Parhaat veneet tehtiin Turun Veneveistämöllä ÅBO BÅTVARF 1889 – 1954 Pirkka Leino ja Jarmo Saarinen turku-vs2309.indd 1 23.9.2011 11.23

PARHAAT VENEET TEHTIIN TURUN VENEVEISTÄMÖLLÄ ÅBO BÅTVARF 1889 – 1954 Pirkka Leino ja Jarmo Saarinen Ulkoasu Juha Lökström / ozo Oy Litorale Ab, 2011 Copyright © Pirkka Leino ja Jarmo Saarinen ISBN 978-952-5045-47-5 Nordprint Oy, Helsinki, 2011 turku-vs2309.indd 2 23.9.2011 11.23

004 KIM MONTININ TYÖLLE JA MUISTOLLE 006 TURUN VENEVEISTÄMÖ 016 MIEHIÄ MENESTYKSEN TAKANA 032 TYÖNTEKIJÄT JA TYÖNKULKU 046 VEISTÄMÖALUE JA RAKENNUKSET 052 TILAAJAT, MAINONTA JA MARKKINOINTI 060 UUSIA YRITTÄJIÄ VANHALLA TOIMINIMELLÄ 062 PURJEVENEET 064 VALÖÖRIVENEIDEN AIKA 1889 – 1903 076 AMERIKKALAISET 1904 – 1913 088 SAARISTORISTEILIJÖIDEN KULTAKAUSI 1914 – 1920 096 KAKSKAKKOSIA, KUUTOSIA JA KAHDEKSIKKOJA 1921 – 1931 112 SARJATUOTANTOA JA YKSILÖLLISIÄ MATKAPURSIA 1932 – 1939 134 SOTAVUOSISTA JÄLLEENRAKENNUSAIKAAN 1940 – 1954 144 MOOTTORIVENEET 148 SARJATUOTANTO ALKAA 1903 – 1907 152 MOOTTORIMAAHANTUONTI KÄYNNISTYY 1908 – 1911 156 MOOTTORIVENETUOTANTO OHITTAA PURJEVENEET 1912 – 1920 160 TILAVIA JA MUKAVIA VENEITÄ 1921 – 1931 176 RAKENTAMINEN VÄHENI 30–LUVULLA 1932 – 1953 182 ALUKSET AMMATTIKÄYTTÖÖN 184 LUOTSI-, TULLI- JA VIRANOMAISVENEITÄ 1892 – 1914 190 I MAAILMANSOTA JA VENÄJÄN VALLANKUMOUS 1915 – 1918 192 SUOMEN VALTIO ASIAKKAANA 1925 – 1930 194 HUIPPULAADUKKAITA VARTIOMOOTTORIVENEITÄ 1930 – 1936 200 MERIPELASTUSALUKSIA JA MIINANRAIVAAJIA 1937 – 1939 202 VEISTÄMÖ OSANA SOTAVARUSTELUTEOLLISUUTTA 1940 – 1944 204 SODAN JÄLKEINEN TUOTANTO 1945 – 1953 206 HÖYRYSLUUPIT 1891 – 1914 212 MUU TUOTANTO 214 KANOOTIT 216 JÄÄPURRET 218 POIKAVENEET 220 KOLIBRIVENEET 222 SOUTUVENEET 226 HELAT JA TARVIKKEET 228 ALIHANKINTAA SOTAKORVAUSTEOLLISUUDELLE 230 TELAKOINTI JA TALVISÄILYTYS 232 PURJEVENEREKISTERI 268 LÄHDELUETTELO turku-vs2309.indd 3 23.9.2011 11.23

004 KIM MONTININ TYÖLLE JA MUISTOLLE Turun Veneveistämön rakennukset ovat edelleen olemassa. Toiveena on, että alue saataisiin yleisölle avoimeksi ja aktiiviseen käyttöön. turku-vs2309.indd 4 uonna 2004 avattiin merikeskus Forum Marinumissa näyttely Mahonkia ja messinkiä. Turun veneveistämö 1889–1954. Olimme molemmat mukana näyttelyn työryhmässä. Pirkka kirjoitti purjeveneluokista ja mittasäännöistä, Jarmo osia muista veneteksteistä sekä taustoittavia kokonaisuuksia. Osallistuimme myös näyttelyn pystytykseen. Jarmon toimittamassa merikeskus Forum Marinumin vuoden 2004 vuosikirjassa käsiteltiin Turun Veneveistämöä lähes kaikissa artikkeleissa. Vaikka vuosikirjaa tehtäessä esille nousi toive laajemman teoksen kirjoittamisesta, ajatus jäi vielä tuolloin toteuttamatta. Veistämö pysyi molempien mielessä myös näyttelyn jälkeen. Pirkan kahdessa purjehduksen historiaa käsittelevässä kirjassa Turussa rakennetut veneet olivat vahvasti mukana. Jarmo sai edelleen yhteydenottoja veistämön tuotannosta kiinnostuneilta ihmisiltä ja jatkoi aineiston kokoamista. Kuljimme toistuvasti samoja polkuja: ihmisiä haastatellessamme ja tietoja kerätessämme huomasimme, että lähes poikkeuksetta toinen meistä oli ehtinyt ensin – samat albumit ja tarinat kulkivat molempien käsien kautta. Päätimme tarttua aiheeseen yhdessä. Kirjan toteutuminen sai lopullisen vahvistuksensa, kun otimme yhteyttä kustantamo Litoralen omistajaan Pekka Barckiin, joka ei epäröinyt kysyessämme hänen kiinnostustaan kustantaa veistämön vaiheita käsittelevä kirja. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: ”kyllä kiinnostaa”. Kustantajan kanssa työskentely on ollut mutkatonta. Käytännössä olemme saaneet vapaat kädet ja kirjamme ulkoasu osoittaa, ettei kompromisseja ole tarvinnut tehdä. Kiitos kuuluu myös graafisesta toteutuksesta vastanneelle Juha Lökströmille, joka purjehtii Pekan tavoin klassisella puupurjeveneellä. Työtämme – veistämön tuotannon ja toiminnan kartoitusta – on hankaloittanut se, että alkuperäiset tili- ja tilauskirjat ovat kadonneet. Veistämön arkistosta on kuitenkin säilynyt piirustuksia ajalta 1894–1954. Tätä materiaalia säilytetään Åbo Akademin merihistorian laitoksella merikeskus Forum Marinumin yhteydessä Turussa. Turun Veneveistämön vaiheita on opinnäytteissään käsitellyt myös Kim Montin (1948–2004), 23.9.2011 11.23

joka toimi amanuenssina ja intendenttinä Åbo Akademin merihistoriallisessa museossa, vuodesta 2000 merihistoriallisessa laitoksessa. Hän laati proseminaariesitelmän veistämöstä jo vuoden 1975 huhtikuussa, ja hänen vuonna 1981 valmistuneen pro gradu -tutkielmansa otsikko oli Åbo Båtvarf (1889–1954) och det urbana fritidsmönstret. Kim oli mukana veistämönäyttelyn suunnittelutyössä, mutta sen pystytykseen hänen voimansa eivät enää riittäneet. Veistämön historian kokoaminen oli yksi Montinin haaveista, mutta hän ei ehtinyt löytää riittävästi aikaa paneutua aiheeseen. Hänen tekemänsä työn tuloksena taltioitu aineisto on ollut meille suurena apuna – siksi olemmekin halunneet omistaa tämän kirjan Kim Montinin työlle ja muistolle. Åbo Akademin aineistojen lisäksi olemme onnistuneet löytämään uusia lähteitä – sekä painettuja että arkistomateriaalia. Veistämön toimintaa seurattiin etenkin sen alkuvuosikymmeninä tarkkaan paikallisissa lehdissä. Purjehdukseen ja muuhun huviveneilyyn keskittyneessä Frisk Bris -lehdessä julkaistiin keväisin katsauksia maamme eri veneveistämöiden tuotantoon. Aivan joka vuosi ei Turun Veneveistämö kuitenkaan ollut mukana. Tilastokeskuksen työtilastot ulottuvat taaksepäin vuoteen 1893 ja niistä saimme paljon uutta tietoa veistämön toiminnasta. Kuvia olemme saaneet käyttöömme muun muassa Åbo Akademin merihistorian laitokselta, Airisto Segelsällskapin arkistosta sekä Tukholman merihistoriallisesta museosta. Osa kuvista julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa. Lähteinä ovat toimineet myös mittakirjat, pursiseurojen vuosikirjat ja muut veneluettelot. Suurena apuna ovat olleet veneliittojen ja yksityishenkilöiden, kuten Pekka Barckin ja Heikki Häyhän kokoamat venerekisterit. Kirjaa kirjoittaessamme päädyimme pohdinnan jälkeen siihen, ettei teokseen tule lähdeviitteitä. Tiedot koostuvat niin pienistä ja hajallaan olevista sirpaleista, että viitejärjestelmästä olisi tullut raskas. Toivomme kuitenkin pystyvämme ohjaamaan aiheesta enemmän kiinnostuneen lukijan tiedon alkulähteille kirjan lopussa olevan lähdeluettelon avulla. Olemme korostaneet käyttämiämme lähteitä leipätekstissä kursiivilla. Niin ikään veneiden turku-vs2309.indd 5 nimet on kursivoitu niiden esiintyessä tekstissä ensimmäistä kertaa. Toinen pohtimamme seikka oli se, miten laajasti pystyisimme käsittelemään yksittäisten veneiden historiaa. Tieto yli 5 000 valmistetusta veneestä teki väistämättä nöyräksi. Tästä johtuen olemme keskittyneet joitain poikkeuksia lukuun ottamatta veneiden rakentamiseen ja veistämön tuotantoon. Jätämme veneiden myöhemmät vaiheet suosiolla tuleviin kirjoihin. Tämän teoksen kirjoittaminen olisi ollut mahdotonta ilman monien eri henkilöiden ja arkistojen pyyteettömästi tarjoamaa apua. Valitettavasti lähes yhtä mahdotonta on tässä erikseen luetella ja kiittää kaikkia näitä tahoja. Siksi haluammekin esittää nöyrän kiitoksemme yhteisesti kaikille meitä avustaneille henkilöille. Varmasti kaikkein eniten aikaansa kirjamme valmistumisen hyväksi on uhrannut Åbo Akademin merihistorian laitoksen intendentti Kasper Westerlund, joka on lukemattomia kertoja vastannut kyselyihimme ja antanut meille käytännössä vapaat kädet tutustua arkistojensa kätköihin. Hänen suhtautumisestaan on välittynyt vilpitön kiinnostus ja innostus aihettamme kohtaan. Kim Montin on saanut hänestä työlleen parhaan mahdollisen jatkajan. Kirjamme valmiiksi saattamista ovat edesauttaneet Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta, Suomen Tietokirjailijat ja TOP-säätiö, jotka ovat tukeneet Pirkan kirjoitustyötä apurahoin. Myös Jarmon työnantaja merikeskus Forum Marinum on alusta alkaen tunnustanut tekemämme työn merkityksen ja auttanut meitä monin tavoin sen eri vaiheissa. Turun Veneveistämön rakennukset ovat edelleen olemassa. Paikka on ainutlaatuinen ja sijainti erinomainen. Säilyneet rakennukset on suojeltu Turun museokeskuksen lausunnon perusteella. Toiveena on, että veistämö saataisiin yleisölle avoimeksi ja aktiiviseen käyttöön. Alueelle voisi sijoittaa esimerkiksi museo- ja veistämötoimintaa. Aikanaan Pohjoismaiden suurimman veneveistämön soisi säilyvän elävänä. Turussa, elokuussa 2011 Pirkka Leino ja Jarmo Saarinen 23.9.2011 11.23

Turun Veneveistämö Turun Veneveistämö oli aikanaan alansa suurin toimija Pohjoismaissa. Yritys toimitti veneitä viidelle eri mantereelle. Kaikkiaan veneitä tehtiin yli 5 000. turku-vs2309.indd 6 23.9.2011 11.23

Ulkomaille tehtyjen tilausten toimituksia hankaloitti usein Itämeren jäätilanne. Talvella 1933 Hai-veneitä jouduttiin uittamaan jäiden halki veistämön edustalla redillä odottavien laivojen luokse. Veneet toimitettiin Yhdysvaltoihin Mainen osavaltioon. turku-vs2309.indd 7 Tom Bäckströmin kokoelmat 23.9.2011 11.23

008 TURUN VENEVEISTÄMÖ 1891 – 1954 onipuolisuus ja laatu valtteina Veistämö käytti toimintansa alkuvaiheessa virallisessa kirjeenvaihdossa, kuten laskuissa, koristeellista embleemiä, johon oli kuvattu telakka-alueen silhuetti satamasta Ruissaloon vievältä sillalta katsottuna. turku-vs2309.indd 8 SHIÅA Turun Veneveistämö ilmoitti vuonna 1891 monissa lehdissä valmistavansa kaikenkokoisia kuttereita, kanootteja sekä purje- ja soutuveneitä. Lisäksi tehtiin ”kaikkia laiva-alan töitä puusta, raudasta sekä muista metalleista, purjeiden leikkausta ja niiden sekä lippujen ompelua”. Materiaalit olivat parasta laatua, hinnat erityisen halvat ja toimitusajat nopeat. Myös piirustuksia ja kustannuslaskelmia laadittiin. Seuraavana vuonna listaan lisättiin pelastus- ja luotsiveneet, jääpurret, puiset höyrysluupin rungot, proomut, laivakorjaukset, pressujen teko, laivasepän työt ja plokien sekä tuulipumppujen valmistaminen. Samalla todettiin, että soutuveneitä, kanootteja, airoja, meloja, hankaimia ja plokeja oli varastossa aina saatavissa. Telakan kerrottiin voivan nostaa 50 tonnin painoisia aluksia. Veistämön muuttaminen osakeyhtiöksi vuonna 1907 toi mukanaan uudet viralliset määritelmät. Nyt harjoitettiin veneenrakennusta, mekaanista tehdastyötä, puunjalostustyötä ja muuta näiden yhteydessä olevaa teollisuutta sekä asioimisliikettä. Tuotanto muodostui pian esitetyn laajuiseksi. Valmistusnumeroita veneille ja aluksille annettiin vuosina 1889–1954 noin 5 200. Toiminta koki ajoittain vaikeuksia, mutta ne olivat useimmiten lyhytaikaisia. Työntekijöiden määrät vaihtelivat eri vuosina alle paristakymmenestä yli kahteensataan, muutokset peräkkäisinä vuosina eivät kuitenkaan olleet suuria. Joinakin vuosina Turun Veneveistämö 23.9.2011 11.23

oli henkilömäärältään Pohjoismaiden suurin veistämö. Alussa tehtiin eniten purjeveneitä ja laivojen korjauksia, sitten moottoriveneet tulivat tuotantoon. Joinakin vuosina, purjeveneiden mittasääntöjen muuttuessa, ne olivat enemmistönäkin. Suuriruhtinaskunnan aikaan tuotantoa päätyi paljon Venäjälle ja Baltiaan – sekä yksityisille että viranomaisille. Itsenäisyyden aikaan vienti laajeni, ja kotimaiset viranomaiset tilasivat useita veneitä sekä aluksia. Muutamina 1930luvun vuosina huviveneitä rakennettiin vähemmän, mutta laivaston ja merivartioston tilaukset pitivät toiminnan vilkkaana. Sota-aikana veistämö teki tilauksia lähes yksinomaan laivastolle. Sotien jälkeen niiden rinnalle tulivat sotakorvaustoimitusten alihankintatyöt. Turun Veneveistämö toimi pidempään kuin mikään vastaavan kokoinen veistämö Suomessa. Moni sen valmistamista veneistä ja aluksista on vielä käytössä lähes 60 vuotta toiminnan lopettamisen jälkeen. Tämä kertoo niiden laadusta, joka on arvossaan vielä tänäkin päivänä. Moni Turun Veneveistämön valmistamista veneistä ja aluksista on edelleen käytössä lähes 60 vuotta toiminnan lopettamisen jälkeen. Omistajat ja osakkaat Turun Veneveistämön perusti insinööri Alexander Crichton vuonna 1889. Hän oli saanut luvan rakentaa veistämö Ruissalon Hevoskarille. Rakentaminen alkoi ripeästi, mutta johti muutamiin valituksiin. Lähimmät asukkaat ja kaupunginvaltuutetut eivät kuitenkaan vastustaneet ja Crichtonin toiminta sai jatkua. Sitä pidettiin paikkakunnalle tärkeänä. Toimintaa johti jonkin aikaa Alexanderin veli George. Konsuli Gustaf Adolf Lindblom osti yrityksen vuoden 1892 tammikuussa. Kaupparekisteriin tehtiin 30. syyskuuta vuonna 1902 muutosilmoitus.Yrityksen olivat ottaneet haltuunsa Gustaf Adolf Lindblomin jälkeläiset. Vuoden 1907 tammikuussa pidetyssä kokouksessa todettiin, että veistämön omistivat hovioikeudenneuvos Gustaf Mauritz Tenlén, liikemies Arthur Lindblom, eläinlääkäri Karl Alfred Nyberg sekä kapteeni ja vapaaherra Rolf Carpelan – kukin viidenkymmenen osakkeen pääomalla. Lisäksi johtaja Gustaf Tenlén omisti sata osaketta. Toimitusjohtajaksi valittiin Carpelan. Seuraavana vuonna ilmoitettiin, että yhtiön osakepääoma oli 150 000 markkaa jakaantuen 300 osakkeeseen, 500 markkaa osakkeelta. Johtokunnan muodostivat toimitusjohtaja Carpelan, johtaja Gustaf Tenlén ja Nyberg. Varamiehinä olivat venesuunnittelija August Westin ja varakonsuli Gustaf Adolf Lindblom. Osakepääoma saatiin täysin maksetuksi vuoden 1910 alussa. Vuoden 1916 toukokuussa pidetyssä yhtiökokouksessa eivät kaikki osakkaat olleet läsnä. Muutokset eivät yhdeksässä vuodessa olleet suuria. Gustaf Adolf Tenlén omisti edelleen eniten osakkeita (98). Arthur Lindblomilla osakkeita oli 51, Gustaf Mauritz Tenlénillä ja Carpelanilla 49 sekä Nybergillä 39 osaketta. Pari kuukautta myöhemmin ilmoitettiin, että Gustaf Adolf Tenlén oli valittu toimitusjohtajaksi Carpelanin tilalle. Samalla Arthur Lindblom tuli johtokunnan varajäseneksi Gustaf Adolf Lindblomin sijaan. Vielä saman vuoden marraskuussa päätettiin yhtiökokouksessa korottaa osakepääoma 300 000 markkaan. Se oli hoidettu vuoden 1917 elokuuhun mennessä, jolloin myös uusittiin johtokuntaa: turku-vs2309.indd 9 1930-luvulla Turun Veneveistämöstä kasvoi merkittävä vientiyritys, jonka toimia seurattiin lehdissä tarkasti. Kuvassa veistämöalue lintuperspektiivistä Frisk Bris -lehden kannessa vuonna 1937. Frisk Bris 3/1937 23.9.2011 11.23

010 TURUN VENEVEISTÄMÖ 1891 – 1954 Veistämöllä telakoitujen ja siellä rakennettujen veneiden vesillelasku oli omistajille jokakeväinen juhlahetki. 1930-luvun kuvassa takana oikealla pilkottaa veistämörakennuksen vastavalmistunut laajennusosa. SHIÅA Veistämömiljöö ja luiska, jolta laskettiin aikanaan veteen yli 5 000 uutta venettä, on säilynyt hyvin samankaltaisena kuin tässä 1910-luvulta peräisin olevassa kuvassa. Vielä tänäkin päivänä alueella telakoitavat veneet nostetaan ja lasketaan samoja kiskoja käyttäen. turku-vs2309.indd 10 SHIÅA 23.9.2011 11.23

turku-vs2309.indd 11 23.9.2011 11.23

012 TURUN VENEVEISTÄMÖ 1891 – 1954 Veistämöllä oli parhaimmillaan reilusti yli 200 työntekijää. 1920-luvulla otetussa kuvassa työntekijät ovat ryhmittyneet kivisen kokoonpanorakennuksen, ”Siperian”, eteen. turku-vs2309.indd 12 SHIÅA Lindblomin tilalle tuli insinööri R. Schauman ja varajäsen August Westinin tilalle vapaaherra G. W. Wrede. Pari kuukautta myöhemmin yhtiökokouksessa oli mukana uusia osakkaita. Gustaf A. Tenlénillä oli nyt 198 osaketta, Gustaf M. Tenlénillä 70, Carpelanilla 66, Nybergillä 58, varatuomari Paul Stadighilla 26, varakonsuli Thorleif Owrenilla 14, varatuomari Bruunilla 10, apteekkari Arthur Lindroosilla, kreivi Armfeltilla ja Schaumanilla kullakin seitsemän ja kauppias Karl Wigeliuksella yksi osake. Vuoden 1918 syyskuussa päätettiin osakepääomaa jälleen nostaa, nyt 450 000 markkaan, jakaantuen 900 osakkeeseen 500 markkaa kappaleelta. Seuraavan kerran muutoksia tapahtui ilmeisesti vasta marraskuussa vuonna 1931, jolloin johtokunnan muodostivat Gustaf A. Tenlén, Owren ja Nyberg varajäseninään herra Eric Nyberg Vilppulasta ja metsänhoitaja Gustaf Adolf Nyberg Viitasaarelta. Tähän saakka kaikkien mukana olleiden kotipaikka oli ollut Turku. Talvisodan syttymispäivänä pidetyssä yhtiökokouksessa valittiin johtokuntaan Tenlénin kanssa johtaja Runar Lindblom ja helsinkiläinen insinööri John Le Bell. Varajäseniksi tulivat G. A. Nyberg sekä insinööri Bruno Westin. Vuoden 1943 lokakuussa pidetyssä yhtiökokouksessa luettiin kauppa- ja teollisuusministeriön kirje, jossa korostettiin veistämön olevan osa maan varusteluteollisuutta. Asetusten mukaan ulkomaalaisten omistus yhtiössä tuli olla rajattu. Osakeluettelon puuttuessa emme voi tietää, oliko määräyksellä tässä tapauksessa merkitystä. Helmikuussa vuonna 1946 olivat yhtiökokouksessa mukana Tenlén (778 osaketta), Owren (282), Runar Lindblom (230), Hanna Lindblom (125), G. A. Nybergin 23.9.2011 11.23

kuolinpesä (33), neiti Elsi Saarinen (30), Le Bell (16), Bruno Westin (4) ja Vidar Bäckström (2 osaketta). Osakepääomaa nostettiin syksyllä 600 000 markkaan. Helmikuun 20. päivänä vuonna 1954 pidetyssä yhtiökokouksessa paikalla olivat Tenlén 2 720:llä, rouva Karin Owren 1 014:llä, Runar Lindblom 1 000:lla, Hanna Lindblom 250:llä, Saarinen 108:lla, Bäckström 96:lla ja Le Bellin kuolinpesä 56 osakkeella. Paikalla oli siis 5 244 kaikkiaan 5 400 osakkeesta. Kokous päätti hyväksyä Turun kaupunginhallituksen tarjouksen ostaa 15 miljoonalla markalla yhtiön vuokraoikeuden, rakennukset ja telakan. Kauppaan eivät kuuluneet veistämön koneet, varasto eikä muu irtain, jolle johtokunta velvoitettiin etsimään ostajaa. Yhtiö kutsui saman vuoden elokuussa kaikkia velkojiaan ilmoittautumaan 4.10.1955 mennessä. Saatavaa oli lähinnä verottajalla ja lopulta 2.12.1955 saattoivat Runar Lindblom ja Vidar Bäckström ilmoittaa kaiken omaisuuden myydyksi, velat maksetuiksi ja varat jaetuksi osakkaiden kesken. Toiminta loppui, mutta yhtiö, tai ainakin sen nimi, jäi vielä elämään. Vuoden 1955 joulukuussa pidetyssä yhtiökokouksessa Turun Veneveistämön 100 osakkeesta Vidar Bäckströmilla oli 98, Ruth Bäckströmilla yksi ja C. A. Doepelilla yksi. He muodostivat yhtiön johtokunnan. Seuraavassa kokouksessa vuoden 1956 lokakuussa insinööri Risto Pohjanheimolla oli 59, insinööri Åke Andreélla 40 ja tohtori Olle Palmbergilla yksi osake. Kolmikko perusti uuden veistämön, joka oli lasikuituveneiden rakentamisen pioneereja Suomessa – vanhalla nimellä! turku-vs2309.indd 13 Toiminta loppui vuonna 1954, mutta yhtiön nimi jäi vielä elämään. 23.9.2011 11.23

014 TURUN VENEVEISTÄMÖ 1891 – 1954 Sijainti Ylemmästä, vuoden 1893 kartasta näkee, että Ruissaloon kuljettiin vielä vanhaa siltaa sataman halki. Siltavahti keräsi kulkijoilta 1–6 kopeekan maksun. Veistämö sijaitsi sillan kupeessa, sen vasemmalla puolella. Vertaaminen vuoden 2010 karttaan osoittaa, kuinka sataman laajeneminen ja maantäyttö on muuttanut ympäristöä. Siltakin siirtyi nykyiselle paikalleen jo 1910-luvun alussa. turku-vs2309.indd 14 vanhakartta.fi Turun Veneveistämö perustettiin Hevoskarille, Ruissalon saaren etelärannalle, noin kilometrin päähän Aurajoen suulta. Tuolloin Hevoskarin ja Ruissalon välillä oli vain kapea kannas. Ruissaloon kuljettiin aluksi lautalla satamasta, jonne rakennettiin kahdeksankulmainen odotussali Ruotsiin matkaaville. Talo ja paikka saivat pian nimen Otkantti. Sittemmin maannouseminen on yhdistänyt veistämöalueen osaksi Ruissaloa, jonne on pitkään kuljettu sataman kiertävää tietä ja siltaa pitkin. Tien linjaus on siirtynyt kauemmas satamasta ja nykyinen silta on suunnilleen samalla paikalla jo kolmas. Veistämön kulmilta alkoi rantapromenadi, joka johti runsaan kilometrin päässä sijaitsevaan Kansanpuistoon. Siellä oli uimaranta ja ravintola. Paikalla on vuosikymmeniä järjestetty Ruisrock. Höyrysluupit välittivät liikennettä Aurajoelta lähisaaristoon ja Naantaliin aina 1930-luvulle saakka. Monet niistä pysähtyivät veneveistämön kohdalla. Se oli myös taksarajana kaupungin hevosajureille, vossikoille. Matka kaupungista maksoi 50 penniä. Veistämökin käytti vielä 1940-luvulla satunnaisesti hevosia kuljetuksiinsa. Tavattiin sanoa, jollei jotain haettavaa tavaraa saatukaan, että hevonen ei sitä nyt vaan löytänyt. Ruissalo kuului alun perin valtiolle. Sinne oli istutettu tammia Ruotsin laivaston rakentamiseksi. Saari luovutettiin kuitenkin 1860-luvulla ”Turun porvaristolle ikuisiksi ajoiksi”. Tämän johdosta kaupunki omistaa saaren maat, joista on sitten vuokrattu tontteja pitkäaikaisin sopimuksin yksityisille ja yhteisöille. Sotien aikana satamaa ja Aurajokisuussa toimivaa telakkaa pommitettiin ankarasti. Myös veistämö kärsi joitakin vaurioita, mutta toiminta ei koskaan täysin loppunut. Talvisodan aikana olivat panssarilaivat Väinämöinen ja Ilmarinen tukemassa kaupungin ilmapuolustusta ankkurissa vajaan kahden kilometrin päässä. Niiden 23.9.2011 11.23

ja veistämön välillä oli tuolloin vielä ruotsalaisten vapaaehtoisten miehittämä ilmatorjuntapatteri. Veistämön palot Toukokuun 23. päivänä vuonna 1893 syttyi veistämöllä tulipalo. Yövartijana ollut leski Kustaawa Karlsson kertoi sytyttäneensä vähän ennen puoltayötä veistämön konttorin ikkunan edessä kirjoituspöydän päällä katosta riippuvan lampun. Konttorissa pidettiin aina yöllä valoa, pimeänä vuodenaikana myös konepajassa. Tämän jälkeen hän oli mennyt katselemaan ulos. Jonkin ajan kuluttua Karlsson juoksi sisään räjähdyksen kuultuaan, huomasi lampun särkyneenä lattialla, verhojen jo palavan ja tulen leviävän ympäri huonetta. Vartija katsoi, ettei voinut itse tehdä mitään ja riensi ulos etsimään veistämöllä käytettyä kovaäänistä torvea. Tätä hän ei kuitenkaan löytänyt, vaan juoksi ensin läheiselle mäelle huutamaan apua jatkaen kohti Otkanttia, satamaa. Satamapalvelija Henriksson soitti paloasemalle kun liekit olivat jo korkeita. Palomestari Sohlman kertoi, että hälytys oli tullut kello 00.25 ja kaksi ruiskua sekä vesitynnyriä oli parin minuutin päästä lähtenyt palopaikalle. Venesuoja oli jo koko leveydeltään liekeissä, eikä mitään ollut tehtävissä. Rakennuksista jäi jäljelle vain nurkkakivet. Sohlman ilmoitti, että palomerkkejä ei ollut annettu, koska kaupungin palojärjestyksen mukaan palo oli kaupungin piirin ulkopuolella ja palotoimikuntakin oli määrännyt näin tehtäväksi. Sohlmanin mielestä merkkien antamisella ei olisi autettu asiaa, sillä lautaiset rakennukset olisivat palaneet joka tapauksessa ennen kuin sinne olisi ehditty. Muutama päivä myöhemmin vapaapalokunnantalolla pidetyssä keskustelutilaisuudessa esitettiin, että palomerkkejä voitaisiin antaa aina tulipalon sattuessa, myös kaupungin piirin ulkopuolella. Tähän vastasi maisteri Rönnbäck, että ”palokunnalla piti olla vissi raja, jonka ulkopuolelle ei tulisi lähteä, vaikka se kaupungin maata olisikin”. Jos esimerkiksi pitäisi lähteä aivan Ruissalon kärkeen (noin kahdeksan kilometriä kaupungin keskustasta) ”saattaisivat siellä asuvat ruveta vaatimaan kirkkoa ja vesijohtoakin rakennettavaksi!” Kompromissina esitettiin, että kaupungin piirin ja ympäristön palomerkit olisivat erilaisia. Lopulta päädyttiin siihen, että palomerkkejä olisi aina annettava, jotta vapaapalokunnan apua ei torjuttaisi ja että palokunta lähtisi myös kaupungin ulkopuolelle – aivan kuten oli tehty ennen palojärjestyksen muuttamistakin. Todettakoon, että on arvioitu jokaisen veistämön palavan noin 30 vuoden välein. Turun Veneveistämöllä sattui seuraava tulipalo vasta vuonna 1952. Sekin alkoi konttorista. Todennäköisesti tuolloin tuhoutuivat tärkeimmät veistämön arkistot sekä tili- ja tilauskirjat. Nystads Båtvarf, helsinkiläinen Erkko & Markoffin veistämö ja konetehdas sekä turkulainen Andros paloivat vuosien 1906 ja 1909 välillä. Erkko & Markoff ei enää palon jälkeen jatkanut toimintaansa. Blekholman veneveistämö Helsingissä paloi vuoden 1921 toukokuun lopulla. Tässä tulipalossa tuhoutui myös useita Turun Veneveistämön rakentamia veneitä. turku-vs2309.indd 15 Daphneen kiinnitetyssä laatassa on valmistusnumero 4342. PIRKKA LEINO Nimi ja valmistajalaatat Alexander Crichton perusti veistämön vuonna 1889 nimellä A. O. Crichton & Co.’s båtvarv. Ostaessaan yrityksen vuonna 1892 konsuli G. A. Lindblom antoi sille uuden nimen Åbo Båtvarf, joka säilyi myös kun toiminta muuttui osakeyhtiömuotoiseksi vuonna 1907. Uusi virallinen nimi oli tämän jälkeen Aktiebolaget Åbo Båtvarf Osakeyhtiö. Jo varhaisessa vaiheessa sen rinnalla alettiin käyttää suomenkielistä nimeä Turun Veneveistämö – tosin turkulaisten suussa veistämön nimitys oli jo aikaa sitten vääntynyt ruotsinkielistä nimeä mukailevaan muotoon ”paattivarvi”. Jokaiseen veistämöllä valmistettuun veneeseen kiinnitettiin yrityksen nimellä varustettu metallilaatta. Myöhemmin laattoihin lisättiin myös veneen valmistusnumero. Valmistusnumeron avulla on mahdollista päätellä veistämön virallisiin dokumentteihin ja piirustuksiin merkitty tilausnumero. Yleensä tilausnumero oli sama kuin kylttiin merkitty luku - sillä erotuksella, että luvun ensimmäinen numero on kyltissä yhtä suurempi. Esimerkiksi Göran Schildtin matkakuvausten kautta tunnetuksi tulleessa Daphnessa kyltin numero on 4342, kun tilausnumero oli 3342. Vuonna 1906 Rudolf Ahoniukselle rakennetun Maijan valmistajalaatta on vanhaa mallia, jossa oli kohokirjaimin myös veistämön vuoteen 1907 saakka omistaneen G. A. Lindblomin nimi. JARMO SAARINEN 23.9.2011 11.23

Miehiä menestyksen takana Veistämön menestys perustui omistajien innostukseen, hyviin kontakteihin ja Westinien dynastian – isä Augustin sekä poikien Brunon ja Zakén – taidokkaaseen suunnittelutyöhön. Veistämön teknisen johtajan Bruno Westinin habitukseen kuului olennaisena osana lipallinen hattu, jonka malli pysyi muuttumattomana vuodesta toiseen. turku-vs2309.indd 16 ASS 23.9.2011 11.23

turku-vs2309.indd 17 23.9.2011 11.23

018 MIEHIÄ MENESTYKSEN TAKANA ustaf Adolf Lindblom (1862–1916) Vuonna 1892 veistämön ostanut G. A. Lindblom oli yksi suomalaisen purjehduksen keskeisistä hahmoista. turku-vs2309.indd 18 Gustaf Adolf Lindblom oli turkulaista kauppiassukua. Hän vaikutti paikallisessa elinkeinoelämässä ja oli osakkaana muun muassa Littoisten verkatehtaassa, Auran Sokeritehtaassa, Kymmene Oy:ssa ja Turun osuuspankissa. Lindblom oli isänsä yritysten kautta mukana ulkomaankaupassa ja oli perustamassa Höyrylaivaosakeyhtiö Borea. Hän oli saanut kaupallisen koulutuksen Frankfurtissa ja asunut Ranskassa parantaakseen kielitaitoaan. Lindblom toimi myös Hollannin konsulina ja edusti porvarissäätyä vuoden 1900 valtiopäivillä. Vuonna 1892 Lindblom hankki omistukseensa Turun Veneveistämön ja ryhtyi kehittämään telakka-aluetta investoimalla rakennuksiin ja koneisiin. Veistämöstä kasvoi nopeasti alansa suurin toimija Suomessa. Lindblomin erinomaiset suhteet auttoivat saamaan 23.9.2011 11.23

tilauksia kotimaan lisäksi myös Tukholmasta, Pietarista, Riikasta ja Kielistä. Vuodesta 1907 alkaen, jolloin veistämön toiminta muuttui osakeyhtiömuotoiseksi, ei Lindblomilla ollut enää virallista omistussuhdetta veistämöön. Lindblom oli pursiseura Airisto Segelsällskapin (ASS) aktiivinen jäsen ja seuran varakommodori vuodesta 1893 alkaen. Åbo Akademin ja ASS:n kokoelmista löytyy useita valokuvia, joissa Lindblom isännöi purjehduskilpailuja tai osallistui eskaaderipurjehduksiin. Lindblom pystyi näin yhdistämään liiketoiminnan purjehdusharrastukseensa. Hänen omalla veistämöllään rakennuttamat kauniisti viimeistellyt veneet toimivat yritykselle parhaana mahdollisena käyntikorttina. Vuoden 1916 huhtikuussa Frisk Bris -lehdessä julkaistussa kuolinilmoituksessa todettiin Lindblomin olleen ”yksi suomalaisen purjehdusurheilun omistautuneimmista ja merkittävimmistä edustajista maassamme”. Gustaf Adolf Lindblom öljyllä kankaalle ikuistettuna. ASS August Westin (1845–1920) August Westin syntyi Kemiössä vuonna 1845. Monen saaristolaisen tavoin hän lähti merille jo 15-vuotiaana. Turkuun Westin asettui saatuaan paikan työnjohtajana Aurajoen rannalla sijaitsevalta William Crichton & Co:n telakalta vuonna 1870. Jo tässä vaiheessa Westin oli kiinnostunut venesuunnittelusta ja piirsi veneitä vapaa-aikanaan osallistuen myös itse niiden rakentamiseen. Hän suunnitteli yhden pursiseura Airisto Segelsällskapin ensimmäisistä nostoköliveneistä ja saavutti menestystä vuonna 1882 valmistuneella Aalto-kutterillaan. Myös telakan omistaneet Crichtonin veljekset olivat huomanneet Westinin ansiot venesuunnittelussa. Kun Alexander Crichton perusti uuden veneveistämön Ruissaloon, Westin siirrettiin sen tekniseksi johtajaksi. Päätös osoittautui viisaaksi, sillä tulevien 20 vuoden aikana Westin suunnitteli valtaosan veistämöllä rakennetuista suurista purjeveneistä. Häntä voidaan pitää yhtenä tärkeimmistä henkilöistä veistämön alkutaipaleella. Westinin merkitystä kuvaa hyvin se, että vuosina 1889–1909 turkulaisen Airisto Segelsällskapin jäsenten tilaamista 118 veneestä 100 oli hänen käsialaansa. Vuonna 1909, kun Frisk Bris -lehden toimittaja kysyi Westiniltä, montako venettä hän oli ehtinyt suunnitella, ei tämä osannut vastata kysymykseen – toimittajan oma arvio oli yli 400 kappaletta. Vuosisadan vaihteessa Westin alkoi suunnitella myös moottoriveneitä, joita veistämöllä rakennettiin 1900-luvun alkaessa kiihtyvällä tahdilla. Westinin piirsi ensimmäiset veneensä valöörisääntöön. Hän toteutti niissä perusajatuksiaan, joihin kuuluivat keulan pyöreät linjat ja kansilinjan erikoiset muodot. Maininnan arvoisia veneitä ovat esimerkiksi Albatross (1892), Furor (1895), Widar (1895) ja varakreivi M. Verstraetelle suunniteltu 28 valöörinen Magdalen, joka oli suurin Suomessa rakennettu huvipursi. Sen mitat olivat kunnioitusta herättävät: pituus 70 jalkaa, purjeala 3 000 neliöjalkaa ja pelkkä lyijykölikin painoi 11 300 kg. turku-vs2309.indd 19 August Westin vastasi lähes yksinoikeudella veneiden suunnittelusta veistämön alkutaipaleella. Hänen piirustuspöydällään syntyi satoja moottori- ja purjeveneitä. Forum Marinum 23.9.2011 11.23

020 MIEHIÄ MENESTYKSEN TAKANA August Westin kuoli purjehdusmatkalla ”saappaat jalassa” 75-vuotiaana. Westin oli edelleen vahvasti mukana vuonna 1903 virallistetussa amerikkalaisessa säännössä ja suunnitteli lähes yksinoikeudella veistämön purjeveneet. Voitokkaita kilpapursia olivat esimerkiksi Anne-Marie ja Filou, jotka voittivat amerikkalaisilla aikanaan kilpaillun Neptunuspokaalin. August Westinin piirtämien veneiden hegemonia alkoi kuitenkin hiljalleen järkkyä ja vuonna 1911 pokaaleja kahmivat Very Well ja All Right, jotka olivat hänen poikansa Zaké Westinin suunnittelemia. Omena ei pudonnut Westinin suvussa kauas puusta, sillä Augustin molemmat pojat Bruno ja Zaké jatkoivat hänen työtään Turun Veneveistämöllä. Vaikka Westin jatkoi suunnittelua aina vuoteen 1919 saakka, hän jäi poikansa ja muiden suunnittelijoiden varjoon uudessa, vuonna 1907 perustetussa saaristoristeilijäluokassa. August Westin kuoli ”saappaat jalassa” purjehdusmatkalla 12. elokuuta vuonna 1920. Nauvosta Turkuun matkalla ollut purjevene ajoi karille ja 75-vuotias Westin kiipesi mastoon kallistaakseen venettä. Hän sai kiivetessään sydänkohtauksen ja putosi kannelle. Westinillä oli suuri vaikutus Suomen ja erityisesti Turun purjehdusurheilun kehitykselle. Hän osallistui usein kilpailuihin itse purjehtien tai tuomarina, ja hänet kutsuttiin vuonna 1915 ASS:n kunniajäseneksi. Gustaf Adolf Tenlén (1881–1954) Tenlén työskenteli Turun Veneveistämöllä vuodesta 1904 aina kuolemaansa, vuoteen 1954 saakka. Vuodesta 1909 eteenpäin hänen ammattinimikkeinään käytettiin johtajaa tai toimitusjohtajaa. Hänen isänsä, hovioikeudenneuvos Gustaf Mauritz Tenlén oli yksi osakkaista, kun veistämö muutettiin vuonna 1907 osakeyhtiöksi. Tenlén oli opiskellut lääketiedettä ja asui opiskeluaikanaan Pietarissa. Hänen siellä hankkimansa venäjänkielen taito oli myöhemmin hyödyksi hoidettaessa yhteyksiä veistämön pietarilaisiin asiakkaisiin. Muistokirjoituksissa Tenlén mainitaan juuri ulkomaantilausten hankkijana ja hoitajana. Muiden veistämön 1900-luvun alkupuolella Venäjä ja Pietarin seutu oli veistämölle tärkeää markkina-aluetta. Käyntikortissa toimitusjohtajan nimi on kääntynyt muotoon ”Adolf Gustavovits Tenlén”. Tenlén myös puhui sujuvasti venäjää. Ann-Sofie Selinin kokoelmat turku-vs2309.indd 20 23.9.2011 11.24

johtohenkilöiden tavoin Tenlén harrasti purjehdusta ja osallistui usein kilpailuihin veistämöllä rakennetuilla Filou-nimen saaneilla veneillään. Myös Tenlén toimi ASS:n hallituksessa, ja hän oli seuran varakommodori vuosina 1908–1911. ASS:n muistokirjoituksessa vuodelta 1955 todetaan, kuinka Tenlén oli nuoremmille purjehtijoille ”oraakkeli”, jolta nämä saattoivat aina ammentaa kokemusta ja neuvoja. Hänen tekninen kokemuksensa, joka yhdistyi kilparadoilla saatuun käytännön tietoon, oli yksi veistämön menestykseen vaikuttaneista tekijöistä. turku-vs2309.indd 21 Veistämön toimitusjohtaja Gustaf Tenlén rentoutuu Thaïsveneensä kannella koiransa Bulin kanssa. Kuva on otettu Kökarissa 26.7.1925. Ann-Sofie Selinin kokoelmat 23.9.2011 11.24

022 MIEHIÄ MENESTYKSEN TAKANA Gunnar L. Stenbäck (1880–1947) Purjehtijoiden piirissä Stenbäck muistetaan parhaiten Hai-veneestä, jonka hän suunnitteli vuonna 1931. turku-vs2309.indd 22 Gunnar L. Stenbäck oli koulutukseltaan diplomiinsinööri. Hän työskenteli uransa alkuvaiheessa Yhdysvalloissa, missä hän toimi suuren laivatelakan piirtäjänä. Palattuaan Suomeen Stenbäck siirtyi höyrylaivoista purjeveneisiin. Stenbäckillä oli oma toimisto, jonka nimissä hän piirsi pitkän suunnittelijanuransa aikana veneitä monien veistämöiden rakennettavaksi. Ensimmäinen Stenbäckin Turun Veneveistämölle suunnittelema pursi, 1,4-valöörinen Mehallah valmistui jo vuonna 1902. Turun Veneveistämö oli Stenbäckille eräänlaisessa erityisasemassa ja pitkälti toistasataa veistämöltä laskettua purjevenettä oli lähtöisin hänen piirustuspöydältään. Stenbäck oli veistämölle tärkeä linkki pääkaupunkiseudulle, sillä hän toimi sen virallisena edustajana Helsingissä. Aktiivinen suhde veistämöön jatkui aina vuoteen 1945, jolloin valmistui viimeinen hänen siellä rakennetuista veneistään, matkapursi Ania. 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana Stenbäck tuli tunnetuksi merikelpoisista amerikkalaisen säännön veneistään. Hän omaksui nopeasti myös Saaristoristeilijäsäännön ja oli yksi 23.9.2011 11.24

pioneereista kun Kansainvälisen säännön veneitä alettiin rakentaa Suomessa. Stenbäck suunnitteli vuonna 1921 Sinebrychoff-pokaalia varten kahdeksikko Najan, joka voitti palkinnon suunnittelija itse ruorimiehenään. Stenbäck suunnitteli yhdeksän kuutosta ja kaksi viitosta, jotka rakennettiin Turun Veneveistämöllä. Stenbäck oli jo varhain kiinnostunut sarjavalmistuksen eduista ja vuonna 1927 Turun Veneveistämöllä rakennettiin sarja hänen suunnittelemiaan 15 valöörin veneitä. Parhaiten purjehtijoiden piirissä Stenbäck muistetaan Haista, jonka hän suunnitteli vuonna 1931 ja joka oli Turun Veneveistämön tärkeimpiä vientituotteita 1930-luvulla. Stenbäck työskenteli aktiivisesti purjehduksen hyväksi kilparadoilla ja kabineteissa. Hän oli muun muassa Pohjoismaisen Purjehtijaliiton hallituksen jäsen. Stenbäck edusti kilpaillessaan helsinkiläistä Nyländska Jaktklubbenia, jonka luottamustehtävissä hän vaikutti vuodesta 1918 alkaen. Stenbäckiä pidettiinkin erinomaisena ja innostavana puhujana. Tästä kertonee myös se, että vuoden 1941 Kuka kukin on -matrikkeliin hän oli merkinnyt erityiseksi kiinnostuksen kohteekseen ja harrastuksekseen ruotsin kielen. turku-vs2309.indd 23 Gustaf Tenlén vietti myös vapaaaikaansa veistämön osakkaiden ja asiakkaiden kanssa. Säilyneiden valokuvien perusteella seurueessa olivat usein mukana kuvan herrat Sillén, Tenlén, Tammelin, Nyberg ja Stadigh, jotka selvästi osasivat irrotella yhdessä myös vapaamuotoisemmin. Varatuomari Stadigh ja kaupungineläinlääkäri Nyberg olivat veistämön osakkaita. Erkki Tammelinista tiedetään, että hän omisti ainakin kaksi veistämön rakentamaa venettä. Herra Sillénin suhteesta Tenléniin tai veistämöön emme valitettavasti ole löytäneet tarkempaa tietoa. Ann-Sofie Selinin kokoelmat 23.9.2011 11.24

024 MIEHIÄ MENESTYKSEN TAKANA Bruno Westin (1883–1951) Bruno Westinin ensimmäisen veneensä Urbanuksen keulassa. Vene rakennettiin Turun Veneveistämöllä vuonna 1906. Sen oli suunnitellut Albin Andersson. turku-vs2309.indd 24 SHIÅA August Westinin vanhin poika Bruno peri isältään veistämön teknisen johtajan tittelin vuonna 1920. Hän varttui veneiden ympäröimänä ja leikki pienestä saakka Turun Veneveistämöllä. Tätä taustaa vasten ratkaisu jatkaa isän jäljillä veneiden rakentajana tuntui varsin luontevalta. Toisin kuin isänsä, Bruno hankki myös alan koulutuksen, jota hän pystyi hyödyntämään pitkällä urallaan. Bruno kävi viisi luokkaa lyseota ja toimi harjoittelijana Crichtonin telakalla. Työskenneltyään jonkin aikaa Turun Veneveistämöllä hän jatkoi opintojaan ja valmistui Turun teknillisestä koulusta vuonna 1904. Tämän jälkeen opintie vei Westinin Saksaan, jossa hän opiskeli laivanrakennukseen erikoistuneessa teknillisessä korkeakoulussa Kielissä kaksi ja puoli vuotta. Palattuaan Turkuun hän toimi Turun Veneveistämön teknisenä johtajana aina kuolemaansa, vuoteen 1951 saakka. Bruno Westin oli veistämöllä tärkeässä asemassa ja toimi linkkinä johdon, tilaajien ja työntekijöiden välillä. Lähteistä ja tilaajien lausunnoista käy ilmi, että veistämön korkeaa laatua pidettiin usein juuri Bruno Westinin ansiona. Esimerkiksi Henrik Ramsay lausuu kuuluisan Reginansa tilausta muistellessaan, kuinka ”filosofinen Bruno Westin johti työtä, ja hänen kokemuksensa antoi sen suoritukselle monessa suhteessa leimansa.” Bruno Westin asui veistämöalueella ja hänellä oli aina aikaa esitellä veistämöä tilaajille tai siellä venettään säilyttäville asiakkaille. Usein myös kesäkauden aikana purjehtijoita saapui veneillään veistämön rantaan kysymään neuvoa tai pyytämään apua pieniin korjauksiin. Westin oli aina valmis venerakennuksen hienouksiin liittyviin pohdintoihin tai kaivamaan hätään joutuneille purjehtijoille osia ja heloja veistämön varastojen kätköistä. Bruno Westin myös piirsi veneitä, vaikka hän jäikin tällä alalla veljensä Zakén varjoon. Kokoamamme rekisterin mukaan hän suunnitteli lähes 20 purjevenettä. Näistä voidaan mainita esimerkiksi vuonna 1908 valmistuneet 45-neliöiset saaristoristeilijät Eva 23.9.2011 11.24

ja Irma. Tunnetumpia olivat kuitenkin Bruno Westinin piirtämät nopeakulkuiset moottoriveneet. Esimerkiksi Blue Bird -nimisen veneen kerrotaan saavuttaneen aikanaan kunnioitettavan yli 30 solmun vauhdin. Bruno Westin oli itseoikeutetusti mukana, kun ASS helsinkiläisen Nyländska Jaktklubbenin tavoin perusti vuonna 1914 oman moottorivenejaostonsa ja alkoi järjestää kilpailuja. Bruno Westin oli kuitenkin muista Airisto Segelsällskapiin kuuluneista sukulaisistaan poiketen mukana vahvimmin Arbetets vänners i Åbo segelklubb -seuran toiminnassa. Veljekset Bruno ja Zaké Westin olivat kumpikin intohimoisia purjehtijoita. Varsinkin Zaké kunnostautui usein myös kilparadoilla. SHIÅA Zaké Westin (1886–1938) Veistämön tärkein suunnittelija 1910-luvulta 1930luvun alkupuolelle saakka oli August Westinin poika Karl Zakeus ”Zaké” Westin . Läpimurtonsa hän teki Saaristoristeilijäluokissa, joissa hän myös itse kilvoitteli piirtämillään pitkillä ja kapeilla veneillä helsinkiläisten Gustaf Estlanderin ja Einar Olofssonin luomuksia vastaan. Tunnetuimpia veneitä tältä ajalta olivat Westinin itselleen suunnittelemat Calista I, Calista II ja Calista III. 1920-luvulla, kun suurinta suosiota nauttivat Kansainvälisen säännön 6mR-veneet, Westin oli edelleen tilaajien suosiossa. Westinin kuutoset olivat linjoiltaan siroja ja huolellisesti viimeisteltyjä, vaikka niitä usein pidettiin myös haastavina purjehtia. Vaikka Zaké oli tunnettu purjeveneistään, hän suunnitteli myös työveneitä, moottoriveneitä ja jollia. Siitä huolimatta, että suurin osa Zaké Westinin suunnittelemista veneistä rakennettiin Turun Veneveistämöllä, hän ei ilmeisesti missään vaiheessa ollut virallisesti sen palkkalistoilla, vaan työskenteli useimpien suunnittelijoiden tapaan itsenäisesti. turku-vs2309.indd 25 23.9.2011 11.24

026 MIEHIÄ MENESTYKSEN TAKANA Zaké Westinillä oli usein tapana leikitellä kameran edessä, kuten tässä vuonna 1927 Hangossa otetussa kuvassa. HSF / Henry Ericsson Zaké Westiniä kuvataan usein luonnonlahjakkuudeksi, joka innostuksen vallassa saattoi illanistujaisissa hahmotella veneiden linjoja pöytäliinoihin. Westin myös lisäsi mielellään veneisiinsä elegantteja yksityiskohtia ja saattoi tehdä esteettisesti parhaaseen lopputulokseen pyrkiessään ratkaisuja jopa rakenteellisen lujuuden kustannuksella. Vaikka Zakéen liittyvissä kuvauksissa hänestä usein rakennetaan kuvaa itseoppineena taiteilijapersoonana, hän ei ollut täysin vailla muodollista teknistä koulutusta. Hän kävi kotikaupungissaan viisi luokkaa lyseota ja oli oppilaana sähköalalla kunnes lokakuussa 1905 seurasi veljeään Turun teknilliseen kouluun, mistä valmistui keväällä 1907. Tämän jälkeen hän oli jonkin aikaa piirtäjänä Karhulan tehtaalla. Tietynlainen eloisuus liittyi selvästi Westinin persoonaan. Tunnetussa suomalaisessa Frisk Bris -purjehduslehdessä julkaistiin jonkin aikaa jopa erillistä Zaké-vitsien sarjaa. Valokuvissa Zaké joko keskittyi poseeraamaan pohdiskelevan vakavana tai hulluttelemaan kameran edessä. Westin oli purjehtijapiireissä pidetty henkilö ja monissa muistokirjoituksissa korostettiin räiskyvän persoonallisuuden ohella hänen vaatimattomuuttaan. Tästä kertoo myös yksi Frisk Brisin Zaké-vitseistä vuodelta 1927. Paluumatkalla Yhdysvalloissa järjestetyistä kultapokaalipurjehduksista eräs kanssamatkustajista lähestyi Westiniä kysyen: ”anteeksi, mutta kutsutaanko herra Westiniä insinööriksi, vai tavataanko Teitä puhutella arkkitehti Westiniksi?” Westin vastasi: ”Ei insinööri Westiniksi, eikä arkkitehti Westiniksi – yleensä kaikki sanovat: Zaké!” Jarl Lindblom (1902–1985) Jarl Lindblom sai päävastuun veistämön suunnittelijana 1930-luvun alussa. Monipuolinen suunnittelija piirsi purje- ja moottoriveneitä sekä viranomaisaluksia. turku-vs2309.indd 26 SHIÅA Viimeisenä lenkkinä veistämön ykkössuunnittelijoiden sarjassa oli 1930-luvulla läpimurtonsa tehnyt Jarl Lindblom. Sukulaissuhteet yhdistivät hänet veistämöön. Hänen äitinsä oli August Westinin tytär – Bruno ja Zaké Westin olivat siis hänen enojaan. Lindblom suuntautui jo nuorena alalle ja suoritti opintonsa Helsingin teknillisessä korkeakoulussa. Hän teki myöhemmin myös opintomatkoja ulkomaille. Lindblom suoritti opintoihin liittyvät harjoittelunsa Turun Veneveistämöllä ja vuonna 1928 nuorena diplomi-insinöörinä hän siirtyi kokopäiväisesti veistämön palvelukseen. Lindblomilla oli veistämön teknisen johtajan tehtävän lisäksi myös oma suunnittelutoimisto, joka teki suunnitelmia suoraan sekä yksityiselle teollisuudelle että valtiolle. Lindblom oli suunnittelijana monipuolinen ja tuottelias. Hän suunnitteli alkuvaiheessa laivaston ja merivartiolaitoksen pikkualuksia sekä nopeita pyöreäpohjaisia moottoriveneitä yksityisille tilaajille. Hän oli myös kiinnostunut purjeveneistä ja voitti vuonna 1929 Svenska Kryssarklubbenin järjestämän suunnittelukilpailun. 1930- ja 1940-luvuilla Lindblom piirsikin monia matkaveneitä suomalaisille purjehtijoille. Tunnetuimpia näistä olivat Oskar Mustelinin Daphne, Gösta Friskin Vanora, Henrik Ramsayn Regina, Hans Ahlströmin Marjatta ja Hans von Rettigin Clipper. Lindblom tunnettiin matkapursien keveyden ja nopeuden puolestapuhujana. Hänen mielipiteensä vaikuttivatkin ratkaisevasti matkapurjehdusharrastuksen suuntaviivoihin ja vaatimuksiin Suomessa. 23.9.2011 11.24

Lindblomin monipuolisuudesta kertoo se, että hän kunnostautui myös pienempien kilpapursien ja erityisesti konstruktioluokka viitosten suunnittelijana. Tärkeä virstanpylväs Lindblomille suunnittelijana ja purjehtijana oli 5m Lina, joka vuonna 1938 saavutti voiton Sandhamnissa. Sotavuosina Lindblom keskittyi laivaston tilauksiin ja suunnitteli esimerkiksi moottoritorpedoveneitä. Hän oli saanut vuonna 1940 puolustusvoimien komennuksen opintomatkalle Yhdysvaltoihin ja hyödynsi suurilla Higgins-tehtailla saamiaan vaikutteita tehtävissään sota-aikana ja jälleenrakennuskaudella. Sodan jälkeen Lindblom kutsuttiin sotakorvausteollisuuden puulaivaohjelman toteuttamista varten suunnitellun Oy Laivateollisuus Ab:n tekniseksi johtajaksi ja hänen mahdollisuutensa huviveneiden suunnitteluun vähenivät. Tästä huolimatta hän piirsi vielä esimerkiksi Utö-risteilijöiden sarjan ja viitosia Turun Veneveistämölle. Lindblom oli kiinnostunut uusista rakennusmenetelmistä ja materiaaleista. Esimerkiksi hänen Ranskaan vuonna 1936 suunnittelemansa 60 L’Aile-veneen sarja rakennettiin masoniitista. Yhdysvaltoihin tehdyn matkan jälkeen Lindblom kehitti kylmäliimaus- ja laminointitekniikoiden käyttöä suuremmissa veneissä. 1940-luvun lopulla Lindblom sovelsi näitä oppeja myös itselleen suunnittelemissaan edistyksellisissä 5m-luokan kilpapursissa. Lindblom oli uransa aikana monien projektien työllistämä, mutta kykeni silti välillä myös rentoutumaan purjehdusharrastuksensa avulla. turku-vs2309.indd 27 ”Jos saisin toteuttaa hartaimman toivomukseni, on hän [Lindblom] kerran lausunut, purjehtisin hyvällä kuunarilla lastissa Itämerellä. Koska minulla on toiset tehtävät minun täytyy odottaa kunnes pystyn rakentamaan hyvän matkaveneen, millä perheen parissa voin lähteä valtamerille. Tiedän tarkoin minkä näköinen sen tulee olla. Koska olen sangen romanttinen sen tulee olla todellinen pikku laiva, ja musta.” JARL LINDBLOM Ruorimies-lehDESSÄi 5/1948 Kuvassa Jarl Lindblom, Lars Nilsson ja Lennart Doepel Sandhamnissa vuonna 1938 5m Linan kannella. ASS 23.9.2011 11.24

028 MIEHIÄ MENESTYKSEN TAKANA Suunnittelijoiden laaja joukko Gösta Kyntzell, Gustaf Estlander ja Einar Olofsson suunnittelivat yhteensä ainakin 23 purjevenettä Turun Veneveistämölle. NJK / Pekka Barck kokoelmat Suurimman osan veistämön rakentamista veneistä suunnittelivat sen omat ”luottomiehet”. turku-vs2309.indd 28 Kuten aiemmin on todettu, suurimman osan veistämön rakentamista veneistä suunnittelivat sen omat ”luottomiehet”. Tämä on varsin ymmärrettävää, sillä suunnittelijan tehtäviin kuului piirustusten laatimisen lisäksi myös jatkuva yhteydenpito veistämöön rakennusvaiheessa. Hänen tehtävänään oli yleensä varmistaa, että rakennustapa vastasi pienimpiä yksityiskohtia myöten alkuperäistä suunnitelmaa. Tämän takia useimmille suunnittelijoille muodostui oma luottoveistämö, jonka johto ja tekninen henkilöstö oppi ajan myötä tuntemaan heidän omat mieltymyksensä ja erikoisuutensa. Tästä huolimatta veistämön lähes 60-vuotisen toimintakauden ajalta tilausten joukosta löytyy edellä esiteltyjen lisäksi myös monia muita suomalaisia suunnittelijoita. Ehdottomasti tunnetuin heistä oli arkkitehti Gustaf Estlander, jonka suunnittelemia purjeveneitä veistämöllä rakennettiin keräämämme rekisterin mukaan kaikkiaan 17 kappaletta välillä 1898–1928. Joukossa oli veneitä niin välööri-, saaristoristeilijä- kuin kansainvälisiinkin luokkiin. Mielenkiintoisin tilaus löytyy vuosilta 1928–1929, jolloin Turussa rakennettiin neljä Estlanderin suunnittelemaa 8mR-venettä, joita esitellään tarkemmin tämän kirjan purjeveneitä käsittelevässä luvussa. Erikseen on syytä mainita myös Gabriel Geitlin, joka suunnitteli veistämölle ensimmäisen veneensä, amerikkalaisen säännön 6m-luokkaan mitatun Sjöhunnin, vuonna 1905. Geitlinin veneet saavuttivat kilpailumenestystä ja hän sai pian lisää tilauksia, joista suurin osa rakennettiin Turussa. Geitlinin suunnittelemista 13 veneestä moni päätyi Pietariin, jossa hän asui. Geitlin oli osakkaana teknisessä agentuuritoimisto Vegassa, joka välitti Venäjälle veneitä, koneita ja rakennusmateriaalia. On todennäköistä, että hän itse suunnittelemiensa veneiden lisäksi oli välittäjänä myös monessa muussa veistämön Pietarista saamassa tilauksessa. Suurin Geitlinin Turun Veneveistämöllä rakennetuista veneistä oli V. ja M. Kousmichoffille vuonna 1908 Toimitettu 15,2 metriä pitkä Ratmir. Estlanderin ja Geitlinin lisäksi veistämöltä löytyy kymmeniä tilauksia, joissa käytettiin muita suunnittelijoita. Parhaan käsityksen tuotannon jakautumisesta näiden välillä saa tutustumalla kirjan lopussa olevaan rekisteriin, johon on useimmissa tapauksissa myös merkitty veneiden suunnittelijat. Erikseen voi vielä mainita henkilöt, joiden suunnitelmien mukaan rakennettiin enemmän kuin yksi vene. Tähän nimekkääseen kaartiin lukeutuivat Einar Olofsson (4 venettä), Harry Wahl (5 venettä), Axel Andreasen (5 venettä), Gösta Kyntzell (2 venettä) ja Alfons Kvarnström (2 venettä). On hyvä pitää mielessä, että mainitut luvut perustuvat vain purjeveneistä saatavilla olleisiin tietoihin. Mikäli mukaan luettaisiin myös moottoriveneiden suunnittelijat, olisi joukko huomattavasti suurempi. Vaikutteita ulkomailta Veistämön toiminnan aikana moni purjehtijoista tilasi veneen, jonka oli suunnitellut ulkomainen suunnittelija. Maailmalla tapahtunutta kehitystä seurattiin tarkasti esimerkiksi purjehduslehtien kautta ja 23.9.2011 11.24

etenkin kilpakäytössä haluttiin saada etua kansainvälistä mainetta niittäneiden suunnittelijoiden viimeisimmistä innovaatioista. Veistämön toiminnan ensimmäisinä vuosikymmeninä huippusuunnittelijoiden veneitä rakennettiin yllättävänkin paljon. Ilmeisesti yhtenä motiivina oli eräänlainen teollisuusvakoilu – veneen tilaamalla pääsi käsiksi tarkkoihin piirustuksiin ja pystyi tutustumaan rakennusmenetelmiin ja linjoihin yksityiskohtaisesti. Ensimmäiset Suomen ulkopuolelta tilatut piirustukset veistämölle toimitti skotlantilaissyntyinen Colin Archer, joka oli asettunut Norjaan. Archer nousi maailmanmaineeseen merikelpoisien luotsi- ja pelastusveneiden suunnittelijana. Hänen veistämölle suunnittelemiensa huvipursien lähtökohtana oli niiden vakaus ja turvallisuus kaikissa olosuhteissa. Vuosina 1892–1894 veistämöllä rakennettiin kaikkiaan viisi venettä Archerin suunnitelmien mukaan. turku-vs2309.indd 29 William Fife Junior oli yksi tunnetuimmista veistämön käyttämistä ulkomaisista suunnittelijoista. Kuvassa viipurilaiselle tilaajalle vuonna 1913 amerikkalaisen 6m-säännön mukaan rakennetun Coronan purjepiirros. SHIÅA 23.9.2011 11.24

030 MIEHIÄ MENESTYKSEN TAKANA Valöörisäännön aikana Turussa rakennettiin myös kolme englantilaisen Charles Sibbickin suunnittelemaa venettä. Näistä tunnetuimmaksi nousi yli 17 metrinen kilpavene Rarahu, joka voitti Sinebrychoff-pokaalin Ruotsissa vuonna 1899. Kun palkinnosta alettiin kilpailla amerikkalaisen säännön mukaisissa luokissa, apua haettiin säännön syntysijoilta Yhdysvalloista. Turun Veneveistämöllä rakennettiin William Gardnerin suunnittelemat Caramba ja Defender. Samoihin aikoihin, vuonna 1910, Turussa valmistui muun muassa kolme America’s Cup voittajavenettä suunnitelleen Burgess Starlingin konstruktio, joka sai suunnittelijansa mukaan nimen Starling. Ehkä nimekkäin ulkomaisista suunnittelijoista oli skotlantilainen William Fife Junior, jonka valöörisääntöön mitattuja veneitä rakennettiin Turussa seitsemän. Fifen puoleen käännyttiin uudelleen, kun Kansainvälinen sääntö virallistettiin Suomessa vuonna 1908. Fifen suunnitelmien mukaan rakennettiin vuonna 1910 kahdeksikko Lucky Girl ja vuonna 1913 kuutonen Corona. Koska Kansainvälinen sääntö rantautui Suomeen suhteellisen myöhäisessä vaiheessa ja kotimaisilla suunnittelijoilla ei ollut vielä ehtinyt kertyä kokemusta tämän tyyppisistä veneistä, luottivat kilpapurjehtijat mieluiten maailmalla tunnettuihin nimiin. Vuosina 1910 ja 1911 Turun Veneveistämöltä valmistui kolme skotlantilaisen turku-vs2309.indd 30 23.9.2011 11.24

Amerikkalaiseen sääntöön vuonna 1910 rakennettu Defender Helsingin Valkosaaren edustalla. Vene oli suunniteltu puolustamaan Airisto Segelsällskapin voittamaa Sinebrychoff-pokaalia. Sen piirsi yhdysvaltalainen William Gardner, joka oli Nathanael Herreshoffin ohella yksi maansa kuuluisimpia venesuunnittelijoita. NJK / Pekka Barck kokoelmat Alfred Mylnen suurta venettä kansainväliseen sääntöön. Ne olivat 8mR Lucky Girl, 10mR Kitty ja 15mR Cestrian. Viimeksi mainittu oli yksi suurimpia veistämöllä tehtyjä huvipursia – pituutta sillä oli 22,5 metriä. 1910-luvun loppupuolella ja 1920-luvulla purjehdus keskittyi kansallisiin ja pohjoismaisiin luokkiin ja tilaajat käyttivät lähes yksinomaan kotimaisia suunnittelijoita. Poikkeuksena olivat englantilaisen Alfred Westmacottin 22m2-veneet, jotka rakennettiin pietarilaisille tilaajille. Ulkomaiset suunnittelijat palasivat veistämön tuotantoon 1930-luvulla kansainvälistä kiinnostusta herättäneiden sarjaveneiden kautta. Turun Veneveistämö rakensi 1930-luvulla kymmeniä Francis Sweisguthin suunnittelemia Star-veneitä, joista suurin osa vietiin ulkomaille. Suomessa menestystä saavutti samoihin aikoihin ruotsalaisen Jan Jacobssonin pieni pursi Sulka. Sarjana rakennettiin myös Tord Sundénin suunnittelemaa Pohjoismaista Kansanvenettä. Vaikka matkapursien suunnittelu veistämöllä oli pitkälti Jarl Lindblomin vastuulla, rakennettiin ulkomaisten suunnittelijoiden piirustusten pohjalta joitakin veneitä, kuten Thomas Harrison Butlerin Yoldia vuonna 1928, William F. Macnaryn Tehani vuonna 1937 ja Sparkman & Stephens -toimiston vuonna 1939 valmistunut Albertina. turku-vs2309.indd 31 23.9.2011 11.24

Työntekijät ja työnkulku Turun Veneveistämön kestävä, huolellinen työ on aina ollut tunnettua ja arvostettua.Veistämö on myös aina pysynyt pystyssä, kun muut ovat purjehtineet kumoon.Vuosi vuodelta veistämö saa lisää luottamusta, tilausten kasvava määrä asettaa korkeampia vaatimuksia, rakennuksia laajennetaan, moderneja koneita ja menetelmiä käytetään, työvoima kasvaa – se nousee nyt noin 200 mieheen. Väsymätöntä työtä, eteenpäin, ylöspäin. Frisk Bris 4/1909 Kuvassa tutkitaan ilmeisesti juuri valmistuneen pelastusveneen kantavuutta veistämön edustalla. Kyydissä työntekijöitä ja perässä suunnittelija Zaké Westin. turku-vs2309.indd 32 SHIÅA 23.9.2011 11.24

turku-vs2309.indd 33 23.9.2011 11.24

034 TYÖNTEKIJÄT JA TYÖNKULKU eneenrakennus vaati erikoistuneita ammattimiehiä 1910-luvulla otetussa ryhmäkuvassa toisessa rivissä istuvat oikealta lukien valkoisissa takeissa toimitusjohtaja Tenlén, August Westin sekä työnjohtaja Söderholm. Naiset Söderholmin vieressä olivat ilmeisesti purjeneulojia. Muista kuvassa olevista tiedetään, että takarivissä ikkunan edessä viides henkilö oikealta on puuseppä Grönmark ja takana oven edessä seisoo C. W. Åberg. turku-vs2309.indd 34 SHIÅA Veistämön työntekijät voitiin jakaa useaan ryhmään. Puutyöntekijöitä olivat venepuusepät, mallipuusepät, konepuusepät ja sahurit. Metallimiehiä olivat sepät, peltisepät, sorvarit, jyrsijät, asentajat, viilaajat, kuparisepät ja galvanoijat. Metalliverstaalla työskenteli myös sähköasentaja. Ulkotyöläisiä oli viiden tai kuuden miehen porukka, joka huolehti veneiden, kölien, puutavaran ja muun tarpeiston siirroista veistämön alueella. Talvisin ryhmässä olivat mukana myös ”merimiehet”, eli veneiden rikaajat. Purjeenneulojat tekivät uusia ja korjasivat vanhoja purjeita sekä pressuja. Kilpaveneiden purjeita hankittiin Englannista tai Helsingistä. Uloslyöjät suurensivat piirustuksista uloslyöntikuvat suhteeseen 1:1. Lisäksi veistämöllä työskenteli maalareita, pari puosua, veistämön höyrykonetta käyttävä konemestari, työnjohtajia ja joukko aputyöläisiä. Turun Veneveistämö haki ainakin alkuvuosinaan työntekijöitä lehti-ilmoituksilla. Vuonna 1891 kaivattiin masinistia pieneen höyrysluuppiin. Vuoden 1895 keväällä haettiin muutamia veneenrakentajia ja kahta seppää. Pari vuotta myöhemmin etsittiin keväällä 23.9.2011 11.24

maalareita ja syksyllä peltiseppiä. Vuoden 1906 helmikuussa haettiin sekä karkeaan että hienoon työhön tottunutta levyseppää että myös putkitöihin tottunutta peltiseppää. Erikoinen tapaus sattui vuonna 1893, muutama päivä veistämön palon jälkeen, jolloin helsinkiläinen Valkosaaren veneveistämö ilmoitteli turkulaisissa lehdissä tarjoavansa vakituisia työpaikkoja Turun Veneveistämössä työskennelleille. Vuoden 1898 keväällä olivat maalarit lakossa Turussa, mutta veneveistämöllä palkankorotusesityksiin oli suostuttu ja työt jatkuivat. Vastaavasti syksyllä lakkoilivat puusepät ja sorvarit. Tavoitteena oli saada tuntipalkaksi 35 penniä. Veneveistämö ei nytkään kuulunut lakon piiriin, sillä siellä oli maksettu niin paljon jo aikaisemmin. Veistämön työntekijät keräsivät keskuudestaan lakkokassaan yli 20 markkaa. Myöhemmin, 29.5.–4.6. ja 11.–21.11. vuonna 1917, veistämölläkin lakkoiltiin. Seuraavana vuonna ilmoitettiin työtilastoihin: ”punaisten vallankumous, 4 työpäivää”. Veistäjät olivat lakossa seuraavan kerran 27.8.–3.9. ja konepajalaiset 29.8.–3.9.1949. Konepaja seisoi lakon vuoksi vielä 28.8.–31.10.1950. Elokuussa 1906 veistämö antoi kaikille työntekijöilleen kolme palkallista vapaapäivää, mikä noteerattiin laajalti lehdistössä. Työntekijät laittoivat muutamaan lehteen kiitoksensa. Toiminnan alkuvuosina paikallinen lehdistö seurasi tarkkaan veistämön tapahtumia. Tapaturmat uutisoitiin yksityiskohtaisesti. Vuoden 1895 maaliskuussa oli työmies Eemil Salonen pyrkinyt veistämölle jäätä pitkin, mutta vajonnut veteen lähellä rantaa: ”Suurilla ponnistuksilla pääsi hän omin woimin pälkähästä warottawana esimerkkinä muille”. Vuoden 1896 helmikuussa, päivällisaikaan, nuorukainen Sjögren ja seppä Lindblom olivat galvanoimassa rautalevyä. Sjögrenin piti ajaa ainetta kousalla, mutta se luiskahti kädestä ja hehkuva aine valui hänen saapasvarteensa polttaen jalan pahasti. Hänet oli kuitenkin vakuutettu tapaturmavakuutuksessa. Samana vuonna hukkui veistämön 52-vuotias yövartija Erik Westerlund ollessaan illalla uimassa. Vuoden 1909 syksyllä menetti puuseppä Markkola rihtauskoneessa kahden sormensa ensimmäiset nivelet. Tapaturmat olivat ilmeisesti kohtuullisen yleisiä, sillä esimerkiksi vuoden 1894 työtilastossa veistämö ilmoitti vuoden aikana tapahtuneen kaikkiaan viisi onnettomuutta. Työtilaston tietojen mukaan työntekijät oli vakuutettu vuodesta 1894 eteenpäin. Veneveistämön työntekijöillä oli myös oma sairas- ja hautausapukassansa, jonka säännöt kuvernöörinvirasto oli vahvistanut vuoden 1897 helmikuussa. Kaikki eivät siihen kuuluneet, esimerkiksi vuonna 1908 jäseniä oli 50, mutta työntekijöitä selvästi turku-vs2309.indd 35 Elokuussa 1906 veistämö antoi kaikille työntekijöilleen kolme palkallista vapaapäivää, mikä noteerattiin laajalti lehdistössä. ”Bobrikoffin”, pitkäiskuisen polttomoottorin, voima välitettiin työkoneille hihnapyörillä. Ensimmäinen henkilö vasemmalla on veistämön työntekijä Aarne Wilhelm Saarinen. SHIÅA 23.9.2011 11.24

036 TYÖNTEKIJÄT JA TYÖNKULKU Purjeveneen köli ja keularanka sekä mallikaaret ovat paikoillaan. Tom Bäckströmin kokoelmat turku-vs2309.indd 36 enemmän. Tuona vuonna sairasapua annettiin yhdeksälle henkilölle. Kassan johtokuntaan kuului muun muassa August Westin. Kassa sai tulonsa jäsenmaksuista, mutta se oli saanut luvan järjestää tilaisuuksiakin. Esimerkiksi 30.5.1898 se järjesti Kupittaan kesäteatterissa ”arpajaiset ja kansanhuwit”. Ohjelmassa oli tervehdyspuheen ja lausunnan ohella naissoittokunta Pusta, laulavat neidit Elsa Albin ja Westerstrand sekä Sailor Boys. Lopuksi oli tarjolla tanssia Kaivosalissa. Vuoden 1908 alussa kassalla oli rahaa 6 522,44 markkaa. Työntekijöillä oli myös joulukassa, joka oli perustettu jo vuonna 1895. Näin voidaan päätellä pikku-uutisesta, jonka mukaan työntekijät lahjoittivat kassaa viisi vuotta hoitaneelle veneenrakentaja J. Nordblomille muistoksi kahviserviisin vuoden 1900 tammikuussa. Ensimmäisen vastaavan lahjan sai August Westin nimipäivänään vuonna 1898. Työntekijät antoivat hänelle kiitollisuuden ja kunnioituksen osoituksena ”hopeiset kirjoitusneuwot kirjoituksella Minne af båtwarfsarbetarna”. Työnjohtaja Kalle Söderholmia käytiin hänen nimipäivänsä aamuna vuonna 1900 tervehtimässä soitolla – samalla lahjoitettiin taskukello. Aikoinaan useita veistämön työntekijöitä asui sen vastarannalla Pikisaaressa. Ehkäpä sieltä oli Salonenkin lähtenyt kohtalokkaalle työmatkalleen. Yleensäkin työntekijät aina pitkälle sotien jälkeisiin vuosiin asuivat lähellä työpaikkaansa. Koska Ruissalossa ei kuitenkaan ollut kiinteää asutusta, asui suuri osa työntekijöistä Turun sataman läheisyydessä VIII ja IX kaupunginosissa. Turun Veneveistämöllä vuosittain työskennelleiden määrät on esitetty luvun lopussa olevassa taulukossa. 23.9.2011 11.24

Rakennustavat ja -materiaalit Asiakkaan otettua yhteyttä veistämöön laati suunnittelija toimitusjohtajan kanssa projektipiirustuksen, rakenne-erittelyn, hinta-arvion ja mahdollisesti puolimallinkin halutusta veneestä. Kun asiakas oli hyväksynyt ne, teki suunnittelija ne piirustukset, joita tarvittiin itse rakentamisessa. Piirustuskonttorissa ja uloslyöntivintillä tehtiin kaikki tarpeelliset uloslyöntikuvat. Näiden pohjalta saattoivat työntekijät työnjohdon valvonnassa tehdä erilliset veneen osat. Kansanomaiset veneet rakennettiin perinteisesti limisaumaisiksi eli niiden kylkilaudat kiinnitettiin tuuman verran alemman laudan päälle. Kaaret asennettiin paikoilleen vasta kylkien valmistuttua. Suunnilleen 1870-luvun puolivälissä ryhdyttiin huviveneitä tekemään tasasaumaisiksi eli kylkilaudat kiinnitettiin mallikaariin sivut vastakkain, jolloin kyljestä tuli tasainen. Tasasaumaisen purjeveneen rungon rakentaminen alkoi verstaalla kölin valamisella hiekkamuottiin. Koska veistämön sulatusuuni oli pieni, saattoi kölin valu kestää useiden päivien ajan. Kölin ja siinä olevien kölipulttien jäähtyminen vei sekin päiviä. Kun köli lopulta saatiin halliin, olivat puusepät tehneet keularangan, sikokölin ja peräpeilin valmiiksi ja liittäneet ne yhteen. Kölipultit sovitettiin sikokölin ja pohjastukin reikiin. Sikoköliin kiinnitettiin mallikaaret, jotka kiinnitettiin toisesta päästään katossa olevaan telineeseen. Mallikaariin kiinnitettiin tukipuut pituussuuntaan. Kun ne kaikki olivat paikoillaan, voitiin aloittaa höyrytettyjen kaarien taivutus niitä vasten. Laudoituksessa työskenteli kaksi puuseppää kummallakin puolella venettä. Työ aloitettiin alhaalta ja lautojen puristamiseksi turku-vs2309.indd 37 Köli, sikoköli, keularanka ja kaaret ovat jo paikoillaan samoin vielä mallikaaretkin. Rungon laudoittaminen voi alkaa. SHIÅA 23.9.2011 11.24

038 TYÖNTEKIJÄT JA TYÖNKULKU turku-vs2309.indd 38 23.9.2011 11.24

Purjeveneen runko on koottu. Laudoituksen kiinnitysruuvien reiät ovat vielä tulppaamatta. Kansipalkkeja on jo paikoillaan. turku-vs2309.indd 39 SHIÅA 23.9.2011 11.24

040 TYÖNTEKIJÄT JA TYÖNKULKU turku-vs2309.indd 40 23.9.2011 11.24

yhteen käytettiin kiiloja tai puristimia. Lautojen väliin siveltiin liimaa. Aiemmin käytettiin myös narurivettä. Kun laudoitus oli valmis, voitiin mallikaaret poistaa ja loput kaaret asentaa paikoilleen. Seuraavaksi kiinnitettiin kansipalkit, luukunkehykset, laipiot ja muuta vastaavat tukirakenteet. Kansi tehtiin palkkien päälle, keulaan tehtiin mahdollinen kajuutta sisustuksineen ja perään istumalaatikko. Sitten venettä kyllästettiin, maalattiin ja lakattiin useita kertoja. Sen jälkeen asennettiin yleensä omalla verstaalla tehdyt helat ja takila paikoilleen. Veistämö rakensi 1910-luvulta alkaen takilat kaikkine osineen pääosin itse. Vuonna 1904 Frisk Bris siteerasi amerikkalaista lähdettä, jonka mukaan veneille oli haettu keveyttä mahdollisimman ohuilla kaarilla ja laudoituksilla. Kovassa rasituksessa saattoivat saumat tai rakenne muuten pettää. Ratkaisuksi oli keksitty kaksoislaudoitus, jonka väliin laitettiin kangasta. Turun Veneveistämö käytti tarvittaessa tätä menetelmää ainakin ensimmäisen maailmansodan vuosista lähtien. Tilaajilla oli luonnollisesti omiakin näkemyksiä veneensä varustelusta, mutta pääsääntöisesti voidaan todeta, että sähkölaitteita ja moottoreita ei veistämö valmistanut itse, lähes kaiken muun kyllä. Teräsveneitä veistämö rakensi aivan toimintansa alusta asti. Ne koottiin niittaamalla, hitsaus tuli käyttöön vasta toisen maailmansodan jälkeen. Erikoinen veneenrakennusmateriaali oli masoniitti. Turun Veneveistämö rakensi siitä jollia ja joitakin moottoriveneitä, mutta varsinkin purjeveneitä – muun muassa 60 veneen sarjan Ranskaan. Materiaali oli uusi, sillä vasta vuonna 1924 keksi yhdysvaltalainen Mason tavan valmistaa levyä puuhiokkeesta. Se kuivattiin hydraulisella prässillä 250 asteen kuumuudessa ohueksi ja kovaksi. Levyn toinen puoli oli sileä ja toisella oli paperikoneen verkkokuvio. Kun massaa oli 12 mm, saatiin levyn paksuudeksi 3,2 mm. Levyä kutsuttiin keksijänsä mukaan masoniitiksi. Karhulan Insulite Company aloitti levyn valmistuksen Suomessa 1937, tosin amerikkalaisilla koneilla. Myöhemmin levyn nimeksi on täällä vakiintunut kovalevy. Se kilpaili vanerin kanssa huonekaluteollisuudessa, mutta ulkona levy ei kestänyt kosteutta. Ranskaan rakennettujen veneiden pohja oli V-mallia, keula- ja perästeevi olivat tammea, köli mäntyä ja kyljet sekä pohja erityisen kovaa masoniittilajia. Pohjassa levyn paksuus oli kuusi, kyljellä viisi millimetriä. Vene kyllästettiin pellavaöljyllä ja maalattiin kolmesti öljyvärillä sekä vesilinjan alta vielä kerran emalimaalilla. Sorvaaja työssään. Turun Veneveistämöllä oli töissä alusta lähtien myös metallimiehiä. SHIÅA Teräskaaret on kiinnitetty sikoköliin pulteilla. Veistämö käytti suurempien purjeveneiden rakenteissa teräskaaria jo 1900-luvun alussa. SHIÅA Puun käsittely sekä esimerkiksi viilun leikkaus ja muotoilu olivat usein tarkkuudeltaan samaa luokkaa kuin huonekalutyössä. Tom Bäckströmin kokoelmat turku-vs2309.indd 41 23.9.2011 11.24

042 TYÖNTEKIJÄT JA TYÖNKULKU turku-vs2309.indd 42 23.9.2011 11.24

Veneiden rikaajat, eli ”merimiehet” muodostivat oman työntekijäryhmänsä. Kuvassa oikealla oleva tekninen johtaja Bruno Westin oli myös usein mukana viimeistelemässä ja tarkastamassa yksityiskohtia. SHIÅA Akateemikko Yrjö Väisälä poseeraa veneensä, vuonna 1935 valmistuneen jooli Johannan, ja sen rakentajien kanssa. Väisälä seisoo keskellä takariviä, vasemmalta lukien kahdeksantena. turku-vs2309.indd 43 SHIÅA 23.9.2011 11.24

044 TYÖNTEKIJÄT JA TYÖNKULKU turku-vs2309.indd 44 23.9.2011 11.24

turku-vs2309.indd 45 Vuosi Työntekijät maks. kpl 1892 1893 Työntekijät min. kpl Alle 18 v Naisia 32 1 1 40 5 Muu henkilöstö Palkat mk Tuotanto yht. mk 34137 50000 40000 65000 1894 70 3 40000 120000 1895 70 3 55000 145000 1896 73 5 2 83000 155000 1897 84 4 3 85000 175000 1898 85 1 3 90000 175000 1899 85 5 3 83500 260000 1900 68 1 2 75000 180000 1901 66 2 2 71137 171000 1902 65 2 2 63600 175000 1903 73 2 2 72189 140000 1904 67 0 2 53586 101000 1905 71 0 2 65719 120000 Vaikka käytössä oli höyrykäyttöisiä 1906 ei tietoja vinssejä, veneiden ja niiden osien 1907 ei tietoja liikutteluun ahtaissa paikoissa tarvittiin 1908 ei tietoja 1909 164 81 2 3 10 1910 117 88 0 3 9 152200 1911 131 86 1 3 11 143300 360000 1912 130 84 0 3 9 140000 465000 1913 87 75 0 3 12 1914 128 58 2 2 14 116400 1915 203 53 15 2 13 218700 864000 1916 217 150 7 2 17 342382 1921000 1917 152 97 3 3 18 296644 2842599 1918 96 62 4 1 15 303858 94700 1919 88 65 5 2 15 486818 756000 1920 60 42 4 3 12 510200 513484 1921 55 44 4 3 17 520410 779300 1922 62 52 2 3 17 603159 743500 1923 64 48 2 2 15 637208 1223000 1924 72 50 0 2 15 734800 1320000 1925 57 50 0 2 15 688600 1456000 1926 48 43 0 2 15 572500 1925500 1927 57 37 0 2 15 756100 1634600 1928 59 48 0 2 17 959500 2530795 1929 80 58 0 2 16 1246500 3877920 1930 100 57 0 2 19 1236600 4479200 1931 49 33 0 2 14 656400 1358882 1932 75 38 0 2 8 831100 2943460 1933 64 39 0 2 8 740100 2266300 1934 174 52 0 2 7 1573600 21249220 1935 158 83 0 1 8 1436900 2397495 1936 84 74 0 1 6 1162300 3504681 1937 125 88 0 1 7 1757900 4805660 1938 92 66 0 1 7 1349900 4115788 1939 73 54 0 1 7 1183700 4051390 1940 57 53 0 1 5 1009200 1676992 1941 58 51 0 1 7 1443000 2838300 saatossa reilusta kolmestakymmenestä 1942 82 60 0 1 7 2006700 5998200 yli kahteensataan. Naisten osuus 1943 73 59 0 2 8 2007900 9230700 1944 72 62 0 2 8 2181700 8205900 työvoimasta on ollut vähäinen. 1945 96 68 0 3 9 4771900 11390600 1946 117 75 3 5 9 6757400 17787600 1947 99 71 7 6 15 5894829 11667900 teollisuuslaitosten tavoin toimintansa 1948 98 79 5 3 13 14330200 26216000 1949 99 69 2 4 13 17438500 44999500 tärkeimmät tunnusluvut vuosittain 1950 69 62 2 4 13 14907200 36536600 1951 67 57 2 3 15 20434000 53207000 muun muassa valmistettujen tuotteiden 1952 84 66 3 5 15 25341000 50396000 myyntiarvo, työntekijöiden määrä ja 1953 61 41 0 4 14 18927000 42454000 kulutetut raaka-aineet. 287000 372000 lihasvoimaa. Työolosuhteet etenkin talvella olivat usein haastavat. SHIÅA 346000 361000 Tilastokeskuksen tiedoista kootusta taulukosta käy ilmi, kuinka työntekijöiden määrä vaihteli vuosien Veistämö ilmoitti muiden Tilastokeskukselle. Kortteihin kirjattiin Tilastokirjasto 23.9.2011 11.24

046 VEISTÄMÖALUE JA RAKENNUKSET Veistämöalue ja rakennukset Kohta on kevät ja lystikäs höyryvinssi puksuttaa, ja luiska laskeutuu alas mutaiseen Auran veteen, joka madaltuu vuosi vuodelta. On vain harvoja paikkoja, jotka saavat purjehtijan tuntemaan olonsa niin tyytyväiseksi, kuin Turun Veneveistämö. Christoffer H. Ericsson, Frisk Bris 3/1946 turku-vs2309.indd 46 23.9.2011 11.24

Veistämörakennus ennen 1930-luvulla tehtyä laajennusta. Takana näkyy veistämön konttori ja vasemmalla pilkottaa Henning von Rettigille rakennetun höyrylaiva Måsenin koristeellinen keula. Tom Bäckströmin kokoelmat turku-vs2309.indd 47 23.9.2011 11.24

048 VEISTÄMÖALUE JA RAKENNUKSET 1930-luvulla veistämörakennusta uudistettiin. Vanha laajennusosa, ”Alaska”, purettiin ja myös kivinen kokoonpanoverstas sai väistyä. Tom Bäckströmin kokoelmat turku-vs2309.indd 48 urun Veneveistämö sijaitsi Hevoskarin luodolla noin kilometrin päässä Aurajoen suistosta ja Turun satamasta. Alueen pinta-ala oli noin 1,9 hehtaaria. Maa kuului Turun kaupungille, joka vuokrasi sen vuonna 1872 huutokaupalla 25 vuodeksi kauppaneuvos Gustaf Adolf Lindblomille. Turun maistraatin tietojen mukaan vuosivuokrana oli aluksi tynnyrillinen viljaa. Vuokrasopimus uudistettiin vuonna 1897 20 vuodeksi eteenpäin ja vuonna 1917 sopimusta jatkettiin 50 vuodella. Lindblom myi vuokraoikeutensa varakonsuli William Crichtonille vuonna 1873. Vuonna 1889 maistraattiin saapui insinööri Alexander Crichtonin anomus, jossa pyydettiin lupaa perustaa alueelle veneveistämö. Veistämöllä oli aluksi tarkoitus valmistaa vain purjeveneitä. Crichton toimi nopeasti, sillä 18.2.1890 paikallinen Aura-lehti kertoi, että lautaseinäiseen 30 kyynärän (21,3 metriä) levyinen ja 20 kyynärän (14,2 metriä) levyiseen venesuojaan pystytettiin jo kattotuoleja ja paikalle oli tuotu tammitukkeja veistämön tulevaa tarvetta varten. Crichtonin toimet herättivät ilmeisesti närää Ruissalon muiden vuokralaisten keskuudessa, sillä Aura-lehdestä 26.9.1890 oli luettavissa uutinen, jonka mukaan kuvernööri päätti lykätä päätöstään veistämön toimiluvasta ja antoi naapureille mahdollisuuden tulla kuulluksi. Kauppaneuvos Fredric von Rettig ja kauppias Ernst Dahlström olivat laatineet asiaan liittyvän valituksen, josta huolimatta Crichton sai kuitenkin lopulta luvan jatkaa toimintaansa. Vuonna 1892 veistämö siirtyi konsuli Gustaf Adolf Lindblomille, jonka aikana rakennuskantaa kehitettiin kasvavan tilantarpeen ehdoilla. Vuonna 1893 palaneen verstaan paikalle rakennettiin uusi aiempaa suurempi rakennus. Vuoden 1898 syyskuussa alueelle oli Åbo Underrättelserin mukaan valmistumassa uusi suuli veneiden talvisäilytystä varten. Rakennuksen oli suunnitellut arkkitehti August Helenius ja sen mitat olivat 38 kertaa 33 metriä. 23.9.2011 11.24

N M M M U M M M M F2 F1 VEISTÄMÖALUEEN POHJAPIIRROS B B Asuinrakennus (konttori) B M F1 Veistämörakennus ja pannuhuone F2 Saharakennus M F3 Konepaja ja metalliverstas F3 M F4 F4 Telakointiluiska M M Varasto U Ulkohuone Ruissalo / Hevoskari 1934 M turku-vs2309.indd 49 Ilmakuvassa on nähtävissä veistämöalueen koko rakennuskanta 1930-luvun puolivälissä. Kuvan perusteella laadittuun piirrokseen on merkitty rakennusten käyttötarkoitus. 1 9 0 7 “ S ip e r ia 1893 F1 ” SHIÅA 1944 1907 ka” Vuonna 1907 Frisk Bris -lehden edustajat vierailivat veistämöllä ja kirjoittivat lehden maaliskuun numeroon raportin havainnoistaan. Mereltä katsottuna telakointiluiskan oikealla puolella sijaitsi talvisäilytysrakennus, jossa säilytettyjen alusten yhteiseksi vakuutusarvoksi mainittiin 600 000 markkaa. Luiskan vasemmalla puolella oli suuli, joka oli pystytetty Henning von Rettigin teräksisen huvipursi Måsenin rakentamista varten. Puutavaravarastossa oli kuivumassa ulkomailta hankittua puutavaraa noin 30 000 markan arvosta. Suuren veistämörakennuksen luoteiskulmaan oli rakennettu uusi kivinen kokoonpanoverstas, myöhemmältä kutsumanimeltään ”Siperia”. Verstaan takana oli suuli moottoriveneille. Varsinaisessa veistämörakennuksessa oli korkean keskiosan lisäksi kaksi sivulaivaa. Keskiosaan oli sijoitettu työkoneita, kuten sahoja ja höyliä. Sinne oli myös rakennettu lava uloslyöntejä varten. Tehtaan pannuhuoneeseen sijoitetun höyrykoneen voima välitettiin työkoneille kattoon kiinnitetyn akselin avulla. Höyryvoimalla käytettiin myös vinssejä, joilla veneitä nostettiin tai siirreltiin ja joilla kölit vedettiin valimosta verstaalle. 1934 “ A la s M Veistämörakennusta laajennettiin vuosien aikana useaan otteeseen. Vanhin osa rakennettiin vuonna 1893 veistämöllä tapahtuneen tulipalon jälkeen. Viimeinen laajennus, jota ei vielä yllä olevassa ilmakuvassa näy, tehtiin vuonna 1944. 23.9.2011 11.24

050 VEISTÄMÖALUE JA RAKENNUKSET Verstaat ja työpisteet oli pyritty sijoittamaan siten, että tarkkaa työtä voitiin tehdä suurien ikkunoiden ääressä luonnonvalossa. SHIÅA Metallityöt tehtiin erillisessä kivisessä konepajarakennuksessa. Voima koneille saatiin hihnapyörien avulla petroolimoottorista. Työntekijöiden eväspullot ovat löytäneet paikkansa kamiinan päältä. turku-vs2309.indd 50 SHIÅA Toisessa kerroksessa tehtiin esimerkiksi sisustuksia, jollia ja takilan osia. Vintti oli varattu purjeentekijöille. Tiloja lämmitettiin koneista sekä puutavaran kuivatuksesta ja pasuttamisesta tulleen ylijäämähöyryn avulla. Valkoiseksi maalatut seinät ja katto sekä suuret ikkunat tekivät työtiloista valoisat ja avarat. Erillisessä konttorirakennuksessa oli toimiston lisäksi piirustushuone sekä suunnittelija Westinin asuinhuoneisto. Vuoden 1909 huhtikuussa Frisk Bris tiesi kertoa, että veistämörakennusta oli jälleen laajennettu. Vanhan rakennuksen koillisella sivulla sijaitsevassa uudessa tilassa kyettiin työstämään samanaikaisesti yli puolta tusinaa puista uudisrakennetta. Tämä laajennusosa oli nähtävästi talvisin vanhaa osaa kylmempi, ja se sai pian kutsumanimen ”Alaska”. Veistämöalueelle oli samoihin aikoihin rakennettu myös uusi rautaveneiden valmistukseen keskittyvä verstas, jossa oli tuolla hetkellä rakenteilla kaksi 40-jalkaista moottorivenettä. Tila oli jaettu pajaan, viilaamoon ja levyvarastoon. Työkoneita käytti 12 hevosvoiman moottori. Kirjoittaja ihasteli verstaan modernia voimanlähdettä, joka toimi joka toisella lyönnillä petroolikaasuräjähdyksellä ja joka toisella höyrypaineella. Tanskalaisen yrityksen toimittaman moottorin käyttökustannukset olivat vain 2,75 penniä tunnissa hevosvoimaa kohden. Voimakas ja ilmeisen kovaääninen kone tunnettiin veistämön työntekijöiden keskuudessa tuttavallisesti nimellä ”Bobrikoff”. Kotimaisen teollisuuden albumista löytyy tarkka kuvaus veistämöalueesta vuonna 1913. Tekstissä kerrotaan, että kolmikerroksisen veistämörakennuksen ensimmäisessä kerroksessa oli edelleen varsinainen veistämö, toisessa sisustustyöpaja ja kolmannessa purjeneulomo. Puisen rakennuksen pohjapinta-ala oli 1 120 m2. Tämän rakennuksen viereen oli sijoitettu mainittu kivinen konepaja, jonka läheisyydessä sijaitsi konttorirakennus. Muiden suojakatosten ja varastohuoneiden yhteispinta-ala oli 5 700 m2. Lisäksi alueella oli kaksi luiskaa veneiden nostoa ja laskua varten. Tehtaan yhteydessä toimi yksiraaminen saha, jonka voimanlähteenä olivat 18- ja 50-hevosvoimaiset höyrykoneet. Konepajan käyttövoiman tuotti 20-hevosvoimainen petroolimoottori. Veistämöaluetta kehitettiin 1910- ja 1920-luvuilla lähes jatkuvasti ja tiloja muunneltiin tarpeen mukaan. Veistämön alueelle pystytettiin usein tilapäisiä katoksia tai suojia veneiden telakointia ja rakentamista varten. Seuraava suuri uudistus tehtiin kuitenkin vasta 1930-luvulla, jolloin vanha kokoonpanoverstas purettiin. Samalla rakennettiin suuri halli, joka yhdistettiin vanhaan veistämörakennukseen. Uuden osan ullakolle varattiin tilat uloslyöntejä varten ja vanhan rakennuksen ullakko vapautui kokonaan purjeneulojien käyttöön. Veistämörakennuksen koilliskulmaan rakennettiin vielä yksi lisäosa vuonna 1947, jolloin veistämö tarvitsi lisätiloja sotakorvauskuunareihin rakennettujen kaarien liimaamiseen. Veistämön lopettaessa toimintansa alue siirtyi Turun kaupungin hallintaan. Kaupunki osti veistämön rakennuksineen satamalautakunnan ehdotuksesta sataman telakointi- ja korjaustoimintaa varten. Lautakunnan ehdotuksessa huhtikuussa 1953 alueen katsottiin olevan satamalle sijainniltaan erityisen sopiva. Veistämön koko rakennuskanta koneineen siirtyi Turun kaupungille 15 miljoonan 23.9.2011 11.24

markan kauppahinnalla maaliskuussa 1954. Veneveistämön puolesta allekirjoittajana oli Gustaf Tenlénin vävy Vidar Bäckström. Kauppakirjassa rakennukset eriteltiin seuraavasti: 2-kerroksinen pajarakennus (3 069 m3), Suuri veistämörakennus (13 256 m3), venesuojat (13 400 m3), konttorirakennus (733 m2), muut rakennukset sekä 150 tonnin ja 40 tonnin telakat. Kolmisenkymmentä veistämön työntekijää sai jatkaa työtään vanhoissa tiloissa kaupungin palveluksessa. Veistämö on ollut Turun satamalla yli viisi vuosikymmentä ja sen rakennukset ovat säilyneet pääosin hyvin. Venesuojissa telakoidaan edelleen myös huviveneitä, jotka lasketaan ja nostetaan vanhaa luiskaa käyttäen. Alueen kohtalosta on käyty ajoittain keskustelua, mutta sen käyttötarkoitus on toistaiseksi säilynyt muuttumattomana. Yksi erikoisimmista suunnitelmista oli aikanaan Ruissalon 1950-luvun asemakaavakilpailun toteutumatta jäänyt tuotos, jonka mukaan Hevoskariin olisi tullut tivolialue. turku-vs2309.indd 51 Veneiden piirustukset suurennettiin oikeaan kokoon veistämörakennuksen ylimmän kerroksen uloslyöntivintillä. Piirustukset jäivät toiminnan päättymisen jälkeen vintille unohduksiin kymmeniksi vuosiksi, kunnes ne lopulta taltioitiin Åbo Akademin kokoelmiin. SHIÅA 23.9.2011 11.24

052 TILAAJAT, MAINONTA JA MARKKINOINTI Tilaajat, mainonta ja markkinointi Turun Veneveistämö oli mukana Suomen ensimmäisillä venemessuilla Helsingissä vuonna 1931. Veistämön osastolla oli näytillä muun muassa Einar Olofssonin 15-valöörinen pursi, jonka purjeeseen oli merkitty tunnus 15 ja purjenumero L-8. turku-vs2309.indd 52 SHIÅA 23.9.2011 11.24

Toukokuussa uusia veneitä aletaan laskea vesille ja venemiehet alkavat arvioida niitä. Mahdollisuuksista ja pokaaleista spekuloidaan; rakennustapaa, työn laatua ja takilaa käsitellään. Kuunnelkaa silloin yleistä mielipidettä ja tulette usein kuulemaan jonkun ihaillen lausuvan sanat: ”rakennettu Turun Veneveistämöllä”. turku-vs2309.indd 53 Mainosteksti 1930-luvulta 23.9.2011 11.24

054 TILAAJAT, MAINONTA JA MARKKINOINTI Von Rettigin teollisuussuvun jäsenet olivat veistämön vakioasiakkaita. Hans von Rettigille (kuvassa vasemmalla) rakennettiin vuosien saatossa esimerkiksi 15-valöörinen Tärnan, 5m-pursi Laura ja luksushuvipursi Clipper. Myös perheen höyrypursi Måsen oli rakennettu Turun Veneveistämöllä. turku-vs2309.indd 54 ASS eistämön tuotannon monipuolisuudesta johtuen myös sen asiakaskunta oli laaja. Alkuvaiheessa Venäjän valtio oli yksi suurista tilaajista ja tilausten kirjo ulottui tulli- ja vartioveneistä ponttoneihin ja ammuslaatikoihin. Itsenäistymisen jälkeen Suomen valtio työllisti veistämöä säännöllisesti viranomaisveneiden ja myöhemmin esimerkiksi sotakorvaustuotannon kautta. Yksityisten tilaajien kohdalla tilausten suotuisa kehitys voidaan liittää porvariston lisääntyneeseen varallisuuteen ja vapaa-aikaan, sekä uudenlaisiin kesänviettotapoihin veden äärellä. Veneiden tilaajistossa olivat vahvimmin edustettuina korkeat virkamiehet, aatelissäädyn edustajat, kauppiaat ja teollisuusmiehet. Löytyypä veneiden omistajien joukosta kuninkaallisiakin, kuten Venäjän leskikeisarinna Maria Fjodorovna, suuriruhtinas Kirill Vladimirovits Romanov sekä Kreikan kuningas Paul ja kuningatar Fredrica. Veistämö ei kuitenkaan rajannut selkeästi asiakaskuntaansa ja tuotantoon kuului myös paljon pieniä moottori- ja purjeveneitä, soutuveneitä ja jollia. Lähtökohtana oli, että kaikkia maksavia asiakkaita palveltiin. Niinpä esimerkiksi kieltolain aikaan veneitä rakennettiin samanaikaisesti niin tullille, merivartiostolle kuin pirtutrokareillekin. Purjeveneiden kohdalla yksi tärkeä veneitä tilannut taho olivat suomalaiset pursiseurat. Veneitä rakennutettiin edustamaan seuroja kilpailussa tärkeimmistä purjehduspalkinnoista ja edistämään kiinnostusta uusia venetyyppejä kohtaan. Pyrkimyksenä oli myös lisätä seurojen venekantaa ja kasvattaa tätä kautta niiden jäsenmäärää. Yleisin tapa edistää näitä pyrkimyksiä oli rakennuttaa vene arvottavaksi. Rakennuskustannukset pyrittiin kattamaan arpojen myynnillä – arpoja laskettiin liikkeelle yleensä 100–800 kappaletta. 23.9.2011 11.24

Arpajaisveneiden merkitys oli Suomessa huomattava ja ne vaikuttivat positiivisesti myös veistämön tilauskantaan. Arpajaisveneitä rakennettiin lähes vuosittain ja esimerkiksi vuosina 1906 ja 1908 veistämöllä rakennettiin kumpanakin kolme arpajaisvenettä. Myöhemmin esimerkiksi monia pohjoismaisia 22m2-veneitä ja kansainvälisiä kuutosia rakennettiin ahkerasti seurojen arvottavaksi. Veistämölle muodostui vuosien kuluessa monia vakioasiakkaita. He olivat usein aktiivisia suomalaisen purjehduksen merkkihenkilöitä, jotka osallistuivat veneillään tärkeimpiin purjehduksiin sekä kotivesillä että ulkomailla. Veistämön veneitä on nähty säännöllisesti niin olympialaisissa kuin kultapokaalipurjehduksissakin. Veistämön avainasiakkaita – tai Airistokraatteja, kuten Christoffer H. Ericsson on joskus leikkisästi todennut – olivat esimerkiksi viipurilainen kauppias ja laivanvarustaja Harry Wahl, von Rettigin ja Ahlströmin teollisuussuvut, kauppaneuvos Hemming Elfving, ministeri Henrik Ramsay ja johtaja Gunnar Grönblom. Vaikutusvaltaisten tilaajien kautta syntyi verkosto, jonka kautta veistämö kykeni saamaan tilauksia myös heidän edustamiltaan yrityksiltä. Esimerkkeinä voi mainita, että veistämö toimitti vuonna 1907 hinaajan Ahlströmin tehtaille, Suomen höyrylaivaosakeyhtiön toimitusjohtajana toimineen Ramsayn kautta saatiin 1930-luvulla esimerkiksi pelastusveneiden tilauksia ja neljän Turistiristeilijän tilaukset. Grönblom puolestaan oli varmasti mukana vaikuttamassa esimerkiksi vuonna 1946 Wuoksenniska Oy:lle rakennetun tutkimusaluksen tilaukseen. Moni tilaajista uskoi myös veneensä vuosittaisen telakoinnin ja mahdolliset korjaukset veistämölle. Keväiset vierailut ja kunnostettujen veneiden vastaanotto olivat rutiineja, jotka tarjosivat luontevan yhteyden keskustella myös uusista tilauksista. Osa purjehtijoista vaikutti suhtautuvan veneidensä vesillelaskuun eräänlaisella leikillisellä hartaudella. Pääosin helsinkiläisen Nyländska Jaktklubbenin purjehtijoista muodostunut joukko purjehti yleensä veneensä eskaaderina Turusta Helsinkiin. Tällä ryhmällä oli oma Kevät ja Toukokuu -kerhonsa (Vår och Maj Föreningen), jonka rituaaleihin Turussa kuului esimerkiksi kukkaistervehdyksen laskeminen Porthanin patsaan juurelle. Seura julkaisi myös omaa ohjelmavihkostaan, jonka olennaisena osana olivat jäsenten mielikuvitukselliset ja mahtipontiset tittelit. Lehdet ja mainonta Olemassa olevien asiakassuhteiden ja ”puskaradion” lisäksi sanomalehdet olivat tärkeä kanava, jonka kautta veistämö sai tuotteitaan esille. Suomen kansalliskirjaston historiallisen sanomalehtikirjaston tarjoaman aineiston perusteella voi todeta, että vuosina 1889–1909 rannikkokaupunkien sanomalehdissä julkaistiin satoja pikku-uutisia, joissa käsiteltiin esimerkiksi veneiden tilauksia, kilpapurjehduksia tai veistämön näyttelymenestystä. Vielä tärkeämmässä asemassa olivat purjehdus- ja urheilulehdet. Jo aikaisessa vaiheessa veistämö herätti mielenkiintoa ulkomaisessa lehdistössä. Maaliskuussa 1896 Hufvudstadsbladetissa mainittiin kahteen otteeseen, että englantilainen TheYachtsman -lehti oli julkaissut jutun Turun Veneveistämöstä ja sivunnut suomalaisia pokaali- turku-vs2309.indd 55 Kevät ja Toukokuu -kerho julkaisi leikkimielisiä ohjelmalehtisiä. Kerholaisia olivat muun muassa ministeri Henrik Ramsay, varustaja Gustaf Thordén ja kansanedustaja Victor Procopé. Kerhon helsinkiläiset jäsenet telakoivat veneensä talveksi Turun Veneveistämölle ja purjehtivat ne keväisin eskaaderina kotipaikkakunnalleen. Åbo Akademi 23.9.2011 11.24

056 TILAAJAT, MAINONTA JA MARKKINOINTI Paras käyntikortti veistämölle olivat huolellisesti viimeistellyt huvipurret ja moottoriveneet. Vuonna 1921 valmistunutta Paragonia hyödynnettiin mainoksissa 1920-luvun alussa. Frisk Bris ”Åbo kvalitet” tunnettiin Euroopassa, Amerikassa ja Afrikassa. turku-vs2309.indd 56 purjehduksiakin. 1900-luvun alussa myös Yhdysvaltojen suurin veneilylehti The Rudder esitteli Turun Veneveistämön toimintaa. Suomessa veistämön mainoksia oli sanomalehtien lisäksi esimerkiksi julkaisussa Sporten – tidning för manlig idrott. Tärkein kotimainen purjehduslehti oli vuodesta 1901 ilmestynyt ruotsinkielinen Frisk Bris, jossa veistämö oli säännöllisesti esillä mainosten lisäksi erilaisissa artikkeleissa. Lehden sivuilla esiteltiin veistämöllä rakennettuja veneitä ja niiden piirustuksia. Mainetta toivat myös kilpailuraportit, joissa Turussa rakennetut veneet komeilivat usein tulosluetteloiden kärkipäässä. Lehdessä ilmestyi joka kevät juttusarja Från våra båtvarv (uutisia veneveistämöiltämme), jossa käytiin yleensä yksityiskohtaisesti läpi veistämöllä rakenteilla olevat veneet ja niiden tilaajat. Mainoksissa lueteltiin ensimmäisten vuosikymmenien aikana yleensä kattavasti veistämön tarjoamia palveluita. 1920-luvulta eteenpäin veistämö alkoi käyttää iskulauseita, joiden yhteydessä esiteltiin kuvalla jokin veistämön viimeisimmistä uudisrakenteista. Yleisimmin veistämö liitti nimensä yhteyteen kuvaukset ”laatutelakka” tai ”maamme vanhin ja suurin erikoistelakka”. Yksi vakioiskulauseista oli ”rakennettu Turun Veneveistämöllä”. 1930-luvulla mainonnassa haluttiin korostaa vientituotantoa ja mainoksiin liitettiin ulkomaisten tilaajien kiittäviä lausuntoja. Niiden mukaan ”Åbo kvalitet” tunnettiin Euroopassa, Amerikassa ja Afrikassa. Veistämön mainoksiin saattoi törmätä myös muissa vene- ja merenkulkualan julkaisuissa. Tällaisia olivat esimerkiksi pursiseurojen vuosikirjat ja Suomen venekalenteri. Muina esimerkkeinä voi mainita Laivastolehden ja julkaisun Finlands Sjökaptener vuodelta 1922. Yksi vanhimmista veistämön mainoksista löytyy Victor Forseliuksen kauppakalenterista vuodelta 1895. Veistämö julkaisi tuotteistaan myös kuvastoja. 23.9.2011 11.24

Star-veneet olivat tärkeä vientituote 1930-luvulla. Myös Euroopan mestaruuden voittanut ranskalainen Moira rakennettiin Turussa. Veistämö käytti ulkomaisilta tilaajilta saamiaan ylistäviä kommentteja mainoksissaan 1930-luvun lopulla. turku-vs2309.indd 57 Frisk Bris 2/1939 23.9.2011 11.24

058 TILAAJAT, MAINONTA JA MARKKINOINTI 1900-luvun alussa veistämö saattoi mainoksissa ylpeillä menestyksellään sekä koti- että ulkomaisissa näyttelyissä. Toinen ylpeyden aihe olivat yksinoikeudella myydyt maailmankuulut amerikkalaiset Standard- ja Ferro-moottorit. Frisk Bris 4/1904 ja 12/1910 Venenäyttelyt Mr. Husted New Yorkista ihastui Ruotsiin myytyyn mahonkikutteriin ja halusi itselleen samanlaisen. turku-vs2309.indd 58 Toimintansa alkuvaiheessa Turun Veneveistämö pyrki tekemään tuotteitaan tunnetuksi ja saamaan tilauksia lähiympäristöään laajemmalta alueelta asettamalla veneitä esille erilaisiin näyttelyihin. Vanhoista sanomalehdistä löytyy joitakin esimerkkejä veistämön näyttelymenestyksestä. Kesällä 1894 Turun Veneveistämö osallistui Vaasan maatalouskokoukseen ja -näyttelyyn. Näyttelykohteista jaettiin palkintoja ja veistämö voitti soutuveneellään kultamitalin. Tampereen uutisten 10.8.1894 mukaan kultamitalin arvoisen veneen luona ”ei voinut olla jäämättä seisahtumatta tarkastelemaan Turun weneveistämön asettamaa suotuvenhettä, sen hienosti tehtyä sisustusta ja perässä olevaa uhkeata, mahongista valmistettua nojalautaa – maksaakin 700 mk.” Seuraavana kesänä vuorossa oli saksalais-pohjoismainen kauppaja teollisuusnäyttely Lyypekissä. Esille oli asetettu soutu-, purje- ja kalastusvene sekä kanootti. Suomalaisen lehdistön mukaan veneet veivät voiton ruotsalais-norjalaisen osaston vastaavista – tuloksena olikin kultamitali. Tukholmassa 1897 pidetystä näyttelystä veistämö sai jälleen kultamitalin. Messuista raportoinut Turun lehti tosin pahoitteli näyttelyn järjestelyihin liittyen 2.10.1897, etteivät suomalaiset esitelleet tuotteita omalla osastollaan, vaan Venäjän osaston yhteydessä. Näytillä ollut mahonkinen kutteri myytiin tukholmalaiselle insinöörille ja osallistuminen poiki lisätilauksenkin. Mr. Husted New Yorkista oli nähnyt purren ja halusi itselleen samanlaisen. Hänen veneensä 23.9.2011 11.24

lastattiin elokuussa 1898 Hangossa höyrylaiva Astraeaan vietäväksi ensin Englannin Hulliin ja sieltä toisella laivalla perille. Pietarin kansainvälisessä kalastusnäyttelyssä talvella 1902 veistämö oli mukana kultamitalin arvoisesti. Erityisen huomattavaa oli, että Hänen Majesteettinsa Leskikeisarinna tilasi itselleen veneen Turun Veneveistämöltä. Joitakin vuosia myöhemmin, Suomen 11. maatalousnäyttelyssä Kuopiossa vuonna 1906, Turun Veneveistämö sai tyytyä I palkintoon, mikä vastasi hopeamitalia. Esille oli asetettu kalasumppuvene. Veistämön osallistumisesta näyttelyihin löytyy vain vähän tietoja 1910- ja 1920-luvuilta ja voidaan olettaa, että tilauksia hoidettiin mieluummin olemassa olevien kontaktien tai välitystoimistojen, kuten Gunnar L. Stenbäckin ja Gabriel Geitlinin Byrå Vegan kautta. Varsinaisia venenäyttelyitä ei Suomessa tuohon aikaan vielä järjestetty. Kun Suomen ensimmäiset venemessut pidettiin Helsingissä toukokuussa vuonna 1931, veistämö panosti osallistumiseensa vahvasti. Frisk Bris -lehden messukatsauksesta käy ilmi, että esillä oli 11-jalkainen masoniitista valmistettu soutuvene, hinnaltaan 1 550 markkaa. Tilauksia oli saatu myös masoniittisesta purjejollasta, joka maksoi purjeineen 1 250 markkaa. Suurempia veneitä osastolla olivat Einar Olofssonin suunnittelema 15-valöörinen pursi ja kaksi moottorivenettä. Myös veistämöllä valmistettuja heloja esiteltiin osastolla. Suuri osa vuonna 1937 rakennetusta sarjasta Turistiristeilijöitä päätyi Englantiin. Ostajien tyytyväisyys veneisiinsä näkyy mainokseen liitetyissä lausunnoissa. Kotimaisille asiakkaille pyrittiin välittämään mielikuva veneistä, joiden laatu tunnettiin maailmanlaajuisesti. turku-vs2309.indd 59 Frisk Bris 5/1937 ja 2/1938 23.9.2011 11.24

Uusia yrittäjiä vanhalla toiminimellä Risto Pohjanheimo oli maailmalla tutustunut aivan uuteen veneenrakennusmateriaaliin, nimittäin lujitemuoviin, ja sillä hän oli päättänyt valloittaa ainakin Suomen venemarkkinat. Matti Salonen turku-vs2309.indd 60 aikka Turun Veneveistämön toiminta Ruissalossa päättyi vuonna 1954, samalla nimellä jatkettiin veneiden valmistusta vielä vuosikymmenien ajan. Olemme rajanneet tarkastelumme nimenomaisesti vuosiin 1889–1954, sillä käytännössä kyse oli tämän jälkeen täysin uuden tyyppisestä liiketoiminnasta, jota harjoitettiin uusissa tiloissa ja jota johtivat kokonaan uudet omistajat. Nämä myöhemmät vaiheet ansaitsisivat tulla tarkastelluiksi kokonaan omana teoksenaan, sillä ne linkittyvät mielenkiintoisella tavalla suomalaisen meriteollisuuden historiaan. Katsoimme kuitenkin tarpeelliseksi raaputtaa hieman pintaa myös tässä yhteydessä nostamalla lyhyesti esiin myöhemmän tuotannon päävaiheita. Kaupparekisteriin vuoden 1956 marraskuussa tehdyn muutosilmoituksen mukaan ”Turun Veneveistämö O.Y. – A.B. Åbo Båtvarf” -yrityksen johtokuntaan kuuluivat turkulaiset insinööri Risto Pohjanheimo, insinööri Åke Andrée sekä tohtori Olle Palmberg. Omistajakolmikolla oli vankkaa asiantuntemusta veneenrakennuksesta – Åke Andrée oli veistämö Andrée & Rosenqvistin omistajasukua, Olle Palmberg oli pursiseura ASS:n kommodori ja muun muassa Vikla-luokan ensimmäinen Suomen mestari, Risto Pohjanheimo taas oli matkoillaan Yhdysvaltoihin tutustunut veneiden lujitemuovituotantoon. Pohjanheimo oli vakaasti päättänyt valloittaa Suomen venemarkkinat lujitemuoviveneillä ja häntä voikin pitää edelläkävijänä, sillä lasikuituveneiden kaupallista sarjatuotantoa ei ainakaan suuressa määrin ollut kukaan vielä Suomessa harjoittanut. Vuoden 1957 aikana veistämölle oli hankittu Turusta toimitilat osoitteesta Kaarningontie 4. Toimintaa johti Åke Andrée ja veistämöllä töitä tehtiin aluksi pienellä, alle kymmenen hengen miehityksellä. Alkuvaiheessa pääosan tuotannosta muodostivat jollat ja soutuveneet sekä Marinella- tyyppinimen saaneet tuulilasiveneet. Pohjanheimo onnistui laajentamaan veistämön asiakaskuntaa ja pyrki rakentamaan suhteita etenkin poliisin, rajavartioston, puolustusvoimien, tullin ja merenkulkuviranomaisten ylimpään johtoon. Vuonna 1959 veistämön tuotannossa oli jo viisi erilaista venemallia. Pohjanheimo järjesti veneille näytösajoja Aurajoessa ja kutsui lehtimiehiä Tekniikan Maailmaa myöten tutustumaan veneiden valmistukseen Pohjanheimon ponnistelut tuottivat tulosta ja vuonna 1960 poliisilaitokselle luovutettiin kolme 10 metriä pitkää pellinkiläismallista Delfiniä. Veistämö tavoitti myös suuren määrän yksityisasiakkaita turkulaisen Tauno Viljasen kanssa tehdyn yhteistyösopimuksen kautta. Viljasen yritys Ulkoiluaitta Oy oli merkittävä tekijä venekaupan alalla. 23.9.2011 11.24

Tuotantoon tuli jatkuvasti uusia venemalleja, kuten Merita, Cristel, Fair Lady ja Meteor. 1960-luvun alussa veistämö valmisti merivartiostolle kymmeniä hydrokoptereita ja vuonna 1961 kymmenen veneen sarjan 5,8 metriä pitkiä, kolmiosaisella keulalla varustettuja Tremaran-veneitä, jotka saavuttivat 33 solmun vauhdin. ”Salakuljettajilla musta päivä eilen”, otsikoi Turun Päivälehti 7.5.1961. Veistämö laajensi tuotantoaan yhä suurempiin venemalleihin, kuten Seahound-partioveneisiin ja pelastusveneisiin. Alihankintaa tehtiin myös Nesteen öljynjalostamolle, jonne toimitettiin esimerkiksi viemärikaivoja ja putkien liitoksia. Vuonna 1963 veistämölle valmistui uudet toimitilat Pihlajaniemeen, joissa työskenteli jo yli 90 henkilöä. Investoinnit saivat kuitenkin veistämön taloudellisiin vaikeuksiin ja päävelkoja Oy Telko Ab otti määräysvallan yrityksessä. Telko halusi luopua veneiden valmistuksesta, ja myi veistämön vuonna 1965 Oy Fiskars Ab:lle. Fiskars nimitti johtoon oman miehensä ja Pohjanheimon oli väistyttävä. Fiskarsin aikana valtion tilaukset vähenivät ja veistämö alkoi veneiden lisäksi valmistaa lujitemuovista taikinatiinuja, sikojen syöttökaukaloita, jääkaappien sisäkuoria, traktorien hyttejä, konepeittoja, tutkansuojuksia, lipputankoja ja matkailuvaunuja. Yksi erikoisimmista tuotteista olivat alihankintana tehdyt Eero Aarnion pallotuolit. 1960-luvun puolivälissä valmistettujen luotsikuttereiden mallin pohjalta valmistettiin eri versioina yli tuhat runkoa, ja se säilyi mallistossa aina 1980-luvun alkuun Finncruiser-, Finnclipper-, ja Finnsailer-nimillä. 1970-luvun alussa pienien veneiden valmistus lopetettiin kokonaan ja tuotannossa oli myös purjeveneitä, kuten ruotsalaisen insinööri Tord Sundénin vuonna 1954 suunnitteleman Kungskryssaren modernisoitu 29-jalkainen versio. 1970-luvulla veistämön tuotanto kävi jälleen ylikierroksilla ja se turvautui moniin alihankkijoihin, joita olivat muun muassa Sandell & Mäntymäen veneveistämö Turun Korppolaismäessä ja Finmarin veneveistämö Vampulassa. Käytettiinpä alihankintatöihin Turun vankilan työpajaakin. Veistämön suuri tilauskanta ja laivaston Kuha-luokan miinanraivaajien valmistus pakottivat veistämön jälleen laajentamaan toimitilojaan ja visionäärien mukaan työntekijöiden määrä nousisi pian yli kuudensadan. Työvoimapulaa lievittämään järjestettiin työvoimaviranomaisten kanssa yhteistyössä kursseja. Vuonna 1972 tehtiin kuusi kappaletta kilpakäyttöön tarkoitettuja purjeveneitä, joiden pituus oli 35 jalkaa ja erikoisuutena nostoköli, jota liikuteltiin hydraulisesti. Suurin uusista malleista oli 45-jalkainen purjevene. Vuoden 1974 öljykriisi iski voimakkaasti myös veistämön toimintaan ja huviveneiden kauppa tyrehtyi pian lähes kokonaan. Ratkaisuksi tilanteeseen kehiteltiin uusia venemalleja ja asiakkaita houkuteltiin esimerkiksi Finnsailer 38:lla ja Eivind Stillin suunnittelemalla FinnFire 33:lla. Vuonna 1981 Fiskars päätti kuitenkin luopua venetuotannosta ja myi muottien valmistusoikeudet Siltala Yachts Oy:lle. Turun toiminta keskittyi tämän jälkeen lipputankojen valmistukseen ja alihankintana tehtyihin laivojen sisustustöihin. Tämäkin rönsy myytiin vuonna 1985 Mancon Oy:lle ja venetuotanto perinteisellä nimellä päättyi. Toiminimi ja yhtiön osakekirjat jäivät nukkumaan Fiskars Oy:n hallintaan. turku-vs2309.indd 61 Fiskarsin aikana valtion tilaukset vähenivät ja veistämö alkoi veneiden lisäksi valmistaa lujitemuovista taikinatiinuja, matkailuvaunuja, lipputankoja ja sikojen syöttökaukaloita. Veistämön siirryttyä vuonna 1965 Fiskarsin omistukseen valtion tilausten osuus alkoi vähentyä. Yritys oli pakotettu etsimään asiakkaita myös venealan ulkopuolelta ja tuotteiden kirjo oli hämmentävä. Myös yhtä suomalaisen designin kulmakivistä, Eero Aarnion pallotuolia, valmistettiin jonkin aikaa veistämön tiloissa. 23.9.2011 11.24

Purjeveneet Veistämön tunnetuin tuote olivat laadukkaat purjeveneet, joita on päätynyt eri puolille maailmaa aina Tasmaniaan saakka. Niillä ovat purjehtineet olympiavoittajat sekä Suomen ja Euroopan mestarit. Vielä tänäkin päivänä Turun Veneveistämöllä rakennetut veneet ovat omistajilleen aarteita, joita pidetään kunnossa vaivaa ja aikaa säästämättä. turku-vs2309.indd 62 23.9.2011 11.24

Vuonna 1903 pietarilaiselle tilaajalle rakennettu Magdalen oli yksi suurimmista veistämöllä rakennetuista veneistä. Se oli 21,3 metriä pitkä ja purjepintaalaa sillä oli 321 neliömetriä. turku-vs2309.indd 63 SMM 23.9.2011 11.24

064 VALÖÖRIVENEIDEN AIKA 1889 – 1903 bo Båtvarfin rakentamat purjeveneet olivat veistämön liiketoiminnan kivijalka, joka säilyi tärkeässä asemassa, vaikka 1900-luvulta eteenpäin tilauskannassa alkoi esiintyä kasvavassa määrin muunkin tyyppisiä aluksia ja moottoriveneitä. Eri lähteiden mukaan veistämöllä rakennettiin suuria purjeveneitä yli 1 000 kappaletta. Olemme koonneet aineistoa säilyneiden piirustusten ja niiden pohjalta laadittujen piirustusluetteloiden lisäksi esimerkiksi lehdistä, pursiseurojen vuosikirjoista ja luokituslaitosten luetteloista. Kirjan loppuun liitettyyn rekisteriin olemme saaneet kerättyä tarkemmat tiedot hieman yli kahdeksastasadasta veneestä. Toivomme, että se palvelee aiheesta laajemmin kiinnostunutta lukijaa tämän veistämön purjevenetuotantoa käsittelevän luvun rinnalla tarjoamalla lisätietoa esimerkiksi veneiden nimistä, mitoista, suunnittelijoista ja omistajista. Toiminnan käynnistyminen ja valööriveneiden aika Turkulaiselle Ernst Lindbergille vuonna 1890 rakennettu Dinorah oli yksi ensimmäisistä veistämöllä rakennetuista veneistä. Veneen mittaluku oli 3,2 valööriä ja pituus 9,65 metriä. turku-vs2309.indd 64 ASS Turun Veneveistämön aloittaessa toimintansa purjehdus oli Suomessa vakiintumassa yhdeksi porvariston kesänviettoharrasteista rannikkokaupungeissa. Vuonna 1893 ilmestyneen Finlands Segelföreningar -kalenterin mukaan maassamme toimivia pursiseuroja oli 13. Näissä oli yhteensä 1 360 jäsentä. Veneitä kalenterin luettelosta löytyy kaikkiaan 283 kappaletta. Suurimmat seurat olivat Nyländska Jaktklubben (NJK) Helsingissä (366 jäsentä, 82 venettä) ja Airisto Segelsällskap (ASS) Turussa (246 jäsentä, 32 venettä). 23.9.2011 11.24

Turun Veneveistämö syntyi siis tilanteeseen, jossa sen tuotteille oli olemassa valmis kysyntä. Jo sen sijainti Ruissalon huvilasaaren ja pursiseurojen välittömässä läheisyydessä oli edullinen ja veistämön omistaja sekä johtohenkilöt olivat verkostoituneet paikallisen mahtiseura ASS:n toimintaan. Vuodesta 1892 veistämön omistanut G. A. Lindblom toimi seuran varakommodorina vuosina 1893–1904 ja kommodorina vuosina 1904–1916. 1900-luvun alkupuolella veistämön toimitusjohtaja G. A. Tenlén toimi erilaisissa luottamustehtävissä seuran hallituksessa. Ei siis ole yllättävää, että Turun Veneveistämö sai liiketoiminnalleen reippaan lähdön ja tilauskirjaan ilmestyi nimiä heti sen ensimmäisenä toimintavuotena. ASS:n 60-vuotisjuhlajulkaisussa todetaan, kuinka: Veistämön tuleva omistaja G. A. Uudella Åbo Båtvarfiksi nimetyllä veistämöllä, jonka perusti Alex. Crichton ns. Hevoskarinniemelle Ruissaloon, oli rakenteilla joitakin uusia veneitä. Kaikkien näiden suunnittelija oli AugustWestin, joka oli jättänyt aiemmat toimensa omistautuakseen kokonaan suunnittelijan ja teknisen johtajan tehtävilleen uudella veistämöllä. Lindblom tilasi vuonna 1890 August ASS 1865–1925 raskaudesta huolimatta sirot. Katkelmassa mainitut uudisrakenteet olivat konsuli Lindblomille valmistunut 3,9-valöörinen Daphne, Arthur Lindblomille rakennettu 3,7 valöörinen Uarda sekä Ernst Lindbergin 3,1 valöörinen Dinorah. Purjehduksella oli jo veistämön toiminnan alkuvaiheessa selkeästi kilpailullinen luonteensa, ja kaikki mainitut veneet mitattiin niin sanottuun ”valöörisääntöön”, jonka tasoitusluku saatiin kertomalla vesilinjan pituus purjealalla ja jakamalla saatu tulos luvulla 150. Sääntö salli hyvin erilaisien veneiden rakentamisen, ja Turussa suurinta suosiota nauttivat aluksi Watson-veneet. Tämä tyyppi sai nimensä skotlantilaisen G. L. Watsonin mukaan, joka suunnitteli joitakin veneitä suomalaisille tilaajille (ei kuitenkaan Turun Veneveistämölle) ja jonka luomukset toimivat esimerkkinä monille kotimaisille suunnittelijoille. Watson-veneet olivat vankkatekoisia ja ne soveltuivat kohtuullisine sisätiloineen kilpailemisen lisäksi myös retkeilyyn saaristossa. Hieman myöhemmin etenkin Viipurissa ja Helsingissä suosiota saivat pitkälle viedyt kilpaveneet, ”kampelat”, joilla oli suuri purjeala ja jotka oli yleensä varustettu evä- tai nostokölillä. Äärimmäisimpiä esimerkkejä olivat yhdysvaltalaisen Nathaniel Herreshoffin kaksirunkoveneet, joilla pyrittiin kiertämään veneen keskilinjalla tehtyä vesilinjan mittausta. Kotimaisista suunnittelijoista erityisesti Gustaf Estlander teki hurjia kokeiluja veneillä, joiden vakaus ja turvallisuus olivat vähintäänkin kyseenalaisia. Turussa ja Turun Veneveistämöllä kestävämmät ja mukavammat Watson-tyyppiset veneet olivat halutuimpia. Ne suunnitteli yleensä veistämön oma luottomies August Westin ja suurin osa rakennettiin turkulaisille tilaajille. Veistämö sai kuitenkin jo vuonna 1892 suunnitteluunsa vaikutteita myös suoraan ulkomailta, kun kotkalaiselle tilaajalle Alexander Andsténille rakennettiin Norjaan asettuneen skotlantilaisen venesuunnittelija Colin Archerin piirustusten mukaan yli 14 metriä pitkä kutteri Alice. Kaksi vuotta myöhem- turku-vs2309.indd 65 Westinin suunnitteleman 3,9-valöörisen Daphnen. Veneen linjat ovat aikakauden ”Watson-veneille” tyypilliset. Keulan kaari ja perän muoto ovat veneen suhteellisesta ASS Myös Uarda valmistui vuonna 1890. Sen tilaaja oli G. A. Lindblomin veli Arthur Lindblom. Vaikka vene on Dinorahin ja Daphnen tavoin August Westinin suunnittelema, sen keulan muoto on huomattavasti näitä jyrkempi. Tällä tavoin vesilinjaa on saatu pidennettyä. ASS 23.9.2011 11.25

066 VALÖÖRIVENEIDEN AIKA 1889 – 1903 11-valöörinen kutteri Alice oli skotlantilaissyntyisen Colin Archerin suunnittelema. Vuonna 1892 Turun Veneveistämöllä rakennettu vene oli raskas ja merikelpoinen – pelkkä rautaköli painoi 6 tonnia. NJK / Pekka Barck kokoelmat Kaksi vuotta Alicen jälkeen veistämöllä rakennettiin Colin Archerin suunnittelema Storm. Veneet ovat muuten mitoiltaan lähes identtiset, mutta Stormin rautaköli painoi massiiviset 10 tonnia ja purjealaa oli kasvatettu lähes 150 neliömetriin. 1 2 NJK / Pekka Barck kokoelmat min Archer piirsi kaikkiaan neljä venettä tilaajille Viipuriin, Kotkaan ja Helsinkiin. Toinen kotkalaisista veneistä, Giokonda, oli seuran arpajaisvene. Helsinkiin NJK:lle päätynyt Storm puolestaan oli kaksi vuotta aiemmin valmistuneen Alicen sisarvene. Stormin hinnaksi mainitaan 13 000 tuolloista markkaa1. Colin Archer piirsi vankkoja ja vakaita veneitä. Hänen mukaansa Storm ei käytännössä voinut kaatua. Vene oli suunniteltu siten, että sen oikaiseva momentti vielä 90 asteen kallistuksessakin oli riittävän suuri. Veneen painolasti oli tästä johtuen huomattavan suuri – noin 10 tonnia, josta 7,8 tonnia rautakölissä ja loput irtopainolastina veneen sisäpuolella. Sisustus oli jaettu kahteen kajuuttaan sekä miehistöskanssiin, joissa oli yhteensä yhdeksän nukkumapaikkaa. Mukavuuksiin kuuluivat muun muassa pesupaikka, WC, pentteri ja makeavesisäiliöt. Vuoden 1893 veistämöpalo ei aiheuttanut pitkää katkosta tuotannossa. Heti seuraavana vuonna veistämöltä valmistui ainakin kymmenen suurehkoa purjevenettä. Tulipalossa tuhoutuivat muun muassa ASS:ään rekisteröidyt Vidar, Daisy, Delphin ja Jenny sekä seuran arpajaisveneeksi tilaama rakenteilla ollut kutteri. Vaikka veneistä vain kaksi oli vakuutettu, osa vahingon kärsineistä tilasi itselleen veistämöltä uuden purren vain joidenkin vuosien sisällä tapahtuneesta Seuraavina vuosina tilauslistoilta löytyy August Westinin lisäksi jälleen uusia suunnittelijoita. Tärkeässä roolissa venesuunnittelun kehitykselle Suomessa ja myös rakennustekniikan kehittymisen kannalta olivat englantilaisen William Fife Juniorin veneveistämölle suunnittelemat veneet. Yksi näistä oli veistämön omistajalle G. A. Lindblomille vuonna 1896 valmistunut Mariatta. Mariatta oli suurikokoinen; 15,47 metriä pitkä ja purjealaltaan 157,24 m2. Sen valööriluvuksi oli laskettu 11,27. Mariatta ei kunnioitettavista mitoistaan huolimatta ollut suurin veistämöllä tuohon mennessä rakennetuista veneistä, sillä edellisenä vuonna turkulaiselle Magnus Dahlströmille valmistunut Vidar oli 17,52 metriä pitkä. Purjealaa sillä oli lähes 220 neliömetriä. Englanti oli 1800-luvun loppupuolella maa, josta haluttiin hakea venesuunnitteluun uusia tuulia. Fifen lisäksi keräämästämme rekisteristä löytyy yksi Linton Hopen suunnittelema jahti, Redwing, vuodelta 1897, sekä kaikkiaan kolme Charles Sibbickin suunnittelemaa venettä. Yksi näistä oli vuonna 1896 valmistunut Thelma, joka oli NJK:n arpajaisvene. Veneen tilaaminen helsinkiläisen mahtiseuran arvottavaksi osoittaa, että veistämö alkoi vakiinnuttaa asemaansa myös pääkaupunkiseudun purjehtijoiden keskuudessa. Eväkölillä varustettu Thelma maksoi 6 900 markkaa2 ja se edusti valmistuttuaan seuraansa Viipurissa kilpailussa Sportklubben-pokaalista. Suomen pankin rahamuseon laskurin mukaan summa vastaa noin 58 000 euroa. Saman lähteen mukaan sahatyöläisen tuntipalkka vuonna 1894 oli 0,25 markkaa. Rahamuseon laskurin mukaan noin 31 000 euroa. turku-vs2309.indd 66 23.9.2011 11.25

turku-vs2309.indd 67 23.9.2011 11.25

068 VALÖÖRIVENEIDEN AIKA 1889 – 1903 turku-vs2309.indd 68 23.9.2011 11.25

Magnus Dahlströmin vuonna 1895 11,27-valöörinen Mariatta valmistunut kutteri Vidar oli August Turun seudulla. Se oli 17,52 metriä Sinebrychoff-pokaalista. Piirustukset Westinin suunnittelema – kestäväksi pitkä ja 3,66 metriä leveä. Painoa oli tilattu William Fife Juniorilta. rakennettu ja käytännöllisesti sisustettu. sillä oli 24 tonnia ja purjealaa Omistaja käytti venettään lähinnä noin 220 neliömetriä. ASS matkapurjehdukseen. turku-vs2309.indd 69 Vidar oli pitkään suurin huvipursi rakennettiin vuonna 1896 kilpailemaan SHIÅA ASS 23.9.2011 11.25

070 VALÖÖRIVENEIDEN AIKA 1889 – 1903 Charles Sibbickin suunnittelema, vuonna 1896 rakennettu Thelma Projekti herätti kiinnostusta Helsingissä ja se ylitti uutiskynnyksen Uudessa Suomettaressa toukokuun lopussa vuonna 1896: oli todellinen ”eväkölikiitäjä”. Veneen rungon litteät muodot, eväkölin päässä oleva kölibulbi ja erillinen peräsinlapa muistuttavat moderneista kilpapursista tuttuja ratkaisuja. NJK / Pekka Barck kokoelmat Tohtori Grisson koki NJK:n uuden arpajaisveneen, ”Telman”, olevan tavattoman nopeakulkuinen. turku-vs2309.indd 70 Uudenmaan pursiklubin uusi arvonta-alus on nyt saapunut tänne ja on nykyjään klubin satamassa. Sillä purjehti tänne Turusta toht. G. Grisson ja sai hän matkalla kokea, että se on tawattoman nopeakulkuinen ainakin heikommassa tuulessa. Suunnattoman suuret purjeensa kuuluu se kantawan erinomaisesti. Ison purjeen puomi on noin 8,5 metriä, vaikka kölissä olewa lyijymöhkäle painaa ainoastaan noin 56 leiwiskää. Purjeiden pinta-ala on 64 neliömetriä. Aluksen piirustukset on tehnyt englantilainen konstruktööri Sibbick Cowesista ja on sen suurin pituus 10,8m, pituus wesirajassa 6,95m, suurin leweys 2,14m ja kulkee se 1,53, syvässä. Se on kokokannellinen ja istuma-aukolla warustettu. Minkäänlaista sisustusta ei ole ensinkään. Alus on kaikin puolin kaunis ja siro. Kokka on suippo ja pistääpi pitkälle meren yli. Peräholwi on niinikään pitkäweteinen ja päästään ikään kuin poikkileikattu. Kyljet owat kiiltäwää mahonkipuuta, köli ja wantaat amerikkalaista jalawaa, kansi walkoinen, oksaton, riki siro ja yksinkertainen. Aluksen on, niin kuin tiedetään rakentanut Turun weneweistämö, joka on suorittanut mainitun työn kaikin puolin erinomaisesti ja täsmällisesti. Weistämö oli sitoutunut walmistamaan sen toukokuun 20 päiväksi ja silloin se olikin täysin purjehduskuntoinen. Alus saanee nimen ”Telma”, tietää Hbl. Se on, niin kuin tiedetään rakennettu kilpailua varten Sporttiklubin pokaalista, joka kilpailu alkaa Wiipurissa kesäkuun 26 p:nä. Onpa siis hywää aikaa tutkia tämän uuden aluksen sekä hywiä että pahoja puolia – jos sillä näitä wiimemainittuja onkaan. Uusi Suometar 30.5.1896 Seurannut vuosi 1897 oli veistämölle ilmeisen menestyksekäs, sillä purjeveneitä toimitettiin rekisterin mukaan kaikkiaan 18 kappaletta. Ne olivat keskikokoisia huvipursia, joista suurin oli turkulaiselle 23.9.2011 11.25

Wolter Nordforsille rakennettu Axel Nordforsin suunnittelema 11,75-metrinen jahti Va Vite. Huomattavaa on se, että tilauksia tuli paljon myös Turun ulkopuolelta. Veneitä valmistettiin Haminaan, Vaasaan, Ouluun, Tammisaareen, Helsinkiin, Porvooseen ja Tukholmaan. Ulkomaantilaukset olivat vielä kohtuullisen harvinaisia ja veneitä vietiin joitakin kappaleita Ruotsiin. Päivälehdestä 30.4.1898 löytyy kuitenkin mielenkiintoinen pikku-uutinen, jonka mukaan New Yorkissa asuva henkilö oli tilannut veistämöltä mahonkikutterin ja vieläpä liittänyt tilaukseensa 5 000 markan etumaksun. Lehti tiesi kutterin olleen samaa mallia, kuin edellisenä vuonna Tukholman venenäyttelyssä veistämön osastolla esillä ollut vene. Vuonna 1898 veistämö valmisti 16 purjevenettä eri puolille Suomea. Tilausten joukosta löytyy kaksikin suurta kilpapurtta, jotka tehtiin helsinkiläisen NJK:n jäsenille. Toinen oli Axel Palanderin Irma, joka oli William Fife Juniorin suunnittelema 12,72-valöörinen eväkölivene. Pituudeltaan 16,7-metrisen veneen uppouma oli 12 tonnia ja purjepinta-alaa sillä oli 173 neliömetriä. Mitoiltaan hyvin samankaltainen, mutta jos mahdollista vielä radikaalimpi konstruktio, oli toisen englantilaisen suunnittelijan, Charles Sibbickin suunnittelema Rarahu, joka valmistui veistämöltä samana vuonna. Rarahu rakennettiin NJK:lle kilpailemaan yhdestä aikansa tärkeimmistä purjehduspalkinnoista, Sinebrychoffin pokaalista. Tukholman kuninkaallinen pursiseura (KSSS) oli saanut palkinnon turku-vs2309.indd 71 1800-luvun lopulla veistämö rakensi useampia suuria veneitä pääkaupunkiseudulle. Helsinkiläisen Axel Palanderin vuonna 1899 valmistunut Irma oli William Fife Juniorin suunnittelema 16,7 metriä pitkä eväkölivene. NJK / Pekka Barck kokoelmat 23.9.2011 11.25

072 VALÖÖRIVENEIDEN AIKA 1889 – 1903 Helsinkiläinen NJK tilasi Charles Sibbickin suunnitteleman Rarahun kilpailemaan Sinebrychoffpokaalista vuonna 1899. Palkinto on maailman toiseksi vanhin yhä kierrossa oleva urheilupokaali. NJK / Pekka Barck kokoelmat hallintaansa vuonna 1895 ja yrityksistä huolimatta suomalaiset eivät olleet onnistuneet voittamaan palkintoa takaisin. Saamiensa lahjoitusten ja seuran asettaman määrärahan turvin NJK asetti virallisen komitean vuonna 1898, jonka tavoitteena oli rakennuttaa lyömätön kilpavene palkinnon voittamiseksi. Suunnittelijaa etsiessään toimikunta kääntyi englantilaisen The Yachtsman -lehden toimituksen puoleen, jonka neuvojen pohjalta se päätyi tilaamaan piirustukset Charles Sibbickiltä Englannin Cowesista. Sibbick sai tehtäväkseen suunnitella nopean veneen 11 metrin vesilinjalla. Sibbick ilmoitti palkkiokseen 40 puntaa, johon NJK vastasi sähkeellä 25.11.1898 napakasti: ”Terms accepted. Start”. Piirustusten saavuttua rakentaminen annettiin Turun Veneveistämön vastuulle. Aikaa oli vain neljä kuukautta ja hinnaksi sovittiin 21 000 markkaa1. Rakennustyötä helpotti se, että riki, purjeet, helat, kölievä ja peräsin tilattiin Englannista. Rakentamista valvoi seuran edustajana arkkitehti ja venesuunnittelija Gustaf Estlander. Veneen rahoituksesta vastasivat lahjoittajat J. W. Furuhjelm, W. F. von Nottbeck sekä suurimmalla, lähes 15 000 markan osuudella K. Wasastjerna, jonka omistukseen vene myöhemmin tällä perusteella siirrettiin. 1 turku-vs2309.indd 72 Rahamuseon laskurin mukaan noin 88 000 euroa. 23.9.2011 11.25

Rarahu oli kilpailemista varten rakennettu suuren mittakaavan kampelavene, jossa miehistöllä ei ollut aluksen koosta huolimatta juuri mitään mukavuuksia. Se oli 17,13 metriä pitkä ja vesilinjaltaan mainitut 11 metriä. Leveys oli 3,51 metriä ja syväys 2,45 metriä. Veneen paino oli 9,2 tonnia, josta valetun kölibulbin osuus oli noin 4 tonnia. Bulbia todella tarvittiin tasapainottamaan Rarahun yli 170 neliön purjepinta-alaa. Miehistön osana oli purjehdittaessa sinnitellä tasaisella kannella miten parhaiten taisi, sillä vain ruorimiehelle oli varattu istumalaatikko. Myös sisätilojen mukavuudessa oli toivomisen varaa – maksimikorkeus sisällä turkkilaudoista kanteen oli vain 1,25 metriä. Epämukavuudesta huolimatta Rarahu hoiti tehtävän, jota varten se oli rakennettu. Bernhard Brennerin johdolla Rarahu voitti ruotsalaisen kilpailijansa, niin ikään Sibbickin suunnitteleman, mutta jo pari vuotta aikaisemmin valmistuneen Blendan. Voitto sai Suomessa osakseen suurta julkisuutta, sillä helmikuun manifestin ja venäläistämistoimien takia sille annettiin suuri symbolinen arvo myös purjehtijapiirien ulkopuolella. Rarahu pysyi kilparadoilla joitakin vuosia. Sen kohtaloksi tuli epäonninen kauppa vuonna 1904, jossa Wasastjerna myi veneen kauppias Sergejeffille Viipuriin 10 000 markalla. Veneen kunnosta myyntihetkellä nousi erimielisyyksiä ja seuranneen oikeudenkäynnin aikana se lojui kuivilla Blekholmenin telakalla vuosia. Vaikka vene sai uuden omistajan, se kuitenkin romutettiin huonokuntoisena vuonna 1914. Sen osia käytettiin myöhemmin Czardas III:n rakentamiseen. Seuraavina, 1900-luvun ensimmäisinä vuosina, veistämön tuotanto näyttää purjeveneiden osalla kääntyneen väliaikaisesti pieneen laskuun. Vuosisadan vaihteessa 1899 ja 1900 rakennettiin kymmenkunta suurta purjevenettä, mutta vuonna 1901 luku laski jo jonkin verran alle kymmenen. Tilausten pääpaino oli edelleen Turussa, mutta veneitä tehtiin jatkuvasti myös muualle Suomeen. Vuodesta 1899 alkaen asiakkaiden joukossa oli myös pietarilaisia tilaajia. Ensimmäinen, vuonna 1899 Pietariin rakennettu vene oli William Fife Juniorin suunnittelema 12,95-metrinen Hilda. Niin ikään pietarilaiselle tilaajalle, varakreivi M. Verstraetelle, rakennettiin vuonna 1903 valmistunut August Westinin suunnittelema Magdalen. Se oli järjestyksessään 375:s veistämöllä valmistuneista veneistä ja suurin Suomessa koskaan rakennettu huvipursi. Magdalenin pituus oli 21,3 metriä. Sen valöörisäännön mukainen mittaluku oli 28 ja kansainvälisen säännön mukaan vene kuului luokkaan 19. 1900-luvun alkupuolella enemmistö veistämön veneistä oli edelleen August Westinin suunnittelemia. Mainittujen ulkomaisten suunnittelijoiden lisäksi useampia purjeveneitä veistämölle suunnittelivat 1800- ja 1900-lukujen taitteessa vaasalainen Axel Andreasen sekä ruotsalainen Albert Andersson. Ajat olivat hiljalleen muuttumassa, sillä monet purjehtijoista olivat kyllästyneet voimassa olleeseen valöörimittasääntöön ja sen tuottamiin äärimmäisiin kampela- sekä eväköliveneisiin, jotka heikkorakenteisina vanhenivat nopeasti. Veistämön rakentamien veneiden pääpaino alkoikin siirtyä vuodesta 1905 eteenpäin uuden, niin sanotun amerikkalaisen mittasäännön mukaisiin veneisiin. turku-vs2309.indd 73 Suurin osa veistämöllä vuosisatojen vaihteessa rakennetuista veneistä oli hieman alle 10-metrisiä pursia, joiden mittaluku oli yhden ja kahden valöörin välillä. Tehtailija Erik Hjeltille Turkuun rakennettu 9 metriä pitkä ja purjealaltaan noin 41 neliömetrinen Nautilus oli tyypillinen aikansa vene. ASS Magdalen oli järjestyksessään 375:s veistämöllä valmistuneista veneistä ja suurin Suomessa koskaan rakennettu huvipursi. 23.9.2011 11.25

074 VALÖÖRIVENEIDEN AIKA 1889 – 1903 turku-vs2309.indd 74 23.9.2011 11.25

Magdalen – pietarilaisen varakreivin luksushuvipursi Yksi suurimmista veistämön valmistamista – ja ylipäätään Suomessa rakennetuista huviveneistä – oli pietarilaisen varakreivi M. Verstraeten Magdalen. Se oli 21,3 metriä pitkä, vesilinjaltaan 15,33 metriä ja leveydeltään 4,33 metriä. Purjealaa sillä oli hulppeat 321 neliömetriä. 32 tonnia painavan veneen runkolaudoitus tehtiin pääosin hondurasmahongista, tosin alimmat laudat olivat tiikkiä. Kaaret tehtiin Avestan kulmateräksestä ja välikaaret amerikkalaisesta jalavasta. Kannen materiaalina oli oregonmänty. Muut kansirakenteet olivat tiikkiä. Veneen sisätilat oli jaettu kolmeen salonkiin, joiden verhoilussa käytettiin valkoiseksi puleerattua unkarilaista vaahteraa. Pehmusteita verhosi valkoinen silkkipegamoidi, jota reunustivat kultalistat. Tämä vene, joka oli todellinen Turun Veneveistämön viimeistelytyön mestarinnäyte, toimitettiin tilaajalleen täysin varusteltuna. Sen hinta oli 45 000 markkaa ja se oli katsastettu luokituslaitos Veritaksen korkeimpaan luokkaan. Ostajan tarkoituksena oli rekisteröidä vene Pietarin keisarilliseen jokipursiseuraan, mutta se oli jonkin aikaa myös NJK:n rekisterissä, jossa omistajaksi oli merkitty Karl Reinhold Wahlforss. Magdalen myytiin Norjaan vuonna 1912. August Westin teki tilaajalle Magdalenista, kuten monista muistakin suuremmista veneistä, suuren määrän luonnoksia ja ehdotelmia. Osa näistä piirustuksista on säilynyt Åbo Akademin merihistorian laitoksen kokoelmissa. turku-vs2309.indd 75 SHIÅA 23.9.2011 11.25

076 AMERIKKALAISET 1904 – 1913 merikkalaisia unelmia Vaikka monet purjehtijoista uskoivat jo uuteen amerikkalaiseen mittasääntöön, joukossa oli myös niitä, jotka mittauttivat veneelleen edelleen vain valööriluvun. Tällainen vene oli esimerkiksi vuonna 1905 K. ja H. Forströmille rakennettu 1,26-valöörinen Kyllikki. turku-vs2309.indd 76 ASS Vuonna 1903 Suomen suurimmat pursiseurat hyväksyivät uuden amerikkalaisen mittasäännön (Universal Rule), jonka mukaan rakennetut veneet olivat lujempia ja soveltuvampia myös retkikäyttöön kuin valöörisäännön edustajat. Säännön ottivat käyttöön Airisto Segelsällskap, Helsingfors Segelsällskap (HSS), Kotka Segelsällskap (KSS), Nyländska Jaktklubben ja Wiborgs läns Segelförening (WLS). On huomattava, että vielä jonkin aikaa myös valöörisääntöä käytettiin samanaikaisesti ja se oli ainoana virallisena sääntönä käytössä osassa pursiseuroista. Amerikkalaisen säännön mukaisia uusia luokkia olivat 5m, 6m, 6.5m, 7m, 7.5m, 8m, 8.5m, 9m, 10m ja 12m. 23.9.2011 11.25

August Westin jatkoi uraansa Turun Veneveistämöllä näiden uudentyyppisten veneiden parissa. Säännön myötä asemansa vakiinnutti myös Gunnar L. Stenbäck, jonka merkitys yhtenä veistämön luottosuunnittelijoista alkoi vahvistua 1910-luvulta eteenpäin. Ensimmäiset Stenbäckin veistämölle suunnittelemat veneet – 10,2-metrinen eväkölivene Ardath sekä raumalaiselle W. Heinrichsille rakennettu Grabben – valmistuivat kuitenkin jo vuonna 1904 ja ne oli vielä rakennettu valöörisääntöön. Jonkinlainen epätietoisuus säännöistä on mahdollisesti heijastunut myös veistämön tilausmääriin, sillä Suomeen valmistui vuonna 1904 vain 7 venettä. Näiden lisäksi Tukholmaan toimitettiin 3 suurehkoa purjevenettä. Näillä kaikilla – Sapholla, Amarylliksella ja Ninnillä – oli eri suunnittelija. Saphon oli suunnitellut Gunnar Mellgren, Amarylliksen August Westin ja Ninnin Albert Andersson. Vuonna 1905 valmistuivat ensimmäiset Airisto Segelsällskapille tilatut uuden amerikkalaisen säännön mukaiset veneet. Ne olivat arkkitehti Frithiof Strandellin 5,5-metrinen Toto, oikeusneuvos Arthur Gröndahlin 8-metrinen Nanna sekä opiskelija ja vapaaherra E. Bergenheimin 6,5-metrinen Doris II. Ei ole täysin varmaa, vaikuttivatko venäläistämistoimet millään tavoin purjehtijoiden halukkuuteen tilata uusia veneitä, mutta poliittisen ilmapiirin vapautuessa vuonna 1905 veistämön toiminta osoitti samaan aikaan elpymisen merkkejä ja purjeveneitä tilattiin ainakin 13 kappaletta. Jotakin mielipideilmastosta kertoo se, että Japanin Venäjästä saavuttaman voiton innoittamana kokkolalainen Alarik Strengell antoi veistämöltä tilaamalleen 1,2-valööriselle purrelle nimen Banzai. Vuonna 1906 suuret seurat NJK ja ASS päättivät antaa lisäpotkua uudelle amerikkalaiselle säännölle ja kumpikin tilasi veistämöltä turku-vs2309.indd 77 ”Amerikkalaiset” olivat lujempia ja soveltuvampia myös retkikäyttöön kuin valöörisäännön veneet. Arkkitehti Strandellin omistamaa, vuonna 1907 valmistunutta Totoa pidettiin onnistuneena ja kauniina amerikkalaisen säännön veneenä. 11,5 metriä pitkän ja 70 neliömetrin purjeita kantavan Toton mittaluku oli 7,5m. ASS 23.9.2011 11.25

078 AMERIKKALAISET 1904 – 1913 Bruno Westin alkoi ottaa kasvavassa määrin vastuuta veistämöllä rakennettujen veneiden suunnittelusta vuodesta 1908 alkaen. Ajan hengen mukaan veneet rakennettiin amerikkalaiseen sääntöön, kuten kuvan 7m Circe, joka valmistui turkulaiselle Ernst Thomélle vuonna 1910. ASS Viipurilainen Harry Wahl suunnitteli veneensä yleensä itse ja suurin osa niistä rakennettiin Turun Veneveistämöllä. Ensimmäinen Wahlille Turussa rakennettu vene oli vuonna 1906 valmistunut 8,5m Jolanda. turku-vs2309.indd 78 ASS 6m-mittalukuun rakennetun kutterin arpajaisveneekseen. Turkulaisen 10,1 metriä pitkän Bardenin onnellinen voittaja oli Arthur Gröndahl. Helsingissä arpaonni suosi Thyra Ilmonia, joka antoi 9,9 metriä pitkälle veneelleen nimeksi Gratie. Hienoista epätietoisuutta sääntöjen kehityksestä kuvaa se, että veneitä tehtiin lähinnä pienimpiin luokkiin. Suurin vuonna 1906 valmistunut vene oli viipurilaiselle Harry Wahlille rakennettu 8,5m Jolanda, joka oli Wahlin itsensä suunnittelema. Wahl oli työn laatuun ilmeisen tyytyväinen, sillä tämä viipurilaisen purjehduksen mahtimies käytti jatkossakin veistämöä omien konstruktioidensa toteuttajana. Vuonna 1907 käytännössä lähes kaikki uudisrakenteet olivat ”amerikkalaisia”. Frisk Bris -lehden edustaja vieraili veistämöllä ja raportoi numerossa 4/1907, että veistämöllä oli rakenteilla kaikkiaan 14 purjevenettä. Kolme tilauksista oli menossa Helsinkiin: 8,5m herra Boxströmille, 7,5m herra Hartwallille ja 6m herra Hornborgille. Turkulaisia tilauksia oli kuusi: herrat Strandberg, Erikson ja Nordfors olivat kaikki tilanneet 7,5m-veneet pituudeltaan hieman alle 12 metriä. Herroille Thomé ja Lindberg oli valmistumassa 6,5-metrinen. Arbetets Vänners i Åbo Segelklubb oli tilannut 6-metrisen arpajaisveneekseen ja herra Mustelinille oli valmistumassa yhden valöörin pursi WhiteWings. Edelleen Loviisaan ja Tampereelle oli rakenteilla 7,5m-veneet ja Raaheen 1-valöörinen herra Soviolle. Joukossa oli myös Luotsilaitoksen tilaama 14,3 metriä pitkä purjevene. Frisk Brisin katsauksesta käy ilmi, että vuodesta 1889 vuoteen 1906 veistämöllä oli sen oman ilmoituksen mukaan rakennettu 172 yli yhden valöörin purjevenettä ja lisäksi 46 pienempää purtta. 23.9.2011 11.25

Päivälehdestä 28.9.1907 löytyy myös eräs mielenkiintoinen tilaus. Lehden mukaan helsinkiläiselle herra Catanille oli laskettu veteen 30 jalkaa pitkä kutteri, jota sen omistaja lähti välittömästi purjehtimaan kohti Helsinkiä ehtiäkseen sinne ”ennen suuria kilpailuita”. Herra Catanilla oli selvästikin kiire, sillä lehden mukaan vene oli valmistunut veistämöltä vain 18 päivässä. Vuodesta 1908 eteenpäin telakalla kävi melkoinen vilske. Vuonna 1908 mainitaan 27 purjevenetilausta. Seuraavana vuonna purjeveneitä tilattiin 30 kappaletta. Tahti hidastui hieman vuosina 1910 (23 tilausta) ja 1911 (22 tilausta), mutta veistämö toimi silti kapasiteettinsa äärirajoilla. Frisk Bris -lehden numerossa 12/1910 veistämö kertoi tilauskirjojensa olleen lähes täynnä ja kehotti asiakkaitaan kiirehtimään tilauksiaan, mikäli nämä halusivat uuden veneen kohtuullisella aikataululla toimitettuna. Lähemmin tarkasteltuna tilaukset noudattivat osin totuttua kaavaa. Enemmistö vuoden 1908 Toimituksista oli amerikkalaisen säännön veneitä ja suurin osa niistä oli tilattu Turkuun, kuten 8,5m Gunhild sekä 7,5-metriset Anne-Marie, Berenice ja Maria. Kaikki edellä mainitut olivat August Westinin suunnittelemia. Joukosta löytyy kuitenkin myös joitakin erikoisuuksia. Yksi näistä oli Gustaf Estlanderille hänen oman suunnitelmansa mukaan rakennettu 13 metriä pitkä Aldebaran II. Erikoisen tilauksesta tekee se, että tämä yksi aikansa tuotteliaimmista ja tunnetuimmista venesuunnittelijoista käytti Turun Veneveistämöä kohtuullisen harvoin. Toinenkin menestyksekäs suomalainen suunnittelija tilasi itselleen suunnitellun veneen samana vuonna. Kyseessä oli Göteborgissa tuohon aikaan asunut Gösta Kyntzell. Veneen nimi oli Gunvor (Inga Lill II), jolle rakennettiin samalla myös sisarvene. Arvostetuksi suunnittelijaksi myöhemmin kohonnut Kyntzell ei suunnitellut tämän jälkeen enää yhtään venettä Turun Veneveistämölle, vaan oli uskollinen myöhemmille yhteistyökumppaneilleen Porvoon veneveistämölle ja Wilenius Båtvarville. Tämä siitä huolimatta, että hän vieraili usein Turussa ja oli ilmeisen lämpimissä väleissä Westinin perheen kanssa. Vuosi 1908 oli myös eräänlainen läpimurtovuosi suunnittelija Gabriel Geitlinille, jonka suunnittelemia veneitä rakennettiin kaikkiaan kuusi. Geitlin oli osaomistajana teknisessä agentuuri- turku-vs2309.indd 79 Herra Catanilla oli selvästikin kiire, sillä vene oli valmistunut veistämöltä vain 18 päivässä. Bruno Mustelinille vuonna 1907 rakennettu White Wings oli göteborgilaisen insinööri C. Holmströmin suunnittelema. Mustelinin mukaan vene oli hauska purjehtia, mutta sen litteä runko ei soveltunut Airiston lyhyeen ja terävään aallokkoon. ASS 23.9.2011 11.25

080 AMERIKKALAISET 1904 – 1913 Vuonna 1908 rakennettiin veistämöllä ensimmäiset veneet uusiin erikoisluokkiin, joissa veneen mittaluvun määritti purjeala. Näistä erikoisluokista saivat alkunsa saaristoristeilijät. Kuvassa on Gabriel Geitlinin suunnittelema 30m2 My Boy, jolle rakennettiin samana vuonna myös sisarvene Chryseis. turku-vs2309.indd 80 NJK / Pekka Barck kokoelmat yhtiö Vegassa, joka välitti aluksia, koneita ja rakennusmateriaaleja Venäjälle. Geitlin vastasi yhtiön alusosastosta ja hänen kauttaan veistämö sai arvokkaita kontakteja. Pietariin tilauksia toimitettiin vuonna 1908 kaikkiaan neljä. Yhden suunnitteli englantilainen Alfred Westmacott, muut olivat Geitlinin käsialaa. Suurin Geitlinin veneistä oli V. & M. Kousmichoffille rakennettu 15,2-metrinen 111 neliön purjealalla varustettu Ratmir. Vuoden 1908 erikoisuuksiin kuuluu se, että silloin valmistuivat ensimmäiset uuteen erikoisluokkasääntöön (Särklass) rakennetut pienet veneet. Sääntöä oli jo pitempään käytetty Ruotsissa ja sen pohjalta kehittyivät saaristoristeilijät. Ensimmäisiä veistämöllä rakennettuja saaristoristeilijöitä olivat 30m2-veneet Daisy, Jimsa ja Lullu sekä useat 22m2-luokan veneet, kuten esimerkiksi Gösta Lindblomille Turkuun rakennettu Saga. Vuodesta 1907 eteenpäin tilannetta leimasivat useat päällekkäiset mittasäännöt. Vuoden 1908 alusta voimaan astui European Yacht Unionin aloitteesta syntynyt kansainvälinen sääntö (International Rule), tosin kiivaan debatin ja äänestyksen jälkeen. Samanaikaisesti maassamme suurinta suosiota saavuttanut amerikkalainen sääntö (Universal Rule) päätettiin purjehtijapäivien päätöksellä säilyttää voimassa siirtymäkauden ajan, vuoteen 1911 saakka. Käytännössä 23.9.2011 11.25

amerikkalaisten aika jatkui vielä vuoteen 1913, jonka jälkeen uudisrakenteet olivat lähes yksinomaan saaristoristeilijöitä. Vuoteen 1913 saakka amerikkalaisen ja saaristoristeilijäsäännön veneitä rakennettiin Turun Veneveistämöllä kumpaiseenkin sääntöön. Lisäksi joitakin veneitä rakennettiin kansainvälisen säännön mukaan ja osa veneistä rakennettiin edelleen säännöistä sen kummemmin huolehtimatta. Vuoden 1909 tilaukset jakautuivat seuraavasti: amerikkalaisen säännön mukaan rakennettiin kolme 7,5m-venettä, neljä 6,5m-venettä ja kaksi kuutosta. Saaristoristeilijöitä tehtiin 45m2-luokkaan viisi, 30m2-veneitä neljä ja pienimpiä ”kakskakkosia” kolme. Kansainvälisen säännön ainoana edustajana työn alla oli William Fife Juniorin piirtämä kahdeksikko Lucky Girl, joka tilattiin NJK:n arpajaisveneeksi. Sääntöön kuulumattomia veneitä oli kaikkiaan seitsemän, joiden joukossa olivat Gustaf Estlanderin suunnittelema 3-valöörinen nostokölivene sekä kaksi 16,65 metriä pitkää partiovenettä tullilaitokselle, jotka oli 105 neliömetrin purjealan lisäksi varustettu 16 hevosvoiman apumoottorilla. Moottorien käyttö huvipursissa ei ollut vielä kovinkaan yleistä vuosisadan alkupuolella, mutta tilausten joukossa oli kaksi tällaista venettä. Toinen toimitettiin kihlakunnantuomari Bergille Sortavalaan ja toinen, 46 jalkaa pitkä ”seegoing cruiser”, joka oli 26 hevosvoiman Standard-moottorilla varustettu, Pietariin. 1910-lukua lähestyttäessä veistämön rakentamista amerikkalaisen säännön veneistä saattoi huomata, kuinka veneiden linjat alkoivat pidentyä, uppoumat kasvoivat ja purjepinta-alat olivat entistä suurempia. Monet veneistä olivat sekä matka- että kilpakäyttöön soveltuvia kompromisseja, mutta koska amerikkalaisilla kilpailtiin edelleen aikansa arvokkaimmista palkinnoista, myös puhdasverisiä turku-vs2309.indd 81 August Westinin vuonna 1907 suunnitteleman Arielin rekisteritiedot kuvaavat hyvin epätietoisuutta siitä, mihin suuntaan sääntökeskustelu oli kehittymässä. Veneelle on merkitty kolme eri mittalukua – amerikkalaisen säännön mukaan se kuului luokkaan 7m ja erikoisluokkasäännön mukaan luokkaan 75m2. Veneen valööriluku oli 3,9. NJK / Pekka Barck kokoelmat Eva kuului erikoisluokkaan 45m2. Bruno Westinin vuonna 1908 Turkulaiselle konttoripäällikkö N. C. Fabriciukselle suunnittelema vene vaihtoi omistajaa heti ensimmäisen kautensa jälkeen. Seuraavana vuonna se rekisteröitiin hammaslääkäri G. C. Schaumanille nimellä Michama. ASS 23.9.2011 11.25

082 AMERIKKALAISET 1904 – 1913 Moni veistämön veneistä päätyi pian valmistumisensa jälkeen Pietarin alueelle tai Baltiaan. Näin kävi myös Helsinkiin E. Sandelinille vuonna 1909 rakennetulle 7,5m Mariannelle, joka myytiin Liepajaan vuonna 1912. turku-vs2309.indd 82 NJK / Pekka Barck kokoelmat kilpapursia rakennettiin. Tällaisia olivat esimerkiksi Airisto Segelsällskapille vuoden 1909 Sinebrychoff-kilpailuihin rakennettu voitokas 7,5m Caramba, sekä seuraavana vuonna palkintoa menestyksellä puolustanut 9m Defender. Seura oli kääntynyt yhdysvaltalaisen suunnittelijan, William Gardnerin, puoleen ja rakennuttanut tämän piirustusten mukaan nämä äärimmilleen viedyt veneet, joissa ei ollut juuri minkäänlaista sisustusta. Hyvä esimerkki maltillisemmasta vaihtoehdosta oli G. L. Stenbäckin helsinkiläiselle E. Sandelinille suunnittelema 7,5m Marianne, joka valmistui veistämöltä keväällä 1909 ja esiteltiin Frisk Bris -lehdessä saman vuoden marraskuussa. Artikkelissa se luokiteltiin matkaveneeksi, joka oli kompromissi kilpa- ja kovantuulenveneen sekä kevyessä tuulessa nopeasti luovivan purren välimaastossa. Veneen rakennustavan ja materiaalivahvuuksien todettiin tekevän kunniaa Turun Veneveistämölle. Amerikkalaisen säännön veneiden vankkuutta kuvaa se, että Mariannen rakennustapa olisi täyttänyt ruotsalaisen 95m2-saaristoristeilijäluokan tai kansainvälisen säännön 8mR-luokan vaatimukset. Stenbäckin periaatteena oli tehdä runko 23.9.2011 11.25

ja takila mahdollisimman vahvaksi, ja painoa pyrittiin vähentämään käyttämällä sisustuksessa mahdollisimman keveitä materiaaleja. Mariannessa laipiot ja sisustuksen panelointi oli tehty vain kahdeksan millimetriä paksusta mahongista. Sisustus uusine ideoineen keräsi kiitosta Frisk Brisin toimitukselta. Purjeille oli varattu perään oma luukkunsa, joka toimi myös purjehdittaessa isopurjetta hoitavan miehistönjäsenen istumalaatikkona. Varsinainen istumalaatikko oli vesitiivis sekä itsetyhjentyvä ja ruorimiehellä oli oma kaappi navigointivarusteille. Sisätiloissa nukkumapaikkoja oli neljälle. Kääntyvien vuoteiden alle oli sijoitettu vesitiiviit sinkkilaatikot, joihin oli varattu tilaa puvuille ja liinavaatteille. Miellyttävänä yksityiskohtana toimitus mainitsi, kuinka öljyttyjen tiikkisten turkkilevyjen alle mahtui useita korillisia juomapulloja. Pentterin varustukseen kuului suuri kaappi provianttia varten, 70 litran vesitankki, jääkaappi ja kaksi priimuskeitintä. Marianne oli ajan tavan mukaan takiloitu kutteriksi. Purjeet olivat yhdysvaltalaisen Griffinin valmistamat ja myös osa heloituksesta oli tilattu Yhdysvalloista. Purjeala oli yhteensä 92,2 neliömetriä. 12,7 metriä vene oli rakennettu hondurasmahongista ja steevit sekä kaaret olivat tammea. Vuonna 1910 amerikkalaiset olivat edelleen suosiossa. Niitä rakennettiin kaikkiaan yhdeksän kappaletta. Suurin osa oli kilpaveneitä, joissa sisustus oli karsittu vain säännön edellyttämään minimiin. Saaristoristeilijöiden osuus oli vähäisempi, tosin vuonna 1910 niillä debytoi myös Zaké Westin, joka oli suunnitellut itselleen 30m2-veneen Yankee Doodle. Tästä eteenpäin 66 vuoden iän saavuttanut August Westin alkoikin vetäytyä sivuun ja Zaké nousi hänen tilalleen veistämön ykkössuunnittelijaksi. turku-vs2309.indd 83 Mariannea ja sen sisustusta esiteltiin laajasti Frisk Bris -lehden marraskuun numerossa vuonna 1909. Rakennustapa ja huolellisesti viimeistellyt sisätilat keräsivät kiitoksia toimitukselta. Varustus, johon kuuluivat muun muassa itsetyhjentyvä avotila, keitin ja jääkaappi täyttäisi varmasti monen nykypurjehtijankin vaatimukset. Frisk Bris 11/1909 23.9.2011 11.25

084 AMERIKKALAISET 1904 – 1913 Vuonna 1910 valmistunut 8mR Lucky Girl herätti jo ennen valmistumistaan vilkasta keskustelua. Se rakennettiin NJK:n arpajaisveneeksi ja piirustukset tilattiin Skotlannista William Fife Juniorilta. Ensimmäisissä piirustuksissa ei ollut sisustusta ja keskustelun jälkeen suunnitelmaa muutettiin niin, että sisätilojen mukavuus lisääntyi. Vene voitti vuonna 1912 pronssia Tukholman olympialaisissa. turku-vs2309.indd 84 NJK / Pekka Barck kokoelmat Samana vuonna veistämöltä valmistui kolme suurta kansainväliseen sääntöön rakennettua venettä.Yksi niistä oli aiemmin mainittu Lucky Girl, jonka rakentaminen aloitettiin jo edellisenä vuonna. Toinen kahdeksikko oli suunnittelija Gustaf Estlanderin käsialaa ja se valmistui pietarilaiselle tilaajalle. Pietariin toimitettiin lisäksi kaksi pienempää venettä ja Liepajaan kahdeksan metriä pitkä nostokölivene. Suurin mR-veneistä oli kymppi Aurora. Se rakennettiin Viipuriin Harry Wahlille, joka oli jälleen itse suunnitellut veneensä. Auroran 151 neliön purjepinta-ala ja 10,5 tonnin uppouma olivat jonkin verran pienemmät kuin ulkomaisten suunnittelijoiden veneissä yleensä. Samaten sen vesilinja oli muihin säännön veneisiin vertailtaessa kohtuullisen pitkä, 10,4 metriä. Vuoden 1910 marraskuussa Frisk Bris -lehti julkaisi joitakin mielenkiintoisia pikku-uutisia, jotka liittyvät veistämön purjevenetuotantoon. Tärkeänä edistysaskeleena mainitaan, että veistämö 23.9.2011 11.25

ilmoitti pystyvänsä valmistamaan onttoja mastoja, joihin käytetty kuusi tilattiin Yhdysvalloista. Veistämö kykeni tästä eteenpäin valmistamaan itse mastot vaativimmillekin kilpapurjehtijoille, jotka tähän asti olivat usein tilanneet ainakin osia takilasta ulkomailta. Lisäksi hinnan ilmoitettiin olevan edullisempi kuin ulkomaisilla kilpailijoilla. Toinen jo aiemmin käyttöön otettu innovaatio oli veneiden rakentaminen teräskaaria käyttämällä. Tällä keinoin kyettiin säästämään painoa verrattuna perinteisiin menetelmiin, joissa käytettiin kaariaineksena tiheäsyisiä raskaita puulajeja. Lehdessä spekuloitiin myös tiedolla siitä, että yksi uusista ruotsalaisista 12mR-veneistä rakennettaisiin Turun Veneveistämöllä. Vaikka tilausta ei koskaan tullutkaan, uutinen kertoo, että veistämö kykeni tekemään rakentamisesta tarjouksen, joka alitti ruotsalaisten kilpailijoiden hinnan useilla tuhansilla kruunuilla. Talvella 1910–1911 veistämöllä oli jo viitisenkymmentä tilausta tulevalle kaudelle. Näistä 22 kappaletta oli purjeveneitä. Amerikkalaisten osuus oli edelleen enemmistönä, sillä vain kolme venettä rakennettiin saaristoristeilijäsäännön ja kolme kansainvälisen säännön mukaan. Viimeksi mainittujen rakentamisen taustalla vaikutti tieto Tukholmassa pidettävistä vuoden 1912 olympialaisista, joissa mitaleja oli jaossa luokissa 6mR, 8mR, 10mR ja 12mR. Vuonna 1911 Turussa valmistuivat 10mR Kitty, 8mR Edit sekä 6mR Finn. Kahteen ensin mainittuun piirustukset oli tilattu skotlantilaiselta Alfred Mylneltä. Mylneä pidettiin arvossa kansainvälisen säännön taitajana, sillä hänen toimistonsa 12mR- veneet Hera ja Mouchette voittivat kotivesillään purjehdituissa vuoden 1908 olympialaisissa kulta- ja hopeamitalit. Mylne oli suunnitellut myös vuotta aiemmin Nikolaj Garoffille Turun Veneveistämöllä rakennetun hulppean turku-vs2309.indd 85 Defender oli amerikkalaisen säännön yhdeksikkö, joka rakennettiin vuonna 1910 puolustamaan Airisto Segelsällskapin voittamaa Sinebrychoffin pokaalia. Piirustukset olivat yhdysvaltalaisen William Gardnerin käsialaa. Defender voitti Keisarillisen jokipursiseuran juhlaregatan Pietarissa, mutta hävisi pokaalikilpailuissa seuraavana vuonna. ASS Amerikkalaisen säännön kuutonen Starling oli Airisto Segelsällskapin vuoden 1910 arpajaisvene. Se sai nimensä suunnittelijansa, yhdysvaltalaisen William Starling Burgessin mukaan. Vene myytiin Viroon vuonna 1913. ASS 23.9.2011 11.25

086 AMERIKKALAISET 1904 – 1913 Kansainvälisen säännön 10mR Kitty rakennettiin vuonna 1911 helsinkiläiselle konsortiolle, jota johti venesuunnittelija Gustaf Estlander. Veneen suunnitteli englantilainen Alfred Mylne. Kitty, jota Frisk Bris -lehti piti ”erityisen puhuttelevana luomuksena”, myytiin ensimmäisen purjehduskautensa jälkeen Ruotsiin. Seuraavana vuonna se voitti luokassaan ruotsalaisille kultaa Tukholman olympialaisissa. NJK / Pekka Barck kokoelmat turku-vs2309.indd 86 15mR Cestrianin, joka oli 22,5 metriä pitkä ja purjealaltaan 450 neliömetriä. Venetilausten lisäksi veistämöä työllisti mastojen tekeminen, sillä kymmenet purjehtijat olivat tilanneet modernin ja kevyen onton maston vanhaan veneeseensä. Vaikka saaristoristeilijät eivät vielä olleet tehneet lopullista läpimurtoaan, oli merkkejä tulevasta ilmassa vuonna 1911. Veistämöltä valmistuneiden pursien joukossa oli Gabriel Geitlinin suunnittelema pieni 22m2 Bluff, joka oli vain 6,97 metriä pitkä ja 1,8 metriä leveä. Syväys oli 1,1 metriä ja uppouma tasan tonnin. Vene oli rakennettu Esbo Segelföreningin (ESF) arpajaisveneeksi. Vaikka se valmistui vain joitakin päiviä ennen NJK:n juhlaregattaa, se voitti kaikkiaan kolme ensimmäistä palkintoa ja teki myös suurempien 30m2-veneiden olon tukalaksi. Bluff saavutti palkintojen lisäksi paljon huomiota ja ESF tilasi myös tulevalle vuodelle arpajaisveneen 22m2-luokkaan. Vuonna 1912 purjeveneitä valmistui 19 kappaletta. Tilauksia saapui Turun ja Helsingin lisäksi Viipurista, Tampereelta, Porista, Pietarista, Narvasta, Siestarjoelta, Liepajasta ja Riiasta. Etenkin Riikaan veneitä tehtiin huomattava määrä, sillä viiden purjevenetilauksen lisäksi sinne tilattiin 12 moottorivenettä ja kymmenen jääpurtta. Purjeveneiden joukossa oli kaksi amerikkalaisen säännön mukaista kuutosta. Toisen suunnitteli Zaké Westin ja toisen veli Bruno. Lisäksi Riikaan rakennettiin Zakén piirustusten mukaan kolme keskenään identtistä venettä 38m2-luokkaan. Amerikkalaisten ohella kotimaahan valmistui kaksi kansainvälisen säännön venettä olympialaisia varten. Harry Wahl oli tilannut uuden 10mR-veneen huomattuaan vuonna 1910 valmistuneen Auroran jääneen kilpakumppaneistaan jälkeen. Uuden kympin nimeksi tuli 23.9.2011 11.25

Nina. Toinen tuleva olympiaedustaja oli E. Krogiukselle Stenbäckin piirustusten mukaan rakennettu Finn II. Turun Veneveistämön veneet olivat vahvasti edustettuina Tukholman olympialaisissa, sillä maamme viidestä edustajasta kolme oli veistämön tuotantoa. Kilpailuissa Harry Wahlin Nina voitti 10mR-luokassa hopeaa ja Bertil Tallbergin Lucky Girl 8mR-luokassa pronssia. Lisäksi Gustaf Estlanderin ennen olympialaisia Tukholmaan myymä Kitty voitti Ruotsin lipun alla 10mR-luokan kultamitalin. Vuonna 1913 olympiahuuman laskettua ei kansainvälisen säännön veneitä rakennettu. Saaristoristeilijöitä valmistui viisi, ja 16 rakennetusta purjeveneestä kymmenen oli amerikkalaisia. Pietariin meni neljä venettä, joista kolme oli rakennettu amerikkalaisen säännön mukaan. Lisäksi A. Sinjavinille toimitettiin paikalliseen nostoköliveneluokkaan ”A” suunniteltu pursi. turku-vs2309.indd 87 Gunnar L. Stenbäckin suunnittelema Finn II oli Suomen edustaja vuoden 1912 olympialaisissa luokassa 6mR. Veneen historia jäi lyhyeksi, sillä se romutettiin jo vuonna 1919. NJK / Pekka Barck kokoelmat 23.9.2011 11.25

088 SAARISTORISTEILIJÖIDEN KULTAKAUSI 1914 – 1920 aaristoristeilijöiden kultakausi Zaké Westinin suunnittelema Zero oli ASS:n vuoden 1914 arpajaisvene. 38m2 saaristoristeilijäluokkaan rakennetun veneen voitti varatuomari Paul Ståhlström. turku-vs2309.indd 88 NJK / Pekka Barck kokoelmat Vuonna 1914 amerikkalaisen säännön veneen loistavat poissaolollaan veistämön tilausluettelossa. Uudet saaristoristeilijäluokat olivat sitä vastoin herättäneet kiinnostusta ja veneitä oli tilattu kaikkiaan seitsemän kappaletta. Pienimmässä 22m2-luokassa, jonka palkinnoksi oli vuonna 1912 perustettu HSS:n pokaali, Zaké Westin nähtiin käytännössä joka vuosi edustamassa kotiseuraansa ASS:ää suunnittelemillaan veneillä. 1910-luvun jälkipuoliskoa leimaakin Zaké Westinin suunnittelemien turkulaisten veneiden kilvoittelu aikakautensa tärkeimmistä purjehduspalkinnoista helsinkiläisten Einar Olofssonin ja Gustaf Estlanderin luomusten kanssa. 23.9.2011 11.25

Vuonna 1914 Westinille valmistui 22m2-luokkaan Yankee II. Toinen ”kakskakkonen” Hasard rakennettiin Lennart Petersonille Espooseen. Turkulaisseurat vauhdittivat uusia luokkia rakennuttamalla arpajaisveneet. ASS:n 38m2-veneen voitti P. Ståhlström, joka antoi veneelleen nimeksi Zero. Arbetets Vänners i Åbo Segelsälklubb puolestaan arpoi 30 m2-veneen, jolle rakennettiin samojen piirustusten mukaan myös sisarvene pietarilaiselle tilaajalle. Suurin vuoden 1914 uudisrakenteista oli kokeneen August Westinin suunnittelema Orion, joka erottui selvästi kokonsa puolesta siroista saaristoristeilijöistä. Vene oli 15,87 metriä pitkä ja 3,35 metriä leveä. Uppouma oli 15,1 tonnia ja lyijykölissä painoa oli 8,5 tonnia. Purjeita Orion kantoi kaikkiaan 165,6 neliömetriä. Pietarilaisen Nicolai Ostbergin huvipursi ei todellakaan ollut mikään juniorivene (”ingen vanlig pojkbåt”), kuten Frisk Bris osuvasti totesi. Kesällä 1914 syttynyt ensimmäinen maailmansota sekä Venäjän elokuussa julistama sota Saksaa ja Itävalta-Unkaria vastaan ajoivat veistämön toiminnan joksikin aikaa taantumaan. Vaikka sotatoimet eivät suoranaisesti koskettaneet Suomea ja venäläistämistoimetkin laantuivat sodan aikana, aiheutti tilanne hankaluuksia materiaalitoimituksissa ja epätietoisuutta tulevaisuudesta tilaajien keskuudessa. Purjehdukselle ja vesillä liikkumiselle oli asetettu rajoituksia. Lisäksi sota katkaisi toimitukset alueille, joille veistämö oli aiemmin myynyt runsaasti tilauksia, kuten Pietariin ja Riikaan. Vaikeista olosuhteista johtuen kesäksi 1915 valmistui vain kolme purjevenettä. Pudotus vuosikymmenen alun lukemista oli huima. Vuoden 1915 veneet olivat saaristoristeilijöitä: kakskakkoset BluffV ja Mary, sekä 45m2 Anna-Lisa. Suomen asemaa sivussa varsinaisista Euroopan sotanäyttämöistä kuvaa se, että HSS:n 22m2-pokaalista järjestettiin normaaliin tapaan kilpailut heinäkuussa, joissa Zaké Westinin suunnittelema Mary löi helposti vastustajansa. Henrik Ramsay kuvaa kirjassaan Purjehtijan muistelmia Maryn esitystä ”Westinin suureksi iskuksi”, jonka jälkeen suunnittelija nousi entistä suurempaan maineeseen. Frisk Bris -lehti puolestaan luonnehti Marya elokuussa 1915 ”hyperelegantiksi mahonkiraaseriksi seetrikannella ja bermudatakilalla.” Heinäkuun kilpailuihin osallistuneista veneistä kahdessa oli bermudatakila ja kolmessa niin sanottu guntertakila. Bermudatakilat ja marconitakilat – kuten niitä radiolennättimen isän mukaan leikkisästi kutsuttiin – olivat alkaneet yleistyä 1910luvun alusta lähtien, ja vuodesta 1915 eteenpäin suurin osa veneistä varustettiin bermudatakilalla. Myös vanhoja veneitä alettiin takiloida uudelleen. Vuosi 1916 ei tuonut mukanaan suurta muutosta. Uudisrakenteiden määrä nousi kuitenkin jo kahteentoista. Suurin osa tilatuista veneistä, kaikkiaan yhdeksän, suunniteltiin 22m2-luokkaan. Mielenkiintoisin tilaus tuli Porista, josta kuusi Björneborgs Segelföreningin (BSF) purjehtijaa tilasi itselleen kakskakkosen. Kaikki veneet suunnitteli Zaké Westin, ne valmistettiin mahongista ja niihin tuli ajan hengen mukaisesti bermudatakila. Veneiden nimet olivat varsin käytännöllisesti Ettan, Tvåan, Trean, Fyran, Femman ja Sexan. Omistajat olivat W. Ahlström, W. Rosenlew, E. Rosenlew, H. Heiberg, J. Gylphe ja O. Nyqvist. Kauden veneistä 11 oli Zaké Westinin suunnittelemia, ja ainoan poikkeuksen veistämön valmistamien veneiden turku-vs2309.indd 89 22m2 Hasardin piirustukset julkaistiin Frisk Bris -lehdessä vuonna 1915. Toimituksen mukaan veneen runko oli kaunis ja harmoninen. Sen muodoista saattoi päätellä suunnittelija Zaké Westinin tavoitteena olleen erityisesti hyvät luoviominaisuudet. Frisk Bris 1/1915 Hasardin tavoin arpajaisvene Zero oli erinomainen vene luovilla. Sen linjat ovatkin hyvin samankaltaiset kuin lähes kaksi ja puoli metriä lyhyemmässä Hasardissa. Frisk Bris 12/1915 I maailmansodan syttyminen vuonna 1914 ajoi veistämön taantumaan. Kesäksi 1915 valmistui vain kolme venettä. 23.9.2011 11.25

090 SAARISTORISTEILIJÖIDEN KULTAKAUSI 1914 – 1920 Turkulaiselle Erkki Tammelinille rakennettu 40m2 Liisa valmistui vuonna 1919. Vene oli 12,6 metriä pitkä ja vain 1,6 metriä leveä. Liisaa voi kuitenkin pitää vielä melko ”maltillisena nelikymppisenä”, sillä joitakin vuosia myöhemmin Zaké Westin piirsi saman luokan veneet jopa 15 metriä pitkiksi. turku-vs2309.indd 90 Kaarlo Loiskeen kokoelmat joukossa teki hänen isänsä suunnittelema Vildfågeln. Zaké Westin rakennutti jälleen itselleen veneen puolustamaan HSS:n pokaalia ja myös onnistui tavoitteessaan. Vuoden 1916 vene oli Calista, jonka keulakuvana oli Wäinö Aaltosen veistämä kultainen merenneito. Vuonna 1917 valmistui 12 venettä, jotka kaikki olivat saaristoristeilijöitä. Pienimmät kakskakkoset olivat jälleen vahvimmin edustettuina kaikkiaan kahdeksalla uudisrakenteella. Zaké Westinin suunnittelemien lisäksi Gunnar L. Stenbäck debytoi 22m2-luokassa kahdella Helsinkiin valmistuneella veneellä ja Einar Olofssonin piirustusten mukaan rakennettiin 30m2 Sylva. Westinin hegemonia kilparadoilla koki kolauksen, kun uusi Calista II hävisi 30. heinäkuuta Airistolla käydyissä purjehduksissa puolustamansa HSS:n pokaalin Gustaf Estlanderin Colibri II:lle. Lohtua toi Westinin suunnittelema ja Turun Veneveistämöllä rakennettu Ingeborg II, joka seuraavana päivänä voitti 38m2-luokassa Sportklubben-pokaalin. Suomessa käytiin talvella 1917–1918 sisällissotaa, jonka johdosta tilausmäärät jäivät jälleen vaatimattomiksi. Seitsemän tilatun saaristoristeilijän joukossa oli kolme Stenbäckin Helsinkiin suunnittelemaa kakskakkosta. Lisäksi August Westin suunnitteli Sanfrid Hongellille Helsinkiin 30m2 Lotan, ja norjalainen Johan Anker oli piirtänyt espoolaiselle R. Pehrsonille Troldfugl II:n. Zaké Westinin suunnittelemien veneiden määrä jäi kahteen. Toinen näistä oli Tuk- 23.9.2011 11.25

holmaan J. N. Sandblomille tilattu 55m2 Vivian ja toinen ASS:n Sportklubben-pokaalin puolustaja 40m2 Attair. Westin ei rakentanut kyseisenä vuonna uutta kakskakkosta ja vuoden vanha Calista II hävisi kilpailuissa Gustaf Estlanderin Colibri III:lle. Lisäksi Henrik Ramsayn ohjaama ja niin ikään Estlanderin suunnittelema Beata löi kilpailijansa 40m2-luokassa selvästi. Estlander oli ensimmäisenä oivaltanut väljän mittasäännön tarjoaman mahdollisuuden piirtää veneet mahdollisimman pitkiksi ja sai tällä tavoin etua kilpailijoihinsa nähden. Seuraavana vuonna Westin oli ottanut opikseen ja hänen 9,8 metriä pitkää kakskakkonen Calista III:nsa oli lähes metrin pitempi kuin Calista II. Poliittisen tilanteen rauhoituttua vuonna 1919 veistämö alkoi saada uusia tilauksia. Kotimaisten yleisimpiin luokkiin tilattujen saaristoristeilijöiden lisäksi saapunut oli myös kaksi tilausta Tukholmaan. Toinen oli Gustaf Estlanderin suunnittelema kakskakkonen Gullan ja jälkimmäinen edusti säännön toista ääripäätä. Kyseessä oli Zaké Westinin insinööri G. A. Blumelle suunnittelema 150m2 Isis, jonka kanoottimaisista mittasuhteista kertoo se, että 21,15 metriä pitkän veneen leveys oli vain 3,04 metriä. Kokoon nähden vaatimattomiin sisätiloihin oli saatu mahtumaan kuusi nukkumapaikkaa, joista kaksi oli erillisessä omistajan hytissä. Mukavuutta lisäsivät varustukseen kuuluneet WC ja lavuaari. Veneilijät olivatkin kiinnittäneet huomionsa siihen, että saaristoristeilijät soveltuivat huonosti retkikäyttöön. Joukko turkulaisia purjehtijoita, Turun Veneveistämö ja Zaké Westin pyrkivät yhdessä luomaan vaihtoehdon rakentamalla sarjan matkakäyttöön suunniteltuja veneitä. Tämä sarja oli käytännössä ensimmäinen laatuaan veistämöllä, vaikka siellä oli aiemmin rakennettu pienempiä purjeveneitä ja moottoriveneitä samanaikaisesti samojen piirustusten mukaan. ”ASS:n yksityypeiksi” kutsuttuja veneitä rakennettiin kaikkiaan kuusi. Viisi valmistui vuonna 1919 ja kuudes, Else-Marie, seuraavana vuonna. Veneet mitattiin 45m2-luokkaan, mutta niiden suunnittelussa pääpaino oli kilpailukyvyn sijaan matkustusmukavuudessa. Yksityyppien leveyttä oli kasvatettu ja ne olivat muodoiltaan täyteläisempiä kuin saaristoristeilijät. Lisäksi pitkät ylitykset keulassa sekä perässä puuttuivat. Vuosi 1920 oli veistämölle jälleen laihempi. Purjevenetilauksia oli tullut vain kahdeksan. Zaké Westinin suunnittelemien veneiden lisäksi rakennettiin Helsinkiin P. K. Husgafvelin itselleen suunnittelema 55m2 Hilkka ja August Westinin Y. Ruohoselle Turkuun konstruoima Harelda, joka edusti myös erään aikakauden loppua Turun Veneveistämöllä – se jäi saman vuoden elokuussa purjehdusonnettomuudessa menehtyneen August Westinin viimeiseksi veneeksi. turku-vs2309.indd 91 Suomessa käytiin talvella 1917 – 1918 sisällissotaa, jonka johdosta tilausmäärät jäivät jälleen vaatimattomiksi. Vuonna 1920 valmistunut 55m2 Zilly kahmi heti valmistuttuaan ”hopeaa” kilparadoilla. Helsingin purjehdusviikoilta se palasi mukanaan Hans Cronstedtin pokaali ja Valter Flandersin kiertopalkinto. ASS 23.9.2011 11.25

092 SAARISTORISTEILIJÖIDEN KULTAKAUSI 1914 – 1920 turku-vs2309.indd 92 23.9.2011 11.25

Tukholmalaiselle insinööri G. A. Blumelle vuonna 1919 rakennettu 150m2 Isis oli suurin veistämön rakentamista saaristoristeilijöistä. Zaké Westinin suunnittelema vene oli 21,15 metriä pitkä ja 3,04 metriä leveä. Isis palasi veistämölle vuonna 1923, jolloin siihen tehtiin muutoksia ja korjauksia tilausnumerolla 1896. Bertil Norberg / SMM Isis oli veistämön tilaus numero 1574. Tilausasiakirjoissa on eritelty tarkasti veneen rakennusmateriaalit, rakennustapa ja varusteet. Veistämö toimitti useimmat veneistään ”avaimet käteen” -periaatteella täydellisesti varusteltuna. Isiksenkin kohdalla luetteloissa on erikseen mainittu esimerkiksi ämpärit, patjat ja lepuuttajat. Vene rakennettiin männystä, kaaret olivat terästä ja välikaaret tammea. Kansi oli oregonmäntyä ja istumalaatikon sarjat sekä sisustuksen näkyvät osat pääosin mahonkia. turku-vs2309.indd 93 SHIÅA 23.9.2011 11.25

094 SAARISTORISTEILIJÖIDEN KULTAKAUSI 1914 – 1920 Isis varustettiin uudenaikaisella bermudatakilalla todennäköisesti vuonna 1923. Samassa yhteydessä sen purjepinta-alaa pienennettiin ja vene kilpaili tästä eteenpäin 120m2saaristoristeilijäluokassa. Kuva on KSSS:n matkapurjehdukselta vuodelta 1932. Laskeutumassa oleva lentokone on Ruotsin ilmavoimien Heinkel HE 2. SMM Isiksessä oli alun perin guntertakila, jonka tunnusmerkki on isopurjeen ylöspäin osoittava kahveli. turku-vs2309.indd 94 Oscar Norberg / SMM 23.9.2011 11.25

turku-vs2309.indd 95 23.9.2011 11.25

096 KAKSKAKKOSIA, KUUTOSIA JA KAHDEKSIKKOJA 1921 – 1931 eneitä kilpapurjehtijoille Pohjoismaisia 22m2-veneitä ryhmittymässä kilpailun starttiin Turussa vuonna 1925. Turun Veneveistämö ja Zaké Westin olivat vahvasti mukana tässäkin luokassa. Kuvan veneistä Irene (L-7), Reserv (L-12) ja Skum (L-15), olivat Westinin suunnittelemia. turku-vs2309.indd 96 ASS Vuonna 1921 uusia purjeveneitä valmistui neljä. Eräs seikka, joka vaikutti purjehtijoiden haluttomuuteen tilata uusia veneitä, oli jälleen vilkastunut sääntökeskustelu. Vuonna 1919 Lontoossa pidetyssä kokouksessa oli hyväksytty norjalaisen Johan Ankerin ehdotus uudeksi kansainväliseksi säännöksi. Tämä merkitsi veneiden vesilinjojen pidentymistä ja uppouman kasvua. Se myös pienensi huomattavasti veneiden purjepinta-alaa. Sääntö saavutti nopeasti purjehtijapiirien hyväksynnän Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Suomessakin se sai 1920-luvulla lopullisen läpimurtonsa. Vuoden 1921 tilauksista kolme oli saaristoristeilijöitä. Helsinkiläinen E. K. Sandelin oli tilannut Gustaf Estlanderin suunnitteleman 40m2 Margaretan. Zaké Westin piirsi turkulaisille tilaajille 40m2 Gunnin ja 55m2 Mairen, joka rakennettiin kilpailemaan ASS:n edustajaksi vuonna 1920 perustetusta G. A. Lindblomin kiertopalkinnosta. Voitto tuli veneelle turhankin helposti, sillä palkinnon edellisenä vuonna voittaneen NJK:n edustaja ei koskaan saapunut 23.9.2011 11.25

paikalle kilpailuihin. Kilpailun jälkeen vene arvottiin ja arpaonni suosi johtaja Herman Leisegengia. Maire oli yksi äärimmäisimmistä luokkansa veneistä. Westin oli piirtänyt sen 15,5 metriä pitkäksi. Leveyttä sillä oli vain kaksi metriä. Maire osoittautui erittäin nopeaksi ja se voittikin omistajalleen suuret määrät palkintohopeaa. Myös kansainvälisen säännön veneiden kiinnostavuutta pyrittiin lisäämään palkintojen avulla ja yksi tärkeimmistä purjehduspalkinnoista, Nicholas Sinebrychoffin haastepokaali, oli määrätty kilpailtavaksi 8mR-luokassa. Vuoden 1921 kilpailuihin oli ilmoittautunut kaksi seuraa uusilla veneillä. Helsingfors Segelsällskapia (HSS) edusti Einar Olofssonin suunnittelema Helsingissä rakennettu Sigrun. NJK:n edustaja Naja rakennettiin Turun Veneveistämöllä ja sen suunnitteli Gunnar L. Stenbäck. Stenbäckin suunnitelmaan vaikutti hänen pitkä kokemuksensa amerikkalaisen säännön veneistä ja hän piirsi Najalle linjat, jotka vaikuttivat olevan jossakin vanhan kansainvälisen säännön ja amerikkalaisen säännön välimaastossa. Najan pituus oli 13,64 ja vesilinjan pituus 8,3 metriä. Suurin leveys oli 2,3 metriä, purjeala 86,97 neliömetriä ja uppouma noin kuusi tonnia. Vertailtaessa esimerkiksi samana vuonna valmistuneeseen, yli kaksi metriä pitempään saaristoristeilijä Maireen Najassa oli huomattavasti paremmat sisätilat, sen materiaalivahvuudet olivat täysin toista luokkaa ja sitä kautta myös uppouma ratkaisevasti oli suurempi. Stenbäckin konstruktio osoittautui menestyksekkäästi, sillä kesän purjehduksissa siitä tuli ensimmäinen Sinebrychoffpokaalin voittanut kahdeksikko. Vuonna 1922 tilausmäärä oli edelleen alhainen, mutta venesuunnittelun puolesta myös merkityksellinen etenkin Zaké Westinin uran kannalta. Kansainvälisen säännön pienimmät 6mR-veneet olivat osoittaneet kiinnostavuutensa kilparadoilla ulkomailla ja suomalaiset olivat päättäneet lähteä mukaan lahjoittamalla Kultapokaalin luokan tärkeimmäksi palkinnoksi. Kuutosia valmistui Turusta vuonna 1922 kolme, joista kaksi oli Zaké Westinin suunnittelemia. Tästä eteenpäin 1930-luvun alkupuolelle saakka Westinin kuutoset olivat veistämölle tärkeä suunnittelu- ja rakennustaidon käyntikortti, ja ne herättivät myönteistä kiinnostusta edustaessaan Suomea purjehduksissa ulkomailla. Ensimmäiset Westinin suunnittelemat kuutoset olivat Tukholmaan tilattu Seniorita sekä ASS:n vuoden 1922 arpajaisvene, joka sai voittajaltaan J. Cederqvistilta nimen Caresse. Kolmas veistämöltä tilatuista kuutosista, Stella, oli Gunnar L. Stenbäckin käsialaa. Sen oli määrä edustaa Suomea kultapokaalipurjehduksissa Englannin Cowesissa. Tilaaja oli Suomen Lontoon suurlähettiläs Ossian Donner. Kilpailuissa Stella hävisi norjalaisen Johan Ankerin kipparoimalle Irene V:lle sijoittuen toiseksi. Donner toi veneensä Suomeen, jossa se telakoitiin syksyllä 1923 NJK:n Blekholmeniin ja myytiin joulukuussa 1923 Suomalaisen Pursiseuran (SPS) arpajaisveneeksi. Arvontaa ei koskaan suoritettu, sillä toukokuussa 1924 Stella tuhoutui telakalla tapahtuneessa tulipalossa. Vuodeksi 1922 oli tilattu myös kaksi saaristoristeilijää, joista 55m2 Mariella oli uusin Westinin radikaaleista luomuksista. Toinen oli turkulaisen Hans H. Gripenbergin itselleen suunnittelema 30m2 Juha, jonka mitat – pituus 8 metriä ja leveys 2,4 metriä – viittaavat siihen, että vene oli tarkoitettu lähinnä matkakäyttöön. turku-vs2309.indd 97 Airisto Segelsällskapin vuoden 1921 arpajaisvene oli 55m2 saaristoristeilijä. Arvonnan voittanut johtaja Herman Leisegang antoi veneelleen nimen Maire. Saaristoristeilijöiden pituus kasvoi vuosi toisensa jälkeen – Maire oli 15,5 metriä pitkä. Tom Bäckströmin kokoelmat Pankinjohtaja Gunnar Brandersin vuonna 1921 rakennettu 40m2 Gunn oli yksi Airisto Segelsällskapin menestyneimpiä veneitä 1920-luvun alussa. Vuoden 1924 Sandhamnin regatassa se voitti kaikki lähtönsä. Kaarlo Loiskeen kokoelmat 23.9.2011 11.25

098 KAKSKAKKOSIA, KUUTOSIA JA KAHDEKSIKKOJA 1921 – 1931 Vuonna 1921 Sinebrychoffpokaalin voittaneella Najalla kilpaillaan edelleen aktiivisesti. Jorma Rautapää Frisk Bris -lehti esitteli lukijoilleen Gunnar L. Stenbäckin suunnitteleman Najan piirustukset vuonna 1921. Huomiota kiinnitettiin muun muassa avariin sisätiloihin ja veneen suureen uppoumaan. turku-vs2309.indd 98 Frisk Bris 5/1921 23.9.2011 11.25

Kansainvälisen säännön vakiinnutettua asemansa Suomessa osa purjehtijoista ilmaisi huolensa siitä, että säännön pienimmätkin 6mR-veneet olivat jäämässä tavallisen kansan saavuttamattomiin korkeiden rakennuskustannusten takia. Saaristoristeilijäsäännöt haluttiin tästä syystä säilyttää kansallisina ja pohjoismaisina luokkina edelleen voimassa ja niitä haluttiin muokata suuntaan, jossa veneiden hinnat pysyisivät kurissa. Vuonna 1922 Suomen Purjehtijaliitto vahvisti niin sanotun ”pohjoismaisen säännön”, jonka mukaan rakennetut 22m2-veneet olivat suosiossa aina 1930-luvun alkupuolelle saakka. Seuraavan viiden vuoden aikana Turun Veneveistämölläkin rakennettiin lähinnä pieniä kakskakkosia ja kansainvälisen säännön 6mR-veneitä. Vuonna 1923 kakskakkosia rakennettiin kolme ja kuutosia kaksi. Lisäksi valmistuivat 30m2 saaristoristeilijä Carina ja 40m2 Kyllikki. Viimeksi mainittu rakennettiin turkulaiselle verkatehtailija Herman A. Leisegangille, joka oli tilannut myös yhden samana vuonna valmistuneista kuutosista, Westinin suunnitteleman Kertun. Leisegang pyrki omilla Turun Pursiseuran lipun alla purjehtivilla veneillään sekä rahallisella panoksellaan kyseenalaistamaan paikallisen ykkösseuran ASS:n hegemoniaa rakennuttamalla vielä seuraavana vuonna uuden kuutosen, Kalervon. Leisegang osallistui muutenkin paikallisen urheilutoiminnan tukemiseen ja rahoitti muun muassa juoksija Paavo Nurmea tämän valmistautuessa Pariisin olympialaisiin. turku-vs2309.indd 99 Tohtori L. Petersonin Mariella oli yksi Zaké Westinin onnistuneimmista 55m²luokan veneistä. Peterson voitti vuonna 1922 valmistuneella Mariellalla muun muassa tavoitellun Merirosvopokaalin sekä Suomen Purjehtijaliiton 55m2-luokan ansiomerkin. ASS 23.9.2011 11.25

100 KAKSKAKKOSIA, KUUTOSIA JA KAHDEKSIKKOJA 1921 – 1931 Zaké Westinin vuonna 1924 suunnittelema 6mR Kalervo PikkuPukin saaren edustalla. Salmen toisella puolella Ruissalossa sijaitsi Turun vesilentoasema, jonka terminaalina toiminut huvilarakennus kuuluu nykyään Turun Pursiseuralle. ASS turku-vs2309.indd 100 Toinen vuoden 1923 kuutosista oli Gunnar L. Stenbäckin Arvid Anderssonille suunnittelema Olkkala. Kesän karsintakilpailuissa se menestyi kilpailijoitaan paremmin ja valittiin Suomen kultapokaaliedustajaksi. Norjassa kuljetuksessa vaurioitunut ja pahasti vuotanut Olkkala kuitenkin hävisi täpärästi norjalaisveneelle. Seuraavan vuoden tilaussaldo oli lähes identtinen: kaksi kuutosta ja kolme kakskakkosta. Lisäksi Turkuun oli tilattu 30m2 Kimmo Gunnar Wahlströmille ja Kaarlo Loiskeelle. Joukossa oli peräti kolme arpajaisvenettä, jotka olivat Estlanderin NJK:lle suunnittelema kakskakkonen sekä Westinin samaan luokkaan konstruoima HSS:n vene. Westin oli suunnitellut myös ASS:n arpoman 6mR Monyan. Vuonna 1925 veistämöllä näki päivänvalon kaikkiaan neljä kuutosta, joista kaksi – Otsiria ja Gunn II – olivat Zaké Westinin käsialaa. Nämä veneet oli tilattu Turkuun, jossa 6mR-luokka oli saavuttanut suuren suosion ja siihen panostettiin tilaamalla uusia veneitä vuosittain kilpailemaan Kultapokaalista. Westin-veneet menestyivät parhaiten vuoden karsintakilpailuissa ja Gunn II valittiin Suomen edustajaksi – sen osaksi tosin koitui täpärä tappio Göteborgissa järjestetyissä pokaalikilpailuissa. Heikommin kesän kilpailuissa menestyivät Gunnar L. Stenbäckin suunnittelema Hangö sekä Harry 23.9.2011 11.25

Wahlin itselleen konstruoima Cremona. Wahl oli varannut veneelleen purjenumeron L-1 jo vuonna 1921, mutta sen rakentaminen venyi usealla vuodella. Wahl, jonka intohimoihin kuului purjehduksen ja venesuunnittelun lisäksi myös viulujen keräily, omisti useita Stradivariuksia ja hän nimesi veneen niiden rakennuspaikan, Cremonan, mukaan. Aikaisempien vuosien tapaan muut veistämöllä rakennetut purjeveneet olivat kakskakkosia, joita valmistui neljä tilaajille Turkuun, Helsinkiin ja Tampereelle. Vuosi 1926 näyttäytyy eräänlaisena kummajaisena purjeveneiden osalta, sillä veistämön luiskalta laskettiin kesäksi veteen vain kaksi kakskakkosta. Toinen oli paikallisen seuran Åbo Segelklubbin arpajaisvene ja toinenkin veneistä, Edith, oli tilattu Turkuun. Tarkempaa tietoa siitä, mikä aiheutti vähäisen tilausmäärän, ei käsillä olleesta aineistosta löydy – tosin veistämöä työllistivät kyseisenä vuonna moottorivenetilaukset, joiden joukossa oli 99 perämoottorivenettä sekä tilauksia Suomen sotasatamalle. Edellisen vuoden hiljaisuudesta poiketen talvella 1926–1927 veistämön uloslyöntimestarilla oli valvottavanaan useampia rakenteilla olevia purjeveneitä. Samanaikaisesti työn alla olivat NJK:n arpajaisveneeksi tilaama kuutonen Charybdis, yksi kakskakkonen sekä Saksaan Hampuriin H. W. Mutzenbecherille tilattu 30m2 saaristoristeilijä. Konstruktioveneiden lisäksi veistämö rakensi myös tiettävästi ensimmäisen suuremman sarjansa purjeveneitä samaan luokkaan. Suomen Purjehtijaliiton piirissä oli jo joitakin vuosia käyty keskustelua uudesta kansallisesta yksityyppiluokasta, joka soveltuisi kilpailemiseen, iltapäiväpurjehduksiin ja olisi samalla hyvä koulutusvene junioreille. NJK tarttui aloitteeseen ja järjesti aiheesta suunnittelukilpailun. Eniten suosiota uudeksi kansalliseksi 15-valöörin veneeksi sai Gunnar L. Stenbäckin luonnos. Prototyyppi rakennettiin Turun Veneveistämöllä loppukesällä 1926. Saamiensa kokemusten ja turku-vs2309.indd 101 Vuoden 1925 Turun purjehdusviikkojen kilpailuihin starttasivat myös kuutoset. Kuvan veneistä Olkkala (L-4), Cremona (valkorunkoinen vene) ja Monya (L-7) ovat Turun Veneveistämön tuotantoa. Purjenumerolla L-8 purjehtivan Gustaf Estlanderin Caramba oli rakennettu Saksassa. ASS Edellisen vuoden hiljaisuudesta poiketen talvella 1926–1927 veistämön uloslyöntimestarilla oli valvottavanaan useampia rakenteilla olevia purjeveneitä. 23.9.2011 11.25

102 KAKSKAKKOSIA, KUUTOSIA JA KAHDEKSIKKOJA 1921 – 1931 Veistämön vuonna 1927 sarjana rakentamat 15-valööriset olivat tuttu näky kilparadoilla. Kuvassa kilvoittelevat Speed II (L-24), Tärnan (L-25), Alice (L-26), Carmela (L-27) ja Lovisa (L-28). ASS Gunnar L. Stenbäckin suunnittelemaa 15-valöörin venettä pidettiin päiväpurtena, joka oli erityisen sopiva junioreiden koulutukseen ja kilpailuihin. Vene oli myös edullinen – hinta oli 16 700 vuoden 1927 markkaa. Tom Bäckströmin kokoelmat kysynnän perusteella veistämö päätti rakentaa sarjan veneitä. Frisk Brisin numerossa 10 vuodelta 1926 kerrotaan, että Turussa oli talven aikana rakenteilla kaikkiaan 17 kappaletta 15-valöörisiä. Lisäksi rakennettiin kolme Einar Olofssonin kilpailevaa konstruktiota samaan luokkaan. Frisk Bris oli edellisessä numerossaan todennut, kuinka 7,6 metriä pitkä, 1,52 metriä leveä ja 14,6 neliömetrin purjeilla varustettu vene oli täydellinen joululahja, joka sai ”monet pojansydämet läpättämään kaipaavasti”. Sarjavalmistuksella veneen hinta oli saatu painettua alas ja lehti arvioi, että 16 7001 markkaa maksaneen veneen hinnaksi olisi tullut yksittäin rakennettuna jopa 25 000 markkaa. Jos 15-valööriset olivat junioreiden suosiossa, niin isompien poikien sydämet saivat varmasti sykkimään veistämöllä seuraavana vuonna rakenteilla olleet kahdeksikot. Kaikkiaan kolme venettä tehtiin käytännössä samoilla mitoilla samojen piirustusten mukaan ja suunnittelusta vastasi Gustaf Estlander. Tilaajina olivat kokeneet helsinkiläiset purjehtijat. Kaksi veneistä meni NJK:lle, toinen Curt Mattsonille ja toinen arkkitehti Sigurd Frosterukselle, jonka kerrotaan käyttäneen Stockmannin tavaratalosta saamansa suunnittelupalkkion tilauksensa maksamiseen. Kolmannen tilasi Sandhamnin regatoissa ja kotivesien kilpailuissa kunnostautunut Leuto Pajunen. Veneet saivat nimet Isabel, Sphinx ja Lempo II. Niiden pituus oli hieman yli 15 metriä, vesilinja 9,3 metriä, leveys 2,56 metriä. Purjealaa oli 80 neliötä ja uppoumaa reilut 8 Tonnia. Kahdeksikkojen lisäksi rakennettiin kaksi kuutosta, jotka olivat Gunnar L. Stenbäckin suunnittelema Ebba-Charlotta ja Westinin hankolaiselle tehtailija Hemming Elfvingille piirtämä Merenneito II. Westin oli suunnitellut Elfvingille jo edellisenä vuonna valmistu1 turku-vs2309.indd 102 Rahamuseon laskurin mukaan noin 4 700 euroa. 23.9.2011 11.25

neen Merenneidon, joka edusti Suomea kilpailussa kultapokaalista. Ensimmäistä Merenneitoa ei rakennettu Turussa, vaan Elfvingin omistamalla Hangon keksitehtaalla. On kuitenkin mahdollista, että rakentamisessa käytettiin Turun Veneveistämöltä lainattuja työmiehiä. 1920-luvulla suurin osa veneistä oli vielä edellisten kaltaisia puhdasverisiä kilpaveneitä, ”raasereita”. Ajatusmaailma oli kuitenkin pikkuhiljaa muuttumassa ja 1930-luvun lähestyessä ulkomaisten veneilylehtien kautta saatiin tietoa englantilaisten ja yhdysvaltalaisten suunnittelemista matkapursista. Vaikka matkapursien rakentaminen yleistyi Turun Veneveistämöllä vasta 1930-luvulla, jo vuonna 1928 veistämöltä valmistui turkulaisen Emil Ehnrothin Yoldia. Tämä pienehkö jooli rakennettiin englantilaisen amatöörisuunnittelija Thomas Harrison Butlerin piirustusten mukaan. Piirustuksiin tehtiin Suomessa myös joitakin muutoksia, joista vastasi turkulainen kokenut matkapurjehtija Bruno Mustelin. Yoldia oli moneen aikakautensa veneeseen verrattuna tilava, merikelpoinen ja kestäväksi rakennettu. Sen pituus oli 9,6 metriä, vesilinja 6,8 metriä, leveys 2,52 metriä, purjeala 40m2 ja uppouma 5,2 tonnia. Yoldian sisätiloja kehuttiin eleganteiksi ja käytännöllisiksi. ASS:n 100-vuotisjuhlakirjassa jopa todetaan sen olleen ”ehkä kaikkein kaunein työ, joka koskaan on lähtenyt Turun Veneveistämöltä”. Vuonna 1929 valmistui kakskakkonen Hobby sekä kaksi Westinin suunnittelemaa kuutosta. Lisäksi edellisen vuoden sarja kahdeksikkoja sai jatkoa, kun Estlanderin suunnitelmien mukaan rakennettiin vielä neljäs vene, Gunnar Grönblomin Cheerio. Molemmat kuutosista, Bertil Tallbergin Habanera ja Walter Ahlströmin Pohjantähti edustivat helsinkiläistä NJK:ta. Näistä kahdesta Pohjantähti oli turku-vs2309.indd 103 Turun Veneveistämön rakentamat 6mR-veneet edustivat Suomea myös ulkomailla. Zaké Westinin suunnittelema Merenneito II kamppailee Kultapokaalista Sandhamnissa vuonna 1928. ASS 1930-luvun lähestyessä ulkomaisten veneilylehtien kautta saatiin tietoa englantilaisten ja yhdysvaltalaisten suunnittelemista matkapursista. 23.9.2011 11.25

104 KAKSKAKKOSIA, KUUTOSIA JA KAHDEKSIKKOJA 1921 – 1931 Merenneito II laskettiin veteen veistämön luiskalta juhlallisin menoin vuonna 1928. Hankolaiselle Hemming Elfvingille rakennettu vene oli Turun Veneveistämön tilaus numero 2556. Tom Bäckströmin kokoelmat Purjenumeron L-5 saanut Isabel oli yksi vuonna 1928 rakennetuista kahdeksikoista. Kuva on vuoden 1928 Sinebrychoff-pokaalipurjehduksista, joissa Isabel edusti helsinkiläistä Nyländska Jaktklubbenia omistajansa Curt Mattsonin kipparoimana. turku-vs2309.indd 104 SMM luokassaan merkityksellinen vene, sillä se kilpaili kultapokaalista sekä valmistumisvuonnaan 1929 että heti seuraavana vuonna Göteborgissa. Kumpanakaan kertana se ei selvinnyt finaalipurjehduksiin. Vuoden 1929 syksyllä Yhdysvalloista alkanut ja Eurooppaan levinnyt kansainvälinen lama sai tilaajat varovaisiksi. Veistämöltä valmistui kesäksi 1930 vain yksi kotimaahan toimitettu vene. Kyseessä oli Alfons Kvarnströmin hankolaiselle A. E. Andelinille suunnittelema matkavene Isabella. Kvarnström oli kouluttautunut Turussa veneenrakennusmestariksi ja hänen suunnittelunsa lähtökohtana oli, että matkaveneestä tuli löytyä samat mukavuudet kuin kodeistakin. 10,65 metriä pitkä ja 43 neliön purjealalla varustettu Isabella oli pari vuotta aiemmin valmistuneen Yoldian kanssa ensimmäisiä Turussa rakennettuja veneitä, jotka oli suunniteltu ilman mittasääntöjä lähtökohtana mukavuus matkapurjehduksilla. Yoldia ei ollut ainoa kyseisenä vuonna valmistunut purjevene, sillä veistämö oli saanut mielenkiintoisen tilauksen Espanjasta. Kaksi markiisia, Ariluce de Ybarra ja Don Juan de Aguirre, olivat päätyneet yhdessä hankkimaan Turusta Zaké Westinin suunnittelemat kuutoset. Tilauksen yksityiskohtia Suomessa hoiti konsuli Rudolf Nyman, joka koepurjehti veneet Turun edustalla. Veneet toimitettiin omistajilleen Bilbaoon höyrylaivalla ja niillä oli tarkoitus purjehtia Cowesin regatassa elokuussa. Tilauksesta raportoinut Frisk Bris arveli veistämön tarkan viimeistelytyön sekä veneiden sirojen ja hienostuneiden linjojen taatusti herättävän ulkomaisten purjehtijoiden ansaitun huomion. Vaikka Suomessa 1930-luvun alussa elettiin edelleen syvässä taantumassa, vuonna 1931 valmistui joitakin suurempia purjeve- 23.9.2011 11.25

turku-vs2309.indd 105 23.9.2011 11.25

106 KAKSKAKKOSIA, KUUTOSIA JA KAHDEKSIKKOJA 1921 – 1931 turku-vs2309.indd 106 23.9.2011 11.25

Osa Gustaf Estlanderin suunnittelemien kahdeksikkojen rakennepiirustuksesta. Piirroksesta käy ilmi, että vene rakennettiin 23,5 millimetriä paksusta hondurasmahongista ja kansi oli 22 millimetriä paksu seetriä. Noin 5 000 kilogramman painoinen lyijyköli kiinnitettiin runkoon 12:lla pronssisella kölipultilla. turku-vs2309.indd 107 SMM 23.9.2011 11.25

108 KAKSKAKKOSIA, KUUTOSIA JA KAHDEKSIKKOJA 1921 – 1931 Vuosina 1928 ja 1929 Turun Veneveistämö rakensi Gustaf Estlanderin piirustusten mukaan neljän veneen sarjan 8mR-luokan veneitä. Yli 15-metristen mahonkipursien rakentaminen sarjana oli Suomen mittakaavassa ainutlaatuista. Koepurjehdukselle valmistautuvan kahdeksikon takana poijussa näkyy Jon Hartmanin moottoripursi Söndagsnisse. turku-vs2309.indd 108 Tom Bäckströmin kokoelmat 23.9.2011 11.25

turku-vs2309.indd 109 23.9.2011 11.25

110 KAKSKAKKOSIA, KUUTOSIA JA KAHDEKSIKKOJA 1921 – 1931 Kuten muutkin Estlanderin suunnitteleman kahdeksikkosarjan veneet, myös kuvassa purjehtiva Sphinx päätyi Helsinkiin. Sphinxin tilaaja oli arkkitehti Sigurd Frosterus. turku-vs2309.indd 110 SMM 23.9.2011 11.25

neitä. Tilaajat olivat varakkaita teollisuusmiehiä ja purjehduksen merkkihenkilöitä. Vaasan puuvillatehtaan johtaja, vuorineuvos Kaarlo Rautio oli tilannut ketsin Esmeralda ja porilainen vuorineuvos Walter Ahlström 6mR Irman. NJK:n varakommodori Gunnar Grönblom puolestaan johti syndikaattia, joka rahoitti 6mR Barbaran rakentamista. Esmeralda oli osoitus purjehtijoiden kasvavasta kiinnostuksesta merikelpoisia matkaveneitä kohtaan. Se rakennettiin Svenska Kryssarklubbenin vuonna 1929 järjestämässä pohjoismaisessa venesuunnittelukilpailussa voittaneen ehdotuksen mukaan. Piirustukset oli laatinut turkulainen Jarl Lindblom, joka vastasi 1930-luvulla lähes yksinoikeudella veistämöllä rakennettujen matkaveneiden suunnittelusta. Esmeraldan pituus oli 9,90 metriä, leveys 2,64 metriä, syväys 1,2 metriä, vesilinja 8,64 metriä ja purjepinta-ala 49 m2. Runko oli punahonkaa, rungon yläosa mahonkia, kylkilistat tammea, kansi oregonmäntyä ja hytti, istumalaatikko sekä sisustus mahonkia. Mastot ja puomit tehtiin punahongasta, heloitus valettiin pronssista, lamput olivat kristallia ja astiat käsinmaalattua posliinia. Venettä säilytettiin Vaasassa Raution tehtaan lahdella ja sille oli palkattu oma vartija. Vuodelta 1931 löytyy suurien purjeveneiden lisäksi tietoja useammista pienistä sarjatuotantoveneistä. Helsinkiläinen NJK tilasi juniorien koulutusveneeksi kymmenen pientä purtta, joiden purjepinta-ala oli 14,19 m2. Turkulaisen ASS:n rekisteriin on samalle vuodelle kirjattu seitsemän veistämön tekemää pientä jollaa. Veistämö oli myös aloittanut kokeilut uudella materiaalilla, masoniitilla, jota se katsoi voivansa hyödyntää edullisien sarjatuotantoveneiden rakentamisessa. Kaksi veistämön omistuksessa ollutta 10 m2:n jollaa löytyy rekisteristä nimillä Masonit I ja Masonit II. Edelleen on todennäköistä, että veistämö rakensi samana vuonna sarjan Sulkaveneitä, joista yksi löytyy ESF:n rekisteistä. Pienempien jollien ja koulutusveneiden jäljittämistä hankaloittaa se, että niitä ei yleensä kirjattu seurojen veneluetteloihin. turku-vs2309.indd 111 Jarl Lindblomin suunnittelema ketsi Esmeralda Uudenkaupungin pakkahuoneen edustalla. Laiturilla seisoo veneen omistaja vuorineuvos Kaarlo Rautio vaimoineen. Helena Leskinen Bruno Westin purjehtii suunnittelemaansa 2,5-metristä jollaa veistämön edustalla vuonna 1931. Jollat rakennettiin masoniitista. Tom Bäckströmin kuvakokoelmat 23.9.2011 11.25

112 SARJATUOTANTOA JA YKSILÖLLISIÄ MATKAPURSIA 1932 – 1939 arjatuotantoa ja yksilöllisiä matkapursia Yksi ensimmäisistä veistämöllä rakennetuista Hai-veneistä oli Yrjö Väisälän Mira vuodelta 1932. Aerodynamiikan hienouksiin vihkiytynyt professori kokeili veneissään uudenlaisia purjeratkaisuja – ehkä juuri tästä syystä kuvassa on nähtävissä Haille epätyypillisesti kaksi keulapurjetta. turku-vs2309.indd 112 SHIÅA Veistämön tekemät kokeilut osoittautuivat hyödyllisiksi 1930-luvulla, jolloin purjevenetuotanto painottui suuriin sarjoihin, joita rakennettiin kotimaan lisäksi myös vientiin. 1930-luvun alussa ulkomaantilauksia edesauttoi laadun ja hyvän maineen lisäksi valuuttakurssietu. Etenkin Atlantin takaa katsottuna kaukainen Suomi näyttäytyi maana, josta saattoi hankkia laadukkaan veneen lähes pilkkahinnalla. Sarjatuotantoveneiden lisäksi toinen tärkeä artikkeli olivat matkapurret, joiden suosio kasvoi 1930-luvun jälkipuoliskolla. Veistämö onnistui rakentamaan ja markkinoimaan onnistuneesti muutamia sarjoja suurempia matkaveneitä. Näiden rinnalla valmistettiin edelleen joitakin kappaleita kansainvälisen säännön kuutosia, sekä säännön pienintä versiota, viitosia. Vuonna 1932 tuotanto oli vielä melko vaatimatonta luokkaa. Tärkeimmät uudisrakenteet tehtiin uuteen kansalliseen yksityyppi- 23.9.2011 11.25

luokkaan, joka oli saanut nimekseen Hai. Se edusti uudenlaista ajattelua, jonka mukaan veneen piti olla rakennuskustannuksiltaan kohtuullinen ja helposti sarjavalmistettava. Suunnittelija Gunnar L. Stenbäck mainitsikin yhdeksi esikuvakseen Henry Fordin ja autojen liukuhihnatuotannon. Haista muodostui 1930-luvun kuluessa yksi veistämön tärkeimmistä vientiartikkeleista. Vuonna 1932 valmistui kaksi Haita, jotka rakennettiin Rolf Laxille Helsinkiin ja professori Yrjö Väisälälle Turkuun. Sarjana valmistettiin myös ainakin neljä Sulkaa. Talvella 1932–1933 Haiden tuotanto lisääntyi melkoisella rytinällä, kun veistämöllä loppuvuonna vieraillut Carney Anderson päätyi tilaamaan 15 Haita Yhdysvaltoihin Camdeniin, Mainen osavaltioon. Nämä määränpäässään ”Finnboateiksi” kutsutut veneet osoittautuivat suosituiksi kilpapursiksi ja niitä tilattiin Camdeniin seuraavina vuosina lisää yhteensä kymmenen kappaletta. Veneiden hinta toimituksineen oli aluksi vain 622 dollaria kappaleelta, mutta vuonna 1934 veneiden hinta Yhdysvaltoihin toimitettuna oli valuuttakurssien heilahtelusta johtuen jo kaksinkertaistunut. Kustannukset jäivät silti edelleen niin alhaisiksi, etteivät paikalliset veistämöt kyenneet kilpailemaan turkulaisten tarjoaman hinnan kanssa. Tilauksen aikataulut tuottivat veistämölle ongelmia, sillä vaikean jäätalven takia veneet jouduttiin lähettämään kolmessa erässä Kotkasta ja Hangosta ja loput jäiden lähdettyä vasta toukokuussa Turusta. Toiseksi tärkeäksi vientimaaksi muodostui Ranska, jonne rakennettiin 13 kappaletta Star-veneitä vuonna 1933. Yhdysvaltalaisen Francis Sweisguthin suunnittelema vene oli alkanut saavuttaa jalansijaa myös vanhalla mantereella, kun sen purjeprofiiliin tehtiin uudistuksia vuonna 1929 ja Star valittiin olympialuokaksi vuonna 1932. Ranskalaisille rakennetut Starit toimitettiin eri puolille maata ja ainakin kolme niistä päätyi Afrikan mantereelle Ranskan Algeriaan. Konstruktioluokkien ainoaksi edustajaksi vuonna 1933 jäi Zaké Westinin Erik Ahlströmille suunnittelema Marga, jota usein kutsutaan Westinin ja Turun Veneveistämön mestariteokseksi. Tämä näkyi esimerkiksi veneen materiaalivalinnoissa. Veistämö lähetti turku-vs2309.indd 113 ”Finnboateiksi” kutsutut Hai-veneet osoittautuivat suosituiksi kilpapursiksi ja niitä tilattiin Camdeniin yhteensä kaksikymmentäviisi kappaletta. Hai-veneen vesillelasku vuonna 1932. Hai oli 1930-luvulla yksi yleisimmistä veistämöllä rakennetuista purjeveneistä. Veneitä rakennettiin kotimaan lisäksi myös vientiin. Vesillelaskua tarkkailevat veljekset Bruno ja Zaké Westin. Tom Bäckströmin kokoelmat 23.9.2011 11.25

114 SARJATUOTANTOA JA YKSILÖLLISIÄ MATKAPURSIA 1932 – 1939 Ensimmäinen Camdeniin rakennettu Hai-veneiden sarja lastattuna laivaan ja valmiina lähtöön vuonna 1933. Tom Bäckströmin kokoelmat Camdenin Hai-veneet, otteita A. L. Andersonin matkapäiväkirjasta 13.11.1932 21.11.1932 Anderson saapuu Göteborgiin Ruotsiin Vierailee Maskin och Bro -osakeyhtiön 14.11.1932 veistämöllä ja saa viestin Hain suunnittelija Tapaaminen Alf Kullgrenin kanssa. Gunnar L. Stenbäckiltä, joka ”puhuu Yhteydenotto ruotsalaisen erittäin hyvää englantia”. Syö päivällisen purjehduslehden toimitukseen. Stenbäckin kanssa ja käy läpi piirustuksia Tutustuminen Louhen piirustuksiin ja sekä yksityiskohtia. Saa tietoonsa veneiden esittely veneveistämöllä. rahtien ja vakuutusten hinnat. 15.11.1932 22.11.1932 Turun Veneveistämöllä rakennettiin Anderson vierailee kolmella pursiseuralla Matkustaa alkumatkan Turkuun vuosina 1933–1935 yhteensä 25 kap- Tukholmassa ja näkee erilaisia veneitä: Tukholman laivalla ja loppumatkan paletta Hai-veneitä Yhdysvaltoihin ”Ei mitään, mikä kiinnostaisi minua”. junalla, joka saapuu Turkuun kello 13.10. Mainen osavaltioon, pieneen Camde- 16.11.1932 ”Turun Veneveistämön johtaja otti minut nin rannikkokaupunkiin. Osa veneistä Gustav Plym esittelee ”mielenkiintoisen vastaan asemalla”. Tutustuu rakenteilla purjehtii edelleen ja sattumalta Camde- pienen veneen, joka olisi erittäin oleviin Hai-veneisiin. ”Heillä on hieno nissa oli kirjaa kirjoittaessamme herän- sopiva Camdeniin”. tehdas, uskoakseni hienoin Suomessa. nyt kiinnostus selvittää Hai-veneiden, 18.11.1932 Veistämöllä on valmiudet rakentaa kaiken eli ”Finnboatien” alkuperää. Anderson vastaanottaa hinnat ja kokoisia veneitä aina 175-jalkaisiin tai piirustukset ”Sea Gull” -veneestä jopa suurempiin saakka. Veistämöä son lähetettiin vuoden 1932 lopulla suunnittelija Jac M. Iverseniltä. on suositeltu minulle painokkaasti Camden Yacht Clubin (CYC) toimesta 19.11.1932 ja työn laatu on erinomaista.” Saa Pohjois-Eurooppaan etsimään seural- Vierailu Tukholmassa veistämöllä, jossa hinnat Hai-veneistä ja mahonkisista le sopivaa päiväpurtta ja hoitamaan rakennetaan Louhi-veneitä. ”Olen jollista. Anderson lähtee Turusta kello mahdollisen tilauksen yksityiskohtia. vaikuttunut ruotsalaisten rakennustaidosta 7.30 aamulla pienellä höyrylaivalla, Saimme käsiimme alle suomentamam- ja kallistumassa heidän kannalleen jonka on määrä saapua Tukholmaan me lyhennelmän hänen päiväkirjamer- tällä hetkellä”. Anderson matkustaa seuraavana aamuna kello 10.30. kinnöistään matkan ajalta. Ne kertovat höyrylaivalla Helsinkiin. Hän nauttii 23.11.1932 mielenkiintoisella tavalla siitä, miten matkasta saariston halki ja kuvittelee Tarkistaa kaikki saamansa hinnat. Anderson päätyi tilaamaan veneet juuri mielessään, kuinka kaunis saaristo on ”Mielestäni Turun Veneveistämön Turun Veneveistämöltä. kesäisin, kun kaikissa mökeissä on valot. tarjoamat Hai-veneet ovat paras kauppa Tilaus sai alkunsa, kun A. L. Ander- turku-vs2309.indd 114 23.9.2011 11.25

turku-vs2309.indd 115 CYC:n kannalta”. ”Hinnat ovat matalat 27.11.1932 hinnan. Lisäksi uskon sen olevan paras ja heidän tarjoamansa rakennustyön Anderson tapaa Spoofin ja keskustelee veistämö koko maassa. Odotan kuitenkin laatu, sovitukset jne. ovat ehdottomasti tarkastajan tehtävistä. Watsonilta vielä tietoja Porvoon veneveistämöltä.” parhaat niistä mitä olen nähnyt”. Soittaa saapuu sähke koskien tämän 4.12.1932 Camdeniin siellä tilausasiaa hoitavalle Yhdysvaltojen kauppakomissiolta Pitkän tauon jälkeen johtaja Tenlén herra Watsonille ja odottaa vastausta. saamia tietoja tulleista. ottaa yhteyttä. Anderson vierailee 24.11.1932 28.11.1932 Turun Veneveistämöllä ja lounastaa Tekee jälleen matkan Turkuun. Saa tiedot tulleista ja lähettää Tenlénin kanssa. ”Tenlén on ollut hyvin Saa vastauksen Watsonilta sähkeen Watsonille. Syö ystävällinen minulle vierailuni aikana. nopeammin kuin odotti. päivällisen Tenlénin kanssa. Hän yrittää viettää aikaa kanssani niin 25.11.1932 29.11.1932 paljon kuin pystyy. Hän tietysti yrittää Saapuu Turkuun aamulla kello 11.00. Vierailee jälleen veistämöllä ja saada tilaukseni, mutta uskoisin, ”Aurinko paistoi kun matkustimme seuraa kannen asennusta työn että hän myös haluaa auttaa minua tuhansien kaupungin edustalla olevien alla olevaan Hai-veneeseen. ”Olen kuluttamaan aikaa ja ymmärtää, saarien lomassa, hyvin kaunista.” vakuuttunut siitä, että he ovat paras että olen täällä kovin yksinäinen.” (Ilmeisesti Andersonin vierailun aikana rakentaja Suomessa ja tämä on 5.12.1932 oli muuten pääsääntöisesti sumuista paikka, josta veneet pitäisi tilata.” Anderson odottaa edelleen sähkettä ja sateista). Anderson menee suoraan 30.11.1932 Watsonilta. Hän kävelee veistämölle veistämölle, jossa hän yrittää tehdä Watson sähköttää Andersonille ja aikeenaan laadituttaa sopimus sopimuksen 15 Hain rakentamisesta. vaatii tätä tutustumaan myös muihin valmiiksi säästääkseen aikaa. Paikalla on toimitusjohtaja Tenlén ja veistämöihin. Anderson on kuullut ”niin 13.12.1932 pian paikalle saapuu myös hallituksen huonoja lausuntoja”, ettei pidä sitä Edelleen Turussa. Anderson suunnittelee puheenjohtaja. ”Meidän piti odottaa vaivan arvoisena. Hän aikoo kuitenkin lähtevänsä Tukholmaan, mutta ei koko iltapäivä saadaksemme rahdin matkustaa Porvooseen ja yrittää saada ole saanut sähkeeseensä vastausta ja vakuutusten hinnat”. Tenlén ja edullisemman hinnan samantasoisille Watsonilta. Tämä huolestuttaa häntä hallituksen puheenjohtaja Owren veneille. Tapaa venevälittäjä Harry – Andersonilla on koti-ikävä, hän on saapuvat päivälliselle hotelliin. Päivällisen Mieritzin hotellilla, joka lupaa vilustunut ja hän haluaisi päästä jouluksi aikana Anderson vastaanottaa Swedish hintatiedot seuraavaksi aamuksi. kotiin. Hän aikoo matkustaa Bremenistä Mexico American Linelta tiedot veneiden 1.12.1932 New Yorkiin 22.12. saapuvalla Europa- rahtauksesta Portlandiin, Maineen. ”Taas yksi pilvinen ja epämiellyttävä laivalla. Anderson on suunnitellut, Illalla Axel Spoof ottaa yhteyttä ja päivä”. Aikainen herätys ja matka linja- että sopimus laaditaan kymmenestä lupautuu toimimaan valmiiden veneiden autolla Porvoon veneveistämölle, jonka veneestä. Kello 18.45 hän saa sähkeen tarkastajana Turussa ennen niiden omistaja Marten Ekblom puhuu erittäin Watsonilta, joka ohjeistaa häntä lähetystä Maineen. Näin viimeinenkin hyvää englantia. Hänen vaimonsa on jäämään, kunnes veneiden tarkka määrä yksityiskohta tilauksen tekemiseksi on amerikkalainen ja vaimon veli Gluyas on päätetty Camdenissa. Andersonin valmis. Anderson lähettää sähkeen Williams asuu Bostonissa Deer Islella. sydän särkyy. Tämä oli viimeinen päivä, Watsonille saadakseen rahoituksen Veistämöllä ei näytä olevan paljoa jolloin hän voisi lähtiessään vielä ehtiä välittömästi. ”Nukun paremmin töitä. ”Erittäin miellyttävä telakka”. höyrylaivalla jouluksi kotiin. ”Antaisin tänä yönä, olen hyvin väsynyt.” Veistämö vaikuttaa hyvin halukkaalta mitä tahansa, jos en olisi ikinä nähnyt 26.11.1932 tekemään kaupat. Anderson matkustaa minkäänlaista venettä”. Kello 21.00 Anderson viettää koko päivän Turun junalla Lahteen, jossa ainoa veneitä hän saa toisen sähkeen ja on vapaa Veneveistämöllä tutustuen erilaisiin rakentava yritys on huonekaluyhtiö. lähtemään, mutta Tukholman laiva veistämön valmistamiin venetyyppeihin Yhtiöllä ei ole tilaukseen tarvittavia on jo mennyt. ”Pelkään, etten enää ja näkee monia varastossa olevia välineitä tai työntekijöitä. Anderson ehdi Europaan, mutta aion yrittää”. veneitä. ”Herra Jarl Lindblom, heidän palaa Helsinkiin, jossa vastaanottaa 14.12.1932 suunnittelijansa, on erittäin miellyttävä hinnan 15 veneestä Harry Mieritziltä. Anderson matkustaa Tukholmaan. Hän nuori mies. Hän suunnittelee vierailua Hinta on venettä kohden yli 100 dollaria tekee vaiheikkaan matkan, ja lentää Amerikkaan, ja saattaa viipyä vuoden kalliimpi ja Mieritz rakennuttaisi veneet muun muassa kolmimoottorisella tai kauemminkin tutustuakseen Turun Veneveistämöllä. ”Olen nyt Fokkerilla Malmöstä Tanskaan. amerikkalaisiin metodeihin. Hän on tarkistanut jokaisen veistäjän, jonka olen Hän tavoittaa Europan Ranskassa erityisen kiinnostunut pienten Cruiser- Suomesta onnistunut löytämään ja Turun ja ehtii jouluksi Camdeniin. tyyppisten veneiden suunnittelusta”. Veneveistämö on tarjonnut edullisimman 23.9.2011 11.25

116 SARJATUOTANTOA JA YKSILÖLLISIÄ MATKAPURSIA 1932 – 1939 Zaké Westinin innostus ja suunnittelun huolellisuus on nähtävissä vuonna 1933 rakennetun 6mR Margan kauniisti väritettyjen piirustusten yksityiskohdista. turku-vs2309.indd 116 SHIÅA yhden työntekijöistään Hondurasiin valitsemaan parhaan mahdollisen mahongin Margan rakennusaineeksi. Kölitukeissa käytettiin ruostumatonta terästä ja saalingit olivat pronssia. Viimeistelytyöt tehtiin tarkkuudella. Runko vesihiottiin ja lakkakerroksia levitettiin kaikkiaan kuusitoista. Runkolaudoitukseen ei jäänyt näkyviin tapitettuja reikiä, sillä se oli ruuvattu kaariin veneen sisäpuolelta. Istumalaatikon sarjoissa oli ruusunlehtiaiheiset kaiverrukset ja näiden välissä Porin vaakuna. Ruorimiehen istumalaatikko oli verhoiltu sinisellä puhvelinnahalla. Työn tarkkuus välittyy myös Zaké Westinin kauniisti väritetyistä piirustuksista, joista osa on säilynyt Åbo Akademin merihistorian laitoksen hallussa olevassa piirustuskokoelmassa. Marga, Zaké ja Bruno Westinin silmäterä, telakoitiin vuosien ajan syksyisin Turun Veneveistämölle, jossa korjaustöitä saivat tehdä vain sen omat työntekijät veljesten valvovan silmän alla. 23.9.2011 11.25

Talveksi 1933–1934 veistämölle saapui neljän Hain lisätilaus Maineen. Ranskaan oli tilattu kolme Staria ja Ranskan Algeriaan neljä. Lisäksi pariisilainen Nicolle André oli tilannut veistämöltä Gaston Grenierin suunnitteleman pienen Chat-yksityyppiveneen. Veistämön tähänastisista tilauksista kaukaisin oli tullut Argentiinasta, Buenos Airesista, jonne rakennettiin yksi Star. Vuonna 1934 Turun Veneveistämön Hait tekivät uuden aluevaltauksen, kun Ranskaan valmistettiin neljän veneen sarja. Ranskassa oli jo jonkin aikaa etsitty vaihtoehtoa uudeksi yksityyppiluokaksi, joka olisi kajuutalla varustettu kolmen hengen miehistölle sopiva päiväpursi. Lisärajoituksia asetti muun muassa Ranskan jokisuistojen mataluus. Ranskalaiset olivat puntaroineet vaihtoehtona norjalaisen Johan Ankerin Louhea, mutta päätyivät tilaamaan koesarjan Haiveneitä Suomesta. Alkuperäisestä Haista poiketen niiden purjeala turku-vs2309.indd 117 23.9.2011 11.25

118 SARJATUOTANTOA JA YKSILÖLLISIÄ MATKAPURSIA 1932 – 1939 Jarl Lindblom suunnitteli vuonna 1935 rakennetun ketsin Mosca veljelleen Lars Lindblomille. Lindblom myi veneensä pian sen valmistumisen jälkeen Ruotsiin. Kuva on vuoden 1937 Gotland Runt -kilpailusta, jossa Mosca voitti oman luokkansa KR 1. SMM / Piirustus: Merikarhut 1935 turku-vs2309.indd 118 oli 25 m2, eli nelisen neliötä suurempi kuin alkuperäisessä versiossa. Ranskaan kehittyi vahva ”Requin”-luokka, joka on nykypäivänäkin voimissaan. Ensimmäiset Turussa valmistuneet veneet ja Turun Veneveistämö ovat siellä edelleen legendaarisessa maineessa. Seuraava talvi toi uusia tilauksia Ranskaan ja Yhdysvaltoihin. Requineita rakennettiin kuusi, joista yksi Casablancaan. Maineen toimitettiin kuuden veneen lisätilaus. Stareja valmistui kahdeksan – neljä Ranskaan, kolme Englantiin ja yksi Hollantiin. Hollantilainen P. J. Bosch van Drakestein tilasi Starin lisäksi itselleen myös Hain. Yksi Hai löysi tiensä Liettuan Memeliin, nykyiseen Klaipedaan. Kesäksi 1935 valmistui myös kolme matkapurtta. Ne oli piirtänyt veistämön uudeksi pääsuunnittelijaksi noussut Jarl Lindblom. Zaké Westin ei enää suunnitellut kuin kuutosia, joita rakennettiin 1930-luvulla kaikkiaan viisi kappaletta. Kuuluisin kolmesta veneestä ja ehkä veistämön tuotannosta kaikkein tunnetuin yksittäinen pursi on turkulaiselle Oskar Mustelinille rakennettu kuunari Daphne, joka myöhemmin ketsiksi takiloituna 23.9.2011 11.25

tuli suuren yleisön tietoon Göran Schildtin matkakuvausten kautta. Daphnen suunnittelun pohjana olivat samat kilpailussa voittaneet piirustukset kuin pari vuotta aiemmin rakennetussa Esmeraldassa. Tilaajan toiveiden mukaan niitä kuitenkin muutettiin ja Daphneen rakennettiin erillinen takakajuutta. Mustelin halusi Daphnesta kestävän, joka samalla tarkoitti sitä, että rakenteesta tuli raskaampi kuin alkuperäisessä luonnoksessa. Veneen pituus oli 10,3 metriä, leveys 2,75 metriä, uppouma 6,1 tonnia ja purjeala vastatuulella 50,7 m2. Runkolaudoitus ja kansi olivat perobaa, steevit ja kaaret tammea. Sisustukseen käytettiin masoniittia ja näkyvissä osissa mahonkia. Myös toinen matkaveneistä, Lindblomin veljelle Lars Lindblomille rakennettu Mosca rakennettiin brasilialaisesta perobasta. Sen mitat noudattelivat Daphnen tavoin Lindblomin alkuperäistä suunnitelmaa – tosin Moscaan rakennettiin vain yksi kajuutta ja se takiloitiin ketsiksi. Rakentamisessa noudatettiin luokituslaitos Lloyd´sin suosituksia, sillä veneestä haluttiin mahdollisimman merikelpoinen. Sekä Moscaan että Daphneen asennettiin apukoneeksi sähköstartilla varustettu Olympia-moottori. Kolmas matkapursista, Johanna, poikkesi mitoiltaan ja olemukseltaan jonkin verran kahdesta edellisestä. Tilaaja professori Yrjö Väisälä oli antanut Lindblomille tietyt mitat, joiden puitteissa vene piti suunnitella. Pituuden piti olla 11 metriä ja leveyden 2,5 metriä. Lisäksi Väisälä halusi, että veneestä tulisi kaksimastoinen jooli. Johanna oli sirompi kuin Daphne tai Mosca, ja sen uppouma oli toista tonnia näitä pienempi. Johanna rakennettiin mahdollisimman edullisista materiaaleista, runkolaudoitus oli mäntyä ja köli rautaa. Apumoottoriksi professori oli valinnut turkulaisen Androksen. Kaikki kolme venettä herättivät aikanaan runsaasti huomiota. Niitä esiteltiin purjehduslehdissä sekä seurojen vuosikirjoissa ja omistajat kirjoittivat kokemuksistaan matkakuvauksia. Matkapurjehdus lisäsi selvästi suosiotaan 1930-luvun loppua kohden ja veistämö pystyi Jarl Lindblomin avulla vastaamaan kysyntään. turku-vs2309.indd 119 Daphne on Turun Veneveistämön rakentamista pursista ehkä kaikkein tunnetuin. Göran Schildtin matkakuvaukset nostivat veneen todelliseen maailmanmaineeseen. Oskar Mustelinille vuonna 1935 rakennettu Daphne oli alun perin takiloitu kuunariksi. Veneen ensimmäiset omistajat kuitenkin tuskailivat sen huonoja purjehdusominaisuuksia ja Daphne muutettiinkin pian ketsiksi. Tom Bäckströmin kokoelmat 23.9.2011 11.25

120 SARJATUOTANTOA JA YKSILÖLLISIÄ MATKAPURSIA 1932 – 1939 Talvella 1935–1936 Turun Veneveistämö rakensi 60 kappaleen sarjan L’Aile-veneitä. Projekti oli ranskalaisten yritys haastaa suositut ulkomaiset venetyypit ja luoda uusi kansallinen kilpaluokka. Tom Bäckströmin kokoelmat turku-vs2309.indd 120 Vuonna 1936 Haiden ja Starien tuotanto hiipui aiempien vuosien lukemista. Veistämöltä valmistui vain yksi Hai Viipuriin sekä kaksi Staria Ranskaan. Ranskaan valmistettiin kuitenkin veistämön suurin purjevenesarja, joka oli Jarl Lindblomin suunnittelutyön tulosta. Kyseessä oli uusi yksityyppiluokka L’Aile. Tämän mielenkiintoisen tilauksen taustalla oli Pariisin lähistöllä sijaitseva Chatoun pursiseura, Club Nautique de Chatou (CNC). Ranskassa oli jo jonkin aikaa ollut erimielisyyttä siitä, oliko Star kaikkein sopivin vaihtoehto pieneksi kilpapurreksi. CNC pyrki Armand Esdersin johdolla kehittämään oman kansallisen yksityyppiluokkansa. Suunnittelukilpailujen ja epäonnistuneiden yritysten jälkeen ranskalaiset päätyivät tilaamaan luonnoksen Jarl Lindblomilta, olihan Turun Veneveistämö Ranskassa hyvässä maineessa aiemmin toimittamiensa Haiden ja Chat-veneen ansiosta. Lindblomin suunnitelma 12 neliömetrin purjealalla varustetusta veneestä sai kannatusta ja seura tilasi koekappaleen. Prototyyppi, jota kutsuttiin nimellä ”Finnish boat” toimitettiin Roueniin toukokuussa 1935. Venettä koepurjehdittiin kesän aikana ja sen ominaisuuksia pidettiin erinomaisina. Siitä todettiin muun muassa, kuinka: ”sen kulku aaltojen halki ilman pienintäkään roisketta oli erikoislaatuista ja sen suuren pituuden ansiosta se eteni kuin seepra.” Myös veneen kelluvuutta testattiin. Se pysyi pinnalla vedellä täytettynä, vaikka kannella 23.9.2011 11.25

seisoi kaksi miestä. Ainoana epäkohtana pidettiin vaatimatonta purjealaa, jonka ranskalaiset halusivat kasvattaa 16 neliömetriin. Vene oli herättänyt huomattavaa kiinnostusta, eikä vähiten sen alhaisen 5 000 frangin hinnan ansiosta. Armand Esders sai vajaan kuukauden aikana 36 tilausta ja tilasi veistämöltä 40 veneen sarjan. Kysynnän takia Esders tilasi joulukuussa vielä 10 venettä lisää. Rakennettujen veneiden määrä nousi lopulta kuuteenkymmeneen, kun algerialaiset pursiseurat rakennuttivat oman 10 kappaleen sarjansa. L’Ailet, eli ”siivet”, olivat monella tapaa aikaansa edellä. Lindblom oli piirtänyt niihin bulbikölin ja peräsinlapa tehtiin teräslevystä. Veneet rakennettiin masoniitista. Veistämö toimitti ne täysin varusteltuina ja myös purjeet neulottiin veistämöllä. Kahden hengen miehistölle tarkoitetun purren pituus oli 7,1 metriä ja leveys 1,6 metriä. Se painoi 450 kg ja purjealaa oli 16 m2. Purjevarustukseen kuului isonpurjeen ja genoan lisäksi myös 15 neliömetrin spinaakkeri. Vuonna 1936 veistämöllä tehtiin sarjatuotannon lisäksi myös joitakin yksilöllisesti suunniteltuja veneitä. L’Aile-veneiden määränpäähän Roueniin toimitettiin E. Harlélle Jarl Lindblomin suunnittelema 8,9 metriä pitkä matkavene, ”Yacht de Croisière”. Toinen Lindblomin suunnittelema matkapursi oli Gotland Runt -kilpailuun suunniteltu ketsi Vanora. Tavoitteena oli Lindblomin mukaan nopea, mutta merikelpoinen vene, joka soveltuisi tulevaan kilpapurjehduk- turku-vs2309.indd 121 Jarl Lindblomin suunnittelema L’Aile oli aikanaan moderni pursi. Rungon muodot olivat laatikkomaiset, kölipaino oli sijoitettu eväkölin päässä olevaan bulbiin ja peräsinlapa oli teräslevyä. Veneet rakennettiin masoniitista mahdollisimman keveiksi. Tom Bäckströmin kokoelmat L’Aile-veneiden toimituksia hankaloitti vaikea jäätalvi. Sopimuksen mukaan ne piti luovuttaa helmikuussa 1936, mutta toimitus venyi lopulta toukokuulle. Veneet kuljetettiin lastausta varten satamaan kuorma-autoilla näyttävänä saattueena. Tom Bäckströmin kokoelmat 23.9.2011 11.25

122 SARJATUOTANTOA JA YKSILÖLLISIÄ MATKAPURSIA 1932 – 1939 Gösta Friskille rakennettu Vanora odottaa ensimmäistä vesillelaskuaan veistämörakennuksen edustalla. Suunnittelija Jarl Lindblom käytti veneestä nimitystä ”Gotlandkryssare”, sillä yksi suunnittelun lähtökohdista oli osallistuminen vuoden 1937 Gotland Runt -purjehdukseen. Patrick Friskin kokoelmat Lindblom ja Frisk pääsivät nopeasti yhteisymmärrykseen siitä, että Vanoraan tulisi mesaanimasto ja pukspröötti. Ratkaisulla haettiin parasta mahdollista purjetasapainoa. turku-vs2309.indd 122 Patrick Friskin kokoelmat seen. Vielä suunnitteluajankohtana ei ollut tarkkaa tietoa siitä, mitä tasoitussääntöä kilpailussa tultaisiin käyttämään. Lindblom kertoi päätyneensä ”kirkko keskellä kylää” -tyyppiseen ratkaisuun, jossa oli huomioitu ruotsalaisen Svenska Kryssarklubbenin säännön ohella tanskalainen KR-sääntö ja englantilainen RORC-sääntö. Veistämö rakensi vuosien tauon jälkeen myös 6mR-veneen, Arneta, jonka oli Henrik Ramsaylle suunnitellut Einar Olofsson. Kuutosten rakentaminen oli vähentynyt Suomessa 1920-luvulta, jolloin luokka eli voimakkainta nousukauttaan Suomessa – yhdeksi syyksi mainitaan usein veneiden kalleus. Henrik Ramsayn Arneta maksoikin hänelle kaksi kertaa enemmän, kuin hänen kymmenen vuotta aiemmin rakennuttamansa kuutonen. Ratkaisuksi ongelmaan oli tarjolla kansainvälisen säännön uusi vaihtoehto viitoset, joissa veneiden uppouma oli noin puolet kuutosia pienempi ja tätä kautta 23.9.2011 11.25

rakennuskustannuksetkin huomattavasti kohtuullisemmat. Suomessa luokkaan alettiin rakentaa veneitä innostuksella 1930-luvun puolestavälistä alkaen ja ensimmäiset viitoset valmistuivat Turun Veneveistämöltä vuonna 1936. Kesän 1936 viitoset olivat Najaden, Marina ja Barbro – kaikki kolme eri suunnittelijoiden piirustuspöydiltä. Jarl Lindblom debytoi luokassa piirtämällä ystävälleen Nils Björkille Najadenin, joka sai purjenumeron L-1. Najaden oli 9,31 metriä pitkä, 1,81 metriä leveä ja purjealaltaan 21,76 m2. Sen uppouma oli viitosille tyypillisesti noin 1,8 Tonnia ja syväys, kuten käytännössä kaikissa viitosissa luokkasäännön rajoitusten takia, vain 1,1 metriä. Vuonna 1937 veistämön tuotannossa painopiste oli ensimmäistä kertaa suurempien matkapursien tuotannossa. Tämä siitä huolimatta, että samanaikaisesti valmistui myös useampia kilpaveneitä. turku-vs2309.indd 123 23.9.2011 11.25

124 SARJATUOTANTOA JA YKSILÖLLISIÄ MATKAPURSIA 1932 – 1939 Viitoset oli 1930-luvun lopulla aktiivinen kilpaluokka. Kuvassa Airistolla vuonna 1938 kilpailevista veneistä neljä oli rakennettu Turun Veneveistämöllä. Ne olivat Marina (L-1), Barbro (L-2), Ghita (L-5) ja omia polkujaan kulkeva valkoinen Lina (L-12). Jarl Lindblomin hyvä ystävä, Nils Björk, tilasi kuvan Birgitan (L-4) poikkeuksellisesti naapuriveistämöltä Pahaniemestä. turku-vs2309.indd 124 ASS Buenos Airesiin Argentiinaan valmistui kahdeksan veneen sarja Stareja. Kansainvälisen säännön mukaan rakennettiin viitonen Ghita ja kuutonen Raili, molemmat Gunnar L. Stenbäckin suunnitelmien mukaan. Lisäksi Suomeen rakennettiin yksi Hai. Lindblomin suunnittelu oli herättänyt kiinnostusta myös ulkomailla ja Englantiin toimitettiin kaksi yksilöllisesti suunniteltua matkapurtta. Sheffieldiin R. Greshamille toimitettiin kehitelty versio pari vuotta aiemmin valmistuneesta Moscasta, joka sai nimen Aurac. Suuremman ja huomattavasti siromman veneen tilaajaksi on veistämön uloslyöntipiirustuksiin merkitty W. H. Buffum. Tämän 23.9.2011 11.25

mitoiltaan saaristoristeilijämäisen veneen pituus oli 12,45 metriä ja leveys vain 2,2 metriä. Englantiin päätyi myös viisi venettä samana vuonna rakennetusta suuresta matkaveneiden sarjasta, joka sai alkunsa erikoisesta matkailunedistämishankkeesta. Joulukuun 3. päivänä vuonna 1936 Suomen Höyrylaiva osakeyhtiö, Suomen Matkatoimisto, Suomen Matkailijayhdistys ja Turun Veneveistämö olivat perustaneet yhtiön, jonka nimeksi annettiin Oy Cruising in Finland Ab. Helsinkiä kotipaikkanaan pitävän yrityksen yhtiöjärjestyksessä määriteltiin tehtäväksi ”hankkia ja etenkin ulkomaisten turistien käytettäväksi asettaa urheiluveneitä”, jotka soveltuivat matkoille saaristossa. Tarkoitus oli, että ulkomaalaiset saattoivat vuokrata veneitä tutustuakseen saaristoomme ja rannikkoomme. Vuokraksi oli määrätty 15 puntaa viikossa, 28 puntaa kahdessa sekä 50 puntaa kuukaudessa. Kokenut gasti oli saatavilla mukaan 20 shillingin erilliseen viikkohintaan. Vuonna 1937 yhtiölle rakennettiin Turun Veneveistämöllä neljä kappaletta Jarl Lindblomin suunnittelemaa purjevenettä: vaaleanvihreä Mary-Anne (T-1), vaaleanharmaa Tiira (T-2), beige Erstan (T-3) ja valkoinen Endeavour (T-4). Näistä kolme sijoitettiin Helsinkiin ja yksi Turkuun. Kiinnostusta uudelle venetyypille oli kuitenkin laajemmaltikin, sillä vuonna 1937 näitä veneitä valmistui kaikkiaan 14 kappaletta. Neljän turisteille tehdyn lisäksi viisi kotimaista ja viisi englantilaista asiakasta tilasi ”Turistkryssaren”. Englantilaisten veneiden rungot ja kannet tehtiin perobasta, samoin osan suomalaisista. Männystä tehtyjen veneiden kannet olivat oregonmäntyä. Kaikissa oli tammikaaret ja kansirakenteet mahongista. Veneissä oli 10 hevosvoiman Kermath Sea Cub -moottori. Veneiden pituus oli 11,8 metriä ja leveys 2,65 metriä. Niissä oli makuupaikat viidelle, täydellinen astiasto kuudelle, pentteri, WC ja seisomakorkeus kajuutassa. turku-vs2309.indd 125 Jarl Lindblomin suunnitteleman ja vuonna 1937 valmistuneen Auracin linjat ovat käytännössä identtiset kaksi vuotta aiemmin rakennetun Moscan kanssa. Aurac oli kuin pieni laiva. Vain hieman yli 10-metriseen veneeseen saatiin leveyttä kasvattamalla mukavat sisätilat. Merikarhut 1937 Jarl Lindblom piirsi Auraciin, kuten muihinkin saman aikakauden avomeriveneisiinsä suojaisan ja tilavan istumalaatikon. Daphnesta ja Moscasta poiketen Auracin peräsinakseli ei kulje rungon läpi, vaan peräsinlapa on kiinnitetty peräpeilin ulkopintaan. SHIÅA 23.9.2011 11.25

126 SARJATUOTANTOA JA YKSILÖLLISIÄ MATKAPURSIA 1932 – 1939 Ensimmäiset Turistiristeilijät rakennettiin vuokraveneiksi, joilla ulkomaalaiset vieraat pääsivät tutustumaan Suomen kauniiseen saaristoon. Toimivaksi osoittautuneesta matkapurresta tuli kuitenkin lisätilauksia sekä koti- että ulkomailta. Kuvassa V. A. Wahlströmille vuonna 1937 rakennettu Tuulikki. turku-vs2309.indd 126 Antti Wahlströmin kokoelmat Vuonna 1938 Englantiin rakennettiin kaksi Turistiristeilijää lisää ja tilausten joukossa oli jälleen tuttuja sarjaveneitä. Hai-veneitä valmistui Suomeen kolme kappaletta ja Memeliin kaksi. Stareja oli myyty yksi Ranskaan ja yksi Kreikkaan. Turkulaiselle Kurt Wiklundille rakennettiin Moscaa ja Auracia mitoiltaan muistuttava matkavene, joka sai nimen Altesse. Wiklund ei ehtinyt purjehtia veneellä pitkään, sillä se päätyi Tom Martinille Englantiin ilmeisesti jo ennen talvisotaa. 6mR-luokkaan valmistui purjenumerolla L-21 Gunnar L. Stenbäckin suunnittelema Klara Stjärna ja Jarl Lindblom oli suunnitellut itselleen 5m Linan, jolla hän osallistui sen vesillelaskun jälkeen menestyksellä Sandhamnin vuoden 1938 23.9.2011 11.25

kilpailuihin. Yksilölliseksi kilpapurreksi rakennettu Lina sai myös hieman erikoisen kunnian toimia mallina suurelle tilaukselle, joka rakennettiin veistämöllä samana vuonna. Ilmeisesti hallitsevan Itämeren mestarin, Linan, piirustukset miellyttivät argentiinalaisia ja siitä rakennettiin yhteensä 14 “kopiota”. Tunnetun argentiinalaisen purjehtijan Rufino Rodríguez de la Torren aloitteesta Argentiinan laivasto tilasi Turun Veneveistämöltä sarjan viitosia Buenos Airesissa toimivan merisotakoulun koulutusveneiksi. On todennäköistä, että veistämön aiemmin Buenos Airesiin toimittamat Starit olivat toimineet hyvänä käyntikorttina ja oli luontevaa hoitaa tilaus olemassa olevien yhteyksien kautta. Veneet saivat Argentiinassa positiivisen vastaanoton ja ainakin osa niistä purjehtii edelleen säännöllisesti klassikkoveneiden kilpailuissa. Vuonna 1939 Haista rakennettiin jälleen suurempi sarja, tällä kertaa tilaajille Suomeen. Veneitä valmistui kuusi, joista yksi oli varustettu ranskalaisten Requineiden tapaan suuremmalla 24 neliömetrin purjealalla. Myös Helsingissä järjestettäväksi aiotut vuoden 1940 olympialaiset työllistivät veistämöä. Järjestelytoimikunta oli tilannut 24 kappaletta Olympiajollia ja suomalaisille purjehtijoille rakennettiin kaikkiaan 7 Staria. Kaksi Star-venettä toimitettiin lisäksi Kreikkaan, jossa ne rekisteröitiin kuninkaalliseen pursiseuraan – toinen itselleen kuningas Paulille ja toinen kuningatar Fredericalle. Veneiden nimet olivat Nephos II ja Nephos III. turku-vs2309.indd 127 5m-luokan veneitä työn alla talvella 1938–1939. Veistämö sai Argentiinan laivastolta 14 veneen tilauksen, jonka mallina käytettiin Jarl Lindblomin vuotta aiemmin valmistunutta Linaa. SHIÅA Argentiinalaisten veneiden esikuvana toiminut 5m Lina odottamassa vesillelaskua. Jarl Lindblom keräsi kipparoimallaan veneellä menestystä myös kilparadoilla. Tom Bäckströmin kokoelmat 23.9.2011 11.26

128 SARJATUOTANTOA JA YKSILÖLLISIÄ MATKAPURSIA 1932 – 1939 turku-vs2309.indd 128 23.9.2011 11.26

Star-veneet Virgo (1814), Vega (1815) ja Vesta (1816) koepurjehduksella vuonna 1939. Veistämö rakensi 1930-luvulla Stareja suurina sarjoina, joista valtaosa meni vientiin. Suomessa veneluokasta kiinnostuttiin laajemmin vasta vuosikymmenen lopussa. turku-vs2309.indd 129 SHIÅA 23.9.2011 11.26

130 SARJATUOTANTOA JA YKSILÖLLISIÄ MATKAPURSIA 1932 – 1939 Jarl Lindblomin suunnitteleman 14,9-metrisen jooli Peterin tilaaja oli pankkiiri Klaus Scheel Tallinnasta. Peterin osallistuessa heti vesillelaskun jälkeen vuoden 1939 Gotland Runt -purjehdukseen omistajan kansallisuudeksi oli kuitenkin merkitty Englanti. Vene voitti kilpailussa oman luokkansa RORC VI. turku-vs2309.indd 130 Frisk Bris 8/1944 Samana vuonna rakennettiin veistämön viimeiset kuutoset, Gunnar L. Stenbäckin Pepita ja Zaké Westinin Lillevi. Näistä Lillevin tarina ansaitsee tulla tarkemmin käsitellyksi, sillä se jäi tunnetun suunnittelijan Zaké Westinin joutsenlauluksi. Veneen tilasi Erik Ahlströmin johtama joukko Zakén purjehtijaystäviä, joka halusi ilahduttaa toveriaan lahjoittamalla sen hänelle 52-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Juoneen kuului, ettei sankari itse tiennyt asiasta mitään, vaan suunnitteli venettä Ahlströmille, joka esiintyi tilaajana. Westin paneutui rakentamiseen veistämölle ominaisella tarkkuudella ja venettä varten tilattiin puutavaraa kolme kertaa enemmän kuin siihen lopulta käytettiin. Tällä tavoin haluttiin varmistaa, että käytet- 23.9.2011 11.26

tävissä olisi paras mahdollinen materiaali. Rakentaminen kuitenkin keskeytyi dramaattisesti, kun Zaké Westin kuoli 1.2.1938 ehtimättä koskaan vastaanottaa syntymäpäivälahjaansa. Vene tehtiin valmiiksi Bruno Westinin valvonnassa ja sille annettiin Zakén tyttären mukaan nimeksi Lillevi. Vuoden 1939 tuotannosta erottuu kuutosten lisäksi myös kolme suurta matkavenettä. Veistämön ensimmäinen ja ainoa Sparkman & Stephens -toimiston suunnittelema vene Albertina rakennettiin L. Hackmannille Viipuriin. Kahden muun suunnittelusta vastasi jälleen Jarl Lindblom. Vaikka molemmat veneistä oli tarkoitettu myös matkakäyttöön, niistä kumpikin osallistui heti valmistumisvuonnaan Gotland Runt -purjehdukseen. Pankkiiri Klaus Scheelille Tallinnaan rakennettiin 14,9 metriä pitkä ja 3 metriä leveä Peter. Jooliksi takiloidussa veneessä purjealaa oli 87,8 neliömetriä ja uppoumaa 11,7 tonnia. Veneessä oli viisi makuupaikkaa ja siinä oli kaikki tarvittavat mukavuudet. Erillisen navigointihytin varustukseen kuuluivat radiopuhelin ja radiopeilauslaitteet. Toinen Lindblomin veneistä oli lähes neljä metriä Peteriä pidempi Regina. Tilaaja Henrik Ramsay oli halunnut rungolle pitkän sekä kapean muodon ja Lindblom piirsi 18,68 metriä pitkän veneen vain 3 metriä leveäksi. Reginan purjeprofiili oli saaristoristeilijöiden tapaan kapea ja korkea – yksimastoisen veneen purjeala oli kohtuullisen maltilliset 90 neliömetriä. Veistämön rakenne- ja materiaaliluettelot kertovat tavoitteena olleen korkea laatu. Runkolaudoitus tehtiin parhaasta oregonmännystä, emäpuu ja steevit tammesta. Heloissa ja kölipulteissa käytettiin pronssia, ja runko kiinnitettiin kaariin kupariniitein. Kajuutan sekä kansirakenteiden näkyvät osat olivat mahonkia tai perobaa. Tarkoituksena oli tehdä mahdollisimman vahvarakenteinen vene, ja Regina katsastettiinkin myöhemmin englantilaisen Lloyds´in korkeimpaan luokkaan. turku-vs2309.indd 131 Vuonna 1939 veistämön luiskalla vesillelaskua odotti kaunis kaksikko. Etualalla Zaké Westinin suunnittelema 6mR Lillevi. Taustalla Henrik Ramsaylle rakennettu avomeripursi Regina. Westin ei ehtinyt nähdä venettään valmiina, sillä hän kuoli helmikuussa 1939. SHIÅA 23.9.2011 11.26

132 SARJATUOTANTOA JA YKSILÖLLISIÄ MATKAPURSIA 1932 – 1939 turku-vs2309.indd 132 23.9.2011 11.26

Henrik Ramsaylle vuonna 1939 Reginan purjeprofiili oli veneestään vain muutaman kesän, saaristoristeilijämäisen kapea. Ramsay kokeneen kilpapurjehtijan ajatukset sillä talvi- ja jatkosota sekä hänen halusi purjeiden olevan mahdollisimman täydellisestä matkaveneestä. sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä helposti käsiteltävät. Isopurje oli Suunnittelun peruslähtökohtina olivat saamansa tuomio aiheuttivat pitkän tauon veneen kokoon nähden pieni ja tilava istumalaatikko ja riittävä määrä Reginan purjehduksiin. fokka oli varustettu itseskuuttavalla Henrika Salomaa vuodepaikkoja. Veneen piti lisäksi olla puomilla. Varustukseen kuului fokan pitkä ja kapea. Solakka muoto sopi lisäksi monta erikokoista genoaa sekä Ramsayn kokemuksien mukaan parhaiten spinaakkeri. Itämeren olosuhteisiin. turku-vs2309.indd 133 Ramsay ennätti nauttia valmistuneessa Reginassa kiteytyivät Marcus Wallenberg Henrika Salomaa 23.9.2011 11.26

134 SOTAVUOSISTA JÄLLEENRAKENNUSAIKAAN 1940 – 1954 otavuosista jälleenrakennusaikaan Vuonna 1941 veistämö rakensi kaksi 5m-luokan venettä. Purjenumerolla S-64 purjehtivan Vifemin oli tilannut Wilhelm Hedensjö. Kuva on vuodelta 1945 ruotsalaisen KSSS:n kilpailuista Baggensfjärdenillä. turku-vs2309.indd 134 Oscar Norberg / SMM Vuoden 1939 joulukuun kynnyksellä alkanut talvisota sai aikaan lähes täydellisen katkoksen purjeveneiden rakentamisessa. Sodan päättyessä keväällä maaliskuun puolessavälissä, eivät purjevenetilaukset olleet päällimmäisenä suomalaisten mielissä. Epävarmasta tulevaisuudesta huolimatta neljä suomalaista purjehtijaa uskaltautui silti hankkimaan uuden veneen. Vuoden 1940 veneet olivat kaksi Staria ja kaksi Haita. Koska veneet olivat sarjavalmisteisia, ei ole täysin varmaa olivatko ne aiempaa varastoa vai varta vasten samana vuonna tilaajille rakennettuja. Välirauhan aika näyttäytyy toiveikkaana tarkasteltaessa veistämön tuotantoa. Patoutuneen kysynnän takia talvella 1940–1941 purjeveneitä valmistui ainakin 25 kappaletta. Sarjatuotanto muodosti pääosan uusista tilauksista ja yksilöllisesti suunniteltuja konstruktioveneitä rakennettiin kolme. Kaksi näistä oli viitosia, jotka molemmat oli suunnitellut Jarl Lindblom. 5m Marianne rakennettiin Hans von Rettigille Turkuun ja Vifem Wilhelm Hedensjölle Espooseen. 23.9.2011 11.26

Kolmas oli Gunnar L. Stenbäckin johtamalle konsortiolle kansalliseen A-veneluokkaan rakennettu Alibi. Ennen sotaa suosituiksi nousseita A-veneitä rakennettiin Turussa vain kaksi, sillä luokan aktiivisimmat suunnittelijat Gösta Kyntzell ja Birger Slotte käyttivät yleensä Porvoossa sijaitsevaa Wileniuksen veneveistämöä. Sarjaveneistä Hait palasivat jälleen purjehtijoiden suosioon, ja niitä rakennettiin viiden kappaleen sarja. Tilausten joukossa oli myös yksi Star. Matkaveneidenkin kohdalla sarjatuotanto oli valttia ja veistämöllä rakennettiin kahta eri sarjaa pieniä rannikkoristeilijöitä. Näiden lisäksi veistämö esitteli huhtikuussa 1940 Bruno Westinin tekemän suunnitelman suurempien matkaveneiden sarjasta, josta kuitenkin rakennettiin lopulta vain yksi kappale, turkulaisen Erik Indrenius-Zalewskin Svanen. Sen pituus oli 9,54 metriä, leveys 2,8 metriä, purjealaa oli 37 neliömetriä ja uppouma 4 tonnia. Westin noudatti suunnitelmassaan saksalaisen Lloyd´sin materiaalivahvuuksista annettuja suosituksia. Toisen toteutuneista sarjoista suunnitteli Bertel Relander. Näitä 8,3 metriä pitkiä pursia, jotka saivat suunnittelijansa mukaan nimen ”Relanderkryssare”, rakennettiin helsinkiläisille ja turkulaisille tilaajille välirauhan aikana ainakin viisi kappaletta. Suurempi sarja oli Jarl Lindblomin käsialaa. Venettä esiteltiin Frisk Bris -lehden numerossa 9 vuodelta 1942 nimellä ”kriisiajanvene” (kristidsbåt). Myöhemmin siitä alettiin käyttää nimeä Airistoristeilijä (Erstabåt). Lindblom suunnitteli sen mahdollisimman edulliseksi ja rakentamisessa käytettiin halpoja kotimaisia materiaaleja. Osassa veneistä oli betonikölit ja kaikkiin ei koskaan asennettu suunnitelman mukaista sisämoottoria. Lindblom onnistui piirtämään veneeseen kohtuullisen mukavat sisätilat, vaikka pituus oli vain 7,25 metriä. Luokka oli hyvin suosittu Turussa, jonne suurin osa rakennetuista veneistä päätyi. Sarjan suuruudesta on ristiriitaista tietoa, joka vaihtelee kymmenestä viiteentoista. Totuus lienee jossain näiden välimaastossa, sillä vuonna 1941 pursiseurojen rekistereihin oli merkittynä kaikkiaan yksitoista Airistoristeilijää. Jatkosodan sytyttyä veistämön toiminta keskittyi sotateollisuuden tarpeisiin, eikä purjeveneitä valmistunut vuodeksi 1942 ilmeisesti yhtään. Myös suurin osa veistämölle telakoiduista purjeveneistä pidettiin maissa sotavuosien ajan. Asemasotavaiheen aikana veistämöllä valmistui muutamia veneitä. Suurin niistä oli Hans Ahlströmille vuonna 1943 valmistunut Jarl turku-vs2309.indd 135 Oskar Mustelinin Airistovene Musse Pigg. Mustelin on kertonut veneensä olleen erinomaisen sopiva lyhyille päiväpurjehduksille perheen kanssa sekä matkapurjehdukseen saaristossa. Bruno Westin puolestaan luonnehti Airistovenettä täydelliseksi ”heinäkuunveneeksi”. Ylempi kuva: ASS, Alempi kuva: SHIÅA 23.9.2011 11.26

136 SOTAVUOSISTA JÄLLEENRAKENNUSAIKAAN 1940 – 1954 Esitellessään Hans Ahlströmille vuonna 1943 valmistunutta Marjattaa lehti julkaisi kuvasarjan sen mielenkiintoisista ja uudenaikaisista yksityiskohdista. Veneessä oli muun muassa rullagenoa ja peräsinkulmaa osoittava mittari ruorin yhteydessä. Frisk Bris 7/1944 Marjatan pienempi fokka oli varustettu itseskuuttaavalla peterpuomilla, johon veneen suunnittelija Jarl Lindblom oli ilmeisen mieltynyt. Hän käytti kyseistä konstruktiota suurimmassa osassa suunnittelemistaan suurista avomeriveneistä. turku-vs2309.indd 136 ASS Lindblomin suunnittelema jooli Marjatta. 18 metriä pitkän ja 3,85 metriä leveän huvipurren viimeistely ja varustelutaso herättivät hämmästystä sota-aikana vallinneen materiaalipulan aikana. Frisk Bris esitteli ja koepurjehti veneen heinäkuussa 1944. Toimittaja kiinnitti huomionsa muun muassa ruoriin, joka oli varustettu peräsinkulman osoittavalla näyttölaitteella. Kaikkiaan 112 neliömetrin purjepintaalan käsittelyä helpottivat hammaspyörävälityksellä toimiva isonpurjeen vinssi ja rullafokka.Yksi suunnittelun lähtökohdista oli se, että tilaajan kolmihenkinen perhe pystyisi käsittelemään venettä kaikissa olosuhteissa ilman ulkopuolista miehistöä. Vuonna 1944 veistämöllä rakennettiin ensimmäiset Pohjoismaiset kansanveneet purjenumeroilla L-5 ja L-11. Todennäköisesti samaa sarjaa näiden kanssa oli vasta myöhemmin rekisteröity L-9 Pettersson. Vuonna 1945 valmistui Jarl Lindblomin itselleen suunnittelema viitonen Laura, jolla hän purjehti vain muutaman kesän. Se päätyi myöhemmin Englantiin R. Greshamille, joka oli jo ennen sotia tilannut Lindblomin suunnitteleman ketsin Aurac. 23.9.2011 11.26

Sodan jälkeen vesille laskettiin helsinkiläisen eversti Saurion matkavene Ania. Saurio esitteli venettään Merikarhujen vuosikirjassa 1947. Hän kertoi tilanneensa piirustukset Gunnar L. Stenbäckiltä vuonna 1941 ja antaneensa tälle evästyksenä listan toiveita. Hän halusi veneeseensä viisi makuupaikkaa ja kohtuulliset sisätilat, tosin nopeus sekä luoviominaisuudet olivat ensisijainen lähtökohta. Rakentaminen aloitettiin Turun Veneveistämöllä seuraavana kesänä, mutta valmistuminen viivästyi vuosilla. Syyksi Saurio mainitsee laivaston sotatilaukset. Anian pituus oli 12 metriä ja leveys 2,45 metriä. Purjepinta-ala luovilla oli 50 m2. Veneeseen hankittiin ulkolaitamoottori ja sisäkoneen paikalle asennettiin jääkaappi. Monen muun veistämön asiakkaan tavoin Saurio päätyi artikkelissaan kiittelemään Bruno Westinin asiantuntemusta yksityiskohtien suunnittelussa ja viimeistelyssä. Sodan jälkeisinä vuosina veistämön tilausten pääpaino oli sotakorvaustuotannossa. Jälleenrakennusaika näyttäytyi ongelmallisena. Toimitusjohtaja Tenlén ilmaisi huolensa veistämön tulevaisuudesta Frisk Bris -lehdessä 3/1946. Hänen mukaansa korkeat työvoimakustannukset nostivat hinnat pilviin ja sotaa edeltävien kaltaiset suuret sarjatilaukset olivat mahdottomia. Hän epäilikin, olivatko huviveneet ylipäänsä liian kalliita tuotteita maailmassa, jota leimasi rahapolitiikan niukkuus. Tenlénin pessimismistä huolimatta tilausten joukossa oli myös joitakin purjeveneitä. Yksi niistä oli Bruno Westinin itselleen suunnittelema 9,3-metrinen matkavene Susanna. G. Lidbeckille Helsinkiin rakennettiin A-vene Gysingen. Tämä Roy Shermanin suunnittelema turku-vs2309.indd 137 Jarl Lindblom suunnitteli itselleen 5m-vene Lauran, joka rakennettiin Turun Veneveistämöllä vuonna 1945. SHIÅA Sodan jälkeen Laura edusti Suomea luokan kilpailuissa ruotsalaisia vastaan, mutta ilman suurempaa menestystä. Lindblom suunnittelikin itselleen jälleen uuden veneen ja Laura myytiin Englantiin. ASS 23.9.2011 11.26

138 SOTAVUOSISTA JÄLLEENRAKENNUSAIKAAN 1940 – 1954 Jarl Lindblomin siirryttyä sodan jälkeen Oy Laivateollisuus Ab:n tekniseksi johtajaksi ei veistämöllä enää ollut omaa luottosuunnittelijaa. Niinpä 1940-luvulla myös Bruno Westin suunnitteli pitkän tauon jälkeen joitakin purjeveneitä. Yksi niistä oli hänelle itselleen vuonna 1946 rakennettu rannikkoristeilijä Susanna. ASS vene hyödynsi mittasäännön porsaanreikiä ja aiemmista luokan konstruktioista poikkeavan runkomuotonsa ansiosta se oli ylivoimainen kilpailuissa. Ratkaisu oli kallis ja hankala toteuttaa – tämä käy ilmi veistämön tilaajan kanssa käymästä kirjeenvaihdosta, jossa veistämön edustaja totesi Gysingenin olleen ensimmäinen ja viimeinen tämän tyyppinen vene, jonka he suostuisivat rakentamaan. Kansanveneiden rakentaminen jatkui neljän veneen sarjalla vuonna 1947. Samana vuonna valmistui myös Jarl Lindblomin paikalliselle teollisuusmiehelle Hans von Rettigille ylellinen huvipursi Clipper, jonka pohjana suunnittelija oli käyttänyt sodan kynnyksellä valmistuneen Reginan piirustuksia. Clipperin pituus oli 15,1 metriä, leveys 3,3 metriä ja uppouma 14 tonnia. Purjeiden käsittelyn ja trimmaamisen helpottamiseksi se takiloitiin jooliksi. Veneen varustus ja laatu olivat aikansa huipputasoa. Lämmityksestä huolehdittiin kaasukäyttöisillä kattiloilla, joiden lämpö välittyi sisätiloihin pattereiden kautta. Clipperissä oli myös tutka, jonka virransaanti oli turvattu omalla generaattorilla. Sisustus oli huolella suunniteltu – jokaiselle astialle ja tavaralle oli varattu oma paikkansa. Miehistön ja omistajaperheen makuutilat oli erotettu omiksi hyteikseen. Jälleenrakennusaikana veistämön aiempaan verrattuna vähäiseksi jääneen purjevenetuotannon joukossa oli edelleen suuria ja ylellisiä huvipursia. Clipperin jälkeen veistämöltä valmistui Linnea, Paul Holmin suunnittelema 15,2 metrin sluuppi 87,1 neliömetrin purjealalla ja 11,5 tonnin uppoumalla. Vuosina 1949–1950 valmistui 14 kappaletta Utö-kryssareiksi kutsuttuja avomerikäyttöön suunniteltuja huvipursia. Tämän suuren sarjan toteuttaminen osoitti, että veistämöllä oli edelleen tarvittavaa kykyä ja kapasiteettia laajamittaiseenkin purjevenetuotantoon. Veistämö oli saanut vuonna 1947 alustavien suunnitelmiensa pohjalta riittävästi varauksia, jotta Utö-risteilijää voitiin alkaa hahmotella. Kohderyhmäksi oli valikoitunut varakkaita purjehtijanimiä, kuten Sven Fazer, Birger Krogius, Herbert Tillander ja Henry Wallenberg. Tilaajien vaikutusvalta vaikeutti rakennustyötä ja Jarl Lindblom joutui tekemään useita muutoksia alkuperäisiin suunnitelmiinsa. 12,35 metriä pitkät ja 6,5 tonnia painaneet veneet rakennettiin kestäväksi. Runko tehtiin 27 milliä paksusta mäntylaudasta laminoiduille kaarille. Kansi oli kaksoisrakenteinen: vanerin päällä oli kuusirimoitus ja skantäkit tehtiin brasilialaisesta tiikistä. Istumalaatikot ja luukut olivat mahonkia. Kannella seisova masto rakennettiin ontoksi ja se oli järeästi tuettu. Varustukseen Hans von Rettigin vuonna 1947 valmistunut jooli Clipper muistutti linjoiltaan Jarl Lindblomin ennen sotaa piirtämiä suuria avomeriristeilijöitä. Till Rors -lehden mukaan Clipperin muodot ”paljastavatkin tekijänsä välittömästi”. turku-vs2309.indd 138 ASS 23.9.2011 11.26

kuuluivat muun muassa hanat makealle ja suolaiselle vedelle, sekä WC. Osa veneistä varustettiin jo rakennusvaiheessa sisämoottorilla. Erikoisena yksityiskohtana oli keulan ja perän valumavesien poisto. Korotettujen reelinkien takia kannelle kertyvä vesi johdettiin putkilla vesilinjan alla oleviin aukkoihin, jolloin vältettiin valkoisiin kylkiin tulevat valumajäljet. Utöt jäivät veistämön viimeiseksi suureksi sarjaksi. Vuosina 1950 ja 1951 purjeveneitä rakennettiin keräämiemme tietojen mukaan enää viisi kappaletta. Näistä kaksi oli Kansanveneitä ja vuonna turku-vs2309.indd 139 Yksi sodan jälkeen rakennetuista suurista huvipursista oli turkulaisen Axel D. Fritzénin Linnea. Veneen suunnittelijaksi on merkitty Paul Holm. ASS 23.9.2011 11.26

140 SOTAVUOSISTA JÄLLEENRAKENNUSAIKAAN 1940 – 1954 turku-vs2309.indd 140 23.9.2011 11.26

1951 valmistui ainoa veistämöllä rakennettu Louhi. Vuoden 1952 olympialaisten karsintoja varten rakennettiin Gilbert von Rettigille kansainvälisen säännön uuteen 5,5m-luokkaan Jarl Lindblomin suunnittelema Skylark. Viimeisten valmistuneiden veneiden joukossa oli myös suurin veistämöllä valmistuneista purjeveneistä, ketsi joka sai nimen Mir. Moni tapaamistamme veistämöllä työskennelleistä henkilöistä muistaa tämän suuren veneen, joka oli pitkään keskeneräisenä veistämöllä ja valmistui vasta vuonna 1950 tai 1951. Sen saama tilausnumero viittaa siihen, että rakentaminen aloitettiin jo välirauhan aikana. Paikallisten irvileukojen suussa projekti oli saanut lisänimen ”Kapitalflykten”, joka ilmeisesti viittasi pian sodan jälkeen Ruotsiin asettuneeseen tilaajaan, pankkiiri Wilhelm Hedensjöhön. Mir laskettiin Turusta vesille osin viimeistelemättömänä. Hedensjö purjehti sen Ruotsiin, jossa siihen tehtiin vielä sisustustöitä ja asennettiin moottori. Hän luopui veneestään vuonna 1953, jolloin uusi omistaja Harry Greb purjehti sen Tukholmasta Cowesin, Falmouthin ja Azorien kautta Atlantin yli uuteen kotisatamaansa Torontoon. Matkan edistymistä seurattiin Boating-lehdessä. Mir oli Lindblomin suunnittelemien matkaveneiden sarjan massiivisin tuotos. Se oli lähes 24 metriä pitkä ja vesilinjaltaankin 16 metriä. Purjealaa oli 208 neliömetriä ja uppoumaa noin 40 tonnia. Veistämön viimeisiltä toimintavuosilta 1952–1954 ei löydy enää merkintöjä uusista purjeveneistä. Ilmeisesti teknisen johtajan Bruno Westinin kuolema vuonna 1951 oli lopullinen isku, mikä johti toiminnan vaiheittaiseen alasajoon. Jo aiemmin Jarl Lindblom oli siirtynyt Oy Laivateollisuus Ab:n tekniseksi johtajaksi, eikä hänellä ollut enää aiemman kaltaista kiinteää sidettä veistämöön. Frisk Brisissä 4/1954 julkaistussa uutisessa kerrottiin veistämön toiminnan lopettamisesta. Samassa jutussa todettiin, että veistämöltä valmistui vuosina 1889–1954 yli 1 000 purjevenettä. Esimerkkeinä mainittiin huvipurret Regina, Linnea, Ania ja Clipper. Lehden mukaan veneellä ei koskaan voisi olla parempaa käyntikorttia, kuin merkintä: ”rakennettu Turun Veneveistämöllä”. turku-vs2309.indd 141 Henry Wallenbergin omistama Utöristeilijä numero L-10 rekisteröitiin aluksi Suomeen nimellä Wylja. Wallenberg siirsi veneensä pian Ruotsiin, jossa se sai purjenumeron S-157 ja uuden nimen Rendez-Vouz. Kuva on otettu Visbyssä 16.7.1950 Gotland Runt -purjehduksen lähdön jälkeen. Sten Ekholm / SMM Utö-risteilijän suhteellisen suuri uppouma, pituus-leveyssuhde (1:4,6) ja kohtuullinen purjeala kanssa tekivät veneestä vakaan ja takasivat sille hyvät luovimisominaisuudet. Frisk Bris 5/1949 Esitellessään Utö-risteilijöiden sarjan ruotsalainen Till Rors -lehti piti lopputulosta ”eleganttina ja kauniina”. Veneissä on monia Jarl Lindblomin suunnittelulle tyypillisiä yksityiskohtia, kuten keulan klyyssiaukon koristeet sekä keulapurjeen peter-puomi. SHIÅA 23.9.2011 11.26

142 MIR 1951 turku-vs2309.indd 142 23.9.2011 11.26

Rungon jäykistämiseksi käytettiin sisätilat osastoivia laipioita. Veneen sisustuksesta ja sen rakenteellisista yksityiskohdista ei ole säilynyt tarkempia tietoja veistämön arkistoissa. SHIÅA Mir – veistämön viimeinen voimannäyte Mir oli suurin veistämöllä koskaan rakennetuista purjeveneistä. Tilausnumeron 3904 saanut vene oli myös suurin Jarl Lindblomin suunnittelema huvipursi. Veneen rakentamiseen ja myöhempiin vaiheisiin liittyy kuitenkin monta kysymysmerkkiä. On täysin hämärän peitossa, miksi se makasi vuosikaudet Turun Veneveistämöllä ja miksi tilaaja Wilhelm Hedensjö purjehti sen puolivalmiina viimeisteltäväksi Tukholmaan vasta 1950-luvun alussa. Eräiden spekulaatioiden mukaan Hedensjö siirsi omaisuutensa Ruotsiin jatkosodan loppuvaiheessa ja uskaltautui palaamaan Suomeen vasta valvontakomission poistuttua ja olojen rauhoituttua. Hedensjön veneelleen antama nimi Mir, joka tarkoittaa venäjän kielellä sekä maailmaa että rauhaa, on omiaan lisäämään ihmetystä. Varmaa on kuitenkin se, ettei Hedensjö ehtinyt kunnolla nauttia veneestään, sillä hän luovutti sen vain joitakin päiviä Tukholmaan saapumisensa jälkeen uudelle omistajalle, kanadalaiselle Harry Grebille. Mirin historia jatkuu Atlantin takana vielä tänäkin päivänä. Sen nykyinen omistaja on Paul Scripps ja kotisatamana San Diego. Vuosikaudet keskeneräisenä veistämöllä seissyt runko herätti ihmetystä veistämöllä ja sen ulkopuolellakin. Vene oli otollinen aihe erilaisille huhuille ja spekulaatioille. SHIÅA Veneen poikkeuksen suuren koon takia sen kaarirakenne ja kölitukit olivat kauttaaltaan terästä. SHIÅA Yksi harvoista Miristä otetuista purjehduskuvista julkaistiin vuonna 1953 ruotsalaisen pursiseura KSSS:n vuosikirjassa. Purjepintaalaa ketsiksi takiloidulla veneellä oli 208,1 neliömetriä. turku-vs2309.indd 143 SMM 23.9.2011 11.26

144 MOOTTORIVENEET Moottoriveneet Turun Veneveistämö rakensi moottoriveneitä jo vuosia ennen kuin Suomessa oli nähty ensimmäistäkään autoa. turku-vs2309.indd 144 23.9.2011 11.26

Turun Veneveistämön rakentama Anu on tyypillinen 1900-luvun alun moottorivene. Kajuutta on kuitenkin poikkeuksellisen korkea. Vene kulkee kuvassa Aurajokea alajuoksun suuntaan, Tuomiokirkkosilta on jo jäänyt taakse. turku-vs2309.indd 145 Forum Marinum 23.9.2011 11.26

146 MOOTTORIVENEET Moottorivene Viking vuodelta 1900. Perässä omistaja Oscar Wikeström sekä Kristina, Ida ja Eric Oscar Wikeström. Luukulla Nils ja keulassa Guy Wikeström. turku-vs2309.indd 146 ASS ässä luvussa käsitellään moottorikäyttöisiä huviveneitä. Veistämö, lehdistö tai Työtilasto eivät tehneet eroa luetteloissaan veneen käyttötarkoituksen mukaan. Kirjassamme olemme kuitenkin erotelleet huviveneet ammattikäyttöön rakennetuista. Moottoriveneiden tunnistaminen ja niiden historian selvittäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin purjeveneiden. Moottoriveneillä ei läheskään aina ollut nimeä, eivätkä ne usein kuuluneet pursiseurojen venerekistereihin. Veneluokkien kaltaista järjestelmää ei moottoriveneillä ollut. Pitkin 1880-lukua saksalaiset Gottlieb Daimler ja Karl Benz kehittelivät omissa verstaissaan pieniä ja kevyitä moottoreita, joita olisi voitu asentaa eri kulkuneuvoihin. Vuonna 1886 Daimler kokeili 1,5 hevosvoiman koneella varustettua moottorivenettään Neckar-joella ja Benz Mannheimin satamassa. Daimlerin vene ylsi kuuden solmun nopeuteen ja alkoi saada suosiota maailmalla. Ensimmäinen moottorivene Suomessa oli ilmeisesti kotkalaisen konsuli Bülowin vuonna 1889 Englannista tuoma, kaksisylinterisellä 16 hevosvoiman moottorilla varustettu vene. Todennäköisesti ensimmäinen Turun Veneveistämöllä rakennettu moottorivene oli 7,6-metrinen limisaumainen Signora, joka valmistui K. E. Ståhlbergille vuonna 1891. Vene oli ilmoitettu NJK:n rekisteriin. Vuonna 1892 veistämöllä rakennettiin G. A. Lindblomille ensimmäinen Lola-niminen moottorivene. Hänelle tehtiin niitä kaikkiaan 23.9.2011 11.26

neljä kappaletta kahden vuoden välein. Nimi pysyi kaikilla samana. Myös paperitukkuliikkeen sekä Turun Pussi- ja Kirjekuoritehtaan omistaja Evert Nylund tilasi Turun Veneveistämöltä useita moottoriveneitä. Ensimmäinen valmistui vuonna 1894. Dolf-niminen vene oli 7,85 m pitkä, 1,83 m leveä ja sen syväys oli 0,9 m. Kaksi vuotta myöhemmin toimitettiin höyrylaivalla Viipuriin ja sieltä edelleen Lappeenrantaan vietäväksi ruhtinas Barijatinskylle rakennettu petrolikäyttöinen moottorivene ja pieni elegantti jolla. Vuonna 1898 rakennettiin neljä moottorivenettä. Kaikissa oli Daimler-moottori. Vaasalaisen E. Levonin veneeseen tuli kolmihevosvoimainen. Pietarilaisen E. Haricken, turkulaisen kauppias Svibergin ja veistämön omistajan G. A. Lindblomin koneissa oli kaksi hevosvoimaa. Vuonna 1901 rakennettiin Gustaf Zitting & Co:lle (Finska Elektriska Aktiebolaget) 24-jalkainen moottorivene, jonka koeajoa Helsingissä oli lehdistökin kutsuttu seuraamaan. Vene kulki tasaisesti ja melko hiljaisesti kuuden solmun nopeutta. Etelä- ja Pohjoissatamassa ja Kruunuvuorenselällä voitiin todeta, kuinka yksi henkilö saattoi sekä navigoida että tavattomalla helppoudella käsitellä konetta. Bensiinitankki oli keulassa ja polttoaine, jota ei tarvittu koneessa, koottiin veneen pohjalla olevaan säiliöön, mistä se erillisellä putkella johdettiin takaisin tankkiin. Bensiini oli siis huolellisesti eristetty eikä sen syttymisestä ollut vaaraa. Kulutus oli puoli litraa tunnissa hevosvoimaa kohden. Veneen ja moottorin yhteishinnaksi muodostui 3 600 markkaa. Firma oli jo muutaman moottorin saanut myytyäkin. Tiedotustilaisuus ei kuitenkaan tainnut täysin onnistua, sillä Hufvudstadsbladetin muutoin tarkassa uutisessa ei moottorin merkkiä mainittu! turku-vs2309.indd 147 Salonkivene Bel Ami rakennettiin vuonna 1903. Monet varhaisimmat moottoriveneet muistuttivat aiemmin rakennettuja höyrypursia. Suurin ero oli korsteenissa. Höyrypursissa se oli paljon pidempi, jotta kattilaan saatiin parempi veto. ASS 23.9.2011 11.26

148 SARJATUOTANTO ALKAA 1903 – 1907 arjatuotanto alkaa Maija rakennettiin Rudolf Ahoniukselle vuonna 1906. Kuva on otettu Suomen Merimuseon entisessä näyttelytilassa Hylkysaaressa. turku-vs2309.indd 148 Jarmo Saarinen Maaliskuussa 1903 maahantuoja Oy Johannes Preetzmann mainosti Frisk Bris -lehdessä Atlanta-venemoottoreita. August Westin ja George Crichton todistivat suorittaneensa monia koeajoja Turun Veneveistämöllä rakennetuilla, Atlanta-moottoreilla varustetuilla veneillä. Koneet olivat käyneet hyvin ja olivat kenen tahansa hoidettavissa. Kaksisylinterisellä 4,5 hevosvoiman koneella 30-jalkainen vene kulki 7,25 solmun nopeutta. Ammattimiehet suosittelivat moottoreita. Kesäksi 1903 Preetzmann hankki veistämöltä kuusi venettä Atlantamoottoreilla eteenpäin myytäväksi. Samaan aikaan rakennettiin myös muita moottoreita käyttäviä veneitä. Julius Tallbergille Helsinkiin valmistui 30-jalkainen mahonkivene, joka varustettiin 3,5 hevosvoiman Daimler-moottorilla. Samanmittaiset, amerikkalaisilla kuuden hevosvoiman Wolverinemoottoreilla varustetut mäntyveneet rakennettiin A. N. Brennerille Helsinkiin ja A. Blomqvistille Vaasaan. Täysin katettu, osittain mahongista rakennettu 40-jalkainen vene sai voimanlähteekseen yhdeksän hevosvoiman Wolverinen.Tilaaja oli johtaja Hugo Sölfverarm Vaasasta. Turkulainen kauppaneuvos Victor Forselius puolestaan oli tilannut kolme venettä varustettavaksi amerikkalaisilla Lozier-moottoreilla. Turkulainen insinööri Carl Andrée asensi veneveistämön rakentamaan 26,5-jalkaiseen runkoon amerikkalaisen, kaksisylinterisen, 23.9.2011 11.26

kuuden hevosvoiman Fay & Bowen -moottorin. Elokuussa 1903 kaksi herrasmiestä ajoi tämän veneen Turusta Raumalle ongelmitta yhdeksässä tunnissa – pitäen toki välillä kolmen tunnin tauon. Rannikkohöyrylaivoilta kului matkaan parhaimmillaankin vain puolisen tuntia vähemmän. Vuoden 1904 alussa veistämöllä oli rakenteilla kaikkiaan 17 ja keväällä 1906 nelisenkymmentä moottorivenettä. Frisk Brisissä mainittiin erikseen Magnus Dahlströmille rakennettu mahonkinen 52-jalkainen vene, johon asennettiin 35 hevosvoiman Standard-moottori takaamaan huiman 10 solmun nopeuden. Apteekkari J. Strandellille rakennettiin Stradella ja hänen kollegalleen A. Carénille Irmelin. Veneet toimitti asiakkaille Oy Axel Wiklund, joka oli varustanut ne amerikkalaisilla Fay & Bowen -moottoreilla. Niillä lähdettiin 4.7.1906 Tukholmaan, mitä Turussa pidettiin tuolloin ennätyksellisen pitkänä matkana moottoriveneelle. Åbo Underrättelser saattoi 6.7.1906 kertoa lukijoilleen, että matkustajalaiva Bore II oli havainnut veneiden etenevän länteen Kihdin aukolla. Kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoinen vene on 1906 valmistunut Maija, joka on museoituna merikeskus Vellamossa. Suolahden asemapäällikkö Rudolf Ahonius toi Keiteleelle ensimmäisen huvikäyttöön tarkoitetun moottoriveneen. Kimmokkeen sen hankkimiseen Ahonius sai kuvataiteilija Akseli Gallén-Kallelalta, joka osti vuonna 1904 Jolandaksi nimetyn kajuutallisen moottoriveneen helpottamaan maalausmatkojaan. Jolanda oli todennäköisesti rakennettu Turun Veneveistämöllä. Se kuljetettiin rautateitse Suolahteen ja laskettiin turku-vs2309.indd 149 Osakeyhtiö Axel Wiklundin koneosastosta muodostettiin vuonna 1906 veneveistämö Andrée & Rosenqvist, joka valmisti sekä moottoreita että veneitä. Vuonna 1904 Wiklundin toimittamat veneet tilattiin vielä Turun Veneveistämöltä. Osakeyhtiö Axel Wiklundin Koneosaston tuotekuvasto Vuoden 1904 alussa veistämöllä oli rakenteilla kaikkiaan 17 ja keväällä 1906 nelisenkymmentä moottorivenettä. 23.9.2011 11.26

150 SARJATUOTANTO ALKAA 1903 – 1907 Salonkivene Oden on August Westinin suunnittelema. Se valmistui vuonna 1906 ja on yhä käytössä Ruotsissa. turku-vs2309.indd 150 SHIÅA veteen suoraan junavaunusta. Perhe käytti tätä venettä 1910-luvun lopulle saakka Suomenlahdella ja Ruovedellä. August Westinin Ahoniukselle suunnitteleman veneen runko tehtiin oregonmännystä, kansi mahongista ja männystä. Se oli seitsemän metriä pitkä ja 1,75 metriä leveä. Koneena oli Fay & Bowenin 3,5 hevosvoiman bensiinimoottori. Vene kastettiin Maijaksi omistajan nuorimman tyttären mukaan. Maijalla käytiin kalastusmatkoilla kirjailija Juhani Ahon kanssa ja kansankulttuurin keruumatkoilla arkkitehti Yrjö Blomstedtin kanssa. Tuttava- ja ystäväpiiriin kuuluivat myös kirjailija Joel Lehtonen sekä taidemaalari Akseli Gallén-Kallela. Heidän kanssaan retkeiltiin Keiteleellä, Suolahden ja Saarijärven maisemissa. Näitä ”Vara-Karjalan” maisemia Gallén-Kallela ikuisti maalauksiinsa. Juhani Ahoa ja Rudolf Ahoniusta yhdisti perhokalastus. Aho vieraili Viitasaaren Huopanankoskella joka vuosi tallentaen vaikutelmiaan ja tunnelmiaan useisiin teoksiinsa. Joel Lehtonen, sanomalehtimies ja kirjailija, ikuisti Yrjö Blomstedtin tulisieluisen, mutta voimakkaasti karrikoidun hahmon maisteri Bongmaniksi romaanissaan Kerran kesällä. Veneestä hän kirjoittaa kuinka: ”se on erinomainen kapine, tuo moottori. Sen avulla tulee minulta nyt käymään työ kuin leikki. Se pou- 23.9.2011 11.26

vaa haukena korpeen, pienten lahtien pohjukoihin, kaislaisiin valkamiin, siirtyy kuin sininen nuoli.” Suolahtelainen Onni Virtanen osti veneen 1920-luvulla, ja se oli hänen perillistensä käytössä 1970-luvun lopulle saakka. Seuraavalla vuosikymmenellä Maija hankittiin Suomen merimuseon kokoelmiin ja entisöitiin vuonna 1989. Vuoden 1906 elokuun loppuun mennessä Turun Veneveistämöllä oli rakennettu kaikkiaan 127 moottorivenettä. Saman vuoden aikana veistämö rakensi helsinkiläiselle John Stenbergin moottoritehtaalle 17 venettä. Pietarilaiselle Kolbelle, välittäjälle tai jälleenmyyjälle, päätyivät niistä 15-, 20-, 23-, 25- ja 30-jalkaiset. Avonaisia 23-jalkaisia veneitä hankkivat eversti Nikolajevskista, kauppias Simolin Lahdesta, luutnantti Priganoff Suomenlinnasta, herra Tervo Kemistä, tilanomistaja Candelin Helsingistä ja G. Palse Lohjalta. Pietarilainen L. Nobel hankki 25-jalkaisen avonaisen ja helsinkiläinen insinööri Eichinger samanpituisen makuuhytillisen veneen. Helsinkiläinen herra Amberger oli tilannut 26-jalkaisen, Kone- ja Silta Oy 30-jalkaisen, pietarilainen kreivi Stenbock 36-jalkaisen ja helsinkiläinen A. Juselius 40-jalkaisen salonkiveneen. Kaikki nämä varustettiin luonnollisesti Stenbergin valmistamilla moottoreilla. Insinööri Carl Andreé oli tilannut 24 kappaletta 21–23 -jalkaisia moottoriveneen runkoja. Hän perusti pian oman moottoritehtaan ja veneveistämön Turkuun Vulcanin telakan kupeeseen Aurajoen itärannalle yhdessä Gustaf Rosenqvistin kanssa. Yhtiö sai nimen Andrée & Rosenqvist. Kesäksi 1907 valmistui 52 moottorivenettä: kuusi 18-jalkaista, kolme 20-jalkaista, kuusitoista 22-jalkaista, seitsemän 23-jalkaista, kymmenen 27-jalkaista, kaksi 30-jalkaista, kuusi 33-jalkaista, yksi 57-jalkainen ja yksi 45-jalkainen, joka rakennettiin teräksestä. Joukossa oli myös Evert Nylundin tilaama Rapido. turku-vs2309.indd 151 John Stenbergin moottoritehtaalle toimitetun 21-jalkaisen moottoriveneen piirustukset ovat oletettavasti vuosien 1905 ja 1910 väliltä. Suuri aurinkokansi ja takahytti viittaavat siihen, että venettä on käytetty matkustajien kuljetukseen jonkinlaisessa reittiliikenteessä. SHIÅA 23.9.2011 11.26

152 MOOTTORIMAAHANTUONTI KÄYNNISTYY 1908 – 1911 eistämö ryhtyy moottoreiden maahantuojaksi Standard-moottorien mainos vuodelta 1909. Veistämö oli maailmankuulujen bensiiniä ja petroolia polttoaineenaan käyttävien moottorien yksinmyyjä Suomessa vuodesta 1908 alkaen. turku-vs2309.indd 152 Frisk Bris 11/1909 Vuonna 1908 Turun Veneveistämöstä tuli amerikkalaisten Standard-moottoreiden yksinmyyjä Suomessa. Tuona vuonna valmistuneista moottoriveneistä voidaan mainita pietarilaiselle tehtailija G. v. Hueckille rakennettu 36-jalkainen mahonkivene. Siinä oli 24 hevosvoimainen, kolmisylinterinen, Standard-moottori, joka takasi 10 solmun keskinopeuden. Salongin sisustus tehtiin Pietarissa ja kaikkialla aluksessa oli sähkövalo. Omistajapariskunnan lisäksi matkoilla oli mukana kaksi palkattua konemiestä ja gasti. Samana vuonna rakennettiin myös Mimosa. Veneessä oli kuusisylinterinen 55 hevosvoiman moottori, joka antoi veneelle noin yhdeksän solmun nopeuden. Mimosassa oli kannen alla mukavat salongit keulassa ja perässä, omistajan hytti, erillinen keittiö, toiletti ja konehuone. Erityisvarustuksista voitiin mainita jääkaappi, sähkövalo, sisäpuhelin, navigointitila ja karttapöytä. Stenbergin tehtaalle toimitettiin samana vuonna 13 venettä. Ehkäpä moottorikauppojen vauhdittamiseksi veistämö julkaisi 1908 Tuotekuvaston, jossa esiteltiin sekä Standard-moottoreita että venemalleja. Moottorivenemalleja oli kaikkiaan 15 erilaista alkaen mitoiltaan 6,16 m x 1,70 m x 0,55 m avonaisesta tasaperäisestä 12,60 m x 2, 80 m x 0,95 m -kokoiseen täysin katettuun moottorijahtiin. 23.9.2011 11.26

Vuoden 1909 kesäksi Stenberg oli tilannut 20 moottoriveneen runkoa, joihin asennettiin tehtaan omaa tuotantoa olevia moottoreita. Näistä veneistä neljä oli 23-jalkaista, kahdeksan 26–28 -jalkaista, viisi Pietariin tilattua 34-jalkaista sekä 28-jalan mahonkinen kilpavene, joka sai nimen Sinola III. Se oli niin kevyt, että sen saattoi nostaa kaksi miestä. Herra H. Hackmanille Viipuriin rakennettiin amerikkalaisilla piirustuksilla setristä hieno kilpavene ja turkulaiselle pankinjohtaja I. Lönnbladille 42-jalkainen, 16 hevosvoiman Standard-moottorilla varustettu mahonkivene, jota kuvattiin erityisen mukavasti sisustetuksi: salongissa oli kuusi makuupaikkaa ja konehuone oli keulassa, joten meteli ei häirinnyt. Sekä ohjaus että koneen manööverit voitiin hoitaa kannelta komentosillalta – ”amerikkalaisissa moottoriristeilijöissä usein tavattu käytännöllinen järjestely”. Huhtikuussa valmiina oli kaksi suurta mahonkivenettä. Toiseen tuli 33 hevosvoiman moottori, jolla taattiin 12 solmun nopeus. Pietariin tehtiin kolme 33-jalkaista venettä 11 hevosvoiman moottoreilla. Vuonna 1909 Venäjälle oli tilattu myös kymmenen 42-jalkaista venettä. Niiden koneteho oli 16 hevosvoimaa. Merkkinä kummallakin sarjalla oli Standard. Kolme 30-jalkaista venettä tehtiin suomalaisille tilaajille. Turkulaiset A. Erikson ja A. Rosenberg ostivat mäntyrunkoisen, helsinkiläinen arkkitehti O. Bomansson mahonkisen. Tämän kilpailuissakin menestyneen veneen nimeksi tuli Ethel. Veneet oli suunnitellut Gunnar L. Stenbäck ja niihin tuli 11 hevosvoiman koneet. Saman tehoisen veneen tilasi haminalainen apteekkari A. Nymalm ja kapteeni Anderssonille Nauvoon rakennettiin 26-jalkainen. Turkuun jäi yksi 22-jalkainen moottorivene. Eräs pietarilainen tilaaja oli perunut tekemänsä kaupan. Tämä Svetlananiminen moottorijahti myytiin seuraavana vuonna pankinjohtaja A. Indreniukselle ja lakitieteen tohtori G. Granfeltille. Vuoden 1910 kesäksi arkkitehti Bomansson tilasi veistämöltä Stenbäckin suunnitteleman 11-metrisen mahonkiveneen, jonka koneeksi tuli 16 hevosvoiman Standard. Stenbäck suunnitteli myös helsinkiläiselle kreivi Aminoffille 33-jalkaisen veneen. Kone oli samanlainen 16 hevosvoimainen, runko tehtiin männystä ja turku-vs2309.indd 153 40-jalkaisen moottoriveneen piirustukseen on merkitty tavallisesta poiketen tarkka päivämäärä 29.7.1909. Voimanlähteeksi on piirustuksissa kaavailtu 60 hevosvoiman moottoria ja nopeudeksi 15,2 solmua. SHIÅA 23.9.2011 11.26

154 MOOTTORIMAAHANTUONTI KÄYNNISTYY 1908 – 1911 Nopeakulkuisen moottoriveneen projektipiirustus. Veneen pituudeksi oli suunniteltu 41 jalkaa 6 tuumaa, leveydeksi seitsemän jalkaa ja syväydeksi yksi jalka 5 1/2 tuumaa. Vene oli pituuteensa nähden todella kapea ja erittäin matalalla uiva. Koneen, ohjauslaitteen ja knaapien paikkoja ei ole vielä merkitty piirustukseen. Etummaisen avotilan ylle on piirretty korotettu pressukatos. turku-vs2309.indd 154 SHIÅA sisustus mahongista – kajuuttaan haluttiin seisomakorkeus ja neljä makuupaikkaa. Veneet olivat hyvin samankaltaisia, kuten kolmaskin, helsinkiläiselle Hugo Bastmanille tehty. Erityisen laadukas oli Evert Nylundille rakennettu 45-jalkainen moottoriristeilijä, jonka suunnitteli August Westin. Veneessä oli kolme salonkia ja konehuone. Perässä oli avoin tila, jota ympäröi penkki, jonka alla saattoi säilyttää mitä vain. Peräkannelta oli kulku hytteihin, portaiden styyrpuurin puolella oli keittiö, paapuurin puolella WC. Tilavassa salongissa sisustus oli mahonkia unkarilaisesta saarnesta tehdyin upotuksin. Suurista peililaseista oli hyvä näkyvyys ulos. Salongissa oli kaksi koijaa ja niiden edessä vielä sohvat sekä kaksi suurta kaappia keulan puolella. Salongista keulaan oli pienempi hytti, jossa myös oli kaksi makuupaikkaa. Seuraavana keulaan päin oli konehuone, jossa nelisylinterisen, 36 hevosvoiman moottorin lisäksi oli konemiehen makuupaikka. Konehuoneen etupuolella oli vielä pieni hytti, jossa oli kaksi, tosin melko kapeaa, makuupaikkaa. Konehuoneen päällä oli ruori ja konetelegrammi. Vene sai nimen Rapido II. Toinen erikoisuus oli A. B. Gottfrid Strömbergille tehty 26 jalan pikavene, jonka piirustukset olivat tilaajan. Tähän erityisen hienosti mahongista rakennettuun veneeseen asennettiin sähkömoottori. Vene olikin ensimmäinen laatuaan Suomessa. Kaksi 24 jalan kilpavenettä rakennettiin oregonmännystä – toinen oli tilattu Pietariin, toinen tehtiin varastoon. Koneeksi valittiin amerikkalainen kuuden hevosvoiman Doman-moottori. Pienen veneen uskottiin yltävän yhdeksän solmun nopeuteen. Pariisiin oli tilattu 25-jalkainen sisustettu pikavene. Sen suunnitteli August Westin ja se tehtiin keltamännystä. Vene oli todellinen näyttelyesine. Suuren Magdalen-purjeveneen tilannut pietarilainen Verstraete oli tilannut 14-jalkaisen moottorijollan ja raumalainen konsuli W. Sofronoff vastaavan – jalkaa lyhyemmän, mutta mahonkisen. Myöhään keväällä aloitettiin Riikaan tilattujen kahden, 30- ja 35-jalkaisen, veneen rakentaminen telakan omien piirustusten 23.9.2011 11.26

mukaan. Moottoriveneitä valmistui vuonna 1910 kaikkiaan 12 kappaletta. Vuonna 1911 rakennettiin huomattavan paljon moottoriveneitä. Helsinkiläinen konsuli Winckelman oli tilannut 45-jalkaisen, turkulainen tuomari A. Holmström 38-jalkaisen, porilainen W. Ahlström ja turkulainen A. Lindblom 37-jalkaisen ja viipurilainen G. Favre 36-jalkaisen veneen. Omskiin, Siperiaan oli tilattu 45-jalkainen rautarunkoinen moottorivene. Helsinkiläiset insinöörit Huber ja John Stenberg tilasivat 33- ja 32-jalkaisen sekä tukholmalainen Arnheim ja viipurilainen konsuli Ekström 30-jalkaisen moottoriveneen. Samanpituiset olivat Pietariin, F. Joehimille ja herra Bolinderille rakennetut veneet, joista jälkimmäisen oli avoin. Riikaan ja Viipuriin tuomari Avellanille sekä L. Wahlille oli tilattu 28-jalkainen vene. Samankokoinen nopeakulkuinen avovene rakennettiin turkulaiselle Forselius-yhtiölle. Helsinkiläinen vapaaherra von Friessendorff oli tilannut 26-jalkaisen ja niin ikään helsinkiläinen herra Furuhjelm 18-jalkaisen moottoriveneen. Tuntemattomina pysytelleille turkulaisille tehtiin 25- ja 23- sekä 21-jalkaiset veneet. Lappeenrantaan päätyi 16-jalkainen vene. Moottoriveneitä rakennettiin siis vuonna 1911 kaikkiaan 22 kappaletta. Jo vuoden 1911 lopulla veistämöllä oli paljon tilauksia seuraavalle vuodelle. Pietariin oli tilattu 9-metrinen ja Riikaan 32-jalkainen sekä kaksi 30-jalkaista venettä. Riikalaiset tehtiin männystä ja mahongista. Kaikki varustettiin Standard-moottoreilla. Riikaan rakennettiin vielä 26-jalkainen Stenberg-moottorilla sekä 27- ja 15-jalkaiset veneet Ferro-moottoreilla. Turun Veneveistämö oli tullut myös Ferro-moottoreiden yksinmyyjäksi Suomessa. Helsinkiin oli tilattu mahonkiset ja Standard-moottorilliset 40-, 33- ja 26-jalkaiset veneet sekä kaksi 34-jalkaista. Poriin rakennettiin mahonkinen 30-jalkainen ja Turkuun Standard-moottoriset 55- ja 34-jalkaiset veneet. turku-vs2309.indd 155 Kauppias Evert Nylundin veneen, Rapido II:n sivukuva julkaistiin Frisk Bris -lehdessä vuonna 1910. Lehti kiinnitti huomiota erityisesti veneen sisustukseen ja sen yksityiskohtiin. Frisk Bris 4/1910 23.9.2011 11.26

156 MOOTTORIVENETUOTANTO OHITTAA PURJEVENEET 1912 – 1920 oottorivenetuotanto ohittaa purjeveneet Moottoriristeilijä Paragonin peräkansi. Turun Veneveistämö valmisti myös kansituoleja, mutta kuvan rottinkiset tuolit on hankittu muualta. turku-vs2309.indd 156 SHIÅA Vuoden 1912 keväällä veistämöllä oli valmisteilla moottoriveneitä eri puolille Suomea ja Venäjää. Pietariin tehtiin 25-jalkainen katettu moottorivene. Riikaan rakennettiin Bruno Westinin piirtämä mahonkinen moottoriristeilijä, johon tuli 16 hevosvoiman Standardmoottori. Samanlainen kone asennettiin myös kolmeen katettuun salonkimoottoriveneeseen, joiden runko tehtiin männystä ja sisustus mahongista. Yksi vene tehtiin 30-jalkaisena. Stenberg-moottoreilla varustettiin 28-jalkainen katettu 12-hevosvoimainen ja 27-jalkainen avoin kahdeksan hevosvoimainen vene. Viper-tyyppiseen kilpaveneeseen tuli 25 hevosvoiman ja 20-jalkaiseen avoveneeseen kahdeksan hevosvoiman Ferro-moottori. Porilaiselle johtaja W. Ahlströmille rakennettiin 30-jalkainen mahonkinen pikavene. Veneeseen tuli 50 hevosvoiman Buffalomoottori. Helsinkiin rakennettiin 41-jalkainen mahonkinen salonkivene kauppias Julius Tallbergille. G. L. Stenbäckin piirtämään veneeseen tuli 20 hevosvoiman Standard-moottori. Kirkkoherra W. Lampénin 36-jalkaisen mahonkiveneen piirsi August Westin, koneeksi valittiin 24 hevosvoiman Stenberg. Stenbäckin suunnittelemia olivat myös 34-jalkaiset mahonkiveneet. Johtaja E. Tilgmannin tilaamaan asennettiin 20 hevosvoiman Standard-, vapaaherra Hj. von Friesendorffin tilaamaan puolestaan Alfa-moottori. John Stenbergin yhtiölle rakennettiin 22-jalkainen mahonkinen kilpavene. Turkulaiselle tohtori C. von Heidekenille valmistui 54-jalkainen, erityisen mukavaksi sisustettu moottoriristeilijä. Koostaan huolimatta veneeseen asennettiin vain 24-hevosvoimainen Standard-moottori. Tänä vuonna veistämö rakensi myös varastoon: kaksi katettua 23.9.2011 11.26

25-jalkaista mäntyrunkoista, joiden sisustus tehtiin mahongista sekä kolme avointa mäntyrunkoista 18-jalkaista venettä. Vuonna 1913 veistämöllä rakennettiin kaksi 48-jalkaista moottorivenettä. Toisen oli tilannut turkulainen pankinjohtaja J. Lönnblad ja toisen porilainen Oscar Rosenlew. Poriin tehtiin myös amerikkalaisten piirustusten mukainen pikavene johtaja W. Ahlströmille. Hovineuvos O. Rewellille Vaasaan rakennettiin 45-jalkainen moottorivene. Viipuriin ja Terijoelle oli tilattu 38-jalkaiset sekä Helsinkiin, Hankoon ja Tukholmaan 27-jalkaiset katetut veneet. Kuusi kappaletta avointa 20-jalkaista venettä oli tilattu Pietariin ja kaksi Turkuun. Vastaavat hieman isommat päätyivät Helsinkiin ja Tammisaareen. Kun Frisk Bris -lehti vuoden 1914 huhtikuussa vieraili veistämöllä, todettiin, että tekeillä oli enemmän moottori- kuin purjeveneitä. Syynä pidettiin purjeveneiden mittaussääntöjen epämääräistä tilaa. Tuona vuonna valmistuneita olivat 65-jalkainen 150 hevosvoiman koneella varustettu moottorivene, Pietariin tilattu 40-jalkainen mahonkivene ja teräsrunkoinen 36-jalkainen vene 20 hevosvoiman Standard-moottorilla. Teräksestä tehtiin myös 28-jalkainen avoin vene. Männystä tehtiin kaksi 24-jalkaista ja kaksi 20-jalkaista venettä. Erityisen hieno oli mahongista tehty 20-jalkainen racer, kilpavene. Kaikkiaan 24 veneen sarja 14-jalkaisia veneitä kuului myös työlistalle. Evert Nylund tilasi vielä yhden moottoriveneen. Rapido III valmistui vuonna 1915. Hänen kuolemansa jälkeen vene siirtyi hänen pojalleen Wilhelm Nylundille. Vene oli rakennettu mahongista, kaaret olivat tammea ja kansi oregonmäntyä. Veneen pituus oli 11,0 metriä, leveys 2,5 metriä ja syväys 1,0 metriä. Vuoteen 1964 koneena oli alkuperäinen Andros, sen jälkeen 52 hevosvoiman BMC Commodore ja sittemmin 50 hevosvoiman Volvo Penta. Vene oli talvisäilytyksessä Turun Veneveistämöllä. Wilhelm myi turku-vs2309.indd 157 Keula- ja peräkannellisen moottoriveneen piirustuksen laati Zaké Westin vuonna 1916. Piirustuksessa lukee ”projekt” ja piirustusluettelossa mainitaan asiakkaan olleen venäläisen. Veneen rakentamisesta ei ole ehdotonta varmuutta. SHIÅA 23.9.2011 11.26

158 MOOTTORIVENETUOTANTO OHITTAA PURJEVENEET 1912 – 1920 Keula- ja peräkannellisen moottoriveneen piirustus 1920-luvulta. Lähes tasapohjaisen veneen pituus on 6,50, leveys 1,42 ja syväys 0,43 metriä. Moottori on sijoitettu keulakannen alle. SHIÅA veneen vuonna 1925 tamperelaiselle apteekkari Waldemar Dunderille 50 000 markalla. Vene siirrettiin kesäksi Näsijärvelle ja sen nimeksi tuli Ahti. Apteekkari Dunder oli ollut ilmeisesti mukana Evert ja Wilhelm Nylundin tekemällä matkalla Ahvenanmaalla jo vuonna 1922. Matka oli mahdollisesti jonkinlainen koeajo Dunderin suunnitellessa veneen hankintaa. Ahti on edelleen Dunderin suvun omistuksessa Näsijärvellä. Vuonna 1917 rakennettiin Bruno Westinin suunnittelema 24-jalkainen pikavene. Sen leveys oli kuusi ja syväys kaksi jalkaa. Veneessä oli kaksinkertainen mäntylaudoitus ja tammikaaret. Koneena oli Turun Rautateollisuus Oy:n valmistama nelisylinterinen, 45–55 hevosvoiman Troy-moottori. Kolmen henkilön kuormalla vene ylsi 24 solmun nopeuteen. Siviilimoottoriveneiden rakentaminen sotavuosina näyttää olleen hyvin vähäistä. Polttoaineen saaminen tuotti varmasti vaikeuksia. Frisk Bris laati vasta vuonna 1919 jälleen katsauksen keväällä telakoilla tekeillä olevista veneistä. Rakenteilla oli vain neljä moottorivenettä: 16-metrinen 27 hevosvoiman Standard-moottorilla, 12,5-metrinen 55 hevosvoiman Troy-moottorilla, 12,4-metrinen 25 hevosvoiman Penta-moottorilla sekä kahdeksanmetrinen pikavene 35 hevosvoiman Troy-moottorilla. Kaikkien rungot olivat mäntyä. turku-vs2309.indd 158 23.9.2011 11.26

Turun Veneveistämön toimitusjohtajan, Gustaf Tenlénin, moottorivene Thaïs laiturissa. Vene on 1910-luvun lopulta ja melko laivamainen, esimerkiksi jolla on kansirakenteen päällä taaveteissa. Monet piirteistä toistuvat veistämön myöhemmin rakentamissa veneissä. Ann-Sofie Selinin kokoelmat Tenlén astumassa Thaïs-veneensä kannelle. Veneen runko on huomattavan kapea. Molemmat kuvat ovat vuodelta 1926. turku-vs2309.indd 159 Ann-Sofie Selinin kokoelmat 23.9.2011 11.26

160 TILAVIA JA MUKAVIA VENEITÄ 1921 – 1931 ilavia ja mukavia veneitä Mustaan takkiin pukeutunut moottoriristeilijä Paragonin omistaja Bengt Oldenburg yhtenäisiin valkoisiin univormuihin pukeutuneen miehistönsä kanssa. Miehistön nuorimmainen on joutunut kipparilakin sijasta tyytymään matruusinhattuun. turku-vs2309.indd 160 SHIÅA Vuonna 1921 valmistui muun muassa mahongista ja männystä tehty salonkivene Bonito, mitoiltaan 12,0 m x 2,3 m x 0,9 m. Yli kymmenensivuisen esittelyn Frisk Bris -lehdessä sai samana vuonna valmistunut Paragon. Zaké Westinin suunnittelema vene oli rakennettu männystä osin teräs-, osin puukaarille. Kansi oli 42 mm paksua oregonpinea ja kansirakenteet mahonkia. Ne oli lakattu, runko puolestaan oli maalattu vaaleansiniseksi ja vesilinja kermanväriseksi. Veneen pituus oli 22,5 metriä, leveys 3,63 metriä ja syväys 1,25 metriä. Kapeudestaan huolimatta vene oli osoittautunut merikelpoiseksi 23.9.2011 11.26

syksyn ensimmäisessä lumimyrskyssä. Sisustusta ja varustelua esiteltäessä toistuivat ylistävät laatusanat, kuten ”mukava” ja ”tilava”. Mukavia portaita pääsi tilaan, jonka toisella puolella oli aluksen liinavaatevarasto. Kaikki oli nimikoitu Paragonin tunnuksen lentokaloilla ja varaston piti riittää 14 hengelle kahdeksi kuukaudeksi. Vastakkaisella puolella oli herrojen tilava vaatekaappi. Portaita vastapäätä oli kulku toilettiin, jonka seinät oli päällystetty valkoisella emaloidulla pellillä. Posliininen pesuallas oli suuri. Pesuvesi oli kylmää, mutta jos se ei miellyttänyt, voitiin vettä lämmittää sähköllä muutamassa minuutissa. Huoneen perällä oli suuri kaappi, missä oli kaksi osastoa: toinen likapyykille, toinen kaiken mallisille ja kokoisille kumikengille. Toiletin vieressä oli suuri vaatekaappi naisten tarpeisiin. Veneen perässä oli omistajan hytti, missä oli kaksi makuupaikkaa, kirjoitus- ja työpöytä, pesuallas sekä vaatekaappeja. Kirjoituspöydältä saattoi sisäpuhelimella ottaa yhteyden mihin tahansa veneen osastoon. Omistajan hytistä eteenpäin sijaitsivat paapuurissa naisten ja styyrpuurissa miesten hytti. Naisten hytissä huomiota kiinnitti vaatekaappi, jonka koko oli samaa luokkaa kuin kaupunkiasunnossa. Veneen kajuutta oli kuin täydellinen kesähuvila. Varusteista voitiin mainita sähkösilitysrauta, pölynimuri, lämmittimet ja tuulettimet. Konehuoneen jokaisessa nurkassa oli petrolisäiliö, joihin mahtui kaikkiaan 2 600 kg polttoainetta. Pääkoneena oli 100 hevosvoiman nelisylinterinen Daimler. Styyrpuurissa oli Delco-merkkinen dynamo. Lisäksi varustukseen kuului automaattinen pilssipumppu. Paapuurissa oli suurehko viilapenkki – työkaluja oli pienen mekaanisen verstaan tarpeisiin; porat, juotoskolvit ja muut laitteet olivat tietysti sähkökäyttöisiä. turku-vs2309.indd 161 Paragonin ruokasalonki oli sijoitettu keulakannelle ohjaushytin etupuolelle. Nahkasohva ulottui tilan päästä päähän ja suurista peiliikkunoista näki hyvin ulos. SHIÅA 23.9.2011 11.26

162 TILAVIA JA MUKAVIA VENEITÄ 1921 – 1931 Komentosillalla saattoi mukavasta tuolista yltää ruoriin ja karttapöydälle, jonka pystyi kallistamaan miten tahtoi. Kompassi oli Lythin valmistetta, loki Sulin ja varustukseen kuului myös takymetri. Mahonkisessa kansihytissä oli suuret neliskulmaiset peililasi-ikkunat, joista saattoi aterioiden aikana katsella maisemia. Omistajan itseoikeutettu paikka oli pöydän päässä. Kalusteina oli pitkä pöytä, neljä tuolia sekä nahalla päällystetty kulmasohva, joka oli tilan pituinen ja puolet sen leveydestä. Perälaipion puolella oli kiillotettu mahonkinen kaappi, jossa oli peili. Paapuurissa oli kaappi, jonne ruokahissi saapui. Keittiössä oli puulämmitteinen Bolinderin liesi, jolla voitiin keittää, paistaa ja leipoa kaikkea mitä tarvittiin. Jos liesi lämmitti liikaa, paikalla oli myös Amerikasta tuotu sähköhella. Kattilat, padat ja kannet roikkuivat kiiltävinä paikoillaan. Lieden vieressä oli mukava tiskipöytä, jota tavallinen matkapurjehtija tuskin ymmärsikään. Hanoja oli makealle, lämpimälle ja merivedelle. Keittiön vieressä oli taloushenkilökunnan hytti, joka kooltaan vastasi korkealuokkaisen saaristoristeilijän hyttiä. Makuupaikkoja oli kolme. Keittiön keulan puolella oli paapuurissa miehistön käymälä ja styyrpuurissa jääkaappi, jossa oli käytännöllinen järjestely lihan riiputtamiseen sekä muuhun ruuan säilyttämiseen kovassakin turku-vs2309.indd 162 23.9.2011 11.26

merenkäynnissä. Perunalaari oli suuri ja lisäksi ruualle ja säilykkeille oli varattu kaksi kaappia. Veneeseen tutustuneeseen Frisk Brisin toimittajaan vaikutuksen teki erityisesti vielä se, että miehistön viihtyvyys oli otettu huomioon. Hänen mukaansa useimmissa moottoriristeilijöissä, niin suurissa kuin pienemmissäkin, oli miehistöä ajateltu varsin vähän. Jos tilaa ei jäänyt, tehtiin koijat konehuoneeseen tai mihin ne parhaiten sopivat. Paragonin skanssi oli suuri, korkea ja ilmava. Siinä oli neljä mukavaa, leveää koijaa, vaatekaappi ja pesuallas. Aluksella huomasi pian, että miehistö viihtyi. Kaiken lisäksi aluksella vallitsi sotilaallinen, saksalainen kuri, jota kirjoittaja suositteli muillekin seurojemme alusten omistajille! Loistosta huolimatta veneen omistaja, Paragon Companyn Suomen johtaja Bengt Oldenburg, ilmoitti jo keväällä vuonna 1923, ettei hänellä ollut aikaa käyttää venettään eikä hän myöskään halunnut turku-vs2309.indd 163 Paragon sivulta kuvattuna. Perämaston puomin avulla oli helppo laskea ja nostaa apuvene. Ruorihytti oli salongin yläpuolella. Aluksen vesillelaskusta on valokuvien lisäksi säilynyt muutaman minuutin pituinen elokuva. SHIÅA 23.9.2011 11.26

164 PARAGON 1921 Paragonin piirustuksissa on suunnittelija Zaké Westinin nimikirjoitus. Vene on pituuteensa nähden kapea, mutta merikelpoinen. Frisk Bris 12/1921 turku-vs2309.indd 164 23.9.2011 11.26

Paragonin ruokasalonki perään päin kuvattuna. Oikeassa reunassa on kaappi, jonka sisällä kulkee ruokahissi. SHIÅA Hytit olivat kohtuullisen tilavat ja ikkunoilla varustetut. Valoisuutta lisäsivät tiloissa käytetyt valkoisiksi maalatut puupaneelit. SHIÅA Keittiön varustukseen kuuluivat sekä puu- että sähkölämmitteinen liesi. Kaikille aterimille, välineille ja ruokatarvikkeille oli varattu oma paikkansa. SHIÅA Tilava neljän hengen skanssi. Alavuoteiden patjat oli mahdollista nostaa ylös kiinnitysmekanismin avulla kulkemisen helpottamiseksi. turku-vs2309.indd 165 SHIÅA 23.9.2011 11.27

166 TILAVIA JA MUKAVIA VENEITÄ 1921 – 1931 Bruno Westinin suunnittelema moottoriristeilijä Bonito valmistui vuonna 1921 turkulaiselle ahtausliikkeen omistaja A. E. Ericksonille, joka käytti sitä pitkään. Hänen aikanaan vene oli Airisto Segelsällkapin rekisterissä. Seuraava omistaja kuului Turun Pursiseuraan. Esko Vahdon kokoelmat Etualalla oleva moottoriristeilijä Airawata rakennettiin pääkonsuli Möllerille vuonna 1923. Mahonkisen veneen pituus on 14,8 metriä. Alus on yhä kunnossa ja käytössä Tukholman seudulla. turku-vs2309.indd 166 Gunnel Ilonen / SMM 23.9.2011 11.27

turku-vs2309.indd 167 23.9.2011 11.27

168 TILAVIA JA MUKAVIA VENEITÄ 1921 – 1931 turku-vs2309.indd 168 23.9.2011 11.27

nähdä sitä aina vain poijussa. Vene myytiin, eikä sen myöhempiä vaiheita ei ole pystytty selvittämään. Vuonna 1923 rakennettiin Turun Pursiseuran uuden kommodorin maksamana mäntyinen moottorivene välittämään liikennettä Aurajoen ja seuramajan välillä sekä toimimaan tuomariveneenä kilpailuissa. Vene oli 9,2-metrinen ja siinä oli 16 hevosvoiman Androsmoottori, joka kuitenkin vaihdettiin polttoaineen kulutuksen vähentämiseksi pienempään. Matkustajia TPS-nimen saanut vene otti 25. Veneen loppu oli erikoinen: se luovutettiin puolustusvoimille ja jouduttiin jatkosodan perääntymisvaiheessa upottamaan Ääniseen. Vuoden 1927 keväällä Frisk Brisin avustaja totesi, että tekeillä oli muun muassa satakunta veistämön tunnettua perämoottoriveneen runkoa. Seuraavana vuonna valmistui insinööri Rafael Schaumanille moottorivene Dolly. Sen pituus oli 11 ja leveys 2,8 metriä. Koneena oli 24 hevosvoiman Penta A4, joka takasi sille 10,7 solmun nopeuden. Vuoden 1929 keväällä Frisk Bris julkaisi pitkän jutun perämoottoriveneistä, joita valmistettiin ennätyssuuria määriä. Vanhin ja suurin – ja myös kopioiduin – perämoottorivenesarja oli Turun Veneveistämön rakentamat Penta-veneet, joiden suurin pituus oli 6,0 m, leveys 1,57 m ja sivukorkeus 0,52 m. Niihin tehtiin aika ajoin muutoksia, esimerkiksi vuoden 1929 mallin keula oli entistä enemmän ulospäin kaareva, mikä teki ajosta entistä mukavamman. Limisaumainen runko rakennettiin Grand Bassam -mahongista kupariniiteillä tammikaarille. Keularanka ja törmäyslista olivat tammea, köli, kansipalkit ja trallit mäntyä – jälkimmäiset turku-vs2309.indd 169 Rafael Schaumannin Dolly muistuttaa viereisen sivun Ann-Marieta. Veistämö käytti Dollyn kuvaa mainonnassaan ja vene komeili myös Frisk Bris -lehden kannessa vuonna 1928. Kuvan yhteydessä mainittiin, että omistaja oli ajanut veneellään kesän aikana 2 300 mailia ilman pienintäkään vikaa tai muuta ongelmaa. Tom Bäckströmin kokoelmat Vuonna 1928 rakennettiin ilmeisesti samoilla piirustuksilla vain joitakin yksityiskohtia varioiden useampia suurehkoja moottoriveneitä. Kuvassa kyseisestä sarjasta B. Grönblomin Ann-Marie. ASS 23.9.2011 11.27

170 TILAVIA JA MUKAVIA VENEITÄ 1921 – 1931 Najaden rakennettiin vuonna 1934 R. Blomqvistin piirustusten mukaan. Kymmenmetrisessä veneessä oli 30 hevosvoiman Universal-moottori. turku-vs2309.indd 170 ASS kylläkin mahonginvärisiksi lakattuina. Kansi tehtiin oregonmännystä ja kaikki muu mahongista. Galvanoidusta raudasta valmistettiin peräpeilin kiinnityspolviot ja hankaimen holkit. Kiinnitysköyden knaapi tehtiin messingistä ja bockenholzista. Lipputangon hylsy ja ohjausliinan neljä plokia tehtiin messingistä. Hiottu vene lakattiin Yacht Varnishilla, vesilinjan alapuolelta Black Varnishilla. Vesilinja maalattiin valkoisella emalivärillä. Kansisaumat kitattiin mustalla amerikkalaisella kansikitillä. Rungon sisäpuoli lakattiin mattapintaiseksi, muut osat kiiltäviksi. Veneen 6 500 markan hintaan sisältyi airopari, hankaimet, kolme kiinnitysköyttä, lipputanko, ohjausliina, ja työkalulaatikko. Vuonna 1929 venevälittäjä ja maahantuoja Harry Mieritz tilasi veistämöltä jälleen sata Penta-veneen runkoa. Nyt ilmoitettiin, että ne rakennettaisiin yksinomaan mahongista. Suomen ensimmäiset Veneenrakennusmessut ja Kansainvälinen Vesiurheilunäyttely järjestettiin Helsingissä 16.–23. toukokuuta vuonna 1931. Turun Veneveistämö toi näytteille kaksi moottorivenettä. Mahonkivene oli viimeistelyltään huonekalujen tasoa ja varustettu Scripps F4 -moottorilla. Veneen merikelpoisuudesta käytiin messuilla keskustelua. Toinen vene oli puolestaan todellinen merivene ja käyttövene, jonka keulassa oli valaskannen alla yksinkertainen kajuutta ja kaksi makuupaikkaa. Moottorina oli 15 hevosvoiman Penta. 23.9.2011 11.27

Perämoottorien maahantuojat ostivat Turun Veneveistämöltä suurina sarjoina rakennettuja veneen runkoja. Veneet myytiin asiakkaille yrityksen edustamalla perämoottorilla varustettuna muun muassa nimillä Archimedes tai Penta. Tom Bäckströmin kokoelmat Paroni C. Ramsaylle vuonna 1927 rakennettu moottorivene. Ramsay tilasi useita veneitä Turun Veneveistämöltä. Tom Bäckströmin kokoelmat Veistämö rakensi purjeveneiden ohella masoniitista myös perämoottoriveneitä. Nykyisen kovalevyn kaltaisen materiaalin etuina olivat edullisuus ja keveys. Tom Bäckströmin kokoelmat turku-vs2309.indd 171 23.9.2011 11.27

172 “SIKARI” 1929 turku-vs2309.indd 172 23.9.2011 11.27

”Sikari” Vuonna 1929 rakennettiin Turun Vene- maan Vieno Verner Sillanpää, turkulaisen veistämöllä kokeiluvene, ”experiment- Valli-auto -liikkeen korjaamopäällikkö. Vieno Verner Sillanpää osallistui Sikarilla vuoden 1952 Aurajoen Vauhtiajoihin. Sillanpää sai motorbåt”. Veneen muoto on erikoinen: Vene rakennettiin Thornycroft-torpe- lyhyen, syvällä v-pohjalla varustetun doveneiden rungon mukaiseksi ja on veneen kulkemaan parhaiten. rungon jatkona on pitkä perään päin ka- epäilty, että tarkoituksena oli hankkia Turun Moottorivenekerho peneva kartio, jonka päässä on veneen tietoa todella nopeakulkuisista veneistä, potkuri. Peräsinevä sijaitsee rungon pe- esimerkiksi mahdollisesti tilattavia torpe- räosan alla. Veneen saumat on sisäpuo- doveneitä ajatellen. lella peitetty pitkittäissuuntaisilla rimoilla. Vuonna 1955 venettä käytettiin Aura- Muotonsa vuoksi venettä on kutsuttu Si- joen vauhtiajojen ja vuonna 1964 Spede- kariksi. elokuvan Pähkähullu Suomi mainonnas- Veneen suunnittelija Bruno Westin ajaa Sikaria. Kuvasta voi huomata, että vene ei ole noussut plaaniin. Tom Bäckströmin kokoelmat Sikari Turun Veneveistämön Vene tehtiin kokeilumielessä esittely- sa. Sikaria vedettiin traktoriin kiinnitetyllä ajoihin eikä toista samanlaista ole raken- peräkärryllä ympäri Turkua. Vene on säi- rannassa. Vene oli veistämön nettu. Suunnittelijaksi mainitaan ainakin lynyt ja nykyisen omistajan tavoitteena omistuksessa jonkin aikaa ja Zaké Westin. Alun perin koneena piti olla on entisöidä Sikari jälleen käyttökuntoi- sen kulkuominaisuuksia pyrittiin kuusisylinterinen Universal, mutta sen seksi. parantamaan moottoria säätämällä sijasta asennettiin 60–120 hevosvoiman ja potkuria vaihtamalla. SHIÅA Scripps, joka kuitenkin hajosi. Sikari ylsi parhaimmillaan noin 60 solmun nopeu- turku-vs2309.indd 173 Sikari on alittanut Naantalin ja teen, joskin aluksi sitä ei saatu kulke- Luonnonmaan yhdistävän Ukko-Pekan maan suoraan. Osittain pinnalla ollut pot- sillan. Keulan muotoa kannattaa verrata kuri käänsi venettä omaan suuntaansa. torpedovene Vinhan keulaan sivulla Vene oli ensimmäisiä tällaisella potkurilla 193. Veneet rakennettiin samana varustettuja. Parhaiten Sikarin sai kulke- vuonna. Esko Vahdon kokoelmat 23.9.2011 11.27

174 TILAVIA JA MUKAVIA VENEITÄ 1921 – 1931 turku-vs2309.indd 174 23.9.2011 11.27

Kenraali Waldenille rakennettiin moottorivene järvikäyttöön vuonna 1934. Tom Bäckströmin kokoelmat Taustalla valkoinen moottorivene Thaïs, jonka omisti johtaja G. A. Tenlén. Etualan veneen omistajaksi on valokuvan yhteyteen merkitty ”Paulig”. Tom Bäckströmin kokoelmat Perämoottorilla varustetut sarjaveneet olivat pitkään tuotannossa. Tässä kuvassa nykypäivään asti säilynyt Pentavene. SHIÅA Moottoriveneitä Turun Veneveistämön laiturissa vuonna 1930. Vaikka moottoriveneiden osuus kokonaistuotannosta alkoi jo tässä vaiheessa vähetä, olivat niiden vesillelaskut vielä yleinen näky veistämön rannassa. turku-vs2309.indd 175 Tom Bäckströmin kokoelmat 23.9.2011 11.27

176 RAKENTAMINEN VÄHENI 30–LUVULLA 1932 – 1953 oottoriveneiden rakentaminen väheni 1930-luvulla Finellin moottorivene rakennettiin vuonna 1932. Veneen hinnaksi on Vidar Bäckströmin albumiin kuvan alle merkitty 56 000 markkaa. Tom Bäckströmin kokoelmat turku-vs2309.indd 176 Vuonna 1932 rakennettiin tietojemme mukaan vain muutamia moottoriveneitä. Johtaja Erkki Ahlströmille tehtiin nopeakulkuinen vene, jonka oli suunnitellut Zaké Westin. Koneeksi oli valittu Helsingissä valmistettu kuusisylinterinen 110 hevosvoiman Ares. Vuonna 1934 valmistui kenraali Rudolf Waldenille moottorivene järvikäyttöön. Vene tehtiin mahongista galvanoiduille L-kaarille, välikaaret olivat tammea. Kansi oli oregonmäntyä, keskilankku ja skantäkki mahonkia. Myös kansirakenne tehtiin mahongista, keulanpuoleinen ikkuna oli nostettavissa pois ja sivuikkunat kampisysteemillä avattavat. Kaikki helat sekä kannella että hytissä olivat kiillotettua messinkiä. Hytissä oli neljä nahkapäällysteistä mahonkista nojatuolia, joista kaksi oli kiinteää. Molemmilla sivuilla oli kaapit ruokaa ja astioita varten. Ovista pääsi istumalaatikkoon, jossa oli kiinteä penkki, johon oli tehty vesitiivis säilytystila. Lisäksi oli käytettävissä irrallisia kansituoleja. Konehuone oli erotettu hytistä laipiolla ja kansi koneen päällä oli jaettu kahteen luukkuun, joten koneeseen pääsi käsiksi helposti kummaltakin puolelta. Moottorin etupuolella oli tilaa matkatavaroille, konepojan telttasänky ja paikka veneen tarvikkeille. Polttoainetankki, 200 litraa, oli sijoitettu peräkannen alle. Kone oli ruotsalainen, nelitahtinen, kuusisylinterinen Albin. Sen kuutiotilavuus oli 4,8 litraa, paino 385 kg ja teho 66 hevosvoimaa. Koneessa oli sähköstartti ja valaistusdynamo. Veneen nopeudeksi oli sovittu 16 solmua kahden hengen kuormalla. Vuonna 1935 rakennettiin kaksi mahonkista, nopeakulkuista moottorivenettä. Johtaja Erik Ahlströmille tehtiin 10,5-metrinen 23.9.2011 11.27

Waldenin vene vuodelta 1934. Piirustus on julkaistu Frisk Bris -lehden numerossa 1/1934. Tom Bäckströmin kokoelmat Heatherbell terävällä V-pohjalla hienoja puulajeja käyttäen. Istumalaatikkoa ympäröivät listat piti tehdä päärynäpuusta. Paroni C. Ramsaylle taas rakennettiin 7,5-metrinen V-pohjainen hytillä varustettu vene. Seuraavana vuonna valmistui ilmeisesti vain yksi vastaavantyyppinen vene, eikä vuonna 1937 tapahtunut muutosta: Jarl Lindblomin suunnittelema moottoriristeilijä jäi ainoaksi huvimoottoriveneeksi. Lindblomin piirtämän veneen pituus oli 11,8 m, leveys 2,64 m ja syväys 0,65 m. Se oli suunniteltu nopeita ja pitkiä matkoja varten. Se oli kokonaan katettu – näin liikkuminen ei ollut riippuvainen säistä ja vieraissa satamissa oli helppo sulkea kaikki paikat. Veneen keulassa oli kettinkiboksin jälkeen makuuhytti, jossa oli kaksi putkisänkyä. Hyttiin pääsi kannelta työntöluukusta ja ohjaamosta, missä oli viisi pehmustettua istuinta. Katto oli kaksinkertainen ja siinä oli käytetty kotimaista vaneria. Sekä edessä että sivuilla keskimmäinen ikkuna oli kaksiosainen ja avattava. Ohjaushytin takana oli äänieristetty konetila, jonka päällä oleva luukku oli niin iso, että joka puolelle oli helppo päästä käsiksi. Tilassa olivat myös polttoainesäiliöt, joiden turku-vs2309.indd 177 23.9.2011 11.27

178 RAKENTAMINEN VÄHENI 30–LUVULLA 1932 – 1953 turku-vs2309.indd 178 23.9.2011 11.27

Erik Ahlströmin Heatherbell. Kuva on otettu vuoden 1936 Sandhamnin regatassa ja julkaistu seuraavana vuonna KSSS:n vuosikirjassa, jossa veneen nimeksi on merkitty Blue Bird. turku-vs2309.indd 179 Oscar Norberg / SMM 23.9.2011 11.27

180 RAKENTAMINEN VÄHENI 30–LUVULLA 1932 – 1953 Perämoottorivene Turun Veneveistämön rannassa. Tämä venemalli oli pitkään tuotannossa – tosin siihen tehtiin vuosien saatossa pieniä muutoksia. Kuva on vuodelta 1934. SHIÅA Vuoden 1952 sarjavene. Veneen malliksi on kuvan yhteyteen merkitty ”5099” - emme ole saaneet selville, onko merkinnällä mahdollisesti tarkoitettu tilausnumeroa. turku-vs2309.indd 180 SHIÅA sisällöllä pystyttiin ajamaan Helsingistä Tukholmaan ja takaisin ilman välitankkausta. Konetilan takana oli kolme makuusijaa sisältävä hytti, jonka luukku kulki samoilla kiskoilla kuin konetilankin. Luukussa oli tuulilasi, joten siitä voitiin tehdä myös istumalaatikko. Istuin oli poikittainen ja irrallinen – se voitiin nostaa veneen perässä olevaan matkatavarasäilöön. Veneen köli ja laidat olivat tammea. Pääkaaret olivat galvanoitua terästä ja apukaaret saarnea. Kansi, ruorihytti, työntöluukut ja portaat olivat seetriä. Koneeksi valittiin 84 hevosvoiman kuusisylinterinen Kermath-diesel, mikä oli uutta huviveneessä. Koeajoissa oli kolmen hengen kuormalla saavutettu 17 solmun nopeus, paremmalla potkurilla uskottiin päästävän 20 solmuun. Kulutus oli noin 70 prosenttia vastaavankokoisen bensiinimoottorin kulutuksesta – raakaöljy oli sitä paitsi niin paljon halvempaa, että kustannukset tulivat olemaan vain neljäsosan bensiinimoottorin kustannuksista. Vuonna 1938 valmistui Yhdysvaltoihin tilattu 11-metrinen urheilukalastukseen merellä tarkoitettu moottorivene. Sitä käytettiin vuoden 1939 alussa veistämön mainonnassa. Bostonilainen H. Warren oli lähettänyt veneestään kuvan ja kirjeen, jossa kehui veneensä olevan seudun paras kokoluokassaan – jopa veneenrakentajat olivat ihmetelleet yksityiskohtia, eikä häntä oltu uskoa kun hän kertoi Turun Veneveistämön tehneen suurimman osan työstä itse. Sotavuosien ajalta ei työtilastoista ilmene valmistettuja veneitä. Vuoden 1945 osalta mainitaan 10 venettä, joista erittelyn mukaan vain kaksi olisi huvivenettä, eikä tähän seuraavana vuonna tullut lisäystä. Vuonna 1947 moottoriveneitä valmistui 19, mutta seuraavana vuonna vain neljä. Vuonna 1949 veneitä valmistettiin seitsemän, vuosina 1950–1953 yhteensä 14. 23.9.2011 11.27

Turun Veneveistämön sarjatuotantona rakentama suurehko moottorivene vuodelta 1952. Kuvan veneen omisti johtaja Gustaf Tenlén. ASS ”Bäst i Boston”. Amerikkalaiselle tilaajalle vuonna 1938 rakennettu urheilukalastusvene sai omistajaltaan kiitosta, jota oli hyvä käyttää markkinoinnissakin. turku-vs2309.indd 181 Frisk Bris 1/1939 23.9.2011 11.27

Alukset ammattikäyttöön turku-vs2309.indd 182 23.9.2011 11.27

SK-46 -vartiovene. Aluksissa oli kahdeksan hengen miehistö. Laivalla oli yksi 47/44 mm tykki sekä yksi 7,62 mm konekivääri. Kuvan alus päätyi lopulta Suomen laivastolle. Tom Bäckströmin kokoelmat turku-vs2309.indd 183 23.9.2011 11.27

184 LUOTSI-, TULLI- JA VIRANOMAISVENEITÄ 1892 – 1914 eneitä luotseille, tullille ja muille viranomaisille Tullille vuonna 1910 rakennettu moottoripurjealus Turun Veneveistämön rannassa. turku-vs2309.indd 184 Tom Bäckströmin kokoelmat Turun Veneveistämö pyrki alusta asti laajamittaiseen ja monipuoliseen tuotantoon. Niinpä se varsin pian sai tilauksia myös viranomaisilta ja merenkulun ammattilaisilta. Tarkastaja Andsten tilasi tullille alkuvuonna 1892 noin kymmenen valöörin kutterin, joka sovittiin luovutettavaksi jo kesäkuun alkuun mennessä. Veneen oli piirtänyt Colin Archer ja siihen tuli 6 tonnin rautaköli. Vuonna 1895 rakennettiin tullille Kotkaan sijoitettavaksi partiovene. Sen suurin pituus oli 50 jalkaa, vesilinjapituus 40, leveys 12 ja syväys viisi jalkaa. Rautainen köli painoi viisi tonnia. Åland-lehti julkaisi vuoden 1896 tammikuussa kirjoituksen, jonka oli lähettänyt paikalliseen meren- ja postinkulkuun perehtynyt henkilö. Hän esitti, että käännyttäisiin Turun Veneveistämön puoleen ja tilattaisiin postiveneen piirustukset. Niitä voisivat kommentoida Vårdön, Kumlingen ja Brändön postinkuljettajat ja purjehtijat. Mallivene tulisi saada valmiiksi jo samaksi kesäksi. Postinkuljettajat voisivat tämän jälkeen itse sopia veistämön kanssa veneidensä hankinnasta. Kirjoittaja kehui erityisesti veistämön työn laatua ja nopeaa toimitusta. Varmaa ei ole johtiko tämä tilauksiin, mutta ainakin se kertoo veistämön saaneen nopeasti arvostusta. 23.9.2011 11.27

Vuonna 1901 käyttöönotetulle majakkalaiva Äransgrundille veistämö rakensi kolme erikokoista luotsivenettä. Suurimpaan asennettiin ilmatiiviit kuparisäiliöt ja korkkityynyjä, pienempiin vain korkkityynyjä sekä veneiden sisä- että ulkopuolelle, jotta ne kelluisivat vedellä täyttyneinäkin. Vuonna 1906 veistämöllä rakennettiin John Stenbergin moottoritehtaalle seitsemän ammattikäyttöön tarkoitettua venettä. Viipurilaisille S. Sohlbergille ja kauppias Schelukinille päätyivät 25-jalkaiset hinausmoottoriveneet – saman kaupungin A. Ramsténin vene oli 30-jalkainen. Odessan meripataljoona hankki 28-jalkaiset hinausja salonkiveneet. Pietarilaiselle Kolbelle rakennettiin 50-jalkainen matkustajavene, jossa oli kaksi Stenbergin moottoria. Vormsöläinen kalastaja Kaivant hankki veistämöltä kalastusveneen. Vuoden 1907 kesällä valmistettiin meriministeriön käyttöön Pietariin nopeakulkuinen moottorivene. Mahonkisen veneen nopeudeksi oli vaadittu 15–16 solmua, joten se sai voimakkaan koneen. Hinta nousi ilmeisesti 20 000 markkaan, josta koneen osuus oli tasan puolet. Vene toimitettiin tilaajalle rautateitse. Syyskuun alussa vuonna 1907 luovutettiin luotsilaitokselle 45-jalkainen moottorikutteri, jonka hinnaksi oli sovittu 13 400 markkaa. Tammesta rakennetun veneen leveys oli 11 jalkaa, syväys kolme jalkaa ja kolme tuumaa. Alus oli varustettu 16 hevosvoiman Standardmoottorilla ja sen edellytettiin kulkevan koneella seitsemän solmun nopeutta. Koeajomatkalla Turusta Helsinkiin saavutettiin koneella ja purjeilla ajaen 12 solmun vauhti. Alus sijoitettiin Laatokalle, missä sen oli määrä hoitaa liikennettä majakoiden, majakkalaivojen ja rannikon välillä. Vuonna 1908 veistämö rakensi tullille purjeilla ja moottorilla varustetun partioveneen. Sen pituus oli 55 jalkaa ja syväys 5,5 jalkaa. Aluksella oli jahtiriki ja 16 hevosvoiman moottori. Rauhallisessa kelissä koneella ajaen tuli nopeudeksi 6,5 solmua. Veneen sijoituspaikaksi oli määrätty Kaskinen. Höyrylaivaosakeyhtiö Kuusisto tilasi samaisena vuonna 16 hevosvoiman Standard-moottorilla varustetun turku-vs2309.indd 185 Höyrylaivaosakeyhtiö Kuusiston tilaaman matkustajamoottoriveneen piirustus on päivätty 28.1.1909 SHIÅA 23.9.2011 11.27

186 LUOTSI-, TULLI- JA VIRANOMAISVENEITÄ 1892 – 1914 turku-vs2309.indd 186 23.9.2011 11.27

Elektritsetskij (sähkökäyttöinen). Tämä vene on todennäköisesti rakennettu vuonna 1910 Oy Gottfried Strömbergille ja varustettu sähkömoottorilla. Epäselväksi on jäänyt, mihin alusta on käytetty. Nimi viittaa Venäjän tärkeyteen kauppakumppanina. turku-vs2309.indd 187 SHIÅA 23.9.2011 11.27

188 LUOTSI-, TULLI- JA VIRANOMAISVENEITÄ 1892 – 1914 Tullille suunnitellun moottoripurjealuksen piirustus vuoden 1909 maaliskuulta. Aluksen suurin pituus oli 16,06 metriä, leveys 3,94 metriä ja syväys 1,5 metriä. SHIÅA Ahtausliike A. E. Ericksonille toimitettu Progress rakennettiin työkäyttöön Turun satamassa ja lähisaaristossa. Viimeiset vuosikymmenet alus oli 40-jalkaisen matkustajamoottoriveneen. Samanlainen kone tuli myös vastaavaan Odessaan päätyneeseen 38-jalkaiseen. Vuoden 1908 Tuotekuvastossa esiteltiin kalastajamoottorivene. Tasaperäisen ja -saumaisen, tukipurjeella varustetun veneen mitat olivat 7,95 m x 2,13 m x 0,70 m. Keulassa oli pieni kajuutta. Kuvastossa oli myös kutteriperäinen hinaajamoottorivene. Senkin keulaan oli sijoitettu kajuutta. Mitat olivat 12,0 m x 2,43 m x 1,05 m. Seuraavana vuonna valmistui kaksi partiovenettä lisää. Kesällä John Stenberg toimitti Tonavalle kalastuksen valvontaan kuusi kappaletta omilla koneillaan varustettuja Turun Veneveistämön rakentamia teräsrunkoisia moottoriveneitä. Suurin vene oli 38-jalkainen ja siinä oli 36 hevosvoiman bensiinimoottori – vene ylsi vaaditun yhdeksän solmun nopeuden sijaan jopa 10,5 solmuun. Sisustus oli mukava; siinä oli pesuhuone ja WC sekä makuutilat neljälle matruusille ja kahdelle upseerille. Muut viisi venettä olivat 35-jalkaisia ja niissä oli makuutilat kolmelle matruusille. Koneena oli 16 hevosvoiman bensiini-petrolikone, joka riitti 9,25 solmun keskinopeuteen. Ahlströmin tehtaille rakennettiin vuonna 1910 pieni hinaajamoottorivene, mitoiltaan 10,5 m x 2,5 m. Veneeseen asennettiin 25 hevosvoiman kone ja se siirrettiin Pyhäjärvelle hinaamaan tukkilauttoja Kauttuan paperitehtaan tarpeisiin. Vetäjä VI -nimisenä hinaajana Turun sataman hallussa, kunnes se 2000-luvun alussa myytiin yksityisomistukseen. Siltojen alta mahtuvalla Vetäjä VI:lla hoidettiin muun muassa Aurajoen venepaalujen nostoon ja laskuun käytetyn työlautan hinauksia. turku-vs2309.indd 188 SHIÅA 23.9.2011 11.27

Vuonna 1911 Stenbergille rakennettiin jälleen useita veneitä. Pietarin tullihallituksen tilaama sai 50 hevosvoiman nelisylinterisen moottorin. Suomenlinnan linnakkeen esikunta oli tilannut 24 hevosvoiman koneella varustetun veneen ja panssarilaiva Amiral Makaroff 28-jalkaisen, johon asennettiin nelisylinterinen 20 hevosvoiman kone. Venäläinen miinakomppania tilasi neljä miinakaatteria varustettuina samanlaisin konein – tässä tapauksessa moottori oli liitetty miinanlaskuvinsseihin. Tullille rakennettiin tuona vuonna 17-metrinen purjeilla ja moottorilla varustettu partioalus ja 20-jalkainen moottoribarkassi. Kökariin tehtiin 45-jalkainen sumppuvene, jossa oli moottori ja 80 neliömetrin purjeet. Tämä venetyyppi oli uusi Suomen vesillä. Seuraavana talvena veistämöllä rakennettiin yksi 40-jalkainen ja kaksi 30-jalkaista teräksistä moottorihinaajaa Riikaan. Vuoden 1912 keväällä valmistui Vladivostokiin 45-jalkainen rautainen moottorihinaaja, joka varustettiin 40 hevosvoiman Bolindermoottorilla. Riikaan oli tilattu vastaava 37-jalkainen 35 hevosvoiman Standard-moottorilla ja kaksi jokiliikenneviranomaisten (Livländische Gesellschaft zur Verbesserung von Flussverbindungen) tilaamaa mäntyrunkoista 30-jalkaista hinaajaa, joihin asennettiin 16 hevosvoiman Standard-moottorit. Seuraavana vuonna tehtiin tullille 35-jalkainen moottorivene ja Bore-varustamolle kahdeksan 24-jalkaista pelastusvenettä. Ne tulivat matkustajahöyrylaivojen Bore I ja Bore II aurinkokansille ruotsalaisen Welinin patentoimiin uusiin helppokäyttöisiin Lontoossa valmistettuihin taavetteihin. Vuonna 1914 veistämöllä rakennettiin Venäjän merentutkimuslaitokselle 42-jalkainen ja tullille 20-jalkainen moottorivene. Näiden lisäksi tehtiin myös neljä 28-jalkaista pelastusvenettä. turku-vs2309.indd 189 Tullille vuonna 1910 rakennettu moottoripurjealus purjehtii. Vuosisadan alkupuolella tullialukset saattoivat olla pitkiäkin aikoja laivareittien varsilla päivystämässä. Tom Bäckströmin kokoelmat 23.9.2011 11.27

190 I MAAILMANSOTA JA VENÄJÄN VALLANKUMOUS 1915 – 1918 aailmansota ja Venäjän vallankumous viivyttivät toimituksia SK-veneen konehuone. Alusten van Blerck -moottorit olivat päätyä Saksaan, mutta niitä kuljettaneella takavarikoidulla ruotsalaisella rahtialuksella ei ollut tarpeeksi polttoainetta matkaan. Tom Bäckströmin kokoelmat turku-vs2309.indd 190 Vuoden 1915 syyskuussa Lounais-Suomen puolustuksesta vastannut Turun – Ahvenanmaan linnoitettu asema tilasi veistämöltä kuusi 50-jalkaista vartiomoottorivenettä. Lokakuussa tilattiin kuusi lisää, samoin marraskuussa. Veneiden pituus oli 15,0 m, leveys 2,72 m ja syväys 1,04 m. Runko ja kansi tehtiin puusta, kansirakenteet olivat metallia. Koneeksi valittiin amerikkalainen 150 hevosvoiman Van Blerck ja nopeudeksi vaadittiin 15 solmua. Moottoreista muodostui ongelma, sillä niitä jouduttiin odottamaan pitkään. Kesäkuussa 1916 vain kaksi venettä oli saanut omansa. Veistämö olisi halunnut moottorit kuljetettavaksi Arkangelin kautta, mutta ne saapuivat Ruotsista oltuaan kuukauden ruotsalaisessa rahtilaivassa Sliten redillä Gotlannissa. Saksalaiset torpedoveneet olivat pysäyttäneet laivan, mutta sitä ei voitu viedä Saksaan, koska laivalla oli liian vähän hiiltä. Alus palautettiin lopulta ruotsalaisille lasteineen. Ensimmäiset moottorit saatiin Turkuun vasta maaliskuun 1917 puolivälin jälkeen. Seuraavana ongelmana oli polttoainepula. Petrolia tai bensiiniä ei voinut ostaa kuin tuottajilta Jaroslavlista ja Bakusta. Kuljetukseen piti saada oma lupansa. Koeajot saatiin suoritetuiksi elokuun alussa 1917. Huippunopeudet olivat 16–17,55 solmua. Veneet saivat nimet SK 41 – SK 58. Alukset 23.9.2011 11.27

jäivät Suomeen – laivasto otti kolme niistä käyttöönsä kesällä 1919 ja seuraavana vuonna Tullihallitus neljä. Loput veneet luovutettiin Tarton rauhansopimuksen nojalla Neuvostoliittoon. Vähemmän dramaattisesti sujui samoihin aikoihin Svenska Turistföreningenin tilaaman matkustajamoottoriveneen rakentaminen. Jo vuonna 1916 kulki Lulejaure-nimen saanut vene Luleälvillä kahdeksaa solmua tukholmalaisen merikapteenin komennossa parhaimmillaan 32 matkustajan kanssa. Vuonna 1920 veistämöllä rakennettiin kahdessa erässä kuusi pelastusvenettä Kone- ja Silta OY:lle. Turkulainen Vulcan tilasi kaksi pelastusvenettä omilla piirustuksillaan vuonna 1923. turku-vs2309.indd 191 Svenska Turistföreningenin matkustaja-alus Lulejaure rakennettiin Turun Veneveistämöllä. Sen pituus oli 15,5 m, leveys 3,25 m ja syväys 1,06 m. Sisätiloihin pääsi suoraan keulakannelta portaita pitkin. SHIÅA Venäläisen vartioaluksen piirustus vuodelta 1916. Kyseistä suunnitelmaa ei ilmeisesti koskaan toteutettu. SHIÅA 23.9.2011 11.27

192 SUOMEN VALTIO ASIAKKAANA 1925 – 1930 uomen valtio asiakkaana Riikan tullille rakennettu moottorivene odottamassa vesillelaskua Turun Veneveistämöllä. Samantyylisiä työaluksia tehtiin useita 1920-luvulta 1950-luvulle – peltinen konekappi kuitenkin erottaa tämän veneen muista. turku-vs2309.indd 192 Tom Bäckströmin kokoelmat Puolustusministeriölle tehtiin vuonna 1925 kolme nopeakulkuista ja viisi 8,25-metristä moottorivenettä. Niiden leveys oli 2,65 m ja syväys 0,82 metriä. Hyvin merikelpoisen oloisessa veneessä oli pieni keulakajuutta. Samana vuonna valmistettiin vielä moottorivene Riikan tullille. Se oli mitoiltaan 14,5 m x 3,0 m x 1,0 m. Veneen köli, steevit ja skantäkki tehtiin tammesta, kyljet, peräpeili, kansipalkit ja sisustus männystä. Konekappi tehtiin jostain syystä pellistä, kanteen oli vaihtoehtoina pikimänty tai oregonmänty. Seuraavana vuonna sotasatama tilasi avonaisen moottoriveneen. Siinä oli tammiset steevit ja kaaret – kyljet, köli ja penkit olivat mäntyä. Kylkilaudat olivat 16 mm paksuiset. Koneena oli petrolikäyttöinen 5–7 hevosvoiman Andros. Loppuvuonna tehtiin jäänmurtaja Avun käyttöön 14-jalkainen ruuhi. Myös vuonna 1927 tehtiin Sotasataman tilauksesta moottorivene ja seuraavana vuonna kolme, joista yksi oli nopeakulkuinen. Vuonna 1927 veistämö rakensi tullille kaksi nopeakulkuista moottorivenettä, vuonna 1929 yhden nopeakulkuisen ja viisi merivenettä. Nopeakulkuinen oli mitoiltaan 7,0 m x 1,9 m x 0,5 m. Veneessä oli keulakansi ja tuulilasi. Tämän vuoden lopulla tehtiin ruuhi Murtajaan. Hangon luotsiasema sai vuonna 1929 neljän millin teräksestä rakennetun kutterin. Siinä oli itsetyhjentyvä istumalaatikko. Ruffin ja konehuoneen kattoon oli vedetty korkkimaalia, slammia. Se esti veden kondensoitumisen. Ruffissa oli kolme makuusijaa ja primuskeitin. Koneeksi hankittiin 20–25 hevosvoiman Andros. 23.9.2011 11.27

Moottoritorpedovene Vinha valmistui vuonna 1929. Englantilainen Thornycroft oli antanut valmistuslisenssin ja toimitti veneeseen kaksi omaa 375 hevosvoiman bensiinimoottoriaan. Risteilykone oli kotimainen 60 hevosvoiman Olympia. Kokonaishinnaksi oli sovittu 795 000 markkaa. Veistämö pääsi aloittamaan työnsä kun se sai Englannissa tehdyn MTV 5:n malliksi 9.11.1928. Töiden alettua lisenssipiirustukset todettiin huonolaatuisiksi – niissä oli myös vääriä mittoja ja materiaalitietoja. Veistämön mukaan venettä ei ollut rakennettu näiden piirustusten mukaan. Vene rakennettiin ylösalaisin. Köli tehtiin tammesta ja pituusjäykkääjät oregonmännystä. Kaaret, yli 200 kappaletta, tehtiin amerikkalaisesta jalavasta. Sisempi laudoitus tehtiin kapeista mahonkisuikaleista diagonaalisena, ulkoinen pituussuuntaisena. Niiden väliin laitettiin öljytty pellavakangas. Kansi tehtiin samalla tavalla ja se päällystettiin lopulta maalatulla purjekankaalla. Ohjaamon puukehikkoon tehtiin mahongista sivut ja katto maalatusta purjekankaasta. Koeajolle päästiin 7.8.1929. Veneen nopeus piti olla vähintään 38 solmua – pienellä ylikuormalla päästiin 40,3 solmuun. Thornycroft rakensi vastaavat veneet alle seitsemässä kuukaudessa. Piirustusten puutteet ja osien hidas tulo Englannista viivästyttivät turkulaisia. Vinhan torpedoputket olivat veneen perässä, joten sen täytyi liikkua torpedoja nopeammin ne ampuessaan ja kääntyä nopeasti pois niiden tieltä. Varsinkin ahtailla vesillä tämä oli erittäin hankala käytäntö. Sodan syttyessä Vinha ja sen kolme sisaralusta, kaksi alkuperäistä Thornycroftia ja Porvoossa rakennettu, olivat jo vanhentuneet, mutta ne olivat kuitenkin käytössä vuoden 1944 syksyyn saakka. Vinha päätyi monien vaiheiden jälkeen suomalaissiirtolaisten mukana Tangeriin vuonna 1948. Vuonna 1930 rakennettiin vielä neljä nopeaa venettä tullille. Ne olivat ulkoisesti aivan samannäköiset kuin siviilienkin vastaavat veneet: lakattu runko, keulakansi ja tuulilasi. turku-vs2309.indd 193 Moottoritorpedovene Vinha rakenteilla talvella 1928–1929. Veneen runko rakennettiin ylösalaisin. Turussa rakennustyö kesti muutamia kuukausia kauemmin kuin englantilaisella Thornycroft-veistämöllä, jolta lisenssi aluksen rakentamiseen oli saatu. Tom Bäckströmin kokoelmat 23.9.2011 11.27

194 HUIPPULAADUKKAITA VARTIOMOOTTORIVENEITÄ 1930 – 1936 artiomoottoriveneiden laatu oli luksushuvipursien luokkaa Neuvostoliittoon vuonna 1930 rakennettu vartiomoottorivene. Veistämö ei jostakin syystä aluksi saanut kotimaisten vartiomoottoriveneiden tilauksia. Myös saksalaisille tehtiin suunnitelma vartiomoottoriveneestä, tosin sekään ei johtanut tilaukseen. Tom Bäckströmin kokoelmat turku-vs2309.indd 194 Vuonna 1930 rakennettiin kaksi vartiomoottorivenettä Neuvostoliittoon. Ne varustettiin kahdella 300 hevosvoiman Sterling-moottorilla, jotka takasivat 25 solmun nopeuden. Virallisesti veneet oli tarkoitettu kalastuksen valvontaan Valkoisella merellä, mutta niiden tilaajana oli tiedustelupalvelu GPU. Samaan tilaukseen sisältyi myös luotsivene. Sen mitat olivat 9,0 m x 3,7 m x 0,85 m. Veneen köli, kaaret, steevit ja skantäkki tehtiin tammesta, kyljet ja kansipalkit männystä. Kansi ja masto tehtiin oregonmännystä ja ruffi saarnesta, katto kuitenkin kankaalla päällystetystä kuusesta. Koneeksi hankittiin 15–18 hevosvoimainen Andros. Samoihin aikoihin suunniteltiin vartioalusta myös Saksaan, mutta veistämö ei lopulta saanut tilausta – piirustukset ovat kuitenkin säilyneet. Aiemmin Turun Veneveistämö ei ollut menestynyt merivartiostolle rakennettavien vartiomoottoriveneiden tarjouskilpailuissa, mutta huhtikuussa 1932 se sai rakennettavakseen VMV 7:n, joka valmistui 23.9.2011 11.27

Suomen Ilmavoimat käytti 1920- ja 1930-luvuilla vielä vesilentokoneita. Ilmavoimille rakennettiin Turussa myös nopeakulkuinen moottorivene. Tom Bäckströmin kokoelmat Neuvostoliittoon vuonna 1930 rakennettu luotsikutteri Turun Veneveistämön rannassa. Ilmeisesti luotsitunnukset maalattiin kuvassa vielä yksiväriseen veneeseen vasta kotimaassa. turku-vs2309.indd 195 Tom Bäckströmin kokoelmat 23.9.2011 11.27

196 HUIPPULAADUKKAITA VARTIOMOOTTORIVENEITÄ 1930 – 1936 vielä samana vuonna. Se tuhoutui kuitenkin tulipalossa jo lokakuun alussa 1933. Bensiinimoottorit olivat osoittautuneet vaarallisiksi ja kun kotimaisuudesta haluttiin pitää kiinni, kehitteli Ares matalapaineraakaöljymoottorin, joka tosin käynnistettiin bensiinillä. Vuonna 1932 veistämö rakensi vielä itselleen 10,5-metrisen teräshinaajan ja kaksi moottorikaatteria eli amiraalivenettä Turussa rakennettuihin panssarilaivoihin Väinämöinen ja Ilmarinen. Pari vuotta myöhemmin tehtiin kaksi pelastusvenettä FÅA:n Normaan ja jiki saman varustamon Miraan. Samoihin aikoihin Turun Veneveistämöltä oli päätetty tilata lisää vartiomoottoriveneitä. Kilpailussa oli mukana useita telakoita. Sopimus allekirjoitettiin 5.3.1934 ja se käsitti kymmenen venettä. Niiden hinnaksi muodostui 20 miljoonaa markkaa. Rahat lainasi Oy Alko Ab, joka kieltolain kumoamisen jälkeen oli saanut monopoliaseman turku-vs2309.indd 196 23.9.2011 11.27

alkoholin myynnissä – se halusi poistaa salakuljettajat markkinoilta. Kaikki kymmenen venettä otettiin vastaan 30.6.1935. Veneiden pituus oli 25,62 m, leveys 4,36 m ja syväys 1,02 m. Koneita veneessä oli kolme: sivuilla 520 hevosvoimaiset ja keskellä 180 hevosvoimainen. Koeajoilla saavutettiin keskiarvonopeudeksi 23,25 solmua. Rungon rakennustapaa oli pohdittu perusteellisesti. Keveyden ja joustavuuden vuoksi rungon materiaaliksi valittiin puu teräksen sijaan. Diagonaalilaudoituksesta luovuttiin, vaikka se merkitsi lisää painoa. Pelättiin, että aluksia olisi niin paljon, ettei niitä kaikkia mitenkään voitaisi säilyttää talvisin lämpimissä halleissa. turku-vs2309.indd 197 Seitsemän vartiomoottorivenettä kiinni tihtaaleissa Turun Veneveistämön rannassa. Taustalla näkyy Turun linna. SHIÅA 23.9.2011 11.27

198 HUIPPULAADUKKAITA VARTIOMOOTTORIVENEITÄ 1930 – 1936 turku-vs2309.indd 198 23.9.2011 11.27

Laudoituskerrosten väliin tunkeutunut vesi olisi jäätyessään tehnyt vahinkoa rungolle. Kaikissa VMV:issä oli samanlainen tilajako: perässä olivat päällikön ja konepäällikön hytit ja pieni salonki, keulassa perämiehen hytti, viiden miehen skanssi ja keittiö. Sekä perässä että keulassa oli WC. Laipiot ja osa kaarista oli teräksestä, osa kaarista tammesta. Mahonkiset kyljet pidettiin maalattuina, mutta kannet olivat puunvärisiksi lakatut. Pollarit, kaiteet, kehykset sekä muut helat olivat messinkiä ja ne pidettiin kiiltävinä. Myös mahonkipaneloiduissa hyteissä oli paljon messinkiä. ”Alukset olisivat sopineet kenen tahansa miljonäärin huvipurreksi”, luonnehtii merivartioupseeri Kai Säteri veneitä kirjassa Leijonalippu merellä. Vuonna 1936 tehtiin merivartiostolle teräsveneitä. Niiden kölit tehtiin ensiluokkaisesta englantilaisesta galvanoidusta teräksestä – paksuimmillaankin vain kolmemillisestä! Kansirakenne oli mäntyä, kattokaaret tammea ja itse katto kankaalla päällystettyä kuusta. Sisustus oli mäntysälettä, nykykielellä rimaa. Turkki oli kuusta. Veneen mitat olivat 10,5 m x 2,7 m x 0,72 m. Koneena oli 65 hevosvoiman Ares. Rotterdamiin G. L. Dahlmanille rakennettiin tuona vuonna kaksi pelastusvenettä. Lisäksi sisäministeriö oli tilannut kaksi teräksistä, 10,5-metristä moottorivenettä, ilmeisesti tullille. Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiölle rakennettiin kaksi pelastusvenettä. turku-vs2309.indd 199 Kuva vartiomoottoriveneiden luovutuksesta. Hattupäinen mies kuvan keskellä on veneet suunnitellut Jaakko Rahola ja hänen oikealla puolellaan on Merivartioston päällikkö Väinö Miettinen. Vartiomoottoriveneitä kutsuttiin yleisesti VMV-lyhenteensä takia ”Väinö Miettisen Veneiksi”. Tom Bäckströmin kokoelmat Vartiomoottorivene odottaa vesillelaskua telakkavaunulla. Tom Bäckströmin kokoelmat Merivartiostolle rakennettu puinen, nopeakulkuinen apuvene AV 116 Turun Veneveistämön rannassa. SHIÅA Työveneitä veistämön rannassa. Kuva on vuodelta 1936. Peräkannella on tukeva pollari – veneitä on käytetty hinaukseenkin. Tom Bäckströmin kokoelmat 23.9.2011 11.27

200 MERIPELASTUSALUKSIA JA MIINANRAIVAAJIA 1937 – 1939 eripelastusaluksia ja miinanraivaajia Meripelastusseuralle valmistui vuonna 1937 Outooriksi kastettu pelastusristeilijä. Aluksen pituus oli 18,25 m, leveys 9,98 m, syväys 1,50 m ja tukipurjeiden pinta-ala oli 39 m². Köli sekä keula- ja perävannas tehtiin tammesta, laudoitus perobasta, mastot oregonmännystä ja muut osat männystä. Outoorin garneerauskin tehtiin vedenpitäväksi. Pituussuunnassa alus oli jaettu viiteen vesitiiviiseen turku-vs2309.indd 200 23.9.2011 11.27

osastoon, jotka olivat keulakomerot, miehistötilat, moottoritila, varasto ja perähytti. Konetila oli jaettu laipioin neljään vesitiiviiseen osastoon. Ulkosivulla laudoitus oli kaksinkertainen. Sen ja garneerauksen väli oli jaettu 12 vesitiiviiseen osastoon – kaikkiaan niitä oli aluksessa siis 23. Outoori varustettiin kahdella, toisistaan täysin riippumattomalla tyhjennysjärjestelmällä, joissa oli sekä sähkö- että käsikäyttöisiä pumppuja. Pääkoneiksi valittiin kaksi 80 hevosvoiman Tampelladieselmoottoria. Niitä voitiin ajaa ruorihytistä, jossa myös kaikki niiden mittarit olivat. Moottoreilla oli erilliset polttoaine- ja voitelujärjestelmänsä – ne saattoivat työskennellä toisistaan riippumatta, vaikka toinen konehuone täyttyisi vedellä. Polttoainesäiliöt tehtiin kuparilevystä ja ne vetivät yhteensä 3 600 litraa. Alus varustettiin keskuslämmityslaitteella. Lämmityskattila toimi myös keittiön hellana. Potkurit sijoitettiin tunneleihin, joihin oli tehty vesitiiviit luukut potkureiden yläpuolelle, jotta niihin mahdollisesti tarttuvat köydet saataisiin helposti poistettua. Outoorin miehistö käsitti kahdeksan miestä, haaksirikkoisia mahtui kyytiin noin 50 kerrallaan. Täydellisesti varustetun veneen hinnaksi tuli osapuilleen 1,5 miljoonaa markkaa. Vuonna 1937 rakennettiin myös kuuden veneen sarja raivaajia, niin sanottu Ahven-luokka vanhoista A-veneistä saatujen kokemusten mukaan. Ahvenen pituus oli 17,2 m, leveys 3,5 m ja syväys 1,3 m. Areksen 65 hevosvoiman petrolimoottori antoi veneille kymmenen solmun nopeuden. Uudet veneet olivat edeltäjiään merikelpoisempia, nopeampia, voimakkaampia ja asumiskelpoisempia. Nämä kuusi raivaajaa saivat nimikseen Ahven, Kiiski, Muikku, Särki, Kuore ja Lahna. Ne olivat erittäin käyttökelpoisia kaikissa raivaustehtävissä. Puurunkoiset raivaajat poistettiin käytöstä 1950-luvun alkuvuosina. Seuraavan tilauksen voidaan sanoa saaneen alkunsa jo vuonna 1930, kun turkulainen merikapteenin rouva Anna Gadd kutsui koolle kokouksen, missä perustettiin Livbojen – Pelastusrengas -niminen meripelastusseuran naisosasto. Turun pelastusrengas tilasi vuonna 1937 meripelastusveneen Turun Veneveistämöltä. Meripelastusseurassa tätä ei hyvällä katsottu, sillä seura oli tilannut pelastusveneensä aiemmin Tolkkisten telakalta. Turun naiset pitivät kuitenkin kiinni kannastaan ja vene tehtiin Turussa. Sen köli, keula- ja peräranka, pohjastukit, istumalaatikko, pollarit, ruffin sarjat ja skantäkki tehtiin tammesta. Kylkilaudoitus oli mäntyä, samoin kaksinkertainen kannen alapuoli – päällispuoli tehtiin perobasta. Sisustukseen käytettiin mäntyä. Veneen valmistuttua vuonna 1938 halusivat Pelastusrenkaan naiset sijoittaa sen Utöhön, mutta alusta käyttävä meripelastusseura ei luottanut sen merikelpoisuuteen. Anna Gadd -nimen saaneessa veneessä oli vähemmän vesitiiviitä tiloja kuin seuran muissa veneissä. Lisäksi pelättiin suuren aallon voivan iskeä perästä avonaiseen veneeseen, vaikka koeajoissa merikapteeni Niilo Saarinen uskoi sen pärjäävän hyvin kaikissa keleissä. Vene kuitenkin sijoitettiin ensin Degerbyhyn ja sitten Hiittisiin ja lopulta Päijänteelle. Anna Gadd on museoituna Forum Marinumissa. Vuonna 1939 veistämö rakensi yhden pikaveneen, kolme rautaista venettä ja yhden pelastusveneen. Seuraavana vuonna valmistui merikapteeni Paulinille 7,15-metrinen pelastusvene. turku-vs2309.indd 201 Anna Gadd rakennettiin vuonna 1938. Vene sai nimensä turkulaisen merikapteenin rouvan mukaan, joka kutsui koolle Pelastusrengas-Lifbojen -yhdistyksen perustavan kokouksen moottoripurjealus Drakenin haaksirikon jälkeen vuonna 1930. Forum Marinum Meripelastusristeilijä Outoorin vesillelasku vuonna 1937. Ruorihytin päällä näkyy radiosuuntimalaitteen antenni. Utössä oli vain pari vuotta aiemmin otettu käyttöön Suomen ensimmäinen radiomajakka. ASS Turun Veneveistämön tuotantoa vuodelta 1937: kuusi Ahven-luokan miinanraivaajaa kiinni tihtaaleissa veistämön edustalla. SHIÅA 23.9.2011 11.27

202 VEISTÄMÖ OSANA SOTAVARUSTELUTEOLLISUUTTA 1940 – 1944 eistämöstä tulee osa sotavarusteluteollisuutta Moottoritorpedovene Taisto Turun Veneveistämön laiturissa alkuperäisessä vaaleanharmaassa maalissa. Kannella olevasta torpedosta päätelleen alus on jo luovutettu laivastolle. turku-vs2309.indd 202 Talvisodan aikana ryhdyttiin kiireellä kehittelemään ohjelmaa moottoritorpedoveneiden hankkimiseksi. Ne katsottiin ainoiksi iskukykyisiksi aluksiksi, joita saatettaisiin pystyä rakentamaan sodan pitkittyessäkin. Jarl Lindblom lähetettiin Yhdysvaltoihin keräämään tarjouksia veneistä itärannikon telakoilta. Lopulta päädyttiin tilaamaan veneet Higginsin telakalta New Orleansista. Maaliskuussa vuonna 1940 tilattiin kuusi ja myöhemmin vielä seitsemän venettä. Veneet päätyivät kuitenkin Englannin laivastoon. Italiasta Baglietton telakalta Genovasta saatiin tilattua viisi venettä. Oman torpedoveneen suunnittelu aloitettiin Lindblomin palattua Suomeen. Bagliettolta oli vuoden 1940 syksyllä saatu erilaisia piirustuksia suunnittelun pohjaksi. Lindblom koosti materiaalista Suomen rannikon olosuhteisiin ulkomaisia paremmin soveltuvan venetyypin. Veneisiin tarvittiin mahonkia. Helsinkiin oli ennen talvisotaa jäänyt erä, joka juuri riitti kuuden veneen rakentamiseen. Runko tehtiin kahdesta mahonkilaudoituksesta. Ulompi oli pituussuuntainen, sisempi diagonaalinen. Niiden väliin tuli vaneri ja kangas, paikoin kangas tuli molemmille puolin vaneria. Kansi tehtiin kahdesta rimakerroksesta, joiden väliin tuli kangas. 23.9.2011 11.27

Koneiksi oli valittu kaksi Isotta Fraschini -lentokonemoottoria teholtaan 950/1150 hevosvoimaa. Risteilykoneina oli kaksi 65 hevosvoiman Olympiaa. Italialaiskoneiden saanti oli ongelmallista, mutta onnistui lopulta ruotsalaisten avustuksella. Valmistuessaan torpedoveneet, Taisto-luokka, oli maalattu vaaleanharmaiksi. Pian huomattiin kuitenkin, että valkoinen oli paras suojaväri kuohun keskellä hyökkäävälle veneelle. Kannet pidettiin lakattuina – pinnan säästämiseksi oli miehistölle jaettu kumitossut. Männystä tehdyt Taistot 7 ja 8 valmistuivat vuonna 1946. Sodan jälkeen torpedoveneet varustettiin tykkiveneiksi. Suurin osa luokan veneistä poistui käytöstä vuosina 1962–65, useimmat jatkoivat vielä siviilikäytössä. Taisto 3 on museoituna Forum Marinumissa. turku-vs2309.indd 203 Italialaisvalmisteinen, Bagliettotyyppinen moottoritorpedovene toimi Taistojen esikuvana. Hurjaniminen alus oli laivaston käytössä vuoteen 1963 saakka. SHIÅA T-mallisen Baglietto-tyyppisen moottoritorpedoveneen muutospiirustus on laadittu marraskuussa 1943 edellisessä kuussa tehdyn sopimuksen mukaan. Piirustuksessa näkyy Jarl Lindblomin nimikirjaimet J Lm. SHIÅA 23.9.2011 11.27

204 SODAN JÄLKEINEN TUOTANTO 1945 – 1953 odan jälkeinen tuotanto Turku-nimistä työvenettä viimeistellään veistämöllä. Vene on ”läpikäveltävää” mallia; keulakannelta pääsee luukusta sisään ja ruorihytille. Varustelutyöt ovat vielä käynnissä. turku-vs2309.indd 204 SHIÅA Vuonna 1944 Merivartiosto tilasi moottoriveneen ja rautaveneen. Puolustusvoimille tehtiin vuonna 1945 kuusi miinanraivausvenettä ja seuraavana vuonna neljä lisää. Vuonna 1947 otettiin käyttöön meripelastusristeilijä Outoorin sisaralus Isokari. Erikoinen alus oli Jarl Lindblomin suunnittelema vuonna 1951 valmistunut Gullkronan. Sen tilasi Folkhälsan ja rahoitti nimetön lahjoittaja. Yhdistyksen puheenjohtajana toimi tuolloin tohtori Oscar Mustelin, joka oli itselleen tilannut veistämöltä monia veneitä mukaan lukien Daphnen. Alus oli tarkoitettu toimimaan Turunmaan saaristossa uivana neuvonta-asemana. Alus varustettiin röntgenlaitteistolla tuberkuloosin torjumiseksi laajamittaisin, lyhyin väliajoin tapahtuvin tutkimuksin. Toisena keskeisenä tehtävänä oli kouluhammashoidon saaminen saaristoon. Gullkronanin terveydenhoitohenkilöstö koostui lääkäristä, hammaslääkäristä, terveyssisaresta ja hänen apulaisestaan. Aluksen miehistöön kuuluivat päällikkö, koneenhoitaja, kaksi kansimiestä, keittäjä ja siivooja. Laiva rakennettiin teräksestä Lloyd’s Register of Shipping Rules for the Construction & Classification of Steel Yachts -sääntöjen mukaan. Sen suurin pituus oli 27,2 m, leveys 6,0 m ja syväys 2,2 m. Suunnittelussa oli pyritty mahdollistamaan kulku sekä manöveeraaminen ahtaissa ja matalissa satamissa. Kansirakenteen etuosassa oli hoitohenkilöstön messi, josta oli käynti alas hytteihin. Messin takana sijaitsivat keittiö ja etuhuone. Näiden jälkeen korotettuna oli komentosilta, jonka alle oli sijoitettu tankkeja ja varastoja. Korsteenin takana oli hammaslääkärin tilava vastaanottohuone. Sen takana oli odotussali ja yleisön WC. Peräkansi toimi myös odotustilana. 23.9.2011 11.27

Siksi se oli katettu ja varustettu monilla taitettavilla sohvilla. Keskellä kantta oli kulku kannen alle pukuhuoneeseen. Kannen alla oli keulassa miehistön WC, makuutilat, päällikön hytti styyrpuurissa ja konemestarin paapuurissa. Molemmat oli varustettu kirjoituspöydällä, pesualtaalla ja vaatekaapilla. Toisen ja kolmannen vesitiiviin laipion välissä majoittui terveydenhoitohenkilökunta. Lääkärin hytti oli styyrpuurissa ja hammaslääkärin paapuurissa – näiden välissä oli suihku ja istuma-amme. Hyttien peräpuolella oli styyrpuurissa terveyssisaren ja hänen apulaisensa hytti, paapuurissa varahytti. Sitten seurasi konehuone, jonka takana olivat styyrpuurissa terveyssisaren ja paapuurissa lääkärin vastaanotto. Näiden takana oli röntgentilat – kannessa oli luukku, josta laitteet voitiin nostaa pois ja paikoilleen. Aivan perässä olivat laboratorio, pimiö, kaksi pukuhuonetta ja styyrpuurissa varasto sekä paapuurissa keittäjän ja siivoojan hytti. Todettakoon, että Gullkronan oli alkuperäisessä käytössään kunnes saaristokunnat saivat paremmat yhteydet ja omat kunnalliset terveyskeskukset vuonna 1971. Sen jälkeen laiva oli Jankkenimisenä Rauman merenkulkuoppilaitoksen koululaivana, kunnes päätyi yksityisomistukseen 1980-luvun lopulla. Nykyään laiva on saanut takaisin alkuperäisen nimensä ja sen kotisatama on Helsinki. Gullkronanin lisäksi vuonna 1951 tehtiin seitsemän rautavenettä Merivartiostolle ja kaksi pelastusvenettä Tampereen kaupungille. Seuraavana vuonna rakennettiin NJK:lle yhteysvene. Sitä tarvittiin kuljettamaan väkeä Valkosaareen. Piirustukset oli laatinut Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö FÅA:n insinööri Grüner. Tasaperäisen veneen mitat olivat 8,6 m x 2,8 m x 0,5 metriä. Kiinteät kaaret olivat L-rautaa, välikaaret tammea tai saarnea, muuten käytettiin mäntyä. Veneessä oli kevyt katos ja noin 10 hevosvoiman moottori. Åbo Akademin kokoelmista löytyy piirustus moottoriristeilijäksi Ahvenanmaan maakunnalle, joka on päivätty maaliskuussa 1949. Todennäköisesti se rakennettiin kuitenkin vasta vuonna 1952. Ahvenanmaalle on veistämöllä tehty myös Brändö Express -nimen saanut yli 11-metrinen moottorivene, joka otti 30 matkustajaa. Sen valmistusvuodesta emme kuitenkaan ole saaneet varmuutta. Vuonna 1953 sulavalinjaisista veneistään aikoinaan tunnetuksi tullut veistämö rakensi vielä kaksi rautaproomua. turku-vs2309.indd 205 Vuonna 1951 rakennetun Gullkronanin yleispiirustus. Alus toimi parikymmentä vuotta Turun ruotsinkielisen saariston liikkuvana terveyskeskuksena, tosin vain sulan veden aikaan. SHIÅA 23.9.2011 11.27

206 HÖYRYSLUUPIT 1891 – 1914 öyrysluupit Henning von Rettigille rakennettiin höyrylaiva Måsen vuonna 1907. Alus oli käytössä 1960-luvun puoliväliin saakka. Romutetun aluksen höyrykone lahjoitettiin Turun Konepäällystöyhdistykselle ja se on nykyään nähtävissä Forum Marinumissa. turku-vs2309.indd 206 ASS Höyrysluupit muodostavat oman ryhmänsä Turun Veneveistämön tuotannossa. Osa niistä tehtiin ennen moottoriveneiden laajamittaista yleistymistä puhtaasti huvikäyttöön, osa taas lähiliikenteen matkustaja-aluksiksi. Muutama huvikäyttöön tehty höyrysluuppi oli kuitenkin niin iso ja varustettu niin tehokkaalla kattilalla ja koneella, että alukseen vaadittiin tutkinnon suorittanut koneenhoitaja. Turun Veneveistämön mainitaan rakentaneen 12 höyrypurtta. Näiden selvittäminen on ollut ongelmallista. Pieniä tai huvikäyttöön tehtyjä aluksia ei ole tarvinnut rekisteröidä. Tehokkaammatkin saattoivat koon puolesta jäädä alusrekisteristä, mutta päätyä sentään kattilantarkastajien luetteloihin. Vuonna 1891 veistämöllä oli myynnissä nopea teräspellistä rakennettu 31-jalkainen höyrypursi, jossa oli kolmen hevosvoiman kone. Tilannetta sekoittaa oivallisesti uutisointi. Vuonna 1893 kirjoitettiin muutamassa lehdessä tekeillä olevasta pienestä höyryveneestä, johon asennettaisiin samanlainen petrolikone kuin kahteen samanlaiseen – halvoiksi ja kelvollisiksi osoittautuneisiin veneisiin – asennettiin edellisenä kesänä. Vuonna 1897 veistämö rakensi 31 jalkaa pitkän ja kuusi jalkaa leveän tasasaumaisen tammikaarille tehdyn höyryveneen. Kattilan ja kolmihevosvoimaisen koneen oli rakentanut birminghamilainen Bellis & Co. Veneen nopeus oli 6,5 solmua. Kattilaa lämmitettiin 23.9.2011 11.27

hiilellä. Kulutus oli sitä luokkaa, että ajokustannuksiksi muodostui 50 penniä tunnissa. Omaan laskuun rakennettiin vuonna 1897 höyrysluuppi, joka sai nimen Airisto. Sen mitat olivat 35,5 x 8,0 x 4,0 jalkaa. Neljähevosvoimaisen höyrykoneen oli rakentanut Mathildedalin ruukki Perniössä. Airisto ylsi 7,5 solmun nopeuteen ja sai ottaa 25 matkustajaa. Laiva liikennöi kaupungin ja Pikku Pukin välillä. Airisto myytiin Åbo Ångslupsbolagetille vuonna 1904. Vuonna 1913 se myytiin Helsingissä venäläiselle yhtymälle 24 000 markan hintaan. Fredric von Rettigille valmistui vuonna 1899 Marjaniemeksi suvun Ruissalossa sijainneen huvilan mukaan kastettu höyryalus. Sen mitat olivat 19,6 m x 3,73 m x 1,17 m. Höyrykoneen teho oli 45 hevosvoimaa. Vuoden 1900 syyskuussa veistämöllä valmistui omaan laskuun tehty 40-jalkainen höyrypursi, joka sai sekin nimekseen Airisto. Kattila ja kone tulivat nytkin Englannista – 10 hevosvoimaa antoi kahdeksan solmun nopeuden. Teräsrunkoinen vene pystyi kulkemaan ohuessa jäässä. Ilmeisesti sen tehtäviksi jäivät hinaukset ja jäänmurto. Kahden täysin samannimisen aluksen käyttö samoissa tehtävissä olisikin tuntunut oudolta. Airisto myytiin 1902 Baikal-järvelle, kotikaupungiksi tuli Irkutks. Henning von Rettig rakennutti vuonna 1907 nimen Måsen saaneen höyrylaivan. Sen pituus oli aluksi 23,54 metriä, mutta venettä pidennettiin myöhemmin 25,20-metriseksi. Leveys oli 4,20 m ja syväys 2,10 m. Englantilaisen höyrykoneen teho oli 75 hevosvoimaa ja nopeus 10 solmua. Runko muistutti suuresti purjealusta. Måsen tehtiin kulkemaan kaupungin ja omistajansa Ruissalon kärjessä Saarronniemessä sijainneen huvilan välillä – silloin tällöin tehtiin huvimatkoja merelle. Laivalla oli kaksi kansirakennusta. Ensimmäisessä oli ruori- ja navigointihytti sekä tupakkasalonki – toisessa turku-vs2309.indd 207 Höyrylaivan piirustus vuodelta 1899. Aluksen suurin pituus on 68 jalkaa, leveys 15 jalkaa ja syväys runsaat kahdeksan jalkaa. SHIÅA 23.9.2011 11.27

208 HÖYRYSLUUPIT 1891 – 1914 Måsenin keulakannella seurataan 5m-luokan kilpailun lähtöä. Aluksella oli klipperikeula ja se muistutti muutoinkin purjelaivaa rungoltaan. Måsenin oli suunnitellut August Westin. turku-vs2309.indd 208 ASS 23.9.2011 11.27

turku-vs2309.indd 209 23.9.2011 11.27

210 HÖYRYSLUUPIT 1891 – 1914 Diez valmistui I maailmansodan kynnyksellä. Se oli kuulunut venäläiseen ”Saimaan laivastoon”. Keväällä 1918 Takavarikoitu alus ajettiin Helsinkiin laivaston sotalaivana ja sille annettiin uusi nimi Ahvola. turku-vs2309.indd 210 Tom Bäckströmin kokoelmat 23.9.2011 11.27

ruokasali ja salonki, josta portaat johtivat alas. Keulan puolella olivat miehistön hytit, skanssi, keittiö ja konehuone. Perän puolella olivat omistajien makuutilat ja pentteri. Sisustuksessa oli käytetty unkarilaista saarnea ja mahonkia. Kansirakenteet olivat tiikkiä ja kansi oregonmäntyä. Tamperelainen J. Koiso kauppasi vuonna 1908 Turun Veneveistämön rakentamaa mahonkirunkoista höyryvenettä. Sen mitat olivat 11,5 m x 2,0 m. Kone ja kattila oli hankittu Englannista. Veneen perässä oli myyjän mukaan sievä mahonkinen salonki. Vene oli hyväksytty matkustajaliikenteeseen. Höyrypursien jälkeen tehtiin joitakin moottoriveneitä, jotka olivat niin suuria, että ne vaativat usean hengen miehistön. Kaksi huvialuksista päätyi viranomaiskäyttöön. Suurin rakennettu moottorivene oli 114-jalkainen Diez, myöhemmältä nimeltään Ahvola. Laivassa oli kaksi Thornycroftin moottoria yhteiseltä koneteholtaan 270 hevosvoimaa. Vene oli Saimaalla vuonna 1918 ja otettiin suojeluskuntien ja myöhemmin laivaston käyttöön. Vene palautettiin Neuvostoliittoon Tarton rauhansopimuksen jälkeen. Suuriruhtinas Kirill Vladimirovitshille rakennettu suuri moottoriristeilijä Melitta puolestaan liitettiin vuonna 1916 venäläiseen Satakunnan laivastoon Tampereella. Joku maantiedettä ja Suomen kivikkoisia koskia paremmin tuntematon oli Pietarissa katsonut karttaa ja huomannut mahdollisuuden päästä vesitse Tampereelle. Vihollisella olisi siten ollut hyvä mahdollisuus katkaista koko Suomi! Niinpä Tampereen seudun aluksista muodostettiin oma laivastoosasto. Melitta sai nimen Sattacunda, ja se katosi myöhemmin sodan jälkiselvittelyissä. turku-vs2309.indd 211 Suuriruhtinas Kirill Vladimirovitsh Romanovin moottoriristeilijä Melitta. Aluksessa oli paljon vapaata kansitilaa. Oikeastaan vain ruorihytti, kapit ja peräkannella oleva pyöreä skailetti nousevat kannesta. Aluksesta olisi saanut kiskot asentamalla hyvän miinalaivan, mutta perän muoto ei kuitenkaan ollut siihen kaikkein otollisin. SHIÅA 23.9.2011 11.27

Muu tuotanto Veneiden, venetarvikkeiden ja korjausten lisäksi veistämö valmisti tarvittaessa lähes mitä vain puusta ja metallista – ponttoneja, ammuslaatikoita, jääpursia ja kansituoleja. turku-vs2309.indd 212 23.9.2011 11.27

Sarjatuotantoveneitä veistämön edustalla. Oikealla olevissa purjeveneissä on nostoköli ja ne ovat todennäköisesti 15 neliömetrin purjealalla varustettuja junioreiden koulutusveneitä. Vasemmalla on soutu-/perämoottoriveneitä, joita veistämö valmisti tilausten lisäksi yleensä myös varastoon. turku-vs2309.indd 213 SHIÅA 23.9.2011 11.27

214 KANOOTIT anootit 14 jalkaa pitkän kanootin leveys oli kaksi jalkaa, kolme tuumaa ja sivukorkeus yksi jalka, yksi tuuma. Piirustuksen on elokuussa 1905 allekirjoittanut August Westin. SHIÅA Kaksimastoisen purjekanootin piirustus on päivätty lokakuussa 1910. Veneen pituus on 5,50 m, leveys 1,02 m ja syväys nostokölillä 0,80 m. Purjeiden pinta-alat ovat 6,09 m2 ja 3,21 m². SHIÅA Purjekanootti Amie tehtiin veistämöllä vuonna 1891. Heinäkuun puolimaissa vuonna 1894 oli keisarillinen laivasto Korppoon Långvikissä, missä korkeat vieraat huvittelivat kalastuksella ja käymällä läheisellä saarella. Turun Veneveistämöltä tilattiin laivastolle palkovene, jota nimitystä kanooteista myös käytettiin, arvatenkin keisarillisen perheen nuorisolle. Tilaus piti toimittaa kahden päivän päästä, joten mitään erityistä ei ennätetty valmistaa, vaan vene otettiin varastosta. Vuoden 1907 keväällä J. Söderlund esitteli Frisk Bris -lehdessä käytännöllisen ja halvan purjekanootin piirustukset. Ne oli edellisenä vuonna laatinut August Westin hänen luonnoksensa mukaan. Vene muistutti amerikkalaista catboatia, joita parikymmentä vuotta aiemmin oli käytössä muutamia kymmeniä sekä Turun että Viipurin tienoilla. Uusi venetyyppi sopi mitä mainioimmin sisävesille, jonne ei kalliita ja hankalasti käsiteltäviä kuttereita kannattanut hankkia. Purjekanootin etuina olivat matala syväys, uppoamattomuus, helppo käsiteltävyys ja hyvät purjehdusominaisuudet. Nostamalla raskas nostoköli saatiin melko kevytsoutuinen vene, jolla pääsi mataliinkin rantoihin. Tällaisen veneen saattoi jokainen käsistään hiukankin kätevä rakentaa itsekin. Turun Veneveistämöltä tilattuna hinta olisi ollut 200–300 markkaa, riippuen käytetyistä materiaaleista. Vuonna 1914 veistämö rakensi turkulaiselle Fr. Erikssonille purjekanootin. Sen pituus oli 5,16 ja leveys 1,08 m. Purjepinta-ala oli 8,75 m². Buffan-nimen saanut vene liitettiin ASS:n rekisteriin, mutta se ei saanut seuraajia. Kanootin piirustus. Veneen pituus on 4,80 m, leveys 0,68 m ja sivukorkeus 0,24 m. SHIÅA Noin 18-jalkaiseen soutuveneeseen on piirretty keulaja peräkansi sekä huviveneelle erikoiset ulkohankaimet. turku-vs2309.indd 214 SHIÅA 23.9.2011 11.27

turku-vs2309.indd 215 23.9.2011 11.27

216 JÄÄPURRET ääpurret Frisk Bris -lehti pyrki edistämään jääpursien rakentamista ja käyttöä Suomessa, mutta tulokset jäivät heikoiksi. Tästä huolimatta Turun Veneveistämö rakensi muutamia sellaisia tilauksesta. turku-vs2309.indd 216 SHIÅA Frisk Bris -lehdessä ihmeteltiin vuoden 1906 keväällä jääpurjehduksen vähäistä suosiota Suomessa. Katsottiin, ettei jäälle kertynyt lumi ratkaisevasti estä purjehdusta – Amerikassakin purjehdittiin viidentoista sentin lumessa. Vuoden 1909 keväällä rakennettiin venäläiselle tilaajalle 55 m² jääpursi ja joulukuun numerossaan Frisk Bris esitteli The Rudder -lehdessä aiemmin esillä olleen halvan pienen jääpurren. Turun Veneveistämön helsinkiläinen asiamies Stenbäck ilmoitti, että 49,5 neliömetrin purjeella varustettuna purren hinnaksi muodostui täydellisesti varusteltuna 450 markkaa. Vuoden 1911 keväällä veistämö oli rakentanut kaksi jääpurtta – niistä 50 m² purjepinta-alainen oli tilattu Pietariin. Riikaan tilatun purjepinta-ala oli 19 m². Vuoden lopulla Riikaan oli tilattu yhdeksän uutta jääpurtta. Keväällä 1912 sinne toimitettiin kymmenen ja Helsinkiin yksi – kaikkien purjepinta-ala oli 20 m². Talvella 1913–1914 toimitettiin Pietariin 55 m²:n ja Riikaan 15 neliömetrin jääpursi. Jälkimmäisen oli suunnitellut tilaaja, herra Juchter itse. Tähän päättyvät maininnat jääpursista Frisk Bris -lehdessä. Purret eivät tulleet Suomessa suosituiksi. 23.9.2011 11.27

Vuoden 1912 tilauksista 20m² purjeilla varustettu jääpursi päätyi tunnuksesta G-34 päätellen Saksaan. Valtaosa veistämön jääpursista toimitettiin ulkomaille. turku-vs2309.indd 217 Tom Bäckströmin kokoelmat 23.9.2011 11.27

218 POIKAVENEET oikaveneet, pojkbåtar Pursiseuroilla oli 1920–30 -luvuilla erilaisia näkemyksiä parhaasta aloittelijoille sopivasta purjeveneestä. Haettiin venetyyppiä, jolla nuoret, siis pojat, saattoivat itsenäisestikin harjoitella purjehdusta. Merikeskus Forum Marinumin kokoelmiin kuuluu vuonna 1935 rakennettu pojkbåt pituudeltaan 4,65 ja leveydeltään 1,55 metriä. Se oli Airisto Segelsällskapin ja Turun Veneveistämön näkemys aiheesta. Sotien jälkeen nämä veneet jäivät vähitellen käytöstä. Kansainväliset kevytveneluokat syrjäyttivät ne seurojen aktiivisesta harjoittelukäytöstä. Yksi versio poikaveneestä. Nostokölillä varustetussa veneessä on keula-, sivu- ja peräkansi. Poikaveneiden maksimipurjepintaala oli 15 m2 ja tällekin veneelle turku-vs2309.indd 218 Veistämön rakentamista sadoista poikaveneistä ja muista jollista on säilynyt vain vähän tietoja. Yksi suuremmista tunnetuista sarjoista olivat vuoden 1939 olympiajollat, oli tästä johtuen piirretty lähes joita rakennettiin 27 kappaletta. täysi, 14,83 m2 purjeala. Tom Bäckströmin kokoelmat SHIÅA 23.9.2011 11.28

turku-vs2309.indd 219 23.9.2011 11.28

220 KOLIBRIVENEET olibriveneet Toisen maailmansodan jälkeen veistämöllä rakennettiin varastoon joukko kevyitä, guntertakilalla varustettuja suippoperäisiä veneitä. Niitä saatettiin sentään ostaa, vaikka sodan jälkeen ei ylimääräistä rahaa juuri kellään ollut. turku-vs2309.indd 220 23.9.2011 11.28

Kolibrivene kantoi hyvin kolmekin miestä. Taustalla vuonna 1912 rakennettu hinaaja Progress. SHIÅA Kolibrivene Skvättan ostettiin veistämöltä 1946. Veneen mitat ovat 4,67 m x 1,50 m x 0,78 m. Teräväperäinen runko oli mäntyä. Gunter-takilassa olivat puuvillapurjeet – nostokölillä varustettu vene oli suuntavakaa ja hyvä purjehtija avotuulissa, luoviminen oli työläämpää. Skvättan on museoituna Forum Marinumissa. turku-vs2309.indd 221 23.9.2011 11.28

222 SOUTUVENEET outuveneet Soutuvene veistämön rannassa. Monet työntekijöistä asuivat laivaväylän toisella puolella Pikisaaressa. Ilman venettä työmatka olisi teiden ja siltojen kautta ollut noin kahdeksan kilometriä. turku-vs2309.indd 222 SHIÅA Soutuveneitä rakennettiin lukematon määrä. Vuosittaiset katsaukset lehdissä antoivat ymmärtää niitä tehdyn paljonkin. Joka tapauksessa niihinkin kiinnitettiin veistämön valmistajalaatta ja ne ovat mukana kokonaistuotannoksi arvioidussa 5 200 veneessä. Kun veistämön tuotantoa on esitelty esimerkiksi Frisk Bris -lehdessä, on jollat, soutuveneet ja muut vastaavat niputettu yhteen tai vain kuitattu ”niitäkin tehdyksi”. Soutuvene Lilla Sola rakennettiin Turun Veneveistämöllä vuonna 1892. Viisi vuotta myöhemmin veneen sai tuolloin 9-vuotias Arnold Hindström. Veneessä oli alkujaan masto ja purjeet, mutta niiden käyttö kiellettiin pojalta liian vaarallisena. Perhe käytti venettä 1900-luvun alussa kauppamatkoihin Kultarannasta Naantaliin. 1920-luvulla Lilla Sola oli lainattuna Friskin perheelle Skinnarvikiin, mutta 1930-luvulta lähtien veneen kotipaikkana oli Rymättylä. Vene tehtiin oregonpinestä, pohjatrallit olivat mäntyä. Norrskatan männystä tehtiin kolme uutta alinta lautaa paapuurin puolelle vuonna 1988. Kevyet kuusiairot ovat vanhat, mutteivät todennäköisesti alkuperäiset. Veneen pituus on 3,7 m, leveys 1,2 m ja syväys 0,3 m. 1930-luvulla veneestä huolehti maalarimestari Nagajeff Humelinin tupakkatehtaalla, missä insinööri Arnold Hindström tuolloin oli töissä. Tuolloin vene oli maalattu ulkosivultaan valkoiseksi, pohja punaiseksi tai vihreäksi, kaksi ylintä lautaa sisäpuolelta oli ootrattu 23.9.2011 11.28

mahonginväriseksi, muut laudat olivat vaaleanharmaita. Penkit olivat ootrattuja kelta-ruskeita, sivutrallit keltaisia, pohjalankku, oli vaaleanharmaa ja perän tralli keltainen. Vene on edelleen Hindströmin suvun hallussa. Veistämön vuonna 1908 ilmestyneessä kuvallisessa luettelossa oli kolme erilaista soutuvenettä. Niiden mitat olivat 2,60 m x 1,10 m, 3,75 m x 1,63 m ja 5,05 m x 1,70 m. Kaikki olivat tasaperäisiä, limisaumaisia ja peräsimellä varustettuja. Vuonna 1902 tilasi Vaasan VPK oikeaoppisen kilpasoutuveneen Turun Veneveistämöltä. Vuoden 1908 Tuotekuvastossa oli kilpasoutuvene, jonka mitat olivat 11,68 m x 0,65 m. Turussa ryhdyttiin vuonna 1931 järjestämään, ehkäpä englantilaisen mallin mukaan, kahden yliopiston välisiä soutukilpailuja. Sekä Turun yliopiston että Åbo Akademin vene oli paikallista työtä. Veistämöllä rakennettiin 1920–1930 -luvuilla valasveneitä etenkin laivastolle ja suojeluskunnille. Valasveneissä ei suuria muutoksia tapahtunut, vaan samat piirteet toistuivat. Veneet olivat limisaumaisia, mäntylautaisia ja kupariniitein koottuja höyrytetyin tammikaarin. Tammea olivat myös steevit, sikoköli ja pohjastukit. Penkit, selkänojat ja airot olivat saarnea. Airon hankaimen kohtaan tuli kolminkertainen purjekangas ja joissakin tilauksissa vielä lapaan messinkivanne. Tavallisimmin valasveneen mitat olivat 7,62 m x 1,53 m x 0,57 m. Laivaston käyttöön hankittiin veistämöltä myös jollia. Esimerkiksi vuonna 1926 kuusi kappaletta 10-jalkaisia limisaumaisia, männystä tehtyjä kupariniiteillä koottuja jollia, joiden kaaret tehtiin höyrytetystä tammesta. Kauppaan kuului kolme saarnesta tehtyä airoa, joissa oli hankaimen kohdalla kolminkertainen purjekangas. Rakenteeltaan hyvin samanlainen oli 15-jalkainen laivavene, jossa kuitenkin steevit ja polviotkin olivat tammea. Airoja oli venettä kohti seitsemän ja niiden lavan päässä piti olla messinkinen vanne. turku-vs2309.indd 223 Soutuveneen piirustus 1900-luvun alusta. Veneessä on ruori ja kolme airoparia. Koristeet ja takatuhdon verhoilu viittaavat siihen, että vene on suunniteltu huvilan tai huvijahdin yhteysveneeksi. SHIÅA 23.9.2011 11.28

224 SOUTUVENEET turku-vs2309.indd 224 23.9.2011 11.28

Perämoottoriveneen luonnos, jonka on 13.12.1914 allekirjoittanut Zaké Westin. Veneen pituus on 4,24 m, leveys 1,37 m ja laitojen korkeus 0,58 m. Malli on hyvin lähellä aukeamalla 212– 213 olevia veneitä. turku-vs2309.indd 225 SHIÅA 23.9.2011 11.28

226 HELAT JA TARVIKKEET arvikkeet Toimintansa alkuaikoina veistämö teki paljon huonekaluja, kuvassa kansituoli. turku-vs2309.indd 226 Tom Bäckströmin kokoelmat Keväällä 1913 Turun Veneveistämö aloitti aiempaa laajamittaisemmin plokien ja takilavarusteiden valmistamisen muiden tarpeisiin. Helsingissä myyjäksi tuli G. F. Stockmannin rautakauppa. Hyvin tehdyille ja parhaiden suunnittelijoiden hyväksymille tyypeille ennustettiin hyvää menekkiä. Suomen ensimmäisten veneenrakennusmessujen yhteydessä 1931 voitiin todeta näytteillä olleiden plokien, knaapien ja helojen olevan suosittuja myös kauempana ulkomailla. Keväällä 1934 Turun Veneveistämö alkoi mainostaa takiloitaan, pyöröpuitaan ja helojaan Frisk Bris -lehdessä. Veneveistämön lopetettua toimintansa keväällä 1954 päätyi suuri varasto plokeja, ankkuripelejä, vinssejä, vanttiruuveja ja muita heloja Maritimille, joka perimätiedon mukaan myi niitä vielä pitkälle 1960-luvulle. Veistämön alkuvuosina valmistettiin erilaisia huonekaluja rakenteilla oleviin veneisiin, mutta myös etenkin joulumyyntiin. Erikoisalana näyttivät olevan amerikkalaismalliset keinutuolit, joita mainostettiin paikallisissa lehdissä monen joulun alla 1890-luvulla ja vielä 1900-luvun alkuvuosinakin. Myöhemmin valmistettiin ainakin kokoontaitettavia kansituoleja. Erään tiedon mukaan moni veistämön työntekijöistä tekikin töitä myös turkulaiselle Bomanin huonekalutehtaalle. 23.9.2011 11.28

Vuonna 1915 veistämö valmisti ammuslaatikoita 216 000 markan edestä. Mitä ilmeisimmin tuona ja seuraavana vuonna rakennetut ponttonit menivät nekin sotaväen käyttöön. Toistaiseksi emme ole pystyneet varmentamaan kertomuksia armeijalle talvisodan aikana veistämöllä tehdyistä ahkioista. Veistämö oli merkittävä sotalaivojen rakentaja jo Venäjän laivastolle, ja suuri osa toisen maailmansodan aikaisista suomalaisista puurunkoisista sota-aluksista, mukana siis myös alun perin merivartiostolle tehdyt alukset, oli rakennettu Turussa. turku-vs2309.indd 227 Veistämön valmistamia plokeja. Heloja valmistettiin asiakkaille ja jälleenmyyjille vuodesta 1913 alkaen. Tom Bäckströmin kokoelmat Vinssi ja ankkuripeli ovat Turun Veneveistämön valmisteita vuodelta 1935. Tom Bäckströmin kokoelmat 23.9.2011 11.28

228 ALIHANKINTAA SOTAKORVAUSTEOLLISUUDELLE lihankintaa sotakorvausteollisuudelle Suomi joutui viime sodan jälkeen suorittamaan mittavat sotakorvaukset Neuvostoliitolle. Korvausohjelmaan kuului yllättäen myös puualuksia, joista etenkin 90 kuunaria muodostivat haasteen telakkateollisuudellemme. Yhtenä ongelmana oli tarkoitukseen soveltuvan puutavaran puuttuminen. Aikataulukin oli tiukka. Ratkaisumalleja oli kaksi. Perinteistä puulaivanrakennusta harjoittivat Hollmingin telakka Raumalla, Eklöf Porvoossa ja Valkon laiva Loviisassa. Uutta ajattelua edusti puolestaan Turkuun perustettu turku-vs2309.indd 228 23.9.2011 11.28

Puutavaraa veistämön pihalla. Yksi tulonlähteistä oli ulkopuolisien asiakkaiden puiden sahaus. Omat veneenrakennuspuunsa veistämö osti puutavarakauppiailta, mutta sillä oli myös metsätila Nauvossa. Alkuaikoina veistämö osti Ruissalossa raivattuja tai kaatuneita tammia Turun kaupungilta. Tom Bäckströmin kokoelmat Oy Laivateollisuus Ab, jonka toiminnan käynnisti Jarl Lindblom. Siellä laivoja rakennettiin liukuhihnalla ja sarjatyönä. Telakan valmistuminen vei aikansa, mutta kun se pääsi vauhtiin, voitiin sisätiloissa rakennettuja laivoja laskea vesille noin kuukauden välein. Telakka käytti veistämöä alihankintaan, esimerkiksi vuonna 1946 tehtiin 161 laivankaarta. Frisk Brisin avustaja ”Capstan” (Christoffer H. Ericsson) totesi suuren osan veistämön työntekijöistä valmistavan laivanosia. turku-vs2309.indd 229 23.9.2011 11.28

230 TELAKOINTI JA TALVISÄILYTYS elakointi ja talvisäilytys Toimintansa ensimmäisenä vuosikymmenenä Turun Veneveistämö teki melko säännöllisesti talvisin kunnostustöitä matkustajahöyrylaivoihin. Useimmissa tapauksissa pyrittiin lisäämään matkustajien mukavuutta. Talvisäilytyksessä veistämöllä oli veneitä aivan toiminnan alusta saakka. Keväällä 1893, kun veistämö paloi, tuhoutui monta venettä; monet niistä olivat vakuuttamatta. Muutamana keväänä – huhtikuussa – joutui veistämö ilmoittamaan Åbo Underrättelserissä veneenomistajille, että mikäli kesäksi haluaa veneeseensä remontin tai uusia varusteita, olisi korkea aika tilata niitä. Pääasiassa säilytyksessä oli turkulaisten omistamia ja veistämöllä tehtyjä veneitä, mutta myös muualla veneitään käyttävät toivat niitä talvisäilytykseen Turkuun. Vuoden 1894 tammikuussa oli veistämöllä saatu valmiiksi höyrylaiva Helsingforsin remontti. Laivan keulakannelle rakennettiin kansirakennus, johon tehtiin hyttejä. Syksyllä kunnostettiin kuuluisaa talvilaivaa Sofiaa Ruissaloon vievän sillan kupeessa. Laivan kantta vahvistettiin sementillä keskilaivasta keulaan. Keulasalonkiin tehtiin kaksi hyttiä, keskilaivaan tehtiin uusi hytti ja toimisto perämiehelle, luotsiperämiehelle ja ravintoloitsijalle apulaisineen. Myös perään rakennettiin lisää hyttejä. Peräkannelle tehtiin uusi lämmin ruokasali, johon tuli tarvittaessa käytettäväksi myös viisi makuupaikkaa. Talvella 1894–95 veistämöllä uusittiin myös matkustajahöyrylaiva Ålandia. Sen keulasalonki muutettiin ruumaksi, alipäällystön messiksi ja kolmeksi kahden hengen hytiksi. Lastitilaa saatiin näin kolmasosa lisää. Keittiö ja pentteri sijoitettiin kansirakennuksen alakertaan, yläkerrassa oli valoisa ja tilava ruokasali, jonne ruoka nyt saatiin hissillä. Ruori- ja kapteenin hytin perän puolelle tehtiin tupakka- ja naisten salongit. Sääkannelle tehtiin puinen aurinkokatos ja peräkannelle kaappi postia varten. Vuoden 1895 syyskuussa valmistui höyrylaiva Mariehamnin remontti parin kuukauden työn jälkeen. Laiva oli ostettu juuri Ruotsista, jossa se oli aiemmin ollut Thor-niminen hinaaja. Veistämö turku-vs2309.indd 230 23.9.2011 11.28

rakensi siitä matkustajalaivan. Kantta sekä reelinkiä korotettiin ja keskilaivaan tehtiin kansirakennus, johon sijoitettiin isot ruorihytti ja tupakkasalonki topattuine sohvineen – sivuilla oli penkit ja tilassa myös pesukomuuti. Perään tehtiin aurinkokatos. Peräkannelle jätettiin hinauskalustoa, mutta sivuille tehtiin penkit. Peräkannelta tehtiin kulku alas salonkiin, jonka yhteyteen rakennettiin perhehytti. Kansirakenteen alaosaan tehtiin päällikön ja konemestarin hytit. Niiden alapuolelle tehtiin ruokasalonki, jonka keulan puolelle tuli keittiö ja neljän hengen skanssi, jonne kuljettiin keulakannelta. Remontti maksoi 12 000 markkaa, aluksen hankintahinta oli ollut 10 000. Talvella 1896–97 matkustajahöyrylaiva Nordkustenin päällikön hytti muutettiin tilavaksi neljän hengen perhehytiksi ja kapteenille tehtiin hytti muualle. Sääkannen ruokasalia pidennettiin kolme jalkaa ja salin keskikohdalle tehtiin valoarkku, jolla saatiin tila valoisaksi – seinille maalattiin öljyvärein ”skissejä”. Matkustajahöyrylaiva Onni korjattiin veneveistämöllä talvella 1897–1898. Pahoin palaneesta aluksesta käytettiin vain joitain pohjalevyjä, kaikki muu rakennettiin uudelleen. Laivasta tuli rahtialus ja se kuljetti maalaisten tarvikkeita ja tuotteita sekä eläimiä Turun ja Helsingin välisellä linjalla. Matkustajia otettiin vain kansipaikoille. Uusittuna alus sai nimen Ingå. Talveksi 1900–1901 veistämölle saapui vaasalainen höyrylaiva Carl von Linné, jonka II luokan salonki ja hytit uusittiin. Höyrylaiva Kivimaata puolestaan pidennettiin ja sen sisustusta uusittiin tarvittavin osin. Talvisäilytyksessä olivat tuolloin höyrysluupit Tor, Wetäjä ja Rettigin Marjaniemi, pietarilainen jahti Thelma, kuunaritakilaiset huvijahdit Eldorado ja Clary sekä noin 60 muuta purjevenettä. Heinäkuun lopulla 1901 paloi matkustajahöyrylaiva Salon keittiö. Alus korjattiin muutamassa päivässä tilapäisesti veistämöllä. Talvella 1902–1903 veistämöllä oli noin 70 alusta: purjeveneitä, höyrylaivoja ja -sluuppeja sekä moottoriveneitä. Etenkin moniin purjeveneisiin tehtiin talvella korjauksia. Talvella 1908–1909 mainitaan koneasennuksista: suureen jooliin Sokol asennettiin 12 hevosvoiman Buffalo-moottori ja kuunari Eldoradoon, joka sai uudeksi nimekseen Nancy, kaksi 16 hevosvoiman Standard-moottoria. Seuraavana talvena veistämöllä kunnostettiin Venäjän Itämeren hydrografisen retkikunnan 14 höyry- tai moottorialuksen koneet. Muutamaa vuotta aiemmin rakennetun Henning von Rettigin huvihöyryalus Måsenin runkoa jatkettiin muutamalla kymmenellä jalalla. NJK:n kommodoriveneeseen Heatherbell tehtiin uusi sisustus ja akkukäyttöinen valaistus. Talvella 1910–1911 sai kaikkiaan 13 venettä uuden, onton takilan. Talvella 1912–1913 veistämö rakensi matkustajahöyrylaiva Bore I:n yhdestä salongista kahvilan uudemman Bore II:n tyyliin. Vuosilta 1918 ja 1920 on säilynyt telakoitujen purjeveneiden inventaariluettelot. Niissä on omistajan ja veneen ohella tarkkaan lueteltu veneessä oleva varustus työkaluja ja aterimia myöten. Tämän jälkeen ei käytettävissä olleissa lähteissä ole mainintoja erityisistä talvikautena tehdyistä korjauksista. Veistämöllä talvehti kuitenkin vuosittain suuri määrä siellä aikoinaan rakennettuja veneitä, joihin veistämö myös teki huollot ja korjaukset. turku-vs2309.indd 231 Talvisäilytys sekä siihen liittyvät veneiden kunnostus- ja muutostyöt olivat olennainen osa veistämön liiketoimintaa. 1920-luvun lopun kuvassa moottoriveneiden keskeltä paikkansa on löytänyt veistämön rakentama 15-valöörinen pursi. SHIÅA 23.9.2011 11.28

232 PURJEVENEREKISTERI ekisteri Turun Veneveistämön rakentamista purjeveneistä Seuraavilla sivuilla esitettyyn venerekisteriin on koottu tärkeimmät tiedot veistämön vuosina 1889–1954 rakentamista purjeveneistä. Lista ei ole täydellinen, sillä virallista tilauskirjaa ei veistämön arkistoissa ole säilynyt. Käytännössä tiedot on koottu yksitellen säilyneistä piirustuksista ja piirustusluetteloista, lehdistä sekä pursiseurojen veneluetteloista ja muista rekistereistä. vuodeksi ensimmäisen vuoden, jolloin vene oli rekisteröity seuraan. Hyvin erityyppisistä ja usein epävirallisista aineistoista johtuen tiedot saattavat olla puutteellisia. Koska veneet ovat myös vaihtaneet omistajaa ja niitä on nimetty uudelleen, on mahdollista, että rekisterissä esiintyy päällekkäisyyksiä tai jopa suoranaisia virheitä. Joukosta on myös karsittu paljon veneitä ja tietoja, joista olemme syystä tai toisesta olleet epävarmoja. Tästä huolimatta olemme katsoneet perustelluksi julkaista keräämämme aineiston, sillä se tarjoaa hyvän kokonaiskuvan purjevenetuotannon suuntalinjoista ja laajuudesta. Se voi toivottavasti toimia myös apuvälineenä esimerkiksi yksittäisen veneen historian selvittämisessä. Venetyyppi Veneen tyyppi tai veneluokka, johon se on rakennettu.Yleisimmin on merkitty veneen suunnittelun pohjana käytetyn säännön mukainen mittaluku. Jos venettä ei rakennettu tiettyyn sääntöön, on pyritty merkitsemään muu tieto, joka voi perustua esimerkiksi merkintöihin veneen piirustuksissa. Rekisteriin on pyritty kirjaamaan jokaisen veneen kohdalle seuraavat tiedot: Vuosi Veneen valmistumisvuosi. Vaikka itse tekstissä usein puhutaan rakennusvuodesta, käytännössä vuosi viittaa valmistumisajankohtaan. Yleensä purjeveneiden rakentaminen alkoi talven aikana loppuvuodesta ja vene laskettiin vesille seuraavan vuoden keväällä. Eri lähteisiin merkityt vuosilukutiedot saattavat usein olla keskenään ristiriitaisia, sillä pursiseurat merkitsivät usein valmistumis- turku-vs2309.indd 232 Kpl Rakennettujen veneiden lukumäärä. Suurin osa veistämöllä rakennetuista veneistä tehtiin yksittäiskappaleina, mutta sarjoina saatettiin kuitenkin rakentaa samanaikaisesti jopa kymmeniä veneitä. Purjenumero Veneen purjehtijaliitolta saama purjeeseen merkitty järjestysnumero, jonka eteen Suomessa merkittiin maatunnus L. Merkintätapaa alettiin käyttää vasta 1920-luvulla, mistä johtuen rekisteriin ei ole merkitty tätä aiemmin rakennettujen veneiden numeroita kuin satunnaisesti. Tilausnumero Veistämö numeroi saamansa tilaukset ja tilausnumero merkittiin asiakkaan kanssa käytyyn kirjeenvaihtoon, asiapapereihin, piirustuksiin ja muihin dokumentteihin. Rekisteriin merkityt tiedot perustuvat pääosin Åbo Akademin kokoelmissa säilyneisiin uloslyöntipiirustuksiin merkittyihin tietoihin. Vanhimmat uloslyöntipiirustukset ovat vuodelta 1918. Tätä vanhempien veneiden numeroita on ollut usein käytännössä mahdotonta jäljittää. 23.9.2011 11.28

Alkuperäinen nimi Veneen ensimmäinen tunnettu nimi. Tiedot pohjautuvat yleensä pursiseurojen keräämiin tietoihin. tämö rakensi ”amerikkalaisia” vuoteen 1913 asti. Amerikkalaisen säännön veneille on rekisteriin merkitty mittaluvun lisäksi lyhenne (am.). Myöhemmät nimet Veneen myöhemmät nimet. Veneelle annettiin usein uusi nimi omistajanvaihdosten yhteydessä. Mittaluku Kv. sääntö Amerikkalaisen mittasäännön korvaajaksi kaavailtu kansainvälinen sääntö (international rule) astui ensimmäistä kertaa voimaan Suomessa vuonna 1908. Käytännössä sääntö kuitenkin sai osakseen laajempaa kiinnostusta vasta 1920-luvun alussa muutosten jälkeen. Rekisterissä kansainvälisen säännön veneet tunnistaa mittaluvun perään merkitystä tunnuksesta mR (esim. 6mR, 8mR jne.). Alkuperäinen omistaja / tilaaja Ensimmäinen tiedossa oleva omistaja, joka oli yleensä myös veneen tilaaja. Myöhemmät omistajat Myöhemmät tiedossa olevat omistajat yleensä veneen historian ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. Omistajia 1950-luvulta eteenpäin on merkitty rekisteriin vain satunnaisesti. Alkuperäinen kotisatama Veneen ensimmäinen tunnettu kotisatama. Vaikka vene liputettiin yleensä omistajan kotikaupungin pursiseuraan, löytyy joukosta myös poikkeuksia. Esimerkiksi turkulaisen Airisto Segelsällskapin veneiden kotisatamana on saattanut olla Turun sijasta Salo, Porvoo, Nauvo tai Tampere. Alkuperäinen pursiseura Pursiseura, jonka rekisteriin vene on ensimmäistä kertaa merkitty. Rekisterissä on käytetty seurojen nimien virallisia lyhenteitä. Suunnittelija Veneen suunnittelija. Mittaluku Tonregel Vuodesta 1885 alkaen käytetyn tonnisäännön mukainen mittaluku. Sääntö oli käytössä vain joitakin vuosia, joten veistämön rakentamista veneistä vain muutama ehdittiin mitata tähän sääntöön. Mittaluku Valör Valöörisäännön mukainen mittaluku. Valöörisääntöä käytettiin vuodesta 1887 alkaen. Vaikka suurin osa seuroista siirtyi vuonna 1903 käyttämään jälleen uutta, amerikkalaista mittasääntöä, mittasi osa seuroista veneille valöörilukuja aina vuoteen 1908 asti. Mittaluku Am. sääntö Niin sanotun amerikkalaisen säännön (universal rule) mukainen mittaluku. Amerikkalainen sääntö astui voimaan vuonna 1903 ja Turun Veneveis- turku-vs2309.indd 233 Mittaluku Särklass Vuodesta 1908 alkaen voimaan tulleen erikoisluokkasäännön (särklass) mukainen mittaluku. Käytännössä mittaluku tarkoitti purjepinta-alaa. Rekisterissä on käytetty veneistä lyhennettä SK, jonka perään on merkitty purjepinta-alan mukainen luokka (esim. SK 55m2) LOA Lyhenne sanoista Length Overall, suomeksi kokonaispituus. Veneen kokonaismitta perästä keulaan. LWL Lyhenne sanoista Load Waterline Length. Veneen pituus vesilinjasta mitattuna. Lev. Veneen suurin mitattu leveys. Syv. Veneen suurin mitattu syväys. Purjeala m2 Veneen valmistumisajankohtana käytössä olleen mittasäännön ja mittaustavan mukainen purjeala neliömetreinä. Veneen suurin mahdollinen purjeala on useissa tapauksissa ollut merkittyä lukua suurempi. Depl. Lyhenne sanasta Deplacement. Veneen piirustusten mukaan laskettu uppouma. Kohtaan on saatettu joissakin tapauksissa merkitä myös veneen punnituksessa mitattu paino. Muuta Muita mahdollisia lisätietoja, kuten veneen hinta, tekniset yksityiskohdat tai myöhemmät vaiheet. 23.9.2011 11.28

234 PURJEVENEREKISTERI Vuosi Kpl Venetyyppi 1889 1 0,87 valör 1889 1 Jahti 2,3 valör 1890 1 1890 1 Purjenumero Tilausnumero Alkuperäinen nimi Myöhemmät nimet Alkuperäinen omistaja / tilaaja Myöhemmät omistajat Alkuperäinen kotisatama Alli Lindblad Ernst Saxén J. Helsinki Urd A. Granroth 3,9 valör Daphne Lindblom Gösta Adolf 3,2 valör Dinorah Valan Mustelin William ASS, Boman Kosti TPS Turku Lindberg Ernst Wasenius F. ASS Turku Lindblom Gösta Adolf Olsson P. Hj Mariehamn, Myyty NJK:lle 1901 Turku 1890 1 3,7 valör Uarda 1891 1 Purjekanootti Amie Söderholm John 1891 1 1,27 valör Hjördis Gardberg Ralf 1891 1 4,25 valör Verdandi Turku Eriksén Carl Eriksén E. ASS Nauvo Österblad John ASS, Etimoff I.N. HSS, Cairenius U. m.fl. NJK Kotka 1 11 valör Alice Maritana Andstén Alexander 1892 1 1,82 valör Gerda Gärda Fontell A.G. 1892 1 5,63 valör Albatross Lindblom Gösta Adolf 1892 1 1,35 valör Alf Pahlman O. 1893 1 1,36 valör Njord 1893 1 0,92 valör Tösen 1894 1 Sluuppi Giokonda 1894 1 4,5 valör 1894 1 1894 1 1894 1 1894 1 1894 1 1894 1894 1894 Turku Blomberg August ASS, Eklund A.F. RSF 1892 Asra Turku Blomberg August Helsinki Lindberg Ernst ASS, Blomqvist Eliel ASS, Alfthan W. ASS, Wahren Axel NJK Turku Turku Sallmén A. ASS, Lindström U. ASS Turku Sääf K. Vaasa Karin Golin Robert Viipuri 11 valör Storm Tudeer O., Gripenberg G.A. m.fl. Myyty Ruotsiin 1901 Helsinki 4,3 valör Sybarita Brunila A. Myyty Latviaan Kotka Kotka Ellida Hero 1,71 valör Turku Loreley Hahl E. Moring M. NJK/HSS Turku Kumlin Abr. Snappertuna, Tammisaari Untamo Kärkkäinen Carl Kotka Lodona George Crichton Turku Carmen A. Anderson 1,4 valör Tuna 1 2 valör 1 2,2 valör 1 Kutteri 4,8 valör Tukholma Spoof A. ASS, Nordström J.G. TPS, palanut Paraisilla 1912 1895 1 1,42 valör Amaryllis Fougstedt O. 1895 1 1,57 valör Espana Söderlund A. 1895 1 3,66 valör Furor Lindblom Gösta Adolf Hallberg A. FSF Turku Gardberg Hugo Johansson J.E. ASS, Gardberg Ralf ASS Turku Dahlström Magnus von Troil H. ASS, von Heideken C. ASS, von Behr O.W. NJK Turku A. Blomberg Turku 1895 1 3,41 valör Margit 1895 1 19 valör Vidar 1895 1 Eväkölivene Ninisike Henry Seth 1895 1 Kutteri 2,2 valör Ninon S. Hydén 1896 1 2 valör Otava 1896 1 0,8 valör Rhea Andreasen Axel 1896 1 0,92 valör Thyra Rindell A. Widar Wanadis, Vanadis Westerlund Hjalmar Turku Turku Tukholma Laurell Tuomas WSF, Bruun Edvard WSF Vaasa Vaasa Turku 1896 1 11,27 valör Mariatta Lindblom Gösta Adolf Nordfors Wolter & Arthur ASS. Myyty Norjaan 1906 1896 1 2,19 valör Marita Nyman F. Jankes E. NJK, Godenius Y.Th. NJK, Bauer Axel HSS Helsinki 1896 1 2,5 valör Thelma Rosenlew Wilhelm Rosenlew Hugo BSF, Erikson Emil HSS, Höckerstedt A.R. HSS Pori 1896 1 0,66 valör Aj-Aj Crichton C. Blomberg H. ASS, Sandström G. GSF, Seppälä O. GSF Turku 1896 1 1,57 valör Bölja Lindén Mikael Lindström HSS, Öhman E. HSS Tammisaari 1896 1 1,85 valör Gudingen Holsti P. 1896 1 0,53 valör Ninische Seth M. Blomberg A. ASS Turku Edlund Hilmer NJK/KSS/BSF, Hagen H. NJK, Norrmén Gustaf NJK Turku Aj 1896 1 2,7 valör Rover Blomberg August 1896 1 1,5 valör Viking Wialén Hjalmar turku-vs2309.indd 234 Turku Helsinki Oulu 23.9.2011 11.28

Alkuperäinen pursiseura Suunnittelija NJK Westin August 0,87 ASS Westin August 2,3 Mittaluku Valör ASS Westin August 3,90 ASS Westin August ASS Mittaluku Am. sääntö Mittaluku Kv. sääntö Mittaluku Särklass LOA LWL Lev. Syv. 4,95 Purjeala m² Depl. 26,54 Muuta Sluuppi 7,56 6,32 2 1,22 54,551 10,10 7,66 2,12 1,45 73,64 3,20 9,65 6,94 2,00 1,40 67,01 Jahti Westin August 3,70 8,75 7,53 2,00 1,25 73,61 Jahti ASS / Arbetets vänners i Åbo Westin August 0,42 5,25 5,06 0,95 0,35 12,42 Purjekanootti ASS Westin August 1,27 7,65 5,18 1,72 1,47 35,41 Jahti. ASS:n ensimmäinen arpajaisvene ASS Westin August 4,25 9,95 7,69 2,39 2,12 82,98 Jahti 153,76 Kutteri, Stormin sisarvene, 6 tonnin rautaköli 45,74 Sluuppi 55 11,00 14,01 10,74 NJK Blomqvist 1,82 8,55 5,96 ASS Westin August 5,63 11,40 8,50 2,38 1,90 98,92 ASS:n ensimmäinen kutteri ASS Westin August 1,35 7,84 5,55 2,30 1,30 36,52 Jathti 1,36 7,52 5,78 2,30 1,15 35,18 Jahti 0,92 6,15 5,35 2,10 0,44 25,30 Sluuppi, nostoköli 4,50 10,45 7,87 ASS Westin August Westin August KSS Archer Colin WLS Archer Colin 1,8 2,00 Jahti Archer Colin WSF 3,30 2,900 KSS/NJK NJK turku-vs2309.indd 235 Mittaluku Tonregel Arpajaisvene Archer Colin 11,00 14,74 4,30 10,50 KSS Archer Colin ASS Westin August ASS Westin August 1,71 ESS Westin August 1,40 10,63 85,43 Kutteri 16,700 Sluuppi, hinta 13 000 mk, 10 tonnin painoköli 5,260 Jahti 3,30 2,00 149,67 2,41 1,60 73,50 1,82 1,55 44,76 4,3 7,2 8,53 5,73 Jahti KSS Westin August 2,00 6,53 47,41 ASS Westin August 2,2 9,11 6,4 51,432 KSSS Fife William J:r 4,8 8,22 2,06 1,8 76,01 ASS Westin August 1,42 8,94 6,10 2,06 1,43 34,93 Loggert ASS Westin August 1,57 9,46 5,78 2,24 1,38 41,08 Jahti ASS Westin August 3,66 12,45 9,27 2,55 1,90 95,76 Sluuppi, eväköli ASS Westin August 3,41 11,75 7,00 2,44 1,60 73,11 Jahti ASS Westin August 19,00 17,52 12,75 3,66 2,29 219,47 ASS Westin August 0,53 6,2 4,36 1,3 1,03 18,916 KSSS Fife William J:r 2,2 WSF Andreasen Axel 2,00 13,1 7,3 10,50 6,58 Sluuppi 24,000 Kutteri 38,92 2,15 1,34 45,84 Kutteri, arpajaisvene 5,30 22,88 Sluuppi 6,73 5,99 23,03 Jahti 15,47 11,74 157,24 Jahti 53,14 Loggert WSF Andreasen Axel 0,80 Arbetets vänners i Åbo Blomberg August 0,92 ASS Fife William J:r 11,27 NJK Fife William J:r 2,19 9,48 6,18 BSF Sibbick Charles 2,50 10,96 7,00 2,14 1,63 53,21 Loggert, eväköli. NJK:n arpajaisvene. Hinta 6 900 markkaa ASS Westin August 0,66 7,00 4,96 1,53 1,53 20,00 Avoin vene 1,27 ESS/NJK Westin August 1,57 NJK Westin August 1,85 ASS Westin August 0,53 ASS Westin August 2,70 USF Westin August 1,50 11,2 5,5 45 9,47 3,25 2,21 5,79 2,24 6,21 2,07 6,20 4,36 1,30 1,03 18,22 Jahti 10,25 6,85 2,45 1,60 59,59 Sluuppi 37,71 Sluuppi 45 6,13 40,75 2,691 44,80 2,300 Sluuppi 23.9.2011 11.28

236 PURJEVENEREKISTERI Vuosi Kpl Venetyyppi Purjenumero Tilausnumero Alkuperäinen nimi Myöhemmät nimet 1896 1 0,72 valör 1897 1 2,1 valör Godiva 1897 1 0,66 valör Redwing 1897 1 2,8 valör Tullia 1897 1 3,53 valör Va Vite 1897 1 1,9 valör Aj! Aj! 1897 1 0,68 valör Ariadne Landén Alfons 1897 1 1,18 valör Barden Moberg Oskar W. Annette Alkuperäinen omistaja / tilaaja Myöhemmät omistajat Alkuperäinen kotisatama John Y. Limnell Turku Ekblom Robert Wilhelm Porvoo Glory Möller E. Turku Hohenthal A. Pletschikoff C. FSF Hamina Va-Vite Nordfors Wolter Wallberg H. NJK Turku Häggblom V. Sanström A. WSF/GSF Vaasa Helsinki Oulu 1897 1 2,73 valör Daisy Mustelin C.A. Berg Eric ASS, Schauman (veljekset) SSJ 1897 1 2,62 valör Daisy Åström Em. Myyty NJK:lle 1901 1897 1 Jahti Doris Grönlund K. Turku 1897 1 0,61 valör Kapdufvan Stenius G. Turku 1897 1 1,41 valör Leila Limnell J. I. Kåhlman H. NJK, Winqvist C.A. HSS, Merus W. FSF, Silvo T. KSS Turku / Helsinki 1897 1 Baer M. Silén E. ASS, Wikström E. TPS Helsinki 1897 1 1,41 valör Me-kahden Majander K. H. Vaasa 1897 1 2,1 valör Sigyn Jusélius A. Turku 1897 1 1,71 valör Singoalla 1897 1 0,91 valör Thalia 1897 1 1,5 valör Espanita 1898 1 1,5 valör 1898 1 1,7 valör 1898 1 1898 Margit Måsen ns Höijer Fr Ella Lindberg A. Turku Oulu Tammisaari Wilén Gunnar ASS Turku J. Denckert Tukholma Mr. Husted New York Alli Laurell Tuomas Vaasa 5,1 valör Singoalla Estlander Gustaf Donner Uno NJK, Donner Otto & J.O.E. NJK Helsinki 1 2,42 valör Saga Söderman Karl Myyty Pietariin 1903 Helsinki 1898 1 0,57 valör Anita 1898 1 1,5 valör Aronda Palén Wilhelm m.fl. Såld till Pietariin 1916 Rauma 1898 1 Delice Liljelund V.E. Avellan C.G. NJK Helsinki 1898 1 1,99 valör Fjalar Sallmén A. Sjöblom HSS Turku 1898 1 0,69 valör Maja Silén John Westergren E. NSF 1898 1 1,32 valör Medusa Häggström Mikael Tammisaari 1898 1 2 valör Patrik Olin I.W. Kristiinan-kaupunki 1898 1 0,73 valör Strelna Lindroos J.E. 1898 1 1,57 valör Sydvest Eriksson K. 1898 1 1,32 valör Zaza Norén Alfred 1898 1 2 valör Daisy Blomqvist C. 1898 1 1,56 valör Filou Tenlén Gustaf A. Turku 1898 1 1,09 valör Windward A. Ljungberg Turku 1899 1 12,49 valör Rarahu Wasastjerna Knut Sergejeff Paul WLS, Hongell Sanfrid NJK Helsinki Palander Axel Mattson Robert ÅSS, Koskinen Arvi SPS Helsinki Blomqvist Anton WSF, Strengell, Alarik GSF Vaasa Wickstedt F. Aug. Aranda 1899 1 12,72 valör Irma 1899 1 2 valör Varuna Hagert J.B. 1899 1 0,52 valör Aria Aminoff A. 1899 1 1899 1 4,97 valör Gunhild 1899 1 2,06 valör Mikasa 1899 1 2,1 valör Nixe turku-vs2309.indd 236 Ex. Elly Turku Helsinki Turku Krank Walter BSS, Lindholm Otto BSS Porvoo Helsinki Seth H. ASS Turku / Maarianhamina Helsinki Bebé Helsinki Lindroos Arthur Kämppä Salo Schauman R. Grönroos A. & Linnaluoto M.J. TPS, Rainto M. TPS, Abrahamsson M. NSF, Wilkki H. NSF, Strengell A. Bromarv Turku Adolf Doepel C. Nissen J. NJK, Lagerblad S. NJK, Borenius H. HSS Turku 23.9.2011 11.28

Alkuperäinen pursiseura Suunnittelija Mittaluku Tonregel Mittaluku Valör ASS Westin August BSS/NJK Andersson Alb. 2,10 ASS Hope Linton 0,66 Mittaluku Am. sääntö Mittaluku Särklass 0,72 LOA LWL Lev. Syv. Purjeala m² 7,34 4,3 1,68 0,87 25 Eväkölivene 48,83 Sluuppi 6,70 5,02 1,69 0,95 19,47 Jahti 6,56 FSF Lindblad Ernst 2,80 10,44 7,26 2,82 1,45 58,80 ASS Nygren Axel 3,53 11,75 7,61 2,55 1,60 69,66 WSF Schubert Hugo 1,90 NJK Westin August 0,68 USF Westin August 1,18 ASS Westin August 2,73 2,61 USF Westin August Arbetets vänners i Åbo Westin August Arbetets vänners i Åbo Westin August 0,61 ASS/NJK Westin August 1,41 5,20 6,70 5,13 2,14 0,60 5,45 10,92 7,00 2,82 1,18 7,52 Depl. Muuta Sluuppi 5,500 Jahti 35,00 Avoin sluuppi, arpajaisvene 19,82 Loggert, eväköli 31,98 Sluuppi 58,60 3,030 52,50 Sluuppi Jahti NJK Westin August WSF Westin August 1,40 ASS Westin August 2,10 6,5 8,0 55 6,43 4,64 19,56 Jahti 9,20 6,18 1,94 1,17 34,28 1,580 10,20 7,00 2,30 1,80 67,50 3,800 Sluuppi Sluuppi, eväköli 5,5 9,90 6,51 2,20 1,40 46,38 Jahti ESS/NJK Westin August 1,71 9,57 6,21 2,45 1,40 41,19 Sluuppi ASS Westin August 0,91 7,06 5,26 2,14 0,92 26,06 Loggert KSSS Westin August 1,5 5,38 Westin August 1,5 5,38 36,65 Andreasen Axel 1,70 5,95 44,00 Sluuppi, arpajaisvene WSF 36,65 NJK Estlander Gustaf 5,10 13,45 7,98 3,00 2,14 94,47 Sluuppi. Eväkölivene bulbikölillä. Estlanderin ensimmäinen vene. Voitti Rusanoffpokaalin Viipurissa 1899 NJK Fife William J:r 2,42 10,31 6,85 2,36 1,79 52,93 Eväköli, loggert. ASS Westin August 0,57 7,26 4,40 1,57 1,02 19,47 Jahti RSF Westin August 1,50 9,00 5,64 1,95 1,18 34,20 Arpajaisvene, sluuppi 10,05 6,23 2,26 0,39 47,96 NJK Westin August ASS Westin August 1,99 32,06 NJK Westin August 0,69 6,76 4,73 1,78 0,92 22,03 Sluuppi ESS Westin August 1,32 9,90 5,64 2,01 1,16 35,05 Jahti, bulbiköli SFK Westin August 2,00 10,07 6,10 49,70 Jahti ASS Westin August 0,73 7,26 4,55 1,57 1,02 23,92 Jahti ASS Westin August 1,57 9,30 6,27 2,01 1,25 37,41 NJK Westin August 1,32 9,52 6,11 2,04 ASS/ÅSS Westin August 2,00 9,90 6,40 2,35 6,6 Jahti 32,45 Sluuppi 1,55 46,04 Eväkölivene Eväkölivene ASS Westin August 1,56 9,30 6,27 2,01 1,25 37,41 Arbetets vänners i Åbo Blomberg August 1,09 6,79 6,13 2,02 1,05 26,82 NJK Sibbick Charles 12,49 15,0 19 17,13 11,00 3,51 2,44 170,37 9,210 Sluuppi, hinta 21 000 markkaa NJK Fife William J:r 12,72 12,8 15 16,70 11,05 3,27 2,45 172,68 12,000 Sluuppi, eväköli WSF Schubert Hugo 2,00 NJK Westin August 0,52 Arpajaisvene 4,35 Westin August turku-vs2309.indd 237 Mittaluku Kv. sääntö 17,81 Sluuppi 45 ASS Westin August 4,97 ASS Westin August 2,06 5,4 ASS Westin August 2,10 6,7 55 12,80 8,38 3,00 1,90 89,00 10,05 6,55 2,50 1,55 47,10 2,791 10,15 6,88 2,45 1,50 47,70 2,800 Sluuppi 23.9.2011 11.28

238 PURJEVENEREKISTERI Vuosi Kpl Venetyyppi Purjenumero Tilausnumero Alkuperäinen nimi Myöhemmät nimet Alkuperäinen omistaja / tilaaja Myöhemmät omistajat 1899 1 2, 1 valör Vildanden 1899 1 Kutteri Гильда (Hilda) R. Buz 1900 1 5,27 valör Ormen Lange Granlund Gabriel & Juselius 1900 1 1 valör Marion Nordfors Arthur 1900 1 2,45 valör Donata Ekblom Måsten m.fl. 1900 1 0,83 valör Gurli Spoof Axel 1900 1 1,65 valör Jim Sourander Gustaf 1900 1 1,73 valör Nautilus Hjelt Erik 1900 1 0,95 valör Pajazzo Hillebrand H. Palander A. Turku 1900 1 2,09 valör Senta Wahlroos G. Lilius A. NJK. Myyty Pietariin 1912 Loviisa 1900 1 0,83 valör ZaZa K. Fagerlund Turku 1900 1 Sluuppi Наташа (Natasha) A.G. Navasin Pietari, Venäjä 1901 1 1,7 valör Clothilde 1901 1 1,2 valör Kurre Sandelin K. E. Helsinki 1901 1 0,44 valör Lilla Du W. Isaksson Turku 1901 1 Caprice Eriksson A. Söderholm E. HSK Porvoo 1901 1 1,65 valör Kolingen Schnitt Herman Hjelt John ASS, Karlsson A. TTPS Turku 1901 1 1,8 valör Marita Håkanzon A. 1901 1 1,84 valör De livet 1902 1 4,3 valör Filou 1902 1 1,4 valör 1902 1 1902 1 1902 1902 Grunér Alvar Solveig Schüppel Albert F. Alfthan Turku Pietari, Venäjä Burmeister NJK Rauma Malmberg Helsinki Turku Kakskerta Cederberg Gösta NJK, Heikel H. NJK Helsinki Turku Hartman Eric WSF Vaasa Tampere A. Häggström Turku Tenlén Gust. A. Turku Mehallah II Stenbäck Hjalmar M. Pori Edith Lindström Arthur Turku 0,96 valör Hei-Hei Lindfors Gabriel 1 1,98 valör Yum-Yum Lindblom G. A. 1 1,32 valör Doris Bergenheim E. 1902 1 6,56 valör Kahdra 1902 1 0,91 valör Vetehinen Tervo Oskari Turku 1902 1 Sluuppi Задоръ (Sador) Paroni V. G. Stempel Pietari, Venäjä 1903 1 28 valör Magdalen Wahlforss Karl Reinhold Ostaja Verstraete M., St. Petersburg. Myyty Kiaer Elias C.:lle Norjaan 1912 Helsinki 1903 1 1,5 valör Circe Mattson M. & Wahlroos Charles Gulin E. BSF Pori 1903 1 2,3 valör Jan 1903 1 2 valör Liberia Ruin Waldemar Johansson E. & Kuhlbäck W. HSS Helsinki 1903 1 2,1 valör Pan Wigelius B. J. Pettersson Erik BSF Turku Blomqvist C. Lerche Leo NJK, Sourander G. NJK, Schauman Ossian NJK, Gustafsson E. HSS/HSK Helsinki 375 Khadra Alkuperäinen kotisatama Runsten Arttur TPS, Talvitie U. NSF Turku K. Georgsson, HSS Turku Turku Pori 1903 1 2 valör Wivan 1904 1 4,4 valör Sapho Arnheim Carl Tukholma 1904 1 6m (am.) Ardath Stråhlman E. Helsinki 1904 1 Grabben Heinrichs W. 1904 1 6m (am.) Ann-Mari Wickstedt F. Aug. 1904 1 5m (am.) Tamara Björklund E. 1904 1 Kutteri Amaryllis A. Larsson 1904 1 Kutteri Ninni 1904 1 0,71 valör 1904 1 Eväkölivene 1905 1 turku-vs2309.indd 238 444 ? Vivan Tötterman apteekkari RSF, Söderlund Oscar RSF, Pettersson Erik BSF, Kyykoski Elvira BSF Rauma Turku Petersson, HSS, V. Carlstedt HSS Helsinki Tukholma Ludvig Collijn Tukholma Harelda T. Kestilä Turku Sexan J. E. Lindroos Turku Praha Korte Yrjö Turku 23.9.2011 11.28

Alkuperäinen pursiseura Suunnittelija ASS Westin August Mittaluku Valör Mittaluku Am. sääntö 2,10 6,7 ИРЯК Fife William J:r RSF Andersson Albin 5,27 ASS Sibbick Charles 1,00 NJK Westin August 2,45 ASS Westin August 0,83 Mittaluku Kv. sääntö Mittaluku Särklass 9 NJK Westin August 1,65 ASS Westin August 1,73 ASS Westin August 0,95 ÖNS/NJK Westin August 2,09 Arbetets vänners i Åbo Westin August 0,83 сППК Westin August WSF Andreasen Axel 1,70 NJK Estlander Gustaf 1,20 Arbetets vänners i Åbo Stenberg B. 0,44 BSS Westin August ASS Westin August 1,65 NSS Andreasen Axel 1,80 ASS Westin August 1,84 ASS Mellgren Gunnnar 4,30 BSF/NJK Stenbäck Gunnar L. 1,40 ASS Westin August TPS Westin August ASS ASS LOA LWL Lev. Syv. Purjeala m² Depl. 10,15 6,55 2,45 1,50 46,36 2,490 7,78 12,95 9,18 2,78 1,92 100,4 13,50 9,20 2,80 1,80 86,00 1,1 8,69 5,41 2,06 1,55 31,18 7,6 10,83 7,23 1,52 2,51 50,91 7,16 4,82 1,85 0,95 26,08 8,85 6,05 2,16 1,35 40,96 9,00 6,35 2,36 1,38 40,82 7,92 4,92 2,49 0,15 28,87 8,85 6,48 2,16 7,18 4,88 1,95 0,95 23,03 10,67 6,86 2,44 1,78 51,1 8,55 6,33 2,04 1,50 41,00 8,38 5,70 6,20 4,89 1,22 1,04 5,83 2,14 1,61 41,70 5,9 6,7 6,5 48,40 33,80 9,15 9,15 2,500 Arpajaisvene 1,310 13,96 30,50 Arpajaisvene, eväköli 45 1,4 43,62 2,64 1,60 82,00 7,50 5,30 1,86 1,16 35,11 4,95 4,04 1,58 1,07 0,96 8,00 5,70 1,89 1,40 25,40 Westin August 1,98 9,65 6,39 2,30 1,37 46,39 Westin August 1,32 8,80 5,84 2,37 1,20 33,69 6,56 12,00 0,91 6,49 5,68 1,70 1,40 23,80 12,8 8,23 2,97 1,95 90,58 6 21,30 15,33 4,33 2,40 321,00 32,000 6,49 2,16 1,20 44,10 2,750 10,17 6,53 2,23 1,52 47,12 2,520 9,76 6,70 2,14 1,20 45,40 2,600 13,00 7,50 2,95 1,76 88,00 10,20 6,04 2,40 1,40 44,73 1,240 9,42 6,27 2,42 1,55 48,90 6,250 9,42 6,66 2,42 1,55 48,30 3,420 12,9 8,5 2,9 28,00 BSF Estlander Gustaf 1,50 10,4 15,0 19 BSF Westin August 2,30 Westin August 2,00 6,4 45 ASS Westin August 2,10 6,9 45 NJK Westin August 2,00 6,6 ASS Mellgren Gunnnar 4,40 NJK Stenbäck Gunnar L. 1,60 RSF Stenbäck Gunnar L. ASS Westin August 5,6 5,2 HSS Westin August Westin August 1,80 82,00 3,820 Eväköli, jahti Kampelavene 1,050 "Sikariköli" Kölivene, jahti Jahti 3,800 Lyijyköli 1 750 kg "Sikariköli" Yksi suurimmista Suomessa rakennetuista huviveneistä. Teräskaaret. Hinta 45 000 markkaa 38 NJK KSSS Fiorellan sisarvene 4,5 2,28 Westin August Sluuppi Loggert, nostoköli 2,770 6,7 NJK Sluuppi Jahti 7,83 Westin August Höyrykone Kölivene, jahti 9,45 сППК Muuta Loggert, eväköli 3,000 11,98 TPS turku-vs2309.indd 239 Mittaluku Tonregel 6,0 Kutteri "Extrem kölbåt" Eväkölivene 45 55 9,3 95 KSSS Andersson Alb. Arbetets vänners i Åbo Westin Bruno 0,71 6,7 4,75 1,95 1,16 22,27 Arbetets vänners i Åbo Westin August 0,99 7,62 5,3 1,95 1,22 28,16 TPS August Westin 6,77 2,27 30 Sluuppi 100,5 8,85 94 22,18 1,15 1,100 23.9.2011 11.28

240 PURJEVENEREKISTERI Vuosi Kpl 1905 1 1905 1 Venetyyppi Purjenumero Tilausnumero Alkuperäinen nimi Myöhemmät nimet Cerberus 6m (am.) Sjöhunn 1905 1 7,5m (am.) 1905 1 5m (am.) Banzai 1905 1 6,5m (am.) Doris II 1905 1 8m (am) 1905 1 6m (am.) 1905 1 4,7 valör 1905 1 1905 1 Kutteri Sjöhúnn Urda Eos Nanna 439 ? 454 Toto Toto-Trolle Alkuperäinen omistaja / tilaaja Myöhemmät omistajat Alkuperäinen kotisatama Strandell J. Paasivirta L. SPS Viipuri Grahn R. Myyty Pietariin 1907 Helsinki Bask Anders Edvard Mellin BSF, Rosengren BSF, Wahlroos Charles BSF, Thor Schöldström HSF Hamina Strengell Alarik Backmansson F. ASS Kokkola Bergenheim E. ASS Kivalo A. ASS, Frisk Axel ASS Hanko Gröndahl Arthur Palanut Mustfinnön vernetelakalla 1912. Parainen Strandell Fr. von Troil U. Turku Trikolor ASS Korte Yrjö TPS Turku Gudrun Hagfors K. J. Myyty Ruotsiin 1906 Uusikaarlepyy Tatjana N. Persson Tukholma Björkbom L. ASS, Palanut Paraisilla 1912. 1905 1 1,26 valör Kyllikki Forsström K. & H. 1905 1 Eväkölivene Arla K. Lönnström Turku 1906 1 Urbanus Westin Bruno Turku 1906 1 Jolanda Wahl William & Sergejeff A. Wahl Harry WLS, Barman E. HSK Viipuri Gröndahl Arthur Hillebard H. ASS, myyty von Rennenkampfille E. ESYC Estland Turku 8,5m (am.) 1906 1 6m (am.) ASS 1906 1906 1 5m (am.) Cleo Forsman O. Helsinki Frey Alex. NJK, Alftan C. WLS, Alfthan E.Fr. WLS, Franck A. WLS, Lindelöf K. NJK, Lindelöf Leo HSS Helsinki Ilmoni Thyra Aschan P.I. Helsinki Svanhild Lindqvist L. Blomqvist Anton WSF, Sundholm A. WSF, Sandman C.T.N. WSF Vasa Svea Clèment Joh. Helsinki 1906 1 6,5m (am.) Fiorella 1906 1 6m (am.) Gratie 1,6 valör Barden Turku Spoof A. Lena 1906 1 1906 1 1906 1 1,7 valör Sigrun B. Stenberg Turku 1906 1 6m (am.) Экстазъ (Ekstas) V. Gorbazevski Pietari, Venäjä 1907 1 7,5m (am.) Kay Hartwall E. Myyty Pietariin 1907 Helsinki Turku 1907 1 1 valör White Wings Mustelin A. & B. Wahlström G. & V. TPS, Lindberg K. & Lindström V. TPS, Bly Vilho TPS 1907 1 6,5m (am.) Camilla Hornborg A. F. Aschan Tor G. NJK, Hongell Sanfrid NJK Helsinki 1907 1 6m (am.) Tipo Lairo E. TPS Turku 1907 1 3,9 valör Ariel Hammarström A.H. Engström HSS, Grönmark Brynolf HSS Loviisa 1907 1 6,5m (am.) Circe Allas Thomé Ernst P. Forström G.A. ASS/TPS Turku 1907 1 8m (am) Czardas Andamos Boxström Albert Myyty N. Kabylinille Terjoelle 1912. Seura Terijoki Sjöjaktklubb. Helsinki Nordfors Wolter Nymalm Alfons FSF, Hahl B. WSF, Holmström B. ASS, Myyty Ruotsiin (S 30) Turku Erikson Karl Frey A. NJK Turku Lindgren Victor 1907 1 7,5m (am.) Dione 1907 1 7,5m (am.) Gunnel 1907 1 6m (am.) Junita Lindberg V. 1907 1 6,5m (am.) Kristina Nordenswan C.J. 1907 1 7m (am.) Titania Boman F. 1907 1 7,5m (am.) Toto Strandell Fr. 1907 1 Jahti Gunhild W. Bruun 1908 1 8mR 1908 1 SK 30m2 1908 1 SK 30m Chryseis 1908 1 7,5m (am.) Zitella 2 Aldebaran II Estlander Gustaf Squib Bergman G.K. 1908 1 SK 30m2 My Boy 1908 1 7,5m (am.) Anne-Marie turku-vs2309.indd 240 Margit Cryseis Ann-Mari Turku Helsinki Grönblom E. ASS, Eriksson K. ASS, Owrén T. ASS, Tapio A. TPS Turku Turku / Tampere Turku Myyty Spring G.:lle Pietariin 1911, Riikaan 1912, Zilliacus H. NJK, Lagerström R. HSK Helsinki Helsinki Geitlin B. Henell A. ESF, Nikolajew A. NJK, Ståhlström P. ASS Helsinki Lucander O.W. Myyty Zeidler R.:lle Pietariin. Viipuri Hanell A. Borenius J. NJK, Procopé C. H. NJK, Seidenschnur Karl NJK, Björklund A. NJK Helsinki Wickstedt F. Aug. Sjöblom John NJK, Bauer René NJK Turku 23.9.2011 11.28

Alkuperäinen pursiseura Suunnittelija Mittaluku Tonregel Mittaluku Valör WLS Estlander Gustaf NJK Geitlin Gabriel FSF Hongell Sanfrid 3,50 1,20 Mittaluku Am. sääntö Mittaluku Kv. sääntö Mittaluku Särklass LOA Purjeala m² Depl. Muuta 6,72 55,00 2,520 Lyijyköli 1 000 kg 9,90 6,62 53,00 2,900 11,00 8,20 55 5,9 7,5 75 LWL Lev. Syv. 2,60 64,00 GSF Westin August 5,0 7,30 5,34 2,00 1,22 30,00 ASS Westin August 6,7 10,46 7,40 2,54 1,65 63,10 ASS Westin August 8,1 11,89 8,92 2,77 1,87 92,30 ASS Westin August ASS Westin August 1,25 1,400 7,040 5,3 7,92 5,10 2,20 1,23 41,10 2,100 4,7 6,30 5,10 2,40 1,11 25,00 1,130 13,6 7,9 2,75 1,88 83,53 SSÄ turku-vs2309.indd 241 KSSS Westin August 95 ASS/TPS Westin August 1,26 8,00 5,20 2,20 1,23 41,50 Arbetets vänners i Åbo Westin August 0,67 6,8 4,76 2,1 1 21,01 ASS Andersson Alb. WLS Wahl Harry 8,5 12,23 8,75 1,81 ASS Westin August 6,4 10,10 6,97 2,39 NJK Westin August 5,0 7,90 5,66 1,78 NJK Westin August 11,10 7,22 2,39 NJK Westin August 9,90 6,50 WSF Westin August 9,11 5,70 2,18 1,45 42,28 Arpajaisvene 9,28 5,91 2,22 1,52 43,29 Arpajaisvene 2,26 1,52 48,68 2,96 92,00 4,600 1,20 2,79 6,5 75 6,0 1,60 2,100 90,00 1,51 1,58 53,00 3,550 32,85 1,630 58,00 3,680 48,00 2,800 HSS Westin August Arbetets vänners i Åbo Westin August ИРЯК Хендъ. мл. 6 9,75 6,67 NJK Hartwall H. 7,5 11,80 7,80 ASS Holmström Carl 6,80 4,50 1,95 1,10 28,30 1,100 NJK Stenbäck Gunnar L. 6,4 10,50 6,86 2,39 1,62 57,90 3,470 TPS Törnroth Bruno, Cox & Stevens 6,0 Arpajaisvene Arpajaisvene 45 1,7 1,00 3,90 30 ÖNS Westin August 11,47 8,12 72,00 4,440 ASS Westin August 6,4 7,1 75 11,18 7,61 2,39 1,60 58,44 4,226 NJK Westin August 8,0 12,72 9,05 2,76 2,02 106,00 7,200 ASS Westin August 7,5 11,77 8,07 2,44 1,65 69,49 4,448 ASS Westin August 3,50 7,5 11,77 8,27 2,44 1,68 71,30 4,434 ASS Westin August 2,50 6,0 10,20 6,57 2,35 1,55 47,90 3,000 NJK Westin August 6,5 11,32 7,61 2,39 1,75 59,42 4,230 ASS Westin August 7,1 11,50 8,38 2,47 1,79 70,48 5,085 7,5 11,50 8,38 2,47 1,79 69,31 4,977 9,07 5,95 2,1 1,53 44,4 13,02 8,10 55 ASS Westin August 3,50 Arbetets vänners i Åbo Westin August 1,75 NJK Estlander Gustaf NJK Boardman E.A. 4,6 30 7,75 5,68 1,68 1,29 29,30 1,550 NJK Geitlin Gabriel 5,0 30 8,00 4,76 1,80 1,30 29,90 1,300 My Boyn Sisarvene WLS Geitlin Gabriel 7,5 NJK Geitlin Gabriel ASS Westin August 8 8,50 30 7,4 Rakennettu uudelleen Int. 8 mR -luokkaan 123,00 8,00 4,76 1,77 1,35 30,00 1,270 Chryseiksen sisarvene 11,97 8,65 2,46 1,82 83,43 6,400 Kölipaino 2,845 tonnia 23.9.2011 11.28

242 PURJEVENEREKISTERI Vuosi Kpl Venetyyppi 1908 1 SK 55m2 Purjenumero Tilausnumero Alkuperäinen nimi Myöhemmät nimet Ariadne Alkuperäinen omistaja / tilaaja Ekman Otto Vaasa Rosenberg A. Turku Åkerman I. Dittmar John ESF, Tengström Helsinki Majvik, Espoo Sahlström I. Svanljung G. GSF Vaasa Bäckman B. Ingman Åke ASS, Gunnar V. & Wahlström TPS Turku Lullu Clement R. Grönlund U. ASS Turku Maria Ramsay Gustaf 1 7,5m (am.) Berenice 1908 1 SK 30m2 Daisy 1908 1 8,5m (am.) Gunhild 1908 1 SK 38m2 Heilani 1908 1 SK 30m2 Jimsa 1908 1 SK 30m2 1908 1 1908 1 1908 1 1908 1 1908 1 6m (am.) 1908 1 SK 45m2 Eva 1908 1 SK 45m2 Irma Donner K. & S.E. 1908 1 SK 22m2 Carissima J. Svensson 1908 1 Kutteri Intim 1908 1 Kutteri Gunvor 1908 1 Sluuppi / 22m2 1908 1 1908 1 1908 1909 SK 22m Alkuperäinen kotisatama Schauman R. ASS, Saarnio Arto Helsinki 1908 Saga 2 Myöhemmät omistajat Lea Lindroos Arthur Heila Saga II Turku Turku Lindblom Gösta Adolf Forsten H., Thors F. SSÄ Turku Siiri Forström Gustaf A. Blomberg Uno TPS Turku Solid Pahlman Oscar Turku Bölja Wentzel G. Turku Michama, Lotta Fabricius N.C. Schauman Gunnar C. ASS, Grenman John NJK, Lerche L. NJK, Sucksdorf E. NJK, von Schantz & Grefvenberg Axel & Melander KSS Turku Helsinki B. Strandell ASS Turku Karl Rudolf Göteborg, Ruotsi Gösta Kyntzell Göteborg, Ruotsi Nautilus (Наутилусъ) V. Šernspetz Pietari, Venäjä Sluuppi Ratmir (Ратмиръ) V.& M. Kousmichoff Pietari, Venäjä Sluuppi Borivoi (Боривой) V.M. Aleksandrov Pietari, Venäjä 1 Sluuppi Lel (Лель) V.K. Ekhardt Pietari, Venäjä 1 SK 55m2 Fortuna Hoffström R.W. Helsinki 1909 1 7,5m (am.) Caramba 1909 1 SK 30m Velma 1909 1 7m (am.) Fille Fagerroos Hjalmar Westerlund Valter HSS Helsinki 1909 1 SK 45m2 Grisslan Avellan C.G. Myyty Martinson P.:lle ESYC Viro 1912 Helsinki 1909 1 7,5m (am.) Marianne Sandelin E. Myyty Liepajaan 1912 Helsinki 1909 1 2 Inga Lill II Damaris Blomberg K.E. Welma Nordwest Annita Sjöström W. Carita Grönberg E. Dulle Strömberg Axel Montell Ivar NJK, Gulin A. NJK, Lindqvist Werner HSF Kurt Sundén J. E. Turku Liten Kostman E. Turku Pygmée Doepel C. A. Turku SK 30m2 1909 1 SK 45m2 1909 1 SK 22m2 1909 1 SK 22m 1909 1 SK 22m2 1909 1 7m (am.) Viola Aladin K. 1909 1 6,5m (am.) Voila Wahlström Gunnar 1909 1 6m (am.) 1909 1 SK 22m2 Helli 1909 1 6m (am.) Sorja 1909 1 SK 30m2 Wenni 1909 1 SK 45m 1909 1 SK 45m 1909 1 6,5m (am.) 1909 1 7,5m (am.) 1909 2 Sluuppi turku-vs2309.indd 242 Furunäs Wilén Alfred Forsberg S. Monnberg J.G. ASS Ida (Ида) L. & B.Peterson Turku Turku Turku Saurén K. NJK A. Berg Eisa Turku Helsinki Rydman Eero Venni, My Girl Helsinki Kotka Brändström O. ASS, Lindberg E. ÅSK Ritavuori H. 2 2 Turku Grönberg A.L. HSS, Brofeldt Kaarlo NJK, Wikeström G. ASS 1 2 Turku Helsinki Gardberg Ralf & Karl 1909 719 Myyty Olsen E.P.:lle, St. Petersburg Flodyachtklubb Turku Loviisa Myyty Pietariin 1910 Helsinki H. Wallin Hanko Herr Obermüller Pietari, Venäjä Tullilaitos 23.9.2011 11.28

Alkuperäinen pursiseura Suunnittelija WSF Westin August ASS Westin August ESF Westin August Mittaluku Valör Mittaluku Am. sääntö 2,40 Mittaluku Kv. sääntö Mittaluku Särklass 7,5 30 ASS Westin August Westin August ASS Westin August ASS Westin August ASS Westin August ASS Westin August TPS Westin August ASS Westin August ASS Westin Bruno 6,0 ASS/NJK Westin Bruno 5,8 45 5,8 45 NJK Westin Bruno TTPS Westin Zaké GKSS GKSS ИРЯК Westmacott, Alfred ИРЯК сППК LOA LWL Lev. Syv. Purjeala m² Depl. 11,90 8,30 2,46 1,85 72,05 5,137 30,00 1,300 8,5 2,50 7,40 13,65 9,47 2,76 1,90 106,83 8,26 4,81 2,02 1,35 29,73 1,350 Arpajaisvene Arpajaisvene 38 30 30 7,3 22 1,29 8,26 4,81 2,02 1,35 29,73 1,350 11,90 8,30 2,46 1,85 72,05 5,137 6,16 4,80 1,82 1,05 20,30 1,030 7,75 5,60 1,93 1,45 34,57 7,66 5,50 2,36 1,20 35,00 2,360 9,37 6,21 2,20 1,65 44,75 2,100 Arpajaisvene, hinta 1 900 mk 6,43 2,05 6,8 4,2 1,52 Kyntzell Gösta 6,8 4,5 30 Särklass A Kyntzell Gösta 6,8 4,5 30 Särklass A 6,2 4,72 1,73 1,07 21,37 1,8 Geitlin Gabriel 15,2 11,08 2,9 2,13 111 8,35 Geitlin Gabriel 7,92 5,79 1,46 34,37 2,1 22 22 сППК Geitlin Gabriel NJK Estlander Gustaf ASS Gardner William 7,5 ESF/NJK Geitlin Gabriel 4,5 NJK Stenbäck Gunnar L. 7,0 NJK Stenbäck Gunnar L. NJK Stenbäck Gunnar L. ASS Westin August HSS Westin August ASS 45,00 1,15 21,3 1,12 8,96 6,4 2,16 1,55 44,97 2,75 9,40 6,40 2,64 1,80 55,00 3,850 14,20 9,51 2,76 1,95 90,96 6,820 30 8,00 4,95 1,82 1,50 29,30 1,100 75 11,70 8,20 2,20 60,00 4,000 45 9,00 5,90 2,08 44,60 2,400 12,70 8,99 2,75 1,90 92,20 6,400 7,26 4,82 1,57 1,04 23,22 30 8,00 5,34 Westin August 45 10,00 6,53 2,00 ASS Westin August 22 6,16 4,80 ASS Westin August 22 6,16 ASS Westin August 22 6,16 55 7,5 4,5 1,460 Sluuppi 1,50 43,40 2,400 Arpajaisvene 1,82 1,05 19,70 1,030 4,80 1,82 1,05 19,70 1,030 4,80 1,82 1,05 19,70 1,030 KSS Westin August 7,0 Westin August 6,4 11,55 8,25 2,10 1,82 66,37 4,672 Westin Bruno 6,0 10,30 6,50 2,32 1,70 55,00 2,700 6,16 4,80 1,82 1,05 19,70 1,030 10,27 6,67 2,38 1,75 53,44 2,930 5,33 1,50 29,20 1,200 9,37 5,96 2,2 44,93 2,1 2,4 ASS Westin Bruno ASS Westin Bruno 22 Arbetets vänners i Åbo Westin Bruno 30 Westin Bruno 45 5,9 Stenbäck Gunnar L. 45 Ekebom E. 6,5 10,6 7 Geitlin Gabriel 7,5 13 9 16,65 12,95 Westin August Osittain rautaköli 1400 kg 29,33 ASS сППК Muuta 55 WSF NJK turku-vs2309.indd 243 Mittaluku Tonregel 3,94 1,75 60 1,9 90 1,72 105 16 2 partioalusta 16 Hp:n apumoottorilla 23.9.2011 11.28

244 PURJEVENEREKISTERI Vuosi Kpl Venetyyppi Purjenumero Tilausnumero Alkuperäinen nimi 1909 1 SK 22m2 Vera (Въра) G. Mertens Pietari, Venäjä N. Veksin Pietari, Venäjä 1909 1 7m (am.) Venona (Венона) 1910 1 15mR Cestrian 1910 1 8mR 1910 1 1910 1910 Myöhemmät nimet Alkuperäinen omistaja / tilaaja Myöhemmät omistajat Alkuperäinen kotisatama Garoff Nikolaj Myyty herra Sandersille Hampuriin 1917. Helsinki Lucky Girl Tallberg Bertil & Gunnar Myyty Pietariin 1914 Helsinki 6m (am.) Starling Schauman Gunnar C. Nylund Wilhelm, myyty von Manteuffel W.Z.:lle, ESYC Viro 1913. Turku 1 9m (am.) Defender Blomberg K. E. m.fl. Lindebäck G. NJK 1 8m (am) Valkyrian Weber Thorolf 1910 1 9m (am.) Black Dog Elsa Örn Hildén Henrik Boxström J. I. NJK, Sarlin Emil ASS Helsinki 1910 1 6m (am.) Brita Teika Wigelius Karl Köhler W. & Bertel BSF, myyty Latviaan A. Siksnalle Turku 1910 1 8m (am) Miramé Ramsay Arthur jr Myyty Venäjälle 1914 Helsinki Helsinki Turku Paula II 1910 1 6m (am.) Scylla Jannica Palén Wilhelm m.fl. Oldenburg B. NJK, Hoving Viktor NJK/WLS, Borenius Heikki HSS 1910 1 6m (am.) Michama II Tipo Schauman Gunnar C. Lairo Edv. TPS. Myyty Pietariin 1912. 1910 1 1910 1 9m (am.) Turku Helsinki Alma Wiik Lars Ensi Staudinger Uno Staudinger Hanna NJK Helsinki Tuulikki Fabricius N.C. Serlachius J. NJK, Lavonius W.A. NJK, Tigerstedt C.G. NJK Turku Styrbjörn Thomé Ernst P. Eva Helsinki 1910 1 8m 1910 1 SK 38m Norma 1910 1 7m (am.) Circe 1910 1 SK 22m 1910 1 SK 22m2 1910 1 SK 30m2 1910 1 7m (am.) 1910 1 10mR Aurora H. Wahl Viipuri A. Cvittsin Pietari, Venäjä Pietari, Venäjä 2 2 755 Westman W. Hanko Broms Bengt ASS, Grönblom E. ASS Turku Turku Joy Wilén Alfred Roxane Wigelius L. Westerberg C. BSS Turku Yankee Doodle Westin Zaké Liljeqvist Bruno NJK , myyty Pietariin 1912 Helsinki Pietari, Venäjä 1910 1 SK 22m2 Delfin III (Дельфинъ III) 1910 1 SK 22m2 Utenok (Утенокъ) R. Arend 1911 1 10mR Kitty Häradshövding Frey m.fl. 1911 1 7m (am.) Trollsländan Erna, Saga Ovesén Ernst Linderos O. BSS, Palén Wilhelm NJK Helsinki Helsinki 1911 1 8mR Edit Edith Cederberg Gösta Tirkkonen Paul NJK, Nordgren Å. KSS, Langel A. KSS 1911 1 6mR Finn Condor, Moana Stenbäck Gunnar L. m.fl. Flodström K.J. NJK, von Schantz B.E. NJK, Westling K. HSF, myyty Ruotsiin 1915 Helsinki 1911 1 SK 22m2 Bluff Girsén C. O. Pacius Yngve NJK/ESF Helsinki 1911 1 7m (am.) HSS 1911 Lais Sjöblom J. Frosterus Sigurd HSS, Greuling W. NJK Helsinki 1911 1 7m (am.) Aranda Dagi II Palén Wilhelm Myyty Viipuriin ja myöhemmin Pietariin, myyty Trankmann A.lle viroon (ESYC) Helsinki Hildén H. Nyman R. NJK, Ehrnrooth E. NJK, myyty Rotermann Ch.:lle ESYC Viro 1925, myöhemmin M. Skujenics, Latvia Helsinki Blenda IV, Spare 1911 1 8m (am.) Cypria 1911 1 6m (am.) Musette Nyström Gustaf jr Salmela John SPS Helsinki 1911 1 7m (am.) Oyra Yrjönen V. Myyty Berg A.:lle Pietariin Loviisa 1911 1 7m (am.) Ulla Ekblom Måsten m.fl. Bask F. BSS/FSF, A. Palmberg NJK Helsinki 1911 1 7m (am.) 1911 1 9m (am.) Jolanda II 1911 1 5m (am.) 1911 1 7m (am.) turku-vs2309.indd 244 780 Bask U. Hamina Marietta II, Oberon Wahl William Viipuri Alfa Militza Savola L. Myyty Efimieff A.:lle Pietariin 1913 Hanko ASS 1911 Eleanor, Hexchen, Lady Choudleight Nyman Uno W. Myyty Ruotsiin 1914 ja Myöhemmin Tallinnaan (K. Scheel) Helsinki 23.9.2011 11.28

Alkuperäinen pursiseura Suunnittelija Mittaluku Valör Mittaluku Am. sääntö Mittaluku Kv. sääntö Mittaluku Särklass LOA LWL Lev. Syv. Purjeala m² 22 6,248 4,72 1,728 1,07 18,58 11,8 8,44 2,23 1,84 62 ИРЯК Westmacott, Alfred ИРЯК Westin August NJK Mylne Alfred 15 22,50 NJK Fife William J:r 8 12,75 8,02 ASS Burgess Starling 5,8 9,84 6,19 ASS Gardner William 9,0 15,50 NJK Geitlin Gabriel 7,9 13,60 NJK Stenbäck Gunnar L. 9,0 ASS Stenbäck Gunnar L. 5,9 NJK Stenbäck Gunnar L. 8,0 NJK Stenbäck Gunnar L. 6,0 ASS Törnroth Bruno, Cox & Stevens 5,8 NJK Westin August NJK Westin August ASS Westin August 7 55 55 Muuta 5 450,00 Arpajaisvene, kölipaino 2,5 tonnia. Pronssia vuoden 1912 olympialaisissa. 104,80 2,06 1,50 52,45 9,75 2,85 2,06 107,90 8,240 Lyijyköli 5 tonnia 8,75 2,80 1,90 86,70 6,300 Lyijyköli 3,7 tonnia 13,60 9,50 2,76 2,00 100,00 7,000 9,87 6,58 2,07 1,56 53,82 3,210 12,90 8,70 2,51 1,90 89,80 6,300 Lyijyköli 3 000 kg 9,50 6,60 2,18 1,57 52,00 2,920 Lyijyköli 1,63 tonnia 10,53 6,53 2,20 1,56 53,98 3,250 1,70 53,00 3,000 9,85 2,30 Depl. 2,625 Arpajaisvene 9,0 13,30 9,86 2,98 1,97 94,80 8,500 Kölipaino 3,7 tonnia 8,0 12,50 8,64 2,44 1,90 76,80 5,700 Kölipaino 2,55 tonnia 11,95 8,17 2,31 1,70 69,40 5,250 Lyijyköli 2,8 tonnia HSF Westin August ASS Westin Bruno ASS Westin Zaké 1,00 22 7,15 5,20 1,68 1,08 22,00 1,140 ASS Westin Zaké 1,00 22 7,15 5,20 1,68 1,08 22,00 1,140 ASS Westin Zaké 30 8,24 5,21 1,59 29,80 1,340 11,89 8,12 2,1 15,95 10,4 2,93 Westin Bruno turku-vs2309.indd 245 Mittaluku Tonregel 38 7,0 7 WLS Wahl Harry 10 ИРЯК Westin August 22 6,78 5,589 1,62 ИРЯК Westmacott, Alfred 22 6,248 4,72 1,728 NJK Mylne Alfred 10 16,09 9,91 2,89 NJK Gardner William 8 12,40 7,90 2,45 NJK Mylne Alfred 8 12,41 8,04 2,30 NJK Stenbäck Gunnar L. 6 9,50 6,08 1,74 ESF/NJK Geitlin Gabriel 6,97 4,85 1,82 7,0 22 1,5 65,5 4,8 150,969 10,5 1,16 21,739 1 1,07 18,58 1 1,21 Lyijyköli 6 265 kg Kultaa vuoden 1912 olympialaisissa. 177,40 1,76 Westinin ensimmäinen konstruktio 69,50 4,940 117,00 6,130 Köli poistettu 1916. 55,52 2,740 Bermudatakiloitu 1914 22,00 0,950 ESF arpajaisvene Arpajaisvene, lyijyköli 2 500 kg HSS Geitlin Gabriel 6,9 12,00 7,76 2,36 1,76 70,00 4,600 NJK Stenbäck Gunnar L. 6,9 12,07 7,74 2,26 1,75 69,00 4,650 NJK Stenbäck Gunnar L. 7,9 13,35 8,45 2,50 1,70 89,70 6,440 NJK Stenbäck Gunnar L. 5,9 9,60 6,70 2,02 1,59 50,90 3,060 ÖNS Stenbäck Gunnar L. 6,9 11,90 7,60 2,44 1,73 68,90 4,633 BSS Stenbäck Gunnar L. 7,0 11,77 7,71 2,27 1,80 68,50 4,530 FSF Stenbäck Gunnar L. 7,0 11,63 7,60 2,45 1,73 68,80 WLS Wahl Harry 9,0 14,96 9,90 2,87 2,08 108,00 HSF Westin August 4,7 9,30 5,69 2,04 1,42 38,80 2,280 Arpajaisvene, Yrsan sisarvene NJK Westin August 6,9 12,50 7,87 2,24 1,73 69,90 4,930 ASS arpajaisvene (voittaja NJK:n jäsen) 23.9.2011 11.28

246 PURJEVENEREKISTERI Vuosi Kpl Venetyyppi 1911 1 5m (am.) 1911 1 1911 Purjenumero Tilausnumero Alkuperäinen nimi Myöhemmät nimet Alkuperäinen omistaja / tilaaja Myöhemmät omistajat Alkuperäinen kotisatama Yrsa Lindblom Runar Strengell Alarik GSF Turku 5m (am.) All Right Wirén C.A. 1 5m (am.) Very Well 1911 1 SK 22m2 Ellen 1911 1 7m (am.) 1911 1 SK 45m 1911 1 5m (am.) 1911 1 SK 30m2 1911 1 9m (am.) Romance 1912 1 10mR Nina Wahl Harry 1912 1 6mR Finn II Krogius Ernst Ramsay Henrik NJK, romutettu 1917 Helsinki 1912 1 SK 22m2 Arianna Arianne Ramsay Henrik Wahlström G. ASS, Blomberg Walter TPS Helsinki 1912 1 6m (am.) Molly Spidola Ramsay Vilhelm Myyty Viipuriin 1916 ja myöhemmin Latviaan Helsinki 1912 1 7m (am.) Yrsa Paija Norrmén Gustaf Langell A.F. KSS, myyty Latviaan Helsinki 1912 1 Filou Gunhild Tenlén Gust. A. Lindroos Arthur ASS, Dickman H. NJK Turku 1912 1 5m (am.) Pahlman O. Palanut Mustfinnön telakalla 1912. Turku 1912 1 5m (am.) Fri Lindroos J.E. Lönnström K. ÅSK 1912 1 5m (am.) Ilse 1912 1 5m (am.) Roxane II Wigelius L. 1912 1 Svithiod Hans von Rettig Turku 1912 1 6m (am.) Eia H. Juchter Riika 1912 1 6m (am.) 1912 1 5m (am.) 1912 1 1912 All Right Turku Blomqvist Axel Lindström H. m.fl. TTPS, Snellman G.A. & Kuhlefelt NJK, Armfelt Björn NJK Turku K. Lampi S. Eklund Turku A. Berg Loviisa I. Tofer Pietari, Venäjä Riika 2 Elis (Эльсъ) Riika Steiga Dorrit II Evelyn Viipuri Gyllenberg A. Turku Helsinki Hollming A. NJK, Andersen Martin KSS Turku H. Hedwig Riika Parole (Пароль) N. & D. Marschaloff Pietari, Venäjä SK 22m2 Verbena (Вербена) N. Filatov Pietari, Venäjä 1 Nostoköli Boj (Бой) A. Sinjavin Pietari, Venäjä 1913 1 6m (am.) Corona Nousiainen & Tuomela Uno Viipuri 1913 1 SK 22m A.V.S. 1913 1913 1 9m (am.) Endymion 1913 1 SK 45m2 1913 1 1913 1913 2 856 A. Oxols, Latvia Turku Thesleff Nils Tillander H. NJK, Uponnut Airistolla Helsinki Margareta Sandelin E. Pikulinsky G. NJK Helsinki SK 22m2 Mignon II Wahlström G. Wirma Y. TPS Turku 1 SK 22m2 Ursula Ramsay Anderson A. NJK Helsinki 1 6m (am.) Michama III Schauman Gunnar C. Nylund W., myyty myöhemmin Latviaan V. Konstantinosille 1913 1 7m (am.) Marietta 1913 1 5m (am.) Sea Bell 1913 1 6m (am.) Tamara 1913 1 SK 22m2 Yankee Blenda V Mariette, Najade III Tamara Bis, Manou Lerche Leo NJK Turku Strandell B. Juselius A. NJK, Olin G. ESF Turku Ström P. Fisk A. ASS, Nyman Birger HSS. Myyty herra Tachwanowille Pietariin Turku Hjelt Allan von Troil H. ASS, Geitlin Aili ESF Turku Fabricius N. C. Schauman R. ASS, Kyrklund K. ASS, P. Kullberg Turku 1913 1 8m (am.) Eva 1913 1 8m (am.) Oberon (Оберонъ) D. Marschaloff Pietari, Venäjä 1913 1 6m (am.) Tjulen (Тюлень) R. Arend Pietari, Venäjä 1913 1 6m (am.) Deei (Дээи) I. Buz Pietari, Venäjä 1913 1 Nostoköli Marier (Маріэръ) A. Sinjavin Pietari, Venäjä 1913 1 5m (am.) E. Krook Pietari, Venäjä turku-vs2309.indd 246 Westwart Turku 23.9.2011 11.28

Alkuperäinen pursiseura Suunnittelija Mittaluku Tonregel Mittaluku Valör Mittaluku Am. sääntö Mittaluku Kv. sääntö LOA LWL Lev. Syv. Purjeala m² Depl. Muuta ASS Westin August 4,8 9,32 5,54 1,96 1,42 39,49 2,280 Alfan sisarvene Arbetets vänners i Åbo Westin Zaké 5,0 9,00 5,55 1,82 1,38 37,40 1,840 Arpajaisvene Arbetets vänners i Åbo Westin Zaké 5,0 9,10 5,60 1,88 1,39 40,40 2,120 Lyijyköli 1 200 kg, arpajaisvene TPS Westin Bruno 1,8 1,1 21,69 68,9 22 Stenbäck Gunnar L. 7 Westin August ИРЯК 45 Westin Zaké 5 Westin Zaké 30 Stenbäck Gunnar L. 9 Wahl Harry 10 NJK Stenbäck Gunnar L. 6 NJK Stenbäck Gunnar L. NJK Stenbäck Gunnar L. NJK Stenbäck Gunnar L. ASS Westin August 5,9 8 5,42 1,82 1,26 2,78 2,1 1,15 36,577 2,38 1,14 9,10 6,30 1,70 8,00 4,60 1,45 10,20 6,73 2,06 1,55 1,70 56,26 2,690 22,00 0,800 52,20 2,900 Lyijyköli Lyijyköli 2 250 kg, apumoottori, KSS:n arpajaisvene 1914 13,75 9,47 2,86 1,90 106,83 8,100 Eväköli Arpajaisvene, lyijyköli 1242 kg ASS Westin Zaké ASS Westin Zaké 9,30 6,67 2,02 1,32 43,00 2,423 5,0 9,30 5,81 2,08 1,37 40,72 2,140 5,0 9,30 5,85 1,92 1,37 40,65 2,570 7,05 5,27 1,78 1,05 23,1 1,14 10,665 6,635 2,12 1,53 51,92 3,05 1,57 52,6 3,25 40,4 2,208 Westin Bruno 6 Westin Zaké 6 ИРЯК Westin Zaké 5 ИРЯК Westin Zaké ИРЯК Westin Zaké ASS 1,2 11,4 5,0 Stenbäck Gunnar L. 1,46 2,22 4,450 Westin Zaké NJK 2,12 6 68,90 Westin Zaké Stenbäck Gunnar L. 5,9 9 1,80 NJK NJK 9,5 2,20 ASS Salander Erik 1,73 7,70 5,0 Fife William J:r 2,44 12,00 Westin Zaké WLS 7,6 7,0 ASS Arbetets vänners i Åbo 11,9 TPS rekisteröity 1917 Lyijyköli 6,265 tonnia. Hopeaa vuoden 1912 olympialaisissa 22 4,30 7,03 13,08 WLS 38 54,5 22 6,0 22 9,0 10,45 6,54 2,1 9,3 5,67 1,924 7,01 4,9 1,524 1,1 21,74 1,1 7,47 4,6 1,83 1,07 23,9 0,5 10,10 6,44 2,07 1,40 61,00 Lyijyköli 1 853 kg 1,70 1,18 22,00 Arpajaisvene 8,90 15,30 9,68 2,98 2,06 114,20 8,890 45 10,30 7,14 1,90 1,50 45,00 2,300 Stenbäck Gunnar L. 22 7,50 5,30 1,45 1,15 21,73 0,950 NJK Stenbäck Gunnar L. 22 7,50 5,30 1,45 1,15 21,57 0,950 ASS Westin August 6,0 ASS Westin Zaké 7,0 12,63 7,98 2,34 1,75 72,00 5,240 ASS Westin Zaké 5,0 9,38 5,86 1,32 41,63 2,508 ASS Westin Zaké 6,0 10,54 6,50 1,52 52,77 3,094 ASS Westin Zaké 22,00 0,850 ASS Westin Zaké & August 8,0 14,33 9,40 2,72 1,99 96,38 8,860 ИРЯК Westin Zaké 8 13,81 8,82 2,575 1,85 93,011 6,96 ИРЯК Westin Bruno 6 9,19 6,4 2,03 1,524 48,774 4 ИРЯК Stenbäck Gunnar L. 6 10,335 6,71 2,17 1,6 50,367 4,16 ИРЯК Westin Zaké 7,92 4,33 2 1,31 33,63 0,55 9,3 6,65 2,02 1,315 42,8 2,33 Westin Zaké turku-vs2309.indd 247 Mittaluku Särklass 22 5 7,75 2,11 1,75 Tillanderit myivät veneen 50-luvulla, vene Turun Laivastoasemalla Nostoköliveneiden luokka "A" 23.9.2011 11.28

248 PURJEVENEREKISTERI Vuosi Kpl Venetyyppi 1913 1 SK 55m2 Purjenumero Tilausnumero Alkuperäinen nimi Myöhemmät nimet Tornada L-2 ASS 1914 Alkuperäinen omistaja / tilaaja Myöhemmät omistajat M. Nilsson Zero Alkuperäinen kotisatama Tukholma Ståhlström P. Schauman R. ASS, Dittmar John ESF, Dittmar Hans ESF Turku Peterson Lennart Lüchlou Nils ESF Espoo Lindfors Gabriel Linnaluoto H.J. & Ahti Arvo TPS, Tammelin E. TPS, Paaskunta Lauri TPS, Markula Mikko TPS Turku 1914 1 SK 38m2 1914 1 SK 22m2 Hasard 1914 1 SK 45m2 Tarmo 1914 1 SK 22m2 Yankee II Hjelt A. m.fl. Zaké Westin ASS, myyty Nielsen N. P.:lle Kööpenhaminaan 1915 Turku 1914 1 SK 38m2 Lena H. Appelqvist W. Wickström, A. Ekerodde Turku 1914 1 Purjekanootti Buffan Fr. Eriksson Turku 1914 1 SK 75m2 Beatrice Rudolf Christensen Tukholma 1914 1 Eväköli Nord III Otto Ulmann Pietari, Venäjä 1914 1 Kutteri Orion Nicolai Ostberg Pietari, Venäjä 1914 1 SK 30m2 1914 1 SK 30m2 1915 1 SK 22m2 Bluff V Geitlin Gabriel Suurkukka O. HSK Espoo 1915 1 SK 45m2 Anna-Lisa Rainio Y.E. K. Pietilä Helsinki 1915 1 SK 22m2 Branders O. Peterson Lennart WLS Turku 1916 1 1916 1 15m2 1916 1 SK 22m Calista 1916 1 SK 22m2 Ettan 1916 1 SK 22m Femman 1916 1 SK 22m2 Fyran 1916 1 SK 22m2 Haj Zilliacus B. Espoo 1916 1 SK 45m2 Ingeborg Wiklund Axel m.fl. Turku 1916 1 2 SK 22m Sexan Nyqvist O. 1916 1 SK 22m2 Trean Rosenlew Erik 1916 1 SK 22m Tuuletar 1916 1 SK 22m Tvåan 1916 1 SK 22m2 Vildfugl 1917 1 SK 30m2 Sylva Bengtson C.O. & Westerberg B. Helsinki 1917 1 SK 22m2 Cachette Krogius Ernst Helsinki 1917 1 SK 22m2 Pust Stenbäck Gunnar L. m.fl. Helsinki 1917 1 SK 40m 1917 1 SK 22m2 1917 1 SK 22m 1917 1 SK 38m2 1917 1 SK 30m 1917 1 1917 1 1917 1 1917 Ilmatar Pietari, Venäjä A.V.S. 1914 Mary 2 2 2 2 Hassis Vildfågeln Hellman L. V. Bambi Ståhlberg L. Mary-Jane Helsinki Z. Westin Myyty Serck P.:lle, KFYC 1917. Turku Ahlström Walter Ahlström A. BSF Pori Hedenström J. BSF Pori Gylphe J. & Bachevold T. Suzanne Yellow Heiberg H. Pori Rosenlew S. BSF Pori Pori Fremling W. Blom Uno TPS Turku Rosenlew W. Rosenlew Folmer BSF Pori Anna-Lisa Jansson J. Calista II Zaké Westin m.fl. Lindeberg A., Paaskunta Lauri TPS Turku Greta Garoff P. Bremer C. W. NJK Helsinki Ingeborg II Wiklund Axel m.fl. Stenman G. NJK Turku Tui Stenroos Gösta Engman K. TPS Uusikaupunki SK 22m Zita Baltscheffsky H. G. Espoo SK 22m2 Zuleima Henriksson O. E. Helsinki SK 22m2 Keen Selim Eklund Turku 1 SK 22m2 Zanoni B. Strandell Turku 1918 1 SK 40m Attair Sainio K. H. Helsinki 1918 1 SK 22m Cachette B. Relander Helsinki 1918 1 SK 22m2 Pamela C. Wiskeman Helsinki 1918 1 SK 22m2 Pust H. Hildén Helsinki 1918 1 SK 30m2 Lotta S. Hongell Helsinki turku-vs2309.indd 248 2 L-15 Turku 2 2 2 2 2 L-4 Helsinki 23.9.2011 11.28

Alkuperäinen pursiseura Suunnittelija Mittaluku Tonregel Mittaluku Valör Mittaluku Am. sääntö SXK Mittaluku Kv. sääntö Mittaluku Särklass LOA 55 9,71 Lev. Syv. Purjeala m² Depl. Muuta Arpajaisvene 2,3 ASS Westin Zaké 38 10,12 6,40 1,86 1,37 37,90 1,800 ESF Westin Zaké 22 7,78 5,00 1,71 1,13 22,00 0,850 TPS Westin Zaké 45 9,84 6,00 1,87 1,37 44,95 2,068 ASS Westin Zaké 22 ASS Westin Zaké 38 Estlander Gustaf 75 6,0 ASS 10,1 5,42 5,16 Westin August Arpajaisvene, hinta 4 200 mk 22,00 Wylie turku-vs2309.indd 249 LWL 15,87 1,8 1,7 1,08 8,75 11,98 2,6 5,5 0,85 19,42 12 2 10,6 3,35 165,6 15,1 Lyijyköli 8,5 tonnia Westin Zaké 30 9,305 5,9 1,814 1,25 29,99 1,212 Lyijyköli 563 kg. Vuonna 1914 rakennettin kaksi venettä samoilla mitoilla. Runko mahonkia Arbetets vänners i Åbo Westin Zaké 30 9,305 5,9 1,814 1,25 29,99 1,212 Lyijyköli 563 kg. Vuonna 1914 rakennettin kaksi venettä samoilla mitoilla. Runko mäntyä ESF Geitlin Gabriel 22 8,10 HSS Westin Zaké 45 ASS Westin Zaké 22 NJK Westin August NJK Westin Zaké 15 ASS Westin Zaké 22 BSF Westin Zaké 22 BSF Westin Zaké 22 BSF Westin Zaké 22 20,94 45,00 7,99 5,55 22,02 0,857 4,95 29,20 1,394 14,50 0,550 6,66 1,40 1,05 21,99 ESF Westin Zaké 22 22,00 ASS Westin Zaké 45 45,00 BSF Westin Zaké 22 BSF Westin Zaké 22 TPS Westin Zaké 22 BSF Westin Zaké 22 8,04 5,50 1,69 1,17 22,00 2,200 1,65 1,30 29,30 1,350 21,97 1,050 0,810 Westin Zaké 22 NJK Olofsson Einar 30 9,65 6,40 NJK Stenbäck Gunnar L. 22 8,70 5,30 NJK Stenbäck Gunnar L. 22 8,50 5,60 HSK Westin Zaké 40 10,40 ASS Westin Zaké 22 8,55 1,52 1,15 21,97 1,23 1,18 21,73 Kölipaino 300 kg 39,83 NJK Westin Zaké 22 8,25 6,25 ASS Westin Zaké 38 10,50 6,95 NSF Westin Zaké 30 1,47 0,860 1,19 21,86 0,830 1,60 38,00 1,800 ESF Westin Zaké 22 HSK Westin Zaké 22 7,96 22,00 ASS Westin Zaké 22 8,14 22,03 ASS Westin Zaké 22 8,15 21,6995 ASS/HSS Westin Zaké 40 NJK Stenbäck Gunnar L. 22 8,7 5,3 NJK Stenbäck Gunnar L. 22 8,7 5,8 NJK Stenbäck Gunnar L. 22 8,5 5,6 NJK Westin August 30 9,25 6,39 21,10 39,99 21,97 1,05 21,97 1,05 1,15 21,97 0,9 1,4 35 2,25 1,4 2 23.9.2011 11.28

250 PURJEVENEREKISTERI Vuosi Kpl Venetyyppi 1918 1 SK 55m2 1918 1 SK 22m 1918 1 SK 75m2 1919 1 SK 45m2 Anitra 1919 1 SK 45m2 Anne-Marie Schauman R. 1919 1 SK 22m Calista III Lindeberg A. 1919 1 SK 30m Docker Kyrklund K. M. 1919 1 SK 30m2 Doris Thomé J. 1919 1 SK 45m Filou Tenlen G. A. 1919 1 SK 45m2 Kirsten Owren Th. 2 Purjenumero Tilausnumero L-8 2 L-18 2 1 SK 40m2 1919 1 1919 1 1919 1 1919 Myöhemmät nimet Alkuperäinen omistaja / tilaaja Wivian J. N. Sandblom Troldfugl II R. Pehrson Myöhemmät omistajat L-7 Alkuperäinen kotisatama Tukholma Espoo Carolina 2 1919 Alkuperäinen nimi Ruotsi Herta Reitz A. Kuck A. HSK Helsinki Turku Andström Niilo TPS Turku Turku Henriksson J. HSS Turku Turku Turku Klinberg Alf. TPS, Kastu Hannes & Aarne TPS, Saarinen P. TPS Liisa Tammelin Erkki SK 45m2 Marita Grönblom B. SK 22m Qvita Sigrid II C. Slotte Helsinki 1 Matkavene Ilmatar II E.v. Freymann Helsinki 1919 1 SK 150m2 1919 1 SK 22m2 1919 1 SK 22m 1919 1 SK 45m2 1919 1 SK 30m 1919 1 SK 55m 1919 1 SK 30m2 1919 1 SK 30m2 Cariska 1919 1 SK 55m2 Monica 1920 1 SK 45m2 Else-Marie Nyberg Karl Alfred 1920 1 15m Gulin Åke Porvoo 1920 1 SK 30m2 Harelda Ruohonen Y. Turku Hilkka Sainio K. H. & Husgafvel P. K. Helsinki Serla C. Schmidt Tukholma Lulu V. Wahlström & H. Linnaluoto Turku 2 2 (S-3) 1574 L-18 2 2 S-66 Isis Ingun 1 SK 55m2 1920 1 SK 45m2 L-3 1920 1 SK 30m2 L-15 1920 1 SK 55m2 L-12 1920 1 SK 30m2 1921 1 SK 40m2 1921 1 8mR 1921 1 SK 40m L-19 1921 1 SK 55m L-14 1921 1 SK 40m L-2 1665 2 2 1653 1922 1 6mR L-2 1922 1 6mR 1922 1 SK 30m 1922 1 6mR S-48 1922 1 SK 55m2 L-16 1922 1 SK 40m S-18 1922 1 15m2 Pojkbåt L-17 1743 2 Tukholma Quita R. Stenbäck Tampere Mariechen E. Jansson Turku Dockerl K. M. Kyrklund Turku Start E. Sjöholm Turku Örnen L. Glassell Ruotsi S. Andersson Kungsör, Ruotsi Ligo Myyty Latviaan Nordling Olle HSF Turku Zilly E. Sjöholm Turku Tatta A. Toivonen Turku Margareta E. K. Sandelin Helsinki Naja T. Brofeldt Helsinki Gunn G. Branders Maire H. Leisegang J. Nylund, NJK Turku Turku G. Stenbäck Caresse, Lempo IV ASS / J.Cederqvist J. Cederqvist, S. Blomqvist, G. Grönblom, P. Zilliacus Turku Stella Ossian Donner Helsinki Juha Hans H. Gripenberg Turku Seniorita 1700 Alrik Sundén-Cullberg Tampere Tukholma ASS 1922 2 G. A. Blume Fremling m.fl. TPS T. Schauman 1652 2 NSS, Tammerfors Turku Gullan 2 1920 Senorita Mariella Örnungen 1740 1923 1 6mR L-4 Olkkala 1923 1 6mR L-5 Kerttu turku-vs2309.indd 250 Kiista Turku SPS 1925, Kuutonen, Peikko, Marika Edvin Adolphson Tukholma L. Peterson Turku O. Ohlsson Luulaja, Ruotsi Wiborgs Läns Segelförening Viipuri Arvid A. Andersson SPS-arvontavene, E. Glaz, T. Pajunen Helsinki H. A. Leisegang K.W. Martonen, J.H. Westerlund, V. Arvonen Turku 23.9.2011 11.28

Alkuperäinen pursiseura Suunnittelija KSSS Westin Zaké ESF Mittaluku Tonregel Mittaluku Valör Mittaluku Am. sääntö Mittaluku Kv. sääntö Mittaluku Särklass LOA LWL Lev. 55 12 2 13 2,35 Purjeala m² Anker Johan 22 75 HSK Westin August 45 42,51 ASS Westin Zaké 45 45,00 ASS Westin Zaké 22 ASS Westin Zaké 30 ASS Westin Zaké 30 ASS Westin Zaké 45 ASS Westin Zaké 45 TPS Westin Zaké 40 ASS Westin Zaké 45 45,00 NSS Westin Zaké 22 22,00 NJK Westin Zaké NJK Gripenberg, H. KSSS Westin Zaké 150 KSSS Estlander Gustaf 22 N Westin Zaké 22 ASS Westin Zaké 45 ASS Westin Zaké 30 ASS Westin Zaké 55 9,80 10,00 7,60 12,60 29,65 2,10 1,60 1,60 1,49 45,00 ASS:n yksityyppi 45,00 ASS:n yksityyppi 40,00 12 9,5 3 1,7 80 21,15 14,1 3,04 2,36 149,98 2,450 ASS:n yksityyppi 6,4 Veneeseen tehtiin vuonna 1923 korjaustöitä tilausnumerolla 1896 22 21,89 10,00 7,60 2,10 1,60 45,00 ASS:n yksityyppi 30 12,7 8,6 1,65 Estlander Gustaf 55 13,8 2,15 1,8 Westin Zaké 45 9,96 6,62 2,00 1,38 BSS Westin Zaké 15 TPS Westin August 30 6,80 5,60 HSS Husgafvel P.K. 55 15,40 2,00 45 9,9 2,2 1,38 45 1,67 11,6 1,54 1,42 28,8 45,00 ASS:n yksityyppi 15,00 TPS Westin Zaké 30 ASS Westin Zaké 55 TPS Westin Zaké 30 NJK Estlander Gustaf 40 NJK Stenbäck Gunnar L. ASS Westin Zaké 40 13,98 ASS Westin Zaké 55 15,5 Stenbäck Gunnar L. 40 8 ASS:n yksityyppi 30,00 7,00 30 KSSS 8 23,23 1,150 2,25 30 13,44 9 1,9 1,45 40 13,65 8,3 2,38 1,78 84 5,95 42,4 3,5 2 1,75 ASS:n arpajaisvene ASS Zaké Westin 6 10,61 6,557 1,71 41,485 3,4 NJK Stenbäck Gunnar L. 6 10,68 6,81 1,8 44,6 3,47 TPS Gripenberg, H. 2,4 30 1,8 30 KSSS Westin Zaké ASS Westin Zaké 6 55 LSS Estlander Gustaf 40 Muuta 22,00 30 ASS Depl. 55 Estlander Gustaf KSS (Kungsör) 8 9,9 7,8 14,5 2,11 1,7 Arpajaisvene 40 1,9 WLS turku-vs2309.indd 251 Syv. 15 NJK Stenbäck Gunnar L. 6 10,55 6,69 2,02 43,73 3,3 TPS Zaké Westin 6 9,92 7,31 2,16 42 3,5 23.9.2011 11.28

252 PURJEVENEREKISTERI Vuosi Kpl Venetyyppi 1923 1 Pojkbåt 1923 1 SK 30m 1923 1 SK 22m2 (pohj.) 1923 1 SK 40m 1 SK 22m2 (pohj.) L-37 Sirkka 1923 1 SK 22m (pohj.) L-32 S.P.S. 1923 1923 1 SK 22m 1923 1 Pojkbåt 1807 Em. Åström Oulu 1923 1 Pojkbåt 1843 August Fredriksson Härstädes 1924 1 6mR L-7 1924 1 6mR L-8 1924 1 SK 22m (pohj.) 1924 1 SK 30m 1 SK 22m2 (pohj.) 1924 1 SK 22m (pohj.) 1924 1 SK 22m 1925 1 6mR 1923 1924 2 Purjenumero L-32 L-33 1819 Juliette Rita, Dauphin III, Tiira 1811 Kyllikki Lempo Eja Alkuperäinen omistaja / tilaaja Myöhemmät omistajat 1902 1910 Alkuperäinen kotisatama A. Röneholm Helsinki E. Johnsson Turku R. Borenius H. A. Leisegang O.&F. Appelqvist, T. Grönros Tammisaari Turku J. Kataja R. Liesegang, E. Terho Turku Suomalainen Pursiseura H. Borup, H. Vitali Helsinki E.S.S. 1923 2 2 Myöhemmät nimet Carina 2 2 Alkuperäinen nimi Strix 2 2 Tilausnumero Tammisaari ASS 1924 Monya ASS Konsortium L.&K. Henriksson, R. Westman, K.E. Blomberg Turku Kalervo Mariana, Isolde H.A.Leisegang H.A. Koristo, E. Björk, E. Erikson Turku N.J.K. 1924 H. Borg Helsinki L-33 Kimmo G. Wahlström & K. Loiske Turku L-7 H.S.S. 1924 Irene, Kare Helsingfors Segelsällskap V. Vanhala, J. Koskinen Helsinki L-12 Reserv Rarahu L. Peterson P. Salminen Viipuri Cremona Aglaja Harry Wahl S. Aminoff, O. Kyrklund, M. Schilkin Viipuri Hemming Elfving H. Blomqvist, K. Grönlund, R. Westman Hanko 1898 2 L-1 2068 Hemming Elfving Hanko 1925 1 6mR L-9 1989 Hangö Margit III, Favorite 1925 1 6mR L-12 2046 Gunn II Berli, Taifun K. A.Nyberg O. Helenius, G. Sandelin, B. Rydholm Turku 1925 1 6mR L-13 1925 Otsiria Isolde Blomberg & Frisk Y. Lehtiö, G. Blomgren Turku 1 SK 22m2 (pohj.) L-10 Snark M. Lindholm Helsinki 1 SK 22m (pohj.) L-17 Wiri Kataja & Laakso Turku 1925 1 SK 22m2 (pohj.) L-16 Picknick S. Blomqvist W. Appelqvist Turku 1925 1 SK 22m2 (pohj.) L-15 1 SK 22m (pohj.) L-21 1926 1 SK 22m2 (pohj.) L-22 1926 1 Österbottniskabåt 1927 1 6mR L-15 1927 1 15 Valöörinen L-18 Butterfly K. Carlstedt 1927 1 15 Valöörinen L-5 Junior G. L. Stenbäck B. Stoor Helsinki 1927 1 15 Valöörinen L-14 Lill-Kaj E. Tallberg K.F. Schultze Helsinki 1927 1 15 Valöörinen L-6 Huli-WIli A. Kramer W.Christides Helsinki 1927 1 SK 22m2 (pohj.) L-24 Flirt L. Finell K.E. Gardberg Espoo 1927 1 15 Valöörinen L-18 Buterfly G. Karlsson Loviisa 1927 1 15 Valöörinen L-19 Tiahuj C. Olofsson Turku 1927 1 15 Valöörinen L-22 Bee C.G. Carlstedt Turku 1927 1 15 Valöörinen L-23 Friskus A. Frisk 1927 1 15 Valöörinen L-24 Speed II Th. Owren Turku 1927 1 15 Valöörinen L-25 Tärnan Hans von Rettig Turku 1927 1 15 Valöörinen L-26 Alice A. Bergroth Turku 1925 1925 1926 turku-vs2309.indd 252 2 2 1998 2221 Skum Väre V. Pakkala & J. Syrén U. Arvola Tampere Edith Dea, Monito, Manito, Tuulia P. Ståhlström B. Grönholm, N. Björk Turku Åbo Segelklubb J. Eriksson, O. Salminen Turku F. Langenskiöld, J. Koskimies Helsinki Å.S.K. 1926 2135 2346 2449 Förening LS NJK 1927 Charybdis O.K. Cigale Lilith Emil Packalén Helsinki V. Köhler Turku 23.9.2011 11.28

Alkuperäinen pursiseura Suunnittelija NJK Westin Bruno ASS Westin Zaké ESS Westin Zaké TPS Westin Zaké 40 TPS Westin Zaké 22 SPS Westin Zaké 22 Westin Zaké 22 ESS turku-vs2309.indd 253 Mittaluku Tonregel Mittaluku Valör Mittaluku Am. sääntö Mittaluku Kv. sääntö Mittaluku Särklass LOA LWL Lev. Syv. 6 30 Purjeala m² Depl. Muuta 15 13 1,53 1,48 30 9,8 1,9 1,19 22 15,2 1,74 1,48 40 3 1,49 Arpajaisvene Westin Bruno 6 2 0,73 Westin Bruno 6 2 0,73 17,8 17,8 ASS Zaké Westin 6 10,668 1,98 44,528 3,33 Arpajaisvene, romutettu 1989 TPS Zaké Westin 6 10,674 6,818 1,878 40,687 3,281 Poltettu 1970 NJK Estlander Gustaf 22 1,43 Arpajaisvene TPS Westin Zaké 30 HSS Westin Zaké 22 WLS Westin Zaké 22 8,94 6,66 5,49 1,94 1,17 Arpajaisvene HSF Westin Zaké WLS Harry Wahl 6 22 10,4 6,585 1,975 44,528 3,33 HSF Stenbäck Gunnar L. 6 10,46 6,826 2,015 41,977 3,6 ASS Zaké Westin 6 11,52 6,75 1,98 43,58 3,68 ASS Zaké Westin 6 10,415 6,427 1,96 41,55 3,6 HSK Westin Zaké 22 9,65 TPS Westin Zaké 22 9,35 ASS Westin Zaké 22 N Westin Zaké 22 ASS Westin Zaké 22 ÅSK Westin Zaké 22 Palanut 1967 21,91 2 1,22 21,84 1,8 ASS 1925 9,15 1,9 1,22 22 6 1,862 0,55 16,33 NJK Stenbäck Gunnar L. NJK Stenbäck Gunnar L. 7,6 1,52 NJK Stenbäck Gunnar L. 7,6 NJK Stenbäck Gunnar L. NJK Stenbäck Gunnar L. ESF Estlander Gustaf ÖNS 6 Myyty Ruotsiin 1949 10,22 42,459 3,551 1,05 14,63 0,99 1,52 1,05 14,63 0,99 7,6 1,52 1,05 14,63 0,99 7,6 1,52 1,05 14,63 0,99 9,1 1,98 1,3 22 Stenbäck Gunnar L. 7,6 1,52 1,05 14,63 0,99 Hinta 16 700 markkaa ASS Stenbäck Gunnar L. 7,6 1,52 1,05 14,63 0,99 Hinta 16 700 markkaa ASS Stenbäck Gunnar L. 7,6 1,52 1,05 14,63 0,99 Hinta 16 700 markkaa ASS Stenbäck Gunnar L. 7,6 1,52 1,05 14,63 0,99 Hinta 16 700 markkaa ASS Stenbäck Gunnar L. 7,6 1,52 1,05 14,63 0,99 Hinta 16 700 markkaa ASS Stenbäck Gunnar L. 7,6 1,52 1,05 14,63 0,99 Hinta 16 700 markkaa ASS Stenbäck Gunnar L. 7,6 1,52 1,05 14,63 0,99 Hinta 16 700 markkaa 22 6,819 2,034 Nostoköli Romutettu 1968 NJK 1937 23.9.2011 11.28

254 PURJEVENEREKISTERI Vuosi Kpl Venetyyppi Purjenumero 1927 1 15 Valöörinen L-27 Carmela B. Holmström Turku 1927 1 15 Valöörinen L-28 Lovisa Å. Lindqvist Turku 1927 1 SK 30m2 G-18 2468 Gazelle VIII Marama VII, Schelm H. W. Mutzenbecher 1928 1 8mR L-5 2537 Isabel Atair, Nike, Silvervingen III C. Mattson Helsinki 1928 1 8mR L-4 2541 Sphinx S. Frosterus Helsinki L. Pajunen Helsinki 1928 1 8mR 1928 1 6mR L-22 1928 1 6mR L-23 1928 1 Jooli 1928 1 15 Valöörinen L-11 1929 1 6mR L-26 Tilausnumero Alkuperäinen nimi 2538 Lempo II 2556 Merenneito II 2540 2759 Ebba-Charlotta Myöhemmät nimet Mavourneen, Laila, Lizzie V Amiga, Razzia, Brigun Alkuperäinen omistaja / tilaaja Myöhemmät omistajat Friedrich-Karl von Selzam Alkuperäinen kotisatama Hampuri, Saksa Hemming Elfving A. Willman (SSS), B. Norén (SXK) Hanko Gunnar Grönblom G. Fazer syndicat, E. IndreniusZalewski, O. Hjelt Helsinki Yoldia E. Enroth Helsinki Kirppa A. Waldstedt Helsinki Bertil Tallberg Helsinki Habanera Havskatten, Stella Polaris 1929 1 6mR L-27 2755 Pohjantähti 1929 1 8mR L-7 2760 Cheerio 1929 1 15 Valöörinen L-15 1929 1 SK 22m (pohj.) L-40 2758 Hobby 1930 1 Kustkryssare 2850 Isabella A.E. Andelin Hanko 1930 1 6mR E-29 2994 No-Se Markiisi Ariluce de Ybarra Bilbao, Espanja 1930 1 6mR 2995 Chindor II Markiisi Don Juan de Aguirre Bilbao, Espanja 1930 1 15 Valöörinen Amica A. Nygren Turku 1930 1 15 Valöörinen Å.S.K. 1930 Å.S.K. Turku 1931 1 6mR L-31 Barbara Gunnar Grönblom HSK, P.&S. Nyman, T. Schauman 1931 1 6mR L-32 Walter Ahlström E. Ahlström, H. Sumelius, H. Reims 1931 1 10m2 Segelbåt 3124 Masonit I Åbo Båtvarf Turku 1931 1 10m2 Segelbåt 3125 Masonit I Åbo Båtvarf Turku 1931 1 Purjejolla A.S.S. I A.S.S. Turku 1931 1 Purjejolla A.S.S. II A.S.S. Turku 1931 1 Purjejolla A.S.S. IIII A.S.S. Turku 1931 1 Purjejolla Hajen K. A. Blomberg Turku 1931 1 Purjejolla Maj Y. Svinhufvud Turku 1931 1 Purjejolla Pygmée R. Lindblom Turku 1931 1 Purjejolla Titte P.S. Grunér Turku 1931 1 Purjejolla 1931 1 Sulka 1931 1 Ketsi 1931 10 Pojkbåt 1931 1 15 Valöörinen L-8 Tuulivei 1932 1 Hai L-13 Bard 1932 1 Hai L-20 Mira 1932 1 Sulka Kamraten B. Holmström Turku 1932 1 Sulka Yrsa R. Lindblom Turku 1932 1 Sulka L-77 Ulf Eriksson Espoo 1932 1 Sulka L-77 Walter Pehrman Espoo turku-vs2309.indd 254 2 Baby 3043 Irma L-74 3015 Walter Ahlström H. Gullichsen, B. Rydman, H. Ramsay G. Grönblom Prick, Länkan Amri, Ever Happy, Andromeda III Helsinki Helsinki J.v. Frenckell R.&a. Castrén Helsinki L. Peterson I. Stenbäck, B. Duncker Espoo Helsinki Prick V. Köhler Turku Wing N:o 74 Nils Malmström Espoo Esmeralda K. Rautio Vaasa NJK Helsinki 3137-3146 Wing N:o 77 Viipuri Nitouche, Haj-Gull, Clung, Satu, Snabe, Risiko Rolf Lax Helsinki Yrjö Väisälä Turku 23.9.2011 11.28

Alkuperäinen pursiseura Suunnittelija Mittaluku Tonregel Mittaluku Valör Mittaluku Am. sääntö Mittaluku Kv. sääntö Mittaluku Särklass LOA LWL Lev. Syv. Purjeala m² Depl. Muuta ASS Stenbäck Gunnar L. 7,6 1,52 1,05 14,63 0,99 Hinta 16 700 markkaa ÅSL Stenbäck Gunnar L. 7,6 1,52 1,05 14,63 0,99 Hinta 16 700 markkaa 10,91 1,96 1,35 30 Westin Zaké 30 Numero 3468 veistämön kyltissä, hinta noin 120 000 markkaa NJK Estlander Gustaf 8 15,2 9,3 2,56 79,54 8,2 NJK Estlander Gustaf 8 15,15 9,25 2,56 80 8,1 SPS Estlander Gustaf 8 HSF Zaké Westin 6 11,275 6,854 1,835 43,087 3,6 NJK Stenbäck Gunnar L. 6 11,084 6,885 42,973 3,641 NJK Butler, T & Mustelin, B. 42 5,5 HSS Olofsson Einar NJK Zaké Westin 6 11,49 43,613 3,697 NJK Zaké Westin 6 11,621 7,036 1,87 42,68 3,89 NJK Estlander Gustaf 8 15,23 2,62 76,35 9 NJK Stenbäck Gunnar L. 14,63 0,99 ESF Westin Zaké HSF Kvarnström Alfons 9 22 6 Westin Zaké 6 2,6 1,35 6,905 1,805 9,5 7,6 1,52 9,78 1,90 10,65 Westin Zaké 6,8 1,97 7,24 1,05 1,41 43 Palanut USAssa Lahjoitettu Suomen merimuseolle vuonna 1983 22,00 2,38 Palanut 1936 ÅSK Stenbäck Gunnar L. 7,6 1,52 1,05 14,63 0,99 Hinta 16 700 markkaa ÅSK Stenbäck Gunnar L. 7,6 1,52 1,05 14,63 0,99 Hinta 16 700 markkaa NJK Stenbäck Gunnar L. 6 11,8 7,298 1,782 41,809 4,37 Myyty Venezuelaan 1948 Zaké Westin 6 11,461 6,975 1,813 40,882 3,675 Myyty Liettuaan 1938 ASS Lindblom Jarl 10 ASS Lindblom Jarl 10 ASS Westin Bruno 2,5 1,05 0,3 2,72 ASS Westin Bruno 2,5 1,05 0,3 2,72 ASS Westin Bruno 2,5 1,05 0,3 2,72 ASS Westin Bruno 2,5 1,05 0,3 2,72 ASS Westin Bruno 2,5 1,05 0,3 2,72 ASS Westin Bruno 2,5 1,05 0,3 2,72 ASS Westin Bruno 2,5 1,05 0,3 2,72 ASS Westin Bruno 2,5 1,05 0,3 2,72 ESF Jacobsson Jan 5,5 4,4 1,6 0,74 14,19 Lindblom Jarl 9,9 8,36 2,6 1,04 37,2 NJK Alkuperäinen tilaaja Anders Kramer 14,19 Olofsson Einar turku-vs2309.indd 255 NJK Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 TPS Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 ASS Jacobsson Jan 5,5 4,4 1,6 0,74 14,19 ASS Jacobsson Jan 5,5 4,4 1,6 0,74 14,19 ESF Jacobsson Jan 5,5 4,4 1,6 0,74 14,19 ESF Jacobsson Jan 5,5 4,4 1,6 0,74 14,19 23.9.2011 11.28

256 PURJEVENEREKISTERI Vuosi Kpl Venetyyppi Purjenumero Tilausnumero 1933 1 Hai L-16 Maggie O.Wallin 1933 1 Hai L-17 Taifun Into Helle 1933 1 6mR L-33 3182 Alkuperäinen nimi Myöhemmät nimet Alkuperäinen omistaja / tilaaja Marga Erik Ahlström Kristian Hansen Rolf Dahl 1933 1 Sulka L-71 Siri / Wing N:o 71 1933 1 Sulka L-75 Wing N:o 75 1933 1 Sulka L-84 Wing N:o 84 1933 1 Star 949 Sapristi II 1933 1 Star 950 Croix du Sud 1933 1 Star 959 Venus 1933 1 Star 967 Frouirou 1933 1 Star 968 Bilito 1933 1 Star 969 1933 1 Star 1933 1 1933 1933 Chingolo Jean Block Myöhemmät omistajat Helsinki G. Ahlström Espoo Berit Blom Espoo Robert Roveda Pariisi, Ranska Pariisi, Ranska Andre Dufeu Pariisi, Ranska Dr. & Madame Colonien Emile Vidal Alger, Ranska Mme. Robert Germain Yacht Club du Maroc Alger, Ranska Eissero II Chabert & Barthelot Mme. Bardou Bandol, Ranska 970 Rayon Vert Comte & Jacques de Sonis R. Chabal and Keeney Philippeville, Ranska Star 971 Toy Tom Millet Jacques Merle Pariisi, Ranska 1 Star 972 Solveig M. Willocq Mlle. Tissier Pariisi, Ranska 1 Star 982 Tourveon M. Garnier Garnaer Pariisi, Ranska 1933 1 Star 984 Orion 1933 1 Star 985 Kilibel 1933 1 Star 998 Iris Jacques Guiauchain Alger, Ranska 1933 1 Hai 1 3198 Twells III A. P. Sailer Camden, Maine USA 1933 1 Hai 2 3192 Bat P. Hooper & A. Hutchins Camden, Maine USA 1933 1 Hai 3 3188 Tide Jane Watson Camden, Maine USA 1933 1 Hai 4 3194 Hiepus Justice Lee Camden, Maine USA 1933 1 Hai 5 3191 Thousand Eye Fanoy W. G. Gribbel Camden, Maine USA 1933 1 Hai 6 3195 Finnan Haddie Valkryi Julia Henry Camden, Maine USA 1933 1 Hai 7 3186 Fin Chauncey Borland Camden, Maine USA 1933 1 Hai 8 3185 Bubbles III John Good Camden, Maine USA 1933 1 Hai 9 3197 Crag Osgood Bros. Camden, Maine USA 1933 1 Hai 10 3193 Flicker II Betsy Ross Camden, Maine USA 1933 1 Hai 11 3187 Time A. K. Watson Camden, Maine USA 1933 1 Hai 12 3190 Vixen W. H. Chatfield Camden, Maine USA 1933 1 Hai 13 3196 Pezzazz Wm. Taylor Camden, Maine USA 1933 1 Hai 14 3189 Satana Wm. J. Latta, Jr. Camden, Maine USA 1933 1 Hai 15 3199 Catch Me Mrs. Robert gardner Camden, Maine USA 1934 1 Hai / Requin F-1 3315 Sire de Framboisie A. Parent Ranska 1934 1 Hai / Requin F-2 1934 1 Hai / Requin F-3 1934 1 Hai / Requin F-98 1934 1 Chat yksityyppi Shadok Nicolle André 1934 1 Star 992 Altair Jacques Dalaise Theo Dalaise Bone, Ranska 1934 1 Star 1026 Triton Fissa Henri Portier LeFebvre Pariisi, Ranska 1934 1 Star 1034 Kim II Guy Simon-Lorriere turku-vs2309.indd 256 Katia Kilioel Gale Spray Boreas de Kerpezdron & Bonheur Pori Espoo Randbaud & de Mandat Grancey Almak Alkuperäinen kotisatama Jerome D. Beriagna R. Paillard Bone, Ranska Dr. Georges Moutte Emile Poggi Bone, Ranska Kalen Koan 3314 3291 Ranska Squale Herr Clayssen Ranska Vinga L. Collizi Casablanca Pariisi, Ranska Pariisi, Ranska 23.9.2011 11.28

Alkuperäinen pursiseura NJK turku-vs2309.indd 257 Suunnittelija Mittaluku Tonregel Mittaluku Valör Mittaluku Am. sääntö Mittaluku Kv. sääntö LOA LWL Lev. Syv. Purjeala m² Depl. Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 43,51 4,2 6 Mittaluku Särklass 11,565 7,087 1,835 Muuta BSF Zaké Westin Myyty USA:han 1954 ESF Jacobsson Jan 5,5 4,4 1,6 0,74 14,19 ESF Jacobsson Jan 5,5 4,4 1,6 0,74 14,19 ESF Jacobsson Jan 5,5 4,4 1,6 0,74 14,19 CVP Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 CVP Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 CVP Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 Y.C.A. Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 Y.C.A. Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 SNB Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 CVP Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 CVP Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 CVP Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 Y.C.A. Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 CYC Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 15 veneen sarja Maineen CYC Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 15 veneen sarja Maineen CYC Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 15 veneen sarja Maineen CYC Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 15 veneen sarja Maineen CYC Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 15 veneen sarja Maineen CYC Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 15 veneen sarja Maineen CYC Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 15 veneen sarja Maineen CYC Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 15 veneen sarja Maineen CYC Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 15 veneen sarja Maineen CYC Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 15 veneen sarja Maineen CYC Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 15 veneen sarja Maineen CYC Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 15 veneen sarja Maineen CYC Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 15 veneen sarja Maineen CYC Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 15 veneen sarja Maineen CYC Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 15 veneen sarja Maineen Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 25 1,7 Tuhoutunut 1944 Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 25 1,7 Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 25 1,7 Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 25 1,7 Grenier Gaston 5 4,2 1,63 0,75 15,88 0,35 Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 CVP Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 CVP Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 Viimeinen tieto 1946 Veneen laatassa numero 4291 Muutettu matkaveneeksi 1961 23.9.2011 11.28

258 PURJEVENEREKISTERI Vuosi Kpl Venetyyppi Purjenumero 1934 1 Star 1934 1 1934 1 1934 Myöhemmät nimet Alkuperäinen omistaja / tilaaja Myöhemmät omistajat Alkuperäinen kotisatama 1037 Simbad Edmond Jaubert Houel Alger, Ranska Star 1038 Deuz Ta Pierre Thomaron Manin Alger, Ranska Star 1047 Rafale Bernard de Quillacq Cazenave Alger, Ranska 1 Star 1048 Moana Maurice Cochard 1934 1 Star 1058 Burd Julio M. Folguerona 1934 1 Hai 16 3214 Yellow Peril Lyrio Isabelle Henry Camden, Maine USA 1934 1 Hai 17 3215 Gone Away W. H. Chatfield Camden, Maine USA 1934 1 Hai 18 3213 Quicksilver Mildred Hubbard Camden, Maine USA 1934 1 Hai 19 3216 Diane Diana MacNeille Bros. Camden, Maine USA 1935 1 Hai 20 3335 Blue Streak Frenesi Dotha Seaverns Camden, Maine USA 1935 1 Hai 21 3336 Shearwater Cornelia Dodge Camden, Maine USA 1935 1 Hai 22 3337 Suomi Stillman Kelly Camden, Maine USA 1935 1 Hai 23 3338 So What S. E. Day Camden, Maine USA 1935 1 Hai 24 3339 Ripple Clifford Smith Camden, Maine USA 1935 1 Hai 25 3360 White Wing Nancy Krementz Camden, Maine USA 1935 1 Jooli 3341 Johanna Yrjö Väisälä Eero ja Pirjo Ranta Turku Uno Tennberg, Christoffer H. Ericsson, Göran Schildt, Joachim Fritz, Forum Marinum Turku 1935 1 Kuunari 1935 1 Hai L-37 1935 1 Hai / Requin 1935 1 1935 Tilausnumero Alkuperäinen nimi Skidoo Alger, Ranska Juan J. Salzman Buenos Aires, Argentiina 3342 Daphne Oskar Mustelin 3366 Hai-Kara R. Packalén Helsinki F-4 Chimère R. Berget Locminé, Ranska Hai / Requin F-5 Saida J.-C. Lafond Ouistrehamn, Ranska 1 Hai / Requin F-6 Chagrin Th. Bectarte Pieneuf-ValAndré, Ranska 1935 1 Hai / Requin F-7 Euphorie Ranska 1935 1 Hai / Requin F-8 Tonnerre Ranska 1935 1 Hai / Requin F-95 Pluvier Casablanca 1935 1 Ketsi L. Lindblom Helsinki 1935 1 Star 1076 Nani M. Laurent Schiaffino Alger, Ranska 1935 1 Star 1077 Upepo Ferdinand Legasse Cote Basque 1935 1 Star 1125 Ela Jerome Benagna Ranska 1935 1 Star 1126 Ski Bat P.J. Bosch van Drakestein Hollanti 1935 1 Star 1177 3326 1935 1 Star 1178 1935 1 Star 1179 1935 1 Star 1201 1935 1 Hai Caralarina Lady Betty Pirate Caralarina J.E.R. Mitchell J. Gorbals Englanti Sea Vixen L. J. Martin & J. Fraser Miller J. Callow, Royal Naval Squadron, Englanti Mitsi M. Fouillet lain Guiauchain Alger, Ranska Pirate H. S. Broom Englanti P. J. Bosch van Drakestein Hollanti (Todennäköisesti Seeweiss) 1935 1 Hai 1936 1 Ketsi 1936 1 Hai 1936 1 6mR L-17 1936 1 5m L-4 / S-54 1936 1 5m L-1 1936 1 5m 1936 1 Hai / Requin turku-vs2309.indd 258 Mosca 3416 L-40 3419 Memel, Liettua Vanora Gösta Frisk Turku Fleur Ferd. Alfthan Viipuri Arneta Najaden Henrik Ramsay G.W. Wrede, O. Lindroos, N. Tenström Helsinki Nils Björk Turku Marina O. Wallin Helsinki L-2 Barbro B. Andersson Helsinki F-9 Ar Foll 3415 Tiny Ranska 23.9.2011 11.28

Alkuperäinen pursiseura Suunnittelija Y.C.A. LOA LWL Lev. Syv. Purjeala m² Depl. Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 Y.C.A. Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 Y.C.A. Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 Y.C.A. Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 YCA Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 CYC Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 4 veneen lisätilaus Maineen CYC Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 4 veneen lisätilaus Maineen CYC Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 4 veneen lisätilaus Maineen CYC Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 4 veneen lisätilaus Maineen CYC Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 6 veneen lisätilaus Maineen CYC Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 6 veneen lisätilaus Maineen CYC Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 6 veneen lisätilaus Maineen CYC Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 6 veneen lisätilaus Maineen CYC Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 6 veneen lisätilaus Maineen CYC Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 6 veneen lisätilaus Maineen TPS Lindblom Jarl 11 8,25 2,5 52 5 ASS Lindblom Jarl 10,3 8,7 2,75 1,4 50,7 M Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 25 1,7 Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 25 1,7 Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 25 1,7 Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 25 1,7 Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 25 1,7 Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 25 1,7 Tuhoutunut HSS Lindblom Jarl 10,52 8,35 2,85 1,45 50 7,5 Piirustus Merikarhut 1936 Y.C.A. Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 RCYC Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 RCYC Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 Y.C.A. Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 RCYC Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 ASS Lindblom Jarl 13,5 9,9 3 1,85 77,8 10,5 WLS Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 Y.C. de Bone turku-vs2309.indd 259 Mittaluku Tonregel Mittaluku Valör Mittaluku Am. sääntö Mittaluku Kv. sääntö 6 Mittaluku Särklass NJK Einar Olofsson 44,008 4,2 ASS Lindblom Jarl 11,608 7,152 1,816 9,37 5,91 1,81 1,1 21,76 1,8 NJK Robert H. 9,21 5,77 1,8 1,1 21,47 1,88 NJK Stenbäck Gunnar L. 9,31 5,89 1,9 1,1 20,77 1,6 Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 25 1,7 Muuta Muutettu matkaveneeksi 1948 23.9.2011 11.28

260 PURJEVENEREKISTERI Vuosi Kpl Venetyyppi Purjenumero Tilausnumero Alkuperäinen nimi Myöhemmät nimet Alkuperäinen omistaja / tilaaja Myöhemmät omistajat Alkuperäinen kotisatama 1936 1 Hai / Requin F-11 Espadon Ranska 1936 1 Hai / Requin F-12 Sept frères Ranska 1936 1 Hai / Requin F-14 Capri Ranska 1936 1 Hai / Requin F-15 Avel Mor II Ranska 1936 1 Hai / Requin 3537 R. A. Mitchell, Westwood England 1936 40 L´Aile yksityyppi 3423-3462 CNC / YCIF Chatou, Ranska 1936 10 L´Aile yksityyppi CNC / YCIF Chatou, Ranska 1936 10 L´Aile yksityyppi Maurice Lescure & Jean Ledeuil Ranskan Algeria 1936 1 Purjevene "Yacht de croisière" E. Harlé Rouen, Ranska 1936 1 Star 1286 1936 1 Star 1347 1937 1 Jooli 1937 1 Hai L-46 Alice 1937 1 6mR L-30 Raili Yrjö O. Riisla 1937 1 5m L-5 Ghita NJK / G. Grönblom Helsinki 1937 1 Sulka L-47 Joker J. Holmström Helsinki 1937 1 Hai / Requin F-16 Dicky 1937 1 Hai / Requin F-17 Peau bleue J. Terminck / E. Masurel Dinard, Ranska 1937 1 Turistkryssare L-1 3550 Mary-Anne Oy Cruising in Finland Ab Helsinki 1937 1 Turistkryssare L-2 3551 Tiira Oy Cruising in Finland Ab Helsinki 1937 1 Turistkryssare L-3 3552 Erstan Oy Cruising in Finland Ab 1937 1 Turistkryssare L-4 3553 Endeavour Oy Cruising in Finland Ab 1937 1 Turistkryssare 3554 1937 1 Turistkryssare 3555 1937 1 Turistkryssare 3556 1937 1 Turistkryssare 3557 1937 1 Turistkryssare 3558 1937 1 Turistkryssare 3559 Petunia 1937 1 Turistkryssare 3560 1937 1 Turistkryssare 3561 1937 1 Turistkryssare 3562 Anna Marie 1937 1 Turistkryssare 3581 1937 1 Ketsi 3566 1937 1 Segelyacht 3549 3483 Pyrencica 3563 3564 Englanti, Westwood Orion C. V. de Paris Yves Rouxevilie Pariisi, Ranska Iguskia Francois Faure Centre Sports Nautique Virgiie Heriot Avoue, Ranska Tehani Ba-Ba, Ballerina, Zefyr Volter Köhler Turku Kaj-Olof Hammarén Helsinki R. Jansson, B. Weckström, K. Johansson Helsinki Ranska Turku Fritz A. Westerlund Helsinki Mr. Scaife Winchester, Englanti B. Oldenburg Helsinki Vinga E.F. Wrede Helsinki Tuulikki Rainto & Wahlström Turku Mr. Roger Chetwood Lontoo, Englanti Natasha L. H. Ryan Lontoo, Englanti Alla Mr. Shieler-Corke Lontoo, Englanti Monica Jannamarie Aurac T. R. Cox G.A. Cobham Lontoo, Englanti J. C. Jones Colchester, Englanti R. Gresham Sheffield, Englanti W. H. Buffum Englanti 1937 1 Star 1530 Canopous Yacht Club Argentino Buenos Aires, Argentiina 1937 1 Star 1531 Castor Yacht Club Argentino Buenos Aires, Argentiina 1937 1 Star 1532 Linda Yacht Club Argentino Jorge Piacentini Buenos Aires, Argentiina 1937 1 Star 1533 Pollux Yacht Club Argentino Torkel Borgstrom Buenos Aires, Argentiina 1937 1 Star 1534 Spika Yacht Club Argentino Alberto Pereyra Iraloa Buenos Aires, Argentiina 1937 1 Star 1535 Alamak Yacht Club Argentino J. CX Quiroga and Lazare Pien Buenos Aires, Argentiina 1937 1 Star 1536 Enif Yacht Club Argentino Union Estudiantes Secundarios Buenos Aires, Argentiina turku-vs2309.indd 260 23.9.2011 11.28

Alkuperäinen pursiseura LOA LWL Lev. Syv. Purjeala m² Depl. Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 25 1,7 Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 25 1,7 Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 25 1,7 Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 25 1,7 Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 25 1,7 CNC / YCIF Lindblom Jarl 7,1 1,6 1,04 16 0,65 Hinta Ranskassa 5 000 frangia / vene CNC / YCIF Lindblom Jarl 7,1 1,6 1,04 16 0,65 10 kpl lisätilaus tilaukseen 3423-3462 joulukuussa 1935 Lindblom Jarl 7,1 1,6 1,04 16 0,65 Tilaus kahdelle algerialaiselle pursiseuralle. Hinta 5 500 frangia / vene Lindblom, Jarl 8,9 2,5 1,4 40 Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 ASS Mc Nary W.F. 11,6 8,4 3 1,78 70 9 NJK Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 M Stenbäck Gunnar L. 6 44,279 3,909 NJK Stenbäck Gunnar L. 5 1,69 NJK:n arpajaisvene HSK CVP Mittaluku Tonregel Mittaluku Valör Mittaluku Am. sääntö Mittaluku Kv. sääntö Mittaluku Särklass 11,472 7,212 1,787 Muuta Voitti luokkansa Gotland Runtissa 1937, 1955 ja 1957. 9,26 5,89 1,88 1,1 20,9 Jacobsson Jan 5,5 4,4 1,6 0,74 14,19 Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 25 1,7 Tuhoutunut välillä 1939-1945 Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 25 1,7 Tuhoutunut välillä 1939-1945 Lindblom Jarl 11,8 8 2,65 1,65 45,35 6,2 14 veneen sarja Lindblom Jarl 11,8 8 2,65 1,65 45,35 6,2 14 veneen sarja Lindblom Jarl 11,8 8 2,65 1,65 45,35 6,2 14 veneen sarja Lindblom Jarl 11,8 8 2,65 1,65 45,35 6,2 14 veneen sarja Lindblom Jarl 11,8 8 2,65 1,65 45,35 6,2 14 veneen sarja Lindblom Jarl 11,8 8 2,65 1,65 45,35 6,2 14 veneen sarja NJK Lindblom Jarl 11,8 8 2,65 1,65 45,35 6,2 14 veneen sarja TPS Lindblom Jarl 11,8 8 2,65 1,65 45,35 6,2 14 veneen sarja Lindblom Jarl 11,8 8 2,65 1,65 45,35 6,2 14 veneen sarja RCYC Lindblom Jarl 11,8 8 2,65 1,65 45,35 6,2 14 veneen sarja RCYC Lindblom Jarl 11,8 8 2,65 1,65 45,35 6,2 14 veneen sarja, vene nykyään Tasmaniassa Lindblom Jarl 11,8 8 2,65 1,65 45,35 6,2 14 veneen sarja 6,2 14 veneen sarja, vene nykyään Neitsytsaarilla NJK RMYC turku-vs2309.indd 261 Suunnittelija Lindblom Jarl 11,8 8 2,65 1,65 45,35 Lindblom Jarl 11,8 8 Lindblom Jarl 10,4 8,4 2,65 1,65 45,35 6,2 14 veneen sarja 2,85 1,55 47,6 8,5 Moscan sisarvene Lindblom, Jarl 12,45 2,2 1,45 YCA Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 YCA Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 YCA Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 YCA Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 YCA Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 YCA Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 YCA Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 23.9.2011 11.28

262 PURJEVENEREKISTERI Vuosi Kpl Venetyyppi Purjenumero Tilausnumero Alkuperäinen nimi Myöhemmät nimet Alkuperäinen omistaja / tilaaja Myöhemmät omistajat 1937 1 Star 1537 1938 1 Hai L-16 Ruth 1938 1 Hai L-66 1938 1 Hai L-69 Mercury Yacht Club Argentino Guillerno Vita and Fernando Aduriz Christina, AnitaII, Helena Ruth Hansen Maarianhamina Sessan B. Sjögren Espoo Eaglet A. Rosenkvist Kramer & Zetterström Lina Jarl Lindblom Buenos Aires, Argentiina Helsinki Merisotakoulu, Porkkalan upseerikerho, J. Jansson, H. Thuneberg 1938 1 6mR L-21 1938 1 5m L-12 1938 1 Sulka L-114 1938 1 Star 1622 1938 1 Star 1671 1938 1 Kutteri 1938 2 Hai 1939 1 Sluuppi 1939 1 Hai L-77 Å.S.K. 1939 Kiiski Åbo Segelklubb Turku 1939 1 Hai L-78 Uarda Näsikotka II G. Sumelius Tampere 1939 1 Hai L-79 Sotka Bel-Ami A. Leino Turku 1939 1 Hai L-80 Ginger J. Lydecken Helsinki 1939 1 Hai L-84 Toy L. Forsén Turku 1939 1 Star 1796 Cherie B. Carrell Helsinki 1939 1 Star 1797 Lucky Star R. Nyman Helsinki 1939 1 Star 1813 Puck She E. Nyberg Helsinki 1939 1 Star 1814 Virgo Raroja R. Lindblom 1939 1 Star 1815 Vega 3634 Klara Stjärna Alkuperäinen kotisatama Helsinki Turku Marylou Glafki Emmanuel Castrinakis As-D-Atout G. Hueginin Altesse K. Wiklund Stratis Andreades Kreikka Marokko Tom Martin (Hull, Englanti) Turku Memel, Liettua 3672 Regina Henrik Ramsay Shadow, Marinella Marcus Wallenberg G. Damström Helsinki Turku K. Henriksson Turku Vesta Bahia II, Boreas, Candy E. Johansson Turku Pepita Kaima II, Saimaa Gunnar Grönblom J.W. Paulin, G. Thordén, K. Lampén Helsinki Perhe Westin H. Elfving, F. Sjödin, L. Eriksson Turku 1939 1 Star 1816 1939 1 6mR L-47 1939 1 6mR L-48 1939 14 5m 3606-3619 Argentiinan laivasto Buenos Aires, Argentiina 1939 27 Olympiajolla 3718-3744 1940 Helsingin olympialaisten järjestelytoimikunta Helsinki 1939 1 Kryssare 3677 L. Hackman Viipuri 1939 1 Kustkryssare 3626/3665 Harry Relander Tampere 1939 1 Hai / Requin Eino Miettinen Turku 1939 1 Star 1817 1939 1 Star 1862 Nephos II Eugen Eugenides H.M. Queen Frederica of Greece Ateena, Kreikka 1939 1 Star 1863 Nephos III Eugen Eugenides H.M. King Paul of Greece Ateena, Kreikka 1939 1 Jooli / Havskryssare Peter Klaus Scheel Tallinna, Viro 1940 1 Hai L-40 Florita Ferd.Alfthan Viipuri 1940 1 Hai L-92 Capitano O. Kiittner Helsinki 1940 1 Star 1962 Alouette A. Sirén Helsinki 1940 1 Star 1962 Alouette Arne Siren Helsinki 1940 1 Nostokölivene hr. Daugs Helsinki turku-vs2309.indd 262 3676 Lillevi Albertina Ça ira Eric Nyberg 3675 3753 23.9.2011 11.28

Alkuperäinen pursiseura Suunnittelija YCA LOA LWL Lev. Syv. Purjeala m² Depl. Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 ÅSS Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 ESF Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 NJK Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 NJK Stenbäck Gunnar L. 11,408 7 1,836 44,181 3,816 ASS Lindblom Jarl 9,35 5,76 1,8 1,1 21,48 Jacobsson Jan 5,5 4,4 1,6 0,74 14,19 Royal YC of Greece Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 Tuhoutunut myrskyssä helmikuussa 1942 Lindblom Jarl 10,39 8,41 2,865 1,77 43 4,71 Edullisemmin rakennettu kopio sisarvene Altairista Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 NJK Lindblom Jarl 18,68 13,07 3 90 13,5 ÅSK Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 N Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 TPS Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 NJK Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 ASS Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 NJK Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 NJK Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 NJK Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 ASS Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 ASS Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 ASS Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 NJK Stenbäck Gunnar L. 6 10,937 7,1 1,86 43,019 3,967 ASS Zaké Westin 6 11,668 7,1 1,897 42,365 3,96 ASS Lindblom Jarl Mittaluku Valör Mittaluku Am. sääntö Mittaluku Kv. sääntö 6 5 Mittaluku Särklass 9,35 5,76 1,8 5 5 1,68 Sparkman & Stephens 10,67 8,23 2,87 1,68 Relander Harry 7,2 5,45 2,09 1,2 HSS WLS Mittaluku Tonregel 1,1 Veneestä rakennettu 14 kopiota Argentiinan laivastolle vuonna 1939 Poistettu SPL:n rekisteristä 1970 0,27 52,2 1,39 Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 25 1,7 Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 Royal YC of Greece Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 Royal YC of Greece Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 Lindblom Jarl 14,9 9,8 3 2 87,8 11,7 WLS Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 NJK Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 NJK Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 NJK Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 TPS Forum Marinumin kokoelmissa 5m Linan piirustusten mukaan rakennettu sarja. Veneistä säilynyt ainakin kaksi: Zephir (A-17) ja Juliet (A-19) 21,48 19 Muuta Voitti luokkansa Gotland Runtissa 1939 15,36 turku-vs2309.indd 263 23.9.2011 11.28

264 PURJEVENEREKISTERI Vuosi Kpl Venetyyppi Purjenumero Tilausnumero Alkuperäinen nimi 1941 1 A-vene L-12 3813 Alibi 1941 1 Hai L-99 My 1941 1 Hai L-100 Gaviota II 1941 1 Hai L-104 Hui-Hai 1941 1 Hai L-106 1941 1 Hai L-107 1941 1 Star 1996 1941 1 5m L-19 1941 1 5m L-20 1941 1 "Relanderkryssare" (sb 215) 1941 1 Erstabåt Fia 1941 1 "Relanderkryssare" Papeete 1941 3 "Relanderkryssare" 3810-3812 Amalia-Charlotte 1941 1 "Relanderkryssare" 3830 Gurli A. Fritzén Turku 1941 1 "Relanderkryssare" 3815 Unda E. Frejborg Turku 1941 1 Erstabåt Albertina K. Henriksson Turku 1941 1 Erstabåt Carina J. Lindblom Turku 1941 1 Erstabåt Grisslan P. Molin Turku 1941 1 Erstabåt Gullita A. Wiklund Turku 1941 1 Erstabåt Mussepigg O. Mustelin Turku 1941 1 Erstabåt Pinocchio G.v. Rettig Turku 1941 1 Erstabåt Riquette B. Appelgren Turku 1941 1 Erstabåt Spray G. Frisk Turku 1941 1 Erstabåt Zorika F. Borg Turku 1941 1 Kustkryssare Svanen E. Indrenius-Zalewski 1942 1 Erstabåt Hejsan A. Kramer Helsinki 1943 1 Jooli Marjatta H. Ahlström Helsinki 1944 1 Pohjoismainen Kansanvene L-5 Mariva J. O. Söderhjelm 1944 1 Pohjoismainen Kansanvene L-11 Annica O. Wallin 1944 1 Purjevene 1945 1 Pohjoismainen Kansanvene L-9 Pettersson H. Zetterström 1945 1 5m L-23 Laura J. Lindblom 1945 1 Erstajolle 1945 1 Kustkryssare 3865 1946 1 Kustkryssare 1946 1 A-vene L-1 1946 1 Star 2367 1946 6 Kolibripurjejolla 1947 1 Jooli 1 Pohjoismainen Kansanvene L-21 Bobban W. Wickström 1947 1 Pohjoismainen Kansanvene L-23 Gullkrona E. Lindman 1947 1 Pohjoismainen Kansanvene L-44 Bölja H. Wintzell 1947 turku-vs2309.indd 264 Myöhemmät nimet Alkuperäinen omistaja / tilaaja Myöhemmät omistajat Alkuperäinen kotisatama G. L. Stenbäck konsortium Helsinki Aika, Paxita Tor K. Lindholm Helsinki Väre II, Mireille Rafael Sanchez-Rosenlindt Helsinki Siru F. Kotiranta Turku Viri Santaholma Kemi 3828 Marianne Hans von Rettig Turku 3826 Vifem W. Hedensjö Espoo Dita G. Kulvik Helsinki T. Hjort & J. Hongell Helsinki B. Relander Helsinki 3833 Chrisse Comolus, Agatha 3908 P. Starckjohan T. Glantz, J. Pöyry E. Zilliacus dr. Borg Turku Tampere R. Gresham Englanti, Hull N. Brenner Helsinki Ania M. Saurio Helsinki 3937 Susanna Bruno Westin Turku 3930 Gysingen G. Lidbeck Helsinki Jan Berglin Clipper Navigator Hans von Rettig Finlads Svenska Scouter r.f. Turku 23.9.2011 11.28

Alkuperäinen pursiseura Suunnittelija Mittaluku Tonregel Mittaluku Valör Mittaluku Am. sääntö Mittaluku Kv. sääntö Mittaluku Särklass LOA LWL Syv. Purjeala m² Depl. NJK Stenbäck Gunnar L. 10,645 8,35 NJK Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 NJK Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 Stenbäck Gunnar L. 9,6 6,6 1,9 1,2 21,5 1,7 KPS Sweisguth Francis 6,9 5,49 1,7 1 26,5 0,67 ASS Lindblom Jarl 5 9,11 5,71 1,94 1,1 22,41 ESF Lindblom Jarl 5 9,12 5,73 1,9 1,1 21,91 1,85 NJK Relander, B. 8,33 6,3 2,32 1,33 26,36 3,2 NJK Lindblom Jarl 7,25 5,8 2,3 1,1 19 1,7 NJK Relander, B. 8,33 6,3 2,32 1,33 27 3,2 Relander, B. 8,33 6,3 2,32 1,33 27 3,2 ASS Relander, B. 8,33 6,3 2,32 1,33 27 3,2 ASS Relander, B. 8,33 6,3 2,32 1,33 27 3,2 ASS Lindblom Jarl 7,25 5,8 2,3 1,1 19 1,7 ASS Lindblom Jarl 7,25 5,8 2,3 1,1 19 1,7 ASS Lindblom Jarl 7,25 5,8 2,3 1,1 19 1,7 ASS Lindblom Jarl 7,25 5,8 2,3 1,1 19 1,7 ASS Lindblom Jarl 7,25 5,8 2,3 1,1 19 1,7 ASS Lindblom Jarl 7,25 5,8 2,3 1,1 19 1,7 ASS Lindblom Jarl 7,25 5,8 2,3 1,1 19 1,7 ASS Lindblom Jarl 7,25 5,8 2,3 1,1 19 1,7 ASS Lindblom Jarl 7,25 5,8 2,3 1,1 19 1,7 ASS Westin Bruno 9,55 2,8 1,4 36,6 4 NJK Lindblom Jarl 7,25 5,8 2,3 1,1 19 1,7 NJK Lindblom Jarl 18 12,2 3,85 2,2 112 21 Sundén Tord 7,64 6 2,2 1,2 24 6 2,2 1,2 24 2 0,8 18 TPS Sundén Tord 7,64 7,25 Sundén Tord 7,64 6 2,2 1,2 24 9,4 5,79 1,74 1,1 19,74 5 HSS Wiklund Arne M Stenbäck Gunnar L. 12 ASS Westin Bruno 9,3 Scherman Roy 10,54 Sweisguth Francis 6,9 NJK Poistettu SPL:n rekisteristä 1965 Todennäköisesti kolmen veneen sarja, joista yksi on "Amalia-Charlotta" 1,48 Hinta 253 921 markkaa 1,7 7 8,4 5,49 4,67 ASS Muuta 30,15 Kvarnström Alfons Lindblom Jarl turku-vs2309.indd 265 Lev. 2,45 1,65 50 6 2,1 1,1 22 2 2,12 1,55 37,45 2,5 1,7 1 26,5 0,67 1,5 0,78 Rakentaminen aloitettu kesällä 1942. Hinta 899 289 markkaa Hinta 962 052 markkaa Kuuden veneen tilauksen hinta oli 204 000 markkaa. Yksi veneistä, "Skvättan", on Forum Marinumissa Lindblom Jarl 16,1 10,6 3,5 2,4 105 Sundén Tord 7,64 6 2,2 1,2 24 Sundén Tord 7,64 6 2,2 1,2 24 Sundén Tord 7,64 6 2,2 1,2 24 16 23.9.2011 11.28

266 PURJEVENEREKISTERI Vuosi Kpl Venetyyppi Purjenumero 1947 1 Pohjoismainen Kansanvene L-51 Baccus 1948 1 Havskryssare Linnea Axel D. Fritzén Turku 1949 1 Utö-Kryssare L-1 Kardemumma Harald Zetterström Helsinki 1949 1 Utö-Kryssare L-2 Karamella Sven Fazer Helsinki 1949 1 Utö-Kryssare L-3 Chiquita Harald Vilén Turku 1949 1 Utö-Kryssare L-4 Kaarina A.Kilpinen 1949 1 Utö-Kryssare L-5 Marjo-Riitta L.A.Löfström Helsinki 1949 1 Utö-Kryssare L-6 Amora Birger Krogius Helsinki 1949 1 Utö-Kryssare L-7 Apache Herbert Tillander Helsinki 1949 1 Utö-Kryssare L-8 Asta Marina Nils A. Lindholm Pori 1949 1 Utö-Kryssare L-9 Illerim Sigurd Blomqvist Helsinki 1949 1 Utö-Kryssare L-10 / S-157 Wylja Henry Wallenberg Helsinki 1949 1 Utö-Kryssare L-11 Kristina Konrad Berggårdh Maarianhamina 1949 1 Utö-Kryssare L-12 Greta William Lehtinen 1949 1 Utö-Kryssare L-13 Dorea Cecil Aminoff 1949 1 Utö-Kryssare L-14 Elisabet Björn Landström 1950 1 Pohjoismainen Kansanvene L-86 Bellona P. Saarinen 1950 1 Ketsi Mir Wilhelm Hedensjö 1951 1 Louhi L-19 1951 1 5.5m L-6 1 Pohjoismainen Kansanvene L-98 1951 turku-vs2309.indd 266 Tilausnumero 3904 Alkuperäinen nimi Myöhemmät nimet Skylark Margareta Myöhemmät omistajat Alkuperäinen kotisatama K. Nordgren Rendez-Vouz Tormenta 4073 Alkuperäinen omistaja / tilaaja Ca-Ro III Helsinki Harry D. Greb (Toronto) Tukholma Rafael Sanchez-Rosenlindt Helsinki Gilbert von Rettig Turku D. Granfelt 23.9.2011 11.28

Alkuperäinen pursiseura Suunnittelija Mittaluku Tonregel Mittaluku Valör Mittaluku Am. sääntö Mittaluku Kv. sääntö Sundén Tord LOA LWL Lev. Syv. Purjeala m² 7,64 6 2,2 1,2 24 Depl. Muuta ASS Holm Paul 15,2 3 2 87,1 11,5 NJK Lindblom Jarl 12,35 8,65 2,71 1,72 50,2 6,5 14 veneen sarja NJK Lindblom Jarl 12,35 8,65 2,71 1,72 50,2 6,5 14 veneen sarja ASS Lindblom Jarl 12,35 8,65 2,71 1,72 50,2 6,5 14 veneen sarja Lindblom Jarl 12,35 8,65 2,71 1,72 50,2 6,5 14 veneen sarja HSS Lindblom Jarl 12,35 8,65 2,71 1,72 50,2 6,5 14 veneen sarja NJK Lindblom Jarl 12,35 8,65 2,71 1,72 50,2 6,5 14 veneen sarja NJK Lindblom Jarl 12,35 8,65 2,71 1,72 50,2 6,5 14 veneen sarja BSF Lindblom Jarl 12,35 8,65 2,71 1,72 50,2 6,5 14 veneen sarja NJK Lindblom Jarl 12,35 8,65 2,71 1,72 50,2 6,5 14 veneen sarja KSSS / NJK Lindblom Jarl 12,35 8,65 2,71 1,72 50,2 6,5 14 veneen sarja ÅSS Lindblom Jarl 12,35 8,65 2,71 1,72 50,2 6,5 14 veneen sarja Merikarhut Lindblom Jarl 12,35 8,65 2,71 1,72 50,2 6,5 14 veneen sarja NJK Lindblom Jarl 12,35 8,65 2,71 1,72 50,2 6,5 14 veneen sarja ASS Lindblom Jarl 12,35 8,65 2,71 1,72 50,2 6,5 14 veneen sarja Sundén Tord 7,64 6 2,2 1,2 24 Lindblom Jarl 23,9 16 4,88 8,9 5,71 1,95 KSSS NJK Anker Johan ASS Lindblom Jarl Sundén Tord turku-vs2309.indd 267 Mittaluku Särklass 5,5 10,445 7,64 208,1 1,2 1,9 6 2,2 27,7 28,958 1,2 40,2 2,04 24 23.9.2011 11.28

268 LÄHDELUETTELO Informantit Henrika Salomaan kokoelmat. Frisk Bris -lehti. Vuosikerrat 1903–1955. Pekka Barck, Singapore David Bolles, USA Pennington Brown, Camden USA Björn Bäckström, Helsinki Heikki Häyhä, Helsinki Robert Ekstrand, Tukholma Henry Ericsson, Helsinki Pekka Ervamaa, Helsinki Patrick Frisk, Helsinki Konstantin Guber, Pietari, Venäjä Helena Leskinen, Helsinki John H. V. Lindblom, Åsa Ruotsi Mikko Meronen, Turku Jani Vahto, Turku Kasper Westerlund, Turku Lillevi Wikeström, Turku Ann-Sofie Selinin valokuvakokoelma. Göteborgs kungl. Segelsällskap. Vuosikirjat 1904–1908. Arkistoaineistot Kansallisarkisto (KA). Patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisterin arkisto. Esko Vahdon valokuvakokoelma. Marja Väisälän valokuvakokoelma. Antti Wahlströmin valokuvakokoelma. Aikalaiskirjallisuus Hansen, Halfdan: Segling. Alkuteos: Yachtseilas. Översatt och bearbetad av Gustav Plym. Svenska Tryckeriaktiebolaget. Stockholm, 1948 Kotimaisen teollisuuden albumi. Helsingin kustannusosakeyhtiö, Helsinki 1913. Landström, Björn: Omakuva. Alkuteos: Självporträtt (1987). Suom. Kalle Salo. Otava, Helsinki 1987. Lindberg, Ernst: Airisto Segelsällskap 1865–1925: en återblick. Åbo 1925. Kansallisarkisto (KA). Työtilastot 1892–1908. Pacius, Yngve: Finlands segelsport. Teoksessa Nordens Båtar, del 1. Toim. Otto Lybeck. Lindfors Bokförlag AB, Stockholm 1939. Merikeskus Forum Marinumin kokoelmat. Mahonkia ja messinkiä -näyttelyyn kerätty aineisto. Pacius, Yngve: Segling och seglare : drag ur vår segelsportens historia genom tiderna. Söderströms, Helsinki 1946. Sjöhistoriska institutet vid Åbo Akademi (SHIÅA). Piirustus- ja valokuvakokoelmat. Pacius, Yngve: Purjehdusmuistelmia. Sanoma osakeyhtiö, Helsinki 1963. Suomen Urheiluarkisto. Suomen purjehtijaliiton asiakirjat ja Harald (Affe) Alftanin kokoelmat. Ramsay, Henrik: Purjehtijan muistelmia. Alkuteos: Sommar och segel (1947). Suom. Martti Jukola ja J. W. Rangell. WSOY, Helsinki 1947. Sjöhistoriska museet (SMM). Fotoarkiv. Tilastokirjasto. Työtilastot 1909–1955. Turun maakunta-arkisto. Turun Pursiseuran kokoelmat. Åbo Akademin käsikirjoitusja kuvakokoelma. Airisto Segelsällskapin arkisto (ASS). Yksityiskokoelmat Pekka Barckin valokuvakokoelma ja Pekka Barckin kokoama rekisteri purjeveneistä vuosilta 1860–1917. David Bollesin kokoama rekisteri Star-veneistä. Tom Bäckströmin valokuvakokoelma. Heikki Häyhän kokoama rekisteri Saaristoristeilijöistä. Salander, Erik: Hur man ritar en båt. Teoksessa Nordens Båtar, del 1. Toim. Otto Lybeck. Lindfors Bokförlag AB, Stockholm 1939. Muu alkuperäisaineisto (lehdet, kausijulkaisut jne.) Airisto Segelsällskap i Åbo. Vuosikirjat 1889–1955. Aktiebolaget Åbo båtvarv osakeyhtiö: bolagsordning. Åbo 1907. Arbetets vänners i Åbo r.f. Vuosikirjat 1900–1908. С.-Петербурского Парусного Клуба. Vuosikirja 1909. С.-Петербургъ 1910. Patrick Friskin valokuvakokoelma. Erikoisluettelo moottoreista ja moottoriveneistä. Osakeyhtiö Axel Wiklundin Koneosasto, Turku 1905. Kaarlo Loiskeen valokuvakokoelmat (Riitta Loiskeen hallussa). Esbo Segelförening. Vuosikirjat 1926–1956 . Nyländska Jaktklubbenin kuvakokoelmat (Pekka Barckin hallussa oleva digitoitu aineisto). E.S.Y.C. Vuosikirjat 1929–1931. Jorma Rautapään valokuvakokoelma. Finlands Segelföreningar 1894, 1896 ja 1898. Helsingfors 1894–1898. turku-vs2309.indd 268 Finlands båtkalender. Helsingfors 1929–1965. Helsingfors segelklubb 50 år. 1899–1949. Helsingfors segelklubb, Helsingfors 1949. Helsingfors segelsällskap. Vuosikirjat 1908–1958. Императорскій ръчной Яхтъ-Клубъ. Vuosikirja 1914. С.-Петербургъ. Kansalliskirjasto. Historiallinen sanomalehtikirjasto 1889– 1909. Digitoidut lehdet: Åbo Underrättelser, Turun Sanomat, Åbo Tidning, Aura, Uusi Aura, Hufvudstadsbladet, Päivälehti, Sosialisti, Åland. KSSS årsbok, Stockholm 1896–1956. Lloyds’ Register of Yachts 1910–1965 Merikarhut – Sjöbjörnarna. Vuosikirjat 1935–1956. Nyländska Jaktklubben. Vuosikirjat 1889–1955. Svenska Kryssarklubben. Vuosikirjat 1925–1960. Wasa Segelförening 1878–1928. Wasa Segelförening, Wasa 1928. Tutkimuskirjallisuus, historiikit ja muut historiateokset Ala-Pöllänen, Anne: Vator – puoli vuosisataa veneitä ja moottoreita. Vator Oy, 2005. Auterinen, Jaakko: Purjehdus. Teoksessa Meri ja me. Toim. Eero Pakkala. WSOY, Helsinki 1962. Auvinen, Eero; Haukiala, Olli-Pekka; Meronen, Mikko: Taisto-luokan moottoritorpedoveneet. Suomen laivastomuseon julkaisuja 1. Raisio 2011. Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Lieto 1980 Barck, Pekka: Finlands segeljakter. Litorale, Espoo 2003. Barck, Pekka & Street, Tim (toim.): The Six Metre. 100 Years of Racing. Litorale, Helsinki 2007. Björklund, Guy: Segelsällskapet Jakobstad 100 år. Segelsällskapet Jakobstad, Jakobstad 1990. Brunila, Kai: 100 år på böljan med BSF. Björneborgs Segelförening, Vammala 1955. Ericsson, Christoffer H.: Skeppsbyggaren Gösta Kyntzell. Ulla Paulig, Porvoo 1999. Ericsson, Christoffer, H. & Ericsson, Henry M.: Åbo Båtvarf – Ägare, 23.9.2011 11.28

konstruktörer och klienter i tider av välstånd. Teoksessa Gånga tiders maritima märkesman i sjöfartsstaden Åbo. Jungfrusundsprojekt, Åbo 2003. Ericsson, Henry M. & Holmström, John: Jarl Lindblom. Teoksessa Män med visioner. Finlandssvenska Tekniker – Band V. Toim. Henry Ericsson. Tekniska Föreningen i Finland R.F., Vasa 2005. Haukiala, Olli-Pekka: Turun Thornycroft, moottoritorpedovene MTV-6 ”Vinha”. Teoksessa Forum Marinum/ Stiftelsen Forum Marinum 2005. Toim. Mikko Meronen. Turku 2005 Huson, M. & La Clavière M.: L’Aile. History of CNC-YCIF. 2009. Johansson, Anders N. (toim.): 60 år med På Kryss. Svenska Kryssarklubben, Stockholm 1989. Joutsi, Juha; Meronen, Mikko; Tielinen, Harri: Tsaarin perintö 1918 Suomessa. Tietoja Suomeen jääneistä tai suomalaisilta telakoilta tilatuista venäläisistä taistelualuksista ja veneistä. Turku 2010 Kaukiainen, Yrjö: Matkapurjehduksen varhaiset vaiheet. Teoksessa Merikarhut – Sjöbjörnarna. 70 vuotta suomalaista matkapurjehdusta. Toim. Matti Lounasmeri et al. Merikarhut Ry, Helsinki 2003. Kaukiainen, Yrjö; Lehesmaa, Esko ja Leino-Kaukiainen, Pirkko: Suomalainen pursiseura 1913-1988. Suomalainen Pursiseura, Helsinki 1988. Knorring, Nils von.: Aurajoen veistämöt ja telakat: muistiinpanoja Turun telakoiden historiasta. Schildts, Espoo 1995. Kokkola, Rolf (toim.): På glittrande våg, Helsingfors Segelsällskap 1893–1993. Helsingfors segelsällskap, Helsinki 1993. Kulovaara, Martti et al. (toim.): Ulos Merelle. Turun Pursiseura ry. 1906–2006. Turun Pursiseura, Turku 2008. Leino, Pirkka; Klippi, Yrjö ja Aromaa, Juha: Purjehtivat klassikot. Suomalaiset puupurjeveneet Saaristoristeilijöistä Optimistijollaan. WSOY, Helsinki 2007. Leino, Pirkka: Unelmien puuveneet. Wsoy, Helsinki 2009. Levón, Bertil (toim.): Wasa Segelförening 1878–1978. Wasa Segelförening, Vasa 1978. Liewendahl, Ingvard; Alfthan, Harald ja Barck, Pekka: Sexornas jakt. Finlands 6 mR -förbund, Helsingfors 1994. Lintunen, Martti ja Rovamo, Pertti: Suomalainen puuvene. Wsoy, Helsinki 1995. turku-vs2309.indd 269 Lindblom, Martin: Glimtar ur släkten Lindbloms historia. Från Kimito, Stenmo till Åbo. Martin Lindblom, Åbo 1985. Lounasmeri, Matti et al. (toim.): Merikarhut – Sjöbjörnarna. 70 vuotta suomalaista matkapurjehdusta. Merikarhut Ry, Helsinki 2003. Montin, Kim: Åbo Båtvarf (1889–1954) och det urbana fritidsmönstret. Pro gradu -työ Nordisk etnologi, Åbo Akademi. Åbo 1981. Kockberg, Matz: Regina. Frisk Bris 3/2005. Lernhagen-Matz, Carina: Regina – Långfärdsbåtarnas Drottning. På Kryss 7/2006. Lindblad, Kenneth et al. (toim.): Pohjoismainen kansanvene 50 vuotta 1942–1992. Suomen kansanveneliitto Ry, Helsinki 1992. Salonen, Matti: TURUN VENEVEISTÄMÖ. Käsikirjoitus SHIÅAn kokoelmissa. 2002. Mustelin, Göran F. (toim.): Airisto Segelsällskap i Åbo r.f. 1865–1965. Airisto Segelsällskap, Turku 1965. Sieburger, Roberto Eduardo: Clase Internacional 5 metros de Rating. El Yacht 7/2007. Yacht Club Argentino 2007. Perälä, Tauno: Turun esikaupungit ja niiden aiheuttamat probleemit ensimmäiseen maailmansotaan mennessä. Turun yliopisto, Turku 1951. Westerlund, Kasper: Regina. Merikarhu – Sjöbjörnen 1/2005. Petit-Jean, Philippe & Charmet, Olivier: Voilier de Légendé. Le Requin. l’A.F.P.R. 2009. Ruusukallio, Pekka (toim.): Näsijärven purjehdusseura – Näsijärvi segelsällskap 1898–1998 : sata vuotta. Näsijärven purjehdusseura. Tampere, 1998. Westerlund, Kasper: ASS och “hovleverantören” Åbo Båtvarf. Vuosikirjassa Airisto Segelsällskap i Åbo 2007. Airisto Segelsällskap, Åbo 2007. Wilén, Kari: Kitty – Uudesti syntynyt kultamitalivoittaja. Vene 7/2004. VMV 11. Vartiomoottorivene yksitoista. VMV 11 -entisöimistoimikunta, 1992. Sjöström, Pär-Henrik: Doktor Hans von Rettig (1894–1979) – en tillbakadragen storredare. Teoksessa Gånga tiders maritima märkesman i sjöfartsstaden Åbo. Jungfrusundprojekt, Åbo 2003. Smedslund, Tor: Nyländska jaktklubben 1861–1961: en festskrift. Nyländska Jaktklubben, Helsinki, 1961. Säteri, Kai: Rajavartiolaitos. Teoksessa Leijonalippu merellä. Toim. Visa Auvinen. Lieto 1980. Westerlund, Kasper: Utö kryssarna: 14 systrar från Åbo Båtvarf. Teoksessa Forum Marinum / Stiftelsen Forum Marinum 2004. Toim. Jarmo Saarinen. Turku 2004. Vuorenjuuri, Matti: Purjevenekirja. Tekniikan maailma. Helsinki, 1961. Yli-Röyskö, Martti ja Mättö, Keijo: Kotkan pursiseura - Kotka segelsällskap r.y. : 1888–1987. Kotkan Pursiseura, Kotka 1987. Muu tutkimusluontoinen aineisto: Ericsson, Henry: Kända finländska konstruktörer. Frisk Bris 3/2003. Härö, Mikko: Purjehdusurheilu Suomessa ennen toista maailmansotaa. Suomen Purjehtijaliitolle laadittu tutkimussuunnitelma. Suomen urheiluarkisto, Suomen Purjehtijaliiton kokoelma. 1981. Karusuo, Pete: Kun parhaat veneet tehtiin Turussa. Vene 7/2007. 23.9.2011 11.28

turku-vs2309.indd 270 23.9.2011 11.28