Ota kohtalo haltuusi. Aikakausmediat ovat pullollaan osaamista, joka auttaa onnistumaan. Siksi niitä luetaan.

PÄÄKIRJOITUS Toivon, että viihdyt pä ätoi m it taja ja tuot taja Piia Matikainen u lkoasu n su u n n it telu ja tait to Jenni Viitanen toi m it tajat Kaisa Hatakka Hanna Kauppinen Piia Matikainen Eve Risto Ida Valpas valokuva ajat Riikka Hurri Annina Mannila Anniina Nissinen Jouni Porsanger Vilja Pursiainen Clas-Olav Slotte kuvit tajat Pauli Salmi Daniel Stolle Martta-Kaisa Virta S yke tasoittuu, verenpaine laskee, mieli rauhoittuu. Keho rentoutuu, stressi hellittää ja keskittymiskyky paranee. Tutkimusten mukaan paperisen lehden tai kirjan lukeminen vaikuttaa meihin edellä kuvatun tavoin. Kokeillaan! Käsissäsi on painettu nuortenlehti, joka on valitettavasti katoava mediatuote. Taivastelu maailman muuttumisesta on puuduttavaa, mutta mediaympäristö jos mikä on muuttunut vauhdikkaasti ja kilpailu yleisön ajasta vain kovenee. Vielä 2010-luvulle asti ilmestyivät nuorten omat aikakauslehdet Suosikki ja Sinä&Minä. Demilehti lopetettiin 2021, ja alakouluikäisille suunnatun Apu Juniorin ­viimeinen painettu numero ilmestyi keväällä 2024 sisällön siirtyessä digiin. Onneksi harrastelehtiä vielä on ja 80-vuotias Koululainen porskuttaa, mutta yläkoululaisetkin ansaitsevat oman lehden, joka sisältää jokaiselle jotakin. Tämä on sellainen: 70 sivua täynnä juttuja tavallisista nuorista, julkkiksista ja yhteiskunnallisista ilmiöistä – sarjakuvia, lääkäripalstaa ja testijuttua tietenkään unohtamatta. Aikkarin tekoon on osallistunut viisi toimittajaa, kuusi kuvaajaa, kolme kuvittajaa, yksi taittaja, yksi kolumnisti ja 18 yläkouluikäistä kirjavinkkaajaa. Juttuja ei tietenkään olisi syntynyt ilman lukuisia haastateltavia, eikä sarjissivuja olisi ilman Aku Ankan avuliasta toimitusta. Kiitos! Lehden tarkoitus on yksinkertainen: tarjota vertaistukea, uusia oivalluksia ja lukunautintoa, antaa maistiainen aikakauslehtien luonteesta. Toivon, että saat lehdestä myös jutunjuurta rupatteluun omien huoltajiesi kanssa: Millainen sosiaalinen media oli heidän nuoruudessaan? Entä miltä nuorisokulttuuri näytti ja kuulosti silloin? Ja kaikkein tärkeimpänä: mitä sinulle kuuluu, ja millaisia tunteita jutut nostivat pintaan? Aikkari kannustaa myös pohtimaan, miltä näyttää tulevaisuuden mediaympäristö. Millainen sinä toivoisit sen olevan? Piia Matikainen on Aikakausmedian mediakasvatus­asiantuntija k an n en kuva Anniina Nissinen Päätoimittaja pai notalo PunaMusta Oy Aikkari on luettavissa myös näköislehtenä osoitteessa: aikkarilehti.fi Aikkari 3

Aino Morko keksii lauluja kävelyillä. s. 20 Pääkirjoitus Sisaruudesta Kolmen erilaisen perheen lapset kertovat, mitä sisaruus merkitsee. Kirjahyllyn aarteita Yläkoululaiset antavat lukuvinkkejä eri genreistä ja vuosikymmeniltä. Pehmoainon laulut syntyvät tylsyydestä Muusikko Aino Morko kertoo, miten laulujen kirjoittamisessa pääsee alkuun. 4 Aikkari Viton ja Millin perheessä on yhdeksän lasta. s. 6

Kolumni Tutkija Minna Vigren: Tulevaisuus alkaa kuvittelusta Rakkaudesta lajiin Neljä nuorta kertoo, mikä omassa harrastuksessa kiehtoo. Inkeri Poranen muutti yksin Kaustiselle lukion takia. s. 26 Musiikin perässä pois kotoa Lukiolainen Inkeri Poranen asuu kolmen kämppiksen kanssa. Kokiksesta koululakkoon Nuorisokulttuuri saapui Suomeen 1950-luvulla. Oma tila Kaksi ysiluokkalaista esittelee huoneensa. Ilaripro luottaa toistojen voimaan Tubettajana tunnettu Ilari Hakala listaa elämänsä numerot. Tekoäly vaatii älyä Älä unohda omia hoksottimia, kun kysyt tekoälyltä! Somen historia Sosiaalinen media otti ensiaskeleensa jo lankapuhelinaikana. Kiusaaminen jätti pysyvät jäljet Tiktokkaaja Nea Snellman yrittää saada kiusaajat lopettamaan. Mikä on normaalia? Nuorisolääkäri vastaa nuorten yleisiin huoliin. Mihin tarvitset lisää aikaa? Tee testi ja opi hallitsemaan ajankäyttöäsi paremmin! Ilari Hakala loi erilaisen uran jalkapalloilijana. s. 30 Sarjakuvat: Aku Ankka Aikkari 5

Isosisko, pikkuveli, kaksoissisko, velipuoli… Sisaruutta on monenlaista. Kolmen erilaisen perheen lapset kertovat, mitä sisaruus heille merkitsee. TEKSTI Piia Matikainen KUVAT Riikka Hurri 6 Aikkari

Kaksoset Aino (vas.) ja Inka viettävät nykyään vähemmän aikaa yhdessä kuin nuorempina. 8 Aikkari

SISARUUDESTA Minuutin vanhempi isosisko Inka (vas.) ja Aino olivat pieninä hyvin samannäköisiä. 16-vuotiaat Aino ja Inka ovat kaksosia, mutta molempien mielestä Aino on selvästi vanhempi. Muita sisaruksia heillä ei ole. BARBILLA OLI liikkuvat nivelet ja pinkki raita hiuksissa. Se oli barbeista parhain, ja siitä tuli usein leikeissä riitaa, kun kaksoset Aino ja Inka olivat pieniä. Nyt Joensuussa asuvat siskokset ovat 16-vuotiaita ja kiistat liittyvät mielipide-eroihin, joita on iän myötä tullut enemmän. ”Ne ovat ihan turhia riitoja. Yleensä ollaan eri mieltä hyvällä tavalla”, Inka toteaa. Barbimaku oli pienenä sama, mutta muuten mieltymykset erosivat. Aino esimerkiksi tykkäsi enemmän liikkumisesta, Inka piirtämisestä. Ulkonäöltäänkään siskokset eivät ole identtisiä. ”Onneksi!” molemmat huudahtavat. ”Se olisi ihan kauheaa.” Silti siskokset on sekoitettu toisiinsa. Koko peruskouluiän he olivat samalla luokalla, ja välillä opettajat puhuttelivat heitä väärillä nimillä. Aino ja Inka ottivat siitä ilon irti ja lähtivät mukaan opettajien vedättämiseen. Sekaannuksista huolimatta he koke- vat tulleensa kohdelluiksi yksilöinä yhteen niputtamisen sijaan. ”Emme olisi halunneetkaan olla eri luokilla. Toisesta sai turvaa monissa asioissa”, Inka sanoo. Nyt ammattikoulun myötä Aino ja Inka viettävät ensimmäistä kertaa elämässään koulupäivät erillään. PARASTA KAKSOSUUDESSA on kummankin mielestä se, ettei tarvitse olla yksin ja aina on peliseuraa. He ovat paitsi sisaruksia myös ystävyksiä. Siskon tunnetilan aistii helposti, ja toisen puolesta tulee esimerkiksi jännitettyä asioita. ”Jos sisko on vaikka menossa johonkin uuteen paikkaan, tiedän jo etukäteen, miltä se hänestä tuntuu”, Inka kuvailee. Siskoksilla on aina ollut sekä yhteisiä että omia kavereita. Omiin huoneisiin he muuttivat seiskaluokalla. Alakouluaikaan he kokeilivat nukkua eri huoneissa mutta palasivat jakamaan huoneen, koska kumpikaan ei halunnut nukkua yksin. NYKYÄÄN LUONNE-EROT näkyvät siinä, että Aino kaipaa enemmän omaa aikaa ja Inka haluaisi olla enemmän Ainon kanssa. Ainon huoneen ovi on aina kiinni, Inkan huoneen ovi taas auki. ”Kun on koko päivän koulussa ollut sosiaalinen, en jaksa olla sitä enää kotona”, Aino selittää. Aino on Inkaa vain minuutin vanhempi, mutta molempien mielestä hän on isosisko. ”Ainossa parasta on se, että se on kuin toinen äiti, joka pitää minusta huolta. Aino on pidempikin kuin minä”, Inka kuvailee. Aino on myös oppinut yleensä asiat ensimmäisenä – paitsi kerran. Inka oppi lukemaan ekaluokan syyslomalla, Aino joululomalla. Se suututti isosiskoa, mutta pikkusisko oli riemuissaan. ”Vihdoinkin minä olin jossain eka!” Inka muistelee. Aikkari 9

Viton ja Millin kotona pelataan paljon lautapelejä. Harvoin kaikki yhtä aikaa kotona Yläkoululaiset Milli ja Vito ovat yhdeksänlapsisen perheen keskimmäiset. Suurperhe on opettanut tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa. 10 Aikkari JOS 16-VUOTIAS Milli haluaa omaa aikaa, hän kapuaa parvisänkyynsä. 14-vuotias pikkuveli Vito menee puolestaan parvekkeelle riippukeinuun tai lähtee pyöräilemään. ”Kyllä omaa aikaa välillä kaipaa, ja kyllä sitä myös saa”, Milli sanoo. Millin ja Viton lisäksi perheessä on seitsemän lasta: Remi, 22, Jomi, 21, Tiko, 19, Mano, 18, Villa, 12, Arlo, 7, ja Leno, 4. Kaksi vanhinta ovat jo muuttaneet pois kotoa. ”Silloin itketti. On se niin iso juttu, kun yksi lähtee”, Vito sanoo. Perhe asuu Nurmeksessa 80-neliöisessä kerrostalokodissa. Asunnossa on kolme makuuhuonetta. Milli jakaa huoneen Villan ja Lenon kanssa. Huoneessa on iso, kiinteä parvi, jossa Milli ja Villa nukkuvat. Se on

”Jos meitä on pöydässä vaikka vain viisi, tuntuu tosi tyhjältä.” Kuva: Riikka Hurri myös mukava oleskelupaikka. Toisessa lastenhuoneessa on kaksi kerrossänkyä. Niissä nukkuvat Vito, Mano, Tiko ja Arlo. Lisäksi perheellä on autotalli, joka on teini-ikäisten oma olohuone. Millin ja Viton mielestä parasta suuressa sisarusparvessa on yhdessä tekeminen ja puhuminen. ”Onhan se mukavaa, kun itsekin olen sosiaalinen ihminen. On mukavaa, kun on aina joku, jonka kanssa tehdä jotain”, Vito tuumii. MILLI HARRASTAA tanssia, kuten myös Villa-sisko. Viton harrastus on D&D-lautapelin pelaaminen veljiensä kanssa. Sisaruksilla on omat kaverinsa ja harrastuksensa, joten harvoin kaikki ovat yhtä aikaa kotona. Päivällisaika on poikkeus: silloin perhe pyrkii kokoontumaan yhteisen pöydän ääreen. ”Jos meitä on pöydässä vaikka vain viisi, tuntuu tosi tyhjältä”, Vito sanoo. Viikonloppuisin perhe viettää yhdessä elokuva- ja peli-iltoja. Vito ja Milli kertovat, että elokuvan valitseminen vie aika kauan. Jos pienetkin sisarukset osallistuvat, on valittava heille sopiva. Mitään kurjia puolia sisarukset eivät suurperheestä keksi. ”Oma huone olisi ihan kiva. Jos joku vaikka jättää legot levälleen meidän huoneeseen, se ärsyttää”, Milli lopulta sanoo. ”Ja jos johonkin ollaan lähdössä, se on aina vähän sähläystä”, Vito lisää. Kumpikin muistaa toivoneensa pikkusisaruksia ja olleensa vauvauutisista innoissaan. Heistä on mukavaa olla sisarusparven keskellä: voi kuulua sekä pienempiin että isompiin. VITO JA MILLI kokevat, että sisarukset ovat heille myös ystäviä. ”Se tuntuu minulle ihan itsestäänselvyydeltä. Kun kuulen, että jollain on sisaruksia, oletan heidän tekevän yhdessä asioita”, Vito toteaa. Kaverit ovat usein kysyneet, miten suurta sisarusparvea kestää. ”Moni sanoo, että yksikin on jo tarpeeksi ärsyttävä. Minä vastaan, että siihen tottuu, kun on näin monta ihmistä”, Vito sanoo. Milli ja Vito toivovat, että aikuisenakin sisarukset asuisivat lähellä. ”Jos meillä olisi samanikäisiä lapsia, nekin näkisivät toisiaan”, Milli miettii. Aikkari 11

12 Aikkari

SISARUUDESTA Bonuksena juttuseuraa ja kaksikielinen koti Mattiaksesta ja Erikasta tuli sisaruksia, kun heidän vanhempansa alkoivat seurustella. He muuttivat yhteiseen kotiin kolme ja puoli vuotta sitten. Mattias ja Erika asuvat samassa kodissa joka toinen viikko. Myös Erikan koira Honey vaihtaa kotia vuoroviikoin. Kuvat: Vilja Pursiainen Aikkari 13

JOKA TOINEN VIIKKO 16-vuotias Mattias on ainoa lapsi isossa omakoti­ talossa Espoossa. Joka toinen viikko samassa kodissa asuvat myös 15-vuotias Erika ja 12-vuotias Akseli. Mattias kutsuu heitä puolisiskoksi ja puoliveljeksi. Hänellä on myös 19- ja 26-vuotiaat veljet, mutta nämä ovat jo muuttaneet pois kotoa. ”Pikkuveljenä olin tottunut siihen, että veljet vähättelevät minua. Yhtäkkiä olinkin isoveli. On ollut kivaa, kun saa vähän katsoa nuoremman puoliveljen perään, ja Erikasta olen saanut hyvää keskusteluseuraa.” KUN MATTIAKSEN äiti ja Erikan isä vuonna 2021 alkoivat seurustella, Erika odotti jännityksellä ensimmäistä kyläilyä isän uuden kumppanin ja tämän kolmen lapsen luona. ”Muistan tapaamisesta vain, että ei se sitten niin jännittävää ollutkaan”, Erika sanoo. Kyläilyn jälkeen toinen tapaaminen oli sisäleikkipuistossa, ja pian perheet jo viettivät kesälomaa yhdessä mökkeillen. Erikalla oli ennestään pikkuveli, ja hän oli tottunut olemaan isosisko. Uusperheen myötä hänestä oli tulossa myös pikkusisko kolmelle vanhemmalle veljelle. ”Nyt tuntuu kivalta, kun on enemmän sisaruksia, mutta aluksi se oli hämmentävää, kun olin tottunut olemaan vanhin ja vastuussa kaikesta.” KOLME JA PUOLI vuotta sitten he muuttivat yhteiseen kotiin, isoon omakotitaloon Espooseen. Vanhemmille oli tärkeää, että kaikki lapset saavat omat huoneet. ”Yhteenmuutto tehtiin meille lapsille mahdollisimman mukavaksi”, Mattias kiittelee. Erika asui jo ennestään Espoossa, Mattiaksen perhe muutti kaupunkiin Vantaalta. Erika ja Mattias ovat molemmat yhdeksännellä luokalla mutta eri kouluissa. Mattias on syntynyt Virossa, ja perhe muutti Suomeen, kun hän oli 14 Aikkari kaksivuotias. Kaksi kieltä kuuluvat kodissa. ”Alkuun oli vaikeaa, kun en ymmärtänyt, mitä he puhuvat. Nyt ymmärrän jo melkein kaiken”, Erika sanoo. Erilaiset kasvatuskulttuurit ovat vaatineet keskusteluja, eikä yhteisessä kodissa ole vältytty yhteentörmäyksiltä. ”Virolaisessa kulttuurissa aikuiset päättävät, eivät lapset”, Erika sanoo, ja Mattiaksen äiti Cathy toteaa tämän pitävän paikkansa. “Tein kaikenlaista aika paljon itse. Puuhailin omin päin keittiössä, ja saatoin lähteä kävelylle mainitsematta kenellekään. Siitä tuli sanomista. Aluksi se oli hämmentävää, mutta kun keskustelimme asiasta, ymmärsimme toisiamme”, Erika muistelee. ”Aiemmin meillä oli tiukempaa, mutta nyt on rennompaa. Suomalaiset vanhemmat antavat mielestäni lasten liikkua vapaammin”, Mattias lisää. NIINÄ VIIKKOINA , kun Erika asuu pikkuveljensä kanssa äidin luona, Mattias nauttii kodin hiljaisuudesta. Vaikka Mattias ei vaihda kotia, hän näkee isäänsä paljon. Niinä viikkoina, kun lapset asuvat saman katon alla, perhe syö yhdessä ja pelaa lautapelejä. ”Erikan kanssa käymme välillä yhdessä kaupassa ja kävelyllä”, Mattias kertoo. Erika tykkää eläimistä ja liikunnasta, Mattias kaikesta, missä on moottori. Mattiaksella ja Erikalla on monista asioista eri näkemykset, mutta he nauttivat yhteisistä keskusteluista. ”Meille ei tule riitaa, vaikka olemme usein eri mieltä. Parasta uusperheessämme on se, kun voin jutella saman­ ikäisen kanssa”, Erika toteaa. Erika ja Mattias kertovat, että kahden perheen ja kulttuurin asettuminen saman katon alle vaati säännöistä keskustelua.

SISARUUDESTA Aikkari 15

Saisiko olla seikkailutarinoita tai romantiikkaa tältä vuosituhannelta, vai haluatko sukeltaa menneeseen eri kulttuureissa? Tyrnävän Kuulammen koulun oppilaat suosittelevat koukuttavia romaaneja eri genreistä ja aikakausilta. RAMBO SKUTSI Nadja Sumanen (2015), Otava Päivi Lukkarila (2024), Nokkahiiri Kirja kertoo 14-vuotiaasta pojasta nimeltä Rambo, jolla on ADHD. Rambo on tottunut selviytymään yksin, sillä hänen äitinsä on masentunut. Rambo lähtee kesälomalla äitinsä miesystävän mökille. Sinne tulee myös Rambon ikäinen tyttö, jolla asiat ovat paremmin. Siitä vasta tarina saa alkunsa. Kirja on mukaansatempaava, koska se kertoo yläkoululaisesta pojasta, johon moni voi samaistua. Kirjassa käytetään paljon nuorisokieltä ja erilaisia slangisanoja. Rambo sopii ­yläkoululaisille. Neljä nuorta lähtee eräoppaan kanssa vaellukselle erämaahan ilman puhelimia ja yhteyttä muihin ihmisiin. Vaelluksen tarkoituksena on saada nuoret innostumaan luonnosta ja olemaan ilman puhelimia, mutta kuoleman vierailtua leirissä vaellus muuttuu yhtäkkiä selviytymistarinaksi. Matkan aikana nuoret tukeutuvat toisiinsa ja jokaisen persoonallisuus pääsee näkyville lukujen näkökulmavaihdoksilla. Skutsi on mukaansatempaava ja jännittävä nuortenkirja, jonka lukemista ei malta ­lopet­taa! Joona Keränen, 14 Emil Matinolli, 14 IDÄN PIKAJUNAN ARVOITUS Agatha Christie (1934), WSOY On yö, kun salapoliisi Hercule Poirot on matkaamassa kolmentoista matkalaisen ja junan henkilöstön kanssa Istanbulista Lontooseen. Juna juuttuu lumikinokseen, ja amerikkalainen miljonääri Ratchett murhataan. Kuka junan matkustajista on murhaaja? Se pitää Poirotin selvittää. Kirja on jännittävä, sillä koko ajan tulee uusia juonenkäänteitä ja murhaaja selviää vasta ihan viimeisillä sivuilla. Tämä dekkari on suorastaan tehty arvoituksia ja jännitystä rakastaville lukijoille. Nanna Juustila, 15 16 Aikkari

KIRJA-ARVIOT POJILLE, JOITA JOSKUS RAKASTIN VARKAIDEN AKATEMIA SE PÄÄTTYY MEIHIN Jenny Han (2014), WSOY J.J Arcanjo (2022), Aula & Co Colleen Hoover (2016), WSOY Kirja kertoo korealaisesta tytöstä Lara Jeanista, jonka sisko lähettää riidasta kostoksi viisi rakkauskirjettä Lara Jeanin vanhoille ihastuksille. Tämän seurauksena Lara Jean alkaa feikkideittailemaan koulun suosituinta poikaa, ja he rakastuvat oikeasti. Kirjassa on paljon ylä- ja alamäkiä. Kirja on erittäin mukaansatempaava kolmiodraaman vuoksi. Kirja sopii nuorille tytöille ja miksei pojillekin, jotka pitävät rakkausromaaneista. Kirjalla on jatko-osat P.S. Rakastan sinua yhä sekä Aina ja ikuisesti, Lara Jean. Kirja kertoo nuoresta Gabrielista, jonka vanhemmat ovat hylänneet hänet. Gabriel pääsee varkaille tarkoitettuun kouluun, jossa opetetaan varkauksia. Koulussa Gabriel alkaa epäillä, että hänen vanhempansakin ovat käyneet samaa koulua. Kirja on todella mukaansatempaava, koska heti alussa pääsee mukaan tarinaan. Varkaiden akatemia on vähän kuin Harry Potter ilman taikuutta, joten suosittelen kirjaa kaikille, jotka pitävät Pottereista. Kirja kertoo Lily-nimisestä tytöstä, jonka elämä ei ole helppoa. Vaikeista perheoloista ponnistanut nuori nainen uskoo kuitenkin voittaneensa ongelmansa, kun hän valmistuu yliopistosta ja uskaltaa perustaa unelmayrityksensä. Kun Lily kohtaa Rylen, hänen elämänsä tuntuu jo liian hyvältä ollakseen totta. Mutta sitten Lilyn nuoruudenrakkaus liittyy kuvioihin ja nykyisyys alkaa muistuttaa menneisyyttä. Kirja on mukaansatempaava, koska siinä tapahtuu yllättäviä käänteitä. Kirja sopii ihmisille, jotka unelmoivat omasta yrityksestä. Sofia Ervasti, 15, ja Roosa Laurila, 16 Oula Satomaa, 15 Emma Hyväri, 15 Aikkari 17

TYTÖISTÄ PARHAIN Louisa May Alcott (1870), WSOY Kirja kertoo maalaistyttö Pollystä, joka menee asumaan Shawn perheeseen ja tutustuu kaupungin seurapiirielämään. Shawn perhe ja Polly oppivat toisiltaan paljon, koska heidän taustansa ovat hyvin erilaiset. Teos on tunnelmallinen ja hauska, ja sen parissa viihtyy pitkään. Kirja sopii kaikille, jotka pitävät lukemisesta ja vanhoista kirjoista. Kieli on helppolukuista, vaikkakin vähän vanhahtavaa. SALAMAVARAS PIRAATIT Rick Riordan (2005), Otava Ilkka Remes (2003), WSOY Kirja kertoo 12-vuotiaasta pojasta nimeltä Percy Jackson. Kirja sijoittuu nykyaikaan, mutta siinä on kreikkalaisen mytologian vivahteita. Percy on puoliverinen eli puoliksi kreikkalaisen jumalan poika ja puoliksi ihminen. Hän saa tehtäväkseen estää ihmiskunnan tuhoisimman sodan. Kirja on mukaansatempaava, koska se sisältää yllättäviä juonenkäänteitä. Suosittelen kirjaa nuorille, jotka pitävät mytologiasta ja fantasiasta. Piraatit on Ilkka Remeksen kirjoittaman jännittävän Aaro Korpi -kirjasarjan ensimmäinen osa. Kirjassa Aaro lähtee palauttamaan kadonnutta salkkua omistajalleen mutta päätyykin risteilyalukselle. Laiva on täynnä rikkaita ihmisiä, mutta mukaan on soluttautunut myös aseistettuja kaappareita. Kirja on alusta loppuun asti jännittävä ja mukaansatempaava. Piraarit sopii hyvin yläasteikäisille, jotka pitävät jännitysromaaneista. Aaro Räihä, 15 Luukas Laurila, 14 Lilja Paaso, 14, ja Venla Syri, 15 TÄHTIIN KIRJOITETTU VIRHE John Green (2012), WSOY Tämä teos on sydäntä riipaiseva rakkaustarina. Kirja kertoo parantumatonta syöpää sairastavasta Hazelista ja jalkansa luusyövälle menettäneestä Augustuksesta, jotka tapaavat toisensa vertaistukiryhmässä. Tästä hetkestä al- 18 Aikkari kaa Hazelin ja Augustuksen lähes mahdoton rakkaustarina. Melankolisesta aiheesta huolimatta kirja on hauska ja hyvin mukaansatempaava. Suosittelen kirjaa etenkin niille, jotka eivät osaa kuvitella itseään lukemassa rakkaustarinoita. Anna-Miina Haho, 15

KILTIN TYTÖN MURHAOPAS Holly Jackson (2019), Otava Suuren suosion saavuttanut dekkari kertoo 18-vuotiaasta tytöstä, Pipistä, joka päättää tutkia kotikaupungissaan tapahtunutta vanhaa murhaa. Pip kaivaa esiin pikkukaupungin salaisuuksia vaarantaen samalla henkensä, sillä murhaaja on yhä vapaalla jalalla. Kirja on koukuttava ja jättää lukijan arvailun varaan. Kirja sopii nuorille lukijoille, jotka pitävät true crimestä ja jännityksestä. Saaga Kokkonen, 15, ja Siiri Keränen, 15 ORJA Mende Nazer, Damien Lewis (2004), Otava Tositarinaan perustuva kirja kertoo Mende Nazerin elämästä orjuudessa. Kirja alkaa kertomuksilla Menden lapsuudesta. Hän syntyi Nuba-vuorilla, ja hänen ollessaan 12-vuotias kylä sytytettiin palamaan. Ryöstäjät riistivät Menden omasta kodistaan ja myivät hänet orjaksi. Kirjan aihe on inhottava, mutta katsetta ei vain pysty kääntämään pois. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita ihmisoikeuksista eivätkä pelkää kohdata totuutta. Beata Kolehmainen, 15 HIROŠIMAN KUKAT Edita Morris (1959), WSOY Teos kertoo japanilaisperheen elämästä toisen maailmansodan jälkeen. Amerikkalainen Sam vierailee perheen luona ja saa vähitellen tietää atomipommin aiheuttamasta tragediasta. Alussa ei kerrota kaikkea, minkä vuoksi tekee mieli lukea vain enemmän ja enemmän tietääkseen tapahtumat ja niiden seuraukset. Tekstin kieli on runollista. Suosittelemme kirjaa ihmiselle, jolla riittää empatiaa sekä kärsivällisyyttä. Irina Riikola, 14, ja Beata Timlin, 15 SAAKELIN SATANEN Mikko With (2021), Myllylahti Tämä jännittävä seikkailukirja kertoo nuoresta Uuno-pojasta ja hänen parhaasta kaveristaan. Uuno joutuu ongelmiin ensimmäisessä kesätyöpaikassaan, kun epäilyttävä mies antaa hänelle sadan euron setelin, joka hänen täytyy pitää tallessa. Kriittisellä hetkellä Uuno käyttää rahan ja joutuu ongelmiin epäilyttävän miehen kanssa. Saakelin satanen on hyvä ja mukaansatempaava kirja, koska siinä on paljon jännittäviä juonenkäänteitä ja vaarallisia tilanteita. Kirja on kirjoitettu Oulun murteella, ja se sopii hyvin jännittävistä kirjoista tykkääville nuorille. Valto Hämäläinen, 14 Aikkari 19

Pehmoainon laulut syntyvät tylsyydestä 20 Aikkari

Aikkari 21

Aino Morko uskoo, että jokainen osaa kirjoittaa laulun. Hänelle tekstien tekeminen on keino paeta pahaa oloa ja ymmärtää maailmaa. TEKSTI Piia Matikainen 22 Aikkari KUVAT Anniina Nissinen

A ino Morko ka­puaa ikkunalaudalle valokuvattavaksi ja hyräilee. ”Anteeksi tämä lauleskelu, mutta minulla pyörii koko ajan yksi melodia päässä.” Ikkunasta näkyy Lapinlahden vanhan mielisairaalan sisäpiha. Nykyään rakennus toimii kulttuurikeskuksena, jossa monella taiteilijalla on työhuone. Ainon työhuone on rakennuksen ylimmässä kerroksessa, mutta sinne ei nyt pääse. Avain on taas kateissa. 24-vuotias Aino tunnetaan muusikko Pehmoainona, joka tekee itse omat laulunsa. Eikä niiden kirjoittaminen ole ollenkaan niin vaikeaa kuin voisi kuvitella, hän vakuuttaa. Runoja mummolle Jo ihan pienenä Aino tykkäsi lauleskella omia rallatuksia. Hän viihtyi vanhojen ihmisten seurassa ja kirjoitti runoja omalle mummolleen. ”Se on jäänyt vähän niin kuin päälle. Olen tehnyt tosi monista runoista lauluja.” Lapsuuden lauluista kaksi on tallessa. Toinen kertoo tähdenlennosta ja toinen rakkaudesta. Jälkimmäinen oli häälahja kummitädille, ja Aino lauloi sen videolle. ”Olin kymmenenvuotias, ja se on vieläkin vähän vaikeaa katsottavaa”, hän hymähtää. ”Mutta se on tärkeä muisto.” Lapsuuden teksteissä pyöri paljon luontoaiheita, ja Aino inspiroitui vanhasta Suomi-iskelmästä. Välillä kieli vaihtui suomesta englantiin. ”Suomi on tunnekieleni, joten oli helpompi sanoa ’I love you’ kuin ’Minä rakastan sinua’.” 16-vuotiaana valmiita lauluja alkoi syntyä enemmän, mutta Aino ei näyttänyt niitä kenellekään. Hän ei tähdännyt lauluntekijän ammattiin – kirjoitti vain, koska se tuntui hyvältä. Keskittyminen oli vaikeaa Lapsena Aino haaveili vain kavereista. ”Sosiaaliset taidot olivat minulle lapsena vaikeita. Minun oli vaikeaa saada PEHMOAINO kavereita ja pitää yllä ystävyyssuhteita.” Koulussa Ainosta tuntui, ettei hän kuulu sinne. Keskittyminen oli hirveän vaikeaa. Silloin ei tiedetty vielä, että hänellä on ADHD. ”Käytökseni nähtiin pahana asiana. Ei ymmärretty, etten halua olla ärsyttävä tai inhottava”, Aino muistelee. Hän piirteli ja kirjoitteli kirjojen sivuille, mikä auttoi levottomuuteen. Esiteininä Aino sai ADHD-diagnoosin ja lääkityksen. ”Muistan, kun vihdoin sain tukea. Se oli koskettavaa. Toivon, että ADHD nähtäisiin myös voimavarana.” Aino kertoo, että hänen voimavaransa on hyperkeskittyminen. ”Koulumaailmassa se oli vaikea asia, mutta luovuudessa siitä on etua. Minua ei kiinnostanut matikka tai urheilu vaan ainoastaan musiikki. Sitä olen sitten tehnyt, ja hyperkeskittymisen ansiosta olen tullut siinä paremmaksi.” Paha olo paperille Aino keksii ensin tekstinpätkän, sitten sävelen. Lapsuus- ja nuoruusvuosina Ainoa kiusattiin eri tavoin: oli ulosjättämistä ja ”Minua ei kiinnostanut matikka tai urheilu vaan ainoastaan musiikki.” rankkaa mustamaalaamista. Se on edelleen niin kipeä asia, ettei hän oikein pysty puhumaan siitä. ”Kiusaaminen on muokannut minäkuvaani. On tullut olo, että olen huono enkä onnistu. Olin jossain vaiheessa siitä tosi vihainen, mutta olen myös ollut siitä tosi surullinen. Onneksi olen voinut purkaa sitä teksteihin.” Kun Ainolla on paha mieli, hän ryöpsäyttää paperille kaiken, mikä ahdistaa. Kirjoittaminen auttoi myös kouluiässä. ”Yksinolo olisi voinut ajaa minut vain tuijottamaan tv-sarjoja, mutta musiikki ja yksin omassa huoneessani lauleskelu rauhoittivat minua. Se oli minun satumaailmani.” Ikuisesti keskeneräinen Muutamaa lapsena tekemäänsä laulua lukuun ottamatta Aino on esittänyt omia tekstejään vasta, kun hän julkaisi ensimmäiset kappaleensa Pehmoainona. ”Muistan, kun ystäväni pyysi joskus näyttämään kirjoittamaani kappaletta. Minua jännitti enemmän kuin ikinä Aikkari 23

PEHMOAINO ennen, mutta laulu itketti häntä ja hän tykkäsi siitä.” Ainosta ei ole vielä kertaakaan laulun valmistuttua tuntunut siltä, että se olisi todella hyvä. Eikä se ole tarpeenkaan, hän tuumaa. ”Vaikka oma mieli sanoisi, ettei laulu ole tarpeeksi hyvä, muut eivät ole samaa mieltä. Edelleen yllätyn, että muut tykkäävät biiseistäni. Jos joskus olen itse täysin tyytyväinen, niin ehkä minun ei sitten enää tarvitse kirjoittaakaan. Keskeneräisyys kuuluu asiaan.” Ainolle omista lauluista tärkein on Maasta taivaaseen, joka julkaistiin 2024. Hänellä on kolme pikkusisarusta, joista nuorin on vasta kahdeksanvuotias. Aino kirjoitti laulun heille. ”Sen kirjoitin yhdeltä istumalta, ja valmis laulu on tosi raaka versio. Itkin ja kirjoitin.” Tarkoituksella tylsää Kun Aino aloittaa uuden laulun tekemisen, hän valitsee ensin aiheen. Sitten hän keksii tekstinpätkän ja alkaa hyräillä siihen melodiaa. ”Säveltäminen ei ole niin suunnitelmallista. Teksti vain kutsuu tiettyä melodiaa”, hän kuvailee. Sen jälkeen hän kirjoittaa laulun loppuun. Aino korostaa moneen kertaan, miten tärkeää on tylsyys. Hän jättää välillä tarkoituksella kuulokkeet kotiin ja tekee matkaa omien ajatustensa parissa. Silloin päässä alkaa tuottelias monologi. ”Kun en voi kuunnella musiikkia, alan tehdä sitä itse. Järjestän aivoilleni tylsistymisen hetkiä. Elämässä on paljon tekemistä, mutta tylsyydelle pitäisi ottaa aikaa. Siitä inspiroituminen on mahtavaa.” Lapinlahden rantakallio on Ainolle inspiroiva paikka. 24 Aikkari

PEHMOAINON VINKIT: Näin pääset laulun kirjoittamisessa alkuun 1. Luettele, mitä näet ja koet 4. Kuuntele muiden ajatuksia ”Hyvä tapa päästä alkuun on listata ylös, missä tilanteessa on ja mitä näkee ympärillään. Sitten voi vuorotellen kirjoittaa havaintoja maailmasta ja omista tunteista. Se on kiinnostava tapa rakentaa tekstiä.” ”Toisten tunteisiin samastuminen auttaa kirjoittamisessa. Kun kaverillani on joku tilanne, mietin, miksi toinen toimii niin kuin toimii ja yritän samastua siihen. Se auttaa hahmottamaan maailmaa ja tuottamaan tekstejä.” 2. Unohda riimittely ”Rimmausta on ihan turhaa miettiä, etenkään alkuvaiheessa. Kannattaa antaa tekstin vain tulla ja miettiä loppusointuja vasta myöhemmin. Aivan hyvin voi olla viisikin lausetta ja vasta sitten tulla riimi, joka sitoo tekstin yhteen.” 5. Luota luovuuteesi ”Kaikki meistä ovat luovia. Se on jo luovaa, kun päätämme, missä järjestyksessä laitamme leivän päälle täytteet tai kun tiedämme, minkä värisistä kukista tykkäämme.” 3. Jätä kuulokkeet kotiin 6. Tartu kynään ”Tosi tärkeä asia kirjoittamiselle on se, että on tylsää. On vaikeaa olla olematta stimuloituna, mutta omat ajatukset on tärkeää kohdata. Välillä kannattaa jättää kuulokkeet kotiin ja kännykkä taskuun, sillä luovuus syntyy, kun on tylsää.” ”Uskon, että ajatusten kirjoittaminen ylös on monelle hyödyksi, ja kaikki päästämme tuleva teksti on arvokasta. Täytyy vain alkaa kirjoittaa ja päästää irti ajatuksesta, että ei osaa. Kirjoittamista helpottaa, kun mietit, mitä haluat sanoa toiselle.” Aikkari 25

MUSIIKIN PERÄSSÄ POIS KOTOA Inkeri Poranen opiskelee toista vuotta Kaustisen musiikkilukiossa. Intohimon seuraaminen vaati muuttoa pois kotoa Laihialta ja pärjäämistä 20 euron viikkobudjetilla. TEKSTI Hanna Kauppinen 26 Aikkari KUVAT Clas-Olav Slotte

8.00 Aamu Kaustisella Keski-Pohjanmaalla on kirkas. Musiikkilukiossa toista vuotta opiskeleva Inkeri Poranen, 17, herää omassa huoneessaan vanhan, valkoisen puutalon yläkerrassa. Hän on tapansa mukaan torkuttanut puhelinherätystä puolen tunnin ajan. Enää ei väsytä. Inkeri jakaa yli sataneliöisen yläkerran kolmen lukion kolmannen vuoden opiskelijan kanssa. Kaikilla vuokralaisilla on oma huone. Avara tupakeittiö ja kylpyhuone ovat yhteiset. Talon omistaja asuu alakerrassa. Inkeri on kotoisin noin 150 kilometrin päästä Laihialta. Sielläkin on lukio, mutta Kaustisen erikoislukio veti Inkeriä puoleensa, koska hän on aina harrastanut laulua sekä v­ iulun- ja pianonsoittoa. Intohimon seuraaminen vaati kotoa muuton peruskoulun jälkeen. Ensimmäisen vuoden Inkeri asui lukion pihapiirissä sijaitsevassa kunnan asuntolassa yhden kämppiksen kanssa. ”Nautin kommuunielämästä, koska ympärillä on enemmän ihmisiä ja aina joku, jolle jutella”, Inkeri sanoo. Vessaan ei ole tarvinnut jonotella, ja keittiökin on pysynyt siistinä ilman kiistoja. Nyt vessa on vapaa hammaspesulle ja kevyelle meikkaukselle. Sen jälkeen Inkeri valmistaa evääksi smoothien ja leivän, nappaa koululaukun ja laskeutuu natisevat portaat alas. Koulumatka on vain parisataa metriä. Inkeri mutustaa eväsleipää kävellessään. 8.55 Inkeri suuntaa ruotsin luokkaan. Sen jälkeen on vuorossa musiikin teoriaa, ruokailu ja pitkää matikkaa. Inkeri kehuu koulussa valitsevaa yhteishenkeä. Hän oli aistinut sen jo ysiluokalla tutustumiskäynnillä. ”Molemmat vanhempani ovat myös käyneet tämän lukion, ja he ovat muistelleet tuota aikaa aina lämpimästi. Siksi heille ei ollut mikään ongelma, että muutin pois kotoa tänne tullakseni.” Yksin toiselle paikkakunnalle muuttaminen ei pelottanut myöskään Inkeriä. ”Minun on helppo mennä juttelemaan uusille ihmisille, ja ystäviä löytyikin heti.” Lukioon tuli toinenkin laihialainen, ja yksi Inkerin Laihian-kaveri aloitti samaan aikaan opinnot Kaustisella raviopistossa. ”Lisäksi äitini ystävän lapsi aloitti lukion samaan aikaan. Tapasimme toisemme täällä ensimmäistä kertaa, ja nyt olemme parhaita kavereita.” Muihin opiskelijoihin tutustumista edesauttaa se, että musiikkiharrastuksen kautta lukiolaiset ovat samanhenkisiä. ”Tykkään siitä, että täällä on niin paljon tyyliltään erilaisia ihmisiä. Peruslukiossa saattaa vähän erottua, jos pukeutuu persoonallisesti, mutta täällä kaikki ovat kuin kotonaan omissa tyyleissään.” Aikkari 27

13.30 Iltapäivällä vuorossa on koko koulun yhteinen viikoittainen yhteisötunti. Se pidetään aina lukion tilavassa aulassa, jossa on nouseva katsomo. Tänne kaikki koulun 150 opiskelijaa mahtuvat. Yhteisötuntien teemat vaihtelevat, ja tällä kertaa aiheena on nuorisovaltuuston vaalit. Äänestämässä käyvät vain ensimmäisen vuoden opiskelijat, ja muilta paikallaolijoilta toivotaan viihdettä äänestämisen taustalle. Inkeri tarttuu mikrofoniin: ”Mistä tietää, että on saapunut Laihialle?” hän kysyy. ”Kun pyykkinaruilla roikkuu käytettyjä vessapapereita.” Yleisöä naurattaa. Yhteisötunnin jälkeen on kymmenen minuutin tauko. Inkeri ehtii juoda evässmoothiensa ja käydä vessassa ennen kuin koko koulun yhteiset kuoroharjoitukset alkavat. Äänen­avauksen jälkeen kuorolaiset ehtivät tutustua vähän lukukauden ensimmäiseen harjoiteltavaan kappaleeseen, joka on Michael Jacksonin Man In The Mirror. Opettajan muiden menojen takia harjoitukset loppuvat tavanomaista aikaisemmin, ja Inkeri pyöräilee kotiin välipalalle. 15.00 Keittiöstä kuuluu puhetta. Pöydän ääressä Inkerin kämppikset pelaavat Monopolya. Inkerin osuus vuokrasta on 300 euroa kuukaudessa. Sen hän maksaa opintotuella. Vuokran jälkeen tuesta jää muuhun elämiseen noin 30 euroa kuukaudessa. Kesätyötienesteillään Inkeri selviää ruokaostoksistaan eikä aio ottaa opintolainaa. ”Viikoittainen ruokabudjettini on maksimissaan 20 euroa. Viime vuonna huomasin, että pystyn hyvin elämään myös kahdeksan euron viikkobudjetilla. Kouluruo- 28 Aikkari kalassa myydään litran kokoisia hävikkiruoka-annoksia yhdellä tai kahdella eurolla, ja sitten pärjään aika lailla hedelmillä, leivällä ja jugurtilla. Leivon myös itse paljon leipää ja sämpylöitä.” Jos hävikkiruokaa ei ole saatavilla, Inkeri kokkaa yleisimmin pastaa ja soijarouhetta, joka on paljon edullisempaa kuin liha. Hän valmistaa mielellään myös keittoja. ”Osasin peruskokkailun jo ennen lukiota, mutta viime vuoden aikana kehityin tosi paljon.” ”Pystyn hyvin elämään myös kahdeksan euron viikkobudjetilla.” Taloudenpito ei tuota Inkerille ongelmia. Siitä hän kiittää kotiseutunsa kulttuuria. ”Laihialaisuus on osa identiteettiäni, eli olen tosi pihi. En ole ajanut autolla vielä minnekään muualle kuin kotiin ja tänne, enkä muutenkaan tykkää kuluttaa rahaa mihinkään ylimääräiseen. Ja jos jotain tarvitsen, ostan sen kirpputorilta. Täällä käytössäni on pyörä, jolla kuljen lähes kaikkialle kylällä.” Inkeri pyöräyttää nopeasti välipalan: soijaruouhe-kasvistäytteisen tortillan ranskankermalla. Tämä on yksi hänen lempivälipaloistaan helppoutensa, edullisuutensa ja ravitsevuutensa takia. Kun hän on syönyt sen, koko kommuunin nelikko hurauttaa lukiolle yhden kämppiksen autolla, sillä kaikki ovat menossa samalle tunnille.

16.10 Kaustisen musiikkilukiossa yksi lukuvuoden kohokohdista on jokakeväinen musikaali. Se on koko koulun yhteinen ponnistus, jonka ohjaa ammattilainen. Opiskelijat ovat mukana kaikissa rooleissa: kuorossa, solisteina, bändin jäseninä, tuotannon apulaisina, lavastajina ja puvustajina. Musikaalit ovat tunnettuja koko maakunnassa. Tänään on ensimmäinen suunnittelupalaveri, jonka pitää ohjaaja Aku-Petteri Pahkamäki. Hän paljastaa tulevan musikaalin nimen ja kyselee opiskelijoiden kiinnostusta eri rooleihin. Kaikki halukkaat valokuvataan, jotta ohjaaja tiimeineen voi päättää kokoonpanosta myöhemmin. Inkeri oli mukana jo viime kevään Myrskyluodon Maija -musikaalissa pienessä puheroolissa. Nyt hän tavoittelee innostuneena lauluroolia, koska viimekeväinen musikaali oli niin mahtava kokemus. 16.45 Valmisteleva musikaalipalaveri on lyhyt. Inkeri suuntaa sen jälkeen koulun studioon, joka sattuu onneksi olemaan vapaana. Inkeri kävi viime vuonna studiokurssin, minkä ansiosta hänellä on omat avaimet ja vapaa pääsy studiotilaan. On aika keskittyä uuden biisin tekemiseen. Kaustisen musiikkilukiolaiset viettävät paljon aikaa koululla oppituntien ulkopuolella, koska koulu tarjoaa bändeille treenitilat ja studion. Tiloissa saa oleskella iltayhdeksään. Inkerin päivät kuluvat siis pitkälti kotona ja koululla. Välillä hän poikkeaa ruokakaupassa, kirjastossa ja kunnan kahdella kirpputorilla. ”Joskus käyn ilmaiskonserteissa.” Noin joka kolmas viikonloppu Inkeri matkustaa kotiin Laihialle. ”Viime vuoteen verrattuna kulkeminen on helpompaa, koska nyt minulla on ajokortti ja auto.” 19.00 Koulun studiolta Inkeri kävelee kunnankirjastoon, jonne on alle kilometrin matka. Hän lainaa kir­jan, joka pohjautuu ensi kevään musikaalin tarinaan. Musikaalin kaikki kappaleet löytyvät ohjaajan vinkkaamina myös Spotifysta, joten Inkeri kuuntelee ne kotiin päästyään läpi. Iltapuuhiin kuuluu myös roskien vienti, iltapala ja hengailu kämppisten kanssa. Koti-ikävää Inkeri ei varsinaisesti ole potenut missään vaiheessa, sillä hän viihtyy Kaustisella niin mainiosti. Alussa häntä kuitenkin vähän jännitti, kuinka hänen kaksi nuorempaa sisarustaan pärjäävät ilman isosiskoa. Inkeri ei muista kokeneensa mitään suuria yllätyksiä itsenäistä elämää aloitellessaan. Hän tuumii, että suurin haaste on oman rytmin vaihtaminen toiseen lapsuudenkotiin mennessä. Aikataulut kun ovat omassa kämpässä ja vanhempien luona aivan erilaiset. ”Suurin yllätys on varmaankin ollut se, että eihän tämä niin vaikeaa ollutkaan.” 23.15 Alakerrassa asuva vuokranantaja on asettanut hiljaisuudeksi iltakymmenen. Inkerin mukaan tavalliset elämän äänet eivät kuitenkaan kantaudu alakertaan, joten kellonajalla ei ole niin suurta merkitystä. ”Kämppisten kanssa olemme myös sopineet yhteisistä pelisäännöistä hiljaisuuden suhteen, eikä niiden noudattamisessa ole ollut ongelmia”, Inkeri kertoo. Hampaiden ja kasvojen pesun jälkeen Inkeri menee sänkyyn. Ohjelmantäyteisten koulupäivien jälkeen unta ei tarvitse kauan odotella. Aikkari 29

30 Aikkari

ELÄMÄNI NUMEROT -vuotiaana aloitin jalkapallon Asuin lapsuuteni Pohjois-Espoos­ ­sa, ja äiti vei minut 8-vuotiaana hiekkakentälle pelaamaan jalkapalloa. Seura oli Pohjois-Espoon Ponsi (PEP). Menin suoraan matsiin ilman yksiäkään treenejä, hiekkahousut kaulaan asti vedettyinä. Eihän siitä mitään tullut, eikä jäänyt hyvä fiilis. Jonkin aikaa menin vähän väkisin vietynä treeneihin, mutta sitten kipinä vain syttyi ja löysinkin itseni joka päivä kodin viereiseltä hiekkakentältä. Futiskärpänen oli puraissut. 23 oli pelipaitani numero Pelasin FC Espoossa kymmenen vuotta. Pelinumeroni oli 23, mutta numerovalintaan ei liity mitään erityistä tarinaa. Pelipaitoja tuolta ajalta on vieläkin tallessa. 7 on lempipelaajani numero Kun Cristiano Ronaldo nousi Manchester Unitedissa pelatessaan suureen suosioon, aloin katsoa netistä videoita hänen pelaamisestaan. Kun löysin klippejä esimerkiksi siistin näköisistä harhautuksista, lähdin koettamaan niitä itse. Ronaldo on maailman parhaimmistoa, ja vaikken niinkään fani enää ole, arvostan sitä, millaista innostusta ja inspiraatiota olen häneltä saanut. 13 -vuotiaana keksin Ilaripron Perustin futisaiheisen YouTu­be-­ kanavan vuonna 2010. Halusin nimen, joka yhdistää oman nimeni ja sen, millä vakavuudella sisältöä teen. Niin syntyi Ilaripro. Ennen kanavan perustamista äiti oli kerrostalomme takapihalla taltioinut temppujani sen ajan kännykkäkameralla, mutta itse en ollut kuvannut koskaan. Sain perheeni videokameran lainaan, ja ensimmäinen videoni oli unboxing-­video. Siinä avasin joululahjaksi saamani nappikset paketista. Jokusen kuukauden päästä tein futisvideon, jossa potkin palloa maaliin. Eihän niitä vuosikausiin kukaan katsonut. Videoilla saattoi olla vain 100–200 näyttöä, eikä kanavalla ollut seuraajia. Pari vuotta sain tehdä, ennen kuin tuli tuhansia näyttökertoja. 18 -vuotiaana lopetin pelaamisen Kun videohomma oli lähtenyt hyvään vauhtiin, halusin k ­ äyttää siihen enemmän aikaa ja lopetin jouk­ kueessa pelaamisen. Siihen mennessä olin ehtinyt pelata paljon. Ponsissa pelasin puolitoista vuotta, sen jälkeen FC89:­ssa jokusen vuoden ja pisimpään FC Espoossa. Olin yläasteen ja lukion urheiluluokalla, joten joukkueen harjoitusten ja pelien päälle tulivat koulun aamutreenit. Kaikkineen oli kahdeksan ohjattua treeniä viikossa ja omatoiminen tekeminen päälle. Videoille ei sillä tahdilla jäänyt tarpeeksi aikaa. 2017 tärkeä vuosi urallani Kun lukio ja armeija oli käyty, päätin laittaa kaiken peliin videohommissa. Saatoin herätä neljältä aamuyöllä kuvaamaan, vaikka olisi ollut 20 astetta pakkasta. Minulla oli hirveä intohimo kehittyä, ja aloin saada jo palkkaakin joistain jutuista. Se oli tubettamiselle lennokasta aikaa: ala oli uusi, ja sen ympärillä oli hyvä hype. Se oli myös minulle loistava hetki katsoa, mihin rahkeeni riittävät, koska olin vasta aikuisuuden kynnyksellä vailla suuria vastuita. Tuolloin keskityin videoihin, mutta nyt olen rakennellut kaikkea muutakin brändini ympärille. 02650 monipuolisuus on tärkeää. Nykyään käyn kuntosalilla, lenkkeilen, futailen ja olen oppinut arvostamaan kävelyä. Liikunnan ei ole pakko olla raskasta ja itsensä haastamista. On taitolaji oppia kuuntelemaan kehoaan ja tunnistaa, milloin ei kannata tehdä täysillä. 1731 pomppua on ennätykseni Vuosia sitten tein pomputteluennätykseni Leppävaaran urheilupuistossa. Jokainen pomppu tallentui videolle. En ole sen jälkeen jaksanut yrittää uudestaan, sillä minulla ei ole painetta parantaa tulosta. Se voi kuulostaa hurjalta määrältä, mutta moni on saanut enemmänkin. Jos saa pomputettua tuhat kertaa, on jo todistanut osaamisensa. 10000 yrityskertaa Monesti sano­ taan, että tarvitaan ­10 000 toistoa, jotta voi tulla hyväksi jossain. Vaikka se voi tuntua älyttömältä työmäärältä, niin se luo myös toivoa. Kun laittaa tarpeeksi aikaa ja energiaa johonkin, voi oppia uskomattomia juttuja ja kehittyä tosi hyväksi. Täytyy vain luottaa toistojen voimaan. Jos näet, että joku osaa tehdä jotain tosi hienosti, voit olla varma, että hän on epäonnistunut satoja, tuhansiakin kertoja. L­eppävaaran urheilupuiston postinumero Minulle tärkein futiskenttä on Leppävaaran urheilupuistossa. Asuin teininä siinä lähellä, ja niillä kentillä aloitin videoiden kuvaamisen. Siellä tuli tehtyä niitä videoita, jotka laittoivat tämän uran alulle. Joukkueeni myös treenasi siellä, joten se oli kuin toinen koti. Edelleen sinne mennessäni jengi moikkailee ja tuntuu kuin kotiin menisi. 6 kertaa viikossa liikuntaa Passiivisuus vaikuttaa mielialaani, joten urheilen melkein joka päivä. Joskus olisin voinut laittaa tähän suuremmankin numeron, mutta lepopäivät ovat tärkeitä. Olen tykännyt haastaa itseäni, mutta liiasta urheilemista on koitunut myös ongelmia. Liikunnassa Aikkari 31

TEKOÄLY vaatii älyä Tekoäly on hyvä renki mutta huono isäntä. Kun käytät tekoälyä, älä unohda omia hoksottimiasi! TEKSTI Eve Risto KUVITUS Daniel Stolle Energiasyöppö tekoäly Kysymyksiä eettisyydestä Tekoälyn kouluttaminen ja käyttäminen kuluttaa valtavasti energiaa. Sitä tarvitsevat datakeskukset, jotka käsittelevät muun muassa tekoälyn vaatimaa dataa. Tekoälyn vesi- ja hiilijalanjäljen tarkka arviointi on valitettavasti hankalaa, ja datakeskusten ympäristövaikutukset kasvavat nopeasti. International Energy Agencyn mukaan vuonna 2022 kaksi prosenttia maailman sähkönkulutuksesta upposi datakeskuksiin. On ennustettu, että vuonna 2026 tekoäly kuluttaisi saman verran energiaa kuin koko Japani. On myös arvioitu, että yhden kuvan luominen tekoälyllä vie saman verran energiaa kuin kännykän akun lataaminen täyteen. Datakeskukset kuluttavat myös suuret määrät vettä, jota käytetään koneistojen jäähdyttämiseen. Kalifornian yliopiston tutkijoiden mukaan 25 tekoälylle esitettyä kysymystä merkitsee samaa kuin kaataisi puoli litraa vettä maahan. Tilastojen mukaan ChatGPT:lle esitetään jopa 10 miljoonaa kysymystä päivässä. Suomessa datakeskukset jäähdytetään merivedellä, mikä ei ole kaikkialla mahdollista. Monissa maissa jäähdyttämiseen käytetään juomakelpoista, makeaa vettä. Tekoäly vastaa sille esitettyihin kysymyksiin keräämänsä datan perusteella, mikä johtaa välillä ongelmiin. Joskus sen vastaukset tukevat vallitsevia epäoikeudenmukaisuuksia. Esimerkki löytyy Yhdysvalloista, missä tekoälyä käytettiin arvioimaan, kenet tulisi vapauttaa vankilasta. Tekoäly syrji selvästi mustia ja latinotaustaisia vankeja ja ennusti heidän uusivan rikoksiaan muita herkemmin. Tekoäly ei ole neutraali vaan ihmisten kouluttama. Kaikkiin kysymyksiin se ei suostu edes vastaamaan, koska siihen on ohjelmoitu myös tarkkaa sensuuria. Sensuuriin ja koulutukseen liittyy vaikeita kysymyksiä: kuka saa päättää, millä periaatteilla ja datalla tekoälyä kehitetään? Vastuu ympäristövaikutuksista taas on monen asiantuntijan mukaan yrityksillä ja valtiojohdolla. Digijätit kehittävät tekoälyä yhä tehokkaammaksi, ja niiden tulisi samalla kantaa vastuu sen eettisyydestä ja kestävyydestä. Silti jokainen voi tehdä valintoja. Tekoälyä voi opetella käyttämään fiksusti unohtamatta sen vaikutuksia yhteiskuntaan ja omaan ajatteluun. 32 Aikkari

Mutkikas tietoturva Tietoturva askarruttaa monia. Tylsä totuus on, että pilvipalveluihin lähtevien tietojen suojauksesta ei voi koskaan olla täysin varma. Periaatteessa tekoälylle syötetyillä tiedoilla on aina jonkinasteinen riski vuotaa tietomurron tai teknisen ongelman vuoksi julkisiksi. Myös kielimallien kouluttamista pidetään tietoturvan kannalta arveluttavana, sillä niihin käytetään valtavat määrät Internetistä ilman suostumusta kerättyä dataa sekä käyttäjien kanssa käytyjä keskusteluja. Esimerkiksi ChatGPT:n asetuksissa voi ilmoittaa, ettei keskusteluja saa käyttää kouluttamiseen. Täyttä varmuutta tietoturvasta on silti vaikeaa saada. Tekoäly ja tunteet Moni löytää tekoälystä kuuntelijan, jolle purkaa huoliaan. Kielimallit osaavat vastata empaattisen oloisesti ja antaa väsymättä myös neuvoja. Tekoälylle murheiden kertomisessa voi olla asiantuntijoiden mukaan itua. Siihen voi suhtautua kuin päiväkirjaan, joka myös vastaa kirjoittajalleen. Voi tuntua helpottavalta, kun joku myötäilee tai antaa käytännön vinkkejä. Tietoturvaa ei silti pidä unohtaa – eikä sitä, että kyseessä on kone. Tekoäly on ohjelmoitu kaikukammioksi, joka vastaa kuten käyttäjä toivoo. Vakavista huolista kannattaa puhua oikealle ihmiselle. Silloin keskustelu sisältää aitoa välittämistä ja näkökulmia. Siinä on tilaa myös sävyille ja näkökulmille, jollaisia tekoäly ei osaa nostaa esiin. Tyhmentääkö tekoäly? Tekoälylle kysymyksen naputtelu tuntuu helpolta: vain hetki, ja sujuvaa tekstiä alkaa pulputa ruudulle! Kätevyyttä on turha kiistää. Aivoilleen käyttäjä sen sijaan tekee karhunpalveluksen, jos samaa kaavaa toistaa liian usein. Kun haastavan tehtävän antaa tekoälylle, aivojen työtaakka eli kognitiivinen kuormitus kevenee. Toisin sanoen ihminen ei joudu ajattelemaan tai muistelemaan itse. Oppimista ei tapahdu, eikä sen tuomaa palkitsevaa tunnetta synny. Pikkuhiljaa kynnys luottaa omaan päähän myös kasvaa korkeammaksi. Tekoälyn käyttäminen on taitolaji, joka vaatii kriittisyyttä ja aktiivista ajattelua. Aikkari 33

Tekoälyn käytön ABC • Ennen kuin kysyt tekoälyltä, asiaa olisi hyvä pohtia itse: Mistä ongelmassa on kyse? Minkä verran tiedät jo aiheesta? Millaisia ratkaisuja tai vaihtoehtoja itse ehdottaisit? • Mitä vähemmän tiedät asiasta, sitä suurempaa kriittisyyttä käyttäminen vaatii. Tekoälyn lähteitä voi olla mahdoton selvittää. Se tekee virheitä eikä osaa arvioida tietojensa luotettavuutta. Kun faktoissa on aukkoja, tekoäly voi tarinoida niihin täytteeksi mitä sattuu. • Tekoäly voi olla apuväline oppimiseen. Siltä voi esimerkiksi pyytää, että se auttaa koealueen haltuun ottamisessa kuin virtuaalinen koulunkäyntiavustaja. Tärkeää on, ettei käyttäjä unohda omia hoksottimiaan. Viimeinen sana kuuluu ihmiselle, ei tekoälylle. ASIANTUNTIJAT: Jussi Jokinen, kognitiotieteen apulaisprofessori, Jyväskylän yliopisto Minna Vigren, Digitaalisen kestävyyden tutkija, globaalin viestinnän ja ilmastonmuutoksen apulaisprofessori, LUT-yliopisto *Tämän jutun tekemiseen on käytetty tekoälyä teknisenä apuvälineenä. Asiantuntijoiden antamat haastattelut on nauhoitettu, ja tekoäly on muuntanut äänitteet teksteiksi. Toimittaja kirjoitti jutun näin saadun aineiston pohjalta. 34 Aikkari

KOLUMNI Tulevaisuus alkaa kuvittelusta ”EN HALUAISI olla Googlen vanki, koska Googlehan tätä maailmaa hallitsee, mutta niin se nyt vain on.” Näin sanoi eräs nuori, joka osallistui tutkimukseeni. Lause jäi mieleen, koska se tiivistää sen, miten monet meistä kokevat digitaalisen arjen. Tuntuu, että isot firmat ohjaavat kaikkea eikä meillä ole vaihtoehtoja. Käytämme somea, hakukoneita ja sovelluksia, mutta tuntuu myös, että ne käyttävät meitä. Mutta onko niin pakko olla? Moni nuori kokee, että heidän äänensä ei kuulu, kun tulevaisuuden suunnista päätetään. Siksi halusimme kysyä nuorilta, millaista media-arkea he toivovat. PAREMPI digitaalinen arki olisi nuorten mukaan sellainen, joka tukisi hyvinvointia. Some, joka ei loisi ulkonäköpaineita. Turvallinen tila, jossa ei olisi vihapuhetta ja koukuttavia algoritmeja. Paikka, jossa olisi yhteisöllisyyttä ja jossa voisi tehdä merkityksellisiä asioita. Nuoret toivovat myös, että laitteet olisivat tulevaisuudessa kestävämpiä ja helpommin korjattavia – ja että niitä valmistavilla ihmisillä olisi paremmat työolot. Digimaailma ei ole vain bittejä: laitteisiin tarvitaan harvinaisia mineraaleja, sovellusten käyttö kuluttaa sähköä ja synnyttää päästöjä, ja tarpeettomat ja rikkinäiset laitteet ovat ongelmajätettä. Kestävä digiarki tarkoittaa siis myös reilumpaa maailmaa. MILLAINEN some olisi, jos sen säännöt kirjoitettaisiin uusiksi? Entä jos seuraava suuri alusta ei perustuisi tykkäyksiin vaan yhteisöllisyyteen? Voisiko tulevaisuuden media tukea Digitaalisen kestävyyden tutkija Minna Vigren, LUT-yliopisto paremmin hyvinvointia, luovuutta ja yhteistä oppimista? Nykyhetki tuntuu usein kuin virralta, joka vie meitä mukanaan. Algoritmit ohjaavat, mikä trendaa ja mitä seuraavaksi katsoa. Helposti tuntuu, että tulevaisuus vain tapahtuu jossain muualla – ja että se on jonkun muun käsissä. Tulevaisuuden some ja digiarki eivät synny tyhjästä. Ne rakentuvat arvoista ja valinnoista, jotka ovat meille tärkeitä. Ihmiset suunnittelevat teknologian, ja siksi sen voi myös suunnitella toisin. TULEVAISUUDEN kuvitteleminen ei ole helppoa, mutta se on kyky, jota voi kehittää. Kuvittelu ei ole haihattelua vaan ajattelun rohkein muoto. Se on keino ottaa tulevaisuus omiin käsiin, kysyä vaikeita kysymyksiä ja etsiä reiluja vastauksia. Kun kuvittelemme vaihtoehtoja, avaamme oven mahdollisuuksiin, joita ei vielä ole. Jokainen ”entä jos” -kysymys on pieni kapina sitä vastaan, että asiat pysyvät ennallaan. Siksi on tärkeää miettiä: Entä jos asiat olisivat toisin? Millaiselta maailma silloin näyttäisi? Entä jos tulevaisuuden some ei olisi paikka, jossa kilpaillaan huomiosta ja lietsotaan vastakkainasettelua, vaan tila, jossa rakennetaan kestävämpää maailmaa ja luodaan ymmärrystä ja yhteisöllisyyttä? Entä jos se olisi hitaampi, reilumpi ja inhimillisempi? Tulevaisuus ei kuulu vain suurille yrityksille tai päättäjille. Se kuuluu kaikille, ja jokainen voi osallistua. Uskalla siis kysyä, unelmoida ja toimia toisin! Jokainen teko, jokainen uusi idea tai keskustelu voi olla pieni askel kohti parempaa, inhimillisempää digitaalista arkea. Millaista media-arkea sinä toivot? Aikkari 35

36 Aikkari

Rakkaudesta lajiin TEKSTI Eve Risto KUVAT Vilja Pursiainen Kalastusta harrastava Viljami Lehtonen ja kolme muuta nuorta kertovat, mikä omassa harrastuksessa vetää puoleensa tuntikausiksi viikossa. Aikkari 37

Kalastus rauhoittaa mielen ”Olen harrastanut kalastusta kolmevuotiaasta asti. Kaikki perheessäni kalastavat, joten sieltä se tuli. Joskus tulee käytyä kalassa jopa kolme kertaa viikossa, parin tunnin reissuja tai pidempiäkin. Asun Helsingissä, ja käyn kalastamassa esimerkiksi Vanhankaupunginkoskella. Suosikkivuodenaikani kalastamiseen on kesä. Vaikka kalastaa voi vuoden ympäri, niin pilkkimässä en kovin usein käy. Mieluiten kalastan ahventa, haukea tai kuhaa virvelillä tai jigillä, eli vieheellä. Parhaiten mieleen jääneet kalastusreissut ovat niitä, joilla on tapahtunut jotain yllättävää. Kerran meinasin saada kaksi kirjolohta Savonlinnassa. Toisaalta pari kertaa on myös mennyt vapa katki kalan painosta, kun sitä nykäisi liian kovaa tai kun siima jäi kiinni pohjaan.Tämän harrastuksen lopettaminen ei ole käynyt koskaan mielessä. Välillä täytyy pitää vähän taukoa, mutta ihan parin viikon verran vain. Tykkään käydä kalastamassa yksin mutta myös kavereiden tai perheen kanssa. Olen Stadin Kalajunnut -seuran jäsen. Seura järjestää leirejä, joilla nukutaan leirikeskuksessa ja käydään veneellä kalastamassa. Siellä pääsee myös tutustumaan porukkaan. Muiden kanssa kalaan mennessä tulee kyllä välillä juteltuakin, mutta parasta kalastamisessa on rauhoittuminen. Kun kalastan yksin, en esimerkiksi kuuntele musiikkia tai tee mitään muutakaan. Kalastan vain. Tämä laji vaatii tiettyä rauhallisuutta. En kyllä suosittelisi sellaiselle tyypille, joka ei pysy paikallaan sekuntiakaan. Mutta kyllä kannustaisin ihmisiä kokeilemaan kalastusta, jos ei ole aikaisemmin käynyt. Se voi olla aika kivaakin.” Viljami Lehtonen, 14 8. luokalla Asuu Helsingissä On harrastanut kalastusta 11 vuotta Viikossa harrastukseen kuluu 4–6 tuntia tai enemmän 38 Aikkari

Viljami kalastaa mielellään sekä yksin että ystävien ja perheen kanssa. Viljamin koko perhe kalastaa. Helsinkiläisen Viljamin yksi kalastuspaikka on Vanhankaupunginkoski. Aikkari 39

Kuvat: Riikka Hurri Baletti on ollut osa Jennin elämää jo pienestä pitäen. Muitakin harrastuksia on ollut, mutta tanssi on aina pysynyt tärkeysjärjestyksen kärjessä. Aikkari 40 Aikkari

Jenni Launonen on oppinut nauttimaan esiintymisestä. Baletti on eleganssia ja lihasvoimaa ”Aloitin baletin kolmevuotiaana, samaan aikaan yhden kaverini kanssa. Pienten lasten tanssitunneilla harjoiteltiin ensin rytmiä ja koordinaatiota, sellaisia perustaitoja. Kun kasvaa vanhemmaksi, aletaan opettelemaan baletin perusasioita. Tällä hetkellä käyn kahdesti viikossa 90 minuutin treeneissä. Tunnilla tehdään balettiin kuuluvat tankojutut, pliét eli taivutukset ja muut lämmittelyt. Sen jälkeen siirrytään keskilattialle, jossa treenataan esimerkiksi hyppyjä. Silloin kun esityksiä on tulossa, tunnilla opetellaan esitettäviä koreografioita. Meillä on joulu- ja kevätnäytökset Kuopion teatterilla, ja joskus esiinnymme myös tapahtumissa, kuten viime kesänä Kuopion torilla. Alan olla aika tottunut esiintymiseen, koska aloitin sen niin pienenä. Muistan kyllä, miten paljon ensimmäiset esitykset jännittivät minua lapsena. Nykyään on vaan tosi kivaa päästä lavalle ja nauttia tanssimisesta. Meillä on treeneissä myös tosi hyvä ryhmähenki, ja kaikki ovat kavereita keskenään. Minulla on ollut paljon muita harrastuksia baletin lisäksi, mutta baletista en ole koskaan luopunut. Olen harrastanut esimerkiksi taitouintia kymmenenvuotiaana, mutta sitten tuli korona-aika ja harrastus jäi. Olen myös ratsastanut ehkä vuoden ajan, mutta aika ei oikein riittänyt sekä tanssimiseen että tallilla käymiseen. Baletti on tosi eleganttia ja nätin näköistä. Tykkään katsoa balettiesityksiä tai videoita sen lisäksi, että tanssin sitä itse. Baletti myös vaatii hirveästi voimaa, koska eivät ne jalannostot itsestään tule. Tämä ei ole ihan pelkkää hyppimistä ja sinne tänne pyörähtelyä. Hyväksi tanssijaksi tuleminen vaatii todella paljon työtä. Onhan se rankkaa, mutta kyllä periaatteessa kuka tahansa voi sen aloittaa. Jos vaan jaksaa yrittää, niin kyllä siinä kehittyy ajan myötä. Olisi hauskaa olla joku päivä ammattitanssija.” Jenni Launonen, 15 9. luokalla Asuu Kuopiossa On harrastanut balettia 12 vuotta Viikossa harrastukseen kuluu kolme tuntia Aikkari 41

Kuvat: Jouni Porsanger Mäkihypyssä pääsee lentämään ”Aloitin mäkihypyn talvella 2019. Muutimme Oulusta Rovaniemelle, ja isä ehdotti, että kävisin kokeilemassa. Siitä se alkoi. Innostuin lajista nopeasti, ja pääsin pikkuhiljaa isompiin mäkiin hyppäämään. Mäkihyppy vaatii aika paljon rohkeutta. Siinä pitää myös uskaltaa haastaa itsensä. Tämä laji ei ole helpoimmasta päästä, kun lähdetään ottelemaan. Vaatiihan se aika paljon taitoa. Tuttujen mäkien hyppääminen ei pelota, mutta uuteen mäkeen mennessä saattaa jännittää. Parasta mäkihypyssä on varmaan se lentäminen. On myös hienoa, kun kaikki fokus on hyppäämisessä eikä hypätessä tarvitse miettiä mitään muuta. Toinen hyvä puoli on kaverit. Leireillä ja talvisin kisoissa tutustuu ihmisiin, ja minulla on ystäviä aika lailla ympäri Suomea. 42 Aikkari Mäkihyppytreeneihin kuuluu esimerkiksi kuivaharjoituksia. Silloin harjoitellaan hyppimistä, asentoa ja ponnistuksia, joita tarvitaan varsinaiseen hyppäämiseen. Muutaman kerran viikossa on mäkiharjoitukset, joissa harjoitellaan tekniikkaa. Minulla on tällä hetkellä kolmet tai neljät reilun tunnin treenit viikossa. Talvisin hypätään lumella ja kesällä muovimäestä. Rovaniemen isoin mäki on 90-metrinen, ja siinä nykyään hyppään. Lahden 130-metriseen suurmäkeen olen myös päässyt muutaman kerran. Mäkihyppy on tosi mukava laji harrastaa. Kannattaa ainakin käydä kokeilemassa, koska ei siinä mitään häviä. Harjoittelen nyt tosi tavoitteellisesti. Tähtään maajoukkueeseen pääsyyn, ehkä viiden vuoden sisällä. Esikuvani on tällä hetkellä yhdistetyn urheilija Ilkka Herola.”

Tomi Saukko, 16 Lukion ensimmäisellä vuosikurssilla Asuu Rovaniemellä On harrastanut mäkihyppyä seitsemän vuotta Viikossa harrastukseen kuluu 3–4 tuntia Rovaniemeläinen Tomi on hypännyt Lahden suurmäestäkin muutaman kerran. Aikkari 43

Teatterissa pääsee heittäytymään ”Kävin kauan sitten katsomassa jonkun teatteriesityksen, ja yleisössä tajusin, että tuota haluan kyllä itsekin tehdä. Meillä on suvussa teatteri-ihmisiä: pappani oli ammattinäyttelijä, ja isänikin on näytellyt. Harrastan teatteria Suomen Teatteriopistossa. Ryhmälläni on kerran viikossa kolmen tunnin treenit Ylöjärvellä. Esityksiä on jouluna ja keväisin Tampereella. Teatteritreeneissä on aina hauskaa. Niihin kuuluu erilaisia harjoituksia kuten improvisaatiota. Improharjoitus voi mennä vaikka niin, että kaksi ihmistä on lavalla ja he keksivät päästään kohtauksen. Sitten joku yleisössä läpsäyttää käsiään, ja näyttelijät jähmettyvät paikoilleen lavalle. Se, joka läpsäytti käsiään, ottaa jommankumman paikan lavalla ja keksii taas uuden tilanteen, ja näytteleminen jatkuu. Teatterissa pitää olla avoin, ja siellä tapaa helposti samanhenkisiä kavereita. Parasta on yhdessä tekeminen sekä erilaisiin rooleihin ja maailmoihin uppoutuminen. Vaatii rohkeutta pystyä heittäytymään, mutta siinäkin voi kehittyä ajan myötä. Pitää myös olla mielikuvitusta, kun menee roolihahmon sisäiseen maailmaan. Silloin pitää pystyä kuvittelemaan, miten hahmo ajattelee ja toimii. Roolin tunteiden näytteleminen ei ole aina helppoa, mutta harjoittelemalla niihin pääsee kiinni. Viime keväänä näyttelin Shakespearen Romeo ja Julia -näytelmässä pääosaa eli Juliaa. Sen treenaaminen oli hieno ja haastava kokemus myös siksi, että näytelmän kieli on vanhaa ja runollista. Aluksi esiintyminen yleisön edessä jännitti, mutta nykyään se tuntuu jo luontevalta. Jännitän edelleen vähän, mutta rohkeutta on tullut vuosien myötä enemmän. Siitä on ollut apua myös koulussa, esimerkiksi esitelmien pitämisessä. Olen nyt harrastanut teatteria seitsemän vuotta, eikä into ole koskaan hiipunut. Lopettamista en ole koskaan harkinnut tosissani, ja haluan ammattinäyttelijäksi. Haaveena olisi päästä Teatterikorkeakouluun. Minua kiinnostaa sekä teatteri että kameratyö.” Liinu Laurikka, 15 9. luokalla Asuu Ylöjärvellä On harrastanut teatteria seitsemän vuotta Viikossa harrastukseen kuluu kolme tuntia Aluksi näytteleminen jännitti, mutta kokemus on antanut Liinulle lisää rohkeutta. ”Teatterissa pitää olla avoin ja valmis työskentelemään muiden kanssa”, hän sanoo. 44 Aikkari

Kuvat: Annina Mannila Aikkari 45

NUORISOKULTTUURIN MUUTOS Nuorisokulttuuri on kehittynyt ja rikastunut Suomessa lähes 80 vuotta. Sukelsimme vuosikymmenien taakse ja selvitimme, miltä nuorten elämä näytti ennen. TEKSTI Ida Valpas 1950-luku Sodanjälkeinen vaurastuminen, kaupungistuminen ja kansainväliset Hollywood-hitit loivat nuorisolle tilaisuuden muodostaa oma ryhmänsä ja irtautua vanhempien mallista. Kapinointi herätti paheksuntaa aikuisten keskuudessa. TYYLI-IDOLI: Audrey Hepburn, Marlon Brando ja James Dean Paul Anka esiintyi Linnanmäellä 1959. Yleisö seurasi konserttia aidan takaa. Lähde: Finna / Museovirasto, kuva: Urho Aarre Saarinen 46 Aikkari VAATTEET: Duffelitakki, kellohame, tennarit ja huivit. Jos olit onnekas, omistit Suomessa vielä harvinaiset farkut eli Leet tai Levikset. Suomalainen vaateyritys lanseerasi James Dean -farkut, jotka revittiin kauppojen hyllyiltä. Niitä alettiin kutsua ­jamek­­seiksi. MUSIIKKI: Nuorten suosima kanadalainen iskelmälaulaja Paul Anka saapui Linnanmäelle ja aiheutti Suomen ensimmäisen laajaa julkisuutta saaneen fanihuuman. LUETTAVAA: Julkaistiin ensimmäinen suomalainen nuortenlehti Ajan Sävel, ja Aku Ankka alkoi ilmestyä suomeksi. RUOKA JA JUOMA: Coca-Cola rantautui näkyvästi Suomeen Helsingin olympialaisissa vuonna 1952. Jenkki-purukumi ilmestyi kauppoihin. KOULUN JÄLKEEN: Mennäänkö kuuntelemaan radiota vai lähikentälle potkimaan palloa?

1960-luku Suomessa nuoret jakautuivat omiin ryhmiinsä esimerkiksi pukeutumistyylin ja musiikkimaun mukaan. Olisitko kuulunut poppareihin, rasviksiin vai rauhaa vaaliviin hippeihin? TYYLI-IDOLI: Huippumalli Twiggy VAATTEET: Uudet keksinnöt eli minihameet ja keinonahkaiset vaatteet MUSIIKKI: The Beatles syntyi ja Elvis Presley oli suosionsa huipulla. Pojat antoivat hiustensa kasvaa ja sukivat päähänsä muotoiluvoidetta näyttääkseen rokkitähdiltä. RUOKA JA JUOMA: Lenkkimakkara ja einekset yleis­ tyivät kotitalouksissa. Beatles-yhtyeen neljäs albumi ilmestyi 1964. Lähde: Finna / Keski-Suomen museo LUETTAVAA: Teiniliiton oma Teinilehti ja uusi lehti, ”nuorten oma äänenkantaja” Suosikki. KOULUN JÄLKEEN: Ensin kahvilaan ja illalla tanssimaan twistiä! Naisten katumuotia Helsingin keskustassa kesällä 1966. Lähde: Finna / Museovirasto, kuva: Hannu Lindroos 1970-luku Ensimmäistä kertaa nuoria asui enemmän kaupungeissa kuin maaseudulla. Yhteiskunta, maailman uutiset ja politiikka alkoivat kiinnostaa nuoria aiempaa enemmän. Kouluissa siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon, kun lauantaista tuli vapaapäivä. TYYLI-IDOLI: Grease- ja Saturday Night Fever -musikaaleissa villinnyt John Travolta Lasten talvivaatemuotia vuodelta 1979. Lähde: Finna / Museovirasto, kuva: Kari Pulkkinen VAATTEET: Niitit, nahka, hakaneulat… Kotimainen rockabilly-bändi Teddy and the Tigers loi 1950-lukua ihailevan teddykulttuurin, jonka tyyliin kuului esimerkiksi nahkatakki ja rasvattu tukka. MUSIIKKI: Teddy and the Tigers. Kotimaiset ja kansainväliset punk-suosikit keikkailivat Suomessa ja saivat yleisön ”pogoamaan” eli hyppimään musiikin tahdissa paikallaan. RUOKA JA JUOMA: Vihdoinkin kunnon hampurilaisia! Wimpy oli Suomen ensimmäinen hampurilaisravintolaketju. KOULUN JÄLKEEN: Mentäisiinkö limudiscoon vai katsottaisiinko telkkarista Peyton Placea? Aikkari 47

1980-luku Elintaso Suomessa nousi kohisten, mutta samaan aikaan kylmä sota ja Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus huolestuttivat nuoria. Koteihin hankittiin ensimmäiset videonauhurit ja satelliittikanavat, ja lomilla lähdettiin laskettelukeskukseen. Jos olit onnekas, saatoit automatkalla kuunnella musiikkia korvalappustereoista. TYYLI-IDOLI: Madonna loi trendejä ja aiheutti kohuja. Korvalappustereoista tuli suosittuja 1980-luvulla, ja niillä kuunneltiin C-kasetteja. Kuva: Pexels VAATTEET: Olkatoppaukset ja kirkkaat värit. Myös hiphop näkyi katukuvassa. Siihen kuuluivat suuret farkut, Adidaksen breikkaritakki, aukinaiset kengännauhat ja lippis. 1990-luku Laman keskellä World Wide Web näki päivänvalon. Nettiin pääsi lähinnä koulun tietokoneluokassa tai kirjastossa, sillä tietokone ei vielä kuulunut joka kodin varusteluun. Nuorisokulttuuri monipuolistui, ja fanituksen kohteita oli enemmän kuin koskaan. TYYLI-IDOLI: Salatut elämät alkoi vuonna 1999 ja muun muassa Jasper Pääkkönen ja Venla Saartamo toivat tv-ruutuihin tyyli-inspiraatiota. VAATTEET: Flanellipaidat, nappiverkkarit, trumpettilahkeet, pilottitakit ja paksupohjaiset kengät MUSIIKKI: Jokaiselle jotakin: CD-levyillä soivat ainakin Nirvana, Spice Girls, Bomfunk MC’s ja HIM. 48 Aikkari ELOKUVA: Vuonna 1997 ilmestynyt Titanic oli sukupolvikokemus, jota käytiin puolen vuoden aikana katsomassa miljoona kertaa. LUETTAVAA: Vuonna 1994 ilmestynyt Sofian maailma tutustutti nuoret filosofiseen ajatteluun. RUOKA JA JUOMA: Lauantaina herkuteltiin Friscolimsalla ja kauppoihin ilmestyneillä irtokarkeilla. KOULUN JÄLKEEN: Tuutko meille pelaamaan Nintendoa? Sain synttärilahjaksi Super Mario 1:n! 1990-luvun alkupuolella löysät college-paidat ja ruudulliset flanellipaidat olivat suosittuja. Kuvat: Finna, Lahden museot MUSIIKKI: Suomirock ja Dingo. Tavaramarkkinat oli Suomen ensimmäinen albumin tehnyt tyttöbändi. RUOKA JA JUOMA: Ostetaanko eksoottista fetaa ja kiiviä vai tilataanko ruokaa siitä uudesta Kotipizzasta? LUETTAVAA: Kulttiklassikko Noidan käsikirja pelotti ja kiehtoi. KOULUN JÄLKEEN: Kotiin kirjoittamaan kirjekaverille tai katsomaan uutta MTV-kanavaa – ehkä tänään näen suosikkibändin musiikkivideon!

2000-luku Alakulttuurit lisääntyivät, globali­ soi­tuivat ja kaupallistuivat, ja oman ryhmän löytäminen oli tärkeää. ”Nollarit” puhuivat esimerkiksi pissiksistä, streittareista, hevareista, gooteista ja hoppareista. Pissis oli halventava termi, jota nuoret eivät käyttäneet itsestään. TYYLI-IDOLI: Paris Hilton, Britney Spears ja Disney-sarjojen tähdet. Harry Potter -kuvitus Suomen Kuvalehdelle. Lähde: Finna / Museovirasto, kuva: Mika Launis VAATTEET: Leggingsit, merkkireput, skeittikengät, lantiovyöt ja matalavyötäröi­­ set farkut MUSIIKKI: Mp3-soittimiin ladattiin esimerkiksi PMMP:tä, The Rasmusta, Tiktakia ja Egotrippiä. LUETTAVAA: Harry Potterit nousivat huippusuosioon 2000-luvun alussa, kun ensimmäinen elokuva ilmestyi vuonna 2001. KOULUN JÄLKEEN: Chattaillaan ”mesessä” eli Messen­ger-palvelussa ja päivitetään kuva ”Galtsuun” eli IRC-galleriaan. 2010-luku Instagram, Snapchat, Vine ja Tiktokia edeltänyt Douyin vyöryivät sovelluskauppoihin. Sosiaalinen media mullisti tavan pitää yhteyttä ja ilmaista itseään. Huoli ilmaston­ muutoksesta konkretisoitui Greta Thunbergiin. Hän aloitti 2018 koululakon, joka laajeni maailman­ laajuiseksi ilmiöksi. TYYLI-IDOLI: Justin Bieber ja Kardashianit VAATTEET: Pillifarkut, peplum-topit, Converset ja sortsit sukkahousujen kanssa. Urheiluvaatteista tuli arkiasuja. MUSIIKKI: Kuuntelu siirtyi suoratoistopalveluiden avulla puhelimiin. Suomalaisnuorten suosikkeja olivat esimerkiksi Sanni, Antti Tuisku, Cheek, Jenni Vartiainen ja Robin. RUOKA JA JUOMA: Lihan tilalle härkistä, nyhtökauraa tai Mifua, kiitos. Ja energiajuomaa! Yleisöä 2017 Tampereen Blockfestissä, joka on hiphopille omistettu kaupunkifestivaali. Lähde: Finna / Vapriikin kuva-arkisto, kuva: Roosa-Maria Kauppila Lähteet: LUETTAVAA: Nälkäpeli- ja Divergent-kirjasarjat koukuttivat dystopioillaan. Kirjailija John Green tarjoili puolestaan kauniita ihmissuhdetarinoita. KOULUN JÄLKEEN: Tänään mennään salille – Pokémon Go:ssa! Nuorisokulttuuri tutkija, yliopistonlehtori Janne Poikolainen (Helsingin Yliopisto) Kai Helon pro gradu: Tutkielma nuorten musiikki- ja tyylipohjaisista alakulttuureista ja sosiaalisesta pääomasta, Tampereen yliopisto, 2016 Helsingin kaupunki: www.historia.hel.fi/fi/ilmiot Riina Savikon pro gradu -tutkielma: Koulussa, työssä, hipoissa ja kahviloissa – Nuoruuden kokemuksia 1960luvun Tampereella, Tampereen yliopisto, 2007 Teosto: www.teosto.fi Valtion nuorisoneuvosto: www.tietoanuorista.fi Yle Yle Elävä arkisto Aikkari 49

50 Aikkari

iidennen kerroksen ikkunasta näkyy kauas yli Tampereen keskustan. Ikkunan vieressä oleva ovi vie pienelle parvekkeelle, jonka lattia on päällystetty tekonurmella. Parvekkeen toisessa päädyssä on harmaa, polyrottinkinen nojatuoli. Siinä huoneen omistaja Zozo Ala-Kokko, 15, lämpimillä keleillä löhöilee. Tasaisin väliajoin alapuolella pyyhältää Porin-juna. Oma huone on tanssia harrastavan Zozon lepopaikka. Se on oma tila, jossa voi olla rauhassa. ”Parasta huoneessani on iso ja pehmeä sänky, jonka sain 15-vuotislahjaksi. Siinä nukun paremmin kuin missään muualla. Aina kun tulen kotiin, pudo- tan kassit huoneeni ovelle, heittäydyn sängylle makaamaan ja otan puhelimen käteeni”, Zozo sanoo. Zozon perhe on asunut Tampereen-kodissa neljä ja puoli vuotta. Vanha koti oli Helsingissä, ja sielläkin Zozolla oli oma huone. Nykyisen kodin huoneessa ei tarvinnut tehdä remonttia. Tavarat kannettiin sisään, ja ne vain löysivät paikkansa. Huoneessa on sängyn lisäksi kaikki Zozolle tarpeellinen: meikkipöytä, monta peiliä, vaaterekki, yhdeksän pehmopandaa ympäri huonetta ja tanssikisoista voitetut mitalit, joista kolme roikkuu ikkunankahvasta. Oven vieressä, vaaterekin takana tapittaa Tapparan maskotin Tapsun iso, pahvinen naama. Iltaisin sänkynurkkauksessa hehkuvat koristevalot – yleensä punaisina. Aikkari 51

Kun Zozo on kotona, hän viettää suurimman osan ajasta huoneessaan. Oman huoneensa rauhassa hän voi tehdä mitä haluaa: katsella padilta sarjoja, laittaa geelikynsiä tai syödä välipalaa ennen hiphop- ja street-tanssitreenejä. Kun Zozolla on kavereita kylässä, aika kuluu musiikkia kuunnellen ja jutellen. Zozo petaa sängyn päivittäin – jos muistaa. Pölyt ja roskat hän imuroi vähintään kerran kuussa, yleensä useammin, jos äiti ja isä muistuttavat. Joskus äitikin järjestelee. ”Kerran kun tulin koulusta kotiin, äiti oli kantanut yllätyksenä huoneesta yhden hyllyn kokonaan pois, tuonut vaaterekin tilalle, siivonnut ja järjestellyt huonekaluja uusille paikoille”, Zozo kertoo. ”Silloin sain melkein itkupotkuraivarit. Kyllä minä päätän itse, mitä huoneessani on ja miltä täällä näyttää.” Jos Zozo voisi toteuttaa ihan millaisen unelmahuoneen vain, hän sisustaisi sen Stockholm-tyyliin. ”Hankkisin seinälle mustavalkoisen kaupunkimaisemajulisteen, maalaisin seinät beigellä ja ostaisin ison, valaistun meikkipeilin. Toivoisin myös, että huoneeseen mahtuisi kunnon tanssitila ja peilit.” 52 Aikkari

OMA HUONE Aikkari 53

OMA HUONE auhallisella lohjalaisella pientaloalueella sijaitsevan rivitalon päädyssä, yläkerran viiston katon alla on 15-vuotiaan Luka Leppäsen oma tila. Suuri aulahuone oli monta vuotta Lukan ja hänen kaksoissiskonsa yhteinen, mutta pari vuotta sitten sisko muutti omaan huoneeseen seinän taakse ja Luka sai oman tilan – tai ainakin melkein. Lukan lisäksi huoneessa asuu perheen iäkäs Purina-kissa. Tässä huoneessa ei ole pölypalloja eivätkä tavarat loju levällään. ”Siivoan huoneeni itse. Järjestelen tavarat, imuroin ja pyyhin pölyt kerran viikossa. Joka toinen viikko vaihdan lakanat ja puistelen tyynyt ja peitot. Tykkään olla huoneessa, joka on järjestyksessä”, Luka kertoo. Lukan arki on kiireistä: Hän käy yhdeksättä luokkaa Lohjalla ja opiskelee Helsingissä Kansallisoopperan balettioppilaitoksessa. Reissuja pääkaupunkiin on lähes päivittäin. Omassa huoneessaan Luka sekä rauhoittuu että inspiroituu silloin, kun hänellä on vapaata. ”Tulen treeneistä Helsingistä tosi myöhään kotiin. Kun olen syönyt ja pääsen omaan huoneeseeni, voin huokaista ja rentoutua. Vapaapäivinä makoilen sängyllä mietiskellen ja unelmoiden, pelaan ja hengailen siskojeni tai kavereiden kanssa, vietän aikaa kissan kanssa, venyttelen tai teen jotain omia ­projekteja.” Luka on sisustanut huoneen äitinsä avustuksella. Tilassa on vaatekaappi, televisio ja Playstation, upottava säkkituoli, Lukan ja Purina-kissan vuoteet, sekä sohva, joka on koottu tyynyistä ja vuoteiksi avautuvista raheista. Sohva pursuaa pehmoleluja. ”Ne ovat minulle tosi tärkeitä, sillä ne tuovat muistoja mieleen”, Luka sanoo. Viiston katon ja seinien taitekohtaan ripustettu valonauha luo tunnelmaa. Huoneen katseenvangitsija on pahvinen Billie Eilish, j­onka Lukan ystävä askarteli hänelle 15-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Seinille Luka on kiinnittänyt keinomurattiköynnöstä ja paljon itselleen tärkeitä asioita: kavereilta saamiaan kortteja, monta Billie Eilishin kuvaa ja julistetta sekä omaa kuvataidettaan. Kuvat seinillä vaihtuvat ja lisääntyvät sitä mukaa, kun Luka löytää kokoelmaansa jotain uutta ja inspiroivaa. ”Tavarat tekevät huoneesta minun näköiseni. Omassa huoneessani voin olla juuri sellainen kuin olen.” Huoneessa ei ole ovea, mutta Lukaa se ei haittaa. Ovettomuus tekee tilasta valoisan ja avaran: sellaisen, jossa on sopivasti yksityisyyttä, mutta jossa voi myös hengailla siskojen ja kavereiden kanssa kuin yhteisessä olohuoneessa. Jos Luka voisi muokata huonettaan miten tahansa, hän harkitsisi joidenkin seinien maalaamista. Värivalinta olisi tummansininen, harmaa tai tummanvihreä. Hän unelmoi myös balettitangosta. ”Huoneessani on aina avoimet ovet, ja tänne ovat kaikki tervetulleita. Olen itsekin avoin ja valoisa, joten huone kuvastaa tosi hyvin minua.” 54 Aikkari

Aikkari 55

Tiesitkö, että sosiaalinen media otti ensiaskeliaan vanhempiesi nuoruusvuosina? teksti Eve Risto kuvat Martta-Kaisa Virta ALUSSA OLI LANKAPUHELIN 1980- ja 1990 -luvuilla elettiin vielä lankapuhelinten aikaa. Snapchat, Tiktok ja nykykännykät olisivat olleet silloin silkkaa scifiä, mutta pöytätietokoneet ja Internet alkoivat pikkuhiljaa yleistyä kodeissa. Tuolloin oli olemassa niin kutsuttuja BBS-purkkeja. ”Purkit” olivat lankapuhelinverkkoon kytkettyjä palvelimia, joita innokkaat harrastajat ylläpitivät. Ne olivat eräänlainen sosiaalisen median esiaste, sillä purkkien avulla massiivisilla kotitietokoneilla käytiin jo keskusteluja ja jaettiin sisältöä muiden käyttäjien kanssa. Purkit olivat silti vain pienen porukan juttu. Laajemman suosion saavutti esimerkiksi vuonna 1988 kehitetty suomalainen IRC. Se oli yksi maailman ensimmäisiä pikaviestipalveluja ja on toiminnassa vielä tänä päivänäkin. Internetin kasvava suosio sai aikaan myös kotisivubuumin 1990-luvulla. Yhtäkkiä oli muotia tehdä kotisivuja, ja niissä oli usein myös vieraskirja, johon kävijät saattoivat kirjoittaa terveisensä. Sekin oli tavallaan alkuaikojen some. Tuon ajan tietokone vei näyttöineen ja laitteistoineen paljon tilaa, ja yleensä sille oli pyhitetty kokonainen tietokonepöytä. Netin käyttäminen oli myös kallista ja hidasta, 56 Aikkari mutta sen mahdollisuudet kiehtoivat ihmisiä. Lankapuhelin ja Internet toimivat tuohon aikaan saman yhteyden kautta: se tarkoitti, että jos joku ”surffasi” netissä tietokoneella, ei kodin puhelin toiminut samalla vaan tuuttasi varattua, kunnes nettiyhteys suljettiin. CHATTIHUONEITA JA BLOGGAILUA 2000-LUVULLA 2000-luvun puolella koteihin tulivat laajakaistayhteydet. Internet nopeutui ja halpeni, kun sen käytöstä ei enää maksettu korkeaa minuuttitaksaa. Tietokoneilla alettiin viettää enemmän aikaa. Erilaisia nettisivuilla pyöriviä chattipalveluja oli olemassa jo aiemminkin, mutta 2000-luku oli niiden kultakautta. Silloisen KissFM-radiokanavan chat-sivusto oli kuin Tinder, josta haettiin iltaisin treffiseuraa. Suomalainen Habbo Hotel taas oli virtuaalihotelli, jossa luotiin hahmo ja juteltiin käyttäjille erilaisissa huoneissa. Myös blogit olivat tuolloin trendi. Pikkuhiljaa niihin alettiin ladata tekstin lisäksi myös kuvia. Suosituimmat bloggaajat olivat kuin ensimmäisiä influenssereita, ja heitä seurasi postauksia kommentoiva fanijoukko. IRC-Galleria taas oli suomalainen sivusto, joka oli kuin Facebookin esi-isä. Nuorten suosimaan kuva- ja keskustelupalveluun saatettiin ladata kuvia viikonlopulta – tosin yleensä nimimerkin takaa. Muut käyttäjät pystyivät jättämään kuvien

SOMEN HISTORIA alle sekä julkisia että yksityisiä kommentteja. Sivuston suosiosta kertoo se, että ”Galtsu” oli vuonna 2006 Pohjoismaiden käytetyin verkkopalvelu. Muita 2000-luvun alun someja olivat muun muassa MySpace, jonka keskiössä oli musiikki, sekä Koulukaverit. com-palvelu, jossa oli mahdollista löytää vanhoja luokkatovereita. Kovassa käytössä oli myös MSN Messenger, joka oli suosittu pikaviestipalvelu – tuon ajan WhatsApp. Näihin aikoihin kännykät olivat jo hyvin yleisiä, mutta niillä lähinnä tekstailtiin ja soiteltiin. Ihmiset puhuivat ”nettiin menemisestä”, koska sitä varten piti istua pöydän ääreen ja avata tietokone. PUHELIMELLA NETTIIN Seuraavina vuosina muutokset tulivat rytinällä: Internet alkoi siirtyä kännyköihin, ja niillä alettiin ottaa enemmän kuvia. Tuolloin julkaistiin myös joukko somepalveluja, jotka tulivat jäädäkseen: YouTube aloitti vuonna 2005, Twitter eli nykyinen X taas vuonna 2006. Samana vuonna tuli myös maailmanlaajuinen versio Facebookista. Facebook oli alun perin opiskelijaprojekti, joka sai muutamassa vuodessa hurjan suosion. Sitä oli helppo käyttää, ja sitä myös kehitettiin vauhdilla käyttäjien toiveiden ja käytöksen mukaan. Ihmisille syntyi myös nopeasti tunne, että ”kaikki muutkin ovat siellä”. Erikoista Facebookissa oli tavallisen käyttäjän näkökulmasta se, että keksityt käyttäjänimet eivät kuuluneet FB:n maailmaan. Naamakirjassa oltiin yleensä oikeilla nimillä. 2010–2011 julkaistiin Instagram, Snapchat ja Facebookin tykkäysnappula. Pian sen jälkeen tulivat emojit. Tykkäys­ nappula muutti somen luonnetta, sillä se oli helppo tapa reagoida tuttujen postauksiin. Nyt käyttäjät alkoivat punnita postauksiaan eri tavalla: mikä kerää tykkäyksiä, mikä ei? Facebookin ja Instagramin ensimmäiset vuodet ovat jääneet monelle mieleen aikana, jolloin someen postailuun suhtauduttiin hupiasenteella. Moni ei vaivannut pahemmin päätään kertoillessaan arkipäiväisiä kuulumisiaan, ja myös kuvien esteettisyys oli sivuseikka. ÄLYPUHELIMET JA SOMEN VOIMA Myös politiikka löysi tiensä sosiaaliseen mediaan 2010-luvulla. Yhdysvaltojen presidentiksi vuonna 2008 valittu ­Barack Obama hyödynsi somea vaaleissa, ja samaa väylää käytti Donald Trump vuonna 2016, kun hänet valittiin presiden- tiksi. Trumpin kampanja herätti paljon kritiikkiä ja eettisiä kysymyksiä Facebookia kohtaan. Suomesta vastaava esimerkki löytyy vuodelta 2012, kun Pekka Haavisto nousi presidentinvaalien toiselle kierrokselle. Haaviston kannatus oli alun perin vaatimaton, mutta hän keräsi suuren määrän ääniä tehokkaan somekampanjan ansiosta. Haavisto hävisi vaalit Sauli Niinistölle, mutta tapaus yhdisti somen ja politiikan lopullisesti myös Suomessa. 2010-luvulla älypuhelimet yleistyivät. Tämä helpotti somen ja monen muun palvelun käyttöä huomattavasti. Ennen kännykällä lähinnä soitettiin, tekstailtiin ja pelattiin yksinkertaisia pelejä. Oli suuri mullistus, kun kännykällä pystyikin avaamaan karttapalvelun, googlaamaan sään tai postaamaan kuvan matkalta. Kun Facebook ja Instagram vakiintuivat arkeen, alettiin huomata myös niiden luomat paineet. Sosiaalisen median haitoista itsetunnolle on puhuttu oikeastaan jo niin kauan kuin netti on ollut yleisessä käytössä, mutta kuvavirran yleistyessä ilmiö nousi ensimmäistä kertaa kunnolla puheenaiheeksi. Yhtäkkiä tuttavien lomakuvat ja upeita onnistumisia he­hkut­tavat päivitykset olivat arkea, ja moni alkoi huomata somen herättävän myös kateuden tai ulkopuolisuuden tunteita. Toisaalta myös yhteisöllisyys, somen luomat alakulttuurit ja tietoisuus somen koukuttavuudesta kasvavat jatkuvasti. X LEFFAVINKKI Somen historiaan voi tutustua myös elokuvan kautta. Social Network (2010) kertoo Facebookin syntytarinan, eikä siitä puutu draamaa tai juonittelua. LUKUVINKKI Perttu Pölösen kirja Saisinko huomiosi? (2024) kertoo, miksi sosiaalinen media koukuttaa ja miten se meihin vaikuttaa. juttua varten haastatellut asiantuntijat: petri saarikoski, dosentti, digitaalisen kulttuurin yliopistonlehtori (Turun yliopisto) harto pönkä, ohjelmistoalan yrittäjä, tietokirjailija, kouluttaja sekä tietosuojan ja sosiaalisen median asiantuntija Aikkari 57

Kiusaaminen jätti pysyvät jäljet Nea Snellmania kiusattiin koko yläkoulun ja ammattiopiston ajan. Hän uskoi pitkään olevansa viallinen kunnes uskalsi kertoa kokemastaan. Nyt hän puhuu kiusaamisesta Tiktokissa ja kouluissa, jotta edes yksi kiusaaja tajuaisi lopettaa. TEKSTI Ida Valpas 58 Aikkari KUVAT Annina Mannila

KIUSATUN TARINA N ea Snellmanin, 24, käsivarteen on tatuoitu kaksi suurta perhosta. Toisen siivistä muodostuu V-kirjain, toisen A. Kirjaimet viittaavat kahteen auttavaan aikuiseen, joiden ansiosta Nea pystyy elämään nyt tavallista arkea ja puhumaan painajaismaisista kouluvuosistaan. ”He olivat perheeni ohella tärkein tukeni ja muistutus siitä, että apua kannattaa aina hakea. Nyt he kulkevat mukanani tatuoinnissa”, Nea sanoo. PELKOA KÄYTÄVILLÄ Hetket ovat piirtyneet Nean mieleen kristallinkirkkaina. Kuten se kerta, kun hän käveli autiolla käytävällä kohti luokkahuonetta. Yhtäkkiä nurkasta kuului pilkallinen huuto. Nea yritti olla välittämättä kiusaajien porukasta ja jatkoi matkaansa luokkaan. ”Kun astuin sisään, luokkakaverit nauroivat ja sanoivat, ettei minun kannata tulla tunnille, kun en kuitenkaan ymmärrä mitään.” Kiusaaminen alkoi seitsemännen luokan ensimmäisenä päivänä. Nealla oli paljon oppimisvaikeuksia, joiden vuoksi hän aloitti yläkoulun erityisluokalla. ”Sain heti kuulla olevani apina ja käyväni apinaluokkaa.” Iso osa haukkumisesta keskittyi Nean ulkonäköön: hänen kasvoistaan ja kehostaan etsittiin yksityiskohtia, joista kiusaajat keksivät pilkkasanoja. Niin oppilaat kuin opettajat vitsailivat myös Nean älyn kustannuksella. Matematiikka ja englanti olivat Nealle vaikeita, ja hän sai usein kuulla olevansa tyhmä. Jotkut oppilaat penkoivat netistä tietoa Nean perheestä ja levittelivät sitä eteenpäin. ”Sanottiin, että olen ylimielinen lelliperse ja syntynyt kultalusikka suussa.” Kiusaamiseen osallistui Nean mukaan iso joukko oppilaita seitsemännestä yhdeksänteen luokkaan. Kun hän siirtyi kahdeksannelle, seiskaluokkalaiset alkoivat kiusata häntä. ”En edelleenkään tajua, miksi valikoiduin niin ison porukan kiusaamisen kohteeksi. Olen hyväsydäminen, enkä ole itse koskaan kiusannut ketään.” SALAILU PAHENSI AHDISTUSTA Suorista, suorista, suorista. Välitunneilla Nea ei halunnut mennä ulos vaan piiloutui vessaan suoritusraudan kanssa. ”Kuulostaa hullulta, mutta suoristusrauta oli turvavälineeni, jonka käyttäminen rauhoitti minua. Istuin lukkojen takana vessassa sen kanssa.” Yläkoulussa Nea vietti paljon aikaa kotona, sillä hänellä oli vain yksi kaveri. Henkireikä oli lentopallo, jossa Nea kehittyi taitavaksi. Myös harrastusporukassa häntä kuitenkin kiusattiin haukkumalla. ”Valmentajakin kerran naureskeli, etten ole penaalin terävin kynä. Ihmettelin, miten hän voi sanoa niin. Pärjäsin hyvin, ja harjoitusten olisi pitänyt olla mukava paikka.” Kotona Nea paiskoi ovia, raivosi ja sulkeutui huoneeseensa. Hän halusi olla mahdollisimman yksin. ”Pidin jatkuvasti kuulokkeita päässä, jotta pystyin sulkeutumaan omaan maailmaani ja kuuntelemaan lempibiisejäni.” Nean äiti on jälkikäteen kertonut, että aiemmin elämäniloinen tytär muuttui yläkoulun aikana kylmäksi eikä puhunut enää tunteistaan lainkaan. Siitä vanhemmat arvasivat, että jokin oli huonosti. ”Aloin identifioida itseäni ylimieliseksi, koska kuulin sitä niin paljon. Koulussakin kävelin selkä suorassa enkä näyttänyt tunteita, jotta kukaan ei huomaisi, että olin hajoamassa.” Nea pelkäsi, että jos hän kertoisi aikuiselle kiusaamisesta, hän joutuisi puhutteluun yhdessä kiusaajien kanssa ja tilanne pahenisi. Kävikin päinvastoin: kiusaamisen salailu pahensi Nean ahdistusta, ja mielen valtasi synkkyys. Hän jaksoi läpi yläkoulun, koska turvana oli hyvä perhe. Pienet jutut, kuten yhteiset sipsi-illat, toivat ilonpilkahduksia elämään. ”En olisi kestänyt ahdistukseni kanssa, jos välit perheenjäseniin eivät olisi olleet niin tiiviit.” PELASTAVA ENKELI Ysiluokan jälkeen Nea haki urheiluopistoon muttei päässyt sisään. Hän aloitti merkonomiopinnot yhdessä joidenkin kiusaajien kanssa. Kiusaaminen jatkui saman tien samanlaisena kuin yläkoulussa. Puolen vuoden jälkeen opettaja huomasi tilanteen ja Nealle järjestettiin mahdollisuus suorittaa opintoja työssäoppimisen kautta. Hän sai olla isänsä työpaikalla, ja opettajat kävivät hänen luonaan. ”Tuntui tosi hyvältä, että yksi ihminen huomasi ja puuttui asiaan. Hän oli pelastava enkeli.” Nean elämänilo alkoi palata. Hän ajatteli, että kiusaaminen olisi vihdoin ohi. Seuraavana syksynä hän pääsisi urheiluopistoon kauas kotoa ja kiusaajista. Nea odotti unelmaopintojensa alkua innolla ja uskoi, että urheilijoiden keskuudessa yhteishenki olisi vihdoinkin hyvä. Hän voisi aloittaa puhtaalta pöydältä, sillä kukaan ei tietäisi, kuka hän on. Niin ei kuitenkaan käynyt. EI ENÄÄ KOULUUN Kiusaaminen ei loppunut urheiluopistossa vaan paheni entisestään. Joukko urheiluopiston oppilaita kävi penkomassa Nean asuntolahuoneen yöpöytää, josta löytyi ahdistukseen tarkoitettuja lääkkeitä. Luokkakaverit googlasivat lääkkeiden nimet ja alkoivat levittää juoruja vääristä diagnooseista. Nean ahdistus paheni niin, että hän saattoi herätä aamuneljältä siivoamaan asuntolaa. Lopulta vanhemmat tulivat Aikkari 59

Nea Snellman puhuu kiusaamisesta Tiktok-kanavallaan @snellmannea. ”Tuntuu väärältä, että en saanut koskaan kokemusta, että koulunkäynti voisi olla kivaa ja turvallista.” koululle selvittämään asiaa. Se oli viimeinen kerta, kun Nea opiskeli normaalisti muiden kanssa. Hän haki siirtoa toiseen urheiluopistoon, jossa kiusaamishistoria otettiin tosissaan ja Nean annettiin suorittaa opinnot loppuun kotoa käsin. Hän on kiitollinen, että pystyi siten käymään koulun loppuun. ”Silti tuntuu väärältä, että minut eristettiin koulusta enkä saanut koskaan kokemusta, että koulunkäynti voisi olla kivaa ja turvallista.” Lopulta Nea valmistui 21-vuotiaana, puolitoista vuotta muita myöhemmin. Valmistujaispäivänä hän pystyi vihdoin hengähtämään: seitsemännellä luokalla alkanut piina oli varmasti ohi. OLISINPA KERTONUT AIEMMIN Koulun loppumisesta on kulunut monta vuotta, mutta kiusaamisen jäljet pysyvät. Nea alkoi esimerkiksi uskoa olevansa tyhmä ja on siksi epäillyt omia taitojaan työelämässä. ”Somevaikuttajana olen saanut ensi kertaa elämässäni onnistumisen kokemuksia. Tajusin, että voin menestyä, vaikka minulle hoettiin pitkään, ettei se ole mahdollista.” Nea aloitti terapian 16-vuotiaana ja kävi vuosien ajan joka viikko juttelemassa kognitiivisen psykoterapeutin kanssa. Ta- 60 Aikkari paamisissa hän oppi käsittelemään tunteitaan ja kokemiaan traumoja – ja löysi lopulta myötätuntoa kiusaajia kohtaan. ”Opin terapiassa, mistä kiusaajien ja tiettyjen aikuisten käytös johtui. Sen ansiosta en jäänyt liian katkeraksi.” Nea arvelee nyt, että kiusaamisen taustalla oli kateutta. Se ei kuitenkaan käynyt hänen mielessään kiusaamisen ollessa pahimmillaan. ”Ajattelin olevani vääränlainen, huono ja ruma, koska kuulin sitä niin paljon.” Jos Nea tapaisi nyt yläkoululaisen itsensä, hän antaisi lämpimän halauksen. ”Sanoisin, että olet arvokas ja pystyt mihin tahansa.” Nean käsivarresta löytyy V:n ja A:n lisäksi myös kaksi lausetta: ”Usko” ja ”Älä luovuta”. Niitä hän toisteli itselleen silloinkin, kun valoa ei näkynyt. ”Tatuoinnit muistuttavat minua asioista, joista olen selvinnyt.” Nea toivoo, että olisi puhunut kiusaamisesta aiemmin. Siksi hän haluaa nyt puhua siitä avoimesti kouluvierailuilla ja Tiktok-tilillään. Kaksi ihmistä on jo kertonut, että on lopettanut kiusaamisen tajuttuaan, miten väärin se on. ”Se on paras palkinto, jonka voin ikinä saada.”

Aikkari 61

Vatsakivut ja turvottelu ovat tavallisia oireita, joita aiheuttavat kiire, epäsäännöllinen syöminen, pitkä istuminen, hiilihappojuomat ja ksylitolituotteet. Vatsa tarvitsee tasapainoisesti lepoa ja liikettä sekä riittävästi vettä ja kuituja. Monipuolinen aamupala ja lounas, riittävä vedenjuonti sekä säännölliset vessakäynnit varmistavat, että vatsa voi hyvin. Vanhemmalle tai kouluterveydenhoitajalle kannattaa puhua, jos vatsa oireilee jatkuvasti tai jos kuukautiset ovat runsaat tai kivuliaat. Niihin on saatavilla hyviä hoitokeinoja. 62 Aikkari Ahdistuksen tarkoituksena on pitää meidät valppaina, varoittaa ja saada toimimaan. Ahdistusta tarvitaan kohtuullisin määrin nuoruudessa erilaisiin muutoksiin. Siihen liittyy usein epämääräinen ja huolestunut olo, joka tuntuu joskus kehossakin esimerkiksi päänsärkynä tai vatsakipuna. Jos ahdistus vaikuttaa ihmissuhteisiin, uneen tai koulunkäyntiin, älä jää yksin vaan kerro aikuiselle. Kehollisia tuntemuksia voi lievittää esimerkiksi hengitys- ja rentoutumisharjoituksin, käymällä kylmässä suihkussa tai puristamalla jääpaloja. Itsensä vahingoittaminen on keinottomuutta vaikeiden tunteiden edessä ja merkki siitä, että ihmisellä on liikaa yksin kannettavaksi. Se on vakava teko, mutta se ei välttämättä tarkoita, että haluaisi kuolla. Jos mieli on masentunut ja ajatukset synkkiä, kerro asiasta luotettavalle aikuiselle, kuten vanhemmalle, opettajalle tai kouluterveydenhoitajalle. Ilta-aikaan voit ottaa yhteyttä esimerkiksi päivystykseen, kriisipuhelimeen tai Sekasin-chattiin. Muista, että olet arvokas ja pahaan oloon on saatavilla apua.

LÄÄKÄRI VASTAA Väsymys voi johtua esimerkiksi verensokerin heittelehtimisestä, liian vähäisestä unesta tai yksinäisyydestä, jota voi olla vaikea tunnistaa väsymyksen aiheuttajaksi. Säännöllinen, monipuolinen syöminen ja noin 8–9 tunnin yöunet auttavat jaksamaan arjessa. Tavallinen syy väsymykseen on myös jatkuva ruudulla oleminen. Se passivoi kehoa, ja jatkuva ärsyketulva estää aivoja palautumasta. Tauot ja esimerkiksi ilmoitusten kytkeminen pois päältä antavat aivoille tarvittavaa lepoa. Murrosiässä hormonit saavat talirauhaset aktivoitumaan, jolloin iho reagoi muodostamalla näppylöitä. Myös perintötekijöillä on vaikutusta. Iho-ongelmat ja finnit eivät siis johdu siitä, että tekisit jotain väärin. Riittää, että peset kasvot aamuin illoin ja käytät kevyitä kosteusvoiteita. Nuori iho ei kaipaa pitkiä ja monivaiheisia ihonhoitorutiineja, vaan apteekista löytyvät yksinkertaiset tuotteet riittävät. Jos finnit ovat kipeitä tai niitä leviää laajalle, on aknen hoitoon olemassa hyviä tuotteita ja lääkevoiteita, joihin voi kysyä neuvoa apteekista tai koululääkäriltä. Akneiholle ensisijaista on hyvä puhdistus ja kosteutus, ja sitä kannattaa hoitaa jo varhain. Median tarjoama yksipuolinen kehonkuva ja somen luomat ulkonäköpaineet voivat saada ajattelemaan, että on jotenkin erilainen kuin muut. Ei kuitenkaan ole olemassa kahta samanlaista kehoa. On tavallista, että rinnat ovat erikokoiset tai -muotoiset, ja niiden koko voi myös muuttua kuukautiskierron mukaan. Häpyhuulet, kivekset ja penis ovat kaikilla erilaiset: joillain isoja, toisilla pieniä, monilla eriparisia. Kehot myös kehittyvät aivan eri tahtiin: murros­ iän merkit voivat alkaa alakoulussa tai vasta yläkoulun lopulla. Esimerkiksi kahdeksannen luokan terveystarkastus on hyvä hetki jutella kehoon liittyvistä ajatuksista. Hormonit aktivoivat hikirauhasia toimimaan joskus reilustikin – ja se on normaalia! Kehon kuuluukin tuoksua, ja hikoilla voi päästä varpaisiin. Säännöllinen suihku, hengittävät vaatteet ja antiperspirantit auttavat. Kokeilemalla löytää itselleen toimivat tuotteet, joiden avulla pesuista tulee hyvä rutiini. Alapäälle riittää päivittäinen huljutus vedellä. Myös alapään eritteet, kuten valkovuoto, kuukautiset ja siemensyöksyt, kuuluvat terveeseen kehitykseen ja kertovat, että keho toimii normaalisti. Jos alapään eritteisiin liittyy kipua, poltetta tai kovaa kutinaa, kannattaa jutella kouluterveydenhoitajalle tai -lääkärille. Nuoruuteen kuuluu oman minän etsiminen, kokeilu ja epävarmuus. Tärkeintä on kuunnella omia tunteita ja olla avoin sille, että minäkuva hahmottuu ajan kanssa. Sukupuoli-identiteetti, eli kokemus omasta sukupuolesta, kehittyy läpi nuoruuden, joten sinulla ei ole kiirettä löytää vastauksia tai olla samanlainen kuin joku muu. Esimerkiksi kavereille puhuminen auttaa, koska silloin huomaa, ettei ole ajatuksineen yksin. Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen (SMOK) verkkosivujen kautta saa tietoa ja vertaistukea. Ei tarvitse. Yläkoulussa puhutaan seksistä, seksuaalisuudesta ja ehkäisystä etukäteen, jotta tietoa on olemassa sitten, kun sille aikanaan tulee tarvetta. On normaalia, että aihe ei vielä kiinnosta ollenkaan, sillä moni vasta harjoittelee ihmissuhteita ja tutustuu muuttuvaan kehoonsa. Seksuaalisuus saa kehittyä omassa tahdissa, eikä asioilla ole kiire. Muista, että porno on aikuisten näyteltyä viihdettä eikä vastaa todellisuutta läheisyydestä, tunteista tai suostumuksesta. Suomessa myös laki suojaa alle 16-vuotiaita seksisuhteilta ja kieltää lähettämästä paljastavia kuvia. Nikotiini aiheuttaa voimakasta riippuvuutta, ja kehittyville nuorille se on erityisen haitallinen myrkky. Se vaikuttaa nopeasti aivoihin ja voi tuntua alkuun piristävältä tai rauhoittavalta mutta koukuttaa tehokkaasti. Nuorilla nikotiini häiritsee aivojen kehitystä, heikentää keskittymistä ja nostaa verenpainetta ja sykettä. Vape ja nikotiinipussit aiheuttavat paljon kehollisia oireita sekä lisäävät ahdistusta ja ärtymystä. Mitä nuorempana käytön aloittaa, sitä vaikeampaa on lopettaa. Kerro aina rehellisesti mahdollisesta nikotiinituotteiden käytöstä, jotta terveydenhuollossa osataan hoitaa oireita oikein. Aikkari 63

Tuntuuko, että vuorokauden tunnit katoavat huomaamatta? Tee testi ja selvitä, mihin tarvitset lisää aikaa – ja miten voit taikoa päivään lisää minuutteja. 1. Mitä teit eilen illalla kello 21? a) Olin juuri tullut kotiin treeneistä, ja lämmitin mikrossa illallista. b) Selasin sängyssä puhelinta, vaikka olin jo nähnyt kaiken kiinnostavan. c) Olin kavereiden kanssa, kuten myös toissa päivänä. d ) En tiedä, olin niin uppoutunut pelaamiseen. Tai hetkinen, hainko juuri silloin uuden energiajuoman? 2. Minkä näistä viesteistä todennäköisimmin saat vanhemmaltasi? a) ”Jääkaapissa on välipalaa. Muista tällä kertaa syödä ennen treenejä!” b) ”Ikävä! Lähdetkö tänään seuraksi kauppaan?” c) ”Kotiintuloaika meni jo, missä olet?” d) ”Nyt se kone kiinni! Mehän sovittiin tästä!” 3. O-ou, opettaja katsoo sinua tuikeasti. Mitä on tapahtunut? a) Mietin kiireistä iltaa, enkä kuullut opettajan kysymystä. b) Kurkkasin vain ihan nopeasti puhelinta. c) Pölisin vieressä istuvan luokkakaverin kanssa. Ihan hiljaa, lupaan… d) Hups, taisin nukahtaa! 64 Aikkari

4. Heräät kuumeisena ja jäät kotiin lepäämään. Miten saat ajan kulumaan? a) Kyllä sitä kipeänäkin voi tehdä pienen lenkin tai soittoharjoituksen. b) Puhelimella tietenkin! Katson sarjoja, kuuntelen musiikkia ja selaan somea. c) Snäppään tauotta kavereille ja varmistan, etten jää ulkopuoliseksi. d) Loistava tilaisuus päästä lempipelissä eteenpäin! 5. Huomenna on tärkeä koe. Miten olet valmistautunut? a) Olen lukenut matkalla treeneihin ja iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Enemmänkin olisin voinut kerrata, mutta aika ei riittänyt. b) Otin kyllä koeaineiston joka päivä esiin, mutta puhelimen välkkyvä ruutu katkaisi keskittymisen aika usein. c) Luimme yhdessä kavereiden kanssa. d) Lasketaanko se, jos nukkuu koeaineisto tyynyn vieressä? En millään pystynyt pitämään silmiä auki. 6. Pim! Hyvä haltija ilmestyy ja lupaa toteuttaa syvimmän toiveesi päivän ajaksi. Mitä sanot? a) Toivon, että harjoitukset olisi peruttu eikä minulla olisi mitään menoa. b) Toivon, että some katoaisi ja koko perhe viettäisi yhdessä leffaillan. c) Toivon, että saisin olla ihan yksin kotona ja tehdä omia juttujani. d) Toivon, että voisin nukkua kellon ympäri ja herätä virkeänä. 7. Millainen kaveripiiri sinulla on? a) Suurin osa kavereistani on tullut harrastuksen parista, emmekä ehdi juuri nähdä vapaa-ajalla. b) Aika pieni. Kaveritkin ovat usein puhelimella, kun tapaamme. c) Minut tunnetaan isosta kaveripiiristä, ja minua näkee harvoin yksin. d) Kaverini ovat pelimaailmassa, enkä ole tavannut kaikkia kasvotusten. 8. Heräät jomottavaan päänsärkyyn. Mistä se todennäköisesti johtuu? a) Tein harjoituksissa liikaa samaa liikettä, ja paikat menivät jumiin. b) Tihrustin puhelimen näyttöä pimeässä huoneessa vielä puolenyön aikaan. c) Olin kavereiden kanssa koko päivän ulkona, enkä muistanut juoda vettä. d) En saanut illalla unta, koska peli pyöri mielessäni. 9. Mikä on suurin pelkosi? a) Pelkään mokaavani harrastuksessani ja tuottavani pettymyksen muille. b) Välillä pelkään, että muut eivät pidä minusta. c) Olen huolissani, etten löydä omaa intohimoani, kuten unelma-ammattia. d) Koulu huolestuttaa, koska en jaksa keskittyä siihen. 10. Sulje silmäsi ja kuvittele paikka, jossa olet täysin rentoutunut. Mitä näit? a) Lepäilen kotona saunan ja iltapalan jälkeen, kun kaikki velvoitteet on hoidettu. b) Olen perheeni kanssa lomamatkalla. c) Kaveri peruu tapaamisen viime hetkellä, joten jään kaupungille kiertelemään lempipaikkojani. d) Kesäpäivä mökillä, ilman kunnon nettiyhteyttä. Aikkari 65

Eniten a-vastauksia Tarvitset lisää aikaa RENTOUTUMISELLE Suhtaudut harrastuksiisi intohimoisesti ja haluat menestyä – mahtavaa! Kalenterisi on usein täynnä ­merkintöjä, ja jatkuva kiire on alkanut aiheuttaa stressiä. Tarvitset lepoa ja aikaa palautua, jotta voit hyvin ja jaksat ­arjessa. Rentoutuminen on taito, jota joudut ehkä alussa treenaamaan, mutta siinähän sinä oletkin hyvä! Kokeile näitä vinkkejä: 1. Opettele sanomaan ei myös silloin, kun luvassa olisi jotain mukavaa. Harjoittele kieltäytymistä etukäteen, ja jos tilanne tuntuu vaikealta, osta lisäaikaa sanomalla, että mietit asiaa. 2. Listaa kaksikymmentä isoa ja pientä asiaa, joita tykkäät tehdä vapaa-ajalla. Jätä harrastuksiin liittyvät asiat listan ulkopuolelle. 3. Varaa joka päivä aikaa jollekin lempipuuhallesi. Merkitse rentoutumishetki myös kalenteriin, jotta et unohda sitä! Eniten b-vastauksia Tarvitset lisää aikaa LÄHEISILLE Viihdyt mainiosti omissa oloissasi, eikä sinulle tuota ongelmaa heittäytyä puhelimen kanssa sohvalle ja ottaa rennosti. Hyvä juttu! Huono uutinen on se, että some ja muut sovellukset on luotu mahdollisimman koukuttaviksi, ja niistä irrottautuminen on kaikille vaikeaa. Ruutu ei kuitenkaan korvaa aitoa kohtaamista, joka kehittää esimerkiksi empatiakykyä ja tunneilmaisua – kokeile vaikka! Kokeile näitä vinkkejä: 1. Laita ilmoitukset pois päältä, jotta puhelin ei kaappaa tahtomattasi huomiota, ja määritä asetuksista itsellesi päivittäinen ruutuaika. 2. Keksi läheistesi kanssa tekemistä, jossa puhelinta ei voi vilkuilla. Esimerkiksi saunassa, elokuvissa ja leipoessa on helpompi keskittyä juttelemiseen. 3. Kun olet muiden seurassa, harjoittele pitämään Jaatko kaveriporukan kanssa samat arvot, harrastukset ja tulevaisuuden haaveet, vai onko sinun polkusi ehkä ihan erinäköinen? Kokeile näitä vinkkejä: 1. Vietä päivä ilman kavereita ja tee vain lempiasioitasi. Kaiva esiin lapsuuden suosikkielokuvasi tai mene mummon tai muun sukulaisen luo kahville. 2. Piirrä ympyrä, jonka keskelle kirjoitat ”Hyvä elämä”. Kirjoita sen ympärille asioita, jotka ovat sinusta hyvän elämän rakennuspalikoita. Löytyvätkö ne kaikki jo elämästäsi? 3. Kirjoita ylös, mitkä ihmissuhteet antavat sinulle energiaa ja mitkä vievät sitä. Kaipaako tilanne muutosta? Eniten d-vastauksia Tarvitset lisää aikaa LEVOLLE Pelimaailma on imaissut sinut mukaansa, eikä ihme – pelatessa voi saada huikeita onnistumisen kokemuksia, yhteisöllisyyttä ja ystäviä yli rajojen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että olet uppoutunut hieman liian syvälle, jolloin esimerkiksi uni ja koulunkäynti kärsivät. Vapauta aikaa muuttamalla tuttuja tapoja ja tekemällä nukkumisesta houkutteleva vaihtoehto. Kokeile näitä vinkkejä: 1. Väsyneenä edes pelaaminen ei tunnu kivalta. Aseta puhelimeen hälytyksiä, jotka muistuttavat tauoista. Alussa tauot voivat olla lyhyitä ja kasvaa pikkuhiljaa. puhelin poissa näkyviltä. Kotona voit esimerkiksi jättää sen toiseen huoneeseen. 2. Riko rutiini: Kun olet menossa käynnistämään peliä, teekin jotain ihan muuta. Keitä vaikka kupillinen ­kaakaota tai soita kaverille. Eniten c-vastauksia 3. Valmistele huone hyvissä ajoin illalla, jotta nukkumaan Tarvitset lisää aikaa ITSELLESI Olet sosiaalisesti lahjakas ja pidetty kaveri. Ne ovat upeita ominaisuuksia, joiden ansiosta pääset elämässä vielä pitkälle! On kuitenkin tärkeää myös pysähtyä miettimään, millainen tyyppi olet ilman kavereiden ­vaikutus­ta. 66 Aikkari käymisestä tulee houkuttelevaa: tuuleta, vaihda vuodevaatteet, himmennä valaistusta ja ota lämmin, ­rentouttava suihku. Lähteet: Mielenterveystalo, Ehyt, Väestöliitto Testin laatija: Ida Valpas | Kuvitukset: Martta-Kaisa Virta

SARJAKUVAT Odottavan aika on hintava Piirrokset Miguel (2025) Neiti Näpsä on hälyttänyt Akun avukseen rahasäiliölle: Suuret kiitokset, että pääsitte näin pikaisesti hätiin, Aku-herra. Tässä olen. Putoaako taivas vai pörssi? Minun piti hakea pankkiiri rautatieasemalta, mutta etsin höyrylaivapilettiä, jonka hän unohti laittaa vähennyksiin toissa vuosisadalla. Huoli pois – voin noutaa sedän. Setä saapuu puoli kolmen kieppeillä. Ehdin hyvin laiturille vastaan. Hienoa! Juna-aikataulu odottaa pöydälläni. Ympyröin johtaja Ankan saapumisajan. Myöhemmin asemalla: Löysin lapun. Junan oli määrä puksuttaa Ankkalinnaan jo puoli tuntia sitten. Onko rautahepo väsähtänyt? Anteeksi, mutta missä Hanhivaaran vuoro kuhnailee? Alan kyllästyä odotteluun. HNV13 kulkee aikataulussa ja saapuu 47 minuutin kuluttua. LIPUNMYYNTI Erehdytte! Sain kellonajan säntillisyyden perikuvalta, joka ei koskaan tee virheitä. Tjaa... Koskaan ei kannata sanoa ”ei koskaan”. n Kuka o ? ä vääräss RATKAISU: Kömmähdys sattui Akulle – hän nappasi väärän paperin neiti Näpsän työpöydältä. Kellonajat merkitään pisteillä, ei pilkuilla. Lisäksi tunnissa on kuusikymmentä minuuttia, joten lappuselle rustattu 20,61 ei suinkaan voisi olla junan saapumisaika! Sen sijaan numerot viitannevat hintoihin. Käsikirjoitus Jaakko Seppälä 9,01 14,28 10,58 17,18 11,32 20,61 13,35 22,02

SARJAKUVAT Ymmärrykseni ylittää, miten pystytte snäppäämään, tiptappaamaan ja katsomaan elokuvaa yhtä aikaa. Miten niin? Unikuvia Mikset sitten vie meitä leffateatteriin? Minun aikanani mentiin rehdisti elokuviin! Suurelta valkokankaalta elokuva on aito elämys, jota muut puuhat eivät häiritse. Mahti-idea! Siellä pyörii tällä haavaa Timo T. Salamin raina Ryyni. Elokuva on tosiaan eri elämys teatterissa... Käsikirjoitus Sieger Zuidersma 68 Aikkari ...paitsi Akusedälle. Uskokaa pois, pojat. Kino Kuikassa filmikokemus on aivan toista maata kuin kotona! Hänelle se on tismalleen sama kuin kotisohvalla! KASSA KROOH... Piirrokset Carmen Pérez (2015)

SARJAKUVAT 19 53 KL A SS L 19 53 KL A SS Höhöö! Haluatkos säkin naputella, Jöpi? NA K DE IK VUO KO KO VUO DE L TA IK TA Rakas Hissu-serkku! Lemmikkisi Jöpi saapui perille hyvissä voimissa. Mä pidän siitä huolta, kunnes palaat matkoilta. Sydämellisin terveisin Hessu Painosten valtias Sä käytät samaa kaksisormijärjestelmää kuin mäkin. ”Oli synkkä ja myrskyinen yö...” Jopas! Sähän kirjoitat ihan selvää suomea. Vetävää tekstiä, pakko myöntää. KUSTANNUSYHTIÖ Hmm... GALAKSI Myöhemmin: UNETON APINATA LO S S A Vieläkin myöhemmin: Ei kukaan väitä Jöpin teoksia maailmankirjallisuuden klassikoiksi, mutta lukevaan yleisöön ne uppoavat kuin häkä. Höhöö! JÄNNITYSROMAANI KIR JAI LIJ A: JÖP I KIRJA Käsikirjoitus Bill Walsh KAUPP A Piirrokset Manuel Gonzales (1953) Aikkari 69

SARJAKUVAT 19 99 KL A SS DE IK VUO KO KO VUO DE L TA IK L TA VUODEOSASTO 19 99 KL A Testailkaa kaikessa rauhassa. Emme myy teille sikaa säkissä vaan sikeitä unia! . SS Ilmaista mainosta Raah! Selkäparkani. KRO-PYYH! Kääk! Punkkaanhan uppoaa. Liian kova, otaksun. Pidä pintasi, setä! Tutuuh... Oijoi! Aivan liian mukava. Hetkinen! Hohoi, Aku-setä! Aika nousta. Minulla olisi teille ehdotus. Puuh! Heh! Kerrankin sedän erikoiskyvyistä on iloa. NOSET OVATKO KOEU E LII AN M ÄM SS YI SÄNG HUOLTA ! M AKOISAT? EI A INEN EI LLE ILM U INAHTA N KU LJETUS ! KOTII N Krooh! Käsikirjoitus Peter Härdfeldt & Chris Spencer 70 Aikkari Piirrokset Vicar (1999)

Aikakausmedian Kansikoneella teet helposti oman lehden kannen. KANSIKONE www.kansikone.fi 6 TYYLIÄ Täysin ilmaista, ei kirjautumista! Onko lehtesi kepeä, tyylikäs, rento, taiteellinen, energinen vai asiallinen? Ota kansikuva itse tai valitse valmiista Kuvapankista. Katso kuvat! Kouluprojekti, somekuva, onnittelukortti… Kansikone sopii työkaluksi näihin kaikkiin! Sinustako seuraava kansikasvo? Nyt se on mahdollista – Suunnittele otsikot omasta elämästäsi!

Tämä lehti on osa Aikakausmedian mediakasvatustyötä. Aikakausmedia tutkii ja markkinoi aikakauslehtialaa sekä tuottaa maksuttomia mediakasvatusmateriaaleja, jotka tutustuttavat lapsia ja nuoria aikakauslehtiin, lisäävät lukuiloa sekä tukevat medialukutaidon kehittymistä. www.aikakausmedia.fi/aikkari