4/17 Lihas – rakenne, toiminta ja voimaharjoittelu Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 171; 566 sivua, 2014. Liikkeiden ja voimantuoton ymmärtäminen edellyttää lihaksen rakenteen ja toiminnan tuntemista. Toistaiseksi alalta on puuttunut ajantasainen suomenkielinen perusteos. ”Lihas – rakenne, toiminta ja voimaharjoittelu” on lihaskudokseen keskittyvä oppikirja, jossa tarkastellaan lihaksen rakennetta ja toimintaa, lihastoiminnan biomekaniikkaa ja mittaamista, lihaskudoksen vaurioita, ikääntymistä ja lihassairauksia sekä lihasvoimaharjoittelua. Liikunta &TIEDE 54 4/17 • 8 euroa Liikunta &TIEDE Kari Kauranen PÄÄTTÄJIÄ PITÄÄ VOIDA ARVIOIDA Hinta: 75 € (norm.hinta), 65 € (LTS:n jäsen -hinta), 55 € (opisk.hinta). Postilähetyksiin lisätään toimituskulut. Kari Kauranen Motoriikan säätely ja motorinen oppiminen Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 167; 443 sivua, 2011. Kirja kokoaa näkemykset ihmisen motoristisesta suorituskyvystä ja oppimisesta. Alaan keskittyvää suomenkielistä oppikirjaa ei aiemmin ole julkaistu. Fysiologiset ja pedagogiset lähtökohdat ovat toisistaan riippuvaisia ja toisiaan täydentäviä. Hermoston tulee olla kunnossa, jotta oppiminen olisi mahdollista, ja pedagogisten menetelmien oikeita, jotta muutokset olisivat optimaalisia. Kirjan lopussa nämä näkökulmat yhdistetään käytännön ohjeiksi LIIKUNTA TUKEE OPPIMISTA Hinta: 60 € (norm.hinta), 50 € (LTS:n jäsen -hinta), 40 € (opisk.hinta). Postilähetyksiin lisätään toimituskulut. Kari Kauranen, Niina Nurkka Biomekaniikkaa liikunnan ja terveydenhuollon ammattilaisille Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 166; 435 sivua, 2010. Teos perehdyttää lukijan biomekaniikan tieteenalaan sekä esittelee biomekaniikan eri aihepiirejä ja mittausmenetelmiä suomeksi. Biomekaniikkaa tarkastellaan sekä biotieteiden että fysiikan näkökulmista. Lopuksi näkökulmat yhdistetään yhtenäiseksi ja saumattomaksi kokonaisuudeksi. LIIKUNTATUTKIMUKSEN UUDET AVAUKSET Hinta: 60 € (norm.hinta), 50 € (LTS:n jäsen -hinta), 40 € (opisk.hinta). Postilähetyksiin lisätään toimituskulut. Tilaa kaikki kolme kirjaa edullisempaan yhteishintaan: 170 € (norm.hinta), 145 € (LTS.n jäsen -hinta), 120 € (opisk.hinta). Opiskelijoiden ryhmätilaukset sovitaan erikseen. Postilähetyksiin lisätään toimituskulut. Tilaukset: www.lts.fi • linda.raivio@lts.fi • puh. 010 778 6602. www.lts.fi LIIKUNTATIETEEN PÄIVÄT 2017

TIEDETTÄ JA POLITIIKKAA Liikunta– VAI TIEDEPOLITIIKKAA lääketieteen päivät 25v. Liikunta &Tiede 4/ 2017 KARI KALLIOKOSKI VUODEN LIIKUNTALÄÄKETIETEELLINEN TUTKIMUS 2017 -KILPAILU Kilpailuun voi osallistua 1.1.2017 jälkeen julkaistulla tai toistaiseksi julkaisemattomalla liikuntalääketieteeseen liittyvällä alkuperäistutkimuksella. Suomenkielinen abstrakti tulee jättää 6.9.2017 klo 16.00 mennessä. Abstraktilomake ja kilpailun ohjeet löytyvät osoitteessa www.lts.fi. Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki SEMINAARIOHJELMA Liikunnan edistämisen monet ulottuvuudet O puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi XXV Liikuntalääketieteen päivät 2017 KESKIVIIKKO 8.11. 9.00 Ilmoittautuminen ja kahvi 13.30 Liikkumattomasta liikkujaksi Erikoistutkija Eveliina Korkiakangas, petus- ja kulttuurimiOnneksi myös niin sanottua liikuntatieteel9.30 Tervetuloa Työterveyslaitos nisteriö on perinteinen listä perustutkimusta rahoittavia tahoja on vielä 9.45 Physical inactivity: The biggest public health problem 14.00 Potkiiko SOTE myös liikkumaan? liikuntatieteellisen tut- olemassa myös valtion taholla. Liikuntatutkijat of the 21st century Päätoimittajat: Emeritusprofessori Matti Uusitupa, Professor Steven Blair, Arnold School of Public Health, kimuksen rahoittaja. ovat viime vuosina menestyneet ilahduttavasti Itä-Suomen yliopisto Kari Kalliokoski (vast.) University of South Carolina, USA Vielä kymmenkunta Suomen Akatemian rahoitushauissa. Tämä on Kari L. Keskinen 14.30 Kahvi 10.45 Liikkumattomuuden vaikutukset liikuntavasteisiin vuotta sitten rahoitusta sikäli hienoa liikuntatieteiden kannalta, että Professori Taija Juutinen, Jyväskylän yliopisto 15.10 Suulliset e-posteriesitykset rinnakkain neljässä salissa Toimituspäällikkö: myönnettiin hyvinkin erityyppisiin hank- siellä hakemukset arvioidaan ennen kaikkea Leena Nieminen 11.10 Kovatehoinen liikunta (HIT & HIIT) 16.25 Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2017 keisiin, mutta viime vuosina ohjausta on niiden tieteellisen laadun perusteella, joten lii– miksi, milloin ja kenelle? -kilpailun finaali ja palkintojen jako tarkennettu reilusti. Rahoitusta myön- kuntatutkimuksen taso tulee tälläkin mittarilla Dosentti Kai Savonen, Toimituskunta: 17.30 Päivän päätös Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos netään spesifeihin, ministeriön tärkeik- todetuksi korkeaksi. Arto Hautala 17.45 Ohjattua ja omatoimista liikuntaa 11.35 Lounas ja kaupalliseen näyttelyyn tutustuminen Terhi Huovinen si koke­ miin tutkimuskohteisiin. Samalla Hakemusten tieteellisessä arvioinnissa Aka20.00 Iltatilaisuus – Hotel Haaga Central Park Mikko Julin 12.45 Liikunnan esteet ja kannustimet myös muuta ohjausta on tarkennettu. Yksi temia käyttää kansainvälisiä arviointipaneeleja, Markku Ojanen Dosentti Katja Borodulin, tällainen kohde on tutkimuksen monitie- jotka pisteyttävät hakemukset kuusiportaisella Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sanna Palomäki teisyyden, liikuntatieteiden keskinäisen ja asteikolla. Korkeimman arvosanan eli kuutosen Eila Ruuskanen-Himma muitten tieteenalojen kanssa – kansallises- saaneet hakemukset yleensä tulevat rahoitetukMikko Salasuo ti ja kansainvälisesti – tehtävän yhteistyön si, mutta koska kilpailu on kovaa niin näitä TORSTAI 9.11. Timo Ståhl S E ”outstanding M I N A A R– Iylivertainen” TIEDOT korostaminen. paneelien sanalla Jukka Tiikkaja 8.30 Genomic predictors of exercise training responses • Työpaja tutkijoille Liikuntatutkijat ovat perinteisesti olleet hyviä pisteyttämiäkin hakemuksia voi jäädä ilman Associate Professor Tuomo Rankinen, Kannettavat ja puettavat mittalaitteet tutkimustyökaluina Seminaarin hinta Majoitus Kannen kuva: Pennington Biomedical Research Center, verkostoitumaan ainakin lähitieteiden kanssa rahoitusta. Tämä on tietysti ymmärrettävää, jos • 11.00 Mittausmenetelmien fysikaalinen tausta Osallistumismaksu 290€, LTS:n henkilö- ja yhteisöjäsenet 240€ Osallistujat varaavat ja maksavat majoitukset itse. Järjestäjillä on LSU, USA Gorilla/Maskot – mitä laitteet oikeasti mittaavat? ja viime vuosina on nähty mukavasti myös korkeimman pistemäärän saaneita hakemuksia (varsinaisilta yhteisöjäseniltä edellytetään yhteisilmoittautumista). kiintiövaraus hotellista 8.10.2017 saakka. Ilmoita varausta tehdesDosentti Harri Sievänen, UKK-instituutti 9.15 Epigenetics and exercise Opiskelijat 185€, LTS:n opiskelijajäsenet (vain perustutkintosäsi varauskoodi päivät”. poikkitieteellisiä hankkeita, joten tässä suhtees- on160€ enemmän kuin voidaan rahoittaa, mutta ”Liikuntalääketieteen Ulkoasu: Leijart ja Tampereen yliopisto Professor Charlotte Ling, Epigenetics and Diabetes Unit, opiskelijakortti taitässä vastaava hämmentävää esitettävä). Hinnat sa pullat ovatopiskelijat, hyvin uunissa. Lehtemme kunsisälrahoitus toisinaan päätyy Department of Clinical Sciences, Lund University • 11.45 Tutkijan näkökulma – hyviksi osoittautuneet tävät seminaarimateriaalin, ohjelmaan merkityt lounaat ja kahvit Hotel Haaga Central Park Julkaisija: Diabetes Centre, Sweden menetelmät ja niiden käyttö tutkimuksessa numerossa muutamat maamme johtavat lii- heikomman arvosanan saaneille hankkeille. sekä iltatilaisuuden buffet-illallisen. Osallistumismaksu laskutetaan Nuijamiestentie 10, Liikuntatieteellinen Seura ry Professori Timo Jämsä, Lääketieteellisen kuvantamisen, kuntatutkijat etukäteen. valottavatkin oman tieteen­alansa Erinomainen käytäntö on, että00320 Akatemia 10.00 From heritability and individual differences towards Helsinki fysiikan ja tekniikan tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Liikunta & Tiede on myös clinical implications Puh. 09 580 yhteistyökuvioita toisten tieteenalojen kanssa lähettää hakijoille tiedoksi myös paneelien lau- 7877 Liikunnan ja Terveystiedon Professor Urho Kujala, University of Jyväskylä 12.30 Lounas ja kaupalliseen näyttelyyn tutustuminen hotel@haaga.fi Ilmoittautuminen nyt ja tulevaisuudessa. sunnon, jossa hakemuksen vahvuudet ja heikopettajat ry:n jäsenetulehti. 1hh 112 €, 2hh 132 € Viimeinen ilmoittautumispäivä on perjantai 13.10.2017. 10.30 Kahvi 13.30 Digiloikilla kuntoon Monille valtiovallan puuttuminen ja ohjaus koudet käydään perusteellisesti läpi. Näin myös Ilmoittaudu www-lomakkeella www.lts.fi/koulutus. – nollat ja ykköset fyysisen aktiivisuuden edistäjinä 11.00 Rinnakkaiset työpajat – täsmätietoa tutkijoille, Paino: siihen, mitä, miten ja kenen kanssa tutkitaan, hylkäävän voi kehittää Lehtori Mikko Julin, Laurea-ammattikorkeakoulu Lisätietoja linda.raivio@lts.fi , p. 010 778 6602 päätöksen saanut hakijaLisätietoja: lääkäreille sekä terveydenhuollon ja liikunnan Kamsula (ohjelma) Forssa Print 2017 on punainen vaate. Puheissa korostuu tieteen- hakemustaan ja tulla mahdollisestiJonne tulevaisuuammattilaisille 14.00 Kohti liikkuvaa – taloudellisesti, sosiaalisesti ja puh. 010 778 6606 Peruutusehdot moraalisesti kestävää Suomea tekemisen vapaus – tutkijat tietävät parhaiten dessa rahoitetuksi. Tilaukset: • Työpaja lääkäreille sekä terveydenhuollon jonne.kamsula@lts.fi Viimeinen veloitukseton peruutuspäivä on tiistai 17.10.2017. Tutkimusjohtaja Mika Aaltonen, mitä kannattaa tutkia. Näissä puheissa kuitenTutkimuksen tieteelliset ansiot tai puutteet ja liikunnan ammattilaisille puh: 010 778 6600 Sen jälkeen tehdyistä peruutuksista veloitetaan koko osallistumisFCG Finnish Consulting Group Oy kin unohtuu se, että työantajalla – siis tutkijoinäin hyvin peratuiksi paneelien fax: 010 778 6619 LindalausunRaivio (ilmoittautumiset) • 11.00 Ylirasituksen ja -kuormituksen tausta maksu. Laskun maksamatta jättämistä tulevat ei tulkita peruutuksena. 14.30 Kahvi – tieteellinen katsaus puh.lopullis010 778 6602 sähköposti: toimisto@lts.fi Jos tutkimuksen ilmoittautumisesta huolimatta tilaisuuteen, veloitetaan tekemien den tapauksessa rahoittajalla – onei tule noissa, mutta toimikuntien Dosentti Arja Uusitalo, Työterveyslaitos, 15.00 Terveysliikkujan ravitsemuksen ABC linda.raivio@lts.fi osallistumismaksu. voirahoituspäätösten siirtää toiselle henkiKestotilaus: 40 euroa viime kädessäkoko oikeus päättää siitä mitäOsallistumisen tehdään. ten perusteet jäävät hakuun Helsingin Urheilulääkäriasema ja Helsingin Yliopisto Professori Mikael Fogelholm, Helsingin yliopisto lölle (siirrosta ilmoitus linda.raivio@lts.fi). Vuositilaus: 42 euroa LiikuntaTai tässä tapauksessa mitä tutkitaan. osallistuneilta pimentoon. Olisiko myös tässä • 11.30 Ylirasituksen diagnosointi 15.30 Nukkumalla menestykseen lääketieteen Itse esimerkiksi löytäisin kyllä lukemattomia syytä miettiä päätöksenteon avoimuutta ja (sairauksien poissulku; kliininen spiroergometria ja sen Seminaaripaikka Dosentti Henri Tuomilehto, Oivauni uniklinikka Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä vasteet ylirasituksessa) päivät sosiaalisessa Hotel Haaga Central Park, Nuijamiestentie 00320 Helsinki kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä mielenkiintoisia liikuntafysiologisia kysymykhyvää­10, hallintotapaa? Tutkijoilta vaaditaan nyky­ 16.00 Yhteenveto ja seminaarin päätös LT, Liikuntalääketieteen erikoislääkäri, Lauri Alanko, ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijamediassa siä, jotka ovat vailla ratkaisua, mutta ymmärrän ään avointa julkaisemista. Voitaisiinko samaa artikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, 16.15 Hyvää kotimatkaa Urheilulääketieteen säätiö, Helsingin urheilulääkäriasema Iltatilaisuus valtiovallan ajatusmallia. Tiedämme jo niin pal- toivoa myös rahoituksesta ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. • 12.00 Ylirasituksen hoito ja paluu harjoitteluun Iltatilaisuus järjestetään Hotel Haaga Central Parkissa keskiviik- päättäviltä? jon liikunnankona hyödyistä ja vähäisistä 8.11.2017 klo 20.00haitoista, alkaen. Tilaisuuteen tulee ilmoittautua – urheilija-valmentaja -case yhteydessä. Illanvietto ja buffetettä voimme etukäteen suositella ilmoittautumisen runsasta liikuntaa kai- kari.kalliokoski@utu.fi 54. vuosikerta Paracrossin maailmanmestari Matti Suur-Hamari Pidätetään oikeudet ohjelman muutoksiin illallinen kuuluvat seminaarin hintaan. Pidätetään oikeudet ohjelman muutoksiin Fysiikkavalmentaja Hanna Leveelahti, InnoFit ISSN-L 0358-7010 kille. Akuutein ongelma on se, kuinka ihmiset saadaan liikkumaan ja tähän liittyvää tutkimusta tarvitaan kiireimmin. Järjestäjä: Liikuntatieteellinen Seura Yhteistyössä: Helsingin Urheilulääkäriasema | Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus, KIHU | Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos | Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka | Paavo Nurmi –keskus, Turku | Tampereen Urheilulääkäriasema | Jyväskylän yliopisto| Turun yliopisto | Oulun yliopisto www.lts.fi 8.-9.11.2017, Hotel Haaga Central Park, Helsinki #LLTP17

Kuva: TARJA KESKINEN TÄSSÄ NUMEROSSA 2 PÄÄKIRJOITUS: Tiedettä ja politiikkaa – vai tiedepolitiikkaa. Kari Kalliokoski 4 Liikunnan ja oppimisen vuorovaikutusta kartoittamassa. Liikuntatutkimus on avannut uusia näkymiä liikunnan ja oppimisen yhteyksiin. Eero A. Haapala, Marko Kantomaa, Tiina Kujala, Timo Jaakkola, Tuija Tammelin 10 Liikunnan biotieteet – tiivistä yhteistyötä ja aktiivista vuoropuhelua. Liikunnan ylivertaiset terveysvaikutukset ovat lisänneet myös perustieteiden kiinnostusta selvittää liikunnan vaikutusmekanismeja. Juha Hulmi, Riikka Kivelä, Maarit Lehti 14 Fyysinen aktiivisuus pitää yllä aivojenkin terveyttä ja toimintakykyä – läpi elämän. Liikunnan vaikutuksia aivojen terveyteen ja oppimisen edellytyksiin tutkitaan nyt monitieteellisesti ja -menetelmällisesti. Miriam Nokia, Jan Wikgren, Heikki Kainulainen 17 Tutkimusnäytöstä kohti uusia käytäntöjä: Liikunta- ja elintapamuutoksilla muistisairauksia ehkäisemään. Laajoilla interventioilla selvitetään voidaanko elintapojen muutoksilla vähentää muistisairauksien riskiä tai jopa hidastaa taudin etenemistä. Jenni Kulmala, Anna Rosenberg, Tiia Ngandu, Alina Solomon, Miia Kivipelto. 22 POLTTOPISTE: Päätöksentekijöitä pitää voida arvioida. Taru Lintunen 23 Sielultaan tiedemies. Kun LTS:n väistyvä pääsihteeri Kari Keskinen aloitti tehtävässään OKM oli muokannut reippaasti suomalaisen liikunta- ja urheilujärjestökentän työnjakoa. Tiinu Wuolio 27 SUOMI 100: Ei jääty tuleen makaamaan. Jouko Kokkonen 28 ”Tohtori porkkana” puolustaa tieteellistä ­asiantuntemusta. Tiede on joutunut sanasotaan mielipiteitä vastaan. Tutkijoiden eturintamassa taistelee ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm. Teijo Pyykkönen 32 Liikunnan yhteiskuntatieteiden juurevat ­avaukset. Hannu Itkonen 36 Yritykset, yliopistot ja tutkimusyhteistyö – case liikuntateknologia. Yliopistot voivat ja niiden pitääkin tehdä akateemista tutkimusta yritysten kanssa. Raija Laukkanen 38 Voiko liikunta hidastaa biologista ikäänty­ mistä? Kaksostutkimukset ovat haastaneet vallitsevaa käsitystä siitä, että liikunnalla voidaan hidastaa ikääntymistä. Elina Sillanpää 42 Vammaisten nuorten liikunta – yhdenvertaisuuden mahdollisuudet ja esteet. Liikunta­ kulttuurisiin yhteisöihin ei helposti muodostu erityistä tukea tarvitsevien nuorten ja muiden nuorten keskinäisiä ryhmiä. Susan Eriksson s 23 Eläkkeelle siirtyvä Kari Keskinen ajattelee LTS:n tulevaisuutta ja katsoo siihen luottavaisena. 46 Nuorten miesten liikkumisprofiilit – eroaako maalaispoika kaupungin kasvatista? Suomalaisten hyvinvointi vaihtelee maaseutumaisten ja kaupunkimaisten alueiden välillä. Riitta Pyky 50 Valta ja verkostot suomalaisessa liikunta- ja urheilujärjestelmässä: Keskittynyttä, hajautunutta ja hetkellistä. Kati Lehtonen 55 Poikkihallinnollisella yhteistyöllä arkiliikunnan edellytyksiä kuntiin. Liikuntaedellytyksiä edistetään kunnissa etenkin kaavoitustoimen, liikennesuunnittelun ja liikuntatoimen yhteistyöllä. Leena Soudunsaari, Helka-Liisa Hentilä 58 Käyttäytymisen muutospyörä – työkalu liikunnan edistämiseen. Minna Aittasalo 62 Huippu-urheilu on eriytynyt myös kilpa­ urheilusta. Kansainvälinen huippu-urheilu tarjoaa teollisessa mittakaavassa tuotettua viihdettä. Muulla kilpaurheilulla sen sijaan on kiistämättömiä vaikutuksia myös harjoittajiensa terveyteen. Lauri Tarasti 65 LÄHIKUVASSA: Sami Kokko: Nuorten liikunnan muutosta jäljittämässä. 67 EMERITUS IHMETTELEE: Kuinka me aikanamme liikuimme? Jukka Laitakari 69 OPISKELIJA OUNASTELEE: Movea! – pätevän liikunnanopettajan hellässä huomassa. Linda Nikula 70 NÄIN MAAILMALLA: Enemmän ei aina ole yhtä kuin paremmin. Anssi Saari LUETTUA 72 Tavoitteesta tavaksi. Elintapamuutosten teoria ja harjoitukset. Harri Koski TUTKITTUA 74 Tutkimusuutiset 78 Väitösuutiset 82 LIIKUNTATIETEEN PÄIVÄT – Tutkimustiivistelmät.

Liikunnan ja oppimisen vuorovaikutusta kartoittamassa 4 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017

Teksti: EERO A. HAAPALA, MARKO KANTOMAA, TIINA KUJALA, TIMO JAAKKOLA, TUIJA TAMMELIN Oppiminen on laaja kokonaisuus ja liikunta tärkeä kasvuympäristön tarjoama oppimisväylä. Liikuntatutkimus on avannut uusia näkymiä liikunnan ja oppimisen yhteyksiin. Liikunnan myönteiset vaikutukset kouluarvosanoihin on havaittu erityisesti matemaattisissa aineissa. Liikunta voi myös vahvistaa lasten muistia ja toiminnan­ ohjausta. Motoristen taitojen hallitseminen puolestaan vaikuttaa myös aivojen kehittymiseen. L iikunta ja hyvä fyysinen kunto ovat olleet­välttämättömiä ihmisten selviyty­ misen kannalta tuhansien vuosien ajan. Viimeisen 100 vuoden aikana tarve päivittäiseen liikkumiseen on kuiten­ kin vähentynyt. Tämä elinympäristön muutos ollut vaikuttamassa esimerkiksi lasten ja nuorten ylipainon lisääntymiseen ja kestävyyskun­ non laskuun. Fyysisesti passiivinen elämäntapa voi heikentää sydänterveyttä ja hyvinvointia monin tavoin. Lisäksi viimeaikaiset tutkimustulokset ovat vahvistaneet käsitystä siitä, että liikunnan puute voi haitata jopa aivojen kehitystä ja oppimista. Vaikka tutkimusnäyt­ tö lapsilla ja nuorilla on vielä vähäisempää, olemassa oleva tutkimustieto yhdessä ikääntyneillä ja eläin­ malleilla tehtyjen tutkimusten kanssa tukee käsitys­ tä liikkumattomuuden negatiivisista vaikutuksista aivoterveyteen. Myös päättäjät ovat huomanneet lasten vähäi­ sen liikunnan olevan keskeinen yhteiskunnallinen ongel­ma. Hallituksen kärkihankkeen Liikkuva kou­ lu -ohjelman tavoitteena on taata jokaiselle lapselle ja nuorelle vähintään tunti liikuntaa päivässä. Lisäksi uusi opetussuunnitelma mahdollistaa entistä aktiivi­ semman koulupäivän. Ajatus liikunnan ja oppimi­ sen välisestä yhteydestä ei ole Suomessakaan aivan uusi; vuonna 2012 julkaistiin Liikunta ja oppiminen -tilan­nekatsaus (Syväoja ym. 2012) ja aihetta sivua­ via väitöskirjoja on julkaistu jo neljä (Kantomaa Kuva: GORILLA/MASKOT LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 5

2010; Syväoja 2014; Haapala 2015; Ruotsalainen 2017). Aihe on keskeinen ja ajankohtainen. Se koskettaa paitsi lapsia ja nuoria itseään myös koko yhteiskun­ taa ja on merkittävä myös kansantaloudellisesti. Liikkuvista lapsista kasvaa liikkuvia ja terveitä aikui­ sia, joilla on kyky elinikäiseen oppimiseen. Tässä artikkelissa kuvaamme miten liikunta liittyy oppimi­ seen tutkimuksessa ja yhteiskunnassa sekä millaisia jatkotutkimustarpeita näemme. Mitä oppiminen on? Oppiminen on ihmisen kasvun ja kehittymisen ydin­ prosessi. Oppimisen seurauksena käyttäytyminen ja siihen vaikuttavat tiedot, taidot ja tunnereak­ tiot muuttuvat. Oppimalla voimme paitsi sopeutua ympä­ristön muutoksiin myös aktiivisesti vaikuttaa ympäristöömme ja toimintaamme siinä. Oppiminen on aina aktiivinen valikointi- ja tulkintaprosessi. Tai­ tava oppija tarkkailee, arvioi ja säätelee ajatte­luaan, motivaatiotaan, tunteitaan ja käyttäytymistään. Oppi­minen on myös vuorovaikutusta, joka tapahtuu kulttuurisessa ja sosiaalisessa ympäristössä, joten sosiaalisuus ja konteksti ovat oppimisessa vahvasti läsnä. Kasvuympäristöstä saatavat kokemukset sekä aiheuttavat että säätelevät oppimista. liikunta näyttää vaikuttavan myönteisesti lasten tie­ dolliseen toimintaan, kuten käyttäytymisen ja reak­ tioiden säätelyyn ja erityisesti epäolennaisen käyt­ täytymisen ehkäisyyn eli inhibitioon, työmuistiin ja kognitiiviseen joustavuuteen. Koulupäivän aikaisella liikunnalla on edullisia vaikutuksia myös tarkkaa­ vaisuuteen ja oppimisen mahdollistaviin teki­jöihin, kuten tehtäviin keskittymiseen, käyttäytymiseen ja sosiaalisen toimintaan kouluympäristössä. Nämä vaikutukset voivat osaltaan selittää liikunnan myön­ teisiä vaikutuksia oppimistuloksiin (Kantomaa ym. julkaisematon). Liikunnan anatomiset ja fysiologiset vaikutukset ulottuvat aivojen rakenteeseen ja toimintaan, ja sitä kautta oppimiseen. Liikunta lisää aivojen verenkier­ toa, parantaa hapensaantia, lisää välittäjäaineiden määrää sekä lisää hermosolujen toimintaa tukevien kemikaalien, kuten aivoperäisen hermokasvuteki­ jän, tuotantoa (Davenport ym. 2012; Lubans et al. 2016). Liikunnan on myös havaittu lisäävän aivojen hiusverisuonistoa ja synnyttävän uusia hermosoluja erityisesti hippokampukseen, joka on oppimisen ja muistin keskus (van Praag ym. 1999; van Praag 2009; Vaynman ym. 2004). Millaista liikuntaa? Liikunnan muodoista on eniten tutkittu kestävyyslii­ kunnan yhteyksiä aivojen toimintaan ja rakenteisiin Miten liikunta liittyy oppimiseen? ja näiden yhteyksien on havaittu olevan pääasiassa myönteisiä (Donnelly ym. 2016). Myös liikunnan Liikunta on tärkeä kasvuympäristön tarjoama oppi­ kuormittavuudella voi olla merkitystä liikunnan misväylä. Liikunnan avulla opitaan liikkumaan, opi­ vaikutuksissa oppimiseen. Harvassa tutkimuksessa taan itsestä liikkujana sekä opitaan itse liikunnasta. on erikseen selvitetty liikunnan kuormittavuuden Poikittaistutkimusten mukaan vapaa-ajan liikunta, vaikutusta oppimiseen. Haapala ym. (2017) kui­ runsas fyysisen kokonaisaktiivisuuden määrä sekä­ tenkin havaitsivat reippaan liikunnan olevan yhtey­ hyvä kestävyyskunto ovat yhteydessä hyvään kou­ dessä luku­taitoon 6–8-vuotiailla lapsilla. Ardoy ym. lumenestykseen. Liikunnan positiivinen yhteys (2014) osoittivat rasittavamman liikunnan paranta­ kouluarvosanoihin ja standardoituihin testituloksiin van kognitiota ja koulumenestystä enemmän kuin on havaittu erityisesti matemaattisissa aineissa. Lii­ matalatehoisemman liikunnan. Toisaalta korkeate­ kunta voi myös vahvistaa lasten tiedollista toimin­ hoisen intervalliharjoittelun vaikutuksen toimin­ taa, erityisesti muistia ja toiminnanohjausta. Lisäksi nanohjaukseen on havaittu olevan pientä (Costigan liikunnalla on havaittu olevan myönteinen vaikutus ym. 2016) vaikka korkeatehoisen intervalliharjoit­ luokkahuonekäyttäytymiseen, tehtäviin keskittymi­ telun on havaittu aiheuttavan suurempaa aivoperäi­ seen ja osallistumiseen oppitunneilla (Donnelly ym. sen hermokasvutekijän lisääntymistä verenkierrossa 2016; Syväoja ym. 2012). kuin kohtuukuormitteisen liikunnan (Marquez ym. Viime vuosina uutta tietoa on julkaistu myös 2015). koulupäivän aikaisen liikunnan, kuten istumisen tauottamisen ja oppitunneilla tapahtuvan liikunnan, Motorinen oppiminen heijastuu opetukseen integroidun liikunnan, liikuntatuntien, muuhun oppimiseen? -kerhojen, koulumatkojen ja välituntien yhteydestä oppimiseen. Näiden tutkimusten mukaan koulu­ päivän aikainen liikunta on positiivisesti yhteydessä Myös motorinen kehitys ja motoristen taitojen oppi­ koulumenestykseen. Lisäksi koulupäivän aikainen minen saattavat välittää liikunnan myönteisiä vai­ Oppimisen prosesseista tarvitaan lisää tietoa. Intensiteetin lisäksi myös liikunnan toteutustapa voi vaikuttaa siihen, miten liikunta vaikuttaa oppimiseen. 6 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017

Motoristen taitojen hallitseminen vaikuttaa aivojen kehittymiseen. Samat keskushermoston mekanismit vastaavat rinnakkain sekä motoristen että tiedollisten taitojen ohjauksesta. Monipuolinen liikunta tukee tätä kokonaisuutta. kutuksia oppimiseen. Motorisella oppimisella tar­ koitetaan harjoittelun aikaansaamaa kehon sisäistä tapahtumasarjaa, joka johtaa pysyviin muutoksiin mahdollisuuksissa tuottaa liikkeitä (Jaakkola, 2000). Tutkimusten mukaan motoriset ja tiedolliset tai­ dot kehittyvät rinnakkain (Davis et al., 2007, 2011; Hillman, Erickson, & Kramer, 2008; Smith, Thelen, Titzer, & McLin, 1999). Motoristen taitojen hallit­ seminen vaikuttaa aivojen kehittymiseen, sillä samat keskushermoston mekanismit vastaavat rinnakkain sekä motoristen että tiedollisten taitojen ohjaukses­ ta. Monipuolinen liikunta tukee tätä kokonaisuutta edistämällä neuromotorista kehitystä ja motoristen taitojen oppimista (Stodden et al., 2008). Viime­ aikaisten tutkimusten mukaan motorisesti haasta­ valla liikunnalla voi olla jopa voimakkaampi yhteys toiminnanohjaukseen kuin motorisesti yksinkertai­ semmalla liikunnalla (Schmidt ym. 2015; van der Niet ym. 2016; Kountsandreou ym. 2016). Parhaimmillaan liikunta tarjoaa mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen, joka voi myös selit­ tää yhteyksiä oppimiseen. Liikunta voi kehittää lap­ sen ja nuoren kykyä kuunnella ja noudattaa ohjeita, odottaa vuoroaan ja valita tilanteeseen soveltuvat toimintatavat (Kantomaa ym. 2010). Liikunta voi tarjota mahdollisuuksia tunteiden purkamiseen ja niiden käsittelyyn, jotka ovat keskeisiä sosiaalisen vuorovaikutuksen edellytyksiä. Uudet tutkimustu­ lokset tukevat myös unen ja ravinnon merkitystä liikunnan ja oppimisen välisiä yhteyksiä selittävinä tekijöinä: Liikunta vaikuttaa myönteisesti ravitse­ muksen säätelyyn, ja ravinto ja liikunta yhdessä vai­ kuttavat tiedolliseen toimintaan (Martins ym. 2008; van Praag ym. 2007; Wu ym. 2008). Liikunta tukee myös riittävää ja säännöllistä unta (Lang ym. 2013; Mcneil ym. 2015; Stone ym. 2013), millä on posi­ tiivisia vaikutuksia tarkkaavaisuuteen, käyttäytymi­ seen, oppimiseen ja muistiin (Paruthi ym. 2016). Liikunnan ja oppimisen vuorovaikutus huomioitu koulun kehittämisessä Opetussuunnitelma (OPS) on vahva koulutuspoliit­ tinen väline, jolla koulun toimintaa ohjataan. Kan­ sallinen OPS viestii yhteiskunnallista ja poliittista tahtotilaa ja eri intressiryhmien odotuksia koulua kohtaan (Mäkinen & Kujala, julkaisematon). Taitoja taideaineilla on nähty (esim. Räsänen 2009, 29) olevan tietynlainen erityisasema koulun oppiainei­ den joukossa muun muassa koulussa viihtymisen, mielenterveyden edistämisen, sosiaalisen kasvun sekä yksilönä ja yhteisön jäsenenä hyväksytyksi tule­ misen näkökulmasta. Taito- ja taideaineita on myös luonnehtinut tiedonkäsitys, jossa ajattelua ei eroteta toiminnasta. Sekä yhteiskunnallinen ja poliittinen tahtotila että taito-ja taideaineiden erityisyys toimin­ nan, ajattelun sekä hyvän elämän taitojen edistäjänä ovat lyöneet leimansa kansallisiin OPS-teksteihin vuosikymmenestä toiseen (Hakala & Kujala 2015; 2017). Vuonna 2016 voimaan astuneesta Perusopetuksen OPS:n (POPS) perusteet asiakirjasta (Opetushallitus 2014) voi hiukan kärjistäen todeta, että se, mikä aikaisemmin on liitetty erityisesti koskemaan taitoja taideaineita, ulotetaan jatkossa koskemaan koko koulua, ei pelkästään sen oppiaineita vaan koulun toimintaa kokonaisuudessaan. OPS:n arvoperusta ja oppimiskäsitys jalkautuvat koulun käytänteisiin sen toimintakulttuurissa. Huo­ mattavaa on, että toimintakulttuuri vaikuttaa sen piirissä toimiviin riippumatta siitä, tunnistetaanko sen merkitys vai ei, minkä vuoksi toimintakulttuurin periaatteiden tietoinen rakentaminen on erityisesti koulun muutoksen näkökulmasta keskeistä. Oppimiskäsitys POPS 2014 -asiakirjassa perustuu käsitykseen oppilaasta aktiivisena toimijana. Kieli, kehollisuus ja eri aistien käyttö nähdään ajattelun ja oppimisen kannalta olennaisina. Oppija tunnistetaan kehollisena olentona, jolloin eletty keho, kehollinen maailmasuhde (esim. Siljamäki ym. 2016) ja koettu opetussuunnitelma (Rokka 2011, 40) luovat oppimi­ sen ja sen arvioinnin viitekehystä. Fyysisesti aktiivisemman koulupäivän edistämi­ nen on jatkossa yksi koulun toimintakulttuurin kehittämistä ohjaava periaate. Lähtökohtana ei ole pelkästään havainto luonnollisen arkiliikunnan radi­ kaalista vähentymisestä yhteiskunnassa vaan ennen kaikkea ymmärrys fyysisen aktiivisuuden merkityk­ sestä oppimiselle. Tämä tarkoittaa myös istuvasta työskentelytavasta irrottautumisen edistämistä osana koulun toimintakulttuuria. Paitsi fyysisen aktiivisuuden, myös tunnetaitojen yhteys oppimiseen on huomioitu opetussuunnitel­ mateksteissä. Liikkuminen ja mielen hyvinvointia edistävät yhteiset toiminnot pyritään saamaan luon­ tevaksi osaksi jokaista koulupäivää luomalla tilaa toiminnallisuudelle, luovalle työskentelylle, liikku­ miselle, leikille ja elämyksille, tämä ottaen huomi­ oon kulttuurinen ja inhimillinen moninaisuus ilman LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 7

sukupuoleen sidottuja roolimalleja. Näin työtapojen valinnassa korostuvat kokemukselliset ja toiminnal­ liset työtavat, eri aistien käyttö ja liikkuminen, mikä lisää oppimisen elämyksellisyyttä ja vahvistaa posi­ tiivista suhtautumista opiskeltaviin asioihin. Kuinka paljon ja minkälaista liikuntaa? Tällä hetkellä ei vielä tarkkaan tiedetä minkä tyyp­ pinen liikunta vaikuttaa oppimiseen ja minkälaiseen oppimiseen. Liikunnan intensiteetin lisäksi myös liikunnan toteutustapa voi vaikuttaa siihen, miten liikunta vaikuttaa oppimiseen. Tutkimusnäyttö liikunnan ja oppimisen välisten yhteyksien biologisista mekanismeista lapsilla ja nuorilla on edelleen vähäistä (Hillman & Biggan 2017). Keskeisiä kysymyksiä tulevaisuudessa ovat muun muassa kuinka paljon ja millaisella liikunnalla aivojen toimintaan ja rakenteisiin voidaan vaikuttaa ja välittävätkö nämä muutokset liikunnan vaikutuk­ sia oppimiseen. Lisäksi tietoa kaivataan molekulaa­ risten mekanismien roolista; välittyvätkö liikunnan välittömät ja pitkäaikaiset vaikutukset esimerkiksi aivoperäisen hermokasvutekijän, insuliininkaltaisen kasvutekijä 1 tai verisuonen endoteelin kasvuteki­ jän kautta. Lasten ylipainon ja aineenvaihdunnan säätelyn ongelmien lisääntyessä valtimotautien ris­ kitekijöiden muutosten rooli liikunnan vaikutuksia selittävänä tekijänä vaatii myös lisää tutkimusta. Tähän mennessä yksikään tutkimus ei ole tarkas­ tellut miten­perinteiset aivoterveyteen yhteydessä olevat geneettiset tekijät, kuten APOE genotyyppi vaikuttavat kognitioon ja oppimiseen ja liikunnan vaikutuksiin. Aikaisemmat liikunnan ja oppimisen välistä yh­ teyttä selvittäneet tutkimukset ovat pääosin keskit­ tyneet oppimistuloksiin, kuten kouluarvosanoihin ja standardoituihin testeihin oppimisen mittareina. Oppiminen on kuitenkin tilanteeseen sidoksissa oleva, vuorovaikutteinen ja aktiivinen prosessi (Lehtinen ym. 2007, Hakkarainen ym. 2004, Raustevon Wright ym. 2003, Tynjälä 2004), joka tapahtuu ihmisten välillä sosiaalisesti ja välittyy kulttuurin kautta (Wenger 1998). Oppimista tapahtuu elämän kaikissa vaiheissa ja erilaisissa oppimisympäristöis­ sä. Myös oppimisen taitoja voi kehittää koko elämän ajan. Oppimista voi tapahtua virallisen koulutuksen lisäksi epävirallisen, tavoitteellisen opiskelun tulok­ sena tai arkitoiminnassa spontaanisti. Lapsen kielen oppiminen sekä tapojen oppiminen ovat esimerkkejä arkioppimisesta. Suuri osa aikaisemmasta tutkimuksesta on kes­ kittynyt liikunnan ja virallisen oppimisen välisiin yhteyksiin lapsuudessa ja nuoruudessa. Liikunnan yhteyksistä opintopiireissä, kerhoissa ja arkielämäs­ sä muun toiminnan ohessa tapahtuvaan oppimiseen, sekä myöhemmällä iällä tapahtuvaan oppimiseen on vähän tutkimustietoa (Kantomaa ym. 2013). Liikunnan ja oppimisen välisten yhteyksien tutki­ minen vaatii monialaista yhteistyötä. Tällä hetkellä Suomessa käynnissä olevien tutkimushankkeiden puitteissa pystytään vastaamaan osaan edellä esite­ tyistä kysymyksistä, mutta edelleen tarvitaan laajo­ jen kontrolloitujen tutkimusten tekemistä spesifien tutkimuskysymysten äärellä. EERO A. HAAPALA, FT Tutkija Biolääketieteen yksikkö, Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: eero.haapala@uef.fi MARKO KANTOMAA, FT Erikoistutkjia LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti: marko.kantomaa@likes.fi TIINA KUJALA, FT Yliopistonlehtori (liikuntakasvatus) Kasvatustieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto Sähköposti: Tiina.H.Kujala@uta.fi TIMO JAAKKOLA, LitT Lehtori Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto Sähköposti:timo.jaakkola@jyu.fi TUIJA TAMMELIN, FT Tutkimusjohtaja LIKES-tutkimuskeskus Sähköposti:tuija.tammelin@likes.fi Tutkimustieto liikunnan merkityksestä vaikuttaa valintoihin. Esimerkiksi uusi opetussuunnitelma mahdollistaa entistä aktiivisemman koulupäivän. Lähtökohtana ei ole pelkästään havainto arkiliikunnan vähentymisestä vaan ennen kaikkea ymmärrys fyysisen aktiivisuuden merkityksestä oppimiselle. 8 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017

LÄHTEET Budde, H. Voelcker-Rehage, C. Pietrabyk-Kendziorra, S., Ribeiro, Lubans, D. Richards, J. Hillman, C. Faulkner, G. Beauchamp, M. Nilsson, M., … Cerin, P. & Tidow, G. 2008. Acute coordinative exercise improves atten- E. 2016. Physical Activity for Cognitive and Mental Health in Youth: A Systematic Review of tional performance in adolescents. Neuroscience Letters, 441(2), Mechanisms. Pediatrics, 7(9), e44860–e44860. 219–223. Martins, C. Morgan, L. & Truby, H. 2008. A review of the effects of exercise on appetite Costigan, S. A. Eather, N. Plotnikoff, R. C. Hillman, C. H. & regulation: an obesity perspective. International Journal of Obesity, 32(9), 1337–1347. Lubans, D. R. 2016. High-Intensity Interval Training for Cognitive Marquez, C. M. S., Vanaudenaerde, B., Troosters, T. & Wenderoth, N. 2015. High-intensity and Mental Health in Adolescents. Medicine & Science in Sports & interval training evokes larger serum BDNF levels compared with intense continuous exer- Exercise, 48, 1985–1993. cise. Journal of Applied Physiology, 119, 1363–1373. Davenport, M. H. Hogan, D. B. Eskes, G. A. Longman, R. S. & Mcneil, J. Tremblay, M. S. Leduc, G. Boyer, C. Bélanger, P. Leblanc, A. G. … Chaput, J.-P. Poulin, M. J. 2012. Cerebrovascular Reserve : The Link Between 2015. Objectively-measured sleep and its association with adiposity and physical activity in Fitness and Cognitive Function ?, 153–158. a sample of Canadian children. Journal of Sleep Research, 24(2), 131–9. Davis, C. L. Tomporowski, P. D. Boyle, C. A. Waller, J. L. Miller, P. Opetushallitus. Perusopetuksen opetuksen perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus. H. Naglieri, J. A. & Gregoski, M. 2007. Effects of Aerobic Exercise Paruthi, S. Brooks, L. J. Ambrosio, C. D. Hall, W. A. Kotagal, S. Lloyd, R. M., … Troester, on Overweight Children’s Cognitive Functioning. Research Quarter- M. M. 2016. Recommended Amount of Sleep for Pediatric Populations: A Consensus Sta- ly for Exercise and Sport, 78(5), 510–519. tement of the American Academy of Sleep Medicine. Journal of Clinical Sleep Medicine, Davis, C. L. Tomporowski, P. D. McDowell, J. E. Austin, B. P. Mil- 12(6), 785–786. ler, P. H. Yanasak, N. E. … Naglieri, J. A. 2011. Exercise improves Rokka, P. 2011. Peruskoulun ja perusopetuksen vuosien 1985, 1994 ja 2014 opetussuun- executive function and achievement and alters brain activation in nitelmat poliittisen opetussuunnitelman teksteinä. Acta Universitatis Tamperensis 1615. overweight children: a randomized, controlled trial. Health Psycho- Tampereen yliopisto. logy, 30(1), 91–98. Ruotsalainen, P. 2017. Interventiotutkimus oppilaiden motoristen taitojen ja lukutaidon ke- Donnelly, J. E. Hillman, C. H. Castelli, D. Etnier, J. L. Lee, S., hittymisestä sekä niiden välisistä yhteyksistä ensimmäisen kouluvuoden aikana. Joensuu, Tomporowski, P.… Szabo-Reed, A. N. 2016. Physical Activity, Fit- Itä-Suomen yliopisto. Väitöskirja. ness, Cognitive Function, and Academic Achievement in Children. Smitdt, M. Jäger, K. Egger, F. Roebers, C. M., & Conzelmann, A. 2015. Cognitively Enga- Medicine & Science in Sports & Exercise, 48(6), 1197–1222. ging Chronic Physical Activity, But Not Aerobic Exercise, Affects Executive Functions in Pri- Haapala, E. A. Väistö, J. Lintu, N., Westgate, K. Ekelund, U. Poik­ mary School Children: A Group-Randomized Controlled Trial. Journal of Sport and Exercise keus, A. M. Brage, S. & Lakka, T. A. Physical activity and sedentary Psychology, 37, 575–591. time in relation to academic achievement in children. Journal of Smith, L. B. Thelen, E. Titzer, R., & McLin, D. 1999. Knowing in the context of acting: the Science and Medicine in Sport, 20, 583–589. task dynamics of the A-not-B error. Psychological Review, 106(2), 235–60. Haapala, E. A. 2015. Physical Activity, Sedentary Behavior, Physical Stodden, D. F. Goodway, J. D. Langendorfer, S. J. Roberton, M. A. Rudisill, M. E., Garcia, Performance, Adiposity, and Academic Achievement in Primary- C., & Garcia, L. E. 2008. A Developmental Perspective on the Role of Motor Skill Compe- School Children. Kuopio, Itä-Suomen yliopisto. Väitöskirja. tence in Physical Activity: An Emergent Relationship. Quest, 60, 290–306. Hakala, L. & Kujala, T. 2017. Analyzing curricula documents. A Stone, M. R. Stevens, D. & Faulkner, G. E. J. 2013. Maintaining recommended sleep model for understanding and cultivating school subjects, and one´s throughout the week is associated with increased physical activity in children. Preventive subjectivity. Teoksessa T. Itkonen ja F. Dervin (toim.) Silent partners Medicine, 56(2), 112–7. in multicultural education. Research in multicultural education and Syväoja, H. Kantomaa, M. Laine, K. Jaakkola, T. Pyhältö, K., & Tammelin, T. 2012. Liikun- international perspectives. Charlotte, NC: IAP, 29–48. ta ja oppiminen (Muistiot 2). Helsinki: Opetushallitus. Hakala, L. & Kujala, T. 2015. The Ethos of Sport as a Silent Partner Syväoja, H. 2014. Physical activity and sedentary behaviour in association with academic in PE Curricula. World studies in education 16 (2), 69–80. performance and cognitive functions in school-aged children. Jyväskylä, LIKES-tutkimuskes- Hillman, C. H. Erickson, K. I. & Kramer, A. F. 2008. Be smart, kus. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 292. Väitöskirja. exercise your heart: exercise effects on brain and cognition. Nature van der Niet, A. G. Smith, J. Oosterlaan, J. Scherder, E. J. Hartman, E. & Visscher, C. Reviews. Neuroscience, 9(1), 58–65. 2015. Effects of a cognitively demanding aerobic intervention during recess on children’s Jaakkola, T. 2000. Liikuntataitojen oppiminen ja taitoharjoittelu. physical fitness and executive functioning. Pediatric Exercise Science, 28, 64–70. Jyväskylä: PS-kustannus. van Praag, H. 2009. Exercise and the brain: something to chew on. Trends in Neuroscien- Kantomaa, M. Tammelin, T. Ebeling, H., & Taanila, A. 2010. Lii- ces, 32(5), 283–290. kunnan yhteys nuorten tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöihin, van Praag, H. Christie, B. R. Sejnowski, T. J. & Gage, F. H. 1999. Running enhances neuro- koettuun terveyteen ja koulumenestykseen. Liikunta & Tiede, 47(6), genesis, learning, and long-term potentiation in mice. Proceedings of the National Academy 30–37. of Sciences of the United States of America, 96(23), 13427–31. Kantomaa, M. 2010. The role of physical activity on emotional and van Praag, H. Lucero, M. J. Yeo, G. W. Stecker, K. Heivand, N. Zhao, C. … Gage, F. H. behavioural problems, self-rated health and educational attainment 2007. Plant-Derived Flavanol (-)Epicatechin Enhances Angiogenesis and Retention of Spatial among adolescents. Oulu, Oulun yliopisto. Väitöskirja. Memory in Mice. Journal of Neuroscience, 27(22), 5869–5878. Kountsandreou, F. Wegner, M. Niemann, C. & Budde, H. 2016. Ef- Vaynman, S. Ying, Z. & Gomez-Pinilla, F. 2004. Hippocampal BDNF mediates the efficacy fects of Motor versus Cardiovascular Exercise Training on Children’s of exercise on synaptic plasticity and cognition. European Journal of Neuroscience, 20(10), Working Memory. Medicine & Science in Sports & Exercise, 48, 2580–2590. 1144–1152. Wu, A. Ying, Z. & Gomez-Pinilla, F. 2008. DHA dietary supplementation enhances the Lang, C. Brand, S. Feldmeth, A. K. Holsboer-Trachsler, E. Pühse, effects of exercise on synaptic plasticity and cognition. Neuroscience, 155(3), 751–759. U. & Gerber, M. 2013. Increased self-reported and objectively assessed physical activity predict sleep quality among adolescents. Physiology & Behavior, 120, 46–53. LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 9

Liikunnan biotieteet – tiivistä yhteistyötä ja aktiivista vuoropuhelua 10 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017

Teksti: JUHA HULMI, RIIKKA KIVELÄ, MAARIT LEHTI Liikunnan biotieteiden yhteistyö perustieteiden kanssa tiivistyy tulevaisuudessa entisestään, samoin aktiivinen vuoropuhelu liikunnan edistäjien kanssa. Liikunnan ylivertaiset terveysvaikutukset ovat lisänneet myös perustieteiden kiinnostusta selvittää liikunnan vaikutusmekanismeja, mikä tarjoaa mahdollisuuden win-win -yhteistyöhön. Liikuntafysiologian seuraavat merkittävät löydöt ovat odotettavissa mahdollisesti tutkimuksista, joissa uusien tutkimusmenetelmien avulla vertaillaan eri tyyppisen liikunnan vaikutuksia eri elimissä ja niiden välisessä vuorovaikutuksessa. L iikunnan mekanismien tunteminen on tär­ keää. Liikunnan terveys- ja hyvinvointivai­ kutukset tiedetään kohtuullisen hyvin. Sen sijaan mekanismit, joiden kautta liikunta vaikuttaa solu- ja molekyylitasolla eri kudoksissa, tunnetaan vielä melko huonosti. Mekanismien yksi­ tyiskohtainen ymmärtäminen on erittäin tärkeää, jotta liikunnan uskottavuus ja hyväksyttävyys sai­ rauksien ennaltaehkäisy- ja hoitomuotona tunnis­ tettaisiin entistä paremmin. Tämä johtuu osittain siitä, että terveysväitteet vaativat usein mekanistisen ymmärryksen ennen kuin ne pääsevät merkittäväl­ lä tavalla lääketieteellisen hoidon piiriin. Liikunnan pääsy mukaan Käypä hoito -suosituksiin oli mer­ kittävä askel tällä tiellä, mutta monien sairauksien osalta luotettavaa tutkimustietoa on edelleen erittäin vähän. Avoimia kysymyksiä on liikuntafysiologiassa edel­ leen hyvin paljon. Liikunta vaikuttaa lähes kaikkiin elimistön kudoksiin ja soluihin sekä niiden väliseen vuorovaikutukseen. Liikunnan biologiset vaiku­ tukset ovat siis hyvin monimutkaisia, vaihtelevia ja sisältävät useiden kudosten erilaisten vasteiden ja interaktioiden verkoston, jonka tutkiminen on ollut näihin päiviin asti hyvin haastavaa. Lisäksi liikunta on erittäin laaja käsite eikä yhden tutkimuksen tu­ loksia voi siksi vielä yleistää laajemmin. Kudosten ja koko elimistön vasteet riippuvat mm. liikunnan tyy­ pistä (kestävyys vs. voima vs. nopeus), intensiteetis­ tä, kestosta sekä harrastajan lähtötasosta. Liikunnan Kuva: GORILLA/MASKOT Perustieteiden piirissä tapahtunut nopea menetelmällinen kehitys voidaan siirtää liikunnan tutkimuksen käyttöön. LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 11

mekanismien ymmärtämisessä aiheuttaa haasteita myös se, että liikunnan vasteet ovat yksilöllisempiä kuin on aiemmin ymmärretty. Miksi biokemiaa ja solu- ja molekyylibiologiaa tarvitaan liikuntatieteissä? Liikuntatieteiden yhteistyö perustieteiden kanssa mahdollistaa solu- ja molekyylibiologian osaami­ sen ja menetelmien hyödyntämisen liikuntatieteen kysymysten ratkaisemiseksi. Perustieteitä ehkäpä pisimpään hyväksikäyttänyt liikuntatieteen ala on liikuntafysiologia. Se on liikuntatieteen ala, joka yhdistää molekyylitason mekanismit, solujen väli­ sen kommunikaation, ja eri kudosten sekä koko kehon toiminnan tutkimuksen. Se tutkii erityisesti liikunnan, ja uudempana ilmiönä myös liikkumatto­ muuden vaikutuksia elimistöön. Liikuntafysiologia pitää sisällään myös elimistön toimintaan ja suori­ tuskykyyn vaikututtavien sairauksien tutkimuksen. Ymmärtääksemme liikunnan vaikutusmekanismeja paremmin, liikuntatieteilijöiden tulee käyttää hyväk­ si muun muassa lääketieteen, biologian, kemian, fysiikan ja informaatioteknologian osaamista. Huip­ pututkimus tänä päivänä on monitieteistä ja toimi­ vaa tiimipeliä, joka kokoaa huippuosaajat eri aloilta yhteen. Solu- ja molekyylibiologisen liikuntafysiologian tutkimuksissa tutkitaan ihmisiä, koe-eläimiä ja solu­ ja tai joissain tapauksissa näitä kaikkia yhden tut­ kimuksen sisällä (Ruas ym. 2012). Koe-eläintöissä ja solututkimuksissa on mahdollisuus tutkia muun muassa mekanismeja ja kudosten interaktioita huomattavasti laajemmin kuin ihmisillä. Eläimillä, kuten hiirillä ja rotilla, on ihmisiä moninkertai­ sesti lyhyempi elämä ja sukupolvien sykli. Tämä mahdollistaa nopeamman tutkimustyön ja tulosten saamisen verrattuna ihmisiin. Koe-eläinten ympä­ ristöä, syömistä ja liikkumista on myös helpompi kontrolloida ja mitata kuin ihmisten. Niiltä voidaan kokeen lopussa kerätä kaikki kiinnostuksen koh­ teena olevat kudokset analyysejä varten. Ihmisillä tehtävät biotieteelliset tutkimukset ovat kuitenkin erittäin tärkeitä, koska loppujen lopuksi: ”mice are not (wo)men”. Tulevaisuudessa ihmisillä ja eläimillä tehtäviä tutkimuksia voidaan korvata myös monen­ laisilla solu-, kudos- ja tietokonemallinnuskokeilla. Tässä kehityksessä pitää liikuntafysiologiankin olla kyydissä mukana. Näin voidaan tutkia liikunnan aiheuttamia muutoksia kokonaisvaltaisesti koko kehon tason lisäksi kudoksissa (esim. verinäytteet, lihasnäytteet), soluissa (soluviljely) sekä solun sisäl­ lä proteiini- RNA- ja DNA-tasoilla. Mielestämme tämä on se tutkimusihanne, mitä kohti meidän tulisi pyrkiä myös Suomessa. Yksittäisistä molekyyleistä omiikoihin, kudosten interaktioihin ja koko kehon tason ymmärtämiseen Nykypäivänä liikuntafysiologian huippututkimuk­ sessa koko kehon fysiologia yhdistyy saumattomasti 12 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 solu- ja molekyylibiologian, biokemiaan ja systee­ mibiologiaan sisältäen monenlaiset ”omiikka” tutki­ mukset, joissa selvitetään satojen tai tuhansien gee­ nien ja proteiinien vaikutusta tutkittuun aiheeseen. Jälkimmäisestä esimerkkinä Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tehty tutkimus, jonka avulla löydettiin verestä ja lihaksista metabo­ lomiikka ja transkiptomiikka -menetelmillä uusia terveyttä ennustavia biomarkkereita liittyen elinikäi­ seen liikunnan harrastamiseen (Kujala ym. 2013). Systeemibiologisilla tutkimuksilla voidaan myös luoda uusia hypoteeseja, mikä luo tarpeen ilmiö­ lähtöiseen, tarkempia molekyylitason mekanismeja osoittavaan tutkimukseen. Nobel-palkintokomitean pitkäaikainen jäsen pro­ fessori Juleen Zierath Karolinska Institutetista ja professori Harriett Wallberg-Henriksson kirjoitti­ vat äskettäin liikunnan biotieteellisen tutkimuksen tulevaisuudesta Cell Metabolism -huippulehdessä (Zierath and Wallberg-Henriksson. 2015). He arveli­ vat seuraavien merkittävimpien tämän alan löytöjen tulevan kokonaisvaltaisten tarkastelumenetelmien ja -näkökulmien avulla edellä kuvattuja menetelmiä hyödyntäen. Edelleen liikuntabiologian tulee selvit­ tää erityyppisten liikuntatapojen vaikutusmekanis­ meja sekä yksittäisen harjoituksen että säännöllisen harjoittelun aikaansaamia vaikutuksia. Yhdistä­ mällä omiikoiden avulla saadut tulokset perimästä, gee­ nien ilmenemisestä eri kudoksissa ja veressä kiertävistä metaboliiteista liikunnan aiheuttamiin suoritusvasteisiin, saadaan liikunnan vaikutuksista entistä koko­naisvaltaisempi kuva. Vaikutusmekanismit voivat olla esimerkiksi sys­ teemisiä tekijöitä, jotka yhdistävät eri elinten vasteet koko kehon tasolla, tai toisissa tapauksissa hyvin­ kin paikallisia kudosspesifisiä tai jopa solunsisäisiä tekijöitä. Esimerkkejä tekijöistä, jotka vaikuttavat liikuntavasteeseen, ovat erilaiset verenkierrossa kiertävät aineet (kuten metaboliitit, mikroRNAt tai myokiinit), geneettiset tekijät, mitokondriot tai mahdollisesti jopa suoliston mikrobit. Uusimmilla omikka-menetelmillä kerättävän datan määrä on val­ tava, mikä asettaa haasteita sekä datan säilytykselle että sen analysoinnille. Yksi (lähi)tulevaisuuden tär­ keimmistä yhteistyökumppaneista liikuntatutkijoille ovatkin isojen aineistojen analysointiin perehtyneet bioinformaatikot. Liikuntapilleri apteekin hyllyltä? Viimeisten vuosien aikana mediassa on tasaisin väli­ ajoin innostuttu liikuntapilleristä, jolla voisi saada liikunnan vaikutukset ilman liikuntaa. Liikunnan vaikutukset ovat kuitenkin niin moninaiset, että yksinkertaista liikuntapilleriä, jolla voisi kokonaan korvata treenin, tuskin koskaan pystytään kehit­ tämään. Mutta on mahdollista, että ymmärtämällä liikunnan aikaansaamien vasteita soluissa voidaan löytää hoito- ja ehkäisykeinoja sairauksiin ja onnet­ tomuustilanteisiin, joissa liikunta ei sillä hetkellä ole mahdollista. Tässä tapauksessa ”liikuntapilleri” voisi aikaan­ saada juuri tietyn tarvittavan vasteen elimistössä.

Tulevaisuudessa jokaiselle yksilölle voidaan mahdollisesti räätälöidä hänelle erityisen hyvin sopivia tapoja liikkua. Yksi esimerkki voisi olla tehohoito- tai syöpäpotilas, joka menettää lihasmassaa kiihtyvällä vauhdilla. Näille potilaille riittäisi tässä tilanteessa liikunnan vaikutuksista vain lihaksia kasvattava vaikutus, kun taas rasvanpolttoa tehostava vaikutus olisi vähem­ män toivottu. Se puolestaan olisi haluttu vaikutus esimerkiksi ylipainoisille ja tyypin 2 diabetes poti­ laille. Länsimaisessa yhteiskunnassa, joka mahdollistaa hyvin vähän fyysistä aktiivisuutta sisältävän elämän on myös tärkeää ymmärtää, kuinka merkittävässä roolissa liikuntaelimistö ja sen säännöllinen käyttö on terveyden, toimintakyvyn ja hyvinvoinnin kan­ nalta. Yksilölliset erot – personalized exercise Tietyt lainalaisuudet liikunnan aikaansaamissa vas­ teissa pätevät oli kyse joko huippuunsa treenatusta urheilijasta tai kuntoilua aloittavasta mattimeikäläi­ sestä. Tiedämme kuitenkin, että yksilölliset vasteet tiettyyn harjoitteeseen vaihtelevat suuresti eri yksi­ löiden välillä. Oppiessamme lisää liikunnan vaiku­ tusmekanismeista, voimme myös ymmärtää parem­ min yksilöllisiä eroja ja niiden merkitystä. Tulevaisuudessa jokaiselle yksilölle voidaankin mahdollisesti räätälöidä hänelle erityisen hyvin sopivia tapoja liikkua. Tässä tarvitaan ymmärrystä siitä, miten esimerkiksi sukupuoli, ikä, terveys­ tilanne, harjoitustausta ja perintötekijät vaikuttavat liikunnan aikaansaamiin vasteisiin eri kudoksissa. Nykyisin ymmärretään, että perimällä on aiemmin luultua suurempi vaikutus ihmisen suorituskykyyn, harjoitusvasteeseen ja liikunnan terveysvaikutuk­ siin. Perimän vaikutuksia tutkitaan myös solu- ja molekyylibiologian keinoin. Perimää analysoimalla voidaan myös löytää mahdollisia riskitekijöitä ja lii­ kunnan vasta-aiheita. Esimerkiksi yksilön perimää tutkimalla voidaan seuloa perinnöllisiä sydänsai­ rauksia, jotka mahdollisesti aiheuttavat äkkikuole­ mia liikunnan aikana. Tunnistamalla nämä potilaat, voidaan pyrkiä ennaltaehkäisemään liikuntaan liitty­ viä äkkikuolemia. mustietoa, jotta ymmärrys liikunnan solutason vai­ kutusmekanismeista mahdollistaa liikunnan entistä parem­ man käytön sairauksien hoidossa ja ehkäi­ syssä. Lisäksi tutkimustieto tulisi pystyä esittämään niin, että sitä voidaan käyttää yhteiskunnallisen pää­ töksenteon tukena. Liikuntafysiologien rooli on myös keskeinen kehi­tettäessä yksilöllisiin molekyylisormeenjälkiin perustuvia liikuntainterventioita vähentämään sai­ rastumisen riskejä. Kuten kaikki huipputason biolääketieteellinen tutkimus, myös liikuntabiologi­ nen korkeatasoinen tutkimus vaatii laadukkaiden ja uusimpien analyysimenetelmien käyttöä, mikä aiheuttaa suuria kustannuksia tutkimusryhmille. Suomi kuitenkin kuuluu tällä alalla tieteen eturin­ tamaan, ja yhteistyön kautta myös liikuntatutkijoilla on mahdollisuus uusimpien menetelmien käyttöön. Kiinnostuneita yhteistyöryhmiä löytynee eri aloilta sekä kansallisesti että kansainvälisesti. JUHA HULMI, LitT Liikuntafysiologian dosentti Akatemiatutkija, Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: juha.j.t.hulmi@jyu.fi RIIKKA KIVELÄ, LitT Fysiologian dosentti Akatemiatutkija, Translationaalisen syöpäbiologian tutkimusohjelma, Lääketieteellinen tiedekunta Helsingin yliopisto sekä Wihurin tutkimuslaitos Sähköposti: riikka.kivelä@helsinki.fi MAARIT LEHTI, FT Tutkija LIKES-tutkimuskeskus Jyväskylä Sähköposti: maarit.lehti@likes.fi Kiitokset Kirjoittajat haluavat kiittää LIKES-tutkimuskeskuksen johtaja Eino Havasta kommenteista ja ideoista. LÄHTEET: Molekyylisormenjälkiin perustuvaa täsmäliikuntaa Kujala, U.M. Makinen, V.P. Heinonen, I. ym. 2013. Long-term leisure-time physical activity and serum metabolome. Circulation 127:340–348. Kiinnostus ja ymmärrys liikunnan vaikutuksia koh­ taan terveyttä ylläpitävänä ja hoitavana lääkkeenä on jatkuvasti kasvussa maailmanlaajuisesti. Myös Suomessa eri alojen päättäjät ovat havahtuneet lii­ kunnan ja liikkumattomuuden tutkimuksen ja lii­ kunnan edistämisen tärkeyteen. Liikuntafysiologien osuus tulevaisuudessa on tuottaa laadukasta tutki­ Ruas, J.L. White, J.P. Rao, R.R. ym. 2012. A PGC-1alpha isoform induced by resistance training regulates skeletal muscle hypertrophy. Cell 151:1319–1331. Zierath, J.R. Wallberg-Henriksson, H. 2015 Looking Ahead Perspective: Where Will the Future of Exercise Biology Take Us? Cell Metab 22:25–30. LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 13

Teksti: MIRIAM NOKIA, JAN WIKGREN, HEIKKI KAINULAINEN Fyysinen aktiivisuus pitää yllä aivojenkin terveyttä ja toimintakykyä – läpi elämän Kuva: GORILLA/MASKOT Fyysisesti aktiivisilla ikääntyneillä ihmisillä on pienempi riski sairastua muistisairauksiin, kuten Alzheimerin tautiin, ja liikuntaa on ehdotettu jopa muistisairauksien hoidoksi. Positiivinen yhteys aerobisen kunnon ja aivojen rakenteellisen kunnon välillä näkyy vielä yli 80-vuotiailla. Liikunnan vaikutuksia aivojen terveyteen ja oppimisen edellytyksiin tutkitaan nyt monitieteellisesti ja -menetelmällisesti. 14 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017

K orkea fyysinen aktiivisuus on useissa tut­ kimuksissa yhdistetty parempaan tervey­ dentilaan, erityisesti aerobiseen kuntoon ja terveydelle edulliseen kehonkoostu­ mukseen. Fyysisen aktiivisuuden ja kognition välistä yhteyttä on tutkittu vähemmän, ja tulokset ovat ris­ tiriitaisia riippuen muun muassa tutkittavien iästä ja lapsilla myös sukupuolesta (Poitras ym. 2017). Aikuisilla korkea fyysinen aktiivisuus saattaa olla yhteydessä parempaan kognitioon, erityisesti toi­ minnanohjaukseen, mutta tutkimusten vähyyden ja tulosten ristiriitaisuuksien vuoksi on vaikea tehdä yleisiä päätelmiä (Cox ym. 2016). Jonkinlainen yhteys fyysisen aktiivisuuden tai liikkumattomuuden, aerobisen kunnon sekä kogni­ tiivisen toimintakyvyn välillä näyttäisi säilyvän läpi elämän: Fyysisesti aktiivisilla ikääntyneillä ihmisillä on pienempi riski sairastua muistisairauksiin, kuten Alzheimerin tautiin, ja liikuntaa on ehdotettu jopa muistisairauksien hoidoksi (Cass. 2016). Aerobinen kunto ylläpitää myös aivojen suorituskykyä Fyysisen aktiivisuuden ja kognitiivisen suoritusky­ vyn yhteyttä välittää luultavasti aerobinen kunto, joka on yhteydessä esimerkiksi oppimisen ja muistin kannalta tärkeän aivorakenteen eli hippokampuksen rakenteeseen ja toimintaan. Fyysinen aktiivisuus te­ hostaa hippokampuksen verenkiertoa, ja sekä aivo­ jen valkean aineen määrä (myelinisaatio) että hip­ pokampuksen koko näyttävät olevan positiivisesti yhteydessä lasten kognitiivisiin kykyihin, erityisesti muistiin (Hillman & Biggan, 2017). Harmaan ai­ neen eli hermostollisten solujen määrä esimerkiksi hippokampuksessa näyttäisi olevan suurempi fyysi­ sesti aktiivisilla keski-ikäisillä (Nunley ym., 2017) ja ikääntyneillä (Erickson ym., 2014) verrattuna vähemmän liikkuviin ikätovereihin. Mielenkiintois­ ta kyllä, posi­tiivinen yhteys aerobisen kunnon ja ai­ vojen raken­teellisen kunnon välillä näkyy vielä yli 80-vuotiailla (Tian ym., 2014). Yhteenvetona voisi todeta, että korkea fyysinen aktiivisuus edistää ja pitää­yllä hyvää­aerobista kuntoa, mikä taas edesaut­ taa aivojen rakenteellisen ja toiminnallisen kunnon ylläpitämistä ja siten mahdollistaa tehokkaan kogni­ tiivisen toiminnan läpi elämän. Aerobisen kunnon itsenäistä vaikutusta aivotoi­ mintaan ja kognitiiviseen suorituskykyyn on kuiten­ kin melko hankalaa arvioida väestötasolla tai ihmi­ sillä tehtävissä tutkimuksissa. Kuten edellä todettiin, päättelyn tueksi on tarjolla lähinnä korrelatiivisia yhteyksiä. Ei siis voida olla varmoja siitä, että aero­ binen kunto vaikuttaa kognitiivisiin toimintoihin. Yhteys voi yhtä hyvin olla toiseenkin suuntaan, tai sen taustalla voi olla jokin muu selittävä tekijä. Hy­ vin kontrolloituja kokeellisia tutkimuksia on vaikea tehdä ihmisillä sekä käytännöllisistä että eettisistä syistä. Liikunta esimerkiksi tyypillisesti aiheuttaa ihmi­sissä positiivisia tuntemuksia, lisää virikkeiden ja sosiaalisten suhteiden määrää, mitkä kaikki yksi­ nään aerobisen kunnon kehittymisen ohella ovat kognitiivisia kykyjä edistäviä tai ainakin suojelevia tekijöitä (McAuley ym., 2000). Korrelatiivisten tut­ kimusten lisäksi tarvitaan siis myös eläimillä tehtä­ vää perustutkimusta, erityisesti jos halutaan selvittää mekanismeja havaittujen yhteyksien taustalla. Kohteena liikunnan vaikutukset oppimisen edellytyksiin Active, Fit and Smart eli AFIS-projekti on Suomen Akatemian Tulevaisuuden oppiminen ja osaaminen (TULOS) -tutkimusohjelmasta rahoitettu hanke, jossa liikunnan ja liikkumattomuuden vaikutuksia oppi­ misen edellytyksiin tutkitaan monitieteellises­ ti ja -menetelmällisesti. Oma osahankkeemme kes­ kittyy selvittämään mekanismeja, joilla aerobinen kunto vaikuttaa aivojen terveyteen ja kognitiivisiin kykyihin. Edellä mainittuja kokeelliseen menetelmään liit­ tyviä haasteita voimme hallita käyttämällä Michi­ ganin yliopistossa kehitettyjä synnynnäiseltä juok­ sukapasiteetiltaan eroavia eläinmalleja (Britton & Koch, 2017). Malli antaa mahdollisuuden sulkea pois harjoittelun ”positiiviset sivuvaikutukset” ja mahdollistaa näin synnynnäisen aerobisen kapa­ siteetin oman vaikutuksen tutkimisen. Matalan ja korkean juoksukapasiteetin rotilla on eroja ainakin assosiatiivisessa oppimiskyvyssä sekä aistihavain­ tojen säätelyssä. Sekä harjoittelemalla hankittu että synnynnäinen aerobinen kapasiteetti näyttää myös olevan positiivisessa yhteydessä hippokampuksen pykäläpoimun neurogeneesiin aikuisiällä, mikä voisi olla yksi mekanismi joka välittää aerobisen kun­ non vaikutusta kognitiiviseen toimintaan. Jatkossa pyrim­me vastaamaan muun muassa siihen, pystyykö nuoruusiän aerobisella harjoittelulla kumoamaan huonon aerobisen kunnon aiheuttamia epäedullisia vaikutuksia myöhemmällä iällä. Lihas-aivo akselilla molekyylitason vuorovaikutusta Verenkierron ja aineenvaihdunnan vilkastuminen fyysisen aktiivisuuden ja lihastoiminnan seuraukse­ na on yksi, mutta ei ainoa, aivotoiminnan tehostu­ miseen vaikuttava tekijä. Lihasten tiedetään työsken­ nellessään tuottavan verenkiertoon useita molekyy­ lejä, myokiinejä (Febbraio & Pedersen, 2005), joista osa kykenee läpäisemään aivo-veriesteen ja näin vaikuttaa suoraan keskushermoston soluihin. Puhu­ taankin niin sanotusta lihas-aivo akselista. Tällaisia myokiineja ovat muun muassa insuliinin kaltainen kasvutekijä IGF-1 ja interleukiini-6, katepsiini B ja irisiini, joita erittyy liikunnan seurauksena veren­ kiertoon, ja jotka vaikuttavat keskushermoston, mu­ kaan lukien hippokampuksen, plastisuuteen (Coo­ per ym. 2017, Moon ym. 2016, Zsuga ym. 2016). Mielenkiintoista kyllä, liikunta tunnetusti paran­ taa mielialaa, mutta vaikutusmekanismia ei kovin hyvin tunneta. Eräs tekijä saattaa olla lihasten tuottama kynureniini, jonka epäillään vaurioittavan hermosoluja. Viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että liikunta lisää kynureniiniä hajottavien entsyymi­ LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 15

en määrää näin suojaten hermosoluja ja vähentäen depressiota (Agudelo ym. 2014). Elimistön ja mikrobin välistä kommunikaatiota kartoittamaan Tutkimusmenetelmällisesti uusia laajoja haasteita on näköpiirissä. Suolistossamme on kymmenen kertaa enemmän mikrobeja kuin kehossa on soluja. Onkin ilmeistä, että suolistomikrobi vaikuttaa merkittävästi koko elimistön toimintaan mukaan lukien aivojen fysiologia, kognitio ja käyttäytyminen. Ravitsemus, ikä ja muun muassa stressi vaikuttavat suuresti mik­ robiston koostumukseen. Puhutaankin suoli-aivot akselista, jossa vaikutukset – sekä hermostolliset että biokemialliset – ovat kaksisuuntaisia; suolesta tulee viestejä aivoihin ja päinvastoin. Suoliston mikrobit vaikuttavat keskushermostoon muun muassa her­ mostollisten välittäjäaineiden, kasvutekijöiden ja stressihormonien välityksellä ja tuottamalla erilaisia aineenvaihduntatuotteita. Suoliston bakteerit tuottavat muun muassa lyhyt­ ketjuisia rasvahappoja kuten voihappoa, jotka sti­ muloivat sympaattista hermostoa ja serotoniinin vapautumista vaikuttaen näin muistiin ja oppimis­ prosesseihin (Wang & Wang, 2016). Liikunta vai­ kuttaa nopeasti suoliston mikrobiston laadulliseen ja määrälliseen koostumukseen tavalla, joka vaikuttaa myönteisesti keskushermoston toimintaan (Clark & Mach, 2016). Vaikka emme vielä tunne lähimain­ kaan kaikkia mekanismeja, suolistomme mikrobeilla on todennäköisesti hyvin suuri vaikutus liikunnan aikaansaamiin positiivisiin kognitiivisiin vaikutuk­ siin. Liikunta vaikuttaa systeemisesti. Edellä mainittu­ jen lihas-aivo ja suoli-aivo -akselien lisäksi voidaan yhtä lailla puhua vaikkapa maksan tai rasvakudok­ sen vaikutuksista keskushermostoon. Elimistön ja mikrobin välinen kommunikaatio ja sen mekanismit muodostavat haastavan poikkitieteellisen tutkimus­ kokonaisuuden, jossa tarvitaan liikunta- ja aivotut­ kijoiden lisäksi mikrobiologien, gastroenterologien, endokrinologien, biokemistien, solu- ja molekyyli­ biologien ja monien muiden asiantuntijoiden muka­ naoloa. MIRIAM NOKIA, FT, dosentti Akatemiatutkija Psykologian laitos, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: miriam.nokia@jyu.fi JAN WIKGREN, FT, dosentti Yliopistonlehtori Monitieteinen aivotutkimuskeskus, Psykologian laitos, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: jan.h.wikgren@jyu.fi HEIKKI KAINULAINEN, FT, dosentti Professori Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: heikki.s.o.kainulainen@jyu.fi LÄHTEET: Agudelo, L. Z. Femenía, T. Orhan, F. Porsmyr-Palmertz, M. Goi- McAuley, E. Blissmer, B. Marquez, D. X. Jerome, G. J. Kramer, ny, M. Martinez-Redondo, V. Correia, J. C. Izadi, M., Bhat, M. A. F. & Katula, J. 2000. Social relations, physical activity, and well- Schuppe-Koistinen, I. Pettersson, A. T. Ferreira, D. M. Krook, A. being in older adults. Prev Med, 31, 608–17. Barres, R. Zierath, J. R. Erhardt, S. Lindskog, M. & Ruas, J. L. Moon, H. Y. Becke, A. Berron, D. Becker, B. Sah, N. Benoni, G. 2014. Skeletal muscle PGC-1α1 modulates kynurenine metabolism Janke, E. Lubejko, S. T. Greig, N. H. Mattison, J. A. Duzel, E. and mediates resilience to stress-induced depression. Cell, 159, & van Praag, H. 2016. Running-induced systemic Cathepsin B 33–45. secretion is associated with memory function. 2016. Cell Metab., Clark, A. & Mach, N. 2016. Exercise-induced stress behavior, gut- 24, 332–40. microbiota-brain axis and diet: a systematic review for athletes. J Nunley, K. A. Leckie, R. L. Orchard, T. J. Costacou, T. Aizenstein, Int Soc Sports Nutr. 13:43. H. J. Jennings, J. R. Erickson, K. I. & Rosano, C. 2017. Physical Cooper, C. Moon, H.Y. & van Praag, H. 2017. On the run for hippo- activity and hippocampal volume in middle-aged patients with type campal plasticity. Cold Spring Harb Perspect Med. 1 diabetes. Neurology. 88, 1564–70. Cox, E. P. O’Dwyer, N. Cook, R. Vetter, M. Cheng, H. L. Rooney, Poitras, V. J. Gray, C. E. Borghese, M. M. Carson, V. Chaput, J. P. K. & O’Connor, H. 2016. Relationship between physical activity Janssen, I. Katzmarzyk, P. T. Pate, R. R. Connor Gorber, S. Kho, and cognitive function in apparently healthy young to middle-aged M. E. Sampson, M. & Tremblay, M. S. 2016. Systematic review of adults: A systematic review. J Sci Med Sport. 19, 616–28. the relationships between objectively measured physical activity Erickson, K. I. Leckie, R. L. & Weinstein, A. M. 2014. Physical ac- and health indicators in school-aged children and youth. Appl Phy- tivity, fitness, and gray matter volume. Neurobiol Aging, 35, Suppl siol Nutr Metab., 41(6 Suppl 3):S197–239. 2, S20–8. Tian, Q. Simonsick, E. M. Erickson, K. I. Aizenstein, H.J. Glynn, Febbraio, M. A. & Pedersen, B. K. 2005. Contraction-induced myo- N. W. Boudreau, R.M. Newman, A. B. Kritchevsky, S.B. Yaffe, K. kine production and release: is skeletal muscle an endocrine organ? Harris, T. & Rosano, C. 2014. Health ABC study. Cardiorespiratory Exerc Sport Sci Rev. 33, 114–9. fitness and brain diffusion tensor imaging in adults over 80 years of Hillman, C.H. & Biggan, J. R. 2017. A Review of Childhood Physical age. Brain Res. 1588, 63–72. Activity, Brain, and Cognition: Perspectives on the Future. Pediatr Wang, H. X. & Wang Y. P. 2016. Gut Microbiota-brain Axis. Chin Exerc Sci, 170–176. Med J (Engl). 129, 2373–80. Koch, L. G. & Britton, S. L. 2017. Theoretical and Biological Evalua- Zsuga, J. Tajti, G. Papp, C. Juhasz, B. & Gesztelyi, R. 2016. FN- tion of the Link between Low Exercise Capacity and Disease Risk. DC5/irisin, a molecular target for boosting reward-related learning Cold Spring Harb Perspect Med., painossa. and motivation. Med Hypotheses. 90, 23–8. 16 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017

Kuva: GORILLA/MASKOT Teksti: JENNI KULMALA, ANNA ROSENBERG, TIIA NGANDU, ALINA SOLOMON, MIIA KIVIPELTO TUTKIMUSNÄYTÖSTÄ KOHTI UUSIA KÄYTÄNTÖJÄ: Liikunta- ja elintapamuutoksilla muistisairauksia ehkäisemään LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 17

Liikunta ja terveelliset elintavat ovat tärkeitä keinoja pitää yllä aivojen terveyttä. Laajoilla interventioilla selvitetään nyt voidaanko elintapojen muutoksilla vähentää muistisairauksien riskiä tai jopa hidastaa jo puhjenneen taudin etenemistä. E nsimmäiset suomalaisessa FINGER-tutki­ muksessa saadut tulokset osoittivat, että muokkaamalla iäkkäiden riskiryhmään kuuluvien elintapoja terveellisemmiksi, voidaan tehokkaasti ylläpitää muisti- ja ajattelutoi­ mintoja. Tulokset ovat innoittaneet nyt myös useat muut maat valmistelemaan FINGER-tutkimuksen menetelmiä hyödyntäviä interventiotutkimuksia. Lisäk­ si meneillään olevat tutkimukset selvittävät vastaavanlaisen elintapaohjauksen mahdollisuuksia jo muistisairauteen sairastuneiden hoidossa ja toi­ mintakyvyn ylläpidossa. Myös internetin mahdolli­ suuksia tehokkaan elintapaintervention toteuttami­ sessa selvitetään aktiivisesti. Tieteellisen tutkimuk­ sen ohella meneillään on tehokas tutkimustulosten jalkauttaminen terveydenhuollon toimijoiden käyt­ töön osaksi perusterveydenhuollon toimintaa ja iäk­ käiden terveydenedistämistyötä. Väestötutkimukset osoittaneet liikkumattomuuden haitat aivoille Liikunnan merkitys aivoterveyden edistäjänä ei ole uusi asia. Jo parin vuosikymmenen ajan laajat väes­ tötutkimukset ovat tuottaneet tietoa liikunnan ja muiden terveellisten elintapojen positiivisista vaiku­ tuksista muisti- ja ajattelutoiminnoille ja muistisai­ rauksien riskin vähentämiselle. Suomi on ollut yksi laajojen väestötutkimusten edelläkävijöistä, ja pitkittäistutkimuksia liikkumat­ tomuuden ja huonon fyysisen kunnon ja muistisaira­ uksiin sairastumisen riskin yhteydestä on jo usealta vuosikymmeneltä. (Rovio ym. 2005; Kulmala ym. 2014; Tolppanen ym. 2015). Väestötutkimusten pe­ rusteella liikunnallinen elämäntapa näyttääkin suo­ jaavan muistitoimintojen heikentymiseltä sukupuo­ lesta, iästä tai muista taustatekijöistä riippumatta. Koska väestötutkimuksia liikunnan ja muisti­ toimintojen välisestä yhteydestä on jo kymmeniä, viime aikoina ovat lisääntyneet myös systemaattiset kirjallisuuskatsaukset, joissa on tehty yhteenvetoja väestötutkimusten tuloksista. Tuoreimpiin niistä kuuluu helmikuussa 2017 jul­ kaistu Guuren ym. (2017) katsaus ja meta-analyysi, jossa tarkasteltiin pitkittäistutkimuksissa löydettyjä liikunnan, kognitiivisen heikentymän, muistisai­ rauksien ja erityisesti Alzheimerin taudin ja veri­ suoniperäisen dementian yhteyksiä. Katsauksessa huomioitiin kaikki vuoteen 2016 mennessä tehdyt yli vuoden seurantajakson sisältäneet tutkimukset. Meta-analyysissä havaittiin, että fyysinen aktiivisuus vähensi kaikkien muistisairauksien riskiä keskimää­ rin noin 20 prosenttia ja Alzheimerin taudin riskiä yli 30 prosenttia. Yhteys verisuoniperäiseen muisti­ sairauteen ei ollut näin selvä. Havainnoivista tutkimuksista tehokkaisiin interventioihin Seuraava askel on ollut siirtyminen väestötutkimuk­ sista satunnaistettuihin kontrolloituihin kokeisiin (randomised controlled trials, RCT), joissa liikun­ tatottumuksiin ja muihin elintapoihin vaikuttamalla pyritään ennaltaehkäisemään muisti- ja ajattelutoi­ mintojen heikentymistä ja vähentämään muistisaira­ uksiin sairastumisen riskiä. Joitakin liikunnan vaikutuksia kognitiivisiin toimintoihin selvittäviä interventiotutkimuksia on toteutettu, mutta viimeaikaiset katsausartikkelit ovat osoittaneet, että pääsääntöisesti tutkimukset ovat olleet pieniä ja jääneet tuloksiltaan vaatimatto­ miksi (Young ym. 2015; Gregory ym. 2013). Eräissä pienissä interventiotutkimuksissa on muun muassa havaittu, että muistin toiminnassa keskeinen aivojen alue hippokampus on suurentunut säännöllisen lii­ kuntaharjoittelun myötä, ja jotkin muistitoimintojen osa-alueet tehostuneet (Lautenschlager ym. 2008; Erickson ym. 2011), mutta myös useita tehottomia liikuntainterventioita on raportoitu. Esimerkiksi Amerikassa 70–89-vuotialle henkilöillä kohdistettu LIFE-tutkimus, jossa interventioryhmälle toteutet­ tiin kävely-, voima- ja venyttelyharjoittelua ja vertai­ luryhmä sai tavanomaista terveysneuvontaa ja venyt­ telyä, ei osoittanut harjoittelulla olevan vaikutusta Liikunta ei ole ainoa tekijä. Heikko ravitsemus, vähäinen kognitiivinen ja sosiaalinen aktiivisuus sekä sydän- ja verisuonitautien riskitekijät aiheuttavat suunnilleen saman suuruisen muistisairausriskin kuin liikkumattomuus. Moneen tekijään vaikuttavat elintapainterventiot ovatkin nousseet yksittäisten liikuntainterventioiden rinnalle. 18 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017

Yksilöllisesti räätälöityä intensiivistäkään elintapaohjausta ei välttämättä koeta kuormittavaksi. muisti- ja ajattelutoimintoihin (Sink ym. 2015). Koska yksin liikunnan lisääminen ei ainakaan nykyisen tutkimusnäytön perusteella näytä ratkai­ sevasti pienentävän muistisairauksiin sairastumisen vaaraa, tarvitaan ennaltaehkäisyyn vieläkin tehok­ kaampia keinoja. Monitahoisella elintapainterventiolla on vaikutusta muistitoimintojen ylläpitämiseen erityisesti riskiryhmään kuuluvilla iäkkäillä Liikunta ei ole ainoa elintapoihin liittyvä tekijä, jol­ la on suuri vaikutus vanhuuden muisti- ja ajatte­ lutoimintojen säilymiselle. Heikon ravitsemuksen, vähäisen kognitiivisen ja sosiaalisen aktiivisuuden sekä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden mer­ kitys muistisairauksien riskitekijänä on suunnilleen saman­ suuruinen liikkumattomuuden aiheuttaman riskin kanssa. Tämä muistisairauksien riskiteki­ jöiden moninaisuus ja yksittäisten interventioiden suhteellisen vaatimaton teho on johtanut tutkijat suunnittelemaan tutkimuksia, joissa moneen tunnis­ tettuun riskitekijään pyritään puuttumaan samanai­ kaisesti. Taustalla on ollut ajatus entistä tehokkaammasta interventiosta ja ihmisten erilaisesta riskiprofiilista. Viime vuosina moneen riskitekijään samanaikaisesti vaikuttavat monitahoiset elintapainterventiot ovat­ kin nousseet yksittäisten liikuntainterventioiden rinnalle. Maailman ensimmäinen laaja monitahoinen elintapainterventiotutkimus julkaistiin Suomessa vuonna 2015. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoima Finnish Geriatric Intervention Study to Prevent Cognitive Impairment and Disability (FIN­ GER), nousi laajaan kansalliseen ja kansainväliseen huomioon osoittaessaan, että kahden vuoden inten­ siivinen elintapaohjaus, johon kuului liikuntahar­ joittelua, tietokoneella tehtävää kognitiivista harjoit­ telua, ravitsemusohjausta sekä tehokasta sydän­- ja verisuonitautien riskitekijöiden hallintaa, paransi 60–77-vuotiaiden muisti- ja ajattelutoimintoja 25 prosenttia enemmän kuin tavanomainen hoitajan toteuttama elintapaohjaus. Tavanomaista terveys­ neuvontaa saaneeseen kontrolliryhmään kuuluvilla havaittiin lisäksi yli 30 prosenttia suurempi riski kognitiivisten kykyjen heikentymiseen kahden vuo­ den aikana interventioryhmään verrattuna (Ngandu ym. 2015). FINGER-tutkimus jatkuu tällä hetkellä tutkittavi­ en jatkoseurannalla. Jatkoseurannan avulla on mah­ dollista selvittää elintapamuutosten pysyvyyttä sekä mahdollisten muistisairauksien ilmaantumista inten­ siivistä elintapaohjausta ja tavanomaista terveysneu­ vontaa saaneissa ryhmissä. Tällä hetkellä selvitetään myös FINGER-intervention kustannusvaikuttavuut­ ta, mikä onkin oleellista, kun mietitään samanlaisen intervention jalkauttamista perusterveydenhuollon käyttöön. FINGER-tutkimus tarjoaa ikääntyneiden elintapaohjaukseen mallin, jonka kautta muistitoi­ mintoja voidaan ylläpitää. On arvioitu, että mikäli muistisairauteen sairastumista voitaisiin siirtää esi­ merkiksi 5–10 vuodella eteenpäin, muistisairaiden määrä maailmassa voisi jopa puolittua (Brookmeyer ym. 1998). Tällä olisi suuret taloudelliset ja inhimil­ liset vaikutukset. Voidaanko elintapaohjauksen avulla hidastaa jo puhjenneen sairauden kulkua? FINGER-tutkimus osoitti, että monitahoisen elin­ tapaintervention avulla on mahdollista ylläpitää ja parantaa hyväkuntoisten muistisairauksien riskiryh­ mässä olevien ikääntyneiden henkilöiden muisti- ja ajattelutoimintoja. Kiinnostava seuraava askel onkin selvittää, voidaanko samanlaisella elintapainterven­ tiolla myös hidastaa jo puhjenneen muistisairau­ den kulkua tai ennaltaehkäistä taudin etenemistä huonompaan vaiheeseen. FINGER-tutkimuksessa käytetyn intervention tehokkuutta jo sairastunei­ den keskuudessa onkin juuri alettu selvittää MINDAD–tutkimuksen avulla, jossa on tarkoitus testata monimuotoisen elintapaohjauksen vaikuttavuutta varhaisvaiheen muistisairailla henkilöillä. Liikuntaa osana Alzheimerin taudin hoitoa on selvitetty Suomessa myös Finalex-tutkimuksessa, johon osallistui 210 kotona asuvaa Alzheimerin tau­ tia sairastavaa henkilöä. Tutkimuksessa havaittiin, että muistisairauteen sairastuneiden toimintakyvyn heikentyminen oli huomattavasti pienempää fysio­ terapeutin ohjeistuksessa tehtävään liikuntaharjoit­ teluun osallistuneiden keskuudessa. Lisäksi liikun­ taintervention avulla pystyttiin ennaltaehkäisemään muistisairaiden kaatumisia (Pitkälä ym. 2013). Näyttääkin siltä, että liikunnalla on merkittäviä po­ sitiivisia vaikutuksia muistisairauteen sairastuneiden toimintakyvyn ja elämänlaadun ylläpitämiseen. Internet elintapainterventioiden apuna Ikääntyneiden kannustaminen elintapojen paran­ tamiseen näyttää siis jo nyt saatavilla olevien tutki­ musten mukaan olevan erittäin hyödyllistä. Laajojen elintapainterventioiden toteuttaminen on kuitenkin työlästä ja vaatii paljon resursseja. Tutkimuksen koh­ teena on siksi internet-pohjaisten sovellusten hyö­ dyntäminen elintapaohjauksen tukena. Tarkoitukse­ na on selvittää, voidaanko teknologisia apuvälineitä hyödyntäen toteuttaa vaikuttavaa elintapaohjausta. Esimerkkinä tästä on eurooppalaisena yhteistyönä toteutettava satunnaistettu kontrolloitu tutkimus HATICE (Healthy Aging Through Internet Counsel­ ling in the Elderly), joka selvittää internetin välityk­ LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 19

Maailman ensimmäinen laaja monitahoinen elintapainterventiotutkimus julkaistiin Suomessa 2015. sellä tapahtuvan elintapaohjauksen hyötyä sydän- ja verisuonitautien sekä muistisairauksien yhteisten riskitekijöiden vähentämisessä. HATICE-tutkimus on parhaillaan käynnissä Suomessa, Ranskassa sekä Hollannissa, ja siihen on rekrytoitu yhteensä 2 725 yli 65-vuotiasta ikäihmistä. HATICE-tutkimuksen keskiössä on interaktiivinen internet-sivusto. Sivuston avulla tutkittavia kannus­ tetaan seuraamaan ja hallitsemaan itsenäisesti elin­ tapoihin liittyviä riskitekijöitään. Internet-sivusto on osittain räätälöity kunkin tutkittavan riskiprofiilin ja kiinnostuksen kohteiden mukaisesti, ja se sisältää runsaasti terveysaiheista tietoa sekä mahdollisuuden asettaa omia tavoitteita elintapojen korjaamiselle. Tukena elintapamuutoksessa ovat kokeneet ohjaa­ jat, joihin tutkittavat voivat tarvittaessa olla sivus­ tolla yhteydessä. HATICE on uusi lähestymistapa sydän- ja verisuonitautien ja muistisairauksien en­ naltaehkäisyyn. Internetin avulla voidaan tavoittaa suuri joukko ihmisiä ja sen hyödyntäminen elinta­ paohjauksessa voi tuoda merkittäviä säästöjä. Mikäli näin toteutettu elintapaohjaus todetaan tehokkaaksi, se avaa monia uusia mahdollisuuksia myös iäkkäi­ den elintapaohjauksen toteuttamiselle. Kehittelyssä muistisairauksien ennaltaehkäisyn toimintamalli käytännön terveydenedistämistyöhön Tutkimusnäyttö tehokkaan elintapaohjauksen hyö­ dyistä ikääntyvillä muistisairauksien riskiryhmään kuuluvilla henkilöillä on jo nyt vahvaa. Tuloksia on aika viedä käytäntöön. Syksyllä 2016 Suomen Akate­ mia myönsi kaksivuotisen Tutkimuksella eteenpäin -kärkihankerahoituksen MUISTIKKO-hankkeelle. Siinä tavoitteena on kehittää toimiva ja helposti hyö­ dynnettävä toimintamalli muistisairauksien ennalta­ FINGER-tutkimus mallina ympäri maailmaa toteutettavissa interventiotutkimuksissa FINGER-tutkimuksen tulokset ovat herättäneet maailmanlaajuisen kiinnostuksen monimuotoisiin elintapainterventioihin. Heinäkuussa 2017 Professori Miia Kivipellon perustamassa World Wide FINGERS -verkostossa (www.wwfingers.com) maailman johtavat tutkijat tutkivat muistisairauksien ennaltaehkäisymahdollisuuksia FINGER-­ tutkimukseen perustuen. Verkoston tarkoituksena on koota yhteen maailman johtavia muistisairauksien tutkijoita, yhtenäistää tutkimus­ menetelmiä ja jakaa tietoa. Tällä hetkellä FINGER-tutkimuksen mallia seuraten on käynnistymässä laajoja interventiotutkimuksia ­Yhdysvalloissa, Singaporessa, Australiassa ja Kiinassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa FINGER-tutkimuksen jalanjäljissä kulkeva US-POINTERtutkimus sai juuri 20 miljoonan USD rahoituksen. 20 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 ehkäisyn tueksi perusterveydenhuoltoon. Oleellisena osana MUISTIKKO-hanketta ja toi­ mintamallin laadintaa on tiivis yhteistyö terveyden­ huollon toimijoiden kanssa. Lisäksi toimintamallin laadinnassa hyödynnetään Suomessa menestyksek­ käästi tehtyä sydän- ja verisuonitautien ja diabetek­ sen ennaltaehkäisytoimintaa. FINGER-tutkimukseen pohjautuva toimintamalli tulee sisältämään konkreettisia ohjeita siihen, mis­ sä ja millä keinoin riskissä olevia henkilöitä tulisi tunnistaa. Lisäksi pyritään keräämään yhteen riski­ en tunnistamisessa hyödynnettäviä menetelmiä ja mittareita sekä ikääntyneiden elintapaohjauksessa huomioitavia tekijöitä. Tutkimustulosten jalkauttaminen vaatii tietoa sovellettavuudesta Tutkimustuloksia jalkautettaessa on oleellista sel­ vittää tutkimuksissa käytettyjen menetelmien sovel­ tuvuus terveydenhuollon toimintaympäristöihin. Muistisairauksien ennaltaehkäisyn toimintamallia laadittaessa tehdään useita sovellettavuuteen liittyviä tutkimuksia ja selvityksiä (feasibility study). Niiden avulla selvitetään muun muassa millaista tukea ter­ veydenhuollon toimijat hyödyntämisessä tarvitsevat. Myös elintapaohjausta haittaavien ja edistävien tekijöiden selvittäminen on olennaista. FINGERtutkimuksessa näistä tekijöistä on kerätty laaja laadullinen haastatteluaineisto terveydenhuollon toimijoiden, esimiesten ja järjestöjen edustajilta. Haastattelujen analyysit valmistuvat vuonna 2018. Keväällä 2017 valmistui lisäksi ammattikorkea­ koulun opinnäytetyönä toteutettu FINGER-tutki­ muksen tulosten jalkauttamiseen liittyvä tutkielma, jossa selvitettiin tutkimukseen osallistuneiden koke­ muksia intensiivisestä elintapaohjauksesta (Göös ja Sorsamäki 2017). Tulokset osoittivat, että monita­ hoinen elintapainterventio koettiin hyödylliseksi ja intervention aikana saatuja ohjeita haluttiin noudat­ taa myös sen päätyttyä. Ryhmämuotoisten interventioiden sosiaalinen merkitys koettiin tärkeäksi. Lisäksi mielenkiintoise­ na yksityiskohtana havaittiin, että lähes puolet inten­ siivistä elintapaohjausta saaneista koki saaneensa vain tavanomaista terveysneuvontaa. Se osoitti, että yksilöllisesti räätälöityä intensiivistäkään elintapa­ ohjausta ei välttämättä koeta kuormittavaksi. FINGER-tutkimuksen jalkauttamista tullaan tule­ vien vuosien aikana entisestään tehostamaan. Tie­ teellinen tutkimus liikunnan ja muiden terveellisten elintapojen vaikutuksista aivoterveydelle jatkuu tiiviinä, mutta lisäksi vuosien tutkimustyön tulokset alkavat vähitellen elää myös perusterveydenhuollon kentällä.

JENNI KULMALA, TtT, dosentti Erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Sähköposti: jenni.kulmala@thl.fi ALINA SOLOMON, LT, dosentti Akatemiatutkija Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: alina.solomon@uef.fi ANNA ROSENBERG, FM Jatko-opiskelija Itä-Suomen yliopisto Sähköposti: anna.rosenberg@uef.fi MIIA KIVIPELTO, LT, dosentti Professori Karolinska Institutet, Ruotsi Sähköposti: miia.kivipelto@ki.se TIIA NGANDU, LT, dosentti Tutkimuspäällikkö, asiantuntijalääkäri Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Sähköposti: tiia.ngandu@thl.fi Tutkimustyön tulokset näkyvät vähitellen myös perusterveydenhuollossa. FINGER-tutkimus tarjoaa ikääntyneiden elintapaohjaukseen mallin, jonka kautta muistitoimintoja voidaan ylläpitää. LÄHTEET: Brookmeyer, R. Gray, S. Kawas, C. 1998. Projections of M. Rauramaa, R. Stigsdotter-Neely, A. Strandberg, T. Tuomi- Alzheimer’s disease in the United States and the public health im- lehto, J. Soininen, H. Kivipelto, M. 2015. A 2 year multidomain pact of delaying disease onset. American Journal of Public Health intervention of diet, exercise, cognitive training, and vascular risk 88 (9), 1337–42. monitoring versus control to prevent cognitive decline in at-risk Erickson, KI. Voss, MW. Prakash, RS. Basak, C. Szabo, A. Chad- elderly people (FINGER): a randomised controlled trial. Lancet 385 dock, L. Kim, JS. Heo, S. Alves, H. White, SM. Wojcicki, TR. Mai- (9984), 2255–63. ley, E. Vieira, VJ. Martin, SA. Pence, BD. Woods, JA., McAuley, E. Pitkälä, KH. Pöysti, MM. Laakkonen, ML. Tilvis, RS. Savikko, N. Kramer, AF. 2011. Exercise training increases size of hippocampus Kautiainen, H. Strandberg, TE. 2013. Effects of the Finnish Alzhei- and improves memory. Proceedings of the National Academy of mer disease exercise trial (FINALEX): a randomized controlled trial. Sciences of the United States of America 108 (7), 3017–22. JAMA Internal Medicine 173 (10), 894–901. Gregory, S. Parker, B. Thompson, P. 2012. Physical Activity, Cogni- Rovio, S. Kåreholt, I. Helkala, EL. Viitanen, M. Winblad, B. Tuo- tive Function, and Brain Health: What Is the Role of Exercise Trai- milehto, J. Soininen, H. Nissinen, A. Kivipelto, M. 2005. Leis- ning in the Prevention of Dementia? Brain Sciences 2 (4), 684–708. ure-time physical activity at midlife and the risk of dementia and Sorsamäki, S. & Göös, K. 2017. Ikäihmisten kokemukset mo- Alzheimer’s disease. Lancet Neurology 4 (11), 705–11. nimuotoisesta Opinnäyte- Sink, KM. Espeland, MA. Castro, CM. Church, T. Cohen, R. Dod- työ. Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Saatavilla: http://urn.fi/ son, JA. Guralnik, J. Hendrie, HC. Jennings, J. Katula, J. Lopez, URN:NBN:fi:amk-2017052810624 OL. McDermott, MM. Pahor, M. Reid, KF. Rushing, J. Verghese, Guure, CB. Ibrahim, NA. Adam, MB. Said, SM. 2017. Impact of J. Rapp, S. Williamson, JD.; LIFE Study Investigators. 2015. Effect Physical Activity on Cognitive Decline, Dementia, and Its Subtypes: of a 24-Month Physical Activity Intervention vs Health Education on Meta-Analysis of Prospective Studies. Biomed Research Internatio- Cognitive Outcomes in Sedentary Older Adults: The LIFE Randomi- nal 2017, 9016924. zed Trial. JAMA 314 (8), 781–90. Kulmala, J. Solomon, A. Kåreholt, I. Ngandu, T. Rantanen, T. Stephen, R. Hongisto, K. Solomon, A. Lönnroos, E. 2017. Phy- Laatikainen, T. Soininen, H. Tuomilehto, J. Kivipelto, M. 2014. sical Activity and Alzheimer’s Disease: A Systematic Review. The Association between mid- to late life physical fitness and dementia: Journals of Gerontology. Series A, Biological Sciences and Medical evidence from the CAIDE study. Journal of Internal Medicine 276 Sciences 72 (6), 733–739. (3), 296–307. Tolppanen, AM. Solomon, A. Kulmala, J. Kåreholt, I. Ngandu, T. Lautenschlager, NT. Cox, KL. Flicker, L. Foster, JK. van Bockx- Rusanen, M. Laatikainen, T. Soininen, H. Kivipelto, M. 2015. Leis- meer, FM. Xiao, J. Greenop, KR. Almeida, OP. 2008. Effect of ure-time physical activity from mid- to late life, body mass index, physical activity on cognitive function in older adults at risk for Alz- and risk of dementia. Alzheimer’s & Dementia 11 (4), 434–443.e6. heimer disease: a randomized trial. JAMA 300 (9), 1027–37. Young, J. Angevaren, M. Rusted, J. Tabet, N. 2015. Aerobic exer- Ngandu, T. Lehtisalo, J. Solomon, A. Levälahti, E. Ahtiluoto, S. cise to improve cognitive function in older people without known Antikainen, R. Bäckman, L. Hänninen, T. Jula, A. Laatikainen, T. cognitive impairment. The Cochrane Database of Systematic Re- Lindström, J. Mangialasche, F. Paajanen, T. Pajala, S. Peltonen, views 22 (4), CD005381. elintapaohjauksesta (FINGER). LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 21

P O LT TO P I ST E E S S Ä Teksti: TARU LINTUNEN Päätöksentekijöitä pitää voida arvioida – laadunhallintaa liikuntatieteisiin ja liikuntahallintoon A rvioinnin ja palautteen käytännöt ovat erottamaton osa tieteen toimintoja. Tutki­ musrahoitus ja julkaisutila jaetaan tiukan arvioinnin perusteella. Tutkimussuunni­ telmia arvioidaan tutkimusryhmissä, rahoittajat arvioivat suunnitelmia, tieteellisissä julkaisuissa arvioidaan artikkeleita ja myös opinnäytteitä arvioi­ daan yksityiskohtaisesti. Täytettäessä tutkimukseen liittyviä työpaikkoja arvioidaan hakijoita. Arviointi ja palautteenkeruu ovat myös tulleet vahvasti osak­ si tieteellistä opetusta. Yliopistot saavat esimerkiksi kolme prosenttia OKM:stä tulevasta perusrahoituk­ sesta opiskelijoiden antaman palautteen perusteella. Liikuntapsykologian kansainvälisessä maisteri­ ohjelmassa kehitimme palautejärjestelmän, jossa keräsimme palautetta kaksi kertaa vuodessa opis­ kelijoilta, opettajilta ja hallintohenkilökunnalta. Palautteesta tehtiin kooste, joka esiteltiin vastaajille. Palautetilaisuuksissa mietittiin yhdessä, miten ha­ vaittuja ongelmia voisi ratkoa ja toimintaa kehittää sekä kerrottiin mitä asioita on jo aiemman palaut­ teen perusteella tehty tai miksi jotain asiaa ei ole saatu korjattua. Järjestelmän etuna oli keveys verrattuna esimer­ kiksi kurssipalautteen keruuseen, jonka analysointi koko ohjelman tasolla on erittäin työlästä ja joka ei sellaisenaan anna kokonaiskuvaa oppimisesta, ope­ tuksesta, tukitoimista, hyvinvoinnista ja hallinnosta. Yksittäisen opettajan työn kehittämisen kannalta kurssipalaute on toki tärkeää ja siksi myös sitä kerä­ täänkin kattavasti. Palautejärjestelmämme vahvuuksia oli esimerkiksi se, että opiskelijat ja henkilökunta tulivat kuulluksi ja kokivat, että heidän ehdotuksillaan oli vaikutus­ ta toimintaan. Järjestelmä myös motivoi antamaan palau­tetta, koska sillä oli vaikutusta jo omien opin­ tojen aikana eikä vasta jälkikäteen. Ongelmatilanteet nousivat ajoissa esille ja niihin pystyttiin puuttu­ maan. Palautejärjestelmämme ei kuulosta kovin erikoi­ selta, mutta lienee avoimuudessaan ja läpinäkyvyy­ dessään edelleen harvinaisuus, koska saimme sille Euroopan komission laatupalkinnon. Teimme lisäksi tänä kesänä opiskelutyytyväisyys- ja työllistymisky­ selyn kahdeksan viime vuoden aikana ohjelmassa opintonsa aloittaneelle. Tulosten perusteella opiske­ lijat olivat hyvin tyytyväisiä ohjelmaan, he olivat työllistyneet hyvin ja 94 prosenttia suosittelisi sitä muille opinnoista kiinnostuneille. Lisäksi 40 pro­ senttia opiskelijoista oli jatkanut väitöskirjaopintoi­ hin (Papaioannou ym., 2017). Palautteen kerääminen ja arviointi tietysti kuor­ mittaa, mutta ne ovat välttämättömiä laadunarvioin­ nin ja kehittämisen sekä hyvän johtamisen kannalta. Mitä korkeammalle valtarakenteissa mennään, sitä vähemmän yleensä palautetta kerätään päätöksen­ tekijöiden ja johtajien toiminnasta. Hyvät johtajat toki keräävät itse palautetta oman työnsä kehittä­ miseksi, esimerkiksi 360 asteen tiedonkeruumene­ telmällä, jossa johtaja saa palautetta ympäröiviltä ihmisiltä. Tärkeää olisi kuitenkin, että jo organisaa­ tiorakenteeseen olisi sisällytetty palautteenkeruu- ja käsittelymenettelyt niin, ettei se jäisi yksittäisten toimijoiden kiinnostuksen varaan tai arjen kiireissä koko­naan tekemättä. Toisaalta ne vallankäyttäjät, jotka kipeimmin tarvitsisivat toimivaa ja oman toi­ minnan kehittämiseen velvoittavaa palautejärjestel­ mää sitä vähiten vapaaehtoisesti toteuttavat. Ajan­ kohtaisia esimerkkejä ei ole vaikea löytää maailman johtajien joukosta. Kotoisassa liikunnan päätöksentekojärjestelmässä huomaa myös kehittämistarpeita. Valtion liikunta­ neuvoston rooli liikuntatieteellisen tutkimuksen ja vastaavasti liikuntapoliittisten toimenpiteiden raja­ pinnassa on merkittävä. Neuvosto antaa vuosittain lausunnon opetus- ja kulttuuriministeriön rahoit­ tamasta liikuntatutkimuksesta, käy vuorovaikutus­ ta tutkijoiden ja asiantuntijoiden kanssa ja antaa lausuntoja ja kehittämisesityksiä ministeriölle siitä, millaisia liikuntapoliittisia toimenpiteitä tulisi tehdä. Tutkimus- ja arviointijaosto osana valtion liikunta­ neuvostoa toimii valmistelevana elimenä ja liikunta­ tieteen asiantuntijaelimenä. Liikuntaneuvosto ja tut­ kimus- ja arviointijaosto edellyttävät asiak­kailtaan tarkkaa raportointia ja näihin kohdistuu jatkuvaa arviointia. En ole kuitenkaan huomannut, että pa­ Suosittelen jatkuvan palautejärjestelmän kehittämistä. Näin kaikkien osallisten ääni, asiantuntemus ja kehittämisehdotukset saadaan kuuluville. Esille nousee aina myös ratkaisuehdotuksia, joita johto ei olisi ehkä tullut ajatelleeksikaan. 22 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017

lautetta kerättäisiin ja arviointeja laadittaisiin liikuntaneuvoston, jaoston tai OKM:n liikuntayksi­ kön viranhaltioiden toiminnasta. Tässä yhteydessä sopiikin sitee­ rata liikuntaneuvoston aiempaa puheenjohtajaa Jan Vapaavuorta, joka Helsingin Sanomien haastattelussa 18.6.2017 korostaa ajankohtaiseen urheilun ja lii­ kunnan valtionapujen takaisin­ perintätapaukseen liittyen, että asioista on uskallettava keskustel­ la avoimesti. ”Meillä on syntynyt karmea pelon ilmapiiri, kun ku­ kaan ei uskalla sanoa mitään siinä pelossa, että kritiikki alentaa omia tulevia avustuksia.” Artikkelissa kysytäänkin onko suomalainen liikuntakenttä liikaa ministeriön armoilla, kun avustuksia jaetaan? Hyvä kysymys, koska aina kun il­ menee epäilyjä pelon ilmapiiristä tai vallankäyttäjien armoilla ole­ misesta on painavat syyt kehittää johtamista. Suosittelenkin vastaavan jat­ kuvan palautejärjestelmän kehit­ tämistä kuin mitä edellä kuvasin liikuntapsykologian maisterioh­ jelmaan liittyen. Säännöllinen, anonyymi palautteenkeruu, yhteenveto palautteesta, sen vä­ littäminen toimijoille ja heidän kassaan tarvittaessa yhdessä päätettävät korjaustoiminpiteet. Tällöin korjaustoimille tulisi au­ tomaattisesti myös vastuutaho. Kaikkien osallisten ääni ja asian­ tuntemus saataisiin kuuluville ja järjestelmä nostaisi esille kehittä­ misehdotuksia. Ja mikä tärkeintä, esille nousee aina myös uusia ratkaisuehdotuksia, joita johto ei olisi ehkä tullut ajatelleeksikaan. Teksti: TIINU WUOLIO Kuvat: TARJA KESKINEN Sielultaan tiedemies Kun Liikuntatieteellisen Seuran väistyvä pääsihteeri Kari Keskinen aloitti tehtävässään lähes 14 vuotta sitten, opetus- ja kulttuuriministeriö oli muokannut reippaasti suomalaisen liikunta- ja urheilujärjestö­ kentän työnjakoa Lahden dopingskandaalin jälkeen. Seuran vastuulle oli uutena alueena annettu myös liikuntalääketiede ja kuntotestaus, ja sen pääsihteeriltä odotettiin muiden kriteerien rinnalla myös biotieteiden lukutaitoa. TARU LINTUNEN, LitT Liikuntapsykologian professori Jyväskylän yliopisto Liikuntatieteellisen Seuran puheenjohtaja 2014–2017 Sähköposti: taru.lintunen@jyu.fi LÄHDE: Papaioannou, A., Krommidas, C., Elbe, A.-M., Lintunen T., Apitzsch, E., Alfermann, D., Boen, F., Gernigon, C., Hutter, V., Johnson, U., Torregrosa, M., & Serpa, S. 2017. Careers and employability of graduates of the European Master in Sport & Exercise Psychology from 2009 to 2016. Posteriesitys ISSP:n (International Society of Sport Psychology) maailmankongressissa Sevillassa 10–14.7.2017. LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 23

V aatimukset täytti tämä kansainvälisesti an­ sioitunut uintitutkija ja fysiologi Jyväsky­ län yliopistosta. - Vahva tieteellinen tausta, ymmärtää tiedettä ja numeroita, tarkka ja asiakeskeinen, vas­ tuuntuntoinen, yhteistyökykyinen, ei tuo itseään esille, luonnehtivat häntä kollegat ja yhteistyökump­ panit. Pääsihteerinä Kari Keskinen on kantanut vastuuta tieteellisen seuran kaikista ydintehtävistä, taloudesta ja henkilöstöhallinnosta tiedeviestintään sekä tie­ deyhteisön ja valtionhallinnon odottamiin palvelui­ hin. - Perusnimittäjä on ollut läheiset suhteet tutkija­ yhteisöön. Siinä koen onnistuneeni, saamme tutki­ muksesta tietoa siihen tarpeeseen mihin sitä kulloin­ kin tarvitaan, hän toteaa. Tiedemaailma vertaisarviointeineen, suomen­ kielisen tutkimustiedon tarjoaminen liikunta-alan ammattilaisille ja päättäjille sekä liikuntahallinnon palveleminen oikea-aikaisella luotettavalla tutki­ mustiedolla ovat korostuneet hänen kaudellaan. Kansainvälisestä vuorovaikutuksesta on ammennet­ tu virikkeitä. Keskinen näkee, että seuran on oltava myös jat­ kossa suomeksi julkaistavien tiedeartikkeleiden jul­ kaisija. Sekä nuoret että kokeneemmat tutkijat ovat saaneet tunnustetun julkaisukanavan Liikunta & Tiede -lehden tutkimusartikkelinumeroista. - Lehden tiedejulkaisu on rakennettu niin, että tie­ teellinen kritiikki on sen kantava voima. On voitava sanoa, jos tarjottu artikkeli on julkaisukelpoinen tai sitä ei voida tutkimusartikkelina julkaista, Keskinen painottaa. Liikuntatieteen jalansija on Suomessa kasvanut Keskinen ei koe linnoittautuneensa mihinkään tie­ teelliseen leiriin, mutta tunnustaa arvostavansa so­ veltavaa tietoa perustutkimuksen rinnalla. - Olen laaja-alaisen ajattelun kannalla. Liikuntatie­ de on poikkileikkaava tieteenala, jonka kokonaisuus on valtavan laaja. Kun itselläni oli väitöskirjatyö Keskinen jättää LTS:n toimiston hyvillä mielin Jari Kanervan osaaviin käsiin. Vahdinvaihto tapahtui 1.8.2017. 24 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 päällä, tiedekunnassa linjattiin, että väitöstään val­ mistelevien tohtorikandidaattien on hyödyllistä tutustua myös muiden alojen väitöksiin. Tiedekun­ nassa järjestettiin yhteisiä seminaareja eri alojen tut­ kijoille, mikä sai sekä hyvää että huonoa palautetta. Itse aloin pitää siitä, että oli niin monenlaista näkö­ kulmaa esillä, hän sanoo. - Olen oman väitökseni jälkeen seurannut lukuisia väitöksiä riippumatta tieteenalasta, väittelijästä tai kustoksesta. Väitöskirjasarjan entinen päätoimittaja Harri Suominen onkin todennut, että taidamme olla lähes ainoita, jotka kuuntelevat kaikkien alojen väitöksiä. Keskisen aikana seura on alkanut jakaa kunnia­ kirjoja merkittävästä liikuntatieteellisestä teosta, jollainen on liikuntatieteestä tehty väitöstutkimus. Lehden toimitus ja seuran koko muu henkilökun­ ta seuraavat eri alojen väitöksiä eri yliopistoissa ja arvioivat, onko kyse tutkimuksesta, jolle on syytä myöntää liikuntatieteen kunniakirja. Vuoropuhelu eri tieteenalojen kanssa on ainakin pieneltä osin vahvistunut ja liikuntatieteen jalanjälki kotimaassa kasvanut. Keskinen ei ole hellittänyt omaa otettaan tutki­ muksesta myöskään seuran pääsihteerinä toimies­ saan. - Teoreettiset opinnot ovat aina kiinnostaneet enemmän kuin varsinainen liikunta ja urheilu, mutta ne molemmat ovat koko ajan kulkeneet lähellä toi­ siaan, hän sanoo. - Minulla oli hyvin voimakas tendenssi tällaiseen suuntaan, ja minulle tarjoutui tilaisuuksia, joita en ole jättänyt käyttämättä, pyrkimättä silti systemaat­ tisesti johonkin. Olen ollut niin sanotusti sopivasti hollilla, hän selittää monipolvista uraansa tutkimuk­ sen, opetuksen, valmennuksen, hallinnon ja järjestö­ elämän aloilla. Ei tullut pojasta trumpetistia - Isäni oli Lappeenrannan orkesterin kapellimes­ tari ja monipuolinen kulttuuri-ihminen, joka soitti pääinstrumenttinaan trumpettia. Mutta ei tullut po­ jasta trumpetistia, Kari Keskinen kertoo taustastaan. Urheilukauppiaana työskennellyt äiti puolestaan oli monipuolinen liikkuja, joka harrasti pyöräilyä, pesäpalloa ja muita pallopelejä sekä talvisin hiihtoa. - Äiti oli jatkuvasti liikkeellä. Urheilutarvikkeita kannettiin kaupasta kotiin ja meitä veljeksiä kannus­ tettiin liikkumaan. Ajateltiin kai, että on parempi, että pojat liikkuvat kuin ovat häiriöksi muille, hän arvelee. Lappeenrannassa vietetyn lapsuuden jännittävää pihapiiriä Keskinen muistaa lämmöllä. Kerrostalossa asui paljon lapsia ja ympäristössä oli runsaasti vapaa­ ta tilaa monipuoliseen liikunnan harrastamiseen. - Meillä Viipurintornin pojilla oli valtava urheilu­ harrastus päällä. Kesällä harrastettiin uintia, yleisur­ heilua, pesistä ja jalkapalloa, ja talvella hiihdettiin tai pelattiin jääpalloa. Ei meillä ollut kahta kysymystä siitä, mitä koulusta päästyä tehtiin. Väsymiseen saakka liikuttiin iltahämäriin asti ja sen jälkeenkin, hän kertoo.

Kari kolmesta veljeksestä vanhimpana valmen­ si nuorempiaan sekä muita uinnista innostuneita nuoria. Työ tuotti tulosta: runsaasti SM-mitaleita ja Suomenmestaruuksia sekä maajoukkue-, EM-, MMja Olympia-edustuksia. Hän ei usko, että nykynuoret olisivat lähtökohtaisesti sen haluttomampia liikku­ maan, mutta oma-aloitteista aktiivisuutta oli ennen enemmän. Keskisen mielestä hallitusohjelmaankin kirjattu linjaus panostamisesta lasten ja nuorten lii­ kuntaan on ehdottoman tarpeellinen. Kaikki koulutus on hyvästä Kun Kari Keskinen lukiovuosina alkoi miettiä tule­ vaa uraansa, ei liikunta ollut ensimmäisenä mielessä. Vaikka olikin urheillut ’pienen ikänsä’, hänen pääl­ limmäinen toiveensa oli päästä lukemaan biologi­ aa. Kynnys oli kuitenkin korkealla, joten hän lähti asevelvollisuuden suoritettuaan opiskelemaan fysio­ terapiaa Lappeenrantaan. Fysioterapeutiksi valmis­ tuttuaan hän aloitti opinnot Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1976 pääaineenaan liikuntafysiologia. Fysioterapeutin koulutus osoittautui hyväksi si­ joitukseksi. Ensimmäinen vuosi yliopistossa sujui kivuttomasti, eikä sisällöissä ollut liian paljon pu­ reskeltavaa. Vuoden aikana Keskinen oli opintojen ohella pyörittämässä kahta kurssia, yksi fysiologiaan liittyvä ja toinen urheiluhierojan ammattikurssi. - Kaikki koulutus on hyvästä, jos se itseä kiinnos­ taa. Ensimmäinen opetustehtäväni yliopistossa oli anatomian kurssin vetäminen, ja fysioterapiakou­ lusta saaduilla tiedoilla oli helppoa opettaa vertaisia liikuntatieteen opiskelijoita, Keskinen muistelee. Valmennusuralle kokonaan antautuminenkin kävi hilkulla 70–80-lukujen taitteessa Keskisen työsken­ nellessä uimaliiton vt. valmennus- ja koulutuspääl­ likkönä. - Kun sitä tehtävää tarjottiin minulle, kysyi samoi­ hin aikoihin tuleva väitösohjaajani Paavo Komi minua assistentiksi yliopistolle. Komi oli 1970-lu­ vun lopulla tieteellisesti erittäin aktiivinen, luomis­ voimainen ja kansainvälisesti kovaa valuuttaa, joten päätin lähteä hänen vanavedessään taloudellisesti vaatimattomaan, mutta henkisesti rikkaaseen assis­ tentin elämään, Keskinen kertoo. Hän ei nimeä varsinaista tieteellistä auktoriteettia, mutta muistaa arvostaen monia vaikuttajia koulu­ ajoista lähtien: biologian, liikunnan ja sittemmin ammattiopintojen opettajiaan. - Jokainen muistaa omat professorinsa ja etenkin väitöskirjaohjaajansa. Itselläni oli kunnia tuntea ensimmäisenä pääoppiaineeni professorina Esko Karvinen ja väitöskirjan ohjaajana Paavo Komi, hän kertoo. - Kun olin esittänyt ensimmäisen kongressiesitel­ mäni, sain mahdollisuuden jatkaa asian pohdiskelua saunan lauteilla suuren suomalaisen tutkijan ja tie­ teen auktoriteetin, Martti J. Karvosen kanssa. Olin erittäin vaikuttunut siitä, että hän oli kiinnostunut aikaansaannoksestani, hän lisää. Kun Paavo Komi lähetti Keskisen graduntekoon Gymnastik och Iddrottshögskolan’iin Tukholmaan, hän sai majapaikkaa etsiessään tyynyt ja huovan henkilöltä, joka osoittautui Karoliinisen Instituu­ tin fysiologian professori Per-Olof Åstrandiksi. Åstrand oli keskeinen urheilu- ja työfysiologian vai­ kuttaja ja urheiluvalmennuksen kehittäjä Ruotsissa. Väitösopintojen valmistelujen aikana Komi lähetti Keskisen Brysselin yliopistoon professori Jan-Pieter Clarys’n laboratorioon oppimaan uintitutkimusta. Matkallaan hän tapasi tutkijan uralla myös muita merkittäviä uintitutkijoita, joiden kanssa yhtey­ denpito jatkuu yhä edelleen. Muista ulkomaisista vaikuttajista hän nimeää yhdysvaltalaisen professori David Costill’n, joka vieraili pääpuhujana Jyväs­ kylässä 1998 järjestetyssä kansainvälisessä uinnin biomekaniikkakongressissa. Kotimaassa vaikuttavia esikuvia ovat olleet myös monet Jyväskylän yliopis­ ton professorit kuten esimerkiksi Risto Telama, Eino Heikkinen ja Pauli Vuolle. Tiedejärjestötyö jatkuu WCSS:ssä ja ICSSPE:ssä Kari Keskisen oma tutkimusmielenkiinto on koh­ distunut ihmisen ja veden välisen vuorovaikutuksen tutkimukseen. Päälinjana on ollut uinnin tekniikan ja energia-aineenvaihdunnan väliset ilmiöt, sillä menes­tys kilpauinnissa perustuu sekä veden ominai­ suuksien hyödyntämiseen teknisen osaamisen kaut­ ta että elimistön kykyyn vastustaa väsymystä äärim­ mäisessä kovassa fyysisessä suorituksessa. Keskisen tutkimustyö alkoi Jyväskylässä ja on jat­ kunut yhteistyöprojekteina muun muassa Barcelo­ nan, Porton ja Tarton yliopistojen tutkijoiden kanssa teemana hapenoton kinetiikka erilaisissa uinti­ kuormituksissa. Helsingin urheilulääkäriaseman kanssa on ollut yhteistyötutkimusta käynnissä muun muassa uimarin astmaan liittyen. Keskinen toimi Jyväskylän yliopistossa useissa liikuntabiologian lai­ toksen viroissa vuosina 1980–2003. Viimeisimmässä tehtävässään liikuntafysiologian professorina Keski­ nen toimi ennen siirtymistään LTS:n pääsihteeriksi. Keskinen on huolissaan suomalaisen tutkimusra­ hoituksen kehityksestä. Oman väitöskirjan raken­ taminen alkoi pienimuotoisilla kuormituskokeilla omien ideoiden pohjalta assistentin virassa toimien ja opetusministeriön kautta saatujen apurahojen tur­ vin. Viimeaikainen kehitys on johtanut siihen, että vastaavanlaiset pienhankkeet eivät menesty hakukil­ pailuissa. Laaja-alaiset suurhankkeet saavat rahoitus­ ta, mutta pienemmät tutkijalähtöiset projektit eivät. OKM:n linjauksia olisikin hyvä miettiä uudestaan niin, että myös yksittäisille hankkeille annettaisiin tilaisuus, Keskinen toteaa. Keskisen luottamustehtävien luettelo liikuntatie­ teen kansainvälisissä verkostoissa on pitkä. Vuodesta 1994 Keskinen on ollut World Commission of Sport and Science (WCSS) uintikomitean puheenjohtaja­ na, missä tehtävässä hän jatkaa vuoteen 2018 saakka. Hän vaikuttaa vuoteen 2020 asti myös ICSSPE:n joh­ toryhmässä rahastonhoitajana yli vuosikymmenen kokemuksella saman organisaation julkaisutoimi­ kunnasta ja toimittuaan melkein yhtä pitkään sen hallituksessa ja johtoryhmässä. - Siinä on ollut aika paljon hommaa, kun on kak­ LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 25

si kertaa vuodessa useamman päivän kokoukset milloin missäkin päin maailmaa ja niiden välilläkin paljon muuta tehtävää. Oma työ on tähän asti vienyt paljon energiaa, mutta nyt pystyn olemaan aiempaa parempi ICSSPE:läinen seuraavat neljä vuotta, hän kaavailee. Liikuntatieteellisen Seuran uusi mahdollisuus Kari Keskinen viihtyy numeroiden parissa ja hyö­ dyntää niitä missä vain mahdollista. Hänellä on esi­ merkiksi 36 vuoden tilastot omista hiihtokilomet­ reistään. – Ei kuitenkaan samalla tarkkuudella kuin esimerkiksi Harri Kirvesniemellä aikanaan, hän tarkentaa. Tilastoja löytyy myös uinnista, golfista ja keilaa­ misesta. Kollega tietää hänen seuraavan yhtä järjes­ telmällisesti myös muun muassa kodin energianku­ lutusta. Myös Liikuntatieteellisen seuran budjetin seuranta on pääsihteerin tiukassa hallinnassa – on ollut tehtävään tarttumisesta lähtien. - Tarkan talouden aikana haluan olla hyvin sel­ villä mihin suuntaan talous kehittyy. Suomalaisten järjestöjen talous on ollut kovassa turbulenssissa ja olen halunnut välttää sellaiseen joutumista LTS:n kohdalla. Liikuntatieteellisen Seuran Kari Keskinen jättää hyvillä mielin, sillä hetki on hänestä siihen sopiva. Ajatus lienee kypsynyt myös lukuisissa keskusteluis­ sa samaan aikaan seuran puheenjohtajan tehtävät jättävän Jyväskylän yliopiston liikuntapsykologian professori Taru Lintusen kanssa. Kummankin mie­ lestä seura on kelpo kunnossa ja valmis hakemaan uusia ajatuksia ja suuntia uuden johdon voimin. - Tämä on seuralle suuri mahdollisuus, ja odotan­ kin seuraajaltani tohtori Jari Kanervalta kehittävää eteenpäin menoa. Tehtävästä luopuessani ajattelen seuran tulevaisuutta ja haluan antaa sille vapaus­ asteita, Keskinen sanoo, vaikka hänellä olisi ollut mahdollisuus jatkaa työuraa useammankin vuoden – ja intoakin. - En halunnut lähteä sitomaan seuran tulevaisuut­ ta omaan ajatteluuni, joka saattaa olla vanhentunutta – tai sitten ei. Minusta on reilua antaa seuran ottaa uuden johdon ideat ja ajatukset käyttöön tuoreen pääsihteerin johdolla. Keskisen kollegat ja yhteistyökumppanit arvioivat hänen onnistuneen erityisen hyvin myös turvaamaan seuran toimintaedellytykset ja keskusteluyhteydet niin tutkimusmaailmaan kuin rahoituksen kannalta ratkaisevaan liikuntahallintoon opetus- ja kulttuuri­ ministeriössä ja valtion liikuntaneuvostossa. - Hallintoon suuntautuva toiminta on haastavaa, mutta olemme pystyneet tarjoamaan liikuntahallin­ nolle palveluksia, päätöksentekoa tukevia selvityksiä ja tietoa suoraan tutkijoilta, Keskinen itse toteaa. - Mutta ei tutkija ehdi istumaan ministeriön kabi­ netissa selittämässä tuloksiaan, sillä he työllistyvät jo pakollisesta raportoinnista. Seuralla pitäisikin olla kyky ja kapasiteetti tietoa välittävään rooliin. Keskinen muistuttaa, että Liikuntatieteellinen Seura on tietoa jakava ja popularisoiva toimija. Koko koneisto on rakennettu kokoamaan tietoa ja 26 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 jakamaan sitä eteenpäin päättäjille ja liikunta-alan ammattilaisille. - Haasteena on, että erityisesti liikunnan yhteis­ kuntatieteiden alueella satunnaistettujen asetelmien rakentaminen evidenssin löytämiseksi voi olla han­ kalaa. Meillä on Suomessa kuitenkin hyviä hankkei­ ta, joista johtopäätöksiä voi tehdä, Keskinen sanoo. Valtion liikuntaneuvoston pääsihteeri Minna Paajanen vahvistaa hänen käsityksensä: Lähivuosina on odotettavissa tuloksia, jotka antavat tietoa liikunnan hyödyistä ja liikuntapolitiikan toimien vaikuttavuu­ desta. Liikuntaa ja tiedettä myös edessäpäin Hyväkuntoiselle ja laajasti verkostoituneelle miehel­ le ei tule vastakaan aika pitkäksi. - Ei tule pienintäkään ongelmaa, kun joko harras­ taa liikuntaa tai tekee kirjallisia töitä tai molempia, hän arvelee jatkostaan. - Töitä on edelleen kesken, mutta ehkä jotakin uutta kirjallista tulee harrastettua. Ei kuitenkaan elämäkerrallista, vaan mieluummin asiapitoista, hän tuumaa. Liikunnan ja urheilun harrastajana Keskinen tun­ nustautuu ammattimaiseksi ja ainakin jonkin verran kilpailulliseksi. - Uimastadikalla on 14. kausikortti menossa, se on pistämätön paikka kunnon kehittämiseen, hän myhäilee. Uimaseuran ikämiesten viestijoukkue voi saada hänestä perhosspesialistin, ja kisaaminen kuuluu myös keilailuun. Klubikisat antavat ’ryhdikkäämpää otetta’ myös harrastuksista tuoreimpaan, golfiin. Melonta ja hiihto koukuttavat häntä ilman kilpailu­ elementtiäkin. Valmennustehtävissä 1970–80-luvuilla menesty­ nyt huipputekijä ei tällä hetkellä osallistu aktiivisesti sen enempää järjestöjen johtamiseen kuin niiden valmennustoimintaankaan, pienimuotoista vapaan tyylin konsultointia lukuun ottamatta. Jatkossa ei kuitenkaan ole kokonaan poissuljettua aikoinaan väitöskirjatyöhön tyrehtynyt huippu-urheilun val­ mennustyöhön osallistuminen itselle sopivassa roo­ lissa. Tulevana talvena Keskisellä on edessään ’mammut­ timainen luku-urakka’. - WCSS:n seuraava uintitutkijoiden suurtapahtu­ ma on Japanissa syyskuussa 2018. Kongressijulkaisu sisältää sekä tiivistelmiä että pitkiä tiedeartikkeleita, ja minulle tulee arvioitavaksi tuntuva otos odotetta­ vissa olevista noin 300 paperista, hän kertoo. Keskinen aikoo edelleen asua sekä Jyväskylässä että­ Helsingissä ja lukeekin artikkeleita todennäköisesti junamatkoilla kotikaupunkiensa välillä. Kolmessa tunnissa pystyy tekemään tiiviin työrupeaman. - Vaimo on hiljattain jäänyt myös eläkkeelle, joten hän saa miehensä takaisin Jyväskylään, jossa asuu myös tytär perheineen. Helsingissä samassa kortte­ lissa asuvan pojan perheeseen syntyi toukokuulla pikkuinen Saimi Kerttu. Pappaa ja mummua tarvi­ taan molemmissa kaupungeissa, joten jatkamme tätä elämäntapaa edelleen, hän sanoo.

SUOMI 100 Jouko Kokkonen Liikunta &TIEDE Teksti: JOUKO KOKKONEN Ei jääty tuleen makaamaan S ota muuttaa yhteiskuntaa vääjäämättä. Niin Suomessakin. Sotavuodet pakottivat kansalai­ set liikkumaan. Henkensä edestä ja henkensä pitimiksi. Liikuntakulttuuri ei ollut Suomen selviytymisen kannalta päällimmäisin asia sotavuosina. Poikkeus­ aika jätti kuitenkin jälkensä urheiluun ja liikuntaan. Sukupuoliroolien muutos teki naisten urheilusta hyväksytympää kuin aiemmin. Vuonna 1945 kukaan ei enää kehdannut sanoa ääneen, ettei yleisurheilu sovi naisille. Sotilaat olivat tappaneet rintamalla aikaa puh­ detöillä, lyömällä korttia ja urheilemalla. Lukuisat miehet oppivat pelaamaan lentopalloa asemaso­ tavuosina. Tunnetuin heistä oli Mauno Koivisto. Yksinkertaisimmillaan peliä varten viritettiin naru kahden puun väliin. Palloista oli pula, mutta hätä­ apupallo tehtiin tarvittaessa itse. Kansa ei jäänyt aloilleen rauhan tultua. Lentopal­ loilevat veteraanit jatkoivat harrastustaan kotiudut­ tuaan. Urheilusta tuli muutenkin yhä useamman jut­ tu. Harvassa olivat kylät, joihin ei perustettu urhei­ luseuraa ja rakennettu kenttää. Tanssilavankin seura jos toinenkin rakensi. Liikettä riitti lavan lankuilla ja saattoreissuilla, joille lähdettiin usein polkupyörällä. Urheiluseurojen junioritoiminta alkoi toden teol­ la sotien jälkeen. Muutamat seurat, kuten Viipurin Urheilijat ja Kuopion Pallotoverit, olivat järjestäneet sitä jo 1930-luvulla. Seurojen vakiotoimintaa lasten liikuttamista tuli kuitenkin vasta 1940-luvun lopul­ la. Nuorimmat juniori-ikäisiksi luetut olivat 12-vuo­ tiaita. Vielä vähemmän elämää nähneet saivat tyytyä leikkimään keskenään. Jälleenrakennusajan monumentteina nousi eri puolille maata puisia hyppyrimäkiä, jotka tehtiin talkoilla. Mäkihyppy ponnisti menestyslajiksi, jonka vaatima rämäpäisyys sopi jälleenrakennusajan hen­ keen. Mieskuvassa korostui karskius, joka tarttui nuorukaisiinkin. Joukkuelajien suosio alkoi kasvaa sotien jälkeen. Pesäpallo löysi helposti harrastajia maaseudulta ja kaupungeistakin. Koripalloa pelattiin sisällä ja ulkona. Jääkiekko levittäytyi aluksi oppikoulu- ja tehdaspaikkakunnille. Eniten väkeä saivat liikkeel­ le kuitenkin hiihto ja yleisurheilu. Urheilujärjestöt kasvoivat satojentuhansien suomalaisten kansanliik­ keeksi. Monen suomalaisen unelma toteutui, kun Helsin­ gissä järjestettiin 1952 kesäolympiakisat. Isänmaan joukkue saavutti 20 mitalia. ”Väärin menestytty” monen mielestä. Yleisurheilusta, suomalaisten totu­ tusta menestyslajista, tuli vain yksi pronssi. Traumaa on paranneltu jo 65 vuotta, vaihtelevalla menestyk­ sellä. Kotimaanmatkailu lisääntyi 1950-luvulla. Junalla pääsi Paneliaan, Pöljälle ja Höljäkkään, linja-auto­ liikenne tihentyi ja autotkin yleistyivät vähitellen. Sopu­-teltat löysivät sijansa leirintäalueilta. Agraariset juuret näkyivät lomanvietossa. Kaupunkiin muutta­ neet kävivät lomallaan auttamassa kotitilallaan hei­ nänteossa. Marjastus, sienestys ja kalastus säilyivät harrastuksina uusissa kotimaisemissakin. Omin voimin liikkuminen alkoi vähentyä ja ruu­ miillinen työ keventyä. Pyöräilijöiden määrä kutis­ tui, kun mopedit tulivat markkinoille 1950-luvulla ja autot yleistyivät. Maa- ja metsätyöt koneellistui­ vat 1950-luvulta alkaen. Lastauksissa ja varastoissa koneet­korvasivat asteittain fyysisen voiman. Kaupunkien kasvuvauhti kiihtyi, kun väki muutti maalta kaupunkeihin. Kyläkenttä toisensa jälkeen alkoi pukata horsmaa. Kenttiä tarvittiin muuttajien uusilla kotiseuduilla. Lähiöissä väki perusti urheilu­ seuran, kun muuttokuormat oli saatu purettua. Helsingin Kontulassa kokoontui syksyllä 1966 Hakan työmaaparakkiin innokasta urheiluväkeä perus­ tamaan urheiluseuraa. Seuran tarpeellisuu­ desta vallitsi yhteisymmärrys, joka keskusjärjestöä valittaessa haihtui. Kontulan Kunto liittyi Työväen Urheiluliittoon. Suomen Valtakunnan Urheiluliiton puoltajat perustivat tammikuussa 1967 Kontulan Urheilijat. JOUKO KOKKONEN, FT toimituspäällikkö www.itsenäisyys100.fi Sähköposti: jouko.kokkonen@lts.fi Helsingin olympialaisissa isänmaan joukkue saavutti 20 mitalia. ”Väärin menestytty” monen mielestä. Yleisurheilusta, suomalaisten totutusta menestyslajista, tuli vain yksi pronssi. LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 27

Teksti: TEIJO PYYKKÖNEN ”Tohtori porkkana” puolustaa tieteellistä asiantuntemusta Tiede on joutunut sanasotaan mielipiteitä vastaan. Tutkijoiden eturintamassa taistelee ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm. P rofessoreita on moneen lähtöön. Yliopis­ toissa heitä työskentelee noin 2 500. Pelk­ kä professori-nimike ei kerro toimialasta tai ihmisestä paljoakaan. Ehkä siksi Mikael Fogelholmin työhuoneen ovenpieleen Helsingin yli­ opiston Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksella on kiinnitetty professori-nimikettä täydentämään vä­ hemmän virallinen piirroskyltti, jossa tepastelee iloi­ nen porkkanahahmo julistaen “DOCTOR CARROT guards your Health”. Ystäviltä saatu ”porkkanamies”-luonnehdinta ku­ vaa kohdettaan harvinaisen hyvin. Suuri yleisö tun­ tee Fogelholmin ennen kaikkea sinnikkäänä terveel­ lisen ravitsemuksen lähettiläänä. Hän tuntuu ehtivän aina sinne, missä ravitsemukseen liittyvät kokemus­ pohjaiset villitykset uhkaavat tieteellistä tulkintaa. Uudelleen ja uudelleen hän on osallistunut keskus­ teluun rasvoista, sokerista, maidosta, karppauksesta, superfoodista, gluteenittomuudesta, hivenaineista, paleodieetista, lisäaineista jne. Väsyttääkö? ”Väsyttäähän se, varsinkin jos kysytään tyhmiä tai samaa sadatta kertaa. Toisaalta haluan auttaa toimit­ tajia, jos vain pystyn.” Osallistumisensa hän näkee osaksi yliopiston kolmatta tehtävää eli yhteiskunnal­ lista vaikuttamista. Fogelholm määrittelee itsensä ensisijaisesti yli­ opiston opettajaksi ja tutkijaksi, ja vasta sitten osal­ listuvaksi tutkijaksi. Työajastaan hän arvioi noin vii­ denneksen kuluvan tutkimustiedon puolustamiseen uskomuksia vastaan. Kuva: JUHA LAINE ”Keskustelun kannalta hankalimpia ovat he, jotka käyttävät yksittäisiä tutkimuksia ideologiansa ja uskomuksensa pönkittämiseen.” 28 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017

Osa Fogelholmin kollegoista pitää kontakteja tie­ dotusvälineisiin yliopistotyön kannalta jokseenkin turhina, mutta valtaosa ymmärtää osallistumisen tärkeyden. ”Arvelisin, että suurin osa työyhteisöstä­ ni on hyvin tyytyväinen siitä, että olen valmis hoi­ tamaan niin sanottua ulkopolitiikkaa. Toki yliopisto on eniten kiinnostunut huippututkijoista, mutta kyllä se myös arvostaa professoreita, jotka panevat itsensä peliin, ovat median kanssa tekemisissä ja ot­ tavat yhteiskunnallisesti kantaa.” Mikael Fogelholm (s. 1959) ”Tarjoan tutkimustietoa, en mielipiteitäni” Ravitsemuskeskustelu on saanut piirteitä, joita Fogel­ holm ei voi olla ihmettelemättä. Itseoppineiden ravit­ semuskeskustelijoiden mielipiteillä on etenkin sosiaa­ lisessa mediassa valtaisa näkyvyys ja sen myötä vai­ kuttavuutta. ”Tämä on käsittämätöntä maassa, jossa koulutus on ollut kova sana. Vielä 20 vuotta sitten tieteellistä lähestymistapaa pidettiin parhaana mah­ dollisena.” Myös perinteinen media metsästää mielipiteitä tutkimuspohjaisten tulkintojen sijaan. ”Kun toimit­ taja kysyy mitä mieltä olen, niin yritän sanoa, että minulla on kyllä mielipide esimerkiksi siitä mikä on hyvä ravintola, mutta tieteellisissä kysymyksissä ei ole kyse mielipiteistäni, enkä niitä jakele.” Hän ei kuitenkaan halua antaa kuvaa, että kaik­ ki mitä ravitsemustieteessä sanotaan, on ehdotonta faktaa, sillä mielipiteen ja vakuuttavan tiedon välistä löytyy epävarman tiedon tulkinta. ”Jos tulkitsee epä­ varmaa tietoa, kyse ei ole mielipiteestä.” Fogelholm ei pidä mutu-keskustelijoita kaikkein haasteellisimpina asiallisen keskustelun kannalta, sillä erilaiset ravintokokeilut on yleensä helppo osoittaa höpöhöpöksi. ”Kovin debatti käydään niiden ihmisten kanssa, joiden lähtökohta on oma ideologia ja uskomus ja jotka pyrkivät käyttämään tieteellisiä julkaisuja oman uskomuksensa pönkittämiseen. He osaavat hyödyntää internetin mahdollisuuksia. Open access tuottaa tässä mielessä harmaita hiuksia. Aina löytyy tutkimus, joka tukee omaa uskoa.” Media juoksee maallikkosaarnaajien tavoin yksit­ täisten tutkimusten perässä. Mitä oudompi tutki­ mustulos, sitä suurempi otsikko. ”Ihmettelen kuinka innostutaan yksittäisestä tutkimuksesta. Toimittajien soisi oppivan, ettei voi kysyä muuttaako jokin tutki­ mus käsityksemme aiemmista tulkinnoista ja suosi­ tuksista.” Hän painottaa, että kohua herättävän tul­ kinnan tueksi on löydettävä lisätutkimuksia ennen kuin sen varaan voi rakentaa. Vasta tutkimusalueen kokonaisuus muodostaa politiikkarelevanssin. Fogelholm myöntää, että myös tutkijoiden ja yli­ opistojen pitäisi katsoa peiliin. ”Kun media haluaa raflaavia juttuja, niin yliopistojen viestintä lähtee mukaan leikkiin ja esimerkiksi väitösuutisissaan keskittyy vain kyseiseen työhön ilmaan laajempaa katsantoa.” Uutisten lukijoilta ei voi edellyttää tutki­ musten sijoittamista laajempaan kontekstiin. Media rakastaa vastakkainasettelua. Asioista halutaan kertoa kaksi erilaista näkökulmaa. Jos konsensushakuisen tieteen piiristä ei löydy eriävien kantojen esittäjiä, tutkija-asiantuntijan keskustelupa­ TYÖURAA väitöskirjan (1992) jälkeen • 1993 Maastrichtin yliopiston (Hollanti) tutkija • 1994–1998 UKK-instituutin erikoistutkija • 1999–2001 Lahden tutkimus- ja koulutuskeskuksen Palmenian ­tutkimus- ja kehitysjohtaja • 2001–2007 UKK-instituutin johtaja • 2007–2011 Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen yksikön ­johtaja • 2011– Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori riksi haetaan itseoppinut maallikko. Päätavoitteeksi nostetaan kiistelyn aikaansaaminen. Fogelholm on hämmentynyt tällaisen tasapuolisuusharhan (false balance -ilmiön) yleistymisestä. ”Myös Yle on syyllis­ tynyt tieteen ja huuhaan rinnastamiseen tarjoamalla molem­mille yhtäläistä julkisuutta. Sosiaalista mediaa ei voi hallita, mutta perinteisen median tulisi harkita kuinka paljon se lähtee mukaan sometyyliin.” Hän rinnastaa harrastajaravitsemusneuvojat niihin personal trainereihin, jotka toimivat lähes olematto­ man koulutuksen varassa. ”On outoa, ettei heidän tiedepohjaa vailla olevaa toimintaansa kyseenalaiste­ ta nykyistä enemmän. Valelääkärit ja valejuristit ovat saaneet kansan tuomion, mutta valeravitsemusasian­ tuntijoilla on ihmeen paljon kuulijoita.” ”Suositukset helppo ymmärtää väärin” Fogelholm on osallistunut kansallisten ravitsemus­ suositusten valmisteluun. Suosituksia on kiitelty, mutta – kun ravitsemuksesta on kyse – odotetusti myös kritisoitu. Suositusten laatijoiden jääviyttä on epäilty. Heidän on väitetty ajavan milloin elintarvike­ teollisuuden, milloin maatalouden etuja. Fogelholm kollegoineen on toistuvasti saanut vakuutella, että ainoa intressi on ollut tieteen välittämä tieto ravitse­ muksen ja terveyden yhteyksistä. Myös yksilötasolla vastaanotto on ollut epäilevä. Kun suositukset eivät vastaa omia tottumuksia tai kokemuksia, niihin suhtaudutaan varauksellisesti. Fogelholm muistuttaa ravitsemustieteen olemukses­ ta: se on todennäköisyystiedettä, keskiarvotiedettä ja kohtuustiedettä. Se ei ole musta-valkoista tiedettä eikä täydellisyystiedettä. Joillekin suositukset eivät riitä, ja jotkut eivät niitä geeniperimänsä ansiosta juurikaan tarvitse. ”Ihmisten on ollut vaikea ymmär­ tää, etteivät ravitsemussuositukset ole ensisijaisesti yksilön suosituksia, vaan ne on tarkoitettu väestön LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 29

ravitsemustilanteen seurantaan. Ne ovat ravitsemus­ poliittisia työvälineitä.” Liikuntasuosituksissa hän näkee yhteneväisyyttä ravitsemussuositusten kanssa. Myös liikuntaa suosi­ tellaan todennäköisyyksien ja keskiarvojen pohjalta. Se, että suositukset ilmaistaan ehdottoman tuntuisi­ na, hämärtää niiden tavoitetta. ”Liikuntasuositukset antavat mahdollisuuden arvioida, millä tasolla on jonkin maan liikuntakäyttäytyminen: onko ryhmiä, joilla on suurempia ongelmia kuin muilla, onko sukupuolieroja jne. Kun tehdään liikuntapoliittisia päätöksiä väestön liikunnan edistämiseksi, voidaan peilata tilannetta väestötason suosituksiin.” Se, etteivät liikuntasuositukset ole nousseet yhtä kuumaksi aiheeksi kuin ravitsemussuositukset, joh­ tuu Fogelholmin mielestä osin siitä, että ravitsemus­ tutkimus on vaikeampaa ja sekavampaa kuin liikun­ tatutkimus. ”Joku liikuntatutkija voi tästä suuttua, mutta väitän, että ihmisen ruokavalio on paljon monimutkaisempi ilmiö kuin ihmisen fyysinen aktiivisuus. Liikunnan määrän ja intensiteetin mit­ taaminen on ainakin jollakin tasolla objektiivisesti mahdollista, mutta ruokavalion ei ole. Juuri sen takia ihmisten on helppo tarttua ravitsemustutkimuksen ristiriitaisuuksiin.” Liikuntatutkimuksessa ristiriitoja tulee Fogel­ holmin mukaan vain siinä, onko jollakin tekijällä myönteinen vaikutus tai ei-vaikutusta. Kielteisiä vai­ kutuksia on vähän. Otsikoihin on nostettu lähinnä istuminen, ja senkin haittoja on Fogelholmin tulkin­ nan mukaan liioiteltu. Ravitsemuksen ja liikunnan suositusten vertaa­ mista hän pitää hieman ontuvana, koska vallitsevat liikuntasuositukset ovat niin karkeat. Ne vastaavat ravitsemuksessa jotakuinkin ilmaisua ”syö moni­ puolisesti ja säännöllisesti”. Ravitsemussuosituksis­ sa ollaan pidemmällä: jokaiselle ravintoaineelle on annettu omat saantisuositukset ja ruokapyramidi kuvaa eri ruoka-aineiden keskinäisiä yhteyksiä. ”Liikunta ei ole lääke” Fogelholm korostaa, ettei tarvitse syödä täydelli­ sesti voidakseen riittävän hyvin. Terveyttä edistä­ vään ruokavalioon päästään erilaisilla valinnoilla. Ravitsemussuosituksissa on korostettu joustavuut­ ta ja valintoja, jotka kussakin maassa on helpointa ja luontevinta toteuttaa. Liikuntapuolella tällainen lähes­ tyminen on vieraampaa. Tutumpaa on jaella yhteis­kunnan tarpeista johdettuja yleissuosituksia. Fogelholm arvelee, että liikunnan yhteydessä pai­ notetaan fyysistä terveyttä, koska liikunnan terveys­ vaikutuksia on tutkittu paljon, ja monissa tutkimuk­ sissa liikunta on tuottanut myönteisiä terveysvaiku­ tuksia. Siksi on helppo jatkaa näiden tutkimusten toistamista. Liikunnan yhteiskunnalliset perusteet ja edistämi­ sen keinot ovat eri asia, hän muistuttaa. ”Nykyistä enemmän pitäisi ymmärtää mitä liikunta ihmiselle merkitsee. Liikunnassa tulisi ehdottomasti lähteä ratsastamaan ilolla ja nautinnolla, mikä ei suinkaan tarkoita terveyskysymyksen ohittamista.” Liikunnan mittaamisessa on omat hyvät puolensa, mutta ei­ vät ne kerro koko totuutta. Mittauksiin Fogelholm yhdis­täisi muita tapoja kuvata liikkumista. Hän ei ole koskaan pitänyt ajatuksesta, että liikun­ ta olisi lääke. ”Liikunta ei ole lääke, koska lääkkeen ottaminen on pakonomaista: silloin kun jokin asia on huonosti, otetaan lääkettä ja siitä ei voi kukaan nauttia. Yksilölle liikunta on jotain kivaa, joka siinä sivussa tuottaa terveysvaikutuksia.” Hän ei usko, että itsekään liikkuisi terveyden takia, jos liikunta tun­ tuisi muuten vastenmieliseltä. Kaiken kaikkiaan liikunta tulisi nähdä liikettä laa­ jemmin, samoin kuin ravitsemus ruokaa laajemmin. Fogelholm patistaa tutkimaan miten sosiaalinen ja fyysinen ympäristö vaikuttavat ja miten nämä ovat vuorovaikutuksessa ihmisen motivaation ja koke­ musten kanssa. ”Ravitsemus- ja liikuntapolitiikat ovat apupolitiikoita” ”Suomessa ei ole erillistä itsenäistä ravitsemus­ politiikkaa”, kertoo Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) nettisivuillaan. Tulkinta yllättää Fogelhol­ min, mutta hän on valmis hyväksymään sen. ”Niin, voidaanhan se nähdä osaksi maatalouspolitiikkaa, terveyspolitiikkaa tai kuluttajapolitiikkaa.” Tovin pohdittuaan hän ei pidä tällaista tulkintaa lainkaan huonona. ”Ehkä se on jopa hyvä, ettei poliittisia linjauksia pilkota liian pieniksi, vaan ravitsemuslin­ jaukset palvelevat niitä tavoitteita, joita niiden kuu­ luu palvella.” Entä tarvitaanko erillistä liikuntapolitiikkaa? ”Voisi tietysti ajatella, että liikenne, terveys-, koulu­ tuspolitiikkaa jne. toimivat liikunnankin hyväksi.” Samalla hän makustelee ajatusta, että poliittinen ohjaus toimisi matriisinomaisesti. ”Olisi tiettyjä pää­ linjoja, ja sitten olisi tällaisia apupolitiikkoja kuten ravitsemus ja liikunta, joita tarvitaan useampaan linjaan. Kyllä liikuntapolitiikka on tässä mielessä samanlaisessa asemassa kuin ravitsemuspolitiikka.” Tärkeintä hänestä on kuitenkin se, että julkisella ohjauksella pyritään vaikuttamaan. ”Olisi epäeettis­ tä, jos emme pyrkisi edistämään hallinnon keinoin asioita, joista on hyötyä sekä yhteiskunnalle että yksilöille.” Hänestä merkittävin perustelu – sekä lii­ kunnan että ravitsemuksen osalta – liittyy terveyden yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon. Ilman julkista ohjausta ainoastaan he, joilla menee hyvin, onnis­ tuvat hyödyntämään ideat oikeasta ravitsemuksesta ”Liikunnan yhteiskunnalliset perusteet ja käytännön edistämisen keinot ovat eri asia.” 30 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017

ja sopivasta liikunnasta. ”Ikävä kyllä tarvitsemme jossain määrin holhoamista terveyden tasa-arvopyr­ kimyksissä. Mutta kyllä paljon on jätetty ihmisten itsensä päätettäväksi.” Fogelholm on pannut merkille, että poliittiset päättäjät puhuvat aiempaa enemmän yksilön vas­ tuun lisäämisestä. Hänestä se on huolestuttavaa, sillä yksilön vastuun liiallinen korostaminen lisää terveyden epätasa-arvoa. ”Totta kai ihmisellä on oma vastuunsa, mutta jonkinlainen tasapaino näiden vä­ lille pitäisi löytää.” Hän näkee perustulon yhdeksi mahdollisuudeksi edistää erityisesti alhaisen tulotason omaavien kan­ salaisten terveyttä. ”Jos perustulo antaa ihmisille paremmat toimeentuloedellytykset ja voimavaroja muuhunkin kuin siihen, että täytetään lappusia ja ravataan luukuilla, niin onhan heillä silloin enem­ män mahdollisuuksia ajatella omaa itseään ja ter­ veyttään.” ”Tutkimushankkeita voisi rahoittaa myös arpomalla” Fogelholm oli Suomen Akatemiassa työskennelles­ sään (2007–11) vaikuttamassa siihen, että Akate­ mian roolista tuli keskeinen arvioitaessa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa liikuntatutkimus­ ta. Näin jälkeenpäin hän pitää toteutettua muutosta hyvänä asiana. ”Uusi käytäntö paransi liikuntatie­ teen tasoa, vähensi kuppikuntaisuutta ja jääviys­ kysymyksiä.” Toisaalta paneeliarvioinnissa on omat ongelmansa, hän tunnustaa. ”Tieteellisen laadun arviointi on aina vaikeaa. Osa hakemuksista on sellaisia, että niistä on helppo sanoa niiden olevan huonoja eikä niitä kannata rahoittaa. Sitten löytyy – edellisiä paljon vähemmän – hakemuksia, jotka ovat tosi briljantteja ja innovatiivisia, ja joista raati on innoissaan.” Tähän asti arviointi sujuu ongelmitta, mutta sitten tulee iso mutta. ”Lopuista hakemuksista melkein kaikki ovat enemmän tai vähemmän kelpoa tiedettä: kiinnostava aihe ja pätevät tutkijajoukko, vaikka alan kehitty­ misen kannalta tällä yksittäisellä tutkimushank­ keella ei ehkä ole kovin suurta merkitystä. Tämän massan saaminen sellaiseen järjestykseen, joka kelpaisi myös toiselle, samanlaisista asiantuntijoista kootulle paneelille, on mahdoton toimenpide.” Tätä hän perustelee vuonna 2009 toteutetulla Akatemian tuplapaneeli-testillä (samat hakemukset arvioitiin kahdella eri paneelilla), joka tuotti erilaiset arvioin­ nit samoista hakemuksista. Paneelien arviointien ero kuusiportaisessa asteikossa saattoi olla kaksi pistettä. Ensimmäinen paneeli saattoi antaa hakemukselle täydet pisteet (6), jolloin rahoitus oli lähes varma. Toisen paneelin arvioimana sama hakemus sai ehkä nelosen, jolloin rahoitus oli jo hyvin epävarma. Kahden numeron erolla on siis suuri merkitys. Harmaassa keskimassassa (3–5) järjestykset voivat muuttua, kun vaihdetaan arviointipaneelin koos­ tumusta. Fogelholm korostaa, että tämä ei ole vain Akatemian järjestelmän heikkous. ”Se on ihan sama juttu missä tahansa paneelissa.” Hän tarjoaa pulman ratkaisuksi radikaalia ehdotusta: paneeli karsii sel­ västi huonot pois ja erottelee kuutoset, ja kaikista muista arvotaan rahoitettavat. ”Luulen, että tutkijat saattaisivat jopa hyväksyä käytännön, että luokitel­ laan kolmeen kategoriaan ja annetaan fortunan rat­ kaista keskikastissa.” ”Yritän pitää LTS:n hengissä” Fogelholm aloittaa Liikuntatieteellisen Seuran (LTS) puheenjohtajana syyskuussa 2017. Tässä luottamus­ toimessa hän seuraa professori Taru Lintusta. LTS:n toimiala – tiedeviestintä – on hänelle tuttu. Hän harkitsi maisteriksi valmistuttuaan tiedetoimittajan uraa. Tutkimus voitti, mutta tiedeviestintä on ollut kiinnostava sivuhomma koko uran ajan. Keväällä 2017 Helsingin yliopisto huomioi Fogelholmin sivu­ homman palkitsemalla hänet J. V. Snellmanin nimeä kantavalla tiedonjulkistamispalkinnolla. Liikuntaa hän harrastaisi intohimoisesti, vaikka se kiellettäisiin. Opiskeluaikoina maraton taittui alle kahden ja puolen tunnin. Sittemmin lajivalikoima on laajentunut juoksusta suunnistukseen, pyöräilyyn etenkin maastossa, hiihtoon ja miesvoimisteluun. Liikuntaa käsitteli väitöskirjakin, jonka aiheena oli liikunnan vaikutus vitamiini- ja kivennäisainetasa­ painoon. Fogelholm mieltää LTS:n ennen muuta viestintä­ organisaatioksi. ”Koen, että LTS on opetus- ja kult­ tuuriministeriön lahja yliopistoille yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen alueella. Seura on liikunnan tutki­ joille älyttömän hyvä työväline, jos tutkijat osaisivat sitä käyttää. Yliopistoilla ei ole resursseja toteuttaa esimerkiksi sellaisia seminaareja, joita LTS tuottaa.” Tarkempaa luonnehdintaa LTS:sta hän kuitenkin panttaa, koska ei vielä tiedä mitä ei seurasta tiedä. Alustavasti hän kuitenkin aprikoi, että silloin tällöin on hyvä pohtia kriittisesti, mitä kannattaa tehdä ja miten. ”LTS:n kaltaisten organisaatioiden on helppo käpertyä rutiineihin – esimerkiksi järjestää tutun­ oloisia seminaareja, koska niitä on aina järjestetty ja koska samat tutut nimet ovat valmiit osallistumaan.” Hän uumoilee, että tiedonvälittämisellä voisi olla laajempiakin tavoitteita. Siksi LTS:ssa tulisi aidosti pohtia onko nykyinen tyyli ja frekfenssi esimerkiksi tilaisuuksien järjestämisessä se järkevin, löytyykö uusia kohderyhmiä, uusia yhteistyötahoja ja lisää monitieteistä näkemystä? Fogelholmin asettelee sanansa varovasti myös kysyttäessä mielikuvaa LTS:n näkyvyydestä. ”LTS on itse fokusoinut oman näkyvyytensä. Liikunnan tutkijat ja muut edistäjät tuntevat LTS:n, eivät juuri muut. Esimerkiksi omalla laitoksellani kukaan ei tunne seuraa. Tämä ei välttämättä ole negatiivinen kommentti. Olennaista on, että ne tuntevat LTS:n, joiden kuuluukin tuntea.” Entä tärkein LTS-tavoite kolmen–neljän vuoden tähtäimellä? ”Ensimmäinen tavoite tässä säästämi­ sen maailmassa on, että LTS:n pitää olla hengissä ja voimissaan.” LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 31

Teksti: HANNU ITKONEN Liikunnan yhteiskuntatieteiden juurevat avaukset Liikunnan yhteiskuntatutkimuksen ovelle kolkuttavat useat ilmiöt. Liikunnan ja urheilun markkinallistuessa liikunnan yksityissektorista kaivataan tutkimusta. Liikunta- ja urheilupolkujen ja liikkumisen sosialisaatioympäristöjen tutkimuksen syventäminen on tarpeen. Latua on avattu myös ympäristö­ poliittiselle liikuntasosiologialle. S uomalainen liikuntasosiologia ja laajemmin­ kin liikunnan yhteiskuntatieteet ovat insti­ tutionaalisesti ohuehkoja tieteenaloja. Jyväs­ kylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiede­ kunnassa tutkimusta ja opetusta tehdään kahden professorin ja muutaman vakinaiseksi palkatun sekä määräaikaisesti rahoitetun tutkijan voimin. Liikun­ nan yhteiskuntatutkimusta tehdään myös KIHUssa ja LIKESillä sekä muutamissa muissa tutkimusins­ tituutioissa. Kansainväliset liikuntasosiologian yh­ teistyökumppanit ovat löytyneet etenkin Euroopan liikuntasosiologijärjestön (EASS) tutkijoiden kes­ kuudesta. Perustutkimusta Liikunnan yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa liikuntasosiologia on ollut avainasemassa. Suoma­ laisen liikuntasosiologian historia on lyhyehkö, sillä alalle saatiin oppituoli vuonna 1971. Tieteenalara­ jojen madaltuminen on sittemmin merkinnyt myös Liikunnan yhteiskuntatieteissäkään tulokset eivät synny pikaisesti. Tämä ärsyttää sekä käytännön toimijoita että päätöksentekijöitä, jotka odottavat nopeita analyysejä ja pikaisia tutkimustulosten sovellutuksia. 32 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017

Kuva: GORILLA/SIMON POTTER muiden tieteiden lisääntyvää liikunnan yhteiskun­ nallisten ilmiöiden valaisemista. Asialla ovat olleet muun muassa historioitsijat, maantieteilijät ja kult­ tuurintutkijat. Liikunnan yhteiskuntatieteellinen tutkimus laa­ jeni merkittävästi 1990-luvulla. Tällöin valmistui useita perustutkimuksenomaisia väitöskirjoja, jois­ sa pureuduttiin etenkin liikunnan julkissektoriin ja kansalaistoimintoihin. (ks. Ilmanen 1996; Koski 1994; Itkonen 1996). Kansalaistoimintojen analyysi syventyi 1990-lopun tutkimushankkeessa, jonka loppuraportti valmistui vuonna 2000 (ks. Itkonen et al. 2000). Liikunnan yhteiskuntatieteellisen perustutkimuk­ sen kirjoitustyötä ovat jatkaneet Erkki Vasara val­ tion liikuntahallinnon historiankirjoituksella (2004) LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 33

ja Jouko Kokkonen kolmella julkaisullaan liikunta­ rakentamisesta ja liikunnan muutoksesta yhteiskun­ nallisena ilmiönä (Kokkonen 2010; 2013; 2015). Jatkumoja ja avauksia Liikunnan kansalaistoimintojen tutkimus on jatku­ nut Itkosen ja Kosken avaamilla poluilla. Itkosen väi­ töskirjan jatkumona on tehty etenkin liikuntakult­ tuurin muutostutkimusta. Esimerkkejä ovat Tero Matkaniemen kuopiolaisen uintiurheilun historia ja Annu Kaivosaaren väitöskirja naishiihdon muutok­ sesta (Matkaniemi 2010; Kaivosaari 2017). Valmis­ tumassa on Mikko Mäkisen väitöskirja TUL:n SuurHelsingin piirin vaiheista. Pasi Kosken väitöskirjan jälkeinen tutkimustyö jatkui liikuntaorganisaatioiden toimivuuden analyy­ sinä sekä sittemmin liikuntasuhde-käsitteen kehit­ telynä. Liikuntasuhdetta ovat väitöskirjoissaan hyö­ dyntäneet muun muassa Tuomas Zacheus (2008) ja Susanna Takalo (2016). Nuorisokulttuurisen liikkumisen tutkimus on tuottanut useita tasokkaita väitöskirjoja. Anna Nurmen tutkimuskohteena oli hip-hop-tanssi osana luki­on liikuntakasvatusta. Kati Kauravaara selvit­ teli etnografiassaan ammattioppilaitoksen poikien liikkumistulkintoja. Anna-Liisa Ojala analysoi lumilautailijoiden tekemisiä ja valintoja. Outi Aarresola liikkui nuorten urheilupoluilla. Elina Hasasen esitarkastuksessa olevassa väitöskirjassa ava­ taan nuorten liikkumisympäristöihin kohdistamaa merkityksenantoa. (Nurmi 2012; Kauravaara 2013; Ojala 2015; Aarresola 2016). Jyväskylän tutkimusten lisäksi myös Itä-Suomen yliopiston tutkijat ovat analysoineet useissa teksteis­ sään nimenomaan nuorisokulttuuriseksi määritellyn liikunnan olemusta (ks. Harinen & Rannikko 2013). Päivi Bergin tekstit täydentävät alan tutkimusta (Berg 2010). Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymi­ seen paneutunut LIITU-tutkimus tuottaa tietoa vart­ tuvan sukupolven tekemisistä (Kokko & Mehtälä 2016). Liikuntakulttuurin yksi muutossuunta on urheilun lajinomaistuminen, mikä on johtanut lajianalyysei­ hin. Jalkapalloa tutkittaessa on pyritty kuromaan kiinni muiden maiden tieteilijöiden etumatkaa. Vuonna 2007 julkaistiin avauspotkuna viiden maan tutkijoiden artikkelikokoelma Kuningaspelin kentät (Itkonen & Nevala 2007). Alan väitöskirjoja ovat laatineet Marianne Roivas ja Sami Kolamo (Roi­ vas 2009; Kolamo 2014). Loppusuoralla on Mihaly Szerovayn väitöskirja Unkarin ja Suomen jalkapal­ lokulttuureista (ks. Szerovay et al. 2017). Kiinnosta­ vaksi teemaksi on nousemassa pelaajien muuttoliike (Itkonen et al. 2014). Lajin muutosanalyysistä on kyse myös Kimmo Isotalon suomalaisen jääkiekon muutosta valaisevassa väitöshankkeessa. Ilmastonmuutos koskettaa jo monin tavoin liikun­ ta- ja urheilukulttuureita. Tähän muutoshaasteeseen ovat vastattu KEKLI-tutkimushankkeessa. Kestävä kehitys liikuntakulttuurissa -projekti on luonut tietopohjaa liikuntakulttuurin päättäjille. Toimin­ tatutkimuksellisesti on haettu kestävän kehityksen käytäntöjä Joensuussa ja Jyväskylässä. (Simula et al. 2014.) Ovelle kolkuttajat Liikunnan yhteiskuntatutkimuksen ovelle kolkut­ tavat useat ilmiöt. Liikunnan kansalaistoimintojen tutkimustarpeet tulevat säilymään. Tietoa kaivataan sitoutumisesta vapaaehtoistehtäviin, osallistumisen motiiveista ja muuttuvasta alueellisuudesta. Liikuntahallinnon jähmeiden rakenteiden kritiik­ ki jatkuu Kati Lehtosen syksyllä tarkastettavassa väitöskirjassa. Uusia avauksia kaivattaisiin urheilun ja liikunnan eettisten ja moraalisten kysymysten pohdintoihin. Liikunnan ja urheilun markkinallistuessa liikun­ nan yksityissektorista kaivataan tutkimusta. Tulossa on avauksia Antti Laineen ja Hanna Vehmaksen toimesta. Mediatutkimuksellekin löytyy tehtävää. Uusi tutkijasukupolvi jatkaa lasten ja nuorten liikunnan laaja-alaista tutkimusta. Toivottavaa on liikunta- ja urheilupolkujen ja liikkumisen sosiali­ saatioympäristöjen tutkimuksen syventäminen. Latua on avattu myös ympäristöpoliittiselle liikun­ tasosiologialle. Ilmastonmuutokseen haasteisiin vas­ taaminen on välttämätöntä sekä liikuntatutkijoille että alan päätöksentekijöillekin. Yhteiskunnan polarisoituminen hyvä- ja huonoosaisiin ilmenee sekä liikkumisessa että laajemmin hyvinvoinnissa. Moralistissävytteisen ”liikkumat­ tomuuspuheen” syventämiseksi tarvitaan juurevaa tutkimusta vähäisen fyysisen aktiivisuuden syistä. Kun SOTE-uudistus joskus toteutuu, myös liikun­ nan asema osana hyvinvointipolitiikkaa paikantuu uudestaan, ja tätä muutosta sietää myös liikuntaso­ siologien analysoida. Juureva tulevaisuus Liikunnan yhteiskuntatieteissäkään tulokset eivät synny pikaisesti. Tämä ärsyttää sekä käytännön toimijoita että päätöksentekijöitä, jotka odotta­ Ilmastonmuutokseen haasteisiin vastaaminen on välttämätöntä sekä liikuntatutkijoille että alan päätöksentekijöillekin. 34 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017

vat nopeita analyysejä ja pikaisia tutkimustulosten sovel­ lutuksia. Usein tutkimuksen juuret löytyvät yllättävänkin syvältä. Esimerkiksi liikuntasosiologi­ sen ympäristötutkimuksen pohdintoja viriteltiin jo 1990-luvulta alkaen. Myös liikunnan kansalaistoi­ mintatutkimusta on tehty jo useiden vuosikymmen­ ten ajan. Liikunnan yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen viimeaikainen ilmiö on ennen kaikkea uuden tut­ kijasukupolven kasvattaminen. Myös perinteisten tieteenalarajojen ylittäminen yhteistyöhankkeineen on osoittautunut alaa rikastuttavaksi aktiivisuudek­ si. Erityinen haaste lähitulevaisuudessa on riittävien tutkimusresurssien turvaaminen. Osaavia tutkijoita ja tarttumisen väärtejä ilmiöitä on riittävästi. HANNU ITKONEN, YTT Liikuntasosiologian professori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hannu.itkonen@jyu.fi LÄHTEET: Aarresola, O. 2016. Nuorten urheilupolut. Tutkimus kilpaurheiluun Kokkonen, J. 2015. Suomalainen liikuntakulttuuri – juuret, nykyi- sosiaalistumisen normeista, pääomista ja toimijuudesta. Jyväsky- syys ja muutossuunnat. Suomen Urheilumuseosäätiön tutkimuksia län yliopisto. Studies in sport, physial education and health 246. n:o 3. Keuruu. Berg, P. 2010. Ryhmärajoja ja hierarkioita: etnografinen tutkimus Kolamo, S. 2014. FIFAn valtapeli. Etelä-Afrikan jalkapallon MM- peruskoulun yläasteen liikunnanopetuksesta. Helsingin yliopisto. kisat 2010 keskitettynä mediaspektaakkelina. Nykykulttuurin tutki- Sosiaalipsykologisia tutkimuksia 22. Helsinki. muskeskuksen julkaisuja 116. Jyväskylä. Harinen, P. & Rannikko, A. 2013. (toim.) Tässä seison enkä muuta Koski, P. 1994. Liikuntaseura toimintaympäristössään. Jyväskylän voi. Nuorisotutkijoiden ajatuksia nuorten liikunnasta ja sen kipupis- yliopisto. Studies in sport, physical education and health 35. teistä. Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 65. Matkaniemi, T. 2010. Kuopiolainen uinti paikallisena ja kansallisena Ilmanen, K. 1996. Kunnat liikkeellä. Kunnallinen liikuntahallinto kansalaistoiminnan ilmiönä. University of Eastern Finland. Disser- suomalaisen yhteiskunnan muutoksessa 1919-1994. Jyväskylän tations in Social Sciences and Business Studies No 13. Joensuu. yliopisto. Studies on sport, physical education and health 43. Nurmi, A. 2012. Kaduilta liikuntasaliin. Toimintatutkimus hiphop- Itkonen, H. 1996. Kenttien kutsu. Tutkimus liikuntakulttuurin muu- tanssista osana lukion liikuntakasvatusta. Jyväskylän yliopisto. Stu- toksesta. Gaudeamus. Helsinki. dies in sport, physical education and health 184. Itkonen, H., Heikkala, J., Ilmanen, K. & Koski, P. 2000. Liikunnan Ojala, A-L. 2015. Vaihtoehtoisuutta ja valtavirtaisuutta. Tutkimus kansalaistoiminta – muutokset, merkitykset ja reunaehdot. Liikun- suomalaisten lumilautailijoiden uria raamittavista asenteista, olo- tatieteellisen Seuran julkaisu 152. Helsinki. suhteista ja resursseista. Jyväskylän yliopisto. Studies in sport, Itkonen, H. & Nevala, A. 2007. Kuningaspelin kentät. Jalkapalloilu physical education ja health 219. paikallisena ja globaalina ilmiönä. Gaudeamus. Tampere. Roivas, M. 2009. Jalkapalloa kirjoittamassa. Jalkapallon merkityksiä Itkonen, H., Nevala, A. & Giulianotti, R. 2014. Paikallisilta kentiltä englantilaisessa uudessa jalkapallokirjoituksessa. Joensuun yliopis- kansainvälisille viheriöille. Suomalaisten naisjalkapalloilijoiden liik- ton humanistisia julkaisuja 56. kuvuus. Teoksessa Roiko-Jokela, H. – Sironen, E. (toim.) Suomen Simula, M., Itkonen, H. & Matilainen, P. 2014. Ympäristöasioiden Urheiluhistoriallisen Seuran vuosikirja 2013–2014. Porvoo. hallinta kuntien liikuntatoimissa ja valtakunnallisissa liikuntajärjes- Kaivosaari, A. 2017. ”Lempeä Lydia” – ”Voimakas Björgen”. Nais- töissä. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2014:3. Opetus- ja kult- hiihtäjien representoinnin muutokset Urheilulehden teksteissä vuo- tuuriministeriö. Helsinki. sina 1905–2010. Jyväskylän yliopisto. Studies in sport, physical Szerovay, M., Itkonen, H. & Vehmas, H. 2017. ’Glocal’ processes in education and health 255. peripheral football countries: a figurational sociological comparison Kauravaara, K. 2013. Mitä sitten, jos ei liikuta? Etnografinen tut- of Finland and Hungary. Soccer and Society. Vol 18, No 4. kimus nuorista miehistä. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja Takalo, S. 2016. Mikä nuorta liikuttaa? Tutkimus liikuntatottumusten 276. Jyväskylä. rakentumisesta lapsesta nuoreksi aikuiseksi. Liikunnan ja kansan- Kokko, S. & Mehtälä, A. 2016. (toim.) Lasten ja nuorten liikunta- terveyden julkaisuja 315. Jyväskylä. käyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. Val- Vasara, E. 2004. Valtion liikuntahallinnon historia. Liikuntatieteelli- tion liikuntaneuvoston julkaisuja 2016:4. sen Seuran julkaisu 157. Helsinki. Kokkonen, J. 2010. Valtio liikuntarakentamisen linjaajana. Liikunta- Zacheus, T. 2008. Luonnonmukaisesta arkiliikunnasta liikunnan tieteellisen Seuran julkaisu nro 165. Helsinki. eriytymiseen. Suomalaiset liikuntasukupolvet ja liikuntakulttuurin Kokkonen, J. 2013. Liikuntaa hyvinvointivaltiossa. Suomalaisen muutos. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C, osa 268. Turku. liikuntakulttuurin lähihistoria. Suomen Urheilumuseon tutkimuksia n:o 2. Helsinki. Kun SOTE-uudistus joskus toteutuu, myös liikunnan asema osana hyvinvointipolitiikkaa paikantuu uudestaan, ja tätä muutosta sietää myös liikuntasosiologien analysoida. LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 35

Teksti: RAIJA LAUKKANEN Yritykset, yliopistot ja tutkimusyhteistyö – case liikuntateknologia Yliopistot voivat ja niiden pitääkin tehdä akateemista tutkimusta yritysten kanssa. Siitä on hyötyä molemmille osapuolille. Yliopistoilta yhteistyö edellyttää ketteryyttä, selviä ja sovittavia tutkimuskäytäntöjä sekä sopimusten mukaista toimintaa. Yrityksissä yhteistyötä edistää tutkimusosaamisen saattaminen riittävälle tieteelliselle tasolle. Y liopistouudistuksen myötä yliopistoilta ha­ lutaan enevää integraatiota yhteiskuntaan sekä yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tut­ kimusyhteistyö elinkeinoelämän kanssa on yksi hyvä ja konkreettinen mahdollisuus toteuttaa tätä tavoitetta. Akateeminen tutkimus mielletään yhteiskunnas­ samme edelleen vahvasti vain yliopistojen ja tut­ kimuslaitosten toiminnaksi. Sellaiset tutkimukset, joissa yritykset ovat mukana joko aiheen innoittajina, tutkimusosapuolina tai rahoittajina koetaan monesti muuksi kuin ”akateemiseksi” tutkimukseksi. Akatee­ minen epäily kohdistuu ensisijaisesti tutkimuksen eettisiin näkökohtiin. Henkilökohtainen mielipiteeni ja kokemukseni on se, että yritysten kanssa voi ja pi­ tääkin tehdä akateemista tutkimusta. Siitä on hyötyä molem­mille osapuolille. Perustutkimusta, datankeruuta, validaatiota Yhteistyönä tehtävää tutkimusta on monenlaista: il­ miöiden selvittämiseen ja uuden löytämiseen tähtää­ vää perustutkimusta, datankeruututkimusta tai tuot­ teisiin sekä palveluihin liittyvää luotettavuus- eli validaatiotutkimusta. Perustutkimus yrityksen ja tutkimuslaitoksen välillä ei eroa tieteellisesti tai muutoin akateemisesta tutkimuksesta. Metodit ja julkaiseminen noudatte­ levat normaaleja tutkimuskäytäntöjä. Tavallisesti molemmat osapuolet sijoittavat resursseja tällaiseen tutkimukseen. Kun haetaan uutta tietoa, yritysten (ainakin keskisuurten) omalla tutkimustiimillä on olennainen osa hankkeen eri vaiheissa ja sen osallistuminen täydentää tutkimuslaitoksen osaa­ mista. Lopputuloksena on ”win-win” eli molemmat osapuolet – esimerkiksi yliopisto ja liikeyritys – hyötyvät tuloksista. Yliopisto saa julkaisuja ja opin­ näytteitä sekä oppii uudesta teknologiasta, yritys saa tietoa joka suuntaa sen kehitystoimia. Datankeruututkimuksissa yrityksen rooli ko­ rostuu ja näissä tapauksissa se yleensä tilaa (maksaa)­ ja suunnittelee tutkimuksen. Tutkimuslaitoksen asiantuntemuksella ja laitteistolla on keskeinen rooli laadukkaan tiedon kerääjänä ja se tarkentaa mittaamista osaamisellaan. Tällaista tutkimusta ei aina julkaista eikä siihen välttämättä liity tieteellisiä ambititioita. Yritykset tarvitsevat luotettavaa dataa omaan tuo­ tekehitystoimintaansa ja datan avulla yritys pystyy rakentamaan ja todentamaan algoritmejä ja niistä johdettuja palveluita. Luotettavaa dataa tarvitaan yrityksessä myös muun muassa laatusertifikaattei­ hin. Näkemykseni on, että tämän kaltainen yhteis­ työ tulee jatkossa lisääntymään ja yliopistojen sekä muiden tutkimuslaitosten kannattaa ajatella sitä yhtenä mahdollisuutena oman toiminnan rahoitta­ misessa. Validaatiotutkimukset liittyvät tuotteiden ja pal­ veluiden luotettavuuden ja pätevyyden osoittami­ seen. Liikuntateknologian tutkimuksissa on usein kyse ihmisen fysiologisesta mittaamisesta tai käyt­ täytymistieteellisestä näytöstä. Validaatiotutkimus Liikuntateknologian markkinoilla ei toistaiseksi edellytetä tieteellisiä, riippumattomien tutkimuslaitosten tekemiä tutkimuksia tuotteiden myyntilupiin. Tässä tullaan etenemään lähitulevaisuudessa. 36 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017

voi olla erittäin haasteellista ja vaikeaa. Ensimmäi­ nen haaste on yleensä se, miten löytää tai määrittää luotettava referenssi, jota vastaan validoidaan. Lii­ kuntateknologian nykytuotteet ovat monimutkaisia; niissä on paljon erilaista sensori- ja muuta tekno­ logiaa ja tietojen tallennus tapahtuu pilvirakenteissa. Nämä tekevät validaatiotutkimuksista – erityisesti interventioista – erittäin monisäikeisiä. Tutkimuslaitoksissa ei aina ymmärretä, että tuot­­teet on suunniteltu kuluttajille ja siksi niiden omi­­naisuudet eivät aina täytä tutkimuslaitteiden vaatimuksia. Lii­ kuntateknologian markkinoilla ei tällä hetkellä edellytetä tieteellisiä, riippumattomien tutkimuslai­ tosten tekemiä tutkimuksia tuotteiden myyntilupiin. Ennustan, että tässä tullaan etenemään lähitulevai­ suudessa ja se merkitsee myös validoinnin tarpeen lisääntymistä. Onnistuneiden validaatiotutkimusten edellytys on, että tutkijat voivat ”joustaa” laitteiden tuottaman tiedon yksityiskohdista ja pystyvät suun­ nittelemaan hankkeet laboratorion ulkopuoliseen maailmaan sopiviksi. Yritys tavoittelee tuloksia, yliopisto julkaisuja Olipa tutkimus mitä edellä mainituista tahansa yri­ tys tarvitsee ensisijaisesti tutkimuksen tuloksia, koska niiden perusteella tehdään mittavia tuotekehi­ tykseen ja liiketoimintaan liittyviä päätöksiä. Tässä mielessä tutkimuksen eteneminen suunnitellussa ja sovitussa aikataulussa on erittäin kriittistä. Oma haasteensa on sopiminen. Nykysuuntaus on se, että sopimusneuvottelut kestävät aiempaa kau­ emmin ja ne viivästyttävät usein mittausten aloit­ tamista ja hankaloittavat muutoinkin hankkeiden läpivientiä. Yliopisto tavoittelee pääasiassa julkaisuja, jotta se voi varmistaa omaa pätevyyttään ja rahoitustaan. Yritys ja tutkimuslaitos hyötyvät tutkimusprosessin eri vaiheissa eri painoarvoilla; yritys aiemmmin kuin tutkimuslaitos. Toki julkaisutkin ovat yritykselle tarpeen ja kiinnostavia, mutta julkaisuaikataulujen hitaus heikentää niiden käyttöarvoa merkittävästi. Sellaiset tutkimuslaitokset, jotka toteuttavat hank­ keet sovitusti ja aikataulussa voivat yltää yritysten strategiksi tutkimuskumppaneiksi. Hitaat ja epämää­ räisesti etenevät tutkimushankkeet usein heijastavat ao. tutkimustahon heikkoa rakennetta (ja projekti­ johtamista), eikä yrityksillä ole yksinkertaisesti varaa jatkuvampaan yhteistyöhön tällaisen tahon kanssa. Seuraavassa havaintoja viime aikaisista kokemuk­ sista tutkimusyhteistyössä yliopistojen kanssa yritys­ näkökulmasta: • Hakemusten käsittely eettisissä toimikunnissa on hidasta. Käsittelyissä on ollut havaittavissa eri­ tyisen vaativaa yksityiskohtien selvittämistä silloin, kun yritys on tutkimuksen osapuolena. Tämä on joissakin tapauksissa johtanut tutkimushankkeen kariutumiseen ja jopa tutkimusryhmän hajoamiseen. • Yliopistojen sopimuskäytäntöjen muutokset. Sopimuskäytäntöjen hallinnollinen hierarkisuus on lisääntynyt. Yliopistot haluavat myös kaupallisia oikeuksia itselleen ja myös sellaisissa hankkeissa, joissa yritys on merkittävä rahoittaja. • Yliopistojen ja tutkimuslaitosten kasvaneet sivu­kulut. ”Overheadit” ovat kasvaneet viime aikoi­ na erittäin korkeiksi. Tämä nostaa tutkimushank­ keiden hintaa usein liian suureksi suhteessa saatuun hyötyyn. Yrityksen voi olla kannattavampaa palkata omia tutkijoita kuin rahoittaa tutkimuslaitosten raken­teita. • Tietosuojakysymykset pilvipalveluihin tallentuvista tutkimustiedoista. Ne sekä tietojen säi­ lytys- ja jatkokäsittelyvaiheet vaativat paljon aikaa nykyhankkeiden toteutuksessa. Aiheeseen liittyviä asioita säädellään EU- asetuksilla. Meneillään oleva kiivas muutosvaihe ja digitalisaatio vaikuttavat tähän voimakkaasti. • Yritysten edustajien kirjoittajaoikeudet. Mi­ ten ne vaikuttavat tutkimusraporttien läpimenoon ”conflict of interest” -klausaalista huolimatta? Mah­ dollinen viive voi johtaa siihen, että lahjakkaat yri­ tyksissä toimivat tutkijat meritoituvat akateemisesti erittäin hitaasti ja haluavat siirtyä pois yrityksistä. Edellä mainitun perusteella tuon esille mielestäni tärkeimpiä yhteistyön haasteita: • Pystyvätkö tutkimuslaitokset ja erityisesti yliopistot reagoimaan yhteiskunnan muutoksen? Tässä muutoksessa edellytetään ketteryyttä ja nope­ ampaa reagointia sekä näkemystä liike-elämän tutki­ mustarpeista. • Onnistuuko yliopiston ja liike-elämän välinen vuoropuhelu vaivatta vai onko tämä osaaminen ja yhteistyöhalukkuus harvojen käsissä? Ratkai­ suksi tähän ehdotan yliopistoihin perustettavaksi liike-elämän yhteistyön tieteellistä tointa (mieluiten professori). • Pystytäänkö yliopistojen sopimushallinnossa ja eettisissä toimikunnissa uudistumaan riittävän nopeasti, jotta hankkeet eivät jumiudu näihin raken­teisiin liian pitkiksi ajoiksi? • Ymmärtävätkö liikuntateknologian yritykset, että niiden oma tutkimusosaaminen ja -käytänteet on saatettava riittävälle tieteelliselle tasolle, jotta yhteistyö yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa sujuu? • Miten yhteistyötutkimus sijoittuu ja kehittyy yrityksissä? Kulujen karsiminen tästä ”ei-tuotta­ vasta” toiminnasta on helppoa, mutta yritysten ei kannata säästää sellaisessa tutkimuksessa, joka tuot­ taa lisäarvoa ja uskottavuutta markkinoilla ja lisää kilpailukykyä. RAIJA LAUKKANEN, FT Dosentti, tiedejohtaja Polar Electro Oy Sähköposti: raija.laukkanen@polar.fi LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 37

Voiko liikunta hidastaa biologista ikääntymistä? Kuva: ANTERO AALTONEN 38 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017

Teksti: ELINA SILLANPÄÄ Ikääntymisen perimmäinen syy on edelleen epäselvä, eikä ikääntymisvauhtia yksilötasolla voida tarkasti ennustaa. Kaksostutkimukset ovat haastaneet vallitsevaa käsitystä siitä, että liikunnalla voidaan hidastaa ikääntymistä. Modernit biologisen ikääntymisen markkerit – telomeerit ja epigeneettiset muutokset – voivat olla avuksi tutkittaessa liikunnan ja muiden ympäristötekijöiden vaikutusta yksilön ikääntymiseen. I kääntyminen on kaikkia monimutkaisia eliöitä koskettava ilmiö, jonka yksilöllinen eteneminen vaihtelee kuitenkin huomattavasti. Esimerkiksi 70-vuotias henkilö voi olla maratoneja juokseva aktiivisesti yhteiskuntaan tai työelämään osallistuva henkilö tai täysin toisten avun varassa oleva hauras vanhus. Tätä yksilöllistä vaihtelua on pyritty selittä­ mään sekä geneettisellä perimällä että erilaisilla ym­ päristötekijöillä. Huolimatta tuhansista testatuista mekanismeista ja teorioista ikääntymisen perimmäi­ nen syy on edelleen epäselvä eikä ikääntymisproses­ sin etenemistä yksilötasolla voida tarkasti ennustaa. Liikunta vähentää riskiä sairastua moniin ikäänty­ miseen ja elintapoihin liittyviin tauteihin ja parantaa suoritus- ja toimintakykyä. Aktiiviset ja hyväkuntoi­ set ihmiset elävät pidempään ja terveempinä kuin liikunnallisesti passiiviset ihmiset. Viime vuosina julkaistut kaksostutkimukset ovat kuitenkin haas­ taneet vallitsevaa käsitystä, että liikunnalla voidaan hidastaa ikääntymistä. Karvinen ym. vertasivat tut­ kimuksessaan kaksosia, joilla on identtinen perimä, mutta selkeä ero liikunnan harrastamisen määrässä aikuisuudessa, eivätkä yllättäen havainneetkaan eroa eliniän pituudessa (Karvinen ym. 2015). Liikunnan vaikutusta ihmisen ikääntymiseen on hankalaa tutkia, jos vastemuuttujaksi valikoidaan kuolleisuus, sillä yhden tutkijasukupolven aikana työ etenisi vasta alkuvaiheeseen. Tehtävä helpottuu huomattavasti, jos pystymme luotettavasti mittaa­ maan biologisen ikääntymisen etenemistä ihmiske­ hossa. Modernit biologisen ikääntymisen markkerit voivat olla avuksi tutkittaessa liikunnan ja muiden ympäristötekijöiden vaikutuksia yksilölliseen ikään­ tymiseen. Kaksostutkimuksen avulla voimme puo­ lestaan sulkea pois ison osan geneettisen perimän aiheuttamasta variaatiosta, joka usein vaikeuttaa luotettavien johtopäätösten tekoa ympäristötekijöi­ den ja ikääntymisen välisistä vaikutussuhteista. Biologisen iän markkerit Tutkijat ovat kehitelleet ja testanneet lukuisia erilai­ sia biologisen iän markkereita viimeisten vuosikym­ menten aikana. Nykyään myös internetistä löytyy erilaisia biologisen iän laskureita ja testejä. Yksilöta­ solla näille eri vaihtoehdoille on yhteistä lähinnä se, etteivät ne toimi kovinkaan hyvin. The American Federation of Aging Research on ehdottanut seuraavia kriteereitä hyvälle ikääntymi­ sen biomarkkerille: hyvän ikääntymisen biomark­ kerin pitäisi 1) ennustaa ikääntymisen etenemistä tarkemmin kuin kronologinen ikä, 2) mitata ilmiötä ikääntymisen taustalla, eikä esimerkiksi iän myötä todennäköisemmäksi käyvien sairauksien vaikutus­ ta, 3) mahdollistaa toistomittaukset ja olla käytän­ nöllinen toteuttaa ja 4) toimia sekä koe-eläimillä että ihmisillä, jotta erilaisten altisteiden ja ympäristöte­ kijöiden vaikutuksia ikääntymiseen voitaisiin tutkia helpommin toteutettavilla koe-eläinmalleilla. Tällä hetkellä lukuisista erilaisista biologisen iän markkereista lupaavimpina pidetään telomeerien pi­ tuutta ja epigeneettistä kelloa eli DNA-metylaatioikää. Telomeerit biologisen iän markkereina Telomeerit ovat aitotumallisilla soluilla esiintyviä DNA-jaksoja kromosomien päässä, joiden tehtä­ vänä on suojata kromosomin rakennetta ja sen si­ sältämää perintöainesta. Niiden on kuvattu olevan kuin kengännauhojen päissä olevia muovisuojia, jotka suojaavat nauhaa rispaantumiselta kulutuksen yhteydessä. Telomeerit koostuvat toistuvista DNAjaksoista, joiden pituus vaihtelee kolmen ja 20 000 emäsparin välillä. DNA-juosteen kahdentuessa solunjakautumisen yhteydessä pieni pätkä kromosomin päästä kuluu pois, koska DNA-polymeraasientsyymi ei kykene monistamaan ketjun viimeisiä nukleotidejä. Telo­ meeripään tehtävänä on suojata solun toiminnal­ lista DNA:ta ja mahdollistaa sen täydellisen kopi­ oituminen uuteen soluun. Kun DNA:ta suojaava telomeeripää kuluu pois, kromosomin perintöaines vaurioituu, solun toiminta heikkenee ja se menettää kykynsä jakautua ja lopulta kuolee. Telomeerien lyheneminen toimii siis solun ”biologisena kello­ na”. Telomeerin pituus kertoo sekä vanhemmilta peritystä pituusreservistä että elämänaikaisesta ku­ lutuksesta. Lukuisissa tutkimuksissa havaittu yhteys telomeerien pituuden ja kronologisen iän välillä tu­ kee telomeerien merkitystä biologisen ikääntymisen markkerina. Nuoremmilla ihmisillä telomeerit ovat pitkiä ja lyhenevät iän ja sairauksien myötä. Fyysisen aktiivisuuden vaikutus telomeerien pituuteen Telomeerien pituuden yhteydestä fyysisen aktiivi­ suuden määrään on julkaistu lukuisia tutkimuksia, joiden taso on kuitenkin vaihteleva, kuten Mund­ stock ym. katsauksessaan (2015) toteavat. Yli puo­ lissa tutkimuksista yhteyttä telomeerien pituuden ja fyysisen aktiivisuuden määrän välillä ei havaittu, noin kolmasosassa havaittiin positiivinen yhteys ja kahdessa U:n muotoinen yhteys. Johtopäätösten te­ kemistä vaikeutti se, että valtaosa tutkimuksista oli LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 39

sekundäärianalyysejä, koehenkilöiden määrät ja käy­ tetyt telomeerien pituuden ja fyysisen aktiivisuuden mittausmenetelmät vaihtelivat huomattavasti. Myös­ kään kronologisen iän vaikutusta telomeeripituuteen ei huomioitu kaikissa analyyseissä. Useimmiten yh­ teys vapaa-ajan liikunta-aktiivisuuden ja telomeerien pituuden välillä havaittiin erityisesti iäkkäämmissä koehenkilöryhmissä. Tätä yhteyttä on pyritty selit­ tämään useilla eri mekanismeilla. Liikunta voi vai­ kuttaa telomeereja pidentävän telomeraasientsyymin aktiivisuuteen sekä vähentää oksidatiivista stressiä ja inflammaatiota, joiden lisääntymisen tiedetään ole­ van yhteydessä lyhyempiin telomeereihin. Tehdyt poikittaistutkimukset eivät anna vastausta siihen, onko fyysisen aktiivisuuden määrä biologista ikääntymistä hidastava tekijä. Ikääntymisnopeuden ja fyysisen aktiivisuuden kausaalisuussuhteen selvit­ täminen edellyttää pitkittäistutkimuksia tai pitkiä, useita vuosia kestäviä interventioita. Tällaisia tutki­ muksia on hyvin vähän eikä niissä ole pystytty au­ kottomasti todentamaan liikunnan telomeeripituutta suojaavaa vaikutusta (Arsenis ym. 2017). Telomeerien pituuden yhteys suoritus- ja toimintakykyyn Telomeerien ja fyysisen aktiivisuuden kausaalisuus­ suhteen voi perustellusti ajatella kulkevan myös päinvastoin. Tiedämme, että telomeeripituus selittyy noin 70 prosenttisesti geneettisillä tekijöillä. Peri­ män merkitys on suurin lapsilla ja nuorilla ja iäk­ käillä suurempi osuus telomeeripituudesta selittyy ympäristötekijöillä. Osoitimme pitkittäistutkimuksessamme, että telo­ meeripituus iäkkäillä naisilla ennustaa fyysisen aktii­ visuuden vähenemistä 11-vuoden seurannan aikana (Sillanpää ym. 2016). Pidemmät telomeerit ovat en­ nustaneet myös vähäisempää lihasvoiman laskua vii­ den vuoden seurannassa iäkkäillä henkilöillä (Woo ym. 2014). On mahdollista, että telomeeripituus kertoo vain ikääntymisen etenemisestä ja sen vuoksi ennustaa myös iän myötä lisääntyvää liikkumis- ja toimintakyvyn heikkenemistä. Epigeneettinen kello Epigenetiikka tarkoittaa mekanismeja, jotka sääte­ levät geenien ilmentymistä vaikuttamatta geenien emäsjärjestykseen eli sekvenssiin. DNA-juosteen ja histoniproteiinien ”päällä” olevat epigeneettiset mer­ kit vaikuttavat siihen milloin ja kuinka paljon mitä­ kin geeniä luetaan. Yhdessä nämä merkit muodos­ tavat epigenomin, joka säilyy solujen uusiutuessa ja voi myös periytyä sukupolvelta toiselle. Epigenetiikka on välttämätön edellytys ihmisen normaalille kasvulle ja kehitykselle, sillä se mahdol­ listaa saman identtisen perimän sisältävien solujen erilaistumisen lukuisiksi erilaisiksi solutyypeiksi. Epigenomi muuntuu huomattavasti nopeammin kuin genomi. Lukuisilla ympäristötekijöillä on ha­ vaittu olevan vaikutuksia epigneettiseen säätelyyn. Epigeneettisistä mekanismeista tunnetaan parhaiten 40 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 DNA:n metylaatio eli metyyliryhmien (CH3) liitty­ minen sytosiiniemäksiin DNA-metylaatioikä eli epigeneettinen kello on vuonna 2013 julkaistu biologisen ikääntymisen mittari, joka voidaan määrittää lähes mistä tahansa kudostyypistä (Horvath 2013). Ikäspesifisten, DNAkohdan päälle tarttuneiden metyyliryhmien perus­ teella voidaan laskenta-algoritmia käyttäen määritel­ lä ikävuodet hämmästyttävän tarkasti eri yksilöillä. Korrelaatio DNA-metylaatioiän ja kronologisen iän välillä on lapsuudessa logaritminen ja aikuisuudessa lineaarinen (Horvath 2013). Suurissa aineistoissa korrelaation kronologisen iän ja DNA-metylaatioiän välillä on ollut jopa 0.97 (Christiansen ym. 2016). DNA-metylaatioiän tutkimus on kuitenkin vielä alkuvaiheessa, eikä ole selvää onko ikäriippuvaisten DNA-kohtien metyloituminen ikääntymisen syy vai seuraus. Laskenta-algoritmin julkaissut Steve Horvath on esittänyt, että kello on indikaattori me­ kanismin toiminnasta, joka ylläpitää epigeneettistä vakautta (Horvath 2013; Horvath ym. 2014). DNA-metylaatioiän ja kronologisen iän erotus kertoo siitä, onko yksilön biologinen ikääntyminen edennyt nopeasti vai hitaasti muihin samanikäisiin verrattuna. Ensimmäiset tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että tämä niin sanottu ”epigeneettinen ikääntymisnopeus” (age acceleration) ennustaa kuolemanriskiä tarkemmin kuin kalenteri-ikä ja on alhainen suhteessa kronologiseen ikään poikkeuk­ sellisen pitkäikäisillä ihmisillä (Horvath ym. 2015). Viisi vuotta suurempi epigeneettinen ikä verrattuna kronologiseen ikään lisäsi kuolemanriskiä 21 pro­ senttia iäkkäillä henkilöillä (Marioni ym. 2015a). Fyysisen aktiivisuuden vaikutus DNA-metylaatioikään Elämäntapatekijöiden vaikutusta DNA-metylaatioi­ kään ei ole juuri tutkittu. Tänä vuonna julkaistus­ sa tutkimuksessa havaittiin, että kyselyn perusteella fyysisesti aktiivisilla oli alhaisempi DNA-metylaa­ tioikä verrattuna inaktiivisiin (Quach ym. 2017). Alustavat havaintomme kertovat, että DNA-metylaa­ tioikä ei eroa saman geneettisen perimän omaavilla kaksosilla, joista toinen on harrastanut liikuntaa noin 30 vuoden ajan ja toinen on ollut inaktiivi­ nen (Twinactive-kohortin jatkoanalyysit, Leskinen & Kujala 2015). Tulokset vahvistavat hypoteesia, että pitkäaikainenkaan liikunnan harrastaminen ei vaikuta ikääntymisnopeuteen. On mahdollista, et­ tä väestötutkimuksissa havaittu positiivinen yhteys liikunnan harrastamisen ja hyvän kunnon sekä pi­ demmän eliniän välillä selittyy sillä, että sama ge­ neettinen perimä selittää parempaa aerobista kuntoa, liikunnan harrastamista ja pitkää elinikää (Karvinen ym. 2015). DNA-metylaatioiän vaikutus suoritus- j­a toimintakykyyn Kiihtynyt epigeneettinen ikääntymisnopeus on yh­ teydessä heikompaan fyysiseen ja kognitiiviseen

toimintakykyyn iäkkäillä ihmisillä (Marioni ym. 2015b). Kiihtyneen epigeneettisen ikääntymisno­ peuden on havaittu myös lisäävän haurausoireyh­ tymän todennäköisyyttä (Breitling ym. 2016). Noin 70-vuotiaana mitattu DNA-metylaatioikä ei kuiten­ kaan ennustanut toimintakyvyn muutoksia kuuden vuoden seurannan aikana eikä ikääntymisnopeus seurannan aikana ollut yhteydessä toimintakyvyn muutoksiin (Marioni ym. 2015b). Tutkimuksia ai­ heesta on toistaiseksi niukasti. Liikunnan vaikutus biologiseen ikääntymiseen Biologisen ikääntymisen markkerit voivat lisätä ym­ märrystämme liikunnan ja ikääntymisen välisistä yhteyksistä. Tämä vaatii kuitenkin aiempaa haas­ tavampien tutkimusasetelmien toteuttamista, jotta erityisesti kausaalisuussuhteista voidaan tehdä joh­ topäätöksiä. Nykyisen tutkimustiedon valossa näyt­ tää siltä, että esimerkiksi telomeerien pituus ja epige­ neettinen ikääntymisnopeus ovat yhteydessä liikun­ ta-aktiivisuuteen ja toimintakykyyn. Tämä yhteys on kuitenkin verrattain heikko. On myös epäselvää ovatko nämä biologisen iän markkerit enemmän ge­ neettisesti määräytyviä ikääntymisen indikaattoreita, jotka ennustavat aktiivisuuden vähenemistä ja liik­ kumis- ja toimintakyvyn heikkenemistä vai voidaan­ ko liikunnalla vaikuttaa ikääntymiseen molekyyli- ja kudostasolla. Muutamassa tutkimuksessa on saatu viitteitä siitä, että biologinen ikääntyminen voi edetä eri kudok­ sissa eri vauhdilla. Horvath ym. (2014) havaitsivat, että lihavuus saattaa kiihdyttää maksan ikääntymistä verrattuna muihin kudoksiin. Poikkeuksellisen pit­ käikäisillä ihmisillä puolestaan pikkuaivot näyttävät ikääntyvän hitaammin kuin muut kudokset. Erot eri kudosten ikääntymisnopeudessa voivat mahdollises­ ti paljastaa ikääntymiseen liittyvien patologisien pro­ sessien etenemisen ja valottaa eri sairauksiin liittyviä mekanismeja. Liikkumiskyvyn ja fyysisen aktiivisuuden kannalta mielenkiintoisin kudos on luonnollisesti lihaskudos. Havaitsimme tutkimuksessamme, että veren leu­ kosyyteistä mitattu telomeeripituus oli yhteydessä kehon rasvan määrään, mutta ei lihasmassaan tai suorituskykyyn (Sillanpää 2017, arvioitavana). Sen sijaan lihassolujen telomeeripituus oli yhteydessä lihasmassaan ja – voimaan mikä viittaa siihen, että liikunnan ja toimintakyvyn sekä ikääntymisen yhte­ yksien selvittäminen saattaa edellyttää hypoteesien testaamista nimenomaan lihaskudoksella. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä verrannut DNAmetylaatioikää koko kehossa ja lihaksissa samoilla yksilöillä vuosien seurannan aikana. Ideaalitilan­ teessa luotettava pitkittäistutkimuksella kerätty tieto lihaskudoksen biologisesta ikääntymisestä yhdistettynä suorituskykytietoon sekä geneettiseen informaatioon voisi valottaa mekanismeja, jotka sää­ televät lihasten ikääntymistä ja liikkumiskyvyn heik­ kenemistä. Tällaisen tiedon merkitys ikääntymisen yksilöllisen etenemisen ennustamisessa ja terapeut­ tisten interventioiden suunnittelussa ja seurannassa olisi suuri ikääntyvässä yhteiskunnassa. ELINA SILLANPÄÄ, LitT Gerontologian dosentti Gerontologian tutkimuskeskus Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: elina.sillanpaa@jyu.fi LÄHTEET: Arsenis NC, You T, Ogawa EF, Tinsley GM, Zuo L. 2017. Physi- The TWINACTIVE Study Synopsis. 2015. Twin Res Hum Genet. cal activity and telomere length: Impact of aging and potential Jun;18(3):266–72. mechanisms of action. Oncotarget. Marioni RE, Shah S, McRae AF, Chen BH, Colicino E, Harris SE, Breitling LP, Saum KU, Perna L, Schottker B, Holleczek B, Bren- Gibson J, Henders AK, Redmond P, Cox SR et al. 2015a. DNA ner H. 2016. Frailty is associated with the epigenetic clock but not methylation age of blood predicts all-cause mortality in later life. with telomere length in a German cohort. Clin Epigenetics 8:21-016- Genome Biol 16:25-015-0584-6. 0186-5. eCollection 2016. Marioni RE, Shah S, McRae AF, Ritchie SJ, Muniz-Terrera G, Har- Christiansen L, Lenart A, Tan Q, Vaupel JW, Aviv A, McGue M, ris SE, Gibson J, Redmond P, Cox SR, Pattie A et al. 2015b. The Christensen K. 2016. DNA methylation age is associated with epigenetic clock is correlated with physical and cognitive fitness in mortality in a longitudinal Danish twin study. Aging Cell 15:149–154. the Lothian Birth Cohort 1936. Int J Epidemiol 44:1388–1396. Horvath S. 2013. DNA methylation age of human tissues and cell Mundstock E, Zatti H, Louzada FM, Oliveira SG, Guma FT, Parisi types. Genome Biol 14:R115. MM, Rueda AB, Machado DG, Stein RT, Jones MH et al. 2015. Horvath S, Erhart W, Brosch M, Ammerpohl O, von Schonfels Effects of physical activity in telomere length: Systematic review W, Ahrens M, Heits N, Bell JT, Tsai PC, Spector TD et al. 2014. and meta-analysis. Ageing Res Rev 22:72–80. Obesity accelerates epigenetic aging of human liver. Proc Natl Acad Sillanpää E, Törmäkangas T, Rantanen T, Kaprio J, Sipilä S. Does Sci U S A 111:15538–15543. telomere length predict decline in physiological functioning in older Horvath S, Pirazzini C, Bacalini MG, Gentilini D, Di Blasio AM, sisters during an 11-year follow up? 2016. AGE 38(2):34. Delledonne M, Mari D, Arosio B, Monti D, Passarino G et al. Quach A, Levine ME, Tanaka T, Lu AT, Chen BH, Ferrucci L, Ritz B, 2015. Decreased epigenetic age of PBMCs from Italian semi-super- Bandinelli S, Neuhouser ML, Beasley JM et al. 2017. Epigenetic centenarians and their offspring. Aging (Albany NY) 7:1159–1170. clock analysis of diet, exercise, education, and lifestyle factors. Karvinen S, Waller K, Silvennoinen M, Koch LG, Britton SL, Aging (Albany NY) 9:419–446. Kaprio J, Kainulainen H, Kujala UM. 2015. Physical activity in Woo J, Yu R, Tang N, Leung J. 2014. Telomere length is associated adulthood: genes and mortality. Sci Rep 5:18259. with decline in grip strength in older persons aged 65 years and Leskinen T, Kujala UM. Health-Related Findings Among Twin over. Age (Dordr) 36:9711-014-9711-7. Pairs Discordant for Leisure-Time Physical Activity for 32 Years: LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 41

Teksti: SUSAN ERIKSSON Vammaisten nuorten liikunta – yhdenvertaisuuden mahdollisuudet ja esteet Liikunnan merkitykset elämässä ja harrastamisen mielekkyyttä luovat asiat ovat kaikille nuorille yhteisiä. Liikuntakulttuurisiin yhteisöihin ei kuitenkaan helposti muodostu erityistä tukea tarvitsevien nuorten ja muiden nuorten keskinäisiä ryhmiä. Vammaiset nuoret ja vammaisuuden kokemukselle perustuvat liikuntayhteisöt ovat oma saarekkeensa. Kuva: LEENA KUMMU 42 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017

V ammaisten nuorten liikunnallisia aktivi­ teetteja ei ole paljoakaan tutkittu sosiolo­ gisesti nuorisokulttuurien tai elämäntapo­ jen näkökulmasta. Se johtuu pitkälti sitä, että vammaisuutta tai vammaisia ihmisiä on totuttu tarkastelemaan kokonaan omassa yhteydessään ja syrjässä muista ihmisistä ja ilmiöistä. Yhteiskuntatieteellinen vammaistutkimus on kuitenkin noussut Suomessakin emansipatoriseksi sosiaalitieteiden haaraksi, jossa pyritään tutkimaan vammaisen ihmisen asemaa yhteisöissä ja yhteiskun­ nassa sekä niitä esteitä tai rajoitteita, joita he joutu­ vat kohtaamaan elääkseen mielekästä elämää. Vapaa-aika ja harrastukset ovat keskeisiä nuoriso­ tutkimuksen tutkimuskohteita. Suomessa tuotetaan ajantasaista tietoa myös nuorten liikuntaharrastuk­ sista esimerkiksi vapaa-ajan kyselytutkimuksin. Viimeisimpien tulosten mukaan nuorten aktiivinen liikunnan harrastaminen on lisääntymässä siitä huolimatta, että media ja yhteydenpito vievät entistä suuremman osan heidän valveillaoloajastaan ( Meri­ kivi & Myllyniemi & Salasuo 2016). Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa ja Itä-Suomen yliopistossa on parhaillaan käynnissä tutkimushanke, jossa vammaisten nuorten liikun­ taharrastuksia tutkitaan samankaltaisin kysymyk­ senasetteluin. Hankkeessa keskitytään erityisesti sen tutkimiseen, millaisena vammaisten nuorten asema näyttäytyy yhdenvertaisuuden näkökulmasta muiden nuorten joukossa erilaisissa nuorten liikun­ takulttuureissa. Nuorten liikuntaharrastukset ovat sidoksissa useimmiten urheiluseuroihin ja – järjestöihin ja harrastamista johtaa ja valvoo aikuinen. Nuorten omaehtoinen liikkuminen ja liikunnallinen aktii­ visuus on kuitenkin kasvanut voimakkaasti viime vuosina uusien lajien myötä, joita ovat esimerkiksi parkour, skeittaaminen, erilaiset tanssilajit ja rollerderby. Näihin liikuntamuotoihin liittyy vahva nuo­ risokulttuurinen ulottuvuus. Ne ovat omaehtoisia nuorisoryhmittymiä, joita pitää koossa rakkaus lajiin ja mahdollisuudet sen tarjoamiin identiteetteihin ja vapaa-ajan mielekkyyteen. Tässä tutkimushank­ keessa pyritään tarkastelemaan vammaisten nuorten asemaa erilaisissa nuorten liikuntakulttuureissa ky­ symällä, millaisia mahdollisuuksia vammaisilla nuo­ rilla on harrastaa liikuntaa yhdessä muiden nuorten kanssa. Liikunta vammaiselle nuorelle – harrastus vai elämäntapa? Tutkimusaineistoa on kerätty haastattelemalla ja ha­ vainnoimalla vammaisia nuoria liikuntaharrastusten parissa sekä webropol-kyselynä. Aineistoa kerättiin ratsastustalleilla, yleisurheilussa, laskettelussa ja muissa lumilajeissa, näkövammaisten maalipallossa, jalkapallossa ja judossa. Aineistoa kerätessä kiinni­ tettiin huomiota nuoren toimimiseen ryhmässä ja yksilönä, muiden ihmisten merkitykseen sekä lii­ kuntakulttuurin käytäntöihin ja normeihin. Haastat­ teluissa etsittiin merkityksiä liikunnan ilosta ja vai­ kutuksesta identiteettiin, elämään ja hyvinvointiin, osaamisen ja pätemisen merkityksiin sekä muiden ihmisten rooliin liikuntaharrastuksessa. Havainnointiaineiston perusteella huomattiin, että nuoret ovat sidoksissa merkittäviin aikuisiin ja muihin lajin harrastajiin. Vanhempien ja perheen­ jäsenten rooli on ollut usein tärkeä jo mukavan liikuntalajin löytymisen kannalta. Esimerkiksi van­ hemmat toimivat tsemppareina ja sparraajina ja osal­ listuvat aktiivisesti nuoren harrastukseen harrastaen usein itsekin mukana. Myös liikuntaseuran ohjaajan merkitys on erittäin suuri, sillä moni nuori on har­ rastamisen kollektiivisista puitteista huolimatta lajin yksilösuorittaja ja tarvitsee valmennusta päästäkseen parhaimpaansa. Harrastustoverit ovat toki läsnä ja se onkin hyvin tärkeää, mutta omakohtainen osaa­ minen ja menestys ovat kuitenkin monen kohdalla olennaisinta motivaation kannalta. Nuorelle liikuntaharrastus tarjoaa paitsi pätemi­ sen ja menestymisen kokemuksia, myös luontaisen väylän terveellisten elämäntapojen noudattamiseen. Esimerkiksi laskettelurinteillä kerätyn aineiston perusteella havaittiin, että hyvä fyysinen kunto, ter­ veellinen syöminen, painon pitäminen kohtuudessa ja sen vaikutus ulkonäköön tuntuvat liittyvän kes­ keisesti liikuntaharrastuksen tuomaan hyvän olon tunteeseen. Hyvä olo ja hyvä fyysinen kunto ovat nuorelle keskeisiä myös kyselyaineiston valossa, mutta siinä puolestaan kävi ilmi, että vain noin nel­ jännes vastaajista kokee mahdollisuuden ulkonäön muokkaukseen merkitykselliseksi liikuntaharras­ tuksessaan. Hauskuus on erittäin tärkeä liikunnan mielek­ kyyden elementti. Kyselyyn vastanneista nuorista peräti 75 prosenttia koki liikunnan mielekkyyden kytkeytyvän ennen muuta hauskanpitoon, ystävien saamiseen ja yksinäisyyden vähenemiseen. Nuorten liikuntaharrastuksia koskevissa tutkimuksissa on havaittu, että ystävien tapaaminen ja yhteisöllisyy­ den merkitys ovat olennaisia harrastuksen mielek­ kyyden kokemuksissa (mm. Liikanen & Rannikko 2015), joten tulokset tässä tutkimuksessa ovat sa­ mankaltaisia. Mahdollisuudet ja esteet Liikunnan merkitysten ja harrastamisen motivaation suhteen vammaisten nuorten keskuudessa kerätty ai­ neisto antaa samankaltaisia tuloksia kuin nuorten lii­ kuntatutkimuksissa yleensä. Liikunnan merkitykset elämässä ja harrastamisen mielekkyyttä luovat asiat ovat kaikille nuorille yhteisiä. Sen sijaan huomatta­ vaa eriarvoisuutta on vammaisten nuorten mahdolli­ suuksissa harrastaa liikuntaa erilaisissa seuroissa ja muiden nuorten kanssa. Syyt eriarvoisuudelle ovat sekä rakenteellisia että asenteellisia. Useimmilla liikuntapaikoilla ja urheiluseuroilla ei ole jäsenistössään erityistä tukea tarvitsevia lapsia tai nuoria. Suurimmiksi syiksi sille urheiluseuroissa on ilmoitettu resurssien ja osaamisen puute erityiseen tukeen tai ohjaukseen sekä tukea tarvitsevien arveltu varovaisuus hakeutua muiden joukkoon harrasta­ maan. (Saari 2015, 10.) Yhtenä syynä nähdään myös kielteiset tai ennakkoluuloiset asenteet vammaisia LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 43

Vammaisten henkilöiden urheilu-ja liikuntakulttuurien eristyneisyys on rakenteellinen epäkohta. Keskeiseksi ongelmaksi on koettu osaamisen puute erityistä tukea tarvitsevien ohjaamisessa. ihmisiä kohtaan, sillä esimerkiksi jotkut nuoret ei­ vät halua harrastustovereikseen vammaisia ihmisiä. Tämä havaittiin myös aineistossamme ainakin rat­ sastustallilla, jossa oli päädytty järjestämään erilliset viikonpäivät erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten ratsastusvalmennusta varten. Mahdollisuudet harrastaa liikuntaa yhteisöllisesti tai ryhmässä ovat vammaisilla lapsilla ja nuorilla vä­ häisemmät kuin muilla. Harrastamisen mahdollisuu­ det rajoittuvat Suomessa erityistä tukea tarvitseville suunnattuihin liikuntapalveluihin, joiden tarjonta vaihtelee paikkakuntakohtaisesti erittäin paljon. Aineistossamme on muun muassa esimerkki, jossa nuoren liikuntaharrastukselle ei muuton jälkeen enää löytynyt uudelta asuinpaikkakunnalta saman­ laisia mahdollisuuksia. Niukemman lajitarjonnan lisäksi tämä oli kytkeytynyt siihen, että kaupunkien välillä on huomattavia eroja palvelutarjonnan luon­ teessa erityistä tukea liikuntaharrastuksissa tarvitse­ ville. Palveluja ja fasiliteetteja erityistä tukea tarvitseville ei siis välttämättä ole riittävästi kunnallisessa tarjon­ nassa, eikä kolmannella sektorilla kyetä nykyisellään vastaamaan kaikkien tarpeisiin. Myös harvinaiset, uudemmat liikuntalajit kiinnostavat kovasti nuoria kyselyaineistomme perusteella, mutta monellakaan paikkakunnalla niiden harrastamiseen ei ole riittä­ västi mahdollisuuksia eikä tarjolla tukea tai avustajia kyseisissä lajeissa. Erityinen yhteisöllisyys liikunnan parissa Yhteisöllisyyden merkitys vammaisten nuorten lii­ kuntaharrastuksissa ei rajoitu pelkästään yksittäisiin ystävyyssuhteisiin ja kaveripiirin laajenemiseen. La­ jin harrastamisella on myös elämäntapaan liittyviä merkityksiä, jotka muodostavat perheiden välisiä kiinteitä sidoksia useiden vuosien ajaksi. Esimerkik­ si kehitysvammaisten nuorten jalkapallossa yhteisöl­ lisyys perustuu pitkälti siihen elämäntapaan, joka liittyy nuoren harrastukseen ja sen ympärillä toimi­ miseen. Aineistoon lukeutuneessa Suomen mesta­ ruusturnauksessa kesäistä sunnuntaipäivää vietettiin urheilukentällä rennosti eväitä syöden, oleskellen ja seurustellen hauskanpidon merkeissä. Kilpailulli­ suus tuntui puuttuvan tästä turnauksesta miltei ko­ konaan ja kaikkien saavutuksia, onnistuneita maa­ leja ja syöttöjä juhlittiin kunnolla ”tuulettamalla” ja metelöimällä. Esimerkiksi kehitysvammaisten henkilöiden intressit ja aktiviteetit muodostavat tiivistä ja eri­ tyislaatuista perheiden keskinäistä yhteisöllisyyttä. Kysymys on usein siitä yhteenkuuluvuuden tun­ teesta, joka syntyy samankaltaisesta kokemuspiiristä kehitysvammaisen lapsen perheenjäsenenä (esim. Eriksson 2008.) Liikunnan ja urheilun maailmas­ sakin muodostetaan tiivistä yhteisöllisyyttä näiden perheiden välillä, jolloin harrastamisen ilo syntyy pitkälti kollektiivisuudesta ja sosiaalisesta samankal­ taisuudesta. Vammaisuuden perustalle syntyvät yhteisöt ovat kuitenkin alttiita syrjinnälle ja kielteisille asenteille. Esimerkiksi kehitysvammaisten nuorten jalkapallo herätti havaintojen perusteella uteliaisuutta ja häm­ mennystä muiden saman ikäisten lajinharrastajien keskuudessa. Kentän reunalle kerääntyneet nuoret huvittuivat muun muassa joidenkin pelaajien ulko­ näöstä. Kielteisten asenteiden merkitystä ei ole syytä ainakaan vähätellä syynä siihen, ettei erityistä tukea tarvitsevien nuorten ja muiden nuorten keskinäisiä ryhmiä muodostu helposti urheiluseuroihin ja lii­ kuntakulttuurisiin yhteisöihin. Kielteinen asennemaailma vaikuttaa paljon siihen, että vammaiset nuoret joutuvat eristetyksi muista ja vammaisuuden kokemukselle perustuvat yhteisöt eristäytyvät kokonaan omaksi saarekkeekseen. Ai­ neistonkeruun aikana havaitsimme kuitenkin myös sen, että muutamien harvinaisempien urheilulajien kohdalla seuratoiminta perustuu vahvasti yhden­ vertaisuuden idealle. Esimerkiksi näkövammaisten maalipallon kohdalla yhdenvertaisuuden elementti on voimakas eikä sosiaalista erottelua näkövammais­ ten ja muiden välillä näyttänyt olevan. Yhdenver­ taisuuden periaate johtunee ainakin siitä, että lajia harrastetaan Suomessa hyvin vähän, joten lajista kiinnostuneissa pelaajissa on sekä näkövammaisia että näkeviä, eri ikäisiä miehiä ja naisia. Eräs haastateltu kaksikymmenvuotias näkövam­ mainen maalipalloilija ei mielestään juurikaan ole Ystävien tapaaminen ja yhteisöllisyyden merkitys ovat olennaisia harrastuksen mielekkyyden kokemuksissa. 44 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017

kokenut vammalle perustuvaa syrjintää. Hän on lähtenyt harrastamaan lajia ystävien suosituksesta ja saanut lisää ystäviä harrastuksen myötä. Palloilijat tapailevat ja viettävät aikaa yhdessä myös pelaami­ sen ulkopuolisella vapaa-ajalla. Maalipallon harras­ tamiselle perustuva elämänmuoto on tiivis ja yhtei­ söllinen, mutta yhteisöllisyys ei perustu niinkään vammaisuuden kokemukselle kuin innostavalle harrastustoiminnalle. ”Vammaisurheilun” kaksinainen sanoma Vammaisten henkilöiden urheilu-ja liikuntakulttuu­ rien eristyneisyys on rakenteellinen epäkohta, johon vaikuttavat useat syyt. Keskeiseksi ongelmaksi on koettu osaamisen puute erityistä tukea tarvitsevi­ en ohjaamisessa niin, että nuoret voisivat osallistua laajemmin urheiluseuratoimintaan. Eristetty asema edesauttaa myös väärien käsitysten syntymistä vam­ maisista henkilöistä ja siihen, että tietoa ei tarjoudu vammaisuudesta ja sen vaikutuksista mahdollisuuk­ siin harrastaa urheilua. Eristetty asema näkyy myös kielenkäytössä, kun puhutaan esimerkiksi vammais­ urheilusta tai – liikunnasta, joka tulee tulkituksi eril­ liseksi toiminnaksi urheilun alueella. Vammaisten lasten ja nuorten liikunnalliseen osallisuuteen on kuitenkin panostettu paljon esi­ merkiksi kolmannella sektorilla erilaisin kokeiluin ja kampanjoin. Lapsille ja nuorille pyritään esimer­ kiksi etsimään vapaaehtoisia henkilöitä avustamaan liikuntaharrastuksen hankinnassa, kuten Vammais­ urheilu ry.:n kansainvälisessä Valtti-hankkeessa. Liikkumiseen ja liikunnalliseen osallisuuteen pa­ nostaminen koskee tällä hetkellä kaikkia lapsia ja nuoria yhtenä esimerkkinä Liikkuva koulu -hanke, jossa heitä pyritään rohkaisemaan liikunnan pariin kannustamalla siihen koulussa. Tutkimuksemme tuottaa käytäntöön sovellettavaa tietoa muun muassa vammaisten lasten ja nuorten osallisuuden parantamista varten yhteiskuntaraken­ teissa. Tiedon puute, väärät käsitykset ja ennakko­ luulot vaikuttavat paljon siinä, millaisia mahdolli­ suuksia vammaisilla nuorilla on harrastaa muiden nuorten kanssa. Esimerkiksi asennemuutokseen on mahdollista panostaa entistä enemmän muun mu­ assa levittämällä tietoa osallisuudesta erilaisissa lii­ kuntaharrastuksissa ja – kulttuureissa mahdollisesta vammaisuudesta huolimatta. Se hälventäisi ennak­ koluuloja liikuntaseuroissa ja liikuntapaikoilla sekä lasten ja nuorten keskuudessa. SUSAN ERIKSSON, YTT Tutkija Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia Sähköposti: Susan.Eriksson@xamk.fi LÄHTEET: Eriksson S. 2008: Erot, erilaisuus ja elinolot. Vammaisten arkielämä ja itsemäärääminen. Kehitysvammaliiton tutkimuksia 3/2008. Helsinki: Kehitysvammaliitto. Liikanen V. & Rannikko A. 2015: Vaihtoehtolajit nuorten liikunnallisena elämäntapana. Liikunta & Tiede 52 (1): 47-54. Merikivi J. & Myllyniemi S. & Salasuo M. 2016: Media hanskassa. Nuorten vapaa-aikatutkimus 2016 mediasta ja liikunnasta. Helsinki: Nuorisotutkimusseura. Saari A. 2015: Erityisliikunta ja vammaisurheilu seuroissa. Raportti 29.12.2015. Helsinki: Suomen vammaisurheilu ja – liikunta Vau ry. http://www.vammaisurheilu.fi/images/tiedostot/ladattavat-tiedostot/vammaisurheilujaerityisliikuntaseuroissa2015-1.pdf (luettu 15.6.2017) Liikkumiseen ja liikunnalliseen osallisuuteen panostaminen koskee tällä hetkellä kaikkia lapsia ja nuoria. Vammaisuuden perustalle syntyvät yhteisöt ovat alttiita syrjinnälle ja kielteisille asenteille. LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 45

Teksti: RIITTA PYKY Nuorten miesten liikkumisprofiilit – eroaako maalaispoika kaupungin kasvatista? Kuva: ANTERO AALTONEN 46 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017

Suomalaisten hyvinvointi vaihtelee maaseutumaisten ja kaupunkimaisten alueiden välillä. Liikkumista rajoittavat tekijät ja liikuntapalvelujen tarjonta eroavat asuinpaikasta riippuen. Maalaispoika eroaa kaupungin kasvatista ja tämä olisi hyvä huomioida paremmin myös liikuntatutkimuksessa ja terveyden edistämistyössä. N uorten miesten joukkoon mahtuu mo­ nenlaista: liikunnallista ja liikkumatonta, seurallista ja syrjään vetäytyvää, maaseu­ dun poikaa ja kaupungin kasvattia. Tä­ mä varsin heterogeeninen joukko näkyy säännöllisin väliajoin mediassa liikunnan kannalta negatiivisessa valossa. Usein uutisointi koskee varusmiehiä. Tut­ kimuksellisesti nuoret miehet on mielenkiintoinen ryhmä, koska koko ikäluokka on mahdollista tavoit­ taa vuosittaisissa kutsuntatilaisuuksissa. Palveluk­ seen astuneet varusmiehethän ovat jo tietyllä tavalla valikoitunutta joukkoa. Tutkimusten mukaan maailmanlaajuisesti vain viidennes nuorista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi (Hallal ym. 2012). Yhdeksäsluokkalaisista suomalaisista nuorista vain kymmenen prosenttia liikkuu terveysliikuntasuosituksen mukaisen tunnin päivässä. Pojat liikkuvat hieman enemmän kuin ty­ töt. (Kokko & Hämylä 2014.) Liikkumattomuus, epäterveet elintavat, syrjäyty­ minen ja ylipainoisuus näkyvät myös kutsuntatar­ kastuksissa. Puolustusvoimien tilastojen mukaan vuonna 2009 keskimäärin jopa joka kolmannella oululaisella kutsunnanalaisella nuorella miehellä oli terveydellisiä ongelmia, jotka estivät varusmies- tai siviilipalveluksen suorittamisen. Niinpä tuolloin käynnistyneessä MOPO-tutkimuksessakin (www. tuunaamopo.fi) päätettiin keskittyä kutsuntaikäisiin miehiin. Keräsimme tietoa nuorten miesten liikuntaaktiivisuudesta, liikuntasuhteesta, hyvinvoinnista, informaatiokäyttäytymisestä, elintavoista ja kunnos­ ta Oulun kutsunnoissa vuosina 2009 - 2013. Noina vuosina yhteensä 4116 miestä vastasi kyselyymme ja 3722 miehen kunto mitattiin. Lisäksi tutkimme nuorten miesten asuinympäristöjä paikkatietomene­ telmiä hyödyntäen. kasviksia käyttävien osuudet ovat myös suurempia maaseudulla. Elämänlaatu koetaan kaupungissa pa­ remmaksi, mutta onnellisia on eniten harvaan asu­ tulla maaseudulla. (Saarsalmi ym. 2014.) Hyvinvoin­ nin erojen vuoksi on tärkeää selvittää tutkimuksella, kuinka kustannustehokkainta terveydenedistäjää, liikuntaa, voidaan edistää sekä maaseutu- että kau­ punkiympäristöissä. Maaseutu ja kaupunkiympäristö tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia liikkumiseen Maaseutu ja kaupunki eroavat toisistaan sekä raken­ netun että luonnollisen ympäristön osalta. Asuinalu­ eiden välillä on eroja myös palveluiden riittävyyden suhteen. Maaseudulla on kärsitty viimeiset vuosi­ kymmenet palvelujen vähenemisestä ja asukkaiden poismuutosta. Koska tutkimus keskittyy usein kau­ punkeihin, maaseudulla asuvien ihmisten ääni on vaarassa jäädä kuulematta. Onneksi Suomessa on tehty varsinkin viime vuosina laadukasta tutkimusta syrjäseutujen nuorista. Myös liikkumisen kulttuuri ja mahdollisuudet ovat maaseudulla erilaiset kuin kaupungissa. Syr­ jäseudulla korostuu perhekeskeinen elämäntapa ja kodin läheinen luonto tarjoaa paikkoja omatoimisel­ le tekemiselle (Tuuva-Hongisto ym. 2016). Omatoi­ misuus on välttämätöntä, koska valmiita vaihtoeh­ toja ei ole tarjolla samalla tavalla kuin kaupungissa. Luontoliikunta on maaseudulla yleisempää kuin kaupungissa ja oma kotipiha ja puutarha ovat po­ tentiaalisia paikkoja sekä kevyelle että rasittavalle liikunnalle (McCrorie ym. 2014; Picavet ym. 2016). Maaseudulla harrastusmahdollisuuksien lajikirjo voi olla hyvinkin suppea ohjaajapulasta johtuen, eivätkä rakennettu ympäristö tai liikuntapaikat tue trendik­ käiden nuorisolajien harrastamista. Kaupungissa erilaisten rakennettua ympäristöä hyödyntävien kaupunkilajien harrastaminen on mahdollista ja ohjatuista ryhmistä löytyy jokaisella jotakin. Kansainvälisten tutkimusten mukaan kau­ pungin kasvatit viettävät viheralueilla vain vähän aikaa ja tytöt vielä vähemmän kuin pojat. Kadut ja koulujen pihat ovat usein kaupunkilaisnuorille puis­ toja tärkeämpiä liikuntapaikkoja. (McCrorie ym. 2014; McGrath ym. 2015.) Ympäristötekijät ja liikunta Hyvinvoinnin erot maalla ja kaupungissa Maaseutu voidaan jakaa uusimman kaupunkimaaseutu-luokituksen mukaan maaseudun paikal­ liskeskuksiin, kaupungin läheiseen maaseutuun, ydinmaaseutuun ja harvaan asuttuun maaseutuun (Suomen ympäristökeskus). Riippumatta siitä mi­ tä luokittelua käytetään, suomalaisten hyvinvointi vaihtelee maaseutumaisten ja kaupunkimaisten alu­ eiden välillä. Maaseudulla työkyky koetaan useam­ min heikentyneeksi kuin kaupungissa. Erityisesti maaseudulla asuvat nuoret arvelevat, etteivät jaksa työelämässä eläkeikään asti. Lihavien ja niukasti Monilla ympäristötekijöillä kuten luonnon määrällä tai kävely- ja pyöräilyreittien tiheydellä on vaikutus­ ta ihmisten liikkumiseen (Pratt ym. 2012). Näiden ominaisuuksien määrä vaihtelee asuinympäristöstä riippuen. Asuinympäristön ja liikkumisen tutki­ muksessa on keskitytty pääasiassa rakennettuun ympäristöön, vaikka vihreän ympäristön on tutkittu edistävän erityisesti ripeää fyysistä aktiivisuutta ja koettua terveyttä. Luontoliikunnalle ominaista ovat myös sen voimaannuttavat ja stressitasoa alentavat hyvinvointivaikutukset. (James ym. 2015; Dadvand ym. 2016.) Rakennetun ympäristön ominaisuuksista korkea väestötiheys, runsas risteyksien määrä, tiheä LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 47

joukkoliikenneverkosto ja puistojen lukumäärä ovat yhteydessä aikuisväestön liikunta-aktiivisuuteen (Sallis ym. 2016). Myös luontoympäristön tyypillä on väliä: kaupunkipuistot kannustavat kävelyyn ja maaseutumaisempi ympäristö puutarhanhoitoon, pihatöihin ja muuhun hyötyliikuntaan. (Picavet ym. 2016.) Liikkumista edistäviä ympäristöjä on tutkittu Suomessa vain vähän ja kansainväliset tulokset ovat nuorten osalta ristiriitaisia riippuen siitä, onko käy­ tetty objektiivisia vai subjektiivisia liikunnan ja ym­ päristön mittareita. Aikaisempien tutkimusten mu­ kaan monipuolinen maankäyttö ja korkea asuntojen tiheys ovat yhteydessä nuorten liikkumiseen (Ding ym. 2011). Ikääntyneillä ympäristön turvallisuus edistää liikkumista, mutta nuorilla motiivit voivat olla erilaiset. Ehkäpä juuri jännittävä ja vaihteleva ympäristö saa nuorison liikkeelle. Vertailevia tutki­ muksia liikunnan määrästä on vähän, mutta joiden­ kin kansainvälisten tutkimusten mukaan maaseudun nuoret liikkuvat kaupunkilaistovereitaan vähemmän (Moore ym. 2013). Asuinympäristöllä on siis merkitystä, mutta miten se näkyy pohjoissuomalaisten nuorten miesten liik­ kumisessa? Halusimme MOPO-tutkimuksessa sel­ vittää, ovatko fyysinen aktiivisuus ja siihen liittyvät tekijät, motiivit ja rajoitteet erilaisia nuorten miesten asuinpaikasta riippuen. Käytimme tutkimuksessa 1904 kutsuntaikäisen miehen kyselyaineistoa vuosil­ ta 2012–2013, tutkittavien kotiosoitteen perusteella laskettuja paikkatietomuuttujia ja 202 mieheltä vii­ kon ajan mitattua fyysistä aktiivisuutta. Määrittelimme nuorten asuinympäristön Corinemaankäyttöaineistolla, joka jakaa maankäytön viiteen yläluokkaan: 1) Rakennetut alueet 2) Maa­ talousalueet 3) Metsät sekä avoimet kankaat ja kal­ liomaat 4) Kosteikot ja avoimet suot sekä 5) Vesi­ alueet. Mikäli tutkittavan asuinympäristö kilometrin säteellä kotiosoitteesta sisälsi enemmän rakennettua aluetta (1) kuin luonnollista (2-5) nuoren katsottiin asuvan rakennetussa ympäristössä ja luonnollisen ympäristön osalta toisinpäin (2-5 enemmän kuin 1). Lisätarkasteluja tehtiin myös 7-portaisella kaupunkimaaseutu-luokituksella. Enemmistö nuorista asuu rakennetussa ympäristössä Enemmistö (68 %) nuorista miehistä asui raken­ netussa ympäristössä. Luonnollisessa ympäristössä asuvista 13 prosenttia asui maaseudulla. Luonnolli­ sessa ympäristössä asuvat nuoret miehet opiskelivat useammin ammattiopistossa, joivat vähemmän al­ koholia ja olivat tyytyväisempiä kotinsa taloustilan­ teeseen kuin rakennetussa ympäristössä asuvat. Itse arvioidussa tai objektiivisesti mitatussa fyysisessä aktiivisuudessa ei ollut asuinpaikkojen välillä tilas­ tollisesti merkitsevää eroa. Noin kuudesosa luonnol­ lisessa ympäristössä asuvista ja vajaa viidennes ra­ kennetussa ympäristössä asuvista miehistä raportoi tekevänsä vain kevyitä kotitöitä, mutta ei ollut muu­ ten fyysisesti aktiivinen. Pienemmälle joukolle teh­ dyn aktiivisuusmittauksen mukaan nuorille miehille kertyi keskimäärin 12 minuuttia päivässä vähintään kohtuullisesti rasittavaa fyysistä aktiivisuutta. Samat motiivit liikuttavat maaseudulla ja kaupungissa Liikunnan motiiveja ja rajoitteita selvitettiin ky­ selyllä. Noin 85 prosenttia nuorukaisista raportoi terveyden edistämisen liikuntamotiivikseen, 75 prosenttia kunnon kohottamisen ja samoin 75 pro­ senttia liikunnan aiheuttamasta hyvänolon tunteesta nauttimisen. Keskimäärin 66 prosenttia koki liikun­ nan tuovan lisää energiaa arkeen ja 65 prosenttia liikkui kasvattaakseen lihasmassaansa. Liikunnan motiiveissa ei ollut eroja luonnollisen ja rakennetun asuinpaikan välillä. Myös liikuntaa eniten rajoittavat tekijät olivat osit­ tain yhtenäiset rakennetussa ja luonnollisessa ympä­ ristössä. Noin puolet miehistä koki työstä tai opiske­ lusta johtuvan väsymyksen rajoittavan liikkumista, 42 prosenttia ilmoitti liikkumattomuuden syyksi laiskuuden ja 34 prosenttia ajan puutteen. Huonot kulkuyhteydet ja sopivan liikuntaryhmän puute sen sijaan rajoittivat enemmän maaseudun poikien liikkumista. Avoimilla kysymyksillä selvitetyissä huonoimmissa ja parhaissa liikuntakokemuksissa ei myöskään ollut eroja. Erilaiset pallopelit, kuntosali, lenkkeily ja pyöräily olivat enemmistön liikuntala­ jeja molemmissa ympäristöissä, mutta taistelulajeja ja muita erikoisempia liikuntamuotoja harrastettiin rakennetussa ympäristössä hieman enemmän. Vanhempien eroavat roolit Vanhemmilla on suuri merkitys lastensa liikkumisel­ le. Vanhempien tuki ja harrastamisen mahdollista­ minen edesauttaa lasten liikunnallisen elämäntavan muodostumista. Vanhempien omalla liikunta-aktii­ visuudella tai lasten käsityksellä vanhempiensa aktii­ visuudesta ei ole aina todettu olevan yhteyttä lasten liikunta-aktiivisuuteen. (Sleddens ym. 2012; Bau­ man ym. 2012.) Vanhempien merkitystä liikkumi­ selle eri asuinympäristöissä on tutkittu vain vähän. Sekä äidin että isän aktiivisuuden on raportoitu ole­ Tutkimuksellisesti nuoret miehet on mielenkiintoinen ryhmä, koska koko ikäluokka on mahdollista tavoittaa vuosittaisissa kutsuntatilaisuuksissa. 48 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017

van yhteydessä kaupunkilaispoikien liikkumiseen kansainvälisissä tutkimuksissa. (Martin-Matillas ym. 2011; Cheng ym. 2014; Dumith ym. 2012.) Maaseu­ tunuorista tutkimuksia on hyvin niukasti. MOPO-tutkimuksemme monimuuttuja-analyy­ seissä äidin korkea liikunta-aktiivisuus oli yhtey­ dessä rakennetussa ympäristössä asuvien nuorten miesten liikunta-aktiivisuuteen. Isän runsas liikku­ minen taas liittyi luonnollisessa ympäristössä asuvi­ en nuorukaisten korkeaan liikunta-aktiivisuuteen. Tästä mielenkiintoisesta ilmiöstä antaa viitteitä myös Tuuva-Hongiston ym. tutkimus syrjäkylän nuorista, joiden vapaa-aikaa leimaa kaupunkiympäristössä ehkä vähemmälle huomiolle jäävä kotikeskeisyys. Kun palvelut ja kaverit ovat kymmenien kilometri­ en päässä, ulkona touhutaan enimmäkseen perheen kanssa ja usein kaverina on oma isä. Tasa-arvoa liikuntatutkimukseen ja terveyden edistämiseen asuinpaikasta riippumatta Vastaus tämän kirjoituksen otsikon kysymykseen on helppo. Ainakin vanhempien rooli, liikkumis­ ta rajoittavat tekijät ja liikuntapalvelujen tarjonta eroavat asuinpaikasta riippuen. Maalaispoika eroaa kaupungin kasvatista ja tämä olisi hyvä huomioida paremmin myös liikuntatutkimuksessa ja terveyden edistämistyössä. Vaikka tutkimuksessamme maalais­ pojat olivat osa luonnollisessa ympäristössä asuvien nuorten joukkoa, on hyvä muistaa, että syrjäisiä ky­ liä ei ole vain harvaan asutulla maaseudulla. Kunta­ liitosten myötä syrjäseutuja on myös entistä enem­ män pinta-alaltaan suurten kaupunkien kaukaisilla reuna-alueilla. Liikkumista rajoittavat huonot kulkuyhteydet ja sopivan liikuntaryhmän puute viittaavat maaseudun väheneviin palveluihin. Epätasa-arvoiset liikunta­ mahdollisuudet tulisi huomioida myös kuntien pal­ velujen kehittämisessä. Nuoret omaksuvat helposti uusia teknologioita. Voisiko maaseudulle esimerkik­ si tuoda liikunnanohjausta virtuaalisesti? Aktiivisia kyläyhdistyksiä ja tyhjiä kyläkouluja kyllä löytyy toiminnan pyörittämiseksi. Uudet menetelmät ovat tarpeen, jotta liikuntapalvelujen tasapuolinen saavu­ tettavuus taataan asuinpaikasta riippumatta. RIITTA PYKY, LitM, insinööri (AMK) Projektikoordinaattori, tutkija ODL Liikuntaklinikka Oulun yliopisto Sähköposti: riitta.pyky@odl.fi LÄHTEET: Bauman AE, Reis RS, Sallis JF, Wells JC, Loos RJ, Martin BW Martin-Matillas M, Ortega FB, Chillon P, ym. Physical activity among spanish adoles- ym. 2012. Correlates of physical activity: Why are some people cents: Relationship with their relatives’ physical activity – the AVENA study. J Sports Sci. physically active and others not? Lancet 380(9838):258-271; doi: 2011;29(4):329-336. 10.1016/S0140-6736(12)60735-1 [doi]. McCrorie PR, Fenton C, Ellaway A. 2014. Combining GPS, GIS, and accelerometry to Cheng LA, Mendonca G, Farias Junior JC. Physical activity in explore the physical activity and environment relationship in children and young people – a adolescents: Analysis of the social influence of parents and friends. review. Int J Behav Nutr Phys Act 11:93-014-0093-0; doi: 10.1186/s12966-014-0093-0 [doi]. J Pediatr (Rio J). 2014;90(1):35-41. McGrath LJ, Hopkins WG, Hinckson EA. 2015. Associations of objectively measured Coombes E, van Sluijs E, Jones A. 2013. Is environmental setting built-environment attributes with youth moderate-vigorous physical activity: A systematic associated with the intensity and duration of children’s physical ac- review and meta-analysis. Sports Med 45(6):841-865; doi: 10.1007/s40279-015-0301-3 [doi]. tivity? findings from the SPEEDY GPS study. Health Place 20:62-65; Moore JB, Brinkley J, Crawford TW, Evenson KR, Brownson RC. Association of the doi: 10.1016/j.healthplace.2012.11.008 [doi]. built environment with physical activity and adiposity in rural and urban youth. Prev Med. Dadvand P, Bartoll X, Basagana X, Dalmau-Bueno A, Martinez 2013;56(2):145-148. D, Ambros A ym. 2016. Green spaces and general health: Roles of Picavet HS, Milder I, Kruize H, de Vries S, Hermans T, Wendel-Vos W. 2016. Greener mental health status, social support, and physical activity. Environ living environment healthier people?: Exploring green space, physical activity and health Int 91:161-167; doi: 10.1016/j.envint.2016.02.029 [doi]. in the doetinchem cohort study. Prev Med 89:7-14; doi: 10.1016/j.ypmed.2016.04.021 [doi]. Ding D ym. Neighborhood Environment and Physical Activity Pratt M, Sarmiento OL, Montes F, Ogilvie D, Marcus BH, Perez LG ym. 2012. The Among Youth. A Review. Am J Prev Med 2011;41(4):442– 455. implications of megatrends in information and communication technology and transporta- Dumith SC, Gigante DP, Domingues MR, Hallal PC, Mene- tion for changes in global physical activity. Lancet 380(9838):282-293; doi: 10.1016/S0140- zes AM, Kohl HW, 3rd. Predictors of physical activity change 6736(12)60736-3 [doi]. during adolescence: A 3.5-year follow-up. Public Health Nutr. Sallis JF, Cerin E, Conway TL, Adams MA, Frank LD, Pratt M ym. 2016. Physical activity 2012;15(12):2237-2245. in relation to urban environments in 14 cities worldwide: A cross-sectional study. Lancet Hallal PC, Andersen LB, Bull FC, Guthold R, Haskell W, Ekelund 387(10034):2207-2217; doi: 10.1016/S0140-6736(15)01284-2 [doi]. U et al. 2012. Global physical activity levels: Surveillance progress, Saarsalmi P, Koskela T, Virtala E, Murto J, Pentala O, Kauppinen T. Karvonen S ja pitfalls, and prospects. Lancet 380(9838):247-257; doi: 10.1016/ Kaikkonen R. 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin erot maalla ja kaupungissa vuonna 2013 S0140-6736(12)60646-1 [doi]. – ATH-tutkimuksen tuloksia uuden kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan. Terveyden ja James P, Banay RF, Hart JE, Laden F. 2015. A review of the hyvinvoinnin laitos. health benefits of greenness. Curr Epidemiol Rep 2(2):131-142; doi: Sleddens EF, Kremers SP, Hughes SO, ym. Physical activity parenting: A systematic 10.1007/s40471-015-0043-7 [doi]. review of questionnaires and their associations with child activity levels. Obes Rev. Jones AP, Coombes EG, Griffin SJ, van Sluijs EM. 2009. Envi- 2012;13(11):1015-1033. ronmental supportiveness for physical activity in english school- Tuuva-Hongisto S, Pöysä V, Armila P. 2016. Syrjäkylien nuoret – unohdetut kuntalaiset? children: A study using global positioning systems. Int J Behav Nutr Tutkimusjulkaisu-sarjan julkaisu nro 99. Kunnallisalan kehittämissäätiö. Keuruu, Suomi. Phys Act 6:42-5868-6-42; doi: 10.1186/1479-5868-6-42 [doi]. Kokko S & Hämylä R (toim.). Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2014. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2015:2. LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 49

Teksti: KATI LEHTONEN VALTA JA VERKOSTOT SUOMALAISESSA LIIKUNTAJA URHEILUJÄRJESTELMÄSSÄ: Keskittynyttä, hajautunutta ja hetkellistä Kuva: ANTERO AALTONEN 50 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017

Valta ja verkostot ovat kiehtova käsitepari. Kumpikin tuottaa lukuisia mielleyhtymiä ja kiinnostavia kysymyksiä. Kenellä valtaa on ja millaista valtaa? Miten he sitä käyttävät? Ketkä ovat mukana verkostoissa ja kuka on niissä keskeisin henkilö? Löydänkö verkostoista kenties myös itseni? V altaan liittyy keskeisesti ajatus vallan käyt­ täjistä ja käytön kohteena olemisesta. Ver­ kostot puolestaan alkavat olla jo varsin jokapäiväinen asia, suorastaan elämisen edellytys ja ehto. Kai Eriksson (2015) on oivallisesti todennut, että verkostot ovat nykyään yhteiskunnal­ lisen olemisen tila ja tapa toimia. Tässä artikkelissa vallan ja verkoston tematiikkaan sukelletaan väitöskirjatutkimukseni ”Muuttuvat rakenteet – staattiset verkostot. Suomalaisen liikun­ ta- ja urheilujärjestelmän rakenteelliset muutokset 2008–2015” myötä. Väitöskirjakokonaisuus koos­ tuu neljästä artikkelista, joista kahdessa olen käyt­ tänyt tutkimusmenetelmänä verkostoanalyysiä (ks. Lehtonen ym. 2016; Lehtonen 2017). Laajemmassa viitekehyksessä artikkelini liittyy isompaan tutki­ muskokonaisuuteen, jossa tarkastelen suomalaista liikunta- ja urheilujärjestelmää keskusjärjestöjen ja valtion liikuntahallinnon muodostaman systeemisen kokonaisuuden näkökulmasta. Lähestyn verkostoja rakenteellisesta näkökulmas­ ta. Huomio kiinnittyy yksittäisen toimijan asemaan sosiaalisessa rakenteessa, rakenteen kokonaisuuteen ja toimijoiden välisiin keskinäisriippuvuuksiin. Ra­ kenteellinen lähestymistapa mahdollistaa laajemman systeemin ja sen eri komponenttien tunnistamisen. (Knoke & Kuklinski 1982, 9-10.) Verkostot kertovat päätöksentekorakenteista Tutkimuskohteeni on liikunnan keskusjärjestöjen hallitusten ja valtion liikuntapoliittisten työryhmi­ en päällekkäisjäsenyydet. Hallitus- ja työryhmäjä­ senyyksistä muodostuvien verkostojen rakenteen hahmottaminen tuottaa tutkimuksessani tulkinnan liikunta- ja urheilujärjestelmän formaalista päätök­ sentekorakenteesta, mikä puolestaan heijastelee laa­ jemman järjestelmän kykyä uusiutua tai olla ylipää­ tään olemassa. Päällekkäisjäsenyyksien ydinajatuksena on jäse­ nyyksistä kasautuva informaatio- ja kontrollivalta: mitä enemmän hallitus- ja työryhmäjäsenyyksiä or­ ganisaatiolla tai yksilöllä on, sitä enemmän käytössä on informaatiota, kontrollointi- ja päätöksenteko­ mahdollisuuksia, joita voi hyödyntää henkilökohtai­ sesti ja organisaatiotasolla (ks. Hanneman & Riddle 2011). Päällekkäisjäsenyyksien ytimeen kuuluu myös ajatus siitä, että suurlinkkaajat yhdistävät toi­ siinsa yksittäisiä organisaatioita. Esimerkiksi henki­ lö, jolla on kaksi hallitusjäsenyyttä eri organisaatiois­ sa, yhdistää nämä organisaatiot luottamusmiestasol­ la. Samalla hän osallistuu kummankin organisaation päätöksentekoon. Kolme tulkintaa verkostoista ja vallasta Verkostoihin liittyy useita mielenkiintoisia piirteitä. Niistä ensimmäisenä on mainittava yllätyksellisyys: verkostossa olevien toimijoiden väliset suhteet voi­ vat olla jotain ihan muuta, kuin mutu-tuntumalla saattoi etukäteen ajatella. Toiseksi visualisointien kanssa voi leikitellä loputtomasti ja tylsäksi käänty­ vät iltapäivän tunnit voi aina täyttää kikkailemalla uusilla kuvilla. Kolmantena hyvänä puolena verkos­ toissa on se, että niitä pilkkomalla, yhdistämällä tai aineistoa muovaamalla saa aina uuden tulkinnan. Samalla verkostot ovat myös päättymättömiä. Ver­ kostoihin jos mihin pätee hyvin tutkimuksen tekoon liittyvä sanonta ”saat sen, mitä kysyt.” Havainnollistan tutkimukseni keskeisiä tuloksia kolmen kuvan avulla, jotka kaikki tuovat esille eri vivahteita verkostojen rakenteista. Kuvat on piirret­ ty Gephi-verkostoanalyysiohjelmalla. Kuvassa yksi on keskusjärjestöjen hallitusten jäsenyysverkosto. Kuvassa kaksi on työryhmien jäsenyysverkosto, ja kuvaan kolme olen liittänyt yhteen kahden edellisen aineistot ja piirtänyt kuvan kokonaisverkostosta. Keskusjärjestöjen ja työryhmien jäsenyysverkosto­ jen rakenne on hyvin erilainen (kuvat 1 ja 2). Kes­ kusjärjestöjen verkosto muodostaa lähes täydellisen ympyräverkoston, jota kutsutaan rakenteensa vuoksi myös luolamiesverkostoksi (ks. Watts 1999). Luola­ miesverkostossa on vähän ristikkäisiä yhteyksiä ja välimatkat vastakkaisille luolille, joita tässä tapa­ uksessa ovat keskusjärjestöt, ovat pitkiä. Yhteydet muodostuvat luolien ympärille muutamien yksittäis­ ten henkilöiden välityksellä, jolloin kokonaisverkos­ tosta muodostuu sulkeutunut kehä. (emt.) Vallan tyhjiö on todellinen, mutta yhdelläkään henkilöllä ei ole muita merkittävästi enemmän jäsenyyksiä. Liikunnassa ja urheilussa institutionaalista päätöksentekovaltaa on pitänyt hallussaan pieni joukko ihmisiä. LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 51

KUVA 1. Keskusjärjestöjen hallitusten jäsenyysverkosto. Viivan paksuus kuvaa jäsenyyden kestoa. Mitä paksumpi henkilöä ja organisaatiota yhdistävä viiva on, sitä pidempään henkilö on ollut kyseisen organisaation hallituksen jäsen. Erikokoiset fontit kuvaavat keskeisyyttä: mitä suurempi fontti, sitä enemmän organisaation hallituksessa on ollut jäseniä tai keskeisempi henkilö on. Samoilla väreillä kuvatut toimijat ovat muita läheisemmässä suhteessa keskenään kokonaisverkostoon verrattuna. Kuvan selkeyttämisen ja tekstin näkyvyyden vuoksi verkostosta on otettu pois ne henkilöt, joilla on ollut yksi jäsenyys. Keskusjärjestöjen näkökulmasta katsottuna jäse­ nyysverkosto todentaa myös 1990-luvun rakenne­ muutoksen yhteydessä syntyneen monikeskuksisen järjestörakenteen, useat valtakeskittymät ja järjes­ töjen väliset ideologiset erot (ks. Heikkala 1998). Jokaisella järjestöllä on ollut vuosikymmenten ajan oma tulipaikkansa ja sitä vartioivat henkilöt, eikä ideologisia eroja – kuten kuntoliikuntaa ja huippuurheilua – sekoitettu toisiinsa myöskään hallitusjä­ senten tasolla. Vuosikausia kestäneen urheilun muutosprosessin näkökulmasta kuva kertoo karun totuuden: Valta­ kunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio Valo sijoittuu ympyrän keskelle ja useimmat hallituksen jäsenet, myös monet ensimmäisestä virallisesta halli­ tuksesta, löytyivät jo olemassa olevasta verkostosta. Muutos ja uudistuminen hallitustasolla oli erittäin vähäistä. Vastaavasti kuva työryhmien jäsenyysverkostosta (kuva 2) tuo korostuneesti esille verkoston ytimes­ sä olevat keskeiset henkilöt. Verkostokuvana se ei muodosta selkeää tähteä, mutta metaforisesti työ­ ryhmäverkosto on selkeästi hierarkkinen siten, että linkit kasautuvat yksittäisille henkilöille verkoston keskelle ja erot linkkien määrissä ovat suuria (vrt. Hanneman & Riddle 2011). Tähtimallisessa verkos­ tossa erot keskustan ja periferian välillä ovat suuria. Huomionarvoista työryhmäverkostossa on yk­ silöiden jakaantuminen erityyppisten työryhmien ympärille. Selkeimmin työryhmistä nousevat esille huippu-urheilua kehittäneet työryhmät, jotka kaik­ ki sijoittuvat kuvassa alas muiden hajaantuessa tasaisemmin. Samalla huippu-urheilutyöryhmien ympärille keskittyvät niissä jäseninä olleet henkilöt. Osa heistä on koko verkoston keskeisiä toimijoita, mutta osa selkeästi huippu-urheiluun profiloituneita asiantuntijoita. Erityisosaamisen korostaminen on työryhmätyöskentelyssä normaalia, mutta merkille pantavaa on se, että osa toimijoista on ollut mukana kolmella eri vuosikymmenellä. Tämä havainto herät­ tää kysymyksiä verkostojen ja päätöksenteon uudis­ tumisesta ja samalla vahvistaa tulkintoja verkoston staattisuudesta. Kabinettitason rakenne ja portinvartijat KUVA 2. Työryhmien jäsenyysverkosto. 52 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 Kolmannessa kuvassa on keskusjärjestöjen ja työ­ ryhmien muodostama kokonaisverkosto, joka on samalla rakenteellinen kuvaus liikunta- ja urheilu­ järjestelmän systeemisestä kokonaisuudesta ”ka­ binettitasolla”. Keskusjärjestöjen luolasto sijoittuu kuvan alaosaan ja vastaavasti työryhmien verkos­ to yläosaan. Yhdistettynä verkostona kokonaisuus näyttäytyy nyt erilaisena, ja yllättäen löytyy myös ihmisiä, jotka linkittävät nämä kaksi verkostoa toi­ siinsa. Luolamiehet eivät jääkään yksin, ja suurlink­ kaajien kokonaisverkosto piirtyy kuvaan keskusjär­ jestöjen ja työryhmien väliselle rajapinnalle. Samalla syntyy kolmas tulkinta keskeisistä vallankäyttäjistä, jotka muodostuvat nyt sekä keskusjärjestöissä että työryhmissä jäseninä olleista henkilöistä. Samalla kuvasta voi havainnoida keskusjärjestöjen keskinäisen hierarkian suhteessa työryhmiin ja ko­

konaisverkoston ytimeen. Kuntoliikuntaliitto on ku­ vassa äärimmäisenä alhaalla ja sen välimatka verkos­ ton ytimeen on pitkä verrattuna muihin järjestöihin. Nuori Suomi on puolestaan suuntautunut erittäin voimakkaasti työryhmiin mutta ei muihin keskus­ järjestöihin Kuntoliikuntaliittoa lukuun ottamatta. Selitys voi löytyä siitä, että opetus- ja kulttuurimi­ nisteriön rahoittaman liikuntaohjelman toteutus ta­ kasi järjestölle legitiimin aseman suhteessa valtioon, jolloin sen asema suhteessa muihin järjestöihin oli itsenäisempi (ks. Lehtonen 2014). Suomen Liikunta ja Urheilu ja Olympiakomitea puolestaan muodos­ tivat keskusjärjestöjen napa-akselin. Nämä järjestöt toimivat ”portinvartijoina” työryhmiin, mikä näkyy useina linkkeinä työryhmäverkostoon. Järjestöt linkittyvät myös yhteen samojen hallitusjäsenten kautta. Kokonaisverkostossa on nähtävissä opetus- ja kulttuuriministeriön vahva organisatorinen rooli. Virkamiesvalta työryhmätyöskentelyn myötä on ymmärrettävää eikä yllättävää, mutta samalla herää kysymys myös vastuusta: ovatko päätökset olleet liikunta- ja urheilujärjestelmää kehittäviä tai miten tuloksekkaita ne ovat olleet? Vai onko virkamiehillä vastuuta ollenkaan, vai vain pelkkä keskeinen rooli verkostossa ja mahdollisuus käyttää valtaa niin ha­ lutessaan? Liikunta- ja urheilujärjestelmän näkökulmasta työryhmien jäsenyyspositiot mahdollistavat osallis­ tumisen laajempaan liikuntapolitiiseen päätöksente­ koon. Ne ovat myös opetus- ja kulttuuriministeriön mahdollisuuksia hyödyntää omia sidosryhmiään (ks. Heiskanen 1990). Verkostojen muotoutumisen näkökulmasta keskeisintä on ministeriön mahdol­ lisuus käyttää valtaa nimitysvaiheessa. Kyse on siis siitä, kenelle ylipäätään annetaan mahdollisuus osal­ listua tai tulla kuulluksi. Uusissa rakenteissa vähemmän vallankäytön paikkoja Suomalaisen liikunta- ja urheilujärjestelmän verkos­ tolliset rakenteet ovat samaan aikaan sekä keskitty­ neitä, hajaantuneita että hetkellisiä. Vallan näkökul­ masta verkostojen selkeä keskittyminen työryhmä- ja kokonaisverkostossa vahvistaa mielikuvia siitä, että myös liikunnassa ja urheilussa institutionaalista pää­ töksentekovaltaa on pitänyt hallussaan pieni joukko ihmisiä. Keskusjärjestöjen hajaantunut luolasto on liittynyt valtaverkostoihin osittain irrallisena suhde­ KUVA 3. Keskusjärjestöjen hallitusten ja liikuntapoliittisten työryhmien jäsenyyksistä muodostuva kokonaisverkosto. verkkona, mutta toisaalta tiukasti ja tietyin ideolo­ gisin ehdoin poliittis-hallinnolliseen järjestelmään kiinnittyneenä rakenteena. Suurin osa verkostossa olevista ihmisistä on toimijoita, jotka ovat mukana hetkellisesti tai jäsenyyksiä hallituksissa on ollut vain yksi. Vallan kuvaaminen verkostojen avulla on tutki­ mukseni kautta avannut oven liikunta- ja urheilu­ järjestelmän ytimeen eli päätöksentekoon. Menneitä vuosikymmeniä on helpompi ymmärtää, mutta en­ nen kaikkea pitäisi kyetä katsomaan tulevaisuuteen. Tutkimukseni aineistona olleista järjestöistä neljä on jo lakkautettu, mikä sinällään ei ole yllätys katsotta­ essa moninapaista 1990-luvulla luotua järjestöraken­ netta. Jo nyt, vuonna 2017, verkostojen rakenteet Kokonaisverkostossa on nähtävissä OKM:n vahva organisatorinen rooli. Se herättää kysymyksiä myös vastuusta. Ovatko päätökset olleet liikunta- ja urheilujärjestelmää kehittäviä ja kuinka tuloksekkaita? LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 53

ovat tyystin erilaiset, koska vallankäytön paikat ovat vähentyneet. Tämä voi johtaa epävirallisten verkos­ tojen vallankäytön lisääntymiseen. Kokonaisuutena 2010-luvun loppu näyttäytyy vallan ja verkostojen näkökulmasta katsottuna liikunta- ja urheilujärjes­ telmän murroksen aikana. KATI LEHTONEN, LitM Tutkija LIKES Sähköposti: kati.lehtonen@likes.fi Kiitokset: Verkostojen visualisointiin liittyvästä lisäperehdyttämisestä kiitos tutkijatohtori Anssi Smedlundille (Tiedon ja innovaatioiden tutkimuskeskus CKIR, Aalto-yliopisto). NÄIN TUTKITTIIN T utkimuskohde ja aineisto: Liikunnan ja ur­ heilun keskusjärjestöjen (n=5) hallitusten ja liikuntapoliittisten työryhmien (n=16) päällekkäisjäsenyydet (interlocking direc­ torates) vuosilta 1993–2014. Keskusjärjestöiksi tutkimuksessa luokiteltiin Suo­ men Liikunta ja Urheilu (SLU), Olympiakomitea (OK), Nuori Suomi (NS), Kuntoliikuntaliitto (KUN­ TO) ja Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorgani­ saatio Valo. Työryhmistä mukana ovat yleispoliittiset työryhmät sekä kaikki liikuntalakia, avustusjärjes­ telmiä ja huippu-urheilua käsitelleet työryhmät. Lisäksi mukana on valtion liikuntaneuvosto, josta tarkastelussa oli pääsihteereinä ja puheenjohtajina olleet henkilöt. Aineisto on kerätty keskusjärjestöjen toimintakertomuksista ja työryhmien muistioista (n=100). Hallitus- ja työryhmäjäsenyyksistä muodostuvat verkostot ovat kaksiulotteisia (affiliation networks), jolloin niissä on sekä tapahtuma- että toimijau­ lottuvuus. Ensin mainittu sisältää työryhmät ja hallitukset ja jälkimmäinen niissä jäseninä olevat yksilöt. Kaksiulotteisia verkostoja analysoimalla on mahdollista tutkia, mitkä toimijat (organisaatiot tai henkilöt) ovat jäseninä missäkin hallituksessa tai työryhmässä. Ne toimijat, joille kertyy useampia jäsenyyksiä, ovat nk. suurlinkkaajia (big linkers) ja samalla verkostoissa muita keskeisempiä (Stokman & Wasseur 1985). Väitöskirjatutkimuksen kuvaus ja julkaisutiedot löytyvät osoitteesta: www.likes.fi/lehtonen-vaitoskirja LÄHTEET: Dahl, R. A. 1971. Johdatus politiikan tutkimukseen. Helsinki: Tammi. Lehtonen, K., Laine, K. & Itkonen, H. 2016. Päällekkäisjäsenyydet Eriksson, K. 2015. Yhteiskuntatieteellinen verkostoajattelu. Teok- liikunnan ja urheilun organisaatioverkostossa. Hallinnon Tutkimus sessa K. Eriksson (toim.) Verkostot yhteiskuntatutkimuksessa. Hel- 35 (4), 304–320. sinki: Gaudeamus, 7–26. Lehtonen, K. 2017. Luolamiehet ja Suurlinkkaajat suomalaisessa Hanneman, R.A. & Riddle, M. 2011. Concepts and measures for liikunnan ja urheilun eliittiverkostossa. Yhteiskuntapolitiikka 82 (2), basic network analysis. Teoksessa J. Scott & P.J. Carrington (toim.) 127–140. Social network analysis. London: Sage, 340–369. Ruostetsaari, I. 1989. Energiapolitiikan määräytyminen. Julkisten, Heikkala, J. 1998. Ajolähtö turvattomiin kotipesiin. Liikunnan jär- kollektiivisten ja markkinaperusteisten toimijoiden asema Suomen jestökentän muutos 1990-luvun Suomessa. Acta Universitatis Tam- energiasektorin politiikkaverkostossa. Tampereen yliopisto. Acta perensis 641. Univerisitatis Tamperensis A 278. Heiskanen, I.1990. Kulttuurin organisaatiositeet opetusministeriös- Stokman, F. N. & Wasseur, F. W. 1985. National Networks in 1976: sä. Selvitys pysyvistä sivuelimistä ja keskeisimmistä sidosryhmä- A Structural Comparison. Teoksessa F. N., Stokman, R, Ziegler. & J. suhteista. Opetusministeriö. Helsinki: Pekan Pikapaino Oy. Scott, John (toim.) Networks of Corporate Power: A Comparative Knoke, D. & Kuklinski, J.H. 1982. Network analysis. Sage Univer- Analysis of Ten Countries. Glasgow: Polity Press, 20–44. sity Paper 28. Watts, D.J. 1999. Networks, dynamics and the small world pheno- Lehtonen, K. 2014. Onks yhteistä todellisuutta? Liikuntajärjestöjen menon. American Journal of Sociology 105 (2), 493–527. rakenneuudistus 2009–2012. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 283. 54 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017

Kuva: ANTERO AALTONEN Teksti: LEENA SOUDUNSAARI, HELKA-LIISA HENTILÄ Poikkihallinnollisella yhteistyöllä arkiliikunnan edellytyksiä kuntiin Liikuntaedellytyksiä edistetään kunnissa etenkin kaavoitustoimen, liikennesuunnittelun ja liikuntatoimen yhteistyöllä. Myös kuntien välinen yhteistyö tulee lisääntymään sote- ja maakuntauudistusten myötä. K aupunkien ja kuntien alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on luoda terveel­ listä, turvallista ja viihtyisää elinympäris­ töä. Suunnittelua toteutetaan esimerkiksi kaavoituksen avulla. Siinä ratkaistaan maa-alueiden käyttötarkoitukset ja määritellään erilaisten toimin­ tojen, kuten asumisen, palveluiden, virkistysaluei­ den ja työpaikkojen sijainti. Kaavoitus ohjaa myös liikenteellisten ja teknisten verkostojen rakentamis­ LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 55

ta. Kuntatasolla laaditaan yleis- ja asemakaavoja, maakunnissa tehdään maakuntakaavoja. Kaavoitus perustuu maankäyttö- ja rakennuslakiin (132/1999), joka takaa kansalaisten osallistumis­ mahdollisuudet elinympäristön suunnitteluun. Kaa­ vat valmistellaan yhteistyössä niiden henkilöiden ja yhteisöjen kanssa, joiden oloihin tai etuihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa (MRL 6 §). Laki antaa raamit myös kunnan ja eri viranomais­ ten vuorovaikutukseen sekä kunnan sisäiseen yhteis­ työhön. Kunnan eri toimialat voivat osallistua kaa­ voitukseen, jos suunnittelu koskee niiden toimialaa. Kansalaisten, maanomistajien, erilaisten yhteisöjen ja viranomaisten kanssa tapahtuvalla, mutta myös kunnan sisäisellä vuorovaikutuksella tavoitellaan avointa tiedonvaihtoa ja yhteistyötä suunnittelun laadun parantamiseksi. Kaavoitus avainasemassa elinympäristön rakentumisessa Kunnan tehtävänä on myös luoda yleisiä edellytyksiä kuntalaisten omaehtoiselle liikunnalle (liikuntalaki 390/2015) sekä arvioida kuntalaisten liikunta-aktii­ visuutta osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämis­ tä (terveydenhuoltolaki 1326/2010). Liikuntalain (5 §) mukaan tehtäviä tulee toteuttaa kunnassa eri toimialojen yhteistyönä sekä kehittämällä paikallis­ ta, kuntien välistä ja alueellista yhteistyötä. Kunnan on myös kuultava asukkaitaan liikuntaa koskevissa keskeisissä päätöksissä. Kunnassa eri toimialoilla tehtävät päätökset vaikuttavat arjen elinympäristöjen syntyyn ja sitä kautta kuntalaisten omaehtoisen liikkumisen mah­ dollisuuksiin. Erityisesti kaavoitus ja siihen liittyvä päätöksenteko ovat avainasemassa omaehtoisen arki- ja terveysliikunnan olosuhteiden kehittämi­ sessä ja ylläpitämisessä. Kaavoituksessa tulee pyrkiä estämään ilmasto- ja energiapoliittisten tavoitteiden mukaisesti yhdyskuntarakenteen hajaantumista ja vähentämään liikenteen päästöjä. Hajanainen yhdys­ kuntarakenne, jossa asuminen, työpaikat ja palvelut on sijoitettu toisistaan erilleen, aiheuttaa välimatko­ jen pitenemisen kautta autoriippuvuutta. Yhdyskun­ tarakenteen täydentäminen mahdollistaa lyhyemmät välimatkat, jolloin liikkuminen voidaan toteuttaa lihasvoimin ja vähäpäästöisesti. Arkiliikunnan olosuhteiden edistämisessä tulee huomioida eri väestöryhmien tarpeet. Kävellen tai julkisilla kulkuneuvoilla saavutettavissa olevat päi­ vittäiset lähipalvelut tukevat muun muassa ikäänty­ vien asumista omissa kodeissaan. Lasten ja nuorten koulumatkat ovat pyöräillen tai kävellen tehtyinä tärkeä osa heidän päivittäistä liikuntatarvettaan. Lii­ kuntaa suosiva elinympäristö ennaltaehkäisee sairas­ tumista ja edistää fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Kunnan sisäinen yhteistyö tärkeää Oulun yliopiston arkkitehtuurin tiedekunnan to­ teuttamassa Missä mennään liikuntakaavoitus -hankkeessa tehtiin kaikkiin Suomen kuntiin syksyl­ lä 2015 internetkysely, jossa kartoitettiin kuntien lii­ kuntakaavoituksen nykytilaa ja poikkihallinnollisia toimintamalleja. Toimintamallit pohjautuvat kyselyn tuloksiin ja toteutuneisiin kuntaesimerkkeihin. Niitä ja muita hyviä käytäntöjä arki- ja terveysliikunnan olosuhtei­ den kehittämiseksi on koottu yksityiskohtaisemmin laatimaamme opaskirjaan (Soudunsaari & Hentilä 2017). Opaskirjan ohella Liikuntakaavoitus.fi-si­ vustolta on löydettävissä runsaasti tietoa liikunnalle suotuisten elinympäristöjen suunnittelusta niin kuntalaisten, suunnittelijoiden kuin päätöksente­ kijöiden näkökulmista. Liikuntakaavoitushanketta rahoittavat opetus- ja kulttuuriministeriö sekä ym­ päristöministeriö. Poikkihallinnollinen vuorovaikutus on tärkeää ar­ ki- ja terveysliikunnan olosuhteiden toteuttamiseksi erityisesti kaavoitustoimen, liikennesuunnittelun ja liikuntatoimen viranhaltijoiden yhteistyössä. Poikki­ hallinnollista vuorovaikutusta onkin syytä kehittää edelleen Poikkihallinnollisessa liikunnan edistämisessä painottuvat kaavoitustoimen, liikennesuunnittelun ja liikuntatoimen tehtävät. Kaavoitustoimi on eri­ tyisen tärkeässä asemassa vakiinnuttamassa arki- ja terveysliikunnan olosuhteiden suunnitteluun liitty­ viä käytäntöjä ja kunnan sisäistä toimintakulttuuria. Kaavoittajat kokoavat näkemyksiä eri osapuolilta, neuvottelevat kunnan eri toimialojen ja viranomais­ ten kanssa sekä valmistelevat kaavoitukseen liittyvi­ en asioiden esittelyt kunnanvaltuustolle ja -hallituk­ selle sekä lautakunnille. Kunnan sisäinen yhteistyö ratkaisee sen, miten eri toimialat voivat vaikuttaa kaavoitukseen liittyvien tavoitteiden määrittelyyn, selvitysten laatimiseen, kaavavaihtoehtojen suun­ nitteluun ja niiden vaikutusten arviointiin. Liikennesuunnittelu on olennainen osa kaavoi­ tusta. Suunnittelun yleisiä tavoitteita ovat muun muassa sujuvien, turvallisten ja esteettömien liiken­ neverkostojen luominen sekä eri liikennemuotojen yhteensovittaminen. Liikennesuunnittelulla toteu­ tetaan arkiliikunnan ympäristöä asuinpaikkojen välittömässä läheisyydessä, reittejä töihin, kouluun Kunnan on kuultava asukkaitaan liikuntaa koskevissa keskeisissä päätöksissä. 56 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017

Kaavoituksen ja liikunnan yhteensovittaminen maakuntien tehtävien kanssa avaa uusia vuorovaikutusmahdollisuuksia ja korostaa entisestään monialaisen yhteistyön merkitystä. ja palveluihin. Rakentamattomien alueiden, kuten ulkoilualueiden ja metsiköiden ohella tärkeitä lii­ kuntapaikkoja ovat kävely- ja pyörätieverkostot sekä ulkoilureitit viheralueilla. Yksi tärkeimmistä liikuntatoimen tehtävistä on liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden edistäminen. Asukkaiden, muiden ympäristöä käyttävien, siellä toimivien yhteisöjen ja järjestöjen osallistamisella esille saadaan paikallistietoa ja toiveita elinympäris­ tön kehittämisestä. Asukkaat voivat käyttää esimer­ kiksi ulkoilureittejä tai hiihtolatuja, jotka eivät ole kaavoitustiedossa. Liikuntatoimi on tässä avainase­ massa tuottamassa oleellista tietoa eri toimialojen väliseen yhteistyöhön. Kuulemista, tiedottamista, tapaamisia, koordinointia Yhteistyö eri toimialojen välillä voi olla enemmän kuin pelkkää tiedottamista ja kuulemista. Kaavoi­ tustoimen, liikennesuunnittelun ja liikuntatoimen jatkuva vuorovaikutus ja tiedonsiirto ajankohtaisis­ ta hankkeista ja kehitysnäkymistä ovat poikkihal­ linnollisen yhteistyön kulmakiviä. Vuorovaikutus voi olla virallisen yhteistyön ohella vapaamuotoista kanssakäymistä. Olennaista on kokoontua säännöl­ lisesti tapaamisiin tai seminaareihin, joihin voidaan kutsua myös kuntalaisia, liikunta- ja urheiluseurojen edustajia ja liikuntayrityksiä. Kunnassa on hyvä tehdä poliittinen päätös liikun­ nan olosuhteiden edistämisestä. Päätökseen tulisi sitouttaa niin kuntajohtajat kuin luottamuselimet eri toimialoilla. Näin kaikki toimijat ymmärtävät vastuunsa tavoitteiden toteutumisessa. On myös suositeltavaa valita toimiala, joka vastaa liikunnan edistämisen kokonaiskoordinoinnista. Kansalliset ohjelmat, suositukset ja lait on syytä saattaa kaikkien toimialojen tietoon. Kunnan tavoitteet liikunnan olosuhteita edistä­ vistä asioista tulisi kirjata muun muassa kuntastra­ tegiaan. Ohjelmien ja suunnitelmien toteutumista tulee seurata ja raportoida niistä eri toimialoille ja luottamushenkilöille. Arkiliikunnan olosuhteiden edistämiselle on myös varattava resursseja ja aikaa kullakin toimialalla. Liikunnan edistämisen myön­ teiset vaikutukset näkyvät viiveellä. Myös kuntien välinen ja alueellinen yhteistyö tulee lisääntymään sote- ja maakuntauudistuksen myötä. Tulevaisuuden kunnalle on suunnitteilla suuri rooli elinvoimaisuuden edistämisessä. Sitä toteutetaan esimerkiksi paikkakunnan vetovoimai­ suuden (maankäyttö, kulttuuri, liikunta), yritysten toiminnan (elinkeinotoimi, hankinnat) ja osaamisen (sivistystoimi) kehittämisen kautta. Kunnan on huolehdittava myös väestön hyvin­ voinnista ja terveyden edistämisestä. Ne ovat yhtey­ dessä muun muassa elinympäristöön, kaavoitukseen ja liikennejärjestelyihin, jotka luovat kuntalaisten hyvinvoinnin perustaa. Kaavoituksen ja liikunnan yh­ teensovittaminen maakunnan tehtävien kanssa avaa uusia vuorovaikutusmahdollisuuksia sekä korostaa entisestään monialaisen yhteistyön merkitystä. LEENA SOUDUNSAARI, TkT, arkkitehti SAFA Yliopisto-opettaja Arkkitehtuurin tiedekunta, Oulun yliopisto Sähköposti: leena.soudunsaari@oulu.fi HELKA-LIISA HENTILÄ, TkT, arkkitehti SAFA Professori Oulun yliopisto Sähköposti: helka-liisa.hentila@oulu.fi LÄHTEET: Liikuntakaavoitus.fi-sivusto (www.liikuntakaavoitus.fi). Liikuntalaki (390/2015) (http://www.finlex.fi/fi/laki/al- kup/2015/20150390). Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) (http://www.finlex.fi/fi/ laki/ajantasa/1999/19990132). Soudunsaari, L. & Hentilä, H.-L. (2017). Liikunnan edistäminen kunnissa: hyviä käytäntöjä kunnan poikkihallinnolliseen yhteistyöhön yhdyskuntasuunnittelun kontekstissa. (Valmisteilla, ei vielä julkaistu.). Terveydenhuoltolaki (1326/2010) (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326). Tulevaisuuden kunnan skenaariot ja visiot 2030. Parlamentaarisen työryhmän väliraportti tulevaisuuden kunnasta. Valtiovarainministeriön julkaisu 9a/2017. (http://verkkojulkaisut.vm.fi/zine/119/ cover). LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 57

Teksti: MINNA AITTASALO Käyttäytymisen muutospyörä – työkalu liikunnan edistämiseen Käyttäytymisen muutospyörä on konkreettinen apuväline käyttäytymisen muutokseen tähtäävien interventioiden suunnitteluun. V ain pieni osa suomalaisista liikkuu suo­ situsten mukaisesti eli vähintään 150 mi­ nuuttia viikossa reippaalla teholla. Lisäksi moni suomalainen viettää päivänsä pää­ osin istuen. Molemmilla elämäntyyleillä on kansan­ terveydellisiä haittoja, kuten tyypin 2 diabeteksen riskin suureneminen, jota voi ehkäistä liikkumista lisäämällä ja istumista vähentämällä. Mutta miten suomalaiset saisi muuttamaan liikuntakäyttäytymis­ tään terveellisempään suuntaan? Tätä pohtivat yhtä lailla päätöksentekijät ja käytännön toimijat. Käyttäytymisen muutoksesta on laadittu jopa 83 erilaista teoriaa (Davis ym. 2015). Muutosteoriat ovat usein varsin monimutkaisia, ja niiden sovelta­ minen käytäntöön edellyttää yleensä varsin syvällistä paneutumista käyttäytymistieteelliseen ajatteluun. Lisäksi vain pieni osa muutosteorioista perustuu vankkaan tutkimusnäyttöön syy-seuraussuhteista. Myös tutkimusnäyttö siitä, onko muutosteoriaan pe­ rustuva toiminta (interventio) vaikuttavampaa kuin muutosteoriaan perustumaton toiminta, on toistai­ seksi huteraa (Prestwich ym. 2014). Käytännön toimijat tarvitsevat kuitenkin luo­ tettavia ja helppokäyttöisiä työkaluja oman työnsä tueksi. Siksi muutosteorioista on kehitetty laajempia viitekehyksiä, joiden tarkoituksena on helpottaa käyttäytymisen muutokseen tähtäävien interventioi­ den suunnittelua, toteutusta ja arviointia käytännön työssä. Samalla pyrkimys on parantaa interventioi­ den vaikuttavuutta. Yksi esimerkki tällaisesta viite­ kehyksestä on Intervention Mapping (Bartholomew ym. 2011). Käyttäytymisen muutospyörä (Behaviour Change Wheel) on synteesi 19:stä käyttäytymisen viiteke­ hyksestä (Kuva 1). Sen on kehittänyt englantilainen käyttäytymistieteellinen tutkijaryhmä (Michie ym. 2011) systemoidun tieteellisen katsauksen perus­ 58 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 teella havaittuaan, ettei mikään viitekehyksistä ollut yksinään riittävän kattava (Michie ym. 2014). Muutospyörän suomennos on laadittu UKKinstituutin ja Tampereen yliopiston tutkijoiden yhteistyönä (Aittasalo M, Hankonen N, Nupponen R, Seppälä T, 2017) ja se löytyy UKK-instituutin verkkosivuilta osoitteesta http://www.ukkinstituutti. fi/muutospyora. Käyttäytymisellä on kolme alkulähdettä Pyörän lähtökohta on sisin kehä (vihreä keskusta), jossa on kuvattu käyttäytymisen (Behaviour) kol­ me alkulähdettä (sources of behaviour): kyvykkyys (Capability), tilaisuudet (Opportunity) ja motivaatio (Motivation). Tätä synteesiä käyttäytymisen alkuläh­ teistä kutsutaan COM-B –malliksi (Kuva 2). Yksisuuntaiset ja kaksisuuntaiset nuolet osoittavat alkulähteiden yhteyksiä toisiinsa ja käyttäytymiseen. Esimerkiksi motivaatioon voivat vaikuttaa sekä kyvykkyys että tilaisuudet. Yksinkertaistettuna se voi tarkoittaa sitä, että mitä enemmän kyvykkyyttä ja tilaisuuksia, sitä vahvempi motivaatio. Toisaalta käyttäytyminen voi itsessään muuttaa kaikkia kol­ mea alkulähdettä esimerkiksi niin, että kun kyvyk­ kyys kehittyy, motivaatio vahvistuu ja tilaisuuksia on enemmän. Alkulähteisiin voidaan vaikuttaa monella tavalla Keskimmäisellä kehällä (punainen) on kuvattu yh­ deksän vaikuttamistoimintoa (intervention func­ tions): koulutus, suostuttelu, kannustinten aset­ taminen, pakottaminen, harjoittaminen (valmen­ taminen), mahdollistaminen, mallin antaminen,

ympäristön muuttaminen ja rajoittaminen. Niiden kautta alkulähteisiin pyritään vaikuttamaan niin, et­ tä tavoitteena oleva käyttäytyminen muuttuu. Kulle­ kin alkulähteelle on määritelty sopivimmat vaikut­ tamistoiminnot, joten ennen vaikuttamistoimintojen valintaa täytyy tietää, mitkä niistä ovat tavoitekäyt­ täytymisen muuttumisen kannalta tärkeimpiä. Politiikkatoimet tukevat vaikuttamista Kullekin vaikuttamistoiminnolle on puolestaan mää­ ritelty sopivimmat politiikkatoimet (policy catego­ ries): fyysisen ja sosiaalisen ympäristön suunnittelu, viestintä ja markkinointi, lainsäädäntö, palvelujen tarjonta, sääntely, verotus ja suositukset. Ne on sijoi­ tettu uloimmalle kehälle (harmaa). Politiikkatoimet ohjaavat paikallista, alueellista ja yhteiskunnallista toimintaa ja tukevat yksilöön, ryhmiin tai organisaa­ tioon kohdistuvia vaikuttamistoimintoja. Muutospyörän rakennetta on selvitetty tarkemmin UKK-instituutin verkkosivuilla (http://www.ukkins­ tituutti.fi/muutospyora), josta löytyvät myös käyt­ täytymisen alkulähteiden, vaikuttamistoimintojen ja politiikkatoimien yksityiskohtaisemmat selitykset sekä esimerkki siitä, mitä ne voivat tarkoittaa inter­ ventiossa, jonka tavoitteena on vähentää yrityksen X työntekijöiden päivittäistä istumista työssä. KUVA 1. Käyttäytymisen muutospyörä suomeksi käännettynä (Aittasalo, Hankonen, Nupponen & Seppälä 2017) Muutospyörän käyttö lyhyesti Muutospyörää voidaan käyttää yksilö-, ryhmä- ja or­ ganisaatiotasolla. Periaate on kaikissa sama ja sisäl­ tää kolme eri vaihetta (Kuva 3). Ensimmäisessä vaiheessa määritetään ongelma ja se käyttäytymismuoto KUVA 2. Käyttäytymisen muutospyörän sisin kehä eli COM-B-malli (Michie ym. 2011) LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 59

KUVA 3. Käyttäytymisen muutospyörän soveltaminen käytäntöön (Michie ym. 2014) tai -muodot (syöminen, nukkuminen, liikkuminen jne.), jonka avulla ongelmaan päästään käsiksi (= ta­ voitekäyttäytyminen). Lisäksi pyörän sisintä osaa hyö­ dyntäen pyritään tunnistamaan, mitkä käyttäytymisen alkulähteet (kyvykkyys, motivaatio, tilaisuudet) ovat avainasemassa tavoitekäyttäytymisen muutoksen kan­ nalta. Siis esimerkiksi ovatko fyysiset taidot kohdal­ laan, puuttuuko motivaatiota tai onko taloudellisia resursseja? Toisessa vaiheessa suunnitellaan vaikuttamistoimin­ not, jotka parhaiten soveltuvat tunnistettujen käyttäy­ tymisen alkulähteiden muuttamiseen. Suunnittelussa kannattaa selvittää, mitkä vaikuttamistoiminnot ovat tutkimuksissa tuottaneet myönteisiä tuloksia saman­ tyyppisessä kohdejoukossa. Samalla pyritään myös tunnistamaan ne politiikkatoimet, jotka voivat tukea suunniteltuja vaikuttamistoimintoja. Kolmannessa vaiheessa mietitään vaikuttamistoimin­ tojen tarkempaa sisältöä. Siinä käytetään apuna muu­ tostekniikoita (Behavior Change Techniques, BCTs), joista on julkaistu erillinen termistö (Taxonomy of Behaviour Change Techniques, Michie ym. 2013). Se auttaa yhtenäistämään sisällön kuvaamista niin, että interventioiden tuloksia voidaan verrata toisiin­ sa ja tuloksista voidaan tehdä yhteenvetoja. Linkki termistön ilmaiseen verkkokoulutukseen löytyy os­ oitteesta http://www.bct-taxonomy.com. Termistöstä on myös ilmainen ladattava mobiilisovellus (BCTTv1 Smartphone App). Esimerkiksi vaikuttamistoiminnon ”koulutus” yleisimpiä muutostekniikoita ovat tiedon antaminen terveysvaikutuksista, palautteen antaminen käyttäy­ tymisestä ja käyttäytymisen omaseuranta. Vastaavasti vaikuttamistoiminnon ”harjoittaminen” tavallisimpia muutostekniikoita ovat käyttäytymisen näyttäminen 60 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 ja käyttäytymisen suoritusohjeiden antaminen. Kolmannen vaiheen lopuksi pohditaan, mikä olisi sopivin (ja vaikuttavin) tapa toteuttaa in­ terventio. Toteuttamistavan valintaan vaikuttaa ennen kaikkea se, mitä vaikuttamistoimintoja interventiossa on päätetty käyttää. Samalla myös tavoitekäyttäytyminen, kohdejoukko ja interven­ tion toimintaympäristö (koti, työpaikka, julkinen tila jne.) määrittävät valintaa. Kuvassa 4 on yksin­ kertainen esimerkki erilaisista toteuttamistavoista, kun vaikuttamistoimintoihin kuuluu viestintää. (Kuva 4). Valintaa tehdessä on hyvä tiedostaa, että toteuttamistapa heijastuu intervention arviointiin: esimerkiksi kasvokkain tapahtuvasta interventiosta voi olla huomattavasti helpompi kerätä toteutumisja vaikuttavuustietoa kuin interventiosta, joka ta­ pahtuu mobiilisovelluksen avulla. Käyttäytymisen muutos vie aikansa – niin myös interventioiden suunnittelu Yksilöiden, ryhmien tai organisaatioiden käyttäyty­ misen muutos on usein aikaa vievä prosessi. Myös käyttäytymisen muutokseen tähtäävien interven­ tioiden suunnittelu on työlästä. Käyttäytymisen muutospyörä ei tee tässä poikkeusta. Sen käyttö vaatii perehtymistä ja harjoittelua. Samalla se kuitenkin jäsentää suunnittelua ja tuo siihen systemaattisuutta. Muutospyörä huomioi hyvin sen, että muutokseen vaikuttavat paitsi yk­ silölliset myös sosiaaliset ja ympäristölliset tekijät. Vaikka tavoitteena on lisätä interventioiden vai­

KUVA 4. Esimerkki intervention toteuttamistavoista (Michie ym. 2014) kuttavuutta (Effectiveness and cost-effectiveness), suunnittelussa painotetaan myös taloudellisen toteuttamiskelpoisuuden (Affordability), käytän­ nönläheisyyden (Practicability), hyväksyttävyyden (Acceptability), haittojen (Side-effects / safety) ja oi­ keudenmukaisuuden (Equity) ottamista huomioon (APEASE-kriteerit). Muutospyörä on tervetullut apuväline kaikille toi­ mijoille, jotka suunnittelevat käyttäytymisen muu­ tokseen tähtääviä interventioita ja haluavat käyttää suunnittelussaan käyttäytymistieteellisiä lähtökoh­ tia. Minna Aittasalo, TtT Erikoistutkija UKK-instituutti Sähköposti: minna.aittasalo@uta.fi   LÄHTEET: Barholomew, L., Parcel, G., Kok, G., Gottlieb, N., Fernandez, M. Michie, S., van Stralen, MM., West, R. Behavior change wheel: Planning health promotion programmes: An intervention Mapping A new method for characterizing and designing behavior chan- Approach. 3. Painos: Jossey Bass 2011. ge interventions. Implementation Science 2011,6:42. http://www. Davis, R., Campbell, R., Hilden, Z., Hobbs, L., Michie, S. Theories implementationscience.com/content/6/1/42. of behaviour and behaviour change across the social and beha- Michie, S., Atkins, L., West, R. The Behaviour Change Wheel. vioural sciences: a scoping review. Health Psychology Reviews A Guide to Designing Interventions. Silverback Publishing 2014, 2015;9:323-344. Great Britain. Michie, S., Richardson, M., Johnston, M., Abraham, C., Francis, Prestwich, A., Sniehotta, FF., Whittington, C., Dombrowski, SU., J., Hardeman, W., Eccles, MP., Cane, J., Wood CE. The beha- Rogers, L., Michie, S. Does theory influence the effectiveness of vior change technique taxonomy (v1) of 93 hierarchially clustered health behavior interventions? Meta-Analysis. Health Psychology techiniques: building an international consensus for the reporting 2014;33:465-474. of behavior change interventions. Annals of Behavioral Medicine Muutospyörän suomennos TtT Minna Aittasalo (UKK-instituutti), 2013;46:81-95. VTT Nelli Hankonen (Tampereen yliopisto), FT Ritva Nupponen (UKK-instituutti, eläkk.), VTT Tuija Seppälä (Tampereen yliopisto), kevät 2017, http://www.ukkinstituutti.fi/muutospyora. LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 61

Teksti: LAURI TARASTI Huippu-urheilu on eriytynyt myös kilpaurheilusta Kansainvälinen huippu-urheilu tarjoaa teollisessa mittakaavassa tuotettua viihdettä. Sillä ei liene olennaista vaikutusta väestön kuntourheiluun eikä sillä ratkaista liikkumattomuuden ongelmia. Muulla kilpaurheilulla sen sijaan on kiistämättömiä vaikutuksia myös harjoittajiensa terveyteen. L iikuntatieteessä ja käytännön liikuntapo­ litiikassa on käyty jatkuvasti pohdintaa: huippu-urheilu vai kuntourheilu. Huippuurheilu on harvojen poikkeuslahjakkaiden kilpaurheilua (engl. elite sport) ja kuntourheilu kaik­ kien urheilua (engl. sport-for-all) kuten englannin­ kieliset termit osuvasti kertovat. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimus- ja julkaisupäällikkö Teijo Pyykkönen (2016) on todennut tästä, että liikuntapuhetta hallitsee kaksi heimoa. Toinen tähtää urheilijoiden menestykseen, toinen koko väestön terveyteen. Kumpaan heimoon sitten kuuluu muu kilpaurheilu kuin huippu-urheilu, kuten tuhannet palloilulajien sarjapelit, seniorien ja juniorien kilpaurheilu, vam­ maisurheilu, massatapahtumat hölkissä, hiihdoissa ja soudussa? Kyllä tällä muulla kilpaurheilulla on melkoinen vaikutus suuren väestönosan terveyteen. Liikuntatieteen kansainvälinen järjestö ICSSPE (International Council of Sport Science and Physical Education) on julkaissut maaliskuussa 2017 kirjan “Elite Sport and Sport-for-All”. Siinä on 11 liikun­ tatieteellistä artikkelia, joissa käsitellään huippuurheilun vaikutusta muuhun urheiluun perusteelli­ sesti. Toisaalta nähdään huippu-urheilun vaikutus muuhun urheiluun positiivisessa hengessä. Esillä on ”trickle-down effect”, jolla tarkoitetaan huippuurheilun vaikutuksen valumista alaspäin väestöön kolmella tavalla: 1) huippu-urheilun ja urheilume­ nestyksen herättämällä innostuksella, 2) huippuurheilijoitten persoonallisuudella (idoli-vaikutus) ja 3) huipputapahtumien isännöimisellä. 62 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 Toisaalta epäillään valumiseffektin vaikutusta lii­ kuntaan osallistumiseen ja liikkumattomuuden on­ gelmiin. Sen katsotaan kohdistuvan lähinnä niihin, jotka ovat jo ennestään urheilussa aktiivisia. Tästä trickle-down-effectistä kuitenkin mielestäni puuttuu neljäs mahdollinen vaikutus. Se on huippuurheilun saamien taloudellisten hyötyjen valuminen kilpaurheiluun tai joskus myös kuntourheiluun. Käykö näin ja missä määrin, riippuu pääasiassa huippu-urheilun toimivista organisaatioista. Kirjan lopussa on lähestytty huippu-urheilukuntourheilu -teemaa ei ylhäältä alaspäin vaan al­ haalta ylöspäin esittämällä teoria kolmesta vaiheesta urheilussa: 1)  osallistuminen henkilökohtaisen hy­ vinvoinnin luomiseen, 2) henkilökohtaisen suori­ tuskyvyn parantaminen ja 3) huippuun tähtäävä ur­ heileminen. Yksilö etenee urheilussa tässä järjestyk­ sessä, jos kyvyt ja innostus antavat myötä. Teoria on mielestäni osuva. Siinä ei kuvitella huippu-urheilun vaikutuksen valumista alaspäin kuten poliittisessa keskustelussa usein uskotellaan vaan kysymys on yksilön liikkumisen tavoitteiden muuttumisesta. Sa­ malla voi todeta kaikkien kolmen vaiheen vaativan omat tavoitteensa ja kehittämistoimensa. Eriytyneet maailmat taloudessa, media­ huomiossa, arvokisajärjestelyissä, arvoissa Huippu-urheilijoitten lukumäärän osuus tässä kol­ men kuviossa on minimaalisen pieni. Esimerkin­ omaisesti voidaan todeta, että Suomessa arvioidaan

olevan 8 000 urheiluseurassa noin 1 250 000 jäsentä ja ammattiurheilijoita noin 1 200, joista niistäkin huippu-urheilun kansainvälisellä tasolla on vain pieni osa. Mutta mediassa, urheilurakentamisessa ja yleisessä keskustelussa huippu-urheilu on ylivoi­ maisen hallitseva. Samalla huippu-urheilu, vaikka sen käsite on epämääräinen, on eriytymässä muusta kilpaurheilusta kuten liikuntalaissa (390/2015) jo on tehty. Aiemmassa liikuntalaissa (1054/1998) mai­ nittiin kilpa- ja huippu-urheilu, mutta nykyisessä kilpaurheilua ei mainita, kun sen sijaan huippu-ur­ heilun edistäminen kuuluu lain tavoitteisiin. Huip­ pu-urheilu on laissa määritelty kansallisesti merkit­ täväksi ja kansainvälisesti menestykseen tähtääväksi tavoitteelliseksi urheilutoiminnaksi. Huippu-urheilua on monenlaista, mutta seuraa­ vissa kuudessa esimerkissä keskityn lähinnä kan­ sainvälisen huippu-urheilun ja muun kilpaurheilun suhteeseen. 1. Huippu-urheilijat ovat ammattilaisia, muut kilpaurheilijat amatöörejä. Vain huippu-urheilussa on varaa maksaa palkkaa. Suurimmille tähdille palk­ kiot ovat tähtitieteellisiä, kymmeniä miljoonia euroja jalkapallossa, koripallossa, golfissa ja formulassa ja miljoonia jääkiekossa, tenniksessä, baseballissa jne. Tavallinen kilpaurheilija saa enintään päivärahaa ja kulukorvauksia. Vaikka kansainvälisten huippu-urheilijain palkois­ ta, palkkioista, sponsorituloista ym. on vaikea saada tarkasti tietoa, mediassa on esiintynyt erilaisia arvi­ oita. Eniten rahaa on kerännyt koripalloilija Michael Jordan 1,1 miljardia euroa, jos kohta golfin pelaaja Tiger Woods lienee samoissa lukemissa. Roger Federerin arvioitiin ansainneen 370 miljoonaa euroa ja Kimi Räikkösen 185 miljoonaa euroa urallaan vuoteen 2016 mennessä. Vastikään tehtiin kaikkien aikojen kallein pelaajasopimus NBA:n korisliigassa: Stephen Curry sai 201 miljoonaa dollaria viiden vuoden sopimuksesta. Jalkapalloilija Lionel Messin siirtohinnaksi on arvioitu 220 miljoonaa dollaria. 2. Media seuraa pääasiassa huippu-urheilua ja sen myötä sponsorit osallistuvat kansainväliseen huippu-urheiluun aivan eri summilla kuin muuhun kilpaurheiluun. Adidas rahoittaa vuosittain Real Madridin jalkapallojoukkuetta 100 miljoonal­ la eurolla eli kymmenessä vuodessa miljardilla eikä Nike jääne paljon jälkeen Barcelonan rahoituksessa. TV-sopimukset ovat huippu-urheilussa mahtavat. NBC osti Rion olympiakisojen TV-oikeudet 1,17 miljardilla eurolla ja maksaa olympialiikkeelle vuo­ sien 2021-2032 olympiakisoista 5,49 miljardia eu­ roa. Jalkapallon siirtokorvaukset yksin Englannin Premier Liigassa olivat vuonna 2016 1,17 miljardia euroa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että urheilun arvioitiin keränneen sponsorirahaa vuonna 2014 Suomessa 128 miljoonaa euroa ja että valtion liikun­ tamäärärahat olivat vuonna 2016 vajaat 148 miljoo­ naa euroa, josta huippu-urheilulle laskettu osuus oli vajaat 12 miljoonaa euroa. 3. Kemiallinen valmennus on huippu-urheilussa huipussaan. Beijingin 2008 ja Lontoon 2012 olym­ piakisojen uusintatesteissä löytyi yhteensä 98 uutta dopingtapausta. Venäjän valtiojohtoinen dopingoh­ jelma on ollut raaka esimerkki. Dopingia esiintyy myös kuntosaleilla, mutta ongelmaksi se muodostuu pyrittäessä lääketieteen keinoin huippusuorituksiin ja suuriin rahapalkintoihin. Eikä ratkaisua käyttäji­ en ja testaajien kilpajuoksuun ole odotettavissa, kun geeniteknologiakin tekee tuloaan. 4. Arvokilpailuja voivat enää järjestää suurvallat tai arabimaat. Olympiakisojen vaatimustaso on noussut niin korkeaksi, että vuoden 2024 olympia­ kisoista kilpailevat vain Pariisi ja Los Angeles Buda­ pestin, Rooman ja Hampurin luovuttua yrittämästä. Rion olympiakisat maksoivat 11,8 miljardia euroa, mikä oli 3,9 miljardia yli arvioidun. Tokion pormes­ tari valitti vuoden 2020 olympiakisojen kalleutta las­ kettuaan kustannukset 26 miljardiksi euroksi. 5. Urheilurakentamisessa urheilujohtajia vaivaa suuruudenhulluus. Jalkapallon World Cupissa vaaditaan 6–8 jalkapallostadionia, jotka Qatarissa parhaillaan rakennetaan vuoden 2018 turnausta var­ ten jäädäkseen todennäköisesti enimmältään käyt­ tämättömiksi World Cupin jälkeen. Brasilia hakee parhaillaan KOK:lta alennuksia Rion kisoista olym­ pialiikkeelle maksettavista korvauksista pystyäkseen maksamaan suorittamattomia laskuja kisojen raken­ nustöistä. Eikä Suomikaan ole tästä jäänyt sivuun. Olympiastadionin peruskorjauksen nykyinen arvio 261 miljoonaa euroa on tästä hyvä esimerkki, jossa summassa arkkitehtiystäväni arvion mukaan 100 miljoonaa euroa on tarpeetonta remontointia. 6. Huippu-urheilun ja muun kilpaurheilun arvot ovat etääntymässä. Paroni de Coubertinin miete­ lause ”Tärkeintä ei ole voitto vaan osanotto” pätee vain muussa kilpaurheilussa, sillä huippu-urheilussa tärkeintä on nimenomaan voitto. Siihen lähes kaik­ ki valtiot ja ainakin niiden urheilujohtajat pyrkivät. Kimmo J.Lipponenkin mainitsee selvityksessään Menestyksen polulla – huippu-urheilun ulkoinen arviointi ”..Olympiakomitea lunastaa roolinsa … voidakseen vahvistaa suomalaisen voittamisen kult­ tuuria.” Poimimani esimerkit kansainvälisen huippu-ur­ heilun muusta kilpaurheilusta eroavista piirteistä ja samalla huippu-urheilun ongelmista antaisivat ehkä aihetta olettaa, että oma suhtautumiseni huippu-ur­ heiluun olisi kielteinen. Ongelmat tietenkin tiedos­ tan, mutta paluuta entiseen ei ole. Huipulla ei juu­ rikaan ole amatööriurheilua, siellä ei useissa lajeissa ole dopingista kokonaan vapaata urheilua, siellä ei ole vaatimattomia arvokilpailuja. Eikä tulle olemaan. Huippu-urheilun vaikutusta väestön kuntourhei­ luun tuskin olennaisesti on eikä sillä ratkaista liik­ kumattomuuden ongelmia. Tähän tulokseen useat kirjoittajat päätyivät edellä mainitussa ICSSPE:n kir­ jassa Elite Sport and Sport-for-All. Sen sijaan muulla kilpaurheilulla on kiistämättömiä vaikutuksia sen harjoittajien liikkuvuuteen ja terveyteen. Kansainvälisen huippu-urheilun vertaamisesta muuhun kilpaurheiluun ei liene suurempaa hyötyä. LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 63

Mutta ei tarvitse ollakaan, sillä huippu-urheilun arvo on sen tarjoamassa viihteessä. KIHUn ja Taloustut­ kimus Oy:n tuoreessa 18–69 vuotiaille suunnatussa kyselyssä 75 prosenttia vastanneista (1690 henkilöä) oli seurannut Rion olympiakisoja televisiosta eikä huippu-urheilun viihteellisyyttä juurikaan kyseen­ alaistettu. Huippu-urheilun kaupallisiin piirteisiin suhtauduttiin aiempaa myönteisemmin. Se on osa suurta viihdeteollisuutta. Viihdeteollisuudessa on tänään kaksi suurta loh­ koa; pop-musiikki ja huippu-urheilu. Kansa tar­ vitsee niitä. Näin minäkin ajattelen. Toki muukin kilpaurheilu kuin huippu-urheilu voi olla viihdettä, mutta yleensä lähinnä yksilötasolla. Kyseessä ei ole teollisen mittakaavan (kaupallinen) viihde. Tässä suhteessa etenkin kansainvälinen huippu-urheilu eroaa olennaisesti muusta kilpaurheilusta. LAURI TARASTI Oikeustieteen lisensiaatti Ministeri Sähköposti: lauri.tarasti@kolumbus.fi KIRJALLISUUS: Breedveld K. Hover P. 2017. Elite sports: what is it good for? teok- CIES Football Observatory. Big-5 Weekly Post number 93. http:// sessa Elite Sport and Sport-for-All, ICSSPE 2017 www.football observatory.com/IMG/pdf/wp2014en.pdf Breuer C. Wicker P. 2017 . Arguments and evidence of bridging Hakola T. Bisnes on hyväksi urheilulle, HS 10.7.2017 elite performance and mass participation sports from an economic Heikkilä M. Urheilijat alkavat kärytä geeneistä, HS 15.8.2016 Tiede perspective, teoksessa Elite Sport and Sport-for-All, ICSSPE 2017 Heikkinen K. Niks naks, ja geenit paremmaks, Suomen Kuvalehti Buschmann R. Wulzinger M. 2017. Football leaks. Die schmutzigen 4/2016 Geschäfte im Profifussball Hämäläinen K. Stephen Currysta NBA:n parhaiten palkittu pelaaja, Collins D. Bailey R. 2017. A sporting utopia, teoksessa Elite Sport HS 2.7.2017 and Sport-for-All, ICSSPE 2017 Pyykkönen T. Urheilu ja terveysliikunta vetävät eri suuntiin, Vieras- Halila H. Norros O. 2017. Urheiluoikeus, 2017 kynä, HS 27.8.2016 Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus 2017. Väestökysely Rikala S. Liikunnan kehittämisessä uskotaan hankkeisiin, Liikunta huippu-urheilun vaikutuksista ja seuraamisesta. & Tiede 6/2016 s. 4-10 Lipponen K.J. Menestyksen polulla – huippu-urheilun ulkoinen von Wendt J. Messi ja Ronaldo är inte rikast, HBL 15.8.2016 arviointi, Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2017:1 Der Spiegel 43/22.10.2016. Die Top-5-Verdiener in amerikanischen Storm R.K. Assehöj T.B. 2017. The question of the trickle-down Sporligen effect in Danish sport, teoksessa Elite Sport and Sport-for-All, www.insidethegames.biz, ICCSPE 2017 16.1.2016, 22.7.2016, 6.10.2016, 24.2.2017 ja 15.6.2017 sähköpostiuutiset 19.6.2014, Torres C.R. McLaughlin D.W. 2017. More fulfilling lives through sport, teoksessa Elite Sport and Sport-for-All, ICSSPE 2017 Huippu-urheilu on laissa määritelty kansallisesti merkittäväksi ja kansainvälisesti menestykseen tähtääväksi tavoitteelliseksi urheilutoiminnaksi. Huippu-urheilun kaupallisiin piirteisiin suhtaudutaan aiempaa myönteisemmin. Se on osa suurta viihdeteollisuutta. 64 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017

LÄHIKUVASSA SAMI KOKKO Nuorten liikunnan muutosta jäljittämässä Miten ja kuinka paljon lapset ja nuoret liikkuvat? Kysymykseen ei ole ollut helppo antaa yksiselitteistä vastausta. Seurantatietoa liikunnan määrästä ja keskeisistä trendeistä on ollut vähän. Tätä puutetta ovat nyt paikkaamassa Terveyttä edistävä liikuntaseuraja Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymien Suomessa -tutkimukset, joita luotsaa tutkija Sami Kokko. Kuka olet, miten ja missä sinusta on tullut sinä? Olen neljän lapsen isä, juniorijääkiekkovalmentaja, ”taksikuski”= päivittäinen lasten harrastuksiin kuskaaja sekä lasten ja nuorten liikunnan, terveyden ja urheilun tutkija. Elämä on kuljettanut ja koulinut sopivalla tavalla. Onneksi olen uskaltanut tarttua eri haasteisiin rohkeasti. Ne ovat kaikki tuoneet jotain uutta ja uusia kokemuksia, joiden summana olen se mikä nyt olen. Miten ja miksi löysit uran juuri liikunnasta? Liikunta ja urheilu on ollut osa elämääni ihan pienestä asti. Useiden eri lajien puuhastelun ja harrastamisen jälkeen jääkiekosta tuli päälajini. Se vei aina puoliammattilaistasolle SM-liigaan. Ensimmäinen vakavampi urheiluvammma – polven sivusiteen katkeaminen – auttoi ymmärtämään, ettei urheilu-ura kestä koko elämää. Silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni avulla hain opiskelemaan liikunnanohjaajaksi Suomen urhei­luopistolle, Vierumäelle. Pääsin sisään ja päätin panostaa kiekon ohella opiskeluun. Liikunnanohjaajakoulutuksessa tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että opiskelu mukavaa ja huomasin, että liikunnan/ urheilun parista voisi löytyä mielenkiintoisia työmahdollisuuksia. Millaisia vaiheita urapolullesi mahtuu? Suora­viivaista suunnitelmallisuutta? Sattuman puuttumista peliin? Hyödyllisiä harharetkiä? Liikunnanohjaajakoulutuksessa jopa liikunta-alan kirjallisuus alkoi tuntua mielenkiintoiselta. Kurssimme vastuuopettaja Matti Kauppinen kannusti minua hakemaan jatko-opintoihin yliopistoon. Ehkä siihen asti piilossa olleet akateemiset kyvyt alkoivat silloin nostaa päätään. Hain ja pääsin – jälleen vaimoni avustuksella – vuonna 1997 Liikunnalle opiskelemaan terveyskasvatusta, josta minulla ei muuten ollut paljoakaan ennakkotietoa. Maisteriopinnot tein töiden ohessa toimiessani JYP junioreiden valmennuspäällikkönä. Viimeisessä gradun ohjaustilaisuudessa professori Lasse Kannas kysyi kiinnostustani väitöskirjan teke­miseen. Vastasin välittömästi ettei kiinnosta. Ehkäpä ajoitus ei ollut oikea, kun graduprosessi tuntui, kuten usein, elämää suuremmalta ponnis- Siirtymää nuoruudesta varhaisaikuisuuteen on tutkittu melko vähän. LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 65

Terveyttä edistävän urheiluseuran tutkijoita on jo useissa maissa. 66 Miksi se kiinnostaa? tukselta. Onneksi Lasse ei lannistunut, vaan kysyi puolisen vuotta myöhemmin – kun olin jo saanut riittävästi happea – uudestaan. Samalla siirryin yliopistolle töihin terveystiedon amanuenssiksi. Sain melko pian terveyskasvatuksen assistentin pidemmän pestin, pääsin mukaan opetukseen ja pystyin viemään väitöskirjaa eteenpäin. Huomasin, että olemme väitöskirjan aiheen, terveyttä edistävän urheiluseuran, kanssa uurtamassa uraa ihan kansainvälisestikin. Se toi lisämotivaatiota, sillä terveyden edistämisen kentällä esimerkiksi konferensseissa liikunta ja erityisesti urheilu ei ollut kovinkaan paljoa näkyvillä. Vaikkei liikunta ja urheilu edelleenkään ole valtavirtaa, ne ovat jo agendalla mukana. Terveyttä edistävän urheiluseuran tutkijoita on jo useissa maissa. TELS ja sen seuranta-aineisto kiinnostaa, koska kysees­sä olevaa ikää – siirtymä nuoruudesta varhaisaikuisuuteen – on tutkittu melko vähän. Laaja-alaisen aineiston kautta saamme hyvin erilaisia tarkastelukulmia tähän ilmiöön. Lisäksi pystymme vertaamaan seuratoimintaan osallistumisen vaikutusta erilaisiin, sekä liikuntaan että terveystottumuksiin ja terveyteen liittyviin tekijöihin. LIITU taasen tuottaa koko ajan ajantasaista tietoa siitä, miten suomalaislapset ja nuoret liikkuvat. On aina mielenkiintoista nähdä, miten tilanne on edelliskerrasta muuttunut. Parin alkumittauksen jälkeen alamme juurikin päästä noiden trendimuutosten jäljille. Mitä tutkit/teet, mikä sinua työllistää parhaillaan? Mitkä kysymykset ovat sinulle ajankohtaisia nyt? Mitä vastauksia alan tutkimukselta odotat? Johdan väitöskirjani pohjalta laajennettua Terveyt­ tä edistävä liikuntaseura (TELS) tutkimusta sekä Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa (LIITU) tutkimusta. TELS tutkimus on konsortiotutkimus, joka toteutetaan UKK-instituutin ja kaikkien Suomen liikuntalääketieteen keskusten kanssa. Siinä olemme parhaillaan keräämässä seuranta-aineistoa, jossa alkuvaiheessa 15-vuotiaat nuoret ovat nyt 18–19-vuotiaita. Pääsemme pian tutkimaan miten liikkuminen ja urheileminen muuttuvat tuossa ikävaiheessa ja miten­seuratoimintaan osallistuminen näkyy nuorten terveystottumuksissa ja terveydessä. Olen todella kiitollinen yhteistyötahoillemme, jotka ovat tuoneet merkittävän lisän tähän tutkimukseen. Useampi sata nuorta on muun muassa käynyt läpi laajamittaisen terveystarkastuksen, joka mahdollistaa monitasoisen ja -tieteisen tarkastelun. Myös LIITU tutkimus on laajan joukon yhteistyötä. Siinä trendiseurataan suomalaisten lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymistä kahden vuoden välein. Tarkoituksena on tuottaa perustietoa lasten ja nuorten paitsi liikunta-aktiivisuudesta ja passiivisesta ajanvietosta, myös niihin yhteydessä olevista tekijöistä. Tarkoitus on siis tuottaa ajantasaista tietoa tilanteesta, mutta myös löytää niitä tekijöitä, joiden avulla lasten ja nuorten liikkumista voitaisiin edistää. Viime keväänä keräsimme yhteistyössä UKK-instituutin ja laajan toimijajoukon kanssa ensimmäisen kansallisesti kattavan objektiivisesti mitatun aineiston liikunta-aktiivisuudesta. Myös tässä tutkimuksessa laaja yhteistyöjoukko on tuonut tutkimukseen monitieteisyyttä ja erilaisia näkökulmia. TELSissä erityisesti tuo seuratoiminnan vaikutus nuorten tottumuksiin ja toisaalta liikuntamääriin. Samalla pääsemme tutkimaan, miten seuratoiminnasta pois tippuminen näkyy tottumuksissa ja tervey­dessä. LIITU-tutkimuksen kautta pystymme jossain määrin tarkastelemaan muun muassa Liikkuva Koulu -ohjelman vaikutusta lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymiseen. Mielenkiintoinen kysymys on, missä tekijöissä trendimuutoksia tulee ja kuinka pian itse aktiivisuustasot alkavat muuttua vai alkavatko? Toisaalta meitä ei kiinnosta vain koulussa vietetty aika. Mikä merkitys liikkumisen suhteen on perheillä, kavereilla, seuraharrastamisella? LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 Huippuhetki urallasi, tärkeimmät saavutuksia? Oma väitöstilaisuus ja väitöskirjan valmiiksi saaminen on se ensimmäinen tutkijan huippuhetki. Sittemmin se, että olemme saaneet sekä TELSin että­ LIITUun hyvän yhteistyöporukan kasaan ja sitä kautta rahoitusta hankkeille. Myönteinen rahoituspäätös on aina kovan työn takana. Kun suunniteltua sitten päästään toteuttamaan, se on huippuhetki. Onnistunut aineiston­ keruu taas takaa sen, että analyyseissä syntyy laadukasta tutkimusta. Ja kyllä tutkijan mieltä lämmittää aina, kun saamme artikkelin julkaistua. Mitä tekisit toisin, jos saisit mahdollisuuden palata ajassa taaksepäin? Ei tule mitään mieleen. Olen onnekas, kun saan tehdä työtä näin mielenkiintoisten ja mielekkäiden aihei­den parissa ja näin mahtavassa työpaikassa.

EMERITUS IHMETTELEE Teksti: JUKKA LAITAKARI Kuinka me aikanamme liikuimme? L asten ja nuorten liikunnasta kohistaan näinä päivinä. Ajattelin, että voisi olla kiintoisaa ja hyödyllistäkin valottaa asiaa 60–70 vuoden aikaperspektiivistä. Asuin 1940- ja 50-luvuilla alle kouluikäisenä ja kansakoulun aloittaneena Keravan silloisen kauppalan keskustasta noin kolmen kilometrin päässä, Savion pysäkin lähellä Saunanmäessä eli Tehtaanmäessä. Saunanmäki oli nimensä mukaan kukkula, jonne oli rakennettu Savion Kumitehtaan virkailijoille ja työläisille lukuisia paritaloja ja pari puukerrostaloa, joiden välissä kulki pikkuteitä ristiin rastiin. Keskellä Saunanmäkeä oli Kumitehtaan sauna ja pyykkitupa ja sen ympärillä iso avoin piha. Saunanmäen perheissä asui eri-ikäisiä poikia ja tyttöjä ehkä noin 15–20 ja se oli meille lapsille ihanteellinen kasvu- ja leikkiympäristö. Oli talojen keskellä tilavaa pihamaata, oli metsiä ja mäkiä ja lähellä sijaitsi Savion Tiilitehtaan savenottoalue eli ”savirunni” pienoisrautateineen. Me pojat samoilimme päivittäin metsissä, savirunnilla, jopa muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle Keravan joelle, leikimme sotaa metsästä löytämiemme isojen kivien välissä, rakensimme majoja. Välistä taistelimme muskettisotureina itse tekemillämme miekoilla ja kiipeilimme Tarzaneina puissa. Olimme myös innostuneita urheilusta ja rakensimme korkeushyppytelineet ja raivasimme pituushyppypaikan metsään. Yhdellä pojista oli muutaman kilon rautakuula. Järjestimme tavan takaa kuulantyöntöturneita, joissa työnsimme ensin oikealla kädellä, jatkoimme vasemmalla, sitten pään yli ja jalkojen välistä jne. kunnes voittaja selvisi. Minulla oli oikea nahkainen jalkapallo, jota potkimme itse raivaamallamme metsäaukiolla. Talvisin rakensimme lumilinnoja, hiihdimme ja hyppäsimme mäkeä itsetehdyistä hyppyreistä. Kumitehdas järjesti silloin tällöin työntekijöilleen puulaakiurheilutapahtumia (juoksu- ja hiihtokilpailuja), joita me lapset seurasimme silmä kovana. Joskus näitä tapahtumia oli järjestetty myös meille lapsille. Kumitehdas rakensi läheisyytensä maauimalan, jossa me lapset opimme uimaan ja sukeltamaan. Talvisin tehdas jäädytti Saunanmäen kupeeseen luisteluradan, jota hyödynsimme muun muassa jääpalloa pelaamalla (jääkiekko oli silloin vielä tuiki tuntematon laji). Pihaleikkeihin, kuten ”maa”-peli, hipat, piilosilla olo, vinkki- ja 12-tikkua, osallistuivat kaikki yhdessä. Talvisin vietimme päiväkausia poika- ja tyttöporukoissa kelkkamäissä, joissa vertailimme mahakelkkojemme virtaviivaisuuksia ja kokeilimme potkukelkoista tehtyjä ”junttureita”. Kun opimme ajamaan polkupyörillä, ajelimme lähiteillä tuntikausia. Missään näissä leikeissä ja puuhissa meillä ei ollut ketään aikuista ”ohjaamassa”: emme itse asiassa osanneet ajatellakaan, että aikuisia olisi tarvittu meidän leikkeihimme. Vanhemmat lähettivät meitä lapsia kauppoihin ostoksille, jonne menimme tietysti kävellen ja kassia kantaen. Välillä meitä tarvittiin perheen töihin: siivouksiin ja puiden pinoamiseen ja kantamiseen. Saviolaisten lähes kaikki arkipäivän liikkuminen tapahtui tuohon aikaan kävellen tai pyörällä. Varovaisesti arvioiden me lapset vietimme vähintään 5–6 tuntia päivässä liikkuen ja urheillen. Liikunnan viehätyksestä kertoo se, että kun äidit kutsuivat meitä iltaisin syömään, viivyttelimme viimeiseen hetkeen ja keksimme kaikenlaisia verukkeita pitkittääksemme harrastustamme… Kun aloitimme kansakoulun, liitimme pihaleikkeihimme koulussa oppimamme nelimaalin ja pesäpallon pelaamisen. Kouluun menimme luonnollisesti kävellen, joskus juosten. Koulunkäyntiin kuului ilman muuta välitunneille meno ja seisomaan nousu vastatessa. Oppikouluun ajoin tovereitteni kanssa Saviolta neljä kilometriä pyörällä, säässä kuin säässä. Talveksi raivasin itselleni oikoladun metsän halki ja hiihtelin välistä kouluun aamupimeässä. Aloin harrastaa Miten kehittää yhteiskuntaamme takaisin liikuntaa suosivaan suuntaan? Saada liikunnan edellytykset ympättyä lasten ja nuorten elämään ja lähiympäristöön? Onko meillä jotain oppimista 40- ja 50-lukujen Suomesta? LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 67

myös telinevoimistelua, joka merkitsi koulumatkojen lisäksi kaksi tai kolme edestakaista viikottaista matkaa harjoituksiin pyörällä tai suksilla. En ole koskaan ollut niin hyvässä kunnossa kuin silloin – jatkuvan pyöräilyn, hiihdon ja voimistelun myötä. Mitä tästä voisi oppia? 1940ja 50-luvuilla liikkuminen ja urheilukin olivat luonnollisia osia suomalaista arkea eikä niille ollut kilpailijoita televisiosta tai kännyköistä. Kun lähiympäristö salli monipuolisen ja turvallisen liikkumisen arjessa ja kun meillä oli sopivaa seuraa toisistamme, liikunta muodostui tärkeäksi osaksi jokapäiväistä elämäämme ilman minkäänlaista aikuisten väliintuloa. Liikunnan terveysvaikutuksista ei silloin vielä ollut tieteellistä näyttöä. Sittemmin suomalainen yhteiskunta on kehittynyt isoin harppauksin sedentaariseen (istumista suosivaan) suuntaan, vaikka tieteellistä tietoa liikunnan hyvistä vaikutuksista on kosolti. Miten kehittää yhteiskuntaamme takaisin liikuntaa suosivaan suuntaan? Saada liikunnan edellytykset ympättyä lasten ja nuorten jokapäiväiseen elämään ja lähiympäristöön? Voi hyvällä syyllä kysyä, onko meillä jotain oppimista 40- ja 50-lukujen Suomesta? Silloin olivat Saunanmäessä liikuntaan altistavat, sen mahdollistavat ja sitä vahvistavat tekijät ihanteellisesti kohdallaan. Loppukaneettina mainittakoon, että asuessani tätä nykyä vaimoni kanssa Jyväskylän keskustassa kävelemme päivittäin 5–6 kilometriä arkisen asioinnin ja illalla tapahtuvan ”happihyppelyn” myötä. Olisiko lapsuuden itsestään selvä liikunnallisuus pontimena nykyiseen arkiliikkumiseemme? Mitä tulee Saunanmäkeen, sen voi ohikiitävästä junasta havaita Savion aseman kohdalla 26 km Helsingistä pohjoiseen. Talot ovat valitettavasti ehtineet kovasti rappeutua ja ränsistyä. Entisestä lapsille ihanteellisesta liikkumismiljööstä on jäljellä vain muistot. JUKKA LAITAKARI Terveyskasvatuksen emeritusprofessori Jyväskylän yliopisto 68 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 OPISKELIJA OUNASTELEE Teksti: LINDA NIKULA Move! – pätevän liikunnanopettajan hellässä huomassa M ove! -fyysisen toimintakyvyn mittaukset ovat aiheuttaneet paljon keskustelua nuorten, huoltajien, median ja liikunnanopettajien keskuudessa. Kun eräs kahdeksasluokkalainen kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidesivulla (1.5.2017) mittauksista ja niiden vaikutuksista koululiikuntakokemuksiinsa, huomioni kiinnittyi kirjoituksen saamiin kommentteihin. Ilokseni huomasin, että moni kommentoija oli ymmärtänyt mittausten perimmäisen tarkoituksen ja heidän kommenttinsa oppilaalle olivat rohkaisevia ja tsemppaavia. Siitäkin huolimatta, että joukossa varmasti oli myös vanhan koululiikunnan kasvatteja. Heitä, joilla monella saattoi olla ikäviä koululiikuntakokemuksia – eikä ehkä vähiten juuri vanhoista fyysisen suorituskyvyn testeistä. Syvästi mentäisiinkin metsään, jos liikunnanopettaja tekisi fyysiset toimintakyvyn mittaukset, kertoisi oppilaille tulokset ja jatkaisi opetusta entiseen tapaan. Nähdäkseni Move!-mittauksilla on paljon annettavaa sekä oppilaille että opettajille. Tärkeintä on selvittää oppilaalle itselleen hänen oma fyysinen toimintakykynsä ja antaa vinkkejä, vaihtoehtoja ja ideoita – luoda oppilaan kanssa suunnitelmaa siitä, miten toimintakykyä voisi kehittää. Yhtä tärkeää on osata selittää oppilaalle miksi sitä omaa toimintakykyä kannattaisi yrittää kehittää, miten se vaikuttaa hänen elämäänsä juuri sillä hetkellä. Tietoiskut keski-iällä uhkaavista sydän- ja verisuonisairauksista tuskin toimivat motivointikeinona 14-vuotiaalle. Opettajalle Move!-mittausten tulokset antavat selkeää näyttöä siitä, minkälaisia asioita kyseiselle ryhmälle tai oppilaalle kannattaa opettaa. Oppilaan heikkouksien tunnistaminen antaa mahdollisuuksia yksilölliseen opetukseen. Mittauksia voi hyödyntää ja opettaa myös tärkeitä suoritusteknisiä asioita, joista jokaisen tulisi olla tie- Ilman päteviä liikunnanopettajia emme voi saada hyviä koululiikuntakokemuksia.

toinen arjessaan. Nuorena opitut liikkeiden oikeat suoritustekniikat auttavat välttämään monia tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia ja liikuntavammoja myös myöhemmällä iällä. Jotta oikeaa suoritustekniikkaa voi opettaa, pitää­osata havainnoida liikettä. Ellei löydä oleellisia asioita liikkeen suoritustekniikasta, on mahdotonta antaa konkreettista palautetta, auttaa korjaamaan suoritusta tai opettaa tekemään liike oikein. Oikean suoritustekniikan avulla oppilaat saavat lisäksi onnistumisia ja sitä myötä pätevyyden kokemuksia, jotka taas tuovat liikunnan iloa ja motivoivat liikkumaan entisestään. Liikunnanopettajan ammattitaidolla on suuri merkitys. Valitettavasti monissa kouluissa liikuntaa opettavat sijaiset, joilla ei ole koulutusta liikunnan pedagogiikasta. Monilla saattaa olla väärä kuva nykyi­ sestä koululiikunnasta. Hyvät liikuntatunnit eivät ole sitä, että ”heitetään pallo kehään ja pelataan koko tunti” ilman sen kummempaa oppituntia suunnittelematta. Liikunta on oppiaineena erityislaatuinen ja herkkä. Se nostattaa tunteita ilosta ja onnistumisesta ahdistukseen ja epävarmuuteen. Liikunnanopettajan tulee järjestää yksilöllistä opetusta, osallistua ja olla läsnä, opettaa fyysisestä toimintakyvystä huolehtimista, luoda pätevyyden ja autonomian kokemuksia ja edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Ilman päteviä liikunnanopettajia emme voi saada hyviä koululiikuntakokemuksia. Varhain saadut hyvät liikuntakokemukset taas edesauttavat lapsen ja nuoren osallistumista liikuntaan myös aikuisiällä, mikä on tärkeää yksilön, mutta myös yhteiskunnan kannalta. LINDA NIKULA Liikuntapedagogiikan kandidaatti ja 5. vuosikurssin opiskelija Fysioterapeutti (AMK) Jyväskylän yliopisto Sähköposti: linda.k.nikula@student.jyu.fi NÄIN MAAILMALLA Teksti: ANSSI SAARI Enemmän ei aina ole yhtä kuin paremmin Pelkkä lajiharjoittelu ei ole välttämättä ole nopein tie huipulle. Yhdysvalloissa panostetaan vahvasti urheilijan fyysisten ominaisuuksien kehittämiseen. L ajissa kuin lajissa tarvitaan taktista ja teknistä osaamista, henkistä kapasiteettia keskittyä ja suoriutua paineen alla sekä riittäviä fyysisiä ominaisuuksia. Vaikka harjoitteluun on käytössä rajallinen viikoittainen tuntimäärä, on tärkeää, että kaikkia ominaisuuksia huomioidaan harjoitussuunnitelmassa. Oma kiinnostuksen kohteeni on urheilijan fysiikan kehittäminen. Näkemykseni harjoittelusta ovat kehittyneet urheilijana, valmentajana toimiessani ja urheilijan fysiikkaan keskittyneissä opinnoissa Suomen lisäksi Englannissa ja Yhdysvalloissa. Nykyinen asuinpaikkani on Lexingtonissa, Kentuckyn osavaltiossa, jossa suoritan liikuntafysiologian tohtorin tutkintoa. Yliopisto-opiskelijoiden fyysinen harjoittelu tuli tutuksi opiskellessani aiem­min Minnesotan osavaltiossa. Marylandissa toimin kaupallisessa yrityksessä fysiikkavalmentajana useille eri joukkuelajeille. Oma fysiikkaharjoitteluni oli vahvasti osana kehitystäni amerikkalaisen jalkapallon pelaajana. Yhdysvalloissa kovan kilpailun ja rahan myötä fyysinen valmennus ja harjoittelu on osittain edellä Suomea. Vaikka lähtökohdat ovat erilaiset, osaamista rapakon toiselta puolelta voidaan ottaa koti-Suomessakin käyttöön. Suomessa fysiikkaharjoittelusta on pitkään käytetty sanaa ”oheisharjoittelu”. Ikään kuin fysiikan kehittämisen tulisi olla sivuroolissa muihin ominaisuuksiin nähden. Fyysiseen harjoitteluun käytetty aika tuo kuitenkin hyötyjä, kun fyysinen valmius nähdään tärkeänä osana urheilijan kokonaiskuvassa. Yhdysvalloissa fyysisten ominaisuuksien kehittämistä painotetaan. Urheilukulttuureissa on eroa Ensimmäisen kosketukseni fyysiseen harjoitteluun sain vaihto-oppilasvuoteni aikana Shelbyssä, Montanassa. Pienen kylän lukion voimaharjoittelusalissa oli muun muassa puolen tusinan verran kyykky­telineitä, voimanostopenkkejä ja painonnostoalustoja. Salin seinälle oli ripustettu koulun urheilijoiden tuloksia ja jalkapallojoukkueen voimaharjoitteluohjelma. Voimaharjoittelu kuuluu urheilijoiden harjoitteluun jo lukion ensimmäiseltä luokalta asti. Sellaisiakin kouluja on tullut vastaan, jossa voimanostotekniikoita opetellaan jo alemmilla koululuokilla. Harjoittelu on suunnitelmallista ja tapahtuu valvotuissa olosuhteissa. Vaikka voiman kehittäminen ei tässä iässä olekaan mielestäni tärkein asia, liikkuvuuden harjoittelu ja voimaharjoittelun oppiminen on nuorelle urheilijalle hyödyksi. Tämä asia on tullut selväksi pelaajana ja fysiikkavalmentaja Yhdysvalloissa. Olin työssä yrityksessä, joka vastasi lukioiden eri urheilujoukkueiden nopeus-, ketteryys- ja lajikohtaisesta kestävyysharjoittelusta. Töitä riitti aamusta iltaan. Lajivalmentajat olivat nähneet parhaaksi keskittyä omaan osaamiseensa ja jättää vastuun fyysisestä harjoittelusta alan ammattilaisille. Lajeja, joita harjoittelussa autoimme, olivat muun muassa LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 69

jalkapallo, koripallo, lentopallo ja lacrosse. Amerikkalaisen jalkapallon pelaajilla oli tosin usein ensin joukkueen omat voimaharjoitukset, joista he tulivat vielä meidän valmennettaviksemme. loistava mahdollisuus, sillä niissä eri lajien resursseja voidaan mahdollisesti yhdistää. Lisäksi esimerkiksi urheilukeskuksiin voisi mahdollisesti tuoda lisää palveluja, jossa fyysinen harjoittelu olisi mukana. Sitä käytetään, mitä on tarjolla. Yhteen lajiin erikoistuminen yhä aiemmin Kokonaisvaltaista, päivittäiset muuttujat huomioivaa Fysiikkaharjoittelulla on pääasiassa kaksi tavoitetta. Sillä halutaan ehkäistä loukkaantumisia ja parantaa suorituskykyä. Yhdysvalloissa fyysinen harjoittelu nähdään tärkeänä osana harjoittelua. Urheilevat nuoret erikoistuvat yhteen lajiin yhä nuorempina. Tällöin samoja liikeratoja toistetaan valtavasti verrattuna monipuolisemmin urheileviin nuoriin. Kun keskittyminen yhteen lajiin alkaa, fysiikkaharjoittelusta tulee tärkeää. Muutama tunti viikoittaisesta harjoitusmäärästä esimerkiksi voiman tasapuoliseen kehittämiseen ja nivelten liikeratojen parantamiseen ei ole nuorelle urheilijalle pahitteeksi. Tämä on huomattu Yhdysvalloissa, ja lukioihinkin on palkattu kokopäivätoimisia fysiikkavalmentajia, kun harjoittelusta aiemmin vastasivat lajivalmentajat ja yritykset. Yhdysvalloissa urheilijat erikoistuvat viimeistään yliopistoikäisinä. Yliopistoissa fyysinen harjoittelu on entistä systemaattisempaa. Kokopäivätoimiset fysiikkavalmentajat työskentelevät kaikkien lajien parissa. Yliopiston koosta sekä lajin suosiosta riippuen joukkueilla saattaa olla myös lajikohtaiset fysiikkavalmentajat. Kun suomalaisia urheilijoita on muuttanut Yhdysvaltoihin, heille on usein tullut merkittävästi lisää niin sanottua ”hyvää painoa” ensimmäisen vuoden aikana. Tähän on nähdäkseni syynä systemaattinen voimaharjoittelu, joka on otettu mukaan osaksi harjoitussuunnitelmaa. Näenkin fyysisten ominaisuuksien parantamisen tapana, jolla voidaan lisätä kapasiteettia parantaa teknistä ja taktista osaamista. Kun urheilijan fysiikka kehittyy, voidaan lisätä haastetta myös muilla osaalueilla ja lisäksi urheilija kestää paremmin lajin tuomat rasitukset. Ideoita Suomeen? Miten mahdollistaa kokonaisvaltainen harjoittelu, ellei joukkueella ole käytettävissä kokopäivätoimista fysiikkavalmentajaa, ravintoterapeuttia ja urheilupsykologia? Yhdysvalloissa kilpaurheilu kuuluu ennen ammattilaistasoa pääosin koulujen edustusjoukkueille. Se mahdollistaa yhteistyön ja resurssien yhdistämisen eri lajien välillä. Joukkueet voivat käyttää yhteistä fysiik­kavalmentajaa ja ulkopuolisten yritysten tuottamat fysiikkaharjoitukset voidaan järjestää yhteisiksi kaikille lajeille, tytöille ja pojille. Suurin ero Suomeen onkin kilpaurheilun kuuluminen miltei poikkeuksetta seurajoukkueille. Täten rahoitus ja resurssien hankkiminen jää yksittäisten seurojen omalle vastuulle. Yhteistyön tekeminen seurojen välillä voisi ehkä olla mahdollista, mutta haasteellisempaa. Urheilulukiot ja akatemiat ovat 70 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 Uusien tutkimuksien, valmentajien omien kokemusten ja tiedonvaihdon myötä harjoittelun filosofia ja käytännön tekeminen kehittyy. Euroopassa ja Australiassa käytettyä ”sports performance” -mallia sovelletaan myös Yhdysvalloissa. Aiemmin lajivalmentajat suunnittelivat omat harjoituksensa ja fysiikkavalmentajat ja ravintoterapeutit ohjelmansa urheilijoiden kehitystavoitteiden mukaan itsenäisesti. Uuden mallin mukaan kaikki osa-alueet hitsataan yhteen toisiaan tukevaksi pake­tiksi. Haasteena on osastojen keskinäinen dialogi, ymmärrys siitä mitä kukin pyrkii tekemään ja mikä on loppujen lopuksi paras suunnitelma urheilijan kehityksen ja kilpailusuorituksen kannalta. Harjoitussuunnitelmien rakentaminen on haastavaa. Tavoitteena on kuormittaa urheilijaa mahdollisimman paljon, mutta samalla välttää ylirasitusta ja loukkaantumisia. Uutena kehityksenä alalla onkin harjoitussuunnitelman mukauttaminen enemmän urheilijan päivittäiseen fyysiseen valmiustilaan sopivaksi. Aikaisemmin harjoitussuunnitelmat jaettiin esimerkiksi neljän viikon jaksoihin, ja pyrittiin ennustamaan, miten urheilija reagoi jokaisen harjoituksen kuormitukseen. Uudessa mallissa pyritään ottamaan huomioon päivittäisiä muuttujia, kuten ulkoiset stressin aiheuttajat, ravinnon ja unen laatu, yksilöllinen kehitystahti ja päivittäinen rasitus lajiharjoituksissa. Kaikki nämä vaikuttavat palautumiseen ja harjoittelun laatuun. Päivittäistä valmiustilaa voidaan ottaa huomioon subjektiivisilla mittareilla omista tuntemuksista (esim. Rating of Perceived Soreneess, Tiredness Scale), nopeilla testeillä ennen harjoituksia (esim. kyykkyhypyn korkeus) tai harjoituksessa suorittamisen mukaan (esim. Autoregulatory Progressive Resistance Exercise, APRE). Suomalainen teknologia, jolla voidaan selvittää urheilijoiden päivittäistä valmiustilaa kiinnostaa monia yhdysvaltalaisia yliopistoja ja ammattilaisseuroja. Ei pelkästään lajiharjoittelulla Näkemykseni urheilijan optimaalisesta kehittymisestä perustuu omiin kokemuksiini opiskelijana, pelaa­jana ja valmentajana. Saman asian harjoittaminen ei tuo kehitystä ikuisesti. Suurin muutos tapah­tuu alkuvaiheessa, ja myöhemmin kehitys alkaa tasaantua. Kun harjoittelu ei enää tuota lisää parannusta suoritukseen, sitä on lisättävä tai muutettava. Valmentajan ja urheilijan haasteena onkin löytää ne osa-alueet, joita parantamalla harjoittelusta hyötyy eniten. Siitä, mihin eri lajeissa ja ikävaiheissa kannattaa fysiikkaharjoittelussa keskittyä, riittäisi pohdittavaa useammaksi kirjoitukseksi. Tärkeä viestini on, että lajissaan voi kehittyä monella eri tavalla – varsinaisen lajiharjoittelun lisäksi. Kun harjoitussuunnitelma keskittyy systemaattisesti ja monipuolisesti kokonaisuuteen, harjoittelu pysyy haastavana ja kaiken lisäksi mielenkiintoisena. ANSSI SAARI, MSc Sertifioitu fysiikkavalmentaja (National Strength and Conditioning Association) Kirjoittaja on valmistunut Loughborougin yliopistosta Englannissa ja suorittanut liikuntafysiologian MSc tutkinnon Minnesota State Universityssä. Hän opiskelee liikuntafysiologian tohtoriksi Kentuckyn yliopistossa Yhdysvalloissa.

LUETTUA Teksti: HARRI KOSKI ELINTAPAMUUTOSTEN TEORIA JA HARJOITUKSET Anu Kangasniemi (2017) Tavoitteesta tavaksi: tietoisesti kohti terveyttä ja hyvinvointia, Kirjapaja, Helsinki. P sykologian tohtori Anu Kangasniemen teos on kirjoitettu liikunnan- ja terveystiedon opettajan, psyykkisen valmentajan ja psykologin rooleista käsin. Kirjan tavoite on auttaa löytämään uudenlainen suhde elintapamuutoksiin. Kirjoittaja soveltaa käytäntöön väitöskirjansa Mindfulness, Acceptance and Commitment Approach in enhancing a physically more active lifestyle (2015) aiheita. Kangasniemi pyrkii hyödyntämään kokemuksiaan terapia-ammattilaisena, kokemuksiaan tutkimusprosessista sekä tieteellistä tutkimusnäyttöä liikunta- ja terveyspsykologiasta. Terapeuttinen ajattelu nojautuu hyväksymis- ja omistautumisterapiaan (esim. Steven Heyes Yhdysvalloissa ja Raimo Lappalainen Suomessa), nopeaan muutokseen tähtäävään malliin (Kirk Strosahl) sekä psyko-fyysiseen psykoterapiaan. Kirjan voikin nähdä pyrkivän tieteellisesti ja teoreettisesti perustellun käyttöteorian esittelyyn, mikä on luettava ansioksi. Kirjan alaotsikko on Tietoisesti kohti terveyttä ja hyvinvointia. Tietoisuudella tässä viitataan tietoi- suustaitoihin (engl. mindfulness) ja tietoiseen läsnäoloon, kykyyn elää tässä hetkessä ja kykyä havaita sitä, mitä ajatuksissa, kehossa ja tunteissa tapahtuu. Kyvyllä tarkoitetaan havainnoivaa mieltä, pysähtymistä, kykyä olla reagoimatta ärsykkeisiin ja rauhoittumista hetkeen. Tällä ei siis tarkoiteta esimerkiksi sellaista tietoisuutta, joka virittyy toiminnasta, tekemisestä tai sosiaalisesta kanssakäymisestä. Näkökulma on tekijänsä sanoja lainaten ”hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, erityisesti arjen fyysisen aktiivisuuden ja liikkumisen lisäämisessä sekä syömiskäyttäytymisessä ja painonhallinnassa”. Kirjan esimerkkien sanotaan olevan aitoja kokemuksia, mutta sisältävät myös keksittyjä elementtejä (anonymiteetin säilyttämiseksi). Tyylikkäämpi ratkaisu olisi mielestäni ollut autenttisten esimerkkitapausten pelkistetty esittely tietenkin asiakkaan kanssa sovitulla tarkkuudella. Muutokset vaativat ajateltua enemmän Elintapojen muutoksen todetaan vaativan tekijältään paljon enemmän kuin tyypillisesti on totuttu ajattelemaan. ”Hyvät ohjeet ja suositukset sekä kannustaminen ja motivointi eivät riitä, jos ei ole ihmisen omaa halua muutokseen ja toisaalta keinoja käsitellä esteitä, joita mieli väistämättä tuottaa epämukavuusalueelle siirryttäessä. Pysyvä käyttäytymisen muutos täytyisi kyetä liittämään osaksi omaa elämää.” Muutoksen sudenkuoppia tarkastellaan vertailun, vanhojen tapojen, sääntöjen ja neuvojen, omiin tunteisiin juuttumisen (samaistumisen) sekä kontrolloinnin ja välttämisen ansojen näkökulmista. Aikaisempien muutosyritysten kriitti- nen analysointi on perusteltua, koska samoja virheitä ja epäonnistuneita ratkaisuyrityksiä ei kannata toistaa. Kirjassa esitetyt ajatukset ja harjoitukset ovat käytettävissä useiden erilaisten terveysongelmien (itse)hoitoon, sillä ongelmien taustalla olevat psykologiset ilmiöt ovat usein hyvin samankaltaisia riippumatta siitä, onko kyseessä elintapamuutosten kanssa kamppailu vai kenties krooniseen kipuun, diabetekseen tai mielialaan liittyvät haasteet tai pulmat. Keskeiseksi käyttäytymisen muutoksessa nähdään psykologisen joustavuuden lisääminen ja omiin arvoihin sitoutuminen. Näihinkin teemoihin liitetään useita harjoituksia. Kirjan lukumatkan ajaksi suositeltiin kirjanmerkkiä, johon kirjata omia oivalluksia tai huomioita. Omien muistiinpanojen, kommenttien ja ajatusten kirjaaminen auttaakin asian viemistä ”tietoisesti” eteenpäin ja auttaen omaksumista, tekemään aihetta omaksi. Omatoimiharjoitukset soveltuvat ammattilaisenkin työn tueksi Vaikka kirja on kirjoitettu lähinnä omatoimisen terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi, soveltuvat harjoitukset hyvin, ja jopa paremmin, ammattilaisen ja asiakkaan välisen työskentelyn tueksi esimerkiksi liikunta- ja terveysneuvonnassa tai osana kuntoutusprosessia. Tekijä suosittelee suhtautumaan teokseen harjoituskirjana, mikä onkin onnistunut luonnehdinta. Taustaselityksinä sille, että ”vähäinen fyysinen aktiivisuus, lihavuus ja tupakointi ovat nousseet maailmanlaajuiseksi terveysongelmaksi”, mainittiin ihmiskehon biologinen alttius suosia runsaasti energiaa sisältäviä ruokia ja minimoida energiankulutusta, mikä on ollut tuhansien vuosien aikana muokannut kehoa pärjäämään ankarissa olosuhteissa. Toisena selityksenä nostettiin esille passiivisuutta tukeva ympäristömme. ”Helppo ja vaivaton elämä on päinvastaista sille, että kehomme on aikojen kuluessa kehittynyt nimenomaan liikkumaan.” Tätä kappaletta olisi voinut kehitellä vähän pitemmälle vaikkapa ’joustavuutta ja armollisuutta’ koskevassa luvussa. Useinhan ajatellaan, että ihmiset ovat vastuussa omista elintavoistaan (itsehankittu ongelma) ym- LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 71

märtämättä, että omat elintavat ovat osa kulttuurihistoriaa ja ihmiskunnan biologista elinkaarta. Listat, aktiivisuus ja toiminta? TUTKIMUSUUTISIA Kirjoittaja on onnistunut antamaan aineksia elintapamuutosten kanssa työskentelyn käyttöteorialle. Toteutus arjessa jättää lukijalle, asiakkaalle, kuntoutujalle tai terapeutille vielä omaan elämiseen sopivaa pelivaraa. Kaikkia kirjan harjoituksia tuskin kukaan tekee. Käypä hoito -näytönasteraporttien mukaan Mindfulness-tietoisuustaitomenetelmän näyttö ainakin syömishäiriöiden hoidossa on toistaiseksi jäänyt niukaksi (näytön aste C), alkoholismin hoidossa näyttö on parempi (B) ja masennuksen uusiutumisen hoidossa näyttö on vahva (A). Tuntematta Mindfulness-ajattelua syvemmältä suhde harjoitusten introspektiivisiin pohdintoihin ja erityisesti listojen laatimiseen jäi etäiseksi. Näen listat tärkeänä toimintatapana tilanteissa, joissa ei soisi unohdettavan mitään (esim. lentäjän checkinglistat). Ymmärrän myös pohtimaan pysähtymisen välttämättömäksi, jos on pudottu kartalta, mutta eivätkö useat omien pohdintojen listat pysäytä ja käännä huomion omaan minään, ajatuksiin tai tunteisiin turhan pitkäksi aikaa? 72 Jäin kaipaamaan liikunta-aktiivisuuden ja toiminnan kytkemistä tietoisuusharjoitteisiin. Voisiko aloittaa ja ottaa ensimmäiset askeleet siihen suuntaan, mitä aikoo ja haluaa mielellään tehdä arvojensa mukaisesti lopun ikäänsä? Voidaan yhtyä ajatukseen, että­liikuntatottumusten muuttamisessa kyky hyväksyä tai sietää muutokseen liittyviä epämiellyttäviä tunteita ja kehon tuntemuksia voi olla ratkaisevaa. Usein liikunnan aloittaminen (aloitusvaihe) ei tunnu mukavalta tai miellyttävältä. Kynnyksen ylittäminen on suurin haaste. Itsehoito-oppaaksi, koulutusmateriaaliksi, ammattilaisten työn tueksi Asiakkaan ja terapeutin yhteistyön onnistuminen (allianssi) selittää yleensä terapian tuloksellisuutta parhaiten teoriataustasta riippumatta. Uskon kirjan palvelevan tarkoitustaan tukemalla asiakkaan ja valmentajan/ terapeutin/kuntouttajan välistä allianssia muun muassa korostaessaan asiakaslähtöisesti asiakkaan omia arvoja ja lähtötilannetta sekä antaessaan struktuuria terapiatyöhön. Itsehoito-oppaana kirja on vaativa eikä aliarvioi lukijoitaan. Kirjaan paneutuminen edellyttää paitsi kiinnostusta omaa hyvinvointia kohtaan myös kiinnostusta introspektion harjoittamiseen, listojen tekemiseen tai Mindfulness-kulttuuriin. Kieliasu vivahtaa tutkimustekstiin ja jää asiallisuudessaan kauaksi mainostoimistojen sisällöntuotannosta. Tosin lähdeviitteitä ei ole käytetty. Teoreettisesti perustellulle ja näyttöön perustuvalle jatkuvasti kehittyvälle ammattikäytännölle on kuitenkin aina paikkansa. Kaiken kaikkiaan kirja soveltuu elintapamuutosten (liikunta, syömisja juomistottumukset, kipu, diabetes, mielialaongelmat) kanssa työskentelevien alan ammattilaisten (esim. ravitsemus-, fysio- ja psykoterapeuttien, valmentajien, terveysneuvonnan ja urheilupsykologien) koulutuksen oppi­materiaaliksi ja löytänee paikkansa alan ammatinharjoittajien asiakastyön harjoituskirjana ja virikkeiden lähteenä. Itsehoidon osalta voi todeta, että jokaiselle biologisen evoluution ja teknis-kulttuurisen kehityksen omanelämänsä-Onslow’lle (vrt. TV-sarja Pokka pitää) voi suositella Teoreettisen fysiikan käsikirjan jälkeen lukemaan Anu Kangasniemen ”Tavoitteesta tavaksi”, mutta se on vasta alku. HARRI KOSKI, PsL Neuropsykologian erikoispsykologi Tampere Sähköposti: harri.koski@pgikoski.fi Liikunnan yhteiskuntatieteiden maailmasta Teksti: ANNA-KATRIINA SALMIKANGAS Sukupuolikiintiöt urheiluseurojen hallinnon haasteena U rheiluliitot ja aluejärjestöt noudattavat pääsääntöisesti sukupuolikiintiösäännöstöä, jonka mukaan hallituksessa, johtokunnassa tai muussa työryhmässä tulisi olla vähintään 40 prosenttia sekä naisia että miehiä. Sen sijaan urheiluseurat eivät ole juurikaan kiinnittäneet asiaan huomiota. Tämä nousi esille norjalaisessa tutkimuksessa, jossa haastateltiin yhteensä 69 urheiluliittojen, aluejärjestöjen ja urheiluseurojen edustajaa. Tutkimuksissa havaittiin useita syitä, jotka aiheuttavat eroja organisaatiotasojen välille. Ensinnäkin tieto sukupuolikiintiöistä ei aina välity keskusjärjestöstä urheiluseuroille, sillä kaikki haastateltujen LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 seurojen edustajat eivät olleet edes tietoisia sukupuolikiintiöistä. Toisekseen hallitustehtäviin valittavien henkilöiden rekrytointi on erilaista järjestö- ja aluetasolla kuin paikallistasolla urheiluseuroissa. Järjestö- ja aluetason ehdokkailla on usein monipuolinen urhei­lutausta, kun taas seuratasolla ehdokkaat ovat yleensä lasten vanhempia, joiden sitoutuminen vaihtelee oman lapsen osallistumisen, vanhemman oman liikuntakokemuksen ja liikunnalle annetun tärkeysasteen mukaan. Taustalla on myös seuratoiminnan vapaaehtoisuuden periaate, joka saattaa näkyä hallintoon haluavien ehdokkaiden puutteena. Sen vuoksi urheiluseuroilla voi olla vaikeuksia valita

riittävä määrä hallituksen jäseniä. Tästä syystä sukupuolikiintiön ehdoton noudattaminen voi vaikeuttaa seuran toimintaa, jolloin ei ole myöskään järkevää vaatia rangaistuksia tai seuraamuksia kiintiön sivuuttamisesta esimerkiksi vaatimalla uusintavaalia. Sukupuolikiintiöiden toteuttamiseksi tarvitaan aluejärjestöjen panostusta. Aluejärjestöt voivat kannustaa urheiluseuroja parantamaan sukupuolten tasa-arvoa esimerkiksi lisäämällä tiedottamista ja seuraamalla kiintiöiden toteutumista. Vaikka kiin- tiömääräykset näyttävät lisäävän naisten lukumäärää urheilujärjestöjen hallinnossa, seuroissa on vielä tehtävä töitä, jotta molempien sukupuolten voimavarat saataisiin käyttöön myös hallinnossa. LÄHDE: Sisjord, M. K., Fasting, K. & Sand, T. S. 2017: The impact of gender quotas in leadership in Norwegian organised sport, International Journal of Sport Policy and Politics, DOI: 10.1080/19406940.2017.1287761 Skeittauksen olosuhteita parannetaan yhteistyössä S keittauksen olosuhteita parannetaan yhteistyössä useiden eri tahojen kanssa yhteisen hyvän nimissä. Näin todettiin Kaliforniassa toteutetussa tapaustutkimuksessa, jossa havainnointiin kolmea skeittipuistoa ja haastateltiin 30 näiden puistojen keskeistä toimijaa. Haastateltavat edustivat skeittaajia, heidän vanhempiaan, julkisen sektorin työntekijöitä sekä yrityselämän edustajia. Julkisen sektorin pienenevät resurssit ovat lisänneet tarvetta uusliberalismin mukaiselle eri tahojen yhteistyölle, jolloin kuntien roolina on verkostoituminen yksityisten toimijoiden kanssa. Tämän verkostoitumisen tavoitteena on tuottaa palveluja aiempaa edullisemmin. Esimerkkitapauksissa yksittäiset henkilöt kuten skeittaavien lasten vanhemmat, jotka omasivat hyvät valmiudet toimia erilaisissa verkostoissa, lähtivät puolustamaan julkisten varojen niukentuessa rappeutuvia skeittipuistoja. Nämä henkilöt edesauttoivat puistojen kehittämis- ja ylläpitohankkeiden syntymistä eri sektoreiden välille. Erityisesti yrityksiä kiinnostivat nopeasti suosiota saavuttaneen skeittauksen uudet markkinointikanavat. Kumppanuushankkeissa skeittauksesta on tehty väline hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen liikunnallisen hyödyn lisäksi. Samalla on kuitenkin herännyt huoli tällaisten hankkeiden kestävyydestä, sillä yksittäisen henkilön tai yrityksen kiinnostus ja vastuunkanto voi loppua tai siirtyä johonkin uuteen asiaan. Tällöin on uhkana, että kukaan ei ota vastuuta skeittipuiston ylläpitämisestä. LÄHDE: Beal, B., Atencio, M., Wright, E. M. & McClain, Z. 2017. Skateboarding, community and urban politics: shifting practices and challenges, International Journal of Sport Policy and Politics, 9:1, 11–23, DOI: 10.1080/19406940.2016.1220406. Urheiluvedonlyönti on nuorten miesten harrastus T yypillinen urheiluvedonlyöjä on 32-vuotias matalan toimeentulon omaava mies, joka on erittäin kiinnostunut urheilusta, seuraa sitä aktiivisesti eri tiedotusvälineistä ja haluaa ottaa riskejä. Tämä tulos saatiin Saksassa toteutetussa urheiluvedonlyöntiä käsittelevässä tutkimuksessa. Tutkimuksen taustalla on aiempi vedonlyönnin tarkka säätely, jonka uskottiin ehkäisevän vedonlyönnistä aiheutuvaa riippuvuutta. Aineisto kerättiin internet-kyselyllä, johon vastasi yhteensä 634 saksalaista. Tosin otanta ei vastannut perusjoukkoa, sillä vastaajat olivat tavallista saksalaista nuorempia, paremmin koulutettuja sekä heillä oli pienemmät tulot. Suurimmat vedonlyöntiin vaikuttavat tekijät olivat ikä ja sukupuoli. Nuoremmat henkilöt löivät vetoa enemmän kuin vanhemmat samoin kuin miehet naisia enemmän. Myös urheiluun kohdistuva kiinnostus ja heikko sosioekonominen asema lisäsivät alttiutta vedonlyöntiin. Kaikkein vähiten vedonlyöntiin vaikuttivat vedonlyöjän havaitsema urheiluun kohdistuva korruption mahdollisuus ja riskinoton vastenmielisyys. Tutkimus vahvisti osittain aiemmin saatuja tuloksia. Urheiluvedonlyönti muuttuu uusien vedonlyöntimahdollisuuksien syntyessä. Esimerkiksi internetin ja yksityisten yritysten tulo vedonlyöntimarkkinoille on helpottanut vedonlyöntiä. Vedonlyöntiin liittyvien lieveilmiöiden vuoksi urheiluvedonlyöjistä tarvitaan lisää koko väestöä edustavia laajoja tutkimuksia. LÄHDE: Gassmann, F. and Emrich, E. and Pierdzioch, C. 2017. Who bets on sports? Some further empirical evidence using German data. International Review for the Sociology of Sport 2017, Vol. 52(4) 391–410. DOI: 10.1177/1012690215597650 journals.sagepub. com/home/irs ANNA-KATRIINA SALMIKANGAS, LitT Yliopistotutkija Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: anna-katriina.salmikangas@jyu.fi LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 73

TUTKIMUSUUTISIA Liikuntapedagogiikan maailmasta Teksti: KASPER MÄKELÄ Perustaitojen kehittäminen erityisen tärkeää ensimmäisinä kouluvuosina A iemmissa tutkimuksissa on havaittu, että motorisilta taidoiltaan pätevät lapset ovat todennäköisemmin fyysisesti aktiivisia. Fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi olisi tärkeää, että kaikilla lapsilla olisi riittävät motoriset perustaidot. Chen (2017) kollegoineen halusi selvittää kuinka suuri osa oppilaista saavuttaa ensimmäiselle ja toiselle luokka-asteelle asetetut tavoitteet neljässä perustaidossa: juokseminen, painon siirtäminen, pallon kuljettaminen käsin ja kiinniottaminen. Lisäksi kiinnostuksen kohteena oli selvittää eroja luokka-asteiden ja eri sukupuolten välillä. Tulosten mukaan ensimmäisen vuoden oppilaista keskimäärin 72 prosenttia oppilaista hallitsi riittävät taidot asetetuissa perustaidoissa. Toisen vuoden oppi­laiden ero oli tilastollisesti merkitsevä nuorempiin nähden ja toisen vuoden oppilaista 81 prosenttia hallitsi riittävät perustaidot. Sekä ensimmäisen että toisen vuoden oppilailla eniten puutteita oli pallon kuljettamisessa käsin. Merkittävimmin oppilaan kehittyivät painon siirtämisessä ensimmäisen ja toisen vuoden välillä. Vastaavasti juoksemisessa ja pallon käsittelyssä kehitys oli maltillisempaa. Pätevyyden kokemiseksi opettajien tulisi tukea oppilaita niiden taitojen kehittämisessä, joissa eniten havaitaan puutteita. Motoristen perustaitojen kehittämisellä annetaan valmiuksia eri liikuntamuotojen omaksumiseen ja pätevyyden kokemusten lisäämisellä edesautetaan liikunnallisen elämäntavan omaksumista. LÄHDE: Chen, W., Hammond-Bennett, A., & Hypnar, A. 2017. Examination of motor skill competency in students: evidencebased physical education curriculum. BMC Public Health 17, 222 Toiminnallinen opetus parantaa oppimistuloksia L iikunnan positiiviset fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset vaikutukset ovat olleet jo pitkään tiedossa, mutta melko vähän on tietoa liikunnan positiivisista vaikutuksista esimerkiksi oppimiseen. Viime aikoina on kuitenkin saatu lisää tietoa siitä, miten liikunta voi positiivisesti vaikuttaa koulumenestykseen. Suomessakin on havaittu liikunnan positiivisia vaikutuksia esimerkiksi keskittymiseen oppitunneilla. Mullender-Wijnsma kollegoinen (2016) halusi selvittää fyysisesti aktiivisen intervention vaikutuksia lasten koulumenestykseen. Tutkimukseen osallistui yhteensä 499 lasta (keski-ikä 8,1 vuotta) kahdestatoista eri koulusta ja heidät jaettiin koe- ja kontrolliryhmiin. Koeryhmä osallistui kahden vuoden ajan kolme kertaa viikossa aktiivisille matematiikan ja kielten tunneille. Lasten koulumenestystä mitattiin kahdella matematiikan ja kahdella kielen testillä. Kahden vuoden interventio osoitti, että interventioryhmään osallistuneet oppilaat menestyivät paremmin matematiikan yleis- ja nopeustesteissä (p<0.001) sekä äidinkielen oikeinkirjoitustestissä (p<0.001). Lasten lukemistestissä ei havaittu eroa koe- ja kontrolliryhmien välillä. Intervention päättyessä koeryhmään osallistuneet oppilaat olivat taidoiltaan neljä kuukautta kontrolliryhmää edellä sekä matemaattisessa että kielellisessä osaamisessa. Huomattavaa on myös se, että matematiikan yleistestin erot alkoivat näkyä jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Tutkimuksen mukaan fyysisesti aktiiviset oppitunnit paransivat merkittävästi matematiikan ja oikeinkirjoitustestien tuloksia. Passiivisen istumisen sijasta oppituntien aktivoiminen voisi parantaa oppi­ mistuloksia myös Suomessa. Vastaavia menetelmiä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi vieraan kielen opiskelussa. LÄHDE: Mullender-Wijnsma, M. J., Hartman, E., de Greeff J. W., Doolard, S., Bosker, R. J. Visscher, C. 2016. Physically active math and language lessons improve academic achievement: A cluster randomized controlled trial. Pediatrics 137(3), e20152743. Toiminnalliseen opetukseen osallistuneet lapset olivat neljä kuukautta edellä vertailuryhmäänsä sekä kielellisissä, että matemaattisissa taidoissaan. 74 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017

Mikä estää tai mahdollistaa vanhempia tukemasta lasten liikkumista? V TUTKIMUSUUTISIA anhemmilla on tärkeä rooli lasten fyysisen aktiivisuuden tukemisessa ja aktiivisen elämäntavan omaksumisessa. BassettGunter (2017) kollegoineen halusi selvittää, mitkä ovat merkittävimmät esteet, jotka vaikuttavat vanhempien käyttäytymiseen ja lasten fyysisen aktiivisuuden tukemiseen. Tutkimuksen kohderyhmä muodostui 5–11 vuotiaiden lasten vanhemmista (N=21), jotka täyttivät esitietolomakkeen. Esitietojen perusteella kohderyhmästä muodostettiin viisi pienempää ryhmää, jotka osallistuivat yhteiseen keskusteluun lasten liikunnasta eri teemojen mukaan. Data analysoitiin deduktiivisen sisällönanalyysin avulla. Esteiksi lasten fyysisen aktiivisuuden tukemiselle lukeutuivat muun muassa aikataulujen tai logistiikan vaikeudet, taloudelliset näkökohdat, lasten turvallisuus, viihde-elektroniikan houkuttelevuus, sää, väsymys, oman motivaation tai kiinnostuksen puute. Vanhemmat ymmärsivät fyysisen aktiivisuuden merkityksen ja oman roolinsa lasten kannustamisessa. Vanhemmat kokivat, että heidän tukeaan lapsille lisäisivät mahdollisuus liikkumiseen itse samanaikaisesti (esimerkiksi kuntosalilla) tai muiden vanhempien kohtaaminen ja sosiaalistuminen toimintaan. Lisäksi yhteisöllinen vanhemmuus koettiin tekijäksi, joka voisi lisätä vanhempien tukea lasten fyysiselle aktiivisuudelle. Yhteisöllinen vanhemmuus merkitsi esimerkiksi lasten yhteiskuljetusta harjoituksiin, mutta myös strukturoimattoman liikunnan järjestämistä yhteisöllisesti. Lasten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi on tärkeää tunnistaa vanhempien asenteita ja pyrkiä laskemaan kynnystä fyysisen aktiivisuuden tukemisessa. Yhteisöllisyys, mahdollisuus toisten vanhempien kohtaamiseen ja harrastaminen lasten kanssa samanaikaisesti koettiin tärkeiksi tekijöiksi, joilla voitaisiin vaikuttaa siihen, miten vanhemmat tukevat lastensa fyysistä aktiivisuutta. LÄHDE: Bassett-Gunter, R., Rhodes, R., Sweet, S., Tristani, L., & Soltani, Y. 2017. Parent support for children’s physical activity: A qualitative investigation of barriers and strategies. Research Quarterly for Exercise and Sport. KASPER MÄKELÄ, LitT Tutkijatohtori Liikuntatieteellinen tiedekunta Jyväskylän yliopisto Sähköposti: kasper.makela@jyu.fi Liikuntapsykologian maailmasta Teksti: HANNA-MARI TOIVONEN Henkinen väkivalta vaivana huippu-urheilussa K ilpaurheilussa vallitsee usein autoritaarinen johtajuus, jonka myötä esiintyy myös henkistä väkivaltaa. Kavanagh ym. viittasivat henkisellä väkivallalla pitkäaikaiseen, toistuvaan, tahalliseen, ei-fyysiseen käyttäytymiseen, joka tapahtuu läheisen henkilön toimesta ja vaikuttaa yksilön hyvinvointiin. Kavanagh ja tutkijaryhmä selvittivät henkistä väkivaltaa urheilija-valmentaja suhteessa kohdanneiden huippu-urheilijoiden (n=12) käyttämiä sopeutumisstrategioita. Haastatteluista kävi ilmi, että urheilijat käyttivät sekä tunteisiin että välttelyyn liittyviä strategioita hallitakseen tunteitaan henkisen väkivallan aikana, pitkällä aikavälillä ja yrittäessään ymmärtää kokemuksiaan. Henkisen väkivallan tapahtuessa urheilijat pyrkivät hallitsemaan tilanteen ja tunteensa. Heidän tavoitteenaan oli peittää emotionaalinen reaktio ja välttää negatiivista vaikutusta suoritukseen. Strategiat sisälsivät rentoutumis- ja hengittämisharjoituksia, huomion siirtämistä, tunteiden kanavoimista, yrittä- misen lisäämistä, huumorin käyttämistä ja dissosiaatiota. Henkisen väkivallan jälkeen ja pitkällä aikavälillä urheilijat pyrkivät välttelemään asiaa, pyrkivät ratinalisoimaan/ymmärtämään kokemuksensa, hakeutuivat tukiverkostoihin tai lopettivat urheilun. Urheilijat pitivät henkistä väkivaltaa stressaavana, mutta varsin yleisenä kilpaurheilussa ja usein osana valmennusprosessia. Henkiseen väkivaltaan ei ole urheilukirjallisuudessa juurikaan kiinnitetty huomiota, joten sen ymmärtäminen on rajoitettua. Kavanaugh ym. korostavat, että olisi tärkeää luoda ennalta ehkäisevää koulutusta ja interventioita, joilla rikotaan henkisen väkivallan kierre ja kehitetään yksilön resursseja. LÄHDE: Kavanagh, E., Brown, L., & Jones, I. 2017. Elite athletes’ experience of coping with emotional abuse in the coach– athlete relationship. Journal of Applied Sport Psychology. DOI: 10.1080/10413200.2017.1298165 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 75

Ylipainoiset liikkeelle ennakkoluuloja karsimalla Y lipainoisiin ihmisiin kohdistuu usein ennakkoluuloja ja he usein välttävät liikuntaa. Souza ja Ebbeckin tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä ideoita, joita kuntokeskuksen toimintaan osallistuvat tahot kollektiivisesti pitävät tärkeinä, toteutettavina ja jotka todennäköisesti muokkaisivat asenteita myönteisemmiksi keskusten isompi kokoisia jäseniä kohtaan. Osallistujat (n=155) olivat entisiä ja nykyisiä kuntokeskusten asiakkaita ja työntekijöitä. Tutkimus toteutettiin sähköisesti ja tutkimuksessa käytettiin käsitekartoitusta. Vastaajia pyydettiin osallistumaan sähköiseen aivoriiheen ja keksimään mahdollisimman monta strategiaa, jotka auttavat ihmisiä vapaaehtoisesti hyväksymään isompi kokoiset henkilöt. Seuraavaksi vastaajat saivat jakaa aivoriihissä tuotetut 100 ideaa heille merkityksellisiin ryhmiin ja laittaa ne järjestykseen ideoitten tärkeyden ja toteutettavuuden perusteella. Ideat jakautuivat lopulta viiteen ryhmään: ohjelmointi, kuntokulttuuri, ohjeet, ammatillinen kehittyminen ja fyysinen ympäristö/palvelut. Ohjelmointiryhmän ideoihin lukeutui esimerkiksi liikunta- ja hyvinvointituntien tarjoaminen sekä sisäisen motivaation ja yhteenkuuluvuuden painottaminen kurssien rakenteessa. Kuntokulttuuri sisälsi sosiaaliset ja ympäristörakenteet, kuten kuntokeskusten seinillä esitettävät kuvat, jotka vaikuttavat ihmisten käsityksiin kehon painosta ja muodosta. Ohjeet käsittivät henkilökunnan ja muiden jäsenten käyttäytymisen, kuten kaiken kokoisten ihmisten palkkaamisen ja laihdutustuotteiden myynnin välttämisen. Ammatillinen kehitys puolestaan sisälsi henkilökunnan tietoisuuden lisäämisen omien ennakkoluulojen, vartalonkielen, empatiakyvyn ja isokokoisten ihmisten biomekaniikan ymmärtämiseksi ja tunnistamiseksi. Fyysisen ympäristön/palveluiden ryhmän ideoihin lukeutui rauhoittavan ja kutsuvan ympäristön luominen sekä välineiden asettelu ja soveltuvuus kaiken kokoisille jäsenille. Suurin osa tärkeimmiksi valituista ja toteutettavista ideoista liittyi henkilökunnan käyttäytymiseen. Tutkijoiden mukaan tämä viittaa siihen, että kuntokeskuksissa on painoon liittyviä ennakkoluuloja. Autonomian ja yhteenkuuluvuuden painottaminen ei riitä, mikäli viestin tuojat eivät aidosti usko sanomaansa. Kuntokeskuksissa olisi hyvä pyrkiä vähentämään painoon liittyviä ennakkoluuloja tietoisuutta lisäämällä ja ohjeita parantamalla, jotta myös isokokoiset jäsenet tuntisivat olonsa tervetulleiksi. LÄHDE: Souza, B. J., & Ebbeck, V. 2017. Perspectives on increasing positive attitudes toward larger members in fitness centers. Journal of Applied Sport Psychology. DOI: 10.1080/10413200.2017.1337822 Yhteenkuuluvuuden painottaminen ei riitä, mikäli viestin tuojat eivät aidosti usko sanomaansa. Panostamalla vuorovaikutukseen ja autonomiaan aktivoit nuoret N uorten positiiviseen kehitykseen tähtäävissä ohjelmissa nuoret nähdään yhteisössä tehokkaasti toimivina kehitettävinä voimavaroina. Useimmat liikunnanohjaajat ja valmentajat haluavat tukea nuorten positiivista kehitystä, mutta kaipaavat käytännön strategioita sen saavuttamiseksi. Bean ja Forneris tutkivat 26:tta nuorten liikuntaohjelmaa, joista laadukkaimmaksi osoittautui tytöille suunnattu liikuntaan perustuva elämäntaitojen mentorointiohjelma. Tutkijat observoivat ja haastattelivat ohjelman kahta ohjaajaa selvittääkseen millaisia strategioita he käyttivät nuorten positiivisen kehityksen tukemisessa. Tärkeimpänä strategiana ohjaajat nostivat esiin hyvän vuorovaikutussuhteen rakentamisen nuorten 76 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 kanssa. Vuorovaikutussuhteita rakennettiin tukemalla yhteenkuuluvuuden tunnetta ja psykologisesti turvallista ilmapiiriä kannustamisen, positiivisuuden, henkilökohtaisten keskusteluiden ja palautteen sekä aktiivisen osallistumisen keinoin.Ohjaajat myös osoittivat olevansa aidosti kiinnostuneita nuorista ihmisinä. Toinen tärkeä strategia, nuorten johtajuuden tuke­ minen, mahdollistettiin tasapainoisen ja joustavan ohjelmarakenteen avulla. Keskeistä oli ohjaajien kyky antaa nuorten vaikuttaa ohjelman kulkuun ja tehdä päätöksiä unohtamatta ohjelman tavoitteita ja sisältöjä. Jokaisella tapaamisella ohjaajat valitsivat yhden harjoiteltavan elämäntaidon, josta he tunnin aluksi keskustelivat ja jonka he liikunnan aikana sopivas-

TUTKIMUSUUTISIA sa välissä nostivat esiin. Tärkeä osa elämäntaitojen harjoittelemista ja merkityksen ymmärtämistä oli keskusteleminen niiden käyttämisestä liikunnan ulkopuolella – esimerkiksi kotona, koulussa tai kavereiden kanssa. Lisäksi ohjelma keskittyi tehtäviin, joissa lasten ei tarvinnut istua paikallaan ja joissa he saivat aikaa tutustua toisiin nuoriin ja ohjaajiin. Vaikka kyseessä oli tapaustutkimus, ohjelmassa käytetyt strategiat toimivat hyvänä esimerkkinä ja lähtökohtana mille tahansa nuorten positiiviseen kehitykseen tähtäävälle liikuntaohjelmalle. LÄHDE: Bean, C., & Forneris, T. 2017. Strategies for fostering a quality physical activity-based mentoring program for female youth: Lessons learned and future directions. Case Studies in Sport and Exercise Psychology. DOI:10.1123/cssep.2016-0008 HANNA-MARI TOIVONEN, LitM Tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopisto Sähköposti: toivonen.hanna@yahoo.com Liikunnan biotieteiden maailmasta Teksti: ILKKA HEINONEN Myös Crossfit tehoaa diabetekseen H aiman beettasolujen toimintahäiriö on keskeinen ongelma 2 tyypin diabeteksen kehittymisessä. Kestävyystyyppisen aerobisen liikunnan on todettu parantavan beettasolujen toimintaa, mutta kaikki diabeetikot eivät välttämättä halua tehdä tämän tyyppistä liikuntaa, vaan räväkämpi toiminta voisi olla heille mieluisampaa. Tämän vuoksi Nieuwoudt ja kumppanit selvittävät tutkimuksessaan, voisiko uudeksi trendilajiksi jo kivunnut Crossfit myös parantaa beettasolujen toimintaa diabeteksessä. Tutkimukseen otti osaa 12 aikuista 2 tyypin diabeetikkoa. Tutkimus kesti kuusi viikkoa ja tutkittavat suorittivat viikossa kolme suhteellisen kovatehoista, mutta vain 10–20 minuutin harjoitusta. Harjoittelun seurauksena beettasolujen toiminta parani merkitsevästi. Myös kehon rasvaprosentti väheni merkitsevästi ja kliinisesti merkittävästi. Lihasmassa säilyi, mutta ei toisaalta lisääntynytkään, vaikka liikunta oli voimaharjoittelun kaltaista. Rasva hävisi etenkin vatsanseudulta, mikä oli yhteydessä parantuneeseen beettasolujen toimintaan. Crossfit näyttää siis olevan varsin tehokasta ja hyvää liikuntaa myös diabeetikoille. Se on vaihtoehto etenkin heille, joita pitkäkestoisempi ja rauhallisempi liikunta ei kiinnosta. Toisaalta diabeetikkojen suurin ongelma taitaa monesti olla se, että juuri mitään liikuntaa ei harrasteta, joten mikä tahansa lihasten liikuttaminen olisi monen terveydelle hyödyksi. LÄHDE: Nieuwoudt S, Fealy CE, Foucher JA, Scelsi AR, Malin SK, Pagadala MR, Rocco M, Burguera B, Kirwan JP. Functional High Intensity Training Improves Pancreatic β-cell Function in Adults with Type 2 Diabetes. Am J Physiol Endocrinol Metab. 2017 May 16:ajpendo.00407.2016. doi: 10.1152/ajpendo.00407.2016. Juokseminen tarttuu! uokseminen on tunnetusti helppo ja halpa tapa liikkua. Tuoreen tutkimuksen mukaan juoksevat ihmiset saavat kaverinsakin liikkumaan enemmän, mutta pienin varauksin. Tutkimuksessa hyödynnettiin muun muassa sääasemien ja juoksusovellutusten kautta kerättyä niin sanottua isoa dataa. Siinä havaittiin, että juokseminen tarttuu siten, että vähemmän juoksevat ihmiset vaikuttavat enemmän juokseviin ihmisiin juoksua lisäävästi. Lisäksi sekä miehet että naiset vaikuttavat miesten juoksemiseen, mutta naisten juoksemiseen vaikuttavat vain naiset. Myös sosiaaliset asiat vaikuttavat liikkumiseen, ja niitä voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää entistä enemmän. Kyseessä oli laaja tutkimus. Siinä oli yli miljoona tutkittavaa, joita seurattiin yli viiden vuoden ajan ja jotka juoksivat yhteensä yli 350 miljoonaa kilomet- riä. Juoksevat ystävät näyttivät tuovan lenkkiin lisää mittaa noin 300 metriä vertailuun taipuvilla ihmisillä. Lisäksi lenkkien vauhti kasvaa, joten lisääntyvä lenkkeily näkyy täten myös energiankulutuksessa, mikä voi vaikuttaa positiivisesti painonhallintaan. Erot naisten ja miesten välillä ovat kiinnostavia. Ne voivat kertoa siitä, että naiset eivät ole yhtä kilpailuhenkisiä kuin miehet, joita muitten juokseminen potkii eteenpäin. Naiset näyttävät toimivan omaehtoisemmin. Mielenkiintoisella tavalla juoksemista edistää etenkin hieman laiskempi juoksija, eikä esimerkiksi se, että vähemmän juokseva yrittäisi saada kiinni himojuoksijaa juoksukilometreissä. LÄHDE: Aral S, Nicolaide. Exercise contagion in a global social network. Nat Commun. 2017 Apr 18;8:14753. doi: 10.1038/ ncomms14753. LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 77

Sopeutumista kuumien olojen rasitukseen voi tehostaa K uuma ilma huonontaa etenkin kestävyyssuorituskykyä. Totuttelemalla kuumaan ilmaan lämmönsietoa voi parantaa, mutta hyvinkin kuumaan sopeutuneena suorituskykyä ei saa palautettua aivan termoneutraaleja oloja vastaaviksi. Myös kehon viilentäminen ennen rasitusta toimii, mutta näiden menetelmien tehoa ei ole ennen vertailtu keskenään. Asiaa selvittääkseen brittitutkijat testasivat aloittelevia juoksijoita viiden kilometrin juoksukokeissa siten, että heitä ensin viilennettiin ennen testijuoksua tai heidät altistettiin 37 asteen lämpöstressille viiden peräkkäisen päivän ajan. Lisäksi he testasivat näiden yhdistelmää, eli viilennystä lämpösopeutumisen jälkeen. Kun juoksijoiden suorituskykyä verrattiin kontrollitilanteeseen, joka suoritettiin 32 asteen lämmössä, viilennys tuotti neljän prosentin parannuksen suorituskykyyn. Lämpösopeutuminen toi kuitenkin vielä suuremman hyödyn. Se paransi suorituskykyä kuusi prosenttia. Vaikka olettaa olisi voinut, että suurin parannus suorituskykyyn tulisi kun lämpöön sopeutunut ihminen vielä viilennetään ennen kovaa rasitusta, oli tämä yhdistelmä vain hädin tuskin kontrollitilannetta parempi suorituskyvylle. Tutkimuksen perusteella suorituskyky kuumassa on paras silloin, kun kehoa on sopeutettu kuumaan usean päivän ajan. Akuutilla viilennyksellä ennen rasitusta ei ylletä samoihin mittasuhteisiin. Se voi kuitenkin auttaa äkillisissä tilanteissa, esimerkiksi mikäli maraton osuu kesän kuumimpaan hellepäivään. Koska tutkimuksen juoksijat olivat verraten noviiseja varsinaisiksi juoksijoiksi (parin kuukauden juoksutausta, kolmisen lenkkiä viikossa) ja kuumaan sopeutuminen tapahtui 90 minuutin rasituksen alaisena, ei ole täysin selvää kuinka paljon itse asiassa testiä edeltänyt viiden päivän harjoittelu paransi suoritusta. Tuloksista on varmasti hyötyä loppukesän intiaanikesää odotellessa. Ainakin ne kannattaa laittaa korvan taakse ensi kesää ajatellen ja toivoa, että niitä pääsee viimeistään silloin soveltamaan. LÄHDE: James CA, Richardson AJ, Willmott AGB, Watt PW, Gibson OR, Maxwell NS. Short-term heat acclimation and precooling, independently and combined, improve 5 km running performance in the heat. J Strength Cond Res. 2017 May 5. doi: 10.1519/ JSC.0000000000001979. [Epub ahead of print]. ILKKA HEINONEN, LitM, FM, FT Kollegiumtutkija, Liikunta- ja verenkiertofysiologian dosentti Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen laitos, & PET-keskus Turun yliopisto, Turku Sähköposti: ilkka.heinonen@utu.fi TUTKITTUA Väitökset Kuntoilijan kannattaa jakaa voima- ja kestävyysharjoittelu eri päiville. LitM Daniela Eklundin valmennus- ja testausopin väitöskirjan ”Differentday and same-session combined strength and endurance training: Adaptations in neuromuscular and cardiorespiratory performance, body composition, metabolic health and wellbeing in men and women” tarkastettiin 6.6.2017 Jyväskylän yliopistossa. Vastaväittäjä toimi professori Dusan Hamar (Comenius University, Slovakia) ja kustoksena professori Keijo Häkkinen. Eri päivinä toteutettu harjoittelu vaikuttaisi olevan tehokkain keino kestävyyskunnon kehittämiseen, kehon rasvamäärän vähentämiseen 78 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 ja metabolisen terveyden kohentamiseen, selviää Eklundin väitöstutkimuksesta. Jos kestävyysharjoittelu puolestaan tehdään samana päivänä, aina ennen voimaharjoittelua, saattaa lihaksen tahdonalainen aktivaatio heiketä pitkällä aikavälillä. Tutkimuksessa selvitettiin, eroavatko harjoitusvaikutukset, mikäli voima- ja kestävyysharjoitukset suoritetaan samalla harjoituskerralla peräkkäin tai jos harjoitukset sijoitetaan omille päivilleen. Tutkimuksessa verrattiin kolmen eri yhdistetyn voima- ja kestävyysharjoitteluohjelman vaikutuksia maksimivoimaan, lihasten tahdonalaiseen aktivaatioon, kestävyyssuorituskykyyn, kehon koostumukseen, seerumin hormonipitoisuuksiin, kolesteroliin sekä koettuun terveyteen ja ajankäyttöön. Tutkimukseen osallistui 101 ter- vettä, 18–40 -vuotiasta miestä ja naista, jotka jaettiin 24 viikon ajaksi kolmeen harjoitusryhmään. Yksi ryhmistä harjoitteli ohjatusti voimaa ja kestävyyttä eri päivinä, yhteensä 4–6 erillistä harjoituskertaa viikossa. Kaksi muuta ryhmää harjoittelivat saman harjoitusmäärän, mutta tekivät samana päivänä ja samalla harjoituskerralla kestävyysharjoituksen ennen voimaharjoitusta tai päinvastaisessa järjestyksessä 2–3 kertaa viikossa. Kummatkin sukupuolet kaikissa harjoitusryhmissä paransivat kestävyyssuorituskykyä ja lihasvoimaa harjoittelujakson aikana. Eri päivinä harjoitelleiden kestävyyssuorituskyky parani kuitenkin huomattavasti enemmän, kuin samana päivänä harjoitelleilla. Treenien jakaminen eri päiville vaikutti myös kehon rasvan määrään.

Mikäli voimaa ja kestävyyttä treenataan samana päivänä, ei kestävyys- ja voimaharjoitusten järjestyksellä ole merkitystä suorituskyvyn kannalta. Myös yksittäisen harjoituskerran aiheuttaman kasvuhormonipitoisuuden nousu oli naistutkittavilla tällä harjoitusjärjestyksellä pienempää kuin ryhmällä, joka teki voimaharjoittelun ennen kestävyysharjoittelua. Lisätietoja: Daniela Eklund daniela.eklund@jyu.fi. Teos on julkaistu sarjassa Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 258, 132p, Jyväskylä 2017, ISSN 03561070; 258, ISBN 978-951-39-7070-3 (nid.), ISBN 978-951-39-7071-0 (PDF). Tilaukset Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksikkö myynti@library.jyu.fi. Pysyvä linkki julkaisuun: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-7071-0 Jo pieni määrä kovatehoista intervalliharjoittelua vaikuttaa terveen sydämen aineen­ vaihduntaan FM, LitM Marja Heiskasen väitöskirja ”Right ventricular metabolic responses to high-intensity interval and moderate-intensity continuous training: studies by positron emission tomography” tarkastetiin Turun yliopistossa 9.6.2017. Vastaväittäjänä toimi professori Jari Laukkanen (ItäSuomen yliopisto) ja kustoksena professori Juhani Knuuti. Viikoittaiseksi liikuntamääräksi suositellaan 150 minuuttia keskitehoista kestävyysliikuntaa, kuten reipasta kävelyä tai kevyttä hölkkää. Jos liikunta on rasittavampaa, vaikkapa juoksua, suositusten mukaan 75 minuuttia viikossa riittää. Mutta voitaisiinko päästä vieläkin vähemmällä, jos liikutaan täydellä teholla? Kovatehoinen intervalliharjoittelu eli HIIT kohottaa tehokkaasti kuntoa sekä lisää koko kehon insuliiniherkkyyttä. Heiskasen väitöstutkimuksessa selvisi, että myös sydän reagoi jo kahden viikon liikuntaharjoitteluun: sekä HIIT-harjoittelu että kestävyysharjoittelu vähensi oikean kammion glukoosin käyttöä sekä suurensi sen tilavuutta terveillä keski-ikäisillä miehillä. HIIT-ryhmässä koehenkilöt polkivat kuntopyörällä täydellä teholla puoli minuuttia, jota seurasi muuta- man minuutin palautusjakso. Näitä sprinttejä toistettiin yhden harjoitussession aikana 4–6 kertaa, jolloin varsinaista treeniaikaa kertyi vain 2–3 minuuttia. Kahden viikon ja kuuden harjoituskerran aikana HIIT-ryhmä treenasi yhteensä 15 minuuttia. Kestävyysharjoittelua tekevä ryhmä puolestaan pyöräili leppoisammalla vauhdilla 40–60 minuuttia kerralla, jolloin harjoitusaikaa kertyi heille kahdessa viikossa yhteensä 300 minuuttia. Liikunnan vaikutusta sydämen oikean kammion aineenvaihduntaa tutkittiin positroniemissiotomografialla (PET), jolla voidaan selvittää kuinka paljon sydänlihas käyttää glukoosia sekä rasvahappoja. Oikean kammion rakennetta ja toimintaa tutkittiin sydämen magneettikuvauksella (MRI). Väitöskirjatutkimus tehtiin Valtakunnallisessa PET-keskuksessa Turussa. ”Urheilijan sydän” on monelle tuttu termi, jolla tarkoitetaan liikunnan aiheuttamia positiivisia muutoksia sydämen vasemmassa kammiossa, joka pumppaa verta kehon eri kudoksiin. Keuhkoverenkierrosta vastaava oikea kammio sen sijaan on pitkään jäänyt vähemmälle huomiolle. – Viime vuosina on raportoitu mielenkiintoisia tutkimuksia, joissa on osoitettu, että oikea kammio saattaa olla liikunnan aikana sydämen heikoin lenkki. Varsinkin pitkäkestoinen intensiivinen kestävyyssuoritus, kuten maratonin juokseminen, näyttäisi kuormittavan erityisesti oikean kammion toimintaa. Oikeaa kammiota käsittelevät tutkimukset ovat kuitenkin varsin harvassa. Tässä tutkimuksessa selvitetään liikunnan vaikutusta oikean kammion aineenvaihduntaan, Heiskanen kertoo. Oikean kammion glukoosin käytön väheneminen sekä HIIT- että kestävyysharjoittelun seurauksena oli tutkijan mukaan hieman yllättävä löydös, sillä aiempien tutkimusten perusteella sydämen insuliiniherkkyys ja sen myötä glukoosin käyttö alenee myös eräiden sairauksien, kuten lihavuuden sekä tyypin 2 diabeteksen, johdosta. Toisaalta aiemmissa vertailututkimuksissa on havaittu, että myös pitkään harjoitelleilla kestävyysurheilijoilla sydämen vasemman kammion glukoosin käyttö on pienempää liikuntaa harrastamattomiin henkilöihin verrattuna. Samat liikuntainterventiot toistettiin myös tyypin 2 diabetesta tai diabeteksen esiastetta sairastavilla henkilöillä, joilla sydämen insuliini- herkkyys on useimmiten alentunut terveisiin verrattuna. Heillä kumpikaan harjoittelumuoto ei kuitenkaan aiheuttanut tilastollisesti merkitseviä muutoksia oikean kammion aineenvaihduntaan. Oikean kammion tilavuus ja massa kasvoi pelkästään kestävyysharjoittelulla, mutta ei HIITharjoittelulla. – Diabeetikon sydämen kannalta kestävyysharjoittelu saattaa olla hieman parempi harjoittelumuoto, mutta toisaalta monet koko kehon muuttujat paranivat yhtä lailla sekä HIIT- että kestävyysharjoittelulla: esimerkiksi verenpaine ja leposyke laskivat sekä koko kehon insuliiniherkkyys kasvoi. Diabeetikoiden kohdallakin voidaan edetä omien mieltymysten mukaisesti lääkärin ohjeet huomioiden, Heiskanen toteaa. Lisätiedot Marja Heiskanen masink@utu.fi. Väitöskirja on julkaistu sähköisenä https://www.doria. fi/handle/10024/134756 Liikunnan vaikutus työkykyyn ja elämänlaatuun keski-ikäisillä naisilla LitM Reetta Rutasen väitöskirja ”Liikunnan vaikutus työkykyyn ja elämänlaatuun keski-ikäisillä naisilla” tarkastettiin 16.6. Tampereen yliopistossa. Vastaväittäjänä toimi professori Ari Heinonen (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena professori Clas-Håkan Nygård. Rutasen väitöskirja osoittaa, että lisätyllä liikunnalla voidaan vaikuttaa keski-ikäisten naisten työkykykyyn, fyysiseen kuormittumiseen ja henkisiin voimavaroihin. Lisäksi liikunta vähensi vaihdevuosioireita ja paransi keski-ikäisten naisten elämänlaatua. Hyvä työkyky koostuu tasapainosta työntekijän terveyden, omien voimavarojen, työn vaatimusten ja mahdollisuuksien sekä ulkoisten tekijöiden välillä. Työkyvyn tiedetään laskevan iän myötä ja se voi vaikuttaa ikääntyvän työntekijän työssä kuormittumiseen. Keski-iässä alkavat vaihdevuodet ovat naisen elämässä merkittävä ajanjakso. Hormonitoiminnan muutokset voivat heikentää paitsi elämänlaatua, myös vaikuttaa työkykyyn ja yleisesti jaksamiseen työssä. Tutkimuksessa arvioitiin liikunnan vaikutuksia keski-ikäisten naisten työkykyyn, kuormittumiseen, elä- LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 79

mänlaatuun ja vaihdevuosioireisiin. Siihen osallistui 176 Pirkanmaalaista naista, joilla oli häiritseviä vaihdevuosioireita. Tutkimus oli kuuden kuukauden satunnaistettu harjoittelututkimus, jossa tutkittavat jaettiin koe- ja kontrolliryhmiin. Koeryhmän naiset ohjeistettiin liikkumaan neljä kertaa viikossa. Liikuntakerroista vähintään kaksi oli ripeää kävelyä tai sauvakävelyä. Kuuden kuukauden harjoittelututkimuksen tulokset osoittavat, että liikunnan lisääminen hyvä vaihtoehto vaikuttaa omaan työkykyyn ja hyvinvointiin keski-iässä. Naisten koettu fyysinen kuormittuminen ja vaihdevuosioireitten määrä väheni, työkyky, elämänlaatu ja henkiset voimavarat paranivat. Lisätietoja: Väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2280, Tampere University Press, Tampere 2017. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1782, Tampere University Press 2017. Keski-ikäisiä ja ikääntyviä työntekijöitä kannattaa kannustaa lisäämään liikunta-aktiivisuuttaan VTM Ansku Holstilan väitöskirja ”Changes in leisure-time physical activity, functioning, work disability and retirement – a follow-up study among employees” tarkastettiin 11.8.2017 Helsingin yliopistossa. Vastaväittäjänä toimi dosentti Riitta Luoto (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Ossi Rahkonen. Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli tarkastella, kuinka liikuntaaktiivisuuden muutokset olivat yhteydessä tulevaan toimintakykyyn, sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin. Fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä sekä tuki- ja liikuntaelinsyihin ja mielenterveyssyihin perustuvia sairauspoissaoloja tarkasteltiin erikseen, koska yhteydet liikunta-aktiivisuuden muutosten ja työ- ja toimintakyvyn fyysisten ja psyykkisten osa-alueiden välillä voivat olla erilaisia. Toisena tavoitteena oli tarkastella, kuinka liikunta-aktiivisuus muuttuu vanhuuseläkkeelle siirtymisen jälkeen ja eläkkeelle siirtymistä seuraavina vuosina. 80 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 Tutkimus on osa Helsingin yliopiston kansanterveystieteen osastolla tehtävää Helsinki Health Study -tutkimusta. Tutkimuksen peruskyselyt toteutettiin postikyselyinä vuosina 2000–2002 (N=8960, vastausprosentti 67 %) Helsingin kaupungin kyseisinä vuosina 40–60-vuotiaiden työntekijöiden keskuudessa. Perus­ kyselyyn vastanneita seurattiin kahdella seurantakyselyllä. Kyselyn toinen vaihe toteutettiin vuonna 2007 (N=7332, vastausprosentti 83 %) ja kolmas vaihe vuonna 2012 (N=6814, vastausprosentti 79 %). Rekisteriyhdistelyyn suostuneiden vastaajien (N=6606) kyselytiedot yhdistettiin Kelan sairauspoissaolorekisterin tietoihin vähintään kymmenen päivää kestäneistä sairauspoissaoloista ja Eläketurvakeskuksen eläkerekisterin tietoihin työkyvyttömyyseläkkeistä. Lisääntynyt liikunta-aktiivisuus oli yhteydessä parempaa tulevaan fyysiseen toimintakyvyn ja vähentynyt liikunta-aktivisuus huonompaan. Yhteydet liikunta-aktiivisuuden muutosten ja psyykkisen toimintakyvyn välillä olivat vähäisempiä. Lisääntynyt liikunta-aktiivisuus oli yhteydessä pienempään sairaus­ poissaolojen riskiin. Liikuntaaktiivisuuden lisääminen vähäisestä tai kohtuullisesta rasittavaan oli yhteydessä pienempään työkyvyttömyyseläkkeiden riskiin. Vastaavasti liikunta-aktiivisuuden vähentäminen rasittavasta kohtuulliseen tai vähäiseen aktiivisuuteen oli yhteydessä suurempaan työkyvyttömyyseläkkeen riskiin. Rasittava liikunta oli erityisen hyödyllistä suhteessa tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvien sairauspoissaolojen ehkäisyyn ja fyysisen toimintakyvyn ylläpitoon. Liikunnan intensiteetillä oli vähemmän merkitystä suhteessa mielenterveyssyistä johtuviin sairauspoissaoloihin ja psyykkiseen toimintakykyyn. Työntekijöiden liikunta-aktivisuus lisääntyi eläkkeelle jäämisen jälkeen, mutta lisäys oli lyhytkestoinen. Tulosten perusteella keski-ikäisiä ja ikääntyviä työntekijöitä kannattaa työpaikoilla kannustaa lisäämään liikunta-aktiivisuuttaan. Terveitä työntekijöitä voi kannustaa myös rasittavan liikunnan harrastamiseen. Vanhuuseläkkeelle siirtyminen voi olla sopiva vaihe edistää liikunta-aktiivisuutta esimerkiksi liikunta-interventioilla, koska ihmiset saattavat elämänmuutosten yhteydessä muuttaa herkemmin liikuntatottumuksiaan. On kuitenkin tärkeää huolehtia myös liikunta-aktiivisuuden ylläpidosta eläköitymistä seuraavina vuosina, jotta eläkkeelle jäämisen yhteydessä mahdollisesti tapahtuneet positiiviset muutokset liikunta-aktiivisuudessa säilyvät mahdollisimman pitkään. Lisätietoja: Ansku Holstila, ansku.holstila@helsinki.fi. Väitöskirja julkaistaan sarjassa Dissertationes Scholae Doctoralis Ad Sanitatem Investigandam Universitatis Helsinkiensis. Teoksen pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-513516-2 Sosiaalinen aktiivisuus ylläpitää ikäihmisten terveyttä TtM Katja Pynnösen väitöskirja ”Social engagement, mood, and mortality in old age” tarkastettiin 11.8.2017 Jyväskylän yliopistossa. Vastaväittäjä toimi professori Kaisu Pitkälä (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Taina Rantanen. Katja Pynnönen tarkasteli väitöskirjatutkimuksessaan sosiaalisen aktiivisuuden ja sosiaalisten suhteiden kokemisen yhteyttä ikäihmisten terveyteen. Tutkimuksen mukaan yksinäisyys väheni ajan kuluessa riippumatta lisääntyneestä sosiaalisesta osallistumisesta. Tutkimus osoitti myös, että aktiivisempi osallistuminen erilaisiin sosiaalisiin toimintoihin saattaa hidastaa ikäihmisten terveyden heikkenemistä. Tulokset perustuvat Ikivihreätprojektin aineistoon, jossa osallistujat olivat 65–84-vuotiaita ja HyväMielihankkeeseen, jonka osallistujat olivat 75–79-vuotiaita. HyväMielihankkeeseen osallistuneet jaettiin interventio- ja kontrolliryhmiin. Interventioryhmään kuuluvat osallistuivat liikuntaryhmään, sosiaaliseen virikeryhmään tai henkilökohtaiseen neuvontaan. Kontrolliryhmäläiset taas tapasivat neuvojan yhden kerran, ja jatkoivat sen jälkeen tavanomaista elämäänsä ilman mitään erityisempää ulkopuolista aktivointia. Ikivihreät-projektin aineistossa kuolleisuuden riski oli pienempi niillä ikäihmisillä, jotka osallistuivat sosiaalisissa konteksteissa tapahtuviin harrastuksiin. – Esimerkiksi kulttuuriharrastuksiin, opiskeluun, liikuntaryhmiin ja

järjestöjen toimintoihin osallistuvilla sekä ystäviä, sukulaisia ja naapureita auttavilla ikäihmisillä oli pienempi kuolleisuuden riski 21 vuoden seurannassa. Osa tästä yhteydestä näytti selittyvän paremman liikkumiskyvyn kautta, Pynnönen sanoo. HyväMieli-hankkeen ryhmäaktiviteetteja ja neuvontaa sisältänyt interventiojakso ei puolestaan vaikuttanut hankkeeseen osallistuneiden ikäihmisten masennusoireisiin eikä nopeuttanut yksinäisyyden ja alakulon lievittymistä. Osallistujat raportoivat kokevansa yksinäisyyttä ja alakuloa vähintään silloin tällöin. Ikäihmiset, joilla oli paremmat kognitiiviset kyvyt ja joilla oli vähemmän masennusoireita, osallistuivat aktiivisemmin sosiaalisiin toimintoihin. Niillä ikäihmisillä, joilla oli enemmän masennusoireita tai yksinäisyyden koke­musta, koetun yhteisyyden kuten esimerkiksi kiintymyksen, sosiaalisen liittymisen ja arvostuksen kokeminen oli vähäisempää. Kognitiivisten ongelmien ja masennusoireiden huomioiminen on tärkeää, kun pyritään edistämään ikäihmisten aktiivisuutta ja hyvinvointia, jotta heidän elämänpiirinsä ja sosiaaliset suhteensa eivät entisestään kapeutuisi. Kiintymyksen, pidettynä ja hyväksyttynä olemisen kokemus sekä kokemus siitä, että on tarpeellinen ja voi edistää toisten ihmisten tai yhteistä hyvää, olivat yhteydessä vähäisempiin masennusoireisiin. Esimerkiksi ohjattu vapaaehtoistoiminta voi lisätä kokemusta kiintymyksen ja tarpeellisuuden tunteista sekä vapaaehtoisella että avun vastaanottajalla. Lisätietoja: Katja Pynnönen, katja.pynnonen@jyu.fi. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health, nro 259, s. 98, Jyväskylä 2017, ISBN 978-951-39-7129-8 (PDF), ISBN 978-951-39-7128-1 (nid.), ISSN 0356-1070. Tilaukset: Jyväskylän­yliopiston kirjaston julkaisu­yksikkö, myynti@library.jyu.fi. Pysyvä linkki julkaisuun: http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-7129-8 Elintapaohjauksella voidaan pienentää valtimotautien ja diabeteksen riskiä TtM Jatta Puhkalan väitöskirja ”Elintapaohjauksen vaikutukset verenkiertoelimistön ja aineenvaihdunnan riskitekijöihin ylipainoisilla ammattikuljettajilla ja naisilla, joilla oli raskauden aikana kohonnut raskausdiabeteksen riski” tarkastettiin Tampereen yliopistossa 18.8.2017. Vastaväittäjänä toimi dosentti Marjaana Lahti-Koski (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Clas-Håkan Nygård. Ylipainoisten ammattikuljettajien valtimotautien ja diabeteksen riskiä on mahdollista pienentää ravitsemusja liikuntaneuvonnalla. Elintapaoh­ jaus paransi myös raskausdiabeteksen riskissä olevien naisten terveyttä ja elintapoja raskauden aikana. Raskausajan ohjauksella ei kuitenkaan ollut enää vaikutusta metabolisen oireyhtymän yleisyyteen vuoden ja seitsemän vuoden kuluttua synnytyksestä. Puhkalan väitöstutkimus perustuu kahteen elintapaohjausinterventioon, joiden tavoitteena oli parantaa ammattikuljettajien ja raskaana olevien naisten terveyttä. Metrimies – ammattikuljettajien laihdutustutkimus, on kansainvälisestikin ensimmäisiä, satunnaistettuja elintapaohjaustutkimuksia ammattikuljettajille. Tutkimukseen osallistuneille kaukoliikenteen mieskuljettajille annettiin vuoden ajan kuukausittain tapaamisissa ja puhelimitse ohjausta ravitsemukseen, liikuntaan ja uneen liittyvissä kysymyksissä. Kuljettajat paransivat ruokailutottumuksiaan ja lisäsivät liikuntaa. Heidän painonsa laski nelisen kiloa ja valtimotautien ja diabeteksen sairauksien riskitekijät pienenivät. Kuukausittainen elintapaohjaus, jossa tapaamisiin yhdistettiin puhelinkontakteja, vaikutti sopivalta keinolta saavuttaa kaukoliikenteen ammattikuljettajia ja auttoi heitä muuttamaan elintapojaan. Suomessa harva ammattikuljettaja kuuluu työterveyspalvelujen piiriin, jolloin he jäävät paitsi terveysseurannalta ja elintapaohjaukselta. NELLI – raskausdiabeteksen ehkäisyhanke on yksi ensimmäisistä laajoista raskausdiabeteksen ehkäisytutkimuksista. Koeryhmään kuuluneet raskaana olevat naiset saivat äitiysneuvoloissa tehostettua neuvontaa ravitsemuksesta ja liikunnasta. Väitöstutkimuksessa todettiin, että vaikka raskauden aikainen tehostettu elintapaohjaus neuvoloissa paransi naisten elintapoja, sillä ei enää ollut vaikutusta metabolisen oireyhtymän yleisyyteen vuosi ja seitsemän vuotta synnytyksen jälkeen. Suurin todennäköisyys sairastua metaboliseen oireyhtymään oli naisilla, joilla todettiin varhainen raskausdiabetes sekä naisilla, jotka olivat ylipainoisia ennen raskautta. Raskaus saattaa olla liian lyhyt aika saavuttaa pysyviä elintapamuutoksia. Raskausdiabetesta sairastaneiden ja lihavien naisten seurantaa ja elintapaohjausta olisikin tärkeää jatkaa synnytyksen jälkeen. Suomalaiseen äitiysneuvolajärjestelmään kuuluu elintapaohjausta raskauden aikana, mutta synnytyksen jälkeen äidit jäävät usein omilleen ja ilman seurantaa. Lisätietoja: Jatta Puhkala jatta.puhkala@uta.fi. Väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2286, Tampere University Press, Tampere 2017. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1789, Tampere University Press 2017. LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 81

Liikuntatieteen päivien 2017 abstraktit Kaikki liikuntatieteen tekijät kutsuttiin esittelemään tutkimusta Liikuntatieteen päiville 2017 Jyväskylään. Päiville on varattu oma osio tutkijoille, opettajille, kehittäjille ja opiskelijoille liikuntatieteellisen tutkimus- ja kehittämistyön esittelyyn. Esittelemään sai tulla 1.1.2016 jälkeen julkaistun tai toistaiseksi julkaisemattoman liikuntatieteeseen liittyvän alkuperäis­ tutkimuksen. Lisäksi päiville kutsuttiin kaikki alle 35-vuotiaat liikuntatieteen tekijät osallistumaan tutkimuskilpailuun. Määräaikaan mennessä saapui vajaat 60 abstraktia, jotka erillinen paneeli arvioi. Lähetetyistä abstrakteista 54 hyväksyttiin esitettäväksi päivillä ja julkaistavaksi Liikunta & Tiede -lehdessä. Parhaat työt ja paras nuori tutkija palkitaan Liikuntatieteen päivillä stipendeillä. 82 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017

Johtajien uramenestys liikunta-alalla naisten ja miesten näkökulmista AALTO-NEVALAINEN P JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimus indikoi, että liikuntajohtajia rekrytoivien päätöksentekijöiden tulisi tutkia huolella asenteitaan ja oletuksiaan naisista johtajina. Heillä on vastuu tasa-arvoisesta uramenestyksestä sekä naisille että miehille. Tästä tutkimuksesta saatavan tiedon avulla voidaan edistää sekä naisten että miesten uramenestystä ja tasaarvoa liikunta-alalla. TAUSTA: Palkattujen johtajien määrän kasvu ja toiminnan ammattimaistuminen ovat herättäneet tarpeen tutkia johtajien uria liikunta-alan organisaatioissa (Koski & Heikkala 1998; Shilbury & Ferkins 2011). Huolimatta siitä, että Suomessa naisten ja miesten liikunta-aktiivisuus on keskenään suurin piirtein samalla tasolla, ja naiset ovat korkeammin koulutettuja kuin miehet, on naisten määrä liikuntajohtajina miehiä vähäisempi. Tästä ristiriidasta kumpuaa tämän tutkimuksen perusajatus. Liikunta-alalla johtamisuria on tutkittu suku­puolten näkökulmista vähän (Doll-Tepper ym. 2006; Laakso 2016), ja uramenestystä marginaalisesti (Sagas & Cunningham 2004). Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa liikunta-alan ylimpinä johtajina toimivien naisten ja miesten objektiivisesta (palkka) ja subjektiivisesta (uramenestystyytyväisyys, työ- ja perhe-/yksityiselämän tasapaino) uramenestyksestä ja uramenestystekijöistä sekä niiden välisistä yhteyksistä Suomessa erityisesti tasa-arvon näkökulmasta. MENETELMÄT: Kyselytutkimuksen aineisto (n=329, palautusprosentti 56) analysoitiin tilastollisten menetelmien, kuten faktorianalyysin ja yleisen lineaarisen mallin avulla. TULOKSET: Tulokset paljastavat mielenkiintoisia eroja nais- ja miesliikuntajohtajien välillä. Naiset saavat miehiä vähemmän palkkaa ja ovat tyytymättömämpiä uramenestykseensä kuin miehet. Naiset ovat miehiä korkeammin koulutettuja, tekevät enemmän kotitöitä ja saavat enemmän sosiaalista tukea kuin miehet. Miehet taas ovat useammin naimissa ja heillä on enemmän lapsia verrattuna naisiin. Miehet ovat myös kilpaurheilleet korkeammalla tasolla kuin naiset, ja toimineet muissa liikunta-alan tehtävissä ja seuraavat liikuntaa useammin kuin naiset. Useat eri tekijät ovat yhteydessä liikuntajohtajien objektiiviseen ja subjektiiviseen uramenestykseen. Monet yhteyksistä ovat erilaisia naisilla ja miehillä. Vaikka tutkimuksen kokonaismalli uramenestyksestä on samankaltainen naisilla ja miehillä, tutkimus osoittaa ongelmia liikuntajohtajien uramenestyksessä tasa-arvon kannalta. Yksi keskeinen ongelma on, että huolimatta siitä, että naisilla on ”kaikki sama” kuin miehillä, kuten ikä, koulutus ja työtunnit, naiset saavat miehiä vähemmän palkkaa. LÄHTEET: Doll-Tepper, G., Pfister, G. & Radtke, S. (toim.) 2006. Progress towards leadership. Biographies and Career Paths of Male and Female Leaders in German Sport Organizations. Bundesinstitut fur Sportwissenschaft. Köln: Sportverlag Strauss. Koski, P. & Heikkala, J. 1998. National Sports Organisations and the Process of Professionalisation. University of Jyväskylä. Department of Social Sciences of Sport, research report 63. Laakso, N. 2016. Stories of becoming an elite sport manager in Finland. Jyväskylä Studies in Business and Economics 166. Sagas, M. & Cunningham, G.B. 2004. Does having “the right stuff” matter? Gender differences in the determinants of career success among intercollegiate athletic administrators. Sex Roles 50 (5/6), 411–421. Shilbury, D. & Ferkins, L. 2011. Professionalisation, sport governance and strategic capability. Managing Leisure 16 (2), 108–127. Yksilöllisten tekijöiden yhteys tyydyttymättömän liikunnantarpeen kehitty­ miseen ikääntyessä kykyä testattiin Short Physical Performance Battery- (SPPB), kognitiota Mini Mental State Examination (MMSE) ja masennusoireita Center for Epidemiologic Studies Depression Scale (CES-D) -testeillä. Tyydyttymättömän liikunnantarpeen kehittymistä arvioitiin yhden vuoden seurannassa niillä henkilöillä, jotka eivät aiemmin raportoineet tyydyttymätöntä liikunnantarvetta (n=693). Aineisto analysoitiin logistisella regressioanalyysillä. Psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia tekijöitä tarkasteltiin malleissa erikseen sekä monimuuttajamalliin yhdistettynä. Mallit vakioitiin iällä ja sukupuolella. TULOKSET: Ne tutkittavat, joilla alkutilanteessa oli tyydyttymätöntä liikunnantarvetta (n=115, 14 %) olivat vanhempia, useammin naisia, kokivat taloudellisen tilanteensa heikommaksi, kokivat enemmän masennusoireita ja liikkumisvaikeuksia sekä suoriutuivat heikommin SPPB-testistä verrattuna niihin joilla ei ollut tyydyttymätöntä liikunnantarvetta. Yhden vuoden seurannassa tyydyttymätön liikunnantarve kehittyi 85 tutkittavalle (12 %). Tyydyttymättömän liikunnantarpeen kehittymiseen olivat yhteydessä sosiaalisista tekijöistä heikommaksi koettu taloudellinen tilanne, psyykkisistä tekijöistä masennusoireet ja fyysisistä tekijöistä kävelyvaikeudet ja SPPB. Monimuuttujamallissa liikkumisvaikeudet sekä heikompi SPPB tulos olivat yhteydessä tyydyttymättömän liikunnantarpeen kehittymiseen. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tyydyttymätön lii­ kunnantarve on yleistä kotona-asuvilla ikääntyneillä henkilöillä, joilla on koettuja tai mitattuja liikkumisvaikeuksia, masennus­oireita ja heikompi sosioekonominen asema. Edistettäessä ikääntyneiden tasavertaisia mahdollisuuksia osallistua liikuntaan, on liikuntaa rajoittavat tekijät huomioitava laaja-alaisesti. AARTOLAHTI E, RANTANEN T, PORTEGIJS E, PALMBERG L, VILJANEN A, RANTAKOKKO M TAUSTA: Ikääntyneen tyydyttymätön liikunnantarve kuvaa tilannetta, jossa henkilö ei koe mahdolliseksi liikkua niin paljon kuin haluaisi. Tarkoituksena oli selvittää, mitkä yksilölliset fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tekijät ovat yhteydessä ikääntyneiden tyydyttymättömän liikunnantarpeen kehittymiseen yhden vuoden seurannassa. MENETELMÄT: Kotona tehtyihin haastatteluihin ja toimintakyvyn arviointiin osallistui alkutilanteessa 843 henkilöä (75–90-vuotiaita, 62 % naisia). Henkilöt, jotka ilmoittivat haluavansa liikkua enemmän, mutta koki­ vat samalla, ettei heillä ole siihen mahdollisuuksia, luokiteltiin tyydyttymätöntä liikunnantarvetta kokeviksi. Koettuja kävelyvaikeuksia kahden kilometrin matkalla, taloudellista tilannetta sekä yksin asumista selvitettiin kyselyillä. Alaraajojen toiminta- Eri liikuntamuotojen ja liikunnan kokonaisindeksin yhteydet kuolleisuuteen 13 vuoden seurannassa: Kansallinen FINRISKI­tutkimus 1982–2002 BORODULIN K, HARALD K, MÄNNISTÖ  S, WENNMAN H, JOUSILAHTI P TAUSTA: Väestöaineistoissa on paljolti tutkittu eri liikuntamuotoja erikseen, joissa erityisesti työn ruumiillista rasittavuutta on pidetty erillään vapaa-ajan liikunnasta. Aiemmissa tutkimuksissa ei ole tutkittu liikunnan kokonaisaktiivisuutta kovinkaan syvästi ja siksi suomalainen tutkimusnäyttö on vajavaista kokonaisliikunnan ja terveyden LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 83

välisistä yhteyksistä. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia eri liikuntamuotojen sekä näistä muodostetun kokonaisindeksin yhteyttä kuolleisuuteen 13 vuoden seurannassa väestöä edustavassa kansallisessa FINRISKI kohortissa. MENETELMÄT: Tutkimusaineisto kerättiin osana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kansallista FINRISKI -tutkimusta vuosina 1982–2002, jonka tavoitteena on väestön laajamittainen terveyden seuranta. Tutkittavat (17 215 miestä, 18 830 naista) osallistuivat terveystarkastukseen ja raportoivat liikunta-aktiivisuuttaan työssä, työmatkalla ja vapaa-ajalla. Eri liikuntamuodoista rakennettiin kokonaisliikunnan indeksi (mata­ la, keskitaso ja korkea). Lähtötilanteessa terveitä tutkittavia seurattiin 13 vuoden ajan kansallisista rekistereistä kokonaiskuolleisuuden suhteen. Analyysinä käytettiin Coxin suhteellisen vaaran mallia (Hazard ratio, HR ja sen 95 %:n luottamusvälit, LV), jossa vakioitiin tutkimusvuosi, ikä, alue, kokonaiskolesteroli, verenpaine, tupakointi, painoindeksi ja koulutus. TULOKSET: Kokonaisliikunnan indeksin yhteys kokonaiskuolleisuuteen oli tilastollisesti merkitsevä sekä miehillä (p=0,012) että naisilla (p=0,0004), mutta yhteys säilyi vain naisilla (p=0,0013), kun muut sekoittavat tekijät otettiin huomioon. Erot liikuntaindeksiluokkien välillä olivat pieniä ja epäsystemaattisia. Esimerkiksi naisilla keskitasoinen liikuntaindeksi (HR 0,73; 95  % LV 0,57–0,93) ennusti matalampaa kokonaiskuolleisuuden riskiä verrattuna korkeaan liikuntaindeksiryhmään, kun taas matala liikuntaindeksiluokka ei poikennut korkeasta luokasta kuolemanriskin suhteen. Kun eri liikuntamuotojen vakioitua kuolemanriskiä tutkittiin erikseen, löydettiin miesten ja naisten vapaa-ajan aktiivisuuden ja naisten työmatkaliikunnan olevan yhteydessä matalampaan kuolemanriskiin vakioiduissa malleissa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Laajan väestöä edustavan aineiston perusteella ei löydetty merkitseviä tai systemaattisia yhteyksiä liikunnan kokonaisindeksin ja kuolleisuuden välillä lähtökohtaisesti terveillä aikuisilla. Sen sijaan vapaa-ajan ja työmatkojen aktiivisuus oli yhteydessä kokonaiskuolleisuuteen. Tulokset viittaavat siihen, että työliikunnalla ei välttämättä olisi tärkeää roolia liikunnan terveysvaikutuksissa, kun taas vapaa-ajalla ja työmatkoilla tapahtuvalla liikunnalla olisi. Työliikunta lasketaan mukaan kansainvälisissä terveyttä edistävän liikunnan suosituksissa, mutta tämän analyysin tulokset eivät välttämättä näe työliikuntaa tärkeässä roolissa kuolemanriskiä ennustettaessa. Vastaavia tuloksia on raportoitu muissakin aineistoissa. On selvää, että tutkimustietoa tarvitaan lisää, mm. kuolemanriskin oheen 84 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 sairastumisriskin suhteen sekä analyyseissä käytetyn kokonaisindeksin luotettavuudesta suhteessa todelliseen fyysiseen kokonaisaktiivisuuteen. Kahdeksasluokkalaisten välituntien fyysinen aktiivisuus ja koulun sosiaaliset tekijät neljässä koulussa vuosina 2011 ja 2013 HAAPALA H, HIRVENSALO M, LAINE K, LAAKSO L, HAKONEN H, LINTUNEN T, TAMMELIN T TAUSTA: Liikkuva koulu -ohjelman tavoitteena on edistää aktiivisempia ja viihtyisämpiä koulupäiviä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia koulun liikunnallisen toimintakulttuurin muutosta 1) selvittämällä neljän yläkoulun kahdeksannen luokan oppilaiden välituntien fyysistä aktiivisuutta ja kouluun liittyviä sosiaalisia tekijöitä Liikkuva koulu -ohjelman keskivaiheilla (kevät 2011) ja vuosi ohjelmaan osallistumisen jälkeen (kevät 2013), sekä 2) kuvailemalla koulujen liikunnan edistämistoimia ja henkilökunnan kokemuksia. MENETELMÄT: Neljä yläkoulua osallistui Liikkuva koulu -ohjelman pilottivaiheeseen lukuvuosien 2010–2012 aikana. Välituntien fyysistä aktiivisuutta, vertaissuhteita koulussa, yhteenkuuluvuutta koulussa ja kouluilmapiiriä kartoitettiin kyselylomakkeilla kahdeksansien luokkien oppilailta keväällä 2011 (n=385) ja keväällä 2013 (n=373). Fyysisen aktiivisuuden edistämisprosessin kartoittamiseksi hankevastaavat osallistuivat haastatteluihin ja kyselyihin (2012, n=7), ja rehtorit (2013, n=3) ja henkilökunta (2012, n=83) vastasivat kyselyihin. Oppilastason data analysoitiin varianssianalyysilla, ja kouluprosessien analysoinnissa käytettiin luokittelua, narratiivista lähestymistapaa ja sisällönanalyysia. TULOKSET: Kahdessa yläkoulussa pojat raportoivat fyysisesti aktiivisempia välitunteja vuonna 2013 verrattuna vuoteen 2011 (p=0,004; p=0,003). Yhdessä yläkoulussa oppilaat raportoivat heikompia vertaissuhteita ja kouluilmapiiriä sekä pojat parempaa ja tytöt heikompaa yhteenkuuluvuutta koulussa vuonna 2013 verrattuna vuoteen 2011. Liikkumisen edistämishanke koettiin hyvin näkyväksi kouluissa, mutta henkilökunnan osallistuminen liikkumisen edistämiseen vaihteli. Yhdessä koulussa lähes kaikki opettajat osallistuivat ja toisessa koulussa alle neljännes opettajista oli mukana toiminnassa. Suurin osa henkilökunnasta koki koulupäivän aikaisen liikunnan edistävän kouluviihtyvyyttä ja välituntiliikunnan edistävän oppituntien työrauhaa. Kolmessa koulussa neljästä suurin osa henkilökunnasta uskoi hankkeesta jäävän pysyviä käytäntöjä kouluun. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kouluissa toteutetut fyysisen aktiivisuuden edistämistoimet aktivoivat poikien välituntiliikkumista, mutta eivät juurikaan vaikuttaneet kouluun liittyviin sosiaalisiin tekijöihin. Henkilökunnan osallistuminen edistämistoimiin vaihteli kouluittain, vaikka koulupäivän aikaisen liikunnan hyödyistä oltiin yksimielisiä. Jatkossa tulisi tutkia millaiset aktiviteetit ja toteutustavat olisivat tehokkaimpia lisäämään niin fyysistä aktiivisuutta kuin sosiaalista hyvinvointia kouluissa. Lisätietoa tarvitaan myös koulun autonomian tason sekä henkilökunnan sitou­tumisen ja osallistumisen merkityksestä fyysisesti aktiivisemman ja viihtyisämmän koulupäivän edistämiseksi. Kuudesluokkalaisten uimataito ja uimaopetuksen järjestäminen Suomessa HAKAMÄKI M TAUSTA: Uimataidon opettaminen on kirjattu Suomessa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Tavoitteeksi on asetettu ”opettaa riittävä uimataito, jotta oppilas voi liikkua vedessä ja pelastautua vedestä”. Opetushallitus tukee ja seuraa perusteiden toimeenpanoa. Tukeminen ja seuraaminen edellyttävät ajantasaista tietoa, jonka hankkiminen oli tämän tutkimuksen tarkoitus. Tutkimuskysymykset olivat, kuinka suuri osa kuudesluokkalaisista osaa uida, miten uimaopetus on kunnissa järjestetty ja riittääkö se perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden tavoitteiden toteutumiseen. MENETELMÄT: Tieto koululaisten uimataidosta kerättiin kyselylomakkeilla alueellisesti kattavasti 4 213 kuudesluokkalaiselta oppilaalta sekä suomen- että ruotsinkielisistä kouluista lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Kyselyllä selvitettiin uimataidon taso, alkeisuimataidon oppimisikä sekä uimassa käymisen useus koulun ulkopuolella. Opettajat (194 kpl) vastasivat uimaopetuksen järjestämistä kunnissa koskeviin kysymyksiin (millä luokka-asteilla uimaopetusta järjestetään ja jos ei lainkaan, niin miksi). Tuloksia verrattiin aiempiin kyselyihin, joita on toteutettu oleellisesti samalla protokollalla vuodesta 2000. Täydentävää tietoa kerättiin kysymällä pitkään uimaopettajina kunnissa

toimineilta henkilöiltä (17 kpl) uimaopetuksessa tapahtuneista muutoksista ja mm. maahanmuuton vaikutuksista. TULOKSET: Kolme neljästä kuudesluokkalaisesta – sekä tytöistä että pojista – osaa uida pohjoismaisen uimataitomääritelmän edellyttämällä tavalla eli 200 metriä. Taso on pysynyt pitkään samana. Osa kunnista ei järjestä uimaopetusta siinä laajuudessa, että riittävä uimataito olisi mahdollista opettaa, saati että pelastautumista voitaisiin opetella. Valintaa perustellaan yleensä uimaopetuksen ja kuljetusten kalleudella. Joissakin kunnissa tai yksittäisissä kouluissa uimataitoa ei pidetä niin oleellisena, että sen opettamiseen suhtauduttaisiin tavoitteen kannalta vakavasti. Toisaalta useissa kunnissa uimataito on prio­risoitu korkealle elämässä tarpeellisena tietona ja taitona ja sen opetus on systemaattisesti järjestetty ja lisäopetusta on tarjolla sitä tarvitseville. Oppilaiden uimataidon yleisyys ja taso ovat yhteydessä siihen, järjestetäänkö kunnassa uimaopetusta, onko kunnassa uima­halli ja miten pitkä matka uimahalliin on. Kaksi jälkimmäistä vaikuttavat myös siihen, käyvätkö oppilaat uimassa koulun ulkopuolella. Maahanmuutto tuottaa Suomeen lapsia, joilla ei kuudenteen luokkaan tultaessa ole samoja uimataito- tai vesiturvallisuusvalmiuksia kuin kantaväestöllä. Tähän ei ole kaikissa kunnissa vielä varauduttu. Osa uimaopettajista kokee, että opetustilanteet ovat levottomampia kuin ennen. Toisaalta luottamus uimaopetukseen on yleisesti korkea. JOHTOPÄÄTÖKSET: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin kirjatut tavoitteet toteutuvat hyvin vaihtelevasti. Oppilaat ovat asuinkunnasta riippuen eriarvoisessa asemassa sen suhteen, toteutuvatko perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden tavoitteet. Nuorten omaehtoinen liikkuminen tilan kehyksissä HASANEN E TAUSTA: Organisoimaton vapaa-aika on tärkeä osa nuorten elämää. Samalla kun huoli nuorten vähäisestä liikkumisesta kasvaa, omaehtoisen liikkumisen merkitys saa ansaitusti lisää huomiota. Omaehtoisesti liikutaan enemmän kuin organisoidusti, mutta monimuotoista ilmiötä on tutkittu vähän. Tarvetta on ollut nuorten omien merkitysmaailmojen esiin tuomiselle sekä liikuntakäyttäytymisen selittämiselle laajemmasta sosiaalisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta. Pelkästään yksilön valintoihin keskittymisen sijasta on tarpeen huomioida valintoihin ja niiden tekemisen mahdollisuuksiin vaikuttavat taustatekijät. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan mielekkään omaehtoisen liikkumisen edellytyksiä nuorten kokemusmaailmoista ja elinympäristöistä lähtien. MENETELMÄT: Tutkimus on laadullinen ja yhdistää liikuntasosiologian, nuorisotutkimuksen sekä humanistisen maantieteen lähestymistapoja. Nuorten omaehtoista liikkumista tarkastellaan tilallisuuden teoreettisessa viitekehyksessä, vapaa-ajan kokonaisuuden sekä liikkumisen paikkojen kontekstissa. Tutkimuskysymykset ovat: 1) missä nuoret omaehtoisesti liikkuvat, 2) millaista omaehtoista liikkumista nuoret harjoittavat, ja 3) millaisia merkityksiä nuoret liittävät omaehtoisen liikkumisen tiloihin. Aineisto kerättiin yhden kunnan neljässä eri tyyppisessä elinympäristössä: kaupungin keskustassa, kaupungin asuinalueilla, maaseudun kirkonkylässä ja haja-asutusalueilla. Pääaineistona ovat 12–16-vuotiaiden, liikuntaharrastuneisuudeltaan erilaisten tyttöjen ja poikien teemahaastattelut (34). Suurin osa haastatelluista etsittiin kouluissa kahdeksasluokkalaisille tehdyn kyselyn avulla ja osa nuorten vapaa-ajanvieton paikoilta. Aineistoon kuuluvat lisäksi haastatteluissa tuotetut kartat omaehtoisen liikkumisen paikoista sekä­havainnointiaineisto. Analysointimenetelmät ovat teoriaohjaava ja aineistolähtöinen sisällönanalyysi. TULOKSET: Tulosten mukaan nuorille tärkeät omaehtoisen liikkumisen paikat sijaitsevat lähellä kotia. Laadun sijasta korostuu paikkojen käytön vapaus sopivalla hetkellä ja tavalla. Liikkumismuotoja luonnehtii soveltaminen käytettävissä olevaan paikkaan, aikaan ja porukkaan. Oman ajan vieton viiteryhmä määrittää olennaisesti liikkumista, ja itse liikkumismuodon rooli vaihtelee spontaanista oheistoiminnasta pääosaan tavoitteellisen harjoittelun kohteena. Nuorten omaehtoisen liikkumisen paikkojen tulkitaan merkityksellistyvän monenlaisiksi tiloiksi osina nuoren elämän kokonaisuutta. Sosiaalisuus ja leikkisyys näyttäytyvät keskeisinä merkityksinä, ja rationaaliset liikunnan perustelut vastaavat merkityksenantoja vain pieniltä osin. Toimintatilan löytäminen mielekkäälle liikkumiselle edellyttää usein neuvottelua, jossa tarvitaan toimijuutta sekä pääomia kuten sosiaalisia suhteita ja liikuntataitoja. Tutkimuksen mukaan vallitseva liikuntakulttuuri ja aikuisten tilallinen valta voivat usein rajoittaa nuorten omaehtoista liikkumista. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimus tuottaa ymmärrystä siitä, mikä nuoria kannustaa liikkumaan sekä myös ”liikkumattomuuden” taustoista. Tulosten valossa tila, joka rakentuu yksilön ja hänen fyysisen elinympäristönsä, ympäröivän yhteisön sekä kulttuurin kohtaamisissa tiettyinä ajankohtina, tekee liikkumisen erilailla mielekkääksi ja mahdolliseksi valinnaksi erilaisille nuorille. Omalla ajalla liikkumisessa merkityksellisenä asiana näyttäytyy nuoren kokemus vapaudesta valita tilansa sekä tilankäyttötapansa. Nuorten kestävyysurheilijoiden ja heidän valmentajiensa ravitsemusosaa­ minen HEIKKILÄ M, LEHTOVIRTA M, FOGELHOLM M, VALVE R TAUSTA: Hyvä ravitsemustila edistää urheilijan suorituskykyä ja kehittymistä. Ravitsemustietoa ei hyödynnetä parhaalla mahdollisella tavalla, sillä urheilijoiden ja valmentajien ravitsemusosaaminen on usein puutteellista. Valmentajat ovat urheilijoille eräs tärkeimmistä ravitsemustiedon lähteistä. Siksi on tärkeää, että valmentajien ravitsemusosaaminen on riittävää. Ravitsemusosaamista voidaan arvioida oikealle kohderyhmälle valituilla, validoiduilla osaamiskyselyillä. Valtaosa urheilijoiden ravitsemusosaamiseen liittyvistä tutkimuksista on tehty ulkomailla joukkueurheilijoiden parissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaisten lukioikäisten kestävyysurheilijoiden ja heidän valmentajiensa ravitsemusosaamista. Saatuja tuloksia tullaan hyödyntämään 2018 alkavassa interventiossa, jonka tavoitteena on kehittää, yksilöidä ja parantaa kestävyyslajien ravitsemuskoulutusta. MENETELMÄT: Ravitsemusosaamista kar­ toittava kyselylomake luotiin ja validoitiin­ 2016 aikana Helsingin yliopistolla. Se sisäl­ tää 79 urheiluravitsemukseen ja yleisiin ravitsemussuosituksiin liittyvää oikein/ väärin -väittämää, joista jokaisesta oikeana vastatusta saa yhden pisteen. Kyselylomakkeen täytti 312 kestävyyslajien urheilijaa ja 94 valmentajaa, jotka rekrytoitiin lajiliittojen päävalmentajien ja valmennuspäälliköiden kautta. Lomake oli saatavana sekä paperiversiona että e-lomakkeena. Tulokset kerättiin 2016 lokakuun ja 2017 helmikuun välisenä aikana. TULOKSET: Urheilijoista 156 oli miehiä ja 156 naisia, heidän keski-ikänsä oli 17,9 ± 1,2 vuotta ja heistä 25 % kuului maajoukkueeseen. Maastohiihtäjiä oli 36 %, suunnistajia 35 % ja ampumahiihtäjiä 12 %. Valmentajien keski-ikä oli 46,3 ± 12,3 vuotta ja heistä 27 % oli naisia. Ravitsemusosaamista kartoittavassa kyselyssä urheilijat vastasivat oikein keskimäärin 73 ± 8,8 prosenttiin ja valmentajat 81 ± 8,7 prosenttiin kysymyksistä. Ero urheilijoiden ja valmentajien ravitsemusosaami- LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 85

sessa oli tilastollisesti merkitsevä (p<0,001). Vanhemmat urheilijat saivat keskimäärin parempia tuloksia kuin nuoremmat urheilijat (p=0,001). Naisurheilijoilla ja -valmentajilla tulokset olivat parempia kuin miehillä (p=0,005 ja p=0,004). Valmentajilla nuori ikä oli yhteydessä parempiin vastausprosentteihin (p<0,001). JOHTOPÄÄTÖKSET: Valmentajien ravitsemusosaaminen oli keskimäärin hyvällä tasolla. Urheilijoiden osaamisessa oli enemmän puutteita. Kyselytutkimuksen tulosten perusteella tullaankin suunnittelemaan ravitsemusinterventio, jossa urheilijoiden ja valmentajien ravitsemustaitoja pyritään konkreettisesti ja spesifisti kehittämään. Saatujen tulosten perusteella etenkin miesurheilijoiden ravitsemusohjausta tulee kehittää kokonaisvaltaisesti. Naisurheilijoiden osalta tutkimus antaa viitteitä siitä, että ohjauksen yksi päälinjoista tulee olla syömishäiriöalttiu­ den kartoittamisessa ja ehkäisyssä. Nuorten valmentajien parempi ravitsemusosaaminen herättää toiveita kyseisen intervention hyvästä vastaanotosta ja viemisestä käytäntöön. LÄHTEET: Torres-McGehee, T.M., Pritchett, K.L., Zippel, D., Minton, D.M., Cellamare, A. & Sibilia, M. 2012. Sports Nutrition Knowledge Among Collegiate Athletes, Coaches, Athletic trainers, and Strength and Conditioning Specialists. J Athl Train 47, 205–211. Birkenhead, K.L. & Slater, G. 2015. A review of factors influencing athletes’ food choices. Sports Med. 45, 1511–1522. Parmenter, K & Wardle, J. 2000. Evaluation and Design of Nutrition Knowledge Measures. J Nutr Educ 32, 269–277. Toimenpiteet doping-rikkomusten varalle – moraali­ filosofinen näkökulma HÄMÄLÄINEN M TAUSTA: Doping-taistelua käydään kolmella rintamalla: sääntöjen asettamisessa, sääntöjen valvonnassa ja rikkomuksiin puuttumisessa. Tämä tutkimus käsittelee kolmatta näistä, rikkomuksiin puuttumista. Doping-rikkomuksiin puuttuminen on jäänyt vähäiselle huomiolle akateemisessa kirjallisuudessa. Se on kuitenkin tärkeässä asemassa, kun ilmi tulleita doping-tapauksia puidaan ja uusia yritetään ehkäistä. Monesti doping-tapaus tulee ilmi kilpailun ja palkintojenjaon jälkeen. Tällöin on päätettävä, mihin toimiin ryhdytään. Epäreilua kilpailua on vaikea muuttaa reiluksi jälkikäteen. Miten 86 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 voitaisiin silti päästä ainakin mahdollisimman lähelle reilua tilannetta? Doping-rikkomukseen on mahdollista reagoida vähintään kahdeksalla erilaisella tavalla tai toimenpiteellä. Ne ovat (1) hylkäys ja sijoitusten uudelleenjako, (2) suorituksesta saavutetun tuloksen muuttaminen, (3) mita­ lien palauttaminen ja uudelleenjako, (4) kilpailukielto, (5) uusintaottelu, (6) oikeudellinen seuraus, (7) anteeksipyyntö sekä (8) anteeksianto. Tässä moraalifilosofian eli etiikan alaan kuuluvassa tutkimuksessa tarkastelen toimenpiteitä doping-rikkomusten varalle. Monet urheilun doping-rikkomukset paljastuvat vasta itse kilpailun ja palkintojenjaon jälkeen. Tällöin rikkomus on ehtinyt aiheuttaa vääryyttä, jota on vaikea korjata jälkikäteen. Mihin toimenpiteisiin tulisi ryhtyä, jotta vääryys saataisiin ainakin minimoitua? MENETELMÄT: Tutkimusmenetelmänä on tapauskuvaus ja eettinen arviointi. Eettisessä arvioinnissa selvitetään toimenpiteiden käyttökelpoisuutta etiikan näkökulmasta. Eettisen arvioinnin tärkeä työkalu on johdonmukainen ajattelu. TULOKSET: Mikään toimenpiteistä ei näytä yksinään korjaavan doping-rikkomuksen aiheuttamaa vääryyttä. Kaikkiin toimenpiteisiin liittyy myös ongelmia. Yleisenä haasteena on löytää sopiva aikaikkuna, jolloin toimenpidettä olisi perusteltua käyttää. Voidaanko esimerkiksi urheilijoiden sijoituksia muuttaa 50 vuotta alkuperäisen kilpailun jälkeen? JOHTOPÄÄTÖKSET: Suurin mahdollinen määrä reiluutta voidaan tyypillisesti saavuttaa doping-rikkomuksen jälkeen, kun käytössä on järkevästi valitut toimenpiteet ja ne toteutetaan viisaalla tavalla. Ihannetilanteessa saattaisivat esiintyä muut toimenpiteet paitsi uusintaottelu. Erikseen on hyvä mainita, että tarvitaan näyttävyyttä ja juhlallisuutta, kun mitaleja jaetaan uudelleen. Keihäänheittäjä Antti Ruuskaselle järjestetty mitaliseremonia hiihdon MM-kisoissa Lahdessa vuonna 2017 oli oikea askel tähän suuntaan, mutta lisää työtä tarvitaan. Lasten erilaiset fyysisen aktiivisuuden tyypit päivä­ kodissa ulkona vapaan leikin aikana talvella kijat ovatkin esittäneet arvioita, että vapaa leikki ulkona olisi helppo ja edullinen tapa lisätä lasten päivittäistä fyysistä aktiivisuutta ja edistää motoristen perustaitojen kehittymistä päiväkodissa. Suoralla havainnoinnilla toteutettuja tutkimuksia lasten fyysisestä aktiivisuudesta on vähän, vaikka sitä pidetään tarkimpana menetelmänä tutkia lasten tyypillistä fyysistä aktiivisuutta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli havainnoida lasten vapaata leikkiä päiväkodin pihalla ja laskea, kuinka kauan aikaa kukin lapsi käytti erilaisiin motorisista perustaidoista koostuviin fyysisen aktiivisuuden tyyppeihin. MENETELMÄT: Kaksitoista lasta videoitiin yksitellen 60 minuutin ajan päiväkodin pihalla vapaan leikin aikana talvella 2016. Jokaisen lapsen videosta koodattiin observointiohjelmalla aika minuuteissa ja sekunneissa (min.s.), jonka hän käytti kahdeksaan erilaiseen fyysisen aktiivisuuden tyyppiin. Kahdeksan havainnointikategorian yksimielisyysprosentti kahden havainnoijan välillä oli keskimäärin 89, mikä osoittaa havainnoinnin luotettavuuden. TULOKSET: Jokaiselta lapselta saatiin keskimäärin 60 minuuttia 17 sekuntia havainnoitua aineistoa. Lapsi käytti keskimäärin (min.s.) erilaisiin fyysisen aktiivisuuden tyyppeihin havainnoinnin aikana: makaamiseen 0.14, istumiseen 7.29, seisomiseen 7.24, kävelemiseen 0.49, juoksemiseen 0.33, kevyisiin fyysisiin aktiviteetteihin ja peleihin 40.26, kohtuullisesti kuormittaviin ja kuormittaviin fyysisiin aktiviteetteihin ja peleihin 3.22 sekä keinumiseen 0.0. JOHTOPÄÄTÖKSET: Lasten vapaa leikki päiväkodin ulkoilutilanteessa koostui suurimmaksi osaksi kevyistä fyysisistä aktiviteeteista ja peleistä. Yksilöiden väliset erot erilaisiin fyysisen aktiivisuuden tyyppeihin eli erilaisten motoristen taitojen harjaannuttamiseen käytetyissä ajoissa olivat kuitenkin suuria. Kevyet fyysiset aktiviteetit saattoivat sisältää esimerkiksi hienomotorisia taitoja harjaannuttavia leikkejä ja karkeamotorisia käsittelytaitoja harjaannuttavia pelejä. Aikuisten tulisi havainnoida lasten leikkimistä ja kannustaa erityisesti vähiten fyysisesti aktiivisia lapsia fyysisesti kuormittaviin aktiviteetteihin ja peleihin. LÄHTEET: General Observation Software. 2006. Department of Sport Sciences. University of Jyväskylä. Pellegrini, A.D. & Smith, P.K. 1998. Physical activity play: the nature and function of a neglected aspect of playing. Child Development 69 (3), 577–598. Trost, S.G. 2007. State of the art reviews: Measu- IIVONEN S, NIEMISTÖ D, ITKONEN J, SÄÄKSLAHTI A rement of physical activity in children and adolescents. American Journal of Lifestyle Medicine 1 (4), 4299–4314. TAUSTA: Lapselle tyypillinen fyysinen True, L., Pfeiffer, K.A., Dowda, M., Williams, H.G., aktiivisuus ilmenee vapaassa leikissä. Tut- Brown, W.H., O’Neill, J.R. & Pate, R.R. 2017. Motor

competence and characteristics within preschool environment. Journal of Science and Medicine in Sport. Alaselän jäykistysleikkauk­ sen jälkeinen nousujohtei­ nen kotiharjoittelu ei kehitä vartalon lihasvoimaa tavanomaista yhtä fysio­ terapiaohjausta paremmin. Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus. ILVES O, NEVA M, HÄKKINEN K, DEKKER J, JÄRVENPÄÄ S, KYRÖLÄ K, HÄKKINEN A TAUSTA: Hyvä vartalon lihasvoima mahdollistaa vartalon paremman liikehallinnan sekä toimintakyvyn, ja on siten tärkeä tekijä alaselkäkivun ennaltaehkäisyssä ja kuntoutuksessa. Nikamaliukumaan liittyvä krooninen alaselkäkipu heikentää etenkin selkälihasvoimaa ja aiheuttaa toiminnan vajautta. Lannerangan jäykistysleikkauksen on todettu vähentävän kipua tehokkaasti, mutta lyhytaikaisessa kolmen kuukauden seurannassa vartalon lihasvoimatasot jäivät edelleen mataliksi. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, parantaako selän jäykistysleikkauksen jälkeinen nousujohteinen kotiharjoittelu tehokkaammin vartalon lihasvoimaa ja lihastasapainoa kuin tavanomainen kertaohjaus. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 98 nikamaliukumapotilasta (75 % naisia, ka. ikä 59 v.), joille tehtiin selkäkivun takia lannerangan jäykistysleikkaus. Heidät satunnaistettiin joko interventioryhmään (IR, n=48) tai tavanomaisen kertaohjauksen saavaan kontrolliryhmään (KR, n=50). Kolme kuukautta leikkauksen jälkeen IR aloitti 12 kuukauden kestävän progressiivisen vartalon lihasvoima- ja liikehallintaharjoittelun, johon he saivat henkilökohtaisen ohjauksen ja kuvalliset harjoitusohjeet fysioterapeutilta kahden kuukauden välein. Heitä kannustettiin myös säännölliseen kestävyysliikuntaan. KR sai kolmen kuukauden kohdalla fysioterapeutilta kertaohjauksen omatoimiseen keskivartalon lihaskestävyysharjoitteluun. Isometristä vartalon fleksio- ja ekstensiovoimaa mitattiin venymäanturilla seisten. Tulos on suhteutettu kehon painoon. Lisäksi laskettiin ekstesoreiden ja fleksoreiden voimasuhde. Harjoittelufrekvenssiä seurattiin harjoittelupäiväkirjoilla. Tulokset analysoitiin ikä- ja sukupuolivakioidulla mixed model -menetelmällä hoitoaikeen mukaan. TULOKSET: Ryhmien välillä ei ollut tilas- tollisesti merkitseviä eroja missään vartalon lihastoimintaa kuvaavissa muuttujassa 12 kuukauden intervention aikana. Intervention alussa keskimääräinen (SD) vartalon ekstensiovoiman suhde painoon oli IR:llä 0,35 (0,16) ja KR:llä 0,40 (0,15), parantuen vastaavasti 0,10 (95 % LV 0,07–0,12) ja 0,08 (0,06–0,011). Fleksiovoiman suhde painoon oli lähtötilanteessa IR:llä 0,39 (0,13) ja KR:llä 0,43 (0,16) parantuen vastaavasti 0,06 (0,04–0,09) ja 0,07 (0,04–0,09). Ekstensiovoima/fleksiovoima -suhde oli intervention alussa 0,90 (0,31) IR:llä ja 0,98 (0,28) KR:llä, muuttuen vastaavasti 0,11 (0,05–0,17) ja 0,02 (-0,04–0,08). IR:n harjoittelufrekvenssi aleni intervention aikana, ollen ensimmäisten kahden kuukauden aikana ~2,5x/vko ja viimeisten kahden kuukauden aikana ~1,5x/ vko. JOHTOPÄÄTÖKSET: Vuoden nousujohteinen kotiharjoittelu ei kehitä tavanomaista ohjausta tehokkaammin vartalon lihasvoimaa tai lihastasapainoa. Tutkimuksessa vartalon ekstensio- ja fleksiovoimat paranivat molemmilla ryhmillä intervention aikana, mutta voimatasot jäivät edelleen alhaisiksi terveisiin verrattuna. Häiriintynyt ekstensio/ fleksio -voimasuhde ei myöskään korjaantunut kotiharjoittelulla. Lisää tutkimusta tarvitaan tehokkaan ja kustannusvaikuttavan selkäleikkauksen jälkeisen harjoittelumuodon ja -ohjelman löytämiseksi. Lisäksi tarvitaan lisää motivointikeinoja harjoitteluun sitoutumisen parantamiseksi. LÄHTEET: Tarnanen, S., Neva, M.H., Kautiainen, H., Ylinen, J., Pekkanen, L., Kaistila, T., Vuorenmaa, M. & Häkkinen, A. 2013. The early changes in trunk muscle strength and disability following lumbar spine fusion. Disabil Rehabil 35 (2), 134–9. Paalanne, N.P., Korpelainen, R., Taimela, S.P., Remes, J., Salakka, M. & Karppinen, J.I. 2009. Reproducibility and reference values of inclinometric balance and isometric trunk muscle strength measurements in Finnish young adults. JCR 23 (5), 1618–1626. Mayer, T.G., Smith, S.S., Keeley, J. & Mooney, V. 1985. Quantification of lumbar function. Part 2. Sagittal plane trunk strength in chronic low-back pain patients. Spine 8 (10), 765–772. Liikunta-aktiivisuuteen yhteydessä olevat tekijät SuomiMies seikkailee -kampanjaan osallistuneilla miehillä KAASALAINEN K, KASILA K, KOMULAINEN J, MALVELA M, POSKIPARTA M TAUSTA: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten psykososiaaliset tekijät ovat yhteydessä itsearvioituun liikunta-aktiivisuuteen ja fyysiseen kuntoon suomalaisilla työikäisillä miehillä, jotka osallistuivat SuomiMies seikkailee -kampanjaan. Teoreettisen viitekehyksen tutkimukselle muodostivat Health Action Process Approach (HAPA) -malli ja sosiaalisen markkinoinnin periaatteet. HAPA-malli selittää terveyskäyttäytymistä yksilötasolla, kun taas sosiaalinen markkinointi liittää yksilön käyttäytymisen kampanjan laajempaan toimintaympäristöön. MENETELMÄT: Aineistot kerättiin SuomiMies seikkailee -rekkakiertueelta vuonna 2011 sekä seurantakyselyllä ja kuntotesteillä vuonna 2014. Kuntoa arvioitiin kehon kuntoindeksillä (BFI), perustuen kehon koostumusanalyysiin (Inbody 720), kestävyyskunnon arvioon (Polar OwnIndex) ja käden puristusvoimamittaukseen. Liikuntaaktiivisuutta, muutosvalmiutta sekä psykososiaalisia tekijöitä (tiedot, taidot, pystyvyys, tavoitteen asettaminen, sosiaalinen tuki) arvioitiin kyselylomakkeella. Tutkimusaineistot analysoitiin keskiarvo- ja mediaanitesteillä sekä monimuuttujamenetelmillä. Tutkimukseen osallistui 900 miestä (keskiikä=43,9; SD=12,7), joista 19 % oli huonokuntoisia ja 42 % keskitasoisessa kunnossa. Kaikkiaan 40 %:lla (n=361) oli selkeä tarve terveystottumusten muutoksille. Vuoden 2014 aikana näistä miehistä 102 vastasi seurantakyselyyn ja 41 osallistui kuntotesteihin. TULOKSET: Heikko pystyvyys sekä tavoitteiden, taitojen ja sosiaalisen tuen puute erottivat huonokuntoiset hyväkuntoisista. Lähes kaikki (95 %) huonokuntoiset miehet aikoivat lisätä liikunnan harrastamista. Seurantakysely (n=102) osoitti, että vähiten liikkuvien (<1t/vko) osuus väheni 25 %:sta 16 %:iin, mutta yli 3 tuntia viikossa liikkuvien määrä ei kasvanut. Verrattuna liikuntaa vähentäneisiin ja aktiivisuustason säilyttäneisiin, liikuntaa lisänneet miehet olivat asettaneet vahvempia tavoitteita vuonna 2011 [ka.=2,55 (SD 0,83) vs. 3,01 (0,88); p=0,01], ja vuonna 2014 heillä oli korkeampi pystyvyys [3,00 (0,48) vs. 3,25 (0,46); p=0,03] ja LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 87

paremmat taidot [2,97 (0,72) vs. 3,30 (0,65); p=0,02] sekä enemmän omaan hyvinvointiin liittyviä liikunnan motiiveja [3,00 (0,48) vs. 3,25 (0,46); p=0,01]. Kuntotesteihin osallistuneilla (n=41) keskimääräinen kuntoindeksi ei kohonnut, mutta yksittäisillä osa-alueilla havaittiin myönteisiä muutoksia. Seuranta-aineiston pienen koon ja useiden sekoittavien tekijöiden vuoksi tulokset eivät kerro liikuntamuutoksiin vaikuttavien tekijöiden välisistä kausaalisuhteista. Yleistettävyyttä rajoittaa osallistujien valikoituminen terveystietoisiin miehiin. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset vastasivat HAPA-mallin oletuksia pystyvyyden, taitojen ja tavoitteiden merkityksestä liikunta-aktiivisuudelle. Jatkossa miehille suunnattavissa interventioissa on tärkeää tukea liikuntapystyvyyttä sekä tarjota monipuolisia mahdollisuuksia liikuntaan liittyvien taitojen kehittämiselle. Näihin tekijöihin vaikuttavia, ja kuntotestejä täydentäviä, toimia voivat olla esimerkiksi yksilöllinen liikuntaneuvonta, matalan kynnyksen ryhmät ja säännöllinen palaute elintapamuutosten suunnasta. Yhteistyö paikallistason toimijoiden, työyhteisöjen ja liikuntajärjestöjen kanssa voi juurruttaa kuntotestit osaksi liikunnan palveluketjua. Naisurheilun muuttuva mediakuva KAIVOSAARI A TAUSTA: Naishiihtäjät ovat olleet osallisina suomalaisessa kilpahiihtokulttuurissa sen alkuajoista lähtien. Vailla omaa sarjaansa he osallistuivat aluksi miesten kilpailuihin. Vaiheittain he ovat raivanneet tietään kohti tasa-arvoisempaa asemaa kilpahiihtokulttuurin piirissä. Samalla naisten asemassa tapahtuneet yhteiskunnalliset muutokset ovat vauhdittaneet naishiihtäjien aseman kehitystä. Naisihanteen muutosten myötä tyttöjen ja naisten on ollut helpompaa astua miehisenä pidetyn raskaammankin urheilun piiriin. Sukupuolinormeja tarkastelevassa tutkimuksessa tukeudutaan Judith Butlerin ideologiaan sukupuolen performatiivisuudesta. Tutkimuksessa tarkastellaan naishiihtäjien representointeja ja niissä tapahtuneita muutoksia sekä perinteisen naisnormin vahvistamisen, että sen uudistamisen näkökulmasta. Tutkimusaineistona toimivat Urheilulehden tekstit vuosien 1905–2010 välisenä aikana. MENETELMÄT: Tutkimuksen metodisena viitekehyksenä toimii kriittisen diskurssianalyysin perinteeseen nojaava Fairclough’n kolmiulotteinen malli. Mallin mukaisesti 88 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 analyysi aloitettiin tekstin tasolta ja edettiin diskurssikäytänteiden tasolta sosiaalisen käytännön tasolla tapahtuvaan tulkintojen selittämiseen. TULOKSET: Analyysin tuloksena syntyi naishiihtäjien representointeja ohjaava neljän ylätason diskurssin ja kahdeksan päädiskurssin luokitus. Ylätason diskurssit ovat Hiihtäjädiskurssi Naishiihtäjädiskurssi, Yksilödiskurssi ja Naiseusdiskurssi. Päädiskurssit muodostuvat ylätason diskursseihin sisältyvistä vastapareista: Menestyvä hiihtäjä–Kyseenalainen hiihtäjä, Hyväksytty naishiihtäjä–Kyseenalaistettu naishiihtäjä, Kelpoyksilö–Kelvoton yksilö sekä Normia myötäilevä nainen–Normista poikkeava nainen. Aineistossa voimakkaimman diskurssin aseman saanut menestyvän hiihtäjän diskurssi kasvatti osuuttaan aineiston loppuosan teksteihin tultaessa. Naishiihtäjä representoitiin viimeisten tarkasteluvuosien teksteissä yhä useammin urheilusankariksi. Yksityiselämän kuvaukset ilmestyivät teksteihin vuoden 1970 kirjoituksissa ja kasvattivat osuuttaan loppua kohden. Perinteistä naiseutta korostavat kuvaukset vähenivät ja naiseutta uudistavat kuvaukset lisääntyivät tutkimusajanjakson edetessä. Naishiihtäjien representoinneille tyypilliseksi piirteeksi tutkimusajanjakson loppupuolella muodostui diskurssien päällekkäinen esiintyminen, jota kuvataan monitulkinnallisen subjektin käsitteellä. Aikaisemmista tutkimuksista poiketen naisurheilijoiden vähättelyä, kuten epäoleellisten seikkojen korostamista, tytöttelyä ja ulkonäkökuvauksia ei tutkimusaineiston loppuosan teksteissä enää esiintynyt. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimusaineistossa esiintyvät naishiihtäjien representoinnit välittävät kuvaa tasa-arvoistuvasta urheilun uutisoinnista. Tätä kehitystä on vauhdittanut paitsi urheilun maskuliinisten rakenteiden purkautuminen, myös yleisten sukupuolinormien väljentyminen. Samalla urheilevien naisten normista poikkeavat esitykset ovat mitä otollisimpia yleisiä naisnormeja uudistavia performansseja. Tutkimuksessa muodostetun diskurssiluokituksen valossa voitaisiin tarkastella myös muiden elämänalueiden toimijoiden sukupuolittuneita representointeja. Urheilumedia voi esityksillään olla edistämässä urheilun tasa-arvoa. Jatkuvan kritiikin sijaan tulisikin nostaa esiin tutkimustulosten kaltaisia havaintoja niistä toimintamalleista, joiden kautta tasa-arvoa rakennetaan. Median tavoin myös urheilevat naiset itse voivat toiminnallaan ja esiintymisillään antaa oman panoksensa tasa-arvotyöhön. Liikehallinnan ennustettavuus kouluiästä aikuisikään KALARI J, NUPPONEN H TAUSTA: Aikuisten ja varsinkin kouluikäisten liikehallinnasta on runsaasti poikittaistutkimuksia, mutta vain muutamia kouluiästä aikuisikään ulottuvia pitkittäistutkimuksia. Tämä tutkimus tuo uutta tietoa aikuisiän liikehallinnan ennustamisesta ja selitysmalleista kouluiässä 21 vuoden seuranta-aineiston avulla. MENETELMÄT: Tutkimus pohjautuu Tehostetun koululiikunnan tutkimuksessa (TEKO) 1985–1988 kerättyyn aineistoon koululaisten liikehallinnasta (n=2007), joista kutsuttiin 88 suostumuksensa antanutta (44 miestä ja 44 naista) aikuisiän liikehallintamittauksiin eri puolilta Suomea vuonna 2009. Puolet heistä osallistuivat koulujen toteuttamiin erilaisiin koululiikunnan tehostamisohjelmiin, jotka sisälsivät mm. liikuntakerhoja, liikuntapäiviä, välituntiliikunnan aktivointia. Kouluiän liikehallintatuloksista käytettiin vuoden 1988 tuloksia, jolloin koehenkilöt olivat 10–16-vuotiaita. Aikuisiän mittauksissa 2009 he olivat 33–38-vuotiaita. Aikuisiän mittauksiin valittiin TEKOtutkimuksen liikehallintatesteistä vauhditon 5-loikka, edestakaisinhyppely, flamingoseisonta, kahdeksikkokuljetus, tarkkuusheittokiinniotto ja kärrynpyörä. Valintaperusteena oli aiemmissa tutkimuksissa osoitettu luotettavuus sekä soveltuvuus aikuisille. Muuttujina käytettiin yksittäisten testien tuloksia sekä niistä muodostettua kokonaisliikehallinnan summamuuttujaa. Lisäksi taustamuuttujina olivat kouluiän kehonrakenne, liikkuvuus ja lihasvoimakkuus sekä sukupuoli, koululiikunnan tehostus ja kouluiän liikehallinnan monipuolisuus. Aikuisiän liikehallintaa ennustettiin kolmella tavalla. Ensiksi laskettiin yksittäisten testien selitysosuudet (korrelaatioiden ne­ liöt) koulu- ja aikuisiän tulosten välille. Toiseksi vertailtiin kouluiän liikehallinnaltaan eritasoisten ryhmien kehitystä varianssianalyysillä. Kolmanneksi etsittiin parasta kouluiän selitysmallia aikuisiän liikehallinnalle lineaarisella regressioanalyysillä taustamuuttujien joukosta. TULOKSET: Kouluiän tulosten selitysosuus aikuisiän tuloksista oli keskimäärin 33 %. Suurimmat selitysosuudet olivat kahdeksikkokuljetuksessa (54 %) ja kärrynpyörässä (51 %). Flamingoseisonnassa kouluiän tulokset eivät selittäneet lainkaan aikuisiän tuloksia. Kouluiän liikehallinnaltaan eritasoisten

ryhmien (heikko, keskiverto, hyvä) kehitys kouluiän jälkeen oli erilaista sukupuolten välillä, mutta tasoryhmien erot säilyivät. Miehillä heikkojen ja keskivertojen tulokset paranivat, mutta hyvien tulokset eivät muuttuneet. Naisilla heikkojen tulokset eivät muuttuneet, mutta hyvien ja keskivertojen tulokset heikkenivät. Kouluiän kehonrakenne, liikkuvuus, lihasvoima, liikehallinnan monipuolisuus sekä koululiikunnan tehostus selittivät 57 % miesten ja 30 % naisten aikuisiän liikehallinnasta. Parhaiten aikuisiän liikehallintaa selittivät miehillä kouluiän liikehallinnan monipuolisuus ja liikkuvuus (61 %), mutta naisilla ainoastaan kouluiän liikehallinnan monipuolisuus (37 %). JOHTOPÄÄTÖKSET: Liikehallinta aikuisena on vahvimmin ennustettavissa kouluiän yleisillä voimistelu- ja välineenkäsittelytehtävillä. Liikehallinnan taso kouluiässä vertaisryhmään nähden ennustaa vahvasti liikehallinnan tasoa aikuisena. Parhaiten liikehallintaa aikuisiässä selittää kouluiän liikehallinnan monipuolisuus. Tulokset korostavat kouluiän monipuolisen liikunnan ja varsinkin koululiikunnan merkitystä, koska liikuntatunnit ovat monille ainut mahdollisuus monipuoliseen liikuntaan. Koululiikunnan tulisi huolehtia erityisesti liikehallinnaltaan heikoimmista oppilaista ja perusliiketaitojen opettamisesta. Tavoiteorientaation yhteys urheiluseuraharrastamiseen 10-vuotiailla suomalaisilla lapsilla KALLINEN V, MONONEN K, BLOMQVIST M, LOCHBAUM M, KONTTINEN N TAUSTA: Suomalaiset urheiluseurat ovat merkittävässä roolissa lasten liikunnan ja urheilun harrastamisessa. Kansallisen liikuntatutkimuksen (2010) mukaan yli 400 000 suomalaista lasta osallistuu vuosittain ohjattuun urheilutoimintaan. Toimintaan osallistumisen on todettu edistävän lasten hyvinvointia (Donaldson & Ronan, 2006) sekä kehittävän heidän sosiaalisia taitojaan (Fraser-Thomas, Cötè & Deakin, 2005). Laakso ym. (2008) mukaan lasten urheiluseuroissa harrastaminen on lisääntynyt viimeisen 30 vuoden aikana, mutta toisaalta yleinen fyysinen aktiivisuus on laskenut viime aikoina (Tammelin ym. 2016). Lisää tutkimusta kaivataankin lasten liikunnan ja urheiluun harrastamisesta, jotta voidaan paremmin ymmärtää tekijöitä, jotka edistävät fyysisesti aktiivista elämäntapaa. Tavoiteorientaatioteorian mukaan suoritusmotivaation lähtökohtana on koetun pätevyyden ja kykyjen osoittaminen. Teorian mukaan suoritusmotivaatio ja pätevyyden tunne voidaan jakaa eri tavoiteorientaatioihin sen mukaan, miten yksilöt käsittelevät menestystä ja epäonnistumisia. Tavoite­ orientaatioteoriassa keskiössä ovat tehtäväja kilpailuorientaatio. Tehtäväorientoituneen yksilön pätevyyden tunne syntyy henkilökohtaisten taitojen kehittymisen myötä. Kilpailuorientoitunut yksilö kokee pätevyyden tunnetta kilpailullisten saavutusten kautta ja vertailemalla itseään muihin (Nicholls, 1989). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko tavoiteorientaatio yhteydessä lasten urheiluseuraharrastamiseen. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 969 (482 tyttöä ja 487 poikaa) 10-vuotiasta suomalaista lasta, jotka rekrytoitiin koulujen kautta. Lapset täyttivät vanhempien avustuksella kyselylomakkeen, joka sisälsi suomalaisen version tavoiteorientaatiokyselystä (POSQ) (Liukkonen, 1998). Lisäksi kysyttiin urheiluseuraharrastamisen tilannetta, jonka mukaan lapset jaettiin viiteen ryhmään: 1) Ei ole harrastanut urheiluseurassa 2) Lopettanut urheiluseuratoiminnan, mutta ei ole kilpaillut 3) Lopettanut urheiluseuratoiminnan ja on kilpaillut 4) Harrastaa urheiluseurassa, mutta ei kilpaile ja 5) Harrastaa urheiluseurassa ja kilpailee. Sukupuolten välisiä eroja tavoiteorientaatioiden suhteen tutkittiin t-testin avulla. Tavoiteorientaation yhteyttä urheiluseuraharrastamiseen tutkittiin MANOVA-testillä ja Tukeyn HSD posthoc -testillä. TULOKSET: Tulokset osoittivat, että pojat olivat merkitsevästi tyttöjä kilpailuorientoituneempia (p<0,001). Urheiluseurassa harrastavat ja kilpailevat lapset olivat kilpailuorientoituneempia kuin muiden ryhmien lapset (p<0,001). Lisäksi urheilua harrastavat ja kilpailevat lapset olivat tehtäväorientoituneempia kuin muiden ryhmien lapset (p<0,001). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tyttöjen ja poikien välinen ero kilpailuorientaatiossa on johdonmukainen aikaisempien tutkimus­ tulosten kanssa. Urheiluseuroissa harrastavat lapset pystyvät motivoitumaan monista eri lähteistä, mikä luo hyvän lähtökohdan pitkäaikaiselle harrastamiselle. Lisätutkimusta tarvitaan selvittämään edistääkö urheiluseuratoiminta motivaatiopohjan laajentumista vai hakeutuvatko tietynlaiset lapset toimintaan mukaan. LÄHTEET: Donaldson, S.J. & Ronan, K.R. 2006. The effects of sport participation on young adolescents’ emotional well-being. Adolescence 41, 369–389. Fraser-Thomas, J., Côté, J. & Deakin, J. 2005. Youth sport programs: An avenue to foster positive youth development Physical Education & Sport Pedagogy 10, 19–40. Laakso, L., Telama, R., Nupponen, H., Rimpelä, A. & Pere, L. 2008. Trends in leisure time physical activity among young people in Finland , 1977-2007. European Physical Education Review 14, 139–155. Liukkonen, J. 1998. Enjoyment in youth sports: A goal perspectives approach. Research Reports on Sport and Health Sciences no. 114. LIKES Research Center for Sport and Health Sciences. University of Jyväskylä. Kansallinen liikuntatutkimus 2009–2010. 2010. Lasten ja nuorten liikunta. SLU:n julkaisusarja 7. Nicholls, J.G. 1989.Competitive ethos and democratic education. Cambridge, MA: Harvard University Press. Tammelin, T.H., Aira, A., Hakamäki, M., Husu, P., Kallio, J., Kokko, A.,Laine, K., Lehtonen, K., Mononen, K., Palomäki, S., Ståhl, T., Sääkslahti, A., Tynjälä, J. & Kämppi, K. 2016. Results from Finland’s 2016 report card on physical activity for children and youth. Journal of Physical activity and Health 13, 157–164. Epäterveelliset elintavat lisäävät lyhyistä sairaspoissaoloista aiheutuvia kustannuksia työnantajalle KANERVA N, PIETILÄINEN O, RAHKONEN O, LAHTI J TAUSTA: Epäterveelliset elintavat, kuten liikkumattomuus, tupakointi, runsas alkoholin käyttö ja huono uni lisäävät sekä itsenäisesti että yhdessä sairaspoissaolojen riskiä. Epäterveellisistä elintavoista aiheutuvien sairaspoissaolojen kustannuksia on kuitenkin tutkittu vain vähän. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, lisäävätkö epäterveelliset elintavat lyhyistä, <15 vrk sairaspoissaoloista työnantajalle aiheutuvia palkkakustannuksia. MENETELMÄT: Aineistona käytettiin Helsingin kaupungin 40–60-vuotiaiden työntekijöiden terveyttä, toimintakykyä ja hyvinvointia koskevaa Helsinki Health Study -tutkimusta (n=8 960, vastausprosentti 67  %). Vuonna 2000–2002 tutkittaville lähetettiin postitse kyselylomake, jolla kerättiin terveyskäyttäytymistä (tupakointi, alkoholi, liikunta, ruokavalio ja uni) koskevia tietoja. Tutkittavien epäterveellisten elintapojen lukumäärää kuvattiin indeksillä, jossa tupa­ koinnista, runsaasta alkoholin käytöstä, liikkumattomuudesta, vähäisestä kasvisten ja hedelmien käytöstä sekä toistuvista (yli 14 yönä/kk) unettomuusoireista sai kustakin LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 89

yhden pisteen, jotka summattiin yhteen. Indeksin vaihteluvälillä 0–5 suurempi pistemäärä kuvaa epäterveellisten elintapojen suurempaa lukumäärää. Tutkittavien työaika- ja palkkatietoja sekä sairauspoissaoloja seurattiin vuosien 2002–2016 välillä työntekijöiden rekisterin kautta (yhdistämisluvan antaneita 78 %). Rekisteritietojen avulla laskettiin lyhyistä sairaspoissaoloista aiheutuvat suorat palkkakustannukset. Ensin lyhyistä sairaspoissaoloista aiheutuvien kustannusten todennäköisyyttä mallinnettiin logistisella regressiolla koko aineistossa. Sitten epäterveellisten elintapojen yhteyttä lyhyiden sairaspoissaolojen kustannusten määrään mallinnettiin yleistetyllä lineaarisella mallilla niiden tutkittavien keskuudessa, joilla kustannuksia esiintyi (Gamma-jakauma, loglinkkifunktio). Analyyseissä huomioitiin tutkittavien ikä, sukupuoli, sosioekonominen asema, siviilisääty, fyysinen toimintakyky sekä seurantavuodet. Analysointi suoritettiin R- ja STATA-ohjelmistoilla. TULOKSET: Tutkittavia seurattiin keskimäärin 9,9 vuotta. Epäterveellisimmin käyttäytyvillä tutkittavilla (indeksi >2) oli todennäköisemmin lyhyistä sairaspoissaoloista aiheutuneita palkkakustannuksia (p=0,009) sekä suuremmat kustannukset (p<0,001) verrattuna terveellisimmin käyttäytyviin (indeksi=0). Epäterveellisimmin käyttäytyvien sairaspoissaoloista aiheutui työnantajalle 3 074€ (95 % luottamusväli 1 812€–4 251€; p<0,001) enemmän palkkakustannuksia verrattuna terveellisimmin käyttäytyviin. Elintapojen itsenäisiä vaikutuksia kustannuksiin tarkasteltaessa havaittiin, että tupakointi aiheutti suurimmat lyhyistä sairaspoissaoloista aiheutuvat kustannukset työnantajalle (2 334€ enemmän vrt. tupakoimattomat; 1 528€–3 139€; p<0,001). Liikkumattomuudesta aiheutuneet lyhyiden sairaspoissaolojen palkkakustannukset työnantajalle olivat 945€ (1 46€–1 739€; p=0,020) suuremmat verrattuna aktiiviseen elämäntapaan. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kymmenen vuoden ajanjaksolla, useita epäterveellisiä elintapoja omaavien henkilöiden lyhyistä sairaspoissaoloista aiheutui työnantajalle noin 3 000€ suuremmat kustannukset verrattuna niihin, joilla epäterveellisiä elintapoja ei ollut. Yksittäisistä elintavoista erityisesti tupakointi lisää sairauspoissaolojen kustannuksia. 90 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 Lapsuuden liikunnan ja koulutuksen pitkän aika­välin yhteydet KARI J, PEHKONEN J, HUTRI-KÄHÖNEN N, RAITAKARI O, TAMMELIN T seurauksia koulutuksen näkökulmasta: Lapsuudessa harrastettu liikunta ei ole ainoastaan yhteydessä parempaan koulumenestykseen, vaan se voi myös johtaa korkeampaan peruskoulun jälkeiseen koulutustasoon. Tämä voi puolestaan tarjota niin yksilöllisiä kuin yhteiskunnallisia hyötyjä. LÄHTEET: Barron, J.M., Ewing, B.T. & Waddel, G.R. 2000. The effects of high school athletic participation on TAUSTA: Koulutus on yksi tärkeimmistä investoinneista inhimilliseen pääomaan. Korkeamman koulutustason on osoitettu olevan positiivisesti yhteydessä mm. terveyteen, työmarkkinatulemiin sekä talouskasvuun. Mikä on puolestaan liikunnan rooli koulutuksen näkökulmasta? Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet liikunnan olevan positiivisesti yhteydessä mm. oppimiseen, koulumenestykseen ja koulutustasoon. Sen sijaan tietoa liikunnan ja koulutuksen pitkän aikavälin yhteyksistä on vain vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko lapsuuden liikunta yhteydessä koulumenestykseen peruskoulun päättyessä sekä koulutusvuosien määrään aikuisuudessa. MENETELMÄT: Tutkimusaineistona hyö­ dynnettiin Lasten ja nuorten sepelvaltimo­ taudin riskitekijät -seurantatutkimusta yhdistettynä Tilastokeskuksen rekistereihin. Tutkimusaineisto koostui lapsista, jotka olivat 12- (n=1 723, 49 % poikia) ja 15- (n=2 445, 48 % poikia) vuotiaita liikuntaa mitattaessa. Lapsia seurattiin vuoteen 2010 asti, jolloin osallistujien keski-ikä oli 40 vuotta. Lapsuuden liikunta koostui neljästä muuttujasta: vapaa-ajan liikunta koulutuntien ulkopuolella, osallistuminen urheiluseuran harjoituksiin, osallistuminen kilpailuihin, sekä muutos liikunta-aktiivisuudessa 12–15 vuotiaana. Koulutustiedot puolestaan koostuivat kahdesta muuttujasta: keskiarvo 15-vuotiaana (itse-raportoitu) ja koulutusvuosien määrä aikuisuudessa (rekisteripohjainen). Analyysit tehtiin hyödyntäen pienimmän neliösumman- sekä instrumenttimuuttujamenetelmää. Mallinnuksessa huomioitiin mm. lapsen terveys, aikaisempi koulumenestys, vanhempien koulutus sekä perheen tulot ja koko. TULOKSET: Lapsuuden liikunta oli positiivisesti yhteydessä koulumenestykseen peruskoulun päättyessä sekä koulutusvuosien määrään aikuisuudessa. Paljon liikkuneilla tytöillä oli keskimäärin noin yhden arvosanan verran korkeampi keskiarvo peruskoulun päättyessä verrattuna vähän liikkuneisiin tyttöihin. Pojilla ero oli noin puoli arvosanaa. Koulutusvuosien määrässä ero paljon liikkuvien ja vähän liikkuvien välillä oli noin vuosi, sukupuolesta riippumatta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulosten mukaan lapsuuden liikunnalla voi olla kauaskantoisia education and labor market outcomes. Rev Econ Stat. 82 (3), 409–421. Becker, G.S. 2009. Human capital: A Theoretical and Empirical Analysis, with Special Reference to Education. Chicago (IL): University of Chicago Press, 17–21;29–54. Donnelly, J.E., Hillman, C.H., Castelli, D., Etnier, J.L., Lee, S., Tomprorowski, P., Lambourne, K. & Szabo-Reed, A.N. 2016. Physical activity, fitness, cognitive function, and academic achievement in children: a systematic review. Med Sci Sports Exerc. 48, 1197–1222. Hanushek, E.A. & Woessmann, L. 2012. Do better schools lead to more growth? Cognitive skills, economic outcomes, and causation. J Econ Growth. 17 (4), 267–321. Organization for Economic Cooperation and Development. Education at a glance interim report: Update of Employment and Educational Attainment Indicators. 2015. https://www.oecd.org/edu/EAGInterim-report.pdf. Ross, C.E. & Wu, C.I. 1995. The links between education and health. Am Sociol Rev. 60 (5), 719–45. E-urheilijoiden fyysinen harjoittelu KARI T, KARHULAHTI V-M TAUSTA: Videopelien kilpailullinen pelaaminen – e-urheilu (eSports) – on noussut viime vuosien aikana merkittäväksi osaksi urheilukulttuuriamme. Laji kerää kasvavissa määrin katsojia niin paikan päälle kuin TV:n ja eri verkkomedioiden ääreen. Esimerkiksi vuonna 2016 The League of Legends -pelin finaalilla oli 43 miljoonaa katsojaa (Riot Games, 2016). Myös e-urheilussa liikkuvat rahamäärät ja palkintorahat ovat kasvussa (Talouselämä, 2017). Useat muista lajeista paremmin tunnetut urheiluseurat ovat myös perustaneet e-urheilujoukkueita. Lajin urheilullisuudesta on käyty paljon keskustelua, mutta pelaajien fyysistä harjoittelua ei ole kuitenkaan aiemmin tutkittu. Tämä tutkimus selvitti mm. e-urheilun huippujen harjoitusmääriä – ennen kaikkea fyysiseltä kantilta, sekä fyysisen harjoittelun koettuja vaikutuksia kilpailusuoritukseen.

MENETELMÄT: Tutkimuksen data kerättiin verkkokyselytutkimuksella syyskuun 2015 ja kesäkuun 2016 välisenä aikana. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat huipputason ja vakavasti huipulle tähtäävät e-urheilijat. 31 vastaajaa tavoitettiin suoraan kutsumalla ja 84 sosiaalisen median kautta. Yhteensä kyselyyn vastasi 115 e-urheilijaa. Datan analysoinnissa käytettiin IBM SPSS Statistics 22 -ohjelmistoa. Vastaajien keski-ikä oli 20,8 vuotta. Vastaajista 68 % pelasi pääosin joukkueissa ja 27 % oli yksilöurheilijoita. Tutkimuksen rajoitteena oli aasialaisten ja aasialaisia tiimejä edustavien vastaajien vähäinen määrä. Tutkimuksen tulokset ovatkin yleistettävissä vain eurooppalaisiin ja pohjois-amerikkalaisiin pelaajiin. TULOKSET: Huipputason ja huipulle tähtäävät e-urheilijat harjoittelevat keskimäärin noin 5,5 tuntia päivittäin, josta keskimäärin yksi tunti on fyysistä harjoittelua, kuten lenkkeilyä, voimaharjoittelua tai vastaavaa. Lepo- ja kilpailupäivät huomioiden, todellinen päivittäinen harjoitusmäärä on suhteessa korkeampi. Suurin osa vastaajista koki fyysisen harjoittelun parantavan heidän suoritustasoaan e-urheilussa: 39 % koki vaikutuksen jokseenkin positiivisena ja 17 % erittäin positiivisena. Yksilö- ja joukkueurheilijoiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Noin 82 prosentilla vastaajista oli (fyysinen) harjoitusohjelma, mutta suurin osa (70 %) oli kuitenkin itse vastuussa oman (fyysisen) harjoitusohjelmansa suunnittelusta ja vain noin 10 prosentille ohjelman suunnitteli valmentaja tai vastaava. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimus osoittaa, että pelaamisen lisäksi myös fyysinen harjoittelu on keskeisessä osassa huipputason e-urheilijoiden harjoittelua heidän tavoitellessa parempaa kilpailumenestystä. Tämä antaa mielenkiintoisen viestin uraansa aloittaville pelaajille, kuten myös huippupelaajia fanittaville harrastajille. Lisäksi se vihjaa, että e-urheilutiimien tulisi panostaa enemmän pelaajiensa fyysisen harjoittelun suunnitteluun. Kannustamme sellaisten sosiaalisten verkostojen kehittämistä, jotka auttavat nuoria ymmärtämään ja arvostamaan myös e-urheilun asettamia fyysisiä vaatimuksia eurheilijan polulla. LÄHTEET: Riot Games. 2016. 2016 League of Legends World Championship By the Numbers. http://www.lolesports.com/en_US/articles/2016-league-legendsworld-championship-numbers. Luettu 25.5.2017 Talouselämä. 2017. Kalpene NBA-finaali ja US Open -golf – Nörttiurheilu hakkaa jo katsojissa ja rahoissa, suomalaistähdelle lähes 600 000 €. http:// www.talouselama.fi/uutiset/kalpene-nba-finaali-jaus-open-golf-norttiurheilu-hakkaa-jo-katsojissa-ja-rahoissa-suomalaistahdelle-lahes-600-000-6640754. Luettu 25.5.2017 Ravitsemus, energian­ kulutus ja palautuminen aavikkoultramaratonin aikana KARINEN H TAUSTA: Ultramaratonkilpailut ja polkusekä maastojuoksu (trail running) ovat lisänneet suosiotaan viime aikoina pitkänmatkan juoksua harrastavien parissa. Ultramaratoniksi lasketaan kaikki juoksutapahtumat, joissa matka ylittää yhdessä tai useammassa etapissa perinteisen maratonin 42 195 km. Viime vuosina näitä on alettu järjestää enenevästi äärimmäisissä ympäristöolosuhteissa, kuten aavikoilla, viidakoissa ja jäätiköillä, missä pitkän juoksumatkan lisäksi kilpailijoita koettelevat ympäristöolosuhteet. Aavikoilla lämpötila on säännöllisesti yli 30 °C, ja osallistujat vastaavat itse kilpailunaikaisesta huollostaan monipäiväisten kilpailujen ajan. Järjestäjien taholta voidaan toimittaa ainoastaan vettä määrävälein erämaahan sovituille pisteille. MENETELMÄT: Tässä tapaustutkimuksessa kuvataan aavikkomaratonjuoksijan ravitsemus, energian saanti ja kulutus, kehonkoostumuksen muutokset ja palautuminen vuoden 2015 Oman Desert Maratonissa (ODM). Energian kulutus mitattiin sykevälivaihteluun (heart rate variation, HRV) perustuvalla menetelmällä koko kilpailun ajan. Data kerättiin First Beatin BodyGuardtallentimella (Body Guard, FirstBeat, Kuopio, Suomi). Koehenkilö on juoksunharrastaja, joka on juossut useita tavallisia maratoneja. Ikä 50 vuotta, pituus 175 cm, paino 70,7 kg, paras henkilökohtainen maratonaika 3.30 (3.30–4.00). ODM on ultramaratonjuoksu, jossa kuuden päivän aikana juostaan kuudessa etapissa 165 km Omanin hiekka-aavikolla päivälämpötilan ollessa 38–41°C. Kilpailijat joutuvat kantamaan itse vettä lukuun ottamatta kaikki tarvitsemansa varusteet. Ravintoa tuli olla vähintään 8,36 MJ/päivä. TULOKSET: Ravintoa oli mukana 4,6 kg eli 0,7 (0,4–0,8) kg/vrk. Energian [11,4 (6,9– 13,8) MJ/päivä], proteiinin [1,5 (0,98–1,6) g/ kg/päivä] ja hiilihydraattien [6,4 (3,8–8,1) g/kg/päivä] saanti olivat hieman alle suosituksien, koska kaikki tarvikkeet piti kantaa itse, jolloin painon ja tilan säästämiseksi mukaan otettiin mahdollisimman vähän tavaraa. Repun paino oli kisan alkaessa 9,2 kg. Ruuan energiatiheys oli 1,4 MJ/100 g, ja kaikki mukana ollut ruoka syötiin. Energian kulutus ennen kisaa lepopäivänä oli 8,25 MJ, juoksupäivinä se vaihteli 13,7–17,7 MJ. Nestettä nautittiin janon tunteen mukaan, ad libitum 6–9 l/vrk ilman mitään kuivumisen oireita tai hyponatremiaa. Koehenkilö nukkui 7.30–9.50 tuntia yössä paitsi yömaratonin jälkeen vain 3.30 tuntia. Ensimmäisen juoksuetapin jälkeen kesti kuusi tuntia nukkumaanmenosta ennen unen muuttumista voimavaroja palauttavaksi. Kuumuuteen ja juoksurasitukseen sopeutumisen myötä viive palauttavaan uneen lyheni niin että se oli 3–4 päivän kuluttua normaalia vastaava. JOHTOPÄÄTÖKSET: Merkittävin löydös oli koehenkilön nopea sopeutuminen vallitseviin olosuhteisiin ja rasitukseen, mikä näkyi palauttavan univaiheen viiveen nopeana lyhenemisenä. Ennen aavikkoultramaratonia tulisi akklimatisoitua vähintään 3–4 päivää kuumassa ilmastossa. Hyvä patja varmistaa hyvät yöunet ja helpottaa palautumista etappien välillä. Koehenkilön lopullinen sijoitus oli 49/98. LÄHTEET: Jampen, S.C., Knechtle, B., Rüst, C.A., Lepers, R. & Rosemann, T. 2013. Increase in finishers and improvement of performance of masters runners in the Marathon des Sables. Int J Gen Med. 5 (6), 427–438. Knechtle, B. 2012. Ultramarathon runners: nature or nurture? Int J Sports Physiol Perform. 7 (4), 310–312. Scheer, V. & Murray, A. 2014. Ultra-Marathon running injuries. SpringerReference 27, 04:35. CrossFit Suomen jälki­ modernissa liikuntakulttuurissa: CrossFitin rantautuminen, organisoituminen ja laji liikuntamuotona KAUPPINEN A TAUSTA: Suomalainen liikuntakulttuuri elää jatkuvassa muutoksen tilassa. Uusi sukupolvi muokkaa perinteisiä liikuntalajeja uudelleen vastaamaan paremmin nykyisiä tarpeitaan. Samalla virtuaalimaailman kehitys tuo kaukaisemmatkin liikuntavaikutteet lähelle. Liikunnalle asetetaan yhä kokonaisvaltaisempia merkityksiä ihmisten arjessa ja yhteiskunnassa. Uusia liikuntalajeja tutkimalla saadaan yhteiskunnallisesti arvokasta tietoa liikunnan muuttuvista merkityksistä ja liikuntakentän organisaatiomuutoksista. Tässä tutkimuksessa katse kohdistuu Suomeen 2000-luvulla rantautuneeseen CrossFit-liikuntalajiin, jota ei ole aikaisemmin tutkittu liikuntasosiologian näkökulmasta. Tutkimustiedosta hyötyvät niin liikunta-alan toimijat kuin poliittisten päätösten tekijät. LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 91

MENETELMÄT: Tutkimus on luonteeltaan sosiologian perustutkimus, jonka tavoite on tuottaa uutta tietoa ennen tutkimattomasta ilmiöstä ja vastata tutkijoiden kiinnostukseen uusia liikuntalajeja kohtaan. Tutkimuksen teoriaosa antaa kuvan tekijöistä, jotka vaikuttavat uusien liikuntalajien syntymiseen ja rantautumiseen, mitkä tekijät ratkaisevat liikuntalajien vakiintumisen ja millaisena nykyinen jälkimoderni liikuntakulttuuri käsi­ tetään. Tutkimuksen empiirinen osa kuvaa CrossFitin Suomeen rantautumisen kanavia, toiminnan organisoitumista ja luonnehtii CrossFitiä kokonaisvaltaisena liikuntalajina. Lopuksi teoria ja empiria yhdistyvät pohdintoina CrossFitin paikantumisesta osaksi Suomen nykyistä liikuntakulttuuria. Tutkimusmetodologiana on laadullinen tapaustutkimus, jossa tutkimuskohteena ovat Suomen CrossFit-salien toiminta ja CrossFitin harrastaminen saleilla. Tutkimusmetodina käytettiin teemahaastatteluja, jotka toteutettiin kuudelle lajipioneerille. Haastateltavien valinnassa käytettiin lumipallo- ja saturaatio-otantaa. TULOKSET: Tutkimus osoittaa CrossFitin rantautuneen Suomeen Yhdysvalloista aluksi epävirallisesti omaehtoisena harrastamisena, jossa tiedonlähteenä on toiminut lajin internet-sivustot. Tämän jälkeen laji on organisoitunut viralliseksi salitoiminnaksi. CrossFit-salitoiminnan rinnalla virtuaaliympäristöllä on keskeinen asema salitoiminnan jatkeena. Salitoiminnan lisäksi kilpailuilla ja koulutuksilla on olennainen osa CrossFitissä. Tutkimukseni mukaan CrossFit on kokonaisvaltainen liikuntalaji, joka tarjoaa yhteisöllisyyden kokemuksia ja yksilöllisen elämäntyylin rakennuspalikoita. CrossFitistä on erotettavissa jälkimodernin liikuntakulttuurin kaupallisen kuntoliikunnan ja vaihtoehtoisen liikunnan piirteitä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimukseni vahvistaa tutkijoiden vaihtoehtoisen liikunnan käsitepohdintoja. Uusia liikuntakentän tulokkaita on kuvattu virtuaalimaailmaan sidottuina, kansainvälisinä ja tee-se-itse -kulttuuria korostavina. Tutkimukseni mukaan virtuaaliympäristö on saamassa yhä merkittävämmän roolin toiminnan organisoimisen alustana. Uusissa liikuntalajeissa korostuvat sovellettava ja avoin toiminta, jotka mahdollistavat niiden mukautumisen perinteisiä lajeja paremmin vastaamaan harrastajien tarpeisiin. Samalla ne toimivat yksilöllisen identiteetin ja elämäntyylin rakennuspalikoina jälkimodernin ajan yksilöille. 92 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 Muutokset liikuntamotivaation liittyvissä tekijöissä voimaharjoitteluinterven­ tion aikana ennustavat voimaharjoittelun jatkamista intervention jälkeen vähän liikkuvilla ikääntyneillä KEKÄLÄINEN T, KOKKO K, SIPILÄ S, TAMMELIN T, WALKER S TAUSTA: Liikuntamotivaatioon liittyvät tekijät ovat keskeisessä roolissa liikunnallisen elämäntavan omaksumisessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko liikuntamotivaatioon liittyvillä tekijöillä ja muutoksilla niissä intervention aikana yhteyttä voimaharjoittelun jatkamiseen intervention jälkeen. MENETELMÄT: Kutsukirje tutkimukseen lähetettiin 2 000 väestörekisteristä satunnaisesti valitulle 65–75-vuotiaalle jyväskyläläiselle. Poissulkukriteereiden ja lääkärintarkastuksen jälkeen lopullinen otos oli 106 vähän liikkuvaa miestä ja naista. Heidät satunnaistettiin neljään ryhmään: harjoitteluryhmiin 1 (n=26), 2 (n=27) ja 3 (n=28) sekä kontrolliryhmään (n=25). Ensimmäisen kolmen kuukauden ajan kaikki harjoitusryhmät osallistuivat ohjattuun voimaharjoitteluun kahdesti viikossa. Seuraavat kuusi kuukautta ryhmä 1 harjoitteli kerran, ryhmä 2 kahdesti ja ryhmä 3 kolmesti viikossa. Voimaharjoittelun jatkamista intervention jälkeen selvitettiin harjoitusryhmiin kuuluneilta haastatteluilla seurantamittauksissa kuuden kuukauden kuluttua intervention päättymisestä (n=66) sekä puhelinhaastatteluilla vuosi intervention päättymisestä (n=78). Liikuntamotivaatioon liittyviä tekijöitä mitattiin liikuntaan ja harjoitteluun liittyvien itsesäätelyn, minäpystyvyyden, toiminta- ja selviytymissuunnitelmien sekä fyysisen aktiivisuuden hyväksynnän kautta. Intervention vaikutuksia selvitettiin GEE-menetelmällä (generalized estimated equations) ja harjoittelun jatkamista ennustavia tekijöitä binaarisella logistisella regressioanalyysilla. TULOKSET: Yhdeksän kuukauden voimaharjoitteluintervention aikana sisäinen motivaatio liikuntaa (ryhmä x aika p=0,005) ja harjoittelua kohtaan (p=0,004) lisääntyivät kaksi tai kolme kertaa viikossa harjoitelleilla verrattuna kontrolliryhmään ja kerran viikossa harjoitelleisiin. Lisäksi toimintasuunnitelmien (p<0,001) tekeminen lisääntyi kaikilla harjoitteluryhmillä ja selviytymissuunnitelmien (p=0,011) tekeminen kaksi tai kolme kertaa viikossa harjoitelleilla verrat- tuna kontrolliryhmään. Intervention jälkeen 46 % tutkittavista jatkoi voimaharjoittelua vähintään kerran viikossa seuraavan vuoden ajan. Liikuntamotivaatioon liittyvien tekijöiden taso intervention päättyessä ei ollut yhteydessä voimaharjoittelun jatkamiseen, mutta liikuntaan liittyvän minäpystyvyyden lisääntyminen intervention aikana ennusti voimaharjoittelun jatkamista intervention jälkeen (OR 1,20; 95 % LV 1,03–1,40). Jatkaneista 47  % harjoitteli keskimäärin kerran viikossa ja 53 % kahdesti viikossa. Intervention aikana lisääntynyt sisäinen motivaatio harjoittelua kohtaan ennusti voimaharjoittelun jatkamista tiheämmällä frekvenssillä (OR 4,33; 95 % LV 1,30–14,49). JOHTOPÄÄTÖKSET: Voimaharjoittelulla on myönteisiä vaikutuksia ikääntyneiden liikuntaan liittyvien toiminta- ja selviytymissuunnitelmien tekemiseen ja motivaatioon. Erityisesti motivaation liittyvien hyötyjen saamiseksi harjoittelutiheyden on oltava vähintään kaksi kertaa viikossa. Intervention aikana lisääntynyt liikuntaan liittyvän minäpystyvyyden kokemus innostaa jatkamaan voimaharjoittelua, kun taas lisääntynyt sisäinen motivaatio harjoittelua kohtaan innostaa jatkamaan voimaharjoittelua tiheämmin intervention jälkeen. Vaikka voimaharjoitteluinterventiot keskittyvät yleensä fyysisen toimintakyvyn parantamiseen, olisi lisäksi tavoiteltava liikuntaan liittyvän minäpystyvyyden ja sisäisen motivaation edistämistä, jotta voimaharjoittelu jatkuisi intervention jälkeen ennestään vähän liikkuvilla ikääntyvillä. Aktiivisen toimintakulttuurin edistäminen peruskouluissa itsearviointia hyödyntäen KÄMPPI K, INKINEN V, AIRA A, HAKONEN H, LAINE K TAUSTA: Nykytilan arvioinnin työkalu on luotu koulujen käyttöön, jotta ne voisivat itse arvioida oman koulunsa Liikkuva koulu -toiminnan tilannetta, saada kehittämisideoita ja konkreettisen välineen koulun sisäisiin keskusteluihin. Työkalu on kehitetty Liikkuva koulu -ohjelmassa, jonka tavoitteena on edistää aktiivisen toimintakulttuurin levittämistä kaikkiin peruskouluihin. Toukokuussa 2017 ohjelmaan oli rekisteröitynyt 1 978 peruskoulua eli 81 % kaikista Suomen peruskouluista. MENETELMÄT: Koulujen itsearviointityökalu on sähköinen verkkokysely. Arvioinnissa on yhdeksän osa-aluetta: 1) toiminnan

organisointi, 2) välitunnit ja kampanjat, 3) henkilökunnan osallistuminen, 4) oppilaiden osallisuus, 5) koulun piha, tilat ja ympäristö, 6) oppitunnit, opetuskäytännöt ja oppimisympäristöt, 7) koulumatkojen edistäminen, 8) kerhotoiminta ja 9) yhteistyö. Jokainen osa-alue koostuu useasta väittämästä, joita arvioidaan asteikolla 0–4 (0=ei lainkaan ja 4=toteutuu täysin). Arvioinnin täyttämisen jälkeen koulu saa visuaalisen yhteenvedon tuloksistaan. LIKES-tutkimuskeskus koordinoi arviointiprosessia kansallisesti, kerää aineiston ja analysoi tuloksia. Tulokset ovat avoimesti tarkasteltavissa verkkosivuilla. TULOKSET: Toukokuussa 2017 nykytilan arvioinnin oli tehnyt 1 367 koulua (951 alakoulua, 234 yhtenäiskoulua ja 182 yläkoulua; 209 kunnasta). Valtakunnallisten tulosten mukaan Liikkuva koulu -toiminnan organisointi ja välituntitoiminta ovat saaneet osa-alueista parhaat keskiarvot. Noin 60 prosentissa kouluista on Liikkuva koulu -tiimi, joka organisoi toimintaa. Yhtä yleistä on, että koulupäivän aikainen liikkuminen on kirjattu osaksi koulun lukuvuoden toimintasuunnitelmaa. Lukujärjestyksiin on raivattu tilaa pitkille toimintavälitunneille joka toisessa koulussa. Eniten kehitettävää on oppilaiden osallisuuden hyödyntämisessä, oppituntien toiminnallisuuden lisäämisessä sekä yhteistyömahdollisuuksien hyödyntämisessä. Vähän liikkuvat oppilaat huomioi kohdennetuin toimenpitein joka viides koulu. Tulosten perusteella edellytykset aktiiviselle toimintakulttuurille ovat paremmalla mallilla ala- ja yhtenäiskouluissa suhteessa yläkouluihin kaikilla osa-alueilla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Nykytilan arvioinnin avulla saadaan seurantatietoa Liikkuvien koulujen nykytilasta ja kehitystarpeista. Tuloksia voidaan tarkastella esimerkiksi valtakunnallisesti, maakunnittain, kunnittain tai aluehallintovirastojen alueiden mukaan tai erotellen alakoulujen, yläkoulujen ja yhtenäiskoulujen vastaukset. Kuntakoosteita on eri kunnissa hyödynnetty myös esimerkiksi kunnan hyvinvointikertomuksen datana. Työkalun avulla saadaan ajantasainen tieto aktiivisen toimintakulttuurin edistämisestä peruskouluissa välittömästi asian parissa toimivien käyttöön. Rakennettu ympäristö fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavana tekijänä: Systemaattinen kirjallisuuskatsaus pitkittäistutkimuksista KÄRMENIEMI M, LANKILA T, IKÄHEIMO T, KOIVUMAA-HONKANEN H, KORPELAINEN R TAUSTA: Fyysinen inaktiivisuus on globaali ongelma, joka lisää monien kroonisten tautien riskiä ja vähentää elinajan odotetta. Maankäyttö ja liikennepolitiikka on tunnistettu eräiksi tekijöiksi fyysisen inaktiivisuuden taustalla, sillä yksityisautoilun ehdoilla toteutetut hajanaiset kaupunkirakenteet eivät tue luonnollista arkista fyysistä aktiivisuutta. Hyvällä yhdyskuntasuunnittelulla voidaan lisätä aktiivisia liikkumismuotoja (kävely, pyöräily, joukkoliikenne) ja edistää fyysistä aktiivisuutta väestötasolla pitkäkestoisin tuloksin (Sallis ym. 2016). Viimeisen 15 vuoden aikana rakennetun ympäristön yhteyttä fyysiseen aktiivisuuteen on tutkittu pääasiassa poikkileikkausaineistojen avulla ja vasta viime vuosina pitkittäistutkimukset ovat yleistyneet. MENETELMÄT: Pyrimme systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla tunnistamaan rakennettuun ympäristöön liittyvät tekijät, jotka ovat yhteydessä muutoksiin fyysisessä aktiivisuudessa. Lisäksi tarkastelimme sitä, miten muutokset rakennetussa ympäristössä vaikuttavat fyysiseen aktiivisuuteen. Etsimme englanninkielisiä tiedejulkaisuissa joulukuuhun 2015 saakka julkaistuja alkuperäistutkimuksia kuudesta tietokannasta: Medline, PubMed, Scopus, Web of Science, Transportation Research Information Services ja Active Living Research. Tutkimusten täytyi hyödyntää pitkittäisasetelmaa ja tarkastella rakennetun ympäristön muutosten yhteyttä muutoksiin fyysisessä aktiivisuudessa. Sisällytimme katsaukseen 21 prospektiivista kohorttitutkimusta, joissa tarkasteltiin muuttamista erilaisten ympäristöjen välillä ja 30 rakennetun ympäristön muokkaamiseen liittyvää luonnollista koetta. TULOKSET: Rakennetun ympäristön muu­tokset olivat yhteydessä fyysisen aktii­ vi­ suuden lisääntymiseen. Objektiivisesti mitattu määränpäiden saavutettavuus ja käve­lyyn, pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen liittyvä uusi infrastruktuuri olivat yhteydessä aktiivisten liikkumismuotojen valintaan ja suurempaan kokonaisaktiivisuuteen. Lisäksi ympäristön koetut esteettiset ja turvallisuuteen liittyvät tekijät olivat yhteydessä lisääntyneeseen aktii­visuuteen. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset vahvistavat käsitystä aktiivisten liikkumismuotojen varaan suunniteltujen yhdyskuntarakenteiden terveyshyödyistä. Kaavoituksessa määritelty maankäytön monipuolisuus – asumiseen tarkoitetut rakennukset sekoittuneena julkisten ja yksityisten palveluiden, työpaikkojen ja vapaa-ajan määränpäiden kanssa – on yhtey­ dessä suurempaan fyysiseen aktiivisuuteen ympäristön laadullisten tekijöiden, kuten esteettisyyden ja turvallisuuden ohella. Luomalla kävelyyn, pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen tarkoitettua uutta infrastruktuuria, kävelyn ja pyöräilyn kulkutapaosuuksia voidaan kasvattaa ja henkilöauton käyttöä vähentää. Tuloksia voidaan hyödyntää kestävän kehityksen mukaisten kaupunkirakenteiden toteuttamisessa ja arvioitaessa yhdyskuntaja liikennesuunnittelun terveysvaikutuksia perusteellisemmin. LÄHTEET: Sallis, J.F., Bull, F., Burdett, R., Frank, L.D., Griffiths, P., Giles-Corti, B. & Stevenson, M. 2016. Use of science to guide city planning policy and practice: How to achieve healthy and sustainable future cities. Lancet 388 (10062), 2936‒2947. Liikuntatehtäviä koti­ läksyinä: Koulun ulkopuolella tapahtuva oppiminen opetuksen tukena tyttöjen liikunnassa KÄÄPÄ M, HIRVENSALO M, PALOMÄKI S, VALLEALA U M TAUSTA: Liikuntaläksykokeilussa tutkittiin, miten erilaiset liikunnalliset kotitehtävät, liikuntaläksyt, toteutuivat koululiikunnan osana ja miten oppilaat kokivat liikuntaläksyt sekä oman osallisuutensa niiden tekemisessä. Tutkimuksessa tarkasteltiin, tehtiinkö läksyjä kaverien ja vanhempien kanssa sekä sitä, millaisia eroja oli läksyjentekoaktiivisuudessa ja luokka-asteiden välillä? MENETELMÄT: Liikuntaläksykokeilu toteutettiin lukuvuonna 2015–2016 keskisuomalaisessa koulussa 6.–9.-luokan tyttöjen kanssa, yhteensä 117 tyttöä. Liikuntaläksykokeilun päätteeksi tehdyn oppilaskyselyn vastaukset analysoitiin frekvenssien, ristiintaulukoiden (khiin neliötesti) ja keskiarvovertailujen avulla (varianssianalyysi ja ttesti). Kyselylomakkeen avoimet vastaukset järjestettiin luokka-asteittain ja läksytyypeittäin. TULOKSET: Oppilaskyselyn vastausten LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 93

mukaan liikuntaläksyjä tehtiin ahkerasti. Lähes 90 prosenttia oppilaista teki läksyt aina (89,7 %). Yli puolet (51,3 %) vastanneista teki läksyt mieluiten yksin ja neljännes teki ne kavereiden kanssa. Läksyjentekoaktiivisuudessa havaittiin muiden muuttujien suhteen merkittäviä eroja. Läksyt aina tehneet pitivät läksyistä enemmän, he pitivät läksyjen tekemistä hyödyllisempänä kuin läksyjä vähemmän tehneet. Vähemmän läksyjä tehneet eivät pitäneet niin tärkeänä läksyjen tarkistamista. Aina läksyt tehneiden mielestä läksyjen tekeminen on lisännyt heidän liikuntaansa ja heille vapaa-ajalla liikkuminen oli mieluisampaa. Oppilaiden mielestä heidän tulisi voida vaikuttaa liikuntaläksyihin. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kotitehtävät sopivat koululiikuntaan, oppilaat tekivät liikuntaläksyjä ahkerasti. Kotitehtävät ovat muissa koulun oppiaineissa tavallinen osa koulutyötä, myös liikunnan oppiaineksen lisäharjoittelulla kotitehtävien muodossa voidaan lisätä tunneilla opitun harjoittelumäärää, mahdollisesti myös lisätä yläkouluikäisten tyttöjen fyysistä aktiivisuutta kouluajan ulkopuolella. Lihasproteomianalyysi osoittaa estrogeenin osallistuvan naisten luuranko­ lihasten energia-aineenvaihdunnan säätelyyn LAAKKONEN E, SOLIYMANI R, KARVINEN S, KAPRIO J, KUJALA U, BAUMANN M, SIPILÄ S, KOVANEN V, LALOWSKI M TAUSTA: Luurankolihakset ovat koko kehon aineenvaihdunnan kannalta tärkeä kudos. Naisten keski-ikään liittyy lihasten koon ja lihasvoiman vähentyminen, mikä iän karttuessa voi altistaa sarkopenialle ja aineenvaihdunnan häiriöille. Keski-ikään sijoittuviin vaihdevuosiin eli menopaussiin kuuluva munasarjojen toiminnan hiipuminen johtaa verenkierron estradiolitason laskuun. Matalan estradiolitason tiedetään olevan yhteydessä lihasten ikääntymismuutoksiin, mutta ilmiön taustalla olevia molekyylibiologisia mekanismeja ei täysin tunneta. Toistaiseksi androgeeneja on tutkittu estrogeenejä enemmän ja niitä pidetään tärkeämpinä lihaksiin vaikuttavina hormoneina. Toisaalta poistogeenisillä koe-eläimillä on puutteellisen estrogeenisignaloinnin osoitettu heikentävän lihasten energia-aineenvaihduntaa ja mitokondrioiden toimintaa. MENETELMÄT: Tässä työssä käytettiin 24:ltä pre- ja postmenopausaaliselta naiselta otettuja lihasnäytteitä, joiden avulla määri- 94 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 tettiin lihaksissa näytteenottohetkellä olevat proteiinit (proteomi) ja selvitettiin, ovatko erot proteiinien määrissä yhteydessä tutkittavien naisten ikään, menopaussivaiheeseen tai hormonikorvaushoidon käyttöön. Tutkittavista premenopausaalisista naisista (30–34v., n=6) kukaan ei käyttänyt estrogeenia sisältäviä valmisteita. Postmenopausaaliset naiset (54–62-v., n=9 paria) olivat identtisiä kaksossisaria, joista toinen käytti estrogeenihoitoa ja toinen ei. Proteomi kartoitettiin leimavapaalla nano-LC-HD-MS menetelmällä. Proteiinit identifioitiin ja niiden suhteellinen määrä mitattiin Progenesis QI proteomiikkaalustaa hyödyntäen. TULOKSET: Lihasnäytteistä tunnistettiin 1 353 proteiinia ja 762 esiintymisen voimakkuus saatiin määritettyä. Näistä 137 ei oltu aiemmin yhdistetty lihasten ikääntymiseen. Identifioidut ryhmien välillä eri voimakkuudella ilmentyvät proteiinit muodostivat toiminnallisia ryhmiä, joista suurimmat liittyivät mitokondrioiden toimintaan, solulimassa tapahtuvaan energia-aineenvaihduntaan ja solusignalointiin. Erityisesti energia-aineenvaihduntaan liittyvät reaktiotiet glukolyysi, oxidatiivinen fosforylaatio, glukoneogeneesi, sitruunahapposykli ja mitokondrioiden toimintahäiriöt, nousivat Ingenuity Pathway analyyseissä (IPA) esiin. IPA-menetelmällä selvitettiin myös mihin alavirran biologisiin prosesseihin havaitut proteomierot liittyvät ja mitkä ylävirran säätelytekijät mahdollisesti aiheuttavat proteiinitasolla havaitut erot. Estradioli osoittautui todennäköiseksi ylävirran säätelytekijäksi. Havaintoa tukivat mitatut erot verenkierron estradiolitasoissa. Alavirran biologisista prosesseista todennäköisimmin solukuolemaan ja sokeriaineenvaihduntaan liittyvät reaktiotiet olivat yhteydessä havaittuihin ryhmäeroihin. IPA:n ennusteen mukaan estadioli oli useiden solu­ kuolemaan ja energia-aineenvaihduntaan liittyvän proteiinin säätelijä. Tulos varmennettiin kokeellisesti altistamalla lihassoluja estradiolille ja mittaamalla proteiinitasot. JOHTOPÄÄTÖKSET: Estradiolin säätelyrooli löydettiin tässä tutkimuksessa ensimmäistä kertaa lihasproteomitasolla. Löydöstemme mukaan lihasten energiaaineenvaihdunta on osittain estrogeenisäätelyn alaista selittäen vaihdevuosien ja lihasten ikääntymismuutosten välistä yhteyttä. Jatkotutkimuksia tarvitaan löydettyjen reaktioteiden ja estradiolin säätelyroolin validointiin. Koska vaihdevuosien jälkeen naisten kardiometabolisten sairauksien riski kasvaa, voivat löydetyt energia-aineenvaihdunnan proteiinit osoittautua kliinisesti tärkeiksi kohdemolekyyleiksi. Nuorten kestävyys­ urheilijoiden ravitsemus­ valmennuksen digitali­ soiminen LAHTI M TAUSTA: Urheilijat ja valmentajat eivät aina tiedosta hyvän ravitsemuksen merkitystä. Nuoret urheilijat tarvitsevat ammattimaista ravitsemusvalmennusta oppiakseen toteuttamaan harjoittelua ja hyvinvointia tukevia ravitsemuskäytäntöjä. Kasvava tutkimusnäyttö suorituskykyä parantavista ravitsemuskäytännöistä haastaa suomalaisen huippu-urheilun panostamaan ammattimaiseen ravitsemusvalmennukseen. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, voidaanko nuorten kestävyysurheilijoiden ruokailutottumuksiin vaikuttaa mobiilisovellus MealLoggerTM välityksellä toteutetulla ravitsemusohjauksella, jonka keskiössä on sovelluksen kautta asetettava tavoitteellinen ruokavalio-ohjelma. Tavoitteena oli myös selvittää, vaikuttavatko urheilijan motivaatio ja koettu pystyvyys ruokavalio-ohjelmassa asetettujen tavoitteiden täyttymiseen ja ruuankäytössä havaittuihin muutoksiin. MENETELMÄT: 17 nuorta kestävyysurheilijaa osallistui neljän viikon mittaiseen ravitsemusvalmennukseen, jossa pidettiin ruokapäiväkirjaa mobiilisovelluksen avulla kuvaamalla aterioita ja kirjaamalla ruokaaine annoksia. Urheilijat osallistuivat ravitsemusvalmennusluennolle, jonka jälkeen heille asetettiin mobiilisovelluksen kautta kaikille yhteinen, eri ruoka-aineryhmien annosmäärätavoitteisiin perustuva ruokavalioohjelma. Intervention aikana sovellus tarjosi osallistujille reaaliaikaista palautetta asetettujen tavoitteiden täyttymisestä. Osallistujien ateriakuvia kommentointiin myös yksilöllisesti kolmesti viikossa. Lisäksi osallistujat vastaanottivat sovelluksen kautta viikoittain motivoivia, kaikille yhteisiä viestejä. Ruoankäyttöä mitattiin ruoankäytön frekvenssilomakkeella (FFQ). Motivaatiota ja koettua pystyvyyttä arvioitiin itsemääräämisteoriaan perustuvien kyselyiden avulla. Ruokavalioohjelman tavoitteiden täyttymistä arvioitiin vertaamalla kirjattujen ruoka-aineannosten määrää asetettuihin tavoitteisiin. TULOKSET: Intervention päätyttyä, kyselyihin vastasi yhteensä 12 osallistujaa (71  %). Ruokavalio-ohjelman tavoitteisiin liittyvien ruoka-aineryhmien käytössä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä muutoksia. Marjojen käyttö lisääntyi 2,36 kertaa viikossa (SD 4,07, p=0,049). Rasvattoman maidon käyttö vähentyi 3,00 kertaa viikossa

(SD 4,28, p=0,042). Myös maidon ja maitoon verrattavissa olevien juomien käyttö kokonaisuudessaan vähentyi 3,67 kertaa viikossa (SD 5,82 p=0,034). Mobiilisovellusdata saatiin 15 osallistujalta. Ohjaukseen ja sovelluksen käyttöön hyvin sitoutuneet osallistujat (n=8) saavuttivat lähes poikkeuksetta 3/4 tavoitetta viikoittain, kun taas huonosti sitoutuneet osallistujat (n=7) eivät useimmiten saavuttaneet yhtäkään tavoitetta yhtenäkään viikkona. Alussa mitattu motivaatio ja koettu pystyvyys eivät eronnet näiden kahden joukon välillä. Huonosti sitoutuneet olivat nuorempia. Naisten sekä kotona vanhempien ruokahuollon piirissä asuvien osallistujien osuus oli suurempi huonosti sitoutuneiden joukossa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Vähäisistä muutoksista huolimatta, mobiilisovellus osoittautui käyttökelpoiseksi ja hyväksyttäväksi valmennustyökaluksi niiden urheilijoiden keskuudessa, jotka osoittivat hyvää sitoutumista ravitsemusvalmennukseen. Tulevaisuudessa tehokkaamman ravitsemusvalmennuksen toteuttamiseksi urheilijoiden lähtötilanne tulisi kartoittaa paremmin. Myös ruokavalioohjelman tavoitteet tulisi asettaa paremmin urheilijan tarpeiden mukaisiksi. Tasavertaisempien valmennustyylien käyttämistä sekä vanhempien osallistamista tulisi myös harkita. Liikuntaa tukevat vanhemmuuskäytännöt: lapsi-, perhe- ja ympäristötason korrelaatit LAUKKANEN A, NIEMISTÖ D, JUUTINEN FINNI T, CANTELL M, SÄÄKSLAHTI A TAUSTA: Liikuntaa tukevat vanhemmuuskäytännöt, eli kannustus, liikkuminen lapsen kanssa sekä varusteiden hankkiminen ja kyyditseminen, ovat lasten fyysisen aktiivisuuden johdonmukainen korrelaatti (Yao & Rhodes 2015). Tämä tutkimus selvitti liikuntaa tukeviin vanhemmuuskäytäntöihin yhteydessä olevia lapsi-, perhe- ja ympäristötason muuttujia. MENETELMÄT: Tutkimus perustuu valtakunnallisesti edustavaan, ryvässatunnaistettuun Taitavat Tenavat -hankkeen otokseen ja koostuu 3–7-vuotiasta (5,41 ± 1,13 vuotta) lapsista (n=989) ja kunkin lapsen yhdestä vanhemmasta (naiset n=864, ikä 35,27 ± 5,23 vuotta; miehet n=125, ikä 38,5 ± 5,54 vuotta). Kyselylomakkeella selvitettiin vanhemman liikunnallisen tuen käytännöt, koulutus- ja tulotaso, liikunta-aktiivisuus, käsitys lapsen taidoista ja ulkoilumäärästä verrattuna ikätovereihin sekä lapsen temperamenttipiirteet (Rowe & Plomin 1977), lapsen ulkoilumäärä ja ohjattuun liikuntaan osallistumisaktiivisuus, syntymäjärjestys perheessä, nauttiminen liikunnasta, viihdemediaan käyttämä aika sekä urheilu- ja liikkumispaikkojen saatavuus ja käyttöaste. Lisäksi lasten motoriset taidot mitattiin (TGMD-3, Ulrich 2013; KTK, Kiphard & Schilling 1974). Liikuntaa tukevien vanhemmuuskäytäntöjen summapisteiden eroa testattiin sukupuolten välillä t-testeillä ja yhteyttä muihin muuttujiin osittaiskorrelaatioilla lapsen ikä huomioiden (p<0,001 erittäin merkitsevä; p<0,05 merkitsevä). TULOKSET: Liikuntaa tukevia vanhemmuuskäytäntöjä esiintyi merkitsevästi vähemmän vanhempien kuin nuorempien lasten vanhemmilla. Miespuolisten vanhempien liikunnallinen tuki lapselle oli merkitsevästi korkeampi kuin naispuolisten. Liikuntaa tukevat vanhemmuuskäytännöt eivät kuitenkaan eronneet tyttöjen ja poikien välillä. Lapsitason tekijöistä vanhemmuuskäytäntöjen kanssa olivat erittäin merkitsevästi yhteydessä lapsen ns. ”helppo” temperamentti (r=0,297), ulkoilumäärä (r=0,296), liikunnasta nauttiminen (r=0,257), osallistumisaktiivisuus ohjattuun liikuntaan (r=0,239), ns. ”vaikea” temperamentti (r=-0,199), viihdemediaan käyttämä aika (r=-0,112) sekä merkitsevästi lapsen motoriset taidot (r 0,098 – 0,107). Perhetason tekijöistä vanhemmuuskäytäntöihin olivat erittäin merkitsevästi yhteydessä vanhemman oma liikuntaaktiivisuus (r=0,312), vanhemman käsitys lapsen ulkoilumäärästä (r=0,265) ja taidoista (r=0,174) muihin ikätovereihin verrattuna sekä merkitsevästi lapsen syntymäjärjestys perheessä (r=-0,101). Ympäristötason korrelaateista vanhemmuuskäytäntöihin olivat yhteydessä erittäin merkitsevästi lapsen aktiivisuus urheilu- ja liikuntapaikkojen käyttämisessä (r=0,327) sekä näiden paikkojen saatavuus (r=0,111). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimus paljasti, että liikuntaa tukevat vanhemmuuskäytännöt ovat laajasti sidoksissa niin lapsi-, perhekuin ympäristötasonkin muuttujiin. Tulokset auttavat tunnistamaan mihin lasten liikuntaa edistävän liikuntaviestinnän, -neuvonnan ja -rakentamisen sekä erilaisten muiden vaikuttamis- ja tukitoimien tulisi kohdistua. Jatkotutkimuksissa on olennaista tunnistaa havaituista korrelaateista ne, jotka ennustavat vanhemmuuskäytänteiden muutoksia. LÄHTEET: Kiphard, E.J. & Schilling, F. 1974. Körperkoordinationstest für Kinder. Belz test, Weinham. Rowe, D.C. & Plomin, R. 1977. Temperament in early childhood. J Pers Assess 41 (2), 150–156. Ulrich, D. 2013. The Test of Gross Motor Development-3. Hacettepe J Sport Sci 24 (2), 27–33. Yao, C.A. & Rhodes, R.E. 2015. Parental correlates in child and adolescent physical activity: a metaanalysis. Int J Behav Nutr Phys Act 12:10. Hankerahoitus liikunta­ poliittisena välineenä LEHTONEN K, LAINE K, TURPEINEN S TAUSTA: Suomalaista julkista hallintoa on 1990-luvulta alkaen määrittänyt hallinnon ja päätöksenteon näkökulmasta katsottuna keskeisimmin projektit, ohjelmat ja arviointi. Kehityssuunta on vaikuttanut merkittävästi myös liikunnan ja urheilun rahoituskäytäntöihin, toimintatapoihin ja organisoitumiseen ja niissä tapahtuneisiin muutoksiin. Tässä katsausartikkelissa uutta hallintamuotoa tarkastellaan seuratoiminnan kehittämistuen viitekehyksessä. Seuratoiminnan kehittämistuki on valtion liikuntahallinnon pitkäaikaisin yksittäinen hankerahoitus, jonka jakaminen aloitettiin vuonna 1999. Vuoteen 2016 mennessä tukea on jaettu urheiluseuroille yli 33 miljoonaan euroa. Seuratoiminnan kehittämistuki on paitsi yksittäinen hankerahoitusmuoto myös liikuntapolitiikan toteuttamisen väline, jonka vuoksi se heijastelee laajempia liikunnan politiikkatoimissa tapahtuneita muutoksia. Artikkelissa luodaan katsaus näihin muutoksiin ja hahmotetaan liikunnan politiikkatoimien kehitysvaiheita tukeen liittyneiden sisällöllisten ja hallinnollisten muutosten kautta. MENETELMÄT: Ensisijaisena tutkimusaineistona käytetään seuratoiminnan kehittämistuen seuranta- ja arviointiaineistoja ja niistä tehtyjä raportteja vuosilta 1999–2016. Täydentävinä tutkimusaineistona ovat valtion liikuntahallinnon rahoittamien liikuntaohjelmien asiakirjat ja liikuntaohjelmista tehdyt arvioinnit vuosilta 2005–2012 sekä muu aihetta tukeva kirjallisuus. TULOKSET: Seuratoiminnan kehittämistuen historiasta on löydettävissä kolme erilaista hallinnollista jaksoa: 1999–2008, 2009–2012, 2013–2016. Ensimmäisellä jaksolla tuki kytkeytyy kiinteästi valtakunnallisten liikuntajärjestöjen toimialarakenteeseen, jossa lasten ja nuorten liikunnan toimialajärjestöstä Nuori Suomi ry:stä muodostui valtion liikuntahallinnon strateginen kumppani. Sen asema nousi muita toimialajärjestöjä vahvemmaksi siksi, että sen toimintastrategiana oli valtion liikuntahallinnon rahoittama lasten ja nuorten liikuntaohjelma (1999–2012). Liikuntaohjelman yhtenä toimenpiteenä aloitettiin vuonna 1999 seuratoiminnan kehittämistuki. Valtionhallinnon LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 95

vahvana ajatuksena oli toteuttaa liikuntaa liikuntajärjestöjen kautta. Toista jaksoa (2009–2012) kuvaa leimallisimmin murros. Seuratuen jakamisvastuu laajeni myös muille toimialaorganisaatioille ja se kohdentui laaja-alaisesti eri ikäryhmille. Samaan aikaan poliittisena interventiona alettiin voimistaa urheiluseurojen professionaalisuuteen liittyvää eetosta kohdistamalla tukea seuratyöntekijöiden palkkaamiseen. Ajanjaksoon sisältyi myös valtakunnallisten liikuntajärjestöjen muutosprosessi, joka johti muun muassa Nuori Suomi ry:n lakkauttamiseen. Kolmannessa vaiheessa vuodesta 2013 alkaen tuen haku- ja jakoprosessi siirtyi kokonaan pois liikuntajärjestöiltä opetus- ja kulttuuriministeriön liikunnan vastuualueelle. Päätös oli sekä hallinnollinen että poliittinen. Liikuntajärjestöt jäivät prosessissa selkeästi taka-alalle, mikä tapahtui myös valtionhallinnon ohjelmallisessa ajattelussa. Lasten ja nuorten liikunta kiinnittyi valtakunnalliseen Liikkuva koulu -ohjelmaan, jonka myötä kasvatus- ja koulutusinstituutiot ohittivat liikuntajärjestöt ohjelmapolitiikan toteuttajina. Samalla seuratoiminnan kehittämistuesta tuli muusta liikuntapolitiikasta irrallinen rahoitusinstrumentti. JOHTOPÄÄTÖKSET: Liikunnan politiikkatoimissa tapahtuneet sisällölliset muutokset ja liikunta- ja urheilujärjestelmässä tapahtuneet rakenteelliset ja toimintatavalliset muutokset ovat heijastuneet seuratoiminnan kehittämistuen hallinnollisiin toimintatapoihin. Liikuntapoliittisena rahoitusinstrumenttina tukimuoto on muovautunut yksittäisen järjestön strategisesta välineestä valtion liikuntahallinnon jakamaksi hankerahaksi. Yhteisenä nimittäjänä vuosien varrella on ollut vahva paikallisuuden tukemisen eetos. Arvostus tukee ikääntyvien liikunnanopettajien työssäjaksamista LIPPONEN H, HIRVENSALO M, ILMANEN K TAUSTA: Liikunnanopettajan työssä on haasteita, jotka vaikuttavat opettajan työssäjaksamiseen, kuten työn fyysinen kuormittavuus, koulun heikko johtaminen, huonot opetustilat ja -välineet sekä kiire. (Mäkelä ym. 2012). Näiden haasteiden merkityksen voisi olettaa korostuvan ikääntymisen myötä. Työikäisten ikäluokkien pieneneminen on tuonut yhteiskunnalliseen keskusteluun kuitenkin vaatimuksen, että työuria pitäisi jatkaa entistä pidempään. Tämä tutkimus ta- 96 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 voitteli tietoa seikoista, jotka tukevat pitkään ammatissa toimineiden liikunnanopettajien työhyvinvointia, työkykyä ja työssä jaksamista. MENETELMÄT: Tutkimuksessa haastateltiin kevään 2015 ja syksyn 2016 välillä kuutta yli 55-vuotiasta liikunnanopettajaa. Kaikki tutkittavat olivat työskennelleet yli 30 vuotta liikunnan opetustehtävissä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tulosten käsittelyssä merkityksellisiksi asioiksi nousi esiin työhyvinvointiin yhteydessä olevista tekijöistä yhteisöllisyys, oppilaiden tukeminen sekä arvostus. TULOKSET: Liikunnanopettajien tuntema opettajien, oppilaiden ja koko työyhteisön arvostus tuki työssä jaksamista. Arvostuksen tunne lisäsi työmotivaatiota ja halua jatkaa työntekoa mahdollisimman pitkään. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että liikuntaa oppiaineena ei arvosteta yhtä paljon kuin lukuaineita. Tällaista aliarvostuksen kokemusta ei esiintynyt haastateltujen opettajien keskuudessa. Haastateltavat kertoivat kollegoiden pitävän heitä terveyden edistämisen asiantuntijoina ja kysyvän neuvoja oman terveytensä ja fyysisen kunnon ylläpitämiseen. Tutkittavat painottivat muiden aineiden opettajien ymmärtävän myös oppilaiden fyysisen kunnon merkityksen kokonaisvaltaisen jaksamisen ja hyvinvoinnin tukijalkana. Haastatteluissa nousi esiin ajatus siitä, että liikunnanopettajien uskottiin olevan hyviä ihmissuhdeasioissa. Muut opettajat lähettivät oppilaita keskustelemaan liikunnanopettajan kanssa erilaisten haastavien tilanteiden purkamiseksi. Liikunnanopettajat näkivät tämänkaltaiset luottamuksenosoitusten lisäävän ammatillista itseluottamustaan. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämän tutkimuksen mukaan ikääntyminen ja opettajien senioriteetti oli lisännyt liikunnanopettajien arvostusta, mikä vahvisti työhyvinvointia. LÄHTEET: Mäkelä, K., Hirvensalo, M., Palomäki, S., Herva, H. & Laakso, L. 2012. Liikunnanopettajiksi vuosina 1984–2004 valmistuneiden työtyytyväisyys. Liikunta & Tiede 49 (1), 67–74. Fyysinen aktiivisuus ja sen muutokset eri ikäryhmissä: Systemaattinen kirjallisuus­katsaus trajektorianalyysejä hyödyntävistä pitkittäistutkimuksista LOUNASSALO I, MÄKELÄ K, HIRVEN­SALO M, PALOMÄKI S, KANKAANPÄÄ A, TOLVANEN A, YANG X, TAMMELIN T TAUSTA: Yksilön aikaisemman fyysisen aktiivisuuden tason on havaittu ennustavan sen myöhempää tasoa. Toisaalta esimerkiksi ikä ja elämäntilanteet voivat muuttaa liikuntakäyttäytymistä. Pitkittäistutkimuksissa on alettu hyödyntämään ns. trajektorianalyy­ sejä, jotta ymmärrettäisiin paremmin liikuntakäyttäytymistä ja sen muutoksien eroja yksilöiden välillä elämänkulun aikana. Trajektorianalyysin avulla voidaan heterogeenisestä populaatiosta tunnistaa liikuntakäyttäytymiseltään homogeenisiä alaryhmiä. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli koota yhteen pitkittäistutkimukset, jotka ovat tutkineet fyysistä aktiivisuutta elämänkulun aikana väestötasolla käyttäen tilastollisena menetelmänä trajektorimallinnusta. MENETELMÄT: Katsaukseen otettiin mukaan tutkimusartikkelit, jotka käyttivät jotakin ns. kehittynyttä pitkittäisaineistoihin soveltuvaa latenttien luokkien analyysimenetelmää joko fyysisen aktiivisuuden, liikunnan tai urheiluseuratoimintaan osallistumisen trajektorityhmien tunnistamiseksi aina lapsuudesta vanhuuteen. Systemaattiset haut tehtiin neljästä tietokannasta: Medline Ovid, PubMed, Web of Science ja CINAHL. Viimeisin haku toteutettiin 15.8.2016. TULOKSET: Aineisto koostui 17 tutkimusartikkelista, jotka luokiteltiin kolmeen ryhmään tutkittavien alkumittauksen iän mukaan: Nuorin ryhmä (8 artikkelia), Keskimmäinen ryhmä (4 artikkelia) ja Vanhin ryhmä (5 artikkelia). Kukin tutkimus tunnisti 2–5 erilaista trajektoriryhmää, kuten fyysisen aktiivisuuden lisääjät tai vähentäjät sekä aktiivisten ja inaktiivisten ryhmät. Lapsilla ja nuorilla (Nuorin ryhmä) havaittiin enemmän erilaisia aktiivisuustason vähentämistä kuvaavia trajektoriryhmiä kuin aikuisilla ja iäkkäillä. Selkeää lisääjien ryhmää lapsilla ja nuorilla ei havaittu: mikäli lapsi tai nuori lisäsi aktiivisuuttaan, hän myös ennemmin tai myöhemmin vähensi sitä. Sen sijaan Keskimmäisessä ja Vanhimmassa ryhmässä havaittiin useammassa tutkimuksessa fyysisen

aktiivisuuden lisääjien ryhmä. Fyysistä aktiivisuuttaan muuttavien suhteellinen osuus oli matalin Vanhimmassa ryhmässä, mikä osoittaa, että fyysinen aktiivisuus stabiloituu iän myötä. Kaiken kaikkiaan inaktiivisten määrä oli suhteellisen suuri kaikissa ikäryhmissä ja inaktiivisuus lisääntyi iän myötä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kirjallisuuskatsaus osoitti, että fyysistä aktiivisuutta ja sen muutoksia olisi tärkeä ymmärtää laajemminkin kuin vain kuvaamalla väestön keskimääräistä fyysisen aktiivisuuden tasoa, jotta liikuntaa ja terveyt­tä edistäviä toimenpiteitä voidaan jatkossa suunnata tarkoituksenmukaisesti oikealle kohderyhmälle. LÄHTEET: Telama, R. 2009. Tracking of PA from childhood to adulthood: a review. Obesity Facts 2 (3), 187–195. Hallal, P.C., Andersen, L.B., Bull, F.C., Guthold, R., Haskell, W. & Ekelund, U. 2012. Global physical activity levels: surveillance progress, pitfalls, and prospects. Lancet 380, 247–257. Reilly, J.J. 2016. When does it all go wrong? Longitudinal studies of changes in moderate-tovigorous-intensity physical activity across childhood and adolescence. Journal of Exercise Science and Fitness 14, 1–6. Allender, S., Hutchinson, L. & Foster, C. 2008. Life-change events and participation in PA: A systematic review. Health Promotion International 23 (2), 160–72. Hyvä fyysinen kunto ennustaa työkykyisyyttä MALVELA M, OKSANEN H, HAKONEN H, KOMULAINEN J TAUSTA: Muutokset toimintakyvyssä ja terveydessä heijastuvat työkykyyn – terveyden heikkeneminen luo uhan työkyvylle. Suomalaisten työuria lyhentävät erityisesti tuki- ja liikuntaelinvaivat, mielenterveydenongelmat sekä sydän- ja verisuonisairaudet. Riittävällä fyysisellä aktiivisuudella voidaan edistää ja ylläpitää sekä fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä ja säilyttää työkyky pitkälle eläkevuosiin asti. Matka hyvään kuntoon -kampanja kannustaa työikäisiä kiinnittämään huomiota omaan hyvinvointiinsa ja työyhteisöjä huomioimaan fyysisen kunnon merkitys työkykyä edistävänä avaintekijänä. Kampanja sisältää johdolle ja esimiehille suunnatut Tulosta kohti -tilaisuudet sekä työikäisille ja työyhteisöille suunnatun Matka hyvään kuntoon -rekkakiertueen. Kampanjan toteutuksesta vastaa Kunnossa kaiken ikää (KKI) -ohjelma yhteistyökumppaneineen. MENETELMÄT: Matka hyvään kuntoon -rekkakiertue oli syksyllä 2016 liikkeellä 40 päivän ajan eri puolilla Suomea. Rekkaan oli rakennettu kuntotestiasema, jossa asiakkaat pääsivät testauttaman oman kuntonsa. Esitietolomakkeessa pyydettiin kuntotestien esitietojen lisäksi työssäkäyviä arvioimaan tämänhetkinen työkyky (0–10) sekä uupumus (1–5). Työkyvyn itsearvio on osoitettu olevan luotettava työkyvyn ennuste. Henkilöt, jotka arvioivat työkykynsä välttäväksi tai huonoksi, ovat vaarassa menettää työkykynsä lähivuosina. Itse arvioitu uupumus kertoo työpäivän kuormittavuudesta ja siitä palautumisesta. Fyysisen kunnon arviointi tapahtui puristusvoimamittauksen, kehonkoostumusmittauksen, vyötärön ympärysmittauksen sekä Polar-kuntotestin avulla. Mittausten yhteenveto, Kehon kuntoindeksi, kertoi fyysisen kunnon kokonaisarvion. Kehon kuntoindeksin asteikko oli viisiportainen: alle -3 hälyttävä, -3 – -1 huolestuttava, -1–1 ok, 1–3 hyvä, yli 3 erinomainen. TULOKSET: Oman kuntonsa testautti 11 186 työikäistä, joista työkyky- ja uupumuskyselyn täytti 8 673 työssäkäyvää (naisia 62  % ja miehiä 38 %). Kehon kuntoindeksin perusteella 2/3 työikäisistä tulos oli luokissa hälyttävä, huolestuttava tai ok (alle -3–1), mikä tarkoittaa sitä, että he hyötyisivät liikunnan lisäämisestä ja ruokailutottumusten kohentamisesta. Puolet työssäkäyvistä naisista ja 40 % miehistä koki työpäivän jälkeen kohtuutonta uupumusta usein tai silloin tällöin. Fyysisesti hyväkuntoiset (Kehon kuntoindeksi > 1) arvioivat työkykynsä paremmaksi ja työpäivän jälkeisen kohtuuttoman uupumuksen vähäisemmäksi kuin fyysisesti huonokuntoiset (Kehon kuntoindeksi < -1). JOHTOPÄÄTÖKSET: Kehon kuntoindeksi, työkyky- ja uupumusarviot kertovat, että merkittävällä osalla rekassa testatuista työikäisistä työkyky on uhattuna. Työpäivän jälkeinen toistuva uupumus heijastuu työkyvyn heikkenemisenä. Kun työntekijällä ei jää voimia olla aktiivinen, palautuminen työstä heikentyy entisestään. Lisäksi tulosten perusteella fyysisesti huonokuntoisilla naisilla on kolminkertainen riski ja miehillä nelinkertainen riski menettää ennenaikaisesti työkykynsä hyväkuntoisiin verrattuna. Työkyvyn ylläpitämisen ohella hyvä fyysinen kunto edistää työkuormituksesta palautumista. Työkyvyn säilyttäminen lisää yksilön elämänlaatua, minkä ohella suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kestävyyden kannalta mahdollisimman monen työikäisen tulisi olla työssä terveenä ja työkykyisenä. Työpaikoilla tulee olla aktiivinen rooli seurata ja tukea työntekijöiden työkykyä, ennakoida kuormitusongelmia ja nähdä fyysisen aktiivisuuden merkitys työkyvyn ylläpitämisessä. Elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta opetussuunnitelman toteutuksessa: Etnografinen tutkimus MARTTILA M TAUSTA: Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä 1990-luvulla Suomeen levinneestä elämys- ja seikkailupedagogiikasta ja tutkia sen sovellusmahdollisuuksia opetuksessa opetussuunnitelmaa toteuttaen. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia menetelmän soveltuvuutta erilaisille oppijoille. Tutkimusongelmat tiivistyivät tutkimuksen edetessä seuraaviin kysymyksiin: 1) Miten elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta soveltuu erilaisille opiskelijoille? 2) Mitä muutoksia vuoden aikana tapahtuu valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen ryhmän opiskelijoissa, ryhmässä ja organisaatiossa? 3) Miten elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta soveltuu opetussuunnitelman toteuttamiseen ja tavoitteisiin? Tutkimuksen teoreettisina lähtökohtina olivat suomalaiset ja kansainväliset elämysja seikkailupedagogiikan teoriat ja traditiot sekä kokonaisvaltaisen, reflektiivisen, kokemuksellisen ja konstruktivistisen oppimisen teoriat. Oppimisympäristönä elämys- ja seikkailupedagogiikassa on usein luonto ja siellä toimiminen. Luontoliikunnalla oli tärkeä rooli tutkimuksessa. MENETELMÄT: Tutkimuskohteena oli erään ammatillisen oppilaitoksen valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen ryhmä. Ryhmään kuului kymmenen iältään 16–22-vuotiasta opiskelijaa. Ryhmän opetukseen sisällytettiin lukuvuonna 2012–2013 opettajatiimissä (ryhmää ohjaava erityisopettaja, -ohjaaja ja tutkija-opettaja) kehittämää tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen pohjautuvaa elämys- ja seikkailupedagogiikkaa erilaisissa ympäristöissä huomioiden opetussuunnitelman tavoitteet kokonaisvaltaisesti. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla (opiskelijat, kotiväki, rehtori, ammatillisen koulutuksen johtaja, erityisopettaja, -ohjaaja), havainnoimalla, valokuvaamalla, videoimalla ja tallentaen opiskelijoiden kirjoituksia ja kertomuksia. Lisäksi pidettiin kenttä- ja tutkimuspäiväkirjaa sekä muistioita eri yhteistyötahojen kanssa käydyistä keskusteluista. Erityisopettajalle ja -ohjaajalle tehtiin seurantakysely vuonna 2014. Opetussuunnitelmia koskevaa materiaalia eri koulutusasteilta ja julkaisuja elämys- ja LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 97

seikkailupedagogiikasta kerättiin. Elämys- ja seikkailupedagogiikan asiantuntijoita (4 kpl) hyödynnettiin tutkimuksessa peilaten kerättyä aineistoa heidän näkemyksiinsä. Aineisto analysoitiin käyttämällä tutkimusta varten räätälöityä etnografiaan soveltuvaa aineistoa kunnioittavaa ja teoriatietoon linkittyvää analyysimenetelmää. TULOKSET: Opiskelijoiden, opettajien ja vanhempien kokemukset olivat myönteisiä. Keskeiset tulokset näyttävät osoittavan, että elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta tuki yhteisöllisyyttä ja kaverisuhteita, kouluviihtyvyys parantui, poissaolot olivat vähäisiä ja liikunnan määrä lisääntyi. Menetelmä tuki oppimista opiskelijoiden itsensä ja kotiväen kertomana. JOHTOPÄÄTÖKSET: Elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta näyttää sopivan opetussuunnitelmien toteuttamiseen eri koulutusasteilla ja erilaisille oppijoille. Myös aiempien tutkimusten mukaan elämys- ja seikkailupedagogiikalla on ollut myönteisiä vaikutuksia muun muassa oppimiseen motivaation kautta ja yhteistyöhön. Koska tutkimus oli laadullinen, tuloksia ei voida suoraan yleistää. Kuitenkin tulokset tukevat aiempia tutkimustuloksia, ja tästä johtuen suositus on, että menetelmää sisällytetään laajemmin osaksi opetussuunnitelmia eri koulutusasteilla. Sosioekologisten tekijöiden merkitys lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuudessa MEHTÄLÄ A, VILLBERG J, KÄMPPI K, KOKKO S TAUSTA: Vähäinen liikkuminen on kansanterveyteen ja hyvinvointiin liittyvä suuri haaste. Terveyden edistämisen näkökulmasta olisi tärkeää tunnistaa ne lapset ja nuoret, jotka eivät yllä liikuntasuosituksiin, sillä liikunnallinen elämäntapa omaksutaan jo lapsuusiässä. Ymmärrys liikunta-aktiivisuuteen yhteydessä olevista sosioekologisista tekijöistä auttaa tehokkaiden poliittisen tason interventioiden suunnittelussa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millä tavoin erittäin aktiiviset ja vähemmän aktiiviset viides-, seitsemäs- ja yhdeksäsluokkalaiset lapset ja nuoret eroavat toisistaan tarkastelemalla tekijöitä sosioekologisen mallin eri tasoilta. MENETELMÄT: Tutkimusaineistona on käytetty vuoden 2016 Lasten ja nuorten kansallinen liikuntakäyttäytyminen (LIITU) -tutkimuksen kyselyaineistoa. Reippaan liikunta-aktiivisuuden määrää selvitettiin 98 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 kysy­mällä lapsilta ja nuorilta, kuinka monena päivänä he liikkuivat reippaasti tutkimusta edeltävän viikon aikana vähintään 60 minuuttia. Raportoitujen päivien lukumäärän mukaan lapset ja nuoret luokiteltiin neljään eri liikunta-aktiivisuus luokkaan: 7 päivänä korkein, 5–6 päivänä korkea, 3–4 päivänä keskimääräinen ja 0–2 päivänä matala liikunta-aktiivisuus. Jokaiselle aktiivisuusluokalle ajettiin mallit, joihin lisättiin selittäjiä sosioekologisen lähestymistavan mukaisesti sekä yksilö- että ympäristötasoilta. Analyysimenetelmänä käytettiin 2-tasoista logistista regressiomallia. TULOKSET: Pojat olivat tyttöjä todennäköisemmin erittäin aktiivisia kuin vähemmän aktiivisia, lukuun ottamatta matalinta aktiivisuustasoa, jossa sukupuoli ei ollut merkitsevä. Viides- ja seitsemäsluokkalaiset lapset ja nuoret kuuluivat todennäköisemmin korkeimpaan aktiivisuusluokkaan kuin yhdeksäsluokkalaiset nuoret. Merkitseviksi tekijöiksi kaikissa aktiivisuusluokissa osoittautuivat koetut esteet liikunnan harrastamiselle, omaehtoinen liikunta sekä kavereiden tuki siten, että vähäisemmäksi koetut esteet, säännöllisesti harrastettu omaehtoinen liikunta sekä voimakkaammaksi koettu kavereiden liikunnallinen tuki lisäsivät todennäköisyyttä olla liikunnallisesti erittäin aktiivinen. Korkeaksi koetulla fyysisellä toimintakyvyllä ja fyysisellä pätevyydellä, vähäisellä ruutuajalla samoin kuin säännöllisellä osallistumisella urheiluseuran tai liikuntayrityksen järjestämiin liikuntatilaisuuksiin oli suuri merkitys varsinkin korkeimmassa aktiivisuusluokassa. Koulun järjestämiin liikuntakerhoihin useammin kuin kerran viikossa osallistuvat lapset ja nuoret liikkuivat todennäköisemmin yli tunnin päivässä 5–6 päivänä viikossa kuin päivittäin. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksessa löydettiin sosioekologisen mallin tasoilta tekijöitä, joiden ottaminen huomioon terveyttä edistävissä interventioissa tavoittaisi laajalti niitä lapsia ja nuoria, jotka eivät liiku tervey­ tensä kannalta riittävästi. Toisaalta tulokset osoittivat, että eri aktiivisuusluokkiin kuuluvat lapset ja nuoret myös eroavat toisistaan useiden tekijöiden suhteen. Tehokkaiden interventioiden suunnittelun ja toteutuksen haasteena onkin kyky ottaa huomioon erilaiset liikkujat ja heidän toimintaympäristöjensä väliset moninaiset yhteydet. Lihasaktiivisuus ja kiihtyvyys lasten fyysisen aktiivisuuden mittareina MELIN M, LAUKKANEN A, PESOLA A, VANHALA A, SÄÄKSLAHTI A, JUUTINEN FINNI T TAUSTA: Paikallaanolo ja kohtuullinen fyysinen aktiivisuus ovat yhteydessä moniin terveyttä kuvaaviin muuttujiin. Tämänhetkiset objektiiviset fyysisen aktiivisuuden mittausmenetelmät, joista yleisin on kiihtyvyysmittari, eivät pysty täsmällisesti erottelemaan kaikkia päivittäisiä liikkumismuotoja. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten lapsilta mitattua kiihtyvyysmittarin signaalia pitäisi analysoida, jotta se parhaiten vastaisi reisilihaksista mitattua lihasten aktiivisuutta ja inaktiivisuutta. MENETELMÄT: Fyysistä aktiivisuutta mitattiin 8–9-vuotiailta lapsilta (n=13) samanaikaisesti lihasaktiivisuutta mittaavilla EMG-shortseilla (Myontec Ltd.) ja kiihtyvyysmittarilla (X6-1a, Gulf Coast Data Concepts, 40 Hz) kahtena päivänä, molempina noin yhdeksän tunnin ajan. EMG:ssä paikallaanolon raja-arvo asetettiin signaalin perustason yläpuolelle (3 µV, vastaa keskimäärin 15 % kävelyn aikaisesta EMG-signaalin amplitudista). EMG-signaali kategorisoitiin fyysisen aktiivisuuden tasoihin käyttämällä kävelyn aikaista EMG:tä vertailuarvona (kevyt < kävely; reipas > kävely; rasittava > 2*kävely). Kiihtyvyysaineisto analysoitiin erilaisilla fyysisen aktiivisuuden intensiteettien (paikallaanolo, kevyt, reipas, rasittava) kynnysarvoilla (Evenson ym. 2008, Pate ym. 2006, Puaya ym. 2002, Sirard ym. 2005 ja Van Cauwenberghe ym. 2011) sekä erilaisia analyysi-ikkunan pituuksia käyttäen (1, 7.5, 15, 30 ja 60 s., Evenson). TULOKSET: Mittausjakson keskimääräinen paikallaanoloaika oli EMG:n mukaan 41±15 % (210 min). Kiihtyvyysanalyysissä 40±8 % paikallaanoloon päästiin käyttämällä Evensonin ym. (2008) kynnysarvoja 15 s. analyysi-ikkunalla. Kevyen aktiivisuuden osuudeksi EMG tunnisti keskimäärin noin 41±10 % mitatusta ajasta. Kiihtyvyysanalyysissä lähimmäksi päästiin jälleen Evensonin ym. kynnysarvoilla (52±7 %) ja suurin ero tuli Van Cauwenberghen ym. 2011 kynnysarvoja (7±1 %) käytettäessä. Reipasta tai rasittavaa lihasaktiivisuutta EMG-housut tunnistivat keskimäärin 18±9 % mitatusta ajasta (~90 min). Lähin täsmäävyys EMGshortsien ja kiihtyvyysanturin välille tuli Paten ym. 2006 (12±3 %) ja Evensonin (9±2  %) kynnysarvoilla. Analyysi-ikkunoi-

den pituuksien vertailussa paras yhdenmukaisuus kiihtyvyysmittarin ja EMG-shortsien tuloksiin saatiin 7,5 s. ikkunaa käytettäessä. Lyhyen (1 s.) analyysi-ikkunan käyttö johti keskimäärin 58 minuuttia lyhyempään arvioon paikallaanolosta verrattuna pidempään aikaan (7,5 s.). Reippaan ja rasittavan aktiivisuuden määrä pysyi samankaltaisena analyysi-ikkunan pituudesta riippumatta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimusaineiston analysoinnin erilaiset menetelmät ja viitearvot vaikuttavat merkittävästi tutkimustuloksiin. Paras yhdenmukaisuus EMG- ja kiihtyvyysmittausten välillä tuli käyttämällä lyhyitä analyysi-ikkunan pituuksia. Tutkimustuloksia tulkittaessa ja vertailtaessa on ensiarvoisen tärkeää huomioida tutkimuksen toteuttamis- ja analysointitavat. Jatkossa olisi tärkeää löytää kiihtyvyys- ja EMG-mittauksille yhdenmukaiset ja yksilölliset fyysisen passiivisuuden ja aktiivisuuden kynnysarvot. LÄHTEET: Evenson, K.R., Catellier, D.J., Gill, K., Ondrak, K.S. & McMurray, R.G. 2008. Calibration of two objective measures of physical activity for children. J Sports Sci 26(14), 1557–1565. Pate, R.R., Almeida, M.J., McIver, K.L., Pfeiffer, K.A. & Dowda, M. 2006. Validation and calibration of an accelerometer in preschool children. Obesity 14(11), 2000–2006 Puyau, M.R., Adolph, A.L., Vohra, F.A., Butte & N.F. 2002. Validation and calibration of physical activity monitors in children. Obesity 10(3), 150–157 Sirard, J.R., Trost, S.G, Pfeiffer, K.A., Dowda, M. & Pate, R.R. 2005. Calibration and evaluation of an objective measure of physical activity in preschool children. Journal of Physical activity and Health 2(3), 345–357 Van Cauwenberghe, E., Labarque, V., Trost, S.G., de Bourdeaudhuij, I. & Cardon, G. 2011. Calibration and comparison of accelerometer cut points in preschool children. Int J Pediatr Obes 6(2-2), e582–589. Liikunnan yhteys nuorten käsityksiin ulkonäöstään: WHO-Koululaistutkimus OJALA K, KEMPPAINEN T, PIKKUPEURA V, HUOTARI P TAUSTA: Yksi nuoren kohtaamista kehitystehtävistä on myönteisen ruumiinkuvan luominen osaksi identiteettiä. Liikunta voi auttaa nuorta tässä tehtävässä. Tässä esiteltävien kahden tosiinsa liittyvän tutkimusten tavoitteena oli lisätä tietoa liikunnan yhteydestä yläkouluikäisten nuorten käsityksiin ulkonäöstään ja lopulta edistää nuorten myönteistä minäkuvaa ja hyvinvointia. MENETELMÄT: Kyselyaineistoja on kaksi: WHO-Koululaistutkimuksen pilottitutkimus vuodelta 2013 ja WHO-Koululaistutkimus vuodelta 2014. Pilottitutkimuksessa (n=402) selvitettiin 23 väitteen Body-Esteem Scale for Adolescents and Adults (BESAA) -mittarin soveltuvuutta 7. ja 9.-luokkalaisten koetun ulkonäön arvioimiseen. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin sukupuolen, iän ja liikuntaaktiivisuuden yhteyttä koettuun ulkonäköön sekä lopulta ulkonäön kokemista erilaisissa liikunta-aktiivisuusryhmissä. WHO-Koulu­ laistutkimuksen aineistosta tarkasteltiin 15-vuotiaiden poikien ja tyttöjen (n=1 965) liikunnan ja painoindeksin yhteyksiä heidän käsityksiinsä ulkonäöstään, jota arvioitiin 11-väitteen BESAA-mittarilla. Ylipainoisuus määriteltiin kansainvälisten, ikä- ja sukupuolispesifien painoindeksien raja-arvojen avulla. Liikuntaaktiivisuutta arvioitiin tutkimuksissa Moderate-to-vigorous physical activity (MVPA) mittarilla, johon vastaaja merkitsi kuinka monena päivänä hän oli liikkunut vähintään 60 minuuttia edellisinä seitsemänä päivänä. Täyttämisohjeissa annettiin esimerkkejä liikunnasta ja sen intensiteetistä. TULOKSET: BESAA-mittari soveltui hyvin koetun ulkonäön arvioimiseen erityisesti 9.-luokkalaisilla koululaisilla. Väitteet faktoroituivat vastaaviin ryhmiin (BE-Appearance=käsitys omasta ulkonäöstä yleensä, BE-Weight=paino ja BEAttribution=muiden oletetut arviot ulko­ näöstä) kuin alkuperäisessä mittarissa ja väiteryhmistä muodostettujen summamuuttujien sisäinen yhdenmukaisuus oli korkea. Korkeimmat, myönteistä käsitystä omasta ulkonäöstä kuvaavat pistemäärät saivat nuoret, jotka olivat ilmoittaneet liikkuneensa vähintään 60 minuuttia kaikkina kyselyä edeltävinä seitsemänä päivänä. Tulos saatiin sekä normaali- että ylipainoisille nuorille. Lisäksi pilottitutkimuksen aineistosta havaittiin tilastollisesti merkitsevät ero pistemäärissä paitsi liikunta-aktiivisuuden ääriryhmien välillä, myös vähän ja jonkin verran liikkuvien ryhmien välillä. Pojat liikkuivat enemmän ja suhtautuivat myönteisemmin ulkonäköönsä kuin tytöt. Tytöillä ylipaino oli liikuntaa voimakkaammin yhteydessä heidän käsityksiinsä ulkonäöstään, olivatpa kyseessä tyttöjen käsitykset omasta ulkonäöstä yleisesti, painosta tai muiden oletetuista arvioista heidän ulkonäöstään. JOHTOPÄÄTÖKSET: Vähäinenkin liikkuminen näyttäisi olevan yhteydessä myönteisempään käsitykseen omasta ulkonäöstä. Poikien ja tyttöjen erilainen suhtautuminen ulkonäköönsä on syytä ottaa huomioon liikunnan edistämisessä: hoikkuuden paineet näyttävät olevan erityisen merkityksellisiä tytöille. LÄHTEET: Kemppainen, T. & Pikkupeura, V. 2016. Yläkouluikäisten nuorten liikunta-aktiivisuus ja koettu ulkonäkö. Body-Esteem Scale for Adolescents and Adults -mittarin esitutkimus. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. Liikuntakasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto. Ojala, K., Välimaa, R., Tynjälä, J., Villberg, J., & Kannas, L. 2016. Liikunnan ja painoindeksin yhteydet 15-vuotiaiden poikien ja tyttöjen käsityksiin kehostaan. Liikunta & Tiede, 53 (2–3), 64–72. Move!-mittausten mediaani­tulokset sekä vertailuarvot lukiolaisille OKSANEN H, JOENSUU L, KULMALA J, SIEKKINEN K, HEISKANEN J, HAKONEN H, TAMMELIN T TAUSTA: Move! on perusopetuksen 5. ja 8. vuosiluokkien oppilaille tarkoitettu fyysisen toimintakyvyn valtakunnallinen tiedonkeruu- ja palautejärjestelmä, johon kuuluu kahdeksanosainen fyysisen toimintakyvyn mittaristo (www.edu.fi/move). Mittausosioita ovat: 1) 20 metrin viivajuoksu, 2) vauhditon 5-loikka, 3) etunojapunnerrus, 4) ylävartalon kohotus, 5) heitto-kiinniotto-yhdistelmä sekä liikkuvuus sisältäen 6) kyykistyksen, 7) alaselän ojennuksen sekä 8) oikean ja vasemman olkapään liikkuvuuden. Lukiolaisten Move!-mittaukset toteutettiin osana Opiskelijoiden fyysinen aktiivisuus, toimintakyky ja hyvinvointi -tutkimusta, jonka yhtenä tavoitteena oli luoda Move!-mittausten vertailuarvot liikunnan lukiodiplomia varten. MENETELMÄT: Mittaukset toteutettiin maaliskuussa 2017. Tutkimuksen osallistui 186 pääosin toisen vuosikurssin opiskelijaa. Opiskelijoiden keski-ikä oli 17,3 vuotta. Mittauksissa käytettiin Move!-mittariston 8. luokan ohjeistuksia. Mittaukset toteutettiin yhdelle ryhmälle n. 1,5 tunnin aikana aloittaen heitto-kiinniotto-yhdistelmällä ja päättäen 20 m viivajuoksuun. Jokaisen oppilaan suoritusta ohjeisti ja valvoi koulutettu mittaaja. TULOKSET: Mittauksiin osallistui 87 tyttöä (T) ja 99 poikaa (P). Tyttöjen ja poikien mediaanitulokset ovat seuraavat: 20 m viivajuoksu (min.s.) T:4.12 ja P:7.13; vauhditon 5-loikka (m) T:8,8 ja P:10,6; etunojapunnerrus (kpl) T:28 ja P:27; ylävartalon kohotus (kpl) T:31 ja P:33; heitto-kiinniotto-yhdistelmä (kpl) T:13 ja P:16. Liikkuvuusmittauksissa laskettiin tytöiltä ja pojilta onnistuneet suoritukset: kyykistys (onnistuneiden suoritusten osuus, %) T:93 ja P:88; alaselän ojennus (%) T:91 ja P:51; olkapäiden liikkuvuus, LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 99

oikea käsi yläkautta (%) T:90 ja P:87; vasen käsi yläkautta (%) T:80 ja P:67. JOHTOPÄÄTÖKSET: Move!-mittausten mediaanitulokset olivat pääsääntöisesti pojilla parempia kuin tytöillä. Poikkeuksena liikkuvuusmittaukset sekä etunojapunnerrus, jonka suoritustekniikka poikkeaa sukupuolten välillä. Liikkuvuusosiossa tytöt saivat poikia enemmän onnistuneita suorituksia kaikissa liikkeissä. Move!-vertailuarvot laadittiin kerätystä aineistosta lukioikäisille tytöille ja pojille mittausosioittain. Vertailuarvot muodostettiin aineistosta tertiileittäin lukuun ottamatta liikkuvuusmittauksia. Vertailuarvot julkaistaan osana uudistettua liikunnan lukiodiplomia. Fyysisen aktiivisuuden yhteys tyydyttymättömän liikunnantarpeen kehittymiseen iäkkäillä henkilöillä PALMBERG L, PORTEGIJS E, RANTANEN T, AARTOLAHTI E, VILJANEN A, HIRVENSALO M, RANTAKOKKO M TAUSTA: Fyysinen aktiivisuus on yksi ihmisen perustarpeista ja tärkeä terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäjä. Kuitenkin noin joka seitsemäs suomalainen iäkäs henkilö kokee tyydyttymätöntä liikunnantarvetta. Tyydyttymätön liikunnantarve on henkilön kokemus siitä, ettei hänellä ole mahdollisuutta liikkua niin paljon kuin haluaisi ja joka siten eroaa liikuntasuositusten täyttymisestä. Fyysisen aktiivisuuden roolia tyydyttymättömän liikunnantarpeen kehittymiseen ei kuitenkaan tiedetä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko fyysinen aktiivisuus yhteydessä tyydyttymättömän liikunnantarpeen kehittymiseen yhden ja kahden vuoden seurannassa. MENETELMÄT: Vuonna 2012 tutkimukseen osallistui 848 iältään 75–90-vuotiasta henkilöä, joista 816 osallistui ensimmäisen vuoden seurantaan ja 761 toisen vuoden seurantaan. Alkutilanteessa 174 henkilöä osallistui lisäksi kävelytutkimukseen, jossa fyysistä aktiivisuutta mitattiin kiihtyvyysmittareilla seitsemän päivän ajan. Tyydyttymätöntä liikunnantarvetta kokeviksi henkilöiksi luokiteltiin ne osallistujat, jotka raportoivat haluavansa liikkua enemmän, mutta kokivat, ettei heillä ole siihen mahdollisuutta. Fyysistä aktiivisuutta mitattiin sekä subjektiivisesti kyselyllä (kevyt aktiivisuus, kohtalainen aktiivisuus ja runsas aktiivisuus) että objektiivisesti käyttäen keskimääräistä päivittäistä askelmäärää. Aineisto analysoitiin logistisella 100 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 regressioanalyysillä. Mallit vakioitiin iällä, sukupuolella, koulutusvuosilla, sairauksien lukumäärällä, masennusoireilla (CES-D) sekä alaraajojen toimintakyvyllä (SPPB). Askelmääriä sisältävät mallit vakioitiin lisäksi kiihtyvyysmittarin keskimääräisellä käyttöajalla. Analyyseihin otettiin mukaan ne henkilöt, jotka eivät aiemmin raportoineet tyydyttymätöntä liikunnantarvetta (1 v. seurannassa n=693 ja 2 v. seurannassa n=572). TULOKSET: Ensimmäisen vuoden aikana tyydyttymätön liikunnantarve kehittyi 85 (12 %) henkilölle ja toisen vuoden aikana 52 (9 %) henkilölle. Henkilöillä, jotka raportoivat korkeintaan kevyttä aktiivisuutta, oli suurempi riski tyydyttymättömän liikunnantarpeen kehittymiseen sekä vuoden (OR 2,72; 95 % LV 1,33–5,56) että kahden vuoden seurannassa (OR 2,25; 95 % LV 1,01– 4,99) verrattuna kaikkein aktiivisimpiin osallistujiin. Tulokset olivat samansuuntaisia objektiivisesti mitatun fyysisen aktiivisuuden suhteen; henkilöillä, jotka olivat fyysisesti aktiivisempia, oli pienempi riski kokea tyydyttymätöntä liikunnantarvetta vuoden seurannassa (OR 0,60; 95 % LV 0,42–0,87), mutta yhteys ei säilynyt enää kahden vuoden seurannassa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Vähäisen fyysisen aktiivisuuden vaikutus tyydyttämättömän liikunnantarpeen kehittymiseen näkyi vielä kahden vuoden jälkeen, mikä osoittaa, että sopeutuminen vähäiseen liikuntaan on hidasta. Tyydyttymättömän liikunnantarpeen taustalla olevien tekijöiden tunnistaminen on tärkeää koettujen liikuntamahdollisuuksien sekä hyvinvoinnin edistämiseksi iäkkäillä henkilöillä. Nuoruuden urheiluseura­ harrastuksen yhteydet aikuisuuden terveellisiin elintapoihin – LASERIpitkittäistutkimus PALOMÄKI S, HIRVENSALO M, TAMMELIN T TAUSTA: Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella nuoruuden urheiluseuraharrastuksen yhteyksiä aikuisuuden elintapoihin. Erityisesti pyrittiin selvittämään, ennustaako säännöllinen urheiluseuraharrastaminen tupakoimattomuutta, kohtuullista alkoholinkäyttöä, runsasta hedelmien ja vihannesten syöntiä sekä liikunta-aktiivisuutta aikuisuudessa. Tutkimuksissa on osoitettu, että yksilön terveyskäyttäytyminen muodostaa usein jatkumon, jossa aikaisemman perusteella voidaan ennustaa tulevaa, kun tarkastel- laan samoja elintapoja. Sitä, millainen rooli liikunnalla ja urheiluseuraharrastamisella on muiden terveellisten elintapojen omaksumisessa, ei kuitenkaan vielä kovin hyvin tunneta. MENETELMÄT: Tutkimuksen aineisto käsitti kolme ikäkohorttia Lasten sepelvaltimotaudin riskitekijät (LASERI) -pitkittäistutkimuksesta. Tutkittavien urheiluseuraharrastamisista selvitettiin vuonna 1983, jolloin he olivat 9-, 12-, ja 15-vuotiaita sekä uudelleen kolme vuotta myöhemmin. Aikuisuuden elintapoja selvitettiin vuonna 2011, jolloin tutkittavat olivat 37–43-vuotiaita (n=771). Aineistoa analysoitiin ristiintaulukoiden, khiin -neliötestillä ja logistisella regressioanalyysillä. TULOKSET: Naisilla nuoruuden aktiivinen urheiluseuraharrastaminen oli yhteydessä aikuisuuden terveellisempiin elintapoihin tupakoimattomuuden, hedelmien käytön ja liikunta-aktiivisuuden osalta. Kolme vuotta harrastusta jatkaneiden naisten todennäköisyys ylläpitää aikuisuudessa useita terveellisiä elintapoja oli nelinkertainen verrattaessa niihin naisiin, jotka eivät olleet osallistuneet urheiluseurojen harjoituksiin. Miehillä havaittiin selvä yhteys urheiluseuraharrastamisen ja aikuisuuden liikunta-aktiivisuuden välillä, mutta seuraharrastaminen ei ennustanut terveellisten elintapojen määrää. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulokset viittaavat siihen, että etenkin naisilla säännöllinen urheiluseuraharrastaminen voi tukea liikunnan lisäksi muidenkin terveellisten elintapojen omaksumista. On kuitenkin huomioitava, että­terveyskäyttäytymiseen vaikuttavat hyvin monenlaiset edistävät ja estävät tekijät ihmisten elämänkulussa. Urheiluseuroissa on mahdollista tehdä merkittävää työtä liikunnan ja terveyden edistämiseksi, sillä suurin osa lapsista ja nuorista osallistuu toimintaan jossakin ikävaiheessa. Objektiivisesti mitattu sedentaariaika työssä ja vapaalla sekä kardiometaboliset biomarkkerit vuoden aikana: Istumisen vähentämiseen tähtäävä klusterisatunnaistettu kontrolloitu tutkimus toimistotyötä tekevillä vanhemmilla PESOLA A, LAUKKANEN A, HEIKKINEN R, SIPILÄ S, SÄÄKSLAHTI A, JUUTINEN FINNI T TAUSTA: Istumisen vähentäminen ja

tauottaminen on itsenäisesti yhteydessä hyvään terveyteen poikkileikkaus- ja prospektiivisissa tutkimuksissa. Ensisijaisesti istumisen vähentämiseen ja tauottamiseen arjen toiminnoissa pyrkiviä interventioita tarvitaan istumisen vähentämisen toteutettavuuden sekä kausaalisten terveysyhteyksien selvittämiseksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli testata perhelähtöiseen istumisen vähentämiseen tähtäävän neuvonnan vaikuttavuutta työ- ja vapaa-ajan objektiivisesti mitattuun sedentaariaikaan sekä biomarkkereihin vuoden aikana. MENETELMÄT: Tähän kaksihaaraiseen klusteri-satunnaistettuun kontrolloituun interventiotutkimukseen osallistui 133 aikuista istumatyöntekijää (BMI<30kg/m²). Jyväskylästä valittiin seitsemän kaupunginosaparia, jotka vastasivat toisiaan sosioekonomisen taustan ja ympäristön liikuntamahdollisuuksien perusteella, ja arvottiin koe- ja kontrolliryhmiin. Alkumittausten lisäksi tehtiin neljä seurantamittausta vuoden aikana. Alkumittausten jälkeinen interventio sisälsi asiantuntijaluennon (30 min) istumisen haitoista ja arkiliikunnan hyödyistä sekä kasvokkain suoritetun perhelähtöisen neuvonnan, jossa osallistujat asettivat itselleen ja perheelleen tavoitteita istumisen vähentämiseksi työ- ja vapaa-aikana, sekä kaksi puhelua ensimmäisen puolen vuoden aikana koskien tavoitteiden saavuttamista ja muuttamista. Päävastemuuttujat: Työ- ja vapaa-ajan sedentaariaika (7 päivää, <100 counts/ min), kevyt aktiivisuus (<2020 cpm), keskikovatehoinen aktiivisuus ja tauot/tunti sedentaariaikaa mitattiin vyötäröllä pidettävällä kiihtyvyysanturilla viisi kertaa vuoden aikana kolmen kuukauden välein. Sekundäärivastemuuttujat: Kardio-metaboliset muuttujat (perinteiset biomarkkerit sekä metabolomiikka) kolmen kuukauden välein, antropometriset muuttujat kuuden kuukauden välein ja 3+1 päivän ruokavaliokysely alussa ja lopussa. Intervention vaikuttavuus analysoitiin lineaarisella yhteisvaikutusmallilla REML-sovituksella intention-to-treat -periaatteella. TULOKSET: 71 koeryhmäläistä (ikä 36,6±5,0 v., naisia 60 %) ja 62 kontrolliryhmäläistä (ikä 39,6±5,3 v., naisia 52 %) mitattiin lähtötasolla, joista 62 ja 55 säilyivät tutkimuksessa loppuun asti. Vapaa-ajan sedentaariaika laski [-21,2 min/8 tuntia (95  % CI -37,3; -5,1), likelihood ratio p<0,001] ja kevyt aktiivisuus [13,4 min/8 tuntia (-2,2; 29,0), p=0,008] sekä tauot/tunti sedentaariaikaa [1,0 (-0,2; 2,2), p=0,010] lisääntyivät interventioryhmällä verrattuna kontrolliryhmään kolmen kuukauden kohdalla. Lasku vapaa-ajan sedentaariajassa ylläpidettiin vuoden ajan [-7,9 (-24,0; 8,3) min/8 tuntia, p=0,029]. Kontrolliryhmän työ- ja vapaa- ajan keski- ja kovatehoinen aktiivisuus laski hieman lähinnä kolmen kuukauden kohdalla. Verrattuna kontrolliryhmään, interventioryhmän paastoglukoosi parani hieman kolmen kuukauden kohdalla ja jalkojen lihasmassa sekä apoB/apoA-1 -suhde paranivat 12 kuukauden kohdalla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Istumisen vähentämiseen tähtäävä perhelähtöinen neuvonta oli tehokas muuttamaan vapaa-ajan sedentaariaikaa istumatyötä tekevillä vanhemmilla vuoden aikana. Samalla eri biomarkkereissa tapahtui pieniä positiivisia muutoksia. Vapaa-ajan sedentaariajan vähentäminen voi olla hyödyllistä. Kehon painoindeksin ja sen muutoksen yhteys istumi­ seen käytettyyn aikaan 35 vuoden seurannassa suomalaisilla aikuisilla kakso­silla PIIRTOLA M, KAPRIO J, SVEDBERG P, SILVENTOINEN K, ROPPONEN A TAUSTA: Runsas istuminen on terveydelle haitallista. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kehon painoindeksin ja sen muutoksen yhteys istumiseen käytettyyn aikaan työssä olevilla suomalaisilla 35 vuoden seurannassa. MENETELMÄT: Tutkimusjoukon muodostivat 2 725 aikuista kaksosta (60 % naisia), jotka vastasivat kaikkiin neljään Suomen Kaksoskohortin kyselyyn (1975, 1981, 1990 ja 2011) ja ilmoittivat vuonna 2011 olevansa työssä. Painoindeksin (kg/m²) muutos 35 vuoden aikana laskettiin vähentämällä vuoden 2011 painoindeksistä vuoden 1975 (alkutilanne) painoindeksi. Päivittäinen istumisaika vuonna 2011 laskettiin erikseen työssä ja vapaa-ajalla tapahtuvasta istumisesta. Vapaa-ajalla tapahtuva istuminen sisälsi työmatkat, TV/videoiden katselun, tietokoneen ääressä vietetyn ajan ja muun istumisen. Alkutilanteen painoindeksin ja 35 vuoden painoindeksin muutoksen yhteys istumiseen analysoitiin lineaarisella regressiomallilla. Malleissa huomioitiin sekoittavina tekijöinä ikä, koulutus, tupakointi, alkoholin käyttö ja liikunta-aktiivisuus sekä painoindeksin muutoksen yhteydessä myös alkutilanteen painoindeksi ja 35 vuoden vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus. Kaksosparien sisäisen korrelaation vaikutus keskivirheeseen huomioitiin malleissa. Ensin analysoitiin painoindeksi yhteys päivittäiseen kokonaisistumisaikaan ja sitten istumisaikaan työssä ja vapaa-ajalla erikseen. Kaikki analyysit tehtiin erikseen miehille ja naisille. TULOKSET: Tutkittavien keski-ikä oli tutkimuksen alussa 21,9 (18–31) vuotta ja seurannan lopussa 58,3 (53–67) vuotta. Vuonna 2011 miehet istuivat päivässä keskimäärin 7 tuntia 44 minuuttia (keskihajonta 2 tuntia 50 minuuttia) ja naiset 7 tuntia 10 minuuttia (keskihajonta 2 tuntia 31 minuuttia). Seurannan aikana (1975 – 2011) keskimääräinen painoindeksi nousi miehillä 4,4 kg/m² ja naisilla 4,8 kg/m² (paino nousi miehillä 14 kg ja naisilla 13 kg). Lineaarisen regression monimuuttujamalleissa vuoden 1975 alkutilanteen painoindeksillä ei ollut yhteyttä päivittäiseen kokonaisistumisaikaan vuonna 2011, mutta 35 vuoden seurannan aikana jokainen painoindeksiyksikön nousu lisäsi päivittäistä kokonaisistumisaikaa miehillä 13 minuuttia (95 % luottamusväli [LV] 9–16 minuuttia) ja naisilla 5 minuuttia (95 % LV 2–7 minuuttia). Jokainen lisääntynyt painoindeksiyksikkö oli yhteydessä pidempään istumisaikaan miehillä sekä työssä (6 minuuttia; 95 % LV 4–8 minuuttia) että vapaaajalla (6 minuuttia; 95 % LV 4–9 minuuttia), mutta naisilla vain vapaa-ajalla (4 minuuttia; 95 % LV 3–5 minuuttia). JOHTOPÄÄTÖKSET: Pitkän, 35 vuoden, seurannan aikana tapahtunut kehon suurempi painoindeksin nousu oli yhteydessä pidempään päivittäiseen istumisaikaan erityisesti miehillä ja yhteys säilyi, kun analyyseissä huomioitiin useita sekoittavia tekijöitä. Tulokset korostavat painonhallinnan tärkeyttä osana istumisajan vähentämistä. Räätälöidyn, pelillisen ja mobiilin liikuntapalvelun vaikutukset nuorten miesten elämäntyytyväisyyteen ja koettuun terveyteen – väestöpohjainen, satunnaistettu kontrolloitu interventio (MOPO) PYKY R, KOIVUMAA-HONKANEN H, LEINONEN A-M, AHOLA R, HIRVONEN  N, ENWALD H, LUOTO T, FERREIRA E, IKÄHEIMO T, KEINÄNEN-KIUKAANNIEMI S, MÄNTYSAARI M, JÄMSÄ T, KORPELAINEN R TAUSTA: Fyysinen aktiivisuus on vahvasti yhteydessä henkiseen hyvinvointiin. Sähköinen elintapaohjaus voi edistää nuorten liikunta-aktiivisuutta ainakin lyhytaikaisesti. Digitaalisen liikuntaan aktivoinnin vaikutukset subjektiiviseen terveyteen ja hyvinvointiin jäävät usein tutkimatta. Tässä LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 101

tutkimuksessa selvitettiin, miten kuuden kuukauden mittainen, mobiili, räätälöity, pelinkaltainen aktivointi-interventio vaikuttaa nuorten miesten elämäntyytyväisyyteen ja koettuun terveyteen. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 496 keskimäärin 17,8 (SD 0,6) -vuotiasta miestä, jotka rekrytoitiin Oulun kutsuntatilaisuudessa syksyllä 2013. Tutkittavat satunnaistettiin interventioryhmään (n=250) ja kontrolliryhmään (n=246). Kaikki täyttivät laajan elintapa- ja hyvinvointikyselyn ja heidän pituutensa ja painonsa mitattiin tutkimuksen alussa ja lopussa. Interventioryhmä sai käyttöönsä älypuhelimessa toimivan hyvinvointivalmennuspalvelun, jossa aktivointi oli räätälöity tutkittavan aktiivisuustason ja elämäntapamuutoshalukkuuden mukaan, ja joka hyödynsi pelillisiä elementtejä. Kontrolliryhmä jatkoi normaalia elämäänsä. Molempien ryhmien päivittäinen fyysinen aktiivisuus mitattiin rannemittarilla (Polar Active), mutta vain interventioryhmä sai siitä palautetta. Päävastemuuttujina olivat koetun terveyden ja elämäntyytyväisyyden muutokset. Elämäntyytyväisyyttä mitattiin elämän onnellisuutta, kiinnostavuutta ja helppoutta sekä yksinäisyyden kokemista käsittelevillä kysymyksillä. Aineisto analysoitiin sekä intention-to-treat että per protocol -menettelyllä. Ryhmien sisäiset muutokset analysoitiin lineaarisella sekamallilla ja luokkamuuttujien muutos moni-imputoidulla McNemar-testillä. Ryhmien välisten muutosten ero analysoitiin ttestillä ja moni-imputoidulla Mann Whitney U-testillä. Elämäntyytyväisyyden ja koetun terveyden parantumista ennustavat tekijät analysoitiin logistisen regression monimuuttujamallilla sekä interventioryhmän sisällä että koko tutkimusjoukossa. TULOKSET: Interventioryhmässä 182 (72,8 %) ja kontrolliryhmässä 163 (66,2  %) miestä suoritti tutkimuksen loppuun. Elämäntyytyväisyys kohentui yhtäläisesti molemmissa ryhmissä (interventio: p<0,001; kontrolli: p=0,01), mutta interventioryhmässä todennäköisemmin niillä, jotka olivat lähtötilanteessa tyytymättömiä elämäänsä (OR 13,8; 95 % CI 3,7–51,8) ja joita liikkuminen mielialan kohentamiseksi motivoi (OR 2,5; 95 % CI 1,1–5,6). Koetussa terveydessä ei tapahtunut merkitsevää muutosta kummassakaan ryhmässä, mutta interventioryhmässä sen parantumista ennusti lähtötilanteen huonoksi koettu terveys (OR 9,6; 95 % CI 3,7–24,9) ja siihen oli yhteydessä intervention aikana kohentunut itsearvioitu kunto (OR 4,2; 95 % CI 1,5–11,9). JOHTOPÄÄTÖKSET: Mobiili, räätälöity, pelillinen aktivointi-interventio oli tehokkain hyvinvoinnin edistäjä niillä nuorilla miehillä, jotka alkuaan olivat tyytymättömiä elämäänsä ja kokivat terveytensä huonoksi. 102 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 Oma arvio terveyden ja kunnon kohenemisesta olivat toisiinsa yhteydessä. Nuorten subjektiivisen sosiaalisen aseman yhteys kiihtyvyysantureilla mitattuun fyysiseen aktiivisuuteen ta tietoa nuorten subjektiivisen sosiaalisen aseman ja liikkumisen välisestä yhteydestä. Kouluyhteisössä syntyvään sosiaalisen aseman kokemukseen vaikuttavat muun muassa nuorten erilaiset ryhmäjäsenyydet ja ryhmien väliset sosiaaliset hierarkiat. Näiden koke­ musten ymmärtäminen ja huomioiminen voi luoda uudenlaisia näkökulmia nuorten liikkumisen edistämiseen niin koulupäivän aikana kuin vapaa-ajallakin. LÄHTEET: Goodman, E., Adler, N.E., Kawachi, I., Frazier, RAJALA K, KANKAANPÄÄ A, LAINE K, ITKONEN H, TAMMELIN T A.L., Huang, B. & Colditz, G.A. 2001. Adolescents’ perceptions of social status: Development and evaluation of a new indicator. Pediatrics 108, E31. TAUSTA: Nuorten subjektiivisen sosiaali- Quon, E.C. & McGrath, J.J. 2014. Subjective so- sen aseman on osoitettu olevan yhteydessä terveyteen sekä terveyskäyttäytymiseen (esim. Quon & McGrath 2014). Nuorten subjektiivisella sosiaalisella asemalla on kaksi ulottuvuutta. Se on toisaalta nuoren oma arvio siitä, mikä on hänen paikkansa oman kouluyhteisön sosiaalisessa arvojärjestyksessä ja toisaalta nuoren arvio siitä, kuinka hänen perheensä sijoittuu ympäröivän yhteiskunnan sosiaaliseen arvojärjestykseen. (Goodman ym. 2001.) Subjektiivisen sosiaalisen aseman ja fyysisen aktiivisuuden välistä yhteyttä ei juurikaan ole aikaisemmin tutkittu. Tämä tutkimus oli ensimmäinen, joka selvitti nuorten subjektiivisen sosiaalisen aseman ja objektiivisesti mitatun fyysiseen aktiivisuuden yhteyttä. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui keväällä 2013 yhteensä 420 seitsemännen luokan oppilasta kahdeksasta koulusta, jotka sijaitsivat eri puolilla Suomea. Nuoret arvioivat kyselyssä subjektiivisen sosiaalisen asemansa molempia ulottuvuuksia kymmenportaisen tikasmallin avulla (Goodman ym. 2001). Nuorten reippaan liikunnan määrä sekä liikkumattoman ajan määrä mitattiin objektiivisesti kiihtyvyysantureiden avulla. Analyyseissa tarkasteltiin erikseen koko päivän aikaista sekä koulupäivän aikaista reipasta liikuntaa ja liikkumatonta aikaa. Subjektiivisen sosiaalisen aseman ja fyysisen aktiivisuuden yhteyttä tutkittiin monitasomallinnuksen avulla. TULOKSET: Nuorten subjektiivinen sosiaalinen asema koulussa oli yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen. Koko päivän aikaista reipasta liikuntaa kertyi enemmän niille oppilaille, jotka kokivat oman sosiaalisen asemansa koulussa korkeaksi. Kokemus matalasta sosiaalisesta asemasta koulussa puolestaan oli yhteydessä koko päivän aikaiseen sekä koulupäivän aikaiseen liikkumattomaan aikaan. Nuorten kokemus oman perheen sosiaalisesta asemasta ei ollut yhteydessä reippaan liikunnan tai liikkumattoman ajan määrään. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimus tuotti uut- cioeconomic status and adolescent health: A metaanalysis. Health Psychology, 33, 433–47. Suunnistus selviytyi sodasta voittajana RANTALA K TAUSTA: Suomen Suunnistamisliitto kasvoi voimakkaasti heti perustamisensa jälkeen vuonna 1945. Suunnistaminen, joksi lajia kutsuttiin, itsenäistyi Suomen Urheiluliitosta ja nousi merkittäväksi lajiksi suomalaisessa liikuntakulttuurissa, vaikka sillä ei ollutkaan olympiastatusta. Tutkimuksessa tarkastellaan historiantutkimuksen keinoin syitä miksi suunnistuksella oli tällainen kasvupotentiaali heti sotavuosien jälkeen. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat: miten suunnistus tuli Suomeen, millaista suunnistus oli, ketkä lajia levittivät ja miten laji alkoi organisoitua? MENETELMÄT: Lähilukuun pohjautuva analyysi havainnoi kirjallisuuden ohella laajan arkistomateriaalin Suojeluskuntajärjestöstä keskeisiin suunnistusta edistäneisiin urheilujärjestöihin ja -seuroihin. Lisäksi aineistona on käyty läpi suojeluskuntapiirien lehdet, Suomen Urheilulehti, Urheilu ja Helsingin Sanomat 1910-luvun lopulta vuoteen 1945. TULOKSET: Suunnistuksen tapaista liikuntaa ryhdyttiin harjoittamaan laajemmin 1800-luvun loppupuolella jääkärikomennuskunnissa venäläisten sotilaskartoittajien piirtämillä topografikartoilla. Näiden tiedustelujoukkojen olennaisia taitoja olivat maastossa kulkeminen, kartanluku ja kompassinkäyttö. Kilpailemiseksi suunnistus kehittyi Suomessa itsenäistymisen jälkeen. Urheilun avulla kasvuun pyrkinyt Suojeluskuntajärjestö otti tiedusteluhiihdon ohjelmaansa Lauri Pihkalan aloitteesta. Laji muovautui nopeasti tiedustelujuoksuksi eli suunnistuk-

seksi. Suojeluskuntalaisten ohella erityisesti opiskelijat kiinnostuivat suunnistuksesta, sillä heillä oli yhteyksiä Tukholman seudulle, jossa laji kasvoi. Akateeminen Urheiluliitto otti tiedustelujuoksun viralliseksi lajikseen 1920-luvun puolivälissä. Tämä ei ollut ihme, sillä Lauri Pihkala oli liiton järjestön aktiivi. Urheiluseurat lisäsivät suunnistuksen ohjelmaansa ensin pääkaupunkiseudulla ja Tampereen alueella. Seuroissa toimi samoja miehiä, jotka olivat suunnistaneet suojeluskuntakisoja ja akateemisia suunnistuksia. Myös naiset suunnistivat sekä opiskelijapiireissä, seurojen kisoissa että Lotta-toiminnassa. Kilpaurheilullistamista tuki voimakkaasti se, että urheilutoimittajat innostuivat lajista. Laji sai positiivista näkyvyyttä suojeluskuntayhteyksien lisäksi urheilupalstoilla. Tampereen Pyrinnön aktiivit ajoivat lajin Suomen Urheiluliiton ohjelmaan ja suomenruotsalaiset suunnistusaktiivit Svenska Finlands Idrott:n piiriin 1930-luvun puolivälissä. Suomen Puolustusvoimat haastoi muutaman yrityksen ja keksijä Tuomas Vohlosen kehittämään marssikompassin 1930-luvulla. Vohlosen yritys Suunto sai kompassimarkkinat haltuunsa ja lisensoi kompassia myös Ruotsiin. Sota-ajan rintamaurheilu kasvatti lajia kokeilleiden määriä, sillä suunnistus ajateltiin sekä koulutuksellisena että virkistävänä toimintana. Lajista tuli Sotilaspoikien tärkeimpiä liikuntamuotoja, ja Lotta-tytöt harjoittivat lajia tahollaan. Tietoisuus uudehkosta urheilulajista kasvoi siten voimakkaasti. JOHTOPÄÄTÖKSET: Suunnistuksesta tuli merkittävä kilpaurheilulaji erityisesti siksi, että sen ydin, kartanluku ja kompassinkäyttö, koettiin armeijan, Suojeluskuntajärjestön ja Lotta Svärdin johdossa tärkeäksi opittavaksi taidoksi Suomen olosuhteissa. Suunnistus hyötyi tästä toiminnasta, sillä lajiin tutustui, ja siitä innostui, nopeassa tahdissa selvästi suuremmat massat, kuin tavallisessa urheiluseurojen toiminnassa uusi laji olisi tavoittanut. Suomalaisen liikunnan­ edistämisen periodit RANTALA M TAUSTA: Suomalaisten liikunnanharrastamista ja fyysistä aktiivisuutta on pyritty edistämään jo yli sadan vuoden ajan. Tämän väitöstutkimuksen osatutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia periodeja, muutoksia, murroksia ja jatkuvuuksia suomalaisessa liikunnanedistämistoiminnassa on esiintynyt vuosien 1941–2010 välisenä aikana. MENETELMÄT: Liikunnanedistämisen historiaa jäsennetään ennen kaikkea kuntoliikuntajärjestöjen organisoitumisen ja toiminnan näkökulmasta. Tutkimuksessa on hyödynnetty järjestöjen asiakirja-aineistoja ja kampanjamateriaaleja. TULOKSET: Suomalaisen liikunnanedistämisen historian voi jakaa viiteen eri periodiin, joita ovat Toiminnan viriämisen vuodet 1890–1937, Järjestäytymisen vuodet 1938–1965, Kasvun vuodet 1966–1981, Itsenäisen toiminnan vuodet 1982–1993 ja Sirpaloituvan toiminnan vuodet 1994–2010. Jokainen periodi sisältää joitakin vain sille ajanjaksolle tyypillisiä piirteitä, mutta aineistossa esiintyy myös jatkuvuuksia. Ajanjaksot eroavat toisistaan sen mukaan, miten kuntoliikuntajärjestöt ovat organisoituneet, tehneet yhteistyötä keskenään ja suunnanneet toimintaansa. Järjestöjen organisoitumiseen ja toimintaan ovat vaikuttaneet ensisijaisesti niiden toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset, joihin kuntoliikuntajärjestöt ovat reagoineet varsin nopeasti. Kuntoliikuntajärjestöjen toiminnan jatkuvuudet liittyvät erityisesti liikuntakampanjointiin, jossa jotkut elementit toistuvat vuosikymmenestä toiseen. Liikunnanedistäjät ovat toisen maailmansodan jälkeen pyrkineet tarkentamaan kampanjoitaan yhä pienempien ja rajatumpien kohderyhmien tavoittamiseksi. Kampanjoinnissa käytetyt keinot eivät ole kuitenkaan merkittävästi muuttuneet. Liikuntakampanjat ovat kaikissa periodeissa perustuneet suurilta osin erilaisten prosenttiosuuksien, pisteiden ja määrien (metrit, minuutit, kerrat, osallistujat) laskemiseen vaikka motivoinnissa olisikin käytetty esimerkiksi kuntokortteja, suoritusmerkkejä, arvontoja tai askelmittareita. JOHTOPÄÄTÖKSET: Suomalainen kuntoliikuntajärjestökentän muutokset ovat usein johtuneet muualta yhteiskunnasta tulleista vaikutteista. Muutokset ovat tapahtuneet ennen kaikkea organisaatioiden tasolla. Keinot ja argumentit, joilla liikuntakulttuurin ulkopuolelle jääneitä tai jättäytyneitä on yritetty houkuttaa ja koukuttaa liikkumaan, ovat kuitenkin pysyneet periodi toisensa jälkeen melko samoina. Suomalainen liikuntajärjestökenttä on ollut murroksessa koko 2010-luvun ajan. Olisiko nyt edessä aika, jolloin organisaatioiden rakenteiden sijaan tarkistettaisiin tavoittavan toiminnan vaikuttamiskeinoja ja viestintää? Rauhanturvaajien koettu fyysinen toimintakyky kriisinhallintaoperaatiossa RINTALA H, STRANDÉN A, PIHLAINEN K, KYRÖLÄINEN H, MÄKINEN J, HUOTARI P TAUSTA: Suomalaisten rauhanturvaajien (n=112) terveyttä ja toimintakykyä tutkittiin ”Kriisinhallinta ja toimintakyky 2014” -hankkeessa YK:n UNIFIL-operaation aikana pääasiassa tilastollisesti, ensisijassa biologisten ja psyykkisten muuttujien osalta. Yhteenvedossa todettiin mm., että sotilaiden fyysinen aktiivisuus ”rauhallisessa operaatiossa” jäi alle suositusten, ja jopa neljännes tutkittavista ei harrastanut liikuntaa terveyden ja toimintakyvyn kannalta riittävästi. Kunto-ominaisuudet lyhyehkössä operaatiossa näyttivät riittävän kestävyyden osalta kohtalaisesti, joskin hieman heikentyen, mutta taistelijan taitojen osalta jopa parantuen tehtävien hoitamiseen alhaisen toimintavalmiuden vallitessa. Kohotetun soti­laallisen valmiuden ja/tai aktiivisten taistelutehtävien osalta tässä tutkimusasetelmassa ei pystytty hankkimaan mittausdataa, mutta loppumittausten yhteydessä tutkimukseen osallistuneita haastateltiin koetun fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja eettisen toimintakyvyn riittävyydestä rauhanturvatehtäviin, tavoitteena monitieteellinen näkemys sotilaan toimintakyvystä. MENETELMÄT: Tässä tutkimuksessa raportoidaan ainoastaan fyysisestä toimintakyvystä ja aktiivisuudesta rauhanturvaajien itse esiin nostamia tekijöitä. Aineisto kerättiin teoriasidonnaisin teemahaastatteluin (11 haastattelua eri henkilöstöryhmistä, >70 haastateltavaa) loka- ja marraskuussa 2014 in situ UNIFIL/FinnishIrisBatt:ssa Etelä-Libanonissa. Laadullisina tutkimusmenetelmänä käytettiin sekä teemoittelua että sisällön erittelyä. TULOKSET: Tuloksissa todettiin, että itse työhön liittyvä liikunta/fyysinen aktiivisuus oli erittäin vähäistä, ja liikunta näin ollen painottui vapaa-ajalle. Leirielämää kuvattiin fyysisen aktiivisuuden kannalta ”avovankilaksi”. Tärkein liikuntamotivaatiotekijä oli oma innokkuus. Sisäistä motivaatiota ylläpiti vahvasti kavereiden tuoma tuki, leirin kohtalaisen hyvät harrastusmahdollisuudet ja laadittu kunto-ohjelma. Liikuntamotivaatiota ja kuntoa nähtiin heikentävän pääosin ulkoiset tekijät, mm. vuorotyön epämääräisyys, ravintokäyttäytyminen ja sotilasjohtajien käskemät kiellot, jopa piittaamattomuus liikuntaa kohtaan. Fyysinen kunto nähtiin yleisesti riittävänä omaan työtehtävään LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 103

nähden nykyisen kaltaisessa operaatiossa, mutta samalla kunnon koettiin vääjäämättä heikkenevän operaation aikana vähäisen fyysisen kokonaisaktiivisuuden vuoksi, mikäli liikunta jää pelkästään oman kekseliäisyyden varaan. JOHTOPÄÄTÖKSET: Liikunnan ammattimainen organisointi olisi mitä ilmeisimmin rauhanturvaajille suotuisaa kaikilla toimintakyvyn osa-alueilla. Johtamisen ja pedagogiikan avulla aktiivisuutta pitäisi pyrkiä lisäämään mm. jokaisen rauhanturvaajan henkilökohtaisen kunto-ohjelman laadinnalla, ohjauksella, seurannalla ja palvelukseen sisältyvällä monipuolisella harjoittelulla, johon sitoudutaan alainen-esimies-akselilla. Aivan olennaista on, että liikuntaohjelmaan osallistuisi koko yhteisö työtehtävästä ja arvosta riippumatta. Erittäin merkittävää Puolustusvoimien kannalta tuloksissa on, että rauhanturvaajat edustavat fyysisen aktiivisuuden ja suorituskyvyn osalta varsin tyypillistä suomalaisten työikäisten ryhmää. Tutkimus antanee osaltaan viitteitä Puolustusvoimien sodan ajan reservin toimintakyvyn kannalta olennaisista tekijöistä. Ulko-opetus lisää alakoululaisten fyysistä aktiivisuutta ja vähentää paikallaan­oloa ROMAR J-E, ENQVIST I, KULMALA J, KALLIO J, TAMMELIN T TAUSTA: Koulut voivat lisätä oppilaiden fyysistä aktiivisuutta innostamalla oppilaita kävelemään tai pyöräilemään kouluun, tarjoamalla lisää liikuntatunteja, kannustamalla liikkumiseen välitunneilla sekä vähentämällä paikallaanoloa oppitunneilla. Siirtyminen luokkahuoneesta ulos luontoon oppimaan on pedagoginen lähestymistapa, missä opetus ja oppiminen on organisoitu eri tavalla kuin perinteisessä luokkahuoneessa. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli tutkia ulkona opettamisen vaikutusta alakoulun oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen ja paikallaanoloon vertaamalla objektiivisesti mitattua fyysistä aktiivisuutta ulko-opetuspäivinä ja tavanomaisina koulupäivinä. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 20 vuosiluokkien 1−6 oppilasta pienestä alakoulusta. Kyseinen koulu valittiin tutkimukseen, koska tiedettiin, että siellä opettajat integroivat ulko-opetusta koulupäiviin. Sisätiloissa opetettuina päivinä koulupäivät sisälsivät opettajakeskeistä opetusta, lukemista, hiljaista työntekoa, ryhmätöitä ja käytännön tehtäviä kaikissa koulun oppiaineissa. Näinä 104 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 päivinä oli tavallista, että opettaja tunnin alussa selitti tunnin aiheen, jonka jälkeen oppilaat tekivät oppikirjan tehtäviä. Sisätiloissa pidettyinä koulupäivinä 45 minuutin oppituntien väleissä oli 15 minuutin välitunteja. Ulko-opetuspäivät toteutettiin koulun läheisessä metsässä, ja ne olivat osa koulun opetussuunnitelmaa. Koulun opettajat integroivat näihin päiviin osia kaikista oppiaineista. Ulko-opetuspäivät sisälsivät sekä vapaata että opettajan järjestämää leikkiaikaa. Muita osioita ulkopäivinä olivat yhteistyötehtävät, suunnistus, kynän vuoleminen puukolla metsästä löydetystä materiaalista, kirjan lukeminen, metsän eläinten ja kasvien opiskelu sekä lounastaminen leirinuotion äärellä. Oppi­laiden päivittäinen fyysinen aktiivisuus ja paikallaanolo mitattiin lantiolla pidettävällä kiihtyvyysanturilla. Aineisto kerätiin kahden viikon aikana syys-lokakuun vaihteessa. Mittaukset suoritettiin kahtena sisäopetuspäivänä, viitenä ulko-opetuspäivänä ja lopuksi taas kahtena sisäopetuspäivänä. TULOKSET: Tulokset osoittivat, että siirtyminen sisätilojen perinteisistä opetusmetodeista ulko-opetusympäristöön vähensi oppilaiden paikallaanoloaikaa ja lisäsi oppilaiden fyysistä aktiivisuutta koulupäivän aikana kevyellä ja keskiraskaalla tasolla. Oppilaat otti­vat ulko-opetuspäivänä keskimäärin 1 100 askelta enemmän kuin sisäopetuspäivinä (p < 0,001). Askelmäärien välinen ero oli suurin vähiten liikkuvilla oppilailla. Ulko-opetus ei vaikuttanut vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden määrään. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksen yhteenvetona voidaan todeta, että ulko-opetus lisäsi oppilaiden fyysistä aktiivisuutta ja vähensi paikallaanoloa verrattuna perinteiseen luokkahuoneopetukseen ja että fyysinen aktiivisuus koulussa on yhteydessä opettajien opetusmenetelmien valintoihin. Huippu-urheiluvalmentajan avaimet. Laadullinen tutkimus palloilulajien huippu-urheiluvalmentajien ydinosaamisista RUOKANEN A, HIHNALA J TAUSTA: Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kansainvälisen tason palloilulajien valmentajien ydinosaamisia. Lisäksi selvitettiin ydinosaamisten hankkimista ja aikuisiän huippu-urheilijataustan puuttumisen vaikutusta valmentajana kehittymiseen. Tavoitteena tutkimuksessa oli lisätä tietoa huippu-urheiluvalmennuksessa vaadittavista keskeisistä osaamisista ja niiden hankkimi- sesta. Tutkimuksessa ydinosaaminen määritellään tiedoiksi, taidoiksi ja persoonallisiksi ominaisuuksiksi, jotka ovat vaikuttaneet valmentajan menestykseen. MENETELMÄT: Tutkimuksessa käytettiin teemahaastattelua aineiston hankintamenetelmänä. Joulukuussa 2016 ja tammikuussa 2017 haastateltiin kuutta valmentajaa. Haastateltavat valittiin käyttäen harkinnanvaraista otantaa. Haastatteluhetkellä valmentajat toimivat päävalmentajana maajoukkueessa tai Suomen pääsarjatasolla. Kaikki haastateltavat olivat miehiä. Aineisto analysoitiin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia. TULOKSET: Haastateltavien näkemyksistä muodostui seitsemän ydinosaamisen kokonaisuutta: itsensä johtaminen, jatkuva itsensä kehittäminen, oman rajallisuuden ymmärtäminen ja vastuun jakaminen, yksilön kehittäminen kokonaisvaltaisesti, luottamussuhteen rakentaminen, taito toimia kohtaamistilanteissa sekä positiivinen asenne. Ydinosaamiset edustivat vähintään kolmen valmentajan ajatuksia. Kaikki ydinosaamiset, pois lukien positiivinen asenne, koostuivat pienemmistä osa-alueista. Itsensä johtaminen käsitteli ihmisenä kehittymistä ja paineensietokykyä. Jatkuvan itsensä kehittämiseen liitettiin vahvasti ahkera työnteko, innovatiivisuus ja määrätietoisuus. Oman rajallisuuden ymmärtäminen ja vastuun jakaminen -ydinosaaminen tarkoittaa, että tulee tiedostaa oma osaaminen ja että yksin ei pysty tekemään kaikkea vaan vastuuta tulee jakaa eri osaajille. Yksilön kehittämisessä kokonaisvaltaisesti korostuivat pienempinä kokonaisuuksina pelaajan ajattelun ja heittäytymisen lisääminen sekä kiinnostus yksilöstä ihmisenä. Luottamussuhdetta rakennettiin muun muassa valmennustiimissä ja pelaajaan itseensä. Taito toimia kohtaamistilanteissa koski spontaania vuorovaikuttamista ja piti sisällään muun muassa taidon toimia erilaisten ihmisten kanssa ja molemminpuolisen vuorovaikutuksen mahdollistamisen. Positiivinen asenne koettiin merkittäväksi asiaksi menestymisen kannalta. Ydinosaamisten hankkimisen tulokset jaoteltiin edellä mainittujen ydinosaamiskokonaisuuksien kautta. Koska ydinosaamiset olivat erilaisten tietojen, taitojen ja persoonallisten ominaisuuksien yhdistelmiä, ydinosaamisten hankkiminen oli myös hyvin moninaista. Valmentajan huippu-urheilutaustan puuttuminen oli vaikuttanut valmentajana kehittymiseen muutamalla tavalla. Heidän täytyi tehdä enemmän töitä tietotaidon hankkimiseksi, pätevyyden osoittamiseksi ja pelaajan näkökulman ymmärtämiseksi. Lisäksi taustan puuttumisella koettiin olevan positiivinen vaikutus ennakkokäsityksiin valmentamisesta. Taustan vähyys ei ollut kovin merkityksellinen.

JOHTOPÄÄTÖKSET: Tuloksista voidaan todeta, että kansainvälisen tason valmentajan ydinosaamisissa painottuvat itsensä tuntemiseen, hallitsemiseen ja kehittämiseen liittyvät taidot. Itsensä kehittäminen ei pääty koskaan valmentajalla. Valtti-toimintamalli vammaisten lasten liikettä lisäämässä ja harrastusta etsimässä SAARI A TAUSTA: Valtti-ohjelmassa on tavoitteena lisätä vammaisten lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta ja auttaa heitä löytämään liikunnallinen harrastus henkilökohtaisen ohjaajan eli Valtin avulla. Valtit ovat esimerkiksi kuntoutuksen tai liikunnan opiskelijoita. MENETELMÄT: Toimintamallia testattiin Suomessa vuonna 2016 yhteensä 237 ohjelmaan hakeneen 6–23-vuotiaan lapsen tai nuoren ja 250 Valtin kanssa. Sähköiseen palautekyselyyn vastasi 155 ohjelman läpikäynyttä lasta ja nuorta sekä 201 Valttia. Lisäksi koottiin mm. kuntien liikunnanohjaajien ja oppilaitosten palautteet. TULOKSET: Palautekyselyyn vastanneista lapsista ja nuorista 54 % vastasi löytäneensä liikuntaharrastuksen ja 61 % raportoi liikkumisen määrän lisääntyneen. Valteista 87  % oli oppinut hyödyllisiä asioita tulevaa ammattiaan ajatellen ja 85 % suosittelisi Valttina toimimista opiskelutovereilleen. JOHTOPÄÄTÖKSET: Ohjelma on kustannustehokas tapa lisätä vammaisen lapsen tai nuoren sosiaalista osallisuutta ja fyysistä aktiivisuutta. Valttina toimiminen tukee tulevien ammattilaisten oppimista. Myös inkluusiokehitys vauhdittuu, koska uusien kokeilijoiden myötä urheiluseurat joutuvat peilaamaan toimintatapojaan ja palvelujaan. Valtti-toimintamallin kehittely ja pilotointi olivat osa EU:n tukemaa Sport Empowers Disabled Youth (SEDY) -hanketta 2015– 2017. Valtti-ohjelma jatkuu 2017–2019 opetus- ja kulttuuriministeriön tuella. LÄHTEET: Saari, A. & Skantz, H. 2017. Lisääntyikö liike, löytyikö harrastus? Valtti-ohjelman pilottivaiheen raportti. Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU. Urheilijoiden kokemuksia valmentajan luomasta motivaatioilmastosta ja sen vaikutuksesta heidän kaksoisuraansa urheilu­lukiossa SAARINEN M, RYBA T, RONKAINEN N, RINTALA H TAUSTA: On tiedetty jo pitkään, että urheilijan tasapainoisen ja terveen kehityksen sekä myöhemmän työmarkkinoilla menestymisen vuoksi kaksoisuran luominen on erittäin tärkeää. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että urheilun ja opiskelun haasteiden kasvaessa nuorten urheilijoiden on kuitenkin vaikeaa säilyttää motivaationsa molempia osa-alueita kohtaan samanaikaisesti ja menestys toisella osa-alueella tuleekin usein toisen kustannuksella. On havaittu, että­valmentajan luoma motivaatioilmasto on yksi tärkeimmistä urheilijan hyvinvointiin, autonomiseen motivaatioon sekä urheiluun sitoutumiseen vaikuttavista tekijöistä. Sitä, miten valmentajan luoma motivaatioilmasto vaikuttaa urheilijan kaksoisurakäyttäytymiseen, ei ole tutkittu aikaisemmin. Dudan (2013) hiljattain julkaiseman ”Voimaannuttava valmennus” -teorian mukaan valmentajan luoma motivaatioilmasto voi olla voimaannuttava tai epävoimaannuttava. Voimaannuttava motivaatioilmasto on tehtäväsuuntautunut, autonomiaa tukeva sekä sosiaalisesti tukeva ja sen on havaittu vaikuttavan positiivisesti urheilijan kehitykseen, hyvinvointiin sekä autonomiseen motivaatioon. Epävoimaannuttava motivaatioilmasto puolestaan on kilpailusuuntautunut sekä kontrolloiva ja on yhteydessä urheilijan heikentyneeseen hyvinvointiin ja vähentyneeseen haluun urheilla. Pohjautuen Dudan (2013) teoriaan tämä tutkimus pyrki selvittämään, miten urheilijat kokivat valmentajan luoman motivaatioilmaston urheilulukiossa ja tukiko motivaatioilmasto heidän kaksoisuraansa. MENETELMÄT: Tutkimusta varten haastateltiin seitsemää nais- ja viittätoista mieshiihtäjää heidän urheilulukiokokemuksistaan. Osallistujat olivat haastattelujen aikaan iältään 22–34-vuotiaita, olivat opiskelleet yhdeksässä eri urheilulukiossa ja heitä oli valmentanut yhteensä 15 eri valmentajaa. Kaikki koehenkilöt olivat sijoittuneet lukio­ aikana vähintään 12 parhaan joukkoon nuorten Suomenmestaruus Hiihdoissa. Haastatteluaineisto analysoitiin temaattisesti. TULOKSET: Tulokset osoittivat, että suurin osa urheilijoista oli kokenut valmentajan luoman motivaatioilmaston epävoimaannuttavana, sillä ilmastot olivat hyvin kilpailusuuntautuneita ja kontrolloivia eivätkä tarjonneet sosiaalista tukea. Näytti siltä, että epävoimaannuttava motivaatioilmasto oli seurausta valmentajien voimakkaasta suorituskeskeisyydestä, jolloin he olivat omaksuneet kontrolloivan, urheilijoita ainoastaan urheilusuorituksen tekijöinä pitävän valmennustyylin. Voidaan pitää todennäköisenä ettei löydetty motivaatioilmasto tukenut urheilijoiden kaksoisuraa, koska sillä saattoi olla kielteisiä vaikutuksia urheilijoihin ja heidän hyvinvointiinsa. Tämän lisäksi se painotti voimakkaasti vain urheilusuorituksen tärkeyttä antamatta esimerkiksi opiskelulle lainkaan huomiota. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tulevaisuuden valmentajakoulutuksissa olisi tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten valmentaja vaikuttaa urheilijan motivaatioon sekä miten valmentaja voi parhaiten tukea urheilijan kaksoisuraa. Tämä on erityisen tärkeää niille valmentajille, jotka työskentelevät nuorten kaksoisuraurheilijoiden parissa. Kognitiivinen toimintakyky, alaraajojen suorituskyky ja koetut kävelyvaikeudet ikääntyvillä SILTANEN S, PORTEGIJS E, SAAJANAHO M, VILJANEN A, PORANEN-CLARK T, RANTAKOKKO M, RANTANEN T TAUSTA: Ikääntyessään ihmiset saattavat sopeutua terveytensä ja kuntonsa heikkenemiseen modifioimalla kävelytapojaan, esimerkiksi hidastamalla kävelyvauhtia tai lepäämällä kesken matkan. Tämä mahdollistaa kävelyn rajoitteista huolimatta, mutta usein ennakoi kävelyvaikeuksien ilmaantumista. Kävely on sekä motorinen että kognitiivinen toiminto. Huono alaraajojen suorituskyky ja heikko kognitiivinen toimintakyky ennustavat kävelyvaikeuksia ja -modifikaatioita itsenäisesti. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, onko alaraajojen suorituskyvyllä ja kognitiivisella toimintakyvyllä yhteisvaikutusta koettuihin kävelyvaikeuksiin ja -modifikaatioihin, ja ennustavatko ne kävelyvaikeuksien ilmaantumista kahden vuoden seurannassa. MENETELMÄT: Alkumittauksiin osallistui 848 kotona asuvaa 75–90-vuotiasta henkilöä. Itseraportoidut kävelyvaikeudet ja kävelymodifikaatiot luokiteltiin seuraavasti: 1) ei ole kävelyvaikeuksia eikä kävelymodifi- LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 105

kaatioita (31,6 %), 2) ei ole kävelyvaikeuksia mutta on kävelymodifikaatioita (26,4 %) ja 3) on kävelyvaikeuksia (42,0 %). Kognitiivinen toimintakyky mitattiin Minimental State Examination -mittarilla, ja luokiteltiin heikoksi (≤23) tai hyväksi (≥24). Alaraajojen suorituskyky mitattiin Short Physical Performance Battery -mittarilla, ja luokiteltiin huonoksi (≤9) tai hyväksi (≥10). Analyysit tehtiin multinomiaalisella regressioanalyysilla. Mallit vakioitiin iällä, sukupuolella, sairauksien lukumäärällä, koulutusvuosilla, masennusoireilla ja näön tarkkuudella. TULOKSET: Verrattuna henkilöihin, joilla oli hyvä jalkojen suorituskyky ja kognitiivinen toimintakyky, henkilöillä, joiden alaraajojen suorituskyky ja kognitiivinen toimintakyky olivat huonoja, oli lähes 7-kertainen todennäköisyys kävelyvaikeuksiin. Jos alaraajojen huonoon suorituskykyyn yhdistyi hyvä kognitiivinen toimintakyky, todennäköisyys oli matalampi (Odds Ratio, OR 5,09; 95 % luottamusväli, LV 2,73–9,47). Alaraajojen suorituskyvyn yhteys kävelymodifikaatioihin oli samanlainen sekä hyvän että heikon kognitiivisen toimintakyvyn kategorioissa. Kahden vuoden seurantaan osallistui 761 henkilöä, joista 492:lla ei ollut kävelyvaikeuksia, mutta saattoi olla kävelymodifikaatioita alkutilanteessa. Heistä 109 henkilölle (22 %) kehittyi kävelyvaikeus. Alaraajojen huono suorituskyky lisäsi käve­ lyvaikeuksien ilmaantumisen riskiä (OR 2,41; 95 % LV 1,46–3,99), eikä riski eronnut kognitiivisen toimintakyvyn perusteella. Kun analyysin otettiin mukaan vain ne, joilla ei ollut kävelyvaikeuksia eikä -modifikaatioita alkutilanteessa (n=268), heikko kognitiivinen toimintakyky lisäsi merkittävästi kävelyvaikeuksien riskiä, jos alaraajojen suorituskyky oli alkutilanteessa huono. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kognitiivinen toimintakyky muokkaa alaraajojen suorituskyvyn ja koettujen kävelyvaikeuksien yhteyttä. Hyvä kognitiivinen toimintakyky saattaa suojata koetuilta kävelyvaikeuksilta, kun taas heikko kognitiivinen toimintakyky lisää kävelyvaikeuksien riskiä huonon alaraajojen suorituskyvyn omaavilla iäkkäillä henkilöillä. Tulevaisuudessa kognition merkitys kävelyvaikeuksien ehkäisemisessä tulisi ottaa huomioon erityisesti sellaisilla ikääntyneillä, joiden alaraajojen suorituskyky on heikentynyt. 106 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 Fyysinen kunto kuollei­suu­den ennustajana SOLOMON A, BORODULIN K, NGANDU T, KIVIPELTO M, LAATIKAINEN T, KULMALA J TAUSTA: Liikunnan vähäisyys, objektiivisesti mitattu huono fyysinen kunto sekä huono itsearvioitu terveys on aikaisemmissa tutkimuksissa tunnistettu merkittäviksi ennenaikaista kuolleisuutta lisääviksi tekijöiksi. Itsearvioidun fyysisen kunnon yhteyttä kuolleisuusriskiin ei kuitenkaan ole vielä laajoissa tutkimuksissa selvitetty. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää aikaisemman elämän fyysisen kunnon yhteyttä kokonais- ja sairauskohtaiseen kuolleisuuteen. MENETELMÄT: Tutkimus perustuu laajaan FINRISK-väestötutkimukseen, jossa analysoinnin kohteena oli yhteensä 59 741 henkilöä, joilta oli käytettävissä tiedot aikaisemman elämän itsearvioidusta fyysisestä kunnosta. Lisäksi pienemmän alaotoksen (n=4 823) avulla selvitettiin arvioidun maksimaalisen hapenottokyvyn yhteyttä kuolleisuusriskiin. Analyysit tehtiin käyttäen Coxin regressionanalyysiä seuranta-ajan ollessa 3–38 vuotta. Analyyseissä otettiin huomioon sekoittavina tekijöinä sukupuoli, ikä, koulutus, painoindeksi, liikunnan harrastaminen, tupakointi ja itsearvioidun kunnon mittausajankohta. Tutkittavien kuolintiedot saatiin Tilastokeskuksen kuolinsyyrekisteristä. TULOKSET: Tutkimuksen tulokset osoittivat, että huono itsearvioitu fyysinen kunto ennusti voimakkaasti sekä kokonaiskuolleisuutta [Hazard Ratio (HR) 1,9; 95 % Confidence Interval (95 % CI) 1,8–2,0] että kuolleisuutta sydän- ja verisuonisairauksiin (HR 2,0; 95 % CI 1,9–2,2), aivoverenkierron sairauksiin (HR 1,9; 95 % CI 1,6–2,2), hengityselinsairauksiin (HR 2,1, 95 % CI 1,9–2,4), tapaturmiin (HR 1,7; 95 % CI 1,3–2,0), infektioihin (HR 1,8; 95 % CI 1,3–2,7), muistisairauksiin (HR 1,9; 95 % CI 1,6–2,3) sekä syöpään (HR 1,7; 95 % CI 1,5–1,9). Korkeampi ikä, fyysinen inaktiivisuus ja vaikeat krooniset sairaudet voimistivat huonon fyysisen kunnon ja kuolleisuuden välistä yhteyttä. Miehillä parempi maksimaalinen hapenottokyky oli yhteydessä pienempään keuhkosyöpäkuolleisuuden riskiin (HR 0,8; 95 % CI 0,7–0,96). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksen tulosten perusteella tulisikin kiinnittää entistä enemmän huomiota ja ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä henkilöihin, jotka kokevat fyysisen kuntonsa huonoksi. Fyysisen kuntonsa huonoksi kokevat henkilöt voisivat hyötyä kunnon parantamiseen tähtäävistä interventioita ja tehokkaasta kroonisten sairauksien hoidosta ja ennaltaehkäisystä. Aloitteleville liikunta­ kerho-ohjaajille suunnatun ”Nuoret rulettaa” -vastuuntuntoisuuden koulutus­ ohjelman arviointi TOIVONEN H-M TAUSTA: Hellisonin vastuuntuntoisuuden malli on kansainvälisesti tunnettu metodi autonomian ja itseohjautuvuuden tukemiseen liikunnan ohjauksessa ja urheiluvalmennuksessa. Vastuuntuntoisuuden mallin tavoitteena on osallistaa nuoret ottamalla heidät mukaan päätöksentekoon ja opettamalla heille vastuunottoa. Keskeinen tavoite on opittujen taitojen siirtäminen liikunnasta muille elämänalueille. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ohjelmilla, jotka ovat onnistuneesti hyödyntäneet vastuuntuntoisuuden mallia, on ollut positiivinen vaikutus nuorten myönteisiin arvoihin, autonomian kokemuksiin, elämäntaitoihin ja sosiaaliseen käyttäytymiseen. Myönteisistä vaikutuksista huolimatta mallia hyödyntävien ohjelmien ohjaajien koulutuksesta on vain vähän tutkimusta. Tämä johtunee siitä, että useimmiten ohjaajina toimivat liikunnanopettajat, tutkijat tai ohjelmiin aikaisemmin osallistuneet nuoret. Liikunnanopettajien jatkokoulutuksissa koulutuksen sisältöjä on jonkun verran raportoitu, mutta aloittelevien ohjaajien koulutusta ei ole tutkittu lainkaan. Ohjaajakoulutusten sisältöjen niukka kuvaileminen saattaa johtaa huomattavaan vaihteluun ohjelmien toteutuksessa ja arvioinnissa. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella vastuuntuntoisuuden mallia hyödyntäneen aloitteleville liikuntakerhon ohjaajille suunnatun ”Nuoret rulettaa” -koulutusohjelman sisältöä ja toimivuutta. Lisäksi tutkittiin kouluttajien ja osallistujien kokemuksia vastuuntuntoisuuden mallin oppimisesta ja soveltamisesta sekä muutoksia osallistujien opetuskäsityksissä koulutuksen aikana. MENETELMÄT: Koulutusohjelma koostui 20 tunnin koulutuksesta, joka sisälsi teoriaa, malliesimerkkejä ja harjoituksia, ohjaamisen observointia ja liikuntaryhmän ohjaamista. Koulutukseen osallistui kahdeksan liikuntataustaista aloittelevaa ohjaajaa. Aineistoa kerättiin monimenetelmäisesti fokushaastattelulla, vastuuntuntoisuuden mallin mittareilla, palautekyselyillä, koulutuksen videoinnilla ja tutkijan päiväkirjan avulla.

Ohjelman sisältöjä ja toteutusprosesseja analysoitiin teemahaastattelusta ja tutkijan päiväkirjasta laadullisen aineiston analysointiohjelmalla (ATLAS.ti 8). Metodista triangulaatiota, kirjausketjua (audit trail), vertaisarviointia ja osallistujavalidointia (member check) käytettiin tulosten täsmällisyyden vahvistamisessa. TULOKSET: Ohjaajat ja kouluttajat olivat tyytyväisiä koulutuksen sisältöön ja käytännön toteutukseen. Ohjaamisen observointiosiota voisi vielä kehittää ja esimerkiksi hyödyntää videomateriaaleja. Malliesimerkit ja opetusharjoitukset olivat erityisen toimiva ja pidetty osa koulutusta. Ohjaajat nostivat myös esiin suunnittelun merkityksen onnistuneen liikuntatunnin ohjaamisessa. Ohjaajat oppivat ymmärtämään vastuuntuntoisuuden mallia hyvin, mutta käytännön toteutuksessa oli vielä haasteita. Ohjaajat kehittyivät huomattavasti ryhmän ohjaamisessa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Hellisonin vastuuntuntoisuuden malli on mahdollista opettaa aloitteleville liikuntakerhon ohjaajille, mutta sen onnistunut soveltaminen käytäntöön vaatii pidempi aikaista harjoittelua. Kehitettyä ”Nuoret rulettaa” -vastuuntuntoisuuden koulutusta on kuitenkin mahdollista soveltaa jatkossakin aloitteleville liikuntakerhon ohjaajille. Suomalaisten liikunta­ järjestöjen päätöksenteon ja johdon sukupuolirakenne sekä muutokset 20 vuoden aikana on kerätty järjestöjen WWW-sivuilta ja sukupuoli luokiteltu nimen perusteella mieheksi tai naiseksi. Luvut on kerätty samalla tavalla vuosina 2011 ja 2017. Liikunnan ja urheilun entinen kattojärjestö Suomen Liikunta ja Urheilu ry (SLU) keräsi tietoja liikuntajärjestöjen hallitusten, puheenjohtajien ja toiminnanjohtajien sukupuolijakaumista vuosina 1995–2009, joten lukuja voidaan osin vertailla 20 vuoden perspektiivillä. TULOKSET: Vuoden 2017 alussa liikuntajärjestöjen hallitusten jäsenistä 68 % oli miehiä ja 32 % naisia. Puheenjohtajista 16 % ja toiminnanjohtajista 34 % oli naisia. Naisten osuus liikuntajärjestöjen hallituksissa on noussut vuosien 1995–2017 välillä 16 prosentista 32 prosenttiin, puheenjohtajissa kuudesta prosentista 16 prosenttiin ja toiminnanjohtajissa 13 prosentista 34 prosenttiin. Päätöksentekoelinten sukupuolirakenne vaihtelee runsaasti eri järjestöissä. Voimakkaimmin miespainotteinen päätöksentekovalta on lajiliitoissa. Lajiliittojen hallitusten jäsenistä 73 % on miehiä. Puheenjohtajista miehiä on 87 % ja toiminnanjohtajista 74 %. JOHTOPÄÄTÖKSET: Naisten määrä liikuntajärjestöjen johto- ja päätöksentekotehtävissä on noussut 20 vuoden aikana. Muutos on ollut suhteellisen hidasta ja sykäyksittäistä. Päättäjien joukko on edelleen miesvaltainen, etenkin puheenjohtajistossa ja lajiliitoissa. Liikunnan ja urheilun järjestörakenteen muutos vaikuttaa vielä päätöksentekoelinten henkilöpaikkoihin ja siten sukupuolijakaumaan. Tilanne on kuitenkin kehittynyt 20 vuoden aikana tasa-arvoisempaan suuntaan. Tasa-arvoon kiinnitetään yhä enemmän huomiota ja naisten osallistumista pyritään edistämään. TURPEINEN S, HAKAMÄKI M TAUSTA: Viime vuosina päivitetyt liikuntalaki sekä laki naisten ja miesten tasaarvosta ohjaavat ja velvoittavat liikunta-alan toimijoita edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa. Tasa-arvon edistämisestä on tullut yksi liikuntajärjestöille myönnettävän valtionavun edellytyksistä. Liikuntajärjestöjen päätöksenteko- ja johtotehtävät ovat perinteisesti olleet miesten hallussa. Naisten määrän lisäämiseksi päätöksenteko- ja johtotehtävissä on 1990-luvulta lähtien muun muassa perustettu mentorointihankkeita, myönnetty projektirahoituksia ja synnytetty erilaisia verkostoja. Järjestöjen päätöksentekoelinten sukupuolijakaumaan on pyritty vaikuttamaan suosituksilla ja ohjauksella. MENETELMÄT: Selvityksen metodina on hallintojärjestelmän sukupuolirakenteen analyysi. Liikuntajärjestöjen hallitusten, puheenjohtajien ja toiminnanjohtajien tiedot Voimaharjoittelu parantaa kehonkoostumusta, meta­bolista terveyttä sekä tulehdusarvoja terveillä ikääntyneillä naisilla WALKER S, INGLIS A, MÄKINEN T, IHALAINEN J, KAINULAINEN H TAUSTA: Ikääntyminen ja fyysinen inaktiivisuus johtavat muutoksiin kehonkoostumuksessa: lihasmassa vähenee ja rasvamassa kasvaa. Nämä muutokset nostavat riskiä sairastua metabolisiin sairauksiin. Tieteellinen näyttö voimaharjoittelun vaikutuksesta metaboliseen oireyhtymään on ristiriitaista. Esimerkiksi Strasser ym. (2012) raportoivat voimaharjoittelun laskevan vatsan alueen rasvamassaa sekä tulehdusarvoja. Toisessa meta-analyysissa vain systolisen verenpaineen raportoitiin laskevan systemaattisesti voimaharjoitteluintervention jälkeen (Lemes ym. 2016). MENETELMÄT: Tähän tutkimukseen osallistui 57 tervettä, mutta vähänliikkuvaa naista (65–75 vuotta, 161±5 cm, 69±10 kg, 27±3 kg/m²). Osallistujat satunnaistettiin neljään eri ryhmään; harjoittelua kerran (1×vk), kahdesti (2×vk) tai kolmesti (3×vk) viikossa tai kontrolliryhmään. Mittaukset suoritettiin ennen harjoittelua (0), sekä kolme (3) ja yhdeksän (9) kuukautta voimaharjoittelun jälkeen. Verinäytteet otettiin paastotilassa ja niistä määritettiin kolesteroli-pitoisuuksia (HDL ja LDL) ja tulehdusarvoja (IL-6, hsCRP, adiponektiini ja leptiini). Koko­kehon rasva- ja rasvatonmassa mitattiin kaksienergisellä röntgenabsorptiometrialla (DXA) sekä vatsarasvamassa arviointiin tavallisella menetelmällä. Ruokavaliota arvioitiin kolmen päivän ruokapäiväkirjalla. TULOKSET: Sekä kokovartalon rasvamassa että vatsarasvamassa laskivat merkitsevästi 2×vk- ja 3×vk-ryhmissä (p<0,05) harjoittelun seurauksena. Rasvaton massa kasvoi merkitsevästi harjoittelun jälkeen vain 3×vk-ryhmässä. Adiponektiini-pitoisuus laski merkitsevästi mittauspisteiden 0 ja 3 sekä 3 ja 9 välissä 2×vk-ryhmässä sekä mittauspisteiden 3 ja 9 välissä 3×vk-ryhmässä. Erityisesti kolmannen kuukauden jälkeen, HDL nousi ja LDL laski merkittävästi 2×vk- ja 3×vkryhmissä (p<0,05). Vaikka muutokset 1×vkryhmässä olivat samat suuntaiset, muutos ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Yhdeksän kuukauden voimaharjoitteluohjelma ei vaikuttanut glukoosiaineenvaihduntaan, eikä tulehdusmarkkereihin kummassakaan ryhmässä. Harjoittelujakson aikaansaamat muutokset kokovartalon rasvamassassa (r=0,42, p=0,002) sekä vatsarasvamassassa (r=0,37, p=0,006) korreloivat leptiinin muutosten kanssa. Lisäksi, paaston glukoosipitoisuus (r=-0,39, p=0,006) ja systolinen verenpaine (r=-0,48, p=0,001) tutkimuksen alussa korreloi niiden muutokseen. Ruokavalioissa ei ollut ryhmien välillä eroa, kaikki ryhmät saivat ravinnosta saman verran energiaa, hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvoja. JOHTOPÄÄTÖKSET: Voimaharjoittelun tiheys useammin kuin kerran viikossa paransi kehonkoostumusta ja kolesteroliarvoja. Nämä muutosten aikaansaaminen kesti vähintään kolme kuukautta. Adiponektiini pitoisuudet laskivat 2×vk- ja 3×vk-ryhmissä. Tämä on havaittu myös aiemmin voimaharjoittelututkimuksissa ja saattaa olla yksi erityisesti voimaharjoittelun aikaansaamista muutoksista (julkaisemattomia havaintoja). Voimaharjoittelun tiheys ei vaikuttanut glukoosiaineenvaihduntaan eikä verenpaineeseen, mutta naiset, joilla olivat korkeampi paastoglukoosipitoisuus sekä systolinen LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017 107

verenpaine ennen harjoittelujaksoa, paransivat arvojaan eniten harjoitteluntiheydestä riippumatta. Nämä löydökset osoittavat, että voimaharjoittelu voi vähentää terveiden ikääntyneitten naisten riskiä sairastua aineenvaihduntasairauksiin. LÄHTEET: Lemes, I.R., Ferreira, P.H., Linares, S.N., Machado, A.F., Pastre, C.M. & Netto jr, J. 2016. Resistance training reduces systolic blood pressure in metabolic syndrome: a systematic rewiew and meta-analysis of randomised controlled trials. Br J Sports Med . Strasser, B., Arvandi, M. & Siebert,U. 2012. Resistance training, visceral obesity and inflammatory response: a rewiew of the evidence. Obes Rev. 13(7), 578–91 Yksilölliset voimavara­ tekijät määrittävät liikkumista ja painon­ hallinnan onnistumista WALLINHEIMO K, KETTUNEN T, VANHANEN H, KAASALAINEN K, KASILA K TAUSTA: Painonhallinnassa on kyse moni­muotoisesta oman toiminnan säätely- ja hallintaprosessista, johon vaikuttavat monet yksilön minäkäsitykseen ja koettuihin hy- vinvointitarpeisiin liittyvät tekijät sekä tottumukselliset, sosiaaliset ja ympäristölliset tekijät. Itsesäätelytaitoihin voidaan lukea myös kehollinen tieto, jolla tarkoitetaan oman kehon tuntemusten ja muutosten tunnistamista ja hyödyntämistä liikkumisen aikana. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pienryhmässä toteutettuun hyvinvointivalmennukseen osallistuneiden naisten kokemuksia painonhallinnasta, kehoon liittyneistä muutoksista ja hyvinvointivalmennuksesta. MENETELMÄT: Kolmen kuukauden mittaiseen (touko-elokuu 2015) hyvinvointivalmennukseen osallistui yhdeksän 41–73 -vuotiasta naista (n=9, BMI ≥30kg/m² tai vyötärönympärys ≥90cm). Hyvinvointivalmennuksessa hyödynnettiin teknologiaavusteisia sovelluksia ja se sisälsi itsesäätelyharjoituksia sekä kehollista tietoa vahvistavia liikkumisharjoituksia. Erilaisissa kestävyysvoima-, liikkuvuus- ja rentoutumisharjoituksissa tavoitteena oli kuunnella, tunnistaa ja jäsentää oman kehon viestejä ja aistimuksia. Valmennuksen lopussa osallistujien tuottamat, omia kokemuksia kuvaavat kirjoitelmat muodostivat tutkimusaineiston, joka analysoitiin aineistolähtöisesti sisällönanalyysillä. Analyysissä osallistujista muodostui kolme ryhmää: menneeseen jumiutuneet, hetkeen pysähtyjät ja muutostietoiset. Ryhmien osalta vertailtiin myös mitattuja voimavaroja (Firstbeat-mittaus) ja antropometrisia muuttujia (paino, vyötärönympärys). TULOKSET: Tulokset osoittavat, että ryhmät olivat elämäntapamuutosten ja itsesäätelytaitojen oppimisen osalta erilaisissa Teijo Pyykkönen muutos- ja oppimisvaiheissa. Eroja ryhmien välillä ilmeni yksilöllisissä voimavaratekijöissä, ajattelumalleissa ja oman toiminnan säätelyssä. Menneeseen jumiutuneilla ajattelua rasittivat menneen elämän murheet vähentäen samalla itseluottamusta ja voimavaroja. Toimintaan ryhtymistä vaikeutti vastuun väistely ja ympäristön syyllistäminen. Heillä oli myös negatiivisia kehokokemuksia ja vaikeuksia pysähtyä kuuntelemaan oman kehon tuntemuksia. Hetkeen pysähtyjät havahtuivat tarkastelemaan omia ajatuksiaan ja toimiaan sekä pääsivät hyvinvointivalmennuksen aikana jo alkuun muutospyrkimyksissään. He myös opettelivat kehon kuuntelua ja havainnointia. Muutostietoisilla ilmeni tavoitesuuntautunutta toimintaa, joustavaa suhtautumista muutoksen tekemiseen sekä luottamusta muutoksen onnistumiseen. He olivat tietoisia kehollisista tuntemuksista sekä kuvasivat myös kehossa tapahtuneita muutoksia. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimus tuo esille voimavaratekijöiden yksilöllisen huomioimisen tärkeyden; muutostavoitteiden ja -suunnitelmien tulisi perustua voimavaroihin. Kehollinen tieto avaa uuden näkökulman liikkumiseen painonhallinnassa; oman kehon kuuntelu ja kehon tuntemusten tunnistaminen liikkumisen aikana vahvistavat luottamusta omaan kehoon sekä auttavat säätelemään omaa liikkumista sisäisten kehotuntemusten perusteella. Kehollinen tieto voikin olla yksi avain ylipainoisten, vähän liikkuvien henkilöiden sisäisen motivaation rakentumiseen. Hurmaa, hikeä ja hengailua – liikunnan vähän syvempi olemus Liikuntatieteellisen Seuran Impulssi nro 29, 44 sivua, 2014. Liikunnan ja urheilun synnyttämät tunteet ja elämykset ovat jääneet velvoiteliikunnan ja vilppiurheilun varjoon. Sääli, sillä ilon mentyä ei terveyskään maistu. Kansakunnan pelastamiseksi määritellyt liikuntatavoitteet saavutetaan paremmin tunteen kuin ”pakkoliikunnan” kautta. Ihmiset kaipaavat liikunnaltaan elämäniloa ylläpitävää harrastusta, ainutlaatuisia kokemuksia, yhteisiä hetkiä ja huikeita tarinoita. ”Hurmaa, hikeä ja hengailua” koostuu liikunta- ja urheilutarinoista. Hyvien tarinoiden syntyä voi edistää monesta suunnasta. Julkaisussa esitellään Top 40 liikuntavaikuttajaa. Julkaisu on Suomen Urheilumuseon ja Liikuntatieteellisen Seuran yhteistuotantoa. Hinta: 15 € + toim.kulut. Tilaukset: www.lts.fi linda.raivio@lts.fi puh. 010 778 6602 108 LIIKUNTA & TIEDE 54 • 4 / 2017

Liikuntatieteellinen Seura ry Tunnus 5005144 00003 VASTAUSLÄHETYS POSTIMAKSU MAKSETTU Tietoja käytetään Seuran jäsen- / tilaajarekisterin ylläpitoon. LTS maksaa postimaksun Äänestä paras artikkeli – osallistu arvontaan Osallistu oheisella palvelukortilla lukijaäänestykseen 29.9.2017 mennessä. Listaa tämän lehden kolme kiinnostavinta artikkelia. Myös muu palaute on tervetullut. Arvomme palautetta antaneiden kesken kaksi kirjapalkintoa. Ilmoita palautekortin kohdassa Muuta palautetta kumman kirjan valitset, mikäli voitat. Voit osallistua äänestykseen lähettämällä palau- PA LV E L U K O R T T I tetta leena.nieminen@lts.fi. Annan palautetta numerosta 4/2017 Kolme kiinnostavinta artikkelia olivat: 1 sivulla 2 .sivulla 3 sivulla Muuta palautetta Tilaan Liikunta & Tiede -lehden (1.1.–31.12.) Tilatessasi lehden kesken vuotta ja maksaessasi tilausmaksun saat jo ilmestyneet lehdet takautuvasti. Itselleni Lahjaksi Vuositilaus 42 euroa / 2017 Kestotilaus 40 euroa /vuosi Opiskelijatilaus 25 euroa / 2017 (edellyttää päätoimista opiskelua) Liity Liikuntatieteelliseen Seuraan Jäseneksi 40 euroa / 2017 Yhteisöjäseneksi 200 euroa / 2017 (kysy lisää!) Opiskelijajäseneksi 23 euroa / 2017 (edellyttää päätoimista opiskelua) Haluan muuttaa tietojani Muutan tilaukseni jatkuvaksi Muutan osoitteeni / Peruutan tilaukseni Eroan LTS:n jäsenyydestä • Liikunta & Tiede -lehden vuosikerta (Tilaushinta ilman jäsenyyttä 40 euroa) alkaen Tilauksen maksaja / vanha osoite / arvontalipuke Sukunimi Etunimi Jakeluosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sähköposti Lahjatilauksen saaja / uusi osoite Sukunimi Etunimi Jakeluosoite Postinumero Postitoimipaikka Puhelin Sähköposti Liikuntatieteellisen Seuran jäsenedut vuonna 2017 • Tuntuva etu seuran järjestämien seminaarien osal­lis­tumismaksuista! • n. 10 %:n alennus seuran julkaisuista • Arvostettu Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -lehti LTS:n jäsenille 15 englannin puntaa. Lehti ilmestyy verkkolehtenä kuukausittain. Liity nyt Liikuntatieteellisen Seuran jäseneksi oheisella lomakkeella tai internetin välityksellä osoitteessa www.lts.fi

Liikuntalääketieteen päivät 25v. Liikunnan edistämisen monet ulottuvuudet XXV Liikuntalääketieteen päivät 2017 8.-9.11.2017, Hotel Haaga Central Park, Helsinki SEMINAARITIEDOT Seminaarin hinta Osallistumismaksu 290€, LTS:n henkilö- ja yhteisöjäsenet 240€ (varsinaisilta yhteisöjäseniltä edellytetään yhteisilmoittautumista). Opiskelijat 185€, LTS:n opiskelijajäsenet 160€ (vain perustutkintoopiskelijat, opiskelijakortti tai vastaava esitettävä). Hinnat sisältävät seminaarimateriaalin, ohjelmaan merkityt lounaat ja kahvit sekä iltatilaisuuden buffet-illallisen. Osallistumismaksu laskutetaan etukäteen. Ilmoittautuminen Viimeinen ilmoittautumispäivä on perjantai 13.10.2017. Ilmoittaudu www-lomakkeella www.lts.fi/koulutus. Lisätietoja linda.raivio@lts.fi, p. 010 778 6602 Peruutusehdot Viimeinen veloitukseton peruutuspäivä on tiistai 17.10.2017. Sen jälkeen tehdyistä peruutuksista veloitetaan koko osallistumismaksu. Laskun maksamatta jättämistä ei tulkita peruutuksena. Jos ilmoittautumisesta huolimatta ei tule tilaisuuteen, veloitetaan koko osallistumismaksu. Osallistumisen voi siirtää toiselle henkilölle (siirrosta ilmoitus linda.raivio@lts.fi). Seminaaripaikka Hotel Haaga Central Park, Nuijamiestentie 10, 00320 Helsinki Iltatilaisuus Iltatilaisuus järjestetään Hotel Haaga Central Parkissa keskiviikkona 8.11.2017 klo 20.00 alkaen. Tilaisuuteen tulee ilmoittautua etukäteen ilmoittautumisen yhteydessä. Illanvietto ja buffetillallinen kuuluvat seminaarin hintaan. Majoitus Osallistujat varaavat ja maksavat majoitukset itse. Järjestäjillä on kiintiövaraus hotellista 8.10.2017 saakka. Ilmoita varausta tehdessäsi varauskoodi ”Liikuntalääketieteen päivät”. Hotel Haaga Central Park Nuijamiestentie 10, 00320 Helsinki Puh. 09 580 7877 hotel@haaga.fi 1hh 112 €, 2hh 132 € Lisätietoja: Jonne Kamsula (ohjelma) puh. 010 778 6606 jonne.kamsula@lts.fi Linda Raivio (ilmoittautumiset) puh. 010 778 6602 linda.raivio@lts.fi Liikuntalääketieteen päivät sosiaalisessa mediassa #LLTP17 Pidätetään oikeudet ohjelman muutoksiin Järjestäjä: Liikuntatieteellinen Seura Yhteistyössä: Helsingin Urheilulääkäriasema | Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus, KIHU | Kuo Tampereen Urheilulääkäriasema | Jyväskylän yliopisto| Turun yliopisto | Oulun yliopisto www.lts.fi

TIEDETTÄ JA POLITIIKKAA Liikunta– VAI TIEDEPOLITIIKKAA lääketieteen päivät 25v. Liikunta &Tiede 4/ 2017 KARI KALLIOKOSKI VUODEN LIIKUNTALÄÄKETIETEELLINEN TUTKIMUS 2017 -KILPAILU Kilpailuun voi osallistua 1.1.2017 jälkeen julkaistulla tai toistaiseksi julkaisemattomalla liikuntalääketieteeseen liittyvällä alkuperäistutkimuksella. Suomenkielinen abstrakti tulee jättää 6.9.2017 klo 16.00 mennessä. Abstraktilomake ja kilpailun ohjeet löytyvät osoitteessa www.lts.fi. Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Mannerheimintie 15 b B 00260 Helsinki SEMINAARIOHJELMA Liikunnan edistämisen monet ulottuvuudet O puh: 010 778 6600 fax: 010 778 6619 sähköposti: toimisto@lts.fi internet: www.lts.fi XXV Liikuntalääketieteen päivät 2017 KESKIVIIKKO 8.11. 9.00 Ilmoittautuminen ja kahvi 13.30 Liikkumattomasta liikkujaksi Erikoistutkija Eveliina Korkiakangas, petus- ja kulttuurimiOnneksi myös niin sanottua liikuntatieteel9.30 Tervetuloa Työterveyslaitos nisteriö on perinteinen listä perustutkimusta rahoittavia tahoja on vielä 9.45 Physical inactivity: The biggest public health problem 14.00 Potkiiko SOTE myös liikkumaan? liikuntatieteellisen tut- olemassa myös valtion taholla. Liikuntatutkijat of the 21st century Päätoimittajat: Emeritusprofessori Matti Uusitupa, Professor Steven Blair, Arnold School of Public Health, kimuksen rahoittaja. ovat viime vuosina menestyneet ilahduttavasti Itä-Suomen yliopisto Kari Kalliokoski (vast.) University of South Carolina, USA Vielä kymmenkunta Suomen Akatemian rahoitushauissa. Tämä on Kari L. Keskinen 14.30 Kahvi 10.45 Liikkumattomuuden vaikutukset liikuntavasteisiin vuotta sitten rahoitusta sikäli hienoa liikuntatieteiden kannalta, että Professori Taija Juutinen, Jyväskylän yliopisto 15.10 Suulliset e-posteriesitykset rinnakkain neljässä salissa Toimituspäällikkö: myönnettiin hyvinkin erityyppisiin hank- siellä hakemukset arvioidaan ennen kaikkea Leena Nieminen 11.10 Kovatehoinen liikunta (HIT & HIIT) 16.25 Vuoden liikuntalääketieteellinen tutkimus 2017 keisiin, mutta viime vuosina ohjausta on niiden tieteellisen laadun perusteella, joten lii– miksi, milloin ja kenelle? -kilpailun finaali ja palkintojen jako tarkennettu reilusti. Rahoitusta myön- kuntatutkimuksen taso tulee tälläkin mittarilla Dosentti Kai Savonen, Toimituskunta: 17.30 Päivän päätös Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos netään spesifeihin, ministeriön tärkeik- todetuksi korkeaksi. Arto Hautala 17.45 Ohjattua ja omatoimista liikuntaa 11.35 Lounas ja kaupalliseen näyttelyyn tutustuminen Terhi Huovinen si koke­ miin tutkimuskohteisiin. Samalla Hakemusten tieteellisessä arvioinnissa Aka20.00 Iltatilaisuus – Hotel Haaga Central Park Mikko Julin 12.45 Liikunnan esteet ja kannustimet myös muuta ohjausta on tarkennettu. Yksi temia käyttää kansainvälisiä arviointipaneeleja, Markku Ojanen Dosentti Katja Borodulin, tällainen kohde on tutkimuksen monitie- jotka pisteyttävät hakemukset kuusiportaisella Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Sanna Palomäki teisyyden, liikuntatieteiden keskinäisen ja asteikolla. Korkeimman arvosanan eli kuutosen Eila Ruuskanen-Himma muitten tieteenalojen kanssa – kansallises- saaneet hakemukset yleensä tulevat rahoitetukMikko Salasuo ti ja kansainvälisesti – tehtävän yhteistyön si, mutta koska kilpailu on kovaa niin näitä TORSTAI 9.11. Timo Ståhl S E ”outstanding M I N A A R– Iylivertainen” TIEDOT korostaminen. paneelien sanalla Jukka Tiikkaja 8.30 Genomic predictors of exercise training responses • Työpaja tutkijoille Liikuntatutkijat ovat perinteisesti olleet hyviä pisteyttämiäkin hakemuksia voi jäädä ilman Associate Professor Tuomo Rankinen, Kannettavat ja puettavat mittalaitteet tutkimustyökaluina Seminaarin hinta Majoitus Kannen kuva: Pennington Biomedical Research Center, verkostoitumaan ainakin lähitieteiden kanssa rahoitusta. Tämä on tietysti ymmärrettävää, jos • 11.00 Mittausmenetelmien fysikaalinen tausta Osallistumismaksu 290€, LTS:n henkilö- ja yhteisöjäsenet 240€ Osallistujat varaavat ja maksavat majoitukset itse. Järjestäjillä on LSU, USA Gorilla/Maskot – mitä laitteet oikeasti mittaavat? ja viime vuosina on nähty mukavasti myös korkeimman pistemäärän saaneita hakemuksia (varsinaisilta yhteisöjäseniltä edellytetään yhteisilmoittautumista). kiintiövaraus hotellista 8.10.2017 saakka. Ilmoita varausta tehdesDosentti Harri Sievänen, UKK-instituutti 9.15 Epigenetics and exercise Opiskelijat 185€, LTS:n opiskelijajäsenet (vain perustutkintosäsi varauskoodi päivät”. poikkitieteellisiä hankkeita, joten tässä suhtees- on160€ enemmän kuin voidaan rahoittaa, mutta ”Liikuntalääketieteen Ulkoasu: Leijart ja Tampereen yliopisto Professor Charlotte Ling, Epigenetics and Diabetes Unit, opiskelijakortti taitässä vastaava hämmentävää esitettävä). Hinnat sa pullat ovatopiskelijat, hyvin uunissa. Lehtemme kunsisälrahoitus toisinaan päätyy Department of Clinical Sciences, Lund University • 11.45 Tutkijan näkökulma – hyviksi osoittautuneet tävät seminaarimateriaalin, ohjelmaan merkityt lounaat ja kahvit Hotel Haaga Central Park Julkaisija: Diabetes Centre, Sweden menetelmät ja niiden käyttö tutkimuksessa numerossa muutamat maamme johtavat lii- heikomman arvosanan saaneille hankkeille. sekä iltatilaisuuden buffet-illallisen. Osallistumismaksu laskutetaan Nuijamiestentie 10, Liikuntatieteellinen Seura ry Professori Timo Jämsä, Lääketieteellisen kuvantamisen, kuntatutkijat etukäteen. valottavatkin oman tieteen­alansa Erinomainen käytäntö on, että00320 Akatemia 10.00 From heritability and individual differences towards Helsinki fysiikan ja tekniikan tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto Liikunta & Tiede on myös clinical implications Puh. 09 580 yhteistyökuvioita toisten tieteenalojen kanssa lähettää hakijoille tiedoksi myös paneelien lau- 7877 Liikunnan ja Terveystiedon Professor Urho Kujala, University of Jyväskylä 12.30 Lounas ja kaupalliseen näyttelyyn tutustuminen hotel@haaga.fi Ilmoittautuminen nyt ja tulevaisuudessa. sunnon, jossa hakemuksen vahvuudet ja heikopettajat ry:n jäsenetulehti. 1hh 112 €, 2hh 132 € Viimeinen ilmoittautumispäivä on perjantai 13.10.2017. 10.30 Kahvi 13.30 Digiloikilla kuntoon Monille valtiovallan puuttuminen ja ohjaus koudet käydään perusteellisesti läpi. Näin myös Ilmoittaudu www-lomakkeella www.lts.fi/koulutus. – nollat ja ykköset fyysisen aktiivisuuden edistäjinä 11.00 Rinnakkaiset työpajat – täsmätietoa tutkijoille, Paino: siihen, mitä, miten ja kenen kanssa tutkitaan, hylkäävän voi kehittää Lehtori Mikko Julin, Laurea-ammattikorkeakoulu Lisätietoja linda.raivio@lts.fi , p. 010 778 6602 päätöksen saanut hakijaLisätietoja: lääkäreille sekä terveydenhuollon ja liikunnan Kamsula (ohjelma) Forssa Print 2017 on punainen vaate. Puheissa korostuu tieteen- hakemustaan ja tulla mahdollisestiJonne tulevaisuuammattilaisille 14.00 Kohti liikkuvaa – taloudellisesti, sosiaalisesti ja puh. 010 778 6606 Peruutusehdot moraalisesti kestävää Suomea tekemisen vapaus – tutkijat tietävät parhaiten dessa rahoitetuksi. Tilaukset: • Työpaja lääkäreille sekä terveydenhuollon jonne.kamsula@lts.fi Viimeinen veloitukseton peruutuspäivä on tiistai 17.10.2017. Tutkimusjohtaja Mika Aaltonen, mitä kannattaa tutkia. Näissä puheissa kuitenTutkimuksen tieteelliset ansiot tai puutteet ja liikunnan ammattilaisille puh: 010 778 6600 Sen jälkeen tehdyistä peruutuksista veloitetaan koko osallistumisFCG Finnish Consulting Group Oy kin unohtuu se, että työantajalla – siis tutkijoinäin hyvin peratuiksi paneelien fax: 010 778 6619 LindalausunRaivio (ilmoittautumiset) • 11.00 Ylirasituksen ja -kuormituksen tausta maksu. Laskun maksamatta jättämistä tulevat ei tulkita peruutuksena. 14.30 Kahvi – tieteellinen katsaus puh.lopullis010 778 6602 sähköposti: toimisto@lts.fi Jos tutkimuksen ilmoittautumisesta huolimatta tilaisuuteen, veloitetaan tekemien den tapauksessa rahoittajalla – onei tule noissa, mutta toimikuntien Dosentti Arja Uusitalo, Työterveyslaitos, 15.00 Terveysliikkujan ravitsemuksen ABC linda.raivio@lts.fi osallistumismaksu. voirahoituspäätösten siirtää toiselle henkiKestotilaus: 40 euroa viime kädessäkoko oikeus päättää siitä mitäOsallistumisen tehdään. ten perusteet jäävät hakuun Helsingin Urheilulääkäriasema ja Helsingin Yliopisto Professori Mikael Fogelholm, Helsingin yliopisto lölle (siirrosta ilmoitus linda.raivio@lts.fi). Vuositilaus: 42 euroa LiikuntaTai tässä tapauksessa mitä tutkitaan. osallistuneilta pimentoon. Olisiko myös tässä • 11.30 Ylirasituksen diagnosointi 15.30 Nukkumalla menestykseen lääketieteen Itse esimerkiksi löytäisin kyllä lukemattomia syytä miettiä päätöksenteon avoimuutta ja (sairauksien poissulku; kliininen spiroergometria ja sen Seminaaripaikka Dosentti Henri Tuomilehto, Oivauni uniklinikka Liikunta & Tiede -lehdessä käytetyissä vasteet ylirasituksessa) päivät sosiaalisessa Hotel Haaga Central Park, Nuijamiestentie 00320 Helsinki kuvituskuvissa esiintyvillä henkilöillä mielenkiintoisia liikuntafysiologisia kysymykhyvää­10, hallintotapaa? Tutkijoilta vaaditaan nyky­ 16.00 Yhteenveto ja seminaarin päätös LT, Liikuntalääketieteen erikoislääkäri, Lauri Alanko, ei henkilöinä ole yhteyttä asiantuntijamediassa siä, jotka ovat vailla ratkaisua, mutta ymmärrän ään avointa julkaisemista. Voitaisiinko samaa artikkeleissa käsiteltyihin aiheisiin, 16.15 Hyvää kotimatkaa Urheilulääketieteen säätiö, Helsingin urheilulääkäriasema Iltatilaisuus valtiovallan ajatusmallia. Tiedämme jo niin pal- toivoa myös rahoituksesta ellei kuviin artikkelissa erityisesti viitata. • 12.00 Ylirasituksen hoito ja paluu harjoitteluun Iltatilaisuus järjestetään Hotel Haaga Central Parkissa keskiviik- päättäviltä? jon liikunnankona hyödyistä ja vähäisistä 8.11.2017 klo 20.00haitoista, alkaen. Tilaisuuteen tulee ilmoittautua – urheilija-valmentaja -case yhteydessä. Illanvietto ja buffetettä voimme etukäteen suositella ilmoittautumisen runsasta liikuntaa kai- kari.kalliokoski@utu.fi 54. vuosikerta Paracrossin maailmanmestari Matti Suur-Hamari Pidätetään oikeudet ohjelman muutoksiin illallinen kuuluvat seminaarin hintaan. Pidätetään oikeudet ohjelman muutoksiin Fysiikkavalmentaja Hanna Leveelahti, InnoFit ISSN-L 0358-7010 kille. Akuutein ongelma on se, kuinka ihmiset saadaan liikkumaan ja tähän liittyvää tutkimusta tarvitaan kiireimmin. Järjestäjä: Liikuntatieteellinen Seura Yhteistyössä: Helsingin Urheilulääkäriasema | Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus, KIHU | Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos | Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka | Paavo Nurmi –keskus, Turku | Tampereen Urheilulääkäriasema | Jyväskylän yliopisto| Turun yliopisto | Oulun yliopisto www.lts.fi 8.-9.11.2017, Hotel Haaga Central Park, Helsinki #LLTP17

4/17 Lihas – rakenne, toiminta ja voimaharjoittelu Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 171; 566 sivua, 2014. Liikkeiden ja voimantuoton ymmärtäminen edellyttää lihaksen rakenteen ja toiminnan tuntemista. Toistaiseksi alalta on puuttunut ajantasainen suomenkielinen perusteos. ”Lihas – rakenne, toiminta ja voimaharjoittelu” on lihaskudokseen keskittyvä oppikirja, jossa tarkastellaan lihaksen rakennetta ja toimintaa, lihastoiminnan biomekaniikkaa ja mittaamista, lihaskudoksen vaurioita, ikääntymistä ja lihassairauksia sekä lihasvoimaharjoittelua. Liikunta &TIEDE 54 4/17 • 8 euroa Liikunta &TIEDE Kari Kauranen PÄÄTTÄJIÄ PITÄÄ VOIDA ARVIOIDA Hinta: 75 € (norm.hinta), 65 € (LTS:n jäsen -hinta), 55 € (opisk.hinta). Postilähetyksiin lisätään toimituskulut. Kari Kauranen Motoriikan säätely ja motorinen oppiminen Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 167; 443 sivua, 2011. Kirja kokoaa näkemykset ihmisen motoristisesta suorituskyvystä ja oppimisesta. Alaan keskittyvää suomenkielistä oppikirjaa ei aiemmin ole julkaistu. Fysiologiset ja pedagogiset lähtökohdat ovat toisistaan riippuvaisia ja toisiaan täydentäviä. Hermoston tulee olla kunnossa, jotta oppiminen olisi mahdollista, ja pedagogisten menetelmien oikeita, jotta muutokset olisivat optimaalisia. Kirjan lopussa nämä näkökulmat yhdistetään käytännön ohjeiksi LIIKUNTA TUKEE OPPIMISTA Hinta: 60 € (norm.hinta), 50 € (LTS:n jäsen -hinta), 40 € (opisk.hinta). Postilähetyksiin lisätään toimituskulut. Kari Kauranen, Niina Nurkka Biomekaniikkaa liikunnan ja terveydenhuollon ammattilaisille Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 166; 435 sivua, 2010. Teos perehdyttää lukijan biomekaniikan tieteenalaan sekä esittelee biomekaniikan eri aihepiirejä ja mittausmenetelmiä suomeksi. Biomekaniikkaa tarkastellaan sekä biotieteiden että fysiikan näkökulmista. Lopuksi näkökulmat yhdistetään yhtenäiseksi ja saumattomaksi kokonaisuudeksi. LIIKUNTATUTKIMUKSEN UUDET AVAUKSET Hinta: 60 € (norm.hinta), 50 € (LTS:n jäsen -hinta), 40 € (opisk.hinta). Postilähetyksiin lisätään toimituskulut. Tilaa kaikki kolme kirjaa edullisempaan yhteishintaan: 170 € (norm.hinta), 145 € (LTS.n jäsen -hinta), 120 € (opisk.hinta). Opiskelijoiden ryhmätilaukset sovitaan erikseen. Postilähetyksiin lisätään toimituskulut. Tilaukset: www.lts.fi • linda.raivio@lts.fi • puh. 010 778 6602. www.lts.fi LIIKUNTATIETEEN PÄIVÄT 2017