1 / 2021 KRIGSINVALIDEN SOTAINVALIDI Lakimies Puoliso- ja leskikuntoutuksen tilanne vuonna 2021. Sivu 8 Sadan vuoden ikä ei menoa hidasta Kiikkalainen sotainvalidi Matti Suuniittu on pysynyt aktiivisena mm. uimalla ja kuntosalilla. Sivut 10–11 Voiman- ja tahdonnäyte Raumalta Lapsenlapsen avulla toteutettu ammattilaisen ohjaama etäkuntoutus nosti harjoitteluun sitoutuneen sotainvalidi Olli Saaren takaisin jaloilleen. Sivut 18–19 Piirit toimivat Sotainvalidipiirien omilta sivuilta voit lukea, mitä milläkin alueella tapahtuu. Sivut 22–36 Pienetkin muutostyöt helpottavat kotona asumista s. 13-17 Sodassa vammautuneiden tukena

2 SOTAINVALIDI 1 / 2021 Sivut 6–7 Ajankohtaista Sotavankeudesta selvinnyt sotainvalidi Yrjö Korhonen arvostaa elämää. 4 Pienituloiset voivat hakea avustuksia. 5 Professori, sotainvalidi Veijo Saloheimo on poissa. Edunvalvonta 8 Lakimies: Leski- ja puolisokuntoutus vuonna 2021. Valtiokonttori: Asuntojen korjaustöistä maksettavat korvaukset 9 Alueesi korjausneuvojien yhteystiedot 10–11 Matti Suuniittu, 100, viettää yhä menevää elämää 12 Anni ja Evert Stolpe ovat olleet naimisissa 80 vuotta Teema: Asuntojen korjausneuvonta 13–17 Sotainvalidien kotona asumista on tuettu valtakunnallisesti asuntojen korjausneu- vonnalla jo vuodes ta 1991 lähtien. Sivut 10–11 100-vuotiaalla Matti Suuniitulla ja pojallaan Esko Suuniitulla riittää muisteltavaa. Hyvinvointi 18–19 Korona hidasti Ollin kuntoutusta, mutta lapsenlapsi tuli avuksi ja toipuminen sai vauhtia. 20 Paasto vie kohti pääsiäistä. Sotainvalidityötä kentällä 21 Sotainvalidiyhteisössä oli lämmin vastaanotto 22–36 Sotainvalidipiirien omilta sivuilta näet, mitä kentällä tapahtuu. Svenska sidor 37–41 Krigsinvaliden Henkilö 42–43 Tuottelias toimittaja, kirjailija Raimo Seppälä tutustui myös sotainvalidien historiaan Sivut 18–19 Olli Saari kuntoutuu vauhdilla vaikka korona on estänyt tavanomaisen hoidon. Yhdessä lapsenlapsensa ja etänä ohjeita antavan fysioterapeutin kanssa he ovat onnistuneet tavoitteissaan erinomaisesti. Kannen kuva: Nina Jaatinen SOTAINVALIDI Sotainvalidi ilmestyy neljästi vuodessa. 81. vuosikerta. Julkaisija: Sotainvalidien Veljesliitto Päätoimittaja: Markku Honkasalo Viestintäpäällikkö: Marja Kivilompolo Tiedotustoimikunta : pj Markku Honkasalo, Juha Laikari, Marja-Liisa Taipale, Marko Hakala, Lasse Lehtinen, Christian Wallin, Matti Ylönen ja Marja Kivilompolo Lehden aineisto ja juttuvihjeet: Sotainvalidi-lehti, Ratamestarin­katu 9 C, 00520 Helsinki, p. 044 524 2243, marja.kivilompolo@sotainvalidit.fi Painopaikka: Savon Paino Oy Sotainvalidi-lehden aikataulu vuodelle 2021: aineisto ilmestyy 1/2021 29.1. 4.3. 2/2021 14.5. 17.6. 3/2021 27.8. 30.9. 4/2021 29.10. 2.12. Levikki: 11 520 ISSN: 0049-1349 Tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 045 788 42 733 tai si-lehti@ sotainvalidit.fi

Pääkirjoitus 3 Sodassa vammautuneet ovat erikoisryhmä perinneajassakin Koronaviruspandemia on pannut kovasti kapuloita yhteiskunnan rattaisiin, estänyt lähes täysin kokoontumiset tai ainakin tehnyt niistä tässä digimaailmassa toteutettavia etäkokouksia ja vaikuttanut moneen tahoon. Tästä huolimatta työmme liittomme jäsenistön parhaaksi jatkuu entiseen malliin, liittokokousten ja liittovaltuuston tekemien päätösten mukaisesti. Siihen olemme sitoutuneet ja sen mukaisesti toimimme parhaalla mahdollisella tavalla. Vääjäämättä siirrymme vähitellen kohti perinneaikaa. Se tapahtuu rinnan liittomme toiminnan kanssa, suunnitelmallisesti ja pala palalta edeten. Meillä on oma Sotainvalidien Perinnejärjestö, jonka tehtävänä on vaalia sotainvalidien perinnettä ja kertoa siitä eteenpäin. Sen maakunnalliset yhdistykset tulevat myös aikanaan ottamaan vastuuta jäsentemme huoltotoiminnasta sotainvalidipiirien toiminnan supistuessa. Veljesliiton hallitus on marraskuussa 2020 pitämässään kokouksessa linjannut liiton kannanoton perinnetyöhön. Hallitus totesi tuolloin, että ”Veljesliitto haluaa tehdä yhteistyötä veteraanijärjestöjen kanssa sotainvalidien ja veteraanien perinteen vaalimisessa myös aluetasolla tavoitteena sen ohjaaminen tapahtuvaksi Tammenlehvän Perinneliiton jäsenyydessä”. Hallitus jatkoi kannanotossaan, että ”erityisesti alueelliseen perinnetyöhön on tärkeää saada mukaan uusia toimijoita”. Tarvitsemme vahvoja hartioita ja laajoja piirejä mukaan, jotta varmistamme sotiemme veteraanien yhteisen perinnetyön tulevaisuuden ja sanoman leviämisen laajalti yhteiskunnassa. Hallitus esitti myös toivomuksen, että Tammenlehvän Perinneliitto loisi nopealla aikataululla valmiudet eri puo- lilla Suomea valmisteilla olevien yhteisten alueellisten perinneyhdistysten vastaanottamiseen tuon liiton jäseniksi. Näin päästäisiin eteenpäin ilman mitään välivaiheita. Veljesliiton hallituksen näkemys on, että selkeintä olisi perustaa yhteistä, alueellista perinnetyötä varten uusi yhdistys, joka liittyy suoraan Tammenlehvän Perinneliittoon. Tammenlehvän Perinneliiton tarkoituksenahan on hoitaa ja vaalia Suomen vuosina 1939–1945 käymien sotien ja niiden veteraanien perinteitä. Liiton tavoitteena on löytää sellaiset veteraaniperinteen henkiset ja aineelliset ilmenemismuodot, jotka suomalaisen yhteiskunnan kannalta ovat tärkeitä ja muistettavia vielä vuosikymmenienkin kuluttua sekä löytää tälle perinteelle jatkuvuutta ylläpitävät vastuunkantajat. Liiton perustajajäsenien (neljä veteraanijärjestöä) lisäksi siihen kuuluu tällä hetkellä jo liki 20 muuta, yhteiskunnallisesti vahvaa maanpuolustus- ja perinnetyötä tekevää yhteisöä, jotka ovat kiinnostuneita, halukkaita ja kykeneviä osallistumaan Tammenlehvän Perinneliiton tarkoitusta edistävään perinnetyöhön. Monien toimijoiden mukanaolo on vahvuus ja turva tulevaa perinnetyötä ajatellen. Olemme ehdottomasti ja erittäin mielellämme mukana kaikkien toimijoiden yhteisessä sotiemme veteraanien ja koko sodan sukupolven perinnetyössä, joka tapahtuu Tammenlehvän Perinneliiton johdolla. Se on meille kunnia-asia. Yhteistyössä on kuitenkin tärkeää, että siinä huomioidaan kaikki osapuolet tasapuolisesti. Lisäksi meillä on erityistehtävänä huolehtia sotainvalidien, puolisoiden ja leskien, tämän erityisryhmän perinteen ja muiston vaalimisesta sekä sen siirtämisestä tuleville sukupolville. Haluamme pitää tulevat sukupolvet tietoisina siitä, että vuosien 1939– 1945 sodissa vammautui noin 96 000 henkilöä. Heitä tukemaan perustettiin Sotainvalidien Veljesliitto, joka on paitsi vanhin vielä toimivista veteraanijärjestöistä, se on myös vammaisjärjestö. Sillä on aina ollut ja tulee myös perinteen osalta olemaan erityistehtävä yhdessä muiden toimijoiden kanssa tehtävän työn ohella. Siksi meillä on myös oma perinnejärjestömme, juuri tätä erityistehtäväämme varten. Kaikkien sotiemme veteraanien yhteisen perinteen osalta olemme valmiita ja halukkaita yhteistyöhön ja annamme siihen mielellämme oman panoksemme. Asteittaisen perinnetyöhön valmistautumisen ja siirtymisen rinnalla Veljesliitto jatkaa tehtyjen päätösten mukaisesti toimintaansa jäsenkuntansa hyväksi. Toimimme vahvasti tässä ajassa ja samalla valmistaudumme tulevaan. Toivotan kaikille lehden lukijoille hyvää terveyttä ja hyvää jatkoa tälle vuodelle! Malla Taipale Sotainvalidien Veljesliiton puheenjohtaja Liittokokouskutsu Sotainvalidien Veljesliiton jäsenyhdistykset sekä liiton sääntöjen 6a ja 6b §:ssä mainitut henkilöt kutsutaan liiton sääntöjen määräämään varsinaiseen liittokokoukseen, jossa käsitellään sääntömääräiset asiat. Liittokokous järjestetään Helsingissä, Messukeskuksessa (os. Rautatieläisenkatu 3, Siipi sisäänkäynti) kesäkuun 3. päivänä 2021 kello 12. Valtakirjojen tarkastus alkaa kello 10. Tervetuloa! SOTAINVALIDIEN VELJESLIITTO - KRISGSINVALIDERNAS BRÖDRAFÖRBUND ry Juha Laikari Seppo Savolainen hallituksen puheenjohtaja pääsihteeri

4 Ajankohtaista Pienituloiset voivat hakea avustuksia Me-säätiö on tänäkin vuonna lahjoittanut 200  000 euroa käytettäväksi pienituloisten sotainvalidien ja veteraanien sekä heidän puolisoidensa ja leskiensä avustamiseen. Sotainvalidi- ja puolisojäsenet hakevat tätä avustusta Sotainvalidien Veljesliiton kautta. Avustusten maksamisesta huolehtii lahjoituksen vastaanottanut Veteraanivastuu ry, jossa jäseninä ovat kaikki veteraanijärjestöt. Mihin avustusta voi saada? Avustusta voi hakea lääke- ja sairauskulujen omavastuuosuuksiin samoin kuin hoitokuluihin. Myös silmälasien ja erilaisten apuvälineiden hankintaan on mahdollista saada avustusta. Asuntoremonteista aiheutuvista kuluista voidaan hyväksyä lähinnä pienimuotoisia kotona asumista tukevia hankkeita kuten kaiteita, pesutilojen muutoksia ja esteiden poistamista. Avustusta ei voi saada kuntoutukseen, jalkahoitoon, hoiva- ja palvelutalojen hoitomaksuihin eikä hautauskuluihin. Avustuksen piiriin eivät kuulu asunto-osakeyhtiöissä tehtävien peruskorjauksien kulut, lämmityskulut, turvapuhelimet, turvarannekkeet eivätkä elektroniset kodinturvalaitteet. Avustus on tarveharkintainen, ja sillä voidaan yleensä kattaa vain osa kuluista. Pienin myönnettävä avustus on 100 euroa ja sen enimmäismäärä on 800 euroa vuodessa. Avustuksen hakeminen Hakijoille on asetettu tulorajaksi korkeintaan noin 1  400 euron bruttotulot kuukaudessa. Hakemusta varten on tehty lomake, joka on saatavissa muun muassa sotainvalidipiireistä, palveluneuvojilta sekä liiton nettisivuilta www. sotainvalidit.fi. Lomake löytyy etusivulta sekä polusta sotainvalidityö - osastoille aineistoa - lomakkeet - tukihakemus. Palveluneuvojat sekä sotainvalidiosastojen ja piirien toimihenkilöt auttavat hakemuksen tekemisessä. Hakemuksessa on esitettävä selvitys avustuksen käytöstä, kuitit aiheutuneista kuluista tai arvio kokonaiskustannuksista. Hakemukseen on liitettävä myös tuloselvitys, joko Kelan todistus hakijan saamasta ylimääräisestä rintamalisästä tai verotodistus. Hakemukset lähetetään omaan sotainvalidipiiriin tai suoraan Sotainvalidien Veljesliiton keskustoimistoon osoitteella Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki. Seppo Savolainen Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlaa vietetään 27.4. Tampereella juhlalähetyksenä Kansallisen veteraanipäivän valtakunnallinen pääjuhla toteutetaan tänä vuonna Tampereella juhlalähetyksenä, jonka Yle TV1 lähettää 27.4.2021 kello 15–16. Tampereen kaupunki toteuttaa juhlan yhteistyössä Yleisradion kanssa Tampere-talolta taltioituna lähetyksenä. Juhla on katsottavissa jälkikäteen myös Yle Areenasta. Koronatilanteen vuoksi pääjuhlaa ei tänä vuonna järjestetä perinteisenä yleisötapahtumana. Vuoden 2020 kansallisen veteraanipäivän pääjuhlaa ei kyetty toteuttamaan Tampereella suunnitellusti koronaepidemian vuoksi, joten Tampereen järjestämisvastuu siirtyi vuodelle 2021. Tampereen kaupunki haluaa vallitsevista oloista huolimatta tarjota arvokkaan ohjelmakokonaisuuden, jolla voidaan osoittaa kunnioitusta viime sotiemme veteraaneille, sotien sukupolvelle ja heidän läheisilleen. Veteraanipäivän teemana on "Ihmisten välillä hyvä tahto – Välvilja mellan människor". Teema kunnioittaa veteraanipäivän rauhanomaista luonnetta ja nostaa esiin veteraaneilta perintönä saatua puolustettua itsenäisyyttä. Tälle perustalle sukupolvet ovat voineet yhteistyössä rakentaa vapaata ja yhdenvertaista yhteiskuntaa, joka mahdollistaa moniarvoisen vuoropuhelun ja toistemme kunnioittamisen yksilöllisistä eroistamme huolimatta. Tampereen kaupunki huomioi veteraanipäivän myös kouluissa toteutettavan koulukampanjan kautta. Veteraanipäivän julisteessa on Hugo Simbergin klassikkoteos Haavoittunut enkeli.

Ajankohtaista Muistamme Sotainvalidi Veijo Saloheimo *6.8.1924 † 29.12.2020 ”Aivan ihana ihminen ja ihana opettaja. Laajan ja monipuolisen tietämyksen sekä opillisen sivistyksen lisäksi hänellä oli aitoa sydämen sivistystä ja oikeudenmukaisuutta." Näin luonnehti sisareni Veijo Saloheimoa, jonka opissa hän oli aikoinaan Joensuun yliopistossa. Liekö ollut opettajalla osuutta sii- hen, että hän itsekin valitsi kasvattajan ja opettajan uran. Me kaikki, jotka tunsimme Veijo Saloheimon, voimme varmasti yhtyä näihin ajatuksiin. Hän oli suuri suomalainen ja isänmaan ystävä myös arjessa eikä ainoastaan juhlapuheissa. Veijo esiintyi aina hillitysti, kanssaihmisiä ja heidän mielipiteitään kuunnellen. Veijo Saloheimo oli syntyisin Tohmajärveltä, jossa hänen maanpuolustustyönsä alkoi jo vuonna 1939 Tohmajärven suojeluskunnassa. Sodan aikana hän haavoittui Hiisjärvellä vuonna 1944 pommin sirpaleesta oikeaan sääreen. Maanpuolustus-, sotainvalidi- ja sotaveteraanityö jatkuivat hänen viimeisiin elonpäiviinsä saakka. Hänellä oli monipuolinen kokemus eri järjestöjen ja säätiöiden puheenjohtaja- ja hallitustehtävissä mm. Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö, Suomen kotiseutuliito, Suomen Museoliiton keskushallitus, Suomen Historiallinen Seura, Suomen Sukututkimusseura, Helsingin yliopiston Karjalainen osakunta ja Trevin-Karjalan Ystävät. Veteraanityössä hän korosti aina puolisoiden ja leskien suuriaroista työtä miesten rinnalla niin sodan kuin rauhankin aikana. FT, professori Veijo Saloheimo teki elämäntyönsä opettajana, kasvattajana, tutkijana ja historioitsijana, suuren osan siitä Joensuun yliopiston Suomen historian dosenttina, josta siirtyi ”reserviin”. Hän oli myös tuottelias kirjoittaja. Hän on julkaissut useita historiateoksia, mm. Nurmeksen, Pielisjärven, Rautalammin ja Pälkjärven histo- 5 riat, Pohjois-Karjalan asutusmuodot 1600 luvulla (väitöskirja) 1971, Pohjois-Karjalan historiat II ja III, Savon historia 1618–1721, Savo Suurvallan valjaissa, Ruotsin suurvallan aikainen poismuutto itäisiltä voittomailta, Osakunta Karjala-työssä. Karjalainen Osakunta 1905–1944, Väestö Virrassa ja Viipurinkarjalaisten sukujen levinneisyys vuosina 1540–1620 sekä elämänkerta-artikkeleita. Veijo Saloheimolle oli myönnetty monia kunnia- ja ansiomerkkejä sekä tunnustuksia, mm. 2. luokan vapaudenristi, Sotainvalidien ansioristi, Rajavartiolaitoksen ansioristi. Pitkäaikaisesta työstään suomalaisen historiatutkimuksen edistämiseksi hänelle luovutettiin pohjoismaiden historioitsijoiden konferenssin avausjuhlassa 14.8.2014 kultainen Eino Jutikkala -mitali. Veijo Saloheimolle elämän ydin oli puoliso Lahja ja lapset. Heidän hyvinvointinsa ja lasten menestyminen yhteiskuntamme rakentajina olivat tärkeitä, koska perheiden hyvinvoinnista kasvaa koko kansakunnan hyvinvointi. Sodassa vahvistui, että luottamus ja usko Jumalaan antavat voimia toivottomissakin tilanteissa. Hän totesi joskus minullekin, että ”ne yläkerran kirjat voivat olla eri asennossa, kuin meidän omat ajatukset." Osanottomme omaisten ja ystävien suruun. Veijoa lämpimästi muistaen Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Karjalan piirin puolesta Tuulikki Leinonen Pirjo Tolvanen Kaatuneitten Omaisten Sotainvalideja oli Liiton johtoon vuoden 2021 alkaessa 900 Pirjo Tolvanen on nimitetty Kaatuneitten Vuonna 2013 Kaatuneitten Omaisten Liittoon tullut Pirjo Tolvanen on nimitetty liiton toiminnanjohtajaksi. Omaisten Liiton toiminnanjohtajaksi 1.1.2021 alkaen tehtävää aikaisemmin hoitaneen Jarmo Hietasen jäätyä eläkkeelle. Tolvanen tuli liittoon vuonna 2013 järjestösihteeriksi ja hän on toiminut edelliset 1,5 vuotta vt. toiminnanjohtajana. Kaatuneitten Omaisten Liitossa on n. 8 000 jäsentä: sotaleskiä, sotaorpoja ja sankarivainajien sisaruksia. Liitto toimii jäsenyhdistystensä kattojärjestönä tukien niiden henkilöjäsenten virkistys- ja kuntoutustoimintaa ja vaalii sankarivainajien muistoa. Tärkeimpiä tapahtumia ovat kunnianosoitukset sankarihaudoilla kaatuneitten muistopäivänä ja itsenäisyyspäivänä sekä valtakunnalliset Hengelliset ja Kulttuuripäivät. Yhtenä liiton tulevaisuuden tehtävistä on perinnetyön strategian jalkauttaminen. Tammenlehvän perinneliiton jäsenenä KOL haluaa tuoda oman panoksensa yhteiseen perinnetyöhön. "Sotasukupolvien uhrausten tulee pysyä ikuisesti kansakunnan iholla", Tolvanen sanoo. Marja Kivilompolo Sotainvalidien Veljesliiton jäsentilastojen mukaan 31.12.2020 sotainvalideja oli 900. Poistuma edellisvuoteen verrattuna oli 25 %. Sotainvalidien puolisojäseniä oli 4  581. Heistä valtaosa, 4 384 oli leskiä, 233:lla sotainvalidipuoliso oli vielä elossa.  Sotainvalidijäsenmäärältään isoin piiri on Helsinki 84 sotainvalidilla. Suur-Savon piirissä sotainvalidijäsenten määrä on pienin, 19. Uusia elinkorkopäätöksiä tehtiin viime vuoden aikana yksi. Sotainvalidityötä tehdään 19 sotainvalidipiirissä (yksi Ruotsissa ja 18 Suomessa) ja sotainvalidiosastoissa, joita vuoden 2021 alussa oli vielä 74. Sotainvalidiosastot purkautuvat niiden sotainvalidijäsenmäärän laskiessa ja jäsenet ovat liittyneet suoraan oman sotainvalidipiirinsä jäseniksi. Jäsenistön tukena oli vuoden 2021 alussa 2 949 tukijäsentä. Piirikohtaiset jäsenmäärät löytyvät nettisivuilta www.sotainvalidit.fi

6 Maaliskuussa 96 vuotta täyttävä virkeä Yrjö Korhonen asuu kotonaan Helsingin Kalliossa. "Sain lahjaksi elämän" Kotonaan Helsingin Kalliossa maaliskuussa 96 vuotta täyttävä sotainvalidi Yrjö Korhonen ottaa vieraan vastaan iloisesti. Keskustelu elämän vaiheista alkaa nopeasti. Rautalammin Kuningassaaressa keväällä 1925 syntynyt Yrjö Korhonen kertoo koruttomasta lapsuudestaan lehtolapsena, jolle löytyi koti Virmasvedeltä Jokelan Mummoksi kutsumansa naisen ja tämän usealapsisen perheen kotoa. - Aikaisin aamulla mummo herätti minut kaverikseen kalastamaan. Hän oli hyvä, uskovainen ihminen, Yrjö kertoo. Isommaksi kasvettuaan hänen oli aika lähteä kotoa ja etsiä töitä. Hän suuntasi Helsinkiin, jossa asui jo yksi hänen kasvattiveljistään. Veljensä avulla hän sai töitä Wärtsilän tehtaalta, ja välirauhan aikana hän teki muun muassa tykinkuulia. Oli kevät 1943, kun vielä hiukan alle 18-vuotias Yrjö kutsuttiin asepalvelukseen. Hän kävi lääkintäaliupseerikoulun, mutta sairastui kurkkumätään, joten rintamalle meno lykkääntyi. Keväällä 1944 hän päätyi Viipuriin täydennyskeskukseen ja sieltä erillispataljoona 25 joukoissa Karjalan kannakselle. Sotavangiksi Heinäkuun 7. päivästä tuli Yrjölle ikimuistoinen päivä, kun hän ja noin 70 muuta miestä heidän komppaniastaan jäivät neuvostoliittolaisten vangeiksi Äyräpäässä. Tästä alkoi kurjien koettelemusten jakso nuoren miehen elämässä. Yrjö Korhonen on kirjannut muistiin sotavankeusaikansa vaiheet mahdollisimman tarkasti. Rauhan tultua meni pitkä aika, ennen kuin sotavangit uskalsivat kertoa kokemuksistaan. Tasaisella kaunokirjoituksella olevan tekstin hän on nimennyt: Kun sain lahjaksi elämän. Kursiivilla olevat tekstit ovat otteita Yrjön kirjoituksesta. Suomalaiset aloittivat tykistökeskityksen mutta tämä ei enää tuottanut tulosta. Venäläiset ei antanut vangeiksi joutuneiden suojautua, eteenpäin juosten avuttomana, kädet ylhäällä. Sitten jonkun matkaa riennettyämme käskettiin pakottaen parijonoon istuen vangit kädet selän takana. Kaksi venäläistä sotilasta pikakiväärit valmiina ampumaan meidät vangit. Pelottelua avuttomassa tilassa mutta sitten tuli venäläiset upseerit tilannetta laukaisemaan. Komennettiin ympyrään kaikki vangit, sitten tuli ”sosialisointi”: kenkien vaihto, minultakin vietiin kengät saamatta mitään tilalle. Kiireellisen lähdön vuoksi jäi vain sukat jalkaan. Sain kengät joskus marraskuussa Borovitsissa. Kuulustelut alkoivat samana iltana ja aamulla heitä odotti 40 kilometrin marssi kuumuudessa, ilman vettä ja pysähdyksiä kädet selän taakse sidottuina. Perkjärven asemalla heidät sullottiin härkävaunuihin, jokaiseen vaunuun 50 vankia. Näin vangit matkasivat kohti seuraavaa etappia, Volosovia. Nukuimme saksalaisten pommittamassa rakennuksessa, jossa ei ollut kuin seinät tallella. Saimme sitten jotakin ruokaakin vähän, mieliala nousi ja tuli ajatus, taitaa sittenkin elämä jatkua. Mutta niin jatkui matkakin. Kun olimme taas jonkun vuorokauden kierrettyämme härkävaunuissa, saavuimme Borovitsiin piikkilanka-aitojen sisään ilman ruokaa ja vettä matkamme aikana. Borovitsiin tultaessa saimme kupillisen kuumaa keitettyä vettä, kesäkuumalla ilmeisesti tarkoitus olla bakteeriton vesi, sillä vankileirillä riehui punatauti. Alkoi valjeta kaikenlainen vankien henkinen koettelemus elämästä. Elämää kurjissa olosuhteissa Seuraavana päivänä miehet joutuivat saunaan desinfioitavaksi, josta Yrjö toteaa sen lopulta olleen kuuden kuukauden vankeusaikansa ainoaksi jäänyt puhdistusoperaatio. Saunottajien virkaa hoitivat saksalaiset sotavangit, joita Korhosen mukaan oli leirillä suurin osa. Elämä vankileirillä oli karua. Ruoka oli toivotonta, peltipurkissa kerran päivässä illalla jotakin öljyistä keitettyä vettä ja purkin pohjalla perunan kuoret ja pieni leivän palanen lisukkeeksi. Toinen päivä sama annos paitsi purkin pohjalla maissit. Petit paljaalla puulattialla vieri vieressä, halko pään alla. Yrjö Korhonen on kirjoittanut myös suomalaisvankien tavasta kokoontua iltaisin yhteislauluun. Ennen nukkumaanmenoa kokoonnuimme Suomen pojat vartiomiesten kehotuksesta iltahuutoon, saimme laulaakin Kodin kynttilät siellä ne syttyy. Siinä tuli esiin suomalaisen miehisyyden monipuolisuus, sen kovuus, herkkyys, suru ja ahdistus. Vangeilla teetettiin töitä: he uittivat tukke-

7 ja syyskylmässä ihmisketjussa joen yli, yllään vain t-paita. Huono ruoka ja kehnot asuinolot sekä rankka työ alkoivat vaatia veronsa ja miehet alkoivat sairastella. He yrittivät pysytellä terveinä syömällä aamulla töihin lähtiessään tulipesästä varastamaansa hiiltä. Konsti ei auttanut ja niin leirillä riehunut punatauti saavutti Yrjönkin. Hän joutui leirin karanteeniparakkiin, jossa miehet olivat huonokuntoisia ja monet odottivat viimeistä matkaansa lattialla voihkien. Kuin ihmeen kaupalla Yrjö pääsi Borovitsin sairaalaan, josta hänet lähetettiin Serepovitsin leirille. Tuosta matkasta hän ei muista mitään, niin huonoon kuntoon hän oli mennyt. Tämä vankileiri oli Suomeen kokoontumisleiri. Rauha oli jo tullut. Tänne leirille tultuani jouduin taas sairasparakkiin. Olin saanut näiden muiden tautien lisäksi voimakkaan ihottuman, haavaumia, rupia ja sietämättömäksi käyneen punataudin. Sairaalaan tultuani illalla jouduin kolmanneksi laverille, jossa oli kaksi huonokuntoista vankia odottamassa tuskien loppumista, sillä siellä raivosi kurkkumätä ja pilkkukuume ja punatauti. Kurkkumätään kuolivat tukehtumalla, kun eivät olleet saaneet ajoissa seerumia vastamyrkyksi. Kun aamulla heräsin, he olivatkin jo kumpikin vankkureille siirrettävissä. Kohti kotia Lohduttomana sairastovereitaan seuraten Yrjö mietti, koska mahtaa olla hänen vuoronsa päätyä vankkureille. Mutta hän selvisi. Mieleen on jäänyt 22.11.1944. Silloin vapautettiin yli 1200 vankia kotiin Suomeen palautettavaksi. Yrjö ei ollut ensimmäisten onnekkaiden joukossa. Seuraavaa vaihtoa saisi odottaa kuukauden päivät. Siitä lähtien oli kuitenkin leirillä annettava ruoka parempaa: keitossa oli mukana lihaa ja he saivat saikkaansa sokeria. Ikuisena riesana olleet luteet eivät kuitenkaan tehneet eroa päivämäärien välillä vaan jatkoivat vankien piinaamista. Niin koitti 24.12.1944 aamu, kun 541 suo- malaista vankia, minäkin mukana, vietiin ulos nelijonoon nimenhuutoon. Oliko koittanut vapaus sittenkin? Pääsimme junavaunuun, jossa oli laveritkin jo mukavuutena. Matkasimme kohti Suomea mutta kukaan ei ollut vielä varma ennen kuin olimme Nurmon asemalla aamukylmällä kasvojen pesulla. Vainikkalassa siirryimme Suomen junaan, voi mikä huojennus pojilla. Saimme suomalaista vanikkaa ja kauravelliä. Olimme vapautuneet ruumiillisesta ja henkisestä piinasta. Saavuimme jouluna tapaninpäivänä 1944 illalla Hangonniemeen karanteeniin kolmeksi viikoksi, jossa elvyimme jotakuinkin. Sotilastorvisoittokunta oli meitä sotavankeja vastaanottamassa. Ei ollut varmaan joukossa montaa, joka ei olisi salannut tunteitaan. 52-kiloiseksi kuihtunut Yrjö Korhonen oli Tilkan sotilassairaalassa tutkittavana. Siellä lääkäri ihmetteli vatsasta otettuja röntgenkuvia katselleessaan, kuinka nuori mies oli selvinnyt hengissä. Hän oli selvinnyt myös kurkkumädästä, punataudista ja pilkkukuumeesta. Hyvää elämää Yrjöä odotti paluu töihin ja elämään. Hän tapasi tulevan vaimonsa, Kiuruvedeltä kotoisin olevan Aino Remeksen tansseissa. Pari avioitui vuonna 1950 ja heille syntyi yksi lapsi ja lapsenlapsia. Aino työskenteli sairaalassa ja Yrjö teki uransa Wärtsilän tehtaalla levyseppänä. Viimeisenä työpaikkanaan hänellä oli Helsingin yliopisto, jossa hän toimi vahtimestarina. Tuota työaikaa hän muistelee erityisellä lämmöllä. Yrjö Korhosen ja hänen rakkaan vaimonsa vanhuusvuosia varjosti Ainon saama aivoverenvuoto vuonna 2005, josta hänellä alkoi sairaalakierre eikä hän enää kuntoutunut entiselleen. Yrjö kulki yhdeksän vuoden ajan päivittäin tapaamassa ja hoitamassa vaimoaan, sillä Yrjö koki, ettei hänen rakas puolisonsa saanut tarvittavaa, hyvää hoitoa. Hän kirjasi näkemänsä kaikkien yhdeksän vuo- Suuri ilo elämässä oli, kun Yrjö tutustui rakkaaseen Aino-puolisoonsa ja he avioituivat vuonna 1950. den ajalta tarkoin ylös ja jaksoi taistella vaimonsa paremman hoidon puolesta. Vaimon kokemukset saavat hänet yhä liikuttumaan ja nostattavat suuttumusta – vanhuksista pitäisi pitää parempaa huolta. Rakas Aino-puoliso nukkui pois vuonna 2015. Hänen lukuisat kuvansa koristavat Yrjön kotia. Yrjö on hyvässä kunnossa, mutta osteoporoosi on mennyt niin pahaksi, että hän käyttää kävellessään apuna rollaattoria. Hän on saanut mieluisan ystävän Seurana-yrityksen vuonna 2018 alkaneesta kummivanhustoiminnasta. Sieltä Yrjön Seuralaiseksi on tullut 80-vuotias virkeä eläkeläinen Irja, joka käy säännöllisesti tapaamassa Yrjöä ja viettää hänen kanssaan kiireetöntä aikaa ja kulkee kaverina mm. sairaalassa. Samainen Seurana järjesti Yrjölle joulukuussa yllätyksen, kun muusikko Eino Grön soitti Yrjölle. Keskustelujen päätteeksi Eino Grön myös lauloi Yrjölle. Musiikkiyllätyksiä piisasi vielä lisääkin, kun Seurana oli järjestänyt Yrjön sisäpihalle esiintymään pienen yhtyeen solisteinaan artistit Jippu ja Paleface. Raskaista kokemuksista huolimatta elämän hyvät muistot nostattavat hymyn virkeän sotainvalidin kasvoille. Sillä asenteella on hyvä jatkaa. Runoilija Helvi Juvosen teksteistä Yrjö Korhonen on löytänyt kauniin runon, joka kuvaa hyvin hänen elämäänsä: ”On mentävä vaikeuksista valoon, tummista ja synkistä muistoista kohti kirkkautta. Puskemalla kiven läpi pääsee valoa kohti. On mentävä päin ahdistuksia, niitä ei saa ohittaa. Elämän seinät on mentävä lävitse, niin tuskallista kuin se onkin.” Teksti ja kuvat: Marja Kivilompolo Seuranan kummivanhustoiminnan Irjasta on ollut suuri ilo Yrjön arjessa. Kuva: Seurana

8 Edunvalvonta Puoliso- ja leskikuntoutus vuonna 2021 Sotainvalidin laitoshoito ei estä aviopuolisoa hakemasta tätä erillistä puolisokuntoutusta. Muutoin on kuitenkin vaatimuksena, että aviopuolisot asuvat samassa osoitteessa. Avo-, laitos- tai kotikuntoutusta Puoliso- ja leskikuntoutuksen vaihtoehtoja ovat laitos-, päivä-, ja avokuntoutus. Laitosja päiväkuntoutusta voi saada Valtiokonttorin hyväksymissä laitoksissa. Laitoskuntoutuksen pituus on kaksi viikkoa, päiväkuntoutuksen 15 päivää ja avokuntoutuksen 15 hoitokerran sarja. Avokuntoutuksen kustannukset saavat olla enintään 1 050 euroa. Lääkärin suosituksen perusteella avokuntoutuksen voi saada kotikuntoutuksena. Tällöin Valtiokonttori korvaa kustannuksia enintään 1 575 euroa. Valtiokonttori maksaa kuntoutuksesta aiheutuneet kustannukset suoraan kuntoutuslaitokselle tai palvelun tuottajalle. Puolisokuntoutukseen liittyviä matkakuluja Valtiokonttori ei korvaa. Niistä voi hakea Kansaneläkelaitokselta sairausvakuutuslain nojalla matkakorvausta omavastuun ylittävältä osalta. Kuntoutuksen hakeminen Erillistä puoliso- ja leskikuntoutusta haetaan etukäteen Valtiokonttorilta. Ensi kertaa hakevien tai mikäli edellisestä laitoskuntoutuksesta on kulunut kaksi vuotta tai enemmän tulee liittää hakemukseen lääkärinlausunto, josta ilmenee kuntoutuksen tarve. Lisäksi on suositeltavaa, että lääkärinlausunnossa on kuvaus hakijan yleisestä terveydentilasta ja toimintakyvystä. Avokuntoutukseen tarvitaan lääkärin hoitomääräys. Pelkästään hierontaa tai jalkahoitoa haettaessa ei tarvita hoitomääräystä. Valtiokonttori ei korvaa lääkärinlausunnosta aiheutuvia kuluja. Seppo Savolainen Pixabay Sotainvalidien aviopuolisoiden ja leskien kuntoutuksen pääsyedellytyksiin ei alkanut vuosi tuonut muutoksia. Kuntoutusta voivat hakea seuraavat henkilöt: • vähintään 30 prosentin haitta-asteen sotainvalidien aviopuolisot ja lesket • sotainvalidien lesket, jotka saavat täyttä huoltoeläkettä, vaikka kuolleen työkyvyttömyysastetta ei ole voitu vahvistaa • sotalesket, jotka ovat jatkuvasti saaneet huoltoeläkettä sodassa kaatuneen puolisonsa jälkeen Asuntojen muutostöistä korvauksia sotainvalideille Valtiokonttori korvaa sotainvalideille asunnonmuutostöitä, jotka helpottavat kotona asumista. Lisäksi voidaan korvata peruskorjauksia, jotka mahdollistavat omassa kodissa asumisen niin pitkään kuin invalidin terveys sallii. Sotainvalidin haitta-aste korvauksen saamiseksi on oltava vähintään 10 %. Mitkä työt korvataan? Tavallisimpia muutostöitä ovat kynnysten poistot, ovien leventämiset ja erilaiset luiskat ja tuet sekä turhien porrasaskelmien poistot. Nämä kaikki työt helpottavat liikkumista kodin sisällä ja vähentävät kaatumisen riskiä. Myös wc:n ja kylpyhuoneen muutoksia korvataan paljon. Ne edesauttavat liikkumista rollaattorilla ja pyörätuolilla. Peruskorjauksina voidaan uusia ikkunat, vesikatto tai lämmitysjärjestelmä. Korvausta saa vain vakinaisen asunnon remonttiin, ei vapaa-ajan asunnolle. Samasta työstä ei voi enää hakea kotitalousvähennystä verotuksessa. Kuinka paljon korvataan? Asunnonmuutostöillä ja peruskorjauksilla on yläraja, joka tarkistetaan vuosittain rakennuskustannusindeksin mukaisesti. Vuonna 2021 raja varsinaisille asunnonmuutostöille on 13  620 euroa ja yhdessä peruskorjausten kanssa 25 090 euroa. Korjaustyöt eivät saa ylittää näitä summia kolmen vuoden aikana. Miten korvausta haetaan? Helpoin tapa on ottaa ensin yhteyttä Vanhustyön keskusliiton korjausneuvojaan, joka auttaa kustannusarvion ja hakemuksen teossa. Valtiokonttori käsittelee hakemuksen ja antaa maksusitoumuksen tietylle summalle. Kun työ on valmis, korvaus maksetaan toteutuneiden kustannusten mukaisesti joko kuittien tai korjausneuvojan tekemän valmiustodistuksen perusteella. Valtiokonttori voi myös maksaa laskut suoraan laskuttajalle, jos näin sovitaan. Turvallista ja ympäristöystävällistä Korvattavat korjaustyöt ovat muuttuneet menneinä vuosina. Ennen korvattiin saunan siirtämistä sisätiloihin ja puulämmityksen muutosta öljy- tai sähkölämmitykseksi. Nyt uusitaan sauna- ja pesutiloja turvalliseksi liikkua ja öljylämmityksen muutoksia ympäristöystävällisempään suuntaan. Tarve muutostöihin on selvästi kasvanut sotainvalidien korkean iän takia. Koronakaan ei ole vähentänyt korjaustöitä, ja vuonna 2020 korvauksia maksettiin n. 699  000 euroa. Vuonna 2019 vastaava luku oli n. 570 000 euroa. Tiina Kyttälä palvelupäällikkö

Edunvalvonta 9 Korjausneuvontaa ja avustuksia asuntojen korjauksiin Vanhustyön keskusliitolla on 14 alueellista korjausneuvojaa, jotka avustavat yli 65-vuotiaita asunnossa tarvittavien muutostöiden toteuttamisessa. Korjausneuvojat avustavat remonttitarpeiden kartoittamisessa, suunnittelussa, avustusten hakemisessa ja tarvittaessa myös muutostyöt suorittavan urakoitsijan etsimisessä. Korjausneuvonta on maksutonta, mutta remontin asiakas maksaa itse. Mahdolliset avustukset kattavat osan kustannuksista. Asunnon muutostöihin voi hakea korjausavustuksia Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:lta. Korjausavustusta haetaan suoraan ARAlta (www.ara.fi). Näitä ARAn korjausavustuksia voivat hakea yli 65-vuotiaat oman kotinsa muutostöihin, mutta hakijan on täytettävä asetettavat tuloja omaisuusrajat. Normaalisti korjausavustusta voi saada enintään 50% korjausten kustannuksista, mutta erityisistä syistä avustus voi nousta 70%:iin. Tarkemmista ehdoista kannattaa soittaa Vanhustyön keskusliiton korjausneuvojille. Korjausneuvojat avustavat hakemusten tekemisessä. Sotainvalidit voivat saada Valtiokonttorista vamman ja sairauden edellyttämiä asunnon muutostyökorvauksia, kuten esimerkiksi wc- ja pesutilojen rakentamista varten vesi- ja viemäritöineen. Sotainvalidien ja veteraanien lesket hakevat avustusta ARA:lta, jossa heidän kohdallaan noudatetaan veteraanien korkeampia tulorajoja. Säätiöiden avustuksissa heillä on pienemmät tulorajat. Korjausneuvontaa voi toki kysyä, vaikka ei korjausavustuksia hakisikaan. Jos siis remontoiminen on mielessä, niin kannattaa heti alkuun olla yhteydessä kattavasti korjauksista ja avustuksista tietävään korjausneuvojaan. Ohessa kaikkien korjausneuvojien yhteystiedot palvelualueineen. Korjausneuvonta-asioissa auttaa myös korjausneuvonnan päällikkö Jukka Laakso, puh. 040 5023 807. Jukka Laakso Lue lisää asuntojen korjausneuvonnasta sivuilta 13-17 ! ETELÄ- JA KESKI-POHJANMAA, POHJANMAA ETELÄ-SAVO LAPPI Ismo Kortman Ari Viippola Timo Haakana Brahentie 42 A 12 Teollisuustie 13 Päivölänkatu 38 52300 Ristiina 96320 Rovaniemi 60120 Seinäjoki 0500 651737 050 5903637 HÄME KESKI-SUOMI PIRKANMAA Kari Tahvanainen Jukka Lampi Esa Kirvesniemi Askonkatu 9 C 213 Jouhikkokuja 6 Pyhäojankulma 3 15100 Lahti 44100 Äänekoski 33700 Tampere 0500 494766 0400 162494 0400 649199 POHJOIS-POHJANMAA JA KAINUU LÄNSI-UUSIMAA, VANTAA POHJOIS-SAVO, Kajaani Nina Leino Timo Pakkanen Malmin kauppatie 26 Notkelmatie 6 00700 Helsinki 73500 Juankoski 050 4493395 0400 371586 POHJOIS-KARJALA, Kuhmo, Sotkamo ITÄ- JA KESKI-UUSIMAA, HELSINKI VARSINAIS-SUOMI Raimo Saarelainen Timo Kuosma Hämeenkatu 14 L 7 Jussinluodontie 8 Malmin kauppatie 26 20500 Turku 80780 Kontioniemi 00700 Helsinki 0500 908 660 050 5407035 050 9131452 SATAKUNTA Korjausneuvonnan päällikkö, Pohjoisranta 11 ETELÄ-KARJALA JA KYMENLAAKSO 28100 Pori Pekka Hulkkonen Malmin kauppatie 26 Tiina Toivonen Kivenkatu 2-4 00700 HELSINKI 0400 852727 53600 Lappeenranta 040 5023 807 www.vtkl.fi 0400 260962 Tapio Karhu Verkkokuja 3 B 6 90900 Kiiminki 040 5166738 050 5931277 Jani Malminen Jukka Laakso

10 Ikä ei pidä 100-vuotiasta Matti Suuniittua paikallaan kuntosalille polkemaan kuntopyörää tai nostelemaan painoja, kertoo Suuniittu ja näyttää monia käsi- ja jalkaliikkeitä olohuoneensa tuolilla. Helvi ja Matti Suuniittu tekivät 25 vuoden aikana monenlaisia kasseja – jenkkikasseja, nahkalaukkuja, ostoskasseja, merimiespusseja, urheilulaukkuja… Esko Suuniittu muistaa, että he lapset auttoivat myös joskus vanhempiaan. Innokas liikkuja käy viikoittain uimahallissa. Myös kuntosaliharjoittelu on tuttua puuhaa. –Ei tässä mitään ihmeellistä. Jos polvet olisivat kunnossa, niin ei olisi mitään vaivaa. Kuulo on hiukan heikentynyt, mutta se ei haittaa, kertoo nauraen kiikkalainen Matti Suuniittu, joka täytti sata vuotta helmikuun ensimmäisenä päivänä. Suuniittu on varsinkin eläkkeelle jäämisen jälkeen ollut innokas liikkuja. Hän on pyöräillyt, hiihtänyt ja uinut. –Käyn edelleen joka viikko joko Huittisten tai Nokian uimahallissa. Uin viittäkymmentä metriä. Kovin uintimatkani on aikoinaan ollut kolme ja puoli kilometriä. Uintiani seurannut Korpelan Erkki sanoi, että hiljaa menin lopussa, muistelee Suuniittu hymyssä suin. Uimahallireissut hän tekee poikansa Eskon kanssa. Esko Suuniittu kertoo, että he käyvät Nokian uimahallissa hänen poikansa ja lastenlastensa kanssa. –Neljän polven uimaporukka on varmasti harvinainen näky. Nuorin on 7-vuotias ja vanhin pian 100-vuotias, kertoo Esko Suuniittu. Kuntotestin tekijä ei uskonut Matin ikää Matti Suuniittu on käynyt paljon myös Pehulan kuntosalilla veteraanivuorolla. Hyvil- lä mielin hän muistelee myös Anelma Iso-Tryykärin vetämiä jumppia, joilla hän kävi aktiivisesti 1980-luvulta lähtien. –Anelmalta olen saanut lahjaksi puristusvoimaa kehittävät käsipuristimet. Ne ovat yhä käytössä, sanoo Suuniittu ja näyttää, miten puristimilla tehdään. (Yli 40 vuotta nuorempi toimittajakin kokeili ja kakkoseksi jäi.) Esko Suuniittu kertoo, että yli 90-vuotiaana hänen isänsä teki kuntotestin eräässä miestenpiirissä. Testin tekijä tuli häneltä kysymään Matin oikeaa ikää, kun epäili miehen lasketelleen luikuria, niin hyvän tuloksen hän oli tehnyt. –Kuutenatoista keväänä tein viikon hiihtoreissun Lappiin. Siellä hiihdettiin aina paljon. Yhdellä reissulla hiihdin Marilan Riston kanssa 50 kilometriä joka päivä, muistelee Matti Suuniittu. Kaunialassa aika kuluu hyvin Oman ikäisiään ystäviä Matti Suuniitulla ei enää ole. Sotaveteraaneja paikkakunnalla on hänen lisäkseen kaksi – Toivo Suuperko ja Erkki Tamminen. –Suuperkoa olen tavannut Kaunialan sairaalassa, missä olen käynyt kuntoutuksessa. Kaunialassa on mukava käydä. Aika kuluu hyvin, kun siellä on pieni uima-allas ja sauna. Liikuntaa saa niin paljon kuin vain viitsii tehdä. Siellä pääsen itsenäisesti menemään Lapsena murensi purutupakkaa naapurin miehelle Matti Suuniittu kasvoi 11-lapsisessa perheessä Kiikan Vakkalan kylässä, aivan Nevon kylän rajalla. Hän on joukosta neljänneksi vanhin. Elossa ovat hänen lisäkseen kaksi nuorinta sisarusta. Suuniitun muisti on terävä. Hän luettelee kuin vettä vain esimerkiksi sisarustensa syntymäpäivät. Hyvässä muistissa ovat kotikylän ihmiset ja talot lapsuusvuosilta. –Muistan, kun Kylväjällä ajoin Kaija-tädin polkupyörällä rinkiä talon sisällä. Naapurissa asui yksinään Konttuurin Vihtori, joka teetti meillä lapsilla kaikenlaisia pikkutöitä. Vihtori oli nuuka mies ja käytti esimerkiksi purutupakan loppuun asti. Ensin pureskeli sitä mällinä ja sitten kuivatti sen muurinotsalla. Muistan murentaneeni tupakkaa, että Vihtori pystyi polttamaan sitä vielä piipussa. Mitään ei saanut mennä hukkaan, muistelee Suuniittu nauraen. Suuniitun maatilan pitoa lapsista jatkoi pojista vanhin, Tuomo. –Töihin käytiin heti nuorena. 18-vuotiaana olin kesän 1939 tekemässä tiiliskiviä Koppalaisen Sarvassa. Se oli lapiohommaa. Yhdestä muotista tuli kolme tiiliskiveä kerrallaan. Tiiliskivet kuivattiin ja sitten poltettiin. Kiikan keskustassa oleva Tuinan navetta on muun muassa näistä tiilistä tehty. Suuniittu lähti mukaan laukuntekobuumiin 60-luvulla 20-vuotiaana Matti Suuniitun tie vei sotarintamalle, mistä hän palasi vuoden 1944 lopulla. –Vaimoni Helvin tapasin ensimmäisen kerran sairaslomalla 1943. Hän oli töissä pienellä kioskilla Kiikan keskustassa. Myöhemmin tapasimme kauppareissulla uudestaan ja siitä se rakkaus syttyi. Menimme naimisiin 1947 ja oman talon rakensimme 1952. Lapsia saimme kolme; Sirkan ja Eskon veli Pertti on kuollut. Sodan jälkeen Matti Suuniittu oli töissä muun muassa Kiikan tiilitehtaan ja Vammalan kumitehtaan rakennuksilla. –Rakennustyömailla tein kaikki panostukset. Panostajana olin myös Kokemäenjoen kallion louhinnassa Kiikan koskella. Vuonna 1960, kun olin 39-vuotias, kysyin kumi-

11 3 vuotta, 7 kuukautta ja 21 päivää Matti Suuniittu sotainvalidien lämpimän shaalin alla. Matti on osallistunut poikansa Eskon kanssa Satakunnan piirin järjestämiin tapahtumiin, muun muassa matkoille, laivaristeilylle ja rosvopaistiruokailuihin. tehtaalta töitä, mutta henkilöstöjohtaja sanoi minun olevan liian vanha. Esko Suuniittu kertoo, että niihin aikoihin Kiikassa ja Keikyässä alkoi kova laukuntekobuumi, ja siihen kelkkaan hänen vanhempansakin hyppäsivät. –Laukkuja teimme Helvin kanssa 25 vuoden ajan kotona yläkerrassa aina eläkkeelle pääsyyn asti. Teimme kaikenlaisia kasseja: jenkkikasseja, nahkalaukkuja, ostoskasseja, merimiespusseja, urheilulaukkuja… Vaimoni Helvi oli todella taitava käsitöissä. Hän oli ompelijana ennen laukkuaikaa, sanoo Matti Suuniittu. –Laukunteko oli rankkaa työtä. Muistan, kuinka vanhemmat tekivät todella pitkiä työpäiviä. Ja kyllä meille lapsillekin aina joskus tekemistä löytyi, kertoo Esko Suuniittu hymyssä suin. Helvi Suuniittu nukkui pois kotonaan vuonna 2015. Matti Suuniittu asuu yhä kotonaan. –Veteraaniruoka tulee joka päivä ja kotihoito käy viisi kertaa viikossa. Kotihoidon käynnit viikonloppuisin lopetettiin, kun en ollut ikinä kotona, kertoo vauhdikas mies. Esko Suuniittu kertoo isänsä vierailevan usein lastensa luona. –Omahoitajastani Katjasta pidän paljon. Hänen kanssaan voi puhua mitä vaan. Teksti ja kuvat: Sari Mäkelä/Lauttakylä-lehti Matti Suuniittu astui palvelukseen 20-vuotiaana 2. huhtikuuta 1941. –Menin Vironlahdelle Puntin mottiin. Olimme metsässä parakeissa 27. kesäkuuta asti. Meitä oli seitsemän Kiikan poikaa samassa parakissa. Sitten minut heitettiin eri parakkiin, eikä sen jälkeen vanhoja tuttuja sotareissulla ollutkaan. Uusia kavereita kyllä sain. Suuniittu oli sotataipaleellaan muun muassa hevosten kengittäjänä sekä kivääri- ja tykkimiehenä. Sotavuotensa Suuniittu muistaa tarkasti päivämääriä myöten. –22. marraskuuta 1941 Itä-Karjalassa oli ankaria taisteluita. Yksikin pataljoona oli ahtaalla, ja saimme tehtäväksi kiertää metsiä pitkin linjan taakse. Jouduimme kranaatinheitintukikohtaan ja kranaattia tuli meitä kohti. Minäkin lensin selälleni niiden voimasta, mutta en loukkaantunut. Yksi meistä kuoli ja yhdeksän haavoittui, mutta kyllä me sen tukikohdan valtasimme. Palatessamme viisi meistä jäi vielä metsään. Toimme tullessamme 15 haavoittunutta pois. Tämän jälkeen Suuniittu sai komennuksen lähteä muonahevosen mukana kuormasto- ja rehumestarikouluun Ypäjälle, missä hän kävi myös kengityskoulun. –Kavereita kävi sääliksi, kun joutuivat jäämään linjoille -25 asteen pakkasiin huonoilla varusteilla. Ypäjän ratsukoulun hevoshoitolalta hä- nelle on jäänyt mieleen erikoinen tapaus, kun rintamalta tuotiin autonlavalla sairas hevonen. –Se kannettiin sairastalliin. Sillä oli kurkussa valtavasti mätää, joka saatiin leikkaamalla pois. Kyllä se siitä toipui. Kiikan poika meni ulalle karjalaistalossa Ypäjältä Suuniitun matka jatkui myöhemmin ruotsalaisen komppanian kanssa Äänislinnaan (nykyisin Petroskoi) Äänisjärven länsirannalle. –1942 menin Äänisjärven alaosassa karjalaistaloon, missä sängyssä maannut nainen sanoi minulle, että pas se juska kii. Menin ihan ulalle, mutta sauhupelliä se tarkoitti. Keväällä 1943 Suuniitulle sattui Ruoppaojan kylässä hevostapaturma, jossa hän lensi kärryiltä hirsikasaan. Polvi aukesi ja käsi murtui. Sodan loppupuolella Suuniittu oli Ahvenanmaalla Kökarissa, mistä hän siirtyi kesäkuussa 1944 Suursaareen, missä oli syyskuussa saksalaisten kanssa yhteenotto. –Palasin sodasta kotiin 22. marraskuuta 1944. Takana oli kolme vuotta, seitsemän kuukautta ja 21 päivää. Olihan se helpotus päästä rintamalta pois, mutta jo kolmen viikon päästä siitä isä kuoli sydänkohtaukseen, muistelee Matti Suuniittu. Suuniitun sotilaspassiin on erikoiskoulutukseksi kirjattu kengitysseppä.

12 Evert Evert Stolpe on 50 %:n sotainvalidi ja hän asuu Anni-vaimonsa kanssa rivitaloasunnossa Närpiön Pirttikylässä. Anni täytti viime kesänä 100 vuotta ja Evertin 100-vuotissyntymäpäivä oli tänä vuonna 27.1. Maaliskuussa nämä 100-vuotiaat viettävät 80-vuotishääpäiväänsä! Evert on kotoisin Pirttikylästä ja hänellä on kahdeksan sisarusta, joista Evert on vanhin. Viisi sisarusta on vielä elossa. Anni on syntynyt Jurvassa, jossa pariskunta tapasi lavatansseissa. Heidät vihittiin maaliskuussa vuonna 1941. Siihen aikaan alle 21-vuotiailta tarvittiin vanhempien lupa avioliittoon. Sota katkaisee arjen Viikko häiden jälkeen Evert joutui sotapalvelukseen. Sota-aikana yhteydenpito oli hiukan vaikeaa. Kirjeenvaihto oli vilkasta, mutta molemmat kirjoittivat omalla kielellään: Evert puhui vain ruotsia ja Anni oli suomenkielinen. Vähitellen Anni kyllä oppi ymmärtämään ruotsia. Sillä aikaa, kun Evert oli sodassa, työskenteli Anni maatilalla Närvijoella. Vihkimisvuoden syksyllä Evert vahingoittui sodassa ja joutui Vaasan sotasairaalaan. Siinä vaiheessa puolisot eivät olleet tavanneet toisiaan puoleen vuoteen. Kun Evert palasi sodasta, he asettuivat asumaan Pirttikylään. He rakensivat oman talon ja hankkivat maatilan. Sotavammasta huolimatta Evert on ollut koko työelämänsä rakennustöissä, ja pariskunta on yhdessä hoitanut maatilaansa. Anni on työskennellyt ❤ Anni 80 vuotta myös kasvihuoneella. 1950-luvulla pariskunta työskenteli kolme talvea Ruotsissa. Virtaa kotitöihin riittää Vuonna 1984 Anni ja Evert Stolpe muuttivat rivitaloasuntoon Pirttikylään, jossa he edelleen asuvat kahdestaan ja hoitavat itse kotityöt. Viime syksynä 100-vuotias Anni päätti, että nyt voisi alkaa tilata itselleen arkipäivisin lounaan. Useat olivatkin jo kehottaneet Annia nauttimaan elämästään ja ottamaan vähän rennommin. Evert oli saanut lounaan jo pidemmän aikaa Valtiokonttorin järjestämänä. Molemmat kehuvatkin saavansa hyvää ruokaa ja annokset ovat isoja. He saavat säännöllisesti siivousapua, mutta keväällä korona piti siivoojatkin poissa, joten pariskunta hoiti itse juhannus- ja joulusiivoukset. Hommassa kesti, mutta siivottua tuli. Tänä talvena on tullut paljon lunta. Aamuvirkku Evert aloittaa lumityöt jo kello 6 ja hoitaa yön aikana sataneen lumen pois pihalta. Evertillä on Valtiokonttorin järjestämä kuljetuspalvelu ja kerran viikossa hän lähtee taksilla ostoksille. Muistilappua hän ei tarvitse — hän kyllä muistaa, mitä pitää ostaa. Evert pärjää myös pärjää ruoanlaitossa ja keittää heille riisipuuron joka lauantai. Kunto pysyy yllä Kotisairaanhoitaja käy heidän luonaan joka toinen viikko jakamassa lääkkeitä ja ottaa tarvittavia verikokeita. Kunta on myös tarjonnut heille kotipalvelua, mutta tähän asti he ovat sanoneet ”kiitos ei”. Anni ja Evert käyttävät molemmat apunaan kävelykeppiä. He ovat saaneet lainaksi myös rollaattorin, mutta toistaiseksi se on vielä käyttämättömänä makuuhuoneessa. Evertin jalat ovat vielä hyvässä kunnossa, mutta Annin polvissa on kulumia. Stolpet ovat käyneet kuntoutuksessa Selkämeren sairaskodissa yli 20 vuoden ajan. Anni kutsuukin sairaskotia toiseksi kodikseen. Talon hoitajia ja henkilökuntaa he muistelevat lämmöllä ja kaipauksella. He ovat hyvin kiitollisia kaikista Valtiokonttorin kautta tulevista eduista. Evert kertoo, että niin kauan on hyvä olla, kun he pärjäävät kahdestaan omassa kodissaan. Terveydellä on iso merkitys ja tärkeintä on se, että järki juoksee päässä, Anni lisää. Vaikka asioista on välillä oltu eriä mieltä, eivät he ole riidelleet paljon. Anni sanoo Evertin olevan vähäpuheinen ja kiltti mies, jonka kanssa on helppoa elää. Suuri suru elämässä on ollut se, ettei heillä ole omia lapsia. Elämä on silti ollut hyvää: heillä on ollut paljon hyviä ystäviä, välillä he ovat matkustelleet ja osallistuneet lukuisiin juhliin. Lämpimät onnittelut Annille ja Evertille heidän 100-svuotisyntymäpäiviensä sekä 80-vuotishääpäivän johdosta. – Kaikkea hyvää jatkossakin! Sari-Milla Ingves Mona Strandberg Monika Julin ❤ Komean 100 vuoden iän saavuttaneet Anni ja Evert Stolpe ovat kokeneet paljon yhteisen 80 vuoden taipaleensa aikana. Lämpimät onnittelut 80-vuotishääpäivän johdosta! Kuvat: Sari-Milla Ingves

Teema: Asuntojen korjausneuvonta 13 Rovaniemeläinen sotainvalidi rakennutti asuntonsa yhteyteen pesutilat 1990-luvun puolivälissä. Samalla kohentui rakennuksen ilme. Kuvat: Teuvo Junes Korjausneuvonta mahdollisti kotona asumisen Sotainvalidien korjausneuvonta sai alkunsa minnan puolesta puhuivat myös positiiviset Pohjois-Karjalan sotainvalidipiiristä, jossa kokemukset Pohjois-Karjalan piiristä. oli 1980-luvun lopulla kartoitettu sotainvaSyksyllä 1990 Veljesliitto anoikin RAY:llidien asuinoloja. Siitä kävi ilmi, että 44 %:a tä avustusta peruskorjausneuvojan palkpiirin sotainvalideista toivoi asuntoonsa jonkaamiseksi kaikkiin sotainvalidipiireihin kinlaista korjausta. Haja-asutusalueella kolPohjois-Karjalaa lukuun ottamatta. Korjamella neljästä sotainvalidista puuttui jokin usneuvojien tehtävä oli avustaa sotainvaliasumisen perusmudeja asunnon kavuus: vesijohto, vie- Kaikilla sotainvalideilla ei ollut asunnos- korjaukseen märi, lämmin vesi, saan juoksevaa vettä tai sitten heiltä puuttui ja muutostöisisä-WC, keskusläm- lämmin vesi. hin liittyvissä mitys, kylpyhuone tai kysymyksissauna samassa rakensä laatimalla nuksessa. Pohjois-Karjalan sotainvalidipiirakennus- ja rahoitussuunnitelmia sekä opasri palkkasikin alueelleen korjausneuvojan, tamalla hakemusten tekemisessä. joka auttoi suunnittelemaan ja toteuttamaan RAY myönsi avustuksen ja Veljesliitto asunnossa tarvittavia korjauksia sekä tarvitalkoi hallinoida korjausneuvontaa, jonka tavien hakemusten laatimisessa. organisoinnista ja alueellisesta tiedotuksesSotilasvammalain mukaan valtio korvata vastasivat sotainvalidipiirit. Ensimmäinen si asunnon muutostyöt vähintään 30 %:n sotainvalidipiirissä toimiva korjausneuvoja sotainvalideille. Pohjois-Karjalan tutkimukaloitti työnsä Pohjois-Pohjanmaalla 1.4.1991. sessa havaittiin, että tukien hakeminen oli Tekemistä todella riitti ja tarve oli aitoa: ongelma, sillä kunnallisten korjausneuvojien Veljesliiton kartoituksessa selvisi, että tyypilpalveluiden käyttäminen edellytti sotainvalilisimpiä korjaustarpeita esiintyi wc:n ja pesudeilta huomattavaa omaa aktiivisuutta. Niintilojen osalta. Kaikilla sotainvalideilla ei ollut pä piiri palkkasi Raha-automaattiyhdistykasunnossaan juoksevaa vettä tai sitten heiltä sen tuella vuonna 1989 oman korjausneupuuttui lämmin vesi. Maaseudulla pesutilat vojan, jonka palveluja tarjottiin aktiivisesti olivat usein erillisessä pihasaunassa ja toisipuutteellisissa oloissa asuville sotainvalideilnaan sauna sijaitsi omakotitalon kellarissa, le. Kolmivuotisen työn tuloksena peruskorjonne vei jyrkät portaat. jattiin 218 sotainvalidiasuntoa, ja korjaustöiKolmevuotiseksi suunniteltu projekhin käytettiin yhteensä 22 miljoonaa markti kasvoi ja tarve osoittautui odotettua suukaa. remmaksi. Vuoden 1994 loppuun mennessä Pohjois-Karjalan projekti oli vielä käynnisoli toteutettu korjaustyöt 3 655 sotainvalidisä, kun STM vuonna 1990 asetti vanhuudenkohteessa ympäri maata. Myös muut sotiemhuoltotyöryhmän selvittämään, oliko sotainme veteraanit tarvitsivat korjausneuvontaa. valideilla lisätarvetta laitoshuollolle, ja toiYhteistyöstä neuvoteltiin muiden veteraanisaalta, kuinka muita asumis- ja avohuollon järjestöjen kanssa ja kesällä 1994 Veljesliiton palveluita voisi kehittää. Työryhmä suosittehallinoima korjausneuvonta koski kaikkia li sotainvalidien kotona asumisen tukemista tunnuksen omaavia veteraaneja. niin, että kotiin tehtiin tarvittavia muutosEtenkin syrjäseuduilla korjaustoiminnalla töitä, jotta asuminen ja liikkuminen olisivat oli merkittävä työllistävä vaikutus 1990-luvun ikääntyvälle sotainvalidille helpompaa. Toilamavuosina. Korjaustöiden ajoittuminen suurelta osin juuri 1990-luvun lamavuosiin merkitsi myös edullisempia rakennuskustannuksia. 1990-luvun lopulla esille nousi mahdollisuus käyttää korjausneuvojien ammattitaitoa myös muun kasvavan vanhusväestön tarpeisiin. Korjausneuvonnan hallinnointi siirtyikin Vanhustyön Keskuliitolle 1.5.2001 alkaen. Vanhustyön keskusliiton alaisuudessa valmistui vuosina 2001–2013 kaikkiaan 8 083 sotainvalidikohteen korjausta. Marja Kivilompolo Lähde: Tuomas Hoppu. Sotainvalidit edellä käyden – vammoista huolimatta. 2015 Korjaustyöt Veljesliiton alaisuudessa 1991–2001 • Veljesliiton palkkaamien korjausneuvojien myötävaikutuksella valmistui vuosina 1991–2001 yhteensä 10 200 sotainvalidi- ja 4 735 veteraanikohteiden korjausta. • Korjausneuvojien myötävaikutuksella asuntonsa korjaustöitä teetti vuosina 1991–2001 lähes joka kolmas sotainvalidi. • Valmistuneiden korjaustöiden yhteisarvo koko maassa oli 537 miljoonaa markkaa, josta sotainvalidien osuus oli 353 miljoonaa markkaa ja veteraanien runsaat 183 miljoonaa markkaa. Lue lisää seuraavilta sivuilta!

14 Teema: Asuntojen korjausneuvonta Apuvälineet tuovat helpotusta kotona asumiseen  Lemiläinen Unto Hakuli, 98, muistelee haavoittumisen hetkeään. Oli kesäkuun 28. päivä 1944 Lyykylässä, Karjalan kannaksella. Elettiin jatkosodan loppuvaiheita ja Hakuli taisteli Aaverykmentissä, eli jalkaväkirykmentin 5:ssä konekiväärikompaniassa. Hakuli oli vartiossa. Koska juoksuhautoja ei juuri ollut, hän oli puusta rakennetussa sirpalesuojassa. Venäläiset kuitenkin näkivät hänet ja avasivat kranaattitulen. – Se oli iso rytinä, kranaatinsirpaleita lenteli.  Yksi kranaatti osui aivan lähelle. Hakulista tuntui, kun joku olisi iskenyt halolla vasempaan polveen.  Kranaattisateen laannuttua mies katsoi polveaan. Siihen oli tullut pieniä haavoja. – Ajattelin, että eihän tässä kuinkaan käynyt. Seuraavana aamuna polvi oli kuitenkin turvonnut ja kipeä. Hakuli lähti hevoskyydillä joukkosidontapaikalle. – Nilkutin kepin kanssa lääkärin pakeille. Mies totesi, että sieltä tulee taas yksi pinnari. Minä siihen, että jos nyt kuitenkin katsottaisi tuo polvi. Lääkäri joutui perumaan puheensa. Hakuli kuskattiin ensin Rauhan sotasairaalaan ja sieltä proomulla Mikkelin sotasairaalaan. Toivuttuaan mies ehti vielä sotatantereelle, ennen kuin aselepo julistettiin syyskuussa 1944. Tukikahvoja ja madallettuja kynnyksiä Sodan loppumisesta on nyt 76 vuotta.  Hakuli esittelee kirkonkylän ytimessä sijaitsevaa, valoisaa kaksiotaan. Sotainvalidi kävelee vaivattoman näköisesti, selkä suorana ja ilman tukivälineitä. Mikäpä on miehen kävellessä. Hakulille tehtiin polvileikkaus 2004, jolloin molempiin polviin vaihdettiin tekonivelet. Samalla poistettiin sodassa saadut sirpaleet. Kipu hävisi leikkauksen myötä.  Sirpaleet ehtivät vaivata Hakulia kuitenkin vuosikymmenien ajan.  – Sirpaleet olivat jossain saumakohdassa. Polvi kipeytyi aika ajoin. Joskus saattoi mennä viikko sitä parannellessa. Lopulta, 1960-luvun puolivälissä Hakulille myönnettiin polvivammansa vuoksi alle kymmenen prosentin invaliditeetti. Vuosien kuluessa se on noussut 50 prosenttiin. Vaikka kävely sujuu, ikä on kuitenkin tuonut haasteita arkeen. Hakulin kotiin on asennettu vuosien mittaan erilaisia apuvälineitä, jotka tuovat varmuutta siellä liikkumiseen. Tukikahvoja ovien pieliin ja kylpyhuoneeseen, saunaan kiukaan suojakaide ja 2-askelmainen nousujakkara.Myös kynnyksiä on madallettu.  – Niistä on ollut hyvä apu. Ne ovat helpottaneet elämää, kiittelee Hakuli. Lisäksi makuuhuoneen ja kylpyhuoneen väliin puhkaistiin oviaukko. Sen ansiosta yöllinen vessamatka lyheni merkittävästi. Apua aina tarvittaessa  Mies apuvälineiden takana on Vanhustyön Keskusliiton korjausneuvoja Pekka Hulkkonen. Hulkkonen kartoittaa, mitä apua kukakin sotainvalidi, veteraani tai ikäihminen kulloinkin tarvitsee kotona asumistaan helpottamaan.  Hulkkonen arvioi tarvittavat korjaus- ja muutostarpeet, avustaa suunnittelussa sekä Korjausurakoitsija Kimmo Olkkonen ja Vanhustyön keskusliiton korjausneuvoja Pekka Hulkkonen asentavat tukikahvoja turvaamaan Hakulin parvekkeelle menoa. Hakulin pyynnöstä miehet eivät käyttäneet maskeja, sillä hänen kuulolaitteensa ei suodattanut maskin takaa tulevaa puhetta.

Teema: Asuntojen korjausneuvonta 15 auttaa urakoitsijan etsimisessä. Sen lisäksi hän auttaa tekemään ja hakemaan korjausavustuksia. Hulkkonen osoittaa makuuhuoneen ja kylpyhuoneen välistä oviaukkoa ja kertoo, että se tehtiin jo ennen Hakulin asuntoon muuttoa. – Unto soitti ja kutsui minut tänne. Minä tein Valtiokonttorille asiasta avustuspyynnön. Oviaukko saatiin tehtyä aika edullisesti, muistelee Hulkkonen. Hakuli on tyytyväinen kotiinsa tehdyistä muutoksista ja kiittelee, että yhteistyö Hulkkosen kanssa on sujunut mutkattomasti. –Asiat ovat menneet tosi hyvin. Pekka aina neuvoo, mitä olisi milloinkin hyvä asentaa ja minne. Parvekkeelle meno helpottuu  Ovikello soi. Paikalle saapuu korjausurakoitsija Kimmo Olkkonen, joka tuo tullessaan asuntoon asennettavia, uusia apuvälineitä ja asentamiseen tarvittavat työkalut.  Olkkonen ja Hulkkonen käyvät ahertamaan ja Hakuli seuraa sivusta.   Tällä kertaa asennetaan parvekeoven karmeihin tukikahvat sekä oven sisä- että ulkopuolelle. Sen lisäksi laitetaan kynnysluiskat parvekeoven molemmin puolin. Hakuli tekee koekävelyn olohuoneesta parvekkeelle ja toteaa kynnysluiskat passeliksi.  Yleisimmät ikäihmisten asuntoihin tehdyt korjaukset ovat Hulkkosen mukaan oviaukkojen laajennukset, kynnysten poistot, tukikahvojen asennukset ja ulkoluiskat.  – Jos suihku sijaitsee alakerrassa ja asiakkaalle tulee tasapainovaikeuksien myötä rollaattori, silloin asennusvuoroon tulee tuolihissi, kertoo Hulkkonen.  Hulkkonen muistuttaa, että ikäihmisille avun ja avustuksen saaminen asuntojen korjaustöihin on iso asia.  – Tämä on heille hirvittävän tärkeä asia henkisesti. He ovat helpottuneita siitä, että voivat asua korjausten jälkeen edelleen omassa kodissaan.  menevät läpi, kertoo Hulkkonen. Hulkkonen muistuttaakin, että ennakointi on tärkeää ja apua kannattaa pyytää ajoissa. – Hyvä olisi, jos jälkikasvu tarkkailisi tilannetta. Niin säästyisi sekä sairaalakuluilta, että isommilta korjauskuluilta. Sankarin ristejä tekemässä  Hakuli istahtaa välillä keittiön puolelle. Sillä aikaa Hulkkonen ja Olkkonen pakertavat kahvojen kimpussa. Mies esittelee ystävänsä, niin ikään sotainvalidin, tekemää pokasahan miniatyyriä. Kertoo, että syntyy sellainen vielä omissa käsissäkin.   Hakuli on tehnyt elämäntyönsä puuseppänä. Metsätöitä on tullut savotoitua siinä sivussa. Sekä välirauhan aikana, että jatkosodan jälkeen hän teki sankarina kaatuneille sotilaille puuristejä. – Mietin silloin, että mitä tämä oikein on, tämä kuolema.  Jo välirauhan aikana Hakuli sai töitä Lappeenrannan puuseppien tehtaalta. Vuonna 1960 mies perusti oman puuseppäliikkeen kotiinsa, Lemin Hakulinkylään. – Ovia, ikkunoita ja kalusteita. Asiakkaita riitti.  Kotina oli Hakulin 1957 rakentama mökki, joka sijaitsee miehen syntymäkodin pihamaalla. Siellä Hakuli asui vaimonsa Sannan kanssa aina vuoteen 2014 saakka, jolloin tuli muutto nykyiseen kerrostaloon. Vaimo kuoli 3,5 vuotta sitten.   Myös vanhassa kotitalossa ehdittiin tehdä runsain mitoin muutostöitä. –  Saunan rappuset, tukikaiteet, vesijohdot, vesipumppu, luettelee Hakuli. Vanhan talon vedessä oli liikaa kuparia, siksi vesijohdot uusittiin ja vaihdettiin komposiittiputkiksi. Nyt vanha koti toimii Hakulin kesäpaikkana. Sotainvalidien kanssa retkillä  Hakuli on ollut aktiivinen toimija paikallisessa sotainvalidijärjestössä. Hän oli hetken aikaa myös sen puheenjohtajana. Hakuli muistelee, että aikoinaan pelkästään Lemillä oli 24 sotainvalidia, joiden kanssa tehtiin kesäisin erilaisia retkiä ja talvisin pidettiin pilkkikilpailuja. – Useamman retken olen Venäjän puolelle tehnyt. Käytiin vanhoilla taistelupaikoilla. Karjalan kannaksella, Laatokan yläpuolella, Syvärillä, Viipurissa. Kerran käytiin jopa Pietarissa saakka.  Ajatus siitä, että tapaisi venäläisiä sotaveteraaneja, saa Hakulin mietteliääksi. – Ei ole ollut tapaamisia Venäjän veteraanien kanssa. Se olisi ollut kyllä mielenkiintoinen… Eihän niistä hyvää kokemusta jäänyt.   Hakulin ajatukset menevät uudestaan sota-aikaaan ja sodan kahta puolin tehtyjä talkootöitä. Mietintä päättyy ajatukseen sodan lopputuloksesta. – Miul on niin hyvä mieli, kun on saanut puolustaa isänmaata omalta osaltani. Kun on niin kaunis, itsenäinen isänmaa.  Nyt käydään taistelua koronan kanssa. Se on supistanut myös aktiivisen Hakulin elämänpiiriä. Kauppakäynnitkin on pitänyt jättää väliin. Kaupassa käy nyt hänen Lemillä asuva tyttärensä.  – Pientä kävelylenkkiä olen kuitenkin tehnyt joka päivä. Lisäksi Hakuli käy viikoittain hierojalla ja jumpassa.  Joskus mies hyppää auton rattiin. Hakulilla kun on korkeasta iästään huolimatta yhä ajokortti.  –  Käyn välillä ajelemassa tuttuja reittejä muuten vaan, jotta ajotaito ei pääse unohtumaan, naurahtaa Hakuli. Ennakointi on tärkeää   Kaikille avun pyytäminen ei kuitenkaan ole helppoa. Moni yliarvioi oman kuntonsa ja kykynsä liikkua. Tai sitten kyseessä on oma kunniantunto. – Välillä on sellaista mielialaa, että ”kun minä olen tämän talon rakentanut, niin yhtään ovea ei tästä kyllä poisteta”, hymähtää Hulkkonen. Joskus taas haasteena on, että apua halutaan nopeasti ja silloin soitellaan jo korjausneuvojan perään. On kuitenkin tilanteita, jolloin apua todella tarvitaan pikaisesti. Silloin myös sen antamista pyritään nopeuttamaan. – Jos joku on esimerkiksi kaatunut ja joutunut sairaalaan, silloin tehdään korjaukset ensin ja vasta sen jälkeen laitetaan hakemukset Valtiokonttoriin ja toivotaan, että ne Kylpy- ja makuuhuone yhdistettin ovella, mikä on helpottanut Unto Hakulin arkea.

16 Hiihtoa ja mäkihyppyä Kivenheiton päässä Unto Hakulin kotoa asuu toinen Unto, sukuaan Nikunen. Niin ikään veteraani ja sodassa haavoittunut. Ikää Nikusella on jo 101 vuotta. Satavuotispäiviä sotainvalidi vietti reilu vuosi sitten tasavallan presidentin linnanjuhlissa, sillä Nikunen on syntynyt kuudes joulukuuta.  Ovea avaamaan tulee kuitenkin hänen puolisonsa Anja Taipale. Nikusella on ollut muistisairaus nyt muutaman vuoden. Vaikka miehen fyysinen kunto on hyvä, ikä on vaikuttanut liikkumisen epävarmuuteen.  Hyvä kunto on nuoruuden peruja. Silloin Nikunen harrasti hiihtoa ja mäkihyppyä.  – Unto saattoi hiihtää 20 kilometriä Lap- peenrantaan kaupoille ja saman takaisin, kertoo Taipale.  Nikunen palveli kersanttina jalkaväkirykmentti 3:n konekiväärikomppaniassa Karjalan kannaksella. Hän sai jatkosodassa meluvamman ja oikeaan käteensä kranaatinsirpaleita. Haavoittumistensa jälkeen hän osallistui kuitenkin vielä jatkosodan loppuvaiheen torjuntataisteluihin. Käsivammansa vuoksi Nikunen on 15 prosenttinen sotainvalidi.   Sodan jälkeen Nikunen haaveili poliisin urasta. Se kuitenkin jäi, koska kotitila tarvitsi kipeästi tekijää. Myöhemmin hän kuitenkin piti päänsä ja lähti isänsä kielloista huolimatta Kotkaan käsityökouluun. Valmistuttuaan hän työskenteli Lemin alueen kouluissa kiertävänä käsityöopettajana.  Öiselle hiippaajalle yövaloja  Hulkkonen ja Olkkonen astuvat tupaan ja käyvät mittailemaan uusia kohteita mukana tuoduille apuvälineille. Niitä on siunaantunut melkoinen määrä jo aiemminkin. Tukikahvoja, pystypylväs sängyn vieressä sekä vaatekaapin edessä, saunassa  2-askelmainen nousujakkara ja kiukaan edessä suojakaide sekä ulko-oven eteen asennettu luiska. – Kyllä kaikki vanhat ihmiset tarvitsevat niitä. Kun olemme veteraanikuntoutuksessa, siellä puhutaan useasti, mitä apuvälineitä kenelläkin on, kertoo Taipale.  Nikunen nukkuu muistisairautensa myötä yöt hieman huonosti. Silloin hän hiippailee usein keittiöön syömään. Sen vuoksi keittiön lattiatasolle on asennettu liiketunnistimella varustetut valot. Ne valaisevat lattian niin, ettei mies vahingossa kompastu.  – Lisäksi seinien kulmiin on laitettu törmäyskulmia, jotta rollaattorilla ei tule törmäyksiä, kertoo Taipale.  Apuvälineistä on ollut suuri ilo.  – Kyllä ne ovat iso apu. Unto liikkuu paljon itsekseen, mutta hänen tasapainonsa huonontuu koko ajan. Kävellessään hän joutuu monesti ottamaan seinänkulmista kiinni, kertoo Taipale.   Haasteena mystinen paperisota   Nikunen torkkuu istuallaan olohuoneen sohvalla. Välillä Taipale yrittää herätellä miestä. Yökukkuminen kostautuu unisina päivinä.  Yksi suuri haaste ikäihmisten korjaustöiden suhteen on paperisota: avustuksen anomiseen tarvittavien papereiden kasaaminen. –  Ara-korvausavustuksiin tarvitaan liitteitä tuloista, verotuksesta, omaisuudesta. Jos ei ole omaisia keräämässä näitä papereita, se saattaa olla ongelma. Ikäihminen ei välttämättä ymmärrä, mikä on veroehdotus, Hulkkonen toteaa.  Taipale kuitenkin kiittelee, että apua on ollut helppoa ja yksinkertaista saada. – Tähän saakka sotainvalidisihteerit ovat tehneet kerran vuodessa kotikäyntejä. He ovat katsoneet, mitä uutta kenties tarvitaan. Samalla he pitävät hyvin ajan tasalla siitä, mitä on saatavilla.   Olkkonen siirtyy asentamaan kynnysluiskaa parvekkeen oven eteen. Kun luiska on paikoillaan, mies teippaa sen päälle vielä harmaan liukuestematon. Sen jälkeen on vuorossa kuuden uuden turvakahvan kiinnittäminen.  Anja Taipale katselee, kun korjausurakoitsija Kimmo Olkkonen teippaa liukuestemattoa parvekeoven eteen asennetun kynnysluiskan päälle.

Teema: Asuntojen korjausneuvonta 17 Muistisairaus vei runouden Nikunen on niin ikään syntyjään lemiläinen, kasvanut Lemin Ruomin kylässä. Mentyään naimisiin, hän rakensi kotitalonsa viereen oman kodin. Vaimon kuoltua hän asui siellä kymmenen vuotta yksin, ennen kuin tapasi Anjan.   Lemin kirkonkylälle Nikunen ja Taipale muuttivat vasta neljä vuotta sitten. Niinpä myös Ruomin kotiin ehdittiin tehdä muutostöitä. Tehtiin uusi peltikatto, saunan lauteet ja wc:n korjauksia. Sen lisäksi taloon asennettiin vedensuodatusjärjestelmä puhdistamaan liian rautapitoista vettä.    Paitsi aktiivinen liikkuja, Nikunen on ollut myös ahkera kirjallisuuden harrastaja. Yksinolon vuosina hän kirjoitti omaelämäkirjan ”Yhdeksäntoista syntynyt”. Kirja kertoo sodasta ja sen nimi viittaa miehen syntymävuoteen. Teos julkaistiin Nikusen 80-vuotispäivänä. Nikunen on harrastanut myös runojen kirjoittamista ja lausumista.     Nyt muistisairauden myötä ja koronan vuoksi aktiviteetit ovat kuitenkin vähissä.  –  Unto kaipaa tekemistä ja lähtemistä. Hän kysyy aina, että mihin mennään tänään? Mutta kun ei voi mihinkään mennä, harmittelee Taipale.  Ennen koronaa pariskunta kävi joka päivä kirkonkylän ravintolassa syömässä. Nyt tulee valmisruoka Lappeenrannasta. Jäljelle jää hieronta ja kuntosalijumppa kerran viikossa. Kerran kuussa mennään vesijumppaan.   Korjausneuvoja Pekka Hulkkonen tietää, että pienilläkin kodin muutostöillä saadaan asuminen helpommaksi ja turvallisemmaksi.  Koronan takia kaikki veteraanitapaamisetkin on peruttu. Ei voi laittaa vaatteita päälle, prenikoita rintaan ja vaan lähteä.  ”Mitä on jäljellä? Totta totisesti juuri se, mikä ei hautautunut vuosien vyöryssä. Elämä”   Teksti ja kuvat: Nina Jaatinen Leskeksi jääneet Unto Nikunen ja Anja Taipale tapasivat toisensa Sääjärven lavalla 2006. Haastattelujen lisäksi artikkelin teossa on tukeuduttu Keijo Martikaisen kirjaan ”Paikkansa ansainneet. Sotainvalidien Veljesliiton Lappeenrannan seudun sotainvalidit 80 vuotta. Vuodet 1940–2020”. Artikkelin lopussa oleva lainaus on Unto Nikusen kirjasta ”Yhdeksäntoista syntynyt”

18 Hyvinvointi Etäkuntoutus ja sinnikäs harjoittelu nostivat Olli Saaren takaisin jaloilleen ta voitukaan toteuttaa suunnitellusti. Sattui kuitenkin olemaan niin, että Torpo on myös Aleksin, vuoden 2019 suunnistuksen SM-voittajan valmentaja. Vaikka Aleksilla ei ole kuntoutusalan osaamista, niin aktiiviurheilijana hänellä on vankka tietämys kuntoilusta. Torpo luotti Aleksin kykyyn toimia kuntoutuksen toteuttajana. - Timo kysyi, voisinko minä alkaa kuntouttaa Ollia. Hän lähetti minulle puhelimeen videoita ja niiden perusteella tehtiin liikkeitä. Ei se ollut iso juttu, sillä olen itsekin tehnyt samantapaisia liikkeitä urheilun takia. Ne ovat tuttuja liikkeitä, joten sen puolesta osasin neuvoa hyvin. - Minäkin innostuin asiasta, Olli sanoo. Innolla kuntoutumaan Aleksi Lohtander auttoi isoisäänsä Olli Saarta isossa kuntoutusurakassa. Kova työ on kannattanut ja näkynyt erinomaisena kuntoutumisena. Kuva: Helena Isoviita Raumalla asuva sotainvalidi Olli Saari, 95, istuu kotonaan lapsenlapsensa Aleksi Lohtanderin, 19, kanssa ja käy läpi jouluna 2019 alkanutta sairastelua, josta käynnistyi yli kolme kuukautta kestänyt sairaalajakso. Terveyttä koetellaan Sairaalassa ollessaan hän sai halvausoireita, joiden aiheuttajaksi tutkimuksissa paljastui selkäytimessä ollut märkäpesäke, joka leikattiin. Terveydentilaa koettelivat myös sydäninfarkti ja keuhkokuume. Lopulta hänen vointinsa parani sen verran, että hän pääsi kuntoutusjakson jälkeen kotiutumaan maaliskuussa 2020. Koko ikänsä hyvässä kunnossa ollut Olli Saari tiesi, että edessä oleva urakka olisi iso. Jaloissa ei ollut tuntoa eikä hän pystynyt kävelemään. - Ennen leikkausta leikkaava lääkäri sanoi, että jos hyvin menee, niin voin päästä rollaattorilla kulkemaan. Kotiin kun pääsin kolmen kuukauden kuluttua, niin petiinhän minä olin jäämässä mutta sitten alettiin jalkoja heiluttamaan, Olli kertoo. Korona vei kuntoutuksen ruudun taakse Tarkoitus oli, että hän aloittaisi ison kuntoutusurakkansa jo kymmenen vuoden ajalta tutun fysioterapeuttinsa Timo Torpon kanssa. Mutta sitten tuli korona eikä kuntoutus- Kaikki kolme sukupolvea asuvat samassa talossa mutta eri asunnoissa, joten kuntoutus oli helppo toteuttaa. Ylioppilaskirjoituksiin lukeneella Aleksilla oli aikaa ja intoa ottaa rooli isoisänsä kuntoutuksessa ja Olli itse oli todella motivoitunut. Kaikki suhtautuivat etänä tapahtuvaan kuntoutukseen luottavaisesti. Timo Torpo ja Aleksi Lohtander kävivät lävitse Olli Saaren kuntoutusohjelmaa suullisesti ja kirjallisesti sekä videoiden opastuksella. - Ei pelottanut, alettiin vain yrittää, Olli toteaa. - Kun kaiken teki turvallisesti, niin ei ollut pelättävää. Torpo laittoi videoita, joista näkyi, kuinka liikkeet suoritetaan. Niistä oli paljon apua, Aleksi sanoo. Kuntoutus on sujunut onnistuneesti. He aloittivat harjoitukset vuoteessa tehtävillä erilaisilla hallinta-, voima- ja tasapainoliikkeillä ja käyttivät päivittäin polkulaitetta. Kuntoutuksen alkaessa Olli ei pystynyt nousemaan pyörätuolista, joten seisomaan nousemista ja tasapainoa harjoiteltiin käsillä tukien. Kun nämä liikkeet alkoivat sujua ongelmitta, aloitettiin kävelyharjoittelu rollaattorin kanssa vuodenvaihteessa. - Alussa Aleksi piti rollaattorista edestä kiinni ja tyttäreni Elina tuli perässä pyörätuolilla varmistaen. Sitten kun tuntui, etten tarvitse enää tukea, niin Aleksi ei pitänyt enää kiinni ja olen mennyt yksin. Toki Aleksi on edessä varmistamassa ja Elina pyörätuolilla perässä. Aluksi kiersimme pöydän kolmesti, Olli muistelee kävelyharjoittelun alkuvaiheita. - Ei vaan teimme kolme kertaa kaksi kierrosta ja välillä sai levähtää. Sitä on sit-

Hyvinvointi 19 ten lisätty aina viikoittain kun se on näyttänyt sujuvan, Aleksi tarkentaa. Reipas tahti Kävelyharjoitukset ovat siis sujuneet hyvin. Kuntoharjoituksia he tekevät kolmesti viikossa ja välipäivinä kävellään. Kuntoutus-parivaljakkoon työnsä kautta tutustunut DiakonTerveys Porin palveluneuvoja Helena Isoviita ihastelee heidän tehokkuuttaan. - Uskomaton tuo teidän tahti! Ei missään saa noin hyvää kuntoutusta, Helena kehuu. - Ja sitten väliaikoina minulla on muita jalan liikkeitä, venytyksiä ja muuta, Olli Saari kertoo. Kaikkinensa kuntoutus on sujunut todella hienosti vaikka alussa vauhti tuntui olevan liian kova. - Alkuun lähettiin liian innokkaasti liikkeelle. Lihakset eivät vielä toimineet hyvin ja tulivat kipeiksi. Sitten saimme Torpolta uusia ohjeita ja jätimme pois ne liikkeet, jotka eivät toimineet, Olli kertoo alun haasteista. - Siitä otettiin opiksi ja sitten kaikki on mennyt hyvin. Olemme koko ajan nostaneet rasitusastetta eikä ongelmia ole tullut. Nyt ne alun liian raskaiksi osoittautuneet rasitustasot ovat ihan liian keveitä, Aleksi sanoo. mukava kokemus ja isoin ilo on ollut tietenkin nähdä Ollin kuntotason suuri nousu, Torpo kiittelee. Olli Saari on tullut pitkän matkan vaikeiden sairasteluiden jälkeen. Ja kun koronatilanne vain sallii, palaa Olli ruudun takaa jälleen Torpon asiakkaaksi. Siihen asti Olli ja Aleksi jatkavat sinnikkäästi kuntoutuksen parissa. Olli Saarella on mielessään selkeä tavoite. - Ajattelin, että jos kesällä pääsisi ulos sellaisen tuplapotkulaitteen kanssa. Sen kanssa pääsisi vähän laajemmin liikkumaan. Se on tukeva ja hyvä, Olli suunnittelee. Helena Isoviita Marja Kivilompolo Uurastus on kannattanut Edistyminen on palkitsevaa. - Kyllähän tästä hyvä mieli tulee, kun kuntoutus menee hyvin ja edistyy, sanoo Olli, joka nyt pystyy nousemaan pyörätuolista ilman tukea. Kuntoutusprojekti on ollut antoisaa myös Aleksi Lohtanderille. - Tästä on saanut kokemusta siitä, että miten tällaista kuntoutusta toteutetaan ja onnistumisen fiiliksiä, varsinkin nyt, kun Olli pystyy jo kävelemään rollaattorilla. Se on aika hyvä juttu! Huima edistys ei ole jäänyt huomaamatta kuntoutusta ohjanneelta Timo Torpoltakaan. - Ollin kuntoutuminen on ollut todella tuloksellista. Suurin tekijä on ollut Ollin loistava sitoutuminen kovaan harjoitteluun ja Aleksin tinkimätön luonne motivoida Ollia haastavinakin hetkinä, fysioterapeutti Timo Torpo kehuu. Onnistuneen etäkuntoutuksen vaatimukset Etäkuntoutuksen järjestäminen oli Torpolle ensimmäinen kerta. - Onnistuakseen etäkuntoutus vaatii paljon sekä kuntoutujalta että kuntouttajalta. Tuloksellisuus vaatii asiakkaalta hyvää motivaatiota, rehellistä vastapalautetta terapeutille sekä luottamusta terapeutin antamia ohjeita kohtaan.  Kaikkineen etäkuntoutusten toteuttaminen tuloksellisesti on haastavaa, koska harva ihminen on Ollin tapaan riittävän ahkera.  Projekti kaikkineen on ollut itselleni Olli Saari on sitoutunut harjoituksiin ja tyttärenpoika Aleksi Lohtander puolestaan niissä opastamiseen. Kuva: Helena Isoviita

20 Elämän sana Pixabay Pääsiäiseen paaston aika vie Kun sota päättyi niin alkoi rauha. Lukemattomat työt odottivat kotiin palaavia. Paljon oli jäänyt tekemättä. Niihin piti tarttua rivakasti. Jälleenrakennus alkoi. Työtä oli tehtävä. Sodan tuomat vaivat tulivat mukana. Kansamme kesti tuon ajan. Puutteen keskellä keksittiin uusia ratkaisuja, rakennustyö käynnistyi. Nyt aikaa on kulunut jo pitkään. Vanhana mietimme elämäämme ja sen tapahtumia. Jotkut tapaukset palaavat mieleemme useita kertoja. Toiset ovat unohtuneet. Ilot ovat kultaantuneet. Ne ovat kasvaneet suuremmiksi. Moni vaiva on unohtunut. Toiset ovat muistissa sitäkin suurempina. Miksi piti mennä noin? Miksi käydä tuolla tavoin? Moni kysymys on jäänyt vastausta vaille. Osa on jo loppuun sulatettu. Ovat jääneet muistojen joukkoon, mielen kypsinä tallenteina. Paaston aika on tie mi ristille vie Elämme kirkkovuodessa paaston aikaa. Kausi valmistelee pääsiäistä. Hiljennymme Vapahtajamme pelastustyön juhlaa varten. Pääsiäinen on juhlien juhla. Jeesus menee Jerusalemiin. Suuri kulkue saattaa häntä. Kansanjoukot riemuitsevat. Kaikkialla kuuluu Hoosianna-hymni. Jumala saa ylistyksen hänen tulostaan. Odotukset ovat korkealla. Jotakin suurta on tulossa. Kukaan ei voi sanoa, tuoko tämä pääsiäinen uutta vai onko se yksi muiden joukossa. Suuri opettaja otetaan vastaan kunniaa osoittaen. Mutta sitten tapahtuukin hyvin odottamatonta. Toisille se tuo pettymyksen. Ulkonainen odotus kaatuu. Samalla jotain aivan uutta avautuu eteemme. Jumalan maailman suunnitelmassa tapahtuu ennen näkemätöntä. Jumala antaa enemmän kuin kukaan on osannut odottaa. Jumalan Pojan työ Golgatan ristillä tuo koko maailmalle uuden toivon, pelastuksen ajan. Ihmiskunta sovitetaan Golgatalla. Vapahtajamme kantaa koko maailman synnit. Kaikkien ihmisten kaikki pahuus naulitaan ristille. Hän kärsii niiden rangaistuksen. Ihmiskunta on lunastettu. Jeesus teki koko työn. Kautta kärsimysten voittoon Jeesus kuoli ristillä. Hänet haudattiin. Opetuslasten mielet täytti murhe. Näytti että kaikki oli menetetty. Mitään ei ollut jäänyt käteen. Kaikki näytti murenevan. Tuntui kuin pimeys olisi laskeutunut elämään. Hiljaisuutta kesti kaksi yötä. Kolmantena ilmestyi ihme, joka mullisti kaiken. Suru vaihtui hämmästykseen. Murheinen mieli heräsi ihmetykseen. Mitä olikaan tapahtunut? Voiko se olla totta? Alkoi toipuminen. Onko elämä sittenkin voittanut. Ihanko on totta, että Jeesus on noussut kuolleista? Koko olemus värisi. Kohdattiin ennen näkemätöntä. Kuollut oli noussut eloon. Jeesus elää. Neljänkymmenen päivän ajan Jeesus ilmestyi oppilailleen. Useita kertoja nämä näkivät Herramme, Ylösnousseen. Hän oli kuollut ja noussut kuolleista. Kuoleman valta oli murrettu. Elämä oli voittanut. Profeettojen ennustukset olivat toteutuneet. Jumala oli tehnyt suuria. Opetuslapset alkoivat todistaa ennennäkemätöntä. Se koskee koko maailmaa. Se luo uutta ja luo kaiken uudeksi. Jumalan voima on voittanut kuoleman. Heidän uskonsa vahvistui. Rohkeus kasvoi ja kehittyi voittavaksi voimaksi. Uskon riemullinen voittovirsi täytti mielet. Kaikki oli muuttunut. Säikähtäneet, peloissaan olleet ja syvästi pettyneet nousivat uuteen voimaan. He kasvoivat vapautuneiksi, varmoiksi ja elämästä riemuitseviksi armon ja rakkauden apostoleiksi. Toivon todellisuus Jumala antaa toivon ihmisille. Kaikille kuuluu riemuviesti Vapahtajamme suuresta työstä. Koko maailma on pelastettu. Tämä toivo kestää kärsimyksen ja tuskienkin keskellä. Vapahtajamme itse on käynyt tuskien tien ja kokenut ihmisen kärsimyksen ja kuoleman todellisuuden. Vaikka olisi vaikeaakin, Jeesus on uusi toivo, uusi alku. Ylösnousemus muuttaa kaiken. Kuolema on kohdannut voittajansa. Elämä on tullut esiin. Katoavan maailman elämän keskelle aukeaa ovi ikuisuuteen ja maallisten murheiden jälkeen ilo taivaan riemussa. Matias Roto veljespappi, Kanta-Häme Ilosanoma tyhjällä haudalla Enkeli sanoi heille: »Älkää pelästykö. Etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka ristiinnaulittiin. Hänet on herätetty kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. (Mark. 16:6)

Sotainvalidityö 21 Sotainvalidit antoivat isällistä tukea Kuka olet ja mikä on roolisi sotainvalidityössä? vapaassa maassa ja rauhassa. Haluan tehdä edes jotain auttaakseni näitä sankareita. Sota oli loppunut, kun minä synnyin eikä isäkään ollut rintamalla vaan ilmavalvonnassa, koska hänellä oli toinen käsi vioittunut. Olen saanut tutustua ihaniin vanhoihin sotainvalideihin. He ovat olleet kyllä kerrassaan mainioita jutun kertojia ja huumoria löytyi joka lähtöön. Osasivat arvostaa kotia ja isänmaata, olivat aina tyytyväisiä ja kiitollisia kaikesta saamastaan huomiosta ja avusta. Minutkin ottivat avosylin vastaan, opastivat ja auttoivat isällisesti kaikessa. Minulle oli siten helppoa astua remmiin." ”Olen Laila Raitanen Uudenkaupungin Kalannista. Lähipiiriini kuuluu aviomies Jukka sekä tytär ja poika perheineen. Työurani olen tehnyt pankissa. Sotainvalidityöhön tulin jo vuonna 1999, kun eräs sotainvalidi herrasmies pyysi, niin heti mielelläni lupasin ja tässä olen vieläkin. Aluksi tein Uudenkaupungin osastossa sihteerin töitä, mutta pian tulivat myös raha-asiat ja osaston kirjanpito. Puheenjohtajana oli silloin vielä sotainvalidi. Vuonna 2003 puheenjohtajaksikin haettiin nuorempaa henkilöä ja piirin toiminnanjohtaja Martti Kuivala löysi puheenjohtajaksi Matti Kallion. Meistä tuli heti hyvä tiimi ja olemme sitä edelleen. Meillä on suuri kunnioitus ja kiitollisuus sotainvalidisukupolvea kohtaan. Olemme samoilla linjoilla siitä, miten osaston toimintaa hoidetaan. Työnjakokin muodostui kuin itsestään: Matti hoiti puhumisen tilaisuuksissa ja matkoilla, minä käytännön järjestelyt ja taustatyöt. Ohjelmasta ja viihdyttämisestä matkoilla ja tapahtumissa huolehtivat yleensä Matti, Jouni Pietilä, Tenho Mikola ja Anita Fredriksson. Sotainvalidien syyskeräykset olivat aikanaan iso ponnistus. Noin 50 varusmiestä ohjattiin eri alueille ja nuorempia jäseniä meni oppaiksi. Naisjaosto hoiti kahvit ja voileivät keräyksen päätteeksi. Keräykset mahdollistivat avustukset jäsenille. Teimme kesäretkiä bussilla tutustuen lähialueiden nähtävyyksiin, mm. kirkkoihin, saaristoon ja puutarhoihin. Osallistuimme aktiivisesti piirin tilaisuuksiin, teattereissa ja konserteissa kävimme ahkerasti. Nykyään tapaamme jäseniä vapaamuotoisesti kuukausittain lounastilaisuudessa. Vaihdetaan kuulumisia, kerron ajankohtaisista asioista, pientä ohjelmaakin on. Joulujuhla kuuluu myös ohjelmaan. Kahdesti vuodessa olen tehnyt jäsenkirjeen, jossa kerron osaston ja piirin tärkeistä asioista, etuuksien hakemisesta ja tulevista tapahtumista. Merkkipäivämuistamiset hoidan joko onnitteluadressilla tai kutsuttaessa käymme Matin kanssa onnittelukäynnillä. Seppeleet sankarivainajien muistoksi laskemme sankaripatsaille itsenäisyyspäivänä ja kaatuneitten päivänä.” den 2005 alussa hyväksyttiin myös puolisot ja lesket osaston jäseniksi. Jäsenmäärä oli näin moninkertaistunut jo melkein 200 jäseneen. Siinä oli kiire tutustua kaikkiin jäseniin. Entisistä osastoista valittiin johtokuntaan kuntavastaavat, jotka toimivat välittäjinä jäsenten asioissa. Siinä vaiheessa myös kiersin terveyskodin palveluneuvojan kanssa jäsenten luona vierailulla vuosittain useita päiviä. Se oli kiireistä, mutta mielenkiintoista ja opettavaista aikaa. Siteeraan usein Tauno Koskelan kirjoittamia runon säkeitä: Päev o liika lyhkäne, aikka aamust ehtosse. Niiko lint se jo lentä. Kokko kaunist sydämees, enne ehtot eväkses, siihe aikka o sentä. Vuoden 2018 alusta lähtien osaston jäsenet ovat piirin jäseniä eikä minulla ole enää hallinnollisia tehtäviä. Pidän kuitenkin yhteyksiä jäseniin ja olen lähettänyt jäsenkirjeen ja joulutervehdyksen vuosittain. Merkkipäivämuistamiset ja seppeleiden laskut ovat myös ohjelmassa. Meillä on ollut myös lounastapaaminen kuukausittain, paitsi nyt koronan aikana." Kuinka työalue ja tehtävät ovat muuttuneet? Mikä sinua motivoi? ”Osastomme toiminta laajeni vuonna 2003, kun ympäristökuntien kanssa perustettiin yhteinen Vakka-Suomen osasto. Sitten vuo- ”Minulla on suuri kunnioitus sotainvalideja ja kaikkia sodan käyneitä kohtaan, myös puolisoita ja leskiä kohtaan. Saamme elää Mikä työssäsi on ollut vaikeinta? Sotainvalidit ottivat Laila Raitasen vastaan avosylin. Myös hyvä huumorintaju on jäänyt mieleen. Kuva: Hanna Raitanen ”En voi sanoa, että mikään olisi ollut kovin vaikeaa. Ehkä se, kun olin vielä ansiotyössä ja sitten tuli niin paljon uusia jäseniä etten ehtinyt ihan heti kaikkiin ottaa yhteyttä. Kuntavastaavat Tapani Lahdenperä, Tenho Mikola, Olavi Suikki, Antti Vehanen ja Onerva Mannermaa olivat siinä kyllä hyvänä apuna sekä tietysti Matti. Kaikissa mahdollisissa pulmissa voin kääntyä piiritoimiston , terveyskodin ja liitonkin puoleen, joista olen saanut aina loistavaa tukea ja apua!" Miltä sotainvalidityön tulevaisuus näyttää? ”Tiedän, että sotainvalideista sekä leskistä pidetään huolta loppuun asti. Perinneyhdistykset toimivat jo nyt monessa paikassa. Historiaa on paljon kirjoitettu. On myös hyvä, että asioista puhutaan ja kirjoitetaan, ettei nuoremmiltakaan unohdu ketkä ovat mahdollistaneet nykyisen hyvinvointivaltion." Mikä mielestäsi on sotainvalidiperinteessä erityistä? ”Sotainvalidien arvostus on nykyisin korkealla. Presidenttipari on vahvasti nostanut sodankäyneet miehet, puolisot ja lesket kunniakansalaisiksi. Suomessa on mielestäni hoidettu sotainvalidien asioita hyvin. Leskien asemaa voisi ehkä vielä parantaa. Heti sodan päätyttyä perustettiin hoitolaitoksia/veljeskoteja. Sotavammoja on hoidettu ja kustannukset korvattu Valtiokonttorin toimesta. Myös kotona asumista on tuettu, asuntoihin on voinut tehdä tarvittavia muutostöitä avustuksen turvin. Kohtuullinen toimeentulo on kaikilla turvattu.” Marja Kivilompolo

22 Piirit toimivat HELSINKI Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 040 825 6695 Helsingin piirin jäsenille Vuosi 2021 alkoi pääkaupunkiseudulla todella talven merkeissä. Nyt mennään toiveikkaana kohti kevättä. Mutta ”koronakurimus” ei jätä meitä rauhaan. Edelleen lounastilaisuudet ja puolisojäsenkerhon tapaamiset ovat tauolla. Tätä kirjoittaessa on tammikuun loppu, joten soittakaa piiritoimistoon, jos isommat kokoontumiset ovat jo sallittuja ja tarkistakaa voimmeko jatkaa jäsentapaamisia: lounastilaisuudet Marskin Kuusi Palaa-ravintolassa (Mannerheimintie 10) kuukauden toisena perjantaina kello 12 sekä puolisojäsenkerho Kampin palvelukeskuksessa kuukauden viimeisenä perjantaina kello 11. Vuoden alussa oli sotainvalidijäseniä 84, puolisojäseniä 266 ja tukijäseniä 58. Vuoden 2020 aikana kutsun viimeiseen iltahuutoon sai 23 sotainvalidijäsentä sekä 25 puolisojäsentä. lasku klo 9 Tikkurilan Veteraaniaukiolla sekä klo 16 Veteraanipäivän juhlakonsertti Monitoimikeskus LUMO, Korsossa. Kaatuneitten muistopäivän 16.5. kaksikielinen messu klo 10 Pyhän Laurin kirkossa ja seppeleenlasku kirkon sankarihaudalla klo 11 sekä klo 12 seppeleenlasku Ruskeasannan sankarihaudalla. Tarkistakaa kellonajat vielä paikallislehdistä ko. ajankohtana, jos niihin tulee muutoksia! Piirin huoltotoiminnasta kuluvana vuonna ilmoitetaan koko jäsenistölle vuosikokouksen jälkeen ilmestyvässä jäsenkirjeessä. Toivotan jäsenille oikein hyvää alkanutta kevättä! Satu Jelkälä-Blomqvist toiminnanjohtaja Onnittelemme 100-vuotiaita sotainvalideja Erkki Pälikkö Tapahtumia Helsingissä Talvisodan päättymisen vuosipäivän tilaisuutta 13.3. Vanhassa kirkossa ei järjestetä. Kansallisen veteraanipäivän 27.4. lipunnosto klo 11 Mannerheimin ratsastajapatsaalla ja juhla klo 12 Finlandiatalolla. Kaatuneitten muistopäivän 16.5. seppeleenlasku klo 10 Hietaniemessä, klo 11 Malmin hautausmaalla, klo 12 Leposaaren hautausmaalla. Eino Palje Tapahtumia Vantaalla Vetreksen järjestäminä Talvisodan päättymisen 13.3. kukkien lasku klo 9 Tikkurilan Veteraaniaukiolla. Kansallisen veteraanipäivän 27.4. lipunnosto ja seppeleen- Tor Nerdrum VUOSIKOKOUSKUTSU Sotainvalidien Veljesliiton Helsingin piiri ry:n jäsenet kutsutaan täten piirin sääntömääräiseen vuosikokoukseen, joka pidetään keskiviikkona 24. maaliskuuta 2021 kello 10 Allergiatalon auditoriossa, Paciuksenkatu 19, 00270 Helsinki. Kahvitarjoilu alkaen kello 9.30. Vuosikokouksessa käsitellään piirin sääntöjen määräämät vuosikokousasiat. Vuosikokoukseen voivat osallistua varsinaisten sotainvalidijäsenten lisäksi puoliso- ja tukijäsenet. Äänioikeus on sotainvalideilla ja puolisojäsenillä. Huomio! Koronavirusepidemian vuoksi pyydetään poikkeuksellisesti ilmoittautumiset vuosikokoukseen 9.3. mennessä piiritoimistoon, puh. 040 825 6695. Onnittelemme Helsingin piirihallituksen ja Aivoinvalidit ry puheenjohtaja, sotainvalidi Seppo Kanerva 80 vuotta Seppo Kanerva syntyi Torniossa 5.1.1941. ”Olimme kotonani Tornionjoen rannalla kellarisaunassa syksyllä 1944, kun saksalaiset yrittivät Tornion valtausta joen yli. Valokranaatteja vinkui kotimme ylitse, mutta Tornio jäi valtaamatta. Meidät siirrettiin evakkoon Karsikkojärvelle Ruotsiin.” Keväällä 1945 hän meni edesmenneen veljensä kanssa hiekkakuopalle, jossa he joutuivat käsikranaattionnettomuteen ja vammautuivat. Vuonna 1953 hän sai päätöksen 30 %:n sotainvaliditeetista. ”Ei se silloin mieltä lämmittänyt – 12-vuotias sotainvalidi!” Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1961 ja armeijassa hän hakeutui uralle merivoimiin, jossa toimi mm. Rannikkojääkäripataljoonan venekomppanian päällikkönä ja Laivastolippueen operaatiopäällikkönä. Sieltä hän siirtyi Rajavartiolaitokseen meriosastolle ja oli pian Merivartiokoulun johtaja. 37-vuotiaana hänet nimitettiin Saaristomeren merivartioston komentajaksi. ”Siinä työssä olin 10 vuotta ja sain siirron Suomenlahden merivartioston komentajaksi ja kohta myös kommodoriksi 48-vuotiaana.” Kesällä 1992 hän siirtyi eläkkeelle 51-vuotiaana ja lähti politiikkaan. ”Tulin ensiyrittämällä valituksi Helsingin kaupunginvaltuutetuksi vuonna 1993. Samalla liityin Helsingin sotainvalidien jäseneksi.” Seppo Kanerva pääsi eduskuntaan vuonna 1996 varamiehenä ja tuli valituksi teh- tävään uudestaan vielä vaaleissa 1999–2003. Aikaa riitti myös sotainvalidityöhön, joka oli hänelle tärkeää mm. sotainvalidi-isänsä ja Tornion sotainvalidinaiset ry:n perustaneen äitinsä kautta. ”Ja sitä hommaa riittikin. Veljet olivat aiemmin valinneet minut  hallituksiinsa ja olin tullut Helsingin osaston puheenjohtajaksi vuonna 1998. Eräässä vaiheessa olin useita vuosia sekä Helsingin piirin että Helsingin osaston ja Aivoinvalidien puheenjohtaja sekä liittovaltuutettu, jona olen jo ollut noin 25 vuotta.” Tullessaan mukaan Aivoinvalideihin siinä oli jäseniä vielä 1800. Nyt heitä on n. 20, joista suurin osa palvelutaloissa. Helsingin piirin ja aivoinvalidien puheenjohtajana Seppo on toiminut nyt jo 23 vuotta, liitovaltuutettuna vähän kauemmin. Seppo Kanervalla on ensimmäisestä liitostaan kaksi lasta ja lastenlapsia sekä nykyisestä liitosta 15-vuotias poika. Pitkään sotainvalidityötä tehneenä Sepolla on sotainvalideista paljon lämpimiä muistoja, joita hän on tallentanut valokuviin. ”Katselen niitä silloin tällöin, vaikkakin murhemielellä, sillä lähes kaikki kuvien henkilöt ovat jo kuolleet. Yhdistysten hallituksissa on sitkeästi ainoana tähän päivään pysynyt vain sotainvalidi Lars Löflund, 98, muut ovat vain muistoja. Koronakin on pannut sotainvalidityön hiljaiseksi. Mutta eiköhän tämä tästä tokeennu.” Helsingin piirin lämpimät onnittelut puheenjohtajalle!

Piirit toimivat 23 Onnittelemme Perinneyhdistyksen VUOSIKOKOUSKUTSU Sotainvalidi Aarne Tanninen 100 vuotta Sotainvalidien Uudenmaan Perinneyhdistys – Krigsinvalidernas Traditionsförening i Nyland ry:n jäsenet kutsutaan täten sääntömääräiseen vuosikokoukseen, joka pidetään perjantaina, maaliskuun 19. päivänä 2021 kello 11.00 Veteraanijärjestöjen kokoushuoneessa, Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki. Käyntiosoite: Kellosilta 4, 3.krs. UUSIMAA Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki Puh. 040 825 6695 Hyvää vuotta 2021 Kahvitarjoilu klo 10.30. Kokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntöjen 5 §:ssä mainitut asiat. Vuoden vaihteessa Uudellamaalla sotainvalidijäseniä oli 58, puolisojäseniä 293 ja tukijäseniä 247. Uudenmaan perinneyhdistykseen kuuluu 214 jäsentä. Kaksoisjäsenyys, mikä tarkoittaa, että on sekä osaston tukijäsen että piirin perinneyhdistyksen jäsen, on 65 jäsenellä. Viime vuonna Askola-Pukkila-Myrskylän, Karjaan seudun ja Vihdin osastot purkautuivat ja jäsenet siirtyivät piirin henkilöjäseniksi. Tänä vuonna Porvoon ja Esp o on-Kauniaisten-Kirk konummen osastot viettävät 80vuotisjuhliaan. Ikävä kyllä koronaepidemia estää edelleen jäsentapaamisien järjestämisen. Seuraamme koko ajan tilannetta ja oma osasto varmasti tiedottaa, kun tapaamiset ovat jälleen turvallisia. Kevättä odotellessa, pidetään yhteyttä! Tervetuloa! Hallitus Sotainvalidipiirin VUOSIKOKOUSKUTSU Sotainvalidien Veljesliiton Uudenmaan piiri - Krigsinvalidernas Brödraförbunds Nylands distrikt ry:n jäsenet kutsutaan täten piirin sääntömääräiseen vuosikokoukseen, joka pidetään perjantaina, maaliskuun 26. päivänä 2021 klo 11.00 Ilmatorjuntamuseolla, Klaavolantie 2, 04300 Tuusula. Kahvitarjoilu klo 10.30. Kokouksessa käsitellään piirin sääntöjen 5 §:ssä mainitut asiat, sääntömuutos ja pitkän tähtäyksen taloussuunnitelma. Huomio! Poikkeuksellisesti ilmoittautumiset vuosikokoukseen 12.3. mennessä piiritoimistoon, puh. 040 825 6695. Tervetuloa! Satu Jelkälä-Blomqvist Kuvassa vasemmalla Gudrun Nyberg, osaston puheenjohtaja Tauno Skogberg ja Bror Nyberg. Kuva: Erkki Tuormaa. Pixabay Karjaan seudun osasto kokoontui juhlallisesti viettämään syysjuhlaa Karjaan Seurahuoneella viime marraskuussa. Kokoontuminen oli osaston viimeinen ry-muotoisena. Vaikka Karjaalla ei ole enää sotainvalideja, tilaisuuteen osallistui joukko puoliso- sekä tukijäseniä. Vuosikymmenien sotainvalidityöstä kiitettiin ja palkittiin osaston pitkäaikainen sihteeri Gudrun Nyberg sotainvalidien ansioristillä sekä Bror Nyberg kultaisella ansiomerkillä. Kotiin lähdettäessä kaikille jaettiin pikkujoulukassi. Erkki Tuormaa Pixabay Karjaan osaston syysjuhla

24 Piirit toimivat Piirin vuosikokous Piirin vuosikokous pidetään Tampereella Hotelli Scandic Rosendahlissa torstaina 25.3.2021 alkaen klo 10.30 tervetulokahvilla ja valtakirjojen tarkastuksella. Vuosikokous alkaa klo 11.00. PIRKKA-HÄME Rautatienkatu 24 B 4, 33100 Tampere Puh. 03 222 6631 Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat sekä sääntömuutosasia. Veljesateria kokouksen jälkeen. Kokoustilaan pääsevät vain viralliset edustajat. Kokoukseen osallistumisesta tulee ilmoittaa etukäteen 11.–18.3.2021 välisenä aikana arkipäivisin klo 9–14.30 p. 050 384 3390 tai kirsi.korpi@sotainvalidit.fi Vuosikokous pidetään jos epidemiatilanne sallii. Terveiset piiristä Pirkka-Hämeen piirihallitus ja piiritoimisto toivottavat osastoille, sotainvalideille, puolisojäsenille ja tukijäsenille rauhallista ja toimeliasta vuotta 2021. Virkistystoimintaa Tilaisuudet järjestetään,mikäli koronapandemiatilanne sallii. • Suunnitelmissa on loppuvuodesta järjestää uudella Vikingin laivalla, Viking Glorylla päivän matka jäsenistölle ja samalla on tarkoitus kutsua osastojen ja entisten osastojen puheenjohtajat ja sihteerit koulutusmatkalle. • Kesäjuhlaan on varattu tilat Tampereella hotelli Rosendahlissa 8.6. • Sotiemme veteraanien kirkkopäivä on suunnitteilla syyskuussa, pitopaikkana Parkano. • Valtakunnallinen Kansallinen veteraanipäivä Tampereella 27.4. Kaikista em. tapahtumista piiri informoi tarkemmin osastoja osastokirjeillä ja jäsenistöä helmikuun jäsenkirjeellä. Jäsenten palvelua Piiritoimisto auttaa ja palvelee jäsenkuntaa joka arkipäivä. Varsinaiset asioimispäivät toimistossa ovat tiistai, keskiviikko ja torstai. Puhelimella ja sähköpostilla saa yhteyden myös maanantaina ja perjantaina. Kaikille puolisojäsenille pyritään järjestämään entiseen tapaan vuoden aikana kerran kuntoutusjakso, joko hierontana tai fysikaalisena hoitona. Maksusitoumus on aina pyydettävä etukäteen. Samoin kaikille puolisojäsenille kustannetaan jalkahoito kolme kertaa kuluvana vuotena. Jalkahoitokerrasta maksetaan enintään 35 euroa. Maksetut laskut on toimitettava toimistoon viimeistään 30.11.2021 mennessä. Sen jälkeen tulevia laskuja ei makseta. Sotainvalidin puoliso tai leski, joka itse on veteraani (saa rintamalisää) saa jalkahoitoja oman kuntansa kautta veteraanipalveluna. Asuntojen korjaus- ja muutostöissä sotainvalideilla ja heidän puolisoillaan ja leskillään on edelleen korjausneuvoja maksutta käytettävissä. Voitto Niska on jäänyt eläkkeelle ja hänen tilal- leen on tullut Esa Kirvesniemi. Kotona tapahtuvasta kodinhoidosta/avustamisesta piirissämme vastaa Sirpa Autero. Avustajatoiminta jatkuu toistaiseksi tämän vuoden. Sirpa Autero pyrkii järjestämään arjen askareisiin ja pieniin siivouksiin apua niillä paikkakunnilla, joissa avustajatoimintaa on. Teidän sotainvalidien, puolisoiden ja leskien tulee ottaa yhteyttä joko piiritoimistoon (Sirpaan) tai omaan osastoon tarvitessanne apua. Tampereen osasto Tampereen osaston 80-vuotispäivää vietetään 26.3.2021 työn merkeissä. Osaston edustajat käyvät aamupäivällä klo 11.00 laskemassa seppeleen Kalevankankaan sankariristille. Tampereen osaston vuosikokous Tampereen osaston vuosikokous pidetään Hotelli Scandic Rosendahlissa torstaina 11.3.2021. Klo 10.30 ilmoittautumiset ja tulokahvit ja klo 11.00 kokous. Kokouksen jälkeen veljesateria. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Kokoukseen tulee ilmoittautua etukäteen vähintään viikkoa ennen kokousta. Kevätsiivous Tampereen osasto maksaa jäsentensä puolesta kevätsiivouksen. Siivouksen järjestää piirin avustajatoiminta ja siivouksen ajankohdan voit sopia avustajatoiminnasta vastaavan Sirpa Auteron kanssa p. 050 352 2537. Kevätsiistijäpari tulee kotiisi ja siivoavat siellä 2,5 tunnin ajan. Siivousaikoja on keväästä juhannusviikolle asti, ajat varataan soittojärjestyksessä. Voit teetättää kevätsiivouksen myös itsenäisesti yksityisellä siivouspalvelu toimijalla (y-tunnuksen omaava). Osasto maksaa kaikille jäsenperheille enintään 150 euroa, maksettu lasku toimistoon viimeistään 15.6. mennessä. Ikkunanpesu Huoltotyötä jatketaan. Tampereen osasto maksaa leskipuolisojäsenten osalta ikkunanpesusta tänä keväänä enintään 60 euroa maksettua laskua vastaan. Maksettu lasku toimistoon viimeistään 15.6. mennessä. Yhteystiedot Jouko Sipilä (toiminnanjohtaja) p. 0400 835 993 Kirsi Korpi (piirin toimistonhoitaja) p. 050 384 3390 Leea Hykkönen (Tampereen osaston toimistonhoitaja) p. 050 358 4629 Sirpa Autero (avustajatoiminta) p. 050 352 2537 Esa Kirvesniemi (asuntojen korjausneuvoja) p. 0400 649 199 Tammenlehväkeskus p. 03 259 2111 Piirihallituksen kokouksen jälkeen joululounasta odotellen.

Piirit toimivat 25 KANTA-HÄME Paroistentie 2, 13600 Hämeenlinna Puh. 050 520 4065 Piirin kuulumiset Perinteinen piirin vuosisuunnittelupäivä oli tarkoitus pitää 14.1. Kiipulassa. Rajoitusten johdosta siirsimme tapaamisen ensin 19.1. pidettäväksi ja lopulta jouduimme perumaan tilaisuuden. Piirihallitus pohti tammi- kuun kokouksessaan tulevia tapahtumia sekä tietysti osastojen ja piirin vuosikokousten kohtaloa. Tilanne on haastava ja tiedämme teidän jo kaipaavan toistenne näkemistä. Minusta tuntuu, että toistan itseäni, kun aina sanon, että toivotaan tilanteen parantuvan,jotta saamme tapaamisia järjestettyä. Mutta eipä tässä oikein muuta voi kuin toivoa. Uskon kuitenkin, että kun jälleen tapaamme, on jälleennäkemisen riemu suuri. Minä ainakin kaipaan kovasti teidän näkemistä. Tapahtumista Tiedotan osastoja ja jaostoja kevään tapahtumien tilanteesta. Nyt olemme kuitenkin sopineet tapahtumat normaalisti, joten 10.5. olisi tarkoitus järjestää seutukunnallinen kirkkopäivä Kanta-Hämeen Veteraanijärjestöjen kanssa. Kuten viime vuodesta opimme, saattaa peruuntuminen kuitenkin tulla valitettavan pienellä varoitusajalla. Pitää ajatella positiivisesti ja iloita päivän pitenemisestä sekä tästä lumisesta talvesta ja toivottavasti aurinkoisesta keväästä. Toivotan Teille jokaiselle mukavaa talvea ja kevättä! Piirin vuosikokous Piirin vuosikokous pidetään 24.3.2021 klo 14 Hämeenlinnan keskusseurakuntatalolla. Palveluneuvojat Irma Ylenius / Lamminniemi p. 050 383 7796 Ulla Kannisto / Ilveskoti p. 040 715 5246 Mira Kulmala Hämeen Avustajatoiminta Hämeenlinnan seutu / Mira Kulmala, p. 050 520 4065 Lounais-Häme ja Riihimäen seutu / Mervi Riikonen, p. 0400 218 577 Lahden Seutu / Leena Saunamäki, p. 045 135 0914 Pixabay LAHTI Rautatienkatu 1 B 8, 15100 Lahti Puh. 040 740 6815 Onnittelemme Terveiset piiristä Olemme eläneet Suomessa poikkeusoloissa.  Kaikkien arki on varmasti tavalla tai toisella muuttunut. Toivotaan kuitenkin, että mahdollisimman  pian pääsemme palaamaan normaaliin elämään. Uskon rokotuksen tehoon. Virkistystä Lahtelaiset, huomioikaa päivien muutos: • keskiviikkokerho siirtyy maanantaille, paikka ja aika entinen. • Fysiojumpat siirtyvät tiistaiksi, paikka ja aika entinen. Toiminta alkaa heti, kun viranomaiset sen sallivat. Jaksamista tämän karanteenin yli, kyllä tästä selvitään. Hyvää kevättä! Pentti Löfgrén puheenjohtaja  Sotainvalidi Veikko Unnaslahti 100 vuotta Ilman merkkipäiväjuhlia vietettiin Kuhmoisissa tammikuun 8. päivänä 2021 Veikko Unnaslahden 100-vuotispäivää. Hän on viimeinen Kuhmoisten sotainvalideista, joita oli sodan jälkeen toista sataa. Veikko Unnaslahti syntyi kolmen pojan veljeksistä keskimmäisenä Päijänteen Sarvisalon saaressa Kuhmoisten ja Sysmän välillä. Maatyöt, metsätyöt, kalastus, metsästys ja suojeluskunta kasvattivat mieheksi ja maanpuolustajaksi. Talvisodan aikana hän tähysti ilmatilaa Tehinniemen ilmavalvontatornissa, lähti koulutuskeskukseen Lempäälään 1941, vannoi sotilasvalan ja otti paikkansa Jalkaväkirykmentti 44:n riveissä Syvärillä. Asemasodan aikana kuntoa ja taisteluvalmiutta kohotettiin ja palkittiin kuntoisuuslomin. Aseveljet ovat kertoneet Veikon olleen harkitseva, rauhallinen ja peloton sotilas, mieshukan vuoksi jo sotamiehenä ryhmänjohtaja. Taistelupaikat: Pirkinitsi, Syväri, Uutujärvi, Enemajoki, Pisi, Tuuloksenjoki, Suurimäki, Kaukoijärvi, Tulemajoki, Kauniskangas ja Nietjärvi. Haavoittuminen kohtasi kahdesti: 5.10.43 ja 12.7.44. Viimeinen kerta aiheutti 30% invaliditeetin 28 millisen sirpaleen tunkeuduttua poskesta sisään. Vammoja hän on kantanut 76 vuotta. Urheudesta hänelle myönnettiin Vapaudenristi ja ehdotus Mannerheim-rististäkin lähti. Kotiuttaminen tapahtui marraskuussa 1944 ja työt kotitilalla alkoivat nuoremman sotainvalidiveljen kanssa, vanhin veli kaatui 1941. Veikko Unnaslahti muutti vävyksi vaimonsa sukutilalle 1948 ja hoiti tunnollisesti elämäntyönsä maanviljelijänä ja perheenisänä. Harrastuksiin kuului reserviläistoiminta taitavana ampujana sekä Harmoisten Hirvimiehissä eränkäynti 80-vuotiaaksi. Hiljaisia vanhuusvuosia hän viettää sotainvalideille rakennetussa Kuhmoisten Veljestuvassa. Seppo Unnaslahti Kutsu vuosikokoukseen Sotainvalidien veljesliiton Lahden piiri ry:n vuosikokous pidetään tiistaina 30.3. klo 13.00 Lahden upseerikerholla (Upseerikerhonkatu 3, 15700 Lahti). Lounas klo 12.00. Kokouksen jälkeen kahvit n. klo 14.00 Uuden piirihallituksen järjestäytymiskokous. Tervetuloa! Piirihallitus

26 Piirit toimivat VARSINAIS-SUOMI Hämeenkatu 14 L 7, 20500 Turku Puh. 040 568 4500 Varsinais-Suomen piirin vuosi 2021 Piirin alueella jatkaa tänä vuonna enää kaksi itsenäistä osastoa: Liedon ja Naantalin seudun osastot. Loimaan seudun ja Raision-Maskun osastot päättivät toimintansa itsenäisiä yhdistyksinä vuoden vaihteessa ja niiden jäsenet liittyivät piirin henkilöjäseniksi. Muut osastot ovat lopettaneet toimintansa jo aiemmin. Jokaisen toimintansa lopettaneen osaston alueella on yhteyshenkilöitä, jotka auttavat jäseniä. Piiri jatkaa näillä näkymin vuoden 2023 loppuun, jonka jälkeen Sotainvalidien Varsi- SISÄ-SUOMI Vasikkahaka 12 D 40530 Jyväskylä Puh. 040 778 2740 Hyvää alkanutta vuotta 2021 Lunta riittää ja pakkanenkin on paukkunut mukavasti. Lumen mukanaan tuoma valoisuus piristää mieltä, kevät lähestyy. Mutta korona ei taivu, sen mukanaan tuomat rajoitukset ohjaavat tämänkin alkaneen vuoden tapahtumia ja kokouksia. Nähtäväksi jää, voidaanko tänä vuonna pitää Sotainvalidipäivän juhla, ennen elokuuta piirin tapahtumia ei järjestetä jäsenille. Kokoontumisrajoitusten ollessa voimassa myös piirin ja perinneyhdistyksen vuosikokoukset nais-Suomen Perinneyhdistys ottaa vastuun viimeisistä sotainvalideista ja leskistä. Piirin ja osastojen toimintaan vaikuttaa tänä vuonna vielä koronaepidemia, jonka takia kevätkaudella ei todennäköisesti pidetä yli 10 henkilön tilaisuuksia. Lisäksi toimintaan vaikuttaa liiton rahallisen tuen pieneneminen oleellisesti verrattuna viime vuosiin. Veljesliitto on käyttänyt varansa etupainoisesti elossa olevien jäsenten hyväksi ja nyt varat ovat pääosin käytetty. Piirin varat riittävät tarkalla rahanpidolla vuoden 2023 loppuun. Toiminnanjohtajan työt Toiminnanjohtaja jatkaa edelleen työtä kaksi päivää viikossa. Piirin toimisto on auki vain maanantaisin klo 9-15, muuten sopimuksen mukaan, puh 040 568 4500. Tapahtumia Huomio! Tapahtumat pidetään, jos koronaepidemia sen sallii. • • • • piirin vuosikokous on Turussa 12.5. Marsalkka Mannerheimin muistojuhla on 6.6. Louhisaaressa piirin toimisto on suljettu 5.7.—31.7. Piirin kesäpäivä ja sotainvalidipäivä on 18.8. Heikkilän sotilaskodissa yhteistoiminnassa perinneyhdistyksen kanssa • piirin syysseminaari on 29.-30.9., Viking Grace VUOSIKOKOUSKUTSU Sotainvalidien Veljesliiton Varsinais-Suomen piiri ry:n vuosikokous pidetään 12.5.2021 klo 10.30 alkaen Turun kristillisellä opistolla, os. Lustokatu 7, Turku. Kahvitarjoilu klo 9.30 alkaen. Kokouksessa käsitellään piirin sääntöjen 5.§:ssä mainitut asiat ja piirin sääntöjen muutos. Ilmoittautumiset piirin toimistoon 30.4. mennessä, puh. 040 568 4500 tai sähköpostitse varsinais-suomi@sotainvalidit.fi. Huom! Jos Varsinais-Suomessa on vielä toukokuussa yli 10 henkilön kokoontumisrajoitus, niin kokous siirretään pidettäväksi myöhempänä ajankohtana. Muistakaa pitää huolta itsestänne! Toivotaan, että jossain vaiheessa epidemia hellittää ja voimme jälleen kokoontua isommalla joukolla. Vuosikokouksessa äänioikeus on piirin varsinaisilla ja puolisojäsenillä sekä jäsenosastojen edustajilla, joita jäsenosastot voivat lähettää varsinaisten ja puolisojäsenten yhteismäärän kutakin alkavaa 20 jäsentä kohden. Kannattajajäsenillä on läsnäolo- ja puheoikeus. Jari-Matti Autere toiminnanjohtaja Tervetuloa! tulevat olemaan kokoontumista pienellä osallistujamäärällä. Mutta ei lannistuta, puhelinsoiton päässä täällä ollaan. Soitellaan! Kutsu Sisä-Suomen piirin vuosikokoukseen Jäsenistöstä Piirimme jäsenmäärä oli vuoden vaihteessa kaikkiaan 280, joista sotainvalideja 41, puolisojäseniä 11 ja leskijäseniä 228. Tukijäsenten määrä oli 168. Neljä osastoa jatkaa toimintaansa vuoden alussa, purkautumisajankohdasta keskustellaan (kaikissa) toimivissa osastoissa. Kaikki purkautuneiden osastojen jäsenet ovat siirtyneet piirin henkilöjäseniksi, yhteensä heitä oli vuoden vaihteessa 125 jäsentä. Piirimme sotainvalidien keski-ikä on 94 vuotta, vuosina 1918–1926 syntyneiden (30 sotainvalidia) keski-ikä 98 vuotta. Kolme sotainvalidia sekä viisi puolisojäsentä täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Mari Ekmark Piirihallitus Sotainvalidien Veljesliiton Sisä-Suomen piiri ry:n vuosikokous keskiviikkona 24.3.2021 Jyväskylässä alkaen klo 12. Kokoukseen ilmoittautuminen etukäteen toiminnanjohtajalle puh. 040 778 2740 tai sähköpostitse. Valtakirjojen tarkistus. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset vuosikokousasiat sekä hyväksyttäväksi esitellään piirin uudet säännöt (tärkeimpänä kohtana piirin purkautuminen varsinaisten jäsenten määrän laskiessa alle 20 —>10). Ilmoittautumisen yhteydessä ilmoitetaan kokouspaikka. Koronarajoituskiintiö. Etäyhteys tarvittaessa pyritään järjestämään. Kutsu Sisä-Suomen Perinneyhdistyksen vuosikokoukseen Sotainvalidien Sisä-Suomen Perinneyhdistyksen vuosikokous keskiviikkona 24.3.2021Jyväskylässä (välittömästi piirin vuosikokouksen jälkeen n. klo 13). Kokoukseen ilmoittautuminen etukäteen toiminnanjohtajalle puh. 040 778 2740 tai sähköpostitse. Ilmoittautumisen yhteydessä ilmoitetaan kokouspaikka. Koronarajoituskiintiö. Etäyhteys tarvittaessa pyritään järjestämään. Avustajatoiminta Avustajatoiminta tarjoaa ylläpitosiivousta, pyykkihuoltoa, ruuan valmistusta, asiointia, ulkoilua, pieniä pihatöitä, asiointiapua ja seurustelua. Avustajatoiminnan tarkoituksena on sotainvalidien, muiden veteraanien sekä heidän puolisoidensa ja leskiensä kotona selviytymisen tukeminen. Palvelun hinta on jäsenillemme 20 €/tunti, 35 €/2 tuntia. Lisätietoja ja palvelun tilaus: Avustajatoiminta, Keski-Suomen Sairaskotisäätiö, Erja Mastokangas puh. 050 4314 043 ja Eeva Heino puh. 050 302 6171.

Piirit toimivat 27 KYMI Savonkatu 23, 45100 Kouvola Puh. 044 3350 754 kautuneiden osastojen jäsenet saavat myös jäsenedun. Otathan yhteyttä piiriin ennen jäsenedun käyttöönottoa, tällöin etu 200 euroa voidaan varata ko. henkilölle p. 044 3350 754 tai tiia. sihvola@sotainvalidit.fi. Avustajatoiminta Yhteystietoja Kymen piirin veljespapit Luumi Kari p. 050 588 3910 Pesonen Juha p. 050 321 5087 Taipale Jorma p. 040 5481 712 Tuomisto Matti p. 0400 345 240 Vaalgamaa Lauri p. 045 146 0490 Kymen piirin yhteyshenkilöt alueittain Kymenlaakso Piirin henkilöjäsenmäärä kasvoi Kymen piiri sai vuoden alusta uusia jäseniä, kun Kouvolan ja Lappeenrannan seudun osastot purkautuivat viime vuoden lopussa. Kymen piiri toivottaa kaikki uudet jäsenet lämpimästi tervetulleiksi! Kuluvan vuoden alussa Kymen piirissä oli 47 sotainvalidia ja 285 puolisojäsentä. Tulevia tapahtumia Tänäkin vuonna korona kiusaa ja sanelee, voidaanko tapahtumia järjestää turvallisesti. Tarkoitus on järjestää sotainvalidipäivän juhla 18.8. Kouvolassa sekä Elämän Kinkerit kesällä/syksyllä. Jos tapahtumat voidaan järjestää, niistä tiedotetaan Sotainvalidilehdessä sekä jäsenkirjeessä. Kymen piiri, Avustajatoiminta, Perinneyhdistys, Joutsenon osasto sekä piirissä toimivat vapaaehtoiset ja tukijäsenet, toivottavat aurinkoisia kevätpäiviä ja terveyttä! Jäsenetu vuonna 2021 Vuodenvaihteessa piiri lähetti kaikille yhdistyksen jäsenille jäsenkirjeen, jossa kerrottiin vuoden 2021 jäsenedusta sekä ohjeet edun käyttöön. Vuoden vaihteessa pur- Sotainvalidien Avustajatoiminta jatkuu samaan tapaan myös tänä vuonna. Jos tarvitsette apua kotiin olettehan yhteydessä projektipäällikköön: Iina Joukainen p. 050 381 5797 tai iina.joukainen@sotainvalidit.fi  Neuvontapalvelu Neuvontapalvelu palvelee sotainvalidiperheitä Etelä-Karjalassa sekä Kymenlaaksossa. Sosiaaliohjaaja antaa puhelinneuvontaa arkisin toimistoaikoina. Kotikäyntejä tehdään Kymsoten suositusten ja rajoitusten mukaan kasvomaskia käyttäen ja hyvää käsihygieniaa toteuttaen. Hoikussa toteutetaan kuntoutusta ja laitoshuoltoa koronaviruksen varotoimet huomioiden. Sosiaaliohjaaja auttaa mm. hakemusten tekemisessä ja Hoikun jaksojen varaamisessa. Palvelu on maksutonta ja luottamuksellista. Olethan yhteydessä, jos tarvitset ohjausta tai neuvontaa sotilasvammalakiin, sosiaaliturvaan tai kotona selviytymiseen liittyen. Sosiaaliohjaaja Heidi Ithawi p. 040 824 7590 tai heidi.ithawi@kymsote.fi. Muistamme Veikko Raussi † 10.12.2020 Pertti Lommi † 27.12.2020 Arvo Fransila † 14.1.2021 Hinkkanen Arja p. 040 5452 096 Elimäki Vesala Kaija p. 040 5159 423, Elimäki, Koria Mikkonen Paavo p. 044 5509 375, Anjala, Inkeroinen, Myllykoski Vento Lyyli p. 0400 825 403, Kouvola keskusta, Kuusankoski, Valkeala, Iitti Villikka Esko p. 0400 655 637, Kouvola keskusta, Kuusankoski, Valkeala, Iitti Lanu Ritva p. 050 3224 229, Hamina, Miehikkälä, Virolahti Etelä-Karjala Tanskanen Raili p. 050 5466 151, Luumäki Tanskanen Reijo p. 0400 877 685, Luumäki Huttunen Ilkka p. 040 5318 401, Lappeenrannan seutu, Lemi, Savitaipale, Taipalsaari Laurikainen Kaija p. 0400 256 160, Savitaipale Karstinen Keijo p. 050 3390 349, Imatra Veijalainen Veikko p. 040 3578 375, Imatra Asikainen Martti p. 040 5151 467, Ruokolahti Pellinen Helmi p. 050 3252 835, Rautjärvi, Simpele Koskimaa Into p. 050 5436 586, Kotka, Pyhtää Luumi Kari p. 050 5883 910, Rautjärvi, Simpele Soini Seppo p. 050 5260 725, Kotka, Karhula Granlund Allan p. 0400 919278, Parikkala Tompuri Anna-Liisa p. 040 5940 527, Kotka Hannu Myllärinen, p. 0400 682 400, Joutseno Lanu Raimo p. 050 5668 914, Hamina, Miehikkälä, Virolahti Kokouskutsut Kymen piirin vuosikokous pidetään ma 29.3.2021 kello 10.00 Kouvolan seurakuntakeskuksen Maria-salissa (os. Savonkatu 40, Kouvola). Ilmoittautuminen ma 15.3. mennessä. Sotainvalidien Perinnejärjestön Kymen alueyhdistyksen vuosikokous pidetään pe 23.4.2021 kello 11.00 Kouvolan seurakuntakeskuksen Maria-salissa (os. Savonkatu 40, Kouvola). Ilmoittautuminen pe 9.4. mennessä.  Vuosikokouksissa huomioidaan sen hetkiset kokoontumisrajoitukset. Tästä syystä vuosikokouksiin tulee ilmoittautua. Kokoontumisrajoitusten ollessa käytössä, kokousosallistujat valitaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Kaikilla kokouksiin osallistujilla tulee olla hengityssuojaimet kasvoilla. Tilassa on käytössä käsidesit ja hengityssuojia on myös saatavilla. Ruokailua tai kahvitusta ei järjestetä. Ilmoittautumiset piiriin p. 044 3350 754 tai tiia.sihvola@sotainvalidit.fi  Hallituksen kokouksessa 1.12.2020 luovutettiin sotainvalidi Into Koskimaalle liiton pienoislippu Vapauden ristin tunnuksin ja nauhoin, tukihenkilö Lyyli Vennolle luovutettiin sotainvalidien ansioristi. Tukijäsen Eila Härmä sai kultaisen ansiomerkin 18.8.2020 Joutsenossa.

28 Piirit toimivat Piirin työvaliokunta kokoontui pohtimaan tulevan vuoden kuvioita. SATAKUNTA Vuosikokouskutsu Yrjönkatu 15, 5. krs, 28100 Pori Puh. 02 633 5233 Piirin vuosikokous pidetään keskiviikkona 31.3. Ravintola Liisanpuistossa, osoitteessa Liisankatu 20, Pori. Kokouksessa käsitellään piirin sääntöjen 5. §:ssä mainitut asiat sekä sääntömuutos. Satakunnan suunnalta Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Elämme edelleenkin poikkeusaikoja, mutta odotamme kovasti aikojen normalisoitumista. Kevään tapahtumien toteutuminen on vielä epävarmaa. Elämme toivossa, että voisimme päästä tapaamaan toisiamme yhteisten tapahtumien merkeissä. Vuodenvaihteen jäsentilanne Satakunnassa on valmistunut. Sotainvalidijäseniä on 51, puoliso- ja leskijäseniä on 247 sekä tukijäseniä 181. Kaikkiaan jäseniä on piirin alueella 479 (ed. vuonna 561). Piirin henkilöjäseninä heistä on 161, loput 318 ovat jäseninä piirin 7 osastossa. Piirihallitus on päättänyt, että piirin henkilöjäseninä oleville puolisojäsenille annetaan tänä vuonna yksi jalkahoito. Yhteyshenkilöt entisissä osastoissa sekä neuvontapalvelu ovat apuna jalkahoitojen järjestämisessä. Neuvontapalvelu DiakonTerveyden neuvontapalvelu opastaa, ohjaa ja tukee sotainvalideja, -veteraaneja, heidän puolisoitaan, leskiään ja heidän asioitaan hoitavia omaisia piirin alueella puhelimitse sekä kotikäynnein. Palvelun tavoitteena on turvata itsenäinen selviytyminen omassa kodissa mahdollisimman pitkään mm. palveluita järjestämällä ja etuuksia hakemalla. Neuvontapalvelu hallitsee sotilasvammalain pykälät sekä kuntien, Kelan ja muiden tahojen palvelut, etuisuudet ja avustusmahdollisuudet. Neuvontapalvelu tuntee lähes kaikki alueen sotainvalidit ja lesket, piirin alueen jäsenten asiat ovatkin olleet hyvässä hoidossa jo vuosia. Kokouksessa kullakin jäsenosastolla sekä piirin varsinaisella ja puolisojäsenillä on äänioikeus sekä tukijäsenillä läsnäolo- ja puheoikeus. Kokous alkaa klo 11. Lounasta varten ilmoittautumiset 22.3. mennessä piirin toimistoon. Neuvontapalvelua hoitavat sosiaaliohjaaja Helena Isoviita puh. 044 7052 227 ja sairaanhoitaja Kaija Kaski puh. 044 7052 228. Onnittelemme Korjausneuvonta Vanhustyön keskusliiton alueelliset korjausneuvojat avustavat sotainvalideja, veteraaneja ja muita ikäihmisiä asunnossa tarvittavien muutostöiden kartoittamisessa, suunnittelussa sekä korjausavustusten hakemisessa. Korjausneuvonta on maksutonta. Satakunnassa korjausneuvojana toimii Tiina Toivonen puh. 0400 852 727. Piirin luottamuslakimies Satakunnan Sotainvalidipiirin luottamuslakimiehenä toimii varatuomari Seppo Korkeamäki, joka antaa veloituksetta puhelimitse tai henkilökohtaisesti lainopillista neuvontaa sotainvalideille ja heidän puo­lisoilleen sekä leskille. Mikäli asioiden hoito johtaa toimeksiantoon, sovitaan kohtuullisesta korvaukses­ ta erikseen. Marika Keskinen Kiikkalaiset syntymäpäiväsankarit: vas. Matti Suuniittu, sihteeri Eija Helander sekä Toivo Suuperko. Heillä kaikilla on pyöreät merkkipäivät. Onnittelut! 100 vuotta täyttävät Matti Suuniittu ja Toivo Suuperko Entisen Kiikan osaston j sotainvalidit täyttävät molemmat tänä vuonna 100 vuotta. Omassa talossaan Kiikassa asuva ja aktiivisesti liikkuva Matti Suuniittu täytti 1. päivä helmikuuta 100 vuotta. Hänestä voi lukea lisää tämän lehden sivuilta 10–11. Kiikan osaston viimeisenä puheenjohtajana toiminut, liiton kunniakerhon jäsen Toivo Suuperko täyttää 100 vuotta 20. päivä huhtikuuta. Hän on asunut viime vuodet Kaunialassa. Sotainvalidilehdestä 3/2015 voi lukea Toivon tarinaa mm. siitä, miten hän on pelastanut Viron olympiasankarin Palusalun. Lämpimät onnittelut molemmille merkkipäivienne johdosta!

Piirit toimivat 29 Kokouskutsu Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Savon piiri ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään koronatilanteen vuoksi pääosin sähköposti- ja/ tai puhelin kokouksena 31.3.2021 klo 12. POHJOIS-SAVO Puijonkatu 39 A 17, 70100 Kuopio Puh. 017 261 1747, 0400 756 249 Piirin tervehdys Piirin varsinaisten ja puolisojäsenten sekä Leppävirran osaston edustajan ilmoittautuminen to 18.3.2021 klo 12.00 mennessä Katariina Kuurolalle p. 0400 756 249 tai katariina.kuurola@sotainvalidit.fi. Ilmoittautuneille postitetaan kokousmateriaali sähköpostilla tai kirjeenä. Kokoukseen osallistuvien mahdolliset kommentit pyydetään ajalla ma 29.3.–ti 30.3.2021 klo 8– 15 sähköpostitse tai puhelimitse Katariina Kuurolalle. Kokoukseen voi osallistua myös piiritoimistossa Puijonkatu 39 A 17, Kuopio, ke 31.3.2021 klo 12 koronarajoitteita noudattaen: ilmoittautuminen piiritoimistoon to 18.3.2021 klo 12 mennessä. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Pohjois-Savon sotainvalidien Perinneyhdistyksen sääntömääräinen kokous pidetään koronaepidemian vuoksi pääosin etäkokouksena 31.3. klo 11.00. Jäsenet voivat ilmoittautua kokoukseen puhelimitse, postitse tai sähköpostitse torstaihin 18.3.2021 menessä, p. 0500 376 862, sähköpostitse juha.siivola@ dnainternet.net tai postitse osoitteella Juha Siivola, Telakkakuja 10 B9, 70100 Kuopio. Ilmoittautuneille postitetaan kokousasiakirjat sähköisesti tai kirjeellä. Hyvää alkanutta tätä vuotta! Jouluna jäseniä muistettiin monilla paikkakunnilla jouluisin muistamisin. Kokoontumisia oli vuoden aikana huomattavan vähän koronarajoituksista johtuen. Yhteydenpito tapahtui pääosin puhelimitse ja jäsenkirjein. Piirin sotainvalidien jäsenmäärä oli vuoden 2020 lopussa 41 ja puolisojäseniä oli yhteensä 243. Piirin toiminta tulee kuluvana vuonna jatkumaan samankaltaisena. Toivotaan että rokotteiden ansiosta päästään takaisin normaaliin elämään. Kokoukseen osallistujat voivat esittää kommentit tai muutosesityksensä maanantaista 29.3. tiistaihin 30.3. klo 16.00 asti edellä luetelluilla tavoilla. Kokoukseen on mahdollista osallistua koronarajoituksia noudattaen myös henkilökohtaisesti tai valtakirjalla piiritoimistossa 31.3.2021 klo 11.00 osoitteessa Puijonkatu 39 A17, Kuopio. Hallitus Kaarlo "Kalle" Salmela vietti 100-vuotissyntymäpäiväänsä 29.1.2021. Kuvassa Kaarle ja hänen perhettä sekä takana Lapinlahden sotaveteraaniosaston pj Seppo Ryhänen. Onnea! Katariina Kuurola Suur-Savon sotainvalidipiirin tervehdys SUUR-SAVO Kyyhkyläntie 9, 50700 Mikkeli Puh. 0400 756 249 Kutsu Pohjois-Savon Sotainvalidien Perinneyhdistyksen vuosikokoukseen Hyvää alkanutta tätä vuotta! Jouluna jäseniä muistettiin monilla paikkakunnilla erilaisin joulumuistamisin sekä piirin hengellisen toimikunnan kirjoittamalla jouluviestillä. Sotiemme veteraanit -keräyksen tuotto jäi pieneksi koronarajoitusten vuoksi, tuotto Suur-Savon keräyspiirissä oli n. 1000 euroa. Piirin jäsenmäärä oli vuoden lopussa 19 ja puolisojäseniä oli 237. Rantasalmen osasto purkautui tammikuussa: suuri kiitos erinomaisesta yhteistyöstä ja toiminnasta osastossa! Myös Sulka- va ja Varkaus ovat päättäneet purkautua: kokoukset pidetään helmikuussa. Piirissä osastona jatkaa edelleen Pieksämäen osasto. Kuluvan vuoden toiminta on entisen kaltaista. Toivotaan, että tänä vuonna korona saadaan rokotteilla hallintaan.   Katariina Kuurola Kokouskutsu   Sotainvalidien Veljesliiton Suur-Savon piiri ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään koronatilanteen vuoksi pääosin sähköposti- ja/tai puhelinkokouksena 30.3.2021 klo 15. Piirin varsinaisten ja puolisojäsenten sekä Pieksämäen osaston edustajan ilmoittautuminen to 18.3.2021 klo 12.00 mennessä piiritoimistoon p. 0400 756 249 tai sähköpostitse katariina.kuurola@sotainvalidit.fi. Ilmoittautuneille postitetaan kokousmateriaali sähköpostilla tai kirjeellä. Kokoukseen osallistuvien mahdolliset kommentit pyydetään ajalla ma 29.– ti 30.3.2021 klo 8–15 Katariina Kuurolalle joko sähköpostitse tai puhelimitse. Kokoukseen voi osallistua koronarajoitteita noudattaen myös Kyyhkylän fysioterapiaosaston ryhmätilassa ti 30.3.2021 klo 15, osoite Kyyhkyläntie 9, Mikkeli. Ilmoittautuminen piiritoimistoon to 18.3.2021 klo 12 mennessä. Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat sekä sääntömuutos. Rantasalmen osaston päätöskokouksessa 23.1.2021 osaston sihteeri Raimo Lehtinen (vas.), puheenjohtaja Viljo Hokkanen ja maksujenhoidosta ja kirjanpidosta vastannut Anna-Liisa Hautala. 

30 Piirit toimivat Kokouksia teamsissa ja livenäkin ETELÄ-POHJANMAA Tammikuja 11, 60100 Seinäjoki Puh. 040 742 4813 Luminen tervehdys lakeuksilta Poikkeuksellinen vuosi on takana ja siltä näyttää, että tätäkin vuotta edetään melko pitkälle samoin sävelin. Vuodenvaihteessa piirissämme oli 58 sotainvalidia, 15 sotainvalidin puolisoa, 326 sotainvalidin leskeä ja 459 tukijäsentä. Jäsenmäärämme oli siis yhteensä 858. Sotainvalidien poistuma oli menneen vuoden aikana 25 % ja puolisojäsenten 15 %. 27 sotainvalidiamme asuu tällä hetkellä palveluasunnoissa ja 31 omissa kodeissaan, joten edelleen keski-iältään yli 96-vuotiaista sotainvalideistamme suurin osa asuu omissa asunnoissaan. Uusi vuosi ei paljon uusia kujeita tuo tullessaan. Ykkösasiamme on edelleen jäsenistömme edunvalvonta, huolto ja kotona selviytymisen tukeminen. Kiitos Suomenselän Kuntokotiyhdistyksen tuen, voimme tarjota tänä vuonna puolisojäsenillemme jopa ilmaista kotiapua kahdeksan palkatun avustajamme ja ostopalvelusopimusten myötä. Puolisojäsenten virkistyskurssit ovat myös yhä käytettävissämme, mikäli korona ei noita kursseja tule viime vuoden tapaan rajoittamaan. Menneen vuoden aikana ei juuri kasvotusten ole kokoustettu. Valtaosin kokouksissa on tullut istuttua omassa toimistossa tietokoneen Teams-ohjelman parissa. Asiat saadaan toki hoidettua näinkin, mutta joku oleellinen jää uupumaan - henkilökohtaisempi jutustelu ystävien ja toverien kesken. Piirihallituksemme kokoontui 28.1. käsittelemään vuosikokoukselle esitettäviä asioita. Kokouksen alkuun luovutimme sotainvalidien ansioristin piirimme puheenjohtaja Pekka Marttalalle. Pekka on kunnallisneuvos, vaikeavammaisen sotainvalidin poika ja toiminut piirimme puheenjohtajana vuodesta 2013 lähtien. Onnittelut ja kiitokset Pekalle! Piirin tulevan vuosikokouksen suurin asia on uusien sääntöjen hyväksyminen. Monilta osin kevennetyt PRH:n hyväksymät säännöt helpottavat loppusuoramme taivallusta. Piirissämme on edelleen 13 itsenäistä paikallisosastoa. Tänä vuonna toimintansa purkivat Lapuan ja Jalasjärven osastot. Lapualla sotainvalidit ovat jo poisnukkuneet, joten säännöt eivät enää osaston olemassaoloa mahdollista, ja Jalasjärvellä kato kävi lähinnä osaston johtokunnan osalta. Marja Mäkelä-Lammi ja Sinikka Kuhna ovat johtokunnasta enää jäljellä ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme siihen, että piiri ottaa myös jalasjärveläiset huomaansa. Purkautuneita osastoja on nyt yhteensä 17 ja näiden jä- Piirihallitus luovutti Pekka Marttalalle sotainvalidien ansioristin. Piirin kotisivut Muistakaa seurata piirin ajankohtaisia kuulumisia kotisivuilta osoitteessa epsotainvalidipiiri.kotisivukone.com senet on liitetty piiriimme henkilöjäseniksi. Palvelut, hoiva, muistamiset ja edunvalvonta jatkuvat kuitenkin näilläkin paikkakunnilla niille nimettyjen yhteyshenkilöiden avulla, vain laskutusosoite muuttuu. Laskut maksaa nyt piiritoimistomme. Sataset paukkuu Sotainvalidien Veljesliitolla on viime vuosina ollut mainio tapa muistaa sata vuotta täyttäviä sotainvalideja Lapuan Kankureiden valmistamilla shaaleilla. Tämän vuoden ensimmäinen päivänsankari oli Veikko Vuolteenaho Kauhajoelta. Veikko ylitti 100 vuoden rajapyykin 3.2. ja asustelee yhä omakotitalossaan, maalailee tauluja ja veistää puu-ukkoja, jotka koristavat valmistuttuaan kotipihaa. Piirissämme on tällä hetkellä neljä yli 100-vuotiasta sotainvalidia ja jos luoja suo, saamme syksyllä yhden lisää. Lappajärveläinen Eeli Rauhala kantaa ikänestorin viittaa, Eelille tulee toukokuussa täyteen mahtavat 104 ikävuotta. Aurinkoista kevättä hyvät ystävät! Voikaa hyvin! Marko & Maija Veikko Vuolteenaho ateljeessaan. Marja Mäkelä-Lammi ja Sinikka Kuhna osaston purkupuuhissa.

Piirit toimivat 31 KESKI-POHJANMAA Kitinkuja 2, 69100 Kannus Puh. 044 304 2669 Kevätterveisiä Keski-Pohjanmaalta Vuosi 2021 on saatu jo hyvään matkaan, joten lyhyt katsaus viime vuoteen ja tilastoihin. Vuoden 2020 lopussa sotainvalideja on piirissämme enää 26, poisnukkuneita oli kaikkiaan 5. Puoliso- ja leskijäseniä on 159, poisnukkuneita oli 27. Piirin kautta jaamme edelleen palveluseteleitä tai palveluja aiempaan malliin ja osastoja tuemme määrärahalla. Avustukset painottuvat, kuten aikaisemminkin, suurelta osin leskien kotona pärjäämisen tukemiseen sekä pieniprosenttisten sotainvalidien avokuntoutuksen tukemiseen. Juhlimme itsenäisyyspäivänä Kitinkannuksessa 100 vuotta täyttänyttä sotainvalidi Lauri Kamusta - tietenkin turvaohjeita noudattaen. Perholainen sotainvalidi Väinö Aronen sai Veljesliiton pienoislipun Vapaudenristin tunnuksin ja nauhoin. Se on liiton korkein huomionosoitus. Väinö on toiminut Perhon osaston puheenjohtajana ja huolehtinut sotainvalidien sekä puolisoi- den ja leskien eduista. Hän asuu yhä omakotitalossa huolehtien puolisostaan. Luovutimme huomionosoituksen Perhon tukihenkilön Helena Anttilan kanssa puheen, kukkien ja kakun kera. Myös toinen Perhon sotainvalidi, Heimo Linna, vastaanotti sotainvalidien ansioristin kotonaan omaisten kanssa. Maija Paasila luovutti huomionosoituksen puheen, kakun ja kukkien kera. Ilman koronarajoituksia Heimo Linna olisi vastaanottanut ansioristinsä juhlavasti Helsingissä Veljesliiton taholta. Hän on ollut kansanedustajana sekä ministerinä ja toiminut monin tavoin maamme ja veteraaniemme hyväksi. Heimo Linna asuu puolisonsa kanssa omatkotitalossa. Vuosikokous Vuosikokouskutsu jää vielä avoimeksi. Hallituksella on tarkoitus pitää se 12.3 tai 16.3. Nykyisen tilanteen takia kutsu toimitetaan jäsenillemme, osastoille sekä tukihenkilöille henkilökohtaisesti, mahdollisesti myös paikallislehdessä. Tämä tarkentuu lähempänä ajankohtaa, kun tiedetään enemmän rajoituksista. Toivotaan, että saisimme tänä vuonna edes loppuvuodesta kutsua jäsenemme sekä tukihenkilöt juhlistamaan ja olemaan yhdessä ilman rajoituksia. Toivorikasta vuotta! Maija Paasila Toivon näkökulma Toisen ihmisen kuuleminen ja ymmärtäminen vaativat herkkyyttä ja kykyä kuvitella, mistä näkökulmasta käsin toinen ihminen maailmaa tarkastelee. Näköalat laventuvat, kun ponnistelee näkemään asiat myös "toisin silmin” eikä vain omien kokemusten valossa.  Ihmiselämä vaihtelee. Jokainen päivä tuo tullessaan jotakin uutta tai erilaista. Kukapa meistä ei iloitsisi tärkeistä mukavista asioista, kuten rakkaista läheisistä, ystävistä, päivittäisestä leivästä, kodista ja huolenpidosta. Mutta miten selviytyä vaikeista tilanteista ja ajanjaksoista elämässä? Raamatun kirjoitukset ovat rosoisia sen tähden, että sellaista on ihmisen elämäkin. Mutta onko meillä herkkyyttä arvioida elämäämme myös Sanan valossa? Raamattu opettaa meitä näkemään asiat Jumalan näkökulmasta. Minua on puhutellut Raamatun sanat: ”Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän, minä lyön ja minä parannan, minun vallassani on kaikki.”  (5. Moos 32:39). Pahalla tai kuolemalla ei ole itsenäistä voimaa, vaan Jumalan vallassa on kaikki. Jumalan mahdollisuuksista kertovat Raamatun sanat ovat tuhansien vuosien käytön ja kulutuksen kestäneitä ydinsanoja. Ne ovat syntyneet Pyhän Hengen vaikutuksesta. Jumala hallitsee maailman tapahtumia.  Elämän raskaissakin ajanjaksoissa Jumala lupaa olla läsnä: ”Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen.” (Jes. 57:15). Herkistymme näkemään Jumalan teot, kun omat ajatuksemme ja tekomme vaikenevat. Kun omat inhimilliset kuvitelmat Jumalasta sortuvat, syntyy herkkyyttä avautua näkemään Jumalan mahdollisuudet. Sanan valo antaa mahdollisuuden tarkastella omaa elämää aivan toisesta näkökulmasta.   Edesmenneeltä arkkipiispa Martti Simojoelta on peräisin kertomus sotainvalidista, joka sanoi oppineensa kiittämään Jumalaa vasta kun hän oli menettänyt kotinsa, virkansa, terveytensä ja lopulta kunniansakin. Silloin hän käsitti, että kaikki, mitä hänellä vielä oli, oli pelkkää armoa. Jumala ei luvannut elämää, jossa ei olisi koetuksia, vaan hän lupasi anteeksiantamuksen. Eihän Jeesus muuten olisi kehottanut meitä pyytämään: Äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta. Tässä pyydämme sitä, ettemme joudu koettelemuksen voittamaksi. Ei ole sellaista voimaa tai valtaa tässä maailmassa tai hengellisessä todellisuudessa, joka kykenisi erottamaan meidät Jumalan rakkaudesta.  Kristillinen usko on ytimeltään yhteyttä. Sana on Jumalan tapa ottaa yhteyttä ihmiseen. Jeesus kutsuu yhteyteensä ykseyden ja sovinnon tielle. Olitpa sairas tai terve, saat luottaa siihen, että Jumalan Poika tuli ihmiseksi, kärsi, kuoli ja nousi kuolleista, että sinä hänen lunastamana olisit omalla paikallasi Jumalan luomistyön keskellä. Kristuksen armolla on avarat mitat. Hänessä löydät elämän ja yhteyden iankaikkiseen Jumalaan. Hän avaa toivon näköalat. Kai Luvila veljespappi Onnittelemme Sotainvalidi Lauri Kamunen 100 vuotta Heimo Linna (vas.) ja Väinö Aronen vastaanottivat huomionsoitukset kotonaan.

32 Piirit toimivat Muistamme Lieksan osaston pitkäaikainen aktiivijäsen Kaarlo Mikkonen on poistunut keskuudestamme. Hän osallistui ahkerasti kaikkiin syyskeräyksiin lahjoittajana silloin, kun kerättiin vielä viljaa ja muita maataloustuotteita. Mikkosen siunaustilaisuu- POHJOIS-KARJALA Kirkkokatu 11, 80100 Joensuu Puh. 040 536 7537 Muistamme Tulevia tapahtumia Yksilölliset hyvinvointipalvelut- ja kotiapu jatkuvat edelleen. • Huhmarin kurssit 24.– 29.5.2021, toinen kurssi syksyllä • Kansallisen Veteraanipäivän tilaisuudet 27.4. • Veljesliiton liittokokous 3.6. Helsingissä • Puolustusvoimain valtakunnallinen paraati 4.6. Joensuussa • Veteraanien yhteinen alueellinen kirkkopyhä 29.8. Outokummussa Kaikki toiminta ja tapahtumat toteutetaan koronaepidemian suositusten ja vaatimusten mukaisesti. Ilmoitamme sanomalehti Karjalaisessa, jos tilaisuuksia joudutaan perumaan ja jos voimme toteuttaa uusia. • Muistamme Tuulikki Leinonen Korjausneuvoja Raimo Saarelaisen uutisia Asuntojen korjaustoiminta jatkuu yhteistyössä Vanhustyön Keskusliiton kanssa. Viime vuonna tehtiin neuvontakäyntejä sotainvalidi- ja veteraanikohteisiin 21 kappaletta. Muille yli 65 vuotta täyttäneille 128 käyntiä. Suunnitelmia tehtiin 82 kohteeseen. Korjausavustukset (70%) veteraaneille 54 400 euroa, maksusitoumuksia sotainvalideille 30 000 euroa. Korjausavustuksia muu vanhusväestö 329 000 euroa. Valmistuneita kohteita oli yhteensä 39 kpl. Jos sinulla on asunnon korjaus- tai muutostyötarpeita ota yhteyttä korjausneuvoja Raimo Saarelaiseen p. 050 540 7035. Kaarlo Mikkonen *12.1.1924 † 10.11.2020 Maire Nyberg *1.8.1950 † 12.1.2021 Onnittelemme Kari Kalinen 70 vuotta Vuodesta 2007 lähtien piirihallituksemme puheenjohtajistossa dessa sotainvalidipiiriä edustivat Lieksan osaston entinen pj ja hallituksen jäsen Juho Pehkonen puolisonsa Taimin kanssa, joka kuului osaston johtokuntaan. Ansioistaan Kaarlo Mikkoselle oli myönnetty mm. Marskin Sotainvalidirahaston tunnustuspalkinto ja SVR I luokan mitali. Lämmin osanottomme Kaarlo Mikkosen omaisille. Piirihallituksemme jäsen FT, professori Veijo Saloheimo nukkui pois keskuudestamme 29.12.2020. Hän toimi aktiivisesti sotainvalidityössä elämänsä loppuun saakka. Joensuun osaston johtokuntaan hän kuului vuodesta 1990 lähtien ja toimi osaston puheenjohtajan 1995–2004 ja varapuheenjohtajana osaston purkautu- miseen saakka. Pohjois-Karjalan piirin piirihallituksessa hän työskenteli varajäsenenä 1994–2002 ja varsinaisena jäsenenä vuodesta 2003 elämänsä loppuun saakka. Hän kuului myös Veljesliiton hallitukseen varajäsenenä ja Suomen Seniorikodit ry:n hallitukseen varsinaisena jäsenenä. Veijo siunattiin Joensuun Rauhankappelissa 23.1.2021. Saloheimon pidempi muistokirjoitus löytyy tämän lehden sivulta 5. Toiminnanjohtaja Maire "Maikki" Nyberg oli piirimme pitkäaikainen yhteistyökumppani Perhelomissa. Hän poistui yllättäen keskuudestamme. Maikin kanssa oli hienoa tehdä yhteistyötä. Hän ei kuulunut ”ryppyotsaisten” joukkoon vaan asiat sujuivat aina mallikkaasti ja joustavasti. Työ oli varmasti usein kiireistä ja hektistä: monia asioita piti hallita yhtä aikaa, mutta koskaan se ei kuulunut keskusteluissamme. Elämän ilo ja myönteisyys sekä asioiden ratkaisukeskeisyys olivat aina päällimmäisenä. Ehdimme tehdä Maikin kanssa yhteistyötä lähes 30 vuotta, ennen kuin hän siirtyi ”reserviin”. Järjestelimme sadoille Pohjois-Karjalan piirin sotainvalidi- ja puolisojäsenille lomakursseja etupäässä Polvijärven Huhmarissa ja tapailimme silloin tällöin Huhmarissa. Onneksi hyvä yhteistyö on jatkunut kehittämispäällikkö Sari "Sarkka" Halmeen kanssa. Hän oli Maikin työpari ja meidän kolmen yhteistyö sujui aina mutkattomasti, ja sellaisena se jatkuu Sarkan kanssa edelleen. Lämmin osanottomme Mairen omaisille ja ystäville. toiminut everstiluutnantti Kari Kalinen täytti 70 vuotta 17.2. Karilla on pitkä työsarka sotainvalidien, puolisoiden ja leskien auttamistehtävissä. Hän toimi yli 20 vuotta Outokummun osaston puheenjohtajana, aina osaston purkautumiseen 2018 asti. Sen jälkeenkin hän on jatkanut tuki- ja yhdyshenkilönä. Kari Kalisella on monia luottamustehtäviä puheenjohtaja- ja hallitustasolla eri elämänalueilla. Hän on myös läänin veteraaniasiain neuvottelukunnan varajäsenen. Kari Kalisen harrastuksiin kuuluvat musiikki ja kalastus ja ennen kaikkea puhallinsoittimet. Hän soittaa MPK Savo-Karjalan soittokunnassa ja toimii sen puheenjohtajana. Kari Kalisen puoliso Maritta on toiminut miehensä rinnalla sotainvalidityössä mm. osaston johtokunnassa ja piirin matkoilla tukena ja turvana sairaanhoitajan ominaisuudessa ja tuntee jäsenistön hyvin. Perheeseen kuuluu kolme aikuista lasta sekä yksi lapsenlapsi, joka on isovanhempien silmäterä. Ansioistaan Kari Kaliselle on myönnetty mm. Suomen Valkoisen Ruusun Ritarimerkki, Sotilasansiomitali ja Sotainvalidien Ansioristi. Piirin ja osastojen lämpimät onnittelut! Veijo Saloheimo *6.8.1924 † 29.12.2020

Piirit toimivat 33 Neuvontapalvelu KAINUU Seminaarinkatu 5, 87100 Kajaani Puh. 08 622 485 Ajankohtaisia kuulumisia Veljeskoti Hyvinvointi Sammossa asukkaiden koronavirusrokotukset on aloitettu torstaina 11. helmikuuta. Asukkaiden suojaaminen on aloitettu rokottamalla veljeskodin henkilökunta. Veljeskodin johtaja Jussi Komulainen kertoi, että henkilökunta on rokotettu jo kahteen kertaan ja asukkaiden rokotusohjelma on hyvällä alulla. Komulainen kertoi, että kuntoutukset ovat käynnissä ja jatkuvat normaalisti. Myös muissa Kainuun ympärivuorokautista hoivaa tarjoavissa Kainuun soten ja yksityisissä hoivakodeissa asuvien rokotukset ovat alkaneet. Seuraavana rokotusvuorossa ovat olleet kotona hoidettavat ikääntyvät, jotka eivät pysty hakeutumaan rokotuspisteisiin. Ensimmäisenä heidän osaltaan rokotusvuorossa ovat olleet muissa palvelukodeissa ja kotona asuvat kotihoidon palveluita käyttävät 80 vuotta täyttäneet. Nämä rokotukset käynnistyivät 18. helmikuuta. Jos sinuun ei ole vielä oltu yhteydessä rokotuksen antamiseksi, niin saadaksesi rokotuksen ole yhteydessä Kainuun soten julkaisemaan oman paikkakuntasi rokotuspisteen ajanvaraukseen. Voit olla yhteydessä myös neuvontapalveluun jos tarvitset apua ajan varauksessa tai tarvitset kotisairaanhoidon palvelua rokotuksen saadaksesi. Aurinkoisia talvipäiviä ! Juha Huttunen toiminnanjohtaja Neuvontapalvelu toimii normaalisti. Teemme myös kotikäyntejä, jos asioiden hoito etänä ei onnistu. Neuvontapalvelu opastaa sotainvalideja, heidän puolisoitaan ja leskiään, sekä omaisiaan sotainvalidien, heidän puolisoidensa ja leskien lakisääteisten etuisuuksien, kuten tarvittavien kotona selviytymistä edistävien avopalveluiden, avustusten, laitos- ja avokuntoutuksen ja jaksoittaisen ja jatkuvan laitoshoidon hakemisessa. Neuvontapalvelu auttaa jäseniä ja heidän läheisiään puhelimitse, sähköpostitse ja tarvittaessa kotikäynneillä, Kajaanin toimistolla ja Hyvinvointi Sammossa Kuhmossa. Neuvontapalvelua Kainuussa ja Vaalassa tekevät: • toiminnanjohtaja Juha Huttunen p. 050 372 5417, juha. huttunen@sotainvalidit.fi • Veljeskoti Hyvinvointi Sammon palveluneuvoja Päivi Ahonen p. 044 745 2266, paivi.ahonen@kalevalankk. fi • palveluneuvoja Leena Uhlbäck p. 0400 593 120, leena.uhlback@kalevalankk.fi. Veikko Heikkinen vietti 101-vuotissyntymäpäiväänsä puolisonsa Mirjami Heikkisen, 92, kanssa veljeskoti Hyvinvointi Sammossa. Onnittelemme 101-vuotias sotainvalidi Veikko Heikkinen Piirin vuosikokous Piirin vuosikokous pidetään koronaviruspandemian ja rokotustilanteen niin salliessa perinteiseen tapaan kokoontumalla yhteen tai etäkokouksena. Ilmoitamme kokouksen ajankohdan ja pitotavan aikanaan kokouskutsussa Kainuun Sanomien ja Koti-Kajaanin yhdistystoimintapalstalla. Toimisto palvelee Kainuun piirin toimisto palvelee järjestöasioissa puhelimessa 08 622 485 ja 050 372 5417. Hyrynsalmelainen sotainvalidi, sotaveteraani ja tilallinen Veikko Heikkinen, Mannilan Veikko, vietti 101-vuotissyntymäpäivää Kuhmossa sotainvalidien veljeskoti Hyvinvointi Sammossa tiistaina 2. 2. Hyvinvointi Sammossa asuu kuusi sotainvalidia ja 12 veteraania. Siellä on puitteet kuntoutukseen, virkistymiseen sekä lyhyt- ja pitkäaikaiseen asumiseen ja muihinkin palveluihin. Veikko totesi, että vaikka uudessa asuinpaikassa on hoivaa ja palvelua hyvin tarjolla, niin kotiin Hyrynsalmelle Hakokylän Mannilaan on kova ikävä aamuisin. Mannila onkin iso osa Veikon identiteettiä, onhan Hyrynsalmella asunut monta Veikko Heikkistä ja talon nimeä käyttämällä, kuten Mannilan Veikko, samannimisistä henkilöistä saatiin selvyys heti. Veikko on syntynyt Hyrynsalmen Saarivaarassa. Veikolla oli juhlapäivän hetkinä valkoinen kauluspaita, solmio kaulassa ja kuntoutuskodin Urholassa kahvipöytää koristivat kauniit kukat maljakossa. Veikko ja Mirjami ovat olleet naimisissa noin 72 vuotta, vuodesta 1949 lähtien. Kultahääpäivästä on kulunut siis jo 20 vuotta, timanttihäistä 10 vuotta ja rautahäistäkin pari vuotta. Veikko Heikkinen on jatkosodan veteraani. Hän taisteli jatkosodassa erityisesti Tuulijärvellä, Rukajärven suunnalla ja Ilomantsissa. Veikko ja Mirjami Heikkinen ovat osallistuneet Hyrynsalmella asuessaan useisiin veteraanien yhteisiin tapaamisiin. Veikko huolehti viime vuoteen asti puolisostaan Mirjamista. Toimeliaana miehenä pitkään yli 90-vuotiaanakin hän vielä hankki polttopuut metsästä itse Mannilaan. Ajokortistaankin Veikko luopui vasta muutama vuosi sitten. Antero Komulainen

34 Piirit toimivat Onnittelemme POHJOIS-POHJANMAA Uusikatu 58 B 16, 90100 Oulu Puh. 045 182 4484/ 044 479 4797 Piirissä tapahtunutta Porinapiirin joulutrio: Erkki Koskela (vas.) , Pentti Jouppila ja Mikko Kivimäki. Vuosi vaihtui hiljalleen ja pimein aika tuntui vielä mustemmalta, sillä joulujuhlatkin jouduimme perumaan. Ainoa pieni valopilkku oli Veljeskodille lähetetty joulutervehdys Teamsin välityksellä. Veljeskoti pyysi jotakin jouluista juttua perutun perinteisen mikuussa ensimmäiset syntymäpäiväonnittelut laulamalla Veljeskodissa asuville jäsenillemme. Lämpimät onnittelut Veljeskotiin! Tulevista tapahtumista Vuosikokous pidettiin 3.3. klo 10.00 Hotelli Lasaretissa ja otamme Teamsin avulla yhteyden Veljeskodille. Joulukuun lehdessä on ollut kokouskutsu. Piirin tulevat tapahtumat on suunniteltu, mutta tautitilanne ratkaisee pystymmekö niitä toteuttamaan. Ilmoitamme niistä myöhemmin. Neuvontapalvelu jatkuu entiseen tapaan. Kirkkaita keväisiä päiviä ! Pertti Sankilampi Teksti ja kuvat: Eeva Vikström Pixabay Virikkeellisen joulukassin lahjoittaja Arno Annola, asumaan.com:sta. jouluhetken tilalle. Veimme päivällä ennen esitystä joulukukkaset ja lahjoitetun virikkeellisen joulukassin. Teamsin välityksellä toiminnanjohtaja, piirin puheenjohtaja ja mukana olevat tukijäsenet lausuivat vuorollaan jouluisen tervehdyksensä. Sen jälkeen jäsenet lauloivat perinteisiä joululauluja sekä lopuksi Koskelan Erkki esitti yksinlaulua. Veljespappimme, rovasti Pertti Lahtinen lähetti Veljeskodille netin välityksellä nauhoittamansa jouluhartauden. Tämä ilahdutti kovasti jäseniämme. Poisnukkuneita jäseniämme muistimme Oulussa sytyttämällä kynttilät Veljeshaudalle itsenäisyyspäivänä ja jouluna. Opittuamme Temsin käytön esittivät samat tukijäsenet tam- Jouko Korhonen Tauno Siik Muistamme sotainvalidi Väinö Saarikoski *1924 † 2020 Väinö Saarikoski oli sotainvalidityössä aktiivisesti mukana. Hän oli määrätietoinen, seurallinen ja hyväntahtoinen tarinankertoja. Väinö toimi johtokunnan jäsenenä, johtokunnan varapuheenjohtajana, seppelepartioissa ja piirin kokousedustajana sekä liittokokousedustajana useita kertoja eri puolilla suomea. Väinö haavoittui Muolaan ja Tornion taisteluissa. Korona rajoitti Väinö Saarikosken siunaamiseen osallistujien määrää, joten pappi osallistui seppelpartioon.

Piirit toimivat 35 Sotainvalidien Veljesliiton Lapin piiri ry LAPPI Pitkäkatu 7, 95400 Tornio Puh. 040 708 2726 VUOSIKOKOUS torstaina 18.3. klo 11.00 Ounasvaaran majalla, os. Hiihtomajantie 7, Rovaniemi Kokouksessa käsitellään sääntöjen 5§ mukaiset asiat ja sääntömuutosesitys. Tervetuloa! Piirihallitus Neuvontapalvelu Anu Vasama, toiminnanjohtaja, neuvontapalvelu Tornio p. 040 708 2726 Merja Turunen, neuvontapalvelu, Rovaniemi p. 044 340 4001 Joulukuun piirikokouksessa liiton pienoislippua Vapaudenristin tunnuksin ja nauhoin savukoskelaiselle Kauko Hannulalle luovuttamassa everstiluutnantti Arto Vaarala ja pj. Jouko Lahdenperä. Kuva: Matti Hulkko Leivontapäivä Lapin kuntoutuksessa Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Poikkeuksellisen vuoden aikana 16 sotainvalidia on poistunut joukostamme. Sotainvalidien Veljesliiton Lapin piirissä oli vuoden 2020 lopussa 60 sotainvalidia, 10 puolisoa ja 163 leskeä. Suurin osa sotainvalideista asuu edelleen omissa kodeissaan ja noin 20 heistä asuu veljeskodeissa tai muissa laitoksissa. Lapin piirissä toimii enää kaksi osastoa: Sodankylä ja Tornio. Purkautuneiden osastojen varoja on jonkin verran siirtynyt piirille ja ne käytetään kokonaisuudessaan ko. osaston jäsenten hyväksi. Piirin lähes ainoa tulonlähde on Veljesliitolta saatava huolto ja tukiraha, joka käytetään mm. jäsenten jalkahoitoihin, hierontaan ja virkistystoimintaan. Pienituloisten jäsenten on mahdollista saada avustusta myös Veljesliiton kautta esim. silmälasien ja hammasproteesien hankintaan. Avustamme tarvittaessa hakemusten täyttämisessä ja teemme kotikäyntejä. Ollaan yhteydessä! Anu Vasama toiminnanjohtaja Meillä ei anneta koronan lannistaa liikaa vaan pidämme mielialaa ylhäällä yhdessä tekemällä. Valmistaudumme viettämään laskiaispäivää leipomalla koko porukalle pullat. Mukavaa yhdessä tekemistä leipoen, vanhoista ajoista jutellen ja laulellen. Meillä kaikilla oli niin mukavaa, mutta ei niitä pullia kyllä säästynyt aivan laskiaiseen saakka, olivat ne niin hyviä. Kyllä vaan täytyy tehdä uusi taikina.  Merja Turunen Leivonta Rovaniemellä Lapin kuntoutuksessa piristi mieltä. Kuva: Petra Petranen Muistamme sotainvalidi Jorma Savukoski * 2.2.1925 † 25.1.2021 Rovaniemeläinen sotainvalidi Jorma Savukoski nukkui pois 25.1. Hän asui viimeiset vuotensa Lapin kuntoutuksessa ja oli kuollessaan 95-vuotias. Savukoski oli syntynyt Petsamon Salmijärvellä. Hän osallistui talvisotaan suojeluskuntapoikana Petsamon rintamalla ja jatkosotaan panssaridivisioonan panssarijääkärinä. Hän haavoittui Vuosalmella heinäkuussa 1944. Työuransa hän teki vanhempana konstaapelina Rovaniemellä. Eläkkeelle jäätyään Savukoski oli aktiivisesti mukana eri järjestötehtävissä mm. Sotiemme veteraanien yhdistyksissä, joista Sotainvalidien Veljesliiton Rovaniemen osaston toiminnassa vuodesta 1997 alkaen, osaston hallituksen puheenjohtajana 2011–2013 ja kunniapuheenjohtajana vuodesta 2014 alkaen. Savukoski on ollut mukana Lapin sotainvalidipiirin toiminnassa vuodesta 1997 alkaen ja piirihallitukseen hän tuli vuonna 2011. Sittemmin hän oli piirihallituksen kunniajäsen. Hän toimi myös Petsamo-seuran puheenjohtajana ja myöhemmin kunniapuheenjohtajana. Taitavana runonlausujana Savukoski esiintyi lukuisissa tapahtumissa. Muistissa säilyneistä runoista etusijalla olivat Yrjö Jylhön runot, joista on tehty cd-äänite vuonna 2015, jolloin Savukoski lausui kaikki runot nopeaan tahtiin muistinvaraisesti ilman apuvälineitä. Savukoskea jäivät kaipaamaan puolison lisäksi lapset ja lastenlapset perheineen sekä laaja tuttava piiri. Anu Vasama

36 Piirit toimivat Pixabay RANNIKKO-POHJANMAA Jeansborgintie 1 A, 66900 Uusikaarlepyy Puh. 050 382 5257 Terveisiä piiristä! Toivotan Teille kaikille hyvää alkanutta vuotta! Toivottavasti tämä vuosi on normaalimpi kuin edellinen! Emme voineet järjestää joulujuhlia viime vuonna, mutta sen sijaan neuvontapalvelutyöntekijä Carola Lagerström ja toiminnanjohtaja kävivät kaikkien jäsenien kotoa jakamassa ”juhlakasseja”, joissa oli joulumakeisia. Sekä antajat että vastaanottajat todella arvostivat koti-käyntejä. On aina yhtä hauskaa vierailla Teidän luona! Seuraamme koronatilannetta ja odotamme vielä hetken, ennen kuin päätämme kesäjuhlien järjestämisestä. Palaamme asiaan myöhemmin keväällä! Voikaa hyvin ja pitäkää huolta itsestänne! Monika Julin toiminnanjohtaja RUOTSI Slakthusplan 3, 2 tr, 12117 Johanneshov, SE Puh. 00 46 8 648 1131 Tilanne Ruotsissa Uusi vuosi on alkanut ja pandemia jatkuu. En ole varma, miten Ruotsin tilanne Suomessa uutisoidaan joten tässä Ruotsin ohjeita, jotka kuvaavat nykytilannetta. Ruotsin kansanterveysviranomaisen Folkhälsomyndighetenin ohjeistus covid-19-viruksen ennaltaehkäisyyn on: Pysy ko- Joulupukki mukana Selkämeren sairaskodin/Geritrimin joulujuhlassa Kristiinankaupungissa 23.12. Vas. Matti Nisula, Eero Kotonen, joulupukki ja Heikki Vesterlund. Kuva: Tony Westerlund Reserviupseerien kunniavartio 24.12. Vaasan Sankarihautausmaalla . Edessä vas. Raimo Latvala ja Jari Parkkonen. Takana vas. Hannu Isomöttönen ja Peter Norrgård. Kuva: Monica Latvala tona, jos olet sairas; pese kädet usein ja käytä alkoholipohjaista käsihuuhdetta, jos et voi pestä käsiäsi; yski ja aivasta kyynärtaipeeseen; vältä silmien, nenän ja suun koskettelua; pidä 1–2 metriä etäisyyttä toisiin ihmisiin. Erityisesti riskiryhmiin kuuluvia kehotetaan välttämään sosiaalisia kontakteja. Terveydenhuollon kapasiteetti on joillain hallintoalueilla siirtynyt valmiustilaan ja kiireettömiä hoitoja siirretään myöhemmäksi, mutta sairaanhoidon tilanne on viranomaisten mukaan kuormituksesta huolimatta vakaa. Ruotsissa tilapäisesti käymässä olevat toisen Pohjoismaan kansalaiset saavat tarvittaessa välttämättömän lääkärinhoidon, kuten maassa pysyvästi asuvatkin. Ravintoloissa, baareissa, kahviloissa ja yökerhoissa sallitaan ainoastaan pöytiintarjoilu. Tun- gosta ja jonotusta ei saa esiintyä ja anniskelupaikat rajoittavat pöytäpaikkojen määrää.  Pöytäseurueen enimmäiskokoa rajoitettiin 24.12.2020 alkaen neljään  henkilöön. Alkoholin tarjoilu ravintoloissa oli kielletty klo 20  jälkeen 7.2.2021 asti.  Myös hotelleissa noudatetaan vastaavaa ennaltaehkäisyä.  Kauppojen, ostoskeskusten ja kuntosalien kävijämäärää rajoitetaan. Kaikki ei-välttämättömät valtion ja alueiden ylläpitämät paikat, kuten kirjastot, museto ja uimahallit, suositeltiin pidettäväksi suljettuina 7.2. saakka. Ruotsissa astui voimaan tilapäinen pandemialaki 10.1.2021. Sen mukaan kahdeksan ihmisen rajoitus yleisissä tapaamisissa koskee jatkossa myös yksityisiä tapaamisia. Rajoitus ei koske ihmisten koteja, vaan tiloja joita vuokrataan yksityiseen käyt- Wolf Enbacka ja Alpo Koivuniemi laskevat sotainvalidien ja -veteraanien yhteisen seppeleen Pietarsaaren hautausmaalla itsenäisyyspäivänä 6.12. Kuva: Matti Ranta Yhteystietoja Piiritoimisto on auki arkisin klo 9-16, tel. 08 648 1131 Toiminnanjohtaja Juha Joki on tavoitettavissa numerosta 070 563 0373. töön. Kauppojen, kuntosalien ja urheilusalien täytyy pitää lukua asiakasmäärästään. Yhtä henkilöä kohti on varattava vähintään 10 neliömetriä tilaa. Asiakkaille on myös annettava mahdollisuus pestä kädet tai käyttää käsidesiä. Uusi pandemialainsäädäntö mahdollistaa myös tarvittaessa esimerkiksi kauppakeskuksien ja muiden toimintojen sulkemisen. Laki on voimassa vuoden 2021 syyskuun loppuun asti. Lisätietoa: Krisinformation. se, Polisen.se, folkhälsomyndigheten.se ja regeringen.se.

Översättning: Henry Byskata 37 KRIGSINVALIDEN Organ för Krigsinvalidernas Brödraförbund 1 / 2021 Ledare Också under traditionstiden kommer de som sårats i krigen att utgöra en specialgrupp Coronaviruspandemin har verkligen satt sina käppar i samhällets hjul, nästan helt och hållet hindrat människor från att mötas eller åtminstone gjort dessa möten till möten, som man hållit på distans i den digitala världen. Pandemin har satt sina spår på så många håll. Trots detta fortsätter vårt förbunds arbete till fromma för medlemmarna i likhet med vad tidigare skett, i enlighet med beslut som fattats vid förbundsmöten och i förbundsfullmäktige. Detta är något som vi har förbundit oss till och i enlighet med detta skrider vi till verket på bästa möjliga sätt. Oundvikligen håller vi på att småningom övergå till traditionstiden. Det är något som sker sida vid sida med den pågående verksamheten i vårt förbund, så att vi går framåt på ett planenligt sätt och bit för bit. Vi har vårt eget Krigsinvalidernas Traditionsförbund, vars uppgift består i att omhulda krigsinvalidernas traditioner och berätta om dem för kommande släktled. Förbundets regionala föreningar kommer också i sinom tid att bära ansvar för den serviceverksamhet som riktar sig till våra medlemmar allt eftersom krigsinvaliddistriktens verksamhet krymper. Brödraförbundets styrelse har vid sitt möte i november 2020 dragit upp riktlinjerna för förbundets ståndpunktstagande visavi traditionsarbetet. Styrelsen konstaterade då, att ”Brödraförbundet vill utöva samarbete med veteranorganisationerna när det gäller omhuldandet av krigsinvalidernas och veteranernas traditioner också på regional nivå med målsättningen att detta arbete sker så att det styrs genom medlemskap i Eklövets Traditionsförening”. Styrelsen framförde dessutom i sitt ställningstagande, att ”det är synnerligen viktigt att få med nya funktionärer inom det regionala traditionsarbetet”. Vi behöver många som har styrka att lägga manken till i detta arbete och vi behöver få många instanser med, så att vi kan försäkra oss om att det finns en framtid för ett gemensamt traditionsarbete gällande veteranerna från våra krig ävensom att budska- pet sprids i vida kretsar av vårt samhälle. Styrelsen framförde också önskemålet, att Eklövets Traditionsförening via en snabb tidtabell skulle skapa beredskap att som medlemmar i denna förening uppta gemensamma regionala traditionsföreningar som är under bildande på olika håll i Finland. På så sätt kunde man komma framåt utan mellanliggande skeden. Brödraförbundets styrelse anser, att det allra tydligaste vore att grunda en ny förening för ett gemensamt, regionalt traditionsarbete, vilken ansluter sig direkt till Eklövets Traditionsförening. Syftet med Eklövets Traditionsförening är ju att vårda och omhulda traditionerna från de krig Finland förde åren 1939–1945 och veteranerna från dessa krig. Förbundets målsättning är att finna sådana andliga och materiella uttrycksformer för veterantraditionerna som ur det finländska samhällets synvinkel är viktiga och värda att komma ihåg ännu många årtionden senare samt för denna tradition finna ansvarsbärare, som kan garantera dess kontinuitet. Utöver förbundets grundande medlemmar (fyra veteranorganisationer) hör i detta nu till förbundet redan närmare 20 andra samhällsmässigt starka samfund, som utför försvars- och traditionsarbete, samfund som är intresserade, villiga och har förmåga att delta i ett traditionsarbete som främjar Eklövets Traditionsförenings syfte. Det är en trygghet och en styrka med tanke på det kommande traditionsarbetet att ha många aktörer med i detta arbete. Definitivt och ytterst gärna är vi med i ett traditionsarbete, som är gemensamt för alla aktiva medverkande och som omfattar veteranerna från våra krig och krigets hela generation, ett arbete som utförs under Eklövets Traditionsförenings ledning. Det här är en hederssak för oss. När det gäller samarbetet är det likväl viktigt, att man där beaktar alla parter på ett jämbördigt sätt. Dessutom är det vår särskilda uppgift att bära ansvar för krigsinvalidernas, deras makors och änkors, denna speciella grupps traditioner och minne samt för att denna tradi- tion förs vidare till kommande generationer. Vi vill hålla kommande generationer medvetna om att under krigen åren 1939–1945 sårades ca 96  000 personer. För att stöda dem grundades Krigsinvalidernas Brödraförbund, som förutom att det är den äldsta ännu fungerande veteranorganisationen, det också är en handikapporganisation. Förbundet har alltid haft och kommer alltid också för traditionens del att ha sin speciella uppgift vid sidan av det arbete övriga funktionärer utför. Därför har vi också vår egen traditionsorganisation, just för vår egen specialuppgift. Vad gäller den gemensamma traditionen för alla veteraner från våra krig är vi beredda och villiga till samarbete och vi bidrar gärna till detta med vår egen insats. Vid sidan av den gradvisa förberedelsen för och övergången till traditionsarbetet fortsätter Brödraförbundet enligt de beslut som fattats sin verksamhet till fromma för sin medlemskår. Vi är på ett orubbligt sätt med i tiden och på samma gång förbereder vi oss för det som skall komma. Jag tillönskar tidningens alla läsare en god hälsa och en god fortsättning på detta år! Marja-Liisa Taipale ordförande

38 Juristen Maka- och änkerehabiliteringen år 2021 Det år som nu börjat medförde inga förändringar gällande rehabiliteringen av krigsinvalidernas makor och änkor. Följande personer kan ansöka om rehabilitering: • makor och änkor till krigsinvalider med en grad av men om minst 30 procent • krigsinvalidänkor, som lyfter full servicepension, även om den avlidnes arbetslöshetsgrad inte kunnat fastställas • krigsänkor, som kontinuerligt lyft servicepension efter sin i kriget stupade make Krigsinvalidens vistelse på anstalt hindrar inte makan att ansöka om denna särskilda makarehabilitering. För övrigt är kravet likväl, att makarna bor på samma adress. en 15 dagar och på den öppna rehabiliteringen en serie om 15 vårdtillfällen. Kostnaderna för öppen rehabilitering får uppgå till högst 1 050 euro. På basis av läkarens rekommendation kan man erhålla den öppna rehabiliteringen i form av hemrehabilitering. Härvid ersätter Statskontoret kostnaderna till högst 1 575 euro. Statskontoret erlägger de kostnader som förorsakats av rehabiliteringen direkt till rehabiliteringsanstalten eller serviceproducenten. Statskontoret ersätter inte resekostnader som tillkommit i och med makarehabiliteringen. När det gäller dem kan man hos Folkpensionsanstalten på basis av sjukförsäkringslagen ansöka om reseersättning för den del som överskrider självrisken. Öppen-, anstalts- eller hemrehabilitering Alternativen när det gäller maka- och änkerehabilitering är anstalts-, dag- och öppen rehabilitering. Anstalts- och dagrehabilitering kan erhållas vid av Statskontoret godkända anstalter. Längden på anstaltsrehabiliteringen är två veckor, på dagrehabilitering- Ansökan om rehabilitering Man ansöker om särskild maka- och änkerehabilitering i förväg hos Statskontoret. De som ansöker för första gången, eller ifall det från föregående anstaltsrehabilitering har förflutit två år eller mera, bör till ansökan bifoga läkarutlåtande, av vilket framgår behovet av rehabilitering. Dessutom är det att rekommendera, att det av läkarutlåtandet framgår den sökandes allmänna hälsotillstånd och funktionsförmåga. När det gäller öppen rehabilitering behövs remiss från läkaren. När man ansöker om enbart massage eller fotvård behövs ingen remiss. Statskontoret ersätter inte av läkarutlåtandet förorsakade kostnader. Seppo Savolainen generalsekreterare Ersättningar till krigsinvaliderna för ändringsarbeten i bostäderna Statskontoret ersätter krigsinvaliderna för arbeten som gäller ändringar i bostaden, ändringar som gör det lättare att kunna bo hemma. Dessutom kan man ersätta grundreparationer, som möjliggör att man kan bo kvar i det egna hemmet så länge invalidens hälsa det tillåter. För att kunna erhålla ersättning bör krigsinvalidens grad av men uppgå till minst 10 %. förändringar gällande wc och badrum ersätts i hög grad. De underlättar möjligheten att röra sig med rollator och rullstol. Fönster, vattentak eller uppvärmningssystem kan förnyas i form av grundreparationer. Ersättning kan erhållas endast för remontering av stadigvarande bostad, inte för fritidsbostad. För samma arbete kan man inte längre i beskattningen ansöka om hushållsavdrag. När arbetet är utfört, utbetalas ersättningen enligt förverkligade omkostnader antingen på basis av kvitton eller utgående från av reparationsrådgivaren uppgjort intyg gällande arbetets färdigställande. Statskontoret kan också betala räkningarna direkt till den som utställt räkningen, om man så överenskommer. Hurudana arbeten ersätts? Hur mycket ersätts? De vanligaste förändringsarbetena är avlägsnandet av trösklar, breddandet av dörrar och byggandet av olika slags ramper och stöd samt avlägsnandet av onödiga trappsteg. Alla dessa arbeten gör det lättare att röra sig i hemmet och minskar risken för fall. Också Det finns en övre gräns för ändringsarbeten gällande bostad och för grundreparationer. Gränsen justeras årligen i enlighet med bostadskostnadsindexet. År 2021 är gränsen för egentliga förändringsarbeten i bostaden 13 620 euro och tillsammans med grundreparationer 25 090 euro. Under tre års tid får reparationsarbetena inte överskrida dessa summor. Under gångna år har karaktären på utförda, ersättningsmässiga reparationsarbeten ändrats. Tidigare betalade man ersättning för överflyttning av bastun inomhus och förändring av eldning med ved till olje- eller eluppvärmning. Nu förnyar man utrymmena för bastu och tvätt, så att dessa blir trygga att röra sig i och ändringar i uppvärmningen med olja utförs i en miljövänligare riktning. Behovet av förändringsarbeten har klart ökat i och med krigsinvalidernas höga ålder. Coronapandemin har inte minskat reparationsarbetena. År 2020 utbetalades ersättningar för ca 699 000 euro. År 2019 var motsvarande siffra ca 570 000 euro. Hur ansöks om ersättning? Det går lättast, om man först tar kontakt med reparationsrådgivaren vid Centralförbundet för de gamlas väl. Rådgivaren hjälper till vid uppgörandet av kostnadsförslag och ansökan. Statskontoret behandlar ansökan och ger betalningsförbindelse till en viss summa. Tryggt och miljövänligt Tiina Kyttälä servicechef

39 ❤ Evert och Anni Stolpe ❤ Evert Stolpe är 50 % krigsinvalid och bor tillsammans med makan Anni i radhuslägenhet i Pörtom. Anni fyllde 100 år sommaren 2020 och Everts 100 årsdag inföll den 27 januari i år. Och i mars i år har makarna varit gifta i 80 år! Evert är hemma från Pörtom och han är äldst i en syskonskara på tolv syskon. Ännu lever fem av hans syskon. Anni är hemma från Jurva. De träffades på dansen i Jurva då båda var 20 år. På den tiden måste man ha föräldrarnas tillstånd för att få gifta sig om man var under 21 år. Makarna gifte sig den 24 mars 1941 och en vecka efter giftermålet blev Evert inkallad i krigstjänst. Under krigstiden var det lite svårt att hålla kontakten till varandra. Evert var svenskspråkig och Anni var helt finskspråkig och förstod bara lite svenska och de brevväxlade var och en på sitt eget språk. Småningom har Anni lärt sig att förstå svenska. Under tiden som Evert var vid fronten arbetade Anni på ett jordbruk i Närvijoki. På hösten samma år som de hade gift sig skadades Evert i kriget och sändes till krigssjukhuset i Vasa. Makarna hade då inte träffat varandra sedan våren. Så småningom fick Evert komma hem och makarna bosatte sig i Pörtom. De byggde ett eget hus år sig och hade ett jordbruk. Evert har trots sin krigsskada kunnat arbeta som byggnadsarbetare under hela sitt yrkesverksamma liv. Anni har skött om deras jordbruk och hushållet. Under 1950-talet arbetade båda makarna några vintrar i Sverige. År 1984 flyttade makarna till en lägenhet i ett radhus i centrala Pörtom. Där bor de ännu kvar och de sköter själva sina hushållssysslor. Varm mat få de levererat hem varGrattis Anni och Evert! Foto: Sari-Milla Ingves je dag och de har regelbundet städhjälp. Då covidviruset slog till i våras kom ingen från städfirman på hembesök så till både midsommaren och julen städade makarna själva. Evert har färdtjänst från Statskontoret och problem med förslitningar i knäna. Makarna far med taxi till butiken och handlar en gång har under 20 års tid varit på gemensam rehaper vecka. Han behöver ingen inköpslista bilitering på Bottenhavets sjukhem i Kristiutan han kommer ihåg nestad. Anni säger allt vad han skall hand- Makarna tycker att de har haft att sjukhemmet är la. Evert klarar också ett bra liv och de värdesätter båda som ett andra hem av matlagning så varje att de ännu kan bo kvar i eget hem. för dem. Hon minns lördag är det han som med värme och sakkokar risgrynsgröt. En sjukskötare från hemnad sjukhemmets hela personal. Båda sjukvården besöker makarna varannan vecka makarna är mycket tacksamma för alla föroch delar medicin och tar vid behov olika måner som Statskontoret erbjuder. blodprov. Hemservice har de också blivit I vinter har det kommit mycket snö och erbjudna, men hittills har de tackat nej. Evert är morgonpigg och stiger ofta upp Både Evert och Anni använder käpp och redan klockan 6 och går ut och skottar bort en rollator har de också fått låna, men den den snö som kommit under natten. står ännu oanvänd i sovrummet. Evert är Makarna tycker att de har haft ett bra liv rörligare, men Anni säger att hon börjar ha och de värdesätter båda att de ännu kan bo kvar i eget hem. Minnet fungerar för dem båda och de orkar sköta sig i stort sett själva. Evert har nedsatt hörsel, men Anni säger att han är en tystlåten och snäll man som är lätt att leva med. Visst har de diskuterat och haft olika åsikter ibland, men livet har varit gott med många vänner och de har rest en del och deltagit i olika fester. Anni säger att en stor sorg har varit att de inte fick några barn. Vi framför våra varmaste gratulationer åt både Evert och Anni med anledning av deras 100-åriga födelsedagar och 80-åriga bröllopsdag och önskar dem hälsa och allt gott i fortsättningen! Text: Sari-Milla Ingves, Mona Strandberg och Monika Julin

40 Understöd till småinkomsttagare Me-stiftelsen har också detta år donerat 200  000 euro att användas som understöd till krigsinvalider med små inkomster samt till deras makor och änkor. Krigsinvalidoch makamedlemmarna ansöker om detta understöd via Krigsinvalidernas Brödraförbund. Veteraanivastuu ry, där alla veteranorganisationer ingår som medlemmar, sköter om utbetalningen av understöden, som ovan nämnda organisation tagit emot. För vilket ändamål kan man erhålla detta understöd? Understöd kan man ansöka för självriskkostnader för medicin- och sjukhuskostnader liksom också för vårdkostnader. Det är möjligt att få understöd också för anskaffning av glasögon och olika hjälpmedel. Gällande kostnader för bostadsreparation kan godkännas närmast projekt i mindre omfattning, som stöder boendet i hemmet såsom räcken, förändring av tvättutrymmen och avlägsnande av hinder. Man kan inte erhålla understöd för rehabilitering, fotvård, vårdavgifter i omsorgs- och servicehus och inte heller för begravningskostnader. Understödet omfattar inte heller utgifter för grundreparationer i bostadsaktiebolag, värmekostnader, trygghetstelefoner, trygghetsalarm eller elektroniska skyddsalarm i hemmet. Understödet utgår enligt behovsprövning och man kan med det i allmänhet täcka endast en del av utgifterna. Det minsta understödsbelopp som kan beviljas är 100 euro och det högsta beloppet uppgår till 800 euro i året. Ansökan om understöd För de ansökande har man uppsatt en inkomstgräns på ca 1 400 euro bruttoinkomster per månad. För uppgörande av ansökan har man sammanställt en blankett, som kan fås bland annat från krigsinvaliddistrikten, servicerådgivarna samt på förbundets nätsidor www.sotainvalidit.fi/veljesliitto/osastoille-aineistoa/lomakkeet/tukihakemus-ja-ohje/. Servicerådgivarna samt krigsinvalidavdelningarnas och distriktens funktionärer hjälper vid behov vid uppgörandet av ansökan. I ansökan bör man presentera en utredning gällande till vad understödet skall användas, bifoga kvitton över faktiska kostnader eller en uppskattning av helhetskostnaderna. Till ansökan bör också bifogas en inkomstutredning, antingen intyg från Fpa gällande extra frontmannatillägg den sökande erhållit eller skatteintyg. Ansökan sänds till krigsinvaliddistriktet eller direkt till Krigsinvalidernas Brödraförbunds centralbyrå: Ratamestarinkatu 9 c, 00520 Helsinki. Seppo Savolainen Pixabay NYLAND Banmästargatan 9 C, 00520 Helsingfors Tel. 040 825 6695 Ett gott år 2021 Vid årsskiftet hade man i Nyland 58 krigsinvalidmedlemmar, 293 makamedlemmar och 247 stödande medlemmar. Nylands traditionsförening har 214 medlemmar. Dubbelt medlemskap, vilket innebär att man både är stödande medlem i avdelningen och att man är medlem i distriktets traditionsförening, har 65 medlemmar. I fjol upplöstes avdelningarna i Askola-Buckila-Mörskom, Karisnejden och Vichtis och medlemmarna blev personmedlemmar i distriktet. I år firar avdelningarna i Borgå och Esbo-Grankulla-Kyrkslätt sina 80-årsjubileer. Tråkigt nog förhindrar coronaviruspandemin fortsättningsvis anordnandet av medlemsträffar. Vi följer hela tiden med läget och den egna avdelningen kommer säkert ut med information, när träffar igen blir trygga. I väntan på våren, låt oss hålla kontakt! Satu Jelkälä-Blomqvist Sotainvalidien Veljesliiton Uudenmaan piiri – Krigsinvalidernas Brödraförbunds Nylands distrikt ry Sotainvalidien Uudenmaan Perinneyhdistys – Krigsinvalidernas Traditionsförening i Nyland ry Kallelse till årsmöte Kallelse till årsmöte Sotainvalidien Veljesliiton Uudenmaan piiri – Krigsinvalidernas Brödraförbund Nylands distrikt ry:s medlemmar kallas härmed till distriktets stadgeenliga årsmöte, som hålls fredagen den 26 mars 2021 kl. 11.00 på Luftvärnsmuseet, Klaavolavägen 2, 04300 Tusby. Kaffeservering kl. 10.30. Sotainvalidien Uudenmaan Perinneyhdistys – Krigsinvalidernas Traditionsförening i Nyland ry:s medlemmar kallas härmed till stadgeenligt årsmöte, som hålls fredagen den 19 mars 2021 kl. 11.00 i Veteranorganisationernas mötesrum, Banmästargatan 9 C, 00520 Helsingfors. Vid mötet behandlas enligt i 5 § stadgarna omnämnda ärenden, stadgeförändring samt ekonomiplanen på lång sikt. Besöksadress Klockbron 4, 3 vån. Undantagsvis görs anmälningarna till årsmötet till distriktsbyrån före 12.3., tel. 040 825 6695. Kaffeservering kl. 10.30. Vid mötet behandlas enligt i 5 § stadgarna omnämnda ärenden.

Distrikten är aktiva 41 KUST-ÖSTERBOTTEN Jeansborgsvägen 1 A, 66900 Nykarleby Tel. 050 382 5257 Hälsningar från distriktet Jag tillönskar Er alla en god fortsättning på det nya året! Hoppas att detta år blir ”normalare” än föregående! Vi kunde ju inte ordna några julfester i december i fjol, men i stället besökte servicerådgivare Carola Lagerström och verksamhetsledaren alla medlemmar i sina hem och delade ut ”fest-kassen” som innehöll lite godsaker till julen. Besöken var mycket uppskattade både av givare och mottagare. Det är alltid lika roligt att hälsa på hos våra medlemmar! Vi följer med corona-läget och avvaktar ännu med planeringen av eventuella sommarfester. Vi återkommer under våren med mera information! Ha det gott och sköt om Er! Krigsinvaliden Evert Stolpe från Pörtom uppvaktades med blommor och Brödraförbundets sjal på sin 100-årsdag 27 .01. januari. Med på foto också makan Anni. Foto: Monika Julin Gudstjänst i Sankta Birgitta kyrka i Nykarleby på självständighetsdagen 06. 12. Kyrkoherde Mia-Anderssén-Löf predikar. Foto: Markku Ranta Monika Julin verksamhetsledare SVERIGE Slakthusplan 3, 2 tr, 121 17 Johanneshov, SE Tel. 00 46 8 648 1131 Situationen i Sverige Ett nytt år har påbörjats och pandemin fortsätter. Jag är osäker på hur situationen i Sverige presenteras i finsk media så här är direktiven i Sverige som ger en bild av nuläget. Folkhälsomyndighetens rekommendationer för att stoppa spridningen av covid-19-viruset är: Stanna hemma ifall du är sjuk. Tvätta händerna ofta och använd en alkoholbaserad handdesinfektion om du inte kan tvätta händerna. Nys och hosta i armvecket. Undvik att röra vid ögon, näsa och mun. Håll 1–2 meters Julmiddag på Bottenhavets sjukhem/Geritrim i Kristinestad 23.12. Foto: Tony Westerlund avstånd till andra människor. Speciellt personer som ingår i riskgrupper uppmanas att undvika sociala kontakter. Vårdsystemet har inom vissa regioner försatts i beredskapsläge och icke-akuta vårdingrepp flyttas till senare tidpunkter. Situationen inom sjukvården är enligt myndigheterna stabil trots den ökade belastningen. Medborgare från andra nordiska länder som tillfälligt vistas i Sverige får läkarvård vid behov, såsom personer bosatta i landet. Restauranger, barer, kaféer och nattklubbar tillåter endast bordsservering och har begränsat antalet bordsplatser. Trängsel och köbildning får ej förekomma. Maxantalet i ett sällskap på restaurang begränsas till fyra personer från och med den 24 december. Ingen alkohol serveras på restauranger och barer efter kl. 20. Även hotell tillämpar samma förfarande. De flesta museer har stängt sin verksamhet i enlighet med folkhälsomyndighetens rekommendationer. Även merparten av teatrar, biografer och sevärdheter har stängt. Kommuner och regioner rekommenderas att stänga all verksamhet som inte är helt nödvändig att bedriva, till exempel badhus, bibliotek, länsmuseer och öppna förskolor, till och med den 7 februari 2021. Även gym uppmanas att kraftigt begränsa antalet besökare. En tillfällig pandemilag trädde i kraft den 10 januari 2021. Antalet personer som får visats i inomhuslokaler för gym- och idrottsanläggningar och badhus samt butiker begränsas, så att varje besökare ska ha 10 kvadratmeter till sitt förfogande. Lokaler för privata tillställningar, så som fest- och föreningslokaler, omfattas nu också av regeln om högst åtta personer. Vid behöv möjliggör lagen också för nedstängningar av till exempel köpcenter. Den tillfälliga lagen gäller till utgången av september 2021. Mer information: Krisinformation.se, Polisen.se, folkhälsomyndigheten.se ja regeringen.se. Distriktskontoret har öppet vardagar 9-16, tel. 08-6481131 och verksamhetsledare Juha Joki nås på 070-5630373. Juha Joki

42 Henkilö Tarinaan liittyvä punainen auto koristaa Seppälän kirjan takakantta. Kolmen sotilaan tarina. Warelia 2021. 75 s. Kirjailijan kiitos sodan sukupolvelle Professori, tietokirjailija ja Aamulehden entinen päätoimittaja Raimo Seppälä on kirjoittanut noin sata kirjaa. ”Vielä oli kirjoitettava yksi.” Kolmen sotilaan tarina on Seppälän kiitos sodan sukupolvelle, joka pelasti tuleville sukupolville itsenäisyytemme ja sananvapautemme. ”Juhlapuheissa henkensä menettäneet, kranaattien silpomat, miinojen murjomat ovat sankareita. Kyllä, mutta sankaruuden sädekehä on langennut kärsimysten, pelkojen, kipujen myötä.” Kirja kertoo kolmesta Seppälälle tutusta satakuntalaisesta miehestä. Ensimmäinen heistä on lavialainen naapuri, joka kaatui talvisodassa Pelkosenniemellä. Toinen on jatkosodan alussa Simpeleellä kaatunut Seppälän kummisetä. Viimeinen on hänen tuleva appensa, joka haavoittui vakavasti Kollaalla muutama päivä ennen talvisodan päättymistä. Kirjan kannessa on nimen lisäksi pelkästään kolme kokardia. Takakannessa on punainen leikkiauto. ”Seitsenvuotias poika seisoo isän kanssa väkijoukossa. Tunnelma on niin painostava ja juhlallinen, että se syöpyy lapsen mieleen ja muistiin. Lapsi vaistoaa surun tumman pilven. Jossakin noista valkeista arkuista on pojan kummisetä. Häneltä poika oli saanut joululahjaksi pienen, punaisen peltiauton.” Seppälän kirja on tiivis ja koskettava. Kumarruksen ja kiitoksen kohteena on elämänsä ja terveytensä uhranneet. Kolme tarinaa on koottu omista ja aikalaisten muistelmista, joukko-osastojen sotapäiväkirjoista ja kaatuneiden kantakorteista. Sankarihaudoilta käsitystä uhrauksista Sotainvalidi-lehti ehti haastatella Raimo Seppälää tammikuun puolivälissä vain vähän ennen hänen kuolemaansa. Hän vastasi sähköpostitse haastattelupyyntöön toteamalla, että ”olen aika heikossa hapessa, mutta soita vain. Katsotaan, mitä saat äijästä irti.” Mistä ajatus tämän kirjan kirjoittamiselle? Oliko se jo pitkään mielessä? - Ydin tälle kirjalle oli jo kaksikymmentä vuotta sitten vaimoni kanssa tekemämme selvitys sotainvalidiappeni sotapolusta. Nämä kaksi muuta, minulle läheistä henkilöä olivat uusia tutkimuskohteita. Olet syntynyt Ulvilassa, mutta yksi henkilöistä oli lavialainen naapuri Leo Takala? - Olin kolmivuotias, kun perheemme muutti Laviaan. Vanhempani pitivät siellä Saarijärven kylässä kyläkauppaa. Leo Takala, yksi kertomistani henkilöistä, oli naapuritalon poikia. Mitä haluat sanoa viime sodista nuoremmille sukupolville? - Toivon, että nuoret kävisivät sankarihaudoilla ja ymmärtäisivät ne valtavat uhraukset, joita nämä kaatuneet ovat isänmaalle antaneet ja mitä olisi seurannut ilman näitä uhrauksia. Olet kirjoittanut noin sata kirjaa, jotka ovat hyvin erilaisilta aloilta elämää ja yhteiskuntaa. Mistä kiinnostus niiden kirjoittamiseen? - Minulla on lehtimiestausta ja olen utelias ottamaan selvää asioista. Aloitin urani paikallislehti Lallissa vuonna 1953. Se oli samanaikaisesti toimittajan ja uutissihteerin työtä. Aamulehdessä työskentelin 40 vuotta ja usein sain talon johdolta tehtäväksi kirjoittaa elämäkertoja, historiateoksia ja muita tutkimuksia. Mistä otit aikaa näiden kirjoittamiseen? - Vaimoni ja työtoverit ovat sanoneet, että olen nopea omaksumaan asioita. Aikoinaan kävin kauppaopistossa konekirjoituskurssin, josta sain arvosanaksi täyden kympin. Olen siis aina ollut myös nopea kirjoittamaan. Olet kirjoittanut Sotainvalidien Veljesliiton 50-vuotishistorian ja Veljesliiton Tampereen osaston 40-vuotishistorian. Oletko seurannut Veljesliiton toimintaa myös niiden kirjoittamisen jälkeen? - Veljesliiton 50-vuotishistorian kirjoittajaksi minut pestasi sotainvalidi, Suomen Kuvalehden päätoimittaja Mikko Pohtola. En ole varsinaisesti historiantutkija, joten kirjasta tuli enemmänkin journalistin näkemys liiton historiasta. - Minulle tulee edelleen Sotainvalidi-lehti ja luen sen aina mielenkiinnolla tarkkaan, joten olen ollut hyvin perillä Veljesliiton toiminnasta. Lehti on mielestäni kiinnostava, hyvin toimitettu ja tärkeä lehti sotainvalideille. Arvostan valtavasti sitä suurenmoista työtä, jota sotainvalidit ja Sotainvalidien Veljesliitto ovat tehneet. Markku Honkasalo

Henkilö 43 Raimo Seppälä • syntyi vuonna 1943 Ulvilassa • Kuoli vaikeaan sairauteen 24.1.2021 Pirkanmaan hoitokodissa Tampereella. • Aamulehden toimittajaksi vuonna 1955 • Aamulehden vastaava päätoimittaja vuosina 1991–1995. • Kirjoittanut noin sata kirjaa. • Sotainvalidien Veljesliiton Tampereen osaston 40-vuotishistoria vuonna 1981,Veljesliiton 50-vuotishistoria Veljeä ei jätetä vuonna 1990. • Valtion journalistipalkinto vuonna 1995. • Professorin arvo vuonna 2001. Kuva: Jari Seppälä Sotainvalidit olivat tuttu aihe Raimo Seppälälle (1943–2021). Hän kirjoitti aikanaan Tampereen sotainvalidiosaston 40-vuotishistorian sekä Sotainvalidien Veljesliiton 50-vuotishistorian Veljeä ei jätetä. Sotainvalidi-lehden lukijana hän pysyi perillä sotainvalidien ja Veljesliiton kuulumisista. Tilattavat tuotteet lTee osoitteenmuutoksesi ja tilauksesi ensisijaisesti puhelimitse 045 788 42733 tai sähköpostilla keskus.tsto@sotainvalidit.fi. lIlmoita tilauksessasi haluamasi tuote, tuotteiden kappalemäärä sekä yhteystietosi. Jos käytät lomaketta, tee merkinnät siihen. Kirjoita yhteystietosi lomakkeen kääntöpuolelle. Leikkaa lomake irti ja postita se meille. Postimaksu on maksettu puolestasi. Myynnissä nyt Tuote kpl hinta Salkokilpi ______ 20 € - ruotsinkielinen ______ Sotainvalidin rintamerkki (jäsenille) kpl hinta 20€ Sotainvalidit edellä käyden -Veljesliiton kattava historia teos (sis. postituskulut) ______ 20 € ______ 7€ Sota ihmisessä -kirja (sis. postituskulut) ______ 15 € Puolisojäsenen rintamerkki ______ 7€ Solmionpidike ______ 18 € Tukijäsenen rintamerkki ______ 5,5 € lLasku toimitetaan tuot- Hautakivitunnus ø 6 cm ______ 9€ teen mukana. Hintoihin lisätään postituskulut. Uurnahautatunnus ø 2 cm ______ 7€ lKiitos tilauksestasi! Tuote Maksu laskulla, joka tulee tuotteiden mukana. Hintaan lisätään postituskulut ellei toisin mainita.

44 Ratkaise ristikko! Toimita ratkaisusanat 14.5. mennessä osoitteeseen marja.kivilompolo@ sotainvalidit.fi tai postitse: Sotainvalidi-lehti / Ristikko, Ratamestarinkatu 9 C, 00520 Helsinki. Oikein vastanneiden kesken arvotaan palkintoja. Edellisen ristikon ratkaisusanat olivat joulu kuussa, rauha maassa Oikein vastanneista voittajiksi arvottiin Mirja Tossavainen ja Mikko Kurki. Onnea voittajille! Tilauslomake – Osoitteenmuutoslomake Merkitse tilauksesi lomakkeen kääntöpuolelle Rastita oikea ruutu, kiitos! Kyllä kiitos! Pyydän, että lähetätte merkitsemäni tuotteet alla olevaan osoitteeseen. Osoitteeni on vaihtunut. Pyydän, että lähetätte lehden alla olevaan uuteen osoitteeseeni. Kirjoitan oheen myös vanhan osoitteeni. Haluan perua lehden tilauksen. Lehden tilaaja on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Haluan perua lehden tilauksen. Sotainvalidien Veljesliitto maksaa postimaksun Nimi ________________________________________________________________________ Osoite _______________________________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka __________________________________________________ Puh. ________________________________________________________________________ Mahdollinen vanha osoite ____________________________________________________ Postinumero- ja toimipaikka __________________________________________________ Sotainvalidien Veljesliitto Tunnus 5003826 00003 Vastauslähetys