Ajankuva 2019 den 2018 Ed o Vu t Intuitiotutkija Asta Raami: ”Analytiikka ja intuitio eivät ole ristiriidassa” Gaalatunnelma katossa! Katso kuvat! it-voittaja Tämän olen oppinut 21 media-alan huippuosaajan vinkit

Posti Green 100 % hiilineutraali valinta lehtesi jakeluun. Tutustu monipuolisiin palveluihimme ja varmista lukijoillesi laadukas asiakaskokemus. Lue lisää: posti.fi/green 2 Ajankuva

S I S Ä L LY S 18 8 Mielen superäly Intuitiota tutkinut ja siitä väitellyt Asta Raami uskoo, että järjettömistäkin ajatuksista voi löytyä ratkaisuja. Tämän olen oppinut Mitä on hyvä editointi? Entä kuinka laaditaan myyvät kansitekstit? Media-alan huippuosaajat paljastavat parhaat neuvonsa. Parhaat bileet! Lue, mistä vuoden odotetuimmissa juhlissa kuhistiin. Keskiaukeama 26 Voittajat Esittelyssä tuomaristot ja upeat Edit-voittajat 50 Maistuisiko Pink Edit? Gaaladrinkin ohje kokeiltavaksi. Kannen kuva Sanna Lehto Ajankuva  3

4 Ajankuva

Kaikille aisteille ja monesta kanavasta H yviä sisältöaiheita kannattaa kierrättää monipuolisesti erilaisille kohderyhmille, uusista näkökulmista ja monin keinoin räätälöiden. Tähän aikakausmediat ovat erinomainen media, kuten useat Editkilpailumme palkitut onnistumisillaan osoittivat! Loistava idea mukautuu yhdestä toteutuksesta useaan eri muotoon sekä toimituksellisissa että mainnonallisissa ratkaisuissa. Monikanavaisuutta voisikin verrata kierrätykseen. Siinähän on Wikipedian mukaan kyse materiaalin, esineen tai muun kulttuurillisen asian käyttämisestä hyödyksi uudessa yhteydessä. Sisällöissä kierrätys avaa uusia polkuja erilaisiin elämyksiin, joissa huomioidaan kaikki aistit. Laadukasta ja kohderyhmäänsä puhuttelevaa juttua voidaan jakaa esimeriksi vodcastien, podcastien tai pikaviestinsovellusten kautta. Vaikka uusia ulottuvuuksia on paljon, painettu lehti pitää vakaasti pintansa tässä vaihtoehtojen joukossa. Se mahdollistaa kokonaisuuden, jonka puitteissa sisältöjä voidaan suunnitella kaikille viidelle aistille, vain mielikuvitus on rajana. Kiitokset jälleen kaikille Editkilpailuun osallistuneille! Onnittelut voittajille tiukassa kilpailussa! Heli Häivälä Aikakausmedia Julkaisija Aikakausmedia www.aikakausmedia.fi Päätoimittaja Heli Häivälä, Aikakausmedia Toimitus A-lehdet Sisältöstudio Valokuvaajat Jukka Alasaari, Maria Miklas, Pekka Kouhia, Merja Yeung Repro Aste Helsinki Paino PunaMusta ISSN 2323-4075 PÄÄKIRJOITUS Ajankuva  5

#EDIT gaala19 6 Ajankuva

Annan päätoimittaja Emma Koivula, toimituspäällikkö Matilda Katajamäki ja tuottaja Lilli Berghäll iloitsivat gaala­ illassa ainakin kahdesta asiasta: Annan kansi oli Editin short­ listalla ja lehtiuudistuskin oli juuri saatu pakettiin. Ajankuva  7

Tämän oppi Satu Salmitie Essi Salonen Elina Lappalainen Aino Salonen Hanna Pesonen 8 Ajankuva Heidi Hänninen Juha Törmälä Iina Thieulon Sari Vahe Mikko Numminen

ol e n pinut Mitä on hyvä editointi? Miten syntyvät myyvät kansi­otsikot? Entä kuinka tehdä datajohteista sisältöä tai chatfictionia? Pyysimme 21 media-alan huippuosaajalta heidän parhaat vinkkinsä. Koonnut Kati Kelola Emilia Kolari Anu Piippo Jonatan Hildén Tanja Hakamo Anna Sillanpää Anna Pirkola Jesper Vuori Miikka Pirinen Emma Koivula Emmi Nissi Anni Valtonen Ajankuva  9

TÄMÄN OLEN OPPINUT Haastattelutekniikasta. Hyvä haastattelu tarjoaa uutta tietoa, konkreettisia tarinoita ja tunteita. Parhaimmillaan siinä paljastuu haasteltavasta jotain yllättävää. 1. Valmistaudu hyvin. Lue henkilöstä tai aiheesta. Tee tarvittaessa taustahaastatteluja. Mieti näkökulma. Haastateltava huomaa paneutumisesi ja panee itsekin silloin parastaan. 2. Ole läsnä. Kun tiedät, mihin haastattelulla pyrit, voit keskittyä kuuntelemaan ja esittämään jatkokysymyksiä. Kun jotain kiinnostavaa paljastuu, mene sitä kohti. Osoita sanoin ja elein olevasi kiinnostunut siitä, mitä haastateltavasi puhuu. 3. Älä pelkää esittää vaikeita kysymyksiä. Kysy ne suoraan mutta Demin chatfiction­sarja työstettiin yhdessä yli 70 nuoren kanssa. Käsikirjoituksen tekivät Aino Salonen ja Christina Boman. kohteliaasti, silloin niihin usein myös vastataan. Älä kysy niitä heti alussa. Essi Salonen, toimittaja, Kotiliesi Uusista kerronnan muodoista. on vaikeaa hahmottaa työvaiheita. Uu- Uuden chatfiction-sarjamme Insiden julkaisukanavat ovat Instagram ja YouTube. Chatfiction on draamaa, joka tapahtuu puhelimen ruudulla. Viestit, ruutukaappaukset, linkit, kuvat ja ääniviestit kuljettavat tarinaa. Ensimmäisen chatfictionin Pientä säätöä toteutimme Demissä vuonna 2018. Meillä oli tieto, että z-sukupolvi haluaa osallistua, joten otimme nuoret mukaan. Työstimme sarjaa yhdessä yli 70 nuoren kanssa. Näin kaikki sarjan teemoista emojeihin on autenttista. Tiivis vuorovaikutus kohderyhmän kanssa onkin elinehto digitekemisessä. Kirjoitimme sarjan yhdessä kollegani Christina Bomanin kanssa. Kumpikaan ei ollut aiemmin käsikirjoittanut fiktiota. Käsikirjoitusoppaiden lukeminen ja tutun käsikirjoittajan kanssa sparrailu auttoi. Journalistina olen miettinyt tarinallisuutta, mutta fiktiivisen juonen ja hahmojen kehittäminen oli uutta – ja tosi hauskaa. Vastasimme sarjan koko tuotantoprosessista. Kun tekee jotain uutta, 10 Ajankuva denlaisessa digikerronnassa hyvä nyrkkisääntö on, että kaikki vie enemmän aikaa kuin alun perin ajatteli. Jos tuotat chatfictionia, listat ja taulukot ovat tekijän parhaita ystäviä. Muistettavana on loputtomasti pikkuasioita. On mietittävä esimerkiksi kuvat päähenkilön kameran rullaan, hahmojen ja ryhmien WhatsApp-profiilikuvat, ruudulla näkyvät sovellukset sekä sopiva nopeus videoille. On tärkeää, että AD tai graafikko on mukana suunnittelemassa sarjan visuaalista ilmettä aina videoiden plansseista somenostoihin. Eikä työ lopu, kun chatfiction on kirjoitettu ja nauhoitettu. Yleisön pitää myös löytää sarja, joten on mietittävä houkuttelevia ja vuorovaikutteisia somesisältöjä. Parhaat niistä syntyvät, kun AD on mukana ja ainakin kaksi ihmistä hioo tekstejä yhdessä – ihan niin kuin printtiäkin tehdessä. Aino Salonen, konseptisuunnittelija, Demi

TÄMÄN OLEN OPPINUT Vielä kertomattomien aiheiden löytämisestä. Kannustan mene- Juha Törmälä kuvasi Märta Tikkasen Olivialehteen. mään sinne, minne muut eivät mene. Maailma on suuri! Olen halukas julkaisemaan yllättäviä ja ristiriitaisiakin juttuja paikoista, jotka mediassa esitetään usein vain kapeasta vinkkelistä, esimerkiksi konfliktin kautta. Kannattaa pysähtyä miettimään, millaista kuvaa maailmasta on jutullaan luomassa. Kenen ääni on tärkeä ja tuore? Kiinnostavimmat näkökulmat voivat löytyä niiltä, joilta ei liian usein mitään kysytä. Anni Valtonen, päätoimittaja, Maailman Kuvalehti Toimittajan briiffaamisesta. Hyvässä briiffissä taustatyö on tehty valmiiksi. Kun tilaaja on itsekin perehtynyt aiheeseen ja tietää mitä jutulta haluaa, toimittaja pääsee pureutumaan suoraan jutun ytimeen. Hyvä briiffi tiivistää juttuaiheen muutamilla avainkysymyksillä, kristallisoi jutun näkökulman ja rajaa aiheen selkeästi. Huolellisesti tehty briiffi toimii paitsi toimittajan tukena myös toimituksen sisäisenä työkaluna. Siitä on helppo tarkistaa jälkikäteen, että juttu vastaa tilattua ja ottaa kantaa kaikkiin briiffin avainkysymyksiin. Hyvään briiffiin panostaminen maksaa itsensä takaisin viimeistään editointivaiheessa. Iina Thieulon, toimituspäällikkö, Linnuntie Henkilökuvauksesta. Onnistuneessa muoto­kuvassa syntyy merkityksellinen yhteys kuvan esittämään henkilöön. 1. Ole kuvauksissa suora ja lähestyttävä. Vastusta kiusausta esittää tärkeää valokuvaajaa tai vähätellä itseäsi. 2. Anna kuvattavalle konkreettisia ohjeita esimerkiksi asennon ja ilmeen suhteen. Abstraktit mielikuvat voivat olla kuvattavalle vaikeita toteuttaa, ja hänelle voi tulla avuton olo. 3. Ota oma aikasi. Hidasta tarvittaessa tapahtumien etenemistä. Jos esimerkiksi valaistus ei heti toimi, voit pitää tuumaustauon ja tehdä muutoksia. Kuvattavien luottamus kuvaajaan ei tästä vielä rakoile, jos pysyt rauhallisena. Ole kuitenkin valmis ottamaan kuvat nopeasti, jos aikaa on vähän. 4. Mieti, mitä itse haluat kuvilta. Jos mietit ainoastaan sitä, mitä kuvattava haluaa, voit eksyä ja menettää otteen lopputuloksesta, joka on aina sinun vastuullasi. Journalismissa kuvassa on kyse muusta kuin kuvattavalle tarjottavasta palvelusta. Toimiva briiffi tiivistää juttuaiheen avainkysymysten avulla. Briiffipohjan suunnitteli Iina Thieulon. Juha Törmälä, valokuvaaja, Quiet V U O D E N A I K A K A U S L E H T I K U VA A J A 2 0 1 5 u o stu jaus set tu ko m yk ja ra is jut k ysy amit lm a in n a r a n n v v e ista , jutu Lehd esti, a im i palo llään lyhy isista äsite työn tu n a käla tta k in avat e a Ju t u n m ih e , d i an sta a ä (t) iteta Jutun ulma yhm ja ta äkök hder ta a n istä n a ko joite j M : ir li e y k tu A ih eet un ty n jut lma: van a voitt a, jut Mite öku telta iv en ta iheit N äk aasta ari, tutk .) ti ja s ään a h p ll . : e e e s p it im äs enn tms rep kon (es alla k Rak ikan taan utettava distelmä a ik e t a p u p u e e ttu Jutt n tai n yh ä tot a tot lla ju teluu nöss pungiss elu, niide tava a: a sta t ytän t u Millä n ide ja ha tusta) tu kä essa ka ahaastat a t a u v j : Ju tu ois en tij is ju loku ta p a ttu, t n tu n a mit si va n synops ttely loin j enkilöju tävä asia erkik o K äsi h ä, mil ä h esim ennakko o k Miss a tehtäv mitse te u tu en n eli sallis vart koto ttu, puh : an (o uvitusta u tu s iteta asiaju T o te kuv ittajalta k u t t ju m n imi ja um e ro ”Kiinnostavimmat näkökulmat löytyvät niiltä, joilta ei usein kysytä mitään.” Ajankuva  11

TÄMÄN OLEN OPPINUT Monikanavaisesta sisällöntuotannosta. Työskentelen Talouselä- ”Keskity faktoihin, unohda mielipiteet.” Faktojen tarkistamisesta. Hyvä faktantarkistaja käy läpi tekstistä kaikki faktat. Hänen työnsä jäljiltä jutun nimet ja tittelit ovat oikein, kaikki tosiksi väitetyt asiat pitävät paikkansa ja lähteet on merkitty avoimesti. Hän erottaa mielipiteet ja faktat toisistaan ja keskittyy siihen, minkä voi todistaa oikeaksi. 1. Tiedon alkuperä. Varmista ensimmäiseksi, mikä on ollut tiedon alkuperäinen lähde. Seuraa ketjua aina sinne, missä tieto on ensimmäiseksi julkaistu. Varmistu, että lähde on luotettava – esimerkiksi tutkimus, tilasto tai asiantuntija. Jos mahdollista, käytä kahta tai useampaa lähdettä. 2. Mitä tietoja kannattaa tarkistaa? Tarkista ainakin nimien kirjoitusasut, tittelit ja muut henkilöistä kirjoitetut asiat. Tarkista, mitä tekstissä käsiteltävästä aiheesta on kirjoitettu aiemmin, ja mihin nämä aiemmat tiedot perustuvat. Keskity faktoihin, unohda mielipiteet. 3. Anonyymi lähde. Toisi- naan jutun tiedot perustuvat henkilölähteisiin, jotka haluavat pysytellä nimettöminä. Tällöin olennaista on varmistua, että heidän kertomansa asiat ovat totta. Tällöin peruslähtökohtana on varmistaa tiedot vähintään kahden tai kolmen henkilön kertomina. Heidi Hänninen, päätoimittaja, Motiivi c4 27 y 51 m k0 män toimittajana, mutta teen juttuja moniin eri Alma Talentin brändeihin. Pyrin juttuaiheiden kohdalla miettimään aina, mihin kaikkiin brändeihimme ja kanaviimme juttu voisi sopia. Esimerkiksi peliyhtiö Future­ playsta suunnittelin yhdeltä juttu­ keikalta jutut kolmella kärjellä: Talouselämään tein jutun liiketoiminnan kasvusta. Markkinoinnissa & Mainonnassa käsittelin yhtiön liiketoimintamallia. Fakta-lehden kärjeksi ideoin jutun johtamistavasta. Teen jutuista versioita sekä printtiin että verkkoon. Usein verkkoversio on pidempi kuin esimerkiksi Talouselämän printtilehdessä julkaistu uutisjuttu, koska verkossa mahtuu taustoittamaan. Pitkä taustoittava juttu saattaa olla meillä maksumuurin takana. Monikanavaisessa tekemisessä ennakoiva editointi korostuu. Jo etukäteen pitää miettiä, mitä keikalta on mahdollista saada. Voimmeko saada esimerkiksi jonkin erilaisen verkkototeutuksen, kuten testin tai videon? Jos videoon on saatavilla muutakin kuin puhuva pää, sen tekeminen voi kannattaa. Haemme myös työekonomiaa. Printissä julkaistu pitkä artikkeli voidaan paloitella verkkoon eri teemakärjillä ja otsikoilla. Tai jos printtijutusta jää yli pätkiä, niistä saatetaan tehdä lisäjuttuja verkkoon. Otsikot ja ingressit on tärkeä miettiä erikseen eri kanaviin. Jos juttu on esimerkiksi maksumuurin takana, siitä näkyy lukijalle vain pieni pätkä. Asiaan pitää mennä heti. Verkossa toimivat esimerkiksi kontroversiaalit, tunteita herättävät näkökulmat ja sitaatit. Tärkeintä monikanavaisessa tekemisessä on tuntea oman mediatalon eri brändit, niiden konseptit ja palstat. Myös suunnittelulle pitää ottaa aikaa: mitä keikalta halutaan, ja mikä olisi sille paras muoto digissä. Kuvankäsittelijän briiffaamisesta. Käsittely­briiffin tulee olla mah­dol­li­sim­man­ ymmärrettävä, se on kaiken a ja o. AD:n käsitys esimerkiksi jostain tietystä sävystä voi hyvinkin olla erilainen kuin kuvankäsittelijän, joten referenssikuvien merkitys korostuu. ”Tee tästä ihana smaragdin vihreä” vs. fiiliskuva vihreästä esineestä, näistä jälkimmäinen on parempi. Myös asiakkaan maun tunteminen on tärkeää. Silloin on helpompi tietää, mitä kuvalta toivotaan. Elina Lappalainen, toimittaja, Talouselämä 12 Ajankuva Satu Salmitie, AD, Viini-lehti

TÄMÄN OLEN OPPINUT Verkkojulkaisujen taittamisesta. Hyvä verkkojulkaisun taitto ei edes yritä imitoida lehtitaittoa. Siinä ei turhaan kikkailla omituisilla kuva- ja tekstiyhdistelmillä, huonosti latautuvilla videoilla tai horisontaalisella liikkeellä. Hyvän verkkojulkaisun artikkeli on liikesuunnaltaan ja sommitelmaltaan vertikaalinen – tämä on tosiasia, joka on vain hyväksyttävä. Tekstipalsta on kapea kaikilla laitteilla, siinä ei käytetä palstajakoa. Artikkeli toimii itsenäisenä aloitussivuna, sillä suurin osa liikenteestä tulee yleensä ulkopuolelta. Mobiililaitteilla kuvan pinta­ala määrittyy kuvan korkeudella, eli suosittelen yhä korkeampia kuvia. Tärkeimmät asiat verkkojulkaisun taittamisessa: 1. Latausnopeus. Verkkoartikkelin pitää latautua vinhasti. Tämä saavutetaan kaiken turhan kikkailukoodin välttämisellä, kuvien huolellisella optimoinnilla ja skaalattavan SVG-formaatin hyödyntämisellä. 2. Huoliteltu typografia. Vaikka julkaisut siirtyvät verkkoon, typografiset perusasiat eivät ole muuttuneet Gutenbergin ajoista. Typografinen dynamiikka, minimalismi ja funktionaalisuus ovat vieläkin hyveitä, ja esimerkiksi merkkimäärät rivillä ovat vieläkin optimaalisesti samat kuin neljäsataa vuotta sitten. CSS-tyylimääritys ja fonttien verkkotoimivuus ovat myös osaltaan parantaneet laatua. 3. Breakpointien mukaan vaihtuvat kuvat. Ennen puhuttiin responsii- Mobiilinäkymässä kartan kuvasuhde on 1:9,4, desktopissa 1:4,7. Veikkauksen X-lehden kuvitusta. Tuotetekstien kirjoittamisesta. Hyvä tuoteteksti on omaperäinen ja tarjoaa enemmän kuin paketin etiketti. Parhaimmillaan teksti vakuuttaa, herättää kiinnostuksen tai tarjoaa ratkaisun ongelmaan. 1. Testaa! Jos haluaa kirjoittaa kiinnostavan tekstin, etkä kopi- oida tiedotetta, tuotetta pitää kokeilla itse. Tämä pätee niin puurohiutaleisiin kuin kasvovoiteeseen. 2. Ratkaise arjen ongelmia ja vetoa tunteisiin. Missä tilanteessa tuotteesta on iloa tai hyötyä? Miten se helpottaa kiireistä arkea? Nämä koskettavat varmemmin kuin raaka-aineluettelo. visuudesta, kun yksinkertaisiin ongelmiin haettiin liian monimutkaisia ratkaisuja. Jos mobiilinäkymä vaatii, että esimerkiksi infografiikan muoto muuttuu vertikaalisemmaksi, on aivan turhaa yrittää hoitaa asia koodilla. Parempi ja nopeampi ratkaisu on tehdä aina kaksi kuvaa, desktopille ja mobiilille optimoituna. Tietyn breakpointin eli muutospisteen jälkeen järjestelmä yksinkertaisesti vaihtaa kuvan toiseen. Jesper Vuori, AD ja strategi, 3. Arvosta tuotetekstiä. Tuotteita kuvaillessa on helppo mennä Miltton siitä, missä aita on matalin: moni pitää lyhyitä tekstejä vähäpätöisinä ja merkkimääräänsä nähden työläinä. Jälkimmäisiä ne ovatkin, mutta lukija kyllä huomaa vaivannäön. Hanna Pesonen, toimituspäällikkö, Kauneus & Terveys Ajankuva  13

TÄMÄN OLEN OPPINUT ”Infografiikka ei koskaan ole sivun­täytettä.” Infografiikasta. Onnistunut infografiikka mahdollistaa toimivat visuaaliset vertailut visualisoidusta datasta. Se sisältää asiayhteyteen nähden juuri sopivasti tietoa. Ihanteellisesti se kertoo aiheestaan jotain uutta ja yllättävää, jota ei muilla keinoin olisi esitettävissä. Grafiikan tarkoitus ei ole olla visuaalisesti näyttävä, mutta onnistunut pyrkimys selkeyteen voi tuoda esteettisen miellyttävyyden kaupan­ päällisenä. 1. Hyvä infografiikka ei synny ilman itsessään mielenkiintoista dataa. Varmista datan laatu ja valitse sellainen kuviotyyppi, joka soveltuu datan ominaispiirteisiin. Ole valmis vaihtamaan kuviotyyppiä tai jopa hylkäämään dataa, jos lopputulos ei ole sisällöllisesti kiinnostava. Jutun aloituksesta. Kun suunnittelen jutun aloitusta, mietin: Mistä jutussani on kyse? Miksi tämä juttu on tärkeä kirjoittaa? Minkä ajatuksen haluan välittää? Mitä lukija jutustani saa? Jos en itsekään tiedä, mitä jutullani yritän sanoa, en pysty aloittamaan kirjoittamista. Siksi jumitunkin alkuun usein. Toisaalta, kun keksin alun, juttu on minusta jo puoliksi tehty. Hyvä alku antaa jutulle suunnan, näkökulman, tunnelman ja rytmin. Se vakuuttaa lukijan siitä, että juttu kannattaa lukea, vaikka ei olisi aikaa eikä huvittaisi. Alku on kuin lupaus: lue tämä, lähde mukaani, et kadu. Paras aloitustapa riippuu siitä, mitä yrittää sanoa. Itse arvostan selkeyttä. Kun kirjoitin jutun Sansibarista, halusin aloittaa muistuttamalla, miten iso Afrikka on. Miten ihminen pystyy tajuamaan, että Afrikan rajojen sisään mahtuisi paitsi melkein koko Eurooppa, myös Yhdysvallat, Kiina, Intia ja Japani? Katsomalla maapalloa tosi korkealta. Niinpä aloitin jutun näin: ”Kuvittele, että istut kuun reunalla ja kurkit alas.” Jos kyse on henkilöjutusta, haluan pudottaa lukijan suoraan haastateltavan maailmaan. Maailmalla tarkoitan haastateltavan tapaa elää ja ajatella. Aloitus voi olla esimerkiksi yksittäisen tilanteen kuvailu haastateltavan menneisyydestä – mutta vain, jos se paljastaa hänen persoonallisuudestaan jotain jutun teeman kannalta olennaista. Saatan aloittaa myös ristiriidalla tai kysymyksellä, johon juttu lupaa etsiä vastauksen. Jos jokin käänne haastateltavan elämästä on liikuttanut mi14 Ajankuva 2. Infografiikka ei koskaan ole sivuntäytettä, vaikka sen toki tulisi olla visuaalisesti kiinnostava. Kir- joita grafiikalle otsikko, jossa sen keskeinen sanoma on tiivistettynä. Yllättäviä kohtia on hyvä avata erillisellä selitteellä tai kuvatekstillä. 3. Grafiikan tulisi olla visuaalisesti hallittu ja linjassa julkaisuympäristön ulkoasun kanssa. Jos tällai- set linjaukset puuttuvat, niin näitä on syytä kehittää. Värien käytössä on hyvä pitää maltti ja muistaa värinäön poikkeamat. Jonatan Hildén, informaatiomuotoilija, Koponen+Hildén nua erityisesti, aloitan sillä. En säästä huippukohtaa loppuun. Jos haastateltava on puhetyyliltään poikkeuksellisen omaperäinen tai hauska, päästän hänet ääneen heti alussa. Haastattelutilanteen kuvailulla aloitan vain, kun se tuo esiin jotain olennaista, jota en pysty millään muulla tavalla kertomaan. Yllättääkin yritän. Kun kirjoitin jutun Susanna ja Tomi Tuomisesta, aloitin jutun näin: ”Sen näkee heti. Tässä parissa on jotain erityistä.” ”Erityisellä” tarkoitin 23 vuotta naimisissa olleen parin hellää tapaa suhtautua toisiinsa. Sen, että molemmilla on Downin syndrooma, kerroin jutussa vasta paljon myöhemmin. Kirjoittaessani hoen itselleni: Kirjoita vain se, mikä on pakko. Jätä kaikki muu pois. Aineiston haaliminen ei ole vaikeaa, karsiminen on. Vasta kun näkökulmani juttuun on tarpeeksi kirkas, uskallan jättää asioita kertomatta. Silloin jäljelle jää tarina, jonka halusin kertoa. Anna Sillanpää, toimittaja, Kodin Kuvalehti V U O D E N A I K A K A U S L E H T I TO I M I T TA J A 2 0 1 7

TÄMÄN OLEN OPPINUT Pieni epätäydellisyys tekee kuvasta täydel­lisen. Stockmann Magazinen kuvan stailasi Anna Pirkola ja kuvasi Katri Kapanen. Studiokuvan rakentamisesta. Studiokuvan luominen lähtee aina ideasta – mitä kuvalla halutaan viestiä, millainen tunnelma kuvassa on ja kenelle se on tehty. Tähän pohjaten suunnitellaan esineitä, niiden retoriikkaa ja sitä, miten niitä yhdistelemällä saadaan luotua oikea fiilis. Studiokuvassa ei aina tarvitse etsiä aitoutta, mutta pienilläkin asioilla saadaan vaihdettua koko kuvan luonnetta. Onko kirja auki vai kiinni, hedelmästä haukattu tai kuvassa oleva ateria jo puoliksi syöty vai koskematon. Studiokuvassa saa leikkiä ja haastaa katsojaa. Pieni epätäydellisyys herättää mielenkiinnon ja antaa katsojalle tarttumapintaa. Datajohteisesta sisällöstä. Teen työkseni Meillä kotona -sivustoa, jossa sisältöä tehdään dataa hyödyntäen. Olen huomannut, että data on loistava ideointiapulainen. Jos mieleen ei tule juttuaihetta, voi aina katsoa, mitkä hakusanat ovat nousussa tai mitä hakuja tähän aikaan edellisenä vuonna on tehty paljon. Senkin saa selville, missä vaiheessa tiettyjä hakuja aletaan tehdä. Hakusanat voivat siis luoda löyhän vuosikalenterin – näitä asioita haetaan tiettyinä vuodenaikoina tai tiettyjen juhlien aikaan. Data auttaa myös löytämään aukkoja. Ehkä sivustolta puuttuu jonkin tietyn aiheen juttu? Kun oppii ymmärtämään, miten ihmiset hakevat tietoa internetistä, oppii myös tekemään aiempaa palvelevampaa journalistista sisältöä. Jos ihminen vaikkapa googlaa pääsiäisen tienoilla sanan ”virpominen”, mitä hän oikeastaan toivoo saavansa vastaukseksi? Datajohteiseen sisällöntekoon liittyy edelleen harhaluuloja. Pelkän hakusanan takia ei kannata tehdä kehnoa sisältöä. En haluaisi aiheuttaa lukijalle pettymystä jutulla, jossa ei ole mitään pointtia. Huono sisältö nousee harvoin hakukoneessakaan kovin korkealle sijoitukselle, oli se kuinka huippuunsa asti optimoitua tahansa. Vaikka data tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia, sen pakkomielteinen seuraaminen saattaa johtaa siihen, että suuret oivallukset jäävät syntymättä. Nousussa olevat hakusanat eivät kerro ilmiöistä, jotka ovat vasta piilossa nurkan takana. Siksi hyvä toimittaja pitää edelleen silmät ja korvat auki. Emmi Nissi, toimituspäällikkö, Meilläkotona.fi Anna Pirkola, suunnittelija ja stailisti, Studio Plenty Koskettavasta kerronnasta. Minulla ei ole jutun koskettavuuteen mitään toimivaa kaavaa tai yksiselitteistä käsikirjaa. Se syntyy sekoittamalla persoonaa ja vuosien kokemusta. Päädyin kirjoittamaan henkilöhaastatteluja, koska olen kiinnostunut ihmisistä. Siinä on homman ydin. Ihmisissä on valtavasti tutkittavaa. Haastatteluun menen aina ilman asennetta. Ennakkokäsitykset tai arvolataukset eivät kuulu siihen tilanteeseen. Toimittajuus oikeuttaa kysymään kaikenlaista, mutta vielä tärkeämpää on kuunnella – ja erityisesti kuulla se, mitä ei ensin sanota ääneen. Kiinnostavin löytyy sivulauseista ja rivien välistä. Ne pitää havaita itse. Vain harvoin kirjoitan paperille tarkkaa kysymyspatteristoa, vaikka niin on opetettu. Tärkeimmät älyän kyllä kysyä ilman muistilappuakin, ja ennakkoon tehty käsikirjoitus vain estelee lähtemästä niille kiinnostaville sivupoluille. Jatkokysymykset ovat tärkeimpiä. Juttukeikat vaihtelevat suuresti. Tarvitaan milloin terapeutin, diplomaatin, lastenhoitajan, autokuskin ja keittäjän taitoja. Sitä ällöän, kun haastateltaville esitetään kaveria. Töissä siellä ol- laan, ja jos muuta halutaan lätistä, lätistään haastattelun ulkopuolella. Mieluiten tapaan haastateltavan hänen omassa paikassaan. Ympäristön yksityiskohdat värittävät kuvaa jututettavasta. Jos saan kutsun haastateltavan kotiin, noudatan Bertta-mummini viisautta: Kylään ei mennä kahta kättä heilutellen – edes pullat pitää olla! Kun ryhdyn kirjoittamaan juttua, luen tekstiäni ääneen pitkin matkaa. Paras noja koskettavan kerronnan luomiseen lienee intuitio: jos lause tuntuu tärkeältä, se kyllä koskettaa jotain toistakin. Laita juttuusi se, mikä jäi mieleen pyörimään. Tanja Hakamo, toimittaja, Me Naiset Ajankuva  15

TÄMÄN OLEN OPPINUT Reseptien kirjoittamisesta. Hyvä resepti on ajankohtainen, innostaa kokeilemaan, auttaa pääsemään toivottuun lopputulokseen ja minimoi epäonnistumisen riskit. 1. Testaa. Luotettavuus taataan ko- keilemalla resepti sellaiseksi, että eri osa-alueet toimivat yhteen. Kokeilemalla löytää tutustakin ruokalajista avainkohdat, joiden avulla lopputulos onnistuu. 2. Selkeys. Reseptejä käytetään eri oloissa ja samaa ohjetta voi käyttää kokenut ruuanlaittaja ja vasta-alkaja. Siksi reseptin pitää olla riittävän seikkaperäinen olematta kuitenkaan pitkästyttävä kokeneellekaan kokille. Työvaiheet on hyvä kirjoittaa raaka-ainelistan kanssa johdonmukaiseen järjestykseen, mikä vähentää poukkoilua keittiössä. Lukijan puolesta on myös tehtävä valintoja: mikä tekotapa on toimivin, mitä mausteseosta löytyy ympäri Suomen. Anu Piippo, päätoimittaja, GEO-lehti 16 Ajankuva ruuan tai leivonnaisen? Hyvä resepti on perusteltu. Siinä kerrotaan myös, millä tavoin ohje on ajankohtainen, käytännöllinen, sopii eri ruokavalioihin tai vain pelastaa päivän. Lupauksilla on oltava todellisuuspohja, jottei jutun uskottavuus kärsi. Emilia Kolari, Ruokatoimittaja, Sanoman ruokatoimitus, Soppa365 Sisällöntuotannon prosessista. Toimitusprosessi tarkoittaa itselleni yksinkertaisesti sen määrittelemistä, mitä kukin tekee tuotannon missäkin vaiheessa. Kun nämä asiat ovat huolellisesti mietitty ja kun niistä pidetään kiinni, säätöön kuluu vähemmän aikaa. Yhtä tärkeää on se, että sujuva prosessi vapauttaa luovuutta oikeisiin asioihin, esimerkiksi uudistamaan lehteä, ideoimaan juttuaiheita ja miettimään kuvitusta tai taittoratkaisuja. Jos lehteä tehdään pelkästään selkäytimellä, vaarana on, että asiat tehdään aina samalla tavalla – tai että asiat tehdään aina eri tavalla. Edellinen jarruttaa kehitystä, jälkimmäinen nielee voimavaroja. Tavarajunan lailla etenevä prosessi vapauttaa pienenevissä toimituksissa voimia eteen tulevien yllätysten hallitsemiseen. Se antaa aikaa freelancereiden briiffaamiseen ja muuhun yhteydenpitoon. Sujuva prosessi maksaa itsensä takaisin silloinkin, kun sisältöjä tuotetaan moneen kanavaan. Ja kun tuotanto sujuu, myös prosessinvartija voi antaa oman persoonansa loistaa! Toimiva prosessi ei ole vain lehdentekijöiden paras kaveri. Kaikkein tärkeintä on lunastaa jokaisessa numerossa lukijalle aikoinaan annettu lupaus: toimittaa hänelle sopivasti tuttu ja tasalaatuinen lehti. 3. Innostavuus. Miksi tekisin tämän Kansiotsikoista. Onnistunut kansiotsikko rakentuu seuraavista elementeistä: 1. Uutinen. Paras kansiotsikko kertoo asian, jota ei ole aiemmin kuultu. Naistenlehdessä se liittyy usein kansihenkilön elämäntilanteeseen. Uutinen saavutetaan uutteralla toimitustyöllä ja pitämällä yllä kontaktiverkostoja. 2. Konkretia. Naistenlehtien kannessa on henkilösitaattien lisäksi runsaasti lifestyleotsikkoja. Niissä kannattaa pyrkiä välttämään ”sweet nothingseja” eli ympäripyöreitä otsikkoja. Kannattaa mieluummin otsikoida 20 nopeaa pastaohjetta kuin vaikkapa Ruoka-ekstra. Myöskään korulauseet eivät toimi lehdessä, joka tähtää hyvään irto­numeromyyntiin. 3. Lupauksen lunastaminen. Kansitekstillä tulee olla katetta lehden sisällä, joten pitää tarkistaa, että kansitekstin lupaamaa asiaa käsitellään jutussa enemmän kuin yhdellä lauseella. Lukija ei saa tuntea itseään petetyksi – aikakauslehden kansiotsikko ei ole verkon klikkiotsikko. Emma Koivula, vastaava päätoimittaja, Anna

TÄMÄN OLEN OPPINUT Valokuvaajan briiffaamisesta. Pyri saamaan mahdollisimman paljon tietoa jutusta ja sen näkökulmasta ennen briiffaamista. Hyvä konsti on jäsennellä kuvabriiffi kolmen kohdan taktiikalla: 1. Faktat. Kuvattavan yhteystiedot sekä kuvauksen aika ja paikka – jos ne ovat tiedossa. Lisäksi toimittajan yhteystiedot, työn nimi, deadline ja palkkio. 2. Tunnelma. Kerro kuvaajalle jutun näkökulma ja toiveesi. Ehdota mahdollisia kuvaustilanteita ja paikkoja. Hersyttelyä! Liitä mukaan referenssikuvia. 3. Kuvabriiffin vastaanottamisesta. Hyvä briiffi ker- too valokuvaajalle miksi mitäkin tehdään. On korvaamattoman tärkeää ymmärtää kuvauksen tarkoitusperät. Vaikka briiffi olisi erittäin loppuun asti viilattu yksityiskohtia myöten, mutta kuvaajalle ei kerrota miksi asiat halutaan tehtävän niin kuin ne halutaan, on kuvaan vaikea luoda tunnetta. Jopa täyden luovan vapauden antaminen valuu hukkaan, jos en tiedä, mitä toimeksiantaja haluaa kuvalla pohjimmiltaan saavuttaa. Referenssikuvat auttavat, jos tarvitaan tietyn muotoinen kuva tietyllä sommittelulla, esimerkiksi taitollisista syistä. Tunnelmalliset referenssikuvat saattavat pahimmillaan tukahduttaa luovuutta, koska nähtyyn kuvaan jää helposti liiaksikin kiinni. Jos ymmärrän, miksi kuvataan, tiedän kyllä, miten. Miikka Pirinen, valokuvaaja Tekniset asiat. Kerro briiffissä kuvien määrä ja formaatti sekä toiveesi valosta, värikylläisyydestä, syväterävyydestä ja muista tehokeinoista. Liitä mukaan juttutyypin taittomalli. Sari Vahe, AD, Kotivinkki ”Jutun rakenteessa ei ole mitään mystiikkaa.” Editoinnista. Olen editoitunut aikakauslehtijuttuja liki parikymmentä vuotta, pitkään Imagessa, nykyisin Suomen Kuvalehden feature-tuottajana. Mitä olen oppinut? Ainakin kantapään kautta sen, että etukäteiseditointi säästää aikaa ja vaivaa. Juttuprosessin alussa on hyvä miettiä kirjoittajan kanssa, mikä tekee jutusta oman ja erityisen. Se on harvoin aihe, yleensä kyse on näkökulmasta ja rajauksesta. Niihin kannattaa myös palata, kun aineistoa on jo kerätty. Minkä asian kirjoittaja kertoo spontaanisti minulle ensimmäisenä? Pettivätkö ennakko-oletukset, avautuiko aiheeseen uusia, tutkimisen arvoisia näkökulmia? AD Antti Grundsten briiffasi ja Miikka Pirinen kuvasi matematiikkaneroja Imageen. Tärkein kysymys on kuitenkin se, kuinka kirjoittaja aikoo rakentaa jutun. Jutun rakenteessa ei ole mitään mystiikkaa. Se on kuin luuranko tai talon pohjapiirros – jotain minkä ei ole tarkoitus näkyä päälle päin. Aiemmin kannustin kirjoittajia kokeilemaan erikoisempiakin tapoja kuljettaa tekstiä. (Juttu, joka sisältää pelkkiä sitaatteja, ilman tietoa kuka puhuu? Loistoidea! Artikkeli täynnä alaviitteitä ja niiden alaviitteitä? Antaa mennä!) Nykyisin näen, että muodon on ennen kaikkea palveltava sisältöä. Feature-juttu koostuu jaksoista, jotka ovat itsenäisiä kokonaisuuksia. Hyvä nyrkkisääntö on se, että yksi jakso sijoittuu yhteen paikkaan, siinä kä- sitellään yhtä aihepiiriä ja äänessä on yksi henkilö. Jaksojen kautta juttuihin tulee syvyyttä, kontrastia ja eloa. Usein juttujen rakenteelliset ongelmat liittyvät siihen, että samat henkilöt ja teemat toistuvat tarpeettomasti eri puolilla juttua. Koen olevani vaativa editoija, tyydyn harvoin ensimmäiseen versioon ja pyrin ilmaisemaan selkeästi, mitä jutulle pitää tehdä. Työskentelytapani on silti muuttunut keskustelevammaksi ja tekijälähtöisemmäksi. Editorin paikka kun ei ole kirjoittajan ja lukijan välissä, vaan taustalla. Mikko Numminen, tuottaja, Suomen Kuvalehti Ajankuva  17

Mielen superäly Roboteista ja tekoälystä puhutaan tulevaisuuden keksintöinä. Ihmisessä on kuitenkin olemassa niitä suurempi superäly, kapasiteetti täysin uutta luovaan ajatteluun, sanoo intuitiota tutkinut ja siitä väitellyt Asta Raami. Teksti Kati Kelola Kuvat Sanna Lehto M itä on intuitio? Harvalla meistä on antaa ky­ symykseen tarkkaa vastausta, vaikka käyt­ täisimme sanaa arkipuheessa. Se on ehkä jo­ kin ”fiilis” tai tunne. Sitä on vaikea selittää. Tämän tietää myös intuitiotutkija. ”Intuitio on sanana kauhean vaikea, koska se on sellainen kaatolaari”, Asta Raami sanoo Helsingin yli­ opiston Tiedekulman kahvilassa. ”Se nähdään perinteisesti vähän hörhönä, epämää­ räisenä ja epäluotettavana. Mutta kun on tutkittu nobe­ listeja ja visionäärisiä bisnesjohtajia, niin heiltä kaikilta löytyy poikkeuksellisen hyvä kyky hyödyntää intuitiota.” Asta Raami tutkii intuitiota osana ajatteluamme. Hän selvittää, millä tavalla käytämme intuitiota ja voim­ me tietoisesti hyödyntää sitä ongelmanratkaisussa ja ideoinnissa – ja saada jopa nykytiedon mullistavaa tie­ toa intuition avulla. ”Ajattelussamme on kaksoissysteemijärjestelmä, joka sisältää intuition ja päättelyn”, Raami sanoo. ”Kaikki, mikä ei ole päättelyä, on intuitiota.” Luovuus ja sen syntymekanismit alkoivat kiinnos­ taa Aalto-yliopiston Media Labissa väitellyttä Raamia, kun hän opiskeli ensimmäistä tutkintoaan kasvatustie­ teissä Helsingin yliopistossa 1980-luvun lopulla.Samoi­ hin aikoihin hän ryhtyi myös tekemään graafisen suun­ nittelun tutkintoa Taideteollisessa korkeakoulussa. Raa­ 18 Ajankuva mi halusi ymmärtää luovuutta, mistä se syntyy ja miten sitä voi hyödyntää. ”Olin kiinnostunut siitä, että miten saan sen am­ matin haltuun.” Raami ei saanut kysymyksiinsä vastausta ja päät­ ti ryhtyä itse selvittämään sitä. Hän työskenteli Taide­ teollisessa korkeakoulussa ja sittemmin Aalto-yliopis­ tossa yhteensä 15 vuotta luovuuden kehittämisen paris­ sa niin tutkijana kuin opettajana. Vuonna 2015 valmistunut väitöskirja käsitteli in­ tuition käyttöä ja kehittämistä. Väitöskirjassaan Raami hyödynsi useita eri tutkimusaloja, kuten kasvatustiedet­ tä, psykologiaa, kognitiotiedettä sekä bisnes- ja luovuus­ tutkimusta. Poikkitieteellisestä taustasta on ollut Raamin mie­ lestä intuitiotutkimuksessa hyötyä. ”Olen tarvinnut kaikkea kolmea opiskelemaani alaa siihen, että olen voinut pureutua niin monisyiseen ilmiöön kuin intuitio.” Väitöskirjansa ja opettajantyönsä päättymisen jälkeen Raami on muun muassa kirjoittanut intuitios­ ta kirjan Älykäs intuitio ja miten käytämme sitä, ja hän kiertää puhumassa intuitiosta eri alojen ammattilaisil­ le. Parhaillaan työn alla on mahdottomien ongelmien ratkaisua käsittelevä teos. Vuonna 2016 hän perusti ­Innerversity-startupin, joka keskittyy siihen, miten in­

Ajankuva  19

20 Ajankuva

tuition ­potentiaalia voi hyödyntää ongelmanratkaisussa ja päätöksenteossa. I ntuitiota on montaa eri tyyppiä, mutta Raami on kiinnostunut niistä erityisesti kolmesta: On vaistoihin perustuva intuitio, jota Raami kutsuu leikkisästi ”apinaksi meissä”. Se pohjautuu vaistoihin ja herää esimerkiksi, kun tunnemme olom­ me uhatuksi. Toinen on asiantuntijuuteen perustuva intuitio. ”Se muotoutuu yli kymmenen vuoden asiantuntijuuden jälkeen.” Tämä intuitiotyyppi pohjautuu opittuun, luet­ tuun ja kuultuun. ”Sen pohjalta lääkäri tietää, mistä sairaudesta on kyse tai tutkija tietää, mistä suunnasta potentiaalinen ratkaisu voi löytyä.” Kolmannen intuition muodon Raami on nimennyt intuition kolmanneksi ulottuvuudeksi. Se tuottaa tietoa, joka ylittää asiantuntijuuden an­ tamat opit. Sitä voisi kutsua vaikka intuition supervaih­ teeksi. Tätä ulottuvuutta pystyvät Raamin mukaan hyö­ dyntämään ajattelussaan ne ihmiset, jotka kykenevät jo­ honkin aivan uuteen, kuten tieteelliseen läpimurtoon. ”Jos tutkimme nobelisteja tai visionäärejä, heidän tietonsa ei enää pohjaudukaan vain asiantuntijuuteen, vaan he kykenevät ylittämään sen. Kolmanteen ulottu­ vuuteen liittyvät esimerkiksi välähdyksen tai ilmes­ tyksen kaltaiset näyt.” Vaikka Raami onkin keskittynyt tutkimaan intuitiota, hän muistuttaa, että se on vain osa ihmi­ sen ajattelua. Intuition lisäksi tarvitsemme aina myös päättelyä ja muita mielen keinoja saavuttaaksemme tuloksia. ”Ei ole edes mielekästä kysyä, mikä on syntynyt pelkästään intuition tai päättelyn avulla. Molemmat ovat ajattelumme eri puolia.” Intuitio on kuitenkin jotain sellaista, joka vaikuttaa meissä Raamin mielestä joka tapauksessa pinnan alla. M ieltä voi Raamin mukaan verrata lumiseen rinteeseen. Havainnollistaakseen asiaa hän avaa kannettavalta Maciltaan power pointin, ja sieltä kuvan lumisesta vuoren­ rinteestä. Raami käyttää intuitiosta puhuessaan paljon havainnollistavia esimerkkejä. ”Kun ensimmäisen kerran ajattelemme jotain asiaa, meillä on edessämme koskematon rinne. Voimme laskea sitä mistä kohdasta vain. Mutta heti, kun laskem­ me siitä kerran, rinteeseen jää ura, ja seuraavalla kerral­ la meidän on helpointa laskea sitä uraa pitkin.” Näin toimivat Raamin mukaan myös aivot. Kun olemme ajatelleet jonkin asian, aivoihimme syntyy neu­ royhteys, se lumisen rinteen ura, ja seuraavalla kerralla aivot automaattisesti valitsevat tämän energiatehok­ kaimman ja nopeimman yhteyden. ”Tähän perustuu oppiminen. Vahvistamme yhte­ yksiä aivoissamme, ja se on hyvä asia. Näistä syntyy ajat­ telun pikakaistoja.” Intuition näkökulmasta asialla on kuitenkin myös kääntöpuoli. Kun urasta tulee tarpeeksi syvä, näemme enää vain sen reunat, Raami jatkaa. Luminen rinne ka­ toaa, eikä vain näkökykymme vaan koko käsityskykym­ me ulkopuolelle. Täältä piiloon jäävältä alueelta löytyvät Raamin mukaan ratkaisut, joita emme ole aiemmin osanneet edes ajatella. ”Voi siis ajatella, että monet ratkaisut ovat meillä jo olemassa, mutta meillä ei vain ole yhteyttä niihin. Oma mielemme estää näkemästä niitä.” Ja juuri tältä alueelta monet visionääriset ajatteli­ jat pystyvät Raamin mukaan hakemaan tietoa intuition avulla. He pystyvät pääsemään pois lumisesta urasta. Tämän he tekevät keskittymällä ratkaistavan ongelman sijaan oman mielensä työstämiseen ja sen esteiden pur­ kamiseen. ”Intuition näkökulmasta mahdottomia ongelmia ei ole, on vain kyvyttömyyttä nähdä ratkaisuja.” O li kevät 2014. Väitöskirja oli valmis, Raamil­ la ei enää ollut töitä yliopistolla. Hän oli miettinyt jo jonkin aikaa, mitä tekisi seuraa­ vaksi. ”Se oli sellainen järjetön ajatus”, Raami aloittaa ja   nauraa vähän. ”Enhän mä kahteen vuoteen uskaltanut edes sanoa siitä kellekään.” Raami oli kävelyllään istahtanut meren rantaan Helsingin Kaivopuistossa, kun ajatus hänen mukaansa vain tipahti hänelle valmiina konseptina nimeä myöten. Hänen pitäisi perustaa uudenlainen yliopisto, jonka ni­ mi olisi Innerversity, sisäisen tiedon yliopisto – vastakoh­ tana universitylle. Se olisi kuin yliopiston idea päälael­ leen käännettynä. Kun yliopistossa tutkimusta ohjaa ob­ jektiivisuus, Innerversity-startup keskittyisi sisäiseen tie­ tämiseen, intuitioon, ja subjektiivisuuden hyödyntämi­ seen tiedon hankinnassa. Mutta koko idea tuntui ilmestyessään Raamista niin hullulta, että häneltä meni vielä kaksi vuotta sen sulatteluun. Ajatus oli ”överi”, ”pelottava”, ”kaikilta suunnilta tarkasteltuna järjetön”, Raami sanoo nyt Tiede­kulmassa. Vielä nytkin idean ääneen sanominen naurattaa häntä vähän. Hänhän oli vain yksi ihminen, jolla ei ollut tuolloin edes vakituista työtä. Yliopistoko? Eikö olisi helpompi vain hakea töitä. Vuonna 2016 Raami kuitenkin uskalsi lopulta tarttua ideaan. Hänestä tuntui, ettei sitä intuitiota, jo­ ka hänelle oli tullut, voinut enää ohittaa. Nyt Raami työskentelee perustamassaan Inner­ versity-startupissa, ja uskoo, että sillä on annettavaa. ”Subjektiivinen tieto on tällä hetkellä täysin alihyödyn­ netty voimavara.” Ajankuva  21

”Analytiikka ja intuitio eivät ole ristiriidassa.” J otta intuitiota voi hyödyntää työssä, esimerkik­ si uusien konseptien, juttuideoiden ja palvelu­ jen kehittämisessä, on opeteltava erottamaan luotettava ja epäluotettava intuitio. ”Musta tuntuu” ei vielä ole pätevä perustelu eikä luotettavan intuition merkki, Raami sanoo. Täytyy olla muutakin tueksi. Ideointipalaverissa ei myöskään kan­ nata syöksyä sen perään, mikä innostaa eniten. Itse asiassa juuri tunteet ovat Raamin mukaan varmimpia merkkejä siitä, että intuitio voi olla epäluotettava ja joh­ taa vinoumaan. ”Ihmiset, jotka kykenevät intuition kautta ha­ kemaan tietoa, tunnistavat luotettavan intuition sii­ tä, että siihen ei liity tunteita”, hän sanoo. ”Jos intui­ tioon liittyy ilahtumista tai toiveita, tai erityisesti pel­ koa, silloin se ei yleensä ole luotettavaa.” Se, että pelkäämme tai toivomme jotain tiettyä lopputulosta, vääristää Raamin mukaan ajatteluamme. Intuition merkkien tunnistaminen vaatii kykyä havain­ noida ja eritellä, Raami sanoo. Monet Raamin haastat­ telemista keksijöistä ja johtajista ovat hänen mukaansa oppineet pitkän ajan kuluessa lukemaan kehossaan he­ rääviä tuntemuksia, jotka viestittävät heille, että mieleen nousseessa ajatuksessa voi piillä jotain kiinnostavaa. Intuitio ilmenee Raamin mukaan heillä usein ni­ menomaan erilaisina fyysisinä tuntemuksina. Joillakin se on tunne vatsan pohjassa, gut feeling, toiset kuvaavat saavansa kylmiä väreitä tai tuntevansa väreitä takarai­ vossaan. Osa kuvailee tuntemustaan kokemuksena, jos­ ta puhumme arkikielessä usein kuudentena aistina. Tun­ nemme, kuinka joku tuijottaa meitä bussissa tai junassa. Työelämässä kylmät väreet riittävät kuitenkaan harvoin päätöksenteon perustaksi. Kun ideaa menee esittelemään työkaverille tai pomolle, on oltava jotain perustellumpaa, lukujakin. Oman intuition testaamiseen ja perusteluiden hakemiseen Raami suosittelee joukko­ älyn hyödyntämistä. ”Jotta intuition tuottamaa vinoumaa voisi perata pois, kannattaa hyödyntää turvallista tiimiä ja testata ajatusta rohkeasti sillä.” 22 Ajankuva Myös asiantuntijatietoon perustuvalle intuitiolle kannattaa Raamin mukaan antaa painoa. ”Jos kokeneella asiantuntijalle tulee olo, että kaik­ ki ei nyt ole kunnossa tai että tuolta suunnasta voisi löy­ tyä ratkaisu, se on yleensä tärkeä tieto.” Intuition hyödyntäminen vaatii myös uskallusta mennä hulluiltakin tuntuvia ideoita kohti, sekä rohkeut­ ta kertoa siitä ja taitoa kuunnella. ”Joskus pitää uskaltaa ajatella sitä järjettömältä­ kin tuntuvaa ajatusta loppuun saakka sen sijaan, että tyrmää sen heti mahdottomana.” D igitalisaation myötä moni työ perustuu koko ajan enemmän datan ja analytiikan seuran­ taan ja hyödyntämiseen. Toimituksissa juttu­ jen tekoa ohjaavat enenevässä määrin luvut: sivulataukset, lukuajat, jaot, reaktiot, haut… Juttuja op­ timoidaan, jotta mahdollisimman moni lukija löytäisi ne verkosta. Ideoita uusille aiheille kaivetaan analytiikasta. Millaisena Raami näkee intuition roolin datavetoi­ sessa suunnittelussa? Voisiko intuitio tuoda siihen jotain sellaista, mitä emme voi analytiikan avulla saavuttaa? ”Analytiikka ja intuitio eivät ole ristiriidassa. Totta kai voimme hyödyntää analytiikkaa ja etsiä parempia ratkaisuja sitä kautta, mutta kaikki ratkaisut eivät löydy sieltä”, hän sanoo. Intuitio on Raami mielestä paras työkalu uusien näkökulmien hahmottamiseen, ja olemassa olevan ylit­ tämiseen. ”Tällä hetkellä yritämme ottaa viimeiset mehut ja tiedot päättelystä, ja etsimme ratkaisuja vaikeimpiin pulmiimme tekoälystä ja robotiikasta. Samalla sivuu­ tamme sen, että tutkitusti ja todistetusti ihmiset kykene­ vät ylittämään tämän hetkisen tietämyksen ja ideoi­ maan jotakin, mitä ei ole ennen nähty.” Ihmiskunnan todellinen superäly onkin Raamin mukaan intuitio. Jos verrataan robotiikkaa ja intuitio­ ta, ne eivät ole kyvyiltään edes samalla vuosituhannel­ la, hän sanoo. Koneäly ei ole muuta kuin simuloitua älykkyyttä.

Ajankuva  23

”Mielen hiljentäminen voi edesauttaa oivallusten syntymistä.” Jotta voisimme esimerkiksi työssämme löytää ko­ konaan uuden tyyppisiä ratkaisuja, meidän pitäisi Raa­ min mielestä päästä pois sieltä lumiseen rinteeseen las­ ketusta urasta. Tähän auttaa se, että pysähdymme miet­ timään, mikä oikeastaan on se kysymys, johon etsimme ratkaisua. Tätä tehdään Raamin mukaan työssä ja laa­ jemminkin yhteiskunnassa harmittavan vähän. ”Usein jäämme ikään kuin apinana tekemään jotain hirveällä vauhdilla, läiskitään ja läiskitään, ja vaan tehostetaan ja tehdään enemmän sen sijaan, että käyttäisimme aikaa oikean kysymyksen kysymiseen”, hän sanoo. ”Niinpä päädymme korjaamaan väärää asiaa tehottomalla ratkaisulla sen sijaan, että etsi­ simme juurisyyn ja ratkaisisimme ongelman aivan uudella tavalla.” Ekonomisti ja nobelisti Bengt Holmström on Raamin mukaan puhunut asiasta hyvin. ”Muutama vuosi sitten, kun olin kuuntelemassa häntä, Holmström sanoi, että on todella paljon ihmisiä, joilla on vastauksia, mutta hirveän vähän niitä, jotka ky­ syvät oikeita kysymyksiä.” A ivojen hoitaminen on yksi työelämän suuris­ ta puheenaiheista. Mediassa käsitellään pal­ jon sitä, kuinka aivotkin tarvitsevat lepoa ja aukkoja työpäivän keskellä pystyäkseen toi­ mimaan mahdollisimman tehokkaasti. Sama pätee Raamin mukaan myös ajattelun in­ tuitiiviseen osaan. ”Mielen hiljentäminen voi edesaut­ taa oivallusten syntymistä.” Hyödyntääksemme intuitiota mahdollisimman hyvin, tarvitsemme Raamin mielestä irtiottoja ja ai­ kaa, varsinkin isojen ja monimutkaisten asioiden rat­ kaisuun. ”Jos olemme näköalattomassa tilanteessa tai um­ pikujassa, koemme yleensä jonkinlaista psyykkistä ja fyysistä ahdistusta. Pelon kaltainen primitiivireaktio kuormittaa ajatteluamme ja näkökulma kaventuu.” Pelon hiljentäminen avaa Raamin mukaan ajat­ telullemme lisää ”kaistaa”, eli se tuo väljyyttä ajatte­ 24 Ajankuva luun. Mielen hiljentämisen keinoja on monia. Yhdelle voi toimia lenkkeily, toiselle mindfulness, kolmannel­ le luonnossa liikkuminen. Joitakin auttavat rutiinit, jo­ pa rituaalit. ”Aivokirurgi Juha Hernesniemi on sanonut, että hänellä on aivan hirvittävä pelko ennen jokaista leikka­ usta. Hän käyttää pelkokoneistonsa hiljentämiseen ihan taikauskoisia menetelmiä: valitsee tietynlaisen myssyn, tietyt pinssit ja niin edelleen”, Raami sanoo. ”Psykologisella ja emotionaalisella turvalla on hirveän iso merkitys sille, että saamme ajattelun kaistaa käyttöön.” Raamin tutkimien keksijöiden ja nobelistien joukosta moni on kertonut, että heille suurimmat in­ tuition hetket tulevat unessa tai, kun aivot ovat väliti­ lassa, kuten unen ja valveen rajamailla. R aami on työssään kiinnostunut erityisesti juu­ ri keksijöiden ja muiden uutta tietoa tuotta­ vien ihmisten tavasta käyttää intuitiota ajat­ telunsa apuna. Ketkä ovat hänen mielestään tällä hetkellä ai­ kamme suurimmat visionäärit? Keiden intuitiivista ajattelua hän ihailee? ”Olen sitä mieltä, että meissä kaikissa on olemas­ sa briljantti potentiaali, mutta me haluamme helposti ihailla kuuluisuuksia tai tiettyjä huippuja”,Raami sanoo. ”Ajattelen itse jotenkin päinvastoin. Haluan pu­ hua keksijöiden puolesta, ja niiden, jotka eivät hirveäs­ ti ole esillä. Ajattelen että juuri he, jotka tekevät sitä val­ tavan tärkeää työtä näkymättömissä, maineen ulkopuo­ lella, ovat todellisia sankareita. Heitä ihailen.” Tyyli Janic Leino Meikki ja hiukset Essi Kylmänen

Ajankuva  25

Editkilpailun 2018 tuomaristot Vuoden 2018 kilpailutöitä arvioi 17 sarjassa 12 eri tuomaristoa. Uusia sarjoja vuonna 2018 olivat Vuoden myyvin kansi aikakaus­ lehdessä sekä Vuoden digitaalinen teko aikakausmediassa. Tuomaristot arvioivat toimituksellisten sarjojen voittajaehdokkaat jäsen­kustantajien ja -julkaisijoiden kilpailuun ilmoittamista töistä. VUODEN AIKAKAUS­ LEHTIMAINOSTAJA Aikakausmedian Mediamyyntiryhmä: Anne Eklund, myyntijohtaja, Alma Talent Oy Jaana Lindvall-Harki, myyntijohtaja, Fokus Media Finland Oy Päivi Vaipuro, myyntijohtaja, A-lehdet Oy Satu Raunio, Head of Lifestyle, Sanoma Media Finland Oy Tomi Takanen, mediamyyntijohtaja, Otavamedia Oy VUODEN AIKAKAUS­LEHTIMAINOS Otto Donner, graafinen suunnittelija Riikka-Maria Lemminki, toimitusjohtaja, Mainostajien Liitto Niina Mökkönen, Media Specialist, Dentsu Aegis Network Jani Niipola, uutispäällikkö, Markkinointi & Mainonta, Alma Talent Oy Vaula Norrena, markkinointitutkija, semiootikko, Valores Consult Merja Yeung, valokuvaaja, Asadin Oy VUODEN KANSI Esituomaristo & Vuoden myyvin kansi Tuomas Aatola, lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu Sari Hyvärinen, lehtivastaava, Akateeminen Kirjakauppa Sissu Muhujärvi, Visual Design Professional, Mokoma Suunnittelu Oy Milla Poikolainen, Lead Designer, Red and Blue Oy Marjut Rajala, kaupallinen johtaja, Lehtipiste Oy VUODEN JUTTU YLEISÖLEHDESSÄ Sakari Laiho, johtaja, Suomen Kustannusyhdistys Johanna Strömsholm, markkinointi- ja 26 Ajankuva viestintäpäällikkö, Miraculos Oy Raisa Koivusalo, journalismin lehtori, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu Hanna Weselius, kirjailija, valokuvataiteilija, lehtori, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Median laitos VUODEN JUTTU ASIAKAS-, AMMATTI- TAI JÄRJESTÖ­ LEHDESSÄ Jouni Kempas, markkinointi- ja viestintäpäällikkö, Keva Sarri Kukkonen, viestintäkonsultti, visuaa- linen pedagogi, Mediakollektiivi Ilmari Tuomivaara, markkinointi- ja viestintäpäällikkö, Suomen Osto- ja Logistiikkayhdistys LOGY ry VUODEN AIKAKAUS­LEHTIKUVAT JA KUVASARJAT Joonas Ahlava, puheenjohtaja, Valokuvataiteilijoiden liitto Pekka Punkari, toimittaja, valokuvaaja, kouluttaja, FotoInfo Pauli Kervinen, graafikko, Miltton Creative Mirkku Merimaa, valokuvaaja, Ihana Elämys Oy VUODEN DIGITAALINEN TEKO AIKAKAUS­MEDIASSA Teemo Tebest, datajournalisti, Yleisradio Petteri Kankkunen, toimitusjohtaja, Nosht Noora Alanne, johtaja, Media-alan tutkimussäätiö Jenni Junkala, tuottaja, Kubo Oy VUODEN PARAS AIKAKAUSLEHDEN ULKOASU Terhi Korhonen, AD Johanna Siljola, visuaalinen suunnittelija, S. E. V. I. Consulting Group Oy Nono Alakari, Art Director, hasan & partners Oy Elina Lahdenkauppi, pääsihteeri, Suomen Kirjasäätiö VUODEN AIKAKAUS­ LEHTITOIMITTAJA Esituomaristo Robert Sundman, toimittaja, tuottaja, Yle Uutis- ja ajankohtaistoiminta Pasi Ripatti, Head of Communications and Marketing, Schenker Oy Riitta Säteri, viestintäkonsultti, Mailand Communications Oy Veera Ojola, toimittaja, Ryöväri Oy VUODEN AIKAKAUSLEHTI­ TOIMITTAJA Tuomaristo Tiina Salo, viestintäkonsultti, Viestintä Tiina Salo Annamari Typpö, toimittaja, Luovuus­koulu Eilabertta Riitta Pollari, osakas, Era Content Oy Antti Järvi, toimittaja, tietokirjailija, LongPlay VUODEN LEHDET Heidi Hammarsten, päätoimittaja, MustRead Maria Lassila-Merisalo, dosentti, Hämeen ammattikorkeakoulu Antti Marttinen, toimittaja, Peace of Cake Media Mari Riipinen, asiakkuusjohtaja, Dagmar Oy Mainonnallisten sarjojen puheenjohtaja oli markki­nointi- ja tutkimuspäällikkö Outi Itävuo ja toimituksellisten sarjojen tuomaristojen viestintäpäällikkö Heli Häivälä Aikakausmediasta.

#ed Parhaat bileet! Mikä oli illan kuumin keskustelunaihe? Kuka viihtyi kenen seurassa? Editgaalassa iloittiin mahtavasta tunnelmasta ja huippuohjelmasta. TÄYDELLINEN VINTAGE Isännöintiliiton avainasiakaspäällikkö Mira-Monica Melin löysi täydellisen mekon Hoochie Mama Jane -vintageliikkeestä. ”Puodin pitäjä Irja Nuru juoksi kotoaan hakemaan tämän, kun kuuli millaista etsin. Hän ei ollut ehtinyt tuoda tätä vielä liikkeeseen.” NÄYTÄ SUN PALJETTIRAIDAT ”Vähän jotain säpäkämpää ja discopalloa oli hakusessa”, kertoo Heini Malin Hill & Knowltonilta. Ja juuri sellainen Day Birger et Mikkelsenin puku löytyi netistä. itgaal a 19 KIMALLETTA JA SÄIHKETTÄ! Editgaalan pukukoodina oli ripaus hopeaa. Illan kolme tyylikkäintä pukua loistivat kilpaa kantajiensa kanssa, sillä paljetit olivat pop. AJATON VALINTA Mustanhohtava paljettimekko hankittiin varta vasten Editgaalaa varten. ”Tämä on ajaton ja sopii moneen muuhunkin”, K-ryhmän Susanna Virén kertoo. Lisää kuvia: editkilpailu.fi

19 a l a #editga Rohkeampia vetoja ja hulluja juttuja! haastaa Metsälehden AD Anna Back kollegoitaan. JOURNALISTI ISOLLA JIILLÄ Suomen Kuvalehden tuottaja Mikko Numminen hehkuttaa Vappu Kaarenojan ja Elina Järvisen kirjoittamaa juttua Olipa kerran Pasila. ”Kevään paras juttu! Suomen johtavien toimittajien kanssa on upeaa tehdä töitä ja verkkokin vetää. Aika on meille otollinen.” PALKINTOJA ROPISEE Julkaisujohtaja Katriina Kaarre on fiiliksissä siitä, miten Otavamedia on kehittynyt verkossa sekä kevään palkinnoista. Edit-menestyksen lisäksi Tekniikan Maailman Bonnierin Vuoden juttu -voitto tuntui upealta. ”Se oli hirveän rohkea juttu, ja sen avulla on onnistuttu säästämään ihmishenkiä.” VERKKOLEHTI VETÄÄ ”Uudistimme Tehyn verkkolehden kolme vuotta sitten ja se onnistui mainiosti. Meillä on 160 000 kuukausikävijää!” kertoo päätoimittaja Päivi Jokimäki. Gaalaseurana olivat toimittaja Terhi Mäkinen, sisältökoordinaattori Riikka Huttunen ja toimitussihteeri Teijo Kuusela. Lisää kuvia: editkilpailu.fi HITAASTI LÄMMENNYT ”Eihän tätä duunia palkintojen tähden tehdä, mutta oli kyllä siistiä olla ehdolla! Urallani on nyt paras vaihe, homma on vanhetessa vain parantunut”, iloitsee valokuvaaja Antti Vettenranta. MONIKANAVAISUUS ROCKS ”Viime vuosina on ollut synkkiäkin aikoja, mutta nyt on piristynyt. Asiakkailla menee hyvin ja onlinesta on löytynyt uutta bisnestä”, fiilistelee Marsaanan Elina Ahokas. Freetoimittaja Giselda Autio peukuttaa voittajia: ”Huikea kuvien ja juttujen taso!” KONSEPTOINTI ON PARASTA Oma yritys Linnuntie on tuonut Iina Thieulonille leivän jo 10 vuotta. ”Oho, onpa aika mennyt nopeasti! En ole kyllä katunut, omilla ehdoilla meneminen on parasta. Konseptointi on eniten mun juttu, juuri valmistelen yhtä uutta digipuolelle.” PUHIKSEN PUHE ”Content is king! Elämme sisällöistä ja tuotamme 3,9 miljoonaa kohtaamista.” Aikakausmedian hallituksen puheenjohtaja Timo Kopra suitsutti gaalapuheessaan. JÄTTÄKÄÄ TOIMISTOTYÖ! Kirjailija ja graafikko Matti Remes iloitsee pian ilmestyvästä tietokirjasta, jonka aiheena on menestys. ”Suurin oivallus on ollut, että hyvät ihmiset jättäkää toimistotyöt ja vaihtakaa alaa!” Puoliso Birgitta Remes odottaa jo kesää Hangossa. HYVÄ MEININKI Timo Berryn luotsaama Berry Creative on tuottanut Editissäkin monia palkintoja niputtanutta Isännöintiliiton Kotitalo-lehteä. ”Tätä on nautinnollista tehdä. Lehti on hyvin konseptoitu ja elää ajassa.” AD Pia Ettala on samaa mieltä.

UTELIAILLE NAISILLE Elle on juuri päivitetty entistä enemmän lukijoidensa näköiseksi. ”Lukijoitamme yhdistää laatutietoisuus ja uteliaisuus. Parasta uudessa lehdessä on sen runsaus”, juttelivat tuottaja Johanna Rämö, toimituspäällikkö Anni Nissi ja digituottaja Jenna Viitanen. UUTTA LUETTAVAA ”Päällimmäisenä jäi mieleen ammatti- ja järjestölehtien korkea taso”, totesi tuomaristossa vaikuttanut Mari Riipinen Dagmarista. #klik #klik YHTEISTYÖ ON VOIMAA ”Minulla oli kunnia olla ensimäistä kertaa tuomarina. Hienointa oli se, että ehdokkaat olivat yhteistyön tuloksia ja niissä yhdistyi monen ammattilaisen osaaminen”, totesi Ilmari Tuomivaara, LOGY Ry. Iltaseurana oli puoliso, ruokatoimittaja Outi Väisänen. GAALASTA ENSI-ILTAAN Editgaalan juontaja Nicke Lignell iloitsi tulevasta roolistaan. ”Kjell Westön Rikinkeltainen taivas -romaanista on tekeillä leffa.” Siis mähän nousin ylös vain ottaakseni selfien! Ellinoora ja Kalevauva on jo niin nähty. SYVYYTTÄMISTÄ TARVITAAN ”Aikakauslehdet luovat yhteenkuuluvuutta ja kannustavat lukijoitaan: hyvin sä vedät!” Kodin Kuvalehden päätoimittaja Minna McGill pohdiskeli. Anna kun pro näyttää, miten kameraa oikein pidetään. 70 on uusi 50! SEURA VS APU Kumpi parempi? ”Tärkeintä on, että lukija voittaa!” totesivat Seuran päätoimittaja Erkki Meriluoto ja Avun päätoimittaja Marja Aarnipuro diplomaattisesti. KIMPASSA KIVEMPI ”Muutimme Annaperheen kanssa samoihin tiloihin ja ulkoasutekijöille tässä on paljon potentiaalia. On kiva tehdä enemmän yhdessä ja ristiin”, totesi Otavamedian kodinlehtien ulkoasupäällikkö Sari Kaitila. Älä ota kuvaa – ellei sitä varmasti julkaista printissä! Lisää kuvia: editkilpailu.fi

19 a l a #editga STIGMAA HÄLVENTÄMÄSSÄ ”Mielenterveyden jutut ovat monesti vain pintaraapaisuja. Tarvetta on käsitellä aihetta myös laajemmin ja moninaisemmin”, kertoo Tunne & Mieli -lehden uusi päätoimittaja Meri Nykänen. CHAT CHAT CHAT! ”Paras palaute oli se, kun joku totesi, että tämä oli ihan kuin meidän ryhmächat”, sanoivat Demin chatfiction-draamaa tehneet Ronja Salmi ja Veera Ojola. PRINTTI SÄILYY AIN ”Suomessa ei ole enää lainkaan luovaa mainontaa!” haastoi vanhan liiton mainosmies Vesa Huhtanen. ”Ei se nyt ihan niin ole. Uusi sukupolvi on tosi taitava etenkin kuvissa ja typografiassa”, toppuuttelivat Ari-Pekka Darth ja Riku Suomalainen LSB Yhtiöstä. X teki hattutempun! TERVEISIÄ PUSKASTA ”Kokeilimme elää kivikautisesti. Söin lähinnä horsmaa, ahventa ja särkeä”, kertoo freetoimittaja Mari Pihlajaniemi. Kuvaajana Suomen Luonnon juttukeikalla Hossan kansallispuis tossa oli Heikki Eriksson. Tänään ihmisen puolikas on huomenna leijonakuningas! UNELMAPROGGIS X-lehteenkin kuvanneen Evelin Kaskin kevään kivoin työ oli kuvittaa Nuoren Voiman nettisaittia. Pohjalla olivat vain kirjailijoiden tekstit. ”Ideoinnin sai aloittaa lähes nollasta.” SURU-UUTINEN Kevään pysäyttävin hetki oli Matti Nykäsen menehtyminen. ”Se tuntui ihan kauhealta. Soitin aamulla Pia-puolisolle ja lähinnä kuuntelin, yritin tukea”, muistelee uutistuottaja Katja Lintunen. Editgaalassa mukana myös Head of Design Sonja Peltomäki ja toimituspäällikkö Mikko Niimes. Lisää kuvia: editkilpailu.fi Seiska Klubi on ollut menestys! NÄKÖKULMAA Edit-tuomari, Fotoinfon Pekka Punkari kiitteli kisaajia monipuolisista sisällöistä ja hyvistä näkökulmista. Erityiskehut sai Ylioppilaslehti. ”Heillä on uskallusta kokeilla!”

E D I T 2 0 1 8 V O I T TA J AT Vuoden aikakausmediamainostaja Unilever Vuoden yleisömedia Talouselämä, Alma Talent Digitaalinen teko aikakausmediassa Demi: Pientä säätöä -chatfiction Paras ulkoasu Image Vuoden asiakaslehti X-lehti, Veikkaus Vuoden ammatti- ja järjestölehti Kehittyvä kauppa, K-kauppiasliitto Myyvin kansi, ammattilaisten valinta Talouselämä 13/2018 Vuoden aikakauslehtitoimittaja Reetta Räty, Image ILMIÖ Paras kansi, yleisöäänestys Demi 7/2018 TEKSTI Noora Kankare KUVITUS Mimma Tuomisalo #Scoutstoo? Mediassa on kuluneiden kuukausien aikana nostettu esiin pitkään vaiettua tabua, seksuaalista häirintää. Mutta tapahtuuko sitä partiossa? P artio-lehti teki kyselyn, johon vastasi yli 1000 partiolaista eri puolilta Suomea. Nyt Tilastokeskuksen asiantuntijat Miina Keski-Petäjä ja Henna Attila kertovat, miltä partiolaisten tulokset näyttävät muuhun väestöön verrattuna. Tutkimuksen mukaan ylipäätään häirintää oli kokenut vastaajista noin joka kuudes, 15% vastanneista. SANALLINEN HÄIRINTÄ YLEISINTÄ Asiantuntijat olivat yksimielisiä siitä, että kyselyn tulokset näyttivät pääsääntöisesti hyvin samankaltaisilta kuin muiden vastaavien selvitysten. Niin partiolaisilla kuin muillakin sanallinen häirintä on hyvin yleistä, mutta myös fyysisestä häirinnästä on kokemusta. Tähän liittyy kuitenkin Maailman Kuvalehti 5/ 2 018 seksuaaliseen häirintään puuttumisen haastavuus, koska sanallinen häirintä on usein hyvin epämääräistä eikä sitä sivustaseuraajan ole niin helppo todistaa. Myös sukupuolijakauma on samanlainen kuin yleisellä tasolla tehdyissä kyselyissä. Kyselyssä vastaaja pystyi valitsemaan sukupuolekseen naisen, miehen tai muun tai olla kertomatta sukupuoltaan. Suurin osa häirintää kokeneista ilmoitti omaksi sukupuolekseen naisen ja häirinnän tekijän sukupuoleksi miehen. Seksuaalista häirintää kokeneista vastaajista suhteellisesti eniten oli alle 28-vuotiaita partiolaisia. Useimmiten tekijä oli uhrille ennestään tuttu, ja häirintä kohdistui vain äärimmäisen harvoin aivan vieraaseen ihmiseen. 39 Paras feature-juttu yleisölehdessä Läpikulkijat, Maailman Kuvalehti 5/18 Paras lifestyle-juttu yleisölehdessä Tuusannuuskana, Ylioppilaslehti 5/18 Paras ammatti- ja järjestölehtijuttu #scoutstoo?, Partio-lehti 2/18 Paras asiakaslehtijuttu Vaahtobileet, X-lehti, Veikkaus Paras lifestyle­ kuvasarja Paratiisi, X-lehti, Valokuvaaja Touko Hujanen Paras kuvareportaasi Mosul herää henkiin, Suomen Kuvalehti 23/18, Valokuvaaja Janne Körkkö Paras henkilökuva Stig ei häpeä mitään, X-lehti, Valokuvaaja Aapo Huhta Paras aikakauslehtimainos Korva, Helsingin kaupunki, lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöryhmä Ajankuva  27

E D I T 2 0 1 8 V O I T TA J AT Vuoden aikakausmediamainostaja 2018 Unilever Finland Markkinointipäällikkö Ilse Siekkinen kertoo, miten kohdennetulla natiivimainonnalla ja monikanavaratkaisuilla on saavutettu erinomaisia tuloksia aikakausmedioissa. MIKÄ ON AIKAKAUSLEHDEN VOIMA? Keskittynyt mediankäyttötilanne, sitoutuneisuus ja sisällön parissa vietetty aika. Meillä on korkeat tilausprosentit, mikä todistaa, että suomalaiset ovat poikkeuksellisen sitoutuneita lukijoita. Koska lehtien parissa viihdytään pitkään, syvällisetkin viestit menevät hyvin perille. Aikakauslehtimainos saatetaan nähdä myös useamman kerran. Lehden pariin palataan ja se saatetaan antaa eteenpäin. Nämä aspektit eivät ole mahdollisia muissa media­ympäristöissä. MITKÄ OVAT PARHAAT TAVAT HYÖDYNTÄÄ AIKAKAUSLEHTEÄ? Aikakauslehdellä on selkeä rooli osana monikanavaista mediastrategiaamme. Olemme tehneet viime aikoina paljon advertoriaaleja, joissa pystymme antamaan enemmän tietoa, kertomaan tarinoita tai avaamaan tuoteteknologiaa. Ihmiset haluavat tietoa, ja me jaamme sitä mielellämme. Aikakauslehdessä pystymme myös valitsemaan mainokselle sopivat kontekstit. Esimerkiksi kauneus-, muotija ruokapainotteisissa lehdissä voimme kohdentaa sisältöä lukijoille, jotka ovat erityisen kiinnostuneita näistä aiheista. Tiedämme esimerkiksi, että resepti toimii hyvin ruokamainoksessa ja että uusien luonnonkosmetiikkabrändiemme mainonnassa tulee avata arvoja ja raaka-ainetietoutta. MITÄ TIIVIS LUKIJASUHDE MERKITSEE MAINOS­ TAJALLE? Vahva lukijasuhde on voimavara myös mainostajan näkökulmasta. Kun koko lukuhetki on spesiaali, myös mainosalustan merkityksellisyys nousee. Mainostajana arvostamme myös sitä, että tiettyyn brändiin sitoutunut lukija kiinnostuu todennäköisesti myös lempilehtensä verkkosivustosta. Tämä tarjoaa uudenlaisia monikanavaisia mahdollisuuksia. MILLAISIA MONIKANAVAISIA KAMPANJOITA OLETTE TEHNEET VIIME AIKOINA? Olemme tehneet näitä jo vuosia. Jos meillä on vaikkapa ollut vaikuttaja kampanjakasvona, hän on näkynyt sekä aikakauslehtimainonnassa että omissa kanavissaan. Bio Luvil -kampanjamme on yksi esimerkki onnistuneesta monikanavaratkaisusta. Olemme hyödyntäneet siinä vaikuttajia, jotka ovat esitelleet omia kauden tyylejään sekä prin28 Ajankuva tissä että verkossa. Lisäksi olemme tukeneet kampanjaa displaymainonnalla. MITEN TEILLÄ MITATAAN AIKAKAUSLEHTIMAINON­ NAN TEHOKKUUTTA? Meillä on tiettyjä omia mittareita, joita hyödynnämme yhdessä mediatoimistomme kanssa, mutta mediatalojen omat mittaukset ja tutkimukset ovat meille kullanarvoisia. Saamme niistä todella paljon ymmärrystä. MILLÄ TAVALLA OLETTE HYÖDYNTÄNEET AIKA­ KAUSMEDIOIDEN KOHDERYHMÄOSAAMISTA? Kun tekeillä on kampanja, luotamme toimituksen näkemykseen siitä, miten asiat räätälöidään lukijoiden suosiman tyylin mukaisiksi. On muutenkin todella arvokasta päästä juttelemaan toimittajien kanssa kohderyhmistä. Mediataloilla on aivan erilaiset mahdollisuudet vastaanottaa palautetta kuin meillä. Asiakaspalvelussamme keskustellaan useimmiten yksittäisistä tuotteista. Voisimme pohtia enemmänkin sitä, miten mainostajan ja mediatalon ymmärrykset yhdistyisivät parhaalla mahdollisella tavalla. SANOTAAN, ETTÄ AIKAKAUSLEHTI ON KUIN HYVÄ YSTÄVÄ. KETKÄ OVAT SINUN KAVEREITASI? Luen todella paljon lehtiä. Seuraan Kauneutta ja Terveyttä sen terveydellisen ja ammattimaisen lähestymistavan vuoksi, Cosmopolitan on ihana tapa pysyä nuorten maailmassa, Anna ja Me Naiset ovat hyviä arjen kumppaneita ja Gloria vie unelmien pariin. Vaikka aikakausmedioiden seuraaminen on osa työtäni, lukuhetki on minulle aina rentouttavaa ja nautinnollista omaa aikaa.

E D I T 2 0 1 8 V O I T TA J AT Tuomariston perustelu: Unilever Finland kasvatti vuonna 2018 panostuksiaan aikakauslehtiin merkittävästi ja nousi lisäpanostuksen myötä toiseksi suurimmaksi aikakauslehtimainostajaksi. Unilever hyödyntää aikakausmedioita johdonmukaisesti ja taitavasti niin printissä kuin digitaalisestikin. Laadukkailla monikanavaratkaisuilla on saavutettu erinomaisia tuloksia monella mittarilla. MAINOS KOKEILE TRENDIHERKKUA – hetkessä valmista! Näin valmistuu täydellinen risotto katso ruokabloggaajan vinkit! VERIAPPELSIINIRISOTTO Kahdelle • 2 kpl Knorr Kanaliemikuutiota • 1 l vettä • oliiviöljyä • salottisipuli • 4 dl risottoriisiä • 1 veriappelsiini • 1 dl parmesaania raastettuna • 2 rkl voita • mustapippuria Ota kaksi kattilaa ja nuolija risoton sekoittamista varten. Valmista toiseen kattilaan liemi sekoittamalla liemikuutiot kiehuvaan veteen. Laske levyn lämpötilaa ja anna liemen poreilla miedosti. Pilko sipuli hienoksi. Kuumenna kattilassa öljy, lisää sipuli ja riisi, kuullota hetken koko ajan sekoittaen. Lisää puolet liemestä ja anna porista keskilämmöllä noin 10 minuuttia. Hämmennä välillä. Raasta risoton sekaan veriappelsiinin kuori ja purista mehu. Lisää lientä tämän jälkeen pikkuhiljaa 5-7 minuutin ajan, hämmennä usein. Tarkkaile risoton koostumusta. Kun riisi on al dente, sammuta levy. Lisää risoton joukkoon parmesaaniraaste ja voi, sekoita. Jos risotto tuntuu liian paksulta, niin lisää joukkoon lientä. Annostele lautasille ja rouhaise päälle mustapippuria myllystä. VINKKI! Voit tehdä risoton myös tavallisesta appelsiinista. “Knorr liemikuutioita pitää aina olla kuivakaapissa, niillä syntyy käden käänteessä maukas keitto tai kastikepohja. Kanaliemi on risotossa varma valinta, johon sopii mikä tahansa kauden raaka-aine.” Knorr Liemikuutiot takaavat herkullisen maun kaikkiin ruokiisi. Käyttö on helppoa. Lisää liemikuutio kastikkeeseen, keittoon tai pataruokaan – onnistut aina! Unilever_Lipton_230x297_FIN.indd 1 WTD Natalia Salmela Bloggaaja ja ruokakirjailija www.wtd.fi Instagram: @natawhitetrash 2018-08-08 13:46 Ajankuva  29

E D I T 2 0 1 8 V O I T TA J AT Vuoden 2018 yleisömedia Talouselämä Alma Talent Talouselämä uudisti ulkoasunsa ja digipalvelunsa loppuvuodesta 2017. Tavoitteena on tehdä laajalle yleisölle laadukasta talousjournalismia, joka näyttää ja tuntuu samalta sekä paperilla että digitaalisessa muodossa. Talouselämä kertoo, mitä taloudessa tapahtuu ja miksi. ”Tuntuu mahtavalta! Upeaa saada kollegoilta tunnustus koko toimituksen tekemästä pitkäjänteisestä työstä. Talous kiinnostaa, myös digissä ja maksullisena.” –Emilia Kullas, Talouselämän päätoimittaja Tuomariston perustelu: Vahva edelläkävijä aika- kauslehtibrändien joukossa. Lehti on viety myös digiin kunnianhimoisesti ja menestyksellisesti. Talouselämä on pystynyt näyttämään, että laatujournalismi digissä on mahdollista – ja jopa hyvää liiketoimintaa. Uudistunut ulkoasu ja graafien taitava käyttö antaa mielikuvan selkeästä aiheiden käsittelystä. Pintansa erinomaisesti pitävä klassikko uudistustenkin kautta. Ulkoasupäällikkö Lars Holm ja päätoimittaja Emilia Kullas riemuitsivat voitostaan. Shortlistalla: Kodin Kuvalehti, Sanoma Media Finland • Maailman Kuvalehti, Fingo 30 Ajankuva

E D I T 2 0 1 8 V O I T TA J AT Vuoden 2018 asiakaslehti X-lehti Veikkaus Verkkojulkaisu X on suunnattu ihmisille, joita innostavat universumin kiinnostavimmat asiat. Eräskin lukijapalaute kiteyttää ydintä: ”Parhaat verkkoartikkelit löytyvät X:ltä. Kirjoitustyyli on uniikki, osa aiheista on ihan poskettoman outoja ja jokaisesta jutusta löytyy absurdeja yksityiskohtia.” ”Ollaan uudella X-brändillä vasta yksivuotiaita! Kuten näistä ihanista ja mykistävistä Editin kilpailupalkinnoista ja lukijoiden palautteista voi päätellä, niin kai me ollaan opettelemassa kävelemään oikeaan suuntaan.” –Tero Salonen, X:n vastaava päätoimittaja Tuomariston perustelu: Verkkojulkaisuksi siirtynyt lehti, jossa näkyy jo printtijulkaisussa vuosien aikana hiottu varma tyyli. Julkaisu sisältää erilaisia ja yllättäviäkin elämyksellisiä aiheita kevyemmistä syvemmälle meneviin lukukokemuksiin. Laadukasta sisältöä korostaa juttujen voimakas­ilmeinen kuvitus. X vahvistaa hienosti asiakasuskollisuutta ja avautuu helposti laajemmallekin kohderyhmälle. X:n vastaava päätoimittaja Tero Salonen Veikkaukselta ja AD Jesper Vuori Milttonilta olivat ylpeitä työstään. Shortlistalla: 3H+K, Kahdeksas päivä • Kotitalo, Isännöintiliitto Ajankuva  31

E D I T 2 0 1 8 V O I T TA J AT Vuoden 2018 ammatti- ja järjestölehti Kehittyvä kauppa K-kauppiasliitto Kehittyvä kauppa on lehti K-kaupan ammattilaisille. Uudistuksessa lehti purettiin atomeiksi, konsepti ja työtavat rakennettiin pala palalta uusiksi. Välillä lensivät ärräpäät, mutta hinkkaus kannatti. Lukijat kokevat lehden omakseen ja tuntevat olevansa osa K-perhettä. ”Voitto on aina makea, mutta tämä maistuu aivan erityisen hyvältä, koska sen leipoi joukko aikuisia naisia ja ennakkoluuloton asiakas! Kaija K:n sanat kuvastakoot tekijätiimimme yhteistä riemukasta ylpeyttä.” – Konseptoijat Niina Mälkiä, Viestintätoimisto Siivilä ja Sissu Muhujärvi, Mokoma Suunnittelu. Tuomariston perustelu: Rakenteeltaan ja sisällöltään uudistunut lehti on raikas, ilmava ja nykyaikainen. Visuaalisesti ehjä ilme ja eri näkökulmista kirjoitetut tekstit antavat mielikuvan me-henkeä edistävästä ja ammattitaitoa kehittävästä mediasta. Vuorovaikutus kohderyhmän ja yhteistyökumppaneiden kanssa jatkuu verkossa. eille, mun Tää ilta on m / n o to at k it eissa kuo”Korkkar naisille / Las er p su , le il o nousuun sielunsisk / Ja auringon aa lt u k sä is lm huvaa, si ja Koo kaa...” —Kai on ikuisuus ai Voittotunnelmissa Niina Mälkiä, Riitta Kilgast, Sissu Muhujärvi, Tommi Tanhuanpää, Kirsi Suurnäkki-Vuorinen, Mari Frisk ja Jaana Hertsberg. Shortlistalla: Tehy, Tehy • Tunne ja mieli, Mielenterveyden keskusliitto 32 Ajankuva

E D I T 2 0 1 8 V O I T TA J AT Vuoden 2018 paras ulkoasu Image A-lehdet Imagen ulkoasu-uudistusta lähestyttiin lehden sisällön kautta. Tilaa ja painoarvoa annettiin kokeilevammalle typografialle sekä valokuville ja kuvituksille, jotka ovat Imagessa perinteisesti olleet erittäin laadukkaita. ”Palkinto lämmitti, koska eniten lehden ulkoasuun vaikuttaa syvällinen yhteistyö kirjoittajien, valokuvaajien, kuvittajien ja AD:n välillä. Kiitos kaikille loistaville kollegoille, joiden kanssa olen saanut työskennellä Imagessa.” –Anna-Mari Tenhunen, uudistuksesta vastannut AD Tuomariston perustelu: Lehti on ulkoasultaan rohkeasti erilainen. Se on paremminkin näyttävä kuin kaunis. Ulkoasun kokonaisuus on varma ja väripaletti sekä typografia hyvin hallittuja. Kuvat ovat linjassaan tyylikkäitä ja eri juttutyyppien välillä on selkeä rakenne. Ilmava ulkoasu ei tee itsestään numeroa, vaan se on valjastettu palvelemaan kunkin jutun viestiä. Toimittaja Sonja Saarikoski, AD Antti Grundström, päätoimittaja Niklas Thesslund ja AD Anna-Mari Tenhunen hehkuttivat yhteistyön voimaa. Shortlistalla: Elle, Fokus Media Finland • Glorian ruoka & viini, Sanoma Media Finland Ajankuva  33

E D I T 2 0 1 8 V O I T TA J AT Vuoden 2018 digitaalinen teko aikakausmediassa Pientä säätöä Demi, A-lehdet Monet aikuiset tuskailevat, että nuoret eivät enää lue. Chatfiction on esimerkki siitä, että nuoret koukuttuvat tarinoihin, kun sisältö tarjoillaan oikeassa kanavassa kohderyhmälle luontaisella tavalla. Demin tammikuussa 2018 julkaisema chatfiction-draama Pientä säätöä kertoi kolmen lukioikäisen tytön ystävyydestä. Kohderyhmä kuvaili sarjaa ”paremmaksi kuin Skam”, ja huhujen mukaan myös moni entinen nuori koukuttui. ”Pientä säätöä osoitti, että fiktion keinoin voi käsitellä hauskasti ja suoraan vaikeitakin aiheita. Kun tehdään mediaa nuorelle kohderyhmälle, kannattaa yleensä olla vähän rohkeampi kuin ensin ajatteli.” –Päivi Lehtomurto, ­Demin päätoimittaja Tuomariston perustelu: Suomen ensimmäinen chatfiction-draama Pientä säätöä on oiva esimerkki keinosta lähestyä nuoria kohderyhmiä heidän omilla ehdoillaan. Tarinan kertominen puhelimen ruudulla näkyvien Whatsapp-viestien avulla on yksinkertainen, mutta toimiva videoformaatti. Nuoret koukuttuivat tarinoihin, joihin he voivat samaistua. Kaupallisen yhteistyön kautta draamaan saatiin myös sisältöä kohderyhmälle tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta. Chatfiction-draaman työstäjät Anni Lintula, Päivi Lehtomurto, Ryövärin Veera Ojola ja Ronja Salmi sekä Essi Rundgren tietävät, miten nuoria puhutellaan. Shortlistalla: Villasukkakoulu, Kodin Kuvalehti • Kirjanmerkki-podcast, Lapsen Maailma 34 Ajankuva

E D I T 2 0 1 8 V O I T TA J AT Vuoden 2018 aikakauslehtitoimittaja Reetta Räty Image, A-lehdet ”Olen toimittaja ja yrittäjä, sellainen median sekatyöläinen, koska kirjoitan, teen telkkaria ja podcasteja. Olen aina ollut feature-kirjoittaja, päädyin jo varhain uutistoimituksesta kirjoittamaan Helsingin Sanomien Nyt-liitteeseen, Sunnuntai-sivuille ja Kuukausiliitteeseen. Aikoinaan myös Ylioppilaslehteen. Taidan ajatella, että feature se vasta uutisgenre onkin, kun siinä välitetään yksittäisten tietojen sijaan ajatuksia. Maailma saa olla monimutkainen, ristiriitainen, ratkaisematon. En ole enää niinkään ’tarinoiden’ kuin ajatusten ja uusien näkökulmien perässä. Minulle työssä on parasta se, mihin kaikkiin tilanteisiin toimittaja päätyy ja pääsee. Usein katselen ympärilleni ja ajattelen, että tämmöistä kaikkea sitä on. Ihminen on kyllä ihme olento. Enkä kui- tenkaan tee töitä missään eksoottisissa kohteissa, vaan ihan tavallinen arki tarjoaa näitä fiiliksiä. Kirjoittaminen on tuskaista, mutta siitä outoa tuskaa, että jos en kirjoita, sitä tulee ikävä. Journalismikilpailu on outo ja vähän hankala genre, mutta ihan tosi kivaa silti saada palkinto! Kirjoittaminen on yksinäistä, varsinkaan kun en tee töitä toimituksen sisällä, joten aina sitä ilahtuu, että tosiaan, joku näitä lukeekin.” –Reetta Räty, toimittaja Tuomariston perustelu: Toimittajan soljuvat tekstit vievät mukanaan, ja niistä välittyy erittäin taidokas kirjoittaminen. Aiheisiin on paneuduttu monipuolisesti jopa yhdistämällä onnistuneesti henkilökohtaisuus globaaleihin ongelmiin. Reetta Räty asettaa toimittajana rohkeasti itsensä alttiiksi, tekee tarkkoja havaintoja ja tarkastelee aiheitaan syvällisesti. Reetta Rädyn mielestä parasta toimittajan työssä on ihmisten kohtaaminen. Shortlistalla: Riikka Lehtovaara, Kotiliesi • Anni Pasanen, Image Ajankuva  35

E D I T 2 0 1 8 V O I T TA J AT Vuoden 2018 myyvin kansi, ammattilaisten valinta Talouselämä 13/18 Alma Talent Kiinan taloudellinen mahti kasvaa, mutta jättivaltion aggressio myös pelottaa. Talouselämän kanteen nousi ajankohtainen mutta abstrakti aihe, jonka kuvittaja Jussi Kaakinen hienosti tavoitti. Kiinaan vievä symboliikka toteutuu tasapainoisesti kuvituksessa. ”Ensimmäisenä visuaalisena ideana Kiinasta tulevat tietysti mieleen pandat ja pandadiplomatia, joiden avulla Kiina ostaa länsimaita suopeaksi politiikalleen, Ähtärin pandat tietysti tuoreimpana esimerkkinä. Toisena visuaalisena asiana nousee punainen väri.” –Taru Ukkola, Talouselämän graafikko Tuomariston perustelu: Lehden kansi herättää heti uteliaisuutta, se on näyttävä ja erottuu hyvin joukosta. Kuvituksessa yhdistyivät aiheet Kiinan vaikutusvallan kasvusta ja Suomeen tulossa olevista pandoista. Värit, kontrasti ja sommittelu on valittu osuvasti. Kannessa luotetaan ajankohtaisten aiheiden voimaan ja kuvien yksinkertaiseen, mutta tehokkaaseen ja kannen alareunaan asti ulottuvaan symboliikkaan. Shortlistalla ANNA 33–34/2018 Ulkoasupäällikkö Lars Holm ja päätoimittaja Emilia Kullas tiesivät, että panda oli nappivalinta. 36 Ajankuva DEMI 2/2018

E D I T 2 0 1 8 V O I T TA J AT Vuoden 2018 kansi, yleisöäänestys Demi 7/18 A-lehdet Mistä löytyy vahva kansikuva somesukupolven kansainvälisestä idolista? Demin lukijoiden fanittama Skam-näyttelijä Ulrikke Falch taistelee ulkonäköpaineita vastaan somessa – mutta kuvapankeista häntä ei löydy. Piirroskuvitus kannessa oli uusi idea, mutta päätös oli lopulta helppo. Sillä miksipäs ei? Kansi hurmasi kohderyhmänsä sekä kehopositiivisuudellaan että erilaisuudellaan. ”Parhaat ideat syntyvät välillä tilanteissa, joissa näyttää, ettei vaihtoehtoja ole. Uuden kokeileminen kannattaa aina.” –Eeva Värtö, Demin AD Äänestäjien kommentteja: ”Ainutlaatuinen veto tehdä piirroskansi perinteisten valokuvien sijaan!” ”Tässä on hieno sanoma ja kiva kuva muutenkin.” ”Aina ei tarvitse olla laiha, että voi olla kaunis. Kansi ottaa myös positiivista kantaa erilaisiin vartaloihin.” ”Tämä kansi on leikkisä ja samaan aikaan hyvin kaunis ja taiteellinen!” Shortlistalla MUSEO 3/2018 Demiläiset fiiliksissä! Roosa Oksanen, Jolanda Jokinen, Tiia Mannermaa, Päivi Lehtomurto, Aino Salonen ja Essi Rundgren. PIRKKA 11/2018 Ajankuva  37

E D I T 2 0 1 8 V O I T TA J AT Vuoden 2018 feature-juttu yleisölehdessä Läpikulkijat Maailman kuvalehti 5/2018 KUVAREPORTAASI Läpikulkijoiden keidas hiljeni Toimittaja Taina Tervonen, valokuvaaja Laurent Hazgui Koluttuihinkin aiheisiin on mahdollista löytää tuoreita näkökulmia, kunhan on valmis näkemään vähän vaivaa. Eurooppaan suuntautuvaa muuttoliikettä tarkastellaan Suomen mediassa yleensä Euroopasta käsin. Aihetta hyvin tunteva Taina Tervonen meni hieman pidemmälle – tarkalleen ottaen Nigerin Agadeziin, joka on ollut merkittävä välietappi matkalla Eurooppaan. ”Siirtolaisuudesta ja maahanmuutosta puhutaan Euroopassa hyvin ideologisesti. Halusin kertoa ilmiöstä siten, että tarkastelen sitä ruohonjuuritasolta ja kuuntelen ihmisten henkilökohtaisia kokemuksia.” –Taina Tervonen, vapaa toimittaja. Agadezin kaupunki Pohjois-Nigerissä eli vuosikausia kaupungin kautta kulkevasta muuttovirrasta. Kun laki kielsi siirtolaisten kuljetukset kaupungin pohjoispuolella, talous romahti ja tuhannet jäivät työttömiksi. Teksti Taina Tervonen Kuvat Laurent Hazgui Agadezia kutsutaan Saharan portiksi. Sen kautta on aina kuljettu kohti PohjoisAfrikan maita. 38 5 / 2 018 Maailman Kuvalehti Maailman Kuvalehti 39 Bashir Amma järjesti kuljetuksia Libyaan vuoteen 2016 asti. Nyt hän istuu kotona työttömänä. K apeat portaat jatkuvat loputtomiin. Punertavamultaiset seinät käyvät kierros kierrokselta ahtaammiksi. Pian on kiivettävä kyyryssä, katse varpaissa. 1500-luvulla rakennetun minareetin askelmat ovat keskeltä kuluneita ja paljaan jalan alla vilpoisia. Seiniin puhkotut piskuiset ikkunat pitävät ulkona helottavan auringon aisoissa. Ylhäällä, 27 metrin korkeudessa, valo lävähtää silmille, ja kestää hetki ennen kuin esiin aukeavasta maisemasta saa tolkun. Agadezin matalat talot ja sokkeloiset kujat levittäytyvät vanhan moskeijan ympärillä. Kaikkea hallitsee sama punertava oranssi, Saharan väri. Koko Pohjois-Nigeriin kattava erämaa alkaa kaupungin laitamilta ja jatkuu satoja kilometrejä pohjoiseen, länteen ja itään, kohti Algeriaa, Malia ja Libyaa. Viime vuosina 120 000 asukkaan Agadez on noussut esille Eurooppaan laittomasti kulkevien muuttovirtojen kauttakulkupisteenä. Vielä viisitoista vuotta sitten Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva kaupunki eli turismista. Minareetin huipussa on helppo ymmärtää miksi. Tunnelma on kuin vanhasta lännenleffasta: samaan aikaan maailman laidalla ja sen keskipisteessä, keskellä ei mitään. lakuljetuksen keskukseksi nimitetystä kaupungista. Paikallisia asukkaita moinen julkisuus harmittaa. Monille heistä kaupungin läpi vuosikausia tasaisesti kulkenut muuttovirta oli ennen kaikkea elinkeino, taloudellinen henkireikä turismin kuihduttua kokoon. Ranskankielen sana passeur, joka Euroopassa viittaa ihmissalakuljettajaan, tarkoitti täällä yksinkertaisesti kuljetusalan ammattilaista, tarkemmin sanottuna välittäjää, joka listaa kyytiä etsivät matkustajat ja etsii näille paikat lähtevistä autoista. Tämä oli Bashir Amman ammatti aina kevääseen 2016. Tuolloin Niger alkoi toimeenpanna edellisenä vuonna äänestettyä ihmiskauppalakia, joka kriminalisoi siirtolaisten kuljettamisen Agadezin pohjoispuolella. Laki teki Ammasta rikokseen syyllistyvän ihmissalakuljettajan, joka voi saada toimistaan 5-10 vuoden vankeusrangaistuksen ja 1-5 miljoonan CFA:n eli noin 15007600 euron sakot. ”Yhtenä toukokuisena maanantaina kaikki autot pysäytettiin Agadezin laitamilla. Kulkuneuvot takavarikoitiin ja kuskit heitettiin vankilaan. Ajattelin, että kyse oli vain sattumasta, mutta seuraavana maanantaina sama toistui.” Amma istuu kotinsa olohuoneessa ja kertoo ammatistaan. Televisio suoltaa brasilialaista saippuasarjaa, oven eteen vedetty verho suojaa auringolta. Ammalla on aikaa jutella toimittajille: viimeiset puolitoista vuotta hän on ollut työttömänä. Sen toisen maanantain jälkeen hän päätti heittää hanskat naulaan. Riskit olivat kasvaneet liian suuriksi. Tuaregikapina ja kidnappaukset pelästyttivät suurimman osan länsimaalaisista. Turismille olisi täällä yhä tilausta, mutta 2007 leimahtanut parivuotinen tuaregikapina ja kidnappaukset pelästyttivät suurimman osan länsimaalaisista. Kaupungin paristakymmenestä hotellista on jäljellä enää muutama, ja nekin majoittavat ensisijaisesti kansainvälisten järjestöjen työntekijöitä ja toimittajia, jotka tulevat tekemään juttua ihmissa40 5 / 2 018 5/ 2 018 Samalla työttömäksi jäi myös liuta Amman agadezilaisia alihankkijoita: taksikuskeja, jotka noutivat mat- Agadez eli ensin turismista, sitten muuttovirroista. Nyt kaupunki on hiljentynyt täysin. Vanhassa kaupungissa sijaitseva Sidi Kan talo oli aikoinaan yksi Agadezin nähtävyyksistä, jossa kuvattiin ”Tee Saharassa” -elokuvaa. Talon asukkaat eivät ole nähneet turisteja enää moneen vuoteen. Maailman Kuvalehti Maailman Kuvalehti Kaikesta huolimatta jokapäiväinen elämä jatkuu. Häät ovat aina hyvä syy juhlaan. Nuoren tuageripariskunnan häissä on tunnelmaa. Jalkapalloottelut vetävät stadionin täyteen. Muuta ajanvietettä Agadezissä ei juurikaan ole. 5/ 2 018 41 ta potista kahdeksan miljoonaa on varattu Agadezin alueen kehittämiseen ja 250 000 euroa entisten salakuljettajien ammatinvaihtoon. Bashir Amma on hakenut rahoitusta pienen ravintolan perustamiseen ja saanut myöntävän vastauksen, mutta 2 300 euron materiaaliavustusta ei ole näkynyt sen enempää Ammalle kuin monelle muullekaan kollegalle. Tuhansien eurojen viikkoansioihin tottuneille yrittäjille summa on joka tapauksessa olematon. ”Tilanne alkaa olla kestämätön”, aluehallinnon puheenjohtaja Anacko toteaa. Äänestä kuultaa hermostus. Viime vuoden aikana Anacko on käynyt kolme kertaa Brysselissä ajamassa asukkaiden asioita, mutta nyt hänkin alkaa olla tulisilla hiilillä. Ainoa toteutusvaiheeseen asti edistynyt kehitysprojekti on hybridivoimala, jonka on tarkoitus tuottaa sähköä kaupungille. ”Mistä nuoret seuraavaksi saavat elantonsa? Pelkään, että monet heistä alkavat olla valmiita myymään itsensä erämaassa majaa pitäville terroristeille. Silloin peli on menetetty.” Osa Bashir Amman entisistä kollegoista on odottamiseen kyllästyneenä päättänyt jatkaa rikolliseksi muuttunutta toi- Palkinnon kävivät noutamassa kirjoitusvapaalla oleva päätoimittaja Anni Valtonen sekä vastaava päätoimittaja, Fingon viestintäpäällikkö Laura Häkli. Amma investoi osan tuloistaan paikalliseen jalkapallokerhoon Nassara AC:hen. Hän maksoi kerholisenssin, palkkasi valmentajan ja rekrytoi osan pelaajista asiakkaidensa joukosta. ”Jos he halusivat kauden jälkeen jatkaa matkaa, neuvottelin heille ilmaisen paikan autosta.” Lain myötä kaikki loppui kuin seinään. ”Seuraukset ovat katastrofaaliset”, huokaa aluehallinnon puheenjohtaja Mohamed Anacko. Aluehallinnon teettämän tutkimuksen mukaan muuttoliike takasi noin 100 miljoonan euron tulot yhteensä 6550 asukkaalle. Anacko on etulinjassa, kun asukkaille on perusteltava lakia, josta äänestettiin 900 kilometrin päässä pääkaupungissa Niameyssa. ”Lain valmistelusta ei täällä kerrottu mitään, eikä sen toimeenpanosta varoitettu mitenkään. Ihmiset olivat raivoissaan.” Monet agadezilaiset ajattelevat, että laki on Euroopan unionin painostuksen tulos. Sen toimeenpano alkoi samoihin aikoihin, kun EU ryhtyi kiristämään maahanmuuttopolitiikkaansa vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkeen, tavoitteenaan saada Italiaan ja Kreikkaan saapuvien määrät selkeään laskuun. Tiukemmasta rajavalvonnasta neuvoteltiin ensin Turkin kanssa, mut- Muuttoliike takasi noin 100 miljoonan euron tulot yhteensä 6550 asukkaalle. 44 5 / 2 018 Maailman Kuvalehti ta sekasortoisessa Libyassa vastaavat neuvottelut olivat mahdottomia. Siksi katse kohdistui muihin Afrikan maihin, etenkin kauttakulkumaana tunnettuun Nigeriin. Marraskuussa 2015 järjestetyssä Vallettan kokouksessa päätettiin 3,6 miljardin suuruisen Afrikan hätärahaston perustamisesta. Sillä on tarkoitus ehkäistä maastamuuttoa erilaisilla kehitysprojekteilla, jotta ihmiset saataisiin jäämään kotimaihinsa. Käytännössä suuri osa varoista on suunnattu tehostettuun rajavalvontaan. Nigeriin hätärahastosta on ohjattu yhteensä 170 miljoonaa euroa. Tuos- mintaa. Amma puolestaan sanoo kunnioittavansa mieluummin lakia. ”Riskit ovat liian suuret. Olen aivan liian tunnettu täällä.” Lain myötä riskit ovat kasvaneet myös matkustajille. Agadezissa he piilottelevat vastedes kaupungin laitamilla sijaitsevissa betonimökeissä yön pimeinä tunteina tapahtuvaa lähtöä odotellen. Poliisi- ja armeijapartioiden välttämiseksi matkaa taitetaan keitaita vältellen, kuskin ajaessa tuhatta ja sataa läpi erämaan. Kyydistä putoavia ei jää kukaan odottelemaan. Samalla hinnat ovat nousseet entisestään. Saharan hengenvaarallisesta ylityksestä joutuu nykyisin maksamaan yli 450 euroa. Maailman Kuvalehti Tuomariston perustelut: Näkökulmaltaan tuore juttu, joka antaa aiheeseen toisenlaisia avauksia, joita ei ensimmäisenä nouse mieleen puhuttaessa suurista maahanmuuttovirroista ja siirtolaisten salakuljetuksesta. Vakuuttavien ja ympäristöön vievien kuvien ja osuvien kuvatekstien myötä sujuvasti etenevä juttu kokonaisuudessaan antaa havainnollisen kuvauksen aiheesta. Shortlistalla: Näettekö minut, Meidän perhe • Lapset ryöstettiin orjiksi, Kotiliesi 38 Ajankuva Monet agadezilaiset ajattelevat, että laki on Euroopan unionin painostuksen tulos. 5/ 2 018 45

E D I T 2 0 1 8 V O I T TA J AT Vuoden 2018 lifestyle-juttu yleisölehdessä Tuusannuuskana Ylioppilaslehti 5/18 YLIOPPILASLEHTI NRO 5 2018 Tuusannuuskana Tuusannuuskana Eveliina Lempiäinen hurahti kiipeilyyn. Sitten hän putosi. Teksti ja kuvat Eveliina Lempiäinen, editointi Susanne Salmi, AD Viivi Prokofjev TOINEN MAALISKUUTA postaan Instagramiin kuvan työkaverin kissasta, kuvatekstinä lainaus Mark Twainilta: While the rest of the species is descended from apes, redheads are descended from cats. Kaksi päivää myöhemmin, keho tuhannen pirstaleina ja pää ketamiinista pehmeänä selostan ensihoitajille, kuinka seurallisesta, kullankarvaisesta Romeo-kissasta siirtyi joitakin ratkaisevan kissamaisia ominaisuuksia minuun. Romeo on tuotu meille hoitoon samalla viikolla, jonka päätteeksi olen sekä apina, ihminen että kissa. Kiipeän arviolta yhdeksän metrin korkeuteen ja putoan, ilman köyttä, mutta kuin ihmeen kaupalla neljälle raajalleni. Ambulanssimies toteaa matkalla Töölön ensiapupolille, että minulla ei kuitenkaan ole yhdeksää elämää, ja että nyt on korkea aika opetella meditoimaan, sillä edessä on pitkä taival. Eveliina Lempiäisen essee kertoo traagisen mutta toiveikkaan tarinan kiipeilyonnettomuudesta ja siitä selviytymisestä. Vaikka teksti on henkilökohtainen, tiesimme sen puhuttelevan nuorta kohdeyleisöä: millaista olisi joutua yhtäkkiä sairaalaan ikäihmisten sekaan? Mitä jos minulle kävisi noin? Nuorena elämän rajallisuus tuntuu kaukaiselta, mutta tämän jutun myötä se tulee lähelle. ”Yksi Ylioppilaslehden tärkeimmistä tehtävistä on nostaa esiin uusia kirjoittajia. Siksi olen tosi onnellinen siitä, että palkinto meni juuri Eveliinalle. Voitto osoittaa myös sen, että vaikka lifestyle-journalismi toisinaan mielletään pinnalliseksi, voi se todellisuudessa olla hyvinkin syvällistä ja kirjallisesti korkeatasoista.” –Susanne­ Salmi, Ylioppilaslehden päätoimittaja ENNEN ONNETTOMUUTTA olen harrastanut kii- peilyä pari vuotta, reilun puolen vuoden ajan yhä intensiivisemmin. Harrastus pyörii mielessä lähes päivittäin, ja uudenvuodenlupaukseni on hankkia alaköysikortti. Vertailen köysiä netissä. Tutkailen juuri sopivasti kuluneita kiipeilykenkiäni, pidän niiden karheasta patinasta. Varaamme huhtikuulle matkan Portugaliin, tarkoituksena päästä ulos kiipeilemään. Ihastelen vessan peilistä käsivarsiani: olkalihakset ovat alkaneet ujosti pullottaa. Tunnen oloni keveäksi ja fyysisesti vahvemmaksi kuin koskaan. Maaliskuisena sunnuntainakin kiipeily sujuu, ja pari tuntia seinillä on hurahtanut. Päätän viimeistellä treenin sinisellä reitillä, jonka vaikeusasteeksi on arvioitu 6A. Vaikeusasteikko etenee numeroin ja kirjaimin alhaalta ylös aina yhdeksikköön asti. Vaikein koskaan kiivetty ulkoreitti on arvioitu lukemin 9B+. Valitsemallani reitillä on KIRJOITTI JA KUVASI EVELIINA LEMPIÄINEN automaattivarmisteinen köysi: en tarvitse kaveria varmistamaan, vaan mekaniikka hoitaa kaiken. Olen kiivennyt reitin useaan kertaan ennenkin ja pidän siitä, varsinkin lopun pienestä rutistuksesta. Lähden rivakasti matkaan ja kiipeän noin kaksi kolmannesta seinästä, mutta ei tule rutistusta. Tuleekin lipsahdus ja hulmahdus. Ilmassa tajuan, että olen unohtanut kiinnittää köyden valjaisiini. Maan tasalla havaitsen ensimmäiseksi mutkalle vääntyneet ranteeni. Elämälle vieraan näköiset kädet eivät tällä kertaa ehtineet puristaa ylimpiä otteita. Nenänielun perukoilla on omituinen muovinen haju, lapsuuden haavereista tuttu. Ilma on hetkeksi räjähtänyt keuhkoista pellolle, mutta pian jo kuulen oman huutoni. Etäältä, eläimellisenä. Ei vittu mä oon tyhmä, mä oon niin tyhmä, I’m so fucking stupid, hoen mantrana, kun poikaystäväni juoksee kulman takaa ja ihmisiä alkaa kerääntyä ympärille. Kauhistuttavan kivun kourissakin suomalainen ensiksi häpeää möhläystään. Lantion seudulla leimahtava kipuaalto vaientaa häpeähokuni ja muuttaa sen ulvonnaksi. Nostelen käsiäni poikaystävän nähtäville, jotta hän ymmärtäisi. Siinä vaiheessa joku on luultavasti jo soittanut ambulanssin. Yritän kohottautua katsomaan jalkojani. Ne ovat siellä jossain, tuntemattomassa paikassa selkäni takana. Joku kieltää liikuttamasta päätä, joku on sairaanhoitaja. Onnettomuuden tai nakkikioskitappelun hetkellä joku on aina sairaanhoitaja tai vähintään opiskelemassa lähihoitajaksi, ja auttamaan pyrkivät ihmiset päätyvät melkein riitelemään yrittäessään näyttää, kuka selviää tilanteesta parhaiten. Ambulanssi näyttää sisältä katsottuna aivan avaruussukkulalta. Ensiapupolilla kaikki ovat hirvittävän lämpimiä ja ihania, tai ”Draw me like one of your French girls.” Suojeluskissa Romeolla oli tärkeä rooli onnettomuuden kulussa. Mark Twain oli paitsi kirjailija myös kullankaivaja, kaivosmies ja journalisti. Yksi Twainin lukuisista pseudonyymeistä oli Rambler, jaarittelija. 19 YLIOPPILASLEHTI NRO 5 2018 Pelkästään minua kyljelle kääntämään tarvitaan kolme ihmistä. Taidemaalari Schjerfbeck kärsi lonkkaviasta, jonka aiheutti kaatuminen lapsuudessa. sitten se on suonissani virtaava morfiini. Minulla on lämpöpeitto, vähän itkettää, mutta mukava, harmaantuva mies silittää tukkaani, kun tutkimuksia tehdään ja vaatteita leikellään yltäni. Pian selviää, että tästä tulee ensimmäisten kertojen kevät. Minulle ei ole koskaan sattunut mitään kovin kamalaa. En ole ollut auto-onnettomuudessa enkä tulipalossa. Edes ampiainen ei ole minua pistänyt. Mikään luuni ei ole murtunut, enkä ole ollut teholla. Minulta on kyllä leikattu nielurisat, ja olen kaatunut pyörällä niin, että jouduin jalka siteessä klenkkaamaan flamingona yhden Ruisrock-sunnuntain. Fyysisten kurimusten puuttuessa olen taipunut ahdistukseen. Sekopäisen nopeatempoinen, ihana, kamala elämä hyökkää päälle ja uuvuttaa. Olen koko aikuisikäni ollut vähän hypokondrikko, ja pystyn samaistumaan elämäkertojen luonnehdintaan lonkkavikaisesta taiteilija Helene Schjerfbeckistä, jonka kerrotaan olleen hauras ja kärsivä olento. Aina minulla jokin paikka koskee, masentaa, ahdistaa tai vähintäänkin sydän hakkaa epätavallisen kovaa. Olen perusterve, etuoikeutettu ihminen, jolla on varaa ostaa terveellistä ravintoa, ja mainostoimistolaisen palkasta vielä maksaa itsensä kipeäksi fysiopilateksessa, kun niskat kipeytyvät siistin sisätyön takia. 26-VUOTIAANA OLEN sinut kroppani kanssa You don’t say? Suihkuhuone osoittautuu osaston yksityisimmäksi paikaksi jutella esimerkiksi sairaalapsykologin kanssa. Ensimmäinen yö Laakson sairaalassa on yhtä piinaa, mutta heppakalenteri lämmittää mieltä. esteettisesti, mutta mitä tulee fysiologiseen puoleen – en todellakaan. Vain pari viikkoa ennen kuin ruumiini runnoutuu Kiipeilyareenalla uuteen uskoon olen samaisessa paikassa kertonut ystävälleni, että haluaisin lakata kokemasta fyysisen kehoni vihamiehenä, joka kiusaa minua krempoillaan. Sillä siltä se on aina tuntunut: kroppa vihoittelee, ja sitten minua suututtaa. Yhdeksi kevään polttavimmista kysymyksistä muodostuu Kämppikset ehtivät vaihtua lukuisia kertoja. Vanhukset lähtevät, mutta minä jään. tämä: miten tulla kaveriksi klesan kroppansa kanssa? Alkuun haaste ei tunnu toteuttamiskelpoiselta, kun pelkästään minua kyljelle kääntämään tarvitaan kolme ihmistä. Siitä huolimatta olen ensimmäiset viikot oudon ylpeä, ehkä hiukan harhainen. Lääkärit, ystävät ja sukulaiset kaikki toistelevat, kuinka onnekas olen. Isäni kertoo kirurgiystävänsä sanoneen, että jo kuudesta metristä pudotessa saa viidenkymmenen prosentin todennäköisyydellä aivovamman. Pääni, selkärankani ja sisäelimeni ovat merkillisesti säilyneet ehjinä. Sen sijaan molemmat ranteeni ovat murtuneet, samoin ristiluu ja lantio molemmin puolin. Oikeassa sääressä on pirstaleinen avomurtuma ja vasen kantapää on aivan tohjona, murusina, luumuhjuna. Tunnen itseni sankariksi ja kertaan mielelläni tapahtunutta vierailijoille yhä uudelleen. Jälkeenpäin ajateltuna uskon, että sankaritarinan kertominen on minulle hyväksi. Totun aiheeseen ja teen siitä kotoisasti osan laajempaa kertomustani. En näe kertaakaan painajaista putoamisesta. Pelkoja sairaalassa kuitenkin riittää. Pelkään, että vedän mansikkakeittoa henkitorveen ja joudun yskimään, jolloin lantioni repeää kivusta. Pelkään lääkkeiden aiheuttamaa psykoosia ja että unohdan hengittää yöllä. Pelkään, että sähkösängyn säätömekanismi menee oikosulkuun ja liiskaudun sängynpuoliskojen väliin, niin kuin lapsena mökillä saattoi baden baden -tuoli pamahtaa pahaa-aavistamattoman auringonpalvojan kiusaksi kiinni. huhtikuussa freelanceriksi, viettäväni saaristokesää ja tekeväni vähän kirjoitushommia. Sen sijaan heittäydyin Kiipeilyareenan lattialle ja eväsin itseltäni pääsyn rantakallioille hyppelemään. TUNNEN KUMMALLISTA, muodotonta ärsytystä läheisiäni ja tuntemattomiakin kohtaan. Ettehän te huolettomat saatana ymmärrä. Kukaan ei voi minua auttaa. Siinä te sotkette Alepa-pyörillänne kesäisiin hippoihin värikkäät kesähepenet liehuen ja minä olen kotini vanki. Ulkona suuressa maailmassa ystävien elämät etenevät nopeasti. Minä matelen maakilpikonnan tahtia, rullaan polvet tutisten rollaattorilla, luen viikon vanhoja sanomalehtiä. Kuuntelen ystävien bile- ja reissusuunnitelmia. Jälkeenpäin kadun että kysyin. Poistan Instagramin, lataan sen parin päivän tai viikon päästä uudestaan ja toistan saman moneen kertaan. Luen Quartzista artikkelin, jossa sanotaan, etteivät ihmiset uskalla nykyään olla yksin ja tylsistyä, vaikka se olisi aistejamme jatkuvasti hätyyttelevän informaatioajan keskellä äärimmäisen tärkeää. Ajattelen paljon yksinoloa ja yksinäisyyttä. Sen tärkeyttä ja perimmäisyyttä. Nautin ja tarvitsen yksinoloa, terveenä paljonkin. Ihminen on lopulta aina yksin. Yhdessä elää, yksin kuolee. Ajatus tuntuu järkyttävän kipeältä, kun voi pahoin kotona eikä halua vaivata ketään, edes läheisiään. Tiedostan ettei tilanteeni ole ainutlaatuinen, eläähän ympärilläni masennuksesta ja yksinäisyydestä kärsiviä ihmisiä, jotka eivät monesti halua vaivata. Avun ja yksinkertaisesti seuran pyytäminen tuntuu vastenmieliseltä, vaikka nyt jos koskaan saisin pyytää palveluksia niin paljon kuin lystään. Neliraajavammaisena niitä tarvitsee paljon. Jatkuvasti jokin askare roikkuu tekemättömänä ja mietin, keneltä voisin kysyä. Pitkitän kysymistä, sillä kaikki ENSIMMÄISINÄ VIIKKOINA pääasiassa makaan selälläni ja vaadin lisää kipulääkettä. Toisena yönä osastolla herään niin järisyttävään lantion ja alaselän kipuun, että kauhistunut yöhoitaja kärrää minut suihkuhuoneeseen kiljumaan. Huutoni kuulemma pelästyttää toiset potilaat. Sinä yönä sanon vaihtoehdot tuntuvat yhtä huonoilta. Yritän omaksua buddhalaisen mentaliteetin – kun en halua mitään, en myöskään pety. Ajoittain tuntuu niin yksinäiseltä, että on pakko yrittää maskeerata yksinolosta jotenkin ylevää. On kuunneltava yöllä Mobya ja Mozartia ja kuviteltava, että tässä minä laitan rahaa pankkiin, säästän aivosolujani ja kielenkantojani. Olen suuri filosofi, makaan ja tylsistyn. Te muut siellä pakenette päänne sisäistä huminaa, tyhjyyttä ja apeita ajatuksia kaikenlaiseen hurvitteluun. Olen säälittävä piisamirotta, joka katkeroituu homeiseen grottoonsa. Kansallinen juhlapäivä nimeltä Suomen kesä venyy kuin kiusallaan viikoiksi. Alan harjoitella kävelyä ja se on upeaa, mutta pölyisessä kämpässä hiihteleminen ei riitä. Olen tavallisesti lempeä ja rauhallinen, kuin nuo tuulettomat heinäkuun päivät, melonintahmeat ja tupakanhajuiset. Kesällä 2018 tekee kuitenkin mieli vähän väliä karjua: haistakaa vittu kaikki! Tarjoiluehdotus. Troppien määrä ajetaan kotiin palatessa minimiin, enkä onneksi joudu juuri napsimaan ylimääräisiä särkylääkkeitä. Rakkaus-zine by Kosminen STEVE MONITEN Only you -diskohitistä tulee ikuinen voimabiisini viimeistään siinä vaiheessa kesää, kun pitkä ja tärkeä parisuhde päättyy. Tuliset leikkauskivut ja ensimmäisten askelten tuska kolmen kuukauden kävelemättömyyden jälkeen tuntuvat mitättömiltä naarmuilta särkyneeseen sydämeen verrattuna. Kosminen-kollektiivin Rakkaus-zinessä on osuva lause ”-- being physically sick is like having a holiday from being mentally ill”, johon olen samaistunut kuluneina kuukausina kovasti. On niin paljon helpompaa keskittyä kuntouttamaan rikkinäisiä luita ja surkastuneita lihaksia kuin henkisiä traumojaan, vaikka tunnetusti koko paketin huolto on elintärkeää. Silti. Pelottavan helteisenä sydänkesänä 2018 ottaisin totta vie mieluummin fyysiset kivut kuin rakkaussurut. Vaikka Monite laulaa seksin kaipuusta ja 20 MOBY WOLFGANG AMADEUS MOZART Perusti vuonna 2002 Kelly Tisdalen kanssa sittemmin jo lakkautetun Teanynimisen teekaupan Yli 600 sävellystä. Ehkä jonkun yllätykseksi suuri kakkahuumorin ystävä. 23 YLIOPPILASLEHTI NRO 5 2018 naisesta, joka yksin osaa sammuttaa tulen hänen sisimmästään, minulle kappale alkaa symboloida voimaannuttavaa yksinoloa. En pidä vallalla olevasta yksin pärjäämisen kulttuurista, joka tukahduttaa ja aiheuttaa henkisiä ongelmia, mutta tilanteessani on upeaa viimein suoriutua tiskeistä ja kasvojen pesusta seisten omilla jaloilla. Emme ole tottuneet pesetyttämään likapyykkejä kavereillamme, korkeintaan henkiset. Sielun mustia syövereitä voidaan toisinaan vatvoa joukolla, mutta yhä useampi ulkoistaa tahraiset lakanat ja ruokaostokset. Tuntuu melko suomalaiselta: yksin on pelto kynnettävä, sisulla katsos, vaikka hankalista ajoista, töistä ja kotiaskareistakin suoriutuu aina helpommin yhdessä. Levähtelen kaupungilla uusissa paikoissa, sellaisissa, joiden ohi terveenä kiirehdin. Pyörätuolin ja siinä monesti lojuvan täyteen ahdetun reppun kanssa näytän romukauppiaalta. (Sulaudun joukkoon, maleksijoiden ja kadunmiesten.) LOPPUKESÄLLÄ ALAN ajoittain tuntea itseni ”normaaliksi”, terveeksi kesähesalaiseksi. Puiston nurmella istuessa ei kukaan päältä päin huomaa, että minussa on nyt kasapäin rautaa. Polskin meressä kuin kuka tahansa uimari, kunhan ensin keplottelen naurettavaa pyllykäsipohjaa veteen. Kävelen jo lähikauppaan ilman apuvälineitä. Näytän kyllä toikkaroivalta humalikolta, etenkin iltahämärissä. Ulkoisilla seikoilla on onneksi koko ajan vähemmän väliä. Selluliittimuhkurat tai huojuva eteneminen eivät paljoa kiinnosta, kun reidet toimivat. Arvet ovat katu-uskottavia. Vaatteet kiristävät kuukausien makoilusta, mutta on upea ajatus, että takaisin kasvava luu on aiempaa lujempaa. Ystäväni on muokannut vanhan ”viisauden” muotoon se mikä ei tapa, antaa keskivaikean masennuksen, ja vaikka se ei kohdallani sellaisenaan toteutunut, pidän aforismia alkuperäistä totuudenmukaisempana. Vahvistumisen ajatus tuntuu haitalliselta; eivät rankat kokemukset automaattisesti tee ihmisestä voimakkaampaa. Usein koettelemuksista toki seuraa myös hyvää. Tavallisen elämän ollessa tauolla on aikaa ajatella. Silloin voi saada vahvistusta aiemmille aavistuksilleen ja uinuville mielihaluilleen, joita ei arjen keskellä ehtinyt tarpeeksi tutkailla. Voi alkaa ihailla kilpikonnien stoalaista rauhallisuutta ja lannistumattomuutta. Tai sienten mieletöntä monimuotoisuutta ja sopeutumiskykyä. SYYSKUUN ENSIMMÄISELLÄ viikolla onnettomuudesta on kulunut puoli vuotta. Minulla on pari kuukautta etumatkaa alun varovaisista kuntoutusarvioista. Palautan rollaattorin ja pyöräilen Kiipeilyareenalle hakemaan varusteeni, niiden jäljelle jääneet riekaleet. Tuntuu hyvältä suorittaa näitä askareita, sulkea ympyröitä. Istun hetken katselemassa kiipeilijöitä. Epämiellyttäviä muistikuvia ei tule, vaikka tuijotan silmä kovana sitä kohtaa lattian ja ohuen patjan välimaastossa, jossa kuusi kuukautta sitten retkotin ulvomassa. Ehkä hurjien takaumien aika on sitten, kun ensimmäisen kerran taas putoan turvaköyden varaan. Joudun ehkä putoamaan köyteen kymmeniä kertoja ennen kuin kiipeily alkaa taas sujua. Tai ehkä se ei suju enää ollenkaan. On pakko kokeilla alimpia magnesiumjauheen kuorruttamia otteita. Ne tuntuvat tutuilta ja tavattoman hyviltä kämmenessä. Kotimatkalla pysähdyn hetkeksi Lapinlahdelle, istun penkille ja avaan muovipussin. Pilkotussa kiipeilykengässä on hieman kuivunutta verta. 24 Susanne Salmi, Eveliina Lempiäinen ja Viivi Prokofjev vastaanottivat palkinnon yhdessä. Tuomariston perustelut: Koskettavan omakohtainen juttu pitää otteessaan. Kirjoitustyyli vaihtelee ja sisältää onnistuneesti jopa kaunokirjallisia elementtejä. Tarinaan samastuu helposti, ja kirjoittajan terävä havainnointikyky tekee riipaisevasta ja positiivisiin tuntoihin kääntyvästä tekstistä lukunautinnon. Pienet kuvat toimivat oivasti kuvituksena luoden sirpaleina olemisen tunnelman. Shortlistalla: Hillitön urakka, Meidän Talo • Keräilijät, Suomen Luonto Ajankuva  39

E D I T 2 0 1 8 V O I T TA J AT Vuoden 2018 asiakaslehtijuttu Vaahtobileet X-lehti Toimittaja Janne Flinkkilä, valokuvaaja Evelin Kask, valokuvaajan assistentti Susanna Alatalo, editoija Laura Lehmuskoski, tuottaja Nina Luostarinen, vastaava päätoimittaja Tero Salonen, tyyli Janna Virtanen, meikki Timo Karvinen, AD Jesper Vuori Urheilu on tehty draamasta, rohkeudesta, yhteisistä tunnekuohuista ja suurista tarinoista. Sen sijaan urheilujournalismi tuppaa olemaan kaavoihin kangistunutta lakonista raportointia. Vaahtobileet-juttu ideoitiin X:n tekijöiden aivoriihessä. Halusimme ladata pikkuruisen spraypurkin täyteen suuria tunteita. Ravistelimme urheilukuvastoa myös visuaalisesti. X tarkastelee monesti pieniä asioita niin läheltä, että niistä avautuu isoja tarinoita. Vaikka teema, MM-kisat, ei kiinnostaisi, tunne ja tarina sytyttävät aina. Toisaalta lähestymistapa avaa uusia näkökulmia myös urheiluhulluille. ”Muuan lukija kirjoitti Facebookissa, ettei olisi koskaan uskonut lukevansa yhtään mitään jalkapalloon liittyvää. Tätä parempaa palautetta ei voi saada.” –Toimittaja Janne Flinkkilä Nina Luostarinen, Evelin Kask, Janne Flinkkilä ja Susanne Alatalo edustivat tiimiään juhlissa. Shortlistalla: What makes a man, Blue Wings • Miten tiivistyvää Helsinkiä pitäisi rakentaa ja asuttaa?, 3H+K 40 Ajankuva

E D I T 2 0 1 8 V O I T TA J AT Tuomariston perustelu: Taitavasti koottu juttu kasvaa yllättäen pienestä asiasta, vapaapotkusuihkeesta, suuremmaksi tarinaksi kuin odottaa. Jutussa ja sen kuvissa on rohkeasti lähdetty hakemaan uudenlaista otetta perinteiseen urheilujournalismiin. Teksti imaisee mukaansa se- kä lajin tarkasti tuntevat että ne, jotka eivät yleensä innostu urheilujutuista. Tarinan rennossa otteessa on läsnä inhimillinen ja lämmin huumori. Hätkähdyttävän kuvamaailman kanssa juttu osoittaa, kuinka hyvä aihe voi syntyä pienestäkin yksityiskohdasta. Ajankuva  41

E D I T 2 0 1 8 V O I T TA J AT Vuoden 2018 ammatti- ja järjestölehtijuttu #Scoutstoo? Partio-lehti Toimittaja Noora Kankare, kuvittaja Mimma Tuomisalo, päätoimittaja Sonja Parkkinen #Scoutstoo-juttu haluttiin tehdä siitä yksinkertaisesta syystä, ettei seksuaalisesta häirinnästä ole puhuttu partiossa aiemmin. Teimme kyselyn, johon vastasi yli 1000 partiolaista. Saimme valtavasti kiitosta, ja moni kertoi, ettei ollut ajatellut, että partiossa olisi edes seksuaalista häirintää. Meille tärkeintä oli se, että asia tiedostettaisiin ja että voisimme tarjota keinoja ennaltaehkäistä ja puuttua häirintään. Turvallinen harrastusympäristö on kaikkien partiolaisten vastuulla. ”Tämä oli Partio-lehden ensimmäinen voitto alan kilpailussa. On hienoa, että nuori, vapaaehtoisvoimin toimiva toimituskuntamme saa arvostusta työstään.” –Sonja Parkkinen, Partio-lehden päätoimittaja Tuomariston perustelu: Seksuaalista häirintää par- tiossa käsittelevästä jutusta välittyy mielikuva, että ongelma otetaan tosissaan ja vakavasti. Pieteetillä kirjoitetussa tekstissä tartutaan rohkeasti ajankohtaiseen, aikaisemmin järjestössä käsittelemättömään teemaan. Juttua varten tehdyn kyselyn tulokset sekä asiantuntijoiden antamat vertailuluvut antoivat aiheeseen vahvan pohjan. Muistilistat ja ohjeistukset sekä ohjaus lisätietoihin netissä täydentävät kokonaisuutta. Abstrakti piirroskuvitus tukee tekstiä hienosti. Päätoimittaja Sonja Parkkinen, toimittaja Noora Kankare ja kuvittaja Mimma Tuomisalo hehkuttivat nuorta osaamista. Shortlistalla: Metsiemme katoava aarre, Luonnonsuojelija • Kunnon kamppeilla metsään, Metsälehti Makasiini 42 Ajankuva

E D I T 2 0 1 8 V O I T TA J AT ILMIÖ TEKSTI Noora Kankare KUVITUS Mimma Tuomisalo SEKASAUNAT JA YHTEISMAJOITUS JAKAVAT MIELIPITEITÄ #Scoutstoo? Mediassa on kuluneiden kuukausien aikana nostettu esiin pitkään vaiettua tabua, seksuaalista häirintää. Mutta tapahtuuko sitä partiossa? P artio-lehti teki kyselyn, johon vastasi yli 1000 partiolaista eri puolilta Suomea. Nyt Tilastokeskuksen asiantuntijat Miina Keski-Petäjä ja Henna Attila kertovat, miltä partiolaisten tulokset näyttävät muuhun väestöön verrattuna. Tutkimuksen mukaan ylipäätään häirintää oli kokenut vastaajista noin joka kuudes, 15% vastanneista. SANALLINEN HÄIRINTÄ YLEISINTÄ Asiantuntijat olivat yksimielisiä siitä, että kyselyn tulokset näyttivät pääsääntöisesti hyvin samankaltaisilta kuin muiden vastaavien selvitysten. Niin partiolaisilla kuin muillakin sanallinen häirintä on hyvin yleistä, mutta myös fyysisestä häirinnästä on kokemusta. Tähän liittyy kuitenkin seksuaaliseen häirintään puuttumisen haastavuus, koska sanallinen häirintä on usein hyvin epämääräistä eikä sitä sivustaseuraajan ole niin helppo todistaa. Myös sukupuolijakauma on samanlainen kuin yleisellä tasolla tehdyissä kyselyissä. Kyselyssä vastaaja pystyi valitsemaan sukupuolekseen naisen, miehen tai muun tai olla kertomatta sukupuoltaan. Suurin osa häirintää kokeneista ilmoitti omaksi sukupuolekseen naisen ja häirinnän tekijän sukupuoleksi miehen. Seksuaalista häirintää kokeneista vastaajista suhteellisesti eniten oli alle 28-vuotiaita partiolaisia. Useimmiten tekijä oli uhrille ennestään tuttu, ja häirintä kohdistui vain äärimmäisen harvoin aivan vieraaseen ihmiseen. vastauksista välittyi ajatus siitä, ettei partiossa häirityksi tuleminen ole yllättävää. Osa vastaajista vaikuttaa olevan turtunut häirintätilanteisiin, mikä asiantuntijoiden mukaan on erityisen huolestuttavaa. Moni vastaaja kertoo myös kohdanneensa häirintää, mutta tajunneensa vasta vuosienkin päästä, mistä tilanteessa oli todella kyse. Nykyään tällaisia tilanteita voitaisiin yrittää ehkäistä esimerkiksi keskustelemalla avoimesti häirinnästä, sen tunnistamisesta ja siihen puuttumisesta. Vain harva häirintää kohdannut vastaaja oli kertonut asiasta eteenpäin. Noin neljäsosa uhreista oli keskustellut suoraan tekijän kanssa, mutta ulkopuolisille johtajille oli kertonut vain joka kymmenes. Monilla oli myös kokemuksia siitä, ettei tilanteesta kertominen johtanut mihinkään. Tähän liittyy todennäköisesti se, että kaikki eivät tiedä, miten häirintätilanteessa tulisi menetellä. Lisäksi puuttuminen voi olla erityisen hankalaa, jos häiritsijä on hyvin aktiivinen partiossa ja hänen kanssaan on voitava tehdä yhteistyötä jatkossakin. Häiritsijän tärkeä asema tai pesti eivät kuitenkaan saa koskaan olla syy jättää asia sikseen. Jos tapahtuneesta on puhuttu suoraan häiritsijälle, on valitettavan usein kohdattu vähättelyä ja asialle naureskelua. Tätä on saattanut tulla myös reaktiona esimerkiksi muulta johtajistolta. Häirinnän vähättely saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa huonoihin muistoihin, joita ei tee mieli avata enää myöhemminkään. Monet vastaajat kertovat rajan häirinnän ja kaverillisen toiminnan välillä olevan usein todella häilyvä. Usein häiritsevässä toiminnassa on hyödynnetty valtasuhdetta esimerkiksi johtajan ja johdettavan välillä. Monet vastaajat kertovat ikävien tilanteiden liittyneen esimerkiksi sekasaunomiseen tai majoitukseen, jossa kaikki sukupuolet ovat samassa tilassa, lähekkäin ja vähissä vaatteissa. Toisaalta monet ovat myös sitä mieltä, että näistä ei tulisi missään tapauksessa luopua, sillä ne nimenomaan normalisoivat sitä, että kaikki sukupuolet toimivat yhdessä ja näin ehkäisevät myös häirintää. Koska myös partiossa ovat käytössä esimerkiksi keskustelusovellukset, on häirintääkin tapahtunut netin kautta. Häirintä tapahtuu netissä helposti anonyymisti ja siihen on vaikea puuttua, jos esimerkiksi kahdenkeskisistä keskusteluista eivät muut edes tiedä. Toisaalta nettikeskusteluista on helppo ottaa esimerkiksi näytönkaappauksia, joiden avulla on mahdollista kertoa ahdistavista viesteistä helpommin eteenpäin. Joissakin tapauksissa häiritsijä on saattanut myös käyttää pestiään syynä lähettää ahdistavia tai häiritseviä yksityisviestejä. HÄIRINTÄÄN TOT TUMINEN HUOLESTUT TAA Vaikka häirintää itse kokeneet olivatkin vähemmistössä vastaajien joukossa, kokemukset olivat kuitenkin suhteellisen yleisiä. Lisäksi monista OLETKO JOUTUNUT FYYSISEN TAI VERBAALISEN SEKSUAALISEN HÄIRINNÄN KOHTEEKSI VIIMEISEN KAHDEN VUODEN AIKANA PARTIOSSA? EN osaa sanoa 4% NÄIN PUUTUT HÄIRINTÄÄN: KYLLÄ, fyysisen seksuaalisen häirinnän kohteeksi 2,4% KYLLÄ, verbaalisen seksuaalisen häirinnän kohteeksi 7,8% EN ole joutunut 81 % KYLLÄ, sekä fyysisen että verbaalisen seksuaalisen häirinnän kohteeksi 5% Selvitä ensin, mistä on kyse. Mitä mieltä häirinnän kohde on asiasta ja kuinka kauan häirintää on jatkunut? Kysy, miten häirinnän kohde haluaisi asian etenevän. Älä kerro asiasta ulkopuolisille ilman hänen lupaansa etenkään, jos ei ole syytä epäillä rikosta. Keskustele tekijän kanssa vakavasti. Tee hänelle selväksi, että seksuaalinen häirintä ei ole hyväksyttävää. Jos häirintä jatkuu tai se on todella vakavaa, voidaan tekijälle ilmoittaa, ettei hänellä ole enää asiaa partiotoimintaan. Kenenkään ei pidä joutua kestämään häirintää eikä lopettamaan partioharrastusta häiritsijän takia. Rikos- ja lastensuojelutapauksissa kannattaa ottaa ensisijaisesti yhteys lippukunnan turva-aikuiseen tai lippukunnanjohtajaan. Myös piiriltä voi kysyä apua. Vastaajien määrä: 1131. Partiossa tapahtuvalla seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan tässä kaikkia partioon sidoksissa olevia kokouksia, leirejä, retkiä, kilpailuja ja tapahtumia sekä partioon liittyviä sosiaalisen median alustoja. Myös kahden tai useamman partiolaisen väliset Whatsapp-keskustelut kuuluvat tähän. Häirintäohjeistus ja -yhdyshenkilöt partioon M onissa järjestöissä on jo käytössä häirintäyhdyshenkilöt. Pääkaupunkiseudun Partiolaisten moninaisuusryhmän puheenjohtaja ja piirileiri Kliffan moninaisuusmestari Aleksi Vesala on tekemässä partioon omaa ohjeistusta. Ohjeistus koskee kaikkea häirintää kuten seksuaalista häirintää, syrjintää, kiusaamista, rasismia, homofobiaa ja transfobiaa. Ohjeistuksen mukaan tapahtumissa olisi pienissä tapahtumissa vähintään pari ja isoissa tapahtumissa useampi häirintäyhdyshenkilö, joihin voisi ottaa yhteyttä, jos niin lapsi, nuori kuin aikuinen kokee häirintää. Häirintäyhdyshenkilö keskustelee, ohjaa tarvittaessa eteenpäin ja toimii sovittelijana osapuolten välillä. Tavoitteena on, että häirintäyhdyshenkilö on aina neutraali ihminen, joka ei ole samassa lippukunnassa kummankaan kanssa. Täysi-ikäisillä on oikeus päättää itse etenemisestä, mutta alaikäisten kohdalla ohjeistukseen ollaan tekemässä suositeltuja menettelyjä, joihin sovelletaan myös partion turvallisuusohjetta. Menettelyinä on muun muassa kotiin soittaminen. Ohjeistuksen on tarkoitus soveltua niin kaupungissa järjestettäviin päivätapahtumiin kuin leireille ja retkille. – On huomattu, että häirintäyhdyshenkilöiden nimeäminen nostaa asian keskusteluun ja tekee selväksi, ettei häirintää hyväksytä. Esimerkiksi sateenkaarinuorten keskuudessa tehdyn tutkimuksen mukaan pelko syrjityksi tai häirityksi tulemisesta vähentää harrastuksiin osallistumista, kertoo myös moninaisuusasioita SP:ssä hoitava työntekijä Saara Nykänen. MUISTILISTA JOHTAJILLE: Kaikkien ryhmänjohtajien ja partiossa toimivien aikuisten on suoritettava Turvallisesti yhdessä -verkkokoulutus. Kaikki johtajat ovat tutustuneet Suomen Partiolaisten turvallisuusohjeeseen. Laita ohje näkyvälle paikalle kololla, jotta se on helposti saatavilla! Lippukunnalla on pestattuna turva-aikuinen. Turva-aikuinen voi hyvin toimia myös keskustelunavaajana: uskalletaanko meillä kertoa häirinnästä ja osaammeko puuttua siihen? Seksuaalisesta häirinnästä kannattaa keskustella erityisesti tarpoja- ja samoajavartioiden kanssa. Tarpojien pausseissa hyviä ovat esimerkiksi Sehän on vain vitsi ja Kehokartta, joiden avulla voidaan puhua asiattomista vitseistä ja fyysisistä rajoista. TURVALLISUUSOHJEET Turvallisuusohjeet ovat Suomen Partiolaisten virallinen ohjeistus partiotoiminnan turvallisuuden varmistamiseksi. Turvallisuusohjeita täydentävät SP:n vesillä liikkumisen turvallisuusohjeet (Turvallisuusmääräyksiä ja -ohjeita partiotoimintaan vesillä) sekä SP:n ohjeistus lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi (Turvallisesti yhdessä -ohjeet). Lisätietoja: partio.fi/turvallisuus TURVALLISESTI YHDESSÄ Vuonna 2015 partiossa julkaistiin Turvallisesti yhdessä -ohje. Se on jokaisen partiojohtajan ja partion ryhmänvetäjän ohje, jonka tarkoituksena on vahvistaa lasten ja nuorten kasvuympäristön turvallisuutta partiossa. Turvallisuudella tarkoitetaan tässä kohtaa muun muassa sitä, että lapsia kohdellaan kunnioittavasti lapsen henkilökohtaista koskemattomuutta kunnioitetaan lapsen turvallista kasvua, kehitystä ja hyvinvointia tuetaan sekä lasta suojellaan kiusaamiselta, väkivallalta, seksuaaliselta hyväksikäytöltä, päihteiden käytöltä ja muilta lapsen turvallista kasvua uhkaavilta tekijöiltä. Ohje koskee kaikkea partiotoimintaa Turvallisesti Suomessa. yhdessä -koulutus on pakollinen koulutus kaikille täysi-ikäisille partiolaisille ja ryhmänjohtajilla iästä riippumatta. TURVA- AIKUINEN Lippukunnissa on käytössä turva-aikuisen pesti. Turva-aikuinen on lippukunnan nimeämä, vähintään 18-vuotias henkilö, joka tuntee Turvallisesti yhdessä -ohjeistuksen ja osaa auttaa lippukuntansa muita johtajia ohjeistukseen liittyvissä asioissa. Lisätietoja ja verkkokoulutus: partio.fi/turvallisestiyhdessa MIKÄ KYSELY? Partio-lehden seksuaalisen häirinnän kyselyyn tuli 1131 vastausta. Kyselyyn vastattiin nimettömästi. Linkki verkkokyselyyn jaettiin sosiaalisessa mediassa HC-partiolaisten Facebook-ryhmässä sekä Suomen Partiolaisten Facebookissa, Instagramissa, Snapchatissä ja Twitterissä. Lisäksi linkkiä jaettiin SP:n ja piirien käyttämässä Yammer-kanavassa. Kyselyn pohjana on käytetty vuoden 2017 Tasa-arvobarometrin sekä viestintä- ja media-alan työntekijäjärjestöjen #metoo-kyselyn kysymysrunkoja. Kyselyn tulokset jaettiin koosteina luottamuksellisesti Tilastokeskuksen asiantuntijoille. Yksittäisiä vastauksia ei ole pystynyt yhdistämään toisiinsa eikä vastaajia ole voitu tunnistaa. Kysymykset ja kaikki tulokset ovat luettavissa osoitteessa partio.fi/kyselytulokset 26 PART PARTIIO-LE O-LEHTI HTI 25 2/ 2018 Partio-lehden paneeli pureutuu ajankohtaiseen ilmiöön lehden jokaisessa numerossa. PARTIOPANEELI KO O N N U T Jaana Hopeakoski KUVAT Haastateltavien oma albumi Oletko koskaan osallistunut tai järjestänyt seksuaalikasvatukseen liittyviä aktiviteetteja partiossa? Milja Harju, 16 Vartionjohtaja, Hiiden Hittavaiset Olen itse tarpojaikäisenä osallistunut aktiviteettiin, jossa mietittiin ihannetyttötai poikaystävän ominaisuuksia. Itse en ole järjestänyt seksuaalikasvatukseen liittyviä aktiviteetteja, mutta aiomme johtajaparini kanssa niitä järjestää. Niko Sjöholm, 24 Ohjelmajohtaja, Turun Metsänkävijät En ole itse järjestänyt, enkä muistaakseni ole osallistunutkaan. Toki aiheesta on puhuttu monilla kursseilla, joten sitä kautta olen. Olen toiminut enimmäkseen poikasudenpentujen johtajana, eikä aihe ole tullut ajankohtaiseksi heidän kanssaan. Oskari ”Okku” Nääjärvi, 21 Lippukunnanjohtaja ja vartionjohtaja, Kanavan Vartijat Samoajavartioni kanssa kävimme juuri lävitse Roihun Säpinöiden materiaalia koloillassa. Muistaakseni en ole osallistunut itse aihepiiriä käsitteleviin aktiviteetteihin, tosin eipä moista ole juuri tarjolla ollutkaan. Sofia Savonen, 22 WOSMin ulkosuhdeluottis ja Pinkkipartion viestintävastaava, Loimaan Nuotioloimut Kyllä, järjestin Roihu-leirin Sateenkaarikornerin aktiviteetteja ja paneelin. Sateenkaarikornerin kohderyhmänä olivat kaikki asiasta kiinnostuneet, mutta erityisesti samoajat. Sara Korpilahti, 16 Apulaisvartionjohtaja, Vaasan Partiotytöt En ole koskaan järjestänyt seksuaalikasvatukseen liittyviä aktiviteetteja partiossa. En myöskään itse ole osallistunut kyseisiin aktiviteetteihin. 2/ 2/2018 2018 27 Ajankuva  43

E D I T 2 0 1 8 V O I T TA J AT Vuoden 2018 lifestyle-kuvasarja aikakauslehdessä Paratiisi X-lehti Valokuvaaja Touko Hujanen ”Juttu lähti toimittaja Jantso Jokelinin ja minun kiihkeästä innostuksesta kylpylöihin. Mikä voisi olla ihanampaa kuin liottaa itseään lötköpötköjen, pelleliukumäkien ja tekopalmujen keskellä? Kiersimme kymmenen suomalaista kylpylää omaan piikkiimme, ja lopulta saimme suostuteltua X-lehden päätoimittajan Tero Salosen julkaisemaan jutun. Tämä kertoo siitä upeasta luottamuksesta, joka Salosella on X:n tekijöihin. Vaikka hän ei aivan ymmärtäisi mistä jutussa on kyse, hän silti uskoo, että me ymmärrämme. Suomalaisessa kylpyläkulttuurissa on ollut kaksi kultakautta. Ensimmäinen Belle Époque oli 1800- ja 1900-lukujen taitteessa, toinen 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. Jälkimmäistä voisi kutsua Pelle-epookiksi. Kylpylä on viimeinen yhtenäiskulttuurin linnake; kaikista sosiaaliluokista mennään sinne kovan työviikon jälkeen rentoutumaan, olemaan paljaana ja vapaana. Jos suomalaisille yksi asia on vielä pyhempää kuin työ, se on vapaa-aika. Siihen suomalainen valitsee kohtuullisen paratiisin, lomien saludon, eli kylpylän.” Palkintopalleilla Jantso Jokelin ja Touko Hujanen. 44 Ajankuva

E D I T 2 0 1 8 V O I T TA J AT Tuomariston perustelu: Kuvaaja on saanut vangittua kuvasarjaan aidon tunnelman: herkkyyden, hienovaraisen huumorin sekä tavallisten suomalaisten kohtuulliset unelmat. Ympäristö, kylpylä, on kuvattu toisin kuin normaalisti nähdään. Se huokuu rauhaa ja keskittyneisyyttä hälyssä, keinotekoisuudessa ja kloorinkatkussa. Arkisesta ja banaalistakin aiheesta on syntynyt kokonaisvaltaisia ja nautinnollisia kuvia. Onni löytyy läheltäkin. Shortlistalla NOUSUKAUSI valokuvaajat Marjo Tynkkynen ja Jarmo Wright Suomen Kuvalehti PYSY AINA PIKKUVELJENÄ valokuvaaja Juha Arvid Helminen Ylioppilaslehti Aino Ajankuva  45

E D I T 2 0 1 8 V O I T TA J AT Vuoden 2018 kuvareportaasi aikakauslehdessä Mosul herää henkiin Suomen Kuvalehti Valokuvaaja Janne Körkkö ”Halusin kertoa Mosulista sodanjälkeisessä ajassa. Minua ihmetyttää suuresti, että emme puhu tai näe enempää kuvia maista, joissa on käyty sotaa. Jäljet näkyvät vielä vuosia. Sota on julmaa, mutta niin on myös monille sen jälkeinenkin aika. Varsinkin lapsille. Jälleenrakentaminen kestää pitkään. Rakastan valokuvaa ja tarinoita. Haluan kuvata tarinoita, jotta näkisimme asioita, joista ei yleensä kerrota. Onnistuimme kertomaan tärkeistä asioista kiinnostavasti. Kuvissa näkyy myös minun oma pelkoni ja epävarmuus vallitsevasta tilanteesta. Voitto oli myös se, että minua pyydettiin palaamaan takaisin Mosuliin. Olen tehnyt jotakin oikein.” Janne Körkkö arvosti palkintoaan. Tuomariston perustelu: Pysähdyttävän kuvareportaasin jokaisella kuvalla on paikkansa. Ne antavat kokonaiskuvan rankasta aiheesta, jossa läsnä ovat paitsi epäluulo, pelko ja suru, niin myös pilkahdus toivosta ja normaaliin arkeen palaamisesta. Kuvareportaasin kuvat ovat samalla sekä vahvoja että herkkiä, ja niistä löytyy monia nyansseja ja kontrasteja, jotka kertovat omaa tarinaansa ja täydentävät tekstiä. Shortlistalla SAAREN JOUKO Otto Ponto Seura 46 Ajankuva TÄHTIHETKI Heikki Eriksson Suomen Luonto

E D I T 2 0 1 8 V O I T TA J AT Ajankuva  47

E D I T 2 0 1 8 V O I T TA J AT Vuoden 2018 henkilökuva aikakauslehdessä Stig ei häpeä mitään X-lehti Valokuvaaja Aapo Huhta, tyyli Noora Makkonen, meikki ja hiukset Margot Aasma ”Stigin kuva on osa Veikkauksen X-lehden ’Mistä artisti laulaa’-sarjaa, jossa haastatellaan ja kuvataan kiinnostavia suomalaisia muusikoita. Ideat valokuviin syntyvät artistin lyriikoista kumpuavan maailman kautta. Stigin kuva lienee malliesimerkki siitä, että kuvausidean voi virittää myös journalistisessa kontekstissa todella pitkälle, kun artistin kanssa on luottamuksellinen ja avoin suhde. Se vaatii vain molemminpuolista heittäytymistä. Kuvaa varten kannettiin 250 kiloa hiekkaa studioon.” Tuomariston perustelut: Kiehtova, hauska, yl- lättävä ja erittäin taitavasti rakennettu henkilökuva, joka jättää katsojalle löytämisen ilon. Kuva rikkoo perinteisen sommittelun rajoja, ja sen väritys on erinomaisesti tasapainossa. Täydellisesti asetellussa henkilökuvassa kohtaavat persoonallisen artistin todellisuus ja kuvitteellinen maailma. Shortlistalla Aapo Huhta, Margot Aasma ja Noora Hukkanen poseerasivat tyytyväisinä. JUSSI PARVIAINEN Valokuvaaja Antti Vettenranta, Apu 10/18 LINDA LIUKAS Valokuvaaja Sanna Lehto, Pirkka 8/18 48 Ajankuva

E D I T 2 0 1 8 V O I T TA J AT Vuoden aikakauslehtimainos 2018 Korva Mainostaja: Helsingin kaupunki, lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöryhmä Mainostoimisto: Folk Finland Copywriter Lasse Paasto, AD Kimmo Kivilahti, graafikko Jani Kivelä, asiakkuusjohtaja Jussi Sahrman Helsingin kaupunki kampanjoi vuosittain lähisuhdeväkivaltaa vastaan. Kaupungin eri alojen ammattilaisista koostuva työryhmä päätti käsitellä aihetta tekijän näkökulmasta, ja syksyn teemaksi valikoitui verbaalinen väkivalta. Tuomariston perustelu: Tätä mainosta ei voi ohittaa. Pelkistetty toteutus kiinnittää huomion tehokkaasti ja saa vastaanottajan paneutumaan viestiin. Selittelyyn ei ole sorruttu, vaan lukijalle on jätetty tilaa muodostaa omaan kokemuspohjaansa sopiva tarina. Mainoksen toteutustapa on riittävän kliininen ja abstrakti, jotta mainosta pystyy katsomaan – ja toisaalta riittävän realistinen, jotta asian ottaa tosissaan. Mediavalinta on onnistunut. ”Voi poijjaat! Tätä toivo inkin, onpa upeaa. Kiitos! Hienoa, että tär keä asia oli voittotyössä taustalla, toivottavasti tekevät aiheesta juttuj a lehtiin.” —Työryhmän puheenjohtaja Kaisu Ketola, Helsingin ka upunki, tekstiviestitse kuultuaan voitosta. Shortlistalla Voittoa juhlivat Folkin Lasse Paasto ja Jussi Sahrman. PANDAT (SARJATOTEUTUS) Mainostaja: Nissen Mainostoimisto: Intohimotoimisto MAITO (SARJATOTEUTUS) Mainostaja: Valio Mainostoimisto: Bob the Cassius / Miltton Creative Mediatoimisto: Dagmar Mediatoimisto: Dagmar Robot Ajankuva  49

#EDITGAALA19 Pink Edit 4 cl giniä 8 cl pinkkiä greippimehua 2 rkl rosmariinisiirappia 8 cl Pink Grapefruit -tonicia jääpaloja Valmista ensin siirappi. Mittaa gini, siirappi, mehu ja tonic grogilasiin. Lisää muutama jääpala, sekoita ja koristele rosmariininoksalla. Rosmariinisiirappi 2 dl sokeria 2 dl vettä 5 rosmariininoksaa Mittaa kattilaan vesi ja sokeri, lisää rosmariinin­ oksat ja anna kiehua hiljalleen viitisen minuuttia. Anna maustua noin puoli tuntia. Jäähdytä ja siivilöi. Säilytä siirappia jääkaapissa. Kuvitus Ulla Donner. Drinkin suunnitteli baarimestari Karoliina Roos-Santos Ravintola Koskenrannasta. 50 Ajankuva

Editgaalan materiaalit painoi Pyydä kilpailukykyinen tarjous painotyöstä: Marcus Magnusson puh. 0400 500 648 marcus.magnusson@staroffset.fi www.staroffset.fi  / staroffset Offsetpainopalvelut ê Digipainopalvelut Repropalvelut ê Postitus ja varastointi Ajankuva  51

52 Ajankuva