2021 Ajankuva Tämän olen oppinut 17 ammattilaisen vinkit Kirjallisuudentutkija Maria Mäkelä ”Neutraalia tai objektiivista kertomusta ei ole olemassakaan.” Vuoden 2020 Editkilpailu Katso kaikki voittajat

OUR PERSPECTIVE ON THE FUTURE OF MEDIA Nopeasti muuttuvassa mediamaailmassa painetut julkaisut jatkavat kukoistustaan. Painetun ja digitaalisen median rinnakkaiselo löytää jatkuvasti uusia muotojaan ja tarjoaa julkaisijoille uusia tulonlähteitä. Yksi asia on täysin varma: printti lisää arvoa ja meillä on tarjota oikea paperi eri käyttötarkoituksiin. Mitä uusia mahdollisuuksia printti tarjoaa julkaisijoille? Ja mitä lisäarvoa digitaalisesta printtiin -mallilla on median käyttäjille? Lataa UPMn ja FIPPin raportti käyttäen QR-koodia tai sivustolta go.upmpaper.com/fom.

S I S Ä L LY S 6 18 Ja voittaja on... 8 Tämän olen oppinut Miten jää kuvauksissa murretaan, miten vaikeat kysymykset esitetään? Entä mitä tunteita typografia herättää? Kysyimme 17 ammatti­ laiselta heidän ajatuksia työstään. Iina Kuustonen ja Tommy Lindgren julkistivat Edit­kilpailun voittajat. Kysyimme Iina Kuustoselta, millaista on olla haastateltavana. Tarinan valta Maria Mäkelä haluaa herätellä meitä huomaamaan, kuinka ajassamme toistuvat tietyt, tunteisiin vetoavat kertomukset aina somesta yritys­tarinoihin. Kannen kuva Marjaana Malkamäki 26 50 Voittajat Tässä he ovat, Editkilpailun voittajat! Tutustu töihin ja lue tekijöiden ajatuksia niiden taustalta. Editkilpailun tuomaristo Tuomaristoista suurin on Vuoden parhaan kannen valitseva suuri yleisö. Ajankuva 3

-14 % 4 milj. vähemmän päästöjä viime vuoteen verrattuna. kilometriä pelkästään uusiutuvilla polttoaineilla. 39 % Lupaus kotitalouksista saa postinsa sähköautolla, -pyörällä, -kärryllä, tai -skootterilla. Painamme päästömme puhtaaseen 0 %:iin vuoteen 2030 mennessä. posti.com/vastuullisuus

Tunteiden voimalla unteet kuuluvat päivittäiseen elämäämme ja motivoivat toimintaa monin tavoin. Kulunut vuosi on ollut täynnä tunnekokemuksia ahdistuksesta ärtymykseen, mutta myös huojennuksesta toiveikkuuteen. Tunteita kun ei voi rajoittaa kuten liikkumista. Asettuminen toisen ihmisen asemaan, tunteiden välittäminen sekä tarinankerronta sanoin ja kuvin ovat aikakausmedioiden erityisvahvuus. Sama pätee myös sosiaalisen median kanaviin, jotka antavat nopean väylän tunteiden herättämiseen. Tämä tuo tietysti mukanaan vastuuta. Kuluttajien tunnetarpeiden täyttäminen, luottamuksen synnyttäminen ja vastuullisuus ovat tärkeitä myös veto­voimaisten brändien rakentamisessa. Puhutteleva ja oikein kohdistettu mainonta vaatiikin rohkeutta. Lehtemme antaa erilaisia näkökulmia aiheeseen ja esittelee iloa ja ylpeyttä tänä keväänä kokeneet Editkilpailun 2020 palkitut. Onnittelut menestyksestä vaativassa kisassa myös kaikille shortlistalaisille! Kilpailun tuomarit ovat jälleen tehneet suuren työn arvioidessaan kisaan lähetettyjä töitä. Kiitokset heille sekä kaikille Editkilpailuun osallistuneille! Heli Häivälä Aikakausmedia Ps. Editkilpailun voittajien juhlava julkistamistilaisuus on katsottavissa tallenteena kilpailun sivustolla osoitteessa: www.editkilpailu.fi Julkaisija Aikakausmedia www.aikakausmedia.fi Päätoimittaja Heli Häivälä, Aikakausmedia Toimitus Genero – Part of A-lehdet Group Valokuvaajat Marjaana Malkamäki, Merja Yeung, Pekka Kouhia ja Antti Vettenranta. Repro Aste Helsinki Paino PunaMusta ISSN 2323-4075 PÄÄKIRJOITUS Ajankuva 5

JA VOITTAJA ON... 18. maaliskuuta ilmassa oli jännitystä ja tunnelma juhlava, vaikka Aikakausmedian Editkilpailun voittajien julkistamista seurattiinkin tänä vuonna kotikatsomoista. Näyttelijä Iina Kuustonen ja muusikko Tommy Lindgren kertoivat voittajat livestream-tilaisuudessa. Seuraavilla sivuilla aikakausmedioiden tekijät kertovat ajatuksia työstään. Entä millaista on olla haastateltavana? Teksti Taina Ahtela Kuva Merja Yeung M I L L A I N E N O N H Y V Ä H A A STAT T E LU T I L A N N E , NÄYTTELIJÄ IINA KUUSTONEN? ”Parhaat jutut syntyvät silloin, kun ei tarvitse olla varuillaan tai suojata itseään: tietää esimerkiksi, että saa tarkistaa ja tarvittaessa korjata tekstiä. Luottamuksellisessa ilmapiirissä ei tarvitse vastata tutuilla ja turvallisilla vastauksilla, vaan voi rohkeasti pohtia uusia näkökulmia asioihin. On aina parempi, jos olen saanut etukäteen nähtäväksi kysymyksiä tai teemoja, vaikka edellisenäkin iltana. Silloin alitajunta työskentelee ja tulee paljon parempia vastauksia. Usein kysymykset voivat olla aika isoja – sellaisia, joihin ihmisellä ei välttämättä ole valmiita vastauksia. Parhaat haastattelut ovat saaneet minutkin miettimään asioita uudesta näkökulmasta. On aina upeaa, jos toimittaja on tehnyt taustatyöt, kuten vaikka katsonut elokuvan, josta puhumme. Tuntuu merkitykselliseltä, että saa puhua itselle tärkeästä työstä. Kun teemoista vallitsee yhteis­ymmärrys, haastattelu on hedelmällinen. Minulle on tärkeää suojata yksityis­elämääni, ja toivon että tätä kunnioitetaan. Jos toinen toivoo parisuhdepaljastuksia, lähtökohta on aika vaikea. Tuntuu ihanalta, jos voi kokea, että olemme samalla puolella.” Parhaimmillaan haastattelu on keskustelu ja uuden löytämistä.” 6 Ajankuva

Ajankuva 7

Tämän o oppi TÄMÄN OLEN OPPINUT Veikko Kähkönen Viivi Aaltovesi Samuli Siirala Virpi Vihervuori 8 Ajankuva Jantso Jokelin Pirjo Houni Mari Markkanen Laura Friman

npinut olen TÄMÄN OLEN OPPINUT Koonnut Lotta Ehrnrooth Lauri Toikka Ilkka Karisto Anna Rautio Laura Paikkari Aarni Kapanen Miten jää kuvauksissa murretaan, miten vaikeat kysymykset esitetään? Mitä tunteita typografia herättää? Entä mitä on hyvä muistaa, kun aihe on arka tai somevideo poikii vihakommentteja? Kysyimme 17 ammattilaiselta ajatuksia heidän työstään. Meri Nykänen Piia Sainio Muru Ritala Mikko Metsämäki Ajankuva 9

TÄMÄN OLEN OPPINUT VAIKEIDEN KYSYMYSTEN ESIT TÄMISESTÄ. Aroissa aiheissa on tehtävä etukäteen selväksi, että juttu herättää huomiota. Toimittajalla on tavanomaista isompi vastuu silloin, kun haastateltava ei ole tottunut julkisuuteen. Jos henkilö puhuu yksityiselämästään ja erittäin aroista, henkilökohtaisista aiheista, sanon jo haastattelun aikana, että harva uskaltaa puhua tästä, ja samalla kiittelen. Tällä tavoin tunnustelen, onko haastateltavani varma asiastaan. Yleensä henkilöhaastattelun tarkoitus on kasvattaa lukijan ymmärrystä jostakin asiasta eli tehdä hyvää. Silloin ei kannata pitää kynsin hampain kiinni lauseesta, josta voisi olla vahinkoa. En halua aiheuttaa lehtijutulla vaikeuksia haastateltavalle tai hänen lähipiirilleen. Etenkin kokemattoman haastateltavan kanssa saatan käydä jälkikäteen sitaatteja läpi yhdessä, jotta niistä saadaan hänen suuhunsa sopivia. Monesti sanat saavat kirjoitettuina erilaisen painoarvon kuin puhuttuina. Joskus tiedän jo ennen haastattelua, että edessä on hankala tilanne ja minun on kysyttävä jotain sellaista, mihin haastateltava vastaa vastahakoisesti. Kyseessä voi olla vaikkapa julkisuuden henkilö, joka ei halua puhua parisuhteestaan, vaikka juuri parisuhdetilanne kiinnostaa lukijoitamme. Tai aihe voi olla esimerkiksi lähestyvä kuolema, josta haastateltava haluaisi puhua, mutta se tuntuu vaikealta. Näissä tilanteissa paras tapa on miettiä aiheeseen johdattavat pohjustavat kysymykset mahdollisimman tarkasti etukäteen. Usein käy kuitenkin niin, että varsinaisessa tilanteessa en edes vilkaise etukäteen tehtyjä kysymyksiä. Keskityn täysin haastateltavaan ja annan tilanteen viedä. En koskaan hiillosta. Jos tilanne muuttuu painostavaksi, teen kepeitä ”välikysymyksiä”. Aina parempi, jos löytyy jokin yhteinen aihe, joka innostaa tai ainakin vähän naurattaa meitä molempia. Näin voi rakentaa turvallista tilaa meidän välillemme ja palata myöhemmin takaisin vakavaan aiheeseen. Piia Sainio, toimittaja, Anna En koskaan hiillosta.” H E I T T Ä Y T Y M I S E ST Ä TA R I N A A N . Heittäytyminen onnistuu, kun antaa aiheen imeä mukaansa täysin ja ottaa lukijan matkalle mukaan. Pyrin rakentamaan kullekin jutulle oman tyylin ja tunne­tason, ikään kuin sävellajin, jossa jutun pitää soida. Tunteet, tunnelmat, mielensisäiset maisemat ja niiden sanoittaminen ovat olennainen osa feature-­ journalismia. Uuteen tarinaan heittäytyminen onnistuu vuosi toisensa jälkeen, kun aiheen antaa imeä mukaansa täysin. Otan lukijan mukaan tälle matkalleni. Minusta piti tulla runoilija, ja kirjoitin lukiossa vimmatusti runoja ja kaunokirjallisuuden kritiikkejä, jotka kasvoivat myöhemmin esseiksi. Uutis- ja ajankohtaisjournalismi tuli mukaan vasta vuosia tämän jälkeen. Siinä vaiheessa vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut: olin ehtinyt kasvaa romantikoksi. Edelleen minua ohjaa posketon ajatus, että journalismi voi olla taidetta, kun vain antaa itsensä haltioitua tarinasta, vaikka se olisi mätänevään halkoon maalattu peikonnaama tai kuurankukka Siperian junan ikkunassa. Runoilijat, kirjailijat ja journalismin friikit ovat edelleen sankareitani. Heiltä olen saanut kaiken. Pidän journalismista, joka haastaa lukijaa. Toimittajan roolipaletti voi toki olla hyvinkin laaja – hän voi kirjoittaa esimerkiksi ystävänä, kanssakansalaisena tai provosoijana –, mutta taustalla on aina jonkinlaisen yhteyden hakeminen. Muistan, kuinka kerran sain palautetta liian vaikeasta jutusta. Esimies neuvoi, että lukija pitää hitaasti taluttaa jutun läpi. Vaikka luulen ymmärtäneeni, mitä hän ehkä tarkoitti, vastustan ajatusta, että journalistin pitäisi olla lukijalle jonkinlainen curling-vanhempi. Haluaisin nähdä enemmänkin journalismia, joka haastaa lukijaa eikä vain puhuttele ja taluta jokaisen kynnyksen yli. Jantso Jokelin, toimittaja, free, Editkilpailun 2019 vuoden toimittaja 10 Ajankuva

TÄMÄN OLEN OPPINUT VA I K E I D E N A I H E I D E N K U V I T TA M I S E STA . Taustatyötä tarvitaan, jotta kuvitus ei sorru elokuvista tai televisiosta tuttuihin kliseisiin. Tärkeimmät työkaluni ovat empatia ja taustatyö. Jotta näkökulma olisi totuudenmukainen, piirroskuvitus vaatii sekä vahvaa eläytymistä että etäännytystä. Aloitan kuvituksen lukemalla tekstin ja tekemällä muistiinpanoja. Suurin osa kuvittamistani vaativista aiheista liittyy globaaliin etelään, maahanmuuttoon ja ihmiskauppaan. Koskettavan aiheen kanssa käy usein niin, että aluksi ehkä tirauttaa pienet itkut, sitten siirtää kipupisteen syrjään ja ryhtyy töihin. Joskus näitä kipupisteitä voi käyttää myöhemmin, joskus ei. Kun kuvitan esimerkiksi Pohjois-Afrikasta Italiaan paenneen naisen selviytymistarinaa ulos pakotetusta prostituutiosta, jutun antama tieto ei riitä. Tutustun aihepiiriin saadakseni tarkemman kuvan siitä, millaisissa oloissa naiset elävät ja mitä kuvan aiheiksi voi nostaa. Taustatyötä tarvitaan, jotta kuvitus ei sorru elokuvista tai televisiosta tuttuihin kliseisiin ja ennakko-oletuksiin. Ne näyttävät vain oman tietämättömyyden ja ovat epäkunnioittavia ihmisiä kohtaan. Jos aika ei riitä pitkään taustatyöhön, on nojattava vahvasti juttuun ja näytettävä luonnos aihetta paremmin tuntevalle. Vaikean aiheen ei tarvitse olla henkilökohtainen selviytymistarina. Yleinen aihe voi olla yhtä lailla vaativa. Jos juttu kertoo koronan aiheuttamasta kärsimyksestä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, kuvituksen tehtävä on näyttää viite yksilötasosta. Kontrasti ja konflikti ovat kuvitusteni polttoainetta. Rinnastan usein yksilön ja isomman rakenteellisen ongelman, ruman tilanteen ja kauniin kuvan. Käytän allegorioita ja pyrin tekemään abstrakteja asioita näkyviksi. Kun kuvitin Syyrian pakolaisten vaikeuksia päästä EU:n rajan läpi, näytin pakolaisperheen, jonka edessä oli selkänsä kääntäneiden poliitikkojen muuri. Usein vaikeissa aiheissa päädytään valokuvan sijaan kuvitukseen, koska ei voida näyttää oikean henkilön kasvoja. Monesti on järkevintä kuvata hahmot niin, että kasvot eivät näy tai tehdä ne niin viitteellisesti, että lukija voi täydentää ne omassa mielessään. Henkilökohtaisin tekemäni kuvitus tuli suomen kielen oppikirjaan. Sen aiheena oli kirjallisuus, joka sopii surua kokeneille lapsille. Koska oma lapseni oli tuon tehtävän aikaan vielä pieni, työ löi suoraan lävitseni. Samuli Siirala, kuvittaja, free Kuvitus Kehitys-lehteen, Samuli Siirala. R O H KA I S E VA N T U N N E L M A N LU O M I S E STA . Joskus haastateltavan on helpompi osoittaa puheensa meikkaajalle. ”Psykologiselle puuteroinnille” on paikkansa. Paljaana, meikittä, ihminen on lähellä minua, ja siksi minunkin on lähestyttävä häntä aistit avoinna, täysin rehellisenä ja intuitiooni luottaen. Joskus haastateltavan on selkeästi helpompi osoittaa puheensa meikkaajalle. Työni kun tapahtuu niin sanotun suomalaisen turvarajan sisäpuolella. Silloin on tärkeää pysyä läsnä, joskus jopa kommentoida, jos haastateltava selkeästi kaipaa rohkaisua. Yleensähän meikkaaja pitää suunsa supussa. Mutta jos haastateltava on stressaantunut, jännittynyt tai väsynyt, tilanteen laukaisemiseksi tarvitaan meitä kaikkia – niin toimittajaa, kuvaajaa kuin meikkaajaakin. Koenkin, että työni on eräänlainen toimittajan ja kuvaajan tukitoiminto. Haastatteluja tehdään usein myös meikkauksen aikana. Se voi vaatia meikkaajalta itsensä häivyttämistä. Kuvauksenkin aikana pyrin pysyttelemään taustalla, jotta kuvattava rentoutuu ja kuvaaja saa luotua häneen kontaktin. Kiperät tilanteet liittyvät usein haastattelujen rankkoihin aiheisiin. Meikkaajille saatetaan uskoutua luottamuksella ennen varsinaista haastattelua, näemmehän esimerkiksi surun jäljet paljailla kasvoilla. Valan silloin haastateltavaan uskoa, että haastattelun ohella myös meikki, kauniit vaatteet ja kuvaajan ammattitaito saavat kaikki yhdessä aikaan hyvän lopputuloksen. Muistan aina kertoa, että ihan jokaisesta löytyy jotain kaunista. “Psykologiselle puuteroinnille” on paikkansa. Kun aistin sen tarpeen, pysyn tiiviisti mukana ja saatan pahoitella kuvaajalle jälkikäteen hääräämistäni. Muru Ritala, meikkaaja Ajankuva 11

TÄMÄN OLEN OPPINUT T U N T E I TA H E R Ä T T Ä V Ä ST Ä T Y P O G R A F I A STA . Tekstin asu vaikuttaa siihen, miten sanat otetaan vastaan. Reaktiot ovat kuitenkin hyvin alitajuisia, subjektiivisia ja kulttuurisidonnaisia. Typografia on asu, johon teksti puetaan. Tämä asu vaikuttaa siihen, miten sanat otetaan vastaan. Ajatellaan vaikka puhetilannetta: saako sanoma erilaisia sävyjä sen mukaan, onko puhujalla päällään puku vai farkut? Samalla tavalla typografia tuo viestinnän kokonaisuuteen omat nyanssinsa. Jos teksti nähdään esimerkiksi The Guardianin fontilla, se vaikuttaa vakavalta uutiselta. Syntyy vaikutelma, että tässä kerrotaan asiasta puolueettomasti. Hassunkuriseen fonttiin ja väriin puettuna sama teksti saa aivan eri tulkinnan. Se voisi vaikuttaa jopa vitsiltä. Tämä havainnollistaa sitä, että kirjainmuotoilu on kokonaisuuden osatekijä, joka voi luoda ristiriitaa sisällön ja muodon väliin mutta myös vahvistaa niiden yhteyttä. Typografisen ilmeen herättämät tunteet ovat hyvin alitajuisia ja subjektiivisia. Ne ovat myös kontekstija kulttuurisidonnaisia. Siksi ei ole mahdollista antaa esimerkkejä vaikkapa ärsyttävästä kirjainmuotoilusta. Jokainen reagoi kirjainten ilmeeseen omalla tavallaan. Kirjainsuunnittelijan työssä käytäntö sanelee ehdot, toimimmehan aakkosten ja luettavuuden rajoissa. Sopivat fontit löytyvät osin sen mukaan, mitä halutaan sanoa. Halutaanko korostaa neutraalia, toteavaa sävyä vai pitäisikö kokonaisuuden olla helposti lähestyttävä ja ystävällinen? Entä onko typografian tarkoitus olla huomaamatonta vai kiinnittää huomio puoleensa? Joskus tuntuu, että olemme altistuneet tietoiselle suunnittelulle vähän liikaakin. Myös muotivirtaukset saattavat lopulta kyllästyttää ja menettää tehonsa. Sääntöjen rikkominen voi tuottaa yllätyksiä: omintakeisia, viehättäviä lopputuloksia. Lauri Toikka, graafikko ja kirjainsuunnittelija, kirjainmuotoilustudio Schick Toikka Noe Display -kirjaintyyppi taidekeskus Southbank Centren ilmeessä Lontoossa, Schick Toikka. R O H K E U D E STA M A I N O N N A S S A . Rohkeiden ideoiden ostaminen vaatii enemmän uskallusta kuin niiden myyminen. Rohkeus kannattaa. Olen sitä mieltä, että on suurempi riski tehdä sellaista mainontaa, joka ei erotu massasta, kuin tehdä jotain yllättävää ja uudenlaista. Kädenlämpöisten ideoiden kanssa rahat menevät paljon todennäköisemmin hukkaan. Rohkeus ei kuitenkaan ole itseisarvo, vaan sen pitää olla perusteltua ja sopia juuri kyseiselle brändille. Rohkeiden ideoiden ostaminen vaatii paljon enemmän rohkeutta kuin niiden myyminen, sillä asiak­kaalla on todennäköisesti enemmän hävittävää kuin mainonnan suunnittelijalla. Siksi kunnioitan hyvin paljon ostajia, jotka hyväksyvät sen, että heidän tekonsa todennäköisesti jakavat mielipiteitä. Ei ole helppoa sietää sitä, että joku ei tykkää. Esimerkki rohkeasta ideasta on toimistomme Burger Kingille suunnittelema Love Conquers All -kampanja, joka käynnistyi Helsingin Pride-viikolla viime vuonna. Siinä kilpailevien hampurilaisravintoloiden maskotit suutelevat toisiaan. Burger King otti riskin ja asetti itsensä alttiiksi sille syrjivälle kohtelulle, jota seksuaalivähemmistöt saattavat kokea päivittäin. Uskallus palkittiin. LGBT-yhteisö otti Love Conquers All -maalauksen omakseen, ja se nousi puhutuimmaksi Pride-mainokseksi ympäri maailman. Myös jalkapallon naisten pääsarjan yhdessä TBWA:n kanssa tekemä brändiuudistus palkittiin rohkeudesta. Uudistuksen tavoitteena oli laajempi ajatusmaailmojen muutos, johon pyrittiin muun muassa nimeämällä entinen Naisten liiga Kansalliseksi liigaksi. Laura Paikkari, luova johtaja, TBWA 12 Ajankuva

TÄMÄN OLEN OPPINUT Sosiaalinen media perustuu vuorovaikutukseen, kuten nimikin kertoo.” TA R I N A N K E R R O N N A STA S O M E S S A . Somesisällöt ovat journalismia siinä missä printtikin. Somessa toimivat ihan samat tarinankerronnan ja journalismin säännöt kuin muissakin medioissa. Tärkeä ero on siinä, että sosiaalinen media perustuu vuoro­vaikutukseen, kuten nimikin kertoo. Me ihmiset olemme uteliaita ja kaipaamme vertaistukea. Siksi sosiaalisessa mediassa toimii osallistava kerronta. Sen konkreettisia työkaluja ovat esimerkiksi äänestykset ja kyselyt. Työskennellessäni digituottajana Demissä esimerkiksi “Esitä minulle kysymys”-juttusarja oli uudenlainen tapa tehdä journalismia. Siinä lukijat olivat sekä haastateltavia että haastattelijoita. Julkaisimme Instagramin Stooreissa joka viikko tarinan, jossa tavallinen nuori kertoi hänelle tärkeästä kokemuksesta. Toiset lukijat esittivät hänelle kysymyksiä aiheesta. Kuvat ovat somekerronnassa tärkeitä, ja on hienoa, kun teksti- ja kuvapuolen ammattilainen voivat yhdistää voimansa. Olen tehnyt somekanavia yhteistyössä AD:n kanssa. Työ on helppoa, kun visuaalisen journalismin ammattilainen on määritellyt, miltä brändin sisällöt näyttävät. Sosiaalisessa mediassa tunteet kuohuvat helposti. Demin Instagram-yleisö oli poikkeuksellisen fiksu ja lämminhenkinen. TikTok on alustana toisenlainen, siellä vihakommentointi on yleistä. On tunnetusti arkoja aiheita: esimerkiksi sukupuolten moninaisuutta ja tasa-arvoa käsittelevät videot herättävät voimakkaita tunteita, ja kävimme sitä videoilla esiintyvien nuorten kanssa läpi etukäteen. Demin somesisällöt ovat journalismia, ja käsittelimme somealustoilla samoja aiheita kuin lehdessä. Emme siksi voineet taipua ulkoisen painostuksen alla eli muuttaa sitä, millaisia sisältöjä julkaisemme, vaikka tulisi millaisia kommentteja. Hyvä somekanava houkuttelee printin pariin, mutta se ei saa olla nettisivun tai somekanavan ainoa tarkoitus. Sosiaalisen median yleisö on tärkeä ja arvokas yleisö sellaisenaan siinä missä printtilehden lukijat. K U VAT TAVA N KO H TA A M I S E STA . Jännitys laukeaa jutustelun ja kamerakikan avulla. Kiirehtimisestä ei ole apua. On tärkeää malttaa muodostaa yhteys kuvattavaan, jopa lyhyissäkin kohtaamisissa. Silloin syntyy luottamus. Kuvattava täytyy kohdata aidosti uteliaana. Jos kuvattava ei ole tottunut olemaan kameran katseen edessä, häntä voi jännittää. Silloin saatan ottaa aluksi kuvia hänen omalla kännykällään, ikään kuin muistoksi tilanteesta. Jostain syystä oma puhelin ei jännitä ketään. Tämä kikka toimii lähes aina! Jännitys laukeaa myös keskustelujen kautta. Kiirehtimisestä ei siis ole mitään apua. Usein juodaan aluksi kahvit ja jutustellaan niitä näitä, katsotaan vaate­vaihtoehtoja ja käydään rauhassa läpi suunnitelmaa sen suhteen, mitä ollaan kuvaamassa. Yhteisten kiinnostuksen kohteiden ja puheenaiheiden kautta jännittäväkin kuvaustilanne muuttuu usein lämpimäksi kohtaamiseksi, jossa kuvat syntyvät. Veikko Kähkönen, valokuvaaja, free Potretti näyttelijä Mikko Kauppilasta Kuva: Veikko Kähkönen Viivi Aaltovesi, verkkotoimittaja Ajankuva 13

TÄMÄN OLEN OPPINUT KO LU M N I N A I H E E N VA L I N N A STA . Omasta itsestä puhuminen on aliarvostettua. TA I T O N RY T M I ST Ä . Kolumnin lopputulos on väkevin, kun siihen uskaltaa antaa todellisen siivun itsestään. Henkilökohtaisuus on minulle luontevaa. Ilman sitä tekstini olisivat ulkokultaisia ja väkinäisiä. Se, että en kaihda omakohtaisuutta, on nimenomaan vahvuuteni. Saan kolumneistani paljon palautetta, liikuttavaakin. Koska panen itseni peliin, lukijassakin heräävät tunteet. Samaistumispinnalle ja vertaistuelle on miltei huolestuttavan paljon lukijoita! Itsestä puhuminen on turhaan aliarvostettua. Henkilökohtainen on useimmiten poliittista ja yksityinen yleistä. Metsästän aiheita jatkuvasti ja pysähdyn arjessa toteamaan, että hetkinen, tässä voisi olla kolumnin paikka. Joskus idea kantaa erinomaisesti, joskus keskinkertaisesti. Jalostan kolumnien aiheet yleensä yhdessä tilaajan kanssa, mutta lähtöidea tulee usein minul­ta. Määrittelen rajojani jatkuvasti uudelleen: mietin, voisinko sittenkin kirjoittaa intiimistä aiheesta. Luetutan kolumnini usein myös läheisillä, sillä saatan viitata heihin teksteissäni. Jokainen taitossa oleva elementti vaikuttaa lehden rytmiin. Vastakohdat ja vaihtelu luovat jännitteitä ja liikettä. Pohdin lehden sisäistä rytmiä paljon Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden ulkoasua uudistaessa. Koska kyseessä on taidemuoto, johon kuuluu olennaisesti liike, tulee tunteen välittyä myös painetussa mediassa. Lehden uuden ilmeen lähtökohta olikin liike. Lehden rytmi muodostuu kuvien, tekstien ja tyhjän tilan muodostamasta kokonaisuudesta. Vaihtelemalla tai säännönmukaisesti toistamalla eri elementtejä syntyy sommitelma, joka voi olla joko staattinen tai dynaaminen. Onnistunut taitto on niin toimiva ja huomaamaton, ettei se vie lukijan huomiota pois pääasiasta, eli sisällöstä, vaan tukee ja korostaa haluttua viestiä ja teemaa. Lehden ulkoasu-uudistuksessa tavoitteenani oli tarjota esittäville taiteille estradi ilman ylimääräistä visuaalista hälinää. Lehden ydin on toimiva typografia. Mietin erityisesti fonttien kokojen ja leikkausten varioimista niin, että taitossa säilyy ilmavuus ja liikkeen tuntu. Tekstielementeissä käytän nostoja, väliotsikoita ja kappalevälejä niin, että sivuille jää ilmaa. Taittoa saa elävöitettyä kuvien värimaailmalla, rajauksilla ja kuvissa esiintyvien henkilöiden liikkeen ja katseen suuntaa muuttamalla. Myös tyhjä tila, vaihtelevat kuvakoot ja käytettyjen kuvien määrä sekä liikkuvat liehureunaiset tekstipalstat luovat taittoon kontrastia ja dynaamista liikettä. Lehden gridi on väljä, joten siihen voi sijoitella elementtejä monipuolisesti. Taiton rytmi ja dynaamisuus syntyvät vaihtelemalla sommittelua läpi julkaisun. Laura Friman, kolumnisti ja toimittaja | TEHTÄVÄ SUOMUSSALMELLA | | TEHTÄVÄ SUOMUSSALMELLA | Taiteilija puhdistaa takomaansa munankuorta monen vuoden käyttötauon jälkeen. Reijo Kela tekee tanssiteostensa lavastukset itse. Hän veistää, takoo, rakentaa lauttoja ja tiloja. Käsillä tekemisen hän on oppinut jo lapsena isältään. Jotkin teokset ovat vaatineet viikkojen rakennustyön. Taulumannekiinin hirsiseinän aukkoja pitää hiukan muotoilla uudestaan, jotta taiteilijan elin­ vuosien muokkaama olemus asettuu niihin sopivasti. ”EN TIEDÄ, MINKÄ TAKIA NYT INNOSTUIN TÄSTÄ. PÄÄSISIHÄN SITÄ HELPOMMALLAKIN.” Reijo Kela ei ole armahtanut itseään teoksia tehdessään, vaan on halunnut katsoa, mihin pystyy. Tänä vuonna Suomussalmella oli erityisen haastava paikka. Taiteilija lämmitti esityskuntoon yli kolmekymmentä vuotta vanhan teoksensa. M I N N A TAWA ST KU VAT KA R I H A K L I Ropsautin, perkele, siihen asentoon! Virpi Vihervuori, graafikko, free T anssitaiteilija Reijo Kela soittaa 12. syyskuuta: ”Taisit luulla, että kuolen sinne salille”, hän hyrisee puhelimeen. No, niin luulin – melkein. 66-vuotias syövän, selkärankareuman ja sepelvaltimotaudin runtelema tanssijan keho ei seuraa vaivatta taiteilijan tahtoa. Se ei halua enää hypätä kahden metrin korkeuteen kerta toisensa jälkeen pitkän juoksukohtauksen väleissä. Kela joutuu lopettamaan kesken, nojaa vähän kalpeana polviinsa, huohottaa. Saattaisi huohottaa muutenkin ja saattaa olla, että muistelee koreografiaa, mutta minua hirvitti. Taiteilija harjoittelee kolmekymppiselle itselleen tekemäänsä sooloa Taulumannekiini. Se esitetään Pakko sanoa -festivaalilla Suomussalmella 6. lokakuuta. ”Jotain uhkarohkeutta suunnitelmaan täytyy myös liittyä”, kirjoittaa tanssihistorioitsija Tiina Suhonen Kelalle mieluisista haasteista Hetken kannattelija -teoksessa (toim. Hannele Jyrkkä, Maahenki 2008) julkaistussa näkemyksellisessä artikkelissaan. Kela on toteuttanut tätä prinsiippiä usein. 26 T EAT T ERI &TAN S S I +S I RKU S T E AT T E R I &TA N S S I +S I R KU S Ruumiin rajoilla – esitykseen osallistuja ei ole enää koskematon IRENE KA JO Kokemusesityksissä myös katsojan keho on tapahtumapaikka. Osallistavia esityksiä valmistavan taiteen tekijän tai ruumiillisia tekniikoita opettavan on otettava huomioon ruumista koskeva tieto. KU VI TU S KU VA U N S PL A S H Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden taittoja. | ESSEE | | ESSEE | T eatterikorkeakoulussa voi osallistua Nudity, gender and sexuality -kurssille, jossa alastomuutta, sukupuolta ja seksuaalisuutta opiskellaan kokemuksellisesti opettajien toimiessa myös osallistuvina kanssataiteilijoina. Consciousness and Art -kurssilla taas yhdeksi käytännön menetelmäksi on nimetty top/bottom, joka viitannee bdsm-tekniikoihin (sadomasokistiset tekniikat). Uuden tanssin keskus Zodiakin työpajoissa on voinut tutustua alastomuuteen, kosketukseen, ruumiilliseen mielihyvään ja seksuaalisuuteen. Taiteen tekijöiden parissa aiheeseen on suuntautunut Todellisuuden tutkimuskeskus, jonka vuoden 2017 yhtenä tutkimussaarekkeena oli Sexlab – seksuaalisuuden laboratorio. Slutartistkollektiivi on järjestänyt vuonna 2018 Ylioppilasteatterissa tapahtuman Slutting at Exploring Utopia, joka tutkii seksuaalisuutta, kehoa ja liikettä. Kyseinen kollektiivi esiintyi myös Teatterikorkeakoulun 75-vuotisjuhlissa performanssilla Pie Girl, johon sisältyi paikalla olijoiden mukaan 75 penetraatioaktia kynttilällä eri paikkoihin, kuten nenään, vaginaan ja käsien väleihin jääviin aukkoihin. Baltic Circle- ja Sivuaskel-festivaaleilla on ollut viime vuosina useita seksuaalisuussisältöisiä esityksiä, joissa raja yleisön ja esiintyjien välillä on ollut häilyvä. Kokemusesityksissä osallistuja- tai katsojasuhde on erityinen. Osallistujan kokemus on olennainen osa esitystä ja voi vaikuttaa siihen. Esitystaiteessa on käsitetty jo pitemmän aikaa myös esitykseen osallistujan ruumis näyttämönä, tapahtumapaikkana. Tähän liittyvät olennaisesti esitykset, joka ovat kokemuksellisia ja saattavat sisältää koskettamista. Voidaan puhua kokemus- ja kosketusesityksen lajista, joka on vielä varsin nuori. Siinä traditionaaliset katsoja- ja esiintyjäpositiot muuttuvat. Puhutaan ennemminkin osallistujista, kokijoista tai kanssaesiintyjistä. Näissä esityksissä suhde ruumiiseen on erityinen. Osallistujan ruumis ei välttämättä ole enää koskematon, kuten perinteisissä teatterikatsomossa. OLEN AINA OLLUT niin tekijänä kuin kokijana kiinnostunut esityksistä, joissa 14 TE AT TE R I &TA N S S I +S I R KU S 14 Ajankuva ruumis ja koskettaminen on olennaisesti mukana. Olen osallistunut useisiin esityksiin sekä työpajoihin, joissa minua on kosketeltu tai ohjeistettu koskettamaan toista osallistujaa. Näissä tilanteissa myös seksuaalisuus on ollut läsnä. Tässä kirjoituksessa huomion kohteena ovat seksuaalisuutta kokemuksellisesti käsittelevät ja yleisöä osallistavat esitykset, työpajat ja aiheeseen liittyvä opetus. Sivuan myös näihin kokemuksellisiin esityksiin liittyviä haasteita yleisemminkin. SEKSUAALISUUTEEN LIITTYVÄ OPETUS ON ERITYISEN HAAVOITTUVAISTA. En siis tarkastele seksuaalisuuden käsittelemistä teemallisesti tai seksuaalisuutta esteettisenä valintana. Lisääntynyt kiinnostus ottaa seksuaalisuus ruumiillisesti ja kokemuksellisesti mukaan taiteeseen liittyy ainakin osittain laajempaan seksipositiiviseen liikehdintään, jonka ytimessä on purkaa seksiin liittyviä tabuja ja mahdollistaa seksuaalisuuden vapaa ja yksilöllisyyden huomioon ottava toteutuminen kaikille. Onkin tärkeää, että seksuaalisuus kuuluu kaikille ilman häpeää ja tabuja ja että seksuaalinen tasa-arvoisuus lisääntyy. MIKÄ SITTEN tekee seksuaalisuuden piiriin kuuluvista harjoitteista erityisiä ja niiden käyttämisestä osana taidetoimintaa haasteellista? Kyse on oleellisista eroista taiteen ja seksuaalisuuden piiriin liittyvien tekniikoiden välillä. Taiteen tekemiseen sisältyy taitoja ja tekniikkaa, joiden opettamisessa on pitkä historia. Taiteen opetukseen taas sisältyy näiden taitojen ja tekniikoiden kriittinen tarkastelu, vertaisarviointi ja kehittäminen. Seksuaalisuuteen liittyvien kokemuksellisten elementtien kohdalla näin ei ole ollut. Siksi etenkin seksuaalisuuteen liittyvä opetus on erityisen haavoittuvaista. Seksuaalisuus on yksi inhimillisen elämän sensitiivisimmistä osa-alueista. Seksuaalioikeuksiin kuuluu esimerkiksi oikeus päättää omasta seksuaalisuudesta ja rajoista, oikeus suojella itseään ja tulla suojelluksi, kirjoittaa Väestöliitto Seksuaalioikeuksien määritelmässä vuonna 2016. Jokaisella on myös perustuslaillinen oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja yksityiselämän suojaan. Miten huolehtia, että nämä oikeudet otetaan huomioon silloin, kun esityksessä tai opetuksessa on elementtejä, jotka liittyvät seksuaalisuuteen kokemuksen kautta? HAASTAVAA tästä tekee ihmisen ruumiillisen kokemisen monitahoisuus. Sen perusteellinen ymmärrys liikkuu alueella, joka ei kuulu taiteen piirissä hankittuihin tietoihin ja taitoihin. Sen sijaan psykologinen, lääketieteellinen ja kulttuurinen ymmärrys ruumiin toiminnasta ja sen reaktioista auttaa ymmärtämään asiaa. Tämän lisäksi on huomattava, että kullakin osallistujalla on oma henkilöhistoriansa, joka on muokannut suhdetta ruumiiseen. Esitysten tekijöiden on tärkeää pohtia eri mahdollisuuksia, joilla osallistuja voi vaikuttaa kokemukseensa ja joilla osallistujan ruumiillinen itsemääräämisoikeus voidaan turvata. Ennakkoon annetut ohjeistukset – luvan kysyminen, sen painottaminen, että on mahdollista sanoa ei tai keskeyttää toiminta, merkit, turvasanat ja nappulat – operoivat osallistujan tietoisuudessa tasolla, jolla osallistuja voi tehdä päätöksiä. On myös otettava huomioon toinen taso, johon nämä keinot eivät yllä, kutsutaan sitä sitten vaikka tiedostamattomaksi tai alitajuiseksi tasoksi. Harjoituksen tai esityksen aikaisen kokemuksen vaikutukset voivat tulla ilmi jälkikäteen, ja ne voivat olla ristiriidassa osallistujan reaaliaikaisiin reaktioihin nähden. Yhtenä syynä on se, että ihmisen kokemus omista rajoistaan ei ole pysyvä vaan alati liikkeessä. Osallistuja voi jatkaa osallistumistaan, vaikka kokemus olisi jo muuttunut hänelle epämiellyttäväksi. Toisin sanoen toiminta, joka alussa on ollut miellyttävää, voi tilanteen edetessä muuttua ahdistavaksi. Tällöin alussa annettu suostumus saattaa omassa mielessä estää tilanteen keskeyttämisen. On myös tiedostettava, että ruumista voidaan stimuloida siten, ettei henkilö itse voi vaikuttaa reagointiinsa. Yksi esimerkki tästä on kutittaminen. Moni tietää, miltä T E AT T E RI&TANSSI+SIRKU S Nyt uhkarohkeus liittyy vahvasti siihen tosiasiaan, että Kelan voimaa, tasapainoa ja laajoja liikeratoja sekä korkeita hyppyjä vaativa tanssi on raskasta kenelle tahansa, mutta saattaa osoittautua mahdottomaksi ikääntyvälle taiteilijalle itselleen. Siihen hän on kuitenkin varautunut. Teoksissaan hetkeen tarttuva taiteilija toimii tilanteen mukaan. ”Jos en kerta kaikkiaan pysty, kerron yleisölle, että tässä piti nyt tehdä sitä ja tätä, mutta en jaksa”, hän virnuilee ohuesti. 15 27

TÄMÄN OLEN OPPINUT V E T Ä V I ST Ä N E T T I O T S I KO I STA . Nettiotsikon ei tarvitse herättää suuria tunteita. Hyvä nettiotsikko houkuttelee lukijan hyvän jutun pariin. Jos jutussa on aineksia otsikolle, joka kuohuttaa tai herättää muuten voimakkaita tunteita, tätä kannattaa hyödyntää. Otsikko ei saa luvata liikoja, mutta se voi rakentaa jännitettä ja draamaa, jos jutussa on siihen yhtään aineksia. Kannattaa välttää itsestäänselvyyksiä ja sen kertomista, että jokin asia tapahtuu juuri niin kuin on odotettukin. Sen sijaan jutusta on hyvä kaivaa joku yllättävä kulma. Nettiotsikon ei tarvitse herättää suuria tunteita ollakseen hyvä. Riittää, että se herättää mielenkiintoa. Täydellisen otsikon kaavaa ei ole olemassa, sillä liian monen otsikon tekeminen samalla mallilla näyttää hölmöltä. Mikko Metsämäki, uutispäällikkö, Alma Talent FA K T O I STA TA R I N A N K E R R O N N A S S A . Hyvä tarina rakentuu vankasti tosiasioille. S E LV I Y T Y M I S TA R I N O I S TA . Rosoinen vertaistarina voi antaa enemmän lohtua kuin onnellisesti päättyvä selviytymistarina. Moni tärkeä tarina jää kertomatta, jos tavoitteena on täydellinen paranemistarina. Hyvän mielen tarinassa ei tarvitse aina olla täydellistä draaman kaarta, jossa esimerkiksi työuupumus iskee aivan yllättäen, sitten parannutaan, otetaan opiksi ja perustetaan hyvinvointiyritys. Vertaistukea ja lohtua voi saada myös tarinoista, joissa opetellaan elämään esimerkiksi mielenterveyden häiriön kanssa. Joskus paremminkin. Puhunkin mieluummin vertais- kuin selviytymistarinoista. Vertaistarina voi antaa enemmän lohtua ja tukea kuin niin sanottuun täydelliseen loppuun tai opiksi ottamiseen pyrkivät tarinat. Lukija tuntee, ettei hän ole yksin. Pidän tärkeänä sitä, että mielenterveydestä puhutaan. Se on asia, joka koskettaa jokaista jossain vaiheessa elämää, joko henkilökohtaisesti tai perheenjäsenen, ystävän tai työkaverin kautta. Ajattelen, että liikumme kaikki mieleltämme janalla, jossa paikkamme vaihtelee päivästä ja vuodesta toiseen. Siksi on kiinnostava lukea, miten ihminen oppii elämään haasteidensa kanssa ja mikä tuo hyvinvointia arkeen vaikeissakin tilanteissa. Rosoisetkin vertaistarinat hälventävät mielenterveyden häiriöihin edelleen liittyvää häpeäleimaa, kunhan vaikeistakin asioista puhutaan avoimesti. Meri Nykänen, päätoimittaja, Tunne ja mieli -lehti Olen oppinut, että jos haluaa tehdä hyvän tarinallisen jutun, kirjoittaja tarvitsee erittäin paljon faktatietoa ja konkreettisia detaljeja, myös sellaisia, jotka eivät lopulta välttämättä edes näy tekstissä. Kun tietää asioista tarpeeksi, osaa erottaa oleellisen ja syntyy varmuus kertoa tarina simppelisti ja vetävästi. Jos taas lähtee tekemään pitkää juttua liian vähillä tiedoilla ja yrittää silti rakentaa kohtauksia ja käyttää muita tarinallisuustehokeinoja, lopputulos on helposti epäuskottavan tuntuinen, jopa nolo. Fakta on, että tietojen keruu vie aikaa. Long Playn juttuja varten materiaalia kerätään tyypillisesti monista eri lähteistä. Vuonna 2014 kirjoitin jutun, jossa kerrottiin Saloran televisiotehtaan tarina Eswatinissa, silloisessa Swazimaassa. Juttuani varten minulla oli käytössä juttukeikan aikana syntyneet materiaalit, kuten Saloralla työskennelleiden ihmisten haastattelut, käynnit entisillä tehtailla ja lisäksi Swazimaan nykytilanteeseen liittyvät haastattelut sekä Swazimaassa että Etelä-Afrikan puolella. Lisäksi kävin läpi Salorasta aiemmin tehdyt lehtijutut ja kirjat sekä haastattelin Swazimaasta Suomeen palanneita entisiä työntekijöitä. Erittäin olennaisena lähteenä palvelivat Saloran arkistot. Kävin penkomassa niitä Mikkelissä Suomen elinkeinoelämän keskusarkistossa. Sieltä löytyi muun muassa johtajien kirjeenvaihtoa ja tarkastusraportteja. Rakennetta ei kannata lyödä lukkoon etukäteen. Kun teen juttua, mietin parasta rakennetta siinä vaiheessa, kun materiaalit ovat kasassa. Jos jokin ratkaisu ei toimi, voi aina kokeilla jotain muuta. Usein rakenteessa muuttuu jotain ihan viime tipassakin. Ilkka Karisto, päätoimittaja, Long Play Ajankuva 15

TÄMÄN OLEN OPPINUT Y KS I T Y I SY Y D E N S U OJA STA A R O I S S A A I H E I S S A . Toivomme usein, että jutussa mainittu läheinen kuittaa jutun.” T U N T E I STA B R Ä N D I N R A K E N N U KS E N T U K E N A . Pelkkä tunnereaktio ei ratkaise ostopäätöstä. Tunteet ovat olennaisia jokaisessa kuluttajan tekemässä päätöksessä ja asiakassuhteen kohtaamispisteessä. Vetovoimainen brändi synnyttää tavoiteltuja tunteita ilman, että ihminen rationaalisella tasolla edes havaitsee, saati prosessoi asiaa. Brändin pitkäjänteinen vetovoima rakentuu juuri tunnetarpeiden tunnistamiseen ja johdonmukaiseen täyttämiseen. Tunnetason tarpeet ja tunnereaktiot eivät ole sama asia. Esimerkiksi jokin mainos voi saada meidät hyvälle mielelle, toinen surulliseksi tai huonolle tuulelle. Se ei kuitenkaan ratkaise, kumman tuotemerkin kuluttaja valitsee. Brändille ei voi rakentaa merkityksellisyyttä vain mittaamalla reaktioita, joita se kyseisessä hetkessä herättää. Ei riitä, että yritys mittaa pelkkään brändiin tai asiakassuhteeseen liittyviä tuntemuksia. Jotta pystyisi aidosti hyödyntämään tunteita liiketoiminnassa, on mentävä paljon syvemmälle. Jokaisen kohtaamisen pitää johdonmukaisesti synnyttää haluttu tunne. Parhaiten onnistuvat ne brändit, jotka määrittelevät selkeästi, millaisen tunnetarpeen haluavat täyttää ja mitä se vaatii yrityksen eri toiminnoissa. Esimerkkejä onnistumisista ovat Nike ja Dove. Doven aikanaan lanseeraama Real Beauty -kampanja kuvasti vahvasti lempeyden, luonnollisuuden ja itsensä arvostamisen tunnetarvetta. Kauneudenhoidon kategoriassa korostettiin tätä ennen useimmiten kuluttajan ulkopuolelta syntyviä odotuksia ja motiiveja. Urheilutoimialaa taas leimaavat dynaamisuus ja aktiivisuus. Nike on valjastanut nämä ominaisuudet käyttöönsä osoittaakseen ymmärtävänsä, mistä urheilussa on kyse. Lisäksi yritys on ottanut käyttöönsä halun haastaa ajatuksia sekä rohkaista ihmisiä vielä vähän pidemmälle. Nike on tuonut tämän kaiken uskottavasti toimintaansa niin, että syntyy selkeä ja erottuva mielikuva, joka synnyttää intuitiivisesti halutunlaista tunnetta. Tunnetta kun ei voi uskottavasti viestiä sanoin. Anna Rautio, Senior Consultant in Brand Strategy, Kantar TNS 16 Ajankuva Yksityisyydensuojaa on helppo vaalia, kun muistaa, että jokaisella on oikeus puhua vain omista tunteistaan. Varmasti kaikki aikakausmediat, joissa julkaistaan henkilökohtaisista aiheista kertovia haastatteluja, miettivät jutuissa esiintyvien osapuolten yksityisyyttä ja sitä, mitä voi kertoa. Toimimme yksityisyyden suojaa koskevien säädösten mukaan. On helppo toimia, kun tuntee säännöt. Kiperät kohdat liittyvät tyypillisesti sellaisiin aiheisiin kuin avioero ja alkoholismi. Niihin voi liittyä katkeruutta ja tarvetta puhua, mutta muita ihmisiä ei saa julkisesti mustamaalata tai loukata. Lähtökohta on, että jokaisella ihmisellä on oikeus omiin tunteisiinsa. Niistä saa puhua. Erityisen tarkka on oltava terveystietojen kanssa. Esimerkiksi alkoholiriippuvuus on sairaus, joten jos haastateltava on kärsinyt lapsuudessaan jonkin perheenjäsenen alkoholiongelmasta, sanat on valittava tarkasti. Voimme kuvata hänen kokemustaan. Hän voi esimerkiksi kertoa, että hänen lapsuutensa ei ollut onnellinen. Olisi toivottavaa, että haastateltava puhuu tällaisista asioista läheistensä luvalla. Toivomme usein, että jutussa mainittu tai pääteltävissä oleva läheinen kuittaa jutun ennen julkaisua. Pohdimme myös sitä, kuinka tunnistettava jutussa nimeltä mainitsematon ihminen on, eli kuinka helposti hänen henkilöllisyytensä on pääteltävissä. Sekin vaikuttaa siihen, mitä lopulliseen tekstiin valikoituu. On tiedettävä, mikä on jutun sanoman kannalta oleellista ja mitä voi jättää pois sen kärsimättä. Tämän kaltainen huolellinen valmistelu ehkäisee yllätyksiä ja ongelmia. Lähtökohtamme on, että haastateltavat kertovat hyvinkin henkilökohtaisista asioista aina omilla nimillään. Se on lehtemme vahvuus. Nimetön kerronta on perusteltua esimerkiksi silloin, kun teksti käsittelee lasten huostaanottoa. Alaikäisten yksityisyydensuojasta on oltava hyvin tarkka. Sellaista, että läheinen hermostuisi jutustamme, sattuu sangen harvoin. Muistan yhden kerran, kun toimitukseen soitti haastateltavan entinen puoliso, joka halusi sanoa, että asiat eivät menneet ihan niin kuin lehdessä sanottiin. Jutussa ei kuitenkaan ollut virheitä. Puhelinkeskustelussa ilmeni, että ex-pariskunnalla oli yhä hyvin tulehtuneet välit ja erilainen kokemus tapahtumista. Soittajalle riitti, että hän sai purkaa tunteitaan ja saattaa toimituksen tietoon oman näkemyksensä. Mari Markkanen, toimituspäällikkö, Kodin Kuvalehti

TÄMÄN OLEN OPPINUT T U N T E I D E N K U V I T TA M I S E STA . Kunhan huomio on herätetty, on tulkinnan aika. Kuvitan joka viikko jotain Jäbät ja tunteet -podcastin Instagram-sivulle. Pyrin kuvituksillani inklusiivisuuteen, monitulkintaisuuteen ja herkkyyteen. En koe, että minun kuuluisi keksiä kuvituksiini ihmisten ulkomuotoa ja tunnetiloja yksin. En piirrä omaa tunnettani, vaan tulkitsen piirroksella jonkun muun vahvaa tunnetilaa. Ihmisen kasvoista saa tunteen esiin hienovaraisesti. Oletan, että katsojalla ei ole aikaa jäädä tarkkailemaan jokaista kuvaa sosiaalisen median feedeissään. Siksi yksinkertaisuus on tärkeää: kuvan täytyy pompata esiin ideallaan. Haluan esimerkiksi, että katsoja huomaa heti, että kuvassa on kaksi rakastavaa ihmistä. Kun huomio on näin herätetty, haluan antaa tilaa tulkinnalle. Onko kuvassa isä ja poika vai rakastunut pariskunta? Jälkikäteen on hauska huomata, että katsoja saattaa kiintyä aivan eri kuviin kuin minä itse. Jäbät ja tunteet -kuvitukseni ottavat inspiraatiota mustavalkoelokuvista ja dokumentaarisesta valokuvauksesta. Etsin ensin kiinnostavia valokuvia netistä, koska minulla ei ole eläviä malleja. Saatan piirtää nopeasti, jotta vauhti näkyisi kynänjäljessä. Kun kuvitus on valmis, kirjoitan sen oheen teemaan sopivan tekstin ja julkaisen sen. Sitten teen jo seuraavaa kuvaa. Pyrin piirtämään mahdollisimman matalalla kynnyksellä, jotta voin olla spontaani. En luonnostele lainkaan lyijykynällä, vaan vedän heti alkuun viivoja tussilla, musteella tai maalilla. Teen näin, koska muuten päädyn kontrolloimaan kuvantekoani. Lyijykynät ovat minulle kuin polkupyörän apupyöriä: ne ovat mahdollistaneet varovaisen oppimisen, mutta niiden kanssa en myöskään pysty vertauskuvallisesti kaatumaan. Tarvitsen keinon antaa tilaa työprosessin sattumalle ja virheille. Aarni Kapanen, graafikko, opiskelija Kuvitusta Jäbät ja tunteet -podcastin Instagram-sivulle, Aarni Kapanen. LU O T TA M U KS E N R A K E N TA M I S E STA . Haastateltavan luottamuksen voittaminen ei ole pikamatka vaan maraton. Jokainen tapaaminen pohjustaa seuraavaa. Minusta on tärkeä antaa jutun näkökulma ennakkoon tiedoksi haastateltavalle, jotta hän tietää, mitä olen tekemässä ja ehtii pohtia vastauksiaan etukäteen. Se ei tarkoita, että teema olisi kiveen hakattu, mutta pelisääntöjen on hyvä olla selvät. Kotiläksyjen teko eli perehtyminen haastateltavaan osoittaa kunnioitusta ja rakentaa luottamusta. Jokaista imartelee se, että toinen on tietoinen hänen tekemisistään. Arvokasta haastatteluaikaa ei kannata tuhlata sellaiseen, minkä löytää faktoina netistä. Tarvitaan myös empatiaa ja kykyä asettua haastateltavan nahkoihin: miten itse vastaisit asettamiisi kysymyksiin? Joskus jutunteon ajankohta ei ole paras mahdollinen haastateltavan kiireiden takia, ja haastattelu kannattaa siirtää levollisempaan hetkeen. Kun tapaaminen sujuu reilussa hengessä, kiperiäkin kysymyksiä voi esittää ilman, että toinen menee lukkoon. Tarkoituksenahan on saada toinen avautumaan, ei juoksuttaa satimeen. Keskustelemalla löytyy yleensä kompromissi jutun mahdollisesti kiistanalaisiin kohtiin, ja joskus jutusta ja tulee jopa alkuperäistä parempi. Luottamusta rakennetaan siis samoin eväin kuin missä tahansa ihmissuhteessa: rehellisyydellä, kunnioituksella ja sillä, että pitää sanansa. Luottamuksen luominen ei ole pikamatka vaan maraton. Jokainen tapaaminen pohjustaa seuraavaa kohtaamista. Suomessa piirit ovat pienet, ja todennäköisesti samoja kirjailijoita, näyttelijöitä, taiteilijoita, poliitikkoja tai muita päättäjiä tulet haastattelemaan vielä toistamiseenkin. Tai jopa kolmanteen kertaan. Tämä on hyvä muistaa. Pirjo Houni, toimittaja, free Ajankuva 17

Tarinan valta Ajassamme toistuvat tietyt, tunteisiin vetoavat kertomukset. Dosentti Maria Mäkelä haluaa herätellä meitä huomaamaan, kuinka ne rajoittavat käsitys­tämme maailmasta. Kaavan rikkominen voisi olla myös keino erottua ja houkutella uutta yleisöä. Teksti Kati Kelola Kuvat Marjaana Malkamäki K uinka monta kertaa olet törmännyt kertomukseen, jossa vakava sairaus mullistaa ihmisen elämän, kunnes hän tekee tärkeän, pelastavan oivalluksen ja jakaa sitten oppinsa muille? Kyseessä on yksi aikamme toistuvista tarinoista. Tampereen yliopiston yleisen kirjallisuustieteen yliopistonlehtori, dosentti Maria Mäkelä on antanut sille nimen: sairaus sankarin matkana. Kuten muutkin aikamme suositut tarinat, se korostaa yksilön kokemusta ja käänteentekevää oivallusta, jonka ansiosta ihminen onnistuu. Mäkelän mukaan aikamme suosii koskettavia selviytymiskertomuksia. Rakenteiden tai yhteisön sijaan ne korostavat yksilön omaa roolia ja luovat yleistä ajattelumallia, jossa jokainen on oman onnensa seppä. ”Kenestä tahansa köyhästä yksinhuoltajaäidistä voi tulla sijoittaja, jos oivaltaa tietyt jutut”, Mäkelä sanoo. M äkelä on narratologiaan eli kertomusmuodon tutkimiseen erikoistunut kirjallisuustieteilijä. Hänen tutkimusalaansa ovat kertomusten rakenteet, käyttö, tulkinta ja analyysi. Vuonna 2017 käynnistyneessä Kertomuksen vaarat -hankkeessa Mäkelä ja hänen kollegansa tutkivat, millaisia tarinoita ajassamme kerrotaan. He pyysivät ihmi- 18 Ajankuva siä Facebookissa ja Twitterissä lähettämään esimerkkejä kertomuksista, jotka toistuivat esimerkiksi mediassa. Tarinoita kertyi noin tuhat. Lisäksi työryhmä kävi keskusteluja kertomusten parissa työskentelevien ammattiryhmien, kuten journalistien, kirjailijoiden, poliitikkojen ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Hankkeen pohjalta julkaistiin viime vuonna tietokirja Kertomuksen vaarat – Kriittisiä ääniä tarinataloudessa. ”Mietimme, miten voisimme haastaa näitä dominoivia mallitarinoita”, Mäkelä sanoo. ”Miten kertoa vaikka erilainen sairaskertomus? Kertomus, jolla ei ole onnellista loppua.” Projektin yhtenä tavoitteena on opettaa tekijöitä ja lukijoita kriittiseen luentaan. Miksi jokin tarina on kerrottu juuri niin kuin se on, mitä sillä tavoitellaan ja kuka siitä hyötyy? Mallitarinat ovat kulttuurisia kertomusmuotteja, jotka toistuvat yhteiskunnan eri alueilla, kuten mediassa, sosiaalisessa mediassa, mainoksissa, politiikkojen puheissa, yritystarinoissa. Tarinan yksityiskohdat ovat vaihdettavissa, mutta sen kaava ja kaari pysyvät samoina. Tähän juuri perustuu niiden teho: mallitarinat ovat niin tuttuja, että tajuamme hetkessä, mistä on kyse. Siksi ne ovat nopeita ja helppoja jakaa.

Ajankuva 19

20 Ajankuva

Jo yhdellä tunteisiin vetoavalla tarinalla voi saada somessa valtavan tehon. T arinoista on tullut ajassamme jotain, ihanaa, välitöntä ja luonnollista, Mäkelä sanoo. Tarinallisuus läpäisee puhetapammekin. Elämme tarinabuumia, joka on Mäkelän mukaan jatkunut koko 2000-luvun. Tarinallistamisen ja kokemuksellistamisen nousuun ovat vaikuttaneet monet 1900-luvun lopun virtaukset. Näitä ovat Mäkelän mukaan esimerkiksi self help -kirjallisuuden nousu 1950-luvulta lähtien, vähemmistöjen ääntä 1960- ja -70-luvuilla esiin nostaneet ihmisoikeusliikkeet sekä 1990-luvulla yleistynyt, yksilön onnellisuutta ja hyvinvointia painottava positiivinen psykologia. Mäkelän mukaan kokemustarinat alkoivat nousta hallitseviksi vuosituhannen vaihteessa myös suomalaisessa journalismissa. Siihen asti esimerkiksi yhteiskunnallisista ilmiöistä kertovien juttujen pääroolissa olivat useimmiten asiantuntijatieto ja tilastot. Lyhyt, pienen ihmisen esimerkkitarina saattoi olla jutun kainalona. ”Sitten tapahtui käänne, ja pääosassa alkoikin olla yksilön kokemus. Asiantuntijakommentti ja tilastotieto – se tylsä asia – oli kainalossa, jos sielläkään.” Samoihin aikoihin suomalaisessa journalismissa yleistyivät Mäkelän mukaan myös kaunokirjalliset kerrontakeinot, jotka olivat tuttuja jo 1960-luvun amerikkalaisesta feature-journalismista. Vuosituhannen vaihteen jälkeen sosiaalinen media sekä henkilöbrändäys- ja start up -kulttuurit ovat vain vahvistaneet yksilökertomuksen suosiota. ” Kertomus on vähän kuin hyggeviltti, jonka voi laittaa ylle suojaksi informaatiotulvaa vastaan.” Mäkelä kertoo käyttävänsä tätä vertausta usein, kun häneltä kysytään, mihin kertomusmuodon suosio perustuu. Kertomus vetoaa meihin, koska se on samaistuttava ja mieleenpainuva. Se pystyy kiteyttämään ihmiskokemuksen taskukoossa, Mäkelä sanoo. Kuten lämmin viltti, kertomus luo mukavuutta. ”Siitä tulee turvallinen olo. Kun on kuullut jostain asiasta hallittavissa olevan kertomuksen, ikään kuin hallitsee asian tai ilmiön.” Tarinoita on tietenkin kerrottu aina. Nyt meneillään olevan buumin taustalla ei Mäkelän mukaan ole niinkään se, että tarinoiden arvostus itsessään olisi nous- sut, vaan että tarinat toimivat tämän hetken alustoilla tehokkaasti. Tarinan muoto istuu sosiaaliseen mediaan, jonka logiikkana on helppous, nopeus, tykkäykset ja jaot. Yksinkertaistukset toimivat somessa, monimutkaiset ja monitulkintaiset kysymykset eivät. Jo yhdellä tunteisiin vetoavalla ja nopeasti hahmotettavalla tarinalla voi saada valtavan tehon, jos se lähtee leviämään. Tarinoiden kasvaneesta voimasta kertoo, että enää niitä ei kerrota vain myyttisellä leirinuotiolla, vaan niistä on tullut bisnestä, tarinataloutta, Mäkelä sanoo. ”Intiimistä elämäntarinasta on tullut asia, jolla pyritään myymään jotain, kilpailemaan somepäivitysten kanssa tai tekemään poliittista kampanjaa”, hän sanoo. Mäkelän mukaan tarinallistamisen ympärille on syntynyt tarinankertojien ja kertomuskonsulttien ammattiryhmiä, jotka neuvovat, miten rakennetaan vetävä tarina, a compelling story. Globaalisti menestyneimpiä alan oppaita on amerikkalaisen Jonah Sachsin kirjoittama Winning the Story Wars: Why Those Who Tell—and Live—the Best Stories Will Rule the Future. ”Tarinankertoja on jo ammattinimike siinä missä vaikkapa onnellisuusvalmentaja. Isot yrityksetkin hakevat tarinallistajaa”, Mäkelä sanoo. ”Osa kansainvälisistä narratologikavereistanikin on päätynyt kertomuskonsulteiksi, kun humanistista tutkimusta ei arvosteta, mutta konsultteja tilataan.” M äkelän tie kertomustutkijaksi alkoi Tampereen yliopiston kirjallisuustieteen laitokselta vuonna 2000. Vielä tuolloin hän ajatteli ryhtyvänsä opintojen jälkeen äidinkielen opettajaksi, mutta jo heti ensimmäisenä vuonna hän innostui narratologiasta ja tutkijan urasta. Mäkelä väitteli tohtoriksi 2011. Väitöskirjassaan hän tutki aviorikostraditiota kaunokirjallisuudessa sekä sitä, miten opitut lukutavat vaikuttavat siihen, miten rakennamme ja luemme kertomuksia tosielämän seksi­ skandaaleista. Esimerkkinä Mäkelällä oli Bill Clintonin ja Monica Lewinskyn tapaus. ”Se oli ensimmäinen globaali seksiskandaali. Internet oli uusi juttu silloin 1997–98. Tapaus oli siksi todella mielenkiintoinen”, Mäkelä sanoo. Ajankuva 21

Tarinat voivat tehdä sokeiksi suurille yhteiskunnallisille muutoksille. ”Lewinskystä konstruoitiin romaanisankaritarinamainen ingenue-hahmo: viaton tyttö, joka saapuu suurkaupunkiin.” Väitöskirjan jälkeen Mäkelä keskittyi tutkimuksessaan yhä enemmän siihen, miten opitut kertomukset ohjaavat tulkintaamme maailmasta. Ennen Kertomuksen vaarat -projektia hän on tutkinut muun muassa kokemuksen kuvauksen tapoja tosi­� -tv:ssä ja journalismissa – esimerkiksi sitä, miten Hannu Karpo rakensi ohjelmissaan kansan ihmisen äänen. ”Sellaisen, josta syntyy tunne, että kaikki haastateltavat ovat tavallaan sama kansan ihminen”, hän sanoo. ”Karpo on kuin naturalistisen romaanin kertoja, joka rakentaa journalismillaan suomalaisen arkkityypin: kuin Joel Lehtosen Putkinotko-romaanin Käkriäisen.” Mäkelä pohti myös sitä, miksi tunteista oli tullut uutisia. ”Minua oli pitkään kiinnostanut kokemustalous ja se, miten kokemuksilla tehdään kauppaa.” Parhaillaan Mäkelä johtaa Tampereen yliopiston ja Apotti Oy:n yhteistä hanketta, joka tutkii Apotti-potilastietojärjestelmään liittyvää tarinallistamista. Yksi Mäkelän isoista missioista on nostaa Tampereen kirjallisuustieteen oppialan näkyvyyttä ja ylipäätään alan arvostusta. ”Kirjallisuustiede tarjoaa sellaista kriittistä tekstinlukutaitoa, joka on itse asiassa juuri niitä taitoja, joita tulevaisuudentutkijoiden mukaan tarvitaan vielä muutaman kymmenen vuoden päästä.” K ertomukset näyttäytyvät usein historiattomina, mutta ne eivät ole sitä, vaan heijastelevat oman aikansa ihanteita ja tavoitteita. Esimerkiksi keskiajan Euroopassa suosittiin kristillisiä opetuskertomuksia, joiden tarkoituksena oli kertoa syntisille, miten elää ja kuolla. 1800- ja 1900-lukujen Suomessa opettavaisilla mallitarinoilla oli keskeinen asema muun muassa kansanvalistuksen ja koulutuksen keinoina. Esimerkiksi Zacharias Topeliuksen vuonna 1876 julkaistu Maamme Kirja koostuu suurelta osin tällaisista opetustarinoista. Länsimaisessa kertomusperinteessä yksilöä korostavilla, opettavaisilla sankari- ja esimerkkitarinoilla on 22 Ajankuva pitkät juuret. Ennen valistuksen aikaa ei ollut kovin paljon merkitystä sillä, pitivätkö kertomuksen henkilöt tai tapahtumat paikkaansa. ”Aleksanteri Suuresta on esimerkiksi hirveät määrät tarinoita, jotka ovat ihan keksittyjä opettavaista tarkoitusta varten”, Mäkelä sanoo. Mäkelä on kirjoittanut vanhojen pyhimyskertomusten ja somekertomusten samankaltaisuudesta. Erityisen kiinnostavaa Mäkelästä on, että opettavaiset esimerkkitarinat ovat tehneet uudenlaisen paluun nimenomaan sosiaalisessa mediassa. ”Sosiaalisessa mediassa kerrotaan ensisijaisesti opettavaisia tarinoita, ei tosia tarinoita”, Mäkelä sanoo. ”Meistä tulee kollektiivisia kertojia, kun jaamme juttuja siellä. Syntyy kollektiivinen ääni, joka alkaa opettaa, mikä on oikein ja mikä väärin – välittämättä siitä, oliko tarina alun perin totta vai ei. Tyypillinen hokema somessa on, että tämä tarina on niin monella tapaa tosi”, Mäkelä sanoo. Tärkein ero keskiajan tai vaikka valistuksen ajan opetustarinoihin on Mäkelän mukaan se, että ajassamme opettavaiseksi esimerkiksi voi kasvaa kuka tahansa. ”Ei tarvitse olla kuningas, suuri sotapäällikkö, jumala eikä pyhimys, vaan meistä kenestä tahansa voi tulla viidessä minuutissa globaalisti joko paholainen tai pyhimys”, Mäkelä sanoo. K un jostain ilmiöstä toistetaan samaa mallitarinaa, vaarana on, että käsityksemme ihmisistä ja ympäröivästä maailmasta kaventuu. Jos vaikkapa syövästä kerrotaan aina taisteluna, joka jalostaa sen sairastajaa kohti syvempää ymmärrystä elämästä, kertomuksen ulkopuolelle jäävät kaikki muut todelliset sairastamisen tavat, kokemukset ja lopputulemat. Tai jos vaikkapa poliitikko kertoo vaalitentissä liikuttavaa tarinaa leipäjonossa kohtaamistaan hyvistä ihmisistä, hän tulee toistaneeksi vanhaa ”ansaitseva köyhä” -mallikertomusta. Siinä köyhä ansaitsee avun omaa hyvyyttään tai liikuttavuuttaan ja on avusta kiitollinen. ”Tällainen viktoriaaninen, sentimentaalinen Charles Dickens -asetelma”, Mäkelä sanoo. Tällaiseen mallitarinaan ei sovi köyhä, joka vaik-

Ajankuva 23

”Neutraalia tai objektiivista kertomusta ei ole olemassakaan.” kapa haukkuu leipäjonossa poliitikon tai joka ei ole onnistunut pääsemään irti päihteistä. Mallitarinoista tulee normittavia kertomuksia, Mäkelä sanoo. Ne viestivät, mikä on yhteiskunnassa mahdollista tai toivottavaa. Pahimmillaan ne voivat Mäkelän mukaan tehdä ihmiset sokeiksi suuren luokan rakennemuutoksille, koska ne keskittyvät yksilön elämänvalintoihin poliittisten valintojen sijasta. Yksilön kokemusta korostavien mallitarinoiden riskinä on Mäkelän mukaan lisäksi se, että someajassa ne saavat suhteettoman huomion ja vääristävät näin todellisuutta. ”Jokin täysin sattumanvarainen tapaus voi nousta globaaliksi esimerkiksi sorrosta tai rasismista. Sosiaalisen median alustat tekevät tarinoista mittasuhteettomia.” Koskettavilla kertomuksilla on helppo huijata tai levittää väärää tietoa tahtomattaan tai tietoisesti. ”Ne näyttävät olevan niin hyvällä asialla ja autenttisia, että niitä on mahdoton kritisoida”, Mäkelä sanoo. ”Esimerkiksi koulukiusatun kertomus on aivan äärimmäisen suosittu mallitarina. Se käy mihin tahansa tarkoitukseen. Kuka sitä voi vastustaa?” Tai kun sosiaalisen median vaikuttaja jakaa tunteikkaan sairauskokemuksensa ja kauppaa siihen vaihtoehtohoitoja, lääkäri voi yrittää vastata vain asia-argumentein. Tarinat voivat lisäksi peittää alleen isoja kehityskulkuja ja eettisiä ongelmia, kun vaikkapa yritysviestinnässä keskitytään tarinoimaan, Mäkelä sanoo. ”Tarinoilla on myös eettinen ja moraalinen ulottuvuus. Neutraalia tai objektiivista kertomusta ei ole olemassakaan, koska kertomukset ovat aina valintaa. Ja aina kun on valintaa, etiikka astuu kuvaan.” M äkelä kutsuu Kertomuksen vaarat -hanketta tarinatalouden kuningaskuluttajaksi. Kertomuksilla on paikkansa, mutta niihin liittyvät ongelmat tulee tiedostaa. Hankkeen tarkoituksena on auttaa tarinoiden kanssa työskenteleviä hiomaan työvälinettään, ei kieltää kertomuksia, Mäkelä sanoo. ”Tarinankertojien kannattaa ottaa se haasteena.” 24 Ajankuva Kertomusten ja tarinamallien kriittinen tarkastelu voi Mäkelän mielestä tarjota erottautumiskeinon aikakauslehdille ja muille media-alan yrityksille, joiden on keksittävä uusia tapoja houkutella yleisöä. Malli­ tarinoihin ja tarinallistamiseen on Mäkelän mukaan nähtävissä jo kyllästymistä. Jos esimerkiksi toimittaja huomaa toistavansa aina samaa kaavaa, miten sitä sitten voisi rikkoa? Voisiko esimerkiksi tuttua sairaus sankarin matkana -tarinamuottia murtaa tekemällä näkyviksi myös yksilöä kannatelleet turvaverkot? ”Haastateltaviakin voisi houkutella kommentoimaan rakenteita ja järjestelmiä, omaa sosioekonomista taustaansa”, Mäkelä sanoo. Mallitarinoita haastetaan toki jo nyt. Aikakauslehdissäkin näkyy Mäkelän mukaan yhä enemmän vastakertomuksia. ”Että ei esimerkiksi oppinut syövästä mitään.” Mäkelä haluaisi haastaa journalisteja miettimään myös, miten yksilökokemusten rinnalla voisi kertoa kollektiivisia, yhteisöllisiä tarinoita. Tai miten kertoa ymmärrettävästi ja koskettavasti laajoista ja monimutkaisista aiheista, kuten ilmastonmuutoksesta. Mäkelä pitää ilmastonmuutoksen käsittelyä yhtenä journalismin suurimmista haasteista. ”Ilmastonmuutoksesta puuttuvat kaikki prototyyppisen kertomuksen elementit: sen aikaperspektiivi ylittää ihmisymmärryksen. Tarinamaailma ei sijoitu jonnekin lapsuuteni Valkeakoskelle, vaan se on koko maapallo. Sekin on mahdoton hahmottaa. Totta kai voi kertoa ilmastonmuutoksen historiallisen tarinan, mutta ei se ole sellainen, joka lähtee leviämään somessa.” Yksi ratkaisu saattaisi Mäkelän mukaan löytyä data­visualisoinnista. Se on kertomuksen tavoin tehokas keino kiteyttää ilmiöitä. Parhaimmillaan hienosti toteutettu visualisointi onnistuu myös herättämään katsojassa tunteita. Sellaisella on viraalipotentiaalia somessa. Varsinkin, kun vastuullisuudesta on tullut haluttu brändi, Mäkelä näkee kertomusten kriittisen tarkastelun osana eri alojen vastuullisuuskehitystä. ”Tärkeä osa vastuullisuutta on, millaisia tarinoita ja tarinamalleja yritys viljelee yhteiskunnassa.”

Ajankuva 25

E D I T 2 0 2 0 V O I T TA J AT Onnea Editkilpailun 2020 voittajat! editkilpailu.fi Tässä ovat kaikki Editkilpailun 2020 voittajat. Tutustu töihin ja lue tekijöiden ajatuksia niiden taustalta. 26 Ajankuva

E D I T 2 0 2 0 V O I T TA J AT 28 Vuoden myyvin irtonumerokansi Suuri Käsityö 4/2020 29 Vuoden aikakauslehtikansi, yleisöäänestys Luonnonsuojelija 2/2020 30 Vuoden juttu yleisömediassa, lifestyle Valmis maailmalle, Kodin Kuvalehti 32 Vuoden juttu asiakasmediassa Dramaattinen ruokavuosi, Yhteishyvä 33 Vuoden juttu ammatti- ja järjestömediassa Viimeinen palvelus, Tehy-lehti 40 Vuoden henkilökuva ”Arto O. Salonen”, E>-lehti, valokuvaaja Aleksi Poutanen 41 Vuoden yleisömedia Trendi, A-lehdet 44 Vuoden brändilaajennus aikakausmediassa Sekasin by Demi, Demi 45 Vuoden aikakauslehtimainos Repäise, K-Rauta 34 Vuoden juttu yleisömediassa, feature Ikuinen tuli, Kauppalehti Optio 35 Vuoden toimittaja Juhani Karila 36 Vuoden lifestyle-­ kuvasarja Normaalia verta, Demi 38 Vuoden kuvareportaasi Tapaus haahka, Suomen Luonto 42 Vuoden asiakasmedia Hippo, OP Ryhmä 43 Vuoden ammatti- ja järjestömedia Siirtolapuutarha, Suomen Siirtolapuutarhaliitto 46 Vuoden aikakausmediakampanja Repäise, K-Rauta 48 Vuoden aikakausmediamainostaja Essity Finland Ajankuva 27

E D I T 2 0 2 0 V O I T TA J AT Vuoden 2020 myyvin aikakauslehtikansi Suuri Käsityö 4/20 Sanoma Lifestyle ”Kansi sai alkunsa Eurokankaan varastosta, jossa kävimme tutkimassa uusia kankaita. Silmämme tarrautuivat kankaaseen, joka tuntui edustavan täydellisesti kevättä. Olemme tänä vuonna päässeet ensimmäistä kertaa kauppojen kassapaikoille naistenlehtien rinnalle 20 myyvimmän lehden joukkoon. Lehden visuaalinen ajatus on, että se ei näytä käsityölehdeltä vaan naistenlehdeltä. Käsityö ei ole enää mitään pienen porukan puuhastelua – kukapa ei nykyään neuloisi. Teemme muotia yllemme, emme pelkkiä patalappuja. Läheltä kuvattu ihminen on tuttu naistenlehdistä. Vaatteen sijaan kannessa korostuvat ilo ja lämpö. Kansi on loistavan yhteistyön tulos: toimittaja on suunnitellut trendikkään mekon, AD miettinyt hienot värit ja kuvaaja on saanut ihanan mallimme rentoutumaan aitoon nauruun.” – Leeni Hoimela, päätoimittaja 2020 Kunniakirjan pokkasi kuvauksissa Leeni Hoimela. Tiimi ylärivissä toimittaja Teija Kolehmainen ja alarivissä vasemmalta AD Heidi Koivu, kuvaaja Panu Pälviä ja kuvausjärjestäjä Kirsten Reuter. Kannessa mallina Jessica Dede. Tuomariston perustelu: Suuri Käsityö 4/20 -lehden kannesta huokuu värikkyys, raikkaus ja ilo, joilla se erottuu edukseen irtonumerorivistössä. Pelkistetyt ja tyylikkäät otsikot täydentävät tätä mielikuvaa. Kansi rikkoo perinteisen käsityölehden linjaa ja nostaa lehden naistenlehtimäiseksi muiden naistenlehtien rinnalle. Lehdelle numero 4 oli vuoden 2020 myydyin irtonumero. Numeroa ostettiin samalla hinnalla kappalemäärissä 125 prosenttia enemmän kuin edellisen vuoden vastaavana ajankohtana. Shortlistalla Anna 8/20 28 Ajankuva Kauneus & Terveys 13/20

E D I T 2 0 2 0 V O I T TA J AT Vuoden 2020 aikakauslehtikansi, yleisöäänestys Luonnonsuojelija 2/20 ”Muotokuvat pinnan alta -jutussa vesistöjen lajit pääsivät esiin koskettavien tarinoiden kautta. Kanteen nostimme positiivisena esimerkkinä saukon, joka on noussut kaksi kertaa sukupuuton uppeluksista pinnalle. Oli tärkeää saada juttuun ja lehden kanteen kuvitus, joka kääntää katseet. Kuvituksen toteutti taitava Klaus Welp kuvakollaasitekniikalla. Etsin kannen pohjakuvaksi kuvan, jossa saukkoon saa katsekontaktin. Olihan kyse muotokuvasta. Myös se, että kuvassa näkyy veden pinta, oli olennainen viesti. Halusimme lukijan kokevan, että hän pääsee kurkistamaan veden maailmaan, joka on tavallisesti katseilta piilossa. Welp onnistui tuomaan kanteen suomalaisen kesän värit ja tunnelman. Saukon inhimillisyyttä ja liikettä lisäsi hieno idea tuoda kehykset eläimen käpäliin.” – Liisa Hulkko, päätoimittaja Luonnonsuojelija on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti. Kuvissa lehden päätoimittaja Liisa Hulkko sekä kannen kuvituksesta vastannut Klaus Welp. Äänestäjien kommentteja: ”Mahtava kuva! Sai hymyn huulille.” ”Mielenkiintoinen sommittelu ja kauniit värit.” ”Katse palasi aina tähän kanteen.” ”Hieno kuvakulmaoivallus sympaattisesta kaverista.” ”Freesi värimaailma, selkeät tekstit, luontoaihe ja saukon puhutteleva katse.” ”Saukon elämäkerta on parasta iltalukemista!” Shortlistalla Martat 2/20 Viisas Raha 8/20 Ajankuva 29

E D I T 2 0 2 0 V O I T TA J AT Vuoden 2020 lifestyle-juttu yleisömediassa Valmis maailmalle Kodin Kuvalehti Ruokatoimittaja Christina Aaltio, AD Taru Castrén, toimituspäällikkö Sanna Tyry, kuvaaja Tuomas Kolehmainen, kuvausjärjestäjä Kirsten Reuter ”Valmistujaisjuhlajuttu on Kodin Kuvalehdessä yksi vuoden isoimmista ja näyttävimmistä ruokajutuista, eli se on tavallista laajempi sekä reseptiikaltaan että stailauksiltaan. Tavoite on tarjota pettämätön selviytymispakkaus isojen juhlien järjestämiseen ja vastata lukijan sisustusnälkään. Mukana on myös ripaus juhlamuotia. Koronapandemian takia pyöräytimme vielä editointivaiheessa tekstit vastaamaan pieniä perhejuhlia ja muistutimme, että isosta juhlamenusta voi poimia suosikkeja arkena kokattavaksi. Muutoksista huolimatta juttu meni nappiin. Olimme erityisen iloisia palkinnosta, koska raadin perusteluissa huomattiin se, mitä Kodin Kuvalehti pyrkiikin ruokajutuillaan saavuttamaan. Sivuilla on paljon katsottavaa, ainesta myyvään kansikuvaan ja -otsikoihin sekä tietysti toimivat reseptit: niin uusia kansainvälisiä tuulia kuin juhlien rakkaimpia klassikoitakin.” – Christina Aaltio, toimittaja Jutun toteuttanut tiimi: AD Taru Castrén, toimituspäällikkö Sanna Tyry, kuvaaja Tuomas Kolehmainen ja kuvausjärjestäjä Kirsten Reuter. 30 Ajankuva Christina Aaltion mielestä on hienoa, että lifestyle-sarjan voitti ruokajuttu. Hänelle se kertoo ruoan ja juhlien merkityksestä.

E D I T 2 0 2 0 V O I T TA J AT Tuomariston perustelu: Perinteiseen ruokajuttuun on saatu uusi lähestymistapa, jossa yhdistyvät vaivattomasti uusimmat kansainväliset trendit ja lukijoiden rakastamat klassikot. Raikas kokonaisuus, jonka ideoita tekee mieli kokeilla. Riemukas värimaailma istuu mainiosti valmistujaisteemaan. Ruoat ja sisustus pursuavat yksityiskohtia, mutta esillepano on silti huoliteltu. Viimeisteltyjä kuvia kestää katsoa pidempään. Shortlistalla Lempeä talvi, Koti ja keittiö 19 vinkkiä – luonto avuksi pihalla, Viherpiha Ajankuva 31

E D I T 2 0 2 0 V O I T TA J AT Vuoden 2020 feature-juttu yleisömediassa Ikuinen tuli Kauppalehti Optio Toimittaja Mikael Vehkaoja, valokuvaaja Vesa Ranta, visuaalinen toimitussihteeri Teemu Heinilehto, editori Jenny Jännäri ”Jutun taustalla olivat uutiset teollisuuden irtisanomisista pienillä paikkakunnilla. Perinteisesti näistä on tehty reppareita, mutta mietimme toimituksessa ilmiötä laajemmin: Kuinka paljon Suomessa on pieniä kuntia, jotka ovat ’yhden kortin varassa’, ja miten riippuvuus ohjaa alueen kehitystä. Keräsin Tilastokeskuksesta dataa merkittävistä yksityisistä työnantajista. Kauppalehti Option AD Teemu Heinilehto teki datasta karttavisualisoinnin, joka valottaa ilmiötä laajemmin. Itse jutun kohteeksi valikoitui SSAB ja Raahe. Menimme aiheeseen sisään pesäpallon kautta. Se on Raahessa iso laji, jossa kunnan ja tehtaan suhde näkyy – pelikenttäkin on rakennettu SSAB:n masuunituhkalle. Vesa Ranta otti Raahesta hienot kuvat. Työparina meillä synkkaa hyvin, ja keikoilla on aina hauskaa.” – Mikael Vehkaoja, toimittaja Kunniakirjaa pitelee toimittaja Mikael Vehkaoja. Työparina jutunteossa oli kuvaaja Vesa Ranta. Tuomariston perustelu: Ajankohtainen, laa- ja ja monipuolinen juttu yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta, joka on rinnastettavissa moneen vastaavan muutoksen kourissa olevaan seutukuntaan. Sujuvasti etenevään tekstiin on sisällytetty monta eri näkökulmaa ja haastateltavaa. Havainnollisessa toteutuksessa näyttävät kuvat ja grafiikat tuovat paljon lisätietoa. Jutun verkkototeutuksessa on hyödynnetty digitaalisuuden mahdollisuuksia muun muassa interaktiivisella kartalla. Inhimillinen talousjuttu. Shortlistalla: Sä oot mun pikkuveli, Suomen Kuvalehti • Kerro minulle Vilsandista, Suomen Luonto 32 Ajankuva

E D I T 2 0 2 0 V O I T TA J AT Vuoden 2020 toimittaja Juhani Karila ”Olen tehnyt viime aikoina juttuja, joissa olen jollain tavalla itse mukana. Esimerkiksi Imagessa julkaistu juttu minusta ja lapsuudenystävästäni Vesasta käsittelee kotiseutuani, menneisyyttäni ja sukupuolta. Pyrin saattamaan tämän kaiken journalistisesti muotoon, jossa pohditaan yleisemmin jotakin ajankohtaista ilmiötä, kuten kaupunkilaisten ja maaseudun ihmisten vastakkainasettelua. Teen mielelläni myös henkilöhaastatteluja. Pidän silloin mielessäni, että henkilöjuttu on aina rankka tulkinta. Haastateltavasta syntyy väistämättä karikatyyri. Täytyy vain pyrkiä siihen, että tulkinta tekisi oikeutta kohteelle. Kaikkein mieleisintä minulle tässä työssä on kirjoittaminen ja editoiminen. Pyöritän juttuja oman edausmankelini läpi, jotta niistä tulisi mahdollisimman hyviä. Suomen kieltä lukenut toimittajapuolisoni on ensimmäinen editoijani, ja yleensä teksti kirkastuu vielä oikeinkirjoituksen tarkistuksen myötä. Useimmiten juttu solahtaa tilaajan päässä aika sellaisenaan lehteen. Haluan pitää suitsia käsissäni: jos tekstiin tehdään muutoksia, haluan tietää joka ikisen sanan, joka muuttuu, ja sanoa mielipiteeni. Kerronnassa minulle on tärkeää pitää yllä jännitettä. Mietin jutun aloitusta paljon. Usein aloituskohtauksesta syntyy putki, joka vie jutun loppuun saakka. Kaunokirjallisuudessa voi luoda suvantovaiheita, mutta journalistisen tekstin pitää nykäistä mukaansa ja pitää otteessaan loppuun asti.” Tuomariston perustelu: Toimittajan tarkkanäköisyys itsensä ja ympäristönsä havainnoijana tekee tutuista asioista tuoreita. Hän pystyy henkilökohtaisen kautta selittämään ja jopa tarjoamaan osaratkaisua isoihin ilmiöihin. Hurmaava, uniikki ja persoonallinen Toimittaja, kirjailija Juhani Karila kääntää omakohtaiset aiheet yleisesti kiinnostaviksi ilmiöjutuiksi. tarinanrakennus avaa ajankohtaisia ilmiöitä tavalla, joka kutsuu esiin lukijan omia kokemuksia. Karilalla on erinomaisen toimittajan kaikki ominaisuudet: tietopohja, terävä analyysi, omakohtaisuus, elämyksellisyys ja liikkuvuus ajassa. Shortlistalla: Anna Pihlajaniemi, Kodin Kuvalehti • Taina Tervonen, Maailman Kuvalehti Ajankuva 33

E D I T 2 0 2 0 V O I T TA J AT Vuoden 2020 juttu asiakasmediassa Dramaattinen ruokavuosi Yhteishyvä Toimittaja Kaisa Hako, valokuvaaja Paula Kesäläinen, tyyli Juuli Hakkarainen, data Rami Paasovaara, vastaava tuottaja Leila Mehto, AD Leena Majaniemi, sisältöpäällikkö Sara Malmberg, toimituspäällikkö Sanna Suokko ”Alkuvuodesta päätimme tehdä joulukuun numeroon näyttävän teemajutun siitä, miten suomalaiset söivät vuonna 2020. Maaliskuussa Suomeen rantautunut pandemia mullisti kaikkien arjen. Pohdimme, että sitä suuremmalla syyllä alkuperäisestä juttusuunnitelmasta kannattaa pitää kiinni – halusimme kirjoittaa talteen dramaattisen ruokavuoden historian. Jutussa avataan poikkeuksellisen vuoden ruokatrendejä ja päästetään ääneen tavalliset suomalaiset eri puolelta Suomea. S-ryhmän ostodataa perattiin tarkalla kammalla ja juttuun löydettiin selkeitä kärkiä siitä, millaisena pandemiavuosi näkyi suomalaisten ostokäyttäytymisessä. Kuvi­tukseksi rakennettiin vanitas-tyyliset valokuva-asetelmat, jotka muistuttavat ihmisen kuolevaisuudesta ja maallisen rikkauden katovaisuudesta.” – Sanna Suokko, toimituspäällikkö Tuomariston perustelu: Jutussa, johon on kirjoitettu Kunniakirjaa pitelee sisältöpäällikkö Sara Malmberg. talteen dramaattisen ruokavuoden historia, näkyy erittäin huolellinen detaljeihin paneutuminen. Kattavasti käsitelty aihe saa pohtimaan omaa kulutuskäyttäytymistä vuoden aikana. Sujuvan tekstin ja tarkkojen lukujen rinnalle nousevat dramaattiset kuvat, jotka ilmentävät näyttävällä tavalla dataa ja johtopäätöksiä vuoden ilmiöistä. Rohkea kokeilu! Tiimi ylärivi vasemmalta: Sanna Suokko, Leena Majaniemi, Leila Mehto, Paula Kesäläinen. Alhaalla Rami Paasovaara, Kaisa Hako ja Juuli Hakkarainen. Shortlistalla: Käsi kädessä, Life Magazine • Tuhannen tarinan Tammer, Yhteishyvä 34 Ajankuva

E D I T 2 0 2 0 V O I T TA J AT Vuoden 2020 juttu ammatti- ja järjestömediassa Viimeinen palvelus Tehy-lehti Toimittaja Terhi Mäkinen, toimitussihteeri Teijo Kuusela, AD Pia Hietamies, kuvaajat Jari Lifländer, Harri Nurminen, Liisa Takala ja Pia Inberg ”Juttu sai alkunsa työpaikkaruokalassa. Aloimme miettiä työkavereiden kanssa: puhummeko lehdessämme tarpeeksi kuolemasta? Monelle hoitajalle kuolema on arkea, kun me tavikset näemme vainajaa tuskin koskaan. Mitä juuri ennen kuolemaa tapahtuu, mitä vainajalle tehdään, miten hoitaja hanskaa sen kaiken? Löysin juttuun tosi hyvät haastateltavat vastasyntyneiden teholta, vanhustyöstä ja ensihoidosta. Jouduin koronan vuoksi etätöihin kesken kaiken. Yhden hoitajista haastattelin Teamsilla, joka oli vielä silloin jännää molemmille. Vanhusten parissa työskentelevä kuvattiin turvallisuussyistä ikkunan läpi, joten kuvaaja sai kiipeillä. Samoihin aikoihin vähän yli 50-vuotias kaverini menehtyi äkillisesti näppäimistönsä ääreen työpaikallaan. Sen takia muistan tämän jutun aina.” – Terhi Mäkinen, toimittaja Tuomariston perustelu: Lämmöllä kirjoitettu Jutun kirjoitti Terhi Mäkinen, alhaalla AD Pia Hietamies ja toimitussihteeri Teijo Kuusela. ja kuvitettu juttu on koskettava ja pitää otteessaan loppuun asti. Vaikea aihe on käsitelty taitavasti, ujostelematta ja suurentelematta. Aiheeseen on tuotu erilaisia lähestymiskulmia, joiden sisältämä ammatillinen tieto on arvokasta myös alan opiskelijoille. Selkeät ja havainnolliset kuvat ja levollinen taitto täydentävät kokonaisuutta, joka jättää vahvan tunnejäljen. Shortlistalla: Lemmen laineilla, Improbatur • Ulvilan uimahallin palkittu ideanikkari, Motiivi Ajankuva 35

E D I T 2 0 2 0 V O I T TA J AT Vuoden 2020 lifestyle-kuvasarja Normaalia verta Demi Valokuvaaja Sanna Lehto ”AD Eeva Värtö otti minuun yhteyttä, kun Demi oli tekemässä kyselyjuttua kuukautisista. Värtö toivoi siihen kauniita kuvia tavallisista tilanteista. Päämääränä oli normalisoida näitä näkyjä menkoista, jotta häpeä niiden ympäriltä hälventyisi. Ideoimme yhdessä kuvia ja haimme inspiraatiota eri lähteistä, kuten omista kokemuksistamme. Muistan ikuisesti, kuinka varhaisteininä itselleni tuli ohivuoto farkkuihin koulussa – se oli pahin asia ikinä, eikä kenellekään uskaltanut kertoa. Jutun julkaisun jälkeen mietimme kavereideni kanssa, että olisipa tällaista ollut myös silloin, kun itse olimme teinejä. Tällainen artikkeli kuvineen olisi varmasti auttanut minuakin. Kuvaus tapahtui kotioloissa pienen tiimin kanssa. Kuvauksissa oli todella mukavaa ja rentoa. Minä sain kunnian maalata alusvaatteet tekoverellä, mikä oli vaikeampaa kuin aluksi kuvittelin. Olen niin iloinen, että Demi teki tämän artikkelin ja että sain olla mukana kuvittamassa juttua!” Kuvaaja Sanna Lehto kuvasi mielellään tärkeän aiheen. Shortlistalla ”Kaikkien kaveri – muotieditoriaali”, Hannes Paananen, Trendi ”Matkakotien aikakirjat”, Touko Hujanen, X-lehti 36 Ajankuva

E D I T 2 0 2 0 V O I T TA J AT Tuomariston perustelut: Teknisesti upeasti toteutettu kuvasarja on kauniisti rakennettu kokonaisuus, johon tietty lavastuksellisuus sopii. Tabuaihe, kuukautiset, on normalisoitu visuaalisesti vahvalla, jopa erehtymättö- mällä tavalla. Ilman harmonisia ja samalla hätkähdyttäviä kuvia juttu olisi katteeton. Sarja on kuvajournalismia parhaimmillaan: taidetta, merkitystä, sanomaa ja tunteita. Ajankuva 37

E D I T 2 0 2 0 V O I T TA J AT Vuoden 2020 kuvareportaasi Tapaus haahka Suomen Luonto Valokuvaaja Heikki Eriksson ”Tämä oli siitä erilainen keikka, että olen itse työskennellyt jutun tutkimusasemalla Tvärminnessä joka kevät yhdeksän vuoden ajan. Toimittaja Mari Pihlajaniemi tiesi tutkimusryhmästä, ja ehdotti jutuntekoa. Koska tunsin paikat ja rajoitukset, pystyin valmistautumaan. Tiesin, että olemme aika epäoptimaaliseen kuvausaikaan liikkeellä, valo on jyrkkä ja lintujen käsittelyn täytyy hoitua nopeasti. Mutta toki lintuja kuvatessa ei koskaan etukäteen tiedä, mitä tapahtuu. Eläimiä kuvatessa täytyy yrittää reagoida nopeasti, sillä tilanteet ja valo-olosuhteet saattavat hävitä äkkiä. Pidän siitä, että luontokuvauksessa jää mahdollisuus sattumalle. Tällä kertaa kiva yllätys oli, että luodolle oli ilmestynyt niin sanottu mysteerihaahka: vanha naaras, joka alkaa hiljalleen muuttua koiraan näköiseksi. Palkinto oli minulle merkittävä juttu, ja olen mahdollisuudesta kiitollinen Suomen Luonnon tiimille, Mari Pihlajaniemelle ja Haahka-ryhmälle.” Valokuvaaja Heikki Eriksson pitää luontokuvauksen yllätyksellisyydestä. Tuomariston perustelu: Kuvareportaasi sisältää monia eri ulottuvuuksia; se on perinteisen reportaasin ytimessä lähtien pienistä yksityiskohdista ja edeten laajempiin ja uudenlaisiin kuvakulmiin. Kuvat tukevat vahvasti tekstiä ja vievät myös kulissien taakse. Sarja yksinäänkin on oma kertomus, joka välittää viestiä uhanalaisesta lajista. Shortlistalla ”Tästä se alkaa”, Emilia Anundi, Meidän Perhe ”Vanhan talon varjostamalla pihalla”, Paula Humberg, Suomen Luonto 38 Ajankuva

E D I T 2 0 2 0 V O I T TA J AT Ajankuva 39

E D I T 2 0 2 0 V O I T TA J AT Vuoden 2020 henkilökuva ”Arto O. Salonen” E>-lehti Valokuvaaja Aleksi Poutanen ”Minua inspiroivat eniten tällaiset toimeksiannot, joissa asia­kas pyytää briiffissään jotakin tunnelmaa. Ei tilata tiettyä kuvaa, vaan annetaan raamit, joihin voin lähteä itse kehittelemään ideaa. Tämä juttu käsitteli työelämän tulevaisuutta, ja kuvaan toivottiin samanaikaisesti hieman epävarmuutta ja pientä toiveikkuutta. Ajattelin, että kuvauspaikaksi voisi sopia Helsingin Merihaka, joka on hieman dystooppinen kolossi. Kuten yleensä, menin paikalle etukäteen ja katsoin kuvauspaikan valmiiksi. Kuvaus oli tosi mukava, juttelimme Arton kanssa kaikenlaista. Välillä tuntuu, että olen vähän kuin parturikampaaja. Jutellaan mukavia, ja kuvaus hujahtaa siinä molemmilta kuin huomaamatta.” Kuvattavan kanssa rupattelu on usein vähän kuin kävisi kahvilla kaverin kanssa, kertoo kuvaaja Aleksi Poutanen. Tuomariston perustelu: Vahvan henkilökuvan toteu- tus täydentää hienosti jutun tekstiä, jossa haastateltava luo ajatuksillaan ja sanoillaan toivoa tulevaisuuteen. Kuvattava on saatu heittäytymään dramaattisten värien ja valojen avulla rakennettuun rooliin heikompien puolustajana. Kuvan tekemisessä on nähty paljon vaivaa kuitenkaan tekemättä kuvasta liian teennäistä. Ajattomuus ja paikattomuus lisäävät katselukertoja. Shortlistalla “Parisuhteellista”, Juha Salminen, Kodin Kuvalehti ”Jussi Halla-aho”, Eeva Anundi, Ulkopolitiikka 40 Ajankuva

E D I T 2 0 2 0 V O I T TA J AT Vuoden 2020 yleisömedia Trendi A-lehdet ”Uskon, että syy Trendin pärjäämiseen on, että olemme uskaltaneet muuttua. Oman äänen löytäminen tänä aikana on tärkeää. Olemme analysoineet tarkkaan, mitä kohderyhmämme haluaa ja miten lukijat reagoivat asioihin. Olemme löytäneet hyvän tasapainon tuttuuden ja yllätyksellisyyden välillä: tiedämme, mitkä juttusarjat ovat lukijoille rakkaimpia ja uudistamme niitä, jotka eivät enää ole ajassa. Melkein joka numerosta tulee palaute, että ’miten te voitte tietää, mitä minä ajattelen ja mikä elämässäni juuri nyt on ajankohtaista’. Se kertoo, että pystymme sanoittamaan ajassa olevia ilmiöitä. Viime vuosi oli Trendin vuosi myös Sanna Marinin haastattelun takia. Yksi kuva loi globaalin keskustelun, joka tavoitti uutismedioiden kautta 142 miljoonaa ihmistä. Erityisen ilahduttavaa oli, että ilmiö liittyi lehdelle tärkeisiin aiheisiin ja arvoihin, kuten tasa-arvoon.” – Mari Karsikas, päätoimittaja Tuomariston perustelu: Vuosi 2020 oli Trendille erit- täin onnistunut; se kasvatti ainoana naistenlehtenä lukijamääräänsä, irtonumeromyynti ylitti myyntitavoitteet useasti vuoden aikana ja Instagram-tilin seuraajamäärissä tehtiin ennätyksiä. Lehden sisältöön ja kuviin on tuotu onnistuneesti lukijoiden moninaisuus. Erinäköisiä, -taustaisia ja -ikäisiä henkilöitä on esitelty omana itsenään. Juttujen yllättävät näkökulmat nostavat esiin ilmiöitä, jotka vasta kuplivat pinnan alla. Trendin ydintiimi vasemmalta: päätoimittaja Mari Karsikas, tuottaja Anni Peltola ja AD Sarleena Kinanen. Shortlistalla: Suomen Luonto, Suomen luonnonsuojeluliitto • Ulkopolitiikka, Ulkopoliittinen instituutti Ajankuva 41

E D I T 2 0 2 0 V O I T TA J AT Vuoden 2020 asiakasmedia Hippo OP Ryhmä ”OP Ryhmän Hippo-hahmo täytti pyöreät 50 vuotta vuonna 2020. Sen kunniaksi Hippo-sisällöt uudistuivat täysin. Hippo on itsetuntoa vahvistava, kannustava kaveri, joka on läsnä arjessa. Hipon – kuten koko OP Ryhmän – tavoitteena on edistää lasten ja lapsiperheiden hyvinvointia ja tukea arjen fiksuja valintoja. 3–8-vuotiaille lapsille suunnatussa Hippo-lehdessä ja hippo.fi:ssä on tehtäviä, joissa pohditaan arjen raha-asioita sekä muita hauskoja ja kummastuttavia juttuja. Hippo-sisällöt tuovat onnistumisen elämyksiä, yhdessä tekemisen riemua ja iloisia hetkiä niin lapsille kuin meille lehden tekijöille! Opettavaisten tehtävien tekeminen lapsille on paitsi ihanaa myös hyvällä tavalla haastavaa työtä.” – Laura Aaltonen, päätoimittaja, OP, ja Katarina Cygnel-Nuortie, sisältöstrategi, Genero Kunniakirjan kävi noutamassa Laura Aaltonen. Alhaalla Katarina Cygnel-Nuortie. Tuomariston perustelut: Lasten Hippo-lehti antaa vanhemmille mielikuvan vastuullisesta ja ihmis­ läheisestä toimijasta. Se on pankin asiakkaille lisä­ arvoa tuottava palvelu, jonka kautta tavoitellaan, vanhempien suostumuksella, uskollisia ja tulevaisuudessakin sitoutuneita asiakkaita. Lehti tarjoaa lapsille onnistumisen elämyksiä, kehittävää ja hauskaa puuhaa sekä hyödyllistä tietoa, jota voi yhdessä vanhempien kanssa pohtia. Raikas visuaalinen ilme näkyy myös uudessa Hippo.fi -verkkopalvelussa. Shortlistalla: Helen, Helen Oy • Life Magazine, Mandatum Life 42 Ajankuva

E D I T 2 0 2 0 V O I T TA J AT Vuoden 2020 ammatti- ja järjestömedia Siirtolapuutarha Suomen siirtolapuutarhaliitto ”Uudistuksen taustalla oli tarve tavoittaa kaikki siirtolapuutarhurit ja saada lisää tilaajia. Valtaosa jäsenistämme on yli 50-vuotiaita, mutta siirtolapuutarhoissa on käynnissä selkeä sukupolvenvaihdos. Lähdimme liikkeelle siitä, mitä siirtolapuutarhamaailma on: puutarhanhoitoa, mökkeilyä, hyötyviljelyä, lomailua ja yhteisöllisyyttä. Ne ovat tällä hetkellä yleisestikin kiinnostavia ja trendikkäitä aiheita. Jokainen numero painottuu yhden teeman ympärille: tuorein numero esimerkiksi pihaan ja puutarhaan, seuraava mökin remontointiin ja sisustukseen. Kun jutut ovat kiinnostavia ja tehty hyvin, ne puhuttelevat yhtä lailla myös mökkeilijää niemen nokassa. Houkutteleva kansi on tärkeä, jotta lukija aukaisee lehden. Nyt on tullut jopa kyselyjä, mistä lehteä voi tilata.” – Päätoimittaja Pertti Laitila ja toimittaja Pirjoliisa Laurén Kunniakirjan kanssa kuvassa sisältöuudistusta ideoinut toimittaja Pirjoliisa Laurén. xxxx Tuomariston perustelut: Lehden toimituksella on selkeästi syvä ymmärrys omasta kohdeyleisöstä, sen kehityksestä ja tarpeista. Vuonna 2020 uudistunut lehti on sisällöltään ja taitoltaan lukijoidensa näköinen; se on monipuolisesti ajankohtainen, asiantunteva ja sisältää paljon hyödyllistä tietoa. Lehden yleisilme on paperia ja käytettyjä kasvivärejä myöten brändiä tukeva. Tehdyillä muutoksilla on huomioitu uuden, nuoremman lukijakunnan kiinnostus siirtolapuutarhamaailmaan. Kuvassa vasemmalta AD Riikka Siusluoto, toimitusneuvoston puheenjohtaja Maylis Karjalainen ja pää­toimittaja Pertti Laitila. Shortlistalla: Sydänmedia, Suomen Sydänliitto • Tehy-lehti, Tehy Ajankuva 43

E D I T 2 0 2 0 V O I T TA J AT Vuoden 2020 brändilaajennus Sekasin by Demi Demi ”Huomasimme, että nuorten mielenterveysongelmat pahenivat, kun he koronapandemian alussa joutuivat etäkouluun ja harrastukset menivät tauolle. Syntyi ajatus yhteistyöstä Mieli ry:n koordinoiman Sekasin-chatin kanssa. Meille oli olennaista tarjota luotettavaa tietoa, joka on samaan aikaan kiinnostavaa ja turvallista. Esimerkiksi syömishäiriöihin ja itsetuhoisuuteen liittyvien yksityiskohtien kertominen voi olla haitallista. Vaikka kaikki vertaistuki on tärkeää, tarvitaan journalistisella otteella tehtyä tietoa. Sekasin-tiimiltä saimme arvokasta tietoa siitä, mitkä kysymykset nuorilla päivittäin nousevat pintaan ja millaisia vastauksia heille annetaan. Päätimme julkaista eri kanavissa sata juttua, jotka tukevat nuorten mielenterveyttä. Parhaita palautteita olivat ne, joissa Demin juttu antoi nuorelle sysäyksen mennä juttelemaan vaikka koulupsykologille.” – Päivi Lehtomurto, päätoimittaja 2020 Tuomariston perustelu: Nuoren yleisön tarpeista ja toiveista syntynyt sadan journalistisen jutun kokonaisuus on yhteiskunnallisesti vaikuttava ja ajankohtainen kampanja nuorten mielenterveyden tueksi. Kohderyhmää lähestyttiin sekä lehden erikoisnumerolla että useiden muiden kanavien kautta tavalla, joka puhuttelee, ohjaa avun äärelle ja ottaa mukaan keskusteluun aiheesta. Keskeiset tavoitteet, vuorovaikutteisuus ja nuorilta nuorille -näkökulmat, on huomioitu muun muassa nuorten omien kertomusten kautta. Demin tiimi vuodelta 2020 (myötäpäivään ylhäältä vasemmalta): päätoimittaja Päivi Lehtomurto, AD Eeva Värtö, somestrategi Essi Rundgren, digituottaja Viivi Aaltovesi ja tuottaja Roosa Oksanen. Shortlistalla: Meditaatio-podcast-sarja, Voi Hyvin • Seiska.fi:n omat videosarjat, Seiska 44 Ajankuva

E D I T 2 0 2 0 V O I T TA J AT Vuoden aikakauslehtimainos 2020 Repäise K-Rauta Mainostaja: K-Rauta Chief Marketing Officer Jonna Nummela, Senior Marketing Manager Camilla Gummerrus-Forstén, Creative Director Tarja Viilola, Senior Specialist Maaret Repo, K-Digital Mainostoimisto: Kurio; Creative Director Jari Lähdevuori, Account manager Nina Merikoski, Coordinator Tiia Veijalainen, Coordinator Mikaela Björkqvist, Strategist Elli Tuominen ”Halusimme rakentaa kiinnostavan ja ajanhenkisen tapettimalliston kotimaisten suunnittelijoiden voimin K-Raudan omalle merkille Cellolle. Valitsimme suunnittelijoita, joilla on tunnistettava visuaalinen tyyli, jotta mallisto puhuttelisi monenlaisia kuluttajia. Kampanjan tavoitteena oli rakentaa kiinnostusta K-Raudan sisustamisen tuoteryhmiin, kertoa valikoimien laajuudesta sekä nostaa esille suomalaista työtä – meille kotimaisena toimijana se on luonteva ja tärkeä teema. Värikkään tapetin laittaminen vaatii vähän rohkeutta, siksi kampanjan pääviesti kiteytyi rohkaisuun: Repäise – laita tapetti. Halusimme kannustaa ihmisiä käyttämään värejä ja kuoseja, jotka miellyttävät omaa silmää. Kampanjaviesti konkretisoitui aikakauslehdessä repäistävään erikoistoteutukseen, jossa hillityn harmaaseen huoneeseen tuli vahvan visuaalisen tapetin avulla ihan uusi tunnelma. Uskaltaisitko? mainos kysyy lukijaltaan.” – Tarja Viilola, Creative Director Kunniakirjaa pitelee Tarja Viilola. Kasvo­kuvissa vasemmalta Camilla Gummerus-Forstén, Jonna Nummela ja Jari Lähdevuori. Tuomariston perustelu: Oivaltava mainossarja inspiroi, vahvistaa ostoaietta ja jättää vahvan muistijäljen tarjoamalla lukijalle konkreettista tekemistä. Erikoisratkaisu hyödyntää erinomaisesti naisten- ja sisustuslehtien lukijoiden tapaa leikata ja repiä inspiroivia sivuja talteen. Laadukkaasta toteutuksesta huokuu ymmärrys suomalaisten sisustustottumuksista, joiden muutoksiin mainossarja vetoavasti tarttuu. Shortlistalla: Tuplana, Hartwall Vichy Original • Café Reykjavik, Paulig Ajankuva 45

E D I T 2 0 2 0 V O I T TA J AT Vuoden 2020 aikakausmediakampanja Repäise K-Rauta Mediatoimisto: Toinen PHD Digital Client Manager Kaisu Koivisto, Planner Nea Raaska, Planner Siiri Köli, Specialist Aliina Atosuo, Strategist Mikko Junttila, Marketing Architect Susanna Virkkula “Kampanjan taustalla oli asiakkaan loistava kohderyhmänäkemys, että tällaiselle tapettimallistolle voisi olla tilausta. Samalla logiikalla me mietimme mediat, jotka tavoittaisivat kohderyhmän ja joihin tällainen luova kampanja sopisi. Kun viestikärki on ’Repäise’, printtilehtihän sopi tähän aivan erinomaisesti fyysisesti repäistävällä ratkaisulla. Tapeteissa on isoa näyttävää pintaa, ja aukeaman ilmoituksissa tapetit pääsivät esille. Mediavalinnoissa oli paljon sisustuslehtiä, mutta hyödynsimme myös muiden lehtien sisustusteemanumeroita. Lasten tapeteilla mentiin rohkeasti Meidän Perhe -lehteen, jonne ne sopivat luontevasti. Kampanja on hyvä muistutus siitä, että kuluttajien huomion vangitsemiseksi kannattaa yrittää hyödyntää valittujen medioiden erityispiirteet mahdollisimman hyvin.” – Kaisu Koivisto, Digital Client Manager Kunniakirjaa pitelee asiakasvastaava Kaisu Koivisto. Alhaalla Planner Nea Raaska. Julkaistu: Avotakka, Deko, Eeva, Glorian Koti, Kodin Kuvalehti, Koti ja Keittiö, Meidän Perhe, Meidän Talo, Me Naiset, Unelmien Talo & Koti, Viherpiha Tuomariston perustelut: Kampanja pohjautuu vahvasti kohderyhmän ja median ymmärtämiseen ja välittää sel­ keän, aktivoivan viestin. Aikakauslehtimainoksissa hyödynnetään lehden pintaa onnistuneesti ja luovalla tavalla. Kampanjan kustannustehokkuus ja mainosten huomioarvot olivat aikakausmedioiden vastaaviin toteutuksiin verrattuna erittäin hyviä, joten panostus erikoisratkaisuun ja laajaan näkyvyyteen aukeaman mainoksilla kannatti. Shortlistalla: Dove Self-Esteem Project, Unilever Suomi • Demi × Into Kustannus: Runkkarin käsikirja 46 Ajankuva

E D I T 2 0 2 0 V O I T TA J AT Vuoden aikakausmediamainostaja 2020 Essity Finland Markkinointipäällikkö Anu Hupli uskoo pitkäjänteiseen mainontaan. Aikakaus­lehdet ovat tärkeä osa menestyvää mainospalettia. MIKÄ ON AIKAKAUSLEHDEN VOIMA? Aikakauslehtien voima on mahdollisuus kohdentaa viesti ja tavoittaa kohderyhmä juuri heitä kiinnostavien aiheiden parissa. Kohderyhmämme ovat aika laajat – Liberolla lapsiperheet, TENAlla varttuneemmat henkilöt – joten eri lehtivalinnoilla tavoitetaan oikea kohderyhmä. Suomi on siitä poikkeuksellinen maa, että aikakauslehtiä tilataan ja luetaan vielä paljon suhteessa moneen muuhun maahan. Uskomme siihen, että aikakauslehtiä arvostetaan ja että niitä luetaan huolellisesti. Aikakauslehtiä myös säilytetään pitkään: itselle tärkeisiin aiheisiin palataan uudelleen tai lehtiä kierrätetään eteenpäin. M I L L A I S I A M O N I K A N A V A I S I A K A M P A N J O I TA T E I T T E VIIME VUONNA? Olemme tehneet monikanavaisia kampanjoita jo pitkään. Kampanjat suunnitellaan yhdessä mediatoimiston kanssa. Vuonna 2020 meillä oli erittäin menestyksekäs monikanavainen kampanja TENA Silhouette -inkontinenssihousuilla. Tavoitimme ja sitoutimme kohderyhmäämme sosiaalisen median, videoiden, display-mainonnan, printin, näytejakelun ja myymälämateriaalien välityksellä. Olemme myös mainostaneet TENA Kauppaa saman­ aikaisesti eri digikanavissa. M I T E N O L E T T E H Y Ö D Y N T Ä N E E T A I K A K A U S ­M E D I O I D E N K O H D E R Y H M Ä O S A A M I S TA ? Tieto kohderyhmistämme on meille erittäin tärkeää, ja pyrimme käyttämään sitä mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi. Aikakauslehtien kohderyhmäosaaminen auttaa mediatoimistoamme löytämään optimaaliset lehdet, joissa mainostamme. Toimituksellista osaamista olemme käyttäneet esimerkiksi natiivikampanjoissa. Pari vuotta sitten teimme Otavamedian kanssa TENA Lady -natiivikampanjan, jossa emme vain mainostaneet TENA Lady -inkontinenssisuojia vaan pyrimme antamaan neuvoja ja vinkkejä lantionpohjalihasten vahvistamiseen ja vaivan itsehoitoon. Tämä tehtiin monikanavaisesti na­tii­vi­mainonnan keinoin, Riitta Väisäsen ja fysioterapeutti Anne Purasen johdolla. 48 Ajankuva MITEN ESSITYN ARVOT NÄKYVÄT MAINONNASSANNE? Essity on maailmanlaajuinen hygienia- ja terveysalan yritys, joka omistautunut parantamaan hyvinvointia tuotteillaan ja ratkaisuillaan. Vastuullisuus ja kestävä kehitys on tärkeä osa liiketoimintamallimme, joka luo arvoa ihmisille ja ympäristölle. Vastuullisuuteen kuuluu ympäristövastuun lisäksi myös sosiaalinen vastuu. Teemme paljon mainontaa, joka rikkoo tabuja ja stigmaa liittyen inkontinenssiin ja kuukautisiin. Tällä pyrimme parantamaan ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. M I T E N O L E T T E H Y Ö D Y N T Ä N E E T T U O T E ­N Ä Y T T E I T Ä AIKAKAUSLEHTIMAINNONNASSA? Olemme hyödyntäneet tuotenäytteitä paljon. Aikakauslehtien avulla pystyy hyvin kohdentamaan tuotenäyteiden jakelua juuri oikealle kohderyhmälle ja rekrytoimaan näin uusia kuluttajia tuoteryhmiemme ja brändiemme pariin. MIKÄ ON PITKÄJÄNTEISEN NÄKYVYYDEN MENESTYSRESEPTI? Printti on tärkeä osa mediaan ja mainontaan liittyvää pala­ peliämme. Printin, kuten myös muiden osien osalta on tärkeää olla relevantti, selkeä ja pitkäjänteinen. MILLAINEN ON HYVÄ AIKAKAUSLEHTIMAINOS? Hyvä mainos on helppotajuinen ja herättää kiinnostuksen. Hyvä mainos myös herättää tunteita ja tarjoaa riittävästi tietoa ja ohjaa asiakasta eteenpäin ostopolulla. M I K Ä O N T U N T E I D E N J A TA R I N O I D E N M E R K I T Y S M A I N O S TA J A N N Ä K Ö K U L M A S TA ? Tunteilla ja tarinoilla on suuri merkitys. Mainos, joka herättää tunteita, jää paremmin mieleen ja vaikuttaa positiivisesti myös mahdolliseen ostopäätökseen. S A N O TA A N , E T T Ä A I K A K A U S L E H T I O N K U I N H Y V Ä Y S T Ä V Ä . M I T K Ä O V A T S I N U N K A V E R E I TA S I ? Luen paljon aikakauslehtiä, koska niiden lukeminen on mielestäni loistava tapa rentoutua ja saada hetki omaa aikaa. Erityisesti pidän kotiin ja sisustamiseen liittyvistä lehdistä. Esimerkiksi Glorian Koti, Avotakka ja Anna ovat kestosuosikkejani.

E D I T 2 0 2 0 V O I T TA J AT Tuomariston perustelu: Essity Finland on pitkän linjan aikakaus­ mediamainostaja, joka uskoo aikakaus­ median voimaan. Vuonna 2020 Essity säi­ lytti mainospanostuksensa aikakaus­ medioihin lähes ennallaan vallitsevasta ti­ lanteesta huolimatta. Mainostaja on tavoittanut kohdeyleisön­ sä onnistuneesti pitkäjänteisellä näkyvyy­ dellä lehtien määräpaikoilla esimerkiksi Libresse-, Tena- ja Libero-brändeillä sekä näytejakelun avulla. Printin lisäksi Essity on hyödyntänyt aikakausmedioita monikanavaisesti digis­ sä ja natiivissa. Ajankuva 49

Editkilpailun 2020 tuomaristot Vuoden 2020 Editkilpailussa tuomaristojen arvioitavana oli 17 sarjaa. Markkinoinnillisissa sarjoissa uutena mukana oli Vuoden aikakausmediakampanja. Tuomaristot arvioivat kilpailutyöt tietämättä muiden tuomaristojen valinnoista. VUODEN MYYVIN IRTONUMEROKANSI Ville Melkko, kaupallinen johtaja, Lehtipiste Aikakausmedia: Mikko Hoikka, johtaja Heli Häivälä, viestintäpäällikkö Outi Itävuo, markkinointi- ja tutkimuspäällikkö Minna Alakari, Editkilpailun sihteeri VUODEN KANSI, ESITUOMARISTO Sari Hyvärinen, lehtivastaava, Akateeminen kirjakauppa Pekka Kouhia, sisustusarkkitehti, Suunnittelutoimisto Pekka Kouhia Sanna-Maaria Tornivaara, pääsihteeri, Suomen Kirjasäätiö Merja Yeung, valokuvaaja, Studio Asadin VUODEN JUTTU YLEISÖMEDIASSA, FEATURE Tuomas Aatola, lehtori, Metropolia Kati Haapakoski, osakas, HNY Group Nenne Hallman, valmistelija, Julkisen sanan neuvosto Jarmo Hovinen, toimitusjohtaja, Kubo Jouni Kempas, viestinnän asiantuntija, Keva Pekka Virolainen, toimitusjohtaja, toimittaja, Mainemedia VUODEN JUTTU YLEISÖMEDIASSA, LIFESTYLE Miisa Jääskeläinen, lehtori, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu Maria Kesänen, puutarhakirjailija, sisällöntuottaja, Versoileva Media Sakari Laiho, johtaja, Suomen Kustannusyhdistys Anssi Männistö, yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto Laura Räihä, sisustusarkkitehti, Räihä & Räihä Tuija Tarkiainen, AD, TypoCraftHelsinki VUODEN JUTTU AMMATTI- JA JÄRJESTÖMEDIASSA Katri Isotalo, toimitusjohtaja, Viestintä Katri Isotalo Johanna Lipponen, tapahtumatuottaja, TAKU ry:n hallituksen jäsen, Suomen tietokirjailijat Matti Lumijärvi, viestintäpäällikkö, Eläketurvakeskus Antti Marttinen, toimittaja, Peace of Cake Media VUODEN JUTTU ASIAKASMEDIASSA Miisa Jääskeläinen, lehtori, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu Maria Kesänen, puutarhakirjailija, sisällöntuottaja, Versoileva Media Sakari Laiho, johtaja, Suomen Kustannusyhdistys Anssi Männistö, yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto Laura Räihä, sisustusarkkitehti, Räihä & Räihä Tuija Tarkiainen, AD, TypoCraftHelsinki VUODEN KUVAT AIKAKAUSMEDIASSA Lasse Krogell, seniorikonsultti, valokuvaaja, GrafCon Minna Kurjenluoma, valokuvaaja Jenni Lieto, Head of John Brown Media, John Brown Media/dentsu Pekka Punkari, toimittaja, valokuvaaja, kouluttaja, FotoInfo VUODEN BRÄNDILAAJENNUS AIKAKAUSMEDIASSA Nono Alakari, strategisti, Hasan & partners Tomi Härmä, strategiajohtaja, SEK Riikka-Maria Lemminki, toimitusjohtaja, Marketing Finland Mirkku Merimaa, valokuvaaja, Ihana Elämys Oy Mainonnallisten sarjojen puheenjohtaja oli markkinointi- ja tutkimuspäällikkö Outi Itävuo ja toimituksellisten sarjojen tuomaristojen viestintäpäällikkö Heli Häivälä Aikakausmediasta. 50 Ajankuva VUODEN TOIMITTAJA, ESITUOMARISTO Lauri Haapanen, yliopistonlehtori, Jyväskylän yliopisto Ulla Kinnunen, kulttuuri- ja museo­toimenjohtaja, Tuusula Tiina Pesonen, hallitusammattilainen Tiina Pesonen Ky Maija Töyry, dosentti, Mediakollektiivi VUODEN TOIMITTAJA AIKAKAUSMEDIASSA Tarja Hurme, päätoimittaja emerita, Tmi Hurmetar Anne Leppäjärvi, tutkintojohtaja, journalismi, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu Tuula Pere, kirjailija, OTT, WickWick Robert Sundman, politiikan toimittaja, Yle Uutis- ja ajankohtaistoiminta VUODEN AIKAKAUSMEDIAT Noora Alanne, johtaja, Media-alan tutkimussäätiö Sari Lönnqvist, yrittäjä, Mediakollektiivi Katri Soramäki, toimitusjohtaja, Grafia Mikko Viljanen, editori, Era Content VUODEN AIKAKAUSMEDIAMAINOSTAJA Aikakausmedian Mediamyyntiryhmä Anne Eklund, myyntijohtaja, Alma Talent Jaana Lindvall-Harki, myyntijohtaja, Fokus Media Finland Anni Lintula, B2B-liiketoiminnan johtaja, A-lehdet Tomi Takanen, mediamyyntijohtaja, Otavamedia Päivi Vaittinen, Business Manager, Sanoma Media Finland VUODEN AIKAKAUSLEHTIMAINOS JA -KAMPANJA Lotta Olkinuora, Global Insight Lead, Digitalist Group Maija Tuomala, Media Specialist, Print & OOH, dentsu Finland Kuisma Väänänen, AD, Mainostoimisto 358

onnittelee Editkilpailun voittajia! Olemme suomalainen perheyritys, jolla on 46 vuoden kokemus ensiluokkaisten painotuotteiden valmistuksesta. Palvelemme luotettavasti, joustavasti ja nopeasti reagoiden. Pyydä kilpailukykyinen tarjous painotyöstä: Marcus Magnusson puh. 0400 500 648 | marcus.magnusson@staroffset.fi www.staroffset.fi  / staroffset Offsetpainopalvelut ê Digipainopalvelut Repropalvelut ê Postitus ja varastointi