RISKIEN KESKELLÄ KEHITYSYHTEISTYÖ SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 1 / KATASTROFIAPU / EPIDEMIAT 21.4.2020 20.41

Sisältö 04 10 18 24 28 32 Kiina Kongo Koronaviruspandemia mullisti maailman Ebola-epidemia nujerrettiin maan koillisosassa BosniaHertse­ govina Karu pakolaisleiri keskellä Eurooppaa Bahama Nepal Malawi Dorian-myrsky tuhosi loma­ paratiisin Vapaaehtoiset pelastavat henkiä vuoristo­ kylissä Pienviljelijät koettavat sopeutua ilmaston­ muutokseen Julkaisija: Suomen Punainen Risti, Tehtaankatu 1a, 00140 Helsinki. www.punainenristi.fi. Tuottaja ja vastaava toimittaja: Pekka Reinikainen. Toimitussihteeri: Sanna Ra. Maatiedot: SPR ja ­Encyclopaedia Britannica. Tekstit: Johanna Arvo, Caroline Haga, Mika Jouhki, Hannu-Pekka Laiho, Johanna Korkeamäki, Tiina Leinonen, Eeva Matsuke, Maria Santto, Päivi Ängeslevä Valokuvat: Johanna Arvo, Caroline Haga, Kambodzhan Punainen Risti, Kiinan Punainen Risti, Jarkko Mikkonen, Ville Palonen, Maria Santto, Benjamin Suomela, Päivi Ängeslevä Ulkoasu: Carita Lehtniemi. Painopaikka: PunaMusta 2020. 2 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 2 21.4.2020 20.41

Aukeaman taustakuva: Auringonlasku Bahamasaarten Abacolla hurrikaani Dorianin jälkeen. Kuva: Maria Santto 36 42 Zimbabwe Educa Kuivuuskriisiä lievitetään ruoka-avulla Riskien keskellä -oppimisalusta tukee etäopetusta K oronaviruspandemia nostaa esille terveydenhuollon järjestelmien vahvuudet ja heikkoudet eri puolilla maailmaa. Se tuo myös näkyviin globaalin terveyden keskinäisriippuvuudet. Ihmiskunnan kyky estää maailmanlaajuisten terveysriskien toteutuminen edellyttää kaikkien, myös heikoimmin varautuneiden maiden kykyä ja halua saumattomaan yhteistyöhön. Suomi on sitoutunut edistämään YK:n tavoitteeksi asettamaa universaalia terveyskattavuutta, ja terveyteen liittyviä kestävän kehityksen tavoitteita. Terveys on yksi kestävän kehityksen läpileikkaavista mahdollistajista, ja edellytys lähestulkoon kaiken muun kehityksen liikkeelle saamiselle. Perusterveydenhuolto vaikuttaa koko yhteiskuntaan, ja siksi siihen panostaminen myös kehitysyhteistyön kautta on tärkeää muiden kehitystavoitteiden toteuttamiseksi. Universaali terveyskattavuus edellyttää erityisesti toimivaa perusterveydenhuoltoa, minkä rakentaminen edellyttää mittavia investointeja ja ammattilaisten kouluttamista. Tämän rakennustyön yhtenä haasteena on kehittyvien maiden kasvava ammattilaisten tarve, joka pahimmillaan kasvattaa kehittyvien maiden terveydenhuollon aivokatoa. Vaikka tilanne esimerkiksi Afrikassa on hieman parantunut, ongelma on yhä suuri. Esimerkiksi Etelä-Afrikka on laskenut, että se on menettänyt parempien palkkojen perässä ulkomaille muuttavien lääkäreiden myötä 1,4 miljardin dollarin arvoisen koulutusinvestoinnin. Lääkärin kouluttaminen Yhdysvalloissa tai Euroopassa maksaa merkittävästi enemmän kuin sama koulutus kehittyvässä maassa. Mikäli kehittynyt maa palkkaa muualla koulutetun lääkärin tai sairaanhoitajan, säästö on huima. Kehittyvässä maassa koulutuksen saaneen terveysammattilaisen näkökulmasta parempi palkka on houkutteleva. Häviäjä on kehittyvien maiden perusterveydenhuolto. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun vapaaehtoiset muodostavat tälläkin hetkellä keskeisen osan ­ niversaalin terveyskattavuuden u kivijalkaa. Liikkeen vapaaehtoiset auttavat vuosittain keskimäärin 165 miljoonaa avun tarvitsijaa. He tuovat perusterveydenhuollon apua ihmisille, joita valtion tukemat julkisen terveydenhuollon palvelut eivät tavoita. Koronaviruksen aiheuttaman pandemian aikana vapaaehtoisten työllä on erityisen tärkeä vaikutus. Normaaliaikana luodut valmiudet ja opitut toimintatavat korostuvat k­ atastrofi- ja kriisitilanteissa. Vapaaehtoiset voivat vastata nopeasti ihmisten tarpeisiin ja tarvittaessa rekrytoida uusia vapaaehtoisia tukemaan yhteisöjä. Ennen katastrofia synnytetty yhteisön luottamus vapaaehtoisten toimintaan auttaa kriisissä avun perille viemisessä ja tiedon vastaanottamisessa. Vapaaehtoiset vastaavat uhrien välittömiin tarpeisiin ja samalla valmistautuvat kriisien jälkeiseen tilanteeseen ja yhteisön palautumiseen. Tätä kirjoittaessani Punaisen Ristin liikkeen vapaaehtoiset ovat eri puolilla maailmaa kiireisiä antaessaan apua koronavirukseen liittyvissä tehtävissä. Suomen Punainen Risti auttaa mm. terveysneuvonnassa, antamalla henkistä tukea ja tukemalla julkisen terveydenhuollon ammattilaisia kun lisäresursseja tarvitaan. Vapaaehtoiset jatkavat työtään myös pandemian jälkeen ja tekevät oman osansa, jotta seuraavan pandemian alkaessa olisimme taas hieman valmiimpia kuin ennen, kaikkialla maailmassa. Tämä on P ­ unaisen Ristin työn ydintä: olla p ­ aikalla ja varmistaa kehitysyhteistyön ja katastrofi­avun saumaton yhteis­ toiminta ihmisten parhaaksi. Kristiina Kumpula pääsihteeri Kuva: Jarkko Mikkonen SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 3 Terveys on yhteinen asiamme 21.4.2020 20.41

Kuvat: Johanna Arvo, Caroline Haga, Kambodzhan Punainen Risti, Kiinan Punainen Risti/IFRC xxxxx 4 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 4 21.4.2020 20.41

Katastrofi nimeltä korona Joulukuussa 2019 Punaisen Ristin kansainvälisen liiton Aasian ja Tyynenmeren alueen toimistolle Kuala Lum­ purissa kantautui ensimmäisiä viestejä siitä, että ihmi­ siä on Kiinassa sairastunut tuntemattomaan keuhko­ kuumetta aiheuttavaan virukseen. Jo tammikuussa tiedettiin keuhkokuumeen olevan uudenlaisen korona­ viruksen aiheuttama sairaus. Kaksi avustustyöntekijää kertoo työstään Kiinassa koronapandemian (COVID-19) alussa keväällä 2020. CAROLINE HAGA, viestintä- ja mediakoordinaattori, Punaisen Ristin kansainvälisen liiton Kaukoidän toimisto, Peking: HELMIKUUN ALKU 2020 K Kambodzhan Punaisen Ristin työntekijä ripustaa julistetta, jossa neuvotaan miten suojautua koronavirukselta. ävelen toimistoamme kohti aamukahdeksalta. Kasvosuoja hiostaa ja tuntuu epämiellyttävän tiukalta. Viidentoista minuutin matkan aikana näen vain pari muuta jalankulkijaa maskeineen. Viereisellä kuusikaistaisella tiellä, joka on yksi kaupungin pääväylistä ja johtaa Taivaallisen rauhan aukiolle, on vain harvakseltaan autoja. Olen ensimmäistä päivää yli 20 miljoonan asukkaan Pekingissä viestintä- ja mediakoordinaattorin tehtävissä. Suomen Punainen Risti on lähettänyt minut ja suomalaisen logistikkokollegan tukemaan Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälisen liiton (IFRC) Kaukoidän toimistoa koronavirusepidemian aikana. Koronavirustilanne Wuhanin kaupungissa ja laajemmin Hubein maakunnassa on katastrofaalinen. Muualla Kiinassa tilanne ei ole huolestuttava, mutta viranomaiset ovat kehoittaneet koko väestöä rajoittamaan liikkumistaan mahdollisimman paljon, ja ohjeistuksia noudatetaan. Muissa Kaukoidän maissa on vain harvoja tartuntoja, joskin Etelä-Koreassa tilanteen ennustettiin pahenevan huomattavasti. Kansainvälisen liiton Kaukoidän toimisto tukee Kiinan, Etelä-Korean, Pohjois-Korean, Japanin ja Mongolian kansallisia Punaisen Ristin yhdistyksiä. Tehtävänäni on tukea sekä näitä kansallisia yhdistyksiä että IFRC:ta kaikissa viestintään liittyvissä tarpeissa. Työnkuva on monipuolinen ja juuri siksi pidän siitä niin paljon. Ensi töikseni otan yhteyttä Kiinan Punaiseen Ristiin ja muihin kansallisiin yhdistyksiin ja varmistan, että 5 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 5 21.4.2020 20.41

Wuhanissa sairastuneita hoitivat Shanghaista ja Pekingistä saapuneet vapaaehtoiset lääkintäjoukot. Karanteeni­ hotellin huoneenovi oli sinetöity tarroilla, ja ruuat jätettiin ulkopuolelle. KORONAVIRUSTILANNE WUHANIN KAUPUNGISSA JA LAAJEMMIN HUBEIN MAAKUNNASSA ON KA­ TASTROFAALINEN. MUUAL­ LA KIINASSA TILANNE EI OLE HUOLESTUTTAVA, MUTTA KOKO VÄESTÖÄ ON KEHOTETTU RAJOITTA­ MAAN LIIKKUMISTAAN. Johanna Arvo vihdoin Pekingissä, ulko­ ilmassa. Virkailijoita suoja­puvuissaan välilaskulla Guangzhoun lentokentällä. 6 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 6 21.4.2020 20.41

saan heiltä jatkuvasti viimeisimmät tilannetiedot ja viestintämateriaaleja kentältä. Normaalisti pyrkisin myös itse lähtemään haastattelemaan ja kuvaamaan kansalaisia ja Punaisen Ristin vapaaehtoisia, mutta tämän työkomennuksen aikana se ei luonnollisesti ole mahdollista. HELMIKUUN LOPPU Keskityn ensisijaisesti Kiinaan, sillä tilanne on siellä pahin ja haluamme kertoa laajemmin Kiinan Punaisen Ristin mittavasta avustustyöstä koronaviruksen torjumiseksi. Yhdistys on muun muassa hankkinut erityisambulansseja ja lähettänyt vapaaehtoisia sairaankuljetustiimejä Hubein maakuntaan auttamaan potilaiden kuljetuksissa ja ensiavussa, tukenut rahallisesti koronaviruksen saaneita sairaanhoitohenkilöitä, perustanut kriisipuhelimia ja levittänyt tietoa ja ohjeita kaupungeissa ja kylissä. Julkaisemme tietoa ja kuvia toimista Kiinassa ja muissa maissa IFRC:n sosiaalisen median kanavilla ja jaan kaikki aineistot myös kansallisten yhdistysten viestijöille maailmanlaajuisesti. Jaan myös tilannekatsauksia joka viikko ja laadin tiedotteita. Saamme medialta runsaasti haastattelupyyntöjä, joita koordinoin, ja avustan haastateltavia asiantuntijoitamme valmistautumisessa. Samanaikaisesti tuen kansallisia yhdistyksiä heidän viestinnässään tarjoamalla heille artikkeleita, hyödyllistä sosiaalisen median aineistoa ja vinkkejä viestinnän kehittämiseksi. Pitkän työpäivän jälkeen kävelen hotellille, useimmiten jomman kumman lähistöllä auki olevan ruokakaupan kautta. Illallisen voisin valita myös kahden auki olevan pizzerian valikoimista, mutta huomaan, että jopa pizzaan voi kyllästyä. Viikonloppuina teen pidempiä kävelylenkkejä aurinkoisessa talvikelissä. Kasvosuojaa on pidettävä jatkuvasti kaikkialla muualla kuin toimistolla tai hotellihuoneessa. Se hiostaa edelleen, mutta siihenkin tottuu. Kuten myös jatkuvaan kuumeen mittaukseen aamupalalle mentäessä, hotellilta lähtiessä, toimistolle tullessa, ruokakauppaan tai ravintolaan mentäessä, hotellille palatessa. MAALISKUUN ALKU Lähtiessäni maasta kolme viikkoa myöhemmin Kuala Lumpuriin tilanne Pekingissä on pitkälti sama kuin sinne saapuessani, joskin autoja ja ihmisiä näkyy hieman enemmän kaduilla. Silti on vaikea kuvitella, miltä normaalina arkipäivänä täällä kaupungin keskustassa näyttäisi. Olen kuitenkin varma, että tulen joskus vielä näkemään Pekingin ja ehkä myös kuuluisat kirsikankukat kaikessa loistossaan. Karanteenissa Kiinassa JOHANNA ARVO, operaatiokoordinaattori, Punaisen Ristin kansainvälisen liiton Aasian ja Tyynenmeren alueen toimisto, Kuala Lumpur: SUNNUNTAI 15.3. K un kävi selväksi, että uusi koronavirus oli kaikkea muuta kuin viaton influenssa, Kuala Lumpurin toimistossamme ymmärrettiin, että tähän piti panostaa kaikki mahdolliset resurssit. Logistiikkatiimi kartoitti lääkintätarvikkeiden saatavuutta ja pyrki kaikin tavoin auttamaan Kiinan Punaista Ristiä hankkimaan muun muassa kasvomaskeja, suojahaalareita ja -käsineitä ja käsihuuhdetta. Operaatiotiimi valmisteli operaatiosuunnitelmaa, rahoitusta sekä toimiston sisäistä varautumista. Päädyimme tekemään töitä kahdessa ryhmässä toimistolla vuoroviikoin. Lupasin lähteä Pekingiin auttamaan operaation käytännön asioissa. Tiesin etukäteen joutuvani kahden viikon karanteeniin Kiinassa. Olin jo välilaskulla Guangzhoussa täyttänyt suojavarusteisiin pukeutuneiden terveysviranomaisten lomakkeita ja ollut haastateltavana. Mutta Pekingiin saavuttuani kenelläkään ei ollut tietoa, minne minun tulisi mennä koska olin vaihtolennon vuoksi tullut maan sisäisellä lennolla. Jouduin lopulta jäämään yöksi lentokentälle. TIISTAI 17.3. Seuraavana aamuna minut määrättiin karanteenihotelliin. Koko henkilökunta oli pukeutunut suojavarusteisiin ja normaalin sisään kirjauksen lisäksi täytin jälleen kerran terveystietolomakkeen ja lämpötilani mitattiin. Huoneeseen mukaan sain huonepalvelun menun, kuumemittarin sekä listan, johon minun tulisi merkitä lämpö aamuin ja iltapäivisin. Hissiaulassa minut ja kaikki tavarani suihkutettiin desinfiointiaineella. Käytävässä huoneiden ovia oli merkitty keltapunaisella teipillä ja arvasin, että minunkin huoneeni sinetöitäisiin. Olin astumassa 14 vuoro­kauden yksinäisyyteen, joka alkoi tässä kohtaa hiukan jännittämään ja jopa pelottamaan. Kiina • Pääkaupunki: Peking • Pinta-ala: 9 572 900 km² • Väkiluku:  1 397 364 000 • Väestötiheys: 144, 6 / km² FAKTA Vaurastuva Kiina on edelleen maatalousvaltainen maa. Kuivuus ja tulvat koettelevat maataloudesta toimeentulonsa saavaa väestöä, ja juoksevan juomaveden puute vaikeuttaa elämää. Lounais-Kiinassa maan köyhimpiin alueisiin kuuluvassa Guizhoun läänissä on SPR:n tuella parannettu maaseutu­ kylien oloja. Lisäksi vuonna 2008 tapahtuneen Sichuanin maanjäristyksen hätäapuoperaation jalanjäljissä syvennettiin katastrofi­ valmiustyötä Kiinan Punaisen Ristin kanssa Fujianin-provinssissa. KESKIVIIKKO 18.3. Huoneeni yksi seinä on käytännössä ikkunaa, josta voi seurata kadun liikennettä ja välillä ohikulkevia ihmisiä. Kaipaan kuitenkin raikasta ilmaa ja parveketta. Sellaista luksusta tässä ei nyt ole, mutta onneksi on tuuletusikkuna. Kiitän luojaa, että olen näin pitkä, koska nyt yletyn juuri ja juuri varpaillani tuolinpäällä keikkuen ikkunan rakoon ja saan haukattua kirpeää kevätilmaa. Päivän mittaan huone lämpenee todella rajusti auringon porottaessa ja mietin, miten tästä selvitään. Hikoilen huoneessa, jonne ei saa tuuletusta. Kylmää juomaa ei ole mahdollista saada, koska huoneessa ei ole jääkaappia. Muutenkin juomavettä on melko vähän. 7 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 7 21.4.2020 20.41

Toki jo sen verran monta keikkaa on itsellä takana, että osasin pakata mukaan kuivalihaa, pussikeittoja ja jotain muuta pientä purtavaa. TORSTAI 19.3. Huoneeseen tuodun aamupalan jälkeen aukeaa työkone ja duunipäivä alkaa. Vaikka Itä-Aasian toimiston pääpaino on Kiinassa, meillä on tukitoimia myös Mongolian Punaiselle Ristille, jossa operaatio on vasta käynnistymässä. Alueen muut Punaisen Ristin yhdistykset eli Japani ja Etelä-Korea ovat todella vahvoja toimijoita, joten heille toimitamme tukea lähinnä ohjeistukseen ja materiaaleihin. Havahdun todellisuuteeni ajoittain, kun käytävästä nenään leijuu desinfiointiaineen haju. Mieleen tulee etäisesti vuoden 2015 Sierra Leonen ebola-operaatio, jossa kloorin haju alkoi tuoda turvallisuuden tunnetta. Jänniä etiäisiä ja muistoja. Iltapäivällä kollega laittaa viestiä, että minulle on tulossa lähetys. Pian ovelle koputellaan ja innoissani kuin lapsi jouluaattona kirmaan katsomaan mitä olen saanut. Oven takana on iso pahvilaatikko, jonka päälle on teipattu kirjekuori. Laatikon sisällä on jääkaappi täynnä ruokaa! PERJANTAI 20.3. Mietin mielessäni ystävieni neuvoja siitä, että karanteenissakin on hyvä pitää kiinni rutiineista. Punnitsen hetken vaihtoehtoa, jossa puen työvaatteet päälle ja laitan itseni työkuntoon, mutta lopulta päivä kuluu pyjamassa, kuten edellinenkin. Päivän mittaan kartoitamme alueen kansallisten yhdistysten suojavarustetarpeita ja käännämme operaation ohjeistusta kiinaksi. Haastavinta on pohtia, miten saamme henkilöstöä operaation tarpeisiin, ja mietimme mitä tehtäviä voisi tehdä etätyönä VIIKONLOPPU 21 - 22.3. Karanteeni ja ahdistus pukkaa päälle, vaikka miten yritän taistella vastaan. Itkettää ja ahdistaa. Mietin, miten haluaisin olla oman rakkaan miehen kainalossa ja saada lohduttavia sanoja ja ennen kaikkea läheisyyttä. Mietin, miten samankaltaisia ajatuksia ja mietteitä päässäni liikkuu, kuin silloin ebola-operaatiossa. Silloin tajusin ensimmäistä kertaa todella, miten tärkeitä ihmiskontaktit ovat. MAANANTAI 23.3. Herään melko aikaisin, sillä työasiat pyörivät päässä. Kiinan operaatiosuunnitelma on edelleen kansallisen yhdistyksen käsittelyssä ja sen kanssa on jo kiire. Meillä on myös iso kalustehankinta (alipaineambulansseja) kesken, jonka projektisopimuksen käsittely on viivästynyt. Lisäksi Mongolian operaatiosuunnitelma pitää saada hyväksyttyä ja etenemään mahdollisimman pian, jotta voimme edetä rahoituksen kohdentamisessa. Kaiken tämän lisäksi on henkilöstön arviointikeskustelu, raportteja, etäkokouksia varautumisesta ja henkilöstön hyvinvoinnista. Illan tullen soittelen kaverin kanssa ja saan pääni nollattua. Oli kiva kuulla kuulumisia ja samalla hiukan harmittaa, kun kaikki puhuvat vaan koronasta. Nyt kun se on työtäni, olisi kivaa puhua vaikka kissoista tai kevään tulosta. TORSTAI 26.3. Kuala Lumpurin esimies laittoi taas tänään tsemppiviestiä. Hänellä on kokemusta myös vastaavanlaisista tilanteista omilta keikoiltaan, jolloin ulkona ei ole voinut liikkua, joten hän osaa asennoitua tilanteeseeni. Kollegat Malesiasta ovat olleet superkannustavia ja laittaneet tsemppiviestejä Kivaa, että on tiimi, joka välittää. Illemmalla olen turkulaisen Radio Auran Aaltojen vieraana ja juttelen tutun toimittajan kanssa karanteenista ja Kiinan tilanteesta. PERJANTAI 27.3. Minulla on ensimmäinen videokokous Kiinan Punaisen Ristin kanssa, jossa yritän opastaa heitä operaation suunnitelman kanssa ja mietimme jatkotoimia. Kiinassa tilanne on jo laukeamaan päin ja Wuhaniin eli kaupunkiin, josta koko pandemia sai alkunsa, on tulossa suuria helpotuksia kun karanteenia puretaan. VIIKONLOPPU 28.3. JA 29.3. Olen suunnitellut itselleni kaikenlaista tekemistä, jotta saan pidettyä pääni kasassa. Olen jutellut kaverin kanssa puhelimessa ja olen käyttänyt uskomattoman pitkän ajan ihan vaan tuijottaen kännykästä aivottomia videoita. Soitto miehelle ja tehdään vähän jumppaa. Saan tilattua ruokaa kiinalaisen kollegan avulla. Avaan television, jota en ole jaksanut katsoa viikkoon. Syy tällekin selviää – ainoa englanninkielinen kanava tarjoaa vain ja ainoastaan uutisia, joiden aiheena on tietenkin korona. Telkku kiinni. MAANANTAI 30.3. Ollaan jo pitkällä iltapäivässä, kun huoneeni ovikello soi. Siellä seisoo joku suojavarusteissa. Selviää, että minut uloskirjataan huomenna. Aivoissa lyö tyhjää ja epäilen, että tässä on joku virhe. Ei ollut. Pääsen pois tiistaina. Saan allekirjoitettavaksi nipun papereita. En todellakaan tiedä mitä allekirjoitan, mutta iloitsen että pääsen pois. Soitan puhelun toimistolle ja pyydän varmistamaan uutiset. Kyllä, asia on tosiaan näin. Kollegani lupaa hoitaa minulle kuljetuksen hotellilta. Olen niin onnellinen ja iloinen! TIISTAI 31.3. VIIMEINEN AAMU Teen aamupäivän töitä, kunnes kollega ilmoittaa olevansa tulossa hakemaan minua. Tuntuu epätodelliselta ja samalla jopa hiukan pelottavalta. Olen ollut turvassa täällä neljän seinän suojaamana. Ei ole tarvinnut käyttää kasvosuojaa tai pestä käsiä joka välissä. Tajuan, että onhan tämä ollut myös joiltain osin aika helppoakin. Avaan oven, otan kameran esiin ja kuvaan itselleni muistoksi lyhyen videon. Olo on juhlallinen ja omituinen, ei tämä ihan ehkä ole niin mahtavaa kuin olin päässäni ehtinyt kuvitella kun ei ole ketään juhlimassa tätä kanssani. Vihdoin kävelen ulos hotellista. Maskin läpi ei saa hengitettyä raikasta ilmaa, mutta viileä tuulenvire tuntuu mukavalta kasvoilla. ■ 8 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 8 21.4.2020 20.41

Koronan lopullinen uhriluku ei ollut vielä lehden painoon mennessä tiedossa, mutta se on kaukana historian tappavimmista pandemioista. PANDEMIOIDEN HISTORIA 200M 56M MUSTA SURMA (RUTTO) 40–50M ISOROKKO 1529 1347-1351 Musta surma oli lähtöisin rotista, ja se levisi ihmisiin infektoituneiden kirppujen kautta. Rutto tappoi 30-50 % Euroopan väestöstä. Mantereen väestön elpyminen ennalleen kesti noin 200 vuotta. 30–50M ESPANJALAINEN INFLUENSSA JUSTINIANUKSEN RUTTO 1918-1919 541-542 Isorokko tappoi arviolta noin 90 % Amerikan alkuperäisväestöstä. 1800-luvulla arviolta 200.000 kuoli isorokkoon vuosittain. Maailman ensimmäinen rokote keksittiin isorokkoon. 25-35M HIV/AIDS 1981 – Justinianuksen ruton uhrien määrä on edelleen avoin, koska uusia todisteita saadaan yhä. Useat uskovat tämän ruton nopeuttaneen Rooman valtakunnan tuhoa. Kolera-epidemioiden aalto pyyhki maailman eri kolkissa 1800-luvulla. Uhriluku lasketaan miljoonissa, mutta niiden määrästä ei vallitse yhteistä käsitystä. 12M KOLMAS RUTTO 1855 5M ANTONIUKSEN RUTTO 165–180 600’ Miljoona­ kaupunki Peking ennenäkemättömän hiljaisena. 18. VUOSISADAN RUTOT 1817–1923 3M 17. VUOSISADAN RUTOT 1665 200’ SIKAINFLUENSSA 2009-2010 1,1M AASIALAINEN INFLUENSSA 1957–1958 171’ COVID-19 KORONAVIRUS 2019-21.4.2020 1M VENÄLÄINEN INFLUENSSA 1889–1890 100-150’ KELTAKUUME Myöhäinen 1800-luku 1M 1M HONGKONGIN INFLUENSSA 1968–1970 11,3’ EBOLA 2014-2016 Luvut näyttävät kuolleiden määrän. Lähteet: CDC, WHO, BBC, Wikipedia, Éncyclopedia Britannica. Päivitys 21.4.2020. 1M KOLERA 6 1817–1923 850 MERS 2010– JAPANIN ISOROKKO 735–737 770 SARS 2002–2003 Virusgrafiikka: Jussi Latvala, Juju Design Yksinäinen matkustaja autioituneessa Kiinan pää­ kaupungissa. KASVOSUOJAA ON PIDETTÄVÄ JATKUVASTI KAIKKIALLA MUUALLA KUIN TOIMISTOLLA TAI HOTELLI­HUONEESSA. ON VAIKEA KUVITELLA, MILTÄ NORMAALINA ARKIPÄIVÄNÄ TÄÄLLÄ KAUPUNGIN KESKUSTASSA NÄYTTÄISI. 9 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 9 21.4.2020 20.41

Teksti: Maria Santto ja Eeva Matsuke Kuvat: Maria Santto Kongon demokraattinen tasavalta • Pääkaupunki: Kinshasa • Pinta-ala: 2 345 410 km² • Väkiluku: 98 590 000 • Väestötiheys: 40,5 km² FAKTA Kongo on luonnon­ varoiltaan rikas, mutta silti se on yksi maailman köyhimpiä maita. Pitkä sisällissota päättyi virallisesti vuonna 2003, mutta taistelut ovat jatkuneet Kongon itäosissa. Sodan jäljiltä miljoonat menettivät kotinsa ja kärsivät nälästä ja taudeista, joista vaarallisimpia ja yleisimpiä ovat tuhkarokko, tuberkuloosi, unitauti ja hiv/aids. Kongossa on huutava pula lääkäreistä, mikä vaikeuttaa tautien vastaista taistelua. Goman hautaustiimi on saanut tiedon 35-vuotiaasta naisesta, joka on kuollut epäselviin oireisiin. Vielä kerran ebola Kongon pahin ebola-epidemia puhkesi Pohjois-Kivun ja Iturin maakunnissa elokuussa 2018. Ebolaan sairastui yli 3300 ihmistä, joista lähes 2300 menehtyi. Kyseessä on Kongon kymmenes ebola-epidemia, mutta ensimmäinen maan levottomassa koillisosassa. Viestintädelegaatti Maria Santto vietti kaksi viikkoa epidemia-alueella kesällä 2019. Kätilö Eeva Matsuke työskenteli Gomassa Punaisen Ristin ja eri järjestöjen yhteyshenkilönä neljän kuukauden ajan talvella 2019-2020. 10 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 10 21.4.2020 20.41

11 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 11 21.4.2020 20.41

Maria Santto: Tänne kulminoituvat kaikki turvallisuusriskit, samalle alueelle”, sanoo Punaisen Ristin kansainvälisen komitean turvallisuuspäällikkö perehdytyksessä. Olemme Gomassa, josta koko Pohjois-Kivun operaatiota johdetaan. En sisäistä hänen sanojaan. Silmäni harhailevat paperinivaskassa ja kirjaimissa. Päällimmäisenä on lappu, jossa pyydetään antamaan sen henkilön yhteystiedot, jolle ilmoitetaan kidnappauksesta tai kuolemasta. En muista allekirjoittaneeni tällaista edes Syyriassa. Näpyttelen puheen välissä ystävälleni viestin, jossa kerron, että jos hän saa soiton oudosta numerosta, saattaa syynä olla hänen nimensä juuri allekirjoittamassani lapussa. Ystävä vastaa heti ja kysyy säikähtyneenä, että olenhan nyt varmasti turvassa. Vastaan, että olen tietysti. Aivoni toimivat rationaalisesti. Lieneekö kyse sitten fatalistisesta elämänasenteestani tai siitä että ääritilanteissa mieleni on usein kirkas ja rauhallinen. Kotioloissa tilanne voi olla aivan erilainen. Koska olen saapunut yksin, laitetaan minut samaan perehdytykseen muiden juuri paikalle saapuneiden avustustyöntekijöiden kanssa. Olemme toisillemme tuntematon, eri aloja edustava neljän hengen porukka. Jokaisella on eri työnkuva, emmekä välttämättä tapaa toisiamme tämän perehdytyksen jälkeen. Olen ainoa, joka on lähdössä pohjoisessa sijaitsevaan Beniin, ebolan sen hetkiseen ytimeen. Beni ja Goma kuuluvat Pohjois-­ Kivun alueeseen, jossa on jo pitkään ollut rauhatonta. YK-joukot (MONUSCO) ovat edelleen näkyvästi Goman hautaustiimin jäsen valmistautuu suojavaatteiden pukemiseen. läsnä. Alue on luonnonvaroiltaan rikasta ja taistelu mineraaleista, öljystä, kullasta ja jalokivistä on ollut pitkään veristä. Arviolta 60% maailman koboltista tulee Kongosta. Koboltti, nykyajan kulta on läsnä arjessamme kaikkialla, matkapuhelinten lithium-akuissa ja vaikkapa sähköautoissa. “Benissä saat sitten uuden briiffin ja paikalliset lisäohjeistukset. Siellä kun ei saa liikkua minnekään ilman autoa eikä yksin”, jatkaa turvallisuuspäällikkö. Tunnen protokollat ja tiedän, että usein paikasta riippuen saamme lisää tietoa, jos joudumme liikkumaan maan sisällä. Tämä ei ole ensimmäinen matkani epidemian sydämeen. Pari vuotta aiemmin olin Madagaskarilla kuvaajana keuhkorutto­ epidemian aikaan. Tiedän miltä pelko tuntemattomasta, näkymättömästä 12 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 12 21.4.2020 20.41

sairaudesta tuntuu. Se on pahimmillaan lamaannuttavaa. GOMA Saapuessani Goman lentokentälle tajuan kuitenkin, miten erilaisesta tilanteesta on kyse. Pienen kentän ulkopuolella seisovat YK:n tarroilla varustetut jättiläismäiset kanisterit, joista valuu vahvasti kloorilta tuoksuvaa, puhdistettua vettä, joka kuivattaa kädet hetkeksi korpuiksi. Goman kaupunki seisoo raihnaisena, silti ylväänä, Kivu-järven rannalla. Sen horisonttia reunustaa aktiivinen tulivuori ja kävelymatkan päässä on Ruanda. Ebola ei ole vielä saapunut Gomaan, joten arki on varovaisen optimistista. Katujen reunuksilla on satunnaisia käsidesipisteitä tai vesiämpäreitä ja vieressä saippuaa. Ensimmäisinä päivinä ebolan pelko on läsnä kaikkialla. Ohitamme Läpinäkyvä ikkuna ruumispussissa on Punaisen Ristin keksintö. Se helpottaa vapaaehtoisten työtä sillä omaiset näkevät, ettei ruumista ole runneltu. päivittäin tarkastuspisteitä, joissa automme matkustajille lorautetaan vahvasti parfymoitua käsihuuhdetta ja ohimoiltamme mitataan lämpö. Vähitellen huomaan, miten nopeasti epätodellisesta tulee todellista ja varovaisuudesta arkista. Desinfioin kamerani otealueet joka ilta, joskus päivisinkin. Käsiä pesen tai desinfioin vähintään parikymmentä kertaa päivässä. Kuumemittari on herkästi kainalossa. Goman keskipäivä on harmaa ja kostea. Auto ajaa muhkuraista tietä pitkin läpi tiheästi asutun, köyhän lähiöalueen. Vatsani on voinut jo useamman päivän huonosti, olen oksentanut, ripuloinut, minua heikottaa ja on lämpöä. Kuvaaminen on ollut haastavaa, päiviä on valunut hukkaan ja niitä on varjostanut turhautunut tietoisuus siitä, etten pääse tekemään työtäni. JOKAINEN EPÄILYTTÄ­ VISSÄ OLOSUHTEISSA KUOLLUT HENKILÖ PITÄÄ EPIDEMIAN AIKANA HAU­ DATA TURVALLISESTI. TARTUNTAVAARA ON ÄÄRIMMÄISEN SUURI. Työni pitäisi luoda Kongon tilanteelle näkyvyyttä ja sitä kautta rahoitusta, joka on kuivunut pikkuhiljaa kasaan. En ole päässyt liikkumaan eli en ole saanut kuvan kuvaa, jolla saisimme suuret rahoittajat kirjoittamaan shekkejä, jotta he joiden hartioilla epidemian leviämisen pysäyttäminen on, pystyisivät jatkamaan työtään. Koen olevani vastuussa, vaikka on selvää, että keskipäivän hiessä ja lievässä ripulihoureessa kuvittelen itsestäni liikoja. 13 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 13 21.4.2020 20.41

Tien varrelta, kirkon vierestä avautuu muovipressuilla aidattu alue. Olemme hautaustiimin luona. Sisälle tullessa ensin desinfioidaan kädet, sen jälkeen kenkien pohjat. Sora-alue on merkattu eri alueisiin. On vihreä, keltainen ja punainen alue. Automme ohjataan työpäivän jälkeen punaiselle alueelle ja se puhdistetaan ulkoa perusteellisesti. Vapaaehtoiset näyttävät nuutuneilta. Ilmaista lounasta on jouduttu karsimaan. Työ on henkisesti ja fyysisesti haastavaa. Hiostavissa puvuissa työskentely kuluttaa energiaa ja loputon kuoleman näkeminen imee ihmisestä voiman. Vaikka ebola ei vielä ollut liikahtanut sinne asti, on vain ajan kysymys milloin ensimmäinen virallinen uhri todetaan. Odottavan aika on pitkä. Jokainen epäilyttävissä olosuhteissa kuollut henkilö pitää epidemian aikana hau- data turvallisesti. Tiimissä on monta eri alan osaajaa mutta se, joka on vastuussa ebola-testaamisesta, on lähes aina hoitaja tai lääkäri. Tartuntavaara näissä tilanteissa on äärimmäisen suuri, ja ruumiiseen koskeminen voi kokemattomalle ihmiselle olla erittäin vaikeaa. Eräänä päivänä hautaustiimin vetäjä kysyy minulta: “Oletko menossa Beniin?” Vastaan myöntävästi. “Sitten näet mitä tämä työ oikeasti on.” BENI Virungan luonnonsuojelualue avautuu lentokoneen ikkunasta. Mieleni lähtee seikkailemaan vehreyteen, gorillojen ja ötököiden luo, kun koneen tasainen kovaääninen tärinä turruttaa muut aistit. Pienet hengähdyshetket ovat arvokkaita, koska työ vie avustustyöntekijän kaiken ajan ja voimat. Hautaustiimi saa päivässä jopa kuusi hälytystä. He työskentelevät pimeän tuloon saakka. Benin matkan organisoiminen oli monimutkaista. Paikalla voi turvallisuussyistä olla vain tietty määrä avustustyöntekijöitä. Jotta pääsen paikalle, pitää jonkun lähteä. Sitten pitää vielä varmistaa paikka nopeasti täyttyviltä humanitaarisilta lennoilta. Pitkän ja turhauttavan odotuksen jälkeen pääsen kuin pääsenkin vihdoin määränpäähäni. Benin pikkuteiden varrella näkyy käsienpesupisteitä. Tiet ovat erilaisia kuin Gomassa, hieno hiekka pöllyää ja minne ikinä katsonkin, näen sellaista rehevää vehreyttä, jota en ole nähnyt missään. Metsän uumenista kurkistaa aina välillä YK-tunnuksin varustettu tankki. Ne tuntuvat uhkaavilta, vaikka niiden tarkoitus onkin suojella. Kuulen, että saapumispäivänäni on lentokentän lähettyvillä tapettu joukko kyläläisiä. Surmien takana 14 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 14 21.4.2020 20.41

VAPAAEHTOISET HAUTAUS­TIIMILÄISET OVAT TEHNEET VIIKKO­ KAUSIA VUOROTYÖTÄ, JONKA AIKANA ON PÄI­ VITTÄIN HAUDATTU KYMMENIÄ IHMISIÄ. on alueella toimiva kapinallisjoukko. Myöhemmin päivällä kuulemme, että kaupungintalolle oli tuotu ruumiita, jotka olivat kosto aamuisesta selkkauksesta. Ei ihme, että meidät patistetaan kaikki asuinresidenssiin loppupäiväksi. Liikkuminen Benissä tapahtuu vain autoilla, ja pääsin onnekseni seuraavana päivänä kuvaamaan. Hautaustiimiläiset ovat tehneet viikkokausia vuorotyötä, jonka aikana on päivittäin haudattu kymmeniä (ylempi kuva) Vapaaehtoiset jalkautuvat yhteisöön Benissä kertomaan ebolan vastaisesta työstä. (alempi kuva) Kaksi tiimiläistä jää aina tukikohtaan desinfioimaan auton ja tiimin jäsenet kun he palaavat. ihmisiä. Lounas syödään ison katoksen alla, avarassa avoimessa tilassa. Kun olemme syöneet, joku laittaa musiikkia soimaan ja alkaa valtaisa tanssibattle, joka täyttää kehon jokaisen sopukan. Huomaan yllätyksekseni, miten suurta yhteenkuuluvaisuutta tunnen heidän kanssaan. Olen kuunnellut heidän tarinoitaan, niin Gomassa kuin Benissä, syitä sille miksi tekevät tätä työtä. Olen toisella puolella maapalloa ja elämä on kovin erilaista, silti ymmärrän täysin. Kuvaan ja naurattaa hölmöily ja upeat liikkeet, muitakin naurattaa, desibelit kasvavat, kun into kohoaa kattoon. Hetkeksi lounastilan valtaa elämänilo ja rentous. Tiiminvetäjä viheltää ilakoinnille äkillisen lopun. Puhelin oli soinut. Viereisessä kyläyhteisössä iäkäs rouva on kuollut todennäköisesti ebolaan. On aika ryhtyä taas töihin. 15 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 15 21.4.2020 20.41

Eeva Matsuke: K oillis-Kongo on hyvin monimutkainen alue. Se on jo kahden vuosikymmenen kärsinyt aseellisista konflikteista, jotka ovat vaatineet lukemattomia uhreja, ja lähes miljoona ihmistä on paennut maan sisällä. Ihmiset ovat hurjan peloissaan sekä asehyökkäyksistä että ebolasta. Tiet ovat huonossa kunnossa sadekauden takia. Köyhyys on käsin kosketeltavaa. Ebola ei suinkaan ole ainoa terveyshaitta, vaan samaan aikaan vellovat tuhkarokko-, malariaja koleraepidemiat. Väkivalta, turvattomuus ja vaativa arki saavat ihmiset toivottomiksi. Paikallisten on ollut lähes mahdotonta hyväksyä ebolan olemassaoloa. Siksi ebola-operaatio onkin alusta lähtien kohdannut paljon vastustusta ja ennakkoluuloja. KUNNIALLISESTI HAUTAAN Punainen Risti on keskittynyt alueella hautaukseen eli vainajia kunnioittavien ja turvallisten hautajaismenetelmien edistämiseen. Tämä on tärkeää, sillä kun ihminen kuolee ebolaan, hänessä on todella paljon viruksia ja hän tartuttaa helposti. Kun ihminen täällä kuolee, kaikki tulevat katsomaan ja koskettamaan ruumista, antamaan viimeisen tervehdyksen. Nyt tämä kaikki on kielletty, sillä ebolaan kuolleeseen ei saa koskea. Surun keskellä on vaikea hyväksyä rajoituksia ja antaa läheisen hävitä maan uumeniin ilman kunnollisia hyvästijättöjä. Jokainen hautaushälytys tarkastetaan ja hankitaan perheeltä lupa hautaamiseen ja ebola-näytteen ottoon. Ebola tarttuu limakalvoista eli näytteet pitää ottaa suun sisältä poskesta tai nenästä tai peräaukosta ja naisilla Punaisella ­R istillä on tunnin ebola-talk show RTR radioasemalla Benissä. Asemalla on jopa miljoona kuuntelijaa. myös vaginasta. Siksi kerromme aina selkeästi miksi tulemme sinne, ja miksi pukeudumme suojavaatteisiin kuin avaruusmiehet. Hautaustilanteessa otamme mukaan 1-2 perheenjäsentä, jotta he näkevät mitä teemme. He saavat olla mukana hautaamisessa, kunhan seuraavat tarkkoja ohjeita. Hautajaisiin kutsutaan pappi tai imaami, joka ei myöskään saa koskea ruumiiseen. Aiemmin on heitetty vettä ja pesty ruumista siunatulla vedellä, mutta nyt voidaan heittää vaikkapa hiekkaa. Täällä liikkuu huhuja, että leikkaamme ruumiinosia, myymme niitä eteenpäin, teemme jotain outoa ruumiille. Nykyään ruumispusseissa on muovi-ikkuna, joten ihmiset näkevät, että siellä on kokonainen ruumis sisällä. Hautauksen jälkeen desinfioimme koko alueen, jotta saamme pysäytet- 16 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 16 21.4.2020 20.41

tyä taudin. Tarvittaessa poltetaan myös sänky, petivaatteet ja vaatteet ja perheelle lahjoitetaan uudet tilalle. Myös psykososiaalista tukea tarjotaan niin tiimeissä, perheissä kuin koko yhteisössä. Henkistä tukea tarvitaan myös parantumisen jälkeen ja seurantaan. PELKOA, SURUA JA PAINAJAISIA Myös vapaaehtoiset tarvitsevat tukea. Aluksi he pelkäsivät hirveästi kyläyhteisön reaktiota, koska joutuivat suoja-asuissaan koskettelemaan ruumiita. On ollut tilanteita, joissa heidän on ollut pakko jättää hautaus kesken ja lähteä pakoon, koska itseä pitää suojata ensin. Heitä on alettu heittää kivillä ja yritetty ajaa pois kapuloiden kanssa. Vapaaehtoisten vaatteet tai hansikkaat voivat revetä kivistä eli he ovat itse vaarassa saada ebolan. Vapaaehtoiset ovat kertoneet (ylempi kuva) Suojavarusteet desinfioidaan huolella aina hautauksen jälkeen. (alempi kuva) Kuumeenmittausta ICRC:n sairaalassa Ndoshossa, Gomassa. Sairaalassa hoidetaan etupäässä sotavammoja. näkevänsä painajaisia, ovathan he tehneet kohta vuoden näitä töitä. He ovat aina ruumiin kanssa, aina surullisessa tilanteessa, aina on läsnä pelko omasta tartunnasta ja väkivallasta. Nostan todella hattua näille vapaa­ehtoisille ja koko tälle porukalle, täällä on tehty ihan hurjan iso työ. Kaikkeen hekään eivät pysty. Monesti hälytyksiä tulee myöhään illalla, pimeän aikaan tai alueelle jonne Punainen Risti ei voi mennä, joten olemme kouluttaneet kyläyhteisössä henkilöitä, jotka osaavat haudata oikein. Tarkoituksena on, että tuomamme osaaminen ja tietotaito jää tähän maahan. ■ Maaliskuussa 2020 Maailman terveysjärjestö WHO ilmoitti Kongon ebola-epidemian päättyneeksi. Sitten huhtikuun puolivälissä ilmoitettiin kahdesta uudesta tartunnasta. Taistelu jatkuu. 17 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 17 21.4.2020 20.41

Itse kyhätty nuotio on ainoa lämmön lähde Vučjakin pakolais­leirissä. 18 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 18 21.4.2020 20.41

Teksti ja kuvat: Hannu-Pekka Laiho Loppuvuodesta 2019 SPR:n eläkkeellä oleva entinen viestintäjohtaja Hannu-Pekka Laiho viet­ ti Bosnia-Hertsegovinassa sijaitsevassa pakolaislei­ rissä kuukauden viestintä­ delegaattina. Hän toi karun leirin todellisuuden maa­ ilman tietoisuuteen kerto­ malla näkemästään useille medioille. On mahdollista, että hänen raportointinsa vaikutti ratkaisevasti siihen, että Bosnian viranomaiset päättivät sulkea leirin. K Viidakkoleiri keskellä Eurooppaa itkerä, paksu savu leijuu ilmassa. Metsäiset vuoret peittyvät harmaaseen usvaan ja alhaalla laaksossa kyyhöttävä Bihacin kaupunki on hiljainen. Ryhtinsä jo viikkoja sitten menettäneet teltat repsottavat kapean tien varrella kuran ja jätteiden keskellä. Muutaman teltan katossa näkyy haalistunut Punaisen Puolikuun logo ja teksti Türkkizilayi, lahjoitus Turkista. Tuulentuivertamien telttojen ja pressukyhäelmien keskellä vaeltaa väsyneitä miehiä. Vaatteet ovat kuluneita, mutta enemmän huomio kiinnittyy kuitenkin kenkiin. Linttaan astuttuja lenkkareita, rikki kuluneita sandaaleja ja paljaita varpaita kuravellin keskellä. Poisheitettyjä kenkiä pitkin risukkoja. Kenkiä on jätetty myös telttojen oviaukkojen eteen. Miehet ovat riisuneet ne mennessään sisään telttaansa – niin on ollut tapana kotitalossakin, jossain kaukana. Kapea ja kuoppainen kylätie johtaa Zavaljen koululta Vučjakin pikkukylän ja hautausmaan sivuitse läheisille Pljesivican vuorille. Ne tosin näyttävät suomalaisesta enemmän tuntureilta kuin vuorilta. Bosnia-Hertsegovinan ja Kroatian välinen raja on muutaman kilometrin 19 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 19 21.4.2020 20.41

Leirin sekatyömiesten ja maatyöläisten joukosta löytyy myös parturi. Vanhat varoituskyltit on otettu uusiokäyttöön keittolevyiksi, joilla paistuu kotimaan leipä. LEIRIN OLI TARKOITUS OLLA VAIN MUUTAMAN KUUKAUDEN TILAPÄINEN SIJOITUS­ PAIKKA. SIITÄ TULIKIN YHTÄKKIÄ ISO, HETKITTÄIN JOPA YLI 2000 MIEHEN LEIRI. päässä. Sieltä löytyy myös aikoinaan hyvin kuuluisa Zeljavan maanalainen lentotukikohta, entisen Jugoslavian armeijan JNA:n ylpeys. Zeljava oli 1970-80-luvuilla maailman suurin maanalainen lentotukikohta, jopa atomipommin kestävä tunnelien verkosto. Vanhat kiitotiet kulkevat edelleen maiden rajan yli. Syrjäinen Vučjak ei ole ensimmäistä kertaa kriisin keskellä. Jugoslavian sisällissodan riehuessa 1990-luvun alussa kylän läpi kulki kroaattien ja serbien armeijoiden rintamalinja. Sodan jäljiltä lähimet- sissä on edelleen lukuisia miinoista varoittavia kylttejä. Leiriläiset ovat ottaneet suurimman osa niistä uusiokäyttöön: metallilevyillä paistetaan nuotiolla pakistanilaista ja afganistanilaista leipää. PULLONKAULA BIHACISSA Vučjakin metsäleiri on vain yksi luku Europan uusissa kriiseissä. Pikkukylästä tuli etappi Lähi-idästä Eurooppaan suuntautuvan pakolaisja siirtolaisvirran varrella. Vučjakin leiri – junglecamp, viidakkoleiri, kuten miehet sitä kutsuvat – syntyi Luoteis-Bosniaan, 25 000 asukkaan Bihacin kaupungin kupeeseen loppu­­keväästä 2019. Silloin Turkista ja Pohjois-­Afrikasta Eurooppaan suuntautunut kymmenien tuhansien ihmisten virta etsi uusia kulkureittejä, kun aiemmin käytössä olleet kanavat sulkeutuivat muun muassa Unkarin rakentamien piikkilanka-aitojen takia.  Turkista turvapaikanhakijat suuntasivat edelleen Kreikkaan ja sieltä kohti Keski-Eurooppaa Pohjois-Makedonian ja Serbian kautta, mutta kääntyivätkin Unkarin sijasta 20 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 20 21.4.2020 20.41

Taivasalle jääneet lapsiperheet ja naiset saivat suojan YK:n siirtolaisjärjestö IOM:n hoitamilla leireillä, mutta ne täyttyivät nopeasti. Ilman perhettä matkaavat miehet jäivät ulkopuolelle puistoihin ja kaupungin läpi virtaavan Sana-joen rannoille. Jännitteet kaupungissa kasvoivat ja poliisin oli reagoitava. Paikallis­ viranomaiset perustivat näitä miehiä varten tilapäisen leirin Vučjakiin, jonne poliisi ryhtyi kuljettamaan heitä linja-autoilla keskustasta. Leirin oli tarkoitus olla vain muutaman kuukauden tilapäinen sijoituspaikka. Siitä tulikin yhtäkkiä iso, hetkittäin jopa yli 2000 miehen leiri. KATASTROFIN AINEKSET Kesäkäyttöön kyhätty leiri joutui lumisen pakkastalven armoille. Bosnia-Hertsegovinaan. Jotkut tulivat Bosniaan myös uutta reittiä Kreikasta Albanian tai Kosovon ja Serbian kautta.  Useimpien tavoitteena oli jatkaa matkaa Bosnia-Hertsegovinan poikki ja siirtyä seuraavaksi Kroatiaan, sieltä Sloveniaan ja edelleen Italiaan Triesten seutuville. Viidakkorumpu oli nimittäin kertonut, että saapasmaa ei palauta turvapaikanhakijoita takaisin rajan yli, kuten Kroatia ja Slovenia tekevät. Luoteis-Bosnian Una Sana -kantonin pääkaupungista Bihacista tuli siis sattumalta pakolaisten välietappi. Se oli kulkureitin varrella, hyvien junaja bussiyhteyksien päässä Sarajevosta ja Tuzlasta. Kun onnistui pääsemään perille, Kroatian raja oli vain parinkymmenen kilometrin päässä ja rajalta olisi 260 km kävelymatka Italiaan. Kroatia kuitenkin kiristi rajavalvontaansa kevättalvella 2019 ja ryhtyi palauttamaan ihmisiä takaisin rajan yli Bosniaan. Näin Bihacista muodostui pullonkaula. Eurooppaan pyrkijöitä alkoi olla tuhansittain kaupungin puistoissa ja sodan jäljiltä hylätyissä rakennuksissa ja tehtaissa. Syksyllä 2019 Vučjakin leiristä oli kehkeytymässä hyvää vauhtia valtava katastrofi. Tilapäisesti kesäkäyttöön kyhätty leiri oli joutumassa sateisen syksyn ja lumisen pakkastalven armoille. Teltoissa oleskeltiin ja nukuttiin maalattialla ilman lämmitystä, sähköä, jätehuoltoa tai vessoja. Juomavettä kuljetettiin satunnaisesti leiriin säiliöautolla. Ei ollut toimivaa ruokahuoltoa, lääkäriä tai vartiointia. Leirin tilanne oli täysin poikkeuksellinen. Tulijoita ei rekisteröity, joten kukaan ei tiennyt keitä leirillä oli. Uusia miehiä saapui leirille päivittäin ja toiset lähtivät salakuljettajien opastamana yrittämään yli rajan Kroatiaan ja edelleen kohti Italiaa. Väkimäärä vaihteli muutaman sadan ja yli kahdentuhannen välillä. Bosnia-Hertsegovinan Punaisen Ristin Bihacin piiri oli ainoa humanitaarinen toimija, jonka Una Sana -kantonin viranomaiset sallivat toimia leirillä. Punaista Ristiä pyydettiin keväällä pystyttämään telttoja tilapäisleiriä varten, mutta toimivaa pakolaisleiriä ei saanut rakentaa. Paikallinen Punainen Risti sai sentään jakaa leirillä vaatimattoman aamupalan ja keittolounaan, ja joskus myös kenkiä ja vaatteita. Viranomaisten ajatuksena oli estää pysyvän, ison pakolaisleirin syntyminen. Taustalla oli ajatus, että mahdollisimman surkeat olot pakottaisivat miehet siirtymään muualle. Idea ei 21 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 21 21.4.2020 20.42

Bosnia-­ Hertsegovina • Pääkaupunki: Sarajevo • Pinta-ala: 51,209 km² • Väkiluku: 3,489,000 • Väestötiheys: 68.3 / km² FAKTA Daytonin sopimus päätti sodan Bosnia-Hertsegovinassa, mutta YK:n korkea edustaja valvoo edelleen hallintoa, ja käyttää suurta määräysvaltaa. käyttäen suurta määräysvaltaa. Maassa on yhä eurooppalaisia Eufor-joukkoja. Bosnia-Hertsegovinan federaatiosta ja Bosnian serbitasavallasta koostuva maa on hauras ja etnisten ryhmien (bosniakit, serbit ja kroaatit) välillä on jännitteitä. Työttömyysaste on korkea ja harmaa talous rehottaa. OLI MAHDOTONTA YMMÄRTÄÄ, MITEN KESKI-EUROOPAN KUPEESEEN OLI VOINUT SYNTYÄ TÄLLAINEN KUOLEMANLOUKKU, JOSTA JULKISUUDESSA EI OLLUT KERROTTU OIKEASTAAN MITÄÄN. Afganistanilaisen Nijabin, 14, isän mielestä pojan lähettäminen ulkomaille oli ainoa varma keino pitää tämä hengissä. Miehet jonottavat sateensuojassa Punaisen Ristin jakamaa keittolounasta. toiminut. Viranomaiset eivät ymmärtäneet, miten epätoivoisesti nämä miehet pyrkivät kohti turvallisempaa elämää. Heille parempi, inhimillinen elämä oli vajaan 300 kilometrin ja kolmen rajan päässä. Vuosiakin kestänyt vaellus kohti unelmaa ei hiipuisi yhden surkean, epäinhimillisen leirin takia. Vucjakin leirillä kävi päivittäin kymmeniä vierailijoita – ihmisoikeusaktivisteja, eri maiden viranomaisia, ulkomaisia toimittaja ja paikallisten tiedotusvälineiden edustajia. Kaikille leiri oli sokki, ahdistava, pelottavakin kokemus. Oli mahdotonta ymmärtää, miten Keski-Euroopan kupeeseen oli voinut syntyä tällainen kuolemanloukku, josta julkisuudessa ei ollut kerrottu oikeastaan mitään. Miten kerta kaikkiaan oli mahdollista, että tällainen lähes heitteille jätetty pakolaisleiri saattoi olla olemassa?  INHIMILLISYYS YLLÄTTÄÄ On ymmärrettävää, että sadat sänki­ partaiset, tummanpuhuvat vieraat miehet saattoivat tuntua paikallisista pelottavilta, mutta todellisuus oli hyvin toisenlainen. Vietin leirillä kuukauden, ja kohtasin siellä harvinaisen lämpimiä, huolehtivia ja inhimillisiä ihmisiä. Heidän huolenpitonsa oli liikuttavaa ja hyvin koskettavaakin. Miehet olivat päivästä päivään enemmän huolissaan minun selviytymisestäni ankeitten olojen keskellä kuin omasta kurjuudestaan. Minua ohjattiin sateensuojaan. Tarjottiin lämmintä teetä. Kannettiin kamerareppua. Oltiin huolissaan ruokailustani ja varmistettiin, että olin koko ajan turvassa, kun leirille tuli ja meni myös sellaisia, joita ku- 22 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 22 21.4.2020 20.42

vihata ja joiden syyksi saattoi kaataa kaikki oman elämän vastoinkäymiset – jopa sellaiset, joilla ei ollut mitään tekemistä siirtolaisten tai pakolaisten kanssa. LOPUTTOMALLA MATKALLA kaan ei oikeastaan tuntenut. Joskus jouduin olemaan leirillä myös myöhään yöhön, kun joku valokuvaaja halusi kuvata leiriä auringonlaskun jälkeen, nuotioiden valossa. Viestintädelegaattina tehtäväni oli nimittäin huolehtia vierailevista median edustajista. Aina löytyi afgaaneja tai pakistanilaisia, jotka halusivat kulkea vierelläni ja katsoa, että mitään yllättävää ei tapahtunut. Muistan monta kertaa miettineeni, mistä tämä huolenpito kumpusi. Yhtä hyvin he olisivat voineet olla minulle tosi vihaisia ja katkeria, kun edes Punainen Risti ei pystynyt pelastamaan heitä tältä kurjuudelta. Eikä auttamaan heitä rajan yli kohti Eurooppaa. Kaiken kurjuudenkin keskellä paikallisen Punaisen Ristin tarjoama niukka apu edusti näille miehille inhimillistä välittämistä. Punaisen Ristin liivissäni ja lippalakissani minäkin olin osa tätä inhimillisyyttä ja toivoa. Kiitollisuus tuli esille myös monen puheissa. Se, että joku arvosti heitä ihan tavallisina ihmisinä. Ei epämääräisinä pakolaisina, joita saattoi Teltoissa on vain maalattia ilman lämmitystä, sähköä, jätehuoltoa tai vessoja. Leirissä ei ole toimivaa ruokahuoltoa, lääkäriä tai vartiointia. Nämä Vučjakiin jumiutuneet miehet olivat olleet matkalla jo kauan, jotkut jopa seitsemän vuotta. Valtaosa oli Pakistanista ja Afganistanista, mutta oli joukossa miehiä myös Intian ja Pakistanin Kashmirista, Intiasta, Iranista, joku Eritreasta ja kolme Senegalista asti. Syyrialaisia tai irakilaisia ei joukossa ollut. Välillä poliisi kuljetti leirille myös miehiä, jotka olivat lähtöisin Välimeren etelärannoilta Marokosta ja Algeriasta. Tämä aiheutti välittömästi ongelmia ja etnisten ryhmien välillä käsirysyjä, kuten oli kuulemma syntynyt muillakin leireillä Bosnia-Hertsegovinassa. Ihmisten reitti Afganistanista ja Pakistanista Bosniaan oli kulkenut Iranin, Turkin ja Kreikan kautta. Kaikki käyttivät tavalla tai toisella apunaan salakuljettajien verkostoa. Kuukausien, jopa vuosien matka maksoi tuhansia euroja, pahimmillaan kymmeniätuhansia. Koskaan ei tiennyt voiko salakuljettajien lupauksiin luottaa. Tarvittavat rahat oli haalittu kokoon myymällä omaisuutta, lainaamalla sukulaisilta – tai ottamalla velkaa salakuljettajien verkostoon kuuluvilta rahanlainaajilta. Joku hankki rahoja myös työskentelemällä Turkissa ja Kreikassa. Tarvittavat rahat oli talletettu pankkiin, useimmiten Turkkiin tai sitten johonkin Euroopan maahan, josta luotettava sukulainen tai ystävä kanavoi niitä eri rahansiirtojärjestelmien avulla tipoittain kohti Eurooppaa matkaavalle. Velkaraha oli myös yksi merkittävä syy siihen, ettei kukaan halunnut palata takaisin kotiin. Siellä ei ollut mahdollista saada työpaikkaa, eikä siten myöskään mahdollisuutta maksaa takaisin valtavia lainoja. ■ 23 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 23 21.4.2020 20.42

Teksti ja kuvat: Maria Santto Lukuisia hotelleja ja kalastus­ veneitä tuhoutui, joten moni menetti hurrikaanin myötä elinkeinonsa. ­ aukana K loma­ paratiisista Hurrikaanit Karibialla eivät ole mitään uutta. Syyskuus­ sa 2019 Bahamasaarten pohjoisosaan iskenyt hirmu­ myrsky Dorian oli kuitenkin jotain ennenkuulumatonta. Yli 13 000 kotia tuhoutui, 74 ihmistä menehtyi ja vajaat 300 on edelleen kateissa. M itä tulee mieleen Bahama­ saarista? Itselleni ensimmäisenä rommi ja turkoosi meri. Turistit nauttimassa paratiisisaarten antimista. Pirates of the Caribbean -elokuvat. Hurrikaanit, ei niinkään. Näin ensi kertaa millaista tuhoa hurrikaani voi tehdä Haitilla vuonna 2016, kun Matthew iski saaren luoteiskärkeen. Haiti on köyhä, Bahamasaaret puolestaan turismista elävä, varakas saarivaltio. Karibialla hurrikaanikausi alkaa kesällä ja päättyy marraskuussa. Ihmiset ovat varautuneita pyörremyrskyihin, mutta Dorian oli jotain ennennäkemätöntä. Korkeimman eli viidennen luokan hurrikaani iski Great Abacon ja Grand Bahaman saarille hurjalla voimalla. Myrsky oli kaikkien aikojen voimakkain maalle osunut myrsky tällä kohtaa Atlanttia, ja se pysytteli Bahaman yllä pitkään. Tuhot olivat valtavat. ILMESTYSKIRJA NYT? Ensimmäiset median käsiinsä saamat kuvat Abacon saarirykelmästä olivat uskomattomia. Saaret oli pyyhitty maan tasalle, kaikki oli harmaata tai ruskeaa massaa. On kuitenkin vaikea ymmärtää pelkistä kuvista, millaisesta tuhosta on tosiasiassa kyse. Näky, joka meitä avustustyöntekijöitä perillä Great Abacon saarella odotti, oli apokalyptinen. Ensinnäkin oli hiirenhiljaista, mikä oli ällistyttävää. Ihmisiä ei missään ja kaikki mitä silmämme näkivät, oli tuhoutunut. Autoja oli sikin sokin keskellä tietä, aivan kuin ne olisivat olleet osa jotain valtavaa, ylösalaisin käännettyä pelilautaa, palasia siellä täällä. Toimivan auton löytäminen saarelta oli vaikeaa, joten avustusjärjestöt jakoivat autoja mahdollisuuksien mukaan ja ne paikalliset, joilla oli vielä autoja, vuokrasivat niitä. Matkatessamme pitkin vastikään raivattuja teitä, näkyi vedenpinnan yläpuolella hujan hajan auton kattoja. Teiden varsilla oli huvipursia ja veneitä. Oli selvää, että tällaiseen tuhoon tarvittiin voimaa. 24 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 24 21.4.2020 20.42

25 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 25 21.4.2020 20.42

Ebony Thomasin koti tuhoutui hurrikaanissa ja sitä seuranneissa tulva­ vuoksissa. Bahama • Pääkaupunki: Nassau • Pinta-ala: 13,939 km² • Väkiluku: 379 100 • Väestötiheys: 39 / km² FAKTA Kuuban ja Floridan välissä sijaitseva Bahaman liittovaltio on Karibian alueen Auringon paahde oli tuskainen ja vaikka olimme saarella, ilma tuntui seisovan. Keskipäivällä sieraimiin levisi vastenmielinen haju, joka kertoi siitä, ettei kaikkia Dorian-hirmumyrskyssä kuolleita eläimiä ja ihmisiä ollut löydetty. PAIKALLA ENSIMMÄISTEN JOUKOSSA Suomen Punainen Risti lähetti alueelle ensimmäisten joukossa logistiikkaan ja viestintään erikoistuneita avustustyöntekijöitä. Pääsy tuhosaarille ei ollut itsestään selvää, sillä Great Abacon ja Grand Bahaman lentokentät olivat pahasti vaurioituneet. Pian kävi selväksi, että Abacolla tuho oli niin totaalista, että kaikkensa menettäneet ihmiset pyrkivät joukolla saarilta pois. Moni suuntasi turvaan Bahaman pääkaupunkiin Nassauhin, jossa on edelleen yli 4 800 saarilta evakuoitua ihmistä. Punainen Risti järjesti Nassaun lentokentältä kuljetusapua kirkkojen ja järjestöjen ylläpitämiin väliaikaisiin majoituspaikkoihin, sekä tarvittaessa sairaalaan. HAAVE PUHTAASTA VEDESTÄ Ebony Thomas, 15, asuu McLeanin rannikkokylässä Grand Bahaman rikkaimpia valtioita. Sen talous pohjautuu matkailuun ja kansainvälisiin finanssipalveluihin. Saariryhmän 700 saaresta vain 30 on asuttuja. Hurrikaanikausi kestää yleensä kesäkuusta marraskuuhun ja trooppiset pyörremyrskyt aiheuttavat joskus suurta tuhoa. saarella. Hänen kotinsa tuhoutui hurrikaanissa ja sitä seuranneissa tulvavuoksissa. Perhe on asunut viikkoja rikkoutuneessa talossa ilman kattoa ja ikkunoita. Tuhojen siivoaminen ja korjaaminen kestää vielä kauan. Myös Grand Bahaman saarella tuhot olivat mittavat. Lukuisia hotelleja ja kalastusveneitä tuhoutui, joten moni menetti hurrikaanin myötä elinkeinonsa. Tulvavuoksi nosti vedenpintaa useita metrejä ja voimakas virtaus vei mennessään talojen osia ja autoja. Suolainen vesi saastutti myös saaren kaivot. Siksi Ebonyn kotona ei ole ollut viikkokausiin juoksevaa vettä. Perhe saa vettä tankillisen kerrallaan hätäapua tarjoavilta järjestöiltä. Ebonyn äiti arvioi, että perhe käyttää sitä noin 40 litraa vuorokaudessa. Yksi suomalainen kuluttaa noin 60 litraa vuorokaudessa. Vettä voi käyttää vain kylpemiseen ja vessan huuhteluun. Juomavesi pitää ostaa kaupasta. Hurrikaanin tekemien tuhojen jälkeen vettä on ollut hankala hankkia, koska kaupat eivät ole olleet auki. Perhe on avustusten varassa. Ebony odottaa, että pääsisi jonain päivänä lämpimään kylpyyn. ■ 26 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 26 21.4.2020 20.42

27 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 27 21.4.2020 20.42

Teksti ja kuvat Päivi Ängeslevä Harka Khadaga johti Punaisen Ristin pelastusryhmää maanvyörymän­­ ­jälkeen. Punaisen Ristin vapaaehtoiset antavat ensiapukoulutusta Shree Siksha Sadanin koululla. Vuoristo­kylien ­auttajat Kun katastrofi yllättää ­Nepalin vuoristokylissä, apua saa odottaa. Siksi Punainen Risti on koulut­ tanut maan itäosan asuk­ kaita omatoimisiksi pelas­ tajiksi. Nyt yhä useampi tietää, miten pitää toimia, kun liejuinen tulvavesi hautaa alleen koteja tai maa järisee. H arka Khadaka, 48, seisoo Kuttidandan kylänraitilla Itä-Nepalissa. On rauhallista. Nainen pesee käsin pyykkiä, toinen pilkkoo riuskasti kirveellä polttopuuta. Miehet ovat uteliaita, kerääntyvät Khadakan ympärille. Khadaka kertoo heinäkuusta 2017, jolloin satoi tauotta useita päiviä. Neljäntenä iltana tulvavesi valui vastapäistä vuorenrinnettä pitkin, imaisi maata mukaansa ja hautasi viisihenkisen perheen talon. Vaimo ja kolme lasta pääsivät ulos, mutta perheen isä menehtyi kotiovelleen. Khadaka kuuli onnettomuudesta ja kokosi pelastusryhmän paikallisista asukkaista. Hän tiesi miten toimia, sillä hän oli osallistunut Punaisen Ristin ensiapu- ja katastrofivalmiuskoulutuksiin. Khadaka määräsi, että loukkaantuneiden haavat oli sidottava. Alue piti eristää. Vuorenrinteen asukkaat ja heidän karjansa on siirrettävä turvaan sekä tarjottava yöpaikka ja ruokaa. Kylässä oli kerätty rahaa, vaatteita ja riisiä katastrofeja varten. Perhe sai hätäapua ja lopulta uuden kodin eli kevytrakenteisen vuoristotalon, joissa suurin osa nepalilaisista asuu. Khadaka elää maanviljelystä, kuten valtaosa kyläläisistä. Hän on oppinut koulutuksissa paljon myös siitä, miten ihmisten toimet vaikuttavat luontoon. Maanvyöryt yleistyivät, kun kyläläiset hakkasivat metsän vuorenrinteiltä. Uusia puita on nyt istutettu. ILMASTONMUUTOS LISÄÄ KATASTROFIRISKIÄ Nepal on yksi maailman vähiten kehittyneistä ja köyhimmistä maista. Asukkaita on vajaat 30 miljoonaa. Heistä neljä viidestä asuu vuoristoseuduilla, joissa tulvat ja kuivuus vuorottelevat ja maanvyörymät ja hurjat myrskytuulet ovat yleisiä. ”Ilmasto on muuttunut”, Dharanin alueen pormestari Manju Bhandari uskoo vakaasti. Yli puolet hänen hallintoalueestaan itäisessä Nepalissa on vuoria ja metsää. Ilmasto oli ennen viileä ja talvisin satoi lunta. Sadekausi alkoi säännöllisesti toukokuussa ja kesti syyskuuhun. Nykyisin voi olla kuumaa, jopa 40 astetta. Vain harvoin sataa lunta. Usein on liian kuivaa, jolloin vesivarat ehtyvät. ”Vielä kymmenen vuotta sitten juomavesi yhdestä lähteestä riitti helposti dharanilaisille. Enää ei, vaikka väestö ei ole merkittävästi kasvanut”, Bhandari kertoo. NEPALIN ASUKKAISTA NELJÄ VIIDESTÄ ASUU VUORISTOSEUDUILLA, JOISSA TULVAT JA KUIVUUS VUOROTTE­ LEVAT JA MAAN­ VYÖRYMÄT JA HURJAT MYRSKYTUULET OVAT YLEISIÄ. Toisinaan sataa, vaikkei ole sadekausi. ”Rankkasateet monsuunikaudella voivat jatkua viikkoja, ja silloin on syytä huolestua”, hän sanoo. Dharanin kaupunki sijaitsee Sardu- ja Seuti-jokien välissä, ja sitä ympäröivät Chure-vuoret. Viime vuosikymmeninä metsiä on hakattu rajusti. Churen rinteille on jäänyt Nepal • Pääkaupunki: Kathmandu • Pinta-ala: 147 181 km² • Väkiluku: 29 673 000 • Väestötiheys: 198,8/ km² FAKTA Nepal on yksi maailman köyhimmistä maista, ja vuonna 2015 tapahtuneista maanjäristyksistä toipuminen jatkuu yhä. Maanjäristysten lisäksi tulvat ja maanvyörymät ovat yleisiä vuoristoseuduilla, joilla asuu yli 80 prosenttia väestöstä. SPR jatkaa jo vuonna 2007 alkanutta kehitysyhteistyötä syrjäisillä seuduilla asuvien ihmisten elämänlaadun ja terveyden edistämiseksi sekä katastrofivalmiuden parantamiseksi. 28 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 28 21.4.2020 20.42

29 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 29 21.4.2020 20.42

30 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 30 21.4.2020 20.42

Ensiaputaitoja ja katastrofi­ valmiutta edistetään katu­ teatterin kautta. Biplov Poudel oli koulussa, kun maanjäristys iski toisen kerran vuonna 2015. FAKTA Race II -projekti • Lyhenne nimestä Building Resilience Community through ­Disaster Risk ­Reduction • alkoi tammikuussa 2016 ja päättyi joulukuussa 2019 • toiminut 27:ssä Itä-­ Nepalin kaupunki- ja kyläyhteisössä • rahoitus Suomen ulko­ ministeriön kehitys­ yhteistyö- ja Suomen Punaisen ­Ristin katastrofi­rahaston varoilla paljon irtonaista maata, jota vuorilta valuva sadevesi vetää mukaansa. Tulvat ajavat köyhiä ihmisiä evakkoon jokirantojen kevytrakenteisista taloista. Epidemiat, kuten kolera, lisääntyvät. Hyttyset levittävät vaarallista denguekuumetta. ”Myös liikenne saattaa pysähtyä. Miten ihmiset sitten saavat ruokaa?” Bhandari kysyy. Tuulet ovat entistä hurjempia. Vuoden 2019 maaliskuussa 28 ihmistä eteläisessä Nepalissa sai surmansa poikkeuksellisen voimakkaassa myrskyssä, joka luokiteltiin jälkeenpäin maan ensimmäiseksi tornadoksi eli pyörremyrskyksi. Synkimpien ennusteiden mukaan lämpötila Nepalissa tulee kohoamaan enemmän kuin maapallolla keskimäärin. Talvisin on entistä kuivempaa, vedestä on huutava pula. Osa Nepalin vuoristojen jäätiköistä sulaa. Sadekaudella sataa entistä rankemmin, ja kesäisin tulvat lisääntyvät. Nepalilaiset ovat alituisesti vaarassa. Siksi on tehtävä pelastussuunnitelmia. OPEILLA TURVALLISUUTTA Mitä tahansa tapahtuu, jatkan tässä koulussa. Niin Biplov Poudel, 13, ajatteli, kun kaksi maanjäristystä oli ruhjonut Shree Panchamukhin koulua Panchamukhi Bazarin kylässä. Oli kevät 2015. Kun maa järähteli ensimmäisen kerran, Poudel istui puussa, johon oli huvikseen kiivennyt. Oli vapaapäivä koulusta. Hän söi vadelmia, jotka oli kerännyt mukaansa. Hän kuuli oudon äänen, kohta toisen. Hän kapusi alas, juoksi kotiinsa ja huusi koko matkan ”äiti, äiti”. Kului viikko, ja maa järähteli jälleen seitsemän magnitudin voimalla. Poudel oli koulussa, yritti päästä luokkahuoneesta ulos. Hän kaatui tungoksessa ja ajatteli, että seinät kaatuvat päälle. Silloin hän pelkäsi, ajatteli kuolevansa. Yksi koulurakennuksista vaurioitui, ja uusi on rakenteilla Punaisen Ristin hankkeen tuella. Tuon kevään jälkeen koulussa on varauduttu katastrofeihin. ”Punaisen Ristin kouluttajat ovat painottaneet, ettei saa hätääntyä”, Poudel sanoo. Kun maa alkaa järistä, on pyrittävä avoimelle kentälle. Jos joutuu jäämään luokkahuoneeseen, on kumarruttava pulpetin alle, suojattava pää käsillä ja pysyttävä alhaalla. Siihen on muistisääntö ”alas, suojaudu ja pysy”. Myös muita suojautumistaitoja ja ensiapua on harjoiteltu. Ympäristöopin tunneilla on puhuttu paljon ilmastonmuutoksesta ja siitä, miten kukin voi omilla toimillaan vaikuttaa. Poudel on nykyään Punaisen Ristin vapaaehtoinen ja opettaa muille oppilaille, sisaruksilleen ja kyläläisille esimerkiksi käsien oikeaoppista pesua. Tiedon levittäminen on yhteisön kannalta tärkeää, ja siihen opettajat jopa patistavat. KOULUTUSTA JOUKOILLE ”Vain minä pystyn pelastamaan tuon naisen”, Dipesh Baniya ajatteli. Hän oli juuri käynyt Punaisen Ristin katastrofivalmiuskoulutuksen ja tiesi, miten toimia, kun läheisellä Kavelin torilla syttyi tulipalo. Hän kokosi pelastusryhmän paikallisista asukkaista. He sammuttivat tulen puun- ja banaaninlehdillä, sillä vettä ei ollut. Toisella kerralla eräs nainen huusi apua. Kodin kiviseinät olivat murtuneet, ja hän oli jäänyt puristuksiin. Baniya hälytti ambulanssin. Hän kokosi paarit torilla lojuvista lankuista ja määräsi, että rauniot oli varovasti purettava. Nainen oli nostettu paareille, kun ambulanssi tuli. ”Ilman koulutusta emme olisi onnistuneet.” Suomen Punaisen Ristin Race II -projektissa asukkaat voivat esimerkiksi hakea mikrolainoja ja saada ensiapu- ja katastrofivalmiuskoulutusta. Katuteatterissa lukutaidotonkin oppii, kuinka juomaveden voi puhdistaa ja ripulin saa taltutettua. Baniya on nykyisin 21-vuotias taloustieteen opiskelija. Hänellä on myös pieni hotelli ja kauppa Singhapurissa, jossa hän toimii vapaaehtoisena katastrofivalmiuskomitean NEPALILAISET OVAT ALITUISESTI VAARASSA. SIKSI ON TEHTÄVÄ PELASTUS­ SUUNNITELMIA. koordinaattorina. Hänestä yhä useamman kyläläisen pitäisi saada koulutusta siihen, miten katastrofeja voi ehkäistä ja uhreja voi auttaa. Siten inhimillinen kärsimys vähenee. Hän näyttää Singhapurin kylän kartan, joihin on merkitty katastrofille alttiit alueet. Niihin on kiinnitetty erityistä huomiota. Maanvyöryjä voi ehkäistä istuttamalla puita rinteisiin, ja niiden tuhoja voi estää vaikka kivimuureilla. Tulvia voi hallita padoilla ja pengerryksillä. Maanjäristyksiä yhteisö ei voi estää, mutta suojautua niiltä voi. Yhteisö pystyy ratkaisemaan itse pienet ongelmansa. ”Aivan kuten nepalilainen sanonta kuuluu: Jos yksi ihminen sylkee, se ei ole mitään; mutta jos sadat ihmiset sylkevät yhdessä, syntyy joki. ” ■ 31 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 31 21.4.2020 20.42

Teksti: Mika Jouhki Kuvat: Ville Palonen Malawi: • Pääkaupunki: Lilongwe • Pinta-ala: 118 484 km² • Väkiluku: 17 991 000 • Väestötiheys: 210.5 / km² FAKTA Maatalousvaltainen, kuivuudesta kärsivä Malawi on yksi maailman köyhimmistä maista. Malawin Punainen Risti on Suomen Punaisen Ristin pitkä­aikainen kumppani. Maassa tehdään pitkä­ jänteistä työtä paikallisten ja viranomaisten kanssa ihmisten elinolojen parantamiseksi katastrofivalmius-, yhteisöterveys- ja ruokaturvaohjelmien kautta. Puhdas vesi ja käymälät sekä kylissä että kouluilla, rokotusohjelmat ja terveystiedon levittäminen tuovat parempaa terveyttä. Malawissa mukaudutaan ilmastonmuutokseen Sateet tulevat entistä epäsäännöllisemmin ja tulvat ovat lisääntyneet. Malawin pienviljelijät koettavat sopeutua ilmastonmuutokseen Punaisen Ristin tuella. Nasingoni ­Lapkin odottaa sateita, jotta pääsisi kylvämään maissin pellolleen. 32 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 32 21.4.2020 20.42

33 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 33 21.4.2020 20.42

Malawin maa­ talous on riippuvainen säännöllisistä sateista. Ilmastonmuutoksen myötä on siirryttävä paremmin kuivuutta kestäviin lajikkeisiin. Kaikki olisi valmista maissin kylvämistä varten, olen polttanut bambujakin lannoittaakseni maata. Vielä pitää kuitenkin odotella sateiden alkamista”, kertoo Nasingoni Lapkin, 61, peltonsa reunalla Mwalijan kylässä, Etelä-Malawissa. Tämä ei ole hänelle uusi tilanne. Koko ikänsä Mwalijassa asunut viiden lapsen äiti on pannut merkille, että aiemmin niin säännöllinen sadekausi on alkanut useana vuonna myöhässä. Kun kylväminen sateiden alettua lopulta onnistuu, Lapkinin huolet eivät ole ohi. ”Toivottavasti sateita ei tule liikaa, koska ne voivat aiheuttaa tulvan ja turmella sadon.” Hän tietää mistä puhuu. Edellisen satonsa Lapkin menetti keväällä 2019 tulvassa, joka raunioitti myös hänen kotikylänsä. Kansainvälinen Punainen Risti rahoitti Mwalijan kylän uudelleenrakentamisen ja Lapkin asuu nyt onnellisena uudessa kodissaan ylempänä ja kauempana joesta, mahdollisten tulvien ulottumattomissa. ”MONIPUOLINEN VALIKOIMA VILJELYS­ KASVEJA AUTTAA SEL­ VIYTYMÄÄN ERILAISISTA SÄÄ­ILMIÖISTÄ. KEHO­ TAMME KYLVÄMÄÄN KASVEJA, JOISTA SATO SAADAAN NOPEASTI.” ­Tulvan jälkeen järjestö jakoi katastrofiapuna kylän asukkaille ruokaa. Myöhemmin asukkaille lahjoitettiin siemeniä uutta satokautta varten. Haastattelun aikaan marraskuussa 2019 Lapkin pystyi vain odottamaan ja toivomaan sopivia sateita – riittävästi, mutta ei liikaa. Hänen tilanteensa havainnollistaa ilmaston muuttumisen aiheuttamat ongelmat Malawissa. ”Sadekaudet eivät ole enää säännöllisiä. Sateet voivat alkaa myöhässä tai päättyä aikaisemmin kuin yleensä”, vahvistaa Felix Washon, Malawin Punaisen Ristin viestintäasiantuntija. Sademäärätkin vaihtelevat. Esimerkiksi maaliskuussa 2019 Idai-myrskyn aiheuttamissa tulvissa maan eteläosissa yli 90 000 ihmistä menetti kotinsa. Tulvat tuhosivat sadon laajoilta alueilta ja tuhansia kotieläimiä hukkui. ”Joinakin vuosina sateita ei saada lainkaan tietyillä alueilla, ja silloin puolestaan kuivuus aiheuttaa pulaa ruuasta”, Washon muistuttaa. Oman lisänsä muuttuneisiin olosuhteisiin tuovat maassa yleistyneet lämpöaallot, jolloin lämpötila voi kohota jopa 45 asteeseen. Malawin Punainen Risti auttaa ihmisiä eri puolilla maata sopeutumaan ilmaston muuttumisen seurauksiin. Järjestö kannustaa ja neuvoo yhteisöjä mukautettuun maanviljelyyn. ”Monipuolinen valikoima viljelyskasveja auttaa selviytymään erilaisista sääilmiöistä. Kehotamme kylvämään kasveja, joista sato saadaan nopeasti. Esimerkiksi maissisato kypsyy ajoissa, vaikka sateet loppuisivat ennen aikojaan. Kyyhkynherne sietää hyvin kuivuutta. Kassava ja 34 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 34 21.4.2020 20.42

bataatti ovat niin ikään suositeltavia vaihtoehtoja”, Washon luettelee. Punainen Risti on rahoittanut peltojen kastelujärjestelmiä sekä porakaivojen rakentamista kyliin. Kaivoista saadaan talousveden ohella kasteluvettä kyläläisten kotipuutarhoihin. Järjestö on myös tukenut puiden istutusta Malawissa, sillä puut estävät eroosiota ja suojaavat myrskytuulilta. ”Lisäksi avustamme perheitä hankkimaan energiaa säästäviä liesiä. Ne kuluttavat vähemmän hiiltä tai polttopuuta”, Washon toteaa. Sademäärissä voi olla Malawissa suuria paikallisia eroja. Mulanjessa vain sata kilometriä Mwalijasta itään marraskuu on ollut sateisempi. Tämän ansiosta Modester James, 20, on saanut jo kylvettyä maissin siemenet, ja nyt on vuorossa kyyhkynherneiden kylväminen. ”Maissisadon pitäisi kypsyä maaliskuussa, mutta näiden herneiden kanssa täytyy odotella muutama kuukausi pidempään”, James kertoo. Modester James kylvää kyyhkynherneitä kotinsa lähellä Manjumossa. Herneet kasvavat kypsiksi yhdeksässä kuukaudessa. Maisema vihertää lupaavasti hänen kotikylässään sopivasti alkaneiden sateiden seurauksena. Nyt Jameskin voi vain toivoa, että tällä kertaa vältyttäisiin rankkasateilta ja tulvilta, jotta satokausi onnistuisi. ”Seuraavien kuukausien aikana aion etsiä töitä lähiseudulta ja ehkä mennä vuorille keräämään polttopuuta myytäväksi, jotta saan rahaa ruokaan ennen satoni kypsymistä”, hän suunnittelee. ■ Malawin Punaisen Ristin Felix Washon neuvoo kyläyhteisöjä uudenlaisessa viljelyssä. 35 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 35 21.4.2020 20.42

Teksti: Tiina Leinonen Kuvat: Ville Palonen 36 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 36 21.4.2020 20.42

Apolonia Gunguya kävelee muutaman kilometrin matkan kotiin ruoka­ jakelusta. Tänään äiti on ylpeä Vuosikymmenen pahimmasta ruokakriisistä kärsivässä ­Zimbabwessa jaetaan rahan sijasta ruokaa, koska maaseudulla ei ole mitään ostettavaa. Ruokajakelussa on käytetty kekseliäisyyttä, muuten leijonat vievät osansa. 37 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 37 21.4.2020 20.42

Apolonia Gunguya valmistaa perheelleen maissipuuroa, jossa on villi­ okraa. Hänen lempiruokansa on lihanpalat ja sadza, maissiruoka, jota perheellä on varaa syödä kerran kuussa. A polonia Gunguya, 23, on silminnähden ylpeä tarttuessaan kauhaan. Hän sytyttää avotulen laakean kiven päälle ja sekoittaa maissijauhoa sekä okran lehtiä pannussa kiehuvaan veteen. Velli muuttuu nopeasti tiiviiksi puuroksi. Zimbabwelainen kotiruoka on valmis. Tänään Apolonia pystyy huolehtimaan viisihenkisen perheensä ruokailusta, sillä hän on juuri palannut Punaisen Ristin ruokajakelusta.  Pojat kantavat jättimäistä metsän reunassa villinä kasvanutta vesimelonia rakennusten ympäröimälle pihalle. Ilman ruoka-apua vesimeloni olisi tänäänkin perheen ainoa ruoka. Apolonia, hänen lapsensa ja miehensä sekä miehen siskolta jääneet orpolapset muodostavat yhden yli 15 400 kotitaloudesta, jotka saavat Zimbabwen ja Suomen Punaisten Ristien sekä Euroopan Unionin hätäapua. Kaikkiaan 45 miljoonan ihmisen arvioidaan kärsivän ruoan- puutteesta eteläisessä Afrikassa. Esimerkiksi Apolonian kotiseudulla Siakobwussa ei enää riittänyt tuotteita myytäväksi. Hänen olisi pitänyt kävellä 10 kilometriä lähimmalle kioskille. Kauppaan matkaa olisi kertynyt 35 kilometriä. Maaliskuussa 2020 maaseutukylien harvat kioskit seisoivat yhä tyhjillään ja suljettuina.    KAUPPA EI KÄY Siakobwun kylän keskustassa naiset istuvat kaupan edessä. Myyjä suostuu vielä myymään limsaa, mutta sulkee sitten kaupan. Zimbabwen dollarin kurssi on jälleen vaihtumassa ja inflaatio vie edelleen rahalta nopeasti arvoa. Kaupanteko keskeytyy myös silloin, kun myyjät odottavat tietoa valuutan uudesta kurssista. On vaikea tietää , olisiko kymmenen Yhdysvaltain dollarin arvoinen käteisapu per henkilö/kk edes riittänyt välttämättömimpään valuuttakurssin nopeiden muutosten takia.  ”Kaikki on kallista, eikä juuri mitään ole edes myynnissä”, Apolonia tiivistää maaseudun tilanteen.  Inflaatio ei enää ole maassa yhtä rajua kuin pari vuotta sitten vallasta syöstyn presidentin Robert Mugaben aikana. Maassa alettiin painaa uutta valuuttaa, Zimbabwen dollaria, ja myös mobiilivaluutta on käytössä. Talous on silti erittäin heikossa kunnossa maareformin ja sen myötä alkaneen maatalouden ja viennin romahtamisen takia. Pulaa on ruoan lisäksi ainakin sähköstä, polttoaineesta ja vedestä.  Tilanne arvioitiin uudelleen ja käteisavustukset korvattiin ruoka-avustuksilla tammikuussa. Maaliskuussa oli vuorossa kolmas jakelukierros. APU SAAPUU JAKELUPAIKALLE Jotta maissijauhot, pavut ja ruokaöljypullot saadaan maaseudulle, kolme rekka-autoa lähtee matkaan Punaisen Ristin varastoilta kaksi päivää ennen jakelun alkua. Varastolla tavaraa 38 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 38 21.4.2020 20.42

Melusi Mazhomba kantaa rakennusten takana kasvanutta vesimelonia. Kuivalla kaudella melonit ovat tärkeä ravinnonlähde. 39 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 39 21.4.2020 20.42

Zimbabwe • Pääkaupunki: Harare • Pinta-ala: 390 757 km² • Väkiluku: 13 769 000 • Väestötiheys: 36,8 / km² FAKTA Zimbabwella on rikkaat luonnonvarat, mutta ne eivät tuota hyvinvointia köyhtyvälle kansalle. Ilmastonmuutos aiheuttaa epävakautta, sekä satoja tuhoavaa kuivuutta tai tulvia. SPR on tukenut Zimbabwen Punaisen Ristin työtä jo vuosia: katastrofivalmiutta ja yhteisökehitystä sekä uusia innovaatioita kuten avaimenreikä-kasvimaita ja polttopuita säästäviä helloja. Paikalliset vapaa­ehtoiset avustavat 45 päivän välein järjestettävässä ruuanjakelussa. Suurin osa avunsaajista on naisia, koska ­Zimbabwessa yleensä nainen on vastuussa perheen ruokataloudesta.  vastaanottaa ja lähettää eteenpäin Suomen Punaisen Ristin työntekijä kouluttamiensa paikallisten varastotyöntekijöiden kanssa. Tiet ovat Siakobwun alueella surkeassa kunnossa, joten rekat tarvitsevat runsaasti aikaa, että apu saadaan perille. Rekkoja näkyy jumiutuneena monttuisille teille. Onneksi ajoneuvot ovat jo paluumatkalla, eikä ruoan perille vieminen ole viivästynyt. Jakelupaikalla jono luikertelee rakennusten varjosta puiden alle. Avustus kohdennetaan ensisijaisesti niille, joilla on perussairaus tai vamma, jotka ovat raskaana tai imettävät, sekä alaikäisille ja vanhuksille, jotka ovat vastuussa perheestään. Suurin osa avunsaajista on naisia, koska Zimbabwessa yleensä nainen on vastuussa perheen ruokataloudesta.  Ruoka-apujakelu on tärkeä tapahtuma, joten moni on pukeutunut parhaimpiinsa. Kylän nuoret aikuiset heittävät maissisäkkejä toisilleen ket- KUIVUUS ON KÖYHDYT­ TÄNYT SADON. KAIK­ KIAAN 45 MILJOONAN IHMISEN ARVIOIDAAN KÄRSIVÄN RUOAN­ PUUTTEESTA ETELÄI­ SESSÄ AFRIKASSA. jussa. Jauho pölisee peittäen vaatteet valkoiseen tomuun. Kun ruokasäkit on lajiteltu pinoiksi pressujen päälle, on Apolonian vuoro rekisteröityä ja hakea ruoat viiden hengen perheelleen: 60 kiloa massijauhoja, 7 pulloa ruokaöljyä ja 11 kiloa sokeripapuja.  Apolonia apureineen kantaa säkit pensaiden varjoon. Säkit painavat pään päällä, hiki valuu noroina kasvoilla, mutta niiden alta paistaa tyytyväisyys. Seuraavan 45 päivän ajan Apolonian  perheessä on syötä- vää riittävästi, avustuksesta valmistaa kolme ateriaa päivässä. Muuten perhe söisi vain kerran vuorokaudessa. Apolonia ja muut avunsaajat ovat olleet tyytyväisiä ruoka-apuun myös, koska esimerkiksi maissia oli vaikea saada edes rahalla.  NÄLKÄ TEKEE TOIVOTTOMAKSI Lapset odottavat ruokaa kiltisti rakennusten portailla istuen. Kenelläkään ei ole ylimääräistä energiaa hyöriä äidin ympärillä. Apolonia kertoo, millaista elämä on ilman ruokaa. Lapset itkevät, eivätkä jaksa kävellä kouluun. Nälkä tekee äidin olosta toivottoman. ”Joskus elämä on niin hankalaa, ettei tulevaisuutta kannata edes ajatella.” Hän sanoo, että nälkä tekee sairaaksi ja hermostuneeksi. ”Mieheni kärsii kroonisesta päänsärystä.”  Nälkä lisää myös huolta omasta ja perheen hyvinvoinnista. Ruoanpuute aiheuttaa yleistä stressiä. ”En pysty ajattelemaan mitään 40 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 40 21.4.2020 20.42

Zimbabwen Punaisen Ristin projektityön­ tekijä Tasiyana Bakasa kertoo, että jakelupaikat on sijoitettu niin, ettei kenenkään tarvitse kävellä pitkiä matkoja villieläinten pelossa. muuta kuin että mistä saan tehtyä perheelleni seuraavan aterian ”, Apolonia huokaa. Ruoka-apua antamalla voidaan varmistua siitä, että apu on sellaista, joista sen saajille on todellista hyötyä. Kuivuus ja sään ääri-ilmiöt ei ole ainoa uhka sadolle. Ruokajakelusta saadut elintarvikkeet saattavat houkutella villieläimiä, kun naiset palaavat koteihinsa. Apolonia sanoo olevansa väsynyt, koska on valvonut edellisen yön häätäen elefantteja pihapiirinsä läheisyydestä. Viime yönä elefantteja oli vain kaksi, mutta ne saattavat liikkua laumoina.  ”Eläimet runtelevat vähänkin sadon. Siksi ne pitää ajaa pois pitämällä meteliä, katkomalla oksia ja rummuttamalla. Kivien heittely eläimiä päin on vaarallista, koska ne voivat hermostua.”  Zimbabwen Punaisen Ristin projektityöntekijä Tasiyana Bakasa kertoo, että jakelupaikat on sijoitettu niin, ettei kenenkään tarvitse kävellä yli viiden kilometrin matkaa kotoaan villieläinten pelossa. Painava lasti pään päällä ei pääsisi elefantteja karkuun.    Jakelut alkavat aamulla ja paluumatkalle pääsee jo aamupäivällä. Leijonat lähtevät liikkeelle vasta iltapäivän viilentyessä. ”Paikalliset asukkaat tuntevat villieläinten reitit. He tietävät, milloin leijonat ja hyeenat menevät juomaan, eivätkä he silloin lähde ulos tai mene eläinten reiteille”, Tasiyana Bakasa sanoo. VIHDOINKIN RUOKAA Punaisen Ristin ruokajakeluissa ei jaeta ruokaa avunsaajien omiin astioihin, vaan maissisäkit, papupussit ja öljypullot annetaan mukaan omissa pakkauksissaan. Koska ruoka-aineet saa heti mukaan, naisten ei tarvitse kävellä rahojen kanssa pitkiä matkoja kauppaan, jolloin he saattaisivat olla vaarassa joutua ryöstetyksi. Ruokaa pääsee laittamaan heti, kunhan säkit saadaan kannettua kotiin. Apolonian muutaman kilometrin kotimatka käy metsäisiä polkuja pitkin. Naisen vauhti ei hidastu edes vähävetistä jokea ylitettäessä, vaan hän loikkii kiveltä kivelle jauhosäkki päänsä päällä. Koti on hirssiviljelmän takana.  ”Saimme viimeksi kunnon sadon kaudella 2016-2017. Silloin pussitimme 20 säkkiä hirssijauhoa”, Apolonia kertoo. Vuonna 2018 satoa tuli enää viisi säkkiä. Viime vuonna satoa ei saatu.  Perhe arvioi, että tänä vuonna voisi tulla seitsemän säkillistä. Enempää hirssiä ei kypsy, vaikka hieman sateita on tullut. Ilmasto on silti ollut kuiva. Apolonian ruoka on valmis, ja hän ottaa esiin hienoimmat lautasensa juhlan kunniaksi. Myös samassa pihapiirissä asuvien veljien perheet alkavat kerääntyä lähemmäksi maissipataa. Ilta pimentyy pian. ■ 41 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 41 21.4.2020 20.42

Teksti: Johanna Korkeamäki kuvat: Benjamin Suomela Julia Silverio esittelee uutta oppimateriaalia Educa-messuilla 2020. 42 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 42 21.4.2020 20.42

Riskien keskellä -oppimateriaalit etäopetuksen tukena Koronapandemiasta muodostui maailmanlaajuisesti täysin poikkeuksellinen tilanne, joka heijastui myös suomalaisiin kouluihin. Sen lisäksi, että opettajat, oppi­ laat ja vanhemmat olivat uuden haasteen edessä etä­ opetuksen myötä, itse pandemia aiheutti ­pelkoa ja epävarmuutta erityisesti lapsissa ja nuorissa. P unainen Risti vastasi haasteeseen monipuolisten ja ennen kaikkea ajankohtaisten oppimateriaalien avulla. Uudesta oppimateriaalipalvelusta löytyvän Riskien keskellä -kokonaisuuden avulla perehdytään koronan lisäksi myös moniin muihin maailmassa vaikuttaviin ja oppilaita pohdituttaviin riskeihin, kuten konflikteihin, ilmastonmuutokseen, pakolaisuuteen ja luonnon­ onnettomuuksiin. Kuvien, tekstien, infografiikoiden ja videoiden lisäksi Riskien keskellä -kokonaisuudesta löytyy nyt myös valmiita ikäryhmäkohtaisia tehtäviä oppilaille. ”Haluamme olla tukemassa myös opettajia heidän kasvatustehtävässään, niin normaalissa luokkaopetuksessa kuin etäopetuksessakin. Siksi palvelustamme löytyy nyt luotettavaa UUSI, SÄHKÖINEN JA TÄYSIN ILMAINEN OPPI­ MATERIAALIPALVELU KOKOAA YHTEEN OPPI­ MATERIAALIT KAIKILLE LUOKKA-ASTEILLE VISUAALISESTI MIELEK­ KÄÄLLÄ TAVALLA. materiaalia monien muiden teemojen lisäksi myös koronapandemian käsit­telyyn”, sanoo Riskien keskellä -kokonaisuuden tuottanut vaikuttamistyön asiantuntija Pekka Reinikainen. Uusi, sähköinen ja täysin ilmainen oppimateriaalipalvelu tarjoaa tukea opetukseen monista eri aiheista ja kokoaa yhteen oppimateriaalit kaikille luokka-asteille visuaalisesti mielekkäällä tavalla. Palvelusta on pyritty luomaan ennen kaikkea helppokäyttöinen sekä opettajille että oppilaille. Sen sisältämät kokonaisuudet eivät edellytä ennakkovalmisteluja vaan ovat suoraan opettajien käyttöön otettavissa. Oppilailta palvelu ei edellytä rekisteröitymistä, ja opettaja saa kirjautumalla käyttöönsä lisätukea materiaalien hyödyntämiseen sekä muun muassa vastauksia oppilaiden tehtäviin. Palvelusta löytyy valmiita materiaaleja globaalikasvatuksen, sodan sääntöjen, ensiavun ja terveyden, ystävyyden sekä yhdenvertaisuuden teemoista. Se sisältää niin lyhyitä videotehtäviä, aamunavauksen tai muun opetuksen yhteyteen sopivia lyhyitä infohetkiä kuin laajempiakin oppituntikokonaisuuksia, jotka sopi- Oppimateriaali on herättänyt paljon kiinnostusta. Riskien keskellä -kokonaisuuden on tuottanut vaikuttamistyön asiantuntija Pekka Reinikainen. vat hyvin myös oppiainerajat ylittävään opetukseen. Osa materiaaleista on opettajajohtoisempia, osa taas oppilaiden itsenäiseen työskentelyyn suunnattuja kokonaisuuksia. Materiaalit sopivat useiden eri oppiaineiden opetukseen, monet niistä myös loistavasti nykyisten opetussuunnitelmien monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin. Materiaaleja on saatavilla suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. ■ Tutustu palveluun osoitteessa www.sproppimateriaalit.fi. 43 SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 43 21.4.2020 20.42

Afganistanilainen Nijab, 14, ystävineen pakolais­ leirillä BosniaHertze­govinassa. Kuva: Hannu-Pekka Laiho Suomen Punainen Risti Tehtaankatu 1 a 00140 Helsinki puh 020 701 2000 www.punainenristi.fi www.sproppimateriaalit.fi SPR_RK2020_s1-44_210x270mm_FI.indd 44 21.4.2020 20.42