Miksi Suomen Kuvalehti menestyy, Matti Kalliokoski? Kuoleeko teksti ja miten käy lukutaidon? Mitkä ovat kansainväliset aikkaritrendit ja mihin kannattaa nyt panostaa? 01/2025 Mitä jos kaikki menisikin hyvin?

PÄ Ä K I R J O ITU S Mitä jos kaikki menisikin hyvin? Kuva Anniina Nissinen K UUNTELIN VASTIKÄÄN erään ulkomaisen kustantajan esitystä tekoälytyökalusta, jolla artikkeli syntyy muutamilla klikkauksilla. Kliks, ideoi juttu ja anna lista faktoista. Kliks, tsekkaa kilpailijoiden jutut ja niiden näkökulmat. Kliks, tee ensimmäinen versio. Kliks, luo kuva ja kliks, tägitä juttu. Ja vielä kliks, optimoi juttu verkkoon ja someen ja julkaise se. Valmis! Vaikka työkalu oli vaikuttava, ensimmäinen reaktioni ei ollut ihastus. Sen sijaan tunsin vilunväristyksiä – ja mietin, mihin meitä alan ammattilaisia pian enää tarvitaan. Tietysti kyseenalaistin myös kliksuttelun lopputuloksena syntyvän jutun laatua. Voiko tällainen tuottaa mitään muuta kuin kädenlämpöistä bulkkia? Lukijatkaan eivät ole kuin ennen. Lukutaito heikkenee ja kauhukuvana on, että journalismille ei ole enää sijaa, kun tekoälyllä on vastaus kaikkeen ja mediankäyttö siirtyy lyhytvideoihin. Muuttuvasta mediamaisemasta voi lukea lisää sivulta 39 alkaen. Onko siis syytä antaa periksi? Ei missään nimessä. Tässä kolme syytä, miksi ei. 1) Toisin kuin internetin yleistyessä, tekoälybuumi ei yllätä alaa housut kintuissa. Tällä kertaa kaikkea ei anneta ilmaiseksi, ja lehtien tekijät hyötyvät trendistä itsekin. Tylsiä rutiinitehtäviä jää kaipaamaan yhtä moni kuin lehden taittamista käsin latomalla. 2) Aikkareiden juttuja tekevät jatkossakin ihmiset ihmisille, tekoälyavusteisesti tai ilman. AI voi luoda nopeasti massiivisen määrän algoritmeille optimoituja sivustoja, joille klikataan kerran. Arvokkainta on kuitenkin sisältö, jonka lukija tietää olevan laadukasta ja totta. 3) Eikä ole syytä unohtaa painettua lehteä. Se on suurelle osalle lukijoita rakkain nyt ja tulevaisuudessa. Tähän uskovat myös tekijät, mistä voit lukea lisää sivulta 24. MYÖS ME USKOMME painettuun lehteen, ja siitä syystä Ajankuva on tehnyt paluun kahden vuoden tauon jälkeen. Toivon, että tämä numero saa sinut kuvittelemaan radikaaleinta mahdollista tulevaisuutta. Sellaista, jossa kaikki menisikin hyvin. OUTI ITÄVUO, päätoimittaja A JA N KU VA 3

Ajankuva 01/2025 tuuppari 4 A JA N KU VA 1 2 3 6 7 8 9 Naistenlehtien uudistaja Mari Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että aikkarit luovat itsensä uudestaan. SIVUT 18–2 2 16 17 18 19 Suomen Kuvalehti luottaa sivistyksen voimaan, kertoo Matti Kalliokoski. SIVUT 30–37 28 29 30 31 42 43 Tappaako Tiktok tekstimuotoisen journalismin – ja mitä Gutenberg siitä ajattelisi? SIVUT 40– 4 5 50 51 40 41 52 53 54 55 FIPP:in Nikki Simpson kertoo, millaiset aikkarit menestyvät maailmalla. SIVUT 6 4 – 67 62 63 64 65 74 75 76 77 78 79 JULK AISIJA Aikakausmedia, aikakausmedia.fi PÄ ÄTOIMIT TA JA Outi Itävuo, outi.itavuo@aikakausmedia.fi TUO T TA JA Anniina Nissinen TUO TANTO Genero: sisältöstrategi Katarina Cygnel-Nuortie, vastaava tuottaja Teija Laakso ja AD Jessica Leino KIR JOIT TA JAT Laura Friman, Pasi Kivioja, Petri Korhonen, Ville Leppänen, Ilja Ojala, Jose Riikonen, Virpi Salmi, Katja Tarnanen, Tiina Tuppurainen VALOKUVA A JAT Jirina Alanko, Ella Kiviniemi, Sanna Lehto, Timo Pyykkö, Akseli Valmunen MUUT TEKIJÄT Logo ja infograafit Tomi Metsä-Heikkilä, studiokuvausjärjestelyt Roosa Hyrske, ristikko Erkki Vuokila ja Heli Kärkkäinen, kuvitus Rudi Rankka

Kaksitoista oman alansa ammattilaista jakaa tärkeimmät oppinsa. SIVUT 8–13 10 11 12 13 14 15 Kysely: Mistä tulot viiden vuoden päästä? SIVUT 24 –27 20 21 22 23 24 25 26 27 32 33 34 35 36 37 38 39 48 49 Näin syntyy silmäiltävä taitto, joka kuljettaa lukijaa taiten mukanaan. SIVUT 46– 49 44 45 46 47 Voisivatko aikkarit pelastaa lukutaidon? S I V U T 5 8– 61 56 57 58 59 60 61 72 73 72 73 Minäjournalismin sheimaaminen on väsynyttä, kirjoittaa Laura Friman. SIVU 79 67 68 69 70 80 81 82 83 84 71 Ristikko sivulla 81 66 REPRO Aste Helsinki PAINO Punamusta PAPERI Kansi UPM Offset 250 g/m2, sisus UPM Offset 100 g/m2, kuvasivut UPM Finesse Silk 150 g/m2. Paperi on FSC-merkittyä paperia. PAL AUTE JA OIK AISUPY YNNÖ T info@aikakausmedia.fi ISSN 2323- 4075 A JA N KU VA 5

N A JA KO H TA I S E T Hyvät uutiset – Mitä aikkareissa tapahtuu juuri nyt? TE KS T I Outi Itävuo ja Anniina Nissinen KUVA Jirina Alanko 2 Seiska selätti algoritmit. 1 Moni media kärvistelee teknojättien jatkuvasti muuttuvien algoritmien kanssa, mutta Seiska ja Katso onnistuivat syksyllä kasvattamaan liikennettään Googlesta ja Metasta. Onnistumisen taustalla on sivustolle tehty sisällöllinen ja tekninen auditointi sekä kymmenet muut toimenpiteet, kertoo vastaava päätoimittaja Jyrki Huotari. Uudistuksessa voittivat myös lukijat: algoritmit suosivat nyt ainutlaatuista, hyvin kirjoitettua ja luotettavasti lähteytettyä sisältöä. Viisaan Rahan panostus printtiin kannatti. Suomen Osakesäästäjien lehti Viisas Raha kasvatti painetun lehtensä sivumäärää 30 prosentilla, mikä mahdollisti entistä monipuolisemmat sisällöt. Päätoimittaja Karri Salmen mukaan panostaminen printtiin on järkevää, sillä lehti on tärkein syy liittyä järjestön jäseneksi. Lukijat ottivat uudistuksen innolla vastaan, ja lehti sai tuoreimmassa KMT-mittauksessa 9 000 uutta painetun lehden lukijaa. 3 Tekniikka&Talous kasvoi digissä kuudetta vuotta putkeen. Kansallisen Mediatutkimuksen mukaan Tekniikka&Talous sai digissä huikeat 133 800 viikoittaista lukijaa lisää. Vuodesta 2020 lukijoiden määrä on lähes kuusinkertaistunut. Päätoimittaja Mikko Virran mukaan lukijamäärän kasvuun vaikuttaa se, että toimitukseen on palkattu huipputekijöitä, vähennetty tylsien juttujen määrää ja panostettu kiinnostavaan sisältöön. 6 A JA N KU VA

4 Terassi Median lehdet valloittavat Viroa ja Pohjoismaita. Kertajulkaisuihin keskittyvä Terassi Media vie kotimaisia asumisen lehtiä sekä puutarha- ja käsityölehtiä maailmalle. Paikalliskielille käännettyjä lehtiä voi ostaa Ruotsin, Norjan ja Viron päivittäistavarakaupoista. Numeroita on käännetty naapurimaiden markkinoille tänä vuonna jo 25. Päätoimittaja Eeva Ekin mukaan keskusteluja käydään myös Keski-Euroopan suuntaan. 6 Viinilehti onnistui kaupallistamaan podcastinsa. Audiotrendistä on puhuttu jo pitkään, mutta vain harva media on onnistunut kaupallistamaan sitä – osittain siksi, että muutokset mediankäyttötavoissa ovat hitaita, ja joskus aika on vain ollut väärä. Poikkeuksen tekee Viinilehti, jonka vuoden 2024 lopulla lanseeratussa Viinipodissa on alusta asti ollut kaupallinen kumppani. 5 Mediasuunnittelua voi nyt opiskella maksutta. Ammattikorkeakoulu Haaga-Helia on luonut maksuttoman MediaGuru-koulutuksen, jossa opiskellaan kotimaisen median ostamista ja mediasuunnittelua. Verkossa itseopiskeluna suoritettava koulutus koostuu seitsemästä osiosta, joista yksi käsittelee uutis- ja aikakausmediamainontaa. MediaGuru on ensimmäinen koulutus, joka kokoaa kaikki mediaryhmät samaan kokonaisuuteen. 7 Aikakauslehtimainokset huomataan aiempaa paremmin. Vaikka ihmisten keskittymiskyky on heikentynyt, painetun lehden mainokset saavat edelleen lukijan huomion. Vuoden 2025 Aikakauslehtimainonnan tietopankki -tutkimuksen mukaan kokosivun mainoksen huomaa peräti 69 prosenttia lukijoista, mikä on kolme prosenttiyksikköä enemmän kuin aiemmassa tutkimuksessa. A JA N KU VA 7

I S E S TA V E TÄ V Ä S TÄ O Tämän LE KRIISIALU EIL LA I S TA S TÄ KU INN VA ISÖ I KO AY TS EST AM NUOR SOMEVID OPPI EO ID KE MIS E S TÄ S TA TE NN IT KANNE 8 A JA N KU VA NS UU IS TEL TU KSE U S TA E N S ULKOA U-U UD

H Y VÄ S RU O KA U S TA TÖ JUT T E K O Ä LY N K ÄY TÄ ST ÄA IKK AREIS olen SA I SOJ EN AI H EID EN KÄ SIT T E LY S TÄ Miten tehdään kiinnostavaa sisältöä nuorelle yleisölle? Miten kriisialueella kuvaamiseen kannattaa valmistautua? Entä miten aikkareissa huomioidaan inklusiivisuus? Kysyimme 12 oman alansa ammattilaiselta, mitkä ovat heidän tärkeimpiä oppejaan. NUT TA N KANSS AIK A KARE ISSA TEKSTI Anniina Nissinen ja Outi Itävuo KUVAT Haastateltavat AM OIDE KIJ LU ST A M I S E S TÄ D I G I I N S NV IE DE VUO K RO VAIKUTU SE DE INKLUSII U VISU MA T TI- JA JÄ R JEST ÖL EH A JA N KU VA 9

NO NO PPINUT TÄ M Ä LE Kriisialueilla ja vaikeissa olosuhteissa kuvaamisesta. Nuoresta yleisöstä. TÖRMÄÄN USEIN ajatukseen, että nuoria eivät kiinnosta samat aiheet kuin aikuisia. Ongelma ei ole aiheissa vaan siinä, miten ne tarjoillaan. RARE Media julkaisee nuorille suunnattua sisältöä Instagramissa, Tiktokissa ja Youtubessa. Meillä toimivat erityisesti lyhyet videot, ja alustamme tukevat tätä formaattia hyvin. Tärkeintä nuorten tavoittamisessa on kiinnostavien sisältöjen lisäksi valita kanavat kohdeyleisön mukaan. Teemme paljon videogallupeja, jotka ovat suosittuja Tiktokissa. Toinen suosittu sisältömuoto on meemit. Niitä jaetaan mielellään, ja raskaampikin aihe uppoaa paremmin huumorilla höystettynä. Uutta twistiä journalistiseen tekemiseen saa vaikka valitsemalla taustalle räppibiitin tai käyttämällä mielenkiintoista fonttia. Nuorten maailmassa trendaa juuri nyt hyvinvointi, josta esimerkiksi selvin päin juhliminen eli soft clubbing on saanut alkunsa. Somekäyttäjien julkaisuissa ulkopolitiikka näkyy enemmän kuin esimerkiksi ilmastonmuutos, mikä kertoo kiinnostavasta muutoksesta painotuksissa. Somessa huomiosta kilpailevat miljoonat sisällöntuottajat, ja algoritmit määrittävät, mitä ihmiset näkevät – kilpailu on siis kovaa. Tästä huolimatta journalistin on tärkeää pitää kiinni omista arvoistaan ja tavoitteistaan sen sijaan, että yrittäisi jatkuvasti miellyttää massoja. ORNA BEN LULU Tuottaja, RARE Media VIIME VUOSINA olen työskennellyt esimerkiksi Ukrainassa, Somaliassa, Syyriassa ja Etelä-Sudanissa. Matkaan valmistautuminen alkaa selvittämällä, kuinka pääsy kohteisiin järjestyy. Viisumit ja viranomaisluvat voivat viedä aikaa ja joihinkin kohteisiin pitää olla valmis matkustamaan silloin, kun se paikallisille viranomaisille sopii. Kuvauslupien järjestäminen voi viedä aikaa, ja esimerkiksi laitteista on toimitettava etukäteen jopa sarjanumerot. Jokaista kohdetta varten on syytä olla turvasuunnitelma, jossa on kartoitettu todennäköisimmät uhkatekijät ja se kuinka niihin varaudutaan. Uhat voivat vaihdella haastavista sääolosuhteista kidnappauksiin, miinoihin tai aseellisiin konflikteihin. Monissa maissa ongelmia aiheuttaa myös korruptio. Siihen on syytä varautua, koska tilanteista selviää yleensä maksamatta, kunhan tuntee oikeutensa ja lupa-asiat ovat kunnossa. Joskus se voi tarkoittaa lisää odottamista, mutta se silti on parempi vaihtoehto. Hyvä paikallinen tuottaja tai tulkki on monissa maissa korvaamaton apu, joka auttaa navigoimaan myös kulttuurierojen kanssa. Oma kokemukseni on, että ihmiset ovat aina enemmän samanlaisia kuin erilaisia, ja heille tärkeintä on tulla nähdyksi ja kuulluksi. Ohjeeni kaikkiin kohtaamisiin olisi, että ”älä ole mulkku”. Sillä pääsee jo hyvin pitkälle. ANT TI YRJÖNEN Freelance-valokuvaaja Vetävien otsikoiden tekemisestä. HY VÄ OTSIKKO ON kekseliäs, informatiivinen, houkutteleva ja jutun sisältöä kuvaava. Parhaimmillaan myös hauska, jos se aiheeseen sopii. Hyvä otsikko kertoo lukijalle, miksi juttuun kannattaa tarttua. Talouselämässä pyrimme kuvaamaan otsikolla lukijalle mahdollisimman selvästi, mitä hän saa lukiessaan jutun. Otsikot voivat olla lyhyitä, jos kyse on selvästi uutisesta, tai pidempiä ja kuvailevampia, jos kyse vaikkapa monipolvisesta henkilöhaastattelusta. Toimittajat luonnostelevat otsikon, jota muokataan uutispäällikön kanssa tarvittaessa. Uutispäälliköillä on viimeinen vastuu siitä, että otsikko on kunnossa. Otsikoilla on valtava merkitys, koska mediat kilpailevat ihmisten ajankäytöstä kaikkien muiden ajanviettotapojen kanssa. Talousmediana meille on valtava voitto, kun onnistumme otsikollamme houkuttelemaan ihmisen lukemaan talousaiheista. Nyt medioissa on nähty selvästi enemmän lyhyitä otsikoita ja sitaattiotsikot ovat selvästi vähentyneet. Klikkiotsikot, hyvin pitkät otsikot ja moninkertaiset mysteeriotsikot ovat vähentyneet ja jopa poistuneet. Otsikoiden tekeminen on käsityötä. Se mikä on joskus toiminut, ei toimi välttämättä tänään. Sen takia kokeilemme rohkeasti erilaisia otsikointitapoja. ANNI ERKKO Toimituspäällikkö, Talouselämä 10 A JA N KU VA

Ruokajutun tekemisestä. Tekoälyn käytöstä aikkareissa. KUN PUHUN TEKOÄLYSTÄ toimituksissa, tarkoitan useimmiten ei-generatiivista tekoälyä. Se ei kirjoita juttua, vaan toimii apulaisena ja automatisoi rutiinitehtävät. Toimitustyön tehostaminen on tärkeää juuri tässä ajassa, kun hakukoneiden tekoälytiivistelmät syövät lehtien verkkoliikennettä. Aikakausmedian rooli on tarjota syvyyttä ja luotettavaa tietoa. Semanttinen haku kaivaa arkistosta vanhan, tähän päivään sopivan haastattelun. Tekoäly huomauttaa päällekkäisyyksistä ja epäloogisuuksista tekstissä. Tyyliopas pitää sanaston yhtenäisenä. Näin editointikierroksia on vähemmän ja toimittajalla on enemmän aikaa journalismille. Jos antaa algoritmille liikaa valtaa, alkaa optimoida mittaria lukukokemuksen sijaan. On tärkeää muistaa, että ihminen päättää aina, ja tekoälyn käytön on oltava jäljitettävää sekä lukijalle läpinäkyvää. En syötä henkilötietoja järjestelmiin, joita en hallitse. En käytä lisensoimatonta aineistoa mallien opettamiseen. Teen säännölliset vinoumien tarkistukset, kuten vaikkapa millaisia tarinoita algoritmi suosii. Algoritmi ei saa päättää, mistä me kerromme. Lopulta oppi on yksinkertainen: automatisoi se, mikä ei ole journalismia, jotta voit keskittyä siihen, mikä on. Kun haku, järjestely ja tarkistus toimivat hiljaisena konehuoneena, syntyy parempi juttu. JARI PAUNA COO, Brimstone AI Isojen aiheiden käsittelystä. KAIKENL AISEN LÖYSÄILYN ja haahuilun aika on ohitse. Lukijaa ei enää voi saatella. Hänet pitää pysäyttää ja tarrata ranteesta kiinni. Hyvässä tekstissä on tarkkaan suunniteltu näkökulma ja mietitty rakenne. Aloitus on tärkein. Sen pitää olla viiltävän hyvä. Jos se ei kiinnosta, peli on menetetty, niin se vain on. Se, miten lukijan mielenkiinto pidetään yllä, on journalismin henkiinjäämiskysymys. Lukijaa on päivä päivältä vaikeampi saada pysähtymään, kiinnostumaan ja jaksamaan. Huomaan itsestänikin, että vaikka luen paljon, minusta on tullut kärsimätön ja hankala. Jo antiikin ajoista ihminen on ollut kiinnostunut toisen ihmisen asioista. Kun vaikea aihe tarjoillaan samalta tasolta, toisen ihmisen kautta, siihen on helpompi samastua. Ja samastuminen on journalismin polttoainetta. Mitä hankalampi aihe, sitä enemmän toimittajan pitää tehdä töitä, jotta lukijan ei tarvitse nähdä vaivaa ymmärtääkseen. Löydän merkityksellisiä aiheita maailmasta, seuraamalla, mitä ympärilläni tapahtuu. Olen niin keskivertotyyppi, että se, mikä kiinnostaa minua, kiinnostaa monia muitakin. Naistenlehdessä käsitellään usein aiheita, jotka saattavat herättää surua, epätoivoa tai muita negatiivisia tunteita. Lukijaa ei saa jättää vellomaan näihin tunteisiin. Kaikissa aiheissa on hyvä pitää mielessä, että aina on toivoa. HY VÄSSÄ RUOKAJUTUSSA on kauneutta, visuaalista kuvakerrontaa ja testatut hyvät reseptit. Reseptiikka rakennetaan niin, että lukijalle voidaan tarjota kiinnostava ja kattava kulma tiettyyn aiheeseen, kuten vaikka syyskeittoihin. Juttu on toimiva, kun lukija saa siitä oivalluksen, löytää uuden makuyhdistelmän tai oppii uuden tekniikan. Ruokatoimittajan on tärkeää pysyä ajassa kiinni ja seurata trendejä. Somesta löytää helposti yksittäisiä ruokailmiöitä, mutta isompaa kuvaa trendeistä saa perinteisestä ruokajournalismista maailmalta. Arvostettuja ruokamedioita, joita seuraan, ovat esimerkiksi New York Times Cooking, Bon Appétit ja BBC Food. Monet ruokatrendit kulkeutuvat kotikeittiöihin ravintoloiden kautta. Suomessa eletään juuri nyt aasialaisten ruokien, fermentoinnin ja höyryttämisen buumia. Suuressa kuvassa ruokajournalismissa korostuvat kestävyyttä ja arkea nostattavat asiat sekä hyvinvointia lisäävä ruokapuhe: suolistoystävällinen ruoka sekä kestävä ja vastuullinen ruoanvalmistus. Ruokatoimittajalta vaaditaan kirjoitustaitoa, monipuolista osaamista keittiössä sekä taitoa tehdä ja editoida somevideoita. Parhaimmillaan resepti on kuin vuosikymmeneltä toiseen kestävä huonekalu, jota voi puhdistaa ja paikata, mutta joka kestää aikaa. SUVI RÜSTER Ruokatoimittaja ja -stylisti, freelancer RIIKKA LEHTOVAARA Toimittaja, Kotiliesi, Anna Vuoden aikakausmediatoimittaja 2023 A JA N KU VA 11

NO NO PPINUT TÄ M Ä LE Somevideoiden tekemisestä. Kannen suunnittelusta. HY VÄ KANSI ON brändinsä näköinen, houkuttelee lukemaan ja parhaimmillaan yllättää. Se kiinnittää ostajan huomion irtonumerohyllyllä ja ilahduttaa tilaajaa. Kansi antaa lukijalle sisältölupauksen. Lukijan huomio kiinnittyy siihen, mihin on tarkoituskin – on se sitten oivaltava kuvitus, tuttu julkkis, harkittu värimaailma, hiottu typografia tai kiinnostavat otsikot. Me Naisten kannessa on aina kiinnostava ja ajankohtainen julkisuudesta tuttu henkilö, usein kohderyhmää puhutteleva nainen. Kansi on oivaltava, lähestyttävä, raikas, positiivinen ja värikäs. Kansityylissä pyrimme välttämään kokomustaa ja levottomia, monivärisiä kuoseja. Ultrapikamuotia ei kansissamme nähdä. Jokaisessa numerossa on pääteema, josta muotoillaan lehden iso teemaotsikko. Otsikoita on kannessa vakiomäärä ja lehden eri aihealueilla on kannessa vakiintuneet paikat. On tärkeää, että otsikoiden luettavuus on hyvä ja kokonaisuus on tasapainossa. Meillä kuvataan ja suunnitellaan vuodessa parhaimmillaan 53 kantta. Kansikuvaus on tiimityötä, jossa mukana ovat valokuvaaja, meikkaaja, stylisti, AD ja toimittaja. Etukäteissuunnittelu kannattaa, mutta suunnitelmia pitää olla valmis muuttamaan lennosta. Eri asentoja, ilmeitä ja rajauksia kannattaa olla useampia, sillä aina kuvausten suosikkikuva ei lopulta kannessa toimikaan. JUT TA AALTIO AD, Me Naiset 12 A JA N KU VA TEEN VIDEOSISÄLTÖJÄ Annan Keitaaseen, joka on kauneuteen ja hyvinvointiin keskittyvä videokanava. Noin minuutin mittaiset lyhytvideot julkaistaan Annan Instagramissa, Tiktokissa ja Facebookissa sekä verkkosivuilla, jossa ne on upotettu aihetta syvällisemmin käsittelevään artikkeliin. Videoiden tekeminen vaatii sosiaalisen median trendien seuraamista ja ymmärtämistä sekä heittäytymiskykyä. Tässä työssä on ollut pakko päästää irti liiallisesta itsetietoisuudesta. Vaikka esiinnyn videoilla omilla kasvoillani, työtehtävän asettama rooli antaa henkistä suojaa ja helpottaa itsensä pistämistä likoon. Mitä enemmän omia tapoja uskaltaa haastaa, sitä enemmän kehittyy. Täytyy uskaltaa välillä kokeilla jotain uutta. Teen videoita freelancerina ja työni on todella itsenäistä. Käsikirjoitan, valmistelen, kuvaan ja editoin videot sekä kirjoitan jutut itse. Toimituksessa tukena on Annan tyyli- ja kauneusjuttujen tuottaja Elisa Hurtig ja Keitaan toisena kasvona toimii kollegani Anna Ferrante. Arkea helpottavat vinkit, ajankohtaiset trendit ja erilaiset testit kiinnostavat lukijoita aina. Somesta halutaan poimia inspiraatiota ja vinkkejä, jotka on mahdollista toteuttaa omassa arjessa ja elämässä. Usein yksinkertainen on parasta: sisältöjä ei kannata toteuttaa liian monimutkaisesti. CHRISTINA BOMAN Annan Keitaan tyyli- ja kauneusvideoiden toimittaja, freelancer Ulkoasuuudistuksen tekemisestä. SUOMEN LUONTO UUDISTUI ulkoasultaan tammikuussa 2025. Ulkoasu-uudistuksessa päivitin kirjasintyypit, värit ja lehden gridin eli pohjaruudukon, josta halusin vaihtelevan, kiinnostavan ja monikäyttöisen. Halusin panostaa monipuoliseen, rikkaaseen ja erottuvaan typografiaan sekä siihen, että isojenkin otsikoiden kanssa voi visuaalisesti leikitellä. Kaiken kaikkiaan uudistuksilla on pyritty keveään ja raikkaaseen mutta luettavaan ilmaisuun. Aikkareiden ulkoasuissa trendikästä juuri nyt on valkoisen tilan luova käyttö, rohkeat typografiat ja voimakkaat värit. Luettavuus on tärkeää ja siihen panostetaan. Myös ekologisuus ja maanläheisyys ovat nousussa. Ulkoasu-uudistus on sekä visuaalinen että strateginen prosessi. Toimituksen ulkopuolisten ammattilaisten käyttöä kannattaa miettiä silloin, kun halutaan esimerkiksi tuoretta näkemystä tai selkeyttä konseptiin – tai jos toimituksen oma aika ei riitä. Tärkeintä on varata aikaa uudistuksen tekemiseen paljon. Ja vielä vähän lisää sen päälle. Kaikki ei ole absoluuttisen valmista deadlineen mennessä, vaan asioiden viilaus jatkuu yhä ensimmäisen uudistetun lehden tultua painosta. MARIKA EEROL A AD, Suomen Luonto

Inklusiivisuudesta aikkareissa. Vuorovaikutuksesta lukijoiden kanssa. YKSI MOTIIVIN TEHTÄVISTÄ on saada JHL:n jäsenet tuntemaan itsensä osaksi yhteisöä. Lukijoissa on kaikenlaisia ihmisiä, ja niin pitää olla lehden sivuillakin. Haastateltavissa näkyvät esimerkiksi eri sukupuolet, etniset vähemmistöt, sateenkaari-ihmiset ja vammaiset. He ovat esillä muutenkin kuin ryhmiensä edustajina. Afrosuomalainen voi kertoa työpäivästään tai romani käsityöharrastuksestaan. Inklusiivisuus huomioidaan myös kielessä, kuvituksissa, saavutettavuudessa ja tekijöissä. Valtavirta-aikkareiden ihmiskuva on keskiluokkainen, valkoinen, heteronormatiivinen ja vammaton. Aikkareilla on taipumus tuudittautua siihen, että inklusiivisuus on taputeltu muutamalla vähemmistöjulkkiksella. Vähemmistöt typistyvät yksittäisiin ihmisiin, kun enemmistöt saavat kukoistaa inhimillisen rekisterinsä mitalla. Sateenkaari-ihmisenä olen iloinen, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ovat jo vakiokuvastoa, mutta edelleen meistä kirjoitetaan usein ulkopuolisten näkökulmasta ja stereotyyppisesti. Etnisten vähemmistöjen näkyvyys on saattanut kasvaa, mutta tekijöinä heitä ei osallisteta tarpeeksi. Inklusiivisuus tekee sisällöistä monipuolisia, tuo aiheisiin tuoreita näkökulmia ja luo tasa-arvoista yhteiskuntaa. Vastuu on jokaisella. Alkuun pääsee jo laskemalla eri ihmisryhmien osuudet eri palstoilla. TEHY-LEHDEN SYDÄMEN muodostavat tehyläiset. Lukijoiden tunne, että tämä on meidän lehti, on vahva ja näkyy kaikessa vuorovaikutuksessa. Meille kerrotaan niin iloisia asioita kuin huolia ja surujakin. Kun kysymme oikeaan aikaan oikean kysymyksen, lukijat kyllä jakavat ajatuksiaan. Luomme jutuiksi ne aiheet, joista meille halutaan kertoa – oli kyse arjen pienistä oivalluksista, murheista työssä tai asioista, joista haluttaisiin lukea enemmän. Sosiaalinen media ja omat verkkokyselyt ovat meille tärkein kanava löytää näitä pieniä aarteita, joista syntyy koskettavia ja merkityksellisiä tarinoita. Yhteydenottoja tulee myös puhelimitse ja sähköpostilla. Sote-ala on monin tavoin tiivis ja yhteisöllinen, ja usein työyhteisön kuulumiset ja kokemukset kiinnostavat myös muita. On hienoa saada lehteen välähdyksiä siitä, mitä kaikkea tehyläiset tekevät ja millaisissa ympäristöissä he työskentelevät. Vuorovaikutus lukijoiden kanssa on meille paljon enemmän kuin kommentteja ja viestejä – se on jatkuvaa kuuntelemista ja yhdessä tekemistä. Lukijoiden kertomukset ja kokemukset rikastuttavat juttuja valtavasti. Ilman heidän ääntään moni tarina jäisi vajaaksi. Juuri tämä tekee Tehy-lehdestä niin tunnistettavan: se on oikeasti läsnä lukijoiden arjessa ja kulkee heidän rinnallaan. SAMULI L AUNONEN Toimitussihteeri, Motiivi Ammatti- ja järjestölehden viemisestä digiin. OLEMME ERA CONTENTILL A auttaneet erilaisia ammatti- ja järjestömedioita lehden viemisessä digiin. Se on jossain kohtaa edessä kaikilla, sillä ilman digitaalista ulottuvuutta aikakausmedian olemassaolo voi olla vaikeaa. Digiin siirtyminen ei suju sormien napsautuksella, vaan vaatii paljon ajattelua, työtä ja uskallusta. Kun koko liiketoiminta, brändi, kerrontatavat, alustat, prosessit ja järjestelmät siirretään digiin, kyseessä on iso muutos ajattelu- ja toimintavoissa. Usein digisiirtymää lykätään eteenpäin tilaajakadon pelossa – mutta ilman vahvaa digitaalista ulottuvuutta media menettää tilaajansa ennen pitkää. Monesti myös digipalvelut- ja järjestelmät ovat vanhentuneita ja tarpeita uusille järjestelmille ei osata määritellä. Joskus lehteä tehdään vanhasta tottumuksesta, mutta sen sielu eli tavoitteet, olemassaolon perusta, arvot, ääni ja kohderyhmät vaativat pohdintaa. Lehden siirtäminen digiin ei tarkoita vain teknistä toimenpidettä, vaan myös median sisällöllistä uudelleenmäärittelyä. Printtijuttuja ei siirretä sellaisenaan digiin, vaan sisältömuodot pitää luoda uusiksi. Jo vaikkapa pääkirjoituksen rooli on erilainen digissä, kun lukemista ei aloiteta lehden ensimmäiseltä sivulta. RIIKKA HUT TUNEN Sisältökoordinaattori, Tehy-lehti EERO ANHAVA Kehitysjohtaja ja osakas, Era Content A JA N KU VA 13

Niina Behm näkee potentiaalisia kuvapintoja kaikkialla. Kuvitus on julkaistu Suomen Luonnossa 7/25. Aiheena oli säästeliäs vedenkäyttö kotitalouksissa.

Hyvän mielen kuvittaja Niina Behm nostaa kuvituksissaan usein esiin ratkaisuja ongelmien sijaan. TEKSTI Tiina Tuppurainen KUVITUS Niina Behm KUVA Maria Kärkkäinen K AIKKI L ÄHTEE hyvästä briiffistä. Niitä AD:na aikakauslehdissä työskennellyt kuvittaja Niina Behm on tehnyt paljon itsekin. Mihin muotoon ja alustaan kuvitetaan? Mihin kohtaan tulevat printissä leikkuuvarat, entä digikuvassa jutun otsikko? Behm haluaa myös tietää, mitkä arvot ovat brändille tärkeitä. Hän ei usein saa tarkkoja toiveita kuvituksen sisällöstä, vaan ideoi sen itse raakatekstin tai sisältöaihion perusteella. Lisäksi hän pyytää jutun työotsikon ja ingressin, sillä ne sitovat tekstin ja kuvan yhteen. Behm lähestyy kuvituksia usein ratkaisujen kautta, vaikka aihe olisi abstrakti ja vaikea. ”Aina aiheen salliessa tuon esiin tekstistä noussutta valoa. Mielestäni ratkaisun tuominen kuvaan on yleensä visuaalisesti kiinnostavampaa kuin ongelmakeskeisyys.” Behm kirjaa aluksi ylös listoja: kuvitusideoita ja niihin liittyviä sanoja. Sen jälkeen hän istuu koneensa ääreen ja alkaa rakentaa kuvitusta. Hän piirtää muotoja ja struktuureja, etsii kuvia, viilaa värejä, käsittelee ja syvää. Välillä hän käy kävelyllä ja katsoo sen jälkeen työtään tuorein silmin. ”Usein minulle tulee hyvästä ideasta positiivisesti kylmät väreet. Jos niitä ei tule, on vielä jatkettava ratkomista.” Kohti aiheen ydintä KUVIT TAJANA BEHM ON tekstin tulkitsija ja oivaltaja. Hän kerää ensin punaiset langat kokoon ja miettii aiheen ydintä. Korvissa soi yleensä musiikki, joka auttaa uppoutumaan työhön. ”Usein lähden liikkeelle aika yksinkertaisista muodoista, joiden päälle alan kasata valokuva- ja kuvituspintoja.” A JA N KU VA 15

NIINA BEHM Visuaalisuus on tapani hengittää, sanoo oman yrityksensä kautta kuvittajana, art directorina, luovana suunnittelijana ja graafikkona työskentelevä Niina Behm. Joskus kuvitukset yllättävät tekijänsäkin. Tulitikun pää näytti tekijästään tulta syöksevältä lohikäärmeen päältä, joten sitä oli pakko muokata. Behm on työskennellyt AD:na ja graafikkona useissa mediataloissa ja tehnyt viime vuodet graafista suunnittelua ja kuvituksia yrittäjänä Studio Behmissä. Hänen kädenjälkeään on nähty esimerkiksi Advokaatissa, Suomen Luonnossa Opettaja-lehdessä ja Helsingin Sanomien lifestyle-sisällöissä. Behmin kuvitustyyli on geometrinen, minimalistinen ja kerroksellinen. Kuvituksessa saattaa olla kymmeniä tasoja, lomittain valokuvaa ja piirrettyä pintaa. Yhteen Suomen Luonnon kuvitukseen hän käytti vanhoja kännykkäkuvia lätäköstä ja meren laineista. ”Tyylini on hioutunut vuosien varrella. Olen aina rakastanut kokeilla uutta.” Visuaalisia oivalluksia MITEN KUVIT TAJA L ÄHEST Y Y abstraktia aihetta? Vuonna 2022 Behm sai tehtäväkseen kuvittaa Opettaja-lehden jutun, joka käsitteli sisäilmatutkimuksia. Hän halusi nostaa kuvituksessa valokeilan tärkeiden tutkimusten päälle. 16 A JA N KU VA Behm päätyi piirtämään geometrisiä lamppuja ja opettajan seisomaan yhden valokeilan alle. Pariin valokeilaan hän lisäsi hometta, joka syntyi ipadille vesivärimäisellä siveltimellä. ”Kuvituksen lämpimillä sävyillä ja valkoruudullisella valokehällä halusin korostaa ratkaisukeskeisyyttä, joka nostettiin myös artikkelin otsikkoon.” Toinen esimerkki on Suomen Luonnon juttu oikeaoppisesta puun polttamisesta. Hän uppoutui aiheeseen tuoksumuistojen kautta ja mietti, minkälainen värimaailma niiden taustalla hehkui. Kuvitusaiheet nousivat suoraan jutun infolaatikosta: tikut, tuohi, vaakaladonta ja savun tarkkaileminen. Kollaasi sisältää valokuvaa, käsin piirrettyjä struktuureja ja vektorimuotoja. Joskus kuvitukset yllättävät tekijänsä. ”Toisen tulitikun pään kuvitusstruktuuri näytti aluksi työpöydälläni vihaiselta lohikäärmeeltä, joka syöksi tulta. Muokkasin sitä hitusen ennen työn toimitusta, koska halusin tulitikun kuvaavan puun tasaista polttamista, ilman liikaa savua.” Kohti vapaampia taittoja KOSKA AIKAKAUSMEDIAT ovat nykyisin monikanavaisia, Behm varioi jo ideoidessa kuvitusta eri alustoille sopiviin formaatteihin. Aikakausmediat ovat myös aiempaa konseptoidumpia: kuvitus saattaa solahtaa valmiiseen laatikkoon taitossa. Yhä useampi kuvitus tehdään digitaaliseen muotoon. ”Vielä 19 vuotta sitten kiikutin akvarellein paperille maalatut kuvitusoriginaalit postiin, josta ne kulkeutuivat toimituksen kautta reproon skannattaviksi ja vasta sitten taittajan ruudulle.” Nyt valmis kuvitus saatetaan julkaista digijutussa jo samana päivänä, kun se on toimitettu. Behm ennustaa, että vapaammille taitoille ja kuvituksille on tulevaisuudessa enemmän tilaa. ”Digissä uniikeilla kuvituksilla voi saada näkyvyyttä kuvavirran keskellä. Tärkeimpien juttujen kohdalla sitä tuttua ja turvallista pohjaa kannattaa rikkoa.”

TEEM Mitä jos kaikki menisikin hyvin? Kuva Jirina Alanko Kuvausjärjestelyt Roosa Hyrske A R ADIK A ALI OPTIMISTI — S. 18 MISTÄ TULO T VUONNA 2030? — S. 24 TAITO HYPPYSISSÄ — S. 28 ENEMMÄN KUIN NOLL A KLIKK AUSTA — S. 38

R M I TÄ J O S K A I K K I M E N I S I K I N H Y V I N ?

RADIKAALII OPTIMISTII Eevan päätoimittaja Mari Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että aikakauslehdet voivat rakentaa siltoja polarisoituneessa ajassa. TEKSTI Tiina Tuppurainen KUVAT Jirina Alanko E EE VAN PÄ ÄTOIMIT TA JA Mari Paalosalo-Jussinmäki näkee aikakauslehtimaailmassa monta syytä optimismiin. Aikakauslehdet ovat aina olleet edelläkävijöitä, jotka tuntevat yleisönsä, osaavat palvella heidän tarpeitaan ja keksivät ketterästi uusia tapoja selviytyä muuttuneessa ympäristössä. Paalosalo-Jussinmäki tunnetaan naistenlehtimaailman uudistajana: hänen taitonsa poikivat Aikakauslehtien päätoimittajien Julius-palkinnon vuonna 2021, ehdokkuuden Suuri Journalistipalkinto -kilpailussa vuonna 2023 ja kunniamaininnan Editkilpailun Erikois-Edit-sarjassa keväällä 2025. Uransa alkuvaiheessa hän ehti kuitenkin työskennellä yhdeksän vuotta talousjournalistina. Nuori toimittaja muutti Porista Helsinkiin Taloussanomien tuntityöläiseksi vuonna 1998. M I TÄ J O S K A I K K I M E N I S I K I N H Y V I N ? A JA N KU VA 19

”Halusin aikakauslehtiin töihin, koska tykkäsin henkkareista ja ihmisten tapaamisesta. Hain montaa paikkaa mutta en saanut niitä”, Paalosalo-Jussinmäki sanoo. Noina vuosina hän oivalsi, että suuret yritysjohtajatkin ovat vain ihmisiä, eikä raha ole pelottava aihe. Taloussanomien jälkeen hän työskenteli Image Kustannuksen aikakauslehden Bisnes.fi:n toimituspäällikkönä. Raha-asioihin perehtymisestä on ollut esihenkilötyössä hyötyä. Bisnes.fi:ssä Paalosalo-Jussinmäki oppi editoimaan pitkiä juttuja ja tutustui toimittaja, kirjailija Hanna Jenseniin, joka suositteli häntä Bonnierille, uuteen naistenlehteen Oliviaan. ”Olin ajatellut, että soitan sinne itse, mutta he ehtivät ensin.” Olivia oli vuonna 2006 uudenlainen aikakauslehti. ”Se on monella tavalla mahtavinta, mitä olen työurallani tehnyt. Juttuihin suhtauduttiin hyvin kunnianhimoisesti. Tutustuin Oliviassa Kristiina Tuormaahan, joka on alan paras mediakonseptoija ja kaikin tavoin loistava ihminen. Hän on opettanut minulle ihan kaiken.” Paalosalo-Jussimäki toimi ensin lehden toimituspäällikkönä, kunnes siirtyi päätoimittaja Niina Leinon tilalle. Bonnierilla oli mukavat oltavat, hienoja toimistoja ja kasvun ilmapiiri. Myös hyvät bileet jäivät mieleen. Paalosalo-Jussinmäki oli tuolloin ensimmäistä kertaa elämässään esihenkilö. ”Tein kaikki virheet, jotka aloittavat esihenkilöt tekevät. Lupasin esimerkiksi alaiselleni palkankorotuksen puhumatta siitä omalle esihenkilölleni. Se opetti. Sain myös kauheasti itseluottamusta.” Paalosalo-Jussinmäestä on ällistyttävää, että Oliviasta puhutaan vieläkin. Tuntui kivalta, että muutkin arvostivat hänen työtään. Yksi Olivian numero tehtiin alusta loppuun asti lukijoiden kanssa Oma Olivia -digialustalla vuonna 2011. Se poiki Suuren Journalistipalkinnon ehdokkuuden. Siihen aikaan lukijoiden osallistaminen oli suomalaisissa aikakauslehdissä uusi juttu. Oliviassa aloitettiin myös mentorointiohjelma, jonka jalanjäljissä kulkee tänä päivänä esimerkiksi Trendi-lehti. Vaikka lehdenteko lukijoiden kanssa oli haastavaa, se oli useimmiten myös hauskaa. ”Juuri tällaiset asiat ovat aikakauslehtien vahvuus. Iso sanomalehti ei pystyisi tällaiseen. Esimerkiksi Eeva voisi tehdä numeron lukijoiden kanssa, koska meillä on todella vahva suhde heihin ja he ottavat meihin aktiivisesti yhteyttä. Aikakauslehdet yhdistävät ihmisiä.” Naisten oikeuksien asialla VUONNA 2013 PAALOSALO-JUSSINMÄKI siirtyi Oliviasta Kodin Kuvalehden toimituspäälliköksi. Hän oppi tekemään vanhaa brändiä suuren toimituksen kanssa isossa organisaatiossa. ”Se oli kuin viiden tähden ketjuhotelli siinä missä Bonnier oli boutique-hotelli.” Kodin Kuvalehdessä Paalosalo-Jussinmäki oli mukana vetämässä lehden ja sen nettisivujen uudistamista. Sosiaalisen median seuraajamäärä kasvoi nopeasti, ja lehteen perustettiin digitiimi sekä blogialusta lukijoille. ”Sain tehdä siellä uusia asioita, mikä on aina ollut minusta tärkeää ja kivaa. Vedimme myös blogikursseja. Olen liki maanisen kiinnostunut keskustelemaan lukijoiden kanssa. Se on hirveän hauskaa, koska olen vapaa-ajallani epäsosiaalinen.” Paalosalo-Jussinmäki aloitti uransa A-lehdissä Kotivinkin ja Unelmien Talo&Koti -lehden päätoimittajana sekä pian myös silloisen Meillä kotona -verkkomedian päätoimittajana. Nykyisin hän toimii Eevan lisäksi eeva.fi:n sekä Eeva Ristikoiden päätoimittajana. Työssään hän on vastannut lukijoiden tarpeisiin esimerkiksi perustamalla Eevan kirjaklubin, joka on ollut keino päästä lähemmäs muuten tavoittamattomia lukijoita. Myös lokakuussa 2024 aloittaneen Eeva Ristikoiden myynti on kasvanut lupaavasti. ”Siitä tulee hurmaantunutta palautetta.” Päätoimittaja ei ole kiintynyt paperiin. Hän ajattelee, ettei välineellä ole lopulta väliä. ”Parasta mitä aikakauslehdille voisi tapahtua olisi se, että lähialueillemme tulisi rauha, talous alkaisi kasvaa ja ihmiset ryhtyisivät kuluttamaan. Sekin olisi aika villiä, jos pystyisimme luomaan kännykkään sellaisen aikakauslehtikokemuksen, joka ennen saatiin printistä.” Myös eeva.fi-sivustoa on uudistettu lukijoiden tarpeiden mukaan. Yksi uusi avaus, joka on löytänyt yleisönsä, on Terapiaklubi, jossa puhutaan mielenterveyden ammattilaisten kanssa vaikeista aiheista, kuten ahdistuksesta, masennuksesta ja erosta. Paraikaa A-lehdissä puuhataan uutiskirjeuudistusta, joka ei ole sidottu tiettyyn brändiin vaan yleisön tarpeeseen. ”Olen ylpeä siitä, että aloimme Eevassa seurata, kuinka monta naista Suomessa tapetaan tänä vuonna. Kukaan ei tilastoi naisten kuolemia reaaliajassa. Eeva.fi on tehnyt työtä myös lähisuhdeväkivallan vähentämiseksi muun muassa UN Women -järjestön kanssa.” Syyskuun loppuun mennessä vuonna 2025 oli tapettu jo enemmän naisia kuin edellisvuonna yhteensä. Tilasto asettuu yksiin eeva.fin ja Nytkis -järjestön tekemän asennetutkimuksen kanssa, jonka mukaan hälyttävän moni mies ajattelee, että naiset ansaitsevat kokemansa väkivallan. Aiheesta on tullut hyvää palautetta lukijoilta. Yritän varastaa parhailta MISTÄ PAALOSALO-JUSSINMÄKI sitten ammentaa ideansa uusiin avauksiin? ”Yritän varastaa parhailta. Esimerkiksi Eevan kirjaklubin idea tuli The Guardianilta. Guardian Livessä haastateltiin koronan aikana kirjailija Margaret Atwoodia, joka istui omassa kodissaan ja toimittaja omassaan. Se oli elämyksellistä, ja kehitimme ideasta Eevalle sopivan version.” 20 A JA N KU VA M I TÄ J O S K A I K K I M E N I S I K I N H Y V I N ?

ITSE TEOSSA Päätoimittajan töissä voi joutua yllättäviin tilanteisiin – kuten hyppäämään loppusyksyn hyiseen mereen. Ohjaksissa kuvaaja Jirina Alanko, making of-kuvat Teija Laakso. Eeva on tehnyt kirjaklubista myös podcastin ja printtijutun. Toistaiseksi verkossa jaettu sisältö ei ole maksullista, mutta sitäkin on tarkoitus kokeilla. ”Harvoin keksimme yksin mitään, en minä ainakaan, vaan ihmisten kanssa. Yritän olla kiinnostunut siitä, mitä muualla tehdään.” Paalosalo-Jussinmäen oma aikakauslehtisuhde ei ole ollut 20 vuoteen rentouttava. Ennen lehtien lukeminen oli nautinto, mutta nykyisin hän lukee lehtiä työlasit päässä. Hän miettii, miten konsepti toimii, ja pistää merkille, jos juttu on tehty erityisen oivaltavasti. Kuvia ja otsikoita hän katsoo arvottaen. Onko tämä hyvä vai ei? ”Ainoastaan Suomen Kuvalehteä pystyn vain lukemaan, se on niin eri genreä kuin tiimimme tekemät aikakauslehdet.” Paalosalo-Jussinmäen vastuualuetta laajennettiin juuri A-lehtien naisten ja asumisen medioiden johtajaksi. Hän on myös yrityksen johtoryhmän jäsen. Miten hänen aikansa riittää kaikkeen? ”Minulla on sairaan hyvä tiimi. Yritän pitää katseeni horisontissa, muut päätoimittajat ja Eevan toimituspäälliköt osaavat hommansa kyllä erinomaisesti. Luotan heihin täysin.” Paalosalo-Jussinmäkeä on kehuttu hyväksi johtajaksi. Hän on yrittänyt opetella ilmaisemaan, että hän arvostaa ihmisiä ja heidän kykyjään. Hän näkee mieluummin mahdollisuuksia kuin uhkia ja miettii, miten asioita voisi tehdä paremmin. ”En mikromanageeraa, olen suurpiirteinen ja kunnianhimoinen. Olen myös empaattinen. Se on toisinaan raskasta, vaikka oikeasti se on hyvä asia.” Paalosalo-Jussinmäen tontille kuuluvat pitkän aikavälin suunnitelmat. Välillä työ tuntuu haastavalta, useimmiten ei. Hän virkistyy siirtyessään uuteen työtehtävään. Jos Paalosalo-Jussinmäki huomaa olevansa kärttyinen, hän yrittää pitää vapaata. ”Muuten alan tiuskia ihmisille enkä keksi mitään uutta. Työn vastapainoksi olen tosi laiska. Luen paljon, käyn koirien kanssa ulkona ja pelaan erilaisia pelejä ipadilla.” Yhtä peliä hän on pelannut Kodin Kuvalehden ajoista asti. ”Puoliso on kypsä minuun, kun en voi nousta sohvalta, kun minulla on 10 minuutin superboosteri päällä.” Ihmisoikeuksien kunnioittaja PAALOSALO-JUSSINMÄEN MIELESTÄ aikakauslehtien voima tässä ajassa on kohdeyleisön ymmärtäminen. Sanomalehdetkin ovat alkaneet tehdä juttuja aikakauslehtien perinteisistä aiheista, kuten asumisesta, terveydestä ja kauneudesta, koska ne kiinnostavat ihmisiä. ”Tiedämme, mistä kohdeyleisömme innostuu, ja jätämme muut asiat käsittelemättä. Osaamme kuratoida uutuuksista juuri heitä kiinnostavat asiat.” Kaupallisuudessa aikakauslehdillä olisi päätoimittajan mukaan vielä petrattavaa. Tällä hetkellä mediakentällä vaikuttavia voimia ovat algoritmit, mainosjätit ja tekoälytiivistelmät. Paalosalo-Jussinmäen mukaan yksilöllistymisen lisääntyminen voi toimia aikakauslehtien hyväksi. Yksi trendi on printtitilaajien ikääntyminen. On löydettävä uusia keinoja palvella pienempiä ikäluokkia. Myös maailman polarisaatio ja valtamediaan kohdistuva epäluulo vaikuttavat aikakauslehtiin. M I TÄ J O S K A I K K I M E N I S I K I N H Y V I N ? A JA N KU VA 21

UIMARIN HYMY Hyinen vesi ei entistä kilpauimaria pelottanut, vaan sai silmät loistamaan. ”Olemme paraikaa uudistamassa Eevaa ja käymme arvojamme läpi. Vedimme niitä ihmisoikeuksien kunnioittamisen puolelle. Se on meille tärkeää. Suuri hiljainen enemmistö ajattelee, että kaikki ihmiset ovat arvokkaita.” Ajassa, jossa monet asiat ovat menneet yhteiskunnallisesti taaksepäin, aikakauslehdet voivat olla edelläkävijöitä. Niin on ollut aina. Harva tietää, että esimerkiksi Paalosalo-Jussinmäen aiemmin päätoimittamassa Kauneus ja terveys -lehdessä ilmestyi jo 1960-luvulla yllättävän paljon seksuaalivähemmistöistä kertovia juttuja. Naistenlehdet ovat olleet alusta asti naisten oikeuksien puolella. Paalosalo-Jussinmäki korostaa rakentavan lähestymistavan tärkeyttä. ”Me emme sano, että olet huono, koska et ajattele näin, vaan kysymme, oletko tullut tätä ajatelleeksi. Haluamme rakentaa siltoja emmekä polttaa niitä.” Aikakauslehdet löytävät itsensä uudelleen MITÄ AIKAKAUSLEHTIEN sitten pitäisi kehittää, jotta ne säilyttäisivät kilpailukykynsä? Ennen kaikkea niiden pitäisi tunnistaa yleisön tarpeet. Ja siihen tarvitaan sekä digitaalisia että analytiikkatyökaluja, uskoo Paalosalo-Jussinmäki. Nyt kun kävijöiden seuranta on käynyt aiempaa hankalammaksi, aikakauslehtien pitäisi saada lisättyä sivustolle kirjautuneiden kävijöiden määrää. Yksi haaste on saada ihmiset maksamaan digisisällöistä. 22 A JA N KU VA ”Nyt annamme asioita tosi paljon ilmaiseksi. On vaikea nähdä, miten voisimme jatkaa näin kannattavasti. Kysymys on naistenlehdille erityisen vaikea kaikkialla maailmassa.” Siksi on keksittävä lehden kylkeen jotain uutta. Paalosalo-Jussinmäki on innostunut esimerkiksi Financial Times Weekendistä eli talouslehden tapahtumasta, jossa on kiinnostavia puhujia erilaisilta elämänalueilta. ”Ihmiset ostavat sinne lippuja, se on eräänlainen ajatusten festari.” Toinen kiinnostava ilmiö ovat lehtien myymät jäsenyydet, joihin sisältyy lehden lisäksi esimerkiksi kosmetiikkapaketteja, tapahtumia ja alennuksia. Tällaisia tarjoavat muun muassa monet naistenlehdet ja esimerkiksi Esquire. ”Se, että teemme loputtomasti printtilehtiä, ei rakenna tulevaisuuden mediataloja.” Tämä on oivallettu myös A-lehdissä. Konserni omistaa Kotona -kaupat -sivuston, joka on kauppapaikka pienille sisustus- ja käsityötavaroiden tuottajille. Toinen uudehko tuote ovat Laine -neulelehdet, joiden liikevaihdosta suurin osa tulee ulkomailta. Kotona.com taas on englanninkielinen sivusto, joka on saanut ensimmäisen viraalin hittinsä kantapäättömien banaanisukkien neulontaohjeesta. Paalosalo-Jussinmäki uskoo, että aikakauslehdille käy lopuksi hyvin. ”Olen radikaali optimisti. Tarkoitan sillä sitä, että uskon, että asiat paranevat, kun teemme oikeita asioita. Pelkkä optimismi ei siis riitä. Uskon, että löydämme itsemme uudestaan, koska olemme tottuneet tekemään asioita ketterästi. Pienet päivittäiset ilon ja oivalluksen hetket saavat minut uskomaan näin.” M I TÄ J O S K A I K K I M E N I S I K I N H Y V I N ?

A JASSA Tulevaisuuden työkalupakki Antti Karvanen tutkii opinnäytetyössään yleisön sitouttamista. Työtä tehdessä valkeni, mitä aikakausmedioiden tulee tehdä, jotta ne pärjäävät muuttuvassa maailmassa. TEKSTI Tiina Tuppurainen A-LEHTIEN DIGIPÄ ÄLLIKKÖ Antti Karvasen opinnäytetyö New Yorkin kaupunkiyliopistolle on saanut laajaa kansainvälistä huomiota. Yleisön sitouttamista käsittelevä työ kokoaa kattavasti yhteen eri medioiden käyttämiä yleisön sitoutuneisuuden mittareita ja esimerkkejä sitouttamiskeinoista. ”Kansainvälisesti yleisötyö on ollut jo 15 vuotta medioiden ydintekemistä. Olen aina kuvitellut, että yleisöjen huomioiminen olisi Suomessa maailmanluokkaa esimerkiksi pitkälle viedyn datankäytön ansiosta, mutta kävi ilmi, ettei niin ole”, Karvanen sanoo. Opinnäytetyössään hän tutkii sitä, miten mediatalot yleisötyötä kehittävät ja mitkä ovat alan parhaat käytännöt. Tutkielma sisältää teoriaosuuden lisäksi työkalupakin yleisön ja sitoutumisen määrittelyyn sekä merkityksellisen sitoutuneisuuden mittaamiseen. ”Pointtina oli purkaa asia elementeiksi. Ensin pitäisi määritellä, mikä median yleisö on ja mitä sen sitoutuminen tarkoittaa. Kuulostaa naiivilta, mutta usein kun yleisöstä kysyy tarkentavia kysymyksiä, monella alkaa lyödä tyhjää.” Karvasen mukaan aikakausmediat etsivät edelleen paikkaansa digitaalisessa ympäristössä. ”Niiden tulisi tietää, mitä tarvetta ne palvelevat. Tässä auttaisi se, että yleisöä kuunneltaisiin enemmän, kun tehdään kehitystyötä, ja sen tarpeet otettaisiin paremmin huomioon.” Yksi haaste on se, että uutismediat ovat tulleet yhä enemmän aikakauslehtien tontille. Ne tekevät hyvää featurea ja henkilöhaastatteluja, jotka ovat aikakausmedioiden vahvuuksia. ”Sen, mikä on aikakausmedian rooli nyt tai kolmen vuoden päästä, pitäisi nimenomaan pohjautua sitouttamiseen – että ne merkitsevät aidosti jotain käyttäjän elämässä.” MITEN SITOUTUMISTA sitten voi mitata? Ensin pitää varmistaa, että osaa tulkita numeroita. ”Esimerkiksi Google Analytics 4 saattaa näyttää, että media on tavoittanut 40 miljoonaa suomalaista vuoden aikana. Oma käyttäjätason data kuitenkin paljastaa, että sama ihminen on käynyt sivulla monta kertaa ja esimerkiksi eri laitteilla.” Pelkällä evästeisiin perustuvalla analytiikalla ei pysty Karvasen mukaan mittaamaan sitoutumista. Se edellyttää käyttäjän tunnistamista ja edistyneempiä datatyökaluja. Hänellä on oma suosikki sitoutuneisuuden mittaamiseen. M I TÄ J O S K A I K K I M E N I S I K I N H Y V I N ? ”The Atlanticin Reader state -malli kertoo, kuinka monena päivänä käyttäjä on käynyt sivustolla tai sovelluksessa kuluneen kuukauden aikana. Se on yksinkertaisin ja ymmärrettävin sitoutuneisuuden mittari.” Aikakausmediat pyrkivät yhä enemmän siihen, että median käyttämisestä muodostuisi tapa. Se, että käyttäjä tekee seitsemän sivulatausta yhden päivän aikana, ei välttämättä tarkoita sitoutuneisuutta. Jos hän sen sijaan käy sivustolla joka lauantaiaamu, se on jo rutiini. Jokaiselle medialle on löydettävä oma mittarinsa, joka on merkityksellinen tekijäporukalle. Sivulataukset ja tietyn artikkelin parissa vietetty aika eivät Karvasen mukaan ole parhaita tapoja sitoutumisen mittaamiseen. Tärkeämpää on, palaako ihminen takaisin. ”Yksittäinen pitkä juttu voi näyttää hyvältä, jos sen parissa on vietetty yhdeksän minuuttia, mutta mitä väliä sillä on huomenna?” A-LEHDISSÄ ON otettu Karvasen opinnäytetyön pohjalta käyttöön uusia sitoutumismittareita ja syvennetty tekijöiden osaamista yleisötyössä. Talossa käytetään esimerkiksi Der Spiegelin esittelemää RRFV-indeksilukua, jonka avulla satunnaiset käyttäjät voi erotella ydinkäyttäjistä. Lyhenne viittaa sanoihin recency, regularity, frequency ja volume eli viimeaikaisuus, säännöllisyys, tiheys ja määrä. Säännöllisyys kertoo aikakausmedioille olennaisesta tapojen luomisesta eli sen, kuinka monena päivänä käyttäjä on palvelussa vieraillut. ”Pystymme tutkimaan, mitä sitoutuneet käyttäjät tekevät ja haluavat. On aika eri asia, mitkä sisällöt nousevat hiteiksi hakukoneissa ja mitkä sitouttavat tilaavia kävijöitä.” A-lehdissä käytetään myös BBC:llä alkunsa saanutta User needs -mallia. Kaikille talon verkkobrändeille on määritelty käyttäjätarpeet. ”Pyrimme siihen, että jokainen artikkeli palvelee jotain tarvetta. Sitä aletaan miettiä varhaisessa vaiheessa.” LUKIJOIDEN sitouttaminen on Karvasen mukaan nyt tärkeämpää kuin koskaan. Avainasemassa on itseymmärrys. ”Parasta olisi, jos aikakausmediat ymmärtäisivät oman roolinsa informaatioekosysteemissä ja löytäisivät tarpeen, jota kukaan muu ei palvele – niiden on tiedettävä, minkä takia lukijat tulevat suoraan lehden sivuille tai sovellukseen.” audienceengagementforjournalism.com A JA N KU VA 23

Katse vuoteen 2030 MISTÄ AIKAKAUSMEDIAN TULOT MUODOSTUVAT VIIDEN VUODEN PÄÄSTÄ JA MIHIN KANNATTAA SATSATA JUURI NYT? ALAN PÄÄTOKSENTEKIJÖIDEN MUKAAN MENESTYVÄN LIIKETOIMINNAN AINESOSAT PYSYVÄT ENNALLAAN, MUTTA RESEPTI VAATII UUSIMISTA. TEKSTI Outi Itävuo ja Anniina Nissinen INFOGRAFIIKKA Tomi Metsä-Heikkilä I 24 A JA N KU VA lman laatua ei ole mitään. Ei lukijoita, ei liiketoimintaa, ei tekijöiden intohimoa. Tätä ei varsinaisesti kysytty, kun Aikakausmedia selvitti, millaisiin kehityskulkuihin ala täl­ lä hetkellä uskoo. Tätä mieltä aikkareissa päätöksiä tekevät kuitenkin ovat. Se lupaa tulevaisuudelle hyvää. Mitä muuta kannattaa säilyttää tästä päivästä, mihin on syytä panostaa ja mikä unohtaa? Näin ala asian näkee. M I TÄ J O S K A I K K I M E N I S I K I N H Y V I N ?

PIDÄ 1. Laatu 2. Painettu lehti 3. Journalismi TÄRKEIN VAALIT TAVA asia ei nykyte­ kemisessä ei ole mikään yksittäinen sisältöformaatti, vaan laatu. Syy on selvä: lukijat ovat valmiita maksamaan vain laadukkaasta sisällöstä. Laatu voi tarkoittaa syvällistä asiantuntemusta, kykyä luoda merkityksellisiä juttuja tai ammattitaitoa paketoida ne miellyttä­ väksi kokonaisuudeksi. Säilyttämisen arvoisena pidettiin kiinnostavaa sisältöä, jota ei saa muualta, ainakaan yhtä hyvin käsiteltynä ja paketoituna. Laatua on myös syvällinen ymmärrys lukijoiden tarpeista. Kiinteä lukijasuhde ja pitkäaikaiset tilaajat ovat korkealla vaalittavien asioiden joukossa. Suoran lukijasuhteen merkitys korostuu ajassa, jossa tekoälytiivistelmät nakertavat hakukoneista tulevaa verkkoliikennettä. PAINETULLE LEHDELLE tuskin kukaan povaa kasvua, mutta niin lukijat kuin tekijät antavat sille edelleen suuren arvon. Printtiin uskotaan sekä tulonläh­ teenä että itsessään merkityksellisenä mediamuotona digitaalisen elämän vas­ tapainona. Se on käytettävyydeltään ja tunnekokemuksena jotain aivan muuta kuin digitaalinen virta, jossa media­ brändit sekoittuvat muuhun sisältöön. Vastaajista 78 prosenttia sanoo printin tilaustuotoilla olevan omalle medial­ le kohtalainen tai suuri merkitys tällä hetkellä. Alma Median sisältöliiketoiminnan johtaja Johanna Strandholm sanoo, että printti on jossakin määrin laskeva, mutta ei niin dramaattisesti, mitä kymmenen vuotta sitten odotettiin. ”Liima on pitänyt hyvin suhteessa lukijoihin ja printtilehtemme ovat kannattavia edelleen. Uskon, että painettuja lehtiä tulee olemaan vielä pitkään, ainakin lukijamäärien kehityk­ sen valossa”, hän sanoo. Kyselyssä säilyttämisen arvoisena nähtiin myös digi ja monikanavaisuus, mutta printti oli selvästi se, joka herätti eniten intohimoja. VAIKKA JOKAINEN voi olla nykyään media – tai ainakin sisällön julkaisija – jokainen ei missään nimessä voi olla journalisti. Moni vastaaja painotti, että tästä ajasta on tärkeää säilyttää journa­ listinen riippumattomuus ja etiikka. Se on myös erottautumisen keino kaikesta muusta sisällöstä. Aikakausmedia ei saa hypätä sisältöhuumaan, vaan vaalimi­ sen arvoista on journalistisen sisällöntuotannon kirkkaus tekoälymassaan verrattuna. Printillä tulee vielä pitkään olemaan asiakaskuntaa, meillä on jopa nähty digitilaajien paluuta digi+printti-yhdistelmään. Paperinen käyttöliittymä, johon voi syventyä vapaa-ajalla rentoutuakseen. Kun koko muu elämä tapahtuu ruudun äärellä, erilainen lukukokemus on luksusta. Tulonlähteiden merkitys mediaorganisaatioille tällä hetkellä 86 % 78 % 55 % 53 % 35 % 30 % 29 % 20 % Printti­ mainonta Tilaustuotot printistä Tilaustuotot yhdistelmä­ tilauksista (printti + digi) Digimainonta Tapahtumat Irtonumero­ myynti Tilaustuotot digistä Koulutukset 10 % | 10 % | 8% | 3% | 3% | 3% | Verkkokauppa Tuki valtiolta Sisällön lisensiointi Kirjastojen ja oppilaitosten lisenssi­ maksut Tilaustuotot muusta sisällöstä, kuten podcasteista Joukko­ rahoitus 15 % 13 % Sisältö­ markkinointi (asiakas­ mediat) Tuki säätiöiltä M I TÄ J O S K A I K K I M E N I S I K I N H Y V I N ? A JA N KU VA 25

KEHITÄ Arvio eri tulonlähteiden merkityksestä alalle viiden vuoden päästä Kohtalainen tai suuri merkitys 26 85 % 85 % 83 % 77 % 55 % 52 % 41 % 37 % Digimainonta Tilaustuotot yhdistelmä­ tilauksista (printti + digi) Tilaustuotot digistä Tilaustuotot printistä Printti­ mainonta Sisältö­ markkinointi (asiakas­ mediat) Tapahtumat Irtonumero­ myynti 10 % | 5% | Kirjastojen ja oppilaitosten lisenssi­ maksut Joukko­ rahoitus 35 % 32 % 27 % 18 % 14 % 12% Tilaustuotot muusta sisällöstä, kuten podcasteista Koulutukset Verkkokauppa Tuki säätiöiltä Sisällön lisensiointi Tuki valtiolta 1. Monikanavaisuus 2. Tapahtumat 3. Tekoäly YLI KAHDEKSAN kymmenestä uskoo, että digimainonnalla ja yhdistelmätilauksilla on kohtalainen tai suuri merkitys alalle viiden vuoden päästä. Seuraavaksi mer­ kittävämmäksi tulonlähteeksi arvioidaan tilaustuotot digistä. Isoille kustantajille se voi tarkoittaa useiden medioi­ den niputtamista yhteen tilaukseen. Näin kyselyssä kommentoitiin: Yhdistelmät (digi/printti) lisäävät pitoa. Tilaajatuotot edelleen suurin tulonlähde. Bundlaus ja monimediaisuus tulevat varmasti lisääntymään, samoin ”all access” -palvelut halki medialiiketoimintojen. Digituotteita pitää kehittää, audion merkitys todennäköisesti kasvaa. Myös printtivetoisissa lehdissä usko­ taan digin kasvuun. ”Digiinhän suunta on kääntymässä, ja siellä myös meillä on nuorempi yleisö. Pienessä lehdessä kehitystyötä vaikeut­ taa resurssien vähyys, vaikka intoa olisi vaikka mihin. Eteenpäin on kuitenkin katsottava koko ajan”, toteaa Kotipuutarha-lehden päätoimittaja Minna Siltala. Printtitilauksillakin on suuri merkitys tulevaisuudessa. Painettuun lehteen on kuitenkin panostettava, jotta se säilyttää kiinnostavuutensa. Erikseen on syytä mainita audio, jonka kuluttaminen erityisesti podcast-muo­ dossa mutta myös audioartikkeleina on kasvussa. Kasvussa on myös alan usko audioon tulonlähteenä. AIKAKAUSMEDIABRÄNDIN ympärille rakennetut tapahtumat tuovat osalle kustantajista tuloja jo tänä päivänä – kolmannes vastaajista kertoi merkityk­ sen omalle medialle olevan vähintään kohtalainen. Jatkossa merkityksen alalle arvioidaan kasvavan hieman. Tapahtumilla on merkitystä lukijayhtei­ sön vahvistajana. Ne nähdään lehden ympärille kiertyvinä oheistuotteina ja yhtenä purona tulojen moninaisessa virrassa: Harrastelehtien ympärille on mahdollista kasvattaa uutta liiketoimintaa: tapahtumia, matkoja, koulutuksia, kerhoja, verkkokauppaa jne. ”Oheistuotteina” asiapitoiset webinaarit ovat vetäneet meillä hyvin. Ne ja muut tapahtumat todennäköisesti tulevat vetämään jatkossakin. AIKAKAUSMEDIAN tulisi ottaa tekoälystä kaikki irti työn tehostamisen näkökul­ masta, mutta myös huolehtia siitä, että omat jutut ovat jatkossakin kilpailuky­ kyisiä suhteessa tekoälyn tuottamaan sisältöön. Lukijan on saatava rahalleen ja ajalleen vastinetta, ja kustantajan kannattaa panostaa sisältöihin, joita ei ole helppo kopioida tai tuottaa puhtaas­ ti tekoälyä käyttämällä. Tekoäly nähtiin myös mahdollisuutena: Toivon ja uskon, että AI-aika tuottaa aikakauslehtityyppiselle sisällölle uudenlaisia digitaalisia käyttötapoja, jotka ovat sopivampia tälle sisällölle kuin digiajan nettisivut. Alma Median Johanna Strandholm näkee, että alan suurin kysymys Suo­ messa ja maailmalla on se, miten digiin saataisiin rakennettua yhtä sitouttava ja koukuttava lukijakokemus kuin mitä se on printissä. Tekoäly voi olla tässä ratkaisevassa roolissa. ”Vauhti on huikea ja jo nyt tekoälyn avulla pystytään tekemään esimerkiksi audiotuotteita nopeasti. Tulevaisuuden formaatti voisi olla vaikkapa hyvin personoitu mediakokemus, mikä on vahvuus aikkarikontekstissa. On jännit­ tävää nähdä, mikä on tilanne vuoden päästä”, hän sanoo. A JA N KU VA Miten digiin saataisiin rakennettua yhtä sitouttava ja koukuttava lukijakokemus kuin mitä se on printissä? Tekoäly voi olla tässä ratkaisevassa roolissa. M I TÄ J O S K A I K K I M E N I S I K I N H Y V I N ?

UNOHDA Digimainonnan merkitys 2030 En osaa sanoa 3 % Vähäinen merkitys 13 % Ei lainkaan merkitystä 0% Suuri merkitys 45 % Kohtalainen merkitys 40 % Yhdistelmätilausten merkitys 2030 En osaa sanoa 3 % Vähäinen merkitys 13 % Ei lainkaan merkitystä 0% Suuri merkitys 43 % Kohtalainen merkitys 43 % Suurimmat muutokset nyt vs. 2030 Suuri tai kohtalainen merkitys nyt ja vuonna 2030, muutokset prosenttiyksiköissä 54 | 37 | 32 | 32 | 30 | Yhdistelmätilaukset Tilaustuotot muusta sisällöstä kuten podcasteista Digimainonta Sisältömarkkinointi (asiakasmediat) Printtimainonta Digitilaukset VAIKKA TULEVAISUUS olisi monikanavai­ nen ja tulot tulevat monesta eri lähteestä, kaikkea ei kuitenkaan voi tehdä. Mistä olisi siis syytä luopua ja minkä merkitys vähenee? Kysymys tuntui olevan yllättävän vaikea vastata, mutta kaksi teemaa nousi selkeästi esiin. Ensimmäinen oli printti – siitäkin huolimatta, että valtaosa vastaa­ jista pitää sitä edelleen alan tärkeimpänä tukijalkana ja näkee sillä tulevaisuuden. Moni kuitenkin arvelee, että painetun lehden ilmestymiskertoja on pakko harventaa ja että printin rooli muuttuu jatkossa entistä enemmän luksuksen suuntaan. Myös lehtibrändien määrän oletetaan vähenevän. Printtilehden kuolemaa ei kuitenkaan kannata tämän kyselyn perusteella vielä povata. Mistä siis olisi varaa luopua? Huonosta sisällöstä, bulkista, sellaisesta jonka saa ilmaiseksi muualta. Mainonnan tilanne sen sijaan arvioi­ daan printissä vaikeaksi. Se oli kyselyn ainoa tulonlähde, jolle ennustettiin jyrkkää laskua. Arvio on linjassa viime vuosien kehityksen kanssa. Läpi kyselyn toistunut teema oli tavalla tai toisella laatu, jonka ajatellaan olevan medialiiketoiminnan kovinta ydintä myös jatkossa. Kääntöpuolena on bulkki – yleisesti vähän kaikkia vähän kiinnostavat jutut, jotka lukija saa vähällä vaivalla mistä tahansa muulta­ kin. Mistä siis olisi varaa luopua? Huonosti tehdystä sisällöstä. Sellaisesta, jonka saa ilmaiseksi muualta. Tämä ei kuulosta ollenkaan pahalta. Antaa mennä vaan. Lokakuussa 2025 tehtyyn kyselyyn vastasi 40 aikkareiden medialiiketoiminnan parissa työskentele­ vää ammattilaista: päätoimittajia, johtajia, kustantajia ja toimituspäälliköitä. Kursivoidut kohdat jutussa ovat sitaatteja avoimista vastauksista. | -31 M I TÄ J O S K A I K K I M E N I S I K I N H Y V I N ? A JA N KU VA 27

Taito hyppysissä Orkesteri soi sivistyksen puolesta, huutokilpailua vastaan. Suomen Kuvalehden pääbisnes on edelleen viikoittain ilmestyvässä lehdessä, jossa on pitkiä ja syvällisiä juttuja. Se on mahdollista myös jatkossa, jos yhteiskunnassa arvostetaan sivistystä, sanoo päätoimittaja Matti Kalliokoski. TEKSTI Jose Riikonen KUVAT Timo Pyykkö

K ESKI-IK ÄINEN VANHEMPI sanoi lukioikäiselle lapselleen: ”Tulen kotiin iltauutisten aikaan”. Lapsi kysyi: ”Anteeksi mitä”. Anekdootin kertoo Matti Kalliokoski, Suomen Kuvalehden päätoimittaja. Se on esimerkki sukupolvien erilaisista mediankulutusmaailmoista: nuori ei hahmota konseptia nimeltään iltauutiset. Tv-uutiset, painetut sanomalehdet ja painetut aikakauslehdet ovat monelle yhtä vieras konsepti kuin klassisen musiikin konsertti. Ei sellaiseen viitsi raahautua pölyisten elitistien sekaan tylsistymään. Niin sanottu perinteinen media ei puhuttele samalla tavalla kuin somesta tuleva sisältö, joka on algoritmien ja vertaisten avulla räätälöity juuri sinulle. Siksi on hämmentävää, miten hyvin Suomen Kuvalehdellä menee. Vaikka Kalliokosken työajasta yhä suurempi osa kuluukin digitaalisen tulevaisuuden rakentamiseen ja varmistamiseen, tilaajien ja liikevaihdon suuri enemmistö on edelleen painetun lehden puolella. Jos digitaalinen valtavirtamedia on musiikin suoratoistopalvelu, printtilehti on klassinen orkesteri: työläs, kallis ja vanhanaikainen. Mutta kun se soi hyvin, kokemus on ainutlaatuinen. Henkilökohtainen tehtävä MAT TI KALLIOKOSKI ALOIT TI Suomen Kuvalehden päätoimittajana syksyllä 2020. ”Muistan ensimmäisen päivän hyvin. Se oli sama päivä, kun lapset menivät kouluun”, Kalliokoski sanoo. Hän on kolmen lapsen isä. Kalliokoski siirtyi päätoimittajaksi Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimituksen esimiehen pestistä. Se oli hyvä pohja. ”Samantyyppisiä aiheita ja ehkä samantyyppisiä lukijoitakin. Minulla oli myös esimieskokemusta, ja lehti oli tuttu.” Kalliokoski on hillityn oloinen ihminen, joka ei käytä sentimentaalisia sanoja. Siksi hän ei nyt sano, että SK oli hänelle myös rakas lehti. Hän muotoilee analyyttisemmin: 30 A JA N KU VA M I TÄ J O S K A I K K I M E N I S I K I N H Y V I N ?

”Koen tärkeäksi tehdä kaikkeni, että Suomen Kuvalehdellä pysyy paikka tässä yhteiskunnassa. Sillä tavalla tämä on henkilökohtaisempi pesti kuin pääkirjoitustoimituksessa – HS:n olemassaolo ei ollut kiinni minusta.” Asiantuntijoiden johtaja E N S I M M Ä I N E N T E H TÄVÄ oli tutustua toimittajiin ja tehdä selväksi sekä heille että itselle, millainen päätoimittaja Kalliokoski tulisi olemaan. No, millainen? ”Toimin parhaiten asiantuntijatyyppisten ihmisten esimiehenä. Pidän matalista hierarkioista.” Kalliokoski ei mikromanageeraa. ”Olisi turhaa opettaa Suomen parhaita toimittajia työssään. Mutta ideointiin tykkään osallistua.” Hän sanoo olevansa parhaimmillaan keskittyessään suuriin linjoihin. Tämä vaatii luottoa siihen, että toimittajat pärjäävät itsenäisesti. ”On hyvä, että ympärilläni on järjestelmällisiä ja systemaattisia ihmisiä, sillä vaikka olen oppinut noita taitoja, ne eivät ole minulle myötäsyntyisiä.” Kaikista tärkein tehtävänsä päätoimittajana on varmistaa, että Suomen Kuvalehdellä on rooli yhteiskunnassa, että se on relevantti. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Kuratoitu paketti tästä ajasta KAIKILLA PRINT TITUOT TEILLA on haasteita, mutta osalle digimurros on helpommin kestettävä. Tällaisia ovat esimerkiksi tiukasti tiettyyn harrastukseen keskittyvät lehdet, joilla on selkeä kohderyhmä M I TÄ J O S K A I K K I M E N I S I K I N H Y V I N ? A JA N KU VA 31

– etenkin, jos kohderyhmä on vähän vanhempaa ikäpolvea. SK on yleisaikakauslehti. Mikä on tilaajan intressi maksaa sellaisesta? Laatu, sanoo Kalliokoski. ”Suomen Kuvalehti on laadukas paketti tästä ajasta. Lehdessä on rakenne: alku ja loppu sekä selkeät painotukset aiheiden käsittelyssä, jotta lukija tietää, mikä on tärkeämpää ja mikä vähemmän tärkeää.” Suomen Kuvalehden lupaus on: kun olet lukenut lehden, tiedät paitsi tärkeimmät uutiset, myös sen, mitä niiden taustalla on, mihin ne liittyvät, mikä on niiden merkitys ja painoarvo. Lupauksen täytyy toteutua niin printissä kuin digissä. ”Jos uutismedia on Ikean laari, josta kootaan itse huonekalu, me olemme Artek − laadukas ja valmis kokonaisuus.” Punnittuja näkökulmia ”Jotain taikapölyä toimittajan työssä tuntuu olevan”. 32 A JA N KU VA KUN MA AILMA ON someaikana täynnä kuohuttavia mielipiteitä, SK tarjoaa harkittuja ja hyvin perusteltuja näkökulmia. Esimerkki tästä on vaikkapa hiljattainen kolumni, jossa Yhdysvalloissa asuva, paikallisessa yliopistossa professorina toimiva Marko Maunula kirjoitti Yhdysvaltojen poliittisesta kulttuurista. Sellaisella mielipiteellä on painoarvoa eri tavalla kuin somepäivityksellä, jossa haukutaan Donald Trumpia. SK:n kaltaisen median olemassaolo on Kalliokoskelle paitsi leipätyö, myös arvokysymys. Hän ei tohdi puhua missiosta, vaan muotoilee taas asiallisemmin: ”On yhteiskunnallisesti tärkeää, että on olemassa toimija, joka ei ole minkään eturyhmän edustaja ja joka lisää ymmärrystä.” Ei vaikuttaja, vaan jäsentäjä KALLIOKOSKI ON unelma-ammatissaan, sillä hän on ollut nuoresta asti kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Se ajoi Sanoman toimittajakouluun 1990-luvun taitteessa. Kurssilla oppi olemaan kumartelematta kuvia. ”Nimi-ihmiset tuotiin luokan eteen ja tutustuttiin. Siinä oppi, että Suomi on maa, jossa kaikki ovat viime kädessä aika tavallisia, ja että ei ole mitään pelottavaa valtakoneistoa, joka jossain porskuttaa.” Kalliokoski oli HS:n politiikan toimituksessa har- M I TÄ J O S K A I K K I M E N I S I K I N H Y V I N ?

joittelussa ennen kuin oli saanut äänestää kertaakaan vaaleissa. Eräässä iltavuorossa Berliinin muuri murtui. Urallaan Kalliokoski on ollut muiden muassa myös Nokialla suunnittelijana, erityisavustajana tasavallan presidentin kansliassa, tutkimustyössä ja kirjoittanut pari kirjaakin. Mutta journalismi sopii hänelle parhaiten kiinnostusten ja luonteen puolesta. ”Tämä on nopeatempoista, vaihtelevaa ja sosiaalista – toimittajathan ovat ihan parasta pöytäseuraa.” Kalliokoski sanoo, että ei ole niinkään kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kuin siitä, että saa jäsentää yhteiskuntaa ja sen ilmiöitä lukijoille. ”Vaikka uutiset ovat usein huonoja, niiden taustalla olevan maailman ymmärtäminen voi helpottaa ahdistusta.” Soittajat esiin ”NOSTAMALL A TAITAVIA tekijöitään esiin lehti antaa luotettavalle journalismille kasvot.” Näin kuului keväällä 2025 Editkilpailun tuomariston perustelu sille, miksi Suomen Kuvalehti oli vuoden yleisömedia. Suomen Kuvalehti panostaa siis paitsi juttuihin, myös niiden tekijöihin. Esimerkiksi Tiktokissa SK julkaisee videoita, joissa toimittajat kertovat juttuprosesseista. Joka viikko ilmestyy myös Toimittajalta-juttu, jossa toimittaja omalla naamallaan kertoo, miksi on päätynyt tekemään tietyn artikkelin. Tämä on uutta, sillä perinteisesti SK on ollut henkilövetoisen bändin sijasta klassisen musiikin orkesteri, jonka soittajia ei nosteta parrasvaloihin. Kalliokoski sanoo, ettei edelleenkään ole suuri ”bränditoimittajien” fani, puhumattakaan siitä, että hän haluaisi itse paistatella julkisuudessa. ”Vaikka oma naamani on pääkirjoituksessa joka viikko esillä, sanaa ’minä’ käytän hyvin harkiten.” Toimittajien nostaminen on reagoimista mediaympäristöön, sillä lukijoita kiinnostaa toimittajan työ. Esimerkiksi HS:n Musta laatikko -konsepti, jossa toimittajat avaavat työprosessejaan ja motiivejaan, on tavattoman suosittu. ”Me tekijät ajattelemme, että tämä on tavallista työtä, mutta jotain taikapölyä toimittajan työssä tuntuu olevan. Tekijöiden nostaminen tuo myös luotettavuutta ja hyvin toteutettuna voi sitouttaa lukijoita paljonkin.”

34 A JA N KU VA M I TÄ J O S K A I K K I M E N I S I K I N H Y V I N ?

”Jos uutismedia on itse koottavaa Ikeaa, me olemme Artek − laadukas ja valmis kokonaisuus.” Digissä pitää olla tukijalat kunnossa SUOMEN KUVALEHDEN talous on edelleen pääosin riippuvainen printtituotteesta, ja sen keskimääräinen lukuaika, 98 minuuttia, onkin poikkeuksellisen pitkä. Mutta mikään lehti ei selviä ilman digipalveluiden kehittämistä. Tämä korostuu tulevaisuudessa, sillä valtaosa Suomen Kuvalehden printtitilaajista kuuluu suuriin ikäluokkiin. Kun tämä porukka pikkuhiljaa harvenee, harvenee myös printtituotteen tilaus. Uusia lukijoita printtiin tulee esimerkiksi somen kautta, mutta ei riittävästi. ”Siksi digissä täytyy olla tukijalat kunnossa. Ansaintalogiikassa se ei ole vielä merkittävä meillä, mutta sitä rakennetaan koko ajan.” SK panostaa konseptiin, jossa lehti on mahdollista kuluttaa kolmella tavalla. Ensimmäinen ja suosituin on printtilehti, mutta yhä tärkeämmässä asemassa on SK:n verkkosovellus ja kuunneltava lehti. Sinne saadaan liikennettä esimerkiksi uutiskirjeen avulla. Aiemmin kirjeet olivat mallia 3+1. Viikolla oli kolme ajankohtaista juttuvirrasta kuratoitua kirjettä ja viikonloppuna yksi lukemistotyyppisempi juttu. Syyskuun alussa verkossa ja sovelluksessa alettiin tuoda paremmin näkyviin sisältöä, jota lukijat olivat palautteessaan kaivanneet. Tämän myötä SK siirtyi päivittäisiin uutiskirjeisiin, joissa jokaisessa nostetaan neljä Päivän juttua ajatuksella ”jos et ehdi lukea muuta, lue ainakin nämä”. Näiden lisäksi viikonlopuksi lähtee yksi viikkokirje, joka kuratoidaan erikseen. ”Uutiskirje ei siis ole irrallinen tuote vaan se on osa sitä, mitä teemme muutenkin, mihin keskitymme ja mikä on lukijalle tarjottavan sisällön ydin.” Somessa omilla ehdoilla SOME ON KOKO A JAN mielessä, mutta se on haastava ympäristö. ”Tuottajat miettivät jutuille aina sometarjoilun, mutta somealgoritmit eivät ole erityisen kiinnostuneita meidän kaltaisestamme sisällöstä.” Algoritmien haluihin SK ei silti halua alistua, vaan tarkoitus on olla brändinsä näköinen myös somessa. Kyse on myös arvoista: jos SK:n näköinen, hitaampi sisältö ei tuo maksimaalista näkyvyyttä somessa, olkoon niin. Tästä hyvä esimerkki ovat Tiktok-videot. Palvelu on tunnettu hyvin lyhyistä videoistaan. SK:n ensimmäinen Tiktok-video oli 8 minuuttia pitkä – ja keräsi innostunutta palautetta. Jotkut palstat siirtyvät digiin ja someen vaivattomammin kuin toiset. Onnistuminen on ollut esimerkiksi Jyvät ja akanat, joka on tiettävästi suomalaisen aikakauslehdistön pitkäaikaisin palsta. ”Se aloitti tuolla idealla jo 1920-luvulla. Konsepti siis tunnetaan.” Mitaltaan ja tyyliltään – lyhyt, humoristien oivallus – palsta sopii hyvin someen, sillä se kyse on tavallaan meemeistä ennen somemeemien aikaa. ”Kun siihen on liitetty AD Viivi Prokofjevin tekemä palstan piirrostunnus, yksittäinen jyvä toimii hyvin esimerkiksi Facebookissa tai Instagramissa. Se tuo liikennettä ja on samalla hyvää markkinointia.” Kalliokosken mukaan muiden vakiopalstojen kohdalla työ on vielä kesken. ”Esimerkiksi iso kuva ja lyhyt teksti eivät toimi verkossa omana juttunaan, hyvin määritelty tekstiformaatti taas toimii paremmin.” Sivistyksen ja laadukkuuden kääntöpuoli SK SA AT TA A OLL A vaikeasti lähestyttävä media, ja lehden lempinimi kertoo syyn: Suomen Kuivalehti. SK voi tuntua jäykältä konserttisalilta, jonka penkeillä istuvat pölypöksyt tuhahtelevat nenänvarsiaan pitkin. Kalliokoski tiedostaa pinttyneen mielikuvan, mutta ei helli sitä. ”Lehteä lukiessa ei koskaan saisi tulla ajatus, että se tarkastelee lukijaansa yläviistosta. Lehti on lukijaa varten, ei toisin päin. Ei voi olla niin, että lukija ajattelee, että en ole riittävän sitä tai tätä, jotta voisin nauttia Suomen Kuvalehdestä.” Hän muistuttaa, että lehdessä on myös viihteellistä ja humoristista sisältöä, kuten ajanvietesivut ja ne Jyvät ja akanat. M I TÄ J O S K A I K K I M E N I S I K I N H Y V I N ? A JA N KU VA 35

Muuttuuko printtilehti premium-tuotteeksi? MUSIIKKIBISNES mullistui digitaalisuuden vuoksi, ja fyysiset äänitteet katosivat. Nyt kuitenkin vinyylilevyjä ostetaan taas, ja konserteissa käydään paljon. Fyysisistä äänitteistä, keikoista ja konserteista on tullut premium-musiikkikulttuuria, aiheeseen vihkiytyneiden tapa hemmotella itseään. Voisiko saman tyyppinen kehitys toteutua myös paperisille aikakauslehdille, eli niistä tulee pienemmän porukan premium-tuotteita? ”Se on mahdollista”, Kalliokoski sanoo. Hän kuitenkin toivoo, että laadukkaasta, yhteiskuntaa ja kulttuuria kartoittavasta journalismista ei tulisi eliitin yksinoikeus. Se lisäisi yhteiskunnan polarisaatiota ja olisi päinvastainen kehityssuunta sille tehtävälle, joka lehdistöllä on Suomessa perinteisesti ollut. ”Suomessahan lehdistö ja journalismi ovat olleet vahvasti sivistysprojekti.” Mutta jos sivistyksestä – halusta ymmärtää asioita monelta kannalta sen sijaan, että keskitytään vain itseen – tulee painolasti ja muodissa on se, kuka sanoo rajuimmin ja ilkeimmin, SK:n on vaikeaa perustella paikkaansa. ”Me emme ole helpoimmin sulavaa sokerijuomaa tai välipalaa, vaan pikkuisen hitaammin sulavaa ja terveellisempää. Toivottavasti tällaiselle on kiinnostusta tulevaisuudessa.” Voisiko asian kärjistää näin: jos sivistys on muodissa, SK pärjää, ja jos sivistys heitetään romukoppaan, SK ei pärjää? ”Se on oikeansuuntainen kärjistys.” Pohjimmiltaan herkkis JOSKUS PÄÄTOIMIT TAJAN työ stressaa. Rentoutuakseen Kalliokoski kasvattaa hedelmäpuita, kuuntelee klassista musiikkia ja lukee. Pääosin Kalliokoski kuluttaa tietokirjallisuutta. Ei siksi, että hän ei pitäisi kaunokirjallisuudesta, vaan siksi, että pitää siitä vähän liikaakin. ”Eläydyn niin voimakkaasti, että kaunokirjallisuutta on henkisesti kuluttavaa lukea. Siksi joudun lukemaan sitä harvemmin. Muistan selvästi esimerkiksi joitain ravistelevia lukukokemuksia 30 vuoden takaa.” Onko viilipyttymäinen ja asiallisen oloinen Kalliokoski siis pinnan alta herkkä runopoika? Hän hymyilee. ”Oman elämäni aikana olen ollut hyvinkin ehdoton ja äkkiväärä. Mutta ei sitä kannata tässä työtehtävässä tuoda esille, tämä on toisenlainen rooli.” Eihän siitä mitään tule, jos kapellimestari ei hillitse itseään. Matti Kalliokoski kuvattiin Helsingin Lyceumklubilla yhdessä 80-vuotisjuhliaan viettävän Suomen Kamarimusiikkiseuran juhlakvintetin kanssa. 36 A JA N KU VA

AUDIO Viikon lehti soittolistana SUOMEN KUVALEHDELL Ä on ollut erilaisia audiokokeiluja jo 2010-luvulla, esimerkiksi podcast-jaksoja ja yksittäisiä juttuja toimittajan tai ääninäyttelijän lukemana. 2020-luvun alussa kokeiltiin koneääntä, joka luki kaksi juttua viikossa. ”Siinä äänen laatu oli jo hyvä, mutta prosessi oli varsin työläs. Opimme kuitenkin paljon”, Matti Kalliokoski sanoo. Keväällä 2024 SK otti opit käyttöön ja siirtyi nykyiseen Viikon lehti soittolistana -malliin. Nyt kaikista jutuista tehdään ääniversio, eli koko lehden voi kuunnella alusta loppuun. Tuote on kohdennettu ihmisille, joille lukeminen tuottaa syystä tai toisesta vaikeuksia, sekä niille, jotka eivät ehdi lukea lehteä. ”Voi vaikka työmatkalla tai lenkillä kuunnella lehden.” Harjoittelun jälkeen kuunneltavan lehden tekeminen sujuu jo rutiinilla, osana jutuntekoprosessia, joten sen tekeminen ei vaadi määrättömästi ylimääräistä työtä. Kuunteluformaatti ei juurikaan ohjaa sitä, mistä ja miten kirjoitetaan. ”Olemme huomanneet, että aikakauslehtikerronta sopii yllättävän hyvin kuunneltavaksi. Pituus, kerrontatapa, kieli ja virkkeiden mitta solahtavat hyvin kuuntelumuotoon.” Tekoäly lukijana on toimiva kompromissi JUTUT LUKEE TEKOÄLY , ja se toimii Kalliokosken mukaan ”riittävän hyvin”, vaikka esimerkiksi numeraalien taivutuksessa, vieraskielisissä sanoissa ja lyhenteissä on välillä hankaluuksia. Koska SK:n lupaus on kaikilla osa-alueilla huippulaatu, olisi tietysti kiva, jos jutuilla olisi ihmislukija. Taloudelliset realiteetit täytyy kuitenkin ottaa huomioon. ”The Economist lähti kuunneltavan lehden tekemiseen niin, että he palkkasivat ääninäyttelijöitä lukemaan juttuja. Jos levikki on 1 000 000, tuollainen voi taloudellisesti olla mahdollista.” Viime lokakuussa SK aloitti myös Politiikan viikko -podcastin, jonka isäntänä toimii toimittaja Robert Sundman. ”Sen myötä myös oikea ihmisääni ja nimenomaan omien toimittajien ääni sai isomman roolin.” A JA N KU VA 37

3 VI KI NK Ä Enemmän kuin nolla klikkausta Hakukoneet tarjoavat nyt vastauksia kysymyksiin suoraan hakutulossivulla, mikä on vähentänyt aikakausmedioiden verkkoliikennettä. Kuinka lehdet voisivat hyötyä tekoälytiivistelmistä – ja voisiko niistä seurata myös hyvää? TEKSTI Katarina Cygnel-Nuortie 38 A JA N KU VA TEKOÄLYN TEKEMÄ yhteenveto näkyy Google-hakusivun yläreunassa ennen varsinaisia hakutuloksia. Suomeen yhteenvedot tulivat toukokuussa 2025. Alle puolessa vuodessa informatiivista sisältöä tarjoavien sivustojen kävijämäärät ovat laskeneet 20–30 prosenttia. Saman ovat huomanneet mediat Suomessa ja maailmalla. Hyvä uutinen aikkareille on se, että medioiden tekemät vertailut ja top-listat ovat tekoälyn yhteenvedossa arvostamaa ja hyödyntämää sisältöä. Jos median sisältö yltää tekoäly-yhteenvedon lähteeksi, median verkkosivulle ohjautuu tiivistelmän lähdelinkistä aiheesta kiinnostunutta yleisöä. Toisaalta jos vertailut ja top-listat ovat jo nyt mediasivuston ydintä, kävijämäärä pienenee myös näillä sivustoilla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että medioiden sisällöt saavat jatkossa nolla klikkiä tai että informatiivisen sisällön tuottamista pitäisi lopettaa – päinvastoin. ”AI-tiivistelmään yltäneet sisällöt nousevat usein korkeille sijoille myös varsinaisissa hakutuloksissa. Parhaassa tapauksessa median juttuihin ohjataan kahdesta eri linkistä heti Googlen ensimmäiseltä hakusivulta”, kertoo tekoälyyn perehtynyt Jonathan Björkskog Generosta. 2. Tavoittele mahdollisimman hyvää SEO-sijoitusta 1. Valitse kaksi eri lähestymistapaa ”KEVIN INDIGIN arvostetulla Growth Memo -sivustolla julkaistu tutkimus osoittaa, että vanhemmat ihmiset ohittavat helposti AI-tiivistelmän, mutta nuorille se useimmiten riittää”, Jonathan Björkskog sanoo. Toisaalta ala ja suhtautuminen tekoälyyn muuttuu niin nopeasti, että tällä hetkellä oikea tieto voi olla vanhentunut muutamassa kuukaudessa. Aikkareille Björkskogilla on vielä yksi lisävinkki: ”Display-mainonnan merkitys omissa kanavissa vähenee väistämättä, joten pohtikaa tulevaisuuden rahoitusmalleja avoimin mielin. USA:ssa monet mediat julkaisevat vertailu- ja suosikkilistausartikkeleita, joista lukija voi klikata suoraan ostamaan tuotteita. Media saa provision jokaisesta kaupasta. Sitä miettisin.” Huolehdi siitä, että verkkosivulla on runsaasti sisältöä, joka vastaa hakusanoihin tai suoriin kysymyksiin kuten Miten maksimaalinen hapenottokyky lasketaan? • Suosi kysymysotsikoita ja anna niihin selkeät vastaukset. • Tee vertailuja, suosikkilistoja ja taulukoita. • Lisää juttuun ihmisten aitoja kommentteja. • Koosta listamuotoinen tiivistelmä jutun alkuun. • Hyödynnä tutkimustietoa. • Mainitse aina kaikki lähteet. Tuota samasta aiheesta lisäksi sisältöä, jota ei voi tuoda AI-tiivistelmään. Tällaista sisältöä ovat esimerkiksi inspiroivat kuvakoosteet, Youtube-videot ja erilaiset laskurit. Tärkeää on myös se, että sivustolla on riittävästi laadukasta sisältöä samasta aihepiiristä. Tämä on aikkareiden ydintä jo valmiiksi. M I TÄ J O S K A I K K I M E N I S I K I N H Y V I N ? Hyvä sijoitus Google-haussa auttaa sisältöä yltämään myös AI-tiivistelmän lähteeksi. • Käytä artikkelipohjana strukturoitua sivupohjaa, jota Googlen on helppo lukea. • Optimoi kaikki sisällöt huolellisesti SEO-ohjeiden mukaan. • Päivitä hyvin hakukoneliikennettä tuovia artikkeleita ja julkaise ne uudella päivämäärällä. • Rikasteet, kuten käyttäjien antamat tähdet, tekevät sisällöstä entistä houkuttelevamman Googlen silmissä. 3. Luota aikkarin ikiaikaisiin vahvuuksiin Tekoälytiivistelmään ei mahdu tunteita eikä pitkiä tarinoita. Aikakausmedialle tyypillinen henkilötarina tuo myös jatkossa kävijöitä verkkosivuille. Brändin vaaliminen on yhä tärkeämpää. Mistä mediasta lukija on tottunut saamaan hyvää sisältöä, kenen tarinoita haluaa lukea?

TEEM Muuttuva lukutaito Kuva Jirina Alanko Kuvausjärjestelyt Roosa Hyrske A TEKSTIN KUOLEMA — S. 40 SILMÄILTÄVIEN JUT TUJEN ANATOMIA — S. 46 FAK TANTARK ASTUS — S. 50 PISA, PLEIKK A JA AIKK ARIT — S. 59

R.I.P. Tekstimuotoinen JOURNALISMI Minä annoin teille kirjan, ja te annoitte minulle jonkin v*tun meemivideon 40 A JA N KU VA M U U T T U VA L U K U TA I TO

Uusien formaattien jyrätessä kyky lukea ja kirjoittaa pitkiä tekstejä on heikentymässä. Joko pian saattelemme tekstiin perustuvat journalistiset jutut hautaan? TEKSTI Pasi Kivioja I I K E TA L O U T TA ammattikoulussa opiskeleva Noel, 17, kertoo, että koulussa annetaan pitkiä tekstejä luettavaksi hyvin harvoin. ”Suurin osa tämmöisistä tehtävistä on lyhyitä, ja pitkiä tekstejä annetaan luettavaksi ehkä kerran kahdessa viikossa”, hän sanoo. Noel ei seuraa aikakausmedioita mutta kertoo lukevansa Helsingin Sanomia, Ilta-Sanomia ja Kauppalehteä sekä seuraavansa kahden ensin mainitun some-kanavia. ”Minulle mieluisin media on Tiktok, koska olen siellä päivittäin ja teen sinne itsekin paljon sisältöä.” Noel ei ole yksin, sillä tutkimusten mukaan lyhytvideoihin perustuva Tiktok on ollut jo pari vuotta suomalaisnuorten tärkein tiedonlähde. Mitähän kirjapainotaidon keksijä Johannes Gutenberg (synt. 1398) tuumaisi tästä? Gutenberg varmaankin huomauttaisi Tiktokin karmeista fonteista ja marmattaisi: ”Minä annoin teille kirjan, ja te annoitte minulle jonkin v*tun meemivideon”. Todennäköisesti kuitenkin myös hän arvostaisi sitä tavoittavuutta, joka Tiktokin viraalivideoilla on. Tekniikasta kiinnostunut Gutenbergkin halusi kehittää tavan lisätä contentinsa levikkiä ja luoda siltä pohjalta kaupallista ansaintaa. Kun Gutenberg askarteli 1400-luvun puolivälissä käsikäyttöisellä puupuristimella ja metallisilla irtokirjasimilla ensimmäisiä Raamattujaan, hän ei aavistanut, että mullistaisi touhuillaan koko ihmiskunnan tiedonvälityksen. Painokone teki kirjoitetusta sanasta monistettavan, levitettävän ja tallennettavan. Se loi pohjan sille, että tieto ei enää elänyt vain puheessa tai pergamenttien kätköissä. Teksti muuttui vallankumoukselliseksi: kuka vain oppinut saattoi lukea, oppia ja jakaa tietoa. Seuraavat vuosisadat vahvistivat kirjoitetun sanan M U U T T U VA L U K U TA I TO A JA N KU VA 41

”Jos yleisöltä ei edellytetä pitkien juttujen lukemista, eihän se taito voi koskaan kehittyä. Silloin tehdään lukijoille karhunpalvelus.” merkitystä: sanomalehdet yleistyivät 1600–1700-luvuilla, ja 1800-luvulla painetut lehdet olivat jo jokaisen lukutaitoisen kansalaisen arkea. Journalismi sai muodon ja rytmin, joka perustui sanoihin, otsikoihin, uutisiin ja human interest -kertomuksiin. Aikakauslehdet toivat tähän vielä uuden kerroksen. Kuvat ja tarinankerronta yhdistyivät mutta teksti säilyi kulmakivenä. Moni muistaa 1990-luvun aikakauslehdet, jotka olivat muhkeita kooltaan ja pursusivat pitkiä juttuja. ”Nykyisin printeissä on yksi tai kaksi pitkää juttua, eikä tule sellaista palautetta, että ihmiset kaipaisivat niitä enemmän. Digissä analytiikka tietysti kertoo, mitä luetaan”, sanoo A-lehtien mediaryhmän johtaja ja vastaava päätoimittaja Iina Artima-Kyrki. Hänen mukaansa pitkän jutun pitää pystyä nykyisin perustelemaan, miksi se on niin laaja. ”Pitää myös osata kirjoittaa sellaisia. Enää ei välttämättä ole niin paljon sellaisia kirjoittajia, jotka pystyisivät rakentamaan juttunsa niin, että ne oikeasti kantavat pitkässä muodossa.” Lukutoukat määräävät näkökulman INTERNET TEKI SANOISTA ja kuvista hyperlinkkejä, jutuista päivittyviä dokumentteja ja sisällöstä vuorovaikutteista. Journalismi alkoi muuttua yksisuuntaisesta ylhäältä alas -monologista kaksisuuntaiseksi dialogiksi yleisöjen kanssa. Pian journalistit huomasivat kauhukseen, että heiltä oli viety portinvartijan hommat. Samalla meni päätösvalta siitä, missä muodossa tiedonvälitystä tehdään. Kirjoitetun sanan asema alkoi horjua, kun laajakaistat ja älypuhelimet kehittyivät niin pitkälle, että kuvaa ja videota voitiin levittää yhtä nopeasti ja laadukkaasti kuin tekstiäkin. Miksi pitäytyä pelkkään tekstiin, kun yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, puhumattakaan videosta? 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella journalismi alkoi visualisoitua voimakkaasti. 42 A JA N KU VA Kuvien, infografiikoiden ja videoiden käyttö ei ollut enää pelkkä lisä vaan ne kertoivat tarinaa itsenäisesti. Suru laskeutui Kirkan kotikadulle oli yksi ensimmäisiä uutisvideoita Ilta-Sanomien verkkosivuilla ja liittyi laulaja Kirkan kuolemaan 2007. Se ei ollut videona kummoinen, sillä se oli postimerkin kokoinen ja kuvasi staattisesti pelkkää hiljaista katua. Se oli kuitenkin uuden aikakauden alkupisteenä yhtä symbolinen kuin liikkuvan kuvan aikakauden aloittanut Lumièren veljesten elokuva Junan saapuminen asemalle vuonna 1895. Pian uutisvideoita tekivät kaikki. Samalla lukutaito alkoi muuttua. Ihmiset eivät enää lukeneet pitkiä reportaaseja vaan silmäilivät, skrollasivat ja swaippasivat. Pitkä teksti vaati keskittymistä, ja keskittymisen aika oli kortilla. Teksti on edelleen olemassa, mutta se elää digitaalisessa ekosysteemissä, jossa kuvat, ääni, video ja data kietoutuvat yhteen. Menetetäänkö siinä jotain olennaista, jos juttua ei omaksuta enää lukemalla vaan kuvia tai videoita katsomalla tai ääntä kuuntelemalla? ”On hassua, että aina puhutaan sisällöistä lukutoukkien näkökulmasta. Olen itsekin aina lukenut tosi paljon. Oma poikani ei ole lukutoukka, mutta hän kuluttaa ihan hirveän määrän sisältöjä ja tekee videoita. Aina on ollut ihmisiä, jotka omaksuvat asioita kuvan tai tekstin kautta. Siitä ei vain ole puhuttu. Pitää valita se formaatti, joka on itselle luontevin”, Iina Artima-Kyrki huomauttaa. Huolipuhetta pitkistä teksteistä LUKEMISTA KOSKEVIA keskusteluja ovat tähän mennessä hallinneet ne, jotka muutenkin lukevat paljon tai jotka mielellään haluaisivat muidenkin tekevän niin, väittää dosentti Riie Heikkilä Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla huomioidussa kirjassaan Miksi lakkasimme lukemasta? Sosiologinen tulkinta lukemisen muutoksesta (Gaudeamus 2024). M U U T T U VA L U K U TA I TO

Heikkilä kutsuu tapaamme murehtia lukemisen muutosta eliitin ”huolipuheeksi”. Vähän tai ei ollenkaan lukevat eivät juuri ole saaneet ääntään kuuluviin. Meidän ajastamme katsottuna lukeminen näyttää olevan nopeassa muutoksessa median pirstaloitumisen ja lukemisen erilaisten formaattien lisääntymisen vuoksi. Heikkilä kuitenkin huomauttaa, että näkymä muutokseen saa uuden näkökulman, kun tarkastellaan lukemisen pidemmälle ulottuvaa historiaa. Lukemisen ja samalla kirjoittamisen historia ulottuu noin neljännelle vuosituhannelle ennen ajanlaskun alkua. Lukeminen pysyi pääasiassa pienen piirin taitona 1800-luvulle saakka. Onkin todettu, että ’lukeva luokka’ on historiallisesti merkinnyt pientä vähemmistöä. Vasta kahden viime vuosisadan aikana lukemisesta on tullut yleinen vapaa-ajanviettotapa länsimaissa. ”Erilaiset printtimediat ovat modernien yhteiskuntien universaali piirre, ja lukemisesta on jossain määrin tullut arkinen taito, jota harjoitetaan aina erilaisten sähköisten viestien vastaanottamisesta huonekalujen kokoamisohjeisiin. Varsinaisia kirjojen ja lehtien himolukijoita on vain pieni osa väestöstä. Lukijat osallistuvat yhteiskunnan toimintaan huomattavasti aktiivisemmin kuin ei-lukijat”, Heikkilä kirjoittaa. Lukemista pidetään yleisesti arvokkaampana kuin esimerkiksi television ja videoiden katselua tai internetin käyttöä. Ajatusta on perusteltu esimerkiksi niin, että fyysisen kirjaimen kaltainen analoginen merkki ja sen kautta muodostuvat sanat ja virkkeet tarvitsevat enemmän tulkintaa ja siten enemmän ponnistelua ja vaivannäköä kuin yksikään digitaalinen media. ”Huolipuhe kohdistuu erityisesti pitkien tekstien lukemiseen, ja keskeinen huolenaihe on se, etteivät ihmiset – varsinkaan nuoret – enää entiseen tapaan kykenisi lukemaan ja ymmärtämään pitkiä, vaivalloisiksi koettuja tekstejä”, Heikkilä kirjoittaa. Tämä on kuitenkin osittain näköharhaa, sillä Heikkilän mukaan lukeminen elää itse asiassa uutta nousukauttaan esimerkiksi lukupiireissä, kirjoille omistetuilla some-kanavilla ja äänikirjojen muodossa. Viestintä- ja mediateknologioiden välityksellä kohtaamme myös yhä useammin erilaisia tekstejä. Itse asiassa länsimaissa luetaan enemmän kuin koskaan. Tällöin ei voi puhua mistään lukemisen kriisistä – paitsi jos laajempaa keskittymistä vaativat pitkät tekstimuodot kärsivät lyhyen viestitekstilukemisen kustannuksella. Heikkiläkin myöntää, että tutkimusten ja tilastojen valossa lukeminen on vähentynyt ja pinnallistunut viime vuosikymmenten aikana, ja lukutaito kaiken kaikkiaan heikentynyt. Tämä näkyy muun muassa PISA-tutkimusten tuloksissa. Tekevätkö mediat karhunpalveluksen lukijoille? YLIOPISTOTUTKIJA JA kansallisen lukutaidon asiantuntija Kaisa Leino sanoo, että nuorten lukutaito on heikentynyt, ja sama tilanne on muissakin maissa kuin Suomessa. ”Toisaalta uusimmassa aikuisten PIAAC-lukutaitotutkimuksessa Suomi on ykkönen, ja näissä tuloksissa näkyy paranemista kymmenen vuoden takaiseen verrattuna.” Keskittymiskyky on yhteydessä pitkien tekstien lukemiseen. Liuta tutkimuksia on osoittanut, että esimerkiksi Tiktokin lyhytvideoiden ja Instagramin kelojen liiallinen katselu heikentää tarkkaavaisuutta ja akateemista suoriutumista. Pitkäaikainen sosiaalisen median käyttö on myös yhteydessä lisääntyneeseen emotionaaliseen väsymykseen ja käyttäytymiseen, joka muistuttaa riippuvuutta. ”Tämä on oikeastaan kierre. Jos lukee paljon pitkiä tekstejä, keskittymiskyky ja lukutaito paranevat ja jaksaa ottaa luettavakseen vielä pidempiä tekstejä. Jos on heikko keskittymiskyky, ei jaksa lukea eikä kehittää tätä taitoa.” Leinon mukaan laajojen kokonaisuuksien hahmottamisessa näkyy, jos ei ole tottunut lukemaan pitkiä tekstejä. Se ei kuitenkaan estä oppimasta, sillä monet tietotekstit ovat lyhyitä. ”Olennaista olisi, että pystyy arvioimaan sitä tietoa, vertailemaan muihin teksteihin ja lähteisiin M U U T T U VA L U K U TA I TO A JA N KU VA 43

sekä miettimään, miten relevanttia teksti on oman tarpeen kannalta.” Leino näkee tekstillä olevan paikkansa myös aikakausmedioiden uusissa formaateissa. ”Esimerkiksi videoissa teksti on kuitenkin vielä olemassa, mutta pitkien tekstien lukeminen vähenee entisestään. Jos yleisöltä ei edellytetä pitkien juttujen lukemista, eihän se taito voi koskaan kehittyä. Silloin tehdään lukijoille karhunpalvelus”, Leino huomauttaa. Vaikea tieto uppoaa paremmin kuvana TULEVAISUUDENTUTKIJA Elina Hiltunen on oivaltanut hyödyntää helppoja infograafeja vaikeaksi mielletyn yhteiskunnallisen tiedon esittämisessä tuoreessa kirjassaan Mitä tapahtuu huomenna? Megatrendit nopealla silmäyksellä (Readme.fi). Hiltunen selostaa muun muassa ilmastonmuutoksen, väestörakenteen muutoksen ja digitalisaation megatrendit muutamilla näppärillä infograafeilla. Asian hahmottamiseen riittää tosiaan nopea silmäys, eikä tekstiä ole rasittavan paljon. Kyse on aikuisten kirjasta, joka hyödyntää samaa visuaalista menetelmää kuin lasten kuvakirjat. ”Kun aikoinaan kirjoitin lapsille kirjan ohjelmointiajattelusta, sain eräältä aikuiselta palautetta, että juuri tuon lastenkirjan ansiosta hän alkoi ymmärtää ohjelmointiajattelua. Lastenkirjoissa tieto on tiivistettyä ja helposti nieltävässä muodossa. Olisi kiva, jos tietoa tiivistettäisiin myös aikuisille”, Hiltunen kirjoittaa kirjassaan. Futuristi ei silti usko tekstimuotoisen journalismin kuolemaan. ”Nyt nähdään vähän sen renessanssiakin. Onhan meillä Spotifykin, mutta silti myydään vinyylilevyjä. Mediabrändien merkitys ja uskottavuus korostuvat. Yleisö hakeutuu sellaisten medioiden pariin, joita he pitävät hyvätasoisina.” Voi tietysti kyseenalaistaa, mikä jää enää journa- 44 A JA N KU VA listisen median rooliksi siinä kuviossa, jossa kaikki ovat some-vaikuttajia ja omia medioitaan ja viestivät omilla videoillaan suoraan yleisöilleen. ”Ei kannata väheksyä sitä hyvien journalististen käytänteiden osaamista ja voimavaraa, mikä perinteisillä journalisteilla on. Ihmiset uskovat ennemmin journalistiin kuin johonkin some-vaikuttajaan, joka voi puhua sellaisia juttuja kuin joku sponsori toivoo.” Hiltunen arvioi tekoälyn vaikuttavan uusiin sisältöformaatteihin kaikkein voimakkaimmin. ”Vielä erottaa, kun tekoäly puhuu, mutta tulevaisuudessa ehkä ei.” Tampereen yliopiston journalistiikan professori Laura Ahvakaan ei pidä tekstiä minään hetkellisenä hairahduksena journalismin historiassa. ”Varmaan tekstimuotoisella journalismillakin on jotain toivoa, vaikka audio ja video ovat marssineet vahvasti esiin. En usko, että mikään mediamuoto kuolee täysin seuraavan aallon tullessa. Televisio ei tappanut radiota, ja teksti on pysynyt koko ajan mukana. En julistaisi sitä kuolleeksi, mutta varmasti sen muoto muuttuu.” Toimittajakoulutukseen lisättiin tämän vuosikymmenen taitteessa kevyempää audiovisuaalista puolta, kuten lyhytvideoiden tekemistä. Ahvan mukaan tämä muutti ennemminkin sitä, miten makasiinipohjaista ajankohtaisjournalismia oli opetettu, ei niinkään tekstipohjaisen journalismin opetusta. ”Tekstiä pitää kuitenkin tuottaa pohjaksi, vaikka esittäisi asiansa puheen muodossa. Uudet toimittajaopiskelijat osaavat edelleen kirjoittaa, ja monien motivaatio alalle on yhä se, että he pitävät kirjoittamisesta.” Mediaväki uskoo audioon ja tekoälyyn IINA ARTIMA-K YRKI KERTOO, että A-lehdillä uusissa formaateissa näkyy ja kuuluu erityisesti audio. Formaattikehityksessä seurataan erityisesti ulkomaisten aikakauslehtien uusia tuulia. M U U T T U VA L U K U TA I TO

Gutenbergin ei tarvitse pyöriä haudassaan, sillä Mäkisestä näyttää siltä, että nuoriso lukee enemmän kuin koskaan. ”Apu360-sovelluksessa on paljon audiota, ja kaikki jutut pystyy kuuntelemaan. Lisäksi olemme tuoneet pelejä ja ajanvietettä digitaaliseen muotoon, mutta emme kosiskele nuorimpia lukijaryhmiä. Kohderyhmämme digissä ja printissä ovat vahvasti aikuisia.” Tekstin kuolemiseen hänkään ei usko. ”On paljon sisältöä, jota on helpointa kuluttaa tekstin muodossa. Meillä varmastikin lisääntyvät tulevaisuudessa video- ja audiosisällöt. Jonkin verran olemme testanneet esimerkiksi audiodokumentteja.” Helsingin Sanomien kehitysjohtaja Esa Mäkinen on mediatalojen tekoälykehityksen eturintamassa. Gutenbergin ei tarvitse pyöriä haudassaan, sillä Mäkisestä näyttää siltä, että nuoriso lukee enemmän kuin koskaan. ”Keskinäisestä kommunikaatiosta suuri osa on tekstimuotoista. Teksti on toistaiseksi ja todennäköisesti tehokkain informaation välittämisen muoto”. Hän näkee, että kirjoja ja pidempiä tekstejä lukevat ihmiset ovat tulevaisuudessa muita sivistyneempiä, koulutetumpia ja pärjäävät paremmin elämässään. ”Lukemisessa on silloin tämä hyötynäkökulma, jonka takia kannattaa opetella lukemaan pitkiäkin tekstejä. Varmasti sen rinnalle tulee toisia formaatteja, esimerkiksi erilaisia tekoälyavusteisia formaatteja, ja videon ja audion kulutus muuttaa muotoaan. Ennen oli televisio, nyt Tiktok, enkä tiedä, onko television katsominen yhtään jalompaa videon katselua kuin Tiktokissa.” Mäkisen mukaan yksi esimerkki uusista formaateista ovat pystyvideot erilaisissa muodoissa. Koko kännykän ruudun täyttävällä videokerronnalla luodaan tunnelmaa ja tuodaan aikakauslehtimäisen kerronnan muotoja digimaailmaan. Hesarin lukijoille näkyvin tekoälyn tuoma formaattimuutos ovat juttujen alussa olevat tiivistelmät, jotka tekoäly on tehnyt ihmisen kirjoittaman jutun perusteella ja ihminen on tarkistanut. Niihin HS otti mallia eräistä pohjoismaisista lehdistä. Tekoälytiivistelmät vaikuttavat tekevän tuloaan muutenkin, sillä esimerkiksi Google otti tekoälytiivistelmät käyttöön hakutuloksissa Suomessa viime keväänä. Ne helpottavat ja nopeuttavat kokonaisuuk- sien hahmottamista, mutta ilman ihmisen tekemiä tarkistuksia Googlen tekoälyn tarjoama tiivistelmä voi johtaa pahasti harhaan. ”Meillä tekoälytiivistelmän päälle on sitten rakennettu muita formaatteja, kuten se, että aamun printtilehden pystyy kuuntelemaan tiivistettynä. Roboaudiohan on generatiivinen tekoälyteknologia.” Toisaalta HS:n Kuukausiliite haluaa korostaa laatumielikuvaa, minkä vuoksi Kuukausiliitteen juttuja ei lue robottiääni vaan aito ääninäyttelijä. Näin halutaan varmistaa, että jutuilla on mahdollisimman korkeatasoinen ääni. ”En usko, että siinä menetetään mitään” ESA MÄKINEN ARVIOI sisältöformaattien kehittyvän entistä audio- ja videopainotteisemmiksi ja tekoälyavusteisuuden lisääntyvän. ”Tekstin määrä varmastikin vähenee, mutta en usko, että siinä menetetään mitään. Tekstit lyhenivät jo aikanaan HS:n tabloidimuutoksessa. Ihmiset käyttävät mediaa siinä muodossa, mikä heille on mieluista ja läheistä, ja journalistien tehtävä on tarjota se heille siinä muodossa.” Mäkinen puhuu liquid contentista, mukautuvasta sisällöstä, jolla tarkoitetaan sitä, että yleisö voi kuluttaa samaa sisältöä haluamassaan personoidussa muodossa. Hän muistuttaa, että toisaalta internetin vaikutus on välillä myös pidentänyt tekstejä. ”Ennen ajateltiin, että kyllä sinne nettiin mahtuu pitkiä juttuja. Nykyisin ajatellaan, että ehkä sinne ei ihan loputtomasti mahdukaan. On ryhdytty ajattelemaan lukijaa enemmän.” Mäkinen uskoo aikakauslehtien muuttuvan entistä enemmän luksus- ja elämäntapatuotteiksi. ”Oma suosikkini on Glorian ruoka&viini. Se on vahvasti kuvavetoinen, mutta siinä näkyy intohimoinen suhtautuminen aiheeseen sekä tiukka ammatillinen ymmärrys ja osaaminen omalla alallaan. Tämä on varmasti yksi suunta, mihin aikakauslehdet kehittyvät.” M U U T T U VA L U K U TA I TO A JA N KU VA 45

Silmäiltävien juttujen anatomia Millaiset visuaaliset keinot auttavat lukijaa? Kotitalo-lehden luovat suunnittelijat Pia Ettala ja Petteri Tuukkanen kertovat. TEKSTI Katja Tarnanen KUVAT Berry Creative 46 A JA N KU VA M U U T T U VA L U K U TA I TO

Vauhdilla käyntiin Mielenkiintoa kuvamaailmaan tuo sen vaihtelevuus. Kotitalossa on henkilö- ja dokumentaarisia kuvia, symboliikkakuvaa sekä kuvitusta. Juttu alkaa selkeästi isolla kuvalla ja pääotsikolla, jotka kertovat, mistä jutussa on kyse. Sinetti kiteyttää jutun teeman. Ingressin alun vinjettikuva viestii myös jutun aiheesta. K UVIT TELE LEIPÄTEKSTIMERI. Kuvittele tasapaksu taitto, josta mikään ei nouse esiin. Kuvittele kuvat, jotka eivät tuo juttuun mitään lisää. Jäisikö lukematta? Jos lukijan silmä ei tartu mihinkään kiinnostavaan, sisältö on helppo ohittaa. Sisällön palastelu herättää kiinnostusta, helpottaa luettavuutta ja ohjaa lukijaa eteenpäin. Se varmistaa osaltaan, että jutun sisältämä viesti menee perille. Palasteltu sisältö on myös helposti silmäiltävissä1 , eli juttu toimii kahdella tasolla: toivottu viesti menee ainakin osittain perille, vaikka lukija ei siihen paneutuisikaan. Luovat suunnittelijat Pia Ettala ja Petteri Tuukkanen Berry Creativesta kertovat, miten he palastelevat juttuja Kotitalo-lehdessä2 . Perusviesti check! KOTITALO-LEHDEN visuaalinen suunnittelu alkaa kuvapalaverista. Siellä päätoimittaja Päivi Maaniitty, verkkotuottaja Piia Sandström, Berry Creativen luova johtaja Timo Berry, Tuukkanen ja Ettala käyvät yhdessä läpi juttujen aiheet, näkökulmat, rakenteet, haastateltavat ja sen, mitä jutuilla halutaan sanoa. Sen jälkeen he miettivät yhdessä, miten sisällön voisi kuvittaa niin, että se tukisi jutun tavoitetta. Palaverin päätteeksi kaikilla on ymmärrys, mitä ollaan tekemässä. ”Panostamme paljon valokuviin ja kuvituksiin. Ne eivät saa olla vain koristeena vaan niiden tulee M U U T T U VA L U K U TA I TO 1. Silmäiltävyyttä syntyy myös lehden vaihtelevasta rytmistä: on lyhyempiä ja pidempiä juttuja, erikokoista ja erityylistä kuvaa ja kuvitusta sekä tiiviimpää ja väljempää taittoa. 2. Millenniaalin keskittymiskyky (8 sekuntia) riittäisi tähän asti. On siis aika väliotsikolle! A JA N KU VA 47

Ruokaisuutta leipäteksteihin Hyvä luettava leipäteksti on nauhamaista ja eheää riviä, on se sitten tasapalstaa tai liehua. Päätteellinen Antikva-fontti toimii yleisesti ottaen pitkässä tekstissä paremmin. päätteetön Groteski sopii otsikoihin ja lyhyempiin teksteihin. Nostot tarjoavat lukijalle täkyjä jutun sisältöön. Sen parissa kannattaa jatkaa! Numerointi ja kysymysmuotoiset väliotsikot ohjaavat lukijaa eteenpäin. Kotitalossa palstat ovat kapeita ja teksti liehua. Niitä ryhditetään palstan väleihin tulevilla viivoilla. Älä pelkää isoa anfangia, sillä se auttaa lukijaa löytämään tekstin alun. Mieti, milloin teksti tarvitsee parikseen esimerkiksi infograafia, että asia tulee ymmärretyksi. Kotitalossa punainen ympyrä on merkki siitä, että juttu päättyy. 3. Parhaimmillaan kuva tai kuvitus tuo juttuun uuden tason. Joskus se avaa halutun tiedon lukijalle paljon tekstiä tehokkaammin. 4. Onko leipäteksti kohderyhmälle luettavan kokoista? Printtaa taitto ja tarkista. kertoa aiheesta tai näkökulmasta. Kuva voi tuoda asiajuttuun lämpöä tai henkilöjuttuun syvyyttä3 ”, Pia Ettala sanoo. Kun Ettala ja Tuukkanen saavat valmiin jutun käsiinsä, he näkevät, millaisen muodon se on lopulta ottanut ja päättävät, kuinka sitä tuetaan lisää visuaalisuudella. ”Kotitalon tavoite on olla ratkaisukeskeinen, mikä ohjaa myös taittoa”, Petteri Tuukkanen sanoo. Reitti selvä VISUAALISUUDEN suunnittelu kannattaa aloittaa siitä, miten haluaa lukijan tekstissä etenevän. ”Mietin, mitä hänen tulisi lukea ensin, mitä toiseksi ja kolmanneksi ja rakennan hierarkiaa sen mukaan. Siitä syntyy jutun muoto”, Ettala sanoo. Taittajalle on oltava selvää, mitä lukijan halutaan huomaavan, sillä kaikki ei voi huutaa. 48 A JA N KU VA M U U T T U VA L U K U TA I TO Yleensä lukija kiinnittää ensin huomiota isoon kuvaan tai pääotsikkoon. Anfangi leipätekstin alussa ohjaa lukijaa löytämään, mistä teksti4 alkaa. Kiinnostavat väliotsikot houkuttelevat lukemaan eteenpäin. Numeroinnit tai vinjettikuvat ohjaavat etenemistä oikeassa järjestyksessä. Nostot kiinnittävät huomiota varsinkin sisältöä silmäillessä. Luettelot ja tekstilaatikot erottuvat muusta sisällöstä ja ovat helposti silmäiltävissä. Kotitalo-lehti pyrkii siihen, että lukija saa hyödyllistä tietoa ja vinkkejä, jotka oikeasti auttavat häntä. ”Siksi usein tiivistämme kainaloboksiin jutun tärkeimmän viestin listamaisesti tai vinkkimuotoon”, Tuukkanen kertoo. Juttu on annosteltava lukijalle sopivissa paloissa – ja lentävän lähdön lisäksi on myös osoitettava selkeä loppu. Samat perussäännöt pätevät myös palstajutuissa. Ensin kannattaa päättää palstan ykkösjuttu ja antaa sen tekstille ja kuvalle tilaa. Kiinnostavuutta ja

Kaikkiin kanaviin 3 × muista ainakin nämä 1. Käytä hierarkiaa rohkeasti. 2. Etene sisällön ehdoilla, tue tekstiä visuaalisilla ratkaisuilla. 3. Muista elementtien tarkoituksenmukaisuus. Niiden tehtävä on auttaa lukijaa ymmärtämään sisältö. Infografiikka on hyvää sisältöä someen, kunhan sen saa palasteltua sinne tarpeeksi selkeästi. Pyri huomioimaan se jo briiffausvaiheessa. Kuvituskuvat eivät välttämättä taivu niin hyvin someen. Somessa otsikon voisi muokata väitteeksi tai kysymykseksi, nettiin taas kertovammaksi. rytmiä taittoon voi tuoda esimerkiksi erilevyisillä5 ja -korkuisilla palstoilla, eripituisilla jutuilla ja otsikkokokojen vaihteluilla. Kaikki lähtee sisällöstä ET TALA SANOO, että lukijan ohjailu voi lipsahtaa ylikin. Esimerkiksi pienten vinjettikuvien käyttö palastellussa jutussa voi tuoda siihen elävyyttä ja rytmiä, mutta niiden liiallinen määrä voi kuitenkin kääntyä itseään vastaan. Kun lukija alkaa pohtia kuvien merkitystä tekstin sijaan, lukukokemus tökkää ja jutun imu katoaa. Pelkkä hyvä palastelu ei toki takaa, että lukija pysyy mukana, se vain auttaa siinä. ”Lehdentekijöillä on oltava kohderyhmätuntemusta niin, että he osaavat puhua oikeista aiheista kiinnostavalla tavalla”, Ettala sanoo. Ettala ja Tuukkanen muistuttavat, että mediasta riippuen lukijalla on omat odotuksensa sisällölle. Sisustuslehteen tarttuva odottaa näyttäviä kuvia, talouslehteen syventyvä on valmistautunut pitkiin juttuihin ja infografiikkaan. Kun lukija tarttuu Kotitaloon, hän tietää, että kyseessä on hitaampi media, käyttöliittymä on tuttu. Kun lehdellä on tunnistettava visuaalisuus toistuvine elementteineen, se helpottaa lukijaa. Lehti on tarkasti konseptoitu ja väripaletti6 rajattu. Teemaosioita on viisi ja niillä kaikilla on oma väripohjansa7 , alkunsa ja loppunsa. Eri aiheilla on omat symbolit. Kotitalon sisällöt jatkavat elämäänsä verkossa ja somessa. Muoto mietitään aina kanavan ehdoilla. ”Someen teemme karuselleja, esimerkiksi napakampaa vinkkisisältöä, joka houkuttelee lehden lukijaksi”, Tuukkanen kertoo. Olipa kyseessä lehden taitto tai vaikka somekaruselli, lopputuloksen voi tarkistaa kysymällä: viekö sisältö mukanaan? M U U T T U VA L U K U TA I TO 5. Kapeat palstat ovat nopealukuisia, mutta liian kapeina ne tekevät lukemisesta raskasta. 6. Jos lehdessä on paljon haastateltavien itse toimittamia kasvokuvia, lehden tyylin mukainen filtteri kuvissa varmistaa, että lehden ulkoasu pysyy yhtenäisenä. 7. Käytä harkiten. Väripohja voi vaikeuttaa lukemista, joten pohjavärin ja tekstin kontrastin on oltava riittävän jyrkkä. A JA N KU VA 49

Miksi faktantarkistuksen merkitys korostuu tässä ajassa? I IÖ LM Faktat esiin – ja myös aukot! Faktantarkistuksen merkitys kasvaa. Kun medialukutaito heikkenee, journalistisen prosessin avaaminen heikkouksineen on yhä tärkeämpää. TEKSTI Teija Laakso Mediankulutus on pirstaleisempaa ja nopeampaa kuin ennen. Uutiset haetaan yhä useammin verkosta ja somesta. Youtube, Tiktok ja Instagram korvaavat journalistisia medioita etenkin nuorilla. Somessa pyörivät, tekoälyn tekemät uutisyhteenvedot sisältävät paljon virheitä ja vääriä lähteitä. AI-tiivistelmät ovat jo syrjäyttämässä hakukoneet monen käyttäjän ensisijaisena tiedonlähteenä. Reuters-instituutin Digital News Report 2025 -tutkimuksen mukaan alle 25-vuotiaista yhdysvaltalaisista jo 15 prosenttia käyttää tekoälyavustajia uutislähteenään. Tekoälyllä on helppo koodata valeuutissivustoja, rakentaa keskustelubottiarmeijoita tai tehdä äänen tai kuvan kloonaukseen perustuvia syväväärennöksiä. Informaation manipulointi on lisääntynyt, kun yhdysvaltalaiset digijätit purkavat somemoderointiaan ”sananvapauden” nimissä presidentti Donald Trumpin antaman määräyksen mukaisesti. Somekäyttäjien johdattelu tunteita kiihdyttäviin vastakkainasetteluihin tai poliittisen propagandan ääreen on entistä helpompaa. Ilman laatujournalismia, joka pureutuu näihin muutoksiin, yleisö ja poliitikot eivät voi muodostaa oikeaa kuvaa siitä, mitä informaatioympäristössä tapahtuu. Faktantarkistus on laatujournalismin edellytys. Miten toimittajan on syytä muuttaa omaa tekemistään? Toimittajat tarvitsevat lisää verifiointitaitoja väitteiden, kuvien ja videoiden alkuperän ja aitouden arvioimiseksi. Tekoälyä voi myös hyödyntää sparrauskumppanina lähteiden kriittisessä tarkastelussa ja uusien näkökulmien miettimisessä. Toimittajan on hyvä muistaa, että tekoälykielimallit eivät ajattele vaan haravoivat verkkoa ja tuottavat sanoja peräjälkeen todennäköisyyksien perusteella. Ne ovat kielellisesti taitavia, ja se voi hämätä kokenuttakin toimittajaa. Lisäksi tekoälyn luotettavuuteen 50 A JA N KU VA M U U T T U VA L U K U TA I TO vaikuttaa data, millä sitä on koulutettu. Esimerkiksi Elon Muskin Grok 3 -tekoälysovellukseen on syötetty valtava määrä sensuroimatonta Twitter- ja X-sisältöä, mikä vaikuttaa sen tarjoaman tiedon luotettavuuteen. Oikein käytettynä tekoälystä voi olla paljon hyötyä. Tekoälyn avulla voi tehdä haastattelulitteroinneista tiivistelmiä, ja esimerkiksi Geminin Deep Research sopii laajojen lähdeaineistojen kokoamiseen. Tekoälyn avulla voi myös opiskella uusia taitoja. Kielimallit ovat parhaimmillaan, kun ne avaavat käyttäjälle esimerkiksi teknisiä yksityiskohtia. Millä tavoin aikkarit voivat tuoda esiin luotettavuuttaan? Tällaisessa ajassa epäillään helposti kaikkea. Lukijatkin muuttuvat kyynisiksi. Yksi lääke tähän on avoimuus. Medialle paras tapa rakentaa luottamusta yleisön kanssa on avata omia lähteitään. Luotettava sisältö on osa median brändiä ja identiteettiä ja rakentuu ajan kanssa. Luotetuksi koetun median logo verkossa jaetun sisällön yhteydessä muodostuu vastaanottajalle merkiksi siitä, että sisältöön voi luottaa. Monesti aikkaritoimittaja hankkii hyvän asiantuntemuksen aihepiiristään, mutta sankaritoimittajienkaan ei kannata asettua toisten yläpuolelle. Lukijat hakevat itsekin tietoja ja aukkoja jää aina – niitä ei tarvitse eikä kannata peitellä, vaan ne voivat tuoda juttuun uuden, kiinnostavan ulottuvuuden. Aikakausmedioiden vahvuus on yhteisöllisyys. Ne muodostavan oman yhteisön yhdessä lukijoidensa kanssa. Omaksi koettu media saa tehdä korjausliikkeitä. Luottamuksen ilmapiirissä voi kertoa myös, jos jokin asia on epävarmalla pohjalla tai sitä ei voida tarkistaa. Aikakauslehtiä on tehty pitkään tarinankerronnan ehdoilla, ja hyvä niin. Laatujournalismi eroaa kuitenkin muusta siinä, että se luottaa lukijan arviointikykyyn eikä tuputa omaa maailmankuvaansa. Jutun kysymyksiin vastasi Faktabaarin vastaava toimittaja Joonas Pörsti, joka on työskennellyt aiemmin Ulkopolitiikka-lehdessä ja Vihreässä Langassa.

Kolme KUVAA AJASTA TEKSTI Anniina Nissinen KUVAT Akseli Valmunen, Sanna Lehto ja Ella Kiviniemi

Akseli Valmunen Sanna Lehto Ella Kiviniemi NYKYSUOMI ON vastakohtien maa. Kuvan etualalla vanha rouva etsii panttipulloja, taustalla valmistellaan venettä vesille. Uudehkot kerrostalot kukoistavat korjausta vaativan parkkialueen taustalla. Kulkiessa pitkin Suomea valtateitä vältellen näkee karun totuuden: peruskunto on rapistunut. Usko parempaan tuntuu nojaavan vain uuden rakentamiseen. Vanhaa ei vaalita, vaan eletään kuin viimeistä päivää. Sama pätee ihmisiin: vanhusten hyvinvointi sivuutetaan, koska se ei ole tuottavaa. Nopeiden voittojen toivossa unohtuu se työ, jonka aiemmat sukupolvet tekivät, jotta meillä olisi jotain, mistä rakentaa. Minulle on tärkeää tehdä työtä rauhassa ja harkiten, toisin kuin nopeasyklinen media nykyään toimii. Etsin aiheita kulkemalla ja katselemalla, ilman internetin apua. Siten löydän ne ihmiset ja paikat, jotka eivät pidä itsestään meteliä. OTIN KUVAN VANHEMMISTANI muutama syksy sitten isäni lapsuudenkodin maisemissa Pohjois-Espoossa. 73-vuotiaat vanhempani ovat olleet yhdessä 18-vuotiaista lähtien. Pidän siitä, miten kuvassa välittyy vanhempieni välinen yhteys, pitkä yhteinen matka iloineen ja suruineen. Kuvassa heidän silmistään heijastuvat tutut maisemat, joihin liittyy elämänmittaisia muistoja. Muutin tänä vuonna Espoon metsiin lähelle vanhempiani. On ollut ihanaa viettää enemmän aikaa heidän kanssaan ja tuntea, että he ovat aina lähellä. Samalla olen alkanut ymmärtää yhä selvemmin, että aika on rajallista. Erosin alkuvuodesta pitkästä parisuhteesta, ja elämässäni on ollut tänä vuonna paljon muutoksia. Siksi on ollut lohdullista huomata, että kaiken keskellä lapsuudenkotini ja perheeni ovat pysyvä osa elämääni. Kuvaan mieluiten ihmisiä omina itsenään luonnonvalossa. Tykkään ottaa kuvia sekä tarkasti suunnitellen ja lavastaen että dokumentaarisesti hetkessä. KUVA KERTOO SEKSUAALISEN väkivallan jättämistä jäljistä. Väkivallanteon jälkeen kuvattavan jalat puutuivat, ne eivät enää kantaneet ja niillä sattui seistä. Puutuminen ja paniikkikohtaukset aiheuttivat myös kokemuksen, jossa tuntui kuin keho hajoaisi sen fyysisten rajojen ulkopuolelle. Valokuva on dokumentaarinen, mutta filmin kehitysvaiheessa tapahtui jotain, joka jätti kuvapintaan omat jälkensä. Ajattelen, että se kuuluu nyt tarinaan. Kuva on osa sarjaa, johon kuvasin ja haastattelin kaksitoista seksuaalista väkivaltaa kokenutta henkilöä. Valitsimme yhdessä kuvattavan kehosta jonkun osan, johon väkivallan muisto tai sen vaikutukset paikantuvat. Kuvasarja sai alkunsa havainnosta, että yhteiskunnallisesta keskustelusta puuttuu kokonaan tieto siitä, miltä seksuaalinen väkivalta tuntuu ja miten vahingoittavaa se on. Dokumentaarinen valokuva on sieluni kieli ja näytän sen avulla, miten rakastan ja miten suhtaudun maailmaan. Sanna Lehto on espoolainen valokuvaaja. Hänen kuviaan on julkaistu esimerkiksi Pirkassa, Imagessa, Viinilehdessä, Trendissä, Apu-lehdessä ja Me Naisissa. Ella Kiviniemi on helsinkiläinen valokuvaaja, joka on kuvannut esimerkiksi Maailman Kuvalehteen, Kirjastolehteen ja Tiede-lehteen. Akseli Valmunen on helsinkiläinen valokuvaaja. Kuva on osa seitsemän vuoden mittaista projektia, joka kertoo maailman onnellisimmasta valtiosta otsikolla Tarkoituksella väärinymmärretty.

Pisa, pleikka ja aikkarit M TEKSTI Ilja Ojala KUVITUS Rudi Rankka UISTAN VIEL ÄKIN HE TKEN, jolloin opin lukemaan. Istuin mummulan vintillä lattialla ja nojasin selkääni kirjailtuun plyysisohvaan. Vieressäni oli röykkiöittäin vanhoja Aku Ankkoja. Selasin lehtiä, kun yhtäkkiä tajusin lukeneeni, mitä Aku puhekuplassa sanoi. En arvanneeni, vaan ihan oikeasti lukeneeni. Luin toisen kuplan, sitten kolmannen ja pian olin ahminut koko lehden. Vasta, kun olin varma taidostani, laskeuduin natisevat portaat alakertaan ilmoittamaan mummulle, että osaan nyt lukea. En ole kokemukseni kanssa yksin. Lukemaan oppiminen Aku Ankka -lehteä tavaamalla on ylisukupolvinen kokemus, sillä lehteä on julkaistu Suomessa vuodesta 1951 alkaen. On arvioitu, että 40 prosenttia suomalaisista on oppinut lukemaan juuri Aku Ankan äärellä. Yksi selitys on se, että lehden levikki on ollut Suomessa poikkeuksellisen suuri. Levikki nousi yli 300 000:een vuonna 1972 ja ennätys, 320 514, tehtiin vuonna 2008. M U U T T U VA L U K U TA I TO A JA N KU VA 59

Usein unohtuu, että lukutaito kehittyy yhtä lailla aikakauslehtiä lukemalla. Koululaisten lukutaitoa mittaavien Pisa-tulosten romahtamisesta on puhuttu kyllästymiseen asti. Vuosien 2000 ja 2003 Pisa-tutkimuksissa suomalaiset koululaiset olivat lukutaidossa maailman ykkösiä. Vuonna 2006 sija oli pudonnut pykälällä, ja lasku sijoituksissa on jatkunut siitä asti – tosin paljon loivempana kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä, sillä suomalaiset koululaiset mahtuvat yhä kymmenen parhaan joukkoon maailmassa. Valitettavasti hyvä sijoitus johtuu siitä, että monissa muissakin maissa Pisa-testin pisteet ovat laskeneet samaa tahtia kuin Suomessa. Meillä lukutaitotestin pistekeskiarvo on laskenut vuoden 2000 546:sta pisteestä 56 pistettä vuoteen 2022, jolloin Pisa-tutkimus on viimeksi järjestetty. Pahinta tuloksessa on se, että pudotus vuodesta 2018 vuoteen 2022 oli peräti 30 pistettä. Laskua selittää nopeasti kasvanut heikkojen lukijoiden määrä. Mistä tulosten heikkeneminen sitten johtuu? Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Hannu Salmi teki muutama vuosi sitten havainnon, että Aku Ankan levikki kääntyi laskuun suurin piirtein samaan aikaan kuin Pisa-tulokset alkoivat heikentyä. Kyseessä on muutakin kuin ajallinen sattuma. Vuonna 2007 julkaistiin ensimmäinen iphone, ja samana vuonna lanseerattiin Suomen ensimmäinen tv-ohjelmien suoratoistopalvelu. Ulkomaiset suoratoistopalvelut rynnivät maahamme 2010-luvun alussa. Vanhempien rahoista ja lasten vapaa-ajasta käydään kovaa kisaa, eivätkä aikakauslehdet ja lukeminen tunnu kilpailussa pärjäävän. Olen itsekin tuntenut asiasta huolta – kahdenkin ammatin edestä. Vuosituhannen vaihteessa toimin muutaman vuoden luokanopettajana. Viimeiset parikymmentä vuotta olen tehnyt aikakauslehtiä. Toivon, että nykylapsista kasvaa innokkaita aikkareiden kuluttajia, mutta pelkään, että kaikkien kohdalla niin ei käy. O LIN HIL JAT TAIN KUUNTELEMASSA kirjailija Timo Parvelaa, joka kertoi huomanneensa notkahduksen lasten lukuinnossa jo 1990-luvulla, kun pelikonsolit valtasivat olohuoneet. Eikä se mikään ihme ole. Kyllähän änärin takominen pleikalla tarjoaa helpommat dopamiinit kuin kirjaan tai lehteen syventyminen. Huoli lasten lukutaidon ja -innon hiipumisesta on saanut hurjat mittasuhteet. Huolipuheen tausta on osin historiallinen. 60 A JA N KU VA Timo Parvela totesi, että lukutaidon edistäminen on ollut suomalaisessa yhteiskunnassa merkittävä demokratiatekijä. Viimeistään vuonna 1921 voimaan astunut oppivelvollisuuslaki takasi, että jokainen suomalainen oppi lukemaan. Vaikka koulu-ura olisi jäänyt lyhyeksi, kirjat ja lehdet avasivat oven maailmaan ja yhteiskunnan ymmärtämiseen. Oma isoisoäitini oli maatilan emäntä, tuskin yhtään kouluja käynyt, mutta maailmankansalainen, vaikkei koskaan lähtenyt Satakunnasta. Hän ylläpiti kotitilansa pienessä sivuhuoneessa paikallista sivukirjastoa, jonka kirjat hän osasi ulkoa. Lukuharrastuksensa ansiosta hän tiesi, mihin maailma oli menossa ja millaiset tuulet maahamme vaikuttavat. Ei ihme, että Elinkeinoelämän keskusliiton turvallisuuspoliittisena neuvonantajana toiminut kenraalimajuri Kim Mattsson on kutsunut lukutaidon vaalimista myös maanpuolustusteoksi. K UN LUKEMISEN MÄÄRÄ ja siihen käytetty aika vähenevät, lukutaito rapautuu. Opettajat ovat pyrkineet houkuttelemaan lapsia ja nuoria kirjojen ääreen, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Usein unohtuu, että lukutaito kehittyy yhtä lailla aikakauslehtiä lukemalla. Meille 1970-luvulla syntyneille tie aikakauslehtien maailmaan oli hyvin viitoitettu: Aku Ankka, Koululainen, Suosikki, abivuonna Suomen Kuvalehti, ensimmäiseen omaan kotiin tilattu Soundi. Vielä vuosituhannen vaihteessa syntyneille lapsille polku oli vielä hetken olemassa. Suosikki lopetettiin vuonna 2012. Sen paikan nuorten tyttöjen ykköslehtenä napannut Demi jaksoi vuoteen 2021. Demin kohtalosta tunnen piston omassatunnossani. Juttelin hiljattain tyttäremme kanssa Demistä. Hänen mukaansa se oli hyvä lehti, jonka hän luki aina, kun joku sen hänelle osti. Ostimmeko? Yksi lahjatilaus, satunnaisia irtonumeroita ja siinä se. Nyt jälkikäteen harmittaa. Olisi pitänyt kuunnella herkemmällä korvalla nuoren toiveita eikä tyytyä ajatukseen, että Netflix- ja Spotify-tilaukset sekä töistä kotiin kannetut aikakauslehdet riittävät täyttämään perheen mediatarpeen. On helppo syyllistyä mutta myös syyllistää. Koko keskustelu lasten ja nuorten lukemisesta tuntuu usein kilpistyvän yhteen kysymykseen: kenen syy on, että nuoret eivät lue? Usein syyttävä sormi kääntyy kohti koulua. Osa vanhemmista M U U T T U VA L U K U TA I TO

– ja etenkin ei-vanhemmista – tuntuu ajattelevan, että kyllähän sitä koulussa pitäisi helposti tehdä lapsista lukijoita, jotka syventyvät aamulla Hesarin ja illalla uppoutuvat maailmankirjallisuuden klassikoihin. Käsi ylös kaikki 80-luvulla koulua käyneet: kuinka monta klassikkoa sinä ahmaisit koulussa? Kirjailija ja äidinkielenopettaja Tommi Kinnunen totesi alkusyksystä Suuri lukuhaaste -tapahtumassa, että hänellä on käytössään suunnilleen kolme viikkotuntia per oppilas. Niiden aikana pitäisi tahkota läpi koko lukion äidinkielen opetussuunnitelma, joka on vuosien aikana vain paisunut paisumistaan. Vaikka opettajan kuinka tekisi mieli tehdä kirjastoretkiä oppilaiden kanssa ja omistaa oppitunteja lukemiselle, aikaa siihen ei yksinkertaisesti ole. Puheenvuorossaan Kinnunen käänsikin katseensa koteihin: jos jossain lukemisen malli saadaan, niin paljon todennäköisemmin kotona kuin koulun vähillä oppitunneilla. Tommi Kinnusen puhe aiheutti taas piston omassatunnossani. Olenko onnistunut kasvattamaan innokkaita lukijoita edes omista lapsistani? Kolmesta lapsestamme kaksi on jo täysi-ikäisiä, kolmas käy lukiota. Heistä yksi lukee innolla painettuja kirjoja ja lehtiä. Kaksi muuta taas ovat jumittuneet ruutujensa ääreen. Maanittelut tai uhkailut eivät ole saaneet heitä hilaamaan printtituotetta nenän eteen. Esimerkin puutteesta ei ole kyse. Koska puolisonikin on aikakauslehtialalla, kotimme on aina ollut täynnä lehtipinoja. Me molemmat luemme paljon ja olemme kannustaneet lapsiakin lukemaan. Silti into ei ole tarttunut. Jos lehtiä ja kirjoja täynnä olevassa kodissa nuoret eivät lue, millainen tilanne on niissä perheissä, joissa vanhemmatkaan eivät lehtiin koske? Eihän se häävi ole. S OSIOLOGI RIIE HEIKKIL Ä on kirjoittanut lukemisen trendeistä mainion Miksi lakkasimme lukemasta? -kirjan. Heikkilän mukaan lukeminen on statuslaji. Koulutetut lukevat enemmän vähemmän koulutetut, naiset enemmän kuin miehet, vanhemmat enemmän kuin nuoremmat. Ikävä havainto on se, että kun yhteiskunnallinen eriarvoisuus kasvaa, suhde lukemiseen eriytyy entisestään. Osa suomalaisaikuisista suhtautuu lukemiseen suorastaan vihamielisesti. On selvää, että lukukielteisessä kodissa kasvava lapsi lähtee opinpolulleen aikamoiselta takamatkalta. Olisiko aikkareista avittajaksi? Jyväskylän yliopiston professorin Minna Torpan johtama tutkimus selvittää, voisiko alakoululaisten lukuintoa parantaa sarjakuvien avulla. Pienelle pilottiryhmälle alakoululaisia toimitettiin muutaman viikon ajan kotiin Aku Ankkoja. Kun koululaisten ajatuksia lukemisesta mitattiin ennen ja jälkeen lukuintervention, tulosten perusteella näyttäisi siltä, että sarjakuvien lukeminen voi toimia positiivisesti etenkin niiden lasten kohdalla, joilla on heikompi lukutaito ja -motivaatio, ja joiden vanhemmilla on matalampi koulutustaso. Aihe kaipaa vielä jatkotutkimuksia, mutta tällainen tulos olisi aikakauslehtialan kannalta merkittävä. Kaikki aikkareiden psykojuttuja lukeneet tietävät, että lähes jokaiseen ongelmaan pätee yksi ja sama ohje: ota asia puheeksi. Tein kerrankin niin, kun yllätin lapsemme täyttämästä yhdessä ristikkoa. Selvisi, että he ovat alkaneet ostaa ristikkolehtiä, koska siihen on vihdoin hyvä syy. Pop-ristikoiden sanasto on tuttua 2000-luvulla syntyneille: Harry Styles on syrjäyttänyt Tea Istan. Opiskelijabudjettikin saa suosimaan ristikkolehtiä. Niiden ääressä voi viettää tunteja – ja samalla vieroittaa itsensä älypuhelimesta. Keskustelun aikana tosin selvisi, että puhe ruutuajasta taitaa olla meidän gutenbergiläiseen maailmaan kasvaneiden ymmärtämättömyyttä. Kun asioita katsoo printtipinon päältä, uusi tekniikka vaikuttaa epäilyttävältä. Kaksi poikaamme lukee käytännössä kaiken ruudulta. En vain ollut koskaan tajunnut, mitä se kaikki on. Se, mikä minun silmissäni on näyttänyt Instagramin ja Tiktokin aivottomalta selaamiselta, onkin puoliharkittua vaeltamista somen uutislähteestä toiseen. Häkellyttävän iso osa noista lähteistä oli perinteisiä aikkarimedioita. Yhden iltapäivän saldona oli luettuja juttuja Suomen Kuvalehdestä, Tekniikan Maailmasta, Tiede-lehdestä ja jopa Kodin Kuvalehdestä. Aika hyvin sukupolvelta, jonka lukemisesta minäkin olen kantanut huolta. M U U T T U VA L U K U TA I TO A JA N KU VA 61

Nuoret toivot HAAGA-HELIA AMMATTIKORKEAKOULUN TOIMITTAJAOPISKELIJOIDEN MIELESTÄ AIKKAREITA TARVITAAN NYT ENEMMÄN KUIN KOSKAAN. TEKSTI Ville Leppänen KUVA Anniina Nissinen JAAKKO SERVO, 25 ” Työskentelen tällä hetkellä unelma-ammatissani Yle Urheilussa. Urheilutoimittajana minulta vaaditaan kykyä heittäytyä lajiin kuin lajiin, ja siksi erikoistuminen ja lajituntemus on välttämätöntä. Journalismissa urheilutoimittajia tarvitaan siinä missä esimerkiksi politiikan- ja kulttuurintoimittajiakin. Urheilutoimittaja tietää parhaiten, mitä urheilumaailmassa juuri nyt tapahtuu ja mikä on merkityksellistä tietoa eri lajeja seuraavalle yleisölle. Aikakausmedia työpaikkana toisi monipuolisuutta toimittajan työhöni. Kirjoitustyyli voi olla rennompaa ja etenkin visuaalisuuteen panostaminen niin somessa kuin printissä kiinnostaa minua. Olisi mukavaa kirjoittaa esimerkiksi pitkiä urheilu- tai matkailujuttuja, joissa aiheeseen pääsisi syventymään eri näkökulmista. Se on myös aikakausmedian vahvuus, nyt kun koko media-ala on uusien haasteiden edessä. Asioista kertominen yksinkertaisella, ymmärrettävällä ja luotettavalla tavalla on ehkä tärkeämpää kuin koskaan. HENNI RANTAMÄKI, 21 ” Innostuin journalismista lukiolaisena, kun aloitin Helsingin kaupungin Nuorten Ääni -toimituksessa. Tuotimme esimerkiksi Apu-lehden 90-vuotisjuhlanumeron. Saimme päättää pienessä porukassa koko 100-sivuisen numeron sisällöstä! Se opetti pohtimaan sitä, mikä journalismissa on tärkeää ja olennaista: millaisia lehden lukijat ovat ja mitä yhteiskunnallisia teemoja he haluavat juuri nyt ymmärtää. Ajattelen, että journalismi auttaa meitä ymmärtämään maailmaa ja toisiamme. Se kertoo todellisuudesta, jota elämme joka päivä. Aikakauslehdessä aiheita voi käsitellä laajasti ja ilmiöiden kautta. Tapa koota yksittäiset asiat yhteen sekä pohtia näiden yhteyksiä ja rooleja kiinnostaa – siksi haluaisin kokeilla myös pidempää journalismia. Jos nyt perustaisin aikakausmedian esimerkiksi nuorille, sillä pitäisi olla vahva identiteetti ja lukijakunta. Aidosti monikanavaisella ja kohderyhmälleen merkityksellisellä medialla pitäisi olla myös tunnistettava oma tyyli sekä houkutteleva brändi sosiaalisessa mediassa. KASPER PIIPPO, 23 ” Journalismissa minua kiinnostaa etenkin tekninen puoli ja audiovisuaalinen toteutus, esimerkiksi videodokumenttien tekeminen ja radiotyö. Ne koen luontaisemmiksi kuin kirjoittamisen. Vanhassa harjoittelupaikassani Kaaoszinellä yksi työtiloista oli studio, jossa haastattelimme artisteja. Eräänä päivänä Michael Monroe käveli yllättäen studioon ja tuli kättelemään myös minua, harjoittelijaa. Se oli upea kokemus, ja innosti musiikkijournalismiin entisestään. Aikakausmediassa en haluaisi tarttua kaikista synkimpiin ja ikävimpiin aiheisiin, joita valtamediassa käsitellään jo paljon. Eihän kukaan jaksa pelkästään niitä lukea. Tarvitaan vastapainoa ja monipuolisuutta. Esimerkiksi musiikkilehtiin kirjoittaminen on paljon rakkaudesta lajiin -tyylistä tekemistä, jossa oma asenne ja aktiivinen tietämys punnitaan. Se on hyvän mielen journalismia, jota itse haluan tehdä. Kirjoittaja Ville Leppänen on Haaga-Helian journalismiopiskelija. A JA N KU VA 63

o l a a V näkyvissä! Aikakausmedian menestys voi löytyä striimistä, kohderyhmän vierestä, tapahtumista tai pelisovelluksista. FIPP:in Nikki Simpson kertoo alan kuumimmat kansainväliset trendit ja vinkit. TEKSTI Virpi Salmi KUVA Jirina Alanko

NIKKI SIMP SON Aikakauslehtialan maailmanjärjestön, FIPP:in operatiivinen johtaja International Magazine Centren perustaja Intohimoinen alan ammattilainen vuodesta 2006: työskennellyt sekä järjestölehtien, poliittisten lehtien, asiakaslehtien ja sanomalehtien parissa eri rooleissa. UOMESSA ON aamupäivä, mutta Skotlannissa kello on kaksi tuntia vähemmän. Nikki Simpson siristelee silmiään ja valittelee Zoom-yhteyden takaa, ettei aamukahvin kofeiini ole potkaissut häntä vielä kunnolla hereille. Aurinko kuitenkin näyttää paistavan, toisin kuin lokakuisessa Suomessa. Simpson on kovan tason aikakausmedia-alan ammattilainen. Hän on alan kansainvälisen katto-organisaation FIPP:in operatiivinen johtaja ja johtaa myös perustamaansa International Magazine Centeriä, joka on alan pienkustantajien yhteisö ja eräänlainen sparraamo. Edellisviikolla FIPP on järjestänyt vuotuisen maailmankongressinsa Madridissa ja siellä on puhuttu mistäpä muustakaan kuin tekoälystä. Simpson huokaisee ja hörppää kahviaan. ”En ole tekoälystä kovinkaan innoissani. Haluaisin olla, mutta en ole.” Toistaiseksi tekoälystä on ollut Simpsonin näkemyksen mukaan alalle vielä aika vähän konkreettista hyötyä. Enemmän se on tuonut uusia, ratkaisemattomia kysymyksiä. Hän itse yritti automatisoida tekoälyn avulla uutiskirjeiden lähetyksen. Puolen vuoden kuluttua selvisi, että sinä aikana yksikään uusi uutiskirjeen tilaaja ei ollut saanut kirjettä. ”Sain melkein hermoromahduksen. En ole myöskään vielä nähnyt tekoälyn tekemää sisältöä, joka olisi millään lailla mielenkiintoista tai erottuvaa. Itselleni sillä ei ole ainakaan vielä ollut juurikaan lisäarvoa.” Isoin tekoälyn kysymys ovat tekijänoikeudet. Keskusteleva tekoäly oppii ihmisten tekemien teosten, tekstien, taiteen ja tuotosten pohjalta. ”Tekoälyn kehittäjät sanovat, että he välittävät tekijänoikeuksista, mutta eivät he välitä”, Simpson sanoo. Vaikuttaa myös siltä, ettei tekoälyssä niinkään kiinnosta tällä hetkellä se, mitä uusia mahdollisuuksia se tuo, vaan se, miten sillä voisi tehdä nykyisiä asioita halvemmalla. ”Jos 1990-luvulla aikakauslehtibisnes oli lupa painaa rahaa, minkä digitaalinen murros sitten romutti, niin tekoäly on muutoksena ehkä kuitenkin vähemmän dramaattinen.” Sitä paitsi muutokseen on nyt ainakin henkisesti valmistauduttu, toisin kuin digitaalisuuden tullessa, jolloin monet aikakauslehdet ensin olivat sitä mieltä, ettei se vaikuta mihinkään eikä mitään nettisivuja tarvita, kuten Simpson kuvailee. Hän on itse ollut alalla vajaat parikymmentä vuotta. Sinä aikana maailma ja aikakausmarkkinat ovat todellakin mullistuneet lukuisilla tavoilla: digitaalistuminen, maailmanlaajuinen talouskriisi, sosiaalinen media, oikeistopopulismin hyökkäily perinteistä mediaa kohtaan, koronapandemia ja niin edelleen. ”Nyt näyttää siltä, että ainakin koronasta on toivuttu ja ihmiset haluavat taas kohtaamisia ja ovat innoissaan livetapaamisista.” A JA N KU VA 65

MUT TA SIT TEN POSITIIVISIIN asioihin! Niitä kyllä on, vaikkei sitä aina uskoisi, jos seuraa vain suomalaisesta julkista keskustelua. Simpsonin mukaan tunnelmaa alalla voi tällä hetkellä kuvalla optimistiseksi. Ennen FIPP:in kongressia Simpson järjesti oman International Magazine Centerinsä tapahtuman Magazine Streetin, jossa alan pienemmät kustantajat tapasivat – ja olivat innostuneita. ”Tunnelma ei ollut lainkaan pessimistinen. Kiinnitin erityisesti huomiota siihen, ettei printin kuolemisesta puhunut kukaan mitään.” Esimerkiksi intialainen AIM eli The Association of Indian Magazines on lähtenyt nimenomaan printtilehtiyhteistyöhön junien tarjoilusta vastaavan cateringyhtiön kanssa. Samalla lailla kuin omalle paikalleen voi tilata ruokaa, siihen voi myös tilata valikoimista aikakauslehden. Lehdet ovat tarjoilukärryssä esillä, joten ihmiset myös näkevät niitä. Sellaisia paikkoja on nykyään vähemmän. Uudenlaisia ideoita kyllä syntyy, kun vain ajattelee rohkeasti, Simpson sanoo. Iso aikakaustrendi ei kuitenkaan katso median fyysistä muotoa. Se on nimittäin yhteisö . Kun on olemassa porukka, joka jakaa yhteisen kiinnostuksen tai intohimon kohteen ja tekijöillä on aiheeseen yhtä kova innostus, silloin syntyy menestystä. Silloin aikakausmedia voi olla lehden lisäksi myös suosittu maastopyörästriimi, kuten eräällä Simpsonin yhteisön jäsenellä Singletrackilla on. 66 A JA N KU VA Tai podcast . Women’s Running on nimensä mukaisesti naisille suunnattu juoksumedia, jonka sivutoimena korona-aikana aloitetusta podcastista on kasvanut valtavan suosittu. Ensin se oli perinteisempi ja virallisempi haastatteluineen, mutta nimenomaan tekijöiden välinen jutustelu on nostanut podcastin suosioon. Sitä paitsi sitä voi kuunnella juostessaan. ”Kun tekijät osallistuvat erilaisiin juoksualan tapahtumiin, he ovat tunnettuja kuin julkkikset. Kannattaa olla ihmisten korvanapeissa. Lehti voi olla sitten selkärankana, joka tukee näitä muita muotoja.” Simpson itsekin kutsuu International Magazine Centeriään yhteisöksi ja siinä mukana olevia jäseniksi ennemmin kuin asiakkaiksi. Sen verran tärkeää yhteenkuuluvuuden tunteen rakentaminen on tässä sirpaloituneessa mediamaailmassa. ”Lukijat haluavat olla osa yhteisöä. He haluavat tietoa, suosituksia, sivistystä, rentoutumista ja viihdettä, ja he haluavat, että heitä ymmärretään.” Yhteinen kiinnostuksen kohde voi tuoda myös yllättäviä uusia yleisöjä, kuten on käynyt Out There -julkaisulle. Se on alun perin LGBTQ-yhteisölle suunnattu matkailumedia , joka esittelee seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille ystävällisiä matkakohteita. Tekijöille on kuitenkin selvinnyt, että iso osa heidän yleisöstään on sinkkuheteronaisia, joilla on samanlaiset kriteerit matkakohteita valitessa. Se on kiinnostavaa tietoa sekä tekijöille että mainostajille. Uusia lukijoita – tai yleisöjä – voi löytää myös tapahtumista . Siinäkin on kyse ihmisten tapaamisesta, näkyvyydestä, yhteisön luomisesta ja myös tekijöiden brändäämisestä julkkiksiksi, joita ihmiset haluavat tulla tapaamaan. Pitää siis jalkautua ihmisten ja ilmoittajien pariin. ”Tapahtuma voi olla mitä lajia tahansa: palkintogaala, konferenssi, muotishow, paikallisten yrittäjien verkostoituminen, festivaali, mikä tahansa, joka saa ihmiset kokoontumaan yhteen”, Simpson sanoo. Esimerkkinä hän mainitsee brittiläisen Crick Boat Show’n, joka on WW Magazines -nimisen, vene- ja moottoripyörälehtikustantamon järjestämä suosittu toukokuinen tapahtuma, jonne yleisö tulee ihmettelemään erityisiä jokiveneitä ja bilettämään.

T Simpsonilla on kahdeksanvuotias lapsi, joka kaikkien lasten lailla rakastaa pelaamista, vaikka perheessä on tyrkyllä myös painettua viihdettä. Pelaaja- ja älypuhelinsukupolvea on ryhtynyt vokottelemaan sen omilla keinoilla amerikkalainen Roca News, joka on pelillinen uutisäppi . Se lupaa faktatietoa maailmasta eli tärkeitä uutisia, joiden seuraamisesta saa sovelluksessa pisteitä ja tiedoillaan voi osallistua peleihin. Roca kertoo myös olevansa yksi maailman nopeimmin kasvavia mediayhtiöitä. ”Jutut kirjoitetaan Z-sukupolven kielellä”, Simpson sanoo. OP 5 Kiinnostavimmat aikakauslehdet NIKKI SIMPSON WE ARE MAKERS / Kädentaitajia ympäri maailman esittelevä näyttävä aikakauslehti, jonka voi tilata numero kerrallaan verkkokaupasta, ja jonka jokainen numero on loppuunmyyty. Lehdellä on myös podcast, Youtube-kanava ja Instagram-tili. GREATER GOVANHILL / Paikallisuuteen ja yhteisöllisyyteen keskittyvä lehti Skotlannin Glasgow’ssa monikulttuurisella Govanhillin asuinalueella. Kaksi kertaa kuussa ilmestyvän lehden lisäksi muun muassa tapahtumia, paikallisuutisia, koulutuksia ja co-working-tila. STORY TIME MAGAZINE / Kuvitettu lasten satulehti, joka ilmestyy tilaajille myös ääniversiona ja laajenee parhaillaan englannista muille kielille. Lehti lupaa, ettei siinä ole lapsille suunnattuja mainoksia eikä lelukylkiäisiä. SIT TEN PITÄÄ TIET YSTI vielä kysyä, voiko aikakausmedialla yhä tehdä rahaa? ”Totta kai voi! Eniten suututtaa, että tulosta tekeviä lehtiä lakkautetaan,” Simpson sanoo. ”Mutta se vaatii paljon työtä ja menneisyyteen tuijottaminen pitää lopettaa. Sellainen 90-lukulainen rahantekokone ala ei ole. ” Simpson tuntee parhaiten pienet mediat, joissa työskentelee usein vain muutama ihminen. Monia niiden tekemisiä voi kuitenkin soveltaa myös isoihin mediataloihin. ”Kun tekemistä ohjaa intohimo, se johtaa yleensä menestykseen.” Kuvat poimittu medioiden omilta sivuilta, Simpsonin kuva haastateltavan oma. R ARE RE VOLUTION / Harvinaisiin sairauksiin keskittyvä lehti, jonka ideana on tarjota tukea niiden kanssa kamppaileville. PAPERBOY / Hassutteleva muotilehti, joka näyttää hyvältä, muttei ota muotia liian vakavasti. Lehden slogan on suomeksi: Kerromme vain hyviä uutisia. ”Tarvitsemme tällä hetkellä enemmän naurua ja huumoria”, Simpson sanoo. A JA N KU VA 67

20 vuotta aikkareiden juhlaa AIKAKAUSMEDIAN VUOSITTAIN JÄRJESTÄMÄ EDITKILPAILU ON PALKINNUT ALAN OSAAJIA JO KAHDENKYMMENEN VUODEN AJAN. KILPAILU ON TARJONNUT SUUNTAVIIVOJA IPAD-HUUMASSA, LOPUTTOMISSA VERKKOUUDISTUKSISSA JA AIVAN VIIME VUOSINA TEKOÄLYN JA AUDIOKERRONNAN NOUSUSSA. TEKSTI Maija Liikkanen KUVAT Petri Anttila, Anniina Nissinen, Mirella Penttilä, Merja Yeung ja Aikakausmedian arkisto O N YKSI ASIA, jota aikakausmedioiden edustajat joka vuosi toivovat seuraavan vuoden Editkilpailulta. ”Aina haluttaisiin lisää kilpailusarjoja, joihin osallistua”, kertoo Aikakausmedian markkinointi- ja tutkimuspäällikkö Outi Itävuo. Hän on viime vuodet vastannut Editkilpailun järjestämisestä ja huolehtii, että kilpailu kehittyy alan mukana. Tunnustuksen arvoisia tekijöitä on aikakauslehtialalla suuri määrä, ja juuri sitä varten Editkilpailu aikanaan käynnistettiinkin. 2000-LUVUN ALKU oli makoisaa aikaa aikakauslehdille ja lehtitalot lanseerasivat uusia julkaisuja rohkeasti. Samaan saumaan osui Aikakausmedian, silloisen Aikakauslehtien liiton, 60-vuotisjuhla. Sen kunniaksi liitto päätti järjestää jäsenilleen kilpailun, joka nimettiin Aikakauslehtikilpailuksi. Joukko alan 68 A JA N KU VA huippuja palkittiin huhtikuussa 2006 ensimmäisessä Aikakauslehtigaalassa. Gaalan jälkeen palaute oli hurmioitunutta, muistelee Editkilpailua yli vuosikymmenen vetänyt Heli Häivälä. Samaa yhteisöllisyyden ja ammattiylpeyden iloa haluttiin ehdottomasti kokea lisää. AIKKARIALAN PARHAITA palkitaan vuoden 2025 kilpailussa 20. kerran. Vuosien kuluessa aikakausmediat ovat kohdanneet mullistuksia, mutta Edit on säilynyt alan hengennostattajana. Etenkin muutosten edessä kilpailun menestyjät ja menestyksen nostattama keskustelu ovat antaneet alalle suuntaviivoja. Editgaalaan osallistuu laaja kirjo alan ammattilaisia. Usein vanhoja tuttuja on vähän joka pöydässä ja kuulumisia riittää. “Kun toimittajat kokoontuvat yhteen, siinä käy helposti niin, että jopa esiintyjien on haastavaa saada äänensä kuuluviin”, Häivälä sanoo.

Kaikkien aikojen ensimmäisessä gaalassa esiintyi Eva Dahlgren. Kilpailun toisena vuonna mukaan tuli kaksi uutta sarjaa. Vuoden taittajana palkittiin Seppo Alanko, jonka työllä Linnut -lehti muokattiin “harmaasta asialehdestä vereväksi erikoislehdeksi”. Vuoden mediamyyjän palkinnon sai Sanoma Magazinesin Leena Ihlberg. Valinnassa korostettiin Ihlbergin tarttuvaa intoa ja ylpeyttä edustamistaan lehdistä. 2005 2006 Ensimmäisenä vuonna kilpailussa oli kuusi sarjaa, jotka heijastelivat silloisen lehtialan peruspilareita: palkinnon saivat vuoden kirjoittava toimittaja, pääkirjoituksen tekijä, aikakauslehtikuvaaja ja toimitustiimi, sekä vuoden aikakauslehtimainos ja -mainostaja. Palkinnot jaettiin Aikakauslehtien 60-vuotisgaalassa 2006. Juhlissa oli yli tuhat vierasta, ja juhlakansaa viihdytti muun muassa Eva Dahlgren. ”Tila oli täysi”, Heli Häivälä muistelee onnistunutta iltaa. 2007 Aika ajoin osallistujat pohtivat, onko suuremmilla lehtitaloilla ja suurilla toimituksilla kilpailussa ylivoima. Aikakausmediassa kuitenkin ajatellaan, että laadukasta sisältöä tehdään kaikenkokoisissa toimituksissa, kaikenlaisilla kokoonpanoilla. Tästä hyvä esimerkki on vuoden toimitustiimiksi valittu Fakta-lehden porukka. Perusteluissa tuomaristo kuvaili Faktaa pienillä resursseilla toimivaksi tiimiksi, jonka asiantuntijuus ja uudistustyö kantaa hedelmää ja lupaa hyvää myös tulevaisuudessa. 2008 Myös presidentti, tuolloinen eduskunnan puhemies, Sauli Niinistö osallistui gaalaan. Niinistö piti puheen, jossa hän alleviivasi aikakauslehtien merkitystä suomalaisten elämässä. Henkilökohtaisesti hän kertoi arvostavansa myös lehdistä lapsena opittua ristikontäytön taitoa: ”Ajatelkaapa nyt, että kuinka pitkäksi se tulisikaan puhemiehen aika siellä korokkeella ilman tällaisia taitoja.” 2009 Vuoden tuplavoittaja oli Katju Aro. Hänelle myönnettiin gaalassa vuoden taittajan palkinto, ja hänen tiiminsä palkittiin vuoden toimitustiiminä. Aron työ Toimi-lehden ulkoasu-uudistuksen parissa herätti tuomareissa ihailua: näinkin tyylikkäältä voi asiapitoinen lehti näyttää! Tämän vuoden juhlassa lanseerattiin gaalan kuvausstudio, jossa vieraat pääsivät poseeraamaan yksin ja yhdessä. A JA N KU VA 69

Uudistusten ja digikehityksen vuosi! Kilpailu sai lukuisia uusia sarjoja. Ensimmäistä kertaa palkittiin muun muassa vuoden kansi, josta äänesti yleisö. Ääniä saatiin yli 10 000, ja voittajaksi 60 osallistujan joukosta nousi Glorian Antiikki. Juhlassa puhui palkittu media-alan ammattilainen Pekka Seppänen. Hän pohti haastattelussa, ettei somella ole median kanssa mitään tekemistä: yhtä hyvin alalla voitaisiin huolestua ihmisten käymistä kapakkakeskusteluista. 2010 2011 Vuoden toimitustiimiksi valittiin Vauva-lehden toimitus. Vaikka sosiaalinen media oli vielä lapsenkengissä, oli Vauvassa jo otettu internetin ulottuvuuksia rohkeasti haltuun. Tästä muistona on legendaarinen, yhä edelleen aktiivinen vauva.fi -keskustelupalsta. Tässä toimituksessa todella oltiin aikaansa edellä lukijoiden aktivoinnissa! 70 A JA N KU VA 2012 Aikakauslehdiltä vaadittiin koko ajan lisää innovaatioita, kun sosiaalisen median nousun, digialustojen kehityksen ja yleisöjen pirstaloitumisen vaikutuksia yritettiin ennustaa. Kahden vuoden takainen runsas kilpailusarjojen lisääminen kertoi, että työssä vaadittiin yhä enemmän erilaista osaamista ja kekseliäisyyttä. Demin toimitus palkittiin verkossa järjestetyistä Demi Awards -juhlistaan, joihin toimitus otti lehden keskustelupalstan käyttäjät mukaan. 2013 Kilpailun nimi muuttui Aikakauslehtikilpailu Editiksi. Vuoden digi-innovaatioksi valittiin Selkosanomat, joka toteutti jo tuolloin verkkosivujaan saavutettavuus edellä. Sivuilla pääsi myös kuuntelemaan juttuja lukemisen tueksi – ominaisuus, joka on vasta vuosia myöhemmin otettu käyttöön suuremmissa julkaisuissa. 2014 Ulkopolitiikka-lehden juttu Vauraat ja valitut valittiin Vuoden juttu ammatti- ja järjestölehdessä -kategorian voittajaksi, ja tiimin tekemä uudistus poiki palkinnon parhaasta ulkoasusta. Toimitustiimi korosti yhteistyön merkitystä molemmissa voitoissaan. Gaalassa tehty gallup osoittaa, että mobiili ja personoidut sisällöt olivat vahvassa kasvussa. ”Massamedian aika on mennyt”, totesi Dekon AD Johanna Luoma-Tuominen.

Vuoden aikakauslehtimainostaja Lumene oli mainio esimerkki aikakausmedioiden ainutlaatuisista markkinointimahdollisuuksista. Visuaalisen verkko- ja printtimainonnan lisäksi kosmetiikkabrändi pääsee suoraan lukijoiden iholle tuotenäytteillä. Sitä ulottuvuutta ei monissa muissa kanavissa saa! 2015 2016 Vuoden aikakauslehtikuvaajana palkittu Juha Törmälä ilahtui voitostaan erityisesti siksi, että kiitos tuli alan sisältä. Freelancerina hän edusti kilpailussa vaalittua osallistujaryhmää: toisin kuin monissa muissa kilpailuissa, Editissä ei ole haluttu ottaa käyttöön osallistumismaksuja. Näin on varmistettu, ettei osallistuminen riipu kilpailijan resursseista. Partio-lehti palkittiin vuoden ammatti- ja järjestölehtijutusta. Toimitus reagoi maailmalla ja Suomessa käytyyn #metookeskusteluun ja teki jutun oman harrastuspiirinsä näkökulmasta. Vapaaehtoisvoimin pyörivä lehti ei ollut aiemmin voittanut alan kilpailuissa. Kilpailun voitto oli osoitus alan sisäisestä arvostuksesta ja lämmitti nuoren toimituskunnan mieltä. 2017 2018 Kodin Kuvalehden toimittaja Anna Sillanpää oli monena vuonna mukana kilpailun finalistijoukoissa. Nyt hänet valittiin toistamiseen vuoden aikakauslehtitoimittajaksi. Sillanpään ilo voitosta tiivisti kilpailun ytimen: ”Julkinen kiitos lämmittää. Se on pieni varmuuden hetki, josta saa voimaa pitkäksi aikaa.” Joskus menestys vaatii rohkeita ratkaisuja. K-Rauta palkittiin sekä vuoden aikakauslehtimainoksesta että aikakausmediakampanjasta. Kyseessä oli oivaltava tapa markkinoida tapetteja: mainos painetussa lehdessä kehotti konkreettisesti repäisemään uutuustapetit näkyviin. Tuomaristo arvosti erityisesti kampanjan kohderyhmäymmärrystä ja lukijaa aktivoivaa luovaa ratkaisua. 2019 2020 Kilpailua uudistettiin jälleen, ja samalla nimi vakiintui nykyiseen muotoon Editkilpailuksi. Vuoden 2019 erikoisuus oli lifestyle-toimittaja-sarja, jossa palkittiin innovatiivisuudesta, vahvoista sisällöistä ja visuaalisuudesta kiitelty Kotilieden Sanna Mansikkamäki. Vuoden 2019 palkinnot jaettiin poikkeuksellisesti etänä koronapandemian takia. A JA N KU VA 71

Berner ja Miltton juhlivat voittoa Vuoden aikakauslehtimainos -sarjassa. Vuoden asiakasmedia 2024 oli Yhteishyvä. Uudistajasarjassa palkittiin TAUKO Magazine, joka liputtaa eettisyyden ja vastuullisuuden puolesta. Lehti osoitti, että monimuotoinen, representaatio on paitsi arvovalinta myös hyvää liiketoimintaa. Ensimmäistä kertaa jaetun Erikois-Editin sai Apu Juniori, joka julkaisi lehden ukrainaksi. Sotaa paenneille lapsille suunnattu lehti kertoi suomalaisesta yhteiskunnasta ja auttoi ukrainalaisia ja suomalaisia lapsia tutustumaan toisiinsa. 2021 2022 Valokuvaaja Touko Hujanen korosti joutamisen ja ajan epäoptimaalisen käytön merkitystä aikakauslehtijournalismissa. Hujanen palkittiin Ylioppilaslehdessä julkaistusta kuvareportaasista, joka käsitteli koronan vaikutuksia yhteiskunnassa asunnottomien kautta. Reportaasin tekemiseen kului kahdeksan kuukautta, mutta voitto osoittaa, että nopeus ei etenkään aikakauslehtimaailmassa ole läheskään aina kaikki kaikessa. 2023 A JA N KU VA 2024 Viime vuosina koko media-ala on ollut jälleen myllerryksessä. Audiosisällöt on otettu osaksi aikakauslehtityöskentelyä, ja näistä innovaatioista palkittiin Briif-audiolehtipalvelu. Samalla tekoälyn kehitys sai ensimmäisiä voittojaan myös Editkilpailussa. ICT-alan julkaisu Tivi valjasti etukenossa tekoälyn tuottamaan suomenkielisistä jutuista käännöksiä muunkielisille yleisöille. Uudistusta kehuttiin tuomaristossa muun muassa yhteiskunnalliseksi teoksi. Viinilehti palkittiin parhaasta ulkoasusta vuoden 2022 kisassa. 72 Aikkareiden ytimessä on aina ollut tarinoiden kertominen, mutta juttujen muodot elävät ajassa. Siksi Editkilpailuun on tuotu vuoden video tai audio -sarja. Viime vuoden kisassa sen voitti yhteiskunnallinen ja viihdyttävä Trendin videosarja Kauneuskompleksi. Myös klassikkoformaatit voivat pärjätä. Sen osoitti Eeva Ristikot -lehti, joka palkittiin vuoden uudistuksena. Uudistus toi perinteisen konseptin tähän päivään. Vaan mitähän tasavallan presidentti Niinistö olisi tästä versiosta mieltä? 2025 Yhden sijaan kaksi kilpailua! Editkilpailussa palkitaan jälleen parhaat aikakausmediat ja niiden tekijät. Mainokset sen sijaan pistetään paremmuusjärjestykseen uudessa Vuoden printtimainos -kilpailussa. Ilmoittautuminen molempiin kilpailuihin alkaa joulukuussa 2025. Onko sinun mediasi tai mainoksesi voittajien joukossa?

L AURA FRIMAN Onko pakko olla influensseri? Kuva Anniina Nissinen KAIKILLE JOURNALISMIN nykyvaatimukset eivät kuitenkaan ole luontevia – tai edes kohtuullisia. Huolettomasta heitostani huolimatta olen tästä hyvin tietoinen, ja ihan yhtä pöyristynyt kuin kolleganikin. Minua pyydetään toisinaan puhumaan kollegoille tai opiskelijoille henkilöbrändäyksestä tai somen valjastamisesta oman työn promootioareenaksi. Vaikka olen perso rahalle, kieltäydyn. En allekirjoita nykysuuntausta, jossa toimittajia ollaan pakottamassa somepersooniksi ja kasvoillaan operoiviksi tekijöiksi. Vaikka minäjournalismin sheimaaminen on väsynyttä, sillä jokaiselle juttutyypille on paikkansa, sen ylikorostaminen on yhtä ankeaa. Rikas, kiinnostava ja arvokas journalistinen kenttä tarvitsee yhä ensisijaisesti sisältöä, jossa toimittaja on näkymätön ja anonyymi. Henkilövetoiset jutut ovat mauste, eivät pääraaka-aine. Muuten voimme keittää sivistyneen median hautajaiskahvit saman tien. Pakotettuina toimittajien henkilöbrändäys ja some- I K OLLEGAN ESIHENKILÖ on pyytänyt, että hän joukkoistaisi tekeillä olevaa ilmiöjuttuaan somessa ja tekisi postauksesta vetävän avautumalla aiheesta myös henkilökohtaisella Instagram-tilillään. Ja liikkuva kuvahan vangitsee seuraajat, olisiko sellainen vielä kaupan päälle! Kollega on pyynnöstä pöyristynyt, mutta minä täräytän ääneen ensimmäisen ajatukseni: ”Kuulostaa loogiselta, anna mennä!” Anteeksi nyt vain, mutta monessa mielessä olen uuden ajan unelmatoimittaja: avaudun somessa alvariinsa ja aivan liian intiimeistä aiheista, eikä päivittäminen ole minulle pakkopullaa. Puffaan ja linkkaan tekemiäni juttuja röyhkeästi, ja somekoukustani on huomiotaloudellista hyötyä. Lisäksi kirjoitan mielelläni omakohtaisia juttuja, olkoon kysymyksessä avioeroni tai alkoholiongelmani. Journalistipalkintoja ei ropise, lukijoiden kiitosta kylläkin. MN KO LU sekoilu tekevät pelkkää hallaa ja nolottavat sekä tekijää että kuluttajaa. Lopputulos ei ole kenenkään etu. Jos taas tekeminen on luontevaa, se pitäisi sallia vapaasti. Jopa tämä: minulle some ei ole vain juttujeni markkinapaikka, vaan myös osa-aikainen mainoskanava. Jos toimittajien väkinäinen tuupinta sometähdiksi sapettaa minua, yhtä lailla sapettaa väite siitäkin, että toimittaja ei missään nimessä voisi tehdä sivutoimista vaikuttajan hommaa. Kyllä voi, ihan niin kuin toimittaja voi heittää vaikkapa markkinointiviestintäkeikkaa tai kirjoittaa puhtaasti kaupallisiin asiakaslehtiin. Toimittajan ja influensserin työn yhdistäminen onnistuu kuitenkin vain, jos toimittajan identiteetti on sitkeässä ja syvässä. Se tarkoittaa, että kaupalliset kytkökset eivät lainehdi vahingossa journalistisen työn puolelle. Yleensä siinä ei ole ongelmaa: toimittajat eivät kuulu vaikuttajien kärkikaartiin, koska he eivät ole tarpeeksi nöyriä, mielistelynhaluisia ja valmiita sanomaan mitä tahansa. Siinä on mainosasiakkailla nieltävää. Kerran tein kaupallisen yhteistyön maakuntamatkailuyrityksen kanssa ja kirjoitin paria kuukautta myöhemmin kolumnin, jossa julistin Suomen olevan paska matkailumaa. Olin kummassakin toimeksiannossani rehellinen: artesaanilankapuoti Varsinais-Suomessa toden totta oli söpö, kuten mainoksessa ihastelin, mutta se ei yksistään tehnyt Suomesta mukavaa matkailumaata. Inboxini alkoi sykkiä kitkeriä, suorastaan raivopäisiä viestejä. Olin loukannut mainosasiakasta. Nyt ihmiset luulisivat, että puhuin juuri heidän puodistaan. Ilmoitin tiukasti, että yksittäinen mainoskeikka ei tee minusta loppuelämäksi koko Suomi-matkailun brändilähettilästä. Nykyään teen asiakkailleni selväksi, että olen ennen kaikkea toimittaja. Minulta voi ostaa nimelläni julkaistun markkinointiviestintäpaikan, mutta hymistelevää kätyriä minusta ei saa tekemälläkään. Toimittajan työkalu on rehellisyys, eikä se ole myynnissä. Kirjoittaja on toimittaja, kirjailija ja vaikuttaja. A JA N KU VA 73

Ala lukuina Aikakausmediat tavoittavat yhdeksän kymmenestä KOONNUT Outi Itävuo INFOGRAFIIKKA Tomi Metsä-Heikkilä Suomessa ilmestyy 2 184 aikakauslehteä. Vuodessa ne julkaisevat arviolta 15 189 numeroa. Niillä peittäisi miltei Keravan kokoisen alueen. Jos ne laitettaisiin peräkkäin, jono kiertäisi maapallon 3,4 kertaa. 59 % 2,5 miljoonaa lukijaa digissä 78 % 3,3 miljoonaa lukijaa printissä 90 % Kaikki lukijat yhteensä 3,9 miljoonaa lukijaa 75 % | 61 % 47 % | | 84 % | 62 % 68 % | | 92 % | 78 % 71 % | | 94 % | 83 % | 69 % | 35 –44 -vuotiaat 45 – 54 -vuotiaat 94 % | 86 % | 59 % | 95 % 91 % | | 45 % | Alle 35-vuotiaat lukevat useammin digiä kuin printtiä ● Nettotavoittavuus (76 lehteä) ● Printin lukijat (75 lehteä) ● Digin lukijat (59 lehteä) 74 A JA N KU VA 15 – 24 -vuotiaat 25 – 34 -vuotiaat 55 – 64 -vuotiaat Yli 64-vuotiaat

Aikkareiden yleisö somessa 10/2025 Instagram 32 % Facebook 48,5 % Keskimäärin yhden numeron parissa vietetään 54 4,8 3,3 1,7 Seuraajia kaikissa kanavissa aikkaria 5 433 962 minuuttia Suomalainen lukee keskimäärin painettuna Suurimmat somessa diginä X 10,3 % (seuraajamäärä kaikissa kanavissa lokakuussa 2025) Youtube 3,0 % 1. Suomen Luonto 279 835 Tiktok 2,7 % Linkedin 1,8 % Aikkareista Aikakausmedioiden tuotot 2024, milj. euroa 2. Talouselämä 193,7 | 279 547 3. Seiska 259 034 40,1 | 4. Kotona 14 % 224 764 5. Suomen Kuvalehti 220 925 Threads 1,7 % kasvatti kokonaistavoittavuuttaan 2025 48,5 | 69 % 60 % 17 % Yhteensä 282,3 ● Tilaustuotot (printti ja digi) ● Irtonumeromyynti ● Mediamyynti (printti ja digi) 42 % kasvatti lukijamääräänsä printissä 77 % kasvatti digiyleisöään Kokonaistavoittavuudeltaan suurimmat aikkarit Suurimmat aikkarit printissä Suurimmat aikkarit digissä (printti + digi) (lukijamäärä) (viikkotavoittavuus) ❶ Yhteishyvä ❷ Pirkka ❸ Seiska ❹ Me Naiset ❺ Terveydeksi! 2 039 800 1 710 400 1 011 200 991 900 866 900 ❶ Yhteishyvä ❷ Pirkka ❸ Terveydeksi! ❹ Avainapteekit ❺ Taloustaito 1 882 600 1 625 000 739 900 647 000 492 300 ❶ Me Naiset ❷ Seiska ❸ Tekniikka&Talous ❹ Kotiliesi ❺ Talouselämä 938 900 901 900 628 100 579 400 555 300 Lähteet: Kansalliskirjasto, KMT 2025, Aikakausmedia, Lehtipiste Oy ja Kantar Media Finland Oy, 2025 A JA N KU VA 75

VUODEN HUIPUT 2025 KILPAILUAIKA 2.–23.1.2026 VUODENHUIPUT.FI VUODEN HUIPUT 2025 KILPAILUAIKA 2.–23.1.2026 VUODENHUIPUT.FI VUODEN HUIPUT 2025 KILPAILUAIKA 2.–23.1.2026 VUODENHUIPUT.FI

PE TRI KORHONEN KO LU MN Piristä lehteäsi tuhmilla tempuilla! I P AINETULLA AIKAKAUSLEHDELLÄ on dilemma: meidän omat kliseiset laatu- ja kohteliaisuuskäsitteemme voivat toisinaan olla sen menestymiselle haitaksi. Älkää ymmärtäkö väärin: liian hyvä ei tarkoita sitä, että työnjäljen kehnous tekisi lehdestä paremman. Ilkeyskään ei ole tavoiteltava hyve, päinvastoin. Suomessa on jo muutamia journalistisesti umpipaskoja aikakausjulkaisuja, joista paistaa omistajiensa ilkeys, ahneus tai hyvän maun puute. Näitä liian huonosti tehtyjä aikkareita on kuitenkin hyvin vähän, ehkä kourallinen. Enkä usko, että ne ovat halpahintaisuudestaan huolimatta loputtomiin kannattaviakaan. Kuva Jani Laukkanen LIIAN HYVÄ LEHTI on 110-prosenttisesti konseptoitu, kohderyhmältään täydellisen laskelmoitu, yhtä virheettömäksi photoshopattu ja yltiökorrekti kuin eteläkorealainen poikabändi. Sellaista lehteä voi katsoa silmäkarkkina ja sen huoliteltua täydellisyyttä ihailla. Mutta tuleeko siihen persoonallinen suhde, joka kestää myötä- ja vastamäet? Todennäköisesti ei. Aikakauslehti, jossa ei ole ainuttakaan säröä tai inhimillistä rosoa, on vaarassa jäädä lukijalleen etäiseksi. Lehti, joka ei yllätä, hätkähdytä, kosketa tai saa edes ärtymään – muuten kuin liiallisella täydellisyydellään – karsitaan ostoskorista ensimmäisenä. Kaikki me lehdentekijät tiedämme tämän. Silti olemme niin sitkeästi omien laatukäsitystemme vankeja, ettemme uskalla ottaa riskejä ja välillä tuhmistella konseptejamme rikkovasti. Pelkäämme, että liika yllätyksellisyys hämmentää tai karkottaa lukijoita. ULKOASUSSA näin voi ollakin, ehkä. Mediayhtiöiden myyntiväki hyrisee tyytyväisinä, jos perhelehden kannessa on aina samannäköiseksi stailattu ja turvallinen kaikkien tuntema neli–viisikymppinen julkkis. Naistenlehdissä hymyilevät kaikkien tuntemat kolmikymppiset näyttelijä- tai influensserihahmot. Talouslehtien kansista meitä katsovat vakavat pukumiehet tai rennot startup-pöhisijät, koska näin pitää olla. Uskomme kuin jumalansanaan, että vääränlainen myyntikansi pilaisi bisnekset koko seuraavalta satokaudelta. Jos toimituksessa joku rohkelikko ehdottaa kaavasta poikkeamista, hänelle kyllä muistutetaan miten viimeksi irtonumeromyynti romahtikaan, kun kannessa oli joku genren rikkova susiruma peikko. Silti sellaisia kokeiluja pitää uskaltaa tehdä, lukijasuhteen piristämiseksi. SISÄLLÖISSÄ perinteisten asetelmien yllätyksellinen purkaminen on helpompaa. Tässä totuuden kokeileminen ja tietty ”ruokkivan käden pureminen” ovat turhaan aliarvostettuja keinoja. Jokaisella toimittajalla on jutunteossa hetkiä, jolloin hän tajuaa, että haastateltavan narratiivit eivät ihan mätsää omien arkihavaintojen tai elämänkokemuksen kanssa. Amanda Harkimo ei koskaan ollut kokeillut kokaiinia, ennen kuin kärähti kesällä ekasta kerrasta. Nalle Wahlroosin aatelislarppi kartanonherruuksineen ei ole Suomen kalleinta roolileikkiä. Sanna Marinin yhteisselfie Anna Wintourin kanssa ei tarkoita, ettei hän piittaisi tämän tavoista kohdella Voguen työntekijöitä kuin kuraa. Tekeehän Maybellinekin oikeasti käyttäjälleen 30 prosenttia tuuheammat ripset, eikä kyse ole pelkästä tökötin paakkuuntumisesta. Mitäs jos kerrankin luopuisimme siloitellusta ”kiltin ja hyvän jutun” käsitteestämme, ja kertoisimme kriittiset pohdintamme suoraan? Ei juoruilemalla tai pahantahtoisesti, vaan aidosti ihmetellen? Toki on vaarana, että haastateltava suuttuu eikä enää koskaan kerro meille parisuhdekuvioistaan tai kutsu kartanoesittelyynsä. Mutta kenen asialla me journalisteina olemme? Väitän, että satunnaisella ja harkitulla rajojen rikkomisella palvelisimme lukijoiden salattuja mielihaluja nykyistä paremmin, ja he myös kiittäisivät tästä pysymällä pitempään parissamme. Jos emme ikinä yllätä ja jää mieleen, miksi meitä pitäisi lukea? Kirjoittaja on Demokraatin vastaava päätoimittaja. A JA N KU VA 77

2 Ihmisyyden optimointi. 1 Suorat lukijasuhteet. TRE N Internet nykymuodossaan on kuolemassa, ennustavat radikaaleimmat. Syynä on tietysti tekoäly. Aikkareille se tarkoittaa sitä, että liiketoimintaa ei voi laskea hakukoneliikenteen varaan. Jokaisen lehden on varmistettava, että lukijoiden tavoittamiseen on käytössä kanavia, jotka eivät ole riippuvaisia teknologiajättien algoritmimuutoksista. Tällaisia voivat olla esimerkiksi uutiskirjeet ja omat sovellukset. DI 3 Journalismin henkilöityminen. Ihmisiä kiinnostavat ihmiset, ja monelle tuttu kasvo on vahvempi laadun tae kuin kasvoton mediabrändi. Osa kansainvälisistä lehdistä panostaa toimittajiensa brändäämiseen jopa niin, että tietyn toimittajan tekemiä sisältöjä voi tilata esimerkiksi uutiskirjeenä. The New York Times on huomannut lukijoiden tarpeen osallistua keskusteluun, ja tästä syystä toimittajat myös vastaavat lukijoiden kommentteihin. K AT S A U S Mihin aikkariala on menossa? Listasimme nousussa olevia ilmiöitä Suomesta ja maailmalta TE KS T I Outi Itävuo KUVA Jirina Alanko 78 Jo yli puolet internetissä julkaistavasta tekstistä on tekoälyn tuottamaa, ja määrä kasvaa koko ajan. On selvää, että aikkarit eivät voi kilpailla sisällön määrässä ja erottua sillä varsinkaan Suomen kokoisella markkinalla. Sen sijaan on kilpailtava sillä, mitä ihminen tekee tekoälyä paremmin. Vain ihminen kysyy oikeat kysymykset, kohtaa ihmisiä, kertoo, miltä asiat tuntuvat, arvioi tiedon merkitystä – ja luo aidosti uutta. A JA N KU VA

4 Audion kasvu. Podcastit ja muut audiosisällöt tarjoavat mahdollisuuden päästä osaksi lukijan arkea uudella tavalla. Podcastien jutusteleva formaatti houkuttaa sellaistakin yleisöä, jolle lukeminen ei ole ykkösvalinta. Audiolla luodaan myös yhteisöllisyyttä: esimerkiksi brittiläinen Hello!-lehti tarjoaa kuninkaallisiin keskittyvässä Royal Club -yhteisössään eksklusiivisia haastatteluja ja lyhyempiä äänimuistiinpanoja suoraan toimittajalta. 6 Printti ei kuollut vieläkään. Keskustelu painetun aikakauslehden kuolemasta tuntuu tyrehtyneen, vaikka markkina on kutistunut. Hyvä esimerkki painetun lehden vetovoimasta on irtonumeromyyntiennätyksiä rikkova Pop-Ristikot. Se osoittaa, että printti kelpaa myös nuorille, kun sisältö on riittävän kiinnostavaa ja heille suunnattua. 7 Lehdestä on moneksi. 5 Hitaus hyveenä. Vain harva saa liiketoiminnasta kannattavaa pelkällä lehdellä. Saksalainen puutarhalehti Mein schöner Garten on laajentunut verkkokaupaksi, BBC Good Food -lehden sovellus sitouttaa lukijoita kalorilaskurilla ja valtavalla reseptipankilla. Intialaisen elokuvalehti Ananda Vikatan elokuva-alan palkintogaala tuo jopa 60 prosenttia kustantajan tuotoista. Gaala saa voimansa tärkeimmästä, mitä lehdellä on – sen brändistä. Kun kaikkea on tarjolla reaaliaikaisesti ja volyymi on valtava, ymmärrystä lisäävän hitaan journalismin merkitys kasvaa. Edelläkävijät suosivat mediaa, joka ei ole addiktoivaa tai keskittymiskykyä rapauttavaa. Suomessa esimerkiksi Uusi Juttu on tunnistanut ihmisten tarpeen punnitulle ja maltillisella tahdilla julkaistavalle sisällölle. A JA N KU VA 79

I LM IÖ Ristikoiden renessanssi Maailmanlaajuinen ristikkobuumi tarjoaa aikkareille ansaintamahdollisuuksia sekä digissä että printissä. TEKSTI Teija Laakso KUN PUHUTAAN RISTIKOISTA, tarkoitetaan yleensä laajemmin sana-, pulmaja logiikkatehtäviä. Niiden tekeminen on hurjassa kasvussa paitsi Suomessa, myös globaalisti. Ilmiö näkyy lukuina. Suomessa ristikkolehtien myynti on Lehtipisteen tilastojen mukaan kasvanut useamman vuoden ajan 7–10 prosenttia vuodessa, ja kasvu jatkuu. Ristikot houkuttelevat ja sitouttavat yleisöä median pariin kanavasta riippumatta. Buumia osataan hyödyntää digissäkin. Tunnetuin esimerkki lienee Wordle, jonka New York Times osti vuoden 2022 alussa. NY Timesin orgaaninen liikenne kasvoi sen jälkeen kolmessa vuodessa yli 1 100 prosenttia, ja digitilausten määrä kasvoi yli 42 prosenttia. Perinteinen lukijakunta uudistui ja digimarkkinoinnin tulot kasvoivat lähes neljänneksellä. Tanskalainen uutismedia taas siirsi sivustonsa pelit ja pulmat kirjautumisen taakse. Nyt yli puolet sen lukijoista tulee saitille pelilinkin kautta, ja siirtyy sen jälkeen katsomaan päivän uutisia. Ristikkokansaa SUOMAL AISET OVAT RISTIKKOKANSAA. Ristikonratkojien iso massa koostuu edelleen yli 60-vuotiaista. Buumissa sen sijaan korostuu nuorten aikuisten osuus, mikä näkyy esimerkiksi loppuunmyytyinä Pop-Ristikoina. Perinteiset ristikot löytävät uusia kohderyhmiä, mutta rinnalle on syntynyt valtava määrä erilaisia tehtävälehtiä, jotka kosiskelevat uusia yleisöjä. Nyt Suomessa trendaavat esimerkiksi japanilaiset Nonot-kuvaristikot. Ristikkomme ovat maailmalla uniikkeja siinä, että niissä viljellään käsin piirrettyjä kuvavihjeitä. Näiden käsin piirrettyjen ristikoiden arvo voi tulevaisuudessa nousta, varsinkin jos kuvitus on taiteilijan käsin tekemää. Artesaanituotteille voisi löytyä oma nichensä esimerkiksi lahjoina. Mikä ristikoissa kiehtoo? BUUMI ALKOI KORONA-AIKANA, kun ihmiset löysivät uudenlaisia tapoja viettää aikaa. Ilmiön jatkumisen arvioidaan olevan seurausta digitaalisesta ähkystä. 80 A JA N KU VA Aivotutkijoiden mukaan ristikoiden tekeminen on aivohuoltoa. Monet tekevät ristikkonsa aamulla herätessään, toiset päivän päätteeksi, päivittäisenä rutiinina kuten hampaidenpesun. Ristikko tarjoaa helpon tavan onnistua – saada annoksen dopamiinia. Yhteisöllistäkin se voi olla: jotkut jakavat digitaalisten sanapelien tuloksiaan kavereille somessa, toiset taas ovat perustaneet aiheen ympärille omia Whatsapp-ryhmiä, joissa päivitellään tuloksia tai ratkaisuaikoja. Mieluummin printtinä MIELUITEN RISTIKOITA ja sanapelejä kulutetaan paperiversiona. Siinä aikkari osoittaa olevansa upea käyttöliittymä: ristikkoa tehdessään saa rauhallisen hetken levollisessa ympäristössä. Analogisten asioiden arvo on noussut eräänlaisena rekyylinä, vastapotkuna digille. Kun olemme taukoamatta digilaitteiden pommituksen kohteena, printtiristikon vetovoimatekijä on rauha, mahdollisuus keskittyä. Juttuun on haastateltu Keesingin Suomen maajohtaja Saija Heikinheimoa. Keesing painaa vuodessa yhteensä 200 miljoonaa ristikkolehteä neljällätoista eri kielellä, ja omistaa Suomessa muun muassa Kolmiokirjan ja Sanariksen. Fakkisanastosta tähän päivään Miten ristikoiden sanasto on muuttunut? Alalla puhutaan fakkisanastosta, jolla tarkoitetaan normaalin yleistiedon ulkopuolista sanaa. Esimerkiksi muurahaissuku Atta, Mauritanian kaupunki Atar ja auringonjumala Aton/Atum ovat kätevyytensä vuoksi lunastaneet paikkansa ristikoissa. Mutta ristikoiden sisältö elää ajassa. Sanasto uudistuu ihmisten mukana. ”Tämän hetken trendisanoja ristikoissa ovat esimerkiksi Viron presidentti Alar Karis ja Vain elämää -sarjassa nähtävä Lauri Haav – ylipäänsä tosielämän sanoja, joissa on harvinaisia viimeisiä kirjaimia”, kertoo Ajankuvan ristikonkin tehnyt Sanariksen Erkki Vuokila.

MANSELAISEN MOIKKAUS härkä USEIN KAURISMÄEN OHJAUKSESSA -AAM KUSTANTAA LAUTASENKIN MALLINEN TIETTYYN KENTTÄÄN -luu L A P A M O R O A P I S A L I N T A S O I L O T K A T I PURTILO LAPISSA V E N E R A N I N A L I T L I K E K OSANA ANTEEKSIPYYNTÖJÄ U NETISTÄ A OTANIEMESSÄ D OIKEUSPAIKKA N R A ALUEELLINEN NAINEN I N K E R I A PERINTEEN MUKAAN A J A T U N E T T JOKI TAI KOSTEIKKO N K U A HYVIÄ JOULULAHJOJA T A M M A T E V A KALOJA P I S A L U K S U S T A R I O XXL I S O U S Ä EHKÄPÄ A S K I P SALIBANDYTERO Y K S I JUTUN JUURIA A S I A T N A K E T U T OSANA JAKELUA I LEHTITILAUSKIN N I K E HUIPPUKOHTA L A K I S Ä T E R I HAMSUN K N U T O kuunaan I R S T A I L U P A I K A T P JOHDATELLEN J PALVOTTU A S E A E L L A KIINNOSTUNEITA YLEENSÄ TEKNIIKASTA M I E H I N H O S A D I N pyydys E HYVÄ VETÄÄ VOITTAJAT E T E T A T T I DIADEEMI R KNIHTILÄ PINNOITETUT E L O P E L SPORTTIBRÄNDI T O M U KANGASTA S A A T T HIUSPOHJAN HARMI T MAUSTETAHNA GOLDIELOCKSMÄNTYNEN OIKAISEN TÄSTÄ OSTAMAAN LEHDEN! A VOI SEURAAVASSA NUMEROSSA P HIENOA V A O Astra A H U H! PALMUISSA EI TYYDY LOPETTAMAAN VÄHÄÄN KEHOTTANUT TYTTÖBÄNDI NYTPÄ LUEN TÄMÄN. K YH RISTIKON RATKAISU LÖY T Y Y SIVULTA 5 Salvador kasvattavat suosiotaan LEHTIPISTEELTÄ LENTOKONEESEEN P E MUISTOJENSA LAARISTA AMMENTANUT T V I SNOBEJA RIETASTA ♀♀ VIUHUU OTELVERKON LUT SAMI YLI R E I T T I LIIKENNÖITY K A T U FUUSIOITUNUT RUOTSALAISYRITYS I L S E ISRAELIN RAUTAROUVA M E I R OTANPA TUON LEHDEN. V A L I T A P I E K S U KIRJAILIJA HONKANEN N I N A PPP:N LOPPU L I U S A N T O POVATTUJA S Ä Ä T MAINITUSSA KOHDASSA T U O S S A A L TOI- LEHDILLÄ MILEHTITUS PISTEISSÄ www.sanaris.fi / laadinta Erkki Vuokila, ulkoasu Heli Kärkkäinen A JA N KU VA 81

VIRPI SALMI Uusia ideoita, olkaa hyvä! ANALY TIIKK ANURKK A MEEMINURKK A Uusia mitattavia kategorioita KMT:hen! Aikkareiden uusia lukutapoja ja -muotoja (eivätkö ne nykyiset olekin vähän… tylsiä?) AIKK ARILIVE. Joo, toimituksissa ei välttämättä tapahdu mitään kovin sähäkkää, mutta ei tapahdu Norppa- tai Pentulivessäkään – ja kaikki rakastavat niitä. PÖRRÖISIN AIK AK AUSMEDIA. Tämä media on halittavin, mussukkalussukkaisin ja pinkkipörröisin, sydän, sydän, nalle-emoji. SITKEIN AIK AK AUSMEDIA. Se, jossa riittää pureskeltavaa, eikä siitä pitkälläkään jauhamisella tule helposti nieltävää. EL ÄMÄNI AIKK ARI. Katja Ståhl juontamaan ja jengi muistelemaan ihanimpia aikakauslehtimuistojaan. Sitten arvaillaan, kenen yllättävä suosikkilehti on ET Ristikot, Koiramme tai Ahjo. NO TKEIN AIK AK AUSMEDIA. Taipuu, taipuu, muttei katkea. Kuka on venynyt ja vanunut parhaiten muutosten mukana kuin sillä ei olisi selkärankaa ollenkaan! Ä ÄNI-AIKK ARI. Eikö olekin outoa, etteivät aikkarit jo ilmesty ääniversioina. Tai podcasteina, joissa tekijät vaivalloisen juttujen kirjoittamisen sijaan voivat höpistä keskenään, mitä mieleen juolahtaa. R APISE VIN AIK AK AUSMEDIA. Eikö rapiseminen olekin nykyään aliarvostettu median ominaisuus? Kyllä kunnon sivujen rapina kuuluu oleellisena osana aikkarielämykseen. TOILE T TI-AIKK ARI. Kaikki tietävät, että vessa on the paikka, jossa nykyihminen lukee. Miksei aikkari ilmestyisi monikäyttöisenä vessapaperirullana, jonka voi ensin lukea ja sitten pyyhkiä. SUOMEN HOHDOKK AIN AIK AK AUSMEDIA. Kätevän monimerkityksinen termi, jonka jokainen voi ottaa omakseen. K ÄDENL ÄMPÖISIN AIK AK AUSMEDIA. Ei herätä tuntemuksia suuntaan eikä toiseen, eikä edellisestä numerosta jäänyt mieleen mitään kuohuttavaa, eikä mitään muutakaan. IHANIN AIK AK AUSMEDIA. Kaikki aikkarit ovat tietysti aivan mielettömän ihania, mutta ihana-kategorian palkinto menee sille ihanalle medialle, joka on käyttänyt kansiotsikoinnissaan vuoden aikana eniten ihana-sanaa. 82 KEHIT YSNURKK A A JA N KU VA TEKOÄLYNURKK A Upeita AI-mahdollisuuksia aikakauskentälle POMOT KORVATAAN TEKOÄLYLL Ä. Tähän mennessä on fantasioitu vain siitä, kuinka tekoäly tekee toimittajien työt, mutta eivätkö nimenomaan parhaat tehot ja säästöt tule siitä, että korvataan sillä isopalkkaisten pomojen palavereissa istuminen ja päätöksenteko. TEKOÄLY MYÖS TIL AA JA LUKEE. Kun villeimpien visioiden mukaan puolet asiantuntijatyöstä katoaa tekoälyn myötä, niin nyt kannattaa jonkin mediatalon kehittää tilaajatekoäly, joka myös tilaa lehdet, kun työttömillä asiantuntijoilla ei ole niihin enää varaa. TEKOÄLY LUO AIKKARIMARKKINAN MARSIIN. Ei kai Suomessa ole niin lannistava ilmapiiri, että kaikki ideat tyrmätään jo heti ehdotusvaiheessa? ENSITREFFIT AIKK AREISSA. Parinvälitys, -muodostus ja -etsintä ovat vakaa bisnes, joten esimerkiksi Tehy-lehden ja Insinööri-lehden tilaajatiedoista ruvetaan yhdistelemään toisilleen iän ja kiinnostuksen mukaan sopivia pariskuntia. AL ASTOMAT SELVIY T YJÄT -AIKK ARI. Nykyään osa aikkareista koostuu jo monenlaisista arjen sankareiden selviytymistarinoista, mutta entä jos he olisivat kuvissa alasti? Kuvat Toimituksen muokkaamat Getty Images, Adobe Stock ja AI, Wikipedia CC BY-SA 4.0 K LOPPU E VENNYS

Muuta tarinasi suuntaa. Aikakausmedioiden parissa syntyy ajatuksia, jotka saattavat muuttaa koko elämän. Siksi niitä luetaan.

”Jos emme ikinä yllätä ja jää mieleen, miksi meitä pitäisi lukea?”