S C A N D I N A V I A N F I N E W I N E M A G A Z I N E Nro S u o m i · R u o t s i · N o r j a · Ta n s k a · I s l a n t i · Vi r o 1 /2 0 0 7 25 I T A L I A

Performance has never looked so good. The CL 63 AMG unites the precision engineering and design of the CL Class but with an engine that would be fully at home on a racing circuit. The mighty 6.3 litre V8 engine is loaded with 525 hp of sporty torque, helping it power from standstill to 100km/h in a thrilling 4.6 seconds. CL 63 AMG Mercedes-Benz CL-Class Coupé Models: CL 500 CL 600 CL 63 AMG www.mercedes-benz.fi · Prices from 175 500 · Fuel consumption: 12,1 l/100km · Co 2 emissions: 288 g/km

Tiger Woods and Kultida Woods. ©2005 American Express Company.

My name childhood ambition fondest memory soundtrack retreat wildest dream proudest moment biggest challenge alarm clock perfect day rst job indulgence last purchase favorite movie inspiration My life My card My life. My card. SM americanexpress.fi

S C A N D I N A V I A N F I N E W I N E M A G A Z I N E Sivu 18 Helmut Newtonin näkemys viinin alastomuudesta Sivu 146 Paroni Rothschildin aarre Sivu 40 Italian viinivallankumous Sivu 32 St. Emilionin kuumaverinen Sivu 64 Serena Sutcliffe hiihtämässä Suomen lumilla Sivu 120 Toskanan supermiehet Fine yhteistyökumppanit: Mercedes-Benz s. 2­3 · Longchamp s. 4­5 · American Express s. 6­7 · Palme d´Or s. 8­9 · Bentley s. 10­11 · Dom Pérignon s. 16­17 · IWC s. 28­29 · Evli s. 39 Landrover s. 62­63 · Zwiesel s. 78­79 · Riva Yachts s. 85 · FIM s. 93 · Nokka s. 105 · Heino Juomat s. 106­107 · Taittinger s. 107 · Panerai s. 118 · Taittinger s. 135 · Piaget s. 136­137 Sunseeker Yachts s. 146­147 · Volvo s. 154­155 · Breguet s. 156 12 F I N E

S C A N D I N A V I A N F I N E W I N E M A G A Z I N E Sivu 86 Franco Biondi-Santi Sivu 70 Arvioitavana kaikki luksussamppanjat Sivu 128 Mecca suomalaisten vaelluksen kohteena 14 18 31 32 40 64 Sivu 94 Italian laatuviinien parhaat vuosikerrat 1900­2005 Fine Editorial Fine Gallery Fine Nuikki Fine Estate Fine Italy Fine Personality Fine Champagne Fine Legends Fine Estate Fine Vintages Fine Tastings Fine Lihtonen Fine Italy Fine Nuikki Fine and Food Fine Champagne Fine Life Pääkirjoitus Ikuistettu viini Nimekäs etiketti Château Cheval Blanc ­ Lämminverinen viini Italian viinien muskettisoturit Sothebyn johtajatar ­ Serena Sutcliffe Kun tavallinen samppanja ei riitä Alois Kracher ­ Midaksen kosketus Biondi-Santi ­ Italian ainut First Growth Italian laatuviinien parhaat vuosikerrat 1900­2005 Viimeaikaisia huipputeistingejä Viinin sielua etsimässä Supertoskanalaiset ­ villikosta klassikoksi Huippujen varjosta Ruokavaellus ravintola Meccaan Pol Roger Cuvée ­ kunnianosoitus Sir Winston Churchille A-L. Breguet ­ Kellomaailman Da Vinci 70 80 86 94 108 119 120 126 128 138 146 Sivu 138 Kunnianosoitus suurmiehelle 13 C O N T E N T S Fi n e C o n t e n t s

S C A N D I N A V I A N F I N E W I N E M A G A Z I N E Pekka Nuikki Editor-in-Chief Pekka Nuikki, Finen vastaava päätoimittaja, on yksi Euroopan johtavista arvoviinien asiantuntijoista ja kirjailija. Hän on julkaissut useita kansainvälisiä viini- ja taidekirjoja, muun muassa viinisijoittamisesta kertovan In Vino Veritasin, huippuviineistä ja niiden historiallisista vuosikerroista kertovan Drinking Historyn, Bordeaux´sta kertovan Wine Sightsin ja viimeisimpänä teoksen Château Mouton-Rothschild´n vuosikerroista 1928­2003. Aikaisemmassa elämässään Nuikki on kiertänyt maailmaa muotikuvaajana. Päivätyönsä Nuikki tekee tänään helsinkiläisen mainostoimiston luovana johtajana. Vastaava päätoimittaja/Editor-in-Chief Pekka Nuikki pekka.nuikki@fine-scandinavia.com Päätoimittaja/Managing Editor Essi Avellan MW essi.avellan@fine-scandinavia.com +358 (0) 40 7197 197 Food and Wine Editor Juha Lihtonen juha.lihtonen@fine-scandinavia.com +358 (0)40 829 7227 Graafinen suunnittelu/Graphic Design Konsepti Advertising Oy Art Director Teemu Timperi teemu.timperi@fine-scandinavia.com Senior Advisers Juha Laaksonen, Risto Perttunen Avustajat/Contributors Jerome Bouix, Andreas Larsson, Dan Lystad, Elsebeth Lohfert, Tuomas Meriluoto, Jan-Erik Paulson, Samuli Ollikainen, Andrew Caillard MW, Pascal Kuzniewski, David Passarello, Philip Tuck MW, Stuart George, Pasi Ketolainen, Jukka Viitanen Valokuvaajat/Photographers Pekka Nuikki, Jarmo Hietaranta, Kari Erkkilä, Jan Dahlqvist Ilmoitusmyynti/Advertising Kustannusjohtaja/Publishing Director Jarmo Hietaranta jarmo.hietaranta@fine-scandinavia.com +358 (0)9 6824 3144 +358 (0)40 5028080 Tilaajat ja Fine sisäpiiri/ Subscriptions, and Fine Club Publishing Editor Meri Kukkavaara sisapiiri@fine-scandinavia.com tilaukset@fine-scandinavia.com Hinta/Price 85 /4 numeroa/issues Paper MultiArt Silk 130g Printing House Libris Oy www.fine-scandinavia.com Tilaukset tilaukset@fine-scandinavia.com +358 (0) 9 6824 3136 Kustantaja/Publisher Oy Fine Publishing Helsinki Ltd Vattuniemenkuja 6 00210 Helsinki Finland Essi Avellan MW Editor Essi Avellan, FINEn päätoimittaja, on Pohjoismaiden toinen Master of Wine. Minimiajassa MW-tutkinnon suorittanut Avellan palkittiin Tim Derouet Memorial Awardilla ja Madame Bollinger Medalilla. Ekonomin tutkinnon suorittanut Avellan on työskennellyt viiniostajana, konsulttina ja viinikouluttajana. FINEn lisäksi Avellan kirjoittaa lukuisiin kansainvälisiin ja kotimaisiin viini- ja ruokalehtiin. Avellan on Suomen johtava viiniasiantuntija. Juha Lihtonen Food & Wine Editor Moninkertainen sommelierien Suomen mestari ja Pohjoismaiden paras sommelier 2003. Lihtonen on toiminut viinikouluttajana, viiniaiheisen radio-ohjelman isäntänä ja viinikirjoittajana sekä kirjoittanut kirjoja viinin ja ruoan yhdistämisestä. Työn ohella Lihtonen opiskelee Lontoossa suoritettavaa Master of Wine -tutkintoa. Jan-Erik Paulson Contributor on yksi Euroopan johtavista kypsien viinien asiantuntijoista, erikoisalueinaan Bordeaux ja Itävalta. Paulson on kansainvälisesti tunnettu jo kolmenkymmenen vuoden ajan järjestämistään huipputasteingeista sekä harvinaisten viinien Rare-Wine.com kaupastaan. Hän on intohimoinen golfin harrastaja ja asuu perheensä kanssa Saksassa. Stuart George Contributor Stuart George on palkittu englantilainen freelance-viinikirjoittaja, joka on tunnettu kirjoituksistaan The World of Fine Wine -lehdessä. George opiskeli Warwickin yliopistossa englantia ja eurooppalaista kirjallisuutta. Hän on työskennellyt viinikauppiaana ennen kirjoittajan uraansa matkustaen laajalti eri viinialueilla. Vapaa-ajallaan George kuuntelee musiikkia, soittaa kitaraa ja seuraa kriketin peluuta. Tuomas Meriluoto Contributor Pitkän kokemuksen viinien maahantuonnista omaava, vastikään perustetun viinien maahantuonti- ja markkinointiyritys Winestate Oy'n toimitusjohtaja. Meriluoto on hankkinut laajan tietämyksensä viinien viljelystä, valmistuksesta ja markkinoinnista lukuisilta matkoiltaan eri viinialueille sekä yhteistyöstään useiden merkittävien viinintuottajien parissa. Työnsä ohella Meriluoto suorittaa Master of Wine -tutkintoa. Dan Lystad Contributor Norjan menestyksekkäimpiä sommelierejä kautta aikojen. Lystad on työskennellyt useita vuosia sommelierina eräissä Norjan parhaista ravintoloista. Viime vuosina hän on toiminut sommelier- ja viinikouluttajana sekä kirjoittanut viinikirjoja ja toiminut tv-sommelierin ominaisuudessa norjalaisella tv-kanavalla. Tällä hetkellä Lystad suorittaa kansainvälistä Master Sommelier -tutkintoa. Andreas Larsson Contributor Euroopan paras sommelier 2004, Pohjoismaiden paras sommelier 2002 sekä kaksinkertainen Ruotsin sommeliermestari. Larsson on toiminut sommelierina Tukholman parhaissa ravintoloissa. Larsson voitti viime vuonna Wine International Sommelier Challenge -kilpailun. Larsson on Grand Jury Europeen viinituomariston jäsen ja toiminut useissa viinituomaristotehtävissä maailmalla. Hän toimii myös viinikirjoittajana ja viinikouluttajana. Meri Kukkavaara © Copyright Oy European Fine Wine Magazine Ltd ISSN 1796-3338 Scandinavian Fine Wine Magazine ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kuvien tai muiden materiaalien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Lehdessä esiintyvien tekijöiden ja haastateltavien mielipiteet eivät välttämättä vastaa julkaisijan, tai toimituksen työntekijöiden näkökantaa. Lehti pidättää oikeuden kaikkien lehdessä julkaistavien tekstien muutoksiin ja kuvien käsittelyyn. Contributor Meri Kukkavaara on sisustussuunnittelija ja taidemaalari, ja hän työskentelee taiteen kentällä laaja-alaisesti. Hän on myös taideterapeutti ja on työskennellyt terapia-alalla yli kymmenen vuotta, viimeiset vuodet kouluttajana. Kukkavaaralla on lisäksi laaja työkokemus taidenäyttelyiden ja antiikin parissa. Cover photograph, Tuscany: Pekka Nuikki 14 F I N E

S C A N D I N A V I A N F I N E W I N E M A G A Z I N E ervetuloa FINEn toisen vuosikerran pariin. Ensimmäiset viisi numeroa painavaa mutta viihdyttävää viiniasiaa ovat ilmestyneet lukemattomien valvottujen öiden, maistettujen viinien ja pitkien matkapäivien tuloksena. Antoisaa on ollut. Saimme kokea viime vuonna ainutlaatuisia hetkiä Champagnessa, Bordeaux'ssa, Burgundissa ja Portugalissa. Vuosi 2007 vie FINEn maailmalle. Nykyisten pohjoismaalaisten lukijoidemme lisäksi lehti tavoittaa vuoden 2007 loppuun mennessä viininystäviä 15 eri maasta. Ensimmäinen englanninkielinen European Fine Wine Magazine ilmestyy huhtikuussa. Saksankielinen FINE lanseerataan Keski-Euroopan markkinoilla vuoden loppupuolella. Laajentumisen myötä FINEn tiimi on vahvistunut Juha Lihtosen siirryttyä kokopäivätoimisesti European Fine Wine Magazinen organisaatioon. Nopea kansainvälistymisemme tulee kehittämään myös suomenkielistä lehteämme, sillä laatukriteerimme nousevat entisestään, niin itseämme kuin avustajiamme kohtaan. Olemmekin hankkineet lehteemme lisää mielenkiintoisia kansainvälisiä avustajia. Sitä kautta maailman kiehtovimmat viinipersoonat ja huippuviinit ovat vielä kattavammin ulottuvillasi. Italia-teema avaa FINEn toisen vuosikerran. Viimeiset neljä vuosikymmentä ovat ravistaneet maan viinikulttuuria. Tapaamme Italian viinivallankumouksen avainhenkilöitä, muun muassa Piero Antinorin ja Angelo Gajan. Supertoskanalaiset ja niiden tulevaisuuden visiointi saa oman erikoislukunsa. Bordeaux-tiloista tutustumme tässä numerossa Château Cheval Blanciin, ja Itävallan huipputuottajista Alois Kracher avaa meille kellarinsa ovet. Arvoviineillä ja kelloilla on yhteistä ainakin historia ja tekijöiden intohimo tuotteen huippulaatuun. Kerromme kellolegenda Breguet'n tarinan. Tämänkertainen samppanja-artikkelimme kertookin Churchillin lempikellon Breguet'n lisäksi hänen suosikkisamppanjastaan Pol Rogerista. Finen yksivuotissyntymäpäiviä juhlistetaan lehden sivuilla kattavalla prestiisisamppanjoiden teistingillä. Viinillisiä lukunautintoja, Essi Avellan MW Päätoimittaja 15 E D I T O R I A L Fi n e E d i t o r i a l

Viininvangitsijat 11 huippu- vu aa lj ao k v a a ikuistamas sa viiniä 18 F I N E

O n kolea syyspäivä Lombardian kumpuilevilla viinitarhoilla. Tarhoja hyväilevä lempeä tuuli pakottaa viiniköynnösten lehvästön myötäi- Zanellan lähtökohtana oli luoda kokonaisvaltainen valokuvin ikuistettu matka viinitilansa maailmaan, jossa eri kulttuureista ja maista tulevat huippukuvaajat tulkitsisivat oman linssinsä kautta kaikkea mitä viiniin liittyy: maaperä ja maisema, työntekijät ja luonto, työ ja välineet, teknologia ja tuotteet sekä niiden säilytys. Vuonna 2004 kuvista julkistettiin huomiota herättänyt 11 fotografi 1 vino -näyttely Milanon modernin taiteen museossa. Kuvista julkaistiin upea kuvakirja. 171 kuvaa käsittävä kuvakokoelma tarjoaa kerrassaan runollisen ja aistivaltaisen kokemuksen, jota kuvien mustavalkoinen olemus mahtavasti korostaa. Kuviin hienosti taltioidut hetket ja yksityiskohdat tarjoavat katsojalle mahdollisuuden aistia romanttiset ja hiljaiset maisemat, tuntea kaikki vuodenajat ja kuulla luonnon kaukaiset äänet. Kuvista voi tuntea kiemurtelevien köynnösten kärsimyksen ja talven purevuuden tarhojen nukkuessa talviunta. Niistä voi nähdä sadonkorjuun vilskeen ja kuulla työntekijöiden ilon ja naurun. Niistä voi tuntea kylmien kellareiden kosteuden ja kuvitella maistavansa viinin. lemään ilmavirtaa. Tuulen siirtyessä köynnöksestä toiseen se saa tarhan näyttämään vellovalta mereltä. Pian köynnösmeren keskeltä erottuu neljä kaunista naishahmoa. Eleettömät naiset ovat täysin alastomia. Heistä välittyy neitseellinen ujous, mutta samalla taianomainen, seireenimäinen viettelevyys. Luonnon hiljaisuudessa, viinitarhojen keskellä nämä lumoavat naiset edustavat maailman arvostetuimman valokuvaajan Helmut Newtonin näkemystä viinistä ja siihen liittyvistä mielikuvista. Hänen jälkeensä Lombardiassa Ca' del Boscon tilalla on vieraillut kymmenen muuta huippukuvaajaa. He kaikki ovat luoneet oman, käsinkosketeltavan tulkintansa viinin maailmasta kuvilla, jotka välittävät viinin synnyttämisen iloa ja tuskaa. 1980-luvun lopulla Italian arvostetuimman kuohuviinituottajan Ca' del Boscon omistaja Maurizio Zanella halusi ikuistaa Lombardiassa sijaitsevan tilansa taiteellisin näkemyksin valokuviksi. Jonain päivänä hänen oli määrä koota ne näyttelyksi ja kirjaksi. 15 vuoden kuluttua se päivä koitti. Kun- niahimoiselle hankkeelle ei ollut parempaa lähtökohtaa kuin saada maailman arvostetuin valokuvaaja Helmut Newton kuvaamaan näkemyksensä viinistä ja siihen liittyvästä maailmasta. Saksassa vuonna 1920 syntynyt Helmut Newton on tullut tunnetuksi maailman menestyneimpänä muotikuvaajana. Hän on nimi maailman kaikissa metropoleissa. Newtonin töitä on voinut ihailla lukemattomissa näyttelyissä ja maailman arvostettujen muotilehtien sivuilla aina Italian, Yhdysvaltojen ja Ranskan Vogue'ista, Ellen, Sternin, Novan ja Marie-Clairen sivuihin. Kuvat perustuvat vahvasti eroottiseen ilmaisuun, jossa hän käyttää rohkeasti vaikutteita sadomasokismista ja fetissismistä. Hän käyttää ilmaisukeinonaan kuvissaan alastomia naisia, ja Ca' del Boscon tapauksessa nuoret naiset edustavat symbolisella tavalla sitä kauneutta, paljautta, puhtautta sekä viattomuutta, jota viini vielä tilalla valmistuessaan ja kypsyessään edustaa. Maurizio Zanella on Newtonin jälkeen kutsunut tilalleen valokuvataiteen saralta kymmenen maailman arvostetuimpiin lukeutuvaa huippukuvaajaa tulkitsemaan viinien maailmaa eri vuodenaikoina. Kutsuttuihin lukeutuvat italialainen muotikuvaaja Flavio Bonetti, abstrakteihin maisemiin erikoistunut italialainen Franco Fontana, ilmavalokuvaksen pioneeri sveitsiläinen Georg Gerster, yhdysvaltalainen taidekuvaaja Ralph Gibson, japanilainen psykologisista kuvistaan tunnettu Eikoh Hosoe, ajankuviin erikoistunut italialainen Mimmo Jodice, yhdysvaltalainen muotikuvaaja William Klein, englantilainen kuvajournalismiin erikoistunut Don McCullin, italialainen Ferdinando Scianna sekä australialainen muoti- ja henkilövalokuvaaja Alice Springs, alias June Newton, Helmut Newtonin vaimo. Ferdinando Scianna Kuvakokoelmaa on täydennetty eri alojen ammattilaisten tulkinnoilla kuvaajien ikuistamista hetkistä viinin parissa. Arvostettu viiniasiantuntija Serena Sutcliffe MW kommentoi Ferdinando Sciannan kuvissa välitettyä viinin maailmaa osuvasti: "Me onnekkaat jotka juomme viiniä emme tunne kylmää, kipua ja särkeviä raajoja. Voimme nauttia ylellisyydestä ja käyttää silmiä nauttiaksemme viinin väristä, nenää aistiaksemme viinin tuoksut ja suuta tunteaksemme viinin suutuntuman, sen leveyden ja rakenteen sekä maun pituuden. Valokuvaaja on linssinsä välityksellä poistanut sääolot peittäneen harson, paljastaen karuissa olosuhteissa kasvavan köynnöksen ja sitä ympäröivät homeet. Hän on nähnyt ja vanginnut tunnelman kuviinsa. Ehkä viini on loppujen lopuksi taidetta, mutta siihen liittyy oleellisesti myös mullan likaamat kynnet ja haavoilla olevat kädet. Sitä kautta sen maku on paljon mielenkiintoisempi. Sitä kautta makukokemuksesta tulee paljon voimakkaampi. Voimme siis olla äärettömän kiitollisia viinin olemassaolosta." 19 G A L L E R Y Fi n e G a l l e r y teksti: Ju ha L ihton en kuvat: 1 1 hu ippu ku va aja a

20 F I N E

G A L L E R Y Helmut Newton Fi n e g a l l e r y 21

22 F I N E Don McCullin Franco Fontana

G A L L E R Y Ralph Gibson Fi n e g a l l e r y 23

William Klein Flavio Bonetti 24 F I N E Mimmo Jodice

G A L L E R Y Alice Springs Fi n e g a l l e r y 25

26 F I N E Eikoh Hosoe

G A L L E R Y 27 Fi n e g a l l e r y

28 F I N E

If this watch stops, please call a doctor. It means you haven't moved for seven days. Call 112. Portuguese Automatic. Ref. 5001: In their heyday, Portugal's intrepid seafarers and explorers achieved a great many things, most of which were attributable to their outstanding ability to find their way about the high seas. To do this, they needed not only astronomic coordinates but also the exact time. Hundreds of years later, the blood of Portugal's mariners still coursed through Portuguese veins. One day in the 1930s, two Portuguese businessmen by the names of Rodrigues and Teixeira were looking for a wristwatch in a stainless steel case with the qualities of a marine chronometer. IWC somehow made it possible and used the 74-calibre pocket watch movement to make a high-precision wristwatch. In doing so, it laid the cornerstone for a horological family saga that has remained unique in the history of watchmaking. The history of IWC begins in 1868. For it was then that an American watchmaker and entrepreneur from Boston named Florentine Ariosto Jones founded the International Watch Company in Northeast Switzerland. Since then, the company's first-class engineers have developed numerous outstanding timepieces, such as the Grande Complication, the Ingenieur line, the Portuguese models, the Pilot's Watches, the Manufactory in Schaffhausen. Da Vinci and the Aquatimer series. Probus Scafusia (good, solid craftsmanship from Schaffhausen) expresses IWC's philosophy. The many technical achievements and innovations that have originated from the company in Schaffhausen in the past 138 years bear impressive testimony to this all over the world. Today, with its imposing good looks and impressive technical features, the Portuguese Automatic is one of the most attractive watches available, and comes with a sapphire glass back cover, a small seconds, stop second function and large date display. The 42 mm case houses the world's largest automatic movement, the 50010 calibre from IWC. The Portuguese retains the classical appearance of the legendary original from the 1930s through features like the railway-style minute chapter ring, slim, swallow-style hands and appliquéd Arabic numerals. The screw balance, spring-mounted rotor and precision adjustment guarantee outstanding accuracy. The pawl-winding system, after the company's former Technical Director IWC mechanical Albert Pellaton, is bidirectional and requires only a short time to build up seven days' power reserve, as shown movement. on the power reserve display. Even today, the winding mechanism is widely regarded as one of the most efficient ever made for a watch movement. On the high seas, precise measurements are as essential as ship navigation. No fewer than 28,800 beats per hour keep you on course. Unless you confuse port with starboard. Our tip: Just take the advertisement with you and check. IWC. Engineered for men. Mechanical manufactured movement | Automatic Pellaton winding system (figure) | Seven days' continuous running | Power reserve display | Date | Rotor with 18 ct. yellow gold medallion | Antireflective sapphire glass | Sapphire glass back cover | 18 ct. rose gold IWC Schaffhausen, Switzerland, www.iwc.ch 29 F I N E W A T C H E S

Viinien pisteytys Kaikki lehdessä arvioidut viinit pisteytetään. Tavoitteena on luoda lukijalle laatumielikuva Fine-lehden arvioimista viineistä ja antaa arvio viinin nautittavuudesta. Pisteytys perustuu viinin tämänhetkiseen nautittavuuteen. Keskitymme arvioissamme ulkonäön, tuoksun ja maun kokonaisuuteen. Aromien vivahteikkuus, tasapaino ja jälkimaun pituus ovat etsimiämme laatukriteereitä. Viinin kehityspotentiaalia emme huomioi varsinaisissa pisteissä, vaan se mainitaan tarvittaessa arvioinnin yhteydessä. Pisteytyksessä käytetään amerikkalaista 100 pisteen järjestelmää. Lehdessä maistetut viinit on maistettu joko täys- tai puolisokkoina ja osa tietäen mitä maistetaan. Tämä mainitaan tastingien yhteydessä. Lehden asiantuntijat arvioivat viiniä henkilökohtaisin näkemyksin ja kokemuksin. Tämän vuoksi mainitsemme jokaisen pisteytyksen yhteydessä arvioijan nimikirjaimet. Mitä pisteet kertovat? 95­100 p. Ainutlaatuinen viini, täydellinen rakenne ja vivahteikkaat aromit jättävät unohtumattoman makuelämyksen ja kokemuksen 90­94 p. Erinomainen viini, joka erottuu korkealaatuisena niin tasapainon, intensiteetin, vivahteikkuuden kuin luonteikkuudenkin osalta 86­89 p. 80­85 p. Hyvä viini, jolla on tasapainoinen ja moniulotteinen rakenne Keskinkertainen viini, joka on hyvin tehty. Tuoksua ja makua voi leimata yksiulotteisuus ja persoonattomuus 70­79 p. 50­69 p. Vaatimaton viini, jonka olemuksessa ei ole yksilöllisyyttä Heikkolaatuinen, lähes juomakelvoton viini Pekka Nuikki (PN) Essi Avellan (EA) Juha Lihtonen (JL) Lisäksi arviossa ilmenee ajankohta, koska viini on maistettu. Huomattavan vanhoissa viineissä tuodaan esiin vielä se milloin pullo on avattu/dekantoitu ja kuinka kauan viini on säilynyt lasissa ennen kuin on alkanut menettää luonnettaan. Alla 100 pisteen suhteutuskaavio englantilaiseen 20-pistejärjestelmään. 50 60 07 70 8 9 10 80 11 12 13 14 85 15 16 90 17 18 96 19 100 20 Mistä hankkia viiniä pohjoismaissa? www.alko.fi Suomen johtava alkoholialan vähittäismyyntiliike - turhan suppea tilausvalikoima tarjoaa muutamia huippuviinejä edulliseen hintaan Ruotsin johtava alkoholialan vähittäismyyntiliike - hyvä tilausvalikoimatarjonta ja erittäin edulliset hinnat Norjan johtava alkoholialan vähittäismyyntiliike - paras monopolin ylläpitämä viinivalikoima pohjoismaissa Islannin johtava alkoholialan vähittäismyyntiliike - keskinkertainen viinivalikoima Yli sata vuotta vanha Kjaer & Sommerfeldt on Tanskan ja koko Pohjolan ainutlaatuisin myymälä, joka on puitteiltaan ja tuotteiltaan vertaansa vailla Muita kansainvälisiä viinikauppoja: www.tcwc.com www.butterfields.com www.winesbymorrell.com www.winecommune.com www.chateauonline.co.uk www.madaboutwine.com www.wine-owners.com www.bacchus.co.uk www.weinco.at www.bensonfinewines.co.uk www.nickollsandperks.co.uk www.oddbins.com www.spanishwinesonline.co.uk www.wyliefinewines.co.uk www.bbr.co.uk www.bibendum.co.uk www.rare-wine.com The Chigago Wine Company Butterfieldsin huutokauppa New Yorkissa sijaitseva viinihuutokauppa Viinihuutokauppa Yksi suurimmista nettihuutokaupoista 5000 viinin myyntivalikoima Viinien osto- ja myyntipaikka Laadukas Itävallan viinien tarjonta Itävaltalainen laadukas viinimyymäläketju Vanhojen vuosikertaviinien erikoisliike Laaja huippuviinien valikoima Laaja huippuviinien valikoima Hyvä Espanjan viinien valikoima Vain parhaita viinejä myytävänä Berry Brothers and Rudd -viiniliike Hyvä ranskalaisten viinien valikoima Lukuisia vuosikertoja aina 1800-luvulta lähtien tarjoava nettikauppa, joka ostaa ja myös myy yksityisten henkilöiden viinejä. Erinomainen ja toimiva palvelu Pohjoismaihin.Voit asioida myös ruotsin kielellä. www.systembolaget.se www.vinmonopolet.no www.danmarinternational.co.uk Italian viineihin erikoistunut kauppa www.atvr.is www.kogs.dk www.skatkammervine.dk Kjaer & Sommerfeldtin myymälän erikoisviinivalikoima, viinejä historiallisilta vuosilta www.silja.fi Silja Serenaden ja Silja Symphonyn Bon Vivant Wine Bar & Shop -valikoima tarjoaa Itämeren parhaan viinivalikoiman. Maailman parhaita harvinaisten viinien ostopaikkoja hinta-laatusuhteeltaan Helsinki-Vantaan lentokentällä sijaitseva Finnairin oma myymälä Finnair Airport Shop 30 F I N E

S C A N D I N A V I A N F I N E W I N E M A G A Z I N E Nimekäs etiketti V äite, jonka mukaan korkea hinta tekee viinistä kiinnostavan, pitänee ainakin osittain paikkansa. Mutta tuottaako kallis hinta myös huippukokemuksen? Mitä nimekäs etiketti itse asiassa lupaa? Se on lupaus ainutlaatuisesta viinin peruselementtien yhteensulautumisesta, jossa kohtaavat vuosisatojen saatossa jalostuneet raaka-aineet, sukupolvelta toiselle periytynyt käsityö- ja tietotaito, maaperän ainutkertaisuus, sekä ­ tietenkin ­ huippuhinta. Nimekäs etiketti on lupaus yksilöllisyydestä: viiniteollisuus myy ja hinnoittelee tuotteitaan korkealle juuri individualismiin vannoen. On lukemattomia viinejä, joita tuotetaan vain pieniä määriä ja joiden tilaajalistoille pääsemiseksi pitää jonottaa vuosia. Listan huipulle nousevat pääsääntöisesti vaativat henkilöt, joilla on paitsi tarvetta ja halua, myös varaa ostaa parasta ja kalleinta. Nimekäs etiketti synnyttää tunteita, mikä onkin tärkein tuotteita arvojärjestykseen asettava tekijä. TUNNE, joka syntyy kun käynnistää Ferrarin moottorin tai pukeutuu Brionin mittatilauspukuun, on sysäys josta ihmiset ovat valmiita maksamaan ja vieläpä ilman ylärajaa. Kun tuntee ostaneensa huippulaatua, ei kokemusta eikä sen tuottamaa hyvänolon tunnetta voi asettaa kyseenalaiseksi. Meitä tunteita ostavia syytetään usein materialisteiksi. Sellaiseksi en tunnustaudu. Jos materialismin perusidea on se, että kaikki on vain tavaraa eikä millään ole siksi mitään merkitystä, esineiden tuottamiin tunteisiinkin suhtaudutaan vain tavarana. Asunnoista, autoista, vaatteista ja viineistä tulee kertakäyttöhyödykkeitä, jotka on helppo korvata ja joihin ei liity mitään tunteita. Tällöin ongelma ei ole siinä, että pitäisimme tavaraa kaiken mittana vaan siinä, että rakastamme sitä liian vähän. Rakastuminen on helppoa, rakastaminen vaikeaa... Selatessani erästä johtavaa naistenlehteä havahduin sen sivuilla esiintyvään itseäni koskevaan luonnehdintaan: "Viini saa Nuikin arvostuksen, jos siinä on nimekäs etiketti", lehti väitti. Ajattelenko todella noin? Arvostanko viiniä vasta jos sen etikettiä koristaa maineikas ja kallis nimi? Etikettien juoja ­ on viinialan oma nenäkäs ilmaisu henkilölle, jolla ei ole omaa näkemystä eikä makuaistia. Sellainenko minä olen? Mielestäni nimekkäiden etikettien arvostamisessa tai vaikkapa Brioniin pukeutumisessa ei ole kysymys materialismista. Kyseessä sitä vastoin on ainoa mahdollinen tapa vastustaa materialismia, nähdä esineiden ainutkertaisuus, kiintyä niihin ja antaa niille elämä. Tällöin ne lakkaavat olemasta vain merkityksetöntä käyttötavaraa ­ materiaa. Rakkauteni huippuviineihin ei perustu niiden statukseen, virheettömyyteen eikä hintaan. Se perustuu, aivan oikein, nimekkääseen etikettiin, jonka takaa löytyy roppakaupalla yksilöllisyyttä, ainutkertaisuutta, laadukkuutta sekä niiden yhdessä tuottamia tuntemuksia. Huippuviinit täytyy ottaa vastaan ja nauttia itse. Vasta silloin niihin liittyvät kertomukset, tapahtumat ja historia muuttuvat henkilökohtaisiksi kokemuksiksi. Kallis etiketti ei tee onnelliseksi mutta tuntemuksia se herättää. Pekka Nuikki Vastaava päätoimittaja Jakamisen sietämätön keveys 31 N U I K K I Fi n e Nu i k k i

a u C h e va l B l a te nc hâ C Vi i n i maailman lämminverinen St. Emilionin kylän kapeille kaduille oli kokoontunut suuri joukko ihmisiä vastaanottamaan Ranskan kuningas Henrik IV:ttä. Hänen tiedettiin pysähtyvän St. Emilionissa matkalla synnyinkaupungistaan Pausta Pariisiin. Vaikeat sääolot ja pitkä matka olivat vaatineet kuninkaan seurueen hevosilta kuitenkin veronsa. Uupuneet ratsut oli vaihdettava uusiin. Ongelmaksi oli muodostua kuninkaan pikkumaisuus, hänen kelpuuttaessaan ratsukseen vain valkean hevosen. Alueen ainoa valkoinen hevonen löytyi suureksi onneksi erään pienen majatalon hevostallista viiden kilometrin päässä St. Emilionin keskustasta. Majatalon isäntä lahjoitti hevosen kuninkaalle ja matka pääsi jatkumaan. Hevosesta tuli legendaarinen kuningas Henrik IV:n valkea ratsu, joka on ikuistettu maalauksiin ja patsaisiin. Tarinan alkuperää on vaikea jäljittää, mutta mielenkiintoista sattumaa on se, että tuon hevostallin paikalle syntyi 250 vuotta myöhemmin viinitila, joka kantaa nimeä Cheval Blanc ­ valkoinen hevonen. teksti: Juha Lihtonen kuvat: Pekka Nuikki 32 F I N E

Christie'sin huutokaupan viinijaoston johtaja Michael Broadbent julisti Cheval Blanc 1921:n vuosikerran parhaaksi punaviiniksi. Cheval Blancia eri nimellä Vuonna 1832 eletään St. Emilionin Figeacin tilalla synkkiä hetkiä. Félicité de Carle-Trajet allekirjoittaa luovutustodistuksen 16,3 hehtaarin sorapitoisesta maa-alueesta Libournen provinssin presidentti Ducasselle. Leski joutuu maksamaan edesmenneen miehensä virheistä. Vararikon partaalla hänen on pala palalta luovuttava kerran niin mahtavasta tilasta. Paikka kantoi Bordeaux'n maineikkaimman tilan nimeä yhdessä HautBrionin kanssa vielä 1800-luvun alussa. Leskeä tuskin olisi lohduttanut se tieto, että tästä hetkestä alkaisi uusi menestystarina, jonka uranuurtajina Ducasse vävypoikineen olivat. Ensi töikseen Ducasse rakennutti tilalle linnan ja laajensi kuusi vuotta myöhemmin tiluksiaan 15,4 hehtaarilla. Tämän jälkeen tilan liejuinen, sorapitoinen ja vettynyt maa kuivatettiin viinien laadun parantamiseksi. Ducasse myi kuitenkin viiniä Figeacin nimellä aina vuoteen 1853, jolloin ensimmäiset pullot Cheval Blancia lanseerattiin markkinoille. Tällöin Ducassen vävy Jean Laussac-Fourcaud jatkoi appiukkonsa alulle saattamaa ansiokasta laadun kehitystyötä. Hänen ansioikseen voi mainita muun muassa Cabernet Francin istutta- misen tarhoille vuonna 1870. Lajikkeesta on sittemmin muodostunut keskeinen osa Cheval Blancin identiteettiä. Myöhemmin Fourcaud-Laussaciksi nimensä vaihtaneen Jeanin työ sai vihdoin kansainvälistä tunnustusta vuosina 1862 ja 1867 Lontoon ja Pariisin näyttelyissä, joissa myönnetyt mitalit komeilevat edelleen Cheval Blancin etiketeissä. Tunnustuksista huolimatta Cheval Blancin maailmanmaine odotutti vielä itseään seuraavat 50 vuotta, kunnes viini teki läpimurron maailmalla. legendaarista viiniä: Château d'Yquem ja Cheval Blanc, jotka molemmat päihittivät kaikki Bordeaux'n muut viinit. Tällä vuosikerralla Cheval Blanc nousi Bordeaux'n suurien viinien joukkoon ja saavutti todellisen tähtiaseman ennen kaikkea Englannin markkinoilla, jossa sen läpimurron taustalle nousi yksi mies. Christie'sin huutokaupan viinijaoston johtaja Michael Broadbent julisti Cheval Blanc 1921:n vuosikerran parhaaksi punaviiniksi. Poikkeus vailla vertaa Vuodesta 1921 lähtien Cheval Blanc on vakiinnuttanut asemansa St. Emilionin arvostetuimpana viininä. Se on kuitenkin paljon enemmän kuin vain erinomainen St. Emilionin viini. Se on ainoa huipputila Bordeaux'ssa, joka käyttää sekoitteessaan enemmistönä Cabernet Franc -rypäleitä. Samalla se edustaa maailman arvostetuinta Cabernet Franc -rypäleistä tuotettua viiniä. Poikkeuksellista Cheval Blanc -viineissä on, että ne muistuttavat luonteeltaan enemmän Pomerolia kuin St. Emilionia. Näihin tekijöihin viitaten Cheval Blanc on Bordeaux'n punaviinien seurassa todellinen poikkeus vailla vertaa. Tämän pani merkille myös maailman seitsemänneksi rikkain Tähti syttyy Vaikka Cheval Blanc oli ansainnut tunnustusta kansainvälisissä näyttelyissä, se ei millään tavoin lukeutunut Bordeaux'n arvostetuimpiin viineihin. Kuuluisa vuoden 1855 luokitus oli jättänyt armottomasti kaikki oikean rannan tilat Médocin ja Graves'in sekä Sauternes'in varjoon. Muutamista arvostetuista nimistä Figeac oli omistajavaihdosten ja myöhemmin phylloxeran jäljiltä lähinnä enää varjo entisestään. Ainoastaan Belair ja arvoaan roimasti nostanut historiallinen Ausone edustivat alueen nimekkäitä tiloja. Vuosikerta 1921 muutti kuitenkin kaiken. Tänä äärimmäisen kuumana vuotena syntyi kaksi 33 B O R D E A U X Fi n e E s tat e

mies, LVMH-yritysryhmittymän omistaja, ranskalainen Bernard Arnault yhdessä belgialaisen liikekumppaninsa Albert Frèren kanssa ostaessaan tilan vuonna 1998 sitä 155 vuotta hallinneelta perustajasuvulta. Mielenkiintoinen yhteensattuma on, että Bernard Arnault omistaa nykyään molemmat tuon vuoden 1921 legendaarisimmista viineistä vastanneet viinitalot, Château Cheval Blancin ja Château d'Yquemin. Samalla molempien viinitalojen operatiivisesta johdosta vastuun on ottanut Arnault'n luottomies Pierre Lurton. Laadun salaisuus Cheval Blancin ainutlaatuisen luonteen ja sekoituksen takaa paljastuu hyvin monikerroksinen maaperä, jossa Cabernet Franc menestyy paremmin kuin missään muualla. St. Emilionin luoteisreunalla, sorapitoisella tasankoalueella sijaitseva 36 hehtaarin tarha on aivan Pomerolin legendaaristen viinitilojen kupeessa. Lähimpiä naapureita ovat L'Evangile ja Le Conseillante. Pétrus on kivenheiton päässä. Itse tarha jakautuu kolmen erillisen maa-ainesosaan; hiekka- ja sorapitoiseen, vähäravinteiseen pinta-ainekseen, joka makaa 80­90 sentin syvyydessä sijaitsevan rautapitoisen savimaan päällä. Lisäksi pieni osa tarhoista on monikerroksisen, syvän sora-aineksen päällä. Maan pintakerroksessa suuri määrä isoja kiviä sitoo lämpöä ja varmistaa siten rypäleiden ideaalin kypsymisen viileinäkin aikoina. Lämmin maaperä kypsyttää rypäleet suhteellisen varhain. Tämä suosii myöhemmin kypsyviä rypäleitä kuten tanniinisempaa Cabernet Francia varhain kypsyvän Merlot'n sijaan. Cabernet Franc muodostaa runsaat puolet Cheval Blancin viljelypinta-alasta, Merlot'n viedessä vajaat puolet viljelyksistä. Lisäksi tarhoilla viljellään prosentin verran Cabernet Sauvignonia ja Malbecia. Cheval Blancin laadun ylläpidosta huolehditaan alhaisilla 35 hl/ha satomäärillä. Tähän päästään keskivertoa iäkkäämmillä 33-vuotiailla köynnöksillä, minimaalisella luontaisten lannoitteiden käytöllä sekä ymppäämällä köynnökset vähäsatoisiin Riparia-juurakoihin. Satomäärät pidetään pieninä yhden pitkän oksan guyot simple -köynnöstysmenetelmällä, jossa muodostuvien kukintojen määrä jää keskivertoa vähäisemmäksi. Lisäksi erittäin aurinkoisina ja lämpiminä satovuosina köynnösten harventaminen on välttämätöntä laadun takaamiseksi. Nykyään Pierre Lurtonin luotsaama Cheval Blanc pyrkii myös ympäristöä säästäviin tuotantomenetelmiin. Torjunta-aineiden käyttöä on merkittävästi vähennetty. Hyönteishaittoja torjutaan luonnonmukaisilla menetelmillä. Tarhoilla työskentelevät luontaiset hyönteissaalistajat eli hämähäkit. Lisäksi feromoniansoilla on pystytty korvaamaan suurelta osin kemiallisia torjuntasuihkeita. Köynnösten homesairauksia joudutaan kuitenkin edelleen ehkäisemään suihkeilla. Toisaalta tarkentuneet sääseuranta ja havaintojärjestelmät ovat auttaneet vähentämään homesuihkeiden käyttöä vain pakko- tilanteisiin. Tällöinkin käytössä ovat luontoa vähiten kuormittavat aineet. Cheval Blanc onnistuu kuitenkin sijaintinsa ansiosta usein välttämään Atlantilta vyöryvät runsaimmat sateet ja niistä seuraavat hometaudit. Viimeistely valmistuksessa Lurtonin kehitystyö ulottaa kätensä myös valmistusprosesseihin. Käyminen tapahtuu 30­32 °C -asteen lämpötilassa, jonka annetaan käymisen loppupuolella laskea luonnollisella tavalla vailla keinotekoista lämmönsäätelyä. Käymisen alkuvaiheessa käytetään pumping over -menetelmää värin uuttamiseksi sekä reduktiivisten aromien synnyn ehkäisemiseksi. Käymisen jälkeen kuoria uutetaan vielä kolme viikkoa ennen puristamista. Uuttamisaika määräytyy kuitenkin rypäleisiin muodostuneiden uuteaineiden määrän mukaan. Päätös uuttamisajasta tehdään maistamisen avulla raadissa, johon lukeutuu myös tilan entisiä johtoryhmän jäseniä joilla on vankka kokemus Chevalin eri vuosikerroista vuosikymmenien ajalta. Puristamisessa Lurton tiimeineen on havainnut lukuisten testien jälkeen paremmaksi vanhanaikaiset hydrauliset puristimet pneumaattisten sijaan. Pneumaattisen puristuksen jälkeen ennen sekoittamista viini on maistunut paremmalta kuin hydraulisesta puristimesta, mutta yllättäen sekoitusvaiheen jälkeen hydraulisesti puristettu viini on osoittautunut laadultaan paljon paremmaksi. Sekoittamisen jälkeen viini saa kypsyä ranskalaisessa tammessa, Lähimpiä naapureita ovat L'Evangile ja Le Conseillante. Pétrus on kivenheiton päässä. Näkymä Cheval Blancin pääovelta. Oikealla Château l´Evangile. 34 F I N E

35 B O R D E A U X Fi n e E s tat e

Cheval Blancin päärakennuksen sivustalla sijaitsee pieni kappeli. 36 F I N E

joista vain osa on uusia tynnyreitä. Tällä halutaan varmistaa terroirin aistittavuus viinistä tammen sijaan. Pierre Lurton kuvaileekin Cheval Blancia seuraavasti: "Cheval Blanc on voimakas, muttei aggressiivinen, pyöreä, silkkinen, erehtymättömän elegantti ja tyylikäs viini, joka rakentuu Merlot'n piirittämän Cabernet Francin olemukseen. Viini on hiukan kuin Pomerol muistuttamatta St. Emilionia. Sen raikkaus ja cashmeremäiset tanniinit auttavat sitä ikääntymään upeasti, ja viini muuttuu ajan myötä yhä vivahteikkaammaksi." Viinitarhoista vastaava tekninen johtaja Ken Van Leeuwen on kommentoinut: "Vaikka viini on varsin kosiskeleva jo nuorena, sillä on uskomaton kehityspotentiaali. Syynä tähän on luultavasti tarhan sijainti Pomerolin naapurissa. Upea ja pitkä jälkimaku äärimmäisellä hienostuneisuudella on onnistuneesti kypsyneiden Cabernet-rypäleiden ansiota. Meidän koko viininvalmistuksemme perimmäinen pyrkimys on tuoda Cheval Blanc -viineissä esiin juuri näitä ominaisuuksia il- man mitään viininvalmistuksessa käytettäviä keinotekoisia temppuja jotka muuttaisivat oleellisesti viinin luonnetta." Maailmankaikkeuden ainutlaatuisin viini Cheval Blanc on nimi, joka saa jokaisen viinientusiastin kiinnostuksen heräämään. Se on ollut sitä jo 80 vuotta. Legendaarisia vuosikertoja on kertynyt useita, joista parhaina pidetään vuosia 1921, 1950, 1961 ja 1982. Cheval Blancin nimi tuli tutuksi myös suurelle yleisölle Alexander Paynen ohjaaman Sideways-elokuvan myötä vuonna 2004. Elokuvassa esitelty Cheval Blanc 1961 asetettiin maailmankaikkeuden ainutlaatuisimmaksi viiniksi. Viinimaailmassa kuitenkin tuota paikkaa pitää legendaarinen Cheval Blanc 1947, joka arvotetaan maailman maineikkaimpien viinikriitikoiden pisteissä yhdessä Margaux 1900 ja Mouton-Rothschild 1945 kanssa maailman parhaaksi koskaan tuotetuksi viiniksi. Toisin sanoen maailman parhaan viinin nimeäminen on mahdotonta, koska se on täysin subjektiivista riippuen tilanteesta, seurasta ja siitä tunnetilasta jossa viini nautitaan. Joudun kuitenkin myöntämään Cheval Blancin nimen nousevan spontaanisti mieleeni, kun minulta kysytään maailman parasta viiniä. Mikään muu viini ei nimittäin ole tarjonnut sitä määrää onnellisuuden tuntemuksia ja nautintoja kuin Cheval Blanc vuosikerrasta riippumatta. Ikimuistoisin hetki on kuitenkin vietetty Cheval Blanc 1955 seurassa. Nautittuani tätä viiniä neljä vuotta sitten ymmärsin mikä tekee jostain viinistä ylivertaisen: pitkän pullokypsytyksen aikana syntynyt makujen harmonia ja samaan aikaan säilynyt energiataso jotka välittyvät äärettömyyteen ulottuvana aromien moniulotteisuutena ja herkeämättömän kosiskelevana, flirttailevana elinvoimaisuutena. Kaikkeen tähän peilaten minun on helppo yhtyä mielipiteeseen jonka mukaan Cheval Blanc on maailmankaikkeuden ainutlaatuisin viini. 37 B O R D E A U X Fi n e E s tat e "Cheval Blanc on voimakas, muttei aggressiivinen, pyöreä, silkkinen, erehtymättömän elegantti ja tyylikäs viini, joka rakentuu Merlot'n piirittämän Cabernet Francin olemukseen."

Maistettuja Cheval Blanc viinejä: Cheval Blanc 1982 (JL 98 p., maistettu 5/2005) Dekantoitu 2,5 tuntia ennen tarjoilua. Intensiivisen punainen väri ja klassinen tuoksu. Todella tyylipuhdas viini, joka tarjoaa kaikkea mitä huippuvuoden Bordeaux'lta voi odottaa ­ napakat tanniinit, hersyvän runsaat hapot ja intensiivinen mustaherukkaisuus saa mukavaa vivahteikkuutta paahdetun kahvin ja minttusuklaan aromeista. Mineraalinen pitkä elegantti maku, jossa hieno konsentraatio. Viinillä on pitkä tulevaisuus edessä. Kestää hyvin vielä 25­30 vuotta varastointia. Cheval Blanc 1961 (JL 95 p., maistettu 5/2005) Dekantoitu 2 tuntia ennen tarjoilua. Keskivoimakas rusehtavan punainen kauniin kirkas väri. Tuoksusta välittyy paljon vehreitä aromeja ­ mustaherukan lehtiä, paprikaa ja yrttejä. Tyyliltään viini on täysin päinvastainen kuin legendaarinen 1947. Maku on keskitäyteläinen, hienostunut, hillityn hedelmäinen ja vivahteikas. Maussa on tyyliä ja aristokraattisuutta. Kaiken kaikkiaan erittäin tyylikäs ja klassinen Bordeaux-viini. Odotin viiniltä kuitenkin enemmän. Kestää erinomaisesti varastointia seuraavat 15­20 vuotta. Cheval Blanc 1955 (JL 98 p., maistettu kaksi kertaa 2005) Dekantoitu 2 tuntia ennen tarjoilua. Tummanpunainen syvä väri. Intensiivinen ja kehittynyt tuoksu, jossa tuoretta minttua, tummaa suklaata, mustaherukkaa ja paahdettua kahvia. Täyteläinen suutuntuma on erittäin tasapainoinen ­ vivahteikkuutta korostavat eloisat hapot, lihaisan mehevät tanniinit ja runsas mustaherukkaisuus. Tammen rooli on vähäinen. Kerrassaan upea viini ­ puhdaspiirteinen, nuorekas ja pitkä jälkimaku. Saadessani tämän viinin ensikertaa eteeni sokkona vuonna 2003, kuvittelin viinin 30 vuotta nuoremmaksi uuden maailman viiniksi. Se muistutti tuolloin hyvin paljon Heitzin Martha's Vineyard Cabernet Sauvignonia. Varastoitavissa seuraavat 10­15 vuotta. Cheval Blanc 1952 (JL 96 p., maistettu kaksi kertaa 5/2005 & 10/2006) Dekantoitu 1,5 tuntia ennen tarjoilua. Tämä viini on ehkä parhaan hinta-laatusuhteen omaava Cheval Blanc. Viinissä on paljon vuosikerran 1955 piirteitä. Väri on syvä ja tawnymainen. Tuoksua dominoi runsas kypsä hedelmäisyys ja mausteisuus. Aromeina esiin nousevat mustaherukka, tumma suklaa ja kahvi. Maku on hyvin runsas, samettinen ja täyteläinen. Tanniinirakenne on vielä ryhdikäs, joskin pehmennyt ja viini on erinomaisen nautinnollinen juuri nyt. Erittäin tasapainoinen kokonaisuus, jolla on vielä tulevaisuutta edessään, vaikkakaan se ei enää parane. Itse nauttisin nyt enkä suosittele pidempää varastointia. Cheval Blanc 1947 (JL 100 p., maistettu kaksi kertaa 2005) Dekantoitu 2 tuntia ennen tarjoilua. On ollut suuri kunnia päästä maistamaan tätä maailman legendaarisinta viiniä kahdesti. Molemmilla kerroilla se on ollut maineensa veroinen. Tumma, erittäin syvä, punertavan rusehtava väri. Moniulotteinen ja rehevä tuoksu tarjoaa raakakahvia, mustaherukkaa, keitettyjä juureksia ja yrttisyyttä. Runsaudellaan ja täyteläisyydellään viini jättää jälkeensä kaikki muut kypsät Bordeaux't. Maku on todella roteva ja rehevä. Tyylikäs mineraalinen hapokkuus mehevöittää herkullisesti kypsää hedelmäisyyttä. Kypsät tanniinit kannattelevat viiniä edelleen ja antavat viinin pitkään makuun ryhtiä. Aromeissa aistittavissa lakritsaa, savua, yrttejä, keitettyjä juureksia ja mausteita. Uskomaton konsentraatio, joka korostuu todella pitkässä jälkimaussa. Viinissä on jotain tyypillisyyksiä rikkovaa dekadenttia olemusta, joka poikkeaa muista Bordeaux'n viineistä. Viini on edelleen varastoitavissa 10-15 vuotta, mutta on todella nautinnollinen nyt. Cheval Blanc 1920 (JL 90 p. maistettu 5/2005) Dekantoitu 30 minuttia ennen tarjoilua. Runsas rusehtava väri. Tuoksu on hyvin runsas ja vivahteikas ­ paahdettua kahvia, savua, aavistus lakritsaisuutta, kypsiä keitettyjä juureksia ja ripaus yrttisyyttä. Suutuntumaltaan keskitäyteläinen viini, jossa on merkkejä oksidaatiosta, viini on kuivumaan päin. Tuoksu lupasi paljon enemmän. Jälkimaussa hapot korostuvat. Viini on kuitenkin vielä nautinnollinen, joskaan ei enää parhaimmillaan. Ei varastoitava. Muita Cheval Blanc pisteitä: Cheval Blanc 1975 (JL 89 p., maistettu 5/2005 ­ dekantoitu 1 tunti ennen) Cheval Blanc 1971 (JL 92 p., maistettu 5/2005 ­ dekantoitu 1 tunti ennen) Cheval Blanc 1970 (JL 91 p., maistettu 5/2005 ­ dekantoitu 1 tunti ennen) Cheval Blanc 1967 (JL 87 p., maistettu 5/2005 ­ dekantoitu 1 tunti ennen) Cheval Blanc 1964 (JL 93 p., maistettu 5/2005 ­ dekantoitu 1 tunti ennen) Cheval Blanc 1960 (JL 91 p., maistettu 5/2005 ­ dekantoitu 1 tunti ennen) Cheval Blanc 1959 (JL 95 p., maistettu 5/2005 ­ dekantoitu 2 tuntia ennen) Cheval Blanc 1958 (JL 89 p., maistettu 5/2005 ­ dekantoitu 1,5 tuntia ennen) Cheval Blanc 1953 (JL 95 p., maistettu 5/2005 ­ dekantoitu 1,5 tuntia ennen) Cheval Blanc 1950 (JL 97 p., maistettu 5/2005 ­ dekantoitu 1,5 tuntia ennen) 38 F I N E

menestystarina on aina yksilöllinen. Olet luonut uraa ja kasvattanut varallisuuttasi. Olet jättänyt yksilöllisen jälkesi maailmaan. Ansaitset käyttöösi varainhoidon ammattilaisten osaamisen tavalla, joka kumpuaa omista ainut- laatuisista lähtökohdistasi. Tämän osaamisen tarjoamme myös perheesi ja edustamiesi yritysten käyttöön. Kerromme mielellämme lisää Evlin Private Banking -palvelusta. (09) 4766 9345 www.evli.com Helsinki · Tukholma · Malmö · Tallinna · Riika · Vilna · Varsova · Luxemburg

Antinori , Gaja, Sandrone ja de Ma rch i I TA L I A N viinien neljä musket teksti: Es s i Ave llan MW kuvat: Pek k a Nuik k i Italian 1960-luvun viinivallankumouksen kipinät kytivät viinialueilla pitkään ennen laatutuottajien nousua barrikadeille. Maaltapako, viinialueiden lisääntyvä köyhyys ja lainsäädännön vanhakantaisuus laskivat viinien ja viljelysmaan hintaa. Klassiset alueet kuten Toskana ja Piemonte olivat kriisissä. Epätoivon keskeltä ilmestyi yksittäisiä tuottajia nostamaan laatua ja taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Neljä kapinan avainhenkilöä ja Italian viinibusineksen kunnioitettua johtohahmoa Piero Antinori, Paolo De Marchi, Angelo Gaja ja Luciano Sandrone jakavat kanssamme tarinansa ja tulevaisuuden visionsa. 40 F I N E

t i s ot u r i a 41 I T A L I A Fi n e Ita l i a

V astuu ja huoli ovat varmasti painaneet nuoren aristokraatin, Toskanalaisen viiniimperiumin 26. sukupolven keulahahmon markiisi Piero Antinorin harteita, kun hän nuorena miehenä liittyi Agricola Antinorin johtoon mitä synkimmässä tilanteessa. Kokemattoman yritysjohtajan päätä taatusti huimasi ajatus liki tuhatvuotisen viinikauppasuvun tuhoutumisesta, sillä Chiantin viinien hinta ja laatu putosivat romahtaen. Jälkikäteen on helppo ylistää markiisin onnistuneita liiketoimintapäätöksiä, mutta helppoa riskinotto ei varmasti ollut. Aika tuntuu kullanneen ainakin markiisi Antinorin muistot, sillä hän aloittaa hyvinkin positiivisesti: - Olin onnekas saadessani syntyä juuri tähän aikaan. Ystäväni Hugh Johnson tapaa sanoa, että viimeksi kuluneiden 50 vuoden aikana viinimarkkinoilla on tapahtunut enemmän kuin edellisen 3000 vuoden aikana yhteensä. Olen saanut nähdä ja kokea henkilökohtaisesti kaiken sen. I TA L I A N viinien neljä muskettisoturia Istumme Palazzo Antinorissa, perheen kaupunkikodissa ja viini-imperiumin päämajassa Piazza Antinorilla Firenzessä. Markiisi Piero Antinori 68, on asteittain vetäytymässä viinitalon johdosta ja antamassa tilaa seuraajilleen kolmelle tyttärelleen Alegralle, Alessialle ja Albieralle. Piero Antinori ottaa meidät kuitenkin vastaan ­ vieläpä lyhyellä varoitusajalla ja virka-ajan ulkopuolella. Markiisi Antinorin, Italian viinibisneksen kiistattoman johtohahmon tapaaminen herätti monenlaisia ennakko-odotuksia. Hyväkuntoisen ja suoraryhtisen Piero Antinorin olemus huokui rauhallisuutta ja arvokkuutta. Peritty ja ansaittu arvostus näkyivät luontaisena statuksena ja itsevarmuutena, joita ei tarvitse ulkoisin avuin pönkittää. Markiisi jatkaa lähtötilanteesta: - Italialaisten viinien laatutaso oli surullinen 1960-luvulla. Viini oli yksinomaan ruokatuote, jonka tarkoitus oli yhtälailla antaa energiaa kuin taltuttaa jano. Italiassa juotiin vuosittain yli 160 litraa viiniä per capita. Näistä ajoista lähtien kulutus on ollut jatkuvassa laskussa ja siirtymävaiheessa kohti laadukkaampia viinejä. Laskeva kulutustrendi lisäsi entisestään pientuottajien ahdinkoa, sillä bulkkirypäleille ei riittänyt kysyntää. Syntyi tarve kehittää viinien laatua ja etsiä markkinoita rajojen takaa. Toisaalla Toskanassa, Chianti Classicon piskuisessa Isolen kylässä tapaamme Isole e Olenan Paolo De Marchin, erään Toskanan kunnioitetuimmista viinipersoonista. Tinkimätön täydellisyyden tavoittelija, intellektuelli ja energinen Paolo De Marchi jakaa tietoaan mielenkiintoisesti saaden lyhyeksi kaavaillun aamupäivävierailumme venymään pitkälle iltapäivään. Antinoriin verrattuna pienemmän mittakaavan laatuviinikapinallinen Paolo De Marchi syventää ymmärrystämme 40 vuoden takaisesta Toskanasta: - Toskana eli keskiaikaisessa taloudessa. Vallitsi omavaraistalous, joka loppui kertarysäyksellä lainmuutokseen. Seurauksena oli ihmisten muuttovirta maalta kaupunkeihin. Isole ja Olena olivat alun perin kaksi eri kylää jotka yhdistettiin maailmansotien jälkeen. Kymmenessä vuodessa kylä tyhjeni väkiluvun laskiessa sadasta neljääntoista. Vuosina 1967­1972 alueelle rahoitettiin mittavat uudelleenistutukset valitettavan huonolla köynnösmateriaalilla, mikä johti edelleen laatutason heikkenemiseen ja lamaan Chiantissa vuosina 1970­1985. Minä aloitin täällä oivaan aikaan aallon pohjassa 1976. Ajoitus oli loistava, koska suuren muutoksen aikana kaikki ovet ovat auki ja mikä tahansa on mahdollista. Romahtaneet maan hinnat mahdollistivat viinitarhojen hankinnan. Tapahtui merkittävä maanomistuksen uusjako. Vallankumouksesta menestyksekkäimpänä selvinneet tuottajat osasivatkin kaukonäköisesti hyödyntää ajankohdan alhaiset maanhinnat. 42 F I N E

markiisi Piero Antinori 43 I T A L I A Fi n e Ita l i a

Jos koripulloissa myyty heikkolaatuinen Chianti oli Toskanan haaste, asiat eivät olleet paljon paremmin pohjoisen Piemontessa.( kuvauspaikka: Barolo) 44 F I N E

I T A L I A 45 Fi n e Ita l i a

Angelo Gaja 46 F I N E

Jos koripulloissa myyty heikkolaatuinen Chianti oli Toskanan haaste, asiat eivät olleet paljon paremmin pohjoisen Piemontessa. Amerikkalaisen unelman toteuttanut pienviljelijä Luciano Sandrone on rakentanut huipputilansa tyhjästä valmistaen viininsä ensimmäiset 17 vuotta askeettisesti kaupunkitalonsa "autotallissa". Sandronea pidetään yhtenä Barolon ensimmäisistä "modernisteista". Luciano Sandrone värittää alueen viinihistoriaa: - 1970-luvun Barolo oli hyvin erilainen kuin nykyinen. Aluetta kohtaan ei tunnettu lainkaan kiinnostusta, ei kotimaassa eikä ulkomailla. Alueen Läheisen Barbarescon kylän melkeinpä kuningas, Angelo Gaja, on mies, joka on kiistatta tehnyt ylivoimaisesti eniten Piemonten viinien kansainvälisen tunnettuuden eteen. viinit olivat vaikeita. Ei ymmärretty rypäleiden kypsyyden tai pienempien satomäärien tärkeyttä. Viinejä uutettiin kuorien kanssa ja ikäännytettiin tammessa liian pitkään. Epäpuhtaudet olivat ongelmana. Olen kotoisin Barolon La Morran kylästä, mutta vanhempani eivät olleet viinialalla. Halusin viinintekijäksi alusta pitäen visionani realisoida Nebbiolon ja Barolon koko potentiaali. Työskentelin vuoteen 1990 asti muiden tuottajien viinintekijänä, kunnes oma autotalliviinini oli kasvanut sellaisiin mittoihin että uskalsin ottaa riskin ja heittäytyä oman viinintuotantoni varaan. Läheisen Barbarescon kylän melkeinpä kuningas, Angelo Gaja, on mies, joka on kiistatta tehnyt ylivoimaisesti eniten Piemonten viinien kansainvälisen tunnettuuden eteen. Pitkälle Gajan ansiosta maailma tietää että Italiasta tulee huippulaatuisia ja huippuhintaisia viinejä. Värikäs ja äänekäs persoona Angelo Gaja on viinintekijä kolmannessa sukupolvessa, mutta ennen Angelon aikaa Gaja oli vain pientuottaja muiden joukossa. Gaja muistelee alkuaikoja: - Maa oli Barbarescossa puoli-ilmaista. Jo isoisäni ryhtyi ostamaan maata. Isäni Giovanni Gaja tunsi Barbarescon terroirin ja osasi ostaa parasta maata ja huippulaatuisia rypäleitä. Jos terroirin tuntemus olivat esi-isien ominta alaa, Angelo Gajan menestyksen avaimia ovat olleet ennen muuta markkinointikyvyt. Gaja oli opiskellut sekä viininvalmistusta että kaupallista alaa. Ne yhdistettyinä opintomatkoihin ulkomaille, eritoten Ranskaan, tulivat viitoittamaan Barbarescon tien maailmanmenestykseen. Luontainen karisma, arroganssi ja mielipiteiden määrä ja voima 47 I T A L I A Gaia Gaja Fi n e Ita l i a

Luciano Sandrone 48 F I N E

Vähemmän on parempaa Raaka-ainetilanne oli synkkä. Sekä Piemontessa että Toskanassa istutettiin tuottoisia klooneja laadukkaampien vähäsatoisten sijaan. Ymmärrys laadun ja määrän välisestä korrelaatiosta oli olematon. Laadun kohentaminen vaati uskallusta ja taloudellista riskinottoa. Luciano Sandrone muistelee: - Oli vaikea saada viljelijät karsimaan sadostaan ennenaikaisesti 50­70 prosenttia riittävän konsentroituneen lopputuloksen aikaansaamiseksi. 35­45 hehtolitran hehtaarisato on Nebbiololle sopiva täällä. Mutta pelkkä sadon pienentäminen ei riittänyt, koska kloonimateriaali oli heikkolaatuista. Lähdimme yhteistyöhön Torinon yliopiston kanssa laadukkaitten Nebbiolo-kloonien kehittämiseksi. Sama työ oli tehtävä Toskanan Sangiovesen eteen, mutta sekään ei riittänyt koska alueen lainsäädäntö oli jäykkää. Se määritteli esimerkiksi Chiantin valmistukseen pakolliseksi Sangiovesen lisäksi heikompilaatuisten lajikkeiden kuten Canaiolon sekä valkoisten rypälelajikkeitten käytön. Chiantin rajoitteet saivat tuottajat nousemaan vastarintaan ja tuottamaan huippuviininsä appellaatio-luokituksen ulkopuolella pöytäviininä. Luciano ja Barbara Sandrone sekä päätoimittaja. Kansainvälisten lajikkeiden maihinnousu Antinori oli yhdessä Marchesi Incisa della Rocchettan kanssa niin sanotun Supertoskanalaisen viinikategorian kehittäjä. Antinorin Vino da Tavolaksi -luokittelema vallankumouksellinen huippuviini Tignanello Sangiovesesta ja Cabernet Sauvignonista näki päivänvalon vuonna 1974: - Lainsäädäntö oli vanhoillinen eikä edesauttanut viinien laadun maksi- "Lainsäädäntö oli vanhoillinen eikä edesauttanut viinien laadun maksimointia eikä uudistuksia. Olimme pakkoraossa." mointia eikä uudistuksia. Olimme pakkoraossa, mutta silti vaati rohkeutta lanseerata Tignanello pöytäviininä Chianti Classicon sijaan. Aloitimme viininvalmistuskokeilut jo vuonna 1970, ja vientimarkkinoitten asiantuntijoiden ja firenzeläisten kumppaniemme rohkaisevien kommenttien jälkeen uskalsimme lopulta lanseerata viinin. Itse asiassa isäni oli tehnyt kokeiluja Cabernet Sauvignonilla Tignanellon palstalla rohkaisevin tuloksin jo 1930-luvulla. Tignanello on meille hyvin tärkeä ja tunteita herättävä viini, uuden ajan symboli. Solaia, jossa on enemmistö Cabernet Sauvignonia ja sen lisäksi Sangiovesea, täydensi valikoimaa ja vahvisti konseptia vuonna 1978 pian Tignanellon jälkeen. Alkoi kansainvälisten lajikkeiden maihinnousu. Toskanasta uuden kodin löysivät erityisesti Cabernet Sauvignon, Merlot ja Cabernet Franc. Isole e Olenan Paolo De Marchi istutti Syrahia ensimmäisenä Toskanaan vuonna 1984. Piemontessa kansainväliset lajikkeet eivät koskaan saaneet yhtä suurta painoarvoa kuin Toskanassa. Angelo Gaja pääsi otsikoihin Cabernet Sauvignonillaan Darmagi, jonka köynnökset hän istutti vuonna 1978. Gajan isä vastusti Cabernetin istuttamista Barbarescoon, ja kuului aina sanoneen darmagi ­ mikä vahinko ­ ohittaessaan viljelykset antaen nimen viinille. 49 I T A L I A Fi n e Ita l i a tekivät miehestä nopeasti lehdistön suosikin. Viinien tyyli ja laatukin ylsivät vallankumouksellisuuteen, joten loppu on historiaa.

50 F I N E

51 I T A L I A Fi n e Ita l i a "On aika palata juurille. Uskon Sangioveseen ja Chianti Classicoon sekä Toskanan uusiin alueisiin kuten Maremmaan. Viinin persoonallisuus tulee nousemaan entistä korkeampaan arvoon. Terroirin ohella ihminen, hänen lähestymistapansa ja yhtä lailla perinteet tulevat olemaan avainasemassa." Piero Antinori (kuvauspaikka: Toskana)

"Ei ollutkaan ehkä mikään huippuidea istuttaa kansainvälisiä lajikkeita Piemonteen. Mutta istuttamisella oli silloin historialliset syynsä." Paluu omille juurille Nyt liki 30 vuotta myöhemmin Angelo Gaja tunnustaa: - Ei ollutkaan ehkä mikään huippuidea istuttaa kansainvälisiä lajikkeita Piemonteen. Mutta istuttamisella oli silloin historialliset syynsä. Piero Antinori on samoilla linjoilla: - Kansainväliset lajikkeet olivat todella tärkeässä muutostekijän roolissa. Nyt emme enää tarvitse niitä samalla tavalla, vaan voimme keskittyä omien lajikkeidemme kehittämiseen. Isole e Olenan De Marchi filosofoi kansainvälisten lajikkeitten olleen vastaus lyhyen tähtäimen ongelmiin paikallisten lajikkeitten huonon köynnösmateriaalin ja italialaisen viinin heikon kansainvälisen maineen takia. Pitkän tähtäimen ratkaisu löytyy De Marchistakin omista lajikkeista, eritoten Sangiovesesta. Ensimmäisten Supertoskanalaisten jälkeen on nähty valtava määrä uusia kilpailijoita tässä kategoriassa. Markiisin ja kumppanien vetoomus on mennyt läpi ja lainsäädäntöä on muutettu varsinkin Chiantin osalta vähentäen tarvetta luokittelemattomille viineille. Mikä on siis Supertoskanalaisten tulevaisuus? - Jossakin vaiheessa myytiin kovaan hintaan melkein mitä tahansa kansainvälisistä lajikkeista tehtyjä viinejä, mutta se aika on jo jäänyt taakse. Tulevaisuudessa todennäköisesti vain historialliset viinit säilyttävät asemansa, ennustaa markiisi Antinori. lee nousemaan entistä korkeampaan arvoon. Terroirin ohella ihminen, hänen lähestymistapansa ja yhtä lailla perinteet tulevat olemaan avainasemassa. Paolo De Marchi edustaa eri mittapuussa olevaa pientuottajaa, joka ymmärtää täydellisesti viinin ainutlaatuisuuden kilpailuvalttina: - Meidän työmme on brändättyä pienmaataloutta. Tuote on tiiviissä yhteydessä alkuperänsä kanssa, ja ne ihmiset jotka juovat Isole e Olenaa tietävät sen. Mutta viini on aina myös tekijänsä näköinen. Poikani tulee valmistamaan väistämättä erilaista viiniä kuin minä. Piemonten suuruus tarhaviineissä On käypää kutsua Toskanaa Italian Bordeaux'ksi monestakin näkökulmasta. Viinit nimetään pääsääntöisesti tuottajan eikä tarhan nimen mukaan. Viinien sekoittaminen eri lajikkeista ja viinien valmistusprosessi ovat ottaneet mallia Bordeaux'sta. Baroloa ja Barbarescoa taas voi verrata Burgundiin, sillä viininvalmistuksen pienempi skaala ja viinien herkempi tyyli muistuttavat toisiaan. Palstat ovat Burgundissa kaikki kaikessa, ja samoin ne ovat Piemonten klassisissa kylissä. Italian kaikkien aikojen suurin viini-idoli Veronelli toi ranskalaiset opit Piemonteen ja lanseerasi ajatuksen tarhaviineistä vuonna 1961 etunenässä Bruno Giacosalle, Renato Rattille sekä Prunottolle. Angelo Gaja tarttui ajatukseen ja lanseerasi ensimmäisen tarha-Barbaresconsa Sorí San Lorenzon vuonna 1967 ja sitä seuranneen Costa Russin vuonna 1978: - En ihastunut cru-nimeen vaan halusin etsiä paikallisen termin kuvaamaan palstaviinejä. Sorí tarkoittaakin paikallisella murteella sitä kukkulan osaa, joka viettää etelään päin. Luciano Sandrone taas aloitti pakostakin tarhaviinillä: - Investoin vuonna 1978 alle hehtaarin kokoiseen palstaan Cannubin kukkulalla. Valmistin ensimmäistä vuosikertaa 1500 pulloa ja kun tuli aika myydä viinit päätin kokeilla onneani VinItaly-messuilla. En uskonut saavani kaupaksi pulloakaan, mutta yllätyksekseni myinkin koko tuotannon ensimmäisenä päivänä Amerikkaan. Uskoni vahvistui, aloin ostaa lisää tarhoja ja lisäksi vuokrata maata käyttööni. Yksittäisten palstojen viinien valmistus erillään on aina ollut filosofiani. Sangiovese luo uskoa Paolo De Marchi oli modernien toskanalaisten viinien edelläkävijä, sillä hän valmisti jo vuonna 1980 Chianti Classicossa sataprosenttisen Sangiovesen, Vino da Tavolaksi luokitellun Cepparellon. Cepparellosta tuli ensimmäisiä tyylissä, joka tällä hetkellä on Toskanan muodikkaimpia ja lupaavimpia. Antinorin Badia a Passignano Chianti Classico Riserva on esimerkki nyt arvostetusta sataprosenttisesta Sangiovesesta, jonka valmistus mahdollistui vuoden 1996 lainmuutoksen jälkeen. Muita mielenkiintoisia tuottajia tässä kategoriassa ovat mm. Fontodi, Felsina ja Volpaia. Piero Antinori valottaa näkemyksiään Toskanan tulevaisuudesta: - On aika palata juurille. Uskon Sangioveseen ja Chianti Classicoon sekä Toskanan uusiin alueisiin kuten Maremmaan. Viinin persoonallisuus tu52 F I N E

I T A L I A 53 Fi n e Ita l i a

54 F I N E

55 I T A L I A Fi n e Ita l i a "Ei ole olemassa oikeaa tapaa ohjata lapsia perheyrityksen jatkajiksi. Tahto täytyy löytyä heistä. Minä voin vain antaa lapsilleni parhaat mahdolliset kortit tulevaisuuden varalta. Heidän ei tarvitse tulla Gajalle töihin tehdäkseen minut onnelliseksi. He saavat tulla tänne, jos tämä voi tehdä heidät onnelliseksi!" Angelo Gaja (kuvauspaikka: Barbaresco)

ten Barololle ja Barbarescolle. Paikalliset juovat Piemonten viineistä edullisempaa Dolcettoa tai Barberaa. Muutosaika edullisen viinin massakulutuksesta siihen, että pulloista maksetaan kymmeniä euroja, tulee olemaan vähintään sukupolven mittainen. Kasvun paikka Kaikki neljä supermenestyksiksi osoittanutta viinitilaa ovat joutuneet ottamaan kantaa tulevaisuuden kasvuhaasteisiin. Luciano Sandrone on pitänyt perheyrityksensä jalat tiukasti Piemontessa, ja investoinut uuteen viininvalmistamoon ja viiniensä pidennettyyn pullokypsytysaikaan. Isole e Olenan De Marchi ei niin ikään ole halunnut kasvattaa Toskanan tuotantoaan, mutta ei toisaalta ole voinut vastustaa kiusausta aloittaa viinintuotantoa poikansa kanssa suvun historiallisilla tiluksilla Pohjois-Piemontessa. Proprietà Sperinosta tulemme varmasti kuulemaan. Gaja ja Antinori ovat ottaneet laajenemisen tervetulleena haasteena. Gaja, joka tunnetusti antoi rukkaset muun muassa Robert Mondavin joint venture -viinitarjoukselle, on kokenut Toskanan potentiaalisimmaksi kasvumaaperäksi: - Piemontessa meitä ei enää kiinnosta kasvaa. Mutta minulla on yhä energiaa ja unelmia. Toskanassa on runsaasti mahdollisuuksia; erilaisia terroireja ja rypäleiden sekoitusvaihtoehtoja. Siksi olemme päätyneet sekä Montalcinoon että Bolgheriin. Antinorin kasvu viime vuosikymmeninä hakee vertaistaan. Piero Antinori on kokenut ongelmalliseksi ostorypäleiden vaihtelevan laadun tai pahimmassa tapauksessa valheellisen alkuperän. Siksi yritys on keskittynyt ostamaan lisää omia viinitiloja ja -tarhoja sekä Toskanasta että muualta Italiasta ja ulkomailta. Yhtiö omistaa kokonaiset 2000 hehtaaria tarhoja Italiassa, joista 1200 Toskanassa. Nämä hehtaarimäärät tekevätkin Antinorista maailman suurimman viinintuottajan, joka valmistaa viininsä yksinomaan omien tilojensa rypäleistä. Kyseessä ei ole enää pientuottaja, joten Antinori onkin ottanut viinimarkkinoinnissa varsin erilaisen lähestymistavan. Antinori on kattobrändi, jonka alle erilliset viinitilat kuuluvat. Kunkin tilan persoonallisuutta halutaan tuoda esille itsenäisinä putiikkitiloina. Kun samalla brändillä tuotetaan viinejä 8 eurosta 100 euroon, on syytä olla tarkkana. Tämä on varmasti haaste johon Antinorin tyttäret joutuvat tulevaisuudessa vastaamaan. Viinimaailmassa koetaan usein että pieni on kaunista ja "kaupallinen" viinituotanto on vähemmän kiinnostavaa kadottaen helposti autenttisuutensa. Paolo De Marchi Luciano Sandrone on viljelijäpientuottaja, joka on tehnyt vaikutuksen viinimaailmaan ennen muuta viiniensä ylivoimaisella huippulaadulla. Mies on itse vaatimattomuus, jalat maassa viinitarhoilla kulkeva maanviljelijä, jonka Barolot ovat maailman himoituimpia. Sandrone on pystynyt tekemään sen mihin monen muunkin huipputuottajan olisi syytä tähdätä. Sandrone on nimittäin vuodesta 1996 lähtien jättänyt vuosittain 30 prosenttia tuotannostaan myymättä lanseeratakseen niitä myöhemmin kypsinä vuosikertoina. Juuri se on ele joka pitkän kypsytyspotentiaalin Nebbiolojen hyväksi tulisi tehdä. Silloin viinien todellinen potentiaali on mahdollista realisoida. Muu maa mansikka Perinteisesti viinialueiden maine ja viinityylit ovat syntyneet omilla markkinoilla. Italian viinien renessanssia ovat tukeneet kuitenkin ennen muuta kansainväliset viinimarkkinat. On hämmästyttävää huomata että laatutuottajien viineistä valtaosa menee vientiin. Luciano Sandrone selittää: - Italia ei edelleenkään ole kunnollinen markkina kalliille viineille ku56 F I N E Sukupolven perintö Kaikki neljä uudistajaa alkavat olla iässä, jossa seuraajaa koulitaan jatkamaan mestareiden jalanjäljillä. Kaikki ovat löytäneet onnekseen jatkajan tai jatkajia suvun sisältä. Kaikki kolme Antinorin tytärtä ovat päättäneet lähteä mukaan perheen viini-imperiumiin. Ja he ovatkin ensimmäisiä suvun naisia lähes tuhatvuotisessa historiassa, jotka osallistuvat perheyrityk-

sen toimintaan avainhenkilöinä. Tuleeko naisvalta tuomaan suuria muutoksia Antinorin toimintaan? - Olen hyvillä mielin. Kolmen tyttären isänä ei ollut ollenkaan varmaa, että jatkaja löytyy perheen sisältä. Mutta onneksi he valitsivat näin. Viinimaailma on ystävällinen paikka. Tätä tuotetta ja liiketoimintaa on helppo rakastaa. Naiset ovat yleisesti ottaen erinomaisia työntekijöitä. Samaa voin sanoa tyttäristäni. Heillä on sekä älyä että intohimoa joita tällä alalla tarvitaan, Piero Antinori hehkuttaa. Paolo De Marchin poika on jo viinintekijänä Proprietà Sperino -yhteisprojekteissa, ja Luciano Sandronen lapset Luca ja Barbara ovat jo pitkään olleet mukana yrityksessä. Angelo Gajalla on kolme lasta, täysi-ikäiset tyttäret Gaia ja Rey sekä 13-vuotias poika. Kaupallista alaa opiskellut Gaia Gaja hoitaa markkinointi- ja PR tehtäviä. Sisaruksistaan hän tyytyy toteamaan: - Sisareni on opiskellut viininvalmistusta ja psykologiaa, aika näyttää kumpaan työhön hän päättää tarttua. Mitä veljeeni tulee, hän keskittyy toistaiseksi vielä pallon potkimiseen! Angelo Gaja puolestaan kommentoi lapsiensa uravalintaa: - Ei ole olemassa oikeaa tapaa ohjata lapsia perheyrityksen jatkajiksi. Tahto täytyy löytyä heistä. Minä voin vain antaa lapsilleni parhaat mahdolliset kortit tulevaisuuden varalta. Heidän ei tarvitse tulla Gajalle töihin tehdäkseen minut onnelliseksi. He saavat tulla tänne, jos tämä voi tehdä heidät onnelliseksi! Uusia perinteitä Nämä herrat jos ketkä ovat olleet perinteiden kyseenalaistajia ja uudistajia. Antinori-suvun 26 sukupolven kestoista historiaa varjellut markiisi Piero Antinori pitää perinteiden kunnioittamisen lisäksi uusien perinteiden rakentamista tärkeänä. Paolo De Marchi kiteyttää sopivasti: - Perinteet ovat muutosta. Muuten ne olisivat historiaa. Viimeiseen on helppo yhtyä, sillä on vaikea keksiä nelikkoa, joka olisi näyttävämmin yhdistänyt vanhoja ja luonut uusia, kokonaista viinimaata koskevia perinteitä. 57 I T A L I A Fi n e Ita l i a

58 F I N E

( kuva: Toskana) 59 I T A L I A Fi n e Ita l i a Perinteisesti viinialueiden maine ja viinityylit ovat syntyneet omilla markkinoilla. Italian viinien renessanssia ovat tukeneet kuitenkin ennen muuta kansainväliset viinimarkkinat.

Barolo Le Vigne 2002, Luciano Sandrone 92 p (EA 1/07), 94 p (PN 1/07) Hienokseltaan kehittynyt keskisyvä rusehtava väri. Voimakas, rustiikki, tervan ja ruusujen sävyttämä vivahteikas tuoksu. Ryhdikäs rakenne, jonka runsas viskoosi suutuntuma toimii korkean hapokkuuden kanssa. Kypsä tyylikäs tanniinirakenne ja pitkä sopusointuinen maku. Cepparello 2003, Isole e Olena 90 p (EA 1/07) Eteerisen parfyyminen ja mausteisen lakritsinen runsas tuoksu. Kypsän marjaisa aromimaailma on avoin, muttei kovinkaan monimuotoinen. Sangiovesen runsas puuterimaisen tanniininen rakenne on esillä. Jälkimaussa tammen aromit ovat vielä aistittavissa. Barolo Cannubi Boschis 2000, Luciano Sandrone 94 p (EA 1/07), 93 p (PN 1/07) Cepparello 2001, Isole e Olena 93 p (EA 1/07) Tiilenpunainen kehittymässä oleva väri. Paahteinen, hyvin viehättävä tuoksu. Klassisen vuoden tyylikäs rakenne on silkkisen tuntuinen ja hyvin hienon mutta jamäkän tanniinirakenteen ryhdittämä. Pitkä maku täynnä paahteisia ja tummanpuhuvia nyansseja. Harmoniassa nyt alkaen olla nautittavassa iässä. Rusehtava keskisyvä väri. Viehättävä elegantin kukkaisa ja samaan aikaan tervan ja asfaltin rikastama kehittymässä oleva tuoksu. Aistittavissa aavistus tammea. Tyylikäs kypsien tanniinien jämäkkä ote. Muuten suutuntuma on pyöreä ja silkkinen. Hyvin vivahteikas viini, joka avautui lasissa tarjoten joka tuoksutuskerralla uuden elämyksen. Voimakas paketti varautuneen ja naisellisen ensivaikutelman takana. Barolo 2001, Angelo Gaja 90 p (EA 1/07) Collezione De Marchi Syrah 2003, Isole e Olena 88 p (EA 1/07) Syvä sinertävä väri. Nuorekas, lihaisa mustapippurin ja yrttisyyden sävyttämä tuoksu. Sopivaa kehittymässä olevaa maamaisuutta. Täyteläinen kypsätanniininen viini. Hyvin tehty ja lajikkeelle tyypillinen, mutta alkuperän ominaispiirteiden puuttuminen tekee kokemuksen mitäänsanomattomaksi. Syvähkö ruskeaan vivahtava väri. Tuoksu on voimakas ja viileän parfyyminen. Aavistus tervaa ja tummia kirsikoita tuo viiniin syvyyttä. Hyvä samettinen suutuntuma, jossa sopivan raikastavat hapot ja varsin runsas tanniinien särmä. Hyvin tehty varsin konsentroitunut ja modernin oloinen Barolo. Barbaresco 1995, Angelo Gaja 91 p (EA 1/07) Collezione De Marchi Cabernet Sauvignon 2001, Isole e Olena, 92 p (EA 1/07) Kehittynyt tiilenruskea väri. Tuoksu on jo tertiäärisiin aromeihin kääntynyt: tryffeleitä ja navetan aromeja kuivattujen hedelmien ohella. Pehmennyt tanniinirakenne, mutta samalla hedelmäisyys tuntuu myös hieman kuivahtaneen. Hapokkuus raikastaa lämmittävän alkoholisen viinin. Yllättävänkin maskuliininen viini, jolta kaipaa lisää harmonisuutta. Ei enää suurta varastointipotentiaalia. Kehittymässä oleva syvä tummanpunainen väri. Mustaherukkaa ja vihreätä paprikaa muistuttava viileän tyylikäs tuoksu. Maku on ryhdikkäästi tanniininen. Cabernet Sauvignonin vihreä aromimaailma jatkuu myös maussa. Sopivan runsas hedelmäisyys ja pitkä jälkimaku. Isole e Olena Vin Santo 1999 92 p (EA 1/07) Sperss 2001, Angelo Gaja 89 p (EA 1/07) Voimakas, korostuneen paahteinen ja tummasävyinen tuoksu. Alkoholisuus ja tanniinisuus vaikuttavat saman vuosikerran Baroloa tuntuvammilta. Hedelmäinen ja ryhdikäs viini, joka on juotavissa varsin pian. Voimakkuudessaan ja runsaudessaan vaikuttava viini, josta jää kaipaamaan todellista finesseä ja kerroksellisuutta. Keskisyvä kuulas meripihkan väri. Paahteinen ja pähkinäinen tuoksu on kevyen tammisuuden sävyttämä. Runsaassa ja konsentroituneessa maussa erottuu pehmeä ja makea rusinaisuus. Sopivasti hapokkuutta ja jäännössokeria tekevät kokonaisuuden raikkaaksi. Pitkä pähkinäinen jälkimaku. Isole e Olena Chianti Classico 2004 88 p (EA 1/07) De Marchin Chianti Classicossa on Sangiovesen ja Canaiolon lisäksi aavistus Syrahia. Aromaattisessa tuoksussa on hapankirsikoita ja sopivaa mausteista särmää. Aavistus tammea on vielä irrallaan tuoksussa. Elegantti, viileän etäinen tyyli, jossa hedelmäisyys on vielä taka-alalla ja tanniinisuus ja happorakenne korostuvat. Silti lupaus harmoniasta on olemassa ja tämän tyylikkään vuosikerran viinille voi povata lupaavaa tulevaisuutta. 60 F I N E

Antinori Peppoli Chianti Classico 2004 86p (EA 1/07) Nuorekas sinisenpunainen väri. Tässä valtaosaltaan Sangiovesessa on kahdeksan prosenttia Merlotia ja kaksi prosenttia Syrahia. Kokonaisuus on modernin tyylinen, tuoreen marjaisa ja hedelmäinen. Luumun aromeja, yrttimäisyyttä ja pölyisyyttä. Maku on keskitäyteläinen ja tasapainoinen. Kypsät tanniinit ja maltillinen hapokkuus tekevät viinistä helposti lähestyttävän. Antinori Tignanello 2003 89p (EA 1/07) Antinori Solaia 2003 90p (EA 1/07) Tumma syvä nuorekas väri. Tuoksu on Tignanelloa sulkeutuneempi, mausteinen ja lakritsan sävyttämä. Maku on voimakas ja rakenne virheetön. Uuden tammen aromi korostuu pitkässä jälkimaussa. Hyvin tehty kansainvälisen tyylin Cabernet-voittoinen viini, josta jään kuitenkin kaipaamaan persoonallisuutta. Antinori Badia a Passignano Chianti Classico Riserva 2001 89p (EA 1/07) Tässä sataprosenttisessa Sangiovesessa on tummien marjojen, hapankirsikan ja lakritsin kypsän hedelmäinen ja tyylikäs tuoksu. Maku on vielä varsin nuorekas, kevyt tammen aromi ei ole vielä täysin integroitunut makuun. Hyvä ryhdikäs tanniinirakenne ja raikastava hapokkuus. Antinori Guado al Tasso Bolgheri Superiore 2003 89p (EA 1/07) Runsas tummanpuhuva väri. Tuoksu on tummien marjojen ja tupakan sävyttämä. Cabernet Sauvignonista, Merlotista ja Syrahista tehty kansainvälisen tyylin viini on maultaan hyvin täyteläinen ja runsaan tamminen. Pitkä hedelmäinen maku ja tasapainoinen konsentroitunut suutuntuma saavat kuitenkin kaipaamaan lisää tyylikkyyttä ja luonteikkuutta. Antinori Pian delle Vigne Brunello di Montalcino 2001 90p (EA 1/07) Kehittymässä oleva tummien marjojen ja nahkan tuoksu, aavistus pölyisyyttä ja kukka-aromeja. Suutuntuma on tyylikäs: tanniinien ja hapokkuuden ryhdittämä ja varsin pitkä. Tyylikäs klassisen vuoden viini, joka kaipaa useamman vuoden pullokypsytystä. Marchese Antinori Chianti Classico Riserva 2001 91p (EA 1/07) Sangiovesen lisäksi Marchese Antinoriin on käytetty Cabernet Sauvignon -rypäleitä. Niiden vaikutuksen aistii viinissä viinissä: vihreää paprikaa ja kahviaromeja. Kehittymässä oleva tuoksu mutta maku on edelleen varsin nuorekas. Hyvä harmoninen suutuntuma, jossa runsas hapokkuus ja tanniinit toimivat selkärankana. Hyötyy 5­10 vuoden varastoinnista. Marchese Antinori Chianti Classico Riserva 1983 92p (EA 1/07) Kehittynyt tiilenpunainen väri. Sangiovesen lisäksi viiniin käytettiin vuonna 1983 Cabernet Sauvignonia ja Canaioloa. Tervan, kahvin, yrttisyyden ja parfyymien täyttämä lupaava tuoksu. Maku vastaa tuoksua hyvin, joskin intensiivisyys jättää hieman toivomisen varaa. Sopivasti pehmenneet tanniinit ja linjakas tyylikäs hapokkuus. Nautinnollinen viini, joka ei enää parane pullokypsytyksen myötä. 61 I T A L I A Fi n e Ita l i a Tumma syvä väri. Kuuman vuoden Tignanello menettää hieman tyylikkyydessä ja alkuperänsä ilmentämisessä. Pehmeä runsaan marjaisa tuoksu, tupakkaa ja kirsikkaa. Maku on täyteläinen ja pehmeiden runsaiden tanniinien täydentämä. Vaatii aikaa kehittyäkseen huippuunsa, mutta pehmeän rakenteensa takia tämä ei ole Tignanelloista pitkäikäisimpiä vuosikertoja.

kubik Parhaimmillaan maastossa. Rantabulevardi, nelikaistainen moottoritie tai kantakaupungin kujat? Kaikki sopivat suunnitelmiin. Range Rover Sport viihtyy maailmankansalaisena kaikissa olosuhteissa. I n c h c a p e M o t o r s F i n l a n d O y / L a n d R o v e r F i n l a n d / V a n t a a / J o e n s u u / K o u v o l a / L a h t i / 62 F I N E

Jos kuitenkin haluaa toden teolla vakuuttua Sportin monipuolisuudesta, tapahtuu se tieverkoston ulkopuolella. Viimeistään silloin selviää auton DNA: se on aito Land Rover. Range Rover Sport L a p e e n r a n t a / L o h j a / O u l u / S e i n ä j o k i / T a m p e r e / T u r k u / V a a s a / w w w . l a n d r o v e r . f i 63 F I N E S P O R T C A R S

aaos 64 F I N E

teksti: Stuart George kuvat: Pek k a Nuik k i S erena Sutcliffe on kiireinen nainen. Järjestäessäni tapaamista hänen kanssaan Sothebyn Lontoon toimistolle hän kertoi lähtevänsä Aasiaan tammikuun 20. päivä, joten tapaamisemme täytyisi tapahtua aikaisemmin kuin suunnittelin, sillä hän palaisi vasta helmikuun 5. päivä. Ja seuraavalla viikolla olisi parempi kuin tällä viikolla, mutta tammikuun 17. taas olisi huutokauppa joten sekään ei sopisi... ViiniasiantuntijA · Serena Sutcliffe MW · 65 SERENA SUTCLIFFE Fi n e P e r s o n a l i t y

66 F I N E

H änen täytyisi ehdottomasti saada myös artikkelinsa The Wine Reportiin lähtemään ensi viikolla. Ja aivan kuin kansainvälisen huutokauppakamarin viiniosaston johtajan työ ei olisi tarpeeksi vaativaa, Serena Sutcliffe lisäksi luennoi, esiintyy mediassa Euroopassa, USA: ssa ja Kaukoidässä, vetää teistingeja pankeille, lakifirmoille, kansainvälisille hotelleille ja klubeille sekä kirjoittaa säännöllisesti eurooppalaisiin, amerikkalaisiin ja aasialaisiin julkaisuihin. Vapaa-aikana, silloin kun sitä on, Serenan intohimoja ovat musiikki, taide ja kaukomatkailu. Hän myös pitää hyvän viinin nauttimisesta. Kohtuullisen älykäs nainen Serena Sutcliffe syntyi 21. toukokuuta 1945. - Härän ja Kaksosten rajamailla hän sanoo. - Härkämäistä on määrätietoinen puoleni, Kaksosta taas rakkaus ylellisyyteen. Hän sai koulutuksensa Englannissa ja Sveitsissä ja työskenteli sen jälkeen kääntäjänä UNESCO´lle Pariisissa, ja juuri siellä kiinnostus viineihin syttyi. Kiinnostus muuttui pian intohimoksi ja Serena alkoi vierailla Ranskan viinialueilla. 35 vuotta sitten viinibisnes ­ varsinkaan Englannin viinibisnes ­ ei ollut naisen paikka. Serena kertookin aloittaneensa uransa viinin parissa suurin vaikeuksin. - Mietin kuinka oikein pääsisin sisään ympyröihin. Olisin voinut saada työpaikan Bordeaux´ssa tai Burgundissa, mutta halusin oppia tuntemaan kaikkia viinejä, en vain ranskalaisia. Niinpä muutin vastahakoisesti Lon- tooseen, joka oli 70-luvulla aika hirveä paikka. Matkustin Pariisiin kerran tai kaksi kuussa, muuten olisin tullut hulluksi." Hän lähetti 12 työpaikkahakemusta, mutta postin lakon vuoksi helmikuussa 1971 niiden jakelu viivästyi. Lopulta hän sai kaksi vastausta, jossa toisessa pyydettiin haastatteluun. Sen seurauksena hän otti paikan "yleisenä palvelijana." - Palkka oli vain murto-osa siitä mitä olin ansainnut aiemmin. Minun täytyi myydä autoni. Se oli todellista hulluutta, jota en ole koskaan katunut. Parantaakseen uskottavuuttaan Serena päätti koettaa suorittaa Master of Wine -tutkinnon. Hänen mukaansa naista ei noihin aikoihin todellakaan arvostettu viinialalla: - Joillekin englantilaismiehille tuotti hienoisia ongelmia hyväksyä sitä, että olen kohtuullisen älykäs nainen. Tätä en ollut koskaan kohdannut Ranskassa. Vastaavasti eroaa toisistaan myös ranskalaisten ja englantilaisten tapa kiistellä. Pariisilaisella illallisella voit riidellä kovaäänisesti politiikasta ja uskonnosta ja silti illan päätteeksi voit lähteä kotiin ylimpinä ystävinä. Englannissa tunnelma jäisi lievästi sanoen raskaaksi ­ amerikkalaisten tyylistä nyt puhumattakaan! Saatuaan Institute of Masters of Winelta (IMW) erivapauden suorittaa kurssi lyhyemmässä ajassa kuin määrätyssä viidessä vuodessa, Serena läpäisi MW tutkinnon ensiyrittämällä ollen vasta toinen naispuolinen valmistuja. Hän arvostaa edelleen MW tutkintoa, mutta myöntää olleensa "varsin raaka valmistuessaan..." - Ajan kuluessa olen ymmärtänyt että tutkinnosta huolimatta tiesin varsin vähän. Tässä ammatissa vasta kokemus merkitsee jotain. Hänen puheenjohtajuuskautensa IMW:ssä 1994­95 oli mielenkiintoinen: - Voih, ne keskustelut, ne jatkuivat ja jatkuivat! Ajattelin usein, että minun pitäisi olla toimistolla neuvottelemassa miljoonan punnan sopimuksista eikä täällä halkomassa hiuksia. Serenan mielestä IMW on viime vuosina nostanut profiiliaan selvästi, ja sitä johdetaan nyt paremmin. Myös ajatustenvaihtoa hyödynnetään entistä paremmin. Joidenkin mielestä MW kokeet ovat aiempia vaikeampia. Sutcliffe on eri mieltä: - Ne ovat erilaisia, mutta helpompi/vaikeampi -väittelyyn en ole lähtenyt mukaan. Yhden on vaikeaa erottaa toisistaan Latourin kolmea vuosikertaa, toiselle tuottaa vaikeuksia erottaa etelä-afrikkalainen Shiraz australialaisesta Shirazista. Pohjimmiltaan koe on erilainen nykyään, mutta apuakin on paljon enemmän saatavilla kuin minun päivinäni. Kaikki on paljon paremmin organisoitua ja tietoa on enemmän. Kenen tahansa Lontoossa asuvan tulisi pystyä suorittamaan koe, toisaalta kaukana asuville se on hankalampaa. Ihailen kovasti näitä ihmisiä jotka kaikesta huolimatta läpäisevät kokeen. Kohtauksia eräästä avioliitosta Vuonna 2007 Serena ja David Peppercorn juhlivat 30. avioliittovuottaan. He tapasivat Serenan opiskellessa Master of Wine -tutkintoa: - Olimme kuulleet toisistamme... Hän luennoi minulle MW kurssillani, muutoin emme tavanneet. Kun läpäisin MW-tutkintoni, hän pyysi minua illalliselle ja siinä se oli. 67 SERENA SUTCLIFFE Fi n e P e r s o n a l i t y

Heti avioiduttuaan David ja Serena alkoivat työskennellä yhdessä välttyäkseen olemasta toistensa kilpailijoita. He konsultoivat ja toimivat kaupanvälittäjinä erikoistuen ranskalaisten viinien myyntiin suurimmille maahantuojille. - Se oli suunnattoman hauskaa, Serena kertoo. Jotkut pariskunnat eivät yksinkertaisesti pysty työskentelemään yhdessä, mutta me tulemme toimeen keskenämme oikein hyvin. Työn teossa David ei kiinnitä huomiota sukupuoleen. Hänen mielestään joko osaat työn tai et osaa. Vuonna 1990 Sothebyn huutokauppakamari otti yhteyttä Davidiin ja tarjosi hänelle kansainvälisen viiniosastonsa johtajuutta. Pesti ei kiinnostanut Davidia, joten Sothebyn puheenjohtaja Lordi Gowrie tarjosi paikkaa Serenalle, joka hänkin kieltäytyi kunniasta: - Minulla ei ollut aikomustakaan luopua fantastisesta elämästäni. Rakastimme itsenäisyyttämme. Sotheby´s ei kuitenkaan luovuttanut. Serenalta meni vuosi ennenkuin hän Davidin hienoisesti rohkaistessa hyväksyi tarjouksen. Aloittaessaan työskentelyn Sothebylle vuonna 1991 Serena sitoutui ainoastaan viideksi vuodeksi. Nyt 16 vuotta myöhemmin hän pitää työtään yhtä haastavana ja innostavana: - Täällä on hyvä ilmapiiri, Se on sukupuolisokeaa ja kansainvälistä. Pi- dän siitä että ympärilläni työskentelee ihmisiä monista eri kansallisuuksista. Ja tietenkin taide kiehtoo. Täällä minulla on mahdollisuus olla yhteydessä taiteen asiantuntijoihin ja oppia heiltä. Dom Pérignonin nainen Serenan lista lempiviineistä on jatkuvassa muutostilassa johtuen hänen alinomaisesta viinien maistelemisestaan ja nauttimisestaan. Tavatessamme tuulisena ja sateisena päivänä Lontoossa samppanja paljastui suureksi intohimoksi. Serena kuvaileekin 1961 Dom Pérignonia: - Out of this world! Vuonna 1981 sain lähetyksen sitä Prinssi Charlesin ja Lady Dianan häihin ja hieman myös itselleni. Sen taidokkuus on ihmeellistä. Oenothèquet vuosilta 1973 ja 1976, vaikkakin hyvin erilaisia, ovat myös hämmästyttäviä. 1976 on hyvin chardonnay-tyylinen ja kuvastaa kuumaa vuosikertaansa, rusinaista ja kirsikkaista. 1973 taas on hyvin hienoluonteinen. Mieluisiin viineihin kuuluu myös kolme suurta vuodelta 1921 ­ Cheval Blanc, Romanée-Conti ja d´Yquem. Serenan synnyinvuosi, hänen vuosikertansa, on 1945 ja tämän hän sanoo olevan syynä siihen ettei koskaan yritä piilotella ikäänsä. Vuoden 1945 Mouton Rothschild onkin hänen mielestään "kaikkien aikojen täydellisin claret". Tarkoittaako tämä kenties sitä että hänellä on laatikoittain vuosikertaa 1945 piilossa portaiden alla? - On minulla hieman 1945 Portia jäljellä, mutta melkein kaiken Bordeaux´n olen juonut. Haut-Brion 1945 on täysin mykistävää, mutta sen myyntihinta on suunnilleen samoissa kuin 1989 Haut-Brionilla. Markkinat ovat kummalliset. Ihmiset maksavat omaisuuksia 1945 Moutonista mutta eivät Haut-Brionista. Hyvistä viineistä puhuttaessa hän lisää: - Burgundi ei paljon parane Rousseaun vuoden 1990 Ruchottesta, ja kysyy: - Kuinka paljon enemmän ulottuvuutta yhteen pulloon voi mahduttaa kuin mitä 1945 Graham´sissa on? Champagne, Bordeaux, Burgundi, Port... Serena rakastaa kaikkia viinejä ja hänen laaja makunsa heijastaa hänen yllättävän seikkailunhaluista luonnettaan ­ osin kaksonen, osin härkä tosiaan. Hän iloitsee Intian koluamisesta reppu selässä, mutta kunnon suihku ja pullollinen hyvää Lafitea ovat jälkeenpäin kovin mukavia. Serena pitää telttailusta mutta David ei lukeudu "iloisiin retkeilijöihin." Hän pitää pöydistä ja tuoleista. Sutcliffe ja sisu Pitkä, älykäs, itsevarma, lahjakas lingvisti, kaunis piirteiltään ­ Serena Sutcliffe on vaikuttava ilmestys. Eräällä telttailuretkellä Bulgariassa hänet yllätettiin ja pelästytettiin, mutta suomalainen puukko kädessään Serena hyppäsi ulos teltastaan ja säikytti häiritsijät pois: - En varmaan heidän mielestään ollut sittenkään vaivan arvoinen! Juttelumme jälkeen pyysin saada ottaa joitakin kuvia Serenasta. Sattumalta Sothebylla oli juuri norjalaisen taiteilijan Kenneth Blomin näyttely, ja Serena poseerasi Blomin suurten, minimalististen maalausten edessä. Hän tuntee Skandinaviaa kohtaan lukkarinrakkautta asuttuaan 15 kuukautta, tai kaksi talvea, Suomessa joitain vuosia sitten koska halusi harrastaa murtomaahiihtoa. Serenan suomenkieli on tätä nykyä "ruosteessa": - Suomi on vaikein tuntemani kieli, se on painajaismaista! Vaikka Serena Sutcliffen suomi olisikin ruosteessa, hänen maineensa huutokauppameklarina, viininmaistajana ja kirjoittajana on kiistaton. Hän on todellinen sisun ruumiillistuma. 68 F I N E

Serena Sutcliffe MW, s.1945 Serena Sutcliffelle on myönnetty monia tunnustuksia. Ranskan valtio palkitsi hänet ja hänen miehensä, David Peppercorn MW:n Chevalier dans l´Ordre des Arts et des Lettres -tunnustuksella vuonna 1988 ja 2006 Serena sai nimikkeen Chevalier dans l´Ordre National de la Légion d´Honneur tunnustuksena työstään Ranskan viinien tunnetuksi tekemisen ja myynnin hyväksi. Hän on ensimmäinen British Wine Traden jäsen joka on saanut Ranskan korkeimman kunnianosoituksen, jonka Napoleon Bonaparte aikoinaan perusti tunnustukseksi suurten saavutusten aikaansaajille. Vuodesta 1993 Serena Sutcliffe on ollut Académie Internationale du Vin´in jäsen. 1976 1991 2006 Suoritti Master of Wine tutkinnon ensiyrittämällä, hankki kyseisen pätevyyden vasta toisena naisena. Sothebyn Senior Director, Sothebyn Euroopan johtokunnan jäsen sekä kansainvälisen viiniosaston johtaja. Perusti Sothebyn viinikurssit. Sai Chevalier dans l´Ordre National de la Légion d´Honneur -tunnustuksen työstään ranskalaisten viinien tunnetuksi tekemisessä sekä myynnissä. British Wine Traden ensimmäinen jäsen joka on vastaanottanut kyseisen kunnianosoituksen. Joitain Serena Sutcliffen lempiviinejä: Dom Pérignon 1961 · Mouton-Rothschild 1945 · Cheval Blanc 1921 · Romanée-Conti 1921 · d´Yquem 1921 69 SERENA SUTCLIFFE Fi n e P e r s o n a l i t y

Kun tavallinen amppanja ei riitä teksti: Es s i Avel l an M W kuvat: Pek k a Nuik k i Jokainen samppanjapullo sisältää merkkien statuksissa on eroja. Toiluksusta ja hohtoa kuin toisissa. moni haluaa enemmän. Silloin va- luksusta. Silti samppanjoissa ja eri sissa yksinkertaisesti on enemmän Perussamppanja ei enää riitä, vaan linta on prestiisisamppanja. 70 F I N E

J o samppanjan alkuaikojen historia tuntee niitä, joille tavanomainen ei ole ollut kyllin hyvää. Tunnetuin sellainen samppanjaherkkusuu oli Venäjän tsaari Aleksanteri II, joka tilasi hovihankkijaltaan Champagne Roedereriltä vuonna 1873 oman makunsa mukaisesti valmistetun erikoissekoituksen kristallipullossa. Historian ensimmäinen luksussamppanja oli syntynyt. Kategoria alkoi pienenä sivujuonteena, sai nykyisen statuksensa 1950­1960 -luvulla, mutta on merkittävyydeltään jatkuvassa kasvussa. Monilla markkinoilla juuri luksussamppanjaa janotaan pitkälti yli saatavuuden. Vuoden 1917 vallankumous päätti Cristalin markkinat tsaarin hovissa. Siksi kunnia ensimmäisestä kaupallisesta prestiisisamppanjasta kuuluu Moët & Chandonille. Maailmankuulun munkkiveli Dom Pérignonin myyttinen maine ja uroteot antoivat Moët & Chadonille riittävän painavat syyt munkin nimeä kantavan luksussekoituksen lanseeraamiseen. Ensimmäinen viini valmistettiin vuonna 1921, ja se tuotiin markkinoille 14 vuotta myöhemmin vuonna 1936. Roedererin kunnioitettu samppanjaleski Camille OlryRoederer ehti myös alkavan buumin edelläkävijäksi. Uudestisyntyneen Cristalin ensimmäinen vuosikerta oli 1928, joskin kaupalliseen levitykseen päätyi vasta II maailmansodan jälkeinen juhlavuosikerta 1945. Philipponnat oli mukana ensimmäisessä aallossa lanseeraten prestiisisamppanjansa Clos des Goisses'n vuonna 1935. Tämä vuoteen 1959 Vin des Goisses'ksi kutsuttu yhdeltä tarhalta tuleva viini oli yhtä aikaa talon luksussekoitus ja ensimmäinen virallinen palstasamppanja. Seuraavan prestiisiviinin sai aikaan Taittinger: Comtes de Champagnesta tuli vuonna 1952 ensimmäinen Grande Marque -tuottajan luksusluokan Blanc de Blancs. Kulttituottaja Salon oli jo aiemmin vuodesta 1911 alkaen valmistanut Le Mesnilin kylän Chardonnaysta huippuluokan Blanc de Blancs'ia. Laurent-Perrierin Grand Siècle 'La Cuvée' ­ kolmen vuosikerran sekoitus vuosikerroista 1952, 1953 ja 1955 ­ lanseerattiin vuonna 1960. Se taas sai kunnian aloittaa vuosikerrattomien prestiisisamppanjoiden kategorian, johon tätä nykyä lukeutuvat mm. Krug Grandé Cuvée ja Piper-Heidsieck Rare. Näiden menestystarinoiden myötä prestiisisamppanjasta tuli virallinen kategoria. Sittemmin kaikki talot ovat kehittäneet omat luksustuotteensa, jotka pakataan ja joita markkinoidaan arvonsa ja tyylinsä mukaisesti. Mutta näitä prestiisisamppanjoitakin korkeammalle on mahdollista päästä, sillä samojen tuotteiden roséversiot ovat harvinaisuudessaan ylivoimaisesti arvokkaimpia samppanjoita. Cristal Róse, Dom Pérignon Rosé ja Krug Rosé monien muiden joukossa ovat oma lukunsa Burgundin Pinot Noir -tyylisessä aromimaailmassaan ja samettisessa viinillisyydessään. Kallista ja harvinaista kyllä, mutta ylivertaisen loistokasta. Tavallisista perusrosée -samppanjoista ei oikeastaan voi samassa yhteydessä puhua, niin eri sarjassa ja tyylissä tuotteet kilpailevat. ta, joten tunnettujen viinien kuten Salonin, Bollingerin ja Pol Rogerin puuttumista ei pidä hämmästellä. Verrattuna monen muun Ranskan viinialueen myynnin takkuamiseen koko samppanjakategoria on huikeassa nosteessa. Kulutus on kasvussa lähes kaikilla markkinoilla, ja erityisesti uudet markkinat kuten Japani, Kiina, Intia ja Venäjä sekoittavat palettia. Nämä markkinat osoittavat suurta kiinnostusta nimenomaan prestiisisamppanjoita kohtaan, mikä on omiaan kiristämään muutenkin niukan saatavuuden markkinatilannetta. Volyymiltään ylivoimaisesti suurin prestiisisamppanja on Dom Pérignon, jonka tuotanto on useita miljoonia pulloja. Monien prestiisisamppanjoiden valmistusmäärät ovat kasvussa ja hinnat jatkuvassa nousussa. Tämä trendi uhkaa monien massatuotettujen prestiisisamppanjoiden laatua pitkällä aikavälillä, sillä laadukkaan rypälemateriaalin ostaminen on haaste tuottajille. Kasvava kysyntä on vaarassa nostaa huippusamppanjoiden hinnat viininystävien ulottumattomille. Aika kultaa kuplat Prestiisisamppanjat valmistetaan parhaista Grand Cru -kylien rypäleistä, usein yksinomaan Pinot Noirista ja/tai Chardonnaysta, joilla on pisin varastointipotentiaali. Huippulaatuisten raaka-aineiden ohessa pitkä pullokypsytysaika sakan päällä kellarissa tuottaa viineihin niiden aromimaailman moninaisuuden ja pienikuplaisen intensiivisen rakenteen. Mutta samppanja on loistavan happorakenteensa ansiosta hienosti ikääntyvä viini, ja varsinkin prestiisisamppanjat ovat nautittavimmillaan pitkään markkinoille tulonsa jälkeen. Likipitäen kaikki prestiisisamppanjat mutta eritoten Cristal, Dom Pérignon ja Salon vaativat pitkän ajan kellarissa näyttääkseen todellisen runsaan, vivahteikkaan ja aristokraattisen tyylitellyn olemuksensa. Samppanja voi olla parhaimmillaan useiden kymmenien vuosien iässä. Markkinoilta helpommin löydettävistä nuoremmista viineistä 1980-luvun huippusamppanjat ovat juuri nyt erinomaisen nautittavia. Huippuvuosi 1990 alkaa näyttää koko loistokkuutensa ja potentiaalinsa. Viime vuosikymmenen vuosikerroista 1995 on jo nyt lähes nautittava runsaan ja kypsän hedelmäisyytensä vuoksi. Keskipitkää aikajännettä voi luvata myös vuosikerralle 1997. Tuoreimmat lanseeraukset vuosilta 1998­2000 vaativat vielä auttamattomasti aikaa. Monumentaalisen upeita 1996:ia kannattaa avata nyt vain jos on täyttänyt kellarinsa riittävällä määrällä tätä käsittämättömän täydellisesti rakentunutta samppanjavuosikertaa tulevia vuosikymmeniä silmälläpitäen. Luksus huipussaan Mielenkiintoista on, että ne kaksi samppanjaa jotka kilpailevat maailman ensimmäisen prestiisisamppanjan tittelistä ­ Cristal ja Dom Pérignon ­ kisaavat edelleen rintarinnan myös parhaan samppanjan kruunusta. Molemmat ovat pysyneet suosittuina ja arvostettuina koko historiansa ajan jättäen muille vain vähän mahdollisuuksia päästä korkeimmalle huipulle. Tuore Luxury Brands Status Index (LBSI) raportoi Dom Péringonin olevan tällä hetkellä samppanjabrändien ykkössijalla Amerikan markkinoilla. Cristal saa pitää kakkossijan, kolmannen mennessä Krugille ja neljännen La Grande Damelle. Tutkimus piti sisällään vain tunnetuimpia volyymituottei- 71 C H A M P A G N E Fi n e C h a m p a g n e

Seuraavassa suosituksia kellarin täyttöön tällä hetkellä markkinoilta saatavista prestiisisamppanjoista. Vuosikerrattomat prestiisisamppanjat Krug Grande Cuvée NV 95 p (EA 1/07), 91 p (PN 1/07) Erittäin tyylikäs, onnistunut klassinen Krug-sekoitus: kypsää hedelmää ja briossia käsittämättömän täydellisessä tasapainossa. Suutuntuma vastaa tuoksun asettamiin odotuksiin: suuntäyttävä, leveä viinillinen maku. Tyylikäs ja pitkä, hellävaraisen tyylikkäiden kuplien täydentäessä kokonaisuuden. Muutaman lievän pettymyksen jälkeen kaksi edellistä Grande Cuvéeta ovat yltäneet taas Krugin tavanomaiselle täydellisyyttä hipovalle tasolle. Laurent-Perrier Grand Siècle NV 93 p (EA 12/06) Pehmeän karamellimainen tyylikäs tuoksu: kookosta ja hentoa kukkeutta sekä kermaa. Kookoksen aromi jatkuu sopivasti maussa, joskin maku on vielä tuoksua sulkeutuneempi. Pitkä integoitunut ja harmoninen kokonaisuus: sekoitesamppanja parhaasta päästä. Tasapaino jatkuu läpi linjan, sopiva varsin täyteläinen suutuntuma ja hienostunut mousse. Ilahduttavasti nautittavissa jo nyt, mutta hyötyy vuosikausien pullokypsytyksestä. Piper-Heidsieck Cuvée Rare NV 90 p (EA 12/06) Tyylikäs ikääntynyt leipämäinen ja leveä puhtaan elegantti tuoksu. Viini alkaa avautua leveäksi ja briossimaiseksi. Kuivattuja hedelmiä, pähkinää ja runsasta paahteisuutta. Hienosti tehty Chardonnay-voittoinen harmoninen sekoitus useista vuosikerroista. Mumm Grand Cru NV 88 p (EA 12/06) Pinot Noiria muistuttava ryhdikäs punaisten marjojen tuoksu. Voimakas, viinillinen ja konsentroitunut maku. Maskuliininen ja harteikas mutta jään kaipaamaan viehkeyttä ja tyylikkyyttä. Rakenne on lupaava, ja viini tulee varmasti kehittymään vuosien myötä harmoniseen suuntaan. Erittäin kuivan oloinen pitkä maku. Cattier Clos du Moulin NV 87 p (EA 12/06) Persoonallinen, kypsän hedelmäinen ja voimakas tuoksu, josta puuttuu aristokraattista tyylikkyyttä. Jonkin verran pullokypsytyksen tuomia aromeja, pehmeä mousse ja hapokkuus. Kolmen vuosikerran sekoitus yhdeltä palstalta. Maulta kaipaa lisää pituutta ja syvyyttä. Jacquart Brut de Nominée NV 86 p (EA 12/06) Vaalea oljenkeltainen väri. Aavistuksen kehittynyt rustiikki tuoksu ei ole täysin puhdas, mutta mukavan paahteinen. Suutuntuma on ensin pehmeän oloinen, mutta kuplat kuohahtavat suussa liiaksi. Hapokkuudelta kaipaisi lisää särmää. Viini on keskitäyteläinen, mutta varsin persoonaton ja yksiulotteinen. Viinillisyydestä ja positiivisesta kehityksestä lasissa kertyi lisäpisteitä. 72 F I N E

Franck Bonville Belles Voies NV 90 p (EA 1/07) Franck Bonvillen tarhasamppanja on sekoitus vuosikertoja 2000 ja 1999. Ogerissa sijaitsevat 70-vuotiaat köynnökset vastaavat viinin loistavasta konsentraatiosta. Hyvin kypsä hedelmäisyys, kahvia ja paahdettua sokeroitua omenaa ja kevyttä vegetaalisuutta. Palstaviini valmistetaan hyvin minimaalisella rikkidioksidilisäyksellä ja kypsän hedelmänsä ansioista maku on makeamman oloinen kuin mitä 5 g/l jäännössokeri antaisi odottaa. Persoonallinen ja leveä, tiiviin integroitunut rakenne. Larmandier-Bernier Terre de Vertus 91 p NV (EA 1/07) Sataprosenttinen Chardonnay kolmelta vierekkäin olevalta palstalta Vertus Grand Crussa. Pohjautuu täysin vuosikertaan 2004, mutta myydään vuosikerrattomana, koska ei täytä minimikypsytysvaatimuksia vuosikertasamppanjalle. Tämä biodynaaminen tuottaja tekee erinomaisen laadukkaita ja kasvuympäristöään kunnioittavia viinejä. Osittainen tammitynnyrikypsytys tuo rakenteeseen runsautta ja kermaista suutuntumaa. Voimakas ja suuntäyttävä viini, jossa kevyt paahteisuus, erittäin kypsä hedelmäisyys ja loistava särmikäs happorakenne pelaavat hyvin yhteen. Ei lisättyä sokeria. Prestiisiroseesamppanjat Krug Rosé NV 95 p (EA 1/07) Keskisyvä kuulaan sipulinkuoren oranssiin vivahtava väri. Tuoksu on voimakkaasti paahteinen, autolyyttinen, runsas ja pehmeä. Tiivis konsentroitunut maku tuntuu loputtomalta. Kuivattujen hedelmien ja briossin tyylikäs kokonaisuus. Paras maistamani Krug Rosé. Lanson Noble Cuvée Rosé NV 87 p (EA 12/06) Vaalea, kauniin lohenpunainen väri. Hento tuoksu pitää sisällään kirsikkaa ja mansikkaa, eikä juurikaan autolyysin aromeja. Hedelmäinen maku jossa hiven karvautta ja raikastava hapokkuus. Verrattaen pitkä maku ja miellyttävä kuplarakenne. Taittinger Comtes de Champagne Rosé 2000 91 p (EA 1/07) Syvä lohenpunainen väri. Raikas tuoksu: primääristä kirsikkaisuutta, mineraalisuutta ja savuisuutta. Pinot Noir dominanssi on aistittavissa, mutta viini on edelleen hyvin nuori. Sopivan runsas rakenne ja tasapainoinen suutuntuma lupaavat arvokasta vanhenemista ja tiivistä tyylikästä kokonaisuutta. Perrier-Jouët Belle Epoque Rosé 1999 88 p (EA 1/07) Vaalea hennon kirsikanpunainen väri. Tuoksu on mieto, pehmeän toffeemainen. Maku on huomattavan kirpeä ja jopa aavistus tanniineja on aistittavaissa. Tuoksun lempeys ja maun karvaus eivät toimi yhdessä. Kuplat käyttäytyvät myös aavistuksen aggressiivisesti suussa. Rosélta kaivattava viehkeys on ainakin toistaiseksi kadoksissa. 73 C H A M P A G N E Fi n e C h a m p a g n e

myös maussa, joka on pyöreä, leveä ja erittäin voimakas. Todellinen ruokaviini, joka eroaa muista rosé-samppanjoista punaviinimäisyydellään. Charles Heidsieck Rosé 1996 94 p (EA 1/07) Vanhaan kultaan vivahtava kaunis väri. Hyvin syvä ja pehmeän intensiivinen huomattavan paahteinen tuoksu: leipää, crème brûléetä ja paahdettua omenaa. Maku vastaa loistavasti lupaavaa tuoksua. Suutuntuma on runsas, konsentroitunut ja pehmeä. Todellinen löytö rosé-kategoriassa! Dom Pérignon Rosé 1996 93 p (EA 1/07), 94 p (PN 3/07) Elegantti marjapuuronpunainen väri. Punaisten marjojen, karpaloiden ja kirsikoiden kirpeän tyylikäs tuoksu. Autolyysin hiivamaiset aromit eivät tule esiin tuoksussa, joka on edelleen varsin primäärinen. Maku on hyvin lupaava: voimakas, tiiviin samettinen ja vivahteikkaan mausteinen. Huippuvuosikerran loistohapokkuus viehättää tässä äärimmäisen hyvin tehdyssä ja erinomaisen puhtaassa viinissä, joka tuntuu varastointipotentiaaliltaan liki iättömältä. Veuve Clicquot La Grande Dame Rosé 1995 88 p (EA 1/07) Hyvin syvä oranssinpunainen väri, jossa aavistus sameutta. Ikäisekseen liiankin kehittyneen oloinen, hapettunutta omenaa ja madeiraa muistuttava tuoksu. Runsas, paksu karamellimainen ja sitrusmainen maku, jota sopiva hapokkuus kannattelee. Pullo saattoi kärsiä kevyestä oksidaatiosta tai sitten kypsän vuosikerran viini on kehittynyt erittäin nopeasti. Gosset Celebris Rosé 1998 93 p (EA 1/07), 95 p (PN 3/07) Kauniin oranssi keskisyvä väri. Tyylikäs ikääntyneen paahteinen ja vanhanaikaisen vivahteikas tuoksu. Tiivis hedelmäisyys yhdistyy pehmeään suutuntumaan, jossa hiilihapot tuntuvat lempeiltä ja eloisilta. Suuntäyttävä ja pitkä, pippurin, kirsikan ja briossin persoonallinen maku. Deutz Cuvée William Deutz Róse 1996 94 p (EA 1/07) Hento kuulas sipulinkuoren väri. Mieto ja elegantti, mausteinen ja mineraalinen puhtaan hedelmäinen ja eteerinen tuoksu. Teräksenraikas happorakenne tukee klassisen hienoa kokonaisvaikutelmaa. Loistokas viini, joka on harmoninen jo nyt, mutta kehittyy pitkäänkin pullossa. Billecart-Salmon Cuvée Elisabeth Salmon Rosé 1998 93 p (EA 12/06) Kaunis lohenpunainen väri. Pehmeän kermainen intensiivinen tuoksu. Puhtaan nautinnollinen, pyöreä, harmoninen ja eloisa. Sopivan viinillinen ja hienostunut silkkinen suutuntuma. Ei pärjää majesteettiselle 1996:lle mutta yksi vuosikerran parhaista roséista kuitenkin. Prestiisivuosikertasamppanjat: Guy Charlemagne Le Mesnillesime 2000 92 p (EA 1/07) Kermainen, miedon tyylikäs ja harmoninen tuoksu. Kermatoffeeta, pähkinää ja kukkaistuoksuja. Linjakas, hyvin suutuntumaan ja kupliin integroitunut hapokkuus. Erittäin puhdaspiirteinen, leveän ja silti kevyen oloinen viini, joka nuoresta iästään on jo hyvin kehittymässä. Laurent-Perrier Grande Siècle Cuvée Alexandra Rosé 1997 93 p (EA 1/07) Oranssiin ja meripihkaan vivahtava keskisyvä väri. Tuoksu on mausteinen ja kehittynyt, viileän elegantti ja harmoninen. Maussa gastronominen tyyli jatkuu runsaassa leveässä suutuntumassa ja linjakkaassa hapokkuudessa. Cuvée Alexandra alkaa olla ihastuttavan nautittavissa, mutta hyötyy vielä useamman vuoden varastoinnista. Jacquesson Cornu Bautray 2000 Non Dosé 92 p (EA 12/06) Jacquessonin uusi lanseeraus 100% Chardonnay tarhaviini 1er Cru Dizysta on positiivinen tuttavuus. Tuoksussa on vanhaa puutynnyriä ja kevyttä hapettuneisuutta talon tyylin mukaisesti. Vasta avautumassa oleva tiukan mineraalinen Chardonnay-viini. Kypsän hedelmäinen, aavistus pähkinäisyyttä ja teräksisen raikas happorakenne. Maku tuntuu tasapainoiselta vaikka viini on täysin kuiva. Terroir-viini parhaimmillaan, jonka kannattaa antaa ikääntyä pullossa vähintään joitakin vuosia! Nicolas Feuillatte Palmes d'Or Rosé 1997 88 p (EA 1/07) Syvä tumma sipulinkuoren väri. Pinot Noir -tyylinen tuoksu: kirsikkaa, karpaloa ja kehittynyttä viinillisyyttä. Sataprosenttinen Pinot Noir tuntuu 74 F I N E

Perrier-Jouët Belle Epoque Blanc de Blancs 1999 87 p (EA 12/06), 88 p (PN 1/07) Hyvin chablismainen, olkinen ja ruutinen tuoksu. Tiukan mineraalinen Chardonnay, joka on vielä lähes juomakelvoton nuoren ikänsä takia. Lupaus mielenkiintoisesta tulevaisuudesta on kuitenkin aistittavissa: elegantti rakenne ja pitkä tiukka ja tiivis maku. kuohu on runsas ja vaahtoava suussa. Hyötyy kypsytyksestä, mutta aineksia huippuviiniksi tästä ei ole. Veuve Clicquot La Grand Dame 1998 89 p (EA 1/07) Tiukka toffeen, omenan ja briossin tuoksu, joka vaatii aikaa avautuakseen. Maku on hyvin puhtaan oloinen, runsas ja tiivis mutta vielä sulkeutunut. Nautittavuus ei ole vielä huipussaan, mutta parhaiden vuosikertojen laatuun tämä ei tule yltämään pullokypsytyksenkään myötä. Bollinger La Grande Année 1999 94 p (EA 2/07) Avoin viehättävän mausteinen ja kanelinen tuoksu. Kevyttä hapettumista on aistittavissa sopivan parfyymisessä aromimaailmassa. Maku on ryhdikäs ja tiiviin viinillinen. Hapokkuus tuo mehukkuutta tähän persoonalliseen ja tasapainoiseen viiniin. Ei kiirettä avata vielä vuosikausiin. Billecart-Salmon Cuvée Nicolas-Francois Billecart 1998 91 p (EA 12/06) Pehmeä, puhdas ja intensiivinen nuori hedelmäntäyteinen viini. Hyvin tasapainoinen rakenne ja tuottajalle tyypillisesti ihastuttavan samettinen kuplarakenne suussa. Hienosti tehty paketti, mutta viini ei yllä huippuvuosikerran 1996 tasolle. Klassinen ja tyylikäs Pinot Noir -voittoinen samppanja. Roederer Cristal 1999 93 p (EA 12/06), 94 p (PN 3/07) Talon lippulaivaviinille tyypillisesti Cristal ei ole vielä lähimainkaan juotavissa. Sulkeutunut tuoksu lupaa jo konsentroitunutta hedelmää ja viehkeyttä mutta nyanssit ovat vielä piilossa. Suutuntuma on hyvin ryhdikäs, tiivis ja voimakas. Tuotteen tuntien on helppo uskoa ruusuiseen tulevaisuuteen, mutta tätä on syytä pitää lukkojen takana vielä vähintään 5­10 vuotta. Dom Pérignon 1998 91 p (EA 12/06), 93 p (PN 1/07) Hyvin mineraalinen ja puhdaslinjainen viini, joka on edelleen hyvin sulkeutunut. Osoittaa kuitenkin avautumisen merkkejä verrattuna muutamaa kuukautta aiemmin maistettuihin pulloihin. Paahdetta ja kahvia alkaa nousta esiin ja viini paranee lasissa ollessaan. Vielä pitkä matka nautintaikään, mutta kokemuksen mukaan kymmenen vuoden päästä tämän viinin pitäisi olla ihastuttavaa! Vilmart Coeur du Cuvée 1999 91 p (EA 2/07) Tiivis sitruunankeltainen väri. Tuoksu antaa heti viitteitä tammitynnyrikypsytyksestä. Aavistus hapettuneisuuteen viittaavia aromeja, kotimaista kypsää syysomenaa ja pähkinöitä. Maun rakenne on runsas ja suuntäyttävä. Hieno kirpeä happorakenne keventää kokonaisuutta. Kuohu käyttäytyy turhankin aggressiivisesti suussa. Maku on pitkä, briossimainen ja valkoista Burgundia muistuttava. Dom Pérignon 1999 92 p (EA 2/07) Tiukan mineraalinen ja savuinen tuoksu, jossa puhdasta hedelmäisyyttä ja kerroksellisuutta. Juuri lanseerattuna erittäin vaikeasti arvioitavissa. Puhdaslinjaisuus ja viileän oloinen tyylikkyys lupaavat mielenkiintoista viiniä. Mutta kuten muidenkin Dom Pérignonien kanssa, osta nyt ja nauti vasta paljon myöhemmin. Taittinger Comtes de Champagne 1998 93 p (EA 12/06), 90 p (PN 2/07) Elegantti, kukkea, kermaisen hienostunut tuoksu. Maku alkaa olla avautumassa ja Chardonnayn kermaiset nyanssit valtaamassa suutuntumaa. Erinomainen hapokkuus tälle happojen puutteesta moititulle vuosikerralle. Henkäyksen kevyt ja tasapainoinen maku. Viini alkaa olla jo nautittavissa mutta kiirettä ei toki ole. Gosset Celebris 1998 95 p (EA 12/06) Runsas, kypsä ja konsentroituneen hedelmäinen tuoksu. Klassista charmia ja pienemmän tuottajan persoonallista karismaa. Avoin ja antelias tuoksu, jossa kanelia, mausteita ja punaisia marjoja. Viehättävä kokonaisuus joka on jo nyt hyvinkin nautinnollinen. Pommery Cuvée Louise 1998 90 p (EA 12/06) Runsas, sopivan paahteinen, hedelmäinen mutta aavistuksen pölyinen tuoksu. Sulkeutunut maku kielii vielä liian nuoresta iästä. Voimaa ja runsautta löytyy, mutta harmonia ja charmi antavat vielä odottaa itseään. Pierre Peters Cuvée Speciale Blanc de Blancs Brut 1998 92p (EA 2/07) Syvä kirkkaankeltainen väri. Paahteinen ja runsas tuoksu, kuivattuja hedelmiä, mokkaa ja omenaisuutta. Kuohu on suussa aavistuksen turhan voimakas. Maku on erittäin puhdas ja konsentroitunut, linjakkaan hapokkuuden raikastama. Tyylikäs, vivahteikas ja persoonallinen kokonaisuus joka on jo nautittavissa mutta hyötyy 5-10 vuoden lisäkypsytyksestä. Deutz Cuvée William Deutz 1998 92 p (EA 12/06) Paahteinen, kypsän hedelmäinen tuoksu. Klassista arvokkuutta ja tyyliä. Viinillinen voimakas maku ja linjakas hapokkuus. Hieno persoonallinen kokonaisuus, joka alkaa olla nautittavissa. Henri Giraud Aÿ Grand Cru Fût de Chêne 1998 89 p (EA 12/06) Poikkeuksellisen tumma väri. Hivenen oksidoitunut tammitynnyrikypsytyksestä kielivä tuoksu. Kotimaista syysomenaa ja omenamehua. Hyvin runsas leveä suutuntuma jossa kuplat tuntuvat pehmeiltä. Pitkä ja hyvin persoonallinen maku. Punaviininystävän samppanja joka kaipaa ruokaa seurakseen. 75 C H A M P A G N E Perrier-Jouët Belle Epoque 1998 87 p (EA 12/06) Pehmeä toffeen ja kahvin täyttämä aromimaailma. Maun onttous on pettymys viehkeän ja lupaavan tuoksun jälkeen. Happorakenne pettää ja Fi n e C h a m p a g n e

Claude Cazals Clos Cazals 1997 90 p (EA 2/07) Kirkas sitruunankeltainen väri. Paahteinen leveä tuoksu jossa on hapettuneita nyansseja. Erittäin korkea ja suoraviivainen teräksinen hapokkuus. Tuoksussa sataprosenttisen Chardonnayn aromit ovat jo levinneet kermaisiksi, omenaisiksi ja toffeisiksi, mutta suutuntuma on vielä nuorekkaan tiukka. Upea hedelmän intensiteetti ja mineraalisuus. Alkaa vähitellen olla nautittavissa, mutta ikä tuo rakenteeseen vielä pyöreyttä. raikastaa. Edelleen hyvin nuori viini, jonka harmonia lupaa pitkää ikää ja loistokasta tulevaisuutta. Jacquesson 1996 93 p (EA 12/06) Vivahteikas kypsän hedelmäinen kirsikan, omenan ja crème brûléen tuoksu. Hyvin tiivis ja konsentroitunut suutuntuma toimii erinomaisesti teräksisen hapokkaan selkärangan kanssa. Pitkä maku ja hyvin tyylikäs kokonaisuus pitkäänkin pullokypsytykseen. Lanson Noble Cuvée Blanc de Blancs 1997 87 p (EA 12/06) Keveä vaatimattomaksi jäävä tuoksu. Raikkaan hapokas ja elegantti rakenne mutta huippuviinin elementit jäävät uupumaan. Kuplat ja hapokkuus tuntuvat aggressiivisilta hedelmäisyyteen nähden. Billecart-Salmon Grande Cuvée 1996 96 p (EA 12/06) Kermainen ja paahtoleipämäinen hyvin voimakas tuoksu. Maussa konsentraatio jatkuu, ja aistittavissa on jopa hieman tammen aromeja. Ainoat miinuspisteet siitä. Samettisuutta ja yhtä aikaisesti voimaa ja äärimmäistä puhtautta jotka vuosikerran superhapokkuus kirkastaa. Loistokas viini! Lanson Noble Cuvée 1997 89 p (EA 12/06) Tyylikäs ja puhtaan hedelmäinen viini, jossa nyansseja ja tiiviyttä enemmän kuin saman vuosikerran Blanc de Blancs'issa. Raikas, jopa liioitellunkin terävä hapokkuus. Vielä tiukan oloinen hedelmäisyys antaa nautittavuuden vielä odottaa itseään. Bollinger RD 1996 96 p (EA 12/06) Kevyt talontyylinen hapettuneisuus yhdistyy hentoon itämaiseen mausteisuuteen, sitruunaisuuteen ja eksoottisiin hedelmiin. Avoin, äärimmäisen eloisa ja intensiivinen viini, jonka hapokkuus lupaa melkein loputonta elinkaarta. Autiosaariviini. Dom Ruinart 1996 90 p (EA 12/06) Haastava mineraalinen ja viileän tyylikäs tuoksu, aavistus cashewpähkinää. Kylmän teräksinen rakenne nostattaa viinin hyvin kevyen oloiseksi. Ei mikään helposti lähestyttävä kokonaisuus. Voimakas, nuori ja suutasupistava. Vaatii kipeästi aikaa näyttääkseen Chardonnayn leveän ja viehättävän kermaisen puolen. Malta säilyttää 5­10 vuotta. Bollinger Vieilles Vignes Françaises 1996 95 p (EA 2/07), 97 p (PN 11/06) Konsentroitunut ja vivahteikas mausteiden, kevyen sienimäisyyden ja omenankodan aromi. Maku on hyvin tiivis ja pyöreä, äärimmäisen runsas. Hapokkuuskaan ei saa raikastettua tätä kevyen oloiseksi vaan kyseessä on ehdottomasti ruokaviini. Yllättävänkin avoin ja nautittava jo nyt. Taittinger Comtes de Champagne 1996 96 p (EA 02/07) Upean paahteinen, kahvipapujen ja kukkaisuuden kiehtova sekoitus. Maussa Chardonnayn kermaisuus on jo päässyt oikeuksiinsa ja huippuvuosikerran upea happorakenne tukee sitä täydellisesti. Ihastuttavan pitkä, samaan aikaan runsaan mutta kevyen oloinen loistokas kokonaisuus. Philipponnat Clos des Goisses 1996 95 p (EA 2/07), 93 p (PN 1/07) Tyylikkään varautunut, voimakas tuoksu. Kypsää hedelmäisyyttä, kirsikkaa ja lupaavaa paahteisuutta. Tiivis ja lineaarinen rakenne, jonka suoraviivainen hapokkuus ei jätä toivomisen varaa. Clos des Goisses vaatii tunnetusti aikaa avautuakseen ja loistokas 1996 varmasti vielä tavanomaista enemmän. Yksi samppanjan parhaiten säilytettyjä salaisuuksia! Salon 1996 93 p (EA 2/07), 92 p (PN 2/07) Erittäin puhtaan oloinen ja tyylikäs kermatoffeeta ja mineraalisuutta huokuva tuoksu. Maku on tiivis mutta teräksisen selkärangan keventämä. Maku alkaa olla avautumassa paljastaen leveyttä ja syvyyttä. Alkaa pikkuhiljaa olla juotavissa, mutta kymmenen vuotta kellarissa näyttää Salonin todellisen luonteen. Charles Heidsieck Blanc de Millenaires 1995 92 p (EA 2/07) Kehittynyt, hyvin paahteinen ja runsas kermainen ja kahvinen tuoksu. Tyylikäs viinillinen ja tuoksua vastaava leveä maku. Erittäin harmoninen ja miellyttävän pyöreä kokonaisuus. Veuve Clicquot La Grand Dame 1996 90 p (EA 12/06) Huippuvuosikerran upea happorakenne pukee La Grande Damea hienosti. Kermaista leveyttä ja avautumassa olevaa kerroksellisuutta. Petollisen kevyen oloinen Pinot Noir -voittoiseksi samppanjaksi. Tyylikäs, lineaarinen ja ryhdikäs viini joka kuuluu vielä kellariin. Henriot Cuvée des Enchanteleurs 1995 93 p (EA 12/06) Houkuttelevan makea ja paahteinen, kypsän hedelmäinen tuoksu. Maussa aromimaailma täydentyy pitkällä kuivattujen hedelmien jälkimaulla. Sopiva happorakenne ja pehmeä mousse. Erittäin positiivinen kokemus. Pol Roger Sir Winston Churchill 1996 95 p (EA 1/07) Runsas, kypsän hedelmäinen, paahteinen ja täydellisyyttä hipovan tyylikäs tuoksu. Maku on runsas ja pyöreä, jota monumentaalisen hieno hapokkuus 76 F I N E Bruno Paillard Nec Plus Ultra 1995 91 p (EA 12/06) Persoonallinen ja vivahteikas tuttifruttipurukumia ja vahaa muistuttava tuoksu. Maku on erittäin konsentroitunut, viinillinen ja tummien marja-

aromien sävyttämä. Vakavasti otettava ruokaviini joka on jo varsin nautittavassa iässä. den raikastama. Optimaalisessa nautintaiässä, mutta mitään kiirettä ei ole. Krug Clos du Mesnil 1995 94 p (EA 12/06) Paahteinen, aavistuksen tamminenkin tuoksu on vivahteikas ja kerroksellinen. Rakenne on poikkeuksellisen upea; vuosikerran runsas hedelmäisyys yhdistyy hienolla tavalla Chardonnayn linjakkaaseen hapokkuuteen. Konsentraatio on sopiva ja maun pituus ei jätä toivomisen varaa. 1995 ovat yleisesti ottaen valmiita juotavaksi varsin nuorena, mutta hieman irrallaan olevan tammen aromin soisi integroituvan viinin hedelmäisyyteen ajan kanssa. Jacquesson DT 1989 94 p (EA 12/06) Tummanpuhuva viinillinen maku, johon tuttifruttipurukumin aromi tuo viehättävää kerroksellisuutta. Voimakas, makeahko, karamellimainen paahteinen maku. Ei omaa yhtä loisteliasta ja runsasta rakennetta ja syvyyttä kuin 1990. Nyt oikeassa nautintaiässä. Dom Pérignon Oenotheque 1992 94 p (EA 12/06) Mineraalinen, edelleen hyvin nuorekas tuoksu. Hyvin avautumassa oleva leveä mutta puhtaan linjakas maku. Tiivis raikas rakenne mutta kannattaa kellaroida edelleen vähintään viisi vuotta. Krug 1995 96 p (EA 12/06), 90 p (PN 2/07) Paahteinen, talolle tyypillisen oloinen voimakkaan autolyyttinen, aavistuksen vaniljainen tuoksu. Maku on runsas, ryhdikäs ja moitteettoman harmoninen: omenaa, pähkinää ja paahtoleipää. Täyttää kaikki krugistien odotukset. Pitkä maku ja huippuhieno rakenne lupaavat pitkää ikää, mutta tätä viiniä voi jo alkaa nauttimaan. Dom Ruinart Rosé 1990 95 p (EA 12/06), 95 p (PN 3/07) Hyvin viinillinen ja kehittynyt, persoonallisen paahteinen tuoksu. Maku on runsas ja pyöreä, samettisen pehmeä ja tyylikäs. Kuin Burgundin Pinot Noiria. Kypsä viini jossa on edelleen loisteliaat hapot ja klassista eleganssia. Jacquesson DT 1990 96 p (EA 12/06) Poltettua sokeria ja karamellia muistuttava kehittynyt tuoksu. Tiukka maku ja hyvin nuorekkaan ja eloisan oloinen rakenne. Runsas, paksu ja hapokkuu- 77 C H A M P A G N E Fi n e C h a m p a g n e

THE FIRST by Enrico Bernardo CLASS SPEAKS FOR ITSELF

Sommelierien maailmanmestari Enrico Bernardon suunnittelema 18-osainen uusi suupuhallettu viinilasisarja ­ The First. Myynti: The House of Villeroy & Boch, Unioninkatu 32 Helsinki, puh. 09-676 097, hvb@laurentia.fi, Stockmann Helsingin keskusta Edustus Suomessa: Laurentia Oy, puh. 09-6811 200, info@laurentia.fi

80 F I N E

Navakka marraskuinen koillistuuli heittelee autoani kapealla viinitarhoja halkovalla maantiellä Neusiedlerseen viinialueella. Pidellessäni autoa kaistallani ihmettelen miten ympärilläni tuulen riepottelemassa köynnösmeressä yksikään jalohomeen rusinoima terttu jaksaa sinnitellä kiinni köynnöksissä. Pian edessämme siintää jo määränpää ­ pieni Illmitzin kylä, jossa luvassa on pitkään odotettu tapaaminen ehkä maailman parhaan makeiden viinien tekijän kanssa. Saavuttuamme Illmitziin on keskipäivä eikä kylässä näy ristinsielua. Muutaman sivukadun koluttuamme löydämme oikean. Katunumeron kohdalla on kuitenkin pelkkää kivimuuria. Kivimuurin katkaisee vaatimaton porttikonki, jonka kyljessä loistaa huomaamattomuudellaan pieni tyylikäs nimilaatta ­ Kracher. 81 A U S T R I A Fi n e L e g e n d s teksti: Juh a L i h ton en kuvat: Pek ka Nui kk i

Verkkainen ja rauhallisen odottava tunnelma vaihtuu puhelimien pirinäksi kun asiakkaat ympäri maailmaa yrittävät tiedustella mahdollisuutta ostaa Kracherin viinejä. Midasin kosketus aatimattoman ja rauhallisen kylän keskelle taidokkaasti piiloutunut viinitila vakuuttaa ainutlaatuisuudellaan vasta sisäpihalle astuessamme. Pieni piha-alue siististi hoidettuine muutamine köynnösrivistöineen ja moderneine päärakennuksineen välittävät pitkälle sitä tunnelmaa mitä Kracherin viinitkin. Pihalla trukin kanssa häärivä nuori poninhäntäpäinen mies hymyilee ujosti tervehtiessämme häntä ja viittoilee meille sisäänkäyntiä päärakennukseen. Pian sisälle aulaan päästyämme ohitsemme viilettää pienikokoinen siniseen työnjohtajan takkiin sonnustautunut harmaahiuksinen mies, joka ohimennen toivottaa meidät tervetulleeksi saksaksi ja viittoilee aulan sivulla olevaa puista ovea. Oven takaa paljastuu todellisuus. Verkkainen ja rauhallisen odottava tunnelma vaihtuu puhelimien pirinäksi kun asiakkaat ympäri maailmaa yrittävät tiedustella mahdollisuutta ostaa Kracherin viinejä. Eräs toimistotyöntekijöistä laskee puhelimen ja ohjaa meidät pihalle. Ulkona meitä jo odottaakin farmarihousuihin ja tummaan takkiin pukeutunut isokokoinen tumma kiharapäinen mies, Alois 'Luis' Kracher. - Tervetuloa. On suuri ilo saada teidät tänne. Tapasitteko jo muuten 82 F I N E V isäni ja poikani? Trukilla pyörähdellyt nuori mies esittäytyy Gerhardiksi ja siniseen pitkään takkiin sonnustautunut iäkkäämpi herra Alois Senioriksi. Alois Kracher josta uskoin olevan apua myös viininvalmistusprosessien ymmärtämisessä ja sitä kautta laadun kehittämisessä. Työt lääketeollisuuden parissa kemistiksi valmistumisen jälkeen takasivat toimeentulon ja mahdollisuudet pääoman kerryttämiseen. Työn ohella käytin paljon aikaa matkusteluun maailman arvostetuimpien makeiden viinien tuottajien tiloille Ranskassa, Saksassa ja Unkarissa. Sain arvokasta oppia ja uusia ajatuksia suuresti arvostamiltani tahoilta Alexandre de Lur-Saluces'lta Château d'Yquemiltä, Egon Mülleriltä Moselista ja István Szepsyltä Tokajista. Isältä pojalle Kracherit tekevät viiniä kolmannessa sukupolvessa. Vuonna 1929 syntynyt Alois Senior loi pohjan makeiden laatuviinien tuottamiselle ymmärtäessään alueen todellisen potentiaalin huippuviinien tuottamiseksi. Osana laadun varmistamista hän aloitti myös tilapullottamisen 1950-1960luvun vaihteessa. Nyt 73-vuotias Alois Kracher Senior on edelleen aktiivisesti mukana viininvalmistuksessa, vaikkakin vastuu tilan johtamisesta kuuluu nykyään pojalle Luisille. Ennen siirtymistä tilan johtoon Luis ehti kuitenkin opiskella itsensä kemistiksi Wienissä ja työskennellä lääketeollisuuden parissa. Mikä sai sinut palaamaan viinintuotannon pariin kotitilalle? - Olen kasvanut isäni opissa viinitilalla ja tiesin jonain päivänä saavani vastuun tilan johtamisesta. Ymmärsin jo nuorena, että laadukkaampien viinien tuottamiseen tarvitaan pääomaa. Oli löydettävä keino pääoman kokoamiseen. Niinpä lähdin Wieniin vuonna 1986 opiskelemaan kemiaa, viinien valmistukselle. - Kemistin koulutus on antanut minulle paljon ymmärrystä viininvalmistuksessa tapahtuvista asioista, kuten tapahtumista käymisprosessin eri vaiheissa, lämpötilojen vaikutuksesta lopputulokseen ja viskositeetin syntyyn vaikuttavista tekijöistä, Kracher listaa. Tärkeimpänä Kracher mainitsee kuitenkin ymmärryksen mikrobiologisista riskeistä. Ne muodostavat erityisen suuria ongelmia makeiden viinien valmistuksessa käymisaikojen Kertyneet säästöt ja opit maailman arvostetuimmilta viinitiloilta saivat Luisin vihdoin palaamaan kotitilalle vuonna 1991. Alkoi uusi aikakausi, joka siivitti Kracherin nimen maailman arvostetuimpien makeiden viinien tuottajien joukkoon. Lääkkeet parempaan viiniin Kracher aloitti heti vuonna 1991 uudet kokeet viininvalmistuksessa. Niissä hän sovelsi oppejaan ulkomailta. Nuoren Kracherin kemian ymmärrys ja kokemukset lääketieteen alalta loivat uusia mahdollisuuksia modernien Alois 'Luis' Kracher.

ollessa korkean sokeripitoisuuden johdosta erittäin pitkiä. Kracherin viinien käymisajat ovat kolmesta viikosta viiteen kuukauteen. Tämän takia mikrobiologisten riskien tiedostaminen, tunnistaminen ja hallitseminen ovat olennaisia tekijöitä laadukkaiden makeiden viinien tuottamisessa. Vaikka Kracher painottaa valmistusmenetelmien keskeistä roolia makeiden viinien valmistuksessa, perustuu kaikki kuitenkin jalohomeisiin rypäleisiin ja niiden poiminnan oikeaan ajoitukseen. - Lähtökohtana viineissäni on ensisijaisesti aina jalohome. Jalohomeiset rypäleet eivät anna odottaa itseään. Ne pitää poimia silloin kun jalohome on verhonnut rypäleet. Jos odottaa vielä pidempään rypäleiden kypsymistä, nousee myös haihtuvien happojen määrä, joka pilaa viinin. Sen takia sadonkorjuu usein ajoittuu kolmen viikon ajalle, jolloin rypäleitä poimitaan yksitellen lukuisia kertoja. Rypäleiden poimimisen jälkeen ne on puristettava nopeasti ilman pitkää kuorikontaktia, jotta haihtuvien happojen ja muiden viiniä pilaavien aineiden pääsy viiniin minimoidaan, Kracher vakuuttaa. Onko lajikkeilla merkitystä makeiden viinien valmistuksessa? - Tottakai on. Lajikkeet ja terroir määrittelevät olennaisesti viinin rakenteen ja käytettävät valmistusmenetelmät. Pyrin ensisijaisesti tekemään viinejä yhdestä lajikkeesta. Mikäli konsentraatiota ei ole riittävästi turvaudun sekoitteisiin, koska muuten rypäleen ominaisaromit korostuvat liiaksi. Tämän takia turvaudun sekoitteisiin aina beerenauselese-viineissä. Toisaalta taas teen trockenbeerenausele-viineistä joka vuosi lukuisia lajikeviinejä, mutta vain yhden sekoitteen ­ Grande Cuvéen. Tärkeintä kaikissa viineissäni on harmonia, oli viini sitten yhdestä tai useammasta lajikkeesta tuotettu, Kracher summaa. Harmonia määrittelee myös viininvalmistusta. Riippuen rypäleiden konsentraatiosta ja lajikkeesta, rypäleet käytetään joko isoissa ruostumattomissa terästankeissa tai uusissa ranskalaisissa tammitynnyreissä. Château d'Yquemin inspiroimana Kracher tilasi heti 1990-luvun alussa uusia ranskalaisia tammitynnyreitä samalta tynnyrinvalmistajalta, joka toimitti tynnyreitä Château d'Yquemin käyttöön. Myös tynnyreiden paahtoasteet ovat samat kuin Yquemillä. - En pidä tammisista viineistä, mutta mitä konsentroituneempi viini on sitä paremmin se kestää tammea. Vaikka tammi luovuttaa viinille tanniineja ja aromeja, muodostavat ne ehkä noin kymmenen prosenttia erittäin konsentroituneen makean viinin rakenteesta ja aromeista. Tällöin ne maustavat sopivasti viiniä antaen viinille lisäsyvyyttä ja säilyttäen silti harmonian maussa. Myös puhuessaan tammen roolista Kracher nostaa esiin tammen käytön riskinä hygienian: - Tynnyreiden on oltava mahdollisimman tuoretta uutta tammea, jotta mikrobiologiset riskit ovat vähäisimmät. Tynnyreiden paahtamisen rooli on tärkeä juuri tynnyrin steriloinnin kannalta. Viimeiseksi tärkeäksi tekijäksi makeiden jalohomeisten viinien tuottamisessa Kracher listaa pitkän hiivasakkakypsytyksen monivivahteisuuden aikaansaamiseksi. "Tärkeintä kaikissa viineissäni on harmonia, oli viini sitten yhdestä tai useammasta lajikkeesta tuotettu." Gerhard Kracher. 83 A U S T R I A Fi n e L e g e n d s

Hullu itävaltalainen Tieto näiden ainutlaatuisien makeiden viinien olemassaolosta olisi helposti jäänyt vain Illmitziin, ellei Alois Kracher olisi päättänyt näyttää maailmalle luomuksiaan rohkealla tavalla. Hän päätti järjestää aika ajoin sokkoviiniteistingejä, joihin hän kutsui viinimaailman merkittäviä vaikuttajia. Maine kasvoi hänen tarjotessaan näissä teistingeissä omien viinien lisäksi maailman hienoimpia makeita viinejä, kuten Château d'Yquemiä. Teistingit koettiin kuitenkin yltiöpäisen rohkeaksi tempuksi vakuuttaa asiantuntijat, jotka pian kutsuivatkin paras viinintekijä. - Ei, en todellakaan ole paras, Kracher sanoo hieman ärtyneenä ja jatkaa vakuuttaen: - Yritän vain tehdä parhaani. Uusia oivalluksia Lyhyessä ajassa uudet valmistusmenetelmät ja kunnioitus eri lajikkeita kohtaan poikivat lukuisia erilaisia viinejä. Perinteisten auslese, beerenauslese ja trockenbeerenauslese viinien ohella hänen kokeilunsa olivat tuottaneet useita erilaisia superkonsentroituneita viinejä. Tämä asetti haasteita viinien markkinoinnille. koiman, johon oli pakattu tyylikkäästi kaikki Kracherin tuottamat numeroviinit. Kukin laatikko kantaa numeroitua sinettiä, jossa esiintyy myös asiakkaan nimi. Idean Kracher sai ystävältään Jan-Erik Paulsonilta. Tästä lahjapakkauksesta syntyi konsepti, joka toteutetaan joka vuosi. Pullojen määrä vaihtelee vuosikerran mukaan yhdestä magnumista yli kymmeneen puolikkaaseen pulloon. Hillityn Alois Kracherin äänessä on aistittavissa innostusta hänen paljastaessaan pian esiteltävä uuden konseptin: - Nyt lokakuun lopussa lanseeraamme uuden Ten Years After - tymättömään haluunsa tutkia uusia valmistus- ja viljelytapoja pyrkimyksenään täydellisyys. Kracherin perheyrityksellä on siis kaikki edellytykset yllättää viinimaailma lukuisilla uusilla viineillä ja konsepteilla. Siinä missä Luisilla on vielä paljon vuosia edessä viinitilansa johdossa ja paljon annettavaa, on hänen opeissaan varttumassa jo uusi sukupolvi, tilan tuleva johtaja 25-vuotias Gerhard Kracher. Tulevaisuus tuo siis Kracherin kultaisten nektarien ystäville unelmien Maailman johtavat viinikirjoittajat ovat antaneet Kracherin viinille huippupisteitä vuodesta toiseen. Parhaan pistekeskiarvon perusteella voi tulkita Kracherin olevan maailman paras viinintekijä. Kracheria "hulluksi itävaltalaiseksi". Menestys teistingeissä osoittautui kuitenkin tehokkaaksi tavaksi saada viinikriitikot tunnustamaan hänen makeat viininsä maailman parhaimpiin vain muutamassa vuodessa. Tunnustus on näkynyt paitsi viinien korkeissa arvostelupisteissä eri viinialan julkaisuissa, mutta myös englantilaisen Wine -lehden myöntämänä meriittinä maailman parhaana viinitekijänä vuosina 1994, 1997, 1999, 2000 ja 2001. Maailman johtavat viinikirjoittajat ovat antaneet Kracherin viineille huippupisteitä vuodesta toiseen. Parhaan pistekeskiarvon perusteella voi tulkita Kracherin olevan maailman 84 F I N E Hän päätti nimetä uudet viininsä ensisijaisesti käymismenetelmien mukaan kahteen päätyyliin terästankkikäytettyihin Zwischen den Seen -viineihin ja tammitynnyrikäytettyihin Nouvelle Vague -viineihin. Koska molempien tyylien viinejä tuotetaan vuosikerrasta riippuen lukuisia, päätti Kracher numeroida viininsä ykkösestä ylöspäin niiden konsentraation perusteella. Mitä korkeampi konsentraatio sitä korkeampi numero etikettiä korosti. Vuonna 1995 hän lanseerasi markkinoille Kracher Collectionin ­ eksklusiiviseen puulaatikkoon pakatun vali- konseptin. Se on viiden pullon kokoelma vuosikerran 1996 viinejä. Tämän tarkoituksena on antaa asiakkaille mahdollisuus päästä maistamaan kypsempiä viinejämme ja samalla osoittaa heille viiniemme kypsytyspotentiaali. täyttymyksiä ­ uusia entistä parempia vuosikertoja ja samalla pitkään kypsyneitä vuosikertoja ­ Kracherin kellarin aarteita. Poistuessamme tilalta takaisin autoon ja hiljaisen Illmitzin kaduille, mieltäni askarruttaa vain yksi ajatus ­ miten maltan vielä odottaa tulevaisuuteen. Malttamattomana tulevaisuuteen Tapaamisemme Alois Kracherin kanssa on ollut vaikuttava. Hänen rauhallinen ja hillitty ulkokuorensa kätkee sisäänsä ainutlaatuisen viinintekijän, jonka viininvalmistustaidot perustuvat huikeaan kykyyn ymmärtää viininvalmistuksessa tapahtuvia kemiallisia prosesseja sekä hänen kyl-

85 A U S T R I A

Kuvat: Pekka Nuikki Teksti: Pekka Nuikki Biondi-Santi on Italian salaperäisin ja pitkäikäisin viini. Sen "ikuisen elämän" salaisuus kiehtoo mieltäni, kuten myös siitä maksettavat tähtitieteelliset rahasummat, joita voi verrata vain Romanée-Contista ja Pétruksesta maksettaviin hintoihin. Vielä vuosikymmen sitten oli mahdollista ostaa suoraan tilalta jopa Biondi-Santin ensimmäisiä vuosikertoja 1888 ja 1891 hintojen liikkuessa 8 000 ­ 10 000 euron 86 F I N E

välillä. Tänään hyvistä vuosikerroista kuten 1955 ja 1964 pyydetään markkinoilla kovempia hintoja kuin legendaarisista vuoden 1961 Latourista tai vuoden 1959 Pétruksesta. Toissavuonna 109 -vuotias pullo Biondi-Santin Brunello di Montalcino Riservaa huudettiin huutokaupasta 14 000 eurolla, joka on korkein italialaisesta viinistä koskaan maksettu hinta. Mikä on salaisuus näiden hintojen takana? 87 I T A L I A Fi n e Es tat e

Biondi-Santin tila on etruskien perustaman Montalcinon vuoristokaupungin laidalla. Tilan viljelykset peittävät korkeata kukkulaa, siksi sinne on helppo löytää. Tilalle johtavan yli kaksisataa metriä pitkän puukujan ohi ei voi olla ajamatta, jo senkin vuoksi että sitä reunustavat suuret, yli sata vuotta vanhat sypressipuut on maisemoitu maalaamalla ne vihreiksi. Kujan toisessa päässä meitä odotti idyllinen maatilan päärakennus, joka toimii viinitilan lisäksi myös tilan nykyisen omistajan Franco Biondi-Santin kotina. Vaikka saavumme tunnin myöhässä, vastaanotto on sydämellinen. Saamme odottaa itse maestroa vain hetken. Yritän käyttää nuo muutamat minuutit tehokkaasti tutkimalla vanhan toimiston seinillä olevia mustavalkoisia valokuvia. Niissä tilan värikäs historia elää omaa kuninkaallista elämäänsä: näen Englannin kuningatar Elisabethin nauttivan illallisella Biondi-Santin 1955 Riservaa, Ruotsin kuninkaan Kaarle Kustaan miettiväisenä tutkivan lahjaksi saamaansa 1891 Riservaa sekä Italian presidentti Francesco Cossigan hymyilevän leveästi kädessään pullo vuoden 1888 Biondi-Santia. Kaikissa kuvissa hymyilee myös aristokraattisen komea Franco Biondi-Santi. Franco Biondi-Santi huokuu sellaista arvokkuutta ja elämänkokemusta, että omakin käytökseni muuttuu heti normaalia hillitymmäksi ja kohteliaammaksi. Nuorena varmasti lukuisia sydämiä murskannut, nyt 84-vuotias Franco Biondi-Santi on yhä ulkoisesti hyväkuntoinen ja täydellisesti pukeutunut herrasmies. Franco johdattaa meidät toimistojen ja keittiön kautta kodikkaaseen olohuoneeseensa. Vaikka Franco on viettänyt vuosia maailmalla puhumassa viineistään, hän ei suostu puhumaan kanssamme muuta kuin italiaa. Onneksi hänen henkilökohtainen avustajansa on amerikkalainen, joten keskustelu sujuu hyvin. Franco muistelee tilan syntyhistoriaa: - Vaikka Montalcino on yksi Italian vanhimmista viinialueista, se sai osakseen laajempaa kansallista ja kansainvälistä huomiota vasta 1800-luvun loppulla, kun isoisäni Ferruccio Biondi-Santi löysi mielestään parhaan kloonin Sangiovese Grossosta. Hän istutti sitä Greppotilansa viljelyksille, ja valmisti itse viinin ainoastaan käyttämästään kloonista, joka nimettiin myöhemmin BBS 11:ksi ­ Brunello BiondiSanti. Vuonna 1880 hän pullotti ensimmäisen vuosikertansa. Tällöin syntyi uudentyyppisen toskanalainen viini, joka sai nimekseen Brunello. Itse viljelysten koko oli tuolloin vaatimaton, vain 19 hehtaaria, eikä tuotanto kattanut kuin muutamia tuhansia pulloja. - Olimme silloin ainoa Brunellon tuottaja ja kestikin kauan, aina 50luvulle asti, että saimme seuraa. Nykyisin Brunellon tuottajia on yli 200 ja viljelysala noin 1 400 hehtaaria. Tilan historian ensimmäisten 57 vuoden aikana Ferruccio ja hänen poikansa Tancredi valmistivat vain neljä vuosikertaa Riservaa ­ 1888, 1891, 1925 ja 1945. Teko joka oli tuolloin poikkeuksellinen ja taloudellisesti uhkarohkea, on kuitenkin osoittautunut oikeaksi ja on samalla synnyttänyt legendan maailman harvinaisimmasta ja pitkäikäisimmästä italialaisesta viinistä. Italian tunnetuin viinikirjoittaja Luigi Veronelli pitää noin 50 vuoden kypsytysaikaa sopivana Biondi-Santi Riservalle ja on todennut: - Olen varma että Biondi-Santin Brunello Riserva on omalla täydellisellä tavallaan erittäin pitkäikäinen viini. Henkilökohtaisista vuosikerran 1955 pulloistani suuren osan aion jättää kellarini rauhaan ainakin kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Franco Biondi-Santi pitääkin Ri- servaansa yhtenä maailman pitkäikäisimmistä viineistä: - Vaikka Italian viinilainsäädäntö edellyttää Brunelloilta vain kahden vuoden tynnyrikypsytystä ja neljästä kuuteen kuukautta pullokypsytystä, on omaa Brunelloamme ikäännytettävä ennen pullottamista viidestä kuuteen vuotta. Tämä tapahtuu perinteisesti suurissa slovenialaisissa tynnyreissä, jotka vielä voimistavat viinin kestävyyttä. Tämän jälkeen pidämme Brunellon pullosäilytyksessä ainakin kaksi vuotta ennen markkinoille laskemista. Tosin epäilen tulisiko Riservaa juoda vielä kymmeneen vuoteen senkään jälkeen, koska se nauttii suurenmoista mainetta pitkäikäisyydestään. Viineistämme suurin osa myydään Italiassa, sillä ulkomaille vietyinä ne ovat erittäin kalliita. Hintakilpailussa ranskalaisten hienojen viinien kanssa ne jäävät auttamatta toiseksi. Biondi-Santin vuosittainen valmistusmäärä on noin 80 000 pulloa tuotettuna yksinomaan tilan tarhoilta: 60 000 pulloa Brunello Annataa ja noin 8 000 pulloa Brunello Riservaa poikkeuksellisen hienoina vuosina. Brunello Annata on Brunello di Montalcino Riservan jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa, ja sitä tuotetaan myös niinä vuosina, joiden sääolot ovat hyvät mutta eivät erinomaiset. Rosso di Montalcinoa puolestaan valmistetaan samoista rypäleistä kuin Brunelloa, mutta se lasketaan markkinoille ilman "isoveljensä" läpäisemää perinteistä ikäännyttämistä. Siitä huolimatta Rosso on kotimaassaan erittäin maineikas tuote, ja se sai tärkeän luokituksen "Denominazione di Origine Controllata" (DOC) vuonna 1984. 88 F I N E

I T A L I A 89 Fi n e Es tat e

90 F I N E

Viiniensä pitkäikäisyyden BiondiSanti "varmistaa" ricolmatura-seremonialla, jossa vanhemmat BiondiSantin Riservat korkitetaan uudelleen. Ricolmatura on poikkeuksellinen tapahtuma, ja se on antanut Biondi-Santille erityisaseman tuottajien joukossa ainakin Italian viiniyhteisössä. Tämä toimitus tehdään vain yli 20 vuotta vanhoille Riservapulloille. Vuosikymmenten myötä parhaatkin korkit haurastuvat ja vaikka Biondi-Santi käyttää parhaita 40­ 60 mm luonnonkorkkeja pullosta haihtuu pieniä määriä alkoholia ja vettä, jolloin viinin pinta laskee alemmas. Ricolmaturassa vanhempien vuosikertojen pulloista jo haihtunut osa korvataan uudella saman vuosikerran viinillä ja pullot korkitetaan uudestaan. -"Ricolmatura on tehty BiondiSantin tilalla useita kertoja. Ensimmäinen tapahtui jo vuonna 1927. Isäni Tancredi Biondi-Santi poistatti korkit, täytti ja korkitti useita satoja pulloja vuosikertoja 1888 ja 1891. Olen itse toistanut seremonian samoille vuosikerroille vuosina 1970 ja 1985, pätevien todistajien kuten julkisen notaarin läsnäollessa. Myöhemmin uudelleenkorkitus on tehty myös Biondi-Santin nuoremmille Riservoille, ja vuodesta 1990 seremonia on laajentunut koskemaan myös yksityisten keräilijöiden Riservoja. Seremonia tapahtuu aina kesäkuun ensimmäisenä lauantaina, ja Ricolmaturan sääntöjen mukaan ainoastaan Biondi-Santin suvun päämies saa sen suorittaa. Vuoden 1990 jälkeen olenkin vuosittain itse tutkinut ja täyttänyt satoja pulloja. Pullot jätetään täyttämättä, jos viinin väri on selvästi muuttunut, tai jollei viini enää ole optimaalisessa kunnossa. Ne vain korkitetaan uudelleen korkilla, josta puuttuu Biondi-Santin leima, Franco Biondi Santi kertoi. 91 I T A L I A Fi n e Es tat e

Huhtikuussa 1988 Montalcinon kaupunki juhli 100-vuotiasta Brunelloa. Syntymäpäiväsankarina oli vanhin yhä olemassa oleva viini, Ferruccio Biondi-Santin valmistama Riserva 1888. Kolmen vuorokauden ajan Montalcinon kaupunkia miehittivät toimittajat, viinintekijät ja korkea-arvoiset vieraat. Tuolloin Franco Biondi-Santi sai ajatuksen pitää lehdistölle historiallisen vertikaaliteistingin, jossa viiniasiantuntijat pääsisivät maistamaan kaikkia Biondi-Santin vuosikertoja sadan vuoden ajalta 1888­1988: - Päällimmäisenä tarkoituksenani oli todistaa maailmalle Brunellojen ennätyksellisen suuri ikääntymispotentiaali ja kypsien vuosikertojen laadukkuus. Kutsuin 16 toimittajaa teistingiin, ja he kaikki saapuivat. He edustivat tunnetuimpia viinilehtiä ympäri maailmaa mm. Japania, Yhdysvaltoja, Saksaa, Englantia, Sveitsiä ja Italiaa. Tapahtumassa maistettiin 15 vuosikertaa Riservaa: 1888, 1891, 1925, 1945, 1955, 1964, 1968, 1970, 1971, 1975, 1981, 1983, 1985, 1987 ja 1988. Tilaisuus onnistui hyvin, sillä vieraani olivat poikkeuksetta vaikuttuneita siitä pitkäikäisyydestä, ainutlaatuisesta tyylistä, nuorekkaasta laadusta ja viipyvästä jälkimausta, joka löytyi jopa kaikkein vanhimmasta 1891 Riservasta. Täydet pisteet 1891 Riservalle tulivat muun muassa Decanterin englantilaiselta toimittajalta Nicholas Belfragelta. - Viime vuonna järjestin toisen tärkeän vertikaaliteistingin Daniele Cernillin kanssa. Hän edustaa italialaista Gambero Rosso -julkaisua. Tässä kutsuvierastilaisuudessa maistelimme Riservoja vuodesta 1999 edeten taaksepäin loistavaan vuosikertaan 1964. Riserva 1964 innoitti ystäväni Luigi Veronellin vertaamaan sitä "niin kauniiseen kukkaan ettei oikein osaa päättää milloin sen poimisi". Tunnettu amerikkalainen Italian viinien asiantuntija Burton Anderson taas kuvaili sitä sanoin "ylevä, meditoinnin arvoinen viini", joka on tuotettu "trappistimunkin kurinalaisuudella". Franco Biondi-Santi on varmasti loistava viinintekijä, mutta hän on mielestäni erityisen taitava viiniensä markkinoijana. Vaikka hän esittelee ja kertoo viineistään avoimesti ja laajasti, hän jättää silti taidokkaasti ja salaperäisen viattomasti hymyillen vastaamatta osaan kysymyksistäni. Suorastaan nerokas hän on ollut luodessaan hintamielikuvaa viineilleen. BiondiSantista maksettavat huippukorkeat hinnat tulevat toki osittain perustelluksi niiden pitkän historian, laadukkuuden ja harvinai- suuden ansiosta, mutta todellinen syy on Biondi Santin rohkeus hinnoitella viininsä korkeammalle kuin mikään toinen viinitila maailmassa. Hänen viisinumeroiset lähtöhintansa vanhoille vuosikerroille ovat ennennäkemättömiä. Aika ajoin hän "taktisesti" laittaa vanhempia vuosikertoja erittäin korkeilla alkuhinnoilla myyntiin huutokauppoihin. Eivätkä ne silloinkaan jää myymättä. Huutokaupan edetessä ne yleensä vielä nostavat hintojaan ja antavat lisäpuhtia Biondi-Santin legendalle. Franco BiondiSanti onkin ilmeisesti jo hyvin nuo- rena oivaltanut miten suuri vaikutus viinien mielikuvaan ja haluttavuuteen on salaperäisellä, vähäeleisellä esiintymisellä, pieninä erinä markkinoille laskettavilla vuosikerroilla ja niiden huippukorkeilla lähtöhinnoilla. Kyynisimmät meistä voisivat väittää Biondi-Santin maineen perustuvan toissijaisille arvoille eikä itse viinin laadukkuudelle. Näin ei kuitenkaan ole, sillä Biondi-Santi on saanut kriitikkoilta ja lehdistöltä viiniensä laadukkuudesta laajasti julkista tunnusta. Niistä yhtenä merkittävimmistä vuonna 1999 amerikkalainen alan johtava julkaisu Wine Spectator nosti Biondi-Santi 1955 Riservan maailman parhaiden viinien joukkoon yhdessä 11 muun viinin kanssa. Niistä seitsemän oli ranskalaisia mm. Château Pétrus 1961, Château Mouton Rothschild 1945, Château Margaux 1900, Romanée-Conti 1937 ja Château d´Yquem 1921. Listalle ylsivät myös kaksi amerikkalaista, yksi portugalilainen ja Australiasta Penfolds Grange 1955. Mainituista viineistä Biondi-Santi Riserva 1955, ironista kyllä, on hinnaltaan edullisin. 92 F I N E

V U O S I K E R T OJ A 1900 2005 teksti: Juha Lihtonen/ Pek k a Nuik k i I talian viinintuotanto lukeutuu läntisen maailman vanhimpiin. Laatuviinituotannossa se silti edustaa yhtä nuorimmista. Muutamaa yksittäistä tuottajaa lukuun ottamatta laatuviinien tuotanto on alkanut vasta 1960luvulla. Tällöin käynnistyi Italian viinintuotannon vallankumous, jonka myötä myös vuosikertojen merkitys on noussut yhä merkittävämpään rooliin. Nyt Italian laatuviinit kuuluvat maailman kysytyimpiin. Silti parhaiden vuosikertaviinien suurin kysyntä rajoittuu Piemonteen ­ Baroloihin ja Barbarescoihin sekä Toskanaan ­ Chianti Classicoihin, Brunelloihin sekä Supertoskanalaisiin. Loimme katseen viiden vuosikymmenen taakse nähdäksemme miten näiden viinien tuotanto on vuosikymmenien aikana muuttunut, minkälaisia vuosikertoja ne tarjoavat sekä minkälaisen pullokypsytyspotentiaalin viinit tällä hetkellä omaavat. 94 F I N E

Italian ensimmäiset laatuviinit Suhteessa Italian tuhansia vuosia vanhoihin viinintuotantoperinteisiin sen laatuviinit edustavat hämmästyttävän nuorta kulttuuria. Italian viinien laatumääritys on ollut ristiriitaisempaa kuin minkään muun maan. 1960-luvulla esitellyt laatuluokitukset perustuivat pikemmin käytössä olevien tuotantomenetelmien auktorisointiin kuin viinin todellisen laadun määrittelemiseen. Laadun sijasta nämä menetelmät nojasivat määrään ja paikallisiin runsassatoisiin lajikkeisiin. Vuosikertojen merkitys oli luonnollisesti oleellinen onnistuneen viinin tekemisessä, mutta silloinkin hyvä vuosikerta määräytyi satomäärän perusteella. Vaikka yleinen tuotanto oli määrään keskittyvää, Italiassa oli tuottajia, joiden pyrkimyksenä oli tuottaa määrän sijasta laatua. Ensimmäisiksi italialaisiksi laatuviineiksi voidaan lukea Biondi-Santin Brunellot, jotka loivat pohjaa laatuviinien tuottamiselle jo vuodesta 1888. Seuraavat laatuviinit tuotti Giovanni Conterno, joka loi legendaarisen Baroloviinin Barolo Monfortinon vuonna 1920. Vuonna 1928 Niccolò Antinori esitteli maailmalle ensimmäisen laatuviinin Chiantista ­ Villa Antinori Chianti Classico Riservan. Vuonna 1931 esiteltiin ensimmäiset laatuvalkoviinit, kun Antinori lanseerasi markkinoille Villa Antinori Biancon ja Pieropan esitteli ensimmäisen tilapullotetun Soaven. Laatuviinien syntyminen oli osittain seurausta italialaisesta siirtolaisliikkeestä uuteen maailmaan New Yorkiin, São Paoloon ja Buenos Airesiin. Siirtolaiset lievittivät koti-ikäväänsä entisen kotimaan viineillä ja samalla he ylpeänä esittelivät niiden laatua uusille markkina-alueille. Näistä laadukkaista vientiviineistä oltiin valmiita maksamaan enemmän kuin Italian sisämarkkinoilla. Laadun päämäärätietoisempi kehittäminen käynnistyi vasta 1960-luvulla. Parhaita vuosikertoja ennen varsinaista laatuviinien kehittymisen aikaa Toskanassa olivat 1920, 1921, 1923, 1924, 1927, 1929, 1931, 1945, 1947 ja 1955. Piemontessa erinomaisia vuosia olivat 1931, 1945, 1947, 1952, 1958 ja 1959. Parhaita makuhetkiä ennen 1960-lukua meille ovat tarjonneet: Piemonte Barolo 1892 Mg ­ tuntematon tuottaja (JL 87 p., PN 83 p) Marchesi di Barolo Barolo 1921 (PN 91 p.) Luigi Calissano & Figli Barolo 1924 (PN 86 p.) Fontanafredda Barolo 1936 (PN 85 p.) Borgogno Barolo Riserva 1937 (PN 88p.) Giacomo Conterno Barolo Monfortino Riserva 1943 (PN 94 p.) Giacomo Conterno Barolo Monfortino Riserva 1945 (PN 97 p.) Fontanafredda Barolo 1945 (PN 94 p.) Fratelli Minuto Barbaresco Riserva 1945 (PN 92 p.) Borgogno Barolo Riserva 1947 (PN 95 p.) Borgogno Barolo Riserva 1949 (PN 92 p.) Pio Cesare Barolo 1949 (PN 91 p.) Marchesi di Barolo Barolo 1951 (PN 90 p.) Giacomo Conterno Barolo Monfortino Riserva 1952 (PN 98 p.) Borgogno Barolo Riserva 1952 (PN 90 p.) Kotimarkkinoiden matalat hinnat olivat puolestaan seurausta viinintuotannon rakenteesta. Italian viinialueet muodostuivat suurista maanomistajista, aatelisista, jotka vuokrasivat omistamiensa tilojen tarhat vuokraviljelijöille. Käytäntöön kuului, että vuokraviljelijä sai pitää puolet tuotannostaan elannon ansaitsemiseksi. Tämä nk. mezzadria-järjestelmä kannusti vuokraviljelijöitä istuttamaan tarhoille suurisatoisia ja kestäviä lajikkeita, jotka olivat vastustuskykyisiä erilaisille taudeille. Suurten tuotantomäärien takia viinien markkinahinnat pysyivät alhaisina, eikä se kannustanut tilojen omistajia investoimaan tarhoihin ja parempaan laatuun. Piemonten joutuessa alttiiksi Savoyn kuningaskunnan vaikutukselle myös maa-alueiden jako ja tuotantorakenne oli Toskanaan verrattuna paremmassa asemassa laadun kehittämisen kannalta jo ennen 1960-lukua. Piemonten pieniksi pilkottujen tarhojen hankinta oli viljelijöille mahdollista, ja he tuottivat viiniä yksinomaan itselleen eteenpäin myytäväksi. Myös kiinnostus laadun kehittämiseen oli heidän intressiään. Italian viinien laadun kehittämiseen tarvittiinkin kokonaisvaltaista uudistusta: uudenlaista tuotantoajattelua, terroir-konseptin ja rypälekloonien parempaa tuntemusta sekä uutta teknologiaa. Uudistusten edelläkävijöinä toi- Fontanafredda Barolo 1955 (PN 88 p.) Pio Cesare Barolo 1958 (PN 94 p.) Giacomo Conterno Barolo Monfortino Riserva 1958 (PN 90 p.) Borgogno Barolo Riserva 1959 (PN 90 p.) Gaja Barbaresco 1959 (PN 90 p.) Pio Cesare Barolo 1959 (PN 89 p.) Fontanafredda Barolo 1959 (PN 88 p.) Toskana Biondi-Santi Brunello Riserva 1891 (PN 99 p.) Brolio Vin Santo 1925 (PN 88 p.) Biondi-Santi Brunello Riserva 1925 (PN 93 p.) Biondi-Santi Brunello Riserva 1945 (JL 89 p., PN 91 p.) Antinori Vin Santo 1951 (PN 94 p.) Biondi-Santi Brunello Riserva 1955 (PN 94 p. JL 90 p.) Biondi-Santi Brunello Riserva 1957 (PN 90 p.) Villa Antinori Chianti Classico Gallo Nero Riserva 1958 (PN 85 p.) Badia a Coltibuono Chianti Classico Riserva 1959 (PN 89 p.) 95 I T A L I A Fi n e Vi n ta g e mivat Piemonten laatutietoiset tuottajat yhdessä muutamien Toskanan aatelistilallisten kanssa, jotka kaikki hakivat vastauksia paremman laadun puolesta Ranskasta ­ Burgundista, Champagnesta ja Bordeaux'sta.

1960 -luvun vallankumous Vuosisatoja vallalla ollut mezzadria-järjestelmä romuttui kaupungistumisen myötä. Työvoima katosi vuokraviljelijöiden luovuttua viljelmistään, ja tilat jäivät entistä pahemmin heitteille viininviljelyyn perehtymättömien tilanomistajien käsiin. Ratkaisun kuviteltiin löytyvän laatuluokitusjärjestelmän avulla, joka määriteltiin laissa vuonna 1963. Laki laadittiin aiemmin harjoitetun määrään pohjautuvan tuotannon perusteella. Tämä ei edesauttanut viinien laadun paranemista. Lain epäonnistuneisuus välittyi jo alkumetreillä, kun vuonna 1966 ensimmäisen DOC-luokituksen saanut viini oli toskanalainen valkoviini Vernaccia di San Gimignano. Seuraavana vuonna koko Chiantin alue nimettiin DOC-luokkaan. Paremman toivossa tuottajat istuttivat Chiantin alueelle vuosina 1967­1972 7000 hehtaaria uusia viinitarhoja. Tämän seurauksena alueen pinta-alasta vain kymmenesosa oli ennen vuotta 1964 istutettuja tarhoja. Lähes kaikki Toskanan tarhat istutettiin vaatimattomalla, runsassatoisella R10 Sangiovese-kloonilla, jonka sokeri-, happo- ja fenolipitoisuudet jäivät paljon muita sallittuja Sangiovese-klooneja alhaisemmiksi. Tämä jo yksistään esti laadukkaiden viinien tuottamisen. Samaan aikaan kourallinen viinintuottajia seurasi tilannetta järkyttyneinä. He olivat hakeneet uusia näkemyksiä laadun parantamiseksi Ranskasta ja päättäneet kulkea omia teitään. Burgundin cru-ajattelu, tilojen hygienian parantaminen sekä kypsytysaikojen lyhentäminen hapettumisen ja haihtuvien happojen välttämiseksi olivat ensisijaisia tekijöitä laadun parantamiseen. Italian ensimmäisen cru-luokitellun viinin lanseerasi Prunotton Beppe Colla, kun Barolo Bussia tuotiin markkinoille vuonna 1964. Prunotton ohella Renato Ratti, Borgogno ja Aldo Conterno Barolosta sekä Angelo Gaja Bar- Parhaita viinikokemuksia meille 1960-luvulta ovat viime vuosina tarjonneet: Piemonte Gaja Barbaresco 1961 (PN 94 p.) Giacomo Conterno Barolo Monfortino Riserva 1961 (PN 91 p.) Marchesi di Barolo 1961 (PN 92 p.) Borgogno Barolo Riserva 1961 (JL 91 p.) Pio Cesare Barbaresco 1961 (PN 89 p.) Fontanafredda Barolo 1962 (PN 88 p.) Gaja Barbaresco 1962 (PN 87 p.) Giacomo Conterno Barolo Monfortino Riserva 1964 (PN 95 p.) Borgogno Barolo Riserva 1964 (PN 90 p.) Fratelli Minuto Barbaresco Riserva Speciale 1964 (PN 89 p.) Gaja Barbaresco 1965 (PN 93 p.) Gaja Barbaresco 1966 (PN 85 p.) Gaja Barbaresco Sorí San Lorenzo 1967 (PN 98 p.) Gaja Barbaresco 1967 (PN 92p. EA 91 p.) Fontanafredda Barolo Vigna La Delizia Riserva 1967 (PN 91 p.) Aldo Conterno Barolo Bussia Riserva Speciale 1967 (PN 89 p.) Fontanafredda Barolo Riserva 1967 (PN 88 p.) Borgogno Barolo Riserva 1967 (JL 87 p.) Pio Cesare Barbaresco 1967 (PN 86 p.) Giuseppe Mascarello Barolo 1968 (PN 93 p.) Giacomo Conterno Barolo 1969 (PN 89 p.) Gaja Barbaresco 1969 (PN 86 p.) Marchese Villadoria Barolo Riserva Speciale 1969 (PN 85 p.) barescosta edustivat niitä laatuviinien puolestapuhujia ja pioneereja, jotka loivat laatuviinien tuotantoperinteet Piemonteen 1960-luvulla. Kuin lähtölaukauksena uudelle suunnalle syntyi legendaarisen hieno vuosikerta 1961. Se oli vuosi, joka koetteli Piemontea kuumuudellaan. Aldo Conterno muistelee, kuinka jouduttiin lisäämään jääkuutioita käymisastiaan viinin jäähdyttämiseksi ja laadun takaamiseksi. Lopputuloksena oli kuitenkin erinomainen vuosikerta. Myös Toskana onnistui hyvin, joskaan se ei erinomaisesti. Toskanassa sen sijaan seuraavan vuoden 1962 ideaalit sääolot takasivat loisteliaan vuosikerran. Piemonte ei yltänyt samalle tasolle vaikka vuosi osoittautuikin hyväksi. Vuosikymmenen parhaaksi vuosikerraksi voidaan kuitenkin nostaa 1964, se oli kaikkialla erinomainen. Sen jälkeen syntyi vielä vuosikerta 1967, joka oli erinomainen Toskanassa ja Piemontessakin se osoittautui erittäin hyväksi. Toskanaa hellittiin vielä yhdellä erinomaisella vuodella 1968 ennen vuosikymmenen vaihtumista. Tänä erinomaisena vuotena San Felicen viinintekijä Enzo Morganti loi ensimmäisen sataprosenttisesti Sangiovesestä tuotetun superpöytäviinin Vigorellon. Tämä viini edustaa ensimmäistä koskaan tuotettua Supertoskanalaisviiniä. Vuosikertoja 1960, 1963, 1965 ja 1966 kannattaa välttää. Toskana Biondi-Santi Brunello Riserva 1961 (PN 88 p.) Fattoria dei Barbi Brunello di Montalcino Riserva 1961 (PN 88 p.) Biondi-Santi Brunello Riserva 1964 (PN 94 p. JL 94 p.) Biondi-Santi Brunello di Montalcino 1966 (JL 92 p. PN 88 p.) Brunello di Montalcino Riserva, Il Poggione 1967 (PN 94 p.) Biondi-Santi Brunello Riserva 1967 (JL 87 p. PN 89 p.) Brunello di Montalcino Fattoria dei Barbi Riserva 1967 (PN 87 p.) Sassicaia 1968 (PN 95p. JL 90 p.) Biondi-Santi Brunello Riserva 1968 (PN 89 p.) Muut Montresor Amarone Classico Superiore Recioto della Valpolicella 1965 (PN 89 p.) Giuseppe Quintarelli Amarone della Valpolicella 1969 (PN 94 p.) 1970 -luku ­ Apua Ranskasta Koska Piemontessa otettiin varaslähtö laatuviinien kehittämiseen 1960-luvulla, huomio kääntyi 1970-luvulla Toskanaan. Siinä missä Piemontessa tuottajat olivat keskittyneet tarhojen ja valmistuksen siistimiseen, olivat Toskanan viinivallankumouksen johtajat joutuneet 96 F I N E

suuremman haasteen eteen. Uusi laatuluokitus rajoittui vain kahteen viinialueeseen, ja samaan aikaan alueen punaviinien perusraaka-aineena käytetty Sangiovese R10 oli paitsi huono klooni, se oli myös romuttanut Sangiovese-rypäleen mainetta. Legendaarinen Biondi-Santi oli käsite kehittämineen Brunello-lajikkeineen, eikä sen asema ollut uhattuna. Sen sijaan muut joutuivat luomaan uuden tien erottuakseen massasta. Nämä tuottajat eivät tuoneet Ranskasta yksinomaan uusia ajatuksia viiniensä jalostamiseksi vaan myös lajikkeita. Legendaarisimmaksi muodostui Bolgherissa sijaitsevan Tenuta San Guidon Mario Incisa della Rochetta. Hän oli tuonut Bordeaux'sta mukanaan Château Lafiten Cabernet Sauvignon -istutuksia jo toisen maailmansodan aikana. Hän uskoi niiden mukautuvan paremmin tarhansa sorapitoiseen maaperään kuin perinteisten italialaisten lajikkeiden. Vuonna 1972 della Rochetta lanseerasi markkinoille Italian ensimmäisen Cabernet Sauvignon -viininsä, Sassicaia 1968:n, josta tuli sittemmin Italian viinivallankumouksen symboli. Viinin tekemisessä apuna olivat Piero Antinori ja hänen viinintekijänsä Giacomo Tachis sekä oppi-isä, ranskalainen legendaarinen enologi Emile Peynaud. Varsinainen kansainvälinen läpimurto tuli Sassicaialle Lontoossa vuonna 1978 Decanterin suuressa Cabernet Sauvigno -vertailussa, jossa Sassicaia 1972 valittiin vertailun parhaaksi viiniksi. Mario Incisa della Rochetta tuskin ymmärsi muuttavansa teollaan koko Italian laatuviinien tuotantoa ja olevansa todellinen vallankumouksen täytäntöönpanija Italiassa. Hänen esimerkkiään seurasivat Piero Antinori Cabernet Sauvignon -sekoitteiseksi pöytäviiniksi päätyneellä Tignanello-viinillään vuonna 1971 sekä Carmignanossa sijaitsevan Villa di Capezzanan kreivi Ugo Contini Bo- 1970-luvun vuosikerroista puhuttaessa voidaan todeta, että vuosi 1970 tuotti hyviä viinejä sekä Toskanassa että Piemontessa. Suurta satovuotta leimasi myös erinomainen laatu. Kuitenkin 1970-luvun parhaat vuosikerrat osuivat sekä Piemontessa että Toskanassa vuosille 1971 ja 1978. Näistä vuosi 1978 koetteli tosin Piemontea poikkeuksellisella helleaallolla, mutta viineistä tuli erinomaisia. Näiden ohella vuosi 1974 osoittautui Piemontessa kaikin puolin erinomaiseksi, kun taas vuosi 1977 tuotti eräitä vuosikymmenen parhaista viineistä Toskanassa. Lisäksi vuonna 1975 Brunello onnistui erinomaisesti muiden Toskanan alueiden osoittautuessa vaatimattomiksi. Parhaita makuhetkiä meille 1970-luvulta ovat tarjonneet: Piemonte Gaja Barolo Gromis 1970 (JL 92 p.) Gaja Barbaresco Sorí Tildin 1970 (PN 88 p.) Fontanafredda Barolo Vigna La Delizia Riserva 1971 (PN 93 p.) Borgogno Barolo Riserva 1971 (PN 89 p.) Aldo Conterno Barolo Granbussia Riserva 1974 (PN 96 p.) Borgogno Barolo Riserva 1974 (JL 95 p.) Gaja Barbaresco 1974 (PN 93 p.) Gaja Barbaresco Sorí San Lorenzo 1974 (PN 92 p.) Ratti Barolo Marcenasco Abbazia dell'Annunziata 1974 (PN 91 p.) Gaja Barbaresco Sorí Tildin 1976 (PN 91 p.) Borgogno Barolo Riserva 1976 (PN 88 p.) nacossi. Hän oli hankkinut Lafiten Cabernet Sauvignon -köynnöksiä myös omalle tilalleen Carmignanoon. Hänen työtään voidaan pitää esimerkillisenä, koska vuonna 1975 myönnetty DOC-luokitus Carmignanolle piti mahdollisena maksimissaan 10 prosentin Cabernet Sauvignonin sekoitteesta. Tämä oli ensimmäinen kerta, jolloin kansainvälinen rypäle hyväksyttiin laatuluokiteltujen viinien sekoitteisiin Italiassa. Merkittäväksi uranuurtajaksi voidaan nostaa myös modernin Chianti Classicon kehittäjä Montevertinen omistaja Sergio Manetti, joka esitteli ensimmäisen sataprosenttisesti Sangiovesestä valmistetun Chianti Classico -viinin Le Pergole Torten vuonna 1977. Viiniä ei hyväksytty rypälepohjansa vuoksi Chiantin DOC-luokitukseen ja näin se jouduttiin nimeämään pöytäviiniksi. Samoihin aikoihin Angelo Gaja aiheutti suurta pahennusta Piemontessa istuttaessaan Montpellieristä saadun maaperäanalyysin perusteella Cabernet Sauvignon -köynnöksiä yhdelle tarhoistaan Barbarescoon. Vaikka Italia oli nopeasti kiinnittänyt maailman huomion moderneilla huippuluokan pöytäviineillään, halusivat Italian poliitikot kääntää tapahtuneelle selkänsä. Kuin vastaiskuna kapinoiville tuottajille luotiin nurinkuriselle DOC-luokitukselle jatkoa. Vuonna 1979 laissa esiteltiin uusi ylin DOCG-laatuluokka, jossa tuotantomenetelmiä rajoitettiin DOC-luokkaa voimakkaammin. Tähän luokkaan nostettiin nyt ne alueet, jotka olisivat Gaja Barbaresco 1977 (PN 88 p.) Gaja Barbaresco Costa Russi 1978 (PN 94 p.) Borgogno Barolo Riserva 1978 (JL 89 p.) Gaja Barbaresco Sorí San Lorenzo 1979 (JL 93 p.) Gaja Barbaresco Costa Russi 1979 (PN 91 p.) Toskana Argiano Brunello di Montalcino 1970 (PN 95 p.) Tignanello 1970 (PN 89 p.) Tenuta Poggio Alle Mura Brunello di Montalcino 1970 (PN 87 p.) Biondi-Santi Brunello Riserva 1970 (PN 87 p. JL 87 p.) Tignanello 1971 (JL 92 p. PN 94 p.) Sassicaia 1971 (JL 87 p. PN 89 p.) Val di Suga Brunello di Montalcino 1974 (JL 92 p.) Sassicaia 1974 (PN 91 p.) Castello Poggio Alle Mura Brunello di Montalcino 1975 (PN 92 p.) Sassicaia 1975 (PN 90 p.) Biondi-Santi Brunello Riserva 1975 (PN 90 p.) Tignanello 1975 (PN 88 p.) Avignonesi Vin Santo 1975 (PN 88 p.) 97 I T A L I A Fi n e Vi n ta g e ansainneet luokituksen jo alusta lähtien eli: Barolo, Barbaresco, Brunello di Montalcino ja Vino Nobile di Montepulciano.

Val di Suga Brunello di Montalcino 1977 (JL 90 p.) Altesino Brunello di Montalcino 1977 (PN 86 p.) Sassicaia 1978 (JL 89p. PN 94 p.) Solaia 1978 (PN 91 p.) Biondi-Santi Brunello Riserva 1978 (PN 89 p.) Tignanello 1978 (PN 89 p.) Sassicaia 1979 (JL 93p. PN 92p. EA 94 p.) Argiano Brunello di Montalcino Riserva 1979 (PN 90 p.) Solaia 1979 (PN 88 p.) Gaja Barbaresco Costa Russi 1982 (PN 91 p.) Gaja Barbaresco 1992 (PN 90 p.) Toskana Solaia 1982 (PN 91 p.) Castello dei Rampolla Sammarco 1982 (PN 90 p.) Sassicaia 1982 (JL 88 p.) Biondi-Santi Brunello di Montalcino Riserva 1982 (PN 87 p.) Seuraava vuosi 1983 jäi historiaan epävakaana. Piemontessa sade pilasi kukintovaihetta, mutta kuiva loppukausi pelasti sadon. Parhaat tuottajat onnistuivat tuottamaan pienen määrän erinomaisia viinejä. Toskanassa koko kevät ja kesä sujuivat leudoissa ja kuivissa merkeissä taaten rypäleiden melko varhaisen kypsymisen. Vuosi suosi etenkin Chiantin aluetta, kun taas Montalcinossa sadonkorjuuaikaan huonontunut sää heikensi odotuksia. Viinit ovat nyt erinomaisesti nautittavissa, joskin parhaat modernit Chiantit voivat vielä kestää pidempää varastointia yhdessä Baroloiden ja Barbarescojen kanssa. Vuoden 1983 parhaita makukokemuksia meille ovat viime vuosina tarjonneet: Muut Amarone Recioto Riserva delle Cantine Private Mazzi 1975 (PN 88 p.) Ennen 1980-lukua tuotetut viinit ovat parhaimpia viinejä lukuunottamatta menettäneet jo parhaimman teränsä. Ne eivät enää parane pullokypsytyksen kautta, joskin parhaimmat voivat säilyttää olemuksensa seuraavat kymmenen vuotta. 1980-luku ­ tekijöiden vuosikymmen 1980-luvulle ominaista oli edellisellä vuosikymmenellä aloitettu rajoja rikkova, kokeileva viininvalmistus paremman laadun puolesta. Angelo Gajan jo 1960-luvulla lanseeraamien menetelmien käyttö yleistyi tilojen uusiessa kalustoaan. Vanhojen tynnyreiden tilalle asennettiin pienempiä ranskalaisia tammitynnyreitä, viinin valmistuksessa lämpötilakontrolloidut terässäiliöt ja malolaktinen käyminen yhdistettiin yhä rohkeammin kansainvälisten ja kotimaisten lajikkeiden valmistuksessa. Kaikessa tässä kaivattiin kuitenkin huippuenologien apua. Tachisin saama menestys Supertoskanalaisten viinien luojana sai hänet jatkamaan kehitystyötään uusien pöytäviinien Piemonte Gaja Barbaresco 1983 (PN 90 p.) Gaja Darmagi 1983 (JL 88 p.) Toskana Biondi-Santi Brunello di Montalcino 1983 (JL 88 p. PN 89 p.) Sassicaia 1983 (PN 89 p. EA 94 p.) Fattoria dei Barbi Brunello di Montalcino 1983 (PN 87 p.) parissa. Hän teki sitä vielä Antinorilla ja tuloksena syntyi superviini Solaia vuonna 1982. Pian tämän jälkeen Tachis siirtyi konsultiksi avustamaan tiloja ympäri Italiaa. Hänen ohellaan Montevetrinen viinintekijäkonsultti Giulio Gambelli edusti maan arvostetuimpia enologeja. He loivat pohjan seuraavalle aallolle viinintekijäguruja, joita olivat Franco Bernabei, Maurizio Castelli ja Vittorio Fiore. 1980-luvun alku tuotti vaatimattomia vuosikertoja. Incisa della Rochettan onnistui kuitenkin tuottaa hyvä vuosikerta Sassicaia 1980 (JL 89p.). Muutoin huippuvuosikerta 1982 osoittautui vasta ensimmäiseksi loistovuodeksi vuosikymmenellä. Toskanassa vuodesta muodostui erittäin kuuma, aurinkoinen ja kuiva. Piemontessa rypäleitä hellittiin kevyillä sateilla juuri ennen lokakuun sadonkorjuuta. Molemmilla alueilla laatu muodostui erinomaiseksi. Barolot sekä Barbarescot omaavat edelleen potentiaalia pullokypsytykseen. Vuoden 1982 parhaita makukokemuksia meille ovat viime vuosina tarjonneet: Villa Banfi Brunello di Montalcino 1983 (PN 88 p.) Vuosi 1984 muistetaan ainoastaan vuotena, jolloin Chianti ylennettiin DOCG-luokkaan. Luonto antoi sille ansaitun huomion - kylmän alkuvuoden ja sateisen syksyn. Olihan ironista että laatuun keskittyvien Chianti Classicon huipputuottajien viinit luokiteltiin samanarvoisiksi kuin Chiantin massatuottajien isoihin koripulloihin pakatut viinit. Vuosi oli heikko kaikkialla Italiassa paitsi Sisiliassa ja Sardiniassa sekä Piemonten pohjoisimmissa kolkissa. Vuosi 1985 korvasi ruhtinaallisesti heikoksi jääneen edellisvuoden. Äärimmäisen kylmä talvi takasi köynnöksille täydellisen levon, kunnes lämmin ja kuiva kevät herätti hyvin levänneet köynnökset ja jakoi niille energiaa säätiloiltaan vaihtelevan kesän ajalle. Kuivan syksyn myötä päästiin korjaamaan yksi vuosikymmenen parhaista sadoista sekä Piemontessa että Toskanassa. Vaikka pienen sadon tuottanut vuosi 1985 oli loistava satovuosi, se muistetaan ennen kaikkea uuden modernin viinintuotannon syntynä etenkin Toskanassa. Supertoskanalaisten viinien saattelemina alkoi tästä nopea kehitys modernien laatuviinien tuottamiseksi Toskanassa. Se poiki myös viinin, joka on jäänyt historiankirjoihin yhtenä maailman hienoimmista ­ Sassicaia 1985:n. Piemonte Borgogno Barolo Riserva 1982 (JL 92 p.) 98 F I N E

Vuoden 1985 parhaita makukokemuksia meille ovat viime vuosina tarjonneet: Piemonte Sassicaia 1985 (JL 100p./PN 99 p.) Gaja Barbaresco Sorí San Lorenzo 1985 (PN 96 p.) Aldo Conterno Barolo 1985 (JL 95 p.) Prunotto Barolo 1985 (JL 92 p.) Borgogno Barolo Riserva 1985 (JL 91 p.) Gaja Barbaresco 1985 (PN 90 p.) Vuoden 1987 parhaita makukokemuksia meille ovat viime vuosina tarjonneet: Toskana Frescobaldi Mormoreto 1985 (EA 93 p.) Solaia 1985 (PN 93 p.) Summus Castello Banfi 1985 (PN 92 p.) Tignanello 1985 (JL 93p. PN 90 p.) Casa del Cervo Brunello di Montalcino Riserva 1985 (PN 88 p.) Vuosi 1986 tarjosi toisen loisteliaan satovuoden heti vuoden 1985 jälkeen. Tosin vuosi piti tuottajia suuressa jännityksessä. Jo toinen äärimmäisen kylmä perättäinen talvi muuttui sateiseksi kevääksi. Toukokuussa koko Italian valtasi helleaalto, jota seurasi Piemontessa epävakaa kesä ja tuhoisat paikalliset raekuurot. Epäonnisimmat tuottajat menettivät rakeiden seurauksena koko satonsa. Loppukesä ja syksy olivat kuumia ja kuivia, joskin ajoittain sateisia. Toskanassa kesä oli puolestaan kuuma ja kuiva. Chiantit ja Supertoskanalaiset viiinit onnistuivat paremmin kuin Montalcinon ja Montepulcianon viinit. Yleisesti ottaen viinit ovat kehittyneet nopeasti ja ovat nautinnollisia juuri nyt. Piemonte Gaja Darmagi 1987 (PN 89 p.) Gaja Barbaresco Sorí San Lorenzo 1987 (PN 87 p.) Giacomo Damilano Barbaresco La Morra 1987 (PN 87 p.) Toskana Castello di Ama L'Apparita 1987 (JL 95 p.) Masseto 1987 (PN 93 p.) Castello di Ama Chianti Classico Riserva Vigneto La Casuccia 1987 (JL 90 p.) Vuodesta 1988 tuli kaiken kaikkiaan erinomainen, joskin satomäärältään pieni. Piemontessa painittiin kevät ja alkukesä kolean ja sateisen sään kanssa. Heinäkuusta lähtien sää kuitenkin muuttui kuumaksi ja kuivaksi, ja rypäleet saavuttivat ihanteellisen kypsyyden, jonka sadonkorjuun alla saapuneet sateet onnistuivat suurelta osin pilaamaan. Tästä johtuen sato jäi pieneksi mutta laadullisesti korkealaatuiseksi. Toskana välttyi sadonkorjuuajan sateilta mutta kuuman ja kuivan kesän takia sadosta tuli erinomainen vaikkakin Vuoden 1986 parhaita makukokemuksia meille ovat viime vuosina tarjonneet: pienin sato 25 vuoteen. Viinit kehittyvät pulloissa suotuisasti vielä kymmenen vuotta, tosin Sangiovese-voittoiset viinit ovat nyt parhaimmillaan. Vuoden 1988 parhaita makukokemuksia meille ovat viime vuosina tarjonneet: Piemonte Gaja Barbaresco Sorí Tildin 1986 (PN 91 p.) Gaja Barbaresco Sorí San Lorenzo 1986 (JL 90 p.) Piemonte Giacomo Conterno Barolo Monfortino Riserva 1988 (PN 97 p.) Borgogno Barolo Riserva 1988 (JL 90 p.) Bruno Giacosa Barbaresco Santo Stefano Riserva 1988 (PN 90 p.) Gaja Barbaresco Sorí San Lorenzo 1988 (PN 89 p.) Toskana Castello di Ama Chianti Classico Riserva La Cassuccia 1986 (JL 91 p.) Tenuta dell'Ornellaia Merlot 1986 (PN 90 p.) Sassicaia 1986 (PN 89 p.) Silvio Nardi Brunello di Montalcino 1986 (PN 89 p.) Michele Mascarello Barbaresco 1986 (PN 86 p.) Toskana Sassicaia 1988 (PN 92 p.) Masseto 1988 (PN 91 p.) Castello di Ama Chianti Classico Riserva Vigneto Bellavista 1988 (JL 90 p.) Solaia 1988 (PN 90 p.) Biondi-Santi Brunello di Montalcino 1988 (PN 89 p.) Ornellaia 1988 (PN 89 p.) Vuosi 1989 oli vähäsatoinen ja vaikea vuosi. Piemontessa koettiin kauhunhetkiä kesäkuussa kun tarhoja tuhonnut raekuuro pyyhkäisi Barolon yli. Osa 99 I T A L I A Muut Granato 1996 (JL 91 p.) Vuosi 1987 edusti tyyliltään keskinkertaista melko lyhytikäisiä viinejä tuottanutta satovuotta. Kylmän talven jälkeen kuiva, kolea kevät saatteli tarhat hiljalleen eloon. Koko kesä ja syksy sujuivat viileissä melko kuivissa merkeissä tuottaen Piemontessa keskinkertaisen mutta laadukkaan sadon. Toskanassa kukintovaihe sujui loista- Fi n e Vi n ta g e vassa säässä ja loppukausi sujui poikkeuksellisen kuivissa merkeissä, kunnes sadonkorjuun sateet pilasivat erinomaiseksi kaavaillun vuoden. Montalcinossa kypsät rypäleet ehdittiin korjata ennen sateita, ja sadosta tuli suuri ja erittäin laadukas. Viinit ovat kuitenkin tällä hetkellä parhaimmillaan eivätkä parane enää pullokypsytyksessä. Vuoden yllättäjäksi nousi Castello di Aman L'Apparita Merlot 1987, kun se vuonna 1992 Sveitsissä järjestetyssä Merlot-kilpailussa sijoittui ykköseksi. Château Petrus 1988 sijoittui kilpailussa toiseksi.

tuottajista menetti jopa yli puolet sadostaan, mutta muuten sekä Barolo että Barbaresco tuottivat hyvän pienen sadon. Vuosikertaa pidetään yleisesti vuosikymmenen parhaana punaviinivuotena. Toskanassa vuosi oli yksi vaihtelevimmista. Osa alueista kärsi jatkuvista sateista ja toiset kuivuudesta. Parhaiten onnistuivat Montalcino ja Montepulciano. Tosin viinit olivat yleisesti kevyitä ja nopeasti kypsyviä. Vuoden 1989 parhaita makukokemuksia meille ovat viime vuosina tarjonneet: Vuoden 1990 parhaita makukokemuksia meille ovat viime vuosina tarjonneet: Piemonte Giacomo Conterno Barolo Monfortino Riserva 1990 (PN 95 p.) Gaja Barbaresco Sorì San Lorenzo 1990 (PN 93 p.) Gaja Barolo Sperss 1990 (JL 95 p. PN 91 p.) Toskana Masseto 1990 (PN 97 p.) Tignanello 1990 (JL 97 p. PN 92 p. EA 89 p.) Solaia 1990 (PN 94 p.) Castello di Ama Chianti Classico Riserva Vigneto Bellavista 1990 (JL 93 p.) Orneillaia 1990 (PN 92 p.) Pio Cesare Barolo 1990 (JL 92 p.) Sassicaia 1990 (PN 91 p.) Antinori Badia a Passignano Chianti Classico Riserva 1990 (PN 87 p.) Castello Banfi Brunello di Montalcino 1990 (PN 87 p.) Seuraava vuosi 1991 oli sateiden kyllästämä niin Piemontessa kuin Toskanassakin. Mikäli viinejä on vielä omassa kellarissa ne kannattaa nauttia mahdollisimman pian. Vuoden 1991 parhaita makukokemuksia meille ovat viime vuosina tarjonneet: Piemonte Gaja Barbaresco Sorí San Lorenzo 1989 (PN 95 p. JL 95 p.) Ceretto Barolo Bricco Rocche 1989 (PN 93 p.) Gaja Barolo Sperss 1989 (PN 90 p.) Borgogno Barolo Riserva 1989 (JL 87 p.) Toskana Ornellaia 1989 (PN 91 p.) Tignanello 1989 (PN 91 p.) Col D'Orcia Brunello di Montalcino 1989 (PN 87 p.) 1990-luku ­ Saapuminen huipulle Tämän vuosikymmenen myötä Italian viinintuotanto astui lopullisesti nykyaikaan. Modernin viinintuotannon pioneerit olivat onnistuneet pyrkimyksessään osoittaa maailmalle ja siinä sivussa myös poliitikoille Italian viinituotannon potentiaalin. Osoituksena tästä vuonna 1992 lanseerattiin uusi IGTlaatuluokitus, jolla haluttiin nostaa superviinit pois pöytäviiniluokasta häpäisemästä Italian laatuluokitusjärjestelmää. Toisaalta osa tuottajista luopui DOC- tai DOCG-luokituksista viineissään ja he markkinoivat ne IGT-luo- Piemonte Luciano Sandrone Barolo Cannubi Boschis 1991 (PN 93 p.) Gaja Barbaresco Sorí San Lorenzo 1991 (PN 90 p.) kassa. Näihin lukeutuivat Angelo Gaja Barbarescon ja Barolon cru-viineillään sekä Roberto Anselmi Soave-viineillään. Tämän vuosikymmenen loppua kohden italialainen laatuviinien tuotanto kehittyi niin, että jokaisesta 20 viiniä tuottavasta maakunnasta löytyi kansainvälisen kilpailun kestäviä viinejä. Etelä-Italian viinintuotannon kehittyminen povasi Campanian, Apulian ja Sisilian viineille uutta kulta-aikaa. Todellinen kultakuume kohdistui kuitenkin Toskanan rannikkoseudulle Bolgheriin ja Maremmaan. Tätä kehitystä edesauttoi suurelta osin Sassicaian menestyksekäs taival, joka palkittiin DOC-luokituksella vuonna 1994. Tosin Sassicaian viinit ovat tuottaneet omalla kohdallani suuren pettymyksen koko 1990-luvun ajan. Vuosi 1990 oli paras mahdollinen lähtölaukaus tälle huikealle vuosikymmenelle. Kuuma ja kuiva kesä viileine iltoineen sekä vähäisine sateineen loi pienen ja erittäin laadukkaan sadon, ehkä parhaan sitten 1940-luvun. Piemonte sai jo kolmantena peräkkäisenä vuotena mahtavan sadon. Tällä kertaa tosin sateet jaksottuivat huomattavasti tasaisemmin. Toskana nautti vastaavista sääoloista, ja rypäleet kypsyivät Piemonten tapaan normaalia varhaisemmin. Vuosi tuotti yleisesti ottaen hyvin elegantteja, vivahteikkaita, kypsän hedelmäisiä ja konsentroituneita viinejä, joilla on edelleen huikea kehityspotentiaali. Gaja Barbaresco 1991 (JL 86 p.) Toskana Masseto 1991 (PN 94 p.) Altesino Brunello di Montalcino 1991 (PN 89 p.) Orneillaia 1991 (PN 88 p.) Solaia 1991 (PN 87 p.) Sassicaia 1991 (PN 86 p., JL 87 p.) Muut Giuseppe Quintarelli Amarone della Valpolicella 1991 (PN 90 p.) Vuosi 1992 oli vaikeuksien aikaa. Alkukesän viileä sää ja sateet muuttuivat onneksi kuivaksi kesäksi. Tosin loppukesän ja korjuun ajan myrskyt sekä runsaat sateet vesittivät sadon. Piemontessa myöhään kypsynyt Nebbiolo kärsi eivätkä Barolot ja Barbarescot onnistuneet. Toisen kerran elämänsä aikana Angelo Gaja päätti jättää viininsä tuottamatta. Edellinen kerta osui vuoteen 1980. Toskanassa onnistuttiin Piemontea hieman paremmin, kiitos aikaisen ja valikoivan sadonkorjuun. Parhaiten menestyivät Montepulcianon ja Montalcinon viinit. 100 F I N E

Vuoden 1992 parhaita makukokemuksia meille ovat viime vuosina tarjonneet: Piemonte Ceretto Barolo Bricco Rocche 1992 (PN 92 p.) Toskana Avignonesi Occhio di Pernice 1992 (PN 94 p.) Col D'Orcia Brunello di Montalcino 1992 (PN 89 p.) Masseto 1992 (PN 88 p.) Sassicaia 1992 (JL 88 p. PN 85 p. EA 96 p.) Vuosi 1993 oli runsaine sateiden takia jo kolmas onneton vuosi peräkkäin Piemontessa. Toskanassa vuosikerta näytti lupaavalta. Kuuma ja kuiva kesä teki rypäleistä hyvin pieniä, konsentroituneita ja paksukuorisia. Kaksi viikkoa ennen sadonkorjuuta sateet kuitenkin saapuivat ja heikensivät sadon laatua. Vuoden 1993 parhaita makukokemuksia meille ovat viime vuosina tarjonneet: Vuodesta 1995 alkoi hyvien vuosikertojen sarja. Tosin 1995 osoittautui vaikeuksien kautta voittoisaksi vuodeksi. Hyvin alkanut lämmin kevät muuttui kukkimisen aikaan sateiksi ja hedelmöittyminen jäi puolitiehen. Erittäin kuuma heinäkuu muuttui dramaattisesti kylmän elokuun myötä. Kosteuden myötä tarhoille levisivät myös hometaudit. Kosteus sai kuitenkin väistyä poikkeuksellisen intiaanikesän tieltä ja vuosikerta tuli pelastetuksi. Piemontessa elokuun raekuurot pilasivat paikoittain jopa 70 prosenttia tarhoista. Toskanassa raekuuroilta säästyttiin ja syksyn puheenaiheeksi nousi Toskanan 45 päivän mittainen sateeton ajanjakso juuri ennen sadonkorjuuta. Vuosikerran viinit ovat erittäin pitkäikäisiä ja kaipaavat edelleen pullokypsytystä kehittyäkseen. Mielestäni Chianti Classicot kannattaisi nauttia nyt vaikka ne voivat vielä hieman kehittyä. Vuoden 1995 parhaita makukokemuksia meille ovat viime vuosina tarjonneet: Piemonte Gaja Barbaresco Sorì San Lorenzo 1993 (PN 89 p.) Gaja Barolo Conteisa Cerequio 1993 (JL 89 p.) Gaja Darmagi 1993 (PN 89 p.) Piemonte Corino Barolo Vigna Rocche 1995 (PN 96 p.) Aldo Conterno Barolo Bussia Soprana 1995 (PN 94 p.) Luciano Sandrone Barolo Cannubi Boschis 1995 (PN 93 p.) Gaja Barbaresco Sorì San Lorenzo 1990 (PN 92 p.) Gaja Darmagi 1995 (PN 87 p.) Toskana Ferré Frescobaldi Brunello di Montalcino 1993 (PN 90 p.) Sassicaia 1993 (JL 90 p.) Toskana Muut Masi Amarone della Valpolicella Classico Vigneto Mazzano 1993 (JL 90 p.) Vuosi 1994 koetteli edelleen Piemonten legendaarisia alueita. Keväthallat, keskikesän raekuurot sekä syksyn kovat sateet romuttivat toinen toistensa jälkeen haaveet onnistuneesta satovuodesta. Toskanaa sen sijaan hellivät ideaalit sääolot koko kasvukauden ajan. Lämmin kevät, kuiva ja kuuma kesä sopivalla sademäärällä takasi hyvän vuosikerran viineille, jotka ovat nautinnollisimmillaan juuri nyt, mutta säilyvät hyvinä vielä muutamia vuosia. Vuoden 1994 parhaita makukokemuksia meille ovat viime vuosina tarjonneet: Solaia 1995 (JL 94 p.) Antinori Pian delle Vigne Brunello di Montalcino 1995 (EA 90 p.) Marchesi de' Frescobaldi & Mondavi Luce della Vite 1995 (PN 90 p.) Tignanello 1995 (JL 90 p.) Argiano Brunello di Montalcino 1995 (PN 89 p.) Frescobaldi Mormoreto 1995 (EA 88 p.) Sassicaia 1995 (JL 87 p.) Vuosi 1996 teki hienoa jatkoa edellisvuodelle. Kesäkuun alun yli 30°C-asteen helteet nopeuttivat ja samalla tasapäistivät kukinnon alkamista. Kesän kasvukausi sujui erinomaisissa olosuhteissa jossa rypäleet kypsyivät hitaasti ja tasaisesti. Syksyn sateet eivät aiheuttaneet homeongelmia viilenneen ilman johdosta. Piemontessa melko myöhään korjatut Nebbiolo-rypäleet olivat paksukuorisia ja hyvin konsentroituneita sekä kypsiä. Barolot ja Barbarescot edustavatkin runsaan hedelmäisiä, notkeita ja rydikkäitä viinejä, jotka laadultaan yltävät vuosikerran 1990 tasolle. Toskanassa Chianti ja Montalcino onnistuivat erinomaisesti. Montepulciano ei onnistunut yhtä hyvin, mutta silti tuottajat Toskanassa pitivät tätä vuotta lähes yhdenvertaisena vuoden 1995 kanssa. Tästä vuosikerrasta lähtien Angelo Gaja luokitteli Barbarescon ja Barolon legendaariset tarhaviininsä IGT-luokkaan. Syyksi Gaja ilmoitti 101 I T A L I A Piemonte Gaja Barolo Sperss 1994 (PN 90 p.) Ceretto Barolo Bricco Rocche 1994 (PN 89 p.) Gaja Barbaresco 1994 (JL 86 p.) Toskana Avignonesi Vin Santo 1994 (PN 98 p.) Masseto 1994 (PN 95 p.) Fi n e Vi n ta g e Castello di Ama Chianti Classico Riserva Vigneto La Casuccia 1994 (JL 93 p.) Val di Suga Brunello di Montalcino 1994 (JL 91 p.) Sassicaia 1994 (PN 90 p.) Frescobaldi Mormoreto 1994 (EA 89 p.) Solaia 1994 (PN 87 p.)

halun saattaa aiemmin luomansa modernit tarhaviinit erilleen sukunsa ylpeydestä perus-Barbarescosta, jonka merkitystä hän halusi korostaa nyt ainoana DOCG-luokiteltuna viininään. Myös Chiantin arvostettu tuottaja Castello di Ama päätti tästä vuodesta eteenpäin keskittyä parempilaatuisen Chianti Classicon tuottamiseen ja antaa vähemmän painoarvoa tarhaviineilleen Bellavistalle ja La Casuccialle. Viinit kehittyvät erinomaisesti edelleen, joskin Chiantit kannattaa mielestäni nauttia lähitulevaisuudessa niiden herkullisuuden takia. Vuoden 1996 parhaita makukokemuksia meille ovat viime vuosina tarjonneet: Luciano Sandrone Barolo Canubi Boschis 1997 (JL 93 p.) Prunotto Costamiole Barbera d'Alba 1997 (JL 93 p.) Gaja Darmagi 1997 (PN 92 p.) Paolo Scavino Barolo Bric del Fiasc 1997 (JL 92 p.) Roberto Voerzio Barbera d'Alba 1997 (JL 92 p.) Seghesio Barolo La Villa 1997 (JL 92 p.) Mauro Veglio Barolo Vigneto Arborina 1997 (JL 91 p.) G.D. Vajra Barolo Bricco delle Viole 1997 (JL 90 p.) Molino Barolo Conca 1997 (JL 90 p.) Toskana Piemonte Ceretto Barolo Bricco Rocche 1996 (JL 97 p.) Ceretto Barbaresco Bricco Asili 1996 (JL 95 p.) Luciano Sandrone Barolo Le Vigne 1996 (PN 94 p.) Roberto Voerzio Barolo Brunate 1996 (PN 94 p.) Giacomo Conterno Barolo Cascina Francia 1996 (PN 93 p.) Paolo Scavino Barolo Rocche dell'Annunziata Riserva 1996 (PN 92 p.) Gaja Sperss 1996 (PN 87 p.) Masseto 1997 (JL 98 p. PN 94 p.) Siro Pacenti Brunello di Montalcino 1997 (JL 98 p.) Solaia 1997 (JL 98 p. PN 96 p.) La Massa Giorgio Primo Chianti Classico 1997 (JL 97 p.) Castello di Ama Chianti Classico Riserva La Casuccia 1997 (JL 95 p.) Castello dei Rampolla Vigna d'Alceo 1997 (JL 95 p.) Fontodi Case Via Syrah 1997 (JL 94 p.) Podere Il Bosco Syrah di Manzano 1997 (JL 93 p.) Frescobaldi Mormoreto 1997 (EA 92 p.) Pertimali Brunello di Montalcillo 1997 (JL 92 p.) Frescobaldi Lamaione 1997 (JL 91 p.) Lisini Brunello di Montalcino 1997 (JL 91 p.) Tenuta Caparzo Brunello di Montalcino La Casa 1997 (JL 91 p.) Biondi-Santi Brunello di Montalcino Riserva 1997 (JL 89 p. PN 93 p.) Antinori Pian delle Vigne Brunello di Montalcino 1997 (JL 90 p.) Avignonesi Desiderio 1997 (JL 90 p.) Toskana Castello di Ama Chianti Classico 1996 (90 p.) Masseto 1996 (JL 90 p.) Marchesato degli Aleramici Brunello di Montalcino 1996 (PN 89 p.) Antinori Guado al Tasso 1996 (JL 88 p.) Sassicaia 1996 (JL 87 p.) Poggio Antico Brunello di Montalcino 1996 (PN 87 p.) Vuonna 1997 koko Italian viinielinkeino tuuletti eräästä kaikkien aikojen parasta vuosikertaa. Ainoa vuotta leimannut negatiivinen asia oli huhti- ja toukokuun pakkasyöt, jotka vahingoittivat köynnösten poikkeuksellisen aikaista versoamista ja kukintaa. Tämän seurauksena satomäärä jäi toivottua pienemmäksi. Muutoin kesä sujui aurinkoisissa ja lämpimissä merkeissä. Lämpötila nousi entisestään elo- ja syyskuussa ja rypäleet kypsyivät kaksi viikkoa etuajassa. Piemontessa tämä yllätti sillä Nebbiolo kypsyi ennen Barberaa, mikä on ennenkuulumatonta. Pienikokoiset rypäleet olivat niin täydellisessä tasapainossa, ettei historia tunne kuin neljä vastaavanlaista vuosikertaa Italiassa 1900-luvulla. Toisaalta kypsyyden vuoksi rypäleiden hapokkuus jäi alle normaalivuoden. Toskanassa tilanne oli sama kuin Piemontessa, eikä vastaavan tasoista satoa ollut koettu sitten vuoden 1947. Viinit kestävät vielä vuosien varastointia, Barolot ja Barbarescot jopa vuosikymmenien. Vuoden 1997 parhaita makukokemuksia meille ovat viime vuosina tarjonneet: Sassicaia 1997 (JL 90p. PN 90 p.) Antinori Guado al Tasso 1997 (EA 90 p., JL 89 p.) Tenute Marchese Antinori Chianti Classico Riserva 1997 (EA 88 p.) Muut Giuseppe Quintarelli Amarone della Valpolicella 1997 (PN 94 p.) Granato 1997 (JL 92 p.) Vuosi 1998 jäi legendaarisen 1997 varjoon. Kylmä ja sateinen kevät myöhästytti kukinnon alkua jopa kahdella viikolla. Tämän jälkeen kuuma ja kuiva kesä lähes näännytti tarhat, jotka saivat sadetta vasta sadonkorjuun yhteydessä. Korkeiden sokeripitoisuuksien ja normaalia alhaisempien happojen vuosikerta tuki enemmän ranskalaisten lajikkeiden menestymistä. Piemontessa Barolot ja Barbarescot onnistuivat verrattain hyvin, kun taas Toskanassa onnistuttiin parhaiten Montalcinossa ja Bolgherissa. Vuoden 1998 parhaita makukokemuksia meille ovat viime vuosina tarjonneet: Piemonte Giacomo Conterno Barolo Monfortino Riserva 1997 (PN 97 p.) Ceretto Barolo Bricco Rocche Prapo 1997 (JL 96 p.) Azelia Barolo San Rocco 1997 (JL 95 p.) Prunotto Barolo Bussia 1997 (JL 94 p..) 102 F I N E Piemonte Ceretto Barolo Bricco Rocche 1998 (JL 96 p. EA 95 p.) Quarum Barbera d'Asti 1998 (JL 95 p.)

Muut Romano Dal Forno Amarone della Valpolicella 1999 (PN 93 p. JL 94 p.) Granato 1999 (JL 90 p.) Toskana Capannelle & Avignonesi 50&50 1998 (JL 95 p.) Le Macchiole Paleo 1998 (JL 94 p.) Masseto 1998 (PN 94p. JL 93 p.) Capannelle Solare 1998 (JL 93 p.) Biondi-Santi Brunello di Montalcino Riserva 1998 (JL 92p. PN 93 p.) Sassicaia 1998 (JL 92 p.) Fontalloro 1998 (JL 90 p.) Antinori Pian delle Vigne Brunello di Montalcino 1998 (PN 89 p.) Tignanello 1998 (JL 88 p.) Vuosi 1999 jatkoi erinomaisten vuosikertojen sarjaa Piemontessa Barolossa ja Barbarescossa. Vuosikerta oli kaiken kaikkiaan erinomainen vaikkakin elokuun suuret kosteusmäärät aiheuttivat homeongelmia tarhoilla. Viinit ylsivät lähes samaan kuin vuonna 1995, eivät kuitenkaan vuosikertojen 1996 tai 1997 tasolle. Toskanassa vuosi oli poikkeuksellisen lämmin, joskin sääolosuhteiltaan vaihteleva. Syksyn sateet saapuivat vasta sadonkorjuun lopulla, joten suuri osa Sangiovese-rypäleistä oli ehditty jo korjata. Vuosikerta tuotti Toskanassa kypsiä ja runsaan hedelmäisiä viinejä. Moni Chianti-tuottaja on pitänyt tätä jopa parempana kuin vuosikertaa 1997. Nämä viinit tarjoavat myös usein pa- 2000-luku ­ keisarien uudet vaatteet Uusi vuosituhat kannusti Italian vallankumouksen pioneerejä suuntaamaan katseensa uusiin alueisiin. On ollut mielenkiintoista huomata miten Antinori on panostanut kovasti Apuliaan, kun taas Angelo Gaja Maremmaan Toskanaan. Lisäksi Italiassa kilpailuun on noussut suuri määrä uusia pientuottajia, joilla on pääomia aloittaa viinien tuottaminen heti korkealta, kunnianhimoisin tavoittein ja huippukonsulttien avustamina. Vuosituhannen ensimmäinen vuosikerta 2000 osoittautui erinomaiseksi. Sekä Piemontessa että Toskanassa se oli ääriolosuhteiden satovuosi. Sää oli ailahtelevainen ja vaati paljon työtä tarhoilla. Lämmin kevät sai aikaan varhaisen kukinnan, jota seurasi leuto hyvä jakso lupaillen runsasta satoa. Heinäkuu toi mukanaan kuitenkin kolean sään ja sateet. Kuuma ja kuiva elokuu korjasi tilanteen ja Piemontessa mittailtiin jopa ennätyslämpötiloja. Elokuun lopussa tarhoja runtelivat yllättävät raekuurot. Muuten sato päästiin korjaamaan ihanteellisissa olosuhteissa. Viinit ovat tyyliltään 1996:ta pehmeämpiä ja muistuttavat kypsempiä vuosikertoja 1997 ja 1999. Toskanassa vuosikerta onnistui yhtä hyvin kaikilla alueilla. remman hinta-laatusuhteen verrattuna vuoden 1997 korkeasti hinnoiteltuihin viineihin. Vuoden 1999 parhaita makukokemuksia meille ovat viime vuosina tarjonneet: Vuoden 2000 parhaita makukokemuksia meille ovat viime vuosina tarjonneet: Piemonte Roberto Voerzio Barolo Sarmassa di Barolo 2000 (PN 95 p.) Roberto Voerzio Barolo La Serra 2000 (PN 94 p.) Gaja Barbaresco Sorí Tildin 2000 (PN 92 p.) Pio Cesare Barbaresco 2000 (EA 91 p.) Gaja Sorí San Lorenzo 2000 (PN 90 p.) Barbaresco Ceretto Bricco Asili Faset 2000 (PN 89 p.) Piemonte Conterno Giacomo Barolo Monfortino Riserva 1999 (PN 94 p.) Gaja Costa Russi 1999 (JL 94 p.) Gaja Darmagi 1999 (JL 94 p.) Luciano Sandrone Barolo Le Vigne 1999 (EA 95 p. PN 93 p.) Gaja Barbaresco 1999 (PN 87 p.) Toskana Guado al Tasso 2000 (PN 93 p.) Argiano Suolo 2000 (PN 91 p.) Sassicaia 2000 (PN 91 p.) Frescobaldi CastelGiocondo Brunello di Montalcino 2000 (JL 90 p.) Masseto 2000 (JL 90 p.) Solaia 2000 (PN 90 p.) Argiano Brunello di Montalcino 2000 (PN 88 p.) Toskana Soldera Brunello di Montalcino Riserva 1999 (PN 95 p.) Tua Rita Redigaffi 1999 (PN 95 p.) Frescobaldi Mormoreto 1999 (EA 94 p.) Isole e Olena Cepparello 1999 (JL 93 p.) Castello di Fonterutoli Brancaia 1999 (JL 92 p.) Isole e Olena Syrah 1999 (JL 92 p.) Castello di Ama Chianti Classico 1999 (JL 91 p.) 103 I T A L I A Fi n e Vi n ta g e Braida Ai Suma Barbera d'Asti 1998 (JL 94 p.) Gaja Sperss 1998 (JL 93 p.) Vietti Barbera d'Alba La Crena 1998 (JL 92 p.) Pio Cesare Barolo 1998 (EA 91 p.) Braida Bricco dell'Uccelone Barbera d'Asti 1998 (JL 90 p.) Ceretto Barolo Brunate 1998 (EA 90 p.) Gaja Sorì Tildìn 1998 (PN 87 p.) Castello di Brolio Casalferro 1999 (JL 90 p.) Antinori Pian delle Vigne Brunello di Montalcino 1999 (JL 90 p.) Tignanello 1999 (JL 89 p.) Castello Banfi Brunello di Montalcino 1999 (PN 88 p. JL 87 p.) Col d'Orcia Brunello di Montalcino 1999 (EA 88 p.)

Vuonna 2001 viljelijöiden huoli varhaisesta keväästä osui oikeaan. Ankarien huhtikuun pakkasten kouriin joutuneet köynnösten uudet versot kärsivät suuria vahinkoja, mikä näkyi alhaisena satomääränä. Kesän myötä helle ja kuivuus rasittivat tarhoja jopa ahdinkoon asti, kunnes viime hetkillä syyskuun alussa saapuneet sateet pelastivat nääntyvän sadon. Tuloksena saatiin erittäin kypsä ja runsaan hedelmäinen vuosikerta, jota dominoivat runsas uuteainepitoisuus, väri ja ryhdikkäät tanniinit. Kaiken kaikkiaan loistava ja pitkäikäinen vuosikerta sekä Piemontessa että Toskanassa. Viineillä on kymmenien vuosien kypsytyspotentiaali. Vuoden 2001 parhaita makukokemuksia meille ovat viime vuosina tarjonneet: Vuoden 2002 parhaita makukokemuksia meille ovat viime vuosina tarjonneet: Toskana Sassicaia 2002 (JL 94 p.) Masseto 2002 (JL 89 p.) Ornellaia 2002 (JL 88 p.) Villa Antinori Rosso 2002 (JL 89 p.) Ca'Marcanda Promis 2002 (JL 88 p.) Le Serre Nuove dell'Ornellaia 2002 (JL 87 p.) Vuosi 2003 oli muun Euroopan tavoin poikkeuksellisen kuuma ja kuiva. Piemontessa ahdinko neljän kuukauden kuuman jakson osalta päättyi syyskuun viilenneeseen ilmaan. Vain tämä takasi rypäleille aromikkuuden ohella hyvän happotasapainon yhdessä sokerien kanssa. Tämän seurauksena vuosikerta pelastui täpärästi ollen hieman jopa paikoittain parempi kuin 1997 tai 2000. Toskanassa kevät eteni normaalilämpötiloissa ja sateiden saattelemina. Lisäksi huhtikuun alun pakkaset tekivät tuhojaan laskien satomäärää. Sitten saapui pitkä kuuma kesä. Kuumin 150 vuoteen. Kuumuus ja kuivuus uhkasivat jopa tukahduttaa tarhat, kunnes syyskuun sateet pelastivat sadon. Ankarien sääolosuhteiden vuoksi satomäärä jäi erääksi alhaisimmista koskaan. Viinien runsas hedelmäisyys ja ryhdikkäät kypsät tanniinit antavat viineille kypsytyspotentiaalia. Silti happopitoisuuksien jäädessä hieman normaalia alhaisemmaksi en povaisi viineille niin pitkää ikää kuin esimerkiksi vuosikerroille 1999 ja 1997. Vuoden 2003 parhaita makukokemuksia meille ovat viime vuosina tarjonneet: Piemonte Marchese Di Barolo Barolo Cannubi, 2001 (PN 90 p.) Pio Cesare Barolo 2001 (JL 90 p.) Toskana Masseto 2001 (JL 96 p.) Ornellaia 2001 (JL 94 p.) Castello di Rampolla Vigna d'Alceo 2001 (PN 94 p.) Antinori Badia a Passignano Chianti Classico Riserva 2001 (JL 93 p.) Bibi Graetz Testamatta 2001 (JL 92 p.) Frescobaldi Mormoreto 2001 (EA 92 p.) La Massa Giorgio Primo Chianti Classico 2001 (PN 92 p.) Tua Rita Redigaffi 2001 (PN 91 p.) Sassicaia 2001 (JL 91 p. PN 87 p.) Toskana Castello dei Rampolla Vigna d'Alceo 2003 (JL 93 p.) Castello dei Rampolla Sammarco 2003 (JL 91 p.) Castello dei Rampolla Chianti Classico 2003 (JL 90 p.) Masseto 2003 (JL 88 p.) Vuosi 2004 oli vastakohta edelliselle vuodelle. Pitkä kylmä talvi ja kolean kostea kevät siirsivät kukinnon ajankohtaa pidemmälle. Harvinaisen pitkä lämmin kesä ja syksy sekä yllättävän lämmin lokakuu kylmine öineen aikaansaivat rypäleisiin huikean konsentraation, vivahteikkuuden ja aromikkuuden. Lopputuloksena syntyi äärimmäisen elegantteja viinejä, joilla on pitkä ikä edessään, mutta jotka tarjoavat erinomaisen nautittavuuden jo nuorinakin. Vuoden 2004 parhaita makukokemuksia meille ovat viime vuosina tarjonneet: Toskana Granato 2004 (JL 90 p.) Masseto 2004 (JL 89 p.) Vuodesta 2005 tuli tuottajille erittäin hankala. Kuiva ja kolea kesä kääntyi sateiseksi elokuuksi. Piemontea koettelivat raekuurot sekä Baco 22 köynnössairaus, joka kuivattaa ja lopuksi tappaa köynnöksen. Myös Toskana kärsi koleasta ja sateisesta säästä ja sen aiheuttamista haasteista tarhoille. Voidaan sanoa että 2005 on täysin viinintekijän vuosi, joskin melko epätoivoinen. Muut Corte Sant'Alda Amarone della Valpolicella Classico 2001 (JL 93 p.) Granato 2001 (JL 88 p.) Vuodesta 2002 muodostui vaikein satovuosi sitten vuoden 1992. Kevät oli myöhässä ja toukokuussa mittattiin ennätyssademääriä. Oli kylmää ja kosteaa. Toskanassa kesäkuun kuumuus ei auttanut paljoa, sillä heinäkuusta lokakuuhun keskilämpötilat jäivät alle keskiarvon ja vettä satoi enemmän kuin moneen vuoteen. Sadonkorjuukin suoritettiin sateessa. Piemontessa koko kasvukausi oli kolea, kostea ja raekuurojen riivaama. Piemonten myöhään kypsyvät Nebbiolo-lajikkeet kuitenkin pelasti intiaanikesä ja Barolot ja Barbarescot onnistuivat loppujen lopuksi verrattain hyvin. Vuosikerran viinit ovat nuorena juotavia. Näin 45 vuoden ajalta Italian viinintuotanto on muuttunut merkittävästi. Uusien tuotantotapojen, lajikkeiden, alueiden ja lukuisten uusien tuottajien myötä on odotettavissa, että Italian viinielinkeino tulee muuttumaan merkittävämmin seuraavassa kymmenessä vuodessa kuin se on tehnyt viimeksi kuluneina parina vuosikymmenenä. Seuraavia suuria kysymyksiä ovat EteläItalian jo pitkään odotettu nousu. Toisaalta Friuli ja Alto-Adige sekä Lombardia ovat antaneet jo osoituksena korkeasta laadusta. Samaan aikaan ns. klassiset alueet ovat voimissaan ja jatkavat kehittymistään. Esimerkiksi Baroloissa ja Chianteissa on huikea maku- ja tekstuurimuutos verrattuna alueiden vanhempiin vuosikertoihin. Miten nämä modernit viinit kehittyvät pullossa ja mitä ne tarjoavat kymmenen vuoden kulututtua, jää nähtäväksi. Varmaa on ainakin se, ettei nykykehityksellä mennä ainakaan huonompaan suuntaan. 104 F I N E

Yksityinen viinikellarisi ja viiniklubisi, joka on avoinna 24 tuntia vuorokaudessa. nko seuraava ongelma sinulle tuttu: missä voisi säilyttää viinejä juuri niille parhaissa olosuhteissa? Tai missä kellaroida vuosien kypsytystä vaativia viinejä. Ja ennen kaikkea, mistä löytää tasokas ympäristö omien tastingien järjestämiseen, tarvittaessa palveluineen? Sörnäisten Viinikellari tarjoaa ratkaisun kaikkiin näihin pulmiin. Sinulla on nyt mahdollisuus vuokrata vanhasta panimosta oma viinikaappi, joka on suunniteltu viiniharrastajan tarpeita ajatellen. Viinikellariin on vapaa pääsy 24 h vuorokaudessa. Jäsenille tarjotaan monia etuja ja lisäpalveluita: mm. tasokkaita tasting-huoneita, käyttöoikeus keittiöön, viini-luentoja ja tarjouksia, VIP-tila ja Catering-palvelu. O Vuonna 1864 perustetun Sörnäisten panimon entisöity jääkellari tarjoaa nyt viiniharrastajille upeat ja tunnelmalliset puitteet. Ota yhteyttä, niin kerromme lisää: kaj.kekki@heinojuomat.fi 106 F I N E

www.sornaistenviinikellari.fi 107 F I N E C E L L A R S

teksti/ kuvat: F I N E 1989 Solaia 83 p. (JV) Solaia vertikaali 1978­2003 Aika: 22.11.2006 Paikka: Vinoteekki, Helsinki Luonnehdinnnat ja pisteet Jukka Viitanen Vertikaalissa oli maisteltavana 21 vuosikertaa Solaiaa. Viinit on maistettu täysin avoimena. Syvä punainen värisävy, reunoilta rusehtava. Tuoksussa on kehittyneitä talliaromeja, paahteisuutta, mustapippurisuutta ja vihreyttä. Keskitäyteläinen, aavistuksen vetinen maku omaa hedelmäisyyttä, kirsikkaa, aavistuksen toffeeta ja vihreyttä. Jälkimaku on melko pitkä ja punaisten marjojen sävyttämä. 1990 Solaia 94 p. (JV) Tumma syvä aavistuksen sinipunainen väri. Tuoksussa on mustaherukkaa, mustikkaa, boysenmarjaa, mausteisuutta, lyijykynää sekä hieman tallia ja tervaisuutta. Täyteläinen maku omaa runsaan hedelmäisyyden ja kypsät hienot tanniinit. Jälkimaku on pitkä ja monipuolinen: tummia marjoja, mineraalisuutta, sopivasti lakritsaa ja salmiakkia, kirsikkaa ja aavistus mausteisuutta. Alkaa olla sopivan ikäinen nautittavaksi mutta säilyy hyväkuntoisena noin vuoteen 2020 asti. 1978 Solaia 94 p. (JV) Syvä väri, reunoilta ruskean sävyinen. Kehittynyt runsas tuoksu jossa on maamaisuutta, tallia, nahkaa, lyijykynää ja kasvimaisuutta. Täyteläinen maku omaa runsaan hedelmäisyyden ja kypsät tanniinit. Pitkä, tasapainoinen ja monipuolinen jälkimaku, jossa on mustaherukkaa, kirsikkaa, kypsää hedelmää lisättynä mineraalisuudella ja hienolla hapokkuudella. Viini ei varastoinnilla parane, mutta säilynee vähintään vuoteen 2013 saakka. 1991 Solaia 84 p. (JV) Syvä tummanpunainen väri. Kehittynyt nenä tuoksuu maalta, tallilta, paahteiselta ja aavistuksen herukkaiselta. Keskitäyteläinen maku tarjoaa punaisia marjoja, kirsikkaa ja vähän vihreyttä. Jälkimaku on melko pitkä. Hedelmäisyys on jo aavistuksen kuivumaan päin. 1979 Solaia 91 p. (JV) Syvä punaruskea väri. Hyvin kehittynyt tuoksu: runsaasti kasvismaisuutta, maan aromeja, tallia, kirsikkaa, mausteisuutta, lyijykynää ja kuivattua viikunaa. Täyteläinen maku omaa kypsää hedelmää, punaisia marjoja ja kypsiä tanniineja. Jälkimaku on pitkä, maistuen kirsikalta, punaherukalta, karpalolta ja raikkaan hapokkaalta. Viini ei enää parane varastoimalla, mutta säilynee muutaman vuoden. 1993 Solaia 88 p. (JV) Syvä tummanpunainen väri. Kehittynyt tuoksu on maanläheinen, herukkainen, kuivattujen hedelmien ja tallimaisuuden värittämä. Keskitäyteläinen maku omaa tasapainoisen hedelmäisyyden, kypsät tanniinit, tyylikästä mineraalisuutta, lakritsaa ja tummaa kirsikkaa. Jälkimaku on pitkä ja hienostunut. Viini ei parane varastoimalla, juotavissa vuoteen 2010 asti. 1982 Solaia 87 p. (JV) Syvä väri, jossa punaista ja rusehtavaa sävyä. Hyvin kehittynyt aromimaailma. Tuoksussa on maaperää, nahkaisuutta ja vegetaalisuutta. Keskitäyteläinen maku on kypsien punaisten marjojen sävyttämä lisättynä mineraalisuudella ja vähäisellä lakritsaisuudella. Jälkimaku on melko pitkä. Hedelmäisyys on kuivumaan päin. 1994 Solaia 91 p. (JV) Syvä nuorekkaan sinipunainen väri. Tuoksussa nahkaa, tupakkaa ja toffeeta. Täyteläinen maku tarjoaa tummia marjoja, mustaherukkaa, mustikkaa, suklaisuutta ja lakritsaa. Mineraalinen suutuntuma ja pehmeät tanniinit. Jälkimaku on pitkä ja hienostunut. Viini ei enää parane varastoimalla, juotavissa vuoteen 2015 asti. 1985 Solaia 95 p. (JV) Tumma ja syvä, aavistuksen violettiin vivahtava värisävy. Runsas ja rehevä tuoksu: mustaherukkaa, suklaata, tummaa kirsikkaa, maata, nahkaa ja kypsää hedelmää. Täyteläinen maku omaa intensiivisen ja kypsän hedelmäisyyden ja samettisen pehmeät tanniinit. Jälkimaku on vivahteikas ja hyvin pitkä: tummaa kirsikkaa, mustaherukkaa, kypsää punaista marjaa, mineraalisuutta, salmiakkia ja lakritsaa, toffeeta ja hieno hapokkuus. Viini on juotavissa ainakin vuoteen 2020 asti. 1995 Solaia 95 p. (JV) Tumma syvä violetinpunainen väri. Kehittymässä oleva tuoksu: maa-aromeja, tallia ja mustaherukkaa. Täyteläinen ja kerroksellinen maku omaa intensiivisen hedelmäisyyden. Mausta erottaa mustaherukkaa, mustikkaa, boysenmarjaa, vähän pähkinää, toffeeta ja suklaisuutta. Jälkimaku on hyvin pitkä ja runsas. Viinin juotavuus ainakin vuoteen 2025 asti. 1996 Solaia 88 p. (JV) Syvä violetinpunainen nuoren viinin väri. Melko kehittynyt tuoksu antaa kypsiä punaisia marjoja, kirsikkaa, paahteisuutta, nahkaisuutta ja mausteisuutta. Täyteläinen maku omaa melko kypsän hedelmäisyyden ja ryhdikkäitä happoja ja tanniineja. Mausta voi löytää mineraalisuutta, kirsikkaa, punaherukkaa ja aavistuksen vihreyttä. Jälkimaku on pitkä, punaisten marjojen sävyttämä. Parhaimmilaan vuodesta 2010 vuoteen 2017 asti. 1986 Solaia 87 p. (JV) Syvä punarusehtava väri. Kehittyneessä tuoksussa on nahkaisuutta, tallia, vähän pippurisuutta ja tupakkaa. Keskitäyteläinen maku pitää sisällään mustaherukkaisuutta, punaisia marjoja ja mineraalisuutta. Jälkimaku on melko pitkä. Viini ei parane varastoimalla, mutta säilynee pari vuotta. 1987 Solaia 87 p. (JV) Melko syvä punaruskea väri. Hyvin kehittynyt aromimaailma. Tuoksussa on kuivattua hedelmää, nahkaisuutta, tallia ja paahteisuutta. Keskitäyteläinen maku on hennon herukkainen, tummien kirsikoiden, mausteiden ja kasvisaromien sävyttämä. Jälkimaku on melko pitkä. 1997 Solaia 94 p. (JV) Tumman syvä sinipunainen. Rehevä ja runsas nenä tuoksuu tummilta marjoilta: mustaherukkaa, mustikkaa ja boysenmarjaa. Tuoksu on monikerroksinen. Marja-aromien taustalta nousee tummaa suklaata, vegetaalisuutta, lakritsaa ja tupakkaa. Täyteläinen maku omaa runsaan ja hyvin kypsän hedelmäisyyden sekä runsaat samettisen pehmeät tanniinit. Maussa on toffeeta ja kermaisuutta. Jälkimaku on intensiivinen, monikerroksinen ja hyvin pitkä omaten kypsän hedelmäisyyden, tummien marjojen makusävyjä ja mineraalisuutta. Viini on pitkäikäinen, parhaimmillaan vuodesta 2010 vuoteen 2025. 1988 Solaia 93 p. (JV) Syvä punainen värisävy. Melko runsas ja rehevä tuoksu: tummia ja punaisia marjoja, maata, tallia, nahkaisuutta, vähän pähkinää ja tervaisuutta sekä mausteita. Täyteläinen maku omaa runsaan ja kypsän hedelmäisyyden ja pehmeät tanniinit. Jälkimaku on pitkä: kypsiä punaisia marjoja, vähän salmiakkia, lakritsaa ja mausteisuutta. Vielä nuorekas viini, joka on juotavissa tästä hetkestä kymmenen vuotta eteenpäin. 108 F I N E 1998 Solaia 90 p. (JV) Tumma syvä sinertävä väri. Tuoksussa on kypsää hedelmää, paahteisuutta, tummaa suklaata ja tummien marjojen tuoksuelementtejä. Täyteläinen ma-

1999 Solaia 93 p. (JV) Läpinäkymättömän syvä violetinpunainen väri. Tuoksussa on kypsää mustaherukkaista ja mustikkaista marjaisuutta, nahkaa, maustepippurisuutta, vihreitä kasviksia ja tummaa suklaata. Täyteläinen maku omaa kypsän ja tasapainoisen hedelmäisyyden ja hienorakeiset tanniinit. Maussa on tummien marjojen makusävyjä, lakritsaa ja mausteisuutta. Jälkimaku on runsas, hienostunut ja pitkä. Paljon kypsää hedelmäisyyttä ja pehmeitä tanniineja. Parhaimmillaan 2008­2025. Grüner Veltliner Federspiel 2006 89 p. (EA 2/07) Viileän hedelmäinen, avoin tuoksu: päärynää ja kukkaisuutta. Maku on keskitäyteläinen ja sopivan mineraalinen. Jälkimaussa mausteisuus nousee esille. Tasapainoinen, hyvin puhdas mutta ei kovinkaan monikerroksinen viini. 2000 Solaia (JV 88 p). Tumma syvän punavioletti väri. Tuoksu on aavistuksen kehittynyt, nahkainen, mausteinen ja mustaherukkainen. Täyteläinen maku omaa melko kypsän hedelmäisyyden ja ryhdikkäitä tanniineja. Maussa on mustaherukkaa, vegetaalisuutta, vähän tammea sekä tummia ja punaisia marjoja. Jälkimaku on pitkä, hapokas ja vehreiden aromien sävyttämä. Grüner Veltliner Federspiel Rotes Tor 2006 91 p. (EA 2/07) Savuisen mineraalinen ja voimakas tuoksu. Maussa vivahteikas aromimaailma jatkuu ja valkopippuri sekä omenan ja päärynän sävyt tuovat intensiivisyyttä. Hieno teräksinen happorakenne tekee viinistä erittäin tyylikkään. 2001 Solaia (JV 92 p.) Syvä punavioletti värisävy. Kehittymässä oleva tuoksu on runsas, kypsien boysenmarjojen ja mustaherukoiden sävyttämä toffeen ja suklaan aromi. Täyteläinen maku omaa runsaan hedelmäisyyden ja pehmeät tanniinit. Maussa kypsä marjaisuus jatkuu, toffeeta ja mineraalisuutta. Jälkimaku on pitkä ja runsas povaten viinille optimaalista juotavuutta vuosien 2010­2025 välissä. Grüner Veltliner Smaragd Axpoint 2006 89 p. (EA 2/07) Edellisiin verrattuna runsaan aromaattinen ja parfyyminen tuoksu. Hedelmävetoinen viini, jonka suutuntuma on leveä ja pyöreä. Taustalla lempeä hapokkuus. Hedelmäinen, joskaan ei kovin hienostunut viini. Valmis juotavaksi ja poikkeaa muusta sarjasta runsautensa ja pyöreytensä vuoksi. 2002 Solaia "Annata Diversa" (JV 86 p.) Syvä violetinpunainen värisävy. Savun ja tummien marjojen arominen maamainen tuoksu. Keskitäyteläinen maku omaa kypsää hedelmäisyyttä. Maussa tummia kirsikoita, toffeeta, vegetaalisuutta, lakritsaa ja vähän pähkinäisyyttä. Jälkimaku on melko pitkä, kypsien marja-aromien sävyttämä. Optimaalinen juotavuus tästä hetkestä vuoteen 2013 asti. Grüner Veltliner Smaragd Honivogl 2006 94 p. (EA 2/07) Runsas kypsän hedelmäinen tuoksu: trooppista hedelmää, aprikoosia ja kukkaisuutta. Pitkässä maussa alkoholi tuntuu runsaan lämmittävältä, mutta kuitenkin tasapainoiselta. Aavistus jalohomeisten rypäleiden tuomaa marmeladimaista makua. Hyvin konsentroitunut pippurinen ja tyylikäs, hyvähappoinen maku. 2003 Solaia (JV 90 p.) Tumman punavioletti värisävy. Tuoksu on vivahteikas, marjaisa, toffeinen ja paahteinen. Tallimaiset aromit viestivät kehittyneisyydestä. Täyteläinen maku omaa kypsää hedelmäisyyttä ja pehmeät tanniinit. Maussa on kirsikkaa, mustaherukkaa, pähkinää, vähän mustikkaa, mokkaa, tummaa suklaata ja mineraalisuutta. Jälkimaku on pitkä. Juotavimmillaan vuoteen 2020 asti. Riesling Federspiel 2006 90 p. (EA 2/07) Suoraviivaisen hedelmäinen ja äärimmäisen puhdas tuoksu: kukka-aromeja ja vaaleita hedelmiä. Maku vastaa tuoksua: keskitäyteläinen suutuntuma toimii linjakkaan hapokkuuden ja intensiivisen hedelmäisyyden kanssa. Riesling Smaragd Hochrein 2006 91 p. (EA 2/07) Runsas, kypsän hedelmäinen, kevyeen jalohomeisuuteen vivahtava aprikoosin ja kukkien täyttämä tuoksu. Maku on konsentroitunut ja runsas, erittäin puhdas ja monikerroksinen. Tyylikäs ja ryhdikäs kokonaisuus jolla on kypsytyspotentiaalia. Hirtzberger 2006 Teisting Aika: 2.2.2007 Paikka: Weingut Franz Hirtzberger, Wachau, Itävalta Riesling Smaragd Singerriedel 2006 94 p. (EA 2/07) Hyvin voimakas, kukkien täyttämä tuoksu: hedelmäaromeja ja ruusua. Maku on runsas, avoin ja tyylikkään mineraalinen. Hyvin kypsää hedelmäisyyttä tukee loistavan särmikäs teräksinen happorakenne. Pitkä, tiivis ja puhtaan hedelmäinen maku. Viini pitkään pullokypsytykseen. Franz Hirtzberger on Wachaun viinilaakson arvostetuimpia tuottajia. Hirtzbergerin suku on viljellyt viiniä alueella sukupolvien ajan, mutta vasta Franz Hirtzberger on nostanut tilan ehdottomaan kärkikymmenikköön. Hirtzberger kollegoineen loivat Itävallan vuoden 1985 viiniskandaalin jälkeen Wachaulle äärimmäisen tiukat laatuparametrit, joidenka ansiosta laakson valkoviinit kuuluvat nyt maailman huippukastiin. Weingut Franz Hirtzberger sijaitsee Spitzin kylässä Wachaun laakson länsiosassa, joka on alueen viileintä seutua. Siten Hirzbergerin viinit ovat kevyemmästä ja mineraalivoittoisemmasta päästä hurmaten hienostuneisuudel109 T A S T I N G S Fi n e Ta s t i n g s ku omaa hyvän hedelmäisyyden ja pehmeät tanniinit. Maussa on mustaherukkaa, mustikkaa, mokkaa, kermaisuutta, suklaata ja aavistus mineraalisuutta. Jälkimaku on tasapainoinen ja pitkä, tummien kirsikoiden ja punaisten marjojen sävyttämä. Parhaimmillaan nautittuna 2007­2017. laan ja puhtaalla hedelmäisyydellään. 20 hehtaaria tarhoja omistava Hirtzberger on pieni perheyritys. Perheen pojista vanhin, Franz Jr., jakaa isänsä kanssa vastuun viinitarhoista ja kellarista. Hirtzbergerin viinit ovat harvinaisia löytöjä, ja ne täytyy kirjaimellisesti käydä ostamassa viinitilan ovelta asti. Hämmästyttävän pieni osa tuotannosta, vaatimattomat 15 prosenttia, päätyy vientiin. Tuoreen vuosikerran viinit maistettiin avoimesti tuottajan läsnä ollessa.

Biondi-Santi vertikaali 1945­1998 Aika: 13.2.2007 Juha Lihtonen man, jossa pyöreät kypsät tanniinit, keskirunsaat hapot ja kypsä marjainen hedelmäisyys ovat hienossa harmoniassa. Pitkä ja intensiivinen raikkaan mineraalinen ja marjainen jälkimaku. Elegantti ja tasapainoinen viini, joka lyhyen pullokypsytyksen avulla antaa itsestään vielä enemmän vivahteita. Biondi-Santi Brunello di Montalcino Riserva 1945 (JL 89 p.) Käsittämättömän hailakka simamaisen kellertävä samea väri. Viinissä on paljon hienojakoista sakkaa. Tuoksu on hurmaavan keskivoimakas, hieman pidättäytynyt mutta herkullinen, savua, kuivattuja hedelmiä, paahteisen makea. Kuiva keskitäyteläinen maku on erittäin tasapainoinen ja maukas. Melko korkeat hapot kannattelevat viiniä keveästi. Tanniineja ei enää käytännössä tunne ja viinin hedelmäintensiteetti on melko alhainen. Alkoholi antaa viinille nautinnollisen glykolimaisen makeuden ja pyöreyden. Jälkimaku on melko lyhyt, mutta tasapainoinen. Viini muistuttaa jollain etäisellä tavallaan Verdelho-madeiraa, mikä tekee viinistä hyvin erilaisen verrattuna muihin Biondi-Santeihin. Samalla myös maukkaan ja kiinnostavan. Maailman viinien legendoihin on ehdottomasti luettava italialainen BiondiSanti. Viinin ainutlaatuisuudesta on saanut lukea historian kirjoista pidempään kuin mistään muusta italialaisesta viinistä. Paljon puhutut viinit ovat edustaneet aina jotain vaikeasti saavutettavaa, mikä on lisännyt mielenkiintoa niitä kohtaan. Oli suuri hetki päästä nauttimaan kymmenen vuosikertaa Biondi-Santeja, kypsimmät aina 60 vuoden takaa. Viinien joukossa oli myös Wine Spectatorin vuonna 1999 maailman parhaimpiin viineihin listaama Biondi-Santi Brunello Riserva 1955. Ainutlaatuista ja hohdokasta teistingiä varjosti kuitenkin taka-ajatus ­ lunastaisivatko viinit niille kohdistuvat suuret odotukset. Viinit maistettiin täysin avoimesti. Kahdessa viinissä oli aistittavissa vikaa ­ vuosikerta 1978 kärsi brettanomyces-bakteerin aiheuttamasta epämiellyttävästä tuoksusta ja vuosikerta 1967 hyvin lievästä korkkiviasta. Biondi-Santi Brunello di Montalcino Riserva 1955 (JL 90 p.) (PN 88 p.) Keskivoimakas kirkkaan rubiininpunainen väri. Intensiivistä tuoksua dominoi pihkamainen yrttisyys ­ salviaa. Tuoksussa on myös animaalisuutta. Osin sulkeutunut tuoksu jää melko yksiulotteiseksi. Keskitäyteläistä rapean hapokasta makua täydentävät melko ryhdikkäät tanniinit ja miellyttävä hedelmäisyys. Maku on konsentroitunut ja pitkä, mutta jo tuoksussa esiintynyt pihkamainen aromi seuraa mukana vielä jälkimaussakin ja se häiritsee minua. Viini on vielä erittäin elinvoimainen ja omaa vielä pitkän kypsytyspotentiaalin, arviolta reilu 10 vuotta. Biondi-Santi Brunello di Montalcino 1966 (JL 92 p.) Keskivoimakas tiilenpunainen väri, viinissä hienojakoista sakkaa. Tuoksu valloittaa runsaudellaan ja monivivahteisuudellaan. Esiin nousee rypäleelle tyypillisiä kukkeita tuoksuja, tummia marjoja sekä saksanpähkinää, joita täydentävät pullokypsytyksen aikaansaamat tertiäärituoksut ­ lihaliemi, juurekset ja nahka. Keskitäyteläinen maku on vivahteikas. Hienostunut hapokkuus huuhtoo lempeät tanniinit ja raikastaa silkkisen hienostunutta suutuntumaa. Jälkimaussa mineraalisuus nousee voimakkaana esiin ja pitkää jälkimakua saattelee hyvä maun konsentraatio. Jälkimaussa on aistittavissa lievää oksidoituneisuutta. Tyylikäs, tasapainoinen ja antava kokonaisuus. Parhaimmillaan nyt, ei pidempää varastointia. Biondi-Santi Brunello di Montalcino Riserva 1964 (JL 94 p.) (PN 94 p.) Todella kauniin oranssinpunertava kristallin kirkas väri. Poikkeuksellinen koko vertikaalissa. Tuoksu on varsin antava ja vivahteikas ­ raakakahvia, paahteisuutta, kypsiä punaisia marjoja ja puuaromeita, kuten tiikkiä ja setriä. Keskitäyteläinen runsas maku on joukon intensiivisin. Eloisat hapot ja pyöreät kypsät tanniinit muodostavat hienon rakenteen viinille, jota todella intensiivinen kypsä luumuinen hedelmäisyys täydentää. Konsentroitunut ja jäntevä maku on tasapainoinen, elegantti ja pitkä viini. On saavuttanut hiljattain huippunsa ollen upeassa kunnossa juuri nyt. Tosin tasapainoinen rakenne ja jäntevyys viinissä lupaavat vielä useiden vuosien kestävyyden aina 2015 asti ja ehkä ylikin. Biondi-Santi Brunello di Montalcino 1968 (JL 86 p.) Keskivoimakas tiilenpunainen väri, viinissä hienojakoista sakkaa. Tuoksu on hieman outo, vahamainen, hikistä hevosta ja pistävää savuisuutta. Keskitäyteläinen maku on kuitenkin puhdas. Melko korkea hapokkuus korostaa hienosti punaisten marjojen aromikkuutta . Tanniinit ovat kypsiä ja lempeän pyöristyneitä. Kypsän herkullisen kirsikkainen hedelmäisyys ja sen intensiteetti saattelevat viinin keskipitkää jälkimakua. Lopussa etikkaiset aromit rikkovat maun harmonian. Outo tuoksu jäi häiritsemään samoin kuin jälkimaun etikkainen vivahde. Ne laskivat pisteitäni. Viini on ollut nautinnollisempi aikaisemmin ja se kannattaa juoda pian. Tosin pullovariaatiot ovat mahdollisia. Biondi-Santi Brunello di Montalcino Riserva 1967 (JL 87 p.) Aavistuksen samea, melko intensiivinen rubiininpunainen väri, viinissä hiukan hienojakoista sakkaa. Tuoksussa paljastuu hyvin lievä korkkivika, mutta viinistä saa silti paljon irti. Kehittynyttä tuoksua dominoivat maamaiset aromit, keitetyt juurekset ja kuivatut heinät. Keskitäyteläinen maku on hyvin miellyttävä ­ lempeät hapot yhdessä pehmeiden tanniinien kanssa tekevät tilaa kypsälle hapankirsikkaisuudelle. Kokonaisuus on rehevä ja jälkimaku melko pitkä. Vaikka viinistä puuttuu finesseä ja konsentraatiota, on viinissä jotain hyvin miellyttävää. Korkkivika oli niin marginaalinen ettei se latistanut viiniä jättäen kuitenkin suuret odotusarvot mikäli viini olisi ollut täysin kunnossa. Viini on ehdottoman nautinnollinen juuri nyt, en suosittelisi pidempää varastointia. Biondi-Santi Brunello di Montalcino 1978 (JL 82 p.) Poikkeuksellisen tumma, lähes musta colamainen kirkas väri herätti ihmetystä. Tuoksun outo kemiallinen tuoksu omaa liimamaisia ja asetonimaisia hajuja. Tuoksua sävyttää myös vahva palaneen kärähde. Keskitäyteläinen maku on happojen ja tanniinien dominoivaa. Hedelmäisyys on heikosti aistittavissa. Sen sijaan maun eteerisyys, haihtuvat hapot sekä hiirimäinen aromi kielivät Brettanomyces-bakteerin aikaansaamalta virheessä viinissä. Epätasapainoinen kokonaisuus. Kunnossa olevana viinissä olisi varmaan potentiaalia vielä pidempään varastointiin sen korkeisiin happoihin ja ryhdikkäisiin tanniineihin peilattuna. Biondi-Santi Brunello di Montalcino Riserva 1970 (JL 87 p.) (PN 85 p.) Hyvin syvä tawnyn punertava kirkas väri, ei sakkaa. Ensituoksu on todella kosiskeleva, kypsää karhunvatukkaa ja makean paahtuneen kahviaromin tuoksu: cappuccinoa. Lasissa ilmaa saadessaan viini kuitenkin hiipuu nopeasti. Keskitäyteläinen maku pohjaa rapeisiin happoihin, joiden ympärille kypsät lempeät tanniinit ja melko alhainen hedelmäisyys kietoutuvat. Kar- Biondi-Santi Brunello di Montalcino 1983 (JL 88 p.) Melko intensiivinen tumma rubiininpunainen kirkas väri. Aavistuksen sulkeutunut tuoksu on hyvin viehättävä, hienostunut ja kukkea omaten myös kypsien luumujen aromeja. Keskitäyteläinen maku omaa silkkisen suutuntu110 F I N E

Biondi-Santi Brunello di Montalcino Riserva 1998 (JL 92 p.) (PN 94 p.) Keskivoimakas rubiininpunainen väri on kirkkaudessaan kaunis. Tuoksu painottuu kypsien tummien marjojen ja kirsikoiden pariin. Aromit ovat hyvin kukkeat ja aromaattiset. Tammi hyvin selkeästi esillä. Maussa viini paljastaa hienon potentiaalinsa: maku on todella raikas, intensiivinen sekä konsentroitunut. Tanniinit ja alkoholi sekä tammi ovat hienossa tasapainossa karhunvatukkaisen keskirunsaan hedelmäisyyden kanssa ja jälkimaku on pitkä. Viini on toisaalta vielä sulkeutunut johtuen sen nuoresta iästä, mutta lupaa tulevaisuutta silmällä pitäen paljon. Kokonaisuudessaan teisting oli hyvin harvinaislaatuinen, sillä Biondi-Santin viinejä pääsee harvoin maistelemaan kymmentä vuosikertaa rinnakkain. Yleisesti ottaen erot eri vuosikertojen välillä olivat huomattavia. Samoin viinien kesto laseissa ollessaan vaihteli merkittävästi toisistaan, esimerkiksi 1945 säilyi lasissa parikin tuntia, kun taas 1970 kärsi lasissa jo kymmenen minuutin jälkeen. Lunastivako viinit odotukset? Osittain. Viinit ovat varmasti edustaneet Italian parhaimpia viinejä nuoruudessaan, mutta nykypäivän laajassa tarjonnassa hyvä ei enää riitä, pitää olla paras. Viinit eivät olleet parhaita maistamiani Brunelloja, mutta Biondi-Santi edustaa legendaa, jonka viineissä maistaa paljon muutakin kuin vain makua, niissä voi maistaa ainutlaatuista historiaa. Siitä nautimme tässä teistingissä ja ainakin itse koin olevani onnellinen. Mielenkiintoinen Selossen uusi Pinot Noir -projekti, jossa viiniin on käytetty Grand Cru -luokiteltujen tarhojen rypäleitä Avizesta. Keltainen, runsaat hienojakoiset kuplat. Tuoksu on hyvin intensiivinen ja marjainen ­ puolukkaa ja karpaloa. Kuivaa, napakan pirteää ja pitkää makua elävöittää marjaisuus ja voimakas mineraalisuus. Todella intensiivinen ja vielä hieman tiukka samppanja, joka vaatii usean vuoden pullokypsytyksen tai niinkuin nyt ruokaa seuraksi. Taittinger Comtes de Champagne Blanc de Blancs 1995 (EA 93 p., JL 92 p.) Kevyt, vihertävä vaalea väri ja todella eloisat kuplat. Alkuun melko yksiulotteinen kukkea aromi muuttui lasissa kermaisemman runsaammaksi. Hienostunut, runsas ja kuiva kermainen maku luo silkkisen suutuntuman samppanjalle. Mineraalinen, supertyylikäs, mutta aavistuksen vehreä viini pääsee oikeuksiinsa aikaisintaan vasta kymmenen vuoden kuluttua. Louis Roederer Cristal Rosé 1995 en Magnum (EA 99 p., JL 97 p.) Hyvin vaalea väri ollakseen roseeta, hienot runsaat kuplat. Erittäin tyylikäs hillitty tuoksu, josta voi aistia intensiteettiä ja monivahteisia tuoksuja, joista päälimmäisenä jasmiini. Kuiva, raikkaan rapea ja intensiivinen maku vain jatkuu ja jatkuu. Todella herkullinen viini ­ sulostuttavan runsaat hapot, hieno moussemainen suutuntuma, vivahteikas ja pitkän jälkimaun omaava viini. Aromeina puolukkaa ja metsämansikkaa. Erittäin hienostunut jälkimaku. MENU ESSI AVELLAN MW · à la Nokka Essi Avellan MW dinner Paikka: Ravintola Nokka Aika: 16.9.2006 Samppanjalla viimeisteltyä jokirapukeittoa ja kylmäsavulohitartar Fludkräftssoppa smaksatt med Champagne serverad med kallröktlaxtartar Crayfish Soup seasoned with Champagne served with Cold Smoked Salmon Tartar Mumm Gordon Rouge 1958 en Jeroboam Tunnelmallinen ja juhlava Ravintola Nokka toimi juhlaestradina Suomen ensimmäisen Master of Winen ja Pohjoismaiden ensimmäisen titteliä kantavan naisen Essi Avellanin valmistumisjuhlan kunniaksi. Nautimme erinomaisen klassisiin annoksiin perustuvan viiden ruokalajin illallismenuun juomista juhlavimman eli samppanjan saattelemana. Essin lempijuoman ympärille luotu onnistunut menu, kauniit puitteet, herkulliset viinit ja läheiset ystävät loivat illasta ikimuistoisen. Samalla tuli jälleen kerran todistetuksi että samppanja on mitä paras ruokajuoma. ··· Häränrintarilletteä, uunissa paahdettua punajuurta ja vuohenjuustokastiketta Rillette av oxbringa, ugnsbakad rödbetor med getostsås Rillette of Briscet of Beef, baked Beetroots with Goat Cheese Sauce Jacques Selosse Contraste ··· Merianturaa Meuniere ja sitruunalla maustettua perunaterriiniä Sjötunga Meuniere med potatisterrin smaksatt med citron Sole Meuniere with Potato Terrine scented with Lemon Taittinger Comtes de Champagne 1995 Louis Roederer Cristal 1993 (EA 92 p., JL 91 p.) Vaalea, vihertävä oljenkeltainen väri ja terhakkaat pienet kuplat. Hiukan kehittynyt, briossimainen ja kermainen tuoksu on vielä raikas ja melko sulkeutunut. Todella ryhdikäs, raikas ja kuiva maku, joka tarjoaa runsaan ja intensiivisen suutuntuman sekä napakan granny smith omenamaisen kirpeän puraisun. Viini parani parin tunnin aukiolon aikana. ··· Brillat ­ savarin Cristal rosé 1995 en magnum Mumm Gordon Rouge 1958 en Jeroboam (EA 96 p., JL 94 p.) Kirkas, kultainen väri ja erittäin hienot vilkkaat kuplat. Runsas paahteinen tuoksu on erittäin kosiskeleva ­ paahdettua kahvia, toffeeta ja hasselpähkinää. Kuiva, runsas ja pyöreä paahtuneen kermainen maku, jossa edelleen hieno mousse. Jälkimaussa aistittavissa toffeeta, kaakaota ja hasselpähkinää. Uskomattoman hienossa kunnossa oleva viini, joka kesti lasissa monta tuntia. ··· Lakkatartaletti ja tyrnikeittoa Hjortron tartalet med havthornssoppa Cloudberry Tartalet with Seabuckthorn Berry Soup 111 T A S T I N G S Fi n e Ta s t i n g s hunvatukkaisuus on aromeista selkeimmin esillä. Keskipitkä miellyttävä jälkimaku taittuu lopussa hieman etikkaiseksi. Yleisesti ottaen hyvä BiondiSanti, joka ei parane dekantoitaessa. Ei pidempää varastointia. Jacques Selosse Contraste Blanc de Noirs Brut (EA 92 p., JL 93 p.)

Masseto-vertikaaliteisting 1996­2004 Rheingau Gourmet & Wine Festival Serena Sutcliffe MW, Axel Heintz siivinen kypsä kirsikkainen hedelmäisyys, jossa maamaisia aromeja ­ nahkaa ja mausteita. Jälkimaussa korkea alkoholi hiukan lyö läpi. Kokonaisuudessa maukas tasapainoinen viini, joka on nautittavissa jo nyt, mutta kehittyy vielä muutaman vuoden ajan. Masseto 1999 (JL 87 p.) (PN 88 p.) Kirkas, keskivoimakas rubiininpunainen väri. Tuoksu on runsas, kypsiä tummia marjoja, pähkinää, savua, mausteita ja uutta tammea. Täyteläinen ja hyvin uuttunut maku. Keskivoimakkaat hapot, pehmeät kypsät tanniinit ja erittäin kypsä hedelmäisyys, jota täydentää paahteinen ja mausteinen tammen aromikkuus. Jälkimaussa runsas alkoholi jättää viinistä lämmittävän ja glyserolimaisen jälkimaun. Viini on hyvin rehevä ja portviinimäinen. Viinistä puuttuu hienostuneisuus ja kompleksisuus. Ei pidempää varastointia. Masseto 2004 (JL 89 p.) (PN 88 p.) (tankkinäyte, pullotettu joulukuussa 2006) Purppuran rubiininpunainen ja intensiivinen väri. Todella konsentroitunut ja tyylikäs mausteinen tuoksu, jossa tammi dominoi. Aromeina kypsää mustaherukkaa, hedelmäkakkua ja kahvia. Runsas ja hienostunut rakenne, jonka muodostavat keskirunsaat hapot, ryhdikkäät jauhomaiset kypsät tanniinit sekä kypsä marjaisuus. Pitkää jälkimakua värittävät mausteiset aromit, suklaa ja kahvi. Keskimakuun hyvin integroitunut alkoholi korostuu lopussa jopa häiritsevästi. Kokonaisuudessaan tyylikäs vuosikerta, jossa hyvä tanniini- ja happorakenne. Toistaiseksi vähemmän intensiivinen hedelmäisyys ei lupaa viinille pitkää kehityspotentiaalia. Viinin tuoreus ei tee oikeutta viinille vielä. Paranee muutaman vuoden sisällä ja saavuttaa arviolta optiminsa kymmenen vuoden kuluttua. Masseto 1998 (JL 93 p.) (PN 94 p.) Kirkas, keskivoimakas rubiininpunainen väri. Hyvin avoimessa tuoksussa aistittavissa kerroksisuutta ja aavistus kehittyneisyyttä - yrttisyyttä, raakakahvia, setriä, maamaisuutta. Täyteläisessä ja konsentroituneessa maussa keskirunsaat hapot yhdessä hieman pyöristyneiden kypsien tanniinien ja intensiivisen kypsän hedelmäisyyden kanssa luovat upean rungon viinille. Aromeista voi löytää lakritsaa, tammea, mustaviinimarjoja ja pitkässä jälkimaussa vieläpä vaniljaa. Runsas alkoholi on hienosti integroitunut ja antaa viinille glyserolisen pyöreyden. Serena Sutcliffen sanoin majesteettinen viini. Viini on nautinnollinen jo nyt mutta kehittyy suotuisasti vielä kymmenen vuotta. Masseto 2003 (JL 88 p.) (PN 89 p.) Rubiinin punainen, keskisyvä väri. Tuoksu on hieman sulkeutunut, kypsän hedelmäinen, luumuinen, keitettyjä kirsikoita, savua ja aavistuksen lääkemäisyyttä. Keskirunsaat hapot, kypsät hienostuneet jauhomaiset tanniinit ja todella kypsä hedelmäisyys muodostavat hyvin täyteläisen suutuntuman johon runsas alkoholi on hyvin integroitunut. Pitkä mausteinen tanniinien dominoiva jälkimaku, josta voi aistia kaardemummaa. Kokonaisuudessa melko tasapainoinen viini superkuumalle vuodelle. Toisaalta viinistä uupuu kuitenkin herkkyyttä ja vivahteikkuutta juuri sen vuoksi. Kehittyy melko nuorena juotavaksi, saavuttaen optiminsa 3­4 vuoden kuluttua. . Masseto 1996 (JL 90 p.) (PN 87 p.) Kirkas, melko intensiivinen, hiukan kehittynyt punaruskea väri. Hyvin kehittynyt tuoksu, jossa aistittavissa maamaisia juuresaromeja, uutettuja hedelmiä, kypsiä tummia marjoja, setriä, mokkaa ja suklaata. Runsaan keskitäyteläinen viini, jossa keskirunsaat hapot, kypsät notkeat ja pehmeät tanniinit, keskirunsas kypsä hedelmäisyys Masseto 2002 (JL 88 p.) (PN 86 p.) Rubiininpunainen, keskisyvä väri. Tuoksu on tyylikäs, avoin ja antava; hiukan vihreä, paahdettua kahvia ja jännä lihaliemimäinen vivahde. Maussa vihreys korostuu hiukan karkeajakoisimmissa tanniineissa, ryhdikkäässä hapokkuudessa. Viileän satovuoden johdosta hedelmärakenne jää aavistuksen kevyeksi suhteessa tammenkäyttöön ja tammisuus sekä tanniinit dominoivat keskipitkää jälkimakua. Alkoholi korostuu myös lopussa. Runsaan keskitäyteläinen viini, joka kypsyy nuorena juotavaksi. Viiniä tulee aina leimaamaan vihreät aromit ja hiukan karheat tanniinit, toisaalta viini on myös raikkaampi. Nautittavimmillaan 3­5 vuoden sisään. The Vine Club 10-vuotisjuhlateisting Aika: 16.1.2007 Vetäjä: Pekka Nuikki Masseto 2001 (JL 96 p.) (PN 93 p.) Erittäin konsentroitunut ja kauniin rubiinipunainen väri. Tuoksu on hyvin intensiivinen ja monikerroksinen, mutta samalla todella elegantti. Paahteiset tammen aromit tukevat hienosti luumuisia, kukkeita ja mausteisia aromeja. Täyteläinen suutuntuma on kerrassaan herkullinen. Eloisan runsas happorakenne täydentyy intensiivisellä kypsällä hedelmäisyydellä. Kypsät todella hienojakoiset ja runsaat tanniinit jakautuvat sofistikoituneesti suun joka kolkkaan. Tammisuus täydentää viiniä vivahteikkaalla mausteisuudella. Runsas alkoholi on hienosti integroitunut viiniin antaen pitkään jälkimakuun makeita vivahteita. Kokonaisuudessaan erittäin konsentroitunut, samettinen ja tyylikäs viini, joka kaipaa vielä kymmenen vuoden pullokypsytystä saavuttaakseen huippunsa. Pekka Nuikin perustaman The Vine Clubin 10-vuotisjuhlaillallinen sai arvoisensa puitteet pohjoismaisen huippuhotellin juhlallisissa puitteissa. Tilaisuutta kunnioitti klubin arvovaltainen smokkeihin sonnustautunut kymmenpäinen kutsuvierasjoukko. Tilaisuus rakentui legendaaristen viinien horisontaaliteistingeihin, jotka nautittiin ainutlaatuisen seitsemän ruokalajin menun kera. Roederer Cristal 1997 Magnum (JL 88 p.) (PN 93 p.) Kirkkaan kellertävä väri ja energisesti helmeilevät pienet helminauhamaiset kuplat. Tuoksu on melko sulkeutunut. Aistittavissa vihreää omenaa, vihreää parsaa ja aavistus hiivaisuutta. Suuntäyttävä mousse, rapean raikkaat hapot, aromeiltaan sitruunainen ja yrttinen. Jälkimaku on särmikäs, sitruunaisen vehreä ja mineraalinen. Viini on vielä sulkeutunut eikä antanut itsestään sitä moninaisuutta, jota se pullokypsytyksen myötä tulee väistämättä saamaan. Ei dekantoitu. Kesto lasissa kaksi tuntia. Lavaret poché dans l'huile d'o live, oeufs de corégone et sa purée d'a rtichaut Masseto 2000 (JL 90 p.) (PN 89 p.) Kirkas, keskivoimakas ja rubiininpunainen väri. Runsas ja antava tuoksu, jossa aistittavissa suklaata, mausteita ja paahteisuutta. Täyteläinen, rehevä suutuntuma, jossa tasapainoiset hapot ja ryhdikkäät hienojakoiset tanniinit. Inten112 F I N E Krug Collection 1953 (JL 88 p.) (PN 85 p.) Kehittynyt, keskirunsas, kauniin kullankeltainen väri. Ei kuplia. Runsas kehittynyt tuoksu tarjoaa alkuun paahteisia ja kermaisia aromeja. Alta nousee esiin

Fricassée de ris de veau et sa soupe de potiron Fillet de cabillaud grille et concasse de tomate avec écrevisses DRC Romanée-Conti 1923 (JL 99 p.) (PN 98 p.) Melko hailakka ja utuinen kirsikanpunainen väri, jossa oransseja sävyjä. Tuoksu on todella moniulotteinen, kehittynyt ja vivahteikas. Ensituoksu on hyvin aromikas ja parfyyminen - orvokkia ja ruusun terälehtiä. Alta paljastuu kuitenkin rehevä ja maamainen tuoksu, jossa pajua, tervaisuutta ja aavistus mentolia. Viini on kevyehkön viehkeä suutuntumaltaan. Pirteät hapot ja punaisten marjojen siivittämä elegantti mineraalinen maku on silkkinen. Melko pitkä jälkimaku on erittäin hienostunut ja herkkä. Upea ja harmoninen kokonaisuus. Nautinnollinen edelleen, ei pidempää varastointia. Dekantoitu juuri ennen tarjoilua. Kesto lasissa 15 minuuttia. Krug 1964 (JL 93 p.) (PN 96 p.) Erittäin kehittynyt, keskirunsas, kullankeltainen väri, jossa rusehtavia vivahteita. Ulkonäkö on aavistuksen samea ja viinin joukossa on sakkaa. Ei kuplia. Tuoksu on todella rehevä, pyöreä ja pähkinäinen. Hedelmäisyydestä viitteinä on kuivattujen hedelmien aromit, lähinnä aprikoosi. Keskitäyteläinen maku on rapean hapokas, hiukan oksidoitunut, mutta runsas ja monivivahteinen. Suutuntuma paljastaa viinistä miellyttävän moussen. Aromit ovat raikkaan yrttiset ja suklaiset - minttusuklaata! Viini kehittyy hienosti lasissa ja omaa tasapainoisen pitkähkön jälkimaun. Viini on edelleen erittäin nautinnollinen, joskin tien pää jo häämöttää. Se voi pullokohtaisesti vielä kuitenkin kestää muutamia vuosia hyvin säilytettynä, parhaimmillaan pidempääkin. Välitön tarjoilu avaamisen jälkeen. Paranee dekantoidessa. Kesto lasissa 15 minuuttia. DRC Romanée-Conti 1952 (JL 92 p.) (PN 95 p.) Kirkas, melko hailakka tiilenpunainen väri. Runsas, todella savuinen jopa tuhkainen tuoksu, jossa aavistus kukkeutta. Keskitäyteläinen maku, jossa keskirunsaat hapot ja hieman karkea olemus. Aromeina karpalot, voimakas savuisuus ja kärähtäneisyys. Melko pitkä rehevä jälkimaku ei ole ihan täydellisesti enää koossa. Ei pidempää varastointia. Dekantoitu 30 minuuttia ennen tarjoilua. Kesto lasissa 20 minuuttia. Krug 1975 (JL 84 p.) (PN 89 p.) Kirkas, keskirunsas, kullankeltainen väri. Ei kuplia. Erittäin kehittynyt poikkeuksellisen rustiikki tuoksu, jossa kukkeat, juuresmaiset ja tallintaustan aromit tuovat mieleen kehittyneen Pinot Noirin. Kuiva, kevyt suutuntuma, ei moussea. Aavistuksen minttuinen aromi muuttuu lyhyessä jälkimaussa sitruunaiseksi ja metalliseksi. Tämä kyseinen viini on valitettavasti jo kääntynyt laskuun, eikä ole enää kovinkaan nautinnollinen. Viinin yllättävän kehittynyt ulkonäkö ja poikkeuksellinen tuoksu antavat viitteitä kyseisen pullon heikosta kunnosta. Maun lyhyys ja teräksisyys vahvistavat asian. Olen nauttinut parempia edelleen hyvässä kunnossa olleita Krugeja samalta vuodelta, joten hyvässä kunnossa ollessaan viinille voisi vielä luvata hyvin vuosien potentiaalin. Ei dekantoitu. Kesto lasissa 20 minuuttia. DRC Romanée-Conti 1957 (JL 98 p.) (PN 96 p.) Kirkas, keskivoimakas, tumman kirsikanpunainen väri. Monivivahteinen ja antava runsas tuoksu, jossa mausteisuutta, paahteista nahkaisuutta ja vivahteikasta kukkaisuutta. Maku on leveä ja sopivan raikastavan hapokkuuden tasapainottama. Suutuntuman silkkisyys tekee viinistä tyylikkään, mutta superviinin monimuotoisuus ja harmonia jää puutteelliseksi. Meditaatioviini, jonka jokainen tuoksutuskerta tuo uusia nyansseja. Vielä täydessä kukoistuksessa oleva kaunotar, joka ei enää parane kypsytyksen myötä. Dekantoitu 45 minuuttia ennen. Kesto lasissa 25 minuuttia. Krug 1976 (JL 94 p.) (PN 90 p.) Kirkas, keskirunsas kullankeltainen väri, ei kuplia. Intensiivinen, runsas ja vetoava tuoksu, jossa aistittavissa cappuccinoa ja muskottimaista mausteisuutta. Kuiva, pirteän raikas maku ja suutuntumalta hieno runsas mousse sekä ryhdikkäät hapot. Monikerroksinen aromikkuus tarjoaa kermaisia, hiivaisia ja kahvinpaahteisia nyansseja. Pitkä, elegantti ja harmoninen kokonaisuus. Erittäin herkullisessa vaiheessa oleva viini, jolla on vielä arviolta kymmenen vuoden pullokypsytyspotentiaali. Ei dekantoitu. Kesto lasissa 20 minuuttia. DRC La Tâche 1976 (JL 95 p.) (PN 90 p.) Aavistuksen samea kirsikanpunainen väri jossa on oransseja vivahteita. Tuoksu on kehittynyt voimakas kypsien kirsikoiden aavistuksen puiseva tuoksu. Suutuntuma on raikastava, aavistuksen ontto ja robusti. Viini parani auetessaan lasissa antaen kerta kerralta uusia aromeja. Nautittava sielukas viini joka on optimi-iässään tai aavistuksen sen ohittanut. Dekantoitu 1,5 tuntia. Kesto lasissa 30 minuuttia. Krug 1989 (93 p.) (PN 95 p.) Kirkas, keskirunsas, kullankeltainen väri, eloisasti leikittelevät pienet kuplat. Päällekäyvän runsas ja raikas tuoksu, jossa vihreää omenaa, aavistus hiivaisuutta ja briossia. Kuiva, rapean raikas, mineraalinen maku, jossa runsas mousse luo viinille nuorekkaan olemuksen. Aromeiltaan vehreä, sitruunainen ja yrttinen. Jälkimaku on pitkä ja intensiivinen. Viini on vielä hyvin nuorekas, eikä kompleksisuus tule toistaiseksi esiin. Viini paranee seuraavassa 5-10 vuodessa. Ei dekantointia, kesto lasissa tunnin. Juuri hiljattain nauttimani toinen Krug samalta vuodelta oli puolestaan todella kypsä jo nyt, runsaan paahtunut, lempeähappoinen ja kermainen. Sille en lupailisi enää pitkiä pullokypsytysaikoja. DRC La Tâche 1978 (JL 95 p.) (PN 89 p.) Kuulas kirsikanpunainen keskisyvä väri. Yllättävänkin nuorekkaan oloinen tuoksu on samaan aikaan runsas mutta hienostunut pitäen sisällään kypsiä punaisia metsämarjoja ja kukka-aromeja. Nuorekas linja jatkuu myös maussa. Tanniinit ovat ryhdikkäät ja hapokkuus raikastava. Suutuntumassa on jäljellä reippaasti hedelmää. Erittäin sopivassa nautintaiässä juuri nyt, mutta säilyy tasapainoisen rakenteensa puolesta vielä 10-15 vuotta erittäin nautittavana. Dekantoitu 1,5 tuntia. Kesto lasissa 30 minuuttia. Fillet de pigeon rôti avec cépes et sauce au porto Salade d'e ndives avec Roquefort Krug 1995 (JL 92 p.) (PN89 p.) Kirkas, kellertävä, kevyehkö väri. Runsaat hienojakoiset kuplat. Tuoksu on melko sulkeutunut vielä, mutta kermaisuuden ja briossimaisuuden ohella herkullinen tuoksu on aavistuksen yrttinen. Erittäin rapea hapokkuus, yhdessä mineraalisuuden ja keskirunsaan moussen kanssa luovat viettelevän suutuntuman. Maussa esiintyy sitruunaa ja maa-artisokkaa. Jälkimaku on pitkä, mutta melko kevyt. Viini on vielä hyvin nuori eikä kykene osoittamaan runsauden ja kompleksisuuden merkkejä vielä. Aika näyttää miten viini Château Pétrus 1928 (JL 90 p.) (PN 93 p.) Kehittynyt keskisyvä väri. Paahteinen, kahviin ja lyijykynän terotteeseen vivahtava lihaliemimäinen tuoksu. Tuoksu lupaa enemmän runsautta kuin maku pystyy tarjoamaan. Aavistuksen vetinen ja metallinen viini, jonka keskipitkä jälkimaku on varsin rustiikki. Parhaat päivänsä kokenut viinit, joka pysyy nautittavana vielä joitakin vuosia. Dekantoitu 15 minuuttia. Kesto lasissa 20 minuuttia. 113 T A S T I N G S Fi n e Ta s t i n g s paahdettuja pähkinöitä ja lasissa ollessaan tuoksu muuttuu makeammaksi muistuttaen Tarte Tatiniä. Kuiva keskirunsas maku, jota leimaa melko lattea hapokkuus, mutta runsas mineraalisuus ja sitruunainen terä. Suutuntumassa ei ole moussea ja maun intensiteetti on keskirunsas. Aromeina omenaa, briossia ja mantelia. Jälkimaku on melko lyhyt ja loppu hiukan liian terävä. Viini on menettänyt jo parhaan teränsä eikä maku ole enää harmoninen. Ei pidempää varastointia. Dekantoitu juuri ennen tarjoilua. Kesto lasissa 10 minuuttia. kehittyy, mutta pullokypsytys on välttämätöntä viinille antaakseen itsestään enemmän. Ei dekantointia. Lasissa viini kestää vaivattomasti lähes tunnin.

Château Pétrus 1945 (JL 94 p.) (PN 97 p.) Keskisyvä kirkkaan rubiininpunainen väri. Avoin pähkinän, balsamiviinietikan ja nahkan sävyttämä tuoksu. Maussa on hapettuneita elementtejä ja keskimääräinen hedelmän intensiteetti. Pitkä miellyttävä jälkimaku lisää viinin miellyttävyyttä. Parhaat päivänsä nähnyt viini, joka on elegantti mutta ei omaa enää positiivista säilytyspotentiaalia. Dekantoitu 1,5 tuntia. Kesto lasissa 1 tunti. arominen. Kevyesti hapettuneen oloinen. Maku on makea, mausteinen ja korkealta tuntuvan alkoholipitoisuuden lämmittämä. Miellyttävä suklainen jälkimaku. Sopusuhtainen kokonaisuus. Dekantoitu 6 tuntia. Kesto lasissa tunnin. Château Pétrus 1966 (JL 89 p.) (PN 93 p.) Kehittymässä oleva tiilenpunainen kirkas väri. Maku on voimakas, vihreän paprikan ja kasvisaromien sävyttämä. Maussa hapokkuus on maltillinen, aromit viileään vuoteen viitaten vihertäviä ja tanniinit aavistuksen raakoja. Luiseva viini, jonka jälkimaku on keskipitkä. Ei pidä sisällään riittävästi hedelmää odottamaan tanniinien pehmenemistä. Ei parane enää mutta säilyy heikkenemättä useita vuosia. Dekantoitu noin tunnin. Kesto lasissa 45 minuuttia. FINE ITALIA TASTING Aika: 28.2.2007 Paikka: Fine Teisting Room Château Pétrus 1975 (JL 92 p.) (PN 94 p.) Intensiivinen rubiininpunainen, aavistuksen tiilenpunaiseen vivahtava värisävy. Runsas ja mehevä lakritsan ja kypsien mustaherukoiden aromimaailma. Maku on raikas ja suutuntuma lihaisa. Pehmeät runsaat tanniinit luovat mielikuvaa uuden maailman viinistä. Poikkeuksellisen runsas, hedelmäntäyteinen viini joka on parhaimmillaan nyt. Dekantoitu 1,5 tuntia. Kesto lasissa 2 tuntia. Finen toimitus yhdessä muutaman kutsuvieraan kanssa kokoontui maistamaan italialaisia viinejä vuosikymmenien takaa aina nykypäivään. Teisting tarjosi paljon yllätyksiä, valitettavasti enemmän pettymyksiä kuin hurraahuutoja. Yleisesti ottaen nuoret italialaiset antoivat lupauksia paremmasta, kun kypsät vanhemmat vuosikerrat olivat kaikki jo väsähtäneitä. Viinit maistettiin täysin avoimesti ja kahdessa erässä. Ensin kypsät vuosikerrat 1957­1969 ja sitten nuoremmat vuosikerrat 1989­2004. Château Pétrus 1989 Ei pisteytetty korkkivikaisena. Sorbet de framboise artique avec sa mousse de Champagne rosé Gâteau au chocolate "Sacher" Gaja Barbresco 1966 (JL 72 p.) (PN 68 p.) (EA 78 p.) Lyhyt dekanointi. Kesto lasissa 5 minuuttia. Kuulas, samea ja sakkainen, rusehtava väri. Rehevä, hieman oksidoitunut tuoksu, jossa maamaisia aromeja sekä luumuja ja viikunoita. Maku paljasti oksidaation ikävän vaikutuksen. Kevyessä viinissä ei ollut jäljellä enää hedelmäisyyttä, vain keskirunsaat tanniinit ja etikkaisuuteen taittuvat hapot. Lyhyt metallinen jälkimaku. Ei varastointia.. Château d'Yquem 1896 (JL 87 p.) (PN 88 p.) Keskisyvä kolankaltainen rusehtava väri. Maku on sulkeutunut, aavistuksen pähkinäinen, aprikoosinen ja villainen. Makeahko konsentroitunut, volatiili mutta lämmittävän alkoholinen maku. Hedelmäisyyttä on vielä jäljellä, mutta viini on ohittanut laatuhuippunsa. Dekantoitu juuri ennen tarjoilua. Kesto lasissa 30 minuuttia. Luigi Barbaresco 1968 (JL 75 p.) (PN 78 p.) (EA 75 p.) Lyhyt dekanointi. Kesto lasissa 5 minuuttia. Kirkas, kuulas ja punaruskea väri. Tuoksu hyvin volatiili; etikkaa, balsamicoa ja vegetaalinen. Kevyt maku omaa melko runsaat hapot ja miellyttävän kypsät tanniinit. Hedelmäisyyttä ei enää juurikaan ole, mutta suunhuuhtova happorakenne jaksaa kannatella viiniä vielä. Lyhyt hapan jälkimaku. Ei varastointia. Château d'Yquem 1950 (JL 90 p.) (PN 77 p.) Tumma syvä rusehtavan keltainen väri. Sulkeutuneessa tuoksussa on häivähdys jalohomeen hunajaisia ja marmeladimaisia nyansseja sekä rusinaa. Maku on makea ja leveä, paahteinen ja luumuinen. Jälkimaku on varsin pitkä, kuivattuja rusinoita muistuttava. Kuivahtamassa oleva viini, jossa on vielä jäljellä hedelmää. Ei parane enää ikäännyttämisen myötä. Dekantoitu 2,5 tuntia. Kesto lasissa tunnin. Villa Antinori Chianti Classico 1957 (JL 84 p.) (EA 83 p.) Lyhyt dekantointi. Kesto lasissa 10 minuuttia. Keskivoimakas ja hieman sakkainen, rusehtava väri. Vegetaalissa tuoksussa aistittavissa bambunversoja, soijaa sekä nahkaa ja pähkinää. Raikashappoinen, keskitäyteläinen maku, jossa tasapainoiset tanniinit. Hieman karkeassa keskipitkässä jälkimaussa volatiilisuus nousee hiukan esiin. Rakenne on kuitenkin vielä kasassa. Ei varastointia. Château d'Yquem 1959 (JL 86 p.) (PN 92 p.) Kirkas ja intensiivisen kullankeltainen, meripihkaan vivahtava väri. Vahamainen, aavistuksen tympeä aprikoosin tuoksu. Maku on makeahko ja karkea rakenteeltaan. Jälkimaussa jalohometta, aprikoosia ja appelsiininkuorta. Varsin vaatimaton kokonaisuus, joka ei ole enää parhaimmillaan. Dekantoitu 1,5 tuntia. Kesto lasissa tunnin. Fontanafredda Barolo 1971 (JL 80 p.) (EA 75 p.) Lyhyt dekantointi. Kesto lasissa 10 minuuttia. Keskivoimakas, samea punaruskea väri. Tuoksu on yllättävän runsas, pähkinäinen ja maamainen. Baroloille tyypillinen steariininen vahamaisuus aromeissa. Lisäksi aavistuksen jugurttimainen aromi. Keskivoimakkaat hapot, miedot tanniinit ja ohut hedelmä tekevät viinistä kevyen. Jälkimaku kääntyy aavistuksen etikkaiseksi. Ei varastointia. Château d'Yquem 1990 (JL 95 p.) (PN 94 p.) Kirkas, syvän keltainen väri. Intensiivisen hunajainen, hienokseltaan reduktiivinen tuoksu. Aprikoosinen ja marmeladimainen hedelmäisyys avautuu ajan kanssa. Tyylikäs ja kerroksellinen. Makea raikashappoinen ja konsentroitunut maku. Alkaa olla nautittavissa ja kestää vielä 10­20 vuotta pullokypsytyksen. Dekantoitu juuri ennen tarjoilua. Kestää lasissa 30 minuuttia. Dekantoitu 2,5 tuntia. Kesto lasissa useita tunteja. Terre del Barolo 1971 (JL 80 p.) (EA 81 p.) Lyhyt dekantointi. Kesto lasissa 10 minuuttia. Todella kuulas, hiukan sakkainen ja oranssinpunainen väri. Tuoksu vegetaalinen ja maamainen. Aromeissa häivähdys puolukkaa. Rapean pirteä hapokkuus ja keskirunsaat tanniinit muodostavat viinille keveän suutuntuman. Niepoort Vintage Port 1931 (JL 92 p.) (PN 95 p.) Samea ruskeanpunainen väri. Tuoksu on mantelin, pähkinöiden ja luumun 114 F I N E

Pio Cesare Barolo 2001 (JL 87 p.) (EA 90 p.) Borgogno Barolo Riserva Brunate 1974 (JL 80 p.) (EA 68 p.) Lyhyt dekantointi. Kesto lasissa 10 minuuttia. Tumma, sakkainen, colamainen väri. Rehevän pyöreä, maamainen tuoksu, jossa keitettyjä juureksia, steariinimainen vahaisuus ja jugurttia. Keskirunsaat hapot yhdessä melko ryhdikkäiden tanniinien kera kaipaavat hiipunutta hedelmäisyyttä. Viini on kevyt ja hieman teräksinen. Lyhyt jälkimaku taittuu teräksisyydestä etikkaiseksi. Ei varastointia. Ei dekantointia. Kesto lasissa 1,5 tuntia. Keskivoimakas, punarusehtava, kirkas väri. Runsas, kypsä punainen marjaisuus, paahteinen, jossa uusi tammi jyrää herkkyyden. Pirteä hapokkuus, kypsät runsaat tanniinit sekä voimakas uusi tammi jättävät alleen hedelmän ja viini tuntuu keskitäyteläiseltä. Maku on hyvin uuttunut ja hedelmäaromeina voi aistia vadelmaa, metsämansikkaa. Eleganssi puuttuu runsaan tammen käytön seurauksena. Keskipitkä jälkimaku. Varastoituu vielä 5­10 vuotta. Cantine Diver Vino Spanna Gattinara 1961 (JL 76 p.) (EA 75 p.) Lyhyt dekantointi. Kesto lasissa 10 minuuttia. Kirkas, kevyen keskirunsas, colamainen väri. Melko antava puhdas tuoksu, jossa steariinia, savuisuutta ja makean paahtuneita vivahteita. Erittäin terävähappoinen, kevyt viini, jossa keskirunsaat tanniinit yhdessä happojen kanssa luovat napakan suutuntuman. Hedelmä uupuu ja maun keskiosa ja jälkimaku jäävät todella lyhyiksi. Maussa ei esiinny etikkaisuutta mikä oli positiivista. Muutoin aromeiltaan hiukan outo viini verrattuna muihin. Ei varastointia. Sandrone Le Vigne Barolo 2000 (JL 90 p.) (EA 88 p.) Ei dekantointia. Kesto lasissa tunnin. Kirkas, kuulaan rubiinin punainen väri. Eloisan vivahteikas tuoksu, jossa kypsää vadelmaa ja aavistus paahdettua kahvia. Herkullinen ja viettelevä. Keskitäyteläinen maku on tasapainoinen, keskirunsaat hapot ja kypsät lempeät tanniinit luovat yhdessä kypsän marjaisuuden kanssa miellyttävän tasapainon. Metsämansikan ja vadelman aromit täydentävät pitkää jälkimakua. Viinistä jää kuitenkin kaipaamaan hiukan pirteämpää ryhdikkyyttä. Varastoitavissa 5­ 10 vuotta. Brolio Chianti Classico 1969 (JL 81 p.) (EA 79 p.) Lyhyt dekantointi. Kesto lasissa 15 minuuttia. Kuulas, kirkas ja rusehtava väri. Tuoksussa keitettyjä juureksia, maamaisuutta ja rehevyyttä. Kevyttä rakennetta leimaavat ryhdikäät hapot ja tanniinit sekä kevyt marjaisuus ja mineraalisuus. Jälkimaku on melko lyhyt mutta tasapainoinen. Ei varastointia. Sandrone Barolo Cannubi Boschis 1999 (JL 87 p.) (EA 89 p.) Ei dekantointia. Kesto lasissa tunnin. Kirkas, runsas keskisyvä rubiini väri. Voimakkaan runsas, paahteinen ja toffeinen tuoksu täydentyy kypsillä vadelmilla. Ryhdikäs hapokkuus ja kypsät tanniinit yhdessä yllättävän voimakkaan tammen kanssa vievät keskirunsaalta karpalomaiselta hedelmäisyydeltä huomion. Jälkimaku yllättää lyhyydellään ja maun osat tuntuvat olevan jotenkin irrallaan. Lyhyt 2­4 vuoden varastointi voi auttaa. Castello Banfi Brunello di Montepulciano 1979 (JL 77 p.) (EA 82p.) Lyhyt dekantointi. Kesto lasissa 15 minuuttia. Poikkeuksellisen syvä, kirkas, punaruskea väri. Lempeä, sulkeutunut tuoksu, jossa outoa tympeyttä. Kevyt viini, jossa eloisa hapokkuus ja keskivoimakkaat tanniinit dominoivat makua. Maun tekstuurissa on intensiteettiä, mutta hedelmäisyys on kuivumaan päin. Melko lyhyt, teräksinen jälkimaku. Ei varastointia. Poggio Antico Brunello di Montalcino 1996 (JL 87 p.) (EA 89 p.) Ei dekantointia. Kesto lasissa tunnin. Kirkas, keskivoimakas, rubiinin punainen väri. Intensiivinen, kypsän hedelmäinen hieman sulkeutunut tuoksu. Eloisan raikas hapokkuus, ryhdikkäät tanniinit ja paljon punaisia marjoja. Jälkimaku pitkä, mutta hieman yksiulotteinen. Varastoitavissa 8­10 vuotta. Nuoremmat vuosikerrat 1989­2004 Ceretto Barbaresco Bricco Asili 1998 (JL 92 p.) (EA 92 p.) Ei dekantointia. Kesto lasissa 1,5 tuntia. Kaunis, kirkas, hieman kehittynyt, kirsikan punainen väri. Elegantti monivivahteinen tuoksu, jossa pähkinää, vahamaisuutta ­ steariinia, kukkeutta - orvokkia, savua ja yrttisyyttä ­ aavistus eukalyptusta. Eloisa hapokkuus, hienostuneet tanniinit ja kypsä marjainen keskirunsas hedelmäisyys muodostavat viinille hyvin hienostuneen tasapainoisen maun, joka on todella pitkä. Silkkinen ja feminiininen viini. Kehittyy pullossa vielä 10 vuotta ja säilyy toiset kymmenen vuotta. Col D'Orcia Brunello di Montalcino 1989 (JL 91 p.) (EA 92 p.) Ei dekantointia. Kesto lasissa tunnin. Kirkas, keskivoimakas, rusehtavan punainen väri. Todella hienostunut, kehittynyt syvä tuoksu, jossa kypsiä juureksia, hienostunutta paahteisuutta ja kaiken kaikkiaan viettelevän kosiskeleva. Pirteähappoinen kevyen keskitäyteläinen maku omaa tasapainoiset tanniinit, keskirunsaan hedelmäisyyden, paljon punaisia marjoja, mokkaa, paprikaa. Jälkimaku jää aavistuksen lyhyeksi ja hieman karskiksi. Ei pidempää varastointia, korkeintaan 2­3 vuotta. Pio Cesare Barbaresco 2000 (JL 88 p.) (EA 88 p.) Ei dekantointia. Kesto lasissa tunnin. Keskivoimakas, kirsikanpunainen väri. Runsas, pyöreän paahteinen tuoksu, jossa kypsiä punaisia marjoja. Keskirunsaat hapot, kypsä lempeä marjaisuus ja pehmeät runsaat tanniinit muodostavat runsaan keskitäyteläisen suutuntuman, jota dominoi tammen paahteisuus. Keskipitkä jälkimaku. Moderni tyyli. Nautinnollinen jo nyt. Kestää vielä 5­10 vuotta. Argiano Brunello di Montalcino 2001 (JL 95 p.) (EA 93 p.) Ei dekantointia. Kesto lasissa 2 tuntia. Kirkas, keskivoimakas rubiini väri. Todella vivahteikas ja luonteikas tuoksu, jossa kypsiä karhunvatukoita, savuinen, paahteisia tammiaromeita ja syvyyttä. Hienostuneen hapokas, keskitäyteläinen, voimakkaat hienojakoiset kypsät tanniinit, erittäin konsentroitunut, pitkä elegantti maku, jossa tammi todella tyylikkäästi tukee viinin makua ja aromeita. Kehittyy vielä 10­15 vuoden ajan. Ceretto Barolo Bricco Rocche Brunate 2001 (JL 91 p.) (EA 91p.) Ei dekantointia. Kesto lasissa 2 tuntia. Rubiininpunainen, keskirunsas, kirkas väri. Runsas, hienostunut, monivivahteinen tuoksu jossa savua, orvokkia, karhunvatukoita ja aavistus uutta tammea sekä hiukan alkoholinen tuoksu. Pirteä hapokkuus, intensiivinen marjainen hedelmäisyys ja ryhdikkäät tanniinit luovat tasapainon, jota melko runsas al- Borgo Scopeto Chianti Classico 2004 (JL 87 p.) (EA 89 p.) Ei dekantointia. Kesto 2 tuntia. Todella syvä, intensiivinen purppurainen väri. Hieman reduktiivinen tuoksu, pippuria, saksanpähkinää, tammea ja kiwihedelmää. Ryhdikäshappoinen, keskitäyteläinen maku, jossa ryhdikkäät keskivoimakkaat tanniinit. Melko intensiivinen kypsä kirsikkainen hedelmäisyys. Keksipitkä jälkimaku on hieman yksiulotteinen. Kehittyy vielä 3­6 vuotta. 115 T A S T I N G S Fi n e Ta s t i n g s Ohut puolukkainen hedelmäisyys kääntymässä jo teräksiseksi happamuudeksi. Keskipitkä jälkimaku taittuu aavistuksen etikkaiseksi. Viinissä on vielä hiukan eloa, mutta parhaat päivät jo takana kauan sitten. Ei varastointia. koholi mukavasti täydentää. Aromeissa anista ja puolukkaa. Pitkä jälkimaku. Nuori viini, joka paranee 15­20 vuoden kypsytyksessä.

Fontodi Chianti Classico 2004 (JL 89 p.) (EA 88 p.) Ei dekantointia. Kesto lasissa tunnin. Kirkas, keskivoimakas, rubiininpunainen. Kukkea, intensiivinen, hiukan pippurinen ja savuinen tuoksu, jossa paljon tummia marjoja. Todella vivahteikass. Ryhdikkäät hapot ja tanniinit, keskivoimakas hedelmäisyys ja pitkä lämmin alkoholintäyteinen tasapainoinen jälkimaku. Yksiulotteinen tosin. Varastoitavissa 3­6 vuotta. Serre Nuove dell'Ornellaia 2002 (JL 88 p.) (EA 87 p.) Ei dekantointia. Kesto lasissa tunnin. Todella syvä, kirkas, rubiininpunainen väri. Kypsän hedelmäinen, kukkea, mustaherukkainen, savuinen jopa paahdetun pekonin aromeja. Keskitäyteläinen viini, jossa melko lempeät hapot saavat ryhtiä jauhomaisista kypsistä tanniineista. Melko uutettu tummia marjoja omaava hedelmäisyys, anista ja tammea. Melko pitkä tasapainoinen jälkikmaku. Varastoitavissa 3­6 vuotta. Ornellaia 2002 (JL 92 p.) (EA 90 p.) Ei dekantointia. Kesto lasissa tunnin. Todella syvä, kirkas, intensiivinen rubiinin purppura väri. Runsas, hienostunut tuoksu, jossa kahvia, mustaherukoita ja paahteisuutta. Suuuntäyttävä täyteläinen maku, jossa lempeät hapot, ryhdikkäät hieman vihreät tanniinit, konsentroitunut hedelmäisyys ja samettinen pitkä jälkimaku. Hienosti tehty viini, josta puuttuu hyvän vuosikerran vivahteikkuutta ja herkkyyttä. Kehittyy 8­10 vuotta. Fontodi Flaccianello della Piave 2003 (100% Sangiovese) (JL 93 p.) (EA 93 p.) Ei dekantointia. Kesto lasissa tunnin. Todella syvä, kirkas, rubiininpunainen. Klassisen vivahteikas ja alueelle tyypillinen aromikkuus. Runsaasti hapankirsikoita tuoksussa, joka on muuten hieman pidättäytynyt. Rapean raikas hapokkuus korostuu hienosti jälkimaussa. Väliin mahtuu tyylikkään konsentroitunut puanisten marjojen hedelmä isyys ja elegantit tanniinit. Kirsikkainen pitkä jälkimaku. Hurmaava viini, jolle voi luvata vielä 10­15 vuotta potentiaalia. Argiano Solengo 2003 (JL 91 p.) (EA 89 p.) (33% CS, 33% Merlot, 33% Syrah) Ei dekantointia. Kesto lasissa tunnin. Syvä, tumman purppura kirkas väri. Tuoksu muistuttaa erehdyttävästi Rhônen viinejä ­ savua, pekonia, orvokkia ja animaalisuutta. Täyteläinen, keskivoimakkaat hapot ja ryhdikkäät tanniinit sekä intensiivisen hedelmäisyyden omaava viini, joka omaa samettisen tekstuurin ja paljon tummia marjoja sekä pitkä pippurisen jälkimaun. Col D'Orcia Olmaia Cabernet Sauvignon 1997 (JL 89 p.) (EA 88 p.) Ei dekantointia. Kesto lasissa tunnin. Keskivoimakas, kirkas, kehittynyt rubiininpunainen väri. Aromikas ja uuttunut mustaherukkainen tuoksu, jossa yrttisyyttä ja lihaisuutta. Melko täytteläinen, eloisan hapokas viini, jossa tanniinit kuivattavat jo muutenkin kuivakkaa hedelmäisyyttä. Kaipaan viinistä konsentraatiota. Jälkimaku on pitkä mutta melko kehittynyt. Ei pidempää varastointia. 116 F I N E

The Panerai Classic Yachts Challenge is organized by C.I.M. the International Committee of the Mediterranean. INSPIRED BY THE PAST, BUILT FOR THE FUTURE. There are yachts whose style and innate class have made history. They sailed the oceans and crossed centuries, fascinating us all. Today, thanks to the Panerai Classic Yachts Challenge, history lives on. FLYBACK REGATTA: steel case 44 mm Ø, automatic mechanical movement, Panerai OP XIX calibre, Flyback chronograph with 2 counters, 42 hour power reserve, COSC certified, adjustable buckle. www.panerai.com Tel. +31.20.524.67.70 118 F I N E

V iinin parissa työskenneltäessä parhaita ovat ne hetket, jolloin pääsee näkemään ja kokemaan paikat joissa legendaariset viinit syntyvät. Ne hetket jäävät alitajuntaan ja palaavat mieleen aina uudelleen kun viinejä maistaa. Näihin kokemuksiin liittyy paikan historian ja kulttuurin kokeminen, maaperän ja ilmaston aistiminen sekä viiniä valmistaviin ihmisiin tutustuminen. Nämä tekijät muodostavat yhdessä myös pohjan terroir-käsitteelle joka on viinintekijöiden välityksellä mahdollista siirtää pulloon viinin syvimmäksi olemukseksi, sen sieluksi. Sielun aikaansaaminen viiniin vaatii tuottajalta paljon. Se ei ole vain rypäleiden muuttamista viiniksi vaan se on köynnökseen vaikuttavien energioiden ohjaamista rypäleisiin ennen niiden taidokasta jalostusta viiniksi. Vangitakseen viineihin sielun, tuottajan on ymmärrettävä tarhojensa terroir, työskenneltävä sensitiivisesti köynnöstä ja sen rypäleitä kohtaan sekä kunnioitettava luontoa ja tunnettava paikan historia. Sielukas viini syntyy harvoin käymisastioissa, ellei viinitarhoilla tehty työ ole tehty kunnolla. Se on käsityötä, mitä on vaikea soveltaa teolliseen massatuotantoon ja näkyy siten myös viinin hinnassa. Toisaalta aistimalla viinin sielun ja tuntemalla viinin taustat on mahdollista kokea se ainutlaatuinen tunne, jonka voi kokea vieraillessaan viinin synnyinpaikassa. Vi i ni n si elua ets i mäs s ä Kartoittaessani eri tuottajien suhtautumista viinin sieluun, minulle tarjoutui erinomainen tilaisuus vierailla kahden viikon aikana kahdessa viinimaailman ääripäässä, terroir-ajattelun synnyinseudulla Burgundissa ja uuden maailman nopeimmin kasvavalla viinialueella Mendozassa. Burgundin tuottajien vakava suhtautuminen terroir-konseptiin oli jo tiedossa mutta yllätyin suunnattomasti, etten kuullut Argentiinassa kertaakaan terroir-konseptia mainittavan. Toisaalta maistaessani lukuisia argentiinalaisia prestiisiviinejä, koin saman kuin useiden muiden uuden maailman viinien kohdalla. Niistä on lähes mahdotonta löytää sielua. Viinit ovat teknisesti hyvin tuotettuja mutta usein vailla paikan tuntua. Syynä ovat puhtaasti kaupalliset lähtökohdat. Nostaakseen brändiarvoaan tuottajat ovat luoneet parhaat prestiisiviininsä tuoteperheiden lippulaivoiksi. Silti niidenkin tekemiseen on käytetty samaa ideologiaa kuin massaviinien. Pieniin tuotantomääriin varautuneet yksittäiset burgundilaisviljelijät ovat keskittyneet taas tekemään taidetta, minkä lähtökohtana ei olekaan asiakas vaan vuosittain eri lailla käyttäytyvä luonto, jota tuottaja pyrkii ilmentämään viineissään. Luonnonolojen ehdoilla tuotettu terroir-viini ei joka vuosi yllä parhaimpaansa, mutta taidokas viinintekijä kykenee tuottamaan tasapainoisen viinin, joka ilmentää hienolla tavalla kasvupaikkansa vuosikerran piirteitä. Vuosikerrasta riippumatta terroir-viineissä on aistittavissa aina kasvupaikan sielu. Kokemukseni Burgundissa ja Argentiinassa herätti minut kuitenkin pohtimaan tuotantotapojen kautta kokemaani viinien sielukkuutta. Uskon että Burgundissa, missä vallitsevat vaikeat kasvuolosuhteet, tuottajat ovat pakotettuja aktiiviseen tarhatyöskentelyyn varmistaakseen rypäleiden parhaan mahdollisen laadun. Mendozassa taas hyvin stabiilit sääolosuhteet ja kuivuus tuottavat vuodesta toiseen tasalaatuisia rypäleitä eivätkä tuottajat ole toistaiseksi kokeneet tarvetta panostaa tarhatyöskentelyyn paremman laadun takaamiseksi. Uudessa maailmassa on kuitenkin jo havahduttu tarhatyöskentelyyn laatua parantavana tekijänä. Tulevaisuudessa uskon tämän olevan ainoa tapa tuottaa sielukkaita viinejä ja menestyä kiristyvässä kilpailussa. Terroir-ajattelun ymmärtämiseen ja välittämiseen viinien sieluksi kuluu uudessa maailmassa varmasti vielä vuosikymmeniä jopa vuosisatoja. Nähtäväksi jää, puhuttelevatko uuden maailman viinit silloin samalla ainutlaatuisella tunteella millä legendaariset eurooppalaiset viinit tänä päivänä viininystävää kosiskelevat. teksti: Juha L ihtone n 119 L I H T O N E N Fi n e Tah t i n g sn Li s one

120 F I N E

Supertoskanalaiset ­ Villikosta klassikoksi teksti: Tuomas Me riluoto kuvat: Pek k a Nuik k i V uosi 1978 paitsi mullisti Italian viinimaailman, antoi myös kansainvälisen myrskyvaroituksen maailmalle Italian viinien uudesta noususta. Tällöin Decanter- lehti julisti suuren teistingin tuloksena maailman parhaaksi Cabernet Sauvignon -viiniksi italialaisen Sassicaian. Tämän poikkeuksellisen ja epätyypillisen viinin tyyli kannusti kunnianhimoisia italialaisia viinintuottajia luomaan uudenlaisia premiumviinejä ilman historiallisia ja laatuluokitusvaatimusten kahleita. Tuottajat luokittelivat viininsä alhaisimman mahdollisen arviointiperustan mukaisesti pöytäviiniksi, mutta valmistivat ne säästämättä aikaa, vaivaa tai rahaa, omien laatunäkemyksiensä mukaisesti. Syntyi mystinen, innovatiivinen ja huippukallis epävirallinen viiniluokitus, joka tunnetaan nimellä supertoskanalainen. Luokituksen omaperäinen syntyhistoria on kääntynyt kamppailuksi koko järjestelmän rajoista. Mikä on Supertoskanalaisten tulevaisuus? 121 T o s k a n a Fi n e To s k a n a

talian vuonna 1963 perustettu viinilaki seuraa löyhästi Ranskan appellation contrôlée'ta. Viinilain säätämisvaiheessa tapahtuneet kohtalokkaat kompromissit ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että Supertoskanalaisia viinejä ylipäätään on olemassa. Lakia laadittaessa ei otettu huomioon viinin laatuun vaikuttavia asioita eikä myöskään haluttu kuunnella laatutuottajia. Italian viinilain päällimmäiseksi pyrkimykseksi tuli sovittaa kaikki tuolloin voimassa oleva tuotanto samoihin kirjoihin ­ suuri virhe! Viinilain valmistuttua kaikki 1960-luvulla käytössä olleet menetelmät ja rypälelajikkeet tulivat kirjattua säännöiksi ja tulivat siten estäneeksi kokeilun ja onnistumisen kautta syntyvän kehittymisen. Seurauksena Italian viinien laatu jämähti paikalleen. Oivana esimerkkinä laiksi kirjatusta käytännöstä voidaan pitää Chiantin reseptiä käyttää Sangiovesen (50­80 %) lisäksi alueen valkoisia rypälelajikkeita kuten Trebbianoa ja Malvasiaa (10­30 %) sekä Canaioloa (10­30 %) ja muita saatavilla olevia rypäleitä (korkeintaan 5 %). Nykyään laatutietoiset tuottajat eivät suostuisi edes harkitsemaan kyseisen sekoituksen käyttämistä. Punainen nauha hukassa Tuottajien turhautuminen viinilain DOC ja DOCG -laatuluokitusten tuomiin laadun jarruihin alkoi sivuilmiöinä tuottaa kokeellisia projekteja. Kaikkein innovatiivisimmat, kokeilunhaluisimmat ja voimakkaimmin eteenpäin pyrkivät tuottajat kokivat, että viinilaki rajoittaa laatua pakottamalla käyttämään tiettyjä rypälelajikkeita ja tekniikoita. Toskanan viinien uudistajana tunnettu Piero Antinori kertoo, että lain mukaisesti 70-luvulla valmistettu Chianti oli laadullisesti katastrofi. Chiantin "laadun" takeena pullon kaulassa käytetty punainen nauha hidasti viinien myyntiä ja oli suoranaiseksi haitaksi liiketoiminnalle. Piero Antinori kertoo ottaneensa yhteyttä Chiantin etuja ja laatua valvovaan yhdistykseen (Consorzio per la difesa del vino tipico del Chianti e della sua marca di origine) haluten tukea heitä jäsenyydellään, mutta hän halusi luopua nauhan käytöstä. Ehdotus evättiin, ja Antinori päätti erota yhdistyksestä. Malli Ranskasta Italialaisten huipputuottajien kiinnostus kansainvälisiin rypälelajikkeisiin oli kasvanut 1950-luvulta saakka. Erityisesti Bordeaux-viinien menestys oli saanut kiinnostuneimmat matkustamaan ja tutkimaan mahdollisuuksia poiketa perinteistä. He halusivat myös hyötyä muualla hyväksi todetuista rypälelajikkeista. Piero Antinori kertoi matkustaneensa viinintekijänsä Giacomo Tachiksen kanssa Bordeaux'hon tapaamaan paikallisen Luokitus ei tee viinistä Supertoskanalaista vaan siihen vaaditaan paljon muutakin. Ongelmana tuntuu olevan, ettei kukaan osaa kertoa mitä. Tignanello Estate. 122 F I N E

Tignanellon viinitarhan etelän puoleinen rinne. Luokitus ei tee viinistä Supertoskanalaista vaan siihen vaaditaan paljon muutakin. Ongelmana tuntuu olevan, ettei kukaan osaa kertoa mitä. yliopiston professoria legendaarista Emile Peynoud'ta, joka oli lupautunut auttamaan heitä viinien kehittämisessä. Halu kokeilla ja valmistaa oman parhaan näkemyksensä mukaista laadukasta viiniä sai toskanalaiset tuottajat luopumaan viinilain asettamista ohjeista, valmistamaan viininsä omien reseptiensä mukaisesti ja luokittelemaan sen pöytäviiniksi. Merkittävimpiä muutoksia viininvalmistuksessa 1960- ja 1970 -luvuilla olivat valkoisista rypälelajikkeista luopuminen punaviinien valmistuksessa sekä erityyppiset uuttamistekniikat, joilla viinien väriä, makua ja tanniinipitoisuutta säädeltiin. Valmistuksessa otettiin käyttöön laadukkaat pienet tammitynnyrit. Kansainvälisten rypälelajikkeiden, kuten Cabernet Sauvignonin ja Merlot'n käyttö viininvalmistuksessa aloitettiin. Myös Toskanan alueen paikallisen lajikkeen, Sangiovesen ominaisuuksia, eri klooneja ja viljelytekniikoita alettiin ymmärtää paremmin. Uusin tekniikoin ja tiedoin valmistetut viinit olivat parhaimmillaan huomattavasti laatuluo- kiteltuja haastajiaan tasokkaampia, ja niitä alettiin kutsua leikkimielisesti superpöytäviineiksi (Super Vino da Tavola). Superpöytäviinit saatettiin valmistaa pelkästään Sangiovesesta tai kansainvälisistä rypälelajikkeista tai edellä mainittujen sekoituksista. Varsinainen buumi alkoi 1970-luvulla kun Tenute San Guidon Bordeaux-sekoitusta mukaileva Sassicaiaviini voitti Decanter-lehden vuonna 1978 järjestämän maailman parhaiden Cabernet Sauvignon -viinien teistingin. Samaan aikaan, suuren kohun saattelemana Antinori julkaisi ensimmäisen superpöytäviininsä Tignanello 1971:n. Ensimmäinen kos- kaan tuotettu vuoden 1970 Tignanello kantoi etiketissään vielä luokitusta Chianti Classico Riserva. Sassicaian ja Tignanellon aloittama buumi sai nopeasti Agricola San Felicen (Vigorello), Montevertinen (Le Pergole Torte), Isole e Olenan (Cepparello), Fontodin (Flaccianello) sekä useat muut tuottajat rohkaistumaan ja tuomaan omat kokeilunsa suuren yleisön saataville. Supertoscanalaiset viinit aloittivat nopean nousunsa maailman tietoisuuteen! Taisteluvoitto 1980-luvun aikana niinkutsuttujen Supertoskanalaisten määrä kasvoi merkittäväksi. Alueen viinilakeja ja laatua valvovan organisaation mielestä tilanne oli mielikuvan kannalta nöyryyttävä ja vahingollinen. Markkinoille ilmestyneiden uusien tekniikoiden ja rypälelajikkeiden sekä -sekoitusten runsauden seurauksena Supertoskanalaisia ei millään pystytty liittämään olemassa oleviin DOC ja DOCG -luokituksiin. Vuonna 1992 Italian viinilakia uudisteltiin lisäämällä siihen uusi laatuluokka; IGT 123 T o s k a n a Fi n e To s k a n a

tuksen kautta. IGT-viinejä ostavat kuluttajat ovat avoimia uusille kokeiluille ja he lähtevät rohkeasti mukaan uusiinkin ideoihin. Huippuviinien ja konsulttien kultakausi Läpi koko 1990-luvun Toskana eli voimakasta nousukautta, ja Italian viinibusineksen tulevaisuus näytti valoisalta. Nousevat myyntiluvut ja keskihinnat saivat myös useat perinteikkäät ja laatuunsa vakavasti suhtautuvat tuottajat kiinnostumaan uusista mahdollisuuksista. Kansainvälisten rypälelajikkeiden ja modernien valmistusmenetelmien käyttömahdollisuuksia tarjonnut IGT-luokitus vaati kuitenkin uudenlaista osaamista, jota ei välttämättä löytynyt tuottajilta itseltään. Tähän haasteeseen löytyi vastaus alueelle syntyneestä viininvalmistuskonsulttien ammattikunnasta. Useat tuottajat palkkasivat Ricardo Cotarellan tai Franco Bernabein kaltaisen nimekkään ja huippuviineihin erikoistuneen konsultin vastaamaan Supertoskanalaisten viinien kehittämisestä. Useille tiloille viinejä valmistavien konsulttien reseptit olivat kuitenkin valitettavan yhdenmukaisia: Cabernet Sauvignon hallitsevana rypälelajikkeena, runsas konsentraatio ja uusien tammitynnyrien dominoiva käyttö oli yleinen resepti. Konsulttien valmistamat viinit olivat eittämättä erittäin runsaita, maukkaita ja tarjosivat kuluttajan rahalle vastinetta verrattuna Bordeaux'n klassisiin viineihin. Valitettavasti erittäin useat yhtaikaisesti markkinoille ilmestyneet tuotteet aiheuttivat haastavan kilpailutilanteen, jossa miltei jokainen joutui alentamaan hintaansa alkuperäisestä tavoitteestaan. Kategoria alkoi menettää uskottavuuttaan. Samaan aikaan muutamat opportunistit kokivat pystyvänsä laskuttamaan tuiki tavallisesta pöytäviinistä korkeampaa hintaa muuttaessaan luokituksen IGT:ksi, pakkaamalla viinin paksummasta lasista valmistettuun painavaan pulloon ja etiketöimällä pullot arvokkaan oloisilla moderneilla etiketeillä. Vuosituhannen vaihteeseen tultaessa hyvin aikomuksin perustettu kategoria oli erittäin ruuhkautunut ja tarjonta ylitti kysynnän merkittävästi. Monet luokitukseen vakavasti suhtautuneet laatutuottajat huomasivat pian kärsivänsä Vaikka Supertoskanalaiset viinit ilmestyivät tietoisuuteemme nimenomaan kansainvälisten rypälelajikkeiden käytön myötä, kategoria ei pidä sisällään pelkästään Cabernet Sauvignonista tai Merlot'sta valmistetuttuja viinejä. (Indicazione Geografica Tipica). IGT-luokitus sijoittuu pöytäviinin (Vino da Tavola) ja laatuluokiteltujen (DOC ja DOCG) viinien väliin, ja sen tarkoituksena on sallia pöytäviinien tarjoama mahdollisuus eri lajikkeiden ja tekniikoiden käyttämiseen viininvalmistuksessa ja toimia luokituksena perinteisiä pöytäviinejä laadukkaammille tuotoksille. Tuottajille IGT-luokituksen teki houkuttelevaksi sen mahdollistama rypäleiden alkuperän, lajikkeiden ja vuosikerran mainitseminen etiketissä, mikä ei pöytäviineille ollut sallittua. IGTluokituksessa viinien taustatiedot ja tarinat saatiin paremmin viestitetyksi lopulliselle kuluttajalle. IGT-laatuluokka loi tuottajille erinomaiset mahdollisuudet päästää innovatiivisuutensa valloilleen, käyttää kansainvälisesti kiinnostavia lajikkeita ja valmistaa viinejä, jotka kilpai124 F I N E levat kuluttajien huomiosta maailman huippuviinien joukossa. Italialaisista viineistä paljon tietävän viinikirjailijan Oz Clarken mielestä jokaisella maalla tulisi olla oma IGT-luokituksensa: - IGT-luokitus toimii veturina viinien modernisoitumiselle uusien tekniikoiden käyttöönoton ja uskaliaampien viinityylien muodossa. IGT-laatuluokan tulee säilyä mahdollisimman joustavana ja sen tulee sallia myös kansainväliset rypälelajikkeet jotta sen olemassaolo on perusteltua. Myös Castello Banfin varapresidentti Enrico Viglierhio ajattelee positiivisesti IGT-kategoriasta: - Useat sittemmin DOC ja DOCG -viineissä käyttöönotetut ja jopa lakiin kirjatut menetelmät on alun perin löydetty superpöytäviinien ja myöhemmin IGT-viinien valmis-

tilanteesta, jossa nopeita voittoja haalivat viinintuottajat romuttivat supertoskanalaisten viinien imagoa lanseeratessaan vaatimattomia versioitaan markkinoille. Paluu paikallisille juurille Vaikka Supertoskanalaiset viinit ilmestyivät tietoisuuteemme nimenomaan kansainvälisten rypälelajikkeiden käytön myötä, kategoria ei pidä sisällään pelkästään Cabernet Sauvignonista tai Merlot'sta valmistettuja viinejä. Vasta vuonna 1996 sallittiin Chianti Classicon valmistus yksinomaan Sangiovese-rypäleistä. Useat Chiantin alueella korkealaatuista viiniä tuottavat tahot kuitenkin uskoivat Sangiovesen mahdollisuuksiin jo huomattavasti säännöistä vastaavaa konsortiota aikaisemmin luokitellen sataprosenttiset Sangiovese-viininsä pöytäviineiksi ja sittemmin IGT'iksi. Kun sataprosenttisen Sangiovesen käyttö sallittiin Chianti Classico -viineissä, IGT-luokitukseen siirtyneet tuottajat eivät monestikaan löytäneet syitä muuttaa viiniensä luokitusta Chianti Classicoksi sen kärsimien imago-ongelmien vuoksi. Näitä sataprosenttisia Supertoskanalaisia Chianti Classicon alueella tuottavat muiden muassa Coltibuono (Sangioveto), Podere Poggio Scalette (Il Carbonaione), Isole e Olena (Cepparello), Fontodi (Flaccianello) sekä Felsina (Fontalloro). Chianti Classicon imago-ongelmat tekevät Supertoskanalaisten viinien luokituksesta kaupallisesti houkuttelevamman. Terrabiancan markkinointi- ja myyntipäällikkönä toimiva Francesco Russo kommentoi kuluttajien kärsivän luottamuspulasta Chianti Classicoita kohtaan. Hintakatto markkinoista riippuen Chianti Classicoilla on 20­30 euron tuntumassa kun se parhailla IGT-viinellä on jopa 100 euron tasolla. Näissä olosuhteissa ei ole vaikeaa päättää kumpaan kategoriaan huippuviininsä haluaa sijoittaa. Myös Fattoria La Massan omistaja Giampaolo Motta löytää helposti konkreettisen argumentin Giorgio Primo IGT -huippuviinilleen, joka aikaisemmin luokiteltiin Chianti Classicoksi mutta muutettiin sittemmin IGT:ksi: - Tärkeimmässä vientimaassamme USA:ssa ravintoloiden Chianti Classicot liikkuvat usein korkeimmillaankin 50­60 dollarin tuntumassa. Kun Giorgio Primomme maksoi ravintolan listalla 100 dollaria, kaupankäynti oli mahdotonta. Luokiteltuamme viinin uudelleen IGT:ksi olimme listan keskivaiheilla Supertoskanalaisten kategoriassa ja asiakkaiden kiinnostus heräsi välittömästi. Kuluttajien kiinnostus Supertoskanalaisiin viineihin liittyy varmasti siihen, että kategoria on oikeastaan täysin määrittelemätön ja ehdottoman epävirallinen. Epävirallisuus aiheuttaa spekulatiivisuutta, houkuttelee kokeilunhaluisia kuluttajia ja herättää kysymyksiä. Asiakkaan mielen valtaa hämmennys siitä miksi viini on DOCG-viiniä kalliimpaa. Vastaus kerrotaan pitkän tarinan kanssa. Useimmiten keskustelu päättyy ostopäätökseen. Tarina intohimoisesta ja laadulleen omistautuneesta tuottajasta, joka hylkäsi laatuluokitukset asiakkaan parhaaksi on juuri sopivaa kerrottavaa ystäväperheelle illallispöydässä. Tulevaisuuden Supertoskanalainen Luokitus ei tee viinistä Supertoskanalaista vaan siihen vaaditaan paljon muutakin. Ongelmana tuntuu olevan, ettei kukaan osaa kertoa mitä. Riittääkö kallis hinta, tunnettu tuottaja, vai pitääkö supertoskanalaisen olla valmistettu kansainvälisistä rypälelajikkeista, tai kuuluuko sen olla jotenkin lakien ja ohjeiden vastaista? Supertoskanalaisten haasteena nyt ja tulevaisuudessa on hyödyntää viininystävien keskuuteen juurtunut brändi "Supertoskana" tavalla, joka säilyttää aavistuksen mysteeristä samalla erot- taen ne IGT-viinien valtavasta massasta. Kilpailu huippuviinien myynnistä kiristyy jatkuvasti ja Supertoskanalaisten viinien täytyy pystyä tulevaisuudessa perustelemaan olemassaolonsa entistä paremmin. Sinnikkäiden yksittäisten tuottajien ponnistelut eivät riitä kategorian pitämiseksi loputtomiin pinnalla ja useat erityyppiset tarinat ja perustelut hämmentävät kuluttajien mieltä entisestään. Supertoskanalaisten viinien tulisi ottaa mallia Yhdysvalloista, jossa Meritage-nimitystä käytetään Bordeauxtyyppisten viinien epävirallisena lisäluokituksena. Meritage-luokituksen valvontaan on perustettu yhdistys, joka määrittää viinien hintaan, valmistusmääriin, -menetelmiin sekä rypälesekoitukseen liittyvät säännöt, joita nimitystä käyttävien tuottajien tulee noudattaa. Supertoskanalaisluokitus on kasvanut 30 vuoden aikana villikosta klassikoksi, joka tarvitsee nyt tiukempia määrityksiä varmistaakseen paikkansa yhä kovenevassa kilpailussa ja menestyäkseen klassikkona muiden viinilegendojen joukossa. 125 T o s k a n a Fi n e To s k a n a

Hu i p p u j e n va r j o s ta Waterloon tappion salaisuus Moët & Chandon Vintage Brut Champagne 1934 95 p. 1800-luvun alussa Jean-Remy Moët´sta ja Napoleonista tuli hyviä ystävyksiä. Napoleon, joka rakasti Chambertinia, oli myös hyvin mieltynyt Moët & Chandon samppanjan kuninkaallisiin ominaisuuksiin. Tiivis ystävyys JeanRemyn kanssa kestikin kokonaisen vuosikymmenen. Tänä aikana Napoleon vieraili monesti Jean-Remyn luona Épernayssä, jonne tämä oli rakennuttanut keisarille oman vierastalon. Napoleonilla oli ennen sotaretkiään tapana kulkea Champagnen läpi, ja varustaa joukkonsa tällä "elinvoimaisella ja voimia antavalla" juomalla. Napoleonin sanotaankin hävinneen Waterloossa, koska hän ei ajan puutteen vuoksi ehtinyt täydentämään Moët & Chandonilla samppanjavarastojaan, vaan joutui ennen kohtalokasta taistelua tarjoamaan joukoilleen belgialaista olutta. Napoleonin suosion myötä Jean-Remy Moëtista tuli aikakautensa kuuluisin viinintekijä, ja monet kuninkaalliset sekä valtionpäämiehet kunnioittivat häntä vierailuillaan. Vuonna 1814 hänen vieraslistaltaan löytyivät mm. Venäjän Tsaari Aleksanteri I, Itävallan keisari Francis II, Badenin prinssi sekä Wellington herttua vain muutamia mainitakseni. Nyt nautittava pullo oli ulkoisesti kaunis ja hyväkuntoinen. Dekantoitu viisi minuuttia. Tumma, lähes ruskeahko väri. Huumaava ja avoin tuoksu, mutta itse viini maistui aluksi aika elottomalta. Kun vielä kuplatkin olivat laskettavissa yhden käden sormilla, päätin herättää ja elävöittää sen sekoittamalla siihen lasillisen vuosikerran 1990 Moët´n samppanjaa. Se auttoi, ja seitsemänkymmentä vuotta pimeässä maannut samppanja heräsi pitkästä unestaan tarjotakseen meille nautittavaksi täyteläisen ja hyvin viinimäisen olemuksensa. Erittäin sivistynyt, tasapainoinen ja makean hedelmäinen viini. Ripaus uutta vuosikertaa toi siihen juuri sopivasti hapokkuutta ja energiaa, tuhoamatta kuitenkaan sen herkkää ja täyteläistä rakennetta. Kaunis kokemus. Illallinen Lontoossa 11/2006 Kullankeltaista valoa laman keskelle Château d´Yquem 1937 92 p. New Yorkin osakepörssin romahduksen vaikutukset heijastuivat Ranskan talouteen koko 1930-luvun ajan. Jo vuonna 1933 työttömien määrä oli huikeat 1 300 000. Vuoteen 1935 mennessä tuotanto laski 20 prosenttia, osakkeiden arvo pörssissä 33 prosenttia osingot 60 prosenttia. Myös maatalouden tuotto oli pienentynyt kolmanneksella. Vuonna 1937 Ranskan vienti oli pudonnut yli 50 prosenttia, mikä pahensi jo muutenkin huonoista vuosikerroista koko 30-luvun ajan kärsineiden viininviljelijöiden ahdinkoa. Pientä uskoa epätoivon keskelle valoi tämä loistava vuosikerta Sauternes'n alueen viljelijöiden keskuudessa. Vuosi oli lämmin ja vähäsateinen. Sauternes'n alueella sadosta saatiin erinomainen, ja sen loistavana esimerkkinä tämä Yquem on mitä parhain. Nyt avattu pullo oli maannut kellarissani yli vuosikymmenen, ja oli yhä ensiluokkaisessa kunnossa. Dekantoitu 30 minuuttia, säilytti parhaat ominaisuutensa lasissa noin 30 minuuttia.Viinin kirkas kullanhohtoinen väri toi tarvittavaa vaihtelua lukuisten punaviinien jälkeen. Erittäin rikas, täyteläinen, makean valloittava tuoksu. Hyvin hunajainen, pirteä ja viettelevä maku, joka jätti kitalakeen miellyttävän pehmeän ja pitkäkestoisen jälkimaun. Kokonaisuutena kuitenkin vähän liian helppo ja yksiulotteinen viini. Näin loistavan vuoden Yquemin pitäisi olla haastavampi ja rakenteeltaan moniulotteisempi. Tasapainoinen ja hyvätapainen muttei kuitenkaan loistelias viini! Illallinen Toskanassa 1/2007 126 F I N E

Viinipahoinvointia Vega Sicilia Unico 1949 97 p. Kun viimeksi sain tilaisuuden maistaa vuoden 1949 Unicoa Decanterin järjestämässä teistingissa Lontoossa vuonna 2003, tämän harvinaisen viinin olemuksessa näkyi jo puoli vuosisataa kestänyt elämä. Silloin viini oli väriltään ikäisekseenkin melko ruskea ja hailakka, vaikkakin ylvään kirkas purppuranpunainen kajo yhä muistutti olemassaolostaan. Tuoksu oli Unicolle tyypillisen elegantti, runsaan marjaisa, ja siinä oli tuulahdus tuttua eukalyptusta ­ hyvin intensiivinen ja puhdas. Erittäin tasapainoinen, hedelmäinen, raikas olemus. Jälkimaku oli ehkä vähän lyhyt ja kuivahko. Kun maistoin tätä vuosikertaa ensimmäisen kerran tilalla 90-luvun alussa, kokemus hipoi lähes täydellisyyttä, joten odotukset nyt avattavaa pulloa kohtaan olivat korkealla. Vaikka maistettavana oleva pullo oli ulkoisesti täydellisessä kunnossa, en voinut olla muistelematta kaiholla noita yli 10 vuoden takaisia hetkiä, sillä viini oli nyt kaikkea muuta kuin erinomainen. Syy ei ollut viinin, vaan sen nykyisen omistajan. Uusien lentoliikenteen turvamääräysten mukaan käsimatkatavaroissa ei saa enää kuljettaa viinipulloja, vaan ne on pakattava ruumaan menevien matkatavaroiden mukaan. Tästä kohtelusta viinit eivät pidä, varsinkaan vanhemmat punaviinit, kuten ei tämä Unicokaan. Vaikka viini oli matkan jälkeen saanut levätä pystyasennossa kaksi päivää, se oli edelleen shokissa matkasta. Itse matka oli ollut myrskyisä ja koettelemus itsellenikin, puhumattakaan "matkalaukkukäsittelyn" saaneelle herkälle viinille. Vaikka viini säilyi juomakelpoisena, se jäi kauaksi sen normaalista nautittavuudesta. Sen eri elementtien keskenäinen tasapaino oli täysin kadoksissa. Viiniraukan oli käynyt aivan samoin kuin samalla koneella matkustaneen ja edellisenä päivänä nautitun Château Mouton-Rothschild 1924:n. Myös sen tasapaino oli täysin hukassa. Tästä ja muutamasta aiemasta matkasta viisastuneena suosittelenkin matkalaukkuihin pakattavan vain nuorehkoja, alle 15-vuotiaita punaviinejä. Samppanjoita ja portviinejä en suosittele mukaan otettavaksi lainkaan jos ne on tarkoitus nauttia viikon sisällä lennosta. Nöyrä anteeksipyyntöni viineille. Illallinen Wiesbadenissa 1/2007 Yllätys toisensa jälkeen Château Leoville-Las-Cases 1934 92 p. Olin hankkinut myös tämän viinin sokkona Lontoosta. Winebidin huutokaupassa oli ollut huudettavana 18 pullon erä ulkoisesti tunnistamattomia viinejä. Ne olivat myyjän mukaan todennäköisesti Bordeaux´sta ja 1930-luvulta. Hinta oli epävarmuudesta johtuen houkuttelevan edullinen. Kun viinit muutamien viikkojen päästä saapuivat kotiini, kiirehdin heti avaamaan niistä kaksi huonokuntoisinta. Ensimmäinen avaamistani pulloista oli Leoville-Barton 1934 ja toinen Palmer 1934. Leoville oli täysin oksidoitunut ja pilalla. Palmer sen sijaan sentään näytti hyväkuntoiselta. Tämä väriltään jo hieman ruskehtavan punainen Palmer tuoksui aluksi voimakkaan ummehtuneelta kellarilta, mutta oltuaan lasissa noin 30 minuuttia ummehtuneisuus hävisi ja tilalle avautui kahvin, mausteiden ja kuivattujen hedelmien vivahteita. Suussa viini tuntui kuitenkin kevyeltä, yksiulotteiselta ja vaatimattomalta. Tämä viini oli nähnyt parhaat päivänsä vuosikymmeniä sitten, mutta oli kuitenkin yhä juotavissa. Ensimmäisten avattujen pullojen jälkeen yksikään jäljellä olevista pulloista ei ollut tuottanut positiivista kokemusta ennen tätä toiseksi viimeisintä pulloani. Se oli niin ikään vuodelta 1934, mutta yllätyksekseni nyt Château Leoville-Las-Cases. Nyt avattu pullo oli ulkoisesti yksi parhaista. Dekantoitu 15 minuuttia, säilytti parhaat ominaisuutensa lasissa noin 45 minuuttia.Viini oli väriltään syvän tumma. Herkullinen, intensiivinen ja kypsä tuoksu avasi jo lukuisista viineistä vähän turtuneen hajuaistini. Suutuntuma oli yllättävän intensiivinen, runsas ja tiiviin hedelmäinen. Viini oli rakenteeltaan jopa lähes portviinimäisen runsas. Hyvä tasapaino ja melko tyylikäs olemus. Viinissä oli kuitenkin kovuutta ja kuivuutta sen verran, että huippupisteet jäivät antamatta. Kokemuksena kuitenkin positiivinen ja antoisa. Illallinen Helsingissä 12/2006 Puolisokkona edullisesti Château Margaux 1945 90 p. Illallisen ensimmäinen punaviini oli "yllätys" myös itselleni. Olin vuosia sitten hankkinut Lontoosta kolme pulloa Bordeaux´n Firsth Growth -viinejä vuodelta 1945. Pullot olivat etiketittömiä ja sain ostaa ne puolisokkona erittäin edullisesti. Myyjä kertoi tietävänsä ainoastaan viinin alueen, luokituksen ja vuosikerran, muttei itse viinin nimeä. Valmistajan selville saamiseksi pullo oli avattava ja toivottava, että tarvittavat tiedot löytyisivät korkista. Itse korkki oli melkoisen kuiva mutta tuli ehjänä pullosta ulos. Siitä oli selkeästi havaittavissa tutun tilan päärakennuksen kuva, sekä teksti: Château Margaux 1945. Nyt oli vuorossa kolmas eli viimeinen pullo, ja myös se osoittautui Margaux´ksi. Dekantoitu 45 minuuttia, säilytti parhaat ominaisuutensa lasissa noin kaksi tuntia. Ruskeahko, vanhan Bordeux´n keskitäyteläinen väri näytti ja tuntui tutulta. Puhdas, mutta vielä sulkeutunut, heikko tuoksu ei kuitenkaan luvannut paljoa. Vasta noin tunnin kuluttua alkoi tuoksuun kehittyä syvyyttä ja moniulotteisuuta. Hyvin helposti nautittava viini, aivan kuten kaksi aikaisempaa pulloa. Aluksi suutuntuma oli melko kerroksellinen ja haastava, mutta liika tanniinisuus ja kuiva jälkimaku tekivät viinistä kokonaisuutena hieman tylsän. Jäin taas kaipaamaan sitä täydellistä tasapainoa ja hienostuneisuutta josta Margaux on tunnettu. Hyvä viini, mutta vuoden 1945 Firsth Growth -viiniksi turhan vaatimaton ja vailla puhtia. Illallinen kotona 2/2007 teksti: Pekk a Nu ik ki 127 F I N E W I N E S Fi n e Nu i k k i

128 F I N E

RUOKA- VA E L LU S R AV I N TO L A M E C C A A N teksti: J u h a L i h to n e n kuvat: Jarmo Hietaranta Kesäkuussa 2004 Suomen ravintolamaailmaan syntyi jotakin josta suuri maailma puhui ­ aasialaishenkinen uuden aallon ruokaravintola, jossa yhdistyivät herkullinen ja mausteinen ruoka, rento dj-vetoinen musiikki ja klubitunnelma. Ravintola sai mahtailevan nimen Mecca. Suunnannäyttäjänä toimi Raymond Visanin luoma Pariisin Buddha Bar -konsepti, joka oli juuri onnistuneesti rantautunut New Yorkiin. Mecca haastoi paitsi Buddha Barin niin ennen kaikkea Helsingin ravintolaelämän, jossa trendiravintoloilla on perinteisesti ollut lyhyt tie. Miten ravintolan on käynyt, onko vaellus Meccaan jo ohi? 129 M E C C A Fi n e & Fo o d

n uskomaton kontrasti astua koleasta ulkoilmasta sisään Meccan lämpöä henkivään eksoottisen itämaisvaikutteiseen interiööriin. Tumma puusävytteinen baari sohvaryhmineen ja lämminsävyisine Nolla Nollan viilupuulamppuineen houkuttelee heittäytymään baarin nojatuoliin pidemmäksi aikaa. Jazzahtavan rytmikäs afro-aasialaissekoitteinen ambient-musiikki yhdessä ravintolasalin ja baarin välissä loimuavan takkavitriinin kanssa vetää jollakin primitiivisellä tavalla puoleensa peremmälle ravintolaan kohti sykkeen sydäntä. Siellä on korkea neliönmallinen ravintolasali, josta on suora näkymä avokeittiöön. Salin yläpuolella toisessa kerroksessa levittäytyy viihtyisä lounge-alue ja sykkeen alkulähde, dj-piste. Se varastaa shown myöhemmin pikkutunneilla. Illalla näyttämönä toimii kuitenkin ravintolasali ja sen avokeittiö. Keittiön edustalla paraatipaikalla sijaitsee ravintolan mielenkiintoisin pöytä arvostettu kahdeksan hengen chef 's table. O Rajat rikki Kesällä kolme vuotta täyttävä Mecca ilmestyi tuomaan Helsinkiin jotakin ihan uutta. Helposti lähestyttävää, innovatiivisia makuja uudella tavalla tarjoava ravintola, jossa sisutus ja musiikki edustavat jotakin perinteisestä poikkeavaa. Lähtökohtana oli luoda ravintola, jossa asiakkaat voivat viihtyä alkuillasta pikkutunneille tarvitsematta vaihtaa paikkaa. Ravintolalle löytyi tila Helsingin Eteläesplanadin kupeessa sijainneesta Iltasanomien entisestä pääkonttorista. Vaikutteita ja ideoita haettiin Buddha Barin ohella maailman ensimmäisestä yhden Michelinin tähden kiinalaisesta ravintolasta Lontoon Hakkasanista. Menestyksen takaajaksi valittiin eri alojen kärkinimiä. Elegantista sisustuksesta vastasi maan johtava moderneihin interiööriratkaisuihin erikoistunut sisutusarkkitehtitoimisto dSign Vertti Kivi & Co, jolla ei ollut entuudestaan ravintolasuunnittelun rasitteita. Ruokatuotteen kehittäminen uskottiin kahden Michelinin tähden miehelle Hans Välimäelle ja keittiöstä vastaamaan hankittiin vuoden kokki Marko Palovaara. Liikeideaa vahvasti tukeva musiikkimaailma uskottiin Suomen dj-kulttuurin edelläkävijä dj Bunuelille. Enää ravintolalta puuttui nimi, joka olisi tarpeeksi rohkea, jopa vallankumouksellinen. Mecca kuulosti tarpeeksi provosoivalta herättämään markkinoiden kiinnostuksen ja samalla se tuki ravintolan itämaista henkiviä vaikutteita. Samppanjaa ja verenluovutusta Tällä kertaa chef 's table on verhoiltu muusta salista poiketen värikkäillä kankailla ja Palmes d'Or -samppanjapulloilla. - Kysymys on Valentine's teemastamme. Teemaan nivoutuvat Kenzon kankaiden ohella tuoksut ja astiastot, jotka on istutettu kankaiden verhoamaan chef 's table näytille. Teeman ruoka- ja juomatuote on rakennettu yhdessä Nicolas Feuillatten samppanjatalon kanssa Meccan Mystery Trip -menupohjalle, ravintolan vetäjä Maija Ijäs selvittää. Myös Suomen Punaisen Ristin veripalvelu on kutsuttu ystävänpäiväksi paikalle asiakkaiden mahdollista verenluovutusta varten. Miten verenluovutus liittyy ystävänpäivään? - Ihan vaan ajatuksesta: anna lahja ystävälle! Alun perin sen oli tarkoitus olla Halloween -teemassa, mutta silloin emme ehtineet sitä toteuttaa, Ijäs summaa. Aseena luovuus ja liike Nyt kiristyneessä kilpailussa ravintolaa luotsataan entistä luovemmin eteenpäin. Meccan toiminnan suurimpina haasteina ovat saavutettavuus ja kestävä trendikonsepti sekä imagon syventäminen. Alun provosoivan ja jopa mahtailevan markkinoinnin jälkeen mielikuvat Meccasta ovat hieman hämärtyneet. -Meccan liikeideaa toteuttaessamme meidän on koko ajan uusiuduttava. On oltava jatkuvassa liikkeessä ja etsittävä uusia ideoita asiakkaiden iloisiksi yllätyksiksi. Se tekee työstämme kiinnostavaa ja samalla tulemme vahvista- Meccan palvelutoiminnoista ja niiden kehittämisestä vastaavan Ijäksen puheesta välittyy ennakkoluulottomus, innostuneisuus ja kova usko tiiminsä tekemisiin. - Toimintamme lähtökohtana on ollut kokonaisvaltainen ajattelu elämyksien luomiseksi. Elämyksien tuottaminen on nykypäivän liikkuville ja kaiken kokeneille asiakkaille erittäin haasteellista, Ijäs pohtii ja lisää: - En jaksa enää uskoa ihmisten lähtevän ravintolaan varta vasten sesonkiraaka-aineen perässä. Sen sijaan tapahtumilla ja kokonaisvaltaisemmilla teemoilla on mahdollista saada asiakkaat kiinnostumaan ja tulemaan paikan päälle. neeksi tuotteemme kestävyyttä. Liikeidean vaatima jatkuva uudistuminen vaatii luonnollisesti vahvoja visioita ja selkeää suuntaa, johon toimintaa ohjataan, kiteyttää Maija Ijäs. - Saavutettavuuden osalta emme missään nimessä halua tulla mielletyksi hinnakkaaksi fine dining -ravintolaksi. Olemme oman rahan paikka, jolla haluamme varmistaa jatkuvuuden toiminnassamme. Meccan asiakaskunnasta ei erotu mitään selkeää asiakastyyppiä. Ikäjakaumakin on varsin laaja. Ravintolavieraitamme yhdistää ennakkoluulottomuus ja halu kokea uutta. Nämä asiakkaat luovat samalla ravintolaamme hyvin välittömän ja rennon tunnelman. 130 F I N E

Imagon syventämiseksi Ijäs kertoo Meccan toteuttavan erilaista sidosryhmäyhteistyötä hyväntekeväisyyden sekä kotimaisen käsityön puolesta. - Olemme onnistuneet yrityksessämme, mutta sen eteen on tehtävä jatkuvasti paljon työtä, Ijäs vakuuttaa. Uutta yhdessä Noin kolme kertaa vuodessa toteutettavat teemat tarjoavat luovan ratkaisun uusiutumiselle ja rajojen rikkomiselle. Vaikka teemasuunnittelun lähtökohtana on aina Meccan kuuden ruokalaijin Mystery Trip -yllätysmenu, kysymys on paljon muustakin: - Se on itse asiassa tapahtumasuunnittelua. Olemme kuluneen kolmen vuoden aikana toteuttaneet erilaisia teemoja onnistuneesti ja huomiota herättäen, Ijäs toteaa. Teemoista ensimmäinen oli sisustusteema, joka toteutettiin suomalaisen Lust Wearin kanssa. Lust Wear puki henkilökunnan muotiluomuksillaan ja koruillaan sekä esitteli suunnittelemansa lautaset, jotka ovat sittemin päätyneet Iittalan teolliseen tuotantoon. Viime vuoden luomuteeman siivittäminä Mecca esitteli yhteistyössä valtion kulttuuripalkinnon saaneen Globe Hope -yrityksen kanssa kierrätyskangasmuotia henkilökunnan työasuissa ja listojen kansissa. Ruoka- ja juomatuotteissa esiteltiin kotimaista luomutarjontaa Finnfoodin teeman ajaksi myöntämän luomusertifikaatin nojalla. Teemojen ohella ravintolassa on käytetty myös yksittäisiä tapahtumia. Uusi drinkkilista ilmestyi muotinäytöksessä catwalkilla, jossa mallit esittelivät suomalaisten designvaateyritysten mallistoja yhdessä drinkkien kanssa. Ehkä teemoista rohkein kuitenkin oli viime vuoden Halloween-teema, jossa tarjolla oli sisäelimiin perustuva menu. Ravintolasali oli verhoiltu mustiin "Meccan liikeideaa toteuttaessamme meidän on koko ajan uusiuduttava. On oltava jatkuvassa liikkeessä ja etsittävä uusia ideoita asiakkaiden iloisiksi yllätyksiksi." pöytäliinoihin ja korkeisiin kynttilänjalkoihin, henkilökunta puettu Draculaviittoihin ja kauhuelokuvien tunnusmusiikit täydensivät tunnelmaa. Teemat ja tapahtumat auttavat toteuttamaan muutakin: - Haluamme olla luomassa myös uudenlaisia yhteistyömahdollisuuksia pienten ja kiinnostavien yritysten kanssa. Niiden avulla voimme tuottaa lisäarvoa asiakkaillemme. Yhteistyöllä SPR:n verenluovutuksen ja Roosanauhasyöpäsäätiön kanssa haluamme omalta osaltamme kantaa vastuuta yhteiskunnallisista asioista. 131 M E C C A Fi n e & Fo o d

Luovuus ruoassa Vaikka Meccassa toteutetaan mitä villeimpiä ideoita teemojen ympärillä kaiken perusta kuitenkin on laadukas ja luotettava ravintolatuote, ruoka ja sitä tukeva juoma. - Ruoan on oltava laadukasta ja taiten tehtyä, painottaa Maija Ijäs. Ruokatuotteesta vastaava keittiöpäällikkö Petteri Luoto jatkaa: - Toisaalta rohkeus ja rajojen rikkominen näkyy vahvasti ruoassamme. Ruoka on innovatiivisesti luotua, makuja yhdistelevää ja maukkaasti viimeisteltyä mutta ei hienostelevan viritettyä. Juomatuotteen rooli on puhtaasti ruokatuotteen tukeminen. Tarjonta painottuu uuden maailman viineihin ja moderneihin uuden aallon eurooppalaisiin viineihin. Yhdistämme mielellämme ruokiin myös muita juomia kuin mietoja viinejä esimerkiksi sherryä ja sakea. Petteri Luoto on yksi Suomen menestyksekkäimmistä kokeista. Palace Gourmet'sta Meccaan siirtynyt nuori taitaja on tullut aiemmin tunnetuksi paitsi Ravintola Kämpin keittiöpäällikkönä niin myös kilpailumenestyksestään kansainvälisessä Bocuse d'Or keittiömestarikilpailussa. Kilpailumenestykseen ovat vaikuttaneet Luodon saamat opit Norjan ja Ruotsin Michelin -ravintoloista. Vuosien varrella kertyneen kokemuksen Luoto hyödyntää Meccan ruokalistoissa. - Suurin anti kilpailuista on ollut kyky oppia luomaan herkullisia makuja väheksytyistä ruhonosista ja muista vaatimattomina pidetyistä raaka-aineista. On helppoa tehdä ruokaa kalliista ja hienoista raaka-aineista. Tällöin ruoan käsittelyssä ei vaadita suurta luovuutta, Luoto toteaa ja jatkaa: - Esimerkiksi hanhenmaksan voi nostaa melkein suoraan lautaselle ja se maistuu herkulliselta. Kun eteen sen sijaan tulee porsaanmaksa, joutuu pohtimaan miten se tuodaan herkullisesti tarjolle. Rajoja rikkova ruokatarjonta Meccan ruokatarjonta elää. Luoto tiimeineen kehittää jatkuvasti uusia makuja, joita esitellään aika ajoin Mystery Menussa. Menun ohella Meccan perusruokalista koostuu kymmenestä pikkupurtavasta, seitsemästä pääruoasta ja viidestä jälkiruoasta. Seikkailunhaluisimmille makumatkaajille Mecca tarjoaa myös ainutlaatuisen ateriaelämyksen chef 's tablen. Tämä kahdeksan hengen seurueille tarjottu iso pöytä sijaitsee avokeittiön välittömässä läheisyydessä tarjoten mahdollisuuden aistia ja kokea keittiön toimintaa. Chef 's tableen sisältyy aina 14 ruokalajin menu, jossa ruokalajit tulevat täysinä yllätyksinä. Menu perustuu pitkälti pieniin herkullisiin annoksiin, joita voidaan tuoda pöytään useita samanaikaisesti. Seikkailun päätteeksi herkuttelijat saavat kotiin viemiseksi Mecca doggy bagin täynnä yllätyksiä. 132 F I N E

M E C C A 133 Fi n e & Fo o d

Mutta millä tavoin rajojen rikkominen näkyy Meccan ruokatarjonnassa? - No, esimerkiksi Halloweenin aikaan lanseerasimme rohkean yllätysmenuun sisäelinteemalla. Mystery Trip -menuussa tarjolla oli ilmakuivattua porsaanmaksaa, verikeittoa, grillattua häränsydäntä sekä jälkiruoaksi sangriaveriappelsiinihyytelöä, Luoto listaa ja lisää: - Asiakkaat pitivät ja palaute oli pelkästään positiivista. Päämääränä viihtyvyys Meccassa ei tunnu olevan pulaa luovuudesta ja rohkeudesta. Menestyksen salaisuus piilee henkilökunnan kyvyssä paitsi miellyttää niin myös yllättää asiakkaat positiivisesti aina uudelleen. Se kumpuaa henkilökunnan vahvasta uskosta tuotteeseensa. Tässä tuotteessa kysymys ei ole vain trendikkäässä miljöössä tunnelmamusiikin lomassa tarjotusta uskaliaan herkullisesta ruoasta ja sitä rohkeasti tukevista juomista, vaan mukavien hetkien tarjoamisesta uudella tavalla esiteltyjen makujen ja asioiden parissa. Päämääränä Meccassa on asiakkaiden viihtyminen, sitä kuvastaa myös Maija Ijäksen käyntikortissa komeileva titteli Mecca hospitality manager. Siinä missä Mecca on kohdannut samat kiristyvän kilpailun haasteet kuin kaikki muutkin ravintolat, se on pystynyt uudistumaan ja irrottamaan itsestään paljon enemmän. Toimiessaan edelleen Suomen johtavana trendiravintolana se on pystynyt osoittamaan monien skeptikkojen harhaluulot vääriksi. Mecca on nykyään kuitenkin paljon enemmän kuin vajaat kolme vuotta sitten. Se on ainutlaatuinen lifestyle-ravintola, joka tarjoaa toiminnassaan jopa enemmän kuin mihin Buddha Barissa on totuttu. Vaellus Meccaan on siis tuskin ohi ­ itse asiassa se on varmaan juuri alkanut. Lautasilta seinille Luoto mainitsee laajan alkuruokavalikoiman antavan mahdollisuuksia esitellä aina joitain perinteisestä poikkeavia ruokalajeja. Halloween-teeman menestyksen myötä muun muassa häränsydän jäi ruokalistalle. Ennakkoluulottomassa ja kokeilevassa palvelussa Luoto kertoo tuovansa lähitulevaisuudessa tarjolle kivekset ja aivot. Hän painottaa kuitenkin, että kokeiluhakuisella ruokalistalla kaikki annokset ovat aina monesti kokeiltuja ja tarkoin viimeisteltyjä. Oudoimpia raaka-aineita tai makuja ei asiakkaan tietämättä tälle tarjoilla. Kokeileva tarjonta vaatii Luodon mukaan vastavoimaksi tuttuja ruokalajeja. - Tarjoamme erilaisia ruokia aina grillatusta härän sydämestä ankkamoussella täytettyyn kevätkananpoikaan. Toisaalta tuomme esiin myös hyväksi havaittuja perinteisiä makuja uusin makuyhdistelmin, kuten friteerattua banaania, suklaamuroja ja kaardemummajäätelöä. Koko ruokatarjontamme perustuu yksinomaan mausteiden käyttöön, makuihin ja niiden tasapainoon, Luoto summaa. - En itse asiassa enää usko yliviritettyyn esteettiseen esillepanoon. Päinvastoin olisikin mielenkiintoista tehdä rumaa, mutta äärimmäisen maittavaa ruokaa. Mielestäni tärkeintä esillepanossa on ruoan helppo syötävyys. Ensisijaista kuitenkin on intensiivinen, harmoninen ja herkullinen makukokemus. Ruman ruoan esimerkkinä Luoto nimeää ruukkuruoat, joista hän esittelee listan uuden tulokkaan jänisruukun, gouda-perunapyreen ja rosmariinimaidon kera. Esillepanon rumuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta mausta vain yhtä ­ herkullista. Luodon puheesta ja tekemisestä välittyy provosoivaa ja anarkistista suhtautumista ruoanlaittoon. Ei ihme, että mies on kanavoinut energiaansa myös taiteen tekemiseen. - Ruokaa laittaessa tulee ottaa huomioon aina asiakas. Ruoanlaitossa täytyy pystyä miellyttämään ihmisiä. Taiteen kiehtovuus on siinä, ettei tarvitse miellyttää ketään, Luoto tähdentää. Ironista on, että Luodon taide on miellyttänyt kuitenkin varsin monia. Meccan ravintolasalia komistaa 4,5-metrinen Luodon maalaukseen perustuva seinäprintti. Hänen muita maalauksiaan on esillä Meccan ohella Hotel Kämpin aulassa, uudessa Hotel Glossa ja yksityisasiakkaita on jo Italiaa myöten. Ensi syksynä Luodon taidetta pääsee ihailemaan Meccassa laajemmin kun hän tuo taiteensa lautasilta seinille nyt jo toisen kerran järjestettävässä taidenäyttelyssään. R av i n t o l a n y h t e y s t i e d o t: Ravintola Mecca Korkeavuorenkatu 34 00130 Helsinki p. +358-9-1345 6201 www.mecca.fi Aukioloajat: Ma­ti 16­24 Ke­to 16­02 Pe­la 16­04 (Keittiö 17­22.30) K u vat u t a n n o k s e t Pikkupurtava platter - Makisushit - Tandoorikalapuikot - Endiivisalaatti sinihomejuustolla - Kalaa ja fenkolia ··· Jänisruukku, gouda-perunapyrettä ja rosmariinimaitoa ··· Ankkamoussella täytettyä kevätkananpoikaa, kurpitsapyrettä ja couscous-helmiä ··· Friteerattu banaani, suklaamuroja ja kaardemummajäätelöä, espressovaahtoa 134 F I N E

136 F I N E

POSSESSION WATCH & JEWELLERY IN MOTION INTERCHANGEABLE STRAP COPENHAGEN Hvelplund - Østergade 15 - 0045 (0) 33 12 02 05. STOCKHOLM NK Juvelsalongen - Hamngatan 18-20 - 0046 (0) 87 62 84 55. HELSINKI Lindroos - Aleksanterinkatu 48 - 00358 (0) 96 24 188. 137 P O R T U G A L www.piaget.com

138 F I N E

Pol Roger Cuvée Winston Churchill Sir ­ Kunnianosoitus ystävälle ja suurmiehelle teksti: E ss i Avella n M W "Tappion hetkellä tarvitsen sitä, voittaessani olen sen ansainnut", kuului Sir Winston Churchillin oikeutus hänen mittavalle samppanjankulutukselleen toisen maailmansodan historiaa mullistavina aikoina. Churchill tiivisti makunsa osuvasti: " Makuni on yksinkertainen: paras kelpaa minulle aina". Miksi mies, jolle vain paras oli kyllin hyvää luotti vuosikymmen ja samppanjalaatikko toisensa jälkeen juuri Pol Rogeriin, niin intohimoisesti ja uskollisesti, että talo päätti valmistaa prestiisiviininsäkin hänen kunniakseen? 139 P o l R o g e r D r i n k i n g Hi s t o r y

Rouva Pol-Rogerin ja Winston Churchillin suhdetta on kuvailtu kauniiksi ja viattomaksi myöhäisiän ystävyydeksi, jolle rouva Churchill pystyi hymyilemään. Churchill ja samppanja Winston Leonard Spencer Churchill syntyi vuonna 1874, osuvasti samana vuonna Pol Rogerin ensimmäisen vuosikertasamppanjan kanssa. Tämä samppanja oli tekevä Pol Rogerin kuuluisaksi Englannin markkinoilla. Yhtä lailla Winston Churchillistä oli kehittyvä valtiomies vailla vertaa. Englannin kautta aikojen merkittävimmäksi henkilöksi äänestetylle Churchillille myönnettiin elämänsä aikana monen muun kunnianosoituksen lisäksi muun muassa Nobelin kirjallisuuden palkinto. Monilahjakkuuden taitoihin kuuluivat myös hevospoolo, öljyvärimaalaus sekä puutyöt. Kuuluisuuteen hän nosti myös viini-, sikari- ja gastronomiaharrastuksensa. Samppanja oli Churchillin ylivoimainen suosikkijuoma. Hän ei sodankaan aikana lähtenyt matkalle ilman laatikollista Pol Rogerin samppanjaa, ja sekin sai mielellään olla hänen suosikkivuosikertaansa 1928. Tiettävästi Churchillin alkoholinkulutus oli varsin suurta, mutta hän ei koskaan esiintynyt humalaisena kiitos hyvin korkeaksi harjoitetun alkoho140 F I N E linsietokyvyn. Churchillin veressä oli kuulemma kuitenkin aina annos alkoholia. Työväenpuolueen kansanedustaja Bessie Braddock kuului kerran moittineen Churchillia humaltuneeksi, johon aina sanavalmis Churchill vastasi: "Bessie, sinä taas olet ruma. Mutta aamulla minä olen selvä". Churchill oli kurinalainen ja määrätietoinen mies joka aloitti aamunsa työskennellen sängyssään. Hän luki päivän lehdet ja tiedotteet, saneli toimeksiantoja ja otti vieraitakin vastaan sängynlaidalla aamutakissaan Nelson-kissan pitäessä seuraa sängyn jalkopäähän käpertyneenä. Useammin kuin kerran Churchill nautti viiniä jo aamulla etenkin sodan raskaimpina aikoina. Tuskin kenelläkään oli yhtä konkreettisesti koko kansan taakkaa harteillaan. Jos mahdollista "Bulldog" pitäytyi vuoteessaan koko aamupäivän kooten lounaalle yhteen ystäviä, sukulaisia, poliitikkoja ja armeijan johtohenkilöitä. Sotastrategiaa käsiteltiin lounaalla samppanjan ja brandyn voimin. Iltapäivällä Winston Churchill tarvitsi lepohetken virkistyäkseen illan tapaamisiin. Churchill viihdytti illallisvieraitaan loppumattoman samppanjan, konjakin ja sikarien kera illasta toiseen ja päätyi vuoteeseen vasta kolmen neljän aikaan yöllä. Churchillin ylenpalttista alkoholinkulutusta arvosteltiin silloin tällöin tämän sanoessa puolustuksekseen: "voin vain sanoa saaneeni alkoholista enemmän irti kuin se minusta". Goût Anglais Samppanja oli 1800-luvun puolella tyyliltään makeaa ja Pol Roger oli kuivan samppanjan pioneereja. Winston Churchill ihastui tähän uuteen tyyliin ja tilasi ensimmäisen kerran Pol Rogerin samppanjaa ministerinä vuonna 1895. Samppanjatalon maine kasvoi Englannin markkinoilla, ja vuoteen 1914 mennessä siitä oli tullut merkkihenkilöiden suosima juoma. Winston Churchill pysyi uskollisena asiakkaana vuosikymmenien ajan mutta vasta tapahtumat Britannian suurlähetystössä marraskuun 11. päivänä 1944 solmivat lopullisen siteen samppanjatalon ja Churchillin välille. Sydän on Pol Rogerin Suurlähettiläs Duff Cooper vaimoineen järjesti lounaskutsut Pariisin lähetystössä istuttaen Winston Churchillin ja Odette Pol-Rogerin vierekkäin. Churchill ihastui peruuttamattomasti Jacques Pol-Rogerin vaimoon, kauniiseen ja älykkääseen Odette Pol-Roger lähetti Churchillille joka vuosi syntymäpäivälahjaksi laatikollisen tämän suosikkivuosikertaa 1928.

Odetteen, pyytäen Odetten kutsuttavaksi illalliselle aina Churchillin vieraillessa Ranskassa. Samoin rouva Pol-Rogerin ollessa Britanniassa Churchill kutsui tämän vieraaksi Downing Street 10:een. Syntyi loppuelämän mittainen ystävyys, jonka yhtenä osoituksena Odette Pol-Roger lähetti Churchillille joka vuosi syntymäpäivälahjaksi laatikollisen tämän suosikkivuosikertaa 1928. Churchillille pidettiin syrjässä tätä huippuvuosikertaa kauan sen kaupallisen levityksen loputtua. Vuonna 1953 vuosikerta viimein hupeni Pol Rogerin kellareista, ja Churchill oli pakotettu siirtymään vuosikertaan 1934. Odette Pol-Roger, omaa sukua Wallace, oli Pariisin seurapiirikaunottaria. Majuri Wallacella oli kolme kuvankaunista tytärtä, joita kutsuttiin leikkisästi "Wallacen kokoelmaksi". Odette Wallace oli tavannut Jacques Pol-Rogerin vuonna 1933 isänsä ollessa komennuksella Épernayssa. Pari meni naimisiin vielä samana vuonna, ja Odette sai pian merkittävän roolin perheyrityksen johdossa ollen Champagnen kuuluisia vahvoja naisia. Hän otti henkilökohtaiseksi tehtäväkseen Pol Rogerin samppanjan nostamisen Pariisin seurapiirien suosikiksi, joita siihen aikaan olivat Pommery ja Clicquot. Miehensä kuoleman jälkeen vuonna 1964 Odette jatkoi Pol Rogerin johdossa mutta varasi aikaa myös harrastuksilleen puutarhanhoidolle ja perhokalastukselle. Hän kuuluu kerran lähteneen suoraan Pariisista illallispöydästä kolmanteen kotiinsa Normandiaan kertoen myöhemmin: "Aamu kajasti kun saavuin perille. Olin menossa nukkumaan kun ikkunasta katsoessani huomasin komean taimenen hyppivän virrassa. Juoksin ulos edelleen illallisasussani ja pyydystin sen". Winston Churchill nimesi yhden kilpahevosistaan Pol Rogeriksi ja kutsui Odette Pol-Rogerin seuraamaan sen juoksua. Churchill ei koskaan vieraillut Pol Rogerilla Champagnes- sa eikä siten pystynyt lunastamaan lupaustaan tulla murskaamaan näiden rypäleitä paljain jaloin. Churchill kutsui leikkisästi Pol-Rogerin perheen kotia 44, Avenue de Champagnella maailman juotavimmaksi osoitteeksi. Rouva Pol-Rogerin ja Winston Churchillin suhdetta on kuvailtu kauniiksi ja viattomaksi myöhäisiän ystävyydeksi, jolle rouva Churchill pystyi hymyilemään. Myös Clementine Churchill ihaili Odettea sanoen Winstonin olevan romantikko Ranskan suhteen ja että tämän mielessä kaikki hyvä ranskalaisuudessa henkilöityi rouva Pol-Rogeriin. Cuvée Sir Winston Churchillin tarkkaa rypälesekoitusta ei haluta julkistaa. Se on päätös, jota Christian Pol-Roger on puolustanut sillä että Churchillkaan ei koskaan kysynyt minkään viinin tarkkaa rypälesekoitusta. Kunnia muistolle Churchill jatkoi samppanjan, sikarien ja ystävien täyteistä elämää loppuun asti menehtyen 90-vuotiaana tammikuun 10. päivänä 1965. Odette PolRoger oli yksi niistä valituista henkilökohtaisista ystävistä, joka kutsuttiin Churchillin hautajaisiin. Pol-Rogerin 141 P o l R o g e r D r i n k i n g Hi s t o r y

Patrice Noyelle ja Hubert de Billy. suku kunnioitti ystävänsä ja uskollisen tukijansa muistoa painattamalla Englantiin lähetettäviin vuosikerrattomiin Brut-samppanjoihinsa mustan surureunuksen. Pol Rogerin hallituksen puheenjohtaja Patrice Noyelle muistelee: - Emme aikoneet tehdä mitään julkisuustemppua; tuskin kukaan edes huomaisi muutosta. Asiasta nousi kuitenkin suuri kohu. Pidimme surureunuksen mustana vuoteen 1990 asti, jolloin haalensimme sen tummansiniseksi kunnioittamaan Winston Churchillin sotasaavutuksia. Pol-Rogerin suku lanseerasi vuonna 1984 uuden prestiisisamppanjan vuosikertaa 1976. Cuvée Sir Winston Churchill -prestiisiviini oli samppanjatalon arvokkain mahdollinen tunnustus sen tärkeimmälle ja kuuluisimmalle asiakkaalle ja ystävälle, jonka kautta kulki pelkästään tämän viimeisenä kymmenenä elinvuotena yli 500 laatikkoa Pol Rogerin samppanjaa. Vientijohtaja Laurent d'Harcourt selittää: - Cuvée on tehty Winston Churchillin periaatteiden mukaan parhaiden tarhojen parhaista rypäleistä parhaina vuosina. Tämän reseptin 142 F I N E hän olisi hyväksynyt! Tyyliltään viini seuraa hänen makumieltymyksiään. Se on runsas, kypsä, täyteläinen ja Pinot Noir -voittoinen. Cuvée Sir Winston Churchillin tarkkaa rypälesekoitusta ei haluta julkistaa. Se on päätös, jota Christian Pol-Roger on puolustanut sillä että Churchillkaan ei koskaan kysynyt minkään viinin tarkkaa rypälesekoitusta. Pol-Rogerin mukaan viini on parhailta Grand Cru -tarhoilta, joiden rypäleitä käytettiin viineihin jo Churchillin elinaikana. Talon lippulaivasamppanja lanseerattiin Winston Churchillin synnyinkodissa Blenheim Palacessa. Ensimmäinen erä varattiin Churchillin jälkeläisten ja Britannian kuningasperheen käyttöön. Etiketti oli dramaattisesti musta kullanvärisin somistein ja Churchillin potretilla koristeltu. Hiljattain lanseerattu historian kymmenes vuosikerta 1996 on puettu siniseen punasomisteiseen asuun Churchillin univormun värien mukaisesti. sen kasvattamisessa, se oli kuitenkin luonut maineensa jo kauan ennen Churchillin tuomaa näkyvyyttä. Samppanjatalon perustaja Pol Roger, vuonna 1831 syntynyt notaari-isän poika, oli elänyt samppanjatuotannon keskellä Aÿn Grand Cru -kylässä koko lapsuutensa. 18-vuotiasta Pol Rogeria ei isän ammatin jatkaminen kiinnostanut, vaan veri veti samppanjantuottajaksi. Vaati koko suvun panoksen saada pojan liiketoiminta alkuun vuonna 1849. Isä luopui notaarinammatistaan, ja äidin sukulaissuhteiden kautta tehtiin ensimmäiset samppanjaostot ja myynnit. Pol Rogerin innostunut ja energinen persoona tuotti välittömästi tulosta ja yritys kasvoi vuosi vuodelta. Pol Roger keskittyi vientikauppaan, ja jatkossa sen menestyksestä juuri Englannin markkinoilla oli tuleva sen kivijalka. Pol Rogerin kaupallisen menestyksen salaisuudeksi nousi liiketoimintamalli, jossa myös muiden merkkien nimissä tuotettiin samppanjaa Pol Rogerin tiloissa. Samppanja oli 1800-luvun puolivälissä tyyliltään makeaa. Pol Roger sai Englannin agentiltaan selvityksen, että englantilaiset juovat samppanjaa pitkin päivää aamusta iltaan asti. Heille se ei ole aterian lopettava jälkiruokaviini, kuten ranskalaisille, vaan Englannissa se rooli oli portviinillä. Pol Roger otti neuvosta vaarin ja muutti tyylin kuivaksi. Koska talo tuotti viiniä niin monelle muullekin talolle, kuten Perrier-Jouët'lle ja Clicquot'lle, Pol Rogerilla oli suuri merkitys koko samppanjan tyylin muutoksessa makeasta kuivaan. Pol Roger menehtyi vuonna 1899. Vetovastuun kasvavan yrityksen toiminnasta ottivat pojat Maurice ja Georges. Kunnianosoituksena isänsä muistolle he muuttivat sukunimensä Pol-Rogeriksi. Samppanjatalon nimi Pol Roger kirjoitetaan ilman tavuviivaa. Sen sijaan suvun nimessä käytetään sitä. Mauricesta kasvoi samppanjatalon keulakuva ulospäin, kun taas Georges keskittyi viininvalmistukseen. Maurice toimi yrityksen johdossa vuoteen 1959, jolloin Pol Roger siirtyi Mauricen pojan Jacques'n ja tämän veljenpojan Guyn hallintaan. Neljäs sukupolvi Christian Pol-Roger ja Christian de Billy ottivat yrityksen johtoonsa vuonna 1963. Perheen perinteet edellyttävät, että johtajat tuntevat ja osaavat joka tuotantovaiheen henkilökohtaisesti valmistuksen teknisistä yksityiskohdista aina myyntiin saakka. Pol Roger on harvoja jäljellä olevia merkittäviä perheomisteisia samppanjataloja. Christian de Billyn poika Hubert on aktiivisesti mukana yrityksessä, mutta Pol Roger on viime aikoina ottanut johtoryhmäänsä ensimmäiset ulkopuoliset johtajat Patrice Noyellen ja Laurent d'Harcourt'n. Tinkimätön työryhmä Winston Churchillille Pol Roger oli samppanja numero yksi. Sitä se on lukuisille muillekin samppanjanystäville, ja listalla kuin listalla talo mahtuu varmasti samppanjan kärkiviisikkoon. Mittava määrä omia tarhoja, 89 hehtaaria, ja huippuunsa viety sekoitustaito ovat talon laadun salaisuuksia. Koko johtoryhmä ja suvun jäsenet ovat mukana tehtäessä lopullisia sekoituksia. Totesin sen omin Pol Rogerin menestystarina Vaikka Winston Churchill näytteli keskeistä osaa Pol Rogerin arvostuk-

Cuvée Sir Winston Churchill on maailman ainoa Champagnen alueen ja samppanjatalon ulkopuolisen merkkihenkilön mukaan nimetty prestiisisekoitus. Sir Winston Churchill Winston Churchill Konjakkimerkki: Hine Viskimerkki: Johnnie Walker Red Label Sikarimerkki: Romeo y Julieta Kellomerkki: Breguet Repeater silmin vieraillessani Pol Rogerilla juuri sinä päivänä jolloin päätökset vuosikerran 2006 lopullisista sekoitteista tehtiin. Pääsinkin siis ensimmäisenä ulkopuolisena maailmassa maistamaan minkälainen Cuvée Sir Winston Churchill on luvassa vuosikerrasta 2006. Pol Rogerin kellarimestarina toimi pitkään Billecart-Salmonilta saapunut James Coffinet, jonka tilalle palkattiin vuonna 1999 Krugilla 21 vuotta viiniä tehnyt Dominique Petit. Patrice Noyelle naurahtaa: - Dominique on loistava viinintekijä ja toivotimme hänet lämpimästi tervetulleeksi ­ mutta vain ilman Krugilta tuttuja tammitynnyreitä... Pol Roger on tunnettu tammitynnyrien vastustaja, joka käyttää viininsä lämpötilakontrolloidusti terästankeissa ja emaloiduissa sementtiastioissa. Kaupallinen johtaja Laurent d'Harcourt muistelee: - Luovuimme tammen käytöstä jossakin kohtaa 1960- tai 1970-luvulla. Mehun kylmäkäsittelyssä ennen käymistä olemme olleet edelläkävijöi- tä. Annamme sakan laskeutua viileässä viiden asteen lämpötilassa ennen kuin käyminen saa alkaa. Varjelemme viinejämme tarkasti hapettumiselta, joten emme halua käyttää tammea missään vaiheessa. Käytämme pelkästään ensimmäisen puristuksen mehua. Kellareidemme lämpötila on myös poikkeuksellisen viileä, vain 9,5 °C, joten toinen käyminen pullossa tapahtuu erittäin hitaasti. Aika sakan päällä kellarissa on pitkä, Cuvée Sir Winston Churchillin kohdalla noin kahdeksan vuotta. Prestiisisekoitus on myös kuivin viineistämme, jäännössokeria siinä on minimaaliset 7­8 g/l. Annamme Cuvée Sir Winston Churchillin levätä kellarissa uudelleenkorkituksen jälkeen poikkeuksellisen pitkään, 6­12 kuukautta, ennen myyntiin päästämistä. Näin sokerilisäys ja viini ehtivät integroitua ja viini toipua korkituksen aiheuttamasta sokkitilasta. Pol Rogerilla sakan tanssittaminen pullon kaulaan ennen uudelleenkorkitusta tapahtuu edelleen pääosin manuaalisesti. Laurent d´Harcourt sanoo: - Siinä olemme olleet varovaisia mutta päätyneet lopputulokseen, että koneellisella remuagella saadaan yhtä hyviä tuloksia. Meillä on vielä neljä ammattitaitoista pullojen tanssittajaa, mutta ajan mittaan tulemme siirtymään kohti mekaanista tanssitusta. Pelkkä markkinointikikka? Yksi Champagnen menestyksen saloista kautta vuosisatojen on sen tuottajien ylivertainen markkinointitaito. Pol Rogerkin on osannut ottaa irti maineen ja kunnian Winston Churchillin ihastuksesta ja merkkiuskollisuudesta. Cuvée Sir Winston Churchill on maailman ainoa Champagnen alueen ja samppanjatalon ulkopuolisen merkkihenkilön mukaan nimetty prestiisisekoitus. Kuuluisuuden nimellä tapahtuva markkinointi on aina kyseenalaista ja riskialtista. Mutta Cuvée Sir Winston Churchill yltää laadullisesti ja tyylillisesti aivan huipulle. Minkä tahansa nimisenä tämä samppanja kuuluisi maailman kymmenen parhaan joukkoon. Tässä tapauksessa hyöty yhteistyöstä on molemminpuolista. Pol Roger saa merkkihenkilön kuohuvan tarinan prestiisiviininsä tueksi. Ja oletan että Sir Winston Churchillkin hymyilee haudassaan hyväksyvästi: Samppanjanrakastaja saa nimensä erään maailman parhaan samppanjapullon kylkeen ja samalla ikuisesti Champagnen historiaan. Tässäkin mielessä Winston Churchillin ennustus kävi toteen: "Historia tulee kohtelemaan minua hyvin, sillä minä aion sen kirjoittaa." 143 P o l R o g e r D r i n k i n g Hi s t o r y

The Predator 62. First to draw a second glance. Sunseeker Finland ­ Wihuri Oy Power Products Veneentekijäntie 7, 00210 Helsinki, Finland Puh: 09­4158 2707, Email: boats@wihuri.fi. Internet: www.powerproducts.wihuri.fi Tervetuloa tutustumaan Sunseeker mallistoon. Varaa aika henkilökohtaiseen esittelyyn. Sunseekerin ainutlaatuinen luxus venemallisto Superhawk 43:sta Super Yacht 140:een. 144 F I N E

www.sunseeker.com 145 F I N E Y A C H T S

Bregue peimman kierrosajan 5.13.0. - kellojen Mona Lisa teksti: Pe k ka Nu ik ki N apoleon otti taskustaan kultaisen taskukellonsa ja katsoi sitä luottavaisena. Se näytti tasan seitsemää. Oli aivan hiljaista, vaikka Waterloon aukiota peittävä paksu aamusumu kätki sisäänsä kymmenien tuhansien miesten ja hevosten armeijan. Kohta olisi aika. Napoleon odotti vielä hetken kunnes Breguet´n sinihohtoiset viisarit näyttivät 07.21. Oli aika antaa hyökkäyskäsky! Viisikymmentäkolme vuotta myöhemmin elokuun kahdeksantena päivänä vuonna 1868 kello 16.20 paroni James Rothschild allekirjoitti kauppakirjan jolla Château Lafite tulisi siirtymään hänen omistukseensa 4.4 miljoonalla frangilla ja tilan nimeksi tulisi Château Lafite-Rothschild. Tasan seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin Ettore Bugatti seisoi Le Mansin radan reunalla ja kellotti rakentamalleen Bugatti Type 57 G autolleen kilpailun noKahdeksan vuotta myöhemmin Sir Winston Churchill sytytti Jaltalla, Krimin niemimaalla päivän ensimmäisen sikarinsa ja katsoi kelloaan; sinihohtoiset viisarit näyttivät 08.55. Oli helmikuun viidennen päivän aamu vuonna 1945. Viiden minuutin kuluttua neuvottelut sodanjälkeisen Euroopan kohtalosta jatkuisivat yhdessä Josif Stalinin ja Franklin Rooseveltin kanssa. Churchill nousi rauhallisesti tuolistaan, laittoi Breguet no. 765 kellon taskuunsa ja oli valmis hyviin päätöksiin. 146 F I N E

Napoleon hävisi taistelunsa, paroni sai nimensä viinihistoriaan, Bugatti voitti kahdesti Le Mansin 24 tunnin ajot ja Jaltalla päätettiin YK:n perustamisesta. Näitä historiallisia hetkiä ja suurmiehiä yhdisti yksi asia ­Bregue 147 B R E G U E T Fi n e L i f e

Breguet ­ ensimmäinen merkkituote Aikaa on mitattu koko ihmiskunnan historian ajan. On ollut tärkeää tietää vuodenaikojen vaihtelu, kylvö- ja sadonkorjuuajat sekä juhlapäivät, jotka määräytyvät auringon, kuun ja tähtien asentojen mukaan. Vaikka aika on aina ollut olennainen osa ihmisen todellisuutta, vasta kellojen yleistyminen teki siitä osan käytännön todellisuuttamme. Abraham-Louis Breguet, joka sananmukaisesti toi ajan käteemme, syntyi Sveitsissä vuonna 1747. Päästessään jo viisitoistavuotiaana kellosepän oppiin hän muutti Ranskaan Versailles´hin. Kaksitoista vuotta myöhemmin Breguet perusti oman yrityksen Pariisin Ile de la Cité'hen. Siitä alkoi hänen ainutlaatuinen uransa, jota ovat värittäneet lukuisat keksinnöt ja kuninkaalliset asiakkaat. Breguet no.160 kellon, jota myös MarieAntoinetteksi kutsutaan, kiehtova tarina alkoi eräänä yönä vuonna 1783. AbrahamLouis Breguet heräsi kovaääniseen koputukseen. Verstaan oven takana seisoi Marie-Antoinetten rakastajan lähettämä nuori upseeri. Hän halusi tilata Breguet´lta kuningattarelle lahjaksi hienoimman koskaan valmistetun kellon hinnasta tai valmistusajasta riippumatta. Kello tulisi valmistaa yksinomaan parhaista ja arvokkaimmista materiaaleista ja siinä tulisi perustoimintojen lisäksi olla kaikki tuolloin tunnetut mekaaniset toiminnot kuten täydellinen kalenteri, ajanotto, minuuttirepeetteri ja jopa lämpömittari. Abraham-Louis Breguet aloitti työn välittömästi, mutta haaste osoittautui paljon vaativammaksi kuin kukaan oli odottanut. Breguet no.160 valmistuikin vasta 44 vuotta myöhemmin, neljä vuotta Abraham-Louis Breguet´n kuoleman jälkeen. Epäonninen kuningatar Marie-Antoinette ei hänkään koskaan nähnyt kelloaan valmiina, sillä Ranskan vallankumoustuomioistuin oli langettanut hänelle maanpetoksesta kuolemantuomion jo vuonna 1793. Kello jäi aluksi Breguet´n suvun omistukseen. Seuraavan kahden vuosisadan aikana kello vaihtoi omistajaa vain muutaman kerran päätyen lopulta näytille L-A. Mayer -museoon Jerusalemiin. Vuonna 1983 museoon murtauduttiin ja kello varastettiin. Sen nykyinen olinpaikka ja kunto on yhä arvoitus. Kellomaailman da Vinci Kellot ovat kehittyneet paljon siitä, kun ihminen ensimmäistä kertaa pystytti maahan tikun seuratakseen auringon kulkua. Kellojen valmistuksen suhteellisesti lyhyttä, 500-vuotiasta historiaa tarkastellessa huomata, että yksi kelloseppä nousee ylitse muiden. Abraham-Louis Breguet (1747-1823) on koko kellomaailman yleisneron ruumiillistuma ja historian paras kelloseppä. Teknisesti taitavan ja kekseliään kellosepän lisäksi häntä voidaan pitää myös aikaansa edellä olleena muotoilijana ja markkinoijana. Tyylisuunta jossa kellon osoittimet, numerot ja taidokkaat kaiverrukset ilmentävät suunnittelijansa hienostunutta muototajua, kantaa edelleen hänen nimeään. Päätön kuningatar ja 10 000 000 euron kello Breguet´n kellot olivat aikansa halutuimpia merkkituotteita. Euroopan hovit sekä diplomaatit, tiedemiehet ja taiteilijat olivat hänen kellojensa vakituisia ja hyvin maksavia tilaajia. Ranskan kuningatar Marie-Antoinette oli yksi hänen tunnetuimmista ja uskollisimmista asiakkaistaan. Nuori ja kaunis MarieAntoinette, joka oli aikakautensa näyttävimpiä kuninkaallisia, herätti sekä ihastusta että paheksuntaa aristokraattisissa piireissä toimimalla mannekiinina suuresti ihailemilleen Breguet´n kelloille. Kuuluisin Breguet´n valmistama kello saikin nimensä kuningattaren mukaan. 148 F I N E Ensimmäinen rannekello Abraham-Louis Breguet´n ehkä tunnetuin keksintö oli Tourbillon. Tourbillon on kellon koneisto, jossa käyntilaite, ankkuri ja käymähaka pyörivät kokonaan ympäri kerran minuutissa. Tourbillon korjaa tavallisen käyntilaitteen ja kellon käyttäjän liikkeistä syntyvän aikavirheen. Nykyään arvostetuimpien

Kuvan kello: Käsivetoinen Breguet 3091 Classique "Grande Complication" tourbillon-mekanismilla. Hinta keltakultaisena noin 87 000 euroa. 149 B R E G U E T Fi n e L i f e

Kuvan kello: Käsivetoinen Breguet 3091 Classique "Grande Complication" tourbillon-mekanismilla. Hinta keltakultaisena noin 100 000 euroa. Kuvan kello: Breguet "Reine de Naples". Hinta valkokultaisena noin 197 000 euroa. 150 F I N E

kellovalmistajien kalleimmat luomukset pitävät sisällään tourbillon-koneiston ja sen rakentamista pidetään kelloseppätaidon ylimpänä taidonnäytteenä. Myös maailman ensimmäinen rannekello näki päivänvalon Abraham-Louis Breguet´n verstaassa. Breguet no. 2636 rannekellon valmistus kesti kaksi ja puoli vuotta ennen kuin se annettiin tilaajalleen kesäkuun kymmenentenä vuonna 1810. Sen täydellinen koneisto piti sisällään mm. repeetteri-toiminnon. Repeetteri on kellon monimutkainen lyöntikoneisto, joka kellon vasemmalla puolella olevaa nappia painamalla soittaa kellonajan. Mekanismi lyö ensin täydet tunnit, sitten neljännestunnit ja mahdollisesti vielä jäljelle jääneet minuutit. Kellonajan voi siis saada selville pilkkopimeässäkin. Kellon oli tilannut itselleen Napoleonin sisko Caroline, silloinen Napolin kuningatar. Sympaattinen kello Yksi Abraham-Louis Breguet´n nerokkaimmista ja samalla myös "turhimmista" keksinnöistä oli ns. kelloteline. Kellotelineen, joka oli osa pöytäkelloa, perusideana oli yön aikana vetää ja asettaa oikeaan aikaan siihen lepäämään asetettu taskukello. Keksintö sai nimen Sympathique. Sen valmistaminen osoittautui erittäin kalliiksi sekä aikaa vieväksi. Abraham-Louis ehtikin rakentaa vain viisi Sympathiqueta elämänsä aikana. Breguet´n idealistista keksijäpersoonaa kuvaa hyvin se, että juuri hän kehitti taskukelloa säätävän laitteen, vaikka todellisuudessa hänen valmistamansa taskukellot kävivät niin tarkasti, ettei niitä juurikaan tarvinnut säätää. Sympathiquen tapauksessa tuskin olikaan kyse minkään todellisen tarpeen täyttämisestä, vaan se toimi paremminkin Breguet´n ylivertaisen teknisen taituruuden työnäytteenä ja markkinoinnin apuvälineenä. Kaikki viisi Breguet´n Sympathiqueta olivatkin kuninkaiden tilaamia. 151 B R E G U E T Fi n e L i f e

Kuvan kello: Käsivetoinen Breguet 3988 Classique "Grande Complication" tuplatourbillon-mekanismilla. Hinta: noin 305 000 euroa. Kuninkaiden ajannäyttäjä Abraham-Louis Breguet'n kuoltua yritys jatkoi kellojen valmistusta ensin hänen poikansa Antoine-Louisin ja vuodesta 1833 pojanpoika Louis Breguet´n johdolla. Kelloja valmistui käsityönä noin kahdensadan kappaleen vuosivauhdilla ja asiakkaina olivat jo mainittujen lisäksi mm. Turkin sulttaani Selim III, Englannin kuningas George III, Ranskan kuningas Ludvig XVIII, Egyptin kuningas Fuad I ja Venäjän tsaari Aleksanteri I. Alkaen 10 000 euroa Breguet on edelleen yksi arvostetuimmista kellonvalmistajista, ellei arvostetuin. Ainoastaan Patek Philippe -tuotemerkillä on lähes yhtä loistelias historia ja maine. Breguet valmistaa edelleen kellonsa käsityönä ja tuotantomäärä on vain murto-osia esim. Rolexin tuotannosta. Breguet on kallis ostos hintojen alkaessa noin 10 000 eurosta ja kalleimpien Tourbillonien hintojen päätyessä noin 200 000 euroon. Tosin hankkimalla itselleen Breguet'n saa ikuistettua nimensä aikakirjoihin Napoleonin ja Aleksanteri I:n rinnalle. Kirjoittaja on harrastanut kelloja pitempään kuin on maistellut viinejä. Kiinnostuksen erityisalueena ovat olleet 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun rannekellot tai rannekelloiksi muutetut taskukellot. Erityisesti Rattrapantet ja Repeaterit ovat lähellä sydäntä. Kirjoittaja on myös kolmen Breguet'n onnellinen omistaja. 152 F I N E

VALMIS NAUTITTAVAKSI. TÄSSÄ JA NYT. HENGITÄ SUOLAISTA MERITUULTA, TUNNE METSÄN TUOKSU SATEEN JÄLKEEN, NAUTI KAUPUNGIN SYKKEESTÄ ILMAN RAJOITTAVAA KATTOA. AVAUDU UUDELLE ELÄMÄLLE. TÄSSÄ JA NYT. UUSI VOLVO C70 ON AVOAUTO, JOKA ALLE 30 SEKUNNISSA MUUTTUU TYYLIKKÄÄKSI COUPÉKSI. 154 F I N E

"Vihreitä aromeita ja mustaherukkaa? Hienostunut, hieman savuinen ja volatiili tuoksu? Veikkaanpa: Chateau Palmer 2002." "Onko sinun aina pakko brassailla. Minähän vain kuvailin näitä Toskanan tuoksuja. Tätä niittyä. Noita lampaita. Tässä ja nyt!" VOLVO C70 Hinta alkaen 49.400 . Moottorit: T5 (220 hv) · 2.4 i (170 hv) · 2.4 (140 hv). EU-yhd. 6,9-11,9 l/100 km, CO 2 167-284 g/km. WWW.VOLVOCARS.FI