S C A N D I N A V I A N F I N E W I N E M A G A Z I N E Nro S u o m i · R u o t s i · N o r j a · Ta n s k a · I s l a n t i · Vi r o 4 /2 0 0 7 25 S A U T E R N E S

Isn´t it time you owned a masterpiece? The new CL-Class is a renaissance for the coupé, delivering muscular power and prestige, refined beauty and elegance. This sophisticated union between tradition and cutting-edge tehnology is the ultimate luxury coupé: supremely comfortable, incomparably safe and thrilling to drive. CL-Class Coupé Mercedes-Benz CL-Class Coupé Models: CL 500 CL 600 CL 63 AMG CL 65 AMG Lisätietoja: www.mercedes-benz.fi · Hinta alk. 196 000 + toim. kulut · Kulutus alk. 8,5 l/100 km CO 2 päästöt 288 g/km

4 F I N E

5 V e r s a c e

6 www.zegna.com F I N E

7 Z e g n a

8 F I N E

MISS PROTOCOLE JEWELLERY COPENHAGEN Hvelplund - Østergade 15 - +45 33 12 02 05. STOCKHOLM NK Juvelsalongen - Hamngatan 18-20 - +46 8 762 80 00. HELSINKI Lindroos - Aleksanterinkatu 48 - +358 9 624 188. 9 B U R G U N D Y www.piaget.com

S C A N D I N A V I A N F I N E W I N E M A G A Z I N E Si Sivu 16 Dom Pérignonin muodonmuutos D Pé i i d t Sivu 32 Château Lafite Sivu 40 Jacques Lurton ­ viinimaailman lähetyssaarnaaja Sivu 48 Sauternes ­ tulevaisuus usvassa l Sivu 64 Kämp ­ Mannerheim-sviitti h Sivu 74 Wachau ­ valkoviinien paratiisi h lk Fine yhteistyökumppanit 4/2007: Mercedes-Benz s. 2­3 · Versace s. 4­5 · Ermenegildo Zegna s. 6­7 · Piaget s. 8­9 · Jaguar s. 14­15 · Wine Connoisseurs' Club s. 27 · SMT s. 30­31 · Palace Coburg s. 39 · Antinori s. 45 · Sisustusarkkitehtitoimisto Kari Lappalainen Oy s. 46­47 · Rolex s. 62­63 · Heinon Juomat s. 72­73 · Land Rover s. 80­81 · Sokos Hotellit s. 91 · Laurent-Perrier s. 93 · Glitnir s. 97 · Evli s. 103 · IWC s. 118­119 · Rotari s. 131 · Bentley 132­133 · Vertu 141 · Volvo s. 142­143 · Brioni s. 148 10 F I N E

S C A N D I N A V I A N F I N E W I N E M A G A Z I N E Sivu 82 i Markkinaraportti 2007 Si Sivu 120 Palais C b 20 l i Coburg ­ 60 000 viinin ii i kokoelma li Si Sivu 134 B i i ­ J Brioni James B di tyylin Bondin salaisuus 15 16 29 32 40 48 Sivu 98 Huipputeistingejä Fine Editorial Fine Gallery Fine Nuikki Fine Estate Fine Personality Fine Bordeaux Fine Living Fine Caillard Fine Region Fine Investing Fine Auction Finest 1000 Fine Tastings Fine Larsson Fine Champagne Fine Jormanainen Fine Wine Hotel Fine Life Pääkirjoitus Dom Pérignon ja Karl Lagerfeld osa III Miljönäärien klubi Château Lafite ­ ensimmäinen premier cru Jacques Lurton ­ lentävä viinintekijä Sauternes ­ tulevaisuus usvassa Kämp ­ kuninkaana Esplanadilla Rikollisen ylellinen viiniteisting Wachau ­ valkoviinien paratiisi Markkinaraportti 2007 ­ ennätysten vuosi Cannes Bech -viinihuutokauppa ­ edullisia huutoja Numero 38 ­ Heitz Martha´s Vineyard 1974 Huipputeistingejä Yksinillastamisen nautinto Grand Siècle ­ kolme vuosikertaa samassa pullossa Viini kuin vettä virtaavaa Palace Coburg ­ viinihotellien ykkönen Brioni ­ miesten muodin ikoni 64 70 74 82 92 94 98 104 108 116 Sivu 108 Grand Siècle ­ kuohuvaa naisellisuutta 120 134 11 C O N T E N T S Fi n e C o n t e n t s

S C A N D I N A V I A N F I N E W I N E M A G A Z I N E Pekka Nuikki Editor-in-Chief Pekka Nuikki, FINE -lehtien vastaava päätoimittaja, on yksi Euroopan johtavista arvoviinien asiantuntijoista ja kirjailija. Hän on julkaissut useita kansainvälisiä viini- ja taidekirjoja, muun muassa viinisijoittamisesta kertovan In Vino Veritasin, huippuviineistä ja niiden historiallisista vuosikerroista kertovan Drinking Historyn, Bordeaux´sta kertovan Wine Sightsin ja viimeisimpänä teoksen Château Mouton-Rothschild´n viineistä ja taiteesta. Aikaisemmassa elämässään Nuikki on kiertänyt maailmaa muotikuvaajana ja toiminut helsinkiläisen mainostoimiston luovana johtajana. Vastaava päätoimittaja/Editor-in-Chief Pekka Nuikki pekka.nuikki@fine-magazines.com Päätoimittaja/Managing Editor Juha Lihtonen juha.lihtonen@fine-magazines.com +358 (0)40 829 7227 Deputy Editor Anne Lepola anne.lepola@fine-magazines.com Publishing Editor Meri Kukkavaara meri@fine-magazines.com Editorial adviser Essi Avellan MW essi.avellan@fine-magazines.com +358 (0) 40 7197 197 Graafinen suunnittelu/Graphic Design Konsepti Advertising Oy Art Directors Teemu Timperi Samuli Ollikainen Senior Advisers Seija Nummijoki, Juha Laaksonen, Risto Perttunen Avustajat/Contributors Juha Jormanainen, Jerome Bouix, Andreas Larsson, Dan Lystad, Elsebeth Lohfert, Tuomas Meriluoto, Jan-Erik Paulson, Ricardo Rodrigues, Andrew Caillard MW, Pascal Kuzniewski, David Passarello, Philip Tuck MW, Stuart George, Pasi Ketolainen, Jukka Viitanen, Sigi Hiss, Johanna Davies, Jancis Robinson MW Valokuvaajat/Photographers Pekka Nuikki, Jarmo Hietaranta, Kari Erkkilä Ilmoitusmyynti/Advertising Kustannusjohtaja/Publishing Director Jarmo Hietaranta jarmo.hietaranta@fine-scandinavia.com +358 (0)9 6824 3144 +358 (0)40 5028080 Hinta/Price 85 /4 numeroa/issues Printing House Libris Oy www.fine-scandinavia.com www.fine-magazines.com Tilaukset ja tiedustelut subs@fine-magazines.com +358 (0) 9 2510 7222 Kustantaja/Publisher Oy Fine Publishing Helsinki Ltd KONE building/Keilasatama 3 02150 Espoo Finland © Copyright Oy European Fine Wine Magazine Ltd ISSN 1796-3338 Juha Lihtonen Editor Juha Lihtonen on FINE Scandinavian ja FINE European -julkaisujen päätoimittaja ja moninkertainen sommelierien Suomen mestari ja Pohjoismaiden paras sommelier 2003. Lihtonen on toiminut viinikouluttajana, viiniaiheisen radio-ohjelman isäntänä ja viinikirjoittajana sekä kirjoittanut kirjoja viinin ja ruoan yhdistämisestä. Työn ohella Lihtonen opiskelee Lontoossa suoritettavaa Master of Wine -tutkintoa. Essi Avellan MW Contributor Essi Avellan on kansainvälisen FINE Champagne -lehden päätoimittaja. Pohjoismaiden toinen Master of Wine. Minimiajassa MW-tutkinnon suorittanut Avellan palkittiin Tim Derouet Memorial Awardilla ja Madame Bollinger Medalilla. Ekonomin tutkinnon suorittanut Avellan on työskennellyt viiniostajana, konsulttina ja viinikouluttajana. FINEn lisäksi Avellan kirjoittaa lukuisiin kansainvälisiin ja kotimaisiin viini- ja ruokalehtiin. Jan-Erik Paulson Contributor Jan-Erik Paulson on yksi Euroopan johtavista kypsien viinien asiantuntijoista, erikoisalueinaan Bordeaux ja Itävalta. Paulson on kansainvälisesti tunnettu jo kolmenkymmenen vuoden ajan järjestämistään huipputeistingeista sekä harvinaisten viinien Rare-Wine.com kaupastaan. Hän on intohimoinen golfin harrastaja ja asuu perheensä kanssa Saksassa. Stuart George Contributor Stuart George on palkittu englantilainen freelance-viinikirjoittaja, joka on tunnettu kirjoituksistaan The World of Fine Wine -lehdessä. George opiskeli Warwickin yliopistossa englantia ja eurooppalaista kirjallisuutta. Hän on työskennellyt viinikauppiaana ennen kirjoittajan uraansa matkustaen laajalti eri viinialueilla. Vapaa-ajallaan George kuuntelee musiikkia, soittaa kitaraa ja seuraa krikettiä. Jerome Bouix Contributor Jerome Bouix on harrastanut aktiivisesti viinejä parikymmentä vuotta. Hän rakastaa hyvää ruokaa ja näkee vaivaa sellaisen valmistamisessa ja löytämisessä. Hän ansaitsee leipänsä ja viininsä partnerina pohjoismaisessa pääomasijoitusyhtiössä CapManissä. Bouix ottaa FINEN lukijat mukaansa kaikkialle maailmaan suuntautuville gastronomisille matkoilleen. Jancis Robinson MW Contributor Jancis Robinson MW on maailman arvovaltaisimpia viinikirjoittajia. Robinson kirjoittaa viikoittain The Finacial Timesiin ja ylläpitää kattavaa ja mielenkiintoista viinisivustoaan www.jancisrobinson.com. Hän on koonnut myös jokaisen viininharrastajan perusteoksiin kuuluvan The Oxford Companion to Wine -kirjan. Andreas Larsson Contributor Maailman paras sommelier 2007 ja Euroopan paras sommelier 2004, Pohjoismaiden paras sommelier 2002 sekä kaksinkertainen Ruotsin sommeliermestari. Larsson on toiminut sommelierina Tukholman parhaissa ravintoloissa. Larsson voitti viime vuonna Wine International Sommelier Challenge -kilpailun. Larsson on Grand Jury Européen viinituomariston jäsen ja toiminut useissa viinituomaristotehtävissä maailmalla. Hän toimii myös viinikirjoittajana ja viinikouluttajana. Meri Kukkavaara Contributor Meri Kukkavaara on sisustussuunnittelija ja taidemaalari, ja hän työskentelee taiteen kentällä laaja-alaisesti. Hän on myös taideterapeutti ja on työskennellyt terapia-alalla yli kymmenen vuotta, viimeiset vuodet kouluttajana. Kukkavaaralla on lisäksi laaja työkokemus taidenäyttelyiden ja antiikin parissa. Fine Magazines ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kuvien tai muiden materiaalien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Lehdessä esiintyvien tekijöiden ja haastateltavien mielipiteet eivät välttämättä vastaa julkaisijan, tai toimituksen työntekijöiden näkökantaa. Lehti pidättää oikeuden kaikkien lehdessä julkaistavien tekstien muutoksiin ja kuvien käsittelyyn. Cover photograph: Pekka Nuikki / Château d´Yquem 12 F I N E

S C A N D I N A V I A N F I N E W I N E M A G A Z I N E 15.12.2007 Suomalaiset syövät asiantuntijoiden mukaan etelän maista tuodut hedelmät liian varhain, raakoina. Eksoottisten hedelmien lailla hyviä vuosikertaviinejä nautitaan aivan liian varhain ennen kuin ne ovat tarpeeksi kypsiä. Tarjolla on liian vähän tietoa siitä milloin ne tulisi nauttia ja miten niitä tulisi käsitellä, jotta niistä saisi irti parhaan makunautinnon. Harva tietää, että vuosikertaviinien pitää kypsyä jopa kymmeniä vuosia saavuttakseen parhaat ominaisuutensa tai sen, että jotkut saattavat säilyä vuosisadasta toiseen. Koska tarjolla olevat laatuviinit nautitaan usein liian nuorina, moni ei osaa arvostaa niiden ominaisuuksia riittävästi. Jos emme nauti näitä viinejä kypsinä, emme voi koskaan ymmärtää niiden hintaa. Maistettuaan kypsiä huippuviinejä on monesti vaikea saada otetta tavallisiin pöytäviineihin niiden koostumuksen tuntuessa turhan vaatimattomalta. Suhde viiniin on muuttunut vaativaksi. Kaksi kirjoittajaamme Juha Jormanainen ja Andreas Larsson kertovat artikkeleissaan mielenkiintoisella tavallaan omasta suhteestaan kypsiin viineihin ja kokemuksistaan niiden parissa. Suomessa on harmittavan vähän tarjolla kypsiä huippuviinejä. Tätäkin lehteä varten maistoimme hienoja ja hinnakkaita markkinoillamme myynnissä olevia Rhônen viinejä. Ne olivat järjestäen liian nuoria tarjotakseen nautintoja ja perusteluja hinnoilleen nyt. Silti tulevaisuudessa viinien kypsyttyä ja hintojen jatkuvasti noustessa ne voivat osoittautua löydöiksi. Miten ja mistä sitten löytää kypsiä huippuviinejä? Tuoreesta Finen kustantamasta The 1000 Finest Wines Ever Made ­kirjasta etsijä löytää vastauksen. Kirja antaa ensimmäisenä maailmassa tiedon siitä mitä viinejä kannattaa nauttia juuri nyt ja miten ne kannattaa tarjoilla. Kirjan lanseeraustilaisuus, yhdessä Pekka Nuikin mittavan valokuvanäyttelyn kanssa, houkuttelikin satapäin viininystäviä kypsien viinien Mekkaan ­ Palais Coburgiin Wieniin marraskuun puolivälissä. Palais Coburg oli mahtava paikka tilaisuudelle tarjolla olevien kymmenien tuhansien kypsien huippuviinien keskellä. Kerromme Coburgin ainutlaatuisista viinikellareista tässä numerossa. Lisäksi voimme ylpeinä kertoa, että helmikuusta lähtien myös suomalaiset pääsevät kokemaan ainutlaatuisia kypsiä viinejä Suomessa, kun Helsinki-Vantaan lentokentälle avataan FINE Wine Bar uuden Wine & View viinibaarin yhteyteen. FINE Wine Barissa on mahdollisuus nauttia 1000 kirjaan listattuja viinejä vuoden jokaisena päivänä. Se on jo itsessään hyvä syy suunnitella seuraavaa matkaa esimerkiksi Bordeaux'hon, jossa kävimme tätä lehteä varten kartoittamassa Sauternesin makeaa tulevaisuutta. Selvitimme niin ikään mikä saa maailman vaikutusvaltaisimmat miehet pukeutumaan miesten pukumaailman ikoniin Brioniin ja missä maailmantähdet yöpyvät vieraillessaan Helsingissä. Nautinnollisen kypsiä hetkiä, lihtosen lasissa Juha Lihtonen Päätoimittaja 13 E D I T O R I A L Fi n e E d i t o r i a l

Sporting Luxury J A G U A R X F O N TAY S I N U U S I U R H E I L U L L I N E N J A G U A R . S E N C O U P E M A I N E N U L K O M U O T O K Ä T K E E Y L E L L I S E T T I L AT V I I D E L L E . A J E T TA V U U S K U I N U R H E I L U A U T O S S A , JUURI I N C H C A P E M O T O R S F I N L A N D O Y / J A G U A R F I N L A N D / E S P O O / J Y V Ä S K Y L Ä / L A H 14 F I N E

N I I N K U I N J A G U A R I LTA V O I O D O T TA A K I N . E N N A K K O M Y Y N T I K Ä Y N N I S S Ä . S U O M E S S A K E V Ä Ä L L Ä 2 0 0 8 . B O L D , B E A U T I F U L F A S T C A R S O N F I L O S O F I A M M E . T I / L A P P E E N R A N T A / T A M P E R E / T U R K U / O U L U / V A A S A / W W W . J A G U A R . F I 15 F I N E S P O R T C A R S

teksti: Es s i Ave llan MW · kuvat: Karl Lager fel d DOM Pérignonin Mu od on mu u to s 16 F I N E

Dom Pérignon Oenotheque by Karl Lagerfeld Dom Pérignon ja Karl Lagerfeld paljastivat ensimmäisen yhteistyöprojektinsa salat Dom Pérignon 1998 lanseerauksessa New Yorkissa kaksi vuotta sitten. Viime vuonna he palasivat yhdessä Hollywoodiin esittelemään Dom Pérignon Roséen uuden imagon. Tänä vuonna Dom Pérignon ja Karl Lagerfeld ovat yhdistäneet jälleen voimansa Dom Pérignon Oenothequen imagon lanseerauksessa Pariisissa. Dom Pérignon Oenotheque juhlistaa Dom Pérignonin hämmästyttävää kykyä muuntua pysyen kuitenkin itsenään. Kuka voisi kunnioittaa tätä paremmin kuin Karl Lagerfeld? Muotisuunnittelija, valokuvaaja ja kustantaja, Karl Lagerfeld on käsittämättömän monipuolinen luova kyky. Hän on itse "muodonmuutoksen" ruumiillistuma. heilauttamaan dominan ruoskaansa sekä 1700-luvun kaunis herttuatar kiusaamassa nuorta miestä perverssillä oikukkuudellaan. Lagerfeld tarjoaa loistokkaan fantasianaisten sarjan, jotka kumpuavat tarinan sankarin mielikuvituksesta kuin Pandoran laatikosta. Sarja kuvattiin mustavalkoisena, jotta siihen saatiin aikaan enemmän voimaa ja moderniutta. Karl Lagerfeld sanoo: - Mustavalkokuvien voima, raikkaus ja modernius korostaa Claudian esittämiä roolihahmoja. Nämä ovat villejä kuvitelmia. Ihmiset voivat järkyttyä. Heidän mielestään se ei ole moraalista, mutta mielikuvituksessa ei tarvitse olla niin ehdoton. - Nämä potretit näyttävät naisen, joka muuttaa muotoa ajassa, 1700-luvulta 2000-luvulle. Mutta hän säilyttää oman persoonallisuutensa, Lagerfeld lisää ja jatkaa: - Hän on kuin Dom Pérignon, samppanja joka on 1800-luvun hengen ilmentymä mutta joka toimii modernin luksuksen symbolina. Pariisi, kevät 2007: useiden naisten heijastumia miehen silmissä Dom Pérignonia ja Karl Lagerfeldiä yhdistää 1700-luvun raffinoitunut ja leikkisä hedonismi. Inspiraatio syntyy Moreau le Jeunen elostelijamaisista kaiverruksista, jotka olivat yksiä monista elostelijoiden aikakauden iloista. Karl Lagerfeld tulkitsi ja valokuvasi Dom Pérignon Oenotheque -kampanjan tableaux vivants -tyyliseksi kokoelmaksi. Se kuvaa modernin nuoren aristokraatin kuvitelmia naisesta jonka hän aikoo naida, muuntumassa arkkityyppisiksi naisellisuuden muodoiksi. Ne ovat vuorollaan eksentrisiä, provokatiivisia ja vietteleviä ­ kaikki valovuosien päässä viehättävästä morsiamesta joka lukee sovinnaisesti kirjaa takan loimussa heidän vasemman rannan kartanossaan. Karl Lagerfeld sanoo: - Tämä on tarina nuoresta, kauniista "vanhan rahan" pariskunnasta. Dom Pérignonin taika inspiroi miestä näkemään morsiamensa kaikenlaisissa erikoislaatuisissa tilanteissa, joista nainen ei varmasti koskaan edes uneksisi. Miehen mielestä morsiamessa voisi olla kaikki nämä naiset yhdessä ihmisessä. Lopputulos on uskalias potrettigalleria nuoresta naisesta, joka omaa muodonmuutoksen lahjan. Hänestä tulee Libertine Ingénue; ranskalainen sairaanhoitaja pienenpienessä esiliinassa, verkkosukkahousuissa ja korkokengissä; ihanteellinen naispuolinen seuralainen; pelottava bisnesnainen, jonka alusasu on yhtä elegantti kuin hänen pukunsa on muodollinen, poikatyttö miehen puvussa ja kravatissa, nuori vakava opettajatar, mystinen lumoavasilmäinen seikkailijatar öisessä Kiinassa, disco-kuningatar täydellisesti istuvassa minihameessa, nahka-asuinen Venus valmiina Claudia Schiffer: ainutlaatuinen, aina erilainen Teoksen menestys pohjautuu myös paljon kahden näyttelijän, Claudia Schifferin ja Brad Kroenigin, persooniin. Brad Kroenig on täydellinen omien unelmiensa seremoniamestarin roolissa. Hän etsii kauniin morsiamensa todellista identiteettiä mielikuvitushahmojen kautta. Lopussa hän havaitsee tämän olevan kaikkia näitä roolihahmoja ollen samaan aikaan oma itsensä, näytellen joka roolin täydellisesti. Claudia Schiffer näyttää todelliset näyttelijänlahjansa. Emme koskaan ole nähneet hänen esittävän tällaisia rooleja. Karl Lagerfeld valitsi Claudian, koska "hän on modernin naisen symboli, ja samalla hänellä on lahja olla kaikki naiset yhdessä hahmossa. Koska nuori mies näkee oman morsiamensa näissä rooleissa, tarvitsimme jonkun joka kykenisi esittämään eri rooleja menettämättä omaa persoonaansa. Säilyttäen oman ulkonäkönsä ja tyylinsä ja antaen aina kevyen ripauksen glamouria, kuten Claudia vain pystyy." Claudia Schiffer sanoo: - On kiehtovaa esittää useita niin erilaisia roolihahmoja, se on kuin pelaisi peliä. Pidin erityisesti kahdesta asiasta tehdessämme näitä Dom Pérignon -kuvia: Karl Lagerfeldin uskomattomasta spontaaniudesta ja luovuudesta sekä Dom Pérignonista itsestään. Kuinka se ruokkiikaan mielikuvitusta ja rikastuttaa ympäristösi havainnointia. Elämästä itsestään tulee luksushetki. 17 G A L L E R Y Fi n e G a l l e r y

18 F I N E

Dom Pérignon Fi n e g a l l e r y G A L L E R Y 19

"Tämä on kuin päivittäisen elämän muodonmuutos, kuten todellinen elämä ei koskaan ole mutta Dom Pérignonin kanssa sen voi uskoa olevan" Karl Lagerfeld 20 F I N E

Dom Pérignon Fi n e g a l l e r y G A L L E R Y 21

22 F I N E

Dom Pérignon Fi n e g a l l e r y G A L L E R Y 23

24 F I N E

Richard Geoffroy, Dom Pérignon Chef de Cave Dom Pérignon 25 G A L L E R Y Fi n e g a l l e r y "Dom Pérignon Oenotheque on aikaa uhmaavan viinin äärimmäinen ilmentymä"

26 F I N E

Stand apart from the rest. An exclusive membership club for those seeking only the very best. www.WineSpring.com

Viinien pisteytys Kaikki lehdessä arvioidut viinit pisteytetään. Tavoitteena on luoda lukijalle laatumielikuva Fine-lehden arvioimista viineistä ja antaa arvio viinin nautittavuudesta. Pisteytys perustuu viinin tämänhetkiseen nautittavuuteen. Keskitymme arvioissamme ulkonäön, tuoksun ja maun kokonaisuuteen. Aromien vivahteikkuus, tasapaino ja jälkimaun pituus ovat etsimiämme laatukriteereitä. Viinin kehityspotentiaalia emme huomioi varsinaisissa pisteissä, vaan se mainitaan tarvittaessa arvioinnin yhteydessä. Pisteytyksessä käytetään amerikkalaista 100 pisteen järjestelmää. Lehdessä maistetut viinit on maistettu joko täys- tai puolisokkoina ja osa tietäen mitä maistetaan. Tämä mainitaan teistingien yhteydessä. Lehden asiantuntijat arvioivat viiniä henkilökohtaisin näkemyksin ja kokemuksin. Tämän vuoksi mainitsemme jokaisen pisteytyksen yhteydessä arvioijan nimikirjaimet. Mitä pisteet kertovat? 95­100 p. Ainutlaatuinen viini, täydellinen rakenne ja vivahteikkaat aromit jättävät unohtumattoman makuelämyksen ja kokemuksen 90­94 p. Erinomainen viini, joka erottuu korkealaatuisena niin tasapainon, intensiteetin, vivahteikkuuden kuin luonteikkuudenkin osalta 86­89 p. 80­85 p. Hyvä viini, jolla on tasapainoinen ja moniulotteinen rakenne Keskinkertainen viini, joka on hyvin tehty. Tuoksua ja makua voi leimata yksiulotteisuus ja persoonattomuus 70­79 p. 50­69 p. Vaatimaton viini, jonka olemuksessa ei ole yksilöllisyyttä Heikkolaatuinen, lähes juomakelvoton viini Pekka Nuikki (PN) Essi Avellan (EA) Juha Lihtonen (JL) Lisäksi arviossa ilmenee ajankohta, koska viini on maistettu. Huomattavan vanhoissa viineissä tuodaan esiin vielä se milloin pullo on avattu/dekantoitu ja kuinka kauan viini on säilynyt lasissa ennen kuin on alkanut menettää luonnettaan. Alla 100 pisteen suhteutuskaavio englantilaiseen 20-pistejärjestelmään. 50 60 07 70 8 9 10 80 11 12 13 14 85 15 16 90 17 18 96 19 100 20 Mistä hankkia viiniä pohjoismaissa? www.alko.fi Suomen johtava alkoholialan vähittäismyyntiliike ­ turhan suppea tilausvalikoima tarjoaa muutamia huippuviinejä edulliseen hintaan Ruotsin johtava alkoholialan vähittäismyyntiliike ­ hyvä tilausvalikoimatarjonta ja erittäin edulliset hinnat Norjan johtava alkoholialan vähittäismyyntiliike ­ paras monopolin ylläpitämä viinivalikoima pohjoismaissa Islannin johtava alkoholialan vähittäismyyntiliike ­ keskinkertainen viinivalikoima Yli sata vuotta vanha Kjaer & Sommerfeldt on Tanskan ja koko Pohjolan ainutlaatuisin myymälä, joka on puitteiltaan ja tuotteiltaan vertaansa vailla Muita kansainvälisiä viinikauppoja: www.tcwc.com www.butterfields.com www.winecommune.com www.chateauonline.co.uk www.wine-owners.com www.bacchus.co.uk www.weinco.at www.bensonfinewines.co.uk www.nickollsandperks.co.uk www.oddbins.com www.spanishwinesonline.co.uk www.wyliefinewines.co.uk www.bbr.co.uk www.bibendum.co.uk www.rare-wine.com www.champersdirect.co.uk www.bordeauxindex.com www.2020wines.com www.nicolas.com www.frw.co.uk www.ackerwines.com www.hdhwine.com www.magnumwines.com www.christies.com www.sothebys.com www.winebid.com www.morrellwine.com www.classic-wines.net The Chicago Wine Company Butterfieldsin huutokauppa Viinihuutokauppa Yksi suurimmista nettihuutokaupoista Viinien osto- ja myyntipaikka Laadukas Itävallan viinien tarjonta Itävaltalainen laadukas viinimyymäläketju Vanhojen vuosikertaviinien erikoisliike Laaja huippuviinien valikoima Laaja huippuviinien valikoima Laaja Espanjan viinien valikoima Vain kypsiä viinejä myytävänä Berry Brothers and Rudd -viiniliike Laaja ranskalaisten viinien valikoima Kypsien vuosikertojen erikoisvalikoima Prestiisisamppanjoiden erikoisvalikoima Bordeaux'n laatuviinejä Kypsiä viinejä ja futuureja Ranskan suurin viinikauppaliike Kypsien arvoviinien välitysliike Acker Merrall & Condit New York huutokauppa Yksityiskellareiden viinivälitystä Magnum-pullojen erikoisliike Christiesin huutokaupat Sothebyn huutokaupat Suurin kypsien arvoviinien huutokauppa Viinihuutokauppa Pohjoismaiden johtava kypsien arvoviinien internetkauppa www.systembolaget.se www.vinmonopolet.no www.atvr.is www.kogs.dk www.skatkammervine.dk Kjaer & Sommerfeldtin myymälän erikoisviinivalikoima, viinejä historiallisilta vuosilta www.silja.fi Silja Serenaden ja Silja Symphonyn Bon Vivant Wine Bar & Shop -valikoima tarjoaa Itämeren parhaan viinivalikoiman. Maailman parhaita harvinaisten viinien ostopaikkoja hinta-laatusuhteeltaan Helsinki-Vantaan lentokentällä sijaitseva Finnairin oma myymälä Finnair Airport Shop 28 F I N E

S C A N D I N A V I A N F I N E W I N E M A G A Z I N E Miljonäärien klubi Huippuviinien hankkiminen on miljonääreillekin vaikeaa. Tavalliselle kuluttajalle se on miltei mahdotonta. Normaalin palkansaajan lähes ainoa mahdollisuus nauttia huippuviineistä on lukea niistä. Fine on edelleenkin ainoa sellainen lehti maailmassa, joka täyttää kaikkien vuosikertaviineistä kiinnostuneiden viiniharrastajien tarpeet ja toiveet. Asuessani Lontoossa vuonna 1989 perustin The Vine Clubin. Silloinen tavoitteeni oli luoda klubi, jossa jäsenet nauttisivat hyvässä hengessä toistensa valikoidusta seurasta ja maailman parhaista viineistä. Selkeä ja yksinkertainen lähtökohta. Nyt lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin klubi voi onnitella itseään ­ onnistuimme. Takana on satoja yhdessä koettuja hetkiä mitä kiinnostavimmissa paikoissa ja kokoonpanoissa. Olemme nauttineet yhdessä lähes kaikista maailman parhaista viineistä mm. RomanéeContin 35 vuosikerrasta, Pétruksen 59 vuosikerrasta, Lafi ten 119 vuosikerrasta ja Dom Pérignonin kaikista vuosikerroista. Vuonna 2005 perustettiin Napa Valleyhin viiniklubi. Sen nimeksi tuli Wine Connoisseurs´ Club. Klubin perustajan William Rosenbergerin tavoite oli luoda klubi, joka yhdistäisi kahden maailmanvallan, Kiinan ja Yhdysvaltojen, merkittävimpiä ja rikkaimpia ihmisiä huippuviinien ja muiden luksuskokemusten parissa.Tänään Wine Connoisseurs´ Clubilla on kummallakin mantereella tuhansia jäseniä. Miljoonan dollarin jäsenmaksulla saa etuoikeuden muun muassa hankkia Kalifornian huipputilojen viinejä ohi pitkien jonotuslistojen, nauttia illallisesta William Randolph Hearstin salaperäisessä linnassa yhdessä Arnold Schwartzeneggerin kanssa, käyttää Quintessentiallyn maailmankuuluja Consierge-palveluja 24/7, tai tehdä luksusmatkoja Euroopan huipputiloille Hugh Jonhsonin seurassa. Varsinkin kiinalaiset jäsenet ovat erityisen aktiivisia, ja kaikki Kiinassa järjestetyt tilaisuudet on heti myyty loppuun. Wine Connoisseurs´ Clubilla menee siis hyvin, mutta silti Williamilla on kaksi ongelmaa. Aivan samat kuin The Vine Clubilla, tosin eri mittakaavassa: Ensimmäinen ongelma: Tilaisuuksiin olisi tulossa jäsenkelpoisuuden täyttäviä osallistujia kaksin verroin, mutta heille ei ole riittävästi tarjottavaa. Jakamisen sietämätön keveys Heille kun kelpaa vain paras, ja tällä hetkellä maailman parhaita viinejä havittelevat kymmenet tuhannet miljonäärit. Viinien hinnat ovat nousseet tähtitieteellisiksi ja saatavuus muuttunut olemattomaksi. Kun vielä miljonääreistä useimmat hankkivat viininsä sijoituksiksi tai kellarinsa pysyviksi koristuksiksi eivät siis nautittaviksi, ovat huippuviinit katoamassa yleisiltä markkinoilta. Sotheby´s on arvioinut, että vuonna 2006 sen välittämistä huippuviineistä ainoastaan 8 prosenttia avataan seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi 1921 Yquemia tai 1937 RomanéeContia on vaikeaa hankkia edes suurella rahalla. Toisaalta huippuviinien saatavuutta haittaa myös se, että ne yhä useammin vaihtavat omistajaa ilman julkisia huutokauppoja tai myyjäisiä. Toinen ongelma: Kalliitkin pullot tarvitsevat tuekseen tarinoita ja taustoja, jotta kokemuksesta niiden seurassa tulisi täydellinen ja korkean hinnan arvoinen. Tähän ongelmaan keksittiin jo ratkaisu ­ FINE. Onkin ilo toivottaa FINEn luku- ja harrastuspiiriin myös kiinalaiset miljonäärit. FINE Pekka Nuikki Vastaava päätoimittaja kun on kummankin klubin jäsenlehti. 29 N U I K K I Fi n e Nu i k k i

VIIKKO ARISTOKRAATTIEN KESÄPAIKASSA JA LOUNAIS-RANSKAN VIINIKAUPUNGISSA, HOTELLISSA JA LINNASSA. Biarritz: 3 yötä Hotel Tonic**** Biarritzin kaupungin sydämessä sijaitseva viehättävä hotelli. Ympäristössä paljon liikkeitä ja ravintoloita. Vain 150 m Grande Plage -aukiolle ja Kasinolle. Hotellissa on ravintola ja baari. Pysäköintimahdollisuus. Hiljattain uusitut, tyylikkäät ja hyvin varustetut huoneet. BIARRITZ Biarritz, joka oli 1800-luvun kuninkaallisten ja aristokraattien kesäpaikka ja on tänä päivänä surffareiden paratiisi. Biarritz tarjoaa runsaasti kulttuuria ja viisi kilometriä rantaa ­ ranta ulottuu aivan keskustaan asti. Täällä päivän ohjelmaan kuuluu promenadi rantabulevardilla. Biarritzista löytyvät myös ympäri vuoden auki olevat hyvin hoidetut golfviheriöt. Kaupungista on vain 18 kilometriä Espanjan rajalle. Lyhyt ajomatka vaikka San Sebastianiin ja Baskimaan rikkaaseen historiaan. BORDEAUX Bordeaux on Lounais-Ranskan kaunis, vanha ja kuuluisa viinikaupunki, herkuttelijan kohde. Leveät bulevardit, uusklassinen arkkitehtuuri ja turismilta säästynyt ilmapiiri antavat leimansa Bordeux´lle. Kaupungin sydän on värikäs Saint-Michelin aukio, joka pienine putiikkeineen henkii vanhan ajan tunnelmaa. Kaupunkia ympäröiville viinitiloille pääsee vierailemaan. Lähialueen viinejä voi lähteä maistelemaan myös "Ville de Bordeaux" -jokilaivaretkelle.

Bordeaux: 3 yötä Château Grand Barrail**** Viehättävä linnahotelli vain 3 km keskiaikaisen Saint-Emilionin kaupungista. Bordeauxiin noin 45 km. Ravintola, jossa palkittu keittiö ja vaikuttava viinilista. Täyden palvelun Gran Barrail Spa. Tilavat, kauniit huoneet, joissa hyvä varustetaso. ALK. 1350 e/hlö, 6 vrk (tammi­maaliskuu 2008) Hintaan sisältyy: · edestakaiset reittilennot Bordeauxiin veroineen · majoitus jaetussa kahden hengen huoneessa aamiaisineen: Biarritz 3 yötä Hotel Tonic, Bordeaux 3 yötä Château Grand Barrail · 7 vrk:n keskikokoinen auto kahdelle, kilometrit, omavastuun pienennys kolarin ja varkauden osalta, verot Lisätiedot: Myyntipalvelu 0600 97000 (1,97 e/vastattu puhelu + pvm) Palvelumaksu 14 e/varaus. ma-pe 8-20, la 10-16

32 F I N E

teksti ja kuvat: Pekka Nuikki uoden 1756 lopulla Duc de Richelieu, Ranskan Akatemian perustajan kardinaali Richelieun veljenpoika, palasi pitkältä sotaretkeltä voitokkaana kotiinsa Pariisiin. Hän oli saanut muun muassa Minorcan valloitettua englantilaisilta. Kuningas Louis XV palkitsi saavutukset nimittämällä hänet elinikäiseksi Bordeaux'n kuvernööriksi. Duc de Richelieu, vannoutunut Burgundin viinien ystävä, ei Bordeaux'n viinejä arvostanut. Hän kuljetuttikin Burgundista Chambertinin ja Clos de Vougeotin parhaita viinejä itselleen ja seurueelleen Bordeaux'hon. Tämä ei miellyttänyt Bordeaux'n aatelisia viinitilallisia, ja he ujuttivat Burgundin etiketeillä varustettuja viinejään Richelieun nautittavaksi. Kun vielä Richelieun oma henkilääkäri esitteli hänelle Château Lafiten viinit elinvoimia antavana eliksiirinä, alkoi Richelieun viinimaku kallistua pikku hiljaa Bordeaux'n suuntaan. Oltuaan kaksikymmentäviisi vuotta kuvernöörinä Duc de Richelieu sai kutsun kuninkaan luo Pariisiin. Kun kuningas palatsin vastaanotolla hyväntahtoisesti sanoi Richelieun näyttävän 25 vuotta nuoremmalta kuin vastaanottaessaan kuvernöörin tehtävät, Richelieu vastasi tunteikkaasti: "Teidän Majesteettinne, minun täytyy kertoa Teille, että olen löytänyt ikuisen nuoruuden salaisuuden ­ Château Lafiten viinin". 33 B O R D E A U X Fi n e E s tat e

Château Lafite ­ ikuisen nuoruuden salaisuus Rakastajattaren siivittämänä ykköseksi Richelieun legendaarinen vastaus muutti nopeasti koko Ranskan hovin juomatottumuksia, eikä Burgundin viineillä ollut enää paluuta kuninkaan ja ylhäisön yltäkylläisiin pöytiin. Kuninkaan rakastajatar ja hovissa suuren vaikutusvallan omaava Madame Pompadour ihastui myös Lafiten viineihin ja hänen myötävaikutuksellaan Bordeaux'n viineistä tulikin Lafiten johdolla hovin suosikkijuoma makean samppanjan ohella vuosikymmeniksi eteenpäin. Tällä oli erityisen paljon merkitystä vuonna 1855, jolloin Bordeaux'n kauppiaiden yhdistys oli vaikean tehtävän edessä. Ranskan keisari Napoleon III oli pyytänyt heitä luokittelemaan Pariisin maailmannäyttelyä varten Bordeaux'n parhaat viinit ja laittamaan ne vieläpä paremmuusjärjestykseen. Pitkien keskustelujen ja monien kiistojen jälkeen päätettiin käyttää viinien päävalintakriteereinä viinin mainetta ja hintaa, jota siitä oli markkinoilla maksettu viimeisen 150 vuoden aikana. Eli mitä maineikkaampi viini ja mitä kalliimpi sen myyntihinta, sitä korkeampi sen luokitus tulisi olemaan. Lopullinen luokitusjärjestelmä jaettiin viiteen laatuluokkaan, joihin valittiin yhteensä 61 viiniä. Kunkin laatuluokan viinit laitettiin vielä omaan sisäiseen paremmuusjärjestykseen. Vaikka koko luokittelun synnyttämiseen menikin viikkoja, vähiten harmaita hiuksia aiheutti parhaan tilan valinta. Château Lafite valittiin yksimielisesti ykköspaikalle, jota se yhä tänäänkin virallisesti pitää. perhe aloitti Bordeaux'ssa viinitilojen vallankaappauksen naimakauppojen avulla, Latourin ja Lafiten maine huippuviineinä alkoi levitä Bordeaux'n ulkopuolelle. Ségurin perheen omistuksessa oli jo ennestään lukuisia tiloja kuten Château Calon-Ségur, mutta todelliset huipputilat he onnistuivat hankkimaan vasta naimakaupoilla. Ensin vuonna 1670 Château Lafiten, Jacques de Ségurin naidessa leskeksi jääneen Lafiten omistajan Jeanne de Gasgin, ja vuonna 1697 Château Latourin, Jacques'in pojan Aleksandre de Ségurin naidessa Latourin periättären, Marie-Théresa de Glauzelin. Château Lafite pysyi Ségurien omistuksessa lähes Ranskan vallankumoukseen saakka. kin tasavallan omaisuutta sen silloisen omistajan Nicolas-Pierre de Pichardin menettäessä giljotiinissa päänsä. Tilan vaihdettua omistajaa vielä muutaman kerran Rothschildin perhe hankki sen huutokaupasta itselleen vuonna 1868. Ostajana oli paroni James de Rothschild, Ranskan varakkain mies, joka oli hankkinut omaisuutensa mm. rakentamalla maahan rautatieverkoston ja perustamalla pankkeja. Koska hän ei ollut erityisen kiinnostunut punaviineistä eikä Lafiten tilanhoidosta, kyynisimmät uskoivat hankinnan syynä olleen toissijaiset seikat kuten sen, että Rothschildit asuivat Pariisissa missä oli hyvin muodikasta omistaa Premier Cru tila, varsinkin jos se oli samanniminen kuin oma kotiosoite Pariisissa. Rothschildit sattuivat asumaan Rue Lafittella. Paroni kuitenkin hankki tilan yksinomaan sijoituksena. Sen 4,8 miljoonan frangin hinta vastasi vain Naimakauppojen kautta huippuviiniksi Pauillacin parhailla tiloilla, Château Lafitella ja Château Latourilla, oli viljelty menestyksellisesti viiniä keskiajalta lähtien. Kuitenkin vasta 1600luvun loppupuolella, kun Ségurin Pankkiirin sijoitus Château Lafiten omistajat ovat aina kuuluneet Ranskan mahtavimpiin sukuihin. Ranskan vallankumouksen aikaan vuonna 1794 tilasta tuli kuiten- 34 F I N E

35 B O R D E A U X Fi n e Es tat e

Château Lafite ­ ikuisen nuoruuden salaisuus tilan kahdeksan vuosikerran tuottoa. Pojilleen hän korostikin aina "me olemme pankkiireja, emme maanviljelijöitä". Paroni itse ei ehtinyt käydä kertaakaan Lafitella sillä hän kuoli pian kaupanteon jälkeen. Tilan perivät hänen kolme poikaansa ja siitä lähtien Rothschildin perhe on hallinnut tilaa menestyksekkäästi. Voitettuja vuosikertoja Château Lafite on saanut taistella läpi vuosikymmenten säilyttääkseen asemansa ensimmäisenä Premier Cru -viininä. Koska Lafite on "hienostuneempi" ja vähemmän massiivinen kuin muut Premier Cru -viinit, se tuntuu olevan myös herkin laadullisille vaihteluille, varsinkin heikkoina vuosina. Varsinkin vuosien 1961 ja 1976 välisenä aikana tilan viinien laatu koki varsin huomattavan notkahduksen. Erinomaisina vuosina kuten 1961, 1964, 1966, 1970 ja 1975 tila tuotti viinejä jotka eivät yltäneet lähellekään parasta Premier Cru -tasoa. Tämä näkyy myös tänään näiden viinien alhaisissa huutokauppahinnoissa. Vasta vuodesta 1976 alkaen tilan viinien laatu on tasaisesti parantunut. Siitä hyvänä osoituksena on heti vuoden 1976 vuosikerta. Lafitea pidetään yhtenä vuoden parhaista viineistä. Tosin jo ennen vuotta 1961 Lafiten viinien laadussa oli havaittavissa epätasaisuutta. Lafitella oli vuosisadan alusta aina 60-luvulle asti tapana pullottaa vuosikerrat suoraan tynnyreis- Suurista herkin Rothschildien isännöimä Château Lafite on 100 hehtaarin viljelyksillään suurin Pauillacin merkittävistä viinitiloista. Se sijaitsee Pauillacin korkeimmalla alueella ja sen linnasta, joka kartiomaisine torneineen esiintyy myös pullojen etiketissä, näkee lähellä virtaavan Gironde-joen rantatöyräälle. Itse viinit valmistetaan neljästä eri viinilajikkeesta ­ Cabernet Sauvignon, Merlot, Petite Verdot ja Cabernet Franc. Lafite kypsyy hieman muita alueen premier cru -viinejä aikaisemmin johtuen sen suuremmasta Merlot'n määrästä, ja juuri se myös tekee viinistä herkemmän ja hienostuneemman kuin Cabernet Sauvignonin täysin hallitsemista viineistä. tä, tynnyri tynnyriltä, aina silloin kun muut tilan työt sen mahdollistivat. Tämä venytti pullotuksen joskus jopa vuoden mittaiseksi ja aiheutti melkoista vaihtelevuutta viinien laadussa ja rakenteessa. Parhaat Lafiten vuosikerrat ennen 60-lukua ovat 1953 ja 1959. Huippuvuosi 1945 on laadullisesti Lafiten kohdalla hyvin vaihteleva, usein pettymyksiä tuottava, samoin kuin vuosi 1961. Nyt 2000-luvulla nämä suuret notkahdukset viinien laadussa ovat tilalla historiaa. Tulevaisuus näyttää myös koko Bordeaux´ssa aurinkoiselta. Ilmaston lämpeneminen ja suuret taloudelliset satsaukset viiniviljelyksille ja kellareihin ovat tuottaneet huonoinakin vuosina varsin hyvälaatuisia viinejä, ja loistavina vuosina kuten 2000, 2003 ja 2005 aivan ainutkertaisia, todellisia tulevaisuuden viinejä. Täydellisen hienostunut Kun tänään ajattelen Bordeaux'n kauppiaiden vaikeaa valintatilannetta vuonna 1855, on lähes mahdotonta ja jopa perusteetonta yrittää laittaa en- simmäisen kasvuluokan viinejä paremmuusjärjestykseen. Tällä korkeimmalla tasolla on enemmänkin kysymys siitä minkä tyylisestä viinistä itse pitää. Väittämällä yleisesti että Lafite on parempaa kuin Latour, tai että Mouton on Margaux'ta parempaa, syyllistyy vertaamaan keskenään kahta asiaa jotka eivät ole samanlaisia eivätkä keskenään vertailukelpoisia. Oikeastaan ainoa ja mahdollinen keskenäinen vertailukohta on se, miten hyvin viinitilat ovat onnistuneet vastaamaan odotuksiin pitkän historiansa aikana ja miten hyvin ne ovat onnistuneet eri vuosina. Viidestä Premier Cru -viinistä Château Lafite on mielestäni onnistunut monena huippuvuotena tuottamaan vuoden parhaan viinin. Vuosikertojen 1934, 1953, 1959, 1982 ja 1986 seurassa vietetyt hetket ovat olleet ikimuistoisia ja vuosikertojensa parhaita. Niiden myötä myös minulle on avautunut määritelmä, jonka monet kriitikot yhdistävät Lafiteen: "The Perfection of Elegance" . 36 F I N E

C h â t e au L a f i t e n v u o s i k e r r at 1812 Château Lafite (Pauillac) 96p 2006/now x1 D 15 min / G 30 min A château-bottled bottle of 375 ml in good condition. The colour of the wine and the level were both excellent. Decanted for 15 minutes. Held well in glass for approximately 45 minutes.The colour was surprisingly deep dark red. Sound and open nose with intense fruit flavours. Nose shows roasted coffee, blackcurrant leaves, herbs, and chocolate. Very seductive. Moderately high acidity together with ripe, refined and elegant tannins forms a firm structure to the wine. Acidity and tannins form a balanced chewy taste that lasts long in the supple lingering aftertaste. What an old aristocrat! 1832 1848 1858 1864 1868 Château Lafite (Pauillac) Château Lafite (Pauillac) Château Lafite (Pauillac) Château Lafite (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) 92p 89p 92p 97p 74p 2007/now x1 2005/now x2 2005/now x1 2004/now x2 2001/2010 x2 1914 1916 1922 1928 1929 1931 1934 1937 1943 1945 1947 1949 1950 1952 ( Pe k k a Nu i k k i ) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) 82p 80p 85p 90p 78p 88p 91p 89p 88p 92p 95p 95p 81p 90p 2002/now x1 2007/now x2 2007/now x1 2007/now x5 2007/2015 x3 2001/now x1 2001/now x5 2005/2010 x4 2002/now x2 2007/2015 x3 2007/2010 x1 2005/2025 x6 2004/2015 x2 2001/now x4 1870 Château Lafite-Rothschild (Pauillac) 100p 2001/2010 x3 D 15 min / G 2 h My friend had acquired this 1870 Lafite in 1979 at an auction for about £900. It was one of the 41 famous magnums that had laid untouched in the cellars of Glamis Castle for nearly a decade. The wine had in its time been bottled in Scotland by Coningham and had come to public sale for the first time at the Christie's auction of June 24th 1971. The selling price was then £83. Good top-shoulder level. Decanted only 15 minutes. My notes were: this Lafite must have been nearly black when it was born, since it still was deep, dark red. Nose was most intoxicating - spicy, pure and strongly seductive. A grand tannin was still present, well balanced with sensations of berries and fruits. A very pleasant, majestic and deeply multi-dimensional wine. The aftertaste lasted until the next morning - and it still lingers in our memories. Though it sometimes takes more than 50 years for a wine to become drinkable, it was worth the wait at least on this occasion. We are no longer amazed at all those harsh statements that this wine and vintage received in the early 20th century. But we wonder what a truly magnificent wine Lafite must have been in the middle of the last century, for it is still one of the very best wines I have encountered ­ even at the age of 130! 1874 1887 1892 1898 1899 1900 1904 Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) 96p 66p 93p 88p 93p 94p 87p 2005/now x4 1999/now x1 2005/now x2 2003/now x1 2005/now x2 2007/now x2 2001/now x1 1953 Château Lafite-Rothschild (Pauillac) 99p 2007/2020x11 D2h/G1h Since Lafite is highly elegant and less massive than most other premiercru wines, it is also most open to variations in quality, especially in weak years. Particularly from the 1960s until 1975 its quality was often not equal to other Premier Cru wines. But from the year 1975 on its wines have lived up to their reputation. "The Perfection of Elegance" is a definition many critics connect with Lafite, and this celebrated 1953 Lafite justified this description convincingly. A perfect looking bottle and the level was by the neck. Decanted for two hours. Attractive, mature brick-red colour. Sound and open bouquet with a hint of mint and sweetness. Soft and pleasing, mouth-filling wine. Incredible elegance and a feminine, classic Lafite with great depth and fragrant finish. Sensitive and multilayered, lingering experience. Tasted 22 times in the last seven years with very variable notes. This vintage shows large bottle variations. At Lafite they needed close to a year to bottle everything from cask to cask. The best bottles were perfect, but more than a few were already quite one-dimensional and dry. But with a little bit of luck this exquisite Lafite is the best Lafite you will ever taste. A marvellous wine. 1955 1957 Château Lafite-Rothschild (Pauillac) 90p Château Lafite-Rothschild (Pauillac) 83p 2007/now x3 2001/now x2 2007/2020 x23 1959 Château Lafite-Rothschild (Pauillac) 98p D1h/G2h Very good appearance. Decanted for one hour. Healthy, youthful and bright colour. Very classic on the nose with spicy Cabernet notes, cedar wood, chocolate, and delicious truffle. The 1959 Lafite is more open, intense and complex than the 1961, which also looks older and has more tannin. Elegant, but ripe fruit, acidity and structure. Well balanced. Surprisingly fat and big wine for Lafite, while very elegant. Long, sweet 37 B O R D E A U X Fi n e E s tat e

C h â t e au L a f i t e n v u o s i k e r r at and intense finish with some soft tannin left. An outstanding wine. Since 1959, Lafite did not make wine of this level until 1982. 1960 1961 1962 1964 1966 1967 1969 1970 1971 1973 1975 1976 1978 1979 1981 Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) 80p 93p 91p 91p 90p 80p 84p 86p 88p 81p 83p 91p 87p 82p 90p 2001/now x1 2006/2015 x7 2007/2020 x9 2007/now x4 2007/2015x8 2002/20now x3 2007/now x4 2007/2015 x15 2007/now x9 2005/now x8 2007/2015 x2 2007/2015 x3 2006/now x3 2005/now x4 2007/now x3 1983 1984 1985 1986 1987 1988 ( Pe k k a Nu i k k i ) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) 90p 86p 91p 97p 85p 91p 2007/2015 x4 2005/2015 x5 2004/2015 x7 2005/2025 x24 2002/2015 x2 2007/2015 x3 1982 Château Lafite-Rothschild (Pauillac) 98p 2005/2020 x9 D2h/G2h This spectacular vintage started off with very early flowering similarly to 1959, 1961 and 1966, indicating a large crop. July turned out unusually hot, whereas August was cooler than on average. The heatwave between the 6th and 13th of September nailed the vintage as a legendary one. A very classic Pauillac. Decanted for two hours. Still a youthful, very dark, ruby red colour. Full-bodied and elegant wine. On the palate it has marvellous flavours of mint, spiced berry fruits, tobacco, lead pencil, and minerals, all of which linger very comfortably. Fullbodied, with exemplary extraction of fruit and notable tannins. Rich and big Lafite with lavishingly long finish. This extensive Lafite will undoubtedly last for another 20 years, but is already very, very pleasing. 1989 Château Lafite-Rothschild (Pauillac) 93p 2007/2020 x11 D 2 h / G 1,5 h No winemaker had seen such early harvests at Lafite: the earliest since 1893. Beginning at the end of August, the grapes were ripe and extraordinarily sweet. While early maturity doesn't always lead to fine wines, we still bet heavily on the excellence of this vintage, and the wines that it produced are truly delicious. Médoc produced deeply coloured wines that are rich and light, similar to the 1982 vintage. A fine bottle with by the neck colour. Decanted two hours. Clear, promising, deep tawny colour. Very intense, developing and complex aromas of yoghurt, milk chocolate and intense, dark, red berries with bell pepper. A concentrated taste with a ripe, almost jammy, fruitiness. The moderately high acidity balances the ripe fruit and firm, big tannins. Long finish with an attractive concentration and finesse. Very good future potential! 1990 1991 1992 1994 1995 1996 1998 1999 2000 2001 2003 Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) Château Lafite-Rothschild (Pauillac) 91p 82p 86p 91p 89p 91p 92p 94p 92p 93p 95p 2007/2015 x18 2006/2015 x6 2005/2015 x3 2006/2025 x2 2004/2025 x5 2007/2035 x3 2006/2035 x5 2003/2025 x4 2007/2045 x3 2007/2025 x4 2007/2045 x3 38 F I N E

"Residence of Excellence" R E S I D E N Z · G O U R M E T - R E S T A U R A N T · W I N E A R C H I V E P a l a i s C o b u rg , V i e n n a , + 4 3 / 1 / 5 1 8 1 8 - 0 , w w w. p a l a i s - co b u rg . co m , re s i d e n z @ p a l a i s - co b u rg . co m

Jacques Vi i n i m a a i l m a n l ä h e t y s s a a r n a a ja urton 40 F I N E

teksti: Juha Lihtonen kuvat: Pekka Nuikki Maailmassa on harvoja, jotka voivat todeta valmistaneensa viiniä usealla eri alueella useassa eri maassa. Jacques Lurton voi. Bordeaux'n legendaariseen viinintuottajasukuun kuuluva viinintekijä on tuottanut viinejä yli 15 viinialueella yhdeksässä maassa ja lisäksi samanaikaisesti kolmella eri mantereella. Yli 300 päivää vuodessa maailmalla viiniä tekevä Jacques loi käsitteen lentävästä viinintekijästä. Luotuaan yli 10 miljoonan pullon bisneksen hän yllättäen päätti luopua siitä ja palata juurilleen. Miten tie papiksi haaveilevasta pojasta yhdeksi viinimaailman tunnetuimmaksi lähetyssaarnaajaksi on kulkenut, ja missä ovat juuret 20 vuoden maailmanvalloituksen jälkeen? Lentävä viinintekijÄ · Jacques Lurton · 41 Jacques Lurton Fi n e P e r s o n a l i t y

42 F I N E

akkatulen loimu kajastaa lämmintä valoa seinille, joita kauniit maalaukset koristavat. Takan ääressä sohvalla istuu onnellinen ja nuorekas mies. Hän on Jacques Lurton. - Taulut ovat vaimoni Francoisen maalaamia, hän toteaa ja jatkaa: - Rakastan tätä taloa. Olen todella iloinen, että löysimme unelmatalon kotikylästäni Moulonista. Taloon liittyy paljon tunnearvoa, sillä tämä oli isoisoisäni Leonce Recapet'n kotitalo ja vanhin yhä suvulleni kuuluva rakennus, Lurton toteaa tyytyväisenä. - Leonce oli maanviljelijä ja viinintekijä. Hän omisti viiden kilometrin päässä sijaitsevan Château Bonnet'n sekä Margaux'ssa sijaitsevat BraneCantenacin ja puolet Château Margaux'sta. Hän oli oman aikansa "lentävä viinintekijä" matkatessaan päivämatkoja täältä Margaux'oon valvomaan viinin tekemistä. Tuohon aikaan matka taittui samassa ajassa kun nyt matkaan kotoani Toroon Espanjaan! Leonce Recapet loi Bordeaux'ssa Lurtonien viini-imperiumin perustan. Neljättä sukupolvea edustava Jacques on yhdessä veljensä kanssa laajentanut sen Bordeaux'sta ympäri maailman. T Levoton lapsuus Onko syntyminen Lurtoniksi johtanut väistämättä viinibisnekseen? - Käytännössä kyllä. Isämme André on aina pitänyt itsestään selvänä, että me pojat jatkamme perheen viinintuotantoa. Olemme varttuneet tarhoilla ja viinikellareissa. Olin kuitenkin levoton sielu ja vanhempani lähettivät minut sisäoppilaitokseen yksitoistavuotiaana. Siihen asti elin onnellisen lapsuuden, Jacques hymyilee ja jatkaa huvittuneena: - Sisäoppilaitoksessa aloin haaveilla papin virasta. Pitää muistaa, että tapasin ensimmäisen kerran tyttöjä vasta 16vuotiaana, kun pääsin pois sisäoppilaitoksesta. Samaan aikaan näin ensimmäistä kertaa television! Pian Jacques Lurton huomasi kuitenkin olevan erityisen kiinnostunut maanviljelyksestä, kemiasta ja tekniikasta. Hän ei päässyt opiskelemaan luonnontieteitä yliopistoon, ja enologian opinnot tarjosivat ainoan mahdollisuuden kiinnostuksen pariin. Enologiasta muodostui kuitenkin käännekohta Lurtonin elämässä. - Tutustuin koulussa australialaiseen Hugh Rymaniin, joka tarvitsi apuani fysiikan ja kemian kursseilla. Autoin häntä, ja meistä tuli pian hy- vät ystävät. Tämä ystävyys avasi uusia ovia ja toimi ponnahduslautanani maailmalle, Jacques Lurton innostuneesti muistelee. Rymanin suosituksesta Lurton haki töitä Australiasta vuonna 1984 ja päätyi Murrumbidgeen Uuteen Etelä-Walesiin Mike Williamsin oppiin. Hän tutustui tuolloin myös arvostettuun Len Evansiin, joka kutsui hänet tekemään viiniä seuraavana vuonna Petalumalle Etelä-Australiaan. varainen arviointi oli itse asiassa parasta mitä saatoin kokea Australiassa, sillä kotona emme koskaan juoneet muita kuin itse tuottamia viinejä, Lurton toteaa. Kaneja ja korkkeja Viineihin intohimoisesti suhtautuneet Evans ja Groser innoittivat nuorta Jacques Lurtonia suuresti ja palattuaan kotiinsa vuonna 1985 hän huomasi pian kaipaavansa takaisin Australiaan. Bordeaux'ssa hän sai kuitenkin isältään vastuun Château Bonnet'n viininvalmistuksesta. - Työskennellessäni isälleni jouduin keksimään muitakin tulonlähteitä. Niinpä perustin pääoman kerryttämiseksi 150 kanin farmin. Tulonlähde oli varma, koska tiesin saavani kaikki kanit myydyksi äidilleni, jonka piti ruokkia syksyisin kaikki perheen tarhoilla työskennelleet poimijat, Lurton naureskelee. Kaneista ansaitsemilla rahoilla Jacques rahoitti uuden liiketoimintansa, jonka avulla hän pyrki toteuttamaan unelmansa päästä Australiaan tuottamaan omaa viiniä. - Päättötyöni enologian opinnoista käsitteli luonnonkorkkeja, jonka tii- Elämys Australiassa Petalumalla Lurton työskenteli yhdessä viinintekijä Brian Groserin kanssa. Hän oppi paljon modernista viininvalmistuksesta uusine tekniikoineen ja laitteineen. Paras oppi oli kuitenkin jotain mitä hän ei kuvitellut löytävänsä Australiasta. - Pääsin Petalumalla maistamaan maailman arvostetuimpia viinejä. Ne olivat eurooppalaisia ja suuri osa kotiseudultani Bordeaux'sta, ikimuistoisimpina Palmer 1961 ja Margaux 1961. Maistelimme järjestäen Bordeaux'n ohella grand cru -luokiteltuja burgundeja, Rhônen legendaarisia viinejä sekä Moselin hienoja Rieslingejä. Viinien aktiivinen aistin- J a c q u e s 43 Jacques Lurton Fi n e P e r s o n a l i t y

J moilta olin saanut kontakteja korkinvalmistajiin. Minulla oli myös hyvät yhteydet Australian tuottajiin ja päätin perustaa vuonna 1987 korkkeja myyvän yrityksen. Kauppa kävi ja myin korkkeja kolme vuotta yksinomaan Australiaan. Aina lomillani matkustin Australiaan kartoittamaan mahdollisuuksia oman viinin tekemiseen, Jacques valottaa. a c q u e s Uskallan kysyä Jacques Lurtonin tulevaisuuden haaveista, nyt kun hän omistaa viinitilan Australiassa ja tuottaa siellä muun muassa elegantteja punaviinejä Cabernet Francista ja Sangiovesestä. Hän yllättää sanoessaan haluavansa seuraavaksi profiloitua korkealaatuisten valkoviinen tekijäksi: - Valkoviinien valmistaminen on äärimmäisen teknistä ja tarkkaa, jokainen nyanssi pitää saada vangituksi. Punaviinien tekeminen on suuripiirteisempää. Vangitakseen kaikki nyanssit tulee valkoviinien valmistuksessa tuntea tekniikat ja mekaniikat sekä ymmärtää fysiikkaa. Valkoviinien parhaan mahdollisen laadun saavuttamisessa on paljon tehtävää, Lurton täsmentää ja lisää virnistäen: - Tiesitkö muuten, että nuorempana toivoin myös joskus tekeväni samppanjaa ­ maailman kompleksikkainta valkoviiniä. Sain hieman tuntumaa siihen, kun perehdytin ystävääni Bruno Paillardia tammen käyttöön samppanjan valmistuksessa. Se unelma on ollut liian kallis toteutettavaksi. Jacques Lurton on ikäänsä nähden saavuttanut viinialalla jo paljon. Hän on vienyt oppia laatuviinien tuotannosta ympäri maailmaa alueille jotka ovat nousseet haastamaan perinteiset viinialueet. Nyt hän on päättänyt keskittyä huippuvalkoviinien tuottamiseen. Tarjoavako Lurtonin suvun legendaariset Bordeaux'n tilat mahdollisuuden siihen vai näemmekö kenties tämän seikkailijan tulevaisuudessa tuottamassa mahdollisesti samppanjaa? - Saa nähdä, Jacques naurahtaa ja kääntyy halaamaan vaimoaan. Nyt on aika nauttia muustakin kuin uusien projektien kehittämisestä. potentiaalin, ja aloitimme samalla veljeni kanssa viinintuotannon siellä. Vaikka yhteinen liiketoiminta oli jo alkanut, Jacques jatkoi oman viinitarhan etsimistä Australiasta. Vuonna 1990 Jacques allekirjoitti vuokrasopimuksen 2,5 hehtaarin tarhasta Wirra Wirrasta McLaren Valesta. Tämä toiminta liitettiin osaksi Lurtonin veljesten omaa brändiä ja pian Ranskassa käynnistynyt bisnes levittäytyi ympäri maailmaa. meroita. Olen sielultani maanviljelijä en liikemies, vaikka olenkin innokas kehittämään uusia markkinointi-ideoita ja jalostamaan erilaisia tekniikoita. En koskaan kuvitellut bisneksemme kasvavan niin suureksi. Pitkän harkinnan jälkeen päätin luopua osakkuudestani. Myin osakkeeni vuosi sitten veljelleni ja keskityin auttamaan isääni Bordeaux'ssa, Jacques kertoo. Eroon isästä Samana vuonna kun Jacques Lurton perusti korkkibisneksensä tuli kiinnostava yhteydenotto Englannista. Englantilainen vähittäiskauppaketju oli kiinnostunut ostamaan Lurtoneilta Bordeaux'n nimellä myytävää valkoviiniä. Jacques tuotti viinin yhdessä veljensä Francois'n kanssa ja seuraavana vuonna kysyntä kasvoi. Pariisissa liiketaloutta opiskellut Francois näki loistavat mahdollisuudet luoda omalla brändillä markkinoitavia viinejä. Vuonna 1989 Jacques ilmoitti isälleen jättävänsä perheen bisneksen luodakseen omaa. - Välit isääni viilenivät. Hän on aina ollut hyvin määrätietoinen ja vahva persoona. Hän ei antanut tilaa ja mahdollisuuksia muille kasvaa hänen rinnallaan, vaan on tehnyt asiat omalla tavallaan. Emme työskennelleet hänen kanssaan vaan häntä varten, Jacques selventää. Samana vuonna Jacques Lurton sai yhteydenoton ystävältään australialaiselta viinikonsultilta Martin Shaw'lta . Shaw oli palkattu viemään eteenpäin Hardy'sin Languedocissa sijaitsevaa 10 miljoonan frangin viiniprojektia. Koska Lurton asui lähes vieressä, värvättiin hänet mukaan konsultiksi projektiin. - Havaitsin silloin Languedocin Paluu juurille Viini kellon ympäri Seuraavat viisi vuotta oli nopean kasvun aikaa. Jacques teki viiniä Ranskassa Burgundissa, Bordeaux'ssa, Korsikalla ja Languedocissa, Piemontessa Italiassa, Ruedassa ja Torossa Espanjassa, Moldovassa sekä Chilessä, Argentiinassa, Uruguayssa ja Australiassa. Mukaan mahtui lisäksi konsultointia muun muassa Viña San Pedrolla Chilessä ja Nicolas Catenalla Argentiinassa. - Konsepti oli yksinkertainen. Me veimme modernia viininvalmistustaitoa ja teknologiaa paikkoihin, jotka olivat huomanneet tarvitsevansa apua laadun nostamisessa, Lurton kiteyttää. Kauppa kasvoi ja kehittyi tasaisesti. Kun vuonna 1995 veljesten yrityksessä työskenteli vain kuusi ihmistä, vuonna 2007 henkilöstöä oli jo 165 ihmistä. Kasvun myötä Jacques huomasi pian pyörittävänsä 10 miljoonan pullon bisnestä, jossa suurin osa hänen ajastaan kului hallinnollisissa tehtävissä. - En ollut enää onnellinen. Olin poissa kotoa yli 300 päivää vuodessa, istuin jatkuvasti lentokentillä ja tietokoneen ääressä pyörittämässä nuLuopuminen suuresta liikeyrityksestä ja paluu isän avuksi Bordeaux'n merkitsi Jacques Lurtonille myös paluuta vanhaan ­ mutta vain osittain. Uusi koti, pieni Merlot-viinitarha tontin laidalta ja yhdessäolo vaimon kanssa edustivat sitä idyllistä elämää, jota Jacques oli pitkään kaivannut. - On mahtavaa ajella aamupäivä traktorilla tarhoilla ja illan suussa hypätä vaimoni kanssa hänen avokuplaansa ja ajella auringonlaskussa ympäri kauniita maisemia. En muista koska olisin ehtinyt tehdä mitään vastaavaa, hän pohtii. Tuntuu kuitenkin vaikealta uskoa, että mies joka on luonut nimen yhtenä maailman aikaansaavimpana viinintekijänä pystyisi luopumaan Bordeaux'n ulkopuolisista viininvalmistusprojekteista yhtäkkiä. - En olekaan luopunut niistä, hän irvistää ja jatkaa: - Konsultoin edelleen veljeäni eurooppalaisien viinien osalta, toimin viinintekijäkonsulttina Alsacessa ja Loiressa sekä teknisenä johtajana Michel Rollandin kanssa joint-venture-projektissa Torossa Espanjassa. Lisäksi vierailen kolme kertaa vuodessa Etelä-Australiassa omistamallani viinitilalla Kangaroo Islandilla. 44 F I N E

"Mielestäni suunnittelijoiden välillä ei ole kovinkaan suuria eroja, - ero on asiakkaissa ja heidän tavoitteissaan" kari lappalainen sisustusarkkitehti www.karilappalainen.com

48 F I N E

Tie katoaa näkyvistämme ja sukellamme sankkaan sumuun. Hetkessä kirkas aurinkoinen sää on vaihtunut synkkään ja paksuun usvaan. Auton lämpömittari laskee 14-asteesta 4-asteeseen. Tuntuu kuin olisimme saapuneet toiseen ulottuvuuteen. Pian edessämme erottuu kyltti, jossa lukee määränpäämme ­ Sauternes. Sauternes on tunnettu maailman arvostetuimpien makeiden viinien syntysijana jo yli 200 vuotta. Alueen jalohomeisia nektareita on nautittu ja ylistetty niin Euroopan kuin Venäjänkin hoveissa aina Yhdysvaltojen ensimmäisiä presidenttejä myöten. Vaikutusvaltaisten hovien aikakauden päätyttyä ja kulutustottumusten siirryttyä kevyempiin juomiin kiinnostus Sauternes'n makeita viinejä kohtaan hiipui. Aasian kasvavat markkinat ja ostovoima ovat synnyttämässä kuitenkin nykypäivän "hovikulttuurin". Kiinnostus Bordeaux'n legendaarisia viinejä kohtaan on kyltymätön, vaikka legendaarista Château d'Yquemia lukuunottamatta se Teksti: Juha Lihtonen Kuvat: Pekka Nuikki ei tunnu kohdistuvan Sauternes'n viineihin. Silti alueella tuotetaan Bordeaux'n parhaan hinta-laatusuhteen viinit. Miten kuluttajien kiinnostus Sauternes'n viineihin saadaan herätettyä? Kävimme selvittämässä asiaa Sauternes'n aatelistiloihin lukeutuvilla Château Filhot'lla ja Château Suduiraut'lla. 49 B O R D E A U X Fi n e B o r de a u x

Château Filhot - Yquemin varjossa Sauternes'n eteläisin tila Filhot on yksi alueen vanhimmista ja kauneimmista. Tila kantaa Romain de Filhot'n nimeä hänen ostettuaan 330 hehtaarin tila vuonna 1709. Vielä saman vuosisadan lopulla Yhdysvaltojen Ranskan suurlähettiläs Thomas Jeffersson nimesi Filhot'n parhaaksi tilaksi Yquemin jälkeen. Filhot'n viinin maineesta kertoo jotain myös se, että siitä maksettiin yhtä paljon kuin Yquemistä. Ranskan suuren vallankumouksen jälkeen Filhot'n tila yhdessä perheen omistamien Château Coutet'n ja Doisy-Daënen kanssa päätyi naimakauppojen kautta Yquemin omistaneelle Lur-Saluces'n suvulle. Suvun päämies Romain-Bertrand de Lur-Saluces rakennutti tilalle alueen kauneimman kartanon ja ylelliset englantilaishenkiset puistoalueet. Vuonna 1855 tila nimettiin Sauternes'n kakkoskasvuluokkaan Bordeaux'n kuuluisassa luokituksessa. Lur-Saluces muutti tilan nimen mahtipontisemmaksi Château Sauternesiksi. Vuonna 1901 Château Filhot'n nimi palautettiin ja vaikka tilan omistajan nimi on vaihtunut tyttärien avioitumisien myötä on se säilynyt yhä LurSalucesin suvussa. Nykyisin tilan omistaa kreivi Henri de Vaucelles yhdessä poikansa Gabrielin kanssa. Olimme sankan usvan yllättäminä myöhässä Gabriel de Vaucellesin tapaamisesta Filhot'lla. Saapuessamme upean linnan pihaan rakennuksen yllä riippuu aavemainen sumuvaippa. Tila vaikutti autiolta. Yhtäkkiä koiran repivä haukunta rikkoi hiljaisuuden. Seurasin ääntä ja kohta katsoin silmästä silmään isokokoista lihaksikasta rotweileria. Koira oli onneksi kiinni ketjussa ja uskaltauduin koputtamaan rakennuksen ainoaa asutun näköistä ovea. Oven avaa iäkäs harmaa mies. Itseään esittelemättä hän kertoo Gabrielin olevan kellarilla ja viittoo meitä jatkamaan au- tolla matkaa. Jatkoimme syvemmälle usvan sekaan kunnes vihdoin saavuimme kellareille. Nuori, huoliteltu ja hymyilevä mies saapuu meitä vastaan. Hän on Gabriel de Vaucelles, Filhot'n viinintekijä ja omistaja. Hän ohjaa meidät sisään kellariin suojaan kolealta säältä: ­ Vaikka olettekin tottuneet Suomessa kylmään, on Sauternes'n kylmyys ja kosteus näin marraskuun alussa hyytävää, eikö?, hän kysyy. Kellarissa hän esittelee tilan historian ja perhesuhteita, joita voi itse asiassa seurata Filhot'n viinien etikettien vaakunoista. Vaakunoissa nimet vaihtelevat sen mukaan kuka milloinkin on omistanut tilan. Gabriel de Vaucellesin esitellessä tilan historiaa, hänestä välittyy ylpeys tilan ollessa yhä sukunsa hallussa. Samalla hänestä voi aistia nöyryyttä ja kunnioitusta jättäessään oman jälkensä tilan historiaan nyt tilan luotsina. 50 F I N E

Filhot Yquemin kakkosviini? Filhot poikkeaa paljolti alueen muista viineistä. Vallitseva mikroilmasto on aivan erilainen kuin yhdelläkään muulla tilalla. Tila sijaitsee kauimpana Garonne-joesta, Sauternes'n perällä alavilla mailla. Ciron-joki virtaa kuitenkin noin 700 metrin päässä lännessä tuoden kosteutta tarhoille. Sen lisäksi tila rajautuu etelässä metsään, joka sitoo kosteutta ja levittää sitä usvana tarhoille. Laajalti levittyvä tila viinitarhoineen omaa lisäksi poikkeuksellisen määrän erilaisia maaperiä ­ lännessä soraa, idässä hiekkaa ja etelässä syvää savea. Miksi tilasta vallitsee käsitys Yquemin kakkosviininä? Gabriel de Vaucelles kumoaa käsityksen todeten: ­ Viineillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, ne eroavat niin terroiriltaan, rypälesekoitteellaan kuin valmistukseltaan. Ainoa yhdistävä tekijä on Lur-Saluces'n suvun omistus, joka on saattanut johtaa virheelliseen olettamaan. 51 B O R D E A U X Fi n e B o r de a u x

Poiminnan vaikeus Filhot'n viinitarhat kattavat 62 hehtaaria, joista valtaosa on Sémillonia, kolmannes Sauvignon Blancia ja pieni osa Muscadellea. Vaucellesin perhe hoitaa tilan yksin. Sadonkorjuuseen koolle kutsutaan kuitenkin 5060 poimijaa. Tarhat kierretään neljästä kuuteen kertaan kunnes kaikki jalohomeiset rypäleet on saatu poimituksi. Satomäärät ovat todella pieniä 1518 hehtolitraa hehtaarilta. ­ Sémillon on lajikkeista vaivattomin poimittava, Gabriel toteaa ja jatkaa: ­ Jalohome kehittyy sen isoihin rypäleisiin helposti ja kypsät rypäleet on helppo tunnistaa. Sen sijaan Sauvignon Blanc ja Muscadelle ovat hankalampia poimittavia. Jalohomeen kypsyttämien rypäleiden ideaalia poimimisajankohtaa on vaikeaa arvioida edes maistamalla. Ainoa keino on arvioida kypsyys kuoren värin perusteella. Se vaatii poimijalta harjaantumista, Gabriel painottaa. Poimimisen jälkeen rypäleet on saatava pian puristetuksi ja käymään, jotta haihtuvien happojen syntyminen minimoidaan. Suurimmaksi riskiksi haihtuvien happojen (volatile acids) synnylle Gabriel de Vaucelles nimeää tarhoilla vallitsevat olosuhteet ja rypäleiden kypsyyden. Sauvignon Blanc ja Muscadelle ovat aromikkaampia lajikkeita ja ne käytetään aromien säilymiseksi matalammassa lämpötilassa kuin Sémillon, ja usein yhdessä. Poikkeuksen teki vuosi 2007, jolloin ne vinifioitiin erikseen. ­ Kypsyminen oli ongelmallisen hidasta johtuen poikkeuksellisen kylmästä säästä. Kasvukausi käynnistyi ja jatkui myöhään. Rypäleet saavuttivat ideaalin kypsyyden eri aikoina, ja saimme viimeisetkin rypäleet korjattua vasta viime viikolla. Kaikki oli pakko vinifioida erikseen, Gabriel selventää. 52 F I N E

Vahvuutena keveys Vaikka Filhot'n kellarit ovat vanhoja, valmistukseen käytetyt laitteet ovat viimeisintä teknologiaa. Pneumaattiset puristimet, lämpötilakontrolloidut tankit ja uudet tammitynnyrit viestivät viinin modernista tyylistä. Modernien laitteiden avulla Vaucellesit ovat voineet vähentää merkittävästi myös rikin käyttöä viineissä. Lisäksi Sauvignon Blancin poikkeuksellisen runsas käyttö vähentää rikin tarvetta viinissä. Rikkiä käytetään Filhot'lla korkeintaan 250 milligrammaa litraa kohden, Sauternes'n raja-arvojen ollessa noin 400 milligramma litrassa. ­ Viiniemme tyyli on muihin Sauternesin viineihin verrattuna kevyempi ja raikkaampi. Se johtuu sekä terroirista että runsaasta Sauvignon Blancin määrästä sekoitteessa. Koen sen olevan etu varsinkin nyt, kun markkinoilla on mieltymys kevyempiin viineihin, Gabriel toteaa ja jatkaa: ­ Tarvitsemme etenkin uusia nuorempia asiakkaita menestyäksemme tulevaisuudessa. Siirtyessämme viinien kypsytystilojen puolelle yritän kysyä, miten he pyrkivät tavoittamaan uusia nuoria asiakkaita. Haasteita ovat viinien merkittävästi korkeampi hintataso verrattuna kuiviin viineihin, punaviinien kasvava suosio ja alueen heikko tunnettuus nuorten kuluttajien keskuudessa. Hän katsoo minuun vaivaantuneesti hymyillen ja toteaa ylimalkaisesti: ­ Viinimme soveltuu erinomaisesti ruokajuomaksi etenkin itämaisille ruoille. Se antaa mahdollisuudet markkinoida viiniämme uusille asiakkaille. Se on haaste, mutta myös hyvä keino. Gabriel de Vaucellesin huomio kiinnittyy takaisin viinien valmistukseen. Hän johdattaa meidät Filhot'n kypsytyskellareihin, jossa viinit kypsyvät tankeissa ja tammitynnyreissä kolme vuotta ennen pullotusta. Tammitynnyreistä kolmannes on uusia. Viinit sekoitetaan ensimmäisen kerran vuoden kuluttua ja viimeisen kerran juuri ennen pullotusta. Vuosittain Filhot tuottaa ykkösviiniään 60 000-70 000 pulloa sekä kakkosviiniään Pineau du Rey'tä 40 000 pulloa. Viineistä suurin osa päätyy kotimarkkinoille ­ loput Englantiin, Pohjois-Eurooppaan, Pohjois-Amerikkaan, Singaporeen ja Dubaihin. Ennen vapauttamistaan Château Filhot päätyy vielä vuosien pullokypsytykseen. Gabriel de Vaucelles kertoo pyrkivänsä kypsyttämään Filhota 6-10 vuotta pullossa ennen markkinoille laskua. 53 B O R D E A U X Fi n e B o r de a u x

Filhot'n icewinet Tilan erikoisuus Gabriel johdattaa meidät kellarin läpi ovelle, jonka takaa paljastuu pieni varastohuone täynnä vanhoja vuosikertoja. ­ Täällä on Filhot'n vuosikertoja 1900-luvun alusta lähtien. Käytämme viinejä paitsi erikoistilaisuuksissa niin myös referenssinä, kun meiltä tiedustellaan vanhempien viinien alkuperäisiä etikettimerkintöjä, Gabriel selventää. Huoneen nurkassa on pinottuna useita yksittäisiä pulloja. Pullomalleista voi päätellä viinien olevan muuta kuin Sauternes'ta. Etiketit paljastavat viinien olevan Australiasta, Kanadasta ja Saksasta. Gabriel de Vaucelles vetää yhden valkoviinipullon esiin. Etiketissä komeilee Länsi-Australian huipputuottajan Pierron nimi. ­ Ennen kuin aloitin työskentelyn isäni kanssa opiskelin viininvalmistusta maailmalla. Työskentelin muun muassa Pierrolla. Olen kuitenkin erityisen ihastunut saksalaisiin ja kanadalaisiin icewineihin ja sen takia suurin osa pulloista on niitä, Gabriel kertoo innostuneena. Siirrymme maistamaan Château Filhot'n vuosikerrat 2003 ja 2005. Korkeaan sokeripitoisuuteen (160 g/l) nähden viinit ovat uskomattoman raikkaita ja tasapainoisia. Molemmat erittäin nautinnollisia jo nyt. Maistaessamme viinejä kysymme tilan legendaarisesta erikoisuudesta Château Filhot Crème de Tête'stä. ­ Se on ainutkertainen poikkeus tuotannossamme, ja sitä valmistettiin ainoastaan vuonna 1990. Tuolloin sato oli niin konsentroitunut, että päätimme tuottaa historiamme ainoan niin sanotun referenssiviinin. Erotimme rypälemehusta ensimmäisen puristuksen makeimman osan, josta tuotimme 5.000 pulloa erittäin konsentroitunutta viiniä ja nimesimme tämä Crème de Tête ­nimellä, Gabriel selvittää ja toteaa ettei viiniä aiota tuottaa enää uudelleen. 54 F I N E

Kreivin huoli Lähtiessämme kellarilta ajamme takaisin kauniin linnan ohi. Usva on hälvennyt ja aurinko valaisee kauniisti rakennusta. Pysähdymme ottamaan vielä muutaman kuvan. Aiemmin tapaamani iäkäs harmaa mies ilmestyy ulos talosta. Hän tulee luoksemme ja kiittää meitä sujuvalla englannilla. ­ Toivottavasti vierailunne oli antoisa. Poikani osaa paremmin esitellä viinimme kuin minä. Hän on kouluttautunut viinintekijä. Itse siirryin aikoinani jatkamaan äitini työtä Filhot'n johdossa ydinteollisuuden puolelta, mies toteaa. Vasta nyt paljastuu hänen olevan itse kreivi Henri de Vaucelles, ja että hän asuu edelleen linnassa. Seuraavan puolen tunnin ajan hän valottaa meille Sauternes'n historiaa ja syitä Sauternes'n viinien tyylille. Miehellä on ilmiömäinen muisti ja historiantuntemus. Vuosiluvut ja henkilönimet hän muistaa viimeisen 700 vuoden ajalta miettimättä. Hän kertoo kuinka Sauternes'n viinien suosio perustui aikoinaan nimenomaan viinien korkeaan sokeripitoisuuteen. Asuinrakennusten ollessa kylmiä ja ihmisten tehdessä paljon fyysisiä töitä keho oli kovalla kulutuksella ja tarvitsi paljon kaloreita. Ihmiset söivät elääkseen, ja makea Sauternes jos mikä oli paitsi arvostettu myös kehoa hyväilevä ruokajuoma. Nyt tilanne on toinen hän myöntää. Hänen kasvoistaan välittyy huoli ja epävarmuus Sauternes'n tulevaisuudesta. Kiitäämme kreiviä vierailusta ja jatkamme matkaa Château Suduiraut'lle. Nousemme Yquemin kukkulalle ja lähdemme laskeutumaan alas kohti Garonnea. 55 B O R D E A U X Fi n e B o r de a u x

Château Suduiraut ­ Raikasta makeaa Kauniin kartanomaisen Filhot'n linnan jäädessä Sauternes'n takaosiin piiloon seisoo suuri luostarimainen Suduiraut'n linna ylväänä keskellä Preignacin kuntaa. Linna upeine puutarhoineen on Le Nôtren, Ranskan Aurinkokuninkaan arkkitehdin, suunnittelema. Linnan historia ulottuu Filhot'a kauemmaksi aina 1500-luvulle. Sen tarhat levittäytyvät sorapitoiselle, saven ja hiekan sekaiselle 92 hehtaarin alueelle Preignaciin ja Sauternes'iin. Preignacin maaperä antaa viineille niiden korkean hapokkuuden ja mineraalisuuden sekä ainutlaatuisen minttumaisen aromikkuuden. Sauternes'n alueet ovat taas savipitoisempia taaten viineille runsaan värin sekä upean runsaan rakenteen. Tarhoilla viljellään lähes yksinomaan Sémillonia, Sauvignon Blancin muodostaessa vain 10 prosenttia sekoitteesta. Noin 100 000 pullon vuosituotanto jakautuu kolmeksi eri viiniksi ­ Château Suduiraut'on, Castelnau de Suduiraut'hon ta sekä uuteen kuivaan valkoviiniin "S" de Suduiraut'hon. 56 F I N E

Suuri yritysperhe Toisin kuin Filhot, tila on vaihtanut omistajaa useasti päätyen suuren vakuutusjätti AXAn tytäryhtiön AXA Millésimesin omistukseen vuonna 1992. AXA Millésimes omistaa Bordeaux'ssa Suduiraut'n ohella Cantenac-Brownin Margaux'ssa sekä Lynch-Bagesin ja Pichon-Baronin Pauillacissa. Muualla tunnettuja tiloja ovat Quinta do Noval Portugalissa ja Disznókö Tokajissa Unkarissa. ­ AXA on tarjonnut ainutlaatuiset mahdollisuudet Suduiraut'lle kehittää viinien laatua, toteaa tilan tekninen johtaja Pierre Montégut. Hän painottaa, että taloudellisten investointien ohella tärkeä apu on ollut vuorovaikutus yrityksen omistamien muiden tilojen viinintekijöiden kanssa sekä yrityksen pääjohtaja Christian Seelyn aktiivinen mukanaolo bisneksen kehittämisessä. ­ Yritys onkin kuin suuri perheyritys, Montégut lisää. Pierre Montégut'n sanat voisi tulkita helposti suuren yrityksen propagan- dana, mutta ei. Työskenneltyään makeiden ja kuivien valkoviinien tekijänä Vouvrayssa Loiressa vuosina 19921998 ja seuraavat kuusi vuotta Buzet'ssa punaviinien tekijänä, hän tietää mistä puhuu. Hän tietää, että erinomaisen terroirin lisäksi viinintekijä voi kehittää viinejään ainoastaan haalimalla lisää tietoa, uusia välineitä ja asiantuntevaa apua. Hän saa kaiken sen Suduiraut'lla. Hän tunnustautuu nauttivansa jalohomeisten valkoviinien tekemisestä eniten niiden haasteellisuuden takia. Haasteita todella riitti hänen aloittaessa Suduiraut'n teknisenä johtajana vuonna 2004. Hän tuli korvaamaan hiljattain menehtyneen edeltäjänsä. ­ Oli kieltämättä hiukan vaikea asettua taloon. Ansioituneen ja pitkäaikaisen edeltäjäni äkillinen menehtyminen oli henkilökunnalle shokki. Lisäksi itse vuosikerta 2004 oli todella vaikea. Viileän kasvukauden johdosta satoa tuli karsia runsaasti rypäleiden riittävän konsentraation syntymiseksi. Lopulta satoa korjattiin vaivaiset viisi hehtolit- raa hehtaarilta. Se oli tulikoe, josta selvisin yhdessä tiimimme kanssa menestyksekkäästi, Montégut summaa ja jatkaa seuraavien vuosien laadun läpikäyntiä. Hän ylistää vuoden 2005 olleen todellinen unelmavuosi. Rypäleitä ei tarvinnut poimia vaan jalohomeen täydellisesti kypsyttämiä terttuja voi vain leikata köynnöksistä. Satomäärästä muodostui ennätyksellinen 20 hehtolitraa hehtaarilta. Vuosi 2006 tasapainotti tilannetta tarjoten pienen 10 hehtolitran hehtaarisadon sekä haasteita haihtuvien happojen osalta. Riesana olivat kärpäset, jotka ilmestyivät tarhoille aina iltapäivästä ja levittivät etikkabakteeria. ­ Tarhoilla tapahtunutta vauriota ei voi jälkeenpäin korjata. Näin ollen jouduimme vuonna 2006 tekemään todella tarkan poiminnan välttyäksemme huonolaatuisilta rypäleiltä ja satomäärä lähes puolittui normaalista, Montégut kiteyttää. 57 B O R D E A U X Fi n e B o r de a u x

Oikea hetki Montégut'n mukaan jalohomeisten viinien tekemisessä haasteellisinta on osata poimia oikeat rypäleet oikeaan aikaan. Oikea poiminta määrittelee 75 prosenttisesti viinin laadun. Mikäli rypäleet pomitaan alle 20 prosentin potentiaalisen alkoholin omaavina, on tuloksena liian alhainen konsentraatio. Toisaalta mikäli poimiminen suoritetaan kun rypäleet ylittävät 22 prosentin potentiaalisen alkoholin, on sokeripitoisuus usein liian korkea. ­ Korkea sokeripitoisuus johtaa korkeaan alkoholipitoisuuteen ja se taas vaatii tasapainokseen runsaasti happoja. Sémillonin alhainen happorakenne ei riitä tasapainottamaan viiniä ja tueksi pitäisi lisätä hapokkaan Sauvignon Blancin määrää sekoitteeseen. Se taas ei ole Suduiraut'n tyyli, Pierre Montégut selvittää. Hän myös toteaa, että viinin poiminta-ajankohtaan vaikuttavat myös alueella vallitsevat tuulet. Mikäli pohjois- tai itätuuli puhaltaa, nopeuttaa se rypäleiden kypsymistä kolmella päivällä. Montégut on koonnut sadonkorjuuajaksi kolme noin 50 hengen tiimiä. Jokainen tiimi käy läpi vastuullaan olevat tarhat joka aamu ja iltapäivä. ­ Käytössämme on pieni puristin, jolla voimme puristaa mehun vähäisestä määrästä rypäleitä ja suorittaa tarvittavat tekniset analyysit vahistaaksemme päätöksen poiminnan aloittamisesta, hän jatkaa. Sadonkorjuu ajoittuu aloittamisestaan 6­8 viikon jaksolle. 58 F I N E

Tavoitteena raikkaus Kaksi eri viiniä Kun rypäleet on poimittu, ne puristetaan ja saatetaan käymään luonnon hiivojen avulla. Käyminen tapahtuu 20-25 asteen lämpötilassa. Tässä lämpötilassa Montégut'n mukaan haihtuvien happojen synty minimoidaan ja viinin aromikkuus saadaan säilytettyä. Käyminen saatetaan loppuun tammitynnyreissä, joista puolet ovat uusia. Poikkeuksena kypsä vuosikerta 2005, jolloin Montégut käytti 65 prosenttia uusia tammitynnyreitä Suduiraut'n valmistuksessa. Noin 10­15 päivän käymisen jälkeen alkoholia on muodostunut 14 prosenttia ja viini pumpataan tankkeihin, joissa hiivat tapetaan jäähdyttämällä viini 1­6 asteisiksi. Viini lasketaan takaisin tammitynnyreihin kypsymään. Kolmen kuukauden välein viiniä kirkastetaan siirtämällä sitä tynnyristä toiseen. Lopulta viini suodatetaan erottaen se kaikesta sakasta ja kristallisoituneesta viinihaposta. Viiniin lisätään rikkiä ja se pullotetaan. Pullot varastoidaan vielä 12­24 kuukaudeksi ennen markkinoille vapauttamista. Vapaan rikin määrä on tällöin viinissä enää 290­310 milligrammaa. ­ Joka vuosi pyrin tuottamaan Sauternes'ta, jonka jälkimaussa korostuisi raikkaus, ei makeus, Montégut kertoo. Miksi tila tuottaa kahta eri Sauternes'ta? Onko Castelnau de Suduiraut tilan kakkosviini? Tilan tekninen johtaja Pierre Montégut vastaa: ­ Castelnau on tyyliltään erilainen viini kuin Suduiraut. Päätimme tuottaa sen ensikertaa vuonna 1992, kun huomasimme hienojakoisimmilla soramailla kasvaneiden vanhojen köynnösten tuottavan hyvin eleganttia, raikasta ja kevyempää viiniä. Se ei ollut perinteisen Suduiraut'n tyylistä, joten päätimme tuottaa siitä kokonaan oman viinin. Näin ollen Castelnau ei ole mikään kakkosviini. Viini kypsyy 12 kuukautta kaksivuotiaissa tammitynnyreissä, ja siinä on jäännössokeria 140 g/l. Suduiraut kypsyy puolestaan 18­24 kuukautta tammessa, joista kolmasosa on uusia tynnyreitä. Suduiraut on myös hiukan raskaampi, jäännössokeria 165 g/l. Molemmat viinit tehdään kuitenkin yhtenevillä rypäleiden sekoitussuhteella samoista 25-vuotiaista köynnöksistä. 59 B O R D E A U X Fi n e B o r de a u x

Ratkaisu Kiinasta Montégut myöntää Sauternes'n markkinoinnin haasteellisuuden. Se lienee syynä myös kuivan valkoviinin "S" de Suduiraut'n lanseeraukseen vuonna 2004. Toisaalta Pierre Montégut ei maininnut itse kuivaa viiniään, vaan hän puhuu yksinomaan Sauternes'ta ja sen ainutlaatuisuudesta. Hän nostaa myös esiin Sauternes'n soveltuvuuden ruokajuomana ja esittelee Suduiraut'n gastronomisen markkinointitapahtuman vuodelta 2003. Yhdysvalloissa lukuisia ruokakirjoja ja tv-ohjelmia tehnyt kiinalainen keittiömestari Kim Hom suunnitteli Suduiraut'n kuudelle vuosikerralle hienon ateriakokonaisuuden. Vaikka AXAn markkinointikoneistolla ja verkottumisella uskoisi olevan mahdollisuuksia kehittää Sauternes'n viinien markkinointia, ei sekään yksin riitä. Hyvänä osoituksena on Kim Homin ja Suduiraut'n Wok Experience -tapahtuma, josta on aikaa jo neljä vuotta ja kuulemme asiasta ensikertaa nyt. Lähtiessämme Suduiraut'lta mieleeni palaa Filhot'n kreivi Henri de Vaucellesin Sauternes'n tulevaisuuden epävarmuudesta kertova ilme. Hieno ja vaikeasti tuotettu Sauternes on menettänyt asemansa markkinoilla. Uudet kuluttajat eivät tunne Sauternes'ta, eikä menneisyyden gloria riitä yksistään palauttamaan viinien kysyntää. Alueen menestyksen kannalta tulisi alueen tuottajien järjestäytyä tai etuja valvovan järjestön Syndicat des Vins du Sauternes-Barsac pohtia uusia ratkaisuja alueen ja sen viinien markkinoinnin suhteen. Muuten alueen historialliset ja ainutlaatuiset viinit uhkaavat jäädä vain harvojen nautinnoksi. Toisaalta maistettuamme niin Filhot'n kuin Suduiraut'n viinit olemme positiivisesti yllättyneitä. Ne ovat nuorenakin uskomattoman nautittavia verrattuna esimerkiksi Bordeaux'n suuresti arvostettuihin punaviineihin. Ikääntyessään ne ovat todellisia meditaatioviinejä. Kun otetaan huomioon viininvalmistuksen monet työvaiheet, on perusteltua todeta Sauternesissa tuotettavan Bordeaux'n parhaan hinta-laatusuhteen omaavat viinit. Jättäessämme Sauternes'n taaksemme voimme todeta Sauternes'n tulevaisuuden olevan kirjaimelliseti usvassa. 60 F I N E

Sauternes in glass Château Filhot 2005 (JL 88p.) Residual sugar 160 g/l; Alcohol 14% Straw yellow colour. Intense honeyed nose with fresh apricots and elegant touch of vanilla. Lusciously sweet but light, vivid acidity, intense honeyed taste with moderate length. Great balance but still one dimensional. Will benefit for at least 10 years further ageing. Château Filhot 2003 (JL 92p.) Residual sugar 160 g/l; Alcohol 14% Intense straw yellow colour. Voluptuously rich nose with intense apricot marmelade aromas with cinnamon. Rich, powerful and full-bodied taste with intense nectar-like deep flavours. Long fresh apricoty and pamplemousse finish with lovely discreet spiciness. Very intense wine with great balance. Drinking already now but will serve its true character after 10 to 20 years bottle ageing. Castelnau de Suduiraut 2003 (JL 89p.) Golden yellow colour. Rich, honeyed aromas with spiciness and peppermint nuances. Lusciously sweet, thick and rich texture on palate. Super intense, honeyed taste with dried fruits. Moderately low acidity is not capable of lifting the wine and the wine does not show very elegant but voluptuous instead. The finish is still surprisingly fresh. Not a wine for long ageing. Drink up in 3-5 years. Castelnau de Suduiraut 2004 (JL 88p.) Intense yellow colour. Less complex but discreet nose delivers elegance with hints of spices and ripe fresh apricots. Sweet taste with broad mouth-feel of glycerol. Less expressive but fresh wine with mineral and lemony finish. Very elegant wine for immediate consuming. Castelnau de Suduiraut 2005 (JL 91p.) Intense golden colour. Very intense and complex nose shows plenty of vanilla and lovely intense aromas of ripe apricots. Full-bodied wine with luscious taste. Very concentrated with ripe but less tropical fruit. Very complex flavours, silky structure and elegant spiciness in the fresh finish. Big wine for enjoying now as well as for long-term ageing. Ageing potential easily 10-15 years. Château Suduiraut 2005 (Barrel sample) Fresh, fruity nose with pineapple and fresh apricots. Lovely hint of vanilla. Lusciously sweet and rich on palate, but vivid acidity gives impeccable elegance to intense taste. Lingering finish shows spices and vanilla with a peculiar fresh peppermint falvour in the end. Château Suduiraut 2006 (Barrel sample from one year in new oak) Closed nose delivers hints of ripe yellow fruits with saffron and peppermint aromas. The palate is sweet and pronounced with fattiness and harshness. Very tight, less refined aftertaste. Château Suduiraut 2002 (JL 87p.) Pronounced yellow colour. Intense, fresh, and etherised nose with peaches and lemons. Medium-bodied structure with sweet and delicate taste. Ripe fresh yellow fruits, lovely spiciness, mineral and lemony finish. Less botrytised and expressive style Sauternes with nice balance. Not a wine to age for long-term but will evolve nicely most likely another 5-7 years. Château Suduiraut 1999 (JL 90p.) Golden yellow colour. Complex and deep nose. Very etherised with pronounced botrytis ­ orange peel marmalade. Fresh minty flavours with vanilla and mandarin. Sweet wine with great mineral impact on palate. Very spicy with phenolic bite of botrytis. Surprisingly light in style compared with the intense nose. Long fresh and minty finish with some austerity in the end. The wine does not show enough body and fruit to cope with longer term ageing. Thus, enjoy now rather than later. Château Suduiraut 1996 (JL 82p.) Golden yellow colour. Intense one-dimensional nose ­ less lean and less expressive. Some rubbery aromas? The medium-bodied palate shows less intense flavours. Wine is closed and less sweet. Citrus finish with orange peel and grapefruit tones leave hollow aftertaste. Wine is missing the fruit. The vintage was not a rich fruity vintage but very fresh instead. This might explain the style. Definitely no further ageing. 61 B O R D E A U X Fi n e B o r de a u x

62 F I N E

63 F I N E W A T C H E S

64 F I N E

teksti: M e r i Ku k k ava a r a Mikä saa kansainvälisen rock-tähden Skandinavian kiertueellaan lentämään ilta illan jälkeen yöksi Helsinkiin? Tai minkä takia huippuliikemiehet tekevät välilaskun Helsinkiin matkallaan Dubaista Yhdysvaltoihin? Vastaus on Mannerheim-sviitti Hotelli Kämpissä, ja myös sen sauna. Jos haluaa kokea miltä tuntuu asua kuin Madonna tai oikeakin kuninkaallinen, ei tarvitse lähteä Helsinkiä pidemmälle teke- mään tutkimusta. Kaupungin sydämessä on hotelli, joka tarjoaa siihen loistavat puitteet. Hotelli Kämp, "hierarkioiden ja porvariston hillityn charmin linnake" on sijoittunut huippusijoille Condé Nast Travelerin kansainvälisillä ranking-listoilla jo neljänä vuonna peräkkäin. Vierailu Hotelli Kämpissä saa kenet tahansa nousemaan arjen yläpuolelle ­ kuinka korkealle, on enää euroista kiinni. 65 K Ä M P Fi n e L i v i n g

M arsalkka Mannerheim on tunnetuin suomalainen kautta aikain. Ei ole ihme että Hotelli Kämpin, pohjoismaiden ai- noan viiden tähden hotellin, suurin huoneisto on nimetty hänen mukaansa. Kämpissä on 179 huonetta, kaikki erilaisia. Kaikki sviittit on nimetty Suomen historian tärkeiden kulttuuri- ja taidehenkilöi- den mukaan. Minulla oli kunnia nauttia 260-neliöisen Mannerheim-sviitin kuninkaallisista oloista vuorokauden ajan. Samppanjaa ja unimenua Saapuminen sviitin tummien pariovien taakse kutkuttaa; yö näiden ovien takana maksaa 3 300 euroa. Jos haluaisimme, voisimme pyytää lukitsemaan tänne vievän porrastasanteen lasiovet. Tällä hotellikäytävällä ei ole muita huoneita, mutta halutessamme punaisen maton peittämä käytävä rauhoitetaan, vyöhyke meidän ja muun maailman välillä. Astumme sisään. Samppanjapullo jäissä sekä kauniit kukkaasetelmat ja hedelmäkorit toivottavat meidät tervetulleiksi. Mannerheim-sviitti koostuu kaikkiaan kuudesta huoneesta. Siinä on kaksi makuuhuonetta, kaksi olohuonetta, ruokailuhuone, työhuonetila, sauna, apukeittiö, pukeutumistila ja kaksi tyylikästä ja suurta kylpyhuonetta. Tilaa todella on, jopa niin että matka toisesta makuuhuoneesta olohuoneiden ja ruokasalin läpi toiseen makuuhuoneeseen sviitin toisessa päässä tuntuu kestävän huvittavan kauan. Huoneista on näkymä Esplanadin puistoon, ja ne on sisustettu ylellisesti, tietenkin, mutta myös viihtyisästi. Läpi huoneiston kuljettaessa katse kohtaa paljon: kaikki violetin, kerman ja kullan sävyt, kauniit ja koristeelliset sohvaryhmät, kristallikruunut, kuvioidut, upottavat matot, taulut ja raskaat peilit seinillä, katoksellinen parisänky, lipastoja, pikkupöytiä... Televisioita löytyy satelliittikanavineen kaikista makuu- ja olohuoneista, myös minibaareja on useita. Se seikka paljastui kun tyttäreni uteliaasti tutkivat mitä kaikkien tyylikkäiden paneloitujen ovien takaa löytyy. Yhdessä vaiheessa yksi tytär oli jopa kateissa ­ sviitti on todella iso ja pitää sisällään lukuisia ovia yllättävissäkin paikoissa. Sviittien asukkailla on käytössään unimenu, joka sisältää tuotteita hyvään ja rentoutuneeseen lepoon. Sieltä voi halutessaan tilata mm. anatomisesti muotoillun luonnonkuitutyynyn, tyynysuihketta jonka sisältämät aromaterapeuttiset öljyt rauhoittavat, erilaisia luonnonkuitupeittoja, ristiseläntuen, lämpöpatjan, rentoutusmusiikkia, valoherättimen tai jopa tarinoita iltalukemiseksi. Nautimme sviitin tarjoamasta vip-tunnelmasta ja siirryimme sujuvasti samppanjalasi kädessä olohuoneesta toiseen klassisen musiikin 66 F I N E

K Ä M P 67 Fi n e L i v i n g

68 F I N E

soljuessa kaiuttimista. Sviitin kahdelle parvekkeelle ei lukituista ovista valitettavasti päässyt, olisin varmaan muuten seissyt sielläkin ja kohotellut maljoja Esplanadin puistoon päin. Sviitissä yöpyneiden maailmantähtien esimerkkiä noudattaen tilasimme runsaan aamiaisen suoraan sviittiin ja nautimme sen luonnollisesti Kämpin paksuihin, valkoisiin kylpytakkeihin verhoutuneina. Spa-nautintoja Kämp tarjoaa vierailleen myös mahdollisuuden käyttää Palace Kämp Day Span palveluita. Spassa on kolme erilaista saunavaihtoehtoa, joista itse nautin turkkilaisesta höyrysaunasta. Tilauksesta saa kauneushoitoja sekä erilaisia hierontoja, myös hyvinvarusteltu kuntosali on käytössä. Pikaisenkin pistäytymisen spa-osastolla voi kruunata omalla meditatiivisella hetkellään ­ makoilulla lämmitetyllä keraamisella divaanilla. Ja kun saunomisen ja kaiken rentoutumisen jälkeen jo hieman väsyttää, niin hotellin huonepalvelu tarjoaa palveluitaan vuorokauden ympäri. Kun kerran omassa sviitissä on jopa ylellinen ruokailutila, niin mihinkä sitä enää lähtisi? Päivän päättää ja tallettaa muistoihin ystävälle tarjottu illallinen näissä upeissa puitteissa, melkeinpä historian siipien havinassa. telli, ja se tarjosi itsenäisyyttään kohti kulkevalle Suomelle eurooppalaista loistoa ja tyylikkyyttä sekä ensiluokkaista palvelua. Siitä muodostui osa suomalaista historiaa, sillä se veti puoleensa vaikuttajia sekä politiikasta, liike-elämästä että taiteen eri aloilta. Kämpin salongeissa ovat viime vuosisadan alussa viihtyneet niin Akseli GallenKallela, Eino Leino kuin Jean Sibeliuskin. Ajan myötä Kämpin rakennus alkoi kärsiä rakenteiden rapistumisesta, ja alueen lisääntyvä liikenne vaurioitti sitä. Sen vanhat puiset perustukset olivat lahot ja tuhoon tuomitut, ja niin alkuperäinen Kämp sulki ovensa 31.3.1965 ja rakennus purettiin. Tilalle nousi uusi, ulkoasultaan täysin alkuperäistä vastaava rakennus. Se oli alun perin tarkoitus avata uudelleen hotelliksi, mutta suunnitelman jäädessä toteutumatta kiinteistön silloinen omistaja Kansallis-Osake-Pankki sijoitti sinne osia pääkonttoristaan. Siinä käytössä rakennus oli aina 1990-luvun pankkikriisiin asti, kunnes pankkifuusioiden jälkeen syntynyt Merita-pankki ilmoitti luopuvansa Kämpin korttelista. Vuonna 1996 tehtiin päätös palauttaa rakennus hotellikäyttöön. Uusi Hotelli Kämp avasi ovensa 28.5.1999 perusteellisen korjausrakentamisen jälkeen, ylpeytenään Mannerheim-sviitti ­ pohjoismaiden ylellisin sviitti. Kämpin historiaa Hotelli Kämp sijaitsee Helsingin ytimessä Pohjoisesplanadin varrella. Sen perusti ravintoloitsija Carl Kämp marraskuussa 1887. Samassa kuussa Helsingissä avattiin juhlallisesti myös Ateneum-rakennus, jonka oli suunnitellut sama arkkitehti, Theodor Höijer. Kämp oli valmistuessaan Pohjoismaiden ensimmäinen varsinainen luksusho- 69 K Ä M P Fi n e L i v i n g

Ca illard Rikollisen ylellinen viiniteisting teksti: Andr e w C aillard MW · TGV 8 5 3 9: ll a Par iisi ­ B or deaux sunnuntai-iltap äivänä Isoäidilläni oli tapana tarjota päivällisillä viiniä dekanterista. Hän sijoitti ystävänsä pöydän ääreen ei niinkään näiden arvovallan kuin viinikiinnostuksensa mukaan. Läheisyydessä oleva dekantteri oli täytetty jollain hyvällä, kuten Château Reynellan vanhalla vuosikerralla tai jollain todella mielenkiintoisella, kuten 1949 Mouton-Rothschildilla. Pöydän toisessa päässä taas vieraat nauttivat jotain oikein mukavaa viiniä, kuten Rothbury Estate Hermitagea tai jopa Côtes- du-Rhônea. En usko monellakaan siinä huoneessa olleen harmainta aavistustakaan siitä laadusta ja arvosta, jota nämä viinit erikokoisissa pulloissaan aina imperialiin saakka edustivat. Joka tapauksessa pelkkä viinin aineellinen määrä ja massa pöydillä oli jo melkoisen vaikuttava. Tämä oli viininmaistelutilaisuudeksi yhtä eeppinen kokoluokassaan kuin William Turnerin mestariteos The Fighting Temeraire. Jopa kaikkein hidasälyisinkin olisi ollut otettu näistä hienostuneiden viinien, juustojen ja parfyymien tuoksusta, jotka leijailivat galleriassa huoneesta toiseen. Tämä hilpeä ja toisaalta kauhistuttava rituaali muistui mieleeni eräänä päivänä Piccadillylla Kuninkaallisessa Taideakatemiassa. Olin tapahtumassa nimeltään "Le Palais des Grands Crus", joka sisälsi viiniteistingin, omassa lajissaa kaikkein himotuimman ja rikollisen ylellisen ­ kokonaan suuren pankin rahoittamana. Kutsuvierasjoukko koostui raskaan sarjan pankkiireista ja finanssihaista. Kuvittelisin tämän joukon yhdessä vastaavan keskikokoisen valtion bruttokansantuotetta. Ja vaikka satunnaisen osallistujan viinitietous olisikin ollut olematon, niin 1981 Château Pétruksen (ei mikään järisyttävä vuosikerta, mutta se olikin tuplamagnum) pullon seremoniallinen avaus tai 1924 Doisy-Daënen raikkaus olisi käännyttänyt vannoutuneimmankin teenjuojan. Eräässä huoneessa saimme maistaa Domaine de la Romanée-Contilta 1990 Romanée-St. Vivantia, 2000 Echézeaux'ta sekä 1991 La Tâchea niinkin kokeneiden ja arvostettujen maistajien seurassa kuin Sir Joshua Reynolds, John Constable ja JMW Turner. Voiko paljon paremmaksi panna? Onnekseni olin pukeutunut ikäloppuun ja nuhjuiseen Saville Row -pukuuni. Vanhojen muotokuvien tuijotus selässäni raivasin hiljalleen tieni noin 70 erikoisen viinipullon kautta, alkaen 1868 Ferreira Vintage Portista aina sellaisiin viineihin kuten Château d'Yquem 2001, pysähtyen matkalla vertailemaan Bordeaux'n vuosikertoja 1966 ja 1970. En voi uskoa todeksi sylkeneeni koko roskan ulos, vaikka juuri se seikka salli minun jatkaa tutkimuksiani aina kello kahteen yöllä, jolloin näin epäoikeudenmukaisuuden pesässä nimeltään Aspinall's kuinka joku pelasi rulettipöydässä £ 25 000 ­ samalla välinpitämättömällä tavalla kuin itse pulittaisin muutaman punnan perunapussista. Maistettuamme vuosikertojen 1966 ja 1970 Bordeaux'n viinejä ­ mm. 1966 Cheval Blanc, Lafite, Palmer ja Beychevelle vastaan 1970 Mouton, PichonLalande, Angelus ja Léoville-Las Cases ­ olisin valmis väittämään, että 1970-viinit ovat menettäneet energiaa ja runsautta. Ne ovat nopeasti kadottamassa hedelmäisyyttään ja kuivumassa kokoon, viinit tulisi nauttia pikimmiten. 1966 oli kuitenkin paljon parempi vuosikerta ­ Cheval Blancin (98/100 pistettä) noustessa helposti parhaimmaksi orvokin, luumun ja lakritsin aromeillaan sekä kauniin ilmavalla ja viehkeällä maullaan. Illan muita 70 F I N E

huippuarvioita saaneita viinejä olivat: huomattavan raikas 1982 Château Haut-Brion (97p) mokka-aromeineen ja suklaisine tanniineineen, klassisen rakenteen omaava 1966 Château Mouton-Rothschild (96p), hienostuneen aromaattinen ja kauniin tasapainoinen 1990 Romanée-St. Vivant (98p), erittäin viettelevä 1986 Mouton-Rothschild (95p), voimallisen intensiivinen ja herkullinen 2003 Leflaive Bienvenues-Bâtard-Montrachet (99p) ja täydellisen ylevä 2001 Château d'Yquem (97p). todella laadukasta. Ainakin vuoden 2006 viineillä näyttäisi olevan hyvä hinta-laatusuhde. Aamulla lehdestä osui silmiini taidekauppaa koskeva artikkeli. Siinä havainnoija New Yorkista kertoi huippukeräilijöiden keskittäneen dot.comin sortumisen ja 9/11 kriisin jälkeen hankintansa vain parhaimmista parhaimpiin kohteisiin. Näin ollen uusia ennätyshintoja on saavutettu ainakin joidenkin parhaimpien post-impressionismin taiteilijoiden töiden kohdalla. Eräs huutokauppa viime viikolla saavutti yli 480 miljoonan dollarin liikevaihdon. Selvästikin liikkeellä on paljon rahaa, mutta ei ole kovin to- Uuden maailman pöydässä ei ollut ainoatakaan australialaista viiniä mikä oli yllättävää ottaen huomioon tapahtuman järjestäjät. Tunnen heidät. Sen sijaan meille esiteltiin Kalifornian kulttiviini 1998 Harlan magnum-pullossa viini oli täydellinen ja lihaksikas - mutta ei kuitenkaan mitään mille kunnon australialainen ei pystyisi antamaan hyvää vastusta. 2001 Dominus ja 2002 Opus One olivat erinomaisia mutta eivät kuitenkaan innostaneet kyltynyttä makuaistiani. Valtavan mielenkiintoinen 1998 Château de Beaucastel Hommage à Jacques Perrin - pitkän maistelutilaisuuden melkein lopussa - jätti varjoonsa sekä 1983 että 1990 Hermitage La Chapellen. En tosin muista kohdanneeni todella kunnollista La Chapellea vähään aikaan. dennäköistä, että se nostaisi vuosikerran 2006 hintoja ylös. Viime vuonna monien omistajien mielipide oli, että vuosikerran 2005 jälkeen ei ole niinkään väliä kuinka hyvä vuodesta 2006 tulee. Joka tapauksessa se jää loistokkaan vuosikerran 2005 varjoon. Yksi syy matkustamiseeni paikan päälle on haluni selvittää, kannattaako näitä viinejä hankkia tänä vuonna. Viinien luontaisesta rakenteesta etsin varsinkin intensiivisyyttä, väkevyyttä ja tanniinien kypsyyttä. Kokemukseni mukaan jotkut vuosikerrat ovat paljon parempia kuin mitä niiden raporteista tai arvostuksesta voisi päätellä. Vuosikerta 2004 esimerkiksi on juuri niin klassinen kuin vain voi toivoa. 2005 on jo todella jotain. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä vuosiker- Nyt suuntanani on Bordeaux, jonne lähden maistamaan vuoden 2006 viinejä. Toivoakseni vuoden 2005 viinien jälkeen matka tulee tarjoamaan jotain ran 2006 laatu kaiken kaikkiaan ja kokea mitä se paljon puhuttu hinta-laatusuhde oikein tarkoittaa. 71 C A I L L A R D Fi n e Ta s t i n g d Caillars

Yksityinen viinikellarisi ja viiniklubisi, joka on avoinna 24 tuntia vuorokaudessa. nko seuraava ongelma sinulle tuttu: missä voisi säilyttää viinejä juuri niille parhaissa olosuhteissa? Tai missä kellaroida vuosien kypsytystä vaativia viinejä. Ja ennen kaikkea, mistä löytää tasokas ympäristö omien tastingien järjestämiseen, tarvittaessa palveluineen? Sörnäisten Viinikellari tarjoaa ratkaisun kaikkiin näihin pulmiin. Sinulla on nyt mahdollisuus vuokrata vanhasta panimosta oma viinikaappi, joka on suunniteltu viiniharrastajan tarpeita ajatellen. Viinikellariin on vapaa pääsy 24 h vuorokaudessa. Jäsenille tarjotaan monia etuja ja lisäpalveluita: mm. tasokkaita tasting-huoneita, käyttöoikeus keittiöön, viini-luentoja ja tarjouksia, VIP-tila ja Catering-palvelu. O Vuonna 1864 perustetun Sörnäisten panimon entisöity jääkellari tarjoaa nyt viiniharrastajille upeat ja tunnelmalliset puitteet. Ota yhteyttä, niin kerromme lisää: kaj.kekki@heinojuomat.fi 72 F I N E

www.sornaistenviinikellari.fi 73 F I N E C E L L A R S

74 F I N E

Wachau ­ Vi i m e i n e n v i i n i p a r a t i i s i lemme eläneet yhdessä viinien kanssa täällä jo vuosisatoja. "O Viininviljelyn Wachaussa aloittaneet benediktiiniläismunkit näkivät viiniköynnöksen hyvinvoinnin. Meillä on silmät, muttemme osaa katsoa. Olemme unohtaneet perusasiat. Meidän tulee oppia ymmärtämään uudelleen viiniköynnösten puhetta." Toni Bodenstein, Wachaun viiniapostoli, sanoo. teksti: Es s i Av e llan MW kuvat: Pe kka Nui kki 75 I t ä v a l t a Fi n e R e g i o n

Emmerich Knoll arva viinialue vetää kauneudellaan vertoja Itävallan Wachaulle. Leveänä virtaava Tonava halkoo paratiisimaisen laakson hiljaisena. Viininviljelykset erottaa joen uomasta vain pengertä tiukasti seuraava valtatie, joka halkoo koko viinilaakson Spitzistä Weißenkircheniin, Jochingiin, Dürnsteiniin ja Loibeniin. Viiniköynnösten kansoittamat kiviterassein pengerretyt jyrkkärinteiset kukkulat nousevat kuin tyhjästä. Maisema on valokuvaamisen arvoista, katsoo sitten mihin suuntaan tahansa. Täällä täydellisessä työrauhassaan ahertavat eräiden maailman hienoimpien valkoviinien tekijät, Emmerich Knoll ja Emmerich Knoll Jr, Leo Alzinger ja Leo Alzinger Jr sekä Franz Pragerin vävypoika Toni Bodenstein. Perheissä on tapahtumassa sukupolven vaihdos ja lähdimmekin selvittämään, miten nuori sukupolvi aikoo viedä eteenpäin isiensä luomia legendaarisia viinejä ja saattaa lähes jumalaisista valkoviineistä tunnetun Wachaun maailman tietoisuuteen. H Knoll ­ täydellisyyteen ilman reseptiä Aloitamme vierailumme Wachaun alueen itäisimmistä osista pienestä Unterloibenin kylästä, jossa tapaamme Wachaun pitkäaikaisen supertähden Knollin. Uuden sukupolven edustaja 32-vuotias Emmerich Knoll Jr ottaa meidät vastaan perinteisen itävaltalaisesti sisustetussa teistinghuoneessa. Knollin viinit ovat järjestäen Wachaun parhaimmistoa, ja tyyliltään ne sijoittuvat ikään kuin viileän elegantin Hirtzbergerin ja täyteläisen intensiivisen F.X. Pichlerin välimaastoon. Yritän kysyä Emmerich Knollilta viinien täydellisyyden reseptiikkaa, ja aihe nostattaa heti hänessä ponnekkaan tunnekuohun: - Meillä ei ole reseptiä, vaan luotamme kokemukseemme, tunteisiimme ja vaistoihimme. Viininvalmistuksemme vaihtelee vuosittain, ja siksi liikkeellä on valtava määrä väärää tietoa Knollin viininvalmistuksesta. Ei voi vain yleistää että Knoll tekee niin tai näin, ymmärtämättä miksi. Viinien analyyttinen profiili ei ole meille tärkeä, haluamme vain maksimoida viinin maun autenttisuuden ja viinien ikääntymispotentiaalin. Teemme kaikkemme välittääksemme terroirin viineihimme. Vuosina, jolloin selkeät terroir-ominaisuudet eivät välity viiniin tuotamme legendaarisen sekoiteviinimme Vinothekfüllungin. Mutta jotain te teette järjestäen oikein, koska viinit ovat kuuluneet Wachaun kärkikastiin jo vuosikymmeniä, tivaan ja Emmerich vastaa: - Minä en ole tehnyt mitään uutta. Minun isäni ja isoisäni ovat. He ovat olleet erittäin avomielisiä ja kokeilunhaluisia. Tekniset standardimme ovat jo korkealla joten minulla ei ole paljoakaan mahdollisuuksia tai halua kehittää viinien tyyliä. Pidämme perinteistä ja haluamme yhdistää modernin ja perinteisen viininvalmistuksen, Emmerich Knoll Jr vakuuttaa ja jatkaa: - Jos ajoimme ennen Volvolla, teemme niin tänäänkin. Sisustus saattaa olla uusi mutta filosofia on edelleen sama. 76 F I N E

Emmerich Knoll Jr. Knollin perinteistä filosofiaa kuvastaa myös sen silmiinpistävän persoonallinen ja värikäs etiketti. Sitä voi rakastaa tai vihata, mutta tuskin kukaan onnistuu suhtautumaan siihen viileän välinpitämättömästi. Knoll kertoo: - Etiketti syntyi, kun eräs taiteilija asui majatalossamme ja maksoi asumisensa tällä taideteoksella. Siihen aikaan valmistimme viiniä vain myytäväksi majatalossa, eikä pullossa ollut etikettiä. Kun aloitimme viinien myynnin ravintolamme ulkopuolella, taiteilijan vaimo ehdotti tätä kuvaa etikettiimme. 1961 oli siis ensimmäinen vuosikerta. Sittemmin 1980-luvulla etiketti tuntui auttamattoman vanhanaikaiselta ja erityisesti Saksan markkinat painostivat meitä vaihtamaan sen. Emme toimineet kovinkaan nopeasti, ja kauppa aloitettiin tällä vanhalla etiketillä. Kun se ei enää ollut kaupan este, päätimme pitää sen. Tänä päivänä etiketti on meille valtava etu. Rypäleiden kirjo Knoll omistaa 15 hehtaaria viljelyksiä Wachaussa ja vuokraa noin 3 hehtaarin lisäviljelykset. Emmerich Knoll kertoo: - 20 vuotta sitten omistimme 7 hehtaaria. Mutta nykyään täältä on liki mahdotonta ostaa maata, eikä meillä oikeastaan ole halua kasvaa tätä suuremmaksi. 20 hehtaaria on maksimi jonka pystymme hoitamaan. Jos kasvamme tätä suuremmaksi, joudumme antamaan pois vastuuta ja siten menetämme haluamamme täydellisen kontrollin viinien tuottamisessa. Wachaun ykkösnyrkkien Grüner Veltlinerin ja Rieslingin lisäksi Knoll viljelee myös useita muita lajikkeita. Knoll listaa: - Isäni istutti Tramineria ja lisäksi meillä on alueelle tyypillistä Muskatelia. Meillä on myös harvinaiseksi käynyttä Müller-Thurgauta, ja aiomme säilyttää sen, koska olemme ainoita kenellä sitä on jäljellä. MüllerThurgau oli 1960-luvulla kallein rypäle täällä! Istutimme myös 1980-luvun alussa Chardonnayta koska sen piti olla hallan kestävää. Sitähän se ei todellakaan ollut, joten ehkä luovumme siitä. Lisäksi viljelemme hieman Pinot Noiria omaan käyttöömme. Volvon valmistus Käymme Emmerich Knoll Jr:n kanssa läpi talon viininvalmistuksen pääperiaatteet: 77 I t ä v a l t a Fi n e R e g i o n

- Rypäleiden tultua kellariin murskaamme ne, mutta emme poista rankoja. Mehu valuu tehokkaammin pois rypälemassasta eikä meitä haittaa lisääntynyt fenolien määrä rypälemehussa. Mehu on hapen kanssa tekemisissä viininvalmistuksen aikana ja fenolit suojaavat viiniä hapettumiselta. Annamme sakan laskeutua lyhyen aikaa ennen käymistä, mutta täysin kirkas mehu ei ole tavoitteemme. Käytämme sekä luonnollisia että valikoituja hiivoja. Teemme nopean ja voimakkaan käymisen varsin korkeissa, 22-26 celcius-asteen käymislämpötiloissa. Tämän jälkeen viinit viettävät kuukausia sakan päällä. Wachau on kuuluisa ennen kaikkea monumentaalisen upeista Grüner Veltliner ja Riesling -viineistään. Riesling on saavuttanut mainetta maailman parhaiten ikääntyvänä valkoviinilajikkeena mutta Wachaussa ollaan eri mieltä. Knoll muotoilee: - Grüner Veltliner ikääntyy huomattavasti paremmin. Sen ikääntymiskäyrä on tasainen kun Rieslingin kunto aaltoilee. 10­15 -vuotiaana Grüner on Rieslingiä vaikuttavampi, mutta nuorena se ei ole yhtä viehättävä. Grüneriin ei tule Rieslingistä tuttua petrolin aromia, mutta sen aromien kirjo on muuten paljon Rieslingiä laajempi. dessä Hirtzbergerin viinitalon kanssa dekantterin Wachaun viineille, jotta saamme vietyä tätä viestiä maailmalle. Markkinat ovat aina seuranneet Knollia, joten toivottavasti sen tämäkin viesti menee perille. Jätämme perinteitä uhkuvan Knollin taaksemme ja suuntaamme matkamme hyvin toisenlaiseen maailmaan, Pragerille syvemmälle laaksoon Weißenkircheniin. Prager ja Bodenstein ­ Wachaun henki Toni Bodensteinia kuulemma kuuntelisi vaikka koko päivän. Hän on mies joka on tutkinut Wachaun geologiaa enemmän kuin kukaan ja lisäksi hän on muun muassa Vinea Wachau Nobilis Districtuksen ja siten Codex Wachaun puuhamiehiä ja lisäksi myös Weißenkirchenin pormestari. Saavumme Pragerin viinitilalle Toni Bodensteinin jo odottaessa meitä tilan modernin tyylikkäästi köynnösaiheisin taideteoksin sisustetuissa vastaanottotiloissa. Hyvin intellektuellin ja miellyttävän sydämellisen oloinen Bodenstein aloittaa: - Wachau on paikka, jonka ainutlaatuisuus muodostuu tästä maisemasta ja näistä ihmisistä. Ihmiset ovat asuneet täällä viiniköynnösten rinnalla jo vuosisatoja. Tilanne oikeastaan muistuttaa Burgundia hyvin paljon. Olemme pienessä suljetussa laaksossa, jossa vaikuttaa suuri määrä erilaisia ilmastoja, maaperiä ja geologisia systeemejä. Täällä benediktiiniläismunkit aloittivat viljelyn. Tarjoile oikein Kotimarkkinat ovat Wachaun tuottajille ylivoimaisesti tärkeimmät ja Knollinkin tuotannosta viedään ulkomaille vain 30 prosenttia. Itävallan kotimarkkinat arvostavat uusinta vuosikertaa, ja siten ei voi olla harmittelematta sitä haaskausta miltä näiden huikeasti ikääntyvien huippuvalkoviinien liian varhainen nauttiminen aiheuttaa. Emmerich Knoll Jr on samaa mieltä ja lisää vielä toisen huolenaiheensa: - Täällä Itävallassa on tapana jäähdyttää huippuviinitkin 9­10 asteisiksi. Mitä tuhlausta! Ihmiset menettävät juomiskokemuksessaan niin paljon. Sitä paitsi nämä huippuluokan valkoviinit ansaitsisivat tulla dekantoiduiksi ennen nauttimista, silloin niiden aromimaailma aukeaa ihan eri tavalla. Olemmekin kehittäneet yh78 F I N E Wachaulaiset ovat Bodensteinin mukaan ylpeitä viineistään. Mutta ylpeä on varmasti myös Toni Bodensteinin appiukko Franz Prager, joka on saanut tyttärensä rinnalle arvoisensa jatkajan. - Tunnen vastuuni. Tehtäväni on osoittaa kunnioitusta edeltävien sukupolvien aikaansaannoksille ja luovuttaa tila eteenpäin seuraavalle sukupolvelle, Bodenstein sanoo nöyrästi. Bodenstein on mukana Wachaun omassa laatuelimessä Vinea Wachau Nobilis Districtuksessa. Hän oli vuosi sitten luodun Codex Wachaun puuhamiehiä. - Codexin tarkoitus on sitouttaa organisaatioon kuuluvat 200 tuottajaa mahdollisimman luonnonmukaiseen valmistukseen ja itsekontrolliin. Codexissa luovumme muun muassa sokerilisäyksistä kuten chaptalisoinnista, viinien konsentroinnista tai aromien keinotekoisesta muokkaamisesta esimerkiksi aromaattisten hiivojen kautta. Wachau on ainutlaatuinen alue, jonka eri tarhojen ominaispiirteitä yritämme heijastaa viineissä niin voimakkaasti ja puhtaasti kuin mahdollista, Toni Bodenstein painottaa ja lisää: - Teollinen tuotanto on Wachaussa mahdottomuus. Monimuotoisuus on voimavaramme. Sitä paitsi teollistuminen veisi mukanaan pääoman sekä lapsiemme tulevaisuuden. Bodenstein uskoo vahvasti viestin viemiseen seuraaville sukupolville. Hän on kehittänyt Vinea Wachaulle laajan verkoston eri yliopistojen kanssa, jonka kautta nuorille opetetaan lisää viininviljelyn ja valmistuksen teoriaa. Bodenstein painottaa: - Emme opeta heille mitään hyvän Wachau-viinin reseptiä. Annamme heille mahdollisuudet miettiä kriittisesti omia valmistusmenetelmiään. Ja tarjoamme avaimia ongelmatilainteisiin kuten eri vuosikertojen erityispiirteiden ymmärtämiseen. Grüner on vaatelias lapsi Pragerilla on 15 hehtaaria viiniviljelyksiä, joista 75 prosenttia sijaitsee työläillä terasseilla. Bodenstein pitää sekä Rieslingistä että Grüner Veltlineristä, mutta koska korkealla sijait-

sevien rinnetarhojen määrä on niin suuri, on luonnollista että Rieslingin osuus on merkittävä: - Viljelyksistämme 72 prosenttia on Rieslingiä ja 28 prosenttia Grüner Veltlineriä. Grüner on kuin varakkaan perheen poispilattu lapsi. Se on hyvin vaativa kasvupaikkansa suhteen eikä esimerkiksi siedä kuivuutta yhtä hyvin kuin Riesling. Itävallassa oli vielä 1950-luvulla mahtava varanto Grünerin geneettisiä muunnelmia, mutta kloonauksen aalto hävitti sen. Kahdesta miljoonasta päädyttiin alas 10-15 kloonivaihtoehtoon. Minusta minimivalikoima jokaisella tarhalla on vähintään 15 eri kloonia. Aloin kerätä jo vuosia sitten Grünerin vanhoja geneettisiä muunnelmia, ja nyt minulla on niitä jo 180. Bodenstein osti myös vuonna 2003 vanhan 1937 istutetun tarhan, jossa köynnöksiä viljeltiin vielä vanhalla ripustusmenetelmällä. Bodensteinin Achleiten-tarhan viinistä onkin kaksi eri versiota, toinen modernin viljelyn tulos ja toinen perinteisen. Prager hankki vuonna 1990 omistukseensa tarhan 400 metrin korkeudesta. Hänelle vakuutettiin että ostos oli hyödytön ja "Wachstum Bodensteinin" tarhat tuottaisivat "raakoja rypäleitä jotka kelpaisivat haulikon panoksiksi". Bodenstein naurahtaa: - Riskittömyys ei ole hauskaa, ei naisissa eikä viineissä! Tässäkin tapauksessa riskin otto kannatti ja Wachstum Bodensteinin viinit ovat Pragerin upeimpia. Pragerillekin viinien pitkäikäisyys on tärkeää. Monet viineistä ovat nuorena toki mineraalisen puhtaita ja ryhdikkään intensiivisiä, mutta koko makuspektrinsä ne näyttävät vasta vuosikausien kypsytyksen jälkeen. Onneksi Toni Bodenstein säilyttää vanhoja vuosikertoja jotta mekin pääsemme kokemaan Pragerin kypsien viinien upeuden. Toni Bodenstein on kuin apostoli, joka levittää terroir-viinien ilosanomaa Wachaussa. Tätä vierailua varten olisi kannattanut varata koko päivä. Mutta ei auta, matkaa on jatkettava. Onneksi iltapäivämme jatkuu Bodensteinin "opetuslapsen", Leo Alzingerin Jr:n kanssa. Alzinger ­ Wachaun nouseva tähti Palaamme taas Unterloibeniin, jossa kalenterimme seuraava vierailukohde Alzinger sijaitsee. Löydämme 28-vuotiaan Leo Alzinger Jr:n kellarista sadonkorjuutyöntouhusta. Leo Senior työskentelee myös kellarissa, mutta antaa päävastuun vierailumme isännyydestä pojalleen. On hauska seurata miten mutkatonta eri sukupolvien työskentely yhdessä on. Leo Jr sanoo: - Teemme kaikki päätökset yhdessä isäni kanssa ja molemmat meistä taitavat kaikki työt. Olemme nuori viinitalo ja viljelemme tällä hetkellä 9,5 hehtaaria köynnöksiä. 11 hehtaaria on meille absoluuttinen maksimi. Haluamme pitää viljelyn omissa käsissämme ja hyvää henkilökuntaa on todella vaikea löytää. Leo Alzinger nuorempi on ollut perheyrityksessä mukana vuodesta 2001. Sitä ennen hän haki oppia viininvalmistuksesta muun muassa Itävallan Weinviertelistä, Uudesta-Seelannista ja Saksasta. Onko viinintekijästä tulossa Itävallan viinien menestyksen myötä haluttu ammatti myös Wachaussa? - Maanviljelyksen maine ja kiinnostavuus ei ollut korkealla, kun tein uravalintani. Tilanne on kyllä muuttumassa. Rakastan työtäni erityisesti koska voin olla toimiston sijaan lähes koko päivän ulkona tarhoilla, Leo Jr toteaa. Vuonna 1983 perustettu Alzinger on kunnianhimoinen hanke, ja tila on Wachaun alati nousevia tähtiä. Leo Junior kertoo talon historiasta: - Perheemme viljeli aiemmin rypäleitä myyden ne toisille tuottajille. Vuosi 1983 on hallan vuoksi surkea ja olisimme tienanneet liian vähän selviytyäksemme. Vanhempani perustivat Heurigen-viinituvan missä viiniämme myytiin. Ensimmäiset vuodet olivat erittäin vaikeita. Samaan aikaan sattui Itävallan "pakkasnesteskandaali". Vaikka vaikutus oli ensin negatiivinen, tuottajat jotka eivät olleet syyllistyneet vilppiin, hyötyivät lopulta. Lehdistö kiinnitti viinitiloihin paljon huomiota skandaalin vuoksi. Olimme siis onnekkaasti oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tänä päivänä nimen luominen olisi paljon vaikeampaa. Kun taloudelliset paineet ovat helpottaneet, Alzinger on kehittänyt määrätietoisesti laatuaan, viininvalmistustaan ja kellareitaan: - Emme halua tehdä vain hyviä viinejä, vaan superhyviä. Panostamme tarhatyöskentelyyn ja näemme että laatupotentiaalista sata prosenttia muodostuu tarhoilla. Kellarissa voimme vain heikentää viinin laatua. Kuten muutkin Wachaun huipputuottajat Alzinger pyrkii heijastamaan eri tarhojen ominaispiirteet lasissa. Siksi 75 000 pullon vuosituotannolla valmistetaan käsittämättömän montaa eri viiniä. 16 eri viinin tuotannolla keskimääräinen tuotantomäärä per viini on vaatimattomat 4 700 pulloa. Alzinger on vasta taipaleensa alkumetreillä: - Olemme erinomaisella tiellä, mutta vielä on paljon tehtävää. Tulemme tavoittelemaan vahvempaa kansainvälistä tunnettuutta. Nyt viineistämme liki 80 prosenttia myydään kotimarkkinoilla, mikä on liikaa. Jätämme hyvästit Leo Alzinger Juniorille ja Seniorille sekä koko Wachaulle. Päivä oli mieleenpainuva ja vaikuttava kokemus jylhänkaunista maisemaa, persoonallisia, maanläheisiä mutta täydellisyyteen pyrkiviä ihmisiä ja monumentaalisen upeita valkoviinejä. Päällimmäiseksi jää tunne viimeisestä viiniparatiisista, jossa vain viinin laadulla ja äärimmäisyyksiin viedyllä autenttisuudella on merkitystä. Viinit ovat todellisia terroir-viinejä. Tuottajat tekevät kaikkensa vangitakseen paikan pulloon. Tätä pullon henkeä ei ole liiemmin kaupiteltu maailmalle ja näin Wachaun viinit ovat pysyneet kautta aikojen suurelta yleisöltä salattuna ihanuutena. Vierailtuamme huipputuottajien luona ja kuultuamme uuden sukupolven näkemyksiä voi vain todeta, ettei Edenissä vaikuta näkyvän seuraavankaan sukupolven aikana merkkiäkään kaupallisuuden houkutuksia kaupittelevasta käärmeestä. 79 I t ä v a l t a Fi n e R e g i o n

kubik I n c h c a p e M o t o r s F i n l a n d O y / L a n d R o v e r F i n l a n d / V a n t a a / J o e n s u u / K o u v o l a / L a h t i 80 F I N E

Kuvan helikopteri on pelkkä rekvisiitta. Range Rover Sport TDV6 (EU-kulutus yhdistetty 10,0 l/100 km, CO2-päästöt 265 g/km) / L a p e e n r a n t a / L o h j a / O u l u / S e i n ä j o k i / T a m p e r e / T u r k u / V a a s a / w w w . l a n d r o v e r . f i 81 F I N E S P O R T C A R S

Huutokauppakatalogissaan kuvailtuna "kaikkien aikojen hienoin huutokaupattavana oleva yksityiskokoelma Hermitage La Chapellea," Christie's myi täyden laatikon vuosikertaa 1961 käsittämättömään £110 000 hintaan (arvio £40 000-50 000), tiettävästi Euroopan huutokauppaennätys laatikolliselle viiniä ja nähtävästi koko maailman huutokauppaennätys laatikolliselle viiniä Rhônesta. 82 F I N E

teksti: Stua r t G eor ge / Pekk a Nu ik ki Ennätyshintoja huippuviineistä ­ Lontoon viinihuutokaupat vuonna 2007 Lontoo ­rikkaiden paratiisi Viime vuosina Lontoon markkinat ovat jääneet väistämättä New Yorkin varjoon. Sen huutokaupat ovat näyttäneet vertailussa lähinnä maakuntamaisilta, kokonaismyyntilukujen saavuttaessa vain murto-osan rapakon tuolla puolen tehdyistä. Tä- mä on nyt muuttumassa eurooppalaisen ostamisen noustua, lähinnä ­ mutta ei ainoastaan ­ venäläistä syntyperää olevien vauhdittamana, jotka mielummin kuluttavat ruplansa tällä puolen Atlantia. Kauko-Idän ostajat näyttävät suosivan ostosten tekoa USA:ssa ennemmin kuin UK:ssa. 83 I n v e s t i n g Fi n e In v e s t i n g

uhat Englannin rikkainta ihmistä listaava The Sunday Times Rich List, joka julkaistiin 30. huhtikuuta 2007, näytti miljardöörien määrän nousseen vuoden 2006 54:stä 68:aan. Kollektiivisesti maan 1 000 rikkainta ovat kasvattaneet omaisuuttaan 20 prosentilla melkein 360 miljardiin puntaan, joka on yksi suurimmista vuosittaisista varallisuudenkasvuista sitten listan ensimmäisen julkistamisvuoden 1989. Näistä tuhannesta 534 ovat Lontoosta ja Kaakkois-Englannista. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tuhannen kärjen varallisuus on kasvanut 263 prosentilla ja miljardöörien määrä on kolminkertaistunut neljän vuoden aikana, rikkaiden ulkomaalaisten ruokkiessa kasvua hakiessaan hyötyä Britannian suotuisasta verotuksesta. Vaikka maailman 50 rikkainta ovat nyt kollektiivisesti $611 miljardin arvoisia, on kasvua tullut "vain" 8.3% vuodesta 2006 ja Euroopan rikkaat ovat kasvattaneet varakkuuttaan 14,8%, nostaen heidän kokonaissummansa £371 miljardiin. Lontoossa on 200 sijoitusrahaston hoitajaa arvoltaan £50 miljoonaa tai enemmän, ja 10 000 pörssimeklaria, jotka ansaitsevat miljoona puntaa tai enemmän vuodessa. Arabien öljyrahat menevät nyt Lontooseen, ei New Yorkiin, joka on suhtautunut vähemmän suotuisasti ulkolaiseen rahaan sitten syyskuun 11. Historiallisesti Lontoo on houkutellut köyhiä maahanmuuttajia. Nyt se houkuttelee miljardöörejä. Markkinoiden huipulla hinta on yhä varsin merkityksetön asia. 2007 puoliväliin mennessä arvoviinimarkkinat olivat ehkä saavuttaneet huippunsa mutta markkinat eivät olleet vielä ylikuumentuneet. Kuten Jonathan Davis kirjoitti The Spectator:ssa 17. maaliskuta 2007: - Riski, sen konventionaalisessa rahataloudellisessa merkityksessään, näyttää kadonneen...Melkeinpä kaikki on noussut hinnaltaan, ja saattaa hyvinkin nousta vielä lisää." Arvoviini jatkaa yhden taloustieteen opin kyseenalaistamista: Kun hinta nousee, kysyntä laskee. Huutokauppakamarit ja viinimeklarit tekevät sen sijaan lisää kauppaa heidän tuotteensa kasvattaessa hintaa." Vuonna 2006 myytiin huutokauppojen kautta kypsiä ja harvinaisia viinejä maailmanlaajuisesti miltei 250 miljoonalla US dollarilla. Yhdysvaltojen viinihuutokauppa ylitti 167 miljoonaa US dollaria, huolimatta dollarin arvon jatkuneesta laskusta. Dollari laski joulukuussa 2006 alimmas viiteentoista vuoteen suhteessa puntaan. Silti vuosi oli mitä onnistunein Lontoon merkittävimmille huutokauppakamareille. Bordeaux ja Burgundi loistivat taas erityisen vahvoina. Rhône tarjosi hyviä löytöjä, kuten myös Italia, mutta kalifornialaisia viinejä oli harvoin esillä Britannian huutokaupoissa. Huolimatta varsin korkeista hinnoista USA:ssa ne ovat "täysin merkityksettömiä Britanniassa," Serena Sutcliffe MW sanoo. Euroopassa Christie's järjesti 33 huutokauppaa kokonaismyynnin saavuttaessa £17 935 621, merkiten 20% liikevaihdon kasvua vuodesta 2005. Korkeimmat hinnat saavutettiin Lontoossa. Vuoden huippulistaus oli 12 pullon laatikko Romanée-Contia vuodelta 1978, joka myytiin Lontoon King Streetillä kesäkuussa hintaan £85 000. Toisella sijalla oli ainutlaatuinen yhdentoista magnumin erä vuosikertaa 1961, joka keräsi £80 000 Lontoossa syyskuussa. Christie's saavutti myös £60 000 hinnan kuudelle RomanéeContin 1969 magnumille joulukuun seitsemäntenä ­ ehkä mieletön joululahja jollekulle. 84 F I N E T Yksitoista Sotheby'sin Lontoossa 2006 järjestämää huutokauppaa myivät kaikkiaan £9 173 678 verrattuna vuoden 2005 kokonaismyyntiin £5 802 775 merkiten valtavaa 58 prosentin kasvua Britannian markkina-alueella. Vuoden korkein kauppaan johtava huuto oli £775 000. Se annettiin The Antique Wine Companyn 135 pullon erälle Château d'Yquemiä vuosilta 1860-2003. Christie'sin yllä mainittujen hintojen lisäksi tämä oli pitkään aikaan ensimmäinen kerta kun Lontoossa huudettiin kauden korkeimpia hintoja. Se jos mikä osoittaa kuinka rahaa tuli tulvimalla Lontoon finanssialueelle (ja sieltä ulos). Vuonna 2006 Wall Streetin ja Lontoon Cityn yhdistetty bonusvaranto ylitti £20 miljardia. Wall Streetillä ja Cityssä ansaitut omaisuudet ylittivätkin reilusti arvoviinimarkkinoiden suhteellisen pienen liikevaihdon. Tämä loi epätasapainon kysynnän ja tarjonnan välille, ja monet keräilijät joutuivat turvautumaan nuorempiin vuosikertoihin vanhempien klassikoiden saannin ehtyessä. Lontoon arvoviinimarkkinat olivat vuonna 2006 vahvemmat kuin koskaan. Se oli suuressa määrin riippuvainen rikkaista, joita on reilusti tällä hetkellä. Vuonna 2007 viinihuutokauppiaiden ainoat huolet lienivät Parkerin pisteet ja loppuvuoden valtavat bonukset finanssisektorilla. Rikkaat ja vieläkin rikkaammat Vuoden 2006 päättyessä sanomalehdissä oli paljon raportteja uusista superrikkaista. Marraskuussa The Observer raportoi Goldman Sachsin aikovan maksaa sen 26 000 pankkiirihenkilöstölle keskimäärin £350,000 bonusta, joka on riittävä määrä Lontoon keskusta-asunnon (tosin hyvin pienen), 50' Riviera jahdin, tai ehkä jopa kahden Mouton-Rothschild 1945 laatikon hankintaan. (Sama artikkeli myös huomautti Goldman Sachsin toimistosiivoojille maksettavan £6.00 palkkaa tunnilta). Lontoon vetovoima oli niin suuri, että vuonna 2007 Goldman Sachs aikoi siirtää henkilökunnastaan 1 100 työntekijää pois Yhdysvalloista. Pohjois-Amerikan pankit tekevät nyt enemmän rahaa Lontoossa kuin New Yorkissa. Tästä syystä James Miles lontoolaisesta arvoviinin vaihdosta Liv-existä uskoo, että Lontoo on nyt maailman arvoviinikaupan keskus: - Dollarin heikkous ja Lontoon nousu maailman finanssikeskukseksi on epäilemättä merkinnyt Lontoon muuttumista viinin suurimmaksi kuluttajaksi viimeisen kahden-kolmen vuoden aikana, Miles sanoo. Lontoon arvoviinimarkkinat peilaavat paljolti sen kiinteistömarkkinoita. Useita vuosia Britannian kiinteistöjen Graalinmalja on ollut Lontoon keskusta: kaupunginosat Mayfair, Belgravia, Knightsbridge, Chelsea, Notting Hill, Holland Park, Kensington, Hampstead, St John's Wood ja Regents Park. Viinien suhteen tämä tarkoittaa DRC:a, Jayeria, Pétrusta, Le Piniä, d'Yquemia, 1961 ja 1978 Hermitage La Chapellea ja Bordeaux´n vuosikertoja 1945, 1961, 1982, 2000 ja 2005. Ensiluokkaisen viinin (ja kiinteistöjen) huutohinnat ovat nousseet kovempaan tahtiin kuin markkinat yleisesti. Mutta toisin kuin Lontoon kiinteistöt, huutokauppasektori tarjoaa yhä laajan valikoiman viinejä, jotka antavat hyvää vastinetta ostajille. Serena Sutcliffe huomauttaa, että "saatat tehdä todellisia löytöjä" muista kuin DRC´n ja Jayerin Burgundeista, Alsacen ja Italian viineistä. Mutta niiden vetovoima ei riitä miljonääreille.

Romanée-Conti 1875 ja 1899 saavuttivat 4 000 ja 3 000 puntaa (molempien arviona £800-1 200). Vaikka autenttisuuden varmistaminen näille pulloille oli mahdotonta DRC:n arkistojen pitkälti tuhouduttua toisessa maailmansodassa, niiden Nicholas-lähtöisyys oli tarpeeksi viedäkseen huudot pitkälle yli arvioiden. 85 I n v e s t i n g Fi n e In v e s t i n g

Tammikuun myynnit Kun Lontoon viinihuutokaupat alkoivat tammikuussa 2007, kaupankäynti näytti ottavan mallia finanssimarkkinoista ja osto oli energistä. -Vuoden ensimmäiset myynnit panevat pohtimaan tendenssejä, mutta näimme jo joulukuussa että hinnat olivat menossa ylöspäin, Serena Sutcliffe MW sanoi 17. tammikuuta järjestetyn Sotheby's:n ensimmäisen myynnin jälkeen. Nyt varsinkin 1982 vuosikerta on edelleen hyvin haluttu. Lafite houkutteli esiin suurimmat huutosummat tämän vuosikerran viineistä saavuttaen £7 800/laatikko (arvioitu £5 800-6 800), ja Margaux meni 5 600 punnalla (arvioitu £4 600-5 200). Lafite 1982 on suoriutunut loistavasti jälkimarkkinoilla viimeisen muutaman vuoden aikana ja Lontoon viinikauppiaat tarjoavat sitä nyt korkeimmillaan 12 500 punnalla. Myynnin suurin yllätys oli kuitenkin kuusi pulloa Château Rayasia vuodelta 1995, jotka tuplasivat £650-750 arvionsa £1 300 loppuhinnallaan. Yhdistyneen Kuningaskunnan ostajat näyttivät olevan valta-asemassa. Tosin jotkut heistä saattoivat olla Lontooseen sijoittuneita venäläisiä miljardöörejä. Sotheby's raportoi lukuisia uusia asiakkaita alkuvuodesta ­ ehkä Cityn pankkiireja kuluttamassa kovalla työllä ansaittuja bonuksiaan. Ristiinmarkkinointi Lontoon, New Yorkin ja Kaukoidän välillä luo kiinnostusta näihin isoihin myynteihin, mutta olemassa on aina vaara verrattain pienten markkinoiden tukkeutumisesta. Mouton Christie'sillä Christie's ei järjestänyt vuoden 2007 ensimmäistä myyntiään ennen kuin 15. helmikuuta, seuraavan ollessa jo 19. päivä. Sen alustavat huutokaupat tammikuun 19. ja 22. peruutettiin suurempien järjestämiseksi helmi- ja maaliskuussa. Niissä olikin tarjolla todellisia herkkuja: pullo 1945 Moutonia (arvio £2 500-3 000) myytiin £3 100, mikä on suunnilleen keskihinta Lontoon huutokaupoissa. Tosin viime vuonna Mouton 1945 nousi aina £4 500 yksittäiseltä pullolta keskiarvon ollessa £2 000 riippuen kunnosta. Laatikot ovat lähes aina pullohinnaltaan suhteessa kalliimpia, tuottaen viime vuonna parhaimmillaan jopa yhdeksänkertaisen hinnan verrattuna yksittäiseen myynnissä olleeseen pulloon. Helmikuussa 2007 lontoolainen viinikauppias tarjosi laatikkoa Château Mouton-Rothschild 1945 hintaan £115 000. Harvinainen uudelleen korkitettu Château d'Yquem 1847 (arvio £4 0006 000) myytiin myös hyvään £8 500 hintaan. Uudelleenkorkitus vaikuttaa yleensä positiivisesti Sauternes´n hintoihin. Helmikuussa 2007 Peter Wylie Fine Wines tarjosi pulloa vuodelta 1847, joka oli uudelleen korkitettu viinitilalla vuonna 1993, hintaan £31 750. Tosin se on edelleen myymättä. Toisaalta tusina Mouton 1953 Michael Broadbent MW´n ja David Peppercorn MW´n hyvin korkealle arvioimaa vuosikertaa, ja jotka myyjä oli ostanut alkuperäisenä julkaisupäivänä ja sittemmin säilyttänyt lämpötila- ja kosteuskontrolloidussa kellarissa, oli arvioitu saavan £6 000-8 000 ja nyt myi vain £5 000 ­ joka on suunnilleen Cheval Blanc 2005 -laatikon hinta. Punaisen juhlaa Helmikuu toi mukanaan ennätyshintoja Lontoon taidemarkkinoille. Sotheby's järjesti arvoltaan Euroopan suurimman huutokauppansa helmikuun 5. päivä. Ennätykset rikkoutuivat £94 911 200 kokonaissummalla sen impressionismin ja modernin taiteen huutokaupasta (joka sisälsi myös saksalaista ja itävaltalaista surrealismia). Yli 30 listausta myi yli miljoonalla punnalla ja 47 listausta keräsi yli miljoona US dollaria. Kuusi uutta huutoennätystä saavutettiin. Illan huippulistaus, Chaim Soutinen L'Homme au Foulard Rouge, nousi yli £3 500 000-5 000 000 arvionsa myyden £8 756 000 anonyyminä pysyneelle ostajalle. Vain 10 vuotta sitten, vuonna 1997, kyseinen teos myytiin £1 541 500 hinnalla. Tämän erittäin menestykkään illan jälkeen Sotheby'sin osakkeet nousivat korkeimpaan arvoon kah86 F I N E

deksaan vuoteen ­ 37 US dollariin. (Toisin kuin Christie's ja monet muut huutokauppakamarit, Sotheby's on listattu pörssiin ja sikäli keskittyneempi tuottoon kuin markkinaosuuteen). Soutinen teoksen hinta oli korkeampi kuin mikään vuonna 2006 saavutettu viinihuutokaupan kokonaissumma lukuunottamatta Acker Merrallin 25 miljoonan US dollarin lokakuun myyntiä New Yorkissa. Vaikka jokainen tuon myynnin listattu pullo olisi ostettu, kokonaissumma kalpenee silti sen rinnalla mitä yksittäiset taideteokset saavuttavat tänä päivänä. Ensimmäinen taidebuumi 80-luvun loppupuolella näki monien töiden myyvän useiden miljoonien puntien hintaan. Jättimäinen hinta, jolla esim. Van Goghin Auringonkukat myytiin, taivutti Sotheby'sin ja Christie'sin järjestämään suuria myyntejä, ja useita muitakin teoksia myytiin yli 10 miljoonalla punnalla. Taidemarkkinat kävivät tuolloin huipulla pankkien ja muiden finanssiyritysten suuren rahan ruokkimana. Tämä ei ole vaikuttanut suuremmin viiniin, koska viiniin on sijoitettu vielä verrattain vähän rahaa ja - toisin kuin taidemarkkinat ­ viinimarkinoita ruokkii enemmän yksityinen kuin yritysmaailman raha. Jean Nony vakiinnutti asemansa Bordeaux´n négociantina ennen kuin hankki Château Grand-Maynen omistukseensa vuonna 1934. Se on yhä hänen jälkeläistensä omistama ja asuttama. Dalimier&Filsin pullottama Cheval Blanc 1952 oli sen sijaan erinomainen: runsas, tiivis, kompleksinen ja parfyyminen. Arvio ennen huutokauppaa oli vain £900-1 000 laatikolta, mutta kilpailuhenki nosti hinnan £2 300. (Kahden pullon listaus savutti £320 Sotheby'sillä maaliskuussa). Linden Wilkien mielestä: -1952 Cheval Blanc oli tastingin tähti. Yleensä belgialaiset pullotukset (tai alankomaiset, tai mikä ettei jopa englantilaiset pullotukset) tältä aikakaudelta myyvät selvästi huonompaan hintaan kuin vastaavat château-pullotukset. Tässä tapauksessa päädyin maksamaan kutakuinkin saman verran jolla olisin saattanut saada huutokaupasta saman château-pullotetuna. Joten, ottaen huomioon että nämä olivat Belgiassa pullotettuja, voidaan väittää että maksoin liikaa. Epäilenkin, että en saisi myymällä pulloa rahojani takaisin. Kuinka hyvänsä, ostin pullot avatakseni ne jonain päivänä Fine Wine Experience -illallisella, joilla tärkeintä viinin kunto. Ystävänpäivän teurastus Vaikka suuria summia kulutettiin Sothby´sin taidemyynnissä, helmikuussa rahaa oli vielä riittämiin tarjolla myös poikkeuksellisille viinihinnoille. Saint-Armouria ei ollut tarjolla helmikuun 14. päivä Sotheby's:llä mutta täysi laatikko 1967 Château d'Yquemiä. Hintaan £6 800 (arvio £6 500-8 500) se ei ollut juuri puolta enempää 2006:n £11 000 keskihinnastaan. Vaikka laatikossa kaksi pulloa näyttikin vuodon merkkejä, 38 prosentin hinnanlasku vaikuttaa merkittävältä, erityisesti viinillä joka on 40. vuosipäivää juhlivan vuosikertaa. Ystävänpäivän teurastus, ehkä? Lyhyin kuukausi Venäläinen supermalli Natalia Vodianova teki anteliaan £18 000 tarjouksen Cristalin vuosikerran 1999 Jéroboamista Lontoossa UNICEF:lle järjestetyssä hyväntekeväisyyshuutokaupassa maaliskuun 29. päivä. Tapahtumaa juhlittiin legendaarisen vuonna 1867 järjestetyn "Diner des Tsars:n tapaan" Tuolloin Venäjän Tsaari Alexander II, hänen poikansa Tsarevich Alexander, ja Otto von Bismarck nauttivat illallisen ylellisten viinien saattelemana. Viinilista muodostui seuraavista viineistä: Madeira 1846, Sherry 1821, Château d'Yquem 1847, Chambertin 1846, Château Margaux 1847, Château Latour 1847, Château Lafite 1848 ja Roedererin samppanjaa. Nyt järjestetty vuoden 2007 version hieman pyyteettömämmät tarkoitusperät merkitsivät, että nautittiin vain kahdeksan alkuperäisen 15 ruokalajin sijaan. Myös viinit olivat vaatimattomampia. Siitä huolimatta 350 lippua myytiin hetkessä hintaan £1 500 kappale: Hinta moraalisesta erinomaisuudesta? Lontoon sanomalehdissä esiintyi herjaavia raportteja "ammuskelusta" englantilaisten, saksalaisten ja venäläisten välillä Modiva yökerhossa, vaikkakin käytössä oli Cristal Jereboamit, eivätkä aseet. Väitetään, että venäläiset tilasivat £4 500 Jéroboam pullon joka tuotiin pöytään Kalinkan säestämänä. Suostumatta tulemaan päihitetyksi, myös saksalaiset tilasivat Jéroboamim, joka saapui pöytään Star Wars teemamusiikin säestyksellä. Englantilaisten ryhmä tilasi kaksi Jéroboamia ja "Rule Britannia" soitettiin kovaäänisesti. Tätä ilotulitusta jatkui useampi tunti, mutta saksalaiset ja englantilaiset joutuivat viimein myöntämään tappionsa venäläisten kulutusvoimalle. Toisaalla Lontoon yökerhoista, kiinnostus elpyi myös Bordeaux:n vuosikertaa 2004 kohtaan, Robert Parkerin annettua ymmärtää, maistettuaan uudelleen muutamia viineistä, että ne olivat parempia kuin alunperin luultiin. On olemassa jonkin verran todisteita siitä, että tilat ja tukkurit pidättelevät viinin pääsyä markkinoille nostaakseen hintoja, mutta silti 2004 viinit vaikuttavat vielä edullisilta hankinnoilta verrattuna 2005, 2003 ja 2000 vuosikertoihin. 87 I n v e s t i n g Bonhamsin belgialainen kellari Belgialaisesta yksityiskellarista esiin kaivettu kypsien viinien kokoelma oli Bonhamsin helmikuun 28. päivä järjestetyn arvoviinihuutokaupan kohokohta. Kellari oli ollut koskematon aina omistajan isän kuolemasta vuonna 1970 lähtien. Vaikka säilytysolosuhteet olivat loistavat, Bonhamsin Brysselin edustaja Sophie Lechat huomautti että: "Kellari oli kuin Pompej, polyä kaikkialla. Emme kyenneet lukemaan etikettejä aluksi lainkaan." Myyntiä edeltävässä teistingissä Bonhams esitteli valikoiman kellarin viinejä, mukaanlukien Château Troplong-Mondot 1945, La Mission-Haut-Brion 1952, Cheval Blanc 1952, Haut-Maillet 1955 sekä L'Eglise-Clinet 1955 ja 1961, kaikkia riittävästi saatavilla ja kaikki sopivan pölyttömin ja kuivin etiketein. Linden Wilkie The Fine Wine Experiencestä sanoi: -"Minulle oli selvää, että viinit olivat jotakuinkin niin hyvässä kunnossa kuin sopi odottaa ja, mitä tulee Belgiassa pullotettuihin viineihin, ne myös maistuivat 'oikeilta'." Nicolas Belfrage MW on kuvaillut La Mission-Haut-Brion '52:ta "parhaaksi viiniksi mitä olen ikinä juonut... Lumoavaa kertakaikkiaan!" Pullo belgialaiselta négociantilta Jean Nonyltä ei ollut lumoava, mutta se oli silti erittäin hyvä. Arvioitu hinta £2 000-2 400 laatikolta, korkeahintaisin kahdeksasta listatusta erästä myi 3 000 punnalla. L'Eglise Clinet '61 oli myös Nonyn pullottama mutta aiheutti teistingissä suurimman pettymyksen. Siitä huolimatta se myytiin jopa £3 300 per laatikko (arvio £3 000-3 500). Alunperin Fi n e In v e s t i n g

Marssi eteenpäin Maaliskuun 22. päivä Christies´n King Streetin kamari järjesti harvinaisimpien ja arvokkaimpien viinien myynnin, sisältäen muun muassa tunnetun valokuvaajan edesmenneen Jaarli Litchfieldin kellarin. Litchfeldin kellarin huippuihin sisältyi täysi laatikko Latour 1966, joka myytiin £3 600 hintaan (arvio £2 000-3 500), ja valikoima kypsiä samppanjoita, jotka saavuttivat korkeita hintoja, esimerkiksi 12 pulloa Louis Roederer Cristal 1976 myytiin hintaan £5 200 (arvio £1 700-2 200) ja 12 pulloa Krug 1976 £3 100 (arvio £1 800-2 200). Burgundin listaukset sisälsivät äärimmäisen harvinaisen pullon RomanéeContin vuosikertaa 1945:, myyntiluettelon mukaan "aitoa sota-ajan lasia". Se myytiin yksityiselle eurooppalaiselle ostajalle hintaan £11 000 (arvio £6000-8 000). Christie's:llä oli parempi onni tämän pullon kuin melko epäillyttävän magnumin kanssa jota tarjottiin huudettavaksi 19. lokakuuta 2006. Se jäi myymättä. Bowdenin onnenpotku Ennakkoarviot menettivät kaiken merkityksensä Sotheby's:n kaupatessa viinejä edesmenneen Adrian Bowdenin kellarista 26. maaliskuuta. Ensimmäinen osa Bowdenin kellarista saavutti £570 126 myynnin vuonna 1998; nyt myynnin kokonaissumma nousi £1 431 083. Erityisesti aasialasten tarjoukset nostivat toistuvasti hintoja yli odotusten, keskimäärin kuuden ostajaehdokkaan kamppaillessa kustakin listauksesta. Singaporen kiinteistömarkkinat kasvavat kohisten juuri nyt, mitä on vaikea selittää, sillä Singaporen talous kasvaa vain tyypillistä aasialaista kuuden prosentin vauhtia. Tosin Singaporessa on 55 000 miljonääriä sen 4,5 miljoonan väestössä. Pétruksen hinnat olivat taas kerran hämmästyttäviä. Kymmenen pulloa vuosikerran 1961 Pétrusta saavutti £52 000 (arvio £25 000-30 000). Se olikin ensimmäinen yli 50 000 punnan huuto Lontoossa tänä vuonna. Vastaavasti viime vuoden ensimmäinen yli 50 000 punnan huuto tapahtui Christie'sillä kesäkuussa; lisäksi kaksi muuta £50 000+ listausta huudettiin joulukuussa ja nekin Christie's:llä. Kahdentoista pullon laatikko vuosikertan '82 Pétrusta meni hintaan £36 000(arvio £20 000-26 000). Petrus '89 myytiin £24 000 (arvio £18 000-24 000). Myös joukko muita viinejä ylitti reilusti arvionsa, mukaan lukien Château La Mission-Haut-Brion 1961, joka hinnallaan £22 000 nousi yli neljä ja puoli kertaa yli korkean £4 800 arvionsa. Cheval Blanc 1947 kolmella Calvet-pullolla saavutti £6 200 hinnan (arvio £2 300-2 600). Yksittäinen pullo myytiin 1 100 punnalla, tosin Bowden luotettavana lähteenä varmastikin innosti huutajia. tuplamagnumeita ­ myivät hintoinaan £14 000 ensimmäinen listaus, ja £15 000 toinen ja kolmas (kukin arvioitu £8 000-10 000). Näitä seurasi mahtava Henri Jayer magnumin tarjous, joka herätti rakkaita muistoja tohtori Youngille: - Jahtasimme niitä ympäri markkinoita ­ tämä oli 90-luvun puolivälissä oltuamme Johan Bjorklungin fantastisessa ja laajassa Jayer-magnumteistingissä. Olemme nauttineet niistä suunnattomasti ja nyt on jonkun muun aika nauttia niistä. Jokainen näistä listauksista ylitti arvionsa. Suurimmat "ylittäjät" olivat yksittäinen Richebourg 1976 magnum £2 400 hinnallaan (arvio £1 200-1 500), Cros Parantoux 1978 hinnallaan £5 000 (arvio £2 400-3 000), Vosne-Romanée 1978 £1 800 (arvio £600-800), ja kaksi magnumia Richebourg 1987 hintaan £4 000 (arvio £1 700-2 000). Loistavat '78:t pääsevät otsikoihin ja korkeisiin hintoihin, mutta hänen maahantuojansa Roy Richardsin mukaan, 1980 on Jayerin paras vuosikerta. Mutta nykyisillä markkinoilla, kukaan ei osta tai myy punaista Burgundia tuolta vuodelta. Italialaisten viinien myyntitulokset Bonhamsin huhtikuun 25. päivän arvoviinien huutokaupasta olivat jälleen kerran sekalaiset, muutamien Brunellolistausten jäädessä myymättä ja myytyjenkin saavuttaessa vain alemman arvionsa. 34 pullon vertikaalikokoelma Sassicaiaa jäi jälleen myymättä (arvio £5 000-6 000), oltuaan aiemmin Bonhamsilla tarjolla tämän vuoden puolella 28. helmikuuta ja marraskuun 29. päivä 2006. Arviota on laskettu tuhannella punnalla jokaisessa huutokaupassa. Cheval Blanc ennätyshintaan Christie'sillä Lafite 1982 huudettiin £13 000 hintaan (£10 500-12 500) Lontoon Sotheby's:llä 16. toukokuuta, joka vielä tässä vaiheessa oli yli USA:n hintojen. King Streetin Christie'sillä myytiin 17. toukokuuta täysi laatikko 1947 Cheval Blancia, jonka Christie'sin viiniosasto oli noutanut Châteausta maaliskuussa 2007 kunnostettuna ja laatikon oltua aiemmin ammattilaisten varastoimana, amerikkalaiselle ostajalle hintaan £75 000 (arvio £40 000-60 000), ylittäen helposti Acker Merrallilla lokakuussa 2006 huudetun $95 000. Christie's väitti tämän olevan korkein koskaan Euroopassa saavutettu hinta laatikolle punaviiniä. Ausone 2000 jatkoi nousuaan, nousten jopa £12 000 (arvio £7 500-9 500) -huhtikuussa se oli vielä £9 000. Chris Munro, Lontoon Christie'sin viiniosaston johtaja, sanoi, että £16 000 kolmesta magnumista Pétrus 2000 oli "valtava summa niin nuoresta viinistä." Toukokuun 21. päivä Christie's järjesti huutokaupan sen South Kensingtonin kamarilla "arvoviineille, sisältäen harvinaisen Riojan kellarin". Teisting ennen myyntiä esitteli 37 esimerkkiä näistä harvinaisista Riojasta, vuosikertojen mennessä takaisin aina vuoteen 1928. Riojan suuri paikallinen maahantuoja Roy Richards osallistui teistingiin ja sanoi jälkeenpäin, -Näytteet olivat suurelta osin hiukan hapettuneita, minkä on varmaan syy miksi viinit myytiin South Kenissä eikä St Jamesissä. Pidin Viña Real Gran Reserva '75:stä ja kahdesta CVNE Imperial viinistä vuosikertaa '76 ja '78." Sekoitettu listaus sisältäen yhdeksän pulloa Viña Real 1975 ja kolme 1976 myytiin 220 punnalla (arvio £300-360). Linden Wilkie Fine Wine Experiencestä sanoi, -Olin sitä mieltä, että osa viineistä oli väsyneitä, osa kuolleita, ja vain muutama näyttäytyi verrattain hyvin." On ilmeisesti riojalainen traditio varastoida viinit pystyasennossa, joten ei ole suuri yllätys että "väsyneitä ja kuolleita" viinejä oli niin paljon. Myynnissä oli kuitenkin paljon oikein hyviä viinejä. "1951 Viña Real Reserva Especial oli mielestäni herkullinen, " Wilkie sanoi. "Se oli eräs herkullisimmista espanjalaisista viineistä mitä minulla on ikinä ollut ilo maistaa. Kirjoitin siitä, 'Yhä melko rubiinin värinen, kirkas, kypsä reuna; savua, makeita pikkuleipiä, karpaloa ja kahvia, todellista kompleksisuutta silti vielä tuore, raikas tuoksu; silkkinen, pyöreä, hienovaraisen makea, hyvin runsas ilman merkkejä kuihtumisesta, silti niin hienovarainen ja pehmeä. Karpaloa ja savua pitkässä lopussa. Ylevä. Ei vikoja. 5/5.'" Yhdeksän pulloa tätä kolmen 1943 pullon kanssa maksoi vaatimattomat £800 (arvio £500-600). NK on OK Huhtikuussa, viinialan valmistautuessa haastavaan Bordeaux en primeur kampanjaan, huutokauppakamareilla kaupanteko jatkui normaaliin tapaan. Tunnettu Singaporelainen keräilijä Tri NK Young myi osan huomattavasta kokoelmastaan Lontoon Sotheby's:llä huhtikuun 11. päivän huutokaupassa. Tri Young selitti miksi oli myymässä viinejään Lontoossa: -Minä ja vaimoni olemme Serena Sutcliffen hyviä pitkäaikaisia ystäviä. Kun päätimme myydä osan kokoelmastamme vuonna 1999, luonnollisesti käännyimme hänen puoleensa. Valitsimme Lontoon siitä yksinkertaisesta syystä, että viinimme ovat Octavianissa (tullivarasto Lounais-Englannissa). Tämä vaikuttava myynti saavutti £920 546 kokonaissumman (sisältäen 15% komission), joka oli toistaiseksi vuoden toiseksi suurin kokonaissumma. Yhtä lukuunottamatta kaikki top 10 -listausta olivat tohtori Youngin kellarista ja suurin osa näistä meni aasialaisille ostajille. Hänen Singaporen kodissaan oleva uima-altaasta muutettu kellarinsa on varsin hyvin tunnettu Kauko-Idän viiniasiantuntijoiden keskuudessa, tosin vain myynnin 17 ensimmäistä listausta olivat Singaporesta ­ muuten viinit oli varastoitu Octavianissa. Myynti lähti lentoon heti kun ensimmäiset kolme listausta ­ Pétrus 1982 88 F I N E

Lontoon Latour Toukokuun 22. päivänä New Yorkin Christie's myi Latour 1961 Jéroboamin hintaan $£24 000 (£20 000-30 000). Lontoossa 7. kesäkuuta Christie's myi toisen Jéroboamin hintaan £38 000(arvio £25 000-30 000) ­ vielä ensimmäisenä listauksena. Moitteeton alkuperä lisäsi 14 000 puntaa New Yorkin pullon päälle, joka oli myös loistavaa alkuperää. Se oli ostettu New Yorkin Christie'siltä huhtikuussa 2000 jonne se oli tullut myyntiin suoraan Château Latourilta. On mielenkiintoista panna merkille, että Latour lähetti viininsä Lontooseen eikä New Yorkiin ­ kaksi vuotta aiemmin se olisi ollut paljon epätodennäköisempää. Mutta Lontoon Pörssi (LSE) on suoriutunut paremmin kuin New Yorkin Pörssi (NYSE) viimeisen kahden vuoden aikana. Vuonna 2006 LSE sijoittui toiseksi maailmassa, heti Hong Kongin jälkeen, kasvattamalla 14% uutta pääomaa verrattuna NYSE:n 10 prosenttiin. Sotheby'sin kypsien ja harvinaisten viinien ja vuosikerta portviinien myynti 13 kesäkuuta sisälsi Bordeaux´ta Foundation Prince Albert II de Monacon hyväksi sekä viinejä useista yksityiskokoelmista. Myynti saattoi myös kerskailla viineillä Schloss Mathildenhofin kellarista, joka on osa Freiherr Heyl Zu Herrnsheimin tiluksia. Valkoinen burgundi ylitti odotukset kuuden Domaine Leflaive Chevalier-Montrachet 1997 magnumin yltäessä tavattomaan £6 000 hintaan, kaksi ja puoli kertaa sen korkeimman arvion £2 400. Bonhamsin arvoviinien myynnissä 27. kesäkuuta Lontoon New Bond Streetillä, 1982 Bordeaux jatkoi voitonkulkuaan. Viisi korkeinta hintaa maksettiin kahdentoista Lafite 1982 saavuttaessa £13 500 (arvio £11 000-14 000), kaksinkertainen hinta Bonhamsilla vasta vähän yli vuosi sitten huhtikuussa 2006 maksetusta, jolloin arvio oli £4 200-4 600. Kahdentoista pullon laatikot Latouria ja Margaux 1996 myytiin 4 800 punnalla (arvio £4 200-4 600) ja 4 600 punnalla (arvio £3 200-3 800). Huhtikuussa 2006 molemmat näistä viineistä myytiin vielä 2 600 punnalla. maailmansodassa, niiden Nicholas-lähtöisyys oli tarpeeksi viedäkseen huudot pitkälle yli arvioiden. Nestemäistä kultaa Syyskuun alussa US dollari laski ennätyksellisen alas euroon nähden ja öljyn hinta nousi ensimmäistä kertaa yli 80 dollariin tynnyriltä (tosin öljyn nykyhinnat, kun inflaatio otetaan huomioon, pysyvät alempana kuin vuonna 1980). Energia-asiantuntijat sanovat Venäjän olevan varoissaan jo silloin, kun tynnyrin hinta on $40. Hinnan ollessa yli $65, luodaan valtavia omaisuuksia. Jotkut USA:n, Britannian ja Euroopan alueen ostajat saattoivat menettää ostohalukkuuttaan talousmarkkinoiden heilahtelujen ansiosta, mutta aasialaiset ja etelä-amerikkalaiset ostajat jatkoivat suurien rahamäärien kuluttamista viinihuutokaupoissa. Sotheby's julkaisi Lontoon versionsa viiniuutislehdestään syyskuun alussa. Se väitti 9,5 prosentin kasvua viime vuoden samasta jaksosta, myyntiasteen ollessa 96 prosenttia. Syksyn huutokaupat näyttivät jättävän huomiotta ongelmalliset luottomarkkinat ja talouselämän rasiteet, ja syyskuusta tulikin iso kuukausi. 12. syyskuuta Lontoossa, Sotheby'sin kypsien ja harvinaisten viinien huutokaupassa Serena Sutcliffe MW huomioi "hyvin kannustavia sisääntuloja markkinoille lukuisilta uusilta ostajilta. Bordeaux, burgundi ja samppanja keräsivät eksoottisia summia ja ostajat olivat todella kansainvälisiä." Kiinalainen keräilijä Rustom M.Y. Ho toi tarjolle 1996 ensimmäisen kasvuluokan Bordeaux´n viinejä, 25 laatikkoa kutakin. Lafite oli keskimäärin 6 000 puntaa (arvio £5 200-5 800), Latour £5 150 (arvio £3 600-4 200), Margaux £5 520 (arvio £3 800-4 400) and Mouton £2 475 (arvio £1 7002 200). Herra Ho laittoi taskuunsa jotakuinkin £475 000 näistä listauksistaan. Pullo Guigalin La Turque 1988 (arvio £300-400) jäi myymättä, vahvistaen La Turquen laskusuhdannetta Euroopan huutokaupoissa, vaikka tosin Serena Sutcliffen huomautus, ettei tämä ole yhtä hyvä kuin La Mouline ja La Landonne, ei juuri kannustanut huutamaan. Heinäkuun monarkia Heinäkuussa nähtiin suurimpien huutokauppakamarien hidastavan tahtiaan, ja vain kolme myyntiä järjestettiin. Siitäkin huolimatta, kamarien tulokset tarkoittivat, että kaupanteon toinen vuosineljännes päättyi menestyksekkäästi. Heinäkuun 18. päivä Sotheby's saavutti £62 000 hinnan laatikosta Cheval Blanc 1947 (arviot olivat £40 000-60 000), ennätyshinta Lontoon Sotheby'sille laatikosta viiniä, vaikkakin Christie'sillä on vielä kunnia 75 000 punnalla 17. toukokuuta myymästään Cheval Blanc 1947 laatikosta pitää titteliä kalleimman Bordeaux-laatikon myyjänä Euroopassa. Christie's ei kyennyt vastaamaan Bonhamsin 13 500 puntaa 1982 Lafitesta, saavuttaen 12 000 puntaa (arvio £11 000-15 000). Mutta Christie's menestyi paljon paremmin kahden erittäin harvinaisen pullon, Romanée-Conti 1875 ja 1899 kanssa, jotka myivät hintoinaan 4 000 ja 3 000 puntaa (molempien arviona £800-1 200). Vaikka autenttisuuden varmistaminen näille pulloille oli mahdotonta DRC:n arkistojen pitkälti tuhouduttua toisessa Hermitagen maailmanennätys Lontoon Christie's koki verrattain huonon ensimmäisen puolivuotisen. Mutta se muutui 20. syyskuuta Lontoon tähän mennessä bruttoansioltaan vuoden menestyksekkäimmässä viinihuutokaupassa. Huutokauppakatalogissaan kuvailtuna "kaikkien aikojen hienoin huutokaupattavana oleva yksityiskokoelma Hermitage La Chapellea," Christie's myi täyden laatikon vuosikertaa 1961 käsittämättömään £110 000 hintaan (arvio £40 000-50 000), tiettävästi Euroopan huutokauppaennätys laatikolliselle viiniä ja nähtävästi koko maailman huutokauppaennätys laatikolliselle viiniä Rhônesta. Toinen täysi laatikko '61 meni 100 000 punnalla, jälleen brittiläiselle alan ammattilaiselle, ja ranskalainen ostaja alalta maksoi £19 000 neljästä pullosta (arvio £4 000-5 000). 89 I n v e s t i n g Fi n e C ov e s t it ig g In l l e c n n

Huolimatta tämän vuoden alun heikosta myynnistä Lontoossa, Christie'sin viiniosastolla on ollut hyvät 12 kuukautta. "Henkeäsalpaavaksi" kutsumansa huutokaupan jälkeen, Chris Munro Christie'siltä totesi: -Tänä syksynä saatamme hyvinkin nähdä kaikkien aikojen ennätyksen minkä tahansa viinilaatikon huutohinnassa. Lontoon loistavat hinnannousutasot ovat saattaneet saavuttaa huippunsa harva väittäisi nykyisten kasvutasojen olevan ylläpidettävissä - mutta pehmeämmät hinnat viimeisen kolmen vuosineljänneksen aikana eivät välttämättä viittaa välittömään rysäykseen. Tarjolla oli myös ällistyttävät 14 laatikkoa La Chapelle 1978, sisältäen myös kaksi laatikkoa magnumeja. Nämä eivät päässeet tosin lähellekkään '61 hintaa, saavuttaen parhaillaan 15 000 puntaa (arvio £4 200-5 000). Muita merkittäviä Jaboulet -listauksia olivat useampi laatikko parhaita (ja harvinaisemmaksi käyviä) vuosikertoja 1960-luvulta. 1966 myytiin £10 000 (arvio £4 800-6 000) ja myös 1969 menestyi hyvin, myydessään £8 500 hintaan. Suuri kokoelma Mouton-Rothschildia oli tarjolla, sisältäen useita vuosikertoja 20-, 30- ja 40-luvulta, esimerkiksi huomiota herättävän 1945, pullon joka myytiin hintaan £3 200 (arvio £2 000-2 500). Mahtava 1959 meni jopa 1 000 punnalla pullo (arvio £700-800). De Vogüé on menestynyt hyvin huutokaupassa viimeisenä parina vuonna, sen Musignyn kerätessä hurjia hintoja USA:n huutokaupoissa, suurimpina myynteinä $125 000 kuudesta magnumista Musigny Vieilles Vignes 1962 Acker Merrall & Conditilla 20.-21. lokakuuta 2006 sekä yksittäinen Musigny Vieilles Vignes 1945 £5 500. Lontoossa tusina Bonnes-Mares 1971 meni 23 000 punnalla (arvio £10 000-12 000), ostaja oli aasialainen yksityishenkilö. Lafite 1982 jatkoi myös iloista marssiaan siirtyen 16 000 puntaan (arvio £10 000-15 000) tyypillisestä Lontoossa nähdystä £13 000. Epäilemättä tämän viinin arvo nousee tulevissa huutokaupoissa. Lokakuun 10. päivänä Sotheby'sin Lontoon huutokauppakamarilla vuosikertojen 1995, 1996, 2000 ja 2003 hinnat olivat huomiotaherättävän korkealla nuorten Pétrus-vuosikertojen viehättäessä, vaikka ne eivät aina ylittäneetkään arvioita: vuosikerta 2000 meni £21 000 per tusina (£22 000-25 000), 2003 saavutti £10 000 hinnan (arvio £10 000-16 000), 2001 £6 500 (arvio £5 500-6 500), ja joukon vauva 2004 £5 800 (arvio £5 500-7 000). Huhtikuun 11. päivänä Sotheby's ylsi hintaan £22 000 Pétrus 2000:lle, kun arvio oli aavistuksen matalampi £20 000-25 000. Tarjolla olleista Moutoneista nuorin oli kallein ­ vuosikerta 2000, joka meni tasoihin arvionsa kanssa: kuusi pulloa 2 200 punnalla. Ainoastaan erinomainen 1996 tuli lähellekkään tuota hintaa, mutta se maksettiin tusinasta. Ensimmäinen sija meni kuitenkin 12 pullolle Romanée-Contia vuodelta 1967, jotka saavuttivat jättiläismäiset £51 000 (arvio £15 000-22 000) 40. juhlavuotenaan ­ kallein koskaan myyty laatikko viiniä heidän Lontoon kamarillaan, Sotheby's väitti. Christie'sin 18. lokakuuta järjestetyn myynnin jälkeen David Elswood, Christie'sin kansainvälinen viinimyynnin johtaja, kommentoi: -Parhaan laatuisille viineille saavutetaan vielä esimerkillisiä hintoja, olettaen, että ne omaavat loistavan alkuperän ja ovat ulkoasultaan erinomaisessa kunnossa. Muut viinimarkkinoiden sektorit ovat tulossa vaikeammaksi ennustaa, satunnaisten hyvien löytöjen esiintyessä juojalle joka ei niin välitä etiketin kunnosta ja alkuperäisistä puulaatikoista. Puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä? Vertailu tämän vuosineljänneksen lukujen ja viime vuoden toisen neljänneksen lukujen välillä osoittaa yllättäen, että Lontoo laahaa perässä. Huolimatta muutamista henkeäsalpaavista hinnoista, listausten liikkumisasteet ovat olleet heikkoja joissain myynneissä ja tämä on epäilemättä hidastanut kokonaiskasvua. Nämä luvut näyttävät kuinka markkinat hyötyvät ensisijaisesti vain muutamista metsästetyistä viineistä. Tämä vääristää markkinoiden suoritusta ylöspäin, vaikka valtaosa sekundäärimarkkinoilla myydystä viinistä saavuttaa paljon järkevämpiä hintoja. Valtavat hinnat, joita huippunimistä Lontoossa maksetaan, eivät välttämättä edusta markkinoita kokonaisuudessaan. Huippupää, tietysti, tarjoaa suurimmat tuotot mutta myös suurimmat riskit. Tosin mitään yllättäviä johtopäätöksiä ei ollut vedettävissä näistä viimeisimmistä megahintaisten viinien myynneistä. Tarjolla oli enemmän "mestariteoksia" kuin koskaan ja DRC sekä Pétrus pysyivät markkinoiden lemmikkeinä. Alkuperä, ja epäilemättä meklareiden silkkihanskoin tekemä suostuttelu, voi yhä saada huutajat maksamaan enemmän. Viimeaikaiset talousmarkkinoiden ongelmat eivät juuri tuntuneet viinimarkkinoilla, vaikkakin ehkä odotukset ovat muuttuneet. Kaikista huomionarvoisin aspekti Lontoon nykyisissä markkinoissa on, että sen pelaajat ovat valmiita maksamaan mitä ikinä tarvitsee, huolimatta mistään suhteellisista arvoista, varmistaakseen itselleen parhaat pullot. Pehmeää myyntiä Vain kuusi päivää Christie'sin voitokkaan myynnin jälkeen, hinnat Sotheby'sillä ja Bonhamsilla tuntuivat latteilta kuin vanha pullo samppanjaa. Tavaran liikkumisaste oli vain 70 prosenttia Sotheby'sillä ja 66 prosenttia Bonhamsilla. Hinnat olivat pehmeämpiä myös arvioiden jäädessä joko rikkomatta tai ylittyen vähemmän kuin mikä on ollut tapana viime aikoina. Tämä todennäköisesti johtui aikataulujen päällekkäisyydestä mutta mahdollisesti myös siitä, että huutajat olivat tulleet kylläisiksi aiemmissa huutokaupoissa. Kuten osakemarkkinoilla, arvoviinien hinnat ovat olleet niin vahvassa nousussa viime aikoina, että ne ovat saattaneet menettää vauhtinsa. Mitä pidempi kultainen juoksu, sitä terävämpi lasku, kun sen aika tulee. Siitä huolimatta, Bonhams sai vahvoja hintoja valikoimalle samppanjaa. Yksittäinen pullo Pol Roger Cuvée Reserve 1947:ä, joka oli korkitettu vuonna 1981 juhlan merkiksi Prinssi Charlesin ja Lady Diana Spencerin avioituessa, myytiin hintaan £1 100. Kuluneen viimeisen 18 kuukauden aikana Bonhams on pyrkinyt haastamaan Sotheby'sin ja Christie'sin kaksinvaltiuden, ja Bonhamsin puheenjohtaja Robert Brooks vihjasi The Sunday Times:ssa 7. lokakuuta julkaistussa haastattelussa että hänen yrityksensä saattaisi yhdistyä (tai "hotkaista", kuten artikkeli asian ilmaisi) Sotheby'sin kanssa. Bonhamsilla on yleisesti ottaen suurempi ote keskisuurista markkinoista, joka saattaisi pidemmällä aikavälillä olla parempi veto kuin juoksu vaikeasti tavoiteltavien 1961 Hermitage La Chapelle laatikoiden perässä. Kaikki mainitut hinnat ovat vasarahintoja, ilman komissioita ja veroja, ellei toisin ole mainittu. Ostajan maksama huutomaksu on huutokauppakohtaisesti seuraava: Bonhams 10% Christie's 12,5% Sotheby's 15% 90 F I N E

Pikkuisen italialaisempi Uuden persoonallisen ja lämminhenkisen Lifestyle Hotel Albertin ravintola ja viinibaari Trenta tarjoavat herkullisia italialaisia makukokemuksia boheemin Punavuoren sydämessä. Enotecan yli 100 viinin valikoima edustaa saapasmaan viininvalmistuksen nykyaikaa ja perinteitä. Vini Rossi Toscana Brunello di Montalcino 2001, Argiano, Toscana Peppoli Chianti Classico, Antinori, Toscana Ducale Chianti Classico Riserva, Ducale,Toscana Lodola Nuova, Ruffino,Toscana Modus,Ruffino,Toscana 5 Stelle Sfursat 2003, Nino Negri,Toscana Fontalloro 1998, IGT Toscana, Fattori di Felsina,Toscana Vino Nobile Antica Chiusina 1999, Fattoria del Cerro, Toscana Poggio Golo Merlot di Toscana 2000, Fattoria del Cerro, Toscana Nero al Tondo,Toscana Il Bosco Syrah 2003, d'Allessandro, Toscana Camartina 2001, Quarciabella, Toscana Piemonte Barolo 2001, Luigi Einaudi, Piemonte Barolo Gromis 2000, Gaja, Piemonte Barbera d'Alba, Fontana Fredda, Piemonte Barolo, Pio Cesare, Piemonte Barbaresco 1998, Cantine Gemma, Piemonte Barolo Giblin 1999, Cantine Gemma, Piemonte Il Baciale 2005, Braida di Giacomo, Piemonte Nej Langhe Rosso 2001, Icari, Piemonte PianoAlto, Barbera d'Asti Asti Doc, Vitivinicola Bava, Piemonte Stradivario Barbera d'Asti DOC, Vitivinicola Bava, Piemonte Barolo DOCG 'Contrabbasso' di Castiglione, Vitivinicola Bava, Piemonte Barolo DOCG 'Contrabbasso' Magnum, Vitivinicola Bava, Piemonte Arbest, Barbera d'Asti DOC Magnum, Vitivinicola Bava, Piemonte Olmera, Santo Stefano 2003, Veneto Stradivario,Barbera d'Asti DOC Magnum, Vitivinicola Bava, Piemonte Vaio Armaron 2000, Masi Veneto Amarone 2001, Allegrini, Veneto Amarone Valpolicella,Pasqua,Veneto Valpolicella Superiore Campotorbian "Ripasso" 2001, Provolo, Veneto Veneto Benvenuti! Albertinkatu 30, 00120 Helsinki, puh. 020 1234 638 www.sokoshotels.fi 91

Cannes Besch -viinihuutokauppa Cannesin viinihuutokauppa edustaa vuosittaisella liikevaihdollaan Pariisin jälkeen Ranskan suurinta viinihuutokauppaa. Kuusi kertaa vuodessa järjestettävä tapahtuma keskittyy yksinomaan myymään viinierikoisuuksia yksityiskellareista. Teksti: Juha Lihtonen Cannes viinihuutokaupan viiniosaston luonut ja kymmenen vuotta luotsannut Pascal Kuzniewski painottaa, että huhti-, elo- ja joulukuussa huutokaupassa keskitytään arvokkaampiin viineihin. Kuzniewski kiertää vuosittain ympäri Ranskaa kartoittamassa yksityishenkilöiden kellareita etsimässä viiniaarteita kaupattavaksi. ­ Emme välitä yhdenkään jälleenmyyjän viinejä, vaan kaikki viinit tulevat yksityiskellareista. Tarkistan kaikki huutokaupattavat viinit. Mikäli viinejä tarjotaan huutokaupattavaksi useampia yhdestä kellarista haluan nähdä kellarin. Analysoin varastointiolosuhteet viinien kunnon ohella, Kuzniewski vakuuttaa. Huutokauppoihin voi osallistua kuka vain kansalaisuudesta riippumatta. Mikäli ei pääse itse paikalle, on mahdollista osallistua huutokauppaan niin sanotulla absent bidillä eli poissaolohuudolla. Tämä tulee täyttää internetissä ja lähettää paikalle BESCH CANNES AUCTION Contact person: Pascal Kuzniewski contact@vinoveritas.com 45 La Croisette 06400 Cannes Tel 04 93 99 33 49 Fax 04 93 99 30 03 92 F I N E viimeistään päivää ennen huutokauppaa. Mikäli kauppa toteutuu, huutokaupasta lähtee lasku, joka tulee suorittaa 10-14 päivän kuluessa. Viinit voidaan toimittaa suoraan Suomeen sovittua korvausta vastaan. Ostaja on velvollinen hoitamaan viineistä tarvittavat tullaukset. Mikäli yksityishenkilö haluaa tarjota viinejään myytäväksi huutokauppaan, tulee ottaa yhteys Pascal Kuzniewskiin. Hänelle tulee toimittaa lista myyntiin tarjotuista viineistä kuvineen. Suuremman myytävän pullomäärän ollessa kyseessä tiedustellaan mahdollisuutta vierailla kellarissa. Kuzniewski arvioi pullot ja antaa niille arviohinnat. Tämä perusteella myyjä päättää, tarjoaako viinit huutokauppaan myyntiin. Tarjotessaan viinit myyntiin allekirjoitetaan huutokauppa-asiakirja. Myyjän vastuulla on toimittaa viinit myyntiin. Kun viinit saadaan kaupatuksi, tuloutetaan myyntihinta myyjälle kuukauden kuluttua. Huutokaupan komissio myyntihinnasta on noin 15 prosenttia. Lisätietoja: www.cannesauction.com

S e on viini, jota usein verrataan Château Mouton-Rothschildin maineikkaimpaan vuosikertaan 1945. Se tulee pieneltä palstalta, jonka sijainti pidettiin pitkään salassa. Omistajien osoitetietoja ei löytynyt edes puhelinluettelosta tai postilaatikosta. Sen valmisti pahimpaan lama-aikaan vasta koulusta päässyt nuorukainen, joka ei koskaan aikaisemmin ollut valmistanut viiniä. Se on paras Amerikassa milloinkaan valmistettu viini. Se on myös maailman kaikkien aikojen 1000-parhaan viinin listalla sijalla 38. Toisin kuin nykyään, Napan ja Sonoman laaksoissa oli 70-luvun alussa vielä kosolti tilaa viininviljelyksille. Tuolloin kukkuloita hallitsivat runsaat hedelmä- ja oliivitarhat sekä laajat metsäalueet. Nyt ne ovat jou- no. 38 1974 Martha's Vineyard Cabernet Sauvignon Heitz teksti ja kuvat: P e k k a N u i k k i tuneet väistymään tuottavampien viinitarhojen tieltä. Kieltolaista lähtien laaksojen viinimarkkinoita dominoi neljän suuren "kopla": Inglenook, Charles Krug, Louis Martini ja Beaulieu. Vasta 1960-luvun lopulla heidän asemansa joutui koetukselle. Uusi sukupolvi nuoria viinintekijöitä saapui tuolloin Napaan, ja uusia tiloja alkoi syntyä. He unelmoivat valmistavansa maailman parhaita Cabernet Sauvignon viinejä. Heistä tunnetuimpia olivat Robert Mondavi, Joseph Helps, Paul Draper, Warren Winiarski and Joe Heitz. Tosin heidänkään alkutaipaleensa ei ollut aivan helppo, sillä jo 60-luvun alusta jatkunut viinimarkkinoiden kasvu pysähtyi kuin seinään vuonna 1974. Presidentti Richard Nixonin ero ja öljykriisi laskivat Yhdysvaltain osakemarkkinoita rajusti ja lama koetteli viininviljelijöitä. Sää- ja luonnonolojen puolesta vuosi sen sijaan oli viininviljelykselle varsin suotuisa. Jakso alkoi Napan laaksossa leutona ja kuivana. Kevät pysyi vähäsateisena ja tavallista kuumempana, keskilämpötilan pysytellessä 24 asteessa. Ilma olikin mitä parhain kukinnalle. Kesä jatkui sopivan lämpimänä ja vähäsateisena. Ainoastaan kahdesti lämpötila nousi yli 32 asteen. Lokakuussa runsas sato korjattiinkin ihanteellisten sääolojen vallitessa. Kun 1974 vuosikerta tuli vuonna 1978 tarjolle Kalifornian viinimarkkinat olivat kokeneet toisenkin muutoksen. Se oli yllättävä ja positiivinen ja vieläpä ranskalaisten ansiota. Decanterin kirjeenvaihtaja Steven Spurrier piti Pariisissa syksyllä 1976 vallankumouksellisen teistingin, jossa Kalifornian uudet viinit ottivat mittaa parhaista ranskalaisista viineistä. Kaikkien yllätykseksi Kalifornian Cabernet Sauvignonit valtasivat teistingin kärkisijat. Viinimaailman ja lehdistön huomio kääntyi kohti Napan laaksoa ja sen uusia viinintekijöitä. Kun markkinoille vielä samoihin aikoihin tuli loistava vuosikerta 1974, viimeisetkin epäilykset Kalifornian viinien laadukkuudesta haihtuivat. 94 4 F I N E

Great eucalyptus nose, fantastically extravagant fruit and so much class. A truly great wine! Brilliant looking bottle with a beautiful, artistic label. no. 95 1 0 0 0 F i n e s t W i n e s Fi n e s t 1 0 0 0 w i n e s

Vuonna 1974 syntyi myös mielestäni kaikkien aikojen paras ja tunnetuin Kalifornian viini. Kunnia siitä kuuluu Heitz Cellarille ja heidän Martha´s Vineyard -viinipalstalle. Kun vuonna 1968 Heitz Wine Cellars julkaisi ensimmäisen vuosikertansa Martha´s Vineyardia vuodelta 1966, sai se jo ansaittua huomiota osakseen. Sen jälkeen Heitz Wine Cellars on ollut yksi johtavista viininvalmistajista Kaliforniassa. Joe Heitz aloitti toimintansa viinien parissa 50-luvun lopulla Napan laaksossa toimien aluksi viinien pakkaajana. Hän ehti työskennellä monissa eri tehtävissä useilla tiloilla, joista tärkeimmäksi nuorelle Joe Heitzille osoittautui Beaulieu Vineyard ja siellä yhdessä vietetty aika sen ajan kuuluisimman viinivalmistajan André Tchelistcheffin kanssa. Vuonna 1961 Joe Heitz oli valmis perustamaan oman viinitilan, Heitz Wine Cellarsin. Hän otti siihen osakkaiksi tuttavansa Tom ja Martha Mayn saaden vastineeksi yksinoikeuden heidän omistamaansa noin 10 hehtaarin kokoiseen Martha´s Vineyard -viinipalstaan. Sen rypäleistä hän valmisti ensimmäisen oman vuosikertansa vuonna 1968. Itse viinitarhan sijainti pysyi pitkään tuntemattomana ja oli vain harvojen tiedossa. Joe Heitz halusi suojella Tom ja Martha Mayta julkisuudelta ja poisti heidän nimensä mm. puhelinluettelosta ja postilaatikosta. Lisäksi hän kieltäytyi kertomasta milloin ja minkä tyyppisiä köynnöksiä palstalle oli istutettu. Informaation puute oli omiaan lisäämään mystisyyttä viinitarhan ympärillä, mikä puolestaan kasvatti sen viinien haluttavuutta. Joe Heitz olikin varsin värikäs persoona ja erinomainen myyntimies. Legendaarisia olivat mm. hänen ja kriitikko Robert Parkerin väliset erimielisyydet. Kerran Parker oli arvostellut hänen viiniensä tuoksusta puuttuvan aromeja. Tästä harmistuneena Joe Heitz lähetti Parkerille kuorma-autollisen paperinenäliinoja. Eleen tarkoituksena oli auttaa Parkeria avaamaan "tukkoisen" nenänsä. Monelle onkin yllätys, että legendaarinen Martha´s Vineyardin vuosikerta 1974 ei ole itsensä Joe Heitzin valmistama, vaan sen teki hänen poikansa David. David oli pienestä pojasta asti auttanut isäänsä niin viljelyksillä kuin kellarissa ja huomannut nauttivansa siitä. Vuonna 1974 David valmistui enologiksi ja pääsi yllättäen heti töihin. Isä oli joutunut onnettomuuteen ja siitä seuranneiden pahojen selkävaivojen takia sairaalahoitoon. Ensimmäistä kertaa David hoiti koko sadonkorjuun ja viininvalmistuksen yksin. Loppu onkin historiaa. Tänään Heitzin Martha´s Vineyard vuosikertaa 1974 on äärimmäisen vaikea saada edes isolla rahalla. Itse olen onnistunut maistamaan sitä vain kolmesti viimeksi kuluneena vuosikymmenenä. Yhtenä syynä tähän on pieni tuotantomäärä. Noihin aikoihin harva kalifornialainen viinitekijä valmisti enempää kuin 200­5000 laatikkoa viiniä, kun sitä vastoin samaan aikaan parhaat Bordeauxin tilat tuottivat 20 000­50 000 laatikkoa. Myös viinien hinnat olivat vielä tuolloin kohtuulliset. Markkinoille tulohinnat vuonna 1978 olivat parhailla tuottajilla 7­12 dollaria pullolta ja Heitzilla 25 dollaria pullolta. Tänään Martha´s Vineyard 1974 huutokauppahinnat alkavat 1 000 ja päätyvät noin 2 100 pullon kunnosta ja myyntipaikasta riippuen. Kerran Parker oli arvostellut hänen viiniensä tuoksusta puuttuvan aromeja. Tästä harmistuneena Joe Heitz lähetti Parkerille kuorma-autollisen paperinenäliinoja. 98 p 1974 Martha's Vineyard Cabernet Sauvignon Heitz (Napa Valley) 2004/2010 x 16 D1h/G3h 1974 was to California what 1961 was to Bordeaux. A great vintage all over, but the real star and probably the most legendary of all American wines is none other than Martha's Vineyard. It is to us like a caricature of the incredible Mouton 1945. Great eucalyptus nose, fantastically extravagant fruit and so much class. A truly great wine! Brilliant looking bottle with a beautiful, artistic label. Decanted one hour. Dark brick red with slight signs of oxidation in the colour. Open, clean and wonderful nose of cedar, eucalyptus and mild red fruits. The palate is very attractive and fat-textured, showing soft, lush tobacco, coffee and cedar notes, and just enough acidity to provide a charming balance. Seems astonishingly Bordeaux-like. Indeed, very well balanced with near-perfect structure. Very smooth and polished with extremely fine tannins. Exquisite, long and lingering finish. Breathtaking and surely destined for legendary status. 96 F I N E

teksti/ kuvat: FI N E Fine Ta st ing s The 1000 Finest Wines Ever Made -Book launch tasting fumey and floral flavours add a positive twist in the end. Wine can still be stored but I would recommend to drink it soon. Pommard Les Grands Epenots 1929 Magnum (JL 95p.) Place: Helsinki Time: 20.11.2007 Organiser: Pekka Nuikki Taster: Juha Lihtonen Kauan odotettu 1000-kirja lanseerattiin Helsingissä viikko Wienin kansainvälisen lanseerauksen jälkeen. Tilaisuus toteutettiin teistingin muodossa ja mukana oli jokunen uuden kirjan viineistäkin. Kaikki viinit maistetiin sokkoina. Ainoastaan yksi viini oli oksidoitunut muiden ollessa yleisesti erinomaisessa kunnossa. Kunniavieraana tilaisuudessa oli sommelierien maailmanmestari Andreas Larsson. Viinit esitelty maistamisjärjestyksessä: Moderately light tawny colour with refined sediments. Astonishingly charming nose ­ ripe but very classic Pinot aromas. Extremely seductive ripe red berry aromas combined with cappuccino, and marvelously evolved earthy and wild aromas. Very structured medium-bodied palate with intense sweet red fruitiness, vivid acidity and supple satiny texture. Ultimately balanced wine which is blooming just now! Echézeaux Grand Cru 1945 Magnum (JL 93p.) Medium intense, brick red colour. Intense and floral nose with darker fruits, roasted coffee, earthy, hints of farmyard, root vegetables and plenty of licorice. Medium-bodied wine with intense fruitiness but at least as firm and impeccable tannic structure and firm acidity. Still somehow youthful on palate with plenty of dark fruits. Will keep and even improve still within 5 years ageing. Pommery Brut 1962 Magnum (not assessed due to oxidation) Rich, peach yellow colour, little hazy. Oxidized nutty nose with dried fruits such as figs. Dry, flat on palate, but still balanced ­ delivering dried fruits together with Palo Cortado style flavours. Moderate length. Still drinkable wine, although not at all what it suppose to be. Wynns Coonawarra Estate Cabernet Sauvignon 1965 (JL 89p.) Light medium intense ruby colour. Pronounced, although partly closed nose ­ and thus not very complex yet. Aromas such as blueberries, black currants, cranberries, and black olives. Medium-bodied wine with very high acidity, gentle tannins and pronounced mineral taste that last very long in less complex aftertaste. Fresh fruitiness ­ feminine, elegant and extremely stylish. Quite one-dimensional wine but very elegant. No further ageing. Château de Fieuzal Blanc 1995 Magnum (JL 88p.) Bright, yellow colour. Very intense, refined, and youthful nose with herbaceous aromas of cassis leaves and grass completed with lovely lemony and remotely toasty nose. Dry and crisp on palate, fresh fruit with firm acidity and intense mineral flavours. The aftertaste lacks bit of volume and fruit intensity while the well-integrated toasty oak together with mineral flavours take the control in the zesty moderately long finish. Drinking well now but will most likely keep well until 2015. Château Lafleur 1962 Magnum (JL 91p.) Rather dark, mahogany red colour. Developing and earthy nose, black currants, intense dark fruit, smoky with distinctive nose of black truffles. Refined medium-bodied wine with refreshing acidity, elegant tannins, reserved but ripe fruit. Very mineral and long restrained finish. Drinking well now, no benefit from further keeping. Gaja Barbaresco 1958 (JL 86p.) A unique wine since Angelo Gaja claimed that this one has actually never been made. After seeing the picture of the bottle he realized that this wine was specially made by his father for him to celebrate his birth in 1958. Very light, orangy brick red colour with plenty of sediments. According to Andreas Larssons words - this wine had amazingly intense oven-baked banana aromas in the glass. Then came more leathery, tarry and dried raisiny aromas. Also some volatility but not disturbingly much. Quite light, although medium-bodied body weight with high acidity and mellow gentle tannins are combined nicely with sweet red fruits and high alcohol forming pleasant, moderately long finish. Wine is definitely declining but still intense and very smooth. Château Latour 1989 Magnum (JL 92p.) Quite intense, purple colour. Very dense and closed nose with some reductive aromas. After breathing in the glass wine starts to open slowly. Complex and intense ripe nose with dark fruits - blackberries, black currants, cedar, and cigar. Rich medium-bodied palate stands out as extremely firmly structured. Moderately high acidity, firm tannins and intense ripe but elegant dark fruit. The powerful long finish with black olive flavours. Surprisingly youthful, elegant for the super ripe vintage! Will benefit fromfurther ageing at least for a decade, more likely two. Château Trotanoy 1975 (JL 93p.) Intense ruby red colour. Very rich and intense nose with ripe black currants, dark chocolate, and cigar box aromas. Medium-bodied wine with moderately high acidity with firm, slightly green tannins. Sweet dark fruits, walnuts and licorice flavours in mid palate. The finish is long but little coarse, lacking elegance and some fruit to be in great balance. Nevertheless, big wine with rich and rustic style. Drinking well now, not improving but will still keep another 5-10 years. Gaja Barbaresco 1969 (JL 84p.) Light, orange red colour with sediments. Moderately intense nose with pronounced forresty, earthy, and pine raisin aromas. Dried fruits - fi gs and dates together with floral tones can be spotted underneath. Again moderately light but still medium-bodied wine with high acidity, very gentle tannins, and dried sweet fruits. Holding well in moderately long sweet finish, but not a wine with great complexity. Drinking well still, but definitely no further keeping. Château Pétrus 1978 (JL 94p.) Moderately intense ruby colour. Delicate and somehow almost shy nose with fragrant floral aromas and hints of plums. The less expressive nose is followed by surprisingly big palate. Medium-bodied wine has refined tannins, intense dark fruits and broad texture with glycerol sensation. Very long and elegant finish which is wrapped up in elegantly mouth-drying tannins. This ought to be enjoyed soon, although, will most obviously keep well another 5-7 years still. Gaja Barbaresco 1981 (JL 89p.) Medium intense tawny red colour. Appealing nose with wild red berries, plum, dill, and leathery tones with hints of orange peel. The nose reminded of mature Rioja. The medium-bodied wine stands out with firm and high acidity supported by stalky tannins. Intense red fruit flavours impresses with youthful style. Average length, quite one dimensional palate, but lovely per98 F I N E

Beautiful moderately intense ruby colour. Very intense, deep, smoky, and cedar nose with plenty of ripe black currants, brambles and black olives completed delightfully with hints of violets. Very youthful nose showing only the tip of the iceberg at this stage. Full-bodied palate, lively acidity and really masculine ripe tannins that have together with toasty oakiness pronounced mouth-drying effect on long finish. There is still plenty of fresh dark fruits together with pronounced mineral flavours hidden under the wine's masculine structure, which suggests this is truly a huge iceberg of a wine, that takes still years to open and decades to last. Immense experience, but this bottle had not reached its optimum drinkability yet. Beautiful rich yellow colour. Pronounced but elegantly spicy nose with hints of smoke, floral and perfumey aromas, very appealing, ripe peaches, pineapple and lychees. Dry, medium-bodied, very delicate, moderate acidity, floral, well integrated high alcohol, moderately low fruit intensity, fine mineral and oaky bite in the medium finish. No further ageing. Côte-Rôtie La Mouline 1999 (JL 94p.) Deep, violety colour. Intense, charming ripe dark fruity nose, jammed raspberries, warm sweet spicies, clove, coconut, hints of tar still partly closed. Firmer structure than the nose indicated. Rich medium-bodied wine with firm tannins and vivid acidity. Ripe dark fruits are dominated by peppery flavours and floral tones. Moderately long, warming finish with gently oaky finish. Very ripe but almost too appealing and round due to high alcohol. Good balance. Drinking already now but will keep well over 15 years. Quinta do Noval Nacional 1963 (JL 100p.) Hazy, tawny red colour with medium intensity. Extremely seductive nose full of sweet dried fruits, dark chocolate and adorable perfumey tones with lovely dash of sweet spices. Full-bodied, sweet taste has super refined satiny texture which delicious acidity and velvety tannins. The opulence of sweet ripe fruits is immense. Appealing amount of spices is adding fascinating complexity into the wine's harmonious long lingering finish. A perfect wine! It is impossible to find anything more to wish for from a wine like this, only access to experience it as many times as possible. This wine is at its peak, but will probably remain there for years to come. Côte-Rôtie La Mouline 2000 Not assessed due to slight cork taint. Côte-Rôtie La Mouline 2001 (JL 95p.) Intense, deep, ruby violety colour. Broad, pronounced and warm spicy nose. Very complex nose serves floral, smoked ham, meaty, ripe jammed brambles and toasty, chocolaty aromas. Full-bodied but elegant taste with vivid acidity and very refine tannins. Extremely balanced and satiny texture with finesse and length. Alcohol superbly integrated and chewy tannins are supporting well fresh and intense dark fruitiness. Harmonious wine with potential for excessively long ageing presumably until 2040. Château d'Yquem 1943 (JL 88p.) Intense, golden amber colour. Moderately intense waxy nose, caramelized peaches, orange peel, dried apricots, and touch of toastiness. Sweet but not luscious taste with balancing acidity and medium intense fruitiness ­ peaches and apricots. The finish is drying up being slightly austere with botrytis flavours and strong mineral iodine flavours. Not a great charmer but a very enjoyable wine. No further ageing. Illan kohokohtiin lukeutuivat kiistatta 1000-kirjan ykkösviinin maistaminen sokkona sekä Quinta do Noval Nacional 1963. Latour yllätti jälleen uskomattomalla nuorekkuudellaan ja Nacional hurmasi runsaudellaan ja miellyttävyydellään. Mainitsematta ei voi jättää myöskään tilaisuuden suurinta yllättäjää Pommard Les Grands Epenots 1929'ä, mikä edusti kypsää Bourgognea parhaimmillaan. Jännityksen hetkiä koettiin myös kun Pekka Nuikki julisti palkinnoksi Volvo XC 90 V8:n hänelle, joka tunnistaa kahdeksantena maistetun viinin ja vuosikerran. Kaikki kuvittelivat viinin olevan Euroopasta ja jotkut kuvittelivat maistavansa legendaarisia viinejä Médocista tai Péssac-Léognanista vuodelta 1987 ja 1980. Yllätys oli ilmeinen kun viiniksi paljastui yli 40 vuotta vanha viini, australialainen Wynns Cabernet Sauvignon. Côte-Rôtie La Mouline 2002 (JL 90p.) Intense, ruby red colour. Lovely upfront red fruit, cranberries, raspberries, wild strawberries, white pepper. Full-bodied, moderately high acidity, firm fleshy tannins, fresh wild strawberries, refine, concentrated and little herbaceous, white peppery, long finish. Slightly more one-dimensional than others but delightful wine with warming and firm finish with cassis notes. Not a wine for very long term ageing but will settle nicely within next ten years. Côte-Rôtie La Mouline 2003 (JL 93p.) Dark, deep, ruby colour. Very intense, port-like, dark chocolate with very dark intense fruits, licorice, sweet fruits. Full-bodied, powerful, round, and voluptuous, with mellow acidity and ripe, velvety, still firm big tannins. Long warming finish with nutty finish that makes wine feel closed at the end. Needs definitely time to deliver its full complexity, at least for 10 years but most likely more. Côte-Rôtie La Turque 1999 (JL 95p.) GUIGAL 'La La La' Vertical Tasting 1999­2003 Place: Ravintola Carelia Time: 19.11.2007 Organiser: Tuomo Laitinen Taster: Juha Lihtonen Voisi kuvitella, että vasta vertailemalla Guigalin legendaarisia Côte-Rôtien tarhaviinejä ymmärtää niiden todellisen luonteen. Näin onkin, mutta kun vertailussa on Guigalin parhaiden palstojen viisi eri vuosikertaa on tulos yllättävä ja jopa hämmentävä. Tyylillisesti kukin vuosikerta erottui kaikissa viineissä, osassa kosiskelevammin kuin toisissa. Eri palstojen vuosikertakohtaiset erot ovat kuitenkin yllättäviä ja viinit poikkeavat yllättävän paljon toisistaan. Kaikki viinit Condrieuta ja Tokajia lukuunottamatta maistettiin avoimesti. Valitettavasti joukossa oli kaksi korkkivikaista viiniä, mikä oli yllättävää sekin tämän tasoisissa viineissä. Intense and complex with wild berries, preserved cherries, animal, meaty, lovely spiciness of clove, cinnamon. Full-bodied, ripe and rich wine with velvety texture and very elegant with ripe dark fruits. Supple wine with harmonious palate. Extremely refine and long lingering finish. Superb wine drinking well already but keeping most likely over 2030. Côte-Rôtie La Turque 2000 Not assessed due to cork taint. Côte-Rôtie La Turque 2001 (JL 93p.) Dark ruby colour. Pronounced, intense ripe jammed bramble nose with leathery, coconut, spicy peppery nose with smoked bacon. Full-bodied, firm, vivid acidity, ripe elegant but firm tannins, chewy texture with well-balanced high alcohol and jammed dark fruits. High concentration ensures this aristocratic wine a long life ,over two to three decades. Côte-Rôtie La Turque 2002 (JL 88p.) Intense, dark violety colour. Powerful, cedary nose with white pepper and 99 T A S T I N G S Fi n e Ta s t i n g s Château Latour 1961 (JL 96p.) Condrieu La Dorianne 2001 (JL 87p.)

floral ­ violets. Full-bodied, vivid and refreshing acidity, fruit flavours revert more to ripe red fruits and supple tannins. Strong round sweet spicy influence of oak. Round and surprisingly feminine in style. Very well-balanced and enjoyable wine for its young age. Keep well still over 2015. ja antava, ja La Landonnen rotevan maskuliininen. Eniten kiitosta, 18 henkisen tasting-seurueen puolesta, keräsi La Landonne 1999, toiseksi eniten La Mouline 1999 ja kolmanneksi eniten La Turque 2003. Vaikka viinit olivatkin yllättävän nautittavia jo nyt tarjoavat ne suuruutensa vasta myöhemmin jopa useiden kymmeninen vuosien varastoinnilla. Côte-Rôtie La Turque 2003 (JL 96p.) Intense, dark, ruby garnety colour. Pronounced spicy, deep, and big ripe jammy nose. Loads of sweet spicies - clove, cinnamon, dark chocolate, and cocoa. Really seductive nose. Full-bodied, round, rich satiny tannic structure, big meaty structure, yet refined and not at all too jammy. Rather ripe refined texture and long harmonious finish with loads of sweet spicies and roasted coffee. Extremely elegant and wonderful balance for the super ripe vintage. Wine that keeps most probably well until 2040. Cristal-tasting Time: 23.10.2007 Organiser: The Vine Club/ Pekka Nuikki Taster: Essi Avellan MW Côte-Rôtie La Landonne 1999 (JL 98p.) Deep, ruby colour. Very intense nose with very ripe cassis nose and hints of cooked root vegetables, Asian spices, leathery, roasted oak - reminding of classic Médoc. Very tempting. Full-bodied, intense and vivid, with very refined firm tannins. Ripe, intense, supple dark fruit, superb balance. Still partly closed, although, delivering great appeal already. Long lingering finish with gentle muscular tannic structure. Will deliver its best after 2020 and keeps well most obviously until 2040. The Vine Clubin lokakuinen Roederer Cristal -teisting oli hartaasti odotettu tilaisuus. Maistelimme tämän luksussamppanjan 12 eri vuosikertaa vuosien 1969 ja 1997 väliltä. Maistelussa hämmästytti viinien käsittämättömän tasainen laatutaso ja tyyli. Ainoastaan 1975 erottui joukosta. Koska korkki oli lievästi löysä, kyse oli heikosta pullosta. Aikaisemmin maistamani kaksi pulloa ovat yltäneet Cristalin normaalin huipputasoon. Cristal on maineensa mukaisesti samppanja, joka vaatii pitkän pullokypsytyksen. Teistingissämme vuosikerta 1982 oli selvä vedenjakaja kehittyneiden ja vielä hyvin varautuneen nuorekkaiden Cristalien kesken. 1970-luvun ja 1980-luvun alun viinit ovat nyt loistavassa nautintaiässä. 1990-luvun samppanjoiden kanssa kannattaa vielä malttaa mielensä. 1996 on todella majesteettinen viini, mutta se tulee tarvitsemaan vielä paljon 1995 ja 1997 enemmän aikaa. Tilaisuudella juhlistettiin Jukka Sinivirran kanssa hänen uusinta samppanjakirjaa. Vuosikerta 1977 yllätti erittäin positiivisesti. Muutoinkin Cristalissa on huomattavaa, miten hienoja vaatimattomampienkin vuosien viinit olivat. Tässä tastingissä 1994 oli hyvä esimerkki tästä. Côte-Rôtie La Landonne 2000 (JL 93p.) Dark, deep ruby colour. Pronpounced dark fruity nose with Asian spicies and violety perfumey nose. Complex and rich but elegant notes with hints of tar and smoke. Full-bodied, rich big tannins, chewy and meaty structure, moderate acidity, ripe and intense cassis and black fruits. High alcohol is very well integrated, but the wine stands out as very masculine. Long concentrated cedary taste with gentle mouth-drying toasty finish standing very masculine in character. Will give its best after 15 to 20 years. Côte-Rôtie La Landonne 2001 (JL 91 p.) Dark, intense ruby colour. Very rich smoky bacony nose, with pepper tones and sweet cinnamon spicies. Full-bodied, vivid acidity, refine tannins, very firm mouthfeel with mouth-drying, white peppery finish. Developing flavours with some volatile flavours in very contentrated spicy taste full of ripe cassis and brambles. Needs to be aged for at least 10 more years. Roederer Cristal 1969, Champagne 95p (EA 10/07) Deep golden colour with some delicate effervescence left. Pronounced, dried fruit, waxy nose with mushroomyness suggesting oxidation. Attractively vinous and full mouth-feel. The sharp acidity hold the wine together. Long complex aftertaste and favourable development in the glass. Drink now. Côte-Rôtie La Landonne 2002 (JL 89p.) Very intense, moderately dark ruby colour. Medium intense, chocolatey nose, toasted almonds, cooked meat, apple peel. Full-bodied, moderately high acidity, elegant tannins, floral and intense concentrated red berries, loads of Christmas spicies, big wine for the vintage. At the moment lacking elegance but showing richness. Keep another 10-15 years. Roederer Cristal 1975, Champagne 89p (EA 10/07) Medium-deep golden colour with tiny slowly rising bubbles. Linear and focused lively nose with sweet marshmallow and dried apricot character. Subtle and disappointingly one-dimensional, lacking depth. This was not a perfect bottle, as the two previous recent encounters have been much superior. Côte-Rôtie La Landonne 2003 (JL 88p.) Very dark and intense ruby colour. Very intense and perfumey nose with plenty of dark chocolate, tarry, smoky, and jammed dark fruits. Full-bodied, moderate acidity, very firm tannins and dark black fruits. Tarry warming finish, very well-integrated alcohol, extracted fruit and dark chocolate. Sheer power. Needs at least 10 years before delivering its true character. Roederer Cristal 1977, Champagne 96p (EA 10/07) Glossy medium golden colour, some effervescence. Harmonious and restrained nose of toast, spice, floral complexity, and caramel. Fresh and lean palate with lively stylish mousse. Stylish and fresh champagne, where all pieces fit together. Long harminious aftertaste. Drink now - 10 years. Hétszölö Tokaji Eszencia 1993 (JL 94p.) Amber, clear, bright colour. Rich rasiny orange peel aromas with hints of bees wax on the nose. Luscious with high acidity and very broad texture. Long finish with great balance and very refined modern style. Lovely now but drinking well for the next 20 to 30 years. Kokonaisuudessaan uskomattoman nautittavia viinejä nuoreen ikäänsä nähden. Tuorein vuosikerta 2003 erottui joukosta uuden maailman tyylisenä kypsän ja runsaan hedelmäisyytensä johdosta. La Mouline edusti sarjassa tyylilleen uskollisena eleganteinta sarjaa, La Turquen ollessa varsin vivahteikas 100 F I N E Roederer Cristal 1979, Champagne 95p (EA 10/07) Deep golden colour, steady slow flow of bubbles. Strong toasty and mushroomy fruity and round nose. Excellent tight-knitted structure. All elements in harmony, linear acidity bringing a great freshness and youthfulness to the wine. Beautiful wine that is drinking well today. Due to harmonious nature can be kept for 10 more years. Roederer Cristal 1982, Champagne 94p (EA 10/07) Bright deep golden colour. Waxy, dried fruit and apricot nose. Harmonious

Roederer Cristal 1985, Champagne 97p (EA 10/07) Crystal-clear golden colour with medium depth. Youthful nose of fresh herbs, ripe fruit aromas, baked apple, honey, and brioche. The aromas are starting to develop towards tertiary. Very stylish palate with lean and long style. Vigorous yet smooth mousse. An excellent bottle of champagne that is still working its way to the peak. Champagne Flight Dom Pérignon 1999 (JL 92p) Bright, yellow colour with refined small bubbles. Lovely toasty nose with creamy, lemony aromas and delicate complex yeasty touch with peppermint. The taste is very fresh. It is crisp, mineral, moderately light-bodied, complex, refined, balanced, and showing oily structure with fresh peppermint flavours in the lingering long finish. This wine has been tasted 4 times in one month now and has shown extraordinary vividness for Dom Pérignon. Truly a great wine ­ drinking lovely now but will keep and evolve for next 20 years! Roederer Cristal 1986, Champagne 95p (EA 10/07) Deep golden colour with lively, long-lasting effervescence. Roasted and toasty, rich nose of dried fruits, floral notes and creme brulee. Velvety texture with sharpness. Greath weight and depth. Roederer Cristal 1989, Champagne 96p (EA 10/07) Medium-deep yellow colour. Very youthful toasty nose with fresh floral nuances and marshmallow. The bouquet is still lean and restrained. Youthful but well-integrated mousse. Harmonious, complex and on its way up. Lovely. Louis Roederer Blanc de Blancs 2000 (JL 89p) Bright, green, small elegant bubbles. Very expressive and linear nose - very intense, mineral, lemony and peachy. The taste is also very intense, crisp, mineral, medium-bodied, broad but firm structure, very long lemony finish. This wine is build to last. So keep at least for 3-5 years. Will keep another 10-15 years. Roederer Cristal 1994, Champagne 93p (EA 10/07) Medium-intense lemon yellow colour. Mushroomy nose in the beginning that faded with some aeration. Toastiness, apple and acasia hints. Rich attractive palate with stylish acidic backbone. A great effort from an off-vintage. Drinking well today, but will develop positively for the next 10 years and keep for 15. Moët&Chandon Grand Vintage Brut 2000 (JL 88p) Lemony yellow, bright, fine bubbles. Very pleasant and broad nose with opulence, intensity and creamy richness. The taste is crisp but mellow and round enhanced with creaminess and ripe fruit. Moderate length. Drink up! Roederer Cristal 1995, Champagne 92p (EA 10/07) Youthful medium lemony colour, lively small-sized bubbles. The nose is highly restrained and non-expressive -clearly too young to be drunk. Oxidised apple character and sweett fruit notes. The ripeness of the vintage is more evident on the rich fat palate, offering impressive weight and roundness. This will come around fairly soon. Give it 5-10 years and it will shine. Moët&Chandon Grand Vintage Rosé Brut 2000 (JL 86p) Moderately light, rose colour, fine bubbles. Intense nose is almost too much of a bubble gum sensation. Yet opulent with creamy strawberries, brioche aromas. On palate wine is round, light-bodied, and moderately crisp, with ripe strawberries, delicate phenolic sensation on the gums and medium length. Drink up! Roederer Cristal 1996, Champagne 95p (EA 10/07) Youthful lemony bright colour. Small-sized steady-rising bubbles. Very youthful, minerally lean and stylish nose. Some toasty effect, apple and lemon. Simultaneously sharp and ripe on the palate. Complexity of delicate nuances, this will be great. Masculine, structured and concentrated wine. Lovely lemony bite of acidity. This monster needs time and will show its greatness in 10-15 years and keep almost eternally. White Wine Flight Clos de Couline Savennières 2005, Claude Papin, AC Savennières ­ Loire (JL 85p) Light, green yellow colour, Delicate nose reflects ripe pears, intense peaches, honeyed tones. On the palate wine is round and mellow with moderately high acidity, rich oily texture and long finish with mineral twist. Lean, fresh and very balanced wine drinking well now. Roederer Cristal 1997, Champagne 92p (EA 10/07) Very youthful looks and nose. Primary fruity and floral aromatic, not much autolysis effect. Smoky and minerally but attractively fruity. Linear palate with all pieces in harmony. This will need 5-10 years to come around. Sancerre La Croix au Garde 2006, Domaine Henry Pellé, AC Sancerre ­ Loire (JL 87p.) Pale green and light colour. Moderately intense nose with currant leaves, grassy, lemony and fresh aromas. Crisp and light-bodied on palate, with intense fresh fruitiness of green apples and lemon, balanced with good concentration and persistent length. FINE 4 - Magazine Tasting Time: 6.11.2007 Place: Classic Wine Cellar Organiser: Fine Magazines Taster: Juha Lihtonen Puligny-Montrachet Referts 1998, Domaine Louis Jadot, AC Puligny-Montrachet ­ Bourgogne (JL 89p.) Moderately light, yellow green colour. Intense, round, and rich nose full of butterscotch, smoke, vanilla, and butter notes. Medium-bodied on palate, intense and concentrated taste, buttery texture with pronounced mineral twist. Crisp finish with long, spicy, and smoky finish. Magazine tasting perustuu Suomessa saatavilla oleviin viineihin. Osa on saatavilla vain tukkuportaassa ravintoloille ja osa Alkon perus- ja tilausvalikoimassa. Leon Beyer Riesling Rare 2000, Domaine Leon Beyer ­ AC Alsace (JL 90p.) Intense, yellow green colour. Very pronounced and deep mineral nose ref 101 T A S T I N G S Fi n e Ta s t i n g s palate with high acididity, lively amazingly smooth mousse and a vinous rich texture. Soft and mellow wine. Long-lasting raisiny and waxy finish. At a great drinking age now but there is no rush. Maistoimme ensin samppanjoita, sitten ranskalaisia yhden lajikkeen valkoviinejä, punaviinejä Rhônesta sekä väkevöityjä viinejä. Mukaan mahtui muutamia sokkoja oman kellarin kätköistä, joita ei ole saatavilla Suomessa.

lecting cerosine aromas. On the palate wine stands out with its pronounced medium-bodied structure enhanced with very intense mineral flavours andbroad oily texture. Less aromatic wine but lovely concentration and lingering long finish with powerful zesty finish. Ermitage Le Pavillon 1999, Domaine M. Chapoutier ­ AC Hermitage (JL 92p.) Deep, violety colour. Very dark nose with intense aromas of brambles, delicate hints of vanilla and toastiness. Second nose delivers leathery, nutty, and spicy notes. Full-bodied wine with intense and delicious ripe dark fruits, very firm and refined tannins, and vivid acidity escorting very concentrated finish. Very concentrated wine, which, to make justice to it, should not be drunk until 2015 the earliest, preferably closer to 2020. At this stage the wine is hopelessly too closed to deliver its gratitude. Cuvée des Comtes d'Eguisheim Gewurztraminer 2000, Domaine Leon Beyer ­ AC Alsace (JL 88p.) Intense, olive green colour. Moderately intense, elegantly perfumed, and honeyed nose with rose water and mango. Medium-bodied wine with semi-dry taste. Fresh fruit and moderate acidity balances well the oily texture and high alcohol content. The finish is warm and spicy. Very concentrated wine with lovely elegance. Châteaneuf-du-Pape 2004, Château de Beaucastel ­ AC Châteauneuf-du-Pape (JL 89p.) Deep, violety colour. Medium intense nose shows plums, wild strawberries, walnuts, and delicate oak. Medium-bodied style with refined supple tannins and balancing acidity. The ripe red fruit ­ cranberries and raspberries. Rather elegant in style with velvety mouth-feel but still somehow reserved. The wine benefit for 6-8 years ageing at least. If drunk now make sure to decant 6 hours before. Riesling Gueberschwihr 2004, Domaine ZindHumbrecht ­ AC Alsace (JL 92p.) Intense, lime yellow colour. Immensely pronounced, complex, and intense nose delivers bucketful of delicious ripe fruits and honeyed overtones. Semidry taste with very firm and elegant texture that shows intensive fruit and broad oily mouth-feel. The finish is crisp and very concentrated. Beautiful balance. Port Wines Flight Red Wine Flight Burmester Colheita 1990 ­ AC Douro (JL 86p.) Côte-Rôtie 2004, Domaine Jamet ­ AC Côte-Rôtie (JL 88p.) Moderately deep, ruby colour. Delicately intense and deep nose reflecting smoky, fried bacon aromas with ripe cassis and white pepper. Elegant fullbodied wine with moderately high acidity. Ripe dark fruit flavours stands delicately with moderate tannins. The finish is slightly restrained still with medium length. Benefits from further ageing at least 5-7 years. If enjoyed now, decant at least 6 hours before. Medium-intense, tawny bright colour with red tints. Pronounced nutty aromas with preserved fruits ­ figs and dates. Sweet, balanced, medium-bodied taste with figs, dates, and hazelnuts. The high alcohol leaves warming finish. Simple style but very enjoyable at the moment. No further ageing. Portal Moscatel do Douro Reserva 1996 ­ AC Douro (JL 82p.) Golden colour. Intense nutty aromas with strong presence of orange peel and raisins. Sweet palate ­ low acidity, intense flavoured of preserved fruits, apricots and mandarins. Moderate length with one-dimensional simple style. No further ageing. Côte-Rôtie La Mordorée 1997, Domaine M. Chapoutier ­ AC Côte-Rôtie (JL 89p.) Deep, intense, marron red colour. Rich and intense nose shows very complex chartacters of chocolate, violets and vivid bouquet aromas of varnish and leather. Pronounced moderately full-bodied taste with high concetration, ripe brambles and firm tannins. Very good balance with long tarry aftertaste, but missing some elegance.to hit the high notes. Benefits for further ageing of 3-5 years, but if enjoyed now, decant at least 3 hours before. Viineistä valkoviinit osoittautuivat erittäin tasokkaiksi ja nautinnollisiksi juuri nyt. Punaviinien kohdalla viinit olivat järjestäen liian nuoria nautittaviksi. Viinit eivät todellakaan tarjonneet sitä mitä ne tulevat uskoaksemme tulevaisuudessa tarjoamaan. Crozes-Hermitage 2005, Alain Graillot ­ AC CrozesHermitage (JL 90p.) Deep, intense ruby colour. Delicate nose with ripe wild strawberries, fine toastiness, and seductive smokiness. Full-bodied wine with vivid acidity and firm tannins. Very ripe dark fruits ­ mostly brambles. Supple wine with long balanced finish. Wine that will definitely benefit of further ageing at least for 7-10 years. If drunk now, decant at least 6 hours before. Cornas 2004, Domaine Auguste Clape ­ AC Cornas (JL 88p.) Dark, ruby red colour. Intense nose is less pronounced than in previous wines. Mostly perfumey nose delivers delicate aromas of ripe brambles and violets with hints of leather and earthy aromas in the back. Full-bodied palate stands out as firm and concentrated with intense and extracted ripe dark berries. The finish remains slightly leafy and green with a dose of white pepper. After 12 hours wine had opened up. Classic but reserved in style. Will benefit from 3-5 years ageing. 102 F I N E

menestystarina on aina yksilöllinen. Olet luonut uraa ja kasvattanut varallisuuttasi. Olet jättänyt yksilöllisen jälkesi maailmaan. Ansaitset käyttöösi varainhoidon ammattilaisten osaamisen tavalla, joka kumpuaa omista ainut- laatuisista lähtökohdistasi. Tämän osaamisen tarjoamme myös perheesi ja edustamiesi yritysten käyttöön. Kerromme mielellämme lisää Evlin Private Banking -palvelusta. (09) 4766 9345 www.evli.com Helsinki · Tukholma · Malmö · Tallinna · Riika · Vilna · Varsova · Luxemburg 103

Larsson Yksinillallistamisen nautinto teksti: Andr e a s L ars s on Kuva: Pe kka Nuikki Vaikka haluankin jakaa hienoja viinejä ystävieni ja kollegoideni kanssa illallisilla ja muistoissa, minulla on myös mieltymys nauttia ylellisistä illallisista yksikseni. En sanoisi kuitenkaan nauttivani yksin juomisesta sen herättäessä epätoivoisia ajatuksia surujen hukuttamisesta suureen määrään halpaan massaviiniä. Tarkastelkaamme arvokasta juomista! Ollessasi yksin sinulla on aikaa ajatella, tunnustella ja maistaa viiniä. Mikään ei pääse sinun ja viinisi väliin keskeyttämään ja viemään huomiota jota viinisi toivottavasti ansaitsee. Istuessasi vaikkapa Pariisin legendaarisessa ravintola La Tour d'Argentissa sinulla on aikaa lukea läpi perusteellinen viinilista ilman, että joku keskeyttää nostaakseen maljaa tai haluten keskustella pöytään tuotujen alkupalojen alkuperästä. Sinun ei tarvitse olla diplomaattinen seuruetta kohtaan eikä sinun tarvitse tyytyä menuun edukkaisiin viinisuosituksiin. Voit nauttia siitä mitä mielesi tekee - koska koet olevasi sen arvoinen! Nyky-yhteiskunnassa sähköpostit, kännykät ja Blackberryn kämmenmikrot ovat tehneet meistä orjia, jotka tulee tavoittaa kaikkialta ja aina. Onneksi tässä kybermaailmassa on olemassa pakopaikka - huippuravintolat! Ne toimivat viinillisinä hoitoloina tarjoten yksin asioivalle rauhan ja nautinnon viinien tutkimiselle vailla ulkoisia häiriötekijöitä. Hyvä esimerkki tästä oli mahtava lounaani Pariisissa. Saavuin hiljattain aamulennolla Tukholmasta Pariisiin uupuneena. Riittämätön lentokoneaamiainen vaalean leivän, keinotekoisen mehun ja tunkkaisen kahvin kera jätti minut nälkäiseksi. Tiesin ettei iltapäivälle ollut mitään ohjelmaa, joten arvelin päätyväni paikalliseen bistroon syömään paistettua pihviä ja huuhtomaan sen alas karahvipunaviinillä. Ja niin kävikin. Tosin bistro ei ollutkaan vaatimattomimmasta päästä lukiessani melko suppeaa mutta houkuttelevaa viinilistaa suurine klassisine nimineen. Viinejä oli tarjolla edulliseen hintaan! 60 euron hintainen 1999 Haut-Bailly osui silmiini ensimmäisenä samoin kuin 1996 Clos Fourtet 45 euron hintaan. Koska olin jo päättänyt nauttia Entrecôte grilléen ranskalaisten ja béarnaisen saattelemina, en voinut välttää mieltymystäni kypsään, hyvään claret'iin sen kuuluessa selvittämättömästi tämän legendaariseen annoksen kumppaniksi. Jatkan listan tutkiskelua ja huomaan lopulta 2001 Château Roc des Cambes´in, mikä on kiistatta upea viini. Sen tuoksusta välittyy tyypillinen hienostuneisuus ja monivivahteinen aromikkuus ­ erittäin kukkea viini, jossa on ohuen ohuita kerroksia punaisia marjoja ja mineraaleja. Kiireettömänä voin rauhallisesti seurata sen kehittymistä lasissa. Kahden lasin jälkeen se puhkeaa kukkaan juuri kun eteeni kannetaan sihisevä pihvi suoraan grillistä. Viini vietteli nyt auettuaan tryffelin ja makeiden metsämarjojen aromikkuudella ja osoitti todellista syvyyttä maussaan lempeillä tanniineillaan ja klassisella raikkaudellaan. Nautin tätä samaa viiniä vain muutamia viikkoja aiemmin, mutta tällä kertaa viini maistui paljon paremmalta. Itse asiassa niin hyvältä, että päätin tilata reilun palan Brie de Meaux'ta viimeisen lasillisen seuraksi. Se Ranskan kokemuksista. Ollessani työmatkalla jokin aika sitten New Yorkissa aikatauluni oli täynnä ohjelmaa. Jostain syystä torstai-ilta oli kuitenkin varaamatta. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa ­ tulla kutsutuksi illalliselle tai nauttia illallinen itsekseni. Valitsin jälkimmäisen. En siksi, että olisin yksinäinen tai sosiaalisesti rajoittunut, mutta yksinkertaisesti siksi että se oli kerrankin mahdollista! Ei ollut mitenkään sattumaa löytää itseni illalliselta fantastisesta CRU-ravintolasta ­ nyt jo kolmantena iltana peräkkäin! Tällä kertaa nautin lasillisen Emmerich Knollin Rieslingiä vuodelta 2006 aperitiiviksi tutustuessani houkuttelevaan burgundivalikoimaan. Koska minulla oli nyt aikaa, tunsin kiusauksen nauttia jotain edesmenneen Philippe Engelin viiniä Domaine René Engeliltä. Monet ovat epäileväisiä Burgundin 2001 vuosikertaa kohtaan, eikä tuolloin tuotettu montaa viiniä, joka räjäyttäisi 104 F I N E

tajunnan heti tai ansaitsisi ylenpalttisia pisteitä. Vuosi ei tarjoa välitöntä mielihyvää omaavia 99 pisteen konsentroituneita hedelmäpommeja. Toisaalta kukapa nauttisi Goldbergin variaatiostakaan pikakelauksella. Jotkut asiat vaativat AIKAA. Minä yksinkertaisesti jumaloin tällaista vaikeasti tavoitettavaa Burgundin tyyliä, jossa on aistikkuutta, hienostuneisuutta ja aromikkuutta pikemmin kuin uutteisuutta, väriä ja tammea. Tunsin janoavani juuri tällaista viiniä ja minulla oli aikaa nauttia sitä kunnioittavasti. Siispä päädyin Engelin Echézeaux 2001:een. Minun on jälleen kerran painotettava, että mikäli viinilistaan on aikaa tutustua kunnolla, on aina mahdollista löytää hyviä ja riittävän kypsiä viinejä edulliseen hintaan. Tästä kyseisestä viinistä pyydettiin 160 dollaria, mikä on paljon vähemmän kuin viinin hinta kaupassa. Ottaen lisäksi huomioon dollarin alhaisen kurssin, voimme puhua todellisesta löydöstä! No, miltä viini maistui? Erittäin herkkä viini, jossa oli hienostunut parfyyminen aromikkuus. Viini tarvitsi aikaa lasissa vapauttaakseen ujon suuruutensa. Maku oli silkkinen, vivahteikas ja melko kevyt, mutta intensiivinen. Viini oli tyylikkäästi kehittynyt ja juuri nyt nautinnollinen. Se tuskin saisi korkeita pisteitä sokkotastingissä, mutta nauttiessani tätä nektaria kahden tunnin ajan suuresta Riedel-lasista yhdessä kukonpojan ja tattipastan kanssa viini loisti erinomaisuudellaan. Pitkän työpäivän jälkeen itsensä hemmotteleminen kypsällä burgunderilla on ehkä ylellisin yksin illallistamisen kruunaus. Luennoituani jokin aika sitten Grythyttanissa Ruotsissa nautin illallista ravintolassa, jolla on 7 000 pullon viinikellari ja varsin ansiokas viinilista. Oli riemastuttavaa löytää houkuttelevan hintaisia kypsiä burgundereita 80-luvulta, kuten Joseph Drouhin Clos des Mouches 1980 -valkoviini. Nykyään nopeasti kypsyvien Burgundin valkoviinien rinnalla tämä viini oli loistava esimerkki siitä, miten upeasti vaatimattomampikin Burgundin valkoviini voi kehittyä pitkän ja keskeytymättömän kypsytyksen seurauksena. Tämä ei missään nimessä ole viini, jota näkisi ylistettävän lehtien palstoilla vaikkakin se ilmentää suurelta osin sitä moniulotteisuutta, jota valkoinen Burgundi kykenee välittämään. Viini toimi alkuruoasta turskaan ja juustoihin, ollen lyömätön ja uskomattoman nuorekkaassa kunnossa. Muutama viikko sitten hemmottelin itseäni jälleen Grythyttanissa ja heidän viimeisellä pullollaan Domaine Louis Rémyn Clos de la Roche 1966:a. En tunne tuottajaa sen kummemmin, mutta olen huomannut tulleeni positiivisesti yllätetyksi 1960- ja 1970-luvun Burgundeista, toisin kuin Bordeaux´ista. Etenkin tuntemattomammat tuottajanimet ja vähemmän arvostetut appellaatiot ovat olleet varsin myönteisiä kokemuksia Burgundista. Tämä kyseinen viini ei muodostanut poikkeusta. Itse asiassa viini oli todella hyvää ­ täydellinen kypsyys, uskomattoman pehmeä suutuntuma, aromien hieno intensiteetti ja jälkimaun mahtava pituus. Kun kokemukseen lisätään vielä helpottava tieto viimeisen varastossa olleen pullon löytymisestä pitkän etsimisen jälkeen sekä egoistinen ajatukseni "tämä on kaikki minun", niin viini oli todellakin täydellinen elämys. Kokemus oli niin ainutlaatuinen etten edes muista mitä söin, mutta toisaalta aina se ei ole tarpeen koska viini soitti ensimmäistä viulua tuona iltana. Vetäessäni kokoon kokemuksiani viime kuukaudelta voin vain todeta seuraavaa. Nauttiessaan ainutlaatuisia illallisia yksin on hieno mahdollisuus oppia ymmärtämään ja kunnioittamaan viiniä eri tavalla. Juodessamme viiniä meidän tulee muistaa yhdistää siihen myös silkka nautintonäkökohta. Nautin suunnattomasti hienojen viinien jakamista ystävien kanssa ja teen sitä suurimmaksi osaksi, mutta kun löydän itseni yksin työmatkalta tai muusta vastaavanlaisesta tilanteesta, niin miksi en nauttisi tilanteesta tyylillä? Yksin illallistaminen on todellista taidetta, jota ei pidä unohtaa. Andreas Larsson on maailman paras sommelier 2007. Hän matkustaa ympäri maailmaa luennoimassa viineistä, konsultoimassa ravintoloita ja arvioimassa viinejä. Hän on Grand Jury Europeen jäsen ja hän työskentelee Växjössä PM & Vänner -ravintolassa luovana sommelierina. 105 L a r s s o n Fi n e Ta sn e n g Me Wi t i & s

nuikki Exhibition 12.11.2007 ­ 1.2.2008 Palais Coburg ­ Vienna

Laurent-Perrier Grand Siècle Salaperäinen ylistys naisille teksti: Es si Avel l an M W kuvat: Pek k a Nuik k i G rand Siècle on arvoituksellinen samppanja. Bernard de Nonancourtin ideoima Laurent-Perrierin prestiisiviini verhoutuu salaisuuksiin. Rypäleiden alkuperä, lajikkeiden sekoitussuhteet, viinien ikä sekä tuotantovolyymit ovat vartioituja liikesalaisuuksia. Mitä prestiisisamppanja Grand Siècle kätkeekään sisälleen ja onko suurta aikakautta ylistävä viini Laurent-Perrierin paras ase kiristyvässä kilpailussa? 108 F I N E

C H A M P A G N E 109 Fi n e C h a m p a g n e

hampagnessa tuntuu vallitsevan huono mikroilmasto miehille, sillä usean talon menneisyydestä löytyy vahvoja samppanjaleskiä miehien menehdyttyä ennenaikaisesti. Ehkä enemmän ja vahvemmin kuin missään muussa talossa heitä löytyy Laurent-Perrieriltä. Talon historiaa ovat kirjoittaneet niin Mathilde Emilie Laurent-Perrier kuin Marie-Louise de Nonancourt. Nyt johtoryhmässä istuvat omistajasuvun sisarukset Alexandra ja Stéphanie de Nonancourt. Ei siis ole sattuman kauppaa, että Bernard de Nonancourt on valinnut talon tyyliksi naisellisen eleganttien samppanjoiden valmistuksen. C - Usko tai älä, tältä yhdeltä ja ainoalta laiturilta lähtee maailmalle koko kahdeksan miljoonan pullon vuosimyyntimme. Tilat ovat käyneet auttamattoman ahtaiksi, ja siksi meillä on käynnissä mittava investointihanke, joka saadaan päätökseen ensi vuoden aikana. Käymme katsomassa mitä valtavan maavuoren takaa paljastuu. Pääosin maan alle rakennettavat, vaikuttavan kokoiset tuotantotilat ovat valmisteilla. Kohta työtilojen ahtaudelle voidaan sanoa Laurent-Perrierilla hyvästit. Jo massiiviset investointihankkeetkin paljastavat, että Laurent-Perrierin lähihistoria on huikea menestystarina. Lähden ajamaan Reimsin samppanjapääkaupungista kohti Tours-surMarnen pikkukylää. Laurent-Perrierin kellarit ovat sijainneet tässä Champagnen kolmen pääviljelysalueen risteyksessä perustamisestaan vuodesta 1812 asti. Kylä on melkeinpä yhtä kuin Laurent-Perrier, joten talon komea päärakennus löytyy helposti. Ennen kuin käännyn samppanjatalon pihaan huomaan valtavan suuren maavuoren talon reunustalla. Mietin, mitähän tähän on rakenteilla. Aloitamme tuotantotilojen katselmuksella. Kuljemme sisäpihan läpi kohti pientä lastauslaituria. Piskuinen yhden rekan mentävä laituri näyttää muinaisjäännökseltä, mutta isäntämme vakuuttaa: Leski ja sotaleski Tilan historia ulottuu vuoteen 1812, kun tynnyrintekijän poika Alphonse Laurent aloitti tuotannon Tours-sur-Marnessa. Hänen poikansa Eugene ja ennen kaikkea tämän vaimo Mathilde Emilie Perrier nostivat talon kuuluisuuteen. Eugene menehtyi ennenaikaisesti murskaantuen kuoliaaksi samppanjakellareissa, ja hänen 29-vuotias vaimonsa jäi yksin hoitamaan samppanjataloa. Kunnianhimoa ja yritteliäisyyttä tältä nuorelta naiselta ei kuitenkaan puuttunut. Laurent-Perrierin leski muutti talon nimen Veuve Laurent-Perrieriksi, jona se tunnettiin aina vuoteen 1964 asti. Mathilde Emilie Laurent-Perrier johti taloa menestyksekkäästi 38 vuotta. Lesken 110 F I N E

menehdyttyä lapsettomana vuonna 1925 talon kurssi syöksyi alaspäin seuraavat 14 vuotta. Alamäki saavutti aallonpohjansa vuoden 1938 konkurssissa. Samaan aikaan Lansonin samppanjasuvun perilliselle Marie-Louise de Nonancourtille ei löytynyt sijaa perheen yhtiössä. Sotaleskeksi jäänyt Marie-Louise kasvatti yksin neljää lastaan, muttei silti malttanut olla tarttumatta neuvonantajansa suositukseen ostaa Veuve Laurent-Perrier. Tämä ostopäätös pelasti Laurent-Perrierin, ja yritys on pysynyt saman suvun hallussa tästä asti. Marie-Louise de Nonancourtin tarkoituksena oli ostaa samppanjatalo jätettäväksi vanhimmalle pojalleen. Mutta toinen maailmansota sotki suunnitelmat. Molemmat vanhimmat pojat olivat aktiivisia jäseniä vastarintaliikkeessä. Mauricen kohtalo oli menehtyä keskitysleirillä, mutta Bernard de Nonancourt selviytyi koettelemuksista. Hän toimi korkeassa virassa vastarintaliikkeessä ollen muun muassa ensimmäinen upseeri joka meni Hitlerin Kotkanpesään arvioimaan sen valtavaa arvoviinisaalista. Suuri johtaja Bernard de Nonancourtin ansiot Champagne Laurent-Perrierin historiassa ovat vailla vertaa. - 80-vuotias de Nonancourt on edelleen mukana. Hän on ollut suuri johtaja, joka tuntee kaikki ja kaiken läpikotaisin. Hän aloitti sodasta tullessaan Lansonin samppanjatalon kellareissa ja tarhoilla, ja vuonna 1949 hänen nimitettiin Laurent-Perrierin hallituksen puheenjohtajaksi. Silloin myynti oli 80 000 pulloa vuodessa kun tänään myymme 8 miljoonaa pulloa! Bernard de Nonancourt on nostanut Laurent-Perrierin yhdeksi arvostetuimmista taloista sen noustessa myynnillisesti sijalta 98 viiden suurimman joukkoon. Bernard de Nonancourt valitsi myös talon tyyliksi Chardonnaypainotteisen hedelmäisen ja keveän luonteen silloin vallitsevan Pinot Noir dominanssin sijasta. Mutta myös luksussekoitus Grand Sièclen synnyttäminen on ollut de Nonancourtin merkittävimpiä ja kauaskantoisempia saavutuksia. Suuri vuosisata Aurinkokuningas Louis XIV:nnen aika tunnetaan nimellä Grand Siècle ­ suuri vuosisata. Tämä Ranskan vaurauden aikakausi innoitti Bernard de Nonancourtia. Vuonna 1960 lanseerattu Grand Siècle pakattiin tämän aikakauden pulloa jäljittelevään leveäpohjaiseen ja kapeakaulaiseen, parfyymipulloa muistuttavaan pakkaukseen. Laurent-Perrier oli luksussekoituksensa kanssa kategorian alullepanijoita, suurista nimistä vain Moët & Chandonin, Roedererin ja Taittingerin ehtiessä edelleen. 111 C H A M P A G N E Fi n e C h a m p a g n e

L a u r e n t - P e r r i e r G r a n d S i è c l e 112 F I N E

De Nonancourt ­ ja Laurent-Perrier ovat yhdessä sekoittamisen puolestapuhujia. Grand Siècle oli luksussamppanjoista ensimmäinen vuosikerraton versio. De Nonancourt halusi ilmentää viinillä sekoittamisen taidetta Champagnessa. Hän halusi tehdä samppanjan nauttimisen helpoksi kuluttajille. Tavallisen nautiskelijan ei tarvitse tuntea Champagnen vuosikertaeroja. Lisäksi Grand Sièclea kypsytetään niin pitkään kellareissa, että viini on lanseeraushetkellään valmista nautittavaksi. Grand Siècle on useimmiten kolmen vuosikerran sekoitus. Champagnen alueen vaihtelevista sääoloista johtuen erot perättäistenkin onnistuneiden vuosikertavuosien välillä ovat suuret. Siten sekoituksen eri vuodet täydentävät toisiaan ja luovat harmonisen kokonaisuuden. Siten se on aina ensiluokkainen ja takuuvarma samppanjavalinta mitä vaativimpaankin makuun. Grand Siècle on kuitenkin myös kärsinyt sekoiteviinin luonteestaan. Vuosikertamerkinnässä on jotakin taikaa, sillä vain ne tuntuvat kuuluvan arvostetuimpien samppanjoiden listalle. Laurent-Perrier on ollut myös haluton kirjaamaan esimerkiksi takaetikettiin kulloisenkin Grand Sièclen sisältämät vuosikerrat. Tässä suhteessa tuote puhuu itseään vastaan, sillä jos siinä ei ole alkuperätietoja on myös mahdotonta seurata sen kehitystä ja arvostaa sen ikääntymiskykyä. Poikkeukset vahvistavat säännön Grand Siècle on muutaman kerran poikennut sekoittamispolitiikasta, mikä hämmentää kuluttajaa. Muutamina suurina vuosina, ja alun perin Amerikan vuosikertasamppanjaa ihannoivien markkinoiden toiveesta, Grand Siècleä valmistettiin vuosikertaversioina ­ Grand Siècle Exceptionnellement Millésimé. Tästä on kuitenkin nyttemmin luovuttu, ja vientipäällikkö Guillaume Deglisen mukaan uusia vuosikertalanseerauksia ei ole enää luvassa. Deglise lisää: - Grand Siècle on lähestulkoon tasasekoi- 113 C H A M P A G N E Fi n e C h a m p a g n e

Superluksusta Jotta poikkeus vahvistaisi säännön, Laurent-Perrierin tuotesortimentissa on vielä yksi Grand Siècleäkin hinnakkaampi, harvinaisempi ja ylellisempi tuote, nimittäin luksusroseeviini Cuvée Alexandra Rosé. Tämän viinin ensivuosikerta 1982 lanseerattiin Alexandra-tyttären häitä varten vuonna 1987. Onneksi sitä riittää nykyisin sentään muutamia pulloja maailmallekin. Cuvée Alexandra Rosé taas puolestaan on vuosikertasamppanja, jota valmistetaan ainoastaan parhaina vuosina. Guillaume Deglise kertoo: - Rypäleet tulevat sataprosenttisesti Grand Cru -tarhoilta. Sekoituksessa on valtaosa ­ 80 prosenttia - Pinot Noiria lopun ollessa Chardonnayta. Cuvée Alexandra Rosé on harvinaislaatuinen roseesamppanja sillä se valmistetaan saignee-menetelmällä. Tämä vaativa menetelmä tarkoittaa sitä, että rypäleiden annetaan uuttua kuorien kanssa kunnes haluttu väri on saatu aikaan. Deglise muistuttaa: - Roséiden valmistus on erittäin vaativaa tällä menetelmällä. Entinen kellarimestarimme tapasi jopa nukkua tankin vieressä, jottei ohittaisi sitä lyhyttä aikaa, jolloin väri on kauneimmillaan ja aromit herkullisimmillaan! Cuvée Alexandra Roséta varastoidaan vielä pidempään, yli kymmenen vuotta, ja se on ihastuttavan valmista juotavaksi heti lanseerauksen jälkeen mutta kehittyy toki vielä erinomaisesti. Ennätyksellisten myyntien ja massiivisten investointihankkeiden keskellä Laurent-Perrierin liki 200-vuotias talo on elämänsä kukoistuksessa. Bernard de Nonancourt on tehnyt huikean elämäntyön antaakseen suvun silmäterän eteenpäin seuraavalle sukupolvelle, tyttärilleen Alexandralle ja Stéphanielle. Kupliva menestystarina jatkuu taas naisten käsissä. Samppanja on samaan aikaan muuttumassa juhlajuomasta vakavasti otettavaksi gastronomiseksi huippuviiniksi. Harrastajien mielenkiinto viinin alkuperää ja valmistusdetaljeja kohtaan on suurempaa kuin koskaan. Tieto lisää viininautintoa, joten Grand Sièclen takaetikettiinkin soisi vihdoin kirjattavan käytetyt vuosikerrat. tus Chardonnayta ja Pinot Noiria parhailta vuosikertavuosilta, mutta tarkka sekoitus vaihtelee vuosttain. Viini valmistetaan yksinomaan Grand Cru -kylien rypäleistä, ja pääosin hyödynnämme Ambonnayn, Verzenayn, Maillyn, Avizen, Cramantin, Chouillyn ja Le Mesnil-sur-Ogerin rypäleitä. Talon tyyli Laurent-Perrier omistaa noin 150 hehtaaria viljelyksiä, jotka vastaavat vajaasta 10 prosentista yhtiön rypäletarvetta. Omien viljelysten vähäisyys onkin talon harvoja heikkouksia.Guillaume Deglisen muistuttaa: - Meillä on yli tuhat rypäleiden toimittajaa, joista jotkut ovat alihankkijoitamme jo kolmannessa sukupolvessa. Palkitsemme pitkäaikaiset toimittajamme hintapreemiolla. Champagnen rypäleiden hintakehitys on viime vuosina ollut huimaa. Grand Cru -kylien Chardonnay on rypäleistä kallein ja siitä maksetaan jo yli kuusi euroa kilolta. Laurent-Perrierin viinien tyyliä leimaa juuri Chardonnayn suuri osuus, siksi hinnannostopaineet ovat melkoiset. Talon samppanjoille on ominaista myös puhtaus ja hedelmäisyys, joka saadaan minimoimalla happikontakti kaikissa valmistusvaiheissa. Guillaume Deglisen lisää: - Luovuimme tammitynnyreiden käytöstä vuonna 1964, ja käytämme niitä ainoastaan roseesamppanjoihimme tarvittavien punaviinien valmistukseen. Kypsytysaika Grand Sièclelle on pitkä, minimissään seitsemän vuotta. Erikoisen malliset flacon-pullot eivät sovellu mekaaniseen sakanpoistoon tarkoitettuun gyropalettiin. Siten pullojen tanssittamiseksi joudutaan käyttämään edelleen perinteistä pulpettia ja puhdasta käsityötä. Guillaume Deglisen selvittää: - Meillä on kaksi henkilöä kellarissa pelkästään tässä työssä. He kääntävät päivässä 40 000 pulloa ja koko prosessi kestää kolme viikkoa jokaisen pullon osalta. Mutta olemme hieman huolissamme löydämmekö heidän jäätyään eläkkeelle enää ammattitaitoisia seuraajia. Tämä ei ole niitä nykynuorten ihannetöitä! Uudelleenkorkitusvaiheessa Grand Siècle -pulloihin syntynyt vaje korvataan samalla viinillä ja 10­11 gramman sokerilisäyksellä. Tämän jälkeen pullot lepäävät vielä kolme kuukautta kellareissa ennen matkaansa maailmalle. 114 F I N E

V iini on ollut minulle kuin virtaava vesi. Ei vähiten siksi, että olen ikäni ollut kalastaja ja kalaruoat vaativat viiniä seurakseen. Elämän virta on mahtinsa koskissa ja rauhoittuu suvantojen metafyysiseen tunnelmaan. Joki kasvaa matkansa aikana, siihen tulee lisää syvyyttä, virta laajenee ja pyörteisiin ilmestyy uusia vivahteita. Taimenet ovat joen valtiaita. Niiden pyytäminen vaatii sekä taitoa että kärsivällisyyttä, mutta juuri siksi ne ovat niin kiehtovia ja haastavia. Niin ovat kehittyneet viinitkin. Taimen iskee perhoon, kalastaja väsyttää sen ja kun täpläkylki on haavissa, kuljettanut minua pitkin soljuvia suvantoja, napakoita nivoja, kuohuvia koskia, ilkeitä akanvirtoja, väkeviä vuolteita ja kumisevia könkäitä. Hyvä viini on ollut seuralaiseni kauan, niin kalakämpän takkatulen loimussa nautittuna kuin ravintoloiden kimaltelevien kristallikruunujen alla. "In vino veritas." totean minäkin ja haluan johdattaa sinut, hyvä lukijani, matkalle virtaavan veden ja viinien maailmaan. Jaa kanssani pieni hetki minun maailmaani. hän joutuu miettimään mitä tekisi. Ottaisiko kilon painoisen kalan mukaan kotiin viemisiksi vai laskisiko sen takaisin veteen, kasvamaan vielä suuremmaksi? Moni antaa taimenelle uuden mahdollisuuden. Tavataan uudestaan VI I NI KUI N VET TÄ VIRTAAVAA teksti: Ju h a Jormanaine n Kristallin kirkas puro puskee tietään eteenpäin ylängön kivikossa. Se pärskähtelee pieninä putouksina ja kiemurrellen sinnitellee tietään kohti alavampia maita. Jääkylmässä vedessä kivien suojassa pitävät suojaa täpläkylkiset purotaimenet. Nuori viini on kuin ylänköjen latvapuro. Se on vastikään aloittanut taipaleensa ja sen luonne on vielä äkkipikainen ja raju. Latvapurojen vesi voi olla niin kylmää, ettei sitä mielellään juo ja samoin on nuoten viinien laita. Huippuviinikin voi olla nuoruudessaan lähes juomakelvoton. Silti uusikin viini voi olla nautinnollista. Nuori Bordeaux ei koskaan ole erinomaista, mutta nuori samppanja saattaa olla hurmaavaa. Nuoren hyvälaatuisen samppanjan nauttiminen on verrattavissa (ainakin kalamiehen mielestä) pikkupurojen taimenien kalastukseen keveillä perhovälineillä. Pienenkin kalan väsyttäminen tuottaa nautintoa, mutta pian mieli palaa suurempiin kaloihin. Muistan viime kesältä, kuinka olin kalastanut ystäväni kanssa iltapäivän erästä nimetöntä pikkupuroa kaukana Ruijan ylängöllä. Palattuamme leiriin perkasimme taimenet, panimme niiden sisään suolaa, uutta sipulia ja voita. Sen jälkeen käärimme kalat folioon ja laitoimme ne nuotion hiilloksen hehkuun. Ympärillä oli autio erämaa, taustalta kuului kosken kohina­oli aikaa vain olla ja elää sitä hetkeä. Kun kalat olivat valmiita, hain jääkylmästä lompolosta rinkassa kantamani pullon jaloa kuohuvaa juomaa. Se ateria sen samppanjan kera oli juuri silloin ja siinä paikassa nautittuna sadan pisteen arvoinen. muutaman vuoden kuluttua, sitten kun olet suuri ja upea unelmasaalis. Edesmennyt yhdysvaltalainen perhokalastuksen ikoni Lee Wulff kirjoitti aikoinaan: "Taimen on liian kaunis kala pyydystettäväksi vain yhden kerran." Muutan sanontaa viineihin sopivaksi: "Huippuviini menee hukkaan jos sen juo liian nuorena." Kehittynyt viini on kuin joki taimenineen. Sen voiman tuntee ja siinä on jäljellä vielä rajuutta sekä rosoisuutta, mutta viinissä on jo syvyyttä. Se antaa esimakua siitä tulevaisuudesta ja siitä suunnasta mihin viini on kulkemassa. Viini on kuitenkin vasta paljastamassa luonnettaan ja on kyse siitä, nauttiiko viinistä nyt vai antaako sille lisää aikaa ja kehittymisen mahdollisuuksia. Kalastajana ja viiniystävänä suosittelen kärsivällisyyttä. Kun joki pudottautuu alavalle maalle monien komeiden putousten kautta, siitä on tullut virta. Sen koko on majesteetillinen, ja se vyöryy eteenpäin vakaasti oman mahtavan voimansa tunnossa. Taakse ovat jääneet ylävirran taimenet, nyt virran valtias on kuningas lohi. Valtavirta on moniulotteinen, sen syövereissä on virtauksia, pyörteitä, siellä on matalia hiekkasärkkiä, kivisiä karikoita, syvänmustia suvantoja, karkeloivia koskia ja usvaa ilmaan syökseviä suurkönkäitä. Suuri virta osaa olla myös lempeä, sen uneliaissa suvannoissa kuulee koskenhaltijan tarinoita, niskajänteen harmonia rikkoutuu lohen hypystä, ilmassa tuoksuu märkä ruoho ja jäntevien nivojen vieressä kohoavat lumihuippuiset tunturit. "Kypsät viinit vaativat harjaantumista ja kokemusta aivan kuin lohenpyyntikin. Koskaan ei voi ennalta tietää käsin mitä tapahtuu." Puro pudottautuu alavammille maille, siihen yhtyy muita puroja ja pian purosta on tullut joki. Se virtaa voimansa tunnossa, etsii uusia uomia, näyttää Lohijoki on elämys joka pitää kokea kaikilla aisteilla ­ aivan kuten kypsät viinitkin. Kypsissä viineissä on hyvin paljon samaa kuin rakastamissani lohi- 116 F I N E

Sama pätee kypsiii viiniehin. Jokainen pullo on arvoitus. Jos korkki painuu korkkiruuvin edellä pulloon, niin silloin hartiatkin lysähtävät ­ viini on to- "Kalastaja unelmoi ennätyskalasta, viininystävä täydellisestä viinistä, mutta mitä on täydellisyys?" dennäköisesti mennyttä. Mutta jos karahvoinnin jälkeen käykin ilmi että viini on kunnossa ­ mikä ilo ja riemu. Helvetti muuttuu taivaaksi yhdessä hetkessä. Lohestuksessa on täsmälleen sama kaava, yksi ohikiitävä hetki voi muuttaa taivaan helvetiksi ja päinvastoin. Mutta sitä vartenhan täällä eletään, ollaan kokemassa ja tekemässä asioita. Jormanainen virroissa ­ Tenossa ja Namsenissa. Niissä on voimaa, mutta ei aggressiota. Niissä on syvyyttä, hienostuneisuutta, monikerroksisuutta, majesteettisuutta, tyylikkyyttä ja arvaamattomuuttakin. Lohijoella edellisen vuoden heikko suvanto voi olla seuraavana vuonna huippupaikka. Toisaalta kypsä viini aliarvostetulta vuodelta saattaa osoittautua upeaksi. Kypsät viinit ovat oikeastaan luonnon jumalien luomuksia joista me kuolevaiset voimme kiitollisena kykyjemme mukaan nauttia. Kypsät viinit vaativat harjaantumista ja kokemusta aivan kuin lohenpyyntikin. Koskaan ei voi ennalta tietää käsin mitä tapahtuu. Ennuste lohiviikolle voi olla mitä suotuisin, mutta yllättävä hellejakso saattaa mitätöidä kaiken. Vuoden 1961 Pétrus näyttää ulkoa käsin tarkasteltuna ehkä täydelliseltä, mutta silti on mahdollista että näkymätön korkkivika on tuhonnut koko viinin. Toisaalta tässä arvaamattomuudessa piilee koko jutun juoni. Jos tietäisin aina saavani tietyn määrän tietyn kokoisia lohia Norjan viikkoni aikana, lopettaisin kalastuksen siihen paikkaan. Elämä on mahdollisuus, mahdollisuus oppia ja nauttia kaikesta siitä mitä on tekemässä. Onnistumisen perustana on asia joka yhdistää niin lohestajaa kuin kypsien viinien ystävää. Se on nöyryys. Lohta ei oteta, se on kala joka annetaan pyytäjälle ­ siinä vanha viisaus. Kypsät viinitkään eivät välttämättä avaudu kiireiselle nykypäivän ihmiselle. Hyvän ja kypsän viinin nauttimiseen pitää olla aikaa, siihen on varattava oikea paikka ja ennen kaikkea oikea ihminen tai oikeat ihmiset joiden kanssa viinin nautinnon voi jakaa. Nykymaailma tekee meistä yhä enemmän itsekkäitä, mutta miltä tuntuu yksin saatu viisitoistakiloinen lohi? Ei ketään jonka kanssa voisi käydä läpi taistelun tuoksinnan, ei ketään kenen kanssa voisi jakaa suuren kalan tuottaman riemun, ei ketään jonka kanssa voisi myöhemmin muistella tapahtunutta. Sama pätee kypsiin viineihin. Miltä maistuu Château Latour 1970 yksin nautittuna kiireisellä lounaalla? Tai miltä tuntuu ihailla viinikaapin lukuisia RomanéeConteja, Pétruksia ja Cheval Blanceja jos ainoa aikomus on saada niistä rahallista voittoa? Kannattaa muistaa että harvinaisinkin viini on tehty nautittavaksi. Käärinliinoissa ei ole taskuja viinikarahveille eikä Riedelin laseille. Kalastaja unelmoi ennätyskalasta, viininystävä täydellisestä viinistä, mutta mitä on täydellisyys? Täydellisyys on osaltaan sitä, että ihminen pääsee kokemaan jotakin unohtumatonta jonka hän voi jakaa toisten kanssa. Se voi olla syntymäpäivänä ystäville tarjottu pullo Quinta do Noval Nacionalia vuodelta 1963. Se voi olla neljännespullollinen Château Margaux:ta vuodelta 1959, jonka ystäväsi lähettää sinulle taksilla, koska hän haluaa sinunkin maistavan upeaa viiniä. Maailma ei koskaan aukea kokonaisuudessaan ihmiselle, joka keskittyy vain omaan itseensä, ei ainakaan kalastuksen tai kypsien viinien maailma. Parhaat kokemukset elämässä syntyvät siitä, että ne on voinut jakaa jonkun toisen samanhenkisen kanssa. Se on maailma jossa minä haluan viettää loppuelämäni. Kiitän sinua tarkkavaisuudesta, hyvä lukijani, ja nostan maljan kypsille viineille. "Jos olet kypsien viinien ystävä, olet myös minun ystäväni." JIJ 117 J O R M A N A I N E N Fi n e Tar t ia n a i n e n Jo s m ngs

118 F I N E

The best place to put a Da Vinci: on your wrist. Stays on the wall. Da Vinci Chronograph. Ref. 3764: Sometimes you have to break with convention to progress. One man who recognized this principle early on was Leonardo da Vinci. Born in a small village in Tuscany, he was a universal genius who dreamed up more inventions and documented more of the laws of nature than hundreds of his contemporaries and others throughout history put together. For many years, his openness to new ideas and his innovative spirit have fascinated the watchmakers at IWC. In 1969, for instance, the first quartz watch from IWC featuring the Beta-21 movement ­ then considered state of the art ­ was launched under the name "Da Vinci". In 1985 the development of IWC's mechanical Da Vinci chronograph with its perpetual calendar was a breakthrough for the art of watchmaking. By drawing on the irresistible strength and beauty of mechanics, the Schaffhausenbased company paved the way for the future of watchmaking at its finest. The history of IWC began in 1868, when Florentine Ariosto Jones, an American watchmaker from Boston, founded the International Watch Company in northeastern Switzerland. Since then, the firm's engineers have developed countless watches, Manufactory in Schaffhausen. technical achievements and innovations that have their origins in Schaffhausen have borne impressive testimony to this for some 139 years. With the new Da Vinci Chronograph IWC now takes the next step in the evolution of technology and watchmaking. Everything about this watch is new. Its tonneaushaped case, available in either platinum, 18 ct. white gold, 18 ct. rose gold or stainless steel, houses a chronograph movement developed and manufactured entirely by IWC after years of painstaking research. The power required to drive this technical masterpiece is developed by an automatic IWC double pawl-winding system, which can be admired IWC-manufactured movement. through the sapphire glass back cover. The new stopwatch display is as easy to read as the standard time on the dial. And, thanks to the flyback function, is ready to start again in the twinkling of an eye. This is one work of art for which Leonardo would almost certainly have had a wrist free. IWC. Engineered for men. such as the Grande Complication, the large Pilot's Watch family, the Portuguese models, the Ingenieur line and the Aquatimer series. Probus Scafusia (good, solid craftsmanship from Schaffhausen) encapsulates the IWC philosophy. The many Mechanical IWC-manufactured chronograph movement (figure) | Flyback function | Automatic IWC double pawl-winding system | Date display | Screw-in crown | Water-resistant to 30 m | 18 ct. rose gold IWC Schaffhausen, Switzerland. www.iwc.com 119 F I N E W A T C H E S

Palais Coburg ­ viinihotellien ykkönen Teksti: Juha Lihtonen Coburgin palatsi Wienin keskustassa on seitsemässä vuodessa kunnostettu historiallisesta rauniosta yhdeksi Euroopan ylellisimmistä hotelleista. Kaupungin kattojen yllä Palais Coburg tarjoaa asiakkailleen Wienin parhaan ravintolan, upeita sviittejä sekä span ja kauneushoitolan. Muihin luksushotelleihin verrattuna sen suojissa on paljon enemmän ­ arkkitehtuuria kuuden vuosisadan takaa, alkuperäiseen loistoon entisöidyn Johan Straussin konserttisalin, Dom Pérignon ­samppanjaloungen ja 60 000 pullon viinikellarit. Palais Coburgiin yli 100 miljoonaa euroa investoineen Peter Pühringerin tavoitteena on luoda maailman paras viinihotelli. 120 F I N E

I t ä v a l t a 121 Fi n e Wi n e Ho t e l

T 122 F I N E uliterä Bentley Continental GT kiilaa pidennetyn Maybachin eteen. Autosta nousee mies, joka heittää avaimet portieerille ja astelee sisään Palais Coburgin suurista lasiovista. Hetken kuluttua samainen Bentleyn ilmestyneen aulan päässä olevaan äänieristettyyn lasitettuun tilaan. Portieeri poistuu autosta ja auto katoaa silmänräpäyksessä maan alle. Samassa kuulen kommentin: ­ Kätevää vai kuinka?, kysyy Palais Coburgin pääsommelier Thomas Breitwieser todeten samalla nauraen, että Palais Coburgin kellareissa on muutakin arvokasta kuin viinit.

Olin sopinut tapaavani Breitwieserin yhdessä hotellia johtavan keittiömestari Christian Petzin kanssa. Olin kiinnostunut kuulemaan miten ainutlaatuinen hotellihanke sai alkunsa ja mitä Palais Coburgissa tehdään omistajan tavoitteen saavuttamiseksi? Petzin hoitaessa suurta bankettitilaisuutta saan mahdollisuuden tutustua hänen filosofiaansa illallisen yhteydessä. Nyt olisi mahdollisuus keskittyä kokonaan viineihin yhdessä hotellin viinituotteista vastaavan Thomas Breitwieserin opastamana. Breitwieser aloitti työt hotellin pääsommelierina viime maaliskuussa työskenneltyään aiemmin Saksassa ja Yhdysvalloissa. Hän oli onnellinen saadessaan haasteellisen työn Palais Coburgista. ­ On vaikea kuvitella toista sellaista työpaikkaa, jossa olisi mahdollisuus työskennellä huippuviinien parissa kuten täällä. Tapaan mielenkiintoisia viineistä kiinnostuneita ihmisiä ja pääsen maistamaan viikottain maailman himotuimpia viinejä vuosikymmenien, joskus jopa vuosisatojen takaa, hän ylistää. 123 I t ä v a l t a Fi n e Wi n e Ho t e l

Palais Coburg on 65-vuotiaan miljonäärin, Peter Pühringerin, intohimojen ilmentymä. Hän herätti henkiin yli 160 vuotta vanha palatsin seitsemän vuoden uurastuksen jälkeen. Pühringerin omistama yksityissäätiö osti ränsistyneen palatsin vuonna 1997. Sen kunnostustyöt käynnistyivät vuonna 2000 ja hotelli avattiin vuonna 2003. Palais Coburgin kunnostamisessa on käytetty ohjenuoraa: säilytä historia ja muokkaa tulevaisuutta. Palatsi kunnostettiin äärimmäisellä huolella autenttisuutta korostaen. Pühringer on omistanut palatsinsa taiteelle, bisnekselle ja arvokkaille tilaisuuksille. Neljässä vuodessa Pühringer on luonut tiimeineen Palais Coburgista kohtauspaikan, jossa yhdistyvät pääoma, kulttuuri ja kulinaariset nautinnot. Nyt upealle paikalle on aika luoda ainutlaatuisia tapahtumia. Siinä viinillä on keskeinen rooli. Tavoite on tulla maailman houkuttelevimmaksi viinihotellikohteeksi. ­ Tavoite on lähtöisin herra Pühringerin intohimosta viineihin, joka syttyi joskus 1980-luvun puolivälissä hänen vieraillessa Bordeaux'ssa. Hän rakastaa kypsiä viinejä. Matkustettuaan maailmalla hän pettymyksekseen pani merkille ettei kypsiä viinejä ole juurikaan tarjolla edes parhaissa ravintoloissa. Palais Coburg soi hänelle mahdollisuuden toteuttaa intohimoaan viineihin. Nälkä on selvästi kasvanut syödessä. Avattuaan hotellin vuonna 2003 Coburgissa oli kaksi viinikellaria kattaen reilut 150 neliömetriä. Vuonna 2006 kellareita oli jo kuusi 755 neliön alueella hotellin 16 000 neliöstä. ­ Voi kuulostaa oudolta, mutta herra Pühringer joutui ostamaan tien toisella puolella sijaitsevan rakennuksen kellaritilat Coburgin varastotilojen käydessä ahtaaksi. Jotta viinien siirtäminen Coburgin kellareihin olisi vaivatonta, maan alle louhittiin yhdystunneli, Breitwieser kertoo ja ohjaa meidät kellareihin. 124 F I N E

Kellareiden lumo iirrymme aulatiloista rennon viinibaarin ohitse alakertaan, jossa astumme sisään ensimmäiseen kellariin. Kellari on täynnä legendaarisia viinejä. Puulaatikoiden kyljistä voi lukea toinen toistaan arvostetumpia ranskalaisia tuottajanimiä. Magnum-kokoiset Bordeaux'n kasvuluokitellut viinit peittävät seinät. Keskellä kellaria olevalla pöydällä on mahtava kokoelma hiljattain menehtyneen Alois Kracherin himoittuja makeita viinejä ­ niistäkin suuri osa magnum-pulloissa. Oven suussa seisoo kellarin suurin pullo. Se on 18 litran Melchior-pullo Hermitage La Chapellea vuodelta 1997. Hinnaksi ilmoitetaan 6 620 euroa. ­ Tässä kellarissa on noin 30 000 pulloa viiniä. Osa on Pühringerin sijoitusviinejä. Hän on sijoittanut viineihin noin 20 miljoonaa euroa. Ne ovat enimmäkseen Bordeaux'n ykkösviinejä vuodelta Kellari muistuttaa laivaa. Kaarevat seinämät ovat täynnä pulloja Uudesta Maailmasta, Espanjasta ja Portugalista, Thomas Breitwieser selittää: ­ Tämä tila on rakennettu laivan ruumaksi symblisoimaan sitä miten viinit ovat Euroopaan saapuneet. Espanjalaisten ja portugalilaisten ollessa uuden maailman alueiden historiallisia valloittajia olemme halunneet kunnianosoituksena varastoida myös Espanjan ja Portugalin viinit tähän kellariin. Kellarissa on Coburgin kokoelmien suurin viinipullo, Primat-kokoinen (27 litraa) oleva Marques de Murrietan Ygay Reserva 2001. 1982, Breitwieser toteaa ja ohjaa minut seuraavaan kellariin. Merkillepantavaa kypsien huippuviinien valikoiman lisäksi, on niiden yllättävän runsas määrä. Esimerkiksi Mouton-Rothschild 1945 on 24 pulloa sekä muutamia magnumeita, Latour 1961 10 pulloa ja Cheval Blanc 1947 yksi tuplamagnum, 10 magnumia ja 12 normaalipulloa. 125 I t ä v a l t a Fi n e Wi n e Ho t e l

Kolmas kellari kantaa nimeä lasikellari. Kellari on erotettu lasiseinällä bankettitilasta. Hyllyt lattiasta kattoon ovat pelkkää lasia ja viinejä täynnä. ­ Tänne on kerätty kaikki modernit eurooppalaiset viinit Itävallasta, Saksasta, Sveitsistä ja Italiasta. Päätimme rakentaa kellarin näille viineille lasista ilmentämään sitä tapaa, jolla viinit näissä maissa nykyään tuotetaan ­ äärimmäisellä puhtaudella vailla vilppiä, Breitwieser perustelee. Lasikellari kuvastaa hyvin sitä syvää haavaa, jonka vuonna 1985 paljastunut glykoliskandaali jätti itävaltalaiseen viinielinkeinoon. Lasikellarin vieressä sijaitsee puitteiltaan vaatimaton ja pieni kellari. Kellari on pieni koska se on omistettu harvinaisimmille aarteille kokoelmissa. ­ Tämä kellari on itse asiassa palatsin rakentaneen Saxe-Coburg-Gothan perheen viinikellari vuodelta 1845. Täällä varastoimme muun muassa kellarimme arvokkainta viiniä Château d'Yquemia vuodelta 1811 (75 000 euroa), Breitwieser kertoo ja mainitsee muiksi aarteikseen Domaine de la Romanée-Contin La Tâche 1945 Magnumin, Lafleur 1945 Magnumin, Latour 1961 Jeroboamin ja Margaux 1900 Magnumin. Kellarissa säilytetään myös Coburgin vanhinta viiniä Rüdesheimer Apostelwein 1727 Rheingausta Saksasta. 126 F I N E

uljemme kellaritiloja erottavien viiniholvien läpi mielenkiintoiselle käytävälle. Kymmeniä metrejä pitkää käytävää halkoo valaistu, kultaisena loistava arabiankielinen kirjoitus kadoten syvälle pimeyteen. Kirjoitus on Wieniä vuonna 1529 piirittäneen ottomaani Suleiman Suuren viiniaiheinen runo, jossa hän kertoo olevansa valmis nauttimaan frankkipalvelijan tarjoamaa punaviiniä vain kohteliaisuuttaan. Käytävän valot syttyvät seuratessamme kirjoitusta syvemmälle käytävään. Yhtäkkiä Breitwieser pysähtyy ja pyytää katsomaan oikealle. Lasiseinän takaa syttyvät valot paljastavat todellisen aarrekammion ­ Château d'Yquem -kellarin, jossa on satoja pulloja kultaista nektaria vuosikertoja 1793-2001. Suleiman Suuren runon ironia paljastuu, sillä jos tätä nektaria olisi tulloin ollut tarjolla, Suleiman Suuri olisi varmasti nauttinut sitä ilomielin kenen tahansa tarjoamana. Jatkamme kulkua käytävän päähän ja astumme kabinettitilaan joka on sisustettu turkkilaiseen tapaan. ­ Tämä on ainutlaatuinen tila Coburgissa, sillä se sijaitsee vanhan Wienin kaupungin muurien ulkopuolella. Takana näet vanhan muurin rauniot, joita ei ole enää nähtävissä missään muualla Wienissä. Tässä paikassa on vuosisatoja sitten käyty verisiä taisteluja ottomaanien yrittäessä päästä muurien sisäpuolelle, Breitwieser pohtii ja toteaa harvinaisten raunioiden paljastavan arkkitehtuuria 1550-luvulta. 127 I t ä v a l t a Wi n e Ho t e l

Champagne Design T sormenjälkitunnistin. den, että jääharkot pysyivät pitkään jäässä. Me päätimme tehdä tästä samppanjakellarin. untuu kieltämättä absurdilta astella 1500-luvulta peräisin olevien muurien keskellä huippumoderniin lasiseinäiseen hissiin, joka vie meidät edelleen syvemmälle kellareihin. Yllätykseksi seuraavaksi eteeni aukeaa Philippe Starckin suunnittelema mustanpuhuva Dom Pérignon ­lounge seinän peittävine Karl Lagerfeldin kuvineen. Breitwieser ohjaa meidät loungen läpi lukitulle ovelle, jossa on ­ Palais Coburgissa on vain neljä ihmistä, joilla on pääsy kellareihin ­ herra Pühringerillä, minulla ja kahdella kellareissa työskentelevällä sommelierillamme, Breitwieser toteaa. Ovi aukeaa ja sen takaa paljastuu pieni kylmä tila, jossa on satoja pulloja samppanjoita erikokoisissa pulloissa. Silmiini osuu kypsiä vuosikertoja Krugeja, Dom Pérignoneja ja Cristaleja. Breitwieser jatkaa: ­ Tämä on palatsin entinen jäähuone. Täällä oli riittävän kylmä läpi vuo- 128 F I N E

amppanjalle oma kellari onkin paikallaan, sillä Palais Coburgissa sen menekki on suurta. Samppanjailottelua on tarjolla joka sunnuntai samppanjabrunssin merkeissä Coburg Wine Bistrossa. Valoisa paviljonkiravintola Palatsin puutarhassa tarjoaa muutenkin maukkaita klassisia herkkuja moderniin tapaan lounaasta aina iltaan saakka. Vitello Tonnato ja perinteisesti tarjottu tartar-pihvi ansaitsevat erityiskehuja. Lisäksi jälkiruokakärry hurmaa kenet tahansa makean ystävän. Pienistä herkullisen näköisistä jälkiruoista on lähes mahdotonta poimia vain yhtä tai kahta. Hotellin toinen ravintola, Ravintola Coburg on auki vain iltaisin. Se edustaa tyyliltään fine diningia. Kaksi kertaa Itävallan vuoden kokiksi nimetyn Christian Petzin kädenjälki on kaunista, kevyttä ja intensiivistä. Ravintola Coburgin annokset ovat varsin mielenkiintoisia ja poikkeuksellisia. Ne ovat kuin risteytys Katarina de'Medicin klassista keittiötä ja raikas tuulahdus modernia australialaista keittiötä, joka muistuttaa sydneyläisen Neil Perryn Rockpool-ravintolan tarjontaa. Nauttimamme seitsemän ruokalajin menu yllätysannoksineen oli kerrassaan maukas ja pakettiin tilatut itävaltalaiset suositusviinit paljastivat hyvien kombinaatioiden kautta Christian Petzin ja Breitwieserin tiimien yhteistyön. Petz on äärimmäisen kiinnostunut viineistä ja suunnittelee menut usein viinien ehdoilla. Tarjoilu on yksilöllistä ja asiantuntevaa. Suuri osa henkilökunnasta tuntee viinit erittäin hyvin. Breitwieserin mukaan hänellä työskentelee salissa kuusi sommelieria ja kaksi yksistään kellareissa. Kummastukseni kellareissa työskentelevistä sommeliereista katoaa, kun Breitwieser tuo mukanaan paksun kirjan luettavaksi. Se on erikoisviinilista. Upeasti painettu kirja kertoo kaiken oleellisen kellarin aarteista, kuten maailman arvostetuimpien viinikriitikoiden kommentit, mistä viini on hankittu, mikä on viinin pinnan taso ja kuinka pitkään se on ollut Palais Coburgin kellareissa. Kellareissa työskentelevät sommelierit merkitsevät jokaisen pullon näillä samoilla tiedoilla ja välittää tiedon meille tekeillä olevaa kirjaa varten. Jokaisessa pullossa on siis takana nähtävillä samat tiedot kuin kirjassakin, jotta asiakas voi varmistua viinin olevan juuri sitä mitä on tilannut. Mielenkiintoni listalla kiinnittyy samoihin viineihin, jotka myydään eri hintaan. ­ Olemme päättäneet hinnoitella viinit niiden pinnan tason mukaan ajatuksella korkeampi taso, korkeampi hinta. Olemme erikoistuneet samalla tutkimaan viinin makua pinnan eri tasot omaavissa viineissä. Tämä on asia mihin muualla kiinnitetään liian vähän huomiota. Saamme olennaista tietoa viinien kunnosta ja ymmärrystä niiden kehittymisestä, Breitwieser kertoo. Kulinaariset nautinnot 129 I t ä v a l t a Fi n e Es tat eHo t e l Fi n e Wi n e

Juhlavat tapahtumat reitwieser haluaa näyttää vielä hotellin kauneimmat tilat. Ne ovat bankettitilat yläkerroksissa, jossa sijaitsee myös Johann Straussin konserttisali. Tilat on entisöity niin alkuperäiseen kuntoon kuin mahdollista. Suurimpiin haasteisiin lukeutui seinien verhoilu kankailla, koska seinäkankaiden tekijöitä ei löytynyt enää kuin yksi ja hänkin Ranskasta. Tiloissa välittyy 1800-luvun puolivälin ylellisyys ja vauraus. Sen takia tilat soveltuvat hienosti erilaisiin juhlallisuuksiin aina häistä viiniteistingeihin ja konserttijuhliin. Tunnelmaa on mahdollisuutta päästä aistimaan myös Coburgin tapahtumien myötä. Vuoden vaihteessa Johann Straussin konserttisalissa on uuden vuoden konsertti, jonka jälkeen Ravintola Coburgissa tarjoillaan Christian Petzin luoma gaala-illallinen. Neljän vuorokauden elämykselliseen pakettiin kuuluu lisäksi kattokerroksen kylpylä- ja kauneudenhoitopalvelut sovitusti. Viininystäville tarjolla on ollut marraskuusta tammikuun loppuun saakka kestävä Nuikin viiniaiheinen valokuvanäyttely. Mustavalkoisista kuvista yli 60 teosta kattava näyttely 1000 neliön alueella, on tiettävästi suurin koskaan järjestetty viinivalokuvanäyttely maailmassa. Näyttelyn päätyttyä luvassa on ainutlaatuinen viinitapahtuma WorldWienFestival 27.2. ­ 1.3. Vuosittain järjestetty tapahtuma houkuttelee paikalle maailman parhaat viinintekijät, joita tähän mennessä on ilmoittautunut 60 henkilöä. Tarjolla on huippuviinien ja huipputuottajien ohella myös todella mielenkiintoisia luentoja muun muassa kypsien viinien pullokohtaisista eroista. Luennoitsijoina paikan päällä ovat muiden muassa JanErik Paulson ja Serena Sutcliffe. Palais Coburgissa on tarjolla ainutlaatuisia kokemuksia R 130 F I N E Suuri hotelli ­ muutama huone Ravintola Coburgin asiakkaat tulevat läheltä ja kaukaa. Breitwieser kertoo, että toki hotellin asukkaat mielellään nauttivat illallisensä Coburgissa, mutta heitä ei ole loppujen lopuksi paljoa. ­ Meillä on ainoastaan 35 huonetta, kaikki sviittejä. Näin ollen suhteessa hotellin kokoon huoneita on naurettavan pieni määrä. Tästä ei alunperinkään pitänyt tulla hotelli. Herra Pühringer suunnitteli tähän vuokrattavia asuntoja, mutta päätyi sitten hotelliratkaisuun huomattuaan sen helpommaksi bisnesvaihtoehdoksi. Palais Coburg Coburgbastei 4 1010 Wien, Austria Tel: +43 1 518 18 0 Fax: +43 1 581 18 1 hotel.residenz@palais-coburg.com www.palais-coburg.com huippuviinien ystäville. Sen viiniarkisto on yksi maailman harvinaisimmista. Herra Pühringerin tuodessa bisneksen, kulttuurin ja kulinaariset nautinnot saman katon alle, on hän tehnyt sen samalla maailman parhaiden viinien osalta. Coburg tarjoaa poikkeuksellisen rauhalliset ja ainutlaatuisen elämykselliset puitteet uppoutua hienojen viinien maailmaan. Kun siihen yhdistyy yksilöllinen asiantunteva palvelu, Palais Coburgia voi pitää maailman parhaana viinihotellina. Kysymyksessä ei ole enää sen paremmuus vaan sen tunnettuus. Mikäli se sijaitsisi New Yorkissa, Las Vegasissa tai Lontoossa se olisi jo viinimaailman tietoudessa. Vaikka Wien tunnetaan kulttuuristaan ja taiteestaan, ei sitä tunneta toistaiseksi viinikulttuurin ansioista. Tämän epäkohdan Palais Coburg tulee korjaamaan ja sen voi uskoa tapahtuvan nopeasti.

131 I t ä v a l t a Fi n e Es tat e

K esällä Rooma on tukahduttavan kuuma ja sen ahtaat kadut ovat pölyisiä. Tungos on valtava. Sadat turistiryhmät, varsinkin itämaiset, ovat täyttäneet kapeat kadut ja kujat. Etenen hitaasti kohti Via Barberiniä, miesten muotimaailman mekkaa. Ohitan täysin ruuhkautuneen Piazza de Spagnan aukion jonka yläpuolella jättimäisessä elokuvajulisteessa uusin James Bond, Daniel Craig seuraa kulkuani ilmeettömänä, yllään Brionin moitteetomasti istuva smokki. 134 F I N E

James Bondin tyylikkyyden salaisuus S aavun Piazza Barberinille. Turistiryhmät jäävät taakseni ja pöly las- nin puvussaan YK:n yleiskokoukselle. Enää muutama kortteli. Kadut ovat hiljentyneet, ainoastaan muutamia loistoautojen kuljettajia kuluttaa niillä aikaansa. Kuljetettavat ovat kadonneet Diorin, Versacen ja Ferragamon liikkeiden suojaisiin sisätiloihin sovittamaan tilaamiaan haute couture -pukuja. Via Barberini 79 ja Brionin lippulaivaliike avautuu eteeni. Pujottaudun oven eteen pysäköityjen Maseratin ja Rolls-Roycen välistä liikkeen ovelle ja astun sisään. keutuu kadun tasalle. Ilma liikkuu ja hengitys helpottuu. Kävelen useiden luksushotellien ohi ja tunnen niiden ovimiesten arvioivat katseet kuumottavina selässäni. Liikkeiden ikkunoissa häikäisevät Cartierin timanttikorut ja Chopardin kellot. Katukahvilan kultareunaisella teksti: Pekka Nuikki kuvat: Pekka Nuikki ja Brioni pöydällä lojuu New York Times. Sen kannessa hymyilevä Kofi Annan pitää puhetta tummassa Brio- 135 B R I O N I Fi n e L i f e

Oven takana seisoo moitteettomassa rivissä kuusi myyjää. He kaikki kohdistavat tutkivan katseensa minuun. Ilmeisesti Rooman hohtavilla kaduilla nuhjaantunut olemukseni ei tee heihin riittävää vaikutusta, sillä mitään ei tapahdu. Minua mittailevat katseet eivät suinkaan ota mittoja tulevia vaateostoksia varten, vaan kertovat kylmästi, että olen tullut väärään liikkeeseen. Kokoan itseni nopeasti ja kerron etsiväni uutta paitaa Brionin smokkiini. Ilmeisesti se, että osoittaudun heidän vanhaksi asiakkaakseen herättää myyjät, ja palvelualttius ja ystävällisyys, kylläkin viileä sellainen, alkaa antaa itsestään merkkejä. Maksaessani tuntia myöhemmin valitsemiani kolmea paitaa minulta kysytään vain maksanko Amexilla vai tuleeko laskuun. Käteinen ja Visa olivat ilmeisen tuntemattomia täällä. Maksan kortilla ja poistun helpottuneena kädessäni valkoinen, Brionin logolla varustettu tyylikäs paperikassi. Palatessani samoja katuja takai- sin aiemmin hymyttömät luksushotellien ovimiehet tervehtivät minua nyt asiallisesti, tai siis kädessäni roikkuvaa paperikassia. "Sinun ei tarvitse käyttää miljoonia näyttääksesi miljonääriltä, riittää kun pukeudut Brioniin" Käynti Brionin myymälässä kuuluu jokaisen herrasmiehen Rooman matkaan. Onhan käynti halvimmillaankin ikimuistoinen. Kuluvana vuonna Brioni onkin valittu kaikkein arvostetuimmaksi miesten muodin luksusbrändiksi. Sen ajattomiin leikkauksiin ja ruhtinaallisiin materiaaleihin ovat luottaneet aikanaan niin Clark Gable, Henry Fonda, Gary Cooper, John Wayne kuin tänään Richard Gere ja Donald Trump. Elokuvamaailman tyylikkäin sankari James Bond pukeutuu myös Brioniin. Oscar-gaalan miespuolisista osanottajista yli puolet noutavat patsaansa Brionin smokki yllään. 136 F I N E

137 B R I O N I Fi n e L i f e

138 F I N E

Kaukana Savile Row´sta Brioni on ollut miesten muodin ikoni jo vuodesta 1945 lähtien. Brionin perustajat Nazareno Fonticoli ja Gaetano Savini nimesivät vaatturiliikkeensä kroatialaisen saaren mukaan. Brijunin saari (äännetään Brioni) toimi ennen toista maailmansotaa rikkaiden eurooppalaisten pakopaikkana golfin, poolon ja muiden ylellisten huvitusten pariin. Nimi valittiin kahdesta syystä: ensinnäkin Brioni-sana yhdistettiin jo valmiiksi eurooppalaisten aristokraattien keskuudessa ylellisyyteen ja luksukseen ja toiseksi se kuulosti kaikkea muuta kuin englantilaiselta. Nimittäin tuolloin ja vielä osittain nykyäänkin miesten mittapukujen mekka oli Lontoon Savile Row, jonka varrella sijaitsee toinen toistaan kuuluisampia vaatturiliikkeitä. Sellaiset taiturit kuin Henry Poole & Co, Anderson & Sheppard, J.Dege & Sons, H.Huntsman, Gieves & Hawks ja Chester Barrie sijaitsevat kaikki Savile Row´lla. Brioni halusi heti perustamisestaan alkaen erottua Savile Row´n perinteisestä englantilaisesta tyylistä ja luoda uudenlaisen, mannermaisen tyylin. Tosin nykyään sitä pidetään aivan yhtä klassisena kuin englantilaistakin. Briteille on tärkeää pukeutua korrektisti ja vähäeleisesti. Englantilainen mies haluaa olla osa suurempaa kokonaisuutta, eikä halua korostaa omaa yksilöllisyyttään. Sen si- jaan italialainen mies haluaa erottua joukosta, ei räikeästi, mutta hienostuneesti ja elegantisti. Ita- kantajansa erikoisuutta ja yksilöllisyyttä. Miesten haute couture Brioni onnistui nopeasti saamaan kotimaassaan taidokkaan ja uudenlaisen vaatturiliikkeen maineen. Vuonna 1952 Brioni toi Firenzessä ensimmäisenä miesten vaatettajana miehet catwalkille naisten haute couturen rinnalle. Sitä seurasi nopeasti kansainvälinen menestys. Vuonna 1954 Brioni piti muotinäytöksen New Yorkissa ja kahdeksassa Amerikan kaupungissa, joista viimeisenä Hollywood otti Brionin omakseen. Elokuvamaailmassa itsensä korostaminen ja esilletuominen oli elinehto ja Brionin tyyli sopi tähän tarkoitukseen täydellisesti. 1950-luvun loppupuolella Brionia myytiin Amerikassa elokuvatähtien siivittämänä jo yli kolmessakymmenessä liikkeessä. Valtava kysynnän kasvu juuri Amerikassa pakotti Brionin muuttamaan tuotantotapojaan ja perustamaan 1960-luvun alussa tuotantolaitoksen Nazareno Fonticolin synnyinkaupunkiin Penneen. Siellä Brioni puoliautomatisoi tuotantonsa. Tosin mistään teollisesta tuotannosta ei voitu puhua, sillä lähes koko valmistus tapahtui edelleen käsityönä. Tänään nopeimmillaan mittatilauspuvun tekemiseen käytetään Pennessä 18 työtuntia. Via Barberinillä siihen käytetään edelleenkin noin 40 työtuntia. Pennessä jokaisella työvaiheella on oma mestarinsa, kun taas Via Barberinillä puvun valmistaa alusta loppuun yksi vaatturi. Brioni kouluttaakin itse omat vaatturinsa. Vaatturiksi haluava opiskelee vanhojen mestarien rinnalla neljä vuotta ennenkuin pääsee itse valmistamaan asiakkaille pukuja. Jopa ompelija joka ompelee vain hihansuun napinlävet, joutuu harjoittelemaan kaksi vuotta. Pennessä valmistetaan lähinnä mittatilauspukujen välimuotoja, eikä niitä pidä sekoittaa aitoon bespoke- eli mittatilauspukuun. Brionin Umberto Angeloni muistuttaakin: "Aitoa mittatilauspukua lähdetään tekemään nollasta käsityönä tilaajan mittojen ja toivomusten mukaan. Materiaalit ja pienimmätkin yksityiskohdat valitsee tilaaja. Me toimimme näin edelleenkin Milanossa ja Roomassa. Nykyään jokainen sanoo valmistavansa aitoja mittatilauspukuja, mutta ne tarkoittavat jo olemassa olevia pukuja, jotka vain muotoillaan tilaajalle sopiviksi." 139 B R I O N I Fi n e L i f e lialaisen puvun tehtävänä onkin esitellä ja korostaa

1. Brioni $ 6.000 (keskihinta) 2. Kiton $ 5.800 3. Canali $ 4.200 4. Bottega Veneta $ 3.800 5. Giorgio Armani $ 3.595 6. Ralph Lauren $ 3.295 7. Oxxford $ 3.000 8. Jay Kos $ 2.800 9. Issey Miyake $ 2.800 10. Ermenegildo Zegna $ 1.900 Epätäydellinen vartalo ­ täydellinen puku Via Barberiniltä valmistuu vuodessa käsityönä noin viitisensataa aitoa mittatilauspukua. Jokaiselle asiakkaalle luodaan hänen yksilöllisten mittojensa ja toivomustensa mukainen oma malli, joka sovitetaan tarkasti asiakkaan vartalotyyppiin ja persoonallisuuteen. Monesti asiakas, joka on tottunut alistumaan valmisvaatteiden rajoituksiin, kokee Brionilla ensimmäistä kertaa elämässään että hänen ei tarvitse pyytää anteeksi vartalonsa epätäydellisyyttä. Vaikka hartiat olisivat kapeat ja takamus leveä, istuu puku täydellisesti antaen kuvan ihanteellisemmasta vartalosta. Brionilla aidon mittatilauspuvun valmistaminen sisältää vähintään 185 työvaihetta ja asiakas saa sen noin kahden kuukauden kuluttua tilauksesta. Tuon kahden kuukauden aikana pukua mm. silitetään lähes kaksisataa kertaa. Jokaisena uutena kautena Brionin yhdeksänsataa vaatturia luo noin kaksisataa uutta mallia 25 000:lle eliittiasiakkaalleen valittaviksi. Heillä on myös valittavanaan yli 5 000 ylellistä kuosia pukujensa materiaaliksi. Brionin puku on halvimmillaankin kallis. Valmispuvun hinnat alkavat 3 000 eurosta ja mittatilauspuvut ovat materiaaleista riippuen 6 000 ­25 000 . Smokit maksavat 6 000 eurosta ylöspäin ja miesten paidat 250 eurosta. Forbes tarkasteli tuoreessa raportissaan miesten mittatilauspukujen hintoja, joista Brioni osoittautui hintavimmaksi. Ajaton tyylikkyys on yksi Brionin menestyksen salaisuuksista. Sen tyyli on iätöntä ja se säilyy korvaamattomana ja uskollisena osana herrasmiehen vaatekaappia vuodesta toiseen. Klassisuus ja Brionin oma "huoltopalvelu" mahdollistavat Brionin puvun tai smokin pitkän käyttöiän. Brionia ei pidä huoltaa paikallisessa pesulassa, vaan se kannattaa lähettää Roomaan. Siellä se pestään ja silitetään muotoon samalla huolellisuudella kuin mitä se on valmistettu. Muutaman viikon kuluttua puku palautuu omistajalleen käytännössä uuden veroisena. Myös mahdolliset mittojen muutokset onnistuvat samalla. Brioni ei seuraa pintamuotia eikä kiirehdi, sillä kiireisessä maailmassamme kiireettömyys on myös osa luksusta. Brionin identiteettiä on ehkä parhaiten kuvannut yksi heidän mestarivaattureistaan, Signor Savarese: "Brioni on yli viidenkymmenen vuoden ajan tuonut roomalaisen tyylitajun ja eleganssin kaikkein vaativimpien asiakkaiden ulottuville. Useat maailman näyttävimmät valtionpäämiehet ja liikemiehet valitsevat juuri Brionin omaksi "power suitikseen" esitellessään tyylikkyyttään ja yksilöllisyyttään maailmalle." Power Suit 140 F I N E

"Susanna, mihin me pian tarvitaan enää lentokonetta? Seuraavaksi ne keksivät varmaan amfibio-auton?" MIKÄ ON TODELLISTA LUKSUSTA? Uudessa Volvo XC70:ssä on vakiona AWD-neliveto ja Instant Traction, alamäkihidastin (HDC) sekä korkea 210 mm:n maavara. Voit valita voimakkaan D5 dieselmoottorin tai 3.2-litran 6-sylinterisen bensiinimoottorin. Aktiivisen Four-C-alustan (lisävaruste) ansiosta voit lisätä ajonautintoa tienpinnan mukaan ­ pelkällä näppäimen painalluksella. Volvo XC70 on tosimiehen ja -naisen urheiluauto, joka vie sinut ja perheesi Premium-luokassa ­ minne tahansa. Vapauttavaa tavanomaisesta luksuksesta. 142 F I N E

"Tom, perhokalastus oli ihan kivaa, mutta jännittävämpää oli ajaa tunturia alas jarruttamatta ­ sen alamäkihidastimen avulla!" UUSI VOLVO XC70 Hinta alkaen 58.300 . EU-yhd. 7,3­8,3 l/100 km, CO2 193­219 g/km. W W W. VO LVO CA R S . F I 143 F I N E V O L V O

www.brioni.com