2025 Shortlista | Vuoden aikakausmediatoimittaja Antti Helin Ehdokasjuttu Isä, poika ja Pompeiji, Mondo 12/2025

ISÄ, POIKA JA POMPEJI Seksiä! Sirkushuveja! Kuolemaa! Maailman parhaiten säilynyt rauniokaupunki Pompeji kertoo paljon paitsi menneestä, myös tulevasta. Mutta kuka kumma on raunioilla matkaseurana pyörivä vanha mies? Teksti ANTTI HELIN Kuvat GETTY IMAGES, ADOBE STOCK 22 MONDO JOULUKUU

Forum-aukio oli Pompejin sydän, jossa kansa kohtasi ja kauppiaat myivät tavaroita. Viereinen rakennus toimi pörssinä sekä oikeusja kaupungintalona. MONDO JOULUKUU 23

W Pompejin laajuuden ymmärtää todella vasta paikan päällä. Raunioissa voi kulkea kuin oikeassa kaupungissa. Taustalla näkyy Vesuvius. R ASKASTA PUUSKUTUSTA SEURAA PARAH- dus: ”Miksei kukaan kertonut, että tänne pitää kivuta ylämäkeen!” Vierelläni tal­ lusteleva vanha mies istahtaa lepäämään ikivanhan tien reunakiveykselle. ”Luulin Pompejin olevan tasaisella maalla”, hän puuskahtaa. Miehen sanoissa on perää. Italian länsirannikolla sijaitseva Pompeji on maailman kuuluisimpia ­rauniokaupunkeja, ja meillä kaikilla on siitä etukäteen ainakin jonkinlaisia mieli­ kuvia ja harhakuvitelmia. Kuitenkin vasta paikan päällä todella ymmärtää, mistä näissä tuhkan aikoinaan hautaa­ missa raunioissa on kysymys. Edessä odottaa monta muutakin yllätystä kuin ylämäki. ENSIMMÄISET NIISTÄ OVAT AIVAN JALKOJEMME JUURESSA, kun ikämies ja minä tarvomme Via Marinaa kohti kaupun­ gin keskusaukiota: Pompejissa oli jalkakäytävät! Jalkakäytävät on korotettu tiestä parikymmentä senttiä korkeammalle. Tasaisin väliajoin on jykeviä astin­kiviä, joita pitkin pääsee harppomaan kadun yli jalkakäytävän puolelta toiselle. Kivenmurikat on aseteltu niin, että niiden välistä pääsi ajamaan hevoskärryillä. Syy astinkiville oli se, ettei täällä ollut kunnollista viemä­ röintiä – toisin kuin vaikkapa valtakunnan pää­kaupungissa Roomassa. Pompejin kadut olivat täynnä sontaa, ja sateella ne virtasivat kuin pienet, likaiset purot. 24 MONDO JOULUKUU Kun katsoo tarkemmin, huomaa, että isojen katukivien väleihin on aseteltu pieniä valkoisia kiviä. Ne toimivat alkeel­ lisina katuvaloina heijastaen pimeässä kuun loistetta. Ylämäki johtaa Forumille, suurelle keskusaukiolle, jota reunustavat mahtipontiset pylväät kuin kylkiluut. Täällä käytiin kauppaa ja politikoitiin. Taustalla nousee suurena ja uhkaavana tulivuori Vesuvius. ”Herrajumala!” vanha mies huudahtaa. ”Ajatella, kaikki nämä vuodet ja vierailut Italiassa, ja vasta nyt tulin Pompejiin.” Hän on hetken hiljaa ja toteaa sitten: ”Olisi pitänyt varmaan sanoa: kautta Jupiterin!” Mies on isäni. Hän on kyllä käynyt Napolissa kaupunki­ lomalla aiemminkin muttei saanut silloin aikaiseksi lähteä yksin rauniokaupunkiin asti seikkailemaan. Ja hän kärsi vie­ läpä niin pahasta vatsataudista, että Napolin nähtävyyksien katselun sijaan aika kului hotellin vessassa. Nyt on revans­ sin paikka. ETTEIKÖ MUKA AIKAKONETTA OLISI? KYLLÄ ON, MUTTA HYVIN toisenlainen kuin tieteistarinoissa. Siinä se seisoo, Pompejin taustalla: tulivuori Vesuvius. Se toi kaupungille äkillisen kuo­ leman mutta antoi samalla ikuisen elämän. Mikään toinen rauniokaupunki maailmassa ei ole säilynyt yhtä hyvin kuin Pompeji ja opettanut yhtä paljon ihmisten arjesta 2 000 vuotta sitten. Kun Vesuvius purkautui kohtalokkaana syyspäivänä vuonna 79, tuhkaa satoi kaupungin päälle viiden metrin

­ erros. Se säilöi kaiken niille sijoilleen. Pakenevilta ihmisiltä k jäivät leivät leipomon uuniin ja kolikotkin kaupan tiskille. Pompejissa on hämmästyttävää kuljeskella. Kävijä tuntee olevansa kuin jossain tietokonepelissä, jossa voi tutkiskella rauhassa kokonaista entisaikain kaupunkia ja astua sisään ties millaisiin rakennuksiin. On tavernoja, k ­ äsityöläisten pajoja sekä pesuloita, joissa rikkaiden tunikat pestiin virt­ salla. Saippuaa ei kukaan ollut vielä keksinyt. Vähän väliä sitä huudahtelee ja osoittelee seuralaiselleen: Onpa freskossa upeat värit! Ja katso tuotakin upeaa mosaiik­ kia! Mutta mikäs ihme tuo on? ”Se on penis”, isäni vastaa ja lukee oppaasta, että Vettiin talon ovenpielessä jököttävä maalaus kuvaa hedelmällisyyden jumala Priaposta punnitsemassa jättimäistä suku­elintään. Heppikuvan on tarkoitus houkutella äveriääseen taloon lisää rikkauksia. Pompeji oli vauras kaupunki, jossa asui yli 10 000 ihmistä. Rooman miljoonakaupunkiin verrattuna se oli pieni, mutta Pompejin talous kukoisti hedelmällisen maaperän ja kauppa­ yhteyksien ansiosta. Monet rikkaat roomalaiset rakensivat lomahuviloitaan Napolinlahden rantamille. Upeasti koristellut kylpylät olivat kansan palatseja, joissa kenellä tahansa, sosiaalisesta säädystä riippumatta, oli varaa käydä peseytymässä ja rentoutumassa. Pitäisi varmaan käydä kotonakin useammin uimahallissa, tuumin isälleni. ”Mutta roomalaiseen pesulaan en kyllä vuodevaatteitani veisi!” hän vastaa. Siellä täällä rauniokaupungissa on katukeittiöitä, joissa ruokaa myytiin tiskiin upotetuista saviruukuista. Myyn­ nissä oli jos jonkinsorttista pizzaa ja lasagnea, tosin ilman tomaattikastiketta. Tomaatit kun saapuivat Eurooppaan vasta 1500-luvulla espanjalaisten konkistadorien matkassa. Tärkein mauste oli garum, fermentoitu kalakastike. Samantapainen umamia ruokaan tuova kastike on edelleen suosiossa eri puolilla Kaakkois-Aasiaa. Viini virtasi, tosin se oli nykyistä vahvempaa. Siihen sekoitettiin mausteeksi huna­ jaa ja jopa papuja. Pimeän tullen kaupunki hiljeni. Väki tapasi mennä amfi­ teatteriin nauttimaan sirkushuveista ja muiden seurasta jo varhain aamusta. Alkuun teatteriohjelmassa oli yleensä kaikenlaista pieni­ muotoisempaa huvitusta, kuten eläinten surmaamista ja vankien teloituksia. Päivän huipennus, gladiaattoritaistelut, tapahtui aina iltapäivällä. W Detalji Pompejin kuuluisimmasta taideteoksesta, mosaiikista, joka kuvaa Aleksanteri Suurta taistelemassa. Pompejissa kävijä huudahtaa usein ihastuksesta. Upea rauniokaupunki todella avaa 2 000 vuoden takaista elämää. MONDO JOULUKUU 25

ROOMA Napoli MATKASEURALAINEN EI MALTA ENÄÄ. KUN TAKANA ON JO useita tunteja kiertelyä Pompejissa, hän tuhahtaa: ”Missä ne ruumiit ovat?” Kaupunki on kuuluisa kipsivaloksista, jotka kuvaavat pur­ kauksen uhreja näiden kuolinhetkellä. Purkauksen vapaut­ tamat myrkkykaasut tappoivat kaikki ne, jotka eivät olleet ymmärtäneet paeta ajoissa. Taivaalta satanut tuhka kovet­ tui ruumiiden ympärille, jotka aikaa myöten maatuivat ole­ mattomiin. Jäljelle jäivät tyhjät kuoret, joiden sisään arkeo­ logit kaatoivat kipsiä. Niin, missä ne ovat? Maineikkaita kipsivaloksia on esillä yllättävän vähän. Lopulta löydämme niitä Pakenijoiden puu­ tarhasta, jonne kuoli 13 ihmistä. Onnettomat olivat lähteneet pakoon viime tingassa eivätkä ehtineet kaupungin reunalla ollutta viinitarhaa pidemmälle. Hahmot – aikuiset ja lapset – olivat käpertyneet niille sijoilleen kuka mitenkin. Nyt he makaavat synkkään riviin aseteltuina. Kipsiruumiit tuovat kuoleman lähelle. Muuten tragedia helposti unohtuisi Pompejissa kaiken riemukkaan ihmette­ lyn rinnalla. Ruumiit muistuttavat, ettei Pompeji ollut tieto­ konepeli vaan elävä kaupunki täynnä oikeita ihmisiä. Kaik­ kiaan 2 000 ihmisen uskotaan kuolleen purkauksessa. Pompejin tuhoa on kuvannut kirjeissään Plinius nuorempi. 17-vuotias nuorukainen näki Vesuviuksen pur­ kauksen kotoaan Napolinlahden vastarannalta, jossa hänen setänsä Plinius vanhempi, tunnettu historioitsija, toimi Mise­ numin laivastotukikohdan komentajana. Ensin maa järisi, ja kun ihmiset nostivat katseensa, he näki­ vät Vesuviuksen huipulta nousevan valtavan savupatsaan. Aluksi sen ajateltiin olevan outo sääilmiö, mutta näky muut­ tui yhä uhkaavammaksi. Tumma pilvi laajeni ja kohosi yhä korkeammalle taivaalle, haarautuen kuin paksu mänty. Plinius vanhempi määräsi laivansa vesille ja suuntasi kohti Pompejia. Miestä ohjasi paitsi halu auttaa, myös tieteellinen uteliaisuus. Pian ilma oli jo sakeana savusta. Taivaalta satoi tuhkaa ja hohkakiveä. Mutta Plinius vanhempi ei käänty­ nyt takaisin. Hänen viimeisten sanojensa kerrotaan olleen: ”Onni suosii rohkeaa.” (Historianystäville tiedoksi, että sanontaa oli käy­ tetty jo ennen Pliniusten aikaa.) Pompeji POMPEJI Matka Finnair lentää osan vuodesta suoraan Napoliin, ja Roomasta pääsee sinne junalla runsaassa tunnissa. Napolista ja Sorrentosta kulkee Pompejiin sekä edullinen paikallis­juna että kalliimpi ja hiukan nopeam­pi Campania Express -juna. Jos vuokraa auton, voi ajaa samalla kuuluisan Amalfin rantatien, joka seurailee jyrkänteiden reunaa ja poikkeaa Positanoon sekä muihin upeisiin kaupunkeihin. Mukaan Pompejin raunio­ kaupunkiin kannattaa ottaa eväitä ja runsaasti juotavaa, sillä paikassa on vain yksi kahvila. Vessojakin on vain jokunen. Pääsylipun (18–35 euroa) voi ostaa etukäteen netistä (pompeiisites.org). Lippu sisältää sovellusoppaan, jota voi lukea puhelimella. Yksi päivä riittää Pompejiin tutustumiseen. Raunioalueen vieressä on useita hotelleja. Pompeji on kesäisin paahtavan kuuma eikä auringolta ole juuri suojaa, joten kannattaa matkustaa muina vuodenaikoina. Myös Vesuviuksen kraatterin reunalla voi vierailla. PUNASTUTTAA. ISÄ TOTEAA KOVAAN ÄÄNEEN, ETTÄ NYT MEN- nään poika bordelliin! Sellaiset vitsit eivät ole enää tätä päi­ vää, vastaan, vaikka salaa vähän naurattaakin. Mutta juuri sellainen on Pompejin kuuluisin rakennus, ilotalo. Sehän meitä ihmisiä kiinnostaa loputtomasti kuo­ leman ohella: seksi. Tänä keväisenä viikonloppuna minne­ kään muualle Pompejiin ei ole kertynyt jonoa tai muuten­ kaan l­ iiaksi ihmisiä, paitsi ilotaloon. Roomalaiset kutsuivat prostituoituja naarassusiksi, ja Pompejin bordelli tunnetaan nimellä Lupanar, naarassuden pesä. Eläin kuvasti roomalaisille olentoa, joka oli paitsi villi ja vapaa, myös hellivä ja hoivaava, imettihän juuri naaras­ Pompejissa on kaksi tärkeää nähtävyyttä. Muuten siellä kannattaa vain kuljeskella, aivan kuin nykykaupungeissa. 26 MONDO JOULUKUU susi Rooman syntymyytissä valtakunnan perustajia, Romu­ lusta ja Remusta. Maineeseensa nähden Lupanar on pettymys. Kaikki on pientä ja vaatimatonta, niin prostituoitujen ahtaat kopit kuin niitä koristavat eroottiset seinämaalauksetkin. Kuvia lihan iloista näkee Pompejissa muuallakin kuin Lupanarissa. Rikkaat koristelivat niillä makuuhuoneitaan. Napolin arkeologisessa museossa on omistettu kokonainen sali Pompejin eroottisille maalauksille, esineille ja patsaille, joista kuuluisin esittää Pan-jumalaa astumassa vuohta. Tuossa museossa kannattaa ehdottomasti käydä, mutta Pompejin Lupanarin voi hyvin jättää väliin. Ylipäätään raunio­kaupungin vierailulle ei kannata tehdä kovin tark­ koja suunnitelmia, sillä osa taloista on auki vuorotellen. Pom­ pejista nauttiikin parhaiten, kun kuljeskelee ympäriinsä rau­ hassa, päämäärättä – kuten nyky­päivänkin kaupungeissa. Kaksi kohdetta on kuitenkin sellaisia, joita ei kannata jät­ tää väliin. Toinen on Faunin talo, joka on saanut nimensä pie­ nestä faunin patsaasta. Talo oli Pompejin suurimpia ja ylel­ lisimpiä. Kohokohtana on upea lattiamosaiikki, joka kuvaa Aleksanteri Suuren ja Persian Dareioksen välistä taistelua. Alkuperäinen mosaiikki on Napolin arkeologisessa ­museos­­sa, Z Forumin laidalla sijaitseva Apollonin temppeli oli kaupungin pyhimpiä paikkoja. Apollonin patsas on jäljennös, kuten muutkin raunioilla nyt seisovat patsaat.

MONDO JOULUKUU 27

Matkailu ikäihmisen kanssa on mahtavaa. Isälleni joka hetki reissussa tuntuu arkeen verrattuna seikkailulta. W Pompeji hautautui vuonna 79, ja tulivuori Vesuvius on sen jälkeenkin purkautunut usein muttei yhtä tuhoisasti. Viimeisin purkaus oli vuonna 1944. mutta kopiokin on vaikuttava – ja hienoa nähdä aidolla pai­ kallaan. Taistelun tempo lyö silmille. Hevonen on lyyhistynyt tan­ tereeseen, ja keihäät sojottavat kohti taivasta. Pelko paistaa Dareioksen kasvoilta, kun häntä kohti ratsastavalla Aleksan­ terilla on julman määrätietoinen ilme. TOINEN LÄHES PAKOLLINEN KOHDE POMPEJISSA ON VILLA DEI Misteri, jonne päästäkseen on maksettava pieni lisämaksu. Vaikuttavinta Pompejin taloissa ovat värikkäät freskot, ja Mys­ teerien huvilassa ne ovat poikkeuksellisen hienot. Villa dei Misteri on kuitenkin pitkän kävelyn takana, ja isä jää suosiolla odottamaan nyky-Pompejin ainoaan kahvilaan. ”Löydät minut täältä”, hän toteaa ja tilaa juoman. Emme kumpikaan halua syödä kuppilan ylihintaista ja ankean näköistä ruokaa, ollaanhan nyt sentään Italiassa. Niinpä mutustelemme tuomiani kuivia ja mauttomia kek­ sejä. Niissä sentään lukee, että ne ovat perinteisiä napolilaisia. 28 MONDO JOULUKUU SAATATTE KYSYÄ, MIKSI OLEN POMPEJISSA ISÄNI KANSSA, jolla jo jalat ja keuhkot reistailevat? Koska matkustaminen on paras tapa viettää yhteistä aikaa. Arjen kiireet katoavat, ja sitä on hetken aikaa sataprosenttisesti läsnä. Yhteisillä mat­ koilla kirin tavallaan kiinni kaikkea sitä aikaa, jonka nuo­ rempana aikuisena jätin viettämättä vanhempieni kanssa. Isäni on myös erinomaista matkaseuraa – vaikka vanhem­ man miehen vitsit eivät aina enää kestäkään päivänvaloa. Isä ei valita sitä, että jalat eivät enää kanna niin kuin ennen, vaan on tyytyväinen jokaisesta metristä, jonka ne vielä kan­ tavat. Hän ei valita mistään muustakaan. Hotellin laatu­ vaatimukseksi riittää toimiva hissi, ja ruoka on aina hyvää. Jokainen hetki matkoilla tuntuu olevan isälleni seikkailu. Ankeinkin hetki reissuilla taitaa voittaa 78-vuotiaan lesken arjen yksikseen kotona. Väittäisin, että sama koskee ylipäätään vanhempia matka­ kumppaneita. Olen reissannut myös kummitätini ja anoppini kanssa, ja he ovat olleet koko ajan yhtä hymyä.

Herculaneum oli Pompejia vauraampi kaupunki, ja se näkyy paikan raunioissa säilyneissä ylellisissä freskoissa. Raunioita Italiassa riittää Maailma on raunioina – ainakin Etelä-Italiassa. Napolin suunnalla on Pompejin ohella kaksi muutakin upeaa rauniokaupunkia. Napolin vieressä sijaitsevan Herculaneumin talot ovat säilyneet vielä Pompejiakin paremmin, mutta kaupungista on kaivettu esiin huomattavasti pienempi osa, koska sen paikalle ehti kasvaa uusi kaupunki. Herculaneumin kaivauksista on tehnyt Pompejia haastavamman myös se, että tuhkan sijaan Herculaneumin hautasi peräti 20 metrin kerros kovaksi kivettynyttä vulkaanista ainesta. Sadan kilometrin päässä Napolista sijaitsee antiikin kreikkalaisten perustama Paestum. Sitä Entä matkat puolisoni kanssa? Siinäkin on toki puolensa, joita erotiikkaan vihkiytyneet roomalaiset olisivat osanneet arvostaa, mutta matkan dynamiikka tapaa olla toisenlai­ nen. Koska parisuhteessa arkea vietetään jopa tapauksessa yhdessä, matkan pitäisi nousta sen yläpuolelle. Odotukset ovat korkeammat. Kaiken pitäisi olla täydellistä. Tyytymättö­ myyttä ja valituksen aiheita voi tulla helposti vastaan. ”TERVEISET POMPEJISTA, JOTENKIN TE TULITTE TÄÄLLÄ MIE- leeni.” Sellaisen postikortin isäni olisi lähettänyt entisinä aikoina työtovereilleen. Kortissa olisi ollut kuva rapistuneista raunioista. Nyt hän on eläkkeellä, eikä postikorttejakaan enää juuri lähetellä. Tavat muuttuvat, ja teknologia kehittyy. Rooma­ laisten olisi kai ollut mahdotonta kuvitella maailmaa, jossa me elämme. Saippua! Sähkövalot! Internet! Tomaattikastike! Yhtä vaikea meidän on kuvitella, millainen maailma on vuonna 4025. Pompejin raunioilla istuessa sitä ajautuu vää­ ei tuhonnut tulivuorenpurkaus, vaan kaupunki hylättiin, kun se jäi syrjään kauppareiteiltä ja sitä ympäröiville soille pesiytyi vaarallisia malariahyttysiä. Paestumissa on kolme mahtavaa, upeasti säilynyttä temppeliä ja kokonaisen kreikkalaisen kaupungin rauniot talojen kivijalkoineen. Jos Pompeji kerääkin yleensä matkailijoiden huomion, ovat myös Herculaneum ja Paestum hämmästyttävän hienoja ja ehdottomasti vierailun arvoisia kohteita. Itse asiassa isäni piti kaikkein eniten juuri Paestumista, sijaitseehan se tasaisella maalla. Se oli myös matkan suurin yllätys, sillä Paestum on kohteena varsin tuntematon eikä siitä ollut suuria odotuksia. Se yllätti iloisesti. jäämättä miettimään, millaisen kuvan arkeologit 2 000 vuo­ den päästä muodostavat meidän ajastamme. Kokoavatko he historian palapeliä tutkimalla ydinaseiden tuhoamia kau­ punkeja vai sukeltamalla veden alle jääneisiin metropoleihin? Todennäköisesti he pitävät maailmaamme teknologisesti alkeellisena ja eettisesti arveluttavana. Elimme lyhyen aikaa ja senkin käytimme huonosti. Olimme työn ja mammonan orjia ja kohtelimme toisiamme kaltoin. Eläimiä riistimme. Olimme sidottuja siniseen palloomme, jota surutta tuhosimme. Päällimmäisenä tunteena tulevaisuuden arkeologeilla saat­ taa kuitenkin olla ihmetys siitä, kuinka vähän ihmis­elämä perusteiltaan muuttuu. Kuinka 2000-luvullakin kerään­ nyimme ystävien kanssa ruuan äärelle, nautimme kylvyistä, kannustimme urheilusankareita ja katsoimme pornoa – ja matkailimme meille tärkeiden ihmisten kanssa. Pohdiskeluni keskeyttää järjen ääni. Se on isäni. Hän sanoo: ”Taitaa tulla sulkemisaika. Eiköhän mennä Napoliin pizzalle.” m MONDO JOULUKUU 29