilo Koponen vietti 100-vuotisjuhliaan 28.7. kauniissa hellesäässä Lähteen pirtillä Rovaniemellä. Lämminhenkisessä juhlassa oli sukulaisten ja ystävien lisäksi veteraanijärjestöjen, sekä kaupungin, seurakunnan ja urheiluseurojen edustajia. Koponen tunnetaan aktiivisena urheilumiehenä, joka on harrastanut useita eri lajeja mutta parhaiten menestynyt jalkapallossa, mäkihypyssä, yhdistetyssä sekä lentopallossa, josta hänelle on myönnetty arvonimi lentopalloneuvos. Pitkän iän salaisuudeksi Koponen mainitsee urheilun, säännöllisen elämän ja kohtuulliset nautinnot. Koponen on ollut myös paikallisten veteraanijärjestöjen toiminnassa aktiivisesti mukana. Toiminnanjohtajalla oli kunnia saada asettaa veljesliiton villashaali päivänsankarin harteille. Onnea vielä Niilolle! Toimi Ahvenjärvi, rintamaveteraanien puheenjohtaja Arvi Isonikkilä, 99. ja Tornion sotainvalidien luottamuspappi Raimo Kittilä. 100-vuotias sotainvalidi Toimi Ahvenjärvi Torniolainen sotainvalidi Toimi Ahvenjärvi juhli 100-vuotispäiviään 25.6. omaisten luona Saimaan rannalla. Niinpä Tornion sotainvalidit ja rintamaveteraanit muistivat häntä sotainvalidipäivänä, kun hän oli kuntoutusjaksolla Saarenvireessä. Onnittelupuheen piti luottamuspappi Raimo Kittilä ja toiminnanjohtaja Anu Vasama luovutti päivänsankarille Veljesliiton villashaalin. Päivänsankari oli yllättynyt saamastaan huomiosta, kiitti muistamisesta ja siitä, miten hyvin veteraaneista pidetään huolta ja kuinka hienossa maassa saamme elää. Alatornion seurakunnan kanttorina toiminut Ahvenjärvi tunnetaan myös urheilumiehenä, joka on harrastanut mm. mäkihyppyä, yhdistettyä ja kuulantyöntöä. Mainittakoon, että hän on 90-vuotiaiden maailmanmestari kuulantyönnössä. Pitkästä iästä kysyttäessä Ahvenjärvi mainitsee urheilun ja kuntoutuksen merkityksen. Onnittelut Toimille! Anu Vasama Anu Vasama Juhlaväkeä Ylitornion kirkossa 31.8. Kuva: Yrjö Säkkinen Savukoskella muistettiin 3.9. partisaaniuhrien 80-vuotispäivää. Savukosken veteraanien entinen pj Tuomo Kilpimaa (vas.) ja entinen kunnanjohtaja Mauri Aarrevaara laskivat seppeleen muistomerkille. Kuva: Marja-Leena Savukoski

Piirit toimivat 37 KAINUU Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 Koronavirusepidemia -ajan pohdintaa Koronaepidemia pysäytti odotetut kesän ja syksyn tapahtumat vielä kerran. Jouduimme peruuttamaan elokuun 18. päivälle suunnittelemamme Sotainvalidipäivän juhlan Veljeskoti Hyvinvointi Sammossa. Samoin järjestäjät ovat peruneet Ristijärvellä pidettäväksi suunnitellun Kainuun maanpuolustusjuhlan ja veteraanien kirkkopäivän jo toistamiseen. Tätä kirjoittaessa viimeisimmässä THL:n koronavirustiedotteessa Kainuun koronavirustilanne on maan pahin yhdessä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kanssa, sillä erotuksella, että tartuntojen määrä Kainuussa oli nousussa. Vaikka valtakunnalliset THL:n tilastot eivät näytä Kainuun osalta hyviltä, niin kun asiaa tarkaste- lee yhtään tarkemmin, niin huomaa, että me olemme lähellä paluuta normaaliaikaan. Viimeisen kahden viikon aikana tartunnan saaneista 99 %:a on alle 80-vuotiaita, pääosin rokottamattomia. Rokotetut ikäihmiset ovat siis hyvin suojassa epidemialta. Valo jo loistaa tunnelin päästä. Kainuun soten pandemiapäällikkö Olli-Pekka Koukkari kertoo Kainuun soten syyskuun 6. päivän tiedotteessa, että ”vaikutelmana on että tilanne on rauhoittumassa, mutta yhden rauhallisen viikonlopun perusteella ei voi vielä ennustaa mihin suuntaan tilanne kehittyy.” Rokotukset kuitenkin etenevät Kainuussa suunnitellusti. Kaikista kainuulaisista 12 vuotta täyttäneistä 84,2 %:a on saanut ensimmäisen rokotteen. 65,3 %:a on rokotettu kahteen kertaan. Soten mukaan Kainuu on nyt noin 9 500 tehosteannoksen päässä valtioneuvoston uudistetun hybridistrategian tavoitteesta, joka voidaan saavuttaa jo lokakuun aikana. Tavoitteena on avata yhteiskunta, kun rokotusten kohdeväestön (12 vuotta täyttäneet) vähintään 80 %:n rokotuskattavuus saavutetaan tai kaikilla halukkailla kohdeväestöön kuuluvilla on ollut mahdollisuus saada kaksi rokotetta. Rajoitustoimien alueellinen asteittainen purkaminen aloitetaan jo aiemmin alueellisen tautitilanteen sen salliessa. Tästä selvitään – yhdessä, niin kuin ennenkin. Monet juhlat ja Kajaanin linna komeassa syysmaisemassa. Kuva: Juha Huttunen Toimisto palvelee Kainuun piirin toimisto palvelee järjestöasioissa puhelimitse numeroissa 08 622 485 ja 050 372 5417. Joulujuhla Kutsumme kaikki jäsenemme veteraanien perinteiseen yhteiseen joulujuhlaan Kajaanin Linnantauksen seurakuntakeskukseen lauantaina 11.12.klo 12. Glögiä ja piparia on tarjolla alkaen klo 11.15. Tilaisuuteen järjestetään tarpeen mukaan kuljetukset ilmoittautuneille. Ilmoittautumiset viimeistään perjantaina 3.12. toiminnanjohtajalle p. 050 3725417. tapaamiset suunniteltuamme ja peruttuamme vihdoin on näkymä, että voimme myös toteuttaa perinteiset tilaisuutemme ja juhlamme. Viettäkäämme pitkän odotuksen jälkeistä yhteistä joulujuhlaamme turvallisin mielin joulun sanomaan keskittyen. "Talvella murheita muisteta ei, talvella paljon on lunta, muistoja kauniita katsellaan, riemuja vanhoja riemuitaan, nähdähän kesästä unta." – Eino Leino Neuvontapalvelu Neuvontapalvelu toimii normaalisti. Koronaepidemian hellittäessä teemme myös kotikäyntejä enenevässä määrin. Neuvontapalvelu opastaa sotainvalideja, heidän puolisoitaan ja leskiään, sekä omaisiaan sotainvalidien, heidän puolisoidensa ja leskien lakisääteisten etuisuuksien, kuten tarvittavien kotona selviytymistä edistävien avopalveluiden, avustusten, laitos- ja avokuntoutuksen ja jaksoittaisen ja jatkuvan laitoshoidon hakemisessa. Neuvontapalvelu auttaa jäseniä ja heidän läheisiään puhelimitse, sähköpostitse ja tarvittaessa kotikäynneillä, Kajaanin toimistolla ja Hyvinvointi Sammossa Kuhmossa. Neuvontapalvelua Kainuussa ja Vaalassa tekevät toiminnanjohtaja Juha Huttunen p. 050 372 5417, juha.huttunen@ sotainvalidit.fi ja veljeskoti Hyvinvointi Sammon palveluneuvoja Päivi Ahonen p. 044 745 2266, paivi.ahonen@kalevalankk.fi sekä palveluneuvoja Leena Uhlbäck p. 0400 593 120 leena.uhlback@kalevalankk.fi. Valoisaa syksyä toivottaen, Juha Huttunen toiminnanjohtaja

38 Piirit toimivat Vuosikokous Piirin vuosikokous pidettiin Selkämeren sairaskodin/Geritrimin lasitetussa terassissa Kristiinankapungisa 25.5.Läsnä oli 15 henkilöä. Puheenjohtaja Markku Ranta Yhteistä kesäjuhlaa veteraanien kanssa juhlittiin 24.8 Pörkenäsissä, Pietarsaaressa ja paikalla oli 48 henkilöä. Kesäjuhlaan Lindin kasvihuoneravintolaan Närpiössä 2.9. kerääntyi 32 henkilöä. Saimme hyvää ruokaa ja muusikot viihdyttivät meitä pirteällä musiikilla. Veljespappi Tor-Erik Store piti hartauden ja Markku Ranta ja veteraanipiirin uusi puheenjohtaja Bertel Widjeskog esittivät piiriensä tervehdykset. Monika Julin Juhlaväki Närpiössä. Vas. Heikki Vesterlund, neuvontapalvelutyöntekijä Carola Lagerström, Eero Kotoneva ja Matti Nisula. Heikki Vesterlund sai liiton pienoislipun vapaudenristin tunnuksin ja nauhoin. Kuvassa myös veljespappi Tor-Erik Store. Pixabay Sotainvalidilesket Lea Ådjers ja Lempi Naski nauttivat hyvästä ruoasta kesäjuhlassa Närpiössä. Vietettyjä juhlia Pixabay RANNIKKO-POHJANMAA Jeansborgintie 1 A, 66900 Uusikaarlepyy Puh. 050 382 5257 avasi kokouksen ja luovutti mitaleita. Sotainvalidi Heikki Vesterlund (Kristiinankaupunki) sai liiton pienoislipun vapaudenristin tunnuksin ja nauhoin ja samalla hänestä tuli veljesliiton Kunniakerhon jäsen. Sotainvalidi Magnus Enkulla (Skaftung) sai liiton suuren ansiomerkin ja sotainvalidi Nils Sigg (Närpiö) sai postuumisti liiton ansioristin. Hän menehtyi 102-vuotiaana muutama päivä ennen vuosikokousta. Vuosikokouksessa Markku Ranta valittiin uudelleen piirin puheenjohtajaksi vuodelle 2021. Myös Wolf Enbacka jatkaa varapuheenjohtajana. RUOTSI Slakthusplan 3, 2 tr, 12162 Johanneshov, SE Puh. 00 46 705 630 373 Terveiset piiristä! Suomen Sotainvalidien Ruotsin piirin vuosikokous pidettiin 16.8., pari päivää ennen liittokokousta. Anssi Pajuvirta jatkaa piirin puheenjohtajana, nyt pienemmässä hallituksessa, johon saadaan uutena jäsenenä Ari Haverinen. Taloudellisesti jatketaan säästötoimeenpiteitä, joilla varmistetaan toiminta tulevaan vuosikokoukseen. Toiminnanjohtaja Juha Joki edusti piiriä 19.8. Veljesliiton liit- tokokouksessa, jossa Marja-Liisa Taipale valittiin jatkamaan liiton puheenjohtajana. Ruotsin piirin postiosoite on nykyään sama kuin käyntiosoite: Slakthusplan 3, 2tr, 121 62 Johanneshov Toiminnanjohtaja Juha Joki on tavoitettavissa arkipäivisin 9–15 numerosta +46 7056 30373 tai juha.joki@krigsinvaliderna.se Hyvää syksyn jatkoa, voikaa hyvin! Juha Joki Anssi Pajuvirta jatkaa Ruotsin piirin puheenjohtajana. Kuvassa hänellä on Vapaa Fri-nauha. Suomen Suurlähetystön uusi suurlähettiläs on Maimo Henriksson, joka toimi 2010-2014 samassa tehtävässä Oslossa.

Kirjaesittely 39 Puolustusvoimien lääkintähuollosta sotavuosina Lääkintäeversti Ilkka Mäkitien tutkimuksen tarkoituksena on esittää kattava kokonaiskuva puolustusvoimien lääkintäjärjestelyistä talvi- ja jatkosodassa sekä Lapin sodassa. Lääkintähuollon esittely onkin kirjassa hyvin perusteellista perustuen muun muassa Kansallisarkiston sotapäiväkirjoihin ja muihin asiakirjoihin. Mäkitie esittelee teoksessaan, miten puolustusvoimien lääkintähuolto oli suunniteltu ja miten se toteutui sotien aikana. Haavoittuneen sotilaan kuljetus ja hoito etulinjasta jsp:lle sekä mahdollisesti kenttäsairaalaan ja koti-Suomen sotasairaalaan on kerrottu seikkaperäisesti. Tämän lisäksi on selvitetty, miten lääkintähuolto toimi eri rintamasuunnilla sekä meri- ja ilmavoimissa sekä miten lääkintämateriaalihuolto järjestettiin. Nämä on erikseen esitelty talvi- ja jatkosodan sekä Lapin sodan osalta. Talvisodan aikana Suomeen saapui ulkomaisia ambulansseja eli liikuteltavia kenttäsairaalayksiköitä, jotka on myös esitelty kirjassa. Jatkosodan ajalta on selvitetty erikseen kaukopartioiden lääkintähuolto, veripalvelu, sotavankien lääkintähuolto ja terveyden- huolto Itä-Karjalan Sotilashallintoalueella. Tiukkaa asiatekstiä elävöittävät aikalaismuistelut. Kirjassa esitellään omissa pääluvuissa myös tyypilliset ”Sotilaiden sairauksia” ja ”Sotavammat”. Viimemainitun pääluvun alaluvussa ”Sotavammaisten kuntouttaminen” käsitellään Sotainvalidien Veljesliiton ja sen hoitolaitosten toimintaa sekä muun muassa pysyvästi vammautuneiden määriä. Lähteinä ei valitettavasti ole käytetty Veljesliiton julkaisemia uusimpia tutkimuksia, mistä on seurauksena epätäsmällisyyksiä ja osin virheellisiä tietoja. Lähes kuusisataasivuinen teos on erinomainen viime sotien lääkintähuoltoa käsittelevä perus- ja hakuteos, josta on varmasti paljon hyötyä aihetta jatkossa tutkiville. Kirjan tekstissä ja liitetiedoissa on perusteelliset taulukot sotasairaaloista ja kenttäsairaaloista sekä sairaala- ja sairasjunista. Niistä on apua monille omaisille, jotka pyrkivät selvittämään sotainvalidin ”sotatietä” myös haavoittumisen jälkeen. Markku Honkasalo Ilkka Mäkitie Puolustusvoimien lääkintähuolto sotavuosina. Terveydenhuolto tulikokeessa 1939– 1945. Helsinki 2021, 589 s. Hengellisen työn virikepäivät: Avoimena perinneaikaan Sotainvalidien Veljesliiton Sotaveteraani- ja rintamaveteraaniliiton hengellisen työn virikepäiviä vietettiin Kalajoella. Päivien teemaksi oli valittu ”Avoimena perinneaikaan”. Suunnitelman mukaan nämä piti olla viimeiset yhteiset toimintapäivät. Kalajoen hengessä esitettiin painavia alustuksia ja syvällisiä keskusteluja. Hengellisen työn merkitys on entistä vaikuttavampi korkeaan ikään selviytyneille veteraaneille, miehille ja leskille. Päivien työskentelyn antina toimikunta päätti järjestää ensi vuonna virikepäivät Kuopiossa. Siellä Savon hengessä päivitetään virikepäivien tulevaisuus. Arvokkaassa pääjuhlassa avasi sodan haavoja tohtori Erkki Kujala, joka on päivätyön tehnyt Ylen toimittajana ja monista luottamustehtävistä painokkain on ollut kirkolliskokouksen jäsenyys. Sodan pitkään varjoon liittyi se, ettei Halsuan syrjäkylän poika päässyt aikanaan oppikoulun polulle. Monessa kodissa jouduttiin kokemaan vaaranvuosina työn ja nälän läsnäolo isän ollessa rintamalla. Yleinen ilmapiiri painoi jälkensä jokaiseen lapseen, mikä on vaikuttanut vuosikymmeniä. "Sodan sukupolvi kasvatti työn eetoksen ja siihen liittyi rohkaisu selviytymiseen. Näillä rakennettiin hyvä yhteiskunta", vakuutti Pohjanmaan kasvattama tohtori. Liittojen hengellisen työn puheenjohtaja Jaakko Simojoki tiivisti isänsä kokemuksen talvisosan jälkeen, ”olen pudonnut todellisuuden pohjalle”. Kansa jaksoi yhdessä taistella perusarvojensa tukemana Jumalaan luottaen. Yhteinen perinne rohkaisee veteraanien ystäväjoukkoa palvelemaan kristillisten arvojen hengessä. Aaronin siunauksen sanojen johdattamana emeritus arkkipiispa Jukka Paarma puhui arkimessussa Kalajoen kirkossa hengellisen työn merkityksestä. Se tapahtuu aina kasvokkain niin suhteessa Jumalaan kujin myös sodan taistelut kokeneisiin ikäihmisiin. Veteraanivastuun kantajat saavat vastaanottaa Jumalan hyvyyden sanan ja sakramentin välityksellä. Se antaa voimaa palveluun kunniakansalaistemme parhaaksi. Sotainvalidien luottamuspappi, rovasti Raimo Kittilä koki saaneensa päivien antina virikkeitä palveluun Saarenvireessä ja seurakunnissa. Evankeliumin siunaus on yhä parhain lahja itsenäisyyden ja vapauden säilyttäneille ikäihmisille. Paavo Korteniemi Tohtori Erkki Kujala on tallentanut sodan aiheuttamat kokemukset ja selviytymisen tarinat tutkimuksiinsa.

40 95 vuotta – eikä vielä tylsää päivää Aarne Rautiola, 95-vuotias sotainvalidi istuu valoisassa kodissaan Rovaniemellä ja kertoo elämänsä eri vaiheista tarkasti kuin eilistä muistellen. Hän on kokenut arjen maatilalla, sodan ja pula-ajan, kaksi onnellista avioliittoa ja virkeät vanhuuspäivät. - Kun ajattelen vaikeita aikoja sodassa ja sen jälkeen, ja kuinka tällaisen lyhyen ihmisiän aikana olen nähnyt, kuinka suuri muutos on tapahtunut. Se on pysyvä kiitollisuuden aihe mielessäni, Aarne toteaa. Aarne Rautiola kasvoi Ala-Torniolla 8-lapsisessa maalaistalossa, jossa oli karjaa, maitoa myyntiin ja viljaa omiin tarpeisiin. Aarne kuvailee arkea samanlaiseksi kuin muissakin lähistöllä olevien talojen elämä. Omavaraisuus olikin tuohon aikaan suureksi avuksi, kun ruoasta oli pulaa. Kiertolaisia ei heidän perällään ollut mutta joskus he lähettivät sukulaisilleen maitoa ja leipää kaupunkiin. Kaikesta oli pulaa koko ajan. Sota-aikana pulaa tuli työvoimasta, minkä Rautiolankin perhe sai huomata, kun isä kaatui sodassa vuonna 1941. - Se oli vaikeaa aikaa, tietysti ennen kaikkea äidille. Saimme kuitenkin hyvää elämää elää siitä huolimatta, ettei isä ollutkaan vaikuttamassa kasvatukseen. Omavaraisuus auttoi arkea Naapurit auttoivat toisiaan maataloustöissä sen, minkä omilta töiltään pystyivät, mutta työvoimapula oli yleistä, kun miehet olivat sotaväessä. Sota ja kokemukset rintamalla vaikuttivat nuoren miehen elämään, mutta varsinaisesti hänen haaveisiinsa tulevaisuudesta ja ammatista se ei vaikuttanut, sillä hänen nuoruudessaan sellaista ei juurikaan ajateltu. - Ei siihen aikaan ollut tullut mieleen kovinkaan paljon se, että mitä minä isona teen vaan kaikki aika meni kotitöissä. Jos tulevaisuutta pohdittiin, niin kyllä se perustui elämän jatkumiseen samanlaisena eli viljellään maata ja kasvatetaan karjaa. Omavaraisuusastetta piti saada nostettua mahdollisimman korkealle, kun kaikesta tavarasta oli pulaa: leipä oli kortilla, suola oli kortilla, kahvia ei saanut ollenkaan ja kaikista muistakin elintarvikkeista oli pulaa. Mutta maalaistalossa ravintoa ja ruokaa tuli oman tuotannon kautta. Ja myytäväksi oli maitoa, josta raha tuli, Aarne kertoo. Aarne Rautiolan sotatie käynnistyi syyskuussa vuonna 1943 kutsunnoilla Torniossa ja sieltä lopulta Varkauteen, jossa hänestä tuli panssarivaunun kuljettaja. Koulutus jatkui kesään 1944 asti. - Kun Kannaksen torjuntataistelut alkoivat, alettiin meitä nuoria meihiä tarvita rintamalle ja minutkin siirrettiin Ihantalan rintamaosalle osallistumaan torjuntataisteluun. Välillä käytiin Vuosalmellakin tekemässä pieniä vastaiskuja vihollisen asemia vastaan. Siihen asti oltiin, että saimme tiedon välirauhasta. Heidän joukko-osastonsa siirrettiin Moskovan rauhan pohjoispuolelle ja he tulivat Ihantalasta Lauritsalan kauppalaan ja sieltä myöhemmin Lappeenrannan kasarmeille. Pari viikkoa miehet odottivat uusia tehtäviä, kunnes he saivat määräyksen mennä kohti pohjoista. Panssarivaunut laitettiin junaan ja lähdettiin Ouluun ja saksalaisten perään. Aarne Rautiola lukee paljon. Hän on iloinen siitä,että näkee vielä hyvin. Tuhottu Lappi Hävitetyn Lapin näkeminen oli kova paikka. - Kyllä se kauhistutti ja tuntui hirveän pahalta. Vielä ennen kuin lähdin sotaväkeen toimi kotiseudullani saksalainen tukikohta, hevossairaala, johon lähetettiin rintamalta hevosia hoidettaviksi. Nämä saksalaiset kävivät kylän taloissa kylästelemässä ja juttelemassa. Niistä muodostui pysyviä ystävyyssuhteita. Aarne kertoo itseään hiukan vanhemmasta, vapaaehtoisena Saksan armeijaan liittyneestä itävaltalaismiehestä, joka kylästeli usein heidän kotonaan. Yhteys mieheen säilyi vuosikymmeniä ja hän vieraili Suomessa ja Aarnenkin luona Rovaniemellä juhliessaan 70-vuotispäiväänsä. - Oli oikein mukavaa nähdä häntä pitkästä aikaa. Hän ihmetteli nähdessään, kuinka täällä on voitu jaksaa nousta ylös siitä tilasta, jossa olimme sota-aikana. Hän koki sen suurena ihmeenä. Aarne muistaa heidän keskustelleensa ennen Lapin sotaa siitä, kuinka Aarne paheksui Saksan Itävallan miehittämistä, kun taas itävaltalaismies piti sitä oikeutettuna. Ikämiehenä hänen käsityksensä oli kuitenkin muuttunut täysin. - Sota-aika on sellainen, ettei tavallisella kansalaisella ole valinnan vapautta vaan pitää tehdä niin, kuin maassa sen tilanteen mukaan tarvitsee toimia, Aarne toteaa. Vaaratilanteita riitti Sotilaiden eteneminen Lapissa saksalaisten tuhoamilla reiteillä oli hidasta. Milloin heidän piti odottaa pioneereja rakentamaan uusia siltoja räjäytettyjen tilalle ja milloin etsiä kiertoteitä miinoitettujen tilalle. - Simojoen silta oli tuhottu ja meidän oli tarkoitus korjata se omin voimin. Saksalaiset olivat tuoneet sillan yläpuolelle korjaustarpeita. Meidän upseerit eivät hoksanneet ajatella, että se olisi syötti, joten komppanian miehet pantiin haalaamaan joesta tukkeja ylös. Kun ensimmäistä vedettiin ylös, astui köydessä ensimmäisenä ollut mies hyppymiinaan, joka räjähti. Tämä mies menetti siinä henkensä, toinen haavoittui vaikeasti. Minä olin ehkä kolmas tai neljäs mies siinä köyden päässä eikä mulle käynyt kuinkaan. Siihen loppui meidän korjausurakka. Pioneeriporukka tuli ja puhdisti rantatöyräältä. satoja miinoja. Se oli ihan onnenkauppaa, ettei meidän miehiä mennyt siinä enempää. Toinen vaaratilanne oli Rovaniemen pohjoispuolella, kun Aarnen vaunun vaihdelaatikkoon tuli pieni korjaustarve. Hän meni perässä tulevan vaunun luo kertomaan viasta ja kehotti heitä odottamaan viitisen minuuttia, jonka jälkeen matka voisi jatkua. Miinojen vuoksi heille oli annettu tiukka kehotus

41 pysyä ajouralla. - Vaunun johtaja kaiketi unohti ohjeen tai luotti onneensa, kun hän sanoi kuljettajalle, että me ei jäädä odottelemaan vaan ajetaan metsän kautta takaisin tielle. Juuri kun vaunu oli nousemassa metsästä tielle, ajoi telaketju miinaan ja räjähti. Vaununjohtaja, joka oli juuri räjähdyshetkellä hyppäämässä vaunusta maantielle, sai pahan sirpaleosuman ja kuoli siihen paikkaan. Vaunun kuljettaja invalidisoitui, Aarne muistelee. Miehet jatkoivat Sodankylään asti, jonne talven tulo heidän matkansa katkaisi. Paluumatkan he ajoivat vanhoja jälkiään Ouluun, jossa panssarivaunut kuormattiin tavarajunaan ja kohti Parolaa, jossa ne ovat tänä päivänäkin. Siihen päättyi Aarne Rautiolan sotatie. - En koskaan pelännyt sodassa, sitä olen ihmetellyt usein. Johtuiko se sitten siitä, että olin niin nuori. Huoli oli pikemminkin siitä, kuinka äiti jaksaa kotona ja saa töitä tehdyksi, Aarne pohtii kotisohvallaan. lidi, saa kulumaan hyvin. Hän käy melkein päivittäin lähistöllä Rovaniemen veljeskodissa Lapin kuntoutuksessa ruokailemassa ja tapaamassa tuttuja. - Lähteminen – sekin tuo aina pienen muutoksen arkeen. Ateriapalvelu toimii moitteettomasti ja saisin ruoat kotiinkin mutta mukavampaa on käydä paikan päällä syömässä. Hänellä on tapana ottaa kahden viikon kuntoutusjaksonsa niin, että yöpyy veljeskodilla, jos oma huone onnistuu. Muussa tapauksessa hän tulee yöksi kotiin, sillä Aarne asuu lähellä. Virkeä mies on onnistunut pitämään itsensä aktiivisena ja päiviensä sisällön mielekkäänä. - Saan ajan kulumaan aina hyvin. Olen usein sanonut, etten tunne pitkästyväni mitenkään. Ei ollenkaan tunnu siltä, että mitähän tässä tekis, koskaan. Jos näkö olisi huono, niin se tietenkin rajoittaisi paljon, kun lukeminen ei onnistuisi. Koulujen kautta työuralle Aarne Rautiola pitää sotainvalidien huoltoa varsin onnistuneena. Hän saa kotiinsa kaikki tarvittavan avun ja palvelut. Kun sota päättyi, oli Aarnella kiire päästä kotiin ja töihin. Hänen äitinsä oli hyvissä voimissaan ja jatkoi itse maatilan pyörittämistä, joten Aarnen piti keksiä itselleen muita töitä. - Isävainaa kertoi, että tulevaisuudessa täytyy ammatti hankkia koulutuksen kautta ja se jäi mulle mieleen aivan pysyvästi. Rupesin opiskelemaan kotona ja hankin opettajan, joka vähän minua valisti matematiikassa. Tammikuussa 1947 pääsin tekniseen kouluun opiskelemaan, josta valmistuttuani sain heti työpaikan Lapin maanviljelysinsinööripiiristä. Sieltä sitten Tielaitoksen palvelukseen ja tielaitokselta tulin Rovaniemen kaupungin virkaan kaupungin katurakennusmestariksi ja siinä hommassa olin eläköitymiseen asti. Hiljalleen sodan päätyttyä yhteiskunnassa tapahtui iso muutos, kun pula-aika saatettiin vihdoinkin hiljalleen jättää taakse. - Kyllä se tuntui hyvältä. Siinä oli sellainen toiveiden täyttymys, kun alkoi olla tavaraa enemmän tarjolla kuin mitä oli varaa ostaa. Hyvältä se tuntui ja varmasti helpotus oli hyvin laajaa. Ei tarvinnut kärsiä enää tavaran puutteesta vaan pikemminkin rahan puutteesta, Aarne naurahtaa. Monta aihetta kiitollisuuteen - Monien vanhojen ja sairaitten ihmisten tilanne voi olla huono, vaikka valtaosalla ovat asiat hyvin. Palvelut maksavat jonkin verran, ja jos on peruseläkkeen varassa, ei niitä pysty paljoa tilaamaan. Sotainvalideilla on sinänsä muita parempi tilanne, että saamme kotiin tuotavat palvelut ilmaiseksi ja monet muutkin palvelut Valtiokonttori invaliditeetin perusteella maksaa. Pula-aika muistaen on todella hienoa, että tällaiset asiat toimivat, Aarne kiittelee. Hän on huomannut, että viitsiminen on tärkeää, sillä kotiin jääminen olisi houkuttelevaa, mutta voisi käynnistää nopeasti kierteen, jossa kunto laskisi, tasapaino heikkenisi eikä järkikään enää leikkaisi, jos ei ketään tapaisi. - Olen tavattoman kiitollinen, ja uskon siihen, että minun elämässä on ollut johdatusta. Kaikki ei ole mennyt aivan niinkö olen halunnut, mutta kaikki on mennyt parhain päin. Koen elämäni sujuneen hyvissä merkeissä ja olen siitä iloinen ja onnellinen. Ja siitä, että palveluverkosto toimii minun kohdalla hyvin, hän lisää. Marja Kivilompolo Rakkautta ja hyvää arkea Aarne tutustui siskonsa ystävään Inkeri Husaan, jota hän pyysi kesällä 1949 kanssaan Aavasaksalle juhannuksen viettoon. Saman vuoden jouluna pari jo vihittiin. Heidän perheeseensä syntyi kolme poikaa ja elämä oli hyvää. Aarne jäi leskeksi vuonna 1996 Inkerin sairastuttua vakavasti. Myöhemmin Aarne avioitui uudestaan Eeva Peltoniemen kanssa, joka nukkui pois 11 vuotta sitten. - On ollut raskasta saatella kaksi rakasta vaimoa hautaan, mutta hyvää elämää sain elää kummankin kanssa, Aarne sanoo liikuttuneena. Aikansa Aarne Rautiola, 20 %:n sotainva- Aarne Rautiolan kotia koristaa yhden pojan ulkomailla vaihto-oppillasaikanaan maalaama taulu.

42 Översättning: Henry Byskata KRIGSINVALIDEN Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund 3 / 2021 Ledare Efter förbundsmötet Jag är glad och nöjd över att vi i medlet av augusti kunde hålla Krigsinvalidernas Brödraförbunds 67:e förbundsmöte, som redan en gång hunnit framflyttas. Det var verkligen viktigt att vi ändå kunde samlas efter coronabegränsningar som länge fortgått och medan de ännu delvis pågick, att vi fick träffas ansikte mot ansikte och fatta beslut, som för vår organisations verksamhet på överenskommet sätt framåt. Jag förnam vid förbundsmötet en positiv, förtroendefull och stark stämning. Deltagarna följde noggranna säkerhetsarrangemang, eftersom hälsotryggheten var ett villkor för att mötet kunde hållas. Tack till er alla, som var närvarande. Jag gladdes mycket också över det att flera krigsinvalider var närvarande på förbundsmötet. Deras närvaro är alltid en hederssak och påminner oss om vår organisations långa och ärorika historia: påminner oss om hur man i en organisation, som krigsinvaliderna själva har grundat, under årtionden gemensamt varit verksamma solidariskt i sann brödraanda. Visserligen har man ibland dryftat saker och ting ur olika synvinklar, men ändå så att man strävat till samma mål. Inom organisationen har man gått till väga på ett vittomfattande sätt och man har handlat självständigt på brödra-, intresseoch servicefronten. I en publikation från 1950-talet läste jag, att ”krigsinvaliderna i sina svårigheter ingalunda har velat göra sig beroende enbart av möjliga understöd, utan de har ända från början strävat också till en personlig företagsamhet för att förbättra sin ställning och service. På så sätt har många verksamhetsformer uppkommit och utvecklats, bland vilka denna gång den i Helsingfors verksamma Biljett-tjänsten presenteras." Så här skildrade man krigsinvalidernas aktivitet, företagsamhet och idérikedom genast efter förbundets grundande. Som exempel har man i artikeln tagit Biljett-tjänst (Lippupalvelu), vars verksamhet senare såldes vidare. Det finns talrika motsvarande exempel, eftersom samma aktiva förmåga och vilja att gripa sig an saker och ting har burit och fört organisationen framåt under hela den tid den varit verksam. Man har inte vilat på lagrarna, när det varit fråga om medlemskårens intressen. Och inte vilar man ännu heller. Under årtiondenas gång, när medlemskårens ålder har tilltagit och de egna krafterna sinat, har staten burit sitt ansvar genom att utvidga täckningsområdet gällande förmåner till att bättre motsvara krigsinvalidernas behov. Tyngdpunkten i förbundets intressebevakningsarbete ligger nu på rehabiliteringen av maka- och änkemedlemmar. De har utfört ett betydelsefullt arbete vid sidan av sina män. Därför strävar vi till att hjälpa också dem. Åren har förflutit i tecknet av ett förtjänstfullt organisationsarbete, som upplevts som viktigt. Nu befinner vi oss i ett nytt skede. Vid förbundsmötet rådde gällande riktlinjerna för detta en god, samfälld anda och så också vid det förbundsfullmäktigemöte som hölls före förbundsmötet. Vi leder förbundet framåt enligt uppgjord linjedragning. Vi gör det på ett kontrollerat sätt så att vi anpassar vår verksamhet för vår medlemskårs del beaktande de kringliggande faktorer som påverkar en situation som ständigt förändras. Vi gör det med behärskning och på ett värdigt sätt, så som det anstår en dylik organisation. Jag är också glad och tacksam över att jag för en tredje mandatperiod valdes att fortsätta som ordförande för förbundet. Det är en stor ära och glädje för mig. Det är ett privilegium att få utföra detta arbete tillsammans med alla dem som på ett eller annat sätt är med i vår verksamhet. Låt oss således fortsätta i god samarbetsanda framåt till vår medlemskårs bästa. Vi gör det och samtidigt förbereder vi oss för den stundande traditionstiden. Jag önskar er alla en god hälsa och en solig höst! Malla Taipale Juristen Kommer maka- och änkerehabiliteringen att utvidgas? Krigsinvalidernas Brödraförbunds målsättning är att utvidga maka- och änkerehabiliteringen. I detta nu kan en dylik rehabilitering via statsmedel erhållas endast av makor och änkor till krigsinvalider med en grad av men om minst 30 %. Förverkligandet av förnyelsen skulle förutsätta att man i statens budget finge in en tilläggsfinansiering eller åtminstone att anslaget skulle återställas till nivån för år 2020 på 2,5 miljoner euro. Finansministeriet förslår, att anslaget för makarehabiliteringen år 2022 skulle uppgå endast till 1,69 miljoner euro. Om förslaget inte ändras vid regeringens budgetria, blir den erforderliga finansieringen beroende på besluten under riksdagens höstsession. Genom en rehabilitering skulle samhället kunna stöda makornas och änkornas funktionsförmåga och boende i hemmet. Man har inga exakta uppgifter gällande antalet kvarlevande änkor till krigsinvalider med milda skador, eftersom dessa änkor inte ingår bland dem som lyfter kontinuerlig servicepension enligt militärskadelagen. Bland förbundets makamedlemmar uppgår deras antal uppskattningsvis till ca 2 000. I praktiken använder sig endast en del av dem som är berättigade till rehabilitering av denna möjlighet, något som på ett väsentligt sätt minskar omkostnaderna. Redan under flera års tid har en betydande del av statens anslag till makarehabilitering blivit oanvänd, eftersom förordningen har begränsat rehabiliteringen till att omfatta endast de gravt skadade krigsinvalidernas makor och änkor. Seppo Savolainen

43 Ställningstagande vid krigsinvalidernas brödraförbunds förbundsmöte 19.8.2021 Krigsinvalidernas Brödraförbund och dess medlemsföreningar har redan i över åttio års tid arbetat till förmån för dem som sårats under kriget och för deras familjer. Behovet av detta arbete fortsätter ännu under de närmaste åren, eftersom det ännu idag ibland oss lever ca 800 krigsinvalider och närmare 4 000 av deras änkor. Att trygga servicen för de i medeltal över 96-åriga krigsinvaliderna på deras ålderdom förutsätter, att de erhåller tillräcklig öppen service inom social- och hälsovården och också annat stöd de behöver. Också i fortsättningen behövs förbundets och dess medlemsföreningars arbete gällande intressebevakning för att försäkra sig om att servicen förverkligas visavi service till krigsinvaliderna och också till deras makor och änkor. En betydande del av krigsinvalidernas makor och änkor blir alltjämt utan rehabilitering. Dessas stöd till krigsinvaliderna har varit av utomordentlig betydelse. Krigsinvalidernas Brödraförbund anser det vara viktigt, att den rehabilitering som är avsedd för åldrande makor och änkor utvecklas och utvidgas till att stöda deras vardag. Den sakkunniga vård som krigsinvalidernas brödrahem erbjuder och den rådgivningsservice dessa ansvarar för har en central ställning, så att livets slutperiod för krigsinvaliderna och deras makor och änkor kan vara tryggad. Det är statsmaktens skyldighet att se till att denna service också i fortsättningen står till buds överallt i Finland. Behovet av stöd till krigsinvaliderna och makamedlemmarna är fortlöpande. Krigsinvalidernas Brödraförbund och dess medlemsföreningar använder sina tillgångar under krigsinvalidernas livstid till förmån för dem och makamedlemmarna. När man anpassar verksamheten att motsvara en minskande medlemskår och tillgångar, vill man samtidigt försäkra sig om att kontakterna upprätthålls till hela medlemskåren. I traditionell brödraanda stöder man dem som är svagast, vid behov genom att ge brödrahjälp också över avdelningsoch distriktsgränser. När krigsinvaliddistrikten upplöses övergår ansvaret för understödsarbetet på krigsinvalidernas traditionsföreningar. Juristen Förändringar i social- och hälsovårdens kundavgifter Bashälsovårdens dvs hälsovårdscentralernas sköterskemottagningar övergick till att vara avgiftsfria i början av juli. Gällande avgifterna för serviceboende å sin sida tillämpas nu två slags betalningsgrunder beroende på huruvida det är fråga om vanligt serviceboende eller effektiverat serviceboende. Gällande avgifter för vanligt serviceboende utfaller avgifterna på samma sätt som gällande avgifter för service som är kontinuerlig och ges i hemmet. Avgifterna för effektiverat serviceboende utfaller långt på samma sätt som avgifterna för långtidsanstaltsvård. Vanligt serviceboende Avgiften för långtidsserviceboende, som kommunen enligt socialvårdslagen skall anordna, byggs på enahanda grunder upp tillsammans med avgifterna för hemservice. Avgiften utfaller enligt antalet servicetimmar, klientens betalningsförmåga och familjens storlek. Kommunen får dessutom bära upp en skälig avgift för stödande service som sammanhänger med serviceboendet. Boendekostnaderna skall betalas av klienten och kostnaderna avdras inte när man avgör avgiftens storlek. Effektiverat långtidsserviceboende Förändringar i avgiftstaket fr o m 1.1.2022 Service som har med avgiftsgränser att göra är avgiftsfria efter att taket nåtts fram till kalenderårets utgång. Förändringar som berör avgiftstaket träder i kraft i början av år 2022. Utöver service som redan berörs av avgiftstak är nu ny service som berörs av taket följande: • avgifter som uppbärs för munhälsovård för undersökning och vård med undantag för tandtekniska omkostnader • bashälsovårdens avgifter som uppbärs för åtgärder inom mun- och käkspeci- Också i fortsättningen uppbär man av krigsinvaliderna endast boendekostnaderna för effektiverat serviceboende, eftersom förnyelsen inte inverkar på den service staten ersätter. Av andra klienter uppbärs en månadsavgift, som utfaller enligt nettomånadsinkomster. Avgiften får uppgå till högst 85 procent av nettomånadsinkomsterna, från vilka man först har avdragit i lagen stadgad summa, bl. a. skäliga boendekostnader. Nytt är i en i lagen stadgad summa förpersonligt bruk som skall kvarstå för klienten. Summan är gällande effektiverat serviceboende minst 164 euro per månad. alsjukvården avgifter för tillfällig hemsjukvård och tillfällig sjukhusvård i hemmet • också avgifter som uppbärs för enskild terapi av olika slag. Klienten äger fortsättningsvis själv följa upp avgiftsnivån fram till betalningstaket. I fortsättningen bör det av den räkning som berör klientavgift framgå huruvida den ackumulerar klientavgiften. • Lagen berör kommunala serviceformer Ovan uppräknade förändringar i lagen om klientavgifter berör kommunal social- och hälsovårdsservice samt köptjänster kommunen använder sig av från privata företagare. Förändringarna påverkar inte den avgiftsfria service som ges på basis av militärskadelagen. Målsättningen för lagförändringen är att klienterna inte längre behöver ty sig till utkomststöd för att kunna betala klientavgifterna. Därför betonar man i lagförändringen, att man i relation till utkomststödet prioriterar nedsättningen av klientavgifter och att dessa inte indrivs. Seppo Savolainen

44 Andakt Soldaten bär sin uniform och sin ryggsäck. I ryggsäcken finns både mat och vatten för nödsituationer. Det skulle vara lätt att bära utrustningen med sig under långa marscher och i strid. Det är länge sedan krigets sista soldat har tagit av sig sin ryggsäck. Vilken lättnad var det inte för soldaterna att ta av sig uniformen och ryggsäcken för att övergå till det civila livet. Varje soldat har burit med sig sin ryggsäck under hela livet. Erfarenheterna från tjänstgöringen ute vid fronten finns med hela tiden. Minnen från den tiden har etsat sig fast i minnet för alltid. Svåra minnen dyker upp gång på gång. Det är fråga om livsavgörande ögonblick i den unga människans liv. Många har stått öga mot öga med lidande och död. Det är länge sedan ryggsäcken bars, men varje soldat och lotta som tjänat fosterlandet under krigsåren har ändå burit med sig sina erfarenheter i minnenas ryggsäck Hur ska man orka bära den bördan. Många veteraner har haft svårt att tala om sina erfarneher under alla dessa år. Kanske det har gått bäst att dela med sig av sina tankar till jämnåriga som gått igenom liknande händelser. I Första Petrusbrevet 5:7 läser vi ”Kasta alla era bekymmer på honom, ty han sörjer för er.” Den som kastar bort något gör det med avsikt. Allt det som bekymrar oss i det förflutna får vi kasta bort, så att vi får avstånd till det som hänt. Aposteln Petrus fick kämpa många svåra kamper i sitt liv. Han vandrade från nederlag till upprättelse. Striderna gjorde honom ödmjuk. Därför har vi så mycket att lära oss av aposteln. Jag tror att vi i dagens Finland har mycket att lära oss av den äldre generationen, som upplevt krigstiden. Genom att berätta och dela med sig av erfarenheterna kan veteranerna hjälpa de yngre generationerna att bearbeta sina sorger och strider. Det räcker gott för oss att veta att vi får kasta alla bekymmer på Jesus, då han har all makt och full kontroll på allt som sker. Vi får lita på honom, förtrösta på honom. Han har lovat att vara med oss alla dagar som vi vandrar här på jorden. Han har lovat att han har omsorg om oss. Då vi följer med aktuella händelser i vår värld undrar vi om det finns en väg framåt? Den generation som upplet krigstidens mörker vet att det alltid finns en väg framåt. Vi får fortfarande ta del av Petrus lärdomar:”Kasta alla era bekymmer på honom, ty han sörjer för er.” Brödraprästen Martti Toivanen framförde minnesord över de avlidna och deras minne hedrades med en tyst minut. Senaste års verksamhetsberättelse godkändes i föreliggande form. Resultaträkningen och balansen godkändes och bokslutet för år 2020 fastställdes. De redovisningsskyldiga beviljades ansvarsfrihet. Till ordförande i distriktsstyrelsen återvaldes Jaakko Torppa från Tusby. Som vice ordföranden fortsätter Erkki Tuormaa från Lovisa och Taisto Vanhapelto från Träskända. Övriga ledamöter i distriktsstyrelsen är Kristiina Ikävalko-Alvas från Borgå, Pentti Kinnari från Hausjärvi, Heikki Kontinen från Sjundeå, Kari Levonen från Nummela, Hannu Santti från Vichtis och Aulis Stenholm från Högfors. Innevarande verksamhetsår fortsättes inom ramen för verksamhetsplanen och budgeten, nu godkända av årsmötet. Årsmötet beslöt ta i bruk Brödraförbundets nya modellstadgar för distrikten. I dessa nya stadgar har rösträtt getts åt de stödande medlemmarna. Eftersom mo- dellstadgarna var granskade på förhand, togs stadgarna genast i bruk. Stadgeförändringen har registrerats 23.8.2021. Tor-Erik Store prost, Vasa Pixabay NYLAND Ratavartijankatu 2, 00520 Helsingfors Tel. 040 825 6695 Distriktets årsmöte Årsmötet förlöpte 17.8. i en god anda. Från fyra medlemsföreningar närvar fem befullmäktigade och fyra personmedlemmar i distriktet, samt en skara stödande medlemmar. Brödraförbundets hälsning och information lästes upp av Satu Jelkälä-Blomqvist. Aktuellt Tråkigt nog har man varit tvungen att inhibera största delen av medlemstillfällena på grund av coronapandemin. Krigsinvaliddagen firades lokalt i form av små tillfällen eller så ihågkoms medlemmarna med ett telefonsamtal. Brödraförbundet, distriktsbyrån och övriga veteranorganisationer flyttade här i Böle till en ny verksamhetspunkt och postadressen är i fortsättningen Banvaktsgatan 2 A. Se direktiv för hur hitta till adressen på sidan 5 i denna tidning. Telefonnumret förblir detsamma. Låt oss ta hand om varandra! God hälsa! En vacker fortsättning på hösten Satu Jelkälä-Blomqvist Verksamhetsledare

45 SVERIGE Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Tel. 00 46 705 6303 73 och tryggar därmed verksamheten fram till nästa årsmöte. Verksamhetsledare Juha Joki representerade Sverigedistriktet vid förbundsmötet den 19 augusti i Helsingfors där Marja-Liisa Taipale valdes till att fortsätta som förbundets ordförande. Sverigedistriktets postadress är numera samma som besöksadressen: Slakthusplan 3, 2tr, 121 62 Johanneshov Verksamhetsledare Juha Joki är anträffbar på vardagar 9-15 på telefon +46705630373 eller juha.joki@krigsinvaliderna.se Juha Joki Hälsningar från distrikt! Finlands Krigsinvaliders Sverigeistrikts årsmöte hölls den 16 augusti, endast ett par dagar före förbundsmötet. Anssi Pajuvirta valdes till att fortsätta som ordförande, numera i en mindre styrelse dit Ari Haverinen valdes som ny styrelsemedlem. Distriktet fortsätter att minska sina utgifter Finlands ambassads nya ambassadör är Maimo Henriksson, tidigare har hon bla. tjänstgjort åren 2010-2014 som ambassadör i Oslo. Hon börjar i Stockholm i september. Kust-Österbottens distrikt KUST-ÖSTERBOTTEN Jeansborgsvägen 1 A, 66900 Nykarleby Tel. 050 382 5257 Kust-Österbottens krigsinvaliddistrikt höll årsmöte i Bottenhavets sjukhems/Geritrims nya inglasade terrass i Kristinestad den 25.5. Närvarande var 15 personer. Ordförande Markku Ranta öppnade mötet och delade ut medaljer. Krigsinvaliden Heikki Vesterlund från Kristinestad erhöll förbundets miniatyrflagga med frihetskorsets tecken och band och han blev då också medlem i förbundets hedersklubb. Krigsinvaliden Magnus Enkulla från Skaftung fick förbundet stora förtjänsttecken och krigsinvaliden Nils Sigg från Närpes tilldelades postumt förbundets förtjänstkors. Han avled i en ålder av 102 år några dagar före årsmötet. Krigsinvaliden Magnus Enkulla tilldelades förbundets stora förtjänstmärke på distriktets årsmötet 25.5. Årsmötet återvalde Markku Ranta till distriktets ordförande för år 2021 och likaså fortsätter Wolf Enbacka som vice ordförande. Sommarfest Den 24.8. firades gemensam sommarfest med veteranerna i Pörkenäs, Jakobstad med 48 deltagare och den 2.9. kom 32 deltagare till gemensam fest i Linds kök i Närpes. Vi fick god mat att äta och musikanter underhöll med pigg musik. Brödrapräst Tor-Erik Store höll andakt och Markku Ranta och veterandistriktets nyvalda ordförande Bertel Widjeskog framförde hälsningar från sina distrikt. Monika Julin Folkdans och våffelservering på sommarfesten i Nykarleby sjukhem 26.8.

46 Henkilö Ulla Kannistolle asiakas on ykkönen Ulla Kanniston pitkä ura sotainvalidien palveluneuvojana Kanta-Hämeessä on takana ja eläkepäivät edessä. Pidetyllä ja arvostetulla alansa edelläkävijällä on paljon sanottavaa tärkeästä työstään. Harvemmin tapaa ihmistä, joka on työstään niin innostunut kuin hattulalainen Ulla Kannisto, 65. Hänen työuransa on kestänyt Hämeenlinnan Ilveskodissa yli kolme vuosikymmentä. Lähes 20 vuotta hän on ollut päätoiminen palveluneuvoja. Hattulassa asuva Ulla Kannisto lähti eläkkeelle tyytyväisin mielin, mutta haikeana. Vuosien varrella hänelle on syntynyt hyvin laaja asiakasverkosto, jonka hän tuntee perin juurin. Se ei ole ollut pelkkää työtä. Monet kestävät ystävyyssuhteet eivät katkea Ullan eläkkeellelähtöön. Ilveskodissa Ulla Kannisto aloitti samana päivänä kuin sen toiminta alkoi 1991. Alkuun hän työskenteli perushoitajana kymmenkunta vuotta. Palveluneuvojana hän aloitti vuosituhannen alussa, jolloin koko maahan oli Ilveskodin tapaan rakentumassa Valtiokonttorin rahoittama sotainvalidien neuvontapalvelu. - Se oli minulle huippuhetki. Toiminnalle oli asetettu tietysti raamit, mutta paljon painoi se, että alusta saakka voi improvisoida itse ja ottaa paikalliset tarpeet ja olosuhteet huomioon. Itsenäisyys on minulle työssä tärkeää. Esimiehet ovat aina kannustaneet luoviin ratkaisuihin. Työilmapiiri on ollut hieno ja uskon, että asiakkaiden kannaltakin tuloksetkin ovat olleet hyviä, Ulla muistelee. Lähtö omasta kodista on kipeä ratkaisu Muutokset ovat olleet vuosikymmenien aikana suuria. Parhaiten se ehkä näkyy asiakkaiden elämänolosuhteissa. Kun sotainvalidit aiemmin asuivat pääsääntöisesti omissa kodeissaan, niin myöhemmin heistä lähes kaikki ovat siirtyneet syrjäkyliltä joko lähemmäs palveluja tai suoraan erilaisiin palvelutaloihin. - Ikä on tehnyt tehtävänsä. Mieluiten he olisivat asuneet kodeissaan mahdollisimman pitkään, mutta toimintakyvyn heikentyminen on pakottanut tähän usein kipeään, mutta ymmärrettävään ratkaisuun. Ulla toiminta-aluetta on ollut koko Kanta-Häme. Tutuiksi ovat vuosien varrella tulleet monet talot – isot asunnot ja pienenpienet töllit – kaupungeissa ja ympäri laajaa maaseutua. Olosuhteetkin ovat vaihdelleet. Viime vuodet asiakkaiden kotiosoite on hyvin usein ollut jokin Veljeskoti tai vaikkapa Attendo tai Esperi. - Työni ei ole periaatteessa muuttunut. Pyrin huolehtimaan mahdollisimman hyvin asiakkaideni eduista niin kotona, Ilveskodissa kuin palvelutaloissakin. Se on muun muas- Ilveskodin Salpa-kiven luona on otettu monta valokuvaa. Tässä Ulla on saanut seurakseen päivätoiminnassa mukana olevat Olavi Waldénin (kesk.) ja Veikko Silosuon. sa merkinnyt neuvontahetkiä henkilökunnan kanssa sotainvalidien etuuksista tai Valtiokonttorin sotainvalidien hoitoa koskevista vähimmäisvaatimuksista. Aina ne eivät ole olleet henkilökunnan tiedossa, mutta yhteisymmärrykseen on ollut helppo päästä. Minä olen vieras, asiakas on isäntä Työnsä ehdottomana peruslähtökohtana Ulla on aina pitänyt asiakkaan etua. Kenenkään kotiin hän ei ole mennyt päällepäsmärinä, vaan on kunnioittanut aina asiakkaansa kotikentän koskemattomuutta. -Minä olen ollut sotainvalidin kodissa vieras. Isäntä päättää, mitä hän elämältään haluaa ja mitä tarpeita hänellä on. Kotonaan omissa oloissaan hän tekee ratkaisuja eri tavalla kuin vaikka Ilveskodissa käydessään. Tärkeää on myös, että kotikäynneillä pystyn itsekin kartoittamaan olosuhteet ja näkemään mahdolliset puutteet. Sotainvalidien neuvontatyössä Ulla on tiivistetysti nähnyt tilanteen niin, että käytännön asioista kyllä selvitään, mutta byrokratia ja paperityöt ovat toinen juttu. Siihen hänellä on ollut selkeä ohje: - Sotilasvammalaki on minulla päässäni. Asiakkaan tai palvelutalon henkilökunnan ei tarvitse huolehtia siitä, minä katson, että sen velvoitteet ja henki toteutuvat sotainvalidin käytännön elämässä. Sotainvalidien hoidossa tai hoivassa ilmenneiden epäkohtien taustalla on usein ollut vain tietämättömyys. Se on ollut helppo korjata. Ulla Kannisto ei jaksa olla kehumatta asiakkaitaan. Hänelle on syntynyt kuva ihmisistä, jotka viimeiseen saakka ovat valittamatta vaivoistaan. Omin avuin pyritään selviämään mahdollisimman pitkälle. Asenne on ollut Ullan mielestä hiukan vääräkin. Turha vaatimattomuus ja jopa kunniakysymykset ovat olleet hyvän ja ansaitun vanhuudenturvan esteenä. - Nykyisellään hoiva ja erilaiset palvelut ovat tavoittaneet sotainvalidit ja heidän perheenjäsenensä varsin hyvin. Etenkin alkuaikoina saattoi vastaan tulla sotainvalideja, jotka eivät olleet edes tietoisia yhteiskunnan heille tarjoamista palveluista. On ollut suuri ilo hoitaa heidän asiansa kuntoon. Palveluneuvojana Ulla Kannisto on voinut toimia yhden luukun periaatteella. Asiakas saa keskitetysti kaikki palvelut. Etu säästää aikaa ja vaivoja: asiantuntemuksellaan Ulla voi heti kertoa, mitä kaikkia muitakin kunnallisia ja sosiaalisia palveluja on saatavilla sotainvalidietuuksien lisäksi. Samoja etuja myös veteraaneille Vuoden 2019 alusta neuvontapalvelu laajeni

47 Ulla Kannisto (oik.) on eläkkeellä, mutta Kaisa Kantanen jatkaa Kanta-Hämeen palveluneuvojana. Opastus uuteen tehtävään on tietysti jo annettu. koskemaan sotainvalidien ja heidän puolisoidensa lisäksi myös sotaveteraaneja. Samana vuonna muuttuivat myös rintamaveteraanien kotona asumista tukevat palvelut lakisääteiseksi. Ne olivat Ullan mielestä isoja askelia oikeaan suuntaan. - Olisi oikein ja kohtuullista, että veteraanit saisivat jatkossa kaikki samat edut kuin sotainvaliditkin. Sairaudet lisääntyvät ja voimat vähenevät. Etuuksien laajennus olisi suuri kädenojennus heille, jotka ovat antaneet kaikkensa Suomen hyväksi. Sotainvalidien ja veteraanien suuri ja jopa piiloteltu ongelma on yksinäisyys. Se on Ullan kokemusten mukaan jopa pahempi ongelma palvelutaloissa asuvien joukossa Sotainvalidien Veljesmaja Katumajärvellä on Ulla Kannistolle tuttu paikka. kuin kotonaan asuvilla. - Sydäntä särkee, kun invalidin tai veteraanin yksinäisyys suorastaan tökkää ovella vastaan. Se ei ole kenenkään oma valinta eikä se korjaannu, vaikka ympärillä hyörisi leegio tukihenkilöitä. Ongelman korjaaminen voi silti olla hyvinkin helppoa. Ehkä meillä muilla vain on omissa asenteissamme parantamisen varaa. Ulla Kannisto on aina ymmärtänyt pitää huolta myös omasta jaksamisestaan. Työnsä ohessa sosionomiksi valmistunut Ulla on hakenut lisäkoulutusta ja laajentanut osaamistaan omallakin kustannuksella. - Kun menee osaamattomuusalueelleen, oppii paljon. En ole koskaan katunut näitä irrottautumisia, hän sanoo. Eläkepäivien varalle Ullalla ei ole sen kummempia suunnitelmia. Hän ei koe itseään kokousihmiseksi, mutta jollain tavalla sotainvalidit, veteraanit ja heidän leskensä kuuluvat hänen elämäänsä varmasti jatkossakin. Teksti ja kuvat: Veli-Matti Jusi Tilattavat tuotteet lTee osoitteenmuutoksesi ja tilauksesi ensisijaisesti puhelimitse 045 788 42733 tai sähköpostilla keskus.tsto@sotainvalidit.fi. lIlmoita tilauksessasi ha- Myynnissä nyt Tuote kpl hinta luamasi tuote, tuotteiden kappalemäärä sekä yhteystietosi. Jos käytät lomaketta, tee merkinnät siihen. Kirjoita yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. Salkokilpi ______ 20 € - ruotsinkielinen ______ Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) Tukijäsenen rintamerkki ______ 5,5 € lLasku toimitetaan tuot- Hautakivitunnus ø 6 cm ______ 9€ teen mukana. Hintoihin lisätään postituskulut. Uurnahautatunnus ø 2 cm ______ 7€ lKiitos tilauksestasi! Tuote kpl hinta 20€ Sotainvalidit edellä käyden -Veljesliiton kattava historia teos (sis. postituskulut) ______ 20 € ______ 7€ Sota ihmisessä -kirja (sis. postituskulut) ______ 15 € Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ Solmionpidike ______ 18 € Taskukalenteri 2022 ______ 5,5 € Maksu laskulla, joka tulee tuotteiden mukana. Hintaan lisätään postituskulut ellei toisin mainita.

48 Ratkaise ristikko! Toimita ratkaisusanat 29.10. mennessä osoitteeseen marja.kivilompolo @sotainvalidit.fi tai postitse: Sotainvalidi-lehti / Ristikko, Ratavartijankatu 2, 00520 Helsinki. Oikein vastanneiden kesken arvotaan palkintoja. Edellisen ristikon ratkaisusanat olivat posket punaisina pullollaan. Oikein vastanneista voittajiksi arvottiin Anna-Liisa Tompuri ja Leena Isoniemi. Onnea voittajille! Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Merkitse tilauksesi lomakkeen kääntöpuolelle Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys