2 / 2021 KRIGSINVALIDEN SOTAINVALIDI Muistamme Sotainvalidien Veljesliiton entinen toiminnanjohtaja Esko Kosunen on poissa. Sivu 5 99 vuoteen mahtuu paljon kokemuksia Heinolalainen sotainvalidi Veikko Punakallio muistaa sotavuodet hyvin. Sivut 6–7 Kuntoutusta tarjolla moneen tarpeeseen Toimintakykyä ja virkeää mieltä ylläpitävää kuntoutusta voi saada laitoksessa tai kotona. Tutustu eri vaihtoehtoihin. Sivut 14–15 Piirit toimivat Sotainvalidipiirien omilta sivuilta voit lukea, mitä alueella tapahtuu. Sivut 22–37 Avustajatoiminta tuo arkeen kiireetöntä apua ja seuraa. Sivut 11–13 Sodassa vammautuneiden tukena

2 SOTAINVALIDI 2 / 2021 Sivut 6–7 99-vuotias sotainvalidi Veikko Punakallio on kokenut elämässään paljon. Ajankohtaista 4 Keskustoimisto muuttaa syksyllä uusiin tiloihin. 5 Veljesliiton entinen toiminnanjohtaja, sotainvalidi Esko Kosunen on poissa. Edunvalvonta 8 Lakimies: Sotainvalidien leskien korvaukset. 9 Valtiokonttori: Sotainvalidien kotipalvelut laajenevat. 11–13 Avustajatoiminta tuo apua ja seuraa kotiin sekä tukee avustajia työllistymään. 14–15 Sotainvalidien lesket ja puolisot voivat saada monenlaista kuntoutusta. Hyvinvointi 18–19 Vanhustyön Keskusliiton Vahvikelinja tuo seuraa ja viriketoimintaa yksinäisille vanhuksille puhelimitse. 20 Hengellistä työtä Pohjois-Pohjanmaan sotainvalidien ja veteraaniväen parissa. Sotainvalidityötä kentällä 21 Tukijäsen: Sotainvalidityö on kunniatehtävä Sivut 14–15 Lihaskuntoa pitää harjoittaa. Irma Salminen jumppaa Mikko Saarelaisen opastuksessa. 22–37 Sotainvalidipiirien omilta sivuilta näet, mitä kentällä tapahtuu. Svenska sidor 38–41 Krigsinvaliden 42–43 Henkilö: Rannikko-Pohjanmaan sotainvalidipiirin puheenjohtaja Markku Ranta on toiminut monipuolisesti sotainvalidien parissa. Sivut 16–17 Topi Mäntylä kasvoi isänmaallisessa perheessä. Tie vei suojeluskunnan kautta sotarintamalle. Hän haavoittui Lapin sodassa. Kannen kuva: Marja Kivilompolo SOTAINVALIDI Sotainvalidi ilmestyy neljästi vuodessa. 81. vuosikerta. Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Päätoimittaja: Markku Honkasalo Viestintäpäällikkö: Marja Kivilompolo Tiedotustoimikunta : pj Markku Honkasalo, Juha Laikari, Marja-Liisa Taipale, Marko Hakala, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen ja Marja Kivilompolo Lehden aineisto ja yhteydenotot: Sotainvalidi-lehti, Ratamestarin­katu 9 C, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit. fi Painopaikka: Savon Paino Oy Sotainvalidi-lehden aikataulu vuodelle 2021: aineisto ilmestyy 2/2021 14.5. 17.6. 3/2021 27.8. 30.9. 4/2021 29.10. 2.12. Levikki: 11 520 ISSN: 0049-1349 Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 045 788 42 733 tai si-lehti@ sotainvalidit.fi

Pääkirjoitus 3 Korona sekoitti aikatauluja Minulla oli tilaisuus vierailla sotainvalidipiirien vuosikokouksissa puolen Suomen alueella. Vein Veljesliiton tervehdyksen Lapin, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Keski-Pohjanmaan piirien vuosikokouksiin. Kokouksiin osallistui 10–20 osallistujaa, osa etäyhteydellä. Jokaisessa oli läsnä myös vähintään yksi sotainvalidi. Jokaisella piirillä on jonkin verran omaa toimintakulttuuriaan, mutta yhteistä oli taas kerran, että vuosikokousten järjestelyt toimivat hyvin ja kokoukset hoidettiin sujuvasti ja sääntöjen mukaisesti. Pohjoiset piirit jatkavat toimintaansa vielä ensi vuonna, kiitos Veljesliiton ennakoitua suuremman tuen. Liiton taloudellinen tilanne parani Kyyhkylä-säätiöltä saadun tuen ansiosta. Kainuun vuosikokous teki kuitenkin päätöksen piirin purkamisesta vuo- den 2022 lopussa, minkä jälkeen jäsenten huolto siirtyy perinneyhdistyksen vastuulle. Vuosikokousten keskusteluissa tuli esille, että suunnitteilla olevat maakunnalliset yhteiset perinneyhdistykset voisivat päästä suoraan Tammenlehvän perinneliiton (Tape) jäseniksi ilman välivaiheita. Lisäksi toivottiin, että Tape voisi ottaa mahdollisimman nopeasti alueellisia yhdistyksiä jäsenikseen. Liittokokous siirtyi elokuulle Veljesliiton 67. liittokokous oli suunniteltu pidettäväksi perinteisesti kesäkuun alussa. Veljesliiton hallitus ei voinut ottaa riskiä koronaepidemian vuoksi kokouksen onnistumisesta, koska laskelmien mukaan kokoukseen osallistuu noin sata henkilöä. Liittokokous siirrettiin pidettäväksi 19. elokuuta sotainvalidipäivän jälkeiseksi päiväksi. Toivottavasti rokotukset ovat siihen mennessä tehneet tehtävänsä ja epidemia on laantunut. Liittokokouksessa valitaan liiton puheenjohtaja ja liittovaltuusto seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Veljesliiton nykyinen puheenjohtaja Marja-Liisa Taipale on häneltä sitä kysyttäessä antanut suostumuksensa jatkaa tehtävässä. Kokouksessa käsitellään myös yhteenveto menneen kahden vuoden toiminnasta. Lisäksi käsitellään toiminnan ja talouden suuntaviivat vuosille 2021–2023. Vuoden 2023 lopussa sotainvalideja ennustetaan olevan jäljellä noin 350. Viime vuoden vaihteessa heitä oli 900. Puolisojäseniä ennustetaan olevan vuoden 2023 lopussa noin 2500, kun heitä oli viime vuoden vaihteessa vajaa 4600. Osastojen määrä on vähentynyt jatkuvasti. Tämän vuoden alussa osastoja oli jäljellä 64. Yhtään piiriä ei ole vielä purkautunut, mutta kahden seuraavan vuoden aikana suuri osa suunnittelee purkautuvansa, jolloin viimeisten jäsenten huolto siirtyy alueelliselle perinneyhdistykselle. Piirien onkin riittävän aikaisin varmistettava, että alueella on toimi- Kevyesti kesäjuhlilla Sotainvalidipiirin vuosittain toistuviin tilaisuuksiin ovat kuuluneet kesäjuhlat. Satakunnassa perinne alkoi heti sodan jälkeen Huittisista vuonna 1946. Kesäjuhlille on siitä lähtien kokoonnuttu melko säännöllisesti eri puolille maakuntaa. Osastot ovat vastanneet järjestelyistä ja ohjelmasta, johon on sisältynyt Jumalanpalvelus, seppeleenlasku sankarihaudalle, ruokailu ja juhla. 2000-luvun alussa juhlat uhkasivat keskeytyä, kun halukkuutta järjestämiseen ei enää Heikki Moilanen, hallituksen jäsen, Satakunta osastoista löytynyt. Niinpä piiri otti vastuun järjestelyistä 2006. Avuksi ja tueksi tuli myös perinneyhdistys. Kesäjuhlissa on hartaan osuuden lisäksi ollut aina myös kevyempää tarjontaa. Tätä ajatellen koottiin esiintymisryhmä, johon tuli viehättäviä naisia sotainvaliditoimistosta, neuvontapalvelusta, korjausneuvonnasta ja piirin naistoimikunnasta ja lisäksi minä, piirin puheenjohtajana. Vuoden 2009 kesäjuhlilla päätettiin tuoda lavalle ”Armi ja Danny” taustatanssijoineen. Jotta hauskuutta saataisiin sopivasti, lankesi Armin osa luontevasti minulle, Dannyn rooliin heittäytyi Paula Hermonen. Vaalean peruukin ja kesämekon hankkiminen minun kokoiselleni miehelle onnistui melko vaivattomasti, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Paikallisella kirpputorilla esitetty viaton kysymys: ”Olisiko teillä minulle sopivia rintaliivejä ja 43-numeron naisellisia korkokenkiä?” hiljensi pienen myymälän ja vaivautuneita katseita vaihdettiin vaaterekkien yli. Selventävien selitysten jälkeen päästiin sentään penkomaan laatikoita ja testaamaan koroilla horjahtelua. Itse esitys kesäjuhlilla 200 juhlavieraan edessä sai suuren suosion. ”Tahdon sulle olla hyvin hellä” soi duettona heleästi ja go va perinneyhdistys. Suurin osa piireistä jatkaa kuitenkin toimintaansa vielä ensi vuonna, monet kevennetyllä organisaatiolla. Veljesliiton varallisuus vähenee suunnitellusti. Tavoitteenahan on, että Veljesliiton ja myös jäsenyhdistysten varat käytetään jäsenten hyväksi heidän elinaikanaan. Piirien ja osastojen on muistettava veljesvastuu ja huolehdittava mahdollisimman hyvin kaikista alueensa sotainvalideista ja puolisojäsenistä. Toivotan hyvää ja virkistävää kesää. Toivottavasti tapaamme elokuussa liittokokouksessa ilman koronarajoituksia. Juha Laikari hallituksen puheenjohtaja Alakerta go -tanssijat taustalla saivat ihailevia katseita ja hymyn huulille. Tästä innostuneena päätettiin jatkaa uusin esityksin tulevilla kesäjuhlilla. Luvialla 2010 esitetty Pienten joutsenten tanssi päättyi osaltani lastenammeeseen ja vesisuihkuun kastelukannuista. Merikievarissa vuotta myöhemmin tanssittiin saunasambaa aamutuoreet vastat viuhuen. Kesäjuhlilla Yyterissä 2012 esiinnyttiin nimellä Repa ja Leidit ja tuota nimeä tanssiryhmä on käyttänyt myöhemmillä kesäjuhlilla. Vastaanotto on ollut aina yhtä riemastuttava. Tällaistako meno on ollut viihdytyskiertueilla rintamalla? Kesäjuhlat ovat sisällöltään ja merkitykseltään säilyneet samankaltaisena läpi vuosikymmenten. Sotainvalidit perheineen ovat kokoontuneet yhteen. On saatu hengen ravintoa ja mielen virkistystä. Ystäviä ja kohtalotovereita on tavattu, voitu vaihtaa kuulumisia ja miettiä tulevaa. Viime vuonna kesäjuhlaa ei voitu järjestää ikävän virusvieraan vuoksi ja tämänkin vuoden tilaisuuden toteutuminen on yhä epävarmaa. Sen voin kuitenkin luvata, että vielä nousemme lavalle, ainakin kerran tai kaksi. Laitetaan jalalla koreasti ja show pyörimään, niin että katsojat ja esiintyjätkin palaavat jälleen kesäjuhlilta koteihinsa iloisin mielin.

Ajankohtaista Onnittelemme Matti Louekoski 80 vuotta Sotainvalidien Veljesliitto onnittelee lämpimästi 14.4.2021 80 vuotta täyttänyttä Rintamaveteraaniliiton puheenjohtajaa, ministeri Matti Louekoskea. Useimmille meistä hän on julkisuudestakin tuttu henkilö. Onhan hän toiminut useaan otteeseen kansanedustajana, ministeritehtävissä monessa eri hallituksessa, Suomen Pankin johtokunnan jäsenenä jne… Listaahan voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, tehtäviä ja meriittejä hänellä riittää. Me Veljesliitossa tunnemme hänet tällä hetkellä parhaiten tiiviistä yhteistyöstä veteraanijärjestöjen ja niihin liittyvien, sotiemme veteraaneja koskevien erilaisten yhteisöjen piiristä. Yhteistyökumppani siis mitä suu- rimmassa määrin. Arvostan suuresti Matin tapaa toimia selkeästi näkemyksensä esiintuoden, hyvin ne perustellen ja suoraselkäisesti niiden takana seisten. Kaikesta näkee, että hän on kokenut neuvottelija, joka on ”keitetty monessa liemessä”, koska myös valmiutta kompromissien löytämiseen ja rakentaviin, asioita eteenpäin vieviin ratkaisuihin on hänellä tarjolla. Vuosikymmenien työ vaativissa ja keskeisissä yhteiskunnallisissa tehtävissä on antanut hänelle erinomaisen perspektiivin asioihin ja niiden mittasuhteiden asettamiseen oikeisiin uomiin. Kaiken osaamisensa ja taitonsa rinnalla hän on myös juttujen mestari, jolta löytyy tarina miltei joka lähtöön. Tarinoiden kirjo on laaja, vakavista tositapahtumista leppoisiin ”savolaisjuttuihin”. Elihän Matti nuoruutensa etäsavolaisella Kerimäellä, jonne hänellä on tiivis suhde vieläkin. Hauskat kertomukset oikeisiin kohtiin ajoitettuina keventävät sopivasti tunnelmaa ja vakavammat vahvistavat näkemystä siitä, että vaikeista asioista on ennenkin selvitty. Molemmat ovat tärkeitä ja kertovat kertojansa laaja-alaisesta kokemuksesta sekä hyvästä tilannetajusta. Hän on sydämellinen ja vahvasti sitoutunut sotiemme veteraanien asioiden puolestapuhuja ja aktiivinen toimija. Mies paikallaan. Onnittelujen lisäksi toivotan Sotainvalidien Veljesliiton ja omasta puolestani Matille monia hyviä, terveitä ja aktiivisia vuosia eteenpäinkin. Malla Taipale Sotainvalidien Veljesliiton puheenjohtaja Pixabay 4 Kesän aukiolo Veljesliiton toimisto on suljettuna kesälomien vuoksi 28.6.–23.7. Hyvää kesää! Keskustoimisto uusiin tiloihin Sotainvalidien Veljesliiton keskustoimisto, Kunniamerkkipalvelu sekä Uudenmaan ja Helsingin sotainvalidipiirien toimisto muuttavat. Uusi osoite 1.10. lähtien on Ratavartijankatu 2, 7. kerros. Puhelinnumerot pysyvät entisellään. Muutto on välttämätön, sillä rakennus, jossa toimisto on sijainnut vuodesta 2008 lähtien, saneerataan. Uudet tilat sijaitsevat Itä-Pasilassa, lähellä rautatieasemaa. Veteraanijärjestöt löytyvät jatkossakin yhteisistä tiloista hyvien kulkuyhteyksien päästä. Veteraanipalkinnoilla kiitettiin merkittävästä veteraanityöstä Tammenlehvän Perinneliitto ry yhteistoiminnassa Kaatuneiden Muistosäätiön kanssa jakoi 13. kerran Kansallisen veteraanipalkinnon. Palkinnon tarkoituksena on muistaa veteraanityössä kunnostautuneita henkilöitä ja kannustaa mukaan uusia. Vuonna 2021 palkittiin Tauno Siik Oulusta, Suoma Kovanen Jyväskylästä sekä Pentti Killström Helsingistä. Elämäntyöpalkinto annettiin Erkki Haloselle, joka on jo yli 20 vuoden ajana toiminut Kouvolan ja Kymenlaakson sotaveteraanipiireissä eri tehtävissä. Ensimmäisen kerran jaettiin veteraanien perinnetyön yhteisöpalkinto, jonka sai Kannuksen yläkoulu (Juhani Vuorisen koulu). Koulu on jo pitkään toiminut hyvin aloitteellisesti veteraaniperinteen vaalijana. Koulu mm. järjestää kansallisena veteraanipäivänä juhlallisen tilaisuuden kaupungin san- karihaudoilla sekä kutsuu itsenäisyyspäivän juhlaansa veteraaneja, heidän puolisoitaan ja leskiään kunniavieraiksi. Veteraanipalkinto on suuruudeltaan 2500 euroa, elämäntyöpalkinto 3 500 euroa. Tauno Siik on jo yli vuosikymmenen ajan vastannut Oulussa seppelpartioista sotiemme veteraanien hautaustilaisuuksissa ja on hoitanut seppeleet kaikkien veteraaniyhdistysten jäsenille sekä omaisten pyynnöstä heillekin, jotka eivät ole kuuluneet mihinkään yhdistykseen. Lisäksi Siik on toiminut Oulun seudun Sotilaspoikien Perinnekillassa sekä Pohjois-Pohjanmaan sotainvalidipiirissä ja on osallistunut aktiivisesti sotiemme veteraanien varainhankinnan keräyksiin. Ariela Säkkinen Oululainen Tauno Siik palkittiin työstään sotiemme veteraanien parissa.

Ajankohtaista Sotainvalidien Veljesliiton jäsenyhdistykset sekä liiton sääntöjen 6a ja 6b §:ssä mainitut henkilöt kutsutaan liiton sääntöjen määräämään varsinaiseen Sotainvalidien Perinnejärjestö ry:n vuosikokous on maanantaina 9.8.2021 klo 12.00 Helsingin Messukeskuksessa kokoustilassa 209, osoite Rautatieläisenkatu 3, Helsinki. Lounas klo 11.00 alkaen. liittokokoukseen, Kokouksessa käsitellään sääntöjen 5.§:ssä mainitut asiat ja valitaan järjestön edustaja Sotainvalidien Veljesliiton kokouksiin ja järjestön ehdokas Veljesliiton liittovaltuustoon. jossa käsitellään sääntömääräiset asiat. Liittokokous järjestetään Helsingissä, Messukeskuksessa (os. Rautatieläisenkatu 3, Siipi sisäänkäynti) elokuun 19. päivänä 2021 kello 12. Valtakirjojen tarkastus alkaa kello 10. Tervetuloa! 5 Perinneyhdistykset voivat lähettää vuosikokoukseen edustajan kutakin alkavaa viittäkymmentä (50) jäsentä kohti. Kokouksissa kullakin perinneyhdistyksen edustajalla ja perustajajäsenellä on yksi (1) ääni. SOTAINVALIDIEN VELJESLIITTO - KRISGSINVALIDERNAS BRÖDRAFÖRBUND ry Ilmoittautumiset sihteerille 26.7. mennessä, puh 040 568 4500, sähköposti jari-matti.autere@sotainvalidit.fi. Juha Laikari Seppo Savolainen hallituksen puheenjohtaja pääsihteeri Tervetuloa! Hallitus Muistamme Esko Kosunen *19.7.1924 † 22.2.2021 Maamme sotainvalidien ja veteraanien hyväksi mittavan elämäntyön tehnyt toiminnanjohtaja, filosofian maisteri, sotainvalidi ja -veteraani Esko Kosunen poistui keskuudestamme 96-vuotiaana. Esko Kosunen syntyi Oulussa kauppiasperheeseen ja muutti kouluikäisenä perheensä mukana Oulusta Helsinkiin. Hän pääsi ylioppilaaksi Helsingin Normaalilyseosta vuonna 1943. Samana vuonna Kosunen aloitti asepalveluksen Ratsuväen koulutuskeskuksessa Lappeenrannassa, jonka jälkeen hän toimi kouluttajana koulutuskeskuksessa ja sen jälkeen Terijoella Jääkäripataljoona 1:ssä. Vihollisen aloittaessa kesällä 1944 suurhyökkäyksen Esko Kosunen joutui ensin viivytystaisteluihin Karjalankannakselle ja myöhemmin Ilomantsin torjuntataisteluihin. Siellä hän haavoittui käsivarteen. Eskon sotatie ei kuitenkaan tähän loppunut, vaan hän joutui vielä Lapin sotaan Tornion seudulle. Lapin sodasta Esko Kosunen sai määräyksen 2.1.1945 Niinisaloon reserviupsee- ri-kurssille numero 61, joka kuitenkin liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta piti lopettaa 19.1.1945. Lapin sodasta hänet kotiutettiin maaliskuussa 1945. Sodan jälkeen Esko Kosusta odottivat työ ja opiskelu. Tehtyään aluksi tilapäistöitä hän pääsi elokuussa 1945 Sotainvalidien Veljesliiton Aivoinvalidit ry:n asiamieheksi. Työ Veljesliitossa ja aivoinvalidien hyväksi jatkui tässä vaiheessa vuoteen 1952. Työn ohessa hän opiskeli Helsingin Yliopistossa valmistuen samana vuonna filosofian kandidaatiksi. Vuonna 1952 hän sai myös kutsun tulla kaksi vuotta aiemmin Pariisissa perustetun Maailman Veteraanijärjestön (MVJ) palvelukseen. Hän sai tehtäväkseen selvittää, millä tavoin sotainvalidien asiat oli hoidettu silloisissa 15 jäsenmaassa. Esko Kosunen otti kahden vuoden määräaikaisen työn vastaan ja palasi sen jälkeen takaisin Sotainvalidien Veljesliittoon 1954. Hän toimi aluksi keskustoimiston yhteyssihteerinä ja jaostopäällikkönä. Lokakuussa 1955 hänet nimitettiin liiton toiminnanjohtajaksi, jota tehtävää hän hoiti vuoteen 1967 asti. Esko Kosusen kyky ja taito hoitaa sotainvalidien asioita oli huomattu ulkomaillakin. Niinpä hänet kutsuttiin vuonna 1957 Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) sosiaalitoimistoon New Yorkiin hoitamaan sotavammaisten asioita ja sen jälkeen MVJ Aasian-Kaukoidän aluetoimiston päälliköksi Bangkokiin. Kansainvälisten tehtäviensä aikana Kosunen oli virkavapaalla Veljesliiton toiminnanjohtajan tehtävästä ja vuonna 1967 hän siirtyi kokonaan YK:n tehtäviin, joissa hän toimi vuoteen 1980 – aluksi New Yorkissa ja myöhemmin Genevessä. Vuonna 1980 Esko Kosunen palasi Suomeen hänelle tarjottuun Suomen Sotaveteraaniliiton toiminnanjohtajan tehtävään, josta hän jäi vuonna 1994 eläkkeelle. Hän osallistui edelleen aktiivisesti MVJ:n työhön toimien Euroopan asiain pysyvän toimikunnan puheenjohtajana vuosina 1985–1991 ja MVJ:n hallituksen talousasioista vastaavana varapuheenjohtajana vuosina 1991–1997. Esko Kosusen kokemus ja tieto sotainvalidihuollosta eri maissa auttoi erityisesti aivovammaisten ja amputoitujen sotainvalidien vammojen tutkimusta sekä hoidon ja kuntoutuksen kehittämistä. Vammoista myönnetyt invaliditeettiprosentit olivat täällä 1940- ja -50-luvuilla useita Euroopan maita matalampia. Tämä johtui osittain siitä, että vammojen seuraus- ja liitynnäisvaikutuksia ei usein ollut tutkittu tai selvitetty riittävästi. Kosunen kiinnitti huomiota myös siihen, että pieniprosenttisille korvaukset oli mahdollista maksaa kertasuorituksena, jonka arvo heikkeni nopeasti inflaation johdosta eikä myöskään vammojen mahdollista myöhempää pahenemista otettu huomioon. Myöhemmin hänen Veljesliiton toiminnanjohtajakaudellaan näitä epäkohtia korjattiin. Aiemmin myöhään tehtyinä hylätyt korvaushakemukset voitiin lainmuutoksen ansiosta käsitellä uudelleen. Veteraanijärjestöjen yhteistyö ja sen tiivistäminen oli Esko Kosuselle aina tärkeää. Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva Rintamaveteraaniasiain neuvottelukunta (RINE) ja myöhemmin Veteraaniliittojen valtuuskunta (VEVA) ovat tätä Eskon toivetta toteuttaneet. Sotainvalidien ja -veteraanien hyväksi tehdystä työstä Kosuselle on myönnetty lukuisia huomionosoituksia mm. Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkki (SL K), Suomen Valkoisen Ruusun 1 luokan ritarimerkki (SVR R 1), Vapaudenristin 4 luokka ra (VR 4 ra), Sotainvalidien Veljesliiton ja Suomen Sotaveteraaniliiton ansioristit sekä Maailman Veteraanijärjestön (MVJ) kultainen mitali. Muistamme kiitollisina Esko Kosusta ja hänen arvokasta elämäntyötään sotainvalidien, veteraanien ja heidän puolisoidensa ja leskiensä hyväksi. Juhani Saari

6 Veikko Punakallion tie vei suojeluskuntapojista Kuuterselän verisiin taisteluihin asti 99-vuotiaan sotainvalidi Veikko Punakallion vuosiin mahtuu paljon, mutta kaikkein mieleenpainuvimmat olivat ne sotavuodet. Passikuva sota-ajoilta vuonna 1941. Kuva: Veikko Punakallion kotialbumi Veikko Punakallio oli jo nuoruudessaan innokas suojeluskuntapoika. Noista ajoista on ennättänyt vierähtää jo hyvä tovi, mutta ne ovat vielä kirkkaana hänen mielessään. Suojeluskuntatoimintansa hän aloitti jo poikasena. Toiminta oli hyvin monipuolista, ja siihen sisältyi myös erilaisia urheilutapahtumia ja kilpailuja. - Sotilaskoulutuksen alkeitakin meillä oli. Erityisesti mieleeni muistuu leiri, jonne osallistuin 13-kesäisenä. Olimme majoittuneena isoissa vihreissä teltoissa, ja meitä oli siellä kymmenisen kaverusta. Leirin olivat järjestäneet suojeluskunnan aluepäällikkö Eelis Virmala ja paikallispäällikkö Yrjö Leino. Leiri kesti kolme päivää. Leirit olivat hyvin mieluisia tapahtumia, ja sieltä sain myös pitkäaikaisia kavereita, kuten Esko Jylhän, jonka kanssa sodimme samoissa paikoissa aina haavoittumiseeni asti, Punakallio toteaa. Leirille Veikko oli lähtenyt Kalhosta, Hartolan kunnasta, jonne hänen vanhempansa olivat muuttaneet Heinolan maalaiskunnasta. Täälläkin hän oli jo ennättänyt osallistua vastaaville leireille. - Meidän perhe oli hyvin isänmaallinen. Isäni Väinö Punakallio ja vanhemmat veljeni Tauno ja Onni olivat myös innokkaita suojeluskuntalaisia ja siskoni Helmi ja Aune lottia. Äitini Lyydia oli hengessä mukana. Käskykortteja jakamaan Maaliskuussa 1939 Punakallio suoritti suojeluskunnan alokaskurssin Sysmän teatteritalolla, ja täytettyään 17 vuotta hän liittyi suojeluskuntaan, heti kun se oli iän puolesta mahdollista. Suojeluskuntalaisena Veikon ensimmäisiä tehtäviä oli jo syyskesällä 1939 jakaa käskykortteja, kun nuorimpia erikoisjoukoissa palvelleita miehiä ryhdyttiin kutsumaan ylimääräisiin kertausharjoituksiin. - Lisää kortteja piti jakaa, kun Hartolassa annettiin 14.10.1939 käsky ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Näihin tuli käskyt myös minun vanhemmille veljilleni Taunolle ja Onnille. Kun veljet olivat rintamalla, Veikko ahersi suojeluskuntatyössä. Porukalla sidottiin varpumattoja, joita käytettiin sodassa korsujen kattoina ja juoksuhautojen seinämissä. - Sitten tuli sellainen määräys, että missä oli kolmilankainen piikkilanka-aita, täytyi yksi lanka purkaa pois. Nämä puretut langat vietiin sitten rintamalle, joissa niistä tehtiin piikkilankaesteitä. Kun sodasta alkoi tulla kotiseuduille Hartolaan sankarivainajia, niin suojeluskuntalaisten kunniatehtävänä oli saattaa heidät hautaan. - Vaikka Hartola selvisikin aika vähillä sankarivainajilla talvisodasta, niin monta tuttua poikaa minäkin saatoin kotiseurakunnan kirkkomaan multiin. Sitten tuli komennus Heinolaan, missä toimin vartiokomppaniassa tehtävänäni valvoa tehtaiden ammusvarastoja. Vartiotehtävissä Heinolassa oli myös kaksi maantiesiltaa, joissa oli kummassakin päässä parivartiot. Nämä vaihtoivat vuoroa aina kahden tunnin välein. Kaikkien liikkujien henkilöpaperit tarkastettiin, ja suojeluskuntalaisia oli määrätty käyttämään asetta, jos joku kieltäytyi niitä näyttämästä. Varmat lähteet tiesivät myös kertoa, että Heinolaan oli soluttautunut vihollisen vakoojia eli desantteja. Veikko itse ei desantteja nähnyt, mutta hänelle oli kerrottu, että punaiseksi tiedetyssä Jyrängön kaupunginosassa asusteli venäläinen vakooja. Varusmiespalvelusaika Veikko Punakallion varsinainen varusmiespalvelusaika alkoi Orivedellä vuoden 1941 kesällä, ja jo seuraavan vuoden alussa hän sai määräyksen viestimieheksi Ruben Laguksen johtaman Panssaridivisioonan kolmanteen jääkäripataljoonaan eli JP 3:een. Hän palveli samassa pataljoonassa jatkosodan loppuun saakka. Punakallion ja JP3:n tie vei mm. Karhumäkeen, Syvärille ja lopulta Karjalan kannaksen suurtaisteluihin kesäkuussa 1944. Täällä pataljoonan joutuminen ankaraan tykistötuleen Kuuterselän taistelussa oli Punakallion sodan vaikein vaihe. Yhdessä päivässä vahvuudesta hävisi 200 miestä kaatuneina ja haavoittuneina. Myös kaikki kolme komppanianpäällikköä kaatuivat. Kotiin 50 %:n sotainvalidina Vajaan kahden viikon kuluttua Punakallion pataljoona määrättiin Juustilan kautta vastaiskuun Portinhoikkaan, jossa käytiin myös kovia taisteluja venäläisiä vastaan. Portinhoikassa, 26. kesäkuuta 1944, keskellä kiivaita taisteluita Veikon polveen osui kranaatinsirpale. Veikko vietiin nopeasti paareilla joukkosidontapaikalle, mistä matka jatkui Taavetin kenttäsairaalaan ja sieltä Hämeenlinnan sotilassairaalaan. Reissu kesti kolme kuukautta, ja sen jälkeen tuli komennus Lapin sotaan. - Muistan, ettei polveni ollut vielä kunnossa, ja eräs toinen sotilas valitti, ettei ole täysin terve. ”Kyllä siellä rintamaoloissa sitten ne loput vaivat paranevat”, osaston lääkäri vain totesi kaverille, ja niine hyvineen meidän oli lähdettävä. Punakallion joukko-osaston tehtäväksi tuli ajaa pohjoisesta pois entiset aseveljet, saksalaiset sotilaat. Lapin sodasta Punakallio kotiutui Kaunispään tunturin kautta ja 50 prosentin sotainvalidina. - Haavoittunut jalka jäi jäykemmäksi. Polven nivelkierukkakin oli murtunut haavoittumisen yhteydessä. Se huomattiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin professori Kauko Vainion leikatessa polveni. Olen saanut kuntoutusta moneen otteeseen, ja kyllä siitä on ollut kovasti apua. Maanviljelijänä tein työnurani. Yksin Veikon ei tarvinnut maata viljellä, sillä hän tapasi ”kohtalonsa” eräillä nimipäivillä vuonna 1945. Siellä hän huomasi vieh-

7 meidän kohtalo. Me emme voi mitään tälle”, hän totesi hiljaa sokkiuutisen vallassa. - Minut valtasi äärimmäisen vaikea olo. En pystynyt olemaan sisällä, vaan juoksin talon pihalle, missä pääsi haikea itku. Isä tuli kotiin, mutta tuli ruumisarkussa. Elämän oli kuitenkin pakko jatkua. ”Voi kunpa äiti ei kuolisi”, Raili toisteli usein mielessään. Yksitoistavuotiasta tyttöä pelotti kovasti, että jää kokonaan orvoksi. - Äiti joutui lujille maatilan töissä. Hän äesti hevosen kanssa pellot, kun aputyövoimaa ei ollut. Me autoimme äitiä kaikessa, missä ikinä vain voimme. Ikävöin isää kauan. Hänestä jäi mukavat muistot. Puheenjohtajana Raili ja Veikko Punakallio avioituivat kesällä 1949. Pariskunta nähdään usein alueen sotainvalidi- ja veteraanitapaamisissa. keän neitosen, Railin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Häitä juhlittiin 5.6.1949. - Olemme olleet naimisissa yhteensä jo 72 vuotta. Meille syntyi kaksi lasta, tyttö ja poika. Ostimme yhdessä vuonna 1952 oman maatilan Heinolan maalaiskunnasta ja täällä asumme edelleen. Sota-ajat koettelivat Railia Myös Railin isä Markku Haljoki oli ollut rintamalla. Hän taisteli Syvärin takana jatkosodan aikana Gorassa talvella 1941. Taistelut olivat ankaria. ”Pääsen kohta kotia täältä”, hän kirjoitti kotiväelle, kun vanhempia ikäluokkia kotiutettiin. - Ilmari-setä tuli maitoja viemästä ja oli käynyt samalla reissulla Nuoramoisten kyläkunnan postitoimistossa. Minä kysyin iloisena, että tuliko kirjeitä? ”Tuli kirje, mutta ei taida olla oikein mieleisiä uutisia”, hän vastasi hyvin totisena. Tajusin sanomattakin, että isä on kaatunut, Raili Punakallio kertoo. Ilmari ojensi kirjeen Hilja-äidille. Hänen avatessa kirjeen asia varmistui. ”Tämä on Veikko Punakallio on Heinolan Sotainvalidien puheenjohtaja. Tehtävä on ollut mieluinen, ja siinä on vierähtänyt jo 25 vuotta ja Lahden Sotainvalidipiirin varapuheenjohtajana yli 20 vuotta. - Täällä Heinolassa on ollut enimmillään 200 sotainvalidia, mutta enää meistä on elossa vain kaksi. Toinen meistä asuu nyt Mikkelissä. Hän täytti 24.9. 100 vuotta, ja kävin henkilökohtaisesti onnittelemassa häntä, Punakallio muistaa. Jälkipolville Veikko Punakallio haluaa todeta, että oli valtava ihme, kun Suomi sai säilytettyä itsenäisyytensä. - Meillä on hyvä maa asua ja elää. Ja koska nautimme erilaisia etuisuuksia, niin tottakai tulee kantaa myös vastuut. Ja tähän kuuluu velvollisuus puolustaa tarvittaessa tätä arvokasta ja kallista isänmaatamme. Teksti ja kuvat: Tarja Lappalainen Suojeluskuntajärjestö Suojeluskuntajärjestö oli vuosina 1918– 1944 toiminut vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö. Jukka Kouri, joka on toiminut erilaisissa maanpuolustusta tukevissa säätiössä jo kolmisenkymmentä vuotta, toteaa, että järjestö syntyi vastapainoksi punakaarteille. Kourin isoisä oli innokas suojeluskuntalainen ihan sen syntyhetkiltä. Perinnettä on vaalinut myös Jukan isä Heikki Kouri. Isoisä Pekka Kouri oli Rovaniemellä pankinjohtajana, ja hänet tunnettiin nimellä PA Kouri. - Kun Rovaniemellä marraskuussa 1917 alkoi liikkua huhuja, että punaiset tulevat ja ryöstävät Kansallisosakepankin, isoisäni päivysti yöt aseen kanssa pankin konttorissa, että tännehän ette tule!, Jukka Kouri kertoo. Miltei joka pitäjässä oli suojeluskuntatalo. Suojeluskuntalaiset rakensivat urheilukenttiä ja pallokenttiä kyliin. Niillä järjestettiin myös kilpailuja eri lajeissa. - Oli maastojuoksua, uintia ja voimistelua ja tietysti talvella hiihtoa. Urheilu ja liikuntahan oli se keskeinen elementti koko suojeluskunnassa. Mm. Tahko Pihkala oli kuuluisa suojeluskuntalainen, joka kehitti pesäpallon Suomessa. Pesäpallon yksi tarkoitus oli toimia harjoituslajina sotatoimiin, sillä siinä samalla harjoiteltiin kranaatinheittoa, kiinniottoa ja syöksymistä. Termitkin ovat kuin suoraan sotatantereelta: ”paloi”, ”haavoittui” ja ”kuoli”. Suojeluskunnissa hitsauduttiin yhteen ja siellä harjoiteltiin myös aseiden käyttöä. Osa oli ollut mukana jo suojeluskuntapojista alkaen. Nimitys muuttui syyskuussa 1941 sotilaspojiksi. Kun talvisota syttyi, suojeluskunnilla oli tärkeä rooli. He olivat osaltaan estämässä Neuvostoliiton aikeita miehittää Suomi. - Suurimmalla osalla suojeluskuntalaisista oli aseet omasta takaa. Heillä oli myös suojeluskuntalaisten sarkatakkiuniformut suojaamassa talvisodan kovilta pakkasilta. Nämä olivat hyvin tärkeitä, koska varusteista ja aseista oli sodan syttyessä huutava puute, Jukka Kouri toteaa. Tarja Lappalainen Lauri Korhonen (vas.) ja Veikko Punakallio Hämeenlinnan sotasairaalan pihalla vuonna 1944. Kuva: Veikko Punakallion kotialbumi

8 Edunvalvonta Sotainvalidien leskien korvaukset Valtiokonttori maksaa leskelle huoltoeläkettä, jos edesmenneen sotainvalidin invalidiprosentti sotavammasta on ollut vähintään 30. Myös 10–25 %:n sotainvalidin leski voi saada jatkuvan huoltoeläkkeen, jos kuolema on johtunut nimenomaan sotavammasta. Huoltoeläkkeen edellytyksenä on, että avioliitto on solmittu vähintään 3 vuotta ennen sotainvalidin kuolemaa. Valtiokonttori maksaa huoltoeläkkeen ilman hakemusta, sillä se saa tiedon sotainvalidin kuolemasta väestötietojärjestelmästä. Huoltoeläkkeen suuruus on porrastettu sotainvalidin haitta-asteen mukaan. Täysi 721,11 euron huoltoeläke kuukaudessa maksetaan 80–100 %:n sotainvalidien leskille ja myös silloin kun sotavamma on ollut kuoleman syynä. Haitta-asteeltaan 60–75 %:n sotainvalidin jälkeen huoltoeläke on ¾ osaa, 50–55 %:n sotainvalidin jälkeen puolet ja 30–45 %:n sotainvalidin jälkeen 1/3 osaa täydestä huoltoeläkkeestä. ja hänen osuutensa kuolinpesän talletuksista on yli 22 800 euroa, ei Valtiokonttori yleensä myönnä kertakaikkista korvausta. Kertakaikkinen korvaus vastaa vuoden täyttä huoltoeläkettä ja sen suuruus vuonna 2021 on 8 653,38 euroa. Hakeminen Lisähuoltoeläkettä ja kertakaikkista korvausta haetaan Valtiokonttorilta. Hakemuksen mukaan on liitettävä luotettava selvitys tuloista sekä vähennyksiin oikeuttavista menoista kuitti tai muu tosite. Omaisuudesta on esitettävä pankin antama selvitys talletuksista ja muusta sijoitusomaisuudesta mukaan lukien säästöhenkivakuutukset. Myös sotainvalidin jälkeen laaditusta perukirjasta on tarpeen liittää jäljennös hakemukseen. Sitä ei kuitenkaan tarvita lisähuoltoeläkettä haettaessa, jos sotainvalidin kuolemasta on kulunut yli viisi vuotta. Sotainvalidin leski voi hakea huoltoeläkettä myös uudelleen, jos se suorittaminen on loppunut uuden avioliiton seurauksena. Tällöin edellytyksenä on, että jälkimmäisen avioliiton purkautumisesta on kulunut vähintään kolme vuotta ja että toimeentulo on samalla tavoin vaikeutunut kuin edellä selostetun kertakaikkisen korvauksen osalta. Lisähuoltoeläke Huoltoeläkettä saava leski voi hakea Valtiokonttorilta lisähuoltoeläkettä toimeentulon vaikeutumisen perusteella. Tämä arvioidaan tulojen ja toisaalta asumiseen, sairauksiin ja kodinhoitoon liittyvien kulujen perusteella. Jos lesken nettotulot edellä kerrotuista kuluista johtuvien vähennysten jälkeen ovat korkeintaan 962 euroa kuukaudessa, on lisähuoltoeläke mahdollinen. Tuloksi lasketaan myös lesken saama varsinainen huoltoeläke. Sen sijaan Kelan leskelle maksamaa ylimääräistä rintamalisää ja eläkkeensaajan hoitotukea ei lueta tuloksi. Toimeentulon vaikeutumista arvioitaessa Valtiokonttori ottaa huomioon myös lesken omaisuuden ja osuuden kuolinpesän omaisuudesta. Jo maksussa olevaan lisähuoltoeläkkeeseen voi hakea oikaisua, jos lesken toimeentulossa tai olosuhteissa on tapahtunut huomattava muutos. Samalla perusteella lisähuoltoeläkettä voi hakea uudelleen, vaikka sitä koskeva hakemus on aiemmin hylätty. Lievävammaisen 10–25 %:n sotainvalidin leski voi hakea Valtiokonttorilta kertakaikkista korvausta vuoden sisällä sotainvalidin kuolemasta. Kertakaikkinen korvaus on harkinnanvarainen ja siinä huomioidaan hakijan nettotulot ja vähennyksinä sairauskuluja sekä asumisen ja kodinhoitoavun menoja. Jos lesken käteen jäävät tulot edellä kerrottujen vähennysten jälkeen ovat alle 899 euroa, on kertakaikkinen korvaus mahdollinen. Tarveharkinnassa otetaan tulojen lisäksi huomioon myös omaisuus. Jos lesken omat Pixabay Kertakaikkinen korvaus Huoltoeläkkeiden vaikutus muihin eläkkeisiin Valtiokonttorin maksama huoltoeläke otetaan huomioon kansaneläkkeessä, takuueläkkeessä ja eläkkeensaajan asumistuessa. Lisähuoltoeläke puolestaan vaikuttaa vähentävästi takuueläkkeeseen ja eläkkeensaajan asumistukeen. Leskien kuntoutus Vaikeavammaisten sotainvalidien leskien ja puolisoiden kuntoutusta varten on oma määräraha. Kuntoutusta voivat Valtiokonttorilta hakea huoltoeläkettä saavat lesket, joiden edesmenneen sotainvalidipuolison haitta-aste sotavammasta oli vähintään 30 %:a. Kuntouksen pituus on kaksi viikkoa. Vaihtoehtona on 15 hoitokerran avokuntoutus tai päiväkuntoutusta 15 päivän jakso. Lääkärin suosituksesta avokuntoutuksen voi saada kotikuntoutuksena, jolloin Valtiokonttori korvaa sen kustannuksia korkeintaan 1575 euroa. Kuntoutushakemukseen on liitettävä lääkärinlausunto tai avokuntoutukseen hoitomääräys. Jos hakemus koskee pelkästään jalkahoitoa ja hierontaa ei hoitomääräystä tarvita. Seppo Savolainen

Edunvalvonta 9 Sotainvalidien kotipalvelut laajenevat lisäksi myös omainen tai Valtiokonttorin sopimuslaitoksen neuvontapalvelutyöntekijä. Siinä kartoitetaan kaikki tarvittavat palvelut ja niiden määrä. Vastaavat palvelut on mahdollista saada myös palveluasumiseen. Kunnilla on velvollisuus järjestää sotainvalidille kotiin palveluita, jotka tukevat kotona asumista. Sotainvalidille palvelut ovat täysin maksuttomia. Kunta saa palveluja varten Valtiokonttorilta määrärahaa tarvitsemansa määrän. Uutena palveluna on kotiin mahdollista saada kunnan kautta myös jalkahoitoa, jos sotainvalidi ei enää kykene lähtemään jalkahoitoon kodin ulkopuolelle. Korvattavia palveluja ovat muun muassa hoito-, siivous- ja ateriapalvelut sekä liikkumispalvelut. Myös kaikki omaishoidon tukeen liittyvät kulut korvataan kunnalle, kun hoidettava on sotainvalidi. Eniten palveluista käytetään ateriapalveluja ja seuraavaksi eniten siivouspalveluja. Päivittäisten aterioiden määrä oli pitkään vain yksi päivässä, mutta viime vuodesta alkaen niitä on ollut mahdollista saada enemmän. Epidemia-aikana vanhusten liikkuminen on luonnollisesti vähentynyt, ja palvelut on tuotu kotiin. Asiointimatkat, jotka korvataan liikkumista tukevina palveluina, voidaan korvata myös silloin, kun omainen hoitaa asioita invalidin puolesta. Kun rokotukset on saatu ja tilanne normalisoituu, voidaan taas korvata myös virkistysmatkoja oman ja naapurikunnan alueella. Sotainvalideille kolme jalkahoitoa vuodessa Sotainvalideilla on oikeus kolmeen jalkahoitoon vuodessa Valtiokonttorin maksusitoumuksella. Korkean iän takia kaikki eivät kuitenkaan enää jaksa lähteä kodin ulkopuolelle jalkahoitoon. Niinpä jalkahoitoa voidaan antaa myös kotona kunnan järjestämänä kotipalveluna. Myös tässä tarve on ratkaiseva, eikä hoitojen enimmäismäärää ole rajoitettu. Sotainvalidin palvelutarve arvioidaan vuosittain Kunta tekee vuosittain palvelutarpeen arvioinnin, jossa voi olla mukana sotainvalidin Vuonna 2020 kotipalveluihin käytetty raha oli 19,6 miljoonaa euroa. Ateriapalveluihin käytettiin 3,2 miljoonaa ja siivouspalveluihin 1,4 miljoonaa euroa. Edellisvuoteen verrattuna määrärahaa on käytetty enemmän, vaikka kohderyhmä koko ajan pieneneekin. Tarkoitus onkin turvata sotainvalideille parhaat mahdolliset palvelut niin kauan kuin kotona asuminen on mahdollista. Tiina Kyttälä Valtiokonttorin kunnille korvaamat sotainvalidien kustan(Tilasto vastaa tilannetta 17.5.2021.) nukset vuonna 2020 KOTIPALVELUT 14 183 491,15 KODINHOITOAPU YHT. 7 680 583,60 ASUMISPALVELUT 4 524 141,97 - hoiva- ja tukipalvelut AVOSAIRAANHOITO TUKIPALVELUT 4 524 141,97 874 189,91 - ateria 3 152 540,85 - kotisairaanhoito 714 810,64 - siivous 1 379 595,64 - kotisairaalahoito 16 238,08 - kylvetys 16 874,28 - päiväsairaanhoito 26 449,75 - vaatehuolto 247 685,08 - yösairaanhoito 0,00 - kuljetus 255 174,97 - lääkinnällinen avokuntoutus 54 321,13 - muut 924 536,06 - apuvälineet 62 370,31 OMAISHOIDONTUKI Yhteensä - omaishoitotuki1 294 734,25 - omaishoitotuki2 155 376,49 - omaishoitotuki3 76 389,93 19 581 823,03 Erikoispäätökset KAIKKI YHTEENSÄ 0,00 19 581 823,03 Tilastolle on laskettu kaikki ne kunkin palvelulajin summat, jotka liittyvät tehtyyn ja hyväksyttyyn päätökseen tai oikaisuun. Jos kunnalla on oikaisu, jota ei ole hyväksytty, tilastoon on otettu viimeinen hyväksytty päätös tai oikaisu.

10 Tutkimushanke asevelvollisena pysyvästi vammautuneista Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry:n on yhdessä Invalidiliiton, Oulunkylän kuntoutuskeskuksen ja Helsingin yliopiston kanssa käynnistänyt tutkimushankeen. Tutkimuksessa tarkastellaan, mitä vaikutuksia asevelvollisena tapahtuneella, pysyvään invaliditeettiin johtaneella vammautumisella on henkilön toimintakykyyn, elämänlaatuun ja hyvinvointiin sekä yhteiskunnalliseen osallisuuteen. Asevelvollisena vammautuminen muuttaa äkillisesti ja radikaalisti työkuntoisten nuorten miesten ja vapaaehtoista palvelusta suorittavien naisten kykyä osallistua työelämään ja muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan täysivaltaisina yhteiskunnan jäseninä. Tarkoitus on tuoda uutta tietoa asevelvollisena vammautumisesta sekä yksittäisten ihmisten terveys- ja sosiaalipoliittisesta näkökulmasta että myös vammautumisen merkityksistä ja vaikutuksista koko suomalaisen yhteiskunnan tasolla. Asevelvollisena vammautuneet muodostavat ryhmän, jota Suomessa ei ole aikaisemmin tutkittu. Tutkimuksen kohderyhmä muodostuu kaikista asevelvollisena pysyvästi vammau- tuneista. Vuoden 1948 sotilasvammalain ja myöhempien sotilastapaturmalakien mukaisia pysyvästi vammautuneita tai sairaita on tällä hetkellä elossa noin 2600 henkeä. Ikähaitari on alle 20‐vuotiaista 90‐vuotiaisiin. Monimenetelmäisen tutkimuksen aineisto kerätään kyselyllä ja haastattelulla. Tutkimus tuo uutta ja tärkeää tietoa asevelvollisena vammautuneiden elämästä. Tietoa voidaan hyödyntää asevelvollisena vammautuneiden toimeentulon, hoidon ja kuntoutuksen kehittämisessä ja julkisen sektorin asevelvollisena vammautuneisiin kohdistaman viranomaistoiminnan (Valtiokonttori, Kela, kunnan sosiaali- ja terveystoimi ja Puolustusvoimat) kehittämisessä ja toimintamallien suunnittelussa sekä eri tahojen koulutuksessa ja tiedotuksessa. Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry ja Invalidiliitto hyödyntävät tuloksia vaikuttamistyössä vammautuneiden hyväksi. Hankkeelle haetaan parhaillaan tutkimusrahoitusta. Tutkimuksen vastaavana henkilönä toimii Invalidiliiton tutkimusjohtaja Sinikka Hiekkala ja tutkijana Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry:n sosiaalipääl- likkö Jan Johansson. Helsingin yliopistoon palkataan myös tutkija rahoituksen varmistuttua. Tutkimuksen loppuraportin on tarkoitus valmistua syksyllä 2023. Tutkimushanke on ollut tervetullut lisä Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry:n toimintaan, koska koronavirusepidemian ja siitä johtuvien rajoitusten vuoksi toiminta on ollut jo yli vuoden tavallisesta poikkeavaa. Koronan takia peruttiin muun muassa kaikki maakuntien infotilaisuudet ja muut kasvokkain tapahtuvat tilaisuudet. Tilaisuuksia jatketaan kuitenkin heti kun epidemiatilanne sen sallii. Poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta yhdistyksen antama neuvonta ja vertaistuki toimeentulosta, hoidosta ja kuntoutuksesta on ollut viime aikoina jälleen määrällisesti nousussa, kevään 2020 pienen notkahduksen jälkeen. Erityisesti vertaistuen tarve keskustelun ja niin sanotun rinnalla kulkemisen muodossa on selvästi kasvanut. Jan Johansson sosiaalipäällikkö, Asevelvollisena vammautuneiden tuki ry Veteraanin puheenvuorosta vastasi tänä vuonna Risto Kiiskilä. Kuva: Laura Happo "Kiitos kuuluu kaikille" Kansallisen veteraanipäivän valtakunnallinen pääjuhla järjestettiin tänä vuonna poikkeuksellisesti television kautta välitettynä juhlalähetyksenä. Tampereen kaupunki toteutti yhteistyössä Yleisradion kanssa juhlalähetyksen, joka oli katsottavissa Yle TV1:ssä veteraanipäivänä sekä sen jälkeen Yle Areenassa. Veteraanipäivän teemana oli "Ihmisten välillä hyvä tahto – Välvilja mellan människor". Teemalla haluttiin kunnioittaa veteraanipäivän rauhanomaista luonnetta ja nostaa esiin veteraaneilta perintönä saatua puolustettua itsenäisyyttä. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö esitti juhlalähetyksessä valtiovallan tervehdyksen. - Jokainen sotien aikaan elänyt joutui tavalla tai toisella tekemisiin sodan kanssa, niin rintamalla kuin kotirintamalla. Kukin osallistui Suomen puolustamiseen omien kykyjensä mukaan, usein omat voimavarat ylittäen. Sodan ajan sukupolvi teki mahdottomasta mahdollisen, presidentti Niinistö sanoi puheessaan. - Tunnemme syvää kiitollisuutta ja kunnioitusta veteraanisukupolven tekoja kohtaan. Parhaiten kunnioitamme tätä arvokasta perintöä pitämällä huolta hyvästä yhteiskunnastamme. Siitä, että maamme säilyy osallisuuden yhteiskuntana myös tulevaisuudessa. Oman polun tai paikan löytyminen ei aina ole helppoa. Liian moni joutuu syrjään. Kannan erityistä huolta nuorista. Se, mitä me teemme tänä päivänä nuortemme hyväksi, kantaa vuosikymmenten päähän. Perinteisen veteraanin puheenvuoron tilaisuudessa esittänyt Risto Kiiskilä sanoi, että sotaa eivät voittaneet veteraanit, vaan voittaja oli koko Suomen kansa. - Kun miehet olivat rintamalla, niin naiset, lapset ja vanhukset joutuivat tekemään työt ja hoitamaan asiat kotirintamalla. Sota oli kokonaisuus ja kansa oli yksimielisesti motivoitunut. Kiitos kuuluu siis kaikille, Risto Kiiskilä sanoi. Aila Rajamäki

11 Avustajatoiminta – iloa ja apua arkeen Sotainvalidien Veljesliiton avustajatoiminta on sotainvalidien ja heidän leskiensä arjessa tärkeä lisä kunnallisten palveluiden rinnalla. Asiakkaan tarpeet ovat toiminnan keskipisteessä. Nokialla sijaitsevassa Liisa Vatulan, 90, kodissa on täysi tohina menossa. Liisa ja avustajana työskentelevä Jenni Wirtanen ovat aloittaneet tämänkertaisen tapaamisensa tekemällä sämpylätaikinan, joka pienen kohoamisen jälkeen pannaan uuniin. Jenni varoittelee, ettei ole tottunut leipoja, mutta Liisan lempeässä ohjauksessa sämpylät valmistuvat hienosti. Liisan sotainvalidipuoliso Sulo Vatula menehtyi kymmenisen vuotta sitten. He olivat avustajatoiminnan piirissä jo Sulon elinaikana, ja leskeksi jäätyään Liisa pelkäsi palvelun päättyvän. - Luulin, että avustaja jää pois, mutta palvelu jatkuikin. Se oli kyllä suuri ilo ja lahja, Liisa kiittelee. Liisalla on käynyt useita avustajia, joita kaikkia hän kehuu. - En tiedä millä seulalla heitä valitaan, kun kaikki ovat olleet niin hyviä, reippaita ja kilttejä, hän toteaa. Iloa uusista ihmisistä Liisa Vatula on ollut Jenni Wirtasen asiakkaana vuoden alusta lähtien ja he saavat jatkaa vuoden loppuun asti, jolloin Jennin sopimus päättyy. Avustajien vaihtuminen ei ole Liisaa sen kummoisemmin harmittanut. Positiivisella luonteellaan hän näkee siinäkin valoisan puolen. - Aina on kiva tutustua uusiin ihmisiin. Tulee esiin uusia asioita ja heidän kanssaan voi tehdä erilaisia juttuja. Esimerkiksi yksi avustaja teki minulle rentoutusharjoituksen, joka oli aivan ihana! Uudet ihmiset antavat myös voimaa: jaksan elää. Tykkään maalata ja lukea, kirjoittaa kirjeitä. Uudet ihmiset virkistävät mieltä, Liisa kertoo. Jenni käy Liisan luona pääsääntöisesti kahden viikon välein, kuten muidenkin asiakkaidensa luona. Joidenkin luona käyntikertoja on tiheämmin – kaikki riippuu asiakkaan tarpeista. Lähes jokainen asiakas haluaa ylläpitosiivouksen mutta heille on tärkeää, että aikaa jää myös keskustelemiseen. - Olen myös silittänyt ja pessyt vaatteita, järjestänyt kaappeja, putsannut kukkapenkkiä, ruokkinut lintuja, sulattanut pakastinta, ollut kaverina kauppareissulla, ulkoiluttanut pyörätuoliasiakasta ja kuunnellut musiikkia. Suurimmalle osalle asiakkaista tärkeää on myös yhteinen, rauhallinen kahvihetki ja Avustajatoiminnassa asiakkaan luona ollaan yleensä 2,5 tuntia. Kiireettömyys on tärkeä osa palvelua. Liisa Vatula ja Jenni Wirtanen leipoivat Nokialla sämpylöitä.

12 voisin sanoa, että kaikille myös keskustelu on tärkeää, Jenni kertoo. Monipuolisen työkuvan mahdollistaa palvelun kiireettömyys: asiakaskäynti kestää 2,5 tuntia, joten yhteistä aikaa riittää mukavasti. Opintoja työn ohella Jenni Wirtanen tuli mukaan avustajatoimintaan jouluna, jolloin hän työparinsa kanssa hoiti Tampereen sotainvalidiosaston jäsenilleen tarjoamia joulusiivouksia. Tammikuussa alkoi varsinainen työ avustajatoiminnassa. Jenni opiskeli jo aikaisemmin hoitoalaa, mutta sairastuminen ja muutto toiselle paikkakunnalle keskeyttivät opinnot. Nyt hän suorittaa avustajatoiminnan yhteydessä lähihoitajan perustutkintoa. Opintojen ja asiakkaiden aikataulujen yhdistäminen on onnistunut sujuvasti, vaikka joskus koulun pakolliset tehtävät vaikuttavat työn aikatauluttamiseen. Työ ja alan opinnot tukevat toisiaan ja Jenni sanookin saavansa koulusta hyviä huomioita työhönsä. Hänelle on tärkeää pitää kiinni asiakkaan itsemääräämisoikeudesta. - Esimerkiksi käyntini aluksi saatan heittää pari ehdotusta, että mitä voisimme tehdä mutta en halua tyrkyttää mitään vaan asiakas saa itse päättää käynnin sisällöstä, Jenni sanoo. Lähihoitajan opintoihin kuuluu myös hoitopuolen tehtäviä, joita hän alustavat suunnitelman mukaan suorittaa Tammenlehväkeskuksessa, sillä avustajatoiminnassa ei tehdä hoidollisia toimia. Jenni Wirtanen on tyytyväinen voidessaan suorittaa töiden ohessa ammattitutkinnon. Hänellä on avustajatoiminnassa hyvä esimies, jolta saa tarvittaessa tukea. Työssä viihtymistä tukevat myös mukavat asiakkaat. - Asiakkaat ovat upeita, erilaisia persoonia. Toiset ovat hieman varovaisempia ja heidän luottamuksensa saavuttaminen kestää kauemmin, kun taas toisten kanssa yhteisymmärrys syntyy nopeasti. Arvostan suuresti asiakkaiden elämänkokemusta ja sen mukanaan tuomaa viisautta. Koen että tämä työ antaa minulle paljon, Jenni Wirtanen tiivistää. Liisakin on tehnyt osansa työn ohessa opintoja suorittavien avustajien eteen. Opintojen edistymistä todennetaan näytöillä, joihin Liisa on osallistunut opiskelijoiden ”mallikappaleena”. Tärkeä palvelu Päivä jatkuu Jenni Wirtasen toisen asiakkaan luona Tampereen keskustassa. Sisko Lehtola, 90, on sotainvalidin leski hänkin. Hän muistelee olleensa avustajatoiminnan asiakkaana nelisen vuotta ja on ollut tyytyväinen palveluun. - Pyöritän itse taloutta, mutta siivouksen saan täältä, Sisko sanoo tilavassa asunnossaan. Sisko Lehtolalle (vas.) ja Jenni Wirtaselle on muodostunut omanlaisensa rutiini avustajatoiminnan käynteihin: ensin tehdään työt ja sen päälle kahvitellaan. Jenni toteaa siivoamisen olevan kevyttä, sillä Sisko pitää kotinsa siistissä kunnossa, joten perus ylläpitosiivous riittää mainiosti. Asunnon seiniä koristavat lukuisat taulut, jotka ovat peruja hänen edesmenneeltä mieheltään Paavo Lehtolalta, joka keräsi taidetta. Pariskunta osallistui aikanaan ahkerasti myös sotainvalidien järjestämille matkoille, joilta ehti kertyä mukava määrä kauniita matkamuistoja. Jenni Wirtanen aloitti käynnit Sisko Lehtolan luona vuoden alussa ja he ovat tavanneet säännöllisesti parin, kolmen viikon välein. - Kyllä tämä on ehdottoman suuri apu, Sisko kiittelee ja kertoo, ettei hän toistaiseksi ole tarvinnut muuta apua, sillä hänen perhettään asuu lähellä ja he käyvät auttelemassa tarpeen mukaan. Hänestä olisi parempi, jos avustajat eivät vaihtuisi, mutta toisaalta kaikki ovat olleet hyviä, mukavia ja hoitaneet työnsä onnistuneesti. - Siskon luona työ on pääasiassa siivoamista, jonka päätteeksi Sisko keittää meille kahvit ja istumme rauhassa juttelemaan. Hyvin olemme aina ehtineet, Jenni kertoo. - Hyvin meillä on mennyt, emme ole riidelleet, Sisko nauraa. Lisää avustajia tärkeään työhön Jenni Wirtanen on tyytyväinen aikaansa avustajatoiminnassa ja siellä kertyneeseen työkokemukseen. - Olen alkanut ajatella omaa uraani, että ehkä kotihoito tai sen tyyppinen työ voisi olla minulle sopiva paikka. Minulle olisi tärkeää, että yksittäiselle asiakkaalle olisi tarpeeksi aikaa. Yrittäjäksi alkaminen olisi myös yksi vaihtoehto, mutta siinä on aina omat riskinsä. Tai ehkä innostunkin jatkamaan opintojani vielä ammattikorkeakoulussa? Jenni miettii. Tulevaisuutta ei tarvitse ratkaista ihan vielä, sillä Jennin työt avustajatoiminnassa jatkuvat tämän vuoden loppuun asti ja asiakkaita riittää. Pirkka-Hämeen sotainvalidipiirin avustajatoiminnan projektipäällikkö Sirpa Autero kertoo, että heillä olisi tarvetta saada lisää työntekijöitä, jotka olisivat kiinnostuneita alasta ja mahdollisesti osaamisensa kehittämisestä, ja jotka saavat palkkatukea. - Työnhakijoiden tavoittaminen ja heille avustajatoiminnasta tiedon saaminen on haasteellista, etenkin nyt kun iso osa työnhakijoista siirtyi TE-keskuksista kunnan työllisyyspalvelujen piiriin, Sirpa sanoo viitaten Pirkanmaalla 1.3.2021 alkaneeseen kuntakokeiluun. Palvelun tärkeys on selvää ja siitä halutaan pitää kiinni. Avustajatoiminta on maksullista palvelua, mutta sen hinta on muihin vastaaviin verrattuna huomattavasti edullisempi. Pirkka-Hämeen avustajatoiminta - Askel ammattiin ja työelämään -hanke saa työllisyyspoliittista avustusta. Se on rahoitusmuoto, jolla työ- ja elinkeinotoimisto (TE-toimisto) voi hankkia hankemuodossa tuotettuja palveluja asiakkailleen. - Saadun avustuksen ja yhdistyksen jäsenedun avulla olemme onnistuneet pitämään asiakkaalle tulevat kulut varsin kohtuullisina. Merkittävää on ollut myös ME-säätiöltä tulleet lahjoitukset, jotka on ohjattu Veteraanivastuun kautta suoraan asiakasmaksuihin, Sirpa kertoo. Marja Kivilompolo

13 Tanja Forsström työskenteli avustajana Pirkka-Hämeessä vuosina 2019-2020. Hän lähettää terveisiä, sekä kiittää saamistaan neuvoista, luottamuksesta ja tuesta kaikkia, joihin hän on avustajatoiminnan, opintojen sekä jatkotyöllistymisen myötä saanut tutustua. Kuva: Tanja Forsströmin kotialbumi Uusi ala löytyi avustajatoiminnan kautta Nokialainen Tanja Forsström, 42, on työskennellyt avustajana ja suorittanut samalla henkilökohtaisen avustajan ja hoiva-avustajan tutkinnot. Hän valmistui merkonomiksi vuonna 1999 ja suoritti yrittäjän ammattitutkinnon vuonna 2005. Uransa hän teki kaupan alalla niin palkansaajana kuin yrittäjänäkin. Olkapäävamma kuitenkin katkaisi uran, sillä raskaalta työltä ei kaupassa voi välttyä. Edessä oli hyvä rupeama sairaslomaa, kuntoutusta, työkyvyn selvittämistä ja työkokeiluja. Avustajatoiminnan hän löysi Tampereelta rekrytointimessuilta vuonna 2019. - Messuilla keskustelin projektipäällikkö Sirpa Auteron kanssa, sillä olin jo aikaisemmin kiinnostunut alasta, erityisesti ikäihmisisten parissa työskentelystä. Myös avustajatoiminnan tarjoamat työkokeilu- ja oppisopimusmahdollisuudet kiinnostivat. Onnistuneen työkokeilun jälkeen työsuh- detta jatkettiin, Tanja kertoo. Työt alkoivat hyvin ja siinä samassa hän suoritti ensin henkilökohtaisen avustajan ja perään vielä hoiva-avustajan tutkinnot. Työn, opintojen ja perhe-elämän yhdistäminen oli raskasta, mutta intoa riitti. Tanja kokee oppisopimuksen olevan hänelle hyvä opiskelumuoto. - Koulussa opittua pääsee heti kokeilemaan käytännössä, ei toki kaikkea, ja vastaavasti koulussa voi hyödyntää työelämässä opittuja asioita esimerkkien avulla. Työn hän koki palkitsevana ja antoisana sekä ikimuistoisena. Tanjan molemmat papat sekä hänen miehensä isoisä haavoittuivat sodissa. Tanjan isänisä osallistui aktiivisesti Veljesliiton toimintaan mm. elintarvikekeräyksien merkeissä. Tanjan mummot puolestaan toimivat kotirintamalla. - Halusin osaltani olla auttamassa tätä suuresti arvostamaani sukupolvea, kun se vielä on mahdollista, Tanja sanoo. Asiakkaat ovat olleet myös innokkaasti auttamassa häntä suorittamaan opinnoissa vaadittavia osaamisen näyttöjä ja muutenkin Tanja kiittelee asiakkaiden hyvää asennetta uuden kokeilemiseen. Hän on päässyt tekemään heille mm. tuolijumppaa ja rentoutusharjoituksia tavanomaisempien avustajatyön toimintojen lisäksi. Avustajatoiminnan päätyttyä hän sai nähdä, kuinka hänen tuore koulutuksensa ja kokemuksensa vaikuttivat työmarkkinoilla. - Vaikka yleisellä tasolla tiesinkin, että hoitajista on monessa paikassa huutava pula, yllätyin kiinnostuksesta, jota sain opintoeni loppuvaiheessa osakseni eri hoiva-alan paikoista, Tanja kertoo tyytyväisenä. Marja Kivilompolo Avustajatoimintaa on saatavilla näillä alueilla Avustajatoimintaa on tarjolla vielä muutaman sotainvalidipiirin alueella. Palvelun piiriin pääseminen edellyttää, että henkilö on jäsenenä jossakin veteraanijärjestössä. Apu on monipuolista, asiakkaan tarpeista lähtevää: kodin puhtaanapitoa, asiointiapua, seuraa, ruoanlaittoa, saattoapua, pyykkihuoltoa yms. Hoidolliset tehtävät eivät kuulu avustajan työnkuvaan. Käynnin kestoista ja määristä voi sopia avustajan kanssa. Palvelu on maksullista, mutta jäsenpalveluna se on varsin edullista. Hinnat vaihtelevat alueittain. Kysy lisätietoja alueesi yhteyshenkilöltä ja selvitä mahdollisuutesi päästä palvelun piiriin! Kymi: toiminta-alueina ovat Etelä-Karjala ja Kymenlaakso. Yhteydenotot: projektipäällikkö Iina Joukainen p. 050 3815 797 tai toiminnanjohtaja Tiia Sihvola p. 044 3350 754. Satakunta: toiminta-alueina ovat Pori ja lähikunnat. Yhteydenotot: projektipäällikkö Hanna-Liisa Kotsalo p. 044 705 2171. Häme: toiminta-alueina ovat Hämeenlinnan, Forssan, Lahden ja Riihimäen seudut. Yhteydenotot: projektipäällikkö Mira Kulmala-Sjöman p. 050 520 4065. Etelä-Pohjanmaa: kotiapupalvelua pyritään järjestämään koko sotainvalidipiirin alueella. Yhteydenotot: Minna-Maija Pusa p. 040 8255 170. Sisä-Suomi: toiminta-alueina ovat Jyväskylä ja naapurikunnat. Yhteydenotot: projektipäällikkö Erja Mastokangas p. 050 431 4043. Pirkka-Häme: toiminta-alueena Pirkanmaa. Yhteydenotot: projektipäällikkö Sirpa Autero p. 050 3522 537.

14 Puolisokuntoutus Kuntoutus kannattaa aina! Hyvä ja monipuolinen kuntoutus tukee ikäihmisen toimintakykyä. Sotainvalidien kuntoutus määräytyy heidän haitta-asteestaan ja se vaikuttaa myös heidän leskiensä ja puolisojensa mahdollisuuksiin saada omaa kuntoutusta. Puoliso voi hakea kuntoutusta, jos hänen sotainvalidimiehensä invaliditeetti on vähintään 30 prosenttia. Lesken kuntoutusta koskeva prosenttiraja on sama. Laitoskuntoutuksen pituus on kaksi viikkoa. Vaihtoehtoina ovat 15 hoitokerran avokuntoutus tai 15 päivän jakso päiväkuntoutusta. Tuettua kotona kuntoutumista voidaan myöntää enintään 1 575 euron arvosta. Sotainvalidi voi edelleen jakaa kuntoutuksena puolisonsa kanssa. Kuntoutuksen maksaa Valtiokonttori ja siihen varattavat määrärahat päättää eduskunta vuodeksi kerrallaan. Viime vuonna tästä rahasta jäi käyttämättä noin 40 prosenttia eli kuntoutusmahdollisuutta ei käytetty niin paljon kuin olisi ollut mahdollista. Kuntoutusta tarpeen mukaan Kuntoutus suunnitellaan yhdessä kuntoutujan kanssa ja keskiössä ovat hänen tarpeensa. Kuntoutukseen meneminen ei edellytä ”huippukuntoa” vaan esimerkiksi laitoskuntoutusjaksosta hyötyvät myös he, joiden liikkuminen on jo hiukan heikentynyt. Jos oma liikunta- ja toimintakyky ovat jo selvästi huonontuneet, voi avokuntoutus olla parempi ratkaisu. Tässä tapauksessa kuntouttaja tulee asiakkaan kotiin tai asiakas voi mennä kuntouttajan luo. Avokuntoutus voi olla esimerkiksi hierontaa tai kotona tehtävää jumppaa ja lihaskuntoliikkeitä. Tuetussa kotona kuntoutumisessa kuntoutus tapahtuu asiakkaan arkiympäristössä ja se on sisällöltään monipuolisempaa ja arjen toiminnoista selviytymiseen painottuvaa. Sotainvalidin leski tai puoliso voi miettiä itselleen sopivinta kuntoutusmuotoa yhdessä ammattilaisen kanssa. Kuntoutukseen pääseminen alkaa hakemuksella, jonka täyttämisessä ja muiden tarvittavien tietojen hankkimisessa auttavat sotainvalidipiirien toiminnanjohtajat sekä veljes- ja sairaskotien palveluneuvojat. Toiminnanjohtajien yhteystiedot löytyvät esim. tämän lehden Piirit toimivat -sivuilta 22-37. Laitoskuntoutus Kuntoutuja voi olla laitoksessa päiväkuntoutujana eli hänet haetaan aamuisin kotoaan ja kuntoutuspäivän päätteeksi hänet viedään takaisin kotiin. Kuntoutusohjelma rakennetaan hänen tarpeidensa sekä laitoksen yhteisen ohjelman mukaisesti. Tyypillisesti ohjelmassa on ohjattua ryhmäliikuntaa, kuntosalia, viriketoimintaa, yksilöllisiä hoitoja ja vapaa-aikaa. Toinen vaihtoehto on, että kuntoutuja myös yöpyy laitoksessa. Taloissa on eri käytäntöjä esimerkiksi huonejaon suhteen: omaa huonetta ei voida kuntoutujille joka paikassa taata. Laitoskuntoutusta suositellaan, jos asiakkaan kunto vähänkin antaa myöten: täysi palvelu ruokineen ja virikkeineen, uudet ja tutut ihmiset sekä vaihtelu kodin ympäristöstä ovat piristävä kokemus. Laitoksessa lii- Ulkoilu voi olla osa esimerkiksi tuettua kotona kuntoutumista. Kaunialassa asuva Irma Salminen ulkoilee fysioterapeutti Mikko Saarelaisen kanssa.

Puolisokuntoutus 15 kuntaa tulee helposti huomattavasti enemmän kuin kotona, sillä laitoksissa on pitkiä käytäviä, joilla liikkuessa askeleita kertyy runsaasti. Laitoskuntoutusta annetaan sotainvalidien veljes- ja sairaskodeissa, kuntoutussairaaloissa sekä monissa kylpylöissä. Päiväkuntoutus ei ole mahdollista kaikissa kuntoutuslaitoksissa, joten tarkista tilanne etukäteen. Avokuntoutus Avokuntoutuksessa kuntoutus tuodaan asiakkaan kotiin. Valittavana on asiakkaan tarpeista riippuen monenlaista kuntoutusta. Avokuntoutus voi olla ohjattua jumppaa, hierontaa, ulkoilua – vaihtoehtoja on monia, mutta lähtökohtana on yhdessä kuntoutusta antavan fysioterapeutin kanssa tehty suunnitelma, joka pohjautuu asiakkaan kuntoutustarpeisiin. Tuettu kotona kuntoutuminen Tämä kuntoutusmuoto huomioi erityisesti asiakkaan arkiympäristön ja kuntoutus toteutetaan siellä. Asiakkaan kuntoutuksesta vastaa työpari, joka koostuu kuntoutuksen tukihenkilöstä sekä fysioterapeutista tai toimintaterapeutista. Fysioterapeutti tai toimintaterapeutti toimii kuntoutuksen asiantuntijana, suunnittelee asiakkaan kanssa kuntoutuksen sisällön vastaamaan hänen tavoitteitaan ja tarpeitaan, ohjaa tukihenkilöä sekä varmistaa kuntoutuksen laadun. Tuettu kotona kuntoutuminen on monipuolista, asiakkaan elinympäristössä tapahtuvaa yksilöllisiin tarpeisiin annettavaa kuntoutusta. Se voi olla esimerkiksi jumppaa, ulkoilua, arkiympäristössä tarvittavan fysiikan tukemista tai psykososiaalisen toiminnan tukemista. Ryhmäliikunta on kuntoutujille tuttua. Kaunialassa jumppaamassa eturivissä Irma Salminen (oik.), Lea Rannasmaa ja Ilmi Pusa. Takana Ruth Lassila (oik.), Milja Airaksinen, Raili Jokiharju ja takana Toivo Salo. Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo Lihasvoimaa vahvistavat harjoitteet ovat hyväksi ja niitä voi tehdä helposti sekä kotona että laitoksessa. Asiakkaan arkiympäristössä tapahtuva tuettu kotona kuntoutuminen lisää arjen hallintaa. Hieronta on suosittua ja tarpeellista kuntoutusta.

16 Topi Mäntylästä tuli sotainvalidi Lapin sodassa Kohti pohjoista Höytiäisen rannassa pohjalainen armeijakaveri Sauli Niemelä, Topin olalla Näpsä-kameralaukku. Kesä 1945. Kuvaaja tuntematon. Toivo Mäntylän kotialbumi Toivo ”Topi” Mäntylä, 96, kasvoi isänmaallisessa perheessä Orivedellä ja liittyi suojeluskuntapoikiin isänsä, suojeluskuntapäällikkö Jussi Mäntylän mukana 7-vuotiaana. Perheen muutettua Jämsään Topi oli yhteiskoulun toisella luokalla kun talvisota syttyi ja koulunkäynti loppui siihen. - Ei harmittanu, ja toisaalta se oli helpotus, koska kotonakin oli hommia. Sotilaspoikana Topi toimi monissa suojeluskunnan tehtävissä, arkunkantajanakin muutamissa sankarihautajaisissa. Jotkut vainajista olivat tuolloin 16–17-vuotiaalle Topille tuttuja. Jämsässä 5.4.1943 pidettyjen kutsuntojen jälkeen hänet määrättiin viestikoulutuskeskukseen Santahaminaan. - Päivää oli vielä jäljellä, kun mä Helsinkiin pääsin. Nuori mies päätti katsella kaupunkia. Oli palvelukseen astumispäivä ja koko kaupunki oli hälytetty. Joka paikassa oli vartijoita, poliiseja ja armeijan miehiä. - Eihä siellä päässy asemarakennuksesta ulos, kun ne näki, että on semmonen ukko, että se on varmaan menossa Santahaminaan. Topi marssitettiin Eteläsatamaan, siellä laivaan ja Santahaminaan. Alokasaikaa kesti noin kuusi viikkoa. - Äkseerattiin näitä sotilastemppuja, Topi muistelee. Hänet koulutettiin puhelinmieheksi. Heinäkuussa 1943 Topin viestiporukka vietiin Miehikkälään rakentamaan ja korjaamaan puhelinlinjoja Salpalinjalle. Komennuspaikkoja oli muitakin. Rintamalle Tammikuun alussa 1944 tuli lähtö rintamalle. Lähellä Äänislinnan asemaa olleessa henkilötäydennyskeskuksessa he viettivät muutaman päivän. Topin porukka vietiin Syvärin eteläpuolelle. Vanhemmilla miehillä oli suojeluskunta-asennetta ja pojat oli kasvatettu suojeluskuntahengessä. Yhteishenki oli vastustajaa ajatellen ”hyvin tärkeää ja välttämätöntä.” 27.6.1944 Topin joukkue oli Rajakonnun kylässä, siinä, missä vanha raja meni Laatokkaan. Viestimiehet kerääntyivät lähtöön. Elintarvikevaraston poikia makaili mökin pihanurmella, kunnes joku huomasi yksinäisen koneen syöksyvän kohti keskellä päivää. Kone pudotti pomminsa keskelle mökkiä, 13 miestä menehtyi. Topi uskoi, että hänelle ei kävisi pahasti. - Kyllä siinä olis ollu monta mahollisuutta muuttaa taivaskuntaan. Kun aselepo oli tehty 4.9.1944, alkoi mittava evakuointi. Topin porukka päätyi Pudasjärvelle rakentamaan kenttäkaukokaapelia. - Sitte meidät tuotiin helekantinmoisella kiireellä, viestimiehet, Toppilan satamaan Ouluun ja suoraan laivaan. Röytän satama oli jostain syystä jäänyt saksalasilta miehittämättä ja suomalaisten maihinnousu 1.10.1944 Tornioon onnistui. Kaupungin eteläpuolella olleet sillat vallattiin rynnäköllä. Lapin armeijan joukkojen ja varastojen kuljetukseen tarvittiin kaikki liikenevät kauppalaivat. Yksi niistä oli pienehkö höyrylaiva Maininki. Lokakuun alussa 1944 laivaa oltiin jo lastaamassa Toppilan satamassa Oulussa. - Ei siinä merimiestaitoja kysytty. Koleetahan se syys-lokakuun vaihteessa oli. Viestipataljoona 32 lastattiin Zilos-nimiseen vanhaan laivaan, jossa oli muutakin porukkaa ja ruumassa paljon hevosia. Perillä Röytän satamassa Torniossa hevoset nostettiin pois laivasta. - Siellä oli jo pommitus käyny. Satamasta he pääsivät junalla Tornion rautatieasemalle, josta lähtivät marssimaan eteenpäin. Viestipataljoona 32 eteni Tornionjoen vartta jalkaväkeä seuraten. Saksalaiset noudattivat poltetun maan taktiikkaa. Paikoin puhelinpylväätkin oli räjäytetty. Miinoja oli asetettu teihin ja siltoihin, myös aivan odottamattomiin paikkoihin, kuten joidenkin rakennusten oviin. Muonio saavutettiin 31.10.1944. Siellä oli käyty kiivaita taisteluita ja kirkonkylä oli tuhoutunut lähes täysin. Ylimuoniossa Lappiin tuotiin 1925 ja 1924 syntyneitä muista divisioonista ja asemat seisoivat muutaman päivän. Topin 20 pojan porukka hajotettiin neljään eri joukkueeseen. Marraskuun alussa Ylimuoniossa reserviläiset laitettiin marssimaan kotiin päin. ”Sitte rupes osumaan” Rintamavastuun ottivat 1925 syntyneet nuorukaiset ja heitä vuotta vanhemmat alijohtajat. Vihollisesta tiedettiin, osittain poromiesten kertomana, sen miehittämät alueet ja vesistölinjat. Tuossa vaiheessa viimeinen pitäjänraja Enontekiö oli jo ohitettu. Illalla saavuttiin Palojoensuun kylän eteläpuolelle ja pystytettiin teltat. Saksalaisille tämä tuli heti tietoon, sillä suojaa ei alueella paljon ollut. Valmisteltiin koukkausretkeä Hetan tielle. - Mahollisimman lähelle – yllätys ja lyhyt marssimatka. Sen takia mentiin niin likelle. Siellä oli hyvät tulenjohtomahdollisuudet. Ne ampu muutamat laukaukset, korjaukset oli helppo tehä. Joka puskassa saattoi olla sakemannien tulenjohtajia ja Ruottin puolella lisää. Oltiin aamusaikalla. Suomalaiset toivat justiin tykkinsä siihen meijän takapuolelle ja ampu muutaman laukauksen tienhaaraan, joka oli sakemannilla hallussa. Saksalaiset lähettivät tavoistaan poike-

17 ten jatkuvasti partioita suomalaisten asemiin ja selustaan. Tykistön ja raketinheittimien tuli-iskut olivat erityisen vaarallisia. Joukkueenjohtaja kehotti miehiä menemään rantaan, sillä hän epäili, etteivät saksalaiset ampuisi sinne, koska Ruotsin raja oli niin lähellä. - Siihen tuli monenlaista – äänestä kuuli. Kyllähän siitä haisua oli, että sodassa ammutaan, ja ammutaan tämmösiäkii, jokka ei voi puolustautua samalla lailla. Se ei oo oikeen reilua. Illalla myös kapteeni Aarne Juutilainen, ”Marokon kauhu”, tuli sinne omaan porukkaan 7. komppanian päälliköksi - Kaivatti muutamia, semmosia istumakuoppia meidänkin teltan lähelle, loivaan takarinteeseen, pöydän kokosen, metriä syvän kuopan. Maakuoppa oli ainoa suoja tykkitulta vastaan, josta sirpaleet menivät ylitse. - Jäi meidän aamusaikkahomma vähän niiku kesken. Tuli muutama koelaukaus ja sitte rupes osumaan. Maakuopassa olleet kuulivat: ”ranuja oli tulossa". Osa pojista poistui teltasta. Kun Topi meni ulos, joukkueenjohtaja kantoi jo lääkintämiehen kanssa telttaan poikaa, jonka jalkaterä oli poikki. Topi jäi teltan oven ulkopuolelle. Tuttu mies huusi: ”Tuu tänne Topi!” - Minen oikeen kerenny lähtee, olin taas niin hidas lähtee. Topi löi maihin. - Makasin mahallani siinä maalla, niin kuulu sellasta suhinaa, että kuuluko se pään sisästä se suhina, ja maa lähti vyörittämään. Sitä en tiedä, että olinko mä ihan tajuttomana Helvi ja Topi Mäntylälle syntyi yhdeksän lasta. Kuva: Topi Mäntylän kotialbumi ollenkaan? Rupesin vähän toipuun ja koettelemaan nahkaa. Yks kranu tulikii just siihen poikain kuopan reunalle. Kun kranaatti särkyy tuossa lähellä, ni tullee isoja kappaleita ja pieniä kappaleita. Minuun ei tullu niin kauheen isoja kappaleita, onneks. Toisen otin ite pois, kun se tuli luun päälle. Sitten niitä tuli reiteen, isoon lihakseen, kylkeen, lapaluuhun, olkavarteen ja niskaan. Pian paikalle tuli lääkintämies, jolla riitti kiireitä. Yksi sirpaleista oli Topin pahasti turvonneessa niskassa. Lääkintämies kietoi kaulaan monta kerrosta kreppipaperia. Niska turposi ja turposi, ja kun Topin kurkkua alkoi kiristää, hänen oli pyydettävä kaveria katsomaan. Topin viestijoukkue kärsi 50 prosentin tappion kaatuneina ja haavoittuneina. Saksalaiset olivat kadonneet asemista jo seuraavana aamuna. Suomalaisjoukot lähtivät seuraamaan heitä hiihtäen päätietä. Topi oli muutaman päivän kenttäsairaalassa Kolarissa, josta hänet vietiin parin pysähdyksen kautta Hämeenlinnaan sotasairaalaan, jossa oli hoidossa noin kuukauden. Haavat mätivät, kun ei ollut antibiootteja. Palvelusaika jatkuu Ennen joulua tuli tieto, että sota loppuu ja joukot kotiutetaan, mutta hänen palvelusaikansa jatkui vielä seitsemän kuukautta. - Kukas muukaan sinne oisi jääny kuin 1925-ikäluokka. Topi vapautettiin palvelusta täysin palvelleena Kontiorannasta 29.6.1945. Hän aikoi lähteä raivaamaan miinoja Lappiin. Kotoa tulleet uutiset muuttivat suunnitelmat, sillä isä-Jussin sairastelun vuoksi kotitilalle tarvittiin työväkeä, joten Topi palasi kotiinsa Jämsään. Naapuriin muutti Valkjärveltä, Karjalankannakselta evakkoon joutunut perhe, josta löytyi tuleva vaimo, Helvi, omaa sukuaan Joronen. Topin vanhemmat hyväksyivät karjalaisen miniänsä, ”siinä ei ole ollu mitään kismaa.” Helville oli tärkeää, että hänen äitinsä jäi naapuriin ja saattoi auttaa lasten hoidossa, joita syntyi yhdeksän. - Kyllä penskat muistaa mummolan. Topi teki kahden tilan traktorityöt. Hänellä oli kylän ensimmäinen traktori, joten touko- ja syystöiden aikaan töitä riitti myös kylällä. Topi oli tyytyväinen, että oli selvinnyt sodasta hengissä. Hän ei pitänyt itseään sotainvalidina eikä hän vielä liittynyt sotainvalidijärjestöön. - Pientä, jatkuvaa, välillä pirunmoista särkyä. Vähitellen tottu siihen, oli pakkokii. Vuosien päästä vammat alkoivat kuitenkin vaivata. Aluksi Topin invaliditeettiprosentti oli 10, myöhemmin 20. Hän ei ole katkera. - Se oli jokaisen suomalaisen miehen velvollisuus. Paljon huonomminkin olisi voinut käydä. Marja Kivilompolo Juttu on lyhennetty Jaana Laamasen kirjasta Mäntylät kuudessa sodassa, joka ilmestyi itsenäisyyspäivänä vuonna 2020. Sotainvalidien Sairaskodissa Jyväskylässä asuva Topi Mäntylä on virkeä ja huumorintajuinen mies. Kuva: Ari Kaasalainen

18 Hyvinvointi Seuraa ja tekemistä puhelimitse Ikäihmiset, jotka eivät käytä internetiä, jäivät viime keväänä koronan vuoksi yksin ja ilman virikkeitä. Vanhustyön Keskusliitossa keksittiin viedä seura ja virkistys koteihin puhelimitse. Pixabay Vanhustyön Keskusliitossa on pitkät perinteet ikäihmisille suunnatuista ryhmätoiminnoista, jotka tuovat mukavaa vaihtelua ja piristystä arkeen. Kun korona laittoi tapaamiset tauolle, keksittiin liitossa tuoda viriketoimintaa sisältävästä Vahvike-aineistopankista tuttuja harjoituksia ja tehtäviä ikäihmisille puhelimitse. - Puhelin on kaikille tuttu, joten se valittiin välineeksi. Senioritoiminnan ryhmäläisiltä tulleen palautteen perusteella visailut ja muistiharjoitukset ovat suosituinta toimintaa, joten tekeminen löytyi siitä, vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Outi Hellsten kertoo Vahvikelinjan synnystä. Idea palvelussa on tämä: ikäihminen soittaa Vahvikelinjaan, jossa vastaa tehtävään koulutettu vapaaehtoinen. Puhelun aikana jutellaan sekä tehdään vapaaehtoisen ohjauksella esimerkiksi muistiharjoituksia, arvoituksia, pientä jumppaa tai rentoutusharjoituksia. Soittaja päättää sen, mitä hän puhelun aikana haluaa tehdä tai haluaako hän kenties vain keskustella. - Puhelin on tosi luonteva väline. Olemme järjestäneet myös etäryhmätoimintaa ja se palvelee heitä, jotka tykkäävät ja osaavat käyttää nettiä. Meillä ikähaarukka on iso ja osaaminen laajaa. Senioritoimintaan osallistuu jo kahden sukupolven ihmisiä ja se on kyllä rikkaus, että mukana on erilaisia ihmisiä, Hellsten kertoo eri ikäryhmistä, jotka ovat mukana Vanhustyön Keskusliiton eri toiminnoissa. Toiminta käynnistyi vauhdilla: idea syntyi huhtikuussa, Hellsten palkattiin toukokuussa ja kesäkuun alussa puheluita otettiin vastaan kahtena päivänä viikossa. Aluksi vastaamassa oli Vanhustyön Keskusliiton henkilökuntaa, mutta kesäkuun lopussa Hellsten oli jo kouluttanut Vahvikelinjaan erikoistuneita vapaaehtoisia, jotka hoitavat nyt hoitavat kolmesti viikossa avoinna olevaa palvelua. Vahvikelinja poikkeaa muista vastaavista palveluista siinä, että kyseessä ei ole tukipuhelin vaan toiminnassa keskitytään hyvään mieleen, virkistykseen ja yhteiseen aktiviteettiin. - Meillekin tulee soittoja, jossa mielen päällä voi olla monenlaisia asioita ja tietenkin niitä huolia kuunnellaan. Koitamme kuitenkin löytää valoisia asioita, jotta puhelu etenisi suuntiin, joissa soittaja huomaa, että ai niin, minulla on elämässä tuollaisiakin hyviä

Hyvinvointi 19 Palvelu on avoinna maanantaisin ja tiistaisin sekä sunnuntaisin kello 13–15. Kyseessä on tavallinen puhelinliittymä, johon soittaminen maksaa saman verran kuin muihinkin kännykkänumeroihin. Jos soittajalla on puhepaketti, lisäkustannuksia ei ole. asioita. Joskus itse kukanenkin kaipaa vaikkapa ulkopuolisen muistutuksen siitä, että kyllähän elämässä on hyviäkin asioita, jotka kantavat. ”Vaikka elämä on vakavaa, niin on siinä iloakin.” Tällainen palaute tuli soittajalta, joka halusi purkaa mielen päällä olleita asioita. Sen jälkeen he tekivät päivystäjän kanssa jonkin harjoituksen ja lopuksi vielä nauroivat eli puhelu päättyi parhaaseen mahdolliseen tilanteeseen. - Jos soittajan tarve on sellainen, että se menee ohi meidän palvelustamme, niin voimme ohjeistaa häntä soittamaan oikeaan paikkaan. Ketään ei jätetä yksin asiansa kanssa vaan heille etsitään sitä apua, jota hän tarvitsee. Palvelun saama palaute on ollut todella myönteistä. Soittajista 95 %:a on ollut tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä. Vahvikelinjan toiminta on varmistettu maaliskuun 2022 loppuun asti ja palveluun lisätään yksi päivistystpäivä. Outi Hellsten uskoo, että puhelimessa tehtävälle viriketoiminnalle on tarvetta myös senkin jälkeen, kun ihmiset saavat taas kokoontua vapaasti. - Aina on ihmisiä, jotka nauttivat vaikkapa visailuista ja aivopähkinöistä, mutta eivät halua osallistua ryhmätoimintaan. Tai he voivat asua haja-astutusalueella eikä heillä ole mahdollisuutta osallistua. Palvelu on valtakunnallista ja sinne voi soittaa kuka vain. Hauskaa on, että myös vapaaehtoiset Vahvikelinjan päivystäjät sijaitsevat eri puolilla Suomea. - Yksi meidän ehdoton valttikorttimme on se, että päivystäjiä on ympäri maata, heillä on erilaisia taustoja, monipuolisuutta ja eri ikäisten osaamista ja tietotaitoa, mikä on älyttömän hyvä asia, Hellsten iloitsee. Puhelut kestävät yleensä puolesta tunnista kolmeen varttiin ja sekä soittajat että vastaajat jäävät puhelusta hyvälle mielelle. Tilastointia varten päivystäjä kysyy soittajan paikkakunnan ja iän sekä onko hän soittanut Vahvikelinjaan aikaisemmin. Sen enempää soittajan ei tarvitse itsestään kertoa, eikä sitäkään, jos ei halua. Jos palvelun kokee mielekkääksi, ei sitä tarvitse jättää vain yhteen kertaan – numeron voi näppäillä aina kun haluaa piristystä ja seuraa langan päähän. - Meille saa soittaa niin monesti kuin haluaa. On ihanaa, että meille on tullut ”vaki- Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Outi Hellsten iloitsee siitä, että vapaaehtoisia päivystäjiä ja soittajia löytyy ympäri Suomea. Kuva: Vanhustyön Keskusliitto osoittajia”. Soittajat pääsevät melko hyvin meille läpi. Jos ei, niin automaatti ehdottaa jättämään soittopyynnön eli se toimii samantyyppisesti kuin terveyskeskuksessa: soitetaan takaisin sitten kun päivystäjä vapautuu. Jotkut voivat kokea vieraaseen paikkaan soittamisen hankalana. Tällaisissa tapauksissa Vahvikelinjalle voi jättää soittopyynnön. Myös omaiset voivat käyttää tätä palvelua eli pyytää, että Vahvikelinjan päivystäjä soittaa heidän iäkkäälle läheiselleen. Tähän tulee kuitenkin kysyä lupa häneltä, jolle soitto halutaan. - Näissä tapauksissa me saamme puhelinnumeron ja soitamme henkilölle. Puhelun lopuksi sitten kysymme, haluaako hän, että soitamme hänelle jatkossakin vai haluaako hän itse olla meihin päin yhteydessä. Kummatkin vaihtoehdot käyvät. Outi Hellsten kannustaa kaikkia pitämään yhteyttä ikääntyneisiin, asiaa kannattaa tehdä tikustakin. Vaikka puhelut olisivat lyhyitäkin, niin ne kertovat, että heitä muistetaan. - On todella hienoa, kuinka ihmiset jakavat elämäänsä ja kertovat aika isojakin asioita. Usein kuulee, kuinka helpotti ja teki hyvää, ei olla aiheesta paljoa ehkä muille aikaisemmin kerrottukaan, Outi Hellsten sanoo. Marja Kivilompolo

20 Elämän sana Evankeliumin työssä PohjoisPohjanmaan sotainvalidien parissa Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua”, ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta. (Matt. 9:9) Pixabay Sotainvalidien Veljesliiton toiminnassa hengellinen työ on ollut mukana alusta saakka. Hengellinen huolto tuli toimintamuodoksi 1940-luvun puolessa välissä ja vuonna 1948 luotiin toiminnan tueksi luottamuspappijärjestelmä ja vähän myöhemmin alettiin perustaa osastoihin hengellisiä toimikuntia. Hengelliselle työlle oli luotu virallinen pohja. Aloitin Pohjois-Pohjanmaan piirin ja Oulun osaston luottamuspappina syksyllä 2001. Olin vuosi aiemmin jäänyt eläkkeelle Puolustusvoimien upseerin virasta ja saanut päätökseen teologian opinnot. Marraskuun alussa aloitin papin työni Oulujoen seurakunnassa ja myös sotainvalidiveljien ja -sisarten palvelijana. Isäni oli rintamasotilas, äitini lotta. Yksi enoistani kaatui ja setäni haavoittui niin vakavasti, että vain ihme pelasti hänet. Heidän kauttaan pääsin tutustumaan sotainvalidien elämään. Puolustusvoimissa oli mahdollisuus osallistua kaikkien veteraanijärjestöjen tilaisuuksiin. Puolustusvoimissa arvostettiin ja kunnioitettiin sotiemme veteraanien ja sotainvalidien arvoperintöä myös vaikeina vuosina. Luottamuspapin tehtävässä minua ohjasivat piirin toiminnanjohtajat sekä johtokunta, jonka vastuulla olivat myös hengelliset asiat. Millainen oli se ”seurakunta”, jonka palvelijaksi sain kutsun? Jäseniä yhdisti sotainvaliditeetti, jonka he olivat saaneet puolustaessaan isänmaata. Heitä yhdisti myös yhteisten kokemusten jakaminen ja ystävyys. Vuonna 2003 tässä Pohjois-Pohjanmaalla jäseniä oli runsas 1000, keski-ikä 83 vuotta. Kuluvan vuoden alussa jäseniä oli 51 ja puolisojäseniä 235. Vuosien kuluessa on viimeiseen iltahuutoon siirtynyt paljon veljiä. Sotainvalidien elinikä on keskimääräistä korkeampi, jota selittävät hyvä hoito, kuntoutus ja huolenpito. Yritin oppia tuntemaan seurakuntaani. Tunsin, että papin odotettiin olevan läsnä. Oli tärkeää olla tilaisuuksissa, arkisissakin pukeutuneena papin asuun. Toinen vielä tärkeämpi asia oli, että pappi henkilökohtaisesti puhui mahdollisimman monen kanssa. Monelle on tärkeää, että pappi on lähellä. Iän lisääntyessä ymmärtää myös elämän rajallisuuden ja tarve keskustella iankaikkisista asioista on aika suuri. Papilta vaaditaan ”kuulevaa korvaa ja kätkevää sydäntä”. Omaa psalmia puhellessa ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. Olen kokenut hengellisen työn sielunhoitona ja sanan julistamisena. Kirkollisia toimituksiakin kuuluu palvelukseen. Hautaukset ovat ymmärrettävistä syistä lisääntyneet. Omaisilla on oikeus pyytää haluamansa pappi toimituksiin ja monella onkin oma perhepappi. Kristillisen sanoman tuonti tilaisuuksiin on julistukseen kuuluva tärkeä asia. Hietasaaren veljeskodin kesässä, kauniin luonnon keskellä, mieli on herkkä sanomalle. Monet tapahtumat kuten keväällä alueen kunnostaminen, kesäkauden avaus, keskikesänjuhla, kilpailupäivä ja kesäkauden päätös ovat tilaisuuksia, joissa pappi on mukana. Niissä koetaan vahvaa yhteisöllisyyttä ja pappi astuu paljon elämää kokeneen seurakuntansa eteen, tuomaan kutsun, virvoituksen ja lohdutuksen sanoja. Sotainvalideille pitää luonnollisesti antaa reilu, sydämellinen kiitos ja kunnioitus työstä, mutta myös uhrista, jonka he isänmaan eteen antoivat. Hengellisen sanoman lisäksi tilaisuuksissa saa ravintoa myös ”vanha osa”: makkaraa, ruokaa, pullaa ja kahvia, hyvää musiikkia, kilpailuja ja liikuntaakin. Ihmistä hoidetaan kokonaisvaltaisesti. Vuosikokouksiin ja piiripäivään kokoonnutaan koko piirin alueelta. Veteraanien pohjoisen alueen kirkkopyhää vietetään syksyisin yhdessä muiden veteraanijärjestöjen kanssa. Joulujuhlassa ollaan tutuimman Raamatun sanan äärellä. Pappi tekee vierailuja myös Oulun Diakonissalaitoksen veljeskotiin. Saatan käydä veljeskodilla vapaasti, mutta asukkaiden huoneisiin, heidän koteihinsa menen vain sovitusti. Kerran veljeskodista soitettiin, että täällä eräs sotainvalidiveli kaipaa pappia, voitko tulla. Lupasin ja menin. Hoitaja ohjasi minut erääseen huoneeseen ja näin tutun, jo elämänsä ehtoossa olevan vanhuksen. Tervehdin, mutta en ehtinyt kysyä kuulumisiakaan, kun hän esitti asiansa lyhyesti ja koruttomasti: ”Minun pitäisi saada synnit anteeksi.” Siunasin häntä Jumalan valtakunnan, synnit anteeksi antavalla evankeliumilla. Tällaisessa herkässä hetkessä tuntee olevansa palveluksen virassa, evankeliumin työhön lähetettynä. Hengellinen työ sotainvalidien parissa on tärkeä tehtävä. Tehtävä on samanlainen kuin tavallisten ikäihmisten keskellä. Pappi tekee työtänsä tietysti oman persoonansa kautta. Hän keskustelee arkisistakin asioista, viljelee huumoriakin, kyselee kuulumiset. Mutta kun hän menee seurakuntansa eteen puhumaan, hän on Korkeimman palveluksessa. Erityisesti näinä vuosina, kun sotainvalidit ovat inhimillisesti, sanan mukaisesti viime metreillä kulkemassa, on tärkeää tukea heitä, rohkaista Jumalan sanalla. Siksi hengelliselle työlle on vielä erityinen tarve. Pertti Lahtinen Pohjois-Pohjanmaan luottamuspappi

Sotainvalidityö 21 Veljesrakkaat sotainvalidit ovat huolehtineet toisistaan Kuka olet ja mikä on roolisi sotainvalidityössä? "Olen Kalevi Valtanen, asun Sotkamossa ja olen Sotkamon alueen yhteyshenkilö. Sotainvalidit, puolisot ja lesket soittelevat erinäisistä asioista minulle, ja jos en tiedä vastausta niin soitan toiminnanjohtajalle ja pyydän häntä olemaan suoraan yhteydessä henkilöön." Kuinka työalueesi ja tehtävät ovat muuttuneet? "Tietenkin kun meillä ei enää ole omaa osastoa täällä Sotkamossa, niin kaikki asiat hoidetaan piirissä, mutta tässä ei ole ollut mitään ongelmia asioiden hoidossa." Mikä sinua motivoi? "Minua motivoi maanpuolustushenkisyys ja isänmaallisuus ja tieto siitä, että veteraanisukupolvi puolusti ja taisteli Suomen itsenäisyyden puolesta. Olemme velkaa heille tästä ja haluan omalta osalta olla auttamassa heitä viimeiseen iltahuutoon." Mikä työssäsi on ollut vaikeinta? "En näe mitään vaikeutta hoitaa asioita." Miltä sotainvalidityön tulevaisuus näyttää? "Sotainvalidien työ pitää jatkua niin kauan Kalevi Valtanen osallistuu mielellään sotainvalidien sekä puolisojen ja leskien asioiden hoitamiseen, sillä nuorempana sukupolvena me oleme sen heille velkaa. kun viimeinen on saatettu haudan lepoon ja sitten jatketaan perinnetyöllä, joka on jo alkanut myös meillä ja siirrämme veteraanien perinnettä tuleville sukupolville." leen veljesrakkaita, huolehtineet omista veljistään sotien jälkeen ja samalla rakentaneet isänmaatamme. Tätä asiaa pitää tuoda esille myös perinnetyössä." Mikä sotainvalidiperinteessä on mielestäsi erityistä? "Minusta sotainvalidit ovat olleet ja ovat edel- Marja Kivilompolo Veteraaniliitoilta kunnianosoitus Muistille Veteraanitalolla nähtiin toukokuussa harvinainen huomionosoitus, kun Mikkeliin 4.6. avatulle Sodan ja Rauhan keskus Muistille luovutettiin kaikkien liittojen pienoisliput Vapaudenristin tunnuksin. Kyseessä on liittojen korkein kunnianosoitus. - Yleensä nämä annetaan kiitoksena muutaman kymmenen vuoden ansioituneesta toiminnasta, tässä tapauksessa ne annetaan poikkeuksellisesti nyt; kannustuksen osoitukseksi ja menestyksen toivottamiseksi”, muistutti Rintamaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Heikki Karhu. Veteraanitalollakin on jo innolla odotettu perinnetyön suurteon valmistumista. - Arvostamme sitä, että keskus tulee vaatimaan sotien perinnettä ja sitä henkeä, mikä veteraanityössäkin on ollut läsnä: että veteraanien perinne tulisi elämään mahdollisimman pitkään ja se yhteishenki, joka sodan myötä Suomeen synty, heijastuisi myös tuleville sukupolville, Sotainvalidien Veljesliiton Liput Ilkka Juvalle luovuttivat Sotaveteraaniliiton Sakari Martimo (vas.), Sotainvalidien Veljesliiton Seppo Savolainen sekä Rintamaveteraaniliiton Heikki Karhu. Seppo Savolainen lausui. Liput vastaanotti Muisti Oy:n hallituksen puheenjohtaja Ilkka Juva. - Uskon, että näin tulee tapahtumaan. Sen lisäksi Muistin näkökulmasta on äärettömän tärkeää, että ihmiset perinteen kunnioittamisen lisäksi oppivat ajattelemaan näitä tapah- tumia ikään kuin suhteessa omaan elämäänsä: että mitä sen ajan sankaruus, niin rintamalla kuin kotirintamalla merkitsi, ja oppimaan siitä ratkaisuja tähän nykymaailmaan ja itselleen, hän arvioi. Teksti ja kuva: Ariela Säkkinen

22 Piirit toimivat Anneli VuoristoSalosta muistettiin suurella ansiomerkillä. HELSINKI Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 040 825 6695 Piirin kuulumisia Kuten tiedämme, alkuvuosi on kulunut edelleen koronan ehdoilla. Vuosikokous pidettiin 24.3. Pasilassa ja läsnä oli varsinaisia jäseniä, puolisojäseniä sekä tukijäseniä, yhteensä 12. Ennen kokouksen alkua suuri ansiomerkki luovutettiin Anneli Vuoristo-Saloselle ja kultainen ansiomerkki Sirpa Alanivalle. Tervehdyksen vuosikokoukselle esitti Kaatuneitten Omaisten Liiton kunniapuheenjohtaja Pentti Lehtimäki. Puheenjohtajana jatkaa edelleen Seppo Kanerva ja varapuheenjohtajina Christian Wallin ja Reijo Söderberg. Varsinaisena jäsenenä piirihallituksessa jatkavat Pia Angerma, Timo Elolähde, Altti Majava, Rauha Sihvonen ja Anneli Vuoristo-Salonen. Varajäseninä toimivat Sirpa Alaniva, Veikko Peltola, Maria Koistinen, Seija Söderberg, Heidi Aho, Tiina Saloheimo ja Pentti Lehtimäki. Tilinpäätös vahvistettiin vuodelta 2020 ja vastuuvapaus myönnettiin tilivelvollisille. Jäsenkirje on lähetetty kaikille 26.4. jossa kerrottiin piirin tarjoamista eduista kuluvana vuonna. Kauniita kesäpäiviä Teille kaikille! Satu Jelkälä-Blomqvist Vuosikokouksen puheenjohtajat Seppo Kanerva ja Pentti Lehtimäki. Yhteystietoja Palveluneuvoja Henna Hildenin tavoittaa Oulunkylän kuntoutuskeskuksesta puh. 040 559 4988. Valtiokonttorin Sotilasvamma- ja veteraaniasioiden asiakaspalveluaika kello 9-12 puh. 0295 50 3070. Käyntiosoite on Sörnäisten Rantatie 13, Helsinki ja postiosoite on PL 60, 00054 Valtiokonttori. Soittakaa ihmeessä, jos jokin asia kaipaa selvittelyä! Piiritoimiston uusi muutto tapahtuu todennäköisesti viikolla 39, uusi osoite 1.10. Ratavartijankatu 2 A, 00520 Helsinki. Puhelinnumero 040 825 6695 pysyy entisellään. Toiminnanjohtaja on vuosilomalla 5.–31.7. Tulevia tapahtumia • Sotainvalidien perinteinen juhannusjuhla juhannusaattona 25.6. alkaen klo 16 Veljesmajalla Lauttasaaressa. Lipunnosto klo 18. Ei ilmoittautumisia, oma kuljetus. • Viihteellinen rosvopaistitapahtuma Vihdissä torstaina 5.8. Yhteiskuljetus Helsingin Seudun Sotaveteraanipiirin kanssa. Lähtö Mannerheimin ratsastajapatsaalta klo 12.00. (Lehden painoon mennessä rosvopaistitilaisuuden järjestäminen oli vielä epävarmaa.) Ilmoittautumiset 24.6. mennessä. • Sotainvalidipäivää vietetään Veljesmajalla Lauttasaaressa lauantaina 21.8. alkaen klo 14. Kuljetus Kiasma (lähtö klo 13.30) -Veljesmaja- Kiasma (paluu noin klo 16.30). Ilmoittautumiset 10.8. mennessä. • Pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan Veteraanien yhteistä kirkkopyhää vietetään sunnuntaina 5.9. Nurmijärven Klaukkalassa. Yhteinen bussikuljetus Helsingin Sotaveteraanipiirin kanssa lähtee Mannerheimin ratsastajapatsaalta kello 9.00. Ilmoittautumiset 19.8. mennessä. Tilaisuudessa voi käyttää kunniamerkkejä. • Lounastilaisuudet Ravintola Kuusi Palaa (Marski, Mannerheimintie 10) jatkuvat kuukauden 2. perjantaina kello 12.00: 10.9., 8.10. ja 12.11. Lounaasta peritään 5 euron omavastuu, varaathan tasarahan mukaan. Kaikki jäsenet ovat tervetulleita mukaan! • Puolisojäsenkerho kokoontuu Kampin palvelukeskuksessa (kerhohuone Fade) perjantaisin kello 11-13.30: 24.9., 29.10. ja 26.11. Tervetuloa! Tervetuloa yllä mainittuihin tilaisuuksiin, ellei kokoontumisia rajoiteta koronavirusepidemian johdosta. Kohteliaimmin pyydän teitä noudattamaan annettuja ilmoittautumisaikoja, puh. 040 825 6695. Varmistakaa tilaisuuksien järjestäminen tarvittaessa piiritoimistosta.

Kirkkopyhä UUSIMAA Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 040 825 6695 Uudenmaan ja pääkaupunkiseudun veteraanien yhteistä kirkkopyhää vietetään sunnuntaina 5.9.2021 Nurmijärven Klaukkalan kirkossa. Birgit Tolvanen Piirit toimivat 23 Klo 10 Messu, saarnaa piispa Teemu Laajasalo. Messun jälkeen juhlahetki kirkossa ja sen jälkeen lounasruokailu ja kahvi. Jos olet halukas osallistumaan kirkkopyhään, ota yhteyttä omaan osastoon/jaostoon. Ilmoittautumiset yhdistyksittäin/osastoittain 19.8. mennessä uudenmaan.svp@sotaveteraaniliitto.fi Jouko Kaivonurmi, Annikinkatu 4 B 27, 04230 Kerava, puh. 044 302 8708. Uudenmaan piirin perinneyhdistyksen kuulumisia Perinneyhdistys piti vuosikokouksensa 19.3. ja puheenjohtajana jatkaa Tauno Skogberg Karjaalta. Hallituksen jäseninä jatkavat Jouko Hyvärinen (toimii myös rahastonhoitajana), Kristiina Ikävalko-Alvas, Kari Levonen, Juha Poikela, Kalervo Viitanen (varapuheenjohtaja) ja Leif Udd. Varajäseninä toimivat Markku Ahtikari, Pentti Fabritius, Stig Ekholm, Matti Rintala, Sakari Simola ja Christer Sundman. Tilinpäätös vahvistettiin vuodelta 2020 ja vastuuvapaus myönnettiin tilivelvollisille. Jos piirin henkilöjäseniä kiinnostaa lähteä 5.9. kirkkopyhän viettoon Klaukkalaan, niin ottakaa yhteyttä oman jaoston yhteyshenkilöön. Kutsu ohessa. Kauniita kesäpäiviä Teille kaikille! Tervetuloa! Yhteystietoja Palveluneuvojat Soile Tornbergin tavoittaa Kaunialan Sairaalasta puh. 044 906 1600 ja Henna Hildenin Oulunkylän kuntoutuskeskuksesta puh. 040 559 4988. Valtiokonttorin Sotilasvamma- ja veteraaniasioiden asiakaspalveluaika kello 9-12.00 puh. 0295 50 3070. Käyntiosoite on Sörnäisten Rantatie 13, Helsinki ja postiosoite on PL 60, 00054 Valtiokonttori. Soittakaa ihmeessä, jos jokin asia kaipaa selvittelyä. Piiritoimiston puhelinnumero on 040 825 6695. Todennäköisesti piiritoimiston uusi muutto ajoittuu viikolle 39 ja uusi osoite 1.10. lähtien on: Ratavartijankatu 2 A, (7. kerros) 00520 Helsinki. Puhelinnumero säilyy ennallaan. Toiminnanjohtaja on vuosilomalla 5.–31.7. Espoon-Kauniaisten-Kirkkonummen Sotainvalidit viettivät 80-vuotismerkkipäivää Hotelli Lepolammella 21.5. Juhlaväelle esiintyi Tapiolan Sinfonietan kvartetto. Satu Jelkälä-Blomqvist Onnittelemme Pixabay SOTAINVALIDIPIIRIN VUOSIKOKOUSKUTSU Sotainvalidien Veljesliiton Uudenmaan piiri - Krigsinvalidernas Brödraförbunds Nylands distrikt ry:n jäsenet kutsutaan täten piirin sääntömääräiseen vuosikokoukseen, joka pidetään tiistaina, elokuun 17. päivänä 2021 klo 11 Ilmatorjuntamuseolla, Klaavolantie 2, 04300 Tuusula. Kahvitarjoilu klo 10.30. Kokouksessa käsitellään piirin sääntöjen 5 §:ssä mainitut asiat, sääntömuutos ja pitkän tähtäyksen taloussuunnitelma. Poikkeuksellisesti ilmoittautumiset vuosikokoukseen 6.8. mennessä piiritoimistoon, puh. 040 825 6695. Tervetuloa! Sotainvalidi Arvo Niemi 100 vuotta

24 Piirit toimivat Piirin ja sen osastojen toiminta jatkuu entisen tapaan keskittyen jäsenistön kotona asumisen tukemiseen. PIRKKA-HÄME Rautatienkatu 24 B 4, 33100 Tampere Puh. 0400 835 993 Kesäterveiset! Piirin ja piirin osastojen alkuvuoden toiminta on jatkunut entisin perustein. Osastojen vuosikokoukset pidettiin aikataulun mukaisesti. Piirin alueella toimii edelleen vielä yhdeksän osastoa. Piirin vuosikokous pidettiin tänäkin vuonna poikkeuksellisesti poiketen sääntöjen määräämästä ajankohdasta maan hallituksen antamien kokoontumisrajoitteiden vuoksi. Piirin vuosikokous pidettiin Tampereella 29.4. Osastoille on toimitettu vuoden 2020 toimintakertomus ja tilinpäätöstiedot sekä kuluvan vuoden, 2021, toimintasuunnitelma ja talousarvio. Vuosikokouksessa käsiteltiin ja hyväksyttiin piirihallituksen esitykset. Piirin puheenjohtajaksi valittiin edelleen Raimo Toivo Sastamalasta. Piirihallitukseen vahvistettiin kahdeksan jäsentä joista puolet oli erovuorossa. Erovuoroiset Esko Lehtomaa, Lauri Lumme, Risto Pajukanta ja Terttu Veijalainen valittiin uudelleen vv 2021–2122. 12.2.21 poisnukkuneen Heikki Kujanpään jälkeen vuodeksi 2021 valittiin sotainvalidi Risto Kiiskilä. Piirihallituksessa on kaikkiaan kolme sotainvalidia. Vuosikokous hyväksyi piirille uudet PRH:n hyväksymät liiton valmistelemat säännöt. Piiri toimii 17 kunnan/kaupungin alueella. Sotainvalidijäseniä osastoissa ja piirissä oli yhteensä vuoden alussa enää 55 (edellisenä vuonna 77). Puolisojäseniä piirin alueella on 461 (541). Tukijäseniä oli 159 (166). Kuoleman kautta poistuneita sotainvalideja oli 22 (35). Poistuma oli suuri, 28,6 %. Sotainvalideista n. joka kolmannelle oli aviopuoliso. Puolisojäsenten poistuma oli 14,8 %. Kesän tapahtumia Kesän tapahtumista on kesäjuhla sunniteltu pidettäväksi 2.9. Hotel Scandic Rosendahlissa. Ennakkoilmoittautumiset ehdottomasti viimeistään ma 2.8. sähköpostitse: jouko.sipila@ sotainvalidit.fi tai kirsi.korpi@ sotainvalidit.fi. tai p. 0400 835 993. Veteraanien alueellinen kirkkopäivä pidetään 10.9. Parkanossa. Ilmoittautumiset 15.8.mennessä. Kuntoutusta jäsenille Piiri myöntää edelleen kuntoutusta. Mahdollisuuksistasi päästä kuntoutumaan saat tietoa piiritoimistosta. Piiri pyrkii järjestämään kaikille puolisojäsenille kerran vuodessa kuntoutusta, pääsääntöisesti joko avokuntoutusta tai hierontaa. Jalkahoitoa maksetaan (à 35 €) kolme kertaa vuodessa. Näissä jäseneduissa ei ole muutoksia. Ole yhteydessä omaan osastoon tai suoraan piiritoimistoon. Avustajatoiminta Mikäli sinulla on tarvetta saada apua kotiisi, niin ota yhteyttä Sirpa Auteroon p. 050 352 2537 tai osastosi sihteeriin. Avustajatoiminnan tarkoituksena on auttaa sotainvalideja ja puolisojäseniä arjen askareissa niin, että kotona asuminen onnistuu mahdollisimman pitkään ja vaivattomasti. Mikäli tarvitset suurempia siivouksia, niin ota yhteyttä omaan osastoon ja piirin henkilöjäsenet piiritoimistoon. Tampereen osasto Tampereen osasto piti vuosikokouksensa omissa tiloissa 11.3. Vuosikokous sujui rutiinilla. Johtokunnan puheenjohtajaksi tuli valituksi 101-vuotias virkeä sotainvalidi Pentti Kuukankorpi, muita johtokunnan jäseniä ovat sotainvalidit Risto Kiiskilä ja Terttu Veijalainen sekä nuoremmat Lauri Lumme, Jouko Sipilä, palveluneuvoja Jukka Mäkinen Tammenlehväkeskuksesta ja luottamuspappi Salla Häkkinen, johtava kappalainen Tampereen ev.lut seurakunnasta. Toimisto on avoinna ti-to klo 8.30-15. Muina päivinä meidät tavoittaa puhelimitse! Tampereen osaston toimistonhoitaja Leea Hykkönen on töissä tiistaisin ja keskiviikkoisin. Tukea osaston jäsenille Osaston toiminta jatkuu vilkkaana. Niin sotainvalidijäsenet kuin sotainvalidien lesketkin saavat kesän aikana ns. pesularahan 70 €/jäsen esitettyään osaston toimistossa nimellään varustetun kuitin, jolla on maksanut pesupalvelusta. Kuitti on ehdottomasti esitettävä ennen syyskuun loppua. Alkuvuoden aikana on ollut mahdollisuus saada myös ns. kevätsiivous. Siivoustarjous on ollut voimassa juhannukseen saakka. Syksyllä ennen joulua on mahdollisuus myös joulusiivoukseen. Osasto on myös päättänyt antaa ”hemmotteluhoitoa” maksamalla naisten osalta kampaamolaskusta 50 euroa ja sotainvalidimiesten parturimaksusta 25 euroa vuosittain. Osaston 80-vuotispäivän kunniaksi vuosikokous päätti, että osasto maksaa piirin järjestämän yhden avustajakäynnin omavastuun kuukaudessa sekä korvaa 100 € taksimaksuista silloin, kun maksu kohdistuu terveydenhuoltopalveluihin. Näistä ja muistakin osaston tarjoamista ”jäseneduista” saat tarkempaa tietoa joko toiminnanjohtajalta tai osaston toimistonhoitajalta sekä aiemmin lähetetystä vuosikertomuksesta. Niin piiritoimisto kuin osastonkin toimistohenkilökunta samoin kuin Tammenlehväkeskus huolehtii puolestasi ja pyynnöstäsi kaikista sotilasvammalakiin liittyvistä korvaushakemuksista ja kykyjen mukaan myös muiden sosiaalilakien tuomista eduista. Lämmintä kesää! Jouko Sipilä Onnittelemme 100-vuotiaat sotainvalidit Jäsenistämme Matti Anttila ja Erkki Högman täyttivät 100 vuotta. Matin merkkipäivä oli 28.4. ja Erkin 24 5. Lämpimät onnittelut molemmille 100 vuotta täyttäneille! Pixabay Muistamme Heikki Kujanpää *4.9.1935 † 12.2.2021 Piirimme edellinen hallituksen puheenjohtaja Heikki Kujanpää nukkui ikiuneen 12.2.2021. Heikki teki elämäntyönsä Hämeenkyrön seurakunnan palveluksessa. Hän oli kiinteästi mukana paikallisessa VPK:n toiminnassa. Sotainvaliditoimintaan hän osallistui vuosikymmeniä sitten myös työnsä puolesta. Heikki oli pitkään Hämeenkyrön osaston sihteerinä. Hänet tunnettiin velvollisuudentuntoisena ihmisenä. Pirkka-Hämeen piirin hallitukseen hänet valittiin 2009 ja piirin puheenjohtajaksi 2017. Hän luopui puheenjohtajuudesta 2020 jääden kuitenkin hallituksen jäseneksi. Hänet valittiin myös Veljesliiton liittovaltuuston jäseneksi 2017. Heikki Kujanpäälle on myönnetty kaikki Veljesliiton huomionosoitukset, viimeksi Sotainvalidien pienoislippu varustettuna vapaudenristin nauhalla ja tunnuksella vuonna 2014.

Piirit toimivat 25 KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 ja kevään aikana on valitettavasti tapahtumia taas jouduttu perumaan, mutta niin minä kuin piirihallituskin toivomme hartaasti, että elokuussa pääsisimme juhlimaan liiton perustamisen vuosipäivää Hauholle. Toivotan teille jokaiselle oikein mukavaa kesää. Mira Kulmala toiminnanjohtaja Piirin vuosikokous Vuosikokous pidettiin 24.3. erikoisjärjestelyin piirin toimistolla Hämeenlinnassa. Kokous järjestettiin ensisijaisesti etänä ja tähän oli kaksi mahdollisuutta sekä osastojen kokousedustajilla että piirin äänioikeutetuilla henkilöjäsenillä. Kokoukseen oli mahdollista osallistua Teams-etäyhteydellä tai postitse palauttamalla kokouskutsun mukana tulleen lomakkeen, johon oli merkitty kanta jokaiseen kokouksessa käsiteltävään asiaan. Määräaikaan mennessä ei kukaan ilmoittautunut tulemaan fyysisesti paikalle. Etänä kuitenkin saatiin paikalle sekä osastojen kokousedustajia että piirin henkilöjäseniä, lisäksi paikalla oli piirihallituksen jäseniä. Ja hienosti oli molempia etäosallistumisvaihtoehtoja käytetty. Fyysisesti kokouksessa oli läsnä piirin puheenjohtaja Juha Vuorinen, naistoimikunnan puheenjohtaja Irja Hirstiö ja toiminnanjohtaja Mira Kulmala. Lisäksi paikalla oli Sotainvalidien Kanta-Hämeen Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Antti Leinikka, joka valittiin kokouksen puheenjohtajaksi. Sihteerinä kokouksessa toimi toiminnanjohtaja ja pöytäkirjan tarkistajina sekä ääntenlaskijoina Vuorinen ja Hirstiö. Kokouksessa vahvistettiin tilinpäätös vuodelta 2020, myönnettiin tili- ja vastuuvapaus tilivelvollisille sekä hyväksyttiin vuodelle 2021 toimintakalenteri ja talousarvio. Puheenjohtajana jatkaa Juha Vuorinen ja kaikki erovuorossa olleet piirihallituksen jäsenet valittiin uudelleen. Näin saatiin vuosikokous pidettyä ja hallitus pystyy jatkamaan työtään jäsenten hyväksi tässä erikoisessa tilanteessa, jossa elämme. Talven Pixabay Sotavuodet rintamalla ja Rengossa 1939-1945 - kirjan julkistamistilaisuudessa Antti Leinikka, Heikki Kilpeläinen ja Tauno Korhonen. Kuva: Raakel Henttonen Uusi kirja renkolaisten ja Rengon sotavuosista Onnittelemme 100-vuotias sotainvalidi Osmo Roine Hämeenlinnan osaston sotainvalidi Osmo Roine täytti 100 vuotta 2.5. ja häntä kävivät onnittelmassa Hämeenlinnan osaston puheennjohtaja Marja Anttonen sekä piirihallituksen jäsen Irja Hirstiö. Marja ja Irja veivät Osmolle onnittelukukat, -adressin, shaalin sekä ME-säätiön lahjarahan. Osmo oli mielissään piristävästä tervehdyskäynnistä. Kuva: Raimo Tuononen Rengossa on pitkään ollut vireillä hanke koskien viime sodissamme kaatuneita ja taistelleita renkolaisia sekä kotirintamajoukkoja. Siksi parin viimeisen vuoden aikana on ollut tekeillä kirja, jonka ydinmateriaalia ovat tiedot renkolaisista sotainvalideista, veteraaneista ja kaatuneista. Tuloksena syntyi nyt julkaistu ”Sotavuodet rintamalla ja Rengossa 1939–1945”. 200-sivuisessa kirjassa on runsas aiheeseen liittyvä kuvitus sekä aikaisemmin julkaisemattomia artikkeleita. Kun suojeluskuntakirjassa on kerrottu renkolaisten sotatiestä jatkosodan aikana, tässä kirjassa käydään läpi talvisota Altti Mannilan kirjoittaman perusteellisen, ennen julkaisemattoman artikkelin kautta. Lukuisat renkolaiset sodankäyneet miehet ovat päässeet kertomaan omasta sodastaan rintamalla. Ei ole kyse vain sankaritarinoista, on koettu sodan tuomaa kärsimystä, vankeutta, kuolemaa, perheiden kohtaamaa orpouden osaa. Nyt tehtyjen haastattelujen lisäksi käytössä on ollut myös opettaja Anneli Kenttämiehen 1980-luvulta lähtien tekemiä haastattelunauhoja, jotka sittemmin on digitoitu cd-levyille. Artikkeleita ovat kirjoittaneet tämän kirjan julkaisutoimikunnan jäsenet: Tauno Korhonen, Heikki Kilpeläinen, Antti Leinikka, Terttu Novio ja Raakel Henttonen, joka on myös toimittanut ja taittanut kirjan. Lisäksi artikkeleita ovat pyynnöstä kirjoittaneet useat eri henkilöt. Mielen- kiintoisen lisän kirjaan tuovat muun muassa sota-aikana käyty kirjeenvaihto sekä sodanjälkeinen toiminta, jolla elämä on pyritty saamaan uuteen alkuun ja jolla sittemmin on autettu vanhenevia veteraaneja. Kirjan julkaisemista on merkittävästi tukenut Rengon Säästöpankkisäätiö. Ilman sen antamaa avustusta Rengon veteraanikirjan toteutus ei olisi ollut mahdollista. Kirjatoimikunta on saanut avustusta myös muilta tahoilta. Rengon veteraanikirja on julkistettu Kansallisena Veteraanipäivänä 27. huhtikuuta 2021. Sitä on saatavana 25 euron hintaan julkaisutoimikunnan jäseniltä. Raakel Henttonen Rengon veteraanikirja julkistettiin kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2021. Kirjaa voi ostaa julkaisutoimikunnan jäseniltä 25 euron hintaan.

26 Piirit toimivat VUOSIKOKOUSKUTSU VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 040 568 4500 Sotainvalidien Veljesliiton Varsinais-Suomen piiri ry:n vuosikokous on jouduttu siirtämään koronaepidemian takia pidettäväksi tiistaina 10.8.2021 klo 10.30 alkaen Turun kristillisellä opistolla, os. Lustokatu 7, Turku. Kahvitarjoilu klo 9.30 alkaen. Kokouksen jälkeen on lounas klo 12.00. Kokouksessa käsitellään piirin sääntöjen 5.§:ssä mainitut asiat ja piirin sääntöjen muutos. Ilmoittautumiset piirin toimistoon 26.7. mennessä, p. 040 568 4500 tai sähköpostitse jari-matti.autere@sotainvalidit.fi. Vuosikokouksessa äänioikeus on piirin varsinaisilla ja puolisojäsenillä sekä jäsenosastojen edustajilla, joita jäsenosastot voivat lähettää varsinaisten ja puolisojäsenten yhteismäärän kutakin alkavaa 20 jäsentä kohden. Kannattajajäsenillä on läsnäolo- ja puheoikeus. Piirin kesäpäivä Tervetuloa! Piirin kesäpäivää ja Varsinais-Suomen sotainvalidipäivää vietetään keskiviikkona 18.8. Heikkilän sotilaskodissa Turussa, osoite Rykmentintie 15. Tilaisuus alkaa ohjelmaosuudella klo 15.00 ja ohjelman jälkeen on ruokatarjoilu. Esiintymässä on Laivaston Soittokunta ja muitakin esiintyjiä. Asuna on kesäpuku. Ilmoittautumiset 5.8. mennessä piirin toimistoon, p.040 568 4500 tai sähköpostitse varsinais-suomi@sotainvalidit.fi. Huom! Tilaisuus pidetään, jos koronarajoitukset sen sallivat, joten kannattaa seurata rajoitusten voimassaoloa. Tervetuloa! Piirihallitus LAHTI Rautatienkatu 1 B 8, 15100 Lahti Puh. 040 740 6815 Pixabay Piirin toimisto on suljettuna 28.6.–25.7.2021 toiminnanjohtajan kesäloman vuoksi. on teitä jäseniä varten! Kun koronatilanne helpottuu, järjestetään toiminnan aloitus sekä tilaisuudet kullakin paikkakunnalla omanlaisinaan. Toivotan kaikille oikein hyvää kesää! Tätä kirjoitettaessa koronatilanne on synkin koko maassa Päijät-Hämeessä, mutta toivomme että kohta tilanne paranee. Kaikki tilaisuudet piirissä ja yhdistyksissä sekä perinneyhdistyksessä on siirretty myöhäisenpään ajankohtaan. Vaikka piirissä on osastoja lopetettu, yhteyshenkilöt paikkakunnilla ovat entiset. Piiri toimii ja antaa tukea toiminnalle ja jäsenille koko piirin alueella. Piiri Anki Kylämaa, p. 044 713 2260, anki.kylamaa@onnihoiva.fi Avustajatoiminta Leena Saunamäki, p. 045 135 0914, avustajatoiminta.lahti@sotainvalidit.fi Korjausneuvonta Kari Tahvanainen, p. 0500 494 766, kari.tahvanainen@vtkl.fi Pentti Löfgrén Neuvontapalvelu auttaa ja opastaa Kuulumiset piiristä Neuvontapalvelu Neuvontapalvelu toimii Päijät-Hämeen alueella 11 kunnassa. Alueella on enää alle 20 sotainvalidia, mutta leskiä on noin sata. Neuvontapalvelu on pääasiallisesti puhelinneuvontaa sekä tarvittaessa tehdään kotikäyntejä. Korona on tietysti vaikuttanut henkilökohtaisiin tapaamisiin, mutta asiat ovat tulleet hoidettua puhelimitsekin. Kotikäyntejä tehdään siis koronarajoitteet huomioiden. Neuvontapalvelussa selvitetään sotilasvammalain mukaisia etuuksia, tehdään anomuksia Valtiokonttorille sekä järjestetään palveluita sotainvalidien ja veteraanien kotiin. Palveluneuvoja toimii yhteistyössä eri laitoksien kanssa järjestäen sotainvalidien laitos- ja intervallihoitoa sekä kuntoutusta. Nykyisin sotainvalidien hoito järjestetään Veljesliiton laitoksissa sekä kuntien palveluasumisyksiköissä. Yhteistyö kuntien kanssa onkin tärkeässä roolissa sotainvalidien palveluita järjestäessä. Sotainvalidien ja veteraanien palveluita järjestetään yksilöllisesti kunkin tarpeen mukaan. Palveluneuvojaan voivat olla yhteydessä sotainvalidit, lesket, omaiset, eri palveluiden tuottajat, kuntien työntekijät, veteraaniyhdistykset yms. Palveluneuvoja Anki Kylämaa on tavoitettavissa puhelimitse numerosta 044 713 2260 maanantaista perjantaihin. Palveluneuvoja toimii myös toisessa tehtävässä veteraanikummien projektityöntekijänä eikä aina pääse vastaamaan puhelimeen. Jätättehän soittopyynnön vastaajaan, mikäli puheluun ei heti vastata.

Piirit toimivat 27 Kansallinen veteraanipäivä KYMI Savonkatu 23, 45100 Kouvola Puh. 044 3350 754 Perinneyhdistyksen saunamökki Perinneyhdistyksen saunamökki Lappeenrannan Huhtiniemessä Saimaan rannalla on käytettävissä. Saunamökissä on vuodepaikkoja 3 hengelle, lisäksi omia patjoja voi laittaa takkahuoneen lattialle. Mökissä on sähköt, ja sauna lämpenee puilla. Sähkö ja puut sisältyvät käyttökorvaukseen. Juomavesi tulee tuoda mukana. Rannassa on laituri ja portaat, josta pääsee helposti veteen. Grilli, astiasto, jääkaappi, mikro ja ilmalämpöpumppu ovat käytössä. Lappeenrannan keskustaan on noin 3km. Kaikki ovat tervetulleita saunamökille, myös ne, jotka eivät ole yhdistyksen jäseniä. Saunamökin käyttökorvaus on 50€/ilta tai 80€/vrk. Hinnat ovat suuntaa antavia ja niistä voidaan sopia erikseen. Saunamökin käyttökorvaus menee Perinneyhdistykselle, joka tulevaisuudessa pitää viimeisistä Kymen piirin alueella olevista sotainvalideista ja puolisojäsenistä huolta, kun piiri on purkautunut. Saunamökkiin liittyvissä asioissa olkaa yhteydessä Ilkka Huttuseen p. 040 531 8401. Haminan kaupungin kulttuuripalvelut yhdessä paikallisten veteraanijärjestöjen kanssa järjesti kansalliseen veteraanipäivään tiistaina 27.4. videovälitteistä ohjelmaa. Sen ääreen pääsee palaamaan vielä juhlapäivän jälkeenkin. Tämän vuoden juhlaohjelmistossa pääteemana oli Lotat Lotta Svärd –järjestön 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Toinen päivän teemoista oli suomenhevonen, jonka tekemä työ rauhan puolesta saattaa joskus unohtua. Muistamme Pertti Lommi * 9.4.1930 † 27.12.2020 Pertti Lommi syntyi Kotkan Tiutisen saaressa. Sotaan hän ei ehtinyt mutta sota sävytti hänen nuoruuttaan mm. kodin menetyksellä Tiutisen pommituksessa 1943 sekä evakkolähdöillä maaseudulle jatko- ja talvisodassa. Sota jätti muistot myös samasta saaresta löytyneen Linnea-puolison elämään. Lommi sai 1950-luvun alussa KOKOUSKUTSUT Kymen piirin vuosikokous siirrettiin pidettäväksi ke 30.6.2021 kello 11 Kouvolan seurakuntakeskuksen Maria salissa os. Savonkatu 40, Kouvola. Ilmoittautuminen pe 25.6. mennessä. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat ja piirin sääntöjen muutos. Sotainvalidien Perinnejärjestön Kymen alueyhdistyksen vuosikokous siirrettiin pidettäväksi ti 31.8.2021 kello 14 Saunamökillä Huhtiniemenkatu Lappeenranta. Ilmoittautuminen pe 20.8. mennessä. Ruokailu ennen kokousta kello 13. Ruokailu järjestetään ulkotiloissa sekä osittain sisällä turvavälit huomioiden. Vuosikokouksissa huomioidaan sen hetkiset kokoontumisrajoitukset. Tästä syystä vuosikokouksiin tulee ilmoittautua. Kokoontumisrajoitusten ollessa käytössä kokousosallistujat valitaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Kaikilla kokouksiin osallistujilla tulee olla hengityssuojaimet kasvoilla. Tilassa on käytössä käsidesit ja hengityssuojia on myös saatavilla. Kokouksiin ilmoittautumiset piiriin p. 044 3350 754 tai tiia.sihvola@sotainvalidit.fi vakavan kuulovamman PV:n rannikkotykistön kovapanosammunnoissa ja loukkasi jalkansa pysyvästi tapaturmassa 1960-luvulla. Talonrakennushankkeiden sekä verkkokalastamisen ohessa hänellä riitti aikaa sotainvalidien auttamiseen lukuisissa keräyksissä, talkoissa ja avustushankkeissa. Hän oli aktiivinen Kymi-Karhulan osastossa. Pertti Lommi tapasi sotainvalideja ja veteraaneja usein myös Hoikussa. Hän oli kiinnostunut vapaaehtoisesta maanpuolustustyöstä sekä perusti kotisaareensa pienmuseon. Pertti Lommi on saanut Veljesliiton Suuren ansiomerkin, Marskin sotainvalidirahaston tunnustuspalkinnon pitkäaikaisesta järjestötyöstä sekä sotainvalidien ansioristin. Pertti Lommi jätti monia hyviä muistoja sukulaisilleen, tuttavilleen sekä sotainvaliditovereilleen. Ilpo Lommi Kirjoittaja on Pertti Lommin poika Piirin toiminnanjohtaja Tiia Sihvola lomailee 19.7.– 15.8. Avustajatoiminnan projektipäällikkö Iina Joukainen lomailee 14.6.–15.7. Toiminnanjohtaja ja projektipäällikkö sijaistavat toisiaan lomien aikana. Muistamme Heikki Neuvonen * 31.5.1924 † 30.3.2021 Sotainvalidipäivän juhla 18.8. Sotainvalidipäivän juhla ke 18.8. kello 11 Kouvolan srk-keskuksessa os. Savonkatu 40. Tilaisuus päättyy noin kello 12 ruokailuun. Ohjelmassa mm. sirkusesitys, yksinlaulua, puolustusvoimien tervehdys, kirkkoherran sanat, seppelpartio. Tilaisuudessa tulee käyttää esitysten aikana hengityssuojaimia terveyden niin salliessa. Kerrothan ilmoittautumisen yhteydessä ruoka-allergiat ja jos tarvitset kuljetuksen juhlaan. Ilmoittautumiset pe 6.8. mennessä piiriin p. 044 3350 754. Mikäli pandemia aiheuttaa juhlan peruuntumisen, siitä ilmoitetaan ma 16.8. jokaiselle ilmoittautuneelle puhelimitse henkilökohtaisesti. Pappilansalmen koulun 8-luokkalaiset kirjoittajat Pihla Kriktilä, Jenna Pellinen ja Anni Sakki palkittiin kansallisen veteraanipäivän kirjoituskilpailuun tuntemattomalle lotalle kirjoittamistaan kiitoskirjeistä Lotta Svärd 100 vuotta -juhlapinssillä ja aidon lottapuvun materiaaleista valmistetulla rintakorulla juhlallisin seremonioin. Kuva: Jorma Haapamäki

28 Piirit toimivat Piirin vuosikokous SATAKUNTA Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Satakunnan suunnalta Kesä on vihdoin koittanut ja saamme pian viettää keskikesän juhlaa, juhannusta. Vuoden olemme eläneet koronapandemian alla ja noudattaneet erilaisia rajoituksia. Nyt odotellaan parempia aikoja, rokotukset ovat hyvässä vauhdissa, toivottavasti normaalimpi aika koittaa meille. Koronan vuoksi osastojen vuosikokouksia on pitänyt miettiä tarkkaan. Osastoista osa on pitänyt kokouksensa pienimuotoisesti, osa sähköpostitse, osa odottaa syksyyn ja osa on pitänyt uudenlaisen hybridikokouksen, kuten Porin osasto. Piirin vuosikokous pidettiin normaaliin aikaan, vähälukuisena turvavälit ja -ohjeet huomioiden ilman tarjoilua. Kevään tapahtumia ei kyetty vielä pitämään, kuten kesäjuhlaa ja kirkkopäivä. Syyskauden tapahtumien järjestämisestä päätetään olosuhteiden mukaisesti. Luottamuspapit Piirin luottamuspappina pitkään toiminut lavialainen rovasti Ilkka Perttula luopui toimestaan, jota hän oli tehnyt lähes 20 vuotta. Hän tuli tutuksi mm. Porin ja Laitilan Veljeskodeissa, joissa hän ahkerasti huolehti asukkaiden ja kuntoutujien sielunhoidosta. Lämpimät kiitokset vielä kerran työstäsi Ilkka! Uudeksi luottamuspapiksi on nimetty kankaanpääläinen rovasti Anssi Joutsenlahti. Anssi on tuttu monista yhteyksistään ja toimistaan, työuraa mm. kirkkoherrana, kansanedustajana ja eduskunnassa toisena varapuhemiehenä sekä veteraanityössä vuosikausia. Piirihallituksen jäsenenä Anssi on ollut vuodesta 2010 lähtien. Satakunnan piirin vuosikokous pidettiin keskiviikkona 31. maaliskuuta Ravintola Liisanpuiston auditoriossa lyhennetyssä muodossa. Kokouksen alussa piirin puheenjohtaja Heikki Moilanen kertoi piirin kuulumisia ja päätoimittaja Markku Honkasalo toi Veljesliiton tervehdyksen. Tilaisuudessa jaettiin suuri ansiomerkki parkanolaiselle Vilho Perälälle, joka toimi Parkanon viimeisenä sihteerinä osaston purkautumiseen saakka ja toimii edelleen yhteyshenkilönä piirin ja parkanolaisten jäsenten välillä. Varsinainen vuosikokous pidettiin puheiden jälkeen. Kokouksessa oli edustettuina 4 osastoa 8 edustajalla sekä kolme piirin henkilöjäsentä. Läsnä oli lisäksi mm. piirihallituksen jäseniä. Vuosikokouksessa hyväksyttiin toimintakertomus ja tilinpäätös sekä myönnettiin vastuuvapaus asianomaisille viime vuodelta. Samoin toimintasuunnitelma ja talousarvio hyväksyttiin. Piirihallituksen puheenjohtajaksi valittiin edelleen yksimielisesti Heikki Moilanen Merikarvialta. Piirihallitukseen valittiin seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi seuraavat jäsenet ja varajäsenet: Kaija Jokela Huittisista (Pertti Pohjolainen Keikyästä), Ilkka Nurmi Porista (Anna Penttilä Porista), Paula Hermonen Eurajoelta (Esko Wahlqvist Raumalta) sekä Pirkko Varheenmaa Laviasta (Reetta Reikko Kiikoisista). Edelleen jatkavat Seppo Korkeamäki Porista (varajäsen Matti Sundell Porista), Heikki Mettomäki Parkanosta (Raimo Nänimäinen Kihniöstä), Anssi Joutsenlahti Kankaanpäästä (Timo Röpetti Honkajoelta) sekä Erkki Maula Harjavallasta (Mauri Sulonen Eurasta). Järjestäytymiskokouksessa piirin varapuheenjohtajiksi valittiin Ilkka Nurmi ja Erkki Maula. Piirihallitukseen kutsuttiin neuvontapalvelusta Helena Isoviita, Ilkka Nurmi edustaa myös perinneyhdistystä. Porin osaston vuosikokoukseen Teamsin kautta osallistuneet Paula Hermonen ja 100-vuotias Gunnar Kotiranta, joka kutsuttiin osaston kunniapuheenjohtajaksi. Onnittelemme Anssi Joutsenlahti on Satakunnan piirin uusi luottamuspappi. Kesäloma Veteraanitoimisto Porissa on suljettu heinäkuun ajan. Sotainvalidi Alpo Koivumäki 100 vuotta 27.7. Alpo Koivumäki toimi Karvian osaston viimeisenä puheenjohtajana vuodesta 2004 osaston purkautumiseen saakka vuoteen 2016. Lämpimät onnittelut tulevan merkkipäivän johdosta! Aurinkoista ja virkistävää kesää kaikille! Marika Keskinen Vilho Perälälle luovutettiin suuri ansiomerkki piirin vuosikokouksessa.

Piirit toimivat 29 Alueellisen perinneyhdistyksen valmistelu etenee, liittojen yhteistä ohjausta kaivataan SISÄ-SUOMI Justeeritie 2 41900 PETÄJÄVESI Puh. 040 778 2740 Kesäiset terveiset! Kesä on helpottanut monen elämää, olemme pääsemässä pikkuhiljaa normaaliin elämänrytmiin. Vähitellen voimme käynnistellä tapahtumia, mutta vielä pitää edetä maltilla. Sotainvalidipäivän juhla 18.8.2021 ravintola Priimuksessa näyttäisi kuitenkin toteutuvan, joten toivotan kaikki tervetulleeksi juhlaan. Pysytään terveinä ja nauttikaamme aurinkoisista kesäpäivistä juhlaa odotellessa! Mari Ekmark Vuosikokoukset Piirin sekä Perinneyhdistyksen vuosikokoukset pidettiin 24.3.2021 sähköpostikokouksena. Piirin puheenjohtajana jatkaa Pertti Koivunen Äänekoskelta, 1.vpj Kyösti Tomperi Jyväskylästä sekä 2.vpj Rauli Jakobsson Jämsästä. Vuosikokouksessa hyväksyttiin myös piirin uudet säännöt. Perinneyhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Kyösti Tomperi Jyväskylästä. Keski-Suomen ja Jyväskylän veteraani-, reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöjen edustajat kokoontuivat 4.5.2021 alueellisen perinnejärjestön valmistelevaan kokoukseen Jyväskylässä. Tahtotila on vahva. Järjestöt haluavat perustaa yhteisen maakunnan kattavan perinnejärjestön, johon nykyiset veteraanijärjestöt liittyvät ja joka aikanaan liittyy Tammenlehvän Perinneliiton jäseneksi. Perinnejärjestön ytimen muodostavat maakunnassa toimivat Tammenlehvän Perinneliiton jäsenjärjestöt. Sen Arjen sankareita Antti Koskelainen syntyi 21.1.1921 Laukaassa lähellä silloisen Jyväskylän maalaiskunnan rajaa. Isän kuoltua ja äidin käydessä töissä Antti joutui huolehtimaan nuoremmasta veljestään. Lapsuus ja nuoruus kuluivat kuten muillakin sen ajan maalaisnuorilla. Koulua syksystä kevääseen, kesät pellolla ja paimenessa. Rippikoulukin hoidettiin hieman etuajassa. Ennen Talvisodan syttymistä Antti pääsi töihin SOK:n Vaajakosken tehtaalle nk. pussiosastolle. Talvisodan aikana hän toimi tehtaan valmiusjoukossa, joka kiirehti auttamaan, mikäli tehtaalla tapahtuisi jotain odottamatonta. Varusmiespalveluksen Antti suoritti välirauhan aikana Savonlinnan Aholaidassa. Sieltä hänet komennettiin jatkosotaan Vietämme Sotainvalidipäivää ja Jyväskylän osaston 80-vuotisjuhlaa 18.8. klo 14– 16 Ravintola Priimuksessa, Taulumäentie 45, Jyväskylä. Samalla julkaisemme Jyväskylän osaston viimeisestä vuosikymmenestä kertovan historiateoksen. Ilmavoimien Soittokunta ja Jyväskylän veteraanien Perinnekuoro esiintyvät. Tervetuloa sotainvalidit, kunniakerhon jäsenet, puolisot ja lesket saattajineen sekä tukijäsenet. Sotainvalideille, kunniakerholaisille ja palkittaville lähetetään henkilökohtaiset kutsut. Ilmoittautumiset Mari Ekmarkille 11.8.2021 mennessä, p. 040 778 2740, sähköposti sotainvalidipiiri.sisa-suomi@elisanet.fi. Voimassa olevat koronarajoitukset voivat vaikuttaa järjestelyihin. Lämpimästi tervetuloa! Sotainvalidien Veljesliiton Sisä-Suomen piiri ry Sotainvalidien Sisä-Suomen Perinneyhdistys ry Jyväskylän seudun Sotainvalidit ry tueksi kaavaillaan laajapohjaista viranomaisista, maanpuolustusta lähellä olevista järjestöistä, yhdistyksistä ja säätiöistä, elinkeinoelämän edustajista sekä nuoriso- ja opiskelijajärjestöistä koottavaa neuvottelukuntaa. Hanketta valmistelee työvaliokunta, joka esittelee tulokset syksyllä. Se, mitä Keski-Suomessa ja varmasti muuallakin nyt kaivataan, on valtakunnallisten liittojen yhteinen näkemys ja ohjeistus alueellisten perinneyhdistysten perustamiseksi. Ei ole suotavaa, että maahan syntyy erilaisia ja eri pohjalta perustettuja perinneyhdistyksiä. Nyt käytössä on useita sääntömalleja, kun niiden tulisi olla yhtenäiset. Valtakunnallisesti tulee linjata myös, liitytäänkö suoraan Tammenlehvän Perinneliittoon vai koukataanko Sotaveteraaniliiton kautta. Joka tapauksessa Keski-Suomeen perustetaan alueellinen perinneyhdistys, jolla on valmius liittyä Tammenlehvän Perinneliittoon vuonna 2023. Kun tämä on tapahtunut, voimme aloittaa nykyisten järjestöjen ”alasajon”. Pioneeripataljoona 12:n riveihin, tehtävänä oli komppanian päällikön taistelulähetti. Antti haavoittui päähän osuneesta lentopommin sirpaleesta kesällä 1944 Paateneessa. Seurauksena oli 15 %:n invaliditeetti, jonka kanssa tulee toimeen, kun oikea lääkitys löydettiin. Jo lapsena huomattiin Antin musikaalisuus ja laulun lahjat. Ensimmäinen palkka taisi olla äitienpäiväesiintymisestä saatu housukangas, josta äiti ompeli pojalleen housut. Harrastus jatkui sodan aikana ja sen jälkeen vuosikymmenten ajan mm. Vaajan Laulussa, Jyväskylän Oopperakuorossa ja useissa tanssiorkestereissa. Sodan jälkeen Antti meni takaisin töihin SOK:n Vaajakosken tehtaille, mutta siirtyi melko pian Valtion entiselle tykkitehtaalle Jyväskylän Rautpohjaan valmistamaan sotakorvaustuotteita. Noin vuoden kuluttua hän palasi Vaajakoskelle naulatehtaan leipiin, jossa palveli työuransa loppuun saakka. Puoliso Marjatta (os. Korhonen, s. 1931) löytyi Jyväskylästä. Sattuma vai harrastuksen tuoma kylkiäinen? Marjatta on pianonsoiton opettaja ja taitava hanuristi. Yhteisiä aviovuosia on siten 67. Perheeseen syntyi kaksi lasta, poika ja tytär. Antti ja Marjatta osallistuivat aikanaan Vaajakosken Sotainvalidien toimintaan käymällä osaston järjestämissä juhlissa, joskus myös esiintymässä niissä. Vaajakosken toiminnan päätyttyä ja osaston liityttyä Jy- väskylä seudun sotainvalideihin on yhteyden pito ollut vähäistä. Aineellista apua tai tukea hän ei koe osastoilta saaneensa eikä edes tarvinneensa. Veteraaneille kotiin tuotavat palvelut, ruoka, jalkahoidot, kuntoutus, siivous ja pihatyöt, ovat sitä vastoin enemmän kuin paikallaan. Marjattansa ruuat Antti valmistaa kotiavustajan kaupasta hakemista aineista. Mikä tekee Antti Koskelaisesta arjen sankarin? 100 -vuotias Antti asuu Marjattansa kanssa kahdestaan itse rakentamassaan rintamamiestalossa ja on toiminut kymmenkunta vuotta vakavasti sairaan puolisonsa omaishoitajana. Siinä on esimerkkiä meille itse kullekin. Mikä on jaksamisen ja pitkän iän salaisuus? Terveet elämäntavat, ei alkoholia tai tupakkaa. Terveellistä ruokaa, työtä ja liikuntaa sopivassa suhteessa. Ja puutarhanhoitoa kesäisin. Vieläkin puntin nostamista ja jalkakyykkyjä päivittäin. Kyösti Tomperi Anttia haastattelivat 13.4.2021 Keijo Koivisto ja Kyösti Tomperi Toimisto muuttaa Piirin sekä Jyväskylän osaston toimisto muuttaa toiminnanjohtajan mukana Petäjävedelle. Huomioi uusi osoite postia laittaessasi, muut yhteystiedot säilyvät ennallaan.

30 Piirit toimivat Hyväntahdon lähettiläitä Ystäväpiiri kokoontuu 2-3 viikon välein ja paikalla on reilut 20 osallistujaa. Kesäinen tervehdys Etelä-Pohjanmaalta! Sotainvalidien Lapuan naisjaosto 75 vuotta Sotainvalidinaisten Ystäväpiiri kokoontui 7.4.2021, jolloin tuli kuluneeksi päivälleen 75 vuotta naisjaoston perustamisesta. Perustamisvuosi oli 1946. Jaoston ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat puheenjohtajana Elli Laaksonen ja sihteerinä Kaisa Rönn. Muut jäsenet olivat Eeva Ranne, Selma Huhtala, Laina Isokangas, Eini Liljamo, Jenny Latvasalo ja Aino Vuorela. Ahkeria vastuunkantajia Aktiivisia naisia on vastuunkantajiksi löytynyt vuosikymmenten aikana monesta lapualaisesta perheestä. Naisjaoston puheenjohtajina ovat toimineet mm. Rauha Muilu (1986), Anja Annala (1992– 998) Eini Liljamo (1998) , Sylvi Sippola (1999– 2001), Marianne Hietala (2001– 2013) Helena Porola (2014– 2016) ja Marianne Hietala ryhtyi v. 2017 uudelleen johtamaan sotainvalidinaisia ja jatkaa tehtävässä tälläkin hetkellä. Lapualla työ jatkuu Marianne Hietala on tullut puheenjohtajaksi v. 2001 . Hänen puolisonsa Jukka Hietala toimi E-P:n piirin toiminnanjohtajana. Tytärkin oli Lapuan juhannusneitoehdokas ja Maakunnan suosikkityttö. Näin aktiivisesti toimivia Sotainvalidien naisjaostoja on enää harvassa Etelä-Pohjanmaallakaan, mutta Lapualla tällainen sisukas työ vain jatkuu ja sotainvalidien puolisoita ja leskiä on vielä mukana. Sotainvalidien tyttäriä on kiitettävän paljon liittynyt mukaan toimintaan. Paljon on heitäkin, joille sekä sotainvalidien asia, että perinnetyö, ovat tärkeitä. Ne ovat tänä päivänä meille kaikille sydämenasioita. Helena Porolan ja Marianne Hietalan yhteistyö on jatkunut näin jo vuosia. Helena on taidolla koonnut leikekirjoja ja tallentanut sotainvalidityön historiaa ja toiminut myös sihteerinä yli kymmenen vuotta. Pirjo Tervasmäki ja Kerttu Berg ovat olleet mukana pitkään. Suuri ystävien joukko on edelleen mukana sotainvalidityössä. Kokoontumiset ovat tärkeä henkireikä, jossa saa virkistystä ja voimia arjen keskelle. Muistot palasivat mieliin Juhlassa monet muistot palasivat mieliin. Naisjaostolaiset toimivat aktiivisesti Kahvimajan toiminnassa vuosina 1957–1984. Vuosina 1949–1969 jaostolaiset toteuttivat sotainvalidiviikolla kirkonsillalla ”siltavero-keräyksen", jolla saatiin koottua kipeästi tarvittavia huoltovaroja. Sotainvalidikioski kuului yhtenä tärkeänä osana Lapuan katukuvaan. Nuoriso piti sitä kokoontumispaikkana ja sinne oli helppo poiketa. Siellä palvelivat ahkerat sotainvalidinaiset. Moni muistaa Tervasmäen Esterin ja Sippolan Sylvin siellä työssä. Juhlassa puheenvuoron käyttivät Sisko Malkamäki ja Terttu Alanen, joilla oli omakohtaisia muistoja työntekijöinä sotainvalidien kioskissa. Myös Tervasmäen Pirjo kertoi juhlassa, kuinka oli haaveillut jo nuorena pääsystä kioskiin myyjäksi. Yhteiset kokemukset Sotainvalidityö on koskettanut monia ja tänä päivänä on perinnetyö noussut yhä merkittävämmäksi. Lapualla sotainvalidit on kunniakkaasti saateltu viime lepoon, mutta heidän muistonsa elää keskellämme edelleen. Naisjaoston yksi keskeinen tehtävä onkin välittää viestiä omasta historiastamme nuoremmalle sukupolvelle. Sodan haavat olivat sekä fyysisiä että henkisiä. Sodasta eivät isät useinkaan edes halunneet puhua. He vain toivoivat, ettei ikinä enää tulisi sotaa. Näin kertoilee ahkera sotainvalidityön toimija Kerttu Berg, joka suuren perheen tyttärenä tietää, mistä puhuu. Kerttu on vuosikymmeniä ollut mukana ystäväpiirissä. Nyt naisjaostossa toimivat sotainvalidien lesket, monet sotainvalidien tyttäret ja sotainvalidityön tärkeäksi tuntevat ystävät. Aapo Kuoppalan johtama osasto on juuri lakkautettu, mutta Lapualla sotainvalidityö jatkuu vahvana nyt juhlivassa naisjaostossa. Toivevirsinä veisataan lempivirsiä ja usein viriää jo lapsuudessa opitut ”kansakoulun laulut” ystäväpiirin iloisissa kokoontumisissa. Siellä jokainen saa osallistua omalla tavallaan, ja saahan sinne vaikka ”kutimenkin” ottaa mukaan, tuumi ahkera sotainvalidien ystäväpiirin jäsen, Ritva Kupari. Ritvan puoliso, Matti Kupari, on myös aina tervetullut ystäväpiiriin. Juhlassa Aapo Kuoppala välitti poisnukkuneen sisarensa Paula Tuularin (Kuoppala) kirjoituksen tuntoja. Paula oli nuorena kirjoittanut aiheesta ”Millaista on olla sotainvalidin lapsi”. Paula oli saanut kirjoituskilpailussa ensimmäisen palkinnon. Kuuntelimme tekstiä silmät kyynelissä. Se oli vaikuttava. Työssä on mukana monia, joiden lähipiirissä on koettu se, mitä murhetta sodasta seurasi. Kaikesta selvittiin yhdessä. Jälleenrakennus näkyi kaikkialla. Muistot eivät katoa. Nyt olemme kiitollisia rauhasta ja vapaudesta. Marianne Hietala Kohti uutta, vanhaa hyvää aikaa Mennyt vuosi on ollut ainutlaatuinen. Positiivisin mielin katsomme kuitenkin kohti tulevaa aikaa. Aikaa, jolloin voimme kätellä ja halata toisiamme, keskustella ja hymyillä ilman maskin aiheuttamaa peittoa. Sotainvalidipiiri on jo palaamassa vanhaan hyvään aikaan. Piirihallitus on kokoontunut kasvotusten ja toiveissa on, että Veljesliiton liittokokous, piirin syysneuvottelupäivät ja paikallisosastojen tapaamiset saadaan taas toteutettua samalla tavoin. Piirin tapahtumista ja uutisista löytyy tietoa internet-sivuiltamme epsotainvalidipiiri@kotisivukone.com. Aurinkoista juhannusta ja oikein hyvää kesää. Halataan, kun tavataan! Marko & Maija Pixabay ETELÄ-POHJANMAA Tammikuja 11, 60100 Seinäjoki Puh. 040 742 4813 Juhannusneitojen osuus sotainvalidityössä on ollut näkyvä kautta vuosikymmenien. Siinäpä olisi tähänkin aikaan yksi haaste, ja tuotolla voisimme tukea niitä, jotka apua tarvitsevat. Juhannusneidot säteilivät hyvää mieltä kaikkialle. Neidot kuuluivat oleellisesti Sotainvalidien juhannusjuhlaan Kauhavalla. Etelä-Pohjanmaan piirin Juhannusneitokisan voittajia ovat olleet Marja-Leena Liljamo 1976 ja Kati Rantavuori 2003. Maria Hietala ylsi 2001 I perintöprinsessaksi ja maakunnan suosikkineidoksi. Ehdokkaita on Lapualta ollut monena vuonna. Vuonna 2007 jaosto järjesti jopa ensin ”karsinnat”, jonka voittaja osallistui sitten piirin kisaan. Karsinnoissa oli peräti viisi ehdokasta. Leikekirjojen kuvasatoa katsellessa, saatoimme vain hämmästellä, kuinka paljon sitoutumista ja innostusta on mahtunut näin moneen vuosikymmeneen.

Piirit toimivat 31 SUUR-SAVO Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Piirin terveisiä Suur-Savon piirin vuosikokous pidettiin 30.3.2021 etäkokouksena. Vuosikokous hyväksyi Sotainvalidien Veljesliiton piirien uudet mallisäännöt. Piirihallitus jatkaa entisellä kokoonpanollaan. Piirin puheenjohtajaksi valittiin edelleen Hannu Toivonen Mikkelistä. Sulkavan ja Varkauden osastot pitivät päätöskokouksensa helmikuussa; suuri kiitos erinomaisesta yhteistyöstä ja toiminnasta molemmissa osastoissa! Hyvää kesää! Sulkavan osaston päätöskokouksessa 26.2.2021 osaston sihteeri Teuvo Hintsanen (vas.) ja puheenjohtaja Timo Ralli. Varkauden osaston päätöskokouksessa 18.2.2021 osaston toiminnanjohtaja Riitta-Leena Heinonen ja puheenjohtaja Reino Eskelinen. Pixabay Katariina Kuurola Perinneyhdistyksen vuosikokous POHJOIS-SAVO Puijonkatu 39 A 17, 70100 Kuopio Puh. 017 261 1747, 0400 756 249 Onnittelemme Sotainvalidi Veikko Matilainen 100 vuotta Sotainvalidien Pohjois-Savon Perinneyhdistyksen vuosikokous pidettiin etäkokouksena ja piiritoimistolla 31.3.2021. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin edelleen Jussi Huttunen Kuopiosta ja sihteeriksi Juha Siivola Kuopiosta. Hyvää kesää! Katariina Kuurola Piirin vuosikokous Pohjois-Savon piirin vuosikokous pidettiin 31.3.2021 etäkokouksena ja piiritoimistolla. Piirin edustajat olivat ennen kokousta käyneet laskemassa seppeleen sankarivainajien muistomerkille. Piirihallitus jatkaa muuten samalla kokoonpanolla, mutta uusiksi varajäseniksi valittiin Maiju Behm Kuopiosta ja Matti Saastamoinen Keiteleeltä. Piirin puheenjohtajaksi valittiin edelleen Heikki Lahtela Siilinjärveltä. Veikko Matilainen 100 vuotta Veikko Matilaisen 100-vuotisjuhla pidettiin koronarajoitusten mukaisesti Vesannolla 5.4.2021. Juhla-aamuna reserviläiset nostivat Suomen lipun, mukana oli sotainvalidien, veteraanien ja rintamaveteraanien liput. Veikko otti vastaan ilmoituksen ja lippujen ohimarssin. Veikko Matilainen palveli pioneerina 2.4.1941 alkaen Pion. P 4 ja myöhemmin Pion. Kuvassa päivänsankaria onnittelemassa kunnanjohtaja Pia Harmokivi ja kunnanhallituksen pj, sotainvalidipiirin edustaja Esko Huttunen. P 13. Hän harrasti jo sota-aikana valokuvausta ja piti kattavaa sotapäiväkirjaa, joka on jälkipolvien ihmeteltävänä. Veikko on asunut näihin päiviin asti kotonaan Vesan- non Jokelassa. Veikko teki elämäntyönsä muovialan yrittäjänä. Hän on perehtynyt rohkeasti tietokoneen hyödyntämiseen yhteyksissä ystäviin ja tietojen käsittelyssä.

32 Piirit toimivat POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 Kansallinen Veteraanipäivä 27.4. Koronapandemiasta johtuen kansallisen veteraanipäivän tilaisuuksia ei Pohjois-Karjalassa järjestetty, mutta sankarihaudoille laskettiin seppeleet. Marjalan Bunkkerimuseon Veteraanipuistossa sotiemme veteraanien yhteisen seppeleen laskivat reservinkersantit Eero Jako ja Unto Turunen. Muistolaatassa lukee ”Sotiemme veteraanit – Salvan rakentajat 1939 – 1945 Himmetä ei muistot koskaan saa. Joensuun päämuistomerkille, vuoden 1939–1944 sotien sankarivainajien pronssiselle muistomerkille ”Kohti ikuisuutta” seppeleen laskivat Jarmo Ojala ja Janne Vara. Kuva: Kalevi Lohiranto Muistamme rovasti Jouko Pesonen *16.1.1929 † 24.3.2021 Piirimme pitkäaikainen luottamuspappi, rovasti Jouko Pesonen nukkui ikiuneen, ja hänet siunattiin haudanlepoon 17.4. Joensuun kirkossa. Pesonen oli syntynyt Kontiolahdella. Ylioppilaaksi hän kirjoitti 1948 Joensuun Lyseosta. Teologian opinnot hän suoritti Helsingissä ja piispa Eino Sormunen vihki hänet papiksi Kuo- Martti Vaittinen pääsi kotimaan multiin veteraanipäiväksi Talvi- ja jatkosodassa katosi pitkälti yli 10 000 sotilasta, kiteeläinen Martti Vaittinen oli yksi heistä. Hän pääsi kuitenkin kotiseurakuntansa sankarihautaan 77 vuoden jälkeen. Venäjän ja Suomen valtioiden välisellä sopimuksella vainajien etsintä luovutetuilla alueilla on ollut mahdollista vuodesta 1992 alkaen. Vapaaehtoisissa etsinnöissä ovat olleet mukana mm. kiteeläiset Kauko Raekorpi ja Esa Halttunen. Vaittinen siunattiin haudanlepoon pienimuotoisin, mutta arvokkain menoin. Siunauksen toimitti seurakuntapastori Kirsi Hukka ja puheen muistotilaisuudessa piti rajaupseeri Timo Päivinen. Martti Vaittinen saapumassa isänmaan multiin. Arkkua kantaa Ville Vaittinen ja sotainvalidien lippua Kauko Raekorpi. Kuva: Karjalainen / Sirpa Suomalainen Tekstit Tuulikki Leinonen Veteraanipuistossa Bunkkerimuseon alueella seppeleen laskivat Eero Jako (oik.) ja Unto Turunen. Kuva: Veijo Wälkky pion tuomiokirkossa1954. Samana vuonna hänet ja Ulla Pärnänen vihittiin avioliittoon. Perheeseen syntyi neljä lasta ja kahdeksan lastenlasta. Elämäntyönsä Pesonen teki Pohjois-Karjalan seurakunnissa mm. Liperillä, Viinijärvellä, Polvijärvellä ja Enossa. Enon seurakunnan kirkkoherrana hän toimi 26 vuotta, jääden tehtävästä eläkkeelle 1992. Vuosina 1974–1991 Pesonen toimi myös Joensuun rovastikunnan lääninrovastina. Mietin usein millainen on hyvä ihminen? Vastauksia voi olla monia, riippuen vastaajan arvoista ja näkökulmasta, mutta olipa näkökulma mikä hyvänsä, niin Jouko Pesonen oli Hyvä Ihminen. Hän oli asialleen omistautunut ”kutsumuspappi” , joka toiminnallaan ja käytöksellään näytti tietä, miten kanssaihmisiin tulisi suhtautua. Ei tuomiten, vaan toivoa ja lohdutusta antaen. Hän toteutti käytännössä Jeesuksen Vuorisaarnassa ja Luukkaan evankeliumissa olevaa elämänohjetta: ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.” Tämä ajatus saattaa meiltä itse kultakin usein unohtua. Jouko toimi vuodesta 1992 lähtien piirimme hengellisen työn johtajana. Hänen kanssaan oli ilo toimia. Järjestelimme monia kirkkopyhätilaisuuksia sekä surutyötä koskevia tilaisuuksia, yhteistyö sujui aina hyvin. Hän kävi puhumassa Pohjois-Karjalan sairaskodilla ja antamassa ehtoollista, usein kollegansa rovasti Mauri Hyvärisen kanssa. Hän oli suosittu puhuja piirin ja osastojen joulu-, ja kevätjuhlissa. Hänen puheissaan, saarnoissaan, rukous- ja hartaushetkissään oli aina tiivis johdonmukaisuus, joten kuulija sai selkeän kuvan siitä, mitä sanottiin. Lähetimme seppelpartioita sankarihaudoille Jouko Pesosen saatesanoin. Hänen sanansa antoivat usein syvällisempääkin ajattelemisen aihetta. Jouko teki myös koti- ja laitoskäyntejä tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan. Vaikka hengellisessä työssä tulevat esille elämän perimmäiset kysymykset kysymykset, niin Joukon puheissa oli usein läsnä myös älykäs ja piristävä huumori, joka antoi mahdollisuuden oivaltaa itse asian ytimen. Joukolla oli paljon ystäviä ja tuttavia ja häntä pyydetiinkin usein suorittamaan kirkollisia toimituksia myös eläkkeelle jäätyään. Ansioistaan Jouko Pesoselle oli myönnetty mm. Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan ensimmäisen luokan ritarimerkki, Sotainvalidien ansioristi sekä Veljesliiton korkein huomionosoitus Liiton pienoislippu vapaudenristin tunnuksella ja nauhalla. Joukoa lämpimästi muistaen ja hyvästä yhteistyöstä kiittäen, omaisten ja ystävien suruun osaa ottaen. Tuulikki Leinonen

Piirit toimivat 33 KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 050 593 3211 Vuosikokouksen osallistujia. Istumassa sotainvalidit Elsa Mäkelä sekä Pentti Pajukoski. Huomionosoitusten saajat takana vas. Kai Juvila, Johanna Koivumaa, Jussi Niinistö, Risto Pouttu sekä Matti Uusi-Rauva. Erkki Huuki ei päässyt paikalle Takana oik. Veljesliiton edustaja Juha Laikari sekä piirin puheenjohtaja Esko Hirviniemi. Kesäterveisiä Keski-Pohjanmaalta Tätä kirjoittaessa kesä tulla tupsahti, lämpötila 25 astetta varjossa. Asun metsänreunassa ja meillä on lumikasa vielä talon pohjoispuolella. Joten luonto ei vielä näytä aivan kesäiseltä, mutta sitä odotellessa. Piirin myöntämiä viime vuoden huomionosoituksia osa jäi annettavaksi tälle vuodelle koronan aiheuttamien rajoitusten vuoksi. Valitettavasti isoja juhlia ei ole voitu pitää, mutta pienemmissä tilaisuuksissa niitä on nyt jaettu, joten toivotaan, että se ei vähennä huomionosoitusten arvoa saajien mielessä. Kesäloma Olen lomalla niin toiminnanjohtajan kuin palveluneuvojankin töistä 28.6.–10.7. sekä 26.7.–13.8. Muistamme Pentti Lähetkangas sai ansioristinsä hallituksen vuoikokouksen yhteydessä. Vuosikokous Keski-Pohjanmaan piirin vuosikokous pidettiin Kitinkannuksessa 5.3.2021. Pandemian vuoksi kokoukseen kutsuttiin henkilökohtaisesti, jotta saatiin pidettyä henkilömäärä rajattuna määräysten mukaan. Kokoukseen osastoista osallistui kaksi edustajaa, kuudelta sotainvalidijäseneltä oli valtakirjat ja yhteensä osallistujia 15 hlö, joista kaksi oli sotainvalidia. Kokouksen aluksi piirin puhheenjohtaja Esko Hirviniemi piti tervetulosanat. Kannuksen kappalainen, veljespappimme Kai Juvila piti hartauden, jossa muistettiin poisnukkuneita. Musiikista vastasi kanttori Johanna Koivumaa. Kokousväelle toi tervehdyksen Juha Laikari Veljesliitosta. Varsinaisessa kokouksessa käsiteltiin piirin sääntöjen 5§:ssä mainitut asiat. Erovuorossa olleet hallituksen jäsenet jatkavat hallituksessa sekä piirin puh. johtaja Esko Hirviniemi tehtä- vässään. Piirin vuosikokouksen jälkeen pidettiin Perinneyhdistyksen vuosikokous. Piirissämme on sotainvalideja 24 hlö, puolisojäseniä 12 ja leskijäseniä 158 sekä tukijäseniä 115. Helmikuun hallituksen kokouksen yhteydessä jaoimme piirin hallituksen jäsenelle Pentti Lähetkankaalle ansioristin. Pentti on toiminut pitkään sotainvalidien hyväksi ja edelleen toimii hallituksessa sekä Reisjärven erittäin tärkeänä tukihenkilönä, sotainvalidien, puolisoiden ja leskien parissa. Piirin hallitus päätti viimeisessä kokouksessaan, että pandemiatilanteen ja rajoitusten takia ei pidetä sotainvalidipäivänä isompaa juhlaa vaan siirretään se suosiolla kuukauden päähän. Alustavasti isommat juhlat on suunniteltu pidettäväksi 16.9., jos vain tilanne sallii. Erittäin hyvää kesää ja terveyttä kaikille! Maija Paasila Eino Viitala *7.10.1932 † 23.2.2021 Eino Viitala syntyi Merijärvellä 7-lapsiseen perheeseen. Perheen isä kaatui talvisodassa vain kolme päivää ennen sodan päättymistä. Äiti ja seitsemän orpoa lasta - voimme vain kuvitella, kuinka maailma romahti. Elämän oli jatkuttava ja turvaa saatiin läheisistä. Eino pääsi isovanhempiensa suojaan, äidin kotiin. Eino oli lahjakas poika ja halusi opintielle. Ensimmäiset oppinsa tulevaa ammattiaan ajatellen hän sai Kalajoen kristillisestä opisosta. Koulussa hän tapasi ensimmäistä kertaa myös Senja-ni- misen neitosen. Eino jatkoi opintojaan ja valmistui agronomiksi. Neljä ensimmäistä vuottaan hän työskenteli eri töissä maatalouden parissa. Vuonna 1964 perhe muutti Veteliin, josta Eino sai paikan maatalousneuvojana. Ura maataloustöiden parissa jatkui ja hänet mm. valittiin Keski-Pohjanmaan keinosiementäjäyhdistyksen toimitusjohtajana yli 30 vuotta, josta siirtyi eläkkeelle vuonna 1997. Sotainvalidien pariin hän tuli vuonna 1979 Vetelin sotainvalidiosaston sihteeriksi. Hänen pyyteetön työnsä Veterlin sotainvalidien hyväksi jatkui 33 vuotta. Hän oli valmis palvelemaan ja tukemaan sodan kokeneita miehiä ja heidän puolisoitaan ja leskiään, auttamaan kuntoutusta koskevissa asioissa ja muissakin arkista elämää koskevissa pulmissa. Hän nautti suurta luottamusta taitojensa ja persoonansa vuoksi. Eino organisoi yhteisiä tapahtumia ja retkiä, erityisesti kesäretket olivat suuressa suosiossa. Tutuiksi tulivat niin Lapin kairat, Jäämeri ja Itämerikin. Tällainen sosiaalinen yhdessäolo oli omiaan yhdistämään veteraanipolvea. Eino Viitala nukkui pois vaikean sairauden murtamana. Hänet siunattiin haudan lepoon Vetelissä. Risto Pulkkinen Vetelin osaston tukihenkilö

34 Piirit toimivat POHJOIS-POHJANMAA Uusikatu 58 B 16, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484/ 044 479 4797 Piirin kevätkuulumiset 2021 Vuosikokous pidettiin jo maaliskuussa Hotelli Lasaretissa ja paikalla oli 11 henkilöä sekä Teamsyhteys Veljeskotiin. Jäseniä oli todella vähän mutta sitä turvallisempaa oli kaikilla kokoukseen osallistujilla. Kokous alkoi piirin ja liiton tervehdyksillä ja seuraavaksi oli hartaushetki ja seppelepartion lähettäminen. Varsinainen vuosikokous sujui entiseen tapaan liiton hallituksen puheenjohtaja Juha Laikarin johdolla ja päätökset saatiin tehtyä. Piirin puheenjohtajan tehtävää jatkoi Pentti Jouppila ja I varapuheenjohtajana Esko Kantola ja II varapuheenjohtajana sotainvalidi Jouko Korhonen. Piirihallituksen jäseniksi valittiin Sulo Lehto, Esko Keränen, Tauno Siik ja Hannu Päivärinta. Veteraanipäivänä tukihenkilökuoro lauloi Teamsin kautta tervehdyksen Veljeskodin asukkaille. Päi- Porinapiirin kuoro esitti Veteraanipäivänä laulutervehdyksen Veljeskodilla. Vasemmalla Sulo Lehto, Pentti Jouppila, Mikko Kivimäki ja Erkki Koskela. Kuva: P. Ronkainen vä alkoi jo ennen klo 8, sillä viimeistä työpäivää aloitteleva Veljeskodin fysioterapeutti Paula Ronkainen sai aamuisen yllätyksen serenadin muodossa. Toivotamme kaikkea hyvää uuteen elämänvaiheeseen! Perinneaikaan valmistautumista on aloitettu kolmen veteraanipiirin yhteistyönä. Säännöt ovat valmiina ja nyt paneudutaan rakenteisiin ja yhteistyöhön eri toimijoiden kanssa. Työsarkaa on paljon ja se on vasta alkumetreillä. Kesäkausi Piirin tulevat tapahtumat on suunniteltu, mutta tautitilanne ratkaisee pystymmekö niitä toteuttamaan. Ilmoitamme tapahtumista tarkemmin Forum-lehdessä. Lämmin kiitos Hietasaaren Vel- Vuosikokouksen seppelepartio, vas. Pentti Jouppila ja sotainvalidi Jouko Korhonen, 99. jeskodin innokkaille haravointitalkoolaisille jotka puhdistivat paikan kesäkuntoon. Neuvontapalvelu jatkuu entiseen tapaan. Virkistävää kesän odotusta ! Kesäkauden 2021 ohjelma (alustava suunnitelma) • 17.6.klo 13.00 Kesäkauden avajaiset Hietasaaren Veljeskodilla. • 1.7.klo 13.00 Virkistystoimintaa Veljeskodilla • 29.7. klo 13.00 Virkistystoimintaa Veljeskodilla • 26.8.klo 13.00 Veljeskodin kesäkauden päättäjäiset • 18.8.klo 13.00 Sotainvalidipäivä, Ravintola Nallikari Teksti ja kuvat: Eeva Vikström Kirkkopäivä Raahessa 5.9. klo 10 messu, Raahen kirkko klo 11.30 ruokailu, Raahen seurakuntakoti klo 13 päiväjuhla, Raahen kirkko Kirkkopäivän messuun ja päiväjuhlaan voi osallistua virtuaalisesti: www.raahenseurakunta.fi Yhteiskuljetus kirkkopäivän juhlaan Oulusta Raaheen. Kuoro lauloi lähtöserenadia Paula Ronkaiselle viimeisen työpäivän aamuna. Tukijäsenet onnittelukäynnillä, vas. Martti Tihinen ja Teuvo Päkkilä

Piirit toimivat 35 Veteraanipäivän juhlintaa Lapissa LAPPI Pitkäkatu 7, 95400 Tornio Puh. 040 708 2726 Vuosikokous Yhden kokousperumisen jälkeen Lapin piirin vuosikokous saatiin vihdoin pidettyä 31.3. Ounasvaaran majalla Rovaniemellä. Liiton tervehdyksen toi veljesliiton hallituksen puheenjohtaja Juha Laikari. Ennen kokouksen alkua suuret ansiomerkit luovutettiin torniolaisille aktiiveille Ahti Massalle ja Juha Gladerille. Kokouksessa käsiteltiin ja hyväksyttiin sääntöjen määrämien asioiden lisäksi piirin uudet säännöt. Piirihallituksen puheenjohtajana jatkaa Jouko Lahdenperä. Myös uusia henkilövalintoja tehtiin. Kauko Hannula ilmoitti, ettei enää jatkaisi piirihallituksen jäsenenä. Lapin piirihallituksen jäseniksi valittiin edelleen Matti Hulkko Pelkosenniemeltä, Kaarlo Sukuvaara Sodankylästä, Markku Särkipaju Keminseudusta, Uuno Ylihannu Ylitorniolta ja uusina jäseninä aloittaa Anne Koskenniemi Savukoskelta ja Petri Keihäskoski Rovaniemeltä. Toivotamme uudet jäsenet tervetulleiksi ja kiitämme Kauko Hannulaa pitkäaikaisesta työstä sotainvalidien hyväksi. Rovaniemellä vietettiin kansallista veteraanipäivää asiaankuuluvasti. Aamu alkoi yhteisellä lipunnostolla sekä lippulaululla ja jatkui päivällä yhteisellä juhlakahvihetkellä. Isoa juhlaa ei voi tu järjestää. Rovaniemen kaupunki oli tehnyt juhlavideon, jota katselimme yhdessä. Videolla oli mm. hieno sotainvalidi Aarne Rautiolan ajankohtainen haastattelu, lisäksi kuulimme Alli Korvan lausuman runon, musiikkia ja puheita. Vieraaksi saimme Lapin Lennostosta kapteeni Petri Keihäskosken, jonka tervehdyksen pystyimme välittämään Palvelu- TV::llä myös koteihin. Tornion Saarenvireessä veteraanipäivää juhlistettiin toistamiseen vain talonväen kesken. Ainoana ulkopuolisena vieraana oli kanttori Timo Perkkiö, joka lauloi ja lausui runoja ja lauluja. Saarenvireessä asuvat sotain- validit Olavi Lahdenranta ja Tenho Ruottu muistelivat yhdessä sota-ajan kokemuksia ja tapahtumia. Tilaisuuden päätteeksi joimme kakkukahvit konjakin kera. Merja Turunen ja Anu Vasama Kesälomat Anu Vasama (Tornio) lomailee 21.6.–18.7. Merja Turunen (Rovaniemi) lomailee 5.7.– 8.8. Suuren ansiomerkin saajat Ahti Massa ja Jukka Glader keskellä sekä Juha Laikari, Jouko Lahdenperä ja Anu Vasama. Veteraanipäivään valmistautumassa Kaarlo Aho (vas.), Tenho Ruottu ja Olavi Lahdenranta. Kuva: Marika Kokkonen Kansallisena veteraanipäivänä 24.7. laitettiin Saarenvireessä pöytä koreaksi. Kuva: Marika Kokkkonen Matti Hulkko Elvi ja Väinö Luusua veteraanipäivän juhlassa Rovaniemellä. Lapin piirin vuosikokousväkeä Ounasvaaran majalla.

36 Piirit toimivat KAINUU Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 kausille 2020-2021 valitut jäsenet henkilökohtaisine varajäsenineen sotainvalidi Laila Seppänen Kajaanista, varalla sotainvalidi Pentti Mattila Kajaanista, Jouko Sievänen Ristijärveltä, varalla Pertti Huovinen Hyrynsalmelta, Kalevi Valtanen Sotkamosta ja varalla Juha Pelkonen Sotkamosta. Neuvontapalvelu Ajankohtaisia kuulumisia piirin toiminnasta Piirin vuosikokous pidettiin koronavirusepidemian laannuttua ja kaikkien halukkaiden jäsentemme saatua molemmat koronavirusrokotukset 11. toukokuuta Kajaanissa Linnantauksen seurakuntakeskuksessa. Kokouksessa piirin puheenjohtajaksi valittiin Pertti Halonen Suomussalmelta. Pertti Halonen on toiminut pitkään sotainvalidien tukijäsenenä ja piirihallituksen jäsenenä ja varapuheenhojtajana sekä Sotainvalidien Kainuun perinneyhdistyksen puheenjohtajana. Päätös tukee hyvin toiminnan laajentamista sotainvalidien perinnetyön puolelle ja varmistaa, että sotainvalidien, puolisoiden ja leskien tuki saadaan hoidettua jatkossakin. Kokouksessa päätettiin myös, että piirihallitus valmistelee piiriyhdistyksen purkamissuunnitelman yhteistyössä Sotainvalidien Veljesliiton, Sotainvalidien Kainuun Perinneyhdistyksen ja Hoivakoti Sammon kanssa. Suunnitelma esitetään hyväksyttäväksi seuraavassa piiriyhdistyksen kokouksessa. Piirihallituksen jäseniksi henkilökohtaisine varajäsenineen kausille 2021-2022 valittiin Toivo Seppänen Paltamosta, varalle Pertti Kemppainen Puolangalta, Timo Hurskainen Vuolijoelta, varalle Kyllikki Pyykkönen Suomussalmelta, ja Juhani Hautala Kajaanista, varalle sotainvalidi Aarne Pulkkinen Kuhmosta. Piirihallituksessa jatkavat Neuvontapalvelu toimii normaalisti. Teemme myös kotikäyntejä, jos asioiden hoito etänä ei onnistu. Neuvontapalvelu opastaa sotainvalideja, heidän puolisoitaan ja leskiään sekä omaisiaan sotainvalidien, heidän puolisoidensa ja leskien lakisääteisten etuisuuksien, kuten tarvittavien kotona selviytymistä edistävien avopalveluiden, avustusten, laitos- ja avokuntoutuksen ja jaksoittaisen ja jatkuvan laitoshoidon hakemisessa. Neuvontapalvelu auttaa jäseniä ja heidän läheisiään puhelimitse, sähköpostitse ja tarvittaessa kotikäynneillä, Kajaanin toimistolla ja Hyvinvointi Sammossa Kuhmossa. Neuvontapalvelua Kainuussa ja Vaalassa tekevät toiminnanjohtaja Juha Huttunen p. 050 372 5417, juha.huttunen@ sotainvalidit.fi ja Veljeskoti Hyvinvointi Sammon palveluneuvoja Päivi Ahonen p. 044 745 2266, paivi.ahonen@kalevalankk.fi sekä palveluneuvoja Leena Uhlbäck p. 0400 593 120 leena.uhlback@kalevalankk.fi. Vuosikokous tauolla, edessä oikealla piirin kunniapuheenjohtaja sotainvalidi Heikki Mäntymaa Sotkamosta, vasemmalla liiton hallituksen puheenjohtaja Juha Laikari ja hänen vieressään sotainvalidi Pentti Mattila Kajaanista. Tulevia tapahtumia Kainuun piirin puheenjohtaja Pertti Halonen. • Sotainvalidipäivä Keskiviikkona 18. elokuuta vietetään yhdessä Sotainvalidipäivän juhlaa Veljeskoti Hyvinvointi Sammossa Kuhmossa. • Maanpuolustusjuhla Perjantaina 17. syyskuuta Kainuun Maanpuolustusjuhla Ristijärvellä. Tilaisuuksiin järjestetään tarpeen mukaan kuljetukset ilmoittautuneille. Ilmoittautumiset toiminnanjohtajalle p. 050 372 5417. Kutsut tilaisuuksiin aikatauluineen ilmoitetaan Kainuun Sanomien ja Koti-Kajaanin yhdistystoimintapalstoilla. Aurinkoista kesää toivottaen, Juha Huttunen toiminnanjohtaja Veljeskoti Hyvinvointi Sampo toivottaa sotainvalidit, puolisot ja lesket tervetulleiksi Sotainvalidipäivän juhlaan18.8.2021 Toimisto palvelee Kainuun piirin toimisto palvelee järjestöasioissa puhelimitse numeroissa 08 622 485 ja 050 372 5417.

Piirit toimivat 37 Sotainvalidi Unto Penttilä 100 vuotta RANNIKKO-POHJANMAA Jeansborgintie 1 A, 66900 Uusikaarlepyy Puh. 050 382 5257 Kuulumisia piiristä Monika Julin RUOTSI Slakthusplan 3, 2 tr, 12117 Johanneshov, SE Puh. 00 46 8 648 1131 Terveiset piiristä! Ruotsin piirin toiminta kärsii muiden tavoin jatkuvasta pandemiatilanteesta. Kotikäynnit ja tapaamiset ovat vähissä, vaan onneksi puhelin on olemassa. Toki huonokuuloisille tämä on ongelmallista. Varmistamme, että lakisääteiset oikeudet saadaan jäsenille myös tänne Ruotsiin. Yritämme koko ajan parantaa ja helpottaa järjestelyjä. Seppelpartio Vaasan kirkossa kaatuneitten muistopäivänä 16.5. Piirihallituksen jäsen Raimo Latvala kantaa Suomen lippua. Ruotsin piirin toimisto on jo 1990-luvun alusta alkaen sijainnut ihan Globenin lähellä. Tukholman kaupunki aikoo rakentaa alueelle uuden kaupunginosan, joten konttori joutuu muuttamaan ensi vuoden maaliskuussa. Piirin toimintaan tämä ei vaikuta vaan toiminta tulee jatkumaan, vaikka konttorityö todennäköisesti tulee siirtymään kotona hoidettavaksi. Muutoksia lounasoikeuteen Ne vajaat 30 henkilöä, joille kuuluu lounasoikeus (98 SEK / päivä), saavat 1.7.2021 lähtien ladattua lounaskortilleen kaksi ateriakorvausta entisen yhden sijasta. Lisätietoja saa piiritoimistosta, jossa toiminnanjohtaja Juha Joki on tavoitettavissa matkapuhelinnumerosta 070 563 0373. Hyvää kesää kaikille! Juha Joki Pixabay Nykyinen koronatilanne rajoittaa yhä piirimme toimintaa. Toivomme kuitenkin, että kesän lopussa, kun olemme saaneet toisen rokoteannoksen, voimme taas kokoontua kesäjuhliin. Yhteinen kirkkopäivä veteraanien kanssa on suunniteltu pidettäväksi 23. päivä syyskuuta Vaasan kirkossa. Toivomme, ettei meidän tarvitse siirtää tilaisuuksia enää myöhemmäksi! Ottakaa yhteyttä Monikaan tai Carolaan, jos jokin askarruttaa mieltä tai vaikka vain haluatte keskustella! Toivotan kaikille jäsenille ja tukihenkilöille oikein hyvää ja aurinkoista kesää! Pixabay Unto Penttilä täytti 100 vuotta 16.4. Syntymäpäivänään hän sai onnittelut, kukkia ja liiton shaalin. Unto on maalaispoika ja hän on syntynyt Kaustisella. Nuorena hän oli Ruotsissa töissä, mutta muutti 1950-luvulla Pietarsaareen, jossa hän työskenteli trukinkuljettajana Schaumanin tehtaassa. Unto on ollut naimisissa Allin kanssa ja heillä on yksi tytär. Unto on nyt leski. Vapaa-aikana Unto on harrastanut metsästystä ja kalastusta. Unto asuu nykyään Uudenkaarlepyyn sairaskodissa. Onnittelemme

38 Översättning: Henry Byskata KRIGSINVALIDEN Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund 2 / 2021 Corona ställde till med oreda i tidtabellerna Undertecknad hade tillfälle att besöka respektive årsmöten i Lappland, Norra Österbotten, Kajanaland och Mellersta Österbotten. Mötena hade 10–20 deltagare, en del på distans. Vid varje möte deltog också åtminstone en krigsinvalid. Än en gång var detta gemensamt, att arrangemangen kring årsmötena fungerade väl och mötet hölls på ett smidigt sätt och enligt stadgarna. De norra distrikten fortsätter sin verksamhet ännu nästa år tack vare att stödet från Brödraförbundet är större än man beräknat. Förbundets ekonomiska situation förbättrades tack vare det stöd man fick från Kyyhkylä-stiftelsen. Årsmötet i Kajanaland fattade ändå beslut om att distriktet skall upplösas i slutet av år 2022, varefter medlemsservicen övergår på traditionsföreningens ansvar. Ledare Vid årsmötesdiskussionerna framkom det också att de under planering varande gemensamma traditionsföreningarna kan få komma direkt med som medlemmar i Eklövets traditionsförbund (Tape) utan några mellanskeden. Dessutom framförde man önskemålet, att Tape skulle kunna så snabbt som möjligt ta de regionala föreningarna som sina medlemmar. Förbundsmötet flyttades fram till augusti Man hade planerat att hålla Brödraförbundets 67:e förbundsmöte i början av juni, vilket har varit något av en tradition. Brödraförbundets styrelse kunde inte ta på sig risken av ett väl genomfört möte på grund av coronapandemin, eftersom enligt beräkningarna ungefär hundra personer deltar i mötet. Förbundsmötet flyttades fram att hållas 19 augusti, dagen efter krigsinvaliddagen. Förhoppningsvis har pandemin fram till dess avtagit tillräckligt i intensitet. Vid förbundsmötet väljer man ordförande för förbundet och förbundsfullmäktige för de två följande åren. Brödraförbundets sittande ordförande Marja-Liisa Taipale har vid förfrågan låtit förstå att hon kan fortsätta i uppdraget som ordförande. Vid mötet behandlar man också en sammanfattning av de två senaste årens verksamhet. Dessutom behandlas riktlinjerna för verksamheten och ekonomin för åren 2021–2023. I slutet av år 2023 förutspås de kvarlevande krigsinvalidernas antal uppgå till cirka 350. Vid senaste årsskifte uppgick deras antal till 900. Makamedlemmarnas antal förutspås i slutet av år 2023 uppgå till cirka 2 500, då deras antal vid senaste årsskifte var knappa 4 600. Antalet avdelningar har under de senaste åren minskat. I början av detta år fanns 64 avdelningar kvar. Inget distrikt har tills vidare upplösts, men under de kommande två åren planerar en stor del en upplösning, varvid servicen av de sista medlemmarna övergår till den regionala traditionsföreningen att sköta. Distrikten bör också i ett tillräckligt tidigt skede försäkra sig om att det på deras område finns en fungerande traditionsförening. Största delen av distrikten fortsätter ändå sin verksamhet ännu nästa år. Många av dem gör så med en organisation av lättare modell. Brödraförbundets tillgångar minskar planenligt. Målsättningen är ju att Brödraförbundets och också medlemsföreningarnas tillgångar används för medlemmarna så länge de lever. Distrikten och avdelningarna bör komma ihåg brödraansvaret och sträva till att så väl som möjligt bära omsorg om sitt områdes alla krigsinvalider och makamedlemmar. Jag tillönskar alla en god och rekreerande sommar. Förhoppningsvis träffas vi i augusti vid förbundsmötet utan några begränsningar gällande coronapandemin. Juha Laikari Styrelsens ordförande Krigsinvalidernas hemserviceformer utvidgas Kommunerna är förpliktigade att anordna service till krigsinvalidernas hem, en service som stöder boende hemma. För krigsinvaliderna är servicen fullständigt avgiftsfri. För denna service får kommunen av Statskontoret anslag i den storlek som behövs. Som en ny serviceform är det möjligt att via kommunen få hem också fotvård, om krigsinvaliden inte längre förmår ta sig till fotvård utanför hemmet. Ersättningsberättigade serviceformer är bland andra vård-, städ- och måltidsservice. Också alla utgifter som ansluter sig till stödet av anhörigvård ersätts av kommunen, när den som får vård är krigsinvalid. De serviceformer som används mest är måltidsservice och näst mest städservice. Antalet dagliga måltider var länge endast en måltid per dag, men med början senaste år har det varit möjligt att få flera måltider per dag. Kommunen uppgör årligen en uppskattning av behovet av service, där man kan ta med förutom krigsinvaliden också en anhörig eller rådgivningsservicean-

39 Juristen Ersättningar till krigsinvalidernas änkor Statskontoret utbetalar servicepension till änkan, om den bortgångne krigsinvalidens invaliditetsprocent gällande krigsskadan har uppgått till minst 30 %. Också änkan till en 10–25 % krigsinvalid kan lyfta kontinuerlig servicepension, om döden uttryckligen har förorsakats av en krigsskada. En förutsättning för servicepensionen är att äktenskapet har ingåtts minst tre år innan krigsinvalidens död. Statskontoret utbetalar servicepensionen utan ansökan, därför att kontoret får uppgiften om krigsinvalidens bortgång från systemet med befolkningsuppgifter. Servicepensionens storlek har graderats enligt krigsinvalidens grad av men. En full servicepension på 721,11 euro i månaden utbetalas till änkor efter 80–100 procents krigsinvalider och också då när krigsskadan har varit orsaken till dödsfallet. Efter en krigsinvalid med en grad av men på 60–75 % är servicepensionen ¾ av full pension, efter 50–55 % krigsinvalid hälften och efter 30–45 % krigsinvalid 1/3 av full servicepension. Tilläggsservicepension En änka som lyfter servicepension kan hos Statskontoret ansöka om tilläggsservicepension på grund av att utkomstmöjligheterna försämrats. Pensionen bedöms å ena sidan enligt inkomst och å andra sidan enligt utgifter som har med boende, sjukdomar och skötsel av hemmet att göra. Om änkans nettoinkomster efter avdrag på grund av ovan nämnda utgifter uppgår till högst 962 euro i månaden, är en tilläggsservicepension möjlig. Som inkomst räknar man också den egentliga servicepension änkan lyfter. Däremot räknar man som inkomst inte det extra frontmannatillägg Fpa utbetalar till änkan. Detsamma gäller pensionstagarens servicestöd. Vid bedömning av försvårade utkomstmöjligheter beaktar Statskontoret också änkans förmögenhet och andelen av dödsboets tillgångar. Man kan ansöka om rättelse gällande redan under utbetalning stadd tilläggsservicepension, ifall det skett en betydande förändring gällande änkans utkomst eller övriga omständigheter. På likadana grunder kan man ansöka om tilläggsservicepension på nytt, även om en tidigare inlämnad ansökan har förkastats. Engångsersättning Änkan till en krigsinvalid med en lindrig grad av men om 10–25 % kan hos Statskontoret ansöka om en engångsersättning inom ett år efter krigsinvalidens frånfälle. En sådan engångsersättning är behovsprövad och gällande den beaktar man den ansökandes nettoinkomster och godtar man som avdrag sjukdomskostnader samt utgifter för boende och hemhjälpsstöd. Om änkans nettoinkomster efter ovan nämnda avdrag är mindre än 899 euro, är en sådan engångsersättning möjlig. Vid behovsprövningen beaktar man utöver inkomsterna också förmögenheten. Statskontoret beviljar i allmänhet inte engångsersättning, ifall änkans egna depositioner och depositionerna gällande hennes andel av dödsboet uppgår till mera än 22 800 euro. Engångsersättningen motsvarar ett helt års full servicepension och dess storlek år 2021 är 8 653,38 euro. Ansökan Man ansöker hos Statskontoret om tilläggsservicepension och engångsersättning. Till ansökan bör fogas en tillförlitlig utredning över inkomster samt till avdrag berättigade utgifter eller annat verifikat. Gällande förmögenhet bör man förete en av banken given utredning över depositioner och annan placeringsförmögenhet sparpersonförsäkringar inbegripna. Det är också nödvändigt att till ansökan bifoga kopia av bouppteckning efter den avlidna krigsinvaliden. En sådan kopia behövs ändå inte vid ansökan om tilläggsservicepension, om det har förflutit över fem år efter krigsinvalidens död. Krigsinvalidens änka kan också på nytt ansöka om servicepension, om utbetalning av sådan har uppfört till följd av nytt äktenskap. Härvid är en förutsättning den att det från upplösningen av det senare ingångna äktenskapet har gått minst tre år och att utkomsten på samma sätt har försvårats som gällande ovan skildrad engångsersättning. Servicepensionernas inverkan på övriga pensioner Den av Statskontoret utbetalda servicepensionen beaktas gällande folkpensionen, garantipensionen och det bostadsunderstöd pensionstagaren lyfter. Tilläggsservicepensionen åter inverkar förminskande på garantipensionen och det bostadsunderstöd pensionstagaren lyfter. Rehabilitering av änkorna För rehabiliteringen av änkor och makor till krigsinvalider med grava men finns det egna anslag. För rehabilitering kan de änkor som lyfter servicepension, vilkas avlidna krigsinvalidmakes grad av men gällande krigsskada varit minst 30 procent, ansöka om detta hos Statskontoret. Rehabiliteringens längd är två veckor. Alternativt kan det vara fråga om öppen rehabilitering på 15 vårdtillfällen eller dagrehabilitering under en period på 15 dagar. På rekommendation av läkare kan man erhålla öppen rehabilitering som hemrehabilitering, varvid Statskontoret ersätter rehabiliteringskostnaderna till högst 1 575 euro. Till rehabiliteringsansökan bör man foga läkarutlåtande eller vårdremiss till öppen rehabilitering. Om ansökan avser enbart fotvård eller massage behövs ingen remiss. Seppo Savolainen Statskontoret ställd inom Statskontorets avtalsverk. I uppskattningen kartläggs all service som behövs och serviceformernas antal. Det är möjligt att erhålla motsvarande serviceformer också inom serviceboendet. Under coronatiden har åldringarnas rörelsemöjligheter naturligt nog minskat och servicen har förmedlats till hemmet. Resorna för skötsel av olika ärenden, vilka ersätts som service som stöder rörelsemöjligheterna, kan man ersätta också när en anhörig utför ärendena för invalidens räkning. När vaccine- ringarna har fåtts och läget normaliseras, kan man på nytt ersätta också rekreationsresor inom eget och grannkommunens område. Krigsinvaliderna har också möjlighet att få fotvård tre gånger i året via betalningsförbindelse från Statskontoret. På grund av hög ålder orkar alla ändå inte ta sig till fotvård utanför hemmet. Därför kan man ge fotvård också i hemmet som en av kommunen anordnad form av hemservice. Också härvidlag är behovet avgörande och högsta antalet vårdtillfällen är inte begränsat. År 2020 användes 19,6 miljoner euro till olika former av hemservice. Till måltidsservice användes 3,2 miljoner euro och till städservice 1,4 miljoner euro. Jämfört med föregående år har man använt mera anslag, även om målgruppen hela tiden minskar i storlek. Så är också avsikten att trygga för krigsinvaliderna de bästa serviceformerna så länge det möjligt för dem att bo hemma. Tiina Kyttälä

40 Med i mycket Markku Ranta, 72, kom in i krigsinvalidarbetet via en annan organisation, Lions. Där gjorde man en donation till stiftelsekapitalet för Nykarleby sjukhem, som byggdes åren 1989–1991. Lejonen tog också del i det praktiska arbetet genom talkoinsatser. - Hösten 1995 ombads jag komma med som representant för krigsinvaliderna i sjukhemsstiftelsens styrelse. Uppenbarligen stod krigsinvaliderna bakom begäran. De var då själva aktivt med i stiftelsens styrelse. De hade lagt märke till mitt intresse och kände till att min far varit krigsinvalid, berättar Markku. Markkus far, Olavi Ranta, sårades vid Svir 1943, men återhämtade sig och återvände i aktiv krigstjänst ännu sommaren 1944. Han berättade senare inte just alls om sina erfarenheter från kriget förutom för dem som liksom han varit med om dessa händelser. Far dog rätt ung som 58-åring år 1979. Han levde likväl under en tid, när den service som staten gav och betydelsen av Brödraförbundets intressebevakning redan syntes i krigsinvalidernas vardag. - Enligt far fick krigsinvaliderna gott stöd av staten och Brödraförbundet. Markku Ranta har suttit med i Nykarleby sjukhemsstiftelses styrelse från år 1995, största delen av tiden som ordförande, med undantag för åren 2003–2011, när han tjänstgjorde som direktör för sjukhemmet. Han kom med i dåtida Vasa krigsinvaliddistrikts styrelse och från år 2012 har han fungerat som ordförande för Kust-Österbottens distrikt. Han sitter också med i styrelsen för Bottenhavets sjukhemsstiftelse samt som sitt eget distrikts representant i Brödraförbundets förbundsfullmäktige, där han också fungerar som vice ordförande. Som en god hjälp i sitt arbete har han hustrun Agneta, som också är aktiv stödande medlem. Markku Ranta tackar också distriktets verksamhetsledare Monika Julin. - Monika sköter utomordentligt väl alla praktiska frågor och vi har alla en god anda i distriktsstyrelsen. Under årens lopp har medlemskåren blivit bekant, varför nyheten om någon medlems bortgång alltid berör, ty en del är bekanta arbetskamrater från gångna år. - Ändå är det ju fråga om att detta hör till livets gång. Jag tror, att alla som närmar sig 100 år i ålder också inser att det är så. Under senare tid har corona begränsat distriktets verksamhet, men i mindre format med begränsat deltagarantal har man ändå i regionens sjukhem kunnat arrangera festtillfällen med kaffeservering under stora högtidsdagar. Dessutom kom man ihåg alla Kust-Österbottens krigsinvalider, makor och änkor med små gåvopaket, med vilka man litet försöker ersätta, att man inte kunnat anordna gemensamma träffar. Beträffande den kommande tiden, veteranernas traditionstid, hoppas Ranta att denna skulle kunna handhas gemensamt med de andra veteranorganisationerna. Dessut- Kontaktuppgifter NYLAND Banmästargatan 9 C, 00520 Helsingfors Tel. 040 825 6695 Nytt från distriktets traditionsförening Traditionsföreningen höll sitt årsmöte 19 mars och Tauno Skogberg från Karis fortsätter som ordförande. Som medlemmar i styrelsen fortsätter Jouko Hyvärinen (fungerar också som kassör), Kristiina Ikävalko-Alvas, Kari Levonen, Juha Poikela, Kalervo Viitanen (vice ordförande) och Leif Udd. Suppleanter är Markku Ahtikari, Pentti Fabritius, Stig Ekholm, Matti Rintala, Sakari Simola och Christer Sundman. Bokslutet fastställdes gällande år 2020 och de redovisningsskyldiga beviljades ansvarsfrihet. Servicerådgivare Soile Tornberg är anträffbar på Kauniala Sjukhus tel. 044 906 1600 och Henna Hilden på Åggelby rehabiliteringscenter tel. 040 559 4988. Statskontorets Kundtjänst för militärskador och veteranärenden är öppen kl. 9-12 tel. 0295 50 3070. Besöksadressen är Sörnäs strandväg 13, Helsingfors och postadressen är PB 60, 00054 Statskontoret. Ta för all del kontakt, ifall det är någon fråga ni önskar få klargörande i. Distriktsbyråns telefonnummer är 040 825 6695. Om distriktets personmedlemmar är intresserade att 5.9. delta i kyrkdagen i Klaukkala, så ta kontakt med egen sektions kontaktperson. Troligtvis infaller distriktsbyråns nya flyttning vecka 39 och den nya adressen är Ratavartijankatu 2 A, 7. våningen. Telefonnumret förblir detsamma. Vackra sommardagar tillönskas er alla! Fritiden tillbringas med sysslor på hemgården och stugan samt tillsammans med barnbarnen. Två av makarnas barnbarn, Axel och Eleonora, bor i Nykarleby, varför man träffas nästan dagligen. Det tredje barnbarnet Viktor bor i St. Karins. Honom har de inte på grund av coronan kunna träffa på länge. om hoppas han, att sjukhemmen kunde fortsätta genom att betjäna nya klienter. Samtidigt skulle hemmen också vara synliga minnesmärken över krigsinvaliderna. Marja Kivilompolo Verksamhetsledaren är på årssemester 5.–31.7. KRIGSINVALIDDISTRIKTETS ÅRSMÖTESKALLELSE Medlemmarna i Sotainvalidien Veljesliiton Uudenmaan piiri – Krigsinvalidernas Brödraförbunds Nylands distrikt ry kallas härmed till stadgeenligt årsmöte, som hålls tisdagen den 17 augusti 2021 kl. 11.00 på Luftvärnsmuseet, Klaavolavägen 2, 04300 Tusby. Kaffeservering kl. 10.30. Vid mötet behandlas i 5 § distriktets stadgar omnämnda ärenden, stadgeförändring samt långtidsekonomiplanen. Undantagsvis riktas anmälningarna till årsmötet fram till 6.8. till distriktsbyrån, tel. 040 825 6695. Välkommen! Satu Jelkälä-Blomqvist

Distrikten är aktiva 41 Vi gratulerar Krigsinvaliden Elis Sandqvist 100 år SVERIGE KUST-ÖSTERBOTTEN Jeansborgsvägen 1 A, 66900 Nykarleby Tel. 050 382 5257 Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Tel. 00 46 8 648 1131 Hälsningar från distrikt! Sverigedistriktets verksamhet lider som andra av den pågående pandemisituationen. Hembesök och andra träffar sker ytterst sällan, som tur är har telefonen uppfunnits för länge sedan men det har sina utmaningar framförallt för de med dålig hörsel. Distriktet försäkrar sig om och hjälper sina medlemmar med sina lagstadgade rättigheter genom att försöka förbättra och underlätta för alla. I mars nästa år kommer kontoret som funnits bredvid Globen sedan 90-talet att stängas. Stockholms stad kommer påbörja bygga en ny stadsdel i området. Distriktets verksamhet kommer att fortsätta men kontorsuppgifterna kommer troligtvis att skötas hemifrån. De närmare 30 medlemmar som erhåller måltidsersättning 98:-sek/dag kommer fr.o.m 1.7.2021 att erhålla ersättning för två måltider om dagen som laddas på rikskorten. Mer information fås från distriktskontoret där verksamhetsledare Juha Joki finns på mobiltelefon 070 563 0373. Hälsningar från Kust-Österbottens distrikt Det rådande corona-läget fortsätter tyvärr att begränsa distriktets verksamhet. Småningom i slutet av sommaren då alla fått den andra vaccin-dosen hoppas vi kunna samlas till de traditionella sommarfesterna. En gemensam kyrkdag tillsammans med veteranerna i distriktet är också planerad till den 23.09. i Trefaldighetskyrkan i Vasa. Åtminstone får vi hoppas att samlingarna inte behöver flyttas fram fler gånger! Verksamhetsledaren/servicerådgivaren Monika och servicerådgivaren Carola jobbar på som vanligt så tveka inte att ringa och ta kontakt om ni har ärenden eller annars bara vill prata! Jag önskar alla medlemmar och stödpersoner en riktigt varm och solig sommar! Juha Joki Pixabay Monika Julin Krigsinvaliden Elis Sandqvist från Smedsby fyllde 100 år den 23.02. och uppvaktades med förbundets sjal och blommor. Elis är född i Maxmo. På 1950-talet utbildade han sig till tandtekniker i Sverige. Senare flyttade han och makan Britta tillbaka till Finland och bosatte sig i Vasa där de båda döttrarna föddes. Makan Britta är nu avliden. Familjen har utökats med 6 barnbarn och 12 barnbarnsbarn. I yngre år tyckte makarna om att resa och Elis har också varit intresserad av villaliv, fiske, skogs- och trädgårdsskötsel. Elis bor numera på Nykarleby sjukhem. Kransnedläggning på de stupades dag 16.5. i Närpes. Från höger Ulla-Maj Wideroos, Henrik Nixholm, Olav Sjögård och Berit Rosenberg. Foto: Bjarne Friman

42 Henkilö Monessa mukana sotainvalidien parissa Sotainvalidityössä tulee usein vastaan ihmisiä, jotka ovat tehneet vuosikymmenten uria. Monesti heiden perheeseensä tai lähipiiriinsä on kuulunut sodassa vammautunut henkilö. Näin on myös uusikaarlepyyläisen Markku Rannan, 72, kohdalla. - Isäni Olavi Ranta, oli jääkäri Laguksen joukoissa. Hän haavoittui Syvärillä syksyllä vuonna 1943. Kranaatinsirpaleet veivät sormia ja tunkeutuivat rintakehään, mutta sotasairaala-ajan jälkeen hän kuntoutui niin, että kelpasi palvelukseen kesällä 1944, Markku kertoo. Tyypilliseen tapaan hänen isänsä ei kovin paljoa kertonut sodasta, mutta kun paikalla oli toisia sodassa olleita, he jakoivat kokemuksiaan. Varsinkin appiukkonsa kanssa hän keskusteli sodasta. Perhesiteet olivat tärkeitä, minkä Markku Ranta ymmärsi lukiessaan kirjeitä, joita hänen isänsä oli aikanaan lähettänyt kotiin äidilleen, joka oli jäänyt leskeksi jo ennen sotia. Tämän takia nuori mies joutui ottamaan vastuun maatilan töistä jo 15–16-vuotiaana. - Vasta silloin ymmärsin minkälaiset tunteet ja perhesiteet asiaan vaikuttivat, kun 20-vuotias poika ohjaa rintamalta kirjeiden välityksellä maatilan töitä hyvin yksityiskohtaisesti samalla äitiään lohduttaen. Rannan isä menehtyi vuonna 1979 ollessaan vasta 58-vuotias. Hän eli kuitenkin aika- na, jolloin valtion antaman huollon ja Veljesliiton edunvalvonnan merkitys jo näkyi sotainvalidien arjessa. - Isän mielestä sotainvalidit saivat valtion ja Veljesliiton taholta hyvää tukea. Leijonat toivat sotainvalidien pariin Markku Ranta tuli mukaan sotainvalidityöhön hänelle tärkeän Lions-järjestön kautta, kun se teki ison lahjoituksen vuosina 1989– 1991 rakennetun Uudenkaarlepyyn sairaskodin peruspääomaan. Työhön osallistuttiin taloudellisen tuen lisäksi myös talkoillen. Muutaman vuoden kuluttua hänen suhteensa sairaskotiin tiivistyi entisestään. - Syksyllä 1995 sain pyynnön alkaa sotainvalidien edustajaksi sairaskotisäätiön hallitukseen. Ilmeisesti pyynnön takana olivat sotainvalidit, jotka silloin vielä olivat itse aktiivisia säätiön hallituksessa. He olivat huomanneet mielenkiintoni ja tiesivät isäni olleen sotainvalidi, Markku kertoo. Markku Ranta on ollut Uudenkaarlepyyn sairaskotisäätiön hallituksessa vuodesta 1995 lähtien, suurimman osan sen puheenjohtajana, paitsi vuosina 2003–2011, jolloin hän toimi talon johtajana. Hänet napattiin mukaan myös sotainvalidien pariin ja hän tuli mukaan Vaasan piirin toimintaan. Vuodesta 2012 lähtien hän on toiminut Rannikko-Pohjanmaan piirin puheenjohtajana. Sotainvalidipiirin puheenjohtajan ominaisuudessa hän on mukana myös piirin alueella sijaitsevan toisen sairaskodin, Selkämeren sairaskotisäätiön hallituksessa. Lisäksi hän on piirinsä edustaja Veljesliiton liittovaltuustossa ja toimii valtuustossa varapuheenjohtajana. Työ on siis tuttua monelta kantilta. Iloja ja suruja Sotainvalidityö on tullut tutuksi myös Markun puolisolle Agnetalle. - Agneta on ollut hyvänä apunani näissä tehtävissä. Hän on myös aktiivinen tukijäsen. On selvää, että jäsenistö on tullut pitkän uran aikana tutuksi. - Olen tietysti surullinen siitä, että monet sotainvalidit, joiden kanssa olen ollut tekemisissä vuosikausia, ja joista osa on ollut vanhoja työkavereita edellisistä työpaikoistani, ovat nukkuneet pois. Varsinkin sairaskotityövuosien aikana tällaiset asiat tulivat väkisinkin usein mieleen. Suru on väistämätön osa työtä ja lämpimiä välejä, mutta Markku Ranta on oppinut hyväksymään sen osana elämän iloja ja suruja. - Tämä on kuitenkin elämän kulku. Uskon, että kaikki 100:aa ikävuotta lähestyvät sen myös hyvin tiedostavat. Vuosien aikana hän on nähnyt paitsi työn niin myös jäsenistön muutoksen, sillä ikääntyminen muuttaa toimintaa väistämättä. - Nuorimmat sotainvalidit olivat aloittaessani vasta seitsemänkymppisiä ja heidän puolisonsa vielä nuorempia. Vuosien mittaan piirin järjestämät aktiviteetit ovat muuttuneet. Kaikki urheilulliset aktiviteetit ovat vähitellen jääneet pois. Muuten kiinnostus yhteisiin juhlahetkiin on pysynyt hyvänä, kunnes korona tuli niitä rajoittamaan, Markku kertoo. Piirissä hyvä tunnelma Ymmärrettävästi korona on rajoittanut piirin toimintaa huomattavasti. He ovat joutuneet jättämään pois lähes kaikki perinteiset juhlat, mutta pienimuotoisesti, rajoitetuilla osallistujamäärillä he ovat voineet järjestää alueen sairaskodeissa juhlakahvit isoina juhlapäivinä. Linds kök -kasvihuoneravintola on piirin suosiossa tapahtumien järjestämisessä. Markku Rannan vieressä sotainvalidi Heikki Vesterlund Kristiinankaupungista. Lisäksi he muistivat kaikkia Rannikko-Pohjanmaan sotainvalideja, puolisoja ja leskiä pienillä lahjapaketeilla, joilla he pyrkivät hiukan korvaamaan järjestämättä jääneitä yhteisiä tapaamisia. Markku Ranta kiittää piirin toiminnanjohtajaa Monika Julinia hyvästä yhteistyöstä. - Monika hoitaa erinomaisesti kaikki käytännön asiat ja meillä kaikilla on hyvä henki piirihallituksessa.

Henkilö 43 Kaikkiaan Markku Ranta on viihtynyt työssään ja tehtävissään sotainvalidien parissa hyvin. Työkseen hän teki sitä yhdeksän vuoden ajan, nykyään se on hänelle mieluinen harrastus. Vapaa-aikaa hän viettää mielellään myös muiden puuhien parissa. - Eläkkeelle jäätyäni aloin entistä aktiivisemmin tehdä metsätöitä, mikä on samalla hyvää hyötyliikuntaa. Omakotitalon ja saaressa olevan mökin hoito sekä veneily pitävät meidät molemmat hyvin työllistettyinä. Kaksi lapsenlastamme, Axel ja Eleonora asuvat täällä Uudessakaarlepyyssä, joten heitä tapaamme lähes päivittäin. Kolmas lapsenlapsemme Viktor asuu Kaarinassa, joten häntä emme ole koronan vuoksi voineet tavata pitkään aikaan. Sotainvalidityön tulevaisuus Markku Ranta on miettinyt myös sotainvalidien ja sairaskotien tulevaisuutta. - Toivon, että sairaskodit jäävät elämään ja palvelemaan uusia asiakkaita. Ne olisivat myös hyviä ja näkyviä muistomerkkejä sotainvalideista. Seppeleenlaskutilaisuuksien yhteydessä olen joskus ajatellut, että olisi hyvä olla myös paikka, johon laskettaisiin seppele kaikkien sotainvalidien ja veteraanien muistoksi, hän pohtii. Perinneaikaa, joka koittaa sitten, kun sotiemme veteraaneja ei enää ole, hän toivoo tehtävän entistä enemmän yhteisesti muiden veteraanijärjestöjen kanssa. Hän näkee yhteistyön varsin käytännönläheisenä ratkaisuna. - Ainakin meidän alueellamme samat henkilöt ovat mukana sekä veteraanijärjestön että sotainvalidien toiminnassa, Markku Ranta sanoo. Meri on Markku Rannalle mieluisa ympäristö. Marja Kivilompolo Tilattavat tuotteet lTee osoitteenmuutoksesi ja tilauksesi ensisijaisesti puhelimitse 045 788 42733 tai sähköpostilla keskus.tsto@sotainvalidit.fi. lIlmoita tilauksessasi haluamasi tuote, tuotteiden kappalemäärä sekä yhteystietosi. Jos käytät lomaketta, tee merkinnät siihen. Kirjoita yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. Myynnissä nyt Tuote kpl hinta Salkokilpi ______ 20 € - ruotsinkielinen ______ Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) kpl hinta 20€ Sotainvalidit edellä käyden -Veljesliiton kattava historia teos (sis. postituskulut) ______ 20 € ______ 7€ Sota ihmisessä -kirja (sis. postituskulut) ______ 15 € Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ Solmionpidike ______ 18 € Tukijäsenen rintamerkki ______ 5,5 € lLasku toimitetaan tuot- Hautakivitunnus ø 6 cm ______ 9€ teen mukana. Hintoihin lisätään postituskulut. Uurnahautatunnus ø 2 cm ______ 7€ lKiitos tilauksestasi! Tuote Maksu laskulla, joka tulee tuotteiden mukana. Hintaan lisätään postituskulut ellei toisin mainita.

44 Ratkaise ristikko! Toimita ratkaisusanat 27.8. mennessä osoitteeseen marja.kivilompolo @sotainvalidit.fi tai postitse: Sotainvalidi-lehti / Ristikko, Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki. Oikein vastanneiden kesken arvotaan palkintoja. Edellisen ristikon ratkaisusanat olivat näyttää pahalta, lienee hyvä. Oikein vastanneista voittajiksi arvottiin Aune Martikainen ja Markku Virolainen. Onnea voittajille! Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Merkitse tilauksesi lomakkeen kääntöpuolelle Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys